Пульс · Документы · Финляндия · Finlex (законы и правительственные законопроекты)

Закон Финляндии об изменении законодательства о защите окружающей среды и управлении водными ресурсами

HE 284/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja luonnonsuojelulain mukaisia tietovarantoja koskevaksi lainsäädännöksi

закон / законопроект 2026-10-29 495 763 знаков Персональные данные
Скачать На сайте источника
Действующая редакция. Последнее изменение зафиксировано 2026-11-08.

Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja luonnonsuojelulain mukaisia tietovarantoja koskevaksi lainsäädännöksi

Hallinnonala

Ympäristöministeriö

Antopäivä

29.10.2026

Esityksen teksti

Suomi

Käsittelyn tila

Vireillä

Käsittelytiedot

Eduskunta.fi 284/2026

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ympäristönsuojelulakia, jätelakia, merenkulun ympäristönsuojelulakia, ympäristövahinkorahastosta annettua lakia, vesilakia, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettua lakia ja luonnonsuojelulakia. Muutosten tarve liittyy henkilötietojen suojaan ja yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksiin, sekä pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan perustuvaan tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen.

Muutoksilla ympäristönsuojelulaissa säädetty ympäristönsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin useammalla erillisellä tietovarannolla. Ympäristönsuojelulaissa ehdotetaan säädettäväksi ympäristönsuojelun tietovarannosta, maaperän tilan tietovarannosta ja ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarannosta. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset vesienhoidon ja merenhoidon omasta tietovarannosta, eli kytkös ympäristönsuojelulain tietovarantosääntelyyn katkaistaisiin. Ympäristölupapäätösten lupamääräyksissä tulisi jatkossa ottaa huomioon toiminnanharjoittajan velvollisuus toimittaa toiminnan seuranta- ja päästötarkkailutietoja ympäristönsuojelun tietovarantoon sähköisen asiointipalvelun kautta. Luonnonsuojelulaissa säädetty luonnonsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin luonnonsuojelun tietovarannolla.

Esityksessä säädettäisiin tietovarantojen tietosisällöistä, käyttötarkoituksista ja rekisterinpitovastuista. Lisäksi säädettäisiin tietovarantojen tiedoista yleisessä tietoverkossa julkaistavista paikkatiedoista, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin, tietojen luovittamisesta tietopyyntöjen perusteella, sekä viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien oikeudesta saada tietovarantojen tietoja salassapitosäännösten estämättä.

Muutettaviksi ehdotettuihin lakeihin tehtäisiin kauttaaltaan ehdotettuun tietovarantosääntelyyn liittyvät tekniset, terminologiset ja sisällölliset muutokset.

Ehdotettu tietovarantosääntely ei edellyttäisi uusien tietovarantojen perustamista eikä tietovarantojen tietojen käsittelyyn tarkoitettujen tietojärjestelmien välitöntä kehittämistä.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

PERUSTELUT

1Asian tausta ja valmistelu

1.1Tausta

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevassa sääntelyssä on viime vuosien aikana tunnistettu useita täsmennystarpeita, jotka liittyvät erityisesti henkilötietojen suojaan, viranomaisten rooleihin ja vastuisiin sekä eri viranomaisten oikeuteen saada tietojärjestelmän tiedoista salassapidettäviä tietoja. Oikeusministeriö on jo useamman eri säädöshankkeen yhteydessä kiinnittänyt lausuntopalautteessaan huomiota näihin täsmennystarpeisiin. Henkilötietojen suojan näkökulmasta keskeiset täsmennystarpeet liittyvät siihen, että järjestelmän rekisterinpitovastuut on kirjoitettu niin yleiseen muotoon, että käytännössä vastuut jäävät epäselviksi. Sääntely ei näin ollen vastaa vaatimuksia, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta, jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus.

Myös oikeusministeriössä vireillä olevan tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen

[1]

valmistelun yhteydessä

[2]

ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskeva sääntely on tunnistettu sellaiseksi henkilötietojen käsittelyä koskevaksi sääntelyksi, jossa on viranomaisten tiedon liikkuvuuteen tai julkisten palveluiden järjestämiseen liittyviä tarkistustarpeita. Tällaiseksi sääntelyksi on tunnistettu ympäristöministeriön hallinnonalalla myös esimerkiksi luonnonsuojelulain tietojärjestelmää koskeva sääntely luonnonsuojelulaissa

(9/2023). Tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksella pyritään edistämään julkisten palveluiden järjestämistä ja se kytkeytyy pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman digitalisaation hyödyntämisen tukemista koskevaan painopistealueeseen. Esityksen valmistelu liittyy tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen ja tätä kautta myös mainitun hallitusohjelman painopistealueen toteuttamiseen.

1.2Valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Esityksen valmisteluun liittyvä esivalmistelu aloitettiin elokuussa 2024. Esityksen valmistelua koskevan säädöshankesuunnitelman mukaan hankkeessa oli alun perin tarkoitus tarkastella myös maa-aineslain tietojärjestelmää koskevan maa-aineslain (555/1981) sääntelyn tarkistamis- ja kehittämistarpeita [3]. Esityksen valmistelun aikana kuitenkin ilmeni, että tähän valmisteluun ei ympäristöministeriössä pystytty osoittamaan voimavaroja. Maa-aineslain tietojärjestelmän osalta säännösmuutokset tullaan näin ollen toteuttamaan myöhemmin erikseen.

Esityksen valmistelu on erityisesti ympäristönsuojelulain

(527/2014)

ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain

(1299/2004)

osalta osoittautunut monella tapaa haasteelliseksi. Valmistelun aikana on esimerkiksi ilmennyt, että erityisesti vesiä koskevien tietojen ja ympäristön tilan seurantaan liittyvät tietojen tallennuskäytännöt ovat muotoutuneet vuosikymmenten aikana, pääosin ilman nimenomaista sääntelyä. Tietoja on käytännössä tallennettu lukuisiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin järjestelmiin ja rekistereihin. Tämä on vaikeuttanut ja hidastanut esityksen valmistelun kannalta merkityksellisiin järjestelmiin ja rekistereihin sisältyvien henkilötietojen selvittämistä sekä esityksessä tarkoitettuihin tietovarantoihin liittyvien rekisterinpito- ja muiden viranomaisvastuiden määrittelyä. Oman haasteensa valmisteluun on tuonut myös vuosikymmenten aikana muotoutuneisiin tietojen luovutuskäytäntöihin, mukaan lukien yleisessä tietoverkossa julkaistuihin luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä oleviin paikkatietoihin liittyvien kysymysten selvittely.

Luonnonsuojelulain muutosten osalta esityksen valmistelussa on ollut tarpeen lähinnä tarkentaa ja selkeyttää vuonna 2023 uudistetun luonnonsuojelulain 13 luvun säännöksiä olemassa olevia käytäntöjä vastaaviksi kiinnittäen erityistä huomiota rekisterinpitäjien määrittelyyn ja tietojen julkaisemiseen.

Esityksen valmistelun aikana on saatu asiantuntija-apua oikeusministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä. Lisäksi on keskusteltu seuraavien sidosryhmien kanssa: Suomen ympäristökeskus, Metsähallitus, Luonnontieteellinen keskusmuseo, maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Turun kaupunki ja Helsingin kaupunki. Esityksen valmistelusta on lisäksi tiedotettu kalatalousviranomaisia, sekä Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskuksia ja aluehallintovirastoja, jotka valtion aluehallintouudistuksen yhteydessä on vuoden 2026 alusta korvattu Lupa- ja valvontavirastolla ja alueellisilla elinvoimakeskuksilla.

Esityksen valmistelusta löytyy tietoa osoitteesta valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella YM067:00/2024.

2Nykytila ja sen arviointi

2.1Lainsäädäntö

2.1.1Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyvä sääntely Nykytilanteessa ympäristönsuojelulaissa säädettyyn ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyviä säännöksiä sisältyy sekä ympäristöministeriön että muiden ministeriöiden hallinnonalojen lainsäädäntöön. Säännöksiä on sekä laki- että asetustasolla. Näihin säännöksiin sisältyy myös ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kytkeytyviä tietojen julkaisuun liittyviä säännöksiä.

2.1.1.1Ympäristönsuojelulaki Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään koskevat säännökset on pääosin koottu ympäristönsuojelulain 222 ja 223 §:ään. Lisäksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään viitataan useammassa muussakin lain säännöksessä.

Lain 222 §:ssä säädetään ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä, joka on ympäristöä ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia tietoja varten. Sitä käytetään ympäristönsuojeluun liittyvien tietojen hallintaan ja käsittelyyn, ympäristölainsäädännön valvonnan toteuttamiseen, ympäristön tilan seurantaan sekä ympäristöön liittyvään tutkimukseen ja suunnitteluun.

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muodostuu tiedoista, jotka talletetaan Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten, Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön ylläpitämiin tietojärjestelmiin ja rekistereihin. Tietojärjestelmään talletettavista tiedoista säädetään 223 §:ssä, jätelaissa, vesilaissa, merenkulun ympäristönsuojelulaissa, vesihuoltolaissa

(119/2001)

ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja ympäristövahinkorahastosta annetussa laissa

(1262/2022)

sekä niiden nojalla annetussa asetustason sääntelyssä. Tietojen tallettaminen voidaan tehdä konekielisenä tiedonsiirtona teknisen käyttöyhteyden avulla. Tietojärjestelmän ylläpitäjät ovat myös henkilötietolain mukaisia rekisterinpitäjiä. Ylläpitäjillä sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella, kunnan rakennusvalvontaviranomaisella ja kunnan terveydensuojeluviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat tarpeen niille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, voidaan tietojärjestelmän tietoja luovuttaa noudattaen, mitä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa

(906/2019)

säädetään. Ympäristöministeriö vastaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmän sisällöllisestä ja toiminnallisesta kehittämisestä yhteistyössä muiden ylläpitäjien kanssa.

Salassapidettävät tiedot huomioidaan lain 222 §:n lisäksi myös lain 210 §:n 2 momentissa. Siinä säädetään salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta. Säännöksen mukaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa ympäristönsuojelulain mukaisia tehtäviä suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen ja yhteisön taloudellisesta asemasta, liikesalaisuudesta sekä yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa valvontaviranomaiselle ja ympäristöministeriölle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi sekä syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen niin edellyttäessä.

Lain 223 §:ssä säädetään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ympäristönsuojelulain nojalla talletettavista tiedoista. Pykälässä säädetään hyvin yksityiskohtaisesti Lupa- ja valvontaviranomaisen sekä kunnan ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen talletusvastuulle kuuluvista tiedoista. Pykälän mukaan kunta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voivat toimittaa säädetyt tiedot Lupa- ja valvontavirastolle talletettavaksi tietojärjestelmään, jos niillä ei ole mahdollisuutta tallettaa tietoja itse.

Lupa- ja valvontaviraston on talletettava tietojärjestelmään: 1) tämän lain nojalla antamansa päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 2) Lupa- ja valvontavirastolle tehtäviin rekisteröinti-ilmoituksiin perustuvat tiedot rekisteröitävistä toiminnoista; 3) tämän lain mukaiseen valvontaan liittyvät tarkastuskertomukset ja muut valvontatoimia koskevat tiedot; 4) 105 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot laitoksen toiminnasta ja päästöistä; 5) 151 §:n 1 momentin 2–4 kohtien perusteella laaditut meluselvitykset ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmat; 6) 168 §:ssä tarkoitetut Lupa- ja valvontaviraston laatimat valvontasuunnitelmat ja valvontaohjelmat; 7) Lupa- ja valvontaviraston valvontavastuulle kuuluvan luvanvaraisen, ilmoituksenvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan seuranta- ja tarkkailutiedot ja muut vastaavat tiedot, jotka toiminnanharjoittaja on velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle.

Kunnan tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on talletettava tietojärjestelmään: 1) tämän lain mukaisiin lupa- ja valvontatehtäviin liittyvät kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen antamat päätökset sekä tiedot niiden muutoksenhaun johdosta tehdyistä Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 2) kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tehtäviin rekisteröinti-ilmoituksiin perustuvat tiedot rekisteröitävistä toiminnoista; 3) 145 §:ssä tarkoitetut ilmansuojelusuunnitelmat ja 146 §:ssä tarkoitetut lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat; 4) 151 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella laaditut meluselvitykset ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmat; 5) kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen valvontavastuulle kuuluvan ympäristöluvanvaraisen, ilmoituksenvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan seuranta- ja tarkkailutiedot ja muut vastaavat tiedot, jotka toiminnanharjoittaja on velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle.

Pykälässä säädetään erikseen myös lain 65 §:ssä tarkoitettujen seurantaa ja tarkkailua koskevien suunnitelmien sekä ympäristön tilan seurantatietojen tallentamisesta tietojärjestelmään.

Pykälän sääntely, joka koskee ”luvanvaraisen, ilmoituksenvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan seuranta- ja tarkkailutietoja ja muita vastaavia tietoja, jotka toiminnanharjoittaja on velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle”, liittyy toiminnan seuranta- ja tarkkailumääräyksiä koskevaan lain 62 §:ään. Sen 3 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on toimitettava valvontaviranomaiselle säännöllisesti päästöjen tarkkailun tulokset ja muut valvontaa varten tarvittavat tiedot, siten kuin ympäristöluvassa tarkemmin määrätään. Sen 4 momentin mukaan toiminnan vesiin tai meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa.

Lain 240 §:ssä säädetyn siirtymäajan mukaan kuntaa ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaista koskevaa 223 §:ssä säädettyä tietojen tallettamisvelvollisuutta sovelletaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jos tallennusvelvollisuus on uusi verrattuna kumottavaan lakiin.

Lain 116 §:ssä säädetään rekisteröinti-ilmoituksesta toiminnan rekisteröintiä varten. Pykälän 1 momentin mukaan liitteessä 2 säädetystä ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta, eli ympäristönsuojelulain mukaan rekisteröitävästä toiminnasta, on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Saman pykälän 4 momentin mukaan lain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jätteen käsittelystä on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus Lupa- ja valvontavirastolle hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröintiä varten. Lain 116 §:n 4 momentin mukaisessa jätteen käsittelyn rekisteröinnissä on kyse eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen (843/2017), eli niin sanotun mara-asetuksen, soveltamisalaan kuuluvasta jätteenkäsittelytoiminnasta.

Lain 85 a §:ssä säädetään ympäristöasioiden tietopalvelusta ja lain 85 c §:ssä säädetään tilannetietopalvelusta. Tietopalveluissa julkaistaan ympäristötiedon saatavuuden varmistamiseksi tietoja, jotka liittyvä luvanvaraiseen, ilmoituksenvaraiseen ja rekisteröitävään toimintaan, sekä muihin ympäristöasioihin Osa pykälien nojalla julkaistavista tiedoista kuuluu ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (HE 75/2026 vp). Pykälissä on tyhjentävästi lueteltu tietopalvelussa käytössä olevat hakuperusteet huomioon ottaen henkilötietojen julkaisemiseen yleisessä tietoverkossa liittyvä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö.

Lain 143 §:ssä säädetään ympäristönsuojelulain täytäntöönpanoon liittyvästä ympäristön tilan seurannasta. Pykälän 4 momentin mukaan ympäristön tilan seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Niistä on lisäksi toimitettava tietoja Euroopan unionille siten kuin Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään. Pykälän 4 momentti sisältää valtuussäännöksen, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun ohella myös ympäristön tilan seurantatietojen toimittamisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Lain 197 §:ssä säädetään menettelystä muutoksenhakutuomioistuimissa. Pykälän 4 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuimen on toimitettava lupa- ja valvontaviranomaiselle sähköisesti tietoja niiden antamiin päätöksiin tehdyistä muutoksista ja päätösten lainvoimaisuudesta, jotta tiedot voidaan tallentaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Myös ympäristönsuojelulain nojalla annetussa asetustason sääntelyssä on useita säännöksiä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavista tiedoista, sekä muita viittauksia ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Ympäristönsuojelulaki sisältää edellä selostettujen säännösten lisäksi myös useita muita lain soveltamisalaan kuuluvien tietojen julkaisuun liittyviä säännöksiä. Näihin säännöksiin kuuluu esimerkiksi päästökattodirektiivin edellyttämien kansallisten päästöinventaarioiden- ja ennusteiden sekä inventaarioraporttien julkaisu lain 149 a §:n mukaan.

2.1.1.2Jätelaki

Jätelaki (646/2011) on yksi niistä säädöksistä, johon ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisältöä koskevassa ympäristönsuojelulain 222 §:n sääntelyssä viitataan.

Jätelain 142 §:ssä säädetään jätehuollon rekistereistä ja tuottajarekistereistä. Pykälässä säädetään rekistereiden rekisterinpito- ja ylläpitovastuista siten, että sääntelyssä viitataan yleiseen tietosuoja-asetukseen. Lisäksi pykälässä säädetään rekisterien tietosisällöstä ja käyttötarkoituksesta. Pykälän 4 momentin mukaan rekisterit ovat osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää.

Jätelain 29 §:ssä säädetään jätteen luovuttamisesta. Pykälässä viitataan nimenomaisesti ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tehtävään rekisteröintiin säätämällä, että jätteen saa luovuttaa sille, jolla on: 1) 11 luvun mukaisen jätehuoltorekisteriin hyväksymisen tai merkitsemisen perusteella oikeus ottaa vastaan kyseistä jätettä; tai 2) ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan tai saman lain mukaisen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään rekisteröinnin perusteella oikeus ottaa vastaan kyseistä jätettä.

Jätelain jätekirjanpitoa koskevissa 118 a ja 119 §:ssä ei viitata nimenomaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, vaan yleisesti valvontaviranomaisen ylläpitämiin tietojärjestelmiin. Viittaukset sisältyvät kyseisten pykälien asetuksenantovaltuuksiin. Perusteluissa on mainittu ympäristönsuojelun tietojärjestelmä ikään kuin yhtenä mahdollisena tallennuspaikkavaihtoehtona, joka voidaan vahvistaa valtioneuvoston asetuksella annettavalla sääntelyllä.

Jätelain ja ympäristönsuojelulain nojalla annetun kaivannaisjätteitä koskevan valtioneuvoston asetuksen

(190/2013), jäljempänä kaivannaisjäteasetus, 15 §:n mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (valtion aluehallintouudistuksen myötä Lupa- ja valvontaviraston) on merkittävä ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tiedot käytöstä poistetuista tai hylätyistä vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavista kaivannaisjätteen jätealueista ja päivitettävä tietoja siten, että ne vastaavat muuttuneita tilanteita ja olosuhteita. Säännöksen mukaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (valtion aluehallintouudistuksen myötä Lupa- ja valvontavirasto) myös ylläpitää tiedostoa käytöstä poistetuista tai hylätyistä vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavista kaivannaisjätteen jätealueista ja julkaisee tiedot tarpeellisilta osin sähköisesti. Myös muussa jätelain nojalla annetussa muussa asetustason sääntelyssä on viittauksia nimenomaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, sekä yleisempiä viittauksia valvontaviranomaisen ylläpitämiin tietojärjestelmiin.

2.1.1.3Laki ympäristövahinkorahastosta Ympäristövahinkorahastosta annettu laki on yksi niistä säädöksistä, johon ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisältöä koskevassa ympäristönsuojelulain 222 §:n sääntelyssä viitataan.

Ympäristövahinkorahastosta annetun lain 32 §:ssä säädetään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavista tiedoista ja rahaston hallituksen tiedonsaantioikeudesta. Maksunkantoviranomaisen eli Lupa- ja valvontaviraston, on talletettava ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kunkin maksuvelvollisen toiminnanharjoittajan osalta:1) ympäristövahinkomaksun määräytymisen perusteet ja maksun suuruus sekä tieto siitä, onko niitä muutettu oikaisuvaatimuksen tai muutoksenhaun vuoksi; 2) ympäristövahinkomaksuvelvollisuuden alkamis- ja päättymisajankohta; 3) ympäristövahinkomaksuvelvollisuuteen ja sen toteuttamiseen liittyvät välttämättömät muut kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot. Ympäristövahinkorahaston hallituksella on oikeus maksutta saada ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä ne tiedot ja tiedoista muodostetut tietoaineistot, jotka ovat välttämättömiä sille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

2.1.1.4Merenkulun ympäristönsuojelulaki Merenkulun ympäristönsuojelulaki on yksi niistä säädöksistä, johon ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisältöä koskevassa lain 222 §:n sääntelyssä viitataan.

Merenkulun ympäristönsuojelulain 9 luvun 6 §:n 5 momentissa säädetään satamien jätehuoltosuunnitelmien merkitsemisestä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Kun sataman jätehuoltosuunnitelma on hyväksytty, on Lupa- ja valvontaviraston tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen merkittävä suunnitelma ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

2.1.1.5Vesilaki

Vesilaki (587/2011) on yksi niistä säädöksistä, johon ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisältöä koskevassa ympäristönsuojelulain 222 §:n sääntelyssä viitataan.

Vesilain 12 luvun vesiyhteisörekisteriä koskeviin säännöksiin sisältyy useita viittauksia ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Keskeinen säännös on vesilain 12 luvun 6 §. Pykälän mukaan vesiyhteisörekisteri on vesioikeudellisten yhteisöjen rekisteröintiä varten. Vesiyhteisörekisteri on osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää. Vesiyhteisörekisteriä pitää ympäristöministeriö. Vesiyhteisörekisteriin merkitään: 1) yhteisöä koskevat perustiedot; 2) yhteisön säännöt; 3) tiedot yhteisön hallituksesta ja toimitsijasta. Vesioikeudellista yhteisöä koskevat henkilötiedot poistetaan rekisteristä viiden vuoden kuluttua yhteisön purkautumisesta. Lisäksi pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vesiyhteisörekisteriin merkittävistä tiedoista.

Vesilain 12 luvun 8–9 §:t sisältävät säännökset yhteisön rekisteröinnistä ja tietojen merkitsemisestä. Tietojen merkitsemisestä vesiyhteisörekisteriin vastaa Lupa- ja valvontavirasto. Vesilain 12 luvun 10 §:n mukaan Lupa- ja valvontavirastolla, vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus saada maksutta tässä laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot vesiyhteisörekisteristä. Vesilain 12 luvun 19 §:n 4 momentin mukaan Lupa- ja valvontaviraston on tehtävä vesiyhteisön purkautumisesta merkintä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Lisäksi vesilain 18 luvun 1–3 §:t sisältävät ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevia säännöksiä. Lain 18 luvun 1 §:n mukaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitään tiedot Lupa- ja valvontaviraston, Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tämän lain nojalla antamista päätöksistä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään voidaan lisäksi merkitä tietoja:1) kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tämän lain nojalla antamista päätöksistä; 2) ojitustoimitusten päätöksistä; 3) Lupa- ja valvontavirastolle tehdyistä ilmoituksista; 4) ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annetuista viranomaisten päätöksistä. Tietojärjestelmään voidaan merkitä asianosaisia koskevia tunniste- ja yhteystietoja. Lisäksi pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tietojärjestelmään merkittävistä tiedoista.

Lain 18 luvun 2 §:ssä mukaan merkinnän ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ja luonnonsuojelun tietojärjestelmään tekee asian ratkaissut viranomainen. Jos asia on ratkaistu ojitustoimituksessa, merkinnän tekee Lupa- ja valvontavirasto. Lupa- ja valvontavirasto tekee myös merkinnän ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 10 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusta julkisen kulkuväylän muuttamisesta. Lain 18 luvun 3 §:ssä säädetään Lupa- ja valvontaviraston, vesitaloustehtäviä tai kalataloustehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen oikeudesta saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä.

Vesilain 19 luvun 21 §:n mukaan vanhan vesilain 12 luvun 11 §:ssä tarkoitettu vesipäätösrekisteri siirtyy osaksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmää. Vesilain 19 luvun 21 §:ssä tarkoitettu vesipäätösrekisteri perustuu vuoden 1961 vesilain 12 luvun 11 §:ään. Vesipäätösrekisterillä tarkoitetaan aluehallintoviraston ylläpitämää rekisteriä. Siihen on merkitty tiedot vesilain mukaisista päätöksistä, jotka on tehnyt aluehallintovirasto, Vaasan hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Rekisteriin on voitu tehdä myös merkintöjä aluehallintovirastoja edeltäneiden vesioikeudellisten lupaviranomaisten ratkaisuista. Näitä päätöksiä ovat siten vesioikeuksien ja vesiylioikeuden päätökset.

Vesilain nojalla annetussa asetustason sääntelyssä on säännöksiä ympäristönsuojelulain tietojärjestelmään merkittävistä tiedoista.

Vesilain 18 luvun 19 §:ssä säädetään vesitalousasioissa annettuja päätöksiä koskevasta vesitalousasioiden tietopalvelusta. Pykälässä on erikseen huomioitu salassapidettävät tiedot, julkisuuslain 16 §:n 3 momentti ja henkilötietojen poistaminen verkkosivuilta sen jälkeen, kun hanke on päättynyt. Pykälässä on tyhjentävästi lueteltu tietopalvelussa käytössä olevat hakuperusteet, vastaavasti kuin ympäristönsuojelulaissa säädetyssä ympäristölupa-asioiden tietopalvelussa. Vesilain 11 luvun 2 §:n mukaan vireille tulleesta vesitalousasiasta on tehtävä merkintä vesitalousasioiden tietopalveluun.

Vesilaki sisältää myös useita muita lain soveltamisalaan kuuluvien tietojen julkaisuun liittyviä säännöksiä.

2.1.1.6Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki Yhteys ympäristönsuojelun tietojärjestelmään

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki, jäljempänä myös vesien- ja merenhoitolaki, on yksi niistä säädöksistä, johon ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisältöä koskevassa ympäristönsuojelulain 222 §:n sääntelyssä viitataan. Vesien- ja merenhoidon taustalla on useita EU-direktiivejä. Keskeisimpiä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/56/EY) yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2006/118/EY) pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (pohjavesidirektiivi) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla (2008/105/EY), muutettuna direktiivillä 2013/39/EU (prioriteettiainedirektiivi).

Vesien- ja merenhoitolaissa säädettiin alun perin vuoden 2000 vesipuitedirektiiviin perustuvasta vesienhoidon suunnittelujärjestelmästä. Sittemmin siihen on lisätty vuoden 2008 meristrategiapuitedirektiivin mukaista merenhoidon suunnittelujärjestelmää koskevat säännökset. Kyseessä ovat yhtymäkohtia sisältävät suunnittelujärjestelmät, joita koskevat säännökset ovat samassa laissa ja järjestelmäkohtaisissa valtioneuvoston asetuksissa. Tästä syystä myös tietojärjestelmää, tietojen tallettamista ja eri tahojen tehtäviä ja vastuita koskevassa voimassa olevassa sääntelyssä on eroavaisuuksia.

Vesien- ja merenhoitolain 10 d §:n 2 momentin nojalla Lupa- ja valvontaviraston tulee tallettaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tiedot pohjavesialueiden rajoista, luokituksesta ja luokituksen perusteista sekä muista pohjavesialueiden ominaisuuksista. Pykälän 3 momentti sisältää asetuksenantovaltuuden, jonka nojalla voidaan antaa tarkempia säännöksiä mm. tietojärjestelmään merkittävistä pohjavesialuetta koskevista tiedoista. Vesien- ja merenhoitolain 10 f §:n 2 momentin nojalla kunnan on toimitettava pohjavesialueen suojelusuunnitelma Lupa- ja valvontavirastolle merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Vesienhoidon osalta vesien- ja merenhoitolain nojalla annetussa asetustason sääntelyssä on säännöksiä ympäristönsuojelulain tietojärjestelmään merkittävistä tiedoista. Vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006, jäljempänä vesienhoitoasetus) perusteella ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitään 8 d §:ssä tarkoitetut selvitykset ja tiedot, joita ovat muun muassa pohjavesialueen luokituksen, rajauksen ja niiden muuttamisen perusteet sekä tiedot alueen hydrogeologiasta. Lisäksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitään pohjavesiä koskevat tiedot vesienhoitoasetuksen 8 e §:n luettelon mukaisesti. Näitä tietoja ovat muun muassa arvio alueella muodostuvan pohjaveden määrästä, tiedot pohjavesialueeseen liittyvistä hankkeista ja suunnitelmista ja tiedot pohjaveden seurannasta, pinnan korkeudesta ja laadusta. Myös vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettu valtioneuvoston asetus

(1022/2006)

sisältää säännöksiä muun muassa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemisestä (10 §). Tietoja voidaan pyytää pintaveden valuma-alueella toimivalta toiminnanharjoittajalta, jos viranomaisen seurantatietojen mukaan ympäristönlaatunormi kyseisessä pintavedessä on vaarassa ylittyä tai jos kyseistä pintavettä otetaan käytettäväksi talousvetenä.

Ministeriöt, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen ja muut viranomaiset ja laitokset

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat toimialoillaan vesien- ja merenhoitoa. Merenhoitosuunnitteluun osallistuu myös liikenne- ja viestintäministeriö. Tietojen ja tietovarantojen osalta keskeinen viranomainen on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen, jolle kuuluvat vesienhoidon tehtävät ja merenhoidon alueelliset tehtävät. Tehtävät hoitaa valtion Lupa- ja valvontavirasto. Elinvoimakeskuksilla on vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaisen tehtäviä, jotka on keskitetty osaan elinvoimakeskuksia vesienhoitoalueiden perusteella. Myös merenhoidon alueelliset tehtävät on keskitetty yhteen elinvoimakeskukseen.

Elinvoimakeskuksille kuuluu myös kalatalouden ja vesitalouden tehtäviä, joilla on yhteys vesien- ja merenhoitoon. Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus osallistuvat toimialoillaan molempiin kokonaisuuksiin. Merenhoitoon osallistuvat lisäksi useat muut viranomaiset ja toimijat kuten esimerkiksi Metsähallitus, Ruokavirasto, Traficom ja Puolustusvoimat.

Suomen ympäristökeskuksen vesienhoidon ja merenhoidon tehtävistä säädetään muun muassa vesien- ja merenhoitolain 4 §:ssä, jonka mukaan se hoitaa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön määräämiä tehtäviä, osallistuu yhteistyön omalla toimialallaan ja vastaa merenhoidon seuranta- ja muista tehtävistä toimialallaan. Vesienhoidon osalta Suomen ympäristökeskuksen tehtävät perustuvat laajasti tähän säännökseen. Näissä tehtävissä on kyse myös vesienhoidon keskeisen tiedon tiedonhallinnasta, joka sisältää muun muassa eri tietojärjestelmien ja rekistereiden ylläpitoa, kehittämistä ja raportointia. Tämä koskee myös Luonnonvarakeskusta siltä osin kuin se toimittaa toimialallaan tietoja vesienhoidon suunnittelua varten. Suomen ympäristökeskuksen kuuluu muun muassa myös kerätä tiedot Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan suojeltavista alueista, joka käytännössä kerätään luonnonsuojelun tietovarannosta teknisesti ja jota hyödynnetään vesienhoidossa. Merenhoidossa Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä säädetään tarkemmin kuin vesienhoidossa. Vesien- ja merenhoitolain 5 §:n 2 momentti sisältää Suomen ympäristökeskuksen merenhoidon tehtäviä, joita ovat muun muassa koordinointi meriympäristön ominaispiirteiden ja meriympäristön tilan alustavan arvioinnin laatimisessa ja Itämeren tilan seurantaohjelman laatimisessa. Suomen ympäristökeskus myös järjestää seurannan rannikkovesille sekä 5 §:n 3 momentin mukaan vastaa seurantaohjelman valmistelusta.

Merenhoidossa merenhoidon järjestämisestä annetun asetuksen mukaan (980/2011, merenhoitoasetus) 3 §:n 2 momentin perusteella Suomen ympäristökeskus vastaa merenhoidon suunnittelua varten tarvittavien tietojärjestelmien kehittämisestä ja ylläpitämisestä sekä tarvittavasta raportoinnista. Asetus sisältää myös säännöksiä tiedon tuottamisesta, kokoamisesta ja toimittamisesta (3 §) sekä viittaukset viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin ja paikkatietoinfrastruktuurista annettuun lakiin. Lisäksi merenhoidon järjestämisasetuksen 4 §:n mukaan tietojen kokoamisessa, toimittamisessa ja käyttämisessä tulee soveltuvin osin ottaa huomioon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain, aluevalvontalain ja paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain säännökset. Näihin merenhoidon tehtäviin kuuluu myös tietovarantojen kehittäminen, ylläpitäminen ja raportointi sekä tietojen tuottamista, kokoamista ja toimittamista.

Suomen ympäristökeskuksen yleisillä tehtävillä on myös kiinteä liityntä vesien- ja merenhoitoon. Tätä koskevaa sääntelyä sisältyy myös Suomen ympäristökeskuksesta annettuun lakiin (1069/2009, jäljempänä myös SYKE-laki), jota selostetaan jäljempänä. SYKE-lain 1 §:n 2 momentissa säädetään muun muassa siitä, että Suomen ympäristökeskus tuottaa asiantuntijapalveluja ympäristöministeriölle ja maa- ja metsätalousministeriölle sekä Lupa- ja valvontavirastolle ja elinvoimakeskuksille. Tehtävänä on myös muun muassa ylläpitää toimialan tietojärjestelmiä, tietovarantoja ja tietopalveluja.

Vesienhoidon seuranta

Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on muun muassa, että pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Pintavesillä tarkoitetaan järviä ja jokia sekä rannikkovesiä. Vesienhoidon suunnittelujärjestelmä perustuvat laajaan luonnontieteelliseen tietopohjaan ja kuuden vuoden mittaisiin kausiin, jota varten tarkistetaan ja hyväksytään alueelliset vesienhoitosuunnitelmat sekä toimenpideohjelmat. Edellytyksenä on, että vesien tilaa seurataan vesien- ja merenhoitolain mukaisesti alueellisiin seurantaohjelmiin perustuen.

Vesienhoidossa pinta- ja pohjavesien seuranta on järjestettävä niin, että niiden tilasta saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva (vesien- ja merenhoitolaki 9 §). Vesienhoito edellyttää käytännössä valtion kustantamien seurantojen lisäksi lupavelvollisten tarkkailutietojen käyttöä vesien tilan arvioinnissa. Pintavesien tilan arviointi tehdään ekologisen tilan ja kemiallisen tilan osalta. Pohjavesien tilan arviointi tehdään määrällisen tilan ja kemiallisen tilan osalta.

Vesienhoitoasetuksen 4 luku sisältää säännökset vesienhoitoalueen seurantaohjelmasta, jossa muun muassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja tai -alueita, jotta pintavesien tila ja pohjavesien tila voidaan arvioida (17 §, 20 §).

Vesien- ja merenhoitolain muutoksen (996/2024, voimassa 1.1.2025 lukien) perusteella vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisia lupaedellytyksiä (muutokset 997–998/2024) mikä osaltaan edellyttää pintavesien, pohjavesien ja rannikkovesien tilatietojen olevan saatavilla kattavasti.

Merenhoidon seuranta

Merenhoidon ympäristötavoitteena on merivesille (rannikkovesille ja aluevesille sekä talousvyöhykkeelle) asetettavat kattavat ympäristötavoitteet, jotta kehitystä voidaan ohjata kohti meriympäristön hyvän tilan saavuttamista. Merenhoidon suunnittelujärjestelmä perustuu myös laajaan luonnontieteelliseen tietopohjaan ja kuuden vuoden mittaisiin kausiin, jota varten tarkistetaan ja hyväksytään merenhoitosuunnitelma sekä toimenpideohjelma. Merenhoidossa merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmat laaditaan ja pannaan täytäntöön meriympäristön tilan jatkuvaa arviointia varten (vesien- ja merenhoitolaki 26 h §).

Suomen merialueelle laadittava merenhoitosuunnitelma tähtää meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseen. Merenhoidon ja vesienhoidon yhteinen alueellinen soveltamisalue ovat rannikkovedet, joita tarkastellaan vesienhoidossa. Lisäksi rannikkovedet kuuluvat merenhoitoon ja niistä seurataan muun muassa merenhoitoon kuuluvia tekijöitä kuten esimerkiksi tiettyjä eliölajeja ja lintuja koskevia tietoja. Rannikkovesien ulkopuolisia merivesiä koskevan seurannan järjestämisestä vastaa Suomen ympäristökeskus yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen, Luonnonvarakeskuksen, Ruokaviraston, Metsähallituksen sekä puolustusvoimien kanssa. Metsähallitus vastaa myös kahdesta rannikkovesien seurantaohjelmasta. Lupa- ja valvontavirasto järjestää seurannan toimialueensa rannikkovesillä yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa.

Merenhoidossa on mukana useita eri viranomaisia ja ministeriöiden alaiset tai ohjaamat viranomaiset, laitokset ja yksiköt vastaavat omalla toimialallaan merenhoitosuunnitelmaa varten tarvittavan tiedon tuottamisesta, kokoamisesta ja toimittamisesta sekä merenhoitosuunnitelman toimeenpanosta. Näitä ovat Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Suomen Riistakeskus, Ruokavirasto, Ilmatieteen laitos, Väylävirasto ja Liikenne- ja viestintävirasto. Lisäksi Geologian tutkimuskeskus, puolustusvoimat sekä muut vesien- ja merenhoidon järjestämiseen osallistuvat viranomaiset ja laitokset vastaavat omalla toimialallaan merenhoitosuunnitelmaa varten tarvittavan tiedon tuottamisesta, kokoamisesta ja toimittamisesta.

Ympäristötiedon keräämistä koskevat säännökset vesien- ja merenhoidossa

Vesien- ja merenhoitolain 28 a §:ssä säädetään ympäristötiedon keräämisestä ja 28 b §:ssä sopimuksesta ympäristötiedon keräämisessä. Säännökset on lisätty lakiin vuonna 2020 (muutos 272/2020, HE 9/2020 vp). Mainituissa pykälissä säädetään ympäristötiedon keräämisen toimivaltuuksista, alueen omistajan ja haltijan asemaa turvaavista menettelyistä sekä tehtävästä sopimisesta muun kuin viranomaisen kanssa. Säännökset turvaavat vesien- ja merenhoidon tietoperustaan olennaisesti kuuluvaa seurantaa.

Ympäristötiedon kerääminen kohdistuu vain ulkoalueille, eikä toimintaa saa kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Pykälissä säädetään keräämisen toteuttamistavasta, korvausvelvollisuudesta ja menettelystä sekä sovellettavasta lainsäädännöstä tilanteissa, jos korvauksesta ei sovita. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen hankkii käytännön ympäristötiedon keräämisen toimet kuten tutkimus- ja laboratoriopalvelut yksityisiltä toimijoilta. Ympäristötietoa käyttävät vesien- ja merenhoidon viranomaiset lakisääteisten tehtäviensä hoitamisessa kuten seurantavelvoitteiden raportoinnissa, vesien- ja merenhoidon suunnitelmien ja toimenpideohjelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä ympäristöntilasta viestimisessä.

Tietojen antaminen vesienhoitosuunnitelmaa ja merenhoitosuunnitelmaa varten

Vesien- ja merenhoidossa lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä muun muassa tietojen antamisesta, kokoamisesta ja tuottamisesta sekä toimittamisesta. Vesien- ja merenhoitolain 11 §:n 4 momentin (aikaisemmin 11 §:n 3 momentti) mukaan viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien laitosten on annettava maksutta hallussaan olevia tarpeellisia muita tietoja kuin henkilötietoja vesienhoitosuunnitelman laatimiseksi tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Tiedot on annettava vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaiselle ja vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaiselle. Säännöksen mukaan viranomaisten on luovutettava tietoja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain

(621/1999)

salassapitosäännösten estämättä. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 120/2004 vp) mukaan vesienhoitosuunnitelmaa varten luovutettujen tietojen käsittelystä aiheutuvat merkittävät kustannukset korvattaisiin. Tietojen käsittelystä aiheutuvilla kustannuksilla tarkoitettaisiin muun muassa alueellisten yhteenvetotietojen tekemisestä aiheutuvia suoria kustannuksia. Valtion ja kuntien viranomaisten lisäksi tietoja tulisi luovuttaa lähinnä joidenkin laitosten, kuten vesihuoltolaitosten. Säännös ei koske yksityisiä tahoja. Lisäksi perusteluissa todetaan, että tietotarve olisi yksilöitävä. Hajakuormitusta aiheuttavan toiminnan osalta tiedot olisivat vesistöalueen tai sen osiin kohdistettuja yhteenvetotietoja, eikä tiedon tarve koskisi yksittäisiä asuinrakennuksia eikä maa- eikä metsätiloja.

Merenhoidossa vesien- ja merenhoitolain 26 b §:n 3 momentin mukaan muun muassa viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien laitosten tiedonantovelvollisuudesta säädetään 11 §:n 3 ja 4 momentissa. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen sanamuodon mukaan (HE 323/2010 vp) tarkoitus on, että kyseessä olisi aineellinen viittaus. Merenhoidon osalta merenhoitoasetuksen 3 §:n 4 momentissa säädetään muun muassa tietojen kokoamisesta ja toimittamisesta merenhoidon suunnittelua varten sekä 4 §:ssä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain soveltamisesta. Mainitun asetuksen 3 §:n 4 momentin perusteella vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 26 a §:n 1 momentissa tarkoitettujen ministeriöiden alaiset tai ohjaamat viranomaiset, laitokset ja yksiköt vastaavat omalla toimialallaan merenhoitosuunnitelmaa varten tarvittavan tiedon tuottamisesta, kokoamisesta ja toimittamisesta sekä merenhoitosuunnitelman toimeenpanosta. Näitä ovat Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Suomen Riistakeskus, Ruokavirasto, Ilmatieteen laitos, Väylävirasto ja Liikenne- ja viestintävirasto. Lisäksi Geologian tutkimuskeskus, puolustusvoimat sekä muut vesien- ja merenhoidon järjestämiseen osallistuvat viranomaiset ja laitokset vastaavat omalla toimialallaan merenhoitosuunnitelmaa varten tarvittavan tiedon tuottamisesta, kokoamisesta ja toimittamisesta.

Tietojen ja asiakirjojen julkaiseminen vesien- ja merenhoidossa

Vesien- ja merenhoitolaki sisältä useita muita lain soveltamisalaan kuuluvien tietojen ja asiakirjojen julkaisemiseen liittyviä säännöksiä. Näitä ovat säännökset muun muassa valmisteluasiakirjojen ja niiden tausta-asiakirjojen tiedoksi antamisesta (15 §) julkisella kuulutuksella ja valtioneuvoston hyväksymien vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman julkaiseminen sähköisesti (17 §, 26 k §).

Vesien- ja merenhoitolaki velvoittaa ympäristöministeriötä julkaisemaan sähköisesti valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat ja merenhoitosuunnitelman. Käytännössä ne ovat saatavilla myös valtioneuvoston päätösten liitetiedostoina. Suunnitelmat julkaistaan keskitetysti ympäristöhallinnon internet-sivuilla. Saatavilla tietoverkossa on myös alueellista tietoa muun muassa vesienhoitoaluekohtaiset toimenpideohjelmat.

Vesienhoitoon sisältyy käytännössä kaksi kuuden kuukauden mittaista kuulemista, joissa laajat valmistelu- ja tausta-asiakirjat sekä muu tietoaineisto on saatavilla yleisessä tietoverkossa kuulutuksessa mainitun ajan. Ensimmäisen kuulemisen keskeinen aineisto on hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma sekä yhteenveto vesistöalueen hoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä vähintään kaksi vuotta ennen hoitosuunnitelmakauden alkamista. Toisen kuuleminen keskeisenä aineistona ovat vesienhoitoaluekohtaiset vesienhoitosuunnitelmaehdotukset.

Merenhoidossa merenhoitosuunnitelman osat ovat kullekin kuuden vuoden pituiselle merenhoitokaudelle seuraavat: Suomen meriympäristön tila, Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelma ja Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma. Merenhoidon menettelyyn kuuluu jokaisen osan osalta valmisteluvaiheessa kuuleminen. Kuulemisen käytetty aika vaihtelee 1,5 kk–3 kk välillä eli se on yleensä pidempi kuin laissa säädetty 30 vuorokauden minimiaika. Menettely tulee yhteensovittaa sekä toteuttaa mahdollisuuksien mukaan vesien- ja merenhoitolain 14 ja 15 §:ssä säädetyn vesienhoidon suunnittelun yhteistyön, osallistumisen ja tiedottamisen kanssa (26 j §).

Vesienhoidon ja merenhoidon tiedoissa on pitkälti kysymys julkisista ympäristötiedoista, joita kerätään ja käsitellään vesienhoidon ja merenhoidon suunnitelmien ja toimenpideohjelmien laatimista varten.

2.1.1.7Vesihuoltolaki

Vesihuoltolaki (119/2001) on yksi niistä säädöksistä, joihin ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisältöä koskevassa ympäristönsuojelulain 222 §:n 2 momentissa viitataan.

Vesihuoltolain 15 §:n 2 momentin mukaan vesihuoltolaitos valitsee raakavedestä tarkkailtavat muuttujat terveydensuojelulaissa tarkoitetun vedentuotantoketjun riskienhallinnan perusteella. Vesihuoltolaitos huolehtii siitä, että tässä tarkoituksessa toteutetun raakavesitarkkailun tulokset sekä niihin liittyvien vedenottopisteiden ja havaintopaikkojen sijainti- ja ominaisuustiedot toimitetaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

2.1.1.8Terveydensuojelulainsäädäntö Terveydensuojelulainsäädäntö sisältää myös viittauksia ympäristönsuojelulain 222 §:n tietojärjestelmään liittyen raakaveden ottoon ja raakaveden laadun seurantaan. Viittauksilla on pantu osaltaan täytäntöön ns. juomavesidirektiiviä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/2184.

Terveydensuojeluasetuksen

(1280/1994)

8 §:n mukaan talousvettä toimittavan laitoksen toimintaa koskevassa hakemuksessa on käytävä ilmi muun muassa raakaveden hankintaan käytettävän pohjavesialueen tai pintavesimuodostuman nimi ja sen ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitty tunnus. Asetuksen liite sisältää myös viittauksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmän sisältöön. Lisäksi talousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta annetun valtioneuvoston asetuksen

(7/2023)

mukaan raakaveden laadun seurannassa voidaan käyttää muun lainsäädännön nojalla ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitettuun tietojärjestelmään tallennettuja tutkimustuloksia.

2.1.2Luonnonsuojelulain tiedonhallintaa ja päätösten tiedottamista koskeva sääntely

Luonnonsuojelun tiedonhallinnasta säädetään luonnonsuojelulain 13 luvussa. Luku sisältää säännökset luonnonsuojelun tietojärjestelmästä ja siihen tallennettavista tiedoista, tiedon laadusta, tiedon luovuttamisesta ja oikeudesta saada tietoja sekä päätösten tiedoksiannosta ja tiedottamisesta. 13 luvun säännökset on pääosin lisätty lakiin edellisen uudistuksen yhteydessä (ks. HE 76/2022 vp).

Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennetaan tai siinä ylläpidetään 13 luvun säännöksissä määriteltyjen tietojen lisäksi suurten petolintujen pesäpuiden sijaintitietoja (73 §) sekä tietoja tuotettavista luonnonarvoista ja niiden käyttämisestä hyvityksenä vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa tai luontotekona (106 §). Tietovarannon tietojen julkaisemisesta säädetään 13 luvun lisäksi 33 §:ssä, jonka mukaan Suomen Natura 2000 -verkostoon sisältyvien alueiden luettelo ja kartat julkaistaan ympäristöministeriön asetuksella. Lisäksi 106 §:ssä säädetään, että tiedot 11 luvun mukaan tuotetuista luonnonarvoista ja niiden käyttämisestä ennakollisena hyvityksenä tai luontotekona on oltava jokaisen saatavilla.

Lain 117 §:ssä säädetään luonnonsuojelun tietojärjestelmästä, sen tietosisällöstä ja käyttötarkoituksesta. Luonnonsuojelun tietojärjestelmä muodostuu luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevista tiedoista. Tietojärjestelmää käytetään tämän lain soveltamiseen ja toimeenpanoon liittyvien tietojen hallintaan ja käsittelyyn, luonnonsuojelusuunnitteluun ja tämän lain mukaisen valvonnan toteuttamiseen sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvään seurantaan, arviointiin ja tutkimukseen.

Pykälän mukaan kokonaisuus koostuu tiedoista, jotka tallennetaan tai on tallennettu ympäristöministeriön, Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon (ylläpitäjät) ylläpitämiin tietojärjestelmiin, rekistereihin ja asianhallintajärjestelmiin. Edellä mainitut ylläpitäjät ovat kukin luonnonsuojelun tietojärjestelmän rekisterinpitäjiä järjestelmään tallentamiensa henkilötietojen osalta ja niiden tehtävistä on säädetty yleisesti luonnonsuojelulain 9 ja 10 §:ssä. Ympäristöministeriö vastaa tietojärjestelmän toiminnallisesta ja sisällöllisestä kehittämisestä yhdessä ylläpitäjien kanssa.

Lisäksi pykälä sisältää asetuksenantovaltuuden antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä muun muassa sääntelyssä tarkoitetuista tietojärjestelmistä ja niiden ylläpitoon liittyvistä viranomaisten tehtävistä. Valtuussäännöksen nojalla ei ole annettu tietojärjestelmään liittyviä tarkempia asetustason säännöksiä.

Lain 118 §:ssä säädetään luonnonsuojelun tietojärjestelmään luonnonsuojelulain nojalla tallennettavista tiedoista ja tietojen tallennusvastuista. Luonnonsuojelulain lisäksi tietojärjestelmään merkittävistä tiedoista ja merkitsemisvastuista säädetään vesilain 18 luvun 1 ja 2 §:ssä (eräiden vesiluontotyyppien suojelua koskevat päätökset ja poikkeamiset).

Ympäristöministeriön on tallennettava luonnonsuojelun tietojärjestelmään: 1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 2) 57 §:n 2 momentissa, 61 §:n 1 momentissa ja 92 §:n 3 momentissa tarkoitetut lausunnot; 3) luonnonsuojelun seurannan järjestämiseen liittyvät tiedot ja kertomukset. Näiden lisäksi ympäristöministeriö vastaa lain 13–15, 33, 39 ja 114 §:ssä tarkoitettujen valtioneuvoston päätösten ja 39 §:ssä tarkoitetun Euroopan komission lausunnon tallentamisesta luonnonsuojelun tietojärjestelmään.

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava tietojärjestelmään: 1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 2) 35 §:n 2 momentissa ja 92 §:ssä tarkoitetut lausunnot ja aloitteet sekä 108 §:ssä tarkoitettuun alueiden hankintaan liittyvät asiakirjat.

Elinvoimakeskuksen on tallennettava tietojärjestelmään: 1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 2) 108 §:ssä tarkoitettuun alueiden hankintaan liittyvät asiakirjat.

Metsähallituksen on tallennettava järjestelmään: 1) tämän lain nojalla tekemänsä päätökset sekä tiedot niihin liittyvistä hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä; 2) 35 §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto Natura-arvioinnista, 60 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus alueen liittämiseksi luonnonsuojelualueeseen sekä 108 §:ssä tarkoitettuun alueiden hankintaan liittyvät asiakirjat.

Luonnon monimuotoisuuden tilaa seuraavien viranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon on tallennettava luonnonsuojelulain 18 §:ssä tarkoitetut luonnonsuojelun seurantaa koskevat tiedot tietojärjestelmään. Seurannalla tarkoitetaan luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien levinneisyyden, esiintymisen ja runsauden seurantaa sekä eliölajien ja luontotyyppien suojelutason ja sen muutosten arviointia. Seurannassa ja arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset eliölajit ja luontotyypit ja niiden uhanalaistumiskehityksen seuranta, luontodirektiivissä tarkoitetut Euroopan unionin tärkeinä pitämät luontotyypit ja eliölajit sekä lintudirektiivissä tarkoitetut luonnonvaraisina elävät lintulajit.

Metsähallitus, Lupa- ja valvontavirasto sekä toimialueellaan elinvoimakeskus vastaavat luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien määrää ja pinta-alaa sekä niiden ekologista tilaa koskevasta seurannasta. Suomen ympäristökeskus vastaa lintudirektiivin 12 artiklassa ja luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitettuja kertomuksia varten tarvittavien tietojen kokoamisesta.

Kuntien toiminnassa syntyvien luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevien tietojen osalta on säädetty, että kunnat voivat toimittaa nämä tiedot Lupa- ja valvontavirastolle tallennettaviksi, jos tietojen suora tallentaminen ei ole mahdollista.

Lain 119 §:ssä säädetään tietojen päivitysvastuusta ja -menettelystä sekä riittävien metatietojen laadinnasta. Edellä mainitut ylläpitäjät päivittävät tietoja lakisääteisten velvoitteidensa hoitamisen yhteydessä tai niille toimitettujen tietojen perusteella. Ylläpitäjien vastuulla on huolehtia tiedon laatua kuvaavien tietojen laatimisesta.

Lain 120 §:ssä säädetään tietojen julkisuudesta ja eräiden viranomaisten tiedonsaantioikeuksista. Luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennetut tiedot ovat ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY tarkoitettuja julkisia ympäristötietoja, ellei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) tai muussa laissa toisin säädetä.

Pykälän mukaan ylläpitäjillä sekä Suomen Metsäkeskuksella, kunnilla ja maakuntien liitoilla, Suomen riistakeskuksella ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada luonnonsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Lain 121 § sisältää säännökset päätösten tiedoksi antamisesta ja tiedottamisesta sekä siitä, että internetissä julkaistava päätös saa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentin estämättä sisältää sijaintitietoja.

Lupa- ja valvontaviraston on annettava 64, 77, 79, 81 ja 104 §:ssä ja Metsähallituksen on annettava 60 §:ssä tarkoitettu päätös tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella, ja tieto kuulutuksesta on julkaistava asianomaisessa kunnassa kuntalain (410/2015) 108 §:ssä säädetyn mukaisesti. Päätökset on lisäksi tallennettava kiinteistötietojärjestelmään.

Ympäristöministeriön on annettava ehdotus 33 §:ssä tarkoitetusta Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta alueesta tiedoksi hallintolain 62 a §:ssä tarkoitetulla julkisella kuulutuksella ja tieto kuulutuksesta on julkaistava lisäksi asianomaisessa kunnassa kuntalain 108 §:n mukaisesti.

Ympäristöministeriön, Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten ja Metsähallituksen on julkaistava muut kuin edellä mainitut tämän lain nojalla tekemänsä päätökset internetsivuillaan. Internetissä julkaistava päätös saa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentin estämättä sisältää sijaintitietoja.

2.1.3Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmiin ja -varantoihin liittyvä sääntely Suomen ympäristökeskuksesta annetun lain (1069/2009, jäljempänä SYKE-laki) 1 §:ssä säädetään Suomen ympäristökeskuksen toiminta-ajatuksesta ja tehtävistä. Suomen ympäristökeskus on SYKE-lain 1 §:n 1 momentin mukaan ympäristöministeriön alainen ympäristöalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, joka tukee kestävän kehityksen tavoitteiden ja keinojen arviointia ja valintaa sekä ympäristöpolitiikan toimeenpanoa. Suomen ympäristökeskus hoitaa myös maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvia vesivarojen käyttöön ja hoitoon liittyviä tehtäviä.

Suomen ympäristökeskuksen tehtävistä säädetään SYKE-lain 1 §:n 2 momentissa. Tehtäviä suorittaessaan Suomen ympäristökeskus erityisesti tutkii ja arvioi ympäristössä, alueiden käytössä ja vesivaroissa tapahtuvia muutoksia ja niiden syitä sekä kehittää keinoja haitallisten ympäristömuutosten ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ja tuottaa asiantuntijapalveluja ympäristöministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle, Lupa- ja valvontavirastolle ja elinvoimakeskuksille. Suomen ympäristökeskus myös muun muassa seuraa ja arvioi ympäristön tilaa ja kuormitusta sekä alueiden käyttöä ja vesivaroja sekä huolehtii niihin liittyvistä raportointivelvoitteista. Tehtävänä on myös ylläpitää ja kehittää toimialan tietojärjestelmiä, tietovarantoja ja tietopalveluja.

Suomen ympäristökeskukselle säädetään lisäksi erilaisia nimenomaisia tietojärjestelmien ylläpito- ja rekisterinpitotehtäviä myös erityislainsäännössä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevan ympäristönsuojelulain sääntelyn lisäksi tällaista sääntelyä on esimeriksi laissa rakennetun ympäristön tietojärjestelmästä

(431/2023), luonnonsuojelulaissa, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa

(252/2017), vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa, rakentamislaissa

(751/2023), tulvariskien hallinnasta annetussa laissa

(620/2010)

ja vesihuoltolaissa sekä patoturvallisuuslaissa

(494/2009).

2.1.4Tietosuojan yleislainsäädäntö 2.1.4.1Yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki

Tämän hallituksen esityksen kannalta merkityksellisen tietosuojan yleisen lainsäädäntökehikon muodostaa suoraan sovellettava yleinen tietosuoja-asetus, sekä sitä kansallisesti täydentävä tietosuojalaki (1050/2018).

Tietosuoja-asetuksen soveltaminen alkoi 25 päivänä toukokuuta 2018. Tietosuoja-asetusta täydentävä tietosuojalaki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019. Tietosuoja-asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn. Lisäksi tietosuoja-asetuksen rinnalla sovellettavaksi voivat tulla tietosuojalaki tai kansallinen erityislainsäädäntö. Kaikessa henkilötietojen suojaa koskevassa sääntelyssä rekisterinpitäjällä on keskeinen rooli.

Yleinen tietosuoja-asetus sisältää asetuksen soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät sekä säännökset muun muassa henkilötietojen käsittelyn yleisistä periaatteista, käsittelyn lainmukaisuudesta, rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän vastuista ja rekisteröidyn oikeuksista. Tietosuojalaki sisältää yleistä tietosuoja-asetusta täydentäviä yleisesti sovellettavia säännöksiä esimerkiksi kansallisesta valvontaviranomaisesta, henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteista eräissä tapauksissa, oikeusturvasta ja seuraamuksista sekä tietojen käsittelyn erityistilanteista esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa.

Yleistä tietosuoja-asetusta täydentävä ja tarkentava kansallinen sääntely on mahdollista vain silloin, kun tietosuoja-asetus jättää jäsenvaltioille nimenomaisesti kansallista sääntelyliikkumavaraa ja niiltä osin, kuin kansallinen sääntely on välttämätöntä yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten täydentämiseksi. Kansallinen liikkumavara ei eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta velvoita jäsenvaltioita säätämään tietosuoja-asetusta täydentävää tai täsmentävää kansallista lainsäädäntöä, vaan asiasta päättäminen on jätetty kansallisen lainsäätäjän harkintaan. Komissio on asetuksen täytäntöönpanoa koskevan työn yhteydessä toistuvasti painottanut, että kansallista liikkumavaraa tulee käyttää hyvin rajatusti. Perustuslakivaliokunta on ottanut kansallisen liikkumavaran käyttöön kantaa todeten, että henkilötietojen suoja on turvattava ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla, ja kansallisesta erityissääntelystä tulee lähtökohtaisesti pidättäytyä (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4–5 ja PeVL 26/2018 vp, s. 2–3), Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä kuvataan tarkemmin luvussa 10.

Yleisen tietosuoja-asetuksessa henkilötietojen ja henkilötietojen käsittelyn määritelmät ovat laajat. Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötietoja ovat kaikki tiedot, joiden perusteella luonnollinen henkilö, voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti. Tällaista henkilöä kutsutaan ko. määritelmän mukaan rekisteröidyksi. Yleistä tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan kaikkia henkilötietoihin tai niitä sisältäviin tietojoukkoihin kohdistettavia toimintoja kuten tietojen keräämistä, säilyttämistä, käyttöä, luovuttamista, yhdistämistä, poistamista ja tuhoamista.

Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten henkilötietojen käsittelyn yleisten periaatteiden (5 artikla) mukaan henkilötietoja on:

- käsiteltävä lainmukaisesti, asianmukaisesti ja rekisteröidyn kannalta läpinäkyvästi

- käsiteltävä luottamuksellisesti ja turvallisesti

- kerättävä ja käsiteltävä tiettyä, nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten

- kerättävä vain tarpeellinen määrä henkilötietojen käsittelyn tarkoitukseen nähden

- päivitettävä aina tarvittaessa ‒ epätarkat ja virheelliset henkilötiedot on poistettava tai oikaistava viipymättä; ja

- säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten.

Yleisen tietosuoja-asetuksessa säädettyjen rekisteröidyn oikeuksien (III luku) mukaan rekisteröidyllä on oikeus:

- saada tietoa henkilötietojensa käsittelystä

- saada tutustua tietoihin

- oikaista tietoja

- poistaa tiedot ja tulla unohdetuksi

- rajoittaa tietojen käsittelyä

- siirtää tiedot järjestelmästä toiseen

- vastustaa tietojen käsittelyä; ja

- olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Jos tällaisen käsittelyn tarkoitukset ja keinot määritellään unionin tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä, rekisterinpitäjä tai tämän nimittämistä koskevat erityiset kriteerit voidaan vahvistaa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Määritelmä antaa mahdollisuuden säätää kansallisessa lainsäädännössä rekisterinpitäjästä. Henkilötietojen käsittelijä on yleisen tietosuoja- asetuksen 4 artiklan 8 kohdan mukaan ihminen tai organisaatio, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun. Henkilötietojen käsittelijä voi olla esimerkiksi toisen yrityksen markkinointia hoitava markkinointitoimisto tai IT-palveluntarjoaja, jolla on pääsy rekisterinpitäjän henkilötietoihin.

Jos kaksi tai useampi rekisterinpitäjä yhdessä määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen ja keinot, ovat ne yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan tarkoittamia yhteisrekisterinpitäjiä. Kyseisen artiklan mukaan jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan määritellä yhteisrekisterinpitäjien vastuualueet.

Sekä rekisterinpitäjästä ja yhteisrekisterinpitäjistä säätäminen on siis mahdollista yleisen tietosuoja-asetuksen sisältämän kansallisen liikkumavaran nojalla. Silloin, kun rekisterinpitäjä on viranomainen, rekisterinpitäjästä on yleensä syytä säätää perustuslaista johtuvista syistä (PL 2 § 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin). Rekisterinpitäjästä säätämistä puoltaa myös, jos rekisterinpitäjä voisi käsittelyn luonteesta tai laajuudesta johtuen jäädä epäselväksi. Silloin kun kyse on yhteisrekisterinpidosta, tietosuoja-asetus jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa siltä osin, säädetäänkö laissa yhteisrekisterinpitäjien vastuualueista ja millä tavalla niistä olisi säädettävä.

Henkilötietojen käsittelijästä säätäminen ei ole lähtökohtaisesti tarpeen. Hallintovaliokunta on tältä osin katsonut, että henkilötietojen käsittelijästä, sen tehtävistä ja vastuista säädetään tietosuoja-asetuksessa, eikä niistä pidä säätää kansallisessa laissa (ks. HaVM 13/2018 vp, s. 25).

Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan (6 artikla) henkilötietojen käsittely on lainmukaista muun muassa silloin, kun se liittyy rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvoitteeseen (6 artiklan 1 kohta c alakohta) taikka yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseen tai rekisterinpitäjän julkisen vallan käyttöön (6 artikla 1 kohta e alakohta). Asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään mainittuihin käsittelyperusteisiin liittyvästä kansallisesta liikkumavarasta eli mahdollisuudesta säätää kansallisilla säännöksillä tarkemmin henkilötietojen käsittelyn oikeusperustasta. Liikkumavara liittyy tilanteisiin, joissa kansallisesti voidaan säätää muun muassa käsiteltävien tietojen tyypistä, rekisteröidyistä, tietojen luovuttamisesta, käyttötarkoitussidonnaisuudesta ja säilytysajoista. Jäsenvaltioiden lainsäädännön on täytettävä 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohta liittyy henkilötietojen toissijaiseen käyttöön eli siihen, että henkilötietoja käsitellään muussa kuin ensisijaisessa käyttötarkoituksessa. Kyseinen 6 artiklan 4 kohta antaa kansallisesti mahdollisuuden poiketa henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuudesta eli sallia toissijainen käyttö, mutta tällaisen lainsäädännön on oltava välttämätön ja oikeasuhteinen tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden turvaamiseksi. Näitä tavoitteita ovat muun muassa yleiseen etuun liittyvät tärkeät tavoitteet, kuten kansanterveys, sosiaaliturva ja rekisteröityjen suojelu. Lainsäädäntöön on myös tarpeen mukaan sisällytettävä yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 2 kohdan suojatoimenpiteet. Suojatoimenpiteissä on lueteltu muun muassa rekisteröidyn oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit, henkilötietoryhmät ja rekisterinpitäjän määrittäminen.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 86 artiklan mukaisesti jäsenvaltioilla voi olla kansallista lainsäädäntöä ja EU:lla yhteistä lainsäädäntöä, jolla voidaan sovittaa yhteen oikeutta henkilötietojen suojaan sekä virallisten asiakirjojen julkisuutta.

Euroopan tietosuojaneuvosto on antanut suuntaviivat 07/2020 rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän käsitteistä yleisessä tietosuoja-asetuksessa.

2.1.4.2Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999, julkisuuslaki) on yleislaki, joka sääntelee viranomaisten asiakirjojen ja muiden tietoaineistojen julkisuutta ja salassapitoa sekä tiedon antamista asiakirjasta ja siihen liittyvää menettelyä. Lain mukainen pääsääntö on, että tietoja on pyydettävä viranomaisilta, ja että tiedon pyytäjän ei tarvitse perustella tietopyyntöään. Laissa on lisäksi säännökset viranomaisten velvollisuudesta edistää tiedonsaantia oma-aloitteisesti. Laki koskee sekä viranomaiselle saapuneita asiakirjoja että viranomaisen itsensä laatimia asiakirjoja.

Julkisuuslaki toteuttaa perustuslaillista julkisuusperiaatetta viranomaisten toiminnassa. Lain mukainen pääsääntö on julkisuus. Salassapito on poikkeuksellista. Viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, ellei julkisuutta ole erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Julkisuutta rajoittavia salassapitoperusteita on 32 kappaletta ja ne on lueteltu lain 24 §:ssä:

- Kohdat 1–10 käsittelevät Suomen ulkosuhteita, maanpuolustusta, poliisitointa, syyttäjätointa ja turvallisuutta

- Kohdat 11–13 käsittelevät kansantaloudellisesti merkittäviä asiakirjoja

- Kohta 14 suojaa harvinaisia lajeja ja elinympäristöjä

- Kohdat 15–22 suojaavat viranomaisen toimintaedellytyksiä, yksityisten liikesalaisuuksia ja viranomaisen etua yksityisoikeudellisissa prosesseissa

- Kohdat 23–32 suojaavat yksityisyyttä

Julkisuuslaki koskee myös henkilötietojen julkisuutta. Henkilötieto on useimmiten julkisuuslain mukaista julkista tietoa. Esimerkiksi luonnollisen henkilön nimi on julkinen tieto.

Julkisuuslaissa on omat säännökset viranomaisten henkilörekistereihin sisältyvien henkilötietojen luovuttamiselle. Lain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa vain, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

Viranomaisten henkilörekistereistä olevat henkilötiedot on huomioitu myös julkisuuslain 13 §:n 2 momentissa. Sen mukaan pyydettäessä tieto viranomaisen henkilörekisteristä, tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava tietojen käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot siitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentti tarkoittaa, että mahdollisuudesta luovuttaa henkilötietoja viranomaisen henkilörekisteristä on tarpeen laatia erityissäännös, jos tietoja asetetaan saataville eli julkaistaan yleisen tietoverkon kautta taikka jos tietoja on tarkoitus luovuttaa ilman etukäteistä ja luovutuskohtaista käyttötarkoituksen selvittämistä. Asiaan liittyvässä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ko. henkilötietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa on pidetty mahdollisena julkisena tietopalveluna, jos sille on oikeusturvan takeiden ja perusoikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta hyväksyttävät perusteet. Lisäksi valiokunta on painottanut, että yleiseen tietoverkkoon sijoitettavan henkilörekisterin tietosisällöstä ei voida tehdä massahakuja, vaan esimerkiksi ainoastaan yksittäisiä hakuja. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä selostetaan tarkemmin jaksossa 10.

Luotaessa erityissääntelyä, jolla poiketaan julkisuuslain 16 §:n 3 momentista, ei erillistä viittaista julkisuuslain 13 §:n 2 momenttiin lähtökohtaisesti tarvita. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentista seuraa se, että myös julkisuuslain 13 §:n 2 momentti tulee sovellettavaksi, joten olennaista on poikkeaminen julkisuuslain 16 §:n 3 momentista. Sääntelykäytäntö ei kuitenkaan ole vakiintunutta.

Julkisuuslain 16 §:n 4 momentissa viitataan teknisen rajapinnan tai katseluyhteyden avulla tapahtuvan tietojen luovutuksen osalta julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) säännöksiin.

Julkisuuslaki on yksi niin sanotun ympäristödirektiiviin täytäntöönpanosäädöksistä. Julkisuuslaki ei kuitenkaan yleislakina sovita yhteen esimerkiksi ympäristötietojen saatavuutta ja henkilötietojen suojaa. Asiasta on joidenkin hallinnonalojen lainsäädännössä erityslainsäädäntöä.

Oikeusministeriö on vuonna 2021 asettanut työryhmän julkisuuslain ajantasaistamiseksi. [4]

2.1.4.3Tiedonhallintalaki Tiedonhallintalain tavoitteena on edistää tiedonhallinnan yhdenmukaistamista, tietoturvallisuutta ja digitalisointia viranomaistoiminnassa. Laissa säädetään julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon vaatimusten toteuttamisesta viranomaisten tiedonhallinnassa. Laissa säädetään myös tietojärjestelmien yhteentoimivuuden toteuttamisesta. Laki sisältää koko julkista hallintoa koskevat säännökset tiedonhallinnan järjestämisestä ja kuvaamisesta, tietovarantojen yhteentoimivuudesta, teknisten rajapintojen ja katseluyhteyksien toteuttamisesta sekä tietoturvallisuuden toteuttamisesta. Tiettyjä lain säännöksiä sovelletaan viranomaisten ohella julkisia hallintotehtäviä hoitaviin muihin tahoihin. Lain nojalla valtiovarainministeriön yhteyteen on perustettu julkisen hallinnon tiedonhallintalautakunta arvioimaan ja ohjaamaan valtion ja kuntien viranomaisten tiedonhallinnan toteuttamista.

Tiedonhallintalaki on jaettu useaan eri lukuun: Yleiset säännökset (1 luku), Tiedonhallinnan järjestäminen (2 luku), Tiedonhallinnan yleinen ohjaus (3 luku), Tietoturvallisuus (4 luku), Tietoaineistojen muodostuminen ja luovutustapa (5 luku), Asianhallinta ja palvelujen tiedonhallinta (6 luku), Automaattinen ratkaisumenettely (6 a luku) ja Erinäiset säännökset (7 luku).

Tiedonhallintalain 1 luvun määritelmien (2 §) mukaan tietovarannolla tarkoitetaan viranomaisen tehtävien hoidossa tai muussa toiminnassa käytettäviä tietoaineistoja sisältävää kokonaisuutta, jota käsitellään tietojärjestelmien avulla tai manuaalisesti. Luvussa määritellään myös muun muassa tietoaineisto, tietojärjestelmä, tekninen rajapinta, katseluyhteys ja tietovarantojen yhteentoimivuus.

Tiedonhallintalain 4 luvussa säädetään esimerkiksi tietoaineistojen ja tietojärjestelmien tietoturvallisuudesta (13 §), tietojen siirtämisestä tietoverkossa (14 §), tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallinnasta (16 §) ja lokitietojen keräämisestä (17 §).

Yksi tärkeimmistä tiedonhallintalain tuomista uudistuksista on sähköistä luovutustapaa koskeva sääntely (22–24 §) lain 5 luvussa. Erityisesti teknistä rajapintaa koskeva sääntely lain 22 §:ssä on mahdollistanut suurelta osin asiaan liittyvistä erityissäännöksistä luopumisen.

Lain 22 §:n mukaan viranomaisten on toteutettava säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Säännöksessä tarkoitettu vastaanottavan viranomaisen tiedonsaantioikeus täyttyy, kun julkisuuslaissa tai muussa laissa oleva säännös luo viranomaiselle tosiasiallisesti oikeuden tiedonsaantiin. Säännös tarkoittaa, että säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Säännös ei tule sovellettavaksi, jos viranomaisten tietojen luovuttaminen liittyvää tietotarvetta ei voida vakioida, vaan tietotarve vaihtelee eri tilanteissa (yksilöidyt tietopyynnöt). Tekninen rajapinta on toteutettava ottaen huomioon tiedonhallintalain 4 luvun tietoturvallisuutta koskeva sääntely.

Lain 23 §:n mukaan viranomainen voi avata katseluyhteyden toiselle viranomaiselle tietovarannon sellaisiin tietoihin, joihin katseluoikeuden saavalla viranomaisella on tiedonsaantioikeus. Säännöksessä tarkoitettua vastaanottavan viranomaisen tiedonsaantioikeutta arvioidaan, kuten lain 22 §:ssä. Katselumahdollisuus tulee rajata vain yksittäisiin hakuihin, jotka voivat kohdistua tiedonsaantioikeuden mukaisesti tarpeellisiin tai välttämättömiin tietoihin. Tietojen hakemisen yhteydessä tulee selvittää tietojen käyttötarkoitus. Viranomaisen on toteutettava katseluyhteys siten, että katseluyhteyden mahdollistava tietojärjestelmä tunnistaa automaattisesti poikkeavan tietojen hakemisen. Katseluyhteys on toteutettava ottaen huomioon tiedonhallintalain 4 luvun tietoturvallisuutta koskeva sääntely.

Lain 24 §:n mukaan viranomainen voi luovuttaa teknisten rajapintojen avulla tietoja muullekin kuin toiselle viranomaiselle, jos tiedot saavalla toimijalla on erikseen laissa säädetty tiedonsaantioikeus ja oikeus käsitellä näitä tietoja. Rajapinnan avaamisen edellytysten ja toteuttamisen osalta pykälässä viitataan lisäksi 22 §:ään. Tiedot luovuttavan viranomaisen on tarvittaessa varmistettava, että tietoja saava toimija noudattaa tietojen käsittelyssä tiedonhallintalaissa säädettyjä velvollisuuksia. Tiedon antamisesta muussa sähköisessä muodossa ja yleisölle katseluyhteytenä toteutettuna tietopalveluna säädetään erikseen. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että viranomainen ei voi esimerkiksi avata tietoverkkoon yleisiä tietopalveluja viranomaisen tietovarannoissa tai rekistereissä oleviin henkilötietoja sisältäviin tietoaineistoihin, vaan tästä tulisi säätää erikseen laissa. Asiaan liittyvät myös edellä kohdassa 2.1.4.2 selostetut julkisuuslain 16 §:n 3 momentin ja 13 §:n 2 momentin säännökset tietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä ja niitä koskeva perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö.

2.1.5Lupa- ja valvontavirastosta annettu laki

Myös laki Lupa- ja valvontavirastosta (530/2025) sisältää tämän esityksen kannalta merkityksellistä sääntelyä.

Lain 27 §:ssä säädetään tietojärjestelmäpalveluiden ja muiden palvelujen tuottamisesta Lupa- ja valvontavirastolle. Pykälän 1 momentin mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus voi sopimuksen perusteella tuottaa virastolle tietojärjestelmäpalveluja ja hoitaa palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä sekä tuottaa virastolle asiakirjojen ja tietoaineistojen käsittely- ja arkistointipalveluja.

Lain 37 § sisältää lain 27 §:ään liittyvän siirtymäsäännöksen eräiden palvelujen tuottamisesta Lupa- ja valvontavirastolle. Pykälän mukaan Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus on 27 §:ssä säädetystä poiketen velvollinen tuottamaan virastolle mainitussa pykälässä tarkoitettuja ja muita välttämättömiä palveluja, joita se on tuottanut lain voimaan tullessa aluehallintovirastoille sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueille virastoon siirtyvien tehtävien osalta. Tätä momenttia sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2028 saakka, jonka jälkeen palvelujen tuottamiseen sovelletaan, mitä 27 §:ssä on säädetty.

2.1.6Esityksen kannalta merkitykselliset EU-direktiivit Useat eri EU-direktiivi sääntelevät viranomaisten hallussa olevia ympäristö- ja paikkatietoja ja niiden avoimuutta. Tämän esityksen kannalta keskeisimmät niistä ovat ympäristötietodirektiivi, Inspire-direktiivi ja avoimen datan direktiivi sekä niiden täytäntöönpanosääntely.

2.1.6.1Ympäristötietodirektiivi

Tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty yleissopimus (SopS 122/2004, Århusin sopi-mus) sisältää määräyksiä, joiden tavoitteena on turvata viranomaisten hallussa olevan ympäristötiedon julkinen saatavuus. Yleissopimusta on tarkennettu pöytäkirjalla (SopS 58/2009), PRTR-pöytäkirja). Vastaavista asioista säädetään ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY (ympäristötietodirektiivi).

Ympäristötietodirektiivin 2 artiklan mukainen ympäristötiedon määritelmä on erittäin laaja. Sillä tarkoitetaan tietoa ympäristön osa-alueiden tilasta, biologisesta monimuotoisuudesta ja sen osatekijöistä ja osa-alueiden välisestä vuorovaikutuksesta, erilaisista tekijöistä, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa ympäristön osa-alueisiin, toimenpiteistä, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa ympäristön osa-alueisiin ja tekijöihin sekä toimenpiteistä ja toimista, jotka on suunniteltu suojelemaan näitä osa-alueita. Lisäksi ympäristötiedolla tarkoitetaan ympäristölainsäädännön toimeenpanoa koskevia kertomuksia, tietoa kustannus- ja hyötyanalyyseistä ja muista taloudellisista analyyseistä sekä oletuksista, joita käytetään edellä mainittujen toimenpiteiden ja toimien yhteydessä. Ympäristötietoa on myös tieto ihmisten terveyden ja turvallisuuden tilasta, elintarvikeketjun saastuminen tarvittaessa mukaan lukien, sekä elinolojen, kulttuurikohteiden ja rakennetun ympäristön tilasta, siltä osin kuin ympäristön osa-alueiden tila tai näiden osa-alueiden välityksellä muu tekijä vaikuttaa tai voi vaikuttaa tähän tilaan.

Ympäristötietodirektiivin 3 artiklassa säädetään ympäristötiedon saatavuudesta pyydettäessä. Viranomaisten tulee saattaa pyydettäessä saataville niiden omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä. Tietopyyntö voidaan kuitenkin tietyin 4 artiklassa säädetyin poikkeusperustein evätä. Tässä jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista liikkumavaraa. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi säätää, että tietopyyntö voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti henkilötietojen luottamuksellisuuteen, jos kyseinen henkilö ei ole antanut suostumustaan tiedon ilmaisemiseen; tai jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti viranomaisten toiminnan luottamuksellisuuteen, jos salassapidosta on laissa säädetty; tai jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti kansainvälisiin suhteisiin, yleiseen turvallisuuteen tai kansalliseen puolustukseen; tai jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti sellaisen ympäristön suojeluun, johon tieto liittyy, kuten harvinaisten lajien olinpaikat. Näitä poikkeusperusteita on kuitenkin tulkittava suppeasti vertaamalla tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua epäämisellä saavutettaviin etuihin siten, että tietojen saatavuus on pääsääntö.

Ympäristötietodirektiivin 7 artiklassa säädetään myös ympäristötiedon levittämisestä. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaiset järjestävät toimintansa kannalta olennaisen, niiden hallussa olevan tai niitä varten toisen hallussa pidetyn ympäristötiedon siten, että tietoa voidaan aktiivisesti ja järjestelmällisesti levittää yleisölle erityisesti tietoverkkojen ja/tai sähköisten välineiden avulla, jos sellaisia on käytettävissä. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristötieto tulee asteittain saataville sähköisiin tietokantoihin, jotka ovat helposti yleisön saatavilla yleisten televiestintäverkkojen välityksellä.

Edellä selostettu julkisuuslaki on yksi niistä säädöksistä, joilla ympäristötietodirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön.

2.1.6.2Inspire-direktiivi

Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY (Inspire-direktiivi) luo yleiset puitteet tiettyjen viranomaisten hallinnassa olevien paikkatietoaineistojen saatavuudelle ja käytölle Euroopassa. Direktiivi tähtää paikkatietojen yhteentoimivuuteen, niiden käytön ja ympäristön tilan seurannan tehostamiseen, viranomaisten yhteistyön lisäämiseen sekä monipuolisten kansalaispalvelujen syntymiseen.

Inspire-direktiivin 2 artiklan mukaan direktiivillä ei rajoiteta ympäristötietodirektiivin soveltamista.

Inspire-direktiivin 3 artiklan mukaan paikkatiedolla tarkoitetaan kaikkea tietoa, joka sisältää välittömän tai välillisen viittauksen tiettyyn paikkaan tai maantieteelliseen alueeseen. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat 4 artiklan mukaan viranomaisen hallussa olevat paikkatietoaineistot, jotka ovat sähköisessä muodossa ja kuuluvat johonkin direktiivin liitteissä I–III lueteltuihin tietoryhmiin.

Liitteen I paikkatietoryhmiä on yhteensä yhdeksän ja ne sisältävät muun muassa: osoitteet, kiinteistöt, hydrografia ja suojellut alueet. Liitteen II paikkatietoryhmiä on yhteensä neljä ja niissä on mukana muun muassa maanpeite ja geologia. Liitteen III paikkatietoryhmiä on yhteensä 21 ja ne sisältävät muun muassa: tilastoyksiköt, rakennukset, maaperä, maankäyttö, väestön terveys ja turvallisuus, ympäristön tilan seurantalaitteet, tuotanto- ja teollisuuslaitokset, maatalous- ja vesiviljelylaitokset, luonnonriskialueet, ilmakehän tila, merentutkimuksen maantieteelliset ominaispiirteet, merialueitten fysikaaliset olosuhteet, merialueet, lajien levinnäisyys sekä energia- ja mineraalivarat.

Inspire-direktiivin 11–12 artiklat edellyttävät, että viranomaisten on laadittava ja pidettävä ajan tasalla yhteiskäyttöinen paikkatietoaineisto sekä huolehdittava, että se on avoimesti saatavilla tietoverkossa katselua ja siirtämistä varten. Paikkatietoaineistojen julkista saatavuutta voidaan kuitenkin 13 artiklan mukaan rajoittaa muun muassa henkilötietojen tai kaupallisten ja teollisten tietojen luottamuksellisuuden vuoksi, jos tällaista salassapitoa edellytetään kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa paikkatietoaineistojen julkista saatavuutta myös kansainvälisiin suhteisiin, yleiseen turvallisuuteen tai maanpuolustukseen liittyvien haitallisten vaikutusten vuoksi. Rajoitusperusteita on direktiivin mukaan tulkittava suppeasti ottaen kussakin yksittäisessä tapauksessa huomioon palvelun saatavuuteen liittyvä yleinen etu. Kussakin yksittäistapauksessa tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua on verrattava palvelun rajoittamisella suojattavaan etuun.

Inspire-direktiivi on pantu kansallisesti täytäntöön paikkatietoinfrastruktuurista annetulla lailla (421/2009) ja sen nojalla. Lain 7 §:n mukaan paikkatietoa hallinnoivan viranomaisen on huolehdittava siitä, että yhteiskäyttöinen paikkatietoaineisto on saatavilla tietoverkossa aineiston katselua ja lataamista varten. Lain perusteluissa on (HE 18/2009 vp) on tunnistettu, että paikkatiedot voivat olla henkilötietolain tarkoittamia henkilötietoja. Lain perusteluissa kuitenkin todetaan, että laissa ei ole tarkoitus poiketa henkilötietolain ja julkisuuslain säännöksistä, eikä laissa säädetä tarkemmin siitä, mitä henkilötietolaki ja julkisuuslaki käytännössä erilaisten paikkatietoaineistojen osalta edellyttää. Laissa ei siis ole erityistä säännöstä sen suhteesta julkisuuslakiin, erityisesti lain 16 §:n 3 momentissa säädettyihin viranomaisen henkilörekisteriin sisältyvien henkilötietojen luovuttamista koskeviin rajoituksiin.

2.1.6.3Avoimen datan direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024 avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä, jäljempänä avoimen datan direktiivi, annettiin kesäkuussa 2019. Direktiivin mukaan julkisen sektorin elinten hallussa olevien arvokkaiden tietoaineistojen (high-value dataset, HVD) on oltava saatavilla maksutta, koneellisesti luettavassa muodossa ohjelmointirajapintojen kautta ja tarvittaessa useana kerralla ladattavana tiedostona. Tämän sääntelyn taustalla on se, että arvokkaiden tietoaineistojen uudelleenkäyttöön liittyy merkittäviä hyötyjä yhteiskunnalle ja taloudelle.

Avoimen datan direktiivi on luonteeltaan osin yleislainsäädäntöä, joka perustuu sektorikohtaiseen unionin sääntelyyn. Avoimen datan direktiivissä on lueteltu kuusi arvokkaiden tietoaineistojen temaattista luokkaa: paikkatiedot, maan havainnointi ja ympäristö, säätiedot, tilastotiedot, yritys- ja yritysten omistustiedot sekä liikkuvuustiedot. Arvokkaiden tietoaineistojen tarkempi määrittely on tehty direktiivin nojalla annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2023/138 arvokkaiden tietoaineistojen luettelosta ja niiden julkaisemista ja uudelleenkäyttöä koskevista järjestelyistä, jäljempänä täytäntöönpanoasetus. Täytäntöönpanoasetusta on alettu soveltaa kesäkuussa 2024.

Arvokkaiden tietoaineistojen mukainen teemaluokka ”Paikkatiedot” ja ”Maan havainnointi ja ympäristö” kytkeytyvät täytäntöönpanoasetuksen mukaan pitkälti Inspire-direktiivin (Teemaluokka ”Maan havainnointi ja ympäristö” kytkeytyy täytäntöönpanoasetuksen mukaan myös eri ympäristödirektiivien mukaisesti raportoitaviin tietoihin.

Avoimen datan direktiivi on pantu kansallisesti täytäntöön säätämällä laki eräitä yleishyödyllisiä palveluita tuottavien yritysten tiedon uudelleenkäytöstä (712/2021) ja laki julkisin varoin tuotettujen tutkimusaineistojen uudelleenkäytöstä (713/2021), sekä muuttamalla tiedonhallintalakia ja julkisuuslakia. Tiedonhallintalakiin lisättiin muun muassa säännös arvokkaiden tietoaineistojen saatavuudesta ja julkisuuslakiin lisättiin säännös tiedonhallintalaissa tarkoitettujen arvokkaiden tietoaineistojen maksuttomuudesta.

2.2Käytäntö

2.2.1Paikkatietojen julkaisuun liittyviä näkökulmia – henkilötietojen suoja ja turvallisuusriskit

Paikkatietojen ja henkilötietojen välistä suhdetta on käsitelty muun muassa henkilötietoja ja paikkatietoja koskevassa selvityksessä[5]

seuraavasti: Henkilötiedoissa on kysymys luonnollista henkilöä (ihmistä, lähtökohtaisesti vain elävää ihmistä) koskevista tiedoista. Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan ”kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella.” Henkilötiedon käsite on siis laaja, ja esimerkiksi kiinteistötunnusta ja tietyllä kiinteistöllä vallitsevia ympäristötekijöitä, elinolosuhteita tai rakennuksia koskevaa tietoa voidaan pitää kiinteistön omistajaa koskevana henkilötietona (jos siis omistaja on luonnollinen henkilö), koska se voidaan yhdistää luonnolliseen henkilöön lisätietoja käyttämällä ja keinot luonnollisen henkilön tunnistamiseen ovat kohtuullisesti käytettävissä (esimerkiksi kiinteistörekisterin tiedot ovat Suomessa avoimesti saatavilla). Julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Henkilötietojen julkaiseminen yleisessä tietoverkossa eli internetissä on henkilötietojen sähköistä luovuttamista. Luonto- ja ympäristötiedot ovat usein paikkatietoja, jotka sijoittuvat luonnollisten henkilöiden omistamille kiinteistöille. Näin ollen tällaisten paikkatietoaineistojen julkaisemiseen yleisessä tietoverkossa tarvitaan poikkeussäännös julkisuuslain 16 §:n 3 momentista.

Paikkatietojen avoimeen julkaisuun liittyviä kysymyksiä on pääministeri Orpon hallituskaudella tarkasteltu henkilötietojen suojaan liittyvän näkökulman sijasta ennen kaikkea turvallisuusriskeihin liittyvästä näkökulmasta.

Paikkatiedon kansallisen riskinarvion työryhmän 31.5.2024 valmistunut muistio

(VN/15876/2023) sisältää paikkatietoja koskevan kansallisen riskiarvion ja toimintamallin paikkatietojen käsittelyyn. Riskiarvion kohteena oli sekä avoimesti saatavilla oleva tieto että tieto, joka ei ole avoimesti saatavilla, mutta on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain

(621/1999)

mukaisesti julkista.

Edellä mainitun muistion mukaan paikkatiedot ovat keskeinen osa kriittistä infrastruktuuria koskevia tietoja. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen on asettanut työryhmän arvioimaan uudelleen kriittisen infrastruktuurin tietojen avointa jakamista. Hanke toteuttaa Orpon hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan kriittisen infrastruktuurin tietojen avoin jakaminen arvioidaan uudelleen kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Tavoitteena on edistää kansallista turvallisuutta sekä vastuullista tietopolitiikkaa. Julkisen hallinnon tietovarantojen avoimuus edistää demokratian läpinäkyvyyttä sekä hallinnon sisäistä tehokkuutta. Myös elinkeinoelämä hyötyy tietojen avoimesta jakamisesta kehittäessään uusia palveluita ja liiketoimintamalleja. Kun tietojen avointa jakamista arvioidaan kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, tulee pyrkiä tasapainoon tiedon suojaamisen ja avoimuuden välillä.

2.2.2Suomen ympäristökeskuksen tietovarantoryhmittelystä ja tietojen julkaisukäytännöistä Tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on ilmennyt, että Suomen ympäristökeskuksessa on tietovarannot ryhmitelty seuraaviin ryhmiin: alueidenkäytön tietovaranto, ilmastonmuutoksen tietovaranto, kulutuksen ja tuotannon tietovaranto, luonnon monimuotoisuuden tietovaranto, vesitietovaranto ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimustietovaranto. Suomen ympäristökeskukselta saadun selvityksen mukaan kunkin tietovarannon tietoja käsitellään lukuisissa tietojärjestelmissä, joista osasta säädetään edellä selostetussa erityislainsäädännössä ja osa pohjautuu SYKE-lain yleiseen sääntelyyn. Tämän hallituksen esityksen kannalta merkityksellisiä tietoja sisältäviksi tietovarannoiksi on yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa tunnistettu seuraavat tietovarannot: kulutuksen ja tuotannon tietovaranto, luonnon monimuotoisuuden tietovaranto ja vesitietovaranto. Tässä esityksessä ei näin ollen tarkastella kaikkien Suomen ympäristökeskuksen tietovarantojen ja – järjestelmien rekisterinpitovastuukysymyksiä.

Suomen ympäristökeskuksen vesitietietovarantoon kuuluvat hydrografia, hydrologiset havainnot, sisävesien ja Itämeren vedenlaatutiedot, pohjavesien laatutiedot, vesien- ja merenhoidon suunnittelun tiedot, vesivarojen käyttö ja vesistöjen käyttö sekä tulvat (lähde SYKEN listaus marraskuu 2024). Tietovarantoon sisältyy muun muassa veden fysikaaliskemialliset ja biologiset seurantatiedot sekä eliöihin ja sedimenttiin kertyvien haitallisten aineiden seurantatiedot.

Käytännössä Suomen ympäristökeskus tarkastelee Itämerta sekä sisä- ja pohjavesiä yhtenä kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tietoaineistoja ei jaeta hallinnonalakohtaisesti. Eri tarkoituksiin kerättävät tiedot pintavesistä, pohjavesistä ja rannikkovesistä sekä merivesistä sisältyvät samoihin Suomen ympäristökeskuksen järjestelmiin.

Suomen ympäristökeskus myös julkaisee yleisessä tietoverkossa ympäristötietoja laajasti eri palveluina. Näitä ovat muun muassa Karpalo, Hertta, tilapäinen vesikartta ja Vesi.fi. Tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on selvinnyt, että suuri osa Suomen ympäristökeskuksen julkaisemista tiedoista on edellä selostetun paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain tarkoittamia paikkatietoaineistoja. Julkaistuissa tiedoissa on kuitenkin mukana myös muita paikkatietoja. Tässä esityksessä tarkastellaan ainoastaan sellaisten paikkatietojen julkaisemista, jotka kytkeytyvät tässä esityksessä ehdotettujen tietovarantojen tietosisältöön.

Suomen ympäristökeskuksessa on vireillä PISARA-hanke, jota selostetaan seuraavassa. Sen myötä tietoja on saatavilla nykyistä paremmin. Kaikille vesiä koskevan tiedon käyttäjille tarjotaan avoin ja helppokäyttöinen työkalu tiedon etsintään ja käsittelyyn.

PISARA-hanke

Vireillä on kehittämishanke PISARA, jota ympäristöministeriö rahoittaa. PISARA-hankkeen [6] keskeisenä hyötynä on, että kaikille vesi- ja meritiedon käyttäjille tarjotaan avoin ja helppokäyttöinen työkalu tiedon etsintään ja käsittelyyn ja johon (HE 175/2024 vp) liittyen eduskunta osoitti vuoden 2025 valtion tulo- ja menoarviossa määrärahoja kertaluonteisena panostuksena 3 miljoonaa euroa.

PISARA kokoaa sisävesien, pohjavesien ja Itämeren tilaan liittyvän tiedon yhteen. PISARA:aan tulee vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja ja myös muiden tietovarantojen vesiä koskevia tietoja. Lisäksi PISARA toimii alustana tiedon jakamisessa yleisessä tietoverkossa.

Palvelun käyttäjiä ovat vesien- ja merenhoidon työtä tekevät ja ympäristölupia käsittelevät viranomaiset sekä yritykset, yhteisöt ja kansalaiset. PISARA-järjestelmään on toteutettu tähän mennessä viranomaistoimintoja Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten ja Suomen ympäristökeskuksen käyttöön:

– Merenhoidon tila-arviotyökalu, jolla koottiin Suomen meren tila-arvio 2024 ja jotka käytetään jatkossa.

– Pohjavesihavaintopaikkojen ja pohjavesialueiden hallinnan osalta viranomaisille tietojen haku ja selaaminen kartalla sekä tietojen syöttäminen, muuttaminen ja poistaminen.

– Pintavesien ja pohjavesien tilaluokitteluvälineet vuonna 2025 tehtävää tila-arviota varten ja sitä käytetään jatkossa tässä työssä.

– Karttapalvelu sekä haku- ja analysointitoiminnot.

PISARA tulee sisältämään myös muun muassa avoimen palvelun viranomaisten, toiminnanharjoittajien ja kansalaisten käyttöön. Havaintotietojen siirto tiedon tuottajilta keskitettyyn PISARA-järjestelmään kuuluu myös tähän kokonaisuuteen. Vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden suunnittelu sisältyy myös PISARA:aan. Vesien- ja merenhoidon tietojen raportointi EU:lle on jatkossa myös osa PISARA:n toimintoja.

Kuva. Yleisellä tasolla esitetty kuvaus Pisarasta. Pisara on sekä alusta että looginen vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon osa. Kuva

2.2.3Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä ympäristönsuojelulain, jätelain, merenkulun ympäristönsuojelulain, ympäristövahinkorahastosta annetun lain ja vesilain näkökulmasta 2.2.3.1Tietoja tallennetaan useisiin tietojärjestelmiin ja rekistereihin

Käytännössä ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muodostuu useisiin eri tietojärjestelmiin ja rekistereihin tallennetuista tiedoista (ks. HE 214/2013). Tiedonhallintalaki määrittelee tällaisen kokonaisuuden nykyisin tietovarannoksi. Kyse on loogisesta, ei fyysisestä tietovarannosta. Lain perusteluissa (HE 214/2013) on esimerkkejä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavia tietoja sisältävistä järjestelmistä ja rekistereistä.

Lain perusteluissa mainittu valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä on nykyisin ympäristönsuojelun tietojärjestelmän valvontaosa, eli niin sanottu YLVA-järjestelmä. YLVA-järjestelmää käyttävät sekä Lupa- ja valvontavirasto että kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. Lupa- ja valvontavirastolla on YLVA-järjestelmässä enemmän toiminnallisuuksia käytössään kuin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset voivat hoitaa niille säädetyt tietojen tallennusvelvoitteet ja muun tietojen käsittelyn YLVA-järjestelmässä rajatuilla toiminnoilla. Varsinaiset lupapäätökset kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset käsittelevät omissa järjestelmissään.

YLVA-järjestelmään liittyvää ja muuta ympäristöhallinnon asiakkaiden asiointia varten on luotu sähköinen Aluehallinnon asiointipalvelu (sahkoinenasiointi.ahtp.fi), jossa asiakas voi sähköisesti asioida Lupa- ja valvontaviraston sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kanssa.

[7]

Toiminnanharjoittajia on ohjeistettu toimittamaan sähköisen asiointipalvelun kautta esimerkiksi ympäristöluvan- ja ilmoituksenvaraisten sekä rekisteröitävien toimintojen osalta erilaiset toiminnan seuranta- ja tarkkailutiedot sekä häiriöilmoitukset. Toiminnanharjoittajille luodun sähköisen asiointipalvelun ja YLVA-järjestelmän suojaustasot ja muut ominaisuudet eivät mahdollista salassa pidettävän tiedon hallintaa. Salassa pidettävien tietojen toimittaminen valvontaviranomaiselle tapahtuu muuta kautta, yleensä sähköpostin tai turvasähköpostin kautta. Salassapidettävää tietoa hallitaan USPA-asianhallintajärjestelmässä. Kaikissa kunnissa toiminnanharjoittajia ei ole ohjattu Aluehallinnon asiointipalvelun käyttöön. Joillakin kunnilla on käytössään muita sähköisen asioinnin ja asiankäsittelyn järjestelmiä.

Käytännössä ympäristönsuojelulain 116 §:n mukainen ympäristönsuojelulain mukaan rekisteröitävää toimintaa koskeva rekisteröinti tehdään YLVA-järjestelmään. Lain 116 §:n 4 momentin mukaisen mara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan jätteenkäsittelytoiminnan rekisteröinti tehdään kuitenkin kyseisen toiminnan valvontaa varten nimenomaisesti kehitettyyn niin sanottuun MARA-rekisteriin. Rekisteröinti tarkoittaa, että toimivaltaiset viranomaiset tallentavat toiminnanharjoittajien tekemiin rekisteröinti-ilmoituksiin perustuvat tiedot rekisteröitävästä toiminnasta YLVA-järjestelmään tai MARA-rekisteriin niin sanottua jälkivalvontaa varten. Käytännössä YLVA-järjestelmään tallennetaan myös jätelain 118 a §:n ja 119 §:n tarkoittamat jätekirjanpitotiedot, ympäristövahinkorahastosta annetun lain 32 §:n tarkoittamat maksuvelvollisuuteen liittyvät tiedot sekä merenkulun ympäristönsuojelulain 9 luvun 6 §:n 5 momentin tarkoittamat tiedot hyväksytyistä satamien jätehuoltosuunnitelmista.

Sekä YLVA-järjestelmän että MARA-rekisterin toiminnallisuudet mahdollistavat nykyisin sen, että niihin tallennetaan muutakin kuin nimenomaan säädettyjä tietoja. YLVA-järjestelmään on esimerkiksi tallennettu tietoja 15 §:n mukaisesta ennaltavarautumissuunnitelmasta, 114 §:n mukaisesta kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta sekä 115 §:n mukaisesta sisäisestä ja ulkoisesta pelastussuunnitelmasta. MARA-rekisteriin on esimerkiksi tallennettu tietoja myös kuntiin toimitetuista ilmoituksista, jotka koskevat jätteiden pienimuotoista hyödyntämistä maanrakentamisessa. Nämä ilmoitukset koskevat sellaista pienimuotoista toimintaa, jotka eivät vaadi ympäristölupaa tai lain 116 §:n 4 momentin mukaisen mara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan jätteenkäsittelytoiminnan rekisteröintiä. Tietoja on kuitenkin tallennettu MARA-rekisteriin, jotta kyseisen toiminnan voidaan todeta tulleen viranomaisten tietoon.

YLVA-järjestelmää tai MARA-rekisteriä ei ole tarkoitettu asiakirjojen, kuten päätösten ja ilmoitusten tallentamiseen. Niihin voidaan tallentaa niin sanottua rakenteellista tietoa päätöksistä ja muista asiakirjoista. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavaksi säädetyt Lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvat päätökset ja muut asiakirjamuotoiset dokumentit tallennetaan USPA-asianhallintajärjestelmään, joka on korvannut lain perusteluissa mainitun ympäristöhallinnon asianhallintajärjestelmän. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tallennusmahdollisuutta USPA-asianhallintajärjestelmään. Käytäntönä on siksi jo pitkään ollut se, että kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset lähettävät päätöksensä Lupa- ja valvontavirastolle kirjaamon kautta, jolloin kirjaamo kirjaa asian ja tallentaa päätöksen USPA-asianhallintajärjestelmään. Kaiken kaikkiaan USPA-asianhallintajärjestelmän rooli ympäristönsuojelun tietojärjestelmäsääntelyssä on aiheuttanut käytännössä erilaisia tulkintoja. Vuoden 2014 ympäristönsuojelulakiin sisältynyttä sääntelyä valmisteltaessa tarkoitus kuitenkin oli, että ainoastaan USPA-asianhallintajärjestelmän tietyt ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavaksi säädetyt tiedot ovat osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää. Ei siis niin, että koko USPA-asianhallintajärjestelmä sellaisenaan olisi osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää.

Käytännössä suurin osa vesilain 12 luvun mukaista vesiyhteisörekisteriä koskevista tiedoista ja vesilain 18 luvun mukaan ympäristönsuojelulain tietojärjestelmään merkittävistä tiedoista tallennetaan USPA-asianhallintajärjestelmään. Osa vesilain 18 luvun mukaisista tiedoista tallennetaan kuitenkin erikseen kehitettyihin ruoppaus- ja niittoilmoitusten käsittelyjärjestelmään sekä ojitusilmoitusten käsittelyjärjestelmään. Niitäkään ei YLVA-järjestelmän, MARA-rekisterin ja jäljempänä selostettavan MATTI-tietojärjestelmän tavoin ole tarkoitettu asiakirjojen, kuten päätösten ja ilmoitusten tallentamiseen. Niihin voidaan tallentaa niin sanottua rakenteellista tietoa päätöksistä, ilmoituksista ja muista asiakirjoista. Vesilain 19 luvun 21 §:ssä tarkoitettu vesipäätösrekisteri on pääosin asiakirjoina Lupa- ja valvontavirastossa. Joitakin asiakirjoja on saatettu viedä USPA-asianhallintajärjestelmään. Kuivatusyhteisöjä koskevia asiakirjoja on digitoitu laajasti ja tietoja on myös saatavilla karttamuodossa yleisessä tietoverkossa.

Tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on esitetty toiveita siitä, että vesilain valvontaa varten kehitettäisiin joko oma YLVA-järjestelmää vastaava järjestelmä, tai että YLVA-järjestelmää kehitettäisiin myös vesilain valvonnan työkaluksi.

YLVA-järjestelmä, jäljempänä selostettava maaperän tilan tietojärjestelmä ja USPA-asianhallintajärjestelmä on integroitu niin sanottuun laskutuspalvelun tietojärjestelmään, jota kautta hoidetaan Lupa- ja valvontaviraston suorittaman valvonnan maksullisten suoritteiden laskutus, sekä ympäristövahinkorahastosta annetun lain mukaisten maksujen laskutus.

YLVA-järjestelmän käytöstä on laadittu ympäristöhallinnon ohjeita sekä viranomaisille että toiminnanharjoittajille. Lisäksi mara-asetuksen soveltamisesta on laadittu ympäristöhallinnon ohje, jossa käsitellään myös mara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan jätteenkäsittelytoiminnan rekisteröintiä MARA-rekisteriin.

Lain perusteluissa mainitaan erikseen myös esimerkiksi maaperän tilan tietojärjestelmä eli niin sanottu MATTI-tietojärjestelmä, ilmanlaatuosa ja ilmapäästötietojärjestelmä.

Maaperän tilan tietojärjestelmää eli MATTI-tietojärjestelmä on kehitetty erityisesti sekä maaperän pilaantumista koskevien kohdetietojen hallintaan sekä maaperän tilan seurantaa. MATTI-tietojärjestelmää ei YLVA-järjestelmän ja MARA-rekisterin tavoin ole tarkoitettu asiakirjojen, kuten päätösten tallentamiseen. MATTI-tietojärjestelmään tallennetaan nykyisen käytännön mukaisesti tietoja pilaantuneeksi epäiltyjen alueiden lisäksi alueista, joilla on ympäristönsuojelulain nojalla tehty arviointi alueen pilaantuneisuudesta (ympäristönsuojelulain 135 §), pilaantuneen alueen puhdistamista koskevista ilmoituksista ja niiden johdosta annetuista päätöksistä (ympäristönsuojelulain 136 §) ja ympäristöluvista (ympäristönsuojelulain 27 §). MARA-rekisteri on nykytilanteessa fyysisesti osa MATTI-tietojärjestelmää. Lisäksi nykyisin kaivannaisjäteasetuksen 15 §:n nojalla ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavat tiedot käytöstä poistetuista tai hylätyistä vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavista kaivannaisjätteen jätealueista tallennetaan käytännössä MATTI-tietojärjestelmään. Edellä selostetun perusteella MATTI-tietojärjestelmä sisältää tietoja esimerkiksi pilaantuneeksi epäiltyjen alueiden sijainnista ja kiinteistötunnuksista, alueella nykyisin tai aikaisemmin harjoitetusta toiminnasta, maankäytöstä, etäisyyksistä asutukseen, pohjavesialueeseen, vesistöön, pohjaveden ottamoon, suojelualueisiin, maaperässä havaituista haitta-aineista, tehdyistä selvityksistä, tutkimuksista, puhdistuksista ja muista toimista sekä alueella maarakentamisessa hyödynnetyistä jätteistä.

MATTI-tietojärjestelmän tietoja käytetään viranomaistyössä maaperän suojeluun, maaperän pilaantumiseen, pohjaveden suojeluun, vesienhoidon ja maankäytön suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Tietoja käytetään myös kiinteistökauppoihin liittyvissä kysymyksissä. Lupa- ja valvontavirasto sekä niiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset, joille pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty lain 138 §:n tarkoittamalla tavalla, tallentavat kohdetiedot MATTI-tietojärjestelmään. Nykytilanteessa toimivalta on siirretty Helsingin ja Turun kaupungin alueilla Lupa- ja valvontavirastolta Turun ja Helsingin ympäristönsuojeluviranomaisille. Lisäksi Suomen ympäristökeskus julkaisee MATTI-tietojärjestelmän kohdetietoja yleisessä tietoverkossa esimerkiksi Karpalo-karttapalvelun kautta. Tätä tarkempia tietoja voi saada julkisuuslain mukaisten tietopyyntöjen perusteella. MATTI-tietojärjestelmään liittyvät vastuut olivat ennen aluehallintouudistusta Suomen ympäristökeskuksella. Suomen ympäristökeskus oli kuitenkin tehnyt MATTI-tietojärjestelmän ylläpidosta sopimuksen KEHA-keskuksen kanssa.

Myös ilmapäästötietojärjestelmän ylläpitovastuu on jo pitkään ollut Suomen ympäristökeskuksessa. Ilmapäästötietojärjestelmään kerätään päästökattodirektiivin (EU) 2284/2016 ja siihen liittyvän YK:n kaukokulkeutumissopimuksen edellyttämät raportoitavat tiedot ilman epäpuhtauksien päästöistä. Pääosa päästötiedoista on laskennallisia ja loppuosa koostuu toiminnanharjoittajien YLVA-järjestelmään raportoimista päästötiedoista. Lähtötiedot päästölähteiden laskentaan saadaan mm. lukuisista eri tilastoista, Energiaviraston päästökauppadatasta, erillisselvityksistä, teollisuudelta ja kirjallisuudesta. Keskeinen tietolähde on myös YLVA-järjestelmään tallennetut tiedot ympäristöluvanvaraisista toiminnoista (kuten ilmapäästöt, polttoaineenkäyttötiedot, tuotantotiedot ja paikkatiedot). Suomen ympäristökeskus laatii ja julkaisee lain 149 a §:ssä tarkoitetut päästökattodirektiivin täytäntöönpanon edellyttämät kansalliset päästöinventaariot ja -ennusteet, sekä inventaarioraportit tietojärjestelmän tiedoista. Lain 149 a §:n mukaan tiedot on julkaistava yleisen tietoverkon välityksellä ja ne löytyvät ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Kansainvälisistä sopimuksista, kuten YK:n kaukokulkeutumissopimuksesta, ei ole ympäristönsuojelulaissa erikseen sääntelyä.

Ilmanlaatuosan ylläpitovastuu on puolestaan erikseen säädetty Ilmatieteen laitoksen tehtäväksi ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa

(79/2017)

ja jo sitä edeltävässä valtioneuvoston asetuksessa

(38/2011). Tämä vastuu kattaa tarkistetun (edellisen vuoden) ilmanlaatutiedon keruun mittausverkoilta yhteiseen tietojärjestelmään sekä kyseisen tietojärjestelmän ylläpidon. Lisäksi ympäristöministeriön ja Ilmatieteenlaitoksen välisellä vuonna 2005 tehdyllä yhteistoimintasopimuksella on sovittu ilmanlaatuportaalin tietojärjestelmän toteuttamisesta, ylläpidosta, oikeuksista, ilmanlaatuportaalissa julkaistavista tiedoista ja vastuista. Sopimuksen mukaan ilmanlaatuportaalin tietojärjestelmällä tarkoitetaan ilmanlaatuportaalin tietotuotantojärjestelmän, tietokannan sekä valtakunnallisen ilmanlaadun seurannan julkisen internet-sivuston (ilmanlaatuportaali) muodostamaa kokonaisuutta. Sopimuksen mukaan Ilmatieteen laitos vastaa ilmanlaatuportaalin tietojärjestelmän ylläpidosta. Sopimuksen mukaan kyseinen tietojärjestelmä on osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää. Edellä selostetun perusteella ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevassa lain 222 §:ssä Ilmatieteen laitokselle säädetty ylläpito- ja rekisterinpitovastuu viittaa ilmeisesti sekä erikseen asetustasolla säädettyyn ilmanlaatuosaan, että yhteistoimintasopimuksella sovittuun ilmanlaatuportaalin tietojärjestelmään. Ilmanlaatuportaali on kuitenkin nykyisin jo vanhentunutta terminologiaa. Sen sijaan käytetään termiä ilmanlaatusivusto. Ilmatieteen laitokselta saadun tiedon mukaan ilmanlaatusivuston taustatietokantaan tallennetaan myös ilmanlaadun mittausverkkojen ja raportoinnin vastuuhenkilöiden yhteystietoja. Ilmanlaatusivuston (https://www.ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu) kautta julkaistaan ilmanlaatusivuston tietojärjestelmään tallennetuista tiedoista reaaliaikaista ilmanlaatutietoa koko Suomen alueelta siten, kuin ilmanlaatudirektiivissä 2008/50/EY edellytetään. Ilmanlaatudirektiivi on juuri korvattu uudistetulla ilmanlaatudirektiivillä (EU) 2024/2881. Sen kansallisesta täytäntöönpanosta laaditaan tästä esityksestä erillinen hallituksen esitys, jonka yhteydessä ympäristönsuojelulakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännökset ilmanlaadun tietovarannosta. Lain perusteluissa ei mainita erikseen niistä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämistä tietojärjestelmistä, joihin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaan ympäristönsuojelun tietojärjestelmään nykyisin tallennettavaksi säädetyt pohjavesiin liittyvät tiedot käytännössä tallennetaan.

Ympäristönsuojelulain mukaisiin päätöksiin liittyvää tietoa käsitellään nykytilanteessa sekä lupa-asioinnin että lupavalvonnan tietojärjestelmäkokonaisuuksissa, joihin kumpaankin kuuluvat asiointilomakkeiden, asiankäsittelyn ja asianhallinnan tietojärjestelmäratkaisut. Ympäristölupahakemuksia käsitellään ns. eLUPA-palvelukokonaisuudessa, johon kuuluvat asiointilomakkeet, käsittelyjärjestelmä eLUPA, USPA-järjestelmä, Päätösasiakirjasovellus sekä Ympäristöasioiden tietopalvelu.

2.2.3.2Henkilötiedoista ja tietojen luovuttamisesta Ympäristönsuojelulain, jätelain, merenkulun ympäristönsuojelulain, ympäristövahinkorahastosta annetun lain ja vesilain nojalla ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavat tiedot sisältävät myös henkilötietoja, kuten toiminnanharjoittajien asemassa olevien luonnollisten henkilöiden yhteystietoja, asianosaisten asemassa olevien luonnollisten henkilöiden yhteystietoja ja toiminnan yhteyshenkilöiden yhteystietoja sekä paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi kiinteistötunnukset sekä muut toimintojen paikkatiedot ja muut kohdetiedot. Tallennettavat henkilötiedot määritellään lainsäädännössä tarkkarajaisesti, esimerkiksi lupapäätösten, ilmoituspäätösten ja pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamista koskevien päätösten sisältövaatimuksissa. Tallennettavat henkilötiedot eivät sisällä tietosuoja-asetuksen 9 artiklan tarkoittamia erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja. Erityisillä henkilötietoryhmillä tarkoitetaan tietoja, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista. Käytännössä tallennettavat henkilötiedot tallennetaan YLVA-järjestelmään, MARA-rekisteriin, USPA-asianhallintajärjestelmään ja MATTI-tietojärjestelmään, ruoppaus- ja niittoilmoitusten käsittelyjärjestelmään ja ojitusilmoitusten käsittelyjärjestelmään. Tämän esityksen valmistelun yhteydessä saadun tiedon mukaan ilmapäästötietojärjestelmään kerättävät henkilötiedot ovat peräisin YLVA-järjestelmästä.

Nykytilanteessa edellä tarkoitettujen henkilötietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa on säädetty ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa julkisia tietopalveluita sekä lupamenettelyitä koskevissa säännöksissä. Sääntely on erityslainsäädäntöä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin.

Nykytilanteessa Suomen ympäristökeskus julkaisee lisäksi esimerkiksi Karpalo-karttapalvelun kautta yleisessä tietoverkossa MATTI-tietojärjestelmän kohdetietoja sekä vesilain mukaisiin ruoppausilmoituksiin perustuvien ruoppausten sijaintitietoja siten, että julkaistut kiinteistötunnukset voidaan yhdistää kiinteistön omistajiin ja siten myös luonnollisiin henkilöihin esimerkiksi maanmittauslaitoksen kiinteistörekisterin tai muiden yleisessä tietoverkossa toimivien karttapalveluiden avulla. Kyse on muista kuin paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain tarkoittamiin paikkatietoaineistoihin kuuluvista paikkatiedoista. Julkaistavat tiedot ovat samalla henkilötietoja. Tätä ei ole huomioitu lainsäädännössämme, eli julkisuuslain 16.3 §:n sääntelystä poikkeamisen oikeuttava erityislainsäädäntö puuttuu. Myös paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain tarkoittamien paikkatietoaineistojen julkaisu edellyttäisi tarkkaan ottaen julkisuuslain 16.3 §:n poikkeamiseen edellyttävää erityislainsäädäntöä, niiltä osin, kuin julkaistavat tiedot ovat myös henkilötietoja.

Tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on pyritty selvittämään edellä selostettuja tietoja kokeviin tietopyyntöihin vastaamiseen liittyviä käytäntöjä. Saadun selvityksen mukaan YLVA-järjestelmän tietojen osalta pääsääntönä on ennen aluehallintouudistusta ollut, että esimerkiksi kukin ELY-keskus luovuttaa vain omaan toimivaltansa liittyvien valvontakohteiden tietoja. Laajempiin tietopyyntöihin on kuitenkin vastannut Suomen ympäristökeskus. MATTI - tietojärjestelmän tietojen osalta käytäntönä on yksittäisten kohteiden osalta ollut, että toimivaltainen viranomainen - eli Turku ja Helsinki sekä ELY-keskukset ennen aluehallintouudistusta, vastaa omia kohteitaan koskeviin tietopyyntöihin. Laajemmat tietopyynnöt on ennen valtion aluehallintouudistusta ohjattu Suomen ympäristökeskuksen vastattavaksi.

2.2.3.3Salassapidettävistä tiedoista Nykyisin ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavaksi säädetyt tiedot sisältävät myös jonkin verran salassapidettäviä tietoja. YLVA-järjestelmään ei tallenneta salassapidettäviä tietoja. Myöskään USPA-asianhallintajärjestelmään tallennettavat lupapäätökset (vrt. lupahakemukset) eivät näitä sisällä, lupapäätösten liitteenä olevat USPA-asianhallintajärjestelmään tallennettavista kemikaaliluettelot voivat sisältää liikesalaisuuksiksi luokiteltavia salassapidettäviä tietoja. Myös jossain ilmoituspäätöksissä voi olla liikesalaisuuksiksi luokiteltavia salassapidettäviä tietoja. Lisäksi tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana saatujen tietojen mukaan ilmapäästötietojärjestelmään voi sisältyä liikesalaisuuksiksi luokiteltavia salassapidettäviä tietoja ja USPA-asianhallintajärjestelmään tallennettaviin valvottavien kohteiden vuosiraportointitietohin voi sisältyä maanpuolustukseen liittyviä salassapidettäviä tietoja.

2.2.3.4Ympäristölupamääräyksistä Tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on havaittu, että lain 62 §:n 3 momentin nojalla annettujen lupamääräysten sisällössä on eroja. Niissä on saatettu edellyttää esimerkiksi samojen tietojen tallentamista sekä YLVA-järjestelmään että Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin erikseen nimettyihin tietojärjestelmiin. Ympäristönsuojelun sääntelyn täytäntöönpanon näkökulmasta olennaista olisi saada kerättyä toiminnan seuranta- ja päästötarkkailutiedot kattavasti YLVA-järjestelmään siten, että toiminnanharjoittajat toimittaisivat tiedot sähköisten asiointipalveluiden kautta. Joissain lupamääräyksissä sähköisten asiointipalveluiden käyttöä ei nykyisin ole edellytetty. Nykytilanteessa lain 62 §:n 4 momentin mukainen mahdollisuus hyödyntää kyseisiä seuranta- ja päästötarkkailutietoja vesien- ja merenhoidosta annetun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa on toteutettu niin, että tiedot siirretään YLVA-järjestelmästä teknisen rajapinnan kautta. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin. Erillistä manuaalista tallentamista ei siis tarvita.

Nykytilanteessa pohjavesien tarkkailutietoja ei ole mahdollista tallentaa YLVA-järjestelmään, eli ne jäävät em. tiedonsiirron ulkopuolelle. Jos toiminnanharjoittaja on tehnyt sopimuksen näytteitä analysoivan laboratorion kanssa, niin laboratorio tallentaa pohjaveden tarkkailutiedot Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin järjestelmiin. Kaikki toiminnanharjoittajat eivät ole tällaisia sopimuksia tehneet. Pohjaveden tarkkailutietojen kattava ja systemaattinen siirtäminen Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin järjestelmiin edellyttäisi erillisen kehittämishankkeen. Hankkeessa tulisi tarkastella kehittämistarpeita, jotka liittyvät sekä lupamääräyksiä koskevaan sääntelyyn, että tietojärjestelmäteknisiin ratkaisuihin.

2.2.3.5Eräitä muita havaintoja Käytännössä on jäänyt epäselväksi se, mitä jätelain 142 §:n säännös jätehuollon rekisterien kuulumisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tarkoittaa. Tätä ei ole perusteltu lain esitöissä. Jätehuollon rekisterien tietosisältö ei kytkeydy ympäristönsuojelulakiin. Rekisterit ovat myös täysin itsenäisiä rekistereitä suhteessa YLVA-järjestelmään.

Vesilakiin sisältyvä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyvä sääntelyä sovellettaessa on havaittu, että vesilain ja ympäristönsuojelulain sääntely on osin keskenään ristiriitaista, päällekkäistä ja epäloogista. Sekä vesilaissa että ympäristönsuojelulaissa säädetään esimerkiksi tietojen luovuttamisesta ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä ja rekisterinpitovastuista. Vesilaissa säädetään ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kuuluvan vesiyhteisörekisterin rekisterinpitäjästä. Vesiyhteisörekisterin rekisterinpitovastuu on säädetty ympäristöministeriölle, vaikka ministeriö ei määrittele henkilötietojen käsittelyn tarkoituksia ja keinoja. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on tehnyt EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tietojenkäsittelysopimuksen KEHA-keskuksen kanssa. Sopimuksessa määritellään ne henkilötietojen käsittelyä ja tietosuojaa koskevat ehdot, joiden mukaisesti KEHA-keskus ympäristöministeriön toimeksiannosta käsittelee henkilötietoja ministeriön puolesta. Lisäksi vain vesilakiin sisältyy säännös vesiyhteisörekisterin henkilötietojen poistamisesta viiden vuoden kuluessa yhteisön purkautumisesta. Tämä on käytännössä mahdotonta toteuttaa asiakirjamuotoisista dokumenteista niin, että pystyttäisiin samalla varmistamaan USPA-asianhallintajärjestelmän tietojen eheys.

Myös ympäristöministeriölle 222 §:n 6 momentissa säädetty tehtävä, jonka mukaan ministeriö vastaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmän sisällöllisestä ja toiminnallisesta kehittämisestä yhteistyössä muiden ylläpitäjien kanssa, on koettu käytännössä epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi.

Nykytilanteessa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kohdetietojen tallentamiseen ja toimittamiseen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyy useita erilaisia käytäntöjä.

2.2.4Vesienhoidon ja merenhoidon käytännöt 2.2.4.1Yleistä vesitiedoista Vesiä koskevien tietojen käytäntö, Suomen ympäristökeskuksen vesitietovaranto sekä sen tietojen käsittelyyn tarkoitetut tietojärjestelmät ovat muodostuneet ja kehittyneet vuosikymmenten aikana. Vesiä koskevia tietoja, kuten vesivarojen ja vesistöjen käyttöä, vesien määrää ja vesien laatutietoja sekä toimenpidetietoja on Suomessa kerätty pitkään eri tarkoituksiin eri viranomaisten toimesta.

Suomen ympäristökeskuksen Vesitietovarantoon kuuluvat hydrografiaa koskevat tiedot, hydrologiset havaintotiedot, sisävesien ja Itämeren vedenlaatutiedot, pohjavesien laatutiedot, vesien ja merenhoidon suunnittelun tiedot, vesivarojen käyttöä koskevat tiedot, vesistöjen käyttötiedot ja tulvariskeihin liittyvät tiedot. Myös Suomen ympäristökeskuksen Kulutuksen ja tuotannon tietovaranto sisältää vesitietoja esimerkiksi haitallisista aineista.

Myös muilla viranomaisilla on vesitietoja, kuten esimerkiksi Metsähallituksella, joka ylläpitää LajiGIS-tietoja omissa tietovarannoissaan. Samoin Geologisen tutkimuskeskuksen Geologian tietovarannon meriaineistot täydentävät vesi- ja meritietojen tietosisältöä geologisten aineistojen osalta.

Vesiä koskeviin tietoihin kuuluvat esimerkiksi myös muun muassa vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden tiedot ja vesi- ja jätevesihuoltoa koskevat tiedot sekä teollisen toiminnan ympäristövaikutukset. Pohjavesien laatu- ja pinnankorkeustietoja on kerätty Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmään palvelemaan erityisesti laillisuusvalvonnan tehtäviä.

Suomen ympäristökeskus perustettiin vuonna 1995 ympäristöalan tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa ympäristöntutkimus ja ympäristön tilan seuranta. Tästä lukien muun muassa valtakunnallisten vesiä koskevien tietojen kerääminen ja tallentaminen on ollut sen tehtävänä joko lakisääteisesti tai ministeriöiden määräysten perusteella.

Käytännössä Suomen ympäristökeskus tarkastelee Itämerta sekä sisä- ja pohjavesiä yhtenä kokonaisuutena. Esimerkiksi pinta- ja pohjavesien seurantatietoja kuten veden määrää, tilaa ja niissä tapahtuvia muutoksia käytetään vesivarojen käyttöön, hoitoon ja vesiensuojeluun.

EU:n vesiä ja myös laajemmin ympäristönsuojelua koskevat sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan säädökset ja niiden myötä tulleet kansalliset velvoitteet ovat olleet keskeisessä ja merkittävässä asemassa vesitietojen hallinnan järjestämisessä.

Suomen ympäristökeskuksella on myös muiden hallinnonalojen toimeksiannosta tietoaineistoihin liittyviä ylläpito-, kokoamis- ja tietojärjestelmätehtäviä. Näitä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön liittyvät tehtävät, joiden taustalla on myös maa- ja metsätalousministeriön lainsäädäntöä (HE 196/2022 vp).

2.2.4.2Vesienhoitoon ja merenhoitoon liittyvistä tietojen tallennuskäytännöistä Vesien- ja merenhoitolaissa ja sen nojalla sekä vesihuoltolain ja terveydensuojelulainsäädännön nojalla ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavaksi säädetyt vesiä koskevat tiedot tallennetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin. Eri viranomaiset tallentavat tietoja ensin omiin tietovarantoihinsa, joista tarvittavat siirtyvät Suomen ympäristökeskuksen järjestelmiin. Näin toimitaan useiden eri tietojen osalta. Vesihuoltolain nojalla tallennettaviin tietoihin liittyviä käytäntöjä tarkastellaan tarkemmin jaksossa 9 mainitussa maa- ja metsätalousministeriön hallituksen esityksessä.

Pääosan vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelutietojen tallentamisesta tekee vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen eli valtion Lupa- ja valvontavirasto. Näitä ovat vesienhoidossa muun muassa tiedot vesimuodostumista ja niiden luokituksesta, ympäristötavoitteesta sekä vesienhoidon suunnittelumenettelyyn sisältyvistä poikkeuksista.

Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmät muodostavat vesitietovarannon, joka sisältää useiden eri lakien perusteella kerättäviä tietoja vesistä kuten edellä on selostettu. Vesienhoidon ja merenhoidon tiedot muodostavat vain osan näistä tiedoista. Vesitietovaranto sisältää maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vesitaloustietoja, kuten esimerkiksi vesivarojen käyttöä, patoja ja tulvia koskevia vesitietoja. Niistä säädetään esimerkiksi patoturvallisuuslaissa

(494/2009)

ja tulvariskien hallinnasta annetussa laissa

(620/2010). Myös Suomen ympäristökeskuksen Kulutuksen ja tuotannon tietovaranto sisältää vesiä koskevia tietoja liittyen vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin.

Käytännössä Suomen ympäristökeskus hallinnoi oman toimialansa puitteissa vesitietovarannon tietoja lainsäädäntöön ja ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön määräysten ja ohjauksen pohjalta. Vesienhoidon ja merenhoidon tietoja ei siten ole eroteltu Suomen ympäristökeskuksen vesitietovarannoissa. Tiedot tallennetaan samoihin vesitietovarannon järjestelmiin riippuen siitä, mistä tiedoissa on kyse.

Lisäksi vesienhoidon ja merenhoidon tietoja ja asiakirjoja sisältyy myös vesienhoidon- ja merenhoidon järjestämisviranomaisen ja toimeenpano- ja tukiviranomaisen sekä Lupa- ja valvontaviraston asianhallintajärjestelmään (USPA- asianhallintajärjestelmä) sekä ohjaavien ministeriöiden asianhallintajärjestelmään samoin kuin Luonnonvarakeskuksen asianhallintajärjestelmään.

Vesienhoidon ja merenhoidon seurantatietojen kerääminen tehdään eri direktiivien velvoitteiden mukaisesti sekä seurantaohjelmia noudattaen. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen rahoitus seurannan hankintoihin tulee ympäristöministeriön määrärahoista ja vesitaloustehtäviä hoitavien elinvoimakeskusten rahoitus maa- ja metsätalousministeriöstä. Käytännössä vesienhoidon ja merenhoidon tiedot tallennetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin sen mukaisesti, mistä asiassa on kyse.

Suurin osa valtion kustantamien vesitutkimusten seurantatiedosta samoin kuin vesistövaikutuksia omaavien toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelualakiin ja vesilakiin perustuviin lupiin sisältyvät velvoitetarkkailutiedot siirretään vesilaboratorioista käyttöliittymän kautta suoraan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin järjestelmiin sen mukaan, mistä tiedoissa on kyse. Näitä ovat esimerkiksi pintavesien seurantatulokset, pohjavesien seurantatulokset sekä tulokset haitallisten aineiden osalta. Rannikkovesien seurantatiedot tallennetaan myös suoraan vesilaboratorioista teknisen käyttöliittymän kautta. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen tutkimustoiminnan johdosta kerätyt vesiä koskevat tulokset viedään myös tietojärjestelmään.

Kuntien hyväksymät pohjavesien suojelusuunnitelmat sisältyvät kuntien asianhallintajärjestelmiin. Vähintään tieto hyväksytystä pohjavesien suojelusuunnitelmasta sisältyy Suomen ympäristökeskuksen vesitietovarantoon osana vesimuodostumakohtaisia vesienhoidon tietoja. Tietovarantoon voidaan tallentaa myös asiakirjoja. Valtioneuvoston päätökset vesienhoitosuunnitelmista ja merenhoitosuunnitelmasta sisältyvät valtioneuvoston asianhallintajärjestelmään.

Vesienhoidon ja merenhoidon tietoja julkaistaan nykyisin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ympäristötietoina laajasti yleisessä tietoverkossa avoimien ympäristötietojärjestelmien välityksellä. Vesienhoidon ja merenhoidon tietoja julkaistaan laajasti tietoverkossa myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvan paikkatietolain nojalla. Näiden tietoverkossa nykyisin jo julkaistavien tietojen joukossa ovat myös edellä kuvatut paikkatiedot pohjavesialueiden sijainnista, havaintopaikoista sekä havaintoputkista sekä seuranta-asemat. Nämä tiedot ovat yhdistettävissä kiinteistötiedon kautta kiinteistön omistajaan ja ovat siten luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevia paikkatietoja.

2.2.4.3Henkilötiedoista ja tietojen luovuttamisesta Pintavesien osalta seurantapaikat kohdistuvat pintavesialueille, jotka yleensä ovat yhteisomistuksessa ja joita kiinteistöjen omistajat osakaskuntien muodossa hallitsevat. Joidenkin vesialueiden omistusoikeus kuuluu valtiolle (yleiset vesialueet) ns. kylänrajan ulkopuolelle suurissa järvissä ja rannikolla. Jonkin verran vesialueita kuuluu yksityisille kiinteistönomistajille. Pintavesien osalta sekä sijainti- että seurantapaikkatieto ovat ympäristötietoja ja paikkatietoja. Ne eivät tyypillisesti ole välillisiäkään henkilötietoja, koska seurantaa tehdään lähtökohtaisesti yhteisomistuksessa olevilla vesialueilla tai yleisellä vesialueella. Yhteisten vesialueiden omistajuus hajautuu osakaskiinteistöjen lukumäärän myötä. Tämä tarkoittaa, että omistajia tai omistajien joukkoa ei voida helposti tunnistaa. Vain joissain yksittäisissä tapauksissa seurantaa tehdään yksityisellä vesialueella, joskaan näitä kohteita ei ole helposti erotettavissa tai tunnistettavissa.

Kuten edellä on selostettu, pohjavesialueiden sijaintia ja rajoja koskeva tieto sekä havaintopaikkojen sekä seuranta-asemien sijainti sekä yksityisten kaivojen sijainti voidaan kohdistaa asianomaiselle yksittäiselle kiinteistölle. Inspire-lainsäädännön perusteella yleisessä tietoverkossa julkaistaan sekä pohjavesialueita että niiden rajoja, havaintoputkien sijaintia ja seuranta-asemien sijaintia koskevia tietoja. Ympäristötietona

Karpalo karttapalvelussa julkaistaan yleisessä tietoverkossa pohjavesialueiden sijaintia ja rajoja koskevia tietoja ja Vesi.fi -karttapalvelussa näiden lisäksi myös pohjavesien tilatietoja.

Tilapäinen vesikarttapalvelu tuo saataville myös näitä samoja tietoja. Myös esimerkiksi tietyllä kiinteistöllä vallitsevia ympäristötekijöitä tai elinolosuhteita koskeva tieto on kiinteistön omistajaa koskeva henkilötieto (Ympäristöministeriön raportteja 10/2018, Henkilötiedot ja paikkatiedot, jakso 2).

Julkaistut tiedot voidaan yhdistää kiinteistön omistajiin ja siten myös luonnollisiin henkilöihin esimerkiksi Maanmittauslaitoksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin avulla. Pohjavesiä koskevissa yleisessä tietoverkossa julkaistuissa tiedoissa on siten kyse paikkatiedoista, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin ja osin pelkästään ympäristötiedoista. Tätä ei ole huomioitu lainsäädännössä. Vesienhoitoon kuuluvien pohjavesiliitännäisten paikkatietojen lisäksi vesien- ja merenhoidon tiedoissa on muitakin henkilötietoja. Näitä henkilötietoja ovat esimerkiksi pohja- ja pintaveden laadun ja pinnankorkeuden näytteenottajan tai havainnon tekijän nimi tai yritysten nimiä, joissa on henkilön nimi. Näitä henkilötietoja ei julkaista avoimessa tietoverkossa.

Lisäksi pohjavesien tilan riskikohteiksi tunnistettujen yritysten nimiä on myös tallennettu tietoihin. Yritysten nimestä voi käydä esille henkilöiden nimiä. Myös pohjavesialueisiin ja havaintopaikkoihin liittyvät liiteasiakirjat sisältävät henkilötietoja maankäyttösopimuksissa kuten vuokraajan nimitietoja, maankäyttäjän nimitietoja sekä kiinteistötunnuksia. Lisäksi havaintopaikkojen tekniset dokumentit sisältävät asiakkaan ja asentajan nimitietoja ja puhelinnumeroita. Asiakirjoihin sisältyvissä valokuvissa on yleensä kuvan ottajan nimi. Myös pintavesien osalta tietoihin saattaa sisältyä yritysten nimitietoja. Nimestä voi käydä esille henkilön nimi. Vesimuodostumaan kohdistuvan paineen lisätietoon on voitu myös tallentaa näitä henkilötietoja. Tiedoissa ei kuitenkaan ole erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja. Näitä henkilötietoja ei myöskään julkaista avoimessa tietoverkossa.

Tämän hallituksen esityksen valmistelun aikana on ilmennyt, että edellä selostettuja tietoja koskeviin tietopyyntöihin vastaamisessa käytäntönä on ollut, että pohjavesiä koskeviin valtakunnallisia tietoja koskeviin tietopyyntöihin on vastattu Suomen ympäristökeskuksesta. Alueellisia pohjavesitietoja koskeviin tietopyyntöihin on vastattu kyseisen toimialueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Tämä on perustunut hallintokäytäntöön.

2.2.4.4Salassapidettävistä tiedoista Vesienhoidon tiedoissa on käytännössä myös eräitä salassapidettäviksi luokiteltuja tietoja. Nämä ovat esimerkiksi pohjavesitietoihin sisältyvien kaivojen ja ”vedenottamon hanojen” sekä pistemäisten pohjavesialueiden sijaintitiedot. Suomen ympäristökeskus on tehnyt näiden tietojen osalta TLIV luokittelun vuonna 2019. Vesienhoidossa ja merenhoidossa tarvitaan lähtötietoina esimerkiksi eräitä luonnonsuojelun salassapidettäviä tietoja. Tiedot käsitellään yleiseen muotoon [tietotuotteeksi] siten, että salassapidettäviä yksityiskohtaisia tietoja ei saateta kuulemisissa saataville taikka julkaista.

Pohjaveden havaintoputkien osalta on havaintojen katsottu käytännössä olevan julkisia, mutta paikkojen sijaintitietoja ei jaeta julkisesti. Näin esimerkiksi vesihuoltolaitoksilla, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisilla ja hankkeiden pohjavesiselvityksiä laativilla konsulteilla ei ole enää pääsyä kaikkeen tarvittavaan tietoon, vaan nämä tahot joutuvat tekemään Lupa- ja valvontavirastolle tietopyynnön tapauskohtaisesti. Sijaintitiedon salaamisen perusteet esimerkiksi pohjavesiselvityksissä ovat käytännössä osin epäselvät. Putkitietojen salassapitoa koskevat tulkinnat myös vaihtelevat.

Myös vesistöissä oleviin rakennelmiin kuten patoihin voi liittyä salassapidettäviä tietoja, mutta ne eivät lähtökohtaisesti ole vesien- tai merenhoidon tietovarannon tietoja. Pinta- ja pohjavesien seurantojen suunnittelu sekä näytteenoton ja analytiikan tilaus -järjestelmä on työkalu seurantojen tilaamiseen. Se saattaa sisältää salassa pidettävää liikesalaisuustietoa kuten näytteenoton ja analytiikan hintatietoja.

2.2.4.5Maa- ja metsätalouden kuormitustiedot

Maa- ja metsätalousministeriön vastuulla olevan maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seurantaohjelman (MaaMet-seuranta) mukaisesti kerätyt tiedot tallennetaan myös Suomen ympäristökeskuksen tietovarantoihin. Tiedot tallennetaan asianomaista tietoa koskevaan Suomen ympäristökeskuksen järjestelmään. Ohjelmaan perustuva hajakuormituksen seuranta on osa vesipuitedirektiivin kansallista toimeenpanoa. Näitä tietoja hyödynnetään myös merenhoidossa.

2.2.5Luonnonsuojelulain sääntelyyn liittyviä käytäntöjä 2.2.5.1Useita tietoryhmiä, tietojärjestelmiä ja rekistereitä

Käytännössä luonnonsuojelun tietojärjestelmä muodostuu useisiin eri tietojärjestelmiin ja rekistereihin tallennetuista tiedoista (ks. HE 76/2022 vp). Tiedonhallintalaki määrittelee tällaisen kokonaisuuden nykyisin tietovarannoksi. Kyse on loogisesta, ei fyysisestä tietovarannosta. Lain perusteluissa (HE 76/2022 / vp) on esimerkkejä luonnonsuojelun tietojärjestelmään tallennettavia tietoja sisältävistä järjestelmistä ja rekistereistä.

Seuraavassa on kuvattu keskeisten tietoryhmien osalta nykykäytäntöjä tietojen tallentamisesta, julkaisemisesta ja näihin liittyvistä vastuista. Tiedot sisältävät ennen vuotta 2026 elinvoima-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ely-keskukset) tai niiden edeltäjien tallentamia tietoja. Käytäntöjä on kuvattu vuonna 2026 aloittavien Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten näkökulmasta siten kuin ely-keskusten tehtävät ovat näille organisaatioille siirtyneet.

Luonnonsuojelusuunnitelmat

Luonnonsuojelusuunnittelutietoihin kuuluvat kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja toimintaohjelma, kansallinen ennallistamissuunnitelma, alueelliset luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmat, vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelmat sekä luonnonsuojeluohjelmat. Monimuotoisuusstrategian ja toimintaohjelman, kansallisen ennallistamissuunnitelman sekä luonnonsuojeluohjelman laatii ympäristöministeriö ja hyväksyy valtioneuvosto. Alueellisen monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelman laatii alueelleen elinvoimakeskus. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelman laatii toimivaltainen ministeriö ja hyväksyy valtioneuvosto.

Edellä mainituista vain luonnonsuojeluohjelman on aina sisällettävä paikkatietoja eli ohjelmaan sisältyvien alueiden sijainti ja rajaukset. Muiden osalta laki ja asetus eivät määrää tarkasta muodosta. Yleensä ne koostuvat asiakirjatyyppisestä kokonaisuudesta (esimerkiksi periaatepäätös), jossa on esitetty tavoitteita, toimenpiteitä, niiden seurantaa ja näiden kaikkien vastuutahoja. On mahdollista, että esimerkiksi alueellisissa toimeenpanosuunnitelmissa on mukana myös paikkatietoja.

Luonnonsuojeluohjelmia koskevan paikkatiedon osalta on ollut käytäntönä, että Suomen ympäristökeskus on koonnut tehtyjen luonnonsuojeluohjelmapäätösten rajauksista paikkatietoaineiston (ks. tarkemmin https://ckan.ymparisto.fi/dataset/luonnonsuojeluohjelma-alueet). Alueellisten suunnitelmien osalta vakiintunutta käytäntöä ei vielä ole. Muutoin luonnonsuojelusuunnitteluun liittyviä tietoja käsitellään ja säilytetään tiedon asiakirjamaisen luonteen takia organisaatioiden asianhallintajärjestelmissä.

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueita perustetaan luonnonsuojeluohjelmien perusteella sekä muutoin luonnonsuojelulain 43 §:n mukaisten edellytysten täyttyessä. Valtion maille luonnonsuojelualueet perustetaan lailla (kansallispuistot ja 1000 hehtaaria suuremmat luonnonpuistot) tai valtioneuvoston asetuksella (alle 1000 hehtaarin luonnonpuisto tai muu luonnonsuojelualue) tai ympäristöministeriön asetuksella (alle 100 hehtaarin muu luonnonsuojelualue). Yksityisen luonnonsuojelualueen perustaa lain 47 §:n mukaisesti päätöksellään joko Lupa- ja valvontavirasto tai elinvoimakeskus. Perustetun luonnonsuojelualueen tiedot koostuvat perustamispäätöksestä, alueen paikkatiedoksi rajatusta sijainnista ja muista ominaisuustiedoista.

Luonnonsuojelualuetietoja ovat myös luonnonsuojelualueiden rauhoitussäännökset, järjestyssäännöt, hoito- ja käyttösuunnitelmat sekä poikkeamisluvat rauhoitusmääräyksistä. Lisäksi luonnonsuojelualuetietoihin vertautuvat luonnonsuojelulain määräaikaiset rauhoitusalueet (48 §), suojellut luontotyypit (64 §) ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat (77 § ja 79 §).

Kaikkien edellä mainittujen alueiden toteuttamiseen liittyy usein alueiden hankintaa valtiolle tai korvauksia kiinteistön omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle.

Kaikkia yllä mainittuja paikka- ja ominaisuustietoja käsitellään Metsähallituksen suojelualuetietojärjestelmässä (SATJ), alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia ja järjestyssääntöjä myös suojelualueiden suunnittelun ja seurannan tietojärjestelmässä (SASS). Ympäristöministeriö tallentaa valtion luonnonsuojelualueiden paikka- ja ominaisuustiedot alueita koskevan säädösvalmistelun yhteydessä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Perustettujen valtion luonnonsuojelualueiden tietoja ylläpitää Metsähallitus. Yksityisten luonnonsuojelualueiden ja määräaikaisten rauhoitusalueiden, sekä suojeltujen luontotyyppien ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen paikka- ja ominaisuustiedot tallentaa joko Lupa- ja valvontavirasto (47, 48, 64, 77 ja 79 §) tai elinvoimakeskus (47 § ja 48 §). Paikkatietojärjestelmän lisäksi päätös- ja alueiden hankintaan liittyviä tietoja käsitellään ja säilytetään organisaatioiden asianhallintajärjestelmissä.

Suomen ympäristökeskus julkaisee suojelualuetietojärjestelmän sisältöä paikkatietoaineistona (https://ckan.ymparisto.fi/dataset/luonnonsuojelu-ja-eramaa-alueet). Aineiston siirto Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen välillä perustuu sopimukseen. Valtion luonnonsuojelualueita koskevat lait ja asetukset liitekarttoineen julkaistaan myös säädöskokoelmassa.

Natura 2000 -verkostoa koskevat tiedot

Suomen Natura 2000 -verkostoon sisältyvien alueiden luettelo ja kartat julkaistaan ympäristöministeriön asetuksella. Alueita koskeva luettelo sisältää alueen tunnusnumeron, nimen, keskipisteen koordinaatit, alueen suojelun perusteen ja tiedon siitä, esiintyykö alueella luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava eliölaji. Natura-alueiden geometria- eli aluerajaustietoja ylläpitää Suomen ympäristökeskus

Natura-alueita koskevia tietoja käsitellään ja ylläpidetään osana SASS-järjestelmää, jolla hoidetaan myös Natura-alueiden tilan arviointia sekä alueiden hoidon ja käytön suunnittelua. Tietoja tallentavat ja päivittävät Natura-alueesta ja toimenpiteestä riippuen Metsähallitus, Lupa- ja valvontavirasto ja elinvoimakeskukset. Suomen ympäristökeskus julkaisee Natura 2000 -alueet paikkatietoaineistona (https://ckan.ymparisto.fi/dataset/natura2000-alueet) ja karttapalveluna.

Natura-alueita koskevia tietoja ovat myös hankkeiden ja suunnitelmien Natura-arvioinnit (35 §) ja ilmoitukset (37 §). Näitä asioita koskevia tietoja käsitellään organisaatioiden asianhallintajärjestelmissä.

Maisemanhoitoalueet ja luonnonmuistomerkit

Luonnonsuojelulain mukaan voidaan perustaa valtakunnallisia tai maakunnallisia maisemanhoitoalueita. Valtakunnalliset maisemanhoitoalueen perustamisesta päättää ympäristöministeriö ja maakunnallisen alueen perustamisesta Lupa- ja valvontavirasto. Maisemanhoitoalueiden tietoihin kuuluvat perustamispäätös aluetta koskevine määräyksineen, alueen rajaus paikkatietona sekä myös alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat ja poikkeamiset aluetta koskevista määräyksistä. Päätöstietoja käsitellään organisaatioiden asianhallintajärjestelmissä ja Suomen ympäristökeskus julkaisee alueiden kartat paikkatietoaineistona (https://ckan.ymparisto.fi/dataset/maisemanhoitoalueet).

Luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää valtion omistamalla alueella aluetta hallinnoiva viranomainen, käytännössä Metsähallitus. Yksityisen omistamalla alueella luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää kunta. Luonnonmuistomerkkien tietoja tallennetaan Metsähallituksen suojelualuetietojärjestelmään.

Luontotyyppitiedot

Luontotyypeillä tarkoitetaan rajattavissa olevia maa- tai vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Luontotyyppitiedoilla tarkoitetaan tietoja luontotyypeistä, niiden esiintymisestä ja esiintymispaikoista, ominaisuuksista, suojelutasosta ja uhanalaisuudesta. Tyypillinen tapa esittää luontotyyppitietoa on kuviointi, jossa arvioidaan luontotyypin esiintymistä ja tilaa rajatulla alueella eli kuviolla. Rajaus tai kuvio on tyypillisesti paikkatietoa ja sen sisältämä luontotyyppi ja mahdollinen tilan arvio ovat ominaisuustietoja.

Luontotyyppitietoja on tallennettu laajemmin Metsähallituksen suojelualueiden kuviotietojärjestelmään (SAKTI) ja Suomen ympäristökeskuksen paikkatietojärjestelmiin. SAKTI:in tietoja tallentavat Metsähallitus valtionmaiden sekä Lupa- ja valvontavirasto ja elinvoimakeskukset yksityismaiden suojelukohteita inventoidessaan sekä näille alueille ennallistamis-, luonnonhoito- ja kunnostustoimia suunnitellessaan, toteuttaessaan ja seuratessaan. SAKTI sisältää myös jonkin verran suojelualueiden ulkopuolisia tietoja esimerkiksi perinnebiotoopeista. Metsähallitus myös julkaisee SAKTI:n tiedoista valtion suojelualueiden biotooppikuvioaineistoa.

Suomen ympäristökeskus tuottaa ja julkaisee luontotyyppiaineistoja paikka- ja ominaisuustietoineen. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi luonnonsuojelulain tiukasti suojelemista (65 §) luontotyypeistä (https://ckan.ymparisto.fi/dataset/serpentiinikalliot-ja-kivikot), rannikon avoimista dyyneistä sekä muut samankaltaiset luontotyyppiaineistot.

Yleistä tietoa luontotyypeistä, niiden esiintymisestä ja tilasta löytyy luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin perusteella kootusta verkkopalvelusta (https://luontotyyppienuhanalaisuus.ymparisto.fi/lutu/#/). Verkkopalvelu ei sisällä tarkkoja paikkatietoja luontotyyppien yksittäisisistä esiintymispaikoista.

Luontotyyppien suojeluun liittyy poikkeuksia suojeltujen ja tiukasti suojeltujen luontotyyppien hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Lupa- ja valvontavirasto tallentaa poikkeuksia koskevat tiedot asianhallintajärjestelmäänsä.

Eliölajitiedot

Eliölajitietoja ovat tiedot eliölajeista, niiden esiintymisestä ja uhanalaisuudesta. Eliölajitietoihin liittyy tyypillisesti paikka- tai sijaintitieto, joka kuvaa eliölajista ja sen ominaisuuksista riippuen yksittäistä tai pysyvämpää havaintopaikkaa tiettynä aikana. Eliölajitietoja on tallennettu Metsähallituksen ylläpitämään Lajistotietojen hallinta- ja ylläpitojärjestelmään (LajiGIS), erilaisiin Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmiin ja -varantoihin sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämiin tietojärjestelmiin.

LajiGIS-järjestelmään tallentavat tietoja Metsähallituksen lisäksi Lupa- ja valvontavirasto ja elinvoimakeskukset. Lajitietoja syntyy laji- ja lajistokartoituksissa ja seurannoissa sekä muissa luonnonsuojelutehtävissä. Näitä tehtäviä voivat olla esimerkiksi suojelu- ja muiden alueiden tilan arviointi sekä hoidon ja käytön suunnittelu, ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteiden suunnittelu ja toteutus ja seuranta sekä erilaiset luonnonsuojelun valvontatehtävät.

Suomen ympäristökeskuksella on eliölajitietoja, jotka syntyvät esimerkiksi erilaisissa tutkimus-, seuranta- ja arviointitehtävissä. Lisäksi vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelua ja toimeenpanoa varten kerätään esimerkiksi tietoa vesistöjen pohjaeläimistä. Vaikka ne on kerätty alun perin vesien hoitoon liittyvässä käyttötarkoituksessa, ovat ne kuitenkin myös eliölajitietoa.

Luonnontieteellinen keskusmuseo hallinnoi primääritietona maamme luonnontieteellisten kokoelmien lajitietoa, eliölajihavaintoja ja seuranta-aineistoja. Lisäksi keskusmuseo tarjoaa palvelua, johon kuka hyvänsä voi tallentaa omat eliölajihavaintonsa. Näiden lisäksi Luonnontieteellinen keskusmuseo ylläpitää kumppaniorganisaatioiden kanssa Suomen lajitietokeskusta (https://laji.fi/), joka on digitaalinen, tietoverkossa toimiva tiedonhallinnan infrastruktuuri ja palvelukokonaisuus.

Lajitietokeskuksen kautta käytettävissä oleva lajitieto koostetaan pääasiassa kumppaniorganisaatioilta kuten ympäristöhallinnon ja luonnonvarahallinnon tutkimuslaitoksilta, muilta lajitietoa hallinnoivilta ja tuottavilta valtion organisaatioilta, luonnontieteellisten museoiden kokoelmista ja kansalaistieteen lähteistä. Lajitietokeskus on sekundäärinen tietovaranto, jonka kautta on mahdollista selailla eri organisaatioiden ja myös kansalaisten lajitietoja yhdestä paikasta. Lajitietokeskus ja sen kautta tapahtuva tiedon jakaminen perustuu Luonnontieteellisen keskusmuseon ja kumppaniorganisaatioiden välisiin sopimuksiin.

Lajitietokeskuksen tietoja on tarjolla kahdella tasolla. Julkisen tietovaraston tiedot ovat kaikkien selailtavissa ja ladattavissa, mutta osa tiedoista voi olla karkeistettu. Viranomaiskäyttäjille on tarjolla tarkempia lajitietoja ns. viranomaisportaalin kautta. Viranomaisportaalia voivat käyttää suomalaiset lajitietoa työtehtäviensä hoitamiseksi tarvitsevat viranomaiset. Viranomaisportaalin käyttö perustuu sopimuksiin. Myös muut kuin viranomaiset voivat saada perusteltuun käyttötarpeeseen aineistot karkeistamattomina lajitietokeskuksen aineistopyyntöjärjestelmän kautta.

Eliölajien suojeluun liittyy poikkeuksia eliölajien suojelua koskevista säännöksistä. Lupa- ja valvontavirasto tallentaa poikkeuksia koskevat tiedot asianhallintajärjestelmäänsä.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon toimenpiteet ja niiden tukeminen

Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi suunnitellaan ja toteutetaan erilaisia ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uhanalaisten luontotyyppien (67 §) ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjen (80 §) kunnostus ja hoito, vapaaehtoisten luonnonsuojelun toimenpideohjelmien (14 §) toimeenpano tai muut vastaavat toimenpiteet. Esimerkiksi Helmi-elinympäristöohjelmassa toteutetaan suojelu-, ennallistamis-, kunnostus- ja hoitotoimia useassa elinympäristössä. Elinvoimakeskus voi myös myöntää tallaisiin hankkeisiin tukea tai avustusta luonnonsuojelulain 4 luvun mukaisesti.

Hankkeiden suunnitteluun kuuluu sopivien kohteiden inventointia, toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta sekä toimenpiteestä ja kohteesta riippuen seurantaa. Elinvoimakeskukset ja Metsähallitus tallentavat toimenpiteisiin liittyviä tietoja suojelualueiden kuviotietojärjestelmään (SAKTI) ja lisäksi esimerkiksi sopimuksia, päätöksiä ja muita asiakirjatietoja asianhallintajärjestelmiin. SAKTI:in tallennettavia ja siellä käsiteltäviä tietoja ovat esimerkiksi toimenpidekuvioiden rajaaminen paikkatiedoiksi ja sen ominaisuustietoina kohteen luontotyyppi ja ekologinen tila, tehtävät toimenpiteet, niiden työsuunnitelmat ja eteneminen sekä mahdollisesti vaikuttavuuden ja kustannusten seurantatiedot. Elinvoimakeskus tallentaa toimenpidetietojen lisäksi tuki- ja avustusasioihin liittyvät tiedot.

Luonnonarvojen tuottaminen, vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio ja luontoteot

Vapaaehtoiseen ekologiseen kompensaatioon ja luontotekoihin liittyvät tiedot koskevat luonnonsuojelulain 103 §:n mukaisesti tuotettuja luonnonarvoja sekä niiden käyttämistä 104 §:n mukaisesti heikennyksien korvaamisessa tai 104a §:n mukaisina luontotekoina. Lupa- ja valvontavirasto käyttää edellä mainittujen tietojen käsittelyyn kompensaatiojärjestelmää (LUOKO). Järjestelmän tietoja julkaistaan lain 106 §:n edellyttämällä tavalla Suomen ympäristökeskuksen tuottamassa tietopalvelussa. Tietopalvelussa ei julkaista henkilötietoja (nimet, yhteystiedot tai kiinteistötunnukset), ainoastaan kompensaatiokohteiden tiedot ja viitteellinen sijainti. Tietopalvelusta ei ole mahdollista tehdä massahakuja.

Luonnonsuojelun valvonta

Lupa- ja valvontavirasto valvoo luonnonsuojelulain noudattamista siten kuin luonnonsuojelulain 14 luvussa ja 135 §:ssä sanotaan. Metsähallitus valvoo lain noudattamista valtion luonnonsuojelualueilla. Valvontatehtävissä syntyvät tiedot ovat yleensä aina tietoa, joka tallennetaan viranomaisten asianhallintajärjestelmiin.

Valvontatietoihin voidaan ajatella kuuluvan myös eliölajien yksilöiden hallussapitoon, vaihdantaan, maahantuontiin ja maastavientiin liittyvät tiedot. Näiden osalta Lupa- ja valvontavirasto tallentaa tekemiensä poikkeusten (89 §) tiedot ja Suomen ympäristökeskus CITES-asetuksessa tarkoitettuja lupia ja päätöksiä koskevat tiedot. Lupa- ja valvontaviraston osalta kyse on viraston asianhallintajärjestelmästä ja CITES-asioiden osalta Suomen ympäristökeskuksen CITES-tietojärjestelmästä.

Luonnon monimuotoisuuden seuranta, arvioinnit ja raportoinnit

Luonnon monimuotoisuuden seurannalla tarkoitetaan tietoa lajien, luontotyyppien ja ekosysteemien tilasta, toiminnasta ja levinneisyydestä. Lajistoseurantojen tavoitteena on tarkkailla muutoksia lajien yksilömäärissä, tiheyksissä, esiintymis- tai levinneisyysalueissa tai lajien muodostamien yhteisöjen koostumuksessa. Luontotyyppitason seurannassa kohteena ovat lajien muodostamat yhteisöt sekä ekosysteemin toimintaa ja rakennetta kuvaavat ominaispiirteet. Seurantatietojen perusteella voidaan arvioida luonnon monimuotoisuuden tilaa ja kehitystä.

Seurantatiedot ovat monenlaisia riippuen seurattavasta asiasta ja käytetystä menetelmästä. Seurantamenetelmiä ovat esimerkiksi maastohavainnointi ja näytteiden kerääminen maastossa, kaukokartoitus, mallintaminen ja molekyylibiologiset menetelmät. Seurantatietoja käsitellään kuten edellä on kuvattu riippuen siitä, minkä tyyppisestä tiedosta (esimerkiksi eliölajit) on kyse ja kenen toimesta sitä käsitellään.

Seuranta- ja muita tietoja käytetään laajasti EU:n lintu- ja luontodirektiivien raportoinnissa ja luontotyyppien ja lajien uhanalaisuuden arvioinnissa. Näitä tehtäviä tehdään laajalla asiantuntijajoukolla ja niissä hyödynnetään tietoja myös luonnonsuojelun tietojärjestelmän ulkopuolelta. Muita hyödynnettäviä tietolähteitä ovat esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen eliölajeja ja luontotyyppejä koskevat aineistot, Suomen metsäkeskuksen metsätiedot ja Geologian tutkimuskeskuksen Geologian tietovarannon maaperäaineistot.

Suomen ympäristökeskus vastaa lintu- ja luontodirektiiviraportointia varten ja lajien ja luontotyyppien uhanlaisuusarviointia varten tarvittavien tietojen kokoamisesta.

Eri tietoryhmien yhteyksistä ja päällekkäisyyksistä

Käytännössä edellä kuvatuissa tietoryhmissä on tietoja, jotka kuuluvat useaan ryhmään tai ovat osin päällekkäisiä. Esimerkiksi Natura-alueiden tiedot koostuvat niin suojelualuetiedoista, luontotyyppikuvioista kuin SASS:n tiedoista. Samoin erilaiset ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimenpiteet sisältävät usein tietoja luontotyypeistä, eliölajeista ja suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä. Luontotyyppi- ja eliölajitiedot ovat tärkeimpiä luonnon monimuotoisuutta kuvaavia ja koskevia tietoja ja siksi ne liittyvät useimpiin muihin tietoihin.

Käytettävistä tietojärjestelmistä

Edellä on kuvattu tietojen tallentamista ja käsittelyä Metsähallituksen tietojärjestelmiin, erityisesti suojelualuetietojärjestelmään (SATJ), suojelualueiden kuviotietojärjestelmään (SAKTI), suojelualueiden suunnittelun ja seurannan tietojärjestelmään (SASS) sekä lajistotietojen hallinta- ja ylläpitojärjestelmään (LajiGIS). Metsähallituksessa on käynnissä ympäristöhallinnon paikkatietojärjestelmän uudistaminen, jossa suunnitellaan ja toteutetaan edellä mainittujen ja muiden Metsähallituksen tietojärjestelmien korvaamista uudempiin teknologioihin perustuvilla järjestelmillä. Uudistus ei muuta vallitsevaa käytäntöä, jossa viranomaisten, erityisesti Lupa- ja valvontaviraston ja elinvoimakeskusten, käyttämän järjestelmän teknisestä toiminnasta ja käytettävyydestä sekä tietojen eheydestä, muuttumattomuudesta, suojaamisesta ja säilyttämisestä vastaa Metsähallitus.

2.2.5.2Henkilötiedoista ja tietojen luovuttamisesta Valtaosa luontotiedoista ja siten luonnonsuojelun tietojärjestelmän tiedoista on luonteeltaan paikkatietoa eli sijaintitiedon ja ominaisuustiedon kokonaisuus. Näin ollen luontotiedoissa on paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Luonnollisen henkilön omistamalle kiinteistölle sijoittuva paikkatietotyyppinen luontotieto voidaan yhdistää kiinteistönomistajaan saatavilla olevien kiinteistötietojen avulla. Lisäksi osa luontotiedoista voi sisältää myös suoraan henkilötietoja, esimerkiksi luonnonsuojelulain nojalla tehdyn sopimuksen tai päätöksen, mukaan lukien poikkeusluvan, kohdealue, sopimuskumppanin tai sen henkilön nimi, keneen päätös on kohdistettu, tai luonnonhoitokohteen maanomistajan nimi ja kohdekiinteistö. Lajihavainnoissa henkilötietoja ovat lajihavainnon tekijöiden ja määrittäjien nimet sekä mahdolliset lajeihin liittyvien kuvien ottajien nimet sekä vastaavat nimitiedot luonnontieteellisissä kansalliskokoelmissa ja digitoiduissa aineistoissa. Erityisesti tutkijoilta ja viranomaisilta saadun palautteen mukaan nimitieto on oleellinen havainnon laadun luotettavuudesta kertova lisätieto varsinkin lajeilla, joiden määrittäminen vaatii erityistä osaamista.

Luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisu- ja luovutuskäytännöt vaihtelevat. Esimerkiksi yksityisten luonnonsuojelualueiden tietoja julkaistaan osana kaikkien luonnonsuojelualueiden paikkatietoaineistoa. Samoin muut edellä mainitut Suomen ympäristökeskuksen julkaisemat paikkatietoaineistot voivat sisältää luonnollisten henkilöiden omistamille kiinteistöille sijoittuvia kohteita. Sen sijaan esimerkiksi perinnebiotooppikohteita koskevaa aineistoa ei ole julkaistu tai luovutettu muille kuin viranomaisille, sillä sen on katsottu sisältävän paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Tällaisiin paikkatietoaineistoihin kohdistuu jatkuvasti kasvavaa kiinnostusta yritysten taholta erityisesti yritystoiminnan vaikutusten ja vastuullisuuden arvioinnin näkökulmasta. Kiinnostus näkyy aineistoista tehtävien tietopyyntöjen ja tiedustelujen kasvaneena määränä.

Eliölajitietojen osalta on myös tavallista, että Lajitietokeskukseen tallennetut lajihavainnot julkaistaan, jos havainnon tekijä on siihen suostunut. Tällöinkin on mahdollista, että havaintopiste sijoittuu yksityisen omistamalle kiinteistölle, jolloin kyse voisi olla paikkatiedoista, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Osana lajihavaintoja julkaistaan myös suostumukseen perustuen havainnon tekijän tai määrittäjän nimi ja lajihavaintoon mahdollisesti liittyvän valokuvan ottajan nimi.

Lupa- ja valvontavirastoa ja elinvoimakeskuksia edeltävät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat julkaisseet luonnonsuojelulain nojalla tehtyjä päätöksiään verkkosivuillaan siten, että päätökset ovat saatavilla nähtävilläolo- ja/tai kuulutusajan, mutta eivät pysyvästi.

2.2.5.3Salassapidettävistä tiedoista

Luonnonsuojelun tietojärjestelmä sisältää salassapidettäviä tietoja. Tällaisia tietoja ovat julkisuuslain (621/1999) 24 §:n 14) kohdan mukaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista tai arvokkaiden luonnonalueiden suojelusta, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi kysymyksessä olevan eläin- tai kasvilajin tai alueen suojelun. Päätökset kyseisten tietojen salassapidosta ja mahdollisesti luovutuksesta tekee tiedosta vastaava taho.

Keväällä 2025 maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön perustamassa työryhmässä pohdittiin suojeltujen lajien, erityisesti jokihelmisimpukan esiintymispaikkojen turvaamista metsätaloudessa (https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM007:00/2025). Työryhmän työssä pohdittiin myös tällaisten eliölajitietojen salassapito- ja luovutuskysymyksiä. Työryhmän työssä tunnistetut kehittämiskohteet ja salassapitoperusteiden tarkastelu eivät kuulu tässä hallituksen esityksessä tarkasteltavaan aiheeseen eli henkilötietojen suojaan.

2.3Nykytilan arviointi

2.3.1Eräitä esitykseen liittyviä keskeisiä käsitteitä Seuraavaan taulukkoon on koottu eräitä tämän esityksen kannalta keskeisiä käsitteitä.

Taulukko 1. Eräitä esitykseen liittyviä keskeisiä käsitteitä.

Käsite tai ilmaisu

Selostus

EU:n tietosuoja-asetus/Yleinen tietosuoja-asetus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus, myös GDPR, General Data Protection Regulation)

Henkilötieto

Kaikki tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvät tiedot. Tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella. (EU:n tietosuoja-asetus 4 artikla kohta 1)

Henkilötietojen käsittely

Henkilötietojen keräämistä, tallentamista, järjestämistä, jäsentämistä, säilyttämistä, muokkaamista tai muuttamista, hakua, kyselyä, käyttöä, tietojen luovuttamista siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamista tai yhdistämistä, rajoittamista, poistamista tai tuhoamista (EU:n tietosuoja-asetus 2 artikla kohta 2)

Henkilötiedon ”sijainti” tai ”tallennusmuoto”

Henkilötietoja voi olla talletettuna esimerkiksi sähköisissä tiedostoissa, tietokannoissa, paperilla, kortistossa, mapeissa tai ääni- tai kuvatallenteella. (https://tietosuoja.fi/tietosuoja)

Ilman epäpuhtaus-päästöjen tietovaranto

Ympäristönsuojelulain 201 l §:ssä tarkoitettu tietovaranto

Looginen tietovaranto

Toiminnan tarpeiden perusteella koottu joukko tietoja. https://sanastot.suomi.fi/terminology/jhs/concept/J684

Vrt. fyysinen tietovaranto, joka on tiedon konkreettinen tallennuspaikka. Se voi olla esimerkiksi digitaalinen tietokanta, paperiasiakirjat tai fyysinen arkisto. (AI-yhteenveto)

Luonnonsuojelun tietovaranto

Luonnonsuojelulain 117 §:ssä tarkoitettu tietovaranto

Maaperän tilan tietovaranto

Ympäristönsuojelulain 201 g §:ssä tarkoitettu tietovaranto

Paikkatieto

Tieto, joka sisältää välittömän tai välillisen viittauksen tiettyyn paikkaan tai maantieteelliseen alueeseen (Laki paikkatietoinfrastruktuurista 2 § 1mom 1 kohta)

Paikkatieto, joka on myös henkilötieto (myös välillinen henkilötieto)

Esim. kiinteistöön liittyvät luonnollista henkilöä koskevat tiedot.

(https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/be95322b-841b-42bb-93ee-59bf8df235ec/content, esim. s. 77–78.)

Paikkatieto, josta henkilö voidaan tunnistaa epäsuorasti https://ec.europa.eu/justice/article-29/documentation/opinion-recommendation/files/2007/wp136_fi.pdf

Rekisteri

Mitä tahansa jäsenneltyä henkilötietoja sisältävä tietojoukko, josta tiedot ovat saatavilla tietyin perustein, oli tietojoukko sitten keskitetty, hajautettu tai toiminnallisin tai maantieteellisin perustein jaettu (EU:n tietosuoja-asetus 4 artikla kohta 6)

On huomattava, että yleiskielessä käsitettä käytetään laajemmassa kuin pelkästään henkilötietoihin sidoksissa olevassa merkityksessä.

Rekisterinpitäjä

Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, viranomainen, virasto tai muu elin, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot (EU:n tietosuoja-asetus 4 artikla kohta 7)

Rekisteröity

Henkilö, jota henkilötieto koskee. (https://tietosuoja.fi/tietosuoja)

Tunnistettu tai tunnistettavissa oleva luonnollinen henkilö (EU:n tietosuoja-asetus 4 artikla kohta 1), jota henkilötieto koskee

Tietoaineisto

Asiakirjoista ja muista vastaavista tiedoista muodostuvaa tiettyyn viranomaisen tehtävään tai palveluun liittyvää tietokokonaisuutta (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 2 §:n 5 kohta)

Tietojärjestelmä

Tietojenkäsittelylaitteista, ohjelmistoista ja muusta tietojenkäsittelystä koostuvaa kokonaisjärjestely (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 2 §:n 3 kohta)

Tietosuoja

Tietosuoja on perusoikeus, joka turvaa rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien toteutumisen henkilötietojen käsittelyssä. Tietosuojan tarkoituksena on osoittaa, milloin ja millä edellytyksillä henkilötietoja voidaan käsitellä. (https://tietosuoja.fi/tietosuoja)

Järjestelyt, joilla pyritään varmistamaan henkilötietojen asianmukainen käsittely ja niiden yksityisyyden säilyminen https://sanastot.suomi.fi/terminology/ths/concept/concept-5013

Tietovaranto

Viranomaisen tehtävien hoidossa tai muussa toiminnassa käytettäviä tietoaineistoja sisältävää kokonaisuutta, jota käsitellään tietojärjestelmien avulla tai manuaalisesti (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 2 §:n 6 kohta)

Tietovaranto muodostuu tietoaineistoista ja/tai asiakirjoista. Yhdessä tietovarannossa voi olla yhden tai useamman tyyppisiä tietoaineistoja ja/tai asiakirjoja

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 28 c §:ssä tarkoitettu tietovaranto

Yhteisrekisterin-pito

Jos vähintään kaksi rekisterinpitäjää määrittää yhdessä käsittelyn tarkoitukset ja keinot, kyse on yhteisrekisterinpitäjistä. (Kts. EU:n tietosuoja-asetuksen artikla 26)

Ympäristön-suojelun tietovaranto

Ympäristönsuojelulain 201 a §:ssä tarkoitettu tietovaranto

2.3.2Ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskeva sääntelykokonaisuus Henkilötietojen suojan näkökulmasta ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevan sääntelyn keskeinen puute on se, että rekisterinpitovastuut on kirjoitettu niin yleiseen muotoon, että käytännössä vastuut jäävät epäselviksi. Tällöin yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset henkilötietojen suojaan liittyvät rekisteröityjen oikeudet eivät toteudu riittävällä tavalla tai ainakaan riittävän tehokkaasti. Rekisterinpitovastuiden täsmentäminen on kuitenkin haastavaa, sillä nykytilanteessa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyvien tietojen kokonaisuus on eräiltä osin epäselvä. Sääntely on jakautunut useisiin eri lakeihin, ja ympäristönsuojelun tietojärjestelmään on sisällytetty viittauksia myös muiden ministeriöiden kuin ympäristöministeriön hallinnonalan säädöksisiin. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavaksi säädettyjä tietoja tallennetaan käytännössä lukuisiin eri viranomaisten ylläpitämiin järjestelmiin ja rekistereihin. Sääntely muodostaa epäloogisen ja epäjohdonmukaisen kokonaisuuden ja tallennuskäytännöt ovat muotoutuneet vuosikymmenten aikana pitkälti ilman nimenomaista säädöspohjaa. Sääntelyn piiriin kuuluvien tietojen kokonaisuutta on syytä selkiyttää rekisterinpitovastuiden täsmentämisen näkökulmasta. Tässä yhteydessä myös terminologia tulisi muuttaa siten, että otetaan käyttöön tiedonhallintalain mukainen tietovarannon käsite, sillä ympäristönsuojelun tietojärjestelmä on tiedonhallintalain tarkoittama tietovaranto.

Tarkasteltaessa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyvää sääntelyä vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa, voidaan todeta sääntelyn olevan eräiltä osin keskenään ristiriitaista ja päällekkäistä. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ja jätelaissa säädettyjen jätehuollon rekisterien ja tuottajarekisterin välille luotu sääntelyllinen kytkös vaikuttaa puolestaan nykytilanteessa täysin tarpeettomalta, sillä jätelaissa säädettyjen rekisterien tietosisältö ei kytkeydy ympäristönsuojelulakiin, ja niiden rekisterinpitovastuista säädetään kattavasti jätelaissa. Myös ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyvä laki- ja asetustason sääntely on keskenään eräiltä osin päällekkäistä ja epäloogista. Kaiken kaikkiaan sääntelykokonaisuutta on syytä selkiyttää siitä näkökulmasta, miten sääntely jaetaan ympäristönsuojelulain ja muiden lakien välillä, ja mistä asioista tarvitaan lakitason sääntelyä täydentävää asetustason sääntelyä.

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevan sääntelyn perustelut huomioon ottaen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kuuluvat ympäristön tilan seurantatiedot liittyvät maaperän pilaantumiseen, ilmanlaatuun ja ilman epäpuhtauspäästöihin. Perusteluissa ei mainita lainkaan vesiin ja vesien tilaan liittyviä tietoja, mutta kuitenkin osa niistä on esimerkiksi vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sääntelyllä kytketty ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Käytännössä tiedot tallennetaan Suomen ympäristökeskuksen tietovarantoihin ja -järjestelmiin. Vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta erottaa tämä vesien- ja merenhoidon suunnittelussa tarvittavien tietojen keräämistä ja tiedonhallintaa koskeva sääntely lainsäädännöllisesti omaksi tietovarantokokonaisuudekseen aineellisoikeudellisen sääntelyn yhteyteen.

Ympäristönsuojelulain näkökulmasta tietojen tallentamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään koskevaa sääntelyä olisi kauttaaltaan syytä täsmentää vastaamaan jo pitkään vallinnutta käytäntöä, jossa kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusmahdollisuus ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kuuluviin tietojärjestelmiin ja rekistereihin kattaa vain niin sanotun rakenteellisen tiedon, eikä päätöksiä ja muita asiakirjamuotoisia dokumentteja. Lupa- ja valvontaviranomaisen tallennusmahdollisuudet ovat laajemmat.

Sekä ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevaan sääntelyyn sisältyvä säännös eri viranomaisten oikeudesta saada tietojärjestelmään kuuluvia salassapidettäviä tietoja, että ympäristönsuojelulain 210 §:n 2 momenttiin sisältyvä säännös eräiden lain mukaisia tehtäviä suoritettaessa saatujen salassapidettävien tietojen luovuttamisesta tietyille viranomaisille, on kirjoitettu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö huomioon ottaen liian avoimeen muotoon. Tiedonsaantioikeudet tulisi vähintään rajata viranomaisten lakisääteisten tehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin. Myös kyseisten säännösten välistä suhdetta olisi syytä selkiyttää, sillä osa ympäristönsuojelulain 210 §:n 2 momentin soveltamisalaan kuuluvista tiedoista voi samalla olla ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavia tietoja. Lisäksi ympäristönsuojelulain 210 §:n 2 momentissa on myös muita, tietojärjestelmäsääntelyyn nähden itsenäisiä selkiytystarpeita. Säännöksen sanamuoto jättää nykytilanteessa tulkinnanvaraiseksi sen, onko sen nojalla mahdollista luovuttaa salassapidettäviä tietoja oma-aloitteisesti, vai pelkästään tietopyyntöjen perusteella. Säännöksen perusteluista (vanhan ympäristönsuojelulain 109 §, HE 84/1999 vp) ei löydy selkeää tukea oma-aloitteiselle tietojen luovuttamiselle. Säännöstä on käytännössä sovellettu niin, että tietoja on sen nojalla luovutettu ainoastaan tietopyyntöjen perusteella. Tietopyyntöjen näkökulmasta säännös on myös kirjoitettu rajatummin kuin mitä esimerkiksi poliisin ja syyttäjän tehtävät edellyttäisivät ja mitä niiden tiedonsaantioikeuksista muualla lainsäädännössä on säädetty. Tätä ratkaisua ei ole perusteluissa (vanhan ympäristönsuojelulain 109 §, HE 84/1999 vp) perusteltu. Nykyinen säännös vaikuttaa näin ollen olevan omiaan aiheuttamaan tulkintaepäselvyyksiä ja joissain tilanteissa jopa epäselvyyttä siitä, minkä lain mukaisia tiedonsaantioikeuksia yksittäisessä tietopyyntötilanteessa sovelletaan. Säännöstä ja sen tarkoitusta olisi kokonaisuudessaan syytä selventää.

Lisäksi ympäristönsuojelulain tietojärjestelmää koskevassa sääntelyssä on lukuisia teknisluonteisia korjaustarpeita ja puutteita. Sääntely sisältää vanhentunutta terminologiaa ja sääntelyssä viitataan jo kumottuun lainsäädäntöön. Ympäristönsuojelulaissa käytettyä ”tekninen käyttöyhteys” -termiä olisi syytä muuttaa, koska säännös ei ole linjassa tiedonhallintalain 22–24 §:n kanssa. Teknisellä käyttöyhteydellä on yleensä tarkoitettu tiedonhallintalain teknistä rajapintaa ja katseluyhteyttä, minkä vuoksi vanhentuneen termin käytölle ei ole perusteita.

2.3.3Muita ympäristönsuojelun tietojärjestelmäsääntelyyn kytkeytyviä arviointeja Nykytilanteessa Suomen ympäristökeskus julkaisee vesilain mukaisiin ruoppausilmoituksiin perustuvien ruoppausten sijaintitietoja kiinteistötunnuksia käyttäen yleisessä tietoverkossa. Lisäksi Suomen ympäristökeskus julkaisee maaperän tilaan liittyviä kohdetietoja yleisessä tietoverkossa. Julkaistut paikkatiedot ovat yhdistettävissä kiinteistön omistajiin ja siten myös luonnollisiin henkilöihin esimerkiksi Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisterin tai muiden yleisessä tietoverkossa julkaistujen karttapalveluiden avulla. Kyse on paikkatiedoista, jotka ovat samalla henkilötietoja. Lainsäädäntöömme ei kuitenkaan nykytilanteessa sisälly säännöksiä siitä, että kyseiset tiedot saadaan julkaista yleisessä tietoverkossa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä. Sääntelyä tulisikin tältä osin täydentää.

Lain 62 §:n nojalla annettavien lupamääräysten sisältöä olisi syytä pyrkiä yhdenmukaistamaan siltä osin, kuin ne koskevat toiminnan seuranta- ja tarkkailutietojen toimittamista ja tallentamista erilaisiin viranomaisjärjestelmiin. Toiminnanharjoittajat tulisi lupamääräyksissä säännönmukaisesti velvoittaa käyttämään sähköisiä asiointipalveluita, joiden kautta tiedot saadaan automaattisesti YLVA-järjestelmään ja valvoja pystyy esimerkiksi vertailemaan tietoja edellisiin vuosiin.

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kohdetietojen tallentamista ja toimittamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään on syytä sääntelyllisesti selkiyttää.

2.3.4Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä Vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelujärjestelmissä käytetään eri hallinnonalojen tietoja laajasti. Kuuden vuoden välein toistuvaan vesienhoidon ja merenhoidon suunnitelmien valmisteluun osallistuu viranomaisia ja asiantuntijalaitoksia sekä muita tahoja. Samaan aikaan toimeenpannaan voimassa olevia vesienhoidon ja merenhoidon suunnitelmia ja toimenpideohjelmia sekä tehdään vesien seurantaa. Lainsäädäntö on puutteellinen vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa tarvittavien tietojen keräämisen ja tiedonhallinnan, sekä näihin liittyvien vastuiden ja henkilötietojen suojan näkökulmasta.

Lisäksi vesien- ja merenhoidon suunnittelussa tarvittavat tiedot muodostavat käytännössä laajan ja eri lakeihin kytkeytyvän kokonaisuuden, jonka tiedonhallintaa koskeva sääntely olisi perusteltua selkeyden vuoksi erottaa ympäristönsuojelulain sääntelystä lainsäädännöllisesti erilliseksi tietovarantokokonaisuudekseen vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain yhteyteen. Tämä mahdollistaa myös sen, että muun muassa rekisterinpitovastuista on mahdollista säätää selkeästi.

Käytännössä vesien- ja merenhoidon suunnittelussa tarvittavien tietojen lisäksi vesiä ja vesivaroja koskevia tietoja tallennetaan Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmiin laajemmin kuin mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa nykyisisin säädetään. Myös esimerkiksi vesivaroihin kuuluvia tietoja, kuten patoja ja tulvariskejä koskevat tietovarannot sisältyvät Suomen ympäristökeskuksen järjestelmiin ja ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle ja niistä säädetään erikseen. Myös nämä tiedot ovat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämissä järjestelmissä.

Vesienhoidon ja merenhoidon tietoja julkaistaan yleisessä tietoverkossa ympäristötietoina sekä paikkatietoinfrastruktuurilainsäädännön perusteella kuten edellä on selostettu. Julkaistavat pohjavesiin liittyvät paikkatiedot ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Säännöksiä tietojen luovuttamisesta tai avoimessa tietoverkossa julkaisemisesta ei sisälly nykyiseen lainsäädäntöön. Sääntelyä tulisikin tältä osin täydentää. Voimassa olevan sääntelyn sisältöä ja säädöstasoa olisi myös tarpeen tarkistaa eräin osin.

Myös sääntelyn terminologiaa on perusteltua tarkistaa vastaamaan julkisen hallinnon tiedonhallintalain mukaista terminologiaa.

Vesien- ja merenhoidon voimassa olevan sääntelyn mukaan vesien- ja merenhoidon suunniteluun liittyvien tietojen keräämiseen ja tiedonhallintaan liittyvä sääntely sijoittuu sekä laki- että asetustasolle. Suomen ympäristökeskuksen tehtävät perustuvat vesienhoidossa ja merenhoidossa sekä lainsäädäntöön että ministeriön määräyksiin toisistaan poikkeavalla tavalla. Tämä ei ole perusteltua viranomaisten tehtävien ja vastuiden näkökulmasta ja on myös omiaan vaikeuttamaan kokonaisuuden hallintaa. Tässä esityksessä ei kuitenkaan tarkastella viranomaisten tehtäviä ja vastuita muilta kuin tietovarantojen ja tietosuojasta johtuvien velvoitteiden osalta. Valmistelussa on kuitenkin tunnistettu, että jossain myöhemmässä hankkeessa olisi tarkistettava sekä vesienhoidon että merenhoidon viranomaisten tehtäviä ja vastuita koskevaa sääntelyä perustuslain 2 §:n ja 80 §:n valossa.

2.3.5Luonnonsuojelulain sääntely Luonnonsuojelulain tiedonhallintaa koskevan 13 luvun säännöksistä ei käy selkeästi ilmi, että kyse on tietojen muodostamasta loogisesta kokonaisuudesta eikä yhdestä tai yhtenäisestä tietojärjestelmästä. Terminologiaa on perusteltua tarkistaa vastaamaan tiedonhallintalain mukaista terminologiaa ja samalla korostaa sitä, että säädetään ensisijaisesti tiedosta, sen hallinnasta ja siihen liittyvistä vastuista. Lisäksi 13 luvun säännöksistä ei käy selkeästi ilmi tietovarannon tietosisältö. Tietosisältöä (117 §) ja tallentamista (118 §) koskevissa pykälissä on säädetty yleisesti tietosisällöstä ja erityisesti päätösten ja lausuntojen osalta tallennettavista tiedoista. Vaikka tietosisältö on laaja eikä kaikesta, esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden seurantaan tai ennallistamis-, kunnostus- tai luonnonhoitotoimenpiteisiin liittyvistä tiedoista, voida säätää yksikäsitteisesti, olisi tietosisältöön kuuluvien tietojen kokonaisuutta syytä pyrkiä selkiyttämään. Tämä mahdollistaisi myös sen, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisista rekisterinpitovastuista säädettäisiin selkeämmin ja täsmällisemmin.

Erityisesti luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisu- ja luovutuskäytännöt vaihtelevat. Laissa olisi tarpeen säätää nykyistä tarkemmin mahdollisuudesta julkaista tällaisia paikkatietoja yleisessä tietoverkossa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä. Tämä mahdollistaisi nykyisten tietojen julkaisukäytäntöjen jatkamisen ja myös nykyistä laajemman julkaisemisen siten, että sekä henkilötietojen suoja että ympäristötietodirektiivin vaatimukset huomioidaan.

Luonnonsuojelulain tietojärjestelmään kuuluvia paikkatietoja julkaistaan osin jo nykyisin tietoverkossa. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi luonnonsuojelualueiden, maisema-alueiden ja Natura 2000 -alueiden paikkatiedot sekä Lajitietokeskuksen kautta saatavilla olevat lajihavaintotiedot. Nämä aineistot sisältävät luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Tältä osin ehdotetulla sääntelyllä on tarkoitus mahdollistaa nykyisten käytäntöjen jatkaminen.

Ehdotukseen kuuluisi myös sellaisia paikkatietoaineistoja, jotka sisältävät luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Esimerkkejä näistä aineistoista ovat perinnebiotooppeja ja luontotyyppejä koskevat kuviotiedot sekä erilaisten ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimenpiteiden sijainnit ja rajaukset. Näitä tietoja ei henkilötietojen suojaan liittyen vielä julkaista laajamittaisesti. Näille paikkatietoaineistoille on kasvavaa kysyntää esimerkiksi yrityksien taholta. Aineistoilla ja niiden käytöllä voi olla yrityksille hyötyä niiden toiminnan ja luontovaikutusten arvioinnissa.

Luonnonsuojelulaki sisältää jo nykyisin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti muotoillun säännöksen viranomaisten oikeudesta saada luonnonsuojelun tietojärjestelmästä, eli ehdotuksen mukaisesta luonnonsuojelun tietovarannosta, salassapidettäviä tietoja maksutta.

2.3.6KEHA-keskuksen rooli palvelujen tuottajana

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus, jäljempänä KEHA-keskus, on Lupa- ja valvontavirastosta annetun lain (530/2025) perusteella velvoitettu tuottamaan 3 vuoden siirtymäkauden ajan (2026–2028) Lupa- ja valvontavirastolle tietojärjestelmäpalveluja ja hoitamaan palvelujen digitalisaatiota edistäviä tehtäviä sekä tuottamaan virastolle asiakirjojen ja tietoaineistojen käsittely- ja arkistointipalveluja. Näitä palveluja tuottaessaan KEHA-keskus ei ole itsenäinen rekisterinpitäjä, vaan se on henkilötietojen käsittelijä Lupa- ja valvontaviraston ollessa rekisterinpitäjä.

3Ehdotukset ja niiden vaikutukset

3.1Keskeiset ehdotukset

3.1.1Terminologia Ympäristönsuojelulaissa, luonnonsuojelulaissa sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä annetussa laissa otettaisiin tietojärjestelmiin liittyvässä sääntelyssä käyttöön tiedonhallintalain mukainen tietovarannon käsite. Kyse olisi loogisista tietovarannoista (vrt. fyysiset tietovarannot).

3.1.2Ympäristönsuojelulain tietojärjestelmä korvataan useilla eri tietovarannoilla Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän laajaa ja erityyppisistä asioita koostuvaa tietosisältöä jaettaisiin sääntelyllisesti useampaan eri tietovarantoon. Tämä mahdollistaisi sen, että tietovarantojen rekisterinpitovastuut ja muut viranomaisvastuut olisi mahdollista määritellä sääntelyssä selkeästi, ottaen huomioon eri tietovarantojen osin toisistaan poikkeavat käyttötarkoitukset ja tietosisällöt. Ehdotettu sääntely selventäisi viranomaisten tehtäviä ja vastuita lainsäädännön tasolla, mutta se ei aiheuttaisi tarvetta perustaa uusia tietovarantoja tai uusia tietojärjestelmiä, taikka niiden välitöntä kehittämistä.

Tietovarantoja koskeva sääntely jaettaisiin edelleen ympäristönsuojelulakiin ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin. Uuden tietovarantosääntelyn myötä nykyinen ympäristönsuojelun tietojärjestelmän sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain välinen sääntelyllinen kytkös poistettaisiin. Myös nykyinen ympäristönsuojelun tietojärjestelmän ja jätelaissa säädettyjen jätehuollon rekisterien ja tuottajarekisterin välien sääntelyllinen kytkös poistettaisiin. Vesilain kytkökset ympäristönsuojelun tietojärjestelmään muutettaisiin kytköksiksi ympäristönsuojelulaissa säädettävään ympäristönsuojelun tietovarantoon. Samalla vesilain ja ympäristönsuojelulain sääntelyn päällekkäisyydet ja ristiriitaisuudet poistettaisiin ja lakien välistä suhdetta selkiytettäisiin. Myös muualla lainsäädännössä olevat viittaukset ympäristönsuojelun tietojärjestelmään päivitettäisiin vastaamaan uutta tietovarantosääntelyä.

3.1.3Ympäristönsuojelulain tietovarantosääntely Ympäristönsuojelulain soveltamisalaan jääviä tietovarantoja koskevat säännökset koottaisiin uuteen lukuun (19 a luku). Näitä tietovarantoja olisivat ympäristönsuojelun tietovaranto, maaperän tilan tietovaranto ja ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovaranto.

Ympäristönsuojelulain uusi tietovarantosääntely selventäisi viranomaisten tehtäviä ja vastuita lainsäädännön tasolla, mutta se ei aiheuttaisi tarvetta perustaa uusia tietovarantoja tai uusia tietojärjestelmiä, taikka niiden välitöntä kehittämistä.

Ympäristönsuojelun tietovarannossa sekä maaperän tilan tietovarannossa säädettäisiin yhteisrekisterinpidosta. Ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarannon rekisterinpitäjä olisi Suomen ympäristökeskus. Ympäristönsuojelun tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä olisivat Lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Maaperän tilan tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä olisivat Lupa- ja valvontavirasto ja sellaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jolle pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty lain 138 §:n nojalla. Yhteisrekisterinpitäjien vastuista säädettäisiin täsmällisesti, huomioon ottaen myös tietojen luovuttaminen tietopyyntöjen perusteella, sekä rekisteröityjen yhteyspisteenä toimiminen.

Ympäristönsuojelulain uusi tietovarantosääntely sisältää myös nimenomaiset säännökset, jotka mahdollistavat sellaisten paikkatietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan. Sääntely mahdollistaisi nykyisen tietojen julkaisukäytännön jatkumisen ja myöhemmin tarvittaessa myös tietojen nykyistä laajemman julkaisun. Rekisterinpitovastuu olisi tietoja julkaisevilla viranomaisilla eli Suomen ympäristökeskuksella ja Lupa- ja valvontavirastolla.

Ympäristönsuojelulain tietovarantosääntelyn tietosisältöä ja tallennusvastuita koskevassa sääntelyssä huomioitaisiin päätösten ja muiden asiakirjamuotoisten dokumenttien sekä niin sanotun rakenteellisen tiedon ero, kun kyse olisi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten pakollisista tallennusvastuista. Täsmennykset perustuisivat jo pitkään vallinneeseen käytäntöön, jossa kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusmahdollisuudet eivät kata päätöksiä ja muita asiakirjamuotoisia dokumentteja. Täsmennyksillä pyrittäisiin selkiyttämään erityisesti kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tallennusvastuita nykyiseen käytäntöön perustuen.

Alla olevissa kaavioissa 1 ja 2 havainnollistetaan ympäristönsuojelun tietovarantoa siihen liittyviä viranomaisvastuita. Alla olevissa kaavioissa 3 ja 4 puolestaan havainnollistetaan maaperän tilan tietovarantoa ja siihen liittyviä viranomaisvastuita.

Kaavio 1. Ympäristönsuojelun tietovaranto yleisellä tasolla esitettynä. Kaaviossa käytetyt lyhenteet: YSL= ympäristönsuojelulaki, VL= vesilaki, YVRL= laki ympäristövahinkorahastosta, MYSL= merenkulun ympäristönsuojelulaki, JL= jätelaki ja VMJL = laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Kuva Kaavio 2. Ympäristönsuojelun tietovarantoon liittyvät vastuut yleisellä tasolla esitettynä. Kuva

Kaavio 3. Maaperän tilan tietovaranto yleisellä tasolla esitettynä. Kaaviossa käytetyt lyhenteet:

YSL=ympäristönsuojelulaki, AKL = alueidenkäyttölaki, RakL = rakentamislaki ja VMJL = laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä.

Kuva

Kaavio 4. Maaperän tilan tietovarannon yhteisrekisterinpito ja vastuut yleisellä tasolla esitettynä.

Kuva

Ympäristönsuojelulain tietovarantosääntelyyn sisällytettäisiin myös säännökset viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien oikeudesta saada tietovarantojen tietoja salassapitosäännösten estämättä. Tiedonsaantioikeus rajattaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihin. Vastaava välttämättömyysrajaus tehtäisiin myös ympäristönsuojelulain salassapidettävien tietojen luovuttamista koskevaan 210 §:n sääntelyyn. Samalla kyseisten säännösten välistä suhdetta selkiytettäisiin. Ehdotetulla sääntelyllä ei olisi vaikutuksia salassapitoperusteisiin.

Ympäristölupapäätösten lupamääräyksissä tulisi jatkossa huomioida toiminnanharjoittajan velvollisuus toimittaa toiminnan seuranta– ja päästötarkkailutietoja ympäristönsuojelun tietovarantoon sähköisen asiointipalvelun kautta.

3.1.4Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain tietovarantosääntely Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin lisättäisiin lukuun 5 vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa koskevat uudet säännökset. Lakiin tehtäisiin myös muut ehdotetusta tietovarantosääntelystä johtuvat tarkistukset muualle sääntelyyn. Ehdotetun tietovarantosääntelyn kautta saataisiin lainsäädännön tasolla näkyväksi vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa tarvittavien tietojen kerääminen, tiedonhallinta, sekä näihin liittyvät vastuut ja henkilötietojen suoja. Ehdotettu tietovarantosääntely ei aiheuttaisi muutoksia niihin tietojärjestelmiin, joissa tietovarannon tietoja nykyisin käsitellään.

Ehdotetun vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietosisältö määrittyisi käyttötarkoituksen mukaan. Tietovarannon tietojen käyttötarkoitus vesien- ja merenhoidossa tuo ne ehdotetun uuden tietovarantosääntelyn piiriin. Tämä koskee esimerkiksi vesimuodostumia ja vesienhoitoalueita koskevia tietoja kuten aluejakoa ja vesimuodostumien tilan seurantaa.

Tietovarannon tiedot voivat vesiä koskevien tietojen osalta olla kuitenkin joltain osin esimerkiksi myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvia tietoja. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto ei koskisi niitä Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmiin koskevia tietoja, jotka perustuvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön tai joista maa- ja metsätalousministeriö on määrännyt ja joita ei tarvita vesien- ja merenhoidossa. Ehdotetun tietovarannon tietosisällön tiedot voivat käyttötarkoituksensa perusteella siten kuulua useampaan loogiseen tietovarantoon. Ehdotetulla tietovarantosääntelyllä ei ole tarkoitus rajoittaa tietojen käytettävyyttä eri hallinnonaloilla.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa säädettäisiin yhteisrekisterinpidosta. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä olisivat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen ja Suomen ympäristökeskus. Yhteisrekisterinpitäjien vastuista säädettäisiin täsmällisesti, huomioon ottaen myös tietojen luovuttaminen tietopyyntöjen perusteella, sekä rekisteröityjen yhteyspisteenä toimiminen.

Ehdotettu tietovarantosääntely sisältää myös nimenomaiset säännökset, jotka mahdollistavat sellaisten paikkatietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan Sääntely mahdollistaisi nykyisen tietojen julkaisukäytännön jatkumisen ja myöhemmin tarvittaessa myös tietojen nykyistä laajemman julkaisun. Rekisterinpitovastuu olisi tietoja jo nykyisin julkaisevalla Suomen ympäristökeskuksella ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisella.

Alla olevissa kaavioissa 5 ja 6 havainnollistetaan vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa ja siihen liittyviä viranomaisvastuita.

Kaavio 5. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto yleisellä tasolla esitettynä. Kaaviossa käytetyt lyhenteet: VMJL = laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, VHL = vesihuoltolaki, TulvariskiL = laki tulvariskien hallinnasta, PaikkatietoL = laki paikkatietoinfrastruktuurista, YSL = ympäristönsuojelulaki, VL = vesilaki.

Kuva Kaavio 6. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon yhteisrekisterinpito ja vastuut yleisellä tasolla esitettynä. Kuva Ehdotettuun tietovarantosääntelyyn sisällytettäisiin myös säännökset viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien oikeudesta saada tietovarannon tietoja salassapitosäännösten estämättä. Tiedonsaantioikeudet rajattaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihin. Ehdotetulla sääntelyllä ei olisi vaikutuksia salassapitoperusteisiin.

Vesihuoltolain kytkökset ympäristönsuojelun tietojärjestelmään muutettaisiin jaksossa 9 mainitussa maa- ja metsätalousministeriönhallituksen esityksessä viittauksiksi vesitalouden tietovarantoon. Terveydensuojelulainsäädännön kytkökset ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tullaan erikseen asetustason sääntelyn päivittämisen yhteydessä muuttamaan siten, että sääntely vastaa tässä esityksessä ja mainitussa maa- ja metsätalousministeriön esityksessä säädettäviä tietovarantoja.

3.1.5Luonnonsuojelulain tietovarantosääntely Ehdotetussa sääntelyssä luonnonsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin luonnonsuojelun tietovarannolla. Tietovaranto olisi edelleen usean viranomaisen tiedoista koostuva looginen kokonaisuus. Sääntelyllä täsmennettäisiin tietovarannon tietosisältöä ja käyttötarkoitusta. Lisäksi säädettäisiin nykyistä selkeämmin ja täsmällisemmin rekisterinpitovastuista, jotta sääntely vastaisi paremmin yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Ehdotettu sääntely selventäisi viranomaisten tehtäviä ja vastuita lainsäädännön tasolla, mutta se ei aiheuttaisi tarvetta perustaa uusia tietovarantoja tai uusia tietojärjestelmiä, taikka niiden välitöntä kehittämistä.

Luonnonsuojelun tietovarannossa säädettäisiin yhteisrekisterinpitäjyydestä niiden tietojen osalta, joita elinvoimakeskukset ja Lupa- ja valvontavirasto tallentavat Metsähallituksen tietojärjestelmiin. Yhteisrekisterinpitäjien vastuista säädettäisiin täsmällisesti, huomioon ottaen myös tietojen luovuttaminen tietopyyntöjen perusteella, sekä rekisteröityjen yhteyspisteenä toimiminen. Muiden tietovarannon tietojen osalta rekisterinpitäjinä toimisi tiedot tallentanut viranomainen.

Ehdotettu tietovarantosääntely sisältäisi myös aikaisempaa täsmällisemmät säännökset, jotka mahdollistavat sellaisten paikkatietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan. Sääntely mahdollistaisi nykyisten tietojen julkaisemiskäytäntöjen jatkumisen ja myös nykyistä laajemman julkaisun. Sääntelyssä huomioitaisiin myös tietojen julkaisemiseen liittyvät rekisterinpitovastuut.

Luonnonsuojelun tietovarantoa koskevassa sääntelyssä myös täsmennettäisiin viranomaisten ja julkista hallintotehtäviä hoitavien oikeutta saada tietovarannon tietoja salassapitosäännösten estämättä. Ehdotetulla sääntelyllä ei olisi vaikutusta salassapitoperusteisiin.

Alla olevissa kaavioissa 7 ja 8 havainnollistetaan luonnonsuojelun tietovarantoa ja siihen liittyviä viranomaisvastuita.

Kaavio 7. Luonnonsuojelun tietovaranto yleisellä tasolla esitettynä. Kaavioissa käytetyt lyhenteet: LSL = luonnonsuojelulaki, VL = vesilaki, YSL = ympäristönsuojelulaki, RakL = rakentamislaki, AKL = alueidenkäyttölaki, KaivosL = kaivoslaki, MAL = maa-aineslaki, YVAL = laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, VMJL = laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Kuva Kaavio 8. Luonnonsuojelun tietovarannon yhteisrekisterinpito ja vastuut yleisellä tasolla esitettynä. Kuva

3.1.6Henkilötietojen suojaan liittyvän kansallisen liikkumavaran käyttö ja siihen liittyvät arvioinnit Esityksessä ehdotettavassa tietovarantosääntelyssä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollistamaa kansallista liikkumavaraa säätämällä tietovarantojen käyttötarkoituksista ja niiden tietosisällöstä, rekisteripitovastuista, yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaosta ja tietojen luovuttamisesta, mukaan lukien tietojen julkaiseminen yleisessä tietoverkossa ja tietopalveluiden kautta.

Esityksessä tarkoitettujen tietovarantojen käyttötarkoitukset ja tietosisällöt liittyisivät aineellisoikeudellisen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan ja muihin lakisääteisiin viranomaistehtäviin. Tietovarantosääntelyn tarpeet määräytyvät näin ollen voimakkaasti aineellisoikeudellisen ympäristölainsäädännön tavoitteiden ja vaatimusten kautta. Tietovarantoihin kerättäisiin henkilötietoja lähtökohtaisesti vain siinä määrin kuin on tarpeellista niiden käyttötarkoitusten toteuttamiseksi. Näin ollen voidaan arvioida, että ehdotettu kansallinen sääntely täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaiset yleisen edun ja oikeasuhteisuuden vaatimukset ja on välttämätöntä suhteessa sekä tietosuoja-asetukseen että tietosuojalakiin.

Esitykseen sisältyvällä sääntelyllä, joka koskee tietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa ja tietovarantojen kautta, käytettäisiin myös yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaista liikkumavaraa. Julkaistavissa paikkatiedoissa ja henkilötiedoissa on kyse tiettyjä viranomaistarkoituksia varten kerätyistä tiedoista. Kun tiedot julkaistaan yleisessä tietoverkossa ja tietopalveluissa, merkitsee tämä uutta alkuperäisestä käyttötarkoitusta poikkeavaa henkilötietojen käyttötarkoitusta. Ehdotettava sääntely merkitsisi käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta tehtävää poikkeusta, jonka tulee täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan vaatimukset.

Esityksessä tarkoitettuihin tietovarantoihin sisältyvien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa koskevalla sääntelyllä toteutetaan ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla turvataan henkilötietojen suojaa koskevien vaatimusten noudattaminen. Esityksessä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon kuuluvien henkilötietojen julkaiseminen ympäristönsuojelulain 8 luvussa ja vesilain 18 luvussa säädettyjen tietopalveluiden kautta puolestaan perustuu osin uudistetun teollisuuspäästödirektiiviin (EU) 2024/1785 nimenomaisiin vaatimuksiin, ja osin ympäristötietodirektiivin vaatimuksiin. Näin ollen sääntely olisi välttämätöntä ja oikeasuhteista yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun yleisen julkisen edun turvaamiseksi. Rekisteröity on vain välillisesti tunnistettavissa julkaistavista paikkatietoista. Tietopalveluissa julkaistaan puolestaan vain tietyt laissa nimenomaisesti säädetyt henkilötiedot siten, tietoja voi hakea ainoastaan yksittäisinä hakuina rajatuin hakukriteerein. Yleisessä tietoverkossa ja tietopalveluiden kautta julkaistavat tiedot eivät sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja. Rekisterinpitovastuuta koskevissa säännöksissä säädetään nimenomaisesti myös rekisterinpitovastuista, jotka liittyvät tietojen julkaisuun yleisessä tietoverkossa ja tietopalveluiden kautta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen tietojen julkaisemisesta ei aiheutuisi merkittävää tietosuojariskiä rekisteröidyille ja sääntelyn voidaan todeta sisältävän tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 2 kohdan edellyttämiä suojatoimenpiteitä.

Kansallisen liikkumavaran käyttöä kuvataan artiklakohtaisesti kunkin lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ja lisäksi asiaa tarkastellaan myös suhdetta perustuslakiin koskevassa jaksossa 10.

Alla olevassa taulukossa 2 havainnollistetaan henkilötietojen käsittelyn oikeusperustaa ja kansallisen liikkumavaran käyttöä kunkin säännösehdotuksen osalta.

Taulukko 2. Esityksessä on useita säännöksiä, joissa on tietosuoja-asetukseen perustuva käsittelyn oikeusperusta. Lisäksi ehdotetaan käyttävän tietosuoja-asetuksen kansallista liikkumavaraa. Taulukkoon on koottu nämä säännökset sekä kuvaus yhteydestä tietosuoja-asetukseen. Taulukossa käytetyt lyhenteet: YSL=ympäristönsuojelulaki, VMJL=laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä, LSL=luonnonsuojelulaki.

Ehdotettu sääntely

Tietosuoja-asetus, käsittelyn oikeusperuste

Tietosuoja-asetus, liikkumavara

YSL 201 a § Ympäristönsuojelun tietovaranto

6 artikla 2 ja 3 kohdat

YSL 201 b § Ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavat tiedot ja tallennusvastuut

6 artikla 2 ja 3 kohdat

YSL 201 c § Tallentaminen ympäristönsuojelun tietovarantoon eräiden lakien nojalla

6 artikla 2 ja 3 kohdat

YSL 201 d § Ympäristönsuojelun tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa

6 artikla 3 ja 4 kohdat

YSL 201 e § Ympäristönsuojelun tietovarantoon liittyvät vastuut

6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite)

4 artikla 7 kohta

26 artikla

YSL 201 g § Maaperän tilan tietovaranto

6 artikla 2 ja 3 kohdat

YSL 201 h § Maaperän tilan tietovarantoon tallennettavat tiedot ja tallennusvastuut

6 artikla 2 ja 3 kohdat

YSL 201 i § Maaperän tilan tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa

6 artikla 3 ja 4 kohdat

YSL 201 j § Maaperän tilan tietovarantoon liittyvät vastuut

6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite)

4 artikla 7 kohta

26 artikla

YSL 201 l § Ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovaranto

6 artikla 2 ja 3 kohdat

4 artikla 7 kohta

VMJL 10 d § Pohjavesialueen määrittämisen ja luokituksen valmistelu

6 artikla 3 kohta

VMJL 28 c § Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto

6 artikla 2 ja 3 kohdat

VMJL 28 d § Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietosisältö

6 artikla 2 ja 3 kohdat

VMJL 28 e § Vesienhoidon tietojen tallennusvastuut

6 artiklan 2 ja 3 kohdat

VMJL 28 f § Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa

6 artikla 3 ja 4 kohdat

VMJL 28 g § Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon liittyvät vastuut

6 artiklan 1 kohdan c-alakohta (lakisääteinen velvoite)

4 artikla 7 kohta

26 artikla

LSL 117 § Luonnonsuojelun tietovaranto

6 artikla 2 ja 3 kohdat

LSL 118 § Luonnonsuojelun tietovarannon tietosisältö

6 artikla 2 ja 3 kohdat

LSL 118 b § Luonnonsuojelun tietovarantoon liittyvät vastuut

6 artiklan 1 kohdan c-alakohta (lakisääteinen velvoite)

4 artikla 7 kohta

26 artikla

LSL 120 § Tietojen luovuttaminen ja oikeus saada tietoja

6 artikla 3 ja 4 kohdat

3.2Pääasialliset vaikutukset

Esitys on laadittu siitä ympäristötietodirektiivin ja julkisuuslain mukaisesta lähtökohdasta, että paikkatietojen ja muiden ympäristötietojen julkisuus ja avoin saatavuus ovat pääsääntö, jota toteutettaessa tulee kuitenkin huomioitava henkilötietojen suoja ja salassapitoa koskevat vaatimukset. Ympäristötietojen julkisuus on yhteiskunnallisesti tärkeä tavoite, mikä muodostaa esitykselle keskeisen lähtökohdan ja heijastuu osaltaan myös esityksen vaikutustenarviointiin.

3.2.1Ympäristövaikutukset Esityksessä ehdotettavalla tietovarantosääntelyllä ei olisi suoria ympäristövaikutuksia.

Esityksessä ehdotettaviin tietovarantoihin sisältyvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisulla yleisessä tietoverkossa voi olla välillisiä myönteisiä ympäristövaikutuksia. Erityisesti yleisessä tietoverkossa maksutta ja helposti saatavilla olevat nykyistä kattavammat luontotietoaineistot voivat auttaa erilaisten suojelu-, ennallistamis- ja luonnonhoitotoimien kohdentumista monimuotoisuuden kannalta arvokkaille alueille sekä luonnon monimuotoisuuden ja sille tärkeiden alueiden parempaa huomioimista luontoa muuttavien hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Toisaalta kyseisten paikkatietojen julkaisemisella saattaa joissakin yksittäistapauksissa olla maanomistajien näkökulmasta myös epäsuoria kielteisiä ympäristövaikutuksia, joiden toteutuminen riippuu muun muassa julkaistavan tiedon laadusta, tarkkuudesta ja käyttötavasta.

3.2.2Viranomaisvaikutukset 3.2.2.1Toiminta ja palvelujen tuottaminen Esityksessä ehdotetun tietovarantosääntelyn mukaiset säännökset viranomaisten rekisterinpitovastuista, sekä muista viranomaisvastuista ja tehtävistä, selventäisivät eri viranomaisten välistä työnjakoa sujuvoittaen siten viranomaistyötä ja yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamista. Tällä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia rekisteröityjen oikeuksien toteutumiseen, viranomaisten tiedon liikkuvuuteen ja sellaisten julkisten palveluiden tarjoamiseen ja tuottamiseen, joissa käytetään tietovarantojen tietoja.

Esityksessä ehdotetun rekisterinpitoa ja yhteisrekisterinpitoa koskevien säännösten tarkoituksena on varmistaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset viranomaisten vastuut vastaavat niitä tehtäviä, joista on säädetty henkilötietojen käsittelyyn toimivaltaa antavassa lainsäädännössä. Koska yleistä tietosuoja-asetusta on tullut soveltaa jo vuodesta 2018 alkaen, ei ehdotetusta viranomaisvastuita selventävästä sääntelystä aiheutuisi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille tai muillekaan rekisterinpitovastuullisille viranomaisille merkittävää työmäärän lisääntymistä tai sellaisia täysin uusia tehtäviä, joilla olisi laaja-alaisia ja taloudellisesti merkittäviä vaikutuksia niille. Kukin viranomainen hoitaisi rekisterinpitovastuunsa ja sen toteuttamiseen mahdollisesti tarvittavan koulutuksen ja ohjeistuksen osana niiden tavanomaista viranomaistoimintaa ja olemassa olevilla viranomaisvoimavaroilla.

Erityisesti vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannossa voi olla nykyisin tallennettuina niiden käyttötarkoitusten kannalta tarpeettomia henkilötietoja. Rekisterinpitäjänä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen tulisi tarkistaa tietosisältö tästä näkökulmasta ja poistaa tietovarannon käyttötarkoituksenkannalta tarpeettomat henkilötiedot. Tästä aiheutuva työmäärän lisäys hoidettaisiin rekisterinpitäjän olemassa olevilla viranomaisvoimavaroilla.

Ehdotetun tietovarantosääntelyn vuoksi nykyiset ympäristönsuojelun tietojärjestelmää ja muita viranomaisjärjestelmiä koskevat ympäristöhallinnon ohjeet tulisi vähintään päivittää vastaamaan uutta tietovarantojaottelua. Mahdollisesti tulisi laatia myös täysin uusi ohjeita. Rekisterinpitäjänä Lupa- ja valvontaviranomaisen vastuulla olisi huolehtia ohjeiden päivityksestä ja uusien ohjeiden laatimisesta. Tästä aiheutuva työmäärän lisäys hoidettaisiin osana tavanomaoista viranomaistoimintaa ja olemassa olevilla viranomaisvoimavaroilla. Lisäksi eräät uuteen tietovarantosääntelyyn sisältyvät muutokset tarkoittaisivat muutoksia EU-lainsäädännön täytäntöönpanosääntelyyn, ja tästä tulisi notifioida komissiolle lainsäädäntönotifikaationa. Ympäristöministeriö hoitaisi lainsäädäntönotifioinnin virkatyönä tavanomaiseen tapaan.

Ympäristönsuojelun tietovarantoa ja maaperän tilan tietovarantoa koskevissa ehdotetuissa säännöksissä rakenteellisen ja asiakirjamuotoisen tiedon erottelu selventäisi tietovarantojen tietosisältöjen kokonaisuutta erityisesti kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvelvoitteiden näkökulmasta.

Myös ympäristönsuojelulain 62 §:n nojalla annettavien ympäristölupamääräysten sisältövaatimukset yhdenmukaistuisivat, kun niissä tulisi huomioida jatkossa ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevan sääntelyn mukainen toiminnanharjoittajia koskeva velvollisuus käyttää sähköistä asiointipalvelua toiminnan seuranta- ja päästötarkkailutietojen toimittamisessa.

3.2.2.2Tiedonhallinnan muutokset Esityksessä ehdotettu tietovarantosääntely ei edellyttäisi uusien tietojärjestelmien tai -tietovarantojen perustamista tai välitöntä kehittämistä. Näin ollen kyse ei myöskään ole muutoksista, joista tulisi pyytää tiedonhallintalain 9 §:n tarkoittama valtiovarainministeriön lausunto.

Kuten edellä on jo todettu, esityksessä ehdotetulla tietovarantosääntelyllä selkiytettäisiin viranomaisten rekisterinpitovastuita, sekä muita viranomaisvastuita ja tehtäviä. Tämä selventäisi samalla myös tiedonhallinnan vastuiden toteuttamista tiedonhallintayksiköissä. Tiedonhallintayksiköiden tulisi laatia ehdotetuista tietovarannoista tiedonhallintamallit tai tarvittaessa päivittää olemassa olevia malleja.

Esitys ei sisällä asiakirjajulkisuutta muuttavia ehdotuksia, mutta ehdotettu tietovarantosääntely selventäisi myös tietopyyntöihin vastaamiseen liittyviä viranomaisvastuita. Nykytilanteessa ei aina ole ollut selvää, mikä viranomainen pyydetyt tiedot voi luovuttaa tilanteessa, jossa useat eri viranomaiset tallentavat tietoja samoihin tietojärjestelmiin ja –varantoihin. Uuden sääntelyn myötä viranomaisten toimintamallit tietopyyntöihin vastaamiseen tulisi ajantasaistaa vastaamaan täsmennettyä sääntelyä ja vastuita.

Esitys ei sisällä salassapitoperusteita muuttavia ehdotuksia, mutta ehdotettuun tietovarantosääntelyyn sisältyvät täsmennetyt säännökset viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien oikeudesta saada tietovarantojen tietoja salassapitosäännösten estämättä aiheuttanevat tarpeen tarkistaa tiedonsaantioikeuksien toteuttamiseen liittyviä käytäntöjä ainakin joiltain osin. Tässä yhteydessä huomiota on kiinnitettävä nykyistä tarkemmin siihen, mihin lakisääteisen tehtävään kunkin viranomaisen ja julkista hallintotehtävää hoitavan oikeus perustuu ja onko kyse tämän lakisääteisen tehtävän kannalta välttämättömistä salassapidettävistä tiedosta.

3.2.3Taloudelliset vaikutukset Kuten edellä on jo todettu, esityksessä ehdotettu tietovarantosääntely ei edellyttäisi uusien tietovarantojen tai -järjestelmien perustamista tai välitöntä kehittämistä. Tiedot tallennettaisiin edelleen teknisesti samoihin järjestelmiin, kuin nykyisinkin, eli loogisten tietovarantojen muodostaminen sääntelyllä ei muuttaisi tietojen tallennuskäytäntöjä. Näin ollen tietovarantojen tai -järjestelmien perustamiseen ja kehittämiseen liittyviä taloudellisia vaikutuksia ei syntyisi. Tämän vuoksi kyse ei myöskään ole säännösehdotuksista, joista tulisi pyytää tiedonhallintalain 9 §:n tarkoittama lausunto valtiovarainministeriöltä.

Kuten edellä viranomaisvaikutusten arvioinnissa on jo tuotu esiin, ehdotetusta viranomaisvastuita selventävästä sääntelystä aiheutuisi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille tai muillekaan rekisterinpitovastuullisille viranomaisille merkittävää työmäärän lisääntymistä tai sellaisia täysin uusia tehtäviä, joilla olisi laaja-alaisia ja taloudellisesti merkittäviä vaikutuksia niille.

Erityisesti luonnonsuojelun tietovarantoon kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen nykyistä laajempi julkaiseminen yleisessä tietoverkossa voi olla yrityksille hyödyllistä niiden arvioidessa toimintansa luontovaikutuksia. Tästä voi aiheutua välillisiä myönteisiä yritysvaikutuksia. Nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista kaikkien luonnonsuojelun tietovarantoon kuuluvien kyseisten paikkatietoaineistojen julkaisemista yritysten (tai yleisemmin kansalaistenkaan) käyttöön. Yritykset tarvitsevat luontotietoa esimerkiksi toimintansa luontovaikutusten arviointiin ja todentamiseen. Laajemmin saatavilla olevat luontotietoaineistot voivat myös parantaa toimintaympäristön ennakoitavuutta.

Luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaiseminen yleisessä tietoverkossa ei sellaisenaan merkitsisi puuttumista henkilön omaisuuteen tai sen käytön rajoittamista, eikä myöskään elinkeinonvapauden rajoittamista. Maanomistajille mahdollisesti aiheutuvien kielteisten taloudellisten vaikutusten syntyminen ei siis johdu tietojen julkaisemisesta sinänsä, vaan siitä, millaisia viranomaispäätöksiä tietojen perusteella tehdään tai miten tietoja muutoin hyödynnetään viranomaistoiminnassa.

3.2.4Tietosuojavaikutukset Ympäristönsuojelulain mukaiset tietovarannot

Ehdotetun ympäristönsuojelulain tietovarantosääntelyn soveltamisalaan kuuluvat henkilötiedot (ks. jakso 2) ovat toiminnanharjoittajien asemassa olevien luonnollisten henkilöiden yhteystietoja, toiminnan yhteyshenkilöiden yhteystietoja, asianosaisasemassa olevien luonnollisten henkilöiden yhteystietoja sekä luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi kiinteistötunnukset sekä muut toimintojen paikkatiedot ja muut kohdetiedot. Käsiteltävät henkilötiedot on pääsääntöisesti yksilöity lainsäädännössä. Ne tallennetaan tietovarantoihin muiden tallennettavaksi säädettyjen tietojen yhteydessä. Tallennettaviin henkilötietoihin ei kuulu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan tarkoittamia erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja. Tallennettujen henkilötietojen lukumäärää ei pystytä selvittämään automaattisten hakutoimintojen avulla. Tietovarantosääntelyn soveltamisalaan kuuluvien henkilötietojen kerääminen ja muu käsittely on tarpeen viranomaisvalvontaa ja muita lakisääteisiä viranomaistehtäviä varten ja tämä on huomioitu tietovarantojen käyttötarkoitussääntelyssä. Käsittelyn voidaan näin ollen arvioida olevan oikeasuhteista käsittelyn tarpeen näkökulmasta. Käsiteltävien henkilötietojen luonne ja käsittelyn tarkoitus huomioon ottaen kyse ei ole sellaisesta henkilötietojen käsittelystä, johon liittyisi rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien näkökulmasta korkea riski. Tässä tilanteessa voidaan arvioida, että ympäristönsuojelulain tietovarantosääntelyn rekisterinpitovastuiden täsmentäminen ehdotetulla tavalla edistäisi yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten rekisteröityjen oikeuksien toteutumista.

Ehdotetuilla tietovarantosäännöksillä ei edellä selostetun perusteella myöskään arvioida olevan erityisiä vaikutuksia tietosuojavaltuutetun toimistolle.

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantosääntelyn soveltamisalaan kuuluvat henkilötiedot (ks. jakso 2) ovat luonnollisten henkilöiden nimi- ja yhteystietoja ja yritysten nimissä olevia nimitietoja sekä paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Näiden tietojen kerääminen ja muu käsittely on tarpeen vesienhoidon ja merenhoidon lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi, mikä on huomioitu ehdotetussa käyttötarkoitussääntelyssä. Henkilötietoihin ei myöskään kuulu erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

Kuten ympäristönsuojelun tietovarannonkin osalta, henkilötietojen käsittelyn arvioidaan olevan oikeasuhtaista käsittelyn tarpeen näkökulmasta. Henkilötietojen käsittelyn osalta sääntely täydentyisi nykyisestä, mikä olisi omiaan vahvistamaan henkilötietojen suojaa. Käsiteltävien henkilötietojen luonne ja käsittelyn tarkoitus huomioon ottaen kyse ei tässä kokonaisuudessa myöskään ole sellaisten henkilötietojen käsittelystä, johon liittyisi rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien näkökulmasta korkea riski. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon ja rekisterinpitovastuista säätäminen ehdotetusti edistäisi yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten rekisteröityjen oikeuksien toteutumista.

Ehdotetulla tietovarantosääntelyllä ei edellä selostetun perusteella myöskään arvioida olevan erityisiä vaikutuksia tietosuojavaltuutetun toimistolle.

Luonnonsuojelun tietovaranto

Luonnonsuojelun tietovarantosääntelyn soveltamisalaan kuuluvat henkilötiedot (ks. jakso 2) ovat luonnollisten henkilöiden nimi- ja yhteystietoja sekä paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Näiden tietojen kerääminen ja muu käsittely on tarpeen laissa määrättyjen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi, mikä on huomioitu ehdotetussa käyttötarkoitussääntelyssä. Henkilötietoihin ei myöskään kuulu erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

Kuten ympäristönsuojelun tietovarannonkin osalta, henkilötietojen käsittelyn arvioidaan olevan oikeasuhtaista käsittelyn tarpeen näkökulmasta. Henkilötietojen käsittelyn osalta sääntely täydentyisi nykyisestä, mikä olisi omiaan vahvistamaan henkilötietojen suojaa. Käsiteltävien henkilötietojen luonne ja käsittelyn tarkoitus huomioon ottaen kyse ei tässä kokonaisuudessa myöskään ole sellaisten henkilötietojen käsittelystä, johon liittyisi rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien näkökulmasta korkea riski. Luonnonsuojelun tietovarannosta säätäminen ehdotetusti edistäisi yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten rekisteröityjen oikeuksien toteutumista.

Ehdotetulla tietovarantosääntelyllä ei edellä selostetun perusteella myöskään arvioida olevan erityisiä vaikutuksia tietosuojavaltuutetun toimistolle.

3.2.5Tietoyhteiskuntavaikutukset Ehdotukseen sisältyvät säännökset, jotka mahdollistavat tietovarantoihin kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa, antavat mahdollisuuden ensinnäkin siihen, että nykyinen kyseisten tietojen julkaisukäytäntö voi jatkua, mutta myös siihen, että kyseisiä tietoja julkaistaisiin tulevaisuudessa nykyistä laajemmin tarvittaessa. Sääntely voi viimeksi mainitussa tilanteessa osaltaan edistää tietovarantojen tietosisältöihin kytkeytyvien ja tietoyhteiskuntaa tukevien digitaalisia palveluiden parantamista ja kehittämistä. Jonkin verran myönteisiä tietoyhteiskuntavaikutuksia voi yleisellä tasolla arvioituna olla pelkästään viranomaisvastuiden selkiyttämisellä.

3.2.6Muut yhteiskunnalliset vaikutukset Kuten edellä on jo todettu, ehdotukseen sisältyvät säännökset, jotka mahdollistavat tietovarantoihin kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa. Säännökset antavat mahdollisuuden siihen, että nykyinen kyseisten tietojen julkaisukäytäntö voi jatkua, mutta myös siihen, että kyseisiä tietoja julkaistaisiin tulevaisuudessa nykyistä laajemmin. Näiden säännösten yhteiskunnallisena vaikutuksena voidaan edellä selostettujen vaikutusten lisäksi pitää sitä, että ne konkretisoisivat sääntelyn tasolla, että paikkatietoissa on kyse tiedoista, joiden julkaisemisessa tulee ottaa huomioon henkilötietojen suoja.

Tietovarantojen tietosisällöillä on liittymäpintaa ympäristönsuojelulain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain, luonnonsuojelulain ja useiden muidenkin ympäristönsuojeluun liittyvien lakien täytäntöönpanon valvontaan. Tietovarantosääntely edistää näiden ympäristösäädösten täytäntöönpanon valvontaan liittyvää tiedonhallintaa ja tiedonsaantia. Tätä kautta tietovarantosääntely myös tukee kyseisten ympäristösäädösten tavoitteiden toteutumista.

3.2.7Vaikutukset eräisiin perusoikeuksiin Esityksellä olisi vaikutuksia seuraavin perusoikeuksien toteutumiseen: henkilötietojen suoja (10 §), julkisuusperiaate (12 §:n 2 momentti) ja ympäristöperusoikeus (20 §) toteutumiseen.

Ne ihmiset ja ihmisryhmät, joiden perusoikeuksiin esitys vaikuttaa ovat ne rekisteröidyt, joiden henkilötietoja sisältyy ehdotettuihin tietovarantoihin sekä ne kansalaiset (mukaan lukien kansalaisjärjestöt), joilla on tarve saada ja tietovarantojen tietoja, joko yleisen tietoverkon välityksellä tai tietopyyntöjen kautta.

Henkilötietojen suoja

Esityksen sisällön näkökulmasta keskeinen perusoikeussäännös on henkilötietojen suoja eli perustuslain 10 §. Henkilötietojen suojaa toteuttavia säännösehdotuksia ovat esimerkiksi ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta, tietovarannon tietietosisältöä ja tietovarantoon liittyviä vastuita, samoin kuin maaperän tilan tietovarannon käyttötarkoitusta, tietovarannon tietosisältöä sekä tietovarantoon liittyviä vastuita koskevat säännökset. Tällaisia säännösehdotuksia ovat myös vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon käyttötarkoitusta, tietovarannon tietosisältöä ja tietovarantoon liittyviä vastuita sekä luonnonsuojelun tietovarantoa ja käyttötarkoitusta ja tietosisältöä ja tietovarantoon liittyviä vastuita koskevat säännösehdotukset.

Edellä mainitut ehdotukset turvaavat käytännössä henkilötietojen suojan toteutumista, kun rekisteripitoa ja viranomaisten velvollisuuksia koskevat säännökset olisivat selkeitä. Konkreettinen vaikutus on se, että rekisteröidyt saisivat nykyistä helpommin säännöksistä tiedon siitä, mihin viranomaisiin tai viranomaiseen heidän tulisi kunkin tietovarannon osalta olla yhteydessä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten oikeuksiensa toteuttamiseksi. Lisäksi rekisteröityjen tietoisuus oikeuksiensa kohdistumisesta myös sellaisiin paikkatietoihin, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin, voi lisääntyä, kun paikkatietojen henkilötietoluonne ja niiden julkaisemiseen yleisessä tietoverkossa liittyvä rekisterinpitovastuu tunnistetaan lainsäädännön tasolla.

Julkisuusperiaate

Julkisuusperiaatteesta säädetään perustuslain 12 §:n 2 momentissa. Riittävän julkisuuden takaaminen on edellytys yksilöiden mahdollisuudelle vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Julkisuus on myös vallankäytön ja viranomaistoiminnan kritiikin ja valvonnan edellytys.

Julkisuusperiaatteetta toteuttavia ehdotuksia ovat esimerkiksi säännösehdotukset, jotka koskevat ympäristönsuojelun tietovarannon ja maaperän tietovarannon tietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa ja tietovarantoihin liittyviä vastuita koskevat säännökset siltä osin kuin niissä on kyse tietopyyntöihin vastaamisesta. Julkisuusperiaatetta toteuttavia vastaavia säännöksiä sisältyy myös vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa koskevaan sääntelyyn ja luonnonsuojelun tietovarantoa koskevaan sääntelyyn.

Edellä mainitut ehdotukset turvaavat käytännössä julkisuusperiaatteen toteutumista, kun eri lakien mukainen tietovarantosääntely selkeyttää oikeustilaa sekä viranomaisten vastuita ja velvollisuuksia muun muassa luovutettaessa tietovarantojen tietoja tietopyyntöjen perusteella. Konkreettinen vaikutus on se, että kansalaisten olisi nykyistä helpompi tehdä tietopyyntöjä, kun säännöksistä käy selkeästi ilmi se viranomainen, joka vastaa kunkin tietovarannon osalta tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Myös ehdotukset, jotka mahdollistavat tietovarantoihin kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa, voivat konkreettisesti parantaa kansalaisten tiedonsaantia ympäristöasioissa, jos kyseisiä tietoja julkaistaan tulevaisuudessa nykyistä laajemmin. Tämän esityksen valmistelun aikaa on havaittu, että erityisesti luonnonsuojelun tietovarannon osalta nykyistä laajemmalle tietojen julkaisemiselle yleisessä tietoverkossa on käytännössä tarvetta (ks. osio 2.3).

Ympäristöperusoikeus

Ympäristöperusoikeudesta säädetään perustuslain 20 §:ssä. Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Julkisuusperiaatteen toteutuminen edistää myös ympäristöperusoikeuden toteutumista. Kuten edellä on tuotu esiin, ne esitykseen sisältyvät säännösehdotukset, jotka mahdollistavat sellaisten tietovarantoihin kuuluvien paikkatietojen, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin, julkaisemisen yleisessä tietoverkossa, voivat konkreettisesti parantaa kansalaisten tiedonsaantia ympäristöasioissa, jos kyseisiä tietoja julkaistaan yleisessä tietoverkossa tulevaisuudessa nykyistä laajemmin. Kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon voivat konkreettisesti parantua, jos aikaisempaa enemmän ympäristöä ja luontoa koskevaa tietoa on saatavilla helposti ja maksutta yleisen tietoverkon välityksellä. Mainituilla säännösehdotuksilla voi siten olla välillisiä konkreettisia vaikutuksia ympäristöperusoikeuden toteutumiseen kansalaisten näkökulmasta.

3.2.8Ahvenanmaa

Esityksessä tarkoitettu sääntely kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1141/1991) 18 §:n 10 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Näin ollen esityksellä ei olisi vaikutuksia Ahvenanmaahan.

4Muut toteuttamisvaihtoehdot

4.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Vesien- ja merenhoidon tietovarantosääntelyn osalta on pohdittu sen sisällyttämistä edelleen osaksi ympäristönsuojelun tietovarantoa. Tämä olisi tarkoittanut, että ympäristönsuojelulakiin olisi lisätty myös tätä tietovarantoa koskevat säännökset. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämislakiin olisi sisällytetty vain viittaukset ympäristönsuojelulakiin. Vesien- ja merenhoidon kokonaisuus on laaja ja kytkeytyy osaltaan myös erityisesti maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vesitaloustietoon. Vaihtoehtoa ei pidetty perusteltuna, kun otetaan huomioon varannon käyttötarkoitus ja laajuus sekä kytkeytyneisyys muiden hallinnonalojen tietoihin.

Yhtenä vaihtoehtona valmistelussa on esitetty, että vesitietojen osalta valmisteltaisiin uusi vesitietovarantoja koskeva erillinen laki. Eri hallinnonalojen vesitietoja koskevan säädöksen valmisteluun siirtyminen olisi merkinnyt hankkeen merkittävää muutosta ja valtioneuvostotason keskustelua eri hallinnonalojen välisistä vastuista ja rajapinnoista.

5Lausuntopalaute

5.1Tiedot lausuntokierroksesta ja lausujista

Esitysluonnoksen lausuntokierros oli 15.12.2025‒2.2.2026 välisenä aikana. Lisäaikaa lausunnon antamiseen myönnettiin Lupa- ja valvontavirastolle (LVV), Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskukselle (KEHA-keskus) ja Rajavartiolaitokselle 6.3.2026 saakka, sekä muille lisäaikaa erikseen pyytäneille 9.2.2026 saakka. Lausunnot pyydettiin lausuntopalvelu.fi-verkkopalvelun kautta alla olevan listan mukaisilta tahoilta. Lausunnon toimittaneet tahot on merkitty listaan tähdellä * ja lisäksi suluissa on merkitty tieto, jos kyseisellä taholla ei ollut lausuttavaa tai huomautettavaa esitysluonnoksesta.

Aalto yliopisto, BirdLife Suomi ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Espoon kaupunki, Etelä-Karjalan liitto, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Etelä-Pohjanmaan liitto, Etelä-Savon ELY-keskus, Etelä-Savon maakuntaliitto*, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Geologian tutkimuskeskus (GTK)*, HaminaKotka Satama Oy, Helsingin hallinto-oikeus* (ei lausuttavaa), Helsingin kaupunki* (lausunnon antoi kaupunkiympäristön toimiala, ympäristönseuranta- ja -valvonta), Helsingin yliopisto, Hämeen ELY-keskus, Hämeen liitto, Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Ilmatieteen laitos* (ei lausuttavaa), Itä-Suomen aluehallintovirasto, Itä-Suomen hallinto-oikeus, Itä-Suomen yliopisto, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Kainuun ELY-keskus, Kainuun liitto*, Kalatalouden Keskusliitto, KEHA-keskus*, Keski-Pohjanmaan liitto*, Keski-Suomen ELY-keskus, Keski-Suomen liitto, Korkein hallinto-oikeus* (ei lausuttavaa), Kymenlaakson liitto*, Lapin aluehallintovirasto, Lapin ELY-keskus, Lapin liitto* (ei lausuttavaa), Lapin yliopisto, liikenne- ja viestintäministeriö (LVM)*, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom*, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Luonnontieteellinen keskusmuseo*, Luonnonvarakeskus*, Luontoliitto ry, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, maa- ja metsätalousministeriö (MMM)*, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK)*, Metsähallitus*, Metsäteollisuus ry, Museovirasto, Natur och Miljö rf, oikeusministeriö (OM)*, opetus- ja kulttuuriministeriö* (ei lausuttavaa), Oulun kaupunki, Pidä saaristo siistinä ry*, Pirkanmaan ELY-keskus, Pirkanmaan liitto, Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan liitto*, Pohjois-Savon ELY-keskus, Pohjois-Savon liitto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, Poliisihallitus (POHA)*, ProAgria Keskusten Liitto, puolustusministeriö (PLM)*, Puolustusvoimat, Päijät-Hämeen liitto, Ruokavirasto*, Saamelaiskäräjät

Samediggi, Satakunnan ELY-keskus, Satakuntaliitto, sisäministeriö*, sosiaali- ja terveysministeriö (STM)*, Suomen Kuntaliitto ry*, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Metsäkeskus*, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen Purjehdus ja Veneily ry, Suomen Riistakeskus, Suomen Satamat ry* (ei huomautettavaa), Suomen uusiutuvat ry, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, Suomen vesiensuojelun keskusliitto ry*, Suomen Vesilaitosyhdistys ry*, Suomen vesiyhdistys ry, Suomen ympäristökeskus*, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund r.f. (SLC r.f)*, Tampereen kaupunki, Tampereen yliopisto, Tietosuojavaltuutetun toimisto*, Tilastokeskus, Tulli*, Turun hallinto-oikeus* (ei lausuttavaa), Turun kaupunki*, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes* (ei lausuttavaa), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), Uudenmaan ELY-keskus, Uudenmaan liitto, Vaasan hallinto-oikeus, Valtakunnansyyttäjän toimisto (lausunnon antoi Syyttäjälaitos)*, valtiovarainministeriö (VM)*, Vantaan kaupunki, Varsinais-Suomen

ELY-keskus, Varsinais-Suomen liitto* (ei lausuttavaa), WWF Suomi, Åbo Akademi.

Lisäksi lausunnon antoivat Väylävirasto, Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus, Lupa- ja valvontavirasto (LVV), Rajavartiolaitos.

Lausuntoja annettiin yhteensä 46. Näistä kahdeksan oli sisällöltään ”ei lausuttavaa tai huomioitavaa”.

Palautetta ei saatu lainkaan seuraavista esitysluonnokseen sisältyneistä ehdotuksista: jätelain muutosehdotukset ja ympäristövahinkorahastosta annetun lain 32 §:n muutosehdotus.

Ympäristöministeriö on laatinut lausunnoista erillisen lausuntotiivistelmän, joka on julkaistu hankkeen verkkosivulla (https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=YM067:00/2024).

5.2Lausuntojen keskeinen sisältö aiheen mukaan jaoteltuna

Yleistä palautteesta

Myönteistä palautetta saatiin paljon. Esitysluonnoksen laajuus ja asiasisällön haastavuus heijastui kuitenkin lausuntopalautteen sisällössä. Lausuntopalautteessa oli esimerkiksi runsaasti huomioita, jotka eivät suoranaisesti liittyneet esitykseen tai vaikuttivat perustuvan väärinymmärryksiin. Tiivistelmässä on esityksen ja lausuntopalauutteen laajuuden vuoksi tehty yleistyksiä ja pyritty keskittymään esitykseen suoraan liittyvään keskeiseen palautteeseen.

Keskeisimmät havainnot

Lähes kaikki lausunnonantajat antoivat myönteistä palautetta esityksen tavoitteista, valmistelun huolellisuudesta ja sen tuomasta selkeydestä (OM, STM, PLM, MMM, Tietosuojavaltuutetun toimisto, SYKE, Suomen Kuntaliitto, Kainuun liitto, MTK, LVM, VM), Etelä-Savon maakuntaliitto, Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom), Pidä Saaristo Siistinä ry, Suomen Metsäkeskus, Suomen vesiensuojelun keskusliitto ry, Suomen Vesilaitosyhdistys ry, Luonnonvarakeskus (Luke), Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., Pohjois-Pohjanmaan liitto, Metsähallitus, Tulli, KEHA-keskus, LVV).

Lausuntopalautteessa esitettiin kuitenkin paljon täsmennys- ja tarkennustoiveita erityisesti tietovarantojen rekisterinpitovastuisiin sekä muihin viranomaisvastuisiin (Kuntaliitto, OM, LVV, KEHA-keskus). Määrällisesti paljon palautetta saatiin myös paikkatietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa sekä ehdotuksista, jotka koskivat tietojen saamista maksutta ja salassapitosäännösten estämättä. Näitä teemoja koskevassa palautteessa sekä kannatettiin esitettyjä ratkaisuja, että ehdotettiin muutoksia tai suhtauduttiin ehdotuksiin kriittisesti.

Yksittäisissä kriittisissä palautteissa nostettiin esiin esimerkiksi, että tietovarantojen, käyttöjärjestelmien ja alustojen omistajuutta (LVV) ja KEHA-keskuksen roolia (KEHA-keskus) tulisi selkiyttää. Lisäksi toivottiin eräitä ympäristötietodirektiiviin liittyviä täsmennyksiä (MMM).

Terminologia

Lausunnoissa pidettiin kannatettavana siirtymistä tiedonhallintalain mukaiseen yhtenäiseen terminologiaan (Etelä-Savon maakuntaliitto, VM, MMM). Muutama taho toi esiin eräitä terminologisia tarkennustarpeita suhteessa yleiseen tietosuoja-asetukseen; arkaluonteiset tiedot / erityisiä henkilöryhmiä koskevat tiedot ja olennaisuusrajaus/tarpeellisuusedellytys. (Tietosuojavaltuutetun toimisto, OM) Lisäksi esitettiin ilmauksen ”henkilötietoluonteen omaava paikkatieto” korvaamista selkeämmällä ilmauksella (MMM), ja muita teknisluonteisempia huomioita (MMM, GTK).

Kansallisen liikkumavaran käyttö

Kansallisen liikkumavaran käyttöön liittyvästä osuudesta saatiin myönteistä palautetta (Tietosuojavaltuutetun toimisto, MMM). Palautteessa tuotiin esiin tarve täydentää kansallista liikkumavaraa koskevia osuuksia henkilötietojen julkaisemiseen yleisessä tietoverkossa koskevalla yleisen tietosuoja-asetuksen 86 artiklalla (henkilötietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa MMM), sekä arvioida tietojen luovuttamista koskevia osuuksia mahdollisen käyttötarkoituksen muutoksen näkökulmasta yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdalla (OM).

Ympäristövaikutukset

Ympäristövaikutusten arviointia pidettiin hyvänä (LVV). Toisaalta tuotiin kuitenkin esiin, ettei vaikutusarvioinnissa ole tunnistettu sitä, että luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemisella voi olla maanomistajien näkökulmasta myös kielteisiä ympäristövaikutuksia (MTK).

Viranomaisvaikutukset

Tuotiin esiin viranomaisvoimavarojen riittävyyteen liittyviä huolia ja kriittisiä näkemyksiä joko yleisesti, tai johonkin teemaan, kuten tarpeettomien henkilötietojen poistamiseen liittyen (LVV, Etelä-Savon maakuntaliitto, Suomen Kuntaliitto). Toivottiin täsmennyksiä ohjeiden päivitystarpeisiin liittyvään vaikutusarvointiin (LVV, KEHA-keskus). Esitettiin, että kuntavaikutuksia tulisi täsmentää ja esitys tulisi käsitellä Kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa sen sisältämien kuntavaikutusten vuoksi (VM).

Taloudelliset vaikutukset

Muutamalta taholta saatiin myönteistä ja toteavaa palautetta (LVV, Luonnontieteellinen keskusmuseo). Kriittisessä palautteessa ja parannusehdotuksissa nostettiin esiin tarve tuoda esiin kielteiset vaikutukset maanomistajille sekä maa- ja metsätaloustuottajille, tarve arvioida luontotietoja tarkemmin liikesalaisuuksien ja kaupalliseen arvon näkökulmasta (MTK), sekä tarve selkiyttää erityisesti ympäristönsuojelun tietovarannon osalta KEHA-keskuksen roolia ja arvioida virastokohtaisia taloudellisia vaikutuksia (KEHA-keskus).

Vaikutukset eräisiin perusoikeuksiin ja perustuslakiarvio

Palautteessa pidettiin välttämättömänä, että ko. arviointeja täydennetään omaisuuden suojaan ja elinkeinonvapauteen liittyvillä arvioinneilla erityisesi maanomistajien näkökulmasta, sekä yleisemminkin maanomistajien asemaan ja käytännön toimintaan liittyvällä arvioinnilla. (MTK)

Palautteessa tuotiin esiin tarve harkita, tulisiko luonnonsuojelun tietovarantoon liittyvien ehdotusten osalta perustuslakiarviossa arvioida yksityisten tahojen tallentamismahdollisuutta perustuslain 124 §:n valossa. (MMM)

Palautteessa nostettiin esiin korjaustarve perustuslakiarvioon liittyvässä henkilötietojen säilytysaikoja koskevassa tekstissä, ja vastaaviin teksteihin vesilain muutosehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. Palautteen mukaan käsittelytoimien oletettua vähäriskisyyttä tai henkilötietojen luonnetta ei ole katsottu perusteiksi olla määrittelemättä säilytysaikoja. (Tietosuojavaltuutetun toimisto)

Ympäristönsuojelun tietovarantoon liittyvät ehdotukset

(201 a §) Ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva säännös sai kannatusta (MTK). Palautteessa tuotiin esiin ympäristönsuojelun tilan tietovarannon ja VMJL:n välinen kytkös, sen tulisi näkyä kaaviossa (LVV). Lisäksi tuotiin esiin selvennystarvetta siinä, miltä osin eLUPA palvelukokonaisuus (käsittelyjärjestelmä ja päätösasiakirjasovellus) kuuluu ympäristönsuojelun tietovarantoon ja miltä osin ne jäävät sen ulkopuolelle (KEHA- keskus).

(201 b §) Ympäristönsuojelun tietovarannon tietosisällön osalta nostettiin esiin erilaisia tarkennus - ja täsmennystoiveita (LVV, Kuntaliitto) ja tähän liittyen kritisoitiin kuntien asiakirjojen erittäin suurta määrä, kaivattiin perusteluja tälle ja korostettiin, että asiakirjojen ja tietojen lähettäminen meilitse viranomaisilta toisille ei ole nykypäivää, vaan tämä tulisi hoitaa rajapintaratkaisuilla (LVV). Kaaviokuvien tulisi vastata täsmällisemmin pykäliä (LVV). Tuotiin esiin tarve selvittää jatkovalmistelussa, voitaisiinko maanpuolustukseen liittyvät tiedot jättää tallentamatta esityksen mukaisiin tietovarantoihin silloin, kun niiden tallentaminen ei olisi Puolustusvoimien kannalta tarkoituksenmukaista (PLM). Ehdotetun 201 b §:n 5 momentin mukaisen sähköisen asiointipalvelun käyttövelvoitteen ei tulisi koskea Puolustusvoimia eikä Rajavartiolaitosta ja tämä tulisi kirjata sääntelyyn nimenomaisesti (PLM, Rajavartiolaitos). Edellä mainittuun liittyen tulisi kiinnittää huomiota YSL 39 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan ympäristölupahakemus on toimitettava sähköisesti (tämä kattaa myös meilitse lähettämisen), eikä sähköisen asiointipalvelun kautta. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota terminologisiin valintoihin näiden kahden säännöksen välillä (PLM) ja yleisemminkin selkiyttää säännösten välistä suhdetta (LVV, KEHA-keskus). Tässä yhteydessä olisi hyvä säätää myös siitä, että toiminnanharjoittajien tulee laittaa myös lupa-asia vireille sähköisen asiointipalvelun kautta. Ts. YSL 39 §:n tulisi tehdä tarvittavat muutokset. (LVV, KEHA-keskus). Lisäksi tuotiin esiin selvennystarvetta siinä, miltä osin eLUPA palvelukokonaisuus (käsittelyjärjestelmä ja päätösasiakirjasovellus) kuuluu ympäristönsuojelun tietovarantoon ja miltä osin ne jäävät sen ulkopuolelle (KEHA-keskus). Lisäksi nostettiin esiin, että henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla, mutta valtuussäännös näyttäisi mahdollistavan tarkemman henkilötietoja koskevan sääntelyn valtioneuvoston asetuksella (MMM). Henkilötietojen suojaan liittyvää olennaisuusrajausta pidettiin tietosisällössä tärkeänä (MTK), mutta esitettiin sen korvaamista yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisella terminologialla eli tarpeellisuusedellytyksellä (OM).

(201 c §) Ympäristönsuojelun tietovarantoon muiden lakien nojalla tallannettavia tietoja koskevassa luetelluista eri säädöksistä MYSL:iin esitettiin lakitekninen korjaus (LVM) ja VL:n sääntelyyn (VL muutosehdotus) esitettiin korjaus- ja täsmennystarpeita. Ne liittyivät henkilötietojen säilytysaikoja koskevaan perustelutekstiin (Tietosuojavaltuutetun toimisto), valtuussäännösten asianmukaisuuteen henkilötietojen suojasta säätämisen näkökulmasta (MMM), virheellisiin takaisinviittauksiin YSL 19 a §:n säännöksiin viitattaessa (OM) ja niin sanottuja vanhoja päätöksiä koskevaan virheeseen pykälässä, joka koskee luonnonsuojelun tietovarantoon ja ympäristönsuojelun tietovarantoon vesilain nojalla tallennettavia tietoja (OM).

(201 d §) Ympäristönsuojelun tietovarannon tietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa esitettiin kriittistä palautetta maanomistajien ja elinkeinotoiminnan näkökulmasta (MTK, SLC r.f.). Lakiteknisenä huomiona esitettiin, että paikkatietojen julkaisua koskevassa sääntelyssä termi ”välillisesti” on tarpeeton (MMM). Lisäksi esitettiin, että jatkovalmistelussa (ainakin perusteluissa) avattaisiin tietopyyntöihin perustuvaa tietojen luovuttamista (vrt. luovuttaminen internetissä) ympäristötietodirektiiviin näkökulmasta (MMM).

(201 e §) Tuotiin esiin, että ympäristönsuojelun tietovarannon viranomaisvastuita koskeva sääntely vaikuttaa nykytilannetta selkiyttävältä (VM). Esitettiin rekisterinpitovastuiden täsmentämistä ja tarkentamista (OM, Kuntaliitto) ja tähän liittyen esitettiin, että tulisi harkita vakiintuneen sääntelytavan mukaista kirjoitustapaa, jonka mukaan kussakin säännöksessä mainittu viranomainen olisi kyseessä olevien tietojen rekisterinpitäjä (OM). Ehdotuksen perusteella epäselväksi jää esimerkiksi, kuka vastaa käsittelyn turvallisuutta (YTA 32 artikla), sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa (YTA 25 artikla) tai henkilötietojentietoturvaloukkausten dokumentointia ja ilmoittamista koskevien velvoitteiden (YTA 33–34 artiklat) noudattamisesta ja miten kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset käytännössä toteuttaisivat rekisteröityjen oikeudet (Kuntaliitto). Suhtauduttiin kriittisesti erityisesti kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten rekisterinpitovastuuseen (Kuntaliitto). Esitettiin näkemys, että esityksen perustelut eivät vastaa kriteereitä, jotka tietosuoja-asetus ja Euroopan tietosuojaneuvoston tulkintaohjeet 07/2020 asettavat yhteisrekisterinpitäjyyden arvioinnille (Suomen Kuntaliitto). Pykälän 3 momentissa säädetty ”tekninen vastuu tietovarannosta ja rajapinnoista” kaipaisi selvennystä, sillä perustelujen mukaan säännös ei liittyisi pelkästään henkilötietojen suojaan vaan laajemmin tiedonhallintalain mukaisten velvoitteiden toteuttamiseen. Tätä pitää jatkovalmistelussa selventää, sillä tietosuoja-asetuksen mukaista rekisterinpitäjän käsitettä ei tule yhdistää muihin tietoihin kuin henkilötietoihin (Kuntaliitto). Tähän samaan momenttiin liittyen kaivattiin myös yleisemmin tarkennusta siitä, mitä ko. vastuu tarkoittaa, erityisesti KEHA:n roolin näkökulmasta (KEHA-keskus). Suhtauduttiin kriittisesti siihen, että Lupa- ja valvontavirasto vastaisi henkilötietojen ja muiden tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella, sillä Lupa- ja valvontavirastolla ei ole teknisiä mahdollisuuksia, eikä voimavaroja tähän. Tähän saakka Syke on vastannut em. tietopyyntöihin (LVV).

(201 f §) Muiden kuin salassapidettävien tietojen saamiseen maksutta tulisi olla oikeus vesitaloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja kunnan terveydensuojeluviranomaisella (STM) ja pykälään olisi lisättävä myös maakunnan liitto (Kainuun liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto). Lisäksi nostettiin esiin tarve harkita, tulisiko vastaava oikeus säätää myös muille kuin viranomaisille, jos se hoitavat julkisia hallintotehtäviä (Metsäkeskus). Pykälästä tulisi poistaa välttämättömyysedellytys, koska sillä (eikä tietojen tarpeellisuudella) ei pitäisi olla maksuttomuusarvioinnissa merkitystä (SM, MMM). Maksuttomuuden tulisi koskeva vain tilanteita, joissa tiedot voidaan siirtää rajapintojen kautta, mutta jos joudutaan tekemään tietojen hakuja tietovarannosta tai räätälöimään uusia raportteja, tulee tehdystä työstä voida periä maksu toteutuneiden työkustannusten mukaisesti (LVV).

(201 g §) Salassapidettävien tietojen saamista maksutta kokevan pykälän suhdetta ja sisältöä muiden kuin salassapidettävien tietojen saamista maksutta koskevaan pykälään tulisi harkita (MMM). Pykälien järjestys voisi mennä niin, että ensin säädettäisiin tiedonsaantioikeudesta salassa pidettäviin tietoihin ja sen jälkeen eri pykälässä pelkästään tietojen maksuttomuudesta. Tietojen maksuttomuutta koskeva pykälä koskisi tällöin kaikkien tietojen luovuttamista, eli merkitystä ei olisi sillä, ovatko luovutettavat tiedot julkisia vai salassa pidettäviä (MMM). Lisäksi tulisi harkita ehdotettujen tiedonsaantioikeuksien tarvetta syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaisten osalta, huomioiden kyseessä olevien viranomaisten voimassa olevat tiedonsaantioikeudet - esimerkiksi poliisin tiedonsaantioikeuksista säädetään muun muassa poliisilain

(872/2011)

4 luvun 2 §:ssä ja laissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

(616/2019)

(OM). Sääntelyyn tulisi turvata poliisi-, syyttäjä- ja tulliviranomaisten sekä Rajavartiolaitosten lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi välttämättömien tietojen saaminen, eli myös rikosten estämiseksi ja torjumiseksi jne. (POHA, SM, Syyttäjälaitos, Tulli, Rajavartiolaitos).

Salassapidettävien tietojen saamiseen maksutta tulisi olla oikeus vesitaloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja kunnan terveydensuojeluviranomaisella (STM) ja pykälään tulisi lisätä myös Maakunnan liitto (Kainuun liitto, Kymenlaakson liitto, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto.), Suomen metsäkeskus (joka ei ole viranomainen, mutta hoitaa julkisia hallintotehtäviä) (MMM), Rajavartiolaitos (Rajavartiolaitos). Jotkut em. palautteenantajista esittivät näille lisäyksille lausuntopyynnössä pyydettyjä perusteita siitä, mikä lakisääteinen tehtävä kunkin viranomaisen osalta olisi kyseessä. Syken tiedonsaantioikeus salassapitosäännösten estämättä kaipaisi selvennystä (MTK).

(Yleisperusteluosuus) Tuotiin esiin, että ehdotetut sääntelymuutokset eivät korjaa juurisyytä siihen, miksi kunnat eivät täytä kaikilta osin niille jo säädettyjä tietojen tallennusvelvoitteita (LVV). Lisäksi esitettiin muun muassa toive siitä, että KEHA-keskuksen roolia käsiteltäisiin tekstissä perusteellisemmin (KEHA-keskus).

Maaperän tilan tietovarantoon liittyvät ehdotukset

(201 h §) Maaperän tilan tietovarannon käyttötarkoitusta koskevan säännöksen osalta nostettiin esiin maaperän tilan tietovarannon ja VMJL;n välinen kytkös, sen tulisi näkyä kaaviossa (LVV).

(201 i §) Maaperän tilan tietovarannon tietosisällön osalta kritisoitiin kuntien asiakirjojen erittäin suurta määrä, kaivattiin perusteluja tälle (Turun Kaupunki, Helsingin kaupunki) ja korostettiin, että asiakirjojen ja tietojen lähettäminen meilitse viranomaisilta toisille ei ole nykypäivää, vaan tämä tulisi hoitaa rajapintaratkaisuilla (Helsingin kaupunki). Tuotiin esiin tarve selvittää jatkovalmistelussa, voitaisiinko maanpuolustukseen liittyvät tiedot jättää tallentamatta esityksen mukaisiin tietovarantoihin silloin, kun niiden tallentaminen ei olisi Puolustusvoimien kannalta tarkoituksenmukaista (PLM). Lisäksi nostettiin esiin, että henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla, mutta valtuussäännös näyttäisi mahdollistavan tarkemman henkilötietoja koskevan sääntelyn valtioneuvoston asetuksella (MMM). Henkilötietojen suojaan liittyvää olennaisuusrajausta pidettiin tietosisällössä tärkeänä (MTK), mutta esitettiin sen korvaamista yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisella terminologialla eli tarpeellisuusedellytyksellä (OM).

(201 j §) Maaperän tilan tietovarannon tietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa esitettiin kriittistä palautetta maanomistajien ja elinkeinotoiminnan näkökulmasta (MTK). Tuotiin esiin, että luonnoksesta ei selviä, aiotaanko ns. MATTI-tietojen julkaisua laajentaa, ja mahdolliseen laajentamiseen suhtaudutaan varauksella (MMM). Lakiteknisenä huomiona esitettiin, että paikkatietojen julkaisua koskevassa sääntelyssä termi ” välillisesti” on tarpeeton (MMM). Lisäksi esitettiin, että jatkovalmistelussa (ainakin perusteluissa) avattaisiin tietopyyntöihin perustuvaa tietojen luovuttamista (vrt luovuttaminen internetissä) ympäristötietodirektiiviin näkökulmasta (MMM).

(201 k §) Tuotiin esiin, että maaperän tilan tietovarannon viranomaisvastuita koskeva sääntely vaikuttaa nykytilannetta selkiyttävältä (VM). Esitettiin rekisterinpitovastuiden täsmentämistä ja tarkentamista ja tuotiin tähän liittyen esiin, että tulisi harkita vakiintuneen sääntelytavan mukaista kirjoitustapaa, jonka mukaan kussakin säännöksessä mainittu viranomainen olisi kyseessä olevien tietojen rekisterinpitäjä (OM). Esitettiin näkemys, että esityksen perustelut eivät vastaa kriteereitä, jotka tietosuoja-asetus ja Euroopan tietosuojaneuvoston tulkintaohjeet 07/2020 asettavat yhteisrekisterinpitäjyyden arvioinnille (Suomen Kuntaliitto).

(201 l §) Muiden kuin salassapidettävien tietojen saamiseen maksutta tulisi olla oikeus vesitaloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja kunnan terveydensuojeluviranomaisella (STM) ja pykälään olisi lisättävä myös maakunnan liitto (Kainuun liitto, Kymenlaakson liitto Pohjois-Pohjanmaan liitto). Lisäksi nostettiin esiin tarve harkita, tulisiko vastaava oikeus säätää myös muille kuin viranomaisille, jos se hoitavat julkisia hallintotehtäviä (Metsäkeskus). Tuotiin esiin, että pykälästä tulisi poistaa välttämättömyysedellytys, koska sillä (eikä tietojen tarpeellisuudella) ei pitäisi olla maksuttomuusarvioinnissa merkitystä (SM, MMM).

(201 m §) Salassapidettävien tietojen saamista maksutta kokevan pykälän suhdetta ja sisältöä muiden kuin salassapidettävien tietojen saamista maksutta koskevaan pykälään tulisi harkita (MMM). Pykälien järjestys voisi mennä niin, että ensin säädettäisiin tiedonsaantioikeudesta salassa pidettäviin tietoihin ja sen jälkeen eri pykälässä pelkästään tietojen maksuttomuudesta. Tietojen maksuttomuutta koskeva pykälä koskisi tällöin kaikkien tietojen luovuttamista, eli merkitystä ei olisi sillä, ovatko luovutettavat tiedot julkisia vai salassa pidettäviä (MMM). Lisäksi tulisi harkita ehdotettujen tiedonsaantioikeuksien tarvetta syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaisten osalta, huomioiden kyseessä olevien viranomaisten voimassa olevat tiedonsaantioikeudet - esimerkiksi poliisin tiedonsaantioikeuksista säädetään muun muassa poliisilain

(872/2011)

4 luvun 2 §:ssä ja laissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa

(616/2019)

(OM). Sääntelyyn tulisi turvata poliisi-, syyttäjä- ja tulliviranomaisten sekä Rajavartiolaitosten lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi välttämättömien tietojen saaminen, eli myös rikosten estämiseksi ja torjumiseksi jne. (POHA, SM, Syyttäjälaitos, Tulli, Rajavartiolaitos).

Salssapidettävien tietojen saamiseen maksutta tulisi olla oikeus vesitaloustehtäviä hoitavalla elinvoimakeskuksella, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja kunnan terveydensuojeluviranomaisella (STM) ja pykälään tulisi lisätä myös Maakunnan liitto (Kainuun liitto, Kymenlaakson liitto, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto.), kuntien kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaiset (Suomen Kuntaliitto) ja Rajavartiolaitos (Rajavartiolaitos). Jotkut em. palautteenantajista esittivät näille lisäyksille lausuntopyynnössä pyydettyjä perusteita siitä, mikä lakisääteinen tehtävä kunkin viranomaisen osalta olisi kyseessä. Ympäristöministeriön tiedonsaantioikeutta salassapitosäännösten estämättä tulisi täsmentää suhteessa ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevaan ehdotukseen ja Syken tiedonsaantioikeus salassapitosäännösten estämättä kaipaisi selvennystä (MTK).

Muut ympäristönsuojelulain muutosehdotukset

(62 §) Seuranta- ja tarkkailumääräyksiä koskevassa pykälässä kannatusta sai ehdotettu muutos, jonka tavoitteena on saada tiedot kattavasti YLVA-järjestelmään sähköisen asiointipalvelun kautta; tämä edesauttaisi myös kuntien päästö- ja muiden valvontatietojen saamista kattavammin YLVA-tietojärjestelmään. (LVV) Mikäli ”sähköiset asiointipalvelut” kattavat myös sähköisen tiedonsiirron suoraan tietojärjestelmiin, tätä tulisi selventää (LVV). Ympäristönsuojelulain tulisi sisältää selkeä mahdollisuus sille, että 62 §:n mukaisissa lupamääräyksissä voidaan edellyttää lupavelvolliselta velvoitetarkkailutietojen toimittamista myös suoraan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon. (LVV)

(85 a §) Pykälästä, joka koskee ympäristölupa-asioita koskevaa tietopalvelua, saatiin myönteistä palautetta (MTK, Suomen Vesilaitosyhdistys ry), mutta tuotiin esiin, että kriittisen infrastruktuurin yksityiskohdat on rajattava tehokkaasti (Suomen Vesilaitosyhdistys ry). Muutosehdotuksissa esitettiin terminologisia huomioita pykälän sisältöön ja tietopalvelun nimeen (OM, MMM, LVV ja KEHA). Lisäksi esitettiin näkemys, jonka mukaan pykälässä säädettyjä hakuehtoja tulisi muokata tai ne tulisi jopa kokonaan poistaa, sillä nykyisessä muodossa säännös voi tarpeettomasti hankaloittaa ja jopa estää kyseisen palvelun kehittämisestä ja laajentamista. (LVV, KEHA-keskus)

(210 §) Salassapitovelvollisuutta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevassa pykälässä poliisin tiedonsaantioikeudet tulisi laajentaa rikosten estämiseen ja paljastamiseen, ei vain selvittämiseen (POHA, SM). Pykälään tulisi sisällyttää myös Rajavartiolaitos ja pykälän tulisi mahdollistaa myös tiedonsaantioikeus rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi (Rajavartiolaitos). Pykälään tulisi lisätä Maakunnan liitto (Kainuun liitto, Kymenlaakson liitto, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto). Tulisi selventää, mahdollistaako säännös myös oma-aloitteisen tietojen luovuttamisen vai pelkästään julkisuuslaissa säädetyn salassapitosääntelyn murtamisen. Oma-aloitteisesta luovuttamisesta tulisi säätää nimenomaisesti ja se voisi olla tarpeellinen esimerkiksi poliisin ja Rajavartiolaitoksen tehtäviin liittyvän tiedonsaannin kannalta (SM, Rajavartiolaitos).

(201 o §). Kaikkiin uuteen 19 a luvun mukaisiin tietovarantoihin liittyvää säännöstä, joka koskee tietojen laatua, pidettiin kannatettavana (MTK). Tuotiin kuitenkin esiin, että säännöstä on arvioitu yksinomaa tietosuojalainsäädännön näkökulmasta. Olisi hyvä, että tietojen laatua koskevassa sääntelyssä otettaisiin huomioon ympäristötietodirektiivin 8 artiklan sääntely, joka on edelleen sekin voimassa olevaa EU-lainsäädäntöä (MMM)

Vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiseen tietovarantoon liittyvät ehdotukset

(10 f §) Tuotiin esiin, että pohjavesialueiden suojelusuunnitelman valmistelusta olisi tiedotettava myös alueen maanomistajia (MTK). Lisäksi tuotiin esiin, että pohjavesialueiden suojelusuunnitelman osalta on epäselvää, mitä muutos tarkoittaisi julkaisemisen ja laatimisen suhteen sekä sen muun muassa osalta, miten kunta voi varata kaikille mahdollisuuden tutustua pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaehdotukseen, jos siitä ei laadita julkista versiota (LVV). Lausunnossa kuvattiin nykykäytäntöä, jonka mukaan on laadittu suunnitelmasta sekä julkinen versio että salassa pidettävä versio ja julkaistavan version tietosisällön hyväksymisessä ollut useiden viranomaisten yhteistyötä. Lausunnon mukaan perusteita ei ole laatia vain viranomaiskäyttöön tarkoitettua salassa pidettävää versiota. (LVV)

(28 c §) Tietovarannon käyttötarkoituspykälään osalta tuontiin esiin, että vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon ei tule kerätä muuta kuin välttämättömiä tietoja velvollisuuksien täyttämiseksi (MTK). Tietovarannon tarkoitusta koskevien perustelujen tarkistaminen tarpeen sen suhteen, mitä tietoja vesihuoltolain 4 §:n 5 momentissa tarkoitetaan (STM). Tietovarannon käyttötarkoituspykälän perustelut tulee korjata, koska Ruokavirastolla ei ole siinä mainittuja tehtäviä (Ruokavirasto) ja tehtävä kuluu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle terveydensuojelulain 21 §:n perusteella (STM). Korjattava olisi myös perusteluissa EU-raportointia koskeva kohta, jonka mukaan tehtävä kuuluu Syken sijasta Terveyden ja Hyvinvoinnin laitokselle. Toteava palaute koski sitä, että Ruokavirastolla on tietoja, joita voitaisiin käyttää mm. merenhoidon suunnittelussa, mutta tietojen hyödyntämiseen ja työmäärään ei ole resursseja (Ruokavirasto).

(28 d §) Ehdotettiin tietovarannon tietosisältöä täsmennettäväksi liittyen siihen, mitä luonnonsuojelun tietovarannon tietokokonaisuuksia siinä hyödynnetään (Metsähallitus). Lisäksi nostettiin esiin, että henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla, mutta valtuussäännös näyttäisi mahdollistavan tarkemman henkilötietoja koskevan sääntelyn valtioneuvoston asetuksella (MMM). Toteavassa palautteessa tuotiin esiin, että GTK:n meriaineistot täydentävät tietovarannon tietosisältöä geologisten aineistojen osalta (GTK). Tietojen käyttöä eri hallinnonaloilta kuvatussa tekstissä viittaus kohdistuu sellaisiin luontotietoihin, joita vesienhoidossa/merenhoidossa hyödynnetään paineiden, toimenpiteiden ja suojelualueiden arvioinnissa. (Metsähallitus)

(28 e §) Tallennusvastuuta koskevassa pykälässä lain [tai asetuksen] luetteloon tulisi lisätä GTK osallistuvana tutkimuslaitoksena sekä meriaineiston että tulevan pohjavesiyhteistyön vuoksi (GTK). Geologian tietovarannon tietotuotteet ovat hyödynnettävissä vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa käytettäessä ja on syytä välttää tiedon pysyvää tallentamista useampiin eri tietovarantoihin (GTK). Tietojen luovuttamisessa olisi huomioitava aineistojen käyttöä rajoittava lainsäädäntö (GTK). Pykälän perusteluita tulisi täydentää ja esim. rajapintavirkettä tulee tulkita teknologianeutraalisti kun seurantatietojen siirto Syken järjestelmiin on mahdollista toteuttaa ilman rajapintaa (Metsähallitus). Tuotiin esiin uudistuksen tärkeys tietojen yhteydenmukaisen tallentamisen, säilyttämisen ja ylläpidon osalta (Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus)

(28 f §) Tietojen oikeellisuutta koskevaa pykälää tulisi arvioida uudelleen, koska sitä on nyt arvioitu vain tietosuojalainsäädännön näkökulmasta. Tietojen keruutavat ja menetelmät voivat vaihdella. Sääntelyssä tulee ottaa huomioon ympäristötietodirektiivin 8 artikla. (MMM) Kannatettiin käytännön mukaista täsmennystä, jonka perusteella tietoa voi olla järjestelmässä muta alkuperäinen tuottaja vastaa sisällön laadusta (Metsähallitus). Kannatettiin tiedon laadun vastaamisesta säätämistä (Metsähallitus).

(28 g §) Tietovarannon teknisen toimivuuden ja käytettävyyden kohdalla tuotiin esiin, että osa vesien- ja merenhoidon tietovarannosta on myös Metsähallituksen ylläpitämässä LajiGIS-tietojärjestelmässä, jota Syke ei hallinnoi. (LVV).

(28 h §) Yleisessä tietoverkossa tietojen julkaisemista koskevan pykälän osalta tuotiin esiin, että julkisuuslain salassapitoa koskevan sääntelyn valossa olisi arvioitava pykäläluonnoksen kieltoa julkaista salassa pidettäviä tietoja (OM). Pykälän sanamuotoa tulisi tarkistaa ja säännöstä paikkatietojen julkaisemisestä yleisessä tietoverkossa tulisi tarkentaa (MMM). Tietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa esitettiin kriittistä palautetta maanomistajien ja elinkeinoharjoittajien näkökulmasta (MTK). Lakiteknisenä huomiona esitettiin, että paikkatietojen julkaisua koskevassa sääntelyssä termi ”välillisesti” on tarpeeton (MMM). Ehdotettiin eräiden ohjeiden laatimista liittyen pintavesien seuranta-aseman sijaintia koskien (Metsähallitus).

(28 i §) Yhteisrekisterinpitoa koskien esitettiin rekisterinpitovastuiden täsmentämistä ja tarkentamista (OM, Kuntaliitto). Esitettiin tekniseen toimintaan ja tietoturvallisuuteen liittyen vastaavaa sääntelyä kuin ympäristönsuojelulain pykäliin sisältyvissä ehdotuksissa (OM). Kannatettiin tietovarannon ylläpitoa ja rekisterivastuun täsmentämistä (Etelä-Pohjanmaan elinvoimakeskus). Esitettiin myös eräiden pohjavesitietojen julkisuuteen liittyviä näkökohtia ja linjausten tarvetta liittyen niihin käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi (LVV). Toteavassa palautteessa tuotiin esiin tietopyyntöihin vastaamisen vastuutusta LVV:ssä koskeva huomio (LVV).

(28 j §) Esitettiin, että pykälän sanamuodon tarkistaminen on tarpeen (SM, MMM). Lausunnon mukaan on lisättävä luetteloon vesitaloustehtäviä hoitava elinvoimakeskus, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja kunnan terveydensuojeluviranomainen (STM). Myönteisiä näkemyksiä esitettiin huomioimisesta (Väylävirasto, GTK).

(28 k §) Useissa lausunnoissa esitettiin luetteloon täydennyksiä seuraavasti: Rajavartiolaitoksella tulee myös olla tiedonsaantioikeus (Rajavartiolaitos) ja maakuntien liitoilla (useita maakuntien liittoja) sekä Metsähallituksella (Metsähallitus). Tullin tiedonsaantioikeus tulee turvata (Tulli) ja luetteloon tulisi lisätä poliisi (SM, Poliisihallitus) ja syyttäjälaitos (Syyttäjälaitos). Ruokaviraston sijasta oikeus tietojen saamiseen tietovarannosta tulee osoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (STM). Myös tämän tietovarannon osalta tietojen luovutusta olisi rajattava niin, että kunkin viranomaisen edellytettäisiin tietopyynnön yhteydessä täsmentävän, mikä lakisääteinen tehtävä olisi kyseessä (MTK). Pykälien 28 k ja 28 j suhdetta ja järjestystä tulisi tarkastella ja pykälässä 28 k esiin tuodulla välttämättömyydellä tai tarpeellisuudella ei pitäisi olla maksuttomuusarvioinnissa merkitystä. (MMM)

(Yleisperusteluosuus) Yleisperustelujen osalta esitettiin tarkistustarpeita muun muassa pohjavesitietojen velvoitetarkkailutulosten tallentamista koskevaan kuvaukseen (LVV). Täsmennystä liittyen EU-lainsäädännön mukaan suojeltaviin alueisiin ja rannikkovesien seurannan toteuttamiseen sekä eräiden seurantatietojen tallentamiseen (Metsähallitus).

Luonnonsuojelulain tietovarantoon liittyvät ehdotukset

Lausuntopalautteessa esitettiin useita yksityiskohtaisia täsmennyksiä nykytilan ja käytäntöjen kuvauksiin (KEHA-keskus, Luomus, Metsähallitus) sekä käytettyyn terminologiaan (MMM). Rekisterinpitovastuiden lisäksi olisi ollut tarpeen tarkastella yksityiskohtaisemmin muita luonnonsuojelun tietovarantoon liittyviä vastuita, toimijoiden rooleja ja tehtäviä (Metsähallitus). Lisäksi perusteluissa olisi pitänyt avata tarkemmin ympäristötietojen luovuttamista tietopyyntöjen perusteella (MMM) sekä punnita tarkemmin ympäristötietojen luovuttamista suhteessa henkilötietojen suojaan (MTK).

(106 §) Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että sääntelyn sisältö ja suhde tietosuoja- ja julkisuuslainsäädäntöön on epäselvä. Sekä pykäläluonnosta että sen perusteluja on tarpeen jatkovalmistelussa arvioida (MMM).

(117 §) Lausuntopalautteessa esitettiin täsmennyksiä tietovarannon käyttötarkoituksiin. Koska tietovarannosta saavat tietoja myös julkista hallintotehtävää hoitavat toimijat, ehdotettiin harkittavaksi, että viranomaismenettelyjen sijaan käytettäisiin esimerkiksi termiä muissa laeissa säädettyjen tehtävien hoitaminen (MMM). Pykälän 2 momentin 4 kohdassa viitattaisiin esimerkiksi sellaisten muissa laeissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen, joilla on yhteys luontoarvojen turvaamiseen (MMM). Lisäksi pohdittiin, voisiko muiden lakien mukaisia käyttötarkoituksia tarkentaa (MTK). Käyttötarkoituksiin esitettiin lisättäväksi opetus (Luomus).

(118 §) Jatkovalmistelussa olisi arvioitava mahdollisuutta käyttää säännöksissä olennaisuusrajauksen sijasta tarpeellisuusedellytystä, jotta sääntely olisi yhdenmukaista yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa (ks. 5 artiklan 1 kohdan c alakohta) (OM). Samoin jatkovalmistelussa olisi tarkennettava tietosisältöön kuuluvien luontotyyppien määritelmää (OM). Tiedon sekundäärisestä käytöstä olisi säädettävä selkeämmin siten, että keskitytään vain olennaisiin muiden tietovarantojen tietoihin (MTK). Jatkovalmistelussa olisi tarkennettava, muuttuuko tietovarannon tietosisältö nykyisestä (MMM). Lisäksi pykälän valtuussäännös näyttäisi mahdollistavan tarkemman henkilötietoja koskevan sääntelyn valtioneuvoston asetuksella. (MMM)

(118 a §) Lausuntopalautteessa esitettiin täsmennyksiä maakunnan liiton tallennusvastuisiin ja -tapoihin (Kainuun liitto). Pykälässä ja sen perusteluissa tulisi selventää, toimiiko Luonnontieteellinen keskusmuseo viranomaisena vai julkista hallintotehtävää hoitavana tahona (MMM). Lisäksi pykälää olisi uudelleen arvioitava muiden kuin viranomaistahojen tallennusmahdollisuuksien osalta (MMM).

(118 b §) Yleisesti viranomais- ja rekisterinpitovastuista selkeyttävää sääntelyä pidettiin hyvänä ja tarpeellisena (Metsähallitus, Metsäkeskus, MMM). Esitettiin rekisterinpitovastuiden täsmentämistä ja tarkentamista ja tähän liittyen esitettiin, että tulisi harkita vakiintuneen sääntelytavan mukaista kirjoitustapaa, jonka mukaan kussakin säännöksessä mainittu viranomainen olisi kyseessä olevien tietojen rekisterinpitäjä (OM). Jatkovalmistelussa säännökseen olisi tarpeen sisällyttää maininta siitä, miltä osin yhteisrekisterinpitäjinä toimivat elinvoimakeskukset ja Lupa- ja valvontavirasto vastaisivat rekisterinpitäjän vastuista (OM, Metsähallitus). Esitettiin, että myös ympäristöministeriöllä tulisi olla rekisterinpitovastuu valtion luonnonsuojelualueiden osalta (Metsähallitus). Korostettiin tietojen tallentamiseen ja niihin liittyvien viranomaisvastuiden selkeyttämistä jatkovalmistelussa (MMM, MTK).

(119 §) Palautteessa esitettiin, että olisi aiheellista arvioida yksityisten tahojen tietojen tallentamismahdollisuutta PL 124 §:n valossa tai sisällyttää tietovarannon tietoihin vain viranomaisvarmennettua tietoa. Näin siksi, että luonnonsuojelun tietovarannon tiedoilla on kytkös maanomistajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin (MMM, MTL, SLC). Pykälään ehdotettiin lisättäväksi tarkemmat säännökset siitä, että tietoja luovutettaessa luovutettaviin tietoihin tulisi liitää selvitys, josta käy ilmi, millaisia virheitä tiedoissa voi olla (MTK). Lisäksi pyydettiin täsmentämään pykälässä mainittuja tietojen päivitysvastuita (MMM).

(120 §) Paikkatietojen, jotka sisältävät henkilötietoa, julkaisua koskevaa sääntelyä pidettiin hyvänä ja tärkeänä (LVV, Metsähallitus, Syke ja LUOMUS). Toisaalta tällaisten tietojen laajempaan julkaisuun suhtauduttiin kriittisesti ja todettiin, että maanomistajalla tulisi olla päätösvalta kiinteistöään koskevan tiedon julkaisemisessa (MTK, SLC). Säännöksillä ei tulisi estää tai vaikeuttaa Lajitietokeskuksen nykyistä toimivaa tietojen julkaisu- ja hakukäytäntöä, jossa henkilötietoja ovat esimerkiksi havainnoitsijan tai valokuvan ottajan nimitiedot (Luomus). Lakiteknisenä huomiona esitettiin, että paikkatietojen julkaisua koskevassa sääntelyssä termi ” välillisesti” on tarpeeton (MMM). Lisäksi esitettiin, että jatkovalmistelussa (ainakin perusteluissa) avattaisiin tietopyyntöihin perustuvaa tietojen luovuttamista (vrt. luovuttaminen internetissä) ympäristötietodirektiiviin näkökulmasta (MMM). Pykälän säännösten suhdetta julkisuuslakiin ja ympäristötietodirektiiviin tulisi tarkastella tarkemmin (MMM). Pykälään ehdotettiin lisättäväksi maanomistajan tiedonsaantioikeus kiinteistöään koskevasta salassapidettävästä tiedosta. (MMM, Suomen metsäkeskus, MTK, SLC). Lisäksi kiinnitettiin huomiota kuntien ja maakuntien liittojen tiedonsaantioikeuksiin (Maakuntien liitot, Kuntaliitto) sekä muiden tahojen tiedonsaantioikeuksiin (Luonnonvarakeskus, Syyttäjälaitos, Poliisihallitus).

Yleisesti luonnonsuojelulakia koskevassa lausuntopalautteessa esitettiin muutoksia myös sellaisiin säännöksiin, joiden asiasisältö ehdotuksen mukaan vastaisi vuonna 2023 voimaantullutta uutta luonnonsuojelulakia.

5.3Lausuntopalautteen huomioiminen

Terminologia, kansallinen liikkumavara, vaikutustenarviointi ja perustuslakiperustelut

Jatkovalmistelussa esitykseen tehtiin lausuntopalautteen perusteella useita muokkauksia. Terminologiaan liittyvä lausuntopalaute huomioitiin. Kansallisen liikkumavaran arvioinnista keskusteltiin erikseen OM:n kanssa. Keskustelun perusteella esityksen kansallisen liikkumavaran käyttöä koskevia osuuksia täydennettiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohtaan ja 23 artiklaan liittyvällä arviolla. Ympäristövaikutusten arviointia täydennettiin palautteen perusteella. Viranomaisvaikutuksia koskevassa arvioinnissa täsmennettiin ohjeiden päivitystarpeita koskevaa arviointia ja tarkennettiin kaikkien rekisterinpitovastuullisten tahojen työmäärän lisääntymistä koskevaa arviointia. Myös taloudellisia vaikutuksia koskevan palautteen perusteella vaikutusten arviointia tarkennettiin eräiltä osin, ja luontotietoihin liittyviä perusteluita täsmennettiin. Lisäksi esityksessä täsmennettiin, että Lupa- ja valvontavirastosta annetun lain sääntelyn perusteella KEHA-keskuksen rooli on kolmen vuoden siirtymäajan henkilötietojen käsittelijä, rekisterinpitäjän ollessa Lupa- ja valvontavirasto. Myös esitykseen sisältyvät henkilötietojen säilytysaikoja koskevia tekstejä korjattiin palautteen perusteella. Jatkovalmistelussa todettiin, että yksistään esityksessä tarkoitettujen paikkatietojen julkaiseminen ei merkitse puuttumista henkilön omaisuuteen tai sen käytön rajoittamista, eikä myöskään elinkeinonvapauden rajoittamista. Lisäksi todettiin, ettei esityksen tallennusmahdollisuuksia koskevissa säännöksissä ole kyse julkisista hallintotehtävistä.

Ympäristönsuojelun tietovarantoon liittyvät osuudet

Lausuntopalautteen perusteella ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevaan sääntelyyn ja sen perusteluihin tehtiin jatkovalmistelussa useita muokkauksia. Esityksen perusteluita esimerkiksi täydennettiin eLUPApalvelukokonaisuutta koskevalla kuvauksella. Sitä tietosisältöä koskevasta pykälästä ilmenevää lähtökohtaa, että vain Lupa- ja valvontaviranomaisten toimivaltaan kuuluvat ympäristölupapäätökset ja muut päätökset kuuluvat tietovarannon tietosisältöön, ei muutettu. Tietosisältöä kuitenkin rajattiin merkittävästi kuntien dokumenttimuotoisten päätösten ja toimittamisvelvollisuuden osalta. Velvollisuus kohdennettiin ainoastaan kuntien ympäristölupapäätöksiin, joiden toimittaminen Lupa- ja valvontavirastolle (ympäristönsuojelulain 86 §:n nojalla) liittyy yleisen edun valvontaan. Tietosisältöä koskevan pykälän perusteluista poistettiin viittaus YSL 39 §:ään, koska kyseinen pykälä koskee lupahakemusvaihetta eikä jälkivalvontaan liittyvien tietojen toimittamista. Pykälään lisättiin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintaa koskeva poikkeussäännös. Esityksessä painotettiin entistä selkeämmin ympäristötietodirektiivin keskeistä merkitystä tietojen julkaisuvelvoitteen perusteena ja tietopyyntöjä koskevan säännöksen suhdetta julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin selvennettiin. Rekisterinpitovastuiden täsmentämisestä keskusteltiin erikseen OM:n kanssa ja vastuita täsmennettiin keskustelun perusteella. Muiden kuin salassapidettävien tietojen ja tietoaineistojen maksuttomuutta koskeva säännös poistettiin esityksestä kokonaan. Ratkaisu tarkoittaa, että sovellettavaksi tulee yleislainsäädäntö, joka koskee kaikkia tietojen ja tietoaineistojen pyytäjiä, ja mahdollistaa maksujen perimisen laajoista tietoaineistopyynnöistä. Oikeus salassapidettävien tietojen saamiseen muotoiltiin uudestaan OM:n kanssa erikseen pidetyn keskustelun perusteella. Uudessa muotoilussa huomioidaan myös muualla lainsäädännössä jo säädetyt tiedonsaantioikeudet. Myös muiden lakien nojalla ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettaviin tietoihin liittyvä lausuntopalaute huomioitiin lähes sellaisenaan.

Maaperän tilan tietovarantoon liittyvät osuudet

Lausuntopalautteen perusteella maaperän tilan tietovarantoa koskevaan sääntelyyn ja sen perusteluihin tehtiin Jatkovalmistelussa useita muokkauksia. Maaperän tilan tietovarannon tietosisällöstä poistettiin kokonaan velvollisuus toimittaa kuntien dokumenttimuotoisia päätöksiä ja muita dokumenttimuotoisia asiakirjoja. Pykälään lisättiin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintaa koskeva poikkeussäännös. Esityksessä painotettiin entistä selkeämmin ympäristötietodirektiivin keskeistä merkitystä tietojen julkaisuvelvoitteen perusteena ja tietopyyntöjä koskevan säännöksen suhdetta julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin selvennettiin. Rekisterinpitovastuita täsmennettiin, vastaavalla tavalla kuin ympäristönsuojelun tietovarannon rekisterinpitovastuita koskevassa sääntelyssä. Muiden kuin salassapidettävien tietojen ja tietoaineistojen maksuttomuutta koskeva säännös poistettiin esityksestä kokonaan. Ratkaisu tarkoittaa, että sovellettavaksi tulee yleislainsäädäntö, joka koskee kaikkia tietojen ja tietoaineistojen pyytäjiä, ja mahdollistaa maksujen perimisen laajoista tietoaineistopyynnöistä. Oikeus salassapidettävien tietojen saamiseen muotoiltiin uudestaan OM:n kanssa erikseen pidetyn keskustelun perusteella. Uudessa muotoilussa huomioidaan myös muualla lainsäädännössä jo säädetyt tiedonsaantioikeudet.

Muihin ympäristönsuojelulain muutoksiin liittyvät osuudet

Ympäristönsuojelulain 62 §:ää koskevan lausuntopalautteen perusteella esityksessä täsmennettiin, että sähköisen asiointipalvelun käyttö liittyy toiminnanharjoittajan velvollisuuteen toimittaa toiminnan seuranta- ja päästötarkkailutietoja ympäristönsuojelun tietovarantoon. Tämä on eri asia kuin rajapinnan kautta toteutettu automaattinen tiedonsiirto ympäristönsuojelun tietovarannosta vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiseen tietovarantoon. Lisäksi esitystä täydennettiin tiedolla siitä, että nykytilanteessa pohjavesien tarkkailutiedot jäävät em. automaattisen tiedonsiirron ulkopuolelle ja tuotiin esiin tarve tarkastella tähän liittyviä sääntelyllisiä (lupamääräykset) ja tietojärjestelmäteknisiä ratkaisuja erillisessä hankkeessa.

Ympäristönsuojelulain 85 a §:n osalta jatkovalmistelussa todettiin, että kyseistä pykälää ehdotetaan muutettavaksi uudistetun teollisuuspäästödirektiivin täytäntöönpanoon liittyvässä hallituksen esityksessä (HE 75/2026 vp, laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta (617/2026)), eikä sen sisältö enää vastaa lausuntopalautteen kohteena ollutta ehdotusta. Pykälä poistettiin esityksestä.

Salassapitovelvollisuutta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevaan 210 §:ään liittyen muualla lainsäädännössä säädettyjen tiedonsaantioikeuksien kattavuudesta kysyttiin jatkovalmistelussa lisätietoja asian kannalta keskeisiltä lausunnonantajilta eli SM/poliisi, Syyttäjälaitos, Rajavartiolaitos, Tulli ja PLM. Lisäksi pykälän muotoilusta keskusteltiin erikseen OM:n kanssa. Näiden jatkovalmistelutoimien perusteella pykälä päädyttiin muuttamaan kokonaisuudessaan siten, että siinä säädetään selkeyden vuoksi oikeudesta saada pyynnöstä salassapidettäviä tietoja, eikä enää niiden luovuttamisesta. Tämä mahdollistaa jo muualla lainsäädännössä säädettyjen kattavien tiedonsaantioikeuksien huomioimisen ja poistaa tulkinnanvaraisuudet siitä, minkä lain mukaisia tiedonsaantioikeuksia kuhunkin tietopyyntöön sovelletaan. Näin pykälä on helpommin yhteensovitettavissa myös ympäristönsuojelulain tietovarantosääntelyyn.

Jatkovalmistelussa tietojen laatua koskeva säännös poistettiin esityksestä selkeyden vuoksi kokonaan, koska se saatettaisiin tulkita rekisterinpitäjän vastuuta rajaavaksi, ja koska ympäristötietodirektiivin 8 artiklan tiedon laatua koskevat vaatimukset on pantu täytäntöön muulla ympäristönsuojelulain sääntelyllä.

Vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen tietovarantoon liittyvät osuudet

Lausuntopalautteen perusteella vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaista tietovarantoa koskevaan sääntelyyn ja sen perusteluihin on jatkovalmistelussa tehty useita muokkauksia. Sääntelyä on tarkistettu paremmin vastaamaan yleisen tietosuoja-asetuksen ja julkisuuslain sääntelyä. Tästä syystä rekisterinpitovastuista on täsmennetty, kolme pykälää on poistettu ja niiden sisältöä on huomioitu tarvittavilta osin muissa säännösehdotuksissa. Useisiin pykäliin on myös tehty terminologisia tarkistuksia, täsmennyksiä ja korjauksia liittyen muun muassa paikkatietoihin ja salassapidettävien tietojen saamiseen oikeutettuihin tahoihin sekä niihin liittyviin näkökohtiin. Pohjavesiä koskevien tietojen osalta on käytännössä puutteita tietojen toimittamisessa, jota koskevia näkökohtia tulisi tarkastella erikseen. Esitystä on täydennetty, korjattu ja selvennetty, myös osin käytäntöä koskevan osuuden yleisperustelujen osalta.

Luonnonsuojelun tietovarantoon liittyvät osuudet

Lausuntopalautteen perusteella luonnonsuojelulain tietovarantoa koskevaan sääntelyyn ja sen perusteluihin on jatkovalmistelussa tehty useita muokkauksia.

Jatkovalmistelussa on täsmennetty nykytilan kuvausta Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedonhallinnan ja henkilötietojen käsittelyn käytäntöjen osalta.

Jatkovalmistelussa ehdotetun luonnonsuojelulain 117 §:ää ja sen perusteluja on muokattu siten, että huomioidaan tiedon käyttötarkoituksissa myös julkista hallintotehtävää hoitavat tahot viranomaistahojen ohella.

Ehdotetun luonnonsuojelulain 118 §:n perusteluja on täsmennetty toteamalla, että tietovarannon tietosisältö ei muuttuisi. Samoin täsmennettiin kyseisen pykälän perusteluja luontotyyppien määritelmän osalta.

Lausuntopalautteen perusteella on tehty tekninen muutos 118 a §:n 5 momenttiin, jotta olisi selvää, että kunnat vastaavat omassa toiminnassaan syntyvien tietojen toimittamisesta ja maakunnat omistaan.

Jatkovalmistelussa on täsmennetty rekisterinpitovastuita koskevaa 118 b §:ää ja sen perusteluita siten, että vastuut niin itsenäisten rekisterinpitäjien ja yhteisrekisterinpitäjien osalta ovat selkeämmät. Pykälän 2 momenttiin on lisätty ympäristöministeriö yhdeksi yhteisrekisterinpitäjistä.

Tiedon luovuttamista koskevaa 120 §:ää ja perusteluita on muokattu siten, ettei säännöksillä olisi tarkoitus rajoittaa muiden lakien perusteella jo olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi poliisilla, syyttäjällä, puolustusvoimilla, Rajavartiolaitoksella ja Tilastokeskuksella on niitä koskevassa lainsäädännössä jo säädetty kattavat tiedonsaantioikeudet, joten niille ei tarvitsisi säätää uusia tai täydentäviä tiedonsaantioikeuksia. Listaan on lisätty luonnonsuojelulain tarkoittamana viranomaisena toimiva Tulli, jolla on tarpeen olla tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedonsaantioikeudet myös salassapidettävistä tiedoista. Muiden kuin salassapidettävien tietojen ja tietoaineistojen maksuttomuutta koskeva säännös poistettiin kokonaan. Ratkaisu tarkoittaa, että sovellettavaksi tulee yleislainsäädäntö, joka koskee kaikkia tietojen ja tietoaineistojen pyytäjiä, ja mahdollistaa maksujen perimisen laajoista tietoaineistopyynnöistä. Koska luonnolliseen henkilöön yhdistettävien paikkatietojen osalta tehtiin terminologinen muutos, poistettiin muutoin henkilötietojen julkaisua koskeva momentti pykälästä.

Jatkovalmistelussa todettiin, että maanomistajan, hakkuuoikeuden haltijan ja sen, joka niiden lukuun suunnittelee tai toteuttaa metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä, oikeudesta salassapidettäviin tietoihin, kun ne kohdistuvat luonnollisen henkilön omistamaan kiinteistöön ja ovat tarpeen luonnon monimuotoisuuden huomioimisessa metsätaloudessa, liittyvät kysymykset on selvitettävä ja ratkaistava erillisessä lainsäädäntöhankkeessa.

6Säännöskohtaiset perustelut

6.1Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta

62 §. Seuranta- ja tarkkailumääräykset. Pykälän 1 momentista poistettaisiin selkeyden vuoksi viittaussäännös jätelain 118 a ja 119 §:iin sisältyviin asetuksenantovaltuuksiin. Viittaussäännös on lisätty momenttiin lailla 715/2021 (HE 40/2021). Viittaussäännöksen poiston seurauksena momentissa säädettäisiin selkeästi ainoastaan ympäristöluvassa annettavien määräysten sisällöstä. Lisäksi pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännös, joka velvoittaisi ottamaan päästöjen tarkkailun tuloksia ja muuta valvontaa varten tarvittavia tietoja koskevan lupamääräyksen sisällössä huomioon, mitä ehdotettavassa lain 201 b §:n 4 momentissa säädetään toiminnanharjoittajan velvollisuudesta toimittaa toiminnan seuranta- ja päästötarkkailutietoja ympäristönsuojelun tietovarantoon sähköisen asiointipalvelun kautta. Muutoksella pyrittäisiin yhdenmukaistamaan lupamääräysten sisältöä tältä osin. Kun kyseiset tiedot saadaan kattavasti suoraan YLVA- järjestelmään, saadaan ne myös kattavasti siirrettyä ehdotettuun vesien- ja merenhoidon tietovarantoon. Tarkoituksena on, että uutta sääntelyä sovellettaisiin sen soveltamisalaan kuuluviin asioihin heti lain voimaantulosta lähtien, eikä erillistä siirtymäsäännöstä säädettäisi. Näin ollen myös lain voimaan tullessa vireillä olevaan ympäristölupahakemukseen sovellettaisiin ympäristönsuojelulain 62 §:n 3 momentin muutettuja säännöksiä.

116 §.Rekisteröinti-ilmoitus toiminnan rekisteröintiä varten. Pykälän 1 ja 4 momentissa tehtäisiin terminologinen muutos siten, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muutettaisiin ympäristönsuojelun tietovarannoksi. Kuten jaksossa 2 on kuvattu, pykälän 1 momentin mukaista toimintaa koskeva rekisteröinti tehdään YLVA-järjestelmään ja pykälän 4 momentin mukaista mara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa jätteen käsittelytoimintaa koskeva rekisteröinti tehdään MARA-rekisteriin. Ehdotuksen mukaan sekä YLVA-järjestelmässä että MARA-rekisterissä käsiteltäisiin ympäristönsuojelun tietovarantoon kuuluvia tietoja, vaikka MARA-rekisteri on fyysisesti osa ehdotettuun maaperän tilan tietovarantoon liittyvää MATTI-järjestelmää. Ehdotettu ratkaisu on mahdollinen sen vuoksi, että ympäristönsuojelun tietovaranto ja maaperän tilan tietovaranto ovat niin sanottuja loogisia tietovarantoja (vrt. fyysinen tietovaranto). Ehdotettu ratkaisu on myös sääntelyekonomisesti järkevää, sillä näin 116 §:n 1 ja 4 momenttien mukaisia rekisteröintejä ei tarvitse ympäristönsuojelulaissa ja jätelaissa erotella tehtäviksi kahteen eri tietovarantoon.

143 §.Ympäristön tilan seuranta. Pykälän 6 momentin asetuksenantovaltuudesta poistettaisiin tietojen tallentamista ympäristönsuojelun tietojärjestelmään koskeva valtuussäännös, sillä pykälä ei sisällä sille perustuslain edellyttämää perussäännöstä. Poistettava valtuussäännös on myös kirjoitettu niin laajaan muotoon, ettei se vastaa käytäntöä.

149 a §.Kansalliset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä inventaarioraportit. Pykälän otsikossa täsmennettäisiin, että pykälä koskee kansallisten päästöinventaarioiden lisäksi myös kansallisia päästöennusteita ja inventaarioraportteja. Näin otsikko vastaisi täsmällisemmin pykälän asiasisältöä. Lisäksi pykälään lisättäisiin informatiivinen viittaus ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarantoon, josta säädettäisiin uudessa 19 a luvussa (uusi 201 l §).

197 §.Menettely muutoksenhakutuomioistuimessa. Pykälän 5 momenttiin tehtäisiin terminologinen muutos siten, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin ympäristönsuojelun tietovarannolla ja maaperän tilan tietovarannolla. Lisäksi momenttiin sisältyvän asetuksenantovaltuuden sanamuotoa hieman muutettaisiin, sillä nykyinen valtuus ei sisällä perustustalain edellyttämiä perussäännöksiä siinä tarkoitetusta ” tietojen toimittamisen ajankohdasta”.

19 a luku. Tietovarannot ja tiedonhallinta

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän laajaa ja erityyppisistä asioita koostuvaa tietosisältöä jaettaisiin useampaan eri tietovarantoon. Näin tietovarantojen toisistaan poikkeava tietosisällöt, käyttötarkoitukset sekä rekisterinpitovastuut ja muut viranomaisvastuut saataisiin selkeästi lainsäädäntöön näkyviin. Tietovarantoja koskeva sääntely jaettaisiin edelleen ympäristönsuojelulakiin ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin. Tarkoitus on, että ehdotettavan uuteen 19 a lukuun koottaisiin pääosa ympäristönsuojelulaissa säädettäviä tietotietovarantoja ja niiden tiedonhallintaa koskevista säännöksistä.

201 a §. Ympäristönsuojelun tietovaranto. Osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmän tietosisällöstä kuuluisi jatkossa ympäristönsuojelun tietovarantoon. Tämän esityksen valmisteluhetkellä ympäristönsuojelun tietovarantoon kuuluvia tietoja käsitellään useissa tietojärjestelmissä. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi: YLVA-järjestelmä, USPA-asianhallintajärjestelmä, ruoppaus- ja niittoilmoitusten käsittelyjärjestelmä, ojitusilmoitusten käsittelyjärjestelmä ja MARA-rekisteri. USPA-asianhallintajärjestelmän osalta nykyinen lähtökohta säilyisi, eli ainoastaan nimenomaisesti ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavaksi säädetyt USPA-asianhallintajärjestelmässä käsiteltävät tiedot ja asiakirjat kuuluisivat ympäristönsuojelun tietovarantoon, eivät kaikki USPA-asianhallintajärjestelmässä käsiteltävät tiedot ja asiakirjat. Myös muissa mainituissa järjestelmissä voidaan käsitellä sellaisia tietoja, jotka eivät kuulu ympäristönsuojelun tietovarannon tietosisältöön.

Kuten edellä jaksossa 2 on selostettu, MARA-rekisteri on nykytilanteessa fyysisesti osa MATTI-järjestelmää. Tästä huolimatta MARA-rekisterissä käsiteltäisiin ympäristönsuojelun tietovarantoon, ei maaperän tilan tietovarantoon, kuuluvia tietoja. Tämä ratkaisu on mahdollinen sen vuoksi, että ympäristönsuojelun tietovaranto ja maaperän tilan tietovaranto olisivat molemmat niin sanottuja loogisia tietovarantoja (vrt. fyysinen tietovaranto). Tämä ratkaisu on myös sääntelyekonomisesta järkevää, sillä näin ympäristönsuojelulain nojalla tehtävät rekisteröitäviä toimintoja koskevat tiedot voidaan säätää tallennettavaksi vain yhteen tietovarantoon, eli ympäristönsuojelun tietovarantoon, eikä tietojen tallentamista tarvitse sääntelyllisesti jakaa kahteen eri tietovarantoon.

Ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva sääntely liittyisi yleisen tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuta koskeviin vaatimuksiin. Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että tietovarantoon kerättäisiin vain käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Pykälällä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän käyttötarkoitusta koskeva sääntely on yleisen tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimuksen näkökulmasta hyvin avoimesti muotoiltu. Ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoituksesta säädettäisiin siis huomattavasti nykyistä täsmällisemmin siten, että pykälässä huomioitaisiin tietovarannon useisiin eri lakeihin kytkeytyvä tietosisältö, sekä EU-lainsäädännön ja kansainvälisiin sopimusvelvoitteiden edellyttämät raportointivaatimukset.

Pykälän kohdassa 1 huomioitaisiin erikseen Lupa- ja valvontaviraston valvontaan liittyvien maksujen periminen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten valvontaan liittyvien maksujen perimiseen tietovarantoa ei käytetä. Asiaa on selostettu tarkemmin jaksossa 2.

Pykälän kohdassa 6 huomioitaisiin erikseen, täysin uutena säännöksenä, myös se, että tietovarantoon eri lakien nojalla (kohdat 1–5) kerättyjä tietoja voidaan hyödyntää myös muiden lakien mukaisissa viranomaismenettelyissä. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain 62 §:n 4 momentin mukaan toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää myös vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa. Kyse on tiedoista, jotka tulisi tallentaa YLVA-järjestelmään, ja josta ne siirretään automaattisena tiedonsiirtona Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin (ks. jakso 2).

Pykälän eri kohdissa tarkoitetut ”muut viranomaistehtävät” voisivat liittyä esimerkiksi kunkin luettelossa mainitun lain toimivuuden ja kehittämistarpeiden arviointiin sekä näitä koskevien selvitysten laatimiseen, samoin kuin kyseisten lakien toimeenpanon ohjaukseen, seurantaan ja kehittämiseen.

Ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskevassa sääntelyssä ei erikseen mainittaisi tutkimusta ja tilastointia, sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaan ne katsotaan aina henkilötietojen ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa yhdenmukaiseksi käyttötarkoitukseksi, josta ei tarvitse erikseen säätää.

Ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskevaa sääntelyä tulisi muuttaa, mikäli esimerkiksi YLVA-järjestelmää haluttaisiin jatkossa kehittää siten, että sitä käytettäisiin myös muiden kuin luettelossa jo mainittujen lakien täytäntöönpanon valvontaan. Muutos tulisi huomioida myös ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavia tietoja koskevassa sääntelyssä.

201 b §. Ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavat tiedot ja tallennusvastuut. Pykälässä säädettäisiin ympäristönsuojelulain nojalla ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista tiedoista ja tallennusvastuista. Muihin lakeihin kuin ympäristönsuojelulakiin sisältyvät säännökset ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista tiedoista lueteltaisiin selkeyden vuoksi omassa pykälässään. Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa.

Pykälä perustuisi osin ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevaan 223 §:ään, mutta osin sääntely olisi kokonaan uutta. Keskeinen muutos olisi, että ympäristönsuojelulain nojalla ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavat tiedot rajattaisiin koskemaan vain tietovarannon käyttötarkoituksen kannalta merkityksellisiä asiakirjoja ja tietoja. Tietosisisältöä näin rajattaessa poistettaisiin samalla myös vanhentuneet tietojen tallennusvelvollisuudet. Lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tallennusvelvoitteet olisivat edelleen erisisältöiset, vastaavasti kuin nykyisessä sääntelyssä.

Pykälän tallennusvelvoitteissa huomioitaisiin uutena sääntelynä myös asiakirjamuotoisen ja rakenteellisen tiedon ero. Uusi sääntely perustuisi jaksossa 2 kuvattuun pitkään vallinneeseen käytäntöön, jossa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään nykyisin tallennettavaksi säädetyt päätökset ja muut asiakirjamuotoiset dokumentit tallennetaan USPA-asianhallintajärjestelmään, kun taas esimerkiksi YLVA-järjestelmään, MARA-rekisteriin, MATTI-tietojärjestelmään, ruoppaus- ja niittoilmoitusten käsittelyjärjestelmään sekä ojitusilmoitusten käsittelyjärjestelmään tallennetaan rakenteellista tietoa niistä. Pykälässä termi ”tiedot” viittaisi siis rakenteelliseen tietoon, jota myös kunnan ympäristönsuojeluviranomainen nykyisin tallentaa YLVA-järjestelmään. Uudella asiakirjamuotoisen ja rakenteellisen tiedon eroa korostavalla sääntelyllä pyrittäisiin saattamaan sääntely vastaamaan nykyisiä tallennuskäytäntöjä ja siten selkiyttämään lainsäädäntöä. Nykytilanteessa asiakirjamuotoisen ja rakenteellisen tiedon erottelulle ei kuitenkaan ole olemassa mitään vakiintunutta terminologiaa ja asiasta säädetään eri tietovarantoja koskevissa säädöksissä eri tavalla.

Pykälän 1 momentti koskisi Lupa- ja valvontaviraston tallennusvelvoitteita. Tallennusvelvoitteet perustuisivat pitkälti nykyiseen sääntelyyn. Säännöksen sanamuodossa korostettaisiin kuitenkin selkeyden vuoksi ”ympäristölupapäätöksiä” ja ”muita päätöksiä”. Tallennusvelvoitteet kattaisivat sekä päätöksiä (ympäristölupapäätökset ja muut päätökset) ja muita asiakirjamuotoisia dokumentteja, että myös rakenteellista tietoa, johon termi ”tiedot” nyt nimenomaisesti viittaisi. Kuitenkin lain 14 luvun soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusten perusteella tehdyt päätökset ja tiedot niistä rajattaisiin tallennusvelvoitteiden ulkopuolelle, sillä ne säädettäisiin maaperän tilan tietovarannon tietosisältöön kuuluviksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten velvollisuudesta toimittaa antamansa ympäristölupapäätökset Lupa- ja valvontavirastolle tallennettaviksi tietovarantoon. Nykyisen sääntelyn mukaan kuntien tulisi toimittaa tallennettavaksi myös muita antamiaan päätöksiä. Näin laajassa muodossa sääntelyä ei kuitenkaan ole käytännössä noudatettu. Kuntien ympäristölupapäätökset on keskeistä saada ympäristönsuojelun tietovarannon tietosisältöön yleisen edun valvonnan vuoksi. Kuntien ympäristölupapäätökset on ympäristönsuojelulain 85 §:n perusteella lähetettävä yleistä etua valvoville viranomaisille, eli Lupa- ja valvontavirastolle. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset lähettävät antamansa ympäristölupapäätöksensä Lupa- ja valvontavirastolle kirjaamon kautta, jolloin kirjaamo kirjaa asian ja tallentaa päätöksen USPA-asianhallintajärjestelmään. Kuten jaksossa 2 on kuvattu, kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla ei siis ole suoraa tallennusmahdollisuutta USPA-asianhallintajärjestelmään. Tämä käytäntö on huomioitu jo nykyisessä sääntelyssä säätämällä yleisesti, että kunta ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voivat toimittaa säädetyt tiedot Lupa- ja valvontavirastolle talletettavaksi tietojärjestelmään, jos niillä ei ole mahdollisuutta tallettaa tietoja itse.

Pykälän 3 momentti koskisi niitä tietoja, jotka kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tulisi tallentaa ympäristönsuojelun tietovarantoon (vrt. toimittaa tallennettavaksi). Momentin asiasisältö perustuisi pitkälti nykyiseen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvelvoitteita koskevaan sääntelyyn, jossa jo käytetään rakenteelliseen tietoon viittaavaa termiä ”tiedot”.

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevan sääntelyyn sisältyy säännös, jonka mukaan Lupa- ja valvontaviraston sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on tallennettava ympäristönsuojelun tietojärjestelmään valvontavastuulleen kuuluvan luvanvaraisen, ilmoituksenvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan seuranta- ja tarkkailutiedot ja muut vastaavat tiedot, jotka toiminnanharjoittaja on velvollinen toimittamaan valvontaviranomaiselle. Kuten jaksossa 2 on kuvattu, käytännössä toiminnanharjoittajille on kehitetty sähköinen asiointipalvelu, jonka kautta ne voivat toimittaa säädetyt tiedot tallennettavaksi YLVA-järjestelmään. YLVA-järjestelmän viranomaisohjeessa on jo nykyisin ohjeistettu, että viranomainen tarkastaa toimitettujen tietojen oikeellisuuden ja pyytää tarvittaessa toiminnanharjoittajaa täydentämään puuttuvat tiedot. Järjestelmässä voi verrata esimerkiksi päästötietoja edellisvuoden tietoihin ja siten havaita kertaluokkavirheet yms. Lomakkeiden tarkastamisen yhteydessä valvoja tarkastaa, että toiminnanharjoittaja on varmasti toimittanut esimerkiksi kaikki lupamääräyksessä vaaditut tiedot ja toiminta on ollut lupaehtojen mukaista. Edellä olevan perusteella pykälän 4 momentti perustuisi osin nykyiseen sääntelyyn ja osin nykyiseen käytäntöön. Momentissa ensinnäkin täsmennettäisiin nykyistä sääntelyä niistä tiedoista, joita toiminannanharjoittajien tulisi toimivaltaisille viranomaisille toimittaa. Momentissa ”sovellettavilla ympäristönsuojeluvaatimuksilla” tarkoitettaisiin toimialakohtaisia rekisteröitäville toiminnoille valtioneuvoston asetuksilla säädettyjä ympäristönsuojeluvaatimuksia. Momentissa tarkoitettuja ”toiminnan valvontaan muutoin liittyviä tietoja” on joissain tilanteissa pyydetty esimerkiksi ympäristönsuojelulain 172 §:n nojalla. Keskeinen muutos nykyiseen sääntelyyn verrattuna olisi, että Lupa- ja valvontaviraston tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen osoittaman sähköisen asiointipalvelun käytöstä tehtäisiin pakollista muille kuin toiminnanharjoittajan asemassa oleville luonnollisille henkilöille. Momentti mahdollistaisi sen, että toimivaltainen viranomainen osoittaisi säädettyjen tietojen toimittamiselle YLVA-järjestelmän sijasta jonkin muun sähköisen asiointipalvelun, kuten jo useamman vuoden kemikaalitiedoille käytössä olleen Kemidigin. Kemidigissa laaditaan ja ylläpidetään kemikaaliluetteloita sekä raportoidaan vuosittain kemikaalien käyttömäärät. Käytännössä Kemidigiin raportoidut tiedot tallennetaan myös ympäristönsuojelun tietovarantoon.

Pykälän 5 momentti sisältäisi uutena säännöksen, jonka mukaan ehdotetussa pykälässä tarkoitetut viranomaiset voisivat tallentaa ympäristönsuojelun tietovarantoon myös muita ympäristönsuojelulain soveltamisalaan kuuluvaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa ja sen valvontaa koskevia tarpeellisia tietoja. Säännöksen tarve perustuisi jaksossa 2 kuvattuun nykyiseen käytäntöön, jossa YLVA-järjestelmän ja MARA-rekisterin toiminnallisuudet mahdollistavat sen, että niihin voidaan tallentaa ja on käytännössä tallennettukin ympäristönsuojelulain valvontaan liittyviä tietoja lainsäädännössä säädettyä laajemmin. Ehdotetun momentin mukainen tarpeellisuusrajaus liittyisi sen varmistamiseen, että momentin nojalla tietoja tallennettaessa kerättäisiin ja käsiteltäisiin vain ympäristönsuojelulaissa säädetyn käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Kyse olisi yleisen tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimukseen perustuvasta rajauksesta. Rekisterinpitäjien vastuulla olisi arvioida tarpeellisuusrajauksen täyttyminen. Momentin tarkoitus ei siis ole mahdollistaa sitä, että tietovarantoon tallennettaisiin kaikki mahdollinen säädettyyn käyttötarkoitukseen jollain lailla liittyvä tieto. Momentti antaisi mahdollisuuden siihen, että esimerkiksi YLVA-järjestelmää ja MARA-rekisteriä voitaisiin jatkossakin kehittää säädetyn käyttötarkoituksen tarpeisiin ilman, että nimenomaisia muutoksia tietojen tallennusvelvoitteisiin tarvittaisiin. Tarpeellisuusrajaus antaisi kuitenkin kehittämiselle puitteet ja se ohjaisi kiinnittämään huomiota siihen, että tietosisältöön ei kerättäisi muita kuin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja.

Pykälän 6 momenttiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan pykälässä tarkoitetut Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintoja koskevat tiedot voitaisiin kuitenkin toimittaa ja tallentaa tietovarantoon toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen erikseen sopimalla tavalla. Säännös mahdollistaisi nykyisen käytännön jatkumisen tältä osin.

Pykälän 7 momentti sisältäisi uutena sääntelynä asetuksenantovaltuuden, joka mahdollistaisi tarvittaessa lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen valtioneuvoston asetuksella. Valtuussäännös mahdollistaisi lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen myös tallennettavista henkilötiedoista, kun pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn perusteista ehdotetulla tavalla. Lisäksi on huomattava, että tietovaranto ei sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

201 c §. Tallentaminen ympäristönsuojelun tietovarantoon eräiden muiden lakien nojalla. Selkeyden vuoksi muihin lakeihin kuin ympäristönsuojelulakiin sisältyvät ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavia tietoja koskevat säännökset koottaisiin omaan pykäläänsä. Nykyisin vastaavasta asiasta säädetään yleisemmin (pelkästään lakiluettelo) ympäristönsuojelulain 222 §:n 2 momentissa. Pykälässä lueteltuihin säännöksiin, eli vesilakiin, merenkulun ympäristönsuojelulakiin, ympäristövahinkorahastosta annettuun lakiin ja jätelakiin, ehdotettaisiin uuden tietovarantosääntelyn vuoksi lähinnä terminologisia muutoksia. Vesilain sääntelyyn ehdotettaisiin kuitenkin myös muutoksia, joilla poistettaisiin ympäristönsuojelulain ja vesilain sääntelyn ristiriitaisuuksia ja päällekkäisyyksiä. Lisäksi jätelaissa säädettyjen jätehuollon rekisterien ja tuottajarekisterin sääntelyllinen kytkös ympäristönsuojelulakiin poistettaisiin. Muutoksia selostetaan tarkemmin luettelossa mainittujen säännösten yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Myös tällä pykälällä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa.

201 d §.Ympäristönsuojelun tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa.

Pykälän 1 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa säädettyihin tietopalveluihin. Kyse on ympäristönsuojelulain 8 luvun 85 a §:n mukaisesta ympäristöasioiden tietopalvelusta ja 85 c §:n mukaisesta tilannetietopalvelusta, sekä vesilain 18 luvun 19 §:n mukaisesta vesitalousasioiden tietopalvelusta. Osa ympäristönsuojelulain 8 luvussa säädettyjen tietopalveluiden kautta julkaistavista tiedoista kuuluu ympäristönsuojelun tietovarantoon. Kaikki vesilain 18 luvussa säädetyn tietopalvelun kautta julkaistavat tiedot kuuluvat ympäristönsuojelun tietovarantoon. Kyseisiä tietopalveluita koskevassa sääntelyssä on kyse erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Pykälän 2 momentissa luotaisiin henkilötietojen suojaan liittyvä säädöspohja sellaisten tietovarantoon kuuluvien luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemiselle yleisessä tietoverkossa. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, vastaavasti kuin 1 momentissa tarkoitettuja asioita koskevassa sääntelyssä. Pykälän 2 momentin sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan. Pykälän 2 momentin sääntely mahdollistaisi sen, että Suomen ympäristökeskus voisi jatkaa nykyistä vesilain mukaisiin ruoppausilmoituksiin perustuvien ruoppausten sijaintitietojen julkaisukäytäntöä, jota on kuvattu jaksossa 2. Momentin sanamuoto ”toiminnan paikkatiedot” olisi tarkoituksella muotoiltu laajemmin kuin vain ruoppaus. Momentti mahdollistaisi siis tarvittaessa sen, että Suomen ympäristökeskus julkaisisi yleisessä tietoverkossa jatkossa muitakin tietovarantoon tallennettuja toimintoja koskevia vastaavia paikkatietoja. Momentti antaisi mahdollisuuden siihen, että myös Lupa- ja valvontavirasto voi tulevaisuudessa julkaista yleisessä tietoverkossa momentin soveltamisalaan kuuluvia vastaavia paikkatietoja.

Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohtien mukaista liikkumavaraa.

201 e §. Ympäristönsuojelun tietovarantoon liittyvät vastuut. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristösuojeluviranomainen olisivat ympäristönsuojelun tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä. Rekisterinpitovastuu kohdistettaisiin ympäristönsuojelulain 22 §:n perusteella kunnan sijasta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Euroopan tietosuojaneuvoston on antamien rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän käsitteitä yleisessä tietosuoja-asetuksessa koskevien suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan (ks. jakso 10) yhteisrekisterinpitäjyyttä on arvioitava ainakin eri viranomaisten käsittelytarpeiden ja käsiteltävien tietojen yhteneväisyyksien kautta.

Ympäristönsuojelun tietovarantoon tietoja tallentaisivat nykyiseen sääntelyyn perustuen sekä Lupa- ja valvontavirasto, että kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset. Kyse olisi tiedoista, joiden tallentaminen tietovarantoon on osa mainittujen viranomaisten lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Mainitut viranomaiset myös käyttävät kyseisiä tietoja viranomaistehtävissään. Lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tietojen käsittelytarpeet perustuvat samoihin säädöksiin ja liittyvät säädösten täytäntöönpanon valvontaan. Myös käsiteltävät tiedot ovat pitkälti samoja, vaikka Lupa- ja valvontaviranomaisen tallennusvastuut olisivat nykyiseen tapaan kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvastuita laajemmat.

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että sekä Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaiset kriteerit yhteisrekisterinpitäjyydelle täyttyisivät. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tietojen tallentaminen ja muu käsittely tapahtuu myös osin samoissa tietojärjestelmissä. Yhdistävänä tekijänä olisi näin ollen myös niin sanottu alustakäyttö, jota on käsitelty Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa.

Pykälän 1 momentissa Lupa- ja valvontaviraston tehtävä yhteisrekisterinpitäjänä perustuisi sille ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevassa sääntelyssä (YSL 222.3 §) jo säädettyyn ylläpito- ja rekisterinpitovastuuseen. Lisäksi Lupa- ja valvontavirastolle ympäristönsuojelun tietovarantoon säädettävät tallennusvelvoitteet edellyttävät henkilötietojen käsittelyä ja tallennusvelvoitteet ovat osa viraston lakisääteisen tehtävien toteuttamista. Käsiteltävät henkilötiedot kytkeytyvät tietovarannon käyttötarkoitukseen ja tietosisältöön, mikä rajaa henkilötietojen käsittelyyn liittyvää harkintamarginaalia. Lupa- ja valvontaviraston henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite).

Pykälän 1 momentin mukainen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille säädettävä yhteisrekisterinpitovastuu varmistaisi, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset viranomaisten vastuut ovat linjassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille henkilötietojen käsittelyyn toimivaltaa luovassa lainsäädännössä säädettyihin tehtäviin. Sääntelyssä huomioitaisiin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tosiasiallinen rekisterinpitovastuu, jota nykyinen sääntely ei vastaa. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvelvoitteet edellyttävät henkilötietojen käsittelyä ja tallennusvelvoitteet ovat osa niille lainsäädännössä säädettyjen lakisääteisen tehtävien toteuttamista. Käsiteltävät henkilötiedot kytkeytyvät tietovarannon käyttötarkoitukseen ja tietosisältöön, mikä rajaa henkilötietojen käsittelyyn liittyvää harkintamarginaalia. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvelvoitteet toteutetaan jaksossa 2 kuvatulla tavalla YLVA-järjestelmässä, joten Lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tietojen käsittely tapahtuu teknisesti yhteisellä alustalla. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteisrekisterinpitäjien keskinäisestä vastuunjaosta huomioon ottaen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö. Koska tietovaranto on kokonaisuus, jonka tietoja käsitellään useissa eri järjestelmissä, ei vastuunjaon tarkempi sääntely yleisen tietosuoja-asetuksen artiklakohtaisten velvoitteiden perusteella ole mahdollista, sillä se voisi johtaa käytännön näkökulmasta liian jäykkään sääntelyyn rekisteröityjen oikeuksien näkökulmasta.

Pykälän 3 momentti täsmentäisi 2 momentissa säädettyä Lupa- ja valvontaviranomaisen rekisterinpitäjän vastuuta. Täsmennys koskisi tietovarantoon kuuluvien henkilötietojen julkaisemista lainsäädännössä jo säädetyissä julkisissa tietopalveluissa sekä sellaisten tietovarantoon kuuluvien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön (ks. 201 d § 2 mom.).

Pykälän 1–3 momenttien sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Suomen ympäristökeskukselle 4 momentissa säädettävä tehtävä rekisterinpitäjänä perustuisi ehdotettavaan 201 d §:n 2 momenttiin. Mainitulla momentilla luotaisiin nykyiseen tietojen julkaisukäytäntöön perustuen henkilötietojen suojaan liittyvä säädöspohja, joka koskee sellaisten tietovarantoon kuuluvien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön. Suomen ympäristökeskuksen henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi näin olleen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite). Suomen ympäristökeskuksen tietojen käsittelytarpeet eivät olisi yhteneväisiä tai täydentäisi yhteisrekisterinpitäjien käsittelytarpeita, sillä kyse ei ole ympäristönsuojelulain tai muunkaan säädöksen täytäntöönpanon valvontaan liittyvästä tietojen käsittelystä. Näin ollen kyse olisi Suomen ympäristökeskuksen osalta itsenäisestä rekisterinpidosta. Momentin sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan, 6 artiklan 2 ja 3 kohtien, sekä 6 artiklan 4 kohdan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tietovarantoon kuuluvien tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Sääntelyn tarve perustuisi perustuslakivaliokunnan yhteisrekisterinpitovastuuta koskevaan lausuntokäytäntöön. Vastuu tietopyyntöihin vastaamisesta jaettaisiin nykyiseen käytäntöön perustuen Lupa- ja valvontaviranomaisen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen kesken. Tietopyynnöt eivät ole sama asia kuin yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettu rekisteröidyn tarkastusoikeuden käyttäminen. Momentti sisältäisi myös säännöksen, jonka mukaan tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä. Säännös tarkoittaisi, että kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, eivätkä mainitun momentin rajoitukset henkilötietojen antamisesta viranomaisen henkilörekisteristä tulisi sovellettaviksi. Vastaava erityissäännös sisältyisi myös tietojen julkaisua yleisessä tietoverkossa koskevaan sääntelyyn. Julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukainen lähtökohta on, että tietopyyntöä ei tarvitse perustella, mikä vastaa ympäristötietodirektiivin edellyttämää lähtökohtaa.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi toimia yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuna rekisteröityjen yhteyspisteenä. Kyse olisi tältäkin osin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käytöstä. Rekisteröidyt voivat olla yhteydessä yhteyspisteeseen, jos heillä on kysyttävää omien henkilötietojensa käsittelystä. Yhteyspiste välittää pyynnöt ja kysymykset tarvittaessa eteenpäin oikeille rekisterinpitäjille. Tästä järjestelystä huolimatta rekisteröity voi kuitenkin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan perusteella käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan.

201 f §. Oikeus saada ympäristönsuojelun tietovarannon salassapidettäviä tietoja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta saada pyynnöstä ympäristönsuojelun tietovarannosta salassapitosäännösten estämättä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Momenttiin sisältyvä välttämättömyysrajaus perustuisi perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön. Momenttiin sisältyvä luettelo kattaisi sekä viranomaisia että julkista hallintotehtävää hoitavia. Luettelo ei olisi tyhjentävä, eli momentin alussa oleva sanamuoto ”Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään” viittaisi siihen, ettei säännöksellä ole tarkoitus rajoittaa muiden lakien perusteella jo olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi poliisilla, syyttäjällä, puolustusvoimilla, Rajavartiolaitoksella ja Tilastokeskuksella on niitä koskevassa lainsäädännössä jo säädetty kattavat tiedonsaantioikeudet, joten niille ei tarvitsisi säätää ympäristönsuojelulaissa uusia tai täydentäviä tiedonsaantioikeuksia. Kaikissa tilanteissa tietopyynnön esittäjän tulisi täsmentää, mikä lakisääteinen tehtävä olisi kyseessä.

Pykälän 2 momentti vastaisi 210 §:n 3 momenttia.

Pykälän 3 momentin tarkoituksena on varmistaa, että pykälässä tarkoitetut salassapidettävät tiedot annettaisiin maksutta. Lainsäädäntöön sisältyvät tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset eivät kaikilta osin ole yhdenmukaisia maksuttomuuden osalta.

201 g §. Maaperän tilan tietovaranto. Maaperän tilan tietovarantoa koskeva uusi sääntely perustuisi suurelta osin ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevan sääntelyn perusteluissa mainittuun MATTI-tietojärjestelmään ja siihen liittyviin tietojen tallennus- ja julkaisukäytäntöihin, sekä kaivannaisjäteasetuksen 15 §:n sääntelyyn, joka koskee ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tallennettavia tietoja ja niiden julkaisemista. Tämän esityksen valmisteluhetkellä maaperän tilan tietovarantoon kuuluvia tietoja käsitellään MATTI-tietojärjestelmässä ja USPA-asianhallintajärjestelmästä. Vastaavasti kuin ympäristönsuojelun tietovarannon kohdalla ainoastaan nimenomaisesti maaperän tilan tietovarantoon tallennettavaksi säädetyt USPA-asianhallintajärjestelmässä käsiteltävät asiakirjat kuuluisivat maaperän tilan tietovarantoon, eivät kaikki USPA-asianhallintajärjestelmässä käsiteltävät asiakirjat. Kuten ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskevan säännöksen perusteluissa on tuotu esiin, MARA-rekisterissä käsiteltäisiin ympäristönsuojelun tietovarannon tietoja, vaikka se nykyisin onkin fyysisesti osa MATTI-järjestelmää.

Maaperän tilan tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva sääntely liittyisi yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksiin, joka koskee henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuta. Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että tietovarantoon kerättäisiin vain käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Pykälällä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa. Maaperän tilan tietovarannon käyttötarkoitusta koskevassa sääntelyssä ei erikseen mainittaisi tutkimusta ja tilastointia, sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaan ne katsotaan aina henkilötietojen ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa yhdenmukaisesi käyttötarkoitukseksi, josta ei tarvitse erikseen säätää. Tämäkin sääntelyratkaisu olisi yhdenmukainen ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitussääntelyn kanssa.

Pykälässä tarkoitetut ”muut viranomaistehtävät” liittyisivät jaksossa 2 kuvatulla tavalla maaperän suojeluun, maaperän pilaantumiseen, pohjaveden suojeluun, vesistöjen suojeluun ja maankäytön suunnitteluun.

Käyttötarkoituksessa mainittu EU-lainsäädännön edellyttämä raportointi viittaisi niin sanotun kaivannaisjätedirektiivin (2006/21/EY) edellyttämään raportointiin.

201 h §. Maaperän tilan tietovarantoon tallennettavat tiedot ja tallennusvastuut. Pykälässä säädettäisiin maaperän tila tietovarantoon tallennettavista tiedoista ja tallennusvastuista. Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa. Pykälän asiasisältö perustuisi osin nykyiseen käytäntöön ja osin nykyiseen sääntelyyn. Nykyiseen käytäntöön perustuen maaperän tilan tietovarannon tietosisältö ei sisältäisi yleistä pohjavesien seurantaan liittyvää tietoa, vaan sellaisia pohjavesitietoja, jotka liittyvät maa-alueiden pilaantuneisuuden arviointiin, kunnostamisen suunnitteluun, seurantaan ja lopputuloksen arviointiin.

Pykälän mukaiset tallennusvelvoitteet koskisivat Lupa- ja valvontavirastoa sekä niitä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisia, joille pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty ympäristönsuojelulain 138 §:n nojalla. Tallennusvelvoitteissa huomioitaisiin myös asiakirjamuotoisen ja rakenteellisen tiedon ero, vastaavasti kuin ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevassa sääntelyssä. Termi ”tiedot” viittaisi tässäkin pykälässä nimenomaisesti rakenteelliseen tietoon.

Pykälän 1–2 momentissa säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston tallennusvelvoitteista. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohdat perustuisivat nykyiseen käytäntöön. Pykälän 1 momentin 3 kohta ja pykälän 2 momentti perustuisivat nykyisin kaivannaisjäteasetuksen 15 §:ään sisältyvään sääntelyyn, joka koskee velvollisuutta merkitä ympäristönsuojelun tietojärjestelmään tiedot käytöstä poistetuista tai hylätyistä vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavista kaivannaisjätteen jätealueista ja päivittää tietoja siten, että ne vastaavat muuttuneita tilanteita ja olosuhteita. Osa kaivannaisjäteasetuksen 15 §:n sääntelystä siirrettäisiin siis kaivannaisjäteasetuksesta lakitasolle ja ko. tiedot liitettäisiin maaperän tilan tietovarannon tietosisältöön ja Lupa- ja valvontaviraston tallennusvelvoitteisiin. Se osa kaivannaisjäteasetuksen 15 §:n sääntelystä, joka koskee käytöstä poistettujen kaivannaisjätteiden jätealueiden tiedostoa ja sen julkaisemista sähköisesti siirrettäisiin puolestaan pykälään, joka koskisi maaperän tilan tietotovarannon tietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa. Termeille ” hylätty” ja ”käytöstä poistettu” on omat vakiintuneet merkityssisällöt. Termi ”hylätty” viittaa sellaiseen kaivannaisjätteen jätealueeseen, jossa sulkemistoimenpiteitä ole joko tehty ollenkaan tai ne ovat jääneet kesken. Termi ”käytöstä poistettu” viittaa siihen, että kaivannaisjätteen jätealue on suljettu asianmukaisesti kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tallennusvelvoitteista, jotka koskisivat niitä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisia, joille pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty ympäristönsuojelulain 138 §:n nojalla. Momentti perustuisi nykyiseen käytäntöön.

Pykälän 4 momentti sisältäisi säännöksen, jonka mukaan edellä tarkoitetut viranomaiset voisivat tallentaa maaperän tilan tietovarantoon myös muita tietovarannon käyttötarkoitukseen liittyviä tarpeellisia tietoja. Säännöksen tarve perustuisi jaksossa 2 kuvattuun nykyiseen käytäntöön, jossa MATTI-tietojärjestelmään on tallennettu varsin kattavasti erilaisia maaperän tilan seurantaan liittyviä tietoja. Ehdotetun momentin mukainen tarpeellisuusrajaus liittyisi sen varmistamiseen, että momentin nojalla tietoja tallennettaessa kerättäisiin ja käsiteltäisiin vain tietovarannon käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Kyse olisi yleisen tietosuoja-asetuksen käyttötarkoitussidonnaisuusvaatimukseen perustuvasta rajauksesta. Rekisterinpitäjien vastuulla olisi arvioida tarpeellisuusrajauksen täyttyminen. Momentin tarkoitus ei siis ole mahdollistaa sitä, että tietovarantoon tallennettaisiin kaikki mahdollinen tietovarannon käyttötarkoitukseen jollain lailla liittyvä tieto. Momentti antaisi mahdollisuuden siihen, että MATTI-tietojärjestelmän tietosisältöä ja tallennusmahdollisuuksia voitaisiin jatkossakin kehittää maaperän tilan tietovarannon käyttötarkoituksen tarpeisiin ilman, että nimenomaisia muutoksia tietojen tallennusvelvoitteisiin tarvittaisiin. Tarpeellisuusrajaus antaisi kuitenkin kehittämiselle puitteet ja se ohjaisi kiinnittämään huomiota siihen, että tietosisältöön ei kerättäisi muita kuin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja.

Pykälän 5 momentti sisältäisi säännöksen, jonka mukaan tässä pykälässä tarkoitetut Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintoja koskevat tiedot voidaan kuitenkin toimittaa ja tallentaa tietovarantoon toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen erikseen sopimalla tavalla. Säännös mahdollistaisi nykyisten käytäntöjen jatkumisen tältä osin.

Pykälän 6 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, joka mahdollistaisi tarvittaessa lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen valtioneuvoston asetuksella. Valtuussäännös mahdollistaisi lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen myös tallennettavista henkilötiedoista, kun pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn perusteista ehdotetulla tavalla. Lisäksi on huomattava, että tietovaranto ei sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

201 i §.Maaperän tilan tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa. Pykälän 1 momentin sääntely perustuisi nykyisin kaivannaisjäteasetuksen 15 §:ään sisältyvään sääntelyyn, joka koskee käytöstä poistettujen kaivannaisjätteiden jätealueiden tiedostoa ja sen julkaisemista sähköisesti. Sääntely siirrettäisiin siis kaivannaisjäteasetuksesta lakitasolle, maaperän tilan tietovarantoa koskevan sääntelyn yhteyteen. Pykälän 2 momentilla luotaisiin henkilötietojen suojaan liittyvä säädöspohja tietovarantoon kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen, julkaisemiselle yleisessä tietoverkossa. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, vastaavasti kuin ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevassa sääntelyssä.

Pykälän 2 momentin sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan. Pykälän 2 momentin sääntely mahdollistaisi sen, että Suomen ympäristökeskus voisi jatkaa nykyistä MATTI-tietojärjestelmän kohdetietojen julkaisukäytäntöä, jota on kuvattu jaksossa 2. Momentti antaisi mahdollisuuden siihen, että myös Lupa- ja valvontavirasto voi tulevaisuudessa julkaista yleisessä tietoverkossa momentin soveltamisalaan kuuluvia paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin.

Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohtien mukaista liikkumavaraa.

201 j §. Maaperän tilan tietovarantoon liittyvät vastuut. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Lupa- ja valvontavirasto ja sellaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jolle pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty lain 138 §:n nojalla, olisivat maaperän tilan tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä. Rekisterinpitovastuu kohdistettaisiin ympäristönsuojelulain 138 §:n perusteella kunnan sijasta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Euroopan tietosuojaneuvoston on antamien rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän käsitteitä yleisessä tietosuoja-asetuksessa koskevien suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan (ks. jakso 10) yhteisrekisterinpitäjyyttä on arvioitava ainakin eri viranomaisten käsittelytarpeiden ja käsiteltävien tietojen yhteneväisyyksien kautta.

Maaperän tilan tietovarantoon tietoja tallentaisivat pitkälti nykyiseen sääntelyyn perustuen sekä Lupa- ja valvontavirasto, että sellaisten kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset, joille pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty lain 138 §:n nojalla. Kyse olisi tiedoista, joiden tallentaminen tietovarantoon on osa mainittujen viranomaisten lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Mainitut viranomaiset myös käyttävät kyseisiä tietoja viranomaistehtävissään. Lupa- ja valvontaviraston ja kyseisten kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tietojen käsittelytarpeet olisivat samoja, eli käsittely liittyy ympäristönsuojelulain 14 luvun täytäntöönpanon valvontaan. Myös käsiteltävät tiedot olisivat pitkälti samoja, vaikka Lupa- ja valvontaviranomaisen tallennusvastuut olisivat nykyiseen tapaan kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvastuita laajemmat.

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että sekä Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaiset kriteerit yhteisrekisterinpitäjyydelle täyttyisivät. Lisäksi Lupa- ja valvontavirasto ja kyseisten kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tietojen tallentaminen ja muu käsittely tapahtuu myös osin samoissa tietojärjestelmissä. Yhdistävänä tekijänä olisi näin ollen myös niin sanottu alustakäyttö, jota on käsitelty Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa.

Pykälän 1 momentissa Lupa- ja valvontaviraston tehtävä yhteisrekisterinpitäjänä perustuisi sille ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevassa sääntelyssä (YSL 222.3 §) jo säädettyyn ylläpito- ja rekisterinpitovastuuseen. Lisäksi Lupa- ja valvontavirastolle ympäristönsuojelun tietovarantoon säädettävät tallennusvelvoitteet edellyttävät henkilötietojen käsittelyä ja tallennusvelvoitteet ovat osa sille lainsäädännössä säädettyjen lakisääteisen tehtävien toteuttamista. Käsiteltävät henkilötiedot kytkeytyvät tietovarannon käyttötarkoitukseen ja tietosisältöön, mikä rajaa henkilötietojen käsittelyyn liittyvää harkintamarginaalia. Lupa- ja valvontaviraston henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite).

Pykälän 1 momentin mukainen tiettyjen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille (kytkentä lain 138 §:n mukaiseen toimivallan siirtoon) säädettävä yhteisrekisterinpitovastuu varmistaisi, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset viranomaisten vastuut ovat linjassa näiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille henkilötietojen käsittelyyn toimivaltaa luovassa lainsäädännössä säädettyihin tehtäviin. Sääntelyssä huomioitaisiin tiettyjen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten tosiasiallinen rekisterinpitovastuu, jota nykyinen sääntely ei vastaa. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvelvoitteet edellyttävät henkilötietojen käsittelyä ja tallennusvelvoitteet ovat osa niille lainsäädännössä säädettyjen lakisääteisen tehtävien toteuttamista. Käsiteltävät henkilötiedot kytkeytyvät tietovarannon käyttötarkoitukseen ja tietosisältöön, mikä rajaa henkilötietojen käsittelyyn liittyvää harkintamarginaalia. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvelvoitteet toteutetaan jaksossa 2 kuvatulla tavalla MATTI-tietojärjestelmässä, joten Lupa- ja valvontaviraston ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tietojen käsittely tapahtuu teknisesti yhteisellä alustalla. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yhteisrekisterinpitäjien keskinäisestä vastuunjaosta huomioon ottaen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö. Koska tietovaranto on kokonaisuus, jonka tietoja käsitellään useissa eri järjestelmissä, ei vastuunjaon tarkempi sääntely yleisen tietosuoja-asetuksen artiklakohtaisten velvoitteiden perusteella ole mahdollista, sillä se voisi johtaa käytännön näkökulmasta liian jäykkään sääntelyyn rekisteröityjen oikeuksien näkökulmasta.

Pykälän 3 momentti täsmentäisi 2 momentissa säädettyä Lupa- ja valvontaviranomaisen rekisterinpitäjän vastuuta. Täsmennys koskisi sellaisten tietovarantoon kuuluvien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön (ks. 201 i § 2 mom).

Pykälän 1–3 momenttien sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Suomen ympäristökeskukselle 4 momentissa säädettävä tehtävä rekisterinpitäjänä perustuisi ehdotettavaan 201 i §:n 2 momenttiin. Mainitulla momentilla luotaisiin nykyiseen tietojen julkaisukäytäntöön perustuen henkilötietojen suojaan liittyvä säädöspohja, joka koskee sellaisten tietovarantoon kuuluvien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön. Suomen ympäristökeskuksen henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi näin olleen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite). Suomen ympäristökeskuksen tietojen käsittelytarpeet eivät olisi yhteneväisiä tai täydentäisi yhteisrekisterinpitäjien käsittelytarpeita, sillä kyse ei ole lain 14 luvun täytäntöönpanon valvontaan liittyvästä tietojen käsittelystä. Näin ollen kyse olisi Suomen ympäristökeskuksen osalta itsenäisestä rekisterinpidosta. Momentin sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 6 artiklan 2–3 kohdan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin tietovarantoon kuuluvien tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Sääntelyn tarve perustuisi perustuslakivaliokunnan yhteisrekisterinpitovastuuta koskevaan lausuntokäytäntöön. Vastuu tietopyyntöihin vastaamisesta jaettaisiin nykyiseen käytäntöön perustuen Lupa- ja valvontaviranomaisen ja pykälässä tarkoitettujen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisten kesken. Tietopyynnöt eivät ole sama asia kuin yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettu rekisteröidyn tarkastusoikeuden käyttäminen. Momentti sisältäisi myös säännöksen, jonka mukaan tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä. Säännös tarkoittaisi, että kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, eivätkä mainitun momentin rajoitukset henkilötietojen antamisesta viranomaisen henkilörekisteristä tulisi sovellettaviksi. Vastaava erityissäännös sisältyisi myös tietojen julkaisua yleisessä tietoverkossa koskevaan sääntelyyn. Julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukainen lähtökohta on, että tietopyyntöä ei tarvitse perustella, mikä vastaa ympäristötietodirektiivin edellyttämää lähtökohtaa.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin Lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi toimia yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan tarkoittamana rekisteröityjen yhteyspisteenä.

201 k §Oikeus saada maaperän tilan tietovarannon salassapidettäviä tietoja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta saada pyynnöstä maaperän tilan tietovarannosta salassapitosäännösten estämättä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Momenttiin sisältyvä välttämättömyysrajaus perustuisi perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön. Momenttiin sisältyvä luettelo kattaisi sekä viranomaisia että julkista hallintotehtävää hoitavia. Luettelo ei olisi tyhjentävä, eli momentin alussa oleva sanamuoto ”Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään” viittaisi siihen, ettei säännöksellä ole tarkoitus rajoittaa muiden lakien perusteella jo olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi poliisilla, syyttäjällä, puolustusvoimilla, Rajavartiolaitoksella ja Tilastokeskuksella on niitä koskevassa lainsäädännössä jo säädetty kattavat tiedonsaantioikeudet, joten niille ei tarvitsisi säätää ympäristönsuojelulaissa uusia tai täydentäviä tiedonsaantioikeuksia. Kaikissa tilanteissa tietopyynnön esittäjän tulisi täsmentää, mikä lakisääteinen tehtävä olisi kyseessä.

Pykälän 2 momentti vastaisi 210 §:n 3 momenttia.

Pykälän 3 momentin tarkoituksena on varmistaa, että pykälässä tarkoitetut salassapidettävät tiedot annettaisiin maksutta. Lainsäädäntöön sisältyvät tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset eivät kaikilta osin ole yhdenmukaisia maksuttomuuden osalta.

201 l §.Ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovaranto. Ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarantoa koskeva uusi sääntely perustuisi suurelta osin ympäristönsuojelun tietojärjestelmää koskevan sääntelyn perusteluissa mainittuun ilmapäästötietojärjestelmään ja siihen liittyvään käytäntöön. Ilmapäästötietojärjestelmä olisi jatkossa ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarantoon liittyvä tietojärjestelmä. Kuten jaksossa 2 on kuvattu, ilmanpäästötietojärjestelmän henkilötiedot ovat peräisin YLVA-järjestelmästä. Kyseiset henkilötiedot olisivat jatkossa osa ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarannon tietosisältöä.

Tietovarannon käyttötarkoitus ja tietosisältö kytkeytyvät erityisesti päästökattodirektiiviin (EU) 2284/2016 edellyttämien kansallisten päästöinventaarioiden, päästöennusteiden ja inventaarioraporttien laatimiseen. Niiden laatimisvelvollisuus on jo nykyisin säädetty Suomen ympäristökeskuksen velvollisuudeksi lain 149 a §:ssä. Mainittu pykälä sisältää myös velvollisuuden julkaista kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit yleisen tietoverkon välityksellä. Tähän liittyen tietovarantoa koskevaan pykälä sisältäisi informatiivisen viittauksen lain 149 a §:ään. Vastaavasti lain 149 a §:ään lisättäisiin informatiivinen viittaus ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarantoa.

Päästökattodirektiivi (EU) 2284/2016 puolestaan liittyy niin sanottuun YK:n kansainväliseen kaukokulkeutumissopimukseen (SopS 15/1983) ja erityisesti mainitun sopimuksen alapöytäkirjan, eli niin sanottuun Göteborgin pöytäkirjan (SopS 40/2005) muutokseen. Näihin viitattaisiin tietovarannon käyttötarkoitusta koskevassa sääntelyssä ilmaisulla ”kansainväliset sopimusvelvoitteet”. Päästökattodirektiivi (EU) 2284/2016 edellyttää kansallisiin päästöinventaarioihin liittyvien tietojen raportointia Euroopan Unionin komissiolle ja mainitut kansainväliset sopimusvelvoitteet edellyttävät raportointia YK:n kaukokulkeutumissopimuksen sihteeristölle.

Tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva sääntely liittyisi yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksiin, joka koskee henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuta. Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että tietovarantoon kerättäisiin vain käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Tällä sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa. Tietovarannon käyttötarkoitusta koskevassa sääntelyssä ei erikseen mainittaisi tutkimusta ja tilastointia, sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaan ne katsotaan aina henkilötietojen ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa yhdenmukaisesi käyttötarkoitukseksi, josta ei tarvitse erikseen säätää.

Suomen ympäristökeskukselle säädettäisiin velvollisuus tallentaa tietovarantoon sen käyttötarkoituksen kannalta olennaiset tiedot. Tämä säännös perustuisi nykyiseen käytäntöön, jossa Suomen ympäristökeskus kerää eri lähteistä tietovarantoon tallentamansa päästötiedot.

Suomen ympäristökeskukselle säädettävä tehtävä rekisterinpitäjänä perustuisi sille nykyisessä ympäristönsuojelulain tietojärjestelmää koskevassa sääntelyssä (YSL 222 §:n 3 mom.) jo säädettyyn ylläpito- ja rekisterinpitotehtävään, sekä lain 149 a §:ssä Suomen ympäristökeskukselle jo säädettyihin päästökattodirektiivin täytäntöönpanoon liittyviin lakisääteisiin tehtäviin. Suomen ympäristökeskuksen henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite). Pykälän rekisterinpitäjää koskevalla sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Tilanteissa, joissa rekisterinpitäjiä on vain yksi, kattaa rekisterinpitovastuu myös vastuun tietovarannon teknisestä toiminnasta, teknisistä rajapinnoista tietojen tallentamista, käsittelyä ja luovutusta varten, sekä tietovarannon käytettävyydestä sekä tietojen eheydestä, muuttumattomuudesta, suojaamisesta ja säilyttämisestä (vrt. yhteisrekisteripitovastuutilanteet).

Tietovarantoon ei liitettäisi säännöksiä viranomaisten tai julkista hallintotehtävää hoitavien oikeudesta saada tietovarannon tietoja salassapitosäännösten estämättä. Tietovarannon tiedoista laadittavat kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit on jo nykyisen sääntelyn mukaan julkaistava yleisen tietoverkon välityksellä. Suomen ympäristökeskukselta saadun tiedon mukaan tietovarantoon tallennettuja tietoja koskevia tietopyyntöjä ei käytännössä ole tehty.

210 §.Salassapitovelvollisuus ja oikeus saada salassapidettäviä tietoja. Pykälässä säädetään nykyisin salassapitovelvollisuudesta ja salassapidettävien tietojen luovuttamisesta. Sääntelyn lähtökohtaa muutettaisiin nykytilan arvioinnissa kuvattujen tulkinnanvaraisuuksien ja epäselvyyksien poistamiseksi siten, että siinä säädettäisiin oikeudesta saada pyynnöstä salassapidettäviä tietoja. Muutoksen vuoksi pykälä muutettaisiin kokonaisuudessaan.

Pykälän 1 momentin asiasisältö vastaisi nykyisen 210 §:n 1 momenttia. Sen mukaan ympäristönsuojelulain mukaista tehtävää suorittavan salassapitovelvollisuuteen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot sekä ympäristön laatutiedot eivät kuitenkaan ole salassa pidettäviä. Säännös on sisältynyt ympäristönsuojelulakiin jo pitkään. Sen perusteluissa (vanhan ympäristönsuojelulain 109 §, HE 84/1999 vp) todetaan, että momentin viimeinen virke päästö-, tarkkailu- ja laatutiedoista vastaa silloisen ympäristönsuojelulainsäädännön ja vesilain tulkintaa. Säännös toteuttaa kuitenkin osaltaan myös ympäristötietodirektiivin 4 artiklaa, jossa edellytetään, ettei ympäristöön joutuneita päästöjä koskevia tietoja säädetä salassapidettäviksi. Säännöksen alkuosaan lisättäisiin selkiyttävä täsmennys ”siltä osin kuin tässä laissa ei toisin säädetä”.

Pykälän 2 momentin sääntely perustuisi osin nykyiseen 210 §:n 2 momenttiin ja osin sääntely olisi kokonaan uutta. Momentissa säädettäisiin oikeudesta saada pyynnöstä momentin soveltamisalaan kuuluvia tietoja salassapitosäännösten estämättä. Momenttiin sisältyvä välttämättömyysrajaus perustuisi perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön. Momentin alussa oleva sanamuoto ”Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään” viittaisi siihen, ettei säännöksellä ole tarkoitus rajoittaa muiden lakien perusteella jo olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi poliisilla, syyttäjällä, puolustusvoimilla, Rajavartiolaitoksella ja Tilastokeskuksella on niitä koskevassa lainsäädännössä jo säädetty kattavat tiedonsaantioikeudet, joten niille ei tarvitsisi säätää ympäristönsuojelulaissa uusia tai täydentäviä tiedonsaantioikeuksia. Kaikissa tilanteissa tietopyynnön esittäjän tulisi täsmentää, mikä lakisääteinen tehtävä olisi kyseessä.

Pykälän 3 momentti liittyisi siihen, että joissain tilanteissa salassapidettäviä tietoja, ainakin liikesalaisuuksina pidettäviä tietoja, voidaan tarvita kansainvälisten sopimusten tai Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämässä raportoinnissa ja tietojen toimittamisessa. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset on jo huomioitu nykyisen 210 §:n 2 momentin sääntelyssä, mutta vastaava Euroopan unionin lainsäädäntöä koskeva säännös olisi momentissa uutta, ja se lisättäisiin sääntelyyn pitkäaikaiseen käytäntöön perustuen. Euroopan unionin lainsäädännöllä tarkoitettaisiin ainakin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 166/2006 epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta (jäljempänä niin sanottu E-PRTR-asetus). E-PRTR-asetuksen korvaa 1.1.2028 alkaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1244 teollisuuslaitosten ympäristötietojen ilmoittamisesta, teollisuuspäästöportaalin perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 166/2006 kumoamisesta, jäljempänä IEPR-asetus. IEPR-asetus sisältää vastaavat vaatimukset jäsenvaltioille kuin E-PRTR-asetus. Sen lisäksi jäsenvaltion tulee toimittaa tiedot veden, energian sekä täytäntöönpanosäädöksessä määritettyjen merkityksellisten raaka-aineiden käytöstä ja tiedot, jotka mahdollistavat ilmoitettujen tietojen suhteuttamisen laajempaan asiayhteyteen, mukaan lukien tuotantomäärät ja käyttötuntien määrä. Mainittuihin asetuksiin liittyvän tietojen toimittamisen yhteydessä jäsenvaltioiden luottamuksellisiksi (eli salassapidettäviksi) merkitsemiä tietoja ei kuitenkaan julkaista.

Pykälän 4 momentti liittyisi siihen, että 210 §:n soveltamisala on laaja, eli se koskee kaikkia lain mukaisia tehtäviä suorittavia viranomaisia ja näitä tehtäviä suoritettaessa saatuja tiettyjä salassapidettäviä tietoja. Osa näistä tiedoista on sellaisia, että ne ovat samalla nykyiseen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään, eli jatkossa ympäristönsuojelun tietovarantoon tai maaperän tilan tietovarantoon, tallennettavaksi säädettyjä tietoja. Tähän liittyen momentissa säädettäisiin, että oikeudesta saada pyynnöstä ympäristönsuojelun tietovarannon tai maaperän tilan tietovarannon tietoja säädetään erikseen lain 19 a luvussa. Momentti tarkoittaisi, että jos tietopyynnössä olisi kyse ympäristönsuojelun tietovarantoon tai maaperän tilan tietovarantoon tallennetuista tiedoista, sovellettaisiin 210 §:n sijasta mainittuihin tietovarantoihin liitettyjä säännöksiä oikeudesta saada pyynnöstä salassapidettäviä tietoja.

222 §.Ympäristönsuojelun tietojärjestelmä. 223 §. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavat tiedot. Pykälät kumottaisiin lakiin lisättäväksi ehdotettavan uuden 19 a luvun vuoksi. Uudessa luvussa hyödynnettäisiin joitain kumottavien pykälien säännöksiä.

240 §. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään talletettavat tiedot. Pykälä kumottaisiin, koska siinä viitataan kumottavaan 223 §:ään, ja koska siinä säädetty kuntien ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tallennusvastuulle kuuluvia tietoja koskeva siirtymäaika on jo aikaa sitten umpeutunut.

6.2Laki jätelain muuttamisesta

29 §.Jätteen luovuttaminen. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa tehtäisiin terminologinen muutos siten, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muutettaisiin ympäristönsuojelun tietovarannoksi.

118 a §.Kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus elintarvikejätteestä. 119 §.Kirjanpitoon sisällytettävät tiedot ja niiden käsittely. Pykälien 2 momenteissa olevia jätekirjanpitotietojen toimittamiseen liittyviä asetuksenantovaltuuksia muutettaisiin vastaamaan käytäntöä, jossa jätekirjanpitotiedot kerätään YLVA-järjestelmään. YLVA-järjestelmässä käsitellään tässä esityksessä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon kuuluvia tietoja. Jätelain 118 a §:ään ja 119 §:ään tehtäviä mahdollisia muita ympäristönsuojelun tietovarantosääntelyyn kyteytyviä muutoksia harkittaisiin erikseen myöhemmin, osana niin sanottua kiertotalouslakihanketta (YM030:00/2024).

142 §.Jätehuollon rekisterit ja tuottajarekisteri. Pykälän 4 momentissa tarkoitettujen rekisterien ja ympäristönsuojelun tietojärjestelmän välille luotu sääntelyllinen kytkös poistettaisiin. Jätehuollon rekisterit ja tuottajarekisteri ovat tietosisältönsä näkökulmasta ympäristönsuojelulain sääntelyyn nähden erillisiä rekistereitä, joille on jätelaissa säädetyt omat rekisterinpito- ja muut viranomaisvastuut.

6.3Laki merenkulun ympäristönsuojelulain 9 luvun 6 §:n muuttamisesta

9. luku. Jätteiden vastaanottojärjestelyt satamassa

6 §.Sataman jätehuoltosuunnitelman hyväksyminen. Pykälän 5 momentissa tehtäisiin terminologinen muutos siten, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muutettaisiin ympäristönsuojelun tietovarannoksi ja termi ”merkitseminen” muutettaisiin ”tallentamiseksi”. Lisäksi momentissa huomioitaisiin uutena sääntelynä asiakirjamuotoisen (satamien jätehuoltosuunnitelmat) ja rakenteellisen tiedon (tiedot satamien jätehuoltosuunnitelmista) ero vastaavasti kuin ympäristönsuojelun tietovarantoon ympäristönsuojelulain nojalla tallennettavia tietoja koskevassa sääntelyssä. Uusi sääntely perustuisi jaksossa 2 kuvattuun käytäntöön.

6.4Laki ympäristövahinkorahastosta annetun lain 32 §:n muuttamisesta

32 §.Ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavat tiedot. Pykälän otsikossa ja pykälässä tehtäisiin terminologinen muutos siten, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muutettaisiin ympäristönsuojelun tietovarannoksi. Lisäksi termi ”tallettaa” korvattaisiin termillä ”tallentaa”. Pykälän 2 momenttiin sisältyvä sääntely, joka koskee ympäristövahinkorahaston hallituksen oikeutta saada ympäristönsuojelun tietojärjestelmästä tietoja ja tietoaineistoja maksutta poistettaisiin tarpeettomana, sillä asiasta on yleislainsäädäntöä, joka mahdollistaa sen, että ympäristövahinkorahaston hallitus saa tarvitsemansa tiedot ja tietoaineistot lähtökohtaisesti maksutta. Kyse on toistuvasta ja vakiosisältöisestä tietotarpeesta, johon on olemassa valmis raportti niin sanotulla Mylly-alustalla. Mikäli ympäristövahinkorahaston hallituksen olisi tarpeen saada uudenlaisia tietoja, niin rahastosta on joka tapauksessa saatavissa rahoitus tarvittavan raportin kehittämiseksi.

6.5Laki vesilain muuttamisesta

12 luku. Vesioikeudellinen yhteisö

2 §.Yhteisön jäsenyys ja jäsenluettelo. Pykälän 2 momentista poistettaisiin säännös siitä, että vesiyhteisön jäsentä koskevat tiedot on poistettava viiden vuoden kuluessa jäsenyyden päättyessä. Tällaiselle yleisen tietosuoja-asetuksen ja tiedonhallintalain sääntelystä poikkeavalle henkilötietojen säilytysaikoja koskevalle erityissääntelylle ei ole tarvetta. Viiden vuoden määräajan poisto tarkoittaisi, että rekisterinpitäjä määrittelisi henkilötietojen säilytysaja yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja tiedonhallintalain 21 §:n perusteella. Vesiyhteisteisrekisterin rekisterinpitäjä olisi uuden ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevan sääntelyn mukaan Lupa- ja valvontavirasto. Lisäksi momentista poistettaisiin vanhentunut viittaus jo kumottuun henkilötietolakiin.

6 §.Vesiyhteisörekisteri.

Nykyisen pykälän mukaan vesiyhteisörekisteri on osa ympäristönsuojelun tietojärjestelmää ja vesiyhteisörekisteriä pitää ympäristöministeriö. Nämä säännökset korvattaisiin sääntelyllä, jonka mukaan vesiyhteisörekisteriin sovellettaisiin vesilain 12 luvussa säädetyn lisäksi ympäristönsuojelulain 19 a luvun sääntelyä, joka koskee ympäristönsuojelun ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta, tietovarantoon liittyviä vastuita, tietovarantoon kuuluvien toiminnan paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa ja oikeutta saada tietovaranon salassapidettäviä tietoja. Muutoksen tarkoitus olisi selkiyttää vesilain ja ympäristönsuojelulain sääntelyn välistä suhdetta, joka nykyisin on osin päällekkäistä ja ristiriitaista. Ympäristönsuojelun tietovarantoa koskevat yleisesti sovellettavat säännökset koottaisiin ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin jätettäisiin tietojen tallennukseen ja tallennusvelvoitteisiin liittyvät säännökset. Muutoksessa on mallina käytetty ruokahallinnon tietovarantoon (laki 560/2021) liittyviä rekistereitä koskevaa sääntelyä. Myös tästä pykälästä poistettaisiin 2 §:ää vastaavalla tavalla säännös siitä, että vesioikeudellista yhteisöä koskevat henkilötiedot poistetaan rekisteristä viiden vuoden kuluttua yhteisön purkautumisesta (ks. 2 §:n perustelut). Lisäksi pykälään tehtäisiin terminologisia muutoksia siten, että termi ”merkitä” muutettaisiin termiksi ”tallentaa”. Samalla passiivimuotinen tietojen merkitsemiseen liittyvä sääntely muutettaisiin tietojen tallennusvelvollisuudeksi. Pykälään sisältyvä valtuussäännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. Se mahdollistaisi nykyiseen tapaan lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen myös tallennettavista henkilötiedoista, kun pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn perusteista ehdotetulla tavalla. Lisäksi on huomattava, että tietovaranto ei sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

8 §. Yhteisön rekisteröinti ja tietojen tallennusvastuu. Nykyinen 8 § (yhteisön rekisteröinti) ja 9 § (tietojen merkitseminen) yhdistettäisiin selkeyden vuoksi yhdeksi pykäläksi, jolloin nykyinen 9 § kumottaisiin. Tämän seurauksena pykälän otsikko muutettaisiin kuulumaan ”yhteisön rekisteröinti ja tietojen tallennusvastuu”. Nykyisessä sääntelyssä käytetty termi ”merkitä” muutettaisiin siis termiksi ”tallentaa”. Samalla passiivimuotinen tietojen merkitsemiseen liittyvä sääntely muutettaisiin tietojen tallennusvelvollisuudeksi.

9 §. Tietojen merkitseminen. Pykälä kumottaisiin, sillä se yhdistettäisiin selkeyden vuoksi edelliseen eli 8 §:ään, joka samalla otsikoitaisiin uudelleen.

10 §. O ikeus saada tietoja. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, sillä asiasta on yleislainsäädäntöä.

19 §.Yhteisön purkautuminen. Pykälän 4 momentissa tehtäisiin terminologisia muutoksia siten, että ympäristönsuojelun tietojärjestelmä muutettaisiin ympäristönsuojelun tietovarannoksi ja termi ”merkitä” muutettaisiin termiksi ”tallentaa”.

18 luku. Erinäisiä säännöksiä

1 §. Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietovarantoihin tallennettavat tiedot. Pykälässä tehtäisiin ensinnäkin useita terminologisia muutoksia. Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietojärjestelmät muutettaisiin ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietovarannoiksi. Termi ”merkitä” muutettaisiin termiksi ”tallentaa”. Passiivimuotinen tietojen merkitsemiseen liittyvä sääntely muutettaisiin velvoittavaan muotoon. Keskeinen muutos olisi, että pykälän sääntelyä selkiytettäisiin ryhmittelemällä vaatimukset uudestaan. Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietovarantoon pakollisina säädettävistä tiedoista säädettäisiin omissa momenteissaan ja niistä tiedoista, joita ympäristönsuojelun tietovarantoon lisäksi voidaan tallentaa, säädettäisiin omassa momentissa. Tähän momenttiin jäisi nykyisestä sääntelystä (2 mom.) tiedot ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annetuista viranomaisten päätöksistä sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tämän lain nojalla antamia päätökset. Myös nykyiseen sääntelyyn sisältyvä säännös (3.mom.), jonka mukaan tietojärjestelmiin voidaan merkitä asianosaisia koskevia tunniste- ja yhteystietoja, poistettaisiin tarpeettomana. Tallennettavat henkilötiedot määräytyvät tallennettavia päätöksiä ja ilmoituksia koskevien lakisäteisten yksityiskohtaisten sisältövaatimusten perusteella, eli niissä ei tallennusvastuussa olevilla viranomaisilla ole harkintamarginaalia. Pykälään sisältyvä valtuussäännös vastaisi voimassa olevaa sääntelyä. Se mahdollistaisi nykyiseen tapaan lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen myös tallennettavista henkilötiedoista, kun pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn perusteista ehdotetulla tavalla. Lisäksi on huomattava, että tietovaranto ei sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

2 §. Tietojen tallennusvastuu. Pykälässä termi ”merkitä” muutettaisiin termiksi ”tallentaa”. Samalla tietojen merkitsemiseen liitetty nykyinen kuvaavaan muotoon kirjoitettu sääntely muutettaisiin velvoittavaan muotoon. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän asiasisältöä, eli kyse on 1 §:ssä lueteltujen tietojen tallennusvastuuta koskevasta sääntelystä. Täysin uutta olisi säännös, joka koskee kuntien päätösten toimittamista tallennettavaksi ympäristönsuojelun tietovarantoon. Säännöksen tarve liittyisi ympäristönsuojelun tietovarantoon ympäristönsuojelulain nojalla tallennettavaksi säädettyjä kuntien päätöksiä vastaavalla tavalla siihen, että käytännössä kyse on USPA-asianhallintajärjestelmään tallennettavista asiakirjamuotoisista päätöksistä. Kuten jaksossa 2 on kuvattu, kunnilla ei ole suoraa tallennusmahdollisuutta USPA-asianhallintajärjestelmään. Kunnilla ei vesilain sääntelyn nojalla ole pakollista tallennusvelvollisuutta ympäristönsuojelun tietovarantoon. Tämän vuoksi pykälässä ei olisi käytännön tarvetta tehdä vastaavaa sääntelyllistä eroa rakenteellisen ja asiakirjamuotoisen tiedon välillä, kuin mitä ympäristönsuojelun tietovarantoon ympäristönsuojelulain nojalla tallennettavia tietoja koskevassa sääntelyssä ja maaperän tilan tietovarantoa koskevassa sääntelyssä.

3 §. Viranomaisen oikeus saada tietoja maksutta. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, sillä asiasta on yleislainsäädäntöä.

19 luku. Voimaantulo

21 §. Vesipäätösrekisteri. Nykyisen pykälän mukaan vanhan vesilain 12 luvun 11 §:ssä tarkoitettu vesipäätösrekisteri siirtyy osaksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmää. Tämä säännös korvattaisiin sääntelyllä, jonka mukaan kyseiseen vesipäätösrekisteriin sovellettaisiin ympäristönsuojelulain 19 a luvun sääntelyä, joka koskee ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta, tietovarantoon liittyviä vastuita ja oikeutta saada tietovaranon salassapidettäviä tietoja. Muutoksen tarkoitus olisi tässäkin, vastaavasti kuin 12 luvun 6 §:ssä (vesiyhteisörekisteri), selkiyttää vesilain ja ympäristönsuojelulain sääntelyn välistä suhdetta, joka nykyisin on osin päällekkäistä ja ristiriitaista.

6.6Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta

1 §. Tarkoitus. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti selkeyden vuoksi. Sen mukaan laissa säädettäisiin myös vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannosta ja tiedonhallinnasta. Kokonaisuuteen kuuluisivat myös muun muassa osin nykyiseen vakiintuneeseen käytäntöön perustuvat tehtäviä, vastuita, tietojen luovuttamista ja julkaisemista sekä rekisteröityjen oikeuksien toteuttamista koskevat säännökset.

10 d §.Pohjavesialueen määrittämisen ja luokituksen valmistelu. Tekninen muutos kohdistuisi pykälän 2–3 momenttiin. Momenteissa ympäristönsuojelun tietovaranto muutettaisiin vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannoksi. Lisäksi tarkennettaisiin säännöstä siten, että pohjavesiä koskeva tieto on tallennettava kyseiseen vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon (28 c §).

Osa pohjavesialueita koskevista tiedoista on ympäristötiedon lisäksi pohjavesialueen sijaintia ja rajoja koskevia paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Pohjavesialueet sijaitsevat kiinteistöillä, joiden omistajatiedot ovat saatavissa muiden järjestelmien kautta.

Näiden 2 momentissa tarkoitettujen välillisten henkilötietojen käsittely olisi välttämätöntä pykälässä ehdotettujen viranomaisten velvollisuuksien täyttämiseksi ja muodostaisi selkeän oikeudellisen perustan velvoitteiden edellyttämälle henkilötietojen käsittelylle. Henkilötietojen käsittely ei kuitenkaan sisältäisi erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien tietojen käsittelyä. Säännöksessä olisi kyse tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kansallisen liikkumavaran käytöstä. Jäljempänä 28 d §:ssä tarkoitetun tietovarannon tietosisältö sisältäisi pohjavesiä koskevia paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin ja muita henkilötietoja vain siinä määrin kuin on tarpeellista tietovarannon käyttötarkoituksen toteuttamiseksi pohjavesialueiden osalta. Kansallisen sääntelyn voidaan näin ollen arvioida täyttävän yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa kansallisen liikkumavaran käytölle asetetut yleisen edun ja oikeasuhteisuuden vaatimukset, ja olevan välttämätöntä suhteessa yleistä tietosuoja-asetukseen ja yleiseen tietosuojalakiin.

Ehdotettu päivitys momentissa 3 tarkoittaisi, että jatkossa tiedot talletettaisiin vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon. Valtuuden nojalla voitaisiin antaa lain sääntelyä täsmentäviä säännöksiä. Vesienhoidon järjestämisestä annettu valtioneuvoston asetus (1040/2006) sisältää 8 e §:ssä (muutos 929/2016) pohjavesiä koskevia täsmentäviä säännöksiä.

10 f §.Pohjavesialueen suojelusuunnitelman valmistelu. Pykälän 1 ja 3 momentti säilyisivät ennallaan ja vain pykälän 2 momentin sisältöä tarkistettaisiin. Pykälän 1 momentti sisältää edelleen säännökset kuulemisesta ja lausuntojen pyytämisestä.

Uuden 2 momentin perusteella kunnan olisi jatkossa tiedotettava suojelusuunnitelman valmistumisesta sen sijaan, että sen olisi julkaistava suojelusuunnitelma ja tiedotettava siitä. Ehdotus turvaa osaltaan pohjavesien käyttöä yhdyskuntien vesihuollossa.

Kunnan velvollisuus toimittaa valmis suojelusuunnitelma vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaiselle säilyisi ennallaan. Säännöksessä ympäristönsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannolla.

Suojelusuunnitelma on kunnan vapaaehtoisuuteen perustuva suunnitelma kunnan alueelle sijoittuville pohjavesialueille. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma sisältää sijaintia koskevia tietoja, jotka ovat myös henkilötietoja ja ympäristötietoja. Ne eivät kuitenkaan sisältäisi arkaluoteisia henkilötietoja. Näiden 10 f §:n mukaisten valmistelussa tarvittavien henkilötietojen käsittely on välttämätöntä, jos kunta päättää laatia tai päivittää suojelusuunnitelman. Sen sijaan välttämätöntä ei olisi enää suunnitelman julkaiseminen yleisessä tietoverkossa.

26 b §.Merenhoitosuunnitelma. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin tarkistus. Se jaettaisiin selvyyden vuoksi kahteen osaan. Pykälän 3 momentin toinen osin uusi virke sisältäisi informatiivisen viittauksen viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annettuun lakiin.

Pykälän 3 momentin kolmannen virkkeen sanamuotoa tarkistettaisiin vastaamaan säännöksen alkuperäisiä perusteluja, joiden mukaan kyseessä olisi aineellinen säännös (HE 323/2010 vp). Pykälän 3 momentissa säädettäisiin merenhoitosuunnitelman ympäristöselostuksesta ja siitä, että viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien laitosten tiedonantovelvollisuuteen sovellettaisiin vesienhoitosuunnitelmaa koskevan 11 §:n 4 momenttia.

Luku 5. Erinäiset säännökset, tietovarannot ja tiedonhallinta

Luvun otsikkoon lisättäisiin maininnat sekä tietovarannosta että tiedonhallinnasta. Luvun otsikon muutos on tarpeen selvyyden vuoksi. Luvun 5 uusi nimi olisi siten ”Erinäiset säännökset, tietovarannot ja tiedonhallinta”. Luku sisältäisi jatkossa uusia tietovarantoa ja tiedonhallintaa koskevia säännöksiä ehdotetuissa pykälissä 28 c–28 h.

Ehdotetut lukuun 5 lisättävät aineelliset säännökset olisivat uusia ja ne ovat tarpeen, koska vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa koskevan sääntelyn kytkös ympäristönsuojelun tietojärjestelmään purettaisiin. Säännökset olisivat myös tarpeen siitä syystä, että niissä on välttämätöntä ottaa huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset. Perusteluissa myös kuvataan kansallisen liikkumavaran käyttöä säännöskohtaisesti.

28 c §.Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto. Pykälässä säädettäisiin vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannosta ja sen käyttötarkoituksesta. Pykälä muodostaisi perustan tietojen käsittelylle ja siten viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiselle vesien- ja merenhoidossa. Tämän lain lisäksi tehtävistä säädetään esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksesta annetussa laissa ja tarkentavia säännöksiä sisältyy valtioneuvoston asetuksiin.

Tietovarannon tiedot ovat ympäristötietoja, osin paikkatietoja sekä muun muassa näytteenottoon liittyviä tietoja kuten yritysten tai henkilöiden nimiä. Tiedot sisältävät siten jossain määrin myös henkilötietoja ja paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Joidenkin tietojen henkilötietoluonteesta johtuu, että tietovarantoa koskevia rekisteriä koskevia säännöksiä ehdotetaan myös lisättävän lakiin (28 g §).

Tietovarannon käyttötarkoitusta koskevassa sääntelyssä ei erikseen mainittaisi tutkimusta ja tilastointia, sillä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaan ne katsotaan aina henkilötietojen ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa yhdenmukaisesi käyttötarkoitukseksi, josta ei tarvitse erikseen säätää.

Tietovarannon tiedoilla on vakiintuneesti ja laajasti sellaista käyttöä, josta ei ole perusteltua säätää erikseen. Tällaista käyttöä ovat muun muassa edellä mainittu tutkimuskäyttö kuten myös se, että päätöksentekoa varten tuotetaan arviointeja ja kehitetään uusia vesiensuojelun menetelmiä. Tällaista muuta käyttöä on myös julkisten tietojen saattaminen yleisön saataville nykyiseen tapaan. Esimerkiksi tietovarannon tietoja on nykyisin jo saatavilla yleisessä tietoverkossa muun muassa

Suomen ympäristökeskuksen verkkopalveluista. Tietovarannon tietoja on saatavilla myös maa- ja metsätalousministeriön paikkatietoinfrastruktuurilainsäädännön perusteella. Nämä

INSPIRE-aineistoluettelon mukaiset aineistot ovat rajapintapalveluina.

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva sääntely liittyisi yleisen tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuta koskeviin vaatimuksiin. Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että tietovarantoon kerättäisiin vain käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja.

Pykälässä perustettaisiin vesienhoitoa ja merenhoitoa koskeva tietovaranto. Pykälän 1 kohdan mukaan vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa käytetään vesienhoidon ja merenhoidon suunnitteluun ja toimeenpanoon sekä niitä koskevien tietojen käsittelyyn. Tietojen käsittelyllä tarkoitetaan esimerkiksi tietojen keräämistä, kokoamista, käsittelyä ja tallentamista sekä luovuttamista. Näistä tehtävistä säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja niiden nojalla annetuissa asetuksissa (1303/2004, 1040/2006, 1022/2006, 980/2011).

Tietojen käsittelyyn kuuluu myös sellaisten paikkatietojen käsittelyä, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Näillä tarkoitettaisiin tässä yhteydessä välillisiä henkilötietoja pohjavesialueiden sijainnin sekä niihin liittyvien havaintoputkien ja seuranta-asemien sekä yksittäisten kiinteistöjen kaivoja koskevien tietojen osalta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat hydrologiseen tietoon perustuen määrittäneet lain 2 a luvun ja asetuksen 1040/2006 2 a luvun mukaisesti pohjaveden muodostumisalueen rajat. Nämä tiedot koskevat sijaintia kiinteistöillä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat myös luokitelleet pohjavesialueet vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella eri luokkiin. Luokitellut pohjavesialueet ovat pohjavesimuodostumia vesienhoidon näkökulmasta. Pohjavesialueiden määrittäminen ja luokittelu on saatettu valmiiksi Manner-Suomessa lukuun ottamatta joitakin Lapin kuntien alueilla sijaitsevia kohteita.

Pohjavesialueita on noin 5000 ja pohjavesien seuranta-asemia noin 80. Pohjavesiä koskeviin tietoihin sisältyy henkilötietoja myös silloin, kun yksittäistä kaivon sijaintia koskevassa tiedossa on henkilön sukunimi. Tiedoissa ei kuitenkaan ole kyse erityisiä henkilötietoryhmiä koskevista tiedoista.

Tietovarantoon sisältyisi myös henkilötietoja liittyen pintavesien ja pohjavesien näytteenottoon ja analysointiin. Nämä tiedot ovat henkilöiden nimiä ja esimerkiksi yritysten nimiin sisältyviä henkilöiden nimiä. Tietoihin voi sisältyä myös yrityssalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja kuten edellä on selostettu. Näitä tietoja on tarve sisällyttää tietovarantoon sen vuoksi, että voidaan selvittää näytteenottoon ja käsittelyyn sekä tuloksiin liittyviä kysymyksiä. Tietojen sisällyttäminen tietovarantoon on siten perusteltua. Ehdotetulla pykälällä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista kansallista liikkumavaraa.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoidon ja merenhoidon viranomaisia koskeva perussäännös sisältyy lain 4 §:ään. Sen mukaan ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat ja seuraavat toimialoillaan tämän lain täytäntöönpanoa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen tehtävistä säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 5 §:ssä ja vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaisen tehtävistä lain 6 §:ssä.

Kullakin vesienhoitoalueella vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen tehtäviin kuuluu muun muassa laatia selvitys vesien ominaispiirteistä, selvitykset ihmisen aiheuttamista vaikutuksista vesiin sekä vedenkäytön taloudelliset selvitykset. Vesienhoidossa vesienhoidon järjestämisviranomainen valmistelee vesien tilan luokittelun, järjestää vesien seurannan ja laatii vesien seurantaohjelman, valmistelee vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman.

Ympäristöministeriö laatii yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa merenhoitosuunnitelman Suomen aluevesille ja talousvyöhykkeelle. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen tehtäviin kuuluu osallistua meriympäristön tilanarvioinnin laatimiseen, tehdä tarvittavia selvityksiä meriympäristön hyvän tilan määrittämiseksi ja ympäristötavoitteiden sekä niihin liittyvien indikaattoreiden asettamiseksi sekä valmistella merenhoitosuunnitelmaa ja sen toimenpideohjelmaa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen osallistuu myös omalla toimialueellaan muiden Itämeren valuma-alueella sijaitsevien valtioiden kanssa tehtävään merenhoidon suunnittelun yhteistyöhön, josta vastaa ympäristöministeriö. Järjestämisviranomaisen tehtävänä on lisäksi osallistua Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman Itämeren tilan seurantaohjelman laatimiseen, järjestää seuranta rannikkovesille.

Pykälän

1 kohdan perusteella tietovarantoa käytetään myös muiden tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen. Muita vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisia tehtäviä ovat esimerkiksi pohjavesiä koskevaan ympäristötietoon liittyvät tehtävät. Pohjavesialueen määrittäminen ja luokitus on osa vesienhoidon suunnittelua. Pohjavesialueet vastaavat vesien- ja merenhoidon järjestämislain mukaisia pohjavesimuodostumia. Vesienhoidon järjestämisviranomaiselle kuuluvat tehtävät pohjavesialueen määrittämisessä ja luokituksessa. Niissä on osaksi kyse ympäristötiedon merkitsemisestä tietovarantoon ja osaksi kyse on vesipuitedirektiiviin sekä pohjavesidirektiivin perustuvasta velvoitteesta. Vesienhoidon tarkoittamat pohjavesimuodostumat vastaavat vesien- ja merenhoidon järjestämislain ja asetuksen mukaisesti 1-luokan, 2-luokan ja E-luokan pohjavesialueiksi. Pohjavesiä koskevat sijaintitiedot ovat myös paikkatietoja.

Välillisesti ne sisältävät myös henkilötietoja, koska paikkatieto on yhdistettävissä kiinteistöön ja sitä kautta lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin avulla myös yksittäiseen henkilöön. Kyseessä eivät kuitenkaan olisi arkaluonteiset tiedot.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa säädetään myös pohjavesialueen suojelusuunnitelmasta. Suojelusuunnitelma on vapaaehtoinen, kuntien käytössä oleva väline, jolla hallitaan pohjavesiin kohdistuvia riskejä ja siten turvataan talousveden saanti. Kunta voi laatia suojelusuunnitelman alueellaan olevalle pohjavesialueelle. Jos suunnitelma laaditaan, sen laatimisessa noudatetaan myös lain 10 f §:ää. Suomessa vesipuitedirektiivin vaatimia ominaispiirteiden lisätarkasteluja toteutetaan pohjavesialueen suojelusuunnitelmalla.

Pykälän 2 kohdassa lueteltaisiin nimenomaisesti kolmeen maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lakiin sisältyviä lakisääteisten tehtävien mukaisia vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon käyttötarkoituksia. Tämä olisi perusteltua selvyyden vuoksi.

Kohdan alkuosan perusteella vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa käytettäisiin maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vesihuoltolain (119/2001) 4 §:n 5 momentissa tarkoitettujen tietokokonaisuuksien tuottamisessa. Raportoitavia tietokokonaisuuksia koskeva sääntely perustuu EU:n uuden juomavesidirektiivin täytäntöönpanoa koskeneisiin säädösmuutoksiin (HE 196/2022 vp), jotka ovat voimassa 12.1.2022 lukien. Tässä yhteydessä vesihuoltolakiin (muutoslaki 1259/2022) lisättiin säännös siitä, että tietoja kootaan terveydensuojelulain 19 a §:ssä säädetyn talousvettä toimittavan laitoksen riskienhallintasuunnitelman laatimiseen.

Suomen ympäristökeskus kokoaisi edelleen tarvittavat tietokokonaisuudet käyttäen muun muassa tietovarannon tietoja ja toimittaisi ne Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen velvollisuus on raportoida tietokokonaisuudet EU:n komissiolle perustuen terveydensuojelulain 21 §:ään. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannosta nämä tiedot saataisiin viranomaiskäyttöön erityisesti sen varmistamiseksi, että niistä voidaan koota tietokokonaisuuksia Euroopan komissiolle juomavesidirektiivin täytäntöönpanon seurantaa varten.

Tietokokonaisuuksien tuottamisessa hyödynnetään vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon lisäksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vesitietovarantoja. Tietoja käsittelisi siten edelleen Suomen ympäristökeskus ja se luovuttaisi tietokokonaisuudet Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (vesihuoltolain 4 §:n 5 mom.). Tiedot eivät sisältäisi erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja. Tietojen joukossa olisi myös esimerkiksi pohjavesiä koskevia paikkatietoja, jotka ovat myös henkilötietoja.

Pykälän 2 kohdan virkkeen jälkiosan mukaan tietovarantoa käytettäisiin tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010, tulvariskilaki) mukaisissa menettelyissä. Tulvariskilain 12 §:n mukaan tulvariskien hallinta ja vesienhoito sovitetaan yhteen. Mainitun lain määritelmissä sekä valtuussäännöksissä on myös otettu huomioon vesienhoidon järjestämistä koskevan sääntelyn sisältöä.

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa käytettäisiin myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain (421/2009) mukaiseen tarkoitukseen. Paikkatietoinfrastruktuurilainsäädäntö ei sisällä esimerkiksi tietovarantoa tai rekistereitä koskevaa sääntelyä, vaan näistä olisi säädettävä aineellisessa lainsäädännössä. Tästä syystä ei mainittuun lakiin ehdoteta muutoksia, vaan tietovarantoa ja tiedonhallintaa koskevat vesienhoidon ja merenhoidon uudet säännökset muodostaisivat perustan nykyiselle INSPIRE-lainsääntöön perustuvalle käytännölle vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon sisältyvien tietojen osalta.

Paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain mukaan paikkatietoa hallinnoivan viranomaisen on muun muassa huolehdittava siitä, että yhteiskäyttöinen paikkatietoaineisto on saatavilla tietoverkossa aineiston katselua ja latausta varten. Soveltamisalaan kuuluvat paikkatietoaineistot ja -palvelut ovat muun muassa hydrografia ja ympäristön tilan seurantalaitteet ja -paikat sekä merialueet. Paikkatietoinfrastruktuurista annettu valtioneuvoston asetus

(725/2009)

liitteineen sisältää tarkemmat säännökset lain soveltamisalaan kuuluvista paikkatietoaineistoista. Näitä ovat muun muassa aineistot vesistöalueista, vesialueista, vesimuodostumista ja kanavista sekä pohjavesialueista samoin kuin aineistot ympäristön tilan seurantaverkoista ja -laitteista. Suomen ympäristökeskus saattaa nämä paikkatiedot yleisesti saataville yleisen tietoverkon kautta. Näitä tietovarannon tietoja on saatavilla maa- ja metsätalousministeriön paikkatietoinfrastruktuurilainsäädännön perusteella julkaistavasta aineistoluettelosta, kuten edellä on esitetty.

Pohjavesialueiden sijaintia koskevat tiedot, samoin kuin havaintoputkia ja seuranta-asemia koskevat tiedot ovat luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Lisäksi tiedoissa voi olla myös henkilötietoja kuten etu- ja sukunimiä. Joidenkin yksityisomistuksessa olevien, pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevien yksittäisten kaivojen tiedoissa voi olla henkilötietoja sukunimen muodossa. Yksityisten kaivojen tietoja ei julkaista tietoverkossa. Pohjavesiä koskevat tiedot eivät kuitenkaan sisältäisi arkaluonteisia henkilötietoja.

Pykälän 3 kohta sisältäisi säännöksen siitä, että tietovarantoa käytettäisiin ympäristönsuojelulain ja vesilain ja muiden sellaisten lakien mukaisiin viranomaismenettelyihin, joissa tarvitaan vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja.

Näitä ovat esimerkiksi ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset lupa-, rekisteröinti-, ilmoitus-, valvonta- ja hallintopakkoasiat. Vesien sitovista tilatavoitteista samoin kuin vesienhoidon suunnittelun poikkeuksista päättää valtioneuvosto kuuden vuoden välein. Nämä vesiä koskevat tiedot sisältyvät myös tietovarantoon. Vesimuodostumakohtaiset tilatavoitteet ovat ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisia lupaedellytyksiä 1.1.2025 lukien (muutossäädökset 996–998/2024). Lupaviranomainen voi lisäksi poiketa ympäristönsuojelulain tai vesilain mukaisen lupa-asian yhteydessä vesien ympäristötavoitteista (vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki 20 c §, muutos 996/2024).

Lisäksi esimerkiksi pohjavesialuetiedot ovat erittäin merkityksellistä tietoa ympäristönsuojelulain täytäntöönpanoon liittyvien muidenkin viranomaismenettelyiden kannalta. Ympäristönsuojelulaissa säädetään pohjaveden pilaamiskiellosta (YSL 17 §), ja sen 14 luvussa pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamisesta. Ympäristölupamääräyksissä on annettava määräykset myös maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ehkäisemisestä (YSL 52 §). Lisäksi ympäristönsuojelulaissa säädetään erikseen myös luvanvaraisuudesta pohjavesialueella (YSL 28 §). Ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaan esimerkiksi eräät mainitun lain liitteen 2 mukaiset rekisteröitävät toiminnat ja liitteen 4 mukaiset ilmoituksenvaraiset toiminnat vaativat ympäristöluvan, mikäli toiminta sijaistee pohjavesialueella.

Tietovarantoa käytettäisiin myös muiden sellaisten lakien mukaisiin viranomaismenettelyihin, joissa tarvitaan vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja.

Esimerkiksi pohjavesitiedot otetaan huomioon myös alueidenkäyttölain

(132/1999)

mukaisessa alueiden käytön suunnittelussa, jota koskeva lainsäädäntöuudistus on vireillä (tilanne 9.6.2026) eduskunnassa (HE 70/2026 vp). Kaavaa laadittaessa tulee selvittää muun muassa sen ympäristövaikutukset, joihin kuuluvat myös vaikutukset pohjavesiin. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen

(895/1999)

perusteella arvioidaan suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun muassa maa- ja kallioperään ja veteen. Pohjavesivaikutusten tarkastelulla on merkitystä kaavaratkaisun sisältöön ja myöhemmin eri toimintojen ja hankkeiden lupamenettelyissä.

Alueidenkäyttölakiin (8 a luku) perustuvassa merialuesuunnittelun tarkoituksena on edistää merialueen eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja kasvua, merialueen luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä meriympäristön hyvän tilan saavuttamista. Suunnittelussa tarkastellaan eri käyttömuotojen tarpeita ja pyritään sovittamaan ne yhteen. Tarkasteltavia käyttömuotoja ovat erityisesti energia-alat, meriliikenne, kalastus ja vesiviljely, matkailu, virkistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Merialuesuunnittelussa on kiinnitettävä huomiota merialueen ominaispiirteisiin sekä maan ja meren vuorovaikutukseen. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota maanpuolustuksen tarpeisiin. Merialuesuunnitelmia laadittaessa hyödynnetään vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja. Alueidenkäyttölain uudistuksessa (HE 70/2026) ehdotetaan, että merialuesuunnittelua koskeva sääntely sisältyisi uuden lain 13 lukuun.

Tietovarannon tietoja tarvitaan myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin (252/2017) perustuen. Vesienhoidossa ja merenhoidossa kerätyt tiedot ovat luonteeltaan lähtötietoja, joita esimerkiksi luvanhakija hyödyntää ympäristölupa-asiassaan. Tiedot tarkentuvat YVA-menettelyssä sekä lupahakemukseen liitetyissä toimintoa tai hanketta koskevissa selvityksissä. Edellä on myös selostettu vesien ympäristötavoitteiden merkitystä ympäristöluvan ja vesilain mukaisen luvan edellytyksinä kohdan 3 perusteluissa.

Maa-aineslain

(555/1981)

mukaisessa lupamenettelyssä tulee sovellettavaksi ainesten ottamisen rajoitukset, joista säädetään lain 3 §:ssä. Maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu esimerkiksi erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Maa-ainesasetuksen

(926/2005)

perusteella ottamissuunnitelman tulee sisältää tarvittavassa laajuudessa muun muassa meren tai vesistön rantavyöhykkeelle sijoittuvan ottamisalueen osalta perustelut sijoittaa toiminta rantavyöhykkeelle sekä selvitys ottotoiminnan vaikutuksista rantaluontoon ja -maisemaan.

Lisäksi tietovarannon tietoja tarvitaan useiden muiden lakien mukaisissa menettelyissä. Näitä ovat muun muassa patoturvallisuuslaki (494/2009), rakentamislaki, luonnonsuojelulaki ja kaivoslaki (621/2011) sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettu laki (390/2005). Tietovarannon sisältämien tietojen käyttö on laajaa. Luetteloa kaikkien muiden lakien mukaisista lupamenettelyistä ja muista menettelyistä ei siten voida tyhjentävästi sisällyttää säännökseen.

Pykälän 4 kohdan mukaan tietovarantoa käytetään myös tietojen keräämiseen ja toimittamiseen Euroopan unionille sekä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen.

Vesipuitedirektiivi ja meristrategiapuitedirektiivi edellyttävät raportointia EU:n komissiolle. Vesienhoidossa sähköinen raportointi EU:lle perustuu EU:n vesijohtajien yhteisesti sovittuun menettelyyn Euroopan ympäristökeskuksen raportointijärjestelmän kautta. Vesipuitedirektiivin raportointia koskeva artikla 15 edellyttää valtioneuvoston hyväksymien vesienhoitosuunnitelmien toimittamista komissiolle. Suunnitelmat sisältävät vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 11 §:ssä säädetyt tiedot ja vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 23 §:n ja sen liitteen 5 mukaiset tiedot. Lisäksi tulee raportoida toimenpiteiden toteutumisesta komissiolle kolmen vuoden päästä suunnitelmien valmistumisesta.

Raportointia varten kansallisia toimenpiteitä voidaan yhdistää isommiksi toimialakohtaisiksi kokonaisuuksiksi ja ne raportoidaan lukumäärinä tai prosenttiosuuksina. Raportointivelvollisuus perustuu vesipuitedirektiiviin 15 artiklan kohtiin 1 ja 3.

Merenhoidossa EU-raportointi kattaa meriympäristön tilan arvioinnin, hyvän tilan määrityksen, ympäristötavoitteet, seurantaohjelman ja toimenpideohjelman sekä poikkeukset. Raportointi tehdään useissa kohdin suunnittelumenettelyä. Määräaika suunnittelun vaiheiden raportointiin on kolme kuukautta kunkin vaiheen valmistumisesta. Raportointivelvollisuus perustuu useisiin meristrategiapuitedirektiivin artikloihin (artiklat 8–11 ja 13–14).

Vesienhoidon tietoihin sisältyviä veden ottoa koskevia tietoja raportoidaan vain siten, että tarkkaa sijaintia koskevaa tietoa ei esitetä. Näin salassa pidettävät yksityiskohdat eivät sisällyt raportointiin. Merenhoidon raportointi ei sisällä salassa pidettäviä tietoja.

Ehdotetun vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja käytetään myös juomavesidirektiivin velvoitteiden toteuttamiseen siten, että Suomen ympäristökeskus kokoaa aineistot Ruokavirastoa varten.

Tietovarantoa käytettäisiin edelleen myös Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen. Näitä velvoitteita seuraa ennen kaikkea Itämeren suojelukomissio HELCOM:n puitteissa tehtävästä kansainvälisestä yhteistyöstä. HELCOM on valtiosopimuspohjainen kansainvälinen järjestö, joka on perustettu vuonna 1974. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen neuvoteltu uusi Helsingin sopimus (SopS 2/2000) tuli voimaan 17.1.2000. HELCOM:n osapuolia ovat kaikki Itämeren rantavaltiot sekä EU, ja sen toiminnan tavoitteena on Itämeren hyvän tilan saavuttaminen.

28 d §.Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietosisältö. Pykälä jaettaisiin neljään momenttiin. Pykälässä huomioitaisiin myös uutena sääntelynä asiakirjamuotoisen ja rakenteellisen tiedon ero.

Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista kansallista liikkumavaraa. Tietovarantoon sisällytettävien henkilötietojen olisi oltava asianmukaisia ja olennaisia ja niiden tulisi rajoittua siihen, mikä on tarpeellista suhteessa tarkoituksiin, joita varten henkilötieoja käsitellään (tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohta).

Momentti 1 sisältäisi neljäkohtaisen luettelon tietovarannon tietosisällöstä. Pohjavedet, pintavedet ja rannikkovedet on rajattu laissa säädetyin edellytyksin vesimuodostumiksi.

Momentin 1 kohdan 1 mukaan tietovarantoon tallennettava tieto sisältäisi vesimuodostumia, niiden rajauksia, ominaispiirteitä, tilaa ja ympäristötavoitteita koskevat tiedot. Myös paineita koskevat tiedot kuuluisivat näihin tietoihin samoin kuin vesimuodostuman yksilöivä tunnus ja nimi. Seurannan tulokset muutetaan vesien tilan luokittelussa käyttäviksi muuttujiksi. Tilan luokittelussa perustuu muuttujien luokittelujaksolle laskettuun arvoon.

Pohjavesialueita ja niihin liittyviä havaintoputkia sekä seuranta-asemia koskevat tiedot ovat luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Pohjavesialueiden, havaintoputkien ja seuranta-asemien sijainnin perusteella ne voidaan paikantaa kiinteistöille. Kiinteistöjen omistajatiedot saa Maanmittauslaitoksen rekistereistä. Kyseessä eivät kuitenkaan ole erityisiä henkilötietoryhmiä koskevat tiedot.

Pintavesimuodostumista on tiedot kemiallisesta ja ekologisesta tilasta ja pohjavesimuodostumien osalta määrällisestä ja kemiallisesta tilasta. Ympäristötavoitteita koskevat tiedot kattavat vesien tilan lisäksi niitä koskevien vesienhoidon poikkeuksia koskevat tiedot. Näitä ovat vesien tilatavoitteen saavuttamisen pidennetty määräaika ja alennetut tilatavoitteet sekä poikkeusten käytön perustelut. Tietovaranto tulisi sisältämään myös tiedot lupiin sisältyvistä lain 20 c §:n nojalla myönnetyistä poikkeuksista sekä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b §:ään perustuvista sekoittumisvyöhykkeistä.

Momentin 1 kohdan 2 perusteella tietovaranto sisältäisi vesienhoidon tilan luokittelussa ja merenhoidon tilan arvioinnissa käytettävät vesienhoidon ja merenhoidon seurantaohjelmien tuottamat seurantatiedot.

Vesienhoidossa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen hankkii palvelun markkinoilta kilpailuttamalla seurannan. Näissä tiedoissa voi myös olla henkilötietoja siltä osin, jos yritysten nimissä on henkilöiden nimiä. Käytännössä seurantatiedot siirretään vesilaboratorioista suoraan Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmiin.

Pintavesien ekologisen tilan seurantatiedot kattavat muun muassa kasviplankton- ja pohjaeläinseurannan tulokset.

Pintavesien kemiallisen tilan arviointia varten kootut seurantatiedot kattavat vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset.

Pohjaveden laatua ja määrää koskevat tiedot olisivat myös tässä kohdassa tarkoitettuja tietoja.

Merenhoidossa meriympäristön tilan seuranta perustuu merenhoidon seurantaohjelmaan ja sen alaohjelmiin. Seurannan tietoja tuottavat useat tutkimuslaitokset vesien- ja merenhoitolain 4 §:n 4 momentin perusteella. Seurannassa on mukana myös muita sidosryhmätahoja kuten yhdistyksiä. Tätä laaja-alaista seurannan yhteistyötä koordinoi Suomen ympäristökeskus. Seurantatiedot siirretään myös suoraan Suomen ympäristökeskuksen järjestelmiin.

Momentin 1 kohta 3 koskee vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman toimenpiteiden tietoja. Vesienhoitosuunnitelmissa on yhteenveto vesienhoitoalueen toimenpiteistä. Vesienhoidon osalta toimenpiteiden tiedot sisältyvät erillisiin toimenpideohjelmiin. Se sisältää muun muassa vesienhoidon perustoimenpiteet ja vesienhoidon täydentävät toimenpiteet. Tiedot suunnitelluista toimenpiteistä tulevat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaiselta, joka vastaa toimenpideohjelman laatimisesta. Vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomaisen tehtävänä on edistää ja seurata toimenpiteiden toteuttamista ja tuottaa tiedot toimenpiteiden toteutumisesta.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen laatii yhteistyössä useiden viranomaisten ja laitosten kanssa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman ja se voi koskea yhtä tai useampaa merivesien osaa. Merenhoidon järjestämisasetuksessa (980/2011) muun muassa tarkennetaan toimenpideohjelman toimenpiteiden kohdentamista, aluejakoa ja sisältöä.

Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa määritetään meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vaadittavat toimenpiteet. Toimenpideohjelmaan sisältyy myös alueellisia suojelutoimenpiteitä. Vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomainen edistää ja seuraa merenhoidon toimenpiteiden toteuttamista, johon osallistuvat toimialallaan useat viranomaiset ja laitokset.

Momentin 1 kohdan 4 mukaan myös muiden kuin 1–3 kohdissa tarkoitetut vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman valmistelussa hyödynnettävät tarpeelliset tiedot kuuluisivat tämän tietovarannon tietosisältöön.

Vesienhoidossa ja merenhoidossa käytetään laajasti tietoja eri hallinnonaloilta, joita viranomaiset ja laitokset tuottavat ja kokoavat vesienhoitosuunnitelmia ja merenhoitosuunnitelmaa varten. Osa näistä tiedoista sisältyy siten jo muihin tietovarantoihin kuten esimerkiksi luonnonsuojelun tietovarantoon tai maa- ja metsätalousministeriön tai Luonnonvarakeskuksen tietovarantoihin. Kun näiden muiden tietovarantojen tiedoista tuotetaan, kootaan ja toimitetaan osin myös vesienhoidossa ja merenhoidossa käytettäväksi, tulee tiedoista tältä osin käyttötarkoituksen perusteella myös vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja. Kyseessä ovat sellaiset tiedot, joita tarvitaan vesien- ja merenhoidossa.

Kohdassa tarkoitettuja tietoja olisivat esimerkiksi vesimuodostumiin kohdistuvat ihmistoiminnan vaikutukset, josta säädetään vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) 6 §:ssä. Tiedot tuotetaan mallintamalla alueidenkäyttötietojen perusteella niistä tiedoista, jotka sisältyvät maa- ja metsätalouden tietovarantoihin. Lisäksi painetietoina tarkastellaan myös veden ottoa ja patoamista. Vesipalveluja koskevat tiedot kuuluisivat myös tässä kohdassa tarkoitettuihin tietoihin. Myös vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen laatii inventaarion päästöistä ja valumista. Myös nämä tiedot olisivat olennaisia vesienhoidon ja merenhoidon tietoja.

Käytännössä jokin tieto voi siten olla usean tietovarannon tietoa. Käyttötarkoituksen näkökulmasta on keskeistä, että tietovaranto sisältäisi käyttötarkoituksen mukaisia tarpeellisia tietoja.

Ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin siitä, että myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voi sisältyä tietovarantoon. Kyseessä olisivat tietovarannon käyttötarkoituksen kannalta tarpeelliset tiedot. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeissa saatetaan kerätä vesiä koskevia tietoja. Myös nämä tiedot tallennetaan tietovarantoon. Käytännössä tietovaranto saattaisi sisältää myös käyttötarkoituksen mukaisia tarpeellisia henkilötietoja. Sekä vesienhoidossa että merenhoidossa tietoihin sisältyy näytteenottajien ja laboratorioanalyysejä tehneiden henkilöiden nimiä. Myös yritysten nimissä voi olla nimiä, jolloin nekin ovat henkilötietoja. Kyse ei kuitenkaan olisi erityisiä henkilötietoryhmiä koskevista tiedoista.

Momentti 3 sisältäisi vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietojen ja ympäristönsuojelun tietovarannon yhteyden. Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten toimintojen tai hankkeiden tietoja vesiin kohdistuvista vaikutuksista voidaan käyttää vesien- ja merenhoidossa.

Säännökset toiminnan ja hankkeen vaikutuksia koskevien tietojen käytöstä vesienhoidossa ja merenhoidossa sisältyvät ympäristönsuojelulain 62 §:ään ja vesilain 3 luvun 11 §:ään. Määräyksiä sisältyy ympäristölupiin ja vesilain mukaisiin lupiin. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi pintavesin laatua koskevat tarkkailutiedot ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailutiedot. Myös pohjaveden ottoa koskeviin vesilain mukaisiin lupiin sisältyy pohjaveden määrää ja tilaa koskevia määräyksiä.

Näiden lupien tarkkailutietoja käytetään vesien- ja merenhoidossa muun muassa vesimuodostumien tilan arvioinnissa ja paineita koskevassa tarkastelussa.

Ehdotettu 4 momentti sisältäisi valtioneuvostolle osoitetun uuden asetuksenantovaltuuden. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista. Ehdotettu valtuussäännös mahdollistaisi tarvittaessa lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen myös tallennettavista henkilötiedoista, kun pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn perusteista ehdotetulla tavalla. Lisäksi on huomattava, että tietovaranto ei sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

28 e §.Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietojen tallennusvastuut. Pykälässä olisi kaksi momenttia. Tallennusvastuut perustuisivat kunkin vesien- ja merenhoitoon osallistuvan viranomaisen ja tutkimuslaitoksen lakisääteisiin tehtäviin. Tallennusvastuu kattaisi myös tallentamisen järjestämisen tietovarantoon liittyen esimeriksi vesitutkimuslaboratorioiden sopimusperusteisen näytteidenottotulosten siirtämiseen teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälän sääntelyllä käytettäisiin myös tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Pykälän

1 momentti sisältäisi säännöksen siitä, että vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 28 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen tallentamisesta vastaavat osaltaan asianomaiset viranomaiset tehtäviensä ja toimialansa mukaisesti. Näitä ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen, vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomainen sekä muut osallistuvat viranomaiset ja tutkimuslaitokset, joiden tehtävistä säädetään tässä laissa ja sen nojalla. Näistä osallistuvista viranomaisista ja niiden tehtävistä säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain lisäksi ja sen nojalla annetuissa valtioneuvoston asetuksissa vesienhoitoalueista

(1303/2004), vesienhoidon järjestämisestä

(1040/2006)

ja merenhoidon järjestämisestä

(980/2011).

Esimerkiksi vesienhoidossa keskeinen tietojen tallentaja on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen. Tietoja tallentaa myös vesienhoidon toimeenpano- ja tukiviranomainen esimerkiksi vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden seurannan osalta. Myös Luonnonvarakeskus tuottaa ja tallettaa kalastotiedot ja kalaston luokitteluindeksit pintavesien ekologisen tilan arviointia varten.

Merenhoidossa tietoja kootaan ja toimitetaan eri viranomaisissa ja tutkimuslaitoksissa. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen sekä muut viranomaiset ja laitokset toimialallaan vastaavat merenhoitosuunnitelman mukaisen seurantaohjelman toteuttamisesta. Rannikkovesien ulkopuolisia merivesiä koskevan seurannan järjestämisestä vastaa Suomen ympäristökeskus yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen, Ruokaviraston, Metsähallituksen sekä puolustusvoimien kanssa. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen järjestää seurannan toimialueensa rannikkovesillä yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa. Lisäksi esimerkiksi Geologian tutkimuskeskus vastaa omalla toimialallaan merenhoitosuunnitelmaa varten tarvittavan tiedon tuottamisesta, kokoamisesta ja toimittamisesta.

Ehdotetun 2 momentin mukaan kukin tietoja tallentava viranomainen ja tutkimuslaitos vastaisivat myös oman toimialansa mukaisten tietojen luovuttamisesta vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon. Tämä edellyttää tietoa tallentavalta sitä, että sen tiedot ovat siirtokelpoisessa muodossa. Säännöksellä varmistettaisiin, että tiedot saadaan tietovarantoon esimerkiksi ilman rajapintaa tai tarvittaessa teknisten rajapintojen avulla.

28 f §.Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa. Pykälän mukaan Suomen ympäristökeskus ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen voisivat julkaista yleisessä tietoverkossa pykälässä tarkoitettuja tietoja.

Ehdotetulla pykälällä luotaisiin henkilötietojen suojaan liittyvä säädöspohja tietovarannon tietosisältöön kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemiselle yleisessä tietoverkossa. Tässä tarkoitetut tiedot ovat myös ympäristötietoja. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin.

Käytännössä julkaistaisiin pohjavesialueita koskevia paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön. Lisäksi säädettäisiin siitä, että tietojen julkaisua voidaan tehdä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä. Tällaisten tietojen julkaisemista tulee säätää lailla, jotta nykyinen käytäntö voisi jatkua. Nykyisin tietovarannon tietoja julkaisee Suomen ympäristökeskus. Ehdotettu sääntely mahdollistaisi myös sen, että myös vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen voisi julkaista tässä pykälässä tarkoitettuja tietoja. Kuten edellä on selostettu, kyse olisi sellaisista paikkatiedoista, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Tiedot olisivat myös ympäristötietoja.

Pykälän sääntelyllä käytettäisiin myös tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista kansallista liikkumavaraa. Julkaistavissa paikkatiedoissa on kyse tiettyjä viranomaistarkoituksia ja toisaalta myös ympäristötiedon jakamista varten kerätyistä tiedoista. Kun tiedot julkaistaan yleisessä tietoverkossa, merkitsee tämä uutta alkuperäisestä käyttötarkoitusta poikkeavaa henkilötietojen käyttötarkoitusta. Ehdotettu sääntely merkitsisi käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta tehtävää poikkeusta, jonka tulee täyttää yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan vaatimukset. Rekisterinpitovastuuta koskevissa säännöksissä (ehdotettu 28 g §) säädettäisiin nimenomaisesti myös rekisterinpitovastuista, jotka liittyvät tietojen julkaisuun yleisessä tietoverkossa. Tietojen julkaisemisesta ei aiheutuisi merkittävää tietosuojariskiä rekisteröidyille ja sääntelyn voidaan todeta sisältävän tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 2 kohdan edellyttämiä suojatoimenpiteitä.

Pykälässä 28 f tarkoitettuun tietovarantoon sisältyvien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa koskevalla sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan. Jos henkilötiedoiksi katsottavia paikkatietoja ei olisi julkaistu yleisessä tietoverkossa, tiedot saisi myös tietopyynnön perusteella ilman, että tietopyyntöä olisi tarpeen perustella. Kyse on mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan vaatimuksesta.

28 g §.Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon liittyvät vastuut. Euroopan tietosuojaneuvoston antamien rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän käsitteitä yleisessä tietosuoja-asetuksessa koskevien suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan (ks. jakso 10) yhteisrekisterinpitäjyyttä on arvioitava ainakin eri viranomaisten käsittelytarpeiden ja käsiteltävien tietojen yhteneväisyyksien kautta.

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon tietoja tallentaisivat nykyiseen sääntelyyn perustuen sekä Lupa- ja valvontavirasto vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisena että Suomen ympäristökeskus. Kyse olisi tiedoista, joiden tallentaminen tietovarantoon on osa mainittujen viranomaisten lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Mainitut viranomaiset myös käyttävät kyseisiä tietoja viranomaistehtävissään. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen ja Suomen ympäristökeskuksen käsittelytarpeet perustuvat samoihin säädöksiin ja liittyvät näiden säädösten mukaisiin tehtäviin.

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että sekä Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaiset kriteerit yhteisrekisterinpitäjyydelle täyttyisivät. Lisäksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen ja Suomen ympäristökeskuksen tietojen tallentaminen ja muu käsittely tapahtuu samoissa tietojärjestelmissä. Yhdistävänä tekijänä olisi näin ollen myös niin sanottu alustakäyttö, jota on käsitelty Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa. Pykälän 1 momentin sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Paikkatietoja ovat pohjavesiä koskevat tiedot ja ne ovat myös henkilötietoja ja ympäristötietoja. Näitä ovat pohjavesialueiden sijaintia koskevat tiedot sekä pohjaveden havaintopaikkoja ja seuranta-asemia koskevat tiedot. Mukana tiedoissa on myös pohjavesialueiden ulkopuolisia yksittäisten kiinteistöjen kaivoja koskevia sijaintitietoja. Näiden luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen lisäksi tietovaranto sisältää luonnollisten henkilöiden nimiä ja yritysten nimiä, joissa on myös henkilöiden nimiä. Kyseessä ovat näytteenottajien henkilöitä koskevia tietoja. Myös yritysten nimissä voi olla henkilöiden nimiä. Tiedot eivät kuitenkaan sisältäisi erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia henkilötietoja.

Yhteisrekisterinpito perustuu siihen, että molemmat viranomaiset vastaavat osaltaan tietosuojalainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttämisestä ja rekisteröityjen oikeuksien toteuttamisesta sen mukaan, mitä tässä pykälässä säädettäisiin. Pykälä sisältäisi säännökset molempien viranomaisten vastuualueista. Pykälässä säädettäisiin myös täsmällisesti yhteisrekisterinpitäjien välisestä vastuunjaosta yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa hyödyntäen.

Pykälän 1 momentti sisältäisi rekisterinpitäjiä koskevan säännöksen. Rekisterinpitäjiä olisi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi molempien rekisterinpitäjien osalta yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite).

Rekisterinpitäjille kuuluisivat EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset velvollisuudet. Rekisterinpitäjän tulee esimerkiksi käsitellä henkilötietoja EU:n tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain mukaisesti. Rekisterinpitäjän tulee mm. määritellä henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja keinot sekä laatia tietosuojaseloste. Rekisterinpitäjien vastuulla ovat muun muassa rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen kuten tietopyyntöihin vastaaminen, tietojen oikaiseminen ja poistaminen.

Rekisterinpitäjien välisen tehtävänjaosta säädettäisiin 2 momentissa.

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen ja Suomen ympäristökeskuksen vastuualueista.

Lähtökohtaisesti rekisterinpitäjä olisi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen vastaisi yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisista velvoitteista kuten esimerkiksi rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta tietovarannon henkilötietojen osalta. Vastuu kattaisi myös tietoverkossa julkaistut 28 f §:n mukaiset paikkatiedot, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Ehdotettu 28 f § mahdollistaisi myös sen, että vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen julkaisisi tietoja yleisessä tietoverkossa. Tältä osin vastuu kuuluisi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaiselle ehdotetun 28 g §:n 2 momentin perusteella.

Momentissa 2 säädettäisiin myös siitä, milloin vastuu olisi Suomen ympäristökeskuksella. Suomen ympäristökeskus vastaisi kuitenkin tietovarannon teknisestä toiminnasta ja käytettävyydestä samoin kuin rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista 28 f §:n nojalla julkaisemiensa henkilötietoluonteen omaavien paikkatietojen osalta. Säännöksessä tarkoitetut tiedot koskevat pohjavesialueita ja niiden havaintopaikkoja, joita Suomen ympäristökeskus julkaisee yleisessä tietoverkossa. Tämä vastaa nykyistä käytäntöä.

Pykälän

3 momentin perusteella vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen vastaisi tietovarantoon kuuluvien tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Säännös on tarpeen, jotta yhteisrekisterinpitäjien vastuut tietopyyntöjen käsittelyssä olisivat selkeät. Tietopyynnöt eivät ole sama asia kuin yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettu rekisteröidyn tarkastusoikeuden käyttäminen. Momentti sisältäisi myös säännöksen, jonka mukaan tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä. Säännös tarkoittaisi, että kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin, eivätkä mainitun momentin rajoitukset henkilötietojen antamisesta viranomaisen henkilörekisteristä tulisi sovellettaviksi. Vastaava erityissäännös sisältyisi myös tietojen julkaisua yleisessä tietoverkossa koskevaan sääntelyyn. Julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukainen lähtökohta on, että tietopyyntöä ei tarvitse perustella, mikä vastaa ympäristötietodirektiivin edellyttämää lähtökohtaa.

Tämä tietojen luovuttaminen ei koskisi rekisteröityjen pyyntöjä, joissa on kyse yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan tarkoittamasta rekisteröidyn oikeutena saada tutustua tietoihin. Näissä pyynnöissä on kyse rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta, joka on kunkin rekisterinpitäjän vastuulla. Säännöksen tarkoittamia tietoja ei useinkaan olisi tarvetta käytännössä luovuttaa, koska ne ovat julkisia tietoja ja jo laajasti saatavilla yleisessä tietoverkossa.

Momentissa 4 säädettäisiin siitä, että vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen toimisi yleisen tietotosuoja-asetuksen 26 artiklan mukaisena rekisteröityjen yhteyspisteenä. Säännös tarpeen rekisteröityjen oikeuksien käytännön toteuttamisessa. Kyse olisi tältäkin osin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käytöstä. Rekisteröidyt voivat olla yhteydessä yhteyspisteeseen, jos heillä on kysyttävää omien henkilötietojensa käsittelystä. He voivat tätä kautta käyttää oikeuksiaan, kuten pyytää tietojaan, saada kopin tiedoistaan, vaatia korjausta, poistamista tai käsittelyn rajoittamista. Yhteyspiste välittää pyynnöt ja kysymykset eteenpäin oikeille henkilöille. Tästä järjestelystä huolimatta rekisteröity voi kuitenkin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan perusteella käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan. Yhteisrekisterinpitoa koskeva vastuunjako ei siten supista rekisteröidyn oikeuksia.

28 h §.Oikeus saada vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon salassapidettäviä tietoja. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oikeudesta saada pyynnöstä vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannosta salassapitosäännösten estämättä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot. Momenttiin sisältyvä välttämättömyysrajaus perustuisi perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön.

Momenttiin sisältyvä luettelo kattaisi sekä viranomaisia että julkista hallintotehtävää hoitavia. Luettelo ei olisi tyhjentävä, eli momentin alussa oleva sanamuoto ”Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään” viittaisi siihen, ettei säännöksellä ole tarkoitus rajoittaa muiden lakien perusteella jo olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi poliisilla, syyttäjällä, puolustusvoimilla, Rajavartiolaitoksella ja Tilastokeskuksella on niitä koskevassa lainsäädännössä jo säädetty kattavat tiedonsaantioikeudet niitä koskevassa lainsäädännössä, joten niille ei tarvitsisi säätää vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa uusia tai täydentäviä tiedonsaantioikeuksia. Pykälän 1 momentissa olisi luettelo seuraavista viranomaisista ja julkista hallintotehtävää hoitavista: ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Lupa- ja valvontavirasto, elinvoimakeskus, Suomen ympäristökeskus, Suomen metsäkeskus, Luonnonvarakeskus, Geologian tutkimuskeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Metsähallitus, maakunnan liitto, kunnan terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaiset ja Tulli. Kaikissa tilanteissa tietopyynnön esittäjän tulisi täsmentää, mikä lakisääteinen tehtävä olisi kyseessä.

Pykälän 2 momentin tarkoituksena olisi varmistaa, että pykälässä tarkoitetut salassapidettävät tiedot annettaisiin maksutta. Lainsäädäntöön sisältyvät tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset eivät kaikilta osin ole yhdenmukaisia maksuttomuuden osalta.

6.7Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta

8 luku. Eliölajien suojelu.

73 §. Suurten petolintujen pesäpuiden suojelu. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin terminologinen muutos siten, että luonnonsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin luonnonsuojelun tietovarannolla.

11 luku. Luonnonarvojen tuottaminen, vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio ja luontoteko.

106 §. Tuotettavien luonnonarvojen rekisteröinti ja tietojen saatavuus. Pykälään tehtäisiin terminologinen muutos siten, että viittaus luonnonsuojelun tietojärjestelmään kuuluvaan rekisteriin korvattaisiin viittauksella luonnonsuojelun tietovarantoon. Lisäksi pykälän suomenkielisessä versiossa tehtäisiin terminologinen muutos siten, että termi "merkitä" muutetaan termiksi " tallentaa".

Käytännössä pykälän mukainen kompensaatiotietojen julkisuus on toteutettu Suomen ympäristökeskuksen tuottamalla tietopalvelulla. Tietopalvelusta on saatavilla Lupa- ja valvontaviraston lausuntojen ja päätösten mukaiset tiedot tehdyistä hyvityksistä ja niiden käyttämisestä vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa tai luontotekoina (ks. tarkemmin jakso 2).

13 luku. Luonnonsuojelun tiedonhallinta ja päätöksistä tiedottaminen.

Luonnonsuojelulain 13 luvun säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että luonnonsuojelun tietojärjestelmä muutettaisiin luonnonsuojelun tietovarannoksi. Muutoksella pyrittäisiin yhtenäistämään käsitteistöä suhteessa tiedonhallintalakiin sekä korostamaan sitä, että sääntelyssä säädetään ensisijaisesti tiedosta, sen hallinnasta ja siihen liittyvistä vastuista eikä järjestelmistä, joilla tietoa käsitellään.

Luonnonsuojelun tietovaranto olisi looginen tietovaranto (ks. jakso 2) ja tietovarannon tietoja käsitellään useissa eri tietojärjestelmissä. Muutosten jälkeen luvusta kävisi selkeämmin ilmi luonnonsuojelun tietovarannon käyttötarkoitus, tietosisältö, tietojen tallentamiseen ja henkilötietojen suojaan liittyvät vastuut sekä tietojen julkisuus. Sääntelyssä huomioitaisiin myös paikkatiedot, jotka ovat yhdistettävissä luonnollisiin henkilöihin. Tietojen tallentamiseen ja tietoihin liittyvät vastuu koottaisiin kahteen uuteen ehdotettuun pykälään 118 a § ja 118 b §.

117 §. Luonnonsuojelun tietovaranto. Nykyisestä 117 §:stä ehdotettuun 117 §:ään jäisivät vain säännökset luonnonsuojelun tietovarannosta ja sen käyttötarkoituksesta. Tietosisältöön viittaava 2 momentin säännös siirrettäisiin 118 §:ään ja tiedonhallinnan vastuita koskevat 2 ja 3 momentin säännökset siirrettäisiin uuteen 118 b §:ään. Lain 117 §:n 4 momentin säännös ympäristöministeriölle kohdistetusta luonnonsuojelun tietojärjestelmän sisällöllisestä ja toiminnallisesta kehittämisvastuusta poistettaisiin. Lain 9 §:n mukaan ympäristöministeriö vastaa luonnonsuojelun yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä. Pykälän 5 momentin asetuksenantovaltuus siirrettäisiin tietovarannon tietosisältöä koskevaan 118 §:ään ja sen täsmennettäisiin koskevan vain tietovarannon tietosisältöä ja tiedon rakenteita.

Pykälä muodostaisi perustan tietojen käsittelylle ja siten 9 ja 10 §:ssä mainittujen luonnonsuojeluviranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiselle.

Luonnonsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva sääntely olisi pykälän 2 momentissa ja se olisi jaettu neljään kohtaan. Luonnonsuojelun tietovarannon käyttötarkoitusta koskeva sääntely liittyisi yleisen tietosuoja-asetuksen henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuta koskeviin vaatimuksiin. Sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan, että tietovarantoon kerättäisiin vain käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Tietovaranto sisältää henkilötietoja vain siltä osin kuin on tarpeellista sen tavoitteiden toteutumiseksi. Tällaisia henkilötietoja ovat esimerkiksi luonnonsuojelulain nojalla tehdyn sopimuksen tai päätöksen, mukaan lukien poikkeusluvan, kohdealue, sopimuskumppanin tai sen henkilön nimi, keneen päätös on kohdistettu, luonnonhoitokohteen maanomistajan nimi ja kohdekiinteistö tai lajihavainnon tekijän tai määrittäjän nimi. Tietovaranto sisältää myös luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja.

Pykälällä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan perusteella tietovarannon tietoja käytettäisiin luonnonsuojelulain soveltamiseen ja täytäntöönpanoon. Luonnonsuojelulain tavoitteena on muun muassa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja sen saavuttamiseksi on tähdättävä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luonnonsuojelulain mukaisia tehtäviä ovat esimerkiksi luonnonsuojelusuunnittelu, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tukeminen, Euroopan unionin Natura 2000 -verkoston toteuttaminen, luonnonsuojelualueiden perustaminen ja alueiden hankinta luonnonsuojelutarkoituksiin, luontotyyppien ja eliölajien suojelu, maisemansuojelu, vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio sekä luonnonsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten sekä Euroopan unionin säännösten noudattamisen valvonta. Luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön Euroopan unionin luontodirektiivi ja lintudirektiivi muilta osin kuin metsästyslain (615/1993) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tietovarannon tietoja käytettäisiin luonnon monimuotoisuuden seurantaan, arviointiin ja tutkimukseen. Luonnon monimuotoisuuden seurannalla tarkoitetaan tietoa lajien, luontotyyppien ja ekosysteemien tilasta, toiminnasta ja levinneisyydestä. Lajistoseurantojen tavoitteena on tarkkailla muutoksia lajien yksilömäärissä, tiheyksissä, esiintymis- tai levinneisyysalueissa tai lajien muodostamien yhteisöjen koostumuksessa. Luontotyyppitason seurannassa kohteena ovat lajien muodostamat yhteisöt sekä ekosysteemin toimintaa ja rakennetta kuvaavat ominaispiirteet. Seurantatietojen perusteella voidaan arvioida luonnon monimuotoisuuden tilaa ja kehitystä. Seurannoissa käytetään monia erilaisia menetelmiä, esimerkiksi maastohavainnointia, kaukokartoitusta, mallinnusta ja molekyylibiologisia menetelmiä. Tutkimuksella tuotetaan uutta tietoa esimerkiksi puutteellisesti tunnetuista lajeista ja luontotyypeistä, monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden keskinäisistä riippuvuuksista sekä menetelmistä näiden seuraamiseksi.

Tutkimus ja tilastointi katsotaan yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan mukaan aina henkilötietojen ensisijaisen käyttötarkoituksen kanssa yhdenmukaisesi käyttötarkoitukseksi, josta ei tarvitsisi erikseen säätää. Luonnonsuojelun tietovarannon tietojen hyödyntäminen tutkimuksessa on luonnon monimuotoisuuden tilan arvioinnin ja edistämisen kannalta tärkeää ja osa luonnonsuojelulain 10§:n mukaisten asiantuntijaviranomaisten tehtäviä. Tämän vuoksi tutkimuksen merkitystä halutaan korostaa nostamalla se lain tasolla tietovarannon käyttötarkoitukseksi.

Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan tietovarantoa käytettäisiin myös tietojen keräämiseen ja toimittamiseen Euroopan unionille sekä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen. Luontodirektiivi ja lintudirektiivi edellyttävät raportointia EU:n komissiolle. Tietovarannon tietoja käytettäisiin myös Suomen sitovien kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen, esimerkiksi Kunming-Montrealin maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuden viitekehyksen (GBF) mukaiseen raportointiin.

Pykälän 2 momentin 4 kohta sisältäisi säännöksen siitä, että tietovarannon tietoja käytettäisiin sellaisissa muissa laeissa säädettyjen tehtävien hoitamisessa, joissa tarvitaan luonnonsuojelun tietovarannon tietoja. Näin kirjoitettuna pykälä sisältäisi viranomaisten ja viranomaismenettelyiden lisäksi myös julkista hallintotehtävää hoitavat tahot kuten Suomen metsäkeskus ja Suomen riistakeskus.

Esimerkiksi ympäristönsuojelulain mukaista lupa-, tai ilmoitusasiaa ratkaistaessa (YSL 48 § ja YSL 115d §), rakentamislain mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa tai muuta viranomaispäätöstä tehdessä, vesilakia, kaivoslakia ja metsälakia tietyin osin sovellettaessa on noudatettava luonnonsuojelulakia ja näin ollen käytettävä tarvittaessa luonnonsuojelun tietovarannon tietoja.

Luonnonsuojelun tietovarannon tietoja käytetään alueidenkäyttölain mukaisen kaavan laatimisen taustatietoina. Maa-aineslain mukaisessa toiminnassa ja sen mukaisessa lupamenettelyssä tulee huomioida ja minimoida vaikutukset luontoon. Luonnonsuojelun tietovarannon tiedot ovat lähtötietoja myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaisissa menettelyissä.

Esimerkiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 9 §:n mukaista seurantaa järjestettäessä tuotetaan tietoa muun muassa vesiympäristöstä ja siellä elävistä eliölajeista. Kyse on tiedoista, joita käytetään useammassa eri käyttötarkoituksessa, ja jotka voivat kuulua useaan loogiseen tietovarantoon. Tällaisia tietoja ovat myös vesienhoidon suunnitteluun sisältyvät erityisiä alueita koskevat säännökset, joilla on kytkös Natura 2000 -verkostoon.

Edellä olevan perusteella tietovarannon sisältämiä tietoja käytetään laajasti myös muiden lakien kuin luonnonsuojelulain mukaisissa menettelyissä. Luetteloa kaikkien muiden lakien mukaisista lupamenettelyistä ja muista menettelyistä ei voida tyhjentävästi sisällyttää säännökseen.

118 §. Luonnonsuojelun tietovarannon tietosisältö. Pykälä sisältäisi säännökset niistä tiedoista, joista luonnonsuojelun tietovaranto koostuisi. Nykyisen 118 §:n tietojen tallennusvastuita koskevat momentit siirrettäisiin selkeyden vuoksi uuteen 118 a §:ään.

Pykälän 1 momentti sisältäisi 11 kohtaisen luettelon luonnonsuojelun tietovarannon tietosisällöstä. Luettelo perustuisi pitkälti nykyisen 118 §:n sääntelyyn, mutta siihen tehtäisiin sisältöä selkeyttäviä muutoksia. Muutos ei siis vaikuttaisi tietovarannon tietosisältöön. Seuraavassa selostetaan 1 momenttiin sisältyvää luetteloa kohta kohdalta siten että, huomioidaan kaikkia kohtia yhteisesti koskeva 2 momentissa ehdotettu sääntely.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tietosisältöön kuuluisivat lain 3 luvussa mainitut kansallinen monimuotoisuusstrategia ja toimintaohjelma, kansallinen ennallistamissuunnitelma, alueelliset toimeenpanosuunnitelmat, vapaaehtoisen luonnonsuojelun toimenpideohjelmat ja luonnonsuojeluohjelmat.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan perusteella tietosisältöön kuuluisivat esimerkiksi erilaiset luontotyyppien sekä lajien ja niiden elinympäristöjen suojelu-, ennallistamis-, hoito- ja kunnostustoimenpiteet sekä näihin liittyvät suunnitelmat, toteuma- ja seurantatiedot sekä tällaisten hankkeiden tukemiseen ja avustamiseen liittyvät tiedot.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tietosisältöön kuuluisivat Natura 2000 -verkostoon sisältyvät alueet ja niiden kartat sekä tiedot alueiden luonnonarvoista, suojelutilanteesta sekä tilan arvioinnista.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaiseen tietosisältöön kuuluisivat tiedot kansallispuistoista, luonnonpuistoista ja valtion muista luonnonsuojelualueista, yksityisistä luonnonsuojelualueista ja määräaikaisesti rauhoitetuista alueista, 64 §:n mukaisesti suojeltujen luontotyyppien sekä 77 §:n ja 79 §:n mukaisesti suojeltavien eliölajien esiintymispaikoista. Alueiden rajausten lisäksi tietosisältöön kuuluisivat näihin liittyvät rauhoitussäännökset, -määräykset ja poikkeamiset niistä, sekä muut niitä koskevat päätökset ja hoito- ja käyttösuunnitelmat.

Pykälän 1 momentin 5 kohdan tarkoittamaa tietosisältöä olisivat tiedot luonnonsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan määritelmän mukaisista luontotyypeistä, niiden esiintymisestä ja esiintymispaikoista, ominaisuuksista, suojelutasosta ja uhanalaisuudesta.

Pykälän 1 momentin 6 kohdan tarkoittamaan tietosisältöön kuuluisivat tiedot eliölajeista, niiden esiintymisestä ja uhanalaisuudesta.

Pykälän 1 momentin 7 kohdan mukaiseen tietosisältöön kuuluisivat eliölajien yksilöiden hallussapitoon, vaihdantaan, maahantuontiin ja maastavientiin liittyvät päätökset ja luvat.

Pykälän 1 momentin 8 kohdan mukaiseen tietosisältöön kuuluisivat maisemanhoitoalueen perustamispäätös paikkatietoineen ja määräyksineen sekä tieto luonnonmuistomerkkien sijainnista ja ominaisuuksista.

Pykälän 1 momentin 9 kohdan nojalla tietosisältöön kuuluisivat 11 luvun tarkoittamalla tavalla tuotetut luonnonarvot, tiedot niiden käyttämisestä hyvityksenä vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa tai luontotekoina sekä näitä koskevat hakemukset, lausunnot ja päätökset.

Pykälän 1 momentin 10 kohdan mukaisesti tietosisältöön kuuluisivat lain 14 ja 15 luvun mukaisten tehtävien ja toimenpiteiden tiedot.

Pykälän 1 momentin 11 kohta 11 sisältäisi esimerkiksi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien, luonto- ja lintudirektiivien raportointien sekä erilaisten luonnon monimuotoisuuden seurantojen tiedot.

Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että edellä olevaan luetteloon ja tietovarannon tietosisältöön kuuluisivat laajasti kaikki luettelossa mainittuihin asioihin liittyvät paikkatiedot ominaisuustietoineen sekä asianhallintaan liittyvät tiedot. Paikkatietoja ovat esimerkiksi luonnonsuojelualueiden, lajien ja luontotyyppien esiintymisalueiden, ennallistamiskohteiden tai luontotyyppien rajaukset ja kuvioinnit niihin liittyvine ominaisuustietoineen. Asianhallintaan liittyviä tietoja ovat esimerkiksi erilaiset hakemukset, ilmoitukset, lausunnot, päätökset, määräykset, suunnitelmat ja säännöt.

Pykälän 3 mukaan myös muut kuin 1 momentissa tarkoitetut luonnonsuojelulain täytäntöönpanon valmistelussa hyödynnettävät olennaiset tiedot kuuluisivat tietovarannon tietosisältöön. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden seurannassa, lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa sekä lintu- ja luontodirektiivien raportoinneissa käytetään laajasti tietoja eri hallinnonaloilta. Kun näistä muiden tietovarantojen tiedoista tuotetaan, kootaan ja toimitetaan osia myös luonnonsuojelutehtävissä käytettäväksi, tulee tiedoista tältä osin käyttötarkoituksen perusteella myös luonnonsuojelun tietovarannon tietoja. Tällaisten tietojen osalta kyse olisi alkuperäisen tai primäärin tiedon sekundaarisesta käytöstä, ja luonnonsuojelun tietovarantoon kuuluisivat vain ne tietojen osat tai tiedoista tehdyt koosteet, joita hyödynnetään luonnonsuojelutehtävissä. Pykälän 3 momentissa tarkoitettuja tietoja olisivat esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen metsä- ja metsänkäyttötiedot, Geologian tutkimuskeskuksen Geologian tietovarannon maaperäaineistot ja Luonnonvarakeskuksen eliölajeja ja luontotyyppejä koskevat tiedot.

Pykälän 4 momentti sisältäisi asetuksenantovaltuuden, joka perustuisi asiasisällöltään osin nykyiseen 117 §:n 5 momenttiin. Valtioneuvoston asetuksenantovaltuus koskisi tarkempien säännösten antamista tietovarannanon tietosisällöstä ja tietojen rakenteesta. Ehdotettu valtuussäännös mahdollistaisi tarvittaessa lain sääntelyä täsmentävän sääntelyn antamisen myös tallennettavista henkilötiedoista, kun pykälässä säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn perusteista ehdotetulla tavalla. Lisäksi on huomattava, että tietovaranto ei sisällä erityisiä henkilötietoryhmiä koskevia tietoja.

Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaista liikkumavaraa.

118 a §. Tietojen tallentaminen luonnonsuojelun tietovarantoon. Pykälään koottaisiin tietovarannon tietojen tallentamiseen liittyvät säännökset. Pääsääntönä olisi, että luonnonsuojelulain 9 ja 10 §:n mukainen viranomainen tallentaa luonnonsuojelulain mukaisia tehtäviä hoitaessaan syntyneet tiedot tietovarantoon.

Pykälän momentit 2–6 vastaavat alla esitetyllä tavalla nykyisen lain momentteja ja niiden perustelut vastaavat hallituksen esityksen (HE 76/2022 vp) perusteluja.

Pykälän 2 momentti koskisi siinä mainittujen valtioneuvoston päätösten sekä Euroopan komission lausunnon tallentamista tietovarantoon ja se vastaisi nykyisen 118 §:n 5 momenttia.

Pykälän 3 momentti koskisi hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksien tallentamista ja se vastaisi nykyisen 118 §:n 1–4 momenttien 1 kohtia.

Pykälän 4 momentti koskisi luonnon monimuotoisuuden tilan seurantaa koskevien tietojen tallentamista ja se vastaisi sisällöltään nykyisen 118 §:n 6 momenttia. Momenttiin tehtäisiin tekninen muutos, jossa sana ”tallettaa” muutetaan muotoon ”tallentaa”.

Pykälän 5 momentti koskisi kuntien ja maakunnan liittojen toiminnassa syntyvien luontotietojen tallentamista ja se vastaisi nykyisen 118 §:n 7 momenttia. Momenttiin tehtäisiin tekninen täsmennys, jolla selvennetään, että kunnat ja maakunnan liitot vastaavat omassa toiminnassaan syntyvien tietojen toimittamisesta.

Pykälän 6 momentti koskisi vesilain 18 luvun 1 ja 2 §:ien perusteella tallennettavia tietoja ja se vastaisi nykyisen 117 §:n 2 momenttia.

118 b §. Tietovarantoon liittyvät vastuut. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luonnonsuojelun tietojärjestelmän itsenäisistä rekisterinpitäjistä. Säännöksen mukaan kukin momentissa lueteltu taho olisi tallentamiensa henkilötietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittama rekisterinpitäjänä ja vastaisi tälle kuuluvista velvollisuuksista ja rekisteröityjen oikeuden toteutumisesta. Rekisterinpitovastuu koskisi näiden tahojen 120 §:n nojalla julkaisemia luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Näillä momentissa luetelluilla rekisterinpitäjillä käyttötarkoitukset ovat itsenäiset ja ne määräytyvät viranomaisten lakisääteisten tehtävien perusteella.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin elinvoimakeskuksien, Lupa- ja valvontaviraston Ympäristöministeriön ja Metsähallituksen yhteisrekisterinpitäjyydestä niiden henkilötietoja sisältävien suojelualue-, luontotyyppi-, eliölaji-, Natura 2000- ja luonnonhoitotietojen osalta, joita ne tallentavat Metsähallituksen tietovarantoon (ks. tarkemmin jakso 2).

Euroopan tietosuojaneuvoston on antamien rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän käsitteitä yleisessä tietosuoja-asetuksessa koskevien suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan (ks. jakso 10) yhteisrekisterinpitäjyyttä on arvioitava ainakin eri viranomaisten käsittelytarpeiden ja käsiteltävien tietojen yhteneväisyyksien kautta.

Momentissa 2 kyse olisi tiedoista, joiden tallentaminen tietovarantoon on osa mainittujen viranomaisten lakisääteisten tehtävien toteuttamista (ks. tarkemmin jakso 2). Mainitut viranomaiset myös käyttävät kyseisiä tietoja viranomaistehtävissään. Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten, ympäristöministeriön ja Metsähallituksen tietojen käsittelytarpeet perustuvat samoihin säädöksiin ja liittyvät säädösten täytäntöönpanoon. Myös käsiteltävät tiedot ovat pitkälti samoja, vaikka Metsähallituksen ja ympäristöministeriön osalta tietojen käsittely koskisi pääosin valtion omistamia alueita ja elinvoimakeskusten ja Lupa- ja valvontaviraston osalta pääosin yksityisten omistamia alueita.

Momentissa 2 säädettäisiin myös, että Metsähallitus vastaisi 2 momentin mukaisten tietojen osalta tietovarannon teknisestä toiminnasta ja tietovarannon käytettävyydestä sekä tietojen eheydestä, muuttumattomuudesta, suojaamisesta ja säilyttämisestä. Käytännössä tarkoitetut suojelualue-, luontotyyppi-, eliölaji-, Natura 2000- ja luonnonhoitotiedot ovat Metsähallituksen hallinnoimissa tietojärjestelmissä, joten on perusteltua osoittaa 3 momentissa tarkoitetut tehtävät yksinomaan Metsähallitukselle. Ehdotuksella on tarkoitus selventää voimassa olevaa oikeustilaa ja käytäntöä.

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että sekä Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaiset kriteerit yhteisrekisterinpitäjyydelle täyttyisivät. Lisäksi Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten, ympäristöministeriön ja Metsähallituksen tietojen tallentaminen ja muu käsittely tapahtuu samoissa tietojärjestelmissä. Yhdistävänä tekijänä olisi näin ollen myös niin sanottu alustakäyttö, jota on käsitelty Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa. Pykälän 1 momentin sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa.

Pykälän 3 momentin perusteella Metsähallitus vastaisi tietovarantoon kuuluvien henkilötietojen ja muiden tietojen luovuttamisesta viranomaisille ja muille kuin viranomaisille tietopyyntöjen perusteella. Säännös on tarpeen, jotta yhteisrekisterinpitäjien vastuut tietopyyntöjen käsittelyssä olisivat selkeät. Tämä tietojen luovuttaminen ei koskisi rekisteröityjen pyyntöjä, joissa on kyse yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan tarkoittamasta oikeudesta tutustua tietoihin. Näissä pyynnöissä on kyse rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisesta, joka on kunkin rekisterinpitäjän vastuulla. Säännöksen tarkoittamia tietoja ei useinkaan olisi tarvetta käytännössä luovuttaa, koska ne ovat julkisia tietoja ja jo laajasti saatavilla yleisessä tietoverkossa.

Momentissa säädettäisiin myös siitä, että Metsähallitus toimisi rekisteröityjen yhteyspisteenä. Säännös tarpeen rekisteröityjen oikeuksien käytännön toteuttamisessa. Kyse olisi tältäkin osin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käytöstä. Rekisteröidyt voivat olla yhteydessä yhteyspisteeseen, jos heillä on kysyttävää omien henkilötietojensa käsittelystä. He voivat tätä kautta käyttää oikeuksiaan, kuten pyytää tietojaan, saada kopion tiedoistaan, vaatia korjausta, poistamista tai käsittelyn rajoittamista. Yhteyspiste välittää pyynnöt ja kysymykset eteenpäin oikeille henkilöille. Tästä järjestelystä huolimatta rekisteröity voi kuitenkin yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklan 3 kohdan perusteella käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan. Yhteisrekisterinpitoa koskeva vastuunjako ei siten supista rekisteröidyn oikeuksia.

Pykälässä säädettävät rekisterinpitäjät ovat jo nykyisen sääntelyn mukaisia rekisterinpitäjiä. Niiden tallennusvelvoitteet edellyttävät henkilötietojen käsittelyä ja tallennusvelvoitteet ovat osa sille lainsäädännössä säädettyjen lakisääteisen tehtävien toteuttamista. Käsiteltävät henkilötiedot kytkeytyvät tietovarannon käyttötarkoitukseen ja tietosisältöön, mikä rajaa henkilötietojen käsittelyyn liittyvää harkintamarginaalia. Näin ollen henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (lakisääteinen velvoite).

Pykälän 1 momentin sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaista liikkumavaraa.

Pykälän 2 ja 3 momentin sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan ja 26 artiklan mukaista kansallista liikkumavaraa.

119 §. Tiedon laatu. Pykälään tehtäisiin terminologinen muutos siten, että viittaus ylläpitäjään korvattaisiin tietoja tallentavalla viranomaisella. Pykälän asiasisältöä ei muutettaisi (ks. HE 76/2022 vp).

120 §. Tietojen luovuttaminen ja oikeus saada tietoja. Pykälään lisättäisiin uusia säännöksiä, joilla selkeytettäisiin luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa koskevaa sääntelyä ja mahdollistettaisiin samalla niiden nykyistä laajempi julkaiseminen. Sääntelyssä on esimerkkinä hyödynnetty Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain 13 d §:ää. Pykälän sääntelyllä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohtien mukaista liikkumavaraa.

Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 120 §:n 1 momenttia.

Pykälän 2 momentti olisi uusi ja sillä luotaisiin henkilötietojen suojaan liittyvä säädöspohja tietovarannon tietosisältöön kuuluvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemiselle yleisessä tietoverkossa. Kyse olisi erityissääntelystä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Pykälän 2 momentin sääntelyllä toteutettaisiin ympäristötietodirektiiviin perustuvaa ympäristötiedon aktiivista levittämistä koskevaa velvollisuutta siten, että samalla kiinnitetään huomiota henkilötietojen suojaan.

Luonnonsuojelulain tietovarantoon kuuluvia paikkatietoja julkaistaan osin jo nykyisin tietoverkossa. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi luonnonsuojelualueiden, maisema-alueiden ja Natura 2000 -alueiden paikkatiedot sekä Lajitietokeskuksen kautta saatavilla olevat lajihavaintotiedot. Nämä aineistot sisältävät luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Tältä osin 2 momentin sääntelyllä on tarkoitus mahdollistaa nykyisten käytäntöjen jatkaminen.

Luonnonsuojelulain tietosisältöön kuuluisi ehdotuksen mukaan myös sellaisia paikkatietoaineistoja, jotka sisältävät luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia paikkatietoja. Esimerkkejä näistä aineistoista ovat perinnebiotooppeja ja luontotyyppejä koskevat kuviotiedot sekä erilaisten ennallistamis-, kunnostus- ja luonnonhoitotoimenpiteiden sijainnit ja rajaukset. Näitä tietoja ei henkilötietojen suojaan liittyen vielä julkaista laajamittaisesti. Näille paikkatietoaineistoille on kasvavaa kysyntää esimerkiksi yrityksien taholta. Aineistoilla ja niiden käytöllä voi olla yrityksille hyötyä niiden toiminnan ja luontovaikutusten arvioinnissa.

Pykälän 3 momentti koskisi viranomaisten ja julkista hallintotehtävää hoitavien oikeutta saada salassapidettäviä tietoja tietovarannosta. Momentin asiasisältö vastaisi nykyistä 120 §:n 2 momenttia (ks. HE 76/2022 vp). Momentin alussa oleva sanamuoto ”Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla lainsäädännössä säädetään”, olisi uutta. Se viittaisi siihen, ettei säännöksellä ole tarkoitus rajoittaa muiden lakien perusteella jo olemassa olevia tiedonsaantioikeuksia. Esimerkiksi poliisilla, syyttäjällä, puolustusvoimilla, Rajavartiolaitoksella ja Tilastokeskuksella on niitä koskevassa lainsäädännössä jo säädetty kattavat tiedonsaantioikeudet, joten niille ei tarvitsisi säätää luonnonsuojelulaissa uusia tai täydentäviä tiedonsaantioikeuksia. Momenttiin on lisätty luonnonsuojelulain 9 §:n mukaisena viranomaisena toimiva Tulli, jolla tulee olla luonnonsuojelulain mukaisia tehtäviä hoitaessaan tarvittavat tiedonsaantioikeudet. Kaikissa tilanteissa tietopyynnön esittäjän tulisi täsmentää, mikä lakisääteinen tehtävä olisi kyseessä.

Pykälän 4 momentti vastaisi nykyistä 120 §:n 3 momenttia (ks. HE 30/2026 vp). Siinä säädettäisiin maanomistajan, hakkuuoikeuden haltijan ja sen, joka niiden lukuun suunnittelee tai toteuttaa metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä, oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada luonnonsuojelun tietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä metsälain 10 c §:ssä säädetyn huomioon ottamiseksi toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Momenttiin tehtäisiin terminologinen muutos siten, että luonnonsuojelun tietojärjestelmä korvattaisiin luonnonsuojelun tietovarannolla.

121 §. Päätösten tiedoksi antaminen ja päätöksistä tiedottaminen. Pykälään on koottu säännökset eräiden luonnonsuojelulain päätösten julkisesta kuuluttamisesta sekä päätöksistä tiedottamisesta. Nyt ehdotettaisiin muutettavaksi pykälän 3 momenttia, jossa selkeytettäisiin muiden kuin 1 ja 2 momenteissa yksilöityjen päätösten julkaisemista viranomaisten internetsivuilla.

Muutettavassa 3 momentissa tarkennettaisiin sen tarkoittavan muita kuin 1 ja 2 momenteissa mainittuja päätöksiä. Päätösten julkaisemisen osalta tarkennettaisiin, että niiden julkaisemiseen sovellettaisiin hallintolain (434/2003) 62 a §:ää. Hallintolain 62 a ja 62 b §:ssä on säännökset välttämättömien henkilötietojen julkaisemisesta päätösten yhteydessä.

7Lakia alemman asteinen sääntely

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään liittyviä säännöksiä sisältyy nykytilanteessa useiden eri säädösten nojalla annettuihin valtioneuvoston asetuksiin. Suurin osa säännöksistä koskee ympäristönsuojelun tietojärjestelmään ja siihen erikseen kuuluvaksi säädettyyn vesiyhteisörekisteriin merkittäviä tai tallennettavia tietoja. Näihin valtioneuvoston asetuksiin kuuluvat ainakin: asetus ympäristönsuojelusta

(713/2014), asetus meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista, (1107/2021), asetus eräiden orgaanisia liuottomia käytettävien toimintojen ja laitosten ilmaan johdettavien päästöjen rajoittamisesta

(64/2015), asetus jätteistä

(978/2021), asetus kaatopaikoista

(331/2013)

ja asetus kaivannaisjätteistä

(190/2013), asetus vesitalousasioista

(1560/2911), asetus vesienhoidon järjestämisestä

(1040/2006), asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista

(1022/2006)

ja asetus merenhoidon järjestämisestä

(980/2011).

Luonnonsuojelun tietojärjestelmää koskevaa asetustason sääntelyä ei nykytilanteessa ole annettu, vaikka luonnonsuojelulain ja vesilain valtuussäännökset sen mahdollistaisivat.

Edellä luetellut asetukset tulisi päivittää tarpeellisin osin terminologian ja sisällön osalta vastaamaan tässä esityksessä ehdotettua ympäristönsuojelulain tietovarantoa, maaperän tilan tietovarantoa ja vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa koskevaa sääntelyä. Asetustason sääntelyä voidaan tarvittaessa myöhemmin täydentää myös täysin uusilla tarkentavilla säännöksillä, seuraavien esitykseen sisältyvien valtuussäännösten nojalla:

– tarkemmat säännökset muutoksenhakutuomioistuinten antamiin päätöksiin tehtyjä muutoksia ja lainvoimaisuutta koskevien tietojen toimittamista tallennettavaksi ympäristönsuojelun tietovarantoon ja maaperän tilan tietovarantoon (olemassa olevan valtuuden tarkistus, ympäristönsuojelulain 197 §);

– tarkemmat säännökset ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista (uusi valtuus, ympäristönsuojelulain 201 b §);

– tarkemmat säännökset maaperän tilan tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista (uusi valtuus, ympäristönsuojelulain 201 h §);

– tarkemmat säännökset jätelain nojalla ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista tiedoista (olemassa olevan valtuuden tarkistus, jätelain 118 a § ja 119 §);

– tarkemmat säännökset vesiyhteisörekisteriin tallennettavista tiedoista (olemassa olevan valtuuden tarkistus, vesilain 12 luvun 6 §);

– tarkemmat säännökset vesilain nojalla ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista tiedoista (olemassa olevan valtuuden tarkistus, vesilain 18 luvun 1 §); ja

– tarkemmat säännökset vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain nojalla vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista (olemassa olevan valtuuden tarkistus vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 10 d §:ssä ja uusi valtuus, mainitun lain 28 d §:ssä).

Asetustason sääntelyä on mahdollista myöhemmin täydentää myös tarkemmilla säännöksillä luonnonsuojelun tietovarantoon vesilain nojalla tallennettavista tiedoista (olemassa olevan valtuuden tarkistus, vesilain 18 luvun 1 §) ja tarkemmilla säännöksillä luonnonsuojelun tietovarannon tietosisällöstä ja tietojen rakenteesta (uusi valtuus, luonnonsuojelulain 118 §).

Ympäristönsuojelulain tietojärjestelmään viitataan nykytilanteessa myös ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (79/2017). Tämä viittaus korjataan jaksossa 9 mainitun uudistetun ilmanlaatudirektiivin (EU) 2024/2881 täytäntöönpanon yhteydessä. Siinä on tarkoitus lisätä ympäristönsuojelulakiin myös ilmanlaadun tietovarantoa koskevat säännökset.

Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään viitataan nykytilanteessa myös terveydensuojelulainsäädäntöön kuuluvissa valtioneuvoston asetuksissa (1280/1994) ja (7/2023.) Nämä viittaukset tullaan päivittämään siten, että sääntely vastaa tässä esityksessä ja jaksossa 9 mainitussa maa- ja metsätalousministeriön esityksessä säädettäviä tietovarantoja.

8Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan mahdollisimman pian. Ympäristönsuojelulain 62 §:n 3 momentin sääntelyyn ei ehdotettaisi erillistä siirtymäsäännöstä.

9Suhde muihin esityksiin

9.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Ympäristöministeriössä on valmisteltu uudistetun ilmanlaatudirektiivin (EU) 2024/2881 täytäntöönpanoon liittyvä hallituksen esitys (YM073:00/2024), joka myös sisältää ehdotuksen ympäristönsuojelulain 143 §:n muuttamisesta. Koska esitykset voivat olla samanaikaisesti eduskunnan käsiteltävinä, niihin sisältyvät 143 §:ää koskevat muutosehdotukset on yhteensovitettava keskenään.

Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu hallituksen esitys laiksi vesitalouden tietovarannosta (MMM047:00/2025), HE 215/2026. Esitykset saattavat olla samanaikaisesti käsiteltävänä eduskunnassa. Molemmat esitykset liittyvät Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin järjestelmiin sisältyviin tietoihin. Esitysten valmistelussa on tehty yhteistyötä, ja säädöstekniset ratkaisut on sovitettu yhteen.

10Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset ovat merkityksellisiä useiden perustuslain säännösten kannalta. Näitä ovat perustuslain 10 §:ssä turvattu yksityiselämän ja henkilötietojen suoja, perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvattu julkisuusperiaate, perustuslain 20 §:ssä turvattu ympäristöperusoikeus, perustuslain 2 §:n 3 momentin mukainen hallinnon lainalaisuuden periaate, perustuslain 80 §:n mukainen laillisuusperiaate ja perustuslain 121 §:n mukainen kuntien tehtävistä säätämistä koskeva vaatimus.

Henkilötietojen suoja, suhde yleiseen tietosuoja-asetukseen ja kansallisen sääntelyliikkumavaran käyttö

Esityksessä ehdotetut tietovarannot sisältävät yleisen tietosuoja-asetuksen määritelmän tarkoittamia henkilötietoja eli tietoja, joiden perusteella luonnollinen henkilö voidaan suoraan tai välillisesti tunnistaa. Näin ollen niitä koskevat lakiehdotukset ovat merkityksellisiä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Perustuslain 10 §:n momentin sääntelyä täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja EU:n perusoikeuskirjan vaatimukset yksityiselämän suojasta ja henkilötietojen suojasta. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmin, ennen yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantuloa, perustuslain 10 §:n momentin mukaisen henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (PeVL 25/1998 vp). Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista.

Yleinen tietosuoja-asetus on EU:n säädös, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. EU:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (ks. esim. PeVL 1/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on todennut, että sen valtiosääntöisiin tehtäviin ei kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt huomioita EU:n lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön suhteesta. Valiokunta on tulkintakäytännössään pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).

Yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen perustuslakivaliokunta on tarkistanut tulkintakäytäntöään perustuslain 10 §:n mukaista henkilötietojen suojaa koskevasta sääntelystä. Se on pitänyt lähtökohtaisesti riittävänä perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset (ks. PeVL 14/ 2018 vp, s. 3–5, PeVL 15/2018 vp, PeVL 2/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on todennut, että henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi jatkossa ensisijaisesti taata tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi (PeVL 2/2018 vp, s. 5). Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (PeVL 14/ 2018 vp, s. 3–5).

Esityksessä ehdotetut tietovarantoja koskevat säännökset sisältäisivät erityissääntelyä suhteessa yleiseen tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin. Erityissääntelyssä olisi kyse yleisen tietosuoja-asetuksen tiettyjen artikloiden sallimasta kansallisen liikkumavaran käytöstä. Kansallista liikkumavaraa käytettäisiin säätämällä tietovarantojen käyttötarkoituksista ja niiden tietosisällöstä, rekisteripitovastuista ja tietojen luovuttamisesta, mukaan lukien tietojen julkaiseminen yleisessä tietoverkossa ja tietopalveluiden kautta. Kuten keskeisissä ehdotuksissa on arvioitu, kansallinen erityissääntely täyttäisi ensinnäkin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa kansallisen liikkumavaran käytölle asetetut yleisen edun ja oikeasuhteisuuden vaatimukset, ja olisi välttämätöntä suhteessa yleistä tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin. Lisäksi yleisessä tietoverkossa ja tietopalveluiden kautta tapahtuvaa tietojen julkaisua koskeva kansallinen erityissääntely, joka muodostaa poikkeuksen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta, täyttäisi yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklassa säädetyt vaatimukset välttämättömyydestä, oikeasuhtaisuudesta ja asianmukaisista suojatoimenpiteistä. Lakiehdotusten suhdetta yleisen tietosuoja-asetuksen sisältämään kansalliseen liikkumavaraan kuvataan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön edellyttämällä tavalla lakiehdotusten säännöskohtaisissa perusteluissa.

Henkilötietojen säilyttämistä koskeva sääntely osana henkilötietojen suojaa

Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietoa on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Tietosuoja-asetuksen 25 artiklassa kuvattuihin sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan toteuttamiseen kuuluu muun muassa, että rekisterinpitäjä määrittelee käsiteltävien henkilötietojen säilytysajat. Rekisterinpitäjän on huolehdittava, että niitä noudatetaan. Säilytysaikoja määriteltäessä rekisterinpitäjän tulee ottaa huomioon käsittelyyn liittyvä tarpeellisuusvaatimus. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään mahdollisuudesta säätää kansallisia säännöksiä tietojen säilytysajoista. Perustuslakivaliokunta on todennut, ettei ole estettä sille, että henkilötietojen suojaan liittyvät sääntelyn kattavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset voidaan joiltain osin täyttää myös yleisellä Euroopan unionin asetuksella tai kansalliseen oikeuteen sisältyvällä yleislailla (PeVL 14/2018 vp, PeVL 2/2018 vp, PeVL 31/2017 vp).

Tiedonhallintalain 21 §:ssä säädetään tietoaineistojen säilytystarpeen määrittämisestä täydentäen sitä, mitä tietosuoja-asetuksessa on säädetty säilytysaikojen määräytymisestä. Säilytystarve pitää määritellä sellaisille tietoaineistoille ja asiakirjoille, joiden säilytysajasta ei ole säädetty laissa. Tiedonhallintalain 21 §:n sääntely on yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollistamaan kansallisen liikkumavaran käyttöön liittyvää kansallista yleislaintasoista sääntelyä henkilötietojen säilytysajoista.

Esityksessä tarkoitettujen henkilötietojen säilytysaikojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen ja sitä täydentävän tiedonhallintalain sääntely katsottaisiin riittäviksi, eikä nimenomaisia tarkempia säilytysaikoja ehdotettaisi.

Julkisuusperiaate ja kytkökset ympäristöperusoikeuteen

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun julkisuusperiaatteen kannalta olennainen julkisuuslaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 43/1998 vp).

Julkisuuslakia sovelletaan yleislakina myös henkilötietojen luovuttamiseen. Luovuttaminen voi tapahtua yksittäisten tietopyyntöjen perusteella, tai tiedot voidaan julkaista yleisessä tietoverkossa. Viimeksi mainittu edellyttää kuitenkin erityissääntelyä, joka mahdollistaa poikkeamisen julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin sisältyvistä henkilötietojen luovuttamista henkilörekisteristä koskevista säännöksistä.

Esityksessä tarkoitettuja tietovarantoja koskeviin säännösehdotuksiin sisältyy erityissääntelyä, joka mahdollistaisi poikkeamisen julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin sisältyvistä henkilötietojen luovuttamista henkilörekisteristä koskevista säännöksistä. Täysin uutta olisivat säännökset, jotka koskisivat ympäristönsuojelun tietovarannon, maaperän tilan tietovarannon, vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon ja luonnonsuojelun tietovarannon tietoihin sisältyvien luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisun yleisessä tietoverkossa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin sääntelyn estämättä.

Lisäksi jo olemassa olevat julkisia tietopalveluja koskevat säännökset, joihin esitykseen sisältyvissä lakiehdotuksissa viitattaisiin, ovat erityissääntelyä suhteessa julkisuuslain 16 §:n 3 momenttiin. Esitykseen sisältyvä luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa koskeva erityissääntely ei merkitsisi syvällistä puuttumista henkilötietojen suojaan tai varsinkaan menemistä yksityiselämän suojan ydinalueelle, ja tietojen yhdistäminen luonnollisiin henkilöihin edellyttää erillisiä lisätoimia. Erityissääntely olisi linjassa ympäristötietodirektiivin ja Inspire-direktiivin vaatimusten kanssa ja sen voidaan myös katsoa olevan tietosuoja-asetuksen 86 artiklan salliman liikkumavaran (julkisuuden ja henkilötietojen suojan yhteensovittaminen) mukaista. Näin ollen erityisääntelylle voidaan arvioida olevan oikeusturvan takeiden ja perusoikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta hyväksyttävät perusteet, eikä kyseisten tietojen julkaisemisen yleisessä tietoverkossa edellä esitetty huomioon ottaen katsota vaarantavan henkilötietojen suojaa.

Perustuslaillinen julkisuusperiaate kytkeytyy perustuslaillisen ympäristöperusoikeuden toteutumiseen, sillä riittävän julkisuuden takaaminen on edellytys yksilöiden mahdollisuudelle vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, johon myös perustuslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu vaikuttaminen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon kuuluu. Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Vastuu kattaa sekä aktiivisen toiminnan että passiivisen pidättäytymisen ympäristön vahingoittamisesta (mm. PeVL 20/2010, s. 2/II). Perustuslain 20 §:n 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Kyse on ensisijaisesti lainsäätäjän ja muiden norminantajien toimintaan vaikuttavasta säännöksestä (HE 309/1993 vp, s. 66/II). Esityksessä tarkoitettujen luonnollisiin henkilöihin yhdistettävissä olevien paikkatietojen julkaiseminen yleisessä tietoverkossa palvelee välillisesti ympäristöä koskevaa päätöksentekoa ja näin ollen esityksen voidaan tältä osin arvioida osaltaan tukevan perustuslaillisen ympäristöperusoikeuden toteutumista.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, joka liittyy julkisuusperiaatteen toteutumiseen yhteisrekisterinpitotilanteissa, selostetaan kappaleessa ”Yhteisrekisterinpitoon liittyviä kysymyksiä”.

Perustuslaillisen hallinnon lainalaisuuden merkitys erityisesti rekisterinpitovastuista säädettäessä

Perustuslain 2 §:n 3 momentin julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Kun rekisterinpitäjät ja yhteisrekisterinpitäjät ovat viranomaisia, on rekisterinpitäjistä ja yhteisrekisterinpitäjistä perustuslain 2 §:n 3 momentin hallinnon lainalaisuudesta johtuvien syiden vuoksi säädettävä laissa. Sääntelyn tarvetta puoltaa myös, jos useat viranomaiset käsittelevät henkilötietoja ja rekisterinpitäjästä voisi ilman sääntelyä jäädä epäselvyys.

Esityksessä tarkoitettuja tietovarantoja koskeviin säännösehdotuksiin sisältyy rekisterinpitäjiä ja yhteisrekisterinpitäjiä koskevia ehdotuksia. Tietovarantojen yhteisrekisterinpitäjät ja itsenäiset rekisterinpitäjät olisivat viranomaisia. Ne käsittelevät henkilötietoja osin samoissa tietojärjestelmissä, eli ilman sääntelyä rekisterinpitäjästä voisi myös jäädä epäselvyys. Lisäksi yhteisrekisterinpitoon liittyvästä vastuunjaosta eri viranomaisten välillä säädettäisiin täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Yhteisrekisterinpitoa koskevassa vastuunjaossa olisi huomioitu myös tietojen luovuttaminen ja rekisteröityjen yhteyspisteenä toiminen. Näin ollen ehdotettu sääntely olisi näiltä osin sopusoinnussa perustuslain 2 §:n 3 momentin kanssa.

Perustuslaillinen laillisuusperiaate

Perustuslain 80 §:n mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan asetuksen antamiseen ja lainsäädäntövallan delegoimiseen liittyvien valtuutusten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Laista tulee käydä selvästi ilmi, mistä on tarkoitus säätää asetuksella. Tällöinkin edellytyksenä on, että oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädetään lailla (HE 1/1998 vp).

Viranomaisten tehtäviä ja vastuita samoin kuin yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva tietovarantosääntely on tässä esityksessä tarkasteltujen lakien osalta nykytilanteessa sisällöllisesti puutteellista esimerkiksi tietosuojan näkökulmasta, kuten edellä on selostettu. Tässä esityksessä koottaisiin tietovarantoja koskeva sääntely ympäristönsuojelulakiin, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin ja luonnonsuojelulakiin perustuslain 80 §:n edellyttämällä tavalla siten, että lainsäädäntöön sisältyisivät perustuslaissa edellytetyt perussäännökset yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista sekä täsmälliset ja tarkkarajaiset asetuksenantovaltuudet. Esitykseen sisältyy valtioneuvostolle osoitettuja asetuksenantovaltuuksia ympäristönsuojelulain muutosehdotuksessa, jätelain muutosehdotuksessa, vesilain muutosehdotuksessa ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sekä luonnonsuojelulain muutosehdotuksessa. Perustuslain 10 § edellyttää, että käsittelyn perustuessa lakiin henkilötietojen käsittelyn perusteista säädetään lain tasolla. Käsiteltäviä tietosisältöjä voidaan kuitenkin tarkentaa asetuksella, kun lain tasolla olevat säännökset muodostavat riittävät perussäännökset ja kun kyse ei ole erityisistä henkilötietoryhmistä (HaVM 22/2022 vp, s. 2). Nyt puheena olevissa tietovarannoissa ei ole eikä ole tarkoitettukaan olevan erityisiä henkilötietoryhmiä. Tämän johdosta myös ehdotetut henkilötietoja koskevat valtuussäännökset ovat sopusoinnussa perustuslain vaatimusten kanssa.

Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten perussäännöksissä ja asetuksenantovaltuuksissa on siten huomioitu perustuslaillinen laillisuusperiaate.

Kuntien tehtävistä säätäminen

Perustuslain 121 §:ssä säädetään kunnallisesta ja muusta alueellisesta itsehallinnosta. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä on säädettävä lailla.

Esityksen mukaan ympäristönsuojelun tietovarannossa yhteisrekisterinpitovastuu olisi Lupa- ja valvontaviraston ja Suomen ympäristökeskuksen lisäksi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla. Lisäksi esityksen mukaan maaperän tilan yhteisrekisterinpitovastuu olisi Lupa- ja valvontaviraston ja Suomen ympäristökeskuksen lisäksi niiden kuntien ympäristönsuojeluviranomaisilla, joille pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty lain 138 §:n nojalla. Esityksessä ehdotetut säännökset kuntien ympäristönsuojeluviranomaisia koskevista tietojen tallennus- ja toimitusvelvoitteista sekä yhteisrekisterinpitäjyydestä olisivat perustuslain 121 §:n edellyttämällä tavalla lain tasolla.

Salassapidettävien tietojen saamista ja luovuttamista koskeva sääntely

Perustuslakivaliokunta on viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta arvioidessaan kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus ”tietojen välttämättömyydestä” jonkin tarkoituksen kannalta

( ks.

esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2–3 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta ei kuitenkaan ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (esim. PeVL 19/2012 vp).

Esityksessä tarkoitettuja tietovarantoja koskeviin säännösehdotuksiin sisältyy ehdotuksia, joissa säädettäisiin eri viranomaisten oikeudesta saada tietovarantojen tiedoista salassapidettäviä tietoja. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ympäristönsuojelulain sääntelyä lain mukaisia tehtäviä hoitavien viranomaisten velvollisuudesta luovuttaa eräitä salassapidettäviä tietoja tietyille viranomaisille. Nämä säännösehdotukset on muotoiltu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti siten, että salassapidettäviin tietoihin liittyvät tiedonsaantioikeudet on sidottu viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihin.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä, joka liittyy yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevan sääntelyn suhteeseen salassa pidettävien tietojen luovutusta ja tiedonsaantioikeuksia koskevaan sääntelyyn, selostetaan kappaleessa ”Yhteisrekisterinpitoon liittyviä kysymyksiä”.

Yhteisrekisterinpitoon liittyviä kysymyksiä

Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa yhteisrekisterinpitoon liittyviin kysymyksiin maahanmuuttohallinnon henkilötietojen käsittelyä koskevaa hallituksen esitystä käsitellessään (ks. PeVL 7/2019 vp, s. 5–8, ks. myös PeVL 62/2018 vp, s. 4–6). Perustuslakivaliokunta on tuossa yhteydessä tehnyt eron useiden viranomaisten itsenäisen rekisterinpidon ja yhteisrekisterinpidon välillä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella keskeistä on arvioida, käsittelevätkö eri viranomaiset henkilötietoja samoja tai yhteisiä tarkoituksia varten taikka pyrkivätkö ne tarkoituksiin, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa tai täydentävät toisiaan. Maahanmuuttohallintoa koskevan lakiehdotukseen sisältyvän yhteisrekisterinpitoa koskevan sääntelyn osalta perustuslakivaliokunta arvioi, että siinä ehdotettu poikkeuksellisen laaja yhteisrekisterinpitäjyyttä koskeva sääntely vaikutti koskevan käyttötarkoitukseltaan varsin erilaisia tietoja, joiden yhteinen tekijä oli ainoastaan maahanmuuttoon tavalla tai toisella liittyminen. Esityksen perusteluista kävi ilmi, että yhteisrekisterinpitäjiksi ehdotettujen eri viranomaisten tarpeet henkilötietojen käsittelyyn erosivat paljon toisistaan. Perustuslakivaliokunta totesi myös, että mikäli ehdotettu yhteisrekisterinpitäjyyttä koskeva sääntelymalli ei mahdollista esimerkiksi perustuslain 10 §:n edellyttämää sääntelyä viranomaisten tietojen saamisesta ja luovuttamisesta salassapitovelvollisuuden estämättä, oli yhteisrekisterinpitäjyyteen perustuvasta sääntelymallista luovuttava. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että esityksen perustelujen mukaan vaihtoehtona oli arvioitu mallia, jossa rekisterinpitäjänä ulkomaalaisasioiden asiankäsittelyjärjestelmässä toimisi vain Maahanmuuttovirasto ja kansallisessa viisumitietojärjestelmässä vain ulkoministeriö. Tällöin muiden viranomaisten tiedonsaantioikeudet voitaisiin ratkaista säätämällä tiedonluovutuksesta viranomaisten välillä. Yhteenvetona voidaan todeta, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan yhteisrekisterinpito saattaa olla perustuslain ja tietosuoja-asetuksen kannalta ongelmallista, jos se on hyvin laaja ja koskee käyttötarkoitukseltaan hyvin monenlaisia tietoja ja jos tietojärjestelmää koskevat vastuut on tosiasiallisesti keskitetty siten, että yhteisrekisterinpitäjyyden merkitys jää monien viranomaisten osalta verraten avoimeksi. Viranomaisten tarpeellinen tiedonsaanti on mahdollista varmistaa esimerkiksi tiedon luovutusta ja saamisoikeuksia koskevalla sääntelyllä, vaikka niitä ei säädettäisikään rekisterinpitäjiksi.

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevan sääntelyn suhdetta salassa pidettävien tietojen luovutusta ja tiedonsaantioikeuksia koskevaan sääntelyyn. Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hyvin yleisluonteinen tietojensaantiin oikeuttava sääntely yhteisrekisterinpitäjien välillä voi aiheuttaa riskin niiden perusteiden ja intressien syrjäytymisestä, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Jos tietoja joudutaan pyytämään yksittäisten tiedonsaantipyyntöjen kautta, tietojen luovutusta joudutaan perustelemaan ja tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Lisäksi näissä tilanteissa tietojen luovuttamisvelvollisuus saattaa luovutuspyynnön epäämisen jälkeen tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. (esim. PeVL 62/2018 vp s. 4–6).

Perustuslakivaliokunta on lausuessaan sähköisen tietovarannon yhteisrekisterinpitäjyydestä kiinnittänyt perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun julkisuusperiaatteen ja perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn julkisen vallan käytön lakiperustaisuuden vaatimuksen johdosta huomiota siihen, että yhteisrekisterinpitäjyyttä koskevasta sääntelystä tulisi käydä selkeästi ilmi tiedon luovuttamiseen toimivaltainen viranomainen (PeVL 7/2019, s. 6).

Esityksessä tarkoitettuja tietovarantoja koskevissa säännösehdotuksissa olisi mukana sekä yhteisrekisterinpitäjyyteen perustuvia sääntelymalleja, että itsenäiseen rekisterinpitoon liittyviä sääntelymalleja. Yhteisrekisterinpitäjyyteen perustuvissa sääntelymalleissa on yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla arvioitu yhteisrekisterinpitäjiksi ehdotettujen eri viranomaisten käsittelytarpeiden ja käsiteltävien tietojen yhteneväisyyttä ja päädytty siihen, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ja Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa yhteisrekisterinpitäjyydelle määritellyt kriteerit täyttyvät. Lisäksi arviossa on otettu huomioon se, että yhteisrekisterinpitäjiksi ehdotetut eri viranomaiset käsittelisivät tietoja myös teknisesti pääosin samoissa tietojärjestelmissä. Käsittelyn yhdistävänä tekijänä olisi näin ollen myös niin sanottu alustakäyttö, jota on käsitelty Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa. Eri viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtävää hoitavien oikeudesta saada tietovarantojen salassapidettäviä tietoja säädettäisiin erikseen siten, että oikeus määräytyisi lakisääteisten tehtävien, eikä suoraan yhteisrekisterinpitäjyyden, perusteella. Yhteisrekisterinpitäjyyteen perustuvissa sääntelymalleissa olisi huomioitu myös tietojen luovuttamiseen toimivaltainen viranomainen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 222, 223 ja 240 §, sellaisina kuin niistä ovat 222 § osaksi laeissa 817/2025 ja 944/2019 sekä 223 § laeissa 1166/2018 ja 817/2025, muutetaan 62 §:n 1 ja 3 momentti, 116 §:n 1 ja 4 momentti, 143 §:n 6 momentti, 149 a §, 197 §:n 5 momentti ja 210 §, sellaisina kuin niistä ovat 62 §:n 1 ja 3 momentti laissa 617/2026, 116 §:n 1 momentti laissa 905/2020, 116 §:n 4 momentti laissa 817/2025, 143 §:n 6 momentti ja 149 a § laissa 49/2019 ja 210 § osaksi laissa 687/2018, sekä lisätään lakiin uusi 19 a luku seuraavasti:

62 §Seuranta- ja tarkkailumääräykset

Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan tarkkailusta sekä toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Lisäksi direktiivilaitoksen ja direktiivieläinsuojan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset ympäristötehokkuuden tarkkailusta. Direktiivilaitoksen ympäristöluvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset 74 a §:ssä tarkoitetun ympäristöjärjestelmän mukaisten tavoitteiden saavuttamisen seurannasta.

Toiminnanharjoittajan on toimitettava valvontaviranomaiselle säännöllisesti päästöjen tarkkailun tulokset ja muut valvontaa varten tarvittavat tiedot siten kuin ympäristöluvassa tarkemmin määrätään. Tätä asiaa koskevassa ympäristöluvan määräyksessä on otettava huomioon, mitä 201 b §:n 4 momentissa säädetään toiminnanharjoittajan velvollisuudesta toimittaa tietoja ympäristönsuojelun tietovarantoon sähköisen asiointipalvelun kautta. Tiedot direktiivilaitoksen tai direktiivieläinsuojan päästöjen tarkkailun tuloksista ja muut valvontaa varten tarpeelliset tiedot direktiivilaitoksen tai direktiivieläinsuojan luvan noudattamisesta on toimitettava valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa

116 §Rekisteröinti-ilmoitus toiminnan rekisteröintiä varten

Liitteessä 2 tarkoitetusta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristönsuojelun tietovarantoon rekisteröintiä varten. Rekisteröitävää toimintaa koskevista ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään 10 §:n nojalla.

Edellä 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta jätteen käsittelystä on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus Lupa- ja valvontavirastolle hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista ympäristönsuojelun tietovarantoon rekisteröintiä varten. Jos rekisteröitävällä toiminnalla on ympäristölupa ja lupa raukeaa 32 §:n 2 momentin nojalla, rekisteröinti-ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaan viranomainen rekisteröi toiminnan omasta aloitteestaan ja ilmoittaa siitä viipymättä toiminnanharjoittajalle.

143 §Ympäristön tilan seuranta

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ympäristön tilan seurannan järjestämisestä, seuranta- ja arviointimenetelmistä ja niiden laatutavoitteista sekä seurantatietojen julkistamisesta, niistä tiedottamisesta ja niiden toimittamisesta Euroopan unionille.

149 a §Kansalliset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä inventaarioraportit

Suomen ympäristökeskuksen on laadittava ja päivitettävä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvista sekä päästökattodirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista muista päästöistä kansallisia päästöinventaarioita ja -ennusteita sekä inventaarioraportteja noudattaen, mitä mainitun direktiivin 8 artiklassa ja liitteessä I säädetään. Laaditut ja päivitetyt päästöinventaariot ja -ennusteet sekä inventaarioraportit on julkaistava yleisen tietoverkon välityksellä. Kansallisten päästöinventaarioiden ja -ennusteiden sekä inventaarioraporttien laatimiseen liittyvästä ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarannosta säädetään 201 l §:ssä.

197 §Menettely muutoksenhakutuomioistuimessa

Muutoksenhakutuomioistuimen on toimitettava lupa- ja valvontaviranomaiselle sähköisesti tietoja niiden antamiin päätöksiin tehdyistä muutoksista ja päätösten lainvoimaisuudesta, jotta tiedot voidaan tallentaa ympäristönsuojelun tietovarantoon ja maaperän tilan tietovarantoon Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä momentissa tarkoitetusta tietojen toimittamisesta.

19 a lukuTietovarannot ja tiedonhallinta

201 a §Ympäristönsuojelun tietovaranto

Eräitä ympäristöä koskevia tietoja varten on ympäristönsuojelun tietovaranto. Ympäristönsuojelun tietovarantoa käytetään:

1) tämän lain soveltamisalaan kuuluvaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa koskevien tietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn viranomaisvalvontaa, Lupa- ja valvontaviraston valvontaan liittyvien maksujen perimistä ja muita viranomaistehtäviä varten;

2) vesilain mukaisiin päätöksiin ja ilmoituksiin sekä vesilain mukaiseen vesiyhteisörekisteriin liittyvien tietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn viranomaisvalvontaa ja muita viranomaistehtäviä varten;

3) ympäristövahinkorahastosta annetun lain (1262/2022) mukaiseen maksuvelvollisuuteen liittyvien tietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn maksujen perimistä ja maksuvelvollisuuden noudattamiseen liittyvää viranomaisvalvontaa ja muita viranomaistehtäviä varten;

4) merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisiin satamien jätehuoltosuunnitelmiin liittyvien tietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn viranomaisvalvontaa ja muita viranomaistehtäviä varten;

5) jätelain mukaisten kirjanpitotietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn viranomaisvalvontaa ja muita viranomaistehtäviä varten;

6) sellaisiin muiden kuin 1‒5 kohdassa mainittujen lakien mukaisiin viranomaismenettelyihin, joissa tarvitaan ympäristönsuojelun tietovarannon tietoja; ja

7) Euroopan unionin lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimusvelvoitteissa edellytettyyn tietojen keräämiseen ja raportointiin.

201 b §Ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavat tiedot ja tallennusvastuut

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava ympäristönsuojelun tietovarantoon:

1) tämän lain nojalla antamansa ympäristölupapäätökset ja muut päätökset ja tiedot niistä sekä niihin liittyvät Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset ja tiedot niistä, lukuun ottamatta 14 luvun soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusten perusteella tehtyjä päätöksiä ja tietoja niistä;

2) sille tehtäviin rekisteröinti-ilmoituksiin perustuvat tiedot rekisteröitävistä toiminnoista;

3) sen vastuulla olevaan tämän lain mukaiseen valvontaan liittyvät tarkastuskertomukset ja muut valvontatoimia koskevat tiedot;

4) laatimansa 168 §:ssä tarkoitetut valvontasuunnitelmat ja valvontaohjelmat; ja

5) hyväksymänsä 64 §:ssä tarkoitetut seurantaa ja tarkkailua koskevat suunnitelmat ja tiedot niistä.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on toimitettava Lupa- ja valvontavirastolle tallennettaviksi tietovarantoon tämän lain nojalla antamansa ympäristölupapäätökset.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on tallennettava tietovarantoon:

1) tiedot 2 momentissa tarkoitetuista ympäristölupapäätöksistä sekä niihin liittyvistä Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä;

2) sille tehtäviin rekisteröinti-ilmoituksiin perustuvat tiedot rekisteröitävistä toiminnoista;

3) tiedot hyväksymistään 64 §:ssä tarkoitetuista seurantaa ja tarkkailua koskevista suunnitelmista.

Toiminnanharjoittajan on toimitettava ympäristönluvanvaraisen, ilmoituksenvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan seuranta- ja päästötarkkailutiedot sekä muut toiminnan lupa- tai ilmoituspäätösten määräyksissä tai sovellettavissa ympäristönsuojeluvaatimuksissa edellytetyt tai toiminnan valvontaan muutoin liittyvät tiedot kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai Lupa- ja valvontavirastolle tämän osoittaman sähköisen asiointipalvelun kautta. Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava tiedot ja tallennettava ne tietovarantoon. Toiminnanharjoittajan asemassa oleva luonnollinen henkilö voi kuitenkin toimittaa tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle muutoin kuin sähköisen asiointipalvelun kautta.

Edellä tässä pykälässä tarkoitetut viranomaiset voivat tallentaa ympäristönsuojelun tietovarantoon myös muita tämän lain soveltamisalaan kuuluvaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa ja sen valvontaa koskevia tarpeellisia tietoja.

Tässä pykälässä tarkoitetut Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintoja koskevat tiedot voidaan kuitenkin toimittaa ja tallentaa tietovarantoon toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen erikseen sopimalla tavalla.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista.

201 c §Tallentaminen ympäristönsuojelun tietovarantoon eräiden lakien nojalla

Ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavista tiedoista ja niiden tallennusvastuusta säädetään tämän lain lisäksi:

1) vesilain 12 luvun 6, 8 ja 19 §:ssä, 18 luvun 1 ja 2 §:ssä ja 19 luvun 21 §:ssä;

2) merenkulun ympäristösuojelulain 9 luvun 6 §:ssä;

3) ympäristövahinkorahastosta annetun lain 6 luvun 32 §:ssä;

4) jätelain 13 luvun 118 a ja 119 §:ssä.

201 d §Ympäristönsuojelun tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa

Ympäristönsuojelun tietovarantoon kuuluvia henkilötietoja voidaan julkaista tämän lain 8 luvussa ja vesilain 18 luvussa säädettyjen julkisten tietopalveluiden kautta.

Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään, Suomen ympäristökeskus ja Lupa- ja valvontavirasto voivat julkaista yleisessä tietoverkossa ympäristönsuojelun tietovarantoon kuuluvista tiedoista sellaisia toiminnan paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön.

201 e §Ympäristönsuojelun tietovarantoon liittyvät vastuut

Lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ovat ympäristönsuojelun tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä.

Kukin yhteisrekisterinpitäjä vastaa luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista tietovarantoon tallentamiensa henkilötietojen osalta. Lupa- ja valvontavirasto vastaa kuitenkin tietovarannon teknisestä toiminnasta ja käytettävyydestä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu Lupa- ja valvontaviraston rekisterinpitäjän vastuu koskee myös sen tietovarannon tiedoista 201 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietopalveluiden kautta julkaisemia henkilötietoja ja 2 momentin nojalla julkaisemia paikkatietoja.

Suomen ympäristökeskus vastaa rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista tietovarannon tiedoista 201 d §:n 2 momentin nojalla julkaisemiensa paikkatietojen osalta.

Lupa- ja valvontavirasto sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vastaavat tietovarantoon tallentamiensa tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Jos tietopyyntö koskee tietovarannon tietoja siten, että pyyntö kattaa sekä Lupa- ja valvontaviraston että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tallennusvastuulle kuuluvia tietoja tai muutoin koskee tietovarannon tietojen kokonaisuutta, tietojen luovuttamisesta vastaa kuitenkin Lupa- ja valvontavirasto. Tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetyn estämättä.

Lupa- ja valvontavirasto toimii ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettujen tietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuna rekisteröityjen yhteyspisteenä.

201 f §Oikeus saada ympäristönsuojelun tietovarannon salassapidettäviä tietoja

Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään, seuraavilla viranomaisilla ja julkista hallintotehtävää hoitavilla on oikeus saada pyynnöstä ympäristönsuojelun tietovarannosta salassapitosäännösten estämättä laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tiedot:

1) ympäristöministeriö;

2) Lupa- ja valvontavirasto;

3) elinvoimakeskus;

4) Suomen ympäristökeskus;

5) kunnan ympäristönsuojeluviranomainen;

6) kunnan terveydensuojeluviranomainen;

7) kunnan kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomainen;

8) maakunnan liitto;

9) Suomen metsäkeskus;

10) Tulli.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus saada salassa pidettäviä tietoja koskee myös tilanteita, joissa Suomea sitovat kansainväliset sopimukset tai Euroopan unionin lainsäädäntö sitä välttämättä edellyttävät.

Tässä pykälässä tarkoitetut tiedot on oikeus saada maksutta.

201 g §Maaperän tilan tietovaranto

Eräitä maaperän tilaa koskevia tietoja varten on maaperän tilan tietovaranto. Maaperän tilan tietovarantoa käytetään 14 luvun soveltamisalaan kuuluvaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen liittyvien tietojen sekä muiden maaperän tilaan ja sen seurantaan liittyvien tietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn viranomaisvalvontaa, Lupa- ja valvontaviraston valvontaan liittyvien maksujen perimistä, muita viranomaistehtäviä sekä Euroopan unionin lainsäädännössä edellytettyä raportointia varten.

201 h §Maaperän tilan tietovarantoon tallennettavat tiedot ja tallennusvastuut

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava maaperän tilan tietovarantoon:

1) antamansa 14 luvun soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusten perusteella tehdyt päätökset, tiedot kyseisistä päätöksistä sekä tiedot kyseisiin päätöksiin liittyvistä Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä;

2) toimivaltaansa liittyvät 135 §:n 1 momentissa tarkoitetut selvitykset alueen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeen arvioinnista ja tiedot niistä;

3) tiedot käytöstä poistetuista tai hylätyistä vakavaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavista kaivannaisjätteen jätealueista.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on pidettävä ajan tasalla siten, että ne vastaavat kulloinkin voimassa olevia tilanteita ja olosuhteita.

Sen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen, jolle pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty 138 §:n nojalla, on tallennettava maaperän tilan tietovarantoon:

1) tiedot antamistaan 14 luvun soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusten perusteella tehdyistä päätöksistä, tiedot niihin liittyvistä Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä;

2) tiedot toimivaltaansa liittyvistä 135 §:ssä tarkoitetuista selvityksistä.

Edellä tarkoitetut viranomaiset voivat tallentaa maaperän tilan tietovarantoon myös muita tietovarannon käyttötarkoitukseen liittyviä tarpeellisia tietoja.

Tässä pykälässä tarkoitetut Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimintoja koskevat tiedot voidaan kuitenkin toimittaa ja tallentaa tietovarantoon toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen erikseen sopimalla tavalla.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä maaperän tilan tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista.

201 i §Maaperän tilan tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa

Lupa- ja valvontaviraston on laadittava maaperän tilan tietovarannon tietojen perusteella käytöstä poistettujen kaivannaisjätteiden jätealueiden tiedosto ja julkaistava se yleisessä tietoverkossa.

Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään, Suomen ympäristökeskus ja Lupa- ja valvontavirasto voivat julkaista yleisessä tietoverkossa maaperän tilan tietovarantoon kuuluvista tiedoista sellaisia maaperän tilaan liittyviä paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön.

201 j §Maaperän tilan tietovarantoon liittyvät vastuut

Lupa- ja valvontavirasto ja sellaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jolle pilaantunutta maaperää ja pohjavettä koskevan asian toimivalta on siirretty 138 §:n nojalla, ovat maaperän tilan tietovarannon yhteisrekisterinpitäjiä

Kukin yhteisrekisterinpitäjä vastaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista tietovarantoon tallentamiensa henkilötietojen osalta. Lupa- ja valvontavirasto vastaa kuitenkin tietovarannon teknisestä toiminnasta ja käytettävyydestä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu Lupa- ja valvontaviraston rekisterinpitäjän vastuu koskee myös sen tietovarannon tiedoista 201 i §:n 2 momentin nojalla julkaisemia luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevia paikkatietoja.

Suomen ympäristökeskus vastaa rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista tietovarannon tiedoista 201 i §:n 2 momentin nojalla julkaisemiensa paikkatietojen osalta.

Lupa- ja valvontavirasto sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vastaavat tallentamiensa tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Jos tietopyyntö koskee tietovarannon tietoja siten, että pyyntö kattaa sekä Lupa- ja valvontaviraston että kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tallennusvastuulle kuuluvia tietoja tai muutoin koskee tietovarannon tietojen kokonaisuutta, tietojen luovuttamisesta vastaa kuitenkin Lupa- ja valvontavirasto. Tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetyn estämättä.

Lupa- ja valvontavirasto toimii maaperän tilan tietovarantoon tallennettujen tietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuna rekisteröityjen yhteyspisteenä.

201 k §Oikeus saada maaperän tilan tietovarannon salassapidettäviä tietoja

Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään, seuraavilla viranomaisilla ja julkista hallintotehtävää hoitavilla on oikeus saada pyynnöstä maaperän tilan tietovarannosta salassapitosäännösten estämättä laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömät tiedot:

1) ympäristöministeriö;

2) Lupa- ja valvontavirasto;

3) elinvoimakeskus;

4) Suomen ympäristökeskus;

5) kunnan ympäristönsuojeluviranomainen;

6) kunnan terveydensuojeluviranomainen;

7) kunnan kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomainen;

8) maakunnan liitto;

9) Tulli.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus saada salassapidettäviä tietoja koskee myös tilanteita, joissa Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään.

Tässä pykälässä tarkoitetut tiedot on oikeus saada maksutta.

201 l §Ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovaranto

Eräitä ilman epäpuhtauksien päästöjä koskevia tietoja varten on ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovaranto. Ilman epäpuhtauksien päästöjen tietovarantoa käytetään päästökattodirektiivissä ja siihen liittyvissä Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa edellytettyyn tietojen keräämiseen ja muuhun käsittelyyn raportointia ja muita viranomaistehtäviä varten. Suomen ympäristökeskuksen on tallennettava tietovarantoon sen käyttötarkoituksen kannalta olennaiset tiedot. Suomen ympäristökeskus on tietovarannon rekisterinpitäjä. Tietovarannon tiedoista laadittavista kansallisista päästöinventaarioista, päästöennusteista sekä inventaarioraporteista ja velvollisuudesta julkaista ne yleisessä tietoverkossa säädetään 149 a §:ssä.

210 §Salassapitovelvollisuus ja oikeus saada salassapidettäviä tietoja

Tämän lain mukaista tehtävää suorittavan salassapitovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään siltä osin kuin tässä laissa ei toisin säädetä. Toiminnan päästö- ja tarkkailutiedot sekä ympäristön laatutiedot eivät kuitenkaan ole salassa pidettäviä.

Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään, valvontaviranomaisella, ympäristöministeriöllä ja Tullilla on oikeus pyynnöstä saada salassapitosäännösten estämättä tämän lain mukaisten tehtävien suorittamisessa saatuja tietoja yksityisen ja yhteisön taloudellisesta asemasta, liikesalaisuudesta sekä yksityisen henkilökohtaisista oloista siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä niiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi.

Edellä 2 momentissa säädetty oikeus saada salassapidettäviä tietoja koskee myös tilanteita, joissa Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään.

Oikeudesta saada pyynnöstä ympäristönsuojelun tietovarannon tai maaperän tilan tietovarannon tietoja salassapitosäännösten estämättä säädetään kuitenkin 19 a luvussa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan jätelain (646/2011) 29 §:n 1 momentti, 118 a §:n 2 momentti, 119 §:n 2 momentti ja 142 §:n 4 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 118 a §:n 2 momentti ja 119 §:n 2 momentti laissa 714/2021 ja 142 §:n 4 momentti laissa 494/2022, seuraavasti:

29 §Jätteen luovuttaminen

Jätteen saa luovuttaa vain sille, jolla on:

1) 142 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun jätehuoltorekisteriin hyväksymisen tai merkitsemisen perusteella oikeus ottaa vastaan kyseistä jätettä; tai

2) ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan tai mainitussa laissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon tehdyn rekisteröinnin perusteella oikeus ottaa vastaan kyseistä jätettä.

118 a §Kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus elintarvikejätteestä

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kirjanpitoon sisällytettävistä tiedoista. Toiminnan valvonnan tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa säännöksiä kirjanpitotietojen toimittamisesta ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon sekä 1 momentissa säädettyä lyhyemmästä kirjanpitotietojen säilyttämisen määräajasta, jos kuuden vuoden säilytysaika on ilmeisen tarpeeton.

119 §Kirjanpitoon sisällytettävät tiedot ja niiden käsittely

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kirjanpitoon sisällytettävistä tiedoista toiminnoittain, jätelajeittain tai tuote- tai materiaaliryhmittäin eriteltyinä sekä ominaisjätemäärän laskemisesta. Toiminnan valvonnan tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa säännöksiä kirjanpitotietojen toimittamisesta ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon sekä valvontaviranomaiselle ja tämän ylläpitämään tietojärjestelmään.

142 §Jätehuollon rekisterit ja tuottajarekisteri

Rekisterien tietoja käytetään tämän lain noudattamisen valvontaan, jätehuollon järjestämiseen, kehittämiseen ja suunnitteluun, jätetietojen seurantaan ja raportointiin sekä tutkimukseen ja tilastointiin.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 9 luvun 6 §:n 5 momentti, sellaisena kuin se on laissa 706/2025, seuraavasti:

9 lukuJätteiden vastaanottojärjestelyt satamassa

6 §Sataman jätehuoltosuunnitelman hyväksyminen

Lupa- ja valvontaviraston ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on tallennettava tieto hyväksymästään sataman jätehuoltosuunnitelmasta ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon. Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava tietovarantoon myös hyväksymänsä sataman jätehuoltosuunnitelma.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 4 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ympäristövahinkorahastosta annetun lain (1262/2022) 32 § seuraavasti:

32 §Ympäristönsuojelun tietovarantoon tallennettavat tiedot

Maksunkantoviranomaisen on tallennettava ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon kunkin maksuvelvollisen toiminnanharjoittajan osalta:

1) ympäristövahinkomaksun määräytymisen perusteet ja maksun suuruus sekä tieto siitä, onko niitä muutettu oikaisuvaatimuksen tai muutoksenhaun vuoksi;

2) ympäristövahinkomaksuvelvollisuuden alkamis- ja päättymisajankohta;

3) ympäristövahinkomaksuvelvollisuuteen ja sen toteuttamiseen liittyvät välttämättömät muut kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 5 Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan vesilain (587/2011) 12 luvun 9 ja 10 § ja 18 luvun 3 §, sellaisina kuin ne ovat, 12 luvun 9 § ja 18 luvun 3 § laissa 572/2025 ja 12 luvun 10 § osaksi laissa 572/2025, sekä muutetaan 12 luvun 2 §:n 2 momentti, 6 ja 8 § sekä 19 §:n 4 momentti, 18 luvun 1 ja 2 § sekä 19 luvun 21 §, sellaisina kuin niistä ovat 12 luvun 8 § laissa 572/2025, 18 luvun 1 § osaksi laeissa 34/2023 ja 527/2025 ja 18 luvun 2 § osaksi laissa 572/2025, seuraavasti:

12 lukuVesioikeudellinen yhteisö

2 §Yhteisön jäsenyys ja jäsenluettelo

Yhteisön hallituksen tai toimitsijan on yhteisön toiminnan järjestämiseksi pidettävä luetteloa yhteisön jäsenistä. Luetteloon on tallennettava jäsenen tunniste- ja yhteystiedot.

6 §Vesiyhteisörekisteri

Vesioikeudellisten yhteisöjen rekisteröintiä varten on vesiyhteisörekisteri. Vesiyhteisörekisteriin sovelletaan tämän luvun lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain 19 a luvussa säädetään ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoituksesta, tietovarantoon liittyvistä vastuista, tietovarantoon kuuluvien toiminnan paikkatietojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa ja oikeudesta saada tietovarannon salassapidettäviä tietoja.

Vesiyhteisörekisteriin on tallennettava:

1) yhteisöä koskevat perustiedot;

2) yhteisön säännöt;

3) tiedot yhteisön hallituksesta ja toimitsijasta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vesiyhteisörekisteriin tallennettavista tiedoista.

8 §Yhteisön rekisteröinti ja tietojen tallennusvastuu

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava perustettua yhteisöä koskevat tiedot vesiyhteisörekisteriin. Jos yhteisö on perustettu ja sen säännöt vahvistettu ojitustoimituksessa, Lupa- ja valvontavirasto vastaa tietojen tallentamisesta vesiyhteisörekisteriin.

Vesioikeudellisen yhteisön on ilmoitettava 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista Lupa- ja valvontavirastolle. Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava muutokset vesiyhteisörekisteriin.

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava Vaasan hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä johtuvat tiedot vesiyhteisörekisteriin.

19 §Yhteisön purkautuminen

Selvitystoimista 2 momentin mukaan vastaavan tai jonkun yhteisön jäsenistä on ilmoitettava yhteisön purkautumisesta Lupa- ja valvontavirastolle 45 päivän kuluessa selvitystoimien saattamisesta loppuun. Ilmoitukseen tulee liittää loppuselvitys, josta ilmenevät 3 momentissa tarkoitetut seikat. Lupa- ja valvontaviraston on tarkastettava ilmoitus. Jos yhteisön purkautumiseen liittyvät selvitystoimet on suoritettu siten kuin 3 momentissa säädetään, Lupa- ja valvontaviraston on todettava yhteisö purkautuneeksi ja tallennettava tieto siitä ympäristönsuojelun tietovarantoon.

18 lukuErinäisiä säännöksiä

1 §Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tietovarantoihin tallennettavat tiedot

Ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietovarantoon on tallennettava tiedot:

1) Lupa- ja valvontaviraston, Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tämän lain nojalla antamista päätöksistä;

2) ojitustoimitusten päätöksistä;

3) Lupa- ja valvontavirastolle tehdyistä ilmoituksista.

Ympäristönsuojelun tietovarantoon voidaan lisäksi tallentaa tietoja ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annetuista viranomaisten päätöksistä sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tämän lain nojalla antamia päätöksiä.

Luonnonsuojelulaissa tarkoitettuun luonnonsuojelun tietovarantoon on tallennettava tiedot Lupa- ja valvontaviraston, Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tämän lain 2 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuista päätöksistä ja poikkeamisista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tietovarantoihin tallennettavista tiedoista.

2 §Tietojen tallennusvastuu

Asian ratkaisseen viranomaisen on tallennettava tiedot ympäristönsuojelun tietovarantoon ja luonnonsuojelun tietovarantoon. Jos asia on ratkaistu ojitustoimituksessa, tulee Lupa- ja valvontaviraston tallentaa tiedot.

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava ympäristönsuojelun tietovarantoon myös tieto 10 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusta julkisen kulkuväylän muuttamisesta.

Vaasan hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä johtuvien tietojen tallentamisesta vastaa 1 momentissa tarkoitettu viranomainen.

Kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset voivat toimittaa 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut päätökset Lupa- ja valvontaviranomaiselle tallennettaviksi ympäristönsuojelun tietovarantoon.

19 lukuVoimaantulo

21 §Vesipäätösrekisteri

Vanhan vesilain 12 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun vesipäätösrekisteriin sovelletaan, mitä ympäristönsuojelulain 19 a luvussa säädetään ympäristönsuojelun tietovarannon käyttötarkoituksesta, tietovarantoon liittyvistä vastuista ja oikeudesta saada tietovarannon salassapidettäviä tietoja.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 6 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 10 d §:n 2 ja 3 momentti, 10 f §:n 2 momentti, 26 b §:n 3 momentti ja 5 luvun otsikko, sellaisina kuin niistä ovat 10 d §:n 2 ja 3 momentti sekä 10 f §:n 2 momentti laissa 816/2025 ja 26 b §:n 3 momentti laissa 272/2011, sekä lisätään 1 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 623/2010 ja 272/2011, uusi 4 momentti, ja lakiin uusi 28 c–28 h § seuraavasti:

1 §Tarkoitus

Tässä laissa säädetään myös vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannosta ja tiedonhallinnasta.

10 d §Pohjavesialueen määrittämisen ja luokituksen valmistelu

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen on tallennettava 28 c §:ssä tarkoitettuun vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon tiedot pohjavesialueiden rajoista, luokituksesta ja luokituksen perusteista sekä muista pohjavesialueen ominaisuuksista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valmistelussa esitettävistä tiedoista ja kuulemisessa noudatettavasta menettelystä sekä vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon tallennettavista pohjavesialuetta koskevista tiedoista.

10 f §Pohjavesialueen suojelusuunnitelman valmistelu

Kunnan on tiedotettava suojelusuunnitelman valmistumisesta. Lisäksi kunnan on toimitettava tieto suojelusuunnitelman valmistumisesta sekä valmis suojelusuunnitelma vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaiselle tallennettavaksi 28 c §:ssä tarkoitettuun vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon.

26 b §Merenhoitosuunnitelma

Merenhoitosuunnitelman osana on esitettävä ympäristöselostus. Ympäristöselostuksesta säädetään viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa. Viranomaisten ja julkisia palveluja tarjoavien laitosten velvollisuuteen antaa tietoja merenhoitosuunnitelman laatimiseksi sovelletaan, mitä 11 §:n 4 momentissa säädetään.

5 lukuErinäiset säännökset, tietovarannot ja tiedonhallinta

28 c §Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto

Vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevia tietoja varten on vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto. Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoa käytetään:

1) vesienhoidon ja merenhoidon suunnitteluun ja toimeenpanoon, niitä koskevien tietojen käsittelyyn ja muiden tämän lain mukaisten tehtävien hoitamiseen;

2) vesihuoltolain (119/2001) 4 §:n 5 momentissa tarkoitettujen tietokokonaisuuksien tuottamiseen ja tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) sekä paikkatietoinfrastruktuurista annetun lain (421/2009) mukaisiin tarkoituksiin;

3) ympäristönsuojelulain, vesilain ja muiden sellaisten lakien mukaisiin viranomaismenettelyihin, joissa tarvitaan vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietoja; ja

4) Euroopan unionin lainsäädännössä sekä Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa edellytettyyn tietojen keräämiseen ja raportointiin.

28 d §Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietosisältö

Vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto sisältää:

1) vesimuodostumia ja niiden rajauksia, tilaa ja ympäristötavoitteita koskevat tiedot;

2) vesienhoidon tilan luokittelussa ja merenhoidon tilan arvioinnissa käytettävät vesienhoidon ja merenhoidon seurantaohjelmien tuottamat seurantatiedot;

3) vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman toimenpiteiden tiedot;

4) muut kuin 1–3 kohdassa tarkoitetut vesienhoitosuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman valmistelussa hyödynnettävät tarpeelliset tiedot.

Tietovaranto voi sisältää myös muita tietovarannon käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia tietoja.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, vesienhoidon ja merenhoidon tietovaranto sisältää ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun ympäristönsuojelun tietovarannon tietoja toiminnan tai hankkeen vaikutuksista vesiin ja meriympäristöön sekä muita vesienhoidon ja merenhoidon kannalta tarpeellisia tietoja.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon tallennettavista asiakirjoista ja tiedoista.

28 e §Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietojen tallennusvastuut

Edellä 28 d §:n 1 momentissa tarkoitettujen tietojen tallentamisesta vastaavat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen, vesienhoidon ja merenhoidon toimeenpano- ja tukiviranomainen sekä muut osallistuvat viranomaiset ja tutkimuslaitokset osaltaan toimialaansa kuuluvien tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen tehtäviensä mukaisesti.

Kukin tiedoista vastaava viranomainen ja tutkimuslaitos vastaa myös oman toimialansa mukaisten tietojen luovuttamisesta vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon.

28 f §Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tietojen julkaisu yleisessä tietoverkossa

Suomen ympäristökeskus ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen voivat julkaista yleisessä tietoverkossa vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon tiedoista julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä sellaisia pohjavesialueita koskevia paikkatietoja, jotka ovat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön.

28 g §Vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon liittyvät vastuut

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen on vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon rekisterinpitäjä yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen vastaa luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679, jäljempänä yleinentietosuoja-asetus, rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista tietovarantoon kuuluvien henkilötietojen osalta ja tietovarannon tiedoista 28 f §:n nojalla julkaisemiensa luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevien paikkatietojen osalta. Suomen ympäristökeskus vastaa kuitenkin tietovarannon teknisestä toiminnasta ja käytettävyydestä ja rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista mainitun pykälän nojalla julkaisemiensa paikkatietojen osalta.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen vastaa vesienhoidon ja merenhoidon tietovarantoon kuuluvien tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa julkisuuslain 16 §:n 3 momentin estämättä.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen toimii yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuna rekisteröityjen yhteyspisteenä.

28 h §Oikeus saada vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannon salassapidettäviä tietoja

Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään, seuraavilla viranomaisilla ja julkista hallintotehtävää hoitavilla on oikeus pyynnöstä salassapitosäännösten estämättä saada niille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi välttämättömät tiedot vesienhoidon ja merenhoidon tietovarannosta:

1) ympäristöministeriö;

2) maa- ja metsätalousministeriö;

3) sosiaali- ja terveysministeriö;

4) Lupa- ja valvontavirasto;

5) elinvoimakeskus;

6) Suomen ympäristökeskus;

7) Suomen metsäkeskus;

8) Luonnonvarakeskus;

9) Geologian tutkimuskeskus;

10) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos;

11) Metsähallitus;

12) maakunnan liitto;

13) kunnan terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaiset;

14) Tulli.

Tässä pykälässä tarkoitetut tiedot on oikeus saada maksutta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 7 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan luonnonsuojelulain (9/2023) 73 §:n 2 momentti, 106 §, 117–120 § sekä 121 §:n 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 118 § ja 121 §:n 3 momentti laissa 802/2025, 106 § laissa 737/2026, 117 § osaksi laissa 802/2025 ja 120 § osaksi laeissa 802/2025 ja 449/2026, sekä lisätään lakiin uusi 118 a ja 118 b § seuraavasti:

73 §Suurten petolintujen pesäpuiden suojelu

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen pesäpuiden sijaintitietoja ylläpidetään 117 §:ssä tarkoitetussa luonnonsuojelun tietovarannossa.

106 §Tuotettavien luonnonarvojen rekisteröinti ja tietojen saatavuus

Jokaisella on oikeus saada 117 §:ssä tarkoitetusta luonnonsuojelun tietovarannosta tieto tuotettavista luonnonarvoista ja niiden käyttämisestä hyvityksenä tai luontotekona.

Lupa- ja valvontaviraston on tallennettava 117 §:ssä tarkoitettuun luonnonsuojelun tietovarantoon tieto tuotettavien luonnonarvojen käytöstä 104 §:ssä tarkoitettuun heikennyksen hyvittämiseen tai 104 a §:n mukaisena luontotekona.

Lupa- ja valvontaviraston on luonnonarvojen oikeudenhaltijan hakemuksesta tallennettava 117 §:ssä tarkoitettuun luonnonsuojelun tietovarantoon tiedot:

1) tuotettavien luonnonarvojen laadusta ja määrästä;

2) tuotettavien luonnonarvojen hallintaoikeuden siirrosta.

117 §Luonnonsuojelun tietovaranto

Luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia tietoja varten on luonnonsuojelun tietovaranto. Tietovarannon tietoja käytetään:

1) tämän lain soveltamiseen ja toimeenpanoon;

2) luonnon monimuotoisuuteen liittyvään seurantaan, arviointiin ja tutkimukseen;

3) Euroopan unionin lainsäädännössä ja Suomea koskevissa kansainvälisissä sopimusvelvoitteissa edellytettyyn tietojen keräämiseen ja raportointiin; ja

4) sellaisten muissa laeissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen, joissa tarvitaan luonnonsuojelun tietovarannon tietoja.

118 §Luonnonsuojelun tietovarannon tietosisältö

Luonnonsuojelun tietovaranto muodostuu seuraavista tiedoista:

1) 3 luvussa tarkoitetut strategiat, suunnitelmat ja ohjelmat;

2) tämän lain tarkoittamien luontotyyppien ja lajien suojelun, ennallistamisen ja hoidon suunnittelua, toteutusta, seurantaa ja tukemista koskevat tiedot;

3) Natura 2000 -verkostoon kuuluvat tai siihen ehdotetut kohteet sekä kohteiden luontoarvoja, suojelua ja tilan arviointia koskevat tiedot;

4) 6 luvussa tarkoitetut luonnonsuojelualueet ja määräaikaisesti rauhoitetut alueet sekä 64 §:n mukaisesti suojeltujen luontotyyppien ja 77 tai 79 §:n mukaisesti suojeltujen eliölajien esiintymispaikat;

5) 1 luvussa tarkoitetut luontotyypit, niiden esiintyminen, ominaisuudet, uhanalaisuus ja suojelutaso;

6) tiedot eliölajeista, niiden esiintymisestä ja uhanalaisuudesta;

7) 9 luvun nojalla annetut luvat ja tehdyt päätökset;

8) maisemanhoitoalueet ja luonnonmuistomerkit;

9) 11 luvun tarkoittamat tiedot tuotetuista luonnonarvoista ja niiden käyttämistä hyvityksenä tai luontotekona

10) luonnonsuojelun valvontaan liittyvät hanke-, päätös- ja luontovahinkotiedot;

11) luonnon monimuotoisuuden seurantaan, arviointiin ja raportointeihin liittyvät tiedot.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin tietoihin kuuluvat kohteen ja alueen sijainnit ja rajaukset, päätökset, luvat ja määräykset.

Tietovaranto voi sisältää myös muita tietovarannon käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia tietoja.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luonnonsuojelun tietovarannon tietosisällöstä ja tietojen rakenteesta.

118 a §Tietojen tallentaminen luonnonsuojelun tietovarantoon

Edellä 118 §:ssä tarkoitettujen tietojen tallentamisesta luonnonsuojelun tietovarantoon vastaavat 9 ja 10 §:ssä mainitut viranomaiset niiden hoitaessa tässä laissa säädettyjä tehtäviään.

Ympäristöministeriö vastaa kuitenkin 13–15, 33, 39 ja 114 §:ssä tarkoitettujen valtioneuvoston päätösten ja 39 §:ssä tarkoitetun Euroopan komission lausunnon tallentamisesta luonnonsuojelun tietovarantoon.

Tiedot hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä tallentaa 1 momentissa tarkoitettu asian ratkaissut viranomainen.

Luonnon monimuotoisuuden tilaa seuraavien viranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon on tallennettava 18 §:ssä tarkoitettua luonnonsuojelun seurantaa koskevat tiedot tietovarantoon. Seurantatietoja saavat tallentaa myös kyseisten viranomaisten hyväksymät muut tahot.

Kunnan ja maakunnan liiton on mahdollisuuksiensa mukaan toimitettava toiminnassaan syntyviä luonnon monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia toimintoja koskevia tietoja Lupa- ja valvontavirastolle tallennettaviksi luonnonsuojelun tietovarantoon, jos tietojen suora tallentaminen tietovarantoon ei ole mahdollista.

Luonnonsuojelun tietovarantoon tallennettavista tiedoista säädetään lisäksi vesilain 18 luvun 1 ja 2 §:ssä.

118 b §Luonnonsuojelun tietovarantoon liittyvät vastuut

Ympäristöministeriö, Lupa- ja valvontavirasto, elinvoimakeskukset, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo vastaavat kukin luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista:

1) omien lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi käsittelemiensä henkilötietojen osalta;

2) tietovarannon tiedoista 120 §:n nojalla julkaisemiensa paikkatietojen osalta.

Elinvoimakeskukset, Lupa- ja valvontavirasto ja ympäristöministeriö ovat Metsähallituksen kanssa yhteisrekisterinpitäjiä niiden henkilötietoja sisältävien suojelualue-, luontotyyppi-, eliölaji-, Natura 2000- ja luonnonhoitotietojen osalta, joita ne tallentavat ja joita käsitellään Metsähallituksen tietojärjestelmissä. Kukin rekisterinpitäjä vastaa rekisterinpitäjälle säädetyistä velvollisuuksista tallentamiensa tietojen osalta. Metsähallitus vastaa kuitenkin näiden tietojen osalta tietovarannon teknisestä toiminnasta ja tietovarannon käytettävyydestä.

Metsähallitus vastaa 2 momentissa tarkoitettujen tietojen luovuttamisesta tietopyyntöjen perusteella. Tiedot voidaan tietopyynnön perusteella luovuttaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin estämättä. Metsähallitus toimii näiden tietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen 26 artiklassa tarkoitettuna rekisteröityjen yhteyspisteenä.

119 §Tiedon laatu

Tietoja tallentavat viranomaiset päivittävät luonnonsuojelun tietovarannon tietoja laissa säädettyjen velvoitteidensa hoitamisen yhteydessä. Lisäksi tietoja voidaan päivittää ylläpitäjille toimitettujen tietojen perusteella. Tiedon tuottaja vastaa tiedon oikeellisuudesta.

Tiedon tallentaja vastaa siitä, että luonnonsuojelun tietovarantoon merkitään tiedon laatua kuvaavat tiedot tiedon lähteestä ja tiedon hankkimisen ja tallentamisen ajankohdasta.

120 §Tietojen luovuttaminen ja oikeus saada tietoja

Luonnonsuojelun tietovarantoon tallennetut tiedot ovat ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY tarkoitettuja julkisia ympäristötietoja, ellei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa toisin säädetä.

Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään, 118 b §:ssä mainitut viranomaiset voivat julkaista yleisessä tietoverkossa luonnonsuojelun tietovarantoon kuuluvia paikkatietoja, jotka voidaan yhdistää luonnolliseen henkilöön.

Sen lisäksi, mitä tiedonsaantioikeuksista muualla laissa säädetään, 118 b §:ssä mainituilla viranomaisilla sekä Tullilla, Suomen Metsäkeskuksella, kunnilla ja maakuntien liitoilla, Suomen riistakeskuksella ja Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada pyynnöstä luonnonsuojelun tietovarannosta tiedot, jotka ovat välttämättömiä niille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Maanomistajalla, hakkuuoikeuden haltijalla ja sillä, joka niiden lukuun suunnittelee tai toteuttaa metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä toimenpiteitä, on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada luonnonsuojelun tietovarannosta tiedot, jotka ovat välttämättömiä metsälain 10 c §:ssä säädetyn huomioon ottamiseksi toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

121 §Päätösten tiedoksi antaminen ja päätöksistä tiedottaminen

Ympäristöministeriön, Lupa- ja valvontaviraston, elinvoimakeskusten ja Metsähallituksen on annettava muut kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tämän lain nojalla tekemänsä päätökset tiedoksi julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolain 62 a §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.

Helsingissä 29.10.2026

PääministeriPetteri OrpoYmpäristö- ja ilmastoministeriSari Multala

Alaviitteet

1. Tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistus - Valtioneuvosto

2.

Tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistus: Koordinaatioryhmän väliraportti https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165708

3. Myös maa-aineslain tietojärjestelmää koskeva sääntely on tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelun yhteydessä tunnistettu sääntelyksi, jossa on viranomaisten tiedon liikkuvuuteen tai julkisten palveluiden järjestämiseen liittyviä tarkistustarpeita.

4. Julkisuuslain ajantasaistaminen - Oikeusministeriö

5. Henkilötiedot ja paikkatiedot. Miten tietosuojalainsäädäntö vaikuttaa paikkatietojen julkaisemiseen ja luovuttamiseen. Kirjoittanut Päivi Korpisaari, Ympäristöministeriön raportteja 10|2018.

6. https://www.syke.fi/fi/projektit/pisara

7. Sähköistä asiointia ja asiankäsittelyä on ympäristöhallinnossa kehitetty muutoinkin merkittä-västi viime vuosikymmenten aikana. Yhtenä esimerkkinä tästä on valtion toimivaltaan kuuluvia ympäristö- ja vesilupia varten kehitetty oma käsittelyjärjestelmä, eli niin sanottu eLupa-käsittelyjärjestelmä.

Перевод на русский: GigaChat-2, 14.11.2026. Машинный перевод, вычитывается редакцией.