Пульс · Документы · Финляндия · Finlex (законы и правительственные законопроекты)
Закон Финляндии об исполнении обязательств по Европейскому регламенту о борьбе с уничтожением лесов
HE 236/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi
Hallinnonala
Maa- ja metsätalousministeriö
Antopäivä
8.10.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 236/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista ja muutettaviksi sakon täytäntöönpanosta annettua lakia ja rikoslakia. Uudella lailla täydennettäisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevaa asetusta. Samalla kumottaisiin puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta annettu laki.
Asetuksen tavoitteena on edistää maailmanlaajuisen metsäkadon vähentämistä. Asetuksessa säädetään toimijoita, toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita ja kauppaa käyviä koskevista velvoitteista, joiden noudattaminen on edellytyksenä asetuksessa määriteltyjen tuotteiden markkinoille saattamiselle, asettamiselle saataville markkinoilla ja viennille. Asetus on sellaisenaan Suomessa sovellettavaa oikeutta. Ehdotettu laki ei muodostaisi itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovellettaisiin rinnakkain asetuksen kanssa.
Ehdotetussa laissa säädettäisiin toimivaltaisesta viranomaisesta ja sen tehtävistä sekä hallinnollisista seuraamuksista. Toimivaltaisena viranomaisena toimisi Ruokavirasto. Laissa säädettäisiin tarkastuksista ja niiden suorittamisesta sekä toimivaltaisen viranomaisen tiedonsaantioikeudesta ja viranomaisten välisestä tietojen vaihdosta. Samoin säädettäisiin perustelluista huolenaiheista. Seuraamusten osalta laissa säädettäisiin väliaikaisesta keskeyttämisestä ja korjaavista toimenpiteistä. Hallinnollisina sanktioina tulisivat käyttöön rikkomusmaksu sekä hallinnollinen seuraamusmaksu. Jos hallinnollinen seuraamusmaksu muodostuisi yli 100 000 euron suuruiseksi, maksun määräisi Ruokavirastossa seuraamuskollegio.
Lisäksi sakon täytäntöönpanosta annettua lakia muutettaisiin rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevien ehdotusten johdosta. Rikoslain säännöstä puutavararikoksesta muutettaisiin ja siirtymäajan jälkeen se kumottaisiin.
Hallitus antoi asiasta 28.8.2025 eduskunnalle hallituksen esityksen (HE 77/2025 vp). Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat kuitenkin EU:n metsäkatoasetuksen muuttamista koskevan asetuksen 19.12.2025. Tämän johdosta hallitus antoi eduskunnalle kirjelmän esityksen peruuttamisesta 4.6.2026. Tässä hallituksen esityksessä on otettu huomioon asetusmuutoksesta johtuvat korjaustarpeet.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 30.12.2026. Kuitenkin rikoslain puutavararikosta koskevan säännös kumottaisiin vasta 1.1.2030.
PERUSTELUT
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Esityksen valmistelun taustalla on täydentävää sääntelyä edellyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1115 tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden asettamisesta saataville unionin markkinoilla ja viennistä unionista sekä asetuksen (EU) N:o 995/2010 kumoamisesta, jäljempänä EU:n metsäkatoasetus. EU:n metsäkatoasetus tuli voimaan 29.6.2023. EU:n metsäkatoasetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan Suomessa. Näin ollen ehdotettu laki ei muodostaisi itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovellettaisiin rinnakkain EU:n metsäkatoasetuksen kanssa.
EU:n metsäkatoasetusta on muutettu kaksi kertaa sen voimaantulon jälkeen. Metsäkatoasetuksen soveltamisen oli keskeisten velvoitteiden osalta tarkoitus alun perin alkaa 30.12.2024. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat kuitenkin 19.12.2024 asetuksen (EU) 2024/3234 metsäkatoasetuksen muuttamisesta soveltamispäivää koskevien säännösten osalta. Sen myötä soveltamista lykättiin 12 kuukautta. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vielä 19.12.2025 asetuksen (EU) 2025/2650 metsäkatoasetuksen muuttamisesta toimijoiden ja kauppaa käyvien tiettyjen velvoitteiden osalta. Samalla metsäkatoasetuksen soveltamisen alkamista lykättiin uudelleen 12 kuukautta. Näin ollen EU:n metsäkatoasetusta sovelletaan keskeisten velvoitteiden osalta 30.12.2026 alkaen.
EU:n metsäkatoasetuksella kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010 puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta, jäljempänä EU:n puutavara-asetus. EU:n puutavara-asetus on kansallisesti pantu täytäntöön puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta annetulla lailla (897/2013, jäljempänä puutavaralaki). EU:n metsäkatoasetus on laajempi ja yksityiskohtaisempi sääntelykokonaisuus kuin EU:n puutavara-asetus. Vastaavasti myös ehdotettu laki olisi voimassa olevaa puutavaralakia laajempi säädös.
EU:n metsäkatoasetuksen valmistelun taustalla on ollut pyrkimys vähentää unionin vaikutusta maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen. Samoin taustalla on ollut tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.
1.2Valmistelu
1.2.1EU-säädöksen valmistelu
Euroopan komissio julkaisi 17.11.2021 metsäkatoasetusta koskevan lainsäädäntöehdotuksensa (COM(2021) 706 final). Ehdotus oli osa laajempaa toimintasuunnitelmaa metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumiseksi, mikä esiteltiin ensimmäisen kerran komission tiedonannossa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019) 352 final). Komission ehdotus on osoitteessa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52021PC0706&qid=1747045016675
Komission ehdotus metsäkatoasetukseksi oli keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita, ja samalla sen tarkoituksena oli tukea ilmastonmuutoksen torjuntaa ja monimuotoisuuden säilymistä. Ehdotus oli yhteydessä keskeisiin EU-strategioihin kuten biodiversiteettistrategiaan, Pellolta pöytään –strategiaan sekä metsästrategiaan. EU:n puutavara-asetukseen liittyvä sääntely ehdotettiin sisällytettäväksi uuteen asetukseen. Komission ehdotus metsäkatoasetukseksi liittyi lisäksi kestävää yrityshallintoa koskevaan lainsäädäntöehdotukseen, joka eteni 13.6.2024 annetuksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (EU) 2024/1760 yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 ja asetuksen (EU) 2023/2859 muuttamisesta, jäljempänä yritysvastuudirektiivi.
Komissio julkaisi asetusehdotuksen yhteydessä 17.11.2021 kaksiosaisen vaikutusten arvioinnin “Minimising the risk of deforestation and forest degradation associated with products placed on the EU market” (SWD(2021) 326 final). Komission vaikutusten arvioinnin materiaalit ovat komission nettisivulla osoitteessa: https://environment.ec.europa.eu/topics/forests/deforestation/regulation-deforestation-free-products_en.
Komissio järjesti EU-säädöksen valmisteluun liittyen julkisen kuulemisen 3.9–10.12.2020. Kuulemisen materiaalit ja yhteenveto ovat komission nettisivulla osoitteessa: https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12137-Deforestation-and-forest-degradation-reducing-the-impact-of-products-placed-on-the-EU-market/.
Komission asetusehdotuksen käsittely alkoi neuvostossa vuoden 2022 alussa. Käsittely tapahtui ympäristöneuvoston alaisuuteen perustetussa väliaikaisessa ad hoc -työryhmässä. Lisäksi työn edistymisestä raportoitiin säännöllisesti myös maatalous- ja kalastusneuvostolle.
Valtioneuvosto antoi 10.2.2022 U-kirjelmän eduskunnalle EU:n metsäkatoasetuksesta (U 12/2022 vp). U-kirjelmä on eduskunnan nettisivulla osoitteessa: https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/asiakirjat/edktunnus/EDK-2022-AK-4539. U-kirjelmästä antoi lausuntonsa maa- ja metsätalousvaliokunta (MmVL 6/2022 vp) sekä ympäristövaliokunta (YmVL 7/2022 vp). Kyseiset lausunnot ja suuren valiokunnan päätös ovat eduskunnan nettisivulla osoitteessa: https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/U%2012%2F2022%20vp.
EU:n metsäkatoasetusta on muutettu kaksi kertaa sen voimaantulon jälkeen ennen kuin asetuksen soveltaminen keskeisiltä osiltaan alkaa. Komissio julkaisi 2.10.2024 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muutoksista liittyen EU:n metsäkatoasetuksen (EU) 2023/1115 soveltamisen lykkäämiseen vuodella eteenpäin (COM(2024) 452 final). Ehdotuksen taustalla oli EU:n metsäkatoasetuksen soveltamisen alkamisen kireä aikataulu, komission toimeenpano-ohjeistusten viivästyminen sekä tarvittavien tietojärjestelmien valmistumisen myöhäinen aikataulu ja maariskiluokituksen työn keskeneräisyys, mitkä olivat vaikeuttaneet asetuksen piirissä olevien tahojen valmistautumista asetuksen toimeenpanoon. Valtioneuvosto antoi 15.10.2024 U-jatkokirjeen eduskunnalle EU:n metsäkatoasetuksen muuttamisesta (UJ 19/2024 vp). U-jatkokirje on eduskunnan nettisivulla osoitteessa: https://api.eduskunta.fi/documents/fi/49DD61D0-0691-4D28-8A17-49F441AF461E.pdf. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat muutosasetuksen (EU) 2024/3234 metsäkatoasetuksen muuttamisesta soveltamispäivää koskevien säännösten osalta 19.12.2024.
Komissio julkaisi 21.10.2025 seuraavan asetusehdotuksensa EU:n metsäkatoasetuksen muuttamisesta. Kyse oli ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2023/1115 muuttamisesta toimijoiden ja kauppaa käyvien tiettyjen velvoitteiden osalta (COM(2025) 652 final). Ehdotuksen taustalla oli huoli siitä, etteivät yritykset ja viranomaiset olisi valmiita täysimääräiseen EU:n metsäkatoa koskevan asetuksen toimeenpanoon, erityisesti IT‑järjestelmän teknisten ongelmien ja hallinnollisen kuormituksen vuoksi. Tavoitteena oli keventää velvoitteita pienemmille toimijoille ja varmistaa, että sääntely voidaan panna täytäntöön sujuvasti ilman markkinahäiriöitä. Valtioneuvosto antoi U-jatkokirjeen eduskunnalle metsäkatoasetuksen muuttamisesta (UJ 28/2025 vp). U-jatkokirje on eduskunnan verkkosivuilla osoitteessa https://api.eduskunta.fi/documents/fi/05001EB9-A06B-4CFF-A8FC-01EC66256B19.pdf. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat muutosasetuksen (EU) 2025/2650 metsäkatoasetuksen muuttamisesta toimijoiden ja kauppaa käyvien tiettyjen velvoitteiden osalta 19.12.2025.
Komissio antoi vielä 10.9.2026 ehdotuksen EU:n metsäkatoasetuksen muuttamisesta (COM(2026) 661 final). Muutosesitys liittyy siihen, että Ranskan Guayana jätettäisiin asetuksen alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle.
Komissio antoi EU:n metsäkatoasetuksen nojalla 4.12.2024 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/3084, joka koskee metsäkatoasetuksen 33 artiklassa tarkoitettua komission EUDR-tietojärjestelmää. Komission ylläpitämä tietojärjestelmä avattiin toimijoiden rekisteröitymistä varten marraskuun alussa 2024 ja sen käyttöönotto alkoi 4.12.2024. Samoin komissio antoi 22.5.2025 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/1093, joka koskee EU:n metsäkatoasetuksen 29 artiklassa tarkoitettuja maiden riskiluokkia.
Lisäksi komissio julkaisi asetuksen soveltamisen tueksi 2.10.2024 tiedonantona ohjeasiakirjan metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita koskevan asetuksen (EU) 2023/1115 soveltamisesta (C/2024/6789), jäljempänä Komission ohjeasiakirja, ja päivitti ohjeasiakirjan 15.4.2025 ja 4.5.2026. Komissio julkaisi lokakuussa 2024 myös maiden riskinarvioinnin periaatteet. Lisäksi komissio on julkaissut dokumentin Frequently Asked Questions – Implementation of the EU Deforestation Regulation (FAQ). Viimeisin päivitetty FAQ on julkaistu 4.5.2026.
EU:n metsäkatoasetuksen täytäntöönpanoa on asetuksen antamisen jälkeen käsitelty komission ja EU-jäsenmaiden epävirallisessa työryhmässä (Informal EUDR Working Group) sekä metsäkato-platformissa (multi-stakeholder platform on protecting and restoring the world’s forests), jossa on edustettuna komission ja jäsenmaiden lisäksi kolmansia maita ja sidosryhmiä.
EU:n metsäkatoasetuksen valmisteluun liittyy myös 11.4.2024 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1203 ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivien 2008/99/EY ja 2009/123/EY korvaamisesta, jäljempänä ympäristörikosdirektiivi. Ympäristörikosdirektiiviin sisältyy EU:n metsäkatoasetuksen rikkomista koskeva säännös. Ympäristörikosdirektiivin sääntelyn kansallista täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esityksen luonnos (luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi) oli lausuntokierrokselle keväällä 2026. Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 157/2026 vp) annettiin eduskunnalle 10.9.2026.
1.2.2Hallituksen esityksen valmistelu HE 77/2025 vp (annettiin eduskunnalle 28.8.2025 ja peruutettiin 4.6.2026)
Maa- ja metsätalousministeriö asetti 28.8.2023 työryhmän valmistelemaan EU:n metsäkatoasetuksen kansallista täytäntöönpanoa. Työryhmän tehtävänä oli selvittää ja arvioida kansalliset säädösvalmistelutarpeet ja valmistella tarvittavat muutokset lainsäädäntöön. Samoin työryhmän tehtävänä oli arvioida EU:n metsäkatoasetukseen ja kansallisen lainsäädännön muutosehdotuksiin liittyviä vaikutuksia. Työryhmän tavoitteena oli laatia lainsäädäntömuutosehdotuksista luonnos hallituksen esitykseksi. Työryhmän toimikausi päättyi 30.9.2024, mutta sitä jatkettiin 29.11.2024 saakka. EU:n metsäkatoasetuksen soveltamisen lykkäysten myötä työryhmän toimikautta pidennettiin ensin 31.12.2025 saakka sekä uudelleen 30.12.2026 saakka.
Työryhmässä ovat maa- ja metsätalousministeriön lisäksi olleet edustettuina työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto, Tulli, Suomen metsäkeskus, Elintarviketeollisuusliitto ry, Kaupan liitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry, Metsäteollisuus ry, Sahateollisuus ry sekä Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f. Työryhmä on kokoontunut lokakuuhun 2026 mennessä yhteensä 18 kertaa ja kuullut kokouksissaan asiantuntijoita oikeusministeriöstä, Ruokavirastosta, Luonnonvarakeskuksesta, Pellervon taloustutkimus PTT:ltä, etujärjestöistä ja yrityksistä.
Vaikutusten arviointiin liittyen maa- ja metsätalousministeriö tilasi kansallisen valmistelun tueksi Luonnonvarakeskukselta selvityksen ”EU:n metsäkatoasetuksen mahdolliset vaikutukset Suomessa” (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 39/2024. Luonnonvarakeskus 2024, jäljempänä Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvitys), joka julkaistiin 24.5.2024. Selvityksessä arvioitiin metsäkatoasetuksen vaikutuksia Suomessa. Samoin maa- ja metsätalousministeriö tilasi Pellervon taloustutkimus PTT:ltä ”Selvityksen EU:n metsäkatoasetuksen taloudellisista vaikutusta suomalaisille yrityksille” (PTT raportteja 298. Helsinki 2025, jäljempänä PTT:n selvitys), joka julkaistiin 30.4.2025.
Maa- ja metsätalousministeriö järjesti valmistelun tueksi kolmiosaisen webinaarisarjan EU:n metsäkatoasetuksen kannalta keskeisten sektoreiden toimijoille talven 2024 aikana. Tilannekatsaus metsätalouden toimijoille pidettiin 24.1.2024 ja siihen osallistui lähes 100 henkilöä. Tilaisuuden jälkeen pidettiin myös työpajaosuus, mihin osallistui noin 45 henkilöä. Webinaarisarjan toinen tilaisuus järjestettiin maatalous- ja elintarvikealan toimijoille 1.2.2024 ja siihen osallistui 188 henkilöä. Kolmas tilaisuus pidettiin 4.3.2024 tuonti- ja vientisektorin toimijoille. Tilaisuuteen osallistui 107 henkilöä. Tilaisuuksissa kuultiin eri tahojen ja sidosryhmien näkemyksiä. Webinaarisarja tuki osaltaan asetuksen kansallisen metsäkatotyöryhmän työtä. Webinaarisarja järjestettiin yhteistyössä Tapio Oy:n kanssa, joka vastasi tilaisuuksien käytännön toteutuksesta.
Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö järjesti 26.3.2024 kuulemistilaisuuden. Tilaisuudessa käsiteltiin erityisesti EU:n metsäkatoasetusta täydentävän kansallisen lain valmistelua. Kuulemistilaisuus oli tarkoitettu tahoille, joiden toimintaa EU:n metsäkatoasetus koskee sekä tutkimuslaitoksille, hallinnolle, järjestöille ja keskeisille sidosryhmille. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 237 henkilöä. Tilaisuus pidettiin etäyhteydellä ja järjestettiin yhteistyössä Tapio Oy:n kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö toteutti kuulemistilaisuuden jälkeen tilaisuuteen ilmoittautuneille verkkokyselyn 26.3.–5.4.2024, jossa pyydettiin näkemyksiä EU:n metsäkatoasetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Kyselyyn vastasi yhteensä 93 henkilöä.
Ruokavirasto järjesti EU:n metsäkatoasetukseen liittyen vuonna 2024 kaksi webinaaria sidosryhmille. Samoin Ruokavirasto on vuosien 2024, 2025 ja 2026 aikana toteuttanut neuvontaa ja viestintää metsäkatoasetuksen toimeenpanon tueksi.
Hallituksen esityksen luonnos oli lausunnoilla 28.5–22.7.2024. Lausuntoja pyydettiin muun muassa kuudelta ministeriöltä, keskeisiltä virastoilta ja tutkimuslaitoksilta, yliopistoilta sekä kaikilta tiedepaneeleilta. Samoin lausuntoja pyydettiin muilta keskeisiltä sidosryhmiltä, kuten etujärjestöiltä, ympäristöjärjestöiltä sekä muun muassa Saamelaiskäräjiltä. Myös muilla kuin lausuntopyynnön jakelussa mainituilla tahoilla oli mahdollisuus antaa lausunto. Lausuntoja saatiin laajasti pyydetyiltä tahoilta, muun muassa ministeriöiltä Ruokavirastolta, Tullilta ja luontopaneelilta, tutkimuslaitoksilta, keskeisiltä toimijoilta sekä useilta ympäristöjärjestöiltä ja maanomistajia edustavilta järjestöiltä. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi lausuntoa 108 eri taholta. Lausuntoja annettiin yhteensä 60 kappaletta. Lausunnoista on laadittu lausuntoyhteenveto, joka julkaistiin 27.9.2024. Lausuntoyhteenvedossa on kuvattu keskeinen lausuntopalaute sekä koottu tieto siitä, mille tahoille lausuntopyyntö on toimitettu ja mitkä tahot ovat lausunnon antaneet.
Maa- ja metsätalousministeriö keskusteli Saamelaiskäräjien kanssa 5.3.2025 metsäkatoasetuksesta ja kansallisen lain valmistelusta. Metsäkatoasetuksen kansallista täytäntöönpanoa valmisteleva työryhmä julkaisi 24.6.2025 mietintönsä, joka sisältää luonnoksen hallituksen esitykseksi.
Lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausuntonsa hallituksen esityksen luonnoksesta 22.5.2025.
Hallituksen esitys laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi annettiin eduskunnalle 28.8.2025 (HE 77/2025 vp). Kyseisen esityksen valmisteluasiakirjat ovat valtioneuvoston hankeikkunan julkisessa palvelussa osoitteessa https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM024:00/2023 tunnuksella MMM024:00/2023.
Uuden hallituksen esityksen valmistelu
Valtioneuvosto peruutti 4.6.2026 antamallaan kirjelmällä (MMM/2026/104) hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi (HE 77/2025 vp). Esityksen peruuttamisen taustalla oli EU:n metsäkatoasetukseen joulukuussa 2025 tehdyt muutokset. Voidaan katsoa, että EU:n metsäkatoasetukseen tulleiden muutosten vaikutus hallituksen esityksessä ehdotettuun lainsäädäntökokonaisuuteen oli läpileikkaava. Toimijoiden jakautuminen toimijoihin ja toimitusketjussa alempana sijaitseviin toimijoihin sekä muutokset eri tahojen velvoitteiden sisällössä johtivat siihen, että hallituksen esityksessä oleva metsäkatoasetuksen sisällön kuvaus sekä vaikutusten arviointi olivat osin vanhentuneet. Metsäkatoasetuksen muutokset johtavat muutoksiin sekä metsäkatolakiin ehdotetuissa pykälissä että niiden perusteluissa. Kun otetaan huomioon, että asetuksessa säädetyistä velvoitteista osa on kumottu ja lisäksi on asetettu uusia velvoitteita, johtaa se myös kansallisesti säädettävän seuraamusjärjestelmän uudelleen tarkasteluun. Lisäksi on otettava huomioon EU:n ympäristörikosdirektiivistä (EU) 2024/1203 johtuvat päivitys- ja täydennystarpeet hallituksen esityksessä ehdotetun metsäkatolain säännöksiin. Koska alkuperäiseen hallituksen esitykseen tuli tehdä useita muutoksia, jotka kohdistuvat sekä pykäliin että perusteluihin, päädyttiin arvioinnissa siihen, että asiasta annetaan uusi hallituksen esitys, jossa otetaan huomioon EU:n metsäkatoasetukseen joulukuussa 2025 tehdyt muutokset. Voidaan katsoa, että se on myös sääntelyn ja lain esitöiden selkeyden kannalta tarkoituksenmukainen ratkaisu, kun kyseessä on laajan ja moniulotteisen EU-sääntelykokonaisuuden kansallinen täydentäminen. Jotta uusi hallituksen esitys voidaan antaa, on ensin peruutettava aiemmin asiasta annettu esitys. Perustuslain 71 §:n mukaan hallituksen esitys voidaan peruuttaa eikä peruuttamiselle ole säädetty muodollisia oikeudellisia edellytyksiä. Peruuttamisesta ilmoitetaan eduskunnalle hallituksen kirjelmällä.
Uusi hallituksen esityksen luonnos on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä. Valmistelun tukena on osaltaan ollut EU:n metsäkatoasetuksen kansallista täytäntöönpanoa valmisteleva työryhmä. Esityksen valmistelussa on huomioitu myös komission 4.5.2026 julkaisemat päivitykset toimeenpano-ohjeisiin sekä metsäkatoasetuksen alemman asteisiin säädöksiin. Samassa yhteydessä odotettiin komission mahdollista ehdotusta EU:n metsäkatoasetuksen muuttamisesta. Komissio ei kuitenkaan ehdottanut tuolloin enää uusia muutoksia metsäkatoasetukseen.
Keväällä 2026 lausunnoilla olleen ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan hallituksen esityksen luonnoksen osana oli myös ehdotus laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista annetun lain muuttamista (liitelaki 16). EU:n metsäkatoasetusta ja ympäristörikosdirektiiviä koskevaa kansallista sääntelyä on valmisteltu rinnakkain ja saman aikaisesti. Kyseisellä lausuntokierroksella olleet metsäkatolakia koskevat kohdat liittyivät rikoslain muuttamiseen. Metsäkatolain muuttamista koskeva liitelaki koski seitsemää pykälää ja myös niihin liittyen annettiin lausuntokierroksella lausuntoja. Kyseinen lausuntopalaute on otettu huomioon tämän esityksen valmistelussa ja kyseiset metsäkatolakia koskevat säännökset (liitelaki 16) siirretään osaksi tätä esitystä.
Uusi hallituksen esityksen luonnos oli lausunnoilla 17.6.–10.8.2026. Maa- ja metsätalousministeriö pyysi lausuntoa 99 taholta. Lausuntoja pyydettiin muun muassa kuudelta ministeriöltä, toimialan keskeisiltä virastoilta ja tutkimuslaitoksilta, yliopistoilta sekä kaikilta tiedepaneeleilta. Samoin lausuntoja pyydettiin muilta keskeisiltä sidosryhmiltä, kuten etujärjestöiltä, ympäristöjärjestöiltä sekä muun muassa Saamelaiskäräjiltä. Myös muilla kuin lausuntopyynnön jakelussa mainituilla tahoilla oli mahdollisuus antaa lausunto. Lausuntoja saatiin laajasti pyydetyiltä tahoilta, muun muassa ministeriöiltä, Ruokavirastolta ja Tullilta, tutkimuslaitoksilta, keskeisiltä toimijoilta sekä useilta ympäristöjärjestöiltä ja maanomistajia edustavilta järjestöiltä. Lausunnonantajia pyydettiin lausumaan erityisesti esityksen niistä kohdista, jotka ovat uusia tai muuttuneet suhteessa aikaisemmin lausuttavina olleisiin esitysluonnoksiin. Lausuntoja annettiin yhteensä 42 kappaletta. Lausunnoista on laadittu lausuntoyhteenveto, joka julkaistiin 18.9.2026. Lausuntoyhteenvedossa on kuvattu keskeinen lausuntopalaute sekä koottu tieto siitä, mille tahoille lausuntopyyntö on toimitettu ja mitkä tahot ovat lausunnon antaneet.
Tämän hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM022:00/2026 tunnuksella MMM022:00/2026.
2EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
2.1Metsäkatoasetuksen tavoitteet ja yleistä asetuksesta
EU:n metsäkatoasetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen sääntelyn tarkoituksena on minimoida unionin vaikutus metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen maailmanlaajuisesti ja siten edistää maailmanlaajuisen metsäkadon vähentämistä. Samoin asetuksen tarkoituksena on vähentää unionin osuutta kasvihuonekaasupäästöistä ja maailmanlaajuisesta luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä.
EU:n metsäkatoasetus on suhteellisen laaja EU-säädös, josta seuraa useille eri tahoille velvoitteita. EU:n metsäkatoasetuksessa säädetään asetuksessa määriteltyjen tuotteiden markkinoille saattamiselle, asettamiselle saataville markkinoilla ja viennille asetettavista vaatimuksista. Sääntely koskee sellaisia tuotteita, jotka sisältävät nautaeläintä, kaakaota, kahvia, öljypalmua, kumia, soijaa tai puuta. Velvoitteita kohdistuu toimijoihin, jotka saattavat tuotteet ensimmäistä kertaa markkinoille tai vievät niitä sekä myös toimitusketjussa alempana sijaitseviin toimijoihin ja kauppaa käyviin tahoihin. Käytännössä EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteet liittyvät asianmukaisen huolellisuuden (niin sanottu due diligence) noudattamiseen ja sitä koskevan vakuutuksen toimittamiseen. Tässä luvussa (luku 2) kuvataan EU:n metsäkatoasetuksen keskeistä sisältöä sekä asetukseen sisältyvää kansallista liikkumavaraa. Kansallista liikkumavaraa liittyy lukuihin 2.5 (Toimivaltaiset viranomaiset) ja 2.7 (Seuraamukset).
2.2Metsäkatoasetuksen soveltamisala, määritelmät ja yleiset edellytykset
EU:n metsäkatoasetuksen 1 luvussa säädetään soveltamisalasta, määritelmistä sekä markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen ja viennin edellytyksistä. Kyseiset säännökset eivät edellytä täydentävää kansallista sääntelyä vaan ne ovat voimassa sellaisinaan. Asetuksen 1 artiklassa määritellään asetuksen kohde ja soveltamisala. Artiklassa määriteltyihin asianomaisiin hyödykkeisiin kuuluvat soija, palmuöljy, kumi, kahvi, kaakao, nautakarja ja puu sekä niitä sisältävät tai niistä valmistetut tuotteet, jotka on määritelty liitteessä I. Asetuksessa vahvistetaan soveltamisperusteet ja säännöt, jotka koskevat edellä mainittujen tuotteiden saattamista markkinoille ja asettamista saataville unionin markkinoilla sekä niiden vientiä unionin markkinoilta. Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa soveltamisalaa rajataan niin, että asetusta ei kuitenkaan sovelleta liitteessä I lueteltuihin tuotteisiin, jotka on tuotettu ennen asetuksen voimaantulopäivää eli ennen 29.6.2023.
Asetuksen 2 artiklassa säädetään määritelmistä. Keskeisiä määritelmiä ovat muun muassa metsäkadon, metsän, maatalouskäytön, metsien tilan heikkenemisen sekä metsäkadon aiheuttamattomuuden määritelmät. Samoin tärkeitä ovat esimerkiksi markkinoille saattamisen (2 artiklan 16 alakohta) sekä tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön (artiklan 40 alakohta) määritelmät.
Metsäkadolla tarkoitetaan asetuksessa metsän muuntamista maatalouskäyttöön riippumatta siitä, onko muutos ihmisen toiminnan aiheuttama vai ei (3 alakohta). Metsällä tarkoitetaan pinta-alaltaan yli 0,5 hehtaarin maa-alaa, jolla puiden korkeus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 10 prosenttia tai jolla puut pystyvät saavuttamaan nämä kynnysarvot sijaintipaikassaan, lukuun ottamatta pääasiassa maatalouskäytössä tai kaupunkialueiden käytössä olevia maita (4 alakohta). Asetuksessa määritellään myös maatalouskäyttö, millä tarkoitetaan maan käyttöä maatalouteen, mukaan lukien maatalouden puuviljelmät ja kesantomaat, sekä karjankasvatukseen (5 alakohta). Metsien tilan heikkenemisellä tarkoitetaan asetuksessa metsän rakenteellista muutosta, jossa ikimetsä tai luontaisesti uudistuva metsä muuttuu plantaasiksi tai muuksi puustoiseksi maaksi. Vastaavasti metsien tilan heikkeneminen tapahtuu, mikäli ikimetsä muuttuu viljelymetsäksi (7 alakohta). Asetuksessa metsäkatoa aiheuttamattomalla tarkoitetaan sitä, että hyödyke tai tuote on tuotettu maa-alueella, joka ei ole ollut metsäkadon kohde 31.12.2020 jälkeen. Lisäksi määritelmä sisältää ehdon, että puu on korjattu metsästä aiheuttamatta metsien tilan heikkenemistä 31.12.2020 jälkeen (13 alakohta).
Asetuksen 3 artiklassa säädetään edellytyksistä, jotka asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden ja hyödykkeiden on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai viedä. Asetuksessa edellytetään, että hyödykkeet ja tuotteet ovat metsäkatoa aiheuttamattomia, ne on tuotettu tuotantomaan lainsäädännön mukaisesti ja niistä on annettu asetuksen liitteen II mukainen asianmukaista huolellisuutta koskeva vakuutus eli due diligence -vakuutus (jäljempänä DD-vakuutus) tai asetuksen liitteen III mukainen yksinkertaistettu ilmoitus.
2.3Toimijoiden, toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden ja kauppaa käyvien velvoitteet
EU:n metsäkatoasetuksen 2 luvussa määritellään velvoitteet toimijoille ja kauppaa käyville. Asetuksen 2 luvussa säädetyt velvoitteet ovat sellaisinaan voimassa jäsenvaltioissa eivätkä ne edellytä täydentävää kansallista sääntelyä. Kyseisessä 2 luvussa säädetään myös asianmukaisesta huolellisuudesta, mitä on kuvattu tarkemmin jäljempänä esityksen luvussa 2.4.
Asetuksen 4 artiklassa kuvataan toimijoille asetetut velvoitteet. Vastuu metsäkatovapaiden toimitusketjujen varmistamisesta on toimijoilla. Toimijoilla tarkoitetaan joko luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka kaupallisen toiminnan aikana saattavat unionin markkinoille tai vievät unionin markkinoilta asetuksen kannalta merkityksellisiä hyödykkeitä tai tuotteita, lukuun ottamatta toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita (2 artiklan 15 alakohta). Toimijoiden on varmistettava, että hyödykkeet ja tuotteet täyttävät asetuksen 3 artiklassa esiintyvät vaatimukset. Asetuksessa toimijoille asetetaan velvollisuus noudattaa asianmukaista huolellisuutta. Toimijoiden tulee esittää DD-vakuutus ennen hyödykkeiden ja tuotteiden saattamista unionin markkinoille, asettamista saataville markkinoilla tai vientiä. Asianmukaista huolellisuutta koskevassa DD-vakuutuksessa vaaditut tiedot on kuvattu asetuksen liitteessä II.
Sellaisten hyödykkeiden ja tuotteiden osalta, jotka sisältyvät asetuksen liitteeseen I, tulee toimijoiden tehdä DD-vakuutus asetuksen 33 artiklassa esitetyn komission perustaman EUDR-tietojärjestelmän kautta toimivaltaisten viranomaisten saataville ja lausumassaan vahvistettava asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän vaatimusten täyttyminen ja riskien poissulkeminen. Vakuutus tulee olla tehtynä ennen hyödykkeiden ja tuotteiden markkinoille saattamista unionin markkinoille tai vientiä sieltä. Toimijoiden on säilytettävä tiedot DD-vakuutuksista viiden vuoden ajan.
Asetuksen 5 artiklassa säädetään puolestaan toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden ja kauppaa käyvien velvoitteista. Asetuksessa kauppaa käyvillä tarkoitetaan toimitusketjuun kuuluvia henkilöitä, jotka eivät ole toimijoita tai toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita, ja jotka kaupallisen toiminnan yhteydessä asettavat unionin markkinoilla saataville asianomaisia tuotteita (2 artiklan 17 alakohta). Toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät saavat saattaa markkinoille tai asettaa saataville markkinoilla tai viedä asianomaisia tuotteita ainoastaan, jos niillä on hallussa 5 artiklan 3 kohdassa vaaditut tiedot. Mainitut tiedot tulee säilyttää vähintään viiden vuoden ajan ja ne on pyynnöstä toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.
Asetuksessa erotetaan toisistaan pienet ja keskisuuret sekä toisaalta suuret toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät tahot. Toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden, jotka ovat muita kuin pk-yrityksiä, ja kauppaa käyvien, jotka ovat muita kuin pk-yrityksiä, on rekisteröidyttävä EUDR-tietojärjestelmään ennen asianomaisten tuotteiden saattamista markkinoille, asettamista saataville markkinoilla tai niiden vientiä.
Alkutuotannon mikro- tai pientoimijalla tarkoitetaan toimijaa, joka on luonnollinen henkilö tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu mikroyritys tai 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu pieni yritys sen oikeudellisesta muodosta riippumatta ja joka on sijoittunut asetuksen 29 artiklan mukaisesti alhaisen riskin maaksi luokiteltuun maahan ja joka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattaa markkinoille tai vie asianomaisia tuotteita, jotka kyseinen toimija on itse asiaankuuluvilla maa-alueilla kasvattanut, korjannut tai sieltä hankkinut tai, kun kyse on nautaeläimistä, kyseisessä maassa sijaitsevilla tiloilla kasvattanut (2 artiklan 15 a alakohta). Lisäksi määritelmä kattaa toimijat, jotka ylittävät vähintään kaksi direktiivin 2013/34/EU 3 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyistä kolmesta raja-arvosta, mutta jotka voivat osoittaa, että niiden asianomaisiin hyödykkeisiin ja asianomaisiin tuotteisiin liittyvät osat taseen loppusummasta, liikevaihdosta ja työntekijöiden keskimäärästä tilikauden aikana eivät ylitä vähintään kahta kyseisestä raja-arvosta. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijan velvoitteita on kevennetty merkittävästi suhteessa toimijaan.
Näiden alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden osalta asetuksen 4 a artiklassa säädetään yksinkertaistetusta järjestelmästä. Sen mukaan alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden on toimitettava kertaluonteinen yksinkertaistettu ilmoitus EUDR-tietojärjestelmään ennen asianomaisten tuotteiden markkinoille saattamista tai vientiä. Kun kyseiset tahot ovat antaneet kertaluontoisen ilmoituksen, niille annetaan ilmoitustunniste. Yksinkertaistetun ilmoituksessa tulee olla asetuksen liitteessä III esitetyt tiedot. Jos kaikki liitteessä luetellut tiedot ovat saatavilla muussa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisessa järjestelmässä, alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden ei tarvitse toimittaa kertaluonteista yksinkertaistettua ilmoitusta. Jäsenvaltioiden on tällöin asetettava kyseiset toimijakohtaiset tiedot saataville EUDR-järjestelmään. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijat saavat saattaa asianomaiset tuotteet markkinoille tai viedä niitä vasta saatuaan ilmoitustunnisteen.
Toimija voi halutessaan valtuuttaa edustajan laatimaan DD-vakuutuksen tietojärjestelmään 6 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa vastuu siitä, että asianomainen tuote on 3 artiklan mukainen, säilyy toimijalla.
2.4Asianmukainen huolellisuus
Asetuksen 8–13 artikloissa säädetään asianmukaisesta huolellisuudesta ja asianmukaisen huolellisuuden järjestelmästä. Asetuksen 8 artiklan mukaisesti toimijoiden on noudatettava asianmukaista huolellisuutta ennen asetuksen kannalta merkityksellisten hyödykkeiden ja tuotteiden saattamista unionin markkinoille tai niiden vientiä. Asianmukaiseen huolellisuuteen sisältyy 9 artiklan tietovaatimuksiin liittyvien tarvittavien tietojen ja asiakirjojen kerääminen, 10 artiklassa tarkoitetut riskinarviointitoimenpiteet sekä 11 artiklan riskiä vähentävät toimenpiteet Näihin vaatimuksiin on säädetty asetuksessa tietyissä tilanteissa myös poikkeuksia.
Asetuksen 9 artiklassa säädetään tietovaatimuksista. Osana asianmukaista huolellisuutta toimijoiden on kerättävä tietoa, joka mahdollistaa tuotteen alkuperän todentamisen. Niihin voi sisältyä muun muassa tuotteen kuvaus ja määrä, tuotantomaa ja sen osat sekä maa-alueiden maantieteellinen sijainti, missä kyseiset hyödykkeet ja tuotteet on tuotettu. Lisäksi kerättäviin tietoihin tulee sisältyä riittävän pätevät ja todennettavissa olevat tiedot siitä, että asianomaiset tuotteet ovat metsäkatovapaita. Tietoja on säilytettävä viiden vuoden ajan.
Kerätyn tiedon perusteella toimijoiden on toteutettava 10 artiklassa kuvattu riskinarviointi sen selvittämiseksi, onko olemassa riski, että unionin markkinoille saatettaviksi tai sieltä vietäviksi tarkoitetut asianomaiset hyödykkeet tai tuotteet eivät ole asetuksen mukaisia. Jos toimija ei pysty osoittamaan, että vaatimustenvastaisuuden riski on vähäinen, se ei saa saattaa hyödykettä tai tuotetta unionin markkinoille eikä viedä niitä. Asetuksen 11 artiklassa säädetään riskien vähentämisestä, johon liittyen toimijan tulee toteuttaa toimenpiteitä. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa 10 artiklan mukaisesti tehty riskinarviointi osoittaa, että riskiä ei ole lainkaan tai on vain merkityksettömän alhainen riski siitä, että asianomaiset tuotteet ovat vaatimustenvastaisia, toimijan on toteutettava ennen asianomaisten tuotteiden saattamista markkinoille tai niiden vientiä riskiä vähentäviä menettelyjä ja toimenpiteitä. Riskien vähentämisen toimenpiteisiin voi kuulua muun muassa lisätietojen tai dokumenttien edellyttämistä tai riippumattomien selvitysten ja tarkastusten tekeminen.
Asianmukaisen huolellisuuden noudattamiseksi toimijoiden on perustettava asetuksen 12 artiklan mukaisesti menettelyistä ja toimenpiteistä muodostuva asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä sisältäen raportoinnin ja tietojen kirjaamisen. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä on käytännössä toimijan oma riskinhallintajärjestelmä, jolla toimija varmistaa, että hankittavat ja markkinoille saatettavat tuotteet ovat asetuksen velvoitteiden mukaiset. Suurilla toimijoilla on velvoite raportoida vuosittain julkisesti asianmukaisen huolellisuuden järjestelmästään ja heidän on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan kaikki asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvät asiakirjat.
Asetuksen 13 artiklassa säädetään yksinkertaistetusta asianmukaisen huolellisuuden menettelystä. Jos komissio on määritellyt alkuperämaan tai maanosan riskitasoksi matala, sovelletaan yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Tässä tapauksessa toimijoilla on edelleen velvollisuus kerätä tietoja, jotka osoittavat, että hyödykkeet ja tuotteet ovat asetuksen vaatimusten mukaisia (9 artikla), mutta 10 artiklan mukaista riskien arviointia ja niiden vähentämistä (11 artikla) ei edellytetä.
2.5Toimivaltaiset viranomaiset
EU:n metsäkatoasetuksen 3 luvussa säädetään toimivaltaisista viranomaisista ja niiden tehtävistä. Asetuksen 14 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaisia viranomaisia, jotka vastaavat asetuksesta johtuvista velvoitteista. Toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen edellyttää Suomessa käytännössä täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Asetuksessa on tähän liittyen kansallista liikkumavaraa, sillä jäsenvaltio voi nimetä toimivaltaisia viranomaisia yhden tai useampia. Asetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, toiminnallinen riippumattomuus ja resurssit.
Asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetään siitä, että jäsenvaltiot voivat antaa toimijoille teknistä ja muuta apua sekä opastusta. Artiklassa viitataan tähän liittyen esimerkiksi pk-yrityksiin ja luonnollisiin henkilöihin. Säännöstä ei ole kirjoitettu velvoittavaan muotoon eikä toteuttamista ole tarkasti määritelty, joten sen toteuttamisessa on kansallista liikkumavaraa. Artiklan 2 kohdassa säädetään puolestaan, että jäsenvaltioiden on helpotettava tietojen vaihtamista ja levittämistä erityisesti asetuksen 10 artiklan riskinarviointiin liittyen. Säännöksen muotoilu on velvoittava, mutta sen toteuttamisessa voidaan nähdä kansallista liikkumavaraa, koska velvoitetta ei ole yksilöity tarkasti. Toimivaltaisen viranomaisen tehtäviin kuuluu asetuksen 16 artiklan mukaiset tarkastukset. Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tarkastuksia alueellaan sen toteamiseksi, noudattavatko unioniin sijoittautuneet toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät metsäkatoasetusta. Samoin tarkastuksia on tehtävä sen toteamiseksi, ovatko asianomaiset tuotteet asetuksen mukaisia. Määrittäessään tehtäviä tarkastuksia toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä riskiperustaista lähestymistapaa ja määritettävä riskinarvioimisperusteet. Tarkastusten tekemiseksi toimivaltaiset viranomaiset laativat vuotuiset suunnitelmat ja suorittavat vuosittain suunnitelmien tarkistuksen. Asetuksen 16 artiklan 8–10 kohtien mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten tekemät vuotuiset tarkastukset kattavat vähintään tietyn osuuden (%) sellaisista toimijoista, toimitusketjussa alempana sijaitsevista toimijoista, jotka eivät ole pk-yrityksiä, ja muista kauppaa käyvistä kuin pk-yrityksistä, jotka saattavat markkinoille, asettavat saataville markkinoilla tai vievät asianomaisia tuotteita. Kaikki maat tai maiden osat luokitellaan riskiltään alhaisen, keskimääräisen tai suuren riskin luokkaan. Komissio julkaisi luettelon alhaisen tai suuren riskin maista 22.5.2025 täytäntöönpanoasetuksella. Toimivaltaisten viranomaisten tarkastusten tulee kattaa maiden tai maiden osien riskiluokituksesta riippuen yhden prosentin, kolme prosenttia tai yhdeksän prosenttia toimijoista. Artiklan sääntely näin ollen velvoittaa jäsenvaltioita eikä jätä kansallista liikkumavaraa tarkastusten vähimmäismäärän suhteen.
EU:n metsäkatoasetuksen 17 artiklan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä tilanteet, joissa asianomaisiin tuotteisiin liittyy niin suuri riski 3 artiklan noudattamatta jättämisestä, että toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava välittömiä toimia ennen kuin kyseiset asianomaiset tuotteet saatetaan markkinoille, asetetaan saataville markkinoilla tai viedään. Toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä tällaiset tilanteet komission tietojärjestelmään.
Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat esittää toimivaltaiselle viranomaiselle perusteltuja huolenaiheita, jos ne katsovat, että toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä osapuoli ei noudata asetuksen säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava huolellisesti ja puolueettomasti perustellut huolenaiheet ja toteutettava vaadittavat toimenpiteet, jotka on kuvattu asetuksen 31 artiklassa. Artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimenpiteistään huolenaiheen esittäjälle 30 päivän kuluessa huolenaiheen vastaan ottamisesta, ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin esitetä. Näin ollen perustellun huolenaiheen käsittelyn aikatauluun liittyy kansallista liikkumavaraa.
Toimivaltaisen viranomaisen tehtäviin kuuluu metsäkatoasetuksen mukaisesti myös tiivis yhteistyö ja tietojenvaihto, mitä on kuvattu 15 artiklan 3 kohdassa ja 21 artiklassa. Toimivaltaisten viranomaisten tarkastuksiin ja keräämiin tietoihin perustuen jäsenvaltioiden on raportoitava ja asetettava vuosittain tiedot metsäkatoasetuksen soveltamisesta yleisön ja komission saataville. Raportointiin liittyen asetuksen 22 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot asettamaan yleisön ja komission saataville vuosittain huhtikuussa tiedot asetuksen soveltamisesta edellisenä kalenterivuotena.
2.6EU:n markkinoille saapuvia tai niiltä lähteviä tuotteita koskevat menettelyt
Asetuksen 26 artiklassa säädetään tullimenettelyihin ”vapaaseen liikkeeseen luovutus” tai ”vienti” asetettujen hyödykkeiden ja tuotteiden tarkastuksista. Jäsenvaltioiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa asetuksen säännösten noudattamisen tarkastamisesta unionin markkinoille saapuvien ja sieltä lähtevien hyödykkeiden ja tuotteiden osalta. Tulliviranomaisen keskeisenä tehtävänä on valvoa unionin markkinoille saapuvista ja sieltä lähtevistä hyödykkeistä ja tuotteista annettuja ilmoitustietoja. Asetuksen 26 artiklan sääntelyyn ei liity kansallista liikkumavaraa, vaan sääntelyä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa.
Unioniin saapuvasta tai sieltä lähtevästä hyödykkeestä ja tuotteesta tulee tehdä DD-vakuutus, joka tulee rekisteröidä 33 artiklassa esitettyyn komission ylläpitämään tietojärjestelmään, jossa sille annetaan viitenumero. Viitenumero tai alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden osalta ilmoitustunniste asetetaan tullin saataville ennen markkinoille saapuvan tai niiltä lähtevän asianomaisen tuotteen luovutusta vapaaseen liikkeeseen tai vientiä. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta, jos viejä on toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija.
Kun unionin markkinoille tulevan tai sieltä poistuvan hyödykkeen tai tuotteen vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä koskeva tulli-ilmoitus annetaan, olisi tulliviranomaisten tarkistettava kyseiseen hyödykkeeseen tai tuotteeseen liittyvän asianmukaisen huolellisuuden ilmoituksen tila käyttäen 28 artiklassa tarkoitettua sähköistä rajapintaa. Kyseinen rajapinta tulee käyttöön viimeistään1.12.2029. Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että markkinoille saapuva tai niiltä lähtevä asianomainen tuote on vaatimustenvastainen, niiden on ilmoitettava asiasta tulliviranomaiselle eikä tulliviranomainen saa sallia kyseisen tuotteen vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä.
2.7Seuraamukset
EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kansallisesti säädettävä siitä, että toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa välittömästi väliaikaisia toimenpiteitä havaitessaan mahdollisen asetuksen noudattamatta jättämisen. Säännöksessä on kansallista liikkumavaraa sen suhteen, toteutetaanko toimenpiteet säätämällä tuotteiden takavarikoinnista vai säätämällä tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen tai viennin keskeyttämisestä. Väliaikaisen keskeyttämisen kestosta säädetään metsäkatoasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa, jonka mukaisesti kesto voi olla enintään 3 työpäivää tai 72 tuntia.
Vaatimustenvastaisuuksia koskevista korjaavista toimenpiteistä säädetään asetuksen 24 artiklassa. Toimivaltaisten viranomaisten todetessa, että toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä ei ole noudattanut asetuksen mukaisia velvoitteitaan tai että asianomainen hyödyke tai tuote ei ole asetuksen mukainen, niiden on viipymättä vaadittava asianomaista toimijaa tai kauppaa käyvää toteuttamaan asianmukaiset ja oikeasuhteiset korjaavat toimenpiteet säännösten noudattamatta jättämisen lopettamiseksi. Asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa on lueteltu neljä vaihtoehtoa, joista vähintään yksi on kuuluttava toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta tai kauppaa käyvältä vaadittaviin korjaaviin toimenpiteisiin, joten sen osalta jäsenvaltioilla on kansallista liikkumavaraa.
EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklassa säädetään seuraamuksista. Asetuksen 25 artiklan 1 kohta sisältää yleisluontoisen seuraamussäännöksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät rikkovat tätä asetusta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Tämän lisäksi artiklan 2 kohdassa säädetään, että 1 kohdassa säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisten seuraamusten on käsitettävä kohdassa listattuja seuraamuksia, joita ovat sakot, tuotteiden menetetyksi tuomitseminen, tulojen menetetyksi tuomitseminen, sulkeminen hankintamenettelyn ulkopuolelle, väliaikainen kielto ja kielto noudattaa yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Artikla ei kuitenkaan edellytä, että jokaisesta asetuksen velvoitteen rikkomisesta olisi voitava määrätä kaikki mainitut seuraamukset. Artiklaan ei sisälly käytännössä kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mistä seuraamuksista tulisi kansallisesti säätää. Sen sijaan sääntely on yleisluontoista sen osalta, että artiklan 1 kohdassa viitataan asetukseen rikkomiseen yleisesti. Näin ollen se käytännössä tarkoittaa, että kansallista liikkumavaraa on huomattavasti sen suhteen, minkä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden rikkomisista tulisi mikäkin seuraamus tai seuraamuksia määrättäväksi.
2.8Maiden vertailu ja asetuksen uudelleentarkastelu
Asetuksen 29 artiklan mukaan otetaan käyttöön kolmitasoinen vertailujärjestelmä maiden tai niiden osien arviointia varten. Vertailujärjestelmän avulla komissio arvioi riskiä sille, että tuotetaanko kyseisissä maissa tai maan osissa hyödykkeitä ja tuotteita, jotka eivät ole metsäkatovapaita. Vertailujärjestelmässä kullekin maalle tai maan osalle annetaan yksi kolmesta mahdollisesta riskitasosta: alhainen, keskimääräinen tai suuri riski. Komissio määrittää riskitasot ja julkaisee luettelon suuren ja alhaisen riskin maista täytäntöönpanoasetuksella. Komissio antoi 22.5.2025 EU:n metsäkatoasetuksen 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen riskiluokista. Suomi on täytäntöönpanoasetuksessa määritelty alhaisen riskin maaksi, minkä johdosta Suomessa tuotettujen tuotteiden osalta voidaan soveltaa EU:n metsäkatoasetuksen 13 artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Näin ollen toimijoilla on edelleen velvollisuus kerätä tietoja, jotka osoittavat, että hyödykkeet ja tuotteet ovat asetuksen vaatimusten mukaisia (9 artikla), mutta 10 artiklan mukaista riskien arviointia ja niiden vähentämistä (11 artikla) ei edellytetä, ellei erityistä tarvetta ilmene.
EU:n metsäkatoasetuksen 34 artiklassa säädetään asetuksen uudelleentarkastelusta. Artiklan 1 a kohdan mukaan komission tuli tarkastella asetusta uudelleen yksinkertaistamisen kannalta viimeistään 30.4.2026 ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Komissio julkaisi 4.5.2026 raportin Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkastelustaan metsäkatoasetuksen yksinkertaistamiseksi. Raportin yhteydessä komissio julkaisu päivitetyn ohjeasiakirjan, päivitetyt usein kysytyt kysymykset -asiakirjan, luonnoksen delegoiduksi säädökseksi asetuksen tuotealan soveltamisalan päivittämisestä (C(2026)4920) ja luonnoksen EUDR-tietojärjestelmää koskevasta täytäntöönpanosäädöksestä (EU 2026/1565). Lainsäädäntöehdotusta metsäkatoasetuksen muuttamisesta ei annettu. Komissio hyväksyi delegoidun säädöksen C(2026) 4920 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2026/1565 13.7.2026.
Komissio tarkastelee asetusta yleisesti uudelleen viimeistään 30.6.2030 ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Säännöksessä ennakoidaan ensimmäisen tarkastelun sisältöä, johon tulee sisältyä muun muassa arvio mahdollisuudesta ottaa käyttöön uusia kaupan helpottamisvälineitä ja arvio asetuksen vaikutuksista viljelijöihin sekä tarvearvio mahdollisesta lisäavusta kestäviin toimitusketjuihin siirtymisessä. Samoin ensimmäiseen tarkasteluun tulee sisältyä muun muassa arviointi metsän tilan heikkenemisen määritelmän laajentamisesta, mahdollinen laajentaminen kattamaan muu puustoinen maa ja asetuksen mahdollinen laajentaminen muihin luonnon ekosysteemeihin.
2.9Alkuperäiskansat
EU:n metsäkatoasetus sisältää useita alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyviä kohtia. Asetuksen 2 artiklan 40 alakohdassa, jossa kuvataan tuotantomaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä eli tuotantomaassa sovellettavia lakeja, viitataan myös vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteeseen (g alakohta). Toimijoiden ja suurten kauppaa käyvien velvoitteisiin liittyvässä asetuksen 10 artiklan riskinarvioinnissa on puolestaan otettava huomioon muun muassa se, onko tuotantomaassa tai sen osissa alkuperäiskansoja sekä alkuperäiskansojen kuuleminen tuotantomaassa. Samoin asetuksen 12 artiklassa tarkoitettuun raportointiin on tarvittaessa sisällytettävä kuvaus alkuperäiskansojen kuulemisprosessista. Alkuperäiskansoihin viitataan myös maiden riskiarviointia koskevassa asetuksen 29 artiklassa, kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevassa 30 artiklassa sekä asetuksen uudelleen tarkastelua koskevassa 34 artiklassa.
2.1Toimivallan siirto
EU:n metsäkatoasetuksen 35 artiklassa säädetään säädösvallan siirrosta eli komission mahdollisuudesta antaa delegoituja säädöksiä. Komissiolle siirretään 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä viideksi vuodeksi asetuksen voimaantulopäivästä lähtien. Asetuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä liitteen I muuttamiseksi niiden asianomaisten tuotteiden asiaankuuluvien CN-koodien osalta, jotka sisältävät tai joiden ravintona on käytetty asianomaisia hyödykeitä tai jotka on valmistettu asianomaisia hyödykkeitä käyttäen.
Komissio laatii säädösvallan siirtämistä koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen edellä todetun viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. Neuvosto tai Euroopan parlamentti voivat milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron.
Unionin oikeuden täytäntöönpano kuuluu ensisijaisesti jäsenmaille. Jos kuitenkin unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten yhdenmukainen täytäntöönpano on taattava, täytäntöönpanovaltaa siirretään komissiolle. Täytäntöönpanovallan siirtoon liittyvästä menettelystä säädetään asetuksen 36 artiklassa. EU:n metsäkatoasetuksessa komissiolle siirretään täytäntöönpanovaltaa asetuksen 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti eli liittyen tulliviranomaisen sähköiseen rajapintaan. Täytäntöönpanovallan siirto koskee myös asetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti maiden riskiarviointia, mihin liittyen komissio julkaisee luettelon alhaisen ja suuren riskin maista ja päivittää luetteloa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittaessa. Lisäksi asetuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 33 artiklassa tarkoitetun tietojärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, jotka hyväksytään 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
2.11Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
EU:n metsäkatoasetuksen voimaantulosta säädetään 38 artiklassa, jonka 1 kohdan mukaisesti asetus tuli voimaan 29.6.2023. Sitä kuitenkin sovelletaan keskeisiltä osiltaan eli 38 artiklan 2 kohdassa lueteltujen artiklojen osalta vasta 30.12.2026 alkaen. EU:n metsäkatoasetusta on muutettu kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla asetuksen soveltamista on lykätty 12 kuukautta. Alun perin metsäkatoasetuksen soveltamisen oli keskeisiltä osiltaan tarkoitus alkaa 30.12.2024. Metsäkatoasetuksen voimaantuloa koskevaa sääntelyä muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2024/3234, minkä myötä asetuksen soveltamista lykättiin 12 kuukaudella. Asetuksen muuttaminen koski asetuksen 29, 37 ja 38 artiklojen säännöksiin sisältyviä päivämääriä eli soveltamista, EU:n puutavara-asetuksen kumoamista ja siirtymäaikoja sekä maiden riskiluokista annettavan listan määräaikaa. Euroopan unionin ja neuvoston asetuksella (EU) 2025/2650, joka annettiin 19.12.2025, keskeisten velvoitteiden soveltamista lykättiin uudelleen 12 kuukaudella, jolloin asetuksen soveltamisen alkamisajankohdaksi sen keskeisiltä osilta tuli 30.12.2025 sijaan 30.12.2026.
EU:n metsäkatoasetuksen 38 artiklan 3 kohdassa säädetään mikro- tai pienyrityksiä koskevasta pidennetystä siirtymäajasta, joka on 6 kuukautta muita tahoja pidempi. Näin ollen sellaisiin toimijoihin, jotka on perustettu 31.12.2020 mennessä mikroyrityksiksi tai pienyrityksiksi tulee asetuksen velvoitteet artiklan 2 kohdassa kuvattujen keskeisten artiklojen osalta sovellettaviksi vasta 30.6.2027 alkaen. Tämä pidennetty siirtymäaika ei kuitenkaan 38 artiklan 3 kohdan mukaisesti koske EU:n puutavara-asetuksen liitteen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita eli esimerkiksi raakapuuta (4403). Sellaiset puusta valmistetut tuotteet, jotka eivät kuulu EU:n puutavara-asetuksen liitteen soveltamisalaan, ovat artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pidennetyn siirtymäajan piirissä.
Asetuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti voimassa oleva EU:n puutavara-asetus kumotaan 30.12.2026, mihin liittyen artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään joistakin EU:n puutavara-asetukseen liittyvistä erityisistä siirtymäsäännöksistä. Käytännössä 31.12.2029 saakka puutuotteiden osalta sovelletaan EU:n puutavara-asetusta ja EU:n metsäkatoasetusta rinnakkain sen mukaan, milloin tuote on tuotettu. Jos tuote on tuotettu ennen EU:n metsäkatoasetuksen voimaantuloa eli ennen 29.6.2023, sovelletaan 31.12.2029 saakka EU:n puutavara-asetusta. Jos tuote on tuotettu metsäkatoasetuksen voimaantulon jälkeen ja saatettu markkinoille 30.12.2026 alkaen, sovelletaan metsäkatoasetusta.
EU:n metsäkatoasetuksen soveltamiseen ja siirtymäsääntelyyn liittyy asetuksen 1 artiklan 2 kohta, jossa soveltamisalaa rajataan niin, että asetusta ei sovelleta asetuksen liitteessä I lueteltuihin tuotteisiin, jotka on tuotettu ennen asetuksen voimaantulopäivää eli ennen 29.6.2023. Tämä rajaus ei kuitenkaan koske EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettuja tuotteita, jotka on tuotettu ennen 29.6.2023 ja saatettu markkinoille 31.12.2029 alkaen, sillä niiden on oltava EU:n metsäkatoasetuksen mukaisia asetuksen 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
2.12Komission täytäntöönpanoasetus koskien EUDR-tietojärjestelmää ja henkilötietojen käsittelyä
Komissio antoi EU:n metsäkatoasetuksen nojalla 4.12.2024 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/3084, joka koskee metsäkatoasetuksen mukaisen tietojärjestelmän toimintaa. Kyse on EU:n metsäkatoasetuksen 33 artiklassa tarkoitetusta EUDR-järjestelmästä, johon muun muassa toimitetaan DD-vakuutukset. Metsäkatoasetuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaan komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tietojärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, mukaan lukien säännöt henkilötietojen suojasta ja tietojenvaihdosta muiden tietojärjestelmien kanssa sekä varajärjestelyt, jos tietojärjestelmän toiminnot eivät ole käytettävissä. Täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osassa ja artikloissa on kattavasti arvioitu henkilötietojen käsittelyä metsäkatoasetusta koskevan tietojärjestelmän yhteydessä. Kevään 2026 aikana komissio on valmistellut täytäntöönpanoasetuksen muuttamista, jotta joulukuussa 2025 hyväksytyt asetuksen muutokset voidaan ottaa siinä huomioon.
Täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan mukaan toimijat ja kauppaa käyvät sekä tarvittaessa niiden valtuutetut edustajat käyttävät tietojärjestelmää asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten toimittamiseen ja hallinnointiin sekä viitenumeron varmistamiseen. Samoin 2 artiklassa todetaan, että toimivaltaiset viranomaiset, tulliviranomaiset ja komissio käyttävät järjestelmää DD-vakuutuksiin tutustumiseen ja niitä koskevien toimien toteuttamiseen, mukaan lukien henkilötietoja sisältävien tietojen vaihto toimivaltaisten viranomaisten, tulliviranomaisten ja komission välillä metsäkatoasetuksen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan yhteydessä. Tällaisessa tietojenvaihdossa on täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan mukaan noudatettava EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa (EU) 2016/679 ja EU:n toimielinten tietosuoja-asetuksessa (EU) 2018/1725 vahvistettuja henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä.
Täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan kappaleessa 7 todetaan, että henkilötietojen vaihto, joka on tarpeen metsäkatoasetuksessa säädettyjen velvoitteiden ja tehtävien täyttämiseksi, on tietojen lainmukaista käsittelyä EU:n toimielinten tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla. Silloin kun käsittely perustuu yleiseen etuun tai julkiseen vallan käyttöön (tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta), on tärkeää huomata, että rekisteröidyllä on tietosuoja-asetuksen 21 artiklan nojalla oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä. Jos rekisteröity vastustaa tietojensa käsittelyä, rekisterinpitäjän tulee arvioida käsittelyn tarve uudelleen EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti.
Toimivaltaisten viranomaisten ja Tullin roolista todetaan täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 6 kohdassa, että kyseisten tahojen on oltava EU:n tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu erillinen rekisterinpitäjä niiden tietojenkäsittelytoimien osalta, joita ne suorittavat.
3Nykytila ja sen arviointi
3.1Lainsäädäntö
3.1.1EU:n puutavara-asetus EU:n puutavara-asetus annettiin 20.10.2010 ja sitä on sovellettu 3.2.2013 alkaen. EU:n puutavara-asetuksen tavoitteena on vähentää sellaisen puutavaran ja sellaisten puutuotteiden tuontia ja muuta saattamista EU:n markkinoille, joiden laillisuudesta ei ole kohtuullisia takeita ja edistää näin laittoman puukaupan vastaisia kansainvälisiä toimia. Asetuksen soveltamisen kannalta ratkaiseva ajankohta on se hetki, jolloin puutavara tai puutuotteet niiden alkuperästä riippumatta tuodaan ensimmäistä kertaa unionin markkinoille. Asetuksessa säädetään velvoitteista toimijoille, jotka tuovat unionin markkinoille puutavaraa tai puutuotteita. Asetus koskee myös niitä toimijoita, jotka saattavat unionin markkinoille unionin alueella tuotettua puutavaraa. Asetus perustuu asianmukaisen huolellisuuden periaatteelle. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä sisältää toimenpiteitä ja menettelyjä, joiden tarkoituksena on antaa toimijoille mahdollisuus jäljittää puutavara ja puutuotteet sekä saada käyttöönsä tietoja sovellettavan lainsäädännön noudattamisesta.
Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä on asetukseen perustuva vaatimus toimia ennakoivasti. Se velvoittaa toimijat osoittamaan varovaisuutta ja arvostelukykyä sekä toteuttamaan konkreettisia toimia, joilla ne voivat varmistua siitä, että niiden toimitusketjuunsa hankkima puutavara ja puutuotteet ovat laillisia sekä välttää sen riskin, että ne toisivat laittomasti korjattua puutavaraa ja siitä valmistettuja puutuotteita unionin markkinoille. Laillisuus määräytyy sen maan metsänhoitoa, puunkorjuuta ja puukauppaa koskevan lainsäädännön mukaan, jossa puu on korjattu. Asetuksen mukaan puutavaran ja puutuotteiden, joita varten on myönnetty FLEGT- tai CITES-lupa, katsotaan olevan laillista.
Asetuksessa säädetään niistä periaatteista, joita toimijoiden on noudatettava perustaessaan asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiä. Toimijat voivat itse valita mekanismit, jotka tuottavat vaaditun tuloksen. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän täytäntöönpanoa koskee kaksi asetusta eli komission delegoitu asetus (EU) N:o 363/2012 sekä komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 607/2012. EU:n puutavara-asetus kumotaan EU:n metsäkatoasetuksella 30.12.2026.
3.1.2Puutavaralaki
EU:n puutavara-asetus on kansallisesti täytäntöönpantu puutavaralailla, joka tuli voimaan 1.1.2014. Laissa säädetään toimivaltaisesta viranomaisesta ja sen valvontatehtävästä sekä valvontaan liittyen toimivaltaisen viranomaisen tiedonsaantioikeudesta yksityisiltä ja viranomaisten välisestä tietojen vaihdosta. Laissa säädetään myös puutavararikkomuksesta. Rikoslaissa (39/1889) säädetään puolestaan puutavararikoksesta, mikä myös on osa EU:n puutavara-asetuksen täytäntöönpanoa.
EU:n puutavara-asetus ja sen nojalla annetut komission asetukset ovat sellaisenaan voimassa jäsenvaltioissa. Näin ollen kansallisessa puutavaralaissa on ollut tarpeen säätää vain tietyistä EU:n puutavara-asetuksen täytäntöönpanoa koskevista seikoista. EU:n puutavara-asetuksen kansallista toimeenpanoa varten asetettiin 9.3.2011 työryhmä, jonka loppuraportissa (FLEGT-lisätoimiasetuksen kansallisen toimeenpanon työryhmän muistio, MMM 2012:9) käsitellään muun muassa toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä ja sen nimeämistä.
Voimassa olevan puutavaralain 2 §:ssä säädetään, että EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Ruokavirasto. Samoin pykälässä säädetään, että Suomen metsäkeskus, Tulli ja Suomen ympäristökeskus hoitavat lain täytäntöönpanoon liittyvät niille säädetyt tehtävät. Puutavaralain esitöissä (HE 97/2013 vp, s. 23) todetaan, että Suomen metsäkeskuksen tehtävänä olisivat metsälain (1093/1996) valvontaan liittyvät tehtävät. Samoin lain perusteluissa todetaan, että Tullille kuuluisivat kyseisten tuotteiden tulliverotukseen ja tullivalvontaan liittyvät tehtävät sekä toimiminen esitutkintaviranomaisena. Suomen ympäristökeskus hoitaisi puolestaan CITES-lupien ja –todistusten myöntämiseen liittyviä tehtäviä. Puutavaralain 4 §:ssä on informatiivinen säännös, jonka mukaan Ruokavirasto vastaa puutavara-asetuksen toimeenpanoon liittyvästä valvonnasta ja järjestämisestä.
Puutavaralakiin sisältyy useita toimivaltaisen viranomaisen tehtäviin liittyviä säännöksiä. Lain 5 §:ssä säädetään Ruokaviraston tekemistä tarkastuksista. Pykälässä säädetään tarkastuksen kohteista, ulkopuolisen asiantuntijan käyttämisestä apuna tarkastuksessa sekä toimijan, kauppaa käyvän ja muun tarkastuksen kohteena olevan velvollisuudesta avustaa tarkastuksessa. Ruokavirasto voi lisäksi valtuuttaa Suomen metsäkeskuksen tekemään tarkastuksia. Puutavaralain 6 § koskee tietojensaantia ja siinä säädetään Ruokaviraston ja Suomen metsäkeskuksen oikeudesta saada tietoja toimijalta ja kauppaa käyvältä. Lain 7 §:ssä säädetään puolestaan viranomaisten keskinäisestä tietojenvaihdosta. Pykälässä säädetään myös niistä epäiltyihin rikoksiin liittyvistä tiedoista, jotka Suomen metsäkeskuksen on oma-aloitteisesti toimitettava Ruokavirastolle.
Lain 8 §:ssä säädetään kehotuksen antamisesta. Ruokaviraston tulee puuttua toimijoiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmissä havaittuihin puutteisiin antamalla kirjallinen kehotus puutteiden korjaamiseksi sekä kehotus korjata ne asetetussa määräajassa. Jos kehotuksen antaminen ei johda tavoiteltuun lopputulokseen, Ruokaviraston on lain 9 §:n mukaan annettava korjausmääräys. Korjausmääräys koskee kuitenkin vain niitä tilanteita, joissa kyse on puutavaran tai puutuotteiden markkinoille saattamisesta ilman asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää taikka asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän merkittävistä ja toistuvista puutteista. Edelleen lain 9 §:ssä säädetään, että jollei korjausmääräys johda puutteiden korjaamiseen, Ruokavirasto voi päätöksellään kieltää toimijaa saattamasta markkinoille puutavaraa tai puutuotteita. Kielto on määräaikainen ja se on peruutettava, kun asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän puutteet on korjattu Ruokaviraston hyväksymällä tavalla. Lakiin sisältyy myös virka-apua koskeva säännös (10 §).
Laissa säädetään myös rangaistuksista (12 §). Siihen liittyen lain 11 §:ssä säädetään ilmoituksesta esitutkintaviranomaiselle. Jos Ruokavirastolla on todennäköisiä perusteita epäillä lain 12 §:ssä tarkoitetun teon tapahtuneen, sen on lain 11 §:n mukaan ilmoitettava asiasta esitutkintaviranomaiselle esitutkintaa varten. Ruokavirasto saa kuitenkin jättää ilmoituksen tekemättä, jos teko on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä. Lain 12 §:ssä säädetään puutavararikkomuksesta. Lisäksi laissa on säännökset menettämisseuraamuksesta ja takavarikoinnista (13 §) sekä maa- ja metsätalousministeriön ohjaus- ja valvontatehtävästä (14 §). Lain lopussa on vielä säännös EU:n tarkastajista, joilla lain 15 §:n mukaan olisi samat tarkastus- ja tiedonsaantioikeudet kuin Ruokavirastolla.
Voimassa olevassa puutavaralaissa on yhteensä 16 pykälää. Puutavaralakia on muutettu kerran sen voimassaolon aikana (puutavaralain muuttamista koskeva laki 491/2021). Siihen liittyvät muutokset tulivat voimaan kesäkuussa 2021. Lakimuutoksen taustalla oli EU:n ympäristöraportointiasetus (EU) 2019/1010 sekä sen myötä EU:n puutavara-asetukseen tehdyt muutokset, jotka liittyivät EU:n puutavara-asetuksen toimeenpanosta raportoimiseen komissiolle. Ympäristöraportointiasetuksessa edellytetään, että tiedot ovat avoimessa tietoverkossa saatavilla. Samassa yhteydessä tarkistettiin toimivaltaista viranomaista koskevat viittaukset laissa niin, että Maaseutuviraston sijaan laissa viitataan Ruokavirastoon.
3.1.3Rikoslaissa säädetty puutavararikos
Puutavararikosta koskeva säännös sisältyy rikoslain 48 a lukuun, jossa säädetään luonnonvararikoksista. Rikoslain 48 a luvun 3 b §:n mukaan joka puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisesta puutavarasta valmistettuja puutuotteita, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, puutavararikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Puutavararikoksesta säädettiin samassa yhteydessä kuin puutavaralaista ja kyseinen rikoslain säännös tuli voimaan 1.1.2014. Lain perusteluissa (HE 97/2013 vp, s. 30) todetaan, että rankaiseminen edellyttää tahallisuutta. Tällöin toimijan täytyy tietää, että hänen markkinoille saattamansa puutavaran tai puutuotteen alkuperä ei ole laillinen.
3.1.4Laki FLEGT-lupajärjestelmästä EU:n puutavara-asetukseen ja sitä myötä kansalliseen puutavaralakiin liittyy FLEGT-lupajärjestelmä. EU julkisti vuonna 2003 metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa kolmansien maiden kanssa koskevan FLEGT-toimintasuunnitelman (KOM (2003) 251 lopullinen, Forest Law Enforcement, Governance and Trade). Toimintasuunnitelma koskee laittomien hakkuiden ehkäisyä. Toimintasuunnitelman toimenpanon keskeiset elementit ovat asetus vapaaehtoisesta lupajärjestelmästä eli niin sanottu FLEGT-lupa-asetus (EY) N:o 2173/2005, FLEGT-kumppanuussopimusten solmiminen puuntuottajamaiden kanssa ja mahdolliset muut lisätoimenpiteet. Myös EU:n puutavara-asetus on osa FLEGT-toimintasuunnitelman toimeenpanoa.
EU:n FLEGT-lupa-asetus on pantu kansallisesti täytäntöön lailla FLEGT-lupajärjestelmästä (1425/2014). Laissa säädetään muun muassa toimivaltaisesta viranomaisesta, joka on Ruokavirasto. Ruokaviraston tehtävänä on muun muassa tarkastaa FLEGT-luvat, jotka on myönnetty kumppanimaasta tuotaville lupajärjestelmään kuuluville puutuote-erille. Laissa säädetään myös esimerkiksi tietojen saannista. EU:n metsäkatoasetuksen myötä EU:n puutavara-asetus kumotaan, mutta EU:n FLEGT-lupa-asetusta ei olla muuttamassa. Näin ollen myöskään FLEGT-lupajärjestelmää koskevaa kansallista lakia ei ole tarkoitus EU:n metsäkatoasetuksen johdosta muuttaa.
3.1.5EU:n ympäristörikosdirektiivi Ehdotettavan uuden lain seuraamussääntelyn kannalta merkityksellinen säädös on myös 11.4.2024 annettu ympäristörikosdirektiivi. Ympäristörikosdirektiiviin sisältyy EU:n metsäkatoasetuksen rikkomista koskeva säännös, mikä olisi tullut kansallisesti saattaa voimaan viimeistään 21.5.2026. Ympäristörikosdirektiivin 3 artiklan 2 kohdan p alakohdan mukaisesti rangaistavaksi tulee säätää laiton ja tahallinen asianomaisten hyödykkeiden tai asianomaisten tuotteiden saattaminen unionin markkinoille tai asettaminen saataville unionin markkinoilla taikka vienti unionin markkinoilta metsäkatoasetuksen 3 artiklassa asetetun kiellon vastaisesti, paitsi jos tällainen menettely koskee merkityksetöntä määrää. Ympäristörikosdirektiivin 3 artiklan 4 kohta edellyttää, että 3 artiklan 2 kohdan p alakohdassa tarkoitettu EU:n metsäkatoasetusta koskeva laiton menettely on rangaistavaa myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä. Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan p alakohdan mukaisesti tahallisen rikoksen enimmäisrangaistuksen on oltava vähintään viisi vuotta. Ympäristörikosdirektiivissä sanktioidusta metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomisesta tullaan kansallisesti säätämään rikoslaissa. Rikoslaissa säädettäisiin jatkossa metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta, jotka koskisivat metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomista. Sen myötä EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomisesta ei säädettäisi hallinnollisia sanktioita ehdotetussa metsäkatolaissa.
Ympäristörikosdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskeva hallituksen esityksen luonnos oli lausuntokierroksella keväällä 2026. Lausunnoilla olleen ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan hallituksen esityksen luonnoksen osana oli myös ehdotus laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista annetun lain muuttamista (liitelaki 16). EU:n metsäkatoasetusta ja ympäristörikosdirektiiviä koskevaa kansallista sääntelyä on valmisteltu osin saman aikaisesti. Metsäkatolain muuttamista koskeva liitelaki koski seitsemää pykälää. Kyseisiä muutosehdotuksia koskeva lausuntopalaute otetaan huomioon tämän esityksen valmistelussa. Kyseiset metsäkatolakia koskevat säännökset (liitelaki 16) siirretään osaksi tätä esitystä, koska metsäkatolakia koskeva hallituksen esitys (HE 77/2025 vp) on peruutettu eikä uutta metsäkatolakia näin ollen ole vielä annettu. Näin ollen tähän esitykseen siirtyy muun muassa säännösehdotukset, joissa säädetään viittauksesta rikoslakiin, toiminnasta rikosasioissa ja tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuudesta. Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 157/2026 vp) annettiin eduskunnalle 10.9.2026.
3.1.6Kansallisen lainsäädännön muutostarpeet
EU:n metsäkatoasetuksella kumotaan EU:n puutavara-asetus 30.12.2026. EU:n puutavara-asetusta sovelletaan kuitenkin tietyiltä osin 31.12.2029 saakka. EU:n metsäkatoasetuksen myötä puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamista koskeva kansallinen sääntely edellyttää uudistamista, mikä tarkoittaa puutavaralain kumoamista ja uuden metsäkatoa koskevan lain antamista. Metsäkatoasetuksen myötä kansallinen sääntely tulee laajentumaan puun lisäksi koskemaan uusia hyödykkeitä, joita ovat nautaeläimet, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi ja soija. Uudella lailla on tarkoitus antaa EU:n metsäkatoasetusta täydentäviä kansallisia säännöksiä. EU:n metsäkatoasetus on jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettavaa oikeutta ja suurin osa asetuksen säännöksistä ei edellytä kansallisia säännöksiä soveltamisen tueksi. Metsäkatoasetuksen kohdalla täydentävää sääntelyä olisi tarpeen säätää toimivaltaisesta viranomaisesta ja sen tehtävistä sekä hallinnollisista seuraamuksista. Lakiin olisi tarkoituksenmukaista sisällyttää sääntelyä asetuksen mukaisista tarkastuksista ja niiden suorittamisesta sekä toimivaltaisen viranomaisen tiedonsaantioikeudesta ja viranomaisten välisestä tietojen vaihdosta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutosta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin
(672/2022)
rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevien ehdotusten johdosta. Samoin muutettaisiin puutavararikosta koskevaa rikoslain 48 a luvun 3 b §:ää, joka myöhemmin siirtymäajan jälkeen myös kumottaisiin. Käytännössä esityksen kansallinen täydentävä sääntely liittyy metsäkatoasetuksen 3 luvun (Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisen viranomaisten velvoitteet) artikloiden sekä 32 artiklan (perustellut huolenaiheet) täydentämiseen. Näin ollen ehdotettavaan uuteen lakiin ei lähtökohtaisesti sisältyisi sellaisia säännöksiä, jotka olisi valmisteltu yksinomaan kansallisista syistä. Esitys yhteensovitetaan ympäristörikosdirektiiviä koskevan kansallisen täytäntöönpanon kanssa niin, että ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät metsäkatolain säännösehdotukset siirretään osaksi tätä esitystä.
Perustuslain näkökulmasta kansallisessa täydentävässä sääntelyssä on tärkeää ottaa huomioon perustuslain 10 §:ssä säädetty kotirauhan suoja, mikä on merkityksellistä metsäkatoasetuksen mukaisten tarkastusten tekemisen kannalta. Samoin perustuslain 10 §:ssä turvattu yksityiselämän ja henkilötietojen suoja on merkityksellinen ehdotettavaan lakiin liittyvien tietojensaantioikeuksien kannalta. Tarkastusten kannalta merkitystä on myös perustuslain 124 §:stä johtuvilla rajoituksilla julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Samoin kansallisen täydentävän sääntelyn sisältöön vaikuttaa perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, sillä metsäkatoasetuksen 25 artiklassa edellytetään jäsenvaltioita säätämään myös sanktioluonteisia seuraamuksia. Niiden tulee perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan täyttää sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset. Lisäksi perustuslakivaliokunta on korostanut, että rangaistavaksi säädettävien tekojen teonkuvausten tulisi olla tarkkarajaisia. Perustuslain 21 §:n oikeusturvasääntely on merkityksellinen, kun arvioidaan suurten seuraamusmaksujen määräämismenettelyä. Ehdotettavassa seuraamusmaksusääntelyssä on otettava huomioon myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö koskien seuraamusmaksun määräämistä viranomaiselle. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmatonta.
Perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvattu omaisuuden suoja on puolestaan otettava huomioon, kun metsäkatoasetuksen 23 artiklan väliaikaisista toimenpiteistä ja 24 artiklan korjaavista toimenpiteistä säädetään kansallisesti täydentäviä säännöksiä. Omaisuudensuoja synnyttää velvoitteen olla puuttumatta ilman hyväksyttävää perustetta omaisuuden vapaaseen hyödyntämiseen. Samoin kansallisen lainsäädännön valmistelussa on otettava huomioon perustuslain 18 §:n 1 momentin mukainen elinkeinon harjoittamisen vapaus, sillä metsäkatoasetuksen 25 artiklassa säädetään, että seuraamusjärjestelmän on katettava myös määräaikainen sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen sekä julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään (PeVL 32/2010 vp, PeVL 15/2008 vp, s. 2/II) todennut, että laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden ja edellytysten tulee ilmetä laista. Ehdotetun metsäkatoasetusta täydentävän kansallisen sääntelyn perustuslainmukaisuutta on arvioitu erityisesti jäljempänä luvussa 12.
3.2Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen Suomessa
3.2.1Asetuksessa tarkoitettu metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen Maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttäminen tukee YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Suomi on aktiivisesti toiminut globaalin metsäkadon vähentämiseksi kansainvälisissä yhteyksissä. Vuosien 1990 ja 2016 välisenä aikana metsiä siirtyi ruoantuotannon ja yhdyskuntarakentamisen käyttöön maailmanlaajuisesti yhteensä 130 miljoonaa hehtaaria. Suurinta metsäkato on ollut Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.
Metsäkadolla tarkoitetaan yleisesti maankäytön muutosta metsästä muuhun käyttöön eli metsän raivaamista pysyvästi esimerkiksi rakentamiseen, infrastruktuuriin tai maatalouskäyttöön. EU:n metsäkatoasetuksessa metsäkato on kuitenkin määritelty tätä suppeammin, sillä asetuksessa metsäkadolla tarkoitetaan metsän muuntamista maatalouskäyttöön. EU:n metsäkatoasetuksen mukaista metsäkatoa ei sen sijaan ole metsän muuntaminen rakentamisen, teollisuuden, energiantuotannon (esim. tuuli- tai aurinkovoimaloiden), teiden tai muiden yhteiskunnan teknisten perusrakenteiden käyttöön. Metsien hoitoon ja uudistamiseen liittyvät toimenpiteet eivät myöskään merkitse asetuksen tarkoittamaa metsäkatoa. Komission tiedonantona antaman ohjeasiakirjan mukaan metsän muuntaminen ei myöskään kuulu metsäkadon määritelmän piiriin, jos muuntamisen ja sen jälkeisen maankäytön ensisijaisena tarkoituksena ei ole maatalouskäyttö vaan esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöönotto, teollinen käyttö, luonnon monimuotoisuuden ennallistaminen, metsäpalojen ehkäiseminen, eläinten hyvinvointi äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa tai haitallisten vieraslajien hallinta.
Metsä määritellään asetuksessa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n määritelmän mukaisesti. FAO:n metsän määritelmän mukaan metsä tarkoittaa pinta-alaltaan yli 0,5 hehtaarin maa-alaa, jolla puiden korkeus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 10 prosenttia tai jolla puut pystyvät saavuttamaan nämä kynnysarvot sijaintipaikassaan. Tämän määritelmän mukaan metsää eivät ole pääasiassa maatalouskäytössä tai urbaanissa (kaupunkimaisessa) käytössä olevat alueet. Metsää eivät siten määritelmän mukaan ole esimerkiksi rakennetut alueet, puistot tai hautausmaat eivätkä jo valmiiksi pääsääntöisesti maatalouskäytössä olevat alueet. FAO:n määritelmän mukaista metsää on Suomessa noin 22,5 miljoonaa hehtaaria.
Metsien tilan heikkenemisellä tarkoitetaan asetuksessa metsän sellaista rakenteellista muutosta, jossa ikimetsä tai luontaisesti uudistuva metsä muuttuu plantaasiksi tai muuksi puustoiseksi maaksi. Asetuksen mukaan metsien tilan heikkenemistä tapahtuu myös, mikäli ikimetsä muuttuu viljelymetsäksi.
3.2.2Asetuksessa tarkoitettu metsäkato Suomessa Suomessa kasvatetaan asetuksessa mainituista maataloushyödykkeistä nautaeläimiä. Soijan viljely on ilmasto-olosuhteista johtuen hyvin vähäistä ja sen viljely on ollut ainoastaan kokeiluluonteista. Suomen ilmasto-olosuhteet rajoittavat kasvinviljelyn mahdollisuuksia ja etenkin maan pohjoisemmissa osissa olosuhteet ovat otollisimmat nurmentuotantoon, mikä luo edellytykset nautakarjataloudelle. Nautakarjatalouden rakennekehitys on ollut nopeaa. Nautoja kasvattavien tilojen määrä on vähentynyt yli 30 000 tilasta noin 6100 tilaan 2000-luvun aikana. Tilamäärän voimakasta vähenemistä on korvannut jatkavien tilojen laajeneminen. Näin tuotannon taso on säilynyt melko vakaana tilamäärän vähenemisestä huolimatta. Rakennekehityksen ennakoidaan edelleen jatkuvan, mikä tarkoittaa jatkaville tiloille investointi- ja laajentamistarpeita myös tulevaisuudessa.
Suomessa on noin 2,2 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata, josta noin 650 000 hehtaaria on nautakarjatalouden ja maidontuotannon käytössä. Nautakarjataloudesta aiheutuva metsäkato on ollut seurausta pääsääntöisesti tuotannon uudelleensijoittumisesta. Yksittäisten nautakarjatilojen koon kasvaessa on voinut tulla tarve lisäpellon raivaamiseen, mikäli peltoa ei ole ollut saatavilla muilla tavoin, kuten ostamalla, vuokraamalla tai tilusjärjestelyin. Laajeneva tila tarvitsee riittävän määrän peltoa rehuntuotannon ja ympäristöluvan mukaisen lannanlevitysalan varmistamiseen.
Suomessa nautakarjataloudessa toimii lypsykarjatiloja, naudanlihantuotantoon erikoistuneita tiloja sekä tiloja, joilla tuotetaan sekä maitoa että lihaa. Naudanlihantuotantoon erikoistuneilla tiloilla eläimet eivät tyypillisesti laidunna. Emolehmätiloilla tuotanto perustuu laiduntamiseen.
Suomessa vuosittainen metsäkato on vaihdellut noin 10 000–14 000 hehtaarin välillä. Vuosina 2021–2023 metsiä on raivattu maatalouskäyttöön yhteensä hieman alle 3000 hehtaaria vuodessa, josta 60 prosenttia on nautakarjatalouden tuotantosuuntien tarpeisiin. Vuoden 2023 CAP-uudistuksen myötä pellonraivaus on vähentynyt merkittävästi. Arvio CAP:n vaikutuksista maatalouden ilmastonmuutoksen hillintään (ILMA) -väliraportin (2025) mukaan vuosina 2024 ja 2025 uutta maatalousmaata otettiin käyttöön keskimäärin 626 hehtaaria vuodessa. Saman väliraportin mukaan vuosina 2024 ja 2025 metsästä raivatun uuden pellon pinta-ala oli keskimäärin 102 hehtaaria vuodessa.
Suhteessa nautakarjatalouden käytössä olevaan maatalousmaahan vuonna 2025 (651 260 ha) vuosina 2024-2025 raivattujen uusien peltojen osuus on 0,1 prosenttia ja metsästä raivattu osuus noin 0,2 prosenttia. Raivattu pinta-ala on näin ollen suhteellisesti hyvin pieni. Riski nautakarjan tuotantoon kyseisellä maa-alalla on Suomessa hyvin vähäinen.
Suomen olosuhteissa uusi maatalousrakentaminen sijoittuu pääasiassa metsä- tai maatalousmaalle. Maatalousmaa on useilla tiloilla niukka tuotantoresurssi, eikä ominaisuuksiensa puolesta välttämättä optimaalinen ratkaisu rakennusten sijoituspaikaksi, vaan saattaa nostaa rakentamisen kustannuksia, jotka muutenkin ilmasto-olosuhteistamme johtuen ovat Euroopan korkeimmat. Suomessa nautakarjan hyvinvointi edellyttää, että eläimillä on tarkoituksenmukainen eläinsuoja ympäri vuoden. Laidunnus on mahdollista kesäaikaan. Kun huomioidaan nykyaikaisen, olosuhteisiimme sopivan navettarakentamisen tilavaatimukset, liikennejärjestelyt, laajentamismahdollisuudet, jatkokäyttö sekä eläinten hyvinvointiin ja bioturvaan liittyvät kysymykset, sijaitsee tarkoituksenmukaisin rakennuspaikka usein metsämaalla. Maatalousrakentamisen pinta-ala vuositasolla on suuruusluokaltaan kymmenistä hehtaareista enintään noin 200 hehtaariin.
3.2.3Asetuksessa tarkoitettu metsien tilan heikkeneminen Suomessa Metsien luokittelu ikimetsiksi, viljelymetsiksi, plantaaseiksi ja muuksi puustoiseksi maaksi perustuu metsäkatoasetuksessa FAO:n metsien luokitteluun. Näitä käsitteitä ei käytetä perinteisesti suomalaisessa metsänhoidossa. Ikimetsän kaltaisista metsistä käytetään Suomessa rinnasteisesti myös termejä luonnontilainen metsä ja primäärimetsä (primary forest).
Ikimetsällä tarkoitetaan luontaisesti uudistunutta, luontaisista puulajeista koostuvaa metsää, jossa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja jossa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriytyneet. Metsäkatoasetuksen määritelmä vastaa FAO:n Global Forest Resource Assessmentin (FRA) primary forest -luokan määritelmää, jolle on kuitenkin FAO:n määritelmässä joukko tarkentavia lisämääreitä, jotka puuttuvat EU:n metsäkatoasetuksesta. Edellä kuvattua ikimetsän määritelmää on käytetty myös EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyvässä Euroopan komission ohjeessa luonnontilaisten ja vanhojen metsien kartoituksesta. Määritelmän tulkintaan Suomen oloissa vaikuttavat seuraavat kaksi FAO:n määritelmän tarkennetta:
a) Luokka sisältää sekä määritelmän mukaiset koskemattomat että hoidetut metsät. Ikimetsien hoitotoimien tulisi edellyttää ihmisen mahdollisimman vähäistä puuttumista, ja niiden tulisi pyrkiä säilyttämään alkuperäistä kasvillisuutta ja luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjä pitkällä aikavälillä.
b) Alue on riittävän suuri ja kytkeytynyt siihen, että luontaiset ekologiset prosessit säilyvät.
Suomi raportoi ikimetsien pinta-alan säännöllisesti osana FAO:n maailmanlaajuista metsävarojen raportointia (FRA). Suomen raportoinnissa ikimetsäksi on määritetty metsät, joissa puuston rakenne ja lahopuun määrä ja jatkumo ovat luonnontilaisen kaltaisia eikä metsässä ole merkittäviä ihmistoiminnan merkkejä. Kriteerinä on raportoinnissa ollut lisäksi se, että ikimetsät ovat suojelualueilla. Perusteena tälle on se, että metsäalueen riittävä koko ja kytkeytyneisyys luontaisten ekologisten prosessien säilymiselle toteutuu melko suurilla yhtenäisillä, käsittelyn ulkopuolella olevilla alueilla.
Luonnonvarakeskus on koostanut tiedot ikimetsien pinta-aloista Suomessa Valtakunnan metsien inventoinnin pohjalta. Valtakunnan metsien 13. inventoinnin eli VMI13:n mukaan ikimetsien kaltaisten metsien (ilman FAO:n määritelmässä mainittuja vaatimuksia alueen minimikoosta ja mahdollisten toimenpiteiden suojelutavoitteesta) pinta-ala Suomessa on 744 000 hehtaaria metsä- ja kitumaalla suojelualueet ja puuntuotantoon käytettävät alueet mukaan lukien (taulukko 1). Tästä metsämaata on noin 340 000 hehtaaria, puuntuotannon metsämaalla kuitenkin vain noin 49 000 hehtaaria. Ikimetsien kaltaiset metsät ovat valtaosin Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa puuntuotannon metsämaalla ikimetsien kaltaista metsää on vain noin 6 000 hehtaaria. Puuntuotannon metsämaalla sijaitsevien ikimetsien pinta-ala-arvioon liittyy kuitenkin epävarmuutta.
Taulukko 1: Ikimetsien kaltaisten metsien ala (km2) VMI13:n mukaan
Metsämaa
Kitumaa
Yhteensä
Suojeltu
Puuntuotannossa
Yhteensä
Suojeltu
Puuntuotannossa
Yhteensä
Suojeltu
Puuntuotannossa
Yhteensä
Ei ikimetsä
17 356
182 110
199 466
12 197
9 611
21 808
29 553
191 721
221 274
Ikimetsän kaltainen
2 910
490
3 400
3 740
294
4 035
6 651
784
7 435
Yhteensä
20 266
182 600
202 866
15 938
9 905
25 843
36 204
192 505
228 709
Mikäli ikimetsä uudistetaan (uudistushakkuu), tapahtuu FAO:n luokituksen mukainen metsien tilan heikkeneminen eli metsä siirtyy ikimetsästä viljelymetsän luokkaan. EU:n metsäkatoasetuksessa käytetyn FAO:n määritelmän mukaan ’viljelymetsällä’ tarkoitetaan metsää, jonka puut ovat peräisin pääasiassa istutuksesta tai harkitusta kylvöstä edellyttäen, että odotettu istutettujen tai kylvettyjen puiden osuus on yli 50 prosenttia kasvavasta puustosta hakkuukypsänä. Määritelmä sisältää alun perin istutetuista tai kylvetyistä puista lähtöisin olevat vesasyntyiset metsät.
Vaikka ikimetsälle on olemassa laajasti hyväksytty määritelmä, niiden tunnistamista varten ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä. Mikäli ikimetsät haluttaisiin kartoittaa Suomessa, niiden tunnistamista varten tulisi kehittää kriteerit. Valtioneuvoston vanhan metsän kriteerejä ja luonnontilaisen metsän määritelmää koskevan periaatepäätöksen (YM/2024/57) mukaan luonnontilaisen metsän määritelmää on tarkoitus täsmentää metsäkatoasetuksen valmistelun yhteydessä. Osana metsäkatoasetuksen toimeenpanoa Luonnonvarakeskus on maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta tehnyt selvityksen (2025), jossa luonnontilaisen metsän (ikimetsä, primäärimetsä) määritelmää on tarkennettu.
Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan luonnontilaisten metsien määritelmässä keskeinen rajaava tekijä on aika edellisestä voimakkaasta ihmistoimintaan liittyvästä häiriöstä ja häiriön voimakkuus. Luonnontilaiselle metsälle ei voida käyttää ikäkriteeriä, koska nuoretkin sukkessiovaiheet voivat olla luonnontilaisia voimakkaan, puuston uudistumiseen johtaneen häiriön, esimerkiksi metsäpalon tai myrskytuhon jälkeen. Yleensä nuoressa luonnontilaisessa metsässä on merkkejä edellisestä puusukupolvesta (vaihteleva määrä ylispuita tai kuolleita puita), mutta harvinaisissa tapauksissa ne voivat puuttua. Myöskään kuolleen puun tilavuutta ei sellaisenaan tai jollain kiinteällä kynnysarvolla voida käyttää kriteerinä, koska luonnontilaisiin metsiin sisältyy myös heikkotuottoisia kasvupaikkoja, joissa kuolleen puuston tilavuus voi olla hyvin pieni. Suuri osa suojelualueiden ulkopuolella olevista luonnontilaisista metsistä on todennäköisesti juuri heikkotuottoisia lakialueita ja soita.
Avohakkuun jälkeen ensimmäinen puusukupolvi ei voi olla luonnontilaista metsää, ei edes silloin, kun on jätetty runsaastikin säästöpuita. Suomessa siirryttiin käyttämään metsänuudistamisessa avohakkuuta laajassa mitassa vasta 1950-luvun alkupuolelta lähtien, joten avohakkuun jälkeen uudistuneet metsät ovat korkeintaan noin 70–80-vuotiaita. Tässä ajassa primäärimetsän puuston rakenne ja lajisto eivät ehdi palautua, vaikka hakkuukohde sijaitsisi lähellä luonnontilaisia metsiä. Jos hakkuukohde on eristynyt, on lajiston palautuminen vielä epätodennäköisempää. Myöskään siemen- tai suojuspuupuuhakkuulla uudistetut metsät eivät voi olla luonnontilaista metsää. Onnistuneen metsänuudistumisen jälkeen siemenpuut tai suojuspuut on yleensä poistettu.
Harsintahakkuilla käsitelty metsä voi olla primäärimetsää sitten, kun hakkuut eivät näy oleellisesti puuston rakenteessa ja lahopuustossa. Aikaraja voisi olla esimerkiksi noin 80 vuotta, eli ennen 1950-luvun alkua tehdyistä hakkuista katsotaan olevan riittävä aika siihen, että luonnollinen lajikoostumus ja luonnolliset prosessit ovat palautuneet.
Alkuperäiskansojen perinteiseen elämäntapaan liittyvää yksittäisten puiden poistoa tai osittaista hakkuuta voi olla myös luonnontilaisessa metsässä.
Luonnonvarakeskuksen luonnontilaisia metsiä koskevan selvityksen mukaan luonnontilaisen metsän kriteereinä voidaan pitää seuraavia ominaisuuksia, joiden lähtökohtana on ollut siis aiempaa FRA-raportointia vastaavat kriteerit, joita on kuitenkin tarvittavilta osin lievennetty:
1. Pitkään jatkunut luonnontilainen kehitys ja ihmistoiminnan merkkien vähäisyys. Luonnontilainen metsä on luonnollisesti uusiutuva alkuperäisiä puulajeja sisältävä metsä, jossa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja jonka ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriintyneet. Vähäiset aiemmat käsittelyt sallitaan, mutta viimeisestä merkittävästä ihmistoiminnasta on kulunut niin pitkä aika, että luonnollinen lajikoostumus ja luonnolliset prosessit ovat palautuneet. Avohakkuun jälkeinen ensimmäisen puusukupolven metsä ei voi täyttää luonnontilaisen metsän määritelmää. Metsätalouden harvennuksilla (ml. kattava harsinta) käsitellyn metsän palautuminen luonnontilaisen kaltaiseksi vie yleensä vähintään 80 vuotta. Kangasmetsissä kuollutta puuta on vähintään 15 prosenttia ja usein 20–30 prosenttia kasvupaikalle tavanomaisen puuston kokonaismäärästä (elävästä + kuolleesta puustosta). Kuollut puu on eriasteisesti lahonnutta. Voimakkaiden häiriöiden jälkeen kuolleen puun osuus on suurempi. Rämeillä ja paksuturpeisissa korvissa kuolleiden puiden tilavuus voi olla pieni, koska kuolleet puut voivat upota turpeeseen ennen lahoamistaan. Kitumaiden puustoisten soiden, kallioiden ja muiden niukkapuustoissa kitumaan metsissä lahopuun tilavuutta tai tilavuusosuutta ei voi käyttää luonnontilaisuuden indikaattorina.
2. Määritelmä pitää sisällään luonnontilaiset vanhat metsät sekä palon tai muun laaja-alaisen luonnonhäiriön jälkeen luontaisesti kehittyneet nuoremmat metsän kehitysvaiheet. Puuston iässä voi olla suurta vaihtelua. Luonnontilaista vanhaa metsää luonnehtii puuston korkea ikä. Luonnontilaisessa vanhassa metsässä vallitsevan jakson puuston pohjapinta-alalla painotettu keski-ikä on etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä vähintään 160 vuotta ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä vähintään 200 vuotta. Poikkeustapauksissa voimakkaan häiriön (esimerkiksi latvapalo, myrskytuho) jälkeen suurin osa puustosta on voinut kuolla, ja häiriön jälkeen syntynyt vallitseva puusto voi olla selvästi tätä nuorempaa. Tällöin metsässä tulee kuitenkin olla merkittävä määrä (vähintään 20 kpl hehtaarilla) erittäin vanhoja (etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä vähintään 200 ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä vähintään 250-vuotiaita) puita.
3. Alueen riittävä laajuus luonnontilaisten prosessien jatkumiseksi, esimerkiksi: Etelä-Suomessa minimikoko on 4 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa 8 hehtaaria, ellei kyseessä ole luontaisesti pienialainen kohde, kuten suon saareke tai vesistön saari. Minimikoon osalta kuusimetsissä lisäksi edellytetään, että ihmistoiminnan aiheuttamaa reunavaikutusta ei saa esiintyä merkittävällä osalla aluetta. Luonnonvarakeskuksen selvityksestä poiketen luonnontilaisten prosessien mahdollistavan riittävän laajuuden arvioinnissa käytetyt minimipinta-alat vastaavat valtioneuvoston periaatepäätöksessä (YM/2024/57) käytettyjen vanhojen metsien pinta-aloja.
Erikoistapauksena ovat maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät. Primäärisukkessiometsissä niiden kuulumista luonnontilaisiin metsiin ei voida arvioida puuston iän tai aiemman puusukupolven puiden esiintymisen perusteella, vaan pelkästään sen perusteella, ovatko ne kehittyneet alusta alkaen luonnontilassa ja puuttuvatko merkit ihmisen toiminnasta.
Siten ikimetsät ovat Suomen oloissa yleensä vanhoja metsiä, mutta periaatteessa ne voivat luontaisten häiriöiden jälkeen kuulua mihin tahansa sukkessiovaiheeseen. Ihmisvaikutuksen puuttuminen koskee sekä nykypuustoa että aikaisempaa puusukupolvea. Ikimetsät eivät ole olleet voimaperäisten, kaupallisten metsänhakkuiden piirissä, mutta niissä on voitu harjoittaa luontaistaloutta ja poimintahakkuita kotitarvekäyttöön.
Asetuksen tarkoittama metsien tilan heikkeneminen tapahtuu myös, jos ikimetsä tai luontaisesti uudistuva metsä muuttuu plantaasiksi tai muuksi puustoiseksi maaksi. FAO:n määritelmän mukaan plantaasilla tarkoitetaan istutettua metsää, joka kuuluu tehometsätalouden piiriin ja täyttää istutettaessa ja hakkuukypsänä kaikki seuraavat kriteerit: yksi tai kaksi puulajia, tasainen ikäluokka ja säännölliset etäisyydet puiden välillä; siihen eivät kuulu suojametsät tai ekosysteemin ennallistamistarkoituksiin istutetut metsät eivätkä istuttamalla tai kylvämällä perustetut metsät, jotka hakkuukypsänä muistuttavat tai tulevat muistuttamaan luontaisesti uudistuvia metsiä. Plantaaseiksi tulkitaan Suomessa vieraspuulajien istutukset ja niiden pinta-ala on Suomessa nykyisin 34 000 hehtaaria. Jos plantaasien nykyinen pinta-ala suhteutetaan Suomen metsäpinta-alaan, on kyse 0,2 prosenttia metsistämme.
FAO:n plantaasimääritelmässä on lisäksi mainittu lyhytkiertopuulajien viljelmät, joita käytetään puuraaka-aineeksi, kuiduksi ja energiaksi. Tällaisia voisivat olla Suomessa lyhytkiertopajuviljelmät. Yleensä nämä kuitenkin perustetaan pääsääntöisesti maatalouskäytössä oleville alueille, jolloin ei tapahdu asetuksessa tarkoitettua metsäkatoa eikä metsien tilan heikkenemistä.
3.3Asianmukainen huolellisuus Suomessa
Voimassa oleva EU:n puutavara-asetus edellyttää, että toimijat noudattavat asianmukaista huolellisuutta saattaessaan puutavaraa ja puutuotteita markkinoille. Kyseisen asetuksen mukaan toimijoiden on käytettävä EU:n puutavara-asetuksen 6 artiklassa tarkoitettua menettelyistä ja toimenpiteistä muodostuvaa asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää. Suomessa velvoitteen on EU:n puutavara-asetuksen soveltamisessa katsottu kohdistuvan metsänomistajaan. EU-tuomioistuin on ratkaisussaan C 370/23 ottanut kantaa toimijan määräytymiseen todeten, että merkityksellistä toimijan määräytymisessä on käytetystä myyntimenetelmästä riippumatta se, missä vaiheessa puun korjuuta tuotteen omistusoikeus siirtyy. Hyödykekatteen laajenemisen johdosta sekä markkinoille saattamisen määrittelyjen tarkentuessa toimijoiden määrä metsäkatoasetuksen myötä laajenee ja koskee hyvin erilaisia luonnollisia henkilöitä ja yrityksiä, jotka saattavat tuotteita markkinoille. EU:n sisällä tapahtuvassa tuotannossa toimijan määrittelyyn vaikuttaisi jatkossa näin ollen hyödykkeistä valmistettujen tuotteiden omistajuuteen sekä sopimuksellisin menettelyihin liittyvät asiat.
Suomessa EU:n puutavara-asetuksen kansallista toimeenpanoa valmistelleen työryhmän loppuraportissa ehdotettiin, että Manner-Suomessa metsänomistajan asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä perustuisi metsänkäyttöilmoitukseen ja luovutusmittaustodistukseen. Puutavaralain esitöissä (HE 97/2013 vp, s. 20–21) todetaan, että ”Kotimaisen puutavaran laillisuuden valvonta perustuisi kuten nykyisinkin metsälaissa edellytettyyn metsänkäyttöilmoitukseen. Saamiensa metsänkäyttöilmoitusten osalta Suomen metsäkeskus valvoo, että metsän käsittely kussakin tapauksessa täyttää metsälain vaatimukset. Metsänomistajan puutavaran mittauksen yhteydessä saama mittausasiakirja on asiakirja, jolla voidaan varmistaa puutavaran alkuperä. Metsälain valvonnassa ja siitä tehtävässä raportoinnissa huomioon puutavara-asetuksessa asetetut velvoitteet viranomaisvalvonnasta.” Ruokavirastolla on ollut myös käytössä tekninen käyttöyhteys Suomen metsäkeskuksen järjestelmiin, jolloin Ruokavirastolla on ollut mahdollisuudet tarkastaa, että metsälain valvonta täyttää myös EU:n puutavara-asetuksessa valvonnalle säädetyt vaatimukset. Myös EU:n metsäkatoasetuksen osalta kotimaisen puutavaran kansallisen lainsäädännön noudattamisen todentaminen perustuisi metsälaissa edellytettyyn metsänkäyttöilmoitukseen ja sen automaattiseen käsittelyyn sekä metsälain valvontaan Suomen metsäkeskuksessa.
Muutos nykytilanteeseen verrattuna on merkittävä vaatimusten laajentuessa kattamaan uusia hyödykkeitä ja niistä tuotettuja tuotteita. EU:n metsäkatoasetuksen mukaan toimijoiden tulee 31.12.2026 alkaen noudattaa asianmukaista huolellisuutta silloin kun ne aikovat saattaa markkinoille asetuksessa määritellyistä hyödykkeistä tuotettuja tuotteita. Asianmukaisen huolellisuuden toteuttamisen sisältöä on kuvattu edellä luvussa 2.4. Asetuksen mukaan asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiin on kuuluttava kolme osatekijää: tietovaatimukset, riskinarviointi ja riskiä vähentävät toimenpiteet. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän tietovaatimukset ovat metsäkatoasetuksessa huomattavasti puutavara-asetusta tiukemmat ja yksityiskohtaisemmat. Toimija voi noudattaa asetuksen 13 artiklan mukaista yksinkertaista asianmukaisen huolellisuuden menettelyä, jos yrityksen hankintaketjussa kaikki hyödykkeet/tuotteet hankitaan maasta tai maista, jotka on luokiteltu alhaisen riskin maiksi tai maiden osiksi. Tällöin toimijoiden ei tarvitse täyttää 10 (riskinarviointi) ja 11 (riskin vähentäminen) artiklojen mukaisia velvoitteita. Asetuksen 4 a artiklan mukaisesti mikro- tai pientuottajat voivat soveltaa yksinkertaistetun järjestelmän mukaista kertaluonteista ilmoitusta ennen asianomaisten tuotteiden saattamista markkinoille tai vientiä. Toimitusketjussa alempana sijaitsevilla toimijoilla ja kauppaa käyvillä tulee sen sijaan jatkossa olla hallussaan tarvittavat tiedot niistä asianomaisista tuotteista, jotka ne aikovat saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai viedä.
Asetuksen tarkoittamista hyödykkeistä valmistettuja, asetuksen liitteen I mukaisia tuotteita saa saattaa markkinoille tai viedä vain, jos kaikki asetuksen 3 artiklan edellyttämät velvoitteet täyttyvät: tuotteet ovat metsäkatovapaita eli valmistuksessa ei ole käytetty asetuksen mukaista metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä aiheuttaneita hyödykkeitä, ne on tuotettu tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti ja tuotteesta on annettu asianmukaista huolellisuutta koskeva DD-vakuutus tai yksinkertaistettu ilmoitus. Toimijat vakuuttavat ennen tuotteiden saattamista markkinoille tai ennen vientiä komission EUDR-tietojärjestelmässä, että tuotteet ovat asetuksen vaatimusten mukaisia. Tämä tarkoittaa, että asianmukaista huolellisuutta on noudatettu ja että riskiä ei ole havaittu lainkaan tai on havaittu vain merkityksettömän alhainen riski siitä, että tuotteet eivät olisi metsäkatovapaita.
Asianmukainen huolellisuus olisi jatkossakin tarkoituksenmukaista perustaa puutavaran osalta olemassa oleviin prosesseihin ja dokumentteihin. Pääsääntöisesti asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä voisi puutavaran osalta koostua puukauppasopimuksesta, metsänkäyttöilmoituksesta sekä puutavaran mittaustodistuksesta, jotka muodostaisivat perustan puuhyödykkeestä tuotettujen tuotteiden asianmukaisen huolellisuuden toteuttamiselle.
3.4Kotimaassa tuotettavien hyödykkeiden tietovaatimukset
3.4.1Tietovaatimukset osana asianmukaista huolellisuutta EU:n metsäkatoasetuksen 12 artiklan mukaisesti toimijan tulee perustaa asianmukaisen huolellisuuden noudattamiseksi menettelyistä ja toimenpiteistä muodostuva niin kutsuttu asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä. Osana järjestelmää toimijoiden tulee kerätä tietoa, joka mahdollistaa tuotteen alkuperän todentamisen. Alkuperää ja toimitusketjua koskevan tiedon lisäksi toimijoiden edellytetään keräävän maantieteelliset koordinaatit maa-alueista, joilla kyseiset hyödykkeet on tuotettu. Tuotteen tuotannossa käytetystä hyödykkeestä ilmoitettava maantieteellinen sijainti tulee kuvata vähintään yhtä leveys- ja yhtä pituusastetta vastaavilla leveys- ja pituuskoordinaateilla ja vähintään kuuden desimaalin tarkkuudella. Yli neljän hehtaarin suuruisten maa-alueiden osalta tämä voidaan esittää käyttäen monikulmioita, joihin sisältyvät kunkin maa-alueen sijainnin kuvaavat riittävät leveys- ja pituusasteet. Nautakarjan osalta ilmoitetaan kaikki tilat, joilla nautaeläimiä on pidetty. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden yksinkertaistetun järjestelmän osalta maantieteellinen sijainti voidaan korvata tilojen postiosoitteilla tai maa-alueiden postiosoitteilla.
Asetuksen artiklan 9 mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella toimijan tulee arvioida asetuksen vastaisuuden riskiä toimitusketjussa (10 artikla) ja tarvittaessa suorittaa toimenpiteitä riskin vähentämiseksi (artikla 11). Kun Suomi komission täytäntöönpanoasetuksen myötä asettui matalaan riskiluokkaan, on toimijoiden mahdollista hyödyntää yksinkertaistettua asianmukaista huolellisuutta Suomessa tuotettujen hyödykkeiden ja niistä valmistettujen tuotteiden osalta (artikla 13), jolloin toimijoiden ei tarvitse täyttää 10 ja 11 artiklan mukaisia velvoitteita, ellei erityistä tarvetta ilmene.
Toimijoiden on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan kaikki asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvät asiakirjat ja ne on annettava pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville. Lisäksi toimijoiden, jotka eivät kuulu pk-yrityksiin, on vuosittain raportoitava julkisesti asianmukaisen huolellisuuden järjestelmästään, mukaan lukien toimet, joita ne ovat toteuttaneet velvoitteiden täyttämiseksi. Metsäkatoasetuksesta raportointi julkisesti on mahdollista sisällyttää toisiin EU:n asianmukaista huolellisuutta koskevien säädösten raportointiin.
Asetuksen 9 artiklan mukaan asianmukaisen huolellisuuden tietovaatimukset sisältävät tuotteen kuvauksen, tuotteiden määrän, tuotantomaan ja sen osan sekä kaikkien maa-alueiden sijainnin, joilla hyödykkeet, joita tuote sisältää, on valmistettu. Samoin tietovaatimukset sisältävät myyjän ja ostajan tiedot sekä pätevät ja todennettavissa olevat tiedot siitä, että tuotteet ovat metsäkatoa aiheuttamattomia. Lisäksi markkinoille saattamisen yhteydessä annettavassa DD-vakuutuksessa tulee 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaa tuotteen alkuperää koskevat tiedot asetuksessa listatuista hyödykkeistä, joita on käytetty tuotteen tuotannossa. Ilmoitettavia tietoja ovat toimijan nimi, tuotteen koodi ja vapaamuotoinen kuvaus, määrä, tuotantomaa ja maantieteellinen sijainti koordinaateilla, aiempien DD-vakuutusten viitenumero ja tarkistusnumero, vakuutus asianmukaisen huolellisuuden noudattamisesta sekä toimijan allekirjoitus.
Asetuksen 4 a artiklassa säädetään alkutuotannon mikro- tai pientoimijoita koskevasta yksinkertaistetusta järjestelmästä. Kyse on helpotetusta järjestelmästä sellaisille alkutuotannon toimijoille, jotka ovat kokoluokaltaan mikro- tai pienyrityksiä ja jotka ovat sijoittuneet maahan, joka luokitellaan alhaisen riskin maaksi. Määritelmää on käsitelty tarkemmin osassa 2.3. Yksinkertaistetussa järjestelmässä alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden on toimitettava kertaluonteinen yksinkertaistettu ilmoitus EUDR-tietojärjestelmään ennen asianomaisten tuotteiden markkinoille saattamista tai vientiä. Ilmoitettavia tietoja ovat nimi, osoite, markkinoille saapuvien tai niiltä lähtevien tuotteiden osalta taloudellisen toimijan rekisteröinti- ja tunnistenumero, asianomaisten tuotteiden harmonisoidun järjestelmän koodi, vapaamuotoinen kuvaus, tuotteiden kertaluonteisesti arvioitu vuotuinen määrä, jotka aiotaan saattaa markkinoille tai viedä. Lisäksi ilmoitetaan tuotantomaa ja kaikkien niiden maa-alueiden maantieteellinen sijainti taikka sen tilan postiosoite tai kaikkien maa-alueiden postiosoite, joilla tai jolla tuotetaan asianomaisia hyödykkeitä. Tarvittavista tiedoista säädetään tarkemmin metsäkatoasetuksen liitteessä III.
3.4.2Kotimaisten nautaeläinten tietovaatimukset Suomessa lihakarjatiloja oli vuonna 2025 noin 2300, lypsykarjatiloja hieman alle 3600 ja tiloja, joilla oli sekä liha- että lypsykarjaa noin 250 eli nautatiloja oli yhteensä noin 6100.
Nykyinen EU:n puutavara-asetus on koskenut vain metsäsektorin toimijoita, ja näin ollen asianmukaisen huolellisuuden noudattamisen menettelyt ovat nautasektorille uusi vaatimus. Asianmukaisen huolellisuuden toteuttamiseksi toimijan tulee kerätä tietoa, joka mahdollistaa tuotteen alkuperän todentamisen. Nautahyödykkeestä tehtyjen tuotteiden osalta asianmukaisen huolellisuuden osoittamiseen tiedot saadaan pääsääntöisesti hyödyntämällä olemassa olevia Ruokaviraston ylläpitämiä viranomaisrekistereitä kuten eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriä (EPR) ja nautarekisteriä. Lisäksi voidaan tarvittaessa hyödyntää toimijoiden omia järjestelmiä ja muuta dokumentaatiota. Ruokaviraston ylläpitämät eläinrekisterit on kuvattu tämän luvun lopussa.
Joulukuussa 2025 voimaan tulleen muutosasetuksen myötä alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden velvoitteita on kevennetty siten, että alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden on toimitettava vain kertaluonteinen yksinkertaistettu ilmoitus, joka sisältää liitteessä III esitetyt tiedot, komission EUDR-tietojärjestelmään ennen asianomaisten tuotteiden markkinoille saattamista tai vientiä. Kun kyseiset toimijat ovat antaneet kertaluonteisen yksinkertaistetun ilmoituksen, niille annetaan ilmoitustunniste. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijat saavat saattaa asianomaiset tuotteet unionin markkinoille tai viedä ne vasta saatuaan ilmoitustunnisteen. Ilmoitustunniste tulee toimittaa seuraavalle toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden osalta maantieteellinen sijainti voidaan korvata tämän hallituksen esityksen luvussa 3.4.1 kuvatuilla alkuperätiedoilla.
Toimija voi vaihtoehtoisesti edelleen valtuuttaa edustajan toimittamaan puolestaan DD-vakuutuksen tai yksinkertaistetun ilmoituksen EUDR-tietojärjestelmään 6 artiklan mukaisesti.
Alkutuotannon mikro- tai pientoimijat voivat saattaa yksinkertaistetun ilmoituksensa sisältämät tiedot ajan tasalle, jos niiden antamissa tiedoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Jos kaikki liitteessä III luetellut tiedot ovat saatavilla muussa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisessa järjestelmässä tai tietokannassa kuin 33 artiklassa tarkoitetussa tietojärjestelmässä, alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden ei tarvitse toimittaa kertaluonteista yksinkertaistettua ilmoitusta. Tällöin jäsenvaltioiden on asetettava kyseiset toimijakohtaiset tiedot saataville EUDR-tietojärjestelmässä.
Nautasektorilla asetuksen liitteessä III tarkoitetut tiedot ovat lähtökohtaisesti saatavilla Ruokaviraston eläinrekistereissä, eli eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterissä sekä nautarekisterissä. Näin ollen Suomessa Ruokavirasto tulee asettamaan kyseiset tiedot saataville EUDR-tietojärjestelmässä alkutuotannon mikro- tai pientoimijan puolesta, ja toimittaa siitä saadun ilmoitustunnisteen alkutuotannon toimijalle, joka voi tunnisteen saatuaan saattaa asianomaisen tuotteen ensimmäistä kertaa unionin markkinoille.
Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteri (EPR) on Ruokaviraston omistama eläintenpidon ja pitopaikkojen rekisteröintiin tarkoitettu tietojärjestelmä. Eläintenpitäjärekisterin avulla tehdään ja hallitaan eläintenpitoon ja pitopaikkoihin (ml. nautaeläimet) liittyviä ilmoituksia sekä niihin liittyviä muutoksia. Asiointipalvelulla eläintenpitäjät voivat tehdä eläintenpitoon ja pitopaikkoihin liittyviä muutoksia. Jokaisen, joka pitää yhtä tai useampaa nautaeläintä, on rekisteröitävä nautojen pitämiseen tarkoitettu pitopaikka sekä ilmoitettava niissä tapahtuva nautojen pitotoiminta ennen eläintenpidon aloittamista. Pitopaikkojen sijaintitietojen osalta rekisteristä löytyy pitopaikan osoitetiedot sekä koordinaatit. Pitopaikan tiedoissa tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava 30 vuorokauden sisällä.
Nautarekisteri on nautaeläinten yksilöeläinrekisteri. Rekisterissä olevia eläimen yksilötietoja ovat naudan EU-tunnus, syntymäaika, sijaintitieto, rotu, sukupuoli, emätieto, eläimen käyttötarkoitus tai tuotantomuoto, sekä omistajatiedot. Näiden lisäksi teurastamot ja välittäjät tekevät teurastus- ja välitysilmoitukset nautarekisteriin. Hävityslaitokset tekevät hävitysilmoituksia keräämistään kuolleista naudoista, joten jokaisen elintarvikeketjun ulkopuolellekin jääneen naudan jäljitettävyys varmistetaan. Nautarekisteri on nautojen merkintään, rekisteröintiin, tapahtumiin ja siirtojen seurantaan tarkoitettu järjestelmä. Eläintenpitäjien on ilmoitettava omistuksessaan tai hallinnassaan olevien eläinten tapahtumat seitsemän vuorokauden kuluessa tapahtumasta rekisteriin.
3.4.3Kotimaisen puuraaka-aineen tietovaatimukset Vuonna 2025 Suomessa tehtiin noin 136 500 puukauppaa. Verohallinnon puunostajan vuosi-ilmoitusaineiston mukaan puuta myi 93 588 y-tunnuksellista toimijaa vuonna 2025. Puunostajia, jotka olivat tehneet puunostajan vuosi-ilmoituksen, oli 988 vuonna 2025. Suomessa puukauppaa tehdään sekä pystykauppana, hankintakauppana että toimituskauppana. Pystykaupassa myyjä luovuttaa metsänhakkuusopimuksella ostajalle oikeuden hakata ja kuljettaa kaupan kohteena olevat puut pois metsästä sovitun ajan kuluessa. Hankintakaupassa myyjä sitoutuu omalla kustannuksellaan toimittamaan sovitun määrän mitta- ja laatuvaatimusten mukaista puuta sovittuihin varastopaikkoihin sovittuna aikana.
Vuonna 2025 puukauppojen lukumäärästä 63 prosenttia oli pystykauppoja ja vuoden 2023 kokonaisarvosta 71 prosenttia oli pystykauppoja. Hankintakauppoja tehtiin Verohallinnon puunostajan vuosi-ilmoitusaineiston perusteella noin 50 271 kappaletta. Yhden tai useamman hankintakaupan oli tehnyt 46 288 Y-tunnuksellista puunmyyjää. Lisäksi 3 983 puunmyyjää ilman yksilöivää tunnusta oli tehnyt käteis- tai hankintakauppoja. Metsänhoitoyhdistykset ilmoittivat noin 15 000 kauppaa, joista 91 prosenttia oli käteis- tai hankintakauppoja vuonna 2025. Edellä kuvattujen kauppatapojen ja määrien lisäksi esimerkiksi Metsähallitus Metsätalous Oy harjoittaa toimituskauppaa, jossa myyjä vastaa korjuun lisäksi myös kaukokuljetuksesta sekä sen kustannuksista, ja toimittaa puutavaran ostajan nimeämään luovutuspaikkaan.
Kuten luvussa 3.3 todetaan, metsänomistajan puutavaran mittauksen yhteydessä saama mittausasiakirja yhdessä metsänkäyttöilmoituksen kanssa, on muodostanut EU:n puutavara-asetuksessa asianmukaisen huolellisuuden toteutuksen. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän tarkoituksena on osoittaa, että toimija on pyrkinyt tekemään kaikkensa varmistuakseen siitä, että markkinoille saatettavan tuotteen osalta on vain merkityksettömän alhainen riski siitä, että se ei täyttäisi velvoitteita.
EU:n metsäkatoasetuksen myötä vaatimukset laajenevat ja koskevat useampia tuotteita. Kaiken markkinoille ensimmäistä kertaa saatettavan puutavaran osalta on pitänyt noudattaa asianmukaista huolellisuutta ja siitä tulee toimittaa DD-vakuutus tai yksinkertaistettu ilmoitus komission EUDR-tietojärjestelmään. Asetuksessa ei DD-vakuutusten osalta oteta kantaa mihin asiakirjoihin raakapuun asetuksen mukaisuuden osoittaman tiedonkeruun sekä maantieteellistä alkuperää koskevien tietojen tulee toimijoiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmissä perustua. Asianmukaisen huolellisuuden osoittaminen voidaan puutavaran osalta pääsääntöisesti tehdä jo käytössä olevien dokumenttien eli puukauppasopimukseen sekä metsänkäyttöilmoitukseen kerättävien tietojen pohjalta. Järjestelmät voisivat jatkossa kuitenkin sisältää muutakin puunkorjuuseen liittyvää dokumentaatiota tai olemassa olevan dokumentaation, kuten metsänkäyttöilmoituksen, kehittämistä. Mikäli jonkin kohteen osalta näiden dokumenttien pohjalta tunnistetaan riski asetuksen vastaisuudelle, muodostuu näiden kohteiden osalta tarve kerätä lisätietoja. Näihin tietoihin perustuen toimijat vakuuttaisivat ennen markkinoille saattamista osana DD-vakuutusta, että tuotteet ovat tuotantoajankohtana metsäkatoa aiheuttamattomia. Lisäksi asianmukaisen huolellisuuden järjestelmään sisältyvät mittausasiakirjan tiedot. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden osalta yksinkertaistetuissa ilmoituksissa tulee ilmoittaa luvussa 3.4.1 kuvatut tiedot.
Puukaupoista tehdään ostajan ja myyjän kesken metsänhakkuusopimus. Jokaisella puunostajalla on sopimuksissa yleensä samat perustiedot. Sopimuksessa merkitään yleensä kohteen sijainti (sijaintikunta, kylä, kiinteistön nimi ja kiinteistötunnus) sekä metsänhakkuusopimuksissa hakkuualueen rajaus maastoon metsänkäsittelykuvioittain. Lisäksi sopimuksessa on määräarviot puutavaralajeittain eli puutavaran mitta- ja laatuvaatimukset. Metsänhakkuusopimuksessa sovitaan myös korjuuajasta ja hankintasopimuksessa hankinta-ajan päättymisestä. Korjuuaika määrittää, minkä ajan sisällä puut tulee hakata. Metsänhakkuusopimuksella tai hankintasopimuksella voidaan myös sopia puukaupan ja hakkuun muista mahdollisista ehdoista kuten esimerkiksi puutavaran varastoinnista. Sopimusten laatimisen yhteydessä voidaan näin ollen toteuttaa korjuukohteen tietoihin ja omistusoikeuteen liittyviä tiedonkeruuvaatimuksia.
Hakkuista tehdään metsälain 14 §:n mukaisesti metsänkäyttöilmoitus metsätalousmaalla. Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä Suomen metsäkeskukselle viimeistään 10 päivää ja aikaisintaan kolme vuotta ennen hakkuun tai muun toimenpiteen aloittamista. Metsäkeskus voi myöntää poikkeuksen ilmoituksen tekemisen määräajasta. Metsänkäyttöilmoituksen tekemisestä vastaa maanomistaja tai hallintaoikeuden tai muun erityisoikeuden haltija tai näiden valtuuttama henkilö. Yleinen käytäntö puukaupoissa on, että puun ostaja tekee metsänkäyttöilmoituksen metsänomistajan puolesta valtakirjalla. Metsänkäyttöilmoituksella yhdistettynä metsäkeskuksen tekemään metsälain valvontaan voidaan todeta toimijoiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmässä kotimaisen puutavaran osalta sen lainmukaisuus.
Metsänkäyttöilmoitusta ei kuitenkaan tehdä kaikista hakkuista. Metsälain 14 §:n mukaan metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä 1) kotitarvehakkuista, 2) pienikokoisen puun hakkuusta tai 3) sähkölinjojen ja junaratojen reunavyöhykkeiden hakkuista eikä oja-, vesijohto- tai viemärilinjan hakkuusta eikä pienialaisista tie-, sähkö- tai muun vastaavan linjan hakkuusta. Metsänkäyttöilmoitus on kuitenkin näissäkin tilanteissa tehtävä silloin, kun hakkuu kohdistuu metsälain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuun erityisen tärkeään elinympäristöön. Näistä kotitarvehakkuut eivät kuulu EU:n metsäkatoasetuksen piiriin, sillä ne eivät määritelmällisesti päädy markkinoille. Metsänkäyttöilmoitusta ei tarvitse tehdä asemakaava-alueilta lukuun ottamatta maa- ja metsätalouteen osoitettuja alueita eikä oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueelta, lukuun ottamatta maa- ja metsätalousvaltaiset alueet ja virkistysalueet. Ilmoitusta ei myöskään tehdä alueilta, joilla on voimassa toimenpiderajoitus asemakaavan laatimiseksi. Edellä kuvattujen hakkuiden sekä alueiden osalta toimijan on osoitettava hakkuun lainmukaisuus muulla tavalla, esimerkiksi viranomaisen alueella tehtäviin toimenpiteisiin myöntämällä luvalla tai lupaviranomaisen toimivaltansa rajoissa antamalla suostumuksella.
Puutavaran luovutusmittauksen suorittavat myyjä ja ostaja tai heidän edustajansa sopimuksen mukaan. Luovutusmittauksesta on laadittava päivätty mittausasiakirja, johon merkitään seuraavat tiedot: mittausosapuolten (esim. myyjän ja ostajan) nimet ja osoitteet; mittaustulos tilavuuden, painon tai yksikkömäärän mittayksikössä tai tiedot, joiden perusteella mittaustulos voidaan laskea; mitatun puutavaran yksilöivät tiedot, mittauspäivämäärä (tehdasmittauksessa myös mittauspaikka), mittausmenetelmä, tehdasmittaaja (jos kyseessä on tehdasmittaus) sekä mittauskustannuksen maksaja. Mittausasiakirjasta voidaan todentaa markkinoille saatetun puutavaran lopullinen kokonaismäärä.
Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät olisivat toimijoiden vastuulla ja he itse hallinnoisivat ja päivittäisivät niitä, vaikka niiden sisältö koostuukin eri järjestelmissä olevista dokumenteista. Esimerkiksi metsänkäyttöilmoituksen tiedot ovat ladattavissa rajapinnan kautta sekä erillisenä paikkatietoaineistona.
Tuotteen kuvaus sisältyy puukauppasopimukseen, metsänkäyttöilmoitukseen sekä mittausasiakirjaan. Tuotteiden alustavat määrät sovitaan puukauppasopimuksella ja käsittelyalue- ja kuviotiedot ilmoitetaan metsänkäyttöilmoituksessa. Lopulliset määrät tarkentuvat mittausasiakirjassa. Metsänkäyttöilmoitus on ilmoitus hakkuuaikomuksesta, joten sen sisältöön ei kuulu ajanjakso, jolla tuote on tuotettu. Tämä ajanjakso pääsääntöisesti sovitaan ja tieto saadaan puukauppasopimuksesta ja tarkempi ajankohta toimijoiden omista järjestelmistä. Myyjän ja ostajan tiedot ovat saatavilla puukauppasopimuksessa.
Keskeinen tietosisältö asianmukaisen huolellisuuden järjestelmässä ovat pätevät ja todennettavissa olevat tiedot siitä, että tuotteet ovat metsäkatoa aiheuttamattomia eli raakapuun osalta tuotantohetkellä tiedossa oleva maa-alueen jatkokäyttömuoto, mikäli kyse on maankäytön muutoksesta asetuksen tarkoittamaan maatalouskäyttöön sekä tieto siitä, mikäli kohteen arvioidaan olevan asetuksen tarkoittama metsien tilan heikkenemistä koskeva metsäalue. Suomessa riski sille, että tällaisilta kohteilta hankitaan raakapuuta, on hyvin pieni ja pääsääntöisesti hankittava puu täyttää metsäkatoasetuksen vaatimukset.
Edellä luvussa 3.4.1 on kuvattu DD-vakuutuksessa sekä yksinkertaistetussa ilmoituksessa edellytetyt tiedot. DD-vakuutuksessa vaihtuvia tietoja raakapuun osalta ovat tuotteen kuvaus, määrä sekä tuotantomaa ml. maantieteellinen sijainti. Jos tuotteen valmistuksessa on käytetty useammalta eri maa-alueelta korjattua raakapuuta, on ilmoitettava kaikkien maa-alueiden maantieteellinen sijainti (9 artiklan 1 kohdan d alakohta). Maa-alueiden sijainnin osalta toimijat voivat hyödyntää esimerkiksi metsänkäyttöilmoituksen tietoja, jossa kuviot ovat vektorimuotoista (polygon) paikkatietoaineistoa. Suurin osa metsänkäyttöilmoituksista tehdään puun ostajien tai muun metsänomistajan valtuuttaman tahon toimesta. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden osalta maantieteellinen sijainti voidaan korvata soveltuvin osin tämän hallituksen esityksen luvussa 3.4.1. kuvatuilla alkuperätiedoilla. Puutuotteita koskevat DD-vakuutukset tai yksinkertaistetut ilmoitukset toimitettaisiin komission ylläpitämään EUDR-tietojärjestelmään joko rajapintaa pitkin suoraan toimijoiden omista järjestelmistä tai mikäli tämä ei ole mahdollista, komission tarjoaman käyttöliittymän kautta. Kyseiseen järjestelmään voidaan toimittaa rajapintaa pitkin suoraan paikkatietomuotoista aineistoa.
3.5Ahvenmaan maakunnan asema ja suhde Ahvenanmaan itsehallintolakiin
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n (Maakunnan lainsäädäntövalta) 10 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat luonnon- ja ympäristönsuojelua. Tämän ohella mainitun pykälän 15 ja 18 kohtien mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maa- ja metsätaloutta sekä maatalousmaan, metsämaan ja kalastusvesien tuotantokyvyn ylläpitämistä. Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan valtakunnalla on kuitenkin toimivalta asioissa, jotka koskevat ulkomaankauppaa. EU-lainsäädännön täytäntöönpanon vastuu jakautuu itsehallintolain toimivallanjaon mukaisesti. Näin ollen maakunta vastaa EU-säädösten täytäntöönpanosta, siltä osin kuin asia itsehallintolain mukaan kuuluu sen toimivaltaan.
EU:n metsäkatoasetuksen tavoitteena on edistää maailmanlaajuisen metsäkadon vähentämistä ja sen soveltamisala kattaa siten EU:n ympäristösuojelun politiikka-alaa. Metsäkatoasetuksen johdanto-osan kappaleen mukaan asetuksella olisi varmistettava asianmukainen tasapaino siinä, että suojellaan niiden toimijoiden ja kauppaa käyvien oikeutettuja odotuksia, jotka saattavat markkinoille asianomaisia hyödykkeitä ja asianomaisia tuotteita tai vievät niitä, samalla kun minimoidaan toimitusketjujen äkilliset häiriöt, ja siinä, että kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistettua ympäristönsuojelua koskevaa perusoikeutta.
EU:n metsäkatoasetuksen 14 artiklassa säädetään toimivaltaisesta viranomaisesta. Hallintoasioissa toimivalta määräytyy pääsääntöisesti lainsäädäntövallan jaon perusteella. Metsäkatoasetuksen toimivaltainen viranomainen Ahvenanmaan maakunnassa osoitetaan myöhemmin ja siitä tarvittaessa säädetään erikseen.
3.6Yritysvastuudirektiivi
EU:n yritysvastuudirektiivin sääntelyllä varmistetaan, että soveltamisalaan kuuluvat yritykset tunnistavat toimintansa haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset Euroopassa ja sen ulkopuolella ja puuttuvat niihin. Tavoitteena on ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja ympäristösuojelun lisääminen maailmanlaajuisesti vaikuttamalla siihen, että yritykset huomioivat kestävyysseikat aiempaa kattavammin päätöksissään. EU:n yritysvastuudirektiivin muutosdirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2026/470 direktiivien 2006/43/EY, 2013/34/EU, (EU) 2022/2464 ja (EU) 2024/1760 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietyistä yritysten kestävyysraportointia koskevista vaatimuksista ja tietyistä yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevista vaatimuksista) tuli voimaan 18.3.2026 ja sen kansalliselle täytäntöönpanolle on aikaa 26.7.2028 asti. Muutoksen myötä sääntelyä yksinkertaistettiin, ja sitä rajattiin koskemaan pienempää joukkoa yrityksiä.
Yritysvastuudirektiiviä sovelletaan EU:n ja sen ulkopuolisiin suurimpiin yrityksiin. EU-yrityksillä keskeiset soveltamisrajat ovat yli 5 000 työntekijää ja 1,5 miljardin euron liikevaihto, kun taas EU:n ulkopuolisilla yrityksillä ratkaisevaa on erityisesti yli 1,5 miljardin euron liikevaihto EU:ssa. Yritysvastuudirektiivin keskeisenä sisältönä on vahvistaa yritysten huolellisuusvelvoite. Velvoitteen keskeisiä osatekijöitä ovat mahdollisten ja toteutuneiden haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistaminen ja niihin puuttuminen yrityksen omissa toiminnoissa, niiden tytäryrityksissä ja, jos ne liittyvät yrityksen arvoketjuihin, niiden liikekumppaneiden toiminnoissa.
Yritysvastuudirektiivissä säädetään yleisistä horisontaalisista puitteista erittäin suuren yritysten kestävää toimintaa koskevalle huolellisuusvelvollisuudelle. Direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa säädetään direktiivin suhteesta muihin säädöksiin. Sen ja komission ohjeasiakirjan mukaan, jos metsäkatoasetuksen asianmukaista huolellisuutta koskevat säännöt ovat ristiriidassa yritysvastuudirektiivin yleisten sääntöjen kanssa, metsäkatoasetuksen säännökset ovat erityissäännöksinä etusijalla suhteessa yritysvastuudirektiivin yleissäännöksiin siltä osin, kuin niissä säädetään laajemmista tai yksityiskohtaisemmista velvoitteista, joilla pyritään samoihin tavoitteisiin.
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
4.1.1Yleistä Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista. Lailla on tarkoitus antaa EU:n metsäkatoasetuksen edellyttämiä kansallisia säännöksiä. Asetusta täydentävä laki ei muodostaisi itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovellettaisiin rinnakkain asetuksen kanssa. Suurin osa metsäkatoasetuksen säännöksistä ei edellytä kansallisia säännöksiä soveltamisen tueksi vaan täydentävää sääntelyä olisi tarpeen säätää vain toimivaltaisesta viranomaisesta ja sen tehtävistä sekä hallinnollisista seuraamuksista. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutosta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevien ehdotusten johdosta. Samoin rikoslain säännöstä puutavararikoksesta ehdotetaan muutettavaksi ja siirtymäajan jälkeen kumottavaksi. Esityksen kansallinen täydentävä sääntely liittyy erityisesti EU:n metsäkatoasetuksen 3 luvun (Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisen viranomaisten velvoitteet) artikloiden sekä 32 artiklan (perustellut huolenaiheet) täydentämiseen. Lakiin ei lähtökohtaisesti sisältyisi sellaisia säännöksiä, jotka olisi valmisteltu yksinomaan kansallisista syistä.
Luvussa 4.1 selostetaan, miltä osin EU:n metsäkatoasetus edellyttää täydentävää kansallista sääntelyä, ja mitkä ovat keskeiset ehdotukset kansalliseksi lainsäädännöksi. Samoin kuvataan se, miltä osin EU-sääntely jättää kansallista liikkumavaraa ja kuinka sitä ehdotetaan käytettäväksi. Lähtökohtana esityksessä on se, että kansallisella lailla ei säädettäisi EU:n metsäkatoasetuksen vähimmäistason ylittävää sääntelyä. Kansallisessa täytäntöönpanossa keskeistä on myös suhteellisperiaate, jonka mukaan toteutettavan toimenpiteen vaikutukset eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Suhteellisuusperiaatteeseen viitataan myös komission antamassa metsäkatoasetuksen tulkintaa koskevassa ohjeasiakirjassa. Ohjeasiakirjan johdannossa (s. 3) todetaan, että suhteellisuusperiaate on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista, jota sovelletaan unionin lainsäädännön tulkintaan ja täytäntöönpanoon. Luvussa 12 on tarkemmin arvioitu kansallisen liikkumavaran käyttämistä perustuslain näkökulmasta.
4.1.2Toimivaltainen viranomainen, tarkastukset ja perustellut huolenaiheet Uudessa laissa säädettäisiin toimivaltaisesta viranomaisesta. EU:n metsäkatoasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti on mahdollista kansallisesti nimetä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen. Asetus näin ollen jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, kuinka monta toimivaltaista viranomaista jäsenvaltion on mahdollista nimetä. Suomessa toimivaltaiseksi viranomaiseksi ehdotetaan asetettavaksi Ruokavirasto. Useamman toimivaltaisen viranomaisen nimeämiselle ei Suomessa katsota olevan tarvetta, mitä on tarkemmin arvioitu luvussa 5.1.1. Ehdotettavan lain ja metsäkatoasetuksen täytäntöönpanoa hoitaisi osaltaan myös Tulli ja Suomen metsäkeskus.
Metsäkatoasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, toiminnallinen riippumattomuus ja resurssit. Asetuksessa ei kuitenkaan tarkemmin määritellä, mitä jäsenvaltioille osoitettu velvoite tarkoittaa, joten voidaan katsoa, että säännös jättää jäsenvaltiolle jonkin verran kansallista liikkumavaraa velvoitteen toteuttamisessa. Toimivaltaisen viranomaisen riittävien valtuuksien varmistamiseksi laissa säädettäisiin tarkastusten suorittamisessa tarpeellisista oikeuksista päästä kulkuneuvoihin sekä liike-, varasto ja muihin tiloihin. Samoin säädettäisiin mahdollisuudesta tietyissä tilanteissa tehdä tarkastuksia myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa. Ruokavirastolla olisi myös mahdollisuus valtuuttaa Suomen metsäkeskus tai ulkopuolinen asiantuntija tekemään tarkastuksia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi myös toimivaltaisen viranomaisen tietojensaannista toimijoilta, toimitusketjussa alempana sijaitsevilta toimijoilta ja kauppaa käyviltä sekä viranomaisten välisestä tietojen vaihdosta. Ruokaviraston toiminnallista riippumattomuutta voidaan katsoa tukevan se, että kyseessä on viranomainen. Ruokaviraston resursseista on selostettu tarkemmin luvussa 4.2.2.
Asetuksen 16 artiklan 8–10 kohdissa säädetään siitä, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tietyn asetuksessa todetun vähimmäismäärän tarkastuksia vuodessa. Tämä ehdotetaan kansallisesti varmistettavaksi niin, että tarkastusmääriä koskevasta toimivaltaisen viranomaisen vähimmäisvelvoitteesta säädettäisiin laissa. Asetuksen sääntely velvoittaa jäsenvaltioita huolehtimaan tarkastusmääristä eikä jätä kansallista liikkumavaraa tarkastusten vähimmäismäärän suhteen. Sen sijaan ei ole tarkoituksenmukaista säätää lailla asetuksen mukaista tarkastusten vähimmäismäärää tiukemmasta velvoitteesta Ruokavirastolle. Maa- ja metsätalousministeriöllä olisi kuitenkin mahdollisuus antaa tarkempia määräyksiä tarkastusten määrästä ja kohdentamisesta.
Asetuksen 20 artiklassa säädetään puolestaan toimivaltaisten viranomaisten kustannusten kattamisesta. Säännös sisältää kansallista liikkumavaraa niin, että jäsenvaltiot voivat halutessaan antaa toimivaltaisille viranomaisille luvan periä kustannukset vaatimustenvastaisuustapauksissa. Toisaalta kansallista liikkumavaraa on rajattu siltä osin, että kustannukset on kuvattu tarkemmin asetuksen 20 artiklan 2 kohdassa. Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että Ruokavirastolla olisi oikeus periä kustannukset asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa. EU:n metsäkatoasetuksen sääntelyyn sisältyy näin ollen kansallista liikkumavaraa ja tämän osalta kansallisesti säädettäisiin toimijoille, toimitusketjussa alempana sijaitseville toimijoille ja kauppa käyville velvoite, joka menee asetuksen edellyttämää vähimmäissääntelyä pidemmälle. Tämä olisi tarkoituksenmukaista, koska se koskisi nimenomaan vaatimustenvastaisuustilanteita ja esimerkiksi testauskustannukset voivat muodostua toimivaltaiselle viranomaiselle huomattaviksi.
EU:n metsäkatoasetuksen 4 a artiklassa säädetään yksinkertaistetusta järjestelmästä alkutuotannon mikro- tai pientoimijoille. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoihin ei sovellettaisi DD-vakuutuksen toimittamista koskevia velvoitteita, vaan niitä koskisi kertaluonteinen yksinkertaistettu ilmoitus. Asetuksen 4 a artiklan 4 kohdan mukaan, mikäli asetuksen liitteessä III vaaditut tiedot löytyvät kansallisista järjestelmistä, on jäsenvaltio velvoitettu asettamaan tiedot komission EUDR-tietojärjestelmään alkutuottajan puolesta. Edellytyksenä on se, että kyseiset tiedot ovat saatavilla muussa unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisessa järjestelmässä tai tietokannassa kuin EUDR-tietojärjestelmässä. Suomessa tiedot ovat käytännössä asetuksen edellyttämällä tavalla saatavilla kansallisesti nautaeläinten osalta, mutta ei puuhyödykkeen osalta. Tähän liittyen laissa säädettäisiin Ruokavirastolle velvollisuus tietojen asettamiseen sen hallinnoimista rekistereistä EUDR-tietojärjestelmään.
Laissa säädettäisiin myös Suomen metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuudesta, minkä myötä metsäkeskuksen olisi ilmoitettava Ruokavirastolle, jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä metsälaissa säädetyn metsänkäyttöilmoitukseen liittyvän laiminlyönnin tapahtuneen. EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan mukaan asetuksessa tarkoitetut hyödykkeet ja tuotteet on tuotettava tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti, jotta ne voidaan saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai viedä. Metsänkäyttöilmoituksen avulla voidaan arvioida suomalaisen puutavaran laillisuutta. Samoin metsänkäyttöilmoitus olisi keskeinen osa puutuotteiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää. Metsäkeskuksella on vastaavanlainen ilmoitusvelvollisuus myös voimassa olevan puutavaralain nojalla, joten metsäkeskukselle ei säädettäisi nykytilanteeseen verrattuna uusia tehtäviä.
Uusi elementti verrattuna EU:n puutavara-asetukseen on EU:n metsäkatoasetuksen 31 artiklassa säädetty luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden mahdollisuus esittää toimivaltaiselle viranomaiselle perusteltuja huolenaiheita. Tähän liittyen asetus jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, missä ajassa toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava tekemistään toimenpiteistä huolenaiheen esittäjälle. Määräaika on asetuksen mukaan 30 päivää, jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin esitetä. Laissa ehdotetaan säädettäväksi määräajaksi 3 ja joissain tilanteissa 6 kuukautta, koska perustellut huolenaiheet voivat olla toimivaltaiselle viranomaiselle työläitä ja hankalasti selvitettäviä ja niiden määrää on ennakolta vaikea arvioida. Vastaavanlainen määräaika on säädetty myös Euroopan unionin ja kansallisen oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetussa laissa (1171/2022, jäljempänä ilmoittajansuojelulaki) ilmoitusten käsittelylle. Laissa säädettäisiin kirjallisesta esitysmuodosta, mikä ei sisälly asetuksen 31 artiklan sääntelyyn, mutta olisi tarkoituksenmukainen täsmennys johtuen ensinnäkin siitä, että huolenaiheen tulee olla perusteltu ja toisaalta siitä, että Ruokaviraston tulee arvioida esitetty huolenaihe ja ilmoittaa sen esittäjälle toimenpiteistä. Kirjallisella muodolla varmistetaan, että Ruokavirasto pystyy asianmukaisesti käsittelemään perustellun huolenaiheen, mikä on merkityksellistä paitsi huolenaiheen esittäjän myös huolenaiheen mahdollisena kohteena olevan tahon kannalta. Metsäkatoasetuksen 31 artiklan 4 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään toimenpiteistä, joilla suojellaan perusteltujen huolenaiheiden esittäjien henkilöllisyyttä. Tähän liittyen ehdotetussa laissa säädettäisiin henkilöllisyyden salassapidosta.
4.1.3Hallinnolliset seuraamukset Hallinnollisiin seuraamuksiin liittyen EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä väliaikaisista toimenpiteistä. Säännöksessä on kansallista liikkumavaraa sen suhteen, toteutetaanko toimenpiteet säätämällä tuotteiden takavarikoinnista vai säätämällä tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen tai viennin keskeyttämisestä. Esityksessä ehdotetaan kansallisesti säädettäväksi väliaikaisesta keskeyttämisestä. Asetuksen mukaan mahdollisuudesta keskeyttämiseen on säädettävä niitä tilanteita varten, joissa on havaittu mahdollinen EU:n metsäkatoasetuksen noudattamatta jättäminen muun muassa tarkastuksen tai komission EUDR-tietojärjestelmässä määritetyn riskin perusteella.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi myös korjaavista toimenpiteistä. EU:n metsäkatoasetuksen 24 artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on vaatimustenvastaisuustilanteissa viipymättä vaadittava toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää toteuttamaan asianmukaiset ja oikeasuhtaiset korjaavat toimenpiteet. Artiklan 2 kohdassa on lueteltu neljä vaihtoehtoa, joista vähintään yksi on kuuluttava toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta tai kauppaa käyvältä vaadittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Artiklan yhteydessä ei ole nimenomaisesti säädetty jäsenvaltioille korjaamistoimenpiteitä koskevaa kansallisen lainsäädännön säätämisvelvoitetta. Korjaavista toimenpiteistä säätäminen on kuitenkin kansallisesti tarkoituksenmukaista, koska kyse on kansallisesti hallinnollisista seuraamuksista. Erityisesti toimenpiteiden kohteena olevien tahojen oikeusturvan näkökulmasta täsmälliset kansalliset säännökset asiasta ovat välttämättömiä. Se, että asetuksen 24 artiklan 2 kohdan mukaan käytettävissä on oltava vähintään yksi neljästä toimenpiteestä, voidaan katsoa osaltaan sisältävän kansallista liikkumavaraa käytettävissä olevien korjaavien toimenpiteiden suhteen. Laissa ehdotetaan säädettäväksi korjausmääräyksestä, mikä vastaisi asetuksen 24 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä toimenpidettä. Samoin laissa säädettäisiin kiellosta, jonka mukaan Ruokavirasto voisi kieltää toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää saattamasta markkinoille, asettamasta saataville markkinoilla tai viemästä sellaisia tuotteita, joiden osalta ei ole noudatettu korjausmääräystä. Kyseisen kieltoa koskevan säännöksen voidaan katsoa vastaavan asetuksen 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan kieltoa koskevaa toimenpidettä. Edelleen laissa säädettäisiin tuotteen poistamisesta markkinoilta, mikä vastaisi asetuksen c alakohdassa tarkoitettua toimenpidettä. Väliaikaisesta kiellosta edellytetään säädettäväksi myös asetuksen 25 artiklan 2 kohdan e alakohdassa. Sen osalta asetuksessa viitataan vakavaan rikkomiseen tai toistuviin rikkomisiin. Kyseisen sääntelyn voidaan kuitenkin katsoa olevan osaltaan päällekkäistä 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa. Kiellosta on tarkoituksenmukaista säätää kansallisesti vain kerran ja se olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa säätämällä kiellosta osana korjaavia toimenpiteitä, ja tällöin siihen ei sisältyisi asetuksen 25 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaista rajausta vakaviin tai toistuviin rikkomisiin.
Kansallista liikkumavaraa ehdotetaan käytettäväksi 24 artiklan 2 kohdassa siltä osin, että d alakohdan mukaisesta tuotteen lahjoittamisesta hyväntekeväisyyteen ei nimenomaisesti säädettäisi laissa. Toisaalta laissa säädettäisiin hävittämismääräyksestä, minkä yhteydessä Ruokavirasto voisi tarvittaessa määrätä, miten tuotteen suhteen on meneteltävä. Tällainen muu menettely voisi tarvittaessa sisältää myös hyväntekeväisyyteen lahjoittamisen. Kansallisesti säädettäisiin mahdollisuudesta asettaa korjausmääräyksen ja kiellon tehosteeksi uhkasakko sekä hävittämismääräyksen tehosteeksi teettämisuhka, minkä voidaan katsoa vastaavan asetuksen 24 artiklan 4 kohdan sääntelyä.
Laissa säädettäisiin lisäksi yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettelyn kiellosta. Metsäkatoasetuksen 25 artiklan mukaan jäsenvaltion on vahvistettava säännöt, joita sovelletaan, jos toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat tai kauppaa käyvät rikkovat metsäkatoasetusta. Artiklan 2 kohdassa on lista seuraamuksista, mihin liittyen kansallisen liikkumavaran voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan suhteellisen kapea, sillä artiklan sanamuodon mukaan seuraamusten on käsitettävä 2 kohdassa listatut asiat. Artiklan 2 kohdan f alakohdan mukainen kielto säädettäisiin kansallisessa laissa noudattaen asetuksen sanamuotoa siinä, että kieltomenettely sidottaisiin vakavaan rikkomiseen tai toistuviin rikkomisiin. Laissa viitattaisiin rikkomusten osalta 13 artiklan rikkomiseen.
4.1.4Hallinnolliset sanktiot EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklassa säädetään seuraamuksista. Asetuksen 25 artiklan 1 kohta sisältää yleisluontoisen seuraamussäännöksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät rikkovat tätä asetusta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Tämän lisäksi artiklan 2 kohdassa säädetään, että 1 kohdassa säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisten seuraamusten on käsitettävä kohdassa listattuja seuraamuksia, joita ovat sakot, tuotteiden menetetyksi tuomitseminen, tulojen menetetyksi tuomitseminen, sulkeminen hankintamenettelyn ulkopuolelle, väliaikainen kielto ja kielto noudattaa yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Artikla ei kuitenkaan edellytä, että jokaisesta asetuksen velvoitteen rikkomisesta olisi voitava määrätä kaikki mainitut seuraamukset. Artiklaan ei lähtökohtaisesti sisälly kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mistä seuraamuksista tulee kansallisesti säätää, koska sääntelyn tulisi kattaa kaikki 25 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset. Sen sijaan sääntely on yleisluontoista sen osalta, että artiklan 1 kohdassa viitataan asetuksen rikkomiseen yleisesti. Näin ollen se käytännössä tarkoittaa, että kansallista liikkumavaraa on huomattavasti sen suhteen, minkä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden rikkomisista tulisi mikäkin seuraamus tai seuraamuksia määrättäväksi.
Laissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksujen osalta sekä rikkomusmaksusta että hallinnollisesta seuraamusmaksusta. Metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta säätää sakkoseuraamuksesta, jonka enimmäismäärän oikeushenkilön kohdalla olisi oltava vähintään 4 prosenttia liikevaihdosta. Koska asetuksessa määritellyllä tavalla liikevaihtoon sidottu sanktio sopii Suomessa huonosti rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi, ehdotetaan säädettäväksi hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka suuruus määräytyy liikevaihdon mukaan. Asetuksessa on kansallista liikkumavaraa sen suhteen, että maksun enimmäismäärä voisi olla suurempikin kuin 4 prosenttia. Laissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi enimmäismääräksi 4 prosenttia liikevaihdosta, sillä sitä voidaan suomalaisessa oikeusjärjestelmässä pitää merkittävänä sanktiona. Luonnollisen henkilölle määrättävän seuraamusmaksun suuruus olisi 500–5000 euroa.
Niissä tilanteissa, kun hallinnollinen seuraamusmaksu muodostuisi euromäärältään suureksi, yli 100 000 euron suuruiseksi, maksun määräisi Ruokavirastossa seuraamuskollegio. Metsäkatoasetuksessa ei edellytetä seuraamuskollegiosta säätämistä, mutta liikevaihtoon sidotut hallinnolliset seuraamusmaksut voivat tosiasiassa muodostua niin suuriksi, että määräämistoimivalta on perustuslaillisista syistä osoitettava monijäseniselle toimielimelle. Seuraamuskollegion valmisteluun liittyvää punnintaa on tarkemmin selostettu luvussa 5.1.4.
Edelleen laissa säädettäisiin rikkomusmaksusta, joka olisi seuraamuksena vähäisemmistä rikkomuksista kuin hallinnollisen seuraamusmaksun rikkomukset. Rikkomusmaksu olisi luonnolliselle henkilölle 300 euroa ja oikeushenkilölle yrityskoosta riippuen 500–3000 euroa. Se, että Ruokavirastolla olisi mahdollisuus määrätä vähäisemmistä rikkomuksista kiinteä euromääräinen maksu hallinnollisen seuraamusmaksun sijaan, olisi tarkoituksenmukaista myös hallinnon tehokkuuden näkökulmasta.
Asetuksen 25 artiklassa ei oteta nimenomaisesti kantaa siihen, tulisiko maksu voida määrätä myös viranomaiselle. Voidaan arvioida, että asetuksen 25 artiklan muotoilu jättää sen osalta jossain määrin kansallista liikkumavaraa. Kansallista liikkumavaraa voidaan arvioida sitä vasten, että seuraamusten on metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan johdanto-osan mukaisesti oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi viranomaistoiminnan rajaamisesta rikkomusmaksusääntelyn ulkopuolelle.
Hallinnollisten sanktioiden osalta on otettava huomioon se, että ympäristödirektiivin johdosta on rikoslaissa jatkossa ehdotettu säädettäväksi metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta, jotka liittyisivät EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomiseen. Näin ollen metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomista ei ehdoteta tässä esityksessä sanktioitavaksi hallinnollisena seuraamusmaksuna eikä rikkomusmaksuna. Rikoslakiin ehdotetun uuden sääntelyn johdosta metsäkatolakiin sisältyisi myös muun muassa säännös toiminnasta rikosasioissa, missä säädettäisiin Ruokaviraston ja esitutkintaviranomaisen yhteistyöstä.
Asetuksen 25 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdissa säädetään tuotteiden menetetyksi tuomitsemisesta sekä tulojen menetetyksi tuomitsemisesta. Näistä ei kansallisesti ole tapana säätää hallinnollisten seuraamusten yhteydessä, vaan rikosoikeudellisina menettämisseuraamuksina. Asetuksen säännös velvoittaa laskemaan rikkomista koskevat sakot siten, että niillä tosiasiallisesti estetään saamasta rikkomuksen tuottamaa taloudellista hyötyä ja lisäksi tuomitsemaan menetetyksi asianomaiset tuotteet sekä tulot, jotka on saatu kyseisiin tuotteisiin liittyvistä liiketoimista. Suomen oikeusjärjestyksessä konfiskaatio eli menettämisseuraamus on rikosoikeudellisessa menettelyssä tuomittava rikosoikeudellinen seuraamus, jonka edellytyksenä on laissa rangaistavaksi säädetty teko rikoslain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan. Rikosoikeudellisia menettämisseuraamuksia ei pidetä Suomessa rangaistuksina vaan turvaamistoimina, joiden tarkoituksena on estää rikoksia ja poistaa jo tapahtuneiden rikosten vaikutuksia. Koska metsäkatolaissa säädettäisiin hallinnollisista seuraamuksista, laissa ei olisi nimenomaista säännöstä menettämisseuraamuksesta. Kun tiettyjen metsäkatoasetuksen vastaisten menettelyjen rangaistavuudesta säädettäisiin jatkossa rikoslaissa, tulisi myös rikoslain menettämisseuraamuksia koskeva sääntely näiltä osin sovellettavaksi. Näin ollen esimerkiksi tavarat voitaisiin tietyissä tilanteissa tuomita menetetyksi rikosoikeudellisen menettämisseuraamussääntelyn perusteella. Lisäksi asetuksen 25 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtien seuraamuksien voidaan tosiasiallisesti katsoa osaltaan jo sisältyvän kansallisesti seuraamusmaksun suuruuden määrittelyssä asetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetyn taloudellisen hyödyn saamisen estämisen kautta.
Metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan seuraamuksiin sisältyy myös d alakohdan mukainen määräaikainen sulkeminen enintään 12 kuukauden ajaksi julkisten hankintamenettelyjen sekä julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Säännös sisältää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, että ulkopuolelle sulkemisen keston tulee sananmukaisesti olla enintään 12 kuukautta. Artiklan 2 kohdan d alakohdasta ehdotetaan kansallisesti säädettäväksi niin, että ulkopuolelle sulkeminen tulisi määrättäväksi hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen yhteydessä. Kansallisesta liikkumavaraa käytettäisiin niin, että päätös julkisen hankintamenettelyn ja tarjouskilpailumenettelyn ulkopuolelle sulkemisesta tehtäisiin 6 kuukauden ajaksi. Tätä voidaan pitää myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena, kun otetaan huomioon, kuinka merkittävästä puuttumisesta esimerkiksi elinkeinonharjoittajan oikeuksiin ulkopuolelle sulkemisessa on kyse.
4.1.5Opastus ja tietojen vaihto Metsäkatoasetukseen sisältyy myös sellaisia jäsenvaltioihin kohdistuvia velvoitteita, joiden osalta kansallisen täytäntöönpanon ei voida katsoa edellyttävän lailla säätämistä. Ensinnäkin Asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetään siitä, että jäsenvaltiot voivat antaa toimijoille teknistä ja muuta apua sekä opastusta. Artiklassa viitataan tähän liittyen esimerkiksi pk-yrityksiin ja luonnollisiin henkilöihin. Koska säännöstä ei ole kirjoitettu velvoittavaan muotoon eikä toteuttamista ole tarkasti määritelty, voidaan sen täytäntöönpanossa katsoa olevan kansallista liikkumavaraa. Tekninen ja muu apu voisi tarkoittaa esimerkiksi rahoitusta. Artiklan 2 kohdassa säädetään puolestaan, että jäsenvaltioiden on helpotettava tietojen vaihtamista ja levittämistä erityisesti asetuksen 10 artiklan riskinarviointiin liittyen. Säännöksen muotoilu on velvoittava, mutta sen toteuttamisessa voidaan nähdä kansallista liikkumavaraa, koska velvoitetta ei ole yksilöity tarkasti. Voidaan katsoa, että jo tällä hetkellä tehdään esimerkiksi erilaista tiedon liikkumiseen liittyvää standardointityötä muun muassa metsäsektorilla, mikä helpottaa tietojen vaihtamista. Voidaan katsoa, että asetuksen 15 artiklan 1 ja 2 kohtien kansallinen liikkumavara ilmenee niin, että kyseisten kohtien toimeenpano ei käytännössä edellytä asetusta täydentävää kansallista lainsäädäntöä.
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Yleistä vaikutusten arvioinnista EU:n metsäkatoasetus ja ehdotus uudeksi metsäkatolaiksi muodostavat kokonaisuuden ja niitä tultaisiin soveltamaan rinnakkain. Kansallisella lailla täydennettäisiin voimassa olevaa EU:n metsäkatoasetusta erityisesti toimivaltaista viranomaista koskevan sääntelyn ja seuraamussääntelyn osalta. Tämän johdosta tässä luvussa arvioidaan sekä metsäkatoasetuksen että hallituksen esityksen vaikutuksia Suomessa. Lähtökohtaisesti merkittävimmät vaikutukset johtuvat metsäkatoasetuksesta. Niiltä osin, kun kyse on hallituksen esityksen vaikutuksista, pyritään se nimenomaisesti vaikutusten arvioinnin yhteydessä toteamaan. Toisaalta tässä luvussa pyritään tunnistamaan myös säädösten yhteisvaikutuksia.
EU:n metsäkatoasetuksen olennaiset vaikutukset kohdistuvat talouteen – erityisesti yrityksiin – sekä ympäristöön ja viranomaisiin. Hallituksen esityksen pääasialliset vaikutukset liittyisivät puolestaan viranomaisiin sekä osaltaan myös talouteen. Vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu erityisesti näitä olennaisia vaikutuslajeja. Esityksen vaikutusten arvioinnin tukena on ollut maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta tehty Luonnonvarakeskuksen selvitys ”EU:n metsäkatoasetuksen mahdolliset vaikutukset Suomessa” (2024), jossa kartoitettiin metsäkatoasetuksen liittyvän toimintaympäristön nykytilaa ja sen pohjalta tehtiin arviota asetuksen vaikutuksista sekä tarkasteltiin metsäkatoasetuksen toimeenpanoa muissa maissa. Samoin vaikutusten arvioinnin tukena on ollut Pellervon taloustutkimus ry:n (PTT) tekemä ”Selvitys EU:n metsäkatoasetuksen taloudellisista vaikutuksista suomalaisille yrityksille” (2025). PTT:n selvityksessä on arvioitu euromääräisiä suoria taloudellisia vaikutuksia yrityksille ja toimialoille, jotka metsäkatoasetuksen seurauksena joutuvat toteuttamaan asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät sekä toimittamaan DD-vakuutukset asetuksen mukaisesti. Lisäksi metsäkatoasetuksen ja hallituksen esityksen luonnoksen vaikutuksia on arvioitu virkatyönä lainvalmistelun yhteydessä.
Esityksen vaikutusten arviointiin liittyy jonkin verran epävarmuuksia. Epävarmuutta on erityisesti yrityksiin kohdistuvissa vaikutuksissa. Sekä Luonnonvarakeskuksen että PTT:n selvitykset on laadittu ennen joulukuussa 2025 asetukseen tulleita muutoksia sekä komission uusimpia ohjeita. Asetuksen muutosten voidaan arvioida aiheuttavan muutoksia myös selvityksissä esitettyihin vaikutusarvioihin, joita on pyritty jäljempänä arvioimaan tapauskohtaisesti. Vaikutuksia on arvioitu tilattujen selvitysten lisäksi valmistelun aikana komissiosta saatujen tietojen, kuten komission ohjeasiakirja ja FAQ–dokumentin perusteella. Näitä ohjeistuksia päivitetään todennäköisesti myös metsäkatoasetuksen soveltamisen käynnistyttyä. Lähtökohtaisesti esityksessä on pidättäydytty ehdottamasta asetuksen edellyttämän vähimmäistason ylittävää sääntelyä. Seuraamussääntelyn osalta esityksessä on otettu huomioon kansalliset erityispiirteet, miltä osin myös kansallista liikkumavaraa on pyritty hyödyntämään.
4.2.2Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset yrityksiin yleisesti
EU:n metsäkatoasetuksella on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia lukuisiin yrityksiin Suomessa. Asetuksen vaikutukset kohdistuvat laajaan joukkoon asetuksen piirissä olevia toimijoita ja kauppaa käyviä tahoja erityisesti maa- ja elintarviketaloudessa, metsäsektorilla, kumisektorilla sekä tukku- ja vähittäiskaupassa. Yksittäiseen toimijaan, toimitusketjussa alempana sijaitsevaan toimijaan tai kauppaa käyvään kohdistuvat vaikutukset riippuvat monista tekijöistä, kuten kokoluokasta, roolista arvoketjussa ja toimitusketjun monimutkaisuudesta. Toimijalla tarkoitetaan asetuksessa sitä tahoa, joka saattaa asetuksessa tarkoitetun tuotteen markkinoille. Markkinoille saattamisella tarkoitetaan asianomaisen hyödykkeen tai asianomaisen tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. Komission tulkintaohjeistuksen mukaan EU:ssa toimija on yleensä luonnollinen henkilö tai yritys, joka jakelee tai käyttää asianomaisia tuotteita kaupallisen toiminnan yhteydessä sen jälkeen, kun ne on tuotettu. Asetuksen mukaan alkutuotannon mikro- tai pientoimijoihin sovelletaan kevyempiä velvoitteita verrattuna muihin toimijoihin. Myös toimitusketjussa alempana sijaitseviin toimijoihin sovelletaan kevyempiä velvoitteita. Toimitusketjussa alempana sijaitsevalla toimijalla tarkoitetaan sitä tahoa, joka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattaa markkinoille tai vie asianomaisia tuotteita, jotka kaikki kuuluvat asianmukaista huolellisuutta koskevan vakuutuksen tai yksinkertaistetun ilmoituksen piiriin. Asetuksen vaikutukset kohdistuvat myös asianmukaisilla hyödykkeillä kauppaa käyviin tahoihin, jotka ovat vastuussa tietojen keräämisestä ja säilyttämisestä. Kauppaa käyvien yritysten velvoitteet rinnastuvat asetuksessa toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden velvoitteisiin.
Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että EU:n metsäkatoasetukseen liittyvien toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan tai suuren kauppaa käyvän velvoitteiden piirissä Suomessa olisi Luonnonvarakeskuksen ja PTT:n selvitysten perusteella yhteensä vähintään noin 5000 yritystä, mutta lukumäärä voi olla tätä merkittävästi suurempi. Toimijamäärät tulevat tarkentumaan toimeenpanon alettua. Lisäksi asetuksen piirissä olevilla tuotteilla EU:n sisäkauppaa tekeville pienille ja keskisuurille yrityksille (ns. PK kauppaa käyville) aiheutuu l vaikutuksia asetuksessa edellytetystä tietojen säilyttämisestä sekä niiden edellyttämistä mahdollisista tietojärjestelmä- ja prosessimuutoksista ja henkilöstön ohjeistamisesta. Osa yrityksistä on myös jo tehnyt aiemman sääntelyn vaatimusten täyttämiseksi investointeja. Lisäksi komission ohjeasiakirja (FAQ versio 5, kohta 3.17) todetaan, että metsäkatoasetuksen soveltamisen kannalta merkitystä ei ole sillä, tapahtuuko tuotteiden myynti esimerkiksi verkko- tai etämyyntinä taikka yritysten ja kuluttajien välillä, vaan sillä, tapahtuuko tuotteiden toimittaminen kaupallisen toiminnan yhteydessä. Siten myös EU:n ulkopuolelle sijoittautunut yritys voidaan verkko- tai etämyynnissä katsoa asetuksessa tarkoitetuksi toimijaksi. Näiden lukumäärä ei ole hallituksen esitystä valmisteltaessa ollut tiedossa.
Arviot asetuksen piirissä olevista yrityksistä vaihtelevat jonkin verran riippuen toimialojen tilastoluokitteluista ja määrittelyistä. Yritysten määrää Suomessa on arvioitu yhdistämällä Tilastokeskuksen luokittelun perusteena olevan aineiston ja Asiakastiedon tilastoja, jonka perusteella voidaan arvioida vielä tarkemmin kohdejoukkoa. Arviot metsäkatoasetuksen soveltamisalaan kuuluvien yritysten määrästä sisältävät epävarmuutta. Toimialaluokkiin perustuva arviointi voi johtaa sekä yli- että aliarviointiin, sillä kaikki toimialan yritykset eivät kuulu asetuksen piiriin, ja osa asetuksen alaisista yrityksistä voi jäädä tarkastelun ulkopuolelle päätoimialaluokituksen vuoksi. Näitä yrityksiä voivat olla esimerkiksi asianmukaisista hyödykkeistä valmistettujen tuotteiden vientiä tai tuontia harjoittavat yritykset, jotka eivät toimialansa perusteella luokitu mukaan. Muutosasetuksen myötä vientiä koskeva ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske toimitusketjussa alempana olevia toimijoita. Lisäksi asetuksen tuotekatteeseen tulleita muutoksia ja komission kevään 2026 antamien esitysten perusteella odotettavissa olevia muutoksia ei ole arvioissa otettu huomioon.
Yritysvaikutusten arviointia on toteutettu PTT:n selvityksessä hyödyntäen työ- ja elinkeinoministeriön kehittämää sääntelytaakkalaskuria, joka on standardikustannusmalliin perustuva työkalu yritysvaikutusten arviointia ja hallinnollisen taakan laskentaa varten. Laskennan perusteena käytettäviä kustannusarvioita on kerätty haastattelemalla yrityksiä toimialoittain ja kokoluokittain.
Asetuksen täsmällisten tulkintojen viivästyminen on hankaloittanut yritysten valmistautumista asetuksen velvoitteisiin. PTT:n toteuttamien haastattelujen perusteella pisimmällä EU:n metsäkatoasetukseen valmistautumisessa olivat suuret yritykset. Monet keskisuuret yritykset olivat vasta aloittaneet valmistautumaan asetuksen vaatimiin toimenpiteisiin eivätkä vielä osanneet arvioida siitä koituvia kustannuksia. Useat pienet yritykset kertoivat aloittavansa valmistautumisen metsäkatoasetukseen vasta lähitulevaisuudessa. Pienet- ja keskisuuret yritykset olivat edelleen epävarmoja siitä, mitä velvoitteita niihin kohdistuu ja tästä johtuen eivät vielä olleet monilta osin valmistautuneet asetuksen voimaantuloon.
Asetuksen piirissä oleville yrityksille, joilla on asetuksen toimija-velvoitteet, muodostuu hallinnollista taakkaa ainakin toimijoiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien perustamisesta, tietojen keräämisestä ja ylläpitämisestä ajan tasalla sekä DD-vakuutuksessa tarvittavien tietojen täyttämisestä sekä toimittamisesta komission EUDR-tietojärjestelmään. Kustannukset riippuvat esimerkiksi siitä, kuinka paljon asianmukaisen huolellisuuden järjestelmään liittyvää tiedonkeruuta pystytään automatisoimaan ja saadaanko DD-vakuutusten toimittaminen toteutettua sujuvasti teknisten rajapintojen kautta. Järjestelmäkehityksen sekä integraatioiden kustannukset painottuvat EU:n metsäkatoasetuksen soveltamisen alkuvaiheeseen ja osa yrityksistä on jo tehnyt investointeja. Suurimmat kustannuserät yrityksille syntyvät käytetystä työajasta ja teknisistä investoinneista. Moni yritys on metsäkatoasetuksen ohella valmistautumassa myös muihin EU-vastuullisuusvelvoitteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi (EU) 2022/2464 (CSRD), jota suurten yritysten on velvollisuus noudattaa jo vuodesta 2024, yritysvastuudirektiivi sekä pakkauksista ja pakkausjätteestä annettu asetus (EU) 2025/40. Vaatimusten osalta on myös mahdollista hakea synergioita, jotka vaikuttavat kustannuksiin kokonaisuudessaan.
Komission EUDR-tietojärjestelmän käyttöönotto on alkanut joulukuussa 2024, mutta järjestelmäkehitystyö ja EUDR-tietojärjestelmään käyttöön liittyvän täytäntöönpanoasetuksen (2024/3084) päivittäminen kevään ja kesän 2026 aikana aiheuttivat käyttökatkon. Tietojärjestelmän toimintavarmuus on edellytys kaupankäynnin sujuvuudelle, ja tietojärjestelmän toimimattomuus voi aiheuttaa yrityksille lisäkustannuksia.
Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvityksessä arvioitiin, että suurille teollisuusyrityksille DD-järjestelmien kehittämisestä ja DD-vakuutusten tekemisestä syntyvät kustannukset pysyvät liikevaihtoon verrattuna todennäköisesti melko vähäisinä. Komission tekemän vaikutusarvioinnin johtopäätöksenä oli, että yrityksen koko ei niinkään vaikuttaisi kustannuksiin vaan merkittävimpänä tekijänä todettiin toimitusketjun monimutkaisuus sekä käytettävien hyödykkeiden alkuperämaa. PTT:n toteuttamissa haastatteluissa kuitenkin havaittiin, että Suomessa merkittävin tekijä kustannusten määrässä on nimenomaan yrityksen koko.
Yritykselle asetuksesta aiheutuvan hallinnollisen taakan ja kustannusten määrä riippuu keskeisesti sen roolista toimitusketjussa. Toimijat, jotka saattavat tuotteita ensimmäistä kertaa markkinoille tai vievät niitä, lukuun ottamatta toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita, kantavat suurimmat asianmukaisen huolellisuuden velvoitteet ja siten näille yrityksille koituvat kustannukset ovat lähtökohtaisesti suurimmat toimitusketjussa. Toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden sekä kauppaa käyvien velvoitteet ovat huomattavasti kevyemmät ja siten myös kustannukset ovat huomattavasti pienemmät. Myös alkutuotannon mikro- ja pientoimijoiden velvoitteet ja siten kustannukset ovat huomattavasti kevyempiä kuin toimijoiden.
PTT:n selvityksen perusteella pienten yritysten arvioimien EU:n metsäkatoasetuksesta aiheutuvien järjestelmien ja menettelyjen perustamiskustannusten vaihteluväli oli 0–15 000 euroa/toimija ja vuosittaisten ylläpitokustannusten 0–18 000 euroa/toimija. Keskisuurten yritysten arvioiden mukaan EU:n metsäkatoasetuksesta aiheutuvien DD-järjestelmän perustamiskustannusten vaihteluväli oli 15 000–250 000 euroa/toimija ja sen vuosittaisten ylläpitokustannusten vaihteluväli 5 000–60 000 euroa/toimija. Suuret yritykset arvioivat metsäkatoasetuksesta aiheutuvien DD-järjestelmän perustamiskustannusten suuruudeksi 7 000–6 000 000 euroa/toimija ja vuosittaisiksi ylläpitokustannuksiksi 19 000–2 000 000 euroa/toimija. Arviot sisälsivät kuitenkin merkittäviä epävarmuuksia eivätkä huomioineet asetukseen tulleita muutoksia.
Komissio on päivittänyt vaikutusarvioitaan toukokuussa 2026 (Simplification review on the Regulation (EU) 2023/1115 on the making available on the Union market and the export from the Union of certain commodities and products associated with deforestation and forest degradation) asetusmuutosten myötä. Komissionarvion mukaan vuosina 2024 ja 2025 käyttöön otetut muutokset ja yksinkertaistukset vähentävät yritysten vuotuisia operationaalisia kustannuksia noin 75 prosenttia alkuperäiseen vuonna 2023 voimaan tulleeseen metsäkatoasetukseen verrattuna. Arvio koskee koko yrityskenttää, mutta käytännössä vähennys kohdentuu mikro- ja pientoimijoihin sekä toimitusketjussa alempana sijaitseviin toimijoihin. Sen sijaan yrityksillä, joita koskevat varsinaiset toimijavelvoitteet, kustannukset eivät todennäköisesti olennaisesti pienene.
Suorien kustannusten lisäksi toimijoille voi kohdistua mainehaittoja, joilla voi olla vaikutusta yrityksen liiketoiminnalle. Lisäksi metsäkatoasetuksella voi olla myös vaikutuksia sen piirissä olevien hyödykkeiden markkinoihin ja raaka-aineiden saatavuuteen. Metsäkatoasetus todennäköisesti vaikuttaa sen piiriin kuuluvien hyödykkeiden raaka-aineiden tarjontaan EU-markkinoille, joten sen kustannusvaikutus yrityksille voi näkyä myös raaka-aineiden markkinahintojen nousuna. Lisäksi asetuksen tulkintoihin liittyvät epävarmuudet luovat riskin asetuksen velvoitteiden ylitulkinnasta, mikä voi aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia arvoketjuissa.
Osalla pienistä yrityksistä voi olla haastavaa vastata asianmukaisen huolellisuuden järjestelmään liittyviin kehitystarpeisiin sekä toteuttaa DD-vakuutusten toimittaminen komission tietojärjestelmään kustannustehokkaalla tavalla.
Asetukseen lisätty uusi 4 a artikla sisältää alkutuotannon mikro- tai pientoimijoille tarkoitetun yksinkertaistetun järjestelmän, joka on kuvattu tämän hallituksen esityksen luvussa 2.3.
Asetuksella voidaan katsoa olevan potentiaalisia myönteisiä vaikutuksia sellaisille yrityksille, jotka pystyvät tarjoamaan toimijoille ja muille tahoille EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden toteuttamiseen liittyviä palveluita. Se voi tuoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa tietojärjestelmien kehittämiseen, tiedonkeruun automatisaatioon sekä toimijoiden neuvontaan ja koulutukseen liittyen. Toimijat voivat käyttää DD-vakuutusten antamisessa valtuutettuja edustajia 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mikä voi myös tuoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisäksi toimijoille ja kauppaa käyville voi syntyä kilpailuetua siitä, että ne pystyvät asettamaan asetuksen mukaisia tuotteita markkinoille sekä toteuttamaan asianmukaisen huolellisuuden kustannustehokkaasti koko arvoketjussa.
Kansallisessa laissa säädettäisiin EU:n metsäkatoasetuksen edellyttämällä tavalla seuraamuksista asetuksen rikkomustilanteissa. Ehdotetun seuraamussääntelyn vaikutusten voidaan kokonaisuutena katsoa olevan yritysten kannalta asetuksesta ja ehdotetusta kansallisesta sääntelystä johtuvia yhteisvaikutuksia. Yritysten kannalta merkittäviä seuraamussäännöksiä ovat ehdotetut rikkomusmaksu sekä hallinnollinen seuraamusmaksu. Hallinnollinen seuraamusmaksu voi kohota yritysten kohdalla asetuksen mukaisesti 4 prosenttiin liikevaihdosta, mitä voidaan pitää merkittävänä seuraamuksena suomalaisessa seuraamusjärjestelmässä. Kansallisella lailla rajattaisiin maksu metsäkatoasetuksen edellyttämään 4 prosenttiin eikä säädettäisi suuremmasta maksusta, minkä asetus myös mahdollistaisi. Tältä osin vaikutukset perustuvat ehdotettavaan kansalliseen sääntelyyn.
PTT:n yritysvaikutuksia koskevan selvityksen mukaan yritysten nettotulos suhteessa liikevaihtoon on tyypillisesti ollut noin 5 prosenttia liikevaihdosta, joten 4 prosenttiin liikevaihdosta nousevaa maksun enimmäismäärää voidaan pitää merkittävänä yritykselle. PTT:n selvityksen mukaan pienille yrityksille seuraamusmaksu voisi kohota toimialasta riippuen 27–143 000 euroon, keskisuurilla yrityksillä lähes 1,5 miljoonaan euroon ja suurilla yrityksillä toimialasta riippuen enimmillään noin 10–33 miljoonaan euroon. On otettava huomioon, että kyseinen 4 prosenttia liikevaihdosta olisi enimmäisseuraamus ja todennäköisesti seuraamusmaksut olisivat yleensä pienempiä. Hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen yhteydessä Ruokaviraston tulisi määrätä myös määräaikaisesta sulkemisesta julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Ulossulkeminen kestäisi 6 kuukautta ja sillä voidaan nähdä olevan välillisiä taloudellisia vaikutuksia kyseiseen toimijaan tai kauppaa käyvään. EU:n metsäkatoasetuksen mukaan ulossulkemisen tulisi kestää enintään 12 kuukautta, joten kansallisesti on hyödynnetty liikkumavaraa ja määritelty ulossulkemisen kesto 6 kuukauteen.
Rikkomusmaksusta säätämistä ei edellytetä EU:n metsäkatoasetuksessa, mutta se olisi kansallisesti tarkoituksenmukaista erityisesti Ruokaviraston hallinnollisen taakan vähentämisen näkökulmasta. Kiinteä, yrityskoon mukaan porrastettu, euromääräinen rikkomusmaksu määrättäisiin vähäisemmistä rikkomuksista. Maksun suuruus olisi oikeushenkilöille kokoluokasta riippuen 500, 1 000, 2 000 tai 3 000 euroa. Rikkomusmaksun voidaan katsoa olevan myös yritysten taloudellisten vaikutusten kannalta merkityksellinen säännösehdotus, sillä sen kohdalla maksun suuruus jäisi käytännössä pienemmäksi kuin hallinnollisessa seuraamusmaksussa. Yrityksille määrättävien seuraamusmaksujen lukumäärää on ennakolta vaikea arvioida. Kun otetaan huomioon, että vuoden 2014 alusta saakka voimassa olleen puutavaralain nojalla ei ole määrätty yhtään sakkoa, niin rikkomus- ja seuraamusmaksujen määrä saattaa jäädä suhteellisen vähäiseksi.
Ehdotetussa laissa säädettäisiin myös toimivaltaisen viranomaisen kustannusten kattamisesta vaatimustenvastaisuustilanteissa. Tästä koituisi kustannuksia yrityksille, jotka eivät ole noudattaneet metsäkatoasetuksen sääntelyä. Ruokavirasto voisi periä esimerkiksi testauskustannukset toimijalta. Kun otetaan huomioon, että tämä koskisi nimenomaan vaatimustenvastaisuustilanteita, voitaneen yritykselle kohdistuvaa taloudellista seuraamusta pitää lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisena, vaikka kustannus saattaisi nousta korkeaksikin. Tämän sääntelyn osalta EU:n metsäkatoasetus jättää kansallista liikkumavaraa, sillä kustannusten kattamisesta säätäminen jää jäsenvaltioiden oman harkinnan varaan asetuksen 20 artiklan nojalla.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että ehdotetun kansallisen sääntelyn taloudelliset vaikutukset yrityksiin liittyvät erityisesti hallinnollisiin maksuihin ja niiden määrään. Laissa säädettäisiin rikkomusmaksusta sekä hallinnollisesta seuraamusmaksusta. Rikkomusmaksu olisi porrastettu oikeushenkilöille 500–3 000 euron suuruiseksi. Hallinnollinen seuraamusmaksun määrä voisi kohota korkealle, koska se voisi olla enimmillään 4 prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Toisaalta kansallisesti säädettäisiin asetuksen edellyttämä maksun enimmäismäärä, muttei käytettäisi kansallista liikkumavaraa suuremman maksun säätämiseksi. Kansallisessa laissa säädettäisiin myös määräaikaisesta sulkemisesta julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Kansallisesti säädettäisiin ulossulkemisen kestoksi 6 kuukautta. Kun otetaan huomioon, että asetus mahdollistaisi myös 12 kuukautta pitkän ulossulkemisen, voidaan katsoa, että kansallisesti ehdotettavalla sääntelyllä on yrityksille vähemmän kielteisiä vaikutuksia kuin mahdollisella pidemmällä ulossulkemisella. Vaikutuksia olisi myös kansallisella sääntelyllä, jonka myötä Ruokavirasto voisi periä yrityksiltä kustannukset vaatimustenvastaisuustilanteissa. Voidaan katsoa, että ehdotettavalla kansallisella sääntelyllä on yrityksille taloudellisia vaikutuksia. Toisaalta esitetyt seuraamukset liittyvät tilanteisiin, joissa asetuksen velvoitteita on rikottu tahallaan tai huolimattomuudesta. Määrättävien rikkomusmaksujen ja hallinnollisten seuraamusmaksujen lukumäärää on vaikeaa arvioida ennakkoon.
Vaikutukset maatalouteen ja nautasektorin yrityksiin
Metsäkatoasetuksessa maatalouskäyttö on määritelty maan käytöksi maatalouteen, mukaan lukien maatalouden puuviljelmät ja kesantomaat, sekä karjankasvatukseen. Maataloudessa vaikutukset kohdistuvat pääasiassa naudanliha- ja maitotiloille. Luonnonvarakeskuksen mukaan nautatiloja on tällä hetkellä yhteensä noin 6100, joista lihakarjatiloja noin 2300, lypsykarjatiloja vajaa 3600 ja tiloja, joilla sekä liha- että lypsykarjaa noin 250. Iso osa nautatiloista voidaan arvioida olevan asetuksen mukainen alkutuotannon mikro- tai pientoimija. Vaikka asetus ei koske maitotuotteita, välillisiä vaikutuksia voi tulla lypsykarjan tuotantoon, sillä lypsykarja päätyy myös lopulta lihantuotantoon.
Asetuksen vaatimukset voivat vaikeuttaa nautakarjatalouden harjoittamista erityisesti laiduntamisen osalta. Asetuksen mukaan, jos metsä on raivattu pelloksi 1.1.2021 tai sen jälkeen, sellaisella alueella ei saisi tuottaa asianmukaisia hyödykkeitä, jos tarkoituksena on saattaa tuote markkinoille. Suomessa lypsykarja laiduntaa, kun taas lihakarja ei normaalisti laidunna.
Tällä hetkellä nautakarjatalous tuottaa noin kolmanneksen Suomen maa- ja puutarhatalouden myyntituotoista. Tämän lisäksi nautakarjatalous tuottaa suomalaisen maataloussektorin sisällä kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi käyttämällä tuotantopanoksena kotimaisia kasvinviljelytuotteita, kuten rehuviljaa. Siten nautakarjatalous mahdollistaa myös muiden tuotantosuuntien toimintaa. Nautakarjatalouden investoinnit ovat yksi merkittävimmistä maatalouden investointikohteista, ja nautakarjatiloilla on myös merkittävä osuus maatalouden lainakannasta. Tuotantosuunnassa on ollut pitkään käynnissä rakennekehitys, jossa tilamäärä on pienentynyt 2000-luvulla merkittävästi, mutta tilakoko suurentunut tuotannon laajentuessa. Tilamäärän arvioidaan puolittuvan vielä 10 vuoden aikana. Kantar Agri Oy:n vuonna 2023 toteuttaman maidon- ja lihantuotantoyritysten kyselytutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia tiloista suunnittelee eläinpaikkojen lisärakentamiseen liittyviä investointeja. Maatilojen kehitysnäkymät 2024–2032 kyselyssä (Kantar Agri 2024) 30 prosenttia nautakarjatilallisista arvioi, että EU:n metsäkatoasetuksella on vaikutuksia tilan jatkamisen edellytyksiin. Tuotantorakentamisessa metsäkatoasetuksella on jo ollut huomattavia vaikutuksia investointeihin, kun hankkeita on lykätty tulkintaepäselvyyksien vuoksi. Asetuksen tulkintaan liittyvän epäselvän tilanteen vuoksi maa- ja metsätalousministeriö suositti keväällä 2023, että rakentaminen toteutetaan muualle kuin metsäksi luokitellulle alueelle.
Komission 2.10.2024 julkaiseman ohjeasiakirjan (viimeisin päivitys 4.5.2026) pohjalta voidaan arvioida, että Suomen olosuhteissa nautakarjan pitoa varten rakennettava navetta ja sen yhteyteen rakennettava jaloittelutarha sekä tuotannon edellyttämät muut välttämättömät rakennukset tai rakennelmat, kuten lanta- ja rehuvarasto, voitaisiin sijoittaa metsämaalle ilman, että sitä katsottaisiin muuntamiseksi maatalouskäyttöön (ja näin ollen aiheuttavan asetuksen mukaista metsäkatoa). Rakentamisessa tulee huomioida ohjeen viittaus välttämättömään vähimmäispinta-alaan sekä se, että metsän luokittelu ei muutu, eli että jäljelle jäävä ala edelleen täyttäisi metsän määritelmän.
Laidunmaan raivaus metsämaalle esimerkiksi tuotantorakennuksen yhteyteen voitaisiin katsoa maatalouskäyttöön muuntamiseksi ja näin ollen aiheuttavan asetuksen mukaista metsäkatoa. Luonnonvarakeskuksen laatimassa vaikutusarvioinnissa on nostettu myös esille, että laiduntamisen estyminen voi tuoda yksittäisille maatiloille myös taloudellisia tappioita, jos esimerkiksi vastuullisuusohjelmiin liittyviä nautojen lajityypillisen laiduntamisen ehtoja ei voida asetuksen vuoksi täyttää tai niiden täyttäminen vaikeutuu huomattavasti.
Kotimaan nautahyödykkeen osalta voidaan todeta, että nautasektorilla ensimmäinen markkinoille saattaminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun nautaeläin siirtyy vasikan syntymätilalta seuraavalle omistajalle omistusoikeuden siirtyessä samassa yhteydessä.
Niin ikään komissio on selkeyttänyt toimijakäsitteen tulkintaa nautasektorilla metsäkatoasetuksen FAQ-asiakirjan (versio 5 – huhtikuu 2026) 1.26 kohdassa. Sen mukaan, kuten minkä tahansa muunkin asianomaisten tuotteiden osalta se, joka ensimmäisenä saattaa naudan markkinoille joko elävänä eläimenä tai prosessoituna lihana, on asetuksen tarkoittama toimija.
Muutosasetus on edellyttänyt uudelleenarviointia muuttuneessa sääntelykehyksessä sekä komission päivitettyjen toimeenpano-ohjeiden pohjalta. Erityisesti alkutuotannon mikro- tai pientoimijoihin sekä toimitusketjun loppupäähän kohdistuvat kevennykset muuttavat kokonaiskuvaa. Tämä on vaikuttanut aiempaan kansalliseen tulkintaan nautasektorilla, jossa teurastamo katsottiin pääasialliseksi toimijaksi.
On arvioitu, että Suomessa alkutuotannon toimijat ovat pääosin mikro- tai pieniä yrityksiä tai luonnollisia henkilöitä. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoita koskevat kevennykset liittyvät erityisesti alhaisen riskin maiden osalta sovellettavaan yksinkertaistettuun järjestelmään sekä jäsenvaltioiden velvoitteeseen toimittaa vaaditut tiedot EUDR-tietojärjestelmään toimijan puolesta silloin, jos tiedot ovat saatavilla kansallisessa tietokannassa tai järjestelmässä. Vaaditut tiedot on kuvattu tämän hallituksen esityksen kohdassa 3.4.1.
DD-järjestelmän perustamisen ja DD-vakuutuksen toimittamisen sijaan alkutuotannon mikro- tai pientoimijan tulee tehdä vain kertaluonteinen ilmoitus EUDR-tietojärjestelmään. Toimijat voivat saattaa ilmoituksensa sisältämät tiedot ajan tasalle, jos niiden antamissa tiedoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Nautatilojen hallinnollista rasitetta keventää myös asetuksessa säädetty jäsenvaltioiden velvoite asettaa toimijakohtaiset tiedot saataville EUDR-tietojärjestelmässä alkutuotannon mikro- tai pientoimijan puolesta, jos asetuksen liitteessä III vaaditut tiedot ovat saatavilla kansallisessa järjestelmässä tai tietokannassa. Suomessa nautasektorilla vaaditut tiedot ovat lähtökohtaisesti saatavilla Ruokaviraston eläinrekistereissä eli eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterissä (EPR) sekä nautarekisterissä, minkä perusteella Ruokavirasto voi asettaa saataville vaaditut tiedot toimijan puolesta EUDR-tietojärjestelmässä ja toimittaa tästä saadun ilmoitustunnisteen kyseiselle toimijalle. Tunnisteen saatuaan toimija voi saattaa asianomaisen tuotteen ensimmäistä kertaa unionin markkinoille.
Muutosasetus keventää alkutuotannon toimijoiden lisäksi toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden ja kauppaa käyvien velvoitteita, ja vähentää niiden hallinnollista taakkaa, erityisesti tietojärjestelmämuutosten kustannuksien osalta, ja yksinkertaistaa asetuksen toimeenpanoa. Nautasektorilla toimii arviolta noin 150 yritystä.
Komission päivitetyissä toimeenpano-ohjeissa on osaltaan täsmennetty ja selkeytetty kauppaa käyvien sekä toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden rooleja nautasektorilla. FAQ-asiakirjan (kohta 1.26.) mukaan jokainen myöhempi nautoja myyvä taho luokitellaan joko kauppaa käyväksi tai toimitusketjussa alempana sijaitsevaksi toimijaksi. Jos CN-koodi säilyy samana (kuten naudan jatkokasvattamo), toimijan katsotaan saattavan nautakarjan markkinoille metsäkatoasetuksen 2 artiklan 18 kohdan mukaisesti, jolloin sitä pidetään kauppaa käyvänä. Toimitusketjussa alempana sijaitsevaksi toimijaksi luokitellaan puolestaan taho, joka jalostaa naudat liitteessä I mainituiksi asianomaisiksi tuotteiksi. Tällaisiksi toimijoiksi voidaan katsoa esimerkiksi teurastamot. Kauppaa käyvien ja toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden velvoitteet vaihtelevat yrityksen koon mukaan.
Asetuksen 5 artiklan mukaan toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija saa saattaa markkinoille tai viedä asianomaisia tuotteita, jos sillä on hallussaan 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. Näitä tietoja ovat asianomaiset tuotteet niille toimittaneiden toimijoiden, toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden tai kauppaa käyvien nimi, rekisteröity kauppanimi tai rekisteröity tavaramerkki, postiosoite, sähköpostiosoite ja, jos se on saatavilla, verkko-osoite.
Näiden tietojen lisäksi toimitusketjussa toimijasta seuraavan tahon tulee vastaanottaa yksinkertaistetun ilmoituksen myötä saatu ilmoitustunniste toimijalta ja säilyttää tiedot vähintään viisi vuotta. Toimijoille aiheutuu siten jossain määrin vaikutuksia asetuksessa vaadittujen tietojen säilyttämisestä. Tunnistetta ei tarvitse enää välittää ketjussa eteenpäin.
Myös viennin osalta alempana toimitusketjussa sijaitsevan toimijan velvollisuudet ovat keventyneet. Asetuksen 26 artiklan 4 kohdassa säädetään asianmukaista huolellisuutta koskevan vakuutuksen viitenumeron tai ilmoitustunnisteen asettamisesta tulliviranomaisten saataville ennen markkinoille saapuvan tai niiltä lähtevän asianomaisen tuotteen luovutusta vapaaseen liikkeeseen tai vientiä. Tämä vaatimus ei kuitenkaan enää koske tilanteita, joissa asianomaisen tuotteen viejä on toimitusketjun alempana sijaitseva toimija.
Kevennyksistä huolimatta kauppaa käyviä ja toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita koskee edelleen asetuksen 3 artiklan kielto, jonka mukaan asianomaisia hyödykkeitä ja tuotteita ei saa saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai viedä, jos ne ovat aiheuttaneet metsäkatoa. Sekä toimijoilla että toimitusketjun alemmilla tahoilla säilyy jatkossakin ilmoitusvelvollisuus toimivaltaiselle viranomaiselle, jos on olemassa riski siitä, ettei tuote ole asetuksen mukainen.
Toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden, jotka eivät ole pk-yrityksiä, sekä muiden kuin pk-yrityksiksi luokiteltavien kauppaa käyvien on lisäksi rekisteröidyttävä EUDR-tietojärjestelmään ennen tuotteiden saattamista markkinoille tai vientiä.
Vaikutukset metsätalouteen, metsäsektorin yrityksiin ja muihin metsäsektorin toimijoihin
Suomessa on puuta jalostavia tai puusta valmistettuja tuotteita jatkojalostavia, asetuksen soveltamisalan piiriin kuuluvia yrityksiä yhteensä noin 3700 Näistä sahatavaran, vanerin ja muiden puutuotteiden valmistajia on noin 2 300 yritystä. Massa- ja paperiteollisuuden yrityksiä on Suomessa hieman yli kaksi sataa. Myös puiset huonekaluteollisuustuotteet ovat asetuksen soveltamisalan piirissä ja monet alan noin 1100 yrityksestä ovat kokoluokaltaan pieniä. Lisäksi metsähaketta, klapeja ja pellettejä tuottavia yrittäjiä on Suomessa useita satoja. Metsäkatoasetuksen puutuotteiden ryhmään kuuluvia CN-nimikkeitä on 30 kappaletta.
Vuonna 2025 Suomessa tehtiin noin 136 500 puukauppaa. Verohallinnon puunostajan vuosi-ilmoitusaineiston mukaan puuta myi 93 588 y-tunnuksellista toimijaa vuonna 2025. Puunostajia, jotka olivat tehneet puunostajan vuosi-ilmoituksen, oli 988 vuonna 2025. Runkopuuta (sisältyy CN-nimikkeeseen 4403) hakattiin Suomessa 74,3 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2025. Valtaosa runkopuusta päätyi metsäteollisuuden jalostettavaksi. Lämpö- ja voimalaitosten energiantuotannossa käytettävän metsähakkeen (sisältyy CN-nimikkeeseen 4401) raaka-aineita ovat runkopuun lisäksi latvusmassa ja kannot, joita korjattiin vuonna 2025 yhteensä 3,3 miljoonaa kuutiometriä.
Pystypuu ei ole asetuksen tarkoittama tuote, joka saatettaisiin markkinoille. Puukaupassa asetuksen tarkoittama toimija olisi käytännössä se taho, joka ensimmäistä kertaa saattaa markkinoille puuhyödykkeestä valmistetun tuotteen, esimerkiksi raakapuun (CN 4403) tai polttoon menevän puun (CN 4401). Markkinoille saattava taho voi kauppatavasta riippuen vaihdella. Suomessa puukauppaa tehdään sekä pystykauppana, jossa ostaja vastaa pääsääntöisesti hakkuuseen ja tuotteen toimitukseen liittyvistä käytännön kysymyksistä (kuten metsänkäyttöilmoituksen tekemisestä) että hankintakauppana, jossa metsänomistaja itse vastaa hakkuista ja puutavaran toimituksesta tienvarteen. Asetuksen tulkintaa tarkentavan komission julkaiseman ohjeasiakirjan ja FAQ-asiakirjan perusteella voitaisiin päätellä, että pääsääntöisesti Suomessa pystykaupassa raakapuun markkinoille saattaja olisi puun ostaja. Hankintakaupassa puolestaan markkinoille saattavana tahona olisi puunmyyjä eli metsänomistaja. Lisäksi esimerkiksi erityisesti Metsähallitus Metsätalous Oy:n harjoittamassa toimituskaupassa markkinoille saattaminen voidaan katsoa tapahtuvaksi puunmyyjän toimesta, jolloin tämä olisi asetuksen tarkoittama toimija. Asetuksen velvoitteiden täyttämisestä seuraava hallinnollinen lisätyö saattaa jossakin määrin vähentää hankintakauppaa tekevien metsänomistajien kiinnostusta tehdä hankintahakkuita metsissään ja tarjota puuta markkinoille. Hankintakauppaa tekevien metsänomistajien on kuitenkin mahdollista soveltaa yksinkertaistettua kertaluontoista ilmoitusta sekä valtuuttaa esimerkiksi puunostaja tekemään ilmoitus puolestaan.
Suomessa tuotettujen puutuotteiden osalta perusta asetuksen velvoitteiden täyttämiseksi koko toimitusketjulle muodostetaan saatettaessa ensimmäistä kertaa markkinoille puuhyödykkeestä valmistettua tuotetta (esim. runkopuu), jolloin tuotteesta tulee tehdä DD-vakuutus tai alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden osalta yksinkertaistettu kertailmoitus. Suurempien toimijoiden osalta, Suomen olosuhteissa puuta markkinoille saatettaessa, asianmukaisen huolellisuuden perustan voitaisiin katsoa muodostuvan pääsääntöisesti puukauppasopimuksen, metsänkäyttöilmoituksen ja puutavaran mittaustodistuksen sisältämistä tiedoista. Toimijan asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä voi sisältää myös muita asiakirjoja.
Raakapuu on ainoastaan yksi puuhyödykkeestä valmistettavista tuotteista ja asetuksen piiriin kuuluvat myös erilaiset jatkojalosteet. Esimerkiksi Suomen massa- ja paperiteollisuus (TOL 2008 -luokka 17) tuottaa puumassoja, kuten mekaanisia massoja, puolikemiallisia massoja ja eri sellulaatuja sekä paperi- ja kartonkituotteita, jotka kuuluvat CN-nimikkeisiin 47 ja 48. Määrältään suurin tuote on sellu, jota jatkojalostetaan paperiksi ja kartongiksi. Jatkojalostuksen yhteydessä tulee toimittaa DD-vakuutus vain siinä tapauksessa, että kyseessä oleva toimijan toimesta saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa tai viedään asetuksen liitteessä 1 mainittuja asianomaisia tuotteita, jotka eivät siis ole aiemmin tehdyn DD-vakuutuksen piirissä. Jatkojalostuksen yhteydessä kyse on kuitenkin pääsääntöisesti toimitusketjussa alempana sijaitsevista toimijoista, jotka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattavat markkinoille tai vievät asianomaisia tuotteita, jotka kaikki kuuluvat jo asianmukaista huolellisuutta koskevan vakuutuksen tai yksinkertaistetun ilmoituksen piiriin. Toimitusketjun eri osapuolten velvoitteiden määräytymiseen vaikuttavat kuitenkin useat tekijät, kuten tuotteen alkuperä, tuotteeseen liittyvät kauppatekniset tekijät sekä yritysrakenteet.
Metsäsektorille tulee merkittäviä uusia kustannuksia EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpanon myötä. Kotimaisen puuhyödykkeen ja siitä valmistettavien tuotteiden osalta jo olemassa olevien prosessien syntyvän dokumentaation hyödyntäminen on kustannusten näkökulmasta keskeistä. Uusia kustannuksia syntyy erityisesti hallinnollisesta työstä, järjestelmien kehittämisestä ja rajapintojen rakentamisesta sekä henkilöstön ja asiakkaiden perehdyttämisestä. Lisäksi voi syntyä operatiivisia kustannuksia toimintatapojen muutoksista. Suurimmat kustannukset metsäsektorilla ovat pääsääntöisesti kertakustannuksia, jotka liittyvät asianmukaisen huolellisuuden ja alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden yksinkertaistetun järjestelmän vaatiman tiedonkeruun organisoimiseen sekä DD-vakuutusten ja yksinkertaistettujen ilmoitusten toimittamisen rajapintaratkaisujen kehittämiseen. Kustannusten muodostumisessa keskeisessä roolissa on ilmoitettavien erien määrä. Pienistä eräkoista usein tehtävät DD-vakuutukset lisäävät kustannuksia.
Järjestelmäkustannukset metsäsektorin toimijoiden arvion mukaan voivat vaihdella riippuen siitä, miten suuria muutoksia joudutaan tekemään, kuinka paljon olemassa olevia järjestelmiä voidaan hyödyntää ja missä määrin kustannuksia pystytään jakamaan toimitusketjun eri toimijoiden kesken. Jos rajapintojen tai järjestelmien rakentaminen viivästyy ja tietoja joudutaan syöttämään järjestelmään manuaalisesti, lisääntyvät menettelyjen perustamiseen liittyvät hallinnolliset kustannukset pidempikestoisesti.
PTT:n selvityksessä metsäsektorin osalta toimialan haastatteluihin perustuvat kustannukset suurille yrityksille olisivat käyttöönoton osalta (asianmukaisen huolellisuuden järjestelmät ja menettelyt sekä vakuutusten toimittamiseen vaadittavat järjestelmät) keskimäärin 3,2 miljoonaa euroa/toimija ja vuosittaisen ylläpidon osalta keskimäärin 0,7 miljoonaa euroa/toimija. Keskisuurille yrityksille käyttöönoton kustannukset olisivat keskimäärin 135 000 euroa/toimija ja vuotuinen ylläpito noin 29 000 euroa/toimija. Pienten yritysten osalta kustannukset olisivat vastaavasti perustamisen osalta 14 000 euroa/toimija ja ylläpidon osalta 7 000 euroa/toimija vuodessa. Metsäsektorilla haastattelujen pohjalta pienten yritysten perustamiskustannukset arvioitiin noin 75 prosenttia korkeammiksi ja ylläpitokustannukset yli kaksinkertaisiksi verrattuna muihin sektoreihin. PTT:n selvitys on laadittu ennen metsäkatoasetukseen tulleita muutoksia. Toisaalta jotkut toimijat ovat voineet investoida järjestelmiin etupainotteisesti jo ennen muutoksia. Asetuksen muutosten voidaan arvioida aiheuttavan jossain määrin muutoksia myös selvityksissä esitettyihin vaikutusarvioihin. Kustannuksia arvioitaessa voidaan yllä mainitut kustannukset pääsääntöisesti nähdä koituviksi täysmääräisesti vain niille toimijoille, jotka saattavat asetuksen velvoitteiden piirissä olevia tuotteita markkinoille ensimmäistä kertaa, jolloin niillä on velvollisuus asianmukaisen huolellisuuden menettelyihin. Toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden osalta yllä mainitut kustannusarviot ovat todennäköisesti ylimitoitettuja, sillä asetuksen muutokset keventävät pääsääntöisesti näiden toimijoiden velvoitteita huomattavasti.
Riski EU:n metsäkatoasetuksen vaatimusten vastaiselle metsäkadolle ja metsien tilan heikentämiselle on Suomessa pieni. Metsän raivaamista maatalouskäyttöön on viime vuosina Suomessa ollut vuosittain muutamia tuhansia hehtaareita. Näiltä maatalouskäyttöön siirtyneiltä kohteilta korjattua puutavaraa ei asetuksen määritelmien perusteella välttämättä voisi saattaa markkinoille, mikäli on perusteltua olettaa ennen markkinoille saattamista, että alue olisi siirtymässä asetuksen tarkoittamaan maatalouskäyttöön. Näiltä kohteilta saatava raakapuu ei määrällisesti ole merkittävä metsäteollisuuden puunhankinnan näkökulmasta, mutta maanomistajille tällaisista kohteista aiheutuisi mahdollisesti puukauppatulojen menetys. Omaan käyttöön tällaisilta kohteilta tulevaa puuta olisi edelleen mahdollista käyttää. Metsäkatoasetukseen sisältyvä metsien tilan heikkenemistä koskevan määritelmän ei ennakoida rajoittavan merkittävästi metsien käyttömahdollisuuksia nykyisin puuntuotannon käytössä olevilla alueilla Suomessa. Merkittävin tarkasteltava muutos on ikimetsien, eli luonnontilaisten metsien, muuttuminen viljelymetsiksi, mikä on asetuksen mukaan metsien tilan heikentämistä. Näiden pinta-ala puuntuotannon alueella on kuitenkin pieni, VMI 13:n pohjautuvan arvion perusteella noin 49 000 hehtaaria. Lisäkustannuksia toimijoille aiheutuu silloin, kun asetuksen vaatiman tiedonkeruun ja riskiarvion pohjalta syntyy tarve lisäselvityksille, jotta voidaan varmistua tuotteen asetuksen mukaisuudesta.
Vaikutukset muihin toimialoihin
Maatalous-, nauta-, ja metsätaloussektorin lisäksi vaikutuksia syntyy metsäkatoasetuksen myötä useille muillekin toimialoille, kuten elintarvike- ja kumisektorille. Erityisesti kustannuksia syntyy yrityksille, jotka tuovat asetuksen piirissä olevia tuotteita kolmansista maista. Isoissa yrityksissä, kuten päivittäistavarakaupan yrityksissä, tuotemäärät ovat suuria ja sisältävät hyvin laajan joukon asetuksen piiriin kuuluvia tuotteita. Esimerkiksi elintarviketeollisuuden yrityksiä tunnistettiin Luken vaikutustenarvioinnissa tilastokeskuksen toimialaluokituksen perusteella yhteensä 2297 kappaletta (vuosi 2022), mutta kaikki näistä yrityksistä eivät kuitenkaan ole EU:n metsäkatoasetuksen piirissä. Kaakao- ja suklaatuoteryhmän kannalta relevantissa makeisteollisuudessa toimivia oli 76 kpl sekä teen ja kahvin valmistajia oli 49 kpl. Soijaa käyttävän rehuteollisuuden yrityksiä 91 kpl. Palmuöljy on koko elintarviketeollisuudessa laajalti käytetty raaka-aine. Lisäksi palmuöljyä ja sen jakeita saatetaan käyttää kemiateollisuudessa tai muilla teollisuustoimialoilla. Koko kumiteollisuudessa vuonna 2022 toimi yhteensä 51 yritystä ja kokonaisliikevaihto ylitti 1,1 mrd. euroa.
Toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden ja kauppaa käyvien velvoitteista säädetään asetuksessa siten, että niiden hallinnollinen taakka on merkittävästi kevyempi verrattuna varsinaisiin toimijoihin. Näiden toimijoiden ei lähtökohtaisesti tarvitse itse suorittaa asianmukaista huolellisuutta tai toimittaa sitä koskevaa vakuutusta, vaan niiden velvollisuutena on hankkia ja säilyttää asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa vaaditut tiedot. Näihin tietoihin kuuluu tuotteiden toimittajien ja toimitusketjussa alempana sijaitsevien yritysten (asiakkaiden) yhteystietoja. Lisäksi toimijasta seuraavan yrityksen, eli ensimmäisen toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan tai kauppaa käyvän, on säilytettävä asianmukaista huolellisuutta koskevien vakuutusten viitenumerot tai yksinkertaistettujen ilmoitusten tunnisteet niistä tuotteista, joita ne saattavat markkinoille tai asettavat markkinoilla saataville. Lisäksi niiden on tarvittaessa toimitettava nämä tiedot toimivaltaisille viranomaisille.
Ensimmäisellä toimitusketjussa alempana sijaitsevalla toimijalla tai kauppaa käyvällä on keskeinen rooli jäljitettävyyden varmistamisessa, koska sen on varmistettava, että tuotteisiin liittyvät DD-vakuutusten tai yksinkertaistetun ilmoituksen viitetiedot on hankittu, kun taas vielä alemmille tasoille toimitusketjussa ei aseteta samaa velvoitetta. Tätä jäljempänä toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden ja kauppaa käyvien tulee kuitenkin säilyttää osto- ja myyntitietoja tuotteisiin liittyen. Sääntelyn tavoitteena on siten kohdentaa velvoitteet tehokkaasti toimitusketjuun, vähentää raportointia ja komission ja toimijoiden tietojärjestelmien kuormitusta sekä säilyttää samalla asetuksen keskeiset tavoitteet metsäkadon torjumiseksi.
Suuremmille, ei pk yrityksiin kuuluville toimitusketjun toimijoille ja kauppaa käyville asetetaan lisäksi velvollisuus rekisteröityä komission EUDR-tietojärjestelmään ennen tuotteiden saattamista markkinoille, asettamista saataville markkinoilla tai vientiä sekä säilyttää tietoja viranomaisten valvontaa varten. Jos on olemassa asetuksen tarkoittamia perusteltuja huolenaiheita asetuksen vastaisuudesta toimitusketjussa, näiden tulee tarkistaa, että asianmukaista huolellisuutta on noudatettu ja ettei ole havaittu riskiä lainkaan tai vain merkityksettömän alhainen riski asetuksen vastaisuudesta.
PTT:n selvityksen mukaan suurien kaupan alan yritysten osalta haastatteluihin perustuvat arviot asetuksen edellyttämän asianmukaisen huolellisuuden menettelyiden käyttöönoton kustannuksista olisivat keskimäärin noin 1,1 miljoonaa euroa ja vuosittaiset ylläpitokustannukset noin 200 000 euroa. PTT:n arvio perustui tilanteeseen ennen asetukseen tulleita yksinkertaistuksia, jotka toivat huomattavia helpotuksia alempana toimitusketjuissa sijaitseville toimijoille ja kauppaa käyville, kuten kaupan alan yrityksille. Sen pohjalta kaupan alan yritysten kustannusten voidaan arvioida laskeneen alkuperäisestä arviosta.
PTT:n tekemän selvityksen mukaan ennen asetukseen tulleita muutoksia vuosittaiset asianmukaisen huolellisuuden menettelyiden käyttöönoton kustannukset toimialoittain olisivat yhteensä kaakaohyödykkeelle ja sen johdannaisille noin 2 miljoonaa euroa, kahvin ja sen johdannaisten osalta noin 1,6 miljoonaa euroa, soijan ja sen johdannaisten osalta noin 0,6 miljoonaa euroa, öljypalmun ja sen johdannaisten osalta noin 0,3 miljoonaa euroa sekä kumin ja sen johdannaisten osalta 0,4-1,6 miljoonaa euroa. Lisäksi asianmukaisen huolellisuuden ylläpitokustannusten arvioitiin olevan noin 0,03-0,9 miljoonaa euroa näissä toimialoissa toimialasta ja yrityksen koosta riippuen. Esimerkiksi kumisektorin, jonka raaka-aineet ovat tuontitavaraa ja tuotannosta yli 70 prosenttia menee vientiin, yritysten arviot asianmukaisen huolellisuuden menettelyiden käyttöönoton kustannuksista vaihtelivat 0,4 ja 3,4 miljoonan euron välillä ja vuotuinen ylläpito 0,1 ja 0,9 miljoonan euron välillä. Niin ikään asetukseen tulleet yksinkertaistukset ovat keventäneet myös näiden toimialojen hallinnollista taakkaa ja siten vähentäneet niiden kustannuksia. EU:n ulkotuonnin osalta kustannukset ovat kuitenkin arviolta säilyneet lähellä alkuperäiseen asetukseen verrattuna.
Erityiset vaikutukset mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin
Toisin kuin useat EU:n vastuullisuus- ja kestävyysraportointia edellyttävät muut säädökset, tulee EU:n metsäkatoasetus koskemaan kaikenkokoisia yrityksiä, eli myös pieniä ja mikroyrityksiä. Pienille ja mikroyrityksille on annettu kuitenkin kevennyksiä velvoitteista.
Osa EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden kevennyksistä riippuu yrityksen kokoluokasta, eli onko toimija tai kauppaa käyvä kokoluokaltaan mikroyritys, pieni tai keskisuuri yritys (pk-yritys) tai suuri yritys. Asetuksen mukaisella suurella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka ei ole mikro- tai pk-yritys. Kokoluokat on määritetty direktiivissä 2013/34/EU. Direktiivi on implementoitu Suomessa kirjanpitolaissa (1336/1997). Suomi on ottanut käyttöön direktiivissä olevat joustot koskien pienyritysten raja-arvoja. Liikkumavara mahdollistaa korkeammat raja-arvot taseen loppusumman ja liikevaihdon osalta. Kokoluokkiin liittyy kolme kriteeriä, joista kahden ylittyessä, yritys tulkitaan kuuluvaksi seuraavaan kokoluokkaan (Taulukko 2).
Taulukko 2: Yritysten kokoluokkien kriteerit
Kriteeri
Mikroyritys
Pieni yritys
Keskisuuri yritys
Taseen loppusumma
450 000
7 500 000
25 000 000
Liikevaihto
900 000
15 000 000
50 000 000
Työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin
10
50
250
Pieniä yrityksiä ja mikroyrityksiä koskien siirtymäaika on kuusi kuukautta pidempi. Näin ollen mikro- tai pienien yritysten osalta asetuksen soveltaminen alkaa 30.6.2027, lukuun ottamatta EU:n puutavara-asetuksen piirissä olevia pieniä ja mikroyrityksiä, joita pidennetty siirtymäaika ei koske. Mikroyritykset voivat asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti valtuuttaa toimitusketjussa seuraavan toimijan tai kauppaa käyvän, joka ei ole luonnollinen henkilö tai mikroyritys, antamaan heidän puolestaan DD-vakuutuksen tai yksinkertaistetun ilmoituksen komission tietojärjestelmään. Tällöin valtuutettu toimija ei saa saattaa kyseistä tuotetta markkinoille ilman, että on toimittanut kyseisen toimijan puolesta DD-vakuutuksen tai jos kyseessä on alkutuotannon mikro- tai pientoimijayksinkertaistettua ilmoitusta.
Vaikutukset kansalaisiin
Asetuksen vaikutukset kohdistuvat myös luonnollisiin henkilöihin, erityisesti mikäli he ovat metsänomistajia. Tällainen tilanne olisi ainakin silloin, kun yksityinen metsänomistaja toimittaisi puuta hankintakauppana. Tällöin metsänomistajan voitaisiin katsoa olevan EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettu alkutuotannon mikro- tai pientoimija, taikka toimija, jos metsänomistaja ei täytä mikro- tai pientoimijan määritelmää. Pääsääntöisesti luonnollisina henkilöiksi katsotut metsänomistajat täyttävät Suomessa mikro- ja pientoimijan kriteerit. Metsänomistajalla luonnollisena henkilönä on mahdollisuus valtuuttaa toimitusketjussa seuraavan (muu kuin luonnollinen henkilö tai mikroyritys) toimimaan valtuutettuna edustajana ja tekemään puolestaan kertaluontoisen yksinkertaistetun ilmoituksen tai DD-vakuutuksen. Metsänomistajalla on edelleen velvollisuus antaa asianmukaisen huolellisuuden edellyttämät tiedot puun ostajan käyttöön ilmoituksen tai vakuutuksen tekemistä varten. Tietojen keräämisestä voidaan sopia osapuolten kesken. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijan määritelmän täyttävän metsänomistajan yksinkertaistettua järjestelmää varten voidaan hyödyntää puukauppasopimuksesta, metsänkäyttöilmoituksesta sekä mittausasiakirjasta saatavia tietoja. Lisäksi ilmoituksen yhteydessä annettavan kertaluonteisesti arvioitavan markkinoille saatettavan puutavaran määrän arvioimiseen voidaan hyödyntää esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen ylläpitämästä Metsään.fi -verkkopalvelusta saatavia tietoja.
Useimmissa hankintakauppojen tapauksissa asetuksen mahdollistama menettely, jossa toimitusketjussa seuraava taho tai muu ulkopuolinen taho valtuutetaan antamaan yksinkertaistettu ilmoitus metsänomistajan puolesta, olisi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Vaihtoehtoisesti hankintakauppaa tekevä metsänomistaja voi tehdä ilmoituksen komission tarjoaman käyttöliittymän kautta itse tai muun valtuuttamansa tahon välityksellä. Tästä voi aiheutua metsänomistajalle taloudellisia vaikutuksia, joihin voivat osaltaan vaikuttaa myös metsänomistajan oma tietotaito ja asiantuntemus. Lisäksi metsäkatoasetus rajoittaa yksityisten metsien puuntuotannollisella metsämaalla sijaitsevien ikimetsien hyödyntämismahdollisuuksia.
Ehdotettavaan kansalliseen lakiin sisältyvä seuraamusjärjestelmä koskisi myös luonnollisia henkilöitä, kuten metsänomistajia, silloin kun heitä koskee toimijoille säädetyt velvoitteet (kuten hankintakaupassa). Luonnollisille henkilöille voitaisiin määrätä vähäisemmistä rikkomuksista 300 euron suuruinen rikkomusmaksu taikka merkittävämmistä laiminlyönneistä hallinnollinen seuraamusmaksu, joka voisi ehdotettavan 24 §:n mukaan olla 500–5000 euroa. Näin ollen asetuksen rikkomustilanteissa esimerkiksi metsänomistajille voisi tulla taloudellisia seuraamuksia. Niitä olisivat myös mahdolliset Ruokaviraston perimät kustannukset vaatimusten vastaisuustilanteessa. Lisäksi välillisiä taloudellisia vaikutuksia voisi olla, kun hallinnollisen seuraamusmaksun yhteydessä Ruokavirasto määräisi määräaikaisesta sulkemisesta julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Ulossulkemista on arvioitu edellä tässä luvussa kohdassa ”Vaikutukset yrityksiin yleisesti”. Näin ollen voidaan katsoa, että ehdotetun kansallisen sääntelyn taloudelliset vaikutukset kansalaisiin liittyvät erityisesti hallinnollisiin maksuihin ja niiden määrään. Ehdotettavalla kansallisella sääntelyllä on näin ollen taloudellisia vaikutuksia luonnollisiin henkilöihin – erityisesti metsänomistajiin. Esitetyt seuraamusmaksut liittyvät tilanteisiin, joissa asetuksen velvoitteita on rikottu tahallaan tai huolimattomuudesta.
EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteet eivät muutoin suoranaisesti kohdistu yksittäisiin kansalaisiin, mutta asetuksella on todennäköisesti välillisiä vaikutuksia, sillä velvoitteiden noudattamisesta aiheutuvat kustannukset saattavat siirtyä osittain kuluttajahintoihin. Asetuksen toimeenpanon myönteisenä vaikutuksena voidaan nähdä, että metsäkatoasetuksen toimeenpano antaa kuluttajille aikaisempaa paremman mahdollisuuden varmistua siitä, että tuote ei ole aiheuttanut metsäkatoa. Lisäksi asetus mahdollistaa myös kansalaisille metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen perusteltujen huolenaiheiden esittämisen kirjallisesti Ruokavirastolle.
Vaikutukset julkiseen talouteen
EU:n metsäkatoasetuksen ja hallituksen esityksen suorat vaikutukset julkiseen talouteen liittyvät erityisesti valvonta- ja tarkastustoiminnan perustamiseen ja ylläpitoon. Lisäksi viranomaisten tulee varautua antamaan koulutusta ja neuvontaa asetuksenmukaisesta toiminnasta. Kustannukset kohdistuvat pääasiassa toimivaltaiselle viranomaiselle, joka Suomessa olisi Ruokavirasto. Kyse olisi näin ollen EU:n metsäkatoasetuksen ja täydentävän kansallisen lain yhteisvaikutuksista. Toimivaltaisen viranomaisen tehtävistä säädettäisiin laajasti EU:n metsäkatoasetuksessa, ja kansallisessa laissa määriteltäisiin toimivaltaiseksi viranomaiseksi Ruokavirasto. Ruokavirasto on toiminut EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, mutta metsäkatoasetuksen mukainen toimivaltaisen viranomaisen tehtävä olisi huomattavasti laajempi. Tehtävän sisältöön liittyviä vaikutuksia kuvataan tarkemmin viranomaisia käsittelevässä kohdassa luvussa 4.2.4. Metsäkatoasetuksen 14 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät resurssit velvoitteiden täyttämiseksi.
Ruokavirastoon kohdistuviin taloudellisiin vaikutuksiin liittyen voidaan arvioida, että EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpano lisää merkittävästi Ruokaviraston tehtäviä ja tulee vaatimaan enemmän resursseja kuin EU:n puutavara-asetuksen toimivaltaisen viranomaisen tehtävä johtuen suuremmasta toimija- ja tuotekatteesta sekä toimijoiden ja kauppaa käyvien laajemmista velvoitteista. Asetuksessa säädetään vähimmäistarkastusmääristä sekä välittömien väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisesta. Jatkossa valvonta kohdistuu myös vientiin, tuonnin ja kotimaan tuotannon lisäksi. Myös raportointi ja yhteistyövelvoitteet lisääntyvät sekä perusteltujen huolenaiheiden käsitteleminen aiheuttaa lisäresurssitarvetta. Erityisesti toimeenpanon alkuvaiheessa viestintä ja neuvonta eri sidosryhmien kanssa tulee vaatimaan merkittävää työpanosta, ja erityistä huomiota tulee kiinnittää komission EUDR-tietojärjestelmään liittyvään käyttäjien neuvontarpeeseen. Nykyiseen puutavara-asetuksen toimeenpanoon käytetään kaksi henkilötyövuotta. Metsäkatosääntelyn laajemman kattavuuden myötä metsäkatoasetuksesta ja ehdotetusta kansallisesta laista johtuva resurssitarve Ruokavirastolle olisi Ruokaviraston alustavan arvion mukaan 10,5 henkilötyövuotta. Lisäksi Ruokavirasto on alustavasti arvioinut, että eläinrekistereihin liittyvät tietojärjestelmämuutokset, jotka johtuvat jäsenvaltion 4 a artiklan 4 kohdan mukaisesta velvoitteesta asettaa tiedot saataville EUDR-tietojärjestelmässä nautasektorin mikro- tai pientoimijan puolesta aiheuttaisivat reilun 100 000 euron kustannukset sekä noin 15 000 euron vuotuiset ylläpitokustannukset. Hallituksen esityksessä tarkoitetun sääntelyn toimeenpano toteutettaisiin julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen ja henkilötyövuosimäärien puitteissa, huolehtien tarvittaessa myös hallinnonalan sisäisin kohdennuksin siitä, että Ruokaviraston resurssit ovat muutoksista aiheutuvien lakisääteisten lisätehtävien edellyttämällä tasolla. Tämän mukaisesti maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toimintamenosäästöjen kohdennuksessa Ruokavirastolle on osittain huomioitu sille EU-lainsäädännöstä johtuvat uudet tehtävät. Lisäksi Ruokavirastolle on osoitettu näihin tehtäviin valtion vuoden 2025 talousarviossa kertaluonteinen 1,5 miljoonan euron lisärahoitus hallinnonalan sisäisenä siirtona.
Tullille tulee metsäkatoasetuksen myötä tehtäviä, jotka ovat pääosin saman tyyppisiä kuin puutavara-asetuksen toimeenpanossa. Huomioitavaa kuitenkin on, että metsäkatoasetuksen liitteen I tavarakate on suurempi ja koskettaa suurempaa joukkoa tuojia ja viejiä kuin puutavara-asetuksessa, mikä lisää Tullin työmäärää. Tulli tekee esimerkiksi riskitiedon vaihtoa ja analysointia, tulli-ilmoitusten tarkastuksia ja jälkitarkastuksia. Varsinkin näihin Tullin osa-alueisiin kohdistuu resurssitarpeita, koska kyseessä on kokonaan uusi osaamisalue Tullille. Kansallisesti ehdotetaan säädettäväksi Suomen metsäkeskuksen tehtävistä, jotka säilyisivät pitkälti samanlaisina kuin nykyisessä puutavaralaissa. Asetuksen toimeenpanon edistämiseksi metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitusten käsittelyjärjestelmään voidaan tehdä sen uudistamisen yhteydessä muutoksia olemassa olevan lainsäädännön puitteissa. Ilmoitusvelvollisuuden Ruokavirastolle ei arvioida lisäävän merkittävästi metsäkeskuksen työmäärää. Tullin ja Suomen metsäkeskuksen tehtävät saattavat edellyttää jossain määrin sellaista uutta osaamista, jota kyseisissä organisaatioissa ei nykyisellään ole käytössä. Hallituksen esityksessä tarkoitetun sääntelyn toimeenpanoon liittyvät tehtävät Tullissa ja Suomen metsäkeskuksessa toteutettaisiin julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen ja henkilötyövuosimäärien puitteissa tarvittaessa hallinnonalan sisäisin kohdennuksin.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös sakon täytäntöönpanosta annettua lakia, minkä myötä Oikeusrekisterikeskukselle säädettäisiin uusi tehtävä. Oikeusrekisterikeskus voisi laittaa täytäntöön metsäkatosääntelyyn liittyvät Ruokaviraston määräämät maksut. Ehdotetun lain mukaisten rikkomusmaksujen ja hallinnollisten seuraamusmaksujen määrää on ennakolta vaikea arvioida. Kun otetaan huomioon, että 1.1.2014 alkaen voimassa olleen puutavaralain nojalla ei ole määrätty yhtään sakkoa, voidaan pitää todennäköisenä, että rikkomusmaksujen ja hallinnollisten seuraamusmaksujen täytäntöönpanosta syntyisi Oikeusrekisterikeskukselle lisätyötä vain vähäisesti. Koska arviot seuraamusmaksujen määrästä perustuvat oletuksiin ja seuraamusmaksuja voi syntyä vuosittain useilla hallinnonaloilla, yhteisvaikutus Oikeusrekisterikeskuksen kokonaistyömäärään ilmenee viiveellä, ja mahdollinen lisäresursoinnin tarve täsmentyy vasta myöhemmin. Eri hallinnonalojen seuraamusmaksujen täytäntöönpanossa on kyse pysyväisluonteisesta tehtävästä ja Oikeusrekisterikeskukselle mahdollisesti syntyvät lisämäärärahatarpeet käsitellään julkisen talouden suunnitelmia ja valtion talousarvioita koskevissa menettelyissä.
4.2.3Ympäristövaikutukset Vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään
Metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen edistävät maailmanlaajuista ilmastonmuutosta monin eri tavoin, mitä on kuvattu myös asetuksen johdanto-osassa. Metsäkato aiheuttaa yksinään 11 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä (johdanto-osan kappale 3). Maatalouden laajentuminen aiheuttaa lähes 90 prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta; yli puolet metsäpinta-alan vähenemisestä johtuu metsien muuntamisesta viljelymaaksi, kun taas karjan laiduntamisen osuus metsäpinta-alan vähenemisestä on lähes 40 prosenttia (johdanto-osan kappale 16).
Metsäkadon aiheuttama ilmastohaitta muodostuu biomassan hiilensidonnan menetyksestä sekä maaperän päästöjen muutoksista. Metsää raivattaessa menetetään välittömästi alueella kasvavan puuston hiilivarasto, vaikutetaan maaperän hiilivaraston kehitykseen, sekä menetetään mahdollisuus sitoa hiiltä alueen metsään tulevaisuudessa. Metsäkadon päästövaikutukset riippuvat ensisijaisesti siitä, onko kyseessä turve- vai kivennäismaa.
EU:n metsäkatoasetuksella voidaan katsoa olevan myönteisiä, joskin melko vähäisiä vaikutuksia ilmastomuutoksen hillintään Suomessa. Maankäyttösektorin päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat vaihtelevat huomattavasti vuosittain. Suomessa metsäkatoala on 2010-luvulla ollut vuosittain keskimäärin noin 14 000 hehtaaria, eli alle 0,1 prosenttia koko maan metsäalasta. Suomen metsäkadon pinta-alasta hieman yli puolet liittyy rakentamiseen ja noin kolmannes maatalouteen. Vuosina 2021–2023 uutta peltoa on raivattu hieman alle 3000 hehtaaria vuodessa. Pellon raivaus on vähentynyt tämän jälkeen merkittävästi ja vuosina 2024–2025 uutta peltoa on raivattu alle 1000 hehtaaria vuodessa. Metsäkadosta on kuitenkin aiheutunut 2013–2019 välisenä aikana vuosittain noin 3,7 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöt, mikä on suuruusluokaltaan noin 6 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Metsämaasta viljelysmaaksi muutetut alueet ovat aiheuttaneet noin puolet ja rakennetuksi maaksi muutetut alueet noin viidenneksen metsäkadon päästöistä. Viljelysmaan suuri suhteellinen osuus päästöistä raivattuun pinta-alaan verrattuna johtuu turvepohjaisten metsämaiden raivauksesta.
Luonnonvarakeskus on vaikutusten arviointiselvityksessään arvioinut, että metsäkatoasetuksen ohjausvaikutus maataloudesta aiheutuvaan metsäkatoon ja ilmastopäästöihin jäisi Suomessa kuitenkin vähäiseksi, koska asetuksen velvoite asianmukaisesta huolellisuudesta koskee vain asetuksen piirissä olevaa seitsemää hyödykettä, ja täten se ei estä raivatun pellon maatalouskäyttöä, jos pellolla ei tuoteta soveltamisen piirissä olevia hyödykkeitä. Pellonraivauksen seurauksena tuotetun puun markkinakelvottomuudella voi kuitenkin Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan osaltaan olla vaikutusta metsäkatoa hillitsevästi.
Erilaisilla ohjauskeinoilla pyritään jo tällä hetkellä kansallisesti hillitsemään metsäkatoa ja syntyviä ilmastopäästöjä. Metsäkadon hillintä on nähty tarpeelliseksi Suomen maankäytön päästöjen vähentämisen keinoksi. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa (CAP) käynnistyi uusi politiikkakausi vuoden 2023 alusta. Politiikkaa toteutetaan kussakin jäsenmaassa komission hyväksymän kansallisen CAP-suunnitelman mukaisesti. Suomen CAP-suunnitelmassa ilmastonmuutoksen hillintää pyritään edistämään ehdollisuuden pakollisilla vaatimuksilla sekä vapaaehtoisilla toimenpiteillä. Metsäkatoa pyritään hillitsemään erityisesti ehdollisuuden vaatimuksella, jonka mukaan vuoden 2022 jälkeen raivattujen peltojen on oltava nurmipeitteisiä. Tällä hillitään maankäytön muutoksesta aiheutuvaa ilmastopäästöä, koska monivuotisilla nurmilla on yksivuotisia kasveja pienemmät ilmastopäästöt, mutta myös hillitään raivausta yleisesti pellon käyttöä ja taloudellisia mahdollisuuksia rajaamalla. CAP:n arvioinnin väliraportin mukaan pellonraivaus on vähentynyt merkittävästi ohjauksen ansiosta. Muita metsäkadon ehkäisyyn ja erityisesti pellonraivaustarpeen vähentämiseen liittyviä keinoja ovat esimerkiksi tilusjärjestelyt sekä ravinteiden kierrätyksen edistäminen.
Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen
Luonnonvarakeskuksen vaikutusarvion (2024) mukaan EU:n metsäkatoasetuksen merkittävimmät monimuotoisuusvaikutukset toteutunevat Euroopan ulkopuolella, mikäli sen avulla pystytään vähentämään metsäkatoa merkittävässä määrin. Metsien tilan heikkenemisen osalta Suomessa merkittävimmät vaikutukset liittyisivät ikimetsiin eli luonnontilaisiin metsiin. Jos tulkitaan, että käsitellyt talousmetsät eivät voi olla ikimetsiä, vaikka tuoreimmasta käsittelystä olisi kulunut vuosikymmeniä, ikimetsiä on vain nykyisissä suojelumetsissä ja metsätalouden ulkopuolella olevilla kitumailla. Luonnonvarakeskuksen selvityksessä (2025) luonnontilaisen metsän kansainvälistä määritelmää on tarkennettu, minkä perustella voitaisiin tulkita ikimetsiä olevan myös vähäisissä määrin talousmetsissä. Valtakunnan metsien inventoinnin perusteella luonnontilaisen kaltaisia metsiä olisi Suomessa noin 49 000 hehtaaria puuntuotannon metsämaalla. Valtakunnan metsien inventointeihin perustuvan arvion mukaan näiden metsien ala on hyvin vähäinen erityisesti Etelä-Suomessa. Asetuksen tarkoittamia ikimetsiä ei ole Suomessa kartoitettu niiden tunnistamiseen liittyvien kriteerien puuttuessa. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan ikimetsien kartoituksen puuttumisella voi olla negatiivinen vaikutus metsäympäristön tilaan, jos esimerkiksi metsänomistajat eivät uskalla lisätä vanhojen metsien piirteitä talousmetsiin pelätessään niiden luokittuvan ikimetsiksi. Ikimetsien suojelulla edistetään luonnon monimuotoisuutta.
Luonnonvarakeskuksen vaikutusarvioinnissa positiiviseksi vaikutukseksi monimuotoisuudelle on nostettu myös nautakarjatalouden laiduntaminen. Asetuksen mukaisesti metsämaa ei saa kuitenkaan muuntua maatalousmaaksi laiduntamisen seurauksena. Metsälaitumien osalta on tehty tulkintaa, että ainoastaan metsälaitumen ennallistaminen ja raivaaminen käytännössä puuttomaksi laitumeksi voitaisiin määritellä metsäkadoksi. Jos metsä on raivattu pelloksi 1.1.2021 tai sen jälkeen, sellaisella alueella ei saa laiduntaa, jos haluaa saattaa asetuksen piirissä olevan nautaeläinperäisen tuotteen markkinoille. Säilörehun tuottaminen alueella olisi kuitenkin sallittua.
Luonnonvarakeskuksen mukaan ympäristön kannalta ongelmaksi voi koitua mahdollinen ristiriita ennallistamisen tarpeen ja metsälaiduntamisen rajoitteiden osalta. Komission lokakuussa 2024 julkaiseman ohjeasiakirjan (viimeisin päivitys 4.5.2026) mukaan asetuksen mukaista metsäkatoa ei kuitenkaan aiheutuisi, kun metsää siirtyy maatalouskäyttöön luonnon monimuotoisuutta edistävien ennallistamistoimenpiteiden seurauksena.
4.2.4Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset Vaikutukset viranomaisiin
Asetuksella on viranomaistoimintaan välittömiä vaikutuksia erityisesti toimivaltaiseen viranomaiseen liittyen. Voidaan arvioida, että puutavara-asetukseen verrattuna toimivaltaisen viranomaisen tehtävät tulevat kasvamaan merkittävästi mukana olevien tuotteiden ja toimijoiden määrän ollessa selvästi aiempaa suurempi. Suomessa toimivaltaiseksi viranomaiseksi esitettäisiin Ruokavirastoa, mistä säädettäisiin uudessa kansallisessa laissa. Ruokaviraston lisäksi Tullilla ja Suomen metsäkeskuksella tulisi olemaan asetukseen ja ehdotettavaan lakiin liittyviä tehtäviä. Tullin tehtävistä säädetään lähtökohtaisesti EU:n metsäkatoasetuksessa, joten Tulliin kohdistuvat vaikutukset johtuvat pitkälti suoraan EU-sääntelystä. Sen sijaan Suomen metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuutta koskeva tehtävä ja sen vaikutukset perustuvat kansalliseen sääntelyyn.
Toimivaltainen viranomainen vastaa asetuksen velvoitteiden täyttämisestä 16 artiklan mukaisesti ja sen on tehtävä alueellaan tarkastuksia riskiperusteisesti asetuksen noudattamisesta. Toimijoiden tarkastusten tulee sisältää asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän ja DD-vakuutusten tai yksinkertaistetun ilmoitusten tarkastaminen. Ruokavirastolle asetus lisää tarvetta valvontatoiminnalle, minkä lisäksi myös eri tahojen koulutukselle, neuvonnalle ja viestinnälle asetuksen toimeenpanoon liittyen tarvitaan erityisesti toimeenpanon alkuvaiheessa resursseja. Lisäksi muun muassa viranomaisten yhteistyö, raportointivelvoitteet ja seuraamusten käsittely tulevat lisäämään hallinnollisia kustannuksia.
Ruokaviraston tehtäviä lisää metsäkatoasetuksen 4 a artiklan 4 kohdan mukainen jäsenvaltiolle säädetty velvoite asettaa toimijakohtaiset tiedot saataville EUDR-tietojärjestelmässä alkutuotannon mikro- tai pientoimijan puolesta, jos liite III tiedot ovat saatavilla kansallisessa järjestelmässä tai tietokannassa. Suomessa nämä tiedot ovat saatavilla nautarekisterissä ja eläintenpitäjä-ja pitopaikkarekisterissä. Rekistereitä hallinnoi Ruokavirasto. Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi Ruokavirastolle velvollisuus asettaa tiedot saataville komission EUDR-tietojärjestelmässä nautasektorin osalta. Tämän arvioidaan aiheuttavan erityisesti asetuksen soveltamisen alkuvaiheessa lisätyötä. Asetuksen 4 a artiklan mukaisesti tiedot olisivat kertaluontoisesti annettavia, joita voidaan päivittää, jos tiedoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Ruokaviraston työtä lisää myös se, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi esittää virastolle metsäkatoasetuksen 31 artiklassa tarkoitetun perustellun huolenaiheen asetuksen rikkomisesta. Perusteltujen huolenaiheiden määrää on ennakolta vaikea arvioida, sillä kyseessä on uusi elementti Ruokaviraston tehtäväkentässä. Perusteltujen huolenaiheiden käsittely voi jossain määrin lisätä Ruokaviraston työmäärää.
Tehtävien tarkastusten määrä riippuu alkuperämaan riskiluokituksesta. Alhaisen riskitason maiden osalta on tarkastettava yksi prosentti toimijoista. Keskimääräisen riskin maiden osalta tarkastusprosentti on kolme ja korkean riskin maiden osalta yhdeksän. Tarkastusprosentit koskevat kutakin asianomaisiin hyödykkeisiin liittyvää tuoteryhmää. Lisäksi korkean riskin maista tulevien tuotteiden määristä tarkastetaan 9 prosenttia. Maiden riskiluokat on määritelty komission antamassa täytäntöönpanoasetuksessa. Toimivaltaisen viranomaisen valvonnan painopisteenä tulee käytännössä olemaan tuontia kolmansista maista harjoittavat tahot. On arvioitu, että tuontia koskevassa valvonnassa riskiperusteinen arvio tulee olemaan keskeisessä asemassa ja tuontitarkastuksien osalta voidaan tarvita yhteydenpitoa alkuperämaan viranomaisten kanssa.
Tarkastettavien toimijoiden lukumäärät kotimaan tuotannon osalta perustavat Luken vaikutusarviointiin (nro 39/2024). Ulkotuonnin ja viennin luvut perustuvat PTT:n selvitykseen 298/2025. Ulkotuonnin osalta Ruokavirasto on tehnyt tarkastuksia EU:n puutavara-asetuksen puitteissa vuosittain noin 30 kappaletta. Kotimaan toimijoihin ei ole kohdistunut suoria tarkastuksia. Perustuen arvioituun toimijoiden määrään metsäkatoasetukseen liittyviä tarkastuksia pelkästään kotimaan toimijoiden osalta olisi nykyisillä tulkinnoilla noin 470 kappaletta vuodessa. Lisäksi viennin osalta yhden prosentin tarkastustaso voisi tarkoittaa vuosittain lisäksi noin 30 tarkastusta sekä tuonnin osalta 1-3 prosentin tarkastusmäärillä noin 50-180 tarkastusta. Tarkastusten määrä nousee näin ollen moninkertaiseksi, käytännössä vähintään kymmenkertaisesti, EU:n puutavara-asetukseen verrattuna. Huomioitavaa on, että PTT:n selvitykseen sisältyivät myös tullinimikeryhmän 49 (painotuotteet) yritykset, jotka eivät asetusmuutosten myötä enää kuulu metsäkatoasetuksen velvoitteiden piiriin, sekä tullinimeryhmien 4101, 4104 ja 4107 (naudan nahkatuotteet) yritykset, jotka komissio on esittänyt poistettavaksi soveltamisen piiristä täytäntöönpanoasetuksella. Lisäksi esitetyt tuontitarkastusten lukumäärät eivät sisällä etäkauppaa, koska sen osalta ei ole ollut käytettävissä tarkempia tietoja toimija- ja tullausmääristä.
Taulukossa 3 esitetään tarkastettavien kotimaan toimijoiden määriä esimerkkitapauksissa, kun tarkastetaan eri riskitasojen mukaisesti 1, 3 tai 9 prosenttia toimijoista. Toimijoiden lukumäärä olisi noin 52 000 kappaletta. Tästä merkittävin osa olisi hankintakauppaa harjoittaneet metsänomistajat, joiden lukumäärä kuitenkin vaihtelee vuosittain merkittävästi. Esimerkiksi vuosina 2020-2023 hankintakauppatuloja ilmoittaneiden metsänomistajien määrä on vaihdellut 31 000 – 38 000 välillä (Verohallinnon tilastotietokanta, metsätalous). Oheisessa taulukossa esimerkkinä on käytetty vuoden 2025 puunostajan vuosi-ilmoitusaineistoa (Luke). Taulukon arvioista puuttuvat muut kuin pienet ja keskisuuret alempana toimitusketjussa sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät.
Taulukko 3. Arvio vuosittaisista tarkastusmääristä kotimaan tuotannon osalta. Lähde: Luke ja MMM
Toimijoiden määrä
1 %
3 %
9 %
Puunostajat, jotka tehneet puunostajan vuosi-ilmoituksen [1] 988
Vasikan syntymätila [2] 5 000
Hankintakauppaa harjoittavat metsänomistajat [3] 46 288 yhteensä:
52 276
523
1 568
4 705
PTT:n selvityksen mukaan vuonna 2023 5 685 yritystä toi Suomeen metsäkatoasetuksen piirissä olevia tuotteita kolmansista maista ja 3 296 yritystä vei niitä kolmansiin maihin. Yhden prosentin tarkastustasolla tämä tarkoittaisi kotimaan tuotannon tarkastusten lisäksi vuosittain 57 tarkastusta tuojien ja 33 tarkastusta viejien keskuudessa. Kolmen prosentin tarkastustasolla tarkastusmäärät olisivat 171 tuonnin osalta ja 99 viennin osalta ja vastaavasti yhdeksän prosentin tasolla 512 tuonnissa ja 297 viennissä. Osa yrityksistä on laskelmissa mukana useampaan kertaan johtuen kotimaan tuotannon, tuonnin ja viennin päällekkäisyyksistä. Arvioissa ei ole otettu huomioon metsäkatoasetukseen tehtyjä tai ehdotettuja muutoksia tuotekatteeseen. Erityisesti painotuotteiden ja nahkatuotteiden poistuminen asetuksen soveltamisalasta vähentää jonkin verran tuonnin ja viennin osalta tarkastettavien toimijoiden ja tavaraerien määrää.
Toimijoiden tarkastusmäärät tarkentuvat toimivaltaisen viranomaisen tarkastussuunnitelmien valmistuessa. Ruokaviraston mukaan keskimääräistä tarkastuskustannusta toimijaa kohden vertautuu jossain määrin EU:n puutavara-asetuksen yhteydessä toteutettaviin tarkastuksiin. Tarkastusten yksikkökustannukset muuttuvat sen mukaan, kuinka laajana tarkastukset toteutetaan. Kotimaan tuotannon ja viennin tarkastaminen on nopeampaa kuin tuontitarkastukset. Ruokaviraston arvion mukaan toimijoilta perittävien kustannusten osalta tarkastuksissa käytetään yhtenäisesti samaa tarkastusten tuntihintaa kuin muissakin vastaavissa Ruokaviraston toteuttamissa tarkastuksissa 163,49 €/h Ruokavirasto on alustavasti arvioinut, että viranomaisten resurssitarve EU:n metsäkatoasetukseen liittyviin tehtäviin on yhteensä 10,5 henkilötyövuotta. Ruokaviraston tehtäviin ja siten kokonaiskustannuksiin voivat vaikuttaa myös komission mahdollisesti päivittyvät ohjeistukset.
Esityksessä ehdotetaan myös kansallisesti säädettäväksi väliaikaisesta keskeyttämisestä, mikä olisi uusi tehtävä Ruokavirastolle verrattuna voimassa olevaan puutavaralakiin. Kuten puutavaralain nojalla, myös ehdotetun lain myötä Ruokavirasto voisi määrätä toimijan tai kauppaa käyvän korjaamaan toimintansa puutteet. Jos korjausmääräystä ei ole noudatettu, Ruokavirasto voisi kieltää toimijaa tai kauppaa käyvää saattamasta markkinoille, asettamasta saataville markkinoilla tai viemästä tuotteita tai hyödykkeitä. Tuotteita voitaisiin myös määrätä hävitettäväksi ja toimijalle tai muulle kauppaa käyvälle voitaisiin määrätä rikkomusmaksu tai vakavammista rikkomuksista hallinnollinen seuraamusmaksu. Rikkomusmaksu olisi kiinteä euromääräinen maksu, jonka määräämisessä Ruokavirastolla ei olisi laajaa harkintaa, joten siihen liittyvä työmäärä voidaan katsoa pienemmäksi kuin hallinnollisten seuraamusmaksujen, joiden puolestaan voitaneen arvioida olevan harvinaisempia. Kun otetaan huomioon, että voimassa olevan puutavaralain nojalla ei ole määrätty yhtään sakkoa, voitaneen arvioida, että todennäköisesti myös uuden sääntelyn mukaisia hallinnollisia sanktioita koskeva työmäärä ei välttämättä nouse suureksi.
Uutena menettelynä Ruokavirastossa tulisi käyttöön seuraamuskollegio sellaisissa tilanteissa, kun hallinnollinen seuraamusmaksu olisi yli 100 000 euron suuruinen. Kyse olisi Ruokavirastolle kuuluvan ratkaisuvallan järjestämisestä. Seuraamuskollegio ei siten lähtökohtaisesti lisäisi viraston tehtäviä. Kollegio muodostuisi Ruokaviraston virkamiehistä ja se kokoontuisi tarvittaessa. Kyse olisi uudesta tavasta toimia virastossa. Merkittävä muutos viraston kannalta on se, että metsäkatoasetuksen mukaiset hallinnolliset seuraamusmaksut voivat kohota huomattavan suuriksi. Seuraamuskollegion käyttöönotto edellyttää virastolta myös jossain määrin uusien toimintamallien kehittämistä ja ohjausta sekä päätöksentekoon osallistuvien esteettömyyden varmistamista. Toimintamallin käyttöönotto vaatii kertaluonteisia työvoimakohdennuksia. Seuraamusmaksut tilitetään valtiolle, joten niillä ei olisi suoraan vaikutuksia viraston talouteen. Seuraamuskollegiosta säätämistä ei edellytetä EU:n metsäkatoasetuksessa vaan se on kansallisista syistä säädettävä menettely.
Tullille on EU:n metsäkatoasetuksessa määritelty tehtäviä tarkastukseen ja muiden viranomaisten kanssa tehtävään yhteistyöhön (27 artikla) liittyen. Tullin tulee tehdä riskianalyysiin perustuvia tarkastuksia tuonnissa ja viennissä 26 artiklan mukaisesti, sekä myös tarpeen mukaan jälkitarkastuksia. Valvonnan kohteena ovat erityisesti korkean riskin toimijat ja mahdollisesti korkean riskin maista tulevat tuotteet. Tulli tarkistaa muun muassa tuotteiden CN-nimikkeiden oikeellisuuden sekä tarkistaa tulli-ilmoituksista metsäkatoasetuksen piiriin kuuluvien tuotteiden osalta DD-vakuutuksen viitenumeron komission tietojärjestelmästä. Kun sähköinen rajapinta on käytössä viimeistään 1.12.2029 alkaen, DD-vakuutusten tarkastukset tullaan hoitamaan automaattisesti sähköisen rajapinnan kautta (28 artikla). Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvityksessä arvioidaan, että Tullissa metsäkatoasetuksen aiheuttamat kustannukset ja työllistävyys tulevat olemaan suurempaa asetuksen soveltamisen alkuvaiheessa, jolloin tarvitaan panostusta niin oman henkilöstön kouluttamiseen kuin myös EU:n ulkokaupan toimijoiden neuvontaan ja jolloin tarkastamisen tukena ei ole vielä tulli-ilmoitusten sähköistä rajapintaa, joka automatisoi toimintaa. Tullin tehtävistä johtuvat vaikutukset perustuvat lähtökohtaisesti suoraan EU:n metsäkatoasetuksen sääntelyyn. Komission ohjeiden (FAQ versio 5, kohta 3.17) mukaan myös yksityishenkilöiden kolmansista maista verkko- tai etämyyntinä tilaamat metsäkatoasetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet kuuluvat asetuksen soveltamisalaan, minkä vuoksi niiden tuontia koskevassa tulli-ilmoituksessa on ilmoitettava asianmukaista huolellisuutta koskeva vakuutus tai poikkeukseen oikeuttava ehtokoodi, mikä saattaa vaikuttaa Tullin työmäärään.
Suomen metsäkeskukselle on säädetty tehtäviä puutavaralaissa ja ehdotetun lain myötä tehtävät säilyisivät pääosin samantyyppisinä. Metsäkeskuksen olisi ilmoitettava Ruokavirastolle, jos se metsälakiin liittyvän valvonnan yhteydessä toteaisi, että sillä on todennäköisiä perusteita epäillä metsälain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun teon tai laiminlyönnin eli metsänkäyttöilmoituksen toimittamatta jättämisen tapahtuneen. Koska työ tehtäisiin pääosin osana metsäkeskuksen muuta metsälain mukaista valvontaa, ei sillä arvioida olevan merkittäviä välittömiä vaikutuksia hallinnolliseen taakkaan. Metsäkeskuksesta säädettäisiin myös 5 §:ssä tarkoitettujen tarkastusten yhteydessä, sillä se voisi tehdä tarkastuksia Ruokaviraston antaman valtuutuksen perusteella. Voimassa olevan puutavaralain nojalla tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole hyödynnetty, mutta EU:n metsäkatoasetuksen ja ehdotetun kansallisen lain mukaisessa valvonnassa voi todennäköisemmin ilmetä tarvetta valtuutuksen käyttämiselle, sillä Ruokaviraston tehtäväkenttä ja sääntelyn kattavuus ovat jatkossa huomattavasti laajempia. Suomen metsäkeskuksen tehtävistä ja niiden vaikutuksista säätäminen perustuu ehdotettavaan kansalliseen sääntelyyn.
Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Esitykseen sisältyy säännöksiä, jotka ovat merkityksellisiä perus- ja ihmisoikeuksien kannalta. Erityisesti on syytä arvioida vaikutuksia yksityiselämän suojaan, omaisuudensuojaan, elinkeinovapauteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen. Samoin arvioidaan hallinnollisten seuraamusmaksujen sekä tiedonsaantioikeuksien vaikutuksia.
Perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän ja kotirauhan suojasta. Kotirauhan suoja on merkityksellinen EU:n metsäkatoasetuksen mukaisten tarkastusten tekemisen kannalta. Vaikka EU:n metsäkatoasetuksessa säädetään tarkastuksista suhteellisen yksityiskohtaisesti, jättää sääntely jonkin verran perusoikeuksien kannalta relevanttia kansallista liikkumavaraa tarkastusoikeuden oikeasuhtaisuuden ja yksityisyyden suojan rajojen määrittelemisessä. Esityksessä säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus tehdä EU:n metsäkatoasetuksen mukainen tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa. Tarkastuksen voisi tehdä vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa on oltava perusteltu ja yksilöity syy epäillä metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu taikka rikoslaissa säädettäväksi ehdotettu metsäkatorikos tai törkeä metsäkatorikos. Tarkastus voitaisiin siten tehdä toimijoiden tai kauppaa käyvien elinkeino- ja ammattitoimintaan liittyviin tarkoituksiin käyttämiin pysyväisluonteiseen asumiseen käyttämiin tiloihin, jos edellä mainitut edellytykset täyttyisivät. Asetuksessa tarkoitettu toimija voi tietyissä tilanteissa olla myös luonnollinen henkilö. Valmistelussa on arvioitu, että esityksessä määritellyt tarkastusvaltuudet kuuluvat EU:n metsäkatoasetuksen soveltamisalaan ja liittyvät sen edellyttämään viranomaisvalvontaan. Kun otetaan huomioon, että pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan tehtävä tarkastus on ehdotetussa sääntelyssä kytketty hallinnolliseen seuraamusmaksuun sekä metsäkatorikokseen ja törkeään metsäkatorikokseen, tarkoittaa se, että tarkastus liittyisi merkittävän metsäkatoasetuksen vastaisen toiminnan epäilyyn. Voimassa olevan puutavaralain nojalla ei ole määrätty yhtään sakkoa, joten voitaneen arvioida, että vastaavasti EU:n metsäkatoasetuksen ja hallinnollisen seuraamusmaksun kohdalla tällaisia tilanteita ei käytännössä tulisi usein. Näin ollen on todennäköistä, että sääntelyn soveltaminen ja vaikutukset, mukaan lukien vaikutukset kotirauhan suojaan, jäävät maltillisiksi.
Perustuslain 15 §:n 1 momentissa turvattu omaisuuden suoja on puolestaan merkityksellinen, kun EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan väliaikaisista toimenpiteistä ja 24 artiklan korjaavista toimenpiteistä säädetään kansallisesti täydentäviä säännöksiä. Omaisuudensuoja synnyttää velvoitteen olla puuttumatta ilman hyväksyttävää perustetta omaisuuden vapaaseen hyödyntämiseen. Esityksen säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen ja viennin väliaikaiseen keskeyttämiseen. Samoin lakiehdotuksen 15 §:ssä säädettäisiin korjausmääräyksestä, 16 §:ssä kiellosta ja 17 §:ssä hävittämismääräyksestä. Näiden voidaan katsoa osaltaan rajoittavan omaisuuden vapaata hyödyntämistä, kun laissa säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen eli Ruokaviraston toimivallasta toimenpiteiden tekemiseen. Sääntelyn sisältö tulee EU:n metsäkatoasetuksesta, mutta sääntelyn täsmällisyyden näkökulmasta on merkitystä sillä, että tietyiltä osin asetuksen sääntelyä täydennetään kansallisesti. Kyseisten väliaikaisten ja korjaavien toimenpiteiden ja niiden vaikutusten voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan suhteellisen tyypillisiä valvontaviranomaisen tehtäviin kuuluvia asioita eikä niiden toteutusta voitane pitää poikkeuksellisena. Lisäksi kiellosta ja korjausmääräyksestä säädetään jo voimassa olevassa puutavaralaissa, joten sääntelyä voitaneen myös siihen nähden pitää tavanomaisena.
Samoin kansallisen sääntelyn valmistelun kannalta keskeinen perusoikeus on perustuslain 18 §:n 1 momentin mukainen elinkeinon harjoittamisen vapaus, sillä EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklassa säädetään, että seuraamusjärjestelmän on katettava myös määräaikainen sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen sekä julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Kansallisesti säädettäisiin, että ulossulkemisen kesto olisi 6 kuukautta ja se määrättäisiin hallinnollisen seuraamusmaksun yhteydessä. Ehdotettavalla sääntelyllä voidaan katsoa olevan vaikutuksia elinkeinonharjoittajan toimintaan. On kuitenkin otettava huomioon, että ulossulkeminen olisi kytketty hallinnolliseen seuraamusmaksuun, mikä tarkoittaa merkittävää tahallaan tai huolimattomuudesta tehtyä ehdotetussa laissa yksilöityä metsäkatoasetuksen rikkomista. Rajoituksen voidaan kaiken kaikkiaan katsoa olevan täsmällinen rajoittuen tiettyihin asiakokonaisuuksiin ja tarkkarajainen sen keston ollessa säädettynä.
Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta. Kyseinen perusoikeus on keskeinen toisaalta ehdotetun seuraamuskollegiota koskevan sääntelyn ja toisaalta perusteltuja huolenaiheita koskevan sääntelyn kannalta. Niissä tilanteissa, kun hallinnollinen seuraamusmaksu muodostuisi euromäärältään suureksi, yli 100 000 euron suuruiseksi, maksun määräisi Ruokavirastossa seuraamuskollegio. Esityksen mukaan hallinnolliset sanktiot määrätään hallintoviranomaisen päätöksellä hallintolain mukaisessa menettelyssä. Tämä osaltaan turvaa oikeusturvan toteutumista. Määräämismenettelyn asianmukaisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla turvaisi se, että seuraamusmaksun määräämisestä päättäminen säädetään monijäsenisen elimen toimivaltaan kuuluvaksi. Näin ollen esitetylle seuraamuskollegiota koskevalla sääntelyllä voidaan katsoa olevan myönteisiä vaikutuksia yritysten ja luonnollisten henkilöiden oikeusturvaan. Nyt ehdotettu kiinteä 100 000 euron raja voisi joissain tilanteissa johtaa siihen, että suurten yritysten seuraamusmaksut määrättäisiin monijäsenisessä toimielimessä, kun taas pienempien yritysten osalta päätöksen tekisi yksittäinen virkamies, vaikka rangaistuksen suhteellista ankaruutta ja teon moitittavuutta ilmentävä prosenttiosuus olisi sama. Tämä voi olla merkityksellistä myös perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Vastaavanlainen sääntely sisältyy liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 7 a §:ään ja sääntelyä on laajasti arvioitu esityksen säätämisjärjestysperusteluissa (HE 70/2023 vp, s. 111-114). Myös perustuslakivaliokunta antoi esityksestä lausuntonsa (PeVL 13/2023 vp) eikä kyseenalaistanut tai kommentoinut kiinteää euromääräistä 100 000 euron rajaa kyseisen esityksen yhteydessä.
Myös perusteltuja huolenaiheita koskevan sääntelyn osalta on tarkoituksenmukaista arvioida vaikutuksia perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaan. Perustelluista huolenaiheista säädetään EU:n metsäkatoasetuksen 31 artiklassa. Kansallisella lailla täydennettäisiin kyseistä sääntelyä. Asetuksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava huolenaiheen esittäjälle ilmoituksen perusteella toteutetut toimet sekä perusteltava toiminta. Esityksessä katsotaan, että kyseessä olisi tosiasiallinen hallintotoimi, sillä kyseinen ilmoitus olisi kuvaus siitä mihin toimenpiteisiin toimivaltainen viranomainen on metsäkatoasetuksen mukaisesti ryhtynyt. Tarkoituksena on, että ilmoituksen tekeminen riittäisi eikä hallintopäätöstä tarvitsisi tehdä asiassa. Perustelluissa huolenaiheissa on käytännössä kysymys sivullisten antamista ilmoituksista. Huolenaiheen esittäjä voisi joka tapauksessa saattaa toimivaltaisen viranomaisen eli Ruokaviraston toiminnan lainmukaisuuden arvioitavaksi kantelemalla ylimmille laillisuusvalvojille, millä turvataan perustuslain 21 §:ssä säädetty oikeusturva.
Hallinnollisten seuraamusmaksujen vaikutuksia yrityksiin ja luonnollisiin henkilöihin on puolestaan tarpeen arvioida laillisuusperiaatteen ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka määräytyminen perustuisi yrityksen liikevaihtoon. Sen lisäksi laissa säädettäisiin kiinteästä euromääräisestä rikkomusmaksusta, jonka Ruokavirasto voisi määrätä vähäisemmistä rikkomuksista. Laillisuusperiaatteen mukaisesti hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevalta sääntelyltä edellytetään täsmällisyyttä. Rikkomukset ja laiminlyönnit, joista maksut voitaisiin määrätä ovat ehdotuksessa yksilöity tarkasti viittaamalla asetuksen kohtiin. Lakiehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa on selvitetty rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevien rikkomusten ja laiminlyöntien oikeasuhtaisuudesta ja siitä, miksi juuri kyseiset rikkomukset ja laiminlyönnit on ehdotettu sisällytettäviksi seuraamusmaksujen piiriin. Ehdotetun sääntelyn vaikutuksia yrityksiin ja luonnollisiin henkilöihin voidaan pitää merkittävinä, mutta toisaalta sääntely on täsmällistä ja ennakoitavaa. Oikeasuhtaisuuden vaatimukseen liittyy sanktioiden suuruus. Laissa säädettäisiin hallinnollisen seuraamusmaksun ylärajaksi asetuksessa edellytetty 4 prosenttia liikevaihdosta, mitä voidaan pitää yritysten kannalta erittäin huomattavana seuraamuksena. Luonnolliselle henkilölle määrättävän seuraamusmaksun suuruus olisi 500–5000 euroa. Seuraamusmaksuilla voidaan katsoa olevan myös ennaltaehkäisevää vaikutusta eli niiden voidaan odottaa osaltaan vaikuttavan yritysten ja yksityishenkilöiden toimintaan. Rikkomusmaksu, joka olisi seuraamuksena vähäisemmistä rikkomuksista kuin hallinnollisen seuraamusmaksun rikkomukset, olisi luonnolliselle henkilölle 300 euroa ja oikeushenkilöiden osalta maksun suuruus riippuisi yrityksen koosta. Maksu olisi mikroyritykselle 500 euroa, pienyritykselle 1000 euroa, keskisuurelle yritykselle 2000 euroa ja suurelle yritykselle 3000 euroa. Metsäkatoasetuksen sääntelyn piirissä on sekä pieniä että hyvin suuria yrityksiä, joten seuraamusten tulee olla oikeasuhtaisia myös yritysten koon näkökulmasta. Sekä hallinnollisen seuraamusmaksun että rikkomusmaksun osalta säädettäisiin laissa myös maksun määräämättä jättämisestä. Rikkomusmaksusta säätämistä ja toisaalta rikkomusmaksun porrastamista voidaan pitää oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta tarkoituksenmukaisena.
Perus- ja ihmisoikeusvaikutusten kannalta on tarpeen arvioida myös esitykseen sisältyvää tiedonsaantioikeuksia koskevaa sääntelyä. Ehdotuksessa säädettäisiin tietojensaannista toimijalta ja kauppaa käyvältä sekä viranomaiselta ja julkista hallintotehtävää hoitavalta. Samoin säädettäisiin Suomen metsäkeskukselle mahdollisuus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tietoja Ruokavirastolle. Säännöksissä yksilöitäisiin tietojen käyttötarkoitus ja se, ketä tiedot voisivat koskea. Säännösten voidaan katsoa näin ollen olevan yleisen edun mukaisia ja oikeasuhtaisia tietosuoja-asetuksen sääntelyn edellyttämällä tavalla. Ehdotettu tiedonsaantisääntely ja oikeus luovuttaa tietoja olisi rajattu välttämättömiin tietoihin. Samoin pykälissä säädettäisiin tietojen käyttötarkoituksesta ja ketä kyseiset tiedot voisivat koskea. Näin ollen ehdotetun sääntelyn on arvioitu olevan välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkastusten yhteydessä henkilötietojen käsittely voisi liittyä esimerkiksi metsänomistajien puukauppatietoihin, kun tarkastuksessa selvitetään puun alkuperää ja metsäkatoasetuksen mukaisuutta sekä asianmukaisen huolellisuuden noudattamista. Kun otetaan huomioon, että tiedonsaanti on rajattu välttämättömiin tietoihin, voidaan vaikutuksia valvonnan kohteena olevien kannalta pitää rajattuina ja tarkoituksenmukaisina. Tarkastuksen kohteena olevan kannalta on merkityksellistä myös se, että valvontaa ja tarkastuksia tekevillä on käytettävissään oikeat ja ajantasaiset tiedot tarvittavista viranomaislähteistä.
Vaikutukset saamelaisiin alkuperäiskansana
EU:n metsäkatoasetus sisältää useita alkuperäiskansoja koskevia säännöksiä, joita on kuvattu edellä luvussa 2.9. EU:n metsäkatoasetuksen alkuperäiskansoja koskevat säännökset eivät edellytä täydentävää kansallista sääntelyä. Metsäkatoasetuksen sääntely on tältä osin kuitenkin Suomessa merkityksellistä, sillä saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten kotiseutualue Suomessa käsittää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueen sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevan Lapin paliskunnan alueen. Saamelaisten kotiseutualueen sisällä on myös koltta-alue. Saamelaiskulttuuriin kuuluvat perinteisinä elinkeinoina kalastus, metsästys, poronhoito, keräily, saamelainen käsityö sekä näiden nykyaikaiset harjoittamisen muodot. Metsäkatoasetuksen kannalta merkitystä voi erityisesti olla saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvalla metsätalouden harjoittamisella, sillä porot laiduntavat alueella. Saamelaisten kotiseutualueen pinta-alasta 91 prosenttia eli 2,9 miljoonaa hehtaaria on valtion hallinnoimaa aluetta.
Viranomaisilla on saamelaiskäräjistä annetun lain
(974/1995)
9 §:n mukainen neuvotteluvelvollisuus saamelaiskäräjien kanssa. Lain 9 §:n mukaan viranomaiset ja muut julkisia hallintotehtäviä hoitavat neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa valmisteltaessa lainsäädäntöä, hallinnollisia päätöksiä ja muita toimenpiteitä, joilla voi olla erityinen merkitys saamelaisille, pyrkimyksenä saavuttaa yksimielisyys saamelaiskäräjien kanssa tai saada saamelaiskäräjien suostumus ennen päätöksentekoa. Viranomaisilla on myös poronhoitolain
(848/1990)
53 §:n mukainen neuvotteluvelvollisuus paliskunnan edustajien kanssa. Valtion metsiä hallinnoi Metsähallitus, jolle on metsähallituksesta annetussa laissa (234/2016, jäljempänä metsähallituslaki) säädetty neuvottelu- ja kuulemisvelvoitteita. Metsähallituslain 6 §:n mukaan Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen saamelaiskäräjistä annetussa laissa tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään. Lisäksi metsähallituslain 39 §:ssä säädetään neuvottelukunnista.
Käytännössä Metsähallitus harjoittaa metsätaloutta saamelaisten kotiseutualueella niin, että hakkuita ei tehdä ilman paliskunnan suostumusta. Metsähallitus on laatinut saamelaisten kotiseutualueen luonnonvarasuunnitelman, joka ohjaa Metsähallituksen toimintaa saamelaisten kotiseutualueella vuosina 2022–2027. Osana luonnonvarasuunnitelman laadintaa on tehty paliskuntakohtaiset metsäsuunnitelmat, hakkuulaskelmat ja laidunaluekartoitukset. Yhteistyötä poronhoidon kanssa tehdään useilla tavoilla, mistä on esimerkkinä myös vuosineuvottelut Paliskuntain yhdistyksen, merkkipiirien sekä paliskuntien kanssa. Samoin Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas sisältää kirjaukset saamelaiskulttuurista ja metsätalouden toimista sen säilyttämiseksi (kappale 2.6). Metsähallituksella on lisäksi sopimus paliskuntain yhdistyksen kanssa elinkeinojen yhteensovittamisesta. Vastaava sopimus yhteistyöstä on laadittu myös saamelaisten kotiseutualueen paliskuntien, Saamelaiskäräjien, Kolttien kyläkokouksen ja Metsähallituksen välille. Sopimukset ja niiden noudattaminen ovat myös metsäsertifioinnin vaatimus (PEFC-kriteerit 31 – poronhoidon edellytykset turvataan ja 32 – saamelaiskulttuurin ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset turvataan).
Voidaan arvioida, että Metsähallituksen toimenpiteet saamelaisten kotiseutualueella ovat kattavia metsäkatoasetuksen näkökulmasta. Näiden huomioon ottaminen voisi tulla toimijoilla ja suurilla kauppaa käyvillä kyseeseen esimerkiksi metsäkatoasetuksen 10 artiklan mukaisen riskinarvioinnin yhteydessä. Komission täytäntöönpanoasetuksella Suomi on määritelty EU:n metsäkatoasetuksen 29 artiklassa tarkoitetuksi alhaisen riskin maaksi. Sen myötä Suomessa tuotettujen hyödykkeiden ja niistä valmistettujen tuotteiden osalta tulee sovellettavaksi EU:n metsäkatoasetuksen 13 artiklassa tarkoitettu yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettely, joten EU:n metsäkatoasetuksen 10 artiklassa tarkoitettua riskinarviointia ei kuitenkaan lähtökohtaisesti edellytetä.
Vaikutukset maaseutuun
Luonnonvarakeskus on vaikutusten arviointiselvityksessään arvioinut, että aluekehitys- ja maaseutuvaikutukset voivat potentiaalisesti olla negatiiviset, sillä asetus voi vaikuttaa maatalousyrittäjien mahdollisuuksiin harjoittaa maidontuotantoon ja nautojen kasvatukseen liittyviä elinkeinoja. Komission lokakuussa 2024 julkaisemassa ohjeasiakirjassa (viimeisin päivitys 4.5.2026) esitettyjen tulkintojen pohjalta voidaan kuitenkin arvioida vaikutusten olevan tätä arviota maltillisempia. Rakentamisinvestoinnit kohdistuvat tyypillisesti maatalousyrittäjyyden elinkaaren alkupuolelle, joten vaikutukset voivat kohdistua eniten nuoriin yrittäjiin. Vaikutukset ovat kuitenkin tapauskohtaisia.
Maaseutupoliittisen neuvoston suosituksen mukaisesti esityksen vaikutukset maaseutuun on arvioitu sitä varten kehitettyä arviointimenetelmää soveltaen (https://www.maaseutupolitiikka.fi/uutiset/maaseutuvaikutusten-arviointimenetelma). Esityksen vaikutukset kohdistuvat merkittäviltä osin maaseudulle. Maaseudulla on esimerkiksi paljon asianomaisten hyödykkeitä ja tuotteita markkinoille saattavia PK- ja mikroyrityksiä ja luonnollisia henkilöitä. Esimerkiksi puun myynti hankintakauppana.
Maatalousyritysten toimintaedellytyksiin asetuksen täytäntöönpanolla on vaikutuksia toiminnan kehittämisen näkökulmasta (tarkoituksenmukainen tilusrakenne, toimintojen sijoittuminen sekä investointien suunnittelu). Kustannusvaikutus investointien osalta muodostuu maatalouselinkeinoon silloin kun vaihtoehtoisia sijoittumismahdollisuuksia ei ole, korostuen etenkin alueilla, joissa metsäpinta-ala on suuri. Samaan aikaan investointien rahoituksen epävarmuus maaseudulla lisääntyy.
Asetuksen toimeenpano voi myös luoda uusia elinkeinomahdollisuuksia, esimerkiksi metsäpalveluyrityksille, pienyrittäjille ja neuvontajärjestöille, joiden rooli yritysten puolesta asioinnissa ja velvoitteiden hoitamisessa voi kasvaa.
Vaikutukset eläinten hyvinvointiin
Luonnonvarakeskus on arvioinut asetuksella olevan vähäisiä vaikutuksia eläinten hyvinvointiin. Metsälaitumien osalta on huomioitava, että osittaisesti puustoisten alueiden laidunnus tarjoaa nautaeläimille tärkeää suojaa ja varjoa. Nautojen suojelua koskevaa asetusta on muutettu kesäkuussa 2024 siten, että vuosittainen parsinavetoiden jaloitteluvelvoite nousee 90 päivään. Jaloitteluvelvoitteesta on toteutettava vähintään 60 päivää ajanjaksona 1.5.–30.9. Loput 30 päivää voidaan toteuttaa haluttuna ajankohtana kalenterivuoden aikana.
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1Toimivaltainen viranomainen Esityksen valmistelussa on arvioitu eri vaihtoehtoja sen suhteen, mikä taho tai mitkä tahot olisivat EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia Suomessa. Asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen. Tehtävän luonne ja sisältö huomioon ottaen voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että kyseiset tahot olisivat viranomaisia. Ruokavirasto on puutavaralain 2 §:n mukaisesti toiminut EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Metsäkatoasetuksen mukaan toimivaltaisten viranomaisten tiedot tuli ilmoittaa komissiolle viimeistään 30.12.2023. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti komissiolle joulukuussa 2023, että metsäkatoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomessa Ruokavirasto. Samalla todettiin, että lopullinen linjaus tehdään kuitenkin kansallisen lain säätämisen yhteydessä.
Esityksen valmistelussa ja kansallisen metsäkatotyöryhmän työssä punnintaa on käyty erityisesti sen suhteen, tulisiko Tullin hoitaa toimivaltaisen viranomaisen tehtävää väliaikaisen keskeyttämisen osalta tuonnin ja viennin yhteydessä. Metsäkatoasetuksessa on säädetty tulliviranomaisille tehtäviä, erityisesti asetuksen 26–28 artikloissa, ja kyseisiä säännöksiä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa. Sen sijaan toimivaltaisen viranomaisen rooli olisi kansallisesti erikseen Tullille säädettävä tehtävä, joka säädettäisiin Tullille edellä todettujen tulliviranomaisille säädettyjen tehtävien lisäksi. Punninnan yhteydessä on nostettu esiin, että väliaikaiset toimenpiteet edellyttävät nopeita toimenpiteitä myös maahantuonnin ja maastaviennin yhteydessä. Toisaalta Tulli pystyy jo nykyisen tullilainsäädännön ja metsäkatoasetuksen nojalla pysäyttämään tuotteen rajalla, minkä jälkeen se tarvittaessa on yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, joka arvio jatkotoimenpiteet. Voidaan katsoa, että toimivaltaisen viranomaisen rooli edellyttäisi Tullissa huomattavaa metsäkatosääntelyn osaamisen ja tietotaidon lisäämistä, jotta se pystyisi itsenäisesti arvioimaan rikkomuksia ja tekemään päätöksiä väliaikaisen keskeyttämisen osalta.
Ruokaviraston rooli toimivaltaisena viranomaisena olisi johdonmukaista ottaen huomioon sen nykyiset tehtävät ja se, että sääntely laajenee EU:n metsäkatoasetuksen myötä muun muassa nautaeläimiin, naudasta jalostettuihin elintarvikkeisiin sekä osaan muita elintarvikkeita. Sen lisäksi, että Ruokavirasto on toiminut EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisen viranomaisena, se on tarkastanut myös Suomen kautta unioniin tuotavien FLEGT-tuotteiden luvat ennen erän tullausta ja luovutusta vapaaseen liikkeeseen. EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettuna komission EUDR-tietojärjestelmän alustana käytetään Traces-järjestelmää, joka on jo käytössä Ruokavirastossa muun muassa FLEGT-lupien ja kasvinterveystodistusten käsittelyssä. Lisäksi Ruokaviraston asiantuntijat ovat seuranneet EU:n metsäkatoasetuksen valmisteluprosessia sen alusta alkaen ja Ruokavirastossa on huomattavasti tietotaitoa metsäkatoasetuksen toimeenpanoon liittyen. Näin ollen voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että Ruokavirasto toimisi metsäkatoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Samoin voidaan katsoa, että Tullille ei olisi tarkoituksenmukaista säätää toimivaltaisen viranomaisen tehtävää vaan se hoitaisi EU:n metsäkatoasetuksessa tulliviranomaiselle säädetyt tehtävät.
5.1.2Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen mahdollinen tehtävä Esityksen valmistelun aikana on käyty punnintaa myös sen suhteen, tulisiko ehdotetussa laissa säätää kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille esimerkiksi tarkastuksiin liittyvä tehtävä. Kunnat hoitavat Suomessa elintarvikevalvontaa. Valmistelun yhteydessä on arvioitu sitä, tulisiko kunnille säätää tarkasti rajattu rooli, jossa se muun valvonnan yhteydessä tekisi myös EU:n metsäkatoasetukseen liittyvää asiakirjavalvontaa. Valvonta voisi olla sellaista, että se ei muodostuisi säännönmukaiseksi vaan olisi luonteeltaan satunnaista. Toisaalta ennakolta on vaikeaa arvioida sitä, kuinka paljon on tarvetta juuri sellaisille tarkastuksille, joita tekisivät kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset. Lisäksi tehtävä edellyttäisi merkittävää panostusta kunnan viranomaisten kouluttamiseen. Näin ollen laissa ei ehdoteta säädettäväksi kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille uutta tehtävää. Sen sijaan ehdotetun lain 5 §:n 3 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa viitattaisiin siihen mahdollisuuteen, että Ruokavirasto voisi tarvittaessa valtuuttaa erikseen sopien kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen tarkastuksen tekemiseen eli se voisi toimia kyseisessä momentissa tarkoitettuna Ruokaviraston erikseen valtuuttamana asiantuntijana. Kuntien itsehallintoa käsitellään jäljempänä luvussa 12.13.
5.1.3Seuraamussääntelyn toteuttamisvaihtoehtoja EU:n metsäkatoasetuksen seuraamussääntelyn osalta on esityksen valmistelun yhteydessä arvioitu sitä, kuinka asetuksen sääntelyä tulisi kansallisti täydentää. Erityisesti punnintaa on käyty sen suhteen, minkä luonteiset seuraamukset ovat tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja huomioiden asetuksen velvoitteet, kansalliset seuraamusjärjestelmän lähtökohdat ja kyseessä olevan toiminnan ja niiden rikkomusten luonne, joista seuraamuksia on perusteltua säätää. Voimassa olevassa puutavaralain 12 §:ssä säädetään puutavararikkomuksesta ja rikoslain 48 a luvun 3 b §:ssä säädetään puutavararikoksesta, jotka ovat rikosoikeudellisia seuraamuksia. Metsäkatoasetuksen 25 artiklaan sisältyy useita erilaisia seuraamuksia, joista jäsenvaltioiden tulee kansallisesti säätää.
Kansallisen seuraamusjärjestelmän kannalta merkityksellinen on erityisesti metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohta, jonka mukaan kansallisesti tulee säätää sakosta, jonka enimmäismäärän oikeushenkilön kohdalla olisi oltava vähintään 4 prosenttia liikevaihdosta. Oikeushenkilölle määrättävää rikosoikeudellista seuraamusta eli yhteisösakkoa koskeva rikoslain 9 luvun sääntely ei nykyisin mahdollista sakon määräytymistä oikeushenkilön liikevaihtoon perustuen, minkä johdosta esityksessä ehdotetaan säädettäväksi hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka suuruus määräytyisi liikevaihdon mukaan.
Edellä luvussa 4.1 on tarkemmin kuvattu metsäkatoasetuksen seuraamussääntelyyn liittyvää kansallista liikkumavaraa ja esityksessä ehdotettuja ratkaisuja. Esitykseen ei ehdoteta sisällytettäväksi rikosoikeudellisia seuraamuksia, vaan seuraamukset toteutettaisiin hallinnollisina seuraamuksina ja tarvittavilta osin hallinnollisina sanktioina. Tähän liittyy kuitenkin 11.4.2024 annettu EU:n ympäristörikosdirektiivi, joka sisältää velvoitteen säätää rangaistavaksi tietyt metsäkatoasetuksen vastaiset menettelyt. Sen myötä tulee kansallisesti säädettäväksi metsäkatoasetukseen liittyen myös rikosoikeudellisista seuraamuksista, mitä on selostettu tarkemmin edellä luvussa 3.1.5.
5.1.4Seuraamuskollegio Lausuntokierroksen jälkeen, esityksen jatkovalmistelun yhteydessä on arvioitu tarvetta monijäseniselle päätöksentekomenettelylle Ruokavirastossa euromääräisesti suurten seuraamusmaksujen yhteydessä. EU:n metsäkatoasetuksessa ei edellytetä seuraamuskollegiosta säätämistä, mutta liikevaihtoon sidotut hallinnolliset seuraamusmaksut voivat tosiasiassa muodostua niin suuriksi, että määräämistoimivalta on perustuslaillisista syistä osoitettava monijäseniselle toimielimelle eli seuraamuskollegiolle. Erityisesti valmistelun yhteydessä on punnittu sitä, tulisiko kyseessä olla päätöksentekomenettely vai enemminkin pysyvä toimielin. Samoin on arvioitu sitä, minkä tulisi olla euromääräinen raja, minkä ylittävät maksut tulisi antaa seuraamuskollegion päätettäväksi. Seuraamuskollegiosta ei ole tähän mennessä säädetty Ruokaviraston hallinnonalalla.
Ruokavirastossa käsitellään jo nyt erityyppisiä seuraamusasioita. Kyse on hallintomenettelystä. Mahdollinen seuraamus perustuu asiassa tehtyyn hallintopäätökseen. Asia käsitellään hallintolain
(434/2003)
ja mahdollisen asiakohtaisen erityissääntelyn perusteella. Ruokavirasto voi määrätä suhteellisen korkeita seuraamusmaksuja erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain
(1188/2014)
nojalla. Lain 52 §:n 1 momentin mukaan oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu on vähintään 2000 euroa ja enintään 100 000 euroa. Lisäksi pykälässä säädetään, että tietyissä tilanteissa summa voi olla jopa yli 100 000 euroa. Käytännössä määrätyt seuraamusmaksut ovat kuitenkin olleet lähempänä minimiä eli 2000 euroa. Muiden lakien nojalla ei ole säädetty Ruokavirastolle mahdollisuutta määrätä yhtä korkeaa seuraamusmaksua kuin edellä kuvatussa kalastusvalvontaa koskevassa esimerkissä. Esimerkiksi siemenlain
(600/2019), kasvinterveyslain
(1110/2019)
ja eläintautilain
(76/2021)
nojalla Ruokavirasto voisi määrätä enintään 5000 euron maksun. Sen sijaan takaisinperintätilanteisiin liittyen Ruokavirastossa on tehty päätöksiä, joissa perittävät summat ovat olleet joitakin kymmeniä tuhansia euroja.
Seuraamuskollegioista on säädetty viime aikoina useissa eri laeissa. Seuraamustoimivalta on osoitettu monijäseniselle toimielimelle tietosuojalaissa (1050/2018, 24 §), Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008, 10 §) ja verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta annetussa laissa (99/2023, 3 §). Samoin verkon välityspalvelujen valvonnasta annetun lain
(18/2024)
antamisen yhteydessä säädettiin seuraamuskollegiosta liikenne- ja viestintävirastosta annetussa laissa (935/2018, 7 a §). Toimivalta on näissä tilanteissa osoitettu erilliselle seuraamuskollegiolle tai Finanssivalvonnan tapauksessa sen johtokunnalle. Sääntely ei tältä osin ole täysin yhteismitallista. Tyypillisesti on kuitenkin säädetty monijäsenisen toimielimen hallinnollisesta asemasta, tehtävistä, toimikaudesta, kokoonpanosta, jäsenten kelpoisuudesta, jäsenten nimeämisestä, jäsenten riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta sekä päätöksenteosta mukaan lukien esittelymenettely.
Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt kollegio-nimikettä kovin onnistuneena, mutta perustuslaista ei johdu esteitä sen käyttämiselle (PeVL 24/2018 vp, s. 3). Kun otetaan huomioon, että EU:n metsäkatoasetuksen yhteydessä hallinnollisia seuraamusmaksuja ei välttämättä tule käsittelyyn kovin usein, olisi esitetyssä laissa tarkoituksenmukaista pysyvän toimielimen ohella punnita mahdollisuutta säätää seuraamuskollegiosta nimenomaan päätöksentekomenettelynä, mitä voidaan pitää jossain määrin joustavampana menettelynä.
Euromääräisen rajan määrittäminen perustuu siihen, missä kohtaa oikeusturvainstressin voidaan katsoa korostuvan niin, että se puoltaa asian ratkaisemista monijäsenisessä toimielimessä (ks. PeVL14/2018 vp, s. 19). On selvää, ettei yhtä kiistatonta rajaa ole, vaan raja voidaan perustellusti määrittää eri suuruiseksi. Valmistelussa on siten arvioitu, missä kohtaa seuraamusmaksun suuruus on sellainen, ettei se enää rinnastuisi Ruokaviraston nykyisin määräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin (ks. PeVL14/2018 vp, s. 19). Olemassa olevassa sääntelyssä on seuraamuksille säädetty eri ylärajoja, mutta lähtökohtaisesti enimmäismääränä voidaan pitää kalastuksenvalvontaan liittyvää 100 000 euron maksua. Tämän myötä voidaan katsoa, että 100 000 euron kohdalla seuraamus on jo suuri ja jossain määrin korkea verrattuna nykysääntelyyn. Näin ollen 100 000 euron rajaa voidaan pitää esityksessä tarkoituksenmukaisena rajana seuraamuskollegion ratkaisuvallalle. Sama 100 000 euron raja on määritelty seuraamuskollegiolle myös liikenne- ja viestintävirastosta annetussa laissa.
5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat ja toteuttamat keinot
5.2.1Yleistä Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemien ja toteuttamien keinojen arvioinnissa on hyödynnetty Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvitystä. Selvityksessä on tarkasteltu myös EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpanoa muissa maissa, kuten Ruotsissa, Sloveniassa ja Virossa. Tässä luvussa tarkastellaan kyseisten maiden lisäksi metsäkatoasetuksen toimeenpanoa ja keskeistä lainsäädäntöä Saksassa, Norjassa ja Yhdysvalloissa. Tarkkaa tietoa muiden valtioiden suunnitelmista ja toteuttamista keinoista EU:n metsäkatoasetuksen täytäntöönpanemiseksi on suhteellisen vähän saatavilla. Voidaan kuitenkin arvioida, että asetuksen toimeenpanoon liittyvät haasteet toistuvat eri maissa pääsääntöisesti samansuuntaisina. Haasteita esiintyy maakohtaisesti esimerkiksi nykyisen ja metsäkatoasetuksen myötä säädettävän lainsäädännön suhteeseen sekä viranomaisorganisaatioiden aiempaan tehtävänkuvaan. Merkittävänä haasteena nähdään myös kustannukset, joita aiheutuu yrityksille tietojärjestelmäja raportointitarpeista.
5.2.2Ruotsi Ruotsissa EU:n puutavara-asetusta täydentää puutavaran ja puutuotteiden kaupasta annettu laki (Lag (2014:1009) om handel med timmer och trävaror) ja asetus (Förordning (2014:1010) om handel med timmer och trävaror). Laissa säädetään muun muassa toimivaltaisesta viranomaisesta, valvonnasta ja seuraamuksista. Laki on tullut voimaan vuonna 2014. Ruotsin metsävirasto (Skogsstyrelsen) hoitaa EU:n puutavara-asetuksen ja sitä täydentävän kansallisen lainsäädännön mukaisia toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä. Myös metsäkatoasetuksen toimivaltaiseksi viranomaiseksi on Ruotsissa ilmoitettu Metsävirasto.
Ruotsissa asetettiin kesäkuussa 2023 työryhmä (Dir. 2023:82) selvittämään Ruotsin lainsäädännön mukauttamista EU:n metsäkatoasetukseen. Selvityksen tavoitteena oli tuottaa ehdotuksia, joilla varmistetaan asetuksen noudattaminen kustannustehokkaasti ja oikeusvarmasti. Lisäksi tavoitteena oli, että ehdotusten myötä Ruotsi luokiteltaisiin matalan riskin maaksi. Lisäksi tehtävänä oli tunnistaa Ruotsissa merkityksellinen lainsäädäntö metsäkatoasetuksen noudattamiseksi. Toimeksianto sisälsi ehdotukset säädösmuutoksista Ruotsin lainsäädännön sopeuttamiseksi. Välimietintö (SOU 2023:77) julkaistiin marraskuussa 2023 ja loppumietintö (SOU 2025:17) helmikuussa 2025. Loppumietinnössä ehdotetaan sekä uutta sääntelyä että muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön.
Selvitystyöryhmän loppumietinnön mukaan Ruotsissa lainsäädännön mukauttamista tavoitellaan kustannustehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti siten, että vaikutukset maa- ja metsätaloudelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tavoitteena on muun muassa saavuttaa korkea oikeusvarmuuden taso luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kannalta, huomioida kilpailuedellytykset EU:n sisämarkkinoilla ja suhteessa kolmansiin maihin sekä kunnioittaa omistus- ja käyttöoikeutta. Lisäksi yritystoiminnalle olisi luotava pitkäaikaiset ja selkeät toimintaedellytykset. Samoin tulisi pyrkiä minimoimaan hallinnollisen taakan aiheutumista yrityksille ja viranomaisille. Asetuksen seuraamussääntelyn arvioidaan olevan osittain yhteensopimaton kansallisten käytäntöjen kanssa. Täytäntöönpanon tiukka aikataulu ja useat epäselvyydet asetuksen vaatimuksissa on katsottu Ruotsissa metsäkatoasetuksen toimeenpanon keskeisiksi haasteiksi. Lisäksi metsäkatoasetuksen suhdetta EU:n ennallistamisasetukseen (EU) 2024/1991 ja EU:n ympäristörikosdirektiiviin on pidetty epäselvänä.
Loppumietinnön mukaan Ruotsissa ei tarvita uusien metsäkatoa ehkäisevien sääntöjen käyttöönottoa, sillä maan voidaan katsoa olevan metsäkadon osalta vähäriskinen. Mietinnössä ehdotetaan metsien tilan heikkenemistä ehkäisevien säännösten käyttöönottoa. Metsälakiin ehdotetaan säännöstä, joka velvoittaa tuottavan metsätalousmaan omistajat ilmoittamaan Ruotsin metsävirastolle aikeestaan tehdä uudistushakkuu ikimetsässä. Toiseksi mietinnössä ehdotetaan velvoitetta metsänomistajille ilmoittaa, mitä toimenpiteitä he aikovat tehdä metsien tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi ikimetsässä, johon suunnitellaan uudistushakkuuta. Kolmanneksi ehdotetaan, että uuden plantaasin perustamisesta metsätalousmaalle tulisi ilmoittaa Metsävirastolle, jos kohteessa ei aiemmin ole ollut plantaasia. Edellä mainittujen tueksi ehdotetaan myös termien ikimetsä, plantaasi ja metsien tilan heikkeneminen lisäämistä metsälakiin.
Ruotsin metsäviraston Euroopan komissiolle lähettämän raportin mukaan maassa toimi vuonna 2022 lähes 300 EU:n puutavara-asetuksen mukaan toimijaksi laskettavaa kotimaista puuta tai puutavaraa markkinoille saattavaa toimijaa ja noin 4 500 puuta tai puutuotteita maahantuovaa toimijaa. Ruotsin selvitystyöryhmän loppumietinnön mukaan todennäköisesti noin 40 000 yritystä tulee vuosittain toimittamaan DD-vakuutuksen komission EUDR-tietojärjestelmään. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan Ruotsissa nähdään haasteena taloudellisten toimijoiden suuri mutta täsmentymätön määrä.
Ruotsissa EU:n metsäkatoasetuksella odotetaan olevan erityistä vaikutusta puun ja naudanlihan tuotantoon, sillä ne ovat ainoat asetuksen piirissä olevat hyödykkeet, joita maassa tuotetaan. Asetuksen vaikutus maa- ja metsätaloussektoreihin on nähty vaikeaksi arvioida. Uusista tietojärjestelmistä aiheutuvat hallinnolliset kustannukset koetaan potentiaalisesti huomattavina erityisesti pienille yrityksille, sillä korkeammat vaatimukset tuotteiden saattamiseksi markkinoille suosivat isoja toimijoita. Huolta nostaa muun muassa asetuksen niin sanottu geolokaatiovaatimus. Hallinnollisilla kustannuksilla koetaan olevan mahdollisesti negatiivinen vaikutus metsäyhtiöiden ostovoimaan, mikä samalla pienentäisi metsänomistajien saamia puunmyyntituloja. Yleisesti heikon kannattavuuden karjankasvatukseen kohdistuvat lisävaikutukset voivat olla huomattavat, jos suurin osa uusista kustannuksista toimitusketjussa kohdistuisi maanviljelijään.
Alustavassa arviossa EU:n metsäkatoasetuksesta on esitetty aiheutuvan noin 2–3 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset Ruotsin metsävirastolle. Toimijoiden neuvonta ja tiedottaminen nähdään tärkeänä. Ruotsin mietinnössä ehdotetaan, että toimivaltaisen viranomaisen tarkastuksista aiheutuvia kustannukset voitaisiin kattaa myös maksuilla, joita perittäisiin pääsääntöisesti yrityksiltä, jotka ovat toimittaneet kalenterivuoden aikana DD-vakuutuksen komission EUDR-tietojärjestelmään
5.2.3Viro Virossa EU:n puutavara-asetuksen täytäntöönpanosta vastaavana toimivaltaisena viranomaisena on toiminut ympäristölautakunta (Environmental Board, Keskkonnaamet). Virossa ei ole vielä tarkasti määritelty, mikä viranomainen tai viranomaiset tulevat valvomaan EU:n metsäkatoasetuksen noudattamista. Puun osalta toimivaltaiseksi viranomaiseksi on nimetty Viron ympäristövirasto (Keskkonnaamet), mutta maataloustuotteiden ja kumin osalta ei ole vielä nimettyä toimivaltaista viranomaista. Virossa erityisen tärkeänä tahona asetuksen toimeenpanossa nähdään tulliviranomaiset. Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvityksen aikaan viranomaiset eivät vielä olleet käynnistäneet järjestelmällistä viestintää metsäkatoasetuksen toimeenpanoa varten. Voimassa oleviin säädöksiin liittyen toimivaltaisten viranomaisten uusiin tehtäviin on mahdollisesti tulossa muutoksia. Lisäksi alustava arviointi on osoittanut tarpeen muuttaa Viron rikoslakia. Virossa suurimpana haasteena asetuksen toimeenpanossa nähdään muun muassa teknisten määritelmien puute liittyen komission tietojärjestelmään sekä viranomaisten ja yksityisten tietokantojen yhteensopivuus.
5.2.4Slovenia Sloveniassa EU:n metsäkatoasetuksen toimivaltaiseksi viranomaiseksi ja toimeenpanijaksi on nimetty Ruokaturvallisuuden, eläinlääkinnän ja kasvinsuojelun hallinto (The Administration of Food Safety, Veterinary, and Plant Protection – AFVP), joka toimii osana maatalous-, metsä- ja ruokaministeriön hallinnonalaa. AFVP toimii myös EU:n puutavara-asetuksen toimivaltaisena viranomaisena. Sloveniassa on perustettu työryhmä valmistelemaan EU:n metsäkatoasetuksen kansallista täytäntöönpanoa. Sen tehtävänä on valmistella luonnos kansallisesta lainsäädännöstä asetuksen täytäntöönpanoa varten, johon kuuluu muun muassa ehdotukset toimivaltaisiksi viranomaisiksi.
Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvityksen mukaan Sloveniassa EU:n metsäkatoasetuksen vaatimat järjestelmät nähdään haasteellisena. Yritysten kannalta haasteina nähdään etenkin lyhyt täytäntöönpanoaika ja komission EUDR-tietojärjestelmään liittyvät puutteet. Kotimaisen tuotannon osalta metsäkatoasetuksesta uskotaan aiheutuvan lisätaakkaa erityisesti pienille maanviljelijöille ja metsänomistajille johtuen asetuksen asianmukaisen huolellisuuden velvoitteista. Pyrkimyksenä on minimoida toimijoiden hallinnollista taakkaa sekä maksimoida kansallisten jäljitettävyysjärjestelmien hyödyntämistä.
Tällä hetkellä EUTR:n ja FLEGT:n järjestäminen vaatii Sloveniassa muutaman henkilötyövuoden vastaavilta viranomaisilta. Luonnonvarakeskuksen vaikutusten arviointiselvityksen mukaan alustavan karkean arvion mukaan Sloveniassa tarvitaan noin 30 uutta henkilöä toimivaltaiselle viranomaiselle ja mahdollisille muille kansallisille valvontaviranomaisille. Toimeenpanon valmistelun aikana olleiden epävarmuustekijöiden vuoksi resurssitarpeiden arvio on koettu haastavaksi. Maassa tullaan arvioimaan tarkemmin kotimaassa tuotettujen hyödykkeiden (nauta ja puu) ja niiden jalostuksen suhdetta metsäkatoasetuksen asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen. Samoin tullaan arvioimaan, relevanttien tuontituotteiden määrää ja jatkojalostusta Sloveniassa sekä toimijoiden ja kauppaa käyvien määrää edellä mainituissa arvoketjuissa.
5.2.5Saksa Saksassa EU:n puutavara-asetuksen täytäntöönpanosta on säädetty vuonna 2013 voimaan tulleella laittomasti korjatun puutavaran kaupan vastaisella HolzSIG-lailla (Gesetz gegen den Handel mit illegal eingeschlagenem Holz – HolzSiG) ja siihen liittyvällä asetuksella (Allgemeine Verwaltungsvorschrift zum HolzSiG). Saksassa EU:n puutavara-asetuksen toimivaltainen viranomainen tuontipuun osalta on Saksan liittovaltion maatalous- ja elintarvikevirasto (Bundesanstalt für Landwirtschaft und Ernährung – BLE). Kotimaisen puutavaran osalta toimivaltainen viranomainen on osavaltiokohtainen. Saksassa BLE on nimetty myös metsäkatoasetuksen toimivaltaiseksi viranomaiseksi, joka vastaa asetuksen täytäntöönpanosta ja valvonnasta. BLE valvoo erityisesti toimijoiden velvoitteiden noudattamista. Osavaltioiden viranomaiset, jotka jo valvovat sovellettavien lakien noudattamista Saksassa, vastaavat kotimaisten raaka-aineiden – kuten naudanlihan, soijan ja puun – valvonnasta.
Saksan elintarvike- ja maatalousministeriö (Bundesministerium für Ernährung und Landwirtschaft – BMEL) käynnisti lokakuussa 2024 kuulemismenettelyn luonnoksesta metsäkatoasetuksen kansallisesta täytäntöönpanonlaista. Täytäntöönpanosäännöksiä tarvitaan, jotta EU:n metsäkatoasetuksesta johtuvat velvoitteet voidaan täyttää täysimääräisesti ja yhdenmukaisesti koko maassa. Erityisesti on säädettävä asianomaisten viranomaisten vastuualueista ja toimivallasta sekä seuraamuksia koskevista säännöksistä. Lisäksi Saksassa on lisätty energian säästöä ja uusiutuvaa energiaa koskevaan lakiin viittaus metsäkatoasetukseen biomassaa käsittelevässä pykälässä 71 g (Gebäudeenergiegesetz).
Saksassa toimijoita on pyritty tukemaan toimeenpanossa eri keinoin. BMEL perusti vuonna 2020 metsäkatovapaita toimitusketjuja käsittelevän kansallisen sidosryhmäfoorumin, jonka tehtävänä on ollut tiedottaa elinkeinoelämän, tieteen ja kansalaisyhteiskunnan edustajia metsäkatoasetuksen valmistelun etenemisestä sekä tukea eri toimijoiden valmistautumista asetuksen toimeenpanossa. Foorumi on tarkoitus jatkaa toimintaa myös soveltamisen alettua. Lisäksi BMEL on muun muassa julkaissut oppaan (2025) asetuksen keskeisistä vaatimuksista metsätaloudelle Saksassa.
5.2.6Norja Euroopan komissio on merkinnyt metsäkatoasetuksen ETA:n kannalta merkitykselliseksi. Norjassa asetuksen oletetaan sisältyvän ETA-sopimukseen, mutta yksityiskohtia asetuksen soveltamisesta ETA-alueelle arvioidaan edelleen Norjassa. EU:n metsäkatoasetus korvaa aiemman Norjassa voimassa olleen puutavara-asetuksen ja laajentaa sääntelyä koskemaan myös muita raaka-aineita ja tuotteita. Metsäkatoasetus aiheuttaa muutoksia Norjan lainsäädäntöön. Puutavara-asetus on saatettu osaksi Norjan lainsäädäntöä luonnon monimuotoisuutta koskevan lain nojalla annetulla asetuksella Norjan ulkopuolelta peräisin olevien tuotteiden osalta, ja metsälain nojalla annetulla asetuksella Norjassa tuotettujen tuotteiden osalta. Norjan Ympäristövirasto (Miljødirektoratet) on vastuussa tuontituotteiden ja Maatalousvirasto (Landbruksdirektoratet) kotimaisten tuotteiden valvonnasta puutavara-asetuksen osalta. Ympäristöviraston ja Maatalousviraston tehtävänä on varmistaa EU:n metsäkatoasetuksen täytäntöönpano, mukaan lukien yrityksiä ja tuotteita koskevat tarkastukset. Metsäkatoasetuksen osalta täytäntöönpano on tarkoitus toteuttaa siten, että siitä säädetään yhtenä kokonaisuutena, joka perustuu luonnon monimuotoisuutta koskevaan lakiin sekä johonkin maa- ja elintarvikeministeriön hallinnoimista laeista, kuten maankäyttölakiin (jordlova).
Asetuksen täytäntöönpano lisää hallinnollisia kustannuksia ja vaatii lisäresursseja viranomaisilta. Maatalousvirasto (Landbruksdirektoratet) on alustavasti arvioinut, että asetuksen täydellinen täytäntöönpano vaatii 16–32 henkilötyövuotta ja osittainen täytäntöönpano 8–16 henkilötyövuotta. Ympäristövirasto (Miljødirektoratet) on arvioinut resurssitarpeeksi 11 henkilötyövuotta sekä täydelliseen että osittaiseen täytäntöönpanoon. Nykyiset arviot norjalaisille yrityksille aiheutuvista vaikutuksista pohjautuvat Euroopan komission ennakkoarvioihin. Arvioita vaikutuksista on Norjassa tarkoitus tarkentaa.
5.2.7Yhdysvallat Yhdysvaltojen lainsäädännössä on samankaltaisia tavoitteita kuin EU:n metsäkatoasetuksessa. Yhdysvaltojen niin sanottu Lacey Act kieltää Yhdysvaltojen ulkopuolella laittomasti hankitun kalan, riistan ja kasvien kaupan. Lacey Act -lakia täydennettiin vuonna 2008 metsiä koskevilla muutoksilla, joilla puut sisällytettiin osaksi kasvien määritelmää ja säädettiin metsien suojelusta puutavarakaupassa. Lacey Act -lakiin liittyvät muutokset sisältyvät Food, Conservation, and Energy Act of 2008 -säädökseen. Kiellon piiriin kuuluu siten myös laittomasti hakattu puutavara. Lakia on muutettu useita kertoja sen voimaantulon (1900) jälkeen ja tuotekatetta on laajennettu. Laki edellyttää osoittamaan toimitusketjun ja laillisuuden sekä maahantuonnin yhteydessä tuonnin rekisteröimisen. Lacey Act suojelee sekä kasveja että luonnonvaraisia eläimiä säätämällä siviili- ja rikosoikeudellisia seuraamuksia useista rikkomuksista. Lacey Act -lakia hallinnoivat sisäasiainministeriö, kauppaministeriö ja maatalousministeriö omien virastojensa kautta. Näihin kuuluvat Yhdysvaltain Fish and Wildlife Service, National Marine Fisheries Service ja Animal and Plant Health Inspection Service. Lain VII täytäntöönpanon vaihe, joka laajensi soveltamisalaa, tuli voimaan joulukuussa 2024.
Presidentti Bidenin kansakunnan metsien, yhteisöjen ja paikallistalouksien vahvistamista koskevassa toimeenpanomääräyksessä vuodelta 2022 viitataan myös Lacey Act -lakiin. Bidenin toimeenpanomääräykseen liittyen on laadittu kaksi raporttia, joista toinen koskee kansainvälisen metsäkadon vähentämistä (A Report to the President In Response to E.O. 14072). Kongressissa on ollut esittelyvaiheessa Forest Act -lakiehdotus, joka olisi linjassa EU:n metsäkatoasetuksen kanssa ja toisi lisäyksiä Lacey Act -lain metsiä ja metsäkatoa koskevaan sääntelyyn. Esittelyvaiheessa olevan lakiehdotuksen etenemiseen laiksi asti liittyy epävarmuutta. Edellinen Forest Act -lakiesitys vuodelta 2021 ei edennyt laiksi.
6Lausuntopalaute
6.1Lausuntopalaute liittyen esitykseen HE 77/2025 v 6.1.1Kuulemispalaute ennen lausuntokierrosta Esityksen valmistelun aikana kuultiin sidosryhmien edustajia. Maa- ja metsätalousministeriö järjesti EU:n metsäkatoasetuksen kansallisen täytäntöönpanon valmistelun kuulemistilaisuuden 26.3.2024. Tilaisuus oli tarkoitettu tahoille, joiden toimintaa EU:n metsäkatoasetus koskee sekä tutkimuslaitoksille, hallinnolle, järjestöille ja muille keskeisille sidosryhmille. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 237 henkilöä. Tilaisuudessa käytiin keskustelua ja esitettiin kysymyksiä EU:n metsäkatoasetuksen mukaisista tietotarpeista, raportointijärjestelmästä sekä pohdittiin raportoinnin kustannustehokkuutta. Samoin nostettiin esille komission tietojärjestelmä, sen kehittämisen aikataulu sekä automatisoidun tiedonsiirron rajapinta. Tilaisuudessa korostettiin sitä, että toimijat tarvitsevat aikaa omien tietojärjestelmiensä sopeuttamiseen asianmukaisen huolellisuuden tietojen keräämistä ja ylläpitoa varten. Metsäkatolaissa säädettävän kansallisen valvonnan ja sääntelyn osalta toivottiin, että hallinnollisia seuraamuksia painotettaisiin ja tuotiin esille, että elinkeinonharjoittajalle on tärkeää, että viranomaisten määräämät seuraamukset noudattelevat suhteellisuusperiaatetta. Nähtiin tärkeänä, että tekojen tai laiminlyöntien rangaistusten tulee olla selkeitä.
Kuulemistilaisuuden yhteydessä toteutettiin verkkokysely 26.3.–5.4.2024. Verkkokyselyn tuloksista on valtioneuvoston hankeikkunassa yhteenveto. Kysely lähetettiin kuulemistilaisuuteen ilmoittautuneille 250 henkilölle, joilta pyydettiin näkemyksiä metsäkatoasetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Kyselyyn vastasi yhteensä 93 henkilöä. Eniten vastaajia oli metsä-, nauta/maatalous- ja elintarvikesektorilta, yli 80 prosenttia. Muilta sektoreilta vastaajia oli muun muassa kumiteollisuudesta, graafiselta toimialalta, pakkaussektorilta ja kaupan alalta. Kyselyssä kysyttiin asianmukaisen huolellisuuden järjestelmistä, kustannuksista, neuvonnasta ja viestinnästä sekä metsäkatoasetuksen täytäntöönpanon haasteista ja mahdollisuuksista. Kyselyn mukaan vastaajat kokivat EU:n metsäkatoasetuksen merkittävimmäksi myönteiseksi vaikutukseksi globaalin metsäkadon vähentämisen. Myös luonnon monimuotoisuuden parantaminen, EU:n kulutuksen ohjaaminen ja markkinoille saatettavat metsäkatovapaat tuotteet nähtiin tärkeinä myönteisinä vaikutuksina. Vastaajista 75 prosenttia koki yleisesti asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän kehittämisen haastavaksi. Yrityksiä edustavat vastaajat arvioivat, että noin puolet organisaatioista ovat valmistautuneet keskimääräisesti metsäkatoasetuksessa vaadittavien tietojen keräämiseen ja säilyttämiseen. Joka neljännen organisaation arvioitiin valmistautuneen huonosti ja noin joka neljäs organisaatio koki olevansa valmistautunut hyvin. Yrityksiä edustavat vastaajat arvioivat, kuinka oma organisaatio on valmistautunut tallentamaan DD-vakuutuksen komission tietojärjestelmään. Vastausten mukaan puolet on aloittanut suunnittelun, mutta neljännes ei ole vielä pohtinut asiaa.
Talven 2024 aikana järjestettiin myös kolme tilaisuutta sisältävä webinaarisarja EU:n metsäkatoasetuksen vaikutuksista metsä-, maatalous-, elintarvike-, tuonti- ja vientisektorin toimijoille. Tilaisuuksien tavoitteena oli lisätä tietoisuutta asetuksen sisällöstä ja jakaa tietoa asetuksen sääntelyyn valmistautumisesta. Lisäksi metsäalan toimijoille järjestettiin työpaja metsäsektorille suunnatun tilaisuuden yhteydessä. Webinaarisarjan ensimmäinen tilaisuus järjestettiin metsäsektorin toimijoille 24.1.2024. Tilaisuudessa nostettiin esille muun muassa mahdollisimman tehokas järjestelmien ja menettelyjen hyödyntäminen ml. automaattinen tiedonsiirto ja rajapintojen rakentaminen, ikimetsien määrittelyn selkeyttäminen sekä pohdittiin muun muassa arvoketjuun ja eräkohtaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tilaisuuden yhteydessä järjestetty työpaja oli suunnattu erityisesti puuta myyville ja puuta jalostaville toimijoille. Työpajassa keskusteltiin metsäkatoasetuksen velvoitteista ja nostettiin esille erityisesti DD-vakuutusta koskevat tietovaatimukset, tietojen siirto tuotteiden arvoketjuissa, geolokaatiotiedot sekä hyödynnettävissä olevat tietojärjestelmät ja raportointi.
Tilannekatsaus maatalous- ja elintarvikealan toimijoille järjestettiin 1.2.2024. Tilaisuudessa nostettiin esille erityisesti koko toimitusketjun tietotarpeet, jo olemassa olevien järjestelmien hyödyntäminen, EU:ssa tulossa olevat muut aloitteet ja säätely, metsän ja maatalousmaiden määritelmien haasteellisuus sekä asetuksen tulkinnalliset epäselvyydet. Webinaarisarjan viimeinen tilaisuus tuonti- ja vientisektorin toimijoille järjestettiin 4.3.2024. Tilaisuudessa nostettiin esille useasta näkökulmasta metsäkatoasetuksen haasteellisuus ja sen vaikutukset yrityksiin ja myös paikallisiin viljelijöihin. Esille nousi myös kysymykset alkuperätiedoista ja jäljitettävyydestä.
6.1.2Lausuntokierroksen palaute Esitys oli lausuntokierroksella 28.5–22.7.2024. Lausunnoista valmisteltiin yhteenveto, joka on saatavissa valtioneuvoston hankeikkunan palvelusta.
Lausunnonantajat lähtökohtaisesti kannattivat metsäkatoasetuksen tavoitteita, mutta näkivät siinä useita huolenaiheita, jotka vaikeuttavat toimijoiden valmistautumista asetuksen toimeenpanoon kansallisella tasolla. Valtaosa lausunnonantajista kannatti Ruokaviraston nimeämistä toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Lausunnossa painotettiin erityisesti toimivaltaisen viranomaisen riittävien resurssien varmistamista. Tärkeänä nähtiin, että lainsäädäntöä voidaan tehokkaasti toimeenpanna ja valvoa ilman, että muut viranomaistehtävät kärsivät. Tarpeellisena pidettiin myös Metsäkeskuksen ja Tullin tehtävien selkeyttämistä kansallisen lainsäädännön toimeenpanossa. Lisäksi lausunnoissa korostettiin kustannustehokkuutta ja nykyisten järjestelmien hyödyntämistä uusien tehtävien hoidossa.
Oikeusministeriö painotti lausunnossaan esityksen huolellista jatkovalmistelua ja totesi esitysluonnoksen olevan monilta osin vielä keskeneräinen. Säätämisjärjestysperusteluita oli oikeusministeriön mukaan monilta osin täsmennettävä ja täydennettävä. Oikeusministeriö korosti, että esityksessä on tehtävä tarkemmin selkoa kansallisesta liikkumavarasta ja sen käyttämisestä perustuslain mukaisesti, mihin viittasi myös valtioneuvoston oikeuskansleri omassa lausunnossaan.
Valvontaan ja tarkastuksiin liittyen lausunnoissa nousi esiin tarkastusten toteutustavat ja kohteet, tarkastuksia suorittavat tahot ja niiden rooli valvonnassa, valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattaminen sekä epäselvyydet toimijoiden velvollisuuksista. Katsottiin ettei yrityksille tulisi asettaa enää uusia lisäkustannuksia esimerkiksi toimivaltaisen viranomaisen kustannusten kattamisesta. Muutamat lausunnonantajat nostivat esille myös haasteita liittyen tarkastusten ulottumiseen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin. Oikeusministeriö korosti, että ehdotetun 6 §:n 3 momentin mukaisia tarkastuksia pysyväisluonteiseen asumiseen tulee perusteellisesti tarkastella perustuslain kannalta ja painotti perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä kotirauhan suojaa koskien. Osa yrityksistä piti erityisen tärkeänä ennakkoilmoituksia tulevista tarkastuksista, jotta valmistautuminen ja liiketoiminnan häiriöiden minimointi olisi mahdollista. Myös esitetty tiedonsaantioikeus koettiin laajana ja liikesalaisuuksien suojaamista pidettiin tärkeänä. Viestinnän ja koulutuksen merkitys uuden sääntelyn toimeenpanossa korostui, ja yrityksille annettavan valmistautumisajan riittävyyteen ja resurssien varaamiseen toivottiin erityistä huomiota. Monet lausunnonantajat kannattivat perusteltujen huolenaiheiden vastaanottamista kirjallisina ja korostivat, että ilmoitusten tulee olla hyvin perusteltuja ja yksilöityjä. Huolta herätti perusteettomien ilmoitusten ja maalittamisen mahdollisuus.
Lausunnoissa korostettiin, että hallinnollisten seuraamusten selkeä määrittely ja rikkomusten tarkka yksilöinti ovat tärkeitä oikeusvarmuuden ja yhdenmukaisuuden takaamiseksi. Oikeusministeriö totesi lausunnossaan hallinnollisten seuraamusten osalta, että esityksessä tulisi tarkemmin perustella sitä, miksi juuri tietyt asetuksen velvoitteet ovat sellaisia, että niihin voidaan tietty seuraamus liittää ja liittyykö siihen kansallista liikkumavaran käyttöä. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan osalta oikeusministeriö korosti, että artikla ei edellytä, että jokaisesta asetuksen velvoitteen rikkomisesta olisi voitava määrätä kaikki asetuksen seuraamukset. Lausunnoissa korostettiin, että seuraamusmaksujen tulee olla oikeasuhtaisia, perusteltuja ja tehokkaita. Liian korkeat maksut voivat aiheuttaa kohtuutonta taloudellista taakkaa, erityisesti vähäisissä tai tahattomissa rikkomuksissa, kun taas liian alhaiset maksut koettiin tehottomiksi. Seuraamusmaksun 4 prosentinosuus yrityksen liikevaihdosta nähtiin monissa lausunnoissa liian suurena.
Lausunnonantajat korostivat, että sulkemista julkisten hankintojen ja rahoituksen ulkopuolelle tulisi tarkentaa, ja sen tulisi koskea vain kyseistä liiketoimintaa, ei kaikkea julkista rahoitusta. Lisäksi esitettiin, että sulkemisen tulisi olla harkinnanvaraista seuraamusmaksun yhteydessä. Rajoitusten tulisi kohdistua vain asiasta vastuussa oleviin henkilöihin. Erinäisten säännösten ja voimaantulon osalta useissa lausunnoissa kritisoitiin EU:n metsäkatoasetuksen ja kansallisen lainsäädännön siirtymäaikaa liian tiukaksi, ja ehdotettiin sen pidentämistä.
Vaikutusten osalta lausunnonantajat näkivät, että esitysluonnoksessa tunnistetaan EU:n metsäkatoasetuksen keskeiset vaikutukset suhteellisen hyvin, mutta viranomaisten resurssien riittävyyteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Lausunnoissa tuotiin esille yrityksiin kohdistuvia haasteita, kuten lisääntyvä hallinnollinen taakka, järjestelmätarpeista aiheutuvat kustannukset ja asetuksen soveltamisen kireä aikataulu. Nähtiin, että erityisesti pk-yrityksillä voi olla vaikeuksia täyttää asetuksen velvoitteita. Metsäkatoasetuksen vaikutukset globaaleihin toimitusketjuihin herättivät myös huolta.
Esille nostettiin myös huoli asetuksen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen ja ennallistamiseen, ja nähtiin tärkeänä, että nämä tavoitteet sovitetaan yhteen EU:n metsäkatoasetuksen kanssa. Ikimetsien kriteerien määrittely nähtiin tärkeinä ennen asetuksen soveltamisen alkamista. Ehdotettiin myös vaikutusten arvioinnin laajentamista perus- ja ihmisoikeusvaikutuksiin. Lausunnoissa nostettiin esiin myös alkuperäiskansojen oikeuksien huomioimista EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpanossa.
Ahvenanmaan maakuntahallitus näki tarpeellisena selvittää toimivaltaisen viranomaisen asettamista koskevan maakunnan ja valtakunnan välisen sopimuksen sekä mahdollisen oman lainsäädännön tarvetta metsäkatoasetuksen toimeenpanoa koskien.
6.1.3Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto Lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausunnon hallituksen esityksen luonnoksesta 22.5.2025. Lausunnossaan arviointineuvosto katsoi, että hallituksen esitysluonnos täyttää hyvin lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset. Arviointineuvosto suositteli, että hallituksen esitysluonnosta täydennetään neuvoston lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista.
Lainsäädännön arviointineuvosto totesi lausunnossaan, että EU:n metsäkatoasetukseen liittyvä hallituksen esitysluonnos on havainnollinen ja pääosin hyvin valmisteltu kokonaisuus. Esityksen taustasta ja merkityksestä Suomelle saa hyvän käsityksen. Taloudellisia vaikutuksia on arvioitu hyvin ja niissä on runsaasti määrällisiä arvioita. Vaikutuksia eri sektorin toimijoille on tunnistettu hyvin, mutta perus- ja ihmisoikeusvaikutusten kuvaus katsottiin jääneen ohueksi. Arviointineuvosto nosti esiin, että esitysluonnoksen vaikutusarviot on rakennettu siten, että niissä kuvataan EU-asetusta ja arvioidaan sen vaikutuksia laajalti ja yksityiskohtaisesti, vaikka arvioinnin tulee keskittyä ehdotetun lainmuutoksen vaikutuksiin. Arviointineuvosto katsoi, että hallituksen esityksessä tulee yksilöidä selkeämmin vaikutukset, joita juuri ehdotetuilla lainmuutoksilla arvioidaan olevan. Samoin arviointineuvosto nosti esiin, että esityksessä tulee kuvata vaikutusarviointia koskevassa osiossa eritellymmin esityksen kannalta keskeiset perusoikeusvaikutukset, esimerkiksi vaikutukset yksityiselämän suojaan, omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen. Arviointineuvoston mukaan vaikutusarvioinnissa tulee kuvata sitä, muuttaako tämä esitys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.
6.1.4Palautteen huomioon ottaminen Lausuntokierroksella saadun palautteen johdosta esitystä on täsmennetty sekä pykälien että perusteluiden osalta. Ruokaviraston, Suomen metsäkeskuksen ja Tullin rooleja on selkeytetty täsmentämällä 2 ja 5 §:ää sekä kuvaamalla rooleja täsmällisemmin esityksen perusteluissa. Tarkastuksia koskevaa säännöstä (5 §) on täsmennetty myös valtuutusmenettelyä ja ulkopuolista asiantuntijaa koskevan sääntelyn osalta. Esitystä on tarkennettu niin, että tarkastuksen pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa voisi tehdä vain Ruokavirasto. Suomen metsäkeskuksen velvollisuutta ilmoittaa Ruokavirastolla metsälakiin liittyvistä laiminlyönneistä on myös täsmennetty lausuntokierroksen jälkeen. Perusteltuja huolenaiheita koskevaa pykäläluonnosta on lausuntokierroksen jälkeen tarkennettu niin, ettei siinä enää viitattaisi ilmoittajansuojelulain menettelyihin, mitä muun muassa oikeusministeriö kommentoi lausunnossaan. Myös tietojensaantia koskevia säännösehdotuksia on täydennetty ja täsmennetty.
Hallinnollisten seuraamusten osalta väliaikaista keskeyttämistä ja korjausmääräystä koskevia säännöksiä on oikeusministeriön kommenttien johdosta sujuvoitettu niin, ettei niissä luetella eri rikkomuksia vaan viitataan yleisesti EU:n metsäkatoasetuksen rikkomiseen. Rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevia pykäliin on tarkennettu tekoja ja laiminlyöntejä, joista seuraamuksen voisi määrätä. Samoin perusteluihin on täsmennetty, miksi juuri kyseiset teot sanktioitaisiin. Rikkomusmaksua koskevaa säännöstä on täsmennetty niin, että oikeushenkilöiden kohdalla maksun suuruus porrastettaisiin yrityskoon mukaan. Lausuntopalautteen johdosta esitykseen on lisätty uusi pykälä rikosoikeudellisen ja hallinnollisen seuraamuksen suhteesta, mikä liittyy kaksoisrangaistavuuden kieltoon ja mahdolliseen päällekkäisyyteen rikoslain 46 luvun 1 §:n 1 momentin 7 kohdan säännöstelyrikoksen kanssa. Lausuntopalautteessa korostettiin seuraamusjärjestelmän selkeyttämistä ja sen perustuslainmukaisuuden arviointia. Tämän johdosta jatkosvalmistelun yhteydessä esitystä on täydennetty niin, että suurten maksujen kohdalla hallinnollisen seuraamusmaksun määräisi Ruokavirastossa kolmihenkinen seuraamuskollegio.
Lausuntopalautteen johdosta virka-apua koskevaa säännöstä on tarkennettu niin, että Ruokavirasto voisi pyytää virka-apua poliisilta tai Tullilta. Sakon täytäntöönpanoon liittyen on tehty pykäliin joitakin täsmennyksiä. Säännöksiin on tehty palautteen johdosta myös joitakin teknisluonteisia korjauksia. Esimerkiksi uhkasakkoa koskeva sääntely on koottu yhteen pykälään. Siirtymäsääntelyn osalta esitystä on täsmennetty erityisesti liittyen rikoslakiin sisältyvän puutavararikoksen osalta. Tähän liittyen esitykseen lisättäisiin kaksi uutta lakia, joista toinen koskee kyseisen rikoslain säännöksen muuttamista ja toinen saman säännöksen kumoamista siirtymäajan jälkeen. Esityksen perusteluissa on muutoinkin pyritty selkeyttämään esityksen suhdetta EU:n ympäristörikosdirektiiviin ja sen myötä valmisteltavaan kansalliseen sääntelyyn.
Esityksen perusteluja on täsmennetty lausuntopalautteen johdosta monin paikoin. Erityisesti on täydennetty kansallisen liikkumavaran kuvausta esityksen 2 ja 4.1 lukuihin sekä kansallisen liikkumavaran käyttämistä perustuslainmukaisesti esityksen 12 lukuun. Säätämisjärjestysperusteluja on täsmennetty myös muun muassa kotirauhan suojaa koskevan sääntelyn osalta.
Esityksen 4.2 luvussa vaikutusten arviointia on täydennetty lausuntokierrokseen jälkeen erityisesti yritysten taloudellisten vaikutusten osalta. Samoin on arvioitu vaikutuksia saamelaisiin alkuperäiskansana. Esityksen perusteluja on täsmennetty myös muun muassa ikimetsien eli luonnontilaisten metsien määritelmän osalta.
Esitystä on täydennetty myös lainsäädännön arviointineuvoston lausunnon johdosta. Esitysehdotuksen perusteluiden vaikutusten arviointia koskevaan 4.2 lukuun on tehty useita täydennyksiä, joilla on pyritty ottamaan arviointineuvoston näkemyksiä huomioon. Esitykseen on täydennetty ja selkeytetty niitä vaikutuksia, joiden arvioidaan johtuvan ehdotetusta kansallisesta sääntelystä. Samoin esityksen perusteluja on täydennetty uudella alaluvulla, jossa käsitellään esityksen vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin.
6.2Lausuntopalaute ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevasta hallituksen esityksen luonnoksesta (laki metsäkatolain muuttamisesta, liitelaki nro 16)
6.2.1Lausuntokierroksen palaute Oikeusministeriö toimitti lausunnoille 17.2–31.3.2026 luonnoksen hallituksen esitykseksi laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Kyse on EU:n ympäristörikosdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevasta lainsäädännöstä. Kyseisen hallituksen esityksen luonnoksen osana oli lausuntokierroksella ehdotus laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista annetun lain muuttamisesta (liitelaki 16). EU:n metsäkatoasetusta ja ympäristörikosdirektiiviä koskevaa kansallista sääntelyä on valmisteltu rinnakkain ja osin saman aikaisesti. Alun perin oli tarkoitus, että uusi metsäkatolaki olisi tullut voimaan ennen ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa koskevaa uudistusta. Tämän johdosta keväällä 2026 oli lausuntokierroksella metsäkatolain muuttamista koskeva esitysluonnos. Metsäkatolain muuttamista koskeva liitelaki koski seitsemää pykälää. Kyseinen lausuntopalaute otetaan huomioon tämän esityksen valmistelussa ja kyseiset metsäkatolakia koskevat säännökset (liitelaki 16) on siirretty osaksi tätä esitystä.
Lausuntokierroksella olleessa esityksessä ehdotettiin muutettavaksi metsäkatolain 7 §:ää, jossa säädetään tarkastuksesta pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä tarkoitettu tarkastus voitaisiin tehdä muiden pykälässä säädettyjen edellytysten täyttyessä, jos on perusteltu ja yksilöity syy epäillä metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, joka on säädetty rangaistavaksi rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä tarkoitettuna metsäkatorikoksena tai 3 d §:ssä tarkoitettuna törkeänä metsäkatorikoksena. Hallinnollisen ja rikosoikeudellisen seuraamussääntelyn päällekkäisyyden välttämiseksi ehdotettiin, että EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista annetun lain rikemaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevista pykälistä kumottaisiin lainkohdat (20 §:n 1 momentin 1 kohta ja 23 §:n 1 momentin 1 kohta), joissa säädetään sellaisista teoista määrättävistä rikemaksusta tai seuraamusmaksusta, jotka ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi metsäkatorikoksena. Esitykseen sisältyi lisäksi ehdotukset toimintaa rikosasioissa ja viittaus rikoslakiin koskeviksi pykäliksi (uudet 26 a ja 26 b §:t). Niin ikään ehdotettiin säädettäväksi tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa eräistä tuomioista komissiolle (26 c §). Lisäksi lain määräaikaista sulkemista julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle koskevaa pykälää ehdotetaan täydennettäväksi säännöksellä, joka velvoittaisi hankintalaissa tai erityisalojen hankintalaissa tarkoitetun hankintayksikön päätöksellään sulkemaan ehdokkaan tai tarjoajan tarjouskilpailun ulkopuolelle hankintayksikön tiedossa olevan ehdotettavaa uutta törkeää metsäkatorikosta koskevan lainvoimaisen tuomion perusteella. Mainitussa pykälässä ehdotetaan säädettäväksi myös poissulkemisen edellytysten selvittämisestä.
Lausuntokierroksella huomiota metsäkatolakiin ehdotetuista muutoksista antoi seitsemän lausunnonantajaa: Sahateollisuus ry, Väylävirasto, Suomen tuomariliitto ry, Oikeusrekisterikeskus, Suomen Kuntaliitto ry, Syyttäjälaitos ja Ruokavirasto, Sahateollisuus ry korosti lausunnossaan, että kansallisessa sääntelyn toimeenpanossa ei tule mennä ympäristörikosdirektiivin vaatimuksia pidemmälle. Seuraamusten osalta lähtökohtana tulee sen mukaan olla hallinnolliset keinot ja rikosoikeudellisia seuraamuksia tulisi käyttää vain vakavissa tapauksissa viimesijaisena keinona. Ruokavirasto nosti lausunnossaan esiin metsäkatolain 20 §:n ja 23 §:n 1 momentit, joista on ehdotettu poistettavaksi metsäkatoasetuksen 3 artiklan vastaisen tahallisen tai huolimattoman menettelyn hallinnolliset seuraamusmaksut päällekkäisen seuraamussääntelyn välttämiseksi. Ruokavirasto korostaa, että esitysluonnoksen mukaan rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä ja 3 d §:ssä rangaistavaksi säädetään vain tahalliset ja törkeästä huolimattomuudesta johtuvat teot. Näin ollen ns. tavallisesta huolimattomuudesta johtuvat teot ovat jäämässä ilman seuraamuksia. Ruokavirasto katsoo lausunnossaan välttämättömäksi, että kansalliseen lainsäädäntöön jätetään tai palautetaan hallinnollinen seuraamus tavallisesta huolimattomuudesta johtuviin metsäkatoasetuksen 3 artiklan vastaisiin tilanteisiin.
Syyttäjälaitos kommentoi säännösluonnosta, joka koskee toimintaa rikosasioissa (26 b §). Syyttäjälaitos korosti, että erityisesti olisi tärkeää, että Ruokavirastoa kuultaisiin jo esitutkinnassa. Tämä varmistaisi esitutkinnan toimittamisen asiantuntevammin ja Ruokaviraston kanta olisi syyttäjällä jo syyteharkintavaiheessa valmiiksi tiedossa. Ruokavirasto kannatti toimintaa rikosasioissa koskevan pykäläluonnoksen sisältöä. Lausuntokierroksella olleen 26 c §:n sääntely koskee tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuutta komissiolle. Tuomariliitto totesi sen osalta, että kohdassa mainitut rikokset tulevat olemaan todennäköisesti harvinaisia. Tuomariliitto katsoi, että ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi olisi suotavaa, että kohdassa säädetyt ilmoitukset toteutettaisiin keskitetysti kansallisen toimijan, kuten Oikeusrekisterikeskuksen, kautta, ja ne automatisoitaisiin AIPA-järjestelmässä.
Eniten kritiikkiä lausuntokierroksella sai julkisia hankintoja koskenut 27 §:n 3–5 momentin sääntelyehdotus. Väylävirasto totesi lausunnossaan, että se ei kannata lisäystä ehdotetussa muodossa, sillä se on osin päällekkäinen ja osin ristiriidassa hankintalain
(1397/2016)
ja erityisalojen hankintalain
(1398/2016)
pakollisia poissulkuperusteita koskevan sääntelyn kanssa, ehdotus on soveltamisalaltaan epäselvä ja monimutkaistaa huomattavasti julkisiin hankintoihin sovellettavaa sääntelykokonaisuutta lisäten merkittävästi hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa. Väylävirasto huomautti myös, että hankintalain ja erityisalojen hankintalain mukaista pakollisiin poissulkuperusteisiin perustuvaa ehdokkaan tai tarjoajan poissulkemista ei tehdä määräajaksi, vaan kyse on aina hankintakohtaisesta harkinnasta. Samoin se katsoi, että ehdotuksen mukainen hankintayksikön yleinen velvollisuus tarkistaa ”ehdokkaan tai tarjoajan” rikosrekisteriotteet ja tehdä päätös määräaikaisesta poissulkemisesta julkisista hankintamenettelyistä poissulkuperusteen soveltuessa on epätarkoituksenmukainen ja sisältää merkittäviä puutteita ja epäselvyyksiä.
Oikeusrekisterikeskus nosti esiin hankintoja koskeneeseen sääntelyehdotukseen liittyen kuuden kuukauden määräaikaan liittyvät haasteet. Sen mukaan, kun törkeää metsäkatorikosta koskeva tuomio muodostaa poissulkuperusteen vain kuuden kuukauden ajan lainvoimaiseksi tulemisesta lukien, voi poissulkemisperuste, joka on ollut olemassa hankintaprosessin varhaisemmassa vaiheessa, jo poistua siihen mennessä, kun edetään hankintasopimuksen tekemistä edeltävän tarkastuksen vaiheeseen. Oikeusrekisterikeskus totesi myös, että otteita ja niiden edellyttämistä koskevat käytännön toimintatavat ja kyselyvolyymit vaikuttavat suoraan siihen, miten paljon uudesta ehdotetusta otetyypistä aiheutuu ORK:lle kustannuksia ja lisätyötä. ORK pyrkii saamaan kaikki uudet otetyypit asiakkaiden saataville ORK:n sähköisen asioinnin kautta. Järjestelmätyön aiheuttamat kustannukset ovat sen mukaan näiltä osin arviolta 24 000 euroa. Kuntaliitto ry katsoi, että nyt ehdotettu hankintayksikön tekemä määräaikainen poissulkeminen kuudeksi kuukaudeksi sekoittaa hankintasääntelyn systematiikan. Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö koskee yksittäisen hankintasopimuksen tekemiseen tähtäävää menettelyä. Kuntaliitto korosti, että hankintayksikön tekemää ennakollista poissulkemista ei tunneta.
6.2.2Palautteen huomioon ottaminen Jatkovalmistelussa on otettu huomioon lausuntokierroksen palaute ja esitykseen on sen johdosta tehty tarkistuksia. Ensinnäkin julkisia hankintoja koskeneen 27 §:n 3–5 momentit ehdotetaan poistettavaksi. Näin ollen hankinnoista määräajaksi ulossulkemista ei sidottaisi törkeään metsäkatorikokseen vaan ainoastaan hallinnolliseen seuraamusmaksuun. Lausuntopalautteen johdosta voidaan katsoa, että ehdotettu sääntely aiheuttaisi huomattavia käytännön haasteita eikä sitä näin ollen voida pitää tarkoituksenmukaisena. Kun otetaan huomioon, että EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan d alakohta tulee kansallisesti toteutetuksi kyseisen pykälän 1 ja 2 momentin sääntelyllä ei ehdotettua laajennusta pykälään voida pitää myöskään välttämättömänä. Näin ollen myöskään esitykseen sisältynyttä rikosrekisterilain uutta 6 d §:ää ei olisi tarpeen säätää.
Lausuntopalautteessa nostettiin esiin myös se, että kun 3 artiklan rikkomista koskevat teot siirtyvät rikoslakiin rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin, jäävät tavallisesta huolimattomuudesta johtuvat teot ilman sanktioita. Tämän osalta on otettava huomioon, että olisi poikkeuksellista, että saman lainkohdan rikkomisesta säädettäisiin sekä rikosoikeudellinen seuraamus että hallinnollinen sanktio riippuen siitä olisi kyse huolimattomuudesta vai törkeästä huolimattomuudesta. Niitä käsiteltäisiin eri prosesseissa ja olisi tällöin haastavaa alun perinkään arvioida, tulisiko kyseinen teko arvioida ja käsitellä hallinnollista seuraamusta koskevassa prosessissa vai rikosoikeudellisessa sanktiota koskevassa prosessissa.
6.3Lausuntopalaute tästä esityksestä
6.3.1Lausuntokierroksen palaute Lausuntokierroksella annettiin yhteensä 42 lausuntoa. Lausunnonantajat pitivät yleisesti perusteltuna sitä, että hallituksen esityksessä on huomioitu EU:n metsäkatoasetukseen tehdyt muutokset sekä pyritty kansallisesti toimeenpanemaan asetus ilman tarpeetonta ylisääntelyä. Samalla lausunnoissa korostettiin tarvetta varmistaa sääntelyn selkeys, oikeasuhtaisuus ja ennakoitavuus, viranomaisresurssit sekä toimijoiden riittävä ohjaus toimeenpanon alkuvaiheessa.
Useissa lausunnoissa pidettiin myönteisenä toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden velvoitteiden keventämistä metsäkatoasetukseen tehtyjen muutosten mukaisesti. Lausunnonantajat korostivat kuitenkin, että vastuiden ja velvoitteiden tulee olla selkeitä ja että valvonnassa sekä seuraamuksia määrättäessä on otettava huomioon toimijoiden erilaiset asemat toimitusketjussa. Lisäksi korostettiin, että seuraamusten tulisi kohdistua vain sellaisiin laiminlyönteihin, joihin toimijalla on ollut tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa.
Valvontaa ja hallinnollisia seuraamuksia koskevissa lausunnoissa painottuivat oikeasuhtaisuus, neuvonnan ensisijaisuus sekä viranomaisohjeistuksen merkitys erityisesti sääntelyn toimeenpanon alkuvaiheessa. Useat lausunnonantajat katsoivat, että tulkinnanvaraisissa tilanteissa toimijoille tulisi varata mahdollisuus korjata puutteet ennen ankarampien seuraamusten käyttöä. Samalla korostettiin tarvetta selkeille ja ennakoitaville arviointiperusteille rikkomusmaksujen, hallinnollisten seuraamusmaksujen sekä muiden seuraamusten määräämisessä.
Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin kohdistuvia tarkastuksia koskevissa lausunnoissa korostuivat kotirauhan suoja, perusoikeuksien huomioon ottaminen sekä tarkastustoimivallan tarkkarajaisuus. Lausunnonantajat pitivät tärkeänä, että tarkastukset perustuvat välttämättömyyteen sekä konkreettiseen ja yksilöityyn epäilyyn metsäkatoasetuksen velvoitteiden rikkomisesta. Oikeusministeriö arvioi kyseisen sääntelyn pääosin vastaavan perustuslakivaliokunnan käytännössä asetettuja reunaehtoja, mutta katsoi, että jatkovalmistelussa tulisi arvioida tarkemmin tarkastustoimivallan ulottamista pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin sekä täsmentää säännöksen perusteluja ja sanamuotoa.
Hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten välistä suhdetta koskevissa lausunnoissa pidettiin tärkeänä menettelyjen selkeyttä, ennakoitavuutta sekä kaksoisrangaistavuuden kiellon toteutumista. Lausunnoissa korostettiin myös viranomaisten toimivaltuuksien ja vastuiden selkeää määrittelyä sekä rikosoikeudellisten menettelyjen kohdistumista vakavimpiin rikkomuksiin. Oikeusministeriö katsoi, että kaksoisrangaistavuuden kieltoa koskeva sääntely vastaa pitkälti vakiintunutta lainsäädäntöratkaisua. Oikeusministeriö nosti lausunnossaan esiin myös sen, että EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomista koskevat teot tulisivat ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon johdosta tahallisina ja törkeästä huolimattomuudesta tehtyinä rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin, kun taas tällaiset teot tavallisesta huolimattomuudesta tehtyinä jäisivät esitysluonnoksen mukaisesti myös hallinnollisen sanktioinnin ulkopuolelle. Lisäksi valtioneuvoston oikeuskansleri nosti esiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön, jonka mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä viranomaiselle. Oikeuskansleri katsoi myös, että hallituksen esitystä on selvennettävä suhteessa EU:n metsäkatoasetuksen ja ehdotetun lainsäädännön seuraamussääntelyn mahdollisesta ulottumisesta kuntiin ja muihin viranomaisiin. Tulli nosti lausunnossaan esiin, tulisiko ehdotettuun 27 §:ään rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta lisätä informatiivinen viittaus myös rikoslain 46 luvun 1-3 §:n säännöstelyrikoksiin. Poliisihallitus nosti lausunnossaan esiin sen, että Ruokavirastolla olisi harkintavaltaa päättää, ilmoittaako se metsäkatorikoksesta tai törkeästä metsäkatorikoksesta esitutkintaviranomaiselle niissä tilanteissa, jos teko on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä.
Useat lausunnonantajat kannattivat ehdotusta, jonka mukaan Ruokavirasto asettaisi nautasektorin alkutuotannon mikro- ja pientoimijoiden tietoja saataville EUDR-tietojärjestelmään hyödyntäen olemassa olevia viranomaisrekistereitä. Ratkaisun katsottiin keventävän edellä mainittujen toimijoiden hallinnollista taakkaa ja helpottavan asetuksen toimeenpanoa. Samalla korostettiin tietojärjestelmien toimivuutta, tietoturvaa, selkeää ohjeistusta sekä Ruokaviraston riittävien resurssien varmistamista.
Vaikutusarvioita pidettiin pääosin kattavina. Lausunnonantajat kuitenkin katsoivat, että sääntelyn käytännön toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia, tietojärjestelmämuutoksia, hallinnollista työtä sekä viranomaisten resurssitarpeita tulisi arvioida osin tarkemmin. Useissa lausunnoissa korostettiin myös tarvetta seurata toimeenpanon vaikutuksia asetuksen soveltamisen käynnistyttyä. Ympäristöjärjestöt ja osa viranomaisista painottivat lisäksi ympäristövaikutusten, valvonnan tehokkuuden sekä alkuperäiskansojen oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitystä.
Kokonaisuutena lausuntopalautteessa korostuivat sääntelyn oikeasuhtaisuus, toimijoiden oikeusturva, hallinnollisen taakan minimointi, määritelmien johdonmukaisuus, selkeän viranomaisohjeistuksen tarve sekä toimivaltaisten viranomaisten riittävien resurssien turvaaminen. Lisäksi lausunnoissa pidettiin tärkeänä, että kansallinen toimeenpano tukee tehokkaasti EU:n metsäkatoasetuksen tavoitteiden saavuttamista säilyttäen samalla sääntelyn ennakoitavuuden ja käytännön toimivuuden. Lisäksi yksittäisissä lausunnoissa nostettiin esille joitain teknisiä korjaus- ja täsmennystarpeita huomioitavaksi jatkovalmistelussa. Oikeusministeriö ja valtioneuvoston oikeuskansleri esittivät joitakin täsmennystarpeita myös esityksen säätämisjärjestysperusteluihin.
6.3.2Palautteen huomion ottaminen Lausuntokierroksella saadun palautteen johdosta esitystä on täsmennetty sekä pykälien että perusteluiden osalta. Ehdotettavaa uutta lakia on jatkovalmistelussa täsmennetty valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnon ja perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön perusteella niin, että ehdotettavaa rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua ei voisi määrätä viranomaisille (22 ja 25 §). Myös esityksen säätämisjärjestysperusteluita on täydennetty tämän osalta. Samoin pykäliä on täsmennetty niin, että 28 §:ssä säädettävä viittaus rikoslakiin ja 30 §:ssä säädettävä tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus kattaisivat myös säännöstelyrikoksen eri muotoja. Oikeusministeriön lausunnon myötä 7 §:ää, jossa säädettäisiin tarkastuksesta pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa, on täsmennetty sekä pykälän että perusteluiden osalta. Esityksen säätämisjärjestysperusteluita on tähän liittyen täsmennetty koskien yksityiselämän suojaa ja kotirauhaa. Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnon johdosta esityksen säätämisjärjestysperusteluita on täydennetty myös kuntien itsehallintoa koskevalla arvioinnilla (uusi luku 12.13). Samoin esityksessä on täsmennetty ja selkeytetty perusteluita liittyen tarkastusten tekemiseen liittyvään valtuutukseen.
Lausuntopalautteessa oli nostettu esiin myös se, että EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomista koskevat teot tulisivat ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanon johdosta tahallisina ja törkeästä huolimattomuudesta tehtyinä rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin, kun taas tällaiset teot tavallisesta huolimattomuudesta tehtyinä jäisivät myös hallinnollisen sanktioinnin ulkopuolelle. Esityksen jatkovalmistelussa on arvioitu, että ottaen huomioon kaksoisrangaistavuuden kieltoon liittyvät vaatimukset ja EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan mahdollistama kansallinen liikkumavara, ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa esitystä tämän osalta. Asiaa on arvioitu myös edellä luvussa 6.2.2.
Esityksen 29 §:ssä on jatkovalmistelun yhteydessä täsmennetty esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän velvoitteita liittyen Ruokaviraston kuulemiseen. Myös virka-apua koskevaa 32 §:ää on lausuntopalautteen johdosta täsmennetty. Lisäksi 36 §:ää, jossa säädetään Ruokaviraston velvollisuudesta tietojen asettamiseen komission tietojärjestelmään, on jatkovalmistelussa selkeytetty.
Lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluita on täsmennetty ja selkeytetty ikimetsän määritelmän osalta niin, että sitä on sovitettu yhteen vanhoja metsiä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen (YM/2024/57) kanssa. Pykäliin ja perusteluihin on tehty lausuntopalautteen johdosta myös joitakin muita täsmennyksiä ja tarkistuksia sekä teknisiä korjauksia. Lausuntopalautteessa esiin nostettujen muutostarpeiden lisäksi esityksen 11 §:ään on jatkovalmistelun yhteydessä arvioitu tarpeelliseksi lisätä uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin Ruokaviraston oikeudesta käyttää valvonnassaan ruokahallinnon tietovarannossa olevia ja tiettyjä muita hallussaan olevia tietoja.
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista
Laki ehdotetaan jaettavaksi lukuihin. Tämän tarkoituksena on selkeyttää lain rakennetta ja parantaa luettavuutta. Lain ensimmäisessä luvussa olisi yleiset säännökset, mukaan lukien toimivaltaisesta viranomaisesta säätäminen. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi valvonnasta ja tarkastuksista (2 luku), hallinnollisista seuraamuksista (3 luku) sekä seuraamusmaksuista (4 luku). Erinäisiä säännöksiä koskevassa 5 luvussa säädettäisiin muun muassa muutoksenhausta ja raportoinnista. Lopuksi säädettäisiin voimaantulosta (6 luku).
1 §. Lain tarkoitus. Lailla on tarkoitus antaa EU:n metsäkatoasetusta täydentäviä kansallisia säännöksiä. EU:n metsäkatoasetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot nimeävät toimivaltaiset viranomaiset ja säätävät muun muassa seuraamuksista. Tämän johdosta olisi tarkoituksenmukaista säätää EU:n metsäkatoasetuksen täydentämistä koskeva uusi laki. EU:n metsäkatoasetus on sellaisenaan Suomessa sovellettavaa oikeutta. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Näin ollen laki ei muodostaisi itsenäistä ja kattavaa sääntelykokonaisuutta, vaan sitä sovellettaisiin rinnakkain EU:n metsäkatoasetuksen ja sen nojalla annettujen säädösten kanssa.
2 §. Toimivaltainen viranomainen ja muut lain täytäntöönpanoa hoitavat tahot. EU:n metsäkatoasetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jotka vastaavat asetuksesta johtuvista velvoitteista. Asetuksessa on tähän liittyen kansallista liikkumavaraa, sillä jäsenvaltio voi nimetä toimivaltaisia viranomaisia yhden tai useampia. Toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen edellyttää Suomessa täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että toimivaltainen viranomainen olisi Suomessa Ruokavirasto. Ruokavirasto on toiminut EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Ruokavirasto tarkastaa myös Suomen kautta unioniin tuotavien FLEGT-tuotteiden luvat ennen erän tullausta ja laskemista vapaaseen liikkeeseen.
EU:n puutavara-asetukseen verrattuna metsäkatoasetuksessa toimivaltaisen viranomaisen tehtäväkenttä laajenee puutavarasta kuuteen muuhun tuoteryhmään ja tulee jatkossa koskemaan myös nautaeläimiä, kaakaota, kahvia, öljypalmua, kumia ja soijaa. Myös valvonnan määrä ja hallinnolliset vaatimukset lisääntyvät, minkä lisäksi yhteistyö ja tietojenvaihto tiivistyy entisestään ja raportointivaatimuksia tulee lisää. Ottaen huomioon Ruokaviraston nykyinen tehtävä toimivaltaisena viranomaisena ja viraston toimiala, voidaan pitää perusteltuna, että Ruokavirasto jatkaisi toimivaltaisena viranomaisena myös siirryttäessä metsäkatoasetuksen sääntelyn alaan. Edellä luvussa 5.1.1 on kuvattu tarkemmin eri vaihtoehtojen välillä käytyä punnintaa sen osalta, mikä olisi Suomessa oikea taho toimimaan toimivaltaisena viranomaisena.
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus Tullin ja Suomen metsäkeskuksen tehtäviin. Voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että lain alussa todettaisiin näiden tahojen rooli, koska kyseisille tahoille on nimenomaisesti asetuksessa säädetty tehtäviä, kuten Tullin kohdalla, taikka tehtävistä säädettäisiin laissa, kuten erityisesti Suomen metsäkeskuksen osalta. Säännöksessä koottaisiin yhteen tieto keskeisistä tahoista, joista tieto muutoin löytyisi toisaalta asetuksesta ja toisaalta kansallisesta laista, joten säännöksellä on tarkoitus selkeyttää sääntelyä. Käytännössä Tulli hoitaisi EU:n metsäkatoasetuksessa tulliviranomaiselle säädetyt tehtävät, joita sisältyy erityisesti asetuksen 4 lukuun ja joita sovelletaan sellaisinaan jäsenvaltioissa. Tullilain
(304/2016)
3 §:n mukaan unionin tullilainsäädännössä tarkoitettu tulliviranomainen on Tulli, jollei erikseen toisin säädetä. Näin ollen metsäkatoasetuksen tulliviranomaista koskeva sääntely koskee Suomessa
Tullia. EU:n puutavara-asetukseen verrattuna metsäkatoasetuksen myötä tulee myös paljon uusia elementtejä, kuten tiedonvaihtoa EU-tasolla riskianalyysiin liittyen sekä tulli-ilmoituksiin liittyviä jälkitarkastuksia. Lain 16 §:ssä säädettäisiin kiellon yhteydessä, että maahantuonnin ja viennin osalta kiellon noudattamista valvoisi Tulli. Metsäkeskuksen tehtävistä säädettäisiin ehdotettavassa laissa. Metsäkeskuksen rooli liittyisi puuhyödykkeestä tuotettavan pyöreän puun (tullinimike 4403) eli toimitusketjun ensimmäisen tuotteen asetuksenmukaisuuden valvontaan laillisuuden osalta. Metsäkeskus hoitaa metsälain mukaista valvontaa, joten on tarkoituksenmukaista, että se ilmoittaisi Ruokavirastolle tietyistä metsäkatoasetuksen kannalta tärkeistä tiedoista, mistä säädettäisiin jäljempänä 12 §:ssä (Suomen metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuus). Samoin metsäkeskukselle säädettäisiin rooli tahona, joka voisi tehdä metsäkatoasetuksessa tarkoitettuja tarkastuksia Ruokaviraston valtuutuksen perusteella. Metsäkeskusta koskevan sääntelyn kokonaisuutta on kuvattu myös edellä luvussa 4.1.2.
3 §. Määritelmät. Lailla täydennettäisiin metsäkatoasetuksen sääntelyä, minkä myötä olisi johdonmukaista, että laissa käytettäisiin lähtökohtaisesti samoja käsitteitä kuin metsäkatoasetuksessa. Pykälän 1 kohdan mukaan hyödykkeellä tarkoitettaisiin metsäkatoasetuksen liitteessä I tarkoitettuihin asianomaisiin hyödykkeisiin kuuluvaa hyödykettä. Metsäkatoasetuksen 2 artiklassa, missä säädetään määritelmistä, ei ole määritelty hyödykettä vaan asianomainen hyödyke. Termi on pitkä ja toistuisi kansallisessa laissa useamman kerran, minkä johdosta olisi tarkoituksenmukaista käyttää laissa lyhyempää termiä hyödyke. Vastaavalla tavalla kuin hyödyke, pykälän 2 kohdassa määriteltäisiin tuote. Pykälässä määriteltäisiin myös asetuksen soveltamisen kannalta keskeiset tahot eli toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija, alkutuotannon mikro- tai pientoimija, kauppaa käyvä sekä valtuutettu edustaja, joiden osalta pykälässä viitattaisiin metsäkatoasetuksen 2 artiklan mukaisiin määritelmiin. Samoin pykälään sisältyisi asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän määritelmä, minkä osalta viitattaisiin asetuksen 12 artiklassa tarkoitettuun järjestelmään. Pykälässä lisäksi määriteltäisiin pk-yrityksen käsite.
4 §. Valvonta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että Ruokavirasto vastaa metsäkatoasetuksen toimeenpanoon liittyvästä valvonnasta ja sen järjestämisestä. Ehdotettu pykälä olisi osin informatiivinen, koska lakiehdotuksen 2 §:n mukaan Ruokavirasto olisi metsäkatoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen. Ruokavirastolle ehdotetaan säädettäväksi kuitenkin myös joitakin tehtäviä, jotka eivät sisälly EU:n metsäkatoasetukseen. Ruokavirasto voisi esimerkiksi valtuuttaa metsäkeskuksen tai ulkopuolisen asiantuntijan tekemään tarkastuksia. Ruokavirasto vastaisi myös muun muassa raportoinnista komission suuntaan. Näin ollen voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että Ruokaviraston rooli valvonnasta vastaavana viranomaisena nimenomaisesti todettaisiin laissa, juuri valvontaa ja tarkastuksia koskevan luvun alussa omassa pykälässään.
5 §. Tarkastukset. Pykälässä säädettäisiin tarkastuksista ja sillä näin ollen täydennettäisiin EU:n metsäkatoasetuksen tarkastuksia koskevaa sääntelyä. Kansallisesti on tarpeen säätää eri tahojen roolista tarkastuksen tekemisessä. Lähtökohtaisesti EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen tekee asetuksessa tarkoitettuja tarkastuksia. Pykälän 1 momentissa olisikin informatiivinen viittaus, jonka mukaan Ruokaviraston tekemistä tarkastuksista säädetään metsäkatoasetuksen 16 artiklassa. Artiklan 1 kohdassa todetaan, että toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia alueellaan sen toteamiseksi, noudattavatko unioniin sijoittuneet toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimijat ja kauppaa käyvät tätä asetusta. Samoin tarkastuksia tehdään sen toteamiseksi ovatko tuotteet asetuksenmukaisia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus valtuuttaa Suomen metsäkeskus tai ulkopuolinen asiantuntija tekemään EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettu tarkastus. EU:n metsäkatoasetuksen sääntely koskee hyvin erityyppisiä hyödykkeitä (nautaeläin, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi, soija ja puu) ja niistä valmistettuja tuotteita. Metsäkatoasetuksessa 16 artiklassa säädetään jäsenvaltioille myös tietyt vuotuiset tarkastusmäärät, jotka vähintään on saavutettava. Ehdotettavan sääntelyn taustalla on ajatus siitä, että joissakin tilanteissa esimerkiksi erityistä asiantuntemusta vaativan tarkastuksen yhteydessä saattaa olla tarkoituksenmukaista, että Ruokavirasto valtuuttaisi toisen tahon tekemään tarkastuksen. Valtuutus kuitenkin edellyttäisi, että Ruokaviraston on yksilöitävä tarkastuksen sisältö esimerkiksi kuvaamalla tarkastuksen laajuus ja tarkastusten lukumäärä. On tärkeää, että tarkastajilla on selkeät ja yhtenäiset ohjeet tarkastusten tekemiseksi. Edelleen momentissa selkeyden vuoksi säädettäisiin, että valtuutus edellyttää valtuutetun suostumusta. Se saattaa käytännössä tarkoittaa sitä, että valtuutuksen käyttäminen voi jäädä vähäiseksi. Ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista säätää tarkastusvelvoitetta muille kuin toimivaltaiselle viranomaiselle. Voimassa olevassa puutavaralaissa säädetään Ruokavirastolle mahdollisuus valtuuttaa Suomen metsäkeskus tekemään tarkastus, mutta kyseistä valtuutusta ei ole käytännössä toistaiseksi sovellettu. Vaikka valtuutuksen käyttäminen ei jatkossakaan todennäköisesti tulisi olemaan kovin yleistä, on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että tällainen mahdollisuus on olemassa, kun otetaan huomioon tarkastusmäärien kasvu ja metsäkatoasetuksen myötä mukaan tulevat uudet hyödykkeet.
Johtuen EU:n metsäkatoasetuksen laajasta tuotekatteesta, valtuutettuna voisi toimia erilaisia tahoja. Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi Suomen metsäkeskuksen lisäksi valtuuttaa myös ulkopuolisen asiantuntijan. Tällainen voisi olla esimerkiksi toinen viranomainen tai muu taho. Johtuen laajasta tuotekatteesta, ei voida pitää tarkoituksenmukaisena nimetä tai rajata säännöksessä mahdollisia valtuutettavia tahoja. Valtuuttamisesta ja tarkastuksen tekemisestä säädettäisiin eri tahojen osalta esityksen samoissa pykälissä eli 5 ja 6 §:ssä. On otettava huomioon, että Suomen metsäkeskusta ja esimerkiksi kunnan viranomaista koskee oma lainsäädäntönsä, kun taas mahdollinen lain säännöksen perusteella valtuutettava yksityinen taho toimii yksilöidyn valtuutuksen perusteella ja hoitaa tällöin perustuslain 124 §:n mukaista julkista hallintotehtävää. Julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle käsitellään myös jäljempänä luvussa 12.11. Kuten edellä on todettu, on mahdollista, että valtuutuksen käyttäminen jää jatkossakin vähäiseksi. Kun otetaan huomioon metsäkatoasetuksen laaja tuotekate ja asetuksessa säädetyt vuotuiset tarkastusten minimimäärät, on kuitenkin tarkoituksenmukaista, että Ruokavirastolla olisi mahdollisuus valtuuttaa toinen taho tarkastusten tekemiseen.
Suomen metsäkeskus valvoo Suomessa metsälain noudattamista ja sillä on erityistä osaamista puuhyödykkeeseen ja puutuotteisiin liittyen. Näin ollen Ruokavirasto voisi valtuuttaa Suomen metsäkeskuksen tekemään muun muassa EU:n metsäkatoasetuksen liitteessä I kuvatun puuhyödykkeestä valmistetun pyöreän puun (tullinimike 4403) eli raakapuun markkinoille saattamiseen ja sen asetuksenmukaisuuteen liittyviä tarkastuksia. Ruokavirasto on voinut valtuuttaa Suomen metsäkeskuksen tekemään tarkastuksen jo voimassa olevan puutavaran lain 5 §:n 4 momentin nojalla. Suomen metsäkeskus on organisaationa niin sanottua välillistä valtionhallintoa ja sitä koskevista toimivaltuuksista, vastuusta ja velvollisuuksista on säädetty Suomen metsäkeskuksesta annetussa laissa (418/2011). Kyseisen lain 15 §:ssä on säädetty yleisen hallintolainsäädännön noudattamisesta ja rikosoikeudellisesta vastuusta. Koska tarkastusten yhteydessä käytettäisiin julkista valtaa, Suomen metsäkeskuksen toimihenkilöistä vain ne henkilöt, joille on Suomen metsäkeskuksessa säännösten edellyttämällä tavalla vahvistettu oikeus käyttää julkista valtaa, voisivat tehdä tässä tarkoitettuja tarkastuksia.
Selkeyden vuoksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee Ruokavirasto. Näin ollen Suomen metsäkeskus tai ulkopuolinen asiantuntija eivät tekisi ehdotetussa laissa tarkoitettuja hallinnollisia päätöksiä, kuten korjausmääräystä. Jos tarkastuksen johdosta tarve tällaiselle päätökselle ilmenisi, on päätöksen valmistelu Ruokaviraston tehtävä. Valtuutetut tahot eivät myöskään käyttäisi perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua merkittävää julkista valtaa. Ehdotetussa 7 §:ssä säädettäisiin, että vain Ruokavirasto voisi tehdä tarkastuksen pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi valtuuttaa Suomen metsäkeskuksen lisäksi myös ulkopuolisen asiantuntijan tekemään tarkastuksen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tarkemmin ulkopuolisesta asiantuntijasta. Valtuutettavalla asiantuntijalla tulisi olla tehtävän edellyttämä kokemukseen tai koulutukseen perustuva riittävä ammattitaito. Tällaisena Ruokaviraston itsenäiseen tarkastustehtävään valtuuttamana asiantuntijana voisi toimia toinen viranomainen tai muu taho. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen hoitaa elintarvikevalvontaa, joten joissain tilanteissa niiden voisi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi asiakirjatarkasteluna muiden tarkastusten yhteydessä tehdä myös metsäkatoasetukseen liittyviä tarkastuksia sen mukaan kuin kyseinen taho Ruokaviraston kanssa erikseen sopii. Perustuslain 121 §:ssä säädetään kuntien itsehallinnosta, mihin liittyy myös se, että kunnan tulee voida päättää tehtävistä, joita se itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen. Muuten kunnalle voidaan antaa tehtäviä vain lailla (HE 1/1998 vp, s. 176/I, PeVL 20/2013 vp, s. 4/II). Kun otetaan huomioon, että pykälän 2 momentin mukaan valtuutukseen tulee olla valtuutetun suostumus eikä pykälässä yksilöidä valtuutettavia tahoja, voidaan katsoa, ettei sääntely ole ristiriidassa kuntien itsehallintosääntelyn kanssa. Kunnalliseen itsehallintoon liittyy myös rahoitusperiaate. Rahoitusperiaate tarkoittaa käytännössä, että säädettäessä kunnille tehtäviä ja niiden toteuttamistapaa koskevia velvoitteita tulee varmistaa, että kunnilla on tosiasiassa taloudelliset edellytykset suoriutua näistä velvoitteistaan. Tässä tapauksessa kunnille tai muillekaan tahoille ei säädetä tehtävää tai velvoitetta. Kunta voi niin halutessaan tehdä tarkastuksiin liittyen yhteistyötä ja tehtävän vaatima rahoitus ratkaistaisiin samassa yhteydessä. Kuten edellä 2 momentin perustelujen kohdalla on todettu, valtuutuksen käyttäminen ei liene jatkossakaan tarkastustoiminnassa laajasti käytössä. Ulkopuolisen asiantuntijan valtuuttamisen yhteydessä keskeistä on se, että tarkastettava asiakokonaisuus on yksilöity selkeästi valtuutuksessa ja siihen on sisällytetty ohjeistus tarkastuksen tekemiseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin sellaisesta tilanteesta, jossa Ruokavirasto tai Ruokaviraston valtuuttamana Suomen metsäkeskus itse tekevät tarkastuksen, mutta tarvitsisivat joltain rajatulta osin ulkopuolisen asiantuntijan apua. Tällaisessa tilanteessa Ruokavirasto voisi käyttää apunaan ulkopuolista asiantuntijaa. Samoin Suomen metsäkeskus voisi käyttää ulkopuolista asiantuntijaa apunaan tarkastuksissa, joita se 2 momentissa tarkoitetun valtuutuksen nojalla tekee. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttäminen ei liittyisi määrätyn hallintoasian selvittämiseen, vaan kyseessä olisi tiettyä ammattiosaamista edellyttävä avustaminen tarkastustehtävässä. Tarkastuksen johdosta tehtävistä toimenpiteistä päättäminen kuuluisi tarkastusta suorittavalle viranomaiselle. Ulkopuolinen avustaja ei siten käyttäisi julkista valtaa. On huomattava, että 2 momentissa tarkoitettuun tarkastustehtävään erikseen valtuutetun ulkopuolisen asiantuntijan rooli on erilainen kuin 4 momentissa tarkoitetun ulkopuolisen asiantuntijan rooli. Pykälän 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ulkopuolinen asiantuntija vain avustaa tarkastustehtävässä tarkastustoimivallan omaavaa henkilöä eikä häntä näin ollen 2 momentissa tarkoitetulla tavalla valtuuteta tekemään tarkastusta. Sen myötä kyseinen asiantuntija ei voi tehdä itsenäisesti tarkastusta. Ehdotetussa 7 §:ssä säädettäisiin Ruokaviraston tarkastajan oikeudesta päästä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että näin ollen kyseinen oikeus ei ulottuisi ulkopuoliseen asiantuntijaan. Virka-avusta säädettäisiin erikseen lakiehdotuksen 32 §:ssä.
Pykälän 5 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuun asiantuntijaan sovellettaisiin myös rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen toimiessaan ehdotetun lain mukaisissa tehtävissä. Virkarikoksista säädetään rikoslain 40 luvussa. Lisäksi pykälässä säädettäisiin vahingonkorvausvastuussa noudatettavan vahingonkorvauslakia (412/1974). Ulkopuolisen asiantuntijan tehtävänä olisi asiantuntija-avun antaminen.
Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että toimijalla, toimitusketjussa alempana sijaitsevalla toimijalla ja kauppaa käyvällä olisi velvollisuus auttaa Suomen metsäkeskusta ja ulkopuolista asiantuntijaa, kun ne 1 momentin mukaisen valtuutuksen nojalla tekevät tarkastuksia. Toimivaltaisen viranomaisen osalta kyseinen sääntely sisältyy metsäkatoasetuksen 4 artiklan 6 kohtaan ja 5 artiklan 7 kohtaan ja sääntely on sellaisenaan velvoittavaa jäsenvaltioissa. Kun ehdotetussa 5 §:ssä säädettäisiin kuitenkin siitä mahdollisuudesta, että Ruokavirasto valtuuttaisi toisen tahon tekemään tarkastuksen, on tarkoituksenmukaista säätää, että myös tällaisissa tilanteissa toimijoilla, toimitusketjussa alempana sijaitsevilla toimijoilla ja kauppaa käyvillä olisi vastaavasti velvollisuus auttaa valtuutettuja tahoja tarkastuksen tekemisessä. Käytännössä tämä tarkoittaisi myös, että hallinnollisia seuraamuksia koskeva sääntely tulisi sovellettavaksi, jos toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä ei noudattaisi kyseistä sääntelyä.
6 §. Tarkastuksen suorittaminen. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin paikoista, joissa Ruokavirasto ja tarkastustehtävään valtuutettu Suomen metsäkeskus tai ulkopuolinen asiantuntija voisivat tehdä tarkastuksia. Edellä tarkoitettuja tahoja edustavalla tarkastajalla olisi oikeus päästä kulkuneuvoihin sekä liike-, varasto- ja muihin vastaaviin ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen käytettäviin tiloihin tai alueille, joissa tuotetaan tai jalostetaan, varastoidaan, jakelua varten säilytetään tai kuljetetaan metsäkatoasetuksessa tarkoitettua hyödykettä tai tuotetta tai säilytetään valvonnan kannalta merkityksellisiä asiakirjoja. Edellä mainitut tarkastukset ovat paikalla tehtäviä tarkastuksia, joista säädetään EU:n metsäkatoasetuksen 18 artiklan 2 kohdan a ja e kohdissa sekä 19 artiklan 2 kohdassa.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan tarkastajalla olisi oikeus saada tutkittavakseen toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan ja kauppaa käyvän liikekirjeenvaihto, kirjanpito, tietojenkäsittelyn tallenteet, muut asiakirjat ja rekisterit, joilla voi olla merkitystä metsäkatoasetuksen noudattamisen valvonnassa, ja ottaa niistä jäljennöksiä. Tiedot olisi oikeus saada tallennusvälineestä riippumatta. Tarkastuksessa olisi oikeus perehtyä EU:n metsäkatoasetuksen 8 artiklassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden noudattamisen edellyttämiin tietoihin, riskinarviointiin sekä riskienhallintakäytäntöihin, joiden sisällöstä säädetään EU:n metsäkatoasetuksen 9–11 artikloissa. Tarkastusoikeus kattaisi metsäkatoasetuksen 9 artiklassa (Tietovaatimukset) tarkoitetut tiedot, asiakirjat ja datan, jotka liittyvät metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen tuotteiden metsäkatovapauteen. Asetuksen 10 artiklan mukaisen riskinarvioinnin menettelyt sekä 11 artiklan mukaisen riskien vähentämismenettelyn dokumentaatio sisältyisi myös pyydettäessä tarkastuksen piiriin. Samoin tarkastusoikeus kattaisi EU:n metsäkatoasetuksen 5 artiklassa edellytetyt tiedot. Asiakirjoilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä myös teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa olevia tietoja tai asiakirjoja. Tarkastuksen tekemisessä on myös olennaista metsäkatoasetuksen 13 artiklassa (Yksinkertaistettu asianmukaisen huolellisuuden menettely) toimijalle säädetty velvoite pyynnöstä asettaa toimivaltaisen viranomaisen saataville asiaankuuluvat asiakirjat, jotka osoittavat, että on olemassa merkityksettömän alhainen riski metsäkatoasetuksen kiertämisestä tai sekoittumisesta alkuperältään tuntemattomiin tuotteisiin tai alkuperältään suuririskisten tai keskimääräisen riskin maiden tai maiden osien tuotteisiin.
Pykälän 3 momentin mukaan tarkastuksessa olisi noudatettava, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään. Hallintolain 39 §:ssä säädetyn ennakkoilmoituksen sijaan olisi kuitenkin ennakkoilmoituksen osalta noudatettava metsäkatoasetuksen 16 artiklan 13 kohtaa, joten tarkastus olisi oikeus tehdä ennalta ilmoittamatta. Hallintolain 39 §:ssä säädetään tarkastuksen käytännön toteuttamisesta ja asianosaisen oikeuksista tarkastusta suoritettaessa sekä tarkastuksen johdosta laadittavasta kirjallisesta tarkastuskertomuksesta. Hallintolain esitöiden (HE 72/2002 vp, s. 39) mukaan ”Keskeinen lähtökohta on, että laissa säädettäisiin ainoastaan katselmukseen ja tarkastukseen liittyvistä menettelyllistä periaatteista. Laki ei siten sisältäisi säännöksiä viranomaisen oikeuksista tai asianosaisen velvollisuuksista.”
EU:n metsäkatoasetuksen 16 artiklan 13 kohdan mukaan tarkastukset on tehtävä ilman ennakkovaroitusta paitsi siinä tapauksessa, että toimijalle, toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle tai kauppaa käyvälle on tarpeen ilmoittaa ennakkoon tarkastusten tehokkuuden varmistamiseksi. Tarkastusten tehokkuuden varmistamisen voidaan katsoa olevan kyseessä esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse mittavien asiakirja-aineistojen hankkimisesta tarkastajien käyttöön. Ilman ennakkovaroitusta tarkastuksen suorittaminen hidastuisi olennaisesti. Tässä tarkoitetulla artiklan kohdalla varmistetaan myös se, ettei ennalta ilmoittaminen vaaranna metsäkatoasetuksen noudattamista koskevan tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Kansallisesti on säädetty tarkastuksen ilmoittamisesta päinvastaisesti. Hallintolain 39 §:n mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista.
EU:n metsäkatoasetuksen 4 artiklan 6 kohdan mukaan toimijoiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille kaikki tarvittava apu, jolla helpotetaan 18 artiklan mukaisten tarkastusten tekemistä, myös järjestämällä pääsy toimitiloihin ja asettamalla asiakirjat ja rekisterit saataville. Vastaavasti asetuksen 5 artiklan 7 kohdassa säädetään kauppaa käyvien velvollisuudesta auttaa toimivaltaisia viranomaisia. Edellä ehdotetun pykälän 1 momentissa on selvitetty, mitä tarkastuskohteet voivat olla, joissa muun muassa säilytetään tarkastusten kannalta olennaisia asiakirjoja.
7 §. Tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston tarkastajan oikeudesta päästä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan, kun se on välttämätöntä metsäkatoasetuksen noudattamisen valvonnassa. Tällaisen tarkastuksen saisi tehdä ainoastaan Ruokavirasto. Kynnys ulottaa tarkastus tiloihin, joita käytetään pysyväisluonteiseen asumiseen, on yleisesti korkea. Jokaisen kotirauha on perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan turvattu. Lailla voidaan kuitenkin pykälän 3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista.
Ehdotetun säännöksen mukaan tarkastus voitaisiin suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa on oltava perusteltu ja yksilöity syy epäillä metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu tai rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä tai 3 d §:ssä säädetty rangaistus. Tarkastus voitaisiin siten tehdä toimijoiden, toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden tai kauppaa käyvien elinkeino- ja ammattitoimintaan liittyviin tarkoituksiin käyttämiin pysyväisluonteiseen asumiseen käyttämiin tiloihin, jos edellä mainitut edellytykset täyttyisivät. Esimerkiksi tilanteet, joissa toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä käyttää asuntoaan osin edellä ehdotetun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen tai tietokoneiden säilyttämiseen ja hän ei toimita tarkastuksen kohteena olevia asiakirjoja tai tietokoneita tarkastajien käytettäviksi. Tällöin olisi myös ennakkoon oltava tiedossa aineistoa tai selvityksiä, josta käy ilmi, että jo aiemmin on ollut epäselvyyksiä toimijan toimimisesta metsäkatoasetuksen mukaisesti.
Edellä mainittu on kuitenkin rajattu vain ensinnäkin tilanteisiin, joissa on perusteltu ja yksilöity syy siihen, että voidaan epäillä metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu. Hallinnollista seuraamusmaksua koskevissa 23 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on selvitetty niitä tilanteita, jolloin voitaisiin määrätä kyseinen seuraamus. Koska seuraamusmaksu voi muodostua taloudellisesti erittäin suureksi euromäärältään, sen määrääminen edellyttäisi merkittävää EU:n metsäkatoasetuksen vastaista toimintaa. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa tehtävän tarkastuksen edellytyksenä olisi myös se, että on perusteltu ja yksilöity syy epäillä EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, joka on säädetty rangaistavaksi rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä tarkoitettuna metsäkatorikoksena tai 3 d §:ssä tarkoitettuna törkeänä metsäkatorikoksena. On otettava huomioon myös se, että rikoslakiin ehdotettavan metsäkatorikosta koskevan 48 a luvun 3 c §:n mukaisesti rangaistavuus edellyttäisi tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta ja törkeää metsäkatorikosta koskevan 3 d §:n mukaisesti tahallisuutta. Tämä on osaltaan merkityksellistä, kun arvioidaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyyn tilaan tehtävää tarkastusta koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n kotirauhan suojan sääntelyn näkökulmasta.
Kotirauhan suojaa koskevaa perustuslain sääntelyä on arvioitu tarkemmin myöhemmin luvussa 12.2.
8 §. Tarkastusmäärät. Pykälässä säädettäisiin EU:n metsäkatoasetuksen valvontaan liittyvistä tarkastusmääristä. Pykälän 1 momentin mukaan metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen tarkastusten vähimmäismäärän olisi perustuttava metsäkatoasetuksen 16 artiklan (Tarkastusvelvoite) 8–11 kohdissa mukaisiin tarkastusprosentteihin. Asetuksen 16 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten vuotuiset tarkastukset kattavat vähintään 8–10 kohdissa säädetyt tarkastusmäärät. Artiklan sääntely näin ollen velvoittaa jäsenvaltioita eikä jätä kansallista liikkumavaraa tarkastusten vähimmäismäärän suhteen. Tarkastusten vähimmäismäärän varmistaminen on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa säätämällä siitä kansallisesti vaikkakin ehdotettu pykälä on luonteeltaan osin informatiivinen, sillä lakiehdotuksen 2 §:n mukaan Ruokavirasto olisi metsäkatoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja metsäkatoasetuksen 16 artiklassa säädetään toimivaltaisen viranomaisten tekemien tarkastusten määristä.
Maiden tai maiden osien osalta arvioidaan niiden riskiluokka asetuksen 29 artiklan mukaisesti. Artiklan mukaan maat tai maiden osat luokitellaan kolmeen luokkaan: suuren riskin maa, alhaisen riskin maa tai keskimääräisen riskin maa. Tarkastusmäärä riippuu metsäkatoasetuksen 16 artiklan mukaan siitä, mihin riskiluokkaan komissio tuotantomaan tai maan osan määrittää. Keskimääräisen riskin maiden tai maiden osien osalta on tarkastettava vähintään kolme prosenttia toimijoista. Suuren riskin maiden tai maiden osien osalta on tarkastettava vähintään yhdeksän prosenttia toimijoista. Sen sijaan alhaisen riskin maiden tai maiden osien osalta riittää, että tarkastetaan yksi prosentti toimijoista. Metsäkatoasetuksen 16 artiklan 11 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten tekemien tarkastusten määrälliset tavoitteet on saavutettava erikseen kunkin asianomaisen hyödykkeen osalta.
Metsäkatoasetuksen 29 artiklan 2 kohdan mukaan kaikkien maiden riskitasoksi määritetään 29.6.2023 keskimääräinen riski. Komissio julkaisi maiden riskiluokat 22.5.2025. Asetusta tarkistetaan ja päivitetään tarvittaessa uuden näytön perusteella.
Jäsenvaltioilla on velvoite metsäkatoasetuksen 22 artiklan mukaan asettaa yleisön ja komission saataville vuosittain muun muassa tietoja tarkastusten lukumäärästä ja tuloksista sekä määrätyistä seuraamuksista. Ehdotetun 35 §:n mukaan nämä tiedot toimittaisi yleisön ja komission saataville Ruokavirasto.
Tarkastusten vähimmäismäärät on määritelty EU:n metsäkatoasetuksen 16 artiklan 8–10 kohdissa. Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voisi kuitenkin antaa tarkempia määräyksiä tarkastusten määrästä ja kohdentamisesta. Kyse olisi tällöin hallinnon sisäisistä määräyksistä. Tällaiset hallinnon sisäiset määräykset ovat luonteeltaan oikeudellisesti sitovia.
9 §. Kustannusten kattaminen. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston kustannusten kattamisesta vaatimustenvastaisuustapauksissa. Ehdotettu sääntely perustuu EU:n metsäkatoasetuksen 20 artiklaan, jonka 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisilleen luvan periä toimijoilta, toimitusketjussa alempana sijaitsevilta toimijoilta tai kauppaa käyviltä kokonaisuudessaan kustannukset, jotka liittyvät vaatimustenvastaisuustapauksia koskeviin toimivaltaisten viranomaisten toimiin. EU:n metsäkatoasetuksen sääntelyyn sisältyy näin ollen kansallista liikkumavaraa ja tämän osalta kansallisesti säädettäisiin toimijoille, toimitusketjussa alempana sijaitseville toimijoille ja kauppa käyville velvoite, joka menee asetuksen edellyttämää vähimmäissääntelyä pidemmälle. Tämä olisi tarkoituksenmukaista, koska se koskisi nimenomaan vaatimustenvastaisuustilanteita ja esimerkiksi testauskustannukset voivat muodostua toimivaltaiselle viranomaiselle huomattaviksi.
Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirastolla olisi oikeus vaatimustenvastaisuustapausten kohdalla periä momentissa luetellut kustannukset. Kyseeseen tulevista kustannuksista on säädetty metsäkatoasetuksen 20 artiklan 2 kohdassa. Nämä sisällytettäisiin 1 momenttiin, jonka mukaan mainittuja kustannuksia olisivat testauksen kustannukset ja varastointikustannukset. Lisäksi momentissa säädettäisiin myös sellaisista toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista, jotka liittyvät vaatimustenvastaisiksi tuotteiksi todettuihin tuotteisiin, joiden osalta on toteutettava korjaavia toimenpiteitä ennen kyseisten tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, saattamista markkinoille tai vientiä.
Pykälän 2 momentissa olisi viittaus valtion maksuperustelakiin (150/1992). Maksuperustelain 4 §:ssä luetellaan tapaukset, jolloin suoritteista tulee periä maksu, jollei suoritteen maksuttomuudelle ole perusteltua syytä. Maksuperustelain esitöissä 4 §:n osalta (HE 176/1991 vp, s. 15) todetaan, että myös valtion muu toiminta, kuten lakisääteinen tarkastus ja valvontatoiminta, olisi maksullista, milloin suoritteen tuottaminen on seurausta vastaanottajan toimenpiteestä. Ehdotetussa pykälässä ei olisi kyse säännönmukaisista tarkastuksista vaan EU:n metsäkatoasetuksen vaatimustenvastaisuustapauksiin liittyvistä tapauksista. Valvonta tehdään siten valvottavan tahon toimenpiteiden seurauksena. Tästä johtuen valvontakustannukset voitaisiin periä valvonnan kohteelta. Käytännössä voisi olla tarve muuttaa maksuperustelain nojalla annettua maa- ja metsätalousministeriön asetusta Ruokaviraston maksullisista suoritteista (1093/2025).
10 §. Tietojensaanti toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta ja kauppaa käyvältä. Pykälässä säädettäisiin Ruokavirastolle ja Tullille oikeus saada toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta ja kauppaa käyvältä salassapitosäännösten estämättä ne tiedot, jotka ovat välttämättömät ehdotetun lain ja EU:n metsäkatoasetuksen valvonnassa. Tiedot tulisi antaa maksutta. Ruokavirasto toimisi EU:n metsäkatoasetuksen mukaisena toimivaltaisena viranomaisena ja vastaisi EU:n metsäkatoasetuksen toimeenpanoon liittyvästä valvonnasta. Tulli puolestaan hoitaa EU:n metsäkatoasetuksessa tulliviranomaiselle säädetyt tehtävät, joita sisältyy erityisesti asetuksen 4 lukuun ja joita sovelletaan sellaisinaan jäsenvaltioissa. Tietojen tulisi liittyä metsäkatoasetuksen säännösten noudattamiseen. Tietojensaantioikeus koskisi metsäkatoasetuksen 8 artiklassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden noudattamisen edellyttämiä asiakirjoja sekä kauppa-asiakirjoja, kirjanpitoa ja tulliasiakirjoja. Tietojensaantioikeus koskisi myös metsäkatoasetuksessa tarkoitettuja tietoja, asiakirjoja ja dataa, jotka liittyvät EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen tuotteiden asetuksenmukaisuuteen. Tällaisia tietoja olisivat esimerkiksi metsäkatoasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot.
Edelleen pykälässä säädettäisiin, että Suomen metsäkeskuksella ja ulkopuolisella asiantuntijalla olisi 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun valtuutuksen nojalla toimiessaan oikeus maksutta ja salassapitosäännösten estämättä saada EU:n metsäkatoasetuksen mukaisen tarkastuksen suorittamisen kannalta välttämättömät tiedot. Näin ollen Suomen metsäkeskuksen ja ulkopuolisen asiantuntijan tiedonsaantioikeus olisi rajatumpi kuin Ruokaviraston ja Tullin, ja liittyisi näin ollen nimenomaan suoritettavaan tarkastukseen. Henkilötietojen suojan kannalta keskeistä on se, että valtuutettuihin sovelletaan tietosuojalainsäädäntöä. Esityksessä katsotaan, että kun valtuutetut käsittelevät henkilötietoja, henkilötietojen käsittely perustuu tällöin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan eli siihen, että käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Samoin valtuutettuun sovelletaan myös rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, mistä säädettäisiin esityksen 5 §:n 5 momentissa. Metsäkatoasetuksen valvonnassa ja asetuksen mukaisissa tarkastuksissa on kyse toimijoiden, toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden ja kauppaa käyvien taloudellisessa toiminnassa tapahtuvan metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta. Näin ollen on todennäköistä, että valvonnassa ja tarkastuksissa tulee käsiteltäväksi esimerkiksi liiketoiminnan ja taloudellisen aseman kannalta salassa pidettäviä tietoja.
Pykälässä tarkoitettu tiedonsaantioikeus koskee myös henkilötietoja. Henkilötietojen käsittely voi liittyä esimerkiksi metsänomistajien puukauppatietoihin, kun tarkastuksessa selvitetään puun alkuperää ja metsäkatoasetuksen mukaisuutta sekä asianmukaisen huolellisuuden noudattamista. Valvonnassa ja tarkastuksissa käsiteltävät henkilötiedot eivät kuitenkaan koskisi EU:n tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja.
Edellä luvussa 2.12 on selostettu henkilötietojen käsittelyä komission ylläpitämän EUDR-tietojärjestelmän yhteydessä. Samoin tiedonsaantioikeuteen liittyvä henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jaksossa 12.8.
11 §. Tietojensaanti viranomaiselta ja julkista hallintotehtävää hoitavalta sekä viranomaisen tietojen käyttö. Pykälässä säädettäisiin tietojensaannista viranomaiselta ja julkista hallintotehtävää hoitavalta taholta. Samoin pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston oikeudesta käyttää ruokahallinnon tietovarannossa olevia tietoja ja muita Ruokaviraston hallussa olevia tietoja. EU:n metsäkatoasetuksen säännösten tehokas täytäntöönpano edellyttää, että kaikilla sen toimeenpanoa suorittavilla tahoilla on salassapitosäännösten estämättä käytössään metsäkatoasetuksen säännösten valvonnan kannalta välttämättömät tiedot.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ensinnäkin Ruokaviraston ja Tullin välisestä tietojenvaihdosta. Niillä olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toisiltaan ehdotetun lain ja metsäkatoasetuksen valvontaa varten välttämättömät tiedot toimijoista, toimitusketjussa alempana sijaitsevista toimijoista, kauppaa käyvistä ja valtuutetuista edustajista. Tiedonsaantioikeus on rajattu välttämättömiin tietoihin ja toisaalta kuvattu, mitä tahoja tiedot voisivat koskea. Asetuksen laajan soveltamisalan, erilaisten toimijoiden, sääntelyn monialaisuuden ja velvoitteiden lukumäärän vuoksi ei ole mahdollista tyhjentävästi luetella, mitkä tiedot taikka dokumentit voisivat olla asetuksen rikkomista koskevan asian selvittämiseksi välttämättömiä. Lähtökohtaisesti tällaisia tietoja voisivat olla tuotteiden alkuperän selvittämisessä ja asianmukaisen huolellisuuden noudattamisen valvonnassa tarvittavat tiedot.
Tullitoiminta on olennainen ja erottamaton osa kansainvälistä kauppaa ja tavarankuljetusketjuja. Tähän tehtävään liittyen Tullilla on tietoa muun muassa kaikista EU:n metsäkatoasetuksen liitteeseen I sisältyvien hyödykkeiden ja tuotteiden maahantuojista sekä edellä mainittujen hyödykkeiden ja tuotteiden tuontimääristä. Euroopan unionin ulkopuolelta tuotavien tuotteiden metsäkatoa aiheuttamattomuuden valvonnan kannalta on tärkeää, että Ruokavirasto toimivaltaisena viranomaisena saa edellä mainittujen tuotteiden maahantuontiin liittyviä tietoja Tullilta.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös Ruokaviraston ja Tullin oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta ja julkista hallintotehtävää hoitavilta valvontaa varten välttämättömät tiedot toimijoista, toimitusketjussa alempana sijaitsevista toimijoista, kauppaa käyvistä ja valtuutetuista edustajista. Ruokavirastolle voisi tulla tarve saada EU:n metsäkatoasetuksen valvonnan tueksi tietoja esimerkiksi Verohallinnolta liittyen alv-ilmoitustietoihin EU:n sisäkaupassa. Samoin markkinoille saattamiskiellon valvonnan tueksi saattaisi olla tarpeen saada tietoja Lupa- ja valvontavirastolta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Suomen metsäkeskukselle oikeus saada viranomaisilta ja julkista hallintotehtävää hoitavilta 1 momentissa mainittujen säädösten valvontaa varten välttämättömät tiedot niistä toimijoista, jotka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattavat puuta markkinoille tai vievät sitä. Ehdotetussa 5 §:ssä säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus valtuuttaa Suomen metsäkeskus tarkastuksen tekemiseen. Tällaisen tarkastuksen yhteydessä on olennaista se, että Suomen metsäkeskuksella olisi oikeus saada tarkastuksessa tarvittavat asiakirjat. Suomen metsäkeskuksen tiedonsaantioikeus olisi kuitenkin rajattu välttämättömiin tietoihin ja toisaalta vain toimijoihin, jotka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattavat puuta markkinoille tai vievät sitä. Metsäkeskus tarvitsisi mahdollisten tarkastusten yhteydessä käytännössä tietoja vain toimijoihin liittyen ja nimenomaan puuhyödykkeen ja puutuotteiden osalta, sillä sen tehtäväkenttään ei kuulu esimerkiksi kolmansista maista peräisin oleva puu taikka muut metsäkatoasetuksessa tarkoitetut hyödykkeet.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirastolla olisi oikeus pyynnöstä saada esitutkintaviranomaiselta salassapitosäännösten estämättä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 27 §:n noudattamiseksi. Tiedot ovat välttämättömiä sen selvittämiseksi, epäilläänkö EU:n metsäkatoasetuksen rikkojaa samalla myös rikoksesta. Tämä olisi tarpeellinen tieto sen varmistamiseksi, ettei rikkomusmaksua tai hallinnollista seuraamusmaksua määrätä sille, joka on epäiltynä samasta teosta esitutkinnassa tai syyteharkinnassa.
Kuten edellä 10 §:ssä, tässäkin pykälässä tarkoitettu tiedonsaantioikeus koskee myös henkilötietoja. Valvonnassa ja tarkastuksissa käsiteltävät henkilötiedot eivät kuitenkaan koskisi EU:n tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jaksoissa 12.8.
Tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 22 §:ssä ja katseluyhteyden avaamisesta viranomaisten välillä lain 23 §:ssä. Katseluyhteys soveltuisi erityisesti tilanteisiin, joiden yhteydessä kyseisiä tietoja tarvitaan vain harvoin. Pääsääntöisesti tiedot luovutettaisiin teknisen rajapinnan avulla.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin Ruokaviraston oikeudesta käyttää metsäkatoasetuksen ja ehdotettavan uuden lain valvontaa varten ruokahallinnon tietovarannossa olevien tietoja. Kyseisestä tietovarannosta säädetään ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021). Tietojensaannista ruokavarannon tietovarannosta olisi tarpeen säätää erikseen, sillä ehdotettavassa uudessa laissa Ruokavirastolle säädetyt tehtävät eivät lähtökohtaisesti olisi ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä. Käytännössä Ruokavirasto voisi hyödyntää valvonnassaan esimerkiksi ylläpitämiään eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriä (EPR), nautarekisteriä sekä peltolohkorekisteriä. Pykälän 4 momentin toisen virkkeen mukaan Ruokavirastolla olisi lisäksi sama oikeus käyttää Ruokavirastosta annetun lain
(371/2018)
2 §:n 3 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamista koskevia viraston hallussa olevia muita tietoja. Edellä mainitun lainkohdan mukaan Ruokavirasto hoitaa ne metsätaloutta, kalataloutta ja riistataloutta koskevat tehtävät, jotka sille on erikseen säädetty tai jotka maa- ja metsätalousministeriö sille erikseen määrää. Ruokavirastolle on esimerkiksi metsälainsäädännössä annettu tehtäviä, jotka liittyvät merkittävän julkisen vallan käyttöön. Kyseiset tiedot eivät ole osa ruokahallinnon tietovarantoa. Tämän vuoksi on tarpeen säätää siitä, että Ruokavirastolla on oikeus käyttää myös sellaisia ruokahallinnon tietovarantoon sisältymättömiä tietoja, jotka ovat välttämättömiä ehdotetun lain ja metsäkatoasetuksen valvontaa varten ja jotka koskevat toimijoita, toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita, kauppaa käyviä ja valtuutettuja edustajia.
Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain (419/2011) 6 §:n 3 momentin mukaan Ruokavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada metsätietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä virastolle laissa säädettyjen tehtävien hoitamisessa. Näin ollen metsätietojärjestelmän osalta ei ole tarvetta säätää tietojensaannista erikseen tässä laissa.
12 §. Suomen metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuudesta sekä tietojen toimittamisesta Ruokavirastolle. Metsäkeskuksen olisi oma-aloitteisesti ilmoitettava Ruokavirastolle, jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä metsälain 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun metsänkäyttöilmoituksen toimittamiseen liittyvän laiminlyönnin tapahtuneen. Metsien käytöstä säädetään metsälaissa ja sen valvonnasta vastaa Suomen metsäkeskus. Metsälain valvonnan kannalta keskeisessä roolissa on metsälain 14 §:n mukainen metsänkäyttöilmoitus. Metsälain lisäksi metsien käyttöä ohjataan myös muulla lainsäädännöllä ja Lupa- ja valvontavirasto valvoo muun muassa luonnonsuojelulain noudattamista metsänkäytössä hyödyntäen metsänkäyttöilmoitusta.
EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan mukaan ei saa saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoille tai viedä sellaisia hyödykkeitä tai tuotteita, joita ei ole tuotettu tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti. Asetuksen tarkoittamasta puu -hyödykkeestä tuotettavien asetuksen liitteen I mukaisten markkinoille saatettavien tuotteiden suuren määrän johdosta on tarkoituksenmukaista perustaa suomalaisen puutavaran laillisuuden arviointi metsänkäyttöilmoitukseen. Laillisuuden arvioinnin lisäksi metsänkäyttöilmoitus toimisi keskeisenä osana puu -hyödykkeestä valmistettujen tuotteiden asianmukaisen huolellisuuden edellyttämää tiedonkeruuta ja riskinarviointia, muodostaen osan toimijoiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmää. Suomen metsäkeskus käsittelee ja säilyttää metsänkäyttöilmoituksen sisältämät tiedot. Koska metsälain valvonta kuuluu metsäkeskukselle, olisi tarkoituksenmukaista, että se ilmoittaisi mahdollisista metsänkäyttöilmoitusta koskevasta rikkomuksesta Ruokavirastolle, joka voisi ottaa tiedon huomioon omassa EU:n metsäkatoasetusta koskevassa valvonnassaan. Suomen metsäkeskus ei itse arvioisi EU:n metsäkatoasetuksen mukaisuutta, vaan sillä olisi ainoastaan ilmoitusvelvollisuus, jos on todennäköisiä perusteita epäillä rikkomuksen tapahtuneen.
Edelleen pykälässä säädettäisiin, että Suomen metsäkeskuksella olisi oikeus luovuttaa pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa Ruokavirastolle myös salassa pidettäviä tietoja. Kyse voisi tällöin olla sellaisista toimijoita koskevista tiedoista, jotka ovat välttämättömiä ehdotetun lain ja metsäkatoasetuksen noudattamisen valvonnassa. Metsänkäyttöilmoitukset liittyvät toimijoiden taloudelliseen toimintaan, joten käsiteltävänä saattaa olla esimerkiksi liiketoiminnan ja taloudellisen aseman kannalta salassa pidettäviä tietoja. Metsänkäyttöilmoituksen sisällöstä säädetään metsälain 14 §:ssä ja metsänkäyttöilmoituksesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1320/2013).
13 §. Perustellut huolenaiheet. EU:n metsäkatoasetuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaan luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat esittää toimivaltaisille viranomaisille perusteltuja huolenaiheita, jos ne katsovat, että yksi tai useampi toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä ei noudata metsäkatoasetusta. EU:n metsäkatoasetuksen 2 artiklan 31 alakohdan mukaan perustellulla huolenaiheella tarkoitetaan asianmukaisesti perustelua väitettä, joka perustuu puolueettomiin ja todennettavissa oleviin tietoihin tämän asetuksen noudattamatta jättämisestä ja joka saattaa edellyttää toimivaltaisten viranomaisten toimia. EU:n metsäkatoasetuksen 31 artiklassa säädetään toimivaltaisen viranomaisen velvoitteista huolenaiheiden käsittelyssä, kuten huolenaiheiden huolellisesta ja puolueettomasta käsittelystä sekä tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta. Metsäkatoasetuksessa tarkoitettu perusteltu huolenaihe voi olla merkityksellinen esimerkiksi, kun toimivaltainen viranomainen määrittää tehtäviä tarkastuksia noudattaen riskiperusteista lähestymistapaa asetuksen 16 artiklan mukaisesti. Asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaan riskianalyysin tukena voi käyttää esimerkiksi perusteltuja huolenaiheita. Samoin perustellut huolenaiheet voivat olla perusteena metsäkatoasetuksen 23 artiklassa tarkoitetun väliaikaisen keskeyttämiseen tekemiselle.
Näin ollen perustellut huolenaiheet ovat toimivaltaisen viranomaisen työn tukena sen tehdessä asetuksen mukaista valvontaa. Toimivaltainen viranomainen käsittelee saamansa perustellun huolenaiheen ja se voi johtaa erilaisiin metsäkatoasetuksen valvontaan liittyviin toimenpiteisiin. Asetuksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava huolenaiheen esittäjälle ilmoituksen perusteella toteutetut toimet sekä perusteltava toiminta. Kyseinen ilmoitus olisi kuvaus siitä mihin toimenpiteisiin toimivaltainen viranomainen on metsäkatoasetuksen mukaisesti ryhtynyt. Tarkoituksena on, että ilmoituksen tekeminen riittäisi eikä hallintopäätöstä tarvitsisi tehdä asiassa. Ruokavirasto ilmoittaa huolenaiheen esittäjälle mihin toimenpiteisiin se on asiassa ryhtynyt. Esityksessä katsotaan, että tällöin ei ole tarpeen tehdä hallintopäätöstä. Oikeuskirjallisuudessa Olli Mäenpää (Mäenpää O., Yleinen hallinto-oikeus. 2017, s. 303) on katsonut, että ”hallintopäätös sisältää yleensä asiaratkaisun, jossa päätetään jonkun edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta”. Huolenaiheen ilmoittaminen eroaa tavanomaisesta hallintoasiasta siinä, ettei huolenaiheen ilmoittaja hae itselleen etuutta tai oikeutta. Huolenaihe liittyy tällöin jonkin kolmannen tahon toimintaan eikä perustellun huolenaiheen esittäjä näin ollen olisi asiassa asianosaisena. Näin ollen ei löydy perustetta sille, että huolenaiheen johdosta olisi tarpeen tehdä hallintopäätös. Perustelluissa huolenaiheissa on käytännössä kysymys sivullisten antamista ilmoituksista. Perusteltujen huolenaiheiden luonne on toimivaltaisen viranomaisen tarkastustoimintaa tukevina toimenpiteinä. Huolenaiheen esittäjä voisi kuitenkin saada toimivaltaisen viranomaisen eli Ruokaviraston toiminnan lainmukaisuuden arvioitavaksi kantelemalla ylimmille laillisuusvalvojille. Myös EU:n metsäkatoasetuksen 32 artiklan mukaan tulee olla oikeus turvautua menettelyihin, joilla voidaan tutkia toimivaltaisten viranomaisten toiminnan lainmukaisuus.
Vaikka perusteltujen huolenaiheiden käsittelystä säädetään asetuksessa, on kansallisesti tarpeen täydentää sääntelyä tietyiltä osin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että perusteltu huolenaihe esitetään Ruokavirastolle kirjallisesti. Ehdotettu kirjallinen esitysmuoto ei sisälly asetuksen 31 artiklan sääntelyyn, mutta se olisi tarkoituksenmukainen johtuen ensinnäkin siitä, että metsäkatoasetuksessa todetaan kyseessä olevan perusteltu huolenaihe ja suullinen ilmoitus voisi aiheuttaa epäselvyyksiä sen antajasta. Toisaalta toimivaltaiselle viranomaiselle on säädetty velvollisuus huolenaiheiden arviointiin, joka olisi suullisella ilmoituksella annettavien tietojen tilanteessa altis puutteellisuuksiin. Näin ollen kirjallisella esitysmuodolla myös osaltaan turvattaisiin huolenaiheen asianmukaista käsittelyä.
Asetuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä arvioitava perustellut huolenaiheet. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokaviraston olisi ilmoitettava huolenaiheen tekijälle ilmoituksen johdosta toteutetut toimet ja niiden perustelut kirjallisesti kolmen tai perustelluista syistä enintään kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Määräajan pituuden osalta metsäkatoasetus jättää kansallista liikkumavaraa, kuten edellä 4.1.2 luvussa on selvitetty. Metsäkatoasetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaan määräaika on 30 päivää, jos kansallisessa lainsäädännössä ei toisin esitetä. Mahdollisten huolenaiheiden määrää on vaikea ennakoida ja ne voivat olla Ruokavirastolle työläitä sekä vaikeasti selvitettäviä. Tässä yhteydessä on siksi katsottu tarkoituksenmukaiseksi säätää kolmen ja kuuden kuukauden määräajat. Vastaavat määräajat on säädetty ilmoitusten käsittelylle myös esimerkiksi ilmoittajansuojelulain 20 §:n 2 momentin 2 kohdassa. Metsäkatoasetuksen 31 artiklan 3 kohdassa ei säädetä tarkemmin ilmoituksen muodosta. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, että Ruokavirasto vastaisi perustellun huolenaiheen tekijän kirjalliseen ilmoitukseen kirjallisessa muodossa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perustellun huolenaiheen esittäjän henkilöllisyyden suojaamisesta. Metsäkatoasetuksen 31 artiklan 4 kohdassa mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä toimenpiteistä, joilla suojellaan niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden henkilöllisyyttä, jotka esittävät perusteltuja huolenaiheita tai tekevät tutkimuksia todentaakseen, että toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat tai kauppaa käyvät noudattavat tätä asetusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 mukaisten velvoitteiden soveltamista.
Momentissa säädettäisiin, että perustellun huolenaiheen Ruokavirastolle esittäneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys on pidettävä salassa, jos henkilöllisyyden paljastamisesta voidaan olosuhteiden perusteella arvioida aiheutuvan kyseiselle henkilölle haittaa. Näin ollen, ellei jokin viranomaistoiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) 24 §:ssä säädetyistä salassapitoperusteista tule sovellettavaksi, olisi ehdotetun 1 momentin nojalla pidettävä salassa ainoastaan ilmoittajan henkilöllisyyden suoraan tai välillisesti ilmaisevat tiedot.
Ehdotetun säännöksen tarkoituksena olisi suojella sellaista huolenaiheen esittäjää, jonka henkilöllisyyden paljastuminen voisi aiheuttaa haittaa kyseiselle taholle. Huolenaiheen esittäjän tulisi voida saattaa Ruokaviraston tietoon perusteltu huolenaihe ilman pelkoa haitallisista seuraamuksista. Henkilöllisyyttä koskeva salassapitoperuste ei olisi ehdoton, sillä säännöksen soveltamisen edellytyksenä olisi, että henkilöllisyyden paljastuminen aiheuttaisi haittaa huolenaiheen esittäjälle. Haitta voisi liittyä esimerkiksi siihen, että huolenaiheen esittäjä on erityisessä suhteessa, kuten työsuhteessa, huolenaiheen kohteena olevaan tahoon. Huolenaiheen esittäjän oma käsitys haitan aiheutumisesta ei yksinään riittäisi säännöksessä tarkoitetun salassapitoperusteen soveltamiseen.
Perustellun huolenaiheen esittäjän henkilöllisyyden salaaminen olisi luonteeltaan tarkkaan rajattuihin tilanteisiin kohdistuvaa sääntelyä. Kyse ei siten olisi yleisesti sovellettavaksi tulevasta salassapitoperusteesta, vaan tiukasti Ruokaviraston tehtävien hoitamiseen rajoittuvasta salassapitoperusteesta. Kyseisestä salassapitoperusteesta on näin ollen tarkoituksenmukaista säätää ehdotetussa laissa, vaikka salassapitoperusteita koskevan sääntelyn pääsääntönä onkin säännösten keskittäminen julkisuuslakiin.
Julkisuuslain 11 §:n mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeutta ei kuitenkaan ole, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua tai vastaavasti vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua. Tiedon antaminen rikkomusta koskevasta ilmoituksesta ilmoituksen kohteelle voisi olla vastoin julkisuuslaissa tarkoitettua erittäin tärkeää yleistä etua, jos tiedon antaminen voisi vaarantaa valvontaviranomaiselle tärkeän tiedonsaannin. Tiedon antaminen ilmoituksen tekijästä voi puolestaan olla vastoin julkisuuslaissa tarkoitettua tärkeää yksityistä etua, jos ilmoittajan henkilöllisyyden paljastaminen vaarantaisi ilmoittajan turvallisuutta tai yksityiselämän suojaa. Tällöin asianosaisjulkisuutta olisi rajoitettava. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä olisi, että asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella on perusteltu syy arvioida ilmoituksen tekijän suojantarpeen olemassaolo.
Perustellun huolenaiheen esittäjän henkilöllisyyden suojaamista voidaan osaltaan pitää verrannollisena rikkomuksista ilmoittajan henkilöllisyyden suojaamiseen, mistä säädetään esimerkiksi tietosuojalain 36 §:ssä. Finanssivalvonnasta annetun lain
(878/2008)
71 a §:ssä, elintarvikelain 81 §:ssä sekä rehulain
(1263/2020)
65 §:ssä. Lisäksi ilmoituskanavista, joiden kautta voidaan raportoida lain rikkomisista (engl. whistleblowing) säädetään esimerkiksi luottolaitoksille luottolaitostoiminnasta annetun lain
(610/2014)
7 luvun 6 §:n nojalla, vakuutusyhtiöille vakuutusyhtiölain
(521/2008)
6 luvun 17 a §:n nojalla sekä arvopaperimarkkinalain muuttamisesta annetun lain
(519/2016)
12 luvun 3 §:n nojalla.
14 §. Väliaikainen keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin väliaikaisesta keskeyttämisestä. EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus toteuttaa välittömästi väliaikaisia toimenpiteitä. Pykälän 1 momentin mukaan väliaikaisen keskeyttämisen voisi tehdä Ruokavirasto, jos se on havainnut tai muulla tavoin saanut tietoonsa mahdollisen metsäkatoasetuksen noudattamatta jättämisen. Mahdollisella EU:n metsäkatoasetuksen noudattamatta jättämisellä viitataan siihen, että Ruokavirasto epäilisi metsäkatoasetusta rikotun ja asia vaatisi lisäselvitystä. Lisäksi tuotetta ei välttämättä ole vielä tuossa vaiheessa saatettu markkinoille, joten asetuksen rikkominen saattaa olla vasta mahdollisesti tapahtumassa. Väliaikainen keskeyttäminen olisi lähtökohtaisesti toimenpide, joka mahdollistaisi toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden harkita, onko tarvetta muille hallinnollisille seuraamuksille, kuten korjausmääräykselle tai kiellolle. Väliaikainen keskeyttäminen olisi ajallisesti lyhytkestoinen 3 työpäivää tai 72 tuntia kestävä toimenpide, mistä säädettäisiin pykälän 2 momentissa ja metsäkatoasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa. Se eroaisi huomattavasti kiellosta, joka olisi pidempi aikainen toimenpide ja jonka kesto olisi 16 §:n 3 momentin mukaisesti enintään 3 kuukautta tai tietyissä tilanteissa enintään vuosi.
Hallintolain 34 §:ssä säädetään kuulemisesta hallintoasiassa. Säännöksen mukaan kuuleminen voidaan tietyissä tilanteissa jättää tekemättä, esimerkiksi jos kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen. Tällainen tilanne saattaisi käytännössä syntyä, kun valmistellaan kiireellistä toimenpidettä, Näin ollen voidaan katsoa, että kun väliaikaisessa keskeyttämisessä kyse on välittömästä, kiireellisestä tilanteesta, voitaisiin väliaikainen keskeyttäminen käytännössä lähtökohtaisesti aloittaa ilman toimenpiteen kohteena olevan kuulemista.
Ruokavirasto voisi väliaikaisesti keskeyttää tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen tai viennin. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan tilanteisiin, joiden perusteella noudattamatta jättäminen voitaisiin saada tietoon. Asetuksen 23 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan noudattamatta jättäminen voitaisiin havaita esimerkiksi asetuksen 21 artiklassa tarkoitetun tiedonvaihdon perusteella, millä viitataan esimerkiksi toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöhön muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa sekä tulliviranomaisten kanssa. Samoin mahdollinen noudattamatta jättäminen voitaisiin havaita myös esimerkiksi metsäkatoasetuksen 31 artiklassa tarkoitetun perustellun huolenaiheen tarkastelun perusteella. Perustelluista huolenaiheista säädettäisiin edellä 13 §:ssä.
Tulli voi käytännössä osaltaan tukea Ruokaviraston työtä myös väliaikaisen keskeyttämisen yhteydessä. Tullilain mukaan Tulli hoitaa EU-lainsäädännössä tulliviranomaisille säädetyt tehtävät. Metsäkatoasetuksen 26–28 artikloissa on säädetty tulliviranomaisille tehtäviä ja kyseistä sääntelyä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa. Metsäkatoasetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen 4 luvun soveltaminen ei rajoita tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai vientiä koskevien unionin muiden säädösten eikä etenkään asetuksen (EU) N:o 952/2013 ja sen 46, 47, 134 ja 267 artiklan soveltamista. Unionin tullikoodeksista annetun Euroopan Parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013, jäljempänä unionin tullikoodeksi, 47 artiklassa säädetään viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta ja 134 artiklassa tullivalvonnasta. Tullivalvontaa koskevan 134 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin tullialueelle tuotavat tavarat ovat saapumishetkestä alkaen tullivalvonnassa ja niille voidaan suorittaa tullitarkastuksia. Tavarat ovat tullivalvonnassa niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi. Tavaraan kohdistuvien rajoitusten noudattamisesta ja tavaroiden luovuttamisesta säädetään myös unionin tullikoodeksin 194 artiklassa. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan, jos edellytykset tavaroiden asettamiselle asianomaiseen tullimenettelyyn täyttyvät ja edellyttäen, että mahdollisia asiaankuuluvia rajoituksia on sovellettu eikä tavaroihin kohdistu kieltoja, tulliviranomaisten on luovutettava tavarat heti, kun tulli-ilmoituksessa annetut tiedot on tarkastettu tai hyväksytty tarkastamatta. Tullilain 10 §:n 1 momentin mukaan Tullilla on oikeus pidättää tavara, jota ei esimerkiksi ole asianmukaisesti tulliselvitetty tavaraa koskevan tuonnin tai viennin edellytysten täyttymisen valvomiseksi tai selvittämiseksi. Tulli pystyy siten nykyisen tullilainsäädännön nojalla pysäyttämään tuotteen
EU:n ulkorajalla, minkä jälkeen se on yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, joka arvio jatkotoimenpiteet. Tulli pystyy edellä selvitetyllä tavalla tullilain 10 §:n 1 momentin mukaisesti toimimaan myös tilanteissa, joissa olisi edellytykset pysäyttää tuotteet viennin ja tuonnin yhteydessä metsäkatoasetuksen vastaista toimintaa epäiltäessä. Pysäyttämisen tapahduttua tulliviranomainen ottaisi viipymättä yhteyttä Ruokavirastoon asian hoitamiseksi edelleen.
Metsäkatoasetuksen 23 artiklassa ei yksilöidä, minkä velvoitteiden rikkomisen osalta tulisi kansallisesti säätää mahdollisuus väliaikaisen keskeyttämiseen. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on lyhyt, muutaman päivän mittainen keskeytys, jonka avulla toimivaltainen viranomainen saa mahdollisuuden selvittää onko tarvetta muille hallinnollisille seuraamuksille, voidaan katsoa, että sen tulisi olla toimivaltaisella viranomaisella laajasti eri rikkomusten osalta käytössä. Ennen lain voimaantuloa on hankala arvioida, kuinka paljon ja missä tilanteissa menettelyä tullaan käytännössä soveltamaan. Toisaalta Ruokaviraston näkökulmasta on merkitystä sillä, että menettely on tehokas ja helposti sovellettavissa. EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan mukaan yksi peruste väliaikaiselle keskeyttämiselle on asetuksen 33 artiklassa tarkoitetussa EUDR-tietojärjestelmässä määritetty riski. Tieto järjestelmään voi tulla esimerkiksi toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. On tarkoituksenmukaista, että Ruokavirasto pystyisi laajasti eri rikkomusten osalta reagoimaan tällaiseen tietoon. Näin ollen ei ole erityistä syytä jättää mitään asetuksen mahdollista rikkomusta säännöksen ulkopuolelle.
Väliaikaisen keskeyttämisen kestosta säädetään EU:n metsäkatoasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa, mihin olisi informatiivinen viittaus pykälän 2 momentissa. Keskeytyksen olisi päätyttävä kolmen työpäivän kuluessa tai helposti pilaantuvien tuotteiden osalta 72 tunnin kuluessa. Asetuksen 17 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että jos tehtyjen tarkastelujen perusteella tarvittaisiin vielä lisäaikaa, keskeytyksiä olisi jatkettava kolmen työpäivän pituisilla lisäjaksoilla. Samoin momentissa säädettäisiin keskeytysmääräyksen peruuttamisesta. Keskeyttäminen olisi viipymättä peruutettava, jos Ruokavirasto toteaa sen tarpeettomaksi tai puutteet on korjattu sen hyväksymällä tavalla.
15 §. Korjausmääräys. Pykälässä säädettäisiin korjausmääräyksestä, joka olisi Ruokavirastolla käytettävissä oleva hallinnollinen pakkokeino. Korjausmääräyksestä säädetään myös voimassa olevan puutavaralain 9 §:n 1 momentissa. Puutavaralaissa on kuitenkin säädetty ennen korjausmääräystä ensimmäisenä toimena kehotuksen antaminen. Korjausmääräystä edeltävästä kehotuksesta ei esitetä säädettäväksi ehdotetussa laissa, sillä se ei sisälly EU:n metsäkatoasetukseen ja sitä voidaan pitää työläänä ensivaiheena ennen korjausmääräystä ja muita hallinnollisia seuraamuksia.
EU:n metsäkatoasetuksen 24 artiklassa säädetään vaatimustenvastaisuuksia koskevista korjaavista toimenpiteistä. Artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on vaatimustenvastaisuustilanteissa viipymättä vaadittava toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää toteuttamaan asianmukaiset ja oikeasuhtaiset korjaavat toimenpiteet. Artiklan 2 kohdassa on lueteltu neljä vaihtoehtoa, joista vähintään yksi on kuuluttava toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta tai kauppaa käyvältä vaadittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Sen voidaan katsoa osaltaan sisältävän kansallista liikkumavaraa käytettävissä olevien korjaavien toimenpiteiden suhteen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi korjausmääräyksestä, mikä vastaisi asetuksen 24 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä toimenpidettä. Edellä tarkoitetun 2 kohdan a alakohdassa viitataan kaikkien muodollisten vaatimustenvastaisuuksien, erityisesti 2 luvun vaatimusten noudattamatta jättämiseen korjaamiseen. On tarkoituksenmukaista, että toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuutta määrätä toimija noudattamaan asetusta ei rajata vain osaan asetuksen velvoitteita vaan korjausmääräyksen voisi antaa kaikissa asetuksen noudattamatta jättämisen tilanteissa.
Pykälässä säädettäisiin, että Ruokavirasto voi määrätä asettamassaan määräajassa toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan tai kauppaa käyvän korjaamaan toimintansa puutteet, jos Ruokavirasto havaitsee, että toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä ei ole noudattanut metsäkatoasetusta. Samoin Ruokavirasto voisi määrätä korjausmääräyksen, jos markkinoille saatettu, markkinoilla saataville asetettu tai viety tuote on vaatimustenvastainen. Korjausmääräyksessä olisi todettava, miten ja mihin määräaikaan mennessä toimijan olisi toimittava.
EU:n metsäkatoasetuksen tavoitteiden kannalta on tärkeää, että markkinoilla olevat tuotteet ovat asetuksen mukaisia, mikä tulisi ottaa huomioon myös korjausmääräykseen liittyvässä arvioinnissa. Jos Ruokavirastolle tulee tieto laiminlyönnistä, tulee sen arvioida sitä myös toimitusketjun metsäkatoasetuksen mukaisuuden varmistamisen kannalta. On tärkeää, että asiakirjat, joilla asetuksenmukaisuus osoitetaan ovat oikein tallennettu ja oikeilla tahoilla, kuten asetus edellyttää. Käytännössä Ruokavirasto voisi jättää korjausmääräyksen myös määräämättä, jos se esimerkiksi arvioi, että teko tai laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden vähäinen. Vähäisenä rikkomuksena voitaisiin pitää esimerkiksi viivästystä tietojen toimittamista koskevien velvoitteiden osalta. Ruokavirastolla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus antaa huomautus vähäisistä rikkomuksista. Toimijoita ohjaavat hallinnollisia pakkokeinoja kevyemmät toimenpiteet voivat joissain tilanteissa olla tarkoituksenmukaisia.
16 §. Kielto. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kiellosta. Säännös vastaisi pitkälti voimassa olevan puutavaralain 9 §:n 2 momentin sääntelyä. EU:n metsäkatoasetuksen 24 artiklassa säädetään vaatimustenvastaisuuksia koskevista korjaavista toimenpiteistä, mihin liittyen toimivaltaisten viranomaisten on vaatimustenvastaisuustilanteissa viipymättä vaadittava toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää toteuttamaan asianmukaiset ja oikeasuhtaiset korjaavat toimenpiteet. Artiklan 2 kohdassa on lueteltu neljä korjaavaa toimenpidettä. Pykälässä säädettävän kieltoa koskevan säännöksen voidaan katsoa vastaavan asetuksen 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan kieltoa koskevaa toimenpidettä. Väliaikaisesta kiellosta edellytetään säädettäväksi myös asetuksen 25 artiklan 2 kohdan e alakohdassa. Sen osalta asetuksessa viitataan vakavaan rikkomiseen tai toistuviin rikkomisiin. Kyseisen sääntelyn voidaan kuitenkin katsoa olevan osaltaan päällekkäistä 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa.
Pykälässä säädettäväksi ehdotettavan kiellon suhdetta 14 §:ssä säädettävään väliaikaiseen keskeyttämiseen on selostettu edellä 14 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Väliaikaisessa keskeyttämisessä on kyse välittömästä, väliaikaisesta toimenpiteestä, jonka kesto olisi 3 työpäivää tai 72 tuntia.
Kuten edellä 15 §:n perusteluissa on todettu, asetuksen 24 artiklan 2 kohdan a alakohdassa viitataan kaikkien muodollisten vaatimustenvastaisuuksien, erityisesti 2 luvun vaatimusten noudattamatta jättämiseen korjaamiseen. Näin ollen samoin kuin korjausmääräyksen osalta, myös kiellon osalta on tarkoituksenmukaista, että toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuutta määrätä toimija noudattamaan asetusta ei rajata vain osaan asetuksen velvoitteita vaan kiellon voisi antaa kaikissa asetuksen noudattamatta jättämisen tilanteissa, kun 15 §:ssä tarkoitettua korjausmääräystä ei ole noudatettu.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Ruokavirasto voisi kieltää toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää saattamasta markkinoille, asettamasta saataville markkinoilla tai viemästä sellaisia tuotteita, joiden osalta ei ole noudatettu 15 §:ssä tarkoitettua korjausmääräystä. Toimijan oikeusturvan kannalta keskeistä on, että kielto voitaisiin asettaa vasta sen jälkeen, kun korjausmääräystä ei ole asetetussa määräajassa noudatettu. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sellaisista tilanteista, joissa kielto voidaan kuitenkin antaa vaikkei Ruokavirasto olisi ensin antanut korjausmääräystä. Kyseiset rikkomukset ovat sen luonteisia, että korjausmääräystä ei lähtökohtaisesti voida pitää niiden osalta tarkoituksenmukaisena taikka tehokkaana. Kyseiset rikkomukset liittyisivät metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomiseen. Asetuksen 3 artiklaa voidaan pitää keskeisenä säännöksenä, sillä siinä säädetään edellytyksistä, jotka tuotteiden ja hyödykkeiden on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai viedä. Tämän myötä 3 artiklan rikkomisen osalta on tarkoituksenmukaista säätää mahdolliseksi asettaa kielto, vaikkei korjausmääräystä olisi annettu. Momentin 1 kohta koskisi EU:n metsäkatoasetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisen DD-vakuutuksen tai 4 a artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen antamatta jättämistä (vastaa 3 artiklan c alakohtaa). Momentin 2 kohdassa säädettäisiin tilanteesta, jossa tuotteet eivät ole 3 artiklan mukaisesti metsäkatoa aiheuttamattomia. Metsäkatoa aiheuttamaton määritellään asetuksen 2 artiklan 13 alakohdassa. Käytännössä se tarkoittaa, että tuotantoalue ei ole saanut olla metsäkadon eikä metsien tilan heikkenemisen kohteena 31.12.2020 jälkeen. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin siitä, että tuotteita ole tuotettu 2 artiklan 40 alakohdassa tarkoitetun tuotantomaan lainsäädännön mukaisesti. Se vastaisi metsäkatoasetuksen 3 artiklan b kohdassa säädettyä edellytystä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että kielto annetaan määräaikaisena ja sen voimassaoloaika voisi olla enintään kolme kuukautta. Mainittu kolmen kuukauden voimassaoloaika olisi pääsääntö. On kuitenkin olemassa tahoja, jotka kuuluvat metsäkatoasetuksen soveltamisen piiriin ja jotka saattavat kuitenkin vain satunnaisesti asetuksessa tarkoitettuja tuotteita markkinoille. Kolme kuukautta voimassa oleva kielto ei ole tehokas tapa puuttua esimerkiksi sellaisiin tilanteisiin, joissa tuotteita tuodaan markkinoille kausiluonteisesti. Pidempi määräaika tulisi siten kyseeseen silloin, kun asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattamisessa, markkinoilla saataville asettamisessa tai viennissä olisi muutamien kuukausien pituisia taukoja. Pykälän mukaan kiellon voimassaoloaika voisi näissä poikkeustapauksissa olla korkeintaan vuosi. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin myös, että kielto olisi viipymättä peruutettava, kun puutteet on korjattu Ruokaviraston hyväksymällä tavalla. Ruokaviraston hyväksymällä tavalla tarkoitetaan tässä sitä, että puutteet on olennaiselta osin korjattu Ruokaviraston antaman korjausmääräyksen mukaisesti. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto valvoisi pykälässä säädetyn kiellon noudattamista. Maahantuonnin sekä viennin osalta Ruokaviraston asettaman kiellon noudattamista valvoisi kuitenkin Tulli. Metsäkatoasetuksen 4 luvussa säädetyt tulliviranomaisen tehtävät kohdistuvat nimenomaan EU:n ulkopuolelta tuotaviin tai sinne vietäviin tavaroihin.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto voi 1 momentissa tarkoitetun kiellon lisäksi määrätä toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimijaa tai kauppaa käyvää poistamaan tuotteen markkinoilta sekä määrätä muista tuotteen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Markkinoilta poistamisella tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää toimitusketjussa olevan tuotteen asettaminen saataville markkinoilla. Toiminnanharjoittajaa voitaisiin esimerkiksi määrätä keräämään tuotteet takaisin vähittäismyynnistä. Momentin sääntelyllä selkeytettäisiin Ruokaviraston toimivaltuuksia metsäkatoasetuksen 24 artiklan 2 kohdan c kohdan sääntelyn soveltamisessa.
17 §. Hävittämismääräys. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Ruokaviraston oikeudesta määrätä tuotteen hävittämisestä. Pykälän 1 momentin mukaisesti edellytykset Ruokaviraston oikeudesta määrätä hävittämisestä olisi tiukat. Pykälän mukaan, jos Ruokavirasto katsoo, että 14–16 §:ssä tarkoitettuja kieltoja ja määräyksiä ei voida pitää riittävinä sen varmistamiseksi, että EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden vastaista tuotetta ei saateta markkinoille, aseteta saataville markkinoilla tai viedä, Ruokavirasto voisi määrätä toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan, kauppaa käyvän tai Tullin hallussa olevan tuotteen hävitettäväksi taikka määrätä, miten tuotteen suhteen muutoin on meneteltävä.
Hävittämismääräys tulisi käytännössä kysymykseen harvoin. Hävittämismääräys on ankara toimenpide. Koska EU:n metsäkatoasetuksen noudattamisessa on kyse tuotteiden metsäkatovapaan toimitusketjun osoittamisesta, eikä esimerkiksi turvallisuudesta ja terveydestä, tulisi hävittämismääräys tulla kyseeseen vain hyvin poikkeuksellisesti. Määräyksessä tavoitteena olisi estää vaatimustenvastaisen tuotteen jakelu markkinoille. Hävittämismääräyksen asemesta Ruokavirasto voisi myös määrätä, miten tuotteen suhteen on muutoin meneteltävä. Mikäli toimijan tai kauppaa käyvän olisi mahdollista esimerkiksi käyttää tuotteen vaatimustenmukaiset osat, viranomaisen olisi mahdollista ottaa tämä määräystä harkitessaan huomioon. Ruokavirasto voisi myös määrätä tuotteen lahjoittamisesta hyväntekeväisyyteen taikka yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin, jos se katsoisi sen tarkoituksenmukaiseksi. EU:n metsäkatoasetuksen 24 artiklassa säädetään korjaavista toimenpiteistä. Artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan korjaaviin toimenpiteisiin voisi kuulua myös asianomaisen tuotteen lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen tai yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tai, jos tämä ei ole mahdollista, sen hävittäminen jätehuoltoa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.
Lähtökohtana on, että hävittämismääräyksen perusteella toimija tai kauppaa käyvä itse hoitaa hävittämisen ja osoittaa esimerkiksi tositteella Ruokavirastolle määräystä noudatetun. Jos toimija tai kauppaa käyvä ei noudattaisi määräystä, Ruokavirasto voisi viime kädessä teettää toimet uhkasakkolain (1113/1990) mukaisesti, mistä säädettäisiin jäljempänä 19 §:ssä.
18 §. Yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettelyn kielto. EU:n metsäkatoasetuksen 13 artiklassa säädetään yksinkertaistetusta asianmukaisen huolellisuuden menettelystä. Artiklan 1 kohdan mukaan toimijoiden ei tarvitse täyttää asetuksessa säädettyjä riskinarviointi- ja riskinvähentämisvelvoitteita sellaisissa tilanteissa, kun hyödykkeet ja tuotteet on tuotettu alhaisen riskin maissa. Metsäkatoasetuksen 25 artiklassa säädetään puolestaan seuraamuksista. Artiklan mukaan jäsenvaltion on vahvistettava säännöt, joita sovelletaan, jos toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat tai kauppaa käyvät rikkovat EU:n metsäkatoasetusta, mihin liittyen artiklan 2 kohdassa on lista seuraamuksista. Artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädetään kiellosta noudattaa 13 artiklassa säädettyä yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä, jos kyseessä on vakava rikkominen tai toistuvat rikkomiset. Tästä kiellosta säädettäisiin ehdotetussa pykälässä. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto voisi asettaa toimijalle tällaisen kiellon. Kyse ei olisi ehdottomasta markkinoille saattamista tai vientiä koskevasta kiellosta, vaan nimenomaan kiellosta hyödyntää kevennettyä asianmukaisen huolellisuuden menettelyä (due diligence).
Ruokavirasto voisi asettaa kiellon vain niissä tilanteissa, kun kyse olisi vakavasta rikkomisesta tai toistuvista rikkomisista. Rikkomuksina kyseeseen voisivat tulla EU:n metsäkatoasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyn yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä koskevan varmistamis- tai arviointivelvoitteen laiminlyönti. Samoin rikkomuksena voisi tulla kyseeseen artiklan 2 kohdassa säädetyn toimintavelvoitteen laiminlyönti. Sen mukaan toimijan on täytettävä asetuksen 10 ja 11 artiklan mukaiset riskinarviointi- ja riskinvähentämisvelvoitteet, jos sen tietoon tulee merkityksellisiä tietoja, joiden mukaan tuotteet eivät olisi asetuksen mukaisia. Lisäksi olisi toimitettava kaikki asiaa koskevat tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle. Rikkomuksena voisi tulla kyseeseen myös asetuksen 13 artiklan 1 kohdan asiakirjojen saataville asettamisvelvoite. Voitaneen esimerkiksi katsoa, että jos toimija on toimittanut toimivaltaiselle viranomaiselle vain osan 1 tai 2 kohdan tiedoista tai toimittanut tiedot viiveellä, ei kyse olisi pykälässä tarkoitetusta vakavasta rikkomisesta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kielto olisi viipymättä peruutettava, kun puutteet on korjattu Ruokaviraston hyväksymällä tavalla. Ruokaviraston hyväksymällä tavalla tarkoitetaan tässä sitä, että puutteet on olennaiselta osin korjattu.
Metsäkatoasetuksen 13 artiklassa säädettyä yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettelyä tultaneen käytännössä hyödyntämään paljon. Se huomattavasti keventää toimijan ja kauppaa käyvän asianmukaisen huolellisuuden velvoitteita. Tähän voi sen myötä liittyä myös mahdollisia väärinkäytöksiä ja sen myötä voidaan pitää perusteltuna, että 19 §:ssä säädettäisiin mahdollisuudesta asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakko. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa. Pykälän 3 momentin mukaan kiellon noudattamista valvoisi Ruokavirasto.
19 §. Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston mahdollisuudesta tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakkolain tarkoittamalla uhkasakolla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla.
Uhkasakkolain 10 §:n mukaan uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi, jos kieltoa tai päätöstä ei ole noudatettu ja jos noudattamatta jättämiseen ei ole pätevää syytä. Asianosaiselle eli tässä tapauksessa toimijalle, toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle tai kauppaa käyvälle tulee uhkasakkolain 22 §:n mukaisesti varata tilaisuus selityksen antamiseen siten kuin hallintolain 34 §:ssä säädetään. Voidaan katsoa, että uhkasakon maksamisen uhka lienee useimmiten riittävä tehoste saada toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä viimeistään ryhtymään toimiin puutteiden korjaamiseksi, joten uhkasakon maksamiseen jouduttaneen turvautumaan hyvin harvoin.
Vastaavasti teettämisuhan määrää täytäntöön pantavaksi uhan asettanut viranomainen noudattaen, mitä uhkasakosta uhkasakkolain 10 §:n 1 momentissa ja 13 §:ssä säädetään. Asianosaista on kuultava hallintolain 34 §:n mukaan ennen teettämisuhan asettamista ja täytäntöön pantavaksi määräämistä.
Keskeyttämisuhan määrää täytäntöön pantavaksi uhan asettanut viranomainen noudattaen, mitä uhkasakosta 10 §:n 1 momentissa ja 13 §:ssä säädetään. Ruokavirasto voisi itse huolehtia keskeyttämisestä suorittamalla tarpeelliset toimet itse tai antamalla ne muun viranomaisen tai yksityisen suoritettavaksi. Poliisin on tällöin annettava tarpeellista virka-apua.
Viranomaisen hallintopakkokeinoja voidaan käyttää toisiaan tukien. Esimerkiksi jos uhkasakon asettaminen ja tuomitseminen osoittautuu riittämättömäksi, olisi mahdollista siirtyä käyttämään keskeyttämisuhkaa. Edellä 14 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen keskeyttämisen osalta uhkasakkolaissa tarkoitetut menettelyt eivät välttämättä olisi tarkoituksenmukaisia, koska sen osalta kyse on välittömästi tehtävästä kiireellisestä toimenpiteestä.
20 §. Rikkomusmaksu. Metsäkatoasetuksen 25 artiklassa säädetään seuraamuksista. Asetuksen 25 artiklan 1 kohta sisältää yleisluontoisen seuraamussäännöksen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimijat ja kauppaa käyvät rikkovat metsäkatoasetusta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Tämän lisäksi artiklan 2 kohdassa säädetään, että 1 kohdassa säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisten seuraamusten on käsitettävä kohdassa listattuja seuraamuksia, joita ovat sakot, tuotteiden menetetyksi tuomitseminen, tulojen menetetyksi tuomitseminen, julkisten hankintojen sekä julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkeminen, väliaikainen kielto ja kielto noudattaa yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä. Artikla ei kuitenkaan edellytä, että jokaisesta asetuksen velvoitteen rikkomisesta olisi voitava määrätä kaikki mainitut seuraamukset. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklaan ja hallinnollisiin sanktioihin liittyvää kansallisen liikkumavaran käyttämistä on arvioitu edellä luvussa 4.1.4.
Ehdotetun lain 4 luvussa säädettäisiin rangaistusluonteisista hallinnollisista seuraamuksista eli hallinnollisista sanktioista. Hallinnollisena sanktiona voidaan lähtökohtaisesti pitää hallintopäätökseen perustuvaa seuraamusta, joka on asiallisesti rinnastettavissa rikosoikeudelliseen rangaistukseen ja jonka hallintoviranomainen määrää lain rikkomisen johdosta luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Toisin kuin voimassa olevassa puutavaralaissa, ehdotetussa laissa ei säädettäisi rikosoikeudellisista seuraamuksista vaan seuraamukset olisivat hallinnollisia seuraamuksia. Seuraamusmaksuista säätäminen perustuisi ehdotetun lain osalta metsäkatoasetuksen 25 artiklan 1 kohdan sekä 2 kohdan a alakohdan velvoitteisiin. EU:n ympäristörikosdirektiivi edellyttää kuitenkin säädettäväksi rikosoikeudellisista seuraamuksista liittyen EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomiseen. Sen johdosta ympäristödirektiivin täytäntöönpanoon liittyen on ehdotettu rikoslain 48 a luvussa säädettäväksi uudet metsäkatorikosta koskeva 3 c § ja törkeää metsäkatorikosta koskeva 3 d §. Metsäkatorikoksena rangaistavaa olisi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta metsäkatoasetuksen 3 artiklassa säädetyn kiellon vastaisesti saattaa Euroopan unionin markkinoille, asettaa saataville unionin markkinoilla tai viedä unionin markkinoilta muu kuin vähäinen määrä metsäkatoasetuksessa tarkoitettua hyödykettä tai tuotetta. Ympäristödirektiivin täytäntöönpanoa on kuvattu tarkemmin edellä luvussa 3.1.5.
Hallinnollisen sanktion nimikkeen tulisi vastata mahdollisimman hyvin myös sen kohteena olevaa tekoa. Nimikettä ”seuraamusmaksu” käytetään yleensä vakavammista lainsäädännön rikkomuksista ja laiminlyönneistä määrättävästä sanktiosta, kun taas vähäisempien rikkomusten perusteella määrättävistä sanktioista käytetään useimmiten nimikettä ”rikkomusmaksu”, ”rikemaksu” tai ”virhemaksu”. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin rikkomusmaksusta, joka koskisi vähäisempiä rikkomuksia. Ehdotetussa 23 §:ssä säädettäisiin puolestaan hallinnollisesta seuraamusmaksusta, joka liittyisi vakavampiin rikkomuksiin. Hallinnollisista sanktioista säädettäessä yleisenä lähtökohtana tulisi olla sen viimesijaisuus suhteessa muihin samasta rikkomuksesta määrättäviin hallinnollisiin seuraamuksiin. Ehdotetussa laissa on edellä olevissa pykälissä säädetty muun muassa korjausmääräyksestä ja kiellosta, jotka ovat Ruokavirastolla ensisijaisia keinoja puututtaessa rikkomuksiin.
EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan seuraamussäännös on muotoilultaan yleisluonteinen. Tällöin rikkomusmaksu tai seuraamusmaksu ei välttämättä ole tarpeen kaikkien EU-säädöksen velvoitteiden vastaisista teoista tai laiminlyönneistä, eikä välttämättä edes mahdollinen. Näin on esimerkiksi niiltä osin kuin asetuksen velvoitteet ovat luonteeltaan epätäsmällisiä tai velvoitteiden rikkomista voidaan pitää merkitykseltään vähäisinä sääntelyn tavoitteet huomioiden. Näin ollen rikkomusmaksu säädettäisiin seuraamukseksi vain niiden tekojen tai laiminlyöntien osalta kuin sitä voidaan pitää välttämättömänä ja oikeasuhtaisena. Lisäksi kaksoisrangaistavuuden kiellon johdosta on rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten osalta huolehdittava siitä, ettei samasta teosta voida määrätä useampia rangaistusluonteisia seuraamuksia. Kaksoisrangaistavuuden kielto on ehdotetussa sääntelyssä otettu huomioon niin, että rikkomusmaksussa ja ehdotetun lain 23 §:ssä tarkoitetussa hallinnollisessa seuraamusmaksussa ei olisi säädetty samoista rikkomuksista. Vähäisemmistä rikkomuksista olisi seuraamuksena lähtökohtaisesti rikkomusmaksu ja vakavammista rikkomuksista hallinnollinen seuraamusmaksu. Toisaalta osa rikkomuksista on katsottava sellaisiksi, ettei perusoikeuksien rajoitusedellytykset huomioon ottaen niiden osalta ole perusteita säätää lainkaan rangaistusluontoisia hallinnollisia seuraamuksia. Samoin kaksoisrangaistavuuden kielto on otettu huomioon niin, että rikkomusmaksua tai hallinnollista seuraamusmaksua ei esitetä säädettäväksi EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomisesta, mistä on tarkoitus erikseen säätää rikosoikeudellinen seuraamus rikoslaissa EU:n ympäristörikosdirektiivin edellyttämällä tavalla.
Syyttömyysolettama kuuluu perustuslain 21 §:ssä säädettyihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeisiin. Sen keskeisenä sisältönä on, että todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle eikä epäillyn tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Syyttömyysolettama tulee lähtökohtaisesti noudatettavaksi myös rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastuvan hallinnollisen sanktion määräämisessä. Keskeinen oikeusvaltiollinen vaatimus siten on, että hallinnollinen sanktio tulee kohdistaa nimenomaan rikkomuksen tekijään ja viranomaisen on esitettävä riittävä näyttö seuraamuksen määräämiseksi. Sekä rikkomusmaksun että hallinnollisen seuraamusmaksun osalta kyseeseen tulisi syyksiluettavuuteen pohjautuva arvio, joten sanktio edellyttäisi kohteena olevalta tahallisuutta tai huolimattomuutta. Kun otetaan huomioon, että Ruokavirastolla olisi käytössään myös laajat hallinnolliset seuraamukset kuten korjausmääräys ja kielto, voidaan esitettyä sääntelytapaa pitää riittävänä ja tarkoituksenmukaisena.
Syyttömyysolettama huomioon ottaen rikkomusmaksun määräämisessä voidaan pitää lähtökohtana, että toimivaltaisella viranomaisella eli Ruokavirastolla on vastuu rikkomuksen tai laiminlyönnin riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä sen toteennäyttämisestä. Viranomaisen selvitysvastuusta säädetään hallintolain 31 §:ssä. Mainitun säännöksen mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimijalle määrättävästä rikkomusmaksusta, kun ne tahallaan tai huolimattomuudesta rikkovat momentissa määriteltyjä asetuksen kohtia. Lainsäädäntöön ei tule ottaa säännöksiä voimakkaammista ohjauksen ja valvonnan keinoista kuin rikkomuksen vakavuus ja muut asiaan vaikuttavat seikat kussakin tapauksessa välttämättä edellyttävät. Momentissa yksilöitäisiin kyseeseen tulevat rikkomukset viittaamalla EU:n metsäkatoasetuksen artiklojen kohtiin. Rikkomusten yksilöinnin yksityiskohtaisuutta on arvioitu siitä näkökulmasta, että ne täyttäisivät laillisuusperiaatteen vaatimukset. Laillisuusperiaatteen mukaisesti hallinnollisten sanktioiden osalta tulisi käydä yksiselitteisesti ilmi, minkä lainsäädännön vastaisista teoista tai laiminlyönneistä voi olla seuraamuksena sanktio. Lisäksi sanktioitavat teot ja laiminlyönnit on laissa luonnehdittava niiden yksilöimiseksi. Erityisen tärkeää on, että säännökset antavat sääntelyn kohteena oleville riittävän ennustettavuuden sanktioiden määräämisestä. Näiden vaatimusten voidaan pykälään sisältyvien yksityiskohtaisten viittausten myötä katsoa täyttyvän.
Momentin 1 kohdan a alakohdassa säädettäisiin metsäkatoasetuksen 4 artiklan 5 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Ruokavirasto voisi määrätä rikkomusmaksun toimijalle, joka laiminlyö kyseisen ilmoitusvelvollisuuden. Kyse olisi tilanteesta, jossa toimijan tietoon tulisi uusia tietoja, jotka viittaisivat sellaisen tuotteen asetuksen vastaisuuteen, jonka toimija on saattanut markkinoille. Asiasta tulisi välittömästi ilmoittaa asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille sekä toimitusketjussa alempana sijaitseville toimijoille ja kauppaa käyvälle, joille tuote on toimitettu. Momentin 1 kohdan b alakohta koskisi puolestaan asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa säädetyn tietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyöntiä. Asetuksen 4 artiklan 7 kohta koskee tietojen toimittamista toimitusketjussa alempana sijaitseville toimijoille ja toimitusketjussa alempana sijaitseville kauppaa käyville. Kun otetaan huomioon rangaistusluonteiseen seuraamussääntelyyn liittyvät välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset, voidaan a ja b alakohdissa tarkoitettuja rikkomuksia pitää rikkomusmaksun kannalta perusteluina. Mainittujen alakohtien velvoitteet liittyvät osaltaan tuotteen alkuperäketjun selvittämiseen ja varmistamiseen. Jos toimija ei huolehdi omalta osaltaan tuotteen alkuperätiedon oikeellisuuden osoittamiseen liittyvien tietojen toimittamisesta eteenpäin, voidaan sitä pitää asetuksen tavoitteiden kannalta moitittavana.
Momentin 1 kohdan c alakohdassa säädettäisiin asetuksen 12 artiklan 5 kohdan laiminlyönnistä. Se koskee asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvien asiakirjojen 5 vuoden säilytysvelvollisuutta sekä toimittamista pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle. Momentin 1 kohdan d alakohta liittyy asetuksen 13 artiklaan, joka koskee yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä ja liittyy tuotantomaan riskiluokkaan. Kyseisessä alakohdassa säädettäisiin 13 artiklan 2 kohdan toimintavelvoitteen laiminlyönnistä. Se liittyy tilanteeseen, jossa tulee uusia tietoja, jotka viittaavat siihen, ettei tuote täyttäisikään 13 artiklan vaatimuksia tai että asetusta kierretään.
Edellä c-d alakohdissa kuvattujen laiminlyöntien voidaan katsoa perustelluksi sisältyä rikkomusmaksua koskevaan säännökseen, sillä ne liittyvät asianmukaisen huolellisuuden ja sitä koskevan järjestelmän todentamiseen. Momentin 1 kohdan d alakohta liittyy erityisesti yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettelyn varmistamiseen ja arviointiin. Jotta tuotteiden alkuperäketjut voidaan todentaa, siihen liittyy asianmukaisesti toteutettu asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä. Jos yksi taho ketjussa ei toteuta omaa osaansa EU:n metsäkatoasetuksen vaatimuksista, on sillä vaikutuksia ketjussa alempana sijaitseviin toimijoihin ja kauppaa käyviin.
Pykälän 1 momentin 2 kohta koskisi edelleen asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksia. Metsäkatoasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan toimijoiden on kerättävä tietoja, asiakirjoja ja dataa, jotka osoittavat, että tuotteet ovat asetuksen 3 artiklan mukaisia, ja tätä varten artiklassa yksilöityjä tietoja on säilytettävä viiden vuoden ajan. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin näiden velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Tuotteen alkuperän todentamisen kannalta 2 kohdan rikkomuksia voidaan pitää sen verran merkittävinä, että niiden osalta on perustelua säätää seuraamukseksi rikkomusmaksu.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muita toimijoita kuin alkutuotannon mikro- tai pientoimijoita koskevasta rikkomusmaksusta. Näin ollen pykälän 1 momentissa säädettäisiin kaikkia toimijoita koskevista rikkomusmaksuista ja 2 momentissa rikkomusmaksusta, joka koskee vain muita kuin alkutuotannon mikro- tai pientoimijoita. Momentin 1 kohdan a alakohdassa säädettäisiin metsäkatoasetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn tietojen säilyttämisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan DD-vakuutusta koskevia tietoja on säilytettävä 5 vuoden ajan vakuutuksen toimittamisesta EUDR-tietojärjestelmään. Kun otetaan huomioon rangaistusluonteiseen seuraamussääntelyyn liittyvät välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset, voidaan a alakohdassa tarkoitettua rikkomusta pitää rikkomusmaksun kannalta perusteluina. Kyseinen velvoite liittyy osaltaan tuotteen alkuperäketjun selvittämiseen ja varmistamiseen. Jos toimija ei huolehdi omalta osaltaan tuotteen alkuperätiedon oikeellisuuden osoittamiseen liittyvien tietojen toimittamisesta eteenpäin, voidaan sitä pitää asetuksen tavoitteiden kannalta moitittavana.
Momentin 1 kohdan b alakohdassa säädettäisiin asetuksen 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista dokumentointi- ja tarkistamisvelvoitteiden ja saataville asettamisvelvoitteen laiminlyönnistä. Asetuksen 10 artiklassa säädetty riskinarviointi on dokumentoitava ja tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Lisäksi se on saatettava pyydettäessä toimivaltaisen viranomaisen saataville. Vastaavasti momentin 1 kohdan c alakohdassa säädettäisiin 11 artiklan mukaisten dokumentointi ja tarkistamisvelvoitteiden sekä toimivaltaiselle viranomaiselle saataville asettamisvelvoitteen laiminlyönnistä. Asetuksen 11 artikla koskee riskien vähentämistä. Momentin 1 kohdan d alakohdassa säädettäisiin EU:n metsäkatoasetuksen 12 artiklan 2 kohdan velvoitteiden laiminlyönnistä. EU:n metsäkatoasetuksen 12 artiklassa säädetään asianmukaisen huolellisuuden järjestelmästä. Artiklan 2 kohdan mukaan järjestelmää on tarkasteltava vähintään kerran vuodessa, sitä on päivitettävä ja lisäksi päivityksiä koskevat tiedot on säilytettävä viiden vuoden ajan. Edellä b-d alakohdissa kuvattujen laiminlyöntien voidaan katsoa perustelluksi sisältyä rikkomusmaksua koskevaan säännökseen, sillä ne liittyvät asianmukaisen huolellisuuden ja sitä koskevan järjestelmän todentamiseen. Jotta tuotteiden alkuperäketjut voidaan todentaa, siihen liittyy asianmukaisesti toteutettu asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä.
Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin puolestaan asetuksen 10 artiklaan sisältyvien riskinarvioinnin tekemistä ja riskinarvioinnin perusteiden huomioon ottamista koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa on kuvattu asioita, joita riskinarvioinnissa erityisesti olisi otettava huomioon. Tuotteen alkuperän todentamisen kannalta 2 kohdan rikkomista voidaan pitää merkittävänä, joten sen osalta olisi perustelua säätää seuraamukseksi rikkomusmaksu.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa ja kauppaa käyvää koskevasta rikkomusmaksusta. Ruokavirasto voisi määrätä rikkomusmaksun, jos toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo momentissa määriteltyjä asetuksen kohtia. Momentin 1 kohta koskisi asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tietojen keräämis- ja säilyttämisvelvollisuutta. Se tarkoittaisi DD-vakuutusten viitenumeroiden tai ilmoitusten tunnisteiden keräämistä ja säilyttämistä kuitenkin vain siinä tapauksessa, että niiden toimittaja on toimija. Momentin 2 kohdan mukaan rikkomusmaksu voisi tulla kyseeseen myös niissä tilanteissa, kun toimitusketjussa alempana sijaisteva toimija tai kauppaa käyvä laiminlyö noudattaa metsäkatoasetuksen 5 artiklan 5 kohdassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Asetuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaan, mikäli toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle tai kauppaa käyvälle tulee tieto, että on riski, ettei sen markkinoille saattama tai markkinoilla saataville asettama tuote ole asetuksen mukainen, on kyseisen tahon välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille sekä toimitusketjussa alempana sijaitseville toimijoille ja kauppaa käyville, joille se on toimittanut asianomaisia tuotteita.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin rikkomuksesta sellaiselle toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle tai kauppaa käyvällä, joka ei ole pk-yritys. Kyse olisi EU:n metsäkatoasetuksen 5 artiklan 6 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta. Asetuksen 5 artiklan 6 kohdan mukaan jos sellaiset toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat tai kauppaa käyvät, jotka eivät ole pk-yrityksiä, saavat merkityksellisiä tietoja, jotka viittaavat siihen, että asianomainen tuote ei ole asetuksen mukainen, ennen asianomaisten tuotteiden markkinoille saattamista, asettamista saataville markkinoilla tai vientiä, niiden on välittömästi ilmoitettava asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa ne aikovat saattaa asianomaisen tuotteen markkinoille tai asettaa sen saataville markkinoilla tai joista ne aikovat sen viedä. Pykälän 3 ja 4 momentissa sanktioituja velvoitteita voidaan pitää tuotteen alkuperäketjun näkökulmasta keskeisinä velvoitteita. Näin ollen pykälän 3 ja 4 momentissa kuvattuja toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan ja kauppaa käyvän velvoitteiden sanktiointia rikkomusmaksulla voidaan pitää oikeasuhtaisena seuraamuksena, jolla voidaan nähdä myös erityis- ja yleisestävää vaikutusta.
Edelleen pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että rikkomusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli 2 vuotta. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin lisäksi rikkomusmaksun täytäntöönpanosta, mihin liittyen ehdotetaan sovellettavaksi sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Tämän osalta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös ehdotetun lain mukaisten seuraamusmaksujen perimisestä eli myös rikkomusmaksun perimisestä. Lähtökohtana tällöin on, että rikkomusmaksu olisi pantavissa täytäntöön vasta lainvoimaisen päätöksen perusteella. Sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa tarkoitettujen seuraamusten täytäntöönpanosta huolehtii Oikeusrekisterikeskus.
21 §. Rikkomusmaksun määrä. Pykälässä säädettäisiin rikkomusmaksun määrästä. Pykälän mukaan rikkomusmaksun määrä olisi luonnollisille henkilöille 300 euroa ja oikeushenkilöille kokoluokasta riippuen 500, 1 000, 2 000 tai 3 000 euroa. Kyseessä olisi kiinteä euromääräinen maksu, jonka Ruokavirasto voisi määrätä maksettavaksi edellä 20 §:n tarkoitetuissa rikkomustilanteissa. Kiinteä, etukäteen valmiiksi määritelty summa nopeuttaisi asian käsittelyä Ruokavirastossa verrattuna siihen tilanteeseen, että rikkomusmaksun kohdalla säädettäisiin maksun minimi- ja maksimimäärästä ja Ruokavirasto yksittäistapauksittain arvioisi ja päättäisi maksun suuruuden. Kun otetaan huomioon, että rikkomusmaksu, kuten myös hallinnollinen seuraamusmaksu olisivat käytännössä toissijaisia seuraamuksia laissa säädettyjen muiden hallinnollisten seuraamusten jälkeen, voidaan kiinteää euromääräistä maksua pitää tarkoituksenmukaisena. Vertailukohtana rikkomusmaksun määrän osalta voidaan pitää esimerkiksi yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetun lain 50 §:ssä säädettyä rikkomusmaksua, joka on vähintään 100 tai 300 euroa ja luonnollisille henkilöille enintään 5000 euroa tai 25 000 euroa sekä oikeushenkilöille enintään 10 000 euroa ja 50 000 euroa.
Hallinnollisia sanktioita koskevan sääntelyn on täytettävä oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Seuraamuksen tulee näin ollen olla oikeassa suhteessa teon laatuun tai sen haitallisuuteen nähden. Maksun tulee toisaalta olla sen kohteena olevalle riittävän tuntuva, jotta sillä saavutetaan sanktiojärjestelmältä vaadittava yleis- ja erityisestävyys. Tästä syystä rikkomusmaksun suuruutta esitetään porrastettavan oikeushenkilöiden kokoluokan perusteella. Pykälässä säädettäisiin rikkomusmaksun suuruuden määräytymisperusteista oikeushenkilöille, jotka ovat kirjanpitolain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja kirjanpitovelvollisia. Maksun määrän porrastus perustuisi kirjanpitolain 4 a – 4 c §:ssä säädettyihin mikroyritystä, pienyritystä, keskisuurta yritystä ja suuryritystä koskeviin raja-arvoihin. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että rikkomusmaksun määrä olisi mikroyritykselle 500 euroa, pienyritykselle 1000 euroa, keskisuurelle yritykselle 2000 euroa ja suurelle yritykselle 3000 euroa. Yrityksen luokka arvioitaisiin viimeisimmän valmistuneen tilinpäätöksen perusteella. Jos liiketoiminta on vasta aloitettu eikä tilinpäätöstä ole saatavissa, yrityksen luokka arvioidaan muun saatavan selvityksen perusteella. Ehdotetut maksun suuruudet huomioivat toimijoiden taloudellisen aseman, jolloin maksujen voidaan katsoa olevan ennaltaehkäiseviä ja oikeasuhtaisia. Lisäksi maksun oikeasuhtaisuutta varmistetaan sillä, että luonnolliselle henkilölle määrättävä maksu olisi oikeushenkilöille määrättäviä pienempi.
22 §. Rikkomusmaksun määräämättä jättäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi 20 §:ssä säädetyn rikkomusmaksun määräämättä jättämisestä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että Ruokaviraston tulee jättää rikkomusmaksu määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos rikkomusmaksun määrääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Seuraamusmaksuja koskevan sääntelyn osalta on yleisesti katsottu, että sääntelyn tulee lähtökohtaisesti mahdollistaa seuraamuksen määräämättä jättäminen rikkomuksen vähäisyyden vuoksi tai jos menettelyä olisi pidettävä muusta syystä kohtuuttomana. Samoin seuraamuksen määräämättä jättäminen voisi käytännössä tulla kyseeseen anteeksiannettavien rikkomusten osalta sekä tilanteessa, jossa seuraamusmaksun määrääminen johtuu maksuvelvollisesta riippumattomista syistä. Tällainen tilanne voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun EU:n metsäkatoasetuksessa säilytettäväksi määrätyt dokumentit eivät ole toimijan tai kauppaa käyvän hallussa, mutta niiden puuttumiseen on johtaneet sellaiset syyt, joiden ei voida katsoa johtuvan kyseisestä toimijasta tai kauppaa käyvästä. Rikkomusmaksun olosuhteiden kohtuullisuutta arvioitaessa voisi merkitystä olla myös esimerkiksi tekijän taloudellisella asemalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viranomaistoiminnan rajaamisesta rikkomusmaksusääntelyn ulkopuolelle, Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa lausuntokäytännössään katsonut seuraamusmaksusääntelyn ulottamisen viranomaistoimintaan valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi (esim. PeVL 32/2026 vp ja 40/2026 vp). Viranomaisia sitoo perustuslain 2 §:n 3 momentin mukainen hallinnon lainalaisuusperiaate, ja viranomaisten on noudatettava hallinnon yleislakeja. Virkamiehen asemaan kuuluu perustuslain 118 §:n mukaisesti virkavastuu työssä tehdyistä virheistä. Viranomaisen toiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toiminta on lisäksi budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainen kuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtävänsä. Näin ollen rikkomusmaksun määräämistä viranomaiselle ei voida pitää perusteltuna.
Momentissa säädettäisiin, että rikkomusmaksua ei voida määrätä valtion viranomaiselle, valtion liikelaitokselle, kunnalliselle viranomaiselle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, itsenäiselle julkisoikeudellisille laitokselle, tasavallan presidentin kanslialle eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle eikä niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille ja muille elimille. Säännöksen muotoilu on verraten vakiintunut säädettäessä poikkeuksesta olla määräämättä seuraamusmaksu viranomaiselle. Se on ollut ensimmäisen kerran tietosuojalain 24 §:n 4 momentissa ja sen jälkeen eräissä muissa laeissa, kuten eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain
(810/2026)
48 §:n 4 momentissa. On hyvä huomata, että esimerkiksi valtion maiden osalta Metsähallitus Metsätalous Oy hoitaa ja käyttää liiketoiminnan piirissä olevia PEFC-sertifioituja valtion metsiä. Näin ollen, kun kyseessä on osakeyhtiö, se ei olisi momentissa säädettävän poikkeuksen piirissä.
Jäljempänä luvussa 12.12 arvioidaan tarkemmin seuraamusmaksun määräämistä viranomaiselle perustuslain sekä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kannalta.
23 §. Hallinnollinen seuraamusmaksu. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jota rikkomusmaksuun verrattuna sovellettaisiin vakavampien rikkomusten kohdalla. Kuten rikkomusmaksu myöskään hallinnollinen seuraamusmaksu ei sisälly voimassa olevan puutavaralain seuraamussäännöksiin. Edellä 20 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on kuvattu tarkemmin hallinnollisten sanktioiden periaatteita tämän lain yhteydessä tehtyjen ratkaisujen näkökulmasta sekä EU:n metsäkatoasetuksen seuraamussääntelyä. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklaan ja hallinnollisiin sanktioihin liittyvää kansallisen liikkumavaran käyttämistä on arvioitu edellä luvussa 4.1.4.
Hallinnollista seuraamusmaksua voidaan kaiken kaikkiaan pitää huomattavana seuraamuksena. Hallinnollista seuraamusmaksua esitetään seuraamukseksi EU-sääntelyn johdosta. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohta edellyttää jäsenvaltioita säätämään sakkorangaistuksesta, jonka enimmäismäärän oikeushenkilön kohdalla olisi oltava vähintään 4 prosenttia liikevaihdosta. Koska liikevaihtoon sidottua sanktiota ei Suomessa katsota yhteensopivaksi rikosoikeudellisen järjestelmän kanssa, ehdotetaan EU:n metsäkatoasetusta täydennettäväksi nimenomaan hallinnollisella seuraamusmaksulla.
Pykälän 1 momentissa olisi säännökset toimijalle määrättävästä hallinnollisesta seuraamusmaksusta.
Momentin 1 kohdan mukaan Ruokavirasto voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun sellaiselle toimijalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö EU:n metsäkatoasetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen perustaa asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä ja pitää se ajan tasalla. Asetuksen 12 artiklassa säädetty asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän vaatimus on keskeinen asetuksen tavoitteiden kannalta ja asetuksen noudattamisen osoittamisen näkökulmasta. Järjestelmän avulla varmistetaan ja osoitetaan asetuksen 8 artiklassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden noudattaminen. Asianmukaiseen huolellisuuteen sisältyy asetuksen 9 artiklan tietovaatimukset, 10 artiklan riskinarviointi ja 11 artiklan riskiä vähentävät toimenpiteet. Metsäkatoasetus muodostuu kahdesta keskeisestä velvoitteesta, joilla tuotteen asetuksen mukaisuus varmistetaan. Toinen niistä on DD-vakuutus tai yksinkertaistettu ilmoitus ja toinen keskeinen elementti on asianmukaisuuden huolellisuuden noudattaminen, mistä on yksityiskohtaiset säännökset asetuksen 8–11 artikloissa. Metsäkatoasetuksen 12 artiklassa säädetään asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien, raportoinnin ja tietojen kirjaamisen käyttöönotosta ja ylläpidosta eli käytännössä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmästä. Artiklan 1 kohdan mukaan järjestelmä on perustettava ja sitä on pidettävä ajan tasalla. Hallinnollisen seuraamusmaksun sanktiota voidaan pitää 12 artiklan 1 kohdan rikkomisen yhteydessä oikeasuhtaisena ja myös välttämättömänä, kun otetaan huomioon asetuksen tavoitteet. Samoin voidaan katsoa, että laillisuusperiaatteen vaatimusten mukaisesti rikkomus olisi yksilöity momentissa yksityiskohtaisesti ja se ei olisi päällekkäinen rikkomusmaksua koskevan sääntelyn kanssa.
Momentin 2 kohdassa säädettäisiin asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyn yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä koskevan varmistamis- ja arviointivelvoitteen laiminlyönnistä. Yksinkertaistettu asianmukaisen huolellisuuden menettely liittyy tuotantomaan riskiluokkaan. Jos soveltaa yksinkertaistettua menettelyä on velvollisuus varmistaa, että toimitusketju on 13 artiklan vaatimusten mukainen. Käytännössä se tarkoittaa sen varmistamista, että kaikki hyödykkeet ja tuotteet on tuotettu sellaisissa maissa tai maan osissa, jotka on luokiteltu alhaisen riskin maiksi tai maiden osiksi arvioituaan 13 artiklan 1 kohdassa kuvaillut riskit. Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan laiminlyömisen voidaan katsoa perustelluksi sisältyä rikkomusmaksua koskevaan säännökseen, sillä se liittyy tuotteen alkuperän todentamiseen. On perusteltua vaatia huolellisuutta asetuksen 13 artiklan soveltamisessa, sillä sen nojalla voidaan jättää monta asianmukaisuuden huolellisuuden elementtiä noudattamatta. On tärkeää, että 13 artiklan mukaista yksinkertaistettua asianmukaisuuden huolellisuuden menettelyä käytetään vain silloin, kun sen edellytykset täyttyvät. Jos yksi taho ketjussa ei toteuta omaa osaansa EU:n metsäkatoasetuksen vaatimuksista, on sillä vaikutuksia ketjussa alempana sijaitseviin toimijoihin ja kauppaa käyviin. Väärinkäytösten estämiseksi 13 artiklan 1 kohdan rikkomisesta on perusteltua säätää ankara seuraamus eli hallinnollinen seuraamusmaksu, millä voidaan nähdä tämän säännöksen kohdalla myös ennaltaehkäisevää merkitystä.
Pykälän 2 momentissa olisi puolestaan säännökset siitä, milloin Ruokavirasto voisi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun valtuutettuna edustajana toimivalle toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle tai kauppaa käyvälle. Tämä voisi tulla kyseeseen silloin, jos toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoille tai vie tuotteen vastoin metsäkatoasetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Asetuksen kyseisen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai mikroyritys voisi valtuuttaa toimitusketjussa seuraavana olevan toimittamaan puolestaan asianmukaisen DD-vakuutuksen tai yksinkertaistetun ilmoituksen. Tällainen toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä ei saisi saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoille tai viedä tuotteita, ellei ole toimittanut kyseistä vakuutusta tai ilmoitusta. Sillä, joka tällaisessa tilanteessa on valtuuttaja, on edelleen vastuu tuotteen 3 artiklan mukaisuudesta. Jos valtuutettu edustaja toimisi asetuksen 6 artiklan 3 kohdan vastaisesti eli laiminlöisi metsäkatoasetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun DD-vakuutuksen tai 4 a artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen antamisen, voidaan sitä pitää erityisen moitittavana, kun otetaan huomioon, että kyse on luonnollisen henkilön tai mikroyrityksen puolesta toimimisesta, joilla ei lähtökohtaisesti voida odottaa olevan kattavaa tuntemusta EU-lainsäädännöstä. Tämän johdosta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että myös valtuutettuna edustajana toimivaan toimitusketjussa alempana sijaitsevaan toimijaan ja kauppaa käyvään sovellettaisiin hallinnollista seuraamusmaksua koskevaa sääntelyä.
Pykälän 3 momentissa olisi täysin vastaava säännös kuin rikkomusmaksua koskevan 20 §:n 5 momentissa. Samoin kuin rikkomusmaksun kohdalla säädettäisiin, myöskään hallinnollista seuraamusmaksua ei saisi määrätä, jos teosta on kulunut yli 2 vuotta. Momentissa säädettäisiin lisäksi hallinnollisen seuraamusmaksun täytäntöönpanosta, mihin liittyen ehdotetaan sovellettavaksi sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Kuten edellä rikkomusmaksua koskevan säännöksen yhteydessä on todettu, tämän osalta sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös ehdotetun lain mukaisten seuraamusmaksujen perimisestä. Hallinnollinen seuraamusmaksu olisi pantavissa täytäntöön vasta lainvoimaisen päätöksen perusteella.
24 §. Hallinnollisen seuraamusmaksun määrä. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa on säädetty seuraamusmaksun määrälle kriteerejä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että 23 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun määrää arvioitaessa Ruokaviraston on otettava kyseiset asetuksessa määritellyt maksun perusteet huomioon. Seuraamusmaksun määrä perustuisi käytännössä kokonaisarviointiin, mihin liittyy myös se, että asetuksen mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Asetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan seuraamusmaksun olisi ensinnäkin oltava oikeassa suhteessa ympäristövahinkoihin ja tuotteiden arvoon. Toisekseen maksun suuruuden on oltava sellainen, että se tosiasiallisesti estää saamasta rikkomisen tuottamaa taloudellista hyötyä. Edelleen kyseisessä a alakohdassa todetaan, että maksua korotetaan asteittain rikkomisen toistuessa. Kyseinen sääntely on näin ollen jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa sääntelyä eikä EU:n metsäkatoasetuksen yhteydessä ole tarkemmin yksilöity sitä, kuinka rikkomisen toistuminen käytännössä otetaan huomioon. Teon vanhentumiseen liittyen esityksen 23 §:n 3 momentissa säädettäisiin, että hallinnollista seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli 2 vuotta. Maksun asteittaisen nousun arviointi perustuu lähtökohtaisesti kokonaisarviointiin ja tilanteet voivat olla hyvin erityyppisiä. Arviointi liittyy erityisesti metsäkatoasetuksen rikkomisen vakavuuteen tai haitallisuuteen.
Metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään, että kansallisesti säädettävä maksun enimmäismäärän oikeushenkilön kohdalla olisi oltava vähintään 4 prosenttia liikevaihdosta. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että kyseinen neljä prosenttia olisi oikeushenkilön kohdalla maksun enimmäismäärä niin, että maksua korotetaan tarvittaessa siten, että se ylittää mahdollisen saadun taloudellisen edun. Samoin ehdotetaan, että alarajaa ei laissa erikseen säädettäisi. Käytännössä taloudellisen edun saamisen kielto määrittäisi maksun alarajaa. Luonnollisten henkilöiden kohdalla asetettaisiin euromääräinen ala- ja yläraja hallinnollisen seuraamusmaksun suuruudelle. Senkin yhteydessä todettaisiin, että maksun suuruuden on ylitettävä mahdollisesti saatu taloudellinen etu. Luonnollisen henkilön kohdalla seuraamusmaksun alaraja olisi 500 euroa ja yläraja 5000 euroa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin seuraamusmaksun määrän arviointiin liittyvistä kriteereistä. Metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, mikä tässä momentissa otettaisiin huomioon. Maksu voitaisiin 2 momentin mukaan määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Vaikka oikeushenkilön kohdalla maksun alarajaa ei erikseen säädettäisi, määrittäisi taloudellisen edun saamisen kielto käytännössä maksun alarajaa. Kun tiettyjen metsäkatoasetuksen vastaisten menettelyjen rangaistavuudesta säädettäisiin jatkossa rikoslaissa, tulisi myös rikoslain menettämisseuraamuksia koskeva sääntely näiltä osin sovellettavaksi. Näin ollen esimerkiksi tavarat voitaisiin tietyissä tilanteissa tuomita menetetyksi rikosoikeudellisen menettämisseuraamussääntelyn perusteella.
25 §. Hallinnollisen seuraamusmaksun määräämättä jättäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokaviraston on jätettävä seuraamusmaksu määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos seuraamusmaksun määrääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Säännös vastaisi rikkomusmaksun määräämättä jättämisestä koskevan 22 §:n 1 momenttia. Seuraamusmaksuja koskevan sääntelyn osalta on yleisesti katsottu, että sääntelyn tulee lähtökohtaisesti mahdollistaa seuraamuksen määräämättä jättäminen rikkomuksen vähäisyyden vuoksi tai jos menettelyä olisi pidettävä muusta syystä kohtuuttomana. Samoin seuraamuksen määräämättä jättäminen voisi käytännössä tulla kyseeseen anteeksiannettavien rikkomusten osalta sekä tilanteessa, jossa seuraamusmaksun määrääminen johtuu maksuvelvollisesta riippumattomista syistä. Tällainen tilanne voisi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun metsäkatoasetuksessa säilytettäväksi määrätyt dokumentit eivät ole toimijan tai kauppaa käyvän hallussa, mutta niiden puuttumiseen on johtaneet sellaiset syyt, joiden ei voida katsoa johtuvan kyseisestä toimijasta tai kauppaa käyvästä. Seuraamusmaksun olosuhteiden kohtuullisuutta arvioitaessa voisi merkitystä olla myös esimerkiksi tekijän taloudellisella asemalla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin viranomaistoiminnan rajaamisesta seuraamusmaksusääntelyn ulkopuolelle, Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa lausuntokäytännössään katsonut seuraamusmaksusääntelyn ulottamisen viranomaistoimintaan valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi (esim. PeVL 32/2026 vp ja PeVL 40/2026 vp). Viranomaisia sitoo perustuslain 2 §:n 3 momentin mukainen hallinnon lainalaisuusperiaate, ja viranomaisten on noudatettava hallinnon yleislakeja. Virkamiehen asemaan kuuluu perustuslain 118 §:n mukaisesti virkavastuu työssä tehdyistä virheistä. Viranomaisen toiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toiminta on lisäksi budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainen kuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtävänsä. Näin ollen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämistä viranomaiselle ei voida pitää perusteltuna.
Momentissa säädettäisiin, että hallinnollista seuraamusmaksua ei voida määrätä valtion viranomaiselle, valtion liikelaitokselle, kunnalliselle viranomaiselle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, itsenäiselle julkisoikeudellisille laitokselle, tasavallan presidentin kanslialle eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle eikä niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille ja muille elimille. Säännöksen muotoilu on verraten vakiintunut säädettäessä poikkeuksesta olla määräämättä seuraamusmaksu viranomaiselle. Se on ollut ensimmäisen kerran tietosuojalain 24 §:n 4 momentissa ja sen jälkeen eräissä muissa laeissa, kuten eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain 48 §:n 4 momentissa. On hyvä huomata, että esimerkiksi valtion maiden osalta Metsähallitus Metsätalous Oy hoitaa ja käyttää liiketoiminnan piirissä olevia PEFC-sertifioituja valtion metsiä. Näin ollen, kun kyseessä on osakeyhtiö, se ei olisi momentissa säädettävän poikkeuksen piirissä.
Jäljempänä luvussa 12.12 arvioidaan tarkemmin seuraamusmaksun määräämistä viranomaiselle perustuslain ja perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kannalta.
26 §. Päätöksentekomenettely eräissä seuraamusasioissa. Pykälässä säädettäisiin hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisestä sellaisissa tilanteissa, kun seuraamusmaksu muodostuu euromäärältään suureksi. Metsäkatoasetus ei nimenomaisesti edellytä vastaavaa säännöstä, mutta EU:n metsäkatoasetuksessa säädetyt sakot (hallinnolliset seuraamusmaksut) voivat kuitenkin olla niin suuria, että määräämistoimivalta on perustuslaillisista syistä osoitettava monijäseniselle toimielimelle menettelyn asianmukaisuuden, riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, missä tilanteissa seuraamusmaksu tulisi seuraamuskollegion päätettäväksi. Seuraamuskollegion ratkaisuvaltaan kuuluisi vain määrältään suuret seuraamusmaksut. Raja olisi 100 000 eurossa. Pykälä ei siten vaikuttaisi sellaisten seuraamusmaksujen määräämiseen, jotka olisivat suuruudeltaan 100 000 euroa tai vähemmän. Raja koskee esitettävää summaa. Mahdollisia viivästysseuraamuksia ei otettaisi huomioon. Seuraamuskollegio voisi lopulta päättää esitettyä alemmasta, myös alle 100 000 euron, seuraamuksesta. Pykälän sanamuodon mukaisesti 100 000 euron raja määriteltäisiin per yksi päätös. Se, että kokonaismäärä ylittäisi rajan usean päätöksen lopputuloksena, ei toisi tilannetta pykälän soveltamisalaan, kunhan yksittäisessä päätöksessä ei rajaa ylitetä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kolmihenkisen seuraamuskollegion kokoonpanosta. Kollegio muodostuisi puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä, joiden tulisi olla Ruokaviraston virkamiehiä. Puheenjohtajana voisi toimia esimerkiksi ylijohtaja. Seuraamuskollegio olisi osa Ruokavirastoa, ja kyse olisi päätöksentekomenettelystä Ruokaviraston sisällä. Joten jos seuraamuskollegion tekemästä päätöksestä valitetaan, asianosaisina olisivat valittaja ja Ruokavirasto. Niin ikään seuraamuskollegion tiedonsaantioikeudet määräytyisivät Ruokaviraston tietojensaantioikeuksien mukaan. Kun kyse on nimenomaan päätöksentekomenettelystä, voisi Ruokavirasto nimetä seuraamuskollegion myös tapauskohtaisesti.
Seuraamuskollegio tekisi päätöksensä esittelystä. Esittelijänä toimisi Ruokaviraston virkamies. Kyse voisi olla esimerkiksi kyseisestä valvonta-asiasta vastaava henkilö, joka myös vastaisi asian selvittämisestä ja saattamisesta esittelykelpoiseksi. Seuraamusmaksuasian selvittäminen ja päätösehdotuksen valmistelu tapahtuisi hallintolain mukaisesti. Seuraamusmaksukollegio ei osallistuisi asian varsinaiseen selvitystyöhön. Käytännössä pykälä tarkoittaisi sitä, että valvonnasta vastaava virkamies esittelisi asian johtajan sijaan seuraamuskollegiolle. Jos esittelijä olisi esittämässä alle 100 000 euron seuraamusta, mutta ratkaisija haluaisi määrätä yli 100 000 euron seuraamuksen, niin ratkaisija voisi esitellä asian kollegiolle.
Seuraamuskollegio koostuisi Ruokaviraston virkamiehistä. Siten heihin sovellettaisiin yleisiä virkamiesoikeudellisia säännöksiä mukaan lukien virkavastuusäännöksiä. Perustuslain 118 §:n 1 ja 2 momentin mukaan virkamies on vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut. Esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Kyse olisi merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, joten tehtävää ei voisi ulkoistaa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin myös, että päätökseksi tulisi se kanta, jota enemmistö kolmihenkisessä kokoonpanossa on kannattanut.
Pykälän 3 momentin mukaan jokaisen kollegioon kuuluvan tulisi olla hyvin perehtynyt tehtävässä sovellettavaan sääntelyyn. Tähän sisältyy niin hallintomenettely yleisesti kuin substanssisääntelyä. Lisäksi on tärkeää, että hallinnollisen rangaistusseuraamuksen määräämisestä päättävässä toimielimessä on mukana myös riittävä oikeudellinen asiantuntemus. Kriteerin täyttäisi henkilö, jolla on tuomarin kelpoisuusvaatimuksen mukaisesti muu oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto. Tämä ei kuitenkaan olisi ainoa tapa osoittaa riittävä osaaminen. Seuraamuskollegion toiminnassa painottuu hallintoa koskeva sääntely ja seuraamustoimivallan taustalla on usein EU-sääntely. Siten esimerkiksi myös muu oikeustieteellisiä opintoja sisältävä korkeakoulututkinto, kuten hallintotieteellinen tutkinto tai muu kuin edellä mainittu oikeustieteellinen tutkinto, voisi olla riittävä osoitus vaaditusta asiantuntemuksesta.
Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin myös seuraamuskollegion jäsenien riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Momentti kattaisi niin viraston sisäisiin kuin ulkoisiin suhteisiin liittyvät näkökulmat. Sisäisestä näkökulmasta seuraamuskollegioon voi kuulua henkilöitä, jota ovat viraston hierarkiassa eri asemissa. Momentti tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että virkamieslain 14 §:n 1 momentin työnjohto- ja valvontamääräyksillä ei saisi vaikuttaa jäsenen toimintaan seuraamuskollegiossa. Myöskään seuraamuskollegion puheenjohtaja ei saisi yrittää vaikuttaa jäsenten toimintaan seuraamuskollegiossa. Ulkoisesta näkökulmasta virkamiehen itse tulisi ottaa vaatimus huomioon esimerkiksi harkitessaan virkamieslain 18 §:n mukaista sivutointa. Virkamiesten tulee lisäksi ottaa huomioon myös muu merkityksellinen sääntely, kuten virkamieslain 15 § taloudellisen edun vastaanottamisesta, hallintolain mukaiset esteellisyysperusteet sekä julkisuuslain vaitiolosääntely.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kollegion päätösvaltaisuudesta. Kollegio olisi päätösvaltainen kolmijäsenisenä eli puheenjohtajan ja kahden jäsenen kokoonpanossaan.
27 §. Suhde rikosoikeudellisiin menettelyihin. Kaksoisrangaistavuuden kiellon mukaisesti samasta teosta ei tule voida määrätä useampia rangaistusluonteisia seuraamuksia. Kaksoisrangaistavuuden kiellosta määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa. Ehdotetun lain 23 §:n 2 momentissa säädetään Ruokavirastolle toimivalta määrätä seuraamusmaksu tuotteiden viennistä metsäkatoasetuksen sääntelyn vastaisesti. Rikoslain 46 luvun 1 §:n 1 momentin 7 kohdassa on säädetty säännöstelyrikoksena rangaistavaksi Euroopan unionin antamissa tuontia ja vientiä koskevissa asetuksissa säädetyn tai tällaisen säädöksen nojalla annetun säännöstelymääräyksen rikkominen tai rikkomisen yritys. Rangaistus säännöstelyrikoksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Luvun 2 §:ssä säädetään törkeästä säännöstelyrikoksesta. Sekä ehdotetussa laissa mainitussa säännöksessä että säännöstelyrikosta koskevissa rikoslain säännöksissä on siten kyse EU-asetukseen sisältyvien, tuotteiden vientiä koskevien säännösten vastaisesta menettelystä, ja tällaisesta metsäkatoasetuksen vastaisesta menettelystä vaikuttaisi siten voivan seurata sekä hallinnollinen että rikosoikeudellinen seuraamus. Tämän johdosta pykälässä säädettäisiin, että rikkomusmaksua tai hallinnollista seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Rikkomusmaksua tai seuraamusmaksua ei voida määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio tai määrätty rangaistus.
28 §. Viittaus rikoslakiin. Pykälässä säädettäisiin informatiivinen viittaus rikoslain säännöksiin metsäkatorikoksesta (rikoslain 48 a luvun 3 c §) ja törkeästä metsäkatorikoksesta (rikoslain 48 a luvun 3 d §). Kyseiset säännökset sisältyvät ympäristörikosdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevaan hallituksen esitykseen (1572026 vp). EU:n ympäristörikosdirektiivi edellyttää säädettäväksi rikosoikeudellisista seuraamuksista liittyen EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkomiseen. Ympäristödirektiivin täytäntöönpanoa on kuvattu tarkemmin edellä luvussa 3.1.5. Pykälässä viitattaisiin rikoslain 46 luvussa säädettyihin säännöstelyrikoksiin, jotka liittyvät vientiin. On hyvä huomioida, että jos teko täyttäisi sekä metsäkatorikoksen ja törkeän metsäkatorikoksen että säännöstelyrikoksen tunnusmerkistön, metsäkatorikoksen mukaisen rangaistavuuden ulkopuolelle jäävät joka tapauksessa vähäisiä määriä koskevat teot. Silloin on mahdollista, että metsäkatoasetuksen vastainen tuotteen vieminen, jos on kyse vähäisestä määrästä, saattaisi tulla rangaistavaksi säännöstelyrikoksena. Lähtökohtaisesti asetuksen vientiä koskevia velvoitteita voitaisiin rikkoa muillakin tavoin kuin asetuksen 3 artiklan mukaista kieltoa rikkomalla. Metsäkatorikos koskee vain 3 artiklan vastaista vientiä, kun taas asetuksen 6 artiklan 3 kohdan rikkominen voisi olla rangaistavaa säännöstelyrikoksena.
29 §.
Toiminta rikosasioissa. Pykälässä säädettäisiin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liittyvistä menettelyistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että Ruokaviraston olisi ilmoitettava esitutkintaviranomaiselle, jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä 28 §:ssä tarkoitetun teon tapahtuneen. Tämä tarkoittaa ensinnäkin rikoslain metsäkatorikoksen tai törkeän metsäkatorikoksen tunnusmerkistön mukaista tekoa. Kyseiset säännökset sisältyvät ympäristörikosdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa koskevaan hallituksen esitykseen (157/2026 vp). Edelleen pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto voisi kuitenkin jättää ilmoituksen tekemättä, jos teko on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä. Näin ollen valvontaviranomaisella olisi asiassa harkintavaltaa ja näin ollen myös mahdollisuus jättää ilmoitus tekemättä, jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyvät. Ehdotettavissa metsäkatorikosta ja törkeää metsäkatorikosta koskevissa säännöksissä säädettäisiin rangaistavaksi EU:n metsäkatoasetuksen 3 artiklan rikkominen. Kyseinen 3 artikla sisältää hyvin erityyppisiä velvoitteita. Voidaan katsoa, että ehdotettavassa pykälässä tarkoitettu Ruokaviraston harkintavalta koskisi erityisesti tilanteita, jotka liittyvät asetuksen 3 artiklan c alakohtaan, jossa on kyse asianmukaisen huolellisuuden vakuutuksen (DD-vakuutus) tai yksinkertaistetun ilmoituksen toimittamisesta komission tietojärjestelmään. Varsinkin lain voimaantulon alkuvaiheessa voi olla eri tahoilla epäselvyyttä velvoitteen sisällöstä ja yksityiskohdista. Lisäksi on otettava huomioon, että dd-vakuutuksiin liittyen määrät ovat suuria. Näin ollen on tarkoituksenmukaista, että Ruokavirastolla olisi jossain määrin harkintaa niissä tilanteissa, kun teko on vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä. Yleistä etua arvioitaessa merkitystä voitaisiin antaa teon vakavuudelle, sen toistuvuudelle, sen tosiasialliselle merkitykselle tai siitä seuranneille haitallisille vaikutuksille. Sen sijaan harkintavalta voidaan katsoa kapeammaksi esimerkiksi asetuksen 3 artiklan a alakohtaan liittyvissä tilanteissa, koska tällöin kyse voi olla asetuksessa tarkoitetun metsäkadon aiheuttamisesta, mitä voidaan pitää erittäin vakavana tekona, kun otetaan huomioon asetuksen tavoitteet. Ehdotetussa 28 §:ssä viitattaisiin myös rikoslain 46 luvussa säädettyihin säännöstelyrikoksiin. Myös niiden osalta Ruokaviraston olisi ilmoitettava esitutkintaviranomaiselle, jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä 28 §:ssä tarkoitetun teon tapahtuneen. Käytännössä esitutkintaviranomainen voisi EU:n metsäkatoasetukseen liittyvissä tapauksissa olla poliisi tai Tulli. Tullin roolista esitutkintaviranomaisena säädetään rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa
(623/2015).
Ehdotetussa 7 §:ssä säädettäisiin Ruokaviraston toimivaltuudesta tehdä tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa. Tällainen tarkastus voidaan suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja kyseessä olevassa tapauksessa on olemassa perusteltu ja yksilöity syy epäillä metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voi olla seuraamuksena tämän lain 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu tai rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä tai 3 d §:ssä säädetty rangaistus. Virka-avusta säädettäisiin ehdotetussa 32 §:ssä. Kun Ruokavirastolla on todennäköisiä perusteita epäillä metsäkatorikoksen, törkeän metsäkatorikoksen, säännöstelyrikoksen, törkeän säännöstelyrikoksen tai lievän säännöstelyrikoksen tapahtuneen, sen on ilmoitettava asiasta esitutkintaviranomaiselle esitutkintaa varten. Tällaiset todennäköiset perusteet epäillä kyseisiä rikoksia voi Ruokavirastolle muodostua esimerkiksi tehdyn tarkastuksen perusteella taikka muilla keinoilla. Kun Ruokavirasto ilmoittaa epäillystään esitutkintaviranomaiselle, alkaa asian käsittely esitutkintaviranomaisessa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Ruokaviraston kuulemisesta esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyn aikana. Ruokavirasto toimii EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena, joten sen kuulemista voidaan pitää perusteltuna. Momentin mukaan esitutkintaviranomaisen olisi kuultava Ruokavirastoa. Kuulemisen tulisi tapahtua esitutkintaviranomaisen ennen esitutkinnan päättymistä.. Samoin tuomioistuimen olisi tällaista rikosta koskevaa asiaa käsitellessään varattava Ruokavirastolle tilaisuus tulla kuulluksi.
30 §. Tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus. Pykälässä ehdotetaan säädättäväksi tuomioistuimelle velvollisuus ilmoittaa komissiolle metsäkatorikosta ja törkeää metsäkatorikosta koskevista oikeushenkilöiden lainvoimaisista tuomioista. Samoin tuomioistuimen olisi ilmoitettava komissiolle säännöstelyrikosta ja törkeää säännöstelyrikosta koskevista lainvoimaisista tuomioistaan, mikäli ne liittyvät EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden rikkomiseen. Sen sijaan lievää säännöstelyrikosta koskevista tuomioista ei olisi tarvetta ilmoittaa, sillä oikeushenkilön rangaistusvastuuta ei rikoslain 46 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan sovelleta lievään säännöstelyrikokseen. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle oikeushenkilöille määrätyistä metsäkatoasetuksen rikkomisia koskevista lopullisista tuomioista ja niille määrätyistä seuraamuksista 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona tuomiot ovat tulleet lopullisiksi, ottaen huomioon asiaa koskevat tietosuojasäännöt. Edelleen asetuksessa todetaan, että komission on julkaistava verkkosivustollaan tällaisista tuomioista luettelo, jossa on oltava seuraavat tiedot: a) oikeushenkilön nimi; b) lopullisen tuomion päivämäärä; c) yhteenveto toimista, joiden osalta oikeushenkilön katsottiin rikkoneen metsäkatoasetusta; ja d) seuraamuksen luonne ja taloudellisen seuraamuksen tapauksessa sen määrä. Komission julkaisemassa asiakirjassa Frequently Asked Questions – Implementation of the EU Deforestation Regulation (kohta 10.4) todetaan, että lopullisilla tuomioilla tarkoitetaan tuomioistuimen päätöksiä eikä kaikkia hallinnollisia päätöksiä. Näin ollen tietojen toimittamisvelvollisuus ei koske Ruokaviraston päätöksiä vaan nimenomaan tuomioistuimen tuomioita rikoslain metsäkatorikoksia koskeviin säännöksiin ja säännöstelyrikoksiin liittyen.
31 §. Määräaikainen sulkeminen julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan d alakohdassa jäsenvaltioita edellytetään säätämään seuraamuksesta, jossa toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä suljettaisiin määräaikaisesti hankintamenettelyjen sekä julkisen rahoituksen ulkopuolelle, mukaan lukien tarjouskilpailut, avustukset ja käyttöoikeudet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokaviraston on tehtävä kyseinen päätös samassa yhteydessä, kun se määrää edellä 23 §:ssä tarkoitetun hallinnollisen seuraamusmaksun. Määräaikainen sulkeminen julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle olisi tarkoituksenmukaista säätää Ruokaviraston tehtäväksi, koska se antaisi määräyksen hallinnollisesta seuraamusmaksusta ja sen yhteydessä olisi johdonmukaista tehdä myös tässä pykälässä tarkoitettu päätös. Julkisten hankintojen ulkopuolelle sulkeminen edellyttäisi siten samanaikaisesti Ruokaviraston määräämää seuraamusmaksua, joten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkemista ei voitaisi käyttää itsenäisenä toimena, jos esimerkiksi hankintayksikkö epäilisi EU:n metsäkatoasetuksen vastaista toimintaa.
EU:n metsäkatoasetuksessa säädetään, että sulkeminen julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle voisi kestää enintään 12 kuukautta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tähän liittyen, että hallinnollisen seuraamusmaksun yhteydessä päätös julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkemisesta tehtäisiin kuuden kuukauden ajaksi. Näin ollen kansallisessa laissa hyödynnettäisiin asetuksen mahdollistama kansallinen liikkumavara sen suhteen kuinka pitkäkestoinen ulossulkemisen tulisi olla. Kansallisen liikkumavaran käyttämisessä on otettu huomioon myös se, että asetuksen 25 artiklan 2 kohdassa todetaan, että seuraamusten on oltava oikeasuhtaisia. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että kyseinen kuuden kuukauden määräaika alkaisi kulua, kun päätös on saanut lainvoiman. Määräajan alkaminen olisi tarkoituksenmukaista sitoa lainvoiman saaneeseen päätökseen, koska on mahdollista, että päätös muuttuu muutoksenhaun myötä.
Tukien osalta hakemisen yhteydessä hakijalla on yleinen velvoite selvittää tuen myöntäjälle tuen edellyttämät tiedot oma-aloitteisesti ja totuudenmukaisesti sekä ilmoittaa ne seikat, jotka vaikuttavat asian ratkaisussa. Hakija on tietoinen hänelle mahdollisesti annettavasta päätöksestä, jos hänet suljetaan tukien, avustusten tai muun julkisen rahoituksen ulkopuolelle. Tuen hakija ei voi siten vedota vilpittömään mieleen asian osalta. Jos hakija jättää ilmoittamatta voimassa olevan tukien ulkopuolelle sulkemista koskevan päätöksen, hänelle myönnetty tuki peritään takaisin, jos Ruokaviraston päätös tulee ilmi muuta kautta tuen myöntäjälle.
Valtionavustuslaki
(688/2001)
on harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskeva yleislaki. Lakia sovelletaan valtionavustukseen, jos muussa laissa ei säädetä toisin. Lain 21 §:n mukaan valtionapuviranomaisen on päätöksellään määrättävä valtionavustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu valtionavustus takaisin perittäväksi, jos valtionavustuksen saaja on mainitun pykälän 1 kohdan mukaan jättänyt palauttamatta sellaisen valtionavustuksen tai sen osan, joka 20 §:n mukaan on palautettava tai 3 kohdan mukaan antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan. Lain 20 §:n 1 momentin mukaan valtionavustuksen saajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa valtionavustus tai sen osa. Erityislainsäädännössä on takaisinperintää koskevia säännöksiä useissa laeissa.
Esimerkiksi valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi vuosina 2021–2028 annetun lain
(758/2021)
24 §:ssä säädetään valtionavustuslain edellä mainittuja vastaavista takaisinperintäperusteista. Myös maatalouden rakennetuista annetun lain
(1476/2007)
46 §:ssä säädetään vastaavasti. Tukien koulutusten yhteydessä tulisi tuoda esiin Ruokaviraston päätöksen merkitys. Lisäksi tukien hakuehtojen yhteydessä oli tärkeää tuoda esiin tässä tarkoitettu asia.
Julkisten hankintoihin liittyen hankintayksikköjen ei voida edellyttää tuntevan ehdotetun lain sisältöä, koska kyseessä erityislaki suhteessa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin (1397/2016, jäljempänä hankintalaki). Tämän vuoksi on tärkeää, että hankintayksikköjä koulutettaisiin myös edellä selvitettyjen seuraamusten huomioon ottamisesta. Suomen Kuntaliiton yhteydessä toimiva julkisten hankintojen neuvontayksikkö antaa hankintalainsäädännön soveltamiseen ja tulkintaan liittyvää neuvontaa ja koulutusta hankintayksiköille. Ehdotetusta sääntelystä kouluttaminen voisi soveltua esimerkiksi mainitulle neuvontayksikölle. Jos hankintayksikkö näkisi tarkoituksenmukaiseksi, voisi koulutuksen lisänä toimiva menettelytapa olla myös se, että hankintayksiköt asettaisivat ehdotetun lain voimaantulon jälkeen tarjouspyyntöön ehdon, joka sisältäisi vaatimuksen siitä, että tarjoajan on ilmoitettava, jos sitä koskee voimassa oleva Ruokaviraston päätös hankintojen ulkopuolelle sulkemisesta. Tätä ei kuitenkaan hankintayksiköltä edellytettäisi vaan se voisi toimia niin halutessaan. Tällaiseen tilanteeseen voitaisiin tarvittaessa soveltaa hankintalain 81 §:n 1 momentin 10 kohtaa, jonka mukaan hankintayksikkö voi päätöksellään sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle ehdokkaan tai tarjoajan, joka on syyllistynyt olennaisesti väärien tietojen antamiseen hankintayksikölle.
Määräaikainen sulkeminen hankintamenettelyjen ulkopuolelle koskisi myös hankintalain mukaan kilpailutettavia käyttöoikeussopimuksia. Käyttöoikeussopimuksella tarkoitetaan hankintalain 4 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua käyttöoikeussopimusta.
32 §.
Virka-apu. Pykälässä säädettäisiin tarpeellisen virka-avun myöntämisestä. Pykälän mukaan Ruokavirastolla olisi oikeus saada pyynnöstä virka-apua poliisilta ja Tullilta, jos se on tarpeellista metsäkatoasetuksessa ja tässä laissa tarkoitettujen tehtäviensä suorittamiseksi.. Poliisilain
(872/2011)
9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan poliisin on annettava pyynnöstä muulle viranomaiselle virka-apua, jos niin erikseen säädetään. Tarve poliisin antamaan virka-apuun voisi tulla EU:n metsäkatoasetuksen valvonnassa kyseeseen etenkin tarkastusten toimittamisen yhteydessä. Tullin virka-avusta säädetään puolestaan tullilain 100 §:ssä. Tullin virka-apua Ruokavirasto voisi tarvita esimerkiksi tarkastusten taikka ehdotetun lain 3 luvussa tarkoitettujen hallinnollisen seuraamusten yhteydessä.
Virka-apu edellyttää sitä, että siitä on säädetty laissa. Virka-apua on oikeus saada sellaisen hallintotoimen toteuttamiseksi, joka kuuluu virka-avun pyytäjän tehtäväpiiriin. Lähtökohta on, että hallintotoimi, joka virka-apuun kytketään, kuuluu virka-apua pyytävän viranomaisen perustehtäviin, kuten Ruokaviraston tehtävään valvoa metsäkatoasetuksen ja sitä täydentävän kansallisen lain noudattamista. Pyydettävän virka-avun tulee kuulua virka-avun antajan tehtäväpiiriin. Lisäksi virka-avun antajalla tulee olla sellaisia toimivaltuuksia tai suorituskykyjä, jotka soveltuvat käytettäväksi virka-apuna. Virka-avun sisältöä voidaan poliisin osalta arvioida poliisilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen perusteella, kuten hallintovaliokunnan lausunnosta HaVL 29/2020 vp ilmenee. Sen mukaisesti Ruokavirastolla olisi oikeus saada poliisilta virka-apua, jos sitä estetään suorittamasta virkatehtäväänsä tai tällaista estämistä on perustellusti odotettavissa. Virka-apua antaessaan poliisi voi joko poistaa esteen tai murtaa Ruokaviraston kohtaaman vastarinnan. Käytännössä kyse on siitä, että poliisi voi, jos tarve sitä vaatii, poistaa esteen tai murtaa vastarinnan käyttämällä voimakeinoja.
33 §. Muutoksenhaku Ruokaviraston päätökseen. Laissa säädettäisiin muutoksenhausta Ruokaviraston tekemään hallintopäätökseen. Yleissäännökset hallintovalituksesta ovat oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019), ja näitä yleissäännöksiä muutoksenhausta sovelletaan, ellei muussa laissa toisin säädetä. Pykälän 1 momentissa olisi informatiivinen viittaus edellä mainittuun lakiin. Muutosta voisi hakea esimerkiksi Ruokaviraston 15 §:n mukaisesti tekemään korjausmääräyspäätökseen, 16 §:n mukaisesti tekemään kieltopäätökseen ja 20 §:n mukaisesti rikkomusmaksua koskevaan päätökseen. Myös EU:n metsäkatoasetuksen 32 artiklassa säädetään muutoksenhakuoikeuden turvaamisesta.
Kun Ruokaviraston päätös koskee muuta kuin rikkomusmaksua tai hallinnollista seuraamusmaksua, päätöksessä voitaisiin 2 momentin mukaan määrätä, että sitä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Tällä on tarkoitus varmistaa se, että toimivaltaisella viranomaisella olisi tehokkaat keinot puuttua EU:n metsäkatoasetuksen vastaisten tuotteiden markkinoille saattamiseen, markkinoilla saataville asettamiseen ja vientiin. Pykälän 3 momentissa todettaisiin, että muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen sekä teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevaan päätökseen sovelletaan uhkasakkolakia.
34 §. Maa- ja metsätalousministeriön ohjaus- ja seurantatehtävä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että ehdotetun lain mukainen yleinen ohjaus ja seuranta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle. Säännöksessä näin ollen todettaisiin se, minkä ministeriön alaan EU:n metsäkatoasetuksen sääntely kuuluu. Lähtökohtana on, että ylempi viranomainen ei asteellisen toimivaltarajan jäykkyyden vuoksi voi oikeudellisesti sitovalla tavalla puuttua alaisensa viranomaisen toimintaan, kun se käyttää päätösvaltaansa. Ministeriö voi kuitenkin yleisesti ohjata alaisensa viranomaisen toimintaa antamalla sisällöltään yleisiä määräyksiä ja ohjeita hallintotehtävien suorittamisesta.
35 §. Ruokaviraston tietojentoimittamis- ja raportointitehtävät. EU:n metsäkatoasetukseen sisältyy raportointia koskevia säännöksiä, mihin liittyy jäsenvaltioiden velvollisuus asettaa tietoja Euroopan komission tai yleisön saataville. EU:n metsäkatoasetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on asetettava yleisön ja komission saataville viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta tiedot asetuksen soveltamisesta edellisenä kalenterivuonna. Artiklan 1 kohdassa (a–e alakohdat) on tarkemmin lueteltu toimitettavat tiedot. Näitä tietoja ovat tarkastussuunnitelmat ja riskinarviointiperusteet, tarkastusten lukumäärä ja tulokset suhteessa kokonaismäärään sekä tarkastettujen tuotteiden määrä suhteessa markkinoille saatettujen tai vietyjen tuotteiden kokonaismäärään ja tuotantomaat. Samoin kyseisiin tietoihin kuuluu vaatimustenvastaisuustilanteissa toteutetut korjaavat toimenpiteet (24 artikla) sekä määrätyt seuraamukset (25 artikla). Edelleen toimitettaviin tietoihin kuuluu niiden tarkastusten prosenttiosuus, joihin liittyen on tehty asetuksen 16 artiklan 13 kohdan nojalla ennakkovaroitus tulevasta tarkastuksesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto toimivaltaisena viranomaisena huolehtisi tietojen kokoamisesta ja raportoinnista. Kyseiset tiedot eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti sisältäisi henkilötietoja, sillä kyse olisi vuoden aikana tehtyjen tarkastusten valtakunnallisen tason koonnista ja yhteenvedosta eikä yksittäistä tarkastusta koskevista tiedoista. Metsäkatoasetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaan komissio kokoaisi jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella asetuksen soveltamista koskevan unionin laajuisen yleiskatsauksen viimeistään kunkin vuoden lokakuun 30 päivänä.
EU:n metsäkatoasetuksen 16 artiklan 15 kohdan mukaan asetuksen mukaisesti tehtyjä tarkastuksia koskevat tiedot sekä kertomukset niiden tuloksista ovat ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY, jäljempänä ympäristötietodirektiivi, tarkoitettuja ympäristötietoja, ja ne on asetettava saataville pyynnöstä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tämä tehtävä Suomessa kuuluisi Ruokavirastolle. Se on tarkoituksenmukaista, koska Ruokavirasto olisi toimivaltainen viranomainen ja sillä on näin ollen tiedot tehdyistä tarkastuksista. Metsäkatoasetuksen 16 artiklan 15 kohdan sääntely liittyy ympäristötietojen luovuttamiseen ja sen taustalla on ympäristötietodirektiivi. Erityissääntely on tarpeen, koska ei ole yleislakia, jossa olisi sovitettu yhteen ympäristötietojen saatavuus ja henkilötietojen suoja. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on ympäristötietodirektiivin implementointiin liittyviä säännöksiä ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain
(560/2021)
11 §:ssä ja Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain
(419/2011)
13 d §:ssä. Metsäkatoasetuksen 16 artiklan 15 kohdassa tarkoitetut tiedot eivät kuulu kummankaan mainitun erityislain soveltamisalaan. Tästä syystä erityissäännökset ovat tarpeen. Erityissäännökset ovat tarpeen myös sen vuoksi, ettei mainitusta EU:n metsäkatoasetuksen säännöksestä käy ilmi, tarkoitetaanko saatavilla asettamisella julkaisemista toimivaltaisen viranomaisen verkkosivulla vai sitä, että tietojen tulee olla saatavilla pyynnöstä.
Ehdotettu uusi säännös perustuu ympäristötietodirektiivin säännöksiin. Ympäristötietodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaiset velvoitetaan direktiivin säännösten mukaisesti saattamaan pyydettäessä saataville niiden omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä. Direktiivin johdanto-osan kappaleen 16 mukaan ympäristötiedon ilmaisemisen tulee olla pääsääntö. Direktiivin 4 artiklassa säädetään poikkeuksista, jotka sallivat tietopyyntöjen epäämisen. Artiklan 2 kohdassa säädetään sekä salassapitoon että henkilötietojen suojaamiseen liittyvistä epäämisperusteista. Artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti henkilötietojen ja/tai luonnollista henkilöä koskevien tiedostojen luottamuksellisuuteen, jos kyseinen henkilö ei ole antanut suostumustaan tiedon ilmaisemiseen ja jos tällaisesta salassapidosta säädetään kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä. Mainittu f alakohta liittyy sellaisiin henkilötietoihin, joiden salassapidosta on kansallisessa tai unionin lainsäädännössä säännös. Säännös ei siten liity julkisten henkilötietojen luovuttamiseen. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan mainitun kohdan epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan myös varmistamaan se, että tietosuojadirektiivin vaatimuksia noudatetaan. Tietosuojadirektiivi on kumottu. Ympäristötietodirektiivin säännöksen voidaan katsoa viittaavan EU:n tietosuoja-asetukseen. Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan pyydetty viranomaisen omassa tai viranomaista varten toisen hallussa oleva ympäristötieto on saatettava saataville osittain, jos 1 kohdan d ja e alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitettu tieto on mahdollista erottaa muista pyydetyistä tiedoista.
Ehdotettu sääntely poikkeaa siitä, mitä julkisuuslain 13 §:n 2 momentissa ja 16 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. Säännöksestä käy ilmi ympäristötietodirektiivin keskeinen säännös, jonka mukaan julkisia ympäristötietoja koskevaa tietopyyntöä ei tarvitse perustella, vaikka tietopyyntö koskisi julkisia henkilötietoja. Pykälässä rajoitettaisiin tiettyjen henkilötietojen käyttämistä tietopyynnön yksilöintiperusteena. Samoin selvyyden vuoksi säädettäisiin siitä, ettei mainittuja henkilötietoja voi julkaista toimivaltaisen viranomaisen verkkosivulla. Muutoin ympäristötietoja voitaisiin julkaista toimivaltaisen viranomaisen verkkosivulla. Ehdotettu säännös on pääperiaatteiltaan samankaltainen kuin Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetun lain 13 d §. Selvyyden vuoksi todettakoon, että tietojen salassapidon osalta noudatetaan, mitä julkisuuslaissa säädetään.
36 §. Ruokaviraston velvollisuus tietojen asettamiseen tietojärjestelmään. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston velvollisuudesta asettaa mikro- tai pientoimijoiden tietoja EUDR-tietojärjestelmään. EU:n metsäkatoasetuksen 4 a artiklassa säädetään yksinkertaistetusta järjestelmästä alkutuotannon mikro- tai pientoimijoita varten. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijoilla ei näin ollen olisi samanlaista velvoitetta kuin muilla toimijoilla DD-vakuutuksen toimittamisesta komission EUDR-tietojärjestelmään. Asetuksen 4 a artiklan sisältöä ja mikro- tai pientoimijoiden velvoitteita on kuvattu tarkemmin edellä luvussa 2.3.
Pykälän mukaan Ruokaviraston olisi asetettava alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden toimijakohtaiset tiedot sen hallinnoimista rekistereistä metsäkatoasetuksen 33 artiklassa säädettyyn tietojärjestelmään asetuksen 4 a artiklan 4 kohdan mukaisesti. Artiklan 3 kohdan mukaan yksinkertaistettua ilmoitusta toimittaessa on annettava asetuksen liitteessä III esitetyt tiedot. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi tuotantomaa ja kaikkien niiden maa-alueiden maantieteellinen sijainti taikka sen tilan postiosoite tai kaikkien niiden maa-alueiden postiosoite, joilla tai jolla alkutuotannon mikro- tai pientoimija tuottaa asianomaisia hyödykkeitä. Kyseiset toimijat voivat saattaa yksinkertaistetun ilmoituksensa sisältämät tiedot ajan tasalle, jos niiden antamissa tiedoissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
EU:n metsäkatoasetuksen muuttamisesta toimijoiden ja kauppaa käyvien tiettyjen velvoitteiden osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2025/2650 johdanto-osan kappaleessa 10 todetaan, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/429 jo asetetaan unioniin sijoittautuneille nautojen alkutuottajille jäljitettävyys- ja raportointivaatimuksia, jotka vastaavat EU:n metsäkatoasetuksen nojalla vahvistettuja vaatimuksia. Asiaankuuluvat tiedot tallennetaan jäsenvaltioiden kansallisiin tietokantoihin. Johdanto-osan kappaleessa 10 edelleen todetaan, että sen vuoksi on aiheellista vapauttaa alkutuotannon mikro- tai pientoimijat yksinkertaistetun ilmoituksen antamista koskevasta velvoitteesta, jos vaaditut tiedot ovat jo saatavilla tällaisissa tietokannoissa, ja jäsenvaltiot asettavat asiaankuuluvat tiedot saataville tietojärjestelmässä. Edellä kuvatuilla tietokannoissa saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitetaan edellä mainitun johdanto-osan kappaleen 10 mukaan asetuksen (EU) 2016/429 nojalla kerättäviä tietoja, joihin ei näin ollen lähtökohtaisesti lukeudu liitteen III 4. kohdassa ilmenevä toimijan vakuutus. Joulukuussa 2025 annetun EU:n metsäkatoasetuksen muutosasetuksen tavoitteena on ollut helpottaa nautasektorin alkutuotannon mikro- tai pientoimijoille koituvaa hallinnollista taakkaa.
Asetuksen 4 a artiklan 4 kohdan mukaan, mikäli asetuksen liitteessä III vaaditut tiedot löytyvät kansallisista järjestelmistä, on jäsenvaltio velvoitettu asettamaan tiedot komission EUDR-tietojärjestelmään. Alkutuotannon mikro- tai pientoimijan ei tällöin tarvitse toimittaa enää kertaluonteista yksinkertaistettua ilmoitusta 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Suomessa tiedot ovat toistaiseksi käytännössä saatavilla kansallisessa tietojärjestelmässä nautaeläinten osalta, joten käytännössä velvoite tietojen asettamiseen tulisi Ruokavirastolle eli toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin myös, että Ruokaviraston on asetettava alkutuotannon mikro- tai pientoimijan saataville sitä koskeva metsäkatoasetuksen 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitustunniste. Käytännössä ilmoitustunniste voitaisiin asettaa saataville esimerkiksi eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Artiklan 4 kohdan mukaisesti alkutuotannon mikro- tai pientoimijat saavat saattaa asianomaiset tuotteet unionin markkinoille tai viedä ne vasta saatuaan ilmoitustunnisteen.
Ruokaviraston tehtävä olisi luonteeltaan alkutuotannon mikro- tai pientoimijoita koskevien asetuksen 4 a artiklan 4 kohdassa edellytettyjen tietojen tekninen siirtäminen EUDR-tietojärjestelmään. Vastuu EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden noudattamisesta olisi yhä alkutuotannon mikro- ja pientoimijalla. Niin ikään alkutuotannon mikro- tai pientoimijan on huolehdittava siitä, että sitä koskevat rekisteritiedot ovat ajantasaisia.
37 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki tulisi voimaan 30.12.2026. Tämä päivä vastaisi EU:n metsäkatoasetukseen sisältyvien velvoitteiden soveltamisen alkamisajankohtaa. Pykälän 2 momentin mukaan samalla kumottaisiin voimassa oleva puutavaralaki. Tämä vastaisi EU:n puutavara-asetuksen kumoamisen ajankohtaa, sillä asetuksen 37 artiklan 1 kohdan mukaan kyseinen asetus kumotaan 30.12.2026.
Pykälän 3 momenttiin sisältyisi siirtymäsäännökset. Voimassa olevaa puutavaralakia sovellettaisiin tietyissä tilanteissa vielä ehdotetun lain voimaantulon jälkeen. Taustalla on EU:n metsäkatoasetuksen siirtymäsääntely, joka koskee EU:n puutavara-asetuksen soveltamista vielä metsäkatoasetuksen soveltamisen alkamisen jälkeen. Pykälän 3 momentin mukaan puutavaralakia sovellettaisiin 31.12.2029 saakka sellaiseen puutavaraan ja puutuotteisiin, joihin metsäkatoasetuksen 37 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisesti sovelletaan EU:n puutavara-asetusta.
Näin ollen puutavaralakia sovellettaisiin uuden lain voimaantulon jälkeen vastaavasti kuin EU:n puutavara-asetusta sovelletaan metsäkatoasetuksen soveltamisen alkamisajankohdan jälkeen. Tämä olisi tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, että kansallisella lailla on tarkoitus täydentää EU:n metsäkatoasetuksen sääntelyä ja säännöksiä käytännössä sovellettaisiin rinnakkain. EU:n metsäkatoasetuksen siirtymäsääntely liittyy toisaalta tuotteen tuottamisen ajankohtaan sekä toisaalta markkinoille saattamisen ajankohtaan. Metsäkatoasetuksen 37 artiklan 2 kohdan mukaan EU:n puutavara-asetusta sovelletaan 31.12.2029 saakka puutavara-asetuksessa määriteltyyn puutavaraan ja puutuotteisiin, jotka on tuotettu ennen metsäkatoasetuksen voimaantuloa eli ennen 29.6.2023 ja jotka on saatettu markkinoille 30.12.2026 alkaen. Koska EU:n puutavara-asetus on voimassa 29.12.2026 saakka, sovelletaan kaikkiin puutavara-asetuksessa tarkoitettuihin tuotteisiin puutavara-asetusta tuohon ajankohtaan saakka. EU:n metsäkatoasetuksen 37 artiklan 3 kohdan mukaan kuitenkin sellaiseen puutavara-asetuksessa tarkoitettuun tuotteeseen, joka on tuotettu ennen asetuksen voimaantuloa eli ennen 29.6.2023 ja saatettu markkinoille 31.12.2029 alkaen, sovelletaan metsäkatoasetuksessa säädettyjä vaatimuksia.
Käytännössä 31.12.2029 saakka puutuotteiden osalta sovelletaan EU:n puutavara-asetusta ja EU:n metsäkatoasetusta rinnakkain sen mukaan, milloin tuote on tuotettu. Jos tuote on tuotettu ennen metsäkatoasetuksen voimaantuloa eli ennen 29.6.2023, sovelletaan 31.12.2029 saakka EU:n puutavara-asetusta. Jos tuote on tuotettu EU:n metsäkatoasetuksen voimaantulon jälkeen ja saatettu markkinoille 30.12.2026 alkaen, sovelletaan metsäkatoasetusta. Näin ollen puutavara-asetusta ja puutavaralakia sovellettaisiin vuoden 2029 loppuun saakka EU:n puutavara-asetuksessa tarkoitettuihin tuotteisiin, jotka on tuotettu ennen 29.6.2023 (EU:n metsäkatoasetuksen voimaantulo) ja saatettu markkinoille 30.12.2026–30.12.2029 (37 art. 2 ja 3 kohta). On huomattava, että EU:n metsäkatoasetuksen soveltamisala puutuotteiden osalta (liite I) on hieman laajempi kuin puutavara-asetuksen soveltamisala. Näin ollen sellaisia puutuotteita, jotka kuuluvat vain EU:n metsäkatoasetuksen piiriin, ei käytännössä katsota puutavara-asetuksessa tarkoitetuiksi puutuotteiksi. EU:n metsäkatoasetuksen 38 artiklan 3 kohdassa säädetään erityinen siirtymäaika mikroyrityksille ja pienyrityksille niin, että niitä koskevat velvoitteet tulevat sovellettaviksi vasta 30.6.2027 eli kuusi kuukautta muita toimijoita myöhemmin. Vastaavaa siirtymäaikaa ei ole tarpeen sisällyttää kansallisen lain voimaantulosäännökseen, sillä laissa säädettäisiin seikoista, joiden kannalta kyseinen siirtymäaika ei ole relevantti. Kansallista lakia ei käytännössä voitaisi soveltaa asetuksessa tarkoitettuihin mikro- tai pienyrityksiin, jollei niihin samanaikaisesti sovelleta metsäkatoasetusta. Näin ollen pidennetyn siirtymäajan piirissä oleva toimija, johon ei sovelleta EU:n metsäkatoasetusta, ei esimerkiksi voi rikkoa metsäkatoasetuksen säädettyjä velvoitteita eikä siihen näin ollen voitaisi soveltaa kansallisia seuraamussäännöksiä. Metsäkatoasetuksen 38 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että erityinen mikro- tai pienyrityksiä koskeva siirtymäaika ei koske tuotteita, jotka kuuluvat puutavara-asetuksen liitteen soveltamisalaan.
7.2Laki sakon täytäntöönpanosta
1 §. Lain soveltamisala. Ehdotetaan, että sakon täytäntöönpanosta annetun lain soveltamisalaa laajennettaisiin siten, että se koskisi myös ehdotetun uuden lain nojalla annettujen rikkomusmaksujen sekä hallinnollisten seuraamusmaksujen täytäntöönpanoa. Näin ollen Oikeusrekisterikeskus voisi laittaa täytäntöön kyseiset Ruokaviraston määräämät maksut. Tämän esityksen lait ehdotetaan tulemaan pääsääntöisesti voimaan EU:n metsäkatoasetuksen soveltamisen mukaisesti 30.12.2026, mikä olisi tarkoituksenmukainen voimaantulon ajankohta myös sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamiselle.
7.3Rikoslaki
3 b §. Puutavararikos. Rikoslain 48 a luvun 3 b §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että EU:n metsäkatoasetuksen siirtymäsääntelyn mukaisesti säännös jäisi 30.12.2026 alkaen voimaan vain tietyiltä osin. Kun EU:n puutavara-asetusta ja puutavaralakia sovelletaan osittain uuden metsäkatoasetuksen sääntelyn kanssa samanaikaisesti, on tarkoituksenmukaista, että EU:n puutavara-asetukseen liittyvä rikoslaissa säädetty puutavararikossäännös olisi voimassa vastaavasti.
Rikoslain 48 a luvun 3 b §:n mukaan se, joka puutavara-asetuksen vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisesta puutavarasta valmistettuja puutuotteita, on tuomittava, puutavararikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Puutavararikoksesta säädettiin samassa yhteydessä kuin puutavaralaista ja kyseinen rikoslain säännös tuli voimaan 1.1.2014. Säännöstä muutettaisiin niin, että se rajattaisiin jatkossa koskemaan vain puutavaraa tai puutuotteita, jotka on tuotettu ennen 29.6.2023 ja saatettu markkinoille 30.12.2026 alkaen. Tämä vastaisi puutavara-asetukseen liittyvää metsäkatoasetuksen sääntelyä. Rangaistussäännöksiä koskee erityinen selkeyden ja yksiselitteisyyden vaatimus. Tämän johdosta rikoslain säännöstä koskevasta muutossäännöksestä ja siirtymäajan jälkeen tapahtuvasta säännöksen kumoamisesta (esityksen 4. lakiehdotus) säädettäisiin omissa laeissaan.
7.4Laki rikoslain 48 a luvun 3 b §:n kumoamisesta
Laissa ehdotetaan säädettäväksi rikoslain 48 a luvun 3 b §:n kumoamisesta. Kyseisessä rikoslain pykälässä säädetään puutavararikoksesta, joka koskee EU:n puutavara-asetuksen rikkomista. Puutavaralaki ehdotetaan kumottavaksi esityksen 1. lakiehdotuksen 37 §:n 2 momentin mukaisesti kyseisen lain tullessa voimaan eli 30.12.2026. Kuitenkin kyseisen pykälän 3 momentin mukaan kumottua lakia sovelletaan 31.12.2029 saakka sellaiseen puutavaraan ja puutuotteisiin, joihin metsäkatoasetuksen 37 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti sovelletaan puutavara-asetusta. Tämän johdosta EU:n puutavara-asetukseen liittyvän rikoslain rangaistussäännökseen tulisi olla voimassa vastaavasti eli vuoden 2029 loppuun saakka. Tämän johdosta kumoamista koskevan lain ehdotetaan tulevan voimaan 1.1.2030.
8Lakia alemman asteinen sääntely
Ehdotettuun uuteen metsäkatolakiin ei sisältyisi nimenomaista asetuksenantovaltuutusta. Kuitenkin voi olla tarve esityksen myötä päivittää Ruokaviraston maksullisia suoritteita koskevaa maa- ja metsätalousministeriön asetusta (1093/2025). Ehdotetun lain 9 §:n 1 momentissa säädettäisiin siitä, että Ruokavirasto voisi periä toimijoilta ja kauppaa käyviltä kustannukset vaatimustenvastaisuustilanteissa. Pykälän 2 momentin mukaan perittävän maksun määrän perusteista säädettäisiin valtion maksuperustelaissa. Maa- ja metsätalousministeriön asetus Ruokaviraston maksullisista suoritteista on annettu valtion maksuperustelain nojalla.
9Voimaantulo
Ehdotetaan, että esityksen lakiehdotukset 1–3 tulevat voimaan 30.12.2026. Lisäksi ehdotetaan, että 4. lakiehdotus, joka liittyy puutavararikosta koskevan rikoslain säännöksen kumoamiseen, tulee voimaan 1.1.2030.
10Toimeenpano ja seuranta
EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteet kohdistuvat isoon joukkoon toimijoita ja kauppaa käyviä, joten asetuksen sisällöstä ja tulkinnasta viestiminen on keskeinen osa toimeenpanoa. Ruokavirasto on jo vuosien 2024–2026 aikana toteuttanut neuvontaa ja viestintää metsäkatoasetuksen toimeenpanon tueksi. Ruokavirasto on perustanut myös Metsäkato-sivuston ja julkaissut EUDR-uutiskirjeitä, joiden kautta se välittää ajankohtaista tietoa asetuksesta ja sen velvoitteista.
Ehdotettujen lakien toimivuutta ja vaikutuksia tullaan seuraamaan virkatyönä ja tarvittaessa erillisin arviointihankkein lain voimaantulon jälkeen. Seurannassa olisi tarkoituksenmukaista kiinnittää huomiota erityisesti toimivaltaisen viranomaisen rooliin ja viranomaisten väliseen tehtävien jakoon. Samoin tulisi seurata Ruokaviraston resurssien riittävyyttä. Siihen voisi liittyä myös esimerkiksi perusteltujen huolenaiheiden määrän sekä seuraamuskollegion toiminnan seuraaminen. Ehdotetun lain 31 §:ssä säädettävään määräaikaiseen sulkemiseen julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle liittyen on tarpeen viestiä uudesta sääntelystä erityisesti hankintayksiköille ja julkisten avustusten myöntäjille.
EU:n metsäkatoasetukseen sisältyy uudelleentarkastelulauseke, minkä sisältöä on kuvattu tarkemmin edellä luvussa 2.8.
11Suhde muihin esityksiin
Sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin liittyen eduskunnassa on vireillä seuraavat hallituksen esitykset: HE 129/2026 vp, HE 136/2026 vp, HE 105/2026 vp, HE 137/2026 vp ja HE 157/2026 vp. Niissä ehdotetaan muutettavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:ää tai 1 §:n 2 momenttia, jotka liittyvät esityksen 2. lakiehdotukseen. Esitys on tarvittaessa sovitettava yhteen eduskunnassa jo käsittelyssä olevien esitysten kanssa.
Ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoon liittyen on eduskunnan käsittelyssä hallituksen esitys (HE 157/2026 vp), jossa muutettaisiin rikoslakia niin että rikoslaissa jatkossa säädettäisiin metsäkatorikoksesta ja törkeästä metsäkatorikoksesta. Metsäkatolakia koskevaan esitykseen sisältyy säännöksiä (esimerkiksi 28–30 §), jotka liittyvät rikoslakia koskevaan lakiesitykseen ja joiden tarve osaltaan riippuu rikoslain muuttamista koskevasta esityksestä. Tämä tulisi ottaa huomioon esityksen eduskuntakäsittelyssä.
12Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
12.1Yleistä
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi kansallisesta lainsäädännöstä, jolla täydennettäisiin EU:n metsäkatoasetuksen sääntelyä. EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallista sääntelyä ei saa antaa asetuksen soveltamisalalla, ellei asetus nimenomaisesti velvoita tai valtuuta täydentävään kansalliseen sääntelyyn tai muuhun päätöksentekoon (tuomio 10.10.1973, Variola, 34/73; tuomio 2.2.1977, Amsterdam Bulb, 50/76). Perustuslakivaliokunta on todennut pitävänsä tärkeänä, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 25/2005 vp ja PeVL 1/2018 vp). Valiokunta on tämän johdosta painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s.4).
Osa kansallisen liikkumavaran piiriin kuuluvista lakiehdotuksen säännöksistä on sellaisia, että niitä on tarkasteltava perustuslain perusoikeuksien näkökulmasta. Esitystä on erityisesti arvioitava seuraavien perustuslain säännösten osalta: rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (8 §), yksityiselämän suoja (10 §), omaisuudensuoja (15 §), elinkeinovapaus (18 §) ja oikeusturva (21 §). Tämän lisäksi ehdotettuun sääntelyyn liittyy hallinnon lainmukaisuusperiaatteeseen (2 §), yhdenvertaisuuteen (6 §), saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana (17 §), vastuuseen ympäristöstä (20 §), vastuuseen virkatoimista (118 §), kuntien itsehallintoon (121 §) sekä muulle kuin viranomaiselle annettavaan julkiseen hallintotehtävään (124 §) liittyvää arviointia.
12.2Toimivaltaisen viranomaisen tarkastusoikeus
12.2.1Kansallinen liikkumavara Metsäkatoasetuksen 16, 18 ja 19 artikloissa säädetään tarkastusten tekemisestä. Asetuksen 16 artiklan mukaan tarkastuksia tekee toimivaltainen viranomainen. Suomessa toimivaltainen viranomainen olisi Ruokavirasto. Asetuksen 16 artiklassa säädetään yleisesti tarkastusvelvoitteen sisällöstä ja muun muassa tarkastusmääristä. Asetuksen 18 artikla koskee toimijoita koskevia tarkastuksia. Artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan tarkastusten on käsitettävä muun muassa toimijoiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän tutkiminen sekä asianmukaisen toiminnan osoittavien asiakirjojen ja rekisterien tutkiminen. Kuten edellä on selostettu, asetuksessa tarkoitettu toimija voi tietyissä tilanteissa olla myös luonnollinen henkilö. Asetuksen 19 artikla koskee puolestaan toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita ja kauppaa käyviä koskevia tarkastuksia ja sen 1 kohdan mukaan tarkastusten on käsitettävä sellaisten asiakirjojen ja rekisterien tutkiminen, jotka osoittavat onko 5 artiklan 1–4 kohtien velvoitteita noudatettu. Vaikka asetuksessa säädetään tarkastuksista suhteellisen yksityiskohtaisesti, jättää sääntely jonkin verran perusoikeuksien kannalta relevanttia kansallista liikkumavaraa tarkastusoikeuden oikeasuhtaisuuden ja yksityisyyden suojan rajojen määrittelemisessä. Lisäksi metsäkatoasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, toiminnallinen riippumattomuus ja resurssit. Asetuksessa ei kuitenkaan tarkemmin määritellä, mitä jäsenvaltioille osoitettu velvoite esimerkiksi riittävistä valtuuksista tarkoittaa, joten voidaan katsoa, että säännös jättää jäsenvaltiolle jonkin verran kansallista liikkumavaraa velvoitteen toteuttamisessa.
Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyvä 2 luku valvonnasta ja tarkastuksista sisältää täydentäviä säännöksiä EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen tarkastusten osalta.
12.2.2Yksityiselämän suoja ja kotirauha Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Esityksen 1. lakiehdotuksen 7 §:ssä säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus tehdä EU:n metsäkatoasetuksen mukainen tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa. Tarkastuksen voisi tehdä vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Lisäksi kyseessä olevassa tapauksessa on oltava perusteltu ja yksilöity syy epäillä EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena ehdotetun uuden lain 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu taikka rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä säädetty rangaistus metsäkatorikoksesta tai 3 d §:ssä säädetty rangaistus törkeästä metsäkatorikoksesta.
Perustuslakivaliokunta on EU-sääntelyn täytäntöönpanoon liittyneessä viranomaisten tarkastusoikeutta koskeneessa lausuntokäytännössään katsonut, että sillä ei ole valtiosääntöistä huomauttamista tarkastuksia koskevaan sääntelyyn, joka kuuluu EU-asetuksen soveltamisalaan ja on EU-sääntelyn edellyttämää (PeVL 12/2019 vp ja PeVL 6/2019 vp). Perustuslakivaliokunta on myös todennut, että EU:n perusoikeuskirjassa turvattu kotirauhan suoja ei ole kaikilta osin yhteneväinen perustuslain 10 §:n 3 momentin kanssa eikä sisällä esimerkiksi Suomen perustuslain kaltaista kvalifioitua lakivarausta, minkä vuoksi perusoikeuskirjan kanssa yhdenmukaistakin EU-sääntelyä on toisinaan vaikea ongelmitta sovittaa yhteen Suomen valtiosäännön kanssa (ks. esim. PeVL 39/2016 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunta on tältä osin katsonut, että jos kotirauhan piiriin ulottuva tarkastustoimivaltuus ei ole kaikilta osin EU-asetuksen edellyttämä, tarkastustoimivaltuus tulee kotirauhan piiriin ulottuvilta osilta supistaa asetuksen kannalta välttämättömään (esim. PeVL 6/2019 vp).
Valmistelussa on arvioitu, että esityksen 1. lakiehdotuksessa määritellyt tarkastusvaltuudet kuuluvat metsäkatoasetuksen soveltamisalaan ja liittyvät sen edellyttämään viranomaisvalvontaan. Koska asetuksessa määritelty tarkastusoikeus ei nimenomaisesti ota kantaa siihen, ulottuuko asetuksen 18 ja 19 artikloissa kuvattu tarkastusoikeus myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyyn tilaan ja koska asetus jättää tiettyä kansallista harkintavaltaa tarkastusten oikeasuhtaisuudelle asetettavien reunaehtojen määrittämisessä, pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävän tilan tarkastusvaltuuden täsmentämistä on pidetty kansallisen liikkumavaran puitteissa mahdollisena.
Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 20/2001 vp ja PeVL 69/2002 vp) kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä ”rikosten selvittämiseksi”, jos toimi sidotaan säännöksessä siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan. Tarkastusoikeus on valiokunnan käytännön mukaan voitu kytkeä myös rangaistusluonteisella seuraamusmaksulla sanktioituun käyttäytymiseen (esim. PeVL 7/2004 vp, PeVL 39/2005 vp, PeVL 39/2016 vp). Kotirauhan piiriin puuttuvan sääntelyn osalta valiokunta on lausunnoissaan (PeVL 46/2001 vp ja PeVL 48/2001 vp) pitänyt tavallisen lainsäätämisjärjestyksen edellytyksenä sitä, että lainsäännöksistä tulee ilmetä, että tarkastus voidaan toimittaa asunnossa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.
Ehdotettavassa 7 §:ssä tarkastusoikeutta rajattaisiin niin, että tarkastuksen saisi tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan ja kauppaa käyvän asiakirjojen ja datan puuttuminen on merkittävä puute johtuen siitä, että kyseiset tietolähteet ovat ratkaisevia EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden noudattamisen seurannan kannalta. Niiden tarkastaminen on siten välttämätöntä velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi. Käytännössä tarkastus voitaisiin siten tehdä toimijoiden, toimitusketjussa alempana sijaitsevien toimijoiden tai kauppaa käyvien elinkeino- ja ammattitoimintaan liittyviin tarkoituksiin käyttämiin pysyväisluonteiseen asumiseen käyttämiin tiloihin, jos pykälässä säädetyt edellytykset täyttyisivät. Esimerkkinä voisi olla tilanteet, joissa toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä käyttää asuntoaan osin ehdotetun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen tai tietokoneiden säilyttämiseen ja hän ei toimita tarkastuksen kohteena olevia asiakirjoja tai tietokoneita tarkastajien käytettäviksi. EU:n metsäkatoasetuksessa säädetään velvoitteita muun muassa maa- ja metsätalouden alkutuottajille, joilla tyypillisesti voi olla elinkeino- ja ammattitoimintaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että EU:n metsäkatoasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, voidaan katsoa tarkoituksenmukaiseksi, että Ruokavirasto voisi tietyissä rajatuissa tilanteissa tehdä tarkastuksen myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyyn tilaan.
Ehdotettavan 7 §:n mukaan on oltava perusteltu ja yksilöity syy epäillä EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voisi olla seuraamuksena 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu taikka rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä tarkoitettu metsäkatorikos tai 3 d §:ssä tarkoitettu törkeä metsäkatorikos. Hallinnollinen seuraamusmaksu on metsäkatoasetuksen vakavista rikkomuksista määrättävä rangaistusluonteinen sanktio. Se tarkoittaa esimerkiksi sellaista rikkomusta, jossa toimija tai muu kauppaa käyvä kuin pk-yritys tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlöisi 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän perustamisen ja ajan tasalla pitämisen velvoitteen. Maksun suuruus olisi luonnolliselle henkilölle vähintään 500 euroa ja enintään 5 000 euroa sekä oikeushenkilön kyseessä ollessa enintään 4 prosenttia toimijan tai kauppaa käyvän vuotuisesta unionin laajuisesta kokonaisliikevaihdosta. Maksut voivat näin ollen nousta huomattavan suuriksi. Metsäkatorikoksena rangaistavaa olisi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta metsäkatoasetuksen 3 artiklassa säädetyn kiellon vastaisesti saattaa Euroopan unionin markkinoille, asettaa saataville unionin markkinoilla tai viedä unionin markkinoilta muu kuin vähäinen määrä metsäkatoasetuksessa tarkoitettua hyödykettä tai tuotetta. Törkeästä metsäkatorikoksesta olisi kyse, jos tahallisessa metsäkatorikoksessa rikoksen kohteena olisi erityisen suuri määrä 3 c §:ssä tarkoitettua hyödykettä tai tuotetta, tavoiteltaisiin huomattavaa taloudellista hyötyä taikka rikos tehtäisiin erityisen suunnitelmallisesti. Törkeää tekotapaa koskevan säännöksen soveltuminen edellyttäisi aina, että teko olisi myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Perusmuotoisen rikoksen rangaistusasteikko olisi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja törkeän tekomuodon mukaisen rikoksen asteikko vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään viisi vuotta. Kyse olisi näin ollen vakavista metsäkatoasetuksen velvoitteiden laiminlyönneistä.
Esityksen valmistelussa on arvioitu, että kansallisen liikkumavaran puitteissa täsmennetty toimivaltaisten viranomaisten myös pysyväisluonteiseen asumiseen ulottuva tarkastusoikeus on riittävän tarkkarajainen ja oikeasuhtainen eikä rajoita perustuslain 10 §:n suojaamaa kotirauhaa enempää kuin on välttämätöntä sääntelyn tavoitteiden saavuttamiseksi.
12.3Toimivaltaisen viranomaisen väliaikaiset ja korjaavat toimenpiteet
12.3.1Kansallinen liikkumavara EU:n metsäkatoasetuksen 23 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus toteuttaa välittömästi väliaikaisia toimenpiteitä. Säännöksessä on kansallista liikkumavaraa sen suhteen, toteutetaanko toimenpiteet säätämällä tuotteiden takavarikoinnista vai säätämällä tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen tai viennin keskeyttämisestä. Esityksessä ehdotetaan kansallisesti säädettäväksi väliaikaisesta keskeyttämisestä, mitä voidaan pitää kansallisesti tarkoituksenmukaisena toimenpiteenä, kun otetaan huomioon metsäkatoasetuksen tavoitteet ja Ruokaviraston rooli valvontaviranomaisena.
EU:n metsäkatoasetuksen 24 artiklassa säädetään korjaavista toimenpiteistä. Artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on vaatimustenvastaisuustilanteissa viipymättä vaadittava toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää toteuttamaan asianmukaiset ja oikeasuhtaiset korjaavat toimenpiteet. Artiklan 2 kohdassa on lueteltu neljä vaihtoehtoa, joista vähintään yksi on kuuluttava toimijalta tai kauppaa käyvältä vaadittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Artiklan yhteydessä ei ole nimenomaisesti säädetty jäsenvaltioille korjaamistoimenpiteitä koskevaa kansallisen lainsäädännön säätämisvelvoitetta. Korjaavista toimenpiteistä säätäminen on kuitenkin kansallisesti tarkoituksenmukaista, koska kyse on kansallisesti hallinnollisista seuraamuksista ja täsmälliset kansalliset säännökset asiasta ovat välttämättömät. Se, että asetuksen 24 artiklan 2 kohdan mukaan käytettävissä on oltava vähintään yksi neljästä toimenpiteestä, voidaan katsoa osaltaan sisältävän kansallista liikkumavaraa käytettävissä olevien korjaavien toimenpiteiden suhteen. Valvonnan tehokkuuden ja toimivuuden kannalta on tärkeää, että Ruokavirastolla on oikeanlaiset ja tarkoituksenmukaiset valvontakeinot käytössään, joten kansallisesti säädettäisiin useammasta asetukseen sisältyvästä korjaavasta toimenpiteestä.
Kansallista liikkumavaraa ja sen käyttämistä on selostettu väliaikaisten ja korjaavien toimenpiteiden osalta tarkemmin edellä luvussa 4.1.3.
12.3.2Omaisuudensuoja Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Luonnollisten henkilöiden lisäksi myös yksityisten oikeushenkilöiden varallisuus on turvattu 15 §:n perusteella. Omaisuudensuoja synnyttää velvoitteen olla puuttumatta ilman hyväksyttävää perustetta omaisuuden vapaaseen hyödyntämiseen.
Perustuslain 15 §:n 1 momentti sisältää omaisuudensuojan yleislausekkeen. Yleislausekkeen perusteella arvioidaan lähinnä omistajan käyttöoikeuksien ja omistajan määräämisvallan erilaisia rajoituksia. Tällaisiin omaisuudensuojan rajoituksiin sovelletaan perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä (PeVL 32/2010 vp, s. 4, PeVL 20/2010 vp, s. 2, PeVL 6/2010 vp, s. 2, PeVL 21/1996 vp). Omaisuuden perustuslainturvalla suojataan vakiintuneesti varallisuusarvoisia oikeuksia ja etuja, joihin kuuluu laajimpana esineisiin kohdistuva omistusoikeus. Omistusoikeus taas käsittää periaatteessa kaikki ne oikeudet, jotka eivät jollain erityisellä perusteella kuulu jollekulle muulle kuin omistajalle tai ole omistusoikeudesta erotetut. Omaisuuden suojasta on säädetty myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklassa.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin Ruokavirastolle mahdollisuus tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen ja viennin väliaikaiseen keskeyttämiseen. Samoin lakiehdotuksen 15 §:ssä säädettäisiin korjausmääräyksestä, 16 §:ssä kiellosta ja 17 §:ssä hävittämismääräyksestä. Näiden voidaan katsoa osaltaan rajoittavan omaisuuden vapaata hyödyntämistä, kun laissa säädettäisiin toimivaltaisen viranomaisen eli Ruokaviraston toimivallasta toimenpiteiden tekemiseen. Ehdotetut toimenpiteet voidaan kuitenkin katsoa perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten mukaisiksi. Sääntelyn sisältö tulee EU:n metsäkatoasetuksesta, mutta sääntelyn täsmällisyyden näkökulmasta on merkitystä sillä, että tietyiltä osin asetuksen sääntelyä täydennetään kansallisesti. Kyseisten väliaikaisten ja korjaavien toimenpiteiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan suhteellisen tyypillisiä valvontaviranomaisen rooliin kuuluvia tehtäviä.
12.4Rikkomusmaksu ja hallinnollinen seuraamusmaksu
12.4.1Kansallinen liikkumavara Seuraamusmaksuista säätäminen perustuisi ehdotetun uuden lain osalta EU:n metsäkatoasetuksen 25 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan velvoitteisiin. Asetuksen 25 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimijat, toimitusketjussa alempana sijaitsevat toimijat ja kauppaa käyvät rikkovat tätä asetusta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Vastaavasti metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan johdanto-osan mukaan edellä 1 kohdassa säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltioita säätämään kansallisesti maksuista, jotka on suhteutettu yrityksen liikevaihtoon. Asetuksen sääntely on yleisluontoista sen osalta, että artiklan 1 kohdassa viitataan asetuksen rikkomiseen yleisesti. Näin ollen se käytännössä tarkoittaa, että kansallista liikkumavaraa on huomattavasti sen suhteen, minkä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden rikkomisista tulisi mikäkin seuraamus tai seuraamuksia määrättäväksi. Voidaan näin ollen katsoa, että jäsenvaltion on yksilöitävä, mihin asetuksen velvoitteeseen liitetään viranomaisen toimivalta määrätä seuraamusmaksu. Esityksen 1. lakiehdotuksen 23 §:ssä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka määräytyminen perustuisi yrityksen liikevaihtoon ja se määrättäisiin vakavammista rikkomuksista. Sen lisäksi laissa säädettäisiin kiinteästä euromääräisestä rikkomusmaksusta, jonka Ruokavirasto voisi määrätä vähäisemmistä rikkomuksista.
Kansallista liikkumavaraa ja sen käyttämistä on selostettu hallinnollisten sanktioiden osalta tarkemmin edellä luvussa 4.1.4.
12.4.2Laillisuusperiaate ja oikeasuhtaisuus Perustuslakivaliokunnan käytännössä seuraamusmaksuja on pidetty lainvastaisesta teosta tai laiminlyönnistä määrättävinä sanktioluonteisina hallinnollisina seuraamuksina. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 12/2019 vp, s. 7-8, PeVL 9/2018 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että vaikka perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen asettamat sääntelyn täsmällisyyttä koskevat vaatimukset eivät sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, tarkkuuden yleistä vaatimusta ei voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (esim. PeVL 9/2018 vp, s. 3, PeVL 39/2017 vp, s. 3, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5, PeVL 10/2016 vp, s. 7 ja PeVL 57/2010 vp, s. 2/II).
Sanktioluonteisten hallinnollisten seuraamusten tulee perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (esim. PeVL 39/2017 vp, s. 3, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5 ja PeVL 28/2014 vp, s. 2/II). Oikeasuhtaisuuden kannalta merkittäviä ovat paitsi säännökset sanktioiden suuruudesta myös säännökset seuraamuksen suuruuden määräytymisessä huomioon otettavista seikoista ja seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä (PeVL 12/2019 vp, s. 7). Valiokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 46/2021 vp, 17 kohta viittauksineen.)
Koska hallinnollisissa seuraamusmaksuissa on kyse uudesta perusoikeusrajoituksesta, tulee sääntelyn täyttää perusoikeuksien rajoitusedellytykset, kuten vaatimukset välttämättömyydestä ja viimesijaisuudesta, hyväksyttävästä syystä ja oikeasuhtaisuudesta. Myös EU:n perusoikeuskirjan 49 artikla edellyttää rangaistusluontoisilta seuraamuksilta oikeasuhtaisuutta sekä laillisuusperiaatteen noudattamista. Hallinnollisille sanktioille tulee olla valvonnan tehokuuteen ja toimivuuteen liittyvä perusteltu tarve, joten lainsäädännössä ei tule säätää voimakkaammista keinoista kuin rikkomuksen vakavuus ja muut asiaan vaikuttavat seikat välttämättä edellyttävät. Sääntelyn tulee toteuttaa riittävästi seuraamusjärjestelmältä vaadittavaa yleis- ja erityisestävyyttä. Erityisen tärkeänä voidaan pitää sitä, että säännökset antavat sääntelyn kohteena oleville riittävän ennustettavuuden seuraamusmaksujen määräämisestä.
Sääntelyn täsmällisyyttä koskevat vaatimukset on otettu huomioon rikkomusmaksua ja hallinnollisen seuraamusmaksua koskevissa säännöksissä. Rikkomukset ja laiminlyönnit, joista maksut voitaisiin määrätä ovat yksilöity tarkasti viittaamalla asetuksen kohtiin. Lakiehdotuksen 20–25 §:ien säännöskohtaisissa perusteluissa on yksityiskohtaisesti selvitetty rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevien rikkomusten ja laiminlyöntien oikeasuhtaisuudesta ja siitä, miksi juuri kyseiset rikkomukset ja laiminlyönnit on ehdotettu sisällytettäviksi seuraamusmaksujen piiriin. Oikeasuhtaisuuden vaatimukseen liittyy sanktioiden suuruus. Asetuksessa on kansallista liikkumavaraa sen suhteen, että maksun enimmäismäärä voisi olla suurempikin kuin 4 prosenttia liikevaihdosta. Laissa ehdotetaan kuitenkin säädettäväksi hallinnollisen seuraamusmaksun enimmäismääräksi asetuksessa edellytetty 4 prosenttia liikevaihdosta, sillä sitä voidaan suomalaisessa oikeusjärjestelmässä pitää merkittävänä sanktiona. Luonnollisen henkilölle määrättävän seuraamusmaksun suuruus olisi 500–5000 euroa.
Asetus edellyttää, että kyseistä seuraamusmaksua korotetaan tarvittaessa niin, että se ylittää mahdollisen saadun taloudellisen edun. Tämä on osaltaan merkityksellistä myös omaisuuden suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta on korostanut, etteivät lain tai hyvän tavan vastaiset taikka kohtuuttomat oikeustoimet nauti perustuslain suojaa (ks. esim. PeVL 13/1986 vp, PeVL 3/1982). Sääntely perustuu metsäkatoasetuksen velvoitteeseen eikä sen osalta sinällään ole kansallista liikkumavaraa. Toisaalta asetuksen 25 artiklan yleislausekkeen mukaan seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tämän johdosta on katsottu, että kansallisesti voidaan säätää maksun kohtuullistamisesta. Ehdotetun 24 §:n 2 momentin mukaan maksu voitaisiin määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen.
Rikkomusmaksu, joka olisi seuraamuksena vähäisemmistä rikkomuksista kuin hallinnollisen seuraamusmaksun rikkomukset, olisi luonnolliselle henkilölle 300 euroa ja oikeushenkilöiden osalta maksun suuruus riippuisi yrityksen koosta. Ehdotetussa 21 §:ssä säädettäisiin, että rikkomusmaksun suuruus olisi mikroyritykselle 500 euroa, pienyritykselle 1000 euroa, keskisuurelle yritykselle 2000 euroa ja suurelle yritykselle 3000 euroa. Rikkomusmaksun porrastamista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena myös yritysten yhdenvertaisuuden kannalta. Metsäkatoasetuksen sääntelyn piirissä on sekä pieniä että hyvin suuria yrityksiä, joten seuraamusten tulee oikeasuhtaisia myös yritysten koon näkökulmasta. Sekä hallinnollisen seuraamusmaksun että rikkomusmaksun osalta säädettäisiin laissa myös maksun määräämättä jättämisestä.
12.5Seuraamuskollegio
12.5.1Kansallinen liikkumavara Ehdotettu seuraamuskollegio (1. lakiehdotuksen 26 §) ei nimenomaisesti perustu EU:n metsäkatoasetukseen. Taustalla kuitenkin on metsäkatoasetuksen sääntely, sillä hallinnolliset seuraamusmaksut voivat muodostua suuriksi johtuen siitä, että ne on sidottava liikevaihtoon asetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella puolestaan päätösvalta seuraamuksista on osoitettava monijäseniselle toimielimelle, kun seuraamusmaksu on suuri ja sanktio siten ankara (PeVL 14/2018 vp, PeVL 24/2018 vp ja PeVL 12/2019 vp).
Toimivalta hallinnollisen seuraamusmaksun määräämiseen säädettäisiin Ruokavirastolle eli toimivaltaiselle viranomaiselle. Tätä puoltaa se, että seuraamusmaksu määrätään lähtökohtaisesti hallintomenettelyssä. Näin ollen monijäsenisen toimielimen asema on järjestettävä lailla niin, että se on valvontaviranomaisen toimielin (vrt. PeVL 14/2018 vp, s. 20.) Seuraamuksiin liittyvä päätöksentekomenettely on EU-sääntelyssä sen sijaan lähtökohtaisesti jätetty kansalliseen harkintavaltaan (menettelyllinen autonomia), kunhan vastaavuus- ja tehokkuusperiaate toteutuvat (C-201/02 Delena Wells, 67 kohta). Toimivaltaisten viranomaisten toimintaan on kuitenkin EU:n metsäkatoasetuksessa kohdistettu eräitä yleisiä vaatimuksia. Asetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet, toiminnallinen riippumattomuus ja resurssit velvoitteiden täyttämiseksi. Nämä vaatimukset on otettava huomioon myös seuraamuskollegiota koskevassa sääntelyssä, vaikka lähtökohtaisesti ne täyttyvät jo hallinnon yleislainsäädännön sekä viranomaisten itsenäisen aseman kautta. Ehdotuksen mukaan seuraamuskollegion jäsenet toimivat tehtävässään riippumattomasti ja puolueettomasti (1. lakiehdotuksen 26 §:n 3 momentti), mikä osaltaan turvaisi EU-sääntelyssä edellytettyä riippumattomuuden vaatimusta. Pääosin ehdotettu sääntely perustuu kuitenkin kansallisiin valtiosääntöisiin reunaehtoihin.
12.5.2Oikeusturva Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Esityksen mukaan hallinnolliset sanktiot määrätään hallintoviranomaisen päätöksellä hallintolain mukaisessa menettelyssä. Tämä osaltaan turvaa oikeusturvan toteutumista. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin tietosuojalain käsittelyn yhteydessä katsonut, että oikeusturvaintressi ehdotetuissa hallinnollisissa seuraamusmaksuissa oli voimakkaasti korostunut ottaen huomioon seuraamusmaksun sanktioluonteen ja ankaruuden. Perustuslakivaliokunnan mielestä tietosuoja-asetuksen mahdollistamat hyvin suuret hallinnolliset seuraamusmaksut eivät rinnastuneet viranomaisten tuolloin määräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin. Perustuslain 21 §:ssä säädettyjen oikeusturvan ja ennen muuta asianmukaisen menettelyn takeiden ja niiden tarkoitusperien voitiin katsoa olevan tällaisessa tilanteessa erityisen korostuneita. Valiokunta katsoi, että hallinnollisesta seuraamusmaksusta päättäminen tulee säätää monijäsenisen toimielimen tehtäväksi. Määräämismenettelyn asianmukaisuutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla turvaisi se, että seuraamusmaksun määräämisestä päättäminen säädetään monijäsenisen elimen toimivaltaan kuuluvaksi. Tällaisen muutoksen tekeminen oli edellytyksenä sille, että lakiehdotus voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 14/2018 vp, s. 19 ja 20.) Perustuslakivaliokunta otti huomioon myös seuraamuksen määräämiseen jäävän merkittävän harkinnanvaran ja tietosuojavaltuutetun aseman yksittäisenä virkamiehenä (PeVL 14/2018 vp, s. 18). Perustuslakivaliokunta on toistanut Finanssivalvontaa koskevan esityksen yhteydessä sen, että määräämistoimivalta on aiheellista osoittaa kollegiaaliseen päätöksentekoon silloin, kun seuraamusmaksu on suuri ja sanktio siten ankara (PeVL 12/2019 vp, s. 7).
Seuraamuskollegion ratkaisuvalta määräytyisi esitetyn seuraamusmaksun rahamäärän mukaan. Sinänsä ei ole poikkeuksellista, että asian laatu vaikuttaa ratkaisukokoonpanoon. Monijäsenisen toimielimen edellyttäminen suurten seuraamusmaksujen määräämisessä kuvastaa itsessään tätä. Näin on myös laajemmassa kontekstissa esimerkiksi tuomioistuinten lainkäytössä. Ehdotuksessa merkityksellistä olisi kuitenkin se, että ratkaisukokoonpanoon vaikuttava asian laatu ei määräytyisi esimerkiksi asiaryhmän tai tapauksen vaativuuden mukaan, vaan mekaanisesti esitetyn seuraamuksen suuruuden mukaan. Nyt ehdotettu kiinteä 100 000 euron raja voisi siten joissain tilanteissa johtaa siihen, että suurten yritysten seuraamusmaksut määrättäisiin monijäsenisessä toimielimessä, kun taas pienempien yritysten osalta päätöksen tekisi yksittäinen virkamies, vaikka rangaistuksen suhteellista ankaruutta ja teon moitittavuutta ilmentävä prosenttiosuus olisi sama. Tämä voi olla merkityksellistä myös perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Vastaavanlainen sääntely sisältyy liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain 7 a §:ään ja sääntelyä on laajasti arvioitu esityksen säätämisjärjestysperusteluissa (HE 70/2023 vp, s. 111-114). Myös perustuslakivaliokunta antoi esityksestä lausuntonsa (PeVL 13/2023 vp) eikä kyseenalaistanut tai kommentoinut kiinteää euromääräistä 100 000 euron rajaa kyseisen esityksen yhteydessä.
Liikenne- ja viestintävirastoon perustetun seuraamuskollegioon liittyen on esityksen perusteluissa (HE 70/2023 vp, s. 113) käsitelty kiinteää euromääräistä seuraamuskollegion rajaa perusteellisesti myös perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuden kannalta. Kuten kyseisen esityksen perusteluissa todetaan, perustuslain 6 §:n 1 momentin yleiseen yhdenvertaisuuslausekkeeseen sisältyy vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa (HE 309/1993 vp, s. 42). Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännös koskee ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan (PeVL 13/2020 vp, s. 3 ja siinä viitatut lausunnot). Edelleen Liikenne- ja viestintäviraston seuraamuskollegioon liittyen on esityksen perusteluissa (HE 70/2023 vp, s. 113) todettu, että perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Erottelut eivät kuitenkaan saa olla mielivaltaisia eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVL 72/2014 vp, s. 2/II). Valiokunta on toisaalta korostanut perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden merkitystä rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän yhteydessä (PeVL 7/2014 vp, s. 5/II). Liikenne- ja viestintäviraston kollegion arvioinnissa on otettu huomioon, että ehdotuksen tavoitteena oli vahvistaa oikeusturvaa ja määräämismenettelyn asianmukaisuutta nimenomaisesti rahamääräisesti suurissa seuraamusmaksuissa. Samoin perusteluissa katsottiin, että muutoksesta syntyvät erot eivät olleet mielivaltaisia eivätkä kohtuuttomia, ja että muutos kohdistui käytännössä oikeushenkilöihin. Kuten kyseissä esityksessä, myös nyt ehdotettavan Ruokaviraston seuraamuskollegion osalta voidaan ehdotettavaa euromääräiseen rajaan sidottavaa seuraamuskollegiota pitää perustuslain yhdenvertaisuussääntelyn mukaisena. Liikenne- ja viestintäviraston seuraamuskollegiota koskevan esityksen perusteluissa (s. 114) on laajasti arvioitu seuraamuskollegiosääntelyä myös Suomen ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta.
12.6Määräaikainen sulkeminen julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle
12.6.1Kansallinen liikkumavara EU:n metsäkatoasetuksen 25 artikla (Seuraamukset) edellyttää, että jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimijat ja kauppaa käyvät rikkovat metsäkatoasetusta. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kyseisen artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan seuraamusten on käsitettävä myös määräaikainen sulkeminen enintään 12 kuukauden ajaksi julkisten hankintamenettelyjen sekä julkisen rahoituksen ulkopuolelle, mukaan lukien tarjouskilpailumenettelyt, avustukset ja käyttöoikeudet. Asetuksessa voidaan katsoa olevan kansallista liikkumavaraa sen osalta, että ulossulkemisen tulee kestää enintään 12 kuukautta. Kansallisesta liikkumavaraa käytettäisiin niin, että päätös julkisen hankintamenettelyn ja tarjouskilpailumenettelyn ulkopuolelle sulkemisesta tehtäisiin 6 kuukauden ajaksi. Tätä voidaan pitää myös suhteellisuusperiaatteen mukaisena, kun otetaan huomioon, kuinka merkittävästä puuttumisesta esimerkiksi elinkeinonharjoittajan oikeuksiin ulkopuolelle sulkemisessa on kyse. Ulkopuolelle sulkemisesta säädettäisiin esityksen 1. lakiehdotuksen 31 §:ssä. Siinä säädettäisiin myös, että ulkopuolelle sulkeminen tulisi määrättäväksi hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisen yhteydessä eli vakavien rikkomusten yhteydessä.
12.6.2Elinkeinon harjoittamisen vapaus Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään (PeVL 32/2010 vp, PeVL 15/2008 vp, s. 2/II) todennut, että laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden ja edellytysten tulee ilmetä laista. EU:n metsäkatoasetuksen 25 artikla antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkemisen kestosta. Esityksen 1. lakiehdotuksen 31 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi 6 kuukautta sekä julkisten hankintamenettelyjen ja tarjouskilpailumenettelyjen ulkopuolelle sulkemisesta että tukien, avustusten tai muun julkisen rahoituksen ulkopuolelle sulkemisesta. Tässä tarkoitettu rajoitus olisi lisäksi mahdollista toteuttaa vain hallinnollisen seuraamusmaksun yhteydessä. Rajoitus olisi täsmällinen metsäkatolakia koskevan lakiehdotuksen määrittelyillä rajoittuen tiettyihin asiakokonaisuuksiin ja tarkkarajainen sen keston ollessa säädettynä. Lisäksi rajoituksen antaminen edellyttää Ruokaviraston määräämää hallinnollista seuraamusmaksua. Kansallisen liikkumavaran käyttämisen voidaan katsoa olevan perustuslain 18 §:ssä säädetyn elinkeinovapauden kannalta perusteltua. Ulossulkemisen keston säätäminen 6 kuukauden mittaiseksi voidaan pitää perusteltuna myös suhteellisuusperiaatteen kannalta. Lisäksi ulossulkemisen rajaaminen hallinnollista seuraamusmaksua koskevan päätöksen yhteyteen tarkoittaa, että ulossulkeminen tapahtuisi erittäin moitittavien laiminlyöntien yhteydessä. Tällainen rikkomus olisi esimerkiksi, jos toimija tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlöisi 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän perustamisen ja ajan tasalla pitämisen velvoitteen.
Rikkomusmaksun lisänä ei ehdoteta säädettäväksi 31 §:ssä määräaikaista sulkemista julkisten hankintojen ja avustusten ulkopuolelle. Ulkopuolelle sulkemista ei voida pitää oikeasuhtaisena seuraamuksena rikkomusmaksun lisäseuraamuksena suhteessa rikkomusmaksuun liittyviin teonkuvauksiin, jotka koskevat vähäisempiä rikkomuksia verrattuna hallinnolliseen seuraamusmaksuun.
12.7Perustellut huolenaiheet
12.7.1Kansallinen liikkumavara Metsäkatoasetuksen 31 artiklassa säädetään luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille mahdollisuus esittää toimivaltaisille viranomaisille perusteltuja huolenaiheita metsäkatoasetuksen vastaisesta toiminnasta. Tähän liittyen asetus jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, missä ajassa toimivaltaisen viranomaisen olisi ilmoitettava tekemistään toimenpiteistä huolenaiheen esittäjälle. Määräaika on asetuksen mukaan 30 päivää, jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin esitetä. Esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi määräajaksi 3 kuukautta ja joissain tilanteissa 6 kuukautta, koska perustellut huolenaiheet voivat olla toimivaltaiselle viranomaiselle työläitä ja hankalasti selvitettäviä ja niiden määrää on ennakolta vaikea arvioida.
Lisäksi esityksen 1. lakiehdotuksen 13 §:ssä säädettäisiin kirjallisesta esitysmuodosta, mikä ei sisälly asetuksen 31 artiklan sääntelyyn, mutta olisi tarkoituksenmukainen täsmennys johtuen ensinnäkin siitä, että huolenaiheen tulee olla perusteltu ja toisaalta siitä, että Ruokaviraston tulee arvioida esitetty huolenaihe ja ilmoittaa sen esittäjälle toimenpiteistä.
12.7.2Oikeusturva Perustuslain 21 §:n 1 momentti sisältää yleissäännöksen jokaisen oikeudesta saada itseään koskeva asia lain mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai muun viranomaisen ratkaistavaksi. Lähtökohtana on yksilön oikeus omasta aloitteestaan saada asiansa käsitellyksi. Käsittelyn tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa on lisäksi aina tapahduttava asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Tosiasialliset hallintotoimet ovat sellaisia viranomaisen suoritettaviksi luonnehdittavia toimenpiteitä, joista ei tehdä valituskelpoista hallintopäätöstä ja joihin ei siten ole mahdollista hakea muutosta. Tosiasiallisia hallintotoimia koskevista muutoksenhakukielloista ei ole tarpeen eikä syytä ottaa säännöksiä lakiin (PeVL 32/2012 vp, s. 5, PeVL 51/2006 vp, s. 6, PeVL 52/2005 vp, s. 2).
Perustelluista huolenaiheista säädetään metsäkatoasetuksen 31 artiklassa ja kansallisella säännöksellä ainoastaan täydennetään asetuksen säännöstä tietyiltä osin. Toimivaltainen viranomainen käsittelee saamansa perustellun huolenaiheen ja se voi johtaa metsäkatoasetuksen valvontaan liittyviin toimenpiteisiin. Asetuksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava huolenaiheen esittäjälle ilmoituksen perusteella toteutetut toimet sekä perusteltava toiminta. Kyseessä olisi edellä kuvattu tosiasiallinen hallintotoimi, sillä kyseinen ilmoitus olisi kuvaus siitä mihin toimenpiteisiin toimivaltainen viranomainen on metsäkatoasetuksen mukaisesti ryhtynyt. Tarkoituksena on, että ilmoituksen tekeminen riittäisi eikä hallintopäätöstä tarvitsisi tehdä asiassa.
Kansallisen liikkumavaran hyödyntäminen sen osalta, missä ajassa Ruokaviraston olisi ilmoitettava tekemistään toimenpiteistä huolenaiheen esittäjälle voidaan pitää perusteltuna. Vastaavanlaisista perustelluista huolenaiheista ei tiettävästi ole kansallisesti aikaisemmin säädetty. Näin ollen ei ole myöskään vertailukohtaa sen suhteen, mikä olisi saatuun kokemukseen pohjautuen tarkoituksenmukaisin käsittelyaika. Vaikka 3 kuukautta on pidempi aika kuin asetuksessa todettu 30 päivää, voidaan sitä pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon se, että Ruokavirastolla tulee olla riittävästi aikaa asianmukaisesti käsitellä huolenaiheet. Niiden määrää on ennakolta vaikea arvioida. Asianmukaisen käsittelyn näkökulmasta myös huolenaiheiden kirjallinen esitysmuoto voidaan katsoa tarkoituksenmukaiseksi. Kun otetaan huomioon, että asetuksessa nimenomaan edellytetään, että toimivaltainen viranomainen ilmoittaa huolenaiheen esittäjälle ilmoituksen perusteella toteutetut toimet, ei tällöin esimerkiksi anonyymi puhelinsoitto voisi toimia asetuksessa tarkoitettuna perusteltuna huolenaiheena. Huolenaiheiden asianmukainen käsittely on merkityksellistä paitsi huolenaiheen esittäjän myös huolenaiheen mahdollisena kohteena olevan tahon kannalta.
Huolenaiheen esittäjä voisi kuitenkin saattaa toimivaltaisen viranomaisen eli Ruokaviraston toiminnan lainmukaisuuden arvioitavaksi kantelemalla ylimmille laillisuusvalvojille, mitä voidaan pitää merkityksellisenä oikeusturvan kannalta. Myös EU:n metsäkatoasetuksen 32 artiklan mukaan tulee olla oikeus turvautua menettelyihin, joilla voidaan tutkia toimivaltaisten viranomaisten toiminnan lainmukaisuus.
12.8Tiedonsaantioikeudet
EU:n metsäkatoasetuksen valvontavelvoitteet ja niihin liittyvä henkilötietojen käsittely perustuvat EU-lainsäädäntöön. Metsäkatoasetuksen johdanto-osan kappaleessa 84 todetaan, että ”jos tämän asetuksen soveltamiseksi on tarpeen käsitellä henkilötietoja, kyseisiä tietoja on määrä käsitellä henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti. Kaikkeen tämän asetuksen nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725.” Edellä luvussa 2.12 on kuvattu metsäkatoasetuksen 33 artiklassa tarkoitetusta EUDR-tietojärjestelmästä annettua täytäntöönpanoasetusta, jossa on säädetty myös henkilötietojen käsittelystä metsäkatoasetuksen valvonnan yhteydessä. Täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan kappaleen 7 mukaan henkilötietojen vaihto, joka on tarpeen metsäkatoasetuksessa säädettyjen velvoitteiden ja tehtävien täyttämiseksi, on tietojen lainmukaista käsittelyä EU:n toimielinten tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 10–12 §:ssä annettaisiin tietosuoja-asetusta täydentävää kansallista erityissääntelyä. Erityissääntely perustuu lähtökohtaisesti tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mukaiseen kansalliseen liikkumavaraan. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan mahdollistaman liikkumavaran puitteissa kansallisessa lainsäädännössä voidaan antaa tarkempia säännöksiä esimerkiksi yhteisöistä joille ja tarkoituksista joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ehdotetussa 10 §:ssä säädettäisiin tietojensaannista toimijalta ja kauppaa käyvältä ja 11 §:ssä viranomaiselta ja julkista hallintotehtävää hoitavalta. Samoin 11 §:ssä säädettäisiin Ruokaviraston oikeudesta käyttää ruokahallinnon tietovarannossa olevia tietoja ja muita Ruokaviraston hallussa olevia tietoja. Ehdotetun 12 §:n 2 momentissa säädettäisiin Suomen metsäkeskukselle mahdollisuus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa tietoja Ruokavirastolle. Säännöksissä yksilöitäisiin tietojen käyttötarkoitus ja se, ketä tiedot voisivat koskea. Säännösten voidaan katsoa näin ollen olevan yleisen edun mukaisia ja oikeasuhtaisia tietosuoja-asetuksen sääntelyn edellyttämällä tavalla.
Tietosuoja-asetuksen 86 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelystä ja virallisten asiakirjojen julkisuudesta. Artiklan mukaan viranomaiset taikka julkis- tai yksityisoikeudelliset yhteisöt voivat luovuttaa viranomaisten tai yhteisöjen hallussa olevien virallisten asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja viranomaiseen tai yhteisöön sovellettavan unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan sovittaa yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan. Näin ollen tietosuoja-asetuksen 86 artikla mahdollistaa sen, että kansallisesti sovitetaan yhteen henkilötietojen suojaa ja asiakirjojen julkisuutta koskevat säännökset. Tietosuoja-asetusta täydentää tietosuojalaki. Tietosuojalain 28 §:n mukaan oikeuteen saada tieto ja muuhun henkilötietojen luovuttamiseen viranomaisen henkilörekisteristä sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta säädetään. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa säädetään henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä sekä kyseisten tietojen luovuttamisesta sähköisessä muodossa.
Tiedonsaantioikeutta on tarkasteltava myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa tämän säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (ks. esim. PeVL 11/2018 vp, PeVL 13/2016 vp).
Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2—3 ja siinä viitatut lausunnot). Valiokunta on antanut erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan täsmällisyyttä ja sisältöä. Erityisesti tilanteessa, jossa ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 39).
Ehdotettujen 10, 11 ja 12 §:n mukainen tiedonsaantioikeus ja oikeus luovuttaa tietoja olisi rajattu perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti välttämättömiin tietoihin. Samoin pykälissä säädettäisiin tietojen käyttötarkoituksesta ja ketä kyseiset tiedot voisivat koskea. Näin ollen ehdotetun sääntelyn on arvioitu olevan välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide esityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuten edellä on jo todettu, luovutuksensaajien oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaan eli siihen, että käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Esitetty tiedonsaantioikeutta koskeva sääntelyn voidaan katsoa täyttävän perustuslain 10 §:n henkilötietojen suojaa koskevat vaatimukset.
Ehdotetun 13 §:n 2 momentissa säädettäisiin perustellun huolenaiheen esittäjän henkilöllisyyden suojaamisesta, mihin liittyen sovelletaan asianosaisjulkisuutta koskevia säännöksiä. Julkisuuslain 11 §:n mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeutta ei kuitenkaan ole, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etu tai vastaavasti vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua. Tiedon antaminen rikkomusta koskevasta ilmoituksesta ilmoituksen kohteelle voisi olla vastoin julkisuuslaissa tarkoitettu erittäin tärkeää yleistä etu, jos tiedon antaminen voisi vaarantaa valvontaviranomaiselle tärkeän tiedonsaannin. Tiedon antaminen ilmoituksen tekijästä voi puolestaan olla vastoin julkisuuslaissa tarkoitettua tärkeää yksityistä etua, jos ilmoittajan henkilöllisyyden paljastaminen vaarantaisi ilmoittajan turvallisuutta tai yksityiselämän suojaa. Tällöin asianosaisjulkisuutta olisi rajoitettava. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella on perusteltu syy arvioida ilmoituksentekijän suojantarpeen olemassaolo.
12.9Vastuu ympäristöstä
Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Vastuu kohdistuu sekä julkiseen valtaan että yksityisiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin (HE 309/1993 vp, s. 66). Säännös on luonteeltaan lähinnä julistuksenomainen. Se ei voi sellaisenaan toimia esimerkiksi yksilön rikosoikeudellisen vastuun perustana, vaan toteutuu muun lainsäädännön tuella ja välityksellä. Säätämällä vastuun kuulumisesta kaikille on haluttu korostaa sitä, että ympäristönsuojelu edellyttää laaja-alaista yhteistyötä eri tahojen kesken. (HE 309/1993 vp, s. 66, PeVL 38/1998 vp, s. 2) Säännöksen piiriin kuuluvat sekä ympäristön tuhoutumisen tai pilaantumisen estäminen että aktiiviset luonnolle suotuisat toimet. Siten säännöksessä ilmaistaan ihmisten kaikinpuolinen vastuu sellaisesta taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan kokonaislinjasta, joka turvaa elollisen ja elottoman luonnon monimuotoisuuden säilymisen. (HE 309/1993 vp, s. 66, PeVL 20/2010 vp, s. 2/II, PeVL 6/2010 vp)
EU:n metsäkatoasetuksen 1 artiklan mukaan asetuksen tarkoituksena on edistää maailmanlaajuisen metsäkadon vähentämistä sekä vähentää unionin osuutta kasvihuonekaasupäästöistä ja maailmanlaajuisesta luonnonmonimuotoisuuden köyhtymisestä. EU:n metsäkatoasetuksen tavoitteet ovat maailmanlaajuiset ja tuotteita koskevat vaatimukset koskevat myös sekä EU-alueelle tuotavia että EU-alueelta vietäviä tuotteita. Sääntelyllä pyritään vastaamaan laajoihin, valtioiden rajat ylittäviin ympäristöhaasteisiin. Asetuksessa asetetaan velvoitteita toimijoille ja kauppaa käyville tahoille. Keskeistä sääntelyssä on se, että asetuksen noudattamisen valvonta on jäsenvaltioiden vastuulla. Valvonnasta ja seuraamuksista säädetään asetusta täydentävästi esitetyissä laeissa. Näin ollen metsäkatoasetuksen ja sitä täydentävän kansallisen sääntelyn voidaan katsoa liittyvän vastuuta ympäristöstä koskevan perustuslain 20 §:n 1 momentin turvaamiseen ja osaltaan edistävän sitä.
12.1Saamelaisten oikeudet
Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisia koskevalla perustuslain säännöksellä turvataan muun muassa sellaisten saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvien perinteisten elinkeinojen kuin poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittamista (HE 309/1993 vp, s. 65). EU:n metsäkatoasetukseen sisältyy alkuperäiskansoihin liittyvää sääntelyä, mikä Suomessa liittyy saamelaisten oikeuksien edistämiseen. Toimijoiden ja suurten kauppaa käyvien velvoitteisiin liittyvässä asetuksen 10 artiklan mukaisessa riskinarvioinnissa on esimerkiksi otettava huomioon se, onko tuotantomaassa tai sen osissa alkuperäiskansoja. Samoin asetuksen 12 artiklassa tarkoitettuun raportointiin on tarvittaessa sisällytettävä kuvaus alkuperäiskansojen kuulemisprosessista. Metsäkatoasetuksen alkuperäiskansoja koskevat säännökset eivät edellytä täydentävää kansallista sääntelyä, mutta sääntely voidaan osaltaan nähdä merkityksellisenä perustuslaissa tarkoitetun saamelaisten oikeuksia koskevan 17 §:n 3 momentin kannalta.
EU:n metsäkatoasetuksen sääntelyllä voidaan saamelaisten oikeuksien kannalta katsoa olevan merkitystä erityisesti metsätalouden harjoittamisen ja sen myötä porotalouden kannalta. Saamelaisten perinteisistä elinkeinoista poronhoidolla voidaan nähdä olevan suurin kulttuurinen merkitys ja myös huomattava merkitys itsenäisenä elinkeinona ja tulonlähteenä. Kotiseutualueella toimii noin 27 prosenttia koko Suomen poronomistajista (13 paliskuntaa ja noin 1 250 poronomistajaa). Metsähallitukselle, joka hallinnoi valtion maita, on säädetty metsähallituslaissa neuvottelu- ja kuulemisvelvoitteita. Metsähallituksen toimintatapoja on kuvattu edellä luvussa 4.2.4. Metsähallituksen toimenpiteet metsätalouden ja toisaalta poronhoidon yhteensovittamiseksi saamelaisten kotiseutualueella voidaan katsoa vahvistavan perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattuja saamelaisten oikeuksia. Samalla ne voidaan katsoa metsäkatoasetuksessa säädettyjen alkuperäiskansoja koskevien säännösten kannalta edistyksellisiksi. Alkuperäiskansoja koskeva sääntely sisältyisi sääntelykokonaisuudessa metsäkatoasetukseen, mutta toisaalta metsäkatoasetuksen valvontaa ja seuraamuksia koskevaa sääntelyä olisi myös ehdotetussa laissa.
12.11Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Pykälässä on korostettu sitä, että julkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee pääsäännön mukaan kuulua viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti.
Lähtökohtana on, että julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle säädetään lailla. Joissakin tapauksissa asiasta voidaan kuitenkin säätää tai päättää myös lain nojalla. Kysymys voi olla esimerkiksi viranomaisen antamasta valtuutuksesta tai siitä, että julkinen hallintotehtävä siirretään lain nojalla sopimuspohjaisesti muulle kuin viranomaiselle. Tehtävän siirtämiseen tai antamiseen oikeuttavan toimivallan on tällöinkin perustuttava lakiin. Samoin hallintotehtävän antamista koskevassa laissa tulee yksilöidä, mitä tehtäviä ulkopuoliselle voidaan siirtää ja millä edellytyksillä. Ehdotetun uuden lain 5 §:n 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi valtuuttaa ulkopuolisen asiantuntijan tekemään metsäkatoasetuksen mukaisen tarkastuksen. Valtuutuksessa on yksilöitävä tarkastuksen sisältö ja valtuutukseen tulee olla valtuutetun suostumus. Momentin mukaan tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee kuitenkin Ruokavirasto. Näin ollen ehdotetussa säännöksessä on kuvattu ja yksilöity annettavan hallintotehtävän sisältöä. Lakiehdotuksen mukaisten tarkastusten perusteella tehtävistä jatkotoimista päättäisi aina toimivaltainen viranomainen eli Ruokavirasto. Ruokavirasto päättäisi muun muassa korjausmääräyksistä ja kielloista sekä uhkasakon asettamisesta. Tarkastustehtävään valtuutettu ulkopuolinen asiantuntija ei näitä toimenpiteitä voisi tehdä.
Julkinen hallintotehtävä voidaan perustuslain 124 §:n mukaan antaa viranomaiskoneiston ulkopuolelle vain, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Tarkoituksenmukaisuusvaatimus on oikeudellinen edellytys, jonka täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti kunkin viranomaisorganisaation ulkopuolelle annettavaksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän kohdalla erikseen (PeVL 5/2014 vp, s. 3, PeVL 23/2013 vp, s. 3, PeVL 10/2013 vp, s. 2/II, PeVL 6/2013 vp ja PeVL 53/2010 vp). Esityksessä ehdotetun valtuutussääntelyn taustalla on ajatus siitä, että joissakin tilanteissa esimerkiksi erityistä asiantuntemusta vaativan tarkastuksen yhteydessä voi olla tarkoituksenmukaista, että Ruokavirasto valtuuttaisi toisen tahon tekemään tarkastuksen. EU:n metsäkatoasetuksen tuotekate on laaja ja tarkastuksen suorittaminen voi edellyttää erityisosaamista. On myös tarkastusten kohteena olevien kannalta merkityksellistä, että erityistä osaamista vaativat tarkastukset tekee asiantuntija. Kyse on myös osaltaan hallinnon tehokkuudesta.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Säännöksellä korostetaan myös julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä. Tosiasiallisessa hallintotoiminnassa perusoikeuksien toteutumisesta on katsottu voitavan huolehtia lähinnä sääntelyn yleisen asianmukaisuuden sekä julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden sopivuuden ja pätevyyden avulla (PeVL 24/2001 vp. s.4). Vaatimus otettaisiin huomioon ehdotetun 5 §:n 3 momentissa, jonka mukaan ulkopuolisella asiantuntijalla on oltava tehtävän edellyttämä kokemukseen tai koulutukseen perustuva riittävä ammattitaito.
Perustuslakivaliokunta on korostanut, että uskottaessa hallintotehtäviä muulle kuin viranomaiselle tulee säännösperusteisesti taata oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten noudattaminen tässä toiminnassa (PeVL 5/2014 vp, s. 3–4 ja PeVM 10/1998 vp, s. 35/II). Tämä edellyttää pääsääntöisesti, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (PeVL 53/2014 vp, s. 4–5, PeVL 5/2014 vp, s. 4, PeVL 11/2006 vp, PeVL 33/2004 vp, PeVL 46/2002 vp). Ehdotetun 5 §:n 5 momentin mukaan asiantuntijaan sovellettaisiin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen toimiessaan ehdotetun lain mukaisissa tehtävissä. Vahingonkorvausvastuun osalta lakiehdotuksessa viitataan vahingonkorvauslakiin.
12.12Seuraamusmaksun määrääminen viranomaiselle
12.12.1Kansallinen liikkumavara
EU:n metsäkatoasetuksen 25 artikla (Seuraamukset) edellyttää, että jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, jos toimijat ja kauppaa käyvät rikkovat metsäkatoasetusta. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltioita säätämään kansallisesti maksuista, jotka on oikeushenkilön osalta suhteutettu liikevaihtoon. Asetuksessa käytetään tässä yhteydessä termiä sakko. Asetuksen sääntely on yleisluontoista sen osalta, että artiklan 1 kohdassa viitataan asetuksen rikkomiseen yleisesti. Näin ollen se käytännössä tarkoittaa, että kansallista liikkumavaraa on huomattavasti erityisesti sen suhteen, minkä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden rikkomisista tulisi mikäkin seuraamus tai seuraamuksia määrättäväksi. Voidaan näin ollen katsoa, että jäsenvaltion on yksilöitävä, mihin asetuksen velvoitteeseen liitetään viranomaisen toimivalta määrätä seuraamusmaksu. Esityksen 1. lakiehdotuksen 23 §:ssä säädettäisiin hallinnollisesta seuraamusmaksusta, jonka määräytyminen perustuisi yrityksen liikevaihtoon ja se määrättäisiin vakavammista rikkomuksista. Sen lisäksi laissa säädettäisiin kiinteästä euromääräisestä rikkomusmaksusta, jonka Ruokavirasto voisi määrätä vähäisemmistä rikkomuksista. Asetuksen 25 artiklassa ei oteta nimenomaisesti kantaa siihen, tulisiko maksu voida määrätä myös viranomaiselle. Voidaan arvioida, että asetuksen 25 artiklan muotoilu jättää jossain määrin kansallista liikkumavaraa sen osalta. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että seuraamusten on metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan johdanto-osan mukaisesti oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Kun asetuksessa ei sen sanamuodon perusteella oteta kantaa maksun määräämiseen viranomaiselle, on perusteltua arvioida kansallista liikkumavaraa nimenomaan seuraamusten tehokkuuden, oikeasuhtaisuuden ja varoittavuuden pohjalta.
Kansallista liikkumavaraa ja sen käyttämistä on selostettu hallinnollisten sanktioiden osalta tarkemmin edellä luvussa 4.1.4.
12.12.2Hallinnon lainmukaisuus ja vastuu virkatoimista
Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan ottanut kantaa seuraamusmaksusääntelyn ulottamiseen viranomaistoimintaan. Valiokunta on käsitellyt asiaa muun muassa vuonna 2026 tietosuojalain muutamista koskevan hallituksen esityksen yhteydessä (PeVL 40/2026 vp – HE 46/2026 vp) sekä rajat ylittävää sähköistä tunnistamista, luottamuspalveluita ja eurooppalaista digitaalista identiteettiä koskevaa EU:n asetuksen täydentämistä koskevan hallituksen esityksen yhteydessä (PeVL 32/2026 vp – HE 17/2026 vp).
Perustuslakivaliokunnan mukaan seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmatonta. Perustuslakivaliokunta arvioi viranomaisille kohdistettaviin seuraamusmaksuihin liittyviä kysymyksiä esimerkiksi lausunnossa PeVL 14/2018 vp. Tuolloin arvioidussa hallituksen esityksessä säännöstä viranomaisten seuraamusmaksujen poissuljennasta perusteltiin sillä, että viranomaiselle määrättävä hallinnollinen seuraamusmaksu on yleisen oikeusjärjestyksemme kannalta vieras menettely. Perustuslakivaliokunta totesi, että oikeusjärjestys kohdistaa julkishallintoon muita erityisvaatimuksia, jotka osaltaan perustelevat tätä sääntelyratkaisua (PeVL 14/2018 vp, s. 20) Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että viranomaisia sitoo perustuslain 2 §:n 3 momentin mukainen hallinnon lainmukaisuusperiaate, ja viranomaisten on noudatettava hallinnon yleislakeja. Virkamiehen asemaan kuuluu perustuslain 118 §:n mukaisesti virkavastuu työssä tehdyistä virheistä. Viranomaisen toiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toiminta on lisäksi budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainen kuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtävänsä. Lisäksi valiokunnan mukaan viranomaiselle määrättävä seuraamusmaksu olisi tietyissä sääntely-yhteyksissä ongelmallinen perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (PeVL 14/2018 vp, s. 20). Sittemmin perustuslakivaliokunta on EU-sääntelyn valmisteluvaiheeseen liittyen korostanut tarvetta riittävän kansallisen liikkumavaran varmistamiseksi sen huomioon ottamiseksi, että Suomessa ei voida määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja viranomaisille, sillä viranomaisille voidaan määrätä ainoastaan rikosoikeudellisia seuraamuksia (PeVL 37/2021 vp, 40 kohta). Myöhemminkin valiokunta on korostanut edellä mainitun kannan merkitystä (PeVL 13/2023 vp, 10 kohta). (PeVL 32/2026 vp, kohta 6)
Lausunnossaan PeVL 32/2026 vp perustuslakivaliokunta korostaa, että valiokunnan mielestä merkitystä on myös sillä, että perustuslain 118 §:n mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Valtiosääntöisesti olisi ongelmallista, että sääntely, joka muodostaa virkavelvollisuuksia, joita virkamiehet tekevät virkatoiminaan, eivät välttämättä kuuluisi perustuslain 118 §:ssä säädetyn vastuun piiriin. Perustuslakivaliokunnan mielestä ei ole täysin ongelmatonta, jos hallinnollinen seuraamusmaksusääntely rajoittaisi virkamiehen henkilökohtaiseen virkavastuuseen perustuvaa järjestelmää. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun sääntelyn mukaisten virkavelvollisuuksien laiminlyönnit voivat olla viranomaistoiminnassa sellaisia, että ne kuuluvat virkarikossääntelyn piiriin, jolloin seuraamukset tulevat arvioitavaksi virkarikoksina, eikä asetuksen velvoitteiden rikkominen jäisi ilman seuraamuksia. (PeVL 32/2026 vp, kohta 7) Kyseisessä lausunnossaan perustuslakivaliokunta katsoi, että kyseisen asetuksen yhteydessä kansallisesti oli mahdollista tulkita, että rikosoikeudellinen virkavastuu riittää turvaamaan asetuksen edellyttämän sanktioinnin. Perustuslakivaliokunta edellytti, että lakiehdotukseen tuli lisätä nimenomainen säännös, jonka mukaan seuraamusmaksua ei voida määrätä viranomaiselle. Tällainen muutos oli edellytyksenä esityksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 32 2026 vp, kohta 9) Lausunnossaan PeVL 40/2026 vp perustuslakivaliokunta päätyi samaan lopputulokseen eli seuraamusmaksun määrääminen viranomaiselle tuli rajata sääntelyn ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunnan mielestä tuolloin käsillä olleen esityksen arviointitilanne ei poikennut siinä määrin aiemmista, viranomaisille määrättävien seuraamusmaksujen mahdollisuutta koskevista arviointitilanteista, eikä sääntelylle ole esitetty sellaisia riittäviä perusteita, että esitettyä sääntelyä olisi tullut arvioida toisin kuin valiokunta on aiemmin tehnyt. (PeVL 40/2026 vp, kohta 5. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että se seikka, että asetukseen ei ole saatu valmisteluvaiheessa sisällytettyä nimenomaista säännöstä siitä, että jäsenvaltio voi kansallisesti säätää siitä, että seuraamusmaksuja ei voida määrätä viranomaiselle, ei välttämättä tarkoita vielä sitä, etteikö kansallista liikkumavaraa voisi olla tässä suhteessa (PeVL 13/2023 vp, kohta 10, PeVL 32/2026, kohta 8).
Näin ollen voidaan katsoa, että perustuslakivaliokunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella seuraamusmaksujen määrääminen viranomaiselle on valtiosääntöisesti ongelmallista ja kansallinen liikkumavara säätää sitä koskevasta poikkeuksesta tulee käyttää. Tämän johdosta esityksessä ehdotetaan rajattavaksi viranomaistoiminta seuraamusmaksusääntelyn ulkopuolelle. Tästä säädettäisiin nimenomainen säännös rikkomusmaksun osalta 22 §:ssä ja hallinnollisen seuraamuksen osalta 25 §:ssä. On otettava huomioon myös se, että viranomaiset eivät käytännössä tyypillisesti harjoita sellaista toimintaa, jonka johdosta ne olisivat metsäkatoasetuksessa tarkoitettuja toimijoita, toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita tai kauppaa käyviä. Selkeyden vuoksi on kuitenkin perusteltua, että viranomaistoiminnan rajaamisesta seuraamusmaksusääntelyn ulkopuolelle säädettäisiin nimenomaisesti EU:n metsäkatoasetusta täydentävässä kansallisessa laissa. Rikoslakiin on esitetty (HE 157/2026 vp) lisättäväksi metsäkatorikosta ja törkeää metsäkatorikosta koskevat rikosnimikkeet, joiden osalta ei olisi viranomaisia koskevia nimenomaisia rajoituksia. Hallinnolliset seuraamukset, kuten korjausmääräys ja kielto, koskisivat kaikkia toimijoita, toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita ja kauppaa käyviä.
Näin ollen esityksen voidaan katsoa olevan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukainen ja myös perustuslaissa säädetyn hallinnon lainmukaisuutta ja vastuuta virkatoimista koskevan sääntelyn mukainen.
12.13Kuntien itsehallinto
Perustuslain 121 §:n mukaan kuntien hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Edelleen pykälässä säädetään, että kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta (PeVL 40/2014 vp ja PeVL 16/2014 vp). Kunnan tulee voida päättää tehtävistä, joita se itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen. Muuten kunnalle voidaan antaa tehtäviä vain lailla (HE 1/1998 vp, s. 176/I, PeVL 20/2013 vp, s. 4/II). Tavallisella lailla ei voida puuttua itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka asiallisesti ottaen tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi (PeVL 20/2013 vp, s. 5—7, PeVL 22/2006 vp, s. 2/I, PeVL 31/1996 vp, s. 1/I).
Kunnalliseen itsehallintoon liittyy myös rahoitusperiaate. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että kuntien tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti kuntien tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan (PeVL 16/2014 vp, s. 2/II ja siinä mainitut lausunnot). Rahoitusperiaate sisältyy myös Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan (SopS 65 ja 66/1991) 9 (2) artiklaan, jonka mukaan paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa (PeVL 16/2014 vp, s. 2/II).
Ehdotetun uuden lain 5 §:ssä säädettäisiin EU:n metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen tarkastusten tekemisestä. Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto voisi valtuuttaa Suomen metsäkeskuksen lisäksi myös ulkopuolisen asiantuntijan tekemään tarkastuksen. Tällaisena Ruokaviraston itsenäiseen tarkastustehtävään valtuuttamana asiantuntijana voisi toimia toinen viranomainen tai muu taho. Edellä luvussa 7.1 on 5 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa tähän liittyen mainittu yhtenä mahdollisena esimerkkinä kunnan elintarvikevalvontaviranomainen. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen hoitaa elintarvikevalvontaa, joten niiden voisi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi asiakirjatarkasteluna muiden tarkastusten yhteydessä tehdä myös metsäkatoasetukseen liittyviä tarkastuksia sen mukaan kuin kyseinen taho Ruokaviraston kanssa erikseen sopii. Kun otetaan huomioon, että ehdotetun uuden lain 5 §:n 2 momentin mukaan valtuutukseen tulee olla valtuutetun suostumus eikä pykälässä yksilöidä valtuutettavia tahoja, voidaan katsoa, ettei sääntely ole ristiriidassa kuntien itsehallintosääntelyn kanssa. Myös rahoitusperiaatteen kannalta olennaista on se, ettei esityksessä ehdoteta kunnille säädettäväksi tehtävää tai velvoitetta. Kunta voi niin halutessaan tehdä tarkastuksiin liittyen yhteistyötä ja tehtävän vaatima rahoitus ratkaistaisiin samassa yhteydessä.
Kun otetaan huomioon, ettei esityksessä ehdoteta säädettäväksi kunnalle tehtävää tai velvoitetta ja että mahdollinen valtuutus edellyttää valtuutetun suostumusta, voidaan esityksen arvioida olevan perustuslain kuntien itsehallintoa koskevan sääntelyn mukainen. Edellä esitetyillä perusteilla lakiehdotukset täyttävät perustuslain asettamat vaatimukset ja lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Koska EU:n metsäkatoasetuksessa on säännöksiä, joita ehdotetaan täydennettäviksi lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Lain tarkoitus
Tässä laissa annetaan tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden asettamisesta saataville unionin markkinoilla ja viennistä unionista sekä asetuksen (EU) N:o 995/2010 kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2023/1115, jäljempänä metsäkatoasetus, täydentävät säännökset.
2 §Toimivaltainen viranomainen ja muut lain täytäntöönpanoa hoitavat tahot
Metsäkatoasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Ruokavirasto.
Lisäksi tässä laissa säädetään tämän lain täytäntöönpanoon liittyvistä Suomen metsäkeskuksen tehtävistä ja metsäkatoasetusta täydentävästi Tullin tehtävistä.
3 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) hyödykkeellä metsäkatoasetuksen liitteessä I tarkoitettuihin asianomaisiin hyödykkeisiin kuuluvaa hyödykettä;
2) tuotteella metsäkatoasetuksen liitteessä I tarkoitettuihin asianomaisiin tuotteisiin kuuluvaa tuotetta;
3) toimijalla metsäkatoasetuksen 2 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;
4) kauppaa käyvällä metsäkatoasetuksen 2 artiklan 17 alakohdassa tarkoitettua tahoa;
5) asianmukaisen huolellisuuden järjestelmällä metsäkatoasetuksen 12 artiklassa tarkoitettua järjestelmää;
6) valtuutetulla edustajalla metsäkatoasetuksen 2 artiklan 22 alakohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;
7) pk-yrityksellä metsäkatoasetuksen 2 artiklan 30 alakohdassa tarkoitettua pientä ja keskisuurta yritystä;
8) alkutuotannon mikro- tai pientoimijalla metsäkatoasetuksen 2 artiklan 15 a alakohdassa tarkoitettua tahoa;
9) toimitusketjussa alempana sijaitsevalla toimijalla metsäkatoasetuksen 2 artiklan 15 b alakohdassa tarkoitettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä.
2 lukuValvonta ja tarkastukset
4 §Valvonta
Ruokavirasto vastaa metsäkatoasetuksen toimeenpanoon liittyvästä valvonnasta ja sen järjestämisestä.
5 §Tarkastukset
Ruokaviraston tekemistä tarkastuksista säädetään metsäkatoasetuksen 16 artiklassa.
Ruokavirasto voi valtuuttaa Suomen metsäkeskuksen taikka ulkopuolisen asiantuntijan tekemään metsäkatoasetuksen mukaisen tarkastuksen. Valtuutuksessa on yksilöitävä tarkastuksen sisältö ja valtuutukseen tulee olla valtuutetun suostumus. Tarkastusten perusteella mahdollisesti tehtävät hallinnolliset päätökset tekee Ruokavirasto.
Edellä 2 momentissa tarkoitetulla ulkopuolisella asiantuntijalla on oltava tehtävän edellyttämä kokemukseen tai koulutukseen perustuva riittävä ammattitaito.
Ruokavirasto voi lisäksi käyttää omissa tarkastuksissaan apunaan ulkopuolista asiantuntijaa. Suomen metsäkeskus voi käyttää ulkopuolista asiantuntijaa apunaan tarkastuksissa, joita se 2 momentissa tarkoitetun valtuutuksen nojalla tekee.
Edellä 3 ja 4 momentissa tarkoitettuun asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen toimiessaan tämän lain mukaisissa tehtävissä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Metsäkatoasetuksen 4 artiklan 6 kohdassa ja 5 artiklan 7 kohdassa säädettyä toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan ja kauppaa käyvän velvoitetta auttaa toimivaltaista viranomaista sovelletaan myös niissä tilanteissa, kun Suomen metsäkeskus tai ulkopuolinen asiantuntija hoitavat tämän pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviään.
6 §Tarkastuksen suorittaminen
Tarkastuksen suorittamiseksi Ruokavirastolla sekä tarkastustehtävään valtuutetulla Suomen metsäkeskuksella ja ulkopuolisella asiantuntijalla on oikeus päästä kulkuneuvoihin sekä liike-, varasto- ja muihin vastaaviin ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen käytettäviin tiloihin tai alueille, joissa:
1) tuotetaan tai jalostetaan metsäkatoasetuksessa tarkoitettua hyödykettä tai tuotetta;
2) varastoidaan taikka jakelua varten säilytetään tai kuljetetaan 1 kohdassa tarkoitettua hyödykettä tai tuotetta; taikka
3) säilytetään valvonnan kannalta merkityksellisiä asiakirjoja.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla tahoilla on oikeus saada tutkittavakseen toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan ja kauppaa käyvän liikekirjeenvaihto, kirjanpito, tietojenkäsittelyn tallenteet, muut asiakirjat ja rekisterit, joilla voi olla merkitystä metsäkatoasetuksen noudattamisen valvonnassa, ja ottaa niistä jäljennöksiä. Tiedot on oikeus saada tallennusvälineestä riippumatta. Edellä mainituilla tahoilla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa asiakirjoja tai niistä laadittuja jäljennöksiä sekä muuta tarkastettavaa aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämisen kannalta välttämätöntä. Lisäksi edellä mainituilla tahoilla on oikeus tarkastuksen yhteydessä tehdä hyödykkeisiin ja tuotteisiin liittyviä tutkimuksia ja ottaa korvauksetta valvontaa varten tarpeellinen määrä näytteitä.
Tarkastuksessa on noudatettava hallintolain (434/2003) 39 §:ää. Oikeudesta tehdä tarkastus ennalta ilmoittamatta säädetään metsäkatoasetuksen 16 artiklan 13 kohdassa.
7 §Tarkastus pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyssä tilassa
Tarkastuksen pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa saa tehdä ainoastaan Ruokavirasto. Tällainen tarkastus voidaan suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja kyseessä olevassa tapauksessa on olemassa perusteltu ja yksilöity syy epäillä metsäkatoasetuksen velvoitteita rikotun tai rikottavan tavalla, josta voi olla seuraamuksena tämän lain 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu tai rikoslain (39/1889) 48 a luvun 3 c §:ssä tai 3 d §:ssä säädetty rangaistus.
8 §Tarkastusmäärät
Metsäkatoasetuksessa tarkoitettujen tarkastusten vähimmäismäärän on perustuttava metsäkatoasetuksen 16 artiklan 8–11 kohdan mukaisiin tarkastusprosentteihin.
Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tarkastusten määrästä ja kohdentamisesta.
9 §Kustannusten kattaminen
Ruokavirastolla on oikeus periä toimijoilta, toimitusketjussa alempana sijaitsevilta toimijoilta ja kauppaa käyviltä kokonaisuudessaan kustannukset, jotka liittyvät metsäkatoasetuksen vaatimustenvastaisuustapauksiin liittyviin Ruokaviraston toimenpiteisiin. Tällaisia kustannuksia ovat:
1) testauksen kustannukset;
2) varastointikustannukset; ja
3) sellaisista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset, jotka liittyvät vaatimustenvastaisiksi tuotteiksi todettuihin tuotteisiin, joiden osalta on toteutettava korjaavia toimenpiteitä ennen kyseisten tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, saattamista markkinoille tai vientiä.
Ruokaviraston 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa suorittamista toimenpiteistä perittävän maksun määrän perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).
10 §Tietojensaanti toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta ja kauppaa käyvältä
Ruokavirastolla ja Tullilla on oikeus saada toimijalta, toimitusketjussa alempana sijaitsevalta toimijalta ja kauppaa käyvältä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä tämän lain ja metsäkatoasetuksen valvonnan kannalta välttämättömät tiedot. Suomen metsäkeskuksella ja ulkopuolisella asiantuntijalla on 5 §:n 2 momentin mukaisen valtuutuksen nojalla toimiessaan oikeus saada toimijalta ja kauppaa käyvältä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä metsäkatoasetuksen mukaisen tarkastuksen suorittamisen kannalta välttämättömät tiedot.
11 §Tietojensaanti viranomaiselta ja julkista hallintotehtävää hoitavalta sekä viranomaisen tietojen käyttö
Ruokavirastolla ja Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toisiltaan tämän lain ja metsäkatoasetuksen valvontaa varten välttämättömät toimijoita, toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita, kauppaa käyviä ja valtuutettuja edustajia koskevat tiedot. Ruokavirastolla ja Tullilla on lisäksi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta ja julkista hallintotehtävää hoitavilta mainittujen säädösten valvontaa varten välttämättömät toimijoita, kauppaa käyviä ja valtuutettuja edustajia koskevat tiedot.
Suomen metsäkeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada viranomaisilta ja julkista hallintotehtävää hoitavilta 1 momentissa mainittujen säädösten valvontaa varten välttämättömät tiedot niistä toimijoista, jotka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattavat puuta markkinoille tai vievät sitä.
Ruokavirastolla on oikeus saada esitutkintaviranomaiselta salassapitosäännösten estämättä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 27 §:n noudattamiseksi.
Ruokavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä käyttää tämän lain ja metsäkatoasetuksen valvontaa varten välttämättömiä ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitetussa ruokahallinnon tietovarannossa olevia toimijoita, toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita, kauppaa käyviä ja valtuutettuja edustajia koskevia tietoja. Ruokavirastolla on lisäksi sama oikeus käyttää Ruokavirastosta annetun lain (371/2018) 2 §:n 3 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamista koskevia viraston hallussa olevia muita tietoja.
12 §Suomen metsäkeskuksen ilmoitusvelvollisuus
Suomen metsäkeskuksen on oma-aloitteisesti ilmoitettava Ruokavirastolle, jos sillä on todennäköisiä perusteita epäillä metsälain (1093/1996) 18 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun teon tai laiminlyönnin tapahtuneen. Suomen metsäkeskus saa tässä pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Ruokavirastolle sellaisia toimijoita koskevia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän lain ja metsäkatoasetuksen noudattamisen valvonnassa.
13 §Perustellut huolenaiheet
Metsäkatoasetuksen 31 artiklassa tarkoitettu perusteltu huolenaihe esitetään Ruokavirastolle kirjallisesti. Ruokaviraston on ilmoitettava perustellun huolenaiheen tekijälle ilmoituksen johdosta toteutetut toimet ja niiden perustelut kirjallisesti kolmen tai perustelluista syistä enintään kuuden kuukauden kuluessa perustellun huolenaiheen vastaanottamisesta.
Perustellun huolenaiheen Ruokavirastolle esittäneen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys on pidettävä salassa, jos henkilöllisyyden paljastamisesta voidaan olosuhteiden perusteella arvioida aiheutuvan kyseiselle henkilölle haittaa.
3 lukuHallinnolliset seuraamukset
14 §Väliaikainen keskeyttäminen
Ruokavirasto voi välittömästi väliaikaisesti keskeyttää tuotteiden markkinoille saattamisen, markkinoilla saataville asettamisen tai viennin, jos se on havainnut tai muulla tavoin saanut tietoonsa mahdollisen metsäkatoasetuksen noudattamatta jättämisen metsäkatoasetuksen 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun tarkastelun, tarkastuksen tai riskinarvioinnin perusteella.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun keskeytyksen kestosta säädetään metsäkatoasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa. Keskeytysmääräys on viipymättä peruutettava, jos Ruokavirasto toteaa sen tarpeettomaksi taikka puutteet on korjattu sen hyväksymällä tavalla.
15 §Korjausmääräys
Ruokavirasto voi määrätä asettamassaan määräajassa toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan tai kauppaa käyvän korjaamaan toimintansa puutteet, jos Ruokavirasto havaitsee, että toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä ei ole noudattanut metsäkatoasetusta tai että markkinoille saatettu, markkinoilla saataville asetettu tai viety tuote on vaatimustenvastainen.
16 §Kielto
Ruokavirasto voi kieltää toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitsevaa toimijaa tai kauppaa käyvää saattamasta markkinoille, asettamasta saataville markkinoilla tai viemästä sellaisia tuotteita, joiden osalta ei ole noudatettu 15 §:ssä tarkoitettua korjausmääräystä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto voidaan kuitenkin antaa vaikkei Ruokavirasto olisi ensin antanut korjausmääräystä, jos toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai vie tuotteita:
1) joista ei ole annettu metsäkatoasetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaista asianmukaista huolellisuutta koskevaa vakuutusta tai 4 a artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta;
2) jotka eivät ole metsäkatoasetuksen 3 artiklan a alakohdan mukaisesti metsäkatoa aiheuttamattomia;
3) joita ei ole tuotettu metsäkatoasetuksen 2 artiklan 40 alakohdassa tarkoitetun tuotantomaan asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.
Kielto on annettava määräaikaisena ja sen voimassaoloaika voi olla enintään kolme kuukautta. Jos toimija, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai vie tuotteita kausiluonteisesti, kiellon voimassaoloaika voi kuitenkin olla enintään vuosi. Kielto on viipymättä peruutettava, kun puutteet on korjattu Ruokaviraston hyväksymällä tavalla.
Ruokaviraston tehtävänä on valvoa kiellon noudattamista. Maahantuonnin ja viennin osalta kiellon noudattamista valvoo kuitenkin Tulli.
Ruokavirasto voi 1 momentissa tarkoitetun kiellon lisäksi määrätä toimijaa, toimitusketjussa alempana sijaitseva toimijaa tai kauppaa käyvää poistamaan tuotteen markkinoilta sekä määrätä muista tuotteen markkinoilla saataville asettamisen rajoittamiseksi tarvittavista toimenpiteistä.
17 §Hävittämismääräys
Jos Ruokavirasto katsoo, että 14–16 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä ja kieltoja ei voida pitää riittävinä sen varmistamiseksi, että metsäkatoasetuksen velvoitteiden vastaista tuotetta ei saateta markkinoille, aseteta saataville markkinoilla tai viedä, Ruokavirasto voi määrätä toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan tai kauppaa käyvän taikka Tullin hallussa olevan tuotteen hävitettäväksi tai määrätä, miten tuotteen suhteen muutoin on meneteltävä.
18 §Yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettelyn kielto
Ruokavirasto voi asettaa toimijalle kiellon käyttää metsäkatoasetuksen 13 artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä, jos kyseessä on vakava rikkominen tai toistuvat rikkomiset ja toimija laiminlyö:
1) metsäkatoasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyn yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä koskevan varmistamis- tai arviointivelvoitteen tai 2 kohdassa säädetyn toimintavelvoitteen;
2) metsäkatoasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetyn asiakirjojen saataville asettamisvelvoitteen tai 2 kohdassa säädetyn tietojen toimittamisvelvoitteen.
Kielto on viipymättä peruutettava, kun puutteet on korjattu Ruokaviraston hyväksymällä tavalla.
Ruokaviraston tehtävänä on valvoa kiellon noudattamista.
19 §Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka
Ruokavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Uhkasakosta sekä teettämis- ja keskeyttämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
4 lukuSeuraamusmaksut
20 §Rikkomusmaksu
Ruokavirasto voi määrätä rikkomusmaksun toimijalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta:
1) laiminlyö metsäkatoasetuksen:
a) 4 artiklan 5 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden;
b) 4 artiklan 7 kohdassa säädetyn tietojen toimittamisvelvollisuuden;
c) 12 artiklan 5 kohdassa säädettyjä säilyttämis- tai saataville asettamisvelvoitetta;
d) 13 artiklan 2 kohdassa säädetyn yksinkertaistettua asianmukaisen huolellisuuden menettelyä koskevan toimintavelvoitteen;
2) ei noudata metsäkatoasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua velvoitetta kerätä, järjestää ja säilyttää tietoja, asiakirjoja ja dataa, jotka osoittavat, että asianomaiset tuotteet ovat asetuksen 3 artiklan mukaisia.
Ruokavirasto voi lisäksi määrätä rikkomusmaksun muulle toimijalle kuin alkutuotannon mikro- tai pientoimijalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta:
1) laiminlyö metsäkatoasetuksen
a) 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn tietojen säilyttämisvelvollisuuden;
b) 10 artiklan 4 kohdassa säädettyjä dokumentointi- tai tarkistamisvelvoitteita taikka saataville asettamisvelvoitetta;
c) 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjä dokumentointi- tai tarkistamisvelvoitteita taikka saataville asettamisvelvoitetta;
d) 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän vuosittaista uudelleen tarkastelua, päivittämistä tai tietojen säilyttämistä koskevan velvoitteen;
2) ei noudata metsäkatoasetuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita riskinarvioinnin tekemisestä tai riskinarvioinnin perusteiden huomioon ottamisesta.
Ruokavirasto voi määrätä rikkomusmaksun myös, jos toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö:
1) metsäkatoasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn tietojen keräämis- tai säilyttämisvelvollisuuden;
2) metsäkatoasetuksen 5 artiklan 5 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden.
Ruokavirasto voi määrätä rikkomusmaksun myös, jos sellainen toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija tai kauppaa käyvä, joka ei ole pk-yritys, tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö metsäkatoasetuksen 5 artiklan 6 kohdassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden.
Rikkomusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli 2 vuotta. Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn rikkomusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002).
21 §Rikkomusmaksun määrä
Edellä 20 §:ssä tarkoitettu rikkomusmaksun määrä on luonnollisille henkilöille 300 euroa. Rikkomusmaksun määrä on kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitetulle:
1) mikroyritykselle 500 euroa;
2) pienyritykselle 1 000 euroa;
3) keskisuurelle yritykselle 2 000 euroa;
4) suuryritykselle 3 000 euroa.
22 §Rikkomusmaksun määräämättä jättäminen
Rikkomusmaksu jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos rikkomusmaksun määrääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Rikkomusmaksua ei voida määrätä valtion viranomaiselle, valtion liikelaitokselle, kunnalliselle viranomaiselle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, itsenäiselle julkisoikeudellisille laitokselle, tasavallan presidentin kanslialle eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle eikä niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille ja muille elimille.
23 §Hallinnollinen seuraamusmaksu
Ruokavirasto voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun toimijalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö metsäkatoasetuksen:
1) 12 artiklan 1 kohdassa säädetyn asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän perustamisen tai ajan tasalla pitämistä koskevan velvoitteen;
2) 13 artiklan 1 kohdassa säädetyn yksinkertaistetun asianmukaisen huolellisuuden menettelyn varmistamista tai arviointia koskevan velvoitteen.
Ruokavirasto voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun valtuutettuna edustajana toimivalle toimitusketjussa alempana sijaitsevalle toimijalle tai kauppaa käyvälle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta saattaa markkinoille, asettaa saataville markkinoilla tai vie tuotteen vastoin metsäkatoasetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
Hallinnollista seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli 2 vuotta. Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn hallinnollisen seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.
24 §Hallinnollisen seuraamusmaksun määrä
Edellä 23 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun määrää arvioitaessa Ruokaviraston on otettava huomioon metsäkatoasetuksen 25 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt maksun perusteet. Lisäksi on otettava huomioon se, että seuraamusmaksu:
1) oikeushenkilön kyseessä ollessa on enintään 4 prosenttia toimijan, toimitusketjussa alempana sijaitsevan toimijan tai kauppaa käyvän vuotuisesta unionin laajuisesta kokonaisliikevaihdosta siten, että maksua korotetaan tarvittaessa siten, että se ylittää mahdollisen saadun taloudellisen edun;
2) luonnollisen henkilön kyseessä ollessa on vähintään 500 euroa ja enintään 5 000 euroa niin että maksua korotetaan tarvittaessa siten, että se ylittää mahdollisen saadun taloudellisen edun.
Maksu voidaan määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen.
25 §Hallinnollisen seuraamusmaksun määräämättä jättäminen
Hallinnollinen seuraamusmaksu jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos seuraamusmaksun määrääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.
Hallinnollista seuraamusmaksua ei voida määrätä valtion viranomaiselle, valtion liikelaitokselle, kunnalliselle viranomaiselle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, itsenäiselle julkisoikeudellisille laitokselle, tasavallan presidentin kanslialle eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle eikä niiden seurakunnille, seurakuntayhtymille ja muille elimille.
26 §Päätöksentekomenettely eräissä seuraamusasioissa
Edellä 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu määrätään Ruokavirastossa kolmihenkisessä seuraamuskollegiossa, jos seuraamusmaksu on määrältään yli 100 000 euroa.
Kollegio muodostuu puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä, jotka kaikki ovat Ruokaviraston virkamiehiä. Kollegio tekee päätöksensä esittelystä. Päätökseksi tulee se kanta, jota enemmistö kokoonpanossa on kannattanut.
Kollegion puheenjohtajan ja jäsenten tulee olla tehtävässä sovellettavaan sääntelyyn hyvin perehtyneitä. Kokoonpanossa tulee lisäksi olla tehtävän edellyttämä riittävä oikeudellinen asiantuntemus. Seuraamuskollegion puheenjohtaja ja jäsenet toimivat tehtävässään riippumattomasti ja puolueettomasti.
Seuraamuskollegio on päätösvaltainen kolmijäsenisenä.
27 §Suhde rikosoikeudellisiin menettelyihin
Rikkomusmaksua tai hallinnollista seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa. Rikkomusmaksua tai seuraamusmaksua ei voida määrätä myöskään sille, jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio tai määrätty rangaistus.
28 §Viittaus rikoslakiin
Rangaistus metsäkatorikoksesta säädetään rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä ja rangaistus törkeästä metsäkatorikoksesta luvun 3 d §:ssä. Rangaistus säännöstelyrikoksesta säädetään rikoslain 46 luvun 1 §:ssä, rangaistus törkeästä säännöstelyrikoksesta luvun 2 §:ssä ja rangaistus lievästä säännöstelyrikoksesta luvun 3 §:ssä.
29 §Toiminta rikosasioissa
Jos Ruokavirastolla on todennäköisiä perusteita epäillä 28 §:ssä tarkoitetun teon tapahtuneen, sen on ilmoitettava asiasta esitutkintaviranomaiselle esitutkintaa varten. Ilmoitus saadaan kuitenkin jättää tekemättä, jos teko on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä yleinen etu vaadi asian tarkempaa selvittämistä.
Esitutkintaviranomaisen on epäiltyä metsäkatorikosta tai törkeää metsäkatorikosta koskevassa esitutkinnassaan ennen esitutkinnan päättymistä kuultava Ruokavirastoa. Tuomioistuimen on tällaista rikosta koskevaa asiaa käsitellessään varattava Ruokavirastolle tilaisuus tulla kuulluksi.
30 §Tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus
Tuomioistuimen on ilmoitettava komissiolle oikeushenkilölle määrätystä rikoslain 48 a luvun 3 c §:ssä tarkoitettua metsäkatorikosta ja 3 d §:ssä tarkoitettua törkeää metsäkatorikosta sekä rikoslain 46 luvun 1 §:ssä tarkoitettua säännöstelyrikosta ja 2 §:ssä tarkoitettua törkeää säännöstelyrikosta koskevista lainvoimaisista tuomiostaan ja sitä koskevista seuraamuksista metsäkatoasetuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
31 §Määräaikainen sulkeminen julkisten hankintojen ja julkisen rahoituksen ulkopuolelle
Ruokaviraston on samassa yhteydessä, kun se määrää 23 §:ssä tarkoitetun hallinnollisen seuraamusmaksun, päätettävä, että kyseinen taho suljetaan:
1) julkisten hankintamenettelyjen ja tarjouskilpailumenettelyjen ulkopuolelle; ja
2) tukien, avustusten tai muun julkisen rahoituksen ulkopuolelle.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös on tehtävä kuuden kuukauden ajaksi. Edellä mainittu kuuden kuukauden määräaika alkaa kulua, kun päätös on saanut lainvoiman.
5 lukuErinäiset säännökset
32 §Virka-apu
Ruokavirastolla on oikeus saada pyynnöstä virka-apua poliisilta ja Tullilta, jos se on tarpeellista metsäkatoasetuksessa ja tässä laissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi.
33 §Muutoksenhaku Ruokaviraston päätökseen
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).
Muussa kuin rikkomusmaksua ja hallinnollista seuraamusmaksua koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.
Muutoksenhaussa uhkasakon sekä teettämis- ja keskeyttämisuhan asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista koskevaan päätökseen sovelletaan kuitenkin uhkasakkolakia.
34 §Maa- ja metsätalousministeriön ohjaus- ja seurantatehtävä
Tämän lain mukainen yleinen ohjaus ja seuranta kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle.
35 §Ruokaviraston tietojentoimittamis- ja raportointitehtävät
Ruokaviraston on toimitettava yleisön ja Euroopan komission saataville tiedot metsäkatoasetuksen soveltamisesta metsäkatoasetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Ruokaviraston on lisäksi metsäkatoasetuksen 16 artiklan 15 kohdan mukaisesti asetettava pyynnöstä saataville tiedot tehdyistä tarkastuksista ja kertomukset niiden tuloksista. Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 13 §:n 2 momentissa ja 16 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään, metsäkatoasetuksen 16 artiklan 15 kohdassa tarkoitettuja tietoja saa luovuttaa ilman, että tiedon pyytäjä perustelee pyyntöään. Pyydettyjä ympäristötietoja ei saa yksilöidä luonnollisen henkilön nimen, osoitteen, muun yhteystiedon tai henkilötunnuksen perusteella. Ympäristötietoja voidaan julkaista yleisessä tietoverkossa. Julkaiseminen ei koske luonnollisen henkilön nimeä, osoitetta, muuta yhteystietoa tai henkilötunnusta.
36 §Ruokaviraston velvollisuus tietojen asettamiseen tietojärjestelmään
Ruokaviraston on salassapitosäännösten estämättä asetettava metsäkatoasetuksen 4 a artiklan 4 kohdan mukaisesti alkutuotannon mikro- tai pientoimijoiden toimijakohtaiset tiedot hallinnoimistaan rekistereistä metsäkatoasetuksen 33 artiklassa säädettyyn tietojärjestelmään. Ruokaviraston on toimitettava alkutuotannon mikro- tai pientoimijan saataville sitä koskeva metsäkatoasetuksen 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitustunniste.
6 lukuVoimaantulo
37 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Tällä lailla kumotaan puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta annettu laki (897/2013).
Kumottua lakia sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2029 sellaiseen puutavaraan ja puutuotteisiin, joihin metsäkatoasetuksen 37 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti sovelletaan puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 995/2010.
2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 1 §:n 2 momentin 69 kohta, sellaisena kuin se on laissa 778/2026, sekä lisätään 1 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 416/2025, 860/2025, 979/2025, 1080/2025, 1149/2025, 1379/2025, 18/2026, 438/2026, 443/2026, 447/2026, 616/2026, 721/2026, 739/2026, 778/2026 ja 815/2026, uusi 70 kohta, seuraavasti:
1 §Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään seuraavien rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta:
69) ydinenergialain (775/2026) 404 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu;
70) EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista annetun lain (/) 20 §:ssä tarkoitettu rikkomusmaksu ja 23 §:ssä tarkoitettu hallinnollinen seuraamusmaksu.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rikoslain (39/1889) 48 a luvun 3 b §, sellaisena kuin se on laissa 898/2013, seuraavasti:
48 a lukuLuonnonvararikoksista
3 b §Puutavararikos
Joka puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille sellaista laittomasti korjattua puutavaraa tai sellaisia mainitusta puutavarasta valmistettuja puutuotteita, jotka on tuotettu ennen 29 päivää kesäkuuta 2023 ja saatettu markkinoille 30 päivästä joulukuuta 2026 alkaen, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, puutavararikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 4 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan rikoslain (39/1889) 48 a luvun 3 b §, sellaisena kuin se on laissa (/).
2 §
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä 8.10.2026
PääministeriPetteri OrpoMaa- ja metsätalousministeriSari Essayah
Alaviitteet
1. Verohallinto 2026
2. Maa- ja metsätalousministeriön arvio
3. Y-tunnukselliset metsänomistajat, jotka tehneet hankintakaupan vuonna 2025. Verohallinto 2026.
Перевод на русский: GigaChat-2, 14.11.2026. Машинный перевод, вычитывается редакцией.
Машинный черновик — GigaChat-2, 10.11.2026. Экспертом ещё не проверен: даты, адреса норм и санкции сверяйте с текстом.
Модель прочла первые 58 935 из 565 842 знаков текста и оглавление остального — нормы из дальних разделов могли не попасть в разбор.
Паспорт акта
- Официальное наименование
- HE 236/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi
- Рабочее название
- Закон Финляндии о контроле соблюдения обязательств по Европейскому регламенту предотвращения уничтожения лесов и лесного деградации при экспорте продукции на европейский рынок
- Вид и уровень акта
- Закон
- Дата принятия
- 2026-10-08 (внесение)
- Вступление в силу
- 30-12-2026 (общая дата); 1-01-2030 (штрафы за нарушение экспортных правил древесины)
- Действующая редакция
- последняя редакция (текущая)
- Поэтапные сроки
- поэтапно вводятся отдельные нормы начиная с 30-12-2026
- Статус
- законопроект (на рассмотрении)
- Регулятор
- МИНИСТЕРСТВО СЕЛЬСКОГО ХОЗЯЙСТВА И ЛЕСНОГО ХОЗЯЙСТВА ФИНЛЯНДИИ
Предмет и цель
- Проблема
- Предотвращение уничтожения лесов и деградации лесных экосистем при экспорте продукции на европейский рынок.
- Цель
- Минимизация воздействия европейского союза на глобальное уничтожение лесов и деградацию лесных экосистем, снижение углеродных выбросов и сохранение биоразнообразия.
- Сфера действия
- Поставщики, платформы, операторы, потребители, государственные органы, участвующие в цепочке поставок продукции, содержащей древесину или продукты ее переработки.
Субъекты
| Роль | Кто именно | Критерии отнесения | Оценка числа адресатов |
|---|---|---|---|
| Поставщик, платформа, оператор, государственный орган | Поставщики, операторы платформ, государственные органы, участники цепочек поставок, осуществляющие сбор, обработку и экспорт продукции, содержащей древесину или продукты ее переработки. | Критерии включают оборот, количество пользователей, размер компании, вид деятельности. | около 1 200 операторов (пояснительная записка) |
- Группы особой защиты
- Потребители, производители, экспортеры, импортеры, участники цепочки поставок, государственные органы контроля.
Нормы 1
Каждая строка — одна норма: кто что должен, через что она меняет поведение, во что обходится и чем подкреплена.
-
Статья 2, Часть 1 Обязанность Поставщик, оператор платформы
Поставщик обязан предоставить информацию о происхождении продукции, содержащей древесину или продукты ее переработки, соответствующую требованиям законодательства ЕС.
- Механизм воздействия
- Операционные издержки
- Издержки: канал
- Содержательные
- Издержки: характер
- Регулярные
- Событие-триггер
- При сборе данных
- Санкция
- Штраф согласно законодательству Финляндии
- Форма исполнения
- Цифровая
- Вступление в силу
- 30-12-2026
- Российский аналог
- Требует проверки
Реквизиты
| Страна | Финляндия |
| Орган | Finlex (законы и правительственные законопроекты) |
| Вид | закон / законопроект |
| Язык | fi |
| Дата документа | 2026-10-08 |
| Объём | 567 811 знаков |
| Редакций | 1 |
| Впервые увидели | 2026-11-10 |
| Проверен | 2026-11-16 03:32 |
| number | HE 236/2026 vp |
| original_url | https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/236 |
| extraction | official_finnish_document_view |
Темы
Почему документ в базе
Отбор сработал на этих совпадениях, суммарный вес 8.
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…kohdan mukaisesti. 2.12komission täytäntöönpanoasetus koskien eudr-tietojärjestelmää ja henkilötietojen käsittelyä komissio antoi eu:n metsäkatoasetuksen nojalla 4.12.2024 täytäntöönpanoasetuk…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…äntöönpanosäädöksillä tietojärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, mukaan lukien säännöt henkilötietojen suojasta ja tietojenvaihdosta muiden tietojärjestelmien kanssa sekä varajärjestelyt, jos…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…tettävissä. täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osassa ja artikloissa on kattavasti arvioitu henkilötietojen käsittelyä metsäkatoasetusta koskevan tietojärjestelmän yhteydessä. kevään 2026 aikana ko…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…ää dd-vakuutuksiin tutustumiseen ja niitä koskevien toimien toteuttamiseen, mukaan lukien henkilötietoja sisältävien tietojen vaihto toimivaltaisten viranomaisten, tulliviranomaisten ja komissio…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…sa (eu) 2016/679 ja eu:n toimielinten tietosuoja-asetuksessa (eu) 2018/1725 vahvistettuja henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan kappaleessa 7 todetaan,…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…aa koskevia sääntöjä. täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan kappaleessa 7 todetaan, että henkilötietojen vaihto, joka on tarpeen metsäkatoasetuksessa säädettyjen velvoitteiden ja tehtävien täytt…
Аннотация
Закон Финляндии устанавливает требования к контролю за соблюдением обязательств Европейского регламента по предотвращению уничтожения лесов и лесному деградации при экспорте продукции на европейский рынок. Устанавливаются полномочия ответственного органа, процедуры проверок и ответственности за нарушения, включая штрафы и административные наказания. Закон вступает в силу 30 декабря 2026 года, однако положения о наказании за нарушение правил экспорта древесины будут действовать с 1 января 2030 года.
Редакции документа
| Редакция | Загружена | Формат | Объём | |
|---|---|---|---|---|
| Редакция 1 открыта | 2026-11-10 02:43 | html | 567 811 зн. | txt |