Pulse · Documents · Finland · Finlex (законы и правительственные законопроекты)
HE 228/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 29 §:n kumoamisesta
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 29 §:n kumoamisesta
Hallinnonala
Valtiovarainministeriö
Antopäivä
8.10.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 228/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toimeentulotuesta annettua lakia. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 29 § ehdotetaan kumottavaksi.
Esityksen mukaan Kansaneläkelaitos laskuttaisi kunnan rahoitusosuuden perustoimeentulotuen kustannuksista kunnalta. Laskutus tapahtuisi kuukausittain, eikä rahoitusosuutta enää vähennettäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta.
Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukseen kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta sekä kirjaukseen, jonka mukaan perustoimeentulotuen kustannukset on lähetettävä Kansaneläkelaitokselta kunnille läpinäkyvässä muodossa kuukausittaisena tiedonantona. Esityksen tavoitteena on tehdä perustoimeentulotuen kustannuksista kunnille läpinäkyvämpiä sekä yksinkertaistaa kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää. Esityksellä ei muutettaisi kunnan rahoitusvastuuta perustoimeentulotuen kustannuksista eikä perustoimeentulotuen saamisen edellytyksiä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2029. Toimeentulotuesta annetun lain 27 b §:n osalta muutos tulisi kuitenkin voimaan jo 1.12.2028.
PERUSTELUT
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman luvun 3.1 Kunnat ja kaupungit elinvoiman vetureina mukaan hallitus uudistaa kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuutta. Hallitusohjelman luvun 4.3 Työhön kannustava sosiaaliturva mukaan perustoimeentulotuen kustannukset on lähetettävä Kansaneläkelaitokselta kunnille läpinäkyvässä muodossa kuukausittaisena tiedonantona.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuusuudistusta varten asetetut selvityshenkilöt Arto Sulonen ja Eero Laesterä ehdottivat, että kunnan rahoitusosuutta perustoimeentulosta ei enää vähennettäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, vaan kunnan rahoitusosuuden perintää reaaliaikaistettaisiin siirtymällä laskutusmenettelyyn. [1] Tämä selvityshenkilöiden ehdotus oli osa kunnan peruspalvelujen valtionosuusuudistusta.
Kevään 2026 kehysriihessä hallitus vahvisti päätöksellään, että vuoden 2029 alusta siirrytään järjestelmään, jossa Kela laskuttaa kunnilta perustoimeentulotuen kuntaosuudet reaaliaikaisesti (2 kuukauden viive), nykyisen kahden vuoden viiveen sijaan. Tällä esityksellä toimeenpannaan valtionosuusuudistusta edellä mainituilta osin.
1.2Valmistelu
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Asiaa on käsitelty valmistelun aikana myös Suomen Kuntaliiton kanssa.
Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 3.6.-14.8.2026. Lausuntopyyntö lähetettiin sosiaali- ja terveysministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle, opetus- ja kulttuuriministeriölle, tietosuojavaltuutetulle, manner-Suomen kunnille, Suomen kuntaliitolle ja Kansaneläkelaitokselle.
Esitys on käsitelty Kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 29.9.2026.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa vm.fi/hankkeet tunnuksella VM047:00/2026.
2Nykytila ja sen arviointi
Kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuesta ja sen perintä
Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997, jäljempänä toimeentulotukilaki) 27 f §:n mukaan kunta rahoittaa perustoimeentulotuen kustannuksista 50 prosenttia. Vuoden 2027 alusta voimaan tulevan lakimuutoksen myötä kunnan rahoitusosuus on kuitenkin 100 prosenttia, jos hakija on 18–24-vuotias ja perheessä on vain 18–24-vuotiaita henkilöitä.
Toimeentulotukilain mukaan Kansaneläkelaitoksen on kohdennettava perustoimeentulotukea maksaessaan kustannukset siihen kuntaan, jonka alueella hakija tai perhe vakinaisesti oleskelee. Kunnan rahoitusosuus otetaan huomioon tekemällä sitä vastaava vähennys kunnalle maksettavasta peruspalvelujen valtionosuudesta.
Käytännössä Kansaneläkelaitos kohdistaa kunnan rahoitusosuuden pääsääntöisesti perustoimeentulotuen hakijan tai perheen kotikunnalle. Jos tuen hakija tai perhe tosiasiallisesti kuitenkin oleskelee muutoin kuin tilapäisesti muualla kuin kotikunnassaan, kohdistetaan kustannukset kotikunnan sijasta oleskelukuntaan. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun tuen hakija tai perhe työn, opiskelun tai pitkäaikaisen laitoshoidon vuoksi oleskelee muualla kuin kotipaikkakunnallaan. [2]
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021, jäljempänä valtionosuuslaki) 29 §:n mukaan kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuen menoista toteutetaan vähentämällä kunnan valtionosuutta määrällä, joka vastaa kunnan osuutta kuntaan kohdistuvasta vuositasolla maksetusta perustoimeentulotuesta.
Perustoimeentulotuen valtionosuuden vähentämiseksi Kansaneläkelaitos toimittaa vuosittain huhtikuun loppuun mennessä valtiovarainministeriölle tiedon edellisen vuoden aikana kuhunkin kuntaan kohdistuneesta perustoimeentulotuesta. Käytännössä perustoimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset vähennetään kunnan valtionosuudesta kahden vuoden viiveellä eli vuoden 2026 valtionosuudesta vähennetään rahoitusosuus, joka perustuu vuonna 2024 maksettuun perustoimeentulotukeen. Vuoden 2026 keväällä Kansaneläkelaitos on toimittanut valtiovarainministeriölle tiedot vuoden 2025 aikana kuntiin kohdistuneista perustoimeentulotukimenoista. Nämä vuoteen 2025 kohdistuvat perustoimeentulotukimenot vähennetään vuoden 2027 valtionosuudesta.
Vuoden 2026 peruspalvelujen valtionosuudesta vähennettävä kuntien rahoitusosuuden määrä on 361 miljoonaa euroa koko maan tasolla. Tätä edeltävinä vuosina kuntien rahoitusosuus on ollut noin 300–400 miljoonaa euroa/vuosi. Vuoden 2027 valtionosuudesta tehtävä vähennys tulee olemaan noin 482 miljoonaa euroa koko maan tasolla. Kuntien rahoitusosuuden kasvuun edellisiin vuosiin verrattuna vaikuttavat sekä muutokset perustoimeentulotuen rahoituksessa että muihin sosiaalietuuksiin tehdyistä muutoksista ja yleisestä suhdannetilanteesta johtuva perustoimeentulotukimenojen kasvu. Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan perustoimeentulotukea maksettiin vuonna 2025 noin 21 prosenttia enemmän kuin vuonna 2024. Lisäksi kuntien rahoitusosuutta kasvattaa huhtikuun 2025 alusta voimaan tullut kotoutumisen edistämisestä annetun lain
(681/2023)
muutos, jolla kumottiin säännös kansainvälistä suojelua saaville ja heihin rinnastettaville henkilöille maksetun perustoimeentulotuen korvaamisesta valtion varoista. Valtion erilliskorvauksen poistuessa rahoitusvastuu edellä mainituille henkilöille, kuten pakolaisille ja tilapäistä suojelua saaville, maksetusta perustoimeentulotuesta jakautuu kuntien ja valtion kesken vastaavasti kuin muiden perustoimeentulotuen saajien osalta.
Tarkasteltaessa kuntien rahoitusosuuden määrää kuntakokoryhmittäin vuosien 2022–2025 perustoimeentulotukimenojen perusteella voidaan havaita, että asukaskohtaisen rahoitusosuuden määrä on pienin alle 2 000 asukkaan kuntakokoryhmässä ja suurin yli 100 000 asukkaan kuntakokoryhmässä (taulukko 1). Kuntakokoryhmien sisällä on kuitenkin merkittävää hajontaa ja kuntakohtaiset rahoitusosuudet voivat poiketa merkittävästi kuntakokoryhmittäisesti tarkastellusta rahoitusosuudesta. Esimerkiksi kuuden suurimman kaupungin asukaskohtaisen rahoitusosuuden määrä vuoden 2025 menoista on pienimmillään 69,82 euroa/asukas ja suurimmillaan 127,53 euroa/asukas (taulukko 2). Vuoden 2025 perustoimeentulotukimenoista suurin asukaskohtainen rahoitusosuus on Keravan kaupungilla (155,62 euroa/asukas) ja pienin Pelkosenniemen kunnalla (4,69 euroa/asukas).
Taulukko 1. Vuosien 2022–2025 perustoimeentulotukimenoihin perustuva kuntien rahoitusosuus kuntakokoryhmittäin tarkasteltuna, euroa ja euroa/asukas.
2022
2023
2024
2025 euroa e/as euroa e/as euroa e/as euroa e/as Yli 100 000 as.
-190 555 187
-81
-201 052 069
-85
-216 307 811
-92
-281 560 095
-119
40 001–100 000 as.
-59 804 512
-56
-60 734 542
-57
-61 766 296
-58
-87 397 868
-82
20 001–40 000 as.
-33 151 610
-46
-33 741 764
-46
-34 754 294
-48
-46 498 026
-64
10 001–20 000 as.
-23 555 794
-37
-23 442 045
-37
-23 798 700
-38
-34 584 736
-55
5 001–10 000 as.
-14 673 824
-30
-14 841 497
-30
-14 957 806
-30
-19 761 150
-40
2 000–5 000 as.
-8 007 606
-28
-8 246 453
-29
-8 206 739
-29
-10 425 200
-36
Alle 2 000 as.
-1 330 774
-25
-1 269 979
-24
-1 236 173
-24
-1 543 881
-29
Koko maa
-331 079 307
-59
-343 328 348
-61
-361 027 818
-64
-481 770 957
-86
Taulukko 2. C6-kaupunkien rahoitusosuus vuosien 2022–2025 perustoimeentulotukimenojen perusteella, euroa ja euroa/asukas.
2022
2023
2024
2025
Kunta euroa e/as euroa e/as euroa e/as euroa e/as Helsinki
-59 669 496
-86
-62 826 124
-90
-68 230 411
-98
-88 557 911
-128
Espoo
-21 772 122
-67
-23 734 907
-73
-26 184 153
-80
-35 487 621
-109
Tampere
-23 073 491
-88
-24 183 368
-92
-26 442 752
-100
-33 375 045
-127
Vantaa
-26 230 717
-104
-27 825 503
-110
-30 133 568
-119
-39 304 888
-155
Oulu
-11 371 141
-52
-11 771 176
-54
-12 107 882
-56
-15 183 568
-70
Turku
-14 246 654
-68
-15 397 360
-73
-17 036 645
-81
-22 150 144
-106
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta tehtävään vähennykseen siirryttiin vuonna 2017, kun perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirrettiin kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Ennen edellä mainittua uudistusta kunnalle maksettiin valtionosuutta 50 prosenttia perustoimeentulotukikustannuksista. Uudistuksen yhteydessä kunnan rahoitusvastuun määrä säilytettiin entisellään, ja rahoitusosuuden perintä päätettiin toteuttaa vähentämällä kunnan rahoitusosuus kokonaisuudessaan peruspalvelujen valtionosuudesta. Tätä perusteltiin sillä, että menettelyllä vältyttiin kuntien ja valtion väliseltä erilliseltä maksuliikenteeltä.
[3]
Perustoimeentulotuen rahoitusjärjestelmän toimivuutta ja kannustavuutta kuntien näkökulmasta selvitettiin vuonna 2021 valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshankkeessa ”Kuntien toimintamallit ja rahoitusvastuu toimeentulotukitarpeen ehkäisyssä ja vähentämisessä”.
[4]
Selvityksen mukaan kuntien edustajat kokivat, että kuntien vaikutusmahdollisuudet toimeentulotuen tarpeeseen ja menoihin ovat vähäiset. Kuntien mukaan työllisyyspalvelut ovat kunnalle tärkein yksittäinen keino näihin asioihin vaikuttamiseksi. Selvityksen mukaan toimeentulotukimenoihin kiinnitetään kunnissa vain vähäisesti huomiota, mikä johtuu siitä, että reaaliaikaista tietoa toimeentulotukimenoista ei ole helposti saatavissa kunnissa eivätkä toimeentulotuen kustannukset näy kunnille erillisenä menoeränä, vaan menot hukkuvat osaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuuden suurta kokonaisuutta.
Perustoimeentulotuen rahoittaminen peruspalvelujen valtionosuusvähennyksen kautta on siirtänyt perustoimeentulotukimenot kauaksi kunnan budjettiprosessista. Kunnan näkökulmasta perustoimeentulotukimenot eivät konkretisoidu, mikä hankaloittaa myös niihin kohdistuvien tavoitteiden asettamista.
Edellä tarkoitetun selvityksen jälkeen on tullut voimaan TE-uudistus, jonka myötä julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirrettiin valtiolta kunnille vuoden 2025 alusta lukien. Edellä tarkoitettu uudistus vahvensi kuntien mahdollisuuksia edistää työttömien työnhakijoiden työllistymistä työvoimapalveluilla ja vahvensi siten kuntien keinoja välillisesti vaikuttaa myös toimeentulotukimenoihin. Kunnilla ei kuitenkaan edelleenkään ole ajantasaista tietoa kuntaan kohdistuvan perustoimeentulotuen rahoitusosuuden määrästä ja kehityksestä.
Valtionosuusuudistuksen selvityshenkilöt ehdottivat, että kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa siirryttäisiin järjestelmään, jossa Kansaneläkelaitos laskuttaa kunnilta perustoimeentulotuen rahoitusosuudet reaaliaikaisesti. Tämä lisäisi sekä rahoitusosuuden läpinäkyvyyttä kuntataloudessa että kuntien kannusteita vähentää perustoimeentulotuen tarvetta kunnassa.
Perustoimeentulotuen rahoitukseen liittynyt siirtymäkausi
Siirryttäessä perustoimeentulotuen rahoituksessa kunnalle maksettavasta valtionosuudesta kunnan rahoitusosuuden perintään peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän kautta valtionosuuden vähennys vuosina 2017 ja 2018 perustettiin vuoden 2016 toteuma- ja arviotietoihin (alkuvuoden toteuma ja loppuvuoden arvio) perustoimeentulotuen kustannuksista. Vähennyksen määrä tarkistettiin vuosien 2019 ja 2020 valtionosuuspäätösten yhteydessä vastaamaan kunnan rahoitusosuutta vuosien 2017 ja 2018 toteutuneista perustoimeentulokustannuksista. [5] Vastaavasti, jos valtionosuuden kautta tapahtuvasta rahoitusosuuden perinnästä luovuttaisiin, tulisi muutoksen voimaantuloa edeltävän kahden vuoden rahoitusosuus tarkistaa vastaamaan toteutuneisiin kustannuksiin perustuvaa kunnan rahoitusosuutta kyseisiltä vuosilta.
Perustoimeentulotuen kattamiseksi Kansaneläkelaitokselle suoritettavat ennakot
Toimeentulotukilain 27 b §:n mukaan valtio suorittaa Kansaneläkelaitokselle perustoimeentulotukea varten kuukausittain ennakkoa Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 12 d §:ssä tarkoitettuun sosiaaliturvan yleisrahastoon Kansaneläkelaitoksen maksuvalmiuden turvaamiseksi. Perustoimeentulotuen maksamista varten tarvittava ennakko suoritetaan siten, että Kansaneläkelaitokselle maksetaan vuotuisen ennakon määrästä tammikuun ennakon yhteydessä vähintään yksi kuudesosa ja sen jälkeen kuukausittain jäljellä oleva määrä tasasuuruisina erinä. Rahoituksen ja riittävän maksuvalmiuden turvaamiseksi tai vuotuisen ennakon olennaisesti muuttuessa ennakko voidaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä jaksottaa edellä säädetystä poiketen. Kuluvan vuoden ennakoiden yhteismäärää tulee välittömästi tarkistaa, jos niiden perusteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kunkin kuukauden ennakko maksetaan edeltävän kuukauden toiseksi viimeisenä arkipäivänä.
3Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on ajantasaistaa perustoimeentulotukimenojen perintää sekä tuoda perustoimeentulotukimenot osaksi kunnan budjettiprosessia ja näin parantaa kunnan tietoisuutta kuntaan kohdistuvista perustoimeentulotukimenoista. Toimeentulotukimenojen näkyväksi tekemisellä pyritään kannustamaan kuntia omilla toimillaan ehkäisemään toimeentulotuen tarvetta. Lisäksi tavoitteena on yksinkertaistaa kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää poistamalla järjestelmästä vähennys, jolla ei ole suoraa yhteyttä peruspalvelujen valtionosuudella rahoitettaviin valtionosuustehtäviin.
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan, että kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuen kustannuksista perittäisiin kunnalta erillislaskutuksella. Kansaneläkelaitos laskuttaisi kunnan rahoitusosuuden kuukausittain, eikä rahoitusosuutta enää vähennettäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Laskutusmenettelyyn siirtyminen ei muuttaisi kunnan rahoitusosuuden määräytymistä eikä siten kunnalta perittävän rahoitusosuuden määrää. Kysymyksessä olisi perinnän ajoitukseen ja tapaan liittyvä muutos. Muutos ei myöskään vaikuttaisi perustoimeentulotuen myöntämisen edellytyksiin.
Kansaneläkelaitoksen tulisi lähettää kunnalle lasku kuntaan kohdistuvasta rahoitusosuudesta perustoimeentulotuen maksukuukautta seuraavan kuukauden 15 päivään mennessä. Kansaneläkelaitoksen tulisi toimittaa kunnalle laskun yhteydessä perustoimeentulotuen hakijan nimi ja henkilötunnus sekä tieto siitä, millä perusteella tuen hakijan katsotaan vakinaisesti oleskelevan kunnan alueella eli millä perusteella maksettu perustoimeentulotuki kuuluu kunnan rahoitusvastuulle. Luovutettaviin tietoihin kuuluisi myös tieto tuen hakijalle maksetun perustoimeentulotuen määrästä ja siihen kohdistuvasta kunnan rahoitusosuudesta. Kansaneläkelaitoksella olisi lakiin perustuva oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa edellä mainitut tiedot kunnalle salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä. Laskuun liittyvät tiedot toimitettaisiin kunnalle Kansaneläkelaitoksen etuustietopalvelu KELMU:ssa.
Kansaneläkelaitos käyttäisi kunnilta laskuttamansa rahoitusosuuden perustoimeentulotuen maksamiseen. Tämä vähentäisi valtion Kansaneläkelaitokselle maksamien ennakoiden määrää, nykyiseen verrattuna, kun osa rahoituksesta tulisi suoraan kunnilta. Valtion tulisi kuitenkin aina turvata, että Kansaneläkelaitoksella on maksuvalmius perustoimeentulotuen maksamiseen kaikissa tilanteissa.
Siirryttäessä rahoitusosuuden perinnässä laskutusmenettelyyn liittyisi muutokseen siirtymäkausi, jolla perinnän ajoituksen muuttuminen tarkistettaisiin kuntien ja valtion välillä kustannusneutraaliksi.
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Taloudelliset vaikutukset 4.2.1.1Vaikutukset valtion talouteen Siirtyminen kunnan perustoimeentulotuen rahoitusosuuden perinnässä valtionosuuteen tehtävästä vähennyksestä laskutusmenettelyyn lisäisi peruspalvelujen valtionosuusmomentin (28.90.30) määrärahaa, mutta vähentäisi määrärahan tarvetta sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan perustoimeentulotuen määrärahamomentilla (33.10.57). Tämä johtuisi siitä, että Kansaneläkelaitos käyttäisi kunnilta laskuttamaansa perustoimeentulotuen rahoitusosuutta osana perustoimeentulotuen maksamista, mikä vähentäisi valtion Kansaneläkelaitokselle maksamien ennakoiden tarvetta.
Kansaneläkelaitoksen tekemän perustoimeentulotukimenojen ennusteen perusteella valtionosuudet kasvaisivat vuonna 2029 noin 534,5 miljoonalla eurolla, kun vuonna 2028 tehty perustoimeentulotuen valtionosuusvähennys poistuisi. Perustoimeentulotukimomentilla määräraha pienenisi vuonna 2029 noin 555,7 miljoonalla eurolla, kun kuntien rahoitusosuuteen ei enää tarvita valtion rahoitusta.
Koska Kansaneläkelaitokselle alkaa kertyä kuntien maksusuorituksia ensimmäisen kerran helmikuun lopussa 2029, tulee Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius tammi- ja helmikuun 2029 perustoimeentulotuen maksamiseen turvata kokonaisuudessaan valtion maksamilla ennakoilla. Lisäksi perustoimeentulotukimenot vaihtelevat kuukausittain, jolloin kuntien edellisen kuukauden menoihin perustuva rahoitusosuus ei välttämättä riitä kattamaan seuraavan kuukauden menoja. Edellä mainitusta syystä valtio maksaisi Kansaneläkelaitokselle valtion arvioidun rahoitusosuuden lisäksi myös kuntien rahoitusosuuden maksuviiveestä johtuvaa ennakkoa 20 prosenttia kuntien rahoitusosuuden arvioidusta vuosikustannuksesta. Kansaneläkelaitoksen tekemän ennusteen mukaan kuntien rahoitusosuus vuonna 2029 olisi noin 555,7 miljoonaa euroa, josta 20 prosenttia olisi noin 111,1 miljoonaa euroa. Vähennys perustoimeentulotukimomentilla olisi siten pienempi kuin lisäys valtionosuusmomentilla.
Valtion Kansaneläkelaitokselle maksama kuntien maksuviiveestä johtuva ennakko lisäisi valtion menoja ennusteeseen perustuvien arvioiden mukaan noin 111,1 miljoonalla eurolla vuonna 2029. Ennakkoa tarkistettaisiin jatkossa vuosittain niin, että Kansaneläkelaitoksella olisi jatkuvasti käytössään 20 prosentin puskuri kuntien rahoitusosuuden maksamiseen. Jos järjestelmä joskus purettaisiin, palautuisi ennakko Kansaneläkelaitokselta valtiolle.
Jotta perustoimeentulotuen rahoitusosuuden perinnän muutos toteutuisi kunta-valtiosuhteessa kustannusneutraalisti, tulee valtionosuuden kautta tehdyt perustoimeentulotuen rahoitusosuuden vähennykset kahden vuoden ajalta ennen muutoksen voimaantuloa tarkistaa jälkikäteen vastaamaan näiden vuosien toteutunutta rahoitusosuutta. Mikäli toteuma on suurempi kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta tehty vähennys, tulee valtionosuuteen tehdä erotusta vastaava vähennys. Mikäli toteuma on pienempi kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta tehty vähennys, tulee valtionosuuteen tehdä erotusta vastaava lisäys. Perintätavan muutoksen ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2029 alusta lukien, joten edellä tarkoitettu siirtymäkauden tasaus koskisi vuosina 2027 ja 2028 valtionosuudesta vähennetyn ja toteutuneen rahoitusosuuden erotusta ja tasaus toteutettaisiin vähentämällä tai lisäämällä vuosien 2029 ja 2030 valtionosuutta.
Laskutusmenettelyyn siirtyminen edellyttäisi muutoksia Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmiin. Näistä muutoksista aiheutuisi Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan kertaluonteisia kustannuksia noin 500 000 euroa. Lisäksi järjestelmän ylläpidosta aiheutuisi vuodesta 2029 lähtien noin 200 000 euron vuosittaiset ylläpitokustannukset.
Vaikutuksia valtiontalouteen ei ole huomioitu vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmassa. Määrärahatarpeet tulee arvioida ja käsitellä kevään 2027 julkisen talouden suunnitelman ja vuoden 2029 talousarvioesityksen laadinnan yhteydessä.
4.2.1.2Vaikutukset kuntatalouteen Laskutusmenettelyyn siirtyminen ei itsessään vaikuttaisi perustoimeentulotuen rahoitusosuuden määrään, joka kunnalta peritään toimeentulotukilain säännösten mukaisesti. Kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuen kustannuksista laskutettaisiin kunnalta tuen maksukuukautta seuraavana kuukautena. Voimassa olevien säännösten mukaan kunnan rahoitusosuus vähennetään valtionosuudesta kahden vuoden viiveellä eli esimerkiksi vuoden 2026 valtionosuudesta vähennetään kunnan rahoitusosuus vuonna 2024 maksetun toimeentulotuen perusteella.
Kunnan kirjanpidon näkökulmasta muutos kasvattaisi kunnan toimintamenoja, kun rahoitusosuus perittäisiin laskuttamalla. Toimeentulotukimenot kohdistuisivat suoritusperiaatteen mukaisesti sille tilikaudelle, jonka aikana kustannukset ovat syntyneet. Toisaalta muutos myös kasvattaisi kunnan valtionosuuksien määrää, kun rahoitusosuuden vähennystä ei enää tehtäisi peruspalvelujen valtionosuudesta. Perintätavan muutos ei siten heikentäisi eikä vahvistaisi kuntataloutta.
Esityksen tavoitteena on tehdä perustoimeentulotuen kustannuksista kunnille läpinäkyvämpiä ja sitä kautta lisätä kuntien kannusteita ehkäistä omilla toimillaan toimeentulotuen tarvetta. Jos kunta pystyy pidemmällä aikavälillä ehkäisemään asukkaidensa riippuvuutta perustoimeentulotuesta esimerkiksi koulutus-, työllisyys-, elinvoima- tai asuntopolitiikan taikka kuntalaisten hyvinvointia edistävien muiden palveluiden kautta, voi muutoksella välillisesti olla positiivisia vaikutuksia kunnalle perustoimeentulotuesta syntyviin kustannuksiin. Näitä vaikutuksia kuntien kustannuksiin ei kuitenkaan pystytä arvioimaan. Perustoimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloa turvaava etuus, jonka myöntämisestä päättää Kansaneläkelaitos. Kunnan vaikutusmahdollisuudet toimeentulotuen tarpeen ja kustannusten ehkäisemisessä ovat siten välillisiä, ja niihin vaikuttavat myös yleinen suhdannetilanne sekä muutokset perustoimeentulotuen ja toimeentuloa turvaavien ensisijaisten etuuksien saamisedellytyksissä. Esimerkiksi toimeentulotuen kokonaisuudistuksen on arvioitu vähentävän perustoimeentulotukimenoja.
Laskutusmenettelyyn siirtyminen ja sitä kautta perustoimeentulotukimenojen perinnän ajoituksen muuttaminen ajantasaisemmaksi lisää jossain määrin kuntatalouden suhdanneherkkyyttä nykytilaan verrattuna. Toisaalta kunnilla on muutoksen myötä paremmat edellytykset seurata toimeentulotukimenojen kuukausittaista kehitystä.
Nykyisestä laskutusviiveestä johtuen muutokseen liittyy kahden vuoden siirtymäjärjestely, jotta muutos olisi perinnän ajoituksen muuttumisesta huolimatta kunta-valtiosuhteessa kustannusneutraali. Tämä tarkoittaisi sitä, että vuodelle 2029 myönnettävään kunnan valtionosuuteen tehtäisiin vähennys tai lisäys, joka vastaisi vuonna 2027 valtionosuudesta vähennetyn toimeentulotukimenon ja kyseiseltä vuodelta lopullisesti toteutuneen toimeentulotukimenon erotusta. Vastaavasti vuonna 2030 valtionosuuteen tehtäisiin vähennys tai lisäys, joka vastaisi vuonna 2028 valtionosuudesta vähennetyn ja toteutuneen toimeentulotukimenon erotusta. Siirtymäkauden tasauksen määrää laskettaessa ei kuitenkaan otettaisi huomioon vuoden 2027 alusta voimaan tulevaa rahoitusosuuden muutosta, jonka mukaan kunta vastaa 100 prosenttisesti perustoimeentulotuen kustannuksista, jos tuen hakija on 18–24-vuotias ja perheessä on vain 18–24-vuotiaita henkilöitä. Edellä tarkoitetusta rahoitusosuuden muutoksesta aiheutuva kustannusten nousu on tarkoitus kompensoida kunnille erikseen pysyvänä valtionosuuden lisäyksenä vuodesta 2029 alkaen, jolloin vuoden 2027 kustannukset voimassa olevan lain mukaan tulevat vaikuttamaan kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen.
Käytännössä kunnalle tulisi vuoden 2029 aikana maksettavaksi kyseisen vuoden rahoitusosuus perustoimeentulotuen kustannuksista 11 kuukaudelta eli tammi-marraskuulta. Kirjanpidossa toimeentulotukimenot kirjataan kuitenkin suoriteperusteen mukaan, jolloin menot koko vuodelta 2029 näkyvät kuntien tilinpäätöksissä. Tämän lisäksi vuonna 2029 valtionosuudesta joko vähennettäisiin vuodelta 2027 vähentämättä jääneet kustannukset tai valtionosuuteen tehtäisiin lisäys, jos vuoden 2027 toteutunut rahoitusosuus on pienempi kuin valtionosuudesta tehty vähennys. Vuoden 2030 valtionosuuteen tehtäisiin lisäys tai vähennys vuoden 2028 toteutuneen rahoitusosuuden ja valtionosuudesta tehdyn vähennyksen erotuksen perusteella. Vuodesta 2031 alkaen jälkikäteen tehtävät tarkistukset poistuvat, joten kunnan maksettavaksi tulee ainoastaan rahoitusosuus 12 kuukaudelta.
Vuoden 2025 perustoimeentulotukimenot olivat noin miljardi euroa, josta kuntien rahoitusosuus on noin 481,8 miljoonaa euroa [6]. Tämä vähennetään voimassa olevan lainsäädännön mukaan peruspalvelujen valtionosuudesta vuonna 2027. Kansaneläkelaitos on sosiaali- ja terveysministeriölle tekemässään laskelmaraportissa ennakoinut perustoimeentulotuen kustannuksia vuosina 2026–2030. Perustoimeentulotuen kustannusten kokonaismäärän on arvioitu olevan vuonna 2026 noin 1,07 miljardia euroa, vuonna 2027 noin 997 miljoonaa euroa, vuonna 2028 noin 955 miljoonaa euroa, vuonna 2029 noin 930 miljoonaa euroa ja vuonna 2030 noin 920 miljoonaa euroa.
Raportin tietojen perusteella kuntien rahoitusosuus kustannuksista olisi vuonna 2026 noin 534,5 miljoonaa euroa, vuonna 2027 noin 595,7 miljoonaa euroa sisältäen 194,4 miljoonaa euroa nuorille maksettavaa perustoimeentulotukea, vuonna 2028 noin 570,6 miljoonaa euroa sisältäen 186,2 miljoonaa euroa nuorille maksettavaa perustoimeentulotukea, vuonna 2029 noin 555,7 miljoonaa euroa sisältäen 181,3 miljoonaa euroa nuorille maksettavaa perustoimeentulotukea ja vuonna 2030 noin 549,7 miljoonaa euroa sisältäen 179,4 miljoonaa euroa nuorille maksettavaa perustoimeentulotukea.
Taulukko 3. Kansaneläkelaitoksen laskelmaraporttiin perustuva arvio perustoimeentulotukimenoista sekä kuntien rahoitusosuudesta vuosina 2027–2030, miljoonaa euroa
Vuosi
2026
2027
2028
2029
2030
Perustoimeentulotukimenot yhteensä, miljoonaa euroa
1 069,0
997,0
955,0
930,0
920,0
18–24-vuotiaiden osuus, miljoonaa euroa (sisältyy kokonaismenoon)
194,4
186,2
181,3
179,4
Kuntien rahoitusosuus, miljoonaa euroa
534,5
595,7
570,6
555,7
549,7
Jos vuoden 2027 kustannukset toteutuisivat laskelmaraportissa arvioidun suuruisena, peruspalvelujen valtionosuuteen tehtäisiin vuonna 2029 noin 16,7 miljoonan euron vähennys, joka vastaisi vuonna 2027 vähennetyn rahoitusosuuden ja mainittuna vuonna toteutuneen rahoitusosuuden erotusta, kun nuorille maksettavan perustoimeentulotuen kustannuksista otetaan huomioon 50 prosentin osuus. Vastaavasti vuonna 2030 valtionosuuteen tehtäisiin noin 57 miljoonan euron lisäys, joka vastaisi vuonna 2028 vähennetyn rahoitusosuuden ja mainittuna vuonna toteutuneen rahoitusosuuden erotusta, kun nuorille maksettavan perustoimeentulotuen kustannuksista otetaan huomioon 50 prosentin osuus.
Taulukko 4. Siirtymäkauden lisäyksen tai vähennyksen muodostuminen
Vuosi
Kuntien rahoitusosuus, milj. euroa (toteuma/arvio)
Rahoitusosuuden vähennys valtionosuudesta, milj. euroa (toteuma/arvio)
Siirtymäkauden tasaus, milj. euroa
2024
361
331
2025
481,8
343
2026
534,5
361
2027
595,7 (josta nuorten osuus 194,4)
481,8
Tarkistus vuoden 2029 valtionosuuteen:
481,8 – (595,7 –194,4 * 0,50) = -16,7
2028
570,6 (josta nuorten osuus 186,2)
534,5
Tarkistus vuoden 2030 valtionosuuteen:
534,5 – (570,6 – 186,2 * 0,5) = 57
2029
555,65 (josta nuorten osuus 181,3)
-16,7
2030
549,7 (josta nuorten osuus 179,4)
57
Siirtymäkauden tasauksen etumerkki ja mittakaava ovat riippuvaisia siitä, miten toimeentulotukimenot kehittyvät kuluvana ja tulevina vuosina. Suhdannemuutokset ja toimeentulotukea sekä muita sosiaalietuuksia koskevat lakimuutokset vaikuttavat perustoimeentulotukimenojen kehitykseen ja esitetyn tasauksen määrä voi merkittävästikin poiketa tässä esityksessä esitetyistä arvioista. Lopullinen tieto siirtymäkauden ensimmäisenä vuonna tehtävästä valtionosuuden lisäyksestä tai vähennyksestä on tiedossa vuonna 2028, kun perustoimeentulotuen toteumatiedot vuodelta 2027 ovat saatavilla. Vastaavasti siirtymäkauden toisena vuonna tehtävän valtionosuuden lisäyksen tai vähennyksen lopullinen tieto on saatavissa vuonna 2029, kun vuoden 2028 toteumatiedot ovat saatavilla.
Siirtymäkauden aikana tehtävät valtionosuuden lisäykset tai vähennykset määräytyisivät perustoimeentulotuen kuntakohtaisen toteumatiedon mukaan. Kuntakohtainen vaikutus olisi siten riippuvainen siitä, ovatko kuntaan kohdistuvat perustoimeentulotukimenot toteutuneet suurempana vai pienempänä kuin valtionosuudesta tehty vähennys. Yksittäisen kunnan kohdalla siirtymäkauden tarkistus voi siten olla vähennys, vaikka koko maan tasolla tarkasteltuna siirtymäkauden tarkistus tarkoittaisi valtionosuuksien lisääntymistä, tai päinvastoin. Tällainen tilanne on mahdollinen, mikäli kuntaan kohdistuvien perustoimeentulotukimenojen kehitys poikkeaa koko maan tason kehityksestä.
4.2.2Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset 4.2.2.1Vaikutukset yksityisyyden suojaan Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksella olisi salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa kunnalle sellaisen perustoimeentulotuen hakijan yksilöintitiedot, jolle maksettua toimeentulotukea rahoitetaan kunnan varoista. Tietojenluovutusoikeuteen sisältyisi myös tieto tuen hakijalle maksetun perustoimeentulotuen määrästä ja kunnan rahoitusosuus tästä. Tiedot luovutettaisiin kunnalle rahoitusosuuden perintää koskevan laskun oikeellisuuden varmistamiseksi. Kansaneläkelaitos luovuttaisi tiedot kunnalle lähetettävän laskun yhteydessä Kansaneläkelaitoksen etuustietopalvelu KELMU:ssa.
Tietojen luovuttaminen Kansaneläkelaitokselta kunnalle heikentäisi perustoimeentulotuen hakijan yksityiselämän suojaa jonkin verran, sillä tieto saadusta perustoimeentulotuesta luovutettaisiin jatkossa myös kunnalle, joka osallistuu perustoimeentulotuen rahoittamiseen. Oikeus luovuttaa tietoja rajattaisiin kuitenkin tarkasti vain niihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä laskun oikeellisuuden varmistamiseksi. Kansaneläkelaitoksella ei siten olisi oikeutta luovuttaa kunnalle perustoimeentulotuen myöntämisprosessissa saatuja muita tietoja, kuten esimerkiksi tietoja henkilön tuloista, menoista tai terveydentilasta. Tiedot olisivat vain niiden henkilöiden katseltavissa, joille on myönnetty käyttöoikeus palveluun. Palvelun käyttäminen edellyttää vahvaa tunnistautumista.
Kunta on velvollinen noudattamaan henkilötietoja käsitellessään EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja sitä täydentävää kansallista tietosuojalakia
(1050/2018)
sekä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lakia
(621/1999). Kunta saisi käyttötarkoitussidonnaisuusperiaatteen mukaisesti käyttää saamiaan tietoja vain sille tulleen laskun oikeellisuuden varmistamiseen. Kunnan tulisi huolehtia tietojen tietoturvallisesta käsittelystä ja tarvittavista suojatoimista. Kunnan saamat tiedot toimeentulotuen saajasta ovat salassapidettäviä ja niitä käsittelevällä henkilöllä on vaitiolovelvollisuus. Muutoksen ei siten arvioida muodostavan merkittävää riskiä yksityisyyden suojalle.
4.2.2.2Vaikutukset yhdenvertaisuuteen ja sukupuolten asemaan Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esityksessä ei esitetä muutoksia oikeuteen saada perustoimeentulotukea tai sen määrään, joten esityksellä ei ole suoria vaikutuksia yhdenvertaisuuteen eikä sukupuolten asemaan.
Vuoden 2027 alusta lukien kunta vastaa kokonaan perustoimeentulotuen kustannuksista, kun toimeentulotuen hakija on 18–24-vuotias ja perheessä on vain 18–24-vuotiaita henkilöitä. Kunta hyötyy siten täysimääräisesti pystyessään vähentämään nuorten tarvetta perustoimeentulotukeen. Kunnalle voi siten syntyä kannusteita nuorten toimeentuloedellytysten parantamiseen.
Tilastotietojen mukaan perustoimeentulotuen saajista hieman suurempi osuus on miehiä kuin naisia, mutta jakauma on melko tasainen. Vuonna 2025 perustoimeentulotuen suurin saajaryhmä oli 20–24-vuotiaat miehet. Mikäli kunta kohdistaisi toimia nuoriin, voisivat toimet kohdistua miehiin naisia enemmän. Tilastotietojen valossa pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneista 25–64-vuotiaissa miesten osuus on naisia suurempi. Toimeentuloriippuvuuden ehkäisemiseen tähtäävät toimet voisi myös tätä kautta kohdistua enemmän miehiin kuin naisiin.
4.2.2.3Vaikutukset viranomaisten toimintaan Vaikutukset kuntiin
Perustoimeentulotuen kunnan rahoitusosuuden perinnässä siirryttäisiin valtionosuuteen tehtävän vähennyksen sijasta laskutusmenettelyyn. Kunta saisi kuukausittain jälkikäteen laskun kunnan rahoitusosuudesta, mikä tarkoittaisi kunnalle 12 laskua vuodessa. Laskutusmenettelyyn siirtyminen lisäisi siten kunnan taloushallinnollista työtä vain vähäisessä määrin. Samalla laskutusmenettelyyn siirtyminen toisi kunnalle ajantasaista tietoa kunnan rahoitusvastuulle kuuluvan perustoimeentulotuen määrästä. Siirtyminen perustoimeentulotuen rahoitusosuuden laskutusmenettelyyn tarkoittaisi, että rahoitusosuus tulee kunnan maksettavaksi kuukausittain, minkä vuoksi kunnan tulee varautua tähän talousarviossaan ja niihin tehtävissä muutoksissa.
Vaikutukset sosiaali- ja terveysministeriöön
Siirtyminen perustoimeentulotuen kunnan rahoitusosuuden perinnässä laskutusmenettelyyn ei vaikuttaisi sosiaali- ja terveysministeriön työmäärään. Sosiaali- ja terveysministeriö maksaisi jatkossakin Kansaneläkelaitokselle kuukausittain ennakkoa perustoimeentulotukea varten.
Vaikutukset Kansaneläkelaitokseen
Valtionosuudesta ei enää vähennettäisi kunnan rahoitusosuutta perustoimeentulotuen kustannuksista, joten Kansaneläkelaitoksen ei enää tarvitsisi toimittaa valtiovarainministeriölle vuosittain tietoja kuhunkin kuntaan maksetusta perustoimeentulotuesta. Kunnan rahoitusosuuden perintä siirtyisi Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi, joka laskuttaisi rahoitusosuuden kuukausittain suoraan kultakin kunnalta. Laskutusmenettelyyn siirtyminen ei lisäisi Kansaneläkelaitoksen työtä tietojärjestelmiin tehtäviä kertaluonteisia muutoksia ja ylläpitoa lukuun ottamatta. Muutoksella ei olisi vaikutusta toimeentulotuen myöntämis- tai maksatusprosesseihin.
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
Hallitusohjelman kirjaus voitaisiin vaihtoehtoisesti toteuttaa siten, että perustoimeentulotukimenot vähennettäisiin edelleen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta kahden vuoden viiveellä, mutta Kansaneläkelaitos lähettäisi kunnille erillisen tiedon kunnan rahoitusosuudesta kuukausittain. Tällöin kunnalla olisi ajantasainen tieto rahoitusosuudesta, mutta menot jäisivät edelleenkin kunnan budjetoinnin ulkopuolelle. Kuntien kannusteet ehkäistä perustoimeentulotuen tarvetta jäisivät tällöin todennäköisesti vähäisemmiksi.
6Lausuntopalaute
Esitysluonnoksesta annettiin 29 lausuntoa. Kunnista lausunnon antoivat Espoon, Helsingin, Joensuun, Järvenpään, Kouvolan, Kuopion, Lahden, Lappeenrannan, Porin, Porvoon, Rauman, Savonlinnan ja Tampereen kaupungit sekä Hankasalmen, Isojoen, Juvan, Keminmaan, Luumäen, Marttilan, Perhon, Sauvon, Savukosken, Sonkajärven, Teuvan ja Viitasaaren kunnat. Lisäksi lausunnon antoivat Suomen Kuntaliitto ry, sosiaali- ja terveysministeriö, apulaistietosuojavaltuutettu sekä eräs yksityishenkilö. Työ- ja elinkeinoministeriö, Kansaneläkelaitos ja Lohjan kaupunki ilmoittivat, ettei niillä ole lausuttavaa esityksestä.
Suurin osa lausunnonantajista ilmoitti pitävänsä esityksen tavoitteita toimeentulotukikustannusten läpinäkyvyyden lisäämisestä ja kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän yksinkertaistamisesta kannatettavina. Myönteisimmin esitykseen suhtautuivat Juvan, Sauvon ja Sonkajärven kunnat, jotka ilmoittivat kannattavansa esitystä.
Suomen Kuntaliitto ry ja suurin osa lausunnon antaneista kunnista korosti sitä, ettei kunnilla tulisi olla lainkaan rahoitusvastuuta perustoimeentulotuesta. Nämä lausunnonantajat pitivät ensisijaisena, että rahoitusvastuu poistettaisiin kunnilta. Tätä perusteltiin erityisesti sillä, että perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen kuuluvat Kansaneläkelaitoksen toimivaltaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on siirtynyt hyvinvointialueille, jolloin kunnilla ei enää nähdä olevan tosiasiallisia keinoja vaikuttaa perustoimeentulotuesta syntyviin kustannuksiin eikä kunnan maksuosuuteen. Rahoitusvastuun tulisi seurata järjestämisvastuuta ja tosiasiallisia vaikutusmahdollisuuksia. Helsingin, Lappeenrannan ja Porin kaupungit esittävät, että kuntien rahoitusvastuu perustoimeentulotuesta poistetaan kuntavaltio-suhteessa kustannusneutraalisti esimerkiksi valtionosuusprosenttia alentamalla.
Rahoitusosuuden poistamiseen nähden toissijaisena vaihtoehtona Porin ja Savonlinnan kaupungit pitivät nykyistä peruspalvelujen valtionosuudesta tehtävää rahoitusosuuden vähennystä parempana kuin esitettyä laskutusmenettelyä. Kuopion ja Lappeenrannan kaupungit sekä Marttilan kunta puolestaan ilmaisivat kannattavansa laskutusmenettelyyn siirtymistä. Savukosken kunta ilmoitti pitävänsä laskutusmenettelyyn siirtymistä mahdollisena ainoastaan sillä edellytyksellä, että tietoturvallinen tiedonsiirtoratkaisu, läpinäkyvä siirtymäkausi ja kuntien riittävä taloudellinen kompensaatio varmistetaan ennen lainvoimaantuloa.
Useat lausunnonantajat pitivät rahoitusosuuden nykyisen perintämenettelyn etuna ennakoitavuutta. Laskutusmenettelyyn siirtymisen katsottiin lisäävän kustannusten läpinäkyvyyttä ja kuntien ymmärrystä kustannuksista, mutta samalla sen todettiin lisäävän kuntatalouden suhdanneherkkyyttä ja vaikeuttavan talouden suunnittelua ja ennakointia. Tästä voi aiheutua tarve lisämäärärahalle kesken tilikauden, mikä edellyttää talousarviomuutoksia. Muutamat kunnat arvioivat, että laskutus-, seuranta- ja tietosuojavelvoitteista aiheutuu kunnille hallinnollista työtä, mitä ei ole otettu lausunnoilla olleessa esitysluonnoksessa riittävästi huomioon. Muutama kunta edellytti, että hallinnolliset ja tietojärjestelmiin liittyvät lisäkustannukset tulee korvata kunnille.
Lähes kaikki lausunnon antaneet kunnat vastustivat toimeentulotuen saajaa koskevien yksilöintitietojen luovuttamista laskun liitteenä tietoturvasyistä. Yhteisenä käsityksenä oli, että teknisenä toteutustapana tulee olla tietojen katselu Kansaneläkelaitoksen etuustietopalvelun kautta tähän käyttötarkoitukseen myönnetyllä valtuudella vastaavasti kuin työttömyysetuuksien rahoitusosuuden laskutuksessa.
Suurin osa kunnista katsoi, ettei kunnilla ole juurikaan keinoja ehkäistä perustoimeentulotuen tarvetta, eikä läpinäkyvyys tai yksilötason tieto itsessään paranna kunnan mahdollisuuksia palveluiden suunnittelussa, sillä keinot vaikuttaa toimeentulon edellytyksiin ovat pääasiassa välillisiä. Suomen Kuntaliitto ry sekä Tampereen ja Järvenpään kaupungit katsovat, että kunnan tulisi voida salassapitosäännösten estämättä luovuttaa toimeentulotuen saajan yksilöintitiedot hyvinvointialueelle, työllisyysalueelle, koulutuksen järjestäjille ja muille toimijoille, joilla on tosiasiallinen mahdollisuus tarjota palveluja, joilla kuntalaisten toimeentulotuen tarvetta on mahdollista vähentää. Ilman oikeutta jakaa tietoja tavoite siitä, että kunnalla olisi mahdollisuus ehkäistä toimeentulotuen tarvetta katsottiin jäävän kyseenalaiseksi.
Apulaistietosuojavaltuutettu piti sinänsä kannatettavana, että kunta pyrkisi omilla toimillaan ja palveluillaan vaikuttamaan siihen, että kunnassa asuvien ja oleskelevien henkilöiden taloudellista asemaa pystytään erilaisin toimenpitein parantamaan siten, että tarve perustoimeentulotukeen turvautumiselle saataisiin vähenemään. Apulaistietosuojavaltuutettu kuitenkin korosti, että henkilötietoja ei tulisi käsitellä enempää kuin mitä on tarpeellista/välttämätöntä tavoiteltuun päämäärään pääsemiseksi. Apulaistietosuojavaltuutettu kiinnitti huomiota siihen, että nykyiselläänkin kunnat ovat osallistuneet perustoimeentulotukimenojen rahoittamiseen valtionosuuksiensa kautta, eikä tämä mitä ilmeisemmin ole edellyttänyt yksittäisen perustoimeentulotukisaajan henkilötietojen käsittelyä nyt luonnoksessa esitetyllä tarkkuudella. Mikäli nimen ja henkilötunnuksen luovuttaminen ei ole välttämätöntä, tällaisen ylimääräisen tiedon luovuttaminen ei ole yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista (tietojen minimointi). Apulaistietosuojavaltuutettu totesi lisäksi, että tietojen luovutus voi rikkoa myös 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, jonka mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi, mikäli henkilötunnuksen ja nimen luovuttaminen Kansaneläkelaitokselta kunnalle ei ole välttämätöntä myöskään tavoiteltuihin päämäärin pääsemiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriöllä oli ainoastaan toimeentulotukilain 27 b §:ään liittyvä tekninen huomio.
Lausuntopalautteen johdosta laskun yhteydessä toimitettavien toimeentulotuen saajaa koskevien tietojen tekninen toimitustapa on täsmennetty vastaamaan kuntien esittämää. Lisäksi esityksen perusteluja on joiltakin osin täsmennetty. Jatkovalmistelussa on arvioitu, ettei ehdotettua toimeentulotuen saajaa koskevien tietojen edelleen luovuttamista kunnalta muille tahoille voida toteuttaa tämän esityksen yhteydessä. Tämä edellyttäisi asian huolellista selvittämistä ja arvioimista perustuslain kannalta.
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki toimeentulotuesta
18 k §.Kansaneläkelaitoksen oikeus oma-aloitteiseen tietojen luovuttamiseen. Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen oikeudesta antaa perustoimeentulotuen hakijaa koskevia tietoja kunnalle. Säännös olisi yhteydessä 27 f §:ään, jossa säädettäisiin kunnan rahoitusosuuden perintään liittyvästä laskutusmenettelystä. Kansaneläkelaitoksella olisi oikeus antaa kunnalle sellaisen perustoimeentulotuen hakijan yksilöintitiedot, jolle maksettua perustoimeentulotukea rahoitetaan kunnan varoista. Lisäksi tietojen luovutusoikeuden piiriin kuuluisi tuen hakijalle maksetun perustoimeentulotuen määrä edelliseltä kuukaudelta sekä tähän perustuva kunnan rahoitusosuus. Tiedot toimitettaisiin kunnalle Kansaneläkelaitoksen etuustietopalvelu KELMU:ssa perustoimeentulotuen rahoitusosuudesta lähetettävän laskun yhteydessä.
Yksilöintitiedoilla tarkoitettaisiin tuen hakijan nimeä ja henkilötunnusta sekä tietoa siitä, millä perusteella tuen hakijan katsotaan vakinaisesti oleskelevan kunnan alueella. Tieto vakinaisesta oleskelusta tarkoittaisi perustetta, jolla Kansaneläkelaitos on katsonut tuen hakijalle maksetun tuen kuuluvan kunnan rahoitusvastuulle. Jos tuki myönnettäisiin perheelle, luovutettavat tiedot eivät sisältäisi muiden perheenjäsenten yksilöintitietoja, eikä tuen määrää eriteltäisi saajakohtaisesti. Oikeus luovuttaa tietoja maksetun tuen määrästä ei sisältäisi tietoja tuen määrään vaikuttavista seikoista, kuten tuen hakijan tai perheen tuloista tai menoista, jotka ovat perustoimeentulotuen maksamisen perusteena. Tuen myöntämisestä päättäminen kuuluu Kansaneläkelaitoksen toimivaltaan, eikä kunnalla olisi oikeutta kyseenalaistaa maksetun perustoimeentulotuen määrää.
Kunnan oikeus käsitellä luovutettavia henkilötietoja perustuisi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Edellä mainitun c alakohdan mukaan tietojen käsittely on lainmukaista, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Kunnalla on lakisääteinen tehtävä rahoittaa perustoimeentulotukea. Ehdotetussa 27 f §:ssä tarkoitettuun laskutusmenettelyyn siirtyminen tuo perustoimeentulotukimenot osaksi kunnan kirjanpitoa. Tämä tarkoittaa muutosta nykytilaan, sillä voimassa olevan lain mukaan rahoitusosuuden perintä tapahtuu kunnan peruspalvelujen valtionosuuden kautta, eikä kustannusta kirjata kunnan kirjanpitoon erillisenä menoeränä. Kunnan on kyettävä varmistamaan menojen oikeellisuus. Kirjausten tulee perustua liiketapahtuman todentavaan tositteeseen. Kirjanpitolain (1336/1997) 2 luvun 5 §:n mukaan menotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tuotannontekijä.
27 b §. Perustoimeentulotuen kattamiseksi Kansaneläkelaitokselle suoritettavat ennakot ja maksuvalmiussuoritus. Pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan ja sen otsikko muutettaisiin vastaamaan paremmin pykälän sisältöä. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ennakon suorittamisesta. Valtion tulisi suorittaa Kansaneläkelaitokselle ennakko edeltävän kuukauden toiseksi viimeisenä pankkipäivänä. Ennakon maksamista varten Kansaneläkelaitoksen tulisi toimittaa sosiaali- ja terveysministeriölle ilmoitus maksukuukaudelle tarvittavasta rahamäärästä viimeistään kymmenen pankkipäivää ennen kunkin kuukauden maksupäivää. Ennakko vastaisi määrältään seuraavana kuukautena valtion vastattavaksi arvioitua perustoimeentulotuen kustannusten määrää.
Lisäksi valtio suorittaisi tammikuulle 2029 maksettavan valtion rahoitusosuutta vastaavan ennakon yhteydessä kertaluonteisesti 20 prosenttia kuntien vastattavaksi vuonna 2029 arvioidusta rahoitusosuudesta. Tällä katettaisiin kuntien maksuosuuden viiveestä johtuvaa tulojen ja menojen erotusta. Edellä tarkoitettua 20 prosentin osuutta tarkistettaisiin tarvittaessa maksamalla Kansaneläkelaitokselle joko lisäsuoritus tai vähentämällä aiemmin maksettua 20 prosentin osuutta sen mukaan, mikä arvioidaan kuntien rahoitusosuudeksi seuraavan vuoden ajanjaksolla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ennakoiden ja toteutuneiden perustoimeentulotukimenojen tasaamisesta. Kalenterikuukautena maksettujen perustoimeentulotukimenojen ja niiden kattamiseksi maksetun valtion maksuosuuden ennakon erotus otettaisiin huomioon maksukuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ennakkoa määrättäessä. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi tammikuun erän erotus huomioitaisiin maaliskuussa lähetettävässä laskussa ja otettaisiin huomioon huhtikuulle maksettavan ennakon yhteydessä. Jos ennakkoa olisi maksettu liikaa toteutuneisiin perustoimeentulotuen menoihin nähden, ennakko maksettaisiin tätä erotusta vastaavasti pienempänä. Vastaavasti, jos ennakkoa olisi maksettu liian vähän toteutuneisiin menoihin nähden, ennakko maksettaisiin erotusta vastaavasti suurempana.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin maksuvalmiussuorituksesta. Valtion tulisi suorittaa Kansaneläkelaitokselle perustoimeentulotuen rahoituksen turvaamiseksi sellainen määrän varoja, että Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius perustoimeentulotuen maksamiseen tulisi kunakin ajankohtana turvatuksi. Maksuvalmiussuorituksen tavoitteena olisi turvata yleisesti Kansaneläkelaitoksen maksuvalmiutta perustoimeentulotuen osalta yllättävän rahoitustarpeen lisääntymisen tai ennakoimattoman häiriötilanteen varalta. Perustoimeentulotuen rahoitustarpeeseen saattaa tulla merkittäviä lisäyksiä esimerkiksi, jos perustoimeentulotuen menot lisääntyisivät poikkeuksellisesti tilanteessa, jota ei olisi osattu ennakoida. Kysymys olisi tilanteesta, jossa 2 momentissa tarkoitettu valtion rahoitusosuuden ennakko ja kuntien maksuviiveiden kattamiseksi suoritettu ennakko yhdessä kunnilta saatujen rahoitusosuuksien kanssa eivät riittäisi kattamaan perustoimeentulotuen menoja. Maksuvalmiuden vaarantuessa Kansaneläkelaitoksen tulisi välittömästi ilmoittaa asiasta valtiolle eli käytännössä sosiaali- ja terveysministeriölle, jonka toimialaan toimeentuloturvaa koskevat asiat kuuluvat.
27 f §. Kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuen kustannuksista. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siitä kävisi ilmi rahoitusosuuden uusi perintätapa.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa laskutusmenettelystä säädettäisiin tarkemmin. Kansaneläkelaitoksen tulisi lähettää kunnalle edellisen kuukauden aikana kuntaan maksettuun perustoimeentulotuen määrään perustuvasta rahoitusosuudesta lasku kunkin kuukauden 15. päivään mennessä. Laskun yhteydessä Kansaneläkelaitoksen tulisi toimittaa kunnalle 18 k §:ssä tarkoitetut tiedot. Edellä tarkoitetut laskun liitetiedot toimitettaisiin Kansaneläkelaitoksen etuustietopalvelu KELMU:ssa.
Laskun eräpäivä olisi sen lähettämiskuukauden 28. päivä. Jos edellä mainittu päivä sattuisi viikonlopulle tai arkipyhälle, määrättäisiin eräpäiväksi lähin edeltävä pankkipäivä. Eräpäivä olisi laskun lähettämiskuukauden lopussa, jotta kuntien rahoitusosuus olisi Kansaneläkelaitoksen käytettävissä seuraavan kuukauden perustoimeentulotuen maksamiseen. Lisäksi momentissa säädettäisiin viivästyskorosta, jos kunta ei maksaisi rahoitusosuuttaan eräpäivään mennessä. Kunnan tulisi maksaa viivästyneelle suoritukselle viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.
Voimaantulosäännös. Lainkohta sisältää voimaantulosäännöksen.
7.2Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
29 §.Kunnan peruspalvelujen valtionosuuden vähentäminen kuntaan maksetun perustoimeentulon määrällä. Pykälä kumottaisiin. Kunnan rahoitusosuutta perustoimeentulotuesta ei enää vähennettäisi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, vaan Kansaneläkelaitos laskuttaisi rahoitusosuuden erikseen kunnilta. Laskuttamisesta säädettäisiin toimeentulotuesta annetun lain 27 f §:ssä.
Voimaantulosäännös. Lainkohta sisältää voimaantulosäännöksen ja siirtymäsäännöksen.
8Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2029. Toimeentulotukilain 27 b § tulisi kuitenkin voimaan 1.12.2028, jotta laskutusmenettelyyn siirtymisestä johtuva muutos Kansaneläkelaitoksen määrärahatarpeessa voitaisiin ottaa huomioon maksettaessa ennakko tammikuulle 2029. Ennakon maksaminen tapahtuisi joulukuussa 2028.
Valtionosuuslain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen sisältyisi siirtymäsäännös, jolla kunnan rahoitusosuuden perinnän ajoituksesta johtuva muutos tasattaisiin kunta-valtiosuhteessa kustannusneutraaliksi. Kunnan valtionosuuteen tehtäisiin vuosina 2029 ja 2030 vähennys tai lisäys, jolla valtionosuudesta vähennetty määrä tarkistettaisiin vastaamaan vuosina 2027 ja 2028 kuntaan maksettuun perustoimeentulotukeen perustuvaa toteutunutta rahoitusosuutta. Vuosien 2027 ja 2028 toteutuneessa rahoitusosuudessa otettaisiin kuitenkin huomioon vain 50 prosenttia sellaiselle henkilölle maksetusta perustoimeentulotuesta, joka on 18–24-vuotias ja jonka perheessä ei ole muita kuin 18–24-vuotiaita. Edellä mainittu johtuisi vuoden 2027 alusta voimaan tulleesta rahoitusosuuden muutoksesta, joka korotti kunnan rahoitusosuuden 100 prosenttiin edellä mainittujen henkilöiden perustoimeentulotuesta. Kyseinen rahoitusosuuden korotus on tarkoitus kompensoida kunnille erikseen kunnan peruspalvelujen valtionosuuden kautta.
Uudistukseen liittyvä siirtymäkausi on tarkoituksenmukaista ajoittaa siten, että kuntien valtionosuuteen ei kohdistuisi siirtymäkaudesta johtuen suuria vähennyksiä. Perustoimeentulotukikustannusten on arvioitu kääntyvän laskuun vuodesta 2027 alkaen. Ennakollisten tietojen mukaan kuntien valtionosuuteen tehtäisiin vuonna 2029 siirtymäkaudesta johtuva vähennys ja vuonna 2030 lisäys. Jos muutos tulisi voimaan vuonna 2028, tulisi kuntien valtionosuuteen ennakollisten tietojen mukaan tehtäväksi siirtymäkaudesta johtuva vähennys molempina siirtymävuosina.
9Toimeenpano ja seuranta
Kansaneläkelaitoksen tulee tehdä tarvittavat tietojärjestelmämuutokset ennen vuotta 2029 laskutusmenettelyn käyttöönottamiseksi.
10Suhde muihin esityksiin
10.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys 89/2026 vp, jossa esitetään muutettavaksi toimeentulotuesta annetun lain 27 b §:ää. Kyseistä pykälää ehdotetaan muutettavaksi myös tässä esityksessä. Ehdotukset tulee sovittaa yhteen eduskuntakäsittelyssä.
10.2Suhde talousarvioesitykseen
Esityksellä on liittymä valtion vuoden 2029 talousarvioesitykseen. Vuoden 2029 talousarviossa tulee ottaa huomioon määrärahan lisäys momentilla 28.90.30 (valtionosuus kunnille peruspalvelujen järjestämiseen) sekä määrärahan vähennys momentilla 33.10.57 (perustoimeentulotuki).
Arviolaskelmien mukaan määrärahan lisäys momentilla 28.90.30 vuonna 2029 olisi 534,5 miljoonaa euroa, kun vuonna 2028 tehty valtionosuusvähennys poistuu momentilta. Tämän lisäksi siirtymäkauden tasaus vähentäisi momentin määrärahaa 16,7 miljoonaa euroa vuonna 2029 ja kasvattaisi 57 miljoonaa euroa vuonna 2030.
Momentilla 33.10.57 vähennys olisi arviolaskelmien mukaan 555,7 miljoonaa euroa, kun kunnat maksaisivat rahoitusosuuden suoraan Kansaneläkelaitokselle ja Kansaneläkelaitos käyttäisi näitä varoja perustoimeentulotuen maksamiseen. Momentin määrärahassa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että kuntien rahoitusosuuden maksuviiveistä johtuen Kansaneläkelaitokselle tulisi maksaa lisäksi ennakkoa 20 prosenttia kuntien arvioidusta vuosikustannuksesta. Vuotta 2029 koskeva ennakko tulisi maksaa Kansaneläkelaitokselle jo joulukuussa 2028, jotta perustoimeentulotuen maksuvalmius säilyy alkuvuodesta 2029. Edellä mainittu ennakko olisi vuodelle 2029 noin 111 miljoonaa euroa. Vuoden 2030 talousarviossa tarkistettaisiin 20 prosentin ennakko arvioitujen perustoimeentulotukimenojen mukaiseksi ja maksettaisiin Kansaneläkelaitokselle joulukuussa 2029.
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksessä ehdotetaan, että Kansaneläkelaitoksella olisi salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus luovuttaa kunnalle oma-aloitteisesti sellaisen perustoimeentulotuen hakijan yksilöintitiedot, jolle maksettua perustoimeentulotukea rahoitetaan kunnan varoista. Tietojen luovutusoikeus koskisi myös tuen hakijalle maksetun perustoimeentulotuen määrää. Kansaneläkelaitos toimittaisi tiedot kunnalle rahoitusosuutta koskevan laskun yhteydessä Kansaneläkelaitoksen etuustietopalvelun KELMU:ssa.
Edellä mainittu sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta on lähtökohtaisesti riittävää, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. esim. PeVL 48/2025 vp, kappale 5, PeVL 14/2018 vp, s. 4—5).
Perustuslakivaliokunnan mukaan on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. PeVL 48/2025 vp, kappale 6, PeVL 14/2018 vp, s. 5).
Perustuslakivaliokunta on arvioinut esimerkiksi viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja keitä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 15/2018 vp). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi (PeVL 48/2025 vp, kappale 7).
EU:n yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Henkilötietojen käsittely on sallittua vain, kun tietojen käsittelylle on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa tarkoitettu käsittelyperuste. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan nojalla henkilötietojen käsittely on mahdollista rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi tai yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Julkisen sektorin henkilötietojen käsittelyn tulisi lähtökohtaisesti perustua näihin käsittelyn oikeusperusteisiin. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 1/2018 vp ja PeVL 25/2005 vp).
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa. Valiokunnan vakiintuneen käytännön mukaan merkityksellistä on ollut, että lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa henkilötietojen käsittelystä säädettäessä erityisesti se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Lainsäätäjän tulee turvata oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Valiokunta on antanut merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (esim. PeVL 42/2016 vp, PeVL 38/2016 vp, PeVL 14/2018 vp ja PeVL 15/2018).
Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan sosiaalihuollon asiakkuutta ja etuutta koskevat tiedot ovat salassapidettäviä. Tietojen luovuttaminen edellyttää siten, että oikeudesta tietojen luovuttamiseen säädetään lailla. Perustoimeentulotuen hakijaa koskevien yksilöintitietojen luovuttaminen kunnalle rahoitusosuuden perintää koskevan laskun liitetietoina olisi tarpeen, sillä kirjanpitolain 2 luvun 5 §:n mukaan menotositteesta on käytävä selville vastaanotettu tuotannontekijä. Kunnalla olisi siten EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuva oikeus käsitellä luovutettavia tietoja.
Luovutettavat tiedot määriteltäisiin koskemaan tarkkarajaisesti vain perustoimeentulotuen hakijan nimeä ja henkilötunnusta, tietoa siitä, millä perusteella tuen hakijan katsotaan vakinaisesti oleskelevan kunnan alueella eli mihin kunnan rahoitusvastuu tuen hakijalle maksetusta perustoimeentulotuesta perustuu sekä tietoa tuen hakijalle maksetun perustoimeentulotuen määrästä ja siihen kohdistuvasta kunnan rahoitusosuudesta. Säännöksessä rajattaisiin siten perustuslain edellyttämällä tavalla tarkkarajaisesti se, mitä tietoja kunnalle voitaisiin luovuttaa ja luovutettavat tiedot rajattaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tietojen minimoinnin mukaisesti vain siihen, mikä on tarpeen laskun oikeellisuuden varmistamiseksi. Tietojen luovuttamista koskevan sääntelyn ei siten katsota muodostuvan perustuslain 10 §:n kannalta ongelmalliseksi.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 27 b § ja 27 f §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 27 b § laeissa 1023/2022 ja 1106/2024 ja 27 f §:n 2 momentti laissa 1023/2022, sekä lisätään lakiin uusi 18 k § sekä 27 f §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1023/2022 ja 26/2026, uusi 3 momentti seuraavasti:
3 a lukuTietojen luovuttaminen viranomaisten välillä
18 k §Kansaneläkelaitoksen oikeus oma-aloitteiseen tietojen luovuttamiseen
Kansaneläkelaitoksella on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus antaa kunnalle sellaisen perustoimeentulotuen hakijan yksilöintitiedot, jolle maksettua perustoimeentulotukea rahoitetaan kunnan varoista 27 f §:n nojalla, sekä tiedot tuen hakijalle edellisenä kuukautena maksetun perustoimeentulotuen määrästä ja kunnan rahoitusosuudesta. Yksilöintitiedoilla tarkoitetaan tuen hakijan nimeä ja henkilötunnusta sekä tietoa siitä, millä perusteella tuen hakijan katsotaan vakinaisesti oleskelevan kunnan alueella.
27 b §Perustoimeentulotuen kattamiseksi Kansaneläkelaitokselle suoritettavat ennakot ja maksuvalmiussuoritus
Valtio suorittaa Kansaneläkelaitokselle perustoimeentulotukea varten kuukausittain ennakkoa Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 12 d §:ssä tarkoitettuun sosiaaliturvan yleisrahastoon Kansaneläkelaitoksen maksuvalmiuden turvaamiseksi.
Valtio maksaa kunkin kuukauden ennakon edeltävän kuukauden toiseksi viimeisenä pankkipäivänä, jota varten Kansaneläkelaitoksen on viimeistään kymmenen pankkipäivää ennen valtion osuuden maksupäivää ilmoitettava valtiolle sen maksettavaksi tulevan suorituksen määrä. Lisäksi valtio suorittaa 27 f §:ssä tarkoitetun kuntien maksuosuuden viiveestä johtuvan tulojen ja menojen erotusta vastaavan rahoitustarpeen kattamiseen ennakkoa 20 prosenttia kuntien maksuosuuden arvioidusta vuosikustannuksesta.
Kalenterikuukautena maksettujen perustoimeentulotukimenojen ja niiden kattamiseksi maksetun valtion osuuden ennakon erotus otetaan huomioon maksukuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ennakkoa määrättäessä.
Jos Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius perustoimeentulotuen maksamiseen on 2 momentissa tarkoitetuista ennakoista huolimatta vaarantumassa, Kansaneläkelaitoksen on välittömästi ilmoitettava asiasta valtiolle, ja valtion tulee suorittaa Kansaneläkelaitokselle perustoimeentulotuen rahoituksen turvaamiseksi sellainen määrä varoja, että Kansaneläkelaitoksen maksuvalmius perustoimeentulotuen maksamiseen on riittävästi turvattu. Maksuvalmiussuoritus tulee palauttaa valtiolle, kun sitä ei enää tarvita perustoimeentulotuen maksuvalmiuden turvaamiseen.
27 f §Kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuen kustannuksista
Kansaneläkelaitos perii kunnalta kuukausittain jälkikäteen 1 momentissa tarkoitetun rahoitusosuuden. Kansaneläkelaitos käyttää laskuttamaansa rahoitusosuutta osana perustoimeentulotuen maksatusta.
Kansaneläkelaitoksen on lähetettävä kunnalle lasku edellisen kuukauden rahoitusosuudesta seuraavan kuukauden 15 päivään mennessä. Kansaneläkelaitoksen tulee toimittaa kunnalle laskun yhteydessä 18 k §:ssä tarkoitetut tiedot. Laskun eräpäivä on laskun lähettämiskuukauden 28 päivä tai, jos se osuu viikonlopulle tai arkipyhälle, eräpäivä on tätä edeltävä pankkipäivä. Jos kunta ei ole maksanut rahoitusosuuttaan viimeistään eräpäivänä, peritään viivästysajalta korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen viivästyskorko.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Sen 27 b § tulee kuitenkin voimaan jo 1 päivänä joulukuuta 2028. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (618/2021) 29 §, sellaisena kuin se on laissa 1105/2024.
2 §
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Jos tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 29 §:n mukaan kunnan valtionosuudesta varainhoitovuonna 2027 tai 2028 vähennetty perustoimeentulotuen rahoitusosuus poikkeaa toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 27 f §:n mukaan määräytyvästä kunnan rahoitusosuudesta vastaavalta vuodelta, tehdään kunnan valtionosuuteen erotusta vastaava vähennys tai lisäys. Vuosien 2027 ja 2028 toteutuneessa rahoitusosuudessa otetaan kuitenkin huomioon vain 50 prosenttia sellaiselle henkilölle maksetusta perustoimeentulotuesta, joka on 18–24-vuotias ja jonka perheessä on ollut vain 18–24-vuotiaita henkilöitä. Vuoteen 2027 kohdistuva tarkistus tehdään varainhoitovuoden 2029 valtionosuuteen ja vuoteen 2028 kohdistuva tarkistus varainhoitovuoden 2030 valtionosuuteen. Kansaneläkelaitoksen tulee toimittaa valtiovarainministeriölle tarkistuksen tekemistä varten tarvittavat tiedot kuntaan maksetusta perustoimeentulotuesta maksuvuotta seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä.
Helsingissä 8.10.2026
PääministeriPetteri OrpoKunta- ja alueministeriAnna-Kaisa Ikonen
Alaviitteet
1. Laesterä Eero – Sulonen Arto: Valtionosuusuudistus 2027 – taustoitusta (https://vm.fi/documents/10623/203164374/Selvityshenkil%C3%B6iden%20raportti_16122024_tiedoteliite.pdf/e621fdff-ba9c-db11-53f5-3a7f0136d9fe/Selvityshenkil%C3%B6iden%20raportti_16122024_tiedoteliite.pdf)
edits: 1
- 2026-11-03 — added in version 2 · line-by-line diff →
2.
edits: 1
- 2026-11-03 — added in version 2 · line-by-line diff →
Kansaneläkelaitoksen etuusohje toimeentulotuesta 14.4.2026 luku 1.1.8 () Voimassa olevat etuusohjeet | Tietoa Kelasta | Kela
3.
edits: 1
- 2026-11-03 — added in version 2 · line-by-line diff →
Ks. HE 358/2014 vp
4. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/ea635788-dfda-42c9-a553-b52b4f74b338
edits: 1
- 2026-11-03 — added in version 2 · line-by-line diff →
5. Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta 816/2015
edits: 1
- 2026-11-03 — added in version 2 · line-by-line diff →
6. 31.3.2025 saakka valtio rahoitti eräiden kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettujen henkilöiden perustoimeentulotuen 100 prosenttisesti. Edellä mainitusta johtuen kunnan rahoitusosuus perustoimeentulotuen kokonaismenoista on vähemmän kuin 50 prosenttia.
edits: 1
- 2026-11-03 — added in version 2 · line-by-line diff →
Машинный черновик — GigaChat-2, 03.11.2026. Экспертом ещё не проверен: даты, адреса норм и санкции сверяйте с текстом.
Модель прочла первые 59 984 из 65 278 знаков текста и оглавление остального — нормы из дальних разделов могли не попасть в разбор.
Паспорт акта
- Юрисдикция
- Финляндия[Официальное наименование]
- Официальное наименование
- HE 228/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 29 §:n kumoamisesta[Рабочее название]
- Рабочее название
- Закон Финляндии об изменении закона о пособиях на проживание и отмене статьи 29 Закона о доле муниципальных услуг государства[Вид и уровень акта]
- Вид и уровень акта
- Закон[Дата принятия]
- Дата принятия
- Внесение законопроекта 8 октября 2026 г.[Вступление в силу]
- Вступление в силу
- 1 января 2029 г., отдельные положения вступят в силу 1 декабря 2028 г.[Действующая редакция]
- Действующая редакция
- Действующий закон с поправками, последняя редакция неизвестна.[Поэтапные сроки]
- Поэтапные сроки
- Отдельные положения вступили в силу 1 декабря 2028 г.; основные изменения вступят в силу 1 января 2029 г.[Статус]
- Статус
- Проект на рассмотрении (предварительно одобрено правительством)[Регулятор]
- Регулятор
- Министерство финансов Финляндии[Связанные акты]
- Связанные акты
- Подзаконные акты, регулирующие вопросы социальной политики и бюджетирования
Предмет и цель
- Проблема
- Повышение прозрачности и упрощение системы финансирования муниципальных услуг и пособий на проживание.
- Цель
- Повысить прозрачность и упростить систему финансирования муниципальных услуг и пособий на проживание.[Целевые показатели]: Нет информации[Сфера действия]
- Сфера действия
- Муниципалитеты и государственные органы[Исключения]: Исключений нет
Субъекты
| Роль | Кто именно | Критерии отнесения | Оценка числа адресатов |
|---|---|---|---|
| Платформы, муниципальные органы власти, операторы, пользователи систем, государственные органы[Кто именно] | Муниципалитеты, Кансанелаельайтос (Фонд социального обеспечения)[Критерии отнесения]: Критериев отнесения нет[Оценка числа адресатов]: Около 1 200 операторов (Пояснительная записка) | — | — |
- Группы особой защиты
- Потребители социальных услуг, лица, получающие пособия на проживание
Нормы 1
Каждая строка — одна норма: кто что должен, через что она меняет поведение, во что обходится и чем подкреплена.
-
Статья, часть, пункт [Адресат] Обязанность, запрет, ограничение, право, полномочие, ответственность [Механизм воздействия] Муниципалитеты, Кансанелаельайтос (Фонд социального обеспечения) [Суть]
1. Перенос расчета доли муниципальных расходов на пособие на проживание непосредственно муниципалитету вместо перерасчета через государственный фонд каждые два года.2. Расчет производится ежемесячно, а не дважды в год.3. Муниципалитет получает ежемесячные счета за долю расходов на пособие на проживание.4. Муниципалитеты обязаны своевременно оплачивать счета Фонда социального обеспечения.[Тип предписания]
- Механизм воздействия
- Ограничение модели, распределение риска, операционные издержки[Канал издержек]
- Издержки: канал
- Прямой платеж, административные расходы, содержательные издержки, капитальные затраты[Характер издержек]
- Издержки: характер
- Регулярные, по событию[Событие-триггер]
- Событие-триггер
- До начала деятельности, при сборе, по обращению, при инциденте, по запросу органа, постоянно[Санкция]
- Санкция
- Не указана[Отсылка к иным актам]
- Отсылка к иным актам
- Нет информации[Форма исполнения]
- Форма исполнения
- Цифровая, бумажная, смешанная[Российский аналог]
- Российский аналог
- Требует проверки[Статус законопроекта]Статус законопроекта: На рассмотрении
Details
| Country | Finland |
| Body | Finlex (законы и правительственные законопроекты) |
| Type | law / bill |
| Language | fi |
| Document date | 2026-10-08 |
| Size | 66 020 знаков |
| Versions | 2 |
| First seen | 2026-10-28 |
| Last checked | 2026-11-16 03:30 |
| number | HE 228/2026 vp |
| original_url | https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/228 |
| extraction | official_finnish_document_view |
Topics
Why this document is in the base
Selection matched on the following, total weight 15.
-
henkilötieto
текст
Personal data
…lvelun käyttäminen edellyttää vahvaa tunnistautumista. kunta on velvollinen noudattamaan henkilötietoja käsitellessään eu:n yleistä tietosuoja-asetusta ja sitä täydentävää kansallista tietosuoj…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…rvautumiselle saataisiin vähenemään. apulaistietosuojavaltuutettu kuitenkin korosti, että henkilötietoja ei tulisi käsitellä enempää kuin mitä on tarpeellista/välttämätöntä tavoiteltuun päämäärä…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…autta, eikä tämä mitä ilmeisemmin ole edellyttänyt yksittäisen perustoimeentulotukisaajan henkilötietojen käsittelyä nyt luonnoksessa esitetyllä tarkkuudella. mikäli nimen ja henkilötunnuksen luo…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…ksi, että tietojen luovutus voi rikkoa myös 5 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, jonka mukaan henkilötietoja on käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi, m…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…seenalaistaa maksetun perustoimeentulotuen määrää. kunnan oikeus käsitellä luovutettavia henkilötietoja perustuisi eu:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. edellä mai…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…lä mainittu sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. perustuslain 10 §:n momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja ko…
Summary
Finland's law amends the existing allowance for living act, abolishing section 29 of the municipal services funding state share act. It introduces a new mechanism where payments will be made monthly with real-time calculation of the municipality’s share. Changes take effect from January 2029, except certain provisions that come into force in December 2028. The aim is to enhance transparency and simplify the municipal service funding system.
Document versions
Tick two versions and press “Compare” to see the line-by-line diff.
| pick | Version | Fetched | Format | Size | |
|---|---|---|---|---|---|
| Version 2 open | 2026-11-03 03:56 | html | 66 020 зн. | txt | |
| Version 1 | 2026-10-28 18:48 | xml | 65 907 зн. | txt |
Selected: 0 of 2
Recorded changes
| Date | Versions | Lines | |
|---|---|---|---|
| 2026-11-03 | 17603 → 19867 | +99 −193 | Line-by-line comparison → |