Pulse · Documents · Finland · Finlex (законы и правительственные законопроекты)

Finland's Artificial Intelligence Regulation Act

HE 270/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain ja Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n muuttamisesta

law / bill 2026-10-22 666 847 characters Artificial intelligencePersonal data
No translation Download On the source site
Current version. Last change recorded on 2026-11-02.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain ja Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n muuttamisesta

Hallinnonala

Työ- ja elinkeinoministeriö

Antopäivä

22.10.2026

Esityksen teksti

Suomi

Käsittelyn tila

Vireillä

Käsittelytiedot

Eduskunta.fi 270/2026

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettua lakia ja Finanssivalvonnasta annettua lakia.

Esityksen tavoitteena on antaa EU:n tekoälyasetusta ja sitä koskevaa muutosta täydentäviä kansallisia säännöksiä.

Esityksen mukaan laissa säädettäisiin tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisesta sekä siihen liittyvistä viranomaistehtävistä ja menettelyistä. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä olisi perustaa tekoälyn sääntelyn testiympäristö, ylläpitää sen toimintaa ja vastata siihen liittyvästä yhteistyöstä. Lisäksi tekoälyjärjestelmien toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille ja muille viranomaisille tulisi tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyviä tehtäviä. Lakiin lisättäisiin säännökset eräistä muista tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvistä menettelyistä, jotka ovat tarpeen testiympäristön toiminnan järjestämiseksi, kuten viranomaisten tiedonluovutusoikeuksista, testauksen keskeyttämisestä ja päättämisestä, testiympäristön toiminnan yhteydessä määrättävistä seuraamusmaksuista sekä testiympäristön toiminnasta perittävistä maksuista. Laissa mahdollistettaisiin henkilötietojen jatkokäsittely tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi sääntelyn testiympäristön yhteydessä lainvalvontaviranomaisten toiminnassa sekä säädettäisiin toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä vastata eräiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamisesta todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella sekä kyseiseen testaamiseen liittyvän luvanantamisen edellytyksistä ja muista menettelyistä.

Laissa säädettäisiin kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien kansallisesta ilmoittamisvelvoitteesta. Kukin kyseisten tekoälyjärjestelmien osalta toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen vastaisi ilmoittamiseen liittyvistä menettelyistä oman toimialansa osalta.

Lisäksi laissa säädettäisiin eräiden tekoälyasetuksen säännösten noudattamatta jättämiseen liittyvien seuraamusmaksujen määräämisestä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain osalta pääosin 1.2.2027 ja Finanssivalvonnasta annetun lain osalta 3.5.2027.

PERUSTELUT

1Asian tausta ja valmistelu

1.1Tausta

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 13.6.2024 asetuksen (EU) 2024/1689 tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta (teko-älyasetus, jäljempänä myös asetus). Asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille tuotavat tai käyttöönotettavat tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai perusoikeuksia. Asetuksen myötä EU:n alueelle luotaisiin yhtenäiset säännöt tekoäly-järjestelmien tarjoamisesta ja käyttöönotosta. Sääntely keskittyy erityisesti haitallisiin tekoälyn käyttötapauksiin, esimerkiksi haitallisimmat tekoälyn käyttötapaukset on kielletty ja niin sanotuille suuririskisille tekoälyjärjestelmille on asetettu tiukennettuja vaatimuksia.

Tekoälyasetus tuli voimaan 1.8.2024 ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain. Asetus on lähtökohtaisesti suoraan sovellettava EU:n jäsenvaltioissa mutta edellyttää myös täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden on nimettävä asetusta valvovat kansalliset viranomaiset ja säädettävä niille asetuksen mukaiset toimivaltuudet viimeistään 2.8.2025. Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta (1377/2025) sekä eräissä muissa laeissa on säädetty kansallisista valvontaviranomaisista, asetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista sekä muista asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista säännöksistä.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 8.7.2026 asetuksen (EU) 2026/1744 asetusten (EU) 2024/1689, (EU) 2018/1139 ja (EU) 2023/1230 muuttamisesta tekoälyä koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi (jäljempänä tekoälyä koskeva digitaalialan koontiasetus tai koontiasetus). Asetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa tekoälyasetuksen säännöksiä, ja siinä säädettäisiin eräitä helpotuksia tekoälyasetuksen mukaisten velvoitteiden toteuttamiseen. Asetus tuli voimaan 27.7.2026, ja sillä muutetaan eräitä tekoälyasetuksessa säädettyjä vaiheittaisia soveltamisaikoja. Asetuksen mukaan tekoälyn sääntelyn testiympäristön tulee olla perustettuna jäsenvaltioissa 2.8.2027 mennessä. Suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin sovellettavia vaatimuksia ja järjestelmiä koskevien toimijoiden velvoitteita aletaan soveltaa tapauksen mukaan 2.12.2027 alkaen tai 2.8.2028 alkaen.

Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus vaikuttaa aktiivisesti ja ennakolta siihen, että alustataloutta, tekoälyä, dataa ja digitalisaatiota koskeva EU-sääntely kulkee mahdollistavaan, tasapainoiseen ja Suomen kannalta edulliseen suuntaan, ja minimoi kansallisen lisäsääntelyn.

1.2Valmistelu

1.2.1EU-säädöksen valmistelu 1.2.1.1Tekoälyasetus

Euroopan komissio (jäljempänä myös komissio) julkaisi 21.4.2021 ehdotuksen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta. Ehdotusten julkaisemisen yhteydessä komissio julkaisi ehdotusta koskevan vaikutustenarvioinnin. Asetusehdotus pohjautuu komission 19.2.2020 antamaan tiedonantoon Euroopan digitaalisesta tulevaisuudesta, tiedonantoon Euroopan datastrategiasta ja tekoälyä koskevaan valkoiseen kirjaan (COM(2020) 65 final, valtioneuvoston selvitys E 24/2020vp). Ennen ehdotuksen antamista komissio järjesti julkisen kuulemisen tekoälyn valkoisesta kirjasta. Kuulemisten tulosten pohjalta komissio suunnitteli lisätoimia valkoisessa kirjassa kuvattujen luotettavan tekoälyn kehittämistoimien tukemiseksi. Suomen kannat tekoälyn valkoiseen kirjaan linjattiin valtioneuvoston selvityksessä (E 24/2020 vp). Suomen vastaus komission julkiseen kuulemiseen tekoälyn valkoisesta kirjasta on julkaistu komission verkkosivustolla:

https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12270-White-Paper-on-Artificial-Intelligence-a-European-Approach/public-consultation_fi

Komission ehdotuksesta tekoälyasetukseksi annettiin eduskunnalle 27.5.2021 valtioneuvoston kirjelmä

U 28/2021 vp sekä kaksi U-jatkokirjettä (UJ 29/2022 vp, 26.10.2022 ja UJ 22/2023 vp, 8.9.2023). Eduskunnassa asetusehdotusta käsittelivät valiokunnat: suuri valiokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, perustuslakivaliokunta, hallintovaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, lakivaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta ja talousvaliokunta. Eduskunnan valiokuntien antamat lausunnot on julkaistu eduskunnan verkkosivustolla:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/U_28+2021.aspx

Ehdotusta käsiteltiin neuvoston televiestintä- ja tietoyhteiskuntatyöryhmässä keväästä 2021 alkuvuoteen 2024. Neuvosto hyväksyi yleisnäkemyksensä asetusehdotuksesta 6.12.2022. Euroopan parlamentti vahvisti kantansa asetusehdotuksesta 14.6.2023.

Työ- ja elinkeinoministeriö on järjestänyt useita sidosryhmille suunnattuja tilaisuuksia asetuksen valmistelun etenemisestä vuosina 2021–2023.

1.2.1.2Tekoälyä koskeva digitaalialan koontiasetus

Komissio julkaisi 19.11.2025 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) 2016/679, (EU) 2018/1724, (EU) 2018/1725, (EU) 2023/2854 ja direktiivien 2002/58/EY, (EU) 2022/2555 ja (EU) 2022/2557 muuttamisesta digitaalisen lainsäädäntökehyksen yksinkertaistamisen osalta sekä asetusten (EU) 2018/1807, (EU) 2019/1150, (EU) 2022/868 ja direktiivin (EU) 2019/1024 kumoamisesta (digiomnibus, COM(2025) 837 final) ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) 2024/1689 ja (EU) 2018/1139 muuttamisesta tekoälyä koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen täytäntöönpanon yksinkertaistamisen osalta (tekoälyomnibus, COM(2025) 836 final). Komission ehdotuksesta annettiin eduskunnalle valtioneuvoston kirjelmä

U 81/2025 vp. Eduskunnassa kirjelmää käsittelivät: suuri valiokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, perustuslakivaliokunta ja talousvaliokunta. Eduskunnan valiokuntien antamat lausunnot on julkaistu eduskunnan verkkosivustolla:

https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/U%2081%2F2025%20vp

Asetusehdotusta käsiteltiin neuvoston televiestintä- ja tietoyhteiskuntatyöryhmässä pääasiallisesti kevään 2026 aikana. Neuvosto hyväksyi yleisnäkemyksensä asetusehdotuksesta 13.3.2026. Euroopan parlamentti vahvisti kantansa asetusehdotuksesta 26.3.2026.

1.2.1.3Komission täytäntöönpanoasetus tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminnasta

Komissio julkaisi 2.12.2025 luonnoksen täytäntöönpanoasetuksesta koskien tekoälyn sääntelyn testiympäristön toimintaa. Täytäntöönpanoasetusluonnosta on käsitelty tekoälykomiteassa. Lisäksi täytäntöönpanoasetusluonnoksen valmisteluun liittyviä asioita on käsitelty Euroopan tekoälyneuvoston alaisessa sääntelyn testiympäristöä koskevassa alatyöryhmässä. Täytäntöönpanoasetusluonnoksen käsittely on kesken EU-tasolla.

1.2.2Hallituksen esityksen valmistelu

Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 25.4.2024 työryhmän valmistelemaan tekoälyasetuksen toimeenpanoa Suomessa. Työryhmän toimikausi on 29.4.2024-30.6.2026. Työryhmä laati esityksensä hallituksen esityksen muotoon. Työryhmässä on työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi ollut kutsuttuna edustajat sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ulkoministeriöstä. Työryhmä on kokoontunut 18 kertaa esitettävän lainsäädännön valmistelun osalta. Työryhmää koskevat asiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM044:00/2024. Työryhmän virallisten kokousten lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö järjesti epävirallisia ministeriöiden välisiä kokouksia esitettävän lainsäädännön valmistelusta.

Työ ja elinkeinoministeriö järjesti sidosryhmille suunnattuja keskustelutilaisuuksia tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen kansallisesta toteutuksesta ajalla 15.1.-11.2.2025. Ministeriö järjesti 19.5.2025 yleisen sidosryhmätilaisuuden lausuntojen pyytämisen yhteydessä tässä esityksessä ehdotetusta lainsäädännöstä.

Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisille keskustelutilaisuuden 18.2.2025 kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröintivelvoitteen toteuttamisesta. Lisäksi ministeriö järjesti keskustelutilaisuuden markkinavalvontaviranomaisille viranomaisten tehtävistä liittyen tekoälyn sääntelyn testiympäristöön ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen 28.2.2025.

Esityksen valmistelun yhteydessä on pyydetty Ahvenanmaan maakunnan hallituksen viranhaltijoiden näkemyksiä valtakunnan ja maakunnan lainsäädäntövallan jakautumiseen liittyvistä kysymyksistä.

Tästä hallituksen esityksestä järjestettiin lausuntokierros ajalla 24.5.-2.6.2025. Lausuntopyyntö ja luonnos hallituksen esityksestä julkaistiin lausuntopalvelu.fi -palvelussa, jossa kenellä tahansa oli mahdollisuus antaa lausunto esitysluonnoksesta. Lausuntopyyntö lähetettiin muun muassa eri ministeriöille, virastoille, muille julkisoikeudellisille organisaatioille, yrityksille, etujärjestöille, yhdistyksille ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa: https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=TEM091:00/2024.

Sisäministeriö järjesti lausuntokierroksen ajalla 10.-23.7.2026 lakiehdotuksesta koskien jälkikäteisessä biometrisessä etätunnistamisessa käytettävän tekoälyjärjestelmän käytön luvanantamismenettelyä. Lausuntoja pyydettiin muun muassa ministeriöiltä, ylimmiltä laillisuusvalvojilta, lainvalvontaviranomaisilta ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. Aika lausuntojen antamiseen oli tavanomaista lyhyempi sen vuoksi, että luvanantamismenettelyä koskevista säännöksistä oli jo aiemmin pyydetty lausuntoja tästä hallituksen esityksestä järjestetyn lausuntokierroksen yhteydessä 24.5.-2.6.2025. Esityksen jatkokäsittelyssä arvioitiin uudelleen eri vaihtoehtoja luvanantavaksi viranomaiseksi. Lisälausuntokierrokselle lähetetyssä lakiehdotuksessa luvanantavaksi viranomaiseksi esitettiin tuomioistuimen sijaan Poliisihallituksen yhteyteen perustettavaa erillistä ennakkolupatoimintoa. Luvanantamismenettelystä ehdotettiin säädettäväksi erillislaissa. Muutosten vuoksi kyseisestä lakiehdotuksesta päätettiin järjestää uusi lausuntokierros. Lausuntopalautteessa korostui tarve arvioida luvanantavan viranomaisen oikeudellista asemaa ja riippumattomuutta. Lausuntopalautteen perusteella päädyttiin siihen, että tekoälyasetuksen nojalla ennakkolupaa edellyttävästä tekotekoälyavusteisesta jälkikäteisestä biometrisestä etätunnistamisesta ei säädetä tässä yhteydessä.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta ehdotettavista kansallisista lain muutoksista seuraamusmaksuja koskeviin säännöksiin ei järjestetty lausuntokierrosta, mutta ehdotettavista säännöksistä pyydettiin kommentteja oikeusministeriöltä, tietosuojavaltuutetulta ja Liikenne- ja viestintävirastolta ajalla 22.6.–6.7.2026.

Hallituksen esitys on ollut arvioitavana lainsäädännön arviointineuvostossa. Arviointineuvosto antoi lausuntonsa esityksestä 20.8.2026. Arviointineuvoston antama lausunto on saatavissa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/arviointineuvosto/lausunnot. Arviointineuvoston lausunnon sisältöä ja lausunnon vaikutuksia tähän esitykseen on kuvattu kappaleessa 6.3.

2EU-säädösten tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

2.1Tekoälyasetus

2.1.1Asetuksen tavoitteet ja soveltamisala

Tekoälyasetuksen sisältö kokonaisuudessaan on kuvattu hallituksen esityksessä EU:n tekoälyasetusta täydentäväksi lainsäädännöksi (HE 46/2025 vp). Tässä esityksessä on kuvattu vain niitä tekoälyasetuksen säännöksiä, jotka ovat merkityksellisiä ehdotettavan kansallisen lainsäädännön kannalta. Lisäksi tässä esityksessä kuvataan vain niitä tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen säännöksiä, jotka ovat merkityksellisiä ehdotettavan kansallisen lainsäädännön kannalta.

Asetuksen tavoitteista säädetään sen 1 artiklassa. Asetuksen tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, tukea innovointia sekä edistää tekoälyn käyttöönottoa unionissa yhdenmukaistamalla säännöt tekoälyjärjestelmien markkinoille saattamiselle, käyttöönotolle ja käytölle unionissa. Asetuksella kielletään tietyt tekoälyyn liittyvät käytännöt sekä määritetään suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat erityisvaatimukset ja toimijoiden velvollisuudet. Lisäksi asetuksella yhdenmukaistetaan säännöt yleiskäyttöisten tekoälymallien markkinoille saattamiseksi, avoimuutta koskevat säännöt tietyille tekoälyjärjestelmille sekä innovointia tukevat toimenpiteet erityisesti pienille- ja keskisuurille yrityksille (jäljempänä pk-yritys) ja start up-yrityksille. Asetus sisältää myös säännöt markkinoiden seurantaa, valvontaa, hallinnointia ja täytäntöönpanoa koskien.

Asetuksella on tarkoitus varmistaa, että tekoälyjärjestelmiä kehitetään ja käytetään ihmiskeskeisellä ja luotettavalla tavalla siten, että voidaan suojautua tekoälyjärjestelmien haitallisilta vaikutuksilta ihmisten terveyteen, turvallisuuteen ja perusoikeuksiin. Tekoälyjärjestelmien kehittäminen, markkinoille saattaminen, käyttöönotto ja käyttö on oltava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEU-sopimus) 2 artiklassa vahvistettujen unionin arvojen, perussopimuksissa vahvistettujen perusoikeuksien ja -vapauksien sekä SEU-sopimuksen 6 artiklan nojalla perusoikeuskirjan arvojen mukaista eikä toiminta saa vaarantaa luonnollisten henkilöiden, yritysten, demokratian, oikeusvaltion tai ympäristön suojelua. Asetusta on myös sovellettava unionin arvojen mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa tekoälyjärjestelmien kehittämistä, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevia rajoituksia, ellei sitä nimenomaisesti sallita asetuksessa.

Asetuksen soveltamisalasta säädetään sen 2 artiklassa, jonka mukaan sitä sovelletaan a) tekoälyjärjestelmien tarjoajiin, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön tekoälyjärjestelmiä tai saattavat markkinoille yleiskäyttöisiä tekoälymalleja unionissa, riippumatta siitä, ovatko kyseiset tarjoajat sijoittautuneet unioniin tai kolmenteen maahan vai sijaitsevatko ne unionissa vai kolmannessa maassa, b) unioniin sijoittautuneisiin tai unionissa sijaitseviin tekoälyjärjestelmien käyttöönottajiin, c) kolmannessa maassa kolmanteen maahan sijoittautuneisiin tai sellaisessa sijaitseviin tekoälyjärjestelmien tarjoajiin ja käyttöönottajiin, kun tekoälyjärjestelmän tuottamaa tuotosta käytetään unionissa, d) tekoälyjärjestelmien maahantuojiin ja jakelijoihin, e) tuotteiden valmistajiin, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön tekoälyjärjestelmän yhdessä tuotteensa kanssa ja omalla nimellään ja tavaramerkillään, f) muualle kuin unioniin sijoittautuneisiin tarjoajien valtuutettuihin edustajiin ja g) unioniin sijoittautuneisiin henkilöihin, joihin vaikutukset kohdistuvat.

Asetuksen 2 artiklassa säädetään useista poikkeuksista tekoälyasetuksen soveltamisalaan. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan tekoälyjärjestelmiin, jotka on luokiteltu suuririskisiksi tekoälyjärjestelmiksi 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jotka liittyvät liitteessä I olevassa B jaksossa luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin, sovelletaan ainoastaan 6 artiklan 1 kohtaa, 60 a artiklaa ja 102–112 artiklaa. Asetuksen 57–59 artiklaa tekoälyn sääntelyn testiympäristöstä sovelletaan vain siltä osin kuin tämän asetuksen mukaiset suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat vaatimukset on sisällytetty kyseiseen unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön. Kyseinen säännös merkitsee sitä, että tekoälyasetuksen III luvun 2 jaksossa säädetyt suuririskisten tekoälyjärjestelmien vaatimukset tulisi ottaa huomioon komission hyväksyessä asetuksen 102–110 artiklassa tarkoitettuja delegoituja tai täytäntöönpanosäädöksiä, teknisiä eritelmiä, testausnormeja tai yksityiskohtaisia toimenpiteitä. Lisäksi komissio voisi arvioida tarvetta muuttaa suuririskisten tekoälyjärjestelmien luetteloa sekä esittää ehdotuksia tekoälyasetuksen muuttamiseksi asetuksen 112 artiklan nojalla. Tekoälyn sääntelyn testiympäristössä voitaisiin testata asetuksen liitteessä I jaksossa B mainittuun unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön sisältyviä tuotteita vain siltä osin kuin suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat vaatimukset on sisällytetty unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön asetuksen 102–110 artiklan mukaisesti.

Asetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta aloihin, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan eikä se missään tapauksessa vaikuta kansalliseen turvallisuuteen liittyvään jäsenvaltioiden toimivaltaan riippumatta siitä, minkä tyyppisiä tahoja jäsenvaltiot ovat valtuuttaneet suorittamaan näihin toimivaltuuksiin liittyviä tehtäviä. Asetusta ei sovelleta tekoälyjärjestelmiin, jos ja siltä osin kuin ne saatetaan markkinoille, otetaan käyttöön tai käytetään muutettuina tai muuttamattomina yksinomaan sotilaallisia, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksia varten, riippumatta kyseisiä toimia toteuttavan toimijan tyypistä. Asetusta ei sovelleta tekoälyjärjestelmiin, joita ei saateta markkinoille tai oteta käyttöön unionissa, jos tuotosta käytetään unionissa yksinomaan sotilaallisia, puolustuksen tai kansallisen turvallisuuden tarkoituksia varten, riippumatta kyseisiä toimia toteuttavan toimijan tyypistä.

Asetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaan sitä ei myöskään sovelleta kolmannen maan viranomaisiin tai kansainvälisiin järjestöihin, jos kyseiset viranomaiset tai järjestöt käyttävät tekoälyjärjestelmiä unionin tai jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen lainvalvontaa ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevan sopimuksen puitteissa edellyttäen, että kolmas maa tai kansainvälinen järjestö antaa yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet.

Asetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta tekoälyjärjestelmiin tai tekoälymalleihin, jotka on kehitetty tai otettu käyttöön yksinomaan tieteellistä tutkimusta ja kehittämistä varten tai niiden tuotoksiin. Asetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta tekoälyjärjestelmiä tai tekoälymalleja koskevaan tutkimus-, testaus- ja kehittämistoimintaan ennen niiden markkinoille saattamista tai käyttöönottoa, mutta kyseinen poikkeus ei kata tosielämän olosuhteissa testausta.

Asetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta käyttöönottajien velvoitteisiin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, jotka käyttävät tekoälyjärjestelmiä pelkästään henkilökohtaisessa ja muussa kuin ammattitoiminnassa. Artiklan 11 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden kansallisesta liikkumavarasta pitää voimassa tai ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöiden kannalta suotuisampia ja suojelevat heidän oikeuksiaan liittyen tekoälyjärjestelmien käyttöön työnantajien toimesta, tai kannustamasta soveltamaan työntekijöiden kannalta suotuisampia työehtosopimuksia tai sallimasta niiden soveltamisen.

Kyseisen artiklan 12 kohdan mukaan asetusta ei sovelleta vapaisiin ja avoimeen lähdekoodiin perustuviin tekoälyjärjestelmiin, pois lukien tilanteet, joissa ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön 5 artiklan nojalla kiellettyinä tekoälykäytänteinä, suuririskisinä tekoälyjärjestelminä taikka 50 artiklan mukaisina tekoälyjärjestelminä, joihin sovelletaan avoimuusvelvoitteita.

2.1.2Suhde muuhun EU-lainsäädäntöön

Asetuksen 2 artiklassa on säädetty myös tekoälyasetuksen suhteesta muuhun unionin lainsäädäntöön. Asetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaan asetus ei vaikuta asetuksen (EU) 2022/2065 (EU:n digipalvelusäädös) II luvussa vahvistettujen välityspalvelujen tarjoajien vastuuta koskevien säännösten soveltamiseen. Artiklan 7 kohdan mukaan henkilötietojen suojaa, yksityisyyttä ja viestinnän luottamuksellisuutta koskevaa unionin oikeutta sovelletaan henkilötietoihin, joita käsitellään tässä asetuksessa säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden yhteydessä. Tämä asetus ei vaikuta asetusten (EU) 2016/679 (jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) ja (EU) 2018/1725 (jäljempänä

EU:n toimielinten tietosuoja-asetus) eikä direktiivien 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) ja (EU) 2016/680 (jäljempänä rikosasioiden tietosuojadirektiivi) soveltamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 a artiklan ja 59 artiklan soveltamista. Kyseisissä tekoälyasetuksen artikloissa annetaan erityissääntelyä henkilötietojen käsittelystä.

Asetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaan asetuksella ei rajoiteta muissa kuluttajansuojaan ja tuoteturvallisuuteen liittyvissä unionin säädöksissä vahvistettujen sääntöjen soveltamista.

Asetuksen 74 artiklan 1 kohdan nojalla asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tekoälyjärjestelmiin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 768/2008/EY tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1020 markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (jäljempänä markkinavalvonta-asetus).

Asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa täsmennetään tekoälyasetuksen suhdetta muuhun unionin lainsäädäntöön. Kyseisessä kappaleessa todetaan muun muassa, että suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinoille saattamiseen, käyttöönottoon ja käyttöön sovellettavat yhdenmukaistetut säännöt olisi vahvistettava johdonmukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (uusi lainsäädäntökehys), kanssa. Asetuksessa säädettyjä yhdenmukaistettuja sääntöjä olisi sovellettava kaikilla aloilla, ja uuden lainsäädäntökehyksen mukaisesti säännöt eivät saisi rajoittaa olemassa olevaa unionin oikeutta, joka koskee erityisesti tietosuojaa, kuluttajansuojaa, perusoikeuksia, työllisyyttä ja työntekijöiden suojelua sekä tuoteturvallisuutta ja jota tällä asetuksella täydennetään.

2.1.3Määritelmät

Asetuksen 3 artiklassa säädetään asetuksen määritelmistä. Asetuksen 3 artiklan 1 alakohdassa säädetään tekoälyjärjestelmän määritelmästä. Määritelmän mukaan tekoälyjärjestelmällä tarkoitetaan konepohjaista järjestelmää, joka on suunniteltu toimimaan käyttöönoton jälkeen vaihtelevilla autonomian tasoilla ja jossa voi ilmetä mukautuvuutta käyttöönoton jälkeen ja joka päättelee vastaanottamastaan syötteestä eksplisiittisiä tai implisiittisiä tavoitteita varten, miten tuottaa tuotoksia, kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysisiin tai virtuaalisiin ympäristöihin. Tekoälyjärjestelmän määritelmää on täsmennetty asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa.

Artiklan 3–7 alakohdassa säädetään tarjoajan, käyttöönottajan, valtuutetun edustajan, maahantuojan ja jakelijan määritelmistä sekä 8 alakohdassa toimijan määritelmästä.

Artiklan 41 alakohdassa säädetään siitä, että biometrisellä etätunnistusjärjestelmällä tarkoitetaan tekoälyjärjestelmää, jonka avulla luonnolliset henkilöt voidaan tunnistaa ilman heidän aktiivista osallistumistaan – tyypillisesti etäältä – vertaamalla henkilön biometrisiä tietoja viitetietokantaan sisältyviin biometrisiin tietoihin. Vastaavasti samaisen artiklan 42 alakohdassa säädetään siitä, että reaaliaikaisella biometrisellä etätunnistusjärjestelmällä tarkoitetaan biometristä etätunnistusjärjestelmää, jossa biometristen tietojen kerääminen, vertailu ja tunnistaminen tapahtuvat ilman merkittävää viivettä ja joka kattaa välittömän tunnistamisen lisäksi myös vähäiset viiveet, joilla pyritään ehkäisemään harhaanjohtamista. Artiklan 43 alakohdassa säädetään jälkikäteisen biometrisen etätunnistamisen tarkoittavan muuta kuin reaaliaikaista biometristä etätunnistusjärjestelmää.

Artiklan 62 alakohdassa säädetään kriittisen infrastruktuurin määritelmästä, jolla tarkoitetaan direktiivin (EU) 2022/2557 (CER-direktiivi) 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä kriittistä infrastruktuuria. Artiklan 14 alakohdassa säädetään turvakomponentin määritelmästä, jolla tarkoitetaan tuotteen tai tekoälyjärjestelmän komponenttia, joka toteuttaa kyseisen tuotteen tai tekoälyjärjestelmän turvallisuustoimintoa taikka jonka vika tai toimintahäiriö vaarantaa ihmisten terveyden ja turvallisuuden tai omaisuuden turvallisuuden; tässä määritelmässä komponentti toteuttaa turvallisuustoimintoa, jos sen käyttötarkoituksena on ehkäistä tai lieventää ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen tai omaisuuden turvallisuuteen kohdistuvia riskejä.

Artiklan 55 alakohdan mukaan tekoälyn sääntelyn testiympäristöllä tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen perustamaa hallinnoitua kehystä, joka tarjoaa tekoälyjärjestelmien tarjoajille tai mahdollisille tarjoajille mahdollisuuden kehittää, kouluttaa, validoida ja testata tarvittaessa todellisissa olosuhteissa innovatiivista tekoälyjärjestelmää testisuunnitelman mukaisesti rajoitetun ajan viranomaisvalvonnassa. Artiklan 57 alakohdan mukaan todellisissa olosuhteissa suoritettavalla testauksella tarkoitetaan tekoälyjärjestelmän tilapäistä testaamista käyttötarkoituksensa mukaisesti todellisissa olosuhteissa muualla kuin laboratoriossa tai muulla tavoin simuloidussa ympäristössä luotettavan ja vankan datan keräämiseksi ja tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi ja todentamiseksi asetuksen vaatimuksiin nähden, ja tätä ei katsota tekoälyjärjestelmän saattamiseksi markkinoille tai sen käyttöönottamiseksi asetuksessa tarkoitetulla tavalla, edellyttäen että kaikki 57 tai 60 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Artiklan 53 alakohdassa säädetään todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman määritelmästä ja 54 alakohdassa testiympäristösuunnitelman määritelmästä.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tekoälyasetuksen 3 artiklaan lisättiin uusi 14b alakohta, joka koskee pienen midcap-yrityksen määritelmää. Kyseiset yritykset määritellään suosituksen (EU) 2025/1099 liitteen 2 kohdassa. Mainitun kohdan mukaan pienten midcap-yritysten, jotka eivät ole suosituksen 2003/361/EY mukaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 150 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 129 miljoonaa euroa. Koontiasetuksessa säädetään eräitä helpotuksia kyseisille yrityksille tai otetaan niiden edut huomioon eräissä asetuksen säännöksissä.

2.1.4Tekoälyjärjestelmien riskiperusteinen sääntely Asetuksessa pyritään sääntelemään tekoälyjärjestelmiä niiden aiheuttamien riskien ja käyttötapausten perusteella sääntelyn oikeasuhtaisuuden varmistamiseksi. Asetus perustuu tekoälyjärjestelmien riskiperusteiseen luokitteluun. Asetuksella kielletään tietyt tekoälyyn liittyvät käytännöt, joita ei voida hyväksyä, koska niiden katsotaan olevan erityisen haitallisia tai loukkaavia. Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä tulisi saattaa unionin markkinoille tai ottaa käyttöön vain, jos ne täyttävät tietyt pakolliset vaatimukset. Toimijoilla on velvollisuus varmistua suuriskisten tekoälyjärjestelmien vaatimuksenmukaisuudesta, jotta tekoälyjärjestelmät tai näiden tuotokset eivät aiheuta kohtuuttomia riskejä unionin tärkeille julkisille eduille tai perusoikeuksille, jotka tunnustetaan ja suojataan unionin lainsäädännössä. Tietyille tekoälyjärjestelmille asetetaan avoimuusvelvoitteita, kun järjestelmä on tarkoitettu toimimaan vuorovaikutuksessa luonnollisten henkilöiden kanssa tai tuottamaan sisältöä, voivat aiheuttaa erityisiä toisena henkilönä esiintymiseen tai harhaanjohtamiseen liittyviä riskejä.

Kielletyt tekoälyyn liittyvät käytänteet. Asetuksen 5 artiklassa säädetään kielletyistä tekoälyyn liittyvistä käytänteistä, jotka ovat erityisen haitallisia ja loukkaavia, ja joita ei siksi saa saattaa markkinoille, ottaa käyttöön tai käyttää unionissa. Kielletyt käytänteet ovat ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, tasa-arvoa, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevien unionin arvojen sekä perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien vastaisia, mukaan lukien oikeus syrjimättömyyteen, tietosuoja ja yksityisyyden suoja sekä lapsen oikeudet. Asetuksen 5 artiklassa säädetyt kiellot eivät kuitenkaan vaikuta kieltoihin, joita sovelletaan, jos tekoälyyn liittyvä käytäntö rikkoo muuta unionin oikeutta.

Kiellettyihin tekoälyyn liittyviin käytänteisiin kuuluvat henkilöiden subliminaalinen manipulointi, henkilöiden haavoittuvuuksien hyväksikäyttö, sosiaalinen pisteytys, rikollisen käyttäytymisen ennustaminen, kasvokuvatietokantojen perustaminen leikkaamalla kuvia kohdentumattomasti verkosta tai valvontakamerakuvista, tunteiden päättelemiseen tarkoitettujen järjestelmien käyttö työpaikoilla ja oppilaitoksilla sekä biometristen luokittelujärjestelmien käyttö eräiden henkilön arkaluonteisten tietojen perusteella. Reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttö julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksessa on kiellettyä lukuun ottamatta tekoälyasetuksessa tyhjentävästi lueteltuja ja määriteltyjä tilanteita. Tekoälyasetuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää säätää mahdollisuudesta sallia kokonaan tai osittain reaaliaikaisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttö julkisissa tiloissa lainvalvontatarkoituksessa asetuksessa luetelluin rajoituksin ja edellytyksin. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä kiellettyihin tekoälykäytänteisiin lisätään kielto asettaa markkinoille, ottaa käyttöön tai käyttää tekoälyjärjestelmää, joka tuottaa tai manipuloi todenmukaisia kuvia, videoita, ääntä tai samankaltaista materiaalia tunnistettavissa olevan luonnollisen henkilön intiimialueista tai ilmeisen seksuaaliseen toimintaan osallistuvasta tunnistettavissa olevasta luonnollisesta henkilöstä ilman kyseisen henkilön suostumusta kyseiseen tuottamiseen tai manipulointiin. Kielto koskee myös tekoälyjärjestelmää, joka tuottaa tai manipuloi direktiivin 2011/93/EU 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettua aineistoa tai e alakohdassa tarkoitettua esitystä, paitsi jos kansallisen lainsäädännön nojalla sovelletaan kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaista ”oikeudetonta tekoa” koskevaa puolustusta. Asetuksessa annetaan tarkentavaa sääntelyä kiellon soveltamisesta.

Suuririskiset tekoälyjärjestelmät. Tietyt tekoälyjärjestelmät luokitellaan asetuksen nojalla suuririskisiksi tekoälyjärjestelmiksi ja niille voidaan asettaa tiukennettuja vaatimuksia. On huomattava, että kaikki tekoälyjärjestelmät eivät ole tekoälyasetuksen soveltamisalan kattamia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Tekoälyasetuksen 3 artiklan 1 alakohta sisältää tekoälyjärjestelmän määritelmän ja komissio on antanut tekoälyasetuksen 96 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla suuntaviivat asetuksen tekoälyjärjestelmän määritelmän soveltamisesta (C(2025) 5053 lopullinen). Asetuksen 6 artiklassa säädetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien luokitussäännöistä. Artiklan 1 kohdan nojalla tekoälyjärjestelmä luokitellaan suuririskiseksi, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai tekoälyjärjestelmä on itse tuote, joka kuuluu liitteessä I luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan ja tekoälyjärjestelmälle on tehtävä kolmannen osapuolen suorittama vaatimustenmukaisuuden arviointi kyseisen tuotteen saattamiseksi markkinoille tai käyttöön ottamiseksi liitteessä I luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisesti. Tekoälyä koskevassa digitaalialan koontiasetuksessa asetuksen 6 artiklaan lisättiin tarkentavaa sääntelyä turvakomponenttia koskevan määritelmän soveltamisesta.

Artiklan 2 kohdan mukaan myös asetuksen liitteessä III tarkoitettuja tekoälyjärjestelmiä pidetään suuririskisenä.

Artiklan 3 kohdassa säädetään kuitenkin poikkeuksia asetuksen liitteessä III tarkoitettujen tekoälyjärjestelmien luokitteluun suuririskiseksi. Tekoälyjärjestelmää ei ole pidettävä suuririskisenä, jos se ei aiheuta merkittävää vahingon riskiä luonnollisten henkilöiden terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille, mukaan lukien se, että se ei vaikuta olennaisesti päätöksenteon tulokseen. Artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa on mainittu tilanteet, joissa kyseinen edellytys täyttyy, esimerkiksi tekoälyjärjestelmän tarkoituksena on suorittaa suppea menettelyllinen tehtävä tai tekoälyjärjestelmän tarkoituksena on parantaa aiemmin suoritetun ihmisen toiminnan tulosta. Kuitenkin liitteessä III tarkoitettua tekoälyjärjestelmää on aina pidettävä suuririskisenä, jos tekoälyjärjestelmä suorittaa luonnollisten henkilöiden profilointia.

Asetuksen liitteessä III säädetään suuririskisiksi tekoälyjärjestelmiksi seuraavilla aloilla luetellut tekoälyjärjestelmät: biometriset tunnisteet (1 kohta), kriittinen infrastruktuuri (2 kohta), yleissivistävä ja ammatillinen koulutus (3 kohta), työllistäminen, henkilöstöhallinto ja itsenäisen ammatinharjoittamisen mahdollistaminen (4 kohta), välttämättömien yksityisten palvelujen ja välttämättömien julkisten palvelujen ja etuuksien saatavuus ja käyttö (5 kohta), lainvalvonta (6 kohta), muuttoliikkeen hallinta, turvapaikka-asiat ja rajavalvonta (7 kohta), oikeudenhoito ja demokraattiset prosessit (8 kohta). Olennaista tässä määrittelyssä on järjestelmän käyttötarkoitus. Liitteen III kohdassa 1, 6 ja 7 tarkoitetuilla aloilla käytettävät tekoälyjärjestelmät luokitellaan suuririskisiksi, jos niiden käyttö on sallittua asiaa koskevan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla.

Tekoälyjärjestelmän luokittelu 6 artiklan 2 kohdan nojalla suuririskiseksi tekoälyjärjestelmäksi, ei tarkoita sitä, että sen käyttö olisi kielletty. Tekoälyasetus kuitenkin asettaa näille suuriskiksi tekoälyjärjestelmiksi luokitelluille järjestelmille tiettyjä vaatimuksia. Asetuksen 6 artiklan 5 alakohdan mukaan komissio antaa ohjeet, joissa täsmennetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien luokitussääntöjä koskevan artiklan käytännön täytäntöönpano ja kattava luettelon käytännön esimerkeistä sellaisten tekoälyjärjestelmien käyttötapauksista, jotka ovat suuririskisiä ja muita kuin suuririskisiä.

Avoimuusvelvoitteet. Asetuksen 50 artiklassa säädetään tekoälyjärjestelmiä koskevista avoimuusvelvoitteista. Artiklan 1 kohdan mukaan tarjoajien on varmistettava, että luonnollisten henkilöiden kanssa suoraan vuorovaikutukseen tarkoitetut tekoälyjärjestelmät suunnitellaan ja toteutetaan siten, että asianomaisille luonnollisille henkilöille ilmoitetaan, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, ellei tämä ole ilmeistä sellaisen luonnollisen henkilön näkökulmasta, joka on suhteellisen valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen ottaen huomioon olosuhteet ja käytön asiayhteys. Artiklan 2 kohdan mukaan synteettistä ääni-, kuva-, video- tai tekstisisältöä tuottavien tekoälyjärjestelmien, mukaan lukien yleiskäyttöiset tekoälyjärjestelmät, tarjoajien on varmistettava, että tekoälyjärjestelmän tuotokset merkitään koneellisesti luettavassa muodossa ja että ne voidaan tunnistaa keinotekoisesti tuotetuiksi tai manipuloiduiksi. Artiklan 3 kohdan mukaan tunteentunnistusjärjestelmän tai biometrisen luokitusjärjestelmän käyttöönottajien on ilmoitettava järjestelmän toiminnasta niille luonnollisille henkilöille, jotka altistuvat järjestelmälle ja käsiteltävä heidän henkilötietonsa tapauksen mukaan kohdassa yksilöidyn unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti.

Asetuksen 50 artiklan 4 kohdan mukaan sellaisen tekoälyjärjestelmän, joka tuottaa tai manipuloi syväväärennöksen muodostavaa kuva-, ääni- tai videosisältöä, käyttöönottajien on ilmoitettava, että sisältö on keinotekoisesti tuotettu tai että sitä on manipuloitu. Jos sisältö on osa selvästi taiteellista, luovaa, satiirista, fiktiivistä tai vastaavaa teosta tai ohjelmaa, tässä kohdassa säädetyt avoimuusvelvoitteet rajoittuvat siihen, että tällaisesta tuotetusta tai manipuloidusta sisällöstä ilmoitetaan asianmukaisesti tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä tai sen käyttöä. Tekoälyjärjestelmän, joka tuottaa tai manipuloi tekstiä, jonka julkaisemisen tarkoituksena on tiedottaa yleisölle yleistä etua koskevista asioista, käyttöönottajien on ilmoitettava, että teksti on keinotekoisesti tuotettu tai sitä on manipuloitu.

Asetuksessa säädetään eräitä poikkeuksia 50 artiklan 1–4 kohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamiseen esimerkiksi siltä osin kuin tekoälyjärjestelmiä on lain mukaan sallittua käyttää rikosten paljastamiseen, estämiseen ja tutkimiseen tai rikoksiin liittyviin syytetoimiin.

Asetuksen 50 artiklan 1–4 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava asiaankuuluville luonnollisille henkilöille selkeällä ja selvästi erottuvalla tavalla viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä. Tietojen on oltava sovellettavien esteettömyysvaatimusten mukaisia. Artiklan 1–4 kohta ei rajoita muiden unionin tai kansallisessa lainsäädännössä tekoälyjärjestelmien käyttöönottajille asetettujen avoimuusvelvoitteiden soveltamista.

2.1.5Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat vaatimukset ja toimijoiden velvollisuudet Suuririskisille tekoälyjärjestelmille asetettavista vaatimuksista säädetään tekoälyasetuksen III luvun 2 jaksossa. Asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan suuririskisten tekoälyjärjestelmien on täytettävä tässä jaksossa säädetyt vaatimukset, ottaen huomioon niiden suunnitellut käyttötarkoitukset sekä tekoälyn ja tekoälyyn liittyvien teknologioiden yleisesti tunnustettu viimeisin kehitys. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien vaatimukset koskevat muun muassa riskinhallintajärjestelmän perustamista ja sen ylläpitämistä (9 artikla). Asetuksen mukaan riskinhallintajärjestelmän on käsitettävä iteratiiviseksi prosessiksi, joka jatkuu suunnitellusti suuririskisen tekoälyjärjestelmän koko elinkaaren ajan. Asetuksessa kuvataan vaiheet, jotka on sisällytettävä riskinhallintajärjestelmään. Muut suuririskisille tekoälyjärjestelmille asetettavat vaatimukset liittyvät dataan ja datanhallintaan (10 artikla), tekniseen dokumentaatioon (11 artikla), tietojen säilyttämiseen (12 artikla), avoimuuteen ja tietojen antamiseen käyttöönottajille (13 artikla), ihmisen suorittamaan valvontaan (14 artikla), tarkkuuteen, vakauteen ja kyberturvallisuuteen (15 artikla).

Suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajien ja käyttöönottajien sekä muiden osapuolten velvollisuuksista säädetään tekoälyasetuksen III luvun 3 jaksossa. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajien velvoitteista säädetään asetuksen 16 artiklassa. Velvoitteisiin sisältyy esimerkiksi velvollisuus varmistaa, että suuririskiset tekoälyjärjestelmä on asetuksen 2 jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisia, velvoitteet koskien laadunhallintajärjestelmää, dokumentaation säilyttämistä, EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta laatimista ja CE-merkinnän kiinnittämistä sekä esteettömyysvaatimusten noudattamista. Tarjoajan velvoitteisiin kuuluu myös rekisteröidä suuririskinen tekoälyjärjestelmä EU:n tietokantaan tai kansallisesti asetuksen 49 artiklan mukaisesti.

Asetuksen 22 artiklassa säädetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajien valtuutettujen edustajien velvoitteista, 23 artiklassa maahantuojien velvoitteista, 24 artiklassa jakelijoiden velvoitteista ja 26 artiklassa käyttöönottajien velvoitteista, mukaan lukien jälkikäteisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käytöstä.

Asetuksen 25 artiklassa koskien vastuita tekoälyjärjestelmien arvoketjussa säädetään muun muassa siitä, missä tapauksissa tekoälyjärjestelmien arvoketjuun kuuluviin toimijoihin voidaan soveltaa tarjoajan velvoitteita.

Asetuksen 27 artiklassa säädetään eräiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien velvoitteesta toteuttaa järjestelmää koskeva perusoikeuksien arviointi.

2.1.6Tekoälyn sääntelyn testiympäristöt

2.1.6.1Sääntelyn testiympäristön perustamisvelvoite

Sääntelyn testiympäristöjen on tarjottava valvottu ympäristö, joka edistää innovointia ja helpottaa innovatiivisten tekoälyjärjestelmien kehittämistä, koulutusta, testausta ja validointia rajoitetun ajan ennen kuin ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien ja toimivaltaisen viranomaisen keskenään sopiman erityisen testiympäristösuunnitelman mukaisesti. Tällaisiin testiympäristöihin voi sisältyä niissä valvottu tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus. Asetuksen 57 artiklan 9 kohdassa määritellään tavoitteet, joita testiympäristön perustamisella on pyrittävä edistämään. Tavoitteisiin kuuluvat oikeusvarmuuden parantaminen asetuksen säännösten tai tarvittaessa muun sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi (a alakohta); parhaiden käytäntöjen jakamisen tukeminen tekemällä yhteistyötä tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten kanssa (b alakohta); innovoinnin ja kilpailukyvyn sekä tekoälyekosysteemin kehittämisen edistäminen (c alakohta); näyttöön perustuvaan sääntelyyn liittyvän oppimisen edistäminen (d alakohta); tekoälyjärjestelmien unionin markkinoille pääsyn edistäminen ja vauhdittaminen, erityisesti kun niitä tarjoavat pk-yritykset, mukaan lukien start up -yritykset, sekä pienet midcap-yritykset (e alakohta).

Asetuksen 57 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset perustavat kansallisella tasolla vähintään yhden tekoälyn sääntelyn testiympäristön, jonka on oltava toiminnassa viimeistään 2.8.2027. Testiympäristö voidaan perustaa myös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Perustamisvelvoite voidaan täyttää myös osallistumalla olemassa olevaan testiympäristöön, jos kyseinen osallistuminen tarjoaa samantasoisen kansallisen kattavuuden osallistuville jäsenvaltioille. Lisäksi tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä voidaan perustaa alueellisella tai paikallisella tasolla.

Asetuksen 57 artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan tietosuojavaltuutettu voi myös perustaa tekoälyn sääntelyn testiympäristön unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä tekoälyasetuksen 57 artiklaan lisättiin uusi 3a kohta, jonka mukaan tekoälytoimisto voi perustaa EU-tason sääntelyn testiympäristön asetuksen 75 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille yleiskäyttöisiin tekoälymalleihin perustuville tekoälyjärjestelmille. Kyseinen sääntelyn testiympäristö pannaan täytäntöön tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Kyseisen sääntelyn testiympäristön perustaminen ei rajoita kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa perustaa ja valvoa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä niiden valvonnassa oleville tekoälyjärjestelmille.

2.1.6.2Sääntelyn testiympäristöjä koskevat viranomaisten tehtävät Asetuksen 57 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset osoittavat riittävät resurssit kyseisen artiklan noudattamiseksi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa, ja ne voivat sallia muiden toimijoiden osallistumisen tekoälyekosysteemiin. Artikla ei vaikuta muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla perustettuihin sääntelyn testiympäristöihin. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukainen yhteistyön taso kyseisiä muita testiympäristöjä valvovien viranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä.

Asetuksen 57 artiklan 5 kohdan mukaan tämän artiklan mukaisesti perustettujen tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen on tarjottava valvottu ympäristö, joka edistää innovointia ja helpottaa innovatiivisten tekoälyjärjestelmien kehittämistä, koulutusta, testausta ja validointia rajoitetun ajan ennen kuin ne saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien ja toimivaltaisten viranomaisten keskenään sopiman erityisen testiympäristösuunnitelman mukaisesti varmistaen, että käytössä on asianmukaiset suojatoimet. Tällaisiin testiympäristöihin voi sisältyä niissä valvottu todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä asetuksen 57 artiklan 5 kohdassa säädetään, että testiympäristösuunnitelman tulee soveltuvin osin sisältää 60 ja 60a artiklassa tarkoitettu todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskeva suunnitelma.

Asetuksen 57 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa annettava tekoälyn sääntelyn testiympäristössä ohjausta, valvontaa ja tukea, joka liittyy erityisesti perusoikeuksiin, terveyteen ja turvallisuuteen, testaukseen ja lieventäviin toimenpiteisiin liittyvien riskien tunnistamiseen sekä niiden tehokkuuteen suhteessa tämän asetuksen ja asianmukaisissa tapauksissa muun testiympäristössä valvotun unionin ja kansallisen lainsäädännön velvoitteisiin ja vaatimuksiin. Asetuksen 57 artiklan 7 kohdan mukaan viranomaisten on annettava tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistuville tarjoajille ja mahdollisille tarjoajille ohjeita valvonnan odotuksista ja siitä, miten ne täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ja velvoitteet. Toimivaltainen viranomainen esittää tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan pyynnöstä kirjallisen todisteen testiympäristössä onnistuneesti suoritetuista toimista. Viranomainen antaa myös loppuraportin, jossa eritellään testiympäristössä suoritetut toimet sekä niihin liittyvät tulokset ja oppimistulokset. Tarjoajat voivat käyttää tällaisia asiakirjoja osoittaakseen noudattavansa asetusta vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn tai asiaankuuluvien markkinavalvontatoimien avulla. Tältä osin markkinavalvontaviranomaisten ja ilmoitettujen laitosten on otettava kansallisen toimivaltaisen viranomaisen toimittamat loppuraportit ja kirjallinen todiste huomioon vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen nopeuttamiseksi kohtuullisessa määrin. Asetuksen 57 artiklan 8 kohdassa säädetään tekoälyneuvoston ja komission oikeudesta tutustua loppuraportteihin.

Asetuksen 57 artiklan 10 kohdan mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että siltä osin kuin innovatiivisiin tekoälyjärjestelmiin liittyy henkilötietojen käsittelyä tai ne muutoin kuuluvat muiden tietoihin pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien kansallisten viranomaisten tai toimivaltaisten viranomaisten valvonnan piiriin, toimivaltaiset tietosuojaviranomaiset ja kyseiset muut kansalliset tai toimivaltaiset viranomaiset ovat mukana tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminnassa ja näiden näkökohtien valvonnassa, kukin tehtäviensä ja valtuuksiensa laajuudessa.

Asetuksen 57 artiklan 11 kohdan mukaan sääntelyn testiympäristöt eivät saa vaikuttaa testiympäristöä valvovien toimivaltaisten viranomaisten valvonta- tai korjaaviin valtuuksiin. Tällaisten tekoälyjärjestelmien kehittämisen ja testauksen aikana havaittuja terveyteen ja turvallisuuteen sekä perusoikeuksiin kohdistuvia merkittäviä riskejä on asianmukaisesti vähennettävä. Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet keskeyttää testausprosessi tai osallistuminen testiympäristöön toistaiseksi tai kokonaan, jos tehokas lieventäminen ei ole mahdollista, ja niiden on ilmoitettava tällaisesta päätöksestä tekoälytoimistolle. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valvontavaltuuksiaan asiaankuuluvan lainsäädännön puitteissa käyttäen harkintavaltaansa pannessaan täytäntöön säännöksiä tietyn tekoälyn sääntelyn testiympäristöhankkeen osalta siten, että tavoitteena on tekoälyinnovoinnin tukeminen unionissa.

Asetuksen 57 artiklan 13 kohdan mukaan sääntelyn testiympäristöt on suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että niillä helpotetaan tarvittaessa rajat ylittävää yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä. Artiklan 14 kohdan mukaan kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, Euroopan tietosuojavaltuutettu ja tekoälytoimisto koordinoivat toimintaansa ja tekevät yhteistyötä tekoälyneuvoston puitteissa tapauksen mukaan ja toimivaltuuksiensa rajoissa. Ne voivat tukea tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen yhteistä perustamista ja toimintaa, myös eri sektoreilla, ja vaihtaa parhaita käytäntöjä tähän liittyvistä seikoista. Artiklan 15 kohdan mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tekoälytoimistolle ja -neuvostolle testiympäristön perustamisesta, ja ne voivat pyytää niiltä tukea ja ohjeita. Säännöksen mukaan tekoälytoimisto asettaa julkisesti saataville luettelon testiympäristöistä. Artiklan 16 kohdan mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vuosikertomus tekoälytoimistolle ja -neuvostolle vuoden kuluttua tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisesta ja sen jälkeen joka vuosi testiympäristön lopettamiseen saakka, sekä loppukertomus. Toimivaltaisten viranomaisten tulee julkaista vuosikertomukset tai niiden tiivistelmät verkossa.

Asetuksen 57 artiklan 17 kohdan mukaan komissio kehittää keskitetyn erityisen käyttöliittymän, joka sisältää kaikki merkitykselliset tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin liittyvät tiedot, jotta sidosryhmät voivat olla vuorovaikutuksessa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen kanssa ja esittää tiedusteluja toimivaltaisille viranomaisille ja pyytää ei-sitovaa ohjeistusta tekoälyteknologiaa sisältävien innovatiivisten tuotteiden, palvelujen tai liiketoimintamallien vaatimustenmukaisuudesta tämän asetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2.1.6.3Toimijoiden vastuu sääntelyn testiympäristössä Asetuksen 57 artiklan 12 kohdan mukaan sääntelyn testiympäristöön osallistuvat tarjoajat ja mahdolliset tarjoajat ovat sovellettavan unionin ja kansallisen vastuulainsäädännön nojalla edelleen vastuussa vahingoista, joita kolmansille osapuolille mahdollisesti aiheutuu testiympäristössä suoritettavien kokeiden seurauksena. Jos kuitenkin mahdolliset tarjoajat noudattavat erityissuunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja ja ne noudattavat vilpittömässä mielessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisten antamia ohjeita, viranomaiset eivät saa määrätä hallinnollisia sakkoja tämän asetuksen rikkomisesta. Jos muusta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä vastaavat muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuivat aktiivisesti tekoälyjärjestelmän valvontaan testiympäristössä ja antoivat ohjausta vaatimusten noudattamisesta, kyseisen lainsäädännön osalta ei määrätä hallinnollisia sakkoja.

2.1.7Tietosuojaa koskevat säännökset Asetuksen 59 artiklassa säädetään henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi tekoälyn sääntelyn testiympäristössä. Artiklan 1 kohdan mukaan tekoälyn sääntelyn testiympäristössä muihin tarkoituksiin laillisesti kerättyjä henkilötietoja voidaan käsitellä yksinomaan tiettyjen tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi, kun kaikki säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. Kyseisten edellytysten mukaan viranomaisen tai muun luonnollisen tai oikeushenkilön tulee kehittää tekoälyjärjestelmiä tärkeän yleisen edun turvaamiseksi yhdellä tai useammalla säännöksessä mainitulla alalla, kuten yleisen turvallisuuden ja kansanterveyden, ympäristönsuojelun, kestävän energiatalouden tai julkishallinnon aloilla taikka eräillä liikennettä ja kriittistä infrastruktuuria koskevilla aloilla. Lisäksi edellytyksiin sisältyvät esimerkiksi vaatimus tehokkaiden seurantamekanismien käyttämisestä henkilötietojen käsittelyyn liittyvien riskien havaitsemiseksi ja että käsiteltävät henkilötiedot ovat toiminnallisesti erillisessä ja suojatussa tietojen käsittely-ympäristössä. Tarjoajat voivat jakaa alun perin kerättyjä tietoja edelleen vain unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti. Testiympäristössä luotuja henkilötietoja ei voida jakaa testiympäristön ulkopuolelle. Kaikki testiympäristössä käsitellyt henkilötiedot suojataan asianmukaisin teknisin ja organisatorisin keinoin ja poistetaan, kun osallistuminen testiympäristöön on päättynyt tai henkilötietojen säilytysaika päättyy.

Asetuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaan kun tavoitteena on rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy, lainvalvontaviranomaisten valvonnassa ja vastuulla, tekoälyn sääntelyn testiympäristöissä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn on perustuttava tiettyyn unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön samoin kumulatiivisin edellytyksin kuin edellä 1 kohdassa tarkoitetaan.

Artiklan 3 kohdan mukaan edellä oleva 1 kohta ei rajoita sellaisen unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla suljetaan pois henkilötietojen käsittely muita kuin kyseisessä lainsäädännössä nimenomaisesti mainittuja tarkoituksia varten, eikä sellaisen unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään perustasta sellaiselle henkilötietojen käsittelylle, joka on tarpeen innovatiivisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, testaamiseksi tai kouluttamiseksi, tai muusta oikeusperustasta henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

2.1.8Komission täytäntöönpanosäädökset Asetuksen 58 artiklan 1 kohdan mukaan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa esitetään tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen perustamista, kehittämistä, täytäntöönpanoa, toimintaa, hallinnointia ja valvontaa koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt. Tässä esityksessä täytäntöönpanosäädöksiin viitattaessa käytetään myös termiä ”täytäntöönpanoasetus”. Täytäntöönpanosäädöksiin on sisällytettävä yhteiset periaatteet kelpoisuudesta ja valintaperusteista testiympäristöihin osallistumiseksi (a alakohta); menettelyt testiympäristöön hakemiseksi, osallistumiseksi, sen seuraamiseksi, siitä poistumiseksi ja sen lopettamiseksi, mukaan lukien testiympäristösuunnitelma ja loppuraportti (b alakohta), osallistujiin sovellettavat ehdot ja edellytykset (c alakohta). Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä asetuksen 58 artiklan 1 kohtaan lisättiin uusi d alakohta, jonka mukaan täytäntöönpanosäädöksiin on sisällytettävä yhteiset periaatteet yksityiskohtaisista säännöistä sääntelyn testiympäristön hallinnoinnista, myös kun on kyse toimivaltaisten tietosuojaviranomaisten osallistumisesta ja tapauksen mukaan niiden suorittamasta valvonnasta sekä koordinoinnista ja yhteistyöstä kansallisella ja unionin tasolla.

Asetuksen 58 Artiklan 2 kohdan a–i alakohdassa säädetään seikoista, joiden toteutuminen on varmistettava täytäntöönpanosäädöksillä. Täytäntöönpanosäädöksillä on muun muassa varmistettava, että tekoälyn sääntelyn testiympäristöt ovat avoimia kaikille tekoälyjärjestelmän tarjoajille tai mahdollisille tarjoajille, jotka täyttävät kelpoisuus- ja valintaperusteet sekä että tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin on laaja ja yhtäläinen mahdollisuus osallistua, ja ne kykenevät vastaamaan osallistumisesta kiinnostuneiden kysyntään. Täytäntöönpanosäädöksillä on varmistettava, että testiympäristöjä koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt ja edellytykset tukevat mahdollisimman laajalti kansallisten toimivaltaisten viranomaisten joustavuutta tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen perustamisessa ja toiminnassa. Lisäksi täytäntöönpanosäädöksillä on muun muassa varmistettava, että testiympäristöön hakemista, valintaa, siihen osallistumista ja siitä poistumista koskevat menettelyt, prosessit ja hallinnolliset vaatimukset ovat yksinkertaisia, helposti ymmärrettäviä ja niistä tiedotetaan selkeästi ja että tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistumisen kesto rajataan ajanjaksoon, joka on asianmukainen suhteessa hankkeen monimutkaisuuteen ja laajuuteen ja jota toimivaltainen kansallinen viranomainen voi pidentää. Tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin pääsyn on oltava pk-yrityksille, myös startup-yrityksille, maksutonta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikeutta periä poikkeuksellisia kustannuksia oikeudenmukaisesti ja oikeasuhteisesti.

Asetuksen 58 artiklan 1 kohdan mukaan täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 98 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä käyttäen. Tämän esityksen valmisteluhetkellä komissio on julkaissut luonnoksen tekoälyn sääntelyn testiympäristöä koskevasta täytäntöönpanosäädöksestä, mutta säädöstä ei ole vielä hyväksytty EU-tasolla.

2.1.9Suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaus todellisissa olosuhteissa Asetuksen 60 artiklassa säädetään asetuksen liitteessä III mainittujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamisesta todellisissa olosuhteissa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen ulkopuolella. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus laajennetaan koskemaan myös suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka kuuluvat asetuksen liitteessä I jaksossa A tarkoitetun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan. Testaus ei rajoita asetuksen 5 artiklassa säädettyjen kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen soveltamista. Tarjoajat tai mahdolliset tarjoajat voivat toteuttaa kyseisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien testausta milloin tahansa ennen järjestelmän markkinoille saattamista tai käyttöönottoa yksinään tai yhteistyössä yhden tai useamman käyttöönottajan tai mahdollisen käyttöönottajan kanssa.

Asetuksen 60 artiklan 4 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta tarjoajat tai mahdolliset tarjoajat voivat toteuttaa tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen. Edellytyksiin sisältyy muun muassa todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testausta koskevan suunnitelman laatiminen ja markkinavalvontaviranomaisen hyväksyntä testaukselle ja sitä koskevalle suunnitelmalle. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman yksityiskohdat. Säännöksessä yksilöityjen tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien on rekisteröitävä todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus EU:n tietokantaan. Kyseistä rekisteröintivelvoitetta kuvataan jäljempänä kappaleessa 2.1.12. Testaus tosielämän olosuhteissa ei kestä kauempaa kuin on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja joka tapauksessa enintään kuusi kuukautta, ja tätä ajanjaksoa voidaan jatkaa kuudella kuukaudella.

Asetuksen 60 artiklan 5 kohdan nojalla tosielämän olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen osallistujat tai heidän laillisesti nimetyt edustajansa voivat tarvittaessa vetäytyä testauksesta milloin tahansa ilman kielteisiä seurauksia ja perusteluja antamatta.

Asetuksen 60 artiklan 6 kohdassa säädetään markkinavalvontaviranomaisten tarkastusvaltuuksista koskien todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta ja 7 kohdassa menettelystä vakavan vaaratilanteen osalta, joka on tapahtunut testauksen kuluessa. Artiklan 8 kohdassa säädetään tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien velvoitteesta ilmoittaa markkinavalvontaviranomaiselle todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen keskeyttämisestä tai päättämisestä ja sen lopullisista tuloksista.

Asetuksen 60 artiklan 9 kohdan mukaan tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja ovat vastuuvelvollisia unionin ja kansallisen sovellettavan vastuulainsäädännön nojalla vahingoista, joita aiheutuu niiden tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen aikana.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksessa säädetään tekoälyasetukseen lisättävästä uudesta 60 a artiklasta, jonka 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat sallia tämän artiklan mukaisesti liitteessä I olevassa B jaksossa luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien tekoälyä hyödyntävien tuotteiden tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien toteuttaman suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen ulkopuolella sen arvioimiseksi ja todentamiseksi, ovatko kyseiset järjestelmät asetuksen 8–15 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia. Artiklan 2 kohdan mukaan niiden jäsenvaltioiden, jotka päättävät sallia 1 kohdassa tarkoitetun testauksen, on erikseen tai yhdessä hyväksyttävä kehyksiä todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta varten. Artiklan 3 kohdassa säädetään jäsenvaltion hyväksymän kehyksen ilmoittamisesta komissiolle ja artiklan 4 kohdassa puolestaan kansallisten viranomaisten yhteistyöstä. Artiklan 5 kohdassa säädetään testausta koskevien kehyksien vaatimuksista. Artiklan 6 kohdan mukaan todellisissa olosuhteissa tapahtuvassa testauksessa on noudatettava liitteessä I olevassa B jaksossa luetellussa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä vahvistettuja sovellettavia säännöksiä. Mitkään kyseisissä säännöksissä vahvistetut vaatimukset eivät vaikuta 60 a artiklan soveltamiseen siinä määrin kuin on tarpeen mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun testauksen mahdollistamiseksi.

Asetuksen 61 artiklassa säädetään osallistujan antamasta tietoon perustuvasta suostumuksesta osallistua tosielämän olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen. Osallistujien on annettava suostumus vapaaehtoisesti ennen heidän osallistumistaan testaukseen ja sen jälkeen, kun heille on annettu säännöksessä yksilöidyt tiedot. Suostumus on päivättävä ja dokumentoitava, ja siitä on annettava jäljennös osallistujille tai heidän laillisille edustajilleen.

Asetuksen 76 artiklassa säädetään markkinavalvontaviranomaisten suorittamasta tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen valvonnasta. Artiklan 1 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisilla on oltava pätevyys ja valtuudet varmistaa, että tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus on tämän asetuksen mukaista. Artiklan 2 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisten on varmistettava 60 artiklan noudattaminen osana tekoälyn sääntelyn testiympäristöä koskevaa valvontatehtäväänsä, jos todellisissa olosuhteissa testaaminen tapahtuu tekoälyn sääntelyn testiympäristön yhteydessä. Kyseiset viranomaiset voivat tarvittaessa sallia, että tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja toteuttaa tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen 60 artiklan 4 kohdan f ja g alakohdassa esitetyistä edellytyksistä poiketen. Artiklan 3 kohdan mukaan, jos mahdollinen tarjoaja, tarjoaja tai kolmas osapuoli on ilmoittanut markkinavalvontaviranomaiselle vakavasta vaaratilanteesta tai jos markkinavalvontaviranomaisella on muut perusteet katsoa, että 60 ja 61 artiklassa esitettyjä edellytyksiä ei noudateta, se voi tehdä joko testauksen keskeyttämis- tai peruuttamispäätöksen tai vaatia muuttamaan testauksen näkökohtia. Artiklan 4 kohdassa säädetään markkinavalvontaviranomaisen velvoitteesta esittää perusteet säännöksessä mainituille päätöksille tai vastalauseille sekä velvoite ilmoittaa muutoksenhakua koskevat säännöt. Artiklan 5 kohdassa säädetään markkinavalvontaviranomaisen tekemiä päätöksiä koskevista ilmoittamisvelvoitteista muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille.

2.1.10Toimijoita tukevat toimenpiteet Asetuksen 62 artiklassa säädetään tarjoajia ja käyttöönottajia, erityisesti pk-yrityksiä, mukaan lukien start up -yrityksiä, koskevista toimenpiteistä, jotka liittyvät innovoinnin edistämiseen ja toimijoiden tukemiseen asetuksen velvoitteiden noudattamisessa. Artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla pk-yrityksille, joilla on sääntömääräinen kotipaikka tai sivutoimipiste unionissa, on annettava ensisijainen pääsy tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin, jos ne täyttävät kelpoisuusvaatimukset ja valintaperusteet. Ensisijaisen pääsyn takaaminen ei kuitenkaan sulje pois muiden yritysten pääsyä tekoälyn sääntelyn testiympäristöön. Artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on järjestettävä tämän asetuksen soveltamista koskevia erityisiä tiedotus- ja koulutustoimia, jotka on räätälöity pk-yritysten, käyttöönottajien ja tarvittaessa paikallisten viranomaisten tarpeisiin. Artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on käytettävä olemassa olevia erityiskanavia ja perustettava tarvittaessa uusia pk-yritysten, käyttöönottajien, muiden innovoijien ja tarvittaessa paikallisten viranomaisten kanssa käytävää viestintää varten tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan ohjeistuksen antamiseksi ja sitä koskeviin kysymyksiin vastaamiseksi, mukaan lukien osallistuminen tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin. Artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on helpotettava pk-yritysten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumista standardien kehittämisprosessiin.

Asetuksen 62 artiklan 2 kohdassa säädetään pk-yritysten tarpeiden huomioimisesta vahvistettaessa 43 artiklan mukaisesta vaatimustenmukaisuuden arvioinnista perittäviä maksuja alentamalla näitä maksuja suhteessa niiden kokoon, markkinoiden kokoon ja muihin asiaankuuluviin indikaattoreihin. Artiklan 3 kohdassa säädetään eräistä tekoälytoimiston toimenpiteistä, joilla pyritään toimijoiden tukemiseen asetuksen velvoitteiden noudattamiseksi.

2.1.11Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset Asetuksen 70 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta perustaa tai nimetä toimivaltaiseksi kansalliseksi viranomaiseksi vähintään yhden ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen ja vähintään yhden markkinavalvontaviranomaisen tämän asetuksen soveltamista varten. Säännöksessä säädetään kyseisten viranomaisten toimintaan liittyvistä puolueettomuuden ja riippumattomuuden vaatimuksista. Lisäksi jäsenvaltioiden on nimettävä markkinavalvontaviranomainen, joka toimii keskitettynä yhteyspisteenä asetusta varten. Säännös edellyttää jäsenvaltioilta sitä, että nämä ilmoittavat komissiolle toimivaltaisten viranomaistensa sekä keskitetyn yhteyspisteen nimen. Jäsenvaltioiden on viimeistään 2.8.2025 asetettava julkisesti saataville tiedot siitä, miten viranomaisin voidaan ottaa yhteys sähköisesti.

Asetuksen 70 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöstöresurssit ja infrastruktuuri, jotta ne voivat hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä tehokkaasti. Säännöksessä kuvataan viranomaisilta vaadittavia resurssi-, pätevyys- ja asiantuntemusvaatimuksia koskien esimerkiksi tekoälyteknologian ymmärtämistä. Jäsenvaltioiden on arvioitava ja tarvittaessa päivitettävä säännöksessä edellytettyjä pätevyys- ja resurssivaatimuksia vuosittain. Säännöksessä edellytetään jäsenvaltioiden raportointia komissiolle kansallisten toimivaltaisten viranomaisten taloudellisten ja henkilöresurssien tilasta ja arviointia niiden riittävyydestä.

Yleiskäyttöisten tekoälymallien valvontaa toteuttaa Euroopan komission yhteydessä toimiva tekoälytoimisto.

2.1.12Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskeva rekisteröintivelvollisuus Asetuksen 49 artiklassa säädetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajia, valtuutettuja edustajia ja käyttöönottajia koskevista rekisteröintivelvoitteista. Asetuksen liitteessä III mainittuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevien tarjoajien tai valtuutettujen edustajien on pääsääntöisesti rekisteröitävä itsensä ja järjestelmänsä EU-tietokantaan. Myös ennen sellaisen tekoälyjärjestelmän markkinoille saattamista tai käyttöönottoa, jonka osalta tarjoaja on todennut, että se ei ole 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti suuririskinen, kyseisen tarjoajan tai tarvittaessa valtuutetun edustajan on rekisteröitävä itsensä ja kyseinen järjestelmä EU:n tietokantaan. Ennen liitteessä III luetellun suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöönottoa tai käyttöä sellaisten käyttöönottajien, jotka ovat viranomaisia, unionin toimielimiä, elimiä, toimistoja tai virastoja tai niiden puolesta toimivia henkilöitä, on rekisteröidyttävä, valittava järjestelmä ja rekisteröitävä sen käyttö EU:n tietokantaan. EU:n tietokannasta säädetään asetuksen 71 artiklassa. Poikkeuksen rekisteröintivelvoitteisiin muodostavat asetuksen liitteen III kohdassa 2 mainitut kriittisen infrastruktuurin turvakomponentteihin liittyvät suuririskiset tekoälyjärjestelmät, jotka on rekisteröitävä kansallisella tasolla asetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukaan.

Asetuksen 49 artiklan 4 kohdassa säädetään siitä, että asetuksen liitteen III kohdassa 1, 6 ja 7 tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta lainvalvonnan, muuttoliikkeen, turvapaikka-asioiden ja rajavalvonnan aloilla rekisteröinnin on tapahduttava EU-tietokannan ei-julkiseen osaan. Kyseisten järjestelmien osalta rekisteröidään vain rajatut tiedot, jotka on yksilöity artiklan 4 kohdassa. Ainoastaan komissiolla ja 74 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuilla kansallisilla viranomaisilla on pääsy EU:n tietokannan asiaankuuluviin rajoitettuihin osiin.

Asetuksen 60 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan velvoitteesta rekisteröidä suuririskisen tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa testaaminen EU-tietokantaan tai kansallisesti säännöksessä kuvatulla tavalla.

2.1.13Luvanantamismenettely jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan 1 alakohdassa säädetään siitä, että rikoksesta epäillyn tai tuomitun henkilön kohdennettua etsintää koskevan tutkinnan yhteydessä suuririskisen tekoälyjärjestelmän, joka on tarkoitettu käytettäväksi jälkikäteiseen biometriseen etätunnistukseen, käyttöönottajan on pyydettävä oikeusviranomaiselta tai hallintoviranomaiselta, jonka päätös on sitova ja johon sovelletaan tuomioistuinvalvontaa, lupaa kyseisen järjestelmän käyttöön etukäteen tai ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 48 tunnin kuluessa kyseisen järjestelmän käyttöön, paitsi jos sitä käytetään mahdollisen epäillyn alustavaan tunnistamiseen rikokseen suoraan liittyvien objektiivisten ja todennettavissa olevien tosiseikkojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/680 [rikosasioiden tietosuojadirektiivin] soveltamista. Kukin käyttö on rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä kyseessä olevan rikoksen tutkintaa varten. On huomattava, että vaatimus hakea etukäteislupaa ei siis koske kaikkia liitteen III 1 kohdan a alakohdan tarkoittamia biometrisia etätunnistusjärjestelmiä. Lupamenettely on rajattu koskemaan vain suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöön rikoksesta epäillyn tai tuomitun tutkinnassa tapahtuvassa kohdennetussa etsinnässä.

Komission tulee antaa tekoälyasetuksen 6 artiklan 5 kohdan nojalla antaa ohjeet käytännön esimerkeistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmien käyttötapauksista. Komissio julkaisi luonnokset ohjeiksi 19.5.2026 julkista kuulemista varten. Ohjeluonnoksen kappale IV käsittelee tekoälyasetuksen 6 artiklan 2 kohtaa ja liitettä III. Ohjeilla on tukeva merkitys, kun arvioidaan, onko kyse tekoälyasetuksen tarkoittamasta ennakkolupaa vaativasta tekoälyavusteisesta biometrisestä etätunnistamisesta. Biometrisena tietona ei pidetä tietoja, jotka viittaavat kuolleisiin henkilöihin, ruumiisiin, kuolleiden ihmisten jäännöksiin tai niiden jälkiin (kappale 123). Näin ollen tekoälyasetuksen liitteessä III kohdassa 1 tarkoitettuihin käyttötapauksiin ei kuulu tekoälyjärjestelmä, joka vertaa DNA-näytteitä ruumiista; tekoälyjärjestelmä, joka vertaa kasvojen kuvaa ihmisjäännöksistä; tai tekoälyjärjestelmä, joka vertaa kasvojen kuvia, DNA:ta tai sormenjälkiä tunnetusta kuolleesta yksilöstä, joka on peräisin virallisesta rekisteristä, mukaan lukien poliisin rekisterit. Ohjeluonnoksen (kappale 124) liitteen III 1 kohdan a alakohdan mukaisena suuririskisenä biometrisenä etätunnistusjärjestelmänä ei pidettäisi tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi sellaisten esineiden etsimiseen, joissa ei käytetä biometrisiä tietoja epäillyn liikkumisen jäljittämiseen, esimerkiksi tekemällä hakuja rekisterikilpiin, tiettyihin vaatteisiin, aseisiin tai taustaan.

Komission ohjeluonnoksen (kappale 132) mukaan 3 artiklan 35 alakohdan tarkoittamana biometrisenä tunnistuksena ei tarkoiteta järjestelmiä, joiden tarkoituksena ei ole tunnistaa luonnollista henkilöä eikä järjestelmiä, joissa luonnollisen henkilön biometrisiä tietoja ei verrata biometrisiin viitetietokantoihin. Biometristen tietojenkäsittely ilman että tarkoituksena on henkilön tunnistaminen ei ole biometristä tunnistamista. Esimerkiksi lisätietojen kerääminen tai rikosten välisten yhteyksien muodostaminen biometristen näytteiden avulla ei ole biometrista tunnistamista (kappale 132).

Henkilön paikantamista ei myöskään komission ohjeluonnoksessa pidetä biometrisenä tunnistamisena, jos siinä ei käytetä biometrisiä tietoja tai biometrisiä tietoja ei verrata olemassa olevaan biometrisiä tietoja sisältävään viitetietokantaan (kappale 134).

Lisäksi 26 artiklan 10 kohdassa on todettu, että velvoite hakea lupaa jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen ei koske tilannetta, jossa on kyse epäillyn alustavasta tunnistamisesta. Alustavaa tunnistamista ei ole asetuksessa määritelty. Alustavalla tunnistamisella voidaan katsoa tarkoitettavan tilanteita, joissa tarkoituksena on tunnistaa yksi tai useampi mahdollinen epäilty viitetietokannasta, jotta voidaan selvittää heidän henkilöllisyytensä tai todeta, onko viitetietokannassa vastaavaa biometristä profiilia. Tällöin ei välttämättä tunnisteta epäillyn henkilöllisyyttä.

Kohdennettu etsintä on kyseessä silloin kun rikostutkinnassa on edetty tilanteeseen, jossa mahdollisten epäiltyjen joukkoa on rajoitettu ja henkilöllä on tutkinnassa epäillyn asema tai hänet on tuomittu rikoksesta.

Ennakkolupaa vaativana biometrisenä jälkikäteisenä etätunnistamisena ei myöskään pidetä muita tekoälyasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä käyttötarkoituksia, kuten kadonneen henkilön hakua tai uhrien paikantamista. Näissä ei ole kyse rikoksesta epäillyn tai tuomitun kohdennetusta etsinnästä.

Lainvalvontaviranomaiset käyttävät tekoälyjärjestelmiä rikospaikan analysointiin ja suuren tietomäärän analysointiin tapahtumien kulun tutkimiseksi. Tällöin rikospaikalta kerätään paljon erilaista materiaalia erilaisilla laitteilla ja erilaisissa järjestelmissä. Tavoitteena on kerätä tutkintanäkökulmia siihen mitä on tapahtunut analysoimalla henkilöitä ja objekteja. Henkilöitä ei verrata biometrisiin tietokantoihin. Tällöin on kyse alustavaa tunnistamista edeltävästä työvaiheesta ja huolimatta siitä, että mukana olisi biometristen tunnisteiden vertailua suljetusta tiedostojoukosta, kyseessä ei olisi biometrinen etätunnistaminen. Sama koskee tilanteita, joissa kyse on henkilöiden esiintymisen etsimisestä biometristen ominaisuuksien perusteella ilman, että muodostetaan tunnistamisen mahdollistavia biometrisiä malleja. Biometristä etätunnistamista ei myöskään ole se, jos lainvalvontaviranomaiset käyttävät tekoälyjärjestelmää, joka ryhmittelee rikospaikalla näkyvät henkilöt ikäryhmiin manuaalisen arvioinnin tukemiseksi.

Kansallisesti henkilöstä tulee rikoksesta epäilty vasta kun esitutkinta on käynnistetty. Näin ollen ennen esitutkinnan käynnistämistä tehdyt poliisin toimivaltaan kuuluvat toimenpiteet kuten hahmon etsintä esimerkiksi turvakameroiden tallenteista luonnollisen henkilön liikkeiden seuraamiseksi ja paikantamiseksi taikka tuntemattoman potentiaalisen epäillyn tunnistamiseksi rikokseen liittyvien seikkojen perusteella eivät edellyttäisi asetuksen nojalla päätöstä oikeusviranomaiselta tai hallintoviranomaiselta. Tekoälyjärjestelmän käyttö rikosten ennalta estämiseen ei myöskään olisi tämän artiklan soveltamisalaan kuuluva toimenpide.

Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan 2 alakohdassa säädetään siitä, että jos ensimmäisen alakohdan nojalla haettu lupa hylätään, kyseiseen lupaan linkitetyn jälkikäteisen biometrisen etätunnistusjärjestelmän käyttö on lopetettava välittömästi ja sen suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöön liittyvät henkilötiedot, jota varten lupaa haettiin, on poistettava.

Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan 3 alakohdassa säädetään siitä, ettei tällaista suuririskistä tekoälyjärjestelmää, joka on tarkoitettu käytettäväksi jälkikäteiseen biometriseen etätunnistukseen, saa missään tapauksessa käyttää lainvalvontatarkoituksiin kohdentamattomalla tavalla ilman minkäänlaista yhteyttä tiettyyn rikokseen, rikosoikeudelliseen menettelyyn, todelliseen ja välittömään tai todelliseen ja ennakoitavissa olevaan rikoksen uhkaan tai tietyn kadonneen henkilön etsimiseen. On varmistettava, että päätöstä, jolla on yksittäiseen henkilöön kohdistuvia kielteisiä oikeusvaikutuksia, ei saa tehdä pelkästään tällaisen jälkikäteisen biometrisen etätunnistusjärjestelmän tuotosten perusteella. Kohta ei rajoita asetuksen yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin 10 artiklan soveltamista biometristen tietojen käsittelyn osalta.

Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan 4 alakohdassa säädetään siitä, että käyttötarkoituksesta tai käyttöönottajasta riippumatta tällaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien kaikenlainen käyttö on dokumentoitava asianomaiseen poliisitiedostoon ja asetettava pyynnöstä asianomaisen markkinavalvontaviranomaisen ja kansallisen tietosuojaviranomaisen saataville, lukuun ottamatta lainvalvontaan liittyvien arkaluonteisten operatiivisten tietojen luovuttamista. Alakohta ei rajoita valvontaviranomaisille rikosasioiden tietosuojadirektiivin nojalla annettuja valtuuksia.

Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan 5 alakohdan mukaan käyttöönottajien on toimitettava asianomaisille markkinavalvonta- ja kansallisille tietosuojaviranomaisille vuosittain raportit jälkikäteisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käytöstä, lukuun ottamatta lainvalvontaan liittyvien arkaluonteisten operatiivisten tietojen luovuttamista. Raportit voidaan koota yhteen siten, että ne kattavat useamman kuin yhden käyttökerran.

Asetuksen 26 artiklan 10 kohdan 6 alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden mukaisesti ottaa käyttöön jälkikäteisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttöä koskevaa rajoittavampaa lainsäädäntöä.

2.1.14Seuraamukset Asetuksen 99 artiklassa säädetään asetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä mainitun artiklan 1 kohtaa muutettiin siten, että jäsenvaltioiden on asetuksessa säädettyjä ehtoja noudattaen säädettävä seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista, joita voivat olla myös hallinnolliset sakot, varoitukset ja muut kuin rahalliset toimenpiteet, joita sovelletaan toimijoiden rikkoessa millä tahansa tavalla tätä asetusta, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi, ottaen siten huomioon komission 96 artiklan mukaisesti antamat suuntaviivat. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Niissä on otettava huomioon pk-yritysten, mukaan lukien startup-yritysten, sekä pienten midcap-yritysten edut ja niiden taloudellinen elinkelpoisuus.

Asetuksen 99 artiklan 3–5 kohdassa säädetään hallinnollisten sakkojen määräämisestä eräiden asetuksen säännösten rikkomisesta. Sakkoja voitaisiin määrätä esimerkiksi kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen, suuririskisten tekoälyjärjestelmien toimijoiden velvoitteiden, avoimuusvelvoitteiden tai ilmoitettujen laitosten velvoitteiden rikkomisesta. Lisäksi virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta vastauksena ilmoitettujen laitosten tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten pyyntöön voidaan määrätä hallinnollinen sakko. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä mainitun artiklan 4 kohtaan lisättiin uusi d a alakohta, jonka mukaan seuraamusmaksujen piiriin kuuluvat myös asetuksen 25 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaiset tarjoajien ja toimijoiden velvoitteet. Asetuksen 25 artikla koskee vastuita tekoälyn arvoketjussa ja siinä säädetään muun muassa edellytyksistä, joiden myötä toimijasta tulee suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoaja.

Asetuksen 99 artiklassa säädettyjen sakkojen enimmäismäärät vaihtelevat 7 500 000–35 000 000 euron välillä riippuen kyseessä olevasta rikkomuksesta tai, jos rikkomiseen on syyllistynyt yritys, sakon määrä voidaan suhteuttaa prosentuaalisesti yrityksen liikevaihtoon sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Kuitenkin pk-yritysten, myös start up -yritysten, osalta kukin 99 artiklassa tarkoitettu sakko on enintään 3–5 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus tai määrä sen mukaan, kumpi niistä on alhaisempi. Lisäksi tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta 99 artiklaan lisätään uusi 6 a kohta, jonka mukaan pienten midcap-yritysten osalta kukin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu sakko on enintään niissä tarkoitettu prosenttiosuus tai määrä sen mukaan, kumpi niistä on alhaisempi. Asetuksen 99 artiklan 7 kohdassa säädetään seikoista, jotka tulee ottaa huomioon päätettäessä hallinnollisen sakon määräämisestä ja hallinnollisen sakon määrästä, kuten rikkomisen ja sen seurausten luonne, vakavuus ja kesto tai muiden viranomaisten määräämät hallinnolliset sakot rikkomisista, jotka ovat seurausta samasta toiminnasta tai laiminlyönnistä, joka muodostaa tekoälyasetuksen asiaankuuluvan rikkomisen.

Asetuksen 99 artiklan 8 kohta jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, voidaanko hallinnollisia sakkoja määrätä viranomaisille tai muille julkishallinnon elimille. Artiklan 9 kohdassa mahdollistetaan se, että sakkojen määräämisestä vastaavat toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet tai muut elimet, siten kuin kyseisissä jäsenvaltioissa on säädetty edellyttäen, että sääntöjen soveltamisella on oltava vastaava vaikutus. Asetuksen 99 artiklan 10 kohdan nojalla kyseisen artiklan mukaisten valtuuksien käyttöön sovelletaan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia menettelyllisiä takeita, muun muassa tehokkaita oikeussuojakeinoja ja oikeudenmukaista menettelyä.

2.1.15Asetuksen voimaantulo ja soveltaminen Tekoälyasetuksen 113 artiklassa säädetään asetuksen voimaantulosta ja soveltamisesta. Tekoälyasetus tuli voimaan 1.8.2024, jonka jälkeen sitä aletaan soveltaa vaiheittain. Asetuksen pääasiallinen soveltaminen alkoi 2.8.2026. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tehtävät muutokset tekoälyasetukseen tulivat voimaan 27.7.2026, mutta asetuksen eräitä muutoksia aletaan soveltaa vaiheittain.

Asetuksen I lukua (yleiset säännöt) ja II lukua (kielletyt tekoälyyn liittyvät käytännöt) sovelletaan 2.2.2025 alkaen. Kuitenkin tekoälyä koskevassa digitaalialan koontiasetuksessa säädettyä uutta kiellettyä tekoälyyn liittyvää käytäntöä aletaan soveltaa vasta 2.12.2026 alkaen.

Asetuksen III luvun 4 jaksoa (ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset ja ilmoitetut laitokset), V lukua (yleiskäyttöiset tekoälymallit), VII lukua (hallinnointi), XII lukua (seuraamukset) ja 78 artiklaa luottamuksellisuudesta sovelletaan 2.8.2025 alkaen, lukuun ottamatta 101 artiklaa koskien yleiskäyttöisten tekoälymallien tarjoajille määrättäviä sakkoja. Kyseinen asetuksen soveltamisaika merkitsee muun muassa sitä, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tulee nimetä ja asetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista tulee säätää kansallisessa lainsäädännössä 2.8.2025 mennessä.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksessa muutettiin tekoälyasetuksessa säädettyjä suuririskisten tekoälyjärjestelmien vaatimusten ja niitä koskevien toimijoiden velvoitteiden soveltamisen ajankohtaa. Tekoälyasetuksen III luvun 1-3 jakson mukaisia vaatimuksia ja velvoitteita, lukuun ottamatta 6 artiklan 5 kohtaa, sovelletaan asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ja liitteen III nojalla suuririskiksi luokiteltuihin tekoälyjärjestelmiin 2.12.2027 alkaen. Kyseisiä asetuksen vaatimuksia ja velvoitteita sovelletaan puolestaan asetuksen 6 artiklan 1 kohdan ja liitteen I perusteella suuririskisiksi luokiteltuihin tekoälyjärjestelmiin 2.8.2028 alkaen.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta asetuksen 102–110 artiklaa sovelletaan 27.7.2026 alkaen.

2.1.16Yhteenveto asetuksen sallimasta kansallisesta liikkumavarasta 2.1.16.1Johdanto

Kappaleessa kuvataan kansallista liikkumavaraa erityisesti niiden tekoälyasetuksen säännösten osalta, jotka ovat merkityksellisiä tässä esityksessä ehdotettavan kansallisen lainsäädännön kannalta. Tekoälyasetukseen sisältyvää kansallista liikkumavaraa kokonaisuudessaan on kuvattu hallituksen esityksessä EU:n tekoälyasetusta täydentäväksi lainsäädännöksi (HE 46/2025 vp).

2.1.16.2Sääntelyn testiympäristöt

Tekoälyasetuksen 57 artiklassa tarkoitettujen sääntelyn testiympäristöjen toteuttamiseen liittyy kansallista liikkumavaraa. Tekoälyasetuksessa ei säädetä siitä, mitä asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tekoälyjärjestelmiä tulee voida testata sääntelyn testiympäristössä. Kuitenkin komission antamien tietojen mukaan jäsenvaltioihin on perustettava vähintään yksi yleinen horisontaalinen sääntelyn testiympäristö, jolla on kansallinen kattavuus ja joka kattaa kaikki tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvat tekoälyjärjestelmät. Kuitenkin jäsenvaltiot voivat myös perustaa vapaaehtoisesti yhden tai useamman testiympäristön, joka keskittyy esimerkiksi tietyillä yhteiskunnan sektoreilla tai tietyissä tuotteissa käytettäviin tekoälyjärjestelmiin. Kansallista liikkumavaraa liittyy myös siihen, perustetaanko testiympäristö yhteistyössä muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa, sillä testiympäristön perustamisvelvoite voidaan myös täyttää osallistumalla olemassa olevaan testiympäristöön asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Lisäksi asetus mahdollistaa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen perustamisen alueellisella tai paikallisella tasolla, mutta kyseisillä testiympäristöillä ei voida täyttää asetuksen vaatimusta vähintään yhden sääntelyn testiympäristön perustamisesta, koska niiltä puuttuu kansallinen kattavuus. Asetuksen johdanto-osan 138 kappaleen mukaan tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä voitaisiin perustaa fyysisessä, digitaalisessa tai hybridimuodossa, ja niissä voitaisiin testata sekä fyysisiä että digitaalisia tuotteita. Näin ollen asetus jättää kansallista liikkumavaraa sääntelyn testiympäristön käytännön toteutukseen ja muotoon liittyen. Tekoälyasetus ei velvoita tarjoamaan testaamiseen käytettävää teknistä infrastruktuuria sääntelyn testiympäristössä. Tekoälyn sääntelyn testiympäristön tulee olla toiminnassa viimeistään 2.8.2027 mennessä. Tekoälyasetuksen katsotaan kuitenkin mahdollistavan kansallisen liikkumavaran käyttö siten, että testiympäristö voidaan perustaa myös ennen kyseistä ajankohtaa.

Tämän esityksen valmisteluhetkellä komissio on antanut luonnoksen tekoälyasetuksen 58 artiklassa tarkoitetusta täytäntöönpanoasetuksesta koskien testiympäristöjen yksityiskohtaisia järjestelyitä ja toimintaa, mutta täytäntöönpanoasetusta ei ole hyväksytty EU-tasolla. Komissio voi myös antaa muita täytäntöönpanosäädöksiä sääntelyn testiympäristön toiminnasta, joita ei ole otettu huomioon tässä esityksen valmistelussa. Komission antamat täytäntöönpanosäädökset voivat mahdollisesti rajoittaa kansallista liikkumavaraa testiympäristöjen käytännön järjestämisen osalta koskien esimerkiksi testiympäristön toiminnan eri vaiheissa noudatettavaa menettelyä, kansallisten viranomaisten tehtäviä ja viranomaisten välisen koordinaation ja yhteistyön järjestämistä, hakijoiden kelpoisuutta ja valintaperusteita, testiympäristöön osallistumisen kestoa ja osallistumisen keston pidennystä, hakemuksissa ja testiympäristösuunnitelmassa edellytettäviä tietoja sekä toimijoilta perittäviä maksuja osallistumisesta testiympäristöön.

Tekoälyasetuksen 70 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan perustamaan tai nimeämään toimivaltaiseksi kansalliseksi viranomaiseksi vähintään yhden ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen ja vähintään yhden markkinavalvontaviranomaisen asetuksen soveltamista varten. Asetuksen 3 artiklan 48 alakohdassa tarkoitetun määritelmän mukaan ”kansallisella toimivaltaisella viranomaisella” tarkoitetaan ilmoittamisesta vastaavaa viranomaista tai markkinavalvontaviranomaista; kun kyseessä ovat unionin toimielinten, virastojen, toimistojen ja elinten käyttöön ottamat tai käyttämät tekoälyjärjestelmät, tässä asetuksessa olevia viittauksia kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin tai markkinavalvontaviranomaisiin on pidettävä viittauksina Euroopan tietosuojavaltuutettuun. Asetuksen 57 artiklassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristöissä. Kyseiseen artiklaan liittyy epävarmuutta sen suhteen, mitkä testiympäristöön liittyvät tehtävät tulee osoittaa markkinavalvontaviranomaisille tai ilmoittamisesta vastaaville viranomaisille, jotka toimivat asetuksen tarkoittamina ”kansallisina toimivaltaisina viranomaisina”, ja mitkä tehtävät voidaan osoittaa muille viranomaisille. Ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten tehtäviin kuuluu tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta arvioivien ilmoitettujen laitosten ilmoittamiseen liittyvät tehtävät. Tämän vuoksi sääntelyn testiympäristössä toteutettavilla viranomaistehtävillä on vahvempi yhteys markkinavalvontaviranomaisten tehtäviin kuin ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten tehtäviin, koska testiympäristössä testataan tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuutta. Komissiolta saatujen tietojen mukaan sääntelyn testiympäristön perustamiseen liittyvät tehtävät voidaan osoittaa vain asetuksen tarkoittamille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille eli markkinavalvontaviranomaisille tai ilmoittamisesta vastaaville viranomaisille.

Komissio on myös painottanut sitä, että markkinavalvontaviranomaisilla on merkittävä rooli osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan. Useissa EU:n jäsenvaltioissa sääntelyn testiympäristöön liittyvät viranomaistehtävät on päädytty osoittamaan tekoälyjärjestelmiä koskeville markkinavalvontaviranomaisille (ks. Kappale 5.2 Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot). Lisäksi tekoälyasetuksen 57 artiklan 4 kohdassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvoitteesta tarvittaessa tehdä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa. Näiden syiden vuoksi tekoälyasetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, ettei sääntelyn testiympäristöön liittyvien viranomaistehtävien hoitamisen ulkopuolelle voida jättää asetuksen tarkoittamia kansallisia toimivaltaisia viranomaisia. Asetus jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mitkä kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vastaavat sääntelyn testiympäristössä hankkeiden testaukseen liittyvistä tehtävistä, kuten tekoälyasetuksen noudattamista koskevan neuvonnan antamisesta sekä kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta, ja kuinka monta viranomaista nimetään kyseisiin tehtäviin.

Asetuksessa on myös velvoittavia säännöksiä testiympäristöihin osallistuvien viranomaisten osalta, joihin ei liity kansallista liikkumavaraa. Asetuksen 57 artiklan 10 kohdassa säädetään toimivaltaisten tietosuojaviranomaisten ja muiden tietoihin pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien kansallisten viranomaisten tai toimivaltaisten viranomaisten velvoitteesta osallistua sääntelyn testiympäristöön.

Asetuksen 57 artiklan 4 kohta jättävät kansallista liikkumavaraa sen suhteen, minkä muiden viranomaisten kanssa tekoälyn sääntelyn testiympäristössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulee tehdä yhteistyötä. Lisäksi artiklan 4 kohta sallii myös muiden tahojen kuin toimivaltaisten viranomaisten osallistumisen tekoälyekosysteemiin. Muita sääntelyn testiympäristön toimintaan osallistuvia tahoja voisivat olla esimerkiksi yritysten edustajat, tutkimuslaitokset, ilmoitetut laitokset ja standardointiorganisaatiot. Asetuksessa ei ole säädetty yksityiskohtaisesti viranomaisten ja muiden tahojen välisen yhteistyön muotoa tai toteuttamistapaa, minkä vuoksi yhteistyön järjestämiseen on katsottu liittyvän kansallista liikkumavaraa.

Tekoälyasetuksen on katsottu jättävän kansallista liikkumavaraa sen suhteen, missä määrin viranomaisilla on velvollisuus antaa muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamista koskevaa aktiivista neuvontaa sääntelyn testiympäristössä. Asetuksen 57 artiklan 6 kohdan mukaan toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa annettava tekoälyn sääntelyn testiympäristössä ohjausta, valvontaa ja tukea, joka liittyy erityisesti perusoikeuksiin, terveyteen ja turvallisuuteen, testaukseen ja lieventäviin toimenpiteisiin liittyvien riskien tunnistamiseen sekä niiden tehokkuuteen suhteessa tämän asetuksen ja asianmukaisissa tapauksissa muun testiympäristössä valvotun unionin ja kansallisen lainsäädännön velvoitteisiin ja vaatimuksiin. Kyseisen säännöksen ei katsota velvoittavan antamaan aktiivista neuvontaa muun lainsäädännön noudattamisesta tai testaamaan tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuutta muun lainsäädännön osalta testiympäristössä. Muuta lainsäädäntöä koskevaa ohjausta, valvontaa ja tukea tulisi tarvittaessa antaa testiympäristössä, jos se on tarpeen testattavan tekoälyjärjestelmän kannalta. Muissa EU:n jäsenvaltioissa on suunniteltu tai päädytty perustamaan sääntelyn testiympäristöjä, jotka keskittyvät ainoastaan tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamista koskevaan ohjaukseen. Eräiden jäsenvaltioiden sääntelyn testiympäristöissä olisi kuitenkin mahdollista myös antaa aktiivista ohjausta muun kansallisen tai unionin lainsäädännön noudattamisesta tekoälyasetuksen ohella.

Asetuksen 57 artiklan 5 kohdan mukaisesti sääntelyn testiympäristöihin voi sisältyä niissä valvottu tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus. Lisäksi asetuksen 58 artiklan 4 kohdassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävästä sopia tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisen ehdoista ja edellytyksistä sääntelyn testiympäristöön osallistujan kanssa. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, että ainoastaan asetuksen liitteessä III tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä voitaisiin testata todellisissa olosuhteissa. Tekoälyasetus jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, osoitetaanko todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä yhdelle vai useammalle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Asetus mahdollistaa maksujen perimisen sääntelyn testiympäristöön osallistumisesta. Maksuista säädetään tarkemmin komission antamalla täytäntöönpanoasetuksella. Asetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan täytäntöönpanosäädöksillä on varmistettava, että tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin pääsy on pk-yrityksille, myös startup-yrityksille, maksutonta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikeutta periä poikkeuksellisia kustannuksia oikeudenmukaisesti ja oikeasuhteisesti. Maksujen perimiseen liittyvää kansallista liikkumavaraa on myös arvioitu jäljempänä täytäntöönpanoasetukseen liittyvää kansallista liikkumavaraa koskevan kappaleen 2.2 yhteydessä.

Asetuksen 59 artiklassa säädetään henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi tekoälyn sääntelyn testiympäristössä. Säännöksen 1 kohdan h alakohdassa mahdollistetaan kansallisen liikkumavaran käyttö testiympäristössä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyä koskevien lokitietojen säilyttämisen kestosta. Säännöksen 2 kohdassa mahdollistetaan henkilötietojen jatkokäsittelystä säätäminen kansallisessa lainsäädännössä eräissä rikosten estämiseen, tutkintaan paljastamiseen tai rikoksiin liittyvissä syytoimiin liittyvissä toiminnoissa samoin kumulatiivisin edellytyksin kuin säännöksen 1 kohdassa. Säännöksen 3 kohdan perusteella ei rajoiteta unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla suljetaan pois henkilötietojen käsittely muita kuin kyseisessä lainsäädännössä nimenomaisesti mainittuja tarkoituksia varten, eikä sellaisen unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään perustasta sellaiselle henkilötietojen käsittelylle, joka on tarpeen innovatiivisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, testaamiseksi tai kouluttamiseksi, tai muusta oikeusperustasta henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

Lisäksi tekoälyasetuksen on katsottu jättävän kansallista liikkumavaraa eräistä sääntelyn testiympäristöön liittyvistä kansallisista menettelyistä säätämiseksi tekoälyasetuksessa ja komission täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjen reunaehtojen puitteissa. Kansallisessa lainsäädännössä on katsottu mahdolliseksi tarkentaa esimerkiksi testauksen keskeyttämistä ja päättämistä koskevaa menettelyä, viranomaisten välistä tiedonluovutusta sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä ja muutoksenhakuun liittyviä menettelyitä.

2.1.16.3Tekoälyjärjestelmien testaaminen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella Asetuksen 60 artiklassa säädetään toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä liittyen tekoälyjärjestelmien testaamiseen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Asetus jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mitkä kansalliset viranomaiset toimivat säännöksen tarkoittamina toimivaltaisina markkinavalvontaviranomaisina sekä toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten lukumäärän osalta.

Asetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetään markkinavalvontaviranomaisen antamasta hyväksynnästä tekoälyjärjestelmän testaamiselle todellisissa olosuhteissa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevalle suunnitelmalle. Jos markkinavalvontaviranomainen ei ole antanut vastausta 30 päivän kuluessa, todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus ja sitä koskeva testaussuunnitelma on katsottava hyväksytyiksi. Jos kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä hiljaisesta hyväksymisestä, testaukseen todellisissa olosuhteissa tarvitaan edelleen lupa. Säännökseen liittyy kansallista liikkumavaraa hiljaisen hyväksyntämenettelyn käytön suhteen. Asetuksessa ei säädetä testausta koskevan luvan myöntämisen edellytyksistä. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa luvan myöntämisen edellytyksiin on katsottu sisältyvän kansallista liikkumavaraa.

Asetuksen 60 artiklan 3 kohdan perusteella kansallisessa lainsäädännössä voidaan edellyttää suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa eettistä arviointia. Testausta koskevasta vahingonkorvausvastuuseen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä unionin lainsäädännön ohella asetuksen 60 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

Todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta koskeviin kansallisiin viranomaismenettelyihin, kuten testausta koskevien maksujen perimiseen sekä testauksen keskeyttämis- ja päättämismenettelyyn, on katsottu sisältyvän kansallista liikkumavaraa.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä asetukseen lisättiin uusi 60 a artikla asetuksen liitteen I jaksoon B liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen. Kyseisen säännöksen mukaan jäsenvaltiot voivat valita sallia kyseisen testaamisen.

2.1.16.4Toimijoita tukevat toimenpiteet Asetuksen 62 artiklassa säädetään tarjoajia ja käyttöönottajia, erityisesti pk-yrityksiä, mukaan lukien startup-yritykset, koskevista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on tukea innovointia. Toimenpiteet sisältävät muun muassa toimijoille suunnattuja tiedotus- ja koulutustoimenpiteitä sekä erityiskanavien perustamisvelvoitteen viestintää varten asetuksen toimeenpanoon liittyvistä kysymyksistä ja osallistumiseen sääntelyn testiympäristöön sekä toimenpiteet, joilla helpotetaan toimijoiden osallistumista standardien kehittämisprosessiin. Toimenpiteillä pyritään erityisesti pk-yritysten, mukaan lukien start up -yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen. Innovointia tukevien toimenpiteiden käytännön toteuttamiseen voidaan katsoa sisältyvän kansallista liikkumavaraa, esimerkiksi sen suhteen minkä kansallisen viranomaisten toimesta toimenpiteet tulee toteuttaa ja kuinka tiedotus-, koulutus- ja viestintätoimenpiteet käytännössä toteutetaan asetuksen 62 artiklan asettamia reunaehtoja noudattaen.

2.1.16.5Kansallinen rekisteröintivelvoite koskien kriittiseen infrastruktuuriin liittyviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä Tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdassa säädetään velvoitteesta rekisteröidä kansallisella tasolla asetuksen liitteen III kohdassa 2 mainitut suuririskiset tekoälyjärjestelmät, jotka liittyvät kriittisen infrastruktuurin turvakomponentteihin. Kansalliseen rekisteröintivelvoitteeseen liittyy kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mikä tai mitkä viranomaiset toimivat tietojen tallettajana. Tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohta jättää avoimeksi tiettyjä kansalliseen rekisteröintivelvoitteeseen liittyviä seikkoja, esimerkiksi tuleeko komissiolla sekä muilla markkinavalvontaviranomaisilla olla oikeus saada tietoja kansallisesta rekisteristä. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, että kyseinen asetuksen säännös jättää kansallista liikkumavaraa rekisteröintivelvoitteen toteuttamistapaan, esimerkiksi sen suhteen tuleeko jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten perustaa rekisteri vai voivatko viranomaiset järjestää rekisteröitävien tietojen tallettamisen muulla tavoin.

2.1.16.6Seuraamukset

Tekoälyasetuksen rikkomisesta säädettäviin seuraamuksiin liittyy kansallista liikkumavaraa, jota on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksessä EU:n tekoälyasetusta täydentäväksi lainsäädännöksi (HE 46/2025 vp) sekä jäljempänä seuraamussääntelyä koskevassa kappaleessa 11.3.

2.1.16.7Luvanantamismenettely jälkikäteisestä biometrisestä etätunnistamisesta Tekoälyasetuksen 26 artiklan 10 kohdassa todetaan: ”[j]äsenvaltiot voivat unionin oikeuden mukaisesti ottaa käyttöön jälkikäteisten biometristen etätunnistusjärjestelmien käyttöä koskevaa rajoittavampaa lainsäädäntöä.” Lisäksi asetuksen säännös jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, pyydetäänkö lupa jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamisjärjestelmän käyttöönottoon oikeusviranomaiselta vai hallintoviranomaiselta.

2.2Komission täytäntöönpanoasetusluonnos tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminnasta

Komission täytäntöönpanoasetuksessa säädettäisiin tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisesta, kehittämisestä, täytäntöönpanosta, toiminnasta ja valvonnasta. Tämän esityksen valmisteluhetkellä komissio on antanut luonnoksen täytäntöönpanoasetuksesta, ja asetuksen käsittely on kesken EU-tasolla. Seuraavassa on kuvattu täytäntöönpanoasetusluonnosta ja sen sisältämää kansallista liikkumavaraa. Täytäntöönpanoasetusluonnos voi kuitenkin muuttua EU-tason käsittelyssä, minkä vuoksi asetuksen sisällön kuvaus ja arvio kansallisesta liikkumavarasta on alustava.

Täytäntöönpanoasetusluonnoksen 2 artiklassa säädettäisiin tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistumisen yleisistä ehdoista. Pk-yritysten, mukaan lukien startup-yritysten, osallistuminen asetettaisiin etusijalle ja olisi lähtökohtaisesti maksutonta. Toimivaltainen viranomainen voisi kuitenkin periä osallistujalta kulut, jotka ylittävät sen, mitä voi kohtuudella odottaa tietyltä testiympäristöhankkeeseen liittyvältä testiympäristösuunnitelmalta. Kustannusten perimisen olisi oltava oikeudenmukaista, läpinäkyvää ja oikeasuhtaista, ja osallistujalle olisi annettava riittävästi tietoa kustannusten perusteista. Muilta kuin pk-yrityksiltä voitaisiin periä osallistumismaksu, joka on oikeassa suhteessa aiheutuneisiin kustannuksiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tällöin määriteltävä ja julkaistava sovellettavat maksut hakuvaiheen ollessa avoinna. Jos tarjoajalla tai mahdollisella tarjoajalla ei ole rekisteröityä toimipaikkaa tai sivuliikettä unionissa, osallistuminen edellyttäisi osallistumismaksun maksamista sekä valtuutetun edustajan nimeämistä. Osallistujat vastaisivat edelleen sellaisen sovellettavan unionin lainsäädännön noudattamisesta, jota ei valvota kyseisessä testiympäristössä.

Asetusluonnoksen 3 artiklassa säädettäisiin testiympäristöön hakemisesta ja valinnasta. Jokainen kiinnostunut tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja voisi hakea osallistumista tekoälysääntelyn testiympäristöön. Toimivaltaisten viranomaisten olisi helpotettava hakumenettelyä lomakkeella, jossa annetaan tiedot hakijasta ja ehdotetusta hankkeesta. Artiklassa määriteltäisiin kumulatiiviset kelpoisuuskriteerit, jotka hanke-ehdotuksen olisi testiympäristöön osallistumiseksi täytettävä. Hakemuksen olisi oltava julkisen tai yksityisen tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan tekemä taikka unionin ulkopuolelle sijoittautuneen tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan valtuutetun edustajan tekemä. Hakemuksen olisi koskettava tekoälyjärjestelmää, jota ei ole saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, tai jos järjestelmä on jo saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, siihen olisi kohdistettava olennainen muutos. Tarjoajat ja mahdolliset tarjoajat voisivat tehdä hakemuksia myös yhdessä käyttöönottajien tai muiden asiaankuuluvien kolmansien osapuolten kanssa. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat vuosittain päättää asettaa etusijalle tiettyjä sektoreita erityisesti teollisuuden tai julkisen alan strategisesti tärkeillä alueilla taikka alueilla, joilla sääntelyn täytäntöönpanoon liittyy merkittäviä haasteita. Hakijalle olisi ilmoitettava valintamenettelyn tuloksesta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa, ja hakijalla olisi oikeus hakea muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen kansallisen lainsäädännön ja hallintopäätösten muutoksenhakumenettelyjen mukaisesti.

Asetusluonnoksen 4 artiklassa säädettäisiin testiympäristöön osallistumisesta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kirjattava turvallisesti tekoälysääntelyn testiympäristöön osallistumiseen liittyvät toimet ja päivitykset sekä ylläpidettävä tietoja kyseisessä testiympäristössä kehitetyistä tai testatuista tekoälyjärjestelmistä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi tarvittaessa oikeus pyytää osallistujilta lisätietoja seuranta- ja valvontatehtäviensä toteuttamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava tekoälyasetuksen noudattamista tukevia välineitä yhtenäisellä tietoalustalla, jos ne ovat osoittautuneet merkityksellisiksi asetuksen noudattamisen kannalta eivätkä loukkaa immateriaalioikeuksia. Osallistumisen keston olisi oltava oikeassa suhteessa testiympäristön perustamiseen ja toimintaan. Huomioon olisi otettava muun muassa viranomaisen käytettävissä oleva kapasiteetti, resurssit ja prioriteetit, se, kattaako hanke vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tai muita tekoälyasetuksen mukaisia velvoitteita, sekä hankkeen monimutkaisuus, laajuus ja erityistarpeet. Jos tekoälyjärjestelmää testataan tosielämän olosuhteissa testiympäristön valvonnassa, tosielämän olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman olisi oltava osa testiympäristösuunnitelmaa.

Asetusluonnoksen 5 artikla koskisi testiympäristösuunnitelmaa. Kun hakemus on valittu, tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan ja toimivaltaisen viranomaisen olisi sovittava testiympäristösuunnitelmasta ilman aiheetonta viivytystä. Suunnitelmassa olisi määriteltävä vähintään hakijaa ja valitussa hakemuksessa tarkoitettua tekoälyjärjestelmää koskevat tiedot, hankkeen arvioitu aikataulu päättymispäivineen, osallistumisen tavoitteet ja testiympäristössä toteutettavien toimien laajuus sekä kuvaus niistä tekoälyasetuksen ja tarvittaessa muun unionin lainsäädännön vaatimuksista ja velvoitteista, jotka kuuluvat osallistumisen piiriin. Suunnitelmassa olisi lisäksi ilmoitettava, liittyykö tekoälyjärjestelmään henkilötietojen käsittelyä ja onko tarpeen ottaa mukaan toimivaltainen tietosuojaviranomainen. Suunnitelmassa olisi tarvittaessa määriteltävä riskienhallinnan suojatoimet sekä menettely vakavien vaaratilanteiden seurantaa, hallintaa ja raportointia varten. Jos sovellettavaksi tulee tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus, sitä koskeva suunnitelma tulisi sisällyttää testiympäristösuunnitelmaan. Tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan olisi yksilöitävä, mitkä suunnitelmaan sisältyvät tiedot tai data voivat olla luottamuksellisia tekoälyasetuksen nojalla. Suunnitelmaa voisi päivittää osallistumisen aikana, jos sekä toimivaltainen viranomainen että tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja hyväksyvät päivityksen.

Asetusluonnoksen 6 artiklassa säädettäisiin kirjallisesta todisteesta ja loppuraportista. Toimivaltaisen viranomaisen olisi osallistumisen päätyttyä arvioitava hyväksytty hanke suhteessa toteutettuihin toimiin ja niiden edistymiseen testiympäristösuunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Kirjallinen todiste voitaisiin tarvittaessa laatia yhteistyössä muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa. Kirjallinen todiste toimisi dokumentaationa ilmoitettuja laitoksia ja markkinavalvontaviranomaisia varten, mutta sillä ei olisi samaa asemaa tai oikeusvaikutusta kuin tekoälyasetuksen mukaisella EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella. Kirjallisen todisteen olisi sisällettävä vähintään tiedot testiympäristössä onnistuneesti toteutetuista kehittämis-, koulutus-, validointi- ja testaustoimista, soveltuvin osin maininta sektorista tai sektoreista, joilla testiympäristö toimi, arvioidut oikeudelliset vaatimukset ja velvoitteet sekä todiste siitä, onko testiympäristöhanke saatettu päätökseen. Loppuraporttiin olisi sisällytettävä kirjallisen todisteen sisältämien tietojen lisäksi kuvaus keskeisistä sääntelykysymyksistä, joita testiympäristössä tarkasteltiin, sekä siitä, miten ne ratkaistiin. Loppuraporttiin sisällytettäisiin tarvittaessa myös tieto vakavista vaaratilanteista sekä hyvät käytännöt ja opit, joita voidaan soveltaa samankaltaisiin tapauksiin. Loppuraportilla ei olisi samaa asemaa tai oikeusvaikutusta kuin tekoälyasetuksen mukaisella EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksella. Toimivaltaisen viranomaisen olisi toimitettava raportti osallistujalle kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa osallistumisen päättymisestä.

Asetusluonnoksen 7 artiklassa säädettäisiin osallistumisen jälkeisistä toimista. Toimivaltainen viranomainen voisi toteuttaa vapaaehtoisia seurantatoimia arvioidakseen testiympäristöön osallistumisen vaikuttavuutta, kerätäkseen tietoa tekoälyinnovaatioiden ja käyttöönoton edistämiseksi sekä hyödyntääkseen tuloksia kansallisessa vuosikertomuksessa. Toimivaltainen viranomainen voisi myös pyynnöstä antaa markkinavalvontaviranomaisille lisätietoja testiympäristössä kehitetystä tai testatusta tekoälyjärjestelmästä.

Asetusluonnoksen 8 artikla koskisi testiympäristöhankkeen keston pidentämistä sekä hankkeen keskeyttämistä. Hankkeen kestoa voitaisiin pidentää viimeistään 30 päivää ennen suunniteltua päättymistä, jos viranomainen ja osallistuja sopivat siitä ja pidennys on perusteltu. Toimivaltainen viranomainen voisi keskeyttää testausprosessin tai osallistumisen väliaikaisesti tai pysyvästi, jos riskien lieventäminen ei ole mahdollista. Keskeyttäminen voisi perustua esimerkiksi osallistumisehtojen rikkomiseen, merkittäviin terveyteen, turvallisuuteen tai perusoikeuksiin kohdistuviin riskeihin taikka osallistujan perusteltuun pyyntöön. Keskeyttämisestä ja sen syistä olisi ilmoitettava tekoälytoimistolle ilman aiheetonta viivytystä.

Asetusluonnoksen 9 artiklassa säädettäisiin arvioinnista. Toimivaltaisen viranomaisen olisi kansallista vuosikertomusta laatiessaan otettava huomioon tekoälylautakunnan antamat mallipohjat. Kansalliset vuosikertomukset toimitettaisiin tekoälytoimistolle ja tekoälylautakunnalle ja julkaistaisiin verkossa erityisellä käyttöliittymällä. Myös tekoälytoimiston yleiset vuosikertomukset julkaistaisiin samalla käyttöliittymällä.

Komission täytäntöönpanoasetusluonnoksen eräisiin säännöksiin sisältyy kansallista liikkumavaraa. Vastaavasti kuin tekoälyasetuksessa, toimivaltaisten viranomaisten nimeämiseen ja kyseisten viranomaisten lukumäärään sääntelyn testiympäristössä liittyy kansallista liikkumavaraa.

Täytäntöönpanoasetusluonnoksen eräissä säännöksissä sallitaan, että toimivaltaiset viranomaiset voivat valita keinot tai toimintatavan sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämiseksi. Asetusluonnoksen 2 artiklassa säädetään pk-yritysten, mukaan lukien start up-yritysten, etusijaisesta ja ilmaisesta osallistumisoikeudesta sääntelyn testiympäristöön. Artiklassa sallitaan kuitenkin kansallisen liikkumavaran käyttö sen suhteen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat periä poikkeuksellisia kustannuksia koskien testiympäristössä tarjottavia muita palveluita sekä maksuja osallistumisesta sääntelyn testiympäristöön muilta suuremmilta yrityksiltä kuin pk-yrityksiltä.

Täytäntöönpanoasetusluonnoksen 3 artiklassa sallitaan kansallisen liikkumavaran käyttö sen suhteen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa omia valintaperusteitaan hakijoille sääntelyn testiympäristöön. Asetusluonnoksessa sallitaan kansallisen liikkumavaran käyttö sen suhteen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa etusijan osallistumiseksi sääntelyn testiympäristöön hankkeille, jotka kuuluvat strategisesti tärkeisiin alueisiin tai alueisiin, joilla on havaittu sääntelyn täytäntöönpanoon liittyviä haasteita. Kyseisessä säännöksessä säädetään edellytyksistä etusijan antamisesta tietyille alueille, joita ovat erityinen tuen tarve, viranomaisten käytettävissä olevat resurssit ja kapasiteetti sekä laajan ja yhdenvertaisen osallistumisoikeuden kunnioittaminen. Kyseisiin edellytyksiin ei liity kansallista liikkumavaraa. Asetusluonnoksen mukaan muutoksenhakuun koskien viranomaisen päätöstä hyväksyä osallistuja testiympäristöön sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.

Täytäntöönpanoasetusluonnoksen 4 artiklan mukaiseen testiympäristön toimintojen dokumentointiin sovellettaisiin kansallista lainsäädäntöä.

Täytäntöönpanoasetusluonnoksen 6 artiklassa sallitaan kansallisen liikkumavaran käyttö sen suhteen, että kirjallinen todiste voidaan laatia yhteistyössä muiden relevanttien viranomaisten kanssa. Kirjallisen todisteessa ja loppuraportissa käytettävään kieleen sisältyy myös kansallista liikkumavaraa.

Täytäntöönpanoasetusluonnoksen 7 artiklassa sallitaan kansallisen liikkumavaran käyttö sen suhteen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää järjestää vapaaehtoisesti sääntelyn testiympäristön osallistumisen jälkeisiä toimia.

3Nykytila ja sen arviointi

3.1Nykytilan kuvaus

3.1.1Tekoälyasetuksen mukaiset toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ja seuraamukset

Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta säädetään markkinavalvontaviranomaisista, ilmoittamisesta vastaavista viranomaisista sekä keskitetystä yhteyspisteestä tekoälyasetuksen tarkoituksia varten. Uusia markkinavalvontatehtäviä tekoälyasetuksen liitteessä I tarkoitettujen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisiin tuotteisiin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta osoitetaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (jäljempänä myös Tukes), Tullille, Liikenne- ja viestintävirastolle, Lupa- ja valvontavirastolle ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle. Asetuksen III liitteessä tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta markkinavalvontatehtäviä osoitetaan Energiavirastolle, Tukesille, Liikenne- ja viestintävirastolle, tietosuojavaltuutetulle, Lupa- ja valvontaviranomaiselle ja Finanssivalvonnalle. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien asianomaiset markkinavalvontaviranomaiset vastaavat myös kyseisiin järjestelmiin kohdistuvista tekoälyasetuksen 50 artiklan mukaisten avoimuusvelvoitteiden valvonnasta. Jos avoimuusvelvoitteet eivät kohdistu suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, velvoitteiden valvonnan noudattamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto.

Tietosuojavaltuutettu valvoo tekoälyasetuksen 5 artiklan mukaisten kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytäntöjen noudattamista.

Liikenne- ja viestintävirasto toimii keskitettynä yhteyspisteenä tekoälyasetuksen tarkoituksia varten. Keskitetyn yhteyspisteen tehtäviin kuuluu tekoälyasetuksen toimeenpanoon liittyvä viranomaisyhteistyö ja sen koordinointi sekä yhteydenpito EU:n yhteistyöelimiin ja muihin asetuksen nojalla toimivaltaisiin viranomaisiin muissa EU-jäsenvaltioissa. Lisäksi se tarjoaa tekoälyjärjestelmiä koskevaa asiantuntijatukea muille tämän lain nojalla toimivaltaisille viranomaisille sekä tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitetuille perusoikeuksia suojeleville viranomaisille. Yhteyspiste vastaa myös eräistä tekoälyasetukseen liittyvistä raportointivelvoitteista yhteistyössä muiden markkinavalvontaviranomaisten kanssa.

Tekoälyasetuksen tarkoituksia varten toimivista ilmoitetuista laitoksista vastaavina viranomaisina (ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset) toimivat työ- ja elinkeinoministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa säädetään myös tekoälyasetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista, mukaan lukien seuraamusmaksuista. Markkinavalvontaviranomaiset voisivat muun muassa määrätä eräiden tuotteiden markkinavalvonnasta annetun lain (1137/2016, jäljempänä markkinavalvontalaki) 3 luvun mukaisia valvontatoimenpiteitä asetuksen rikkomisen tilanteissa sekä määrätä uhkasakon tai teettämisuhan. Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa säädetään asetuksen rikkomuksista ja laiminlyönneistä, joista voi määrätä seuraamusmaksuja. Laissa säädettäisiin myös seuraamusmaksujen määräämisen ja määrän kokonaisarvioinnista sekä seuraamusmaksujen enimmäismäärästä. Lisäksi laissa säädettäisiin tilanteista, joissa seuraamusmaksuja ei määrätä. Toimivalta seuraamusmaksujen määräämiseen olisi Liikenne- ja viestintäviraston yhteydessä toimivalla tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnalla. Lautakunta määrää seuraamusmaksun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen esityksestä.

3.1.2Sääntelykokeiluihin ja sääntelyn hiekkalaatikoihin liittyvät käytännöt Sääntely-ympäristön innovaatiomyönteisyyden merkitys on viime vuosina korostunut ja sitä pidetään olennaisena kilpailukykytekijänä. Kansainvälisesti on kehitetty erilaisia käytäntöjä, joilla voidaan luoda kannusteita ja edellytyksiä innovaatiotoiminnalle. Näitä ovat neuvovan, mukautuvan ja ennakoivan sääntelyn toimintatavat ja käytännöt. Käytännöt liittyvät esimerkiksi sääntelytarpeiden ennakointiin ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen, sääntelyn eri muotojen hyödyntämiseen, säädösvalmisteluprosessin eri vaiheisiin (esimerkiksi innovaatiovaikutusten arviointi), lainsäädännöllisiin ratkaisuihin (esimerkiksi kokeilulainsäädäntö) sekä täytäntöönpanon käytäntöihin (esimerkiksi erilaiset neuvontapalvelut).

Raportin ”Innovaatiomyönteinen sääntely: Nykytila ja hyvät käytännöt” (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:27) mukaan innovaatiomyönteisen sääntelyn merkitys on Suomessa tunnistettu, mutta huomioitu käytännössä vaihtelevasti säädösvalmistelussa. Kaikilla hallinnonaloilla on tunnistettavissa innovaatiomyönteisen sääntelyn näkökulmasta relevantteja tavoitteita ja säädöshankkeita. Kyse on pääosin kuitenkin yksittäisistä esimerkeistä, kuten laki liikenteen palveluista (320/2017) ja laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (552/2019, toisiolaki).

Sääntelykokeilut ovat vakiinnuttaneet asemansa osana julkisen hallinnon pyrkimyksiä edistää innovaatiomyönteistä toimintaympäristöä. Sääntelykokeiluilla (regulatory experiments) tarkoituksenmukaisesti poiketaan olemassa olevasta sääntely-ympäristöstä uusien tai erilaisten sääntöjen kokeilemiseksi tai kehitetään kokeilujen kautta kokonaan uutta sääntelyä. Näiden toimintatapojen toteuttaminen edellyttää usein erilaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Sääntelykokeiluiden mahdollistamiseksi tarvitaan usein oma erillinen kokeilulaki tai -lainsäädäntö (experimentation legislation), jonka puitteissa viranomaisten on mahdollista toteuttaa ajallisesti ja soveltamisalaltaan rajoitettuja, olemassa olevasta lainsäädännöstä poikkeavia, kokeiluita. Esimerkki tästä on Suomessa säädetty laki perustulokokeilusta (1528/2016), jossa säädettiin vuosina 2017–2018 toteutetusta perustulokokeilusta. Perustulokokeilu on hyvä esimerkki lakikokeilusta, jonka kautta testataan ja arvioidaan uutta sääntelyä ennen sen pysyvää käyttöönottoa.

Lainsäädännön kokeilupykälät (experimentation clauses) ovat lakitekninen väline, jonka perusteella on mahdollista poiketa yleisestä oikeudellisesta kehyksestä. Kokeilupykälät antavat tyypillisesti viranomaisille tavanomaista laajemman harkintavallan, minkä vuoksi kokeilujen toteutuksessa tulee aina huolellisesti arvioida niiden toteutettavuus suhteessa lainsäädännön keskeisiin periaatteisiin (esimerkiksi yhdenvertainen kohtelu, tarkkuus ja ennustettavuus) ja perustuslaillisuuteen. Toisin kuin kokeilulait, jotka on tyypillisesti suunniteltu tiettyä yksittäistä ja kertaluonteista kokeilua varten, kokeilupykälät ovat sektorilainsäädäntöön kirjattuja pykäliä, jotka mahdollistavat kokeilujen toteutuksen kyseisen lainsäädännön puitteissa. Esimerkkinä tästä on Liikenne- ja viestintäviraston poikkeuslupamenettely, joka perustuu ajoneuvolain

(82/2021)

17§:n ja tieliikennelain

(729/2018)

192 §:n antamiin valtuutuksiin. Muita kokeilulainsäädäntöön liittyviä esimerkkejä Suomessa ovat muun muassa työelämäkokeilu (HE 51/2017 vp), sähköinen äänestys -kokeilu (HE 14/2006 vp), nuorisorangaistus -kokeilu (HE 210/2001 vp) ja ylioppilastutkinto -kokeilu (HE 212/2001 vp).

Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut selvityksen ” Innovaatiomyönteisen sääntelyn käytännöt kasvualoilla” (työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2022:1), jossa on kuvattu erilaisia sääntelykokeilujen muotoja. Sääntelyn hiekkalaatikoiden (regulatory sandboxes) avulla pyritään kokeilemaan uusia innovatiivisia ratkaisuja ja sitä kautta myös oppimaan ja saamaan tietoa niiden vaikutuksista. Innovaatiot voivat olla teknisiä, mutta myös esimerkiksi sosiaalisia tai organisatorisia. Lähtökohtana kuitenkin on, että nykyinen lainsäädäntö tai muu sääntely-ympäristö asettaa haasteita näiden ratkaisujen hyödyntämiselle. Sääntelyn hiekkalaatikossa testataan valvotuissa ja rajatuissa olosuhteissa kyseessä olevan innovaation toimintaa. Uusien ratkaisujen kokeilemisen ohella sääntelyn hiekkalaatikoihin liittyy myös lainsäädännön kehittämisen näkökulma, sillä kokeiluista saatuja oppeja tulisi hyödyntää sääntelyn kehittämisessä ja uudistamisessa.

Sääntelyn hiekkalaatikot voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja niillä voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri yhteyksissä. Usein hiekkalaatikoilla viitataan kuitenkin toimintamalliin, jossa valittu joukko yrityksiä sekä mahdollisesti muita toimijoita pääsee kokeilemaan uusien palveluidensa soveltuvuutta valvotusti viranomaisten kanssa. Tyypillisesti toimijat valitaan sääntelyn hiekkalaatikkoon hakumenettelyn tai kilpailun kautta. Malliin voi sisältyä rajattuja muutoksia sääntely-ympäristöön tai lupaprosesseihin, ja usein hiekkalaatikon perustana on kokeilupykälä. Sääntelyn hiekkalaatikkoon kuuluu yleensä myös viranomaisneuvontaa sekä tukea hiekkalaatikkoon päässeille yrityksille ja muille toimijoille.

Euroopan unionin (jäljempänä myös EU) neuvosto on antanut päätelmät sääntelyn testiympäristöistä ja kokeilulausekkeista digitaalisen ajan hajottaviin haasteisiin vastaavan, innovointia suosivan, tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan ja sopeutumiskykyisen sääntelykehyksen välineinä (2020/C 447/01). Päätelmien 8. kohdan mukaan EU neuvosto pitää sääntelyn testiympäristöjä konkreettisina kehyksinä, jotka tarjoavat jäsennellyn kokeiluympäristön ja antavat näin tarvittaessa mahdollisuuden testata reaalimaailmassa innovatiivisia teknologioita, tuotteita, palveluja tai toimintatapoja – tällä hetkellä erityisesti digitalisaation yhteydessä – rajoitetun ajan ja rajatussa osassa tietty sektoria tai alaa varmistamalla viranomaisvalvonnan avulla asianmukaisten suojatoimien toteuttaminen (viite: Euroopan komissio, TOOL #21. Research & Innovation, Better Regulation Toolbox; Euroopan komissio, 6783/20 (COM (2020) 103).

3.1.3Kansalliset sääntelyn testiympäristöt

Muissa EU-jäsenvaltioissa sääntelyn testiympäristöjen tärkeimpiä sovellusalueita ovat olleet rahoituspalvelut (fintech), energia ja liikenne. Testiympäristöillä on pyritty mahdollistamaan uusien ratkaisujen testaaminen käytännön olosuhteissa, hyödyntämään saatuja oppeja sääntelyn kehittämisessä sekä tukemaan laajempien politiikkatavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintää.

Eräissä viime aikoina annetuissa EU-säädöksissä on säädetty sääntelyn testiympäristöjen perustamisesta. Kyseisten säädösten mukaisten testiympäristöjen perustamisen ja toiminnan yksityiskohdat poikkeavat kuitenkin tekoälyasetuksessa säädetyistä sääntelyn testiympäristöistä. Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1735 Euroopan nettonollateknologiatuotteiden valmistusekosysteemiä vahvistavasta toimenpidekehyksestä ja asetuksen (EU) 2018/1724 muuttamisesta (niin sanottu nettonolla-asetus) mahdollistetaan se, että jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti perustaa nettonollateknologioita koskevia sääntelyn testiympäristöjä. Kyseisissä testiympäristöissä toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa harkittava poikkeusten tai vapautusten myöntämistä kansallisessa lainsäädännössä asiaankuuluvan unionin oikeuden sallimissa rajoissa. Nettonolla-asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa ei toistaiseksi olla päädytty perustamaan sääntelyn testiympäristöä Suomeen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/903 toimenpiteistä julkisen sektorin yhteentoimivuuden korkean tason saavuttamiseksi unionissa (niin sanottu Yhteentoimiva Eurooppa -säädös) tuli voimaan huhtikuussa 2024. Asetuksen tavoitteena on parantaa rajat ylittävien digitaalisten julkisten palveluiden yhteentoimivuutta erilaisin tukitoimin, joista säädetään asetuksen 3 luvussa. Asetuksen perusteella on mahdollista perustaa yhteentoimivuuden sääntelyn testiympäristöjä, joista säädetään tarkemmin 11 ja 12 artiklassa. Testiympäristöä voisi luonnehtia pilottiohjelmaksi, jota käytetään innovatiivisen julkisen palvelun tai palvelun toteutustavan kehittämiseen. Asetus ei kuvaa tarkkaan, mikä on testiympäristössä testattava kohde. Käytännössä kohteena on yhteentoimivuusratkaisu, joka voi olla palvelu, sovellus, tekninen komponentti, standardi, ohjeistus, tai muu vastaava (ks. asetuksen 2 artiklan 4 kohta). Myös tekoälyjärjestelmä voi olla yhteentoimivuusratkaisu.

Yhteentoimivuuden testiympäristössä on mahdollista käsitellä henkilötietoja muuhun tarkoitukseen kuin siihen, johon ne on alun perin kerätty, jos asetuksessa säädetyt erityiset vaatimukset täyttyvät. Testiympäristöt, joissa käsitellään henkilötietoja, toimivat kansallisten tietosuojaviranomaisten sekä muiden asiaankuuluvien viranomaisten valvonnassa. Itse henkilötietojen käsittelyyn testiympäristössä kohdistuu erityisiä vaatimuksia, kuten itsenäisen ja suojatun käsittely-ympäristön käyttäminen ja tietojen poistaminen, kun testiympäristö päättyy. Yhteentoimivuuden testiympäristöt onkin tarkoitettu kertaluonteisiksi ja tilapäisiksi. Testiympäristön perustamiseen haetaan lupaa Euroopan komissiolta ja testiympäristö voi olla käytössä kerrallaan vain korkeintaan kaksi vuotta, jota voidaan tarvittaessa jatkaa korkeintaan yhdellä vuodella.

Yhteentoimivuuden sääntelyn testiympäristöt eroavat siis sekä luonteeltaan että tavoitteeltaan tekoälyasetuksessa tarkoitetuista sääntelyn testiympäristöistä. Käytännössä näiden välinen vuorovaikutus voisi toteutua kehittämishankkeessa, jossa tarkoituksena olisi tuoda markkinoille uudenlainen tekoälyjärjestelmä, jota on tarkoitus käyttää myös rajat ylittävissä julkisissa palveluissa. Tällöin itse tekoälyjärjestelmää voitaisiin testata tekoälyn sääntelyn testiympäristössä, joka olisi luonteeltaan pysyvä ja valvontaviranomaisten organisoima, ja järjestelmää hyödyntävää palvelua voitaisiin testata yhteentoimivuuden sääntelyn testiympäristössä, joka olisi tilapäinen ja jonka olisivat perustaneet palvelua kehittävät toimijat.

Eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista annetun lain

(439/2026)

10 §:ssä säädetään kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristöstä. Kyseinen laki koskee muun muassa EU:n kyberkestävyysasetuksen ((EU) 2024/2847) täytäntöönpanoa. Lain mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi päätöksellä perustaa kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön. Päätöksessä kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön perustamisesta on määritettävä testiympäristön voimassaoloaika ja -paikka, soveltuva tekninen rajaus sekä lisäksi toimintasuunnitelma ja soveltuva testauksen kohde. Päätöksessä voidaan asettaa testiympäristöä koskevia ehtoja, jotka ovat tarpeellisia sen toiminnan järjestämisen tai turvallisuuden kannalta. Virasto myöntää hakemuksesta talouden toimijalle oikeuden toimintaan sääntelyn testiympäristössä. Laissa säädetään myös tilanteista, joissa oikeutta ei myönnetä. Liikenne- ja viestintävirasto vastaa talouden toimijoiden valvonnasta, ohjauksesta ja tuesta sääntelyn testiympäristössä yhteistyössä muiden markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Viraston määräyksellä voidaan antaa tarkempia säännöksiä kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön teknisestä järjestämisestä ja toiminnasta sekä talouden toimijan hakemuksesta.

Suomessa on myös toteutettu erilaisia sääntelyn testaukseen liittyviä alustoja. Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltu kaikkia liikennemuotoja kattavan liikenteen automaation toimenpide- ja lainsäädäntösuunnitelma (LVM059:00/2019). Tätä koskevassa arviomuistiossa on merenkulun automaation edistämiseksi kuvattu pitkän tähtäimen (2025–2030) tavoitteeksi tiedon vaihdon, digitaalisen infrastruktuurin ja fyysisen infrastruktuurin toimivuuden todentaminen liikennejärjestelmätasolla rannikkovaltioiden välisellä Itämeren testialueella. Se mahdollistaisi pidemmällä tähtäimellä kokeilut liikennejärjestelmätasolla. Testialuetta ei ole tähän asti onnistuttu perustamaan, mutta arviomuistiossa on tuotu esiin, että alue voisi palvella tarvittavan digitaalisen infrastruktuurin (sekä maanpäällinen että satelliittiyhteydet) ja turvalaitteiden digitalisuuden tarpeiden määritystä ja testausta. Testialue palvelisi useita erilaisia käyttötapauksia, muun muassa tiedon jakamista ja siirtoa, yhteisen tilannekuvan kehittämistä, tiedon vaihdon testausta muun muassa aluksen ja mantereen, aluksen ja alusliikennepalvelun välillä, alusten välisen tiedonvaihdon testausta sekä reitin optimointia. Alue palvelisi myös toimijoiden roolien ja vastuiden määrittelyä niiden muuttuessa etenevän automaation myötä. Navigoinnin lisäksi voi olla mahdollista testata myös automaatiota laajemmin kuljetusketjuissa. Myös kyberturvallisuus- ja muiden riskien hallinta on keskeinen testauksen kohde.

3.1.4Kokeilulainsäädäntöön liittyvät oikeudelliset reunaehdot 3.1.4.1Johdanto

Suomalaisessa julkishallinnon kehittämisessä erilaisilla kokeiluluonteisilla laeilla on pitkä historia, ja ne ovat pääasiassa syntyneet eri hallinnonalan lähtökohdista käsin. Lukuun ottamatta lakia lääketieteellisestä tutkimuksesta (488/1999) suomalaisessa lainsäädännössä ei ole käytössä varsinaista kokeilulakiviitekehystä, vaan kokeilulakien säätämistä ohjaavat käytännöt muotoutuneet hiljalleen perustuslakivaliokunnan yksittäisiä kokeilulakeja koskevista lausunnoista. Kuitenkin kokeilulakeja koskevat käytännöt perustuvat rajattuun määrään tapauksia, sillä perustuslakivaliokunta ei käsittele systemaattisesti kaikkia kokeilulakeja, vaan käsitellyt tapaukset ovat pääasiassa liittyneet julkisen sektorin hallinnollisiin uudistamishankkeisiin.

Seuraavassa on kuvattu tarkemmin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä muotoutuneita edellytyksiä ja reunaehtoja kokeilulainsäädännölle. Valiokunnan lausuntokäytäntöä kokeilulainsäädännön osalta on kuvattu myös oppaassa kokeilulainsäädännön tueksi.

3.1.4.2Hyväksyttävä tavoite Kokeilulainsäädäntö edellyttää hyväksyttävää tavoitetta. Hyväksyttävänä tavoitteena voidaan pitää sellaista yhteiskuntakehityksen vaatimaa sääntelyä, johon liittyvistä vaikutuksista saatava tieto edellyttää sellaisen kokeiluasetelman luontia, jossa joudutaan tinkimään muodollisesta yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Nimenomaan yhteys tiedon tai kokemusten keräämiseen mahdollisen uudistuksen vaikutuksista korostuu tässä yhteydessä, mikä osaltaan korostaa kokeilun asianmukaisen seurannan järjestämisen välttämättömyyttä. Esimerkiksi työelämäkokeilua (PeVL 24/2017 vp) ja työllistämisrahakokeilua (PeVL 20/2012 vp) koskevissa lausunnoissa perustuslakivaliokunta katsoi kokeilulakien omaavan hyväksyttävän tavoitteen, koska niiden katsottiin edistävän julkisen valtion perustuslaillista velvoitetta edistää työllisyyttä, vaikka kokeilun ajan kontrolli- ja kokeiluryhmiin kuuluvat työttömät asetettiin toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan. Tuoreemman esimerkin hyväksyttävästä tavoitteesta tarjoaa laki kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluista, jonka perustuslakivaliokunta katsoi tavoitteeltaan hyväksyttäväksi, koska kokeilun tavoitteena on vahvistaa muun muassa koulutuksellista tasa-arvoa, kehittää esiopetuksen laatua ja vaikuttavuutta sekä saada tietoa kokeilun vaikutuksista lasten kehitys- ja oppimisedellytyksiin, sosiaalisiin taitoihin ja terveen itsetunnon muodostumiseen (PeVL 37/2020 vp).

3.1.4.3Säädösten antaminen lailla Perusoikeuksia rajoittavasta kokeilusta tulee aina säätää lailla eikä tällaista toimivaltaa voida siirtää lakia alemmalle säädöstasolle. Edelleen myös muut säännökset, joilla poiketaan muusta lainsäädännöstä, tulee antaa lailla. Yleisesti tarkoituksena on suojata yksilöä hallinnolliselta mielivallalta varmistamalla hallinnon lainalaisuus ja lakisidonnaisuus perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti. Toisin sanoen, julkisen vallan käytön on aina perustuttava lakiin.

3.1.4.4Alueellisuuden ja/tai kohderyhmän lailla määrittäminen Kokeilu- ja kontrolliryhmäasetelma luodaan rajauksilla, joiden määräytymisen perusteet tulee kirjata kokeilulakiin. Alueellisuus on tyypillinen kriteeri, joihin aiemmissa kokeilulaeissa on turvauduttu. Suotavana on pidetty sitä, että kokeilualueet nimetään suoraan laissa tai toissijaisesti kokeilualueiden määrittämiselle on laadittu riittävän täsmälliset kriteerit. Olennaista on, ettei pelkkä maantieteellisyys riitä perusteeksi, vaan alueellisuuden on kytkeydyttävä kokeilun tarkoitusperiin. Vastaavat tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden periaatteet pätevät myös tilanteissa, joissa rajaaminen kohdistuu kokeiluun osallistuviin henkilöihin. Esimerkiksi perustulokokeilussa kokeiluun valikoituminen perustui satunnaisotantaan mutta otannan perusteista tuli säätää lailla (PeVL 51/2016 vp). Myös tilanteissa, joissa kokeiluun hakeutuminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja viranomaisen järjestämään hakuprosessiin, on syytä säätää selkeästi itse lupaharkinnasta ja luvan myöntämisen kriteereistä, kuten perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan toisen kotimaisen kielen kokeilusta (PeVL 44/2017 vp). Kokeilu voi siis perustua sekä vapaaehtoisuuteen että pakkoon mutta molemmissa tapauksissa on tuotava esille se, miten ehdotetussa kokeilulaissa esitetyt rajaukset tai kokeilukohteiden valinnat kytkeytyvät kokeilun tiedollisten tavoitteiden täyttymiseen (kokeiluotannan edustuksellisuus ja tämän takana vaikuttava valinnan rationaalisuus). Kaiken kaikkiaan alueellisuuden tai kohderyhmän määrittämisen kriteerit vaihtelevat kokeilujen välillä ja ne voivat myös muuttua kokeilujen aikana, mikä osaltaan korostaa niiden kytkeytymistä kulloisenkin kokeilun tarkoitukseen ja tavoitteeseen.

3.1.4.5Syrjimättömyysvaatimus Kokeilulainsäädännön ei tulisi olla syrjivää. Kokeiluun osallistuu yleensä rajattu joukko henkilöitä, minkä vuoksi kokeilulainsäädäntö on merkityksellistä perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta. Kokeiluun osallistuvien määräytymisen perusteet eivät saa olla syrjiviä. On mahdollista, että hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin nojalla lainsäädäntö kohtelee ihmisiä eri tavoin, jos tämä edistää muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa. Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnoissaan, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä esimerkiksi alueellisessa suhteessa (PeVL 44/2017 vp, s. 2 ja siinä viitatutut lausunnot). Esimerkiksi perustulokokeilun (PeVL 51/2016 vp) yhteydessä pidettiin hyväksyttävänä kokeilun kohdistumista 25–58-vuotiaisiin toimeentulotukea tai peruspäivärahaa saaviin, koska kokeilun nimenomaisena tarkoituksena oli selvittää perustulon työllistävää vaikutusta, ja kaikilla tähän rajattuun kohdejoukkoon lukeutuvilla oli yhtäläiset mahdollisuudet tulla valituksi kokeiluun satunnaisotannalla. Lisäksi perustuslakivaliokunta piti perustulokokeilua yhteiskunnallisesti perusteltuna, koska sen katsottiin edistävän perustuslaillisia oikeuksia työhön ja sosiaaliturvaan, eikä se vaikuttanut heikentävästi kokeiluun valittujen kokeilua edeltävän sosiaaliturvan tasoon ja oikeusturvaan.

3.1.4.6Oikeasuhtaisuusvaatimus Oikeasuhtaisuudella tarkoitetaan sitä, että kokeilulain sisältämät perustuslakia koskevat poikkeamat tai rajoitukset ovat soveltuvia ja välttämättömiä hyväksyttävän tavoitteen saavuttamisen kannalta. Toisin sanoen, perusteluissa on tuotava esille se, miksi ehdotetun kokeilun tavoitteita ei voida saavuttaa vähemmin keinoin kuin ainoastaan ehdotetulla lainsäädännöllisellä toimella. Oikeasuhtaisuusvaatimus ilmenee myös siten, että kokeiluun kuuluvien ja sen ulkopuolelle jäävien väliset erot eivät saa muodostua kohtuuttomiksi kokeilun seurauksena. Esimerkiksi kokeilu koskien työnantajan vapauttamista sosiaaliturvamaksuista ei perustuslakivaliokunnan näkemyksen (PeVL 39/2002 vp) mukaan johtanut kohtuuttomiin eroihin kokeiluun valikoituneiden ja sen ulkopuolelle jääneiden välillä, koska kokeilun kesto oli rajattu kolmeen vuoteen.

3.1.4.7Voimassaolorajoitus Kokeilulain voimassaoloaika tulisi olla täsmällisesti määritelty siten, että se kestäisi ainoastaan kokeilun toimeenpanon edellyttämän lyhyen ajanjakson. Lyhyen ajanjakson tarkempi määrittely on tapauskohtainen asia, mutta esimerkiksi koulukokeilun kohdalla perustuslakivaliokunta piti esitettyä kahdeksan vuoden kokeiluaikaa varsin pitkänä (PeVL 70/2002 vp). Toisaalta kokeilulakien voimassaoloaikaa on myös mahdollista jatkaa, mutta tämä voi johtaa pysyvän lain ja kokeilulain välisen rajan hämärtymiseen, mikäli jatkoajan perustelu jää heikoksi tai epäselväksi.

3.1.4.8Tulosten selvittämisen ja arvioinnin asianmukaisen järjestämisen vaatimus Lopuksi kokeilulain on huomioitava, kuinka tulosten selvittäminen ja arviointi järjestetään kokeilulle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen ja vaikuttavuuden paljastamiseksi, jotta jatkoa koskevat päätökset voisivat perustua todistusaineistoon. Perustulokokeilua käsittelevän lain kohdalla Kansaneläkelaitos (Kela) asetettiin vastuuseen kokeilun toimeenpanon seurannasta ja loppuarvioinnista eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Koska seuranta perustui erityiseen perustulorekisteriin, tuli kokeilulaissa vielä säätää erikseen tästä rekisteristä ja siihen kerättävistä tiedoista sekä antaa arvioijalle (Kela) oikeus saada tarvitsemansa tiedot niitä kerääviltä viranomaistahoilta, Eläketurvakeskukselta ja työttömyyskassoilta. Yleisemminkin kokeilujen suunnitelmallisuudesta huolehtiminen on tärkeää, jolloin pohdittaviin asioihin kuuluvat muun muassa kokeilun luoman koeasetelman arviointi, kokeilun ohjauksen, seurannan ja tulosten selvittämisen vastuuttaminen sekä kokeiluvaikutusten selvittämisen edellyttämän aikajänteen määrittäminen. Vasta arvioinnin jälkeen tulisi päättää, johtaako kokeilu pysyvään säädösmuutokseen.

3.1.5Tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä koskeva tarvekartoitus

Haaga-Helian ammattikorkeakoulu toteutti kyselyn 18.11.-17.12.2024, jonka avulla kartoitettiin yritysten ja muiden organisaatioiden tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin liittyviä tarpeita. Haaga-Helia on mukana tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen kehittämisessä EUSAir-hankkeen kautta. EUSAir-hankkeessa muodostetaan koko EU:ta koskeva ohjeistus sääntelyn testiympäristöjen toteutuksesta tekoälyasetuksen mukaisesti.

Kyselyyn saatiin 54 vastausta, ja vastaajista 43 % oli suuria yrityksiä. Vastaajista 32 % tunnisti toimivansa suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajana tai käyttöönottajana, ja 24 % tunnisti mahdollisesti toimivansa kyseisinä toimijoina. Vastaajista 64 % piti sääntelyn testiympäristöjä erittäin tärkeänä tai tärkeänä, kun taas 8 % vastaajista piti niitä vähäpätöisenä tai melko vähäpätöisenä. Vastaajista 48 % ei pystynyt vielä antamaan arvioita, tuleeko yritys hyödyntämään sääntelyn testiympäristöä. Vastaajista 48 % piti toimialakohtaisia hiekkalaatikoita tarpeellisina, kun taas 44 % vastaajista ei osannut ottaa kantaa. Vastaajista 50 % tahtoo valita tapauskohtaisesti, osallistuuko tämä muiden EU-jäsenvaltioiden perustamiin sääntelyn testiympäristöihin.

Vastaajat pitivät seuraavia sääntelyn testiympäristön ominaisuuksia tärkeimpinä: Yksinkertaisempi byrokratia (76 % erittäin tai melko tärkeä), valmiit kehitysympäristöt ja riittävä kapasiteetti (76 % erittäin tai melko tärkeä), uusien ratkaisuiden testaus (76 % erittäin tai melko tärkeä) ja opastus (74 % erittäin tai melko tärkeä). Vastaajista 25 % oli valmis käyttämään testiympäristöä, vaikka se olisi maksullista. Toisaalta 40 % pienistä ja 44 % mikroyrityksistä eivät ole valmiita maksamaan testiympäristön palvelusta. Vastaajista 62 % katsoi, että sääntelyn testiympäristössä olisi tärkeää pystyä testaamaan kehitettävää järjestelmää myös muiden kansallisten ja EU-säädösten osalta, ja 24 % vastaajista olisi valmis myös maksamaan siitä. Vastauksissa nousi eniten esiin yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamisen arvioinnin tarve testiympäristössä. Vastaajista 32 % ei ottanut kantaa kysymykseen.

Vastauksissa tuotiin myös esiin, että sääntelyn testiympäristön ei toivota olevan byrokraattinen ja hidas, vaan pikemminkin opastava, reaaliaikainen ja nopea. Testiympäristöt toivottiin saatavan pian käyttöön. Vastaajat näkivät erityisesti Liikenne- ja viestintäviraston, työ- ja elinkeinoministeriön ja tietosuojavaltuutetun keskeisinä toimijoina, joilta toivotaan tukea ja opastusta.

3.1.6Tutkimusraportti sääntelyn testiympäristöstä SOTE-innovaatioiden vauhdittajana

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy laati sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tutkimusraportin

”Tekoälyn sääntelyn testiympäristöt sote-innovaatioiden vauhdittajana”

(4.12.2025). Haastattelututkimuksen tavoitteena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan toimijoiden odotuksia tekoälyn säätelyn testiympäristöille. Haastatteluihin osallistui viidentoista organisaation asiantuntijoita, jotka edustivat viranomaisia, terveydenhuollon palveluntarjoajia, tutkimuslaitoksia sekä yrityksiä. Tutkimusraportin yhteenvedossa (s. 29) todetaan, että testiympäristöihin kohdistuvissa odotuksissa oli huomattavaa vaihtelua. Suurin osa haastatelluista katsoi, että tekoälyasetuksessa määriteltyjen toimintojen lisäksi testiympäristöön tulisi sisällyttää teknisiä alustapalveluja, jotka tukevat testaamista. Yritysten piirissä pidettiin kuitenkin riskinä sitä, että testiympäristö ei välttämättä tuo riittävää hyötyä ja voi jopa hidastaa kehitystyötä. Lisäarvoa yritykselle toisi mahdollisuus datan tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä suurteholaskennan käyttöön. Osa haastateltavista painotti erityisesti testiympäristön roolia regulaatiokehyksenä, joka tukisi tekoälyjärjestelmien kehittäjiä tarjoamalla sääntelyyn liittyvää neuvontaa ja palautetta. Haastattelujen perusteella ehdotetaan jatkotoimia testiympäristön tekniseen määrittelyyn, käyttäjien osallistamiseen ja viranomaisyhteistyön vahvistamiseen.

3.1.7Tietosuojavaltuutetun tehtävät Tietosuojalain 8 §:n 1 momentin mukaan tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna kansallisena valvontaviranomaisena oikeusministeriön hallinnonalalla on tietosuojavaltuutettu. Pykälän 2 momentin mukaan tietosuojavaltuutettu on toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton. Tietosuojavaltuutetulla on tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalain 18 §:n perustuen perustuvat laajat tutkintavaltuudet, korjaavat toimivaltuudet sekä hyväksymis- ja neuvontavaltuudet. Tietosuojavaltuutettu voi myös määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja tietosuoja-asetuksen rikkomuksista silloin, kun rekisterinpitäjä on yksityinen. Hallinnollisia seuraamusmaksuja ei voi määrätä viranomaiselle, vaan seuraamukset määräytyvät virkamiesoikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun sekä vahingonkorvausvastuun perusteella.

Tietosuoja-asetuksen perusteella luonnollisella henkilöllä on käytettävissään tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain mukaiset oikeussuojakeinot suhteessa rekisterinpitäjään, mukaan lukien oikeus saada korvaus yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomisesta aiheutuneesta aineellisesta tai aineettomasta vahingosta, sekä mahdollisuus saattaa asia tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

Tietosuojavaltuutettu valvoo myös henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 1054/2018, jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki, noudattamista. Tietosuojavaltuutetun tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään rikosasioiden tietosuojalain 8 luvussa.

3.1.8Tietoihin käyttöoikeuksia myöntävät tai tietojen käyttöä valvovat viranomaiset

Suomessa on useita viranomaisia, joiden tehtäviin kuuluu myöntää käyttöoikeuksia niiden hallussa oleviin tietoihin tai muutoin valvoa hallussa olevien tietojensa käyttöä tai luovuttamista tietojärjestelmistään. Yksi esimerkki kyseisestä tietojen käytön valvontaa toteuttavasta viranomaisesta on Sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen (Findata) (jäljempänä Tietolupaviranomainen), jonka tehtäviin kuuluu myöntää lupia sosiaali- ja terveystietojen toisiokäyttöön. Findatan tehtävistä säädetään toisiolaissa. Lain 5 §:n mukaan Tietolupaviranomainen tekee muiden rekisterinpitäjien aineistoja koskevia tietolupapäätöksiä ja päättää, onko 45 §:ssä tarkoitettu tietopyyntö tämän lain mukainen, sekä vastaa päätöstensä mukaisten tietojen kokoamisesta, yhdistelystä, esikäsittelystä ja luovuttamisesta toissijaiseen käyttöön tämän lain mukaisesti. Lisäksi Tietolupaviranomainen saa koota laissa säädettyä käyttötarkoitusta varten tietopyynnön perusteella eri rekisterinpitäjien henkilötietoja ja niitä yhdistelemällä tuottaa anonyymejä tietoja pyytäjän käyttöön. Tietolupaviranomainen ylläpitää tietopyyntöjen hallintajärjestelmää tietopyyntöjen ja lupahakemusten välittämiseksi ja käsittelemiseksi sekä tietoturvallista käyttöpalvelua henkilötietojen vastaanottamiseksi ja luovuttamiseksi. Lisäksi Tietolupaviranomainen ylläpitää tietoturvallista käyttöympäristöä, jossa luvansaajan on mahdollista käsitellä tietoluvan perusteella saamiaan henkilötietoja. Tietolupaviranomainen valvoo myöntämänsä luvan ehtojen noudattamista. Se saa peruttaa tietoluvan, jos luvansaaja ei noudata lakia tai rikkoo luvan ehtoja. Tietolupaviranomainen vastaa julkaistavien tulosten pohjana olleiden henkilötietojen anonymisoinnista siten kuin lain 52 §:ssä säädetään.

Tilastokeskuksen tehtäviin kuuluu myöntää käyttöoikeuksia sen hallussa oleviin tietoihin. Tilastokeskuksesta annetun lain (48/1992) 2 b §:n 3 momentin mukaan Tilastokeskus myöntää ulkopuolisille tahoille käyttöoikeuksia Tilastokeskuksen valmisaineistoihin, jotka ovat salassa pidettäviä.

Digi- ja väestötietovirasto luovuttaa väestötietojärjestelmästä tietoja eri käyttötarkoituksiin ja valvoo tietojen käyttöä väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) nojalla. Virasto voi myöntää tietolupapäätöksiä väestötietojärjestelmästä. Laissa säädetään viraston erilaisista keinoista valvoa tietojen käyttöä, esimerkiksi edellä mainitun lain 52 §:n mukaan virastolla on oikeus toimittaa tarkastus väestötietojärjestelmän tietojen käytön ja suojauksen valvomiseksi.

Maanmittauslaitos myöntää käyttölupia kiinteistötietojärjestelmän tietoihin. Käyttölupaan voidaan ottaa tietojen hakuperustetta, muuta järjestelmän käyttöä ja sen valvontaa koskevia ehtoja kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta (453/2002) annetun lain 6 §:n 3 momentin nojalla.

Liikenne- ja viestintävirasto luovuttaa liikenneasioiden rekisteristä tietoja eri käyttötarkoituksiin liikenteen palveluista annetun lain nojalla. Esimerkiksi lain 229 §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirastolta saa, sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, luovuttaa yksittäistapauksissa liikenneasioiden rekisteriin tallennettuja tietoja sellaista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa varten, jonka tavoitteena on liikennejärjestelmän ja -palveluiden kehittäminen ja tarjoaminen, liikennejärjestelmää ja -palveluita koskevan tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen sekä liikenneturvallisuuden parantaminen ja liikenteen ympäristötavoitteiden saavuttamisen edistäminen. Salassa pidettäviä tietoja saa luovuttaa ainoastaan henkilön suostumuksella tai sellaisessa muodossa, että niitä ei voida yhdistää yksittäiseen henkilöön. Liikenne- ja viestintäviraston rikos- tai sakkorekisteristä saamia tietoja saa luovuttaa ainoastaan sellaisessa muodossa, että niitä ei voida yhdistää yksittäiseen henkilöön.

3.1.9Henkilötietojen käsittely muihin kuin alkuperäisiin tarkoituksiin Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan lähtökohtaisesti yleistä tietosuoja-asetusta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, joka on osittain tai kokonaan automaattista, sekä sellaisten henkilötietojen käsittelyyn muussa kuin automaattisessa muodossa, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa. Henkilötietojen käsittelyn yleisistä periaatteista säädetään yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa. Kyseisen artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Sen mukaan henkilötiedot on kerättävä tiettyä nimenomaista ja laillista tarkoitusta varten, eikä niitä saa käsitellä myöhemmin näiden tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään rajoituksia asetuksen soveltamisalasta. Yleisen tietosuoja-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan asetusta ei esimerkiksi sovelleta henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan. Lisäksi soveltamisalan ulkopuolelle jää henkilötietojen käsittely, jota suorittavat jäsenvaltiot toteuttaessaan SEU V osaston 2 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa. Asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jää myös henkilötietojen käsittely, jota toimivaltaiset viranomaiset suorittavat rikosten ennalta estämistä, tutkintaa, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Tällaisesta henkilötietojen käsittelystä säädetään niin kutsutussa rikosasioiden tietosuojadirektiivissä (EU) 2016/680.

Rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisala määrittyy direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan mukaan. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt luonnollisten henkilöiden suojelulle toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.

Rikosasioiden tietosuojadirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön rikosasioiden tietosuojalailla (1054/2018), jonka 1 §:ssä säädetään lain soveltamisalasta. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan lakia sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä henkilötietoja, kun kyse on rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta, selvittämisestä tai syyteharkintaan saattamisesta (1 kohta), syyteharkinnasta ja muusta rikokseen liittyvästä syyttäjän toiminnasta (2 kohta), rikosasian käsittelemisestä tuomioistuimessa (3 kohta), rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanemisesta (4 kohta) taikka yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelemisesta tai tällaisten uhkien ehkäisemisestä 1—4 kohdassa tarkoitetun toiminnan yhteydessä (5 kohta). Pykälässä mainitaan edelleen, että lakia sovelletaan lisäksi toimivaltaisten viranomaisten kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä tapahtuvaan henkilötietojen käsittelemiseen (2 momentti). Tältä osin lain soveltamisala ei perustu direktiivin toimeenpanoon, vaan kysymys on kansallisesta ratkaisusta. (HE 31/2018 vp).

Rikosasioiden tietosuojadirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, ettei toimivaltaisten viranomaisten 1 artiklan 1 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin keräämiä henkilötietoja saa käsitellä muihin kuin 1 artiklan 1 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin, ellei kyseistä käsittelyä sallita unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä. Jos henkilötietoja käsitellään mainittuihin muihin tarkoituksiin, sovelletaan asetusta (EU) 2016/679, jollei käsittelyä suoriteta sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Toisin sanoen yleinen tietosuoja-asetus tulee sovellettavaksi sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, joka kuuluu unionin lainsäädännön alaan, mutta jää rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Toimivaltaisille viranomaisille voidaan kansallisessa lainsäädännössä antaa sellaisiakin tehtäviä, joita ei suoriteta rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia varten eikä yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten (HE 31/2018 vp). Esimerkiksi poliisilla on useita rikosasioiden tietosuojadirektiivin ja rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä, kuten rikosten esitutkinta (HE 31/2018 vp). Se kuitenkin hoitaa muitakin kuin lainvalvontaan liittyviä tehtäviä esimerkiksi käsitellessään passihakemuksia. Tällaiseen käsittelyyn ei sovellettaisi ehdotettua lakia, vaan yleistä tietosuoja-asetusta ja sitä täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Ehdotetun lain soveltamisalaan ei myöskään kuuluisi henkilötietojen käsittely henkilöstöhallinnossa, turvapaikka-asiat, maahanmuutto tai rajavalvonta. Näitä asioita ja tilanteita koskevat käsittelytoimet kuuluvat yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan (HE 31/2018 vp). Henkilötietojen jatkokäsittelyn tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi katsottaisiin tämän esityksen mukaan olevan vastaavanlaista henkilötietojen käsittelyä, joka ei kuulu rikosasioiden tietosuojadirektiivin ja rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan, minkä vuoksi siihen sovelletaan yleistä tietosuoja-asetusta.

Useisiin lainvalvontaviranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskeviin lakeihin sisältyy erityislainsäädäntöä henkilötietojen käsittelystä. Henkilötietojen käsittelystä muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen säädetään henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain

(639/2019)

16 §:ssä, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain

(616/2019)

13 §:ssä ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain

(650/2019)

15 §:ssä. Kyseisissä säännöksissä määritellään muista tarkoituksista, joita varten henkilötietoja voidaan käsitellä, kuten rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja paljastamiseksi sekä sellaisen rikoksen selvittämiseksi, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta tai etsintäkuulutetun tavoittamiseksi. Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Tullin henkilörekisterin tietoja saa salassapitosäännösten estämättä käsitellä myös laillisuusvalvonta-, analyysi-, suunnittelu- ja kehittämistoiminnassa. Lisäksi tietoja saa käyttää koulutustoiminnassa, jos tiedot ovat koulutuksen toteuttamiseksi välttämättömiä. Kyseisissä laeissa säädetään erikseen myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelystä.

Tekoälyasetuksen 59 artiklassa säädetään henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisten edun mukaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi tekoälyn sääntelyn testiympäristössä. Ehdotetun lain 11 j §:ssä sallittaisiin tältä osin edellä mainittu henkilötietojen jatkokäsittely tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi. Toisin sanoen esitys mahdollistaisi henkilötietojen käsittelyn muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen, joten ehdotetun sääntelyn myötä poikettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesta käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta. Ehdotettua sääntelyä on näin ollen arvioitava yleisen tietosuoja-asetuksen mahdollistaman kansallisen liikkumavaran valossa.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan nojalla jos käsittely tapahtuu muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty, eikä käsittely perustu rekisteröidyn suostumukseen eikä unionin oikeuteen tai jäsenvaltion lainsäädäntöön, joka muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja oikeasuhteisen toimenpiteen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi, rekisterinpitäjän on otettava huomioon kyseisessä säännöksessä tarkoitetut asiat varmistaakseen, että muuhun tarkoitukseen tapahtuva käsittely on yhteensopivaa sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot alun perin kerättiin.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan mukaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan lainsäädäntötoimeenpiteellä rajoittaa 12–22 artiklassa ja 34 artiklassa sekä 5 artiklassa, siltä osin kuin sen säännökset vastaavat 12–22 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa, jos kyseisessä rajoituksessa noudatetaan keskeisiltä osin perusoikeuksia ja -vapauksia ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön ja oikeasuhteinen toimenpide. Näin ollen artikla mahdollistaa rajoitukset myös käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteeseen artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Yksi tällainen tavoite on rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy (23 artiklan 1 kohdan d alakohta).

Rajoittamisessa tulee myös varmistua siitä, että 23 artiklan 2 kohdan edellytykset täyttyvät. Asetuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lainsäädäntötoimenpiteiden on sisällettävä tarpeen mukaan erityisiä säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi henkilötietoryhmiä, käyttöön otettujen rajoitusten soveltamisalaa ja tietojen säilytysaikoja ja sovellettavia suojatoimia ottaen huomioon käsittelyn tai käsittelyryhmien luonne, laajuus ja tarkoitukset.

Esityksessä ehdotettava sääntely perustuisi tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohtaan sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan d alakohdan sallimaan liikkumavaraan.

3.1.10Tekoälyn sääntelyn testiympäristön suhde sosiaali- ja terveystietojen toissijaiseen käyttöön

Toisiolaissa säädetään sosiaali- ja terveystietojen käsittelystä toissijaisissa käyttötarkoituksissa, joita ovat tilastointi, tieteellinen tutkimus, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, opetus, tietojohtaminen, sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisohjaus ja -valvonta sekä viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävä. Laissa säädetään tietoturvallisista käyttöympäristöistä, joissa toteutetaan lain nojalla luovutettujen tietojen tietoturvallinen käsittely. Toisiolain mukaisten tietoturvallisten käyttöympäristöjen tulee täyttää lain 21–29 §:ssä säädetyt edellytykset ja niiden tietoturvallisuus on osoitettava tietoturvallisuuden arviointilaitoksen antamalla todistuksella. Toisiolaki on tullut voimaan 1.5.2019 ja sitä ollaan parhaillaan päivittämässä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2025/327 eurooppalaisesta terveystietoalueesta sekä direktiivin 2011/24/EU ja asetuksen (EU) 2024/2847 muuttamisesta (European Health Data Space, jäljempänä

EHDS-asetus)

perusteella, joka on tullut voimaan 26.3.2025. EHDS-asetuksen IV luvussa luodaan yhteiseurooppalainen malli terveystietojen käyttämiselle toissijaisissa käyttötarkoituksissa. Luvussa säädetään muun muassa terveystietojen luokista, jotka tulee asettaa saataville toissijaista käyttöä varten, toissijaisista käyttötarkoituksista, terveystietoihin pääsystä vastaavien elimien tehtävistä ja hakemus- ja lupamenettelystä. Vastaavasti kuin toisiolaissa, myös EHDS-asetuksessa säädetään turvatuista käsittely-ympäristöistä, joissa toteutetaan pääsy terveystietoihin tietoluvan perusteella. Turvattujen käsittely-ympäristöjen vaatimuksista säädetään EHDS-asetuksen 73 artiklassa komission tulevassa täytäntöönpanosäädöksessä, joka annetaan viimeistään maaliskuussa 2027. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla hallituksen esitys, jonka tarkoituksena on antaa EHDS-asetuksen toisiokäyttöä täydentävät kansalliset säännökset (STM114:00/2024). Esityksessä yhdenmukaistetaan kansallisen toisiolain sääntelyä EHDS-asetuksen sääntelyn kanssa. Esityksen tarkoituksena on muun muassa yhdenmukaistaa tietoturvallisia käyttöympäristöjä ja turvattuja käsittely-ympäristöjä koskevia säännöksiä.

EHDS-asetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan asetuksen soveltaminen ei rajoita asetusten (EU) 2017/745, (EU) 2017/746 ja (EU) 2024/1689 soveltamista siltä osin kuin on kyse sähköisten potilaskertomusjärjestelmien kanssa vuorovaikutuksessa olevien lääkinnällisten laitteiden, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden ja tekoälyjärjestelmien turvallisuudesta. EHDS-asetuksen 27 artiklassa säädetään suhteesta tekoälyjärjestelmiä koskevaan lainsäädäntöön. EHDS-asetuksessa ei kuitenkaan ole säädetty 73 artiklan mukaisten turvattujen käsittely-ympäristöjen suhteesta tekoälyasetuksessa tarkoitettuihin sääntelyn testiympäristöihin. EHDS-asetuksen 53 artiklan 1 kohdan e alakohdassa on listattu yhtenä terveystietojen toissijaisena käyttötarkoituksena sellaisten algoritmien kouluttaminen, testaaminen ja arvioiminen, jotka liittyvät muun muassa lääkinnällisiin laitteisiin, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuihin lääkinnällisiin laitteisiin, tekoälyjärjestelmiin ja digitaalisiin terveyssovelluksiin. Tekoälyjärjestelmien kouluttaminen tunnistetaan EHDS-asetuksessa yhdeksi terveystietojen toissijaiseksi käyttötarkoitukseksi, mutta muuten asetuksessa ei ole otettu kantaa siihen, miten sääntelyn testiympäristöjen ja käsittely-ympäristöjen vaatimukset suhteutuvat toisiinsa. Tekoälyasetuksen ja EHDS-asetuksen suhteesta ei myöskään ole säädetty tarkentavasti tekoälyasetuksessa. Tekoälyasetuksen johdanto-osan kohdassa 68 todetaan, että eurooppalainen terveysdata-avaruus helpottaa terveysdatan syrjimätöntä saatavuutta ja tekoälyalgoritmien koulutusta näillä datajoukoilla yksityisyyden suojaavalla, turvallisella, oikea-aikaisella, avoimella ja luotettavalla tavalla ja asianmukaisen institutionaalisen hallinnon alaisena. Tekoälyasetus ja EHDS-asetus ovat kummatkin suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä jäsenmaissa. EHDS-asetusta sovelletaan terveystietojen toissijaiseen käyttöön ja sen voidaan katsoa olevan erityislainsäädäntöä suhteessa tekoälyasetukseen, jota sovelletaan yleisesti tekoälyjärjestelmiin. Toisiolain ja EHDS-asetuksen mukaisissa käyttöympäristöissä on tarpeen mahdollistaa myös tekoälyn käyttö. EHDS-asetuksen IV lukua sovelletaan pääasiassa vuodesta 2029 lähtien, jolloin tekoälyalgoritmien kouluttaminen, testaaminen ja arvioiminen on mahdollista yhtenä terveystietojen käyttötarkoituksena. Lisäksi komission täytäntöönpanosäädös turvattujen käsittely-ympäristöjen vaatimuksista tulee täsmentämään käsittely-ympäristöjä koskevat tarkemmat tekniset vaatimukset.

3.1.11Tuotteiden testaaminen todellisissa olosuhteissa

Eräiden tekoälyasetuksen liitteessä I mainittuun unionin yhdenmukaistamisalainsäädäntöön kuuluvien tuotteiden osalta voidaan suorittaa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta. Todellisissa olosuhteissa testaaminen kyseisten tuotteiden osalta ei ole kuitenkaan täysin verrannollinen tekoälyasetuksen 60 artiklassa säädettyyn todellisissa olosuhteissa testaamiseen esimerkiksi menettelyllisten yksityiskohtien osalta. Esimerkiksi hissien osalta vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa voidaan suorittaa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta eräissä niin sanotun hissidirektiivin 2014/33/EU mukaisissa tarkastuksissa. Ilmoitettu laitos voi arvioida valmiiksi rakennetun toimintakuntoisen hissin vaatimustenmukaisuuden tai lopulliseen sijoituspaikkaan asennettu hissi voidaan ottaa käyttöön arvioinnin jälkeen. Hissiturvallisuuslain

(1134/2016)

7 §:ssä säädetään olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista. Valtioneuvoston asetuksessa hissien turvallisuudesta

(1433/2016)

säädetään tarkemmin hissin turvakomponentin ja hissin vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä.

Kaasulaiteasetuksen ((EU) 2016/426) soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytetään pääasiassa viitattuja standardeja. Standardiviittaus antaa vaatimustenmukaisuusolettaman, joten standardin mukaan testatun tuotteen katsotaan täyttävän asetuksen vaatimukset. Kaasulaiteasetuksen vaatimusten mukaan valmistajan on laitteen suunnittelussa ja valmistamisessa sekä ohjeistusta laatiessa huomioitava laitteen oletettavissa oleva käyttö (Liite 1, Kohta 1.4). Myös laitteen materiaalien on oltava sellaisia, että ne kestävät olosuhteissa, joissa laitetta oletettavasti käytetään. Ilmoitetun laitoksen on EU-tyyppitarkastustodistuksessa vakuutettava, että yllä olevat ehdot täyttyvät. Tämä tarkoittaa, että EU-tyyppitarkastustodistuksen omaavien laitteiden turvallisuus tosielämän (oletettavissa oleva käyttö) olosuhteissa on testattu.

3.1.12Valtion maksuperustelaki

Valtion viranomaisten suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992). Kyseessä on yleislaki, jonka lisäksi maksuista voidaan säätää erikseen. Lakiin sisältyy säännökset suoritteiden maksullisuudesta ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista (2 luku), mukaan lukien säännökset tietyistä suoritteista, jotka ovat joko maksullisia tai maksuttomia. Lisäksi laissa säädetään toimivallasta maksuja päätettäessä (3 luku) sekä erinäisistä säännöksistä (4 luku), jotka sisältävät muun muassa säännökset maksujen perinnästä, maksujen määräämisestä ja maksuja koskevasta muutoksenhausta.

Valtion maksuperustelain 8 §:ssä säädetään asetuksella säädettävistä asioista ja ministeriön toimivallasta. Säännöksen 1 momentin mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yleisistunnon päätösten maksullisuudesta sekä siitä, mistä päätöksestä maksu määrätään omakustannusarvon perusteella ja mitkä hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein, säädetään asetuksella. Asetuksella säädetään myös 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista sekä mistä päätöksestä, millä 6 §:n 3 tai 4 momentissa sanotulla perusteella ja miten maksun suuruus voidaan määrätä päätöksen omakustannusarvosta poiketen. Muissa näitä maksuja koskevissa asioissa toimivalta on asianomaisella ministeriöllä. Ministeriöllä tarkoitetaan tässä laissa myös valtioneuvoston kansliaa.

Säännöksen 2 momentin mukaan asianomainen ministeriö päättää, mitkä ministeriön ja hallinnonalan muiden viranomaisten suoritteet tai suoriteryhmät ovat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrätään omakustannusarvon perusteella sekä mitkä suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Lisäksi säännöksen 3 momentin nojalla ministeriö päättää 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myös 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista sekä mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä, millä 6 §:n 3 tai 4 momentissa sanotulla perusteella ja miten maksun suuruus voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvosta poiketen.

Vaikka valtion maksuperustelain 8 §:n lähtökohtana on se, että ministeriö päättää suoritteiden maksullisuudesta ja muista maksun määrittelyyn vaikuttavista seikoista kyseisen säännöksen mukaisesti, on kyseisistä asioista voitu säätää myös valtioneuvoston asetuksella. Esimerkiksi aluehallintovirastoista annetun lain

(896/2009)

22 §:n mukaan aluehallintoviraston suoritteiden maksullisuudesta ja maksujen suuruudesta on voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa

(150/1992)

säädetään. Aluehallintoviraston suoritteiden maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Lain esitöiden (HE 59/2009 vp) mukaan asetuksenantovaltuuden säätäminen valtioneuvostotasolle on tässä tapauksessa katsottu tarpeelliseksi, koska aluehallintovirastot ovat monitoimialaisia ja usean ministeriön ohjauksessa toimivia viranomaisia ja koska kysymys on myös laajakantoisesta ja periaatteellisesti merkittävästä asiasta. Esimerkiksi ympäristöhallinnon kannalta menojen kattamisessa suoritteiden maksullisuudella on erityistä merkitystä.

3.1.13Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten rekisterit Tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdassa asetuksen liitteen III kohdassa 2 mainitut kriittiseen infrastruktuuriin liittyvät suuririskiset tekoälyjärjestelmät tulee rekisteröidä kansallisesti. Seuraavassa on kuvattu eräitä suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavien viranomaisten (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) nykyisin ylläpitämiä rekistereitä.

Kemikaalilain (599/2013) 17 §:ssä säädetään eräistä Tukesin ylläpitämistä rekistereistä. Tukesin yhteyteen on perustettu muun muassa KemiDigi-tietojärjestelmä, jonka julkisista rekistereistä voi hakea tietoa koskien kemikaalituotteita markkinoilla (Kemikaalituoterekisteri), aineita (Ainerekisteri), kasvinsuojeluainevalmisteita (Kasvinsuojeluainerekisteri) tai Suomessa hyväksyttyjä biosidivalmisteita (Biosidirekisteri). Kemikaalituoterekisterin tiedot perustuvat kemikaalien valmistajien ja maahantuojien tekemiin ilmoituksiin. Tietojen toimittamisesta kemikaalista Tukesille säädetään kemikaalilain 22 §:ssä.

Energiavirasto ylläpitää useita kansallisia rekistereitä ja tietojärjestelmiä toimialallaan. Rekistereissä olevien tietojen käsittely perustuu muun muassa sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevaan alakohtaiseen lainsäädäntöön.

Liikenne- ja viestintäviraston ylläpitämät liikenne- ja viestintäasioiden rekisterit ovat lähtökohtaisesti julkisia. Liikenne- ja viestintävirasto luovuttaa liikenneasioiden rekisterin tietoja kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille sekä viranomaisille liikenteen palveluista annetun lain mukaisesti. Viestintäasioiden rekistereistä säännellään muun muassa sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa (917/2014). Rekistereiden tietovirtoja on kuvattu viraston kotisivuilla: https://www.traficom.fi/fi/traficom/tietoa-traficomista/traficomin-rekistereiden-tietovirrat-2023

Tukes, Energiavirasto sekä Liikenne- ja viestintävirasto toimivat kyberturvallisuuslain (124/2025) valvovina viranomaisina muiden viranomaisten ohella. Kyseinen laki koskee NIS2-direktiivin kansallista täytäntöönpanoa. Lain 41 §:n mukaan valvova viranomainen ylläpitää valvontatoimialansa osalta toimijaluetteloa. Laissa säädetään tiedoista, jotka toimijoiden on ilmoitettava valvovalle viranomaiselle, kuten toimijan nimi, osoitetiedot, NIS2-direktiivin mukainen toimiala tai sen osa sekä tieto siitä, onko toimija keskeinen toimija.

Arviointi niiden markkinavalvontaviranomaisten, jotka vastaavat kriittisen infrastruktuurin turvakomponentteihin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontatehtävistä, edellytyksistä ylläpitää kansallista rekisteriä kyseisistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä sisältyy kappaleeseen 5.1.5.

3.1.14Jälkikäteinen biometrinen etätunnistaminen Asetuksen mukaan kansallisesti tulee säätää jälkikäteistä biometristä etätunnistamista koske-vasta luvanantamismenettelystä. Tällä hetkellä asetuksen tarkoittama jälkikäteinen biometrinen etätunnistaminen on käytössä poliisissa, eli lainsäädäntö mahdollistaa ja sallii jälkikäteisen biometrisen etätunnistamisen käytön ja poliisilla on siihen tekninen mahdollisuus sekä soveltuva teknologia. Poliisi saa jälkikäteisessä biometrisessa etätunnistamisessa käytettävää aineistoa oman teknisen valvontansa järjestelmistä tai esitutkinnassa todisteena kerätyistä yritysten, yhteisöjen tai yksityisten kameratallenteista. Lisäksi Tullilla on tekninen mahdollisuus sekä soveltuva teknologia jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen. Myös Rajavartiolaitoksella on voimassa lainsäädäntö jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen.

3.2Nykytilan arviointi

3.2.1Sääntelyn testiympäristöjen perustaminen ja toimivaltaisten viranomaisten tehtävät Suomessa ei nykyisin ole sääntelyn testiympäristöjä, joita voitaisiin hyödyntää täyttämään tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdan mukaisen tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisvelvoitteen täyttämiseksi. Näin ollen kansallisessa lainsäädännössä on tarpeen säätää testiympäristön toiminnan järjestämisestä ja niitä koskevista kansallisista menettelyistä.

Tekoälyasetuksen 57 artiklassa, 58 artiklan 3 ja 4 kohdassa ja 76 artiklan 2 kohdassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä. Tehtävät liittyvät esimerkiksi testiympäristösuunnitelmasta ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvasta testauksesta koskevasta suunnitelmasta sopimiseen, viranomaisten neuvonnan, tuen ja ohjauksen antamiseen osallistujalle sääntelyn testiympäristössä, testiympäristön toiminnan ja todellisissa olosuhteissa testaamisen valvontaan sekä viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Toimivaltaisten viranomaisten tulee antaa kirjallinen todiste ja loppuraportti testiympäristöön osallistujalle testiympäristön toiminnan päätyttyä. Edelleen toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin kuuluvat esimerkiksi testiympäristön loppuraporttien saataville asettaminen sekä testiympäristöjä koskevat ilmoitus- ja raportointivelvoitteet tekoälytoimistolle ja -neuvostolle. Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta säädetään tekoälyjärjestelmiä koskevista markkinavalvontaviranomaisista. Kyseisessä laissa ei kuitenkaan säädetä siitä, mitkä kansalliset viranomaiset vastaavat edellä mainituista tekoälyasetuksen 57 artiklan, 58 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä 76 artiklan 2 kohdan mukaisista sääntelyn testiympäristöön liittyvistä tehtävistä. Näin ollen tässä esityksessä olisi tarpeen säätää kansallisista viranomaisista, joiden tehtäviin kuuluvat edellä mainitut tehtävät. Kansallisessa lainsäädännössä olisi myös tarpeen määrittää viranomainen, jonka tehtäviin kuuluu sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestäminen ja sen ylläpito sekä testiympäristöön liittyvä yhteistyö muiden tahojen kanssa.

Tekoälyasetuksessa ei säädetä siitä, mitä tekoälyjärjestelmiä on mahdollista testata todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa tekoälyasetusta on kuitenkin katsottu, että todellisissa olosuhteissa testaaminen sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä koskisi vain tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, sillä asetuksen 60 artiklan edellytykset todellisissa olosuhteissa testaamisesta ovat koskeneet vain mainittuja tekoälyjärjestelmiä ennen tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tehtyjä muutoksia kyseiseen artiklaan. Tekoälyasetuksen 76 artiklan 2 kohdan mukaan, kun tosielämän olosuhteissa tapahtuvaa testausta tehdään tekoälyjärjestelmille, joita valvotaan 58 artiklan mukaisessa tekoälyn sääntelyn testiympäristössä, markkinavalvontaviranomaisten on varmistettava 60 artiklan noudattaminen osana tekoälyn sääntelyn testiympäristöä koskevaa valvontatehtäväänsä. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, ettei todellisissa olosuhteissa testaamiselta edellytettäisi lupaa tai testausta koskevan suunnitelman hyväksyntää asetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti siltä osin kuin kyseistä testausta on tarkoitus toteuttaa sääntelyn testiympäristön yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että tekoälyasetuksen mukaan kyseisestä testauksesta sovittaisiin testiympäristösuunnitelmaan liitettävässä todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa. Lisäksi testauksen ehdoista ja edellytyksistä sovittaisiin toimivaltaisen viranomaisen ja osallistujien välillä asetuksen 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Testauksesta sopimisella viranomaisen ja osallistujan välillä voitaisiin varmistaa se, että testaus voidaan toteuttaa turvallisesti noudattaen tekoälyasetuksessa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi testaukselle ei tulisi edellyttää viranomaisen myöntämää lupaa.

Kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen säätää sääntelyn testiympäristössä toteutettavan testauksen keskeyttämisestä ja päättämiseen liittyvästä viranomaisten toimivallasta perustuen tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohtaan. Lisäksi kansallisessa lainsäädännössä viranomaisille olisi tarpeen osoittaa toimivalta keskeyttää ja päättää todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus perustuen asetuksen 76 artiklan 3 kohtaan. Kansallisessa lainsäädännössä tulisi säätää testauksen keskeyttämistä ja päättämistä koskevista menettelyistä tekoälyasetusta täydentävästi, jotta voitaisiin huomioida perustuslain vaatimukset sekä kansalliset hallintoa koskevat erityispiirteet.

Sääntelyn testiympäristössä toimivaltaisten viranomaisten tulisi noudattaa hallintolain (434/2003) 2 luvussa säädettyjä hyvän hallinnon periaatteita, mukaan lukien kyseisen lain 6 §:ssä säädettyä vaatimusta viranomaisten toimien puolueettomuudesta. Myös tekoälyasetuksen 70 artiklan 1 kohdan mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan riippumattomasti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä heidän toimintansa ja tehtäviensä objektiivisuuden turvaamiseksi ja tämän asetuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi. Viranomaisten tulisi huomioida puolueettomuuden vaatimus esimerkiksi antaessaan ensin neuvontaa ja ohjausta toimijalle sääntelyn testiympäristön toiminnan aikana ja mahdollisesti myöhemmin kohdistaessaan samaa toimijaan markkinavalvontatoimenpiteitä. Viranomaisten tulisi varmistaa työjärjestyksessään, että viranomaisten puolueettomuus voidaan turvata sisäisin järjestelyin.

Tämän esityksen valmisteluhetkellä komissio on antanut luonnoksen täytäntöönpanoasetuksesta, ja asetuksen käsittely on kesken EU-tasolla. Tässä esityksessä esitetyt arviot täytäntöönpanoasetusluonnoksen aiheuttamista kansallisista lainmuutostarpeista ovat alustavia, koska asetuksen lopullisesta sisällöstä ei ole vielä päätetty. Komissio voi myös myöhemmin antaa muita täytäntöönpanosäädöksiä sääntelyn testiympäristön toiminnasta, joita ei ole huomioitu tämän esityksen valmistelussa. Komission myöhemmin antamat täytäntöönpanosäädökset voivat myös johtaa siihen, että esitettävää lainsäädäntöä tulee täydentää tai muuttaa myöhemmin.

Sääntelyn testiympäristön toimintaa koskevassa komission täytäntöönpanoasetusluonnoksessa säädettäisiin tekoälyasetusta täsmentävästi toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä sekä sääntelyn testiympäristöä koskevista menettelyistä. Kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen säätää komission täytäntöönpanoasetusta täydentävästi viranomaisten tehtävistä ja testiympäristöä koskevista menettelyistä koskien esimerkiksi hakemusmenettelyä, viranomaisten mahdollisuudesta asettaa painopistealueita testiympäristöön valittaville hankkeille ja testiympäristösuunnitelmasta sopimista. Täytäntöönpanoasetusluonnoksessa säädettyjen osallistujien valintaperusteiden on lähtökohtaisesti arvioitu olevan riittäviä osallistujien valitsemiseksi kansallisesti perustettavaan sääntelyn testiympäristöön, minkä vuoksi esityksessä ei säädettäisi kansallisten valintaperusteiden asettamiseen liittyvästä menettelystä. Kirjallisen todisteen ja loppuraportin kieleen sovellettaisiin kielilakia (423/2003), minkä vuoksi esityksessä ei säädettäisi kyseisten asiakirjojen kielestä. Täytäntöönpanoasetuksen mukaan muutoksenhakuun päätöksestä hyväksyä osallistuja testiympäristöön ja vaatimukseen testiympäristön toimintojen dokumentoinnista sovelletaan kansallista lainsäädäntöä. Edellä mainittujen asioiden ei ole katsottu vaativan kansallisen lainsäädännön muutoksia, vaan kyseisten säännösten täytäntöönpanemiseksi sovellettaisiin voimassa olevaa kansallista lainsäädäntöä.

Kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen säätää myös eräistä menettelyistä sääntelyn testiympäristön toimintaa ja todellisissa olosuhteissa testaamista varten, joista ei säädetä tekoälyasetuksessa tai komission täytäntöönpanoasetuksessa. Kyseiset menettelyt liittyisivät esimerkiksi viranomaisten väliseen tiedonluovutukseen sääntelyn testiympäristön toiminnassa ja viranomaisten päätöksiä koskevaan muutoksenhakuun. Kansallisista menettelyistä olisi tarpeen säätää, jotta tekoälyasetuksen kansallinen täytäntöönpano olisi mahdollisimman tehokasta ja jotta sääntelyssä voitaisiin huomioida perustuslain asettamat vaatimukset.

Ehdotettavassa kansallisessa lainsäädännössä tulee huomioida komission täytäntöönpanoasetusluonnoksessa säädetyt edellytykset maksujen perimisestä sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Valtion maksuperustelain sääntelyn viranomaisten suoritteiden maksullisuudesta ja maksujen suoritteiden perusteista voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan riittävää maksujen perimiseksi sääntelyn testiympäristössä ja todellisissa olosuhteissa toteutettavasta testaamisesta. Esityksessä säädettäisiin kuitenkin valtion maksuperustelaista poikkeavasti siitä, että sääntelyn testiympäristön toimintaan ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella ministeriön asetuksen sijaan. Ehdotettavan lain nojalla määrättäviin maksuihin tulisi hakea muutosta valtion maksuperustelain mukaisesti.

Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta säädetään tekoälyasetuksen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista, mukaan lukien seuraamusmaksuista. Ehdotettavassa laissa olisi tarpeen täsmentää kyseistä lakia siltä osin kuin on kyse tekoälyasetuksen mukaisten seuraamusmaksujen määräämättä jättämisestä tilanteessa, joissa testiympäristöön osallistuja on rikkonut tai laiminlyönyt tekoälyasetuksen velvoitteita, ja tämä on noudattanut testiympäristösuunnitelmaa, todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja sekä noudattanut vilpittömässä mielessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen antamia ohjeita. Ehdotettavan lain muutoksen taustalla on tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohta seuraamusmaksujen määräämättä jättämisestä sääntelyn testiympäristöön osallistumisen myötä. Sen sijaan ehdotettavassa laissa ei säädettäisi asetuksen 57 artiklan 12 artiklan mukaisesti siitä, että testiympäristöön osallistuja voi välttää seuraamusmaksut mahdollisen muun unionin ja kansallisen lainsäädännön osalta, jos kyseisestä lainsäädännöstä vastaavat muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuivat testiympäristössä aktiivisesti tekoälyjärjestelmän valvontaan ja antoivat ohjausta kyseisen muun lainsäädännön noudattamisesta. Kansallisesti perustettava sääntelyn testiympäristö keskittyisi tekoälyasetuksen noudattamista koskevaan viranomaisen antamaan neuvontaan. Muut viranomaiset eivät siten antaisi testiympäristössä aktiivisesti neuvontaa muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisesta, minkä vuoksi asetuksen 57 artiklan 12 kohta ei tulisi tältä osin sovellettavaksi kansallisesti perustettavassa testiympäristössä.

Tekoälyasetuksen 62 artiklan mukaiset toimenpiteet yritysten innovointia ja asetuksen vaatimuksen noudattamista tukevat toimenpiteet voidaan toteuttaa kansallisesti muilla tavoin kuin lainsäädännön muutoksin, esimerkiksi hallinnollisin keinoin. Asetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen viestintäkanavien käyttöönottoa koskeva tehtävä olisi tarpeen osoittaa viranomaiselle, joka vastaa sääntelyn testiympäristön ylläpidosta ja koordinoinnista. Viestintäkanavien käyttöönotto koskee asetuksen täytäntöönpanoa koskevan ohjeistuksen antamista ja sitä koskeviin kysymyksiin vastaamista, mukaan lukien osallistumista tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin.

3.2.2Kokeilulainsäädäntöhankkeille asetettavat edellytykset

3.2.2.1Johdanto

Hallituksen käsityksen mukaan perustuslakivaliokunnassa ei ole aiemmin ollut arvioitavana tekoälyasetuksen kaltaisen sääntelyn testiympäristön perustamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin aiemmin arvioinut kokeilulainsäädäntöön liittyviä esityksiä, minkä johdosta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on muodostunut kokeilulainsäädäntöhankkeille asetettavia edellytyksiä ja reunaehtoja (ks. kappale 3.1.4). Kokeilulainsäädäntöön liittyvät esitykset eivät kuitenkaan ole verrannollisia tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin nähden niiden toiminnallisessa rakenteessa ja yksityiskohdissa olevien erojen vuoksi. Kokeilulaeille on ollut tyypillistä esimerkiksi se, että niissä on määritelty maantieteellinen alue tai tietyistä henkilöistä koostuva kohderyhmä, joka osallistuu kokeiluun. Kokeiluun valittavat tahot on voitu valita myös hakemuksesta tai hakukilpailun myötä. Kokeilulaeissa on voitu säätää poikkeuksista voimassa olevan lainsäädännön noudattamiseen. Kokeilulait ovat olleet voimassa vain kokeiluun tarvittavan lyhyen ajan, ja kokeilun tulosten arviointi on tullut järjestää erikseen.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoja kokeilulainsäädäntöhankkeille asetettavista edellytyksistä voidaan kuitenkin pitää osittain merkityksellisinä arvioitaessa kansallisen lainsäädännön muutostarpeita tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisesta. Seuraavassa on arvioitu esityksen suhdetta kokeilulainsäädännölle asetettuihin edellytyksiin. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon sääntelyn testiympäristön toiminnan erot perustuslakivaliokunnan aiemmin arvioimiin kokeilulainsäädäntöhankkeisiin sekä tekoälyasetuksen ja myöhemmin annettavan komission täytäntöönpanoasetuksen sallima kansallinen liikkumavara kokeilulainsäädäntöhankkeille asetetuista edellytyksistä säätämisestä.

3.2.2.2Hyväksyttävä tavoite Tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvistä tavoitteista on säädetty tekoälyasetuksen 57 artiklan 9 kohdassa. Tavoitteisiin kuuluvat oikeusvarmuuden parantaminen tekoälyasetuksen tai tarvittaessa muun sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi, parhaiden käytäntöjen jakamisen tukeminen viranomaisten välisessä yhteistyössä, innovoinnin ja kilpailukyvyn edistäminen, sääntelyyn liittyvän oppimisen edistäminen ja tekoälyjärjestelmien unionin markkinoille pääsyn vauhdittaminen. Asetuksessa määriteltyjen tavoitteiden sääntelyn testiympäristön toiminnalle voidaan katsoa vastaavan kokeilulle asetettavia hyväksyttäviä tavoitteita perustuslakivaliokunnan lausuntojen valossa. Koska testiympäristöön liittyvistä tavoitteista on säädetty tyhjentävästi tekoälyasetuksessa, eikä tavoitteiden asettamiseen liity kansallista liikkumavaraa, esityksessä ei säädettäisi kyseisistä tavoitteista.

3.2.2.3Kohderyhmän määrittäminen lailla Erona määräaikaisiin kokeilulainsäädäntöhankkeisiin Liikenne- ja viestintävirasto ylläpitäisi jatkuvasti tekoälyn sääntelyn testiympäristöä. Sääntelyn testiympäristön puitteissa voitaisiin kuitenkin testata hankkeita vain rajatun määräajan. Ehdotettavassa laissa ei säädettäisi alueesta tai kohderyhmästä, jotka voisivat osallistua testaukseen testiympäristössä, vaan Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyisi hakijat testiympäristöön arvioimalla, täyttääkö hakija valinta- ja kelpoisuusperusteet osallistumiselle testiympäristöön. Valinta- ja kelpoisuusperusteista säädetään myöhemmin annettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa. Koska valintaperusteista säädetään pääasiallisesti komission täytäntöönpanoasetuksessa, ehdotettavassa laissa ei määritettäisi kyseisisiä perusteita. Komission täytäntöönpanoasetusluonnoksessa asetettujen valintaperusteiden katsotaan olevan lähtökohtaisesti riittäviä kansallisen sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämiseksi, minkä vuoksi ehdotettavassa laissa ei säädettäisi ylimääräisten valintaperusteiden asettamiseen liittyvästä menettelystä. Komission täytäntöönpanoasetusluonnoksessa säädettäisiin viranomaisen mahdollisuudesta asettaa painopistealueita sääntelyn testiympäristöön valittaville hankkeille sekä painopistealueiden asettamista koskevista reunaehdoista. Esityksessä määriteltäisiin kansallinen toimivaltainen viranomainen, jonka tehtäviin kuuluu sääntelyn testiympäristön painopistealueiden määrittäminen sekä säädettäisiin painopistealueiden määrittämiseen liittyvästä kansallisesta menettelystä.

3.2.2.4Syrjimättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset Perustuslakivaliokunnan lausunnoissa on edellytetty, että kokeilulainsäädäntöhankkeet täyttävät syrjimättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Kyseisten vaatimusten täyttymisen kannalta merkityksellisiä ovat sääntelyn testiympäristön hakijoiden valinta- ja kelpoisuusperusteet, joista säädetään edellä mainitulla tavalla myöhemmin annettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa. Sääntelyn testiympäristöä koskevan täytäntöönpanoasetusluonnoksen mukaan painopistealueiden määrittämisessä tulisi kunnioittaa laajan ja yhdenvertaisen osallistumisen tavoitteita sääntelyn testiympäristöön. Kyseinen täytäntöönpanoasetus tukisi myös syrjimättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksen toteutumista. Näiden syiden vuoksi ehdotettavaan kansalliseen lainsäädäntöön ei sisältyisi sääntelyä syrjimättömyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimusten huomioimisesta sääntelyn testiympäristössä.

Syrjimättömyysvaatimuksen osalta yleinen sääntelyn testiympäristö mahdollistaisi sen, että kaikkia tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvia tekoälyjärjestelmiä voitaisiin testata sääntelyn testiympäristössä. Yleinen sääntelyn testiympäristö edistäisi toimijoiden syrjimättömyyttä, sillä testiympäristön toiminnasta ei rajattaisi pois tietyllä sektorilla tai maantieteellisellä alueella toimivia toimijoita sektorikohtaisiin testiympäristöihin nähden. Mahdollisuus painopistealueiden asettamiseen testiympäristössä asettaisi eräät testiympäristöön hakijat edullisempaan asemaan niihin hakijoihin nähden, joiden hanke ei kuulu testiympäristön painopistealueisiin. Painopisteiden asettamisessa tulisi kuitenkin huomioida laajan ja yhdenvertaisen osallistumisen tavoitteet komission täytäntöönpanoasetusluonnoksen mukaisesti. Se, ettei testattava hanke kuuluisi testiympäristöä koskeviin painopistealueisiin, ei myöskään muodostaisi hylkäysperustetta testattavaa hanketta koskevalle hakemukselle. Painopistealueiden asettamista koskevan lainsäädännön suhdetta yhdenvertaisuuteen on arvioitu myös jäljempänä kappaleessa 11.6.

Tekoälyasetuksen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään, että pk-yrityksille, myös startup-yrityksille, joilla on sääntömääräinen kotipaikka tai sivutoimipiste unionissa, on annettava ensisijainen pääsy tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin, jos ne täyttävät kelpoisuusvaatimukset ja valintaperusteet. Lisäksi kyseisille yrityksille tulee tarjota maksuton pääsy sääntelyn testiympäristöön. Kyseinen asetuksen sääntely on merkityksellistä syrjimättömyysvaatimuksen kannalta, sillä se asettaa pk-yritykset edullisempaan asemaan suuriin yrityksiin nähden. Kyseiseen asetuksen sääntelyyn ei kuitenkaan liity kansallista liikkumavaraa, minkä vuoksi sitä ei tässä yhteydessä arvioida tarkemmin syrjimättömyysvaatimuksen täyttymisen kannalta.

3.2.2.5Säädösten antaminen lailla Sääntelyn testiympäristön toimintalogiikka ei perustu sille, että testiympäristössä myönnettäisiin poikkeuksia tekoälyasetuksen tai muun asiaankuuluvan lainsäädännön noudattamisesta. Sääntelyn testiympäristöön osallistuvilta toimijoilta ei vaadittaisi, että heidän tekoälyjärjestelmänsä täyttäisivät tekoälyasetuksen vaatimukset testausvaiheessa, koska tekoälyjärjestelmiä ei ole vielä asetettu markkinoille tai otettu käyttöön. Testiympäristössä viranomaiset antaisivat toimijalle neuvontaa ja ohjausta siitä, kuinka tämän on mahdollista täyttää lainsäädännön vaatimukset. Näin ollen sääntelyn testiympäristön toimintalogiikka poikkeaa kansallisista kokeilulainsäädäntöhankkeista, joissa lain tasolla on määritelty, mistä voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta voidaan poiketa kokeilussa.

3.2.2.6Voimassaolorajoitus Esityksessä ei määriteltäisi sääntelyn testiympäristön toiminnan kestoa toisin kuin monissa kokeilulainsäädäntöhankkeissa. Liikenne- ja viestintävirasto ylläpitäisi jatkuvasti sääntelyn testiympäristön toimintaa, mutta viranomaiset määrittäisivät kuitenkin tapauskohtaisesti testiympäristön puitteissa testattaville hankkeille määräajan. Sääntelyn testiympäristöön osallistumisen kesto tulisi rajata testauksen edellyttämään lyhyeen jaksoon. Tekoälyasetuksen 58 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan komission täytäntöönpanosäädöksillä on varmistettava, että tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistumisen kesto rajataan ajanjaksoon, joka on asianmukainen suhteessa hankkeen monimutkaisuuteen ja laajuuteen ja jota toimivaltainen kansallinen viranomainen voi pidentää. Myöhemmin annettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa säädettäisiin mahdollisuudesta pidentää testausta. Koska testauksen keston määrittämisestä ja sen pidentämisestä säädetään tekoälyasetuksessa ja komission täytäntöönpanoasetuksessa, ehdotettavassa laissa ei säädettäisi kyseisistä seikoista. Sen sijaan ehdotettavassa laissa säädettäisiin toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaisivat testauksen keston määrittelystä.

3.2.2.7Tulosten selvittämisen ja arvioinnin asianmukaisen järjestämisen vaatimus Määräaikaisilta kokeilulainsäädäntöhankkeilta on edellytetty sitä, että niiden tulosten selvittäminen ja arviointi on tullut järjestää erikseen esimerkiksi kokeilun päättyessä. Koska sääntelyn testiympäristön toiminta perustuu jatkuvuuteen, esityksessä ei säädettäisi kokeilulainsäädäntöhankkeiden tavoin sääntelyn testiympäristön tulosten selvittämisestä ja arvioinnista. Lisäksi tekoälyasetuksessa ja myöhemmin annettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa säädetään eräistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on arvioida testiympäristön toiminnan tuloksia ja vaikuttavuutta, minkä vuoksi kansallisessa lainsäädännössä ei olisi tarpeen säätää kyseisistä toimenpiteistä. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 16 kohdassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvoitteesta toimittaa EU:n yhteistyöelimille vuosikertomuksia sääntelyn testiympäristön toiminnasta. Kertomuksissa on annettava tietoa testiympäristöjen toteuttamisen etenemisestä ja tuloksista. Kyseisten kertomusten laatimisen yhteydessä on myös mahdollista kansallisesti arvioida testiympäristössä saavutettuja tuloksia. Lisäksi komission täytäntöönpanoasetusluonnoksen 7 artiklassa säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten vapaaehtoisesta mahdollisuudesta toteuttaa testiympäristön osallistumisen jälkeisiä toimenpiteitä, joihin voisivat kuulua esimerkiksi testaukseen osallistuneiden tarjoajien osallistumisen vaikuttavuuden arviointi.

Tekoälyasetuksessa säädetään myös yksittäisten testattujen hankkeiden tulosten arviointiin liittyvistä hallinnollisista toimenpiteistä. Asetuksen 57 artiklan 7 kohdassa säädetään toimivaltaisten viranomaisten velvoitteesta laatia kirjallinen todiste ja loppuraportti testiympäristön toiminnan päättyessä. Loppuraportissa eritellään testiympäristössä suoritetut toimet sekä niihin liittyvät tulokset ja oppimistulokset. Kyseiseen säännökseen ei liity kansallista liikkumavaraa. Koska kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta on säädetty tekoälyasetuksessa ja sen nojalla myöhemmin annettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa, esityksessä ei säädettäisi yksittäisten testattujen hankkeiden tulosten selvittämisestä tai arvioinnin järjestämisestä. Sen sijaan kansallisessa lainsäädännössä määritettäisiin toimivaltainen viranomainen, jonka tehtäviin kuuluvat kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinta.

3.2.3Tietosuojavaltuutetun ja tietoihin pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien viranomaisten tehtävät sääntelyn testiympäristössä Tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa kansalliset toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan varmistamaan, että siltä osin kuin innovatiivisiin tekoälyjärjestelmiin liittyy henkilötietojen käsittelyä tai ne muutoin kuuluvat muiden tietoihin pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien kansallisten viranomaisten tai toimivaltaisten viranomaisten valvonnan piiriin, toimivaltaiset tietosuojaviranomaiset ja kyseiset muut kansalliset tai toimivaltaiset viranomaiset ovat mukana tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminnassa ja näiden näkökohtien valvonnassa, kukin tehtäviensä ja valtuuksiensa laajuudessa.

Tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdan nojalla tietosuojavaltuutetun olisi tarpeen olla mukana sääntelyn testiympäristön toiminnassa kyseisen säännöksen mukaan siltä osin kuin tekoälyjärjestelmiin liittyy henkilötietojen käsittelyä. Kyseinen säännös jättää kuitenkin avoimeksi, kuinka säännöksessä tarkoitetut ”tietoihin pääsyä tarjoavat tai sitä tukevat viranomaiset” määritellään. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, että kyseisinä kansallisina viranomaisina pidettäisiin viranomaisia, jotka myöntävät käyttölupia niiden hallussa oleviin tietoihin tai luovuttavat tietoja tietojärjestelmistään. Kyseiset viranomaiset voisivat myös esimerkiksi muutoin valvoa hallussaan olevien tietojensa käyttöä tai asettaa tietojen käytölle ehtoja. Euroopan komission mukaan tietoihin pääsyä tarjoaviksi tai sitä tukeviksi viranomaisiksi voitaisiin katsoa EU:n terveysdata-avaruutta hallinnoivat viranomaiset. Esimerkkeinä kansallisista tietoihin pääsyä tarjoavasta tai sitä tukevasta viranomaisesta voitaisiin pitää Sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomaista (Findata) tai Digi- ja väestötietovirastoa (ks. myös edellä kappale 3.1.8). Kansallisia tietoihin pääsyä tarjoavia tai sitä tukevia viranomaisia ei voida määritellä tyhjentävästi, koska useat kansalliset viranomaiset vastaavat kyseisistä tehtävistä.

Tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohta ei loisi tietosuojavaltuutetulle tai kansallisille tietoihin pääsyä tukeville tai sitä tarjoaville viranomaisille uusia toimivaltuuksia, koska säännöksen nojalla kyseiset viranomaiset osallistuisivat sääntelyn testiympäristön toimintaan nykyisessä lainsäädännössä säädettyjen tehtäviensä ja valtuuksiensa laajuudessa. Tämän vuoksi ehdotettavassa laissa ei säädettäisi kyseisten viranomaisten tehtävistä.

3.2.4Henkilötietojen jatkokäsittely tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi tekoälyn sääntelyn testiympäristössä Tekoälyasetuksen 59 artiklassa säädetään henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi tekoälyn sääntelyn testiympäristössä. Kyseinen asetuksen artikla jättää kansallista liikkumavaraa, jota on kuvattu tarkemmin edellä kappaleessa 2.1.16. Kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen säätää henkilötietojen jatkokäsittelyyn liittyvistä seikoista kyseisen artiklan salliman kansallisen liikkumavaran käyttämiseksi.

Tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan testiympäristössä tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä koskevat lokitiedot säilytetään testiympäristöön osallistumisen ajan, ellei unionin tai kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Ehdotettavassa laissa olisi tarpeen säätää henkilötietojen käsittelyä koskevien lokitietojen säilyttämisen kestosta tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdasta poikkeavasti. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu tarpeelliseksi säilyttää lokitiedot kahden vuoden ajan sääntelyn testiympäristöön osallistumisen päättymisestä, jotta voitaisiin turvata testiympäristöön osallistujien oikeusturva ja mahdollistaa tarvittaessa sääntelyn testiympäristöön kohdistuvien viranomaisten tutkintojen toteutuminen. Turvallisuusluokiteltujen tietojen osalta noudatettaisiin kuitenkin viiden vuoden säilyttämisaikaa.

Esityksessä olisi tarpeen käyttää tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdan sallimaa kansallista liikkumavaraa henkilötietojen jatkokäsittelystä tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä lainvalvontaviranomaisten toiminnassa. Esityksellä pyrittäisiin turvaamaan tekoälyjärjestelmien kehittämismahdollisuudet myös lainvalvontaviranomaisten toiminnassa sääntelyn testiympäristön yhteydessä. Kansallisessa laissa säädettäisiin oikeusperustasta henkilötietojen jatkokäsittelyyn asetuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkoituksissa. Ehdotettavaa sääntelyä perustellaan sillä, että asetuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaan henkilötietojen jatkokäsittelyltä edellytetään oikeusperustaa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä. Nykyiset lainvalvontaviranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevat lait mahdollistavat henkilötietojen käsittelyn muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen, kun kyseessä on laillisuusvalvonta-, analyysi-, suunnitteluja kehittämistoiminta taikka koulutustoiminta (Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa 16 §:n 2 momentti, laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 13 §:n 2 momentti, laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa 15 §:n 3 momentti). Huomioiden, että kyseinen sääntely on annettu ennen tekoälyasetuksen voimaantuloa, olisi kansallisessa laissa tarpeen säätää selvyyden vuoksi oikeusperustasta henkilötietojen jatkokäsittelyyn sääntelyn testiympäristössä. Sääntelytarvetta perustelee myös se, että sääntelyn testiympäristöön ja sen puitteissa toteutettavaan tekoälyjärjestelmien kehittämis-, kouluttamis- ja testaamistoimintaan liittyy erityisiä piirteitä ja riskejä. Tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdan tarkoittamaa jatkokäsittelyä on arvioitu myös edellä kappaleessa 3.1.9.

Perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 51/2018 vp, PeVL 26/2018 vp, s. 3, PeVL 14/2018 vp, s. 7) perustuslain 10 §:ssä turvatut oikeudet saavat erityistä merkitystä korostuneen perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa. Valiokunta on esimerkiksi jo ennen perusoikeusuudistusta esittänyt sittemmin vakiintuneen luonnehdinnan, jonka mukaan "poliisilaki on tyypillisesti sellainen säädös, joka voi herkästi joutua ristiriitaan kansalaisten perusoikeuksien, varsinkin klassisten vapausoikeuksien kanssa" (PeVL 15/1994 vp, s. 1/II, PeVL 67/2010 vp, s. 2—3). Valiokunnan mukaan henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on tällaisissa suuren riskin perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa edelleen arvioitava valiokunnan aiemman sääntelyn lakitasoisuutta, täsmällisyyttä ja kattavuutta korostaneen käytännön pohjalta (ks. myös

PeVL 14/2018 vp, s. 7). Perustuslakivaliokunnan mukaan rikostuomioihin ja rikoksiin liittyvät henkilötiedot voidaan myös lukea valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi (PeVL 15/2018 vp, s. 38). Koska henkilötietojen jatkokäsittely sallittaisiin myös silloin, kun kyse on rikoksiin ja rikostuomioihin liittyvistä henkilötiedoista, on perusteltua säätää yksityiskohtaisesti kyseisten henkilötietojen käsittelyn edellytyksistä kansallisessa lainsäädännössä.

Tekoälyasetuksen 59 artiklan 3 kohdassa selvennetään, että artiklan 1 kohta ei rajoita sellaisen unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla suljetaan pois henkilötietojen käsittely muita kuin kyseisessä lainsäädännössä nimenomaisesti mainittuja tarkoituksia varten, eikä sellaisen unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään perustasta sellaiselle henkilötietojen käsittelylle, joka on tarpeen innovatiivisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, testaamiseksi tai kouluttamiseksi, tai muusta oikeusperustasta henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti. Nyt ehdotettava sääntely ei muuttaisi tätä lähtökohtaa. Näin ollen, mikäli EU- tai kansallisessa lainsäädännössä kielletään henkilötietojen jatkokäsittely, tällä esityksellä ei ole vaikutusta kyseiseen sääntelyyn – vastaavasti kuin tekoälyasetuksen 59 artiklan 3 kohdassa.

3.2.5Todellisissa olosuhteissa testaamista koskevat viranomaisten tehtävät Tekoälyasetuksen 60 artiklassa säädetään toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä tilanteissa, joissa asetuksen liitteessä III tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä testataan todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Asetuksen 76 artiklassa säädetään puolestaan markkinavalvontaviranomaisten suorittamasta tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen valvonnasta, mukaan lukien testauksen keskeyttämis- ja peruuttamispäätöksistä sekä muutosten vaatimisesta testaukseen. Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta säädettään markkinavalvontaviranomaisista, jotka vastaavat asetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnassa. Esityksessä olisi tarpeen osoittaa asetuksen 60 ja 76 artiklassa tarkoitetut tehtävät kansallisille toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille. Lisäksi esityksessä olisi tarpeen säätää todellisissa olosuhteissa testaamista koskevista kansallisista menettelyistä tekoälyasetuksen sääntelyä täydentävästi koskien erityisesti hakemista testaukseen, testauksen keskeyttämistä ja päättämistä sekä testaamisesta perittäviä maksuja. Esityksessä ei säädettäisi todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman sisällöstä, koska komission täytäntöönpanosäädöksissä säädettäisiin tarkemmin kyseisen suunnitelman yksityiskohdista tekoälyasetuksen 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tekoälyasetuksen 76 artiklan 4 kohdan mukaan, jos markkinavalvontaviranomainen on tehnyt tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tai on esittänyt 60 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vastalauseen, päätöksessä tai vastalauseessa on esitettävä sen perusteet sekä yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja voi hakea päätökseen tai vastalauseeseen muutosta. Markkinavalvontaviranomaisen päätökseen, jolla se on ratkaissut osallistumisen todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaamisen, haettaisiin muutosta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain nojalla. Esityksen mukaisesti testauksen keskeyttämistä ja sen päättämistä koskeviin markkinavalvontaviranomaisen päätöksiin voitaisiin hakea muutosta kyseisen lain nojalla. Kuitenkin esityksessä olisi tarpeen säätää siitä, että testauksen keskeyttämistä ja sen päättämistä koskevia päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, koska kyseiset päätökset ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä on noudatettava välittömästi testauksesta aiheutuvien riskien hallitsemiseksi.

Tekoälyasetuksen 60 artiklan 6 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen antaa markkinavalvontaviranomaisille kyseisessä säännöksessä tarkoitetut tiedonsaanti- ja tarkastusvaltuudet todellisissa olosuhteissa testaamisen yhteydessä. Todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus kuuluu voimassa olevan eräiden tekoälyjärjestelmästä annetun lain soveltamisalaan, sillä lakia sovelletaan tekoälyasetuksen 2 artiklassa määritellyn soveltamisalan mukaisesti. Todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus kuuluu tekoälyasetuksen soveltamisalaan asetuksen 2 artiklan 8 kohdan nojalla. Tästä syystä markkinavalvontalaki, mukaan lukien kyseisen lain 3 luvussa säädetyt valvonnan toimenpiteet, lähtökohtaisesti soveltuvat todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen. Kuitenkin voimassa olevan eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta lain 12 §:n nojalla markkinavalvontalain 3 luvussa säädettyjä markkinavalvontaviranomaisen valvonnan toimivaltuuksia sovelletaan vain tekoälyasetuksen 3 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuihin toimijoihin. Kyseiset toimijat kattavat tarjoajat, muttei mahdollisia tarjoajia todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen yhteydessä. Tästä syystä ehdotettavassa laissa markkinavalvontalain mukaiset tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudet ulotettaisiin myös mahdollisiin tarjoajiin kyseisen testauksen yhteydessä. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat käyttää markkinavalvontalain 9 §:ssä tarkoitettua tarkastusoikeutta etäyhteyksin, sillä tekoälyasetuksen 74 artiklan 5 kohdassa säädetään markkinavalvontaviranomaisten mahdollisuudesta käyttää markkinavalvonta-asetuksen 14 artiklan 4 kohdan d ja j alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia etäyhteyden välityksellä.

Esityksessä ei säädettäisi kansallista lainsäädäntöä tekoälyasetuksen 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetuksen liitteessä I jaksossa A luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamista. Todellisissa olosuhteissa testaamisen laajentamista kyseisiin tekoälyjärjestelmiin tarkastellaan erillisessä hallituksen esityksessä osana tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen kansallista täytäntöönpanoa. Näin ollen tässä esityksessä esitettävää lainsäädäntöä tullaan myöhemmin täydentämään uudella lailla, jolla määritettäisiin asetuksen liitteen I jaksoon A liittyvien tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisesta vastaavat viranomaiset ja testaamiseen liittyvät kansalliset menettelyt.

Esityksessä ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää kansallista lainsäädäntöä asetuksen 60 artiklan 3 kohdan mukaisesta todellisissa olosuhteissa testaamisen edellyttämästä eettisestä arvioinnista.

Ehdotettavassa laissa olisi tarpeen säätää siitä, että viranomaiselta edellytetään nimenomaista lupaa todellisissa olosuhteissa testaamisen sallimiseksi ja testaussuunnitelman hyväksyntää tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdan perusteella. Kyseinen tekoälyasetuksen säännös jättää jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa sen suhteen edellyttääkö todellisissa olosuhteissa testaamisen salliminen nimenomaista viranomaisen lupaa vai voidaanko testaaminen sallia niin sanotulla hiljaisella hyväksynnällä. Viranomaisen luvan edellyttäminen olisi katsottava tarpeelliseksi, koska hiljainen hyväksyntämenettely ei ole yleisesti käytössä kansallisessa hallintomenettelyssä. Lisäksi todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testaamisen hyväksyminen on merkityksellistä muiden henkilöiden, joihin testaamisen vaikutukset voivat kohdistua, perusoikeuksien suojaamisen kannalta, minkä vuoksi viranomaisen antamaa lupaa olisi edellytettävä. Viranomaisen luvan edellyttäminen olisi tärkeää, jotta viranomaisen luvan myöntämistä koskeva päätös täyttää hallintolain 7 luvussa tarkoitetut vaatimukset viranomaisen päätöksen muodosta, sisällöstä, velvollisuudesta perustella päätös sekä oikaisuvaatimusohjeesta ja valitusosoituksesta. Viranomaisen luvan myöntämistä koskevan päätöksen antaminen mahdollistaisi myös henkilön muutoksenhakuoikeuden käyttämisen kyseisestä päätöksestä. Tekoälyasetuksen 60 artiklassa ei säädetä luvan myöntämisen edellytyksistä, mutta kyseisessä artiklassa sekä 61 artiklassa säädetään todellisissa olosuhteissa testaamisen toteuttamista koskevista edellytyksistä. Kansallisessa lainsäädännössä olisi tarpeen määrittää luvan myöntämisen edellytykset perustuen tekoälyasetuksen 60 ja 61 artiklan mukaisiin edellytyksiin.

Esityksessä ei säädettäisi erityislainsäädäntöä vahingonkorvauksesta koskien todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta tekoälyasetuksen 60 artiklan 9 kohtaan perustuen.

Tekoälyä koskevassa digitaalialan koontiasetuksen 60 a artiklassa säädettyä jäsenvaltioiden mahdollisuutta ottaa käyttöön todellisissa olosuhteissa testaus koskien tekoälyasetuksen liitteessä I jaksossa B luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia tekoälyä hyödyntäviä tuotteita tarkastellaan erillisessä hallituksen esityksessä osana koontiasetuksen kansallista täytäntöönpanoa.

3.2.6Seuraamusmaksut Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain mukaisia seuraamusmaksujen määräämistä koskevia säännöksiä olisi tarpeen muuttaa vastaamaan eräitä tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksessa säädettyjä muutoksia. Kyseisten muutosten myötä uusi kielletty tekoälykäytäntö olisi tarpeen säätää kansallisesti määrättävien seuraamusmaksujen alaiseksi. Kansallisessa lainsäädännössä koskien seuraamusmaksujen määrän määrittämisessä olisi myös tarpeen huomioida pienet midcap-yritykset siten, että kyseisille yrityksille voitaisiin määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja koontiasetuksen säännösten mukaisesti.

Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tehtäviä muita muutoksia tekoälyasetuksen rikkomisen johdosta määrättäviä seuraamuksia koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön tarkastellaan myöhemmin annettavassa erillisessä hallituksen esityksessä.

3.2.7Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröinti Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta säädetään markkinavalvontaviranomaisista, jotka vastaavat asetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitettujen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta. Kyseisiä markkinavalvontaviranomaisia olisivat Tukes, Energiavirasto ja Liikenne- ja viestintävirasto. Kyseisillä viranomaisilla ei nykyisin ole rekistereitä, jota voitaisiin sellaisenaan hyödyntää tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun rekisteröintivelvoitteen täyttämiseen. Näin ollen esityksessä säädettäisiin rekisteröintivelvoitteen toteuttamiseksi tarvittavista kansallisista säännöksistä ja viranomaisista, jotka vastaavat rekisteröinnistä. Kansallisen lainsäädännön tarkoituksena olisi myös selventää tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukaista säännöstä siltä osin kehen tahoon rekisteröintivelvoite kohdistuu ja mitkä tiedot on rekisteröitävä.

3.2.8Luvanantamismenettely jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen Tekoälyasetuksen 26 artiklassa säädetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien velvollisuuksista. Artiklan 10 kohdassa edellytetään, että rikoksesta epäillyn tai tuomitun henkilön kohdennettua etsintää koskevan tutkinnan yhteydessä suuririskisen tekoälyjärjestelmän, joka on tarkoitettu käytettäväksi jälkikäteiseen biometriseen etätunnistukseen, käyttöönottajan on pyydettävä oikeus- tai hallintoviranomaiselta ennakkolupa. Luvanantamismenettelyn toteuttaminen edellyttää, että menettelystä säädetään kansallisesti. Muissa kuin tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tekoälyavusteisen jälkikäteisen biometrisen etätunnistamisen tilanteissa ei ennakkolupamenettelyä tarvita jatkossakaan tekoälyasetuksen soveltamisen alkaessa tältä osin 2.12.2027.

Esityksen valmistelussa on arvioitu eri ratkaisumalleja tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvan tekoälyavusteisen biometrisen etätunnistamisen edellyttämän ennakkolupatoiminnon säätämiseksi. Ennakkolupatoiminnon säätäminen kansallisesti vaatii vielä jatkovalmistelua, ja sen vuoksi ennakkolupamenettelystä ei päädytty säätämään tämän esityksen yhteydessä.

4Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1Keskeiset ehdotukset

Esityksessä säädettäisiin tekoälyn sääntelyn testiympäristön kansallisesta perustamisesta. Liikenne- ja viestintävirastoon perustettaisiin yleinen sääntelyn testiympäristö, jossa voidaan testata kaikkia tekoälyjärjestelmiä, joihin kohdistuu tekoälyasetuksen mukaisia vaatimuksia. Esityksellä täytettäisiin tekoälyasetuksen vaatimus vähintään yhden tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisesta. Tältä osin esityksessä on käytetty tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa kansallisesti perustettavien testiympäristöjen lukumäärän suhteen. Sääntelyn testiympäristön yhteydessä voitaisiin myös testata asetuksen liitteessä III tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä todellisissa olosuhteissa. Ehdotettavassa sääntelyn testiympäristössä tekoälyjärjestelmiä koskevien markkinavalvontaviranomaisten antama aktiivinen neuvonta keskittyisi tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamiseen, eikä muun unionin tai kansallisen lainsäädännön noudattamiseen. Tältä osin esityksessä on käytetty asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa sen suhteen, missä määrin viranomaisella on velvollisuus antaa aktiivista neuvontaa muun lainsäädännön noudattamisesta tekoälyasetuksen ohella testiympäristössä. Kyseiseen ratkaisuun on päädytty muun muassa sen vuoksi, että muun lainsäädännön noudattamisesta annettava aktiivinen neuvonta vaatisi sääntelyn testiympäristöön osallistuvilta viranomaisilta enemmän taloudellisia resursseja kuin tekoälyasetuksesta annettava neuvonta. Kuitenkin sääntelyn testiympäristöön osallistuvien toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tulisi tarvittaessa antaa muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamista koskevaa ohjausta, valvontaa ja tukea asetuksen 57 artiklan 6 kohdan nojalla, jos muun lainsäädännön noudattamisen valvomisella testiympäristössä on merkitystä testattavan tekoälyjärjestelmän kannalta.

Esityksessä säädettäisiin tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvistä viranomaistehtävistä ja viranomaisten välisen yhteistyön toteuttamisesta. Esityksessä käytettäisiin tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa sen suhteen mille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille osoitetaan sääntelyn testiympäristön toimintaan liittyvät tehtävät. Lisäksi kansallista liikkumavaraa käytettäisiin viranomaisten väliseen yhteistyöhön liittyvistä menettelyistä säätämiseksi sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Sääntelyn testiympäristön toiminnan ylläpitoon, kehittämiseen, testiympäristöä koskevaan yhteistyöhön ja sen koordinointiin liittyviä tehtäviä esitetään Liikenne- ja viestintävirastolle, koska virastoon keskitetään muutoinkin tekoälyasetuksen kansalliseen täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä. Virasto määrittäisi sääntelyn testiympäristön painopistealueet ja tarkistaisi ne vähintään kerran vuodessa. Sääntelyn testiympäristöön osallistumista koskeva hakemus toimitettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle, ja virastolla olisi velvollisuus kuulla hakemuksesta toimivaltaista tekoälyjärjestelmää koskevaa markkinavalvontaviranomaista sekä tarvittaessa tietosuojavaltuutettua. Liikenne- ja viestintävirasto päättäisi hakijan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön tekoälyasetuksen ja sääntelyn testiympäristöjä koskevan komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto, toimivaltainen tekoälyjärjestelmää koskeva markkinavalvontaviranomainen sekä tarvittaessa tietosuojavaltuutettu sopisivat sääntelyn testiympäristöön osallistujan kanssa testiympäristösuunnitelmasta ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa testaamista koskevasta suunnitelmasta. Muiden viranomaisten osallistumisesta testaukseen voitaisiin sopia mainituissa suunnitelmissa.

Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi sääntelyn testiympäristössä tekoälyjärjestelmän testaamisen hallinnoinnista ja ohjauksesta sekä kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta testauksen jälkeen. Tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat testattavissa hankkeissa toimijalle annettavasta ohjauksesta, valvonnasta ja tuesta sekä ohjeiden antamisesta valvonnan odotuksista ja tekoälyasetuksessa säädettyjen vaatimusten ja velvoitteiden täyttämisestä sekä selvityksen toimittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadintaa varten. Markkinavalvontaviranomaisille on katsottu olevan perusteltua osoittaa edellä mainittuja sääntelyn testiympäristöä koskevia tehtäviä, koska kyseisillä viranomaisilla on nykyisten markkinavalvontatehtäviensä vuoksi sektorikohtaista asiantuntemusta testattavista tekoälyjärjestelmistä.

Tekoälyasetuksen liitteen III mukaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuille toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille osoitettaisiin uusia tehtäviä liittyen kyseisten järjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa tekoälyn sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Kyseiset uudet tehtävät liittyisivät erityisesti luvan myöntämiseen testausta varten sekä testauksen valvontaan. Esityksessä käytettäisiin tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mille kansallisille markkinavalvontaviranomaisille osoitetaan testaamiseen liittyvät tehtävät. Todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät on katsottu olevan perusteltua osoittaa lain 3 §:n 2 momentin mukaisille markkinavalvontaviranomaisille, koska kyseiset viranomaiset vastaavat nykytilassa asetuksen liitteen III mukaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvonnasta ja näillä on siten sektorikohtaista asiantuntemusta testattavista tekoälyjärjestelmistä. Edellä mainittujen syiden vuoksi lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuille markkinavalvontaviranomaisille osoitettaisiin myös todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyviä tehtäviä myös sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Esityksessä käytettäisiin asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa sen suhteen, että todellisissa olosuhteissa testaus vaatii nimenomaista viranomaisen hyväksyntää muun muassa siksi, että voitaisiin turvata perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvan toteutuminen. Esityksessä käytettäisiin myös kansallista liikkumavaraa testausta koskevan luvan myöntämisen edellytysten määrittelyn suhteen.

Esityksessä säädettäisiin seuraamusmaksujen määräämättä jättämisestä tekoälyasetuksen osalta, kun tekoälyjärjestelmää koskeva toimija on osallistunut sääntelyn testiympäristöön. Kyseisten säännösten osalta esitys perustuu tekoälyasetuksen pakottavaan sääntelyyn, joka ei jätä kansallista liikkumavaraa seuraamusmaksujen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä. Koska esityksessä on käytetty kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mitä muuta lainsäädäntöä kuin tekoälyasetuksen noudattamista koskevaa aktiivista neuvontaa sääntelyn testiympäristössä voidaan antaa, seuraamusmaksuja ei voitaisi jättää määräämättä sen muun lainsäädännön perusteella, jota koskevaa ohjausta, valvontaa ja tukea viranomainen on antanut testiympäristössä. Esityksessä säädettäisiin myös eräistä muutoksista seuraamusmaksujen määräämistä koskeviin säännöksiin, jotka johtuvat tekoälyä koskevasta digitaalialan koontiasetuksesta. Kyseisten muutosten myötä uusi kielletty tekoälykäytäntö lisättäisiin seuraamusmaksujen piiriin, ja seuraamusmaksujen määrän määrittämisessä huomioitaisiin pienet midcap-yritykset. Niiden tekoälyasetuksen mukaisten velvoitteiden ja vaatimusten rikkomiseen ja laiminlyöntiin, joiden perusteella jäsenvaltioiden tulee voida määrätä seuraamusmaksuja, ei sisälly kansallista liikkumavaraa. Myöskään pienille midcap-yrityksille määrättävien seuraamusmaksujen määrään ei sisälly kansallista liikkumavaraa.

Esityksessä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta koskien sääntelyn testiympäristöön ja suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella liittyvien suoritteiden maksuja. Maksuista säädettäisiin tekoälyasetuksen ja komission täytäntöönpanoasetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa.

Esityksessä säädettäisiin henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä, jotta voitaisiin käyttää tekoälyasetuksen 59 artiklan sallimaa kansallista liikkumavaraa. Ehdotetussa laissa säädettäisiin tekoälyasetuksen säännöksistä poikkeavasti henkilötietojen käsittelyä koskevien lokitietojen säilyttämisajasta, joka olisi 2 vuotta tai 5 vuotta riippuen tietojen turvallisuusluokituksesta. Lisäksi laissa säädettäisiin henkilötietojen jatkokäsittelyn oikeusperustasta lainvalvontaviranomaisten toiminnassa käytettävien tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä.

Esityksessä säädettäisiin eräistä seikoista, joista ei säädetä tekoälyasetuksessa tai sääntelyn testiympäristöä koskevassa komission täytäntöönpanoasetuksessa, mutta joiden on katsottu olevan tarpeen muun muassa tekoälyasetuksen tehokkaan kansallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja kansallisten hallinnon erityispiirteiden huomioimiseksi. Esityksessä säädettäisiin sääntelyn testiympäristössä tapahtuvan testauksen ja todellisissa olosuhteissa testaamisen keskeyttämistä ja päättämistä koskevista kansallisista menettelyistä, viranomaisten tiedon luovuttamista koskevista säännöksistä sääntelyn testiympäristön yhteydessä ja muutoksenhakua koskevista menettelyistä. Tiedonluovutussäännöksissä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa.

Esityksessä säädettäisiin kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteesta tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan velvoitteen mukaisesti. Energiavirasto, Tukes ja Liikenne- ja viestintävirasto, jotka toimisivat kyseisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisina, vastaisivat tekoälyjärjestelmiä koskevien ilmoitusten tallettamiseen liittyvistä tehtävistä toimialallaan. Jäsenvaltioiden on toteutettava 49 artiklan 5 kohdan mukainen tekoälyjärjestelmiä koskeva pakottava rekisteröintivelvoite. Esityksessä käytettäisiin kuitenkin asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa tietojen tallettamisen toteuttamisen tavasta, viranomaisista, joille tietojen tallettamiseen liittyvät tehtävät osoitetaan, tietojen tallettamiseen liittyvistä menettelyistä ja talletettavia tietoja koskevasta tiedonluovutuksesta viranomaisten välillä. Ilmoittamisvelvoitetta koskevassa sääntelyssä käytettäisiin myös yleisen tietosuoja-asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa.

Edellä mainitut ehdotettavat lainsäädännön muutokset tehtäisiin muuttamalla lakia eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta. Lisäksi esityksessä muutettaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 71 §:ää koskien Finanssivalvonnan tiedonluovutusta.

4.2Pääasialliset vaikutukset

4.2.1Vaikutukset julkiseen talouteen 4.2.1.1Vaikutukset valtion talousarvioon Sääntelyn testiympäristöön ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvien uusien tehtävien on arvioitu aiheuttavan lisäkustannuksia, jotka edellyttävät viranomaisten resursoinnin vahvistamista. Esityksessä säädettävien uusien viranomaistehtävien hoidosta aiheutuvat kustannukset katetaan viranomaisten nykyisistä kehysmäärärahoista. Esityksellä ei näin ollen ole vaikutuksia valtion talousarvioon.

Esitys voi jossain määrin lisätä valtion tuloja, koska tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistumisesta ja todellisissa olosuhteissa testaamisesta olisi mahdollista periä maksuja valtion maksuperustelain ja ehdotetun lain mukaisesti. Perittävät maksut koskisivat erityisesti suurten yritysten osallistumismaksuja testiympäristöön, testiympäristön yhteydessä tarjottavista lisäarvopalveluista perittäviä maksuja ja todellisissa olosuhteissa testaamista koskevia maksuja sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Pk-yrityksille on tarjottava maksuton pääsy sääntelyn testiympäristöön, minkä vuoksi voidaan arvioida, ettei sääntelyn testiympäristön toimintaa voida kokonaisuudessaan kattaa yrityksiltä perittävillä maksuilla osallistumisesta testiympäristöön. Arviota perittävien maksujen vaikutuksesta valtion tulojen kasvuun ei voida antaa, koska sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvää kysyntää voidaan luotettavasti arvioida vasta ehdotetun lain täytäntöönpanovaiheessa.

Lisäksi kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisesta olisi mahdollista periä maksuja. Rekisteröitävien tekoälyjärjestelmien määrän arvioidaan alustavasti olevan vähäinen erityisesti lain soveltamisen alkuvuosina. Tämän vuoksi esitys ei tältä osin merkittävästi lisäisi valtion tuloja.

4.2.1.2Taloudelliset vaikutukset valtion viranomaisiin Johdanto

Liikenne- ja viestintävirastolta sääntelyn testiympäristöä ylläpitävänä viranomaisena sekä tekoälyjärjestelmien toimivaltaisilta markkinavalvontaviranomaisilta on pyydetty alustavia arvioita kustannuksista, joita niille aiheutuisi uusista tehtävistä liittyen sääntelyn testiympäristöön ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen. Viranomaisten tietojärjestelmien tai tiedonhallinnan muutosten aiheuttamia kustannuksia on käsitelty tarkemmin jäljempänä kappaleessa 4.2.7 tiedonhallinnan muutosvaikutuksista.

Viranomaisilta saatuihin alustaviin arvioihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Käytettävissä ei ole esimerkiksi ollut luotettavia arvioita siitä, paljonko asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tai tarkemmin suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä on kehitteillä tai tulossa testaukseen perustettavaan sääntelyn testiympäristöön. Osalla viranomaisista on edelleen ollut saatujen vastausten perusteella epäselvyyttä muun muassa perustettavan testiympäristön luonteesta ja viranomaisten tehtävistä testiympäristöön liittyen. Aiheellisesti on tuotu myös esiin se, että testaukseen tarvittavat resurssit ovat riippuvaisia testauksen kysynnästä ja toteutettavasta määrästä, mistä on hyvin vaikeaa antaa alustaviakaan arvioita.

Esitys voi johtaa siihen, että tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiset joutuvat eriyttämään sisäisesti toimintojaan puolueettomuuden varmistamiseksi, koska sääntelyn testiympäristössä viranomaiset voisivat antaa ensin yksityiskohtaista neuvontaa tekoälyasetuksen noudattamisesta ja kohdistaa myöhemmin samaan järjestelmään markkinavalvontatoimenpiteitä. Esityksen valmistelun aikana monet tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiset ovat tuoneet esiin, että toimintojen eriyttäminen viranomaisten sisällä aiheuttaa taloudellisia kustannuksia.

Toimivaltaisilta viranomaisilta kerättiin vuonna 2025 alustavat sääntelyn testiympäristöön ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät kustannusarviot koskien vuosia 2026–2029. Viranomaisten kustannusarvioiden pyytämisen aikaan oletuksena oli, että testiympäristö aloittaa toimintansa huhtikuussa 2026, ja nykyisen aikataulun mukaan testiympäristö aloittaa toimintansa toukokuussa 2027. Tämä pitää huomioida kaikkia viranomaisten antamia kustannusarvioita tarkasteltaessa. Kustannusarvio päivitettiin Liikenne- ja viestintäviraston osalta kesäkuussa 2026. Näiden edellä mainittujen arvioiden mukaan esityksen taloudelliset vaikutukset valtion viranomaisiin olisivat kumulatiivisesti yhteensä noin 8–9,5 miljoonaa euroa vuosina 2026–2029. Tähän yhteenlaskettuun määrään sisältyy kertaluontoisia kustannuksia yhteensä noin 400 000 euroa. Arvioissa nämä kertaluontoiset kustannukset kohdistuvat vuoteen 2026, mutta edellä mainitun mukaisesti testiympäristön toiminnan käynnistyminen on siirtynyt toukokuuhun 2027. Kertakustannukset pitävät sisällään testiympäristön perustamisen sekä testaukseen liittyvän markkinavalvontaviranomaisten valmiuden, kuten sisäisten prosessien rakentamisen. Kertakustannusarvio ei ole täysin kattava, koska osa viranomaisista kuten Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) (seuraaja nykyään Lupa- ja valvontavirasto), Tukes, Työsuojeluviranomainen ja Energiavirasto eivät kyenneet antamaan arviota mahdollisista kertaluonteisista kustannuksista. Kokonaiskustannusarvio sisältää myös alustavan arvion jatkuvista kustannuksista, joka ulottuu vuodesta 2027 vuoteen 2029. Se ei sisällä Työsuojeluviranomaisen arvioita. Alustavat arviot jatkuvista kustannuksista ovat yhteensä noin 2,4-2,7 miljoonaa euroa vuodessa toiminnan ollessa täysimääräisesti käynnissä. Tästä 100 000 euroa on testausympäristön ylläpitokustannuksia. Vaihteluväli johtuu Tukesin arviosta, joka on ollut 6-8 henkilötyövuoden (htv) suuruinen. Jos yhden hankkeen testaus vaatisi noin 0,35 htv:n resursoinnin viranomaista kohden, ja yhteen testaukseen osallistuisi keskimäärin kaksi viranomaista, olisi yhden hankkeen testaukseen tarvittava resursointi 0,7 htv. Näin ollen arvioiduilla jatkuvilla kustannuksilla, pois lukien testausympäristön ylläpitokustannukset, voisi kaavamaisesti laskettuna kattaa noin 25–30 testattavaa hanketta vuodessa.

Liikenne- ja viestintävirasto

Liikenne- ja viestintävirasto on arvioinut, että sääntelyn testiympäristön perustaminen käytännössä vaatii resursseja erityisesti testiympäristön kehitykseen, ylläpitoon ja pilotointiin. Sääntelyn testiympäristön käytännön testaustoiminnan ja ohjauksen arvioidaan edellyttävän 5 htv:n lisäystä viraston pysyviin resursseihin. Kokonaisuudessaan sääntelyn testiympäristön kustannusten arvioidaan olevan Liikenne- ja viestintävirastolle noin 600 000 euroa vuodessa. Liikenne- ja viestintävirasto näkee tarpeellisena mahdollisuutta tarkastella resurssitarpeita käytännön kokemusten myötä.

Tietosuojavaltuutetun toimisto

Tietosuojavaltuutetun toimiston antaman arvion mukaan, kun tietosuojavaltuutettu olisi toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, yksi testiympäristöhanke edellyttäisi keskimäärin 0,33 htv:n resursoinnin. Arvio pitää sisällään myös tietosuojaviranomaisen roolissa tapahtuvan neuvonnan ja valvonnan hankkeessa. Tietosuojavaltuutetun toimiston arvion mukaan, jos esimerkiksi vuosittain käsiteltäisiin kuusi hanketta, olisi resurssitarve 2 henkilötyövuotta vuodessa. Lisäksi valmistautumistehtäviin on katsottu kertaluonteisesti tarvittavan 1 htv vuonna 2026.

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan, jos joku muu viranomainen on toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen hankkeen osalta, ja tietosuojavaltuutettu toimisi vain tietosuojaviranomaisen roolissa, yksi hanke edellyttäisi keskimäärin 0,25 htv:n resursoinnin. Näin ollen, esimerkiksi vuosittain kuusitoista arvioitavaa hanketta, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä, on arvioitu vaativan 4 htv:n resurssoinnin. Lisäksi valmistautumistehtäviin on katsottu kertaluonteisesti tarvittavan 1 htv vuonna 2026. Edelleen tietosuojavaltuutetun toimiston antaman arvion mukaan, todellisissa olosuhteissa testaamista koskeva kustannusarvio on 1 htv vuodessa 2026 alkaen. Osa vuoden 2026 tarpeesta muodostuu saadun arvion mukaan valmistautumistehtävistä.

Energiavirasto

Energiavirasto on arviossaan tuonut esiin, ettei sillä ole olemassa olevaa osaamista koskien kaikkia tekoälyasetuksesta johtuvia tehtäviä, mukaan lukien sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen edellyttämiin tehtäviin. Energiavirasto on arvioinut tarvitsevansa yhteensä 4 htv:n resursoinnin vuosina 2026–2029 tämän esityksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi vastaten yhteensä 320 000 euroa. Energiavirasto ei ole esittänyt arviota tehtävien aiheuttamista kertakustannuksista.

Finanssivalvonta

Finanssivalvonta on antamassaan arviossa todennut, että Finanssivalvonnalla on toimialaosaamista, tekoälyteknologiaosaamista ja juridista osaamista. Lisäksi Finanssivalvonta on rekrytoimassa tekoälykäytön valvontaan yhden lisäresurssin, jolla on tekoälyjärjestelmien teknologiaosaamista. Sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen tehtäviin Finanssivalvonta on arvioinut tarvitsevansa 0,2 htv:n kertaluontoisen resurssoinnin sekä vuosittaisiin kustannuksiin 0,4 htv:n resursoinnin. Näin ollen resurssitarve olisi molemmat kustannuserät huomioiden vuosina yhteensä 2 htv vuosina 2026–2029 vastaten noin 198 000 euroa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)

Tukes on arviossaan todennut tarvitsevansa substanssiasiantuntijoiden lisäksi tekoäly- tai kyberturvallisuusasiantuntijoita sekä oikeudellista osaamista. Tukes on lisäksi tuonut esiin, että puolueettomuusnäkökulma vaatii myös resurssointia varahenkilöjärjestelyjen muodossa, koska yksittäiset asiantuntijat eivät voi vastata tehtäväkentästä kokonaisuudessaan. Tukes on todennut, ettei sillä ole kyberturvallisuusvalvonnan rajapintaa lukuun ottamatta nykyisellään resursseja tai asiantuntemusta, jotka tukisivat tekoälysääntelyn, testiympäristön ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvien uusien viranomaistehtävien hoitamista. Sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen tehtäviin Tukes on arvioinut tarvitsevansa 6–8 htv:n resurssoinnin.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea)

Sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen tehtäviin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on arvioinut tarvitsevansa 1 htv:n kertaluontoisen resurssoinnin sekä järjestelmä- ja työkalukehitykseen 90 000 euroa kertaluonteisesti vuonna 2026. Vuosittaisiin kustannuksiin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus arvioi tarvitsevansa 1 htv:n resursoinnin sekä järjestelmän ylläpitoon 10 000 euroa vuosittain 2027–2029 aikana. Näin ollen resurssitarve olisi kaikki kustannuserät huomioiden vuosina yhteensä 5 htv vuosina 2026–2029 vastaten noin 480 000 euroa.

Lupa- ja valvontavirasto

Esityksen valmistelun aikana kustannusarvioita on pyydetty Lupa- ja valvontaviraston edeltäjältä Valviralta. Sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen tehtäviin Valvira on arvioinut tarvitsevansa 5 htv:n (450 000 euroa vuodelta) resursoinnin vuosittain. Valvira on myös alustavasti arvioinut tarvitsevansa henkilöstön koulutukseen ja osaamisen ylläpitämiseen yhteensä 50 000 euroa vuosina 2026–2029. Arvioitu resurssitarve on näin ollen yhteensä 1,85 miljoonaa euroa vuosina 2026–2029.

4.2.2Vaikutukset viranomaisiin 4.2.2.1Tekoälyn sääntelyn testiympäristö ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaaminen Esityksessä on päädytty käyttämään tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa siten, että sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämiseen liittyvät tehtävät keskitetään Liikenne- ja viestintävirastoon, mutta testiympäristössä testattaviin hankkeisiin liittyvät neuvonta- ja valvontatehtävät hajautettaisiin useille eri tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisille sen sijaan että Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi yksin kyseisistä tehtävistä. Kansallisten viranomaisten tehtävät kasvavat tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvien uusien viranomaisten tehtävien myötä.

Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämiseen, ylläpitoon ja kehittämiseen liittyvistä tehtävistä sekä testiympäristöön liittyvästä yhteistyöstä ja sen koordinoinnista viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Lisäksi virasto vastaisi eräistä sääntelyn testiympäristöön liittyvistä raportointi- ja ilmoitusvelvoitteista. Virasto on käynnistänyt operatiivisen hankkeen sääntelyn testiympäristön perustamiseksi käytännössä. Viraston uudet sääntelyn testiympäristöihin liittyvät tehtävät kasvattavat viraston työmäärää ja edellyttäisivät uusien menettelytapojen ja toimintaprosessien luomista virastoon. Viraston tehtävät, jotka koskevat neuvonnan antamista osallistumisesta testiympäristön toimintaan, sidosryhmäyhteistyötä sekä testiympäristön toiminnasta tiedottamista, tulevat myös kasvamaan.

Sääntelyn testiympäristö olisi avoin kaikille tekoälyjärjestelmille, joihin kohdistuvat tekoälyasetuksen vaatimukset. Tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavat viranomaiset osallistuisivat sääntelyn testiympäristön toimintaan siltä osin kuin niiden valvonnan alaan kuuluvaa tekoälyjärjestelmää testataan testiympäristössä. Markkinavalvontaviranomaisten tehtävät liittyisivät erityisesti osallistujille annettavaan neuvontaan tekoälyasetuksen noudattamisesta sekä testauksen valvontaan. Esitys mahdollistaisi sen, että markkinavalvontaviranomaisen asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää testiympäristössä, kun sen valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena. Sääntelyn testiympäristön toimintaan osallistuminen kasvattaa markkinavalvontaviranomaisten tehtäviä jossain määrin. Kunkin markkinavalvontaviranomaisen työmäärä riippuu siitä, minkä sektorin tekoälyjärjestelmiä testataan testiympäristössä. Sääntelyn testiympäristön perustaminen tukisi sekä tekoälyasetuksen toimeenpanoon osallistuvien viranomaisten että sääntelyn testiympäristöön osallistujien oppimista tekoälyasetuksen sääntelyn soveltamisesta.

Tietosuojavaltuutetulle esitettäisiin uusia tehtäviä sääntelyn testiympäristössä siltä osin kuin testiympäristössä testattaviin hankkeisiin kuuluu sen valvonnan alaan kuuluvia seikkoja. Tietosuojavaltuutetulle ehdotettavien tehtävien taustalla on tekoälyasetuksen pakottava vaatimus siitä, että tietosuojaviranomaisen tulee olla mukana sääntelyn testiympäristön toiminnassa. Tietosuojavaltuutetun tehtävät liittyisivät erityisesti lausunnon antamiseen Liikenne- ja viestintävirastolle sääntelyn testiympäristöä koskevista hakemuksista, jos hankkeen testaukseen liittyy henkilötietojen käsittelyä. Lisäksi tietosuojavaltuutettu osallistuisi henkilötietojen käsittelyn valvontaan testattavissa hankkeissa, mutta se ei lähtökohtaisesti antaisi yksityiskohtaista ja aktiivista neuvontaa sääntelyn testiympäristössä tietosuojalainsäädännöstä vastaavasti kuin tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset antavat neuvontaa tekoälyasetuksen noudattamisesta. Kyseisten uusien tehtävien voidaan arvioida kasvattavan tietosuojavaltuutetun työmäärää, sillä käytännössä useiden tekoälyjärjestelmien testaukseen voi liittyä henkilötietojen käsittelyä.

Myös muut viranomaiset kuin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiset voisivat osallistua sääntelyn testiympäristössä toteutettaviin viranomaisten tehtäviin, kuten selvityksen toimittamiseen kirjallista raporttia ja loppuraporttia varten. Kyseisiä muita viranomaisia olisivat tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdan mukaiset tietoon pääsyä tarjoavat tai sitä tukevat viranomaiset tai asetuksen 77 artiklan mukaiset perusoikeuksia suojelevat viranomaiset. Kyseisten muiden viranomaisten työmäärän ei kuitenkaan odoteta kasvavan merkittävästi, koska ne eivät säännönmukaisesti osallistuisi sääntelyn testiympäristön toimintaan kuten tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset ja tietosuojavaltuutettu. Kyseisten muiden viranomaisten osallistuminen sääntelyn testiympäristöön arvioitaisiin tapauskohtaisesti testattavan hankkeen perusteella.

Sääntelyn testiympäristön toiminta edellyttää tiivistä yhteistyötä testiympäristöä ylläpitävän Liikenne- ja viestintäviraston, toimivaltaisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisten ja tarvittaessa muiden viranomaisten välillä. Viranomaisten välisen yhteistyön järjestäminen edellyttäisi Liikenne- ja viestintävirastolta uusien menettelytapojen luomista ja viranomaisten välisen vuoropuhelun vahvistamista testattavien hankkeiden osalta.

Markkinavalvontaviranomaisten osallistuminen sääntelyn testiympäristössä toteutettaviin tehtäviin voi merkitä sitä, että sama viranomainen kohdistaa myöhemmin sääntelyn testiympäristössä testattavaan tekoälyjärjestelmään markkinavalvontatoimenpiteitä. Testiympäristössä markkinavalvontaviranomainen on antanut toimijalle yksityiskohtaista neuvontaa tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamisesta sekä toimittanut selvityksen kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadintaa varten. Markkinavalvontaviranomaisten uudet tehtävät voivat edellyttää sitä, että viranomaisen sisällä eriytetään toimintoja viranomaisten puolueettomuuden varmistamiseksi tilanteissa, joissa samaan tekoälyjärjestelmään kohdistetaan markkinavalvontatoimenpiteitä testiympäristön toiminnan päättymisen jälkeen. Markkinavalvontaviranomaisten tulisi tarvittaessa mukauttaa työjärjestyksiään ja toteuttaa hallinnolliset järjestelyt viranomaisten puolueettomuuden turvaamiseksi.

Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 3 §:n 2 momentissa mainittujen markkinavalvontaviranomaisten tehtävät kasvaisivat todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaamiseen liittyvien viranomaistehtävien myötä. Kyseisiä viranomaisia ovat Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto, tietosuojavaltuutettu, Lupa- ja valvontavirasto sekä Finanssivalvonta. Esityksessä käytettäisiin tältä osin tekoälyasetuksen sallimaa liikkumavaraa siten, että testaamiseen liittyvät tehtävät hajautettaisiin usealle eri kansalliselle markkinavalvontaviranomaiselle sen sijaan, että tehtävät keskitettäisiin yhdelle markkinavalvontaviranomaiselle. Esityksen myötä sektorikohtaisen markkinavalvontaviranomaisen asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää silloin kun sen valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena. Todellisissa olosuhteissa testaaminen edellyttäisi uusien toimintaprosessien luomista markkinavalvontaviranomaisiin.

Sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät uudet tehtävät vaatisivat asianomaisten viranomaisten osaamisen ja asiantuntemuksen vahvistamista, johon olisi mahdollista vastata esimerkiksi viranomaisten kouluttamisella. Osaamistarpeet liittyvät esimerkiksi tekoälyasetuksen soveltamiseen sekä tekoälyteknologioihin. Tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset ovat myös tuoneet esiin, että uusien tehtävien toteuttaminen voi vaatia tekoälyä tuntevien asiantuntijoiden rekrytointia. Viranomaisten asiantuntijoiden saatavuudella voi olla vaikutusta myös sääntelyn testiympäristön käytettävissä olevaan kapasiteettiin.

Viranomaiset toteuttaisivat uusia tehtäviään liittyen sääntelyn testiympäristöön ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen nykyisten kehysmäärärahojen puitteissa, mikä voi tarkoittaa viranomaisten toiminnan sopeuttamista ja nykyisten tehtävien uudelleen järjestämistä.

Viranomaiset voisivat osallistua esityksellä perustettavaan sääntelyn testiympäristöön tai todellisissa olosuhteissa testaamiseen osallistujan roolissa yritysten ohella, jos nämä toimivat tekoälyjärjestelmien tarjoajina tai mahdollisina tarjoajina. Viranomaiset voisivat myös osallistua sääntelyn testiympäristöön tai todellisissa olosuhteissa testaamiseen tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan tai mahdollisen käyttöönottajan roolissa yhteistyössä tarjoajien tai mahdollisten tarjoajien kanssa. Esitys mahdollistaisi sen, että viranomaiset voisivat testata tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta ja myöhemmin ottaa käyttöön kyseisiä järjestelmiä. Esitys vahvistaisi siten myös viranomaisten mahdollisuuksia ottaa käyttöön innovatiivisia tekoälyjärjestelmiä toiminnassaan.

4.2.2.2Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittaminen Esityksessä ehdotetaan, että tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukainen vaatimus kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien kansallisesta rekisteröinnistä toteutettaisiin kansallisesti hajautetulla mallilla, jossa tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat tietojen tallettamisesta oman toimialansa osalta sen sijaan että tiedot talletettaisiin keskitettyyn rekisteriin. Mainittuja tekoälyjärjestelmiä koskeva ilmoittamisvelvoite kasvattaisi kyseisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisten (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) työmäärää. Virastojen tulisi luoda uudet menettelytavat tietojen ilmoittamiseen, ilmoitusten vastaanottamiseen sekä ilmoitettujen tietojen tallettamiseen. Tekoälyjärjestelmien ilmoittamisen aiheuttama viranomaisten työmäärän kasvu on riippuvainen markkinoille asetettavien tai käyttöönotettavien kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien määrästä.

4.2.2.3Seuraamusmaksut

Esityksen myötä tekoälyasetuksen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien seuraamusmaksujen piiriin lisättäisiin uusi kielletty tekoälykäytäntö. Ehdotettavan sääntelyn taustalla on tekoälyasetuksen pakottava säännös siitä, että kiellettyjen tekoälykäytänteiden rikkomisesta tulee voida määrätä seuraamusmaksuja. Esitys merkitsisi sitä, että tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunnan työmäärä voisi kasvaa vähäisissä määrin. Seuraamusmaksulautakunnan arvioidaan määräävän asetuksen rikkomista koskevia seuraamusmaksuja vain harvoin, eikä lautakunta toistaiseksi ole määrännyt seuraamusmaksuja tekoälyasetuksen rikkomisesta. Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä seuraamusmaksujen määrän on alustavasti arvioitu olevan noin 0-3 vuosittain (HE 46/2025 vp, s.108).

Tietosuojavaltuutettu esittelisi uutta kiellettyä tekoälykäytäntöä koskevan seuraamusmaksun määräämistä koskevan asian seuraamusmaksulautakunnalle. Esitys voisi nostaa tietosuojavaltuutetun työmäärää, mutta työmäärän kasvun arvioidaan olevan vähäinen.

Esitys voisi myös vähäisissä määrin vaikuttaa Oikeusrekisterikeskuksen työmäärän kasvuun, koska se vastaa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain nojalla määrättyjen seuraamusmaksujen täytäntöönpanosta.

4.2.3Yritysvaikutukset

Työ- ja elinkeinoministeriö on teettänyt selvityksen EU:n tekoälyasetusehdotuksen vaikutuksista suomalaisyritysten liiketoimintaympäristöön asetusehdotusta koskevien trilogineuvotteluiden aikana, jolloin tekoälyasetusta ei oltu hyväksytty lopullisessa muodossaan (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:46, julkaistu 7.12.2023). Selvitys koskee lähtökohtaisesti vaikutuksia, jotka johtuvat tekoälyasetuksen suoraan soveltamisesta, eikä tässä esityksessä ehdotettavan lainsäädännön vaikutuksia. Selvityksen mukaan testiympäristöjen nähdään vähentävän riskiä sille, että tekoälyasetus koettaisiin kynnyksenä yritysten investoinneille, innovaatiokehittämiselle ja soveltamiselle sekä kokeiluille, jotka voisivat jäädä asetuksen voimaantullessa muuten toteutumatta (s. 14). Selvityksen mukaan tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen nähdään tuovan mukanaan tekoälyn kehityksen epäselvyyksiä selkeyttäviä ja innovaatioita synnyttävää vaikutuksia etenkin pk-yrityksille ja start up -yrityksille. Tulosten perusteella testiympäristöt nähdään yleisesti ottaen hyvänä mahdollisuutena vahvistaa tarvittavaa yhteistyötä yritysten, tutkimuslaitosten ja julkishallinnon välillä (s. 18–19).

Esityksessä kansallisille viranomaisille luotaisiin uusia tehtäviä tekoälyn sääntelyn testiympäristön toteuttamista varten sekä tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseksi todellisissa olosuhteissa. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 9 kohdassa määritellään sääntelyn testiympäristöjen perustamisen tavoitteet, joihin kuuluu muun muassa tekoälyjärjestelmien tarjoajan oikeusvarmuuden kasvattaminen siitä, että hänen tekoälyjärjestelmänsä täyttää asetuksen vaatimukset. Lisäksi tavoitteisiin kuuluvat innovoinnin ja kilpailukyvyn sekä tekoälyekosysteemin kehittämisen edistäminen sekä tekoälyjärjestelmien unionin markkinoille pääsyn vauhdittaminen, erityisesti kun niitä tarjoavat pk-yritykset, mukaan lukien start up -yritykset, ja pienet midcap-yritykset. Ehdotettavien viranomaistehtävien ja sääntelyn testiympäristöä koskevien hallinnollisten menettelyiden voidaan katsoa tukevan sääntelyn testiympäristöjen perustamiselle säädettyjä tekoälyasetuksen tavoitteita.

Esitys vaikuttaisi myönteisesti yritysten innovointiin ja halukkuuteen tuoda innovatiivisia tuotteita markkinoille, koska perustettavalla sääntelyn testiympäristöllä ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisella voitaisiin testata käytännössä tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta. Tekoälyasetuksen vaatimukset lisäävät tekoälyjärjestelmiä koskevien toimijoiden työmäärää. Esimerkiksi asetuksen 16 artiklassa säädetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajien velvollisuuksista, jotka sisältävät muun muassa velvoitteet varmistaa, että kyseinen tekoälyjärjestelmä noudattaa asetuksessa säädettyjä vaatimuksia sekä dokumentaation laatimiseen ja säilyttämiseen liittyvät velvoitteet. Suuririskisen tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuuden arviointi toteutetaan joko toimijan itsearviointina tai ilmoitetun laitoksen toimesta siten kuin tekoälyasetuksessa tarkemmin säädetään. Testaamisessa saavutetut tulokset edistäisivät yrityksen oikeusvarmuutta siitä, että tämä täyttää tekoälyasetuksessa säädetyt vaatimukset ja velvoitteet. Testaaminen voi myös vähentää tarvetta tehdä muutoksia tekoälyjärjestelmään markkinoille asettamisen jälkeen, mikä säästäisi toimijan sääntelyn noudattamisesta johtuvia kustannuksia. Testiympäristöön osallistuminen säästäisi erityisesti pk-yritysten kustannuksia, koska kyseisille yrityksille on taattava etusijainen ja maksuton osallistumisoikeus testiympäristöön. Ilman testiympäristöön osallistumista pk-yritys saattaisi joutua turvautumaan ulkopuoliseen konsulttiapuun varmistaessaan, että tämän tekoälyjärjestelmä täyttää tekoälyasetuksen vaatimukset, mikä kasvattaisi kyseisen yrityksen sääntelyn noudattamista koskevia kustannuksia. Yritys saisi myös korkeamman suojan tekoälyasetuksen mukaisia seuraamusmaksuja vastaan testiympäristöön osallistumisen johdosta tekoälyasetuksen pakottavan sääntelyn vuoksi. Tämä antaisi myös taloudellista turvaa tilanteissa, joissa tekoälyasetuksen vaatimuksia on rikottu viranomaisen antamien ohjeiden noudattamisesta huolimatta. Yritykset voisivat hyödyntää testiympäristössä saatua kirjallista todistetta ja loppuraporttia tekoälyjärjestelmää koskevassa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyssä tai markkinavalvontatoimissa asetuksen 57 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Kirjallisen todisteen ja loppuraportin hyödyntäminen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa voisi nopeuttaa kyseisestä arviointia ja siten johtaa tekoälyjärjestelmän nopeampaan markkinoillepääsyyn.

Esityksessä on valittu sääntelyn testiympäristön perustamisen osalta malli, jossa Liikenne- ja viestintävirastoon perustettaisiin yksi yleinen sääntelyn testiympäristö sen sijaan, että esityksessä mahdollistettaisiin lisäksi sektorikohtaisten testiympäristöjen perustaminen. Esityksen taustalla on tekoälyasetuksen pakottava edellytys vähintään yhden sääntelyn testiympäristön perustamisesta kansallisesti. Esityksessä käytettäisiin asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa sen suhteen, kuinka monta sääntelyn testiympäristöä perustetaan. Yritysten näkökulmasta esityksessä valitun mallin on arvioitu palvelevan asiakkaiden tarpeita parhaiten, sillä se edistäisi mahdollisuuksia saada sääntelyn testiympäristöön liittyvät palvelut keskitetysti yhdeltä viranomaiselta ja turvaisi myös toimijoiden yhdenvertaisuutta (ks. myös arvio muista toteuttamisvaihtoehdoista kappaleessa 5.1.1.1).

Sääntelyn testiympäristön potentiaalisten käyttäjäyritysten arvioidaan olevan erityisesti yrityksiä, jotka kehittävät suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä eri yhteiskunnan sektoreiden, kuten sosiaali- ja terveysalan, käyttötarkoituksiin. Sääntelyn testiympäristöön voisivat osallistua kaikenkokoiset yritykset. Kuitenkin sääntelyn testiympäristöllä edistettäisiin erityisesti pk-yritysten toimintaedellytyksiä muun muassa tarjoamalla ensisijainen ja ilmainen pääsyoikeus testiympäristöön tekoälyasetuksen pakottavan sääntelyn mukaisesti. Esitys mahdollistaisi kuitenkin maksujen perimisen muun muassa suurilta yrityksiltä näiden osallistuessa sääntelyn testiympäristöön sekä lisäarvopalveluista perittävät maksut. Yrityksiltä perittävillä maksuilla pyritään kattamaan sääntelyn testiympäristön toiminnasta aiheutuvia viranomaisten kuluja sekä korvaamaan lisäarvopalveluiden tarjoajien kuluja. Kuitenkin perittävät maksut voivat heikentää yritysten kiinnostusta osallistua sääntelyn testiympäristöön. Perittävät maksut heikentävät todennäköisesti vähemmän suurten yritysten kannustimia osallistua sääntelyn testiympäristöön verrattuna pk-yrityksiin, koska suurilla yrityksillä on usein taloudellisesti suuremmat resurssit. Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toteuttaman tekoälyn sääntelyn testiympäristön tarvekartoituskyselyn mukaan 25 % vastaajista oli valmis hyödyntämään testiympäristöä, vaikka sen käyttö olisi maksullista. Toisaalta 40 % pienistä ja 44 % mikroyrityksistä eivät ole valmiita maksamaan palvelusta. Kyselyn tuloksia on kuvattu tarkemmin kappaleessa 3.1.5 tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä koskevasta tarvekartoituksesta. Näin ollen testiympäristössä tarjottavien palveluiden maksullisuus voi estää pieniä yrityksiä hyödyntämästä niitä.

Yritysten osallistumiseen sääntelyn testiympäristöön vaikuttaa testiympäristön käytettävissä oleva kapasiteetti. Jos testaukseen hakee useampia toimijoita, jotka täyttävät testiympäristöön osallistumista koskevat kelpoisuus- ja valintakriteerit, Liikenne- ja viestintävirasto joutuu priorisoimaan testaukseen osallistuvia yrityksiä. Esityksessä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa etusija hakemuksille, jotka kuuluvat viraston vuosittain vahvistamiin sääntelyn testiympäristön painopistealueisiin. Ehdotettavan sääntelyn taustalla on komission täytäntöönpanoasetusluonnos, jonka perustella jäsenvaltioiden olisi mahdollista antaa etusija tiettyihin painopistealueisiin kuuluville hakemuksille viranomaisten resursseihin ja kapasiteettiin liittyvistä syistä. Ehdotettava sääntely merkitsisi sitä, että painopistealueisiin kuuluvat yritykset pääsisivät nopeammin testattavaksi sääntelyn testiympäristöön muihin yrityksiin nähden. Painopistealueisiin kuulumattomuus ei kuitenkaan merkitsisi hylkäysperustetta yritykselle osallistua sääntelyn testiympäristöön, sillä kaikilla kelpoisuus- ja valintakriteerit täyttävillä tulee olla lähtökohtaisesti osallistumismahdollisuudet sääntelyn testiympäristöön. Tällä turvataan toimijoiden yhdenvertaisuutta asetuksen tavoitteen mukaisesti.

Esityksessä säädettäisiin kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvollisuudesta toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille. Ilmoittamisvelvollisuus lisäisi niiden yritysten hallinnollista taakkaa, jotka toimivat tekoälyasetuksessa tarkoitettujen kriittisen infrastruktuurin toimialoilla. Ehdotettavan ilmoittamisvelvollisuuden taustalla on tekoälyasetuksen pakottava edellytys kyseisten tekoälyjärjestelmien kansallisesta rekisteröinnistä. Ilmoitusten vuosittaisen määrän arvioidaan alustavasti olevan vähäinen. Alustavan arvion mukaan ilmoituksia odotetaan tehtävän noin 0–15 kappaletta vuosittain huomioiden kaikki tekoälyasetuksessa tarkoitetut kriittisen infrastruktuurin alat. Arvioon ilmoitusten lukumäärästä vaikuttavat markkinoiden ja teknologian kehitys kriittisen infrastruktuurin aloilla käytettävien tekoälyjärjestelmien osalta tulevien vuosien aikana. On mahdollista, etteivät kaikki toimijat tee ilmoitusta, jos nämä eivät tunnista kuuluvansa ilmoitusvelvollisuuden piiriin tai he eivät ole tietoisia tekoälyasetuksen ja kansallisen lain vaatiman ilmoituksen tekemisestä. Yhden ilmoituksen tekemiseen tarvittavan työmäärän arvioidaan olevan käytännössä vähäinen. Ilmoitettavista tiedoista säädetään tekoälyasetuksen liitteissä VIII ja IX. Ilmoitettaviin tietoihin sisältyy erityisesti toimijaa, tämän yhteystietoja sekä tekoälyjärjestelmää koskevia tietoja ja dokumentteja. Osa ilmoitettavista tiedoista on tavanomaisia yritystä ja sen tarjoamaa tekoälyjärjestelmää koskevia tietoja. Suurimman osan ilmoitettavista tietojen arvioidaan olevan vaivattomasti ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevien toimijoiden saatavissa, minkä vuoksi ilmoituksen tekemisen ei arvioida vaativan merkittävää työmäärää.

4.2.4Vaikutukset kansalaisiin

Esityksessä perustettaisiin yksi yleinen tekoälyn sääntelyn testiympäristö tekoälyasetuksen vähimmäisvaatimuksen mukaisesti. Sääntelyn testiympäristön perustamisella olisi etuja kansalaisten näkökulmasta. Testiympäristössä voitaisiin varmistaa, että tekoälyjärjestelmä täyttää tekoälyasetuksen vaatimukset, mikä edistäisi markkinoille asetettavien tekoälyjärjestelmien turvallisuutta sekä kansalaisten terveyden ja perusoikeuksien turvaamista. Testiympäristöjen perustamisella on osin samanlaisia myönteisiä vaikutuksia kansalaisiin kuin tekoälyjärjestelmiä koskevien toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten nimeämisellä ja seuraamusten määräämisellä asetuksen rikkomisesta (ks. hallituksen esitys EU:n tekoälyasetusta täydentäväksi lainsäädännöksi, HE 46/2025 vp, s. 111). Testiympäristön perustamisella voitaisiin osaltaan kasvattaa kansalaisten luottamusta markkinoille asetettuihin tekoälyjärjestelmiin ja vahvistaa kansalaisten käsityksiä siitä, että tekoälyjärjestelmät ovat turvallisia. Testiympäristön perustaminen voisi välillisesti vaikuttaa myönteisesti kansalaisten turvallisuuden tunteeseen yhteiskunnassa.

Testiympäristö vauhdittaisi innovatiivisten tekoälyyn pohjautuvien tuotteiden asettamista markkinoille, kun tekoälyjärjestelmien tarjoajat voisivat testata järjestelmiään testiympäristössä saavuttaen oikeusvarmuuden tekoälyasetuksen vaatimusten täyttymisestä. Myös kansalaiset hyötyisivät siitä, että markkinoille voitaisiin asettaa nopeammin uusia innovatiivisia tuotteita.

4.2.5Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset Esityksessä säädettäisiin viranomaistehtävistä ja menettelyistä koskien tekoälyn sääntelyn testiympäristön toimintaa sekä asetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamista varten todellisissa olosuhteissa. Ehdotettavassa sääntelyssä käytetään tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa testaukseen liittyvien tehtävien osoittamisesta kansallisille viranomaisille ja eräistä kansallisista menettelyistä säätämiseen. Esityksellä pyritään turvaamaan se, että sääntelyn testiympäristö ja todellisissa olosuhteissa testaaminen toteutetaan asianmukaisesti viranomaisen valvonnassa. Testauksessa voitaisiin havaita tekoälyjärjestelmässä olevat puutteet, ja viranomaisten antaman ohjeiden myötä toimija voisi saattaa tekoälyjärjestelmänsä vastaamaan tekoälyasetuksen vaatimuksia. Siten ehdotettavilla viranomaistehtävillä ja menettelyillä turvattaisiin sitä, että markkinoille saatetaan tekoälyjärjestelmiä, jotka olisivat tekoälyasetuksen vaatimusten mukaisia ja siten turvaisivat ihmisten turvallisuutta, terveyttä ja perusoikeuksia. Näin ollen esityksellä olisi myönteinen vaikutus väestön terveyteen ja turvallisuuteen.

Perustettavalla sääntelyn testiympäristöllä olisi myös myönteinen vaikutus elinkeinovapauden toteutumiseen, koska testiympäristöt edistäisivät tarjoajien mahdollisuuksia asettaa tekoälyjärjestelmiä markkinoille vähentäen heidän riskiään siitä, ettei tekoälyjärjestelmä täytä asetuksen vaatimuksia. Testiympäristöllä voitaisiin siten torjua tarjoajien markkinoille tulon esteitä.

Esityksen myötä tekoälyasetuksen mukaisia seuraamusmaksuja voitaisiin määrätä uuden kielletyn tekoälykäytännettä koskevan säännöksen rikkomisesta. Ehdotettavan sääntelyn taustalla on tekoälyasetuksen pakottava säännös siitä, että kiellettyjen tekoälykäytänteiden rikkomisesta tulee voida määrätä seuraamusmaksuja. Uusi kielletty tekoälykäytänne liittyy intiimin materiaalin tuottamiseen ilman suostumusta tai lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tuottamiseen. Tekoälyasetuksen mukaisten seuraamusten vaikutusta perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitu eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 46/2025 vp, s. 113–115). Vastaavasti kuin edellä mainitussa esityksessä on arvioitu, myös tässä esityksessä ehdotetuilla muutoksilla seuraamusmaksuja koskeviin säännöksiin voitaisiin varmistaa, että markkinoille tuotavat tai käyttöön otettavat tekoälyjärjestelmät olisivat turvallisia. Ehdotettavilla lainmuutoksilla olisi myös ennalta ehkäisevää vaikutusta, kun tekoälyjärjestelmiä koskevilla toimijoilla olisi kannustin varmistaa, että niiden markkinoille tuotavat tai käyttöönottamat tekoälyjärjestelmät vastaavat tekoälyasetuksen vaatimuksia niihin kohdistuvien seuraamusmaksujen vuoksi. Toisaalta tekoälyasetuksen rikkomisesta määrättävät seuraamusmaksut vaikuttaisivat realisoituessaan heikentävästi toimijoiden elinkeinovapauteen ja omaisuudensuojaan. Sääntely voi mahdollisesti vaikuttaa yritysten mahdollisuuksiin asettaa tekoälyjärjestelmiä markkinoille ja siten luoda yrityksille markkinoille tulon esteitä, minkä voidaan katsoa vaikuttavan heikentävästi elinkeinovapauteen.

Seuraamusmaksujen määräämisellä uuden kielletyn tekoälykäytännettä koskevan säännöksen rikkomisesta voitaisiin edistää useiden perusoikeuksien toteutumista liittyen erityisesti yksityiselämän suojaan, oikeuteen henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen sekä oikeuteen terveelliseen ympäristöön. Seuraamusmaksujen määräämisellä olisi merkitystä erityisesti naisten ja lasten oikeuksien toteutumiselle, koska niillä voitaisiin torjua naisiin ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

Lisäksi esityksen myötä pienille midcap-yrityksille voitaisiin määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja, mikä edistäisi pienemmille yrityksille määrättävien seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuutta. Esityksen taustalla on tekoälyasetuksen pakottava säännös siitä, että pienille midcap-yrityksille tulee voida määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja. Seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuudella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia yritysten markkinoille tuloon ja siten elinkeinovapauden toteutumiseen.

4.2.6Vaikutukset tietoyhteiskuntaan ja tietosuojaan

Esityksen mukaisella kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteella voitaisiin edistää markkinavalvontaviranomaisten tiedonsaantia niiden valvonnan alaan kuuluvista tekoälyjärjestelmistä. Ilmoittamisvelvoitteen myötä markkinavalvontaviranomaisten käytössä oleva tieto tekoälyjärjestelmistä tukisi valvontatehtävien toteuttamista ja toisaalta mahdollistaisi myös tilannekuvan saamisen markkinoille asetetuista tai käyttöön otetuista tekoälyjärjestelmistä. Kansallisesti kerätty tieto kyseisistä tekoälyjärjestelmistä voitaisiin jakaa tietyin edellytyksin Euroopan komissiolle ja muiden EU-jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, mikä tukisi näiden tekoälyasetuksesta johtuvien tehtävien hoitamista. Ilmoittamisvelvoitteen kohteena olevat tiedot ovat sensitiivisiä kriittisen infrastruktuurin suojaamisen kannalta, minkä vuoksi tietojen tallettamiseen ja luovuttamiseen viranomaisten toimesta liittyy riskejä. Ilmoittamisvelvoitteen kohteena olevat tiedot olisivat salassapidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) nojalla. Tietojen tallettamisesta vastaavat markkinavalvontaviranomaiset toteuttaisivat tietojen suojauksen ja salassapidon teknisin ja hallinnollisin toimenpitein.

Esityksessä säädettäisiin viranomaisten tiedonluovutusoikeuksista ja -velvollisuuksista, henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sekä kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevasta ilmoittamisvelvoitteista, jotka ovat merkityksellisiä henkilötietojen käsittelyn ja tietosuojan kannalta. Ehdotettavassa sääntelyssä olisi kyse kansallisen liikkumavaran käyttämisestä unionin tietosuojalainsäädännön ja tekoälyasetuksen sallimissa rajoissa. Ehdotetulla kansallisella lainsäädännöllä ei vaikutettaisi heikentävästi henkilötietoja koskevaan unionin sääntelyyn.

Tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvien viranomaisten tiedonluovutusoikeuksien tarkoituksena olisi tukea viranomaisten tekoälyasetukseen liittyvien tehtävien hoitamista. Kyseisistä tiedonluovutusoikeuksista ei säädetä tekoälyasetuksessa, vaan kyseisistä oikeuksista säädettäisiin tekoälyasetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Tiedonluovutusoikeudet tehostaisivat myös sääntelyn testiympäristöön osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä. Tiedonluovutusoikeudet voisivat siten olla hyödyllisiä myös sääntelyn testiympäristöön osallistujan kannalta, koska ne edistäisivät muun muassa osallistujan mahdollisuutta saada ohjausta ja neuvontaa toimivaltaiselta viranomaiselta sääntelyn testiympäristön toiminnan aikana. Tiedonluovutusoikeuksien käyttämisen edellytyksenä olisi välttämättömyys viranomaisten laissa määriteltyjen tehtävien hoitamisen kannalta. Tiedonluovutuksen välttämättömyysedellytystä arvioitaisiin tapauskohtaisesti tiedonluovutustilanteissa. Nämä seikat varmistaisivat sen, että luovutettavat tiedot rajattaisiin oikeasuhtaisesti ja vain välttämättömiin tarkoituksiin. Osaan esitetyistä tiedonluovutusoikeuksista sisältyisi myös poikkeuksellisissa tilanteissa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen sekä valtiosääntöisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyä. Kyseiset tiedonluovutusoikeudet olisivat rajattu kyseisten henkilötietojen käsittelyn osalta kuitenkin vain välttämättömään, ja tietojen käsittelyn tulisi täyttää asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi.

Esityksessä mahdollistettaisiin henkilötietojen jatkokäsittely tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä lainvalvontaviranomaisten toiminnassa. Ehdotettavassa sääntelyssä olisi kyse tekoälyasetuksen salliman kansallisen liikkumavaran käytöstä. Ehdotettavan sääntely edistäisi lainvalvontaviranomaisten mahdollisuuksia kehittää kyvykkäitä ja innovatiivisia tekoälyjärjestelmiä toiminnassaan. Ehdotettava sääntely mahdollistaisi henkilötietojen käsittelyn muihin kuin niiden alkuperäisiä käsittelytarkoituksia varten, mikä merkitsisi poikkeusta henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteeseen. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamiseen liittyy riskejä sen suhteen, ettei rekisteröity voi kontrolloida tietojaan tai että tietoja käytetään tarkoituksissa, jotka eivät olleet ennalta rekisteröidyn tiedossa. Ehdotettavassa laissa määriteltäisiin kuitenkin täsmällisesti tilanteet, joissa henkilötietojen jatkokäsittely on mahdollista sekä säädettäisiin turvaavista takeista henkilötietojen jatkokäsittelyä varten. Jatkokäsittelyssä tulisi ennen muuta noudattaa tekoälyasetuksen 59 artiklassa ja rikosasioiden tietosuojadirektiivissä säädettyjä takeita, joilla muun muassa varmistetaan, että sääntelyn testiympäristössä käsitellään ensisijaisesti muita tietoja kuin henkilötietoja, käytetään tehokkaita seurantajärjestelmiä riskien havainnointiin ja ehkäisemiseen sekä varmistetaan, että henkilötietoja käsitellään erillisessä, suojatussa tietoympäristössä asianmukaisin käyttöluvituksin ja lokituksin. Henkilötietoja voitaisiin lähtökohtaisesti jatkokäsitellä testiympäristössä ainoastaan, mikäli se olisi tarpeen tekoälyasetuksen suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Muutoin testiympäristössä tulisi käsitellä vain anonymisoituja tai synteettisiä tietoja. Tekoälyasetuksen ja rikosasioiden tietosuojadirektiivin säännökset asettavat täsmällisiä velvoitteita myös henkilötietojen säilyttämiseen ja poistamiseen sekä edelleen luovuttamiseen liittyen. Esimerkiksi testiympäristössä luotuja henkilötietoja ei voida jakaa testiympäristön ulkopuolelle. Lisäksi ehdotettavassa sääntelyssä varmistettaisiin, että erityisten henkilötietojen käsittely henkilötietojen jatkokäsittelyn yhteydessä ei olisi mahdollista, jollei tästä säädetä erikseen. Näiden syiden vuoksi henkilötietojen jatkokäsittelyn edellytykset rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi olisivat turvattu kansallisessa lainsäädännössä.

Esityksen mukaiseen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteen piiriin voi kuulua myös henkilötietoja. Ilmoittamisvelvoitteen toteuttamisessa noudatettaisiin unionin ja kansallista tietosuojalainsäädäntöä. Esityksessä ilmoittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvat henkilötiedot olisi määritelty laissa viittaamalla tekoälyasetuksen liitteisiin. Esityksen taustalla on tekoälyasetuksen pakottava edellytys siitä, että eräät asetuksen liitteessä mainitut tiedot on talletettava kansallisella tasolla. Ilmoitettavat tiedot kohdistuisivat pääosin muihin kuin henkilötietoihin, minkä vuoksi henkilötiedot muodostaisivat vain pienen osan rekisteröitävistä tiedoista. Rekisteröitävät henkilötiedot eivät koskisi myöskään henkilötietojen ydinalueelle kuuluvia tietoja, eikä niihin sisältyisi erityisiä henkilötietoryhmiä tai valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja. Rekisteröitäviin henkilötietoihin voisi kuulua esimerkiksi toimijoita edustavien henkilöiden nimet, osoitteet ja yhteystiedot. Esityksessä säädettäisiin tietojen rekisteröinnistä vastaavien markkinavalvontaviranomaisten oikeuksista ja velvollisuudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja muille viranomaisille. Luovutettavat tiedot olisivat rajattu välttämättömiin tai tarpeellisiin tietoihin tekoälyjärjestelmiä koskevien valvontatehtävien hoidon kannalta. Ehdotettavat tiedonluovutusoikeus ja -velvollisuus olisivat siten rajattuja, mikä turvaisi oikeasuhtaisuuden vaatimuksen täyttymistä. Näin ollen ilmoittamisvelvoite ei aiheuttaisi riskiä henkilötietojen käsittelylle.

4.2.7Tiedonhallinnan muutosvaikutukset 4.2.7.1Johdanto

Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 8 §:n 2 momentin nojalla toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen tiedonhallinnan muutosvaikutusten arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon. Esityksen ei ole katsottu edellyttävän tiedonhallintalain 9 §:ssä tarkoitettua valtiovarainministeriön lausuntoa tiedonhallinnan muutosten arvioinnista.

Esityksellä on vaikutuksia viranomaisten tiedonhallintaan. Keskeisimmät muutokset aiheutuvat sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämisestä Liikenne- ja viestintävirastossa sekä kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteen toteuttamisesta Energiavirastossa, Tukesissa ja Liikenne- ja viestintävirastossa.

4.2.7.2Tekoälyn sääntelyn testiympäristö

Liikenne- ja viestintäviraston alaisuuteen perustettavan sääntelyn testiympäristön osalta on Liikenne- ja viestintäviraston järjestettävä asianmukaiset tiedonhallinnan menettelyt, kuten sääntelyn testiympäristön ylläpitoa ja testattavia hankkeita koskevien asioiden ja asiakirjojen hallinta. Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuu järjestelmäkustannuksia sekä teknisiin testauksiin liittyviä kustannuksia tapauksissa, joissa tekoälyjärjestelmiä on tarpeen testata erikseen teknisesti. Testiympäristön järjestelmäkustannukset muodostuvat kehitettävästä työkalusta, jonka avulla voidaan hallinnoida testiympäristön toimintaa, kuten hakemusprosessia, testaussuunnitelmia ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Työkalua voidaan hyödyntää myös yritysten omatoimisessa riskiluokkien määrittämisessä. Järjestelmäkustannusten ja teknisten testausten arvioidaan olevan yhteensä noin 100 000 euroa vuodessa. Teknisten testausten osalta tavoitteena on hyödyntää tekoälytehtaan (AI Factory) osaamista sekä hankkia tarvittavat tekniset soveltuvalta sopimuskumppanilta.

Esityksessä säädettäisiin viranomaisten tiedonluovutusoikeuksista koskien salassa pidettäviä tietoja sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä, joiden myötä viranomaiset saisivat käsiteltäväksi uusia tietoja. Esityksellä olisi siten vaikutuksia viranomaisten tiedonhallintaan uudenlaisten tietojen saannin ja käsittelyn osalta.

4.2.7.3Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoite Johdanto

Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisilta on pyydetty arvioita kyseisiin tekoälyjärjestelmiin liittyvän ilmoittamisvelvoitteen vaikutuksista virastojen tiedonhallintaan. Virastojen antamat arviot ovat alustavia, ja lopullisiin arvioihin vaikuttavat muun muassa käsiteltävien ja arkistoitavien asioiden lukumäärä.

Esitys vaikuttaisi viranomaisten tietojen salassapitoon, sillä kriittiseen infrastruktuuriin liittyvistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä ilmoitetut tiedot toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille olisivat salassa pidettäviä julkisuuslain nojalla. Ilmoittamisvelvoitteen kohteena olevien tietojen arvioidaan olevan enintään turvallisuusluokan IV tietoja. Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) tulisi turvata tietojen suojaus ja salassapito teknisin ja hallinnollisin toimenpitein. Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tulisi myös tarvittaessa pystyä toteuttamaan salassa pidettävien tietojen luovuttaminen Euroopan komissiolle ja muiden EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille esityksen mukaisesti.

Energiavirasto

Energiavirasto on arvioinut, että kriittiseen infrastruktuuriin liittyviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevan ilmoittamisvelvoitteen toteuttaminen aiheuttaisi muutoksia sen tiedonohjaussuunnitelmaan ja tiedonhallintamalliin talletettavien tietojen osalta suhteessa tiedonhallintalain 5 luvussa säädettyihin tietoaineistojen muodostamista ja luovutustapaa koskeviin vaatimuksiin sekä tiedonhallintalain 6 luvussa säädettyihin asianhallinnan ja palvelujen tiedonhallinnan vaatimuksiin sekä muualla laissa säädettyihin asiakirjojen julkisuuteen, salassapitoon, suojaan ja tiedonsaantioikeuksiin. Sen sijaan muutoksia ei arvioida aiheutuvan viraston tiedonhallinnan vastuisiin, tiedonhallintalain 4 luvussa säädettyihin tietoturvallisuusvaatimuksiin ja -toimenpiteisiin sekä tietovarantojen yhteentoimivuuteen sekä niiden hyödynnettävyyteen tietoaineistoja muodostettaessa ja käytettäessä. Turvallisuusluokitukseltaan IV-tasoisen materiaalin käsittely voidaan toteuttaa Energiaviraston normaalin järjestelmäarkkitehtuurin pohjalta täysin sähköisesti, ja käsittelyprosessiin liittyvät taustapalvelut ovat pääsääntöisesti automatisoituja.

Sähköisen asiointipalvelun perustamiskustannukset ovat Energiaviraston alustavan arvion mukaan vähintään 60 000 euroa ja vuotuiset järjestelmäkustannukset vähintään 10 000 euroa. Tarkka arvio riippuu käsiteltävien tietojen määrästä ja laadusta sekä käsittelyprosessin monimutkaisuudesta. Energiavirastolla on tekeillä tietojärjestelmä, johon on mahdollista rakentaa sähköinen asiointipalvelu erilaisille ilmoitusprosesseille. Ilmoittamisvelvoitteen yksinkertaisessa toteutuksessa kustannukset voisivat jäädä noin 10 000 euron kertaluonteisiin kustannuksiin. Älykkäämmän järjestelmän toteuttaminen vaatisi arvioilta noin 30 000 euron kertaluonteiset kustannukset. Jos tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoite ei edellytä, että tekeillä olevaan järjestelmään tehdään paljon muutoksia, ylläpitokustannukset jäisivät arvion mukaan noin 2 000 euron tasolle vuosittain. Mikäli yllä mainittua tekeillä olevaa tietojärjestelmää ei jostain syystä voida hyödyntää ilmoittamisvelvoitteen toteutuksessa ja tälle tarvitaan oma erillinen tietojärjestelmänsä, toteutuvat kustannukset olisivat todennäköisesti yllä mainittua toteutusta korkeammat. Viraston mukaan vasta tarkempi, eri muuttujia huomioiva investointilaskelma osoittaa, tulisiko tekoälyasetuksen toteuttaminen halvemmaksi investoimalla järjestelmään ja sen ylläpitoon kuin se, että rekisteröinnissä käytettäisiin henkilötyötä vaativaa asianhallintajärjestelmää ja että yrityksiltä edellytettäisiin asiointia esimerkiksi sähköpostitse.

Liikenne- ja viestintävirasto

Liikenne- ja viestintäviraston alustavan arvion mukaan tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteen toteuttamisella on vaikutusta viraston tietojärjestelmiin. Ilmoittamisvelvoitteen toteuttaminen aiheuttaisi muutoksia viraston rekisterinpitäjyyteen sekä aineistojen muodostamisen, tuottamisen, käyttämisen, säilyttämisen, arkistoinnin ja tuhoamisen vastuisiin. Velvoitteen toteuttaminen aiheuttaisi muutoksia Liikenne- ja viestintävirastossa muun muassa tiedonohjaukseen, asiakirjojen ja asianhallintaan, rekisteritiedonhallintaan sekä mahdollisesti osallisuutta digitaalisen palvelun rakentamisessa. Tietoturvallisuusvaatimuksille ja -toimenpiteille tai aineistojen muodostamista ja luovutustapaa koskevien vaatimusten nykyisille menettelyille ei aiheutuisi olennaisia muutoksia virastossa. Liikenne- ja viestintäviraston alustavan arvion mukaan tietojärjestelmäkustannukset olisivat noin 150 000 euroa, joka kattaisi järjestelmän rakentamisen. Ylläpitokustannukset olisivat alustavan arvion mukaan noin 50 000 euroa vuodessa.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)

Tukesin alustavan arvion mukaan tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoite voitaisiin toteuttaa erillisellä ilmoituslomakkeella, joka on saatavilla Aluehallinnon asiointipalvelussa. Ilmoituksen vastaanotto, käsittely ja tallettaminen toteutettaisiin Tukesin Vallu-järjestelmässä. Lopuksi ilmoituksen lähettänyt taho saisi kuittauksen tietojen tallettamisesta virastossa.

Ilmoittamisvelvoitteen toteuttamisen vaikutuksia Tukesin tiedonhallinnan vastuisiin arvioidaan velvoitteen konkreettisen toteuttamisen myötä. Ilmoitusvelvoitteen toteuttaminen ei aiheuttaisi muutoksia Tukesin nykyisiin käytäntöihin koskien tiedonhallintalain 12 §:n luotettavuutta edellyttävien tehtävien tunnistamista ja luotettavuudesta varmistumista tai mainitun lain 16 §:n tietojärjestelmien käyttöoikeuksien hallintaa. Tukes määrittelee tietoturvavaatimukset TORI-hallintamallin vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Vaatimusten mukaiset kontrollit ja tunnistettujen riskien hallintakeinot toteutettaisiin arvioidun vakavuustason mukaisesti osana toteutuksen hankintaa. Rekisterin tai asianhallinnan hallintatoimet ja tietojen katseluyhteydet toteutetaan salatuin yhteyksin. Tietojen mahdolliset luovutukset asianhallintajärjestelmästä toteutettaisiin turvapostiratkaisun avulla. Mahdolliset tekniset rajapintayhteydet toteutettaisiin erikseen suunniteltavan ratkaisun mukaisesti riittävän tietoturvallisesti. Tietoaineistojen muuttumattomuudesta huolehdittaisiin riittävillä varmistuksilla ja jäljitettävyydellä (lokienhallinta). Tietoaineistojen virheettömyydestä ja käyttökelpoisuudesta huolehdittaisiin myös Aluehallinnon sähköiseen asianhallintapalveluun liittyvän lomakkeen suunnittelun ja rekisterin tietojen käsittelyn yhteydessä suoritettavissa validoinneissa. Tietoja kerättäisiin ainoastaan sähköisessä muodossa soveltuvaan rakenteelliseen muotoon, jotta tietojen jakaminen teknisen rajapinnan tai erillisten tietopyyntöjen osalta olisi mahdollista. Tukesin tiedonohjaussuunnitelma tulisi päivittää tehtäväluokituksen, käsittelyprosessin sekä salassapito- että tiedonsaantioikeuksien suhteen, ja asianhallintajärjestelmään tehtäisiin vastaavat muutokset. Alustavan arvion mukaan ilmoitusvelvoitteen toteuttaminen ei aiheuttaisi muutoksia Tukesin tietovarantojen yhteentoimivuuden ja hyödynnettävyyden suhteen. Tietorakenteet tulisi suunnitella yhteistyössä muiden tietoja vastaanottavien viranomaisten kanssa.

Tukesin alustavan arvion mukaan ilmoittamisvelvoitteen toteuttamisen aiheuttamat investointikustannukset olisivat noin 100 000–300 000 euroa ja ylläpitokustannukset noin 10 000–20 000 euroa vuosittain.

4.2.8Vaikutukset Ahvenanmaan maakuntaan

Esitys noudattaa Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991, jäljempänä myös itsehallintolaki) mukaista toimivallan jakoa valtakunnan ja maakunnan välillä. Ehdotetulla lailla perustettava sääntelyn testiympäristö voidaan ulottaa maakunnan toimivaltaan kuuluville aloille itsehallintolain 32 §:n mukaisella sopimusasetuksella. Ahvenanmaan maakuntahallitus on esityksen valmistelun aikana tuonut esiin, ettei maakunnassa perusteta erillistä tekoälyn sääntelyn testiympäristöä vaan valtakunnassa perustettavassa testiympäristössä voitaisiin testata myös tekoälyjärjestelmiä, joita käytetään aloilla, jotka kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan itsehallintolain nojalla. Ehdotetulla lailla annetaan Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa välttämättömiä tietoja Ahvenanmaan maakunnalle ja sen toimivaltaisille viranomaisille. Tällä arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia viranomaisyhteistyöhön valtakunnan ja maakunnan välillä, sillä se mahdollistaa sujuvan tiedonkulun sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien hoitamisessa siten kuin siitä sopimusasetuksessa säädetään. Järjestelyn ansiosta ahvenanmaalaiset toimijat saisivat yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua sääntelyn testiympäristöön, mikä tukee maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja innovaatiotoimintaa. Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä suoria taloudellisia tai hallinnollisia vaikutuksia maakuntahallinnolle.

5Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.1.1Tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen perustamisen vaihtoehdot 5.1.1.1Yleisen testiympäristön vertailu sektori- tai tuotekohtaisiin testiympäristöihin Esityksessä on päädytty perustamaan yleinen sääntelyn testiympäristö (niin sanottu horisontaalinen testiympäristö) Liikenne- ja viestintäviraston yhteyteen, joka on avoin kaikille tekoälyjärjestelmille. Esityksen mukainen toteuttamisratkaisu merkitsee tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdan mukaisen velvoitteen täyttämistä vähintään yhden sääntelyn testiympäristön perustamisesta kansallisesti.

Esityksen valmistelussa on myös arvioitu toteuttamisvaihtoehtoa, jonka mukaan tekoälyjärjestelmiä koskevilla markkinavalvontaviranomaisilla olisi toimivalta perustaa yleisen horisontaalisen sääntelyn testiympäristön lisäksi yksi tai useampi sääntelyn testiympäristö keskittyen tietyillä yhteiskunnan sektoreilla tai eri tuotteissa käytettäviin tekoälyjärjestelmiin (niin sanottu vertikaalinen testiympäristö). Kyseisen toteuttamisvaihtoehdon etuna olisi se, että markkinavalvontaviranomaiset voisivat joustavasti perustaa sääntelyn testiympäristöjä, jos ilmenee että tietyllä sektorilla toimivilla tekoälyjärjestelmien tarjoajilla on erityinen tarve testata järjestelmiään testiympäristössä. Eräät sidosryhmät ovat tuoneet esityksen valmistelun aikana esiin, että sosiaali- ja terveys-, liikenne- tai finanssialan sektorikohtaisilla sääntelyn testiympäristöillä voisi olla kysyntää.

Sektori- tai tuotekohtaisten sääntelyn testiympäristöjen perustamiseen tapauskohtaisesti ei kuitenkaan ole päädytty esityksen valmistelussa. Sektorikohtaisten testiympäristöjen perustaminen ja ylläpito vaatisivat enemmän taloudellisia resursseja kuin yleinen testiympäristö. Lisäksi on epävarmaa, onko sektorikohtaisille sääntelyn testiympäristöille aitoa kysyntää ja tarvetta. Sektorikohtaiset testiympäristöt vaatisivat myös testiympäristön toimintaan osallistuvien viranomaisten tehtävien ja vastuiden määrittelemistä tapauskohtaisesti sekä kyseisten viranomaisten tehtävien riittävän täsmällistä määrittelyä laissa. Vastaavien syiden vuoksi esityksen valmistelun aikana ei ole ollut harkittavana myöskään toteuttamisvaihtoehtoa, jonka mukaan laissa säädettäisiin suoraan tietyillä sektoreilla toimivien testiympäristöjen perustamisesta ja niihin liittyvistä viranomaistehtävistä ja vastuista.

Yleisen sääntelyn testiympäristön etuna on selkeys sääntelyn testiympäristöön hakijoiden näkökulmasta, koska hakijat voisivat hakea pääsyä testiympäristöön keskitetysti Liikenne- ja viestintävirastosta kaikkien testattavien tekoälyjärjestelmien osalta. Tällöin hakijat välttyisivät siltä, että he joutuisivat ennen testiympäristöön hakemista selvittämään, ovatko sektorikohtaiset markkinavalvontaviranomaiset perustaneet sääntelyn testiympäristöjä ja tulisiko hakijan tekoälyjärjestelmää testata kyseisten viranomaisten perustamissa erityisissä sektorikohtaisissa sääntelyn testiympäristöissä. Toisaalta tietyllä sektorilla toimiville toimijoille voi olla luontevaa kääntyä tiettyä sektoria valvovan viranomaiseen puoleen selvitettäessä mahdollisuuksia osallistua sääntelyn testiympäristöön. Yleinen testiympäristö, joka on avoin kaikille tekoälyjärjestelmien tarjoajille, turvaa myös tarjoajien yhdenvertaisuutta. Tiettyihin sektoreihin keskittyvät tekoälyn sääntelyn testiympäristöt voivat asettaa kyseisillä sektoreilla toimivat tekoälyjärjestelmien tarjoajat edullisempaan asemaan verrattuna muihin tarjoajiin tarjoamalla nopeamman pääsyn testiympäristöön. Sektorikohtaiset testiympäristöt voisivat siten vaikuttaa myös tarjoajien väliseen kilpailuun.

5.1.1.2Sääntelyn testiympäristön perustaminen muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa Tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdassa mahdollistetaan se, että jäsenvaltiot voivat täyttää velvoitteen perustaa vähintään yksi sääntelyn testiympäristö perustamalla testiympäristö yhdessä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tai mahdollistamalla osallistuminen jonkun toisen jäsenvaltion sääntelyn testiympäristöön. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska konkreettisia yhteistyön madollisuuksia testiympäristöjen perustamiseksi ei ole ilmennyt, eivätkä muiden jäsenvaltioiden yksityiskohtaiset suunnitelmat sääntelyn testiympäristöjen perustamisen suhteen ole olleet tiedossa esityksen valmistelun aikana. Jotta Suomi pystyy täyttämään tekoälyasetuksessa säädetyn velvoitteen perustaa sääntelyn testiympäristö 2.8.2027 mennessä, esityksen valmistelussa on päädytty perustamaan testiympäristö ainoastaan kansallisella tasolla. Tulevaisuudessa Suomen on kuitenkin tarkoitus jatkaa yhteistyömahdollisuuksien kartoittamista muiden jäsenvaltioiden kanssa mahdollisten yhteisten testiympäristöjen perustamiseksi tai muiden maiden testiympäristöihin osallistumiseksi.

5.1.1.3Alueellisen tai paikallisen tason sääntelyn testiympäristöt Tekoälyasetuksen 57 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaan tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen perustaminen alueellisella tai paikallisella tasolla tai yhdessä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Perustamalla alueellisen tai paikallisen tason sääntelyn testiympäristö ei voida kuitenkaan täyttää artiklan 1 kohdassa edellytettyä vaatimusta perustaa vähintään yksi sääntelyn testiympäristö, koska perustettavalla testiympäristöllä tulee olla kansallinen kattavuus. Esityksen valmistelussa ei ole tunnistettu tarpeita perustaa alueellisen tai paikallisen tason sääntelyn testiympäristöjä, minkä vuoksi on päädytty perustamaan yleinen sääntelyn testiympäristö, jolla on kansallinen kattavuus.

5.1.2Sääntelyn testiympäristöön liittyvien viranomaistehtävien toteuttamisen vaihtoehdot 5.1.2.1Sääntelyn testiympäristöä ylläpitävä ja koordinoiva viranomainen Esityksen valmistelun aikana on arvioitu Liikenne- ja viestintäviraston ja tietosuojavaltuutetun edellytyksiä toimia yleisen tekoälyn sääntelyn testiympäristön ylläpitävänä ja koordinoivana viranomaisena. Kyseiset viranomaiset on valittu erityiseen tarkasteluun, koska eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa kyseisille viranomaisille on säädetty merkittäviä tekoälyasetuksen valvontaan liittyviä tehtäviä. Tietosuojavaltuutetulla ei nykyisin ole sääntelyn testiympäristön ylläpitoon liittyviä tehtäviä, mutta Liikenne- ja viestintävirasto vastaa kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön toiminnasta.

Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa tietosuojavaltuutetulle säädetään useita markkinavalvontatehtäviä koskien suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä ja kiellettyjä tekoälyyn liittyviä käytäntöjä. Kyseiset markkinavalvontatehtävät tukisivat tietosuojavaltuutetun mahdollisuuksia toimia sääntelyn testiympäristöä ylläpitävänä viranomaisena. Sääntelyn testiympäristöä koskevien viranomaistehtävien osoittamista tietosuojavaltuutetulle puoltaisi myös se, että testiympäristön toiminnassa voitaisiin samanaikaisesti valvoa tietosuojalainsäädännön noudattamista. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdan nojalla tietosuojaviranomaisten tulee joka tapauksessa olla mukana sääntelyn testiympäristön toiminnassa siltä osin kuin niissä käsitellään henkilötietoja. Tietosuojavaltuutetun toimiston arvion mukaan, jos sille osoitettaisiin testiympäristön ylläpitämiseen liittyviä tehtäviä, korostuisi laadullisena resurssitarpeena ympäristön käynnistämiseen ja ylläpitämiseen liittyvät tarpeet. Laadullisena jatkuvana uutena resurssitarpeena tulisivat palvelun ylläpitämiseen liittyvät tekniset kyvykkyydet sekä kertaluontoisesti järjestelmän perustamiseen liittyvät resurssit.

Liikenne- ja viestintävirastolle säädetään suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaan sekä tekoälyjärjestelmiä koskevien avoimuus-, esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimusten valvontaan liittyviä tehtäviä laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta. Liikenne- ja viestintävirasto toimii myös tekoälyasetuksen tarkoittamana keskitettynä yhteyspisteenä, ja viraston yhteydessä toimii tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta. Tekoälyasetuksen kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvien viranomaistehtävien keskittäminen Liikenne- ja viestintävirastolle tukee viraston mahdollisuuksia toimia sääntelyn testiympäristöä ylläpitävänä ja koordinoivana viranomaisena. Virasto vastaa myös eräistä muista EU:n digitalisaatiota ja dataa koskevaan lainsäädäntöön liittyvistä viranomaistehtävistä, joilla olisi mahdollisesti synergiaetuja sääntelyn testiympäristöä koskevien viranomaistehtävien toteuttamiseen. Virastolla on myös kokemusta sääntelyn testiympäristöön liittyvistä tehtävistä. Näistä syistä sääntelyn testiympäristön ylläpito- ja koordinaatiotehtävä on osoitettu Liikenne- ja viestintävirastolle.

5.1.2.2Sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien osoittaminen muulle kuin markkinavalvontaviranomaiselle Esityksen valmistelussa on myös arvioitu vaihtoehtoa, jonka mukaan sääntelyn testiympäristöön liittyvät viranomaistehtävät osoitettaisiin muulle viranomaiselle kuin tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiselle. Mahdollisia muita sääntelyn testiympäristön toiminnasta vastaavia viranomaisia voisivat olla esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy tai Innovaatiorahoituskeskus Business Finland. Toteuttamisvaihtoehdon etuna olisi se, että se tukisi viranomaisten puolueettomuutta tilanteessa, jossa sääntelyn testiympäristön toimintaan osallistunut viranomaisen edustaja joutuu myöhemmässä vaiheessa kohdistamaan markkinavalvontatoimenpiteitä sääntelyn testiympäristössä testattuun tekoälyjärjestelmään. Sääntelyn testiympäristössä kyseisen viranomaisen edustaja on osallistunut aiemmassa vaiheessa muun muassa toimijalle annettavaan neuvontaan ja ohjaukseen tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamisesta sekä kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadintaan, joita voidaan myöhemmin hyödyntää tekoälyjärjestelmää koskevissa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyissä.

Valmistelussa ei kuitenkaan ole päädytty osoittamaan sääntelyn testiympäristöön liittyviä tehtäviä muulle kuin markkinavalvontaviranomaiselle, koska sääntelyn testiympäristöön liittyvissä viranomaistehtävissä korostuu tekoälyasetuksen sääntelyyn ja tekoälyjärjestelmien vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvä asiantuntemus. Tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisilla voidaan katsoa olevan parhaat edellytykset muun muassa sääntelyn testiympäristössä annettavan neuvonnan ja ohjauksen antamiseen sektorikohtaisen asiantuntemuksensa vuoksi tekoälyjärjestelmistä. Myös Euroopan komissio on tuonut esiin, että markkinavalvontaviranomaisilla on merkittävä rooli osallistua sääntelyn testiympäristössä testattaviin hankkeisiin. Monissa muissa EU:n jäsenvaltioissa markkinavalvontaviranomaisille on suunniteltu osoitettavan tai on osoitettu tehtäviä sääntelyn testiympäristössä. Sääntelyn testiympäristöön liittyvien viranomaistehtävien osoittamista muulle kuin tekoälyasetuksen 3 artiklan 48 alakohdassa tarkoitetuille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, joita ovat markkinavalvontaviranomaiset ja ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset, sisältyy rajoitteita. Kansallista liikkumavaraa sääntelyn testiympäristöä koskevien viranomaistehtävien järjestämisestä on kuvattu edellä kappaleessa 2.1.16.

Tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiset ovat tuoneet esityksen valmistelun aikana esiin, että markkinavalvontaviranomaisen puolueettomuus voi vaarantua, jos tämä on ensin osallistunut sääntelyn testiympäristössä hankkeen testaukseen ja myöhemmin kohdistaa hankkeessa testattuun tekoälyjärjestelmään markkinavalvonnan toimenpiteitä. Tekoälyasetuksen 70 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan riippumattomasti, puolueettomasti ja ilman ennakkokäsityksiä heidän toimintansa ja tehtäviensä objektiivisuuden turvaamiseksi ja tämän asetuksen soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi. Sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tulee myös noudattaa hallintolaissa säädettyjä hyvän hallinnon periaatteita, mukaan lukien vaatimusta viranomaisten toimien puolueettomuudesta. Viranomaisen antamassa kirjallisessa todisteessa tai loppuraportissa ei olisi kyse viranomaisen ennakollisesta hyväksynnästä tekoälyjärjestelmälle, vaan kyseiset asiakirjat voitaisiin ottaa huomioon vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen nopeuttamiseksi kohtuullisessa määrin asetuksen 57 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Viranomainen olisi kuitenkin sitoutunut siihen, ettei toimijalle voitaisi määrätä seuraamusmaksuja tekoälyasetuksen nojalla testiympäristöön osallistumisen jälkeen, jos toimija on noudattanut viranomaisen antamia ohjeita testiympäristössä. Viranomaisten puolueettomuutta voidaan turvata viranomaisen työjärjestyksessä hallinnon sisäisen järjestelyn keinoin esimerkiksi eriyttämällä viranomaisen sisällä eri toimintoja.

Jos sääntelyn testiympäristöön liittyvät tehtävät päädyttäisiin osoittamaan muulle taholle kuin viranomaiselle, esimerkiksi yhtiömuotoiselle toimijalle, tulisi tehtävien siirtoa arvioida perustuslain 124 §:n sääntelyedellytysten näkökulmasta. Kyseisessä perustuslain säännöksessä säädetään edellytyksistä antaa julkinen hallintotehtävä muulle kuin viranomaiselle. Sääntelyn testiympäristöön liittyvissä tehtävissä olisi kyse julkisista hallintotehtävistä, joista osa sisältää myös julkisen vallan käyttöä. Perustuslain 124 §:n sanamuodolla korostetaan perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp, s. 179/I) mukaan sitä, että julkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee pääsääntöisesti kuulua viranomaisille ja että tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti. Sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien osoittaminen muulle taholle kuin viranomaiselle olisi myös juridisesti monimutkaisempi toteuttamisvaihtoehto muihin vaihtoehtoihin nähden. Huomioiden perustuslain lähtökohta pidättäytyvästä suhtautumisesta julkisten hallintotehtävien siirtämisestä muulle kuin viranomaisille esityksen valmistelussa ei ole päädytty arvioimaan testiympäristöön liittyvien tehtävien osoittamista muulle kuin viranomaiselle.

5.1.2.3Viranomaisten välisen yhteistyön toteuttaminen sääntelyn testiympäristössä Esityksen valmistelussa ei ole päädytty toteuttamisvaihtoehtoon, jonka mukaan sääntelyn testiympäristöä ylläpitävä ja koordinoiva viranomainen vastaisi yksin kaikista tekoälyasetuksen mukaisista testiympäristöön liittyvistä tehtävistä, mukaan lukien aktiivisen neuvonnan antaminen toimijalle tekoälyasetuksen noudattamisesta sekä loppuraportin ja kirjallisen todisteen laatiminen. Sääntelyn testiympäristön toiminnan on tunnistettu vaativan usean eri kansallisen viranomaisen välistä yhteistyötä. Myös tekoälyasetuksen 57 artiklan 4 kohdassa kansalliset toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan tarvittaessa tekemään yhteistyötä muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa. Esityksen valmistelussa on arvioitu, ettei testiympäristöä ylläpitävä ja koordinoiva viranomainen voisi yksin vastata kaikista testiympäristöön liittyvistä tehtävistä, sillä kyseisten tehtävien toteuttamisen on arvioitu vaativan markkinavalvontaviranomaisen sektorikohtaista asiantuntemusta testattavista tekoälyjärjestelmistä. Markkinavalvonta on kansallisessa järjestelmässä hajautettu usealle eri viranomaiselle.

Esityksen valmistelussa on arvioitu erilaisia vaihtoehtoja järjestää viranomaisten välinen yhteistyö sääntelyn testiympäristössä. Yhtenä vaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa Liikenne- ja viestintävirasto perustaa sääntelyn testiympäristössä testattavia hankkeita varten toimielimen, joka koostuu tekoälyjärjestelmien toimivaltaisista markkinavalvontaviranomaisista. Virasto voisi kutsua toimielimeen tarvittaessa myös muun viranomaisen, esimerkiksi jos kyseisen muun viranomaisen valvonnan alaan kuuluvan lainsäädännön noudattamista arvioidaan sääntelyn testiympäristössä. Toimielimeen osallistuvien viranomaisten tehtävät määriteltäisiin viittaamalla tekoälyasetuksen 57 artiklassa ja 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin sääntelyn testiympäristössä. Kyseisiin tehtäviin kuuluisivat esimerkiksi neuvonnan ja ohjauksen antaminen toimijalle lainsäädännön noudattamisesta, testauksen valvonta ja sen keskeyttäminen tarvittaessa sekä kirjallisen todisteen ja loppuraportin laatiminen testauksen päätyttyä.

Toisena vaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa toimivaltaisista markkinavalvontaviranomaisista koostuva toimielin toimisi pysyvänä viranomaisten välisen yhteistyön elimenä sääntelyn testiympäristössä. Kuitenkin toimielimen alaisuuteen perustettaisiin tapauskohtaisesti määräaikaisia työryhmiä testattavia hankkeita varten. Työryhmän toimikausi olisi määräaikainen testattavan hankkeen keston mukaan. Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten ohella työryhmään voitaisiin kutsua tapauskohtaisesti muita viranomaisia, jos kyseisen muun viranomaisen toimivaltaan kuuluvan lainsäädännön noudattamista arvioidaan sääntelyn testiympäristössä tai jos muun viranomaisen osallistuminen sääntelyn testiympäristöön on muusta erityisestä syystä tarpeen. Toimielimen ja sen alaisen työryhmän tehtävät määriteltäisiin viittaamalla edellä mainittuihin tekoälyasetuksen 57 artiklan ja 58 artiklan 4 kohdan mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin sääntelyn testiympäristössä.

Esityksen valmistelussa on arvioitu myös mahdollisuuksia siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto tekisi päätöksen koskien sitä, mitkä kansalliset viranomaiset toteuttavat asetuksen 57 artiklan ja 58 artiklan 4 kohdan mukaisia tehtäviä ja kuinka viranomaisten toimivalta jakautuu kyseisten tehtävien hoitamisessa. Kyseinen vaihtoehto mahdollistaisi sen, että sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tehtävien ja toimivallan jako voitaisiin määritellä joustavasti ja tapauskohtaisesti ottaen huomioon testattavan hankkeen erityispiirteet. Laissa määriteltäisiin kriteerejä, jotka Liikenne- ja viestintäviraston tulisi ottaa huomioon tehdessään päätöstä viranomaisten tehtävistä ja toimivallan jakautumisesta sääntelyn testiympäristössä. Viraston tulisi huomioida se, että toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten on osallistuttava sääntelyn testiympäristön toimintaan siltä osin kuin niiden valvonnan alaan kuuluvaa tekoälyjärjestelmää koskevaa hanketta testataan sääntelyn testiympäristössä. Muut viranomaiset voisivat tarvittaessa osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuulla sääntelyn testiympäristön toimintaan osallistuvia viranomaisia ennen päätöksensä tekemistä. Kyseistä mallia ei kuitenkaan ole pidetty mahdollisena esityksen valmistelussa, koska viranomaisten tehtävien tulee perustua lakiin perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn lainalaisuusperiaatteen vuoksi. Liikenne- ja viestintäviraston päätös voisi myös vaikuttaa heikentävästi muiden viranomaisten tehtävien hoidon itsenäisyyteen ja sitoisi viranomaisten resursseja sääntelyn testiympäristön toimintaan.

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja keväällä 2025. Lausuntopyynnön kohteena olleen esitysluonnoksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi tehtävänmäärityksellään vahvistaa sääntelyn testiympäristöön osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset ja sen, mistä laissa säädetyistä tehtävistä kyseiset viranomaiset vastaisivat hankkeiden testauksessa. Liikenne- ja viestintäviraston vahvistama tehtävänmääritys ei olisi merkinnyt sitä, että virasto voisi määrittää toimivaltaisten viranomaisten tehtävät testattavissa hankkeissa, vaan toimivaltaisten viranomaisten tehtävät määräytyisivät ehdotettavan lain mukaan. Tehtävänmäärityksen tarkoituksena olisi toimia käytännön työvälineenä sen määrittämiseksi, mistä tehtävistä kukin viranomainen vastaa sääntelyn testiympäristössä testattavissa hankkeissa. Lisäksi kyseisen esitysluonnoksen mukaan Liikenne- ja viestintäviraston, toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten ja muiden viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä sekä Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänmäärityksestä olisi voitu antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Lausuntopalautteen mukaan esitettyä sääntelyä viranomaisten tehtävien jaosta sääntelyn testiympäristössä pidettiin epäselvänä muun muassa siksi, että toimivaltuudet testiympäristössä kuuluivat yhteisesti useammalle viranomaiselle. Lisäksi lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei viranomaisten tehtävistä tulisi säätää asetuksella vaan lain tasolla. Lausuntopalautteen mukaan tehtävänmäärityksestä ei tulisi säätää lain tasolla, jos tehtävän määrityksen tarkoituksena on ainoastaan helpottaa viranomaisten välisen yhteistyön järjestämistä. Näiden syiden vuoksi esityksessä ei päädytty kyseiseen malliin.

Esityksessä on päädytty malliin, jossa Liikenne- ja viestintäviraston, toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten ja tietosuojavaltuutetun sääntelyn testiympäristöön liittyvät tehtävät määriteltäisiin laissa, eikä viranomaisten tehtävistä säädettäisi asetuksella lainalaisuusperiaatteeseen liittyvistä syistä. Ehdotettava laki ei myöskään sisältäisi säännöksiä viranomaisten välisen yhteistyön järjestämisen muodosta käytännössä sääntelyn testiympäristössä. Valittu malli mahdollistaisi viranomaisten välisen yhteistyön järjestämisen muodon joustavasti.

5.1.3Sääntelyn testiympäristöjen toiminnan yksityiskohtiin liittyvät vaihtoehdot

5.1.3.1Kuulemisvelvoite sääntelyn testiympäristöön osallistumista koskevasta hakemuksesta

Esityksessä on päädytty toteuttamisvaihtoehtoon, jonka mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulee kuulla tekoälyjärjestelmää koskevaa sektorikohtaista markkinavalvontaviranomaista, jonka valvonnan alaan testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu. Viraston tulee kuulla tietosuojavaltuutettua, jos tekoälyjärjestelmän testaukseen liittyy henkilötietojen käsittelyä. Valitun mallin etuna on muun muassa se, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi hyödyntää markkinavalvontaviranomaisen asiantuntemusta hakijan hyväksynnässä ja saisi markkinavalvontaviranomaisen arvion hakemuksen merkityksestä sääntelyn testiympäristön painopistealueiden kannalta. Kyseisen mallin haittana on se, että se lisäisi kuultavien viranomaisten työmäärää. Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa Liikenne- ja viestintävirasto päättäisi yksin hakijan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön. Kyseiseen vaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska virastolla ei olisi asiantuntemusta arvioida hakijan hyväksymistä sääntelyn testiympäristöön kaikkien testattavien tekoälyjärjestelmien osalta. Näin ollen virasto tulisi pystyä hyödyntämään erityisesti sektorikohtaisen markkinavalvontaviranomaisen asiantuntemusta hakijan hyväksynnässä testiympäristöön.

Esityksessä on päädytty siihen, että kuultaviin viranomaisiin kuuluisivat vain tekoälyjärjestelmiä koskevat sektorikohtaiset markkinavalvontaviranomaiset sekä tietosuojavaltuutettu. Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvoitu mallia, jonka mukaan tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettuja perusoikeuksia suojelevia viranomaisia sekä 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja tietoihin pääsyä tarjoavia tai sitä tukevia viranomaisia tulisi tarvittaessa kuulla hyväksyttäessä hakija testiympäristöön. Esityksessä ei ole kuitenkaan päädytty säätämään edellä mainittujen viranomaisten kuulemisesta, koska on arvioitu, että mainittujen viranomaisten kuuleminen ei ole aina tarpeellista hyväksyttäessä hakija sääntelyn testiympäristössä. Muut viranomaiset eivät osallistu säännönmukaisesti testattaviin hankkeisiin samalla tavoin kuin tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset ja tietosuojavaltuutettu. Sen sijaan markkinavalvontaviranomaisten näkemyksillä on keskeinen merkitys hyväksyttäessä hakija sääntelyn testiympäristöön. Usein tekoälyjärjestelmien testaukseen liittyy henkilötietojen käsittelyä, minkä vuoksi tietosuojavaltuutetun nimenomaisesta kuulemisvelvoitteesta on katsottu tarpeelliseksi säätää laissa. Esityksen valmistelussa on myös arvioitu, että Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarvittaessa kuulla edellä mainittuja viranomaisia hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetyn selvitysvelvollisuuden nojalla. Esitettävässä laissa ei myöskään muutoin säädettäisi mainittujen viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä.

5.1.3.2Testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopiminen Esityksessä on päädytty siihen, että Liikenne- ja viestintävirasto ja tekoälyjärjestelmiä koskevat toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset sopisivat testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta testiympäristöön osallistuvan toimijan kanssa. Tietosuojavaltuutettu osallistuisi tarvittaessa mainituista suunnitelmista sopimiseen, jos testauksessa käsitellään henkilötietoja. Muiden viranomaisten osallistumisesta testaukseen sovittaisiin mainituissa suunnitelmissa.

Esityksen valmistelussa on arvioitu toista toteuttamisvaihtoehtoa, jonka mukaan ainoastaan Liikenne- ja viestintävirasto osallistuisi mainituista suunnitelmista sopimiseen. Tehtävä olisi perusteltua osoittaa virastolle, koska tällä on kokonaisvastuu sääntelyn testiympäristön toiminnasta sekä ohjaus- ja hallinnointitehtävä testattavissa hankkeissa. Toteuttamisvaihtoehdon etuna olisi muiden sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten työmäärän säästäminen. Testiympäristöön osallistuvan toimijan kannalta voisi myös olla selkeintä, että mainituista suunnitelmista voitaisiin sopia vain yhden viranomaisen kanssa. Kyseiseen vaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska sektorikohtaisilla markkinavalvontaviranomaisilla on testauksen valvontaan ja tekoälyasetuksen noudattamisesta annettavaan neuvontaan liittyviä tehtäviä sääntelyn testiympäristössä. Sektorikohtaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtäviin kuuluu myös todellisissa olosuhteissa testaamisen valvonta testiympäristön toiminnan yhteydessä. Markkinavalvontaviranomaisten sektorikohtaista asiantuntemusta testattavista tekoälyjärjestelmistä on myös tarpeen hyödyntää mainituista suunnitelmista sovittaessa. Osallistumalla mainituista suunnitelmista sopimiseen markkinavalvontaviranomainen voi myös varmistua siitä, että testaus voidaan toteuttaa tavalla, joka on markkinavalvontaviranomaisen hyväksyttävissä ja että kyseisellä viranomaisella on myös riittävästi resursseja osallistua testaukseen. Suunnitelmissa voidaan esimerkiksi rajata testauksessa tarkasteltavia oikeudellisia kysymyksiä siten, että testaus on mahdollista toteuttaa markkinavalvontaviranomaisten käytettävissä olevien resurssien mukaisesti. Näiden syiden vuoksi on katsottu, että markkinavalvontaviranomaisten on tärkeää osallistua mainituista suunnitelmista sopimiseen.

Esityksen valmistelussa on myös arvioitu toteuttamisvaihtoehtoa, jonka mukaan tietosuojavaltuutettu ei osallistuisi testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevista suunnitelmista sopimiseen. Kyseisen vaihtoehdon etuna olisi tietosuojavaltuutetun työmäärän säästäminen. Kyseiseen vaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska komission täytäntöönpanoasetusluonnoksen perusteella testiympäristösuunnitelmaan sisällytetään tiedot siitä, sisältääkö testattava tekoälyjärjestelmä henkilötietojen käsittelyä ja tarve sisällyttää tietosuojaviranomainen tekoälyjärjestelmän testaukseen. Useisiin sääntelyn testiympäristössä testattaviin tekoälyjärjestelmiin voidaan arvioida liittyä henkilötietojen käsittelyä. Tietosuojavaltuutetun osallistumisella mainituista suunnitelmista sopimiseen voitaisiin varmistaa, että testaus toteutetaan tavalla, jossa henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus turvataan. Osallistuminen suunnitelmista sopimiseen tukisi myös tietosuojavaltuutetun velvoitetta osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Näiden syiden vuoksi tietosuojavaltuutetun osallistuminen suunnitelmista sopimiseen on katsottu tärkeäksi.

5.1.3.3Testauksen valvonta ja ohjeiden antaminen tekoälyasetuksen noudattamisesta Esityksessä on päädytty siihen, että tekoälyjärjestelmiä koskevat sektorikohtaiset markkinavalvontaviranomaiset vastaavat testattavissa hankkeissa tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitetusta ohjauksesta, valvonnasta ja tuesta sekä ohjeiden antamisesta valvonnan odotuksista ja asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja velvoitteiden täyttämisestä. Liikenne- ja viestintävirasto sen sijaan vastaisi testauksen hallinnoinnista ja ohjauksesta. Viraston ohjaustehtävä voisi sisältää tuen antamisen markkinavalvontaviranomaisille tekoälyasetuksen soveltamiseen liittyvissä asiakysymyksissä. Markkinavalvontaviranomaiset voisivat hyödyntää Liikenne- ja viestintäviraston antamaa tukea näiden antaessa toimijoille yksityiskohtaista neuvontaa tekoälyasetuksen noudattamisesta. Valittu toteuttamisvaihtoehto merkitsisi sitä, että markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat testauksen konkreettisesta valvonnasta ja yksityiskohtaisen neuvonnan antamisesta tekoälyasetuksen noudattamisesta, eikä Liikenne- ja viestintävirasto osallistuisi kyseisten tehtävien toteuttamiseen. Valitun toteuttamisvaihtoehdon etuna on se, että se selkeyttää Liikenne- ja viestintäviraston sekä markkinavalvontaviranomaisten tehtävien jakoa sääntelyn testiympäristössä. Tehtävien selkeyttäminen on tärkeää myös siksi, että lain tasolla tulee ilmetä minkä viranomaisen antamia ohjeita noudattamalla toimija voi välttää tekoälyasetuksen mukaiset seuraamusmaksut tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohdan mukaisesti.

Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa Liikenne- ja viestintävirasto osallistuisi myös testauksen valvontaan sekä yksityiskohtaisen neuvonnan antamiseen tekoälyasetuksen noudattamisesta. Kyseisen mallin etuna olisi se, että testauksen valvonta voisi tukea Liikenne- ja viestintäviraston tehtävää hallinnoida ja ohjata sääntelyn testiympäristössä tapahtuvaa testausta. Virastolla olisi kokonaisvastuu sääntelyn testiympäristön toiminnasta, minkä vuoksi virastolla olisi perusteltua olla myös valvontatehtäviä testiympäristössä testattavissa hankkeissa. Viraston osallistumisella yksityiskohtaisen neuvonnan antamiseen voitaisiin hyödyntää viraston tekoälyasetuksen yleiseen soveltamiseen liittyvää asiantuntemusta. Viraston osallistumisella neuvontaan voitaisiin myös tukea paremmin sitä, että toimijoille annettava neuvonta tekoälyasetuksen noudattamisesta olisi mahdollisimman yhdenmukaista testattavissa hankkeissa. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska se lisäisi Liikenne- ja viestintäviraston työmäärää testattavissa hankkeissa. Yksityiskohtaisen neuvonnan antaminen edellyttäisi sektorikohtaista asiantuntemusta tekoälyjärjestelmistä, jota Liikenne- ja viestintävirastolla ei välttämättä ole. Jos virasto voisi antaa yksityiskohtaista neuvontaa tekoälyasetuksen noudattamisesta markkinavalvontaviranomaisten ohella, tämä voisi johtaa epäselvyyteen viranomaisten välisestä työnjaosta neuvonnassa.

5.1.3.4Kirjallisen todisteen ja loppuraportin laatiminen Esityksessä on päädytty malliin, jossa Liikenne- ja viestintävirasto vastaa loppuraportin ja kirjallisen todisteen laadinnasta, mutta tekoälyjärjestelmiä koskevat sektorikohtaiset markkinavalvontaviranomaiset toimittavat selvityksen virastolle mainittujen asiakirjojen laadintaa varten. Valittuun toteuttamisvaihtoehtoon on päädytty sen vuoksi, että se mahdollistaisi Liikenne- ja viestintäviraston toteuttaa testaukseen liittyvää ohjaus- ja hallinnointitehtävää. Markkinavalvontaviranomaisen sektorikohtaista asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää loppuraportin ja kirjallisen todisteen laadinnassa. Viraston voisi olla tarpeen saada selvitys loppuraportin ja kirjallisen todisteen laatimista varten sektorikohtaisten markkinavalvontaviranomaisten lisäksi tarvittaessa tietosuojavaltuutetulta sekä muilta sääntelyn testiympäristöön osallistuvilta viranomaisilta. Virasto toimisi viranomaisten yhteistyötä koordinoivana tahona loppuraportin ja kirjallisen todisteen valmistelussa.

Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa tekoälyjärjestelmää koskevalla sektorikohtaisella markkinavalvontaviranomaisella olisi vastuu kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta. Etuna valitussa mallissa olisi se, että markkinavalvontaviranomaisella on paras asiantuntemus kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadintaan sektorikohtaisen asiantuntemuksensa vuoksi testattavasta tekoälyjärjestelmästä. Ennen kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadintaa markkinavalvontaviranomainen olisi antanut sääntelyn testiympäristössä yksityiskohtaista neuvontaa toimijalle sekä valvonut testausta. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnassa voi olla tarpeen saada selvitys muilta sääntelyn testiympäristön toimintaan osallistuneilta viranomaisilta. Liikenne- ja viestintävirastolla on katsottu olevan parhaat edellytykset eri viranomaisten näkemysten koordinointiin laadittaessa loppuraporttia ja kirjallista todistetta sen ohjaus- ja hallinnointitehtävän vuoksi testattavissa hankkeissa.

Kolmantena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa Liikenne- ja viestintävirasto, tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset ja muut viranomaiset vastaisivat yhdessä kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta. Kyseisen vaihtoehdon etuna olisi se, että kukin testaukseen osallistuva viranomainen voisi osallistua edellä mainittujen asiakirjojen laadintaan siltä osin kuin se on toteuttanut tehtäviä sääntelyn testiympäristössä tai kun asiakirjoissa kuvataan viranomaisen valvonnan alaan kuuluvia seikkoja. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty sen vuoksi, että viranomaisten yhteinen vastuu voisi myös johtaa epäselvyyksiin viranomaisten välisestä vastuunjaosta mainittujen asiakirjojen laadinnassa. Esityksessä on päädytty toteuttamisvaihtoehtoon, jossa vastuu kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta kuuluu selkeästi vain yhdelle viranomaiselle, mutta muiden viranomaisten asiantuntemusta mainittujen asiakirjojen laadinnassa voitaisiin kuitenkin hyödyntää.

Esityksen valmistelun aikana ei ole ollut harkittavana vaihtoehtoa, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi yksin kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta. Liikenne- ja viestintävirasto ei osallistu toimijalle annettavan yksityiskohtaisen neuvonnan antamiseen sääntelyn testiympäristössä eikä hankkeen testauksen valvontaan, sillä kyseiset tehtävät kuuluisivat sektorikohtaisille markkinavalvontaviranomaisille testiympäristössä. Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole myöskään sektorikohtaista asiantuntemusta kaikista testiympäristössä testattavista tekoälyjärjestelmistä. Edellä mainittujen syiden vuoksi Liikenne- ja viestintävirastolla ei olisi edellytyksiä vastata yksin kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta. Erityisesti sektorikohtaisten markkinavalvontaviranomaisten osallistumisen mainittujen asiakirjojen laadintaan on arvioitu tärkeäksi.

5.1.3.5Testauksen keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskeva toimivalta Esityksen valmistelussa on päädytty malliin, jossa tekoälyjärjestelmiä koskevilla sektorikohtaisilla markkinavalvontaviranomaisilla on toimivalta keskeyttää väliaikaisesti sääntelyn testiympäristössä testaus. Valittuun toteuttamisvaihtoehtoon on päädytty siksi, että markkinavalvontaviranomaiset vastaavat sääntelyn testiympäristössä tapahtuvan testauksen valvonnasta, minkä vuoksi kyseisillä viranomaisilla on parhaat edellytykset arvioida tarvetta keskeyttää tai päättää testaus.

Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mallia, jossa Liikenne- ja viestintävirastolla sekä tietosuojavaltuutetulla olisi toimivalta väliaikaisesti keskeyttää testaus sääntelyn testiympäristössä tekoälyjärjestelmiä koskevien markkinavalvontaviranomaisten ohella. Kyseisen mallin etuna olisi se, että keskeyttämistoimivalta voisi tukea Liikenne- ja viestintäviraston tehtävää ohjata ja hallinnoida testausta sekä tietosuojavaltuutetun tehtävää valvoa henkilötietojen käsittelyä testattavissa hankkeissa. Kuitenkaan kyseiseen malliin ei ole päädytty, koska Liikenne- ja viestintävirasto ei valvo testausta vastaavasti kuin markkinavalvontaviranomainen. Tämän vuoksi virastolla ei olisi vastaavia mahdollisuuksia arvioida tarvetta keskeyttää testaus. Tietosuojavaltuutetun osalta ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää keskeyttämistoimivallasta, sillä tietosuojavaltuutettu voisi tuoda testauksen aikana havaitut henkilötietojen käsittelyn puutteet testausta valvovan viranomaisen tietoon muilla tavoin.

Esityksen valmistelussa ei ole ollut harkittavana myöskään toteuttamisvaihtoehto, jonka mukaan tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuille tietoon pääsyä tarjoaville tai sitä tukeville viranomaisille taikka asetuksen 77 artiklassa tarkoitetuille perusoikeuksia suojeleville viranomaisille säädettäisiin keskeyttämistoimivalta, koska kyseisten viranomaisten tehtävistä ei ole säädetty voimassa olevassa tekoälyjärjestelmien valvontaa koskevassa laissa eikä tässä esityksessä ehdoteta säännöksiä kyseisten viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Tietosuojavaltuutetun tavoin edellä mainitut viranomaiset voisivat tuoda testauksessa havaitut puutteet testausta valvovan viranomaisen tietoon muilla tavoin kuin säätämällä kyseisille viranomaisille itsenäisestä testauksen keskeyttämistoimivallasta.

Esityksen valmistelussa on päädytty osoittamaan testauksen päättämistä koskeva toimivalta sääntelyn testiympäristössä sektorikohtaisille markkinavalvontaviranomaisille. Toisena vaihtoehtona esityksen valmistelussa on arvioitu mallia, jossa sektorikohtainen markkinavalvontaviranomainen vastaa testauksen väliaikaisesta keskeyttämisestä, mutta Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi testauksen päättämisestä peruuttamalla osallistuminen sääntelyn testiympäristöön. Liikenne- ja viestintävirasto saisi tiedon testauksessa ilmenneistä häiriöistä markkinavalvontaviranomaisen ilmoituksen kautta, jonka perusteella se voisi arvioida tarvetta peruuttaa testiympäristöön osallistuminen. Markkinavalvontaviranomaisella olisi myös velvollisuus esittää osallistumisen peruuttamista sääntelyn testiympäristöön sen perusteella, ettei edellytyksiä testauksen jatkamiselle ole. Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyisi osallistujat sääntelyn testiympäristöön, minkä vuoksi olisi katsottu olevan perusteltua osoittaa toimivalta osallistumisen peruuttamisesta myös Liikenne- ja viestintävirastolle. Peruuttamista koskevan toimivallan myötä virasto voisi myös toteuttaa sääntelyn testiympäristöä koskevaa yleistä koordinointi- ja hallinnointitehtäväänsä. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole itsenäisiä edellytyksiä arvioida tarvetta päättää testaus, koska virasto ei vastaa yksittäisten testattavien hankkeiden valvonnasta. Virasto olisi siten riippuvainen sektorikohtaisen markkinavalvontaviranomaisen asiantuntemuksesta arvioida testauksen jatkamisen edellytyksiä. Testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskevien päätöksiä olisi tarpeen noudattaa muutoksenhausta huolimatta, koska päätökset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne on täytäntöönpantava välittömästi testauksesta aiheutuvien riskien hallitsemiseksi. Päätöksiä koskevan muutoksenhaun ja niitä koskevan täytäntöönpanon kannalta on selkeintä, että toimivalta keskeyttää ja päättää testaus on osoitettu samalle viranomaiselle.

5.1.3.6Muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisen arviointi sääntelyn testiympäristössä Tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 kohdan on katsottu jättävän kansallista liikkumavaraa sen suhteen, missä määrin muusta unionin tai kansallisen lainsäädännön noudattamisen valvonnasta sääntelyn testiympäristössä voidaan antaa aktiivista viranomaisen neuvontaa tekoälyasetuksen ohella. Esityksen lähtökohtana on se, että kansallisesti perustettavassa sääntelyn testiympäristössä keskityttäisiin vain tekoälyasetuksen noudattamista koskevan aktiivisen neuvonnan antamiseen. Viranomaisen ei kuitenkaan olisi pakollista antaa aktiivisesti neuvontaa muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisesta testiympäristössä. Muuta lainsäädäntöä koskevaa ohjausta, valvontaa ja tukea tulisi tarvittaessa antaa testiympäristössä, jos se on tarpeen testattavan tekoälyjärjestelmän kannalta asetuksen 57 artiklan 6 kohdan nojalla.

Esityksessä voitaisiin säätää vaihtoehtoisesti siitä, että viranomaisella olisi aina velvollisuus antaa aktiivista neuvontaa testiympäristössä muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisesta, jos testiympäristöön osallistujan hankkeessa testattava tekoälyjärjestelmä liittyy kyseiseen muuhun lainsäädännön noudattamista koskeviin kysymyksiin tai osallistuja on pyytänyt viranomaiselta ohjausta ja neuvontaa muun lainsäädännön noudattamisesta. Kyseisen toteuttamisvaihtoehdon etuna olisi se, että testiympäristöön osallistuja voisi saada laajasti ohjausta testattavaan tekoälyjärjestelmään liittyvästä muusta lainsäädännöstä ja siten osallistujan oikeusvarmuus muun lainsäädännön noudattamisesta testiympäristöön osallistumisen johdosta parantuisi. Tekoälyjärjestelmiin voi soveltua tekoälyasetuksen lisäksi usean lain vaatimukset koskien esimerkiksi kyberturvallisuutta, tietosuojaa tai tuotekohtaisia vaatimuksia. Esityksessä ei ole kuitenkaan päädytty säätämään kyseisestä velvollisuudesta, koska ohjauksen ja neuvonnan antaminen muun lainsäädännön noudattamisesta vaatisi viranomaiselta enemmän taloudellisia resursseja. Esityksen valmistelussa on myös arvioitu, ettei sääntelyn testiympäristö voisi tarjota kaikenkattavaa neuvontaa siitä, että testattava tekoälyjärjestelmä täyttää siihen kohdistuvan lainsäädännön vaatimukset.

Esityksessä ei ole päädytty myöskään säätämään kyseisestä ohjausta ja neuvontaa koskevasta velvollisuudesta sen vuoksi, että tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohdan mukaan testiympäristöön osallistujalle ei voitaisi määrätä hallinnollisia sakkoja, jos muusta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä vastaavat muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuivat aktiivisesti tekoälyjärjestelmän valvontaan testiympäristössä ja antoivat ohjausta vaatimusten noudattamisesta. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että asetuksen 57 artiklan 12 kohdan edellytyksen toteuttaminen vaatisi sitä, että kansallisessa lainsäädännössä yksilöitäisiin tyhjentävästi viranomaiset, joiden antaman ohjauksen noudattamisella osallistuja voisi välttää seuraamusmaksut testiympäristöön osallistumisen johdosta perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädettyyn lainalaisuusperiaatteeseen johtuvista syistä. Kyseisten viranomaisten määritteleminen tyhjentävästi laissa ei olisi mahdollista, koska testattavat tekoälyjärjestelmät voivat liittyä useiden viranomaisten valvoman muun lainsäädännön alaan. Kyseisessä muussa lainsäädännössä voidaan säätää 57 artiklan 12 kohdassa tarkoitettuihin hallinnollisiin sakkoihin rinnastettavista rahallisista seuraamuksista, kuten tietosuojalaissa tarkoitetut hallinnolliset seuraamusmaksut.

5.1.3.7Maksut

Tekoälyasetuksessa edellytetään, että pk-yrityksille tarjotaan maksuton pääsy sääntelyn testiympäristöön sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikeutta periä poikkeuksellisia kustannuksia oikeudenmukaisesti ja oikeasuhteisesti. Sääntelyn testiympäristössä perittävistä maksuista säädetään myöhemmin annettavassa sääntelyn testiympäristöä koskevassa komission täytäntöönpanoasetuksessa, ja maksujen perimiseen liittyy myös kansallista liikkumavaraa. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on päädytty siihen, että toimijoilta voitaisiin periä maksuja osallistumisesta sääntelyn testiympäristöön asetuksen ja komission täytäntöönpanoasetuksen salliman kansallisen liikkumavaran mukaisesti. Maksujen periminen koskisi erityisesti suurilta yrityksiltä perittäviä maksuja osallistumisesta sääntelyn testiympäristöön ja testiympäristön yhteydessä tarjottavia yksityisen palvelutuottajan lisäarvopalveluja, joista voitaisiin periä maksuja myös pk-yrityksiltä. Sääntelyn testiympäristön toiminnasta perittävillä maksuilla pyrittäisiin kattamaan testiympäristön perustamisesta ja ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia, minkä vuoksi esityksen valmistelussa ei ole ollut harkittavana toteuttamisvaihtoehto, jonka mukaan sääntelyn testiympäristöön osallistuminen olisi täysin maksutonta yrityksille. Valtion maksuperustelain

(150/1992)

lähtökohtana on, että palvelut, jotka on tuotettu tilauksesta tai muusta toimeksiannosta ovat maksullisia, jollei suoritteen maksuttomuuteen ole perusteltua syytä (valtion maksuperustelaki 4 §:n 1 momentti 2 kohta). Sääntelyn testiympäristön toiminnassa olisi kyse hakijan pyynnöstä toteutetusta viranomaisen palvelusta, joka sisältää toimijalle annettavan neuvonnan ja ohjauksen lainsäädännön vaatimusten noudattamisesta sekä kirjallisen todisteen ja loppuraportin antamisen testauksen päättyessä. Valtion maksuperustelain vuoksi sääntelyn testiympäristöön osallistumisesta tulisi lähtökohtaisesti voida periä maksuja. Lisäarvopalveluiden tarjoamisesta vastaavat viranomaisten ulkopuoliset palveluntuottajat. Näiden palveluiden tuottaminen perustuisi erillisiin toimeksiantosopimuksiin yksityisen palvelutuottajan ja sääntelyn testiympäristöön osallistuvan organisaation välillä. Palvelusta perittävät maksut määrittyisivät näiltä osin sopimusperusteisesti.

Esityksessä on päädytty siihen, että sääntelyn testiympäristön ulkopuolella tapahtuvaan tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä suoritteista voitaisiin myös periä maksuja. Maksuja voitaisiin periä myös pk-yrityksiltä. Perusteluina tähän on se, että testaamisesta perittävillä maksuilla voidaan kattaa testaamisesta aiheutuvia viranomaisten kustannuksia sekä edellä mainittu valtion maksuperustalain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan lähtökohta. Näiden syiden vuoksi esityksen valmistelussa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi vaihtoehtoa, jossa todellisissa olosuhteissa testaaminen olisi maksutonta toimijoille.

Ehdotetussa laissa säädettäisiin siitä, että sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Toisena toteuttamisvaihtoehtona olisi, että maksuista säädettäisiin ministeriön asetuksella, mikä olisi myös valtion maksuperustelain 8 §:n mukainen lähtökohta. Esityksen valmistelussa ei ole kuitenkaan päädytty säätämään maksuista ministeriön asetuksella, koska sääntelyn testiympäristön toiminta ja todellisissa olosuhteissa testaaminen on luonteeltaan poikkihallinnollista. Sääntelyn testiympäristön toimintaan osallistuvat monen eri ministeriön ohjauksessa olevat virastot, jotka vastaavat tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta. Monet eri virastot vastaisivat myös todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä tehtävistä sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Jos testaamiseen liittyvistä maksuista voitaisiin säätää ministeriön asetuksella, riskinä olisi, että eri viranomaisten perimät maksut eivät olisi yhdenmukaisia toistensa kanssa eikä maksuilla pystyttäisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti korvaamaan sääntelyn testiympäristössä testattavan hankkeen aiheuttamia kustannuksia kullekin hankkeen testaukseen osallistuvalle viranomaiselle.

5.1.3.8Tietoon pääsyä tarjoavien ja sitä tukevien viranomaisten määrittely

Esityksessä on päädytty siihen, että tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja tietoon pääsyä tarjoavia viranomaisia ei määriteltäisi lain tasolla (ks. kappale 3.2.3). Valitun toteuttamisvaihtoehdon etuna on se, että se mahdollistaa joustavan tulkinnan siitä, mitä viranomaisia voidaan pitää kyseisessä asetuksen säännöksessä mainittuina viranomaisina. Tekoälyasetuksessa ei ole määritelty täsmällisesti, mitä viranomaisia voitaisiin pitää tietoon pääsyä tarjoavina tai sitä tukevina viranomaisina. Valitun toteuttamisvaihtoehdon haittana on se, että se jättää avoimeksi mitä viranomaisia voidaan pitää tietoihin pääsyä tarjoavana tai sitä tukevana viranomaisena, mikä voi aiheuttaa epäselvyyttä lain tulkinnassa. Esityksen perusteluissa on kuitenkin kuvattu esimerkkejä viranomaisista, joita voitaisiin pitää tietoihin pääsyä tarjoavina tai sitä tukevina viranomaisina. Esityksen valmistelussa on myös arvioitu, ettei tietoihin pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien viranomaisten tehtävistä olisi tarpeen säätää esityksessä, koska kyseiset viranomaiset olisivat sääntelyn testiympäristön toiminnassa mukana tehtäviensä ja valtuuksiensa laajuudessa. Näin ollen kyseiset viranomaiset toteuttaisivat valvontatehtäviään sääntelyn testiympäristössä voimassa olevan lainsäädännön nojalla. On myös huomioitava, että kaikkia tekoälyasetuksen kansalliseen täytäntöönpanoon osallistuvien kansallisten viranomaisten tehtäviä ei ole määritelty lain tasolla. Hallituksen esityksessä EU:n tekoälyasetusta täydentäväksi lainsäädännöksi katsottiin, että tekoälyasetuksen 77 artiklan mukaisia perusoikeuksia suojelevia viranomaisia ei ole ollut tarpeen määritellä lain tasolla, koska asetuksen 77 artiklassa säädettyjä viranomaisten toimivaltuuksia sovelletaan suoraan, ja viranomaisten toimivaltuudet määräytyvät ensisijaisesti muun lainsäädännön perusteella (ks.

HE 46/2025 vp, s. 94–95). Kyseisistä viranomaisista on kuitenkin laadittu listaus, joka on saatavissa työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilta.

Toisena toteuttamisvaihtoehtona esityksen valmistelussa on arvioitu mallia, jonka mukaan asetuksen 57 artiklan 10 kohdan mukaiset viranomaiset määriteltäisiin lain tasolla. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska esityksen valmistelussa on arvioitu, että useita kansallisia viranomaisia voidaan pitää mainitussa asetuksen säännöksessä tarkoitettuina viranomaisina. Tämän vuoksi viranomaisia ei ole mahdollista määritellä tyhjentävästi lain tasolla. Kyseisten viranomaisten listaukseen voi myös tulla muutoksia, mikä johtaisi lainmuutostarpeisiin. Koska tekoälyasetus jättää avoimeksi sen, mitä viranomaisia voitaisiin pitää kyseisinä viranomaisina, riskinä olisi se, että kansallisessa lainsäädännössä tehty kyseisten viranomaisten määrittely olisi ristiriidassa tekoälyasetuksen tulkinnan kanssa.

5.1.3.9Todellisissa olosuhteissa testaaminen sääntelyn testiympäristön yhteydessä Ehdotetussa laissa säädettäisiin siitä, että tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä tehtävistä vastaisivat tekoälyjärjestelmien valvonnasta vastaavat markkinavalvontaviranomaiset siltä osin kuin testaamisen kohteena on niiden valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä. Esityksen valmistelussa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi toteuttamisvaihtoehtoa, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä tehtävistä. Esityksen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi muun muassa sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämisestä ja koordinoinnista. Tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa testaaminen edellyttäisi kuitenkin markkinavalvontaviranomaisen sektorikohtaista asiantuntemusta testattavista tekoälyjärjestelmistä, jota Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole. Näiden syiden vuoksi todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät on päädytty osoittamaan sektorikohtaisille markkinavalvontaviranomaisille sääntelyn testiympäristön yhteydessä. Esityksessä on päädytty myös esittämään todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät sääntelyn testiympäristön ulkopuolella niille sektorikohtaisille markkinavalvontaviranomaisille, joiden valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena. Valittu toteuttamisvaihtoehto olisi yhdenmukainen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella toteutettavan todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvien viranomaistehtävien kanssa.

5.1.3.10Henkilötietojen jatkokäsittely sääntelyn testiympäristössä Esityksessä säädettäisiin siitä, että henkilötietojen käsittelyn lokitiedot säilytettään kahden vuoden ajan sääntelyn testiympäristöön osallistumisen päättymisestä, ellei kyseessä ole turvallisuusluokitellut tiedot, joiden osalta noudatettaisiin viiden vuoden säilyttämisaikaa. Kyseessä on tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisen kansallisen liikkumavaran käyttö, sillä asetus velvoittaa säilyttämään kyseiset lokitiedot testiympäristöön osallistumisen ajan. Esityksen valmistelussa on arvioitu toisena toteuttamisvaihtoehtona säilyttää kyseiset lokitiedot yli kahden vuoden ajan. Pidempää lokitietojen säilyttämisaikaa perustelisi se, että tietosuojalain 24 §:n 4 momentin mukaan seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos on kulunut yli kymmenen vuotta siitä, kun rikkomus tai laiminlyönti on tapahtunut. Tietosuojalain mukaisten seuraamusmaksujen määräämiseksi voi olla tarpeen säilyttää lokitiedot pidempään kuin kahden vuoden ajan testiympäristöön osallistumisen päättymisestä. Esityksen valmistelussa on kuitenkin katsottu, että kahden vuoden säilyttämisaika on perusteltu, koska se olisi oikeasuhtainen ottaen huomioon, että asetuksen vähimmäisvaatimuksena on lokitietojen säilyttäminen vain testiympäristöön osallistumisen ajan. Kahden vuoden säilytysaika toteuttaisi myös henkilötietojen säilytyksen rajoittamisen periaatetta. Kahden vuoden säilytysaika olisi katsottava riittäväksi myös tietosuojarikoksen syyteoikeuden vanhentumisen osalta, joka on kaksi vuotta.

Esityksessä on päädytty hyödyntämään tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdan sallimaa kansallista liikkumavaraa henkilötietojen jatkokäsittelystä lainvalvonnan tarkoituksiin sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Yhtenä toteuttamisvaihtoehtona on myös arvioitu mahdollisuutta olla käyttämättä tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohtaan liittyvää kansallista liikkumavaraa. Vaihtoehto merkitsisi sitä, etteivät kansalliset lainvalvontaviranomaiset pystyisi käsittelemään henkilötietoja muuhun kuin niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sääntelyn testiympäristön yhteydessä. Kyseiseen vaihtoehtoon ei kuitenkaan ole päädytty, koska se rajoittaisi kansallisten lainvalvontaviranomaisten mahdollisuuksia henkilötietojen jatkokäsittelyyn sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä ja siten vähentäisi kyseisten viranomaisten mahdollisuuksia tekoälyjärjestelmien kehittämiseen. Ehdotettavassa laissa on pyritty mahdollistamaan se, että kansalliset lainvalvontaviranomaiset voisivat kehittää kyvykkäämpiä ja innovatiivisempia tekoälyjärjestelmiä henkilötietojen jatkokäsittelyn käsittelyn avulla.

5.1.3.11Muutoksenhaku Esityksen mukaisesti päätöksiin hyväksyä osallistuja sääntelyn testiympäristöön tai todellisissa olosuhteissa testaukseen haettaisiin muutosta hallintotuomioistuimelta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti. Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mahdollisuutta tehdä oikaisuvaatimus mainituista päätöksistä sen sijaan, että mainittuihin päätöksiin haettaisiin muutosta hallintotuomioistuimelta. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska esitysluonnosta koskevassa lausuntopalautteessa nostettiin esiin, että päätöksissä hyväksyä todellisissa olosuhteissa testaaminen ei ole kyse massapäätöksistä vaan yksittäisistä tarkasti harkituista ja perustelluista päätöksistä. Saman näkökohdan voidaan arvioida koskevan myös päätöksiä osallistujan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön. Oikaisuvaatimusmenettelyn edellyttäminen voi myös viivästyttää muutoksenhakua ja siten asian lopullista ratkaisemista. Oikaisuvaatimusmenettelyn käyttämiseen ei ole päädytty myöskään sen vuoksi, että oikaisuvaatimus osoitettaisiin päätöksen tehneelle viranomaiselle, eikä siksi välttämättä olisi odotettavissa, että päätöksiin tultaisiin tekemään oikaisua.

Esityksessä päädytty säätämään siitä, että testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskeviin päätöksiin voitaisiin hakea muutosta, mutta keskeyttämistä koskevaa päätöstä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu valituskiellon säätämistä testauksen väliaikaista keskeyttämistä koskeviin päätöksiin, jolloin toimijalla olisi oikeus hakea muutosta vasta testauksen päättämistä koskevaan lopulliseen päätökseen. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole kuitenkaan päädytty, koska valituskielto rajoittaisi toimijan perustuslain 21 §:n 2 momentissa säädettyä muutoksenhakuoikeutta. Testauksen keskeyttämistä koskevalla päätöksellä on merkitystä toimijan oikeusasemaan, koska se voi hidastaa tekoälyjärjestelmän asettamista markkinoille ja siten vaikuttaa toimijan kilpailuasemaan markkinoilla. Perustuslakivaliokunta on katsonut lausunnoissaan, että muutoksenhakukiellon alaiset toimenpiteet ovat yleensä luonteeltaan sellaisia, että ne on pantava viivytyksettä täytäntöön ja että niitä edeltänyttä oikeustilaa ei voida enää muutoksenhakuteitse palauttaa (ks. PeVL 5/2006 vp, s. 7, PeVL 34/2001 vp, s. 5/II). Testauksen väliaikaista keskeyttämisessä olisi kyse tilanteesta, jossa toimenpiteet on pantava viivytyksettä täytäntöön, mutta niitä edeltänyt oikeustila voidaan palauttaa sallimalla testauksen jatkaminen. Esityksen valmistelussa testauksen väliaikaista keskeyttämistä koskevat päätösten on myös arvioitu olevan valituskelpoisia päätöksiä.

Kolmantena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mahdollisuutta olla säätämättä ollenkaan muutoksenhausta väliaikaista keskeyttämistä tai testauksen päättämistä koskeviin päätöksiin. Tällöin kyseisiin päätöksiin haettaisiin muutosta hallintotuomioistuimelta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaisesti. Mainitun lain 122 §:n 1 momentin mukaan päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kyseisen pykälän 3 momentin säädetään kuitenkin edellytyksistä, jolloin päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Yksi näistä edellytyksistä on se, että laissa säädetään kyseisestä täytäntöönpanosta. Edellä mainittuun säännökseen perustuen tässä esityksessä on katsottu tarpeelliseksi testauksen keskeyttämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanosta, vaikka päätös ei olisi saanut lainvoimaa, koska päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava viivytyksettä täytäntöön. Näin ollen kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei ole päädytty esityksen valmistelussa.

5.1.3.12Sääntelyn testiympäristöä koskevien säännösten voimaantulo Sääntelyn testiympäristön toiminnan aloittamiseen on katsottu sisältyvän kansallista liikkumavaraa sen suhteen, että testiympäristön toiminta on mahdollista aloittaa ennen tekoälyasetuksessa säädettyä määräaikaa 2.8.2027. Esityksessä on päädytty siihen, että sääntelyn testiympäristön toiminta alkaisi 3.5.2027, jolloin ehdotettavan lain testiympäristöä koskevia säännöksiä alettaisiin soveltaa. Valitun toteuttamisvaihtoehdon etuna on se, että toimijat voisivat hyödyntää Suomessa perustettavaa sääntelyn testiympäristöä mahdollisimman pian, millä olisi myönteisiä vaikutuksia toimijoiden markkinoille tuloon ja innovointiin. Sääntelyn testiympäristön perustaminen Suomessa ennen tekoälyasetuksen edellyttämää määräaikaa tukisi erityisesti suomalaisten toimijoiden toimintaedellytyksiä verrattuna muiden EU:n jäsenmaiden toimijoihin, koska on oletettavaa, että suomalaiset toimijat hakeutuvat Suomessa perustettavaan testiympäristöön. Liikenne- ja viestintävirastolla on myös arvioitu olevan valmius käynnistää sääntelyn testiympäristön toiminta 3.5.2027. Toisena toteuttamisvaihtoehtona olisi se, että sääntelyn testiympäristön toiminta käynnistetään viimeistään 2.8.2027, mikä vastaisi tekoälyasetuksessa säädettyä määräaikaa. Edellä mainituista syistä johtuen valitun toteuttamisvaihtoehdon hyödyt on katsottu suuremmiksi toiseen toteuttamisvaihtoehtoon nähden.

5.1.4Todellisissa olosuhteissa testaamisen toteuttamiseen liittyvät vaihtoehdot Esityksessä säädettäisiin siitä, että tekoälyasetuksen 60 artiklassa tarkoitetut tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät sääntelyn testiympäristön ulkopuolella osoitettaisiin tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisille. Asetuksen 60 artikla edellyttää, että todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät osoitetaan markkinavalvontaviranomaiselle. Esityksessä ei ole päädytty toteuttamisvaihtoehtoon, jonka mukaan kyseiset todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät osoitettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikenne- ja viestintävirastolla ei olisi vastaavaa yleistä hallinnointi- ja koordinointitehtävää tekoälyasetuksen 60 artiklassa tarkoitetun todellisissa olosuhteissa testaamisen osalta kuin sääntelyn testiympäristön osalta. Esityksen lähtökohtana on, että sektorikohtaiset markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat itsenäisesti todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä tehtävistä sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Liikenne- ja viestintävirastolla ei olisi sektorikohtaista asiantuntemusta testauksen kohteena olevista tekoälyjärjestelmistä, minkä vuoksi todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät on päädytty osoittamaan sektorikohtaisille markkinavalvontaviranomaisille.

Esityksessä on päädytty hyödyntämään tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdassa sallittua kansallista liikkumavaraa nimenomaisen luvan edellyttämisestä todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta varten. Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen hyväksymistä mainitun asetuksen säännöksen mukaisella niin sanotulla hiljaisella hyväksyntämenettelyllä. Hiljaisen hyväksyntämenettelyn etuna on testauksen aloittamisen nopeus testaukseen hakevan toimijan kannalta, sillä toimija voisi aloittaa testauksen 30 päivän kuluessa sen jälkeen, kun toimija on toimittanut todellisissa olosuhteissa testausta koskevan hakemuksen ja suunnitelman toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle. Esityksessä on kuitenkin päädytty edellyttämään viranomaisen myöntämää nimenomaista lupaa testauksen aloittamiseen muun muassa siksi, ettei hiljainen hyväksyntämenettely ole yleisesti käytössä suomalaisessa hallintomenettelyssä. Todellisissa olosuhteissa testaus koskee suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, minkä vuoksi testauksen sallimisella on vaikutuksia ihmisten perusoikeuksien turvaamisen kannalta. Syitä viranomaisen nimenomaisen luvan edellyttämiseen todellisissa olosuhteissa testaamisen yhteydessä on myös kuvattu kappaleissa 3.2.5 ja 11.4.

5.1.5Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvän rekisteröintivelvoitteen toteuttamisen vaihtoehdot

5.1.5.1Keskitetty rekisteröintimalli

Esityksen valmistelussa on arvioitu toteuttamisvaihtoehtoa, jonka mukaan yhden kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavan viranomaisen (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) yhteyteen perustetaan keskitetty rekisteri, johon rekisteröidään kaikkia kyseisiä tekoälyjärjestelmiä koskevat tiedot. Keskitetyssä rekisteröintimallissa rekisteriä ylläpitävä markkinavalvontaviranomainen vastaisi myös muiden markkinavalvontaviranomaisten valvonnan alaan kuuluvia tekoälyjärjestelmiä koskevien tietojen tallettamisesta. Rekisterin ylläpitotehtävää ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi osoittaa muulle viranomaiselle kuin kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaiselle, koska ilmoitettavien tietojen tarkoituksena on tukea tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnan toteuttamista. Edellä mainituilla tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisilla ei nykyisin ole rekistereitä, joita voitaisiin sellaisenaan hyödyntää tekoälyasetuksessa säädetyn kansallisen rekisteröintivelvoitteen toteuttamiseksi. Kuitenkin kyseisillä viranomaisilla on kokemusta rekisterinpitoon liittyvistä tehtävistä.

Keksitetyn rekisteröintimallin etuna on se, ettei muille markkinavalvontaviranomaisille tarvitsisi luoda kyvykkyyttä ja osaamista tekoälyjärjestelmiä koskevien tietojen tallettamiseen. Vaihtoehdon haittana on se, että muille toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille tulisi tarjota erikseen pääsy talletettuihin tietoihin niiden valvonnan alaan kuuluvien tekoälyjärjestelmien osalta. Keskitetyn rekisteröintimallin hyötyjä vähentää myös se, ettei toimivaltaisilla markkinavalvontaviranomaisilla ole tarvetta saada muiden viranomaisten valvonnan alaan kuuluvia tekoälyjärjestelmiä koskevia tietoja lukuun ottamatta tilanteita, joissa yhtä tekoälyjärjestelmää käytetään usealla eri kriittisen infrastruktuurin alalla ja jotka siten kuuluisivat usean markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että yhtä tekoälyjärjestelmää käytetään usean eri kriittisen infrastruktuurin alalla vain harvoin. Keskitettyä rekisteriä ylläpitävällä markkinavalvontaviranomaisella ei ole myöskään sektorikohtaista asiantuntemusta kaikista rekisteröinnin kohteena olevista tekoälyjärjestelmistä siltä osin kuin ne liittyvät toisen markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan. Vaihtoehto merkitsisi sitä, että muiden markkinavalvontaviranomaisen sektorikohtaista asiantuntemusta tekoälyjärjestelmiä koskevien tietojen tallettamisessa tulisi hyödyntää yhteistyöjärjestelyin keskitettyä rekisteriä ylläpitävän markkinavalvontaviranomaisen kanssa. Keskitetty rekisteri toteutettaisiin noudattamalla tietoturvallisuutta koskevia vaatimuksia talletettavien tietojen luottamuksellisuuden turvaamiseksi. Kuitenkin teoreettisissa tilanteissa rekisteriin kohdistuvien kyberhyökkäysten tapauksessa keskitetty rekisteri voisi lisätä riskiä salassa pidettävien tietojen paljastumiseen verrattuna malliin, jossa tekoälyjärjestelmiä koskevat tiedot sijaitsevat hajautetusti eri viranomaisten tietojärjestelmissä.

Esityksen valmistelussa ei ole myöskään päädytty yhteisrekisterin perustamiseen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisten välillä. Yhteisrekisterin perustamisella ei ole nähty lisäarvoa, koska talletettavat tiedot eivät pääsääntöisesti edellyttäisi yhteiskäyttöä viranomaisten välillä. Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisten ei pääsääntöisesti olisi tarpeen käsitellä talletettuja tietoja niiden tekoälyjärjestelmien osalta, jotka kuuluvat toisen markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan. Poikkeuksena tähän lähtökohtaan on tilanteet, joissa yhtä tekoälyjärjestelmää käytetään usealla eri kriittisen infrastruktuurin alalla ja jotka siten kuuluisivat usean markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan. Edellä kuvatun mukaisesti esityksen valmistelussa on arvioitu, että yhtä tekoälyjärjestelmää käytetään usean eri kriittisen infrastruktuurin alalla vain harvoin. Toteuttamisvaihtoehto edellyttäisi myös muun muassa sen määrittämistä, mikä viranomainen toimii rekisterin yleisestä toiminnasta vastaavana viranomaisena, mikä viranomainen on toimivaltainen luovuttamaan rekisterissä olevia tietoja ja kuinka rekisteröidyt voivat käyttää oikeuksiaan rekisterinpitäjiä vastaan. Lisäksi tulisi määrittää, kuinka muut markkinavalvontaviranomaiset pystyisivät käsittelemään rekisterissä olevia tietoja. Toteuttamisvaihtoehto vaatisi myös viranomaisten roolin ja vastuunjaon tarkkaa määrittelyä yhteisrekisterinpitäjinä yleisen tietosuoja-asetuksen sääntelyn näkökulmasta, koska talletettavat tiedot sisältävät myös henkilötietoja. Laissa tulisi myös säätää markkinavalvontaviranomaisten tiedonsaantioikeuksista koskien rekisterissä olevia salassa pidettäviä tietoja. Näistä syistä yhteisrekisterin perustaminen olisi teknisesti ja juridisesti monimutkaisempi toteuttamisvaihtoehto.

5.1.5.2Hajautettu rekisteröintimalli Toisena toteuttamisvaihtoehtona on arvioitu mallia, jonka mukaan jokainen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvän suuririskisen tekoälyjärjestelmän markkinavalvontaviranomainen vastaisi toimialansa osalta tekoälyjärjestelmien rekisteröinnistä. Hajautetun rekisteröintimallin etuna olisi se, että toimivaltaisella markkinavalvontaviranomaisella olisi suora pääsy tekoälyjärjestelmistä talletettuihin tietoihin. Lisäksi markkinavalvontaviranomaisen sektorikohtaista asiantuntemusta tekoälyjärjestelmien rekisteröinnissä voitaisiin hyödyntää paremmin verrattuna keskitettyyn rekisteröintimalliin.

Hajautetun rekisteröintimallin osalta on arvioitu myös mahdollisuutta liittää kansallisesti rekisteröitävät tiedot osaksi NIS2-direktiivin mukaista toimijaluetteloa. Kyberturvallisuuslaki

(124/2025)

koskee NIS2-direktiivin kansallista täytäntöönpanoa. Mainitun lain 41 §:ssä säädetään valvontaviranomaisen velvoitteesta ylläpitää valvontatoimialansa osalta toimijaluetteloa. Energiavirasto, Tukes ja Liikenne- ja viestintävirasto toimisivat mainitun lain nojalla valvovina viranomaisina muiden viranomaisten ohella. Kyseiseen toteuttamisvaihtoehtoon ei kuitenkaan ole päädytty, koska tekoälyjärjestelmiä koskevia rekisteröitäviä tietoja ei välttämättä pystyttäisi teknisesti yhdistämään toimijaluetteloon jokaisessa virastossa. Toisaalta ehdotettavassa laissa on myös pyritty mahdollistamaan joustavuus virastoille tekoälyjärjestelmiä koskevan rekisteröintivelvoitteen toteuttamisessa sitomatta rekisteröitäviä tietoja kyberturvallisuuslain mukaisen toimijaluettelon yhteyteen. Toimijaluetteloon sisältyvät tiedot koskevat erityisesti toimijaa koskevia tietoja, kun taas tekoälyjärjestelmiä koskevan rekisteröintivelvoitteen kohteena olisivat toimijaa koskevien tietojen lisäksi tekoälyjärjestelmiä koskevat tiedot. Näin ollen toimijaluetteloon ja tekoälyjärjestelmiä koskevan rekisteröintivelvoitteen kohteena olevat tiedot eivät olisi myöskään täysin yhdenmukaisia toistensa kanssa.

Markkinavalvontaviranomaisilta saatujen alustavien arvioiden mukaan hajautetun rekisteröintimallin toteuttaminen aiheuttaisi vähemmän kustannuksia keskitettyyn rekisteröintimalliin nähden.

Esityksen valmistelussa on päädytty toteuttamaan rekisteröintivelvoite hajautetulla mallilla erityisesti siksi, että keskitetty rekisteröintimalli ei tarjoaisi hyötyjä tai lisäarvoa rekisteröintivelvoitteen toteuttamiseen. Toimivaltaisilla markkinavalvontaviranomaisilla ei pääsääntöisesti olisi tarvetta käsitellä keskitetyssä rekisterissä olevia tietoja muiden viranomaisten valvonnan alaan kuuluvien tekoälyjärjestelmien osalta. Hajautetun rekisteröintimallin edut, kuten markkinavalvontaviranomaisen suora pääsy sen rekisteröimiin tietoihin, on nähty suuremmiksi keskitettyyn rekisterimalliin nähden. Hajautettu rekisteröintimalli mahdollistaisi rekisteröinnin toteuttamisen joustavasti kunkin toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen toiminnassa. Kukin markkinavalvontaviranomainen voisi päättää, perustetaanko ilmoitettavia tietoja varten uusi rekisteri vai järjestetäänkö tietojen tallettaminen muulla tavoin viranomaisen toiminnassa. Hajautetun rekisteröintimallin kustannukset on myös alustavasti arvioitu vähäisemmiksi keskitettyyn rekisteröintimalliin nähden.

5.1.6Vaihtoehdot luvanantamismenettelyyn jälkikäteisestä biometrisestä etätunnistamisesta Esityksen valmistelussa on harkittu eri vaihtoehtoja toteuttaa luvanantamismenettely tekoälyavusteiseen jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen tekoälyasetuksen soveltamisalan kattamissa tilanteissa. Tekoälyasetus edellyttää, että kansallisesti säädetään ennakkolupamenettely, jossa tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan on pyydettävä oikeus- tai hallintoviranomaiselta lupaa tekoälyjärjestelmän käyttöön rikoksesta epäillyn tai tuomitun henkilön kohdennettua etsintää koskevan tutkinnan yhteydessä, paitsi jos sitä käytetään mahdollisen epäillyn alustavaan tunnistamiseen. Tekoälyasetuksessa ei säädetä viranomaisten toimivallasta kerätä biometrisiä tunnisteita ja käyttää jälkikäteistä biometristä etätunnistamista. Tekoälyasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä käyttötapauksissa ennakkolupamenettelyä ei tarvita.

Eri toteuttamisvaihtoehtoja arvioitaessa keskeisin kysymys on ollut ennakkolupaviran-omaiseksi kansallisesti parhaiten sopiva viranomainen, joka täyttäisi oikeudelliseen asemaan, riippumattomuuteen, organisointiin ja resurssointiin liittyvät reunaehdot. Esityksen alkuvaiheessa ennakkolupaviranomaiseksi esitettiin tuomioistuinta. Saadussa lausuntopalautteessa tuli kuitenkin esiin näkemys, että myös muita luvanantamistahoja kuin tuomioistuinta olisi tullut arvioida ja harkita vaihtoehtoina. Uudelleenharkinnan seurauksena lisälausuntokierrokselle 10.7.2026 lähetetyssä lakiehdotuksessa luvanantavaksi tahoksi ehdotettiin Poliisihallituksen yhteyteen perustettavaa ennakkolupatoimintoa. Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota tämän toteuttamisvaihtoehdon osalta erityisesti luvanantavan tahon riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Valmistelun aikana päädyttiin siihen, että ennakkolupatoiminnosta ei säädetä tämän esityksen yhteydessä. On kuitenkin huomattava, että tekoälyasetuksen 26 artiklan 10 kohdan soveltamisen alkaessa 2.12.2027 kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkossa toteuttaa toimivaltuuksiensa puitteissa tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tekoälyavusteista jälkikäteistä biometristä etätunnistamista vain, jos ennakkolupamenettelystä on kansallisesti säädetty.

5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

5.2.1Tekoälyn sääntelyn testiympäristö ja todellisissa olosuhteissa testaus 5.2.1.1Johdanto Kappaleessa on arvioitu muiden EU-jäsenvaltioiden suunnittelemia tai toteuttamia keinoja tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen perustamiseksi. On huomattava, että muiden valtioiden suunnitelmiin liittyy jossain määrin epävarmuuksia johtuen siitä, että monet jäsenvaltiot ovat vasta suunnittelemassa tai pilotoimassa tekoälyn sääntelyn testiympäristön toimintaa. Muut jäsenvaltiot voivat valmistelun aikana päätyä myös toisenlaisiin toteuttamistapoihin.

5.2.1.2Ruotsi Ruotsi on teettänyt selvitystyön siitä, mitä lainsäädännön muutoksia ja muita toimenpiteitä tekoälyasetuksen kansallinen täytäntöönpano edellyttää. Selvitys (SOU 2025:101) on julkaistu 6.10.2025. Selvitys sisältää muun muassa ehdotukset tarvittavista toimenpiteistä yhden tai useamman sääntelyn testiympäristön perustamiseksi ja viranomaisista tai muista toimijoista, jotka osallistuvat ehdotettujen toimenpiteiden täyttämiseen. Selvityksessä ehdotetaan useista markkinavalvontaviranomaisista koostuvaa markkinavalvontajärjestelmää, jossa koordinoivana viranomaisena ja keskitettynä yhteyspisteenä toimisi Ruotsin posti- ja televiestintävirasto (Post och Telestyrelsen, PTS). Lisäksi Ruotsin tietosuojaviranomainen (Integritetskydd myndigheten, IMY) ja Ruotsin Finanssivalvonta (Finansinspektionen, FI) vastaisivat yhteisesti tekoälyasetuksen liitteen III mukaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien valvonnasta.

Selvityksen mukaisesti Ruotsiin tulisi perustaa vähintään yksi sääntelyn testiympäristö. Selvityksessä arvioidaan myös, että samalla tulisi olla myös mahdollista perustaa alakohtaisia sääntelyn testiympäristöjä. Ruotsiin ehdotetaan ratkaisua, jossa PTS toimisi sääntelyn testiympäristön perustamisesta vastaavana viranomaisena. Muut kansalliset toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset osallistuisivat testiympäristöhankkeisiin kukin omalla sektorillaan. Selvityksen mukaan muiden markkinavalvontaviranomaisten osallistuminen sääntelyn testiympäristöön on katsottu tärkeäksi, koska kyseisillä viranomaisilla on sektorikohtaista asiantuntemusta testattavista tekoälyjärjestelmistä.

Selvityksessä on tunnistettu, että PTS:n ja markkinavalvontaviranomaisten kaksoisrooli innovaatioiden edistämisessä sääntelyn testiympäristössä ja toisaalta tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnassa voi johtaa intressikonflikteihin. Selvityksen mukaan viranomaisten tulee arvioida, miten eri toiminnot järjestetään ja niillä on oltava sopivat toimintatavat näiden toimintojen hoitamiseksi.

Tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdan mukaisten tietoon pääsyyn tarjoavien tai sitä tukevien viranomaisten osalta Ruotsiin ehdotetaan ratkaisua, jossa perustamisesta vastaavana viranomaisena PTS:n olisi ilmoitettava viranomaiselle, jonka vastuualue voi olla tekoälyasetuksen 57 artiklassa 10 kohdassa tarkoitettu, että tekoälyn sääntelyn testiympäristössä harjoitettava toiminta voi tulla kattamaan kyseisen viranomaisen vastuualueen. Vastaavasti ilmoituksen saaneen viranomaisen tulisi arvioida, koskeeko tekoälyjärjestelmä viranomaisen vastuualuetta ja osallistua kyseiseen testiympäristöhankkeeseen. Selvityksessä arvioidaan, ettei siitä, mitkä viranomaiset lukeutuvat tietoon pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien viranomaisten joukkoon, tulisi erikseen säätää lailla. IMY:n on katsottu olevan tarpeen osallistua sääntelyn testiympäristöön tietosuojaviranomaisen roolissa asetuksen 57 artiklan 10 kohtaan perustuen. Selvityksen mukaan tietoon pääsyä tarjoavina tai sitä tukevina viranomaisina voitaisiin pitää esimerkiksi PTS:ä, digitaalisesta hallinnosta vastaavaa viranomaista (Myndigheten för digital förvaltning, Digg), veroviranomaista (Skatteverket), kaupparekisterikeskusta (Bolagsverket), Maanmittauslaitosta (Lantmäteriet) sekä Terveyspalveluvirastoa (E-hälsomyndigheten).

Ruotsin yhtiövirasto (Bolagsverket), Verovirasto (Skatteverket) ja Työnvälitystoimisto ovat yhdessä tietosuojaviranomaisen kanssa käynnistäneet tekoälyn sääntelyn testiympäristön pilotoinnin. Pilotoinnista on toteutettu neljä iteraatiota vuosina 2024–2025, ja iteraatioista on julkaistu raportit.

Ruotsiin ehdotetaan, että tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen ulkopuolella tapahtuvan asetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa tehtävän testauksen hyväksymisestä ja tällaisen testauksen turvallisen kehittämisen varmistamisesta vastaisi PTS, IMY ja FI sen vastuunjaon mukaisesti, jota sovelletaan tekoälysäädöksen liitteessä III tarkoitettuihin markkinavalvontavastuisiin. Lisäksi PTS:lle, IMY:lle ja FI:lle annettaisiin oikeus periä maksuja todellisissa olosuhteissa tehtävän testauksen hyväksymisestä ja tällaisen testauksen turvallisen kehittämisen varmistamisesta sekä oikeus antaa tarkempia määräyksiä tällaisista maksuista.

Ruotsissa tietosuojaviranomainen on perustanut vuodesta 2022 lähtien sääntelyn testiympäristöjä keskittyen toimijoiden ohjaamiseen tietosuojalainsäädäntöä koskevissa kysymyksissä. Tietosuojaviranomainen käynnistää tiettyinä ajankohtina hakuja testiympäristöön. Osallistujien valinnan jälkeen tietosuojaviranomainen järjestää aloitustapaamisia osallistujan kanssa hankkeen yksityiskohdista, osallistujien odotuksista testausta kohtaan ja testauksen ehdoista. Testiympäristön kesto on noin kuusi kuukautta, ja hankkeen lopuksi sen tulokset julkaistaan verkossa. Testiympäristössä ei myönnetä poikkeuksia voimassa olevan lainsäädännön noudattamiseen, eikä testiympäristöön osallistuminen merkitse sitä, ettei toimijaan voitaisi myöhemmin kohdistaa esimerkiksi valvontatoimenpiteitä. Tietosuojaviranomainen voi kääntyä muiden viranomaisten puoleen, jos testiympäristössä nousee esiin kysymys, joka liittyy toisen viranomaisen tehtäviin. Tietosuojaviranomaisen sääntelyn testiympäristöt ovat koskeneet myös tekoälyn käyttöön liittyviä kysymyksiä, kuten terveydenhuollossa käytettyä koneoppimista. Keväällä 2024 tietosuojaviranomainen käynnisti sääntelyn testiympäristön, joka koski generatiivisen tekoälyn käyttöä julkisten asiakirjojen luovuttamisessa ja käsittelyssä.

5.2.1.3Tanska Tanskan tietosuojaviranomainen (Datatilsynet) ja digitaalivirasto (Digitaliseringsstyrelsen) ovat perustaneet tekoälyn sääntelyn testiympäristön vuoden 2024 alkupuolella. Testiympäristössä keskitytään tietosuojalainsäädännön vaatimusten arviointiin ja tätä koskevaan toimijoiden ohjaamiseen. Tarpeen mukaan Tanskan tietosuojaviranomainen ja digitaalivirasto pyrkivät saamaan palautetta muilta viranomaisilta antaakseen ohjeita lainsäädännöstä, joka liittyy muun muassa alakohtaiseen tietosuojalainsäädäntöön. Esityksen valmisteluhetkellä testiympäristöä ei toistaiseksi hyödynnetä tekoälyasetuksen vaatimusten arviointiin, mutta sitä odotetaan tulevaisuudessa hyödynnettävän myös tähän tarkoitukseen.

Sääntelyn testiympäristössä tapahtuvan testauksen kesto määritellään joustavasti esimerkiksi hankkeen monimutkaisuuden mukaan, mutta testaus kestää yleensä noin 3-6 kuukautta. Jokaiselle testiympäristössä testattavalle hankkeelle laaditaan hankesuunnitelma. Kun testaus testiympäristössä on suoritettu, testauksen tulokset julkaistaan, jotta muut tahot pystyvät myös hyödyntämään tuloksia. Testiympäristöön osallistuminen ei merkitse sitä, että viranomainen antaa ennakkoon hyväksynnän tuotteelle tai palvelulle.

Sääntelyn testiympäristöt ovat tarkoitettu yrityksille ja viranomaisille, jotka kehittävät tai käyttävät tekoälyratkaisuja, joissa käsitellään henkilötietoja. Useammat organisaatiot voivat myös hakea testiympäristöön yhdessä. Testiympäristöön osallistumisen kriteerejä ovat, että hanke sisältää tekoälyn kehittämistä tai käyttöä sekä henkilötietojen käsittelyä, ja osallistujan on oltava Tanskan viranomainen tai Tanskaan sijoittautunut yritys tai organisaatio.

5.2.1.4Alankomaat

Alankomaissa on kehitetty ensimmäinen konseptointikehys tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen toteuttamiseksi, jota pilotoitiin vuoden 2024 loppuun asti. Tarkoituksena olisi perustaa yleinen sääntelyn testiympäristö, jossa voidaan testata kaikkia tekoälyasetuksen mukaisilla sektoreilla käytettäviä tekoälyjärjestelmiä. Alankomaissa 7.11.2024 julkaistun kolmannen suosituksen mukaan tekoälyasetuksen valvontarakenteesta digitaalisesta infrastruktuurista vastaavan viranomaisen (Dutch Authority for Digital Infrastructure) ja tietosuojaviranomaisen (Dutch Data Protection Authority) tulisi vastata tekoälyn sääntelyn testiympäristön koordinointiin liittyvistä tehtävistä, sillä kyseiset viranomaiset vastaisivat tulevaisuudessa tekoälyjärjestelmien koordinoivien markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä. Kyseisten viranomaisten tehtäviin kuuluisi esimerkiksi sääntelyn testiympäristön toimintaa koskevien menettelyiden luominen, tuen antaminen muille valvontaviranomaisille niiden osallistumiseksi testiympäristöön, vuorovaikutus tekoälyjärjestelmien tarjoajien kanssa sekä yhteydenpito tekoälytoimistoon ja tekoälyneuvostoon yleisissä asioissa.

Suosituksen mukaan tekoälyasetuksen 3 artiklan 48 alakohdassa määriteltyjen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi osallistua sääntelyn testiympäristön perustamiseen ja sen toiminnan järjestämiseen. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat keskenään määrittää, mitkä viranomaiset vastaavat sääntelyn testiympäristön perustamiseen liittyvistä tehtävistä ja kuinka ne osallistuvat sääntelyn testiympäristön toimintaan. Alankomaissa on katsottu, että markkinavalvontaviranomaiset ja ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset voivat osallistua sääntelyn testiympäristön perustamiseen johtuen tekoälyasetuksen 3 artiklan 48 alakohdassa tarkoitetusta kansallisen toimivaltaisen viranomaisen määritelmästä. Tapauskohtaisesti määritettäisiin, minkä markkinavalvontaviranomaisten tulisi osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan riippuen kulloinkin testauksen kohteena olevasta tekoälyjärjestelmästä. Jokaista testattavaa hanketta varten nimettäisiin testausta johtava toimivaltainen viranomainen. Tällä varmistettaisiin, että toimivaltainen viranomainen, joka voi kohdata tekoälyjärjestelmän ja sen tarjoajan myöhempien valvontatoimien yhteydessä, olisi toimivaltainen tekemään päätökset myös sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä.

Suosituksen mukaan sääntelyn testiympäristön menestyksekäs toteuttaminen edellyttää sitä, että muut valvontaviranomaiset osallistuvat hankkeiden testaukseen aktiivisesti. Esimerkkejä muista testiympäristöön osallistuvista viranomaisista ovat Alankomaiden ihmisoikeusinstituutti (Netherlands Institute for Human Rights), kuluttajista ja markkinoista vastaava viranomainen (Netherlands Authority for Consumers and Markets), oikeuden ja turvallisuuden tarkastuselin (Inspectorate of Justice and Security) sekä muut viranomaiset, jos niiden osallistuminen on tarpeen hankkeen testaamiseksi. Suosituksen mukaan jokaisella valvontaviranomaisella on asiantuntemus omasta valvonnan alastaan ja muusta sovellettavasta sääntelystä. Tästä syystä on toivottavaa, että jokaista sääntelyn testiympäristössä tapahtuvaa hankkeen testausta varten tiedustellaan valvontaviranomaisten osallistumista testaukseen.

Ehdotus tekoälyn sääntelyn testiympäristön täytäntöönpanoksi Alankomaissa julkaistiin 13.3.2025 ja se on linjassa edellä mainitun kolmannen suosituksen kanssa. Ehdotuksessa kuvataan sääntelyn testiympäristön ohjaavat periaatteet sekä prosessi.

5.2.1.5Espanja Espanja pilotoi EU:n ensimmäisenä jäsenvaltiona tekoälyn sääntelyn testiympäristön käyttöönottoa vuonna 2022 yhteistyössä komission kanssa, jolloin tekoälyasetuksen EU-tason käsittely oli vielä kesken. Kuitenkaan sääntelyn testiympäristön pilotointia ei käynnistetty käytännön tasolla Espanjassa. Espanjassa säädettiin vuoden 2023 loppupuolella asetus, joka koskee muun muassa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen vaatimuksia, osallistujien valintaa ja kelpoisuusehtoja. Lisäksi Espanjassa hyväksyttiin tekoälyasetuksen täytäntöönpanoa koskeva lakiesitys 26.5.2026, jossa säädettäisiin myös sääntelyn testiympäristöön liittyvästä hallintorakenteesta.

Toimivaltainen viranomainen tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvässä ohjausmenettelyssä on elinkeino- ja digitaalisesta muutoksesta vastaavan ministeriön tekoälyn ja digitaalisten mahdollistavien teknologioiden yleinen alaosasto (General Subdirectorate of Artificial Intelligence and Digital Enabling Technologies) yhteistyössä kansallisen tietotoimiston (Data Office) kanssa. Espanjassa perustettiin elokuussa 2023 uusi tekoälyä valvova virasto (Spanish Agency for the Supervision of Artificial Intelligence, jäljempänä AESIA), jolla on myös tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyviä tehtäviä.

Espanja julkaisi joulukuussa 2024 hakuilmoituksen hankkeille sääntelyn testiympäristön pilotointiin, ja haku päättyi tammikuun 2025 lopussa. Sääntelyn testiympäristön pilotointi käynnistyi huhtikuussa 2025 ja päättyi kesäkuussa 2026. Sääntelyn testiympäristön pilotointiin valittiin 12 testattavaa hanketta, jotka liittyvät suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin. Testiympäristöön osallistui espanjalaisten yritysten kehittämiä tekoälyjärjestelmiä kuudelta eri sektorilta: olennaiset palvelut, biometriikka, työllisyys, kriittinen infrastruktuuri, koneet sekä terveydenhuollon tuotteet. Pilotoinnilla pyrittiin edistämään erityisesti kansallisten pk- ja start up -yritysten toimintaedellytyksiä vähentämällä näiden kustannuksia, jotka aiheutuvat tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamisesta. Testiympäristöä koskevan pilotoinnin alussa oli koulutusvaihe tekoälyasetuksen vaatimuksista ja niihin liittyvistä ohjeistuksista. Lisäksi testiympäristön alussa analysoitiin, noudattaako testattava tekoälyjärjestelmä tekoälyasetuksen vaatimuksia ja valmisteltiin tekoälyjärjestelmää koskeva mukauttamissuunnitelma vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Testiympäristön toiminnan aikana toimeenpantiin kyseinen mukauttamissuunnitelma asiantuntijaryhmän tuella. Testiympäristössä osallistuja toteutti itsearvioinnin tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta, ja AESIA antoi vahvistukseen tekoälyjärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta. Testiympäristön toiminnan päättymisen jälkeen testattuihin tekoälyjärjestelmiin voitaisiin kohdistaa jälkikäteistä seurantaa. Pilotoinnin tuloksena AESIA julkaisi 16 ohjetta, joiden tarkoituksena on tukea eurooppalaisen tekoälysääntelyn sekä siihen liittyvien velvoitteiden täytäntöönpanoa ja noudattamista.

5.2.2Kriittisen infrastruktuurin alalla käytettävien tekoälyjärjestelmien rekisteröinti Ruotsi on selvityksessä (SOU 2025:101) on tarkasteltu mahdollisia tapoja, joilla tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukainen kansallinen rekisteröintivelvoite koskien asetuksen liitteessä III kohdassa 2 tarkoitettuja kriittiseen infrastruktuuriin liittyviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä olisi mahdollista toteuttaa. Selvityksen mukaisesti Ruotsiin ehdotettaisiin ratkaisua, jossa PTS olisi vastuullinen markkinavalvontaviranomainen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröinnin osalta. Viranomaisen vastatessa rekisteröinnistä luotaisiin paremmat edellytykset sille, että vastuullinen markkinavalvontaviranomainen voi pysyä ajan tasalla vastuualueellaan olevista suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä ja valvoa niitä. Kansalliseen lakiin sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan hallituksen määräämä viranomainen vastaisi siitä, että mainitut suuririskiset tekoälyjärjestelmät rekisteröidään tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Ruotsin täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön ehdotettaisiin sisällytettäväksi säännös siitä, että eräillä toimijoilla olisi velvollisuus ilmoittaa itsensä ja tekoälyjärjestelmänsä sille viranomaiselle, joka vastaa kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröinnistä tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Vaikka tekoälyasetuksessa säädetään rekisteröitävistä tiedoista, asetuksessa ei kuitenkaan säädetä, mitä tietoja ilmoitukseen tulee sisällyttää. Selvityksen mukaisesti Ruotsin kansalliseen lakiin sisällytettäisiin säännös, jonka mukaan hallitus tai hallituksen määräämä viranomainen olisi toimivaltainen antamaan määräyksiä siitä, mitkä tiedot ilmoituksesta tulisi käydä ilmi. Selvityksessä ehdotetaan, että ehdotettavaa lakia täydentävässä asetuksessa säädettäisiin PTS:lle rekisteröinnistä vastaavana viranomaisena määräyksenantovaltuus koskien ilmoittamisvelvoitetta.

Ruotsin kansalliseen lainsäädäntöön koskien suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevaan rekisteröintivelvoitteeseen ehdotettaisiin poikkeusta koskien turvallisuusluokiteltuja tietoja. Selvityksessä katsotaan, että turvallisuusluokiteltujen tietojen rekisteröinti merkitsisi lähtökohtaisesti aina sellaisten tietojen luovuttamista, joiden julkisuus olisi vastoin Ruotsin kansallista turvallisuutta. Lisäksi selvityksessä katsotaan, että kriittinen infrastruktuuri on alana jossain määrin erityisasemassa suhteessa muihin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, sillä useat kriittistä infrastruktuuria koskevat tiedot kuuluvat turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Selvityksessä ehdotetaan Ruotsin kansalliseen lainsäädäntöön sisällytettävän säännös, jonka mukaan ilmoitusvelvollisuutta ei sovelleta tietoihin, jotka ovat kansallisessa lainsäädännössä turvallisuusluokiteltu.

6Lausuntopalaute

6.1Lausuntokierroksen palaute

6.1.1Sääntelyn testiympäristö ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaus Lausunnoissa pääsääntöisesti kannatettiin yhden yleisen sääntelyn testiympäristön perustamista kaikille tekoälyjärjestelmille sektorikohtaisten testiympäristöjen sijaan. Lisäksi lausunnoissa kannatettiin pääsääntöisesti sitä, että Liikenne- ja viestintävirasto vastaa testiympäristön ylläpidosta ja koordinoinnista. Osassa lausunnoissa kannatettiin sitä, että tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset osallistuisivat testiympäristön toimintaan, mutta osassa lausuntoja tähän suhtauduttiin myös varauksellisesti. Eräissä markkinavalvontaviranomaisten lausunnoissa esitettiin sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien keskittämistä kokonaisuudessaan Liikenne- ja viestintävirastolle tai vaihtoehtoisesti tehtävien osoittamista jollekin olemassa olevalle markkinavalvontaviranomaiselle. Lausuntojen perusteella ei päädytty muuttamaan esityksen lähtökohtaa yhdestä yleisestä sääntelyn testiympäristöstä, jota Liikenne- ja viestintävirasto ylläpitää ja johon tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset osallistuvat valvonnan alansa osalta. Laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta tekoälyjärjestelmiin liittyvät markkinavalvontatehtävät on osoitettu useille eri markkinavalvontaviranomaisille. Markkinavalvontaviranomaisten osallistumisen testiympäristöön on katsottu olevan tarpeellista näiden sektorikohtaisen asiantuntemuksen vuoksi testattavista tekoälyjärjestelmistä.

Eräissä lausunnoissa nostettiin esiin, että Liikenne- ja viestintäviraston, markkinavalvontaviranomaisten sekä muiden sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tehtävien jako jää epäselväksi esitysluonnoksessa ottaen huomioon ehdotettava sääntely viranomaisten tehtävien jaosta testiympäristössä tehtävässä tehtävänmäärityksessä ja mahdollisuus säätää viranomaisten testiympäristöön liittyvistä tehtävistä valtioneuvoston asetuksella. Lausuntopalautteen mukaan esityksessä vastuu tehtävien hoidosta kuuluisi tietyissä tilanteissa yhteisesti viranomaisille ehdotetun lain mukaan, minkä vuoksi esitystä tulisi muuttaa siten, että laista ilmenisi yksiselitteisesti mille viranomaiselle vastuu kuuluu. Lisäksi ehdotettua säännöstä tehtävänmäärityksestä ei pidetty tarpeellisena, jos tehtävänmäärityksen on ainoastaan tarkoitus helpottaa viranomaisten yhteistyötä. Lisäksi eräissä lausunnoissa esitettiin, että on epäselvää, mitkä muut viranomaiset voisivat osallistua testiympäristön toimintaan Liikenne- ja viestintäviraston sekä tekoälyjärjestelmistä vastaavien markkinavalvontaviranomaisten ohella. Epäselvänä pidettiin myös sitä, milloin eräiden viranomaisten on pakollista ja milloin harkinnanvaraista osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan. Esitysluonnosta muutettiin lausuntojen perusteella siten, että säännös tehtävänmäärityksestä poistettiin. Tämä merkitsisi sitä, että viranomaisten tehtäviä ei määritettäisi tehtävänmäärityksessä, vaan testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tehtävät määritettäisiin laissa. Esitysluonnoksesta poistettiin myös asetuksenantovaltuudet koskien viranomaisten tehtäviä ja täsmennettiin sääntelyn testiympäristöön osallistuvien muiden viranomaisten, mukaan lukien tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettujen perusoikeuksia suojelevien viranomaisten, tietosuojavaltuutetun sekä asetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitettujen tietoon pääsyä tarjoavien ja sitä tukevien viranomaisten, tehtäviä sääntelyn testiympäristön toiminnan eri vaiheissa. Esityksessä täsmennettiin Liikenne- ja viestintäviraston sekä toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävien jakoa testiympäristössä sekä testiympäristöön liittyviä menettelyitä, kuten viranomaisten toimivaltaa keskeyttää tai päättää testaus. Lisäksi esityksessä täsmennettiin, että tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaus sääntelyn testiympäristön yhteydessä koskisi vain asetuksen liitteessä III mainittuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka kuuluvat lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen markkinavalvontaviranomaisten valvonnan alaan.

Useat tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavat viranomaiset nostivat esiin lausunnoissaan sen, että viranomaisen puolueettomuuden kannalta on ongelmallista, jos viranomainen on antanut sääntelyn testiympäristössä tekoälyasetuksen noudattamisesta neuvontaa ja sama viranomainen myöhemmin joutuu kohdistamaan testiympäristössä testattuun tekoälyjärjestelmään valvontatoimenpiteitä tekoälyjärjestelmän tultua markkinoille. Esitysluonnoksen mukaan puolueettomuuteen liittyvä ongelmaa voitaisiin estää sillä, että viranomaisen sisällä eriytetään toimintoja sääntelyn testiympäristön toimintaa sekä valvontatehtäviä varten. Useat markkinavalvontaviranomaiset kuitenkin korostivat, että tehtävien eriyttäminen vaatii niiltä taloudellisia resursseja, ja eräissä markkinavalvontaviranomaisissa tiettyjen tuotteiden valvontaan liittyvistä tehtävistä vastaa nykyisin vain yksi henkilö. Näiden syiden vuoksi tehtävien eriyttäminen viranomaisessa olisi vaikeaa. Eräissä lausunnoissa esitettiin, että sääntelyn testiympäristöön liittyvät tehtävät tulisi osoittaa viranomaiselle, jolla ei entuudestaan ole markkinavalvontatehtäviä puolueettomuuden turvaamiseksi. Esityksen perusteella ei päädytty muuttamaan lähtökohtaa siitä, että tekoälyjärjestelmiä koskeva markkinavalvontaviranomainen osallistuu sääntelyn testiympäristöön. Markkinavalvontaviranomaisten osallistumisen testiympäristöön on katsottu olevan tärkeää näiden sektorikohtaisen asiantuntemuksen vuoksi niiden valvonnan alaan kuuluvista tekoälyjärjestelmistä.

Lausunnoissa korostettiin sitä, että sääntelyn testiympäristöön osallistuville viranomaisille, erityisesti Liikenne- ja viestintävirastolle, tekoälyjärjestelmistä vastaaville markkinavalvontaviranomaisille, tietosuojavaltuutetulle sekä tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitetuille perusoikeuksia suojeleville viranomaisille, tulisi turvata riittävät resurssit uusien tehtävien hoitamiseen. Useat markkinavalvontaviranomaiset nostivat lausunnoissaan esiin, että ehdotettujen uusien tehtävien hoitaminen ei ole mahdollista viranomaisten nykyisillä määrärahoilla tai että uusien tehtävien hoito voi vaarantua tai jäädä osin hoitamatta ilman riittäviä resursseja. Useissa lausunnoissa tuotiin esiin, että viranomaisten toimintojen eriyttäminen viranomaisen sisällä niiden puolueettomuuden turvaamiseksi sääntelyn testiympäristöön osallistumisen johdosta vaatii lisäresursseja. Taloudellisten kustannusten lisäksi sääntelyn testiympäristön toimeenpano vaatii viranomaisilta uudenlaista osaamista. Lausuntokierroksen järjestämisen jälkeen esitystä muutettiin siten, ettei se ole talousarvioon liittyvä niin sanottu budjettilakiesitys, mikä merkitsee sitä, ettei uusien viranomaistehtävien hoitamiseen osoitettaisi lisärahoitusta. Resursointia tulisi ensi kädessä ja ensisijaisesti mahdollistaa viranomaisten nykyisiä tehtäviä tehostamalla ja toimintaa sopeuttamalla.

Useat tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavat viranomaiset nostivat lausunnossaan esiin, että esitysluonnoksen perusteluissa on ongelmallista, ettei Liikenne- ja viestintävirasto olisi sidottu markkinavalvontaviranomaisen näkemykseen viraston hyväksyessä osallistuja sääntelyn testiympäristöön. Lausuntojen mukaan tämä voisi johtaa siihen, että Liikenne- ja viestintäviraston tekemä päätös osallistujan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön vaikuttaa tosiasiallisesti toisen viranomaisen tehtävien hoitoon ja sitoo markkinavalvontaviranomaisen resursseja sääntelyn testiympäristössä tapahtuvaan testaukseen. Ehdotettu laki olisi siten ongelmallinen markkinavalvontaviranomaisten itsenäisyyden, tehtävien hoidon priorisoinnin ja resurssien käytön kannalta. Lausuntopalautteen perusteella esitysluonnoksesta poistettiin maininta siitä, ettei Liikenne- ja viestintävirasto olisi sidottu markkinavalvontaviranomaisen näkemykseen. Esitysluonnosta muutettiin siten, että Liikenne- ja viestintävirasto määrittää vuosittain painopistealueet sääntelyn testiympäristössä testattaville hankkeille kuultuaan markkinavalvontaviranomaisia. Markkinavalvontaviranomaisten lausunnoilla olisi painopistealueiden määrittämisessä keskeinen merkitys, koska niiden perusteella määräytyisi sääntelyn testiympäristön testauskapasiteetti vuosittain. Painopistealueiden määrittämisessä huomioitaisiin kunkin viranomaisen priorisoinnit ja käytettävissä olevat resurssit sääntelyn testiympäristössä tapahtuvaan testaukseen. Hakemusvaiheessa painopistealueisiin kuuluvia hakemuksia testiympäristöön priorisoitaisiin, jos hakemuksia olisi paljon suhteessa testauskapasiteettiin. Lisäksi yksittäisestä testiympäristösuunnitelmasta sovittaessa voidaan ottaa huomioon markkinavalvontaviranomaisen käytössä olevat resurssit esimerkiksi määrittämällä testauksen ajankohta siten, että viranomaisella on riittävät resurssit osallistua testaukseen tai rajaamalla testauksen tavoitteet tai tarkasteltavat oikeudelliset kysymykset siten, että viranomainen pystyy antamaan osallistujalle ohjausta ja neuvontaa testiympäristössä. Testauksen aloittaminen edellyttää sitä, että toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen on osallistunut testiympäristösuunnitelmasta sopimiseen ja hyväksynyt sen siltä osin kuin suunnitelmassa on sovittu kyseisen markkinavalvontaviranomaisen osallistumisesta testaukseen. Painopistealueiden määrittämisen markkinavalvontaviranomaisten lausuntojen pohjalta sekä testiympäristösuunnitelmasta sopimiseen osallistumisen katsotaan korjaavan lausunnoissa esiintuotuja ongelmia liittyen markkinavalvontaviranomaisten tehtävien hoidon priorisointiin ja resurssien käyttöön sääntelyn testiympäristössä.

Osassa lausunnoissa pidettiin myönteisenä sitä, että sääntelyn testiympäristössä voitaisiin arvioida myös muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamista. Kuitenkin osassa lausunnoissa nostettiin esiin, että muun lainsäädännön noudattamisen arviointi testiympäristössä voi olla ongelmallista esimerkiksi siksi, ettei testiympäristö voi tarjota kaikenkattavaa lainsäädännön noudattamisen arviointia. Lausuntopalautteen johdosta esitystä muutettiin siten, ettei sääntelyn testiympäristössä annettaisi aktiivisesti neuvontaa muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisesta, eikä testiympäristöön osallistujalla olisi siten ehdotonta oikeutta saada neuvontaa muun lainsäädännön noudattamisesta. Esityksen perusteluissa täsmennettiin, että viranomaisten tulisi kuitenkin tarvittaessa harkita antaa ohjausta, valvontaa ja tukea muun lainsäädännön noudattamisesta tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 kohdan perusteella huomioiden myös hallintolaissa säädetyn palveluperiaatteen toteutuminen.

Lausunnoissa nostettiin esiin, että tietosuojavaltuutetun tehtäviä sääntelyn testiympäristössä tulisi selkeyttää ottaen huomioon tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa säädetyt tietosuojaviranomaisten tehtävät sääntelyn testiympäristössä. Lausuntojen perusteella esityksessä jää epäselväksi, milloin tietosuojavaltuutetun on pakollista ja milloin harkinnanvaraista osallistua sääntelyn testiympäristöön. Lausuntojen johdosta esitysluonnoksessa täsmennettiin tietosuojavaltuutetun tehtäviä sääntelyn testiympäristössä. Lisäksi eräissä lausunnoissa pidettiin epäselvänä niin sanottujen tietoon pääsyä tarjoavien tai sitä tukevien viranomaisten roolia sääntelyn testiympäristössä tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdan perusteella ja kehotettiin täsmentämään muun muassa Findatan tehtäviä testiympäristössä kyseisen säännöksen perusteella. Esitystä ei päädytty muuttamaan lausuntojen perusteella, koska esitykseen sisältyi jo kuvaus kyseisten viranomaisten tehtävistä ja arviointi nykyisen lainsäädännön muutostarpeista (ks. kappale 3.2.3).

Eräissä lausunnoissa nostettiin esiin, että tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettujen perusoikeuksia suojelevien viranomaisten rooli sääntelyn testiympäristössä jää epäselväksi ja kyseisten tulisi pystyä osallistumaan vahvemmin sääntelyn testiympäristön toimintaan. Lausuntojen perusteella esitysluonnoksen perusteluissa täsmennettiin perusoikeuksia suojelevien viranomaisten tehtäviä testiympäristöprosessin eri vaiheissa.

Muutamissa lausunnoissa pidettiin ongelmallisena esityksen säännöstä, jonka mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättäminen olisi sidottu viranomaisen antaman neuvonnan noudattamiseen. Esityksen mukaan seuraamusmaksu voitaisiin esimerkiksi jättää määräämättä siltä osin kuin viranomainen on antanut neuvontaa sen lainsäädännön noudattamisesta, jonka nojalla seuraamusmaksuja voidaan määrätä. Lausuntopalautteessa pidettiin tärkeänä, että lain tasolla on täsmällisesti määritelty toimivaltainen viranomainen, jonka antamia ohjeita noudattamalla toimija välttää seuraamusmaksun. Esitystä täsmennettiin siten, että testiympäristöön osallistuva toimija voi välttää tekoälyasetuksen mukaiset seuraamusmaksut noudattamalla toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen ohjeita. Lisäksi esitystä muutettiin siten, ettei sääntelyn testiympäristössä annettaisi aktiivisesti neuvontaa muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisesta, minkä vuoksi esityksen perusteella testiympäristöön osallistuva toimija ei voisi välttää seuraamusmaksuja muun lainsäädännön nojalla, jota koskevaa neuvontaa viranomainen olisi antanut toimijalle testiympäristössä.

Lausunnoissa nostettiin esiin, että esityksen asetuksenantovaltuudet viranomaisten tehtävien määrittelystä sääntelyn testiympäristössä ovat liian laajoja ja epätäsmällisiä. Lausunnoissa korostettiin, että viranomaisten tehtävistä tulee säätää lain tasolla asetuksen sijaan johtuen lainalaisuusperiaatteesta. Lausuntojen perusteella esityksestä päädyttiin poistamaan viranomaisten tehtäviä koskevat asetuksenantovaltuudet, jolloin viranomaisten tehtävistä säädettäisiin ainoastaan laissa.

Lausuntopalautteen mukaan ehdotetussa säännöksessä sääntelyn testiympäristössä ja todellisissa olosuhteissa testaamisesta perittävistä maksuista ei ole tarpeen viitata valtion maksuperustelakiin, jos maksujen katsotaan kuuluvan kyseisen lain soveltamisalaan. Ehdotetussa pykälässä tulisi myös ilmetä, että tarkoitus on poiketa valtion maksuperustelain pääsäännöstä asetuksenantajaa koskien. Jatkovalmistelussa ehdotettua säännöstä muokattiin siten, että viittaus valtion maksuperustelakiin poistettiin ja säännöksessä ilmenee poikkeaminen valtion maksuperustalain pääsäännöstä asetuksenantajaa koskien. Esityksessä päädyttiin poistamaan myös pykälä kriittisen infrastruktuurin alalla käytettävien tekoälyjärjestelmien ilmoittamista koskevista maksuista, koska ehdotetussa pykälässä ei ole tarkoitus poiketa valtion maksuperustelain soveltamisesta.

Lausunnoissa esitettiin useita yksityiskohtaisia huomioita sääntelyn testiympäristöä koskevien tiedonluovutusta koskevien säännösten muotoilusta. Lausunnoissa kehotettiin muun muassa täsmentämään tiedonluovutussäännöksiä, jotta sääntely täyttäisi täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen. Riskinä pidettiin sitä, että esitys mahdollistaisi tietojen luovuttamisen määrittelemättömälle joukolle viranomaisia. Lisäksi lausunnoissa kehotettiin täsmentämään tiedonluovutussäännösten tarkoitusta sekä sitä, mihin tahoon nähden tietojen välttämättömyyttä tulisi arvioida säännösten perusteella. Lausuntopalautteen mukaan sääntelyn testiympäristössä tapahtuva viranomaisten välinen tiedonvaihto vaatii myös Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamista Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeuksista. Esityksen jatkovalmistelussa tiedonluovutussäännöksiä muotoiltiin uudelleen ja pyrittiin täsmentämään niitä viranomaisia, joilla olisi oikeus vastaanottaa tiedot ehdotettujen säännösten perusteella. Esityksestä poistettiin Liikenne- ja viestintäviraston tiedonluovutusoikeudet ilmoitetuille laitoksille, muille EU:n jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille ja EU:n yhteistyöelimille, koska kyseisiä säännöksiä ei pidetty tarpeellisina. Lisäksi perusteluissa täsmennettiin tiedonluovutussäännösten tarkoitusta sekä tietojen luovuttamisen välttämättömyyden arviointia. Esitykseen lisättiin lakiehdotus Finanssivalvonnan tiedonluovutuksesta sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä.

Lausunnoissa esitettiin useita yksityiskohtaisia huomioita ehdotetusta säännöksestä koskien henkilötietojen jatkokäsittelyä tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä. Lausunnoissa suhtauduttiin myönteisesti tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdan liikkumavaran käyttöön henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä. Lausuntopalautteessa nostettiin kuitenkin esiin tarve selventää muun muassa kansallisen liikkumavaran käyttöä tekoälyasetuksen ja tietosuojasääntelyn osalta. Lausuntopalautteen johdosta esityksen yleisperusteluita (kappaleet 3.1.9 ja 3.2.4) sekä ehdotetun 11 j §:n säännöskohtaisia perusteluita kansallisen liikkumavaran käytön suhteen on täydennetty ja täsmennetty. Lausuntopalautteessa nostettiin esiin myös tarpeita selventää ehdotettavien säännösten kieliasua, viittauksia tekoälyasetukseen sekä suhdetta muuhun sääntelyyn. Jatkovalmistelussa jatkokäsittelyä koskevaan 11 j §:ään sekä sitä koskeviin säännöskohtaisiin perusteluihin tehtiin tältä osin selvennyksiä. Suhdetta muuhun sääntelyyn on kuvattu tarkemmin myös yleisperusteluissa (kappale 3.1.9).

Lausunnoissa kehotettiin täsmentämään Liikenne- ja viestintäviraston roolia tekoälyasetuksen 60 artiklan mukaisessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvassa testauksessa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella ja viraston tehtäviä suhteessa tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisiin. Lausunnoissa esitettiin Liikenne- ja viestintävirastolle tehtävää antaa tukea markkinavalvontaviranomaisille liittyen todellisissa olosuhteissa testaamiseen. Lisäksi nostettiin esiin, että testaamiseen liittyvä päätöksentekoa tulisi täsmentää. Lausuntojen perusteella esityksen perusteluissa päädyttiin täsmentämään sitä, että kukin markkinavalvontaviranomainen vastaa itsenäisesti todellisissa olosuhteissa testaamisesta. Tämän vuoksi Liikenne- ja viestintävirastolla ei olisi vastaavaa yleistä järjestämis- ja koordinointitehtävää tekoälyasetuksen 60 artiklassa tarkoitetussa todellisissa olosuhteissa testaamisessa kuin sääntelyn testiympäristön osalta. Esityksessä ei myöskään päädytty säätämään Liikenne- ja viestintävirastolle tukevaa tehtävää testaamisessa, koska viraston tehtäviin kuuluu nykyisin tekoälyasetuksen toimeenpanoon liittyvän viranomaisyhteistyön koordinointi ja tekoälyjärjestelmiä koskeva asiantuntijatuki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 6 §:n nojalla. Lisäksi esitystä muokattiin jatkovalmistelussa siten, että luvanantamisedellytyksiä testaukseen sekä testaukseen liittyviä menettelyjä, kuten testauksen keskeyttämistä ja päättämistä, täsmennettiin.

Lausunnoissa nostettiin esiin esitettävän lainsäädännön suhde lainsäädäntöön sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä ja kyseisiä tietoja koskevaan tietosuojalainsäädäntöön. Lausunnoissa kehotettiin muun muassa selventämään sitä, missä määrin sosiaali- ja terveysalan tietojen toisiokäyttö on mahdollista sääntelyn testiympäristössä sekä selventämään sitä, mitkä lait kuuluvat tekoälyasetuksen 59 artiklan 3 kohdan mukaiseen kansalliseen lainsäädäntöön. Esityksen yleisperusteluissa kappaleeseen 3.2.4 täydennettiin kuvaus esitettävän lainsäädännön suhteesta asetuksen 59 artiklan 3 kohtaan. Esityksessä ei kuitenkaan päädytty luettelemaan asetuksen 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja kansallisia lakeja kyseisten lakien moninaisuuden vuoksi. Lisäksi esityksen kappaleeseen 3.1.10 lisättiin kuvaus tekoälyn sääntelyn testiympäristön suhteesta sosiaali- ja terveysalan tietojen toissijaista käyttöä koskevaan lainsäädäntöön tehtäviin muutoksiin, jotka johtuvat EHDS-asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Tämän hallituksen esityksen antamisen jälkeen jatkovalmistelussa tullaan seuraamaan tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen sekä EHDS-asetuksen aiheuttamia muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön sekä arvioimaan mahdollisuuksia yhdistää tekoälyn sääntelyn testiympäristöön EHDS-asetuksen mukainen käsittely-ympäristö. Lisäksi jatkovalmistelussa on arvioitava tarkemmin, tulisiko viranomaisten osalta säätää henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta siltä osin kuin viranomainen osallistuu todellisissa olosuhteissa testaamiseen tekoälyjärjestelmän tarjoajana tai mahdollisena tarjoajana. Jatkovalmistelussa on arvioitava, missä määrin viranomaiset toimisivat tekoälyjärjestelmien tarjoajina tai mahdollisina tarjoajina testauksessa ja missä tilanteissa edellytettäisiin erikseen säädettyä oikeusperustetta henkilötietojen käsittelyyn. Jatkovalmistelussa on tältä osin myös huomioitava, että todellisissa olosuhteissa testaaminen laajenee tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tekoälyasetuksen liitteessä I jaksossa A mainittuun unionin yhdenmukaistamisalainsäädännön soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin, joiden osalta viranomaiset voivat myös toimia tekoälyjärjestelmien tarjoajina.

Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että esitysluonnoksessa on epäselvää, missä määrin tekoälyn sääntelyn testiympäristössä voidaan myöntää poikkeuksia lainsäädännön noudattamisesta. Esityksen perusteluista poistettiin selvyyden vuoksi maininta siitä, että sääntelyn testiympäristössä voitaisiin tarvittaessa myöntää poikkeuksia voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta, jos unionin tai kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa tämän. Nyt valmisteltavassa sääntelyn testiympäristössä ei lähtökohtaisesti olisi tarkoitus myöntää poikkeuksia lainsäädännön noudattamisesta, koska tekoälyn sääntelyn testiympäristön toimintalogiikka ei perustu poikkeusten myöntämiselle lainsäädännön noudattamisesta.

Muutamissa lausunnoissa nostettiin esiin, että sääntelyn testiympäristöstä annettavien asiakirjojen, erityisesti kirjallisen todisteen ja loppuraportin, oikeudellista merkitystä tulisi täsmentää esityksessä. Esitykseen lisättiin kuvaus kirjallisen todisteen ja loppuraportin oikeudellisesta merkityksestä perustuen sääntelyn testiympäristöä koskevaan komission täytäntöönpanoasetusluonnokseen.

Lausuntopalautteessa tuotiin esiin, että päätöksissä koskien todellisissa olosuhteissa testaamista ei ole kyse massapäätöksistä vaan yksittäisistä tarkasti harkituista ja perustelluista päätöksistä. Lisäksi nostettiin esiin, että esitysluonnoksen ehdotettu oikaisuvaatimusmenettelyn edellyttäminen voisi viivästyttää asian lopullista ratkaisemista. Esitystä muutettiin lausuntopalautteen perusteella siten, ettei siinä säädettäisi oikaisuvaatimuksesta päätöksiin hyväksyä osallistuja sääntelyn testiympäristöön tai todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen, vaan edellä mainittuihin päätöksiin haettaisiin muutosta valittamalla oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan. Esityksen jatkovalmistelussa katsottiin myös, ettei oikaisuvaatimuksesta tulisi säätää siksi, että oikaisua olisi vaadittava päätöksen tehneeltä viranomaiselta itseltään, eikä välttämättä olisi odotettavissa, että päätöksiin tultaisiin tekemään oikaisua.

Eräät tutkimusalan toimijat nostivat lausunnoissaan esiin, että yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden tulisi päästä osallistumaan sääntelyn testiympäristöön myös ilman yrityskumppanin mukanaoloa. Mahdollisuus testata tekoälyjärjestelmää sääntelyn testiympäristössä jo tutkimusvaiheessa helpottaisi sen kaupallistamista markkinoille saattamisen vaiheessa. Esitystä ei päädytty muuttamaan kyseisten lausuntojen perusteella, sillä tahoista, joilla on oikeus osallistua sääntelyn testiympäristöön sekä osallistujia koskevista kelpoisuus- ja valintaperusteista säädetään lähtökohtaisesti tekoälyasetuksessa ja sen nojalla annetussa täytäntöönpanoasetuksessa.

Eräissä lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, että esityksen jatkovalmistelussa tulisi edetä vasta sitten, kun komission täytäntöönpanosäädösten sisältö sääntelyn testiympäristön toiminnasta on tiedossa. Lausuntojen mukaan esitettävään sääntelyyn testiympäristöstä sisältyi monilta osin epävarmuuksia johtuen siitä, että komissio ei ollut antanut täytäntöönpanosäädöksiä esityksen valmistelun aikana. Esityksen jatkovalmistelulle varattua aikaa pidennettiin, jotta esityksessä oli mahdollista huomioida luonnos sääntelyn testiympäristöä koskevasta täytäntöönpanoasetuksesta.

Jatkovalmistelun aikana Ahvenanmaan maakuntahallituksen kanssa käytyjen neuvottelujen johdosta esitykseen on lisätty Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa Ahvenanmaan maakunnalle ja sen toimivaltaisille viranomaisille tietoja sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Koska Ahvenanmaan maakuntahallituksen tarkoituksena on toimeenpanna tekoälyasetuksen mukainen sääntelyn testiympäristö maakuntalailla sekä siirtää toimivalta maakuntahallitukselta valtakunnan viranomaiselle maakunnan alaan kuuluvilla aloilla itsehallintolain 32 §:n mukaisella sopimusasetuksella, on tärkeää varmistaa sujuva tiedonvaihto valtakunnan ja maakunnan toimivaltaisten viranomaisten välillä.

6.1.2Ilmoittamisvelvoite kriittisen infrastruktuurin alalla käytettävistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä Lausunnoissa pääosin kannatettiin esityksen lähtökohtaa eri viranomaisille hajautetusta ilmoittamisvelvollisuudesta koskien kriittisen infrastruktuurin sektorilla käytettyjä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä keskitetyn rekisteröintivelvollisuuden sijaan. Eräässä lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että hajautettu malli voi velvoittaa useilla kriittisen infrastruktuurin sektoreilla toimivat energiayhtiöt ilmoittamaan tiedot samasta tekoälyjärjestelmästä erikseen usealle eri toimivaltaiselle viranomaiselle. Muutamissa lausunnoissa katsottiin, että rekisteröitäviä tietoja koskeva salassapitosäännös ja viittaukset julkisuuslakiin eivät ole asianmukaisesti muotoiltu. Lisäksi katsottiin, että julkisuuslain kanssa päällekkäisiä salassapitovelvoitteita tulisi välttää ehdotettavassa lainsäädännössä. Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tiedonluovutusta koskevia säännöksiä kehotettiin muotoilemaan uudelleen. Lausuntopalautteen perusteella ilmoitusvelvollisuuksia koskevia säännöksiä muutettiin siten, että tekoälyjärjestelmää koskevat tiedot tulee ilmoittaa vain yhdelle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle tilanteessa, jossa tekoälyjärjestelmää käytetään usealla kriittisen infrastruktuurin alalla. Esityksessä toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tiedonluovuttamista koskevia säännöksiä muotoiltiin uudelleen ja poistettiin talletettavia tietoja koskeva salassapitosäännös, koska julkisuuslain salassapitoperusteet katsottiin riittäviksi.

6.1.3Vaikutustenarviointi Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota esitysluonnoksen vaikutustenarviointia koskevaan kappaleeseen 4.2 ja siinä kuvattuihin arvioihin viranomaisille aiheutuvista kustannuksista ehdotettavien uusien tehtävien myötä. Lausuntopalautteen mukaan viranomaisille aiheutuvia pysyviä ja jatkuvia kustannuksia on vaikea hahmottaa, ja kustannusarvioihin liittyy epävarmuuksia ja puutteita. Vaikutuksia viranomaisiin oli vaikeaa hahmottaa myös siksi, että täytäntöönpanosäädökset sääntelyn testiympäristöstä puuttuivat esityksen valmistelun hetkellä. Lausuntopalautteen perusteella vaikutustenarviointia koskevassa kappaleessa säilytettiin maininta viranomaisten kustannusarvioihin liittyvistä epävarmuuksista. Kustannusarvioita Liikenne- ja viestintäviraston osalta päivitettiin. Viranomaisia koskevaa vaikutustenarviointia täydennettiin muun muassa tietosuojavaltuutetun ja muiden sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tehtävien kasvun osalta.

Lausuntojen mukaan kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien ilmoittamisesta aiheutuvat vaikutukset viranomaisiin ovat epävarmoja, koska ilmoittamiseen liittyvän viranomaisen rekisteröintivelvoitteen laajuus ei ole tiedossa esityksen valmistelun hetkellä. Eräässä tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisen lausunnossa tuotiin esiin, että tietojärjestelmäkustannuksista on vaikeaa antaa esitysluonnokseen kirjattua tarkempaa arviota, koska arvioon vaikuttavat aineiston turvallisuusluokitus sekä käsiteltävien asioiden lukumäärä. Lausuntopalautteen johdosta tiedonhallintaa koskevaan vaikutustenarviointiin lisättiin maininta siitä, että arviot vaikutuksista viranomaisten tiedonhallintaan ovat alustavia.

Lisäksi lausuntopalautteessa esityksen perus- ja ihmisoikeuksia koskevan vaikutusten arvioinnin katsottiin olevan puutteellinen erityisesti tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisen vaikutusten osalta. Esitykseen ei kuitenkaan päädytty lisäämään vaikutustenarviointia tältä osin, koska todellisissa olosuhteissa testaamista koskeva sääntely perustuu suoraan sovellettavaan tekoälyasetukseen. Esityksen vaikutustenarvioinnissa kuvataan ainoastaan ehdotettavan kansallisen lainsäädännön vaikutuksia. Nyt valmisteltavassa esityksessä säädetään ainoastaan todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen liittyvistä viranomaistehtävistä ja kansallisista menettelyistä, minkä vuoksi esityksessä ei ole katsottu tarpeelliseksi kuvata suoraan sovellettavan tekoälyasetuksen vaikutuksia todellisissa olosuhteissa testaamisesta. Esityksen mukaan todellisissa olosuhteissa testattavat tekoälyjärjestelmät voisivat liittyä useisiin eri yhteiskunnan sektoreihin, minkä vuoksi testauksen vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin riippuvat siitä, millä sektorilla tekoälyjärjestelmää käytetään. Tämän vuoksi esityksessä ei olisi mahdollista antaa kattavaa arviota todellisissa olosuhteissa testauksen vaikutuksista perus- ja ihmisoikeuksiin.

Eräiden lausuntojen mukaan esitystä olisi tarpeellista arvioida myös lasten oikeuksien, innovaatiotoiminnan ja kansantalouden näkökulmasta. Ehdotettavaa sääntelyä tekoälyn sääntelyn testiympäristöstä ei päädytty arvioimaan lasten oikeuksien kannalta, koska esitettävällä lainsäädännöllä katsottiin olevan samat vaikutukset kaikkiin ihmisryhmiin. Sen sijaan esitykseen lisättiin vaikutustenarviointi lasten oikeuksien kannalta koskien seuraamusmaksujen määräämistä uuden kielletyn tekoälykäytänteen rikkomisen johdosta. Esitykseen sisältyi kuvaus ehdotettavan lainsäädännön yritysvaikutuksista, joka sisälsi myös kuvauksen yrityksiin kohdistuvista innovaatiovaikutuksista, minkä vuoksi esityksen innovaatiovaikutuksia ei päädytty erikseen arvioimaan. Esityksen viranomaisvaikutuksia koskevaan kappaleeseen lisättiin kuitenkin kuvaus viranomaisiin kohdistuvista innovaatiovaikutuksista. Esityksellä ei myöskään tunnistettu olevan erityisiä vaikutuksia kansantalouteen.

6.2Lausuntokierrokset luvanantamismenettelystä tekoälyavusteiseen jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen

Valmistelun aikana järjestettiin kaksi lausuntokierrosta luvanantamismenettelystä teko-älyavusteiseen jälkikäteiseen biometriseen etätunnistamiseen 24.5.–2.6.2025 ja 10.–23.7.2026.

Ensimmäisellä lausuntokierroksella lakiehdotuksessa luvanantavaksi viranomaiseksi ehdotettiin tuomioistuinta ja lupamenettelystä oli tarkoitus säätää osana lakia eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain muuttamisesta.

Lausunnoissa ei vastustettu jälkikäteisen biometrisen etätunnistamisen lupamenettelyä sinänsä, mutta esityksen katsottiin edellyttävän merkittävää jatkovalmistelua. Erityisesti toimivaltuuksien selkeyttä, luvanantajaa, sääntelyn sijoittamista sekä perusoikeusvaikutuksia koskevaa sääntelyä ja perusteluja pidettiin puutteellisina tai epäselvinä. Tuomioistuimen käyttö luvanantajana sai laajaa tukea, mutta samalla esitettiin vaihtoehtoisten ja kevyempien menettelyjen arvioimista.

Lausuntopalautteen perusteella jatkovalmistelussa otettiin huomioon lakitekniset huomiot ja tarkennettiin lakiehdotusta monella tapaa. Samalla arvioitiin vaihtoehtoisia toteuttamismalleja lupamenettelylle ja päädyttiin ehdottomaan luvanantavaksi viranomaiseksi uutta Poliisihallituksen yhteyteen perustettavaa ennakkolupatoimintoa. Lakiehdotus lähetettiin lisälausuntokierrokselle.

Lisälausuntopalautteessa erityisesti ehdotettu luvanantava viranomainen nousi keskeisesti esille. Ehdotettua ennakkolupatoimintoa ei pidetty riittävän riippumattomana ja puolueettomana. Saadun lausuntopalautteen perusteella ennakkolupatoiminnon sääntelystä tämä esityksen yhteydessä luovuttiin. On kuitenkin huomattava, että tekoälyasetuksen 26 artiklan 10 kohdan soveltamisen alkaessa 2.12.2027 kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat jatkossa toteuttaa toimivaltuuksiensa puitteissa tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tekoälyavusteista jälkikäteistä biometristä etätunnistamista vain, jos ennakkolupamenettelystä on kansallisesti säädetty.

Lausuntopalautteessa ehdotettiin myös, että jälkikäteistä biometristä tunnistamista koskevan lupamenettelyn lisäksi samassa yhteydessä säädettäisiin myös reaaliaikaista biometristä etätunnistamista koskevasta lupamenettelystä. Tekoälysäädöksen 5 artiklan 3 kohdan mukaan reaaliaikainen biometrinen etätunnistaminen on mahdollista vain ennakkoluvalla, jonka myöntämisen menettelyistä ja myöntävästä viranomaisesta on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. Reaaliaikainen biometrinen etätunnistaminen on kuitenkin huomattavasti laajempi kysymys kuin jälkikäteinen biometrinen etätunnistaminen, minkä lisäksi reaaliaikaisen etätunnistamisen edellytyksistä ja lupamenettelystä on tekoälysäädöksessä yksityiskohtaista sääntelyä. Reaaliaikaista etätunnistamista koskevasta lupamenettelystä säädettäessä olisi arvioitava sen perusoikeusvaikutuksia sekä tunnistettava voimassa olevat tai mahdollisesti suunnitteilla olevat viranomaisten toimivaltuudet tehdä tällaista tunnistamista. Tämän ei ole katsottu kuuluneen hallituksen esitystä valmistelleen työryhmän tehtävänantoon. Joka tapauksessa tällaiseen valmisteluun ei olisi ollut esityksen valmistelun yhteydessä aikaa tai riittävää asiantuntemusta.

6.3Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto

Lainsäädännön arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnoksessa olisi hyvä tuoda nykyistä selkeämmin esiin, miltä osin kuvattu EU-sääntely on merkityksellistä nyt ehdotettavan kansallisen sääntelyn kannalta, missä kysymyksissä käytetään kansallista liikkumavaraa ja miten valitut toteuttamisratkaisut suhteutuvat tarkasteltuihin vaihtoehtoihin. Esityksen vaikutustenarviointia koskevaan kappaleeseen täydennettiin kuvausta kansallisen sääntelyn taustalla olevan EU-sääntelyn pakottavista vaatimuksista, kansallisen liikkumavaran käytöstä sekä valittujen toteuttamisratkaisujen suhteesta muihin vaihtoehtoisiin toteuttamisvaihtoehtoihin.

Arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnoksessa olisi lisäksi hyvä kuvata selkeämmin, miten vielä keskeneräinen EU-tason sääntely vaikuttaa ehdotettavan kansallisen sääntelyn toimeenpanoon ja viittaa tältä osin erityisesti komission täytäntöönpanosäädösten käynnissä olevaan valmisteluun EU-tasolla sekä myöhemmin annettavaan erilliseen hallituksen esitykseen koskien tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen kansallista täytäntöönpanoa. Esitykseen nykytilan arviointia koskeviin kappaleisiin täsmennettiin kuvausta täytäntöönpanosäädösten ja koontiasetuksen täytäntöönpanon vaikutuksista nyt ehdotettavaan kansalliseen lainsäädäntöön.

Yritysvaikutusten osalta arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnosta olisi hyödyllistä täydentää suuntaa antavalla kuvauksella testiympäristön potentiaalisista käyttäjäyrityksistä sekä kuvata konkreettisemmin, mistä hakemiseen ja testaukseen osallistumiseen liittyvä yritysten työmäärä muodostuu sekä millä tavoin testiympäristön arvioidaan vähentävän vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kustannuksia tai nopeuttavan markkinoille pääsyä. Esitykseen täydennettiin kuvausta edellä mainituista seikoista. Arviointineuvoston mukaan olisi lisäksi hyvä tarkastella sääntelyn testiympäristön maksujen tason ja osallistujajakauman mahdollista vaikutusta testiympäristön kysyntään ja kustannusten kattamiseen ottaen huomioon, että pääsy testiympäristöön on maksuton pk-yrityksille ja että suurilta yrityksiltä voitaisiin periä osallistumismaksuja. Esityksessä ei voitu antaa arviota vaikutuksista testiympäristön kysyntään ja kustannusten kattamiseen, koska esityksen valmistelun hetkellä ei ollut tiedossa, minkä kokoiset yritykset tulevat osallistumaan testiympäristöön eniten. Vasta esityksen toimeenpanon vaiheessa voidaan tarkastella esityksen vaikutuksia testiympäristön kysyntään ja kustannusten kattamiseen. Lisäksi arviointineuvosto suositti tuomaan esiin, miten testiympäristön kapasiteetti ja hakemusten mahdollinen priorisointi voivat vaikuttaa yritysten osallistumismahdollisuuksiin. Esityksen lisätiin arvio tältä osin.

Arviointineuvoston mukaan kriittiseen infrastruktuuriin liittyviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevan ilmoittamisvelvollisuuden vaikutuksia yritysten hallinnolliseen taakkaan tulisi konkretisoida. Arviointineuvoston mukaan olisi hyvä esittää suuntaa antava arvio ilmoitusten vuosittaisesta määrästä sekä yhden ilmoituksen tekemiseen tarvittavasta työmäärästä ja kustannuksista hyödyntäen esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön sääntelytaakkalaskuria. Esitykseen täydennettiin suuntaa antava arvio ilmoitusten vuosittaisesta määrästä sekä kuvattiin ilmoituksen tekemiseen vaadittavaa työmäärää. Ilmoituksen tekemiseen tarvittavista kustannuksista ei ollut mahdollista esittää tarkkaa arviota, sillä ilmoituksia tehdään eri kriittisen infrastruktuurin aloilla, joilla kustannusten määrä voi vaihdella. Esityksen vaikutustenarviointia koskevassa kappaleessa pyrittiin konkretisoimaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja.

Julkista taloutta koskevan vaikutustenarvioinnin osalta arviointineuvosto kiinnitti huomiota siihen, ettei esitysluonnoksesta käy yksiselitteisesti ilmi, miltä osin sääntelyn testiympäristöä ja kriittisen infrastruktuurin ilmoittamisvelvollisuutta koskevat tietojärjestelmäkustannukset sisältyvät 8–9,5 miljoonan euron kokonaisarvioon. Esitykseen täsmennettiin, että 8-9,5 miljoonan euron kokonaisarvio koskee vain sääntelyn testiympäristöä ja todellisissa olosuhteissa testaamista koskevia kustannuksia, eikä se kata ilmoittamisvelvollisuudesta johtuvia kustannuksia.

Ihmisiä sekä perus- ja ihmisoikeuksia koskevan vaikutustenarvioinnin osalta arviointineuvosto katsoi, että sääntelyn testiympäristöä koskevaa vaikutusketjua viranomaisneuvonnasta ja testauksesta tekoälyjärjestelmien turvallisuuden ja perusoikeuksien toteutumisen paranemiseen olisi hyödyllistä konkretisoida. Esitykseen täsmennettiin kuvausta turvallisuuden ja perisoikeuksien paranemisesta mainituilta osin. Arviointineuvoston mukaan arviointia olisi hyvä täydentää yksilöimällä, mihin perus- ja ihmisoikeuksiin todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus voi käytännössä vaikuttaa, erityisesti muiden kuin testaukseen suostumuksensa antaneiden henkilöiden osalta, sekä kuvaamalla keinoja, joilla heidän oikeutensa turvataan. Esitykseen ei päädytty lisäämään tältä osin arviota muun muassa siksi, että todellisissa olosuhteissa testaamista koskeva sääntely perustuu suoraan sovellettavaan tekoälyasetukseen. Esityksen vaikutustenarvioinnissa kuvataan ainoastaan ehdotettavan kansallisen lainsäädännön vaikutuksia (ks. lisää perusteluista kappaleessa 6.1.3, s. 106-107). Esityksessä ei säädettäisi erityisistä keinoista, joilla testaukseen kuulumattomien henkilöiden oikeudet turvataan, minkä vuoksi kyseisistä seikoista ei lisätty arviointia esitykseen. Lisäksi arviointineuvosto katsoi, että esityksen vaikutusten arvioinnissa tulisi kuvata nykyistä konkreettisemmin, millaisia vaikutuksia ja riskejä liittyy henkilötietojen käyttämiseen uusiin tarkoituksiin. Esityksen vaikutusten arviointia koskevaan kappaleeseen lisättiin kuvaus henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevan ehdotettavan lainsäädännön vaikutuksista ja riskeistä henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen toteutumiselle.

Arviointineuvosto kiinnitti huomiota siihen, että osa viranomaisista tarvitsee uutta osaamista uusien tehtävien hoitamiseksi ja kehotti arvioimaan, voiko tarvittavien asiantuntijoiden saatavuus tai koulutuksen järjestäminen rajoittaa testiympäristön kapasiteettia tai vaikuttaa viranomaisten muiden tehtävien hoitamiseen. Esitykseen lisättiin maininta siitä, että asiantuntijoiden saatavuudella voi olla vaikutuksia testiympäristön kapasiteettiin. Arviointineuvosto katsoi esityksen viranomaisia koskevan vaikutustenarvioinnin osalta, että esitysluonnoksessa tulisi arvioida tarkemmin, mitä vaikutuksia uusien tehtävien hoitamisella viranomaisten nykyisten kehysmäärärahojen puitteissa olisi viranomaisten muuhun tehtävänhoitoon. Esitykseen lisättiin kuvaus uusien tehtävien vaikutuksesta viranomaisten muuhun tehtävänhoitoon.

Arviointineuvoston mukaan vaikutusarviointia koskien tietoyhteiskuntaa ja tietosuojaa olisi hyvä konkretisoida mahdollisuuksien mukaan esimerkeillä siitä, millaisiin henkilötietoihin ja henkilöryhmiin käsittely voisi käytännössä kohdistua sekä miten henkilötietojen suojaamiseksi säädettyjä suojatoimia sovellettaisiin käytännössä. Esityksen vaikutustenarviointia koskevaan kappaleeseen lisättiin esimerkkejä talletettavista henkilötiedoista, jotka liittyvät esitettävään ilmoittamisvelvoitteeseen koskien kriittisen infrastruktuurin alalla käytettäviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Sen sijaan esitykseen ei lisätty esimerkkejä käsiteltävistä henkilötiedoista ja henkilötietoryhmistä sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä kyseisten tietojen moninaisuuden vuoksi. Esitykseen täsmennettiin suojatoimien soveltamista käytännössä. Arviointineuvoston mukaan esityksessä olisi hyvä kuvata kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien tietojen tallettamiseen ja luovuttamiseen liittyvät keskeiset tietosuoja- ja turvallisuusriskit sekä yleisellä tasolla se, miten tietojen suojaus ja salassapito on tarkoitus varmistaa. Esityksen vaikutustenarviointikappaleeseen lisättiin arvio tältä osin.

7Säännöskohtaiset perustelut

7.1Laki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta

3 a luku Tekoälyn sääntelyn testiympäristö ja todellisissa olosuhteissa testaaminen

Lakiin lisättäisiin uusi 3 a luku tekoälyn sääntelyn testiympäristöstä ja todellisissa olosuhteissa testaamisesta. Luvussa ehdotettavan sääntelyn on tarkoitus täydentää tekoälyasetuksen 57–61 ja 76 artiklaa tekoälyn sääntelyn testiympäristöstä sekä suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamisesta todellisissa olosuhteissa tekoälyn sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Luvussa ehdotettavat säännökset ovat tarpeellisia erityisesti kansallisten viranomaisten tehtävistä ja menettelyistä säätämiseksi sekä kansallisen liikkumavaran käyttämiseksi sääntelyn testiympäristön toiminnan ja todellisissa olosuhteissa testaamisen järjestämiseksi.

11 a §. Tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminta.

Pykälän säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta vastata tekoälyasetuksen 57 artiklassa tarkoitetun tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämiseen, sen ylläpitoon ja kehittämiseen sekä sääntelyn testiympäristön yhteistyöhön ja sen koordinointiin liittyvistä 57 artiklan ja komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisista tehtävistä. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta varmistaa, että niiden toimivaltaiset viranomaiset perustavat kansallisella tasolla vähintään yhden tekoälyn sääntelyn testiympäristön. Ehdotettavalla säännöksellä täytettäisiin tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sääntelyn testiympäristön perustamisvelvoite.

Liikenne- ja viestintävirastolla olisi säännöksen myötä kokonaisvastuu sääntelyn testiympäristöstä. Kokonaisvastuuseen sisältyy tekoälyasetuksen 57 artiklan ja sen nojalla annetun täytäntöönpanoasetuksen yleisen tason tehtävät. Lisäksi viraston tehtäviin kuuluisivat viestintäkanavien tarjoaminen ja ohjeistuksen antaminen tekoälyasetuksen täytäntöönpanosta, mukaan lukien sääntelyn testiympäristöön osallistumisesta (62 artiklan 1 kohdan c alakohta).

Liikenne- ja viestintävirasto pyrkisi edistämään tekoälyasetuksen 57 artiklan 9 kohdassa mainittuja sääntelyn testiympäristön perustamisen tavoitteita, jotka myös ohjaisivat virastoa kokonaisvastuun tavoitteellisessa toteuttamisessa. Liikenne- ja viestintävirasto ilmoittaisi tekoälytoimistolle ja -neuvostolle testiympäristön perustamisesta (57 artiklan 15 kohta). Virasto vastaisi sääntelyn testiympäristön suunnittelemisesta ja toimeenpanosta siten, että sen avulla helpotettaisiin tarvittaessa rajat ylittävää yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä (57 artiklan 13 kohta). Vuosikertomuksien laatiminen ja niiden julkaiseminen kuuluvat myös viraston sääntelyn testiympäristöä koskeviin yleisiin tehtäviin ja kokonaisvastuuseen (57 artiklan 16 kohta). Virasto vastaisi myös sääntelyn testiympäristön toimintaan liittyvästä yleisestä kehittämisestä.

Kokonaisvastuu pitäisi sisällään myös yhteistyöstä ja koordinaatiosta huolehtimisen. Sääntelyn testiympäristön toiminta edellyttää tiivistä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kesken sekä yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 4 kohdan mukaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa, ja ne voivat sallia muiden toimijoiden osallistumisen tekoälyekosysteemiin. Tekoälyekosysteemiin kuuluu esimerkiksi yritysten edustajat, ilmoitetut laitokset, standardointiorganisaatiot, yksittäiset tutkijat tai tutkimuslaitokset, eurooppalaiset digitaali-innovaatiokeskittymät (European Digital Innovation Hubs, EDIH) sekä testaus- ja kokeilulaitokset (Testing and Experimentation Facilities, TEF). Yhteistyö voisi kattaa esimerkiksi toimijoille suunnattujen tilaisuuksien järjestämisen sääntelyn testiympäristöjen toiminnasta ja sen työn suunnittelusta. Viraston toteuttama yhteistyö muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa merkitsisi lisäksi sen varmistamista, että toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat sääntelyn testiympäristön toimintaan, sekä muun tuen antamista viranomaisille niiden osallistumiseksi sääntelyn testiympäristöön. Virasto koordinoisi viranomaisten välistä yhteistyötä sääntelyn testiympäristöön liittyen niin yleisesti kuin hankekohtaisesti sen puitteissa testattavissa hankkeissa. Viraston koordinointitehtäviin kuuluvat myös testaamisen jälkeiset toimet (post-participation activities), jotka voisivat sisältää esimerkiksi yhteydenpidon sääntelyn testiympäristön osallistujiin testauksen jälkeen. Lisäksi virasto vastaisi tekoälyasetuksen 58 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta mahdollisten tarjoajien ohjauksesta saamaan käyttöönottoa edeltäviä palveluja sekä 4 kohdassa tarkoitetusta yhteistyövelvoitteesta muiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa koskien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvien yhdenmukaisten käytäntöjen varmistamista koko unionissa. Viraston tehtäviin kuuluisivat myös sopimusten tekeminen muiden tahojen kanssa sääntelyn testiympäristön yhteydessä toteutettavasta tekoälyjärjestelmien teknisestä testauksesta.

Liikenne- ja viestintäviraston vastaisi myös yhteistyöhön osallistumisesta Euroopan komission, tekoälyneuvoston ja muiden EU:n jäsenvaltioiden sääntelyn testiympäristöistä vastaavien viranomaisten kanssa. Tekoälyasetuksen 57 artiklassa säädetään komission, sen yhteydessä toimivan tekoälytoimiston ja tekoälyneuvoston tehtävistä liittyen sääntelyn testiympäristöihin. Liikenne- ja viestintäviraston yhteistyö komission, mukaan lukien tekoälytoimiston, sekä tekoälyneuvoston kanssa voisi tarkoittaa esimerkiksi tietojen antamista kansallisen sääntelyn testiympäristön toiminnasta tai neuvon ja tuen pyytämisen sääntelyn testiympäristön perustamista ja toimintaa varten tekoälyasetuksen 57 artiklan 15 kohdan mukaisesti. Liikenne- ja viestintäviraston ohella myös ministeriöt osallistuvat tekoälyneuvoston kanssa tehtävään yhteistyöhön sääntelyn testiympäristön osalta. Esityksen valmistelun hetkellä liikenne- ja viestintäministeriöstä on nimetty edustaja tekoälyneuvostoon, ja tekoälyneuvoston sääntelyn testiympäristöjä koskevaan alatyöryhmään on puolestaan nimetty varsinainen edustaja työ- ja elinkeinoministeriöstä ja varaedustaja Liikenne- ja viestintävirastosta. Viraston yhteistyö muiden EU:n jäsenvaltioiden sääntelyn testiympäristöistä vastaavien viranomaisten kanssa voisi tarkoittaa esimerkiksi sääntelyn testiympäristöjen toiminnan koordinaatiota sekä tietojen vaihtamista jäsenvaltioiden viranomaisten kesken testiympäristön toiminnasta.

Pykälän säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaisi painopistealueet tekoälyasetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun sääntelyn testiympäristöjä koskevan Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti kuultuaan markkinavalvontaviranomaisia ja tarkistaisi ne vähintään kerran vuodessa. Säännöksen soveltamisessa tulisi noudattaa sääntelyn testiympäristöjä koskevan komission täytäntöönpanoasetuksen sääntelyä siitä, että toimivaltaisten viranomaisten hyväksyessä hakijoita testiympäristöön kyseiset viranomaiset voisivat päättää antaa enemmän painoarvoa tietyille aloille, joilla on erityistä strategista merkitystä. Painopistealueiden määrittämisessä markkinavalvontaviranomaisilla on keskeinen rooli omalla toimialallaan. Toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset on määritelty edellä lain 3-5 §:ssä. Liikenne- ja viestintävirastolla ei ole riittävää asiantuntemusta määrittää painopistealueita itsenäisesti, minkä vuoksi sen olisi kuultava markkinavalvontaviranomaisia painopistealueiden vahvistamiseksi. Markkinavalvontaviranomainen antaisi näkemyksensä seikoista, joilla on strateginen merkitys sen valvomalla sektorilla ja sillä esiintyvistä merkittävistä haasteista tekoälyasetuksen sääntelyn toimeenpanossa. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi markkinavalvontaviranomaisen roolissa painopistealueiden arvioinnista siltä osin kuin se toimii tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisena tiettyjen sektoreiden osalta. Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaisi painopistealueet perustuen markkinavalvontaviranomaisten arvioihin sekä viraston omaan arvioon sääntelyn testiympäristön kokonaisvastuun näkökulmasta. Näiden arvioiden tasapaino on tärkeää rajallisten resurssien huomioon ottamiseksi ja kohdentamiseksi sääntelyn testiympäristössä. Liikenne- ja viestintäviraston painopisteiden vahvistamisessa ei olisi kyse valituskelpoisesta hallintopäätöksestä, vaan sen on tarkoitus toimia ohjaavana hallinnollisena toimenpiteenä sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämisessä. Jos painopistealueisiin ei ole tarpeen tehdä merkittäviä muutoksia painopistealueiden vuosittaisen vahvistamisen yhteydessä, virasto voisi vahvistaa aiemmin voimassa olleet painopistealueet tai muuttaa kyseisiä painopistealueita vain rajatusti. Painopistealueiden määrittäminen on tärkeää testiympäristöön hakemisen kannalta, minkä vuoksi ne asetettaisiin vahvistamisen jälkeen julkisesti saataville. Painopistealueet tulisi vahvistaa vähintään kerran vuodessa, mutta olosuhteiden muuttuessa niitä voisi tarkistaa vastaavalla menettelyllä myös useammin. Säännöksen avulla tavoitellaan sääntelyn testiympäristön mahdollisimman korkeaa yhteiskunnallista vaikuttavuusastetta huomioiden käytettävissä olevat resurssit.

11 b §. Hakeminen ja hyväksyminen sääntelyn testiympäristöön. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että osallistumista sääntelyn testiympäristöön haetaan Liikenne- ja viestintävirastolta. Liikenne- ja viestintävirasto vastaanottaisi hakemukset sääntelyn testiympäristöön, koska virasto vastaisi sääntelyn testiympäristön toiminnan ylläpidosta ja hallinnoinnista. Tahoista, joilla on oikeus hakea sääntelyn testiympäristöön, säädetään tekoälyasetuksessa ja tekoälyasetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa.

Pykälän

2 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi kuultava hakemuksesta lain 3–5 §:ssä mainittua toimivaltaista markkinavalvontaviranomaista, jonka valvonnan alaan testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu. Toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen voisi olla tapauksen mukaan 3 §:ssä tarkoitettu suuririskistä tekoälyjärjestelmää valvova markkinavalvontaviranomainen, 4 §:ssä tarkoitettu kiellettyä tekoälykäytännettä valvova tietosuojavaltuutettu tai 5 §:ssä tarkoitettu avoimuusvelvoitteita valvova Liikenne- ja viestintävirasto tai suuririskisen tekoälyjärjestelmän osalta toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen. Kuulemisvelvoitteesta olisi tarpeen säätää nimenomaisesti, koska tarkoituksena olisi varmistaa, että Liikenne- ja viestintävirasto hyödyntäisi toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen asiantuntemusta hakijoiden valinnassa sääntelyn testiympäristöön sekä saisi markkinavalvontaviranomaisen arvion hakemuksen merkityksestä sen valvonnan alan sekä 11 a §:n 2 momentissa tarkoitettujen sääntelyn testiympäristön painopistealueiden kannalta.

Lisäksi säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintäviraston olisi kuultava hakemuksesta tietosuojavaltuutettua, jos tekoälyjärjestelmän testaukseen liittyy henkilötietojen käsittelyä. Kuulemisvelvoitteen myötä tietosuojavaltuutettu voisi antaa näkemyksensä testattavan hankkeen merkityksestä henkilötietojen käsittelyn valvonnan kannalta. Kuulemisvelvoitteen tavoitteena olisi myös tukea sitä, että tietosuojavaltuutettu voi täyttää tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetun velvoitteen osallistua sääntelyn testiympäristöön siltä osin kuin tekoälyjärjestelmän testaukseen liittyy henkilötietojen käsittelyä.

Liikenne- ja viestintävirasto voisi hakemuksen käsittelyn aikana kuulla tarvittaessa myös muita viranomaisia, kuten tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettuja perusoikeuksia suojelevia viranomaisia tai 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja tietoihin pääsyä tarjoavia tai sitä tukevia viranomaisia hallintolain 31 §:n 1 momentin nojalla, jos se on tarpeen asian riittäväksi ja asianmukaiseksi selvittämiseksi.

Pykälän

3 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto päättäisi hakijan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön tekoälyasetuksen ja sen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti. Sääntelyn testiympäristöön osallistujien kelpoisuus- ja valintaperusteista säädetään tekoälyasetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa. Viraston tehtäviin kuuluisi arvioida sääntelyn testiympäristöön hakijat kelpoisuus- ja valintakriteerien perusteella ja tehdä päätös hakijan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön. Ehdotetun momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa etusijan hakemuksille, jotka kuuluvat 11 a §:n 2 momentissa tarkoitettuihin painopistealueisiin. Painopistealueilla olisi merkitystä päätöksenteon kannalta erityisesti silloin, kun hakemuksia sääntelyn testiympäristöön on paljon suhteessa vapaana olevaan testauskapasiteettiin.

Tällöin priorisoitaisiin hakemukset, jotka kuuluvat 11 a §:n 2 momentissa tarkoitettuihin painopistealueisiin. Painopistealueet eivät kuitenkaan muodostaisi hylkäämisperustetta niihin kuulumattomille testaushankkeille.

11 c §.Testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopiminen. Pykälässä säädettäisiin testiympäristösuunnitelmasta sekä todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopimisesta. Sääntelyn testiympäristö voisi tarvittaessa sisältää sen puitteissa valvotun tekoälyasetuksen III liitteessä tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on tukea tekoälyasetuksen 57 artiklan 5 kohdan, 58 artiklan 4 kohdan ja 76 artiklan 2 kohdan kansallista täytäntöönpanoa. Mainituissa asetuksen artikloissa säädetään testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sekä todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen edellytyksistä siltä osin kuin kyseinen testaus toteutetaan sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä.

Tekoälyasetuksen 3 artiklan 54 alakohdan mukaan testiympäristösuunnitelmalla tarkoitetaan osallistuvan tarjoajan ja toimivaltaisen viranomaisen välillä sovittua asiakirjaa, jossa kuvataan testiympäristössä toteutettavien toimien tavoitteet, edellytykset, aikataulu, menetelmät ja vaatimukset. Tekoälyasetuksen 3 artiklan 53 alakohdan mukaan todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevalla suunnitelmalla tarkoitetaan asiakirjaa, jossa kuvataan todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen tavoitteet, menetelmät, maantieteellinen, väestöä koskeva ja ajallinen laajuus, seuranta, organisointi ja toteuttaminen. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä tekoälyasetusta muutettiin siten, että asetuksen 57 artiklan 5 kohdan mukaan testiympäristösuunnitelman tulee sisältää asetuksen 60 ja 60 a artiklassa tarkoitettu todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskeva suunnitelma. Testiympäristösuunnitelmasta sovittaessa olisi noudatettava tekoälyasetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun sääntelyn testiympäristöjä koskevan komission täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä testiympäristösuunnitelmasta sopimisesta ja suunnitelman sisällöstä. Todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman yksityiskohdista säädetään erillisessä komission täytäntöönpanosäädöksessä tekoälyasetuksen 60 artiklan 1 kohdan nojalla.

Pykälässä säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto sekä lain 3–5 §:ssä mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena, sopivat testiympäristöön hyväksytyn osallistujan kanssa testiympäristösuunnitelmasta sekä tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta ennen testauksen aloittamista. Suunnitelmista sopimisessa korostuu viranomaisten välinen yhteistyö. Koska testiympäristössä testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu tämän lain 3–5 §:ssä tarkoitetun tekoälyjärjestelmää koskevan markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan, on välttämätöntä, että markkinavalvontaviranomainen osallistuu mainittujen suunnitelmien laadintaan. Tietyissä tilanteissa Liikenne- ja viestintävirasto voisi toimia sekä testattavien hankkeiden koordinaattorin että toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen roolissa samanaikaisesti, jos viraston valvonnan alaan kuuluvaa tekoälyjärjestelmää testataan sääntelyn testiympäristössä.

Sääntelyn testiympäristössä voitaisiin testata kaikkia tekoälyjärjestelmiä, joihin kohdistuu tekoälyasetuksen mukaisia vaatimuksia. Kyseisiä tekoälyjärjestelmiä ovat erityisesti suuririskiset tekoälyjärjestelmät sekä asetuksen 50 artiklassa tarkoitettujen avoimuusvelvoitteiden kohteena olevat tekoälyjärjestelmät. Testiympäristösuunnitelmasta sopimiseen osallistuisi tapauksen mukaan 3 §:ssä tarkoitettu suuririskistä tekoälyjärjestelmää valvova markkinavalvontaviranomainen tai 5 §:ssä tarkoitettu avoimuusvelvoitteita valvova Liikenne- ja viestintävirasto tai suuririskisen tekoälyjärjestelmän osalta toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen. Sääntelyn testiympäristössä voitaisiin myös arvioida, sisältääkö tekoälyjärjestelmä asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuja kiellettyjä tekoälykäytänteitä. Edellä mainitussa tilanteessa tietosuojavaltuutetun tulisi osallistua testiympäristösuunnitelmasta sopimiseen kiellettyjä tekoälykäytänteitä valvovana markkinavalvontaviranomaisena lain 4 §:n perusteella. Samassa hankkeessa voidaan testata tekoälyjärjestelmää, joka kuuluu usean eri markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan, jolloin useiden eri markkinavalvontaviranomaisten tulisi osallistua suunnitelmasta sopimiseen. Hankkeessa voidaan arvioida samanaikaisesti esimerkiksi suuririskisen tekoälyjärjestelmän vaatimusten noudattamista mutta myös kiellettyjä tekoälykäytänteitä koskevien säännösten noudattamista.

Todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen kohteena sääntelyn testiympäristössä voisivat olla vain asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut asetuksen liitteessä III määritellyt suuririskiset tekoälyjärjestelmät, joita valvovat lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut markkinavalvontaviranomaiset. Näin ollen todellisissa olosuhteissa tapahtuvasta testaamista koskevasta suunnitelmasta olisi mahdollista sopia vain, kun testauksen kohteena on kyseinen suuririskinen tekoälyjärjestelmä. Tämän vuoksi lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset osallistuisivat aina mainitusta suunnitelmasta sopimiseen, kun niiden valvonnan alaan kuuluvaa tekoälyjärjestelmää testataan todellisissa olosuhteissa. Siltä osin kuin kyse on todellisissa olosuhteissa testaamisesta, kiellettyjen tekoälykäytänteiden noudattamista ei voitaisi valvoa osana sääntelyn testiympäristön toimintaa. Tämä perustuu tekoälyasetuksen 60 artiklan 1 kohtaan, jonka perusteella todellisissa olosuhteissa testaaminen ei rajoita setuksen 5 artiklaa koskevien kiellettyjen tekoälykäytänteiden soveltamista. Lisäksi asetuksen 76 artiklan 2 kohdan mukaan, kun tosielämän olosuhteissa tapahtuvaa testausta tehdään tekoälyjärjestelmille, joita valvotaan 58 artiklan mukaisessa tekoälyn sääntelyn testiympäristössä, markkinavalvontaviranomaisten on varmistettava 60 artiklan noudattaminen osana tekoälyn sääntelyn testiympäristöä koskevaa valvontatehtäväänsä.

Lisäksi pykälässä säädettäisiin tietosuojavaltuutetun osallistumisesta testiympäristösuunnitelmasta ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopimiseen. Jos tekoälyjärjestelmän testauksessa käsitellään henkilötietoja, tietosuojavaltuutettu osallistuisi suunnitelmista sopimiseen. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että tekoälyjärjestelmien testaamisessa noudatetaan yleistä tietosuoja-asetusta ja muuta tietosuojalainsäädäntöä. Ehdotettu säännös tukisi myös tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitettua tietosuojavaltuutetun velvoitetta osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan. Tietosuojavaltuutetun osallistuminen on välttämätöntä erityisesti silloin, kun testiympäristössä hyödynnetään henkilötietoja tekoälymallien opettamiseen, validointiin tai testaamiseen, mihin saattaa liittyä erityisiä riskejä rekisteröityjen oikeuksille ja vapauksille.

Muiden viranomaisten osallistumisesta testaukseen sovittaisiin testiympäristösuunnitelmassa ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa. Kyseisiä muita viranomaisia olisivat tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitetut perusoikeuksia suojelevat viranomaiset sekä tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut tietoon pääsyä tarjoavat ja sitä tukevat viranomaiset. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on, että muiden viranomaisten osallistumisesta hankkeen testaukseen voitaisiin sopia tapauskohtaisesti kunkin hankkeen mukaan, sillä kyseisten viranomaisten osallistuminen testaukseen ei ole tarpeellista jokaisen hankkeen osalta. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi vastata edellä 11 a §:n 1 momentissa säädetyn sääntelyn testiympäristön koordinaatiotehtävän perusteella siitä, että tietosuojavaltuutetun ohella myös muut viranomaiset osallistuvat tarvittaessa mainituista suunnitelmista sopimiseen.

Edellä 11 b §:n nojalla tehty hakijan hyväksymispäätös, testiympäristösuunnitelma sekä todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskeva suunnitelma muodostaisivat kokonaisuuden. Tarkoituksena on, että hyväksymispäätös sisältäisi sääntelyn testiympäristöön osallistumisen keskeiset ehdot osallistumiselle sääntelyn testiympäristöön. Testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa voitaisiin sopia testauksen yksityiskohdista komission täytäntöönpanoasetukseen perustuen. Testiympäristösuunnitelman ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman tarkoituksena on toimia yhdessä projektisuunnitelmina, joita voitaisiin myös tarvittaessa muuttaa testauksen aikana. Testiympäristösuunnitelman muuttamisessa tulisi huomioida komission täytäntöönpanoasetuksen säännökset. Muuttaminen noudattaisi samaa menettelyä kuin alkuperäisestä suunnitelmasta sopiminen. Käytännössä Liikenne- ja viestintävirasto, lain 3-5 §:ssä tarkoitetut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset sekä tietosuojavaltuutettu sopisivat muutoksista testiympäristösuunnitelmaan ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaan suunnitelmaan yhdessä testaukseen osallistuvan toimijan kanssa. Mainitut viranomaiset voisivat tarvittaessa sopia myös hankkeen testauksen pidentämisestä muuttamalla testiympäristösuunnitelmaa. Testauksen keston pidentämisessä sääntelyn testiympäristössä noudatetaan myös komission täytäntöönpanoasetuksessa säädettyä menettelyä. Todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen pidennyksestä sovitaan testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa ehdotetun 11 d §:n 3 momentin mukaisesti.

11 d §. Tekoälyjärjestelmän testaus sääntelyn testiympäristössä. Pykälässä säädettäisiin toimivaltaisten viranomaisten toimivallasta sääntelyn testiympäristössä hankkeen testausvaiheessa. Säännösten tarkoituksena on selkeyttää toimivaltaisten viranomaisten rooleja testauksen aikana. Liikenne- ja viestintävirastolla olisi vastuu testauksen hallinnoinnista ja ohjauksesta sekä loppuraportin ja kirjallisen todisteen laadinnasta, kun taas lain 3–5 §:ssä mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen vastaisi testauksen valvonnasta ja yksityiskohtaisen neuvonnan antamisesta tekoälyasetuksesta sen valvonnan alaan kuuluvan tekoälyjärjestelmän testauksessa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi tekoälyjärjestelmän testauksen hallinnoinnista ja ohjauksesta. Yksittäisten hankkeiden testaukseen liittyvä käytännön hallinnointi liittyisi menettelyllisiin kysymyksiin ja menettelyiden yhdenmukaisuuden varmistamiseen. Se voisi sisältää esimerkiksi testausta koskevien yhtenäisten reunaehtojen määrittämistä, puitteiden järjestämistä ja toimintavarmuuden turvaamista sekä yhteydenpitoa sääntelyn testiympäristöön osallistuviin toimivaltaisiin viranomaisiin sekä osallistujiin. Sääntelyn testiympäristön toiminta edellyttää tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Liikenne- ja viestintävirasto koordinoisi toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten, tietosuojavaltuutetun ja mahdollisten muiden testaukseen osallistuvien viranomaisten välistä yhteistyötä sääntelyn testiympäristössä testattavien yksittäisten hankkeiden osalta.

Ehdotettavan 1 momentin mukaisiin Liikenne- ja viestintäviraston ohjaustehtäviin kuuluisi lain 3–5 §:n mukaisten toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten ohjaaminen sääntelyn testiympäristössä tekoälyasetuksen soveltamiseen liittyvissä asiakysymyksissä. Viraston antama ohjaus voisi sisältää tuen antamisen markkinavalvontaviranomaisille asetuksen noudattamista koskevissa kysymyksissä, jotka voivat koskea sääntelyn testiympäristön toimintaa, muita tekoälyasetuksen mukaisia vaatimuksia ja velvoitteita tai testiympäristösuunnitelman ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman toteuttamista. Toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen voisi hyödyntää viraston antamaa ohjausta tämän antaessa yksityiskohtaista neuvontaa tekoälyasetuksen noudattamisesta sääntelyn testiympäristöön osallistuvalle toimijalle sekä valvoessaan sitä, että sääntelyn testiympäristössä noudatetaan tekoälyasetuksen vaatimuksia sekä testiympäristösuunnitelmaa ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa. Liikenne- ja viestintäviraston ohjaustehtävä yksittäisissä testattavissa hankkeissa olisi perusteltua, koska virasto toimii keskitettynä yhteyspisteenä tekoälyasetuksen tarkoituksia varten voimassa olevan lain 6 §:n nojalla. Keskitetyn yhteyspisteen tarkoituksena on muun muassa tukea tekoälyasetusta koskevien yhdenmukaisten tulkintojen muodostamista toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten välillä. Virastolle esitettävän ohjaustehtävän kautta voitaisiin tukea tekoälyasetusta koskevien yhdenmukaisten tulkintojen muodostamista sääntelyn testiympäristössä testattavissa hankkeissa.

Ehdotettavan 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirasto laatisi osallistujalle testauksesta tekoälyasetuksen 57 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun loppuraportin. Kyseisen tekoälyasetuksen säännöksen mukaan toimivaltainen viranomainen antaa loppuraportin, jossa eritellään testiympäristössä suoritetut toimet sekä niihin liittyvät tulokset ja oppimistulokset. Loppuraportin laadinnassa tulisi huomioida komission täytäntöönpanoasetuksen säännökset raportin sisällöstä sekä muista raportin toimittamiseen liittyvistä menettelyistä. Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi loppuraportin asettamisesta yleisön saataville tekoälyasetuksen 57 artiklan 8 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Lisäksi säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto antaisi tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan pyynnöstä tekoälyasetuksen 57 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kirjallisen todisteen testiympäristössä suoritetuista toimista. Kirjallisen todisteen laadinnassa tulisi huomioida komission täytäntöönpanoasetuksen säännökset kirjallisen todisteen sisällöstä ja sekä muista todisteen toimittamiseen liittyvistä menettelyistä.

Pykälän säädettäisiin, että edellä 3-5 §:ssä mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena, vastaisi tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta ohjauksesta, valvonnasta ja tuesta sekä asetuksen 57 artiklan 7 kohdassa tarkoitetusta ohjeiden antamisesta valvonnan odotuksista ja asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja velvoitteiden täyttämisestä. Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tulisi varmistaa valvonnan alansa osalta, että sääntelyn testiympäristössä tapahtuva testaus noudattaa tekoälyasetuksen vaatimuksia ja että testaus etenee testiympäristösuunnitelman ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman mukaisesti. Jäljempänä ehdotettavan 11 e §:n nojalla toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen voisi tarvittaessa tehdä testauksen väliaikaista keskeyttämistä koskevan päätöksen.

Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tulisi antaa tekoälyasetuksen noudattamista koskevaa yksityiskohtaista ja aktiivista neuvontaa sääntelyn testiympäristöön osallistujalle asetuksen 57 artiklan 7 kohtaan perustuen. Sen sijaan markkinavalvontaviranomainen tulisi harkintansa mukaan antaa tarvittaessa ohjausta, valvontaa ja tukea muun unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattamisesta asetuksen 57 artiklan 6 kohdan nojalla, jos muun lainsäädännön noudattamisen arvioinnilla on merkitystä testattavan tekoälyjärjestelmän kannalta. Muu unionin tai kansallinen lainsäädäntö voisi sisältää esimerkiksi tekoälyasetuksen liitteessä I jaksossa A mainittuun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön ja sen nojalla annetun tai kyseistä lainsäädäntöä täydentävän kansallisen sääntelyn. Harkitessaan ohjauksen antamista muun lainsäädännön noudattamisesta testiympäristössä markkinavalvontaviranomaisen tulee huomioida hallintolain 7 §:n 1 momentissa säädetty palveluperiaate, jonka mukaisesti asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Jos sääntelyn testiympäristöön osallistuvalla toimijalla on tarve saada muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamista koskevaa ohjausta, toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tulisi pyrkiä huomioimaan osallistujan tarpeet ja antamaan joustavasti muun lainsäädännön noudattamista koskevaa ohjausta sääntelyn testiympäristön yhteydessä.

Sääntelyn testiympäristössä testattava tekoälyjärjestelmä voi liittyä usean eri markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan esimerkiksi tilanteessa, jossa suuririskisen tekoälyjärjestelmän testauksen yhteydessä tarkastellaan samanaikaisesti kiellettyjä tekoälykäytänteitä koskevien säännösten noudattamista. Kyseisissä tilanteissa ehdotetussa 2 momentissa tarkoitetut tehtävät voisivat kuulua samanaikaisesti useammalle eri markkinavalvontaviranomaiselle. Kukin markkinavalvontaviranomainen vastaisi tällöin 2 momentissa tarkoitetuista tehtävistä testauksessa valvonnan alansa osalta.

Toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen dokumentoisi ja raportoisi testaukseen liittyvistä toimista Liikenne- ja viestintävirastolle ja toimittaisi sille selvityksen kirjallista todistetta ja loppuraporttia varten. Testiympäristöön osallistumiseen liittyvien toimenpiteiden dokumentoinnissa tulisi noudattaa myös komission täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä. Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarvittaessa hankkia selvitystä muilta sääntelyn testiympäristöön osallistuneilta viranomaisilta, joita ovat erityisesti tietosuojavaltuutettu, tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut tietoon pääsyä tarjoavat tai sitä tukevat viranomaiset tai asetuksen 77 artiklassa tarkoitetut perusoikeuksia suojelevat viranomaiset, kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadintaa varten hallintolain 31 §:n nojalla.

Pykälän säädettäisiin tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamisessa todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Ehdotettava säännös merkitsisi sitä, ettei muita tekoälyasetuksen vaatimusten kohteena olevia tekoälyjärjestelmiä, eli asetuksen 5 artiklan mukaisia kiellettyjä tekoälykäytänteitä tai asetuksen 50 artiklan mukaisia avoimuusvelvoitteiden kohteena olevia tekoälyjärjestelmiä, voitaisi testata todellisissa olosuhteissa. Kyseisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavat lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut markkinavalvontaviranomaiset, joille osoitettaisiin todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvät tehtävät. Mainitut markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat testaamiseen liittyvistä tehtävistä siltä osin kuin niiden valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena. Ehdotettavan säännöksen perusteella mainitut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen valvonnasta, mikä sisältäisi erityisesti tekoälyasetuksen 60 ja 61 artiklassa tarkoitettujen edellytysten valvonnan. Ehdotettava säännös perustuu ensinäkin tekoälyasetuksen 76 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan markkinavalvontaviranomaisilla on oltava pätevyys ja valtuudet varmistaa, että tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus on tämän asetuksen mukaista. Ehdotettava säännös perustuu toiseksi tekoälyasetuksen 76 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan, kun tosielämän olosuhteissa tapahtuvaa testausta tehdään tekoälyjärjestelmille, joita valvotaan 58 artiklan mukaisessa tekoälyn sääntelyn testiympäristössä, markkinavalvontaviranomaisten on varmistettava 60 artiklan noudattaminen osana tekoälyn sääntelyn testiympäristöä koskevaa valvontatehtäväänsä.

Asetuksen 60 ja 76 artiklassa on määritelty toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävät tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisen osalta. Ehdotettavan säännöksen nojalla toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtäviin kuuluisivat asetuksen 76 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen päätösten perusteiden ilmoittaminen muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joissa tekoälyjärjestelmää on testattu testaussuunnitelman mukaisesti (76 artiklan 5 kohta). Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tehtäviin kuuluisivat myös ilmoitusten vastaanottaminen vakavista vaaratilanteista (asetuksen 60 artiklan 7 kohta) sekä testauksen keskeyttämisestä tai päättämisestä ja sen lopullisista tuloksista (asetuksen 60 artiklan 8 kohta). Todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopimisesta säädetään lain 11 c §:ssä. Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten toimivaltuuksista toteuttaa markkinavalvonnan toimenpiteitä perustuen tekoälyasetuksen 60 artiklan 6 kohtaan todellisissa olosuhteissa testaamisen yhteydessä säädetään jäljempänä ehdotettavassa 12 §:n 2 momentissa. Viranomaisten toimivallasta keskeyttää ja päättää todellisissa olosuhteissa testaus sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä säädetään jäljempänä 11 e §:n 2 momentissa.

Ehdotettavassa 3 momentissa säädettäisiin siitä, että testausta voidaan pidentää tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti tai testauksessa voidaan poiketa asetuksen 60 artiklan 4 kohdan f ja g alakohdassa säädetyistä edellytyksistä muuttamalla edellä 11 c §:ssä tarkoitettua testiympäristösuunnitelmaa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa. Tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaan testaus tosielämän olosuhteissa ei saa kestää kauempaa kuin on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja joka tapauksessa enintään kuusi kuukautta, ja tätä ajanjaksoa voidaan jatkaa kuudella kuukaudella edellyttäen, että tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja ilmoittaa asiasta etukäteen markkinavalvontaviranomaiselle ja liittää ilmoitukseen selvityksen tällaisen pidennyksen tarpeellisuudesta. Ehdotettavan säännöksen perusteella lain 11 c §:n nojalla testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopimiseen osallistuneet toimivaltaiset viranomaiset sekä sääntelyn testiympäristöön osallistuja voisivat sopia pidennyksistä testauksen kestoon muuttamalla testiympäristösuunnitelmaa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa. Testauksen keston pidentämiseen sovellettaisiin asetuksen 60 artiklan 4 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ja menettelyä. Osallistujan tulee ilmoittaa testauksen keston pidentämisestä lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle ja toimittaa selvitys pidennyksen tarpeellisuudesta.

Ehdotettavan 3 momentin perusteella lain 11 c §:n nojalla testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopimiseen osallistuneet toimivaltaiset viranomaiset sekä sääntelyn testiympäristöön osallistuja voisivat sopia poikkeuksista asetuksen 60 artiklan 4 kohdan f ja g alakohdassa säädettyihin edellytyksiin muuttamalla testiympäristösuunnitelmaa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa. Ehdotettava säännös perustuu tekoälyasetuksen 76 artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten mahdollisuuksista myöntää poikkeuksia todellisissa olosuhteissa testaamisen edellytyksiin. Ehdotettava säännös merkitsisi sitä, että edellä mainituista suunnitelmista sopimiseen osallistuneet toimivaltaiset viranomaiset voisivat sallia poikkeuksia testauksen kestoa ja sen pidentämistä koskevaan asetuksen 60 artiklan 4 kohdan f alakohdan säännökseen. Lisäksi mainitut markkinavalvontaviranomaiset voisivat sallia poikkeuksia asetuksen 60 artiklan 4 kohdan g alakohdan säännökseen, jonka perusteella tosielämän olosuhteissa tapahtuvaan testauksen osallistujia, jotka ovat haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvia henkilöitä heidän ikänsä tai vammansa vuoksi, tulee suojella asianmukaisesti. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, että pidennyksistä testauksen kestoon sekä eräistä asetuksen 60 artiklan säännöksistä poikkeamisesta olisi mahdollista sopia testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa toimivaltaisten viranomaisten ja osallistujan välillä.

11 e.Testauksen keskeyttäminen ja testauksen päättäminen. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista keskeyttää toistaiseksi tai kokonaan testaus tai osallistuminen testiympäristöön. Ehdotettavien säännösten tarkoituksena olisi säätää testauksen keskeyttämiseen ja päättämiseen liittyvästä toimivallasta tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohtaan ja komission täytäntöönpanoasetukseen perustuen. Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen olisi noudatettava tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdan ja komission täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä testauksen keskeyttämiseen ja päättämiseen liittyvistä edellytyksistä ja valtuuksista. Markkinavalvontaviranomaisen toimivalta keskeyttää ja päättää todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testaus sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä perustuu suoraan tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohtaan, minkä vuoksi siitä ei tule erikseen säätää. Täydentävää sääntelyä annettaisiin kuitenkin mainitun testauksen keskeyttämiseen ja päättämiseen liittyen toimivallan käytön edellytyksistä ja reunaehdoista. Ehdotettavien säännöksen soveltamisessa olisi noudatettava hallintolain 6 §:n mukaista suhteellisuusperiaatetta, koska testauksen keskeyttäminen tai päättäminen on merkittävä puuttuminen testiympäristöön osallistujan oikeusasemaan.

Pykälän säädettäisiin, että edellä 3-5 §:ssä mainitun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen, jonka valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena, on väliaikaisella päätöksellään keskeytettävä testaus sääntelyn testiympäristössä siltä osin kuin se vastaa testauksen valvonnasta 11 d §:n 2 momentin nojalla ja kehotettava osallistujaa korjaaviin toimiin, jos keskeyttäminen on välttämätöntä testauksen valvonnan aikana havaittujen terveyteen, turvallisuuteen ja perusoikeuksiin kohdistuvien merkittävien riskien vähentämiseksi. Väliaikainen keskeyttäminen olisi tarkoitettu välttämättömäksi toimenpiteeksi turvaamaan terveyttä ja turvallisuutta sekä perusoikeuksia testauksen päättämisen sijaan silloin, kun muita lievempiä keinoja riskien vähentämiseksi ei ole käytettävissä. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat keskeyttämisen sijaan esimerkiksi harkita lain 11 c §:ssä tarkoitetun testiympäristösuunnitelman muuttamista yhdessä osallistujan kanssa testaamisessa havaittujen riskien poistamiseksi. Kynnys testauksen keskeyttämiselle olisi korkea, sillä testauksen aikana havaittujen terveyteen, turvallisuuteen ja perusoikeuksiin kohdistuvien riskien tulisi olla merkittäviä ja keskeyttämisen tulisi olla välttämätöntä edellä mainittujen riskien vähentämiseksi. Perusteena korkealle kynnykselle on, että testausta tehdään viranomaisen valvonnan alaisena kontrolloidussa sääntelyn testiympäristössä sekä se, että kyseessä on tekoälyjärjestelmän kehittämisvaihe ennen markkinoille saattamista. Näin ollen vähäisempiä riskejä voidaan viranomaisen taholta hallitummin kontrolloida testiympäristössä verrattuna todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella.

Testattavaan tekoälyjärjestelmään voi kohdistua usean eri toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen valvontatoimivaltaa tilanteessa, joissa testattavassa hankkeessa arvioidaan samanaikaisesti useiden eri tekoälyasetuksen velvoitteiden ja vaatimusten noudattamista, joiden valvonnasta vastaavat eri markkinavalvontaviranomaiset. Ehdotettu säännös merkitsisi sitä, että kullakin toimivaltaisella markkinavalvontaviranomaisella olisi toimivalta keskeyttää testaus ja kehottaa osallistujaa korjaaviin toimenpiteisiin siltä osin kuin kyseinen markkinavalvontaviranomainen valvoo testausta ehdotetun 11 d §:n 2 momentin nojalla sen valvonnan alaan kuuluvan tekoälyjärjestelmän osalta.

Keskeyttäminen olisi väliaikainen toimenpide siihen asti, kun merkittävät riskit olisi saatu osallistujan toteuttamin korjaavin toimin lievennettyä. Osallistujalla olisi mahdollisuus jatkaa testausta korjaavien toimien jälkeen testiympäristösuunnitelman mukaisesti, jos korjaavat toimet ovat olleet tehokkaita riskien vähentämiseksi. Se toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, joka on tehnyt testauksen väliaikaista keskeyttämistä koskevan päätöksen, arvioisi korjaavien toimien riittävyyttä ennen kuin se sallisi testauksen jatkamisen.

Jos korjaavat toimet ovat olleet riittämättömiä merkittävien riskien vähentämiseksi, kyseisen toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tulisi päättää testaus. Lisäksi testauksen päättämisen edellytyksenä olisi se, että päättäminen on välttämätöntä testauksen aikana havaittujen terveydelle, turvallisuudelle ja perusoikeuksiin kohdistuvien merkittävien riskien vähentämiseksi. Testauksen päättämistä koskeva päätös merkitsisi tosiasiallisesti myös sitä, että osallistuminen sääntelyn testiympäristöön päättyy. Testauksen päättäminen tulisi kyseeseen silloin, kun testauksen jatkamiselle ei enää olisi tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdassa tai komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettuja edellytyksiä osallistujan toteuttamista korjaavista toimista huolimatta. Testauksen päättäminen olisi viimesijainen keino puuttua testauksessa havaittuihin merkittäviin riskeihin. Testauksen päättäminen tulisi kyseeseen ainoastaan silloin, kun testauksen jatkamiselle ei olisi enää edellytyksiä osallistujan toteuttamista korjaavista toimista huolimatta esimerkiksi teknisten puutteiden tai sellaisten perustavanlaatuisten riskien vuoksi, jotka ovat ristiriidassa tekoälyasetuksen vaatimusten tai terveyden, turvallisuuden tai perusoikeuksien suojelun kanssa. Testauksen päättäminen edellyttäisi aina sitä, että toimijalle on ensin annettu kohtuullinen määräaika korjaaville toimille riskien vähentämiseksi sekä nimenomainen kehotus toimiin ryhtymiseksi. Määräajan arvioinnissa ja toimenpiteiden riittävyyden arvioinnissa olisi noudatettava hallintolain 6 §:n mukaista suhteellisuusperiaatetta.

Valvoessaan henkilötietojen käsittelyä testauksen aikana, tietosuojavaltuutettu voisi tuoda markkinavalvontaviranomaisen tietoon henkilötietojen käsittelyssä testauksessa havaitut puutteet, jolloin tämä voisi väliaikaisesti keskeyttää testauksen tai tarvittaessa päättää sen. Vastaavasti tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut tietoihin pääsyä tarjoavat tai sitä tukevat viranomaiset tai asetuksen 77 artiklassa tarkoitetut perusoikeuksia suojelevat viranomaiset voisivat tarvittaessa tuoda markkinavalvontaviranomaisten tietoon sen valvonnan piiriin kuuluvissa asioissa havaitut puutteet testiympäristössä.

Testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskevat päätökset olisivat muutoksenhakukelpoisia, mutta niitä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta ehdotetun 28 §:n 5 momentin nojalla.

Pykälän säädettäisiin poikkeuksesta koskien todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta sääntelyn testiympäristössä. Säännöksen mukaan, jos kyseessä on tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa tapahtuvasta testauksesta sääntelyn testiympäristön yhteydessä, tämän lain 3 §:n 2 momentissa mainittu markkinavalvontaviranomainen olisi toimivaltainen tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan nojalla väliaikaisesti keskeyttämään tai päättämään testauksen taikka vaatimaan sen näkökohtien muuttamista mainitussa kohdassa säädetyillä perusteilla noudattaen lisäksi tämän lain 11 k §:n 3-5 momenttia. Ehdotettava säännös perustuu tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohtaan, jossa säädetään markkinavalvontaviranomaisen toimivallasta ja edellytyksistä keskeyttää tai päättää todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus. Tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan mukaan, jos mahdollinen tarjoaja, tarjoaja tai kolmas osapuoli on ilmoittanut markkinavalvontaviranomaiselle vakavasta vaaratilanteesta tai jos markkinavalvontaviranomaisella on muut perusteet katsoa, että 60 ja 61 artiklassa esitettyjä edellytyksiä ei noudateta, se voi tapauksen mukaan joko tehdä päätöksen testauksen keskeyttämisestä tai päättämisestä tai vaatia toimijaa muuttamaan tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen näkökohtia. Koska mainittu artiklan kohta toimeenpantaisiin kansallisesti 11 k §:n 3-5 kohdan säännöksin, tässä momentissa viitattaisiin siihen, että markkinavalvontaviranomaisen olisi 76 artiklan 3 kohdan lisäksi noudatettava mainittuja säännöksiä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskevista päätöksistä viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle. Säännös olisi tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi toteuttaa ehdotetun 11 a §:n mukaista yleistä sääntelyn testiympäristön koordinointitehtävää ja saisi tilannetiedon hankkeiden testauksessa ilmenneistä häiriöistä. Pykälässä säädettäisiin myös Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä ilmoittaa testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämisestä koskevista päätöksistä tekoälyasetuksen 64 artiklassa tarkoitetulle tekoälytoimistolle perustuen tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohtaan. Liikenne- ja viestintäviraston olisi perusteltua vastata kyseisten ilmoitusvelvollisuuksien toteuttamisesta, koska virasto vastaa sääntelyn testiympäristön yleisestä koordinoinnista. Viraston ilmoitusvelvollisuus koskisi kaikkia tämän pykälän nojalla tehtyjä testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskevia päätöksiä.

Pykälän säädettäisiin siitä, että 1 ja 2 momentissa tarkoitettu väliaikaista keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa. Asian lopullinen ratkaisu tarkoittaisi markkinavalvontaviranomaisen päätöstä jatkaa testausta tai päättää testaus. Lisäksi ehdotetun säännöksen mukaan toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on huolehdittava siitä, että lopullista ratkaisua varten tarvittavat selvitykset ja arviot tehdään viipymättä. Ehdotetun säännöksen tavoitteena on turvata sääntelyn testiympäristöön osallistujan oikeusturvaa ja varmistaa, että sääntelyn testiympäristöön osallistuja saisi mahdollisimman pian lopullisen ratkaisun testauksen jatkamisesta tai sen päättämistä ilman tarpeettomia viivytyksiä. Hallintolain 23 §:n 1 momentissa säädetään siitä, että asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Ehdotetussa säännöksessä edellytettäisiin asian kiireellisempää käsittelyä hallintolain säännökseen nähden. Ehdotetun säännöksen mukaisilla selvityksillä tarkoitettaisiin erityisesti viranomaisen hankkimia tietoja osallistujan toteuttamista korjaavista toimista tai muista seikoista, joilla merkittäviä riskejä voitaisiin testauksessa tehokkaasti vähentää. Säännöksen mukaisilla arvioilla tarkoitettaisiin erityisesti viranomaisen tekemiä arvioita osallistujan tekemien korjaavien toimien riittävyydestä sekä mahdollisten muiden toteutettujen toimien tehokkuudesta, joiden tavoitteena on ollut vähentää testauksessa havaittuja riskejä.

11 f §. Tiedonluovutusoikeudet. Pykälässä säädettäisiin viranomaisten tiedonluovutusoikeuksista sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Pykälän säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta luovuttaa salassapitosäännösten estämättä lain 3–5 §:ssä tarkoitetulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle ja tietosuojavaltuutetulle välttämättömät tiedot 11 b §:ssä tarkoitetusta hakemuksesta kyseisen viranomaisen kuulemiseksi. Edellä 11 b §:n 2 momentin nojalla Liikenne- ja viestintäviraston tulee kuulla päätöstään tehdessään lain 3–5 §:ssä tarkoitettua toimivaltaista markkinavalvontaviranomaista, jonka valvonnan alaan testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu, sekä tarvittaessa tietosuojavaltuutettua. Jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi toimijan hyväksymistä koskevan päätöksenteon yhteydessä kuulla edellä mainittuja viranomaisia, tulisi ehdotettavassa laissa säätää viraston tiedonluovutusoikeudesta kyseisille viranomaisille kuulemisen toteuttamiseksi. Ehdotettu tiedonluovutusoikeus tukisi sitä, että edellä mainitut viranomaiset voisivat arvioida hakemuksen merkitystä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa testiympäristöprosessia oman valvonnan alansa ja Liikenne- ja viestintäviraston määrittämien sääntelyn testiympäristön painopistealueiden kannalta. Toisaalta Liikenne- ja viestintävirasto saisi kuulemismenettelyn kautta muilta viranomaisilta arvion hakemuksesta päätöksen tekemiseksi hakijan hyväksymisestä sääntelyn testiympäristöön. Tietojen luovuttamisen välttämättömyyttä arvioitaisiin tietoja vastaanottavan viranomaisen eli toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen ja tietosuojavaltuutetun näkökulmasta. Tämä merkitsisi sitä, että tietojen luovuttamisen on oltava välttämätöntä, jotta mainitut viranomaiset voivat antaa näkemyksensä testiympäristöhakemuksesta Liikenne- ja viestintävirastolle lain 11 b §:n 2 momentissa tarkoitetun kuulemisen toteuttamiseksi.

Pykälän säädettäisiin siitä, että edellä 11 c §:ssä tarkoitetussa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritellyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä toisilleen sääntelyn testiympäristössä tiedot, jotka ne ovat saaneet hoitaessaan tehtäviään tekoälyasetuksen, sen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun täytäntöönpanoasetuksen ja tämän lain mukaisesti ja jotka ovat välttämättömiä näiden tehtävien toteuttamiseksi. Säännöksen tarkoituksena on helpottaa tiedonvaihtoa niiden viranomaisten välillä, jotka osallistuvat hankkeen testausta koskevien tehtävien suorittamiseen sääntelyn testiympäristössä. Hankkeiden testaus sääntelyn testiympäristössä edellyttää viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä, minkä vuoksi myös viranomaisten välinen tiedonvaihto hankkeiden testauksen yhteydessä tulisi mahdollistaa.

Tietojen luovuttamisen välttämättömyyttä arvioitaisiin tietoja vastaanottavan viranomaisen tehtävien hoidon näkökulmasta. Ehdotettavassa säännöksessä ei ole yksilöity tiedonvaihdon kohteena olevia viranomaisia, mutta kyseiset viranomaiset rajautuisivat sen perusteella, mitä testaukseen osallistuvista viranomaisista sovitaan edellä 11 c §:ssä tarkoitetuissa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa. Edellä 11 c §:n nojalla testaukseen osallistuvia viranomaisia olisivat Liikenne- ja viestintävirasto, lain 3-5 §:ssä tarkoitetut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset sekä tarvittaessa tietosuojavaltuutettu ja muut viranomaiset. Lain 11 c §:ssä tarkoitettuja testaukseen osallistuvia muita viranomaisia olisivat tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut tietoon pääsyä tukevat tai sitä tarjoavat viranomaiset sekä asetuksen 77 artiklassa tarkoitetut perusoikeuksia suojelevat viranomaiset. Esitettävässä laissa ei määriteltäisi tietoon pääsyä tarjoavia tai sitä tukevia viranomaisia. Arvio siitä, mitä viranomaisia voidaan pitää tietoon pääsyä tarjoavina tai sitä tukevina viranomaisina, sisältyy kappaleeseen 3.2.3. Tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettuja perusoikeuksia suojelevia viranomaisia esityksen valmisteluhetkellä ovat tietosuojavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, työsuojeluviranomainen (Lupa- ja valvontavirasto) ja kuluttaja-asiamies. Ajantasainen listaus perusoikeuksia suojelevista viranomaisista on julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla.

Useiden tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettujen perusoikeuksia suojelevien viranomaisten tiedonsaantioikeuksista koskien salassa pidettäviä tietoja on säädetty muussa lainsäädännössä kyseisten viranomaisten valvontatehtävien toteuttamiseksi. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain (1326/2014) 4 §:ssä säädetään valtuutetun tiedonsaantioikeuksista valvontatehtäviensä hoitamiseksi. Kyseiset viranomaiset voisivat käyttää muussa lainsäädännössä säädettyjä tiedonsaantioikeuksiaan valvoakseen sääntelyn testiympäristön toimintaa.

Pykälän säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Ahvenanmaan maakunnalle ja sen toimivaltaisille viranomaisille tietoja, jotka ovat välttämättömiä tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvien Ahvenanmaan itsehallintolaissa tarkoitetussa maakuntalaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi noudattaen, mitä maakuntalaissa säädetään niiden oikeudesta saada tietoja. Säännös on tarpeen, koska tekoälyn sääntelyn testiympäristössä käsiteltävät tiedot voivat sisältää liikesalaisuuksia, henkilötietoja tai muita viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla salassa pidettäviä tietoja. Sääntelyn testiympäristön toiminnan edellytyksenä on viranomaisten välinen sujuva tiedon kulku. Tekoälyasetuksen soveltamisalaan kuuluu aloja, jotka kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n perusteella. Koska Liikenne- ja viestintäviraston sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien hoitamisesta maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvissa asioissa säädettäisiin sopimusasetuksella itsehallintolain 32 §:n nojalla, on tarpeen säätää Liikenne- ja viestintävirastolle välttämättömät tiedonluovutusoikeudet Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaisille viranomaisille tekoälyasetuksen johdosta säädettävän maakuntalain mukaisten tehtävien hoitamiseksi. Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi, että tiedot ovat välttämättömiä tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien hoitamiseksi. Tehtävien on perustuttava Ahvenanmaan itsehallintolain mukaiseen maakuntalakiin, eli kyseessä on oltava maakunnan lainsäädäntövallan alaan kuuluva ja maakuntalaissa nimenomaisesti säädetty tehtävä. Tietojen luovuttamisen välttämättömyyttä arvioitaisiin tietoja vastaanottavan viranomaisen näkökulmasta. Ehdotettu säännös merkitsee poikkeusta julkisuuslain mukaisesta salassapitovelvollisuudesta, minkä vuoksi oikeus tiedon luovuttamiseen kohdistuisi vain niihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä sääntelyn testiympäristöön liittyvien tehtävien hoitamiseksi.

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jäljempänä kappaleessa 11.7.2.2.

11 g.Poikkeus markkinavalvontaviranomaisen toimivaltaan. Säännöksen tarkoituksena on sulkea Tulli pois sääntelyn testiympäristön toimintaa koskevien markkinavalvontaviranomaisten tehtävien hoidosta, minkä vuoksi säännöksessä säädettäisiin siitä, ettei ehdotettua 11 b–11 f §:ää toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen toimivallasta sovelleta Tulliin.

Tullin markkinavalvontaa koskeviin tehtäviin liittyy erityispiirteitä verrattuna muihin lain 3 §:ssä mainittuihin suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisten tehtäviin. Lain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan nojalla Tukes ja Tulli jakavat lelujen osalta suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin liittyvät markkinavalvontatehtävät lelujen turvallisuudesta annetun lain

(1154/2011)

56 §:n 2 momentin mukaisesti. Pykälän mukaan Tulli toimii markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020, (markkinavalvonta-asetus), 25–28 artiklassa tarkoitettuna markkinavalvontaviranomaisena lelujen osalta. Lisäksi Tulli valvoo markkinavalvontaviranomaisena lelujen turvallisuudesta annetun lain noudattamista toimitettaessa leluja Suomeen EU:n jäsenmaista Suomessa tapahtuvan tavaraerän purkamisen ja siihen liittyvän varastoinnin yhteydessä. Tullin toimiessa markkinavalvontaviranomaisena sovelletaan tullilain

(304/2016)

lisäksi markkinavalvontalain 6 ja 7 §:ää, 3 lukua sekä 27–29 §:ää. Siinä vaiheessa, kun tavara asetetaan menettelyyn luovutus vapaaseen liikkeeseen, Tulli voi markkinavalvontaviranomaisena tarkastaa maahantuotavien lelujen vaatimustenmukaisuuden. Tässä vaiheessa arvioitaisiin, täyttääkö lelu ja lelun sisältämä suuririskinen tekoälyjärjestelmä niille asetetut vaatimukset. Toimijan olisi huomioitava tuotteiden vaatimustenmukaisuus jo aiemmassa vaiheessa ennen tuotteiden maahantuontia, minkä vuoksi Tullin antama tuki ja ohjaus sääntelyn testiympäristössä annettavassa testauksessa olisi liian myöhäistä. Näin ollen markkinavalvontaviranomaisena tekoälyjärjestelmiä valvoessaan Tulli ei voisi antaa toimijalle ohjausta ja neuvontaa lainsäädännön noudattamisesta testiympäristössä samalla tavoin kuin muut tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset. Näiden syiden vuoksi Tullille ei ole tarkoituksenmukaista säätää sääntelyn testiympäristöä koskevia markkinavalvontaviranomaisen tehtäviä.

11 h §. Maksut. Pykälän mukaan sääntelyn testiympäristöön ja suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella liittyvien suoritteiden maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Maksujen perusteisiin sovellettaisiin valtion maksuperustelakia, joka on luonteeltaan yleislaki. Laissa säädetään esimerkiksi tietyistä viranomaisten suoritteista, jotka ovat joko maksullisia tai maksuttomia. Laissa on myös säännökset maksujen suuruuden määräämisessä noudatettavista periaatteista. Lain ohella maksuista voidaan säätää myös erikseen. Ehdotettu säännös muodostaisi poikkeuksen valtion maksuperustelain 8 §:n säännökseen, jonka mukaan asetuksenantotoimivalta kuuluu lähtökohtaisesti asianomaiselle ministeriölle. Asetuksenantovaltuuden säätäminen valtioneuvostotasolle on tässä tapauksessa katsottu tarpeelliseksi, koska tekoälyjärjestelmän testaaminen sääntelyn testiympäristössä ja todellisissa olosuhteissa voi edellyttää osallistumista useamman kuin yhden hallinnonalan viranomaiselta. Sääntelyn testiympäristön toimintaan ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen osallistuisivat niiden ministeriöiden ohjauksessa toimivat viranomaiset, joiden valvonnan alaa tekoälyjärjestelmä koskee.

Tekoälyasetuksen 58 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään sääntelyn testiympäristöön pääsyn maksuttomuudesta pk-yrityksille, myös startup-yrityksille. Testiympäristöön osallistumisen maksuttomuudesta pk-yrityksille ja muista testiympäristön toiminnan yhteydessä perittävistä maksuista säädettäisiin tarkemmin komissiontäytäntöönpanoasetuksessa. Sääntelyn testiympäristössä perittävät maksut liittyisivät erityisesti suurilta yrityksiltä perittäviin maksuihin osallistumisesta sääntelyn testiympäristöön sekä testiympäristön yhteydessä tarjottavista lisäarvopalveluiden käytöstä perittäviin maksuihin. Kappaleessa 8 on kuvattu tarkemmin valtioneuvoston asetuksen sisältöä.

11 i §. Henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevien lokitietojen säilyttäminen sääntelyn testiympäristössä. Henkilötietojen käsittelyä koskevien lokitietojen säilyttämisestä säädetään tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdassa siltä osin kuin on kyse henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä. Pykälän tarkoituksena on täydentää mainittua asetuksen säännöstä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lokitietojen käyttötarkoituksista. Säännöksen mukaan lokitietoja saa käyttää ainoastaan käsittelyn lainmukaisuuden tarkistamiseen, sisäiseen valvontaan, henkilötietojen eheyden ja turvallisuuden varmistamiseen sekä oikeudellisia ja hallinnollisia menettelyjä varten. Lokitietoja voitaisiin käyttää esimerkiksi turvaamaan sääntelyn testiympäristöön kohdistuvien valvovien viranomaisten tutkintojen toteuttaminen, jos testiympäristön toiminnassa epäillään rikottaneen lainsäädännön vaatimuksia.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin myös siitä, että sääntelyn testiympäristössä tapahtuvaa henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevat lokitiedot säilytetään kahden vuoden ajan sääntelyn testiympäristöön osallistumisen päättymisestä tekoälyasetuksen 59 artiklassa tarkoitetun henkilötietojen jatkokäsittelyn yhteydessä. Kyseessä olisi kansallisen liikkumavaran käyttö tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla. Kyseisen asetuksen säännöksen mukaan testiympäristössä tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä koskevat lokitiedot säilytetään testiympäristöön osallistumisen ajan, ellei unionin tai kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, että henkilötietojen käsittelyä koskevat lokitiedot olisi tarpeen säilyttää pidempään kuin testiympäristöön osallistumisen ajan, jotta voitaisiin turvata testiympäristöön osallistujien oikeusturva sekä mahdollistaa valvovien viranomaisten testiympäristöön kohdistamat tutkinnat. Kahden vuoden säilyttämisaikaa perustelisi se, että tietosuojarikosten syyteoikeuden vanhentumisaika on kaksi vuotta.

Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että lokitiedot säilytettäisiin viiden vuoden ajan sääntelyn testiympäristöön osallistumisen päättymisestä, jos kyseiset lokitiedot ovat julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 18 §:ssä tarkoitettuun turvallisuusluokiteltuun asiakirjaan sisältyvää tietoa. Ehdotetun viiden vuoden säilyttämisajan perusteena on Katakri 2020 - Tietoturvallisuuden auditointi työkalu viranomaisille, jonka mukaan esimerkiksi viranomaistoiminnassa rikosoikeudelliset vanhentumisajat voivat johtaa tyypillisesti vähintään viiden vuoden säilytysaikatarpeisiin (s. 86). Tästä syystä ehdotettavassa pykälässä lokitietojen säilyttämisaika olisi vastaavasti viisi vuotta turvallisuusluokitellun tiedon osalta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuudesta koskien 1 momentissa tarkoitetun lokitietojen säilyttämisen teknistä toteuttamista.

11 j §. Henkilötietojen jatkokäsittely tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä. Pykälässä säädettäisiin henkilötietojen jatkokäsittelystä tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin, kun lainvalvontaviranomaiset osallistuvat sääntelyn testiympäristöön tekoälyjärjestelmien tarjoajina tai mahdollisina tarjoajina. Ehdotettavan säännöksen taustalla on tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohta, jonka mukaan kun tavoitteena on rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy, lainvalvontaviranomaisten valvonnassa ja vastuulla, tekoälyn sääntelyn testiympäristöissä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn on perustuttava tiettyyn unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön samoin kumulatiivisin edellytyksin kuin edellä 1 kohdassa tarkoitetaan. Pykälässä käytettäisiin tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdan sallimaa kansallista liikkumavaraa henkilötietojen jatkokäsittelystä tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla, jotta rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset pystyisivät käsittelemään henkilötietoja muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Edellä kappaleissa 3.1.9 ja 3.2.4 on kuvattu ehdotettavan uuden sääntelyn tarpeellisuutta ja sen suhdetta lainvalvontaviranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevaan lainsäädäntöön, joka mahdollistaa tietyin edellytyksin henkilötietojen käsittelyn muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen.

Pykälä ei mahdollistaisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelyä, vaan kyseisten tietojen käsittelystä tulisi säätää erikseen muualla laissa. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely sääntelyn testiympäristössä pykälässä ehdotetuissa tarkoituksissa voisi siten olla mahdollista ainoastaan, jos muualla laissa säädetään erikseen kyseisten henkilötietojen käsittelystä.

Pykälän säädettäisiin henkilötietojen käsittelyn tarkoituksissa muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen lainvalvontaviranomaisten osallistuessa tekoälyjärjestelmien tarjoajina tai mahdollisina tarjoajina sääntelyn testiympäristöön. Säännöksen mukaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tarkoituksiin henkilötietoja käsittelevät toimivaltaiset viranomaiset saavat tekoälyjärjestelmien tarjoajana tai mahdollisena tarjoajana toimiessaan käsitellä sääntelyn testiympäristössä muihin tarkoituksiin laillisesti keräämiään henkilötietoja tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi, jos tavoitteena on taata rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy. Sääntelyn selkeyden vuoksi pykälässä viitattaisiin tältä osin tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdassa mainittujen tavoitteiden takaamiseen.

Ehdotettavassa säännöksessä mainittu tekoälyjärjestelmien kehittäminen, kouluttaminen ja testaaminen sisältyy tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdassa säädettyihin henkilötietojen jatkokäsittelyn tarkoituksiin. Säännös ei mahdollistaisi henkilötietojen jatkokäsittelyä muihin tarkoituksiin kuin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi. Säännöksessä luetellut henkilötietojen käsittelyn tavoitteet lainvalvontaviranomaisten toiminnassa vastaisivat rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 momentissa säädettyyn soveltamisalaan kuuluvaa henkilötietojen käsittelyä. Säännös koskisi vain rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia, jotka käsittelevät henkilötietoja kyseisessä säännöksessä mainittuihin tarkoituksiin.

Pykälän 1 momentin säännöksiä sovellettaisiin, jollei muualla laissa säädettäisi toisin edellytyksistä momentissa tarkoitetulle henkilötietojen käsittelylle. Säännöksen tarkoituksena on luoda yleinen oikeusperusta rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten henkilötietojen jatkokäsittelylle sääntelyn testiympäristön yhteydessä silloin, kun ne käsittelisivät henkilötietoja ehdotetun pykälän 1 momentissa tarkoitettuun tekoälyjärjestelmien kehittämiseen, kouluttamiseen ja testaamiseen rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin. Säännös merkitsisi sitä, että esimerkiksi kyseisten viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevassa erityislainsäädännössä voitaisiin säätää ehdotettavasta 1 momentista poikkeavaa sääntelyä tekoälyasetuksen ja unionin tietosuojalainsäädännön sallimissa rajoissa. Kyseiseen erityislainsäädäntöön kuuluvat esimerkiksi laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa, laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa ja laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa.

Pykälän

2 momentin taustalla on tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohta, jossa edellytetään, että henkilötietojen jatkokäsittely lainvalvontaviranomaisten toiminnassa on perustuttava samoihin kumulatiivisiin edellytyksiin kuin 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan. Vaikka pykälän mukaisen henkilötietojen käsittelyn on arvioitu kuuluvan yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevien edellytysten osalta noudatettaisiin rikosasioiden tietosuojalaissa säädettyjä edellytyksiä. Siltä osin kuin rikosasioiden tietosuojalaki ei sisältäisi asetuksen 59 artiklan 1 kohtaa vastaavia edellytyksiä, sovellettaisiin tältä osin tekoälyasetuksen artiklan 1 kohdan säännöksiä. Tarkoituksena olisi varmistaa riittävä ja asianmukainen henkilötietojen suojan taso pykälän tarkoittamassa jatkokäsittelyssä. Näin ollen tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan kumulatiivisten edellytysten täyttämiseksi sovellettaisiin asetuksen 59 artiklan 1 kohdan b–e, g, i ja j alakohtaa sekä rikosasioiden tietosuojalain säännöksiä. Rikosasioiden tietosuojalain osalta sovellettaisiin erityisesti lain 14 §:ää rekisterinpitäjän vastuusta, 15 §:ää sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta, 17 §:ää henkilötietojen käsittelijästä, 20–31 §:ää koskien rekisteröityjen oikeuksia ja 41–44 §:ää koskien henkilötietojen siirtoja kolmansiin maihin ja kansainvälisille järjestöille. Tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista edellytystä tehokkaista seurantamekanismeista olisi pidettävä tarkempana edellytyksenä rikosasioiden tietosuojalaissa edellytettyihin teknisiin ja organisatorisiin suojatoimenpiteisiin nähden. Tämän osalta sekä tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja rikosasioiden tietosuojalaissa edellytettyjä teknisiä ja organisatorisia suojatoimenpiteitä tulisi noudattaa. Ehdotetussa pykälässä ei viitattaisi asetuksen 59 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisiin aloihin, koska ne eivät koske lainvalvontaviranomaisen toimintaa. Pykälässä viitattaisiin lokitietojen säilyttämisen osalta tämän lain 11 i §:ään, jossa on säädetty lokitietojen säilyttämisestä tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla.

Henkilötietojen jatkokäsittelyssä noudatettaisiin rikosasioiden tietosuojalain 2 luvussa säädettyjä henkilötietojen käsittelyä koskevia periaatteita. Mainitun lain 6 §:ssä tarkoitettu tarpeellisuusvaatimus henkilötietojen käsittelyn ja säilyttämisen kannalta on merkityksellinen toteutettaessa tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista edellytystä tietojen käsittelyn tarpeellisuudesta ja pyrkimystä käsitellä muita kuin henkilötietoja.

Pykälän säädettäisiin siitä, ettei erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja voitaisi käsitellä sääntelyn testiympäristössä 1 momentissa säädetyissä tarkoituksissa, jollei tällaista käsittelyä olisi sallittu muualla laissa. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvilla tiedoilla tarkoitetaan henkilötietoja, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisiä tai biometrisiä tietoja henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevia tietoja taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevia tietoja. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisten tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kielletty, ellei käsittelylle ole jotakin tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusperustetta. Ehdotettu momentti ei perustaisi oikeutta käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, vaan kyseisestä käsittelystä tulee säätää tarvittaessa erikseen, tekoälyasetuksen ja unionin tietosuojalainsäädännön sekä valtiosääntöisten reunaehtojen sallimissa rajoissa.

Koska ehdotetulla 11 j §:llä poikettaisiin tietosuoja-asetuksen mukaisesta käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteesta, tulisi sääntelyn täyttää kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaiset poikkeamisen vaatimukset. Ehdotetun poikkeamisen perusteena olisi 23 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy.

Ehdotettu 11 j § täyttäisi yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan asettamat vaatimukset perusoikeuksien ja -vapauksien sekä oikeasuhtaisuuden periaatteen noudattamisesta. Oikeasuhtaisuuden varmistamiseksi ehdotuksella ei mahdollistettaisi henkilötietojen jatkokäsittelyä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta, ellei siitä olisi erikseen muualla säädetty. Tällä varmistettaisiin myös 23 artiklan 2 kohdan edellytysten täyttyminen. Kyseisen kohdan mukaan rajoittamistoimenpiteen yhteydessä tulisi säädellä tarpeen mukaan muun muassa henkilötietoryhmistä sekä käyttöön otettujen rajoitusten soveltamisalasta. Erityiset henkilötietoryhmät ovat luonteeltaan arkaluontoisia, ja niiden käsittelyn sallimisesta pykälän tarkoittamaan jatkokäsittelyyn tulisi säätää täsmällisesti kunkin viranomaisen osalta erikseen, huomioiden tietosuojasääntelyn asettamat reunaehdot.

Lisäksi ehdotetun 11 j §:n 2 momentti sisältää erityisiä suojatoimia, joilla varmistetaan sekä tietosuoja-asetuksen 23 artiklan että tekoälyasetuksen 59 artiklan mukaisten reunaehtojen täyttyminen. Suojatoimenpiteinä säädettäisiin muun muassa teknisistä ja organisatorisista toimenpiteistä, kuten seurantamekanismeista. Lisäksi esimerkiksi ehdotettu 11 i § henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevien lokitietojen säilyttämisestä sääntelyn testiympäristössä varmistaisi 23 artiklan 2 kohdassa mainittua tarvetta arvioida tietojen säilytysajoista. Kokonaisuutena arvioiden ehdotuksen katsotaan olevan oikeasuhteinen ja välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa ja täyttävän EU:n tietosuoja- ja tekoälylainsäädännön asettamat reunaehdot. Asiaa on arvioitu myös kappaleessa 11.7.3.

11 k §. Todellisissa olosuhteissa testaaminen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Tekoälyasetuksen 60 artiklassa säädetään asetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien testauksesta todellisissa olosuhteissa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen ulkopuolella, 61 artiklassa tietoon perustuvan suostumuksen edellyttämisestä testaukseen osallistujalta sekä asetuksen 76 artiklassa markkinavalvontaviranomaisten suorittamasta tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen valvonnasta. Pykälässä säädettäisiin kansallisten markkinavalvontaviranomaisten menettelyistä liittyen asetuksen 60, 61 ja 76 artiklassa tarkoitettuun testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella sekä mainitun testauksen luvanvaraisuudesta. Markkinavalvontaviranomaiset vastaisivat itsenäisesti todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä viranomaisen tehtävistä siltä osin kuin niiden valvonnan alaan kuuluvaa suuririskistä tekoälyjärjestelmää testataan todellisissa olosuhteissa. Näin ollen Liikenne- ja viestintävirastolla ei olisi vastaavaa testaamiseen liittyvää hallinnointi- ja ohjausroolia kuin tekoälyn sääntelyn testiympäristön yhteydessä toteutettavassa todellisissa olosuhteissa tapahtuvassa testaamisessa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luvan hakemisesta todellisissa olosuhteissa tapahtuvalle testaukselle toimivaltaiselta markkinavalvontaviranomaiselta, luvan myöntämisestä ja todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta koskevan suunnitelman hyväksymisestä sekä luvan muuttamisesta. Ehdotettavan säännöksen taustalla on tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohta, joka jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa sen suhteen, edellytetäänkö tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen hyväksymiseen nimenomaista viranomaisen lupaa hiljaisen hyväksyntämenettelyn sijaan. Säännöksen tarkoituksena on täsmentää, että tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus edellyttää kansallisesti viranomaisen hyväksyntää muun muassa siitä syystä, että hiljainen hyväksyntämenettely ei ole yleisesti käytössä kansallisessa hallintomenettelyssä. Ehdotetun säännöksen tarpeellisuutta on arvioitu edellä kappaleessa 3.2.5 ja kappaleessa 11.4.

Tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan tulisi tehdä testausta koskeva hakemus sille lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle, jonka valvonnan alaan testattava suuririskinen tekoälyjärjestelmä kuuluu. Momentissa säädettäisiin lisäksi toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten päätöksenteosta todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta koskevan luvan ja todellisissa olosuhteissa toteutettavan testaussuunnitelman hyväksymisestä tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdan perusteella. Markkinavalvontaviranomainen tekisi päätöksensä luvan myöntämisestä ja suunnitelman hyväksymisestä suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan hakemuksesta. Edellytyksenä luvan myöntämiselle ja testaussuunnitelman hyväksymiselle olisi, että testaus voidaan suorittaa tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan c-k alakohdassa, mainitun artiklan 5 ja 7-9 kohdassa sekä 61 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Harkitessaan todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta koskevan luvan myöntämistä ja testaussuunnitelman hyväksymistä viranomaisen tulisi arvioida, voidaanko testauksessa noudattaa mainittuja tekoälyasetuksen säännöksiä.

Lisäksi säädettäisiin, että mainittu markkinavalvontaviranomainen voisi luvanhaltijan aloitteesta muuttaa todellisissa olosuhteissa suoritettavalle testaukselle myönnettyä lupaa 60 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti. Mainitun alakohdan mukaan todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus ei saa kestää kauempaa kuin on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja joka tapauksessa enintään kuusi kuukautta, ja tätä ajanjaksoa voidaan jatkaa kuudella kuukaudella edellyttäen, että tarjoaja tai mahdollinen tarjoaja ilmoittaa asiasta etukäteen markkinavalvontaviranomaiselle ja liittää ilmoitukseen selvityksen tällaisen pidennyksen tarpeellisuudesta. Luvan muuttaminen ei siis ole tässä tapauksessa viranomaisaloitteinen toimenpide, vaan se edellyttää luvanhaltijan ilmoitusta todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen pidentämiseksi, sekä perustelua sen tarpeellisuudesta. Luvan muuttaminen eli sen voimassaoloajan pidentäminen on mahdollista vain, jos se on tarpeen testauksen tavoitteiden saavuttamiseksi, eikä testauksen kesto pidennyksen jälkeen ylitä 12 kuukautta.

Pykälän

2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen vastaisi todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen valvonnasta tekoälyasetuksen 76 artiklan mukaisesti. Ehdotettava säännös perustuu tekoälyasetuksen 76 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan markkinavalvontaviranomaisilla on oltava pätevyys ja valtuudet varmistaa, että tosielämän olosuhteissa tapahtuva testaus on tämän asetuksen mukaista. Tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan nojalla mainitut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset ovat toimivaltaisia keskeyttämään tai päättämään testauksen taikka vaatimaan sen näkökohtien muuttamista mainitussa kohdassa säädetyillä perusteilla. Markkinavalvontaviranomaisella olisi velvollisuus valvoa, että testaus toteutetaan tekoälyasetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti, ja erityisesti, että testauksessa noudatetaan tekoälyasetuksen 60 ja 61 artiklassa säädettyjä edellytyksiä testaukselle. Toimivallan käytön olisi oltava hallintolain 6 §:n suhteellisuusperiaatteen mukaista, minkä vuoksi mainittua artiklan kohtaa täydennettäisiin kansallisilla säännöksillä 3-5 momentissa, joita markkinavalvontaviranomaisen tulisi lisäksi noudattaa.

Mainitun valvontavastuun myötä markkinavalvontaviranomainen huolehtisi myös tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen päätösten perusteiden ilmoittamisesta muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joissa tekoälyjärjestelmää on testattu testaussuunnitelman mukaisesti (76 artiklan 5 kohta). Mainittujen toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten vastuulle kuuluisivat myös ilmoitusten vastaanottaminen vakavista vaaratilanteista (asetuksen 60 artiklan 7 kohta) sekä testauksen keskeyttämisestä tai päättämisestä ja sen lopullisista tuloksista (asetuksen 60 artiklan 8 kohta).

Pykälän säädettäisiin markkinavalvontaviranomaisen velvollisuudesta keskeyttää todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus väliaikaisella päätöksellä tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla. Kyseessä olisi väliaikainen turvaamistoimenpide tilanteessa, jossa testauksen jatkaminen vaarantaisi asetuksen tavoitteet, mutta puutteet testauksessa arvioidaan sellaisiksi, jotka on mahdollista korjata. Viranomaisen tulisi kehottaa tarjoajaa tai mahdollista tarjoajaa korjaaviin toimiin. Keskeyttämisen edellytyksenä olisi, että se on välttämätöntä joko vakavasta vaaratilanteesta tehdyn ilmoituksen vuoksi taikka tekoälyasetuksen 60 ja 61 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamiseksi. Keskeytyspäätöstä ei tulisi tehdä, jos tilanne on mahdollista korjata ilman toiminnan keskeyttämistä muuttamalla testauksen näkökohtia 76 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Näin ollen viranomaisen velvollisuutena on arvioida, mikä on lievin mahdollinen keino, jolla tavoitteet ovat saavutettavissa. Säännöksen soveltamisessa olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta, koska testauksen keskeyttäminen puuttuu merkittävästi testaukseen osallistuvan toimijan oikeusasemaan. Kynnys testauksen keskeyttämiselle olisi matalampi kuin sääntelyn testiympäristön yhteydessä tapahtuvan testauksen keskeyttämiselle, koska mahdolliset riskit voivat realisoitua suoremmin silloin, kun todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus toteutetaan kontrolloidun sääntelyn testiympäristön ulkopuolella.

Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin myös siitä, että väliaikaista keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen antaa lopullisen ratkaisunsa. Asian lopullinen ratkaisu tarkoittaisi markkinavalvontaviranomaisen päätöstä jatkaa testausta tai päättää testaus. Lisäksi ehdotetun säännöksen mukaan toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on huolehdittava siitä, että lopullista ratkaisua varten tarvittavat selvitykset ja arviot tehdään viipymättä. Ehdotetun säännöksen tavoitteena on turvata sääntelyn testiympäristöön osallistujan oikeusturvaa ja varmistaa, että sääntelyn testiympäristöön osallistuja saisi mahdollisimman pian lopullisen ratkaisun testauksen jatkamisesta tai sen päättämistä ilman tarpeettomia viivytyksiä. Hallintolain 23 §:n 1 momentissa säädetään siitä, että asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Ehdotetussa säännöksessä edellytettäisiin asian kiireellisempää käsittelyä hallintolain säännökseen nähden. Säännöksen mukaisilla selvityksillä tarkoitettaisiin erityisesti markkinavalvontaviranomaisen hankkimia tietoja osallistujan toteuttamista korjaavista toimista tai muista mahdollisista seikoista, jotka ovat merkityksellisiä testauksen jatkamiseksi asetuksen 60 tai 61 artiklan edellytysten mukaisesti. Säännöksen mukaisilla arvioilla tarkoitettaisiin erityisesti viranomaisen tekemiä arvioita osallistujan tekemien korjaavien toimien riittävyydestä tai muiden mahdollisten seikkojen arviointia testauksen jatkamiseksi asetuksen 60 tai 61 artiklan edellytysten mukaisesti. Ehdotettu menettely olisi yhdenmukainen 11 e §:n 4 momentissa säädetyn sääntelyn testiympäristön yhteydessä tapahtuvan testauksen väliaikaista keskeyttämistä koskevan menettelyn kanssa. Päätöstä testauksen väliaikaisesta keskeyttämisestä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta ehdotetun 28 §:n 5 momentin nojalla.

Pykälän säädettäisiin edellytyksistä, joiden täyttyessä markkinavalvontaviranomaisen olisi päätettävä testaus tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla. Säännöksen tarkoituksena on täydentää tekoälyasetusta ja luoda asteittainen rakenne suhteessa 3 momenttiin siten, että on selkeää, milloin väliaikaisesta toimenpiteestä on edettävä lopulliseen päätökseen testauksen päättämisestä. Säännöksen soveltamisessa olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta, koska testauksen päättäminen puuttuu merkittävästi testaukseen osallistuvan toimijan oikeusasemaan. Ehdotettavan

1 kohdan mukaan päätös testauksen päättämisestä olisi tehtävä, jos se on välttämätöntä tekoälyasetuksen 60 ja 61 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamiseksi, eikä niiden noudattamista ole voitu varmistaa testauksen näkökohtia muuttamalla tai keskeytyksen aikaisilla korjaavilla toimenpiteillä.

Kohta tulisi sovellettavaksi tyypillisesti tilanteissa, joissa toimijalle on jo 3 momentin mukaisesti annettu mahdollisuus korjata toimintaansa keskeytyksen aikana tai muuttaa testauksen näkökohtia, mutta nämä toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi mainittujen artiklojen mukaisten edellytysten täyttämiseksi. Ehdotettavan

2 kohdan mukaan päätös testauksen päättämisestä olisi tehtävä vakavasta vaaratilanteesta tehdyn ilmoituksen tai testauksesta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille aiheutuvan merkittävän riskin vuoksi. Jälkimmäinen tilanne koskisi tilanteita, joissa on kyse todellisissa olosuhteissa tapahtuvasta testauksesta sääntelyn testiympäristössä tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdan nojalla, josta muutoin säädetään 11 e §:ssä. Päättämisen edellytyksenä olisi, ettei näihin tilanteisiin liittyvää riskiä ole voitu riittävästi vähentää testauksen muuttamisesta tai keskeytyksen aikaisista korjaavista toimenpiteistä huolimatta. Testauksen päättäminen olisi tarkoitettu markkinavalvontaviranomaisen viimesijaiseksi valvontakeinoksi, minkä vuoksi testauksessa havaittujen riskien vähentämiseen olisi pyrittävä lievemmin keinoin. Testausta koskevien näkökohtien muuttamisen vaatiminen on vaihtoehto testauksen keskeyttämistä ja päättämistä koskeville viranomaisen päätöksille. Päätöstä testauksen päättämisestä olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta 28 §:n 5 momentin perusteella.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta 4 momentissa tarkoitettuun asteittaiseen etenemisjärjestykseen siten, että lopullinen päätös testauksen päättämisestä voitaisiin tehdä suoraan ilman edeltävää testauksen näkökohtien muuttamista tai 3 momentin mukaista päätöstä testauksen keskeyttämisestä. Poikkeus olisi mahdollinen vain silloin, jos olisi ilmeistä, etteivät korjaavat toimet tai testauksen näkökohtien muuttaminen olisi mahdollisia taikka riittäviä testauksen turvalliselle jatkamiselle. Näissä tilanteissa havaittu riski olisi niin kriittinen, peruuttamaton tai korjaamaton, että väliaikaisen keskeyttämisen ja korjausten tekeminen olisi ilmeisen hyödytöntä ja vaarantaisi suojattavat oikeushyvät. Tällöin markkinavalvontaviranomaisen tulisi voida päättää testaus suoraan.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin 1 momentin mukaisesti myönnetyn luvan raukeamisesta silloin, kun päätös testauksen päättämisestä on saanut lainvoiman. Säännös on tarpeen kansallisen lupajärjestelmän selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi, jotta myönnetyn luvan lakkaamisajankohta olisi yksiselitteinen. Tekoälyasetus ei sisällä sääntelyä luvitukseen liittyen, joten kyseessä on kansallinen täydentävä sääntely.

4 luku Valvonta ja seuraamukset

12 §. Valvonnan toimivaltuudet. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että säännöksessä viitataan 3 artiklan 8 alakohtaan. Voimassa olevassa säännöksessä viitataan 3 artiklan 8 kohtaan. Kyseessä olisi tekninen muutos.

Lisäksi 2 momenttia muutettaisiin siten, että markkinavalvontalain 8 §:ssä tarkoitettu viranomaisen oikeus saada tietoja talouden toimijalta ja 9 §:ssä tarkoitettu oikeus tehdä tarkastuksia ulotettaisiin mahdollisiin tarjoajiin tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisessa. Ehdotettava säännös perustuu tekoälyasetuksen 60 artiklan 6 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on 75 artiklan mukaisesti annettava markkinavalvontaviranomaisilleen valtuudet vaatia toimittajia ja mahdollisia toimittajia antamaan tietoja, tehdä ennalta ilmoittamattomia etätarkastuksia tai paikalla tehtäviä tarkastuksia sekä tehdä tarkastuksia tosielämän olosuhteissa tehtävien testien ja niihin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien toteuttamiseen. Lisäksi kyseisen tekoälyasetuksen säännöksen mukaan markkinavalvontaviranomaisten on käytettävä näitä valtuuksia varmistaakseen tosielämän olosuhteissa suoritettavan testauksen turvallisen kehittämisen. Ehdotettavaa säännöstä sovellettaisiin todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen sääntelyn testiympäristön yhteydessä ja sen ulkopuolella.

Ehdotettavassa säännöksessä säädettäisiin toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen oikeuksista saada tietoja mahdolliselta tarjoajalta todellisissa olosuhteissa suoritettavasta testauksesta tai tehdä tarkastuksia kyseisessä testauksessa markkinavalvontalain 8 ja 9 §:n mukaisesti. Markkinavalvontaviranomaiset voisivat suorittaa tarkastuksen etäyhteydellä perustuen tekoälyasetuksen 74 artiklan 5 kohtaan. Voimassa olevan lain 12 §:n nojalla pykälässä määriteltyjä markkinavalvonnan toimivaltuuksia sovellettaisiin vain tekoälyasetuksen 3 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuihin toimijoihin. Kyseisiin toimijoihin eivät kuitenkaan kuulu mahdolliset tarjoajat, minkä vuoksi ehdotettavalla säännöksellä olisi tarpeen laajentaa markkinavalvontaviranomaisen toimivaltuuksia koskemaan myös mahdollisia tarjoajia todellisissa olosuhteissa suoritettavassa testauksessa.

Lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset voisivat kohdistaa suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajiin markkinavalvontalain 8 ja 9 §:ssä säädettyjä markkinavalvonnan toimenpiteitä todellisissa olosuhteissa suoritettavassa testauksessa perustuen voimassa olevaan lain 12 §:ään. Voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin perusteella lakia sovelletaan tekoälyasetuksen 2 artiklan soveltamisalan mukaisesti. Todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus kuuluu tekoälyasetuksen soveltamisalaan asetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

13 §. Tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta.

Lain 13 §:n

1 momenttia muutettaisiin siten, että tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta (seuraamusmaksulautakunta) määräisi ilmoitetulle laitokselle määrättävän seuraamusmaksun toimivaltaisen ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen esityksestä. Voimassa olevan lain 13 §:ssä ei säädetä siitä, mikä viranomainen vastaa seuraamusmaksun esittelystä, kun kyseessä on ilmoitettua laitosta koskeva rikkomus. Ilmoittamisesta vastaavina viranomaisina toimivat työ- ja elinkeinoministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus sekä sosiaali- ja terveysministeriö lain 8 §:n mukaan. Tekoälyasetuksen rikkomuksista, joiden mukaan seuraamusmaksulautakunta voi määrätä ilmoitetulle laitokselle seuraamusmaksun, säädetään puolestaan lain 19 §:ssä. Ehdotettavan säännöksen mukaan ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen tulisi esittää lautakunnalle seuraamusmaksun määräämistä ilmoitettua laitosta koskevista rikkomuksista.

14 §. Tarjoajan seuraamusmaksu. Pykälän 2 momentin johdantokappaletta muutettaisiin siten, että siihen lisätään maininta tekoälyasetuksen 4 a artiklan mukaisista velvollisuuksista. Kyseessä olisi tekninen muutos.

Pykälän 2 momentin 1 kohtaa muutettaisiin siten, että säännöksessä viitataan tekoälyasetuksen 4 a artiklan 1 kohtaan 10 artiklan 5 kohdan sijaan. Asetuksen 4 a artikla koskee erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä vinoutumien havaitsemiseksi ja korjaamiseksi. Ehdotettava muutos johtuu tekoälyä koskevasta digitaalialan koontiasetuksesta, jolla kumotaan tekoälyasetuksen 10 artiklan 5 kohta. Koontiasetuksen 4 a artiklan 1 kohdassa säädetään vastaavista velvoitteista kuin aiemmin voimassa olleen tekoälyasetuksen 10 artiklan 5 kohdassa. Kyseessä olisi tekninen muutos.

21 §.Seuraamusmaksu kielletyn tekoälyyn liittyvän käytännön rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Pykälän 7 kohtaa muutettaisiin siten, että sen lopussa tehtäisiin välimerkkiä koskeva muutos.

Pykälään lisättäisiin uusi

8 kohta sekä uusi

2 ja 3 momentti, jotka koskevat uuden kielletyn tekoälyyn liittyvän käytännön lisäämistä seuraamusmaksujen piiriin. Uusi kielletty tekoälyyn liittyvä käytäntö koskee muun muassa tekoälyn tuottamaa tai manipuloimaa materiaalia tunnistettavissa olevan luonnollisen henkilön intiimialueista tai osallistumista ilmeisen seksuaaliseen toimintaan ilman kyseisen henkilön suostumusta. Ehdotettava muutos johtuu tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksesta, jossa säädetään siitä, että tekoälyasetuksen 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohtaan lisätään uusi b a ja b b alakohta sekä uusi 1 a ja 1 b kohta koskien uutta kiellettyä tekoälyyn liittyvää käytäntöä. Tekoälyasetuksen 99 artiklan 3 kohdassa säädetään siitä, että asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen kiellettyjen tekoälyyn liittyvien käytänteiden noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä seuraamusmaksuja. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin siitä, että seuraamusmaksulautakunta voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun toimijalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo mainittua tekoälyasetuksessa säädettyä uutta kiellettyä tekoälyyn liittyvää käytäntöä.

23 §. Seuraamusmaksun määrääminen ja enimmäismäärä.

Pykälän

3 momenttia muutettaisiin siten, että siihen lisätään säännös seuraamusmaksujen määrän määrittämisestä pienten midcap-yritysten osalta. Ehdotettava muutos johtuu tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksessa, jossa säädetään siitä, että tekoälyasetuksen 99 artiklan 6 a mukaisesti pienten midcap-yritysten osalta kukin 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu sakko on enintään niissä tarkoitettu prosenttiosuus tai määrä sen mukaan, kumpi niistä on alhaisempi. Ehdotettavassa säännöksessä pienen midcap-yrityksen määritelmä vastaisi koontiasetuksen johdosta tekoälyasetuksen 3 artiklan 14 b alakohtaan lisättyä uutta määritelmää pienestä midcap-yrityksestä. Pienet midcap-yritykset määritellään pienten midcap-yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (EU) 2025/1099. Suosituksen liitteen 2 kohta koskee henkilöstömäärää ja rahoituksen kynnysarvoja. Kyseisen kohdan mukaan pienten midcap-yritysten, jotka eivät ole suosituksen 2003/361/EY mukaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, luokka koostuu yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 150 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma on enintään 129 miljoonaa euroa. Suosituksen liitteen muissa kohdissa määritellään muut pienen midcap-yrityksen määrittelyssä huomioitavat piirteet sekä henkilöstömäärän ja rahamääräisten arvojen laskennassa huomioitavat seikat.

24 §. Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen.

Pykälään lisättäisiin uusi

5 momentti seuraamusmaksujen määräämättä jättämisestä tilanteissa, joissa sääntelyn testiympäristöön osallistuja on rikkonut tai laiminlyönyt tekoälyasetuksen velvoitteita, ja tämä on noudattanut testiympäristösuunnitelmaa, tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja sekä noudattanut vilpittömässä mielessä 11 d §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisen antamia ohjeita. Ehdotettavan säännöksen taustalla on tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohta seuraamusmaksujen määräämättä jättämisestä sääntelyn testiympäristöön osallistumisen johdosta. Säännös merkitsee sitä, ettei sääntelyn testiympäristöön osallistujalle voitaisi määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja sen jälkeen, kun sääntelyn testiympäristön toiminta on päättynyt ja tekoälyjärjestelmä on asetettu markkinoille, ja osallistuja on noudattanut testiympäristösuunnitelmaa, tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja sekä markkinavalvontaviranomaisten antamia ohjeita tekoälyasetuksen noudattamisesta 57 artiklan 12 kohdan mukaisesti sääntelyn testiympäristön toiminnan aikana. Ehdotettu säännös merkitsee sitä, että sääntelyn testiympäristöön osallistumisen johdosta seuraamusmaksuja voidaan jättää määräämättä vain siltä osin kuin markkinavalvontaviranomaisen antamat ohjeet ovat koskeneet tekoälyasetuksen noudattamista. Seuraamusmaksuja ei kuitenkaan voitaisi jättää määräämättä muun lainsäädännön nojalla, jota koskevia ohjeita viranomainen on mahdollisesti antanut sääntelyn testiympäristössä. Tämä johtuu siitä, että sääntelyn testiympäristössä annettaisiin aktiivisesti neuvontaa vain tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamisesta. Markkinavalvontaviranomainen olisi voinut antaa osallistujalle ohjeita tekoälyasetuksen noudattamisesta myös sääntelyn testiympäristön yhteydessä tehtävässä tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa tapahtuvassa testauksessa, minkä vuoksi ehdotettavassa säännöksessä viitattaisiin myös 11 d §:n 3 momentin mukaisten toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten antamiin ohjeisiin tekoälyasetuksen noudattamisesta.

Testiympäristöön osallistujalle ei voitaisi myöskään määrätä seuraamusmaksuja sääntelyn testiympäristön toiminnan aikana ennen tekoälyjärjestelmän markkinoille asettamista tai käyttöönottoa.

4 a luku Eräitä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskeva ilmoittaminen

Lakiin lisättäisiin uusi 4 a luku eräitä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevasta ilmoittamisesta. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena täydentää tekoälyasetuksen sääntelyä liitteen III kohdassa 2 tarkoitettujen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröintivelvoitteesta. Esityksessä käytettäisiin ”tietojen rekisteröinnin” sijaan termiä ”tietojen ilmoittaminen”, sillä asetuksen ei ole katsottu vaativan tietojen tallettamista rekisteriin.

Ehdotetun 25 a §:n mukaisen ilmoittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvat ilmoitettavat tiedot sisältävät julkisuuslain nojalla julkisena pidettäviä tietoja, kuten yrityksen nimi, joka toimii tarjoajana tai valtuutetuna edustajana, yrityksen osoite ja yhteystiedot. Kuitenkin mainituissa säännöksissä tarkoitettuihin liitteen VIII ja IX mukaisiin tietoihin sisältyy myös salassa pidettäviä tietoja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7, 8, 10, 15, 17 ja 20 kohdan nojalla. Laissa ei ole katsottu tarpeen säätää ilmoitettujen tietojen salassapidosta julkisuuslakia täydentävästi, koska julkisuuslain salassapitosäännökset on katsottu tarjoavan tarkoituksenmukaiset riittävät perusteet mainittujen tietojen suojaamiseksi.

25 a §.Tietojen ilmoittamisvelvollisuus. Pykälä perustuisi tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohtaan ja 60 artiklan 4 kohdan c alakohtaan, joissa säädetään asetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmiä koskevien tietojen rekisteröintivelvollisuudesta. Tässä laissa rekisteröintivelvollisuuden sijaan käytettäisiin termiä ilmoittamisvelvollisuus. Kyseiset suuririskiset tekoälyjärjestelmät kattavat kriittiseen infrastruktuuriin liittyvät järjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi turvakomponentteina kriittisen digitaalisen infrastruktuurin, tieliikenteen tai vesi-, kaasu-, lämmitys- tai sähköhuollon hallinnassa ja toiminnassa. Asetuksen 49 artiklan 5 kohdassa säädetään kyseisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröinnistä kansallisella tasolla. Asetuksen 60 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään puolestaan kyseisiä tekoälyjärjestelmiä koskevan todellisissa olosuhteissa testaamisen rekisteröinnistä.

Ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevien tietojen sisältö käy ilmi tekoälyasetuksen liitteistä VIII ja IX, joissa on lueteltu ilmoitettavat tiedot. Ilmoitettavat tiedot on jaoteltu sen mukaan, mitä toimijaa ne koskevat. Toimijoiden ilmoitusvelvollisuudesta säädetään tekoälyasetuksen 49 artiklassa ja 60 artiklan 4 kohdan c alakohdassa. Lisäksi ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevista tiedoista on säädetty asetuksen 71 artiklassa viittaamalla tekoälyasetuksen liitteissä määriteltyihin tietoihin. Kansallisen tietojen ilmoittamisvelvollisuuden kohteena olevien tietojen osalta sovellettaisiin analogisesti kyseisiä tekoälyasetuksen säännöksiä siltä osin kuin ne koskevat asetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitettuja suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä.

Pykälän säädettäisiin tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai valtuutetun edustajan velvollisuudesta ilmoittaa tekoälyasetuksen liitteen VIII jaksoissa A ja B tarkoitetut tiedot sekä tiedoissa tapahtuneet muutokset tämän lain 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdan mukaiselle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle. Ilmoitettavien tietojen vastaanottamisesta ja tallettamisesta vastaisi se toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan kyseinen tekoälyjärjestelmä kuuluu. Lain 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdan mukaan toimivaltaisia markkinavalvontaviranomaisia eri kriittisen infrastruktuurin sektoreilla käytettävien tekoälyjärjestelmien osalta ovat Energiavirasto, Tukes ja Liikenne- ja viestintävirasto. Ilmoitusvelvollisuus koskisi tekoälyjärjestelmän tarjoajaa tai valtuutettua edustajaa. Säännöksen taustalla on tekoälyasetuksen 49 artiklan

1 ja 2 kohta sekä 71 artiklan 2 kohta, joita sovellettaisiin analogisesti kansallisen ilmoittamisvelvollisuuden toteuttamiseen. Ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevat tiedot olisivat tekoälyasetuksen liitteessä VIII jaksoissa A ja B luetellut tiedot.

Pykälän säädettäisiin tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan, joka on viranomainen, unionin toimielin, elin, toimisto tai virasto tai sen puolesta toimiva, velvollisuudesta ilmoittaa tekoälyasetuksen liitteen VIII jaksossa C tarkoitetut tiedot sekä tiedoissa tapahtuneet muutokset edellä 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle. Säännöksen taustalla on tekoälyasetuksen 49 artiklan 3 kohta sekä 71 artiklan 3 kohta, joita sovellettaisiin analogisesti kansallisen ilmoittamisvelvollisuuden toteuttamiseen. Ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevat tiedot olisivat tekoälyasetuksen liitteessä VIII jaksossa C luetellut tiedot. Ilmoitettavat tiedot eivät koskisi mainitun jakson 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja, koska kyseiset tiedot sisältävät yhteenvedon 27 artiklan mukaisesti suoritetun perusoikeusvaikutusten arvioinnin tuloksista. Asetuksen 27 artiklassa säädettyä perusoikeuksien vaikutustenarviointivelvoitetta ei sovelleta liitteen III kohdassa 2 tarkoitettuihin kriittiseen infrastruktuuriin liittyviin suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, minkä vuoksi kyseisistä järjestelmistä ei laadita perusoikeusvaikutusten arvioinnin tuloksiin liittyvää yhteenvetoa.

Pykälän säädettäisiin tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän tosielämän olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen osallistuvan tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa tekoälyasetuksen liitteessä IX tarkoitetut tiedot sekä tiedoissa tapahtuneet muutokset testauksesta vastaavalle markkinavalvontaviranomaiselle. Lain 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdan mukaan toimivaltaisia markkinavalvontaviranomaisia eri kriittisen infrastruktuurin sektoreilla käytettävien tekoälyjärjestelmien osalta ovat Energiavirasto, Tukes ja Liikenne- ja viestintävirasto, ja testauksesta vastaisi se toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan kyseinen tekoälyjärjestelmä kuuluu. Ilmoittamisvelvollisuus tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa testaamisen tietoihin liittyen koskisi tekoälyjärjestelmän tarjoajaa tai mahdollista tarjoajaa. Mahdollisella tarjoajalla tarkoitettaisiin tarjoajaa, joka testaa tekoälyjärjestelmää todellisissa olosuhteissa, muttei ole vielä asettanut tekoälyjärjestelmää markkinoille. Säännöksen taustalla on tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan c alakohta, jota sovellettaisiin analogisesti kansallisen ilmoittamisvelvollisuuden toteuttamiseen. Ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevat tiedot olisi tekoälyasetuksen liitteessä IX luetellut tiedot.

Pykälän säädettäisiin tietojen ilmoittamisvelvollisuudesta tilanteessa, jossa 1 momentissa tarkoitettua suuririskistä tekoälyjärjestelmää käytetään usealla liitteen III kohdassa 2 tarkoitetulla kriittisen infrastruktuurin alalla. Säännöksen mukaan kyseistä tekoälyjärjestelmää koskevat tiedot ilmoitettaisiin sille lain 3 §:n 2 momentin 1-3 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle, jonka valvonnan alalla kyseistä tekoälyjärjestelmää pääasiallisesti käytetään. Tiedot ilmoittava toimija tekee arvion siitä, millä kriittisen infrastruktuurin alalla tekoälyjärjestelmää pääasiallisesti käytetään. Jos ilmoitetut tiedot vastaanottava viranomainen katsoo, että tekoälyjärjestelmän pääasiallinen käyttötarkoitus on muu kuin ne käyttötarkoitukset, jotka kuuluvat sen valvonnan alaan, viranomaisen tulee siirtää ilmoitetut tiedot toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle hallintolain 21 §:n nojalla. Toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jolle ilmoitetut tiedot on siirretty, tulee tallettaa tiedot.

25 b §.Määräyksenantovaltuus. Pykälässä säädettäisiin lain 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainittujen toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) määräyksenantovaltuudesta koskien 25 a §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen liittyviä teknisiä menettelyjä ja ilmoitettavien tietojen yksityiskohtia. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi tietojen teknistä ilmoitustapaa tai määräyksillä voitaisiin täsmentää tekoälyasetuksen VIII ja IX liitteissä mainittujen tietojen yksityiskohtia. Määräyksenantovaltuuksista olisi tarpeellista säätää, jotta toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset voisivat huomioida tietojen ilmoittamiseen liittyvät virasto- ja toimialakohtaiset erityispiirteet.

25 c §. Tietojen luovuttaminen.

Pykälän säädettäisiin 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainittujen toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) tiedonluovutusoikeuksista toisilleen koskien ilmoitettuja tietoja, jotka ne ovat vastaanottaneet ehdotetun 25 a §:n nojalla. Markkinavalvontaviranomaisella olisi oikeus luovuttaa tiedot ainoastaan toisen toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen pyynnöstä ja vain siltä osin kuin se on välttämätöntä kullekin markkinavalvontaviranomaiselle tekoälyasetuksessa ja tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tietojen luovuttamisen välttämättömyyttä arvioidaan sen markkinavalvontaviranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta, jolle tiedot on tarkoitus luovuttaa. Säännöksen tarkoituksena on sujuvoittaa tiedonvaihtoa ilmoitetuista suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä eri kriittisen infrastruktuurin aloilla toimivien markkinavalvontaviranomaisten kesken. Markkinavalvontaviranomaisten voi olla tarpeen saada tietoa muilla kriittisen infrastruktuurin aloilla käytetyistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä, jotka kuuluvat toisen markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan, esimerkiksi sen vuoksi että eri viranomaiselle ilmoitetulla tekoälyjärjestelmällä on liityntä sen valvonnan alaan. Markkinavalvontaviranomaisen tiedonsaanti voi olla myös tarpeen esimerkiksi eri tekoälyjärjestelmiä koskevien tietojen vertailemiseksi ja sen varmistamiseksi, että eri tekoälyjärjestelmiä koskevat talletettavat tiedot ovat yhteismitallisia muiden markkinavalvontaviranomaisten tallettamien tietojen kanssa.

Pykälän säädettäisiin 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainittujen toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) tiedonluovutusoikeuksista salassapitosäännösten estämättä Euroopan komissiolle ja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisille, joiden valvonnan alaan kuuluvat tekoälyasetuksen III liitteen 2 kohdassa tarkoitetut suuririskiset tekoälyjärjestelmät. Tiedonluovutusoikeus koskee 25 a §:ssä tarkoitettuja ilmoitusvelvollisuuden kohteena olevia tietoja. Tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdassa ei edellytetä, että Euroopan komission tai muiden EU:n jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten tulisi saada kansallisesti rekisteröidyt tiedot kriittiseen infrastruktuuriin liittyvistä suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä. Tekoälyasetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on kuitenkin katsottu, että kyseisestä tiedonluovutusoikeudesta olisi tarpeen säätää, koska Euroopan komissiolla ja muilla EU:n jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisilla on tekoälyasetuksen toimeenpanoon ja valvontaan liittyviä tehtäviä. Kansallisesti rekisteröitävät tiedot voivat olla välttämättömiä kyseisten tehtävien toteuttamiseksi. Lisäksi tekoälyasetuksen 49 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että komissiolla ja eräillä kansallisilla markkinavalvontaviranomaisilla on pääsy asetuksessa säädetyn rekisteröitävien tietojen EU:n tietokannan asiaankuuluviin rajoitettuihin osiin. Vastaavasti asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, että komissiolla ja muiden EU-jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille tulisi mahdollistaa tiedonsaanti kansallisesti rekisteröitävistä tiedoista. Tiedonluovutuksen edellytyksenä olisi välttämättömyys Euroopan komission ja toisen EU-jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisen tekoälyasetuksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen kannalta.

Pykälän säädettäisiin toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tiedonluovutusvelvollisuudesta tilanteessa, jossa viranomaiselle on ilmoitettu tiedot suuririskisestä tekoälyjärjestelmästä, jota käytetään usealla eri liitteen III kohdassa 2 tarkoitetulla kriittisen infrastruktuurin alalla ja jotka siten kuuluvat usean eri toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan. Toimijan velvollisuudesta ilmoittaa tiedot suuririskisestä tekoälyjärjestelmästä, jota käytetään usealla eri kriittisen infrastruktuurin alalla, säädettäisiin ehdotetussa 25 a §:n 4 momentissa. Ehdotettavan säännöksen mukaan yhdelle lain 3 §:n 2 momentin 1-3 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle (Energiavirasto, Tukes, Liikenne- ja viestintävirasto) ilmoitetut tiedot esityksen 25 a §:n 4 momentin nojalla tulisi luovuttaa salassapitosäännösten estämättä muille toimivaltaisille kriittisen infrastruktuurin alan markkinavalvontaviranomaisille niiden valvontatehtävien hoitamiseksi. Säännöksen tavoitteena on tukea sitä, että toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen saisi tiedot sen valvonnan alaan kuuluvasta tekoälyjärjestelmästä tilanteessa, jossa järjestelmää käytetään usealla eri kriittisen infrastruktuurin alalla ja tiedot tekoälyjärjestelmästä on ilmoitettu toisen kriittisen infrastruktuurin alan markkinavalvontaviranomaiselle. Tietojen luovuttamisen edellytyksenä olisi tarpeellisuus lain 3 §:n 2 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten valvontatehtävien hoitamiseksi. Tietojen luovuttamisen tarpeellisuutta arvioitaisiin tietoja vastaanottavan markkinavalvontaviranomaisen näkökulmasta.

Tiedonluovutusoikeuksiin liittyvä henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jäljempänä kappaleessa 11.7.4.

5 luku Erinäiset säännökset

28 §.Muutoksenhaku. Lain 28 §:ää muutettaisiin siten, että pykälään lisätään uusi 3 momentti koskien muutoksenhakua tässä laissa säädetyistä maksuista. Maksuihin haettaisiin muutosta valtion maksuperustelain 11 b §:n mukaisesti.

Nykyinen 3 momentti siirtyisi 4 momentiksi.

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testausten päättämistä koskevien päätösten noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. Sääntelyn testiympäristön yhteydessä tapahtuvan testauksen väliaikaisesta keskeyttämisestä säädettäisiin 11 e §:n 1 ja 2 momentissa ja sääntelyn testiympäristön ulkopuolella tapahtuvan todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen väliaikaisesta keskeyttämisestä säädettäisiin puolestaan 11 k §:n 3 momentissa. Testauksen päättämisestä sääntelyn testiympäristön yhteydessä säädettäisiin 11 e §:n 1 ja 2 momentissa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen päättämisestä sääntelyn testiympäristön ulkopuolella puolestaan 11 k §:n 4 momentissa. Ehdotettu säännös merkitsisi poikkeusta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskevia päätöksiä olisi tarpeen noudattaa välittömästi, jotta voidaan hallita testauksessa ilmenneitä riskejä terveydelle, turvallisuudelle ja perusoikeuksille.

7.2Laki Finanssivalvonnasta

71 §. Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja.

Pykälän 1 momentin

21 kohtaa muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeus eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 6 §:ssä tarkoitetulle keskitetylle yhteyspisteelle ja 13 §:ssä tarkoitetulle seuraamusmaksulautakunnalle sidottaisiin välttämättömyysedellytykseen keskitetyn yhteyspisteen tehtävien toteuttamiseksi tai seuraamusmaksulautakunnan seuraamusmaksun määräämiseksi tai sen määrän arvioimiseksi. Aiemmin Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeus on ollut sidottu tarpeellisuusedellytykseen lain 1 momentissa mainitun viranomaisen tehtävän suorittamiseksi Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 2 momentin mukaisesti. Ehdotettu tietojen luovutuksen välttämättömyysedellytys merkitsisi poikkeusta Finanssivalvonnasta annetun lain 71 §:n 2 momentin mukaiseen tarpeellisuusedellytykseen.

Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on saattaa säännös vastaamaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä tiedonluovutusoikeuksien sitomisesta välttämättömyysedellytykseen, jos luovutettavia tietosisältöjä ei ole lueteltu lain tasolla (ks. PeVL 5/2025 vp, s. 3-4).

Lisäksi ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin Finanssivalvonnan tiedonluovutuksesta tekoälyn sääntelyn testiympäristön yhteydessä muille toimivaltaisille viranomaisille. Ehdotettava säännös liittyy eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 11 f §:n 2 momenttiin ehdotettuun säännökseen toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä tiedonluovutuksesta sääntelyn testiympäristön yhteydessä. Säännöksen tarkoituksena on helpottaa viranomaisten välistä tiedonvaihtoa sääntelyn testiympäristössä, sillä testiympäristön toiminta edellyttää viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä. Finanssivalvonta voisi toteuttaa toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tehtäviä sääntelyn testiympäristössä. Toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä säädetään tekoälyasetuksen 57 artiklassa, 58 artiklan 4 kohdassa ja 76 artiklan 2 kohdassa, sääntelyn testiympäristöä koskevassa komission täytäntöönpanoasetuksessa sekä eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 3 a luvussa.

Ehdotetun säännöksen mukaan sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa

(621/1999)

säädetään, Finanssivalvonnalla olisi oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 11 c §:ssä tarkoitetussa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritetyille toimivaltaisille viranomaisille, jotka Finanssivalvonta on saanut hoitaessaan tehtäviään tekoälyasetuksen, mainitun asetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun sääntelyn testiympäristöjä koskevan täytäntöönpanoasetuksen ja mainitun lain mukaisesti, jotka ovat tämän pykälän 2 momentissa säädetystä poiketen välttämättömiä mainittujen viranomaisten tehtävien toteuttamiseksi. Tekoälyasetuksen sijaan ehdotettavassa säännöksessä viitattaisiin tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja asetusten (EY) N:o 300/2008, (EU) N:o 167/2013, (EU) N:o 168/2013, (EU)

2018/858, (EU) 2018/1139 ja (EU) 2019/2144 sekä direktiivien 2014/90/EU, (EU) 2016/797 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2024/1689 (tekoälysäädös). Ehdotettavassa säännöksessä ei ole yksilöity tiedonvaihdon kohteena olevia viranomaisia, mutta kyseiset viranomaiset rajautuisivat sen perusteella, mitä testaukseen osallistuvista viranomaisista sovitaan edellä 11 c §:ssä tarkoitetuissa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa. Ehdotettavan säännöksen perusteella tiedonluovuttamisen välttämättömyyttä arvioitaisiin tietoja vastaanottavan viranomaisen tehtävien hoidon näkökulmasta.

Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste ja yleisen tietosuoja-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara on kuvattu jäljempänä kappaleessa 11.7.2.2.

8Lakia alemman asteinen sääntely

8.1Valtioneuvoston asetus

Esityksen 11 h §:ssä säädetään asetuksenantovaltuudesta sääntelyn testiympäristöön ja suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella liittyvien suoritteiden maksuista. Valtioneuvoston asetuksessa säädettäisiin siitä, mitkä ministeriön ja hallinnonalan muiden viranomaisten suoritteet tai suoriteryhmät ovat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrätään omakustannusarvon perusteella sekä mitkä suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin valtion maksuperustelain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista sekä mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä, millä 6 §:n 3 tai 4 momentissa sanotulla perusteella ja miten maksun suuruus voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvosta poiketen. Ehdotetussa säännöksessä mainittujen suoritteiden maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella, minkä vuoksi säännös poikkeaisi valtion maksuperustelain 8 §:n säännöksestä, jonka mukaan asetuksenantotoimivalta kuuluu lähtökohtaisesti asianomaiselle ministeriölle. Asetuksenantovaltuuden säätäminen valtioneuvostotasolle on tässä tapauksessa katsottu tarpeelliseksi, koska sääntelyn testiympäristössä ja todellisissa olosuhteissa testaaminen koskee monella eri toimialalla käytettäviä tekoälyjärjestelmiä, ja koska sääntelyn testiympäristön toimintaan ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen osallistuisivat usean eri ministeriön ohjauksessa toimivat viranomaiset.

8.2Ministeriön asetukset

Esityksen 4 a luvussa säädettäisiin kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisesta ja ilmoitettavien tietojen tallettamisesta vastaavista toimivaltaisista markkinavalvontaviranomaisista. Markkinavalvontaviranomaisten olisi mahdollista periä maksuja tietojen ilmoittamisesta. Maksuista säädettäisiin tarkemmin niiden ministeriöiden asetuksilla, joiden hallinnonalalle kriittiseen infrastruktuuriin liittyvät tekoälyjärjestelmiä koskevat markkinavalvontaviranomaiset (Liikenne- ja viestintävirasto, Tukes, Energiavirasto) kuuluvat. Liikenne- ja viestintävirastoa koskevista maksuista säädettäisiin liikenne- ja viestintäministeriön antamalla asetuksella, ja Tukesia ja Energiavirastoa koskevista maksuista puolestaan työ- ja elinkeinoministeriön antamilla asetuksilla.

Maksuja koskeva asetuksenantovaltuus perustuisi valtion maksuperustelain 8 §:ään. Mainitun säännöksen nojalla asianomainen ministeriö päättää, mitkä ministeriön ja hallinnonalan muiden viranomaisten suoritteet tai suoriteryhmät ovat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrätään omakustannusarvon perusteella sekä mitkä suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Ministeriö päättää 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myös 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista sekä mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä, millä 6 §:n 3 tai 4 momentissa sanotulla perusteella ja miten maksun suuruus voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvosta poiketen.

8.3Määräykset

Esityksen 11 i §:n 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuudesta koskien lokitietojen säilyttämisen teknistä toteuttamista siltä osin kuin on kyse tekoälyasetuksen 59 artiklassa tarkoitetusta henkilötietojen jatkokäsittelystä. Lokitietojen säilyttämisestä säädetään tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdassa. Määräyksenantovaltuus olisi tarpeellinen lokitietojen säilyttämisen käytännön toteuttamiseksi. Koska määräykset koskisivat luonteeltaan teknisiä asioita, asiasta voitaisiin antaa määräyksiä asetuksen sijaan.

Esityksen 25 b §:ssä säädettäisiin Energiaviraston, Tukesin ja Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuuksista koskien ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen liittyviä teknisiä menettelyitä ja ilmoitettavien tietojen yksityiskohtia. Koska kyseiset seikat ovat luonteeltaan teknisiä, asiasta voitaisiin antaa määräyksiä asetuksen sijaan. Perussäännökset ilmoitusvelvollisuudesta ja ilmoitettavista tiedoista sisältyisivät ehdotetun lain 25 a §:ään. Määräyksenantovaltuuksista olisi tarpeellista säätää, jotta toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset voisivat huomioida tietojen ilmoittamiseen liittyvät virasto- ja toimialakohtaiset erityispiirteet.

9Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain muuttamisesta tulee voimaan 1.2.2027. Ehdotettu voimaantuloaika merkitsee sitä, että lain 11 h §:ssä tarkoitettu asetuksenantovaltuus sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä maksuista, 11 i §:n 2 momentissa tarkoitettu määräyksenantovaltuus koskien lokitietojen säilyttämistä sekä 25 b §:ssä tarkoitettu määräyksenantovaltuus ilmoittamisvelvoitteesta tulisivat voimaan 1.2.2027. Kyseisten asetuksenanto- ja määräystenantovaltuuksien on tarpeen tulla voimaan kyseisenä ajankohtana, jotta asetuksen valmistelulle ja tarvittaessa määräysten valmistelulle voidaan varata riittävästi aikaa.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia lain seuraamusmaksujen määräämistä koskeviin säännöksiin (13 §, 14 §, 21 §, 23 §), joiden ehdotetaan tulevan voimaan 1.2.2027. Useat ehdotettavista lain muutoksista liittyvät tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tehtyihin muutoksiin tekoälyasetuksessa, jotka tulivat voimaan 27.7.2026. Näin ollen kansallisen lain muutosten seuraamusmaksujen määräämisestä olisi tarpeen tulla voimaan mahdollisimman pian koontiasetuksen voimaantuloajan vuoksi. Kuitenkin tekoälyasetuksen 5 artiklan 1 kohdan 1 alakohtaan lisättyä uutta kiellettyä tekoälykäytännettä aletaan soveltaa vasta 2.12.2026 alkaen koontiasetuksen mukaan, minkä vuoksi kansallisen lain muutoksen seuraamusmaksujen määräämisestä kyseisen kielletyn tekoälykäytänteen rikkomisesta voisi tulla voimaan aikaisintaan 2.12.2026 jälkeen. Näin ollen ehdotetaan, että seuraamusmaksujen määräämistä koskevat lain muutokset tulisivat kokonaisuudessaan voimaan 1.2.2027.

Tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyviä säännöksiä (11 a – 11 g §, 11 i §:n 1 momentti, 11 j § ja 24 §:n 5 momentti) sovellettaisiin kuitenkin vasta 3.5.2027 alkaen. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tekoälyasetusta muutettiin siten, että asetuksen 57 artiklan mukaan sääntelyn testiympäristön tulee olla perustettu viimeistään 2.8.2027. Sääntelyn testiympäristön toimintaan liittyviä säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin jo 3.5.2027 alkaen, koska Liikenne- ja viestintävirastolla on arvioitu olevan valmius käynnistää sääntelyn testiympäristön toiminta kyseisenä ajankohtana.

Ehdotetut 11 k § suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamisesta todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella, 12 §:n 2 momentti valvonnan toimenpiteistä sekä 25 a §:n 3 momentti todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaamiseen liittyvästä ilmoittamisvelvoitteesta tulisivat voimaan 3.5.2027 alkaen. Ehdotetut 25 a §:n 4 momentti ja 25 c § tulisivat myös voimaan kyseisenä ajankohtana, koska niillä on yhteys todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen ilmoittamisvelvoitteeseen. Ehdotettu voimaantuloaika johtuu siitä, että tekoälyasetuksen 60 artikla sääntelyn testiympäristön ulkopuolella tapahtuvasta todellisissa olosuhteissa testaamisesta tuli voimaan 2.8.2026. Mainitun artiklan 60 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetään myös todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen rekisteröinnistä. Näin ollen kansallisten lain muutosten liittyen suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella ja testausta koskeviin ilmoittamisvelvoitteisiin olisi tarpeen tulla voimaan mahdollisimman pian. Todellisissa olosuhteissa testaamista koskevien säännösten ehdotetaan tulevan voimaan kuitenkin vasta 3.5.2027 alkaen, jotta kyseiseen testaamiseen liittyviä maksuja koskeva asetus voidaan saattaa voimaan ennen kyseistä ajankohtaa.

Muutoksenhakua koskeva 28 § tulisi voimaan 3.5.2027 alkaen, koska kyseisellä säännöksellä on yhteys sääntelyn testiympäristöä ja todellisissa olosuhteissa testaamista koskeviin säännöksiin.

Ehdotetun lain 25 a §:n 1 ja 2 momentin mukaisia kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteita sovellettaisiin vasta 2.12.2027 alkaen. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen johdosta tekoälyasetuksen 113 artiklan kolme kohdan c alakohdassa säädettyä asetuksen soveltamista koskevaa siirtymäaikaa muutettiin siten, että III luvun 1, 2 ja 3 jaksoa, lukuun ottamatta 6 artiklan 5 kohtaa, sovelletaan 2 päivästä joulukuuta 2027 niiden tekoälyjärjestelmien osalta, jotka on luokiteltu suuririskisiksi 6 artiklan 2 kohdan ja liitteen III nojalla. Edellä mainitut asetuksen säännökset kattavat myös toimijoiden asetuksen 49 artiklaan liittyvät tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteet. Tässä esityksessä ehdotettu ilmoittamisvelvoitteen soveltamista koskeva säännös vastaisi siten tekoälyasetuksessa säädettyjä velvoitteiden soveltamisen ajankohtaa.

Laki Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta tulisi voimaan 3.5.2027, koska kyseisellä lain muutoksella on yhteys sääntelyn testiympäristön toimintaan. Ehdotettu lain voimaantuloaika olisi yhdenmukainen eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain sääntelyn testiympäristöä koskevien lainmuutosten soveltamisajankohdan kanssa.

10Toimeenpano ja seuranta

Tekoälyasetuksen 57 artiklan 16 kohdassa säädetään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvoitteesta toimittaa vuosikertomus tekoälytoimistolle ja -neuvostolle vuoden kuluttua tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisesta ja sen jälkeen joka vuosi testiympäristön lopettamiseen saakka, sekä loppukertomus. Näissä kertomuksissa on annettava tietoa testiympäristöjen toteuttamisen etenemisestä ja tuloksista, mukaan lukien niiden perustamiseen liittyvät hyvät käytännöt, vaaratilanteet, saadut kokemukset ja suositukset, sekä tarvittaessa tämän asetuksen, myös siihen liittyvien delegoitujen ja täytäntöönpanosäädösten, soveltamisesta ja mahdollisesta tarkistamisesta ja toimivaltaisten viranomaisten testiympäristössä valvoman unionin oikeuden soveltamisesta. Suomessa toteutetun tekoälyn sääntelyn testiympäristöllä saavutettuja tuloksia ja sen kautta saatuja kokemuksia on tarkoitus arvioida vuosittaisten tekoälyasetuksessa säädettyjen raportointivelvoitteiden yhteydessä.

11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

11.1Johdanto

Esitys on merkityksellinen perustuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun oikeusvaltioperiaatteen ja hallinnon lainalaisuusperiaatteen, 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden, 10 §:ssä tarkoitetun yksityiselämän suojan, 18 §:ssä tarkoitetun elinkeinovapauden, 21 §:ssä tarkoitetun oikeusturvan, 22 §:n perusoikeuksien turvaamisen, 80 §:ssä tarkoitetun asetuksen antamisen ja lainsäädäntövallan siirtämisen, 81 §:ssä tarkoitettujen valtion verojen ja maksujen ja 119 §:ssä tarkoitetun valtionhallinnon kannalta. Esitykseen sisältyy myös arvio ehdotettavan lainsäädännön suhteesta Ahvenanmaan asemaan ja itsehallintoon.

11.2Valtionhallinto ja hallinnon lainalaisuus

Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslakivaliokunnan mukaan viranomaisen toimivaltuuksien sääntely on merkityksellistä perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistetun oikeusvaltioperiaatteen kannalta (PeVL 51/2006, s. 2/I). Lähtökohtana on, että julkisen vallan käytön tulee olla aina palautettavissa eduskunnan säätämässä laissa olevaan toimivaltaperusteeseen (HE 1/1998 vp, s. 74/II). Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 19/2021 vp, 15 kohta viittauksineen). Toimivaltaisen päätöksentekijän tulee käydä ilmi laista yksiselitteisesti (PeVL 18/2021 vp, 2 kohta). Toimivaltasääntely on yleensä merkityksellistä myös perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 51/2006, s. 2/I, PeVL 10/2016 vp, s. 3). Lisäksi valiokunta on pitänyt merkityksellisenä sitä, sopiiko tehtävä viranomaiselle, kun näille osoitetaan uusia tehtäviä (ks. PeVL 32/2020 vp).

Perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Valtionhallinnon toimielinten yleisillä perusteilla tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp, s. 174/II). Myös toimielimen toimikauden mahdollisen määräaikaisuuden on katsottu kuuluvan yleisiin perusteisiin (PeVL 12/2004 vp, s. 2–3). Valtionhallinnon toimielinten yleisiä periaatteita tulee perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan noudattaa myös silloin, kun viranomaisen tai valtionhallinnon muun toimielimen sisälle järjestetään olennaisesti uudentyyppisiä, julkista valtaa käyttäviä yksikköjä. Tekoälyasetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, ettei asetus sisällä kansallista liikkumavaraa sen suhteen, että asetuksen 3 artiklan 48 alakohdassa tarkoitetut kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, joita ovat markkinavalvontaviranomaiset ja ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset, jätettäisiin tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvien viranomaistehtävien hoitamisen ulkopuolelle (ks. arvio kansallisesta liikkumavarasta kappaleessa 2.1.16). Asetus kuitenkin jättää kansallista liikkumavaraa sen suhteen, mitkä kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vastaavat sääntelyn testiympäristössä hankkeiden testaukseen liittyvistä tehtävistä ja kuinka monta viranomaista nimetään kyseisiin tehtäviin. Asetuksen 57 artiklan 4 kohdassa mahdollistetaan myös muiden viranomaisten osallistumisen tarvittaessa sääntelyn testiympäristön toimintaan. Tekoälyasetuksen 60 artikla jättää kansallista liikkumavaraa sen määrittämiseen, mitkä kansalliset markkinavalvontaviranomaiset ovat toimivaltaisia vastaamaan todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen liittyvistä viranomaistehtävistä sekä toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten lukumäärän suhteen.

Osaan sääntelyn testiympäristön toimintaa sekä todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta koskeviin viranomaisten tehtäviin liittyy julkisen vallan käyttöä, joten toimivallasta on säädettävä täsmällisesti ja tarkkarajaisesti laissa. Esityksen 11 a §:n mukaan sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestäminen, sen ylläpito ja kehittäminen sekä testiympäristöön liittyvä yhteistyö ja sen koordinointi osoitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston vastuulle. Ehdotettu 11 a § on tekoälyn sääntelyn testiympäristöön liittyvä yleistoimivaltasäännös, jossa Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetaan kokonaisvastuu sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämisestä. Ehdotetulla säännöksellä osoitettaisiin eräät tekoälyasetuksen 57 artiklan sekä 58 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt viranomaisten tehtävät Liikenne- ja viestintäviraston tehtäviksi. Kyseiset tehtävät liittyvät sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämiseen, yleiseen hallinnointiin, asiakkaiden ohjaukseen, eräisiin ilmoitus- ja raportointivelvoitteisiin sekä yhteistyövelvoitteisiin eri tahojen kanssa. Asetuksen 57 artiklassa ja 58 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt viranomaisten tehtävät ovat suoraan sovellettavia, ja ehdotettavassa 11 a §:ssä toimivalta niiden toteuttamiseen osoitettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle. Ehdotetun 11 a §:n voidaan katsoa olevan määritelty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti siten, että sen sanamuoto Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettavasta toimivallasta kattaisi asetuksen 57 artiklan ja 58 artiklan 3 ja 4 kohdassa määritellyt tehtävät, vaikka ehdotettavassa säännöksessä ei nimenomaisesti viitata mainituissa asetuksen säännöksissä määriteltyihin tehtäviin. Sääntelyn testiympäristöön liittyvän kokonaisvastuun katsotaan sopivan Liikenne- ja viestintäviraston tehtäviin, sillä se vastaisi myös muista tekoälyasetuksen toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä, kuten eräiden tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta ja tekoälyasetusta koskevan keskitetyn yhteyspisteen tehtävästä. Virasto vastaa myös nykyisin kyberkestävyyden sääntelyn testiympäristön toiminnasta. Nämä nykyiset tehtävät perustelevat sääntelyn testiympäristöä koskevan yleistoimivallan ja sääntelyn testiympäristön kokonaisvastuun osoittamista Liikenne- ja viestintävirastolle.

Esityksen 11 b–11 d §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sääntelyn testiympäristön toiminnan eri vaiheissa suoritettavista viranomaisten tehtävistä perustuen tekoälyasetuksen 57 artiklaan, 58 artiklan 4 kohtaan ja 76 artiklan 2 kohtaan. Mainitut asetuksen säännökset viranomaisten tehtävistä ovat suoraan sovellettavia. Esityksessä kansallisille toimivaltaisille viranomaisille osoitettaisiin mainitut asetuksessa säädetyt tehtävät, mutta esityksessä olisi myös tarpeen antaa kyseisiä asetuksessa säädettyjä viranomaistehtäviä täsmentäviä säännöksiä. Ehdotetuissa säännöksissä säädettäisiin testiympäristöön hyväksymisestä (11b §), testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopimisesta (11 c §) ja testausvaiheen viranomaistehtävistä (11 d §).

Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettaisiin vastuu menettelyistä sääntelyn testiympäristöön hakemisen ja hyväksymisen osalta ehdotetun 11 b §:n nojalla. Vastuu osoitettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle, koska sille ehdotetaan 11 a §:n mukaisesti yleistoimivaltaa sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämisestä.

Esityksen 11 c §:n mukainen menettely, jolla sääntelyn testiympäristöön tai todellisissa olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen sääntelyn testiympäristössä hyväksytyn osallistujan kanssa laaditaan testiympäristösuunnitelma ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskeva suunnitelma, perustuu Liikenne- ja viestintäviraston, toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen sekä tarvittaessa tietosuojavaltuutetun ja muiden viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Ehdotetussa pykälässä viranomaisten roolit olisivat sidottu niiden tekoälyasetuksen 57 artiklassa, 58 artiklan 4 kohdassa ja 76 artiklan 2 kohdassa säädettyihin suoraan sovellettaviin tehtäviin sekä laissa säädettyihin tehtäviin. Näin ollen viranomaisten toimivallan voidaan katsoa olevan määritelty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.

Ehdotetussa 11 d §:ssä säädettäisiin viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä testattavien hankkeiden testausvaiheessa. Säännöksessä viranomaisten vastuut olisivat jaettu kaksitasoisesti ja täsmällisesti Liikenne- ja viestintäviraston sekä toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten kesken. Sääntelyn testiympäristössä annettavasta ohjauksesta, tuesta ja valvonnasta säädetään tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 kohdassa. Kirjallisen todisteen ja loppuraportin laadinnasta sekä ohjeiden antamisesta toimijoille tekoälyasetuksen noudattamisesta säädetään puolestaan tekoälyasetuksen 57 artiklan 7 kohdassa. Kyseiset tekoälyasetuksen säännökset ovat suoraan sovellettavia, mutta niiden toteuttamista koskeva toimivalta osoitettaisiin ehdotettavan lain 11 d §:n 1 ja 2 momentissa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille. Liikenne- ja viestintävirastolle osoitettaisiin vastuu testauksen hallinnoinnista ja ohjauksesta sekä tekoälyasetuksen 57 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen loppuraporttien ja kirjallisten todisteiden antamisesta. Testauksen hallinnointia ja ohjausta koskeva tehtävästä ei säädetä suoraan tekoälyasetuksessa, mutta sen voidaan katsoa sisältyvän asetuksen 57 artiklan mukaiseen sääntelyn testiympäristön toiminnan järjestämistä koskevaan tehtävään. Kansallisessa lainsäädännössä on katsottu tarpeelliseksi täsmentää 57 artiklassa säädettyjä toimivaltaisten viranomaisten tehtäviä siten, että Liikenne- ja viestintävirastolle osoitetaan testausta koskeva hallinnointi- ja ohjaustehtävä. Edellä mainittujen tehtävien katsotaan sopivan Liikenne- ja viestintävirastolle, koska sille olisi osoitettu 11 a §:n mukainen kokonaisvastuu sääntelyn testiympäristön toiminnasta. Ehdotettavan 11 d §:n 2 momentin mukaan sääntelyn testiympäristössä annettava ohjaus, valvonta ja tuki sekä ohjeiden antaminen tekoälyasetuksen vaatimusten täyttämisestä kuuluisi puolestaan sille sektorikohtaiselle markkinavalvontaviranomaiselle, jonka valvonnan alaan testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu. Ehdotettavassa 11 d §:n 2 momentissa kyseiset markkinavalvontaviranomaisten tehtävät määriteltäisiin viittaamalla tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 ja 7 kohdan säännöksiin, jotka ovat suoraan sovellettavia. Kyseiset tehtävät katsotaan olevan perusteltua osoittaa markkinavalvontaviranomaiselle niiden alakohtaisen asiantuntemuksen vuoksi testattavista tekoälyjärjestelmistä. Ehdotetussa säännöksessä viranomaisten tehtävien voidaan kokonaisuutena katsoa olevan määritelty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti huomioiden myös tekoälyasetuksessa säädettyjen viranomaisten tehtävien suora soveltaminen.

Ehdotettavassa 11 e §:n 1 momentissa säädettäisiin toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten toimivallasta keskeyttää ja päättää testaus sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Ehdotettu säännös perustuu tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohtaan, jonka osalta on katsottu, että kansallisessa lainsäädännössä tulee säätää viranomaisten toimivaltuuksista keskeyttää ja päättää testaus. Ehdotettavassa säännöksessä säädettäisiin kyseiseistä toimivaltuuksista täsmällisesti ja tarkkarajaisesti tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdan edellytysten mukaisesti. Ehdotettavassa 11 e §:n 2 momentissa säädettäisiin puolestaan toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten toimivallasta keskeyttää sääntelyn testiympäristön yhteydessä toteutettava tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus. Ehdotettava säännös perustuu tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohtaan, jossa säädetään markkinavalvontaviranomaisen toimivallasta keskeyttää tai päättää testaus taikka testauksen näkökohtien muuttamisen vaatimisesta. Kyseinen tekoälyasetuksen säännös on suoraan sovellettava, ja ehdotettavassa 11 e §:n 2 momentissa mainitussa asetuksen säännöksessä säädetty toimivalta osoitettaisiin toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille. Näin ollen kyseisen säännöksen katsotaan täyttävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden edellytykset.

Sääntelyn testiympäristössä testattavissa hankkeissa voidaan testata tekoälyjärjestelmää, joka kuuluu usean markkinavalvontaviranomaisen valvonnan alaan. Testattavassa hankkeessa voidaan esimerkiksi tarkastella samanaikaisesti, täyttääkö tekoälyjärjestelmä suuririskisen tekoälyjärjestelmän vaatimukset sekä tekoälyasetuksen 5 artiklassa tarkoitettuja kiellettyjä tekoälykäytäntöjä koskevat säännökset. Tämän vuoksi on mahdollista, että 11 d §:n 2 momentissa ja 11 e §:n 1 ja 2 momentissa säädetyt viranomaisten tehtävät kuuluvat samanaikaisesti useammalle eri viranomaiselle. Sääntelyn testiympäristön toiminnan luonteeseen kuuluu usean eri viranomaisen välinen yhteistyö hankkeiden testauksessa. Ehdotetun sääntelyn katsotaan olevan kuitenkin ongelmaton hallinnon lainalaisuusperiaatteen kannalta, koska ehdotetussa 11 c §:ssä tarkoitetun testiympäristösuunnitelman ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevan suunnitelman perusteella määritellään kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtävät ja vastuut sääntelyn testiympäristössä testattavassa hankkeessa. Esitetty sääntely merkitsisi sitä, että toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset voisivat antaa ohjausta, tukea ja valvontaa sekä ohjeita tekoälyasetuksen noudattamisesta sekä tarvittaessa keskeyttää tai päättää testauksen vain siltä osin kuin testiympäristössä tarkastellaan kyseisen viranomaisen valvonnan alaan kuuluvaa tekoälyjärjestelmää. Eri markkinavalvontaviranomaisten tehtävät ja toimivaltuuksien rajat testattavissa hankkeissa olisivat siten selkeästi määriteltävissä.

Sääntelyn testiympäristössä hankkeiden testaukseen voisivat osallistua myös tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitetut perusoikeuksia suojelevat viranomaiset sekä 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut tietoon pääsyä tarjoavat ja sitä tukevat viranomaiset. Mainittujen viranomaisten osallistumisesta hankkeiden testaukseen sovittaisiin testiympäristösuunnitelmassa ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa ehdotetun 11 c §:n mukaisesti. Perusoikeuksia suojelevien viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä ei säädettäisi ehdotettavassa laissa, vaan kyseiset viranomaiset toimisivat niille voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyjen tehtävien ja toimivaltuuksien puitteissa. Asetuksen 77 artiklassa kyseisille viranomaisille säädettyjä toimivaltuuksia perusoikeuksien valvonnan toteuttamiseksi sovelletaan suoraan (ks. HE 46/2025 vp, s. 94). Tietoon pääsyä tarjoavien ja sitä tukevien viranomaisten velvoite osallistua sääntelyn testiympäristöön perustuisi tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohtaan. Kyseisten viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään myös kansallisessa lainsäädännössä (ks. kappale 3.2.3).

Esityksen 11 k §:ssä lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tekoälyjärjestelmien toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille osoitettaisiin tehtäviä liittyen asetuksen liitteen III mukaisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Tehtävien on katsottu olevan perusteltua osoittaa niille toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille, jotka muutoinkin toteuttaisivat kyseisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaa, koska kyseisillä viranomaisilla on paras asiantuntemus testauksen kohteena olevista tekoälyjärjestelmistä. Tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä tehtävistä sääntelyn testiympäristön ulkopuolella säädetään tekoälyasetuksen 60 ja 76 artiklassa. Ehdotettavassa 11 k §:ssä todellisissa olosuhteissa testaamiseen liittyvistä tehtävistä säädettäisiin viittaamalla mainittuihin asetuksen säännöksiin. Lisäksi kansallisessa laissa annettaisiin täsmentävää sääntelyä kyseisten asetuksessa säädettyjen tehtävien toteuttamisesta liittyen erityisesti hakemuksen vastaanottamiseen, luvan myöntämiseen testaukselle sekä testauksen väliaikaiseen keskeyttämiseen ja sen päättämiseen. Viranomaisten tehtävien voidaan katsoa olevan määritelty kokonaisuudessaan täsmällisesti ja tarkkarajaisesti ottaen huomioon tekoälyasetuksen 60 ja 76 artiklan suoraan sovellettavat säännökset sekä tässä esityksessä ehdotettavat kyseisiä viranomaisten tehtäviä täsmentävät säännökset.

11.3Seuraamussääntely

11.3.1Kansallinen liikkumavara

Seuraavassa on kuvattu tekoälyasetuksen sisältämää kansallista liikkumavaraa ainoastaan siltä osin kuin se on merkityksellistä ehdotettavan lainsäädännön kannalta. Asetuksen sisältämää kansallista liikkumavaraa koskien seuraamuksia on kuvattu kokonaisuudessaan hallituksen esityksessä

HE 46/2025 vp

(s. 96, 168-170).Tekoälyasetuksen 99 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään seuraamuksista ja muista täytäntöönpanotoimista, joita voivat olla myös varoitukset ja muut kuin rahalliset toimenpiteet, joita sovelletaan toimijoiden rikkoessa millä tahansa tavalla tätä asetusta. Seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon pk-yritysten, mukaan lukien start up -yritysten, ja pienten midcap-yritysten edut sekä niiden taloudellinen elinkelpoisuus. Lisäksi seuraamuksista säätäessään jäsenvaltioiden tulee ottaa huomioon komission 96 artiklan mukaisesti antamat suuntaviivat. Asetus jättää lähtökohtaisesti jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa sen suhteen, kuinka seuraamus- ja täytäntöönpanotoimet toteutetaan edellyttäen, että edellä mainitut asetuksessa säädetyt huomioon otettavat seikat täyttyvät seuraamussääntelyn osalta. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että jäsenvaltiot voivat lähtökohtaisesti päättää toteutetaanko seuraamukset hallinnollisina seuraamuksina vai rikosoikeudellisina rangaistuksina.

Kuitenkin kansallista liikkumavaraa kaventaa asetuksen 99 artiklan 3–5 kohta, jossa säädetään siitä, että tiettyjen asetuksen säännösten rikkomisen osalta tulee olla mahdollista määrätä harkinnanvaraisesti seuraamusmaksu. Asetuksen kansallisessa täytäntöönpanossa on katsottu, ettei artiklan 3–5 kohta velvoita seuraamusmaksujen määräämiseen kaikista kyseisissä mainituissa kohdissa luetelluista teoista tai laiminlyönneistä, vaan seuraamusmaksuja voitaisiin määrätä ainoastaan rikkomuksista, joiden arviointiin ei sisälly avoimia tai laadullisia kriteerejä. Tämä varmistaisi menettelyn oikeudenmukaisuutta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti 99 artiklan 10 kohdan suoman liikkumavaran puitteissa.

Asetuksessa on määritelty seuraamusmaksujen enimmäismäärät sekä säädetty alhaisempien seuraamusmaksujen määräämisestä eräille yrityksille, joihin ei sisälly kansallista liikkumavaraa. Asetuksen 99 artiklan 6 kohdan nojalla seuraamusmaksujen enimmäismäärissä on huomioitava se, että pk-yrityksille ja start up -yrityksille tulee voida määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja säännöksessä yksilöidyllä tavalla. Tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen myötä mainittuun artiklaan lisätään uusi 6 a kohta, jonka mukaan vastaavasti pienille midcap-yrityksille tulee voida määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja säännöksessä yksilöidyllä tavalla.

11.3.2Hallinnollisia seuraamuksia koskevat edellytykset

11.3.2.1Johdanto

Perusoikeudet ja niiden rajoittamisen yleiset edellytykset on otettava huomioon myös hallinnollisia seuraamuksia koskevassa sääntelyssä. Tällaisia ovat muun muassa vaatimukset sääntelyn hyväksyttävyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen mukaisesti hallinnollisille sanktioille on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 23/1997 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp, s. 2/I, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I ja PeVL 32/2005 vp, s. 2/II). Alkuperäistä tekoälyasetusehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 37/2021 vp) perustuslakivaliokunta on katsonut, että hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Valiokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 14/2013 vp, s.2, PeVL 34/2012 vp, s. 3, PeVL 17/2012 vp, s. 6). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 43/2013 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 32/2012 vp ja siinä viitatut lausunnot). Perustuslakivaliokunta on käytännössään myös ulottanut blankorangaistussääntelyä koskevan käytäntönsä (PeVM 25/1994 vp, s. 8/I) koskemaan hallinnollisia seuraamuksia koskevaa sääntelyäkin (PeVL 10/2016 vp, s. 8). Tämä tarkoittaa, että säännösten edellyttämien valtuutusketjujen on oltava täsmällisiä, sanktioinnin edellytykset ilmaisevien aineellisten säännösten tulee olla kirjoitettu rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella, nämä säännökset käsittävästä normistosta tulee käydä ilmi niiden rikkomisen sanktiointi ja sanktioinnin sisältävässä säännöksessä on oltava jonkinlainen asiallinen luonnehdinta sanktioitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp, s. 8/I).

Säännösten tulee täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (esimerkiksi PeVL 37/2021 vp, kohta 32 ja siinä viitatut lausunnot). Perustuslakivaliokunnan mukaan oikeasuhtaisuuden kannalta merkittäviä ovat paitsi säännökset sanktioiden euromääräisestä suuruudesta myös säännökset seuraamuksen suuruuden määräytymisessä huomioon otettavista seikoista ja seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä (PeVL 12/2019 vp). Valiokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 46/2021 vp, 17 kohta viittauksineen).

Perustuslakivaliokunta katsoi eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen osalta, että vaikka lakiehdotuksen säännöksissä sinänsä pääosin asianmukaisesti viitataan niihin tekoälyasetuksen artikloihin tai kansallisen lain säännöksiin, joiden perusteella seuraamusmaksujen perusteena olevien rikkomisten aineellinen ala määräytyy, sääntelyn huomattava laajuus ja monimutkaisuus sekä vaikeaselkoisuus tekevät siitä tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden kannalta ongelmallisen. Valiokunta myös katsoi, että lakiehdotuksen seuraamusmaksuja koskeva sääntely muodostuu ongelmalliseksi tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden kannalta myös siksi, että ehdotetun sääntelyn perusteella ei ole selvää, mikä on lakiehdotuksessa tarkoitettujen eri seuraamusmaksujen enimmäismäärä (ks. PeVL 33/2025 vp).

Esityksen 13, 14, 21 ja 23 §:ssä säädettäisiin eräistä muutoksista eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain seuraamusmaksujen määräämistä koskeviin säännöksiin. Ehdotettavat muutokset johtuvat pääosin tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksesta, jonka mukaisesti eräiden tekoälyasetuksen säännösten noudattamatta jättämisestä tulee voida määrätä seuraamusmaksuja ja jonka mukaan pienille midcap-yrityksille tulee voida määrätä alahaisempia seuraamusmaksuja. Koska tekoälyasetuksen mukaiset hallinnolliset seuraamusmaksut rinnastuvat asiallisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, niiden on täytettävä kyseisiä seuraamuksia koskevat sääntelyedellytykset. Seuraavassa on arvioitu esitettyä seuraamussääntelyä hallinnollisia seuraamuksia koskevien sääntelyedellytysten kannalta.

11.3.2.2Hyväksyttävyys

Ehdotettavan 21 §:n myötä seuraamusmaksujen piiriin tulisi uusi kielletty tekoälyyn liittyvä käytäntö, joka koskee muuhun kuin suostumukseen perustuvan seksuaalisen ja intiimin sisällön tai lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan kuvamateriaalin tuottamista. Tekoälyasetuksen seuraamuksia koskevan sääntelyn tavoitteiden hyväksyttävyyttä on arvioitu hallituksen esityksessä

HE 46/2025 vp

(s. 170). Tässä esityksessä ehdotetuilla seuraamuksia koskevalla sääntelyllä voidaan katsoa olevan vastaavia tavoitteita kuin mainitussa esityksessä. Uutta kiellettyä tekoälykäytännettä koskevien seuraamusmaksujen määräämisellä on myös merkitystä muun muassa perustuslain mukaisen yksityiselämän suojan, oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen sekä oikeuden terveelliseen ympäristöön turvaamisen kannalta. Seuraamusmaksujen määräämisellä olisi myös myönteinen vaikutus naisten ja lasten asemaan seksuaalisen väkivallan ja hyväksikäytön uhreina.

Näin ollen seuraamuksia koskevaa sääntelyä voidaan pitää tavoitteiltaan hyväksyttävinä.

11.3.2.3Täsmällisyys Esityksessä säädettäisiin, mistä tekoälyasetuksen säännösten rikkomisesta voidaan määrätä seuraamusmaksu. Ehdotettavat säännökset sisältäisivät asiallisen luonnehdinnan sanktioitavasta teosta, minkä vuoksi sääntely täyttäisi blankosääntelylle asetettavat kriteerit. Ehdotettavat säännökset seuraamusmaksujen määräämisestä uuden kielletyn tekoälyyn liittyvän käytännön osalta olisi muotoiltu samalla tarkkuustasolla kuin voimassa olevan lain 21 §:ssä säädetty seuraamusmaksujen määrääminen muista kielletyistä tekoälyyn liittyvistä käytännöistä.

Voimassa olevassa laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta säädetään seuraamusmaksujen enimmäismääristä, seuraamusmaksun määräämisen kokonaisarvioinnista, seuraamusmaksuja koskevasta muutoksenhausta sekä seuraamusmaksuja koskevasta täytäntöönpanosta, minkä vuoksi tässä esityksessä ei säädettäisi mainituista seikoista lukuun ottamatta pienille midcap-yrityksille määrättävien seuraamusmaksujen enimmäismäärää. Viranomaisten tulee noudattaa seuraamusten määräämisessä perustuslaissa tarkoitettuja hyvän hallinnon takeita.

11.3.2.4Oikeasuhtaisuus Perustuslakivaliokunta tuo lausunnossaan (PeVL 12/2019 vp) esille, että oikeasuhtaisuuden kannalta merkittäviä ovat paitsi säännökset sanktioiden euromääräisestä suuruudesta myös säännökset seuraamuksen suuruuden määräytymisessä huomioon otettavista seikoista ja seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä. Valiokunnan mielestä myös sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on perusteltua, että seuraamusmaksuja koskevissa säännöksissä ilmenee nimenomaisesti niiden määräämisen olevan harkinnanvaraista. Valiokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 46/2021 vp, 17 kohta viittauksineen).

Edellä mainitut perustuslakivaliokunnan lausunnot on jo huomioitu voimassa olevassa laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta. Tämän esityksen 23 §:ssä säädettäisiin kuitenkin siitä, että pienille midcap-yrityksille voitaisiin määrätä alhaisempia seuraamusmaksuja tekoälyä koskevan digitaalialan koontiasetuksen mukaisesti, mikä edistäisi seuraamussääntelyn oikeasuhtaisuutta.

11.3.2.5Itsekriminointisuoja, syyttömyysolettama ja kaksoisrangaistavuuden kielto Perustuslakivaliokunta on katsonut, että rangaistusluonteisen seuraamusmaksun määrääminen lukeutuu ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvien rikossyytettä koskevien määräysten alaan, ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen määräykset mm. syyttömyysolettamasta ja itsekriminointikiellosta koskevat myös ehdotettua hallinnollista seuraamusjärjestelmää (ks. PeVL 9/2018 vp). Lisäksi kaksoisrangaistavuuden kielto on merkityksellinen arvioitaessa rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia, mukaan lukien seuraamusmaksuja.

Voimassa olevassa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 24 §:n 2 momentissa on jo huomioitu vaatimukset kaksoisrangaistavuuden kiellosta, minkä vuoksi tässä esityksessä ei säädettäisi kyseisistä seikoista. Kyseistä lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan kaksoisrangaistavuuden kielto olisi voimassa myös yleisenä oikeusperiaatteena. Viranomaisten välillä tehtävällä yhteistyöllä voitaisiin myös pyrkiä estämään samasta teosta mahdollisesti määrättävät kaksinkertaiset rangaistukset (HE 46/2025 vp, s. 173). Ehdotettavaan lainsäädäntöön ei sisälly myöskään tiedonantamista koskevia säännöksiä, jotka vaatisivat itsekriminointisuojan huomioon ottamista. Ehdotettava lainsäädäntö olisi myös ongelmaton syyttömyysolettaman kannalta, koska siinä ei säädetä tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta (ks. PeVL 9/2018 vp, s. 4).

11.3.2.6Seuraamusmaksujen määrääminen sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä Tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohdan nojalla, jos tekoälyn sääntelyn testiympäristöissä mahdolliset tarjoajat noudattavat erityissuunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja ja ne noudattavat vilpittömässä mielessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisten antamia ohjeita, viranomaiset eivät saa määrätä hallinnollisia sakkoja tämän asetuksen rikkomisesta. Jos muusta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä vastaavat muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuivat aktiivisesti tekoälyjärjestelmän valvontaan testiympäristössä ja antoivat ohjausta vaatimusten noudattamisesta, kyseisen lainsäädännön osalta ei määrätä hallinnollisia sakkoja. Kyseiseen asetuksen säännökseen ei lähtökohtaisesti sisälly kansallista liikkumavaraa. Sen sijaan kansallista liikkumavaraa liittyy sen määrittelyyn, minkä toimivaltaisen viranomaisen neuvoja noudattamalla toimija voi välttää seuraamusmaksut sekä siihen, missä määrin viranomainen antaa aktiivista neuvontaa sääntelyn testiympäristössä muun lainsäädännön kuin tekoälyasetuksen noudattamisesta. Esityksen 24 §:n 5 momentissa säädettäisiin tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohtaan perustuen siitä, ettei toimijoille voitaisi määrätä seuraamusmaksuja tekoälyn sääntelyn testiympäristöön osallistumisen jälkeen, jos sääntelyn testiympäristöön osallistuja on rikkonut tai laiminlyönyt tekoälyasetuksen velvoitteita, ja tämä on noudattanut testiympäristösuunnitelmaa, tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja sekä noudattanut vilpittömässä mielessä 11 d §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen antamia ohjeita. Ehdotettava säännös mahdollistaisi poikkeamisen eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa säädettyjen seuraamusmaksujen määräämisestä ja voisi siten merkitä poikkeusta perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetystä hallinnon lainalaisuuden periaatteesta.

Ehdotettavassa säännöksessä poikkeaminen kansallisen lainsäädännön noudattamisesta koskisi vain tekoälyasetuksen rikkomisesta määrättäviä seuraamusmaksuja, eikä yleistä poikkeamista tekoälyasetuksen vaatimusten noudattamisesta. Näin ollen lainsäädännön noudattamisesta poikkeaminen olisi rajattu oikeasuhtaisesti. Toimijat olisivat saaneet viranomaisilta ohjausta ja neuvontaa lainsäädännön noudattamisesta testiympäristön toiminnan aikana. Jos viranomainen on antanut aktiivisesti neuvontaa tekoälyasetuksen noudattamisesta sääntelyn testiympäristössä, toimijoiden oikeusvarmuuden turvaamiseen liittyvistä syistä ei voitaisi pitää hyväksyttävänä sitä, että toimijalle määrättäisiin seuraamusmaksuja tekoälyasetuksen rikkomisesta siltä osin kuin toimijan rikkomus tai laiminlyönti on johtunut viranomaisen antamasta tekoälyasetusta koskevasta neuvonnasta. Esityksessä ei säädettäisi, että muusta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä vastaavat muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat aktiivisesti tekoälyjärjestelmän valvontaan testiympäristössä ja antavat yksityiskohtaista neuvontaa muun lainsäädännön vaatimusten noudattamisesta testiympäristössä, minkä vuoksi seuraamusmaksuja ei voitaisi määrätä kyseisen muun lainsäädännön nojalla tekoälyasetuksen 57 artiklan 12 kohdan mahdollistamalla tavalla. Näiden syiden vuoksi ehdotettu säännös olisi ongelmaton perustuslain 2 §:n 3 momentin kannalta.

11.3.3Hallinnolliset turvaamistoimet Tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdan mukaan tekoälyjärjestelmien kehittämisen ja testauksen aikana havaittuja terveyteen ja turvallisuuteen sekä perusoikeuksiin kohdistuvia merkittäviä riskejä on vähennettävä ja kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet keskeyttää testausprosessi tai osallistuminen testiympäristöön toistaiseksi tai kokonaan, jos tehokas lieventäminen ei ole mahdollista. Kansallinen liikkumavara liittyy siihen, kenelle viranomaiselle valtuudet kansallisesti annetaan. Koska kyseessä ei sen sanamuodon perusteella katsota olevan suora toimivaltasäännös, toimivallasta tulee säätää nimenomaisesti huomioiden perustuslailliset reunaehdot. Lisäksi 76 artiklan 3 kohta, jossa säädetään tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen valvonnasta, sisältää markkinavalvontaviranomaisen toimivallan keskeyttää tai päättää tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen taikka vaatia tarjoajaa tai mahdollista tarjoajaa ja käyttöönottajaa tai mahdollista käyttöönottajaa muuttamaan tosielämän olosuhteissa tapahtuvan testauksen näkökohtia. Kyseessä on asetuksen suoraan sovellettava toimivaltasäännös, josta on annettava kansallista täydentävää sääntelyä siten, että se täyttää kansallisesti perustuslailliset reunaehdot.

Ehdotetuissa 11 e §:ssä ja 11 k §:ssä testauksen keskeyttämisestä ja päättämisestä on kyse hallinnollisista turvaamistoimista, jotka voidaan katsoa hallinnollisiksi seuraamuksiksi ja joiden on täytettävä perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Sääntely täyttää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen, koska siinä määritellään edellytykset testauksen keskeyttämiselle ja päättämiselle ja näitä koskevat menettelyt. Toimivalta on osoitettu täsmällisesti kansallisille markkinavalvontaviranomaisille, joilla on parhaat edellytykset ja asiantuntemus arvioida tarvetta keskeyttää tai päättää testaus. Ehdotetut säännökset täyttävät myös hyväksyttävyysvaatimuksen, koska tarkoituksena on hallita testauksesta aiheutuvia riskejä terveydelle, turvallisuudelle ja perusoikeuksille. Väliaikaisen testauksen keskeyttämisen tarkoituksena on palauttaa testauksen olosuhteet vaatimusten mukaisiksi ja estää vahinkojen syntyminen.

Perusoikeusrajoitusten on oltava välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi, eivätkä ne saa mennä pidemmälle kuin on tarpeen. Ehdotettu sääntely täyttää suhteellisuusperiaatteen vaatimukset, sillä se on rakennettu porrasteiseksi. Viranomaisen on ensin kehotettava toimijaa korjaaviin toimiin tai vaadittava muuttamaan testauksen näkökohtia. Jos riskit ovat merkittäviä, testaus keskeytetään väliaikaisesti. Testauksen päättäminen on viimesijainen keino silloin, kuin riskejä ei saada muilla keinoin hallintaan. Suhteellisuutta ilmentää myös se, että 11 k §:n 5 momentin mukainen suora testauksen päättäminen olisi mahdollista vain silloin, kun on ilmeistä, etteivät korjaavat toimenpiteet ole mahdollisia tai riittäviä.

11.4Oikeusturva

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeusturvaa koskevan säännöksen nojalla jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi kyseisen säännöksen 2 momentin nojalla käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Esityksen 11 k §:n 1 momentissa säädettäisiin siitä, että viranomainen myöntää luvan tekoälyjärjestelmän testaamisen todellisissa olosuhteissa ja hyväksyy tätä koskevan suunnitelman. Kyseessä olisi kansallisen liikkumavaran käyttäminen tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla. Kyseisen asetuksen säännös mahdollistaa todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen sallimisen hiljaisella hyväksyntämenettelyllä tai vaihtoehtoisesti viranomaisen nimenomaisella päätöksellä, jos hiljainen hyväksyntämenettely ei ole käytössä jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä. Hiljainen hyväksyntämenettely ei ole yleisesti käytössä kansallisessa hallintomenettelyssä. Tämän vuoksi ehdotettavassa laissa olisi tarpeen edellyttää viranomaisen hyväksyntää todellisissa olosuhteissa tapahtuvalta testaamiselta perustuslain 21 §:ssä säädetyn oikeusturvan vuoksi. Viranomaisen tekemä nimenomainen päätös testauksen sallimisesta on tarpeen muun muassa viranomaisen perusteluvelvollisuuden ja toimijan muutoksenhakukeinojen käyttämisen näkökulmasta. Todellisissa olosuhteissa tapahtuvan testauksen sallimista koskevalla päätöksellä on myös merkitystä muiden henkilöiden perusoikeuksien turvaamiseen, minkä vuoksi on perusteltua edellyttää viranomaisen nimenomaista päätöstä testauksen sallimisesta.

Testaukseen hakevalla toimijalla olisi muutoksenhakuoikeus toimivaltaisen viranomaisen tekemään päätökseen hyväksyä osallistuja sääntelyn testiympäristöön tai suuririskisen tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain nojalla, mikä turvaa kyseisen toimijan perustuslain mukaista oikeusturvaa. Lisäksi esityksen 28 §:n 3 momentissa säädettäisiin muutoksenhakumahdollisuudesta esitettävän lain nojalla määrättäviin maksuihin viittaamalla valtion maksuperustelakiin, millä osaltaan myös turvattaisiin perustuslain mukainen oikeusturvan toteutuminen.

Toimijalla olisi muutoksenhakuoikeus testauksen keskeyttämistä ja sen päättämistä koskeviin päätöksiin, mikä turvaisi testaukseen osallistujan oikeusturvaa. Esityksen 28 §:n 5 momentissa säädettäisiin kuitenkin siitä, että testauksen keskeyttämistä ja sen päättämistä koskevia päätöksiä tulee noudattaa muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Kyseessä olisi poikkeaminen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122 §:n 1 momentissa säädetystä lähtökohdasta, jonka mukaan päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Edellä mainittuja päätöksiä olisi tarpeen noudattaa välittömästi, koska testauksen keskeyttämisellä tai päättämisellä voidaan hallita testauksessa ilmenneitä riskejä. Esityksen 11 e §:n 4 momentissa ja 11 k §:n 3 momentissa säädettäisiin siitä, että toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on huolehdittava siitä, että lopullista ratkaisua varten tarvittavat selvitykset ja arviot tehdään viipymättä. Ehdotetun säännöksen tarkoituksena on turvata osallistujan oikeusturvaa sekä varmistaa, että väliaikaista keskeyttämistä koskeva päätös ei jää voimaan tarpeettoman kauan ja että lopullinen ratkaisu testauksen jatkamisesta tai sen päättämisestä tehtäisiin viipymättä.

11.5Perusoikeuksien turvaaminen

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Esityksessä säädettäisiin luvanantamismenettelystä eräiden suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen. Luvan myöntämisellä testaukseen voi olla vaikutuksia perusoikeuksien turvaamiseen, minkä vuoksi ehdotettava sääntely on merkityksellistä perustuslain 22 §:n mukaisen perusoikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta.

Esityksessä käytettäisiin kansallista liikkumavaraa todellisissa olosuhteissa testausta koskevan luvan edellyttämisestä (ks. edellä kappale 11.4) ja luvan myöntämisen edellytysten määrittelyssä. Ehdotettavassa 11 k §:n 1 momentissa todellisissa olosuhteissa testauksen luvan myöntämisen edellytykset määriteltäisiin viittaamalla tekoälyasetuksen säännöksiin kyseisen testauksen edellytyksistä ja suojatoimista. Asetuksessa säädetyt testauksen edellytykset ja suojatoimet koskevat muun muassa toimijan henkilöstön suorittamaa valvontaa sekä mahdollisuutta tosiasiallisesti peruuttaa tai jättää huomioimatta tekoälyjärjestelmän ennusteet, suositukset ja päätökset. Edelleen asetuksessa säädetyt edellytykset ja suojatoimet koskevat muun muassa toimijan velvoitetta ilmoittaa vakavasta vaaratilanteesta markkinavalvontaviranomaiselle, toteuttaa välittömiä lieventäviä toimenpiteitä sekä tarvittaessa keskeyttää tai päättää testaus. Testaukseen osallistuvan henkilön tulee myös antaa tietoon perustuva suostumus tekoälyasetuksen mukaisesti. Luvan myöntämisen edellytysten ennakollinen arviointi ennen testauksen aloitusta edistäisi sitä, että testaus voidaan toteuttaa henkilöiden perusoikeuksia kunnioittaen. Todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta valvoisi myös markkinavalvontaviranomainen. Esityksessä annettaisiin täydentävää sääntelyä todellisissa olosuhteissa testauksen keskeyttämistä ja päättämistä koskevista menettelyistä sekä viranomaisen toimivaltuuksista testauksen valvonnassa. Tekoälyasetuksessa säädettyjen testausta koskevien edellytysten ja suojatoimien sekä sitä täydentävän ehdotettavan kansallisen sääntelyn katsotaan kokonaisuutena olevan riittäviä perusoikeuksien turvaamiseen.

Siltä osin kuin todellisissa olosuhteissa suoritettava testaus toteutetaan osana sääntelyn testiympäristöä, kyseisestä testauksesta sovittaisiin osallistujan ja viranomaisen kesken todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmasta. Viranomaisen toimivallasta ja menettelyistä kyseisestä suunnitelmasta sopimisesta säädettäisiin esityksen 11 c §:ssä ja 11 d §:n 3 momentissa. Suunnitelmasta sopimisen yhteydessä tulee huomioida myös perusoikeuksien turvaaminen.

11.6Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentti sisältää yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentävän syrjintäkiellon, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan säännöksessä erikseen luetellun tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (ks. esim. HE 309/1993 vp, s. 42‒43 ja PeVL 55/2016 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta onkin vakiintuneesti todennut, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä on, voidaanko kulloisetkin erottelut perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Valiokunta on eri yhteyksissä johtanut perustuslain yhdenvertaisuussäännöksistä vaatimuksen, etteivät erottelut saa olla mielivaltaisia eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (ks. esim. PeVM 11/2009 vp, s. 2 ja PeVL 18/2006 vp, s. 2/II).

Perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti vain ihmisiä. Yhdenvertaisuuspe-riaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan. Näkökulman merkitys on sitä vähäisempi mitä etäisempi tämä yhteys on (PeVL 11/2012 vp, s. 2/II, PeVL 37/2010 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on myös katsottu, että laissa asetettavien velvollisuuksien koskiessa pörssiyhtiöitä tai muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä lainsäätäjän liikkumavara on omaisuudensuojan näkökulmasta lähtökohtaisesti suurempi kuin silloin, kun sääntelyn vaikutukset muodostuisivat hyvin välittö-miksi oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (PeVL 74/2018 vp, s. 3, PeVL 10/2007 vp, s. 2/I, PeVL 32/2004 vp, s. 2/I, PeVL 61/2002 vp, s. 3‒4, PeVL 34/2000 vp, s. 2).

Esityksen 11 b §:n 3 momentissa säädettäisiin siitä, että Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa etusijan sääntelyn testiympäristöön osallistumista koskeville hakemuksille, jotka kuuluvat viraston vahvistamiin painopistealueisiin. Painopistealueiden vahvistamisen taustalla on komission täytäntöönpanoasetusluonnos, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voisivat asettaa tietyin edellytyksin painopistealueita testiympäristöön hyväksyttäville hakijoille. Viraston painopistealueiden vahvistamiseen liittyvästä menettelystä säädettäisiin 11 a §:n 2 momentissa. Ehdotettu sääntely merkitsisi sitä, että painopistealueisiin kuuluvat toimijat saisivat nopeamman pääsyn sääntelyn testiympäristöön muihin toimijoihin nähden. Tämän vuoksi ehdotettua sääntelyä tulee arvioida perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden kannalta.

Sääntelyn testiympäristöön osallistuvat toimijat olisivat pääosin yrityksiä ja viranomaisia. Näin ollen painopistealueita koskeva sääntely olisi merkityksellistä erityisesti oikeushenkilöiden kannalta, joita perustuslain yhdenvertaisuussäännös ei välittömästi koske. Tekoälyasetuksen 58 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sääntelyn testiympäristöä koskevilla komission täytäntöönpanosäädöksillä on varmistettava, että tekoälyn sääntelyn testiympäristöihin on laaja ja yhtäläinen mahdollisuus osallistua, ja ne kykenevät vastaamaan osallistumisesta kiinnostuneiden kysyntään. Näin ollen komission täytäntöönpanoasetuksessa pyritään varmistamaan testiympäristöön hakijoiden yhdenvertaisuus siitä huolimatta, että täytäntöönpanoasetusluonnoksen mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla olisi mahdollisuus asettaa painopistealueita testiympäristöön hyväksyttäville hakijoille. Painopisteiden asettamista koskevan kansallisen lainsäädännön tarkoituksena olisi pyrkiä priorisoimaan testiympäristöön valittavia hakijoita tilanteissa, jossa viranomaisen resursseja testaamiseen on vain vähän käytettävissä. Testiympäristöön osallistumisen myötä toimijoiden oikeusvarmuus tekoälyasetuksen noudattamisesta kasvaisi ja nämä saisivat nopeamman pääsyn markkinoille, minkä vuoksi sääntelyllä pyritään myös edistämään perustuslain mukaista elinkeinovapautta. Näin ollen yhdenvertaisuudesta poikkeamiselle olisi hyväksyttävä tavoite. Komission täytäntöönpanoasetusluonnoksen mukaan painopistealueiden asettamisen edellytyksistä ja reunaehdoista säädettäisiin kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa. Lisäksi ehdotettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin täytäntöönpanoasetusta täydentävästi painopistealueiden asettamiseen liittyvistä toimivaltaisista viranomaisista ja kansallisista menettelyistä. Tämän vuoksi toimijoiden erilaista kohtelua ei olisi katsottava mielivaltaiseksi. Yhdenvertaisen kohtelun arvioinnissa on huomioitava, ettei toimijalla ole subjektiivista oikeutta osallistua testiympäristöön. Testiympäristöön hakeminen on vapaaehtoista ja viranomainen hyväksyy harkinnanvaraisesti hakijat testiympäristöön (ks. myös PeVL 46/2006 vp, s. 2). Painopistealueisiin kuulumattomuus ei muodostaisi hylkäysperustetta sääntelyn testiympäristöön hyväksyttäville hakijoille. Hakijat voisivat myös hakea uudestaan testiympäristöön. Tämän vuoksi erot testiympäristöön hyväksyttyjen hakijoiden ja muiden hakijoiden välillä ei muodostuisi kohtuuttomiksi. Edellä mainituin perustein esityksen voidaan katsoa olevan ongelmaton yhdenvertaisuuden kannalta.

11.7Yksityiselämän suoja

11.7.1Yleisesti yksityiselämän ja henkilötietojen suojasta Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja. Yksityiselämän suojasta säädetään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja henkilötietojen suojasta 8 artiklassa. Yksityiselämän suojaan kohdistuvia rajoituksia on arvioitava kulloisessakin sääntely-yhteydessä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten valossa (ks. esim. PeVL 42/2016 vp, s. 2–3).

Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmin henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (PeVL 25/1998 vp). Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista.

Perustuslakivaliokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. (PeVL 14/2018 vp, s. 5)

Perustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia. Valiokunnan mielestä arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (PeVL 13/2016 vp, s. 4, PeVL 14/2009 vp, s. 3/I). Myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Valiokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5). Näiden tietojen käsittelyn osalta perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttyminen on arvioitava ja perusteltava tarkasti erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden näkökulmasta (ks. esim. PeVL 29/2016 vp, s. 4–5).

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä arkaluonteisiin tietoihin kuuluviksi luetaan sekä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tiedot että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä omaksumat niin sanotut valtiosääntöisesti arkaluonteiset tiedot. Valtiosääntöisesti arkaluonteisina tietoina perustuslakivaliokunta on pitänyt ainakin sosiaalihuollon asiakastietoja (PeVL 15/2018 vp, s. 38), luonnollisen henkilön yksityiskohtaisia tilitietoja (PeVL 48/2018 vp) ja maksukorttitietoja (PeVL 36/2020 vp, s. 3–4).

11.7.2Tiedonluovutusoikeudet 11.7.2.1Tiedonluovutusoikeuksia koskevat edellytykset Perustuslakivaliokunta on arvioinut usein tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim. PeVL 89/2022 vp, kappale 12). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 8/2021 vp, kappale 24 ja siinä viitatut lausunnot).

Perustuslakivaliokunta on painottanut toistuvasti, että erottelussa tietojen saamisen tai luovuttamisen tarpeellisuuden ja välttämättömyyden välillä on kyse tietosisältöjen laajuuden ohella myös siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Mitä yleisluonteisempi tietojensaantiin oikeuttava sääntely on, sitä suurempi on vaara, että tällaiset intressit voivat syrjäytyä hyvin automaattisesti. Mitä täydellisemmin tietojensaantioikeus kytketään säännöksissä asiallisiin edellytyksiin, sitä todennäköisemmin yksittäistä tietojensaanti-pyyntöä joudutaan käytännössä perustelemaan. Myös tietojen luovuttajan on tällöin mahdollista arvioida pyyntöä luovuttamisen laillisten edellytysten kannalta. Tietojen luovuttaja voi lisäksi kieltäytymällä tosiasiallisesti tietojen antamisesta saada aikaan tilanteen, jossa tietojen luovuttamisvelvollisuus eli säännösten tulkinta saattaa tulla ulkopuolisen viranomaisen tutkittavaksi. Tämä mahdollisuus on tärkeä tiedonsaannin ja salassapitointressin yhteensovittamiseksi (ks. esim. PeVL 7/2019 vp, s. 7, PeVL 48/2018 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot).

Esityksen 1. lakiehdotuksen 11 f §:ssä ja 25 c §:ssä sekä 2. lakiehdotuksen 71 §:n 1 momentin 21 kohdassa säädettäisiin viranomaisten tiedonluovutusoikeuksista ja -velvollisuudesta, jotka voivat koskea henkilötietoja sekä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin nojalla salassa pidettäviä tietoja, kuten liikesalaisuuksia koskevia tietoja. Kyseisistä tiedonluovutusoikeuksista ja -velvollisuudesta ei säädetä tekoälyasetuksessa, vaan niistä säätäminen on katsottu tarpeelliseksi tekoälyasetuksen tehokkaan kansallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näin ollen esitystä on arvioitava perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta.

Tekoälyasetuksen 78 artiklan 1 kohdan nojalla komission, markkinavalvontaviranomaisten ja ilmoitettujen laitosten sekä muiden tämän asetuksen soveltamiseen osallistuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtäviään ja toimiaan suorittaessaan varmistettava saamiensa tietojen ja datan luottamuksellisuus säännöksessä yksilöidyllä tavalla. Edelleen artiklan 2 kohdan nojalla viranomaiset saavat pyytää ainoastaan dataa, joka on ehdottoman välttämätöntä tekoälyjärjestelmien aiheuttaman riskin arvioimiseksi ja valtuuksien käyttämiseksi tämän asetuksen ja markkinavalvonta-asetuksen mukaisesti. Säännöksen nojalla viranomaisten on otettava käyttöön riittävät ja tehokkaat kyberturvallisuustoimenpiteet saatujen tietojen ja datan turvallisuuden ja luottamuksellisuuden suojaamiseksi ja poistettava kerätyt tiedot heti, kun niitä ei enää tarvita siihen tarkoitukseen, jota varten ne on saatu sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Artiklan 3 kohdassa säädetään muun muassa siitä, että luottamuksellisesti vaihdettuja tietoja ei saa paljastaa kuulematta etukäteen sitä kansallista toimivaltaista viranomaista, jolta tiedot ovat peräisin. Artiklan 4 kohdan mukaan edellä oleva 1, 2 ja 3 kohta eivät vaikuta komission, jäsenvaltioiden ja niiden asiaan kuuluvien viranomaisten eivätkä ilmoitettujen laitosten tiedonvaihtoa ja varoitusten antamista koskeviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, mukaan lukien rajat ylittävän yhteistyön yhteydessä, eivätkä ne vaikuta asianomaisten osapuolten velvollisuuteen antaa tietoja jäsenvaltioiden rikosoikeuden mukaisesti. Asetuksen 78 artikla tietojen luottamuksellisuudesta on myös merkityksellinen tässä esityksessä ehdotettavien tiedonluovutusta koskevien säännösten ja tietojen salassapidon kannalta.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 11 f §:ssä ja 25 c §:ssä sekä 2. lakiehdotuksen 71 §:ssä ehdotettavat viranomaisten tiedonluovutusoikeudet ja -velvollisuus olisivat sidottu perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla välttämättömyys- tai tarpeellisuusedellytykseen laissa määriteltyjen tehtävien suorittamisen kannalta. Ehdotettavissa tiedonluovutusta koskevissa säännöksissä tiedonluovuttamisen välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta arvioidaan tietoja vastaanottavan viranomaisen laissa määriteltyjen tehtävien hoitamisen näkökulmasta. Viranomaisen tulisi perustella tiedonluovutukseen liittyvissä tilanteissa tietojen välttämättömyys tai tarpeellisuus tietoja vastaanottavan tahon laissa määriteltyjen tehtävien hoitamisen kannalta, jotta luovutettavat tiedot olisivat rajattu oikeasuhtaisesti ja vain välttämättömään tarpeeseen.

Tietoja luovuttavat ja vastaanottavat viranomaiset olisivat yksilöity 1. lakiehdotuksen 11 f §:ssä ja 25 c §:ssä lukuun ottamatta lain 11 f §:n 2 momenttia, jolla mahdollistettaisiin viranomaisten keskinäinen tiedonvaihto sääntelyn testiympäristössä tapahtuvan testauksen aikana lain 11 c §:ssä tarkoitetussa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritettyjen viranomaisten välillä, sekä lain 3 momenttia, jolla Liikenne- ja viestintävirastolle säädetään oikeus luovuttaa tietoja Ahvenanmaan toimivaltaisille viranomaisille. Lain 11 c §:ssä ei olisi tyhjentävästi yksilöity, mitkä muut viranomaiset voivat osallistuvat testaukseen Liikenne- ja viestintäviraston, lain 3-5 §:n mukaisten toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten ja tietosuojavaltuutetun ohella. Testaukseen osallistuvia viranomaisia voisivat olla tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitetut perusoikeuksia suojelevat viranomaiset sekä asetuksen 57 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut tietoon pääsyä tarjoavat ja sitä tukevat viranomaiset. Kyseisiä viranomaisia ei ole kuitenkaan määritelty tarkasti lain tasolla. Ehdotettavan 11 f §:n 2 momentin voidaan kuitenkin katsoa täyttävän perustuslain vaatimuksen täsmällisyydestä, koska tiedonvaihto rajattaisiin ainoastaan testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritettyihin viranomaisiin kunkin testattavan hankkeen yhteydessä. Tämän vuoksi tiedonvaihdon kohteena olevat viranomaiset rajautuisivat käytännössä kunkin testattavan hankkeen perusteella, vaikka ehdotettavassa laissa tiedonvaihdon kohteena olevia viranomaisia ei voitaisi määrittää ennakkoon tyhjentävästi. Lisäksi tiedonvaihdon edellytyksenä olisi aina välttämättömyysedellytys tietoja vastaanottavan viranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta. Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvien alojen osalta toimivaltaiset viranomaiset säädetään itsehallintolain nojalla annettavassa maakuntalaissa ja tehtävien antamisesta valtakunnan viranomaiselle itsehallintolain 32 §:n mukaisella sopimusasetuksella.

Vastaavat huomiot koskevat esityksen 2. lakiehdotusta, jonka 71 §:n 1 momentin 21 kohdassa mahdollistettaisiin Finanssivalvonnan tiedonluovutus testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritetyille toimivaltaisille viranomaisille. Ehdotetussa säännöksessä Finanssivalvonnan tiedonluovutus olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määriteltyjen viranomaisten tehtävien toteuttamisen kannalta.

Edellä mainituin perustein ehdotettavan sääntelyn voidaan katsoa täyttävän perustuslakivaliokunnan asettamat sääntelyedellytykset tiedonluovutusoikeuksista.

11.7.2.2Tiedonluovutusoikeuksien suhde henkilötietojen suojaan Siltä osin kuin ehdotettujen tiedonluovutusoikeuksien käytön yhteydessä käsitellään henkilötietoja, tulee henkilötietojen käsittelyssä noudattaa sovellettavaa tietosuojalainsäädäntöä, kuten yleistä tietosuoja-asetusta ja tietosuojalakia. Esityksessä annettaisiin täydentävää sääntelyä henkilötietojen käsittelystä yleiseen tietosuoja-asetukseen ja tietosuojalakiin nähden.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 11 f §:ssä säädetään Liikenne- ja viestintäviraston sekä muiden sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tiedonluovutusoikeuksista sääntelyn testiympäristön toiminnan yhteydessä. Kyseisten tiedonluovutusoikeuksien osalta henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena olisi joko yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu rekisterinpitäjän lakisääteinen velvoite tai e alakohdassa tarkoitettu tarve yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Koska ehdotettavissa säännöksissä ei olisi kyse viranomaisen velvollisuudesta luovuttaa tietoja muille viranomaisille ja viranomaiselle jäisi harkinnanvaraa luovutettavien tietojen suhteen, henkilötietojen käsittelyn ensisijainen oikeusperuste olisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta. Ottaen huomioon, että Liikenne- ja viestintäviraston sekä muiden sääntelyn testiympäristöön osallistuvien viranomaisten tehtävistä säädetään joko unionin tai kansallisessa lainsäädännössä, tiedonvaihtoon liittyvään henkilötietojen käsittelyyn voisi kuitenkin samanaikaisesti soveltua myös yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta.

Esityksen 2. lakiehdotuksen 71 §:n 1 momentin 21 kohdassa säädettäisiin Finanssivalvonnan tiedonluovutusoikeudesta testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritellyille viranomaisille. Ehdotettavalla säännöksellä on yhteys 1. lakiehdotuksen 11 f §:n 2 momentin mukaiseen viranomaisten keskinäiseen tiedonvaihtoon sääntelyn testiympäristössä testattavissa hankkeissa. Vastaavin perustein kuin 1. lakiehdotuksen 11 f §:n osalta, myös ehdotettavan säännöksen osalta henkilötietojen käsittelyn ensisijaisena oikeusperusteena olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta. Kuitenkin henkilötietojen käsittely voisi myös samanaikaisesti liittyä mainitun artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn, koska henkilötietojen käsittelyn voidaan katsoa liittyvän Finanssivalvonnan lakisääteiseen tehtävään osallistua sääntelyn testiympäristön toimintaan toimivaltaisena markkinavalvontaviranomaisena.

Esityksessä käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan sallimaa kansallista liikkumavaraa määrittelemällä yhteisöjä, joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Lisäksi tiedonluovutusoikeuden käyttämisen yhteydessä viranomaisten tulisi perustella henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuus sekä tiedonluovutuksen välttämättömyys laissa määriteltyjen tehtävien hoitamisen kannalta.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 11 f §:ssä ja 2. lakiehdotuksen 71 §:ssä ehdotetuilla tiedonluovutusoikeuksilla pyrittäisiin turvaamaan sääntelyn testiympäristöjen tehokas toiminta kansallisella tasolla. Sääntelyn testiympäristöön liittyvät tehtävät edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä, ja ehdotetut tiedonluovutusoikeudet tukisivat yhteistyön toteuttamista. Henkilötietoja voitaisiin käsitellä vain laissa määriteltyihin välttämättömiin tarkoituksiin, mikä turvaisi tiedonluovutuksen oikeasuhtaisuutta. Näin ollen sääntely täyttäisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellytyksen siitä, että jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 11 f §:n 1 momentin mukaisen tiedonluovutusoikeuksien käyttämisen yhteydessä ei käsiteltäisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja. Sen sijaan esityksen 1. lakiehdotuksen 11 f §:n 2 ja 3 momentin ja 2. lakiehdotuksen 71 §:n 1 momentin 21 kohdan mukaiset tiedonluovutusoikeudet voisivat koskea poikkeuksellisissa tilanteissa myös kyseisiä henkilötietoja, sillä sääntelyn testiympäristössä testattavien hankkeiden yhteydessä toimivaltaisilla viranomaisilla voi olla tarve kyseisten henkilötietojen käsittelyyn ja niitä koskevien tietojen vaihtamiseen. Erityisten henkilötietoryhmien käsittely perustuisi tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka on välttämätöntä rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä säädetään joko unionin tai kansallisessa taikka Ahvenanmaan maakunnan lainsäädännössä. Liikenne- ja viestintäviraston sekä toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten, mukaan lukien Finanssivalvonnan, tehtävistä sääntelyn testiympäristössä säädetään 1. lakiehdotuksen 11 a – 11 e §:ssä. Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten tehtävistä säädetään itsehallintolain nojalla annetussa maakuntalaissa. Kyseiset kansallisessa laissa säädetyt tehtävät perustuvat myös osin tekoälyasetuksen 57 artiklan, 58 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä 76 artiklan 2 kohdan mukaisiin tehtäviin sekä sääntelyn testiympäristöä koskevan komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisiin toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin. Tietosuojavaltuutetun tehtävistä sääntelyn testiympäristössä säädetään 1. lakiehdotuksen 11 a – 11 c §:ssä sekä tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohdassa. Tietosuojavaltuutetun valvontatehtävistä säädetään myös tietosuojalaissa. Tekoälyasetuksen 77 artiklassa tarkoitettujen perusoikeuksia suojelevien viranomaisten tehtävistä sääntelyn testiympäristössä ei säädettäisi ehdotettavassa laissa, vaan kyseiset viranomaiset toimisivat niille voimassa olevassa lainsäädännössä säädettyjen tehtävien ja toimivaltuuksien puitteissa. Asetuksen 77 artiklassa kyseisille viranomaisille säädettyjä toimivaltuuksia perusoikeuksien valvonnan toteuttamiseksi sovelletaan suoraan (ks.

HE 46/2025 vp, s. 94). Tietoon pääsyä tarjoavien ja sitä tukevien viranomaisten velvoite osallistua sääntelyn testiympäristöön perustuisi tekoälyasetuksen 57 artiklan 10 kohtaan. Kyseisten viranomaisten tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään myös kansallisessa lainsäädännössä (ks. kappale 3.2.3). Ehdotetut arkaluonteisia henkilötietoja koskevat tiedonluovutusoikeudet olisivat rajattu vain välttämättömään. Tietosuoja-asetuksen 9 artikla asettaa jäsenvaltioille edellytyksen huolehtia riittävistä ja asianmukaisista suojatoimista. Suojatoimien osalta tulisi noudatettavaksi tietosuojalain 6 §:n

2 momentissa säädetyt suojatoimet. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentin ohella suojatoimena pidettäisiin myös tiedonluovutusoikeuksien käyttämisen välttämättömyysedellytyksiä 1. lakiehdotuksen 11 f §:n tai 2. lakiehdotuksen 71 §:n 1 momentin 21 kohdan nojalla. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentin sekä tiedonluovutusoikeuksien käyttämisen välttämättömyysedellytysten voidaan katsoa olevan riittäviä turvamaan yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan vaatimuksen suojatoimista.

Ehdotetut tiedonluovutusoikeudet eivät sisältäisi tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettua rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvien henkilötietojen käsittelyä.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 25 c §:ssä ehdotettujen tiedonluovutussäännösten suhdetta tietosuojalainsäädäntöön on arvioitu jäljempänä kappaleessa 11.7.4.

11.7.3Henkilötietojen jatkokäsittely tiettyihin yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi Esityksen 11 j §:ssä säädettäisiin henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevasta oikeusperustasta tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi, kun lainvalvontaviranomaiset osallistuvat sääntelyn testiympäristöön tekoälyjärjestelmän tarjoajana tai mahdollisena tarjoajana. Kyseessä olisi tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdan salliman kansallisen liikkumavaran käyttö. Kyseisen asetuksen säännöksen mukaan kun tavoitteena on rikosten ennalta estäminen, tutkinta, paljastaminen tai rikoksiin liittyvät syytetoimet taikka rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpano, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelu tai tällaisten uhkien ehkäisy, lainvalvontaviranomaisten valvonnassa ja vastuulla, tekoälyn sääntelyn testiympäristöissä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn on perustuttava tiettyyn unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön samoin kumulatiivisin edellytyksin kuin edellä 1 kohdassa tarkoitetaan. Tietosuoja- ja tekoälyasetuksen kansallisen liikkumavaran käyttöä on kuvattu edellä säännöskohtaisissa perusteluissa (kappale 7, s. 125–127).

Perustuslakivaliokunta on korostanut tarvetta varmistaa käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteen toteutuminen henkilötietojen käsittelyssä (PeVL 20/2016 vp, PeVL 13/2016 vp, PeVL 21/2012 vp, PeVL 47/2010 vp ja PeVL 25/2009 vp). Valiokunta on erityisesti biometristen tunnistetietojen käsittelyn kansallisen sääntelyn arvion yhteydessä korostanut, että tietojen käyttämiseen varsinaisen keräämis- ja tallettamistarkoituksen ulkopuolelle jääviin tarkoituksiin on laajojen biometrisiä tunnisteita sisältävien rekisterien yhteydessä syytä suhtautua kielteisesti. Käyttötarkoitussidonnaisuudesta on valiokunnan mielestä voitu tehdä vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Sääntely ei ole saanut johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi (esim. PeVL 47/2010 vp).

Ehdotettavassa lain 11 j §:ssä määriteltäisiin ne tarkoitukset, joita varten henkilötietoa voitaisiin myöhempää käsitellä. Kyseiset tarkoitukset liittyvät lainvalvontaviranomaisten tekoälyjärjestelmien kehittämiseen, kouluttamiseen ja testaamiseen sääntelyn testiympäristön yhteydessä, kun on kyse ehdotettavassa säännöksessä mainituista lainvalvontaan liittyvistä tehtävistä. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa henkilötietojen jatkokäsittely myös lainvalvontaviranomaisten toiminnassa, jotta kyseiset viranomaiset voisivat kehittää innovatiivisempia tekoälyjärjestelmiä. Henkilötietojen jatkokäsittelyn olisi täytettävä turvaavat edellytykset, joista säädetään tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan b–e, g, i ja j alakohdassa ja rikosasioiden tietosuojalaissa.

Esityksessä ei säädettäisi oikeusperustasta erityisten henkilötietojen käsittelyyn. Jos henkilötietojen jatkokäsittelyn kohteena on erityisiä henkilötietoryhmiä, tulisi tästä säätää erikseen lailla ehdotettavan 11 j §:n 3 momentin mukaisesti. Erityislainsäädäntöä säädettäessä tulisi huomioida erityisten henkilötietoryhmien käsittelyn edellytykset ja reunaehdot. Näin ollen esitys ei aiheuttaisi riskiä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittelylle.

11.7.4Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoite Esitykseen 1. lakiehdotuksen 25 a ja 25 c §:ään sisältyvä sääntely kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisvelvoitteesta on merkityksellistä perustuslain 10 §:n mukaisen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta.

Ehdotettavaan lainsäädäntöön sisältyy henkilötietojen käsittelyä, koska siinä säädettäisiin viranomaisten tehtävästä vastaanottaa ja tallettaa tekoälyjärjestelmiä koskevia tietoja sekä luovuttaa tietoja kyseisistä tekoälyjärjestelmistä muille viranomaisille. Ilmoitettujen tietojen tallettamiseen sovellettaisiin lähtökohtaisesti yleistä tietosuoja-asetusta sekä tietosuojalakia. Suurin osa ilmoitettavista tiedoista on muita kuin henkilötietoja, kuten tekoälyjärjestelmää koskevia teknisiä tietoja. Ilmoitettavat henkilötiedot koskevat muun muassa toimijoita edustavien henkilöiden nimeä, osoitetta ja yhteystietoja. Myös tekoälyjärjestelmän EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevassa jäljennöksessä, joka kuuluu ilmoitettavien tietojen piiriin, sisältyy toimijaa koskevia henkilötietoja. Tekoälyjärjestelmiä koskevat toimijat toimivat elinkeinoelämässä tai julkisen sektorin palveluksessa, ja rekisteröinnin kohteena olevat henkilötiedot ovat usein yleisesti saatavilla. Näin ollen ilmoittamisvelvollisuuden kohteena olevien henkilötietojen ei katsottaisi koskevan yksityisyydensuojan ydinalueeseen kuuluvia tietoja.

Siltä osin kuin ilmoitettavat tiedot sisältäisivät henkilötietoja, henkilötietojen käsittely perustuisi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaisesti henkilötietojen käsittely on lainmukaista, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien markkinavalvontaviranomaisilla olisi ehdotettavan 25 a §:n nojalla lakisääteinen velvoite vastata ilmoitettavien tietojen tallettamisesta. Esityksen 25 c §:ssä ehdotetut tiedonluovutussäännökset liittyvät kiinteästi kyseisen lakisääteisen velvoitteen noudattamiseen. Ehdotetut tiedonluovutussäännökset perustuisivat tietoja luovuttavien ja vastaanottavien viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Ehdotettavassa laissa ilmoittamisvelvoitteesta käytettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Ehdotettavassa laissa säädettäisiin ilmoitettavista henkilötiedoista, ilmoitettavien tietojen tallettamisesta vastuussa olevista viranomaisista sekä yhteisöistä ja tarkoituksista, joihin tietoja voidaan luovuttaa rekisteristä yleisen tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran mukaisesti.

Kun käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, tulee jäsenvaltion lainsäädännön täyttää yleisen edun mukainen tavoite ja sen oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ehdotetun ilmoittamisvelvoitteen tarkoituksena on täyttää tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdan mukainen tekoälyjärjestelmiä koskeva pakottava kansallinen rekisteröintivelvoite. Siten ehdotettu lainsäädäntö on välttämätöntä asetuksen mukaisen rekisteröintivelvoitteen täytäntöönpanemiseksi, eikä ehdotetun lain tavoitteita voitaisi saavuttaa ilman toimijoiden yksityisyyden suojaan kohdistuvia rajoituksia. Ilmoittamisvelvoite tukisi kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta vastaavien viranomaisten tehtävien hoitamista, koska tiedot kyseisten viranomaisten valvonnan alaan kuuluvista tekoälyjärjestelmistä olisi saatavissa kansallisella tasolla. Ehdotetun ilmoittamisvelvoitteen voitaisiin siten katsoa täyttävän yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan edellytyksen yleisen edun mukaisesta tavoitteesta. Ilmoitettavat tiedot rajautuisivat vain tekoälyasetuksen nojalla ilmoitettaviksi vaadittuihin tietoihin, minkä vuoksi ehdotettu ilmoittamisvelvoite olisi katsottava oikeasuhtaiseksi toimenpiteeksi huomioiden tietojen tallettamisella saavutettavat hyödyt markkinavalvontaviranomaisten valvontatehtävien kannalta.

Ehdotetun ilmoittamisvelvoitteen kohteena oleviin tietoihin ei kuuluisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja. Ilmoittamisvelvoitteen kohteena oleviin tietoihin ei kuuluisi myöskään tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja.

11.8Elinkeinovapaus

11.8.1Sääntelyn testiympäristöön hyväksyminen ja luvan myöntäminen todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen Esityksessä säädetään sääntelyn testiympäristöön osallistumista koskevan hakemuksen hyväskymisestä, tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa testausta koskevan luvan myöntämisen edellytyksistä sekä testaukseen kohdistuvista hallinnollisista turvaamistoimista, erityisesti testauksen keskeyttämisestä ja päättämisestä. Sääntelyn testiympäristöön ja todellisissa olosuhteissa testaamiseen hakeminen ovat toimijalle vapaaehtoisia, eikä niihin osallistuminen merkitsisi ennakollista hyväksyntää sille, että tekoälyjärjestelmä täyttää tekoälyasetuksen vaatimukset. Ehdotettu sääntely on kuitenkin merkityksellinen elinkeinovapauden kannalta, koska sääntelyn testiympäristöön tai todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen hyväksyminen sekä testauksen keskeyttäminen tai päättäminen tarvittaessa vaikuttaa toimijan mahdollisuuksiin asettaa tekoälyjärjestelmiä markkinoille.

Testattavan hankkeen hyväksymistä sääntelyn testiympäristöön arvioidaan myöhemmin annettavan komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisten hakijan kelpoisuus- ja valintaperusteiden täyttymisen perusteella. Hakijoiden kelpoisuusperusteista säädettäisiin komission täytäntöönpanoasetuksessa, eikä niihin sisältyisi kansallista liikkumavaraa täytäntöönpanosäädösluonnoksen mukaan. Sen sijaan hakijoiden valintaperusteiden määrittämiseen sisältyisi kansallista liikkumavaraa täytäntöönpanosäädösluonnoksen mukaan, jota ei kuitenkaan ehdoteta käytettävän esityksessä (ks. kappale 3.2.1, s. 51-52). Komission täytäntöönpanoasetusluonnoksen perusteella jäsenvaltioiden olisi mahdollista asettaa painopistealueita sääntelyn testiympäristöön hyväksyttäville hankkeille. Esityksen 11 a §:n 2 momentissa hyödynnettäisiin täytäntöönpanoasetusluonnoksen sallimaa kansallista liikkumavaraa painopistealueiden asettamisesta. Painopistealueisiin kuuluvat toimijat saisivat nopeamman pääsyn sääntelyn testiympäristöön muihin toimijoihin nähden tilanteessa, jossa testauskysyntä ylittää testauskapasiteetin, minkä vuoksi ehdotetulla sääntelyllä on vaikutuksia elinkeinovapauden toteutumiseen. Painopistealueiden asettamisella edistetään testausta teollisuuden tai julkisilla aloilla, joissa toimijoiden hankkeilla on erityinen strateginen merkitys sekä aloilla, joilla sääntelyn täytäntöönpanoon liittyy merkittäviä haasteita. Näin ollen painopistealueiden asettamisella olisi hyväksyttävä tavoite. Painopistealueiden asettamisella pyritään myös hallitsemaan viranomaisen resursseja ja varmistamaan testauksen laatu tilanteissa, joissa testauskapasiteettia on vähän testattavien hankkeiden määrään nähden. Esityksessä säädettäisiin tarkkarajaisesti ja täsmällisesti painopistealueiden asettamiseen liittyvästä menettelystä sekä sitä koskevasta toimivaltaisesta viranomaisesta. Esitys olisi suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä painopistealueisiin kuulumattomuus ei merkitsisi hakemuksen hylkäämistä, eikä näin ollen estäisi osallistumista sääntelyn testiympäristöön.

Esityksessä on käytetty tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa luvan myöntämisen edellyttämisestä (ks. edellä kappale 11.4) ja luvan myöntämisen edellytysten määrittelystä koskien tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta. Luvan myöntämisen edellytysten määrittämisellä pyrittäisiin varmistamaan, että testaus voidaan toteuttaa turvallisesti ja tekoälyasetuksen edellytysten mukaisesti perusoikeuksia kunnioittaen, minkä vuoksi ehdotettavalla sääntelyllä on hyväksyttävä tavoite. Luvan myöntämisen edellytykset olisi sidottu tekoälyasetuksen pakottaviin edellytyksiin todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen toteuttamisesta, minkä vuoksi ehdotettavaa sääntelyä voidaan pitää tarkkarajaisesti ja täsmällisesti määritettyinä. Luvan myöntämisen edellytykset vastaisivat tekoälyasetuksen pakottavia edellytyksiä todellisissa olosuhteissa suoritettavasta testauksesta, eikä ehdotettavassa sääntelyssä esitettäisi tekoälyasetuksen vähimmäistason ylittävistä edellytyksistä testaukselle, minkä vuoksi ehdotettavaa sääntelyä voidaan pitää oikeasuhtaisena.

Esityksen 11 e §:ssä säädetään sääntelyn testiympäristössä toteutettavan testauksen keskeyttämisestä ja päättämisestä sekä 11 k §:ssä tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen keskeyttämisestä ja päättämisestä sääntelyn testiympäristön ulkopuolella. Ehdotetun 11 e §:n taustalla on tekoälyasetuksen 57 artiklan 11 kohdan pakottava vaatimus siitä, että kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet keskeyttää testausprosessi tai osallistuminen testiympäristöön toistaiseksi tai kokonaan. Ehdotetun 11 k §:n taustalla on tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdassa säädetty markkinavalvontaviranomaisen oikeus päättää testauksen keskeyttämisestä tai päättämisestä taikka testauksen näkökohtien muuttamisen vaatimisesta. Esityksessä käytettäisiin tekoälyasetuksen sallimaa kansallista liikkumavaraa testauksen keskeyttämiseen ja päättämiseen liittyvien menettelyiden määrittämisestä. Testauksen keskeyttämisellä ja päättämisellä pyritään hallitsemaan testauksesta aiheutuvia riskejä terveydelle, turvallisuudelle ja perusoikeuksille. Näin ollen ehdotetulle sääntelylle olisi hyväksyttävät tavoitteet. Esityksessä on määritelty täsmällisesti ja tarkkarajaisesti testauksen keskeyttämiseen ja päättämiseen toimivaltaiset viranomaiset sekä niitä koskevat menettelyt. Menettelyissä olisi huomioitu suhteellisuusperiaate (ks. edellä kappale 11.3.3), minkä vuoksi ehdotettavaa sääntelyä voidaan pitää oikeasuhtaisena.

Toimijan oikeusturvaa sääntelyn testiympäristöön hyväksymisestä, todellisissa olosuhteissa testausta koskevasta luvanantamisesta sekä testauksen keskeyttämis- ja päättämismenettelyissä on käsitelty kappaleessa 11.4.

11.8.2Eräitä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskeva ilmoittamisvelvollisuus Tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdassa säädetään kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröintivelvoitteesta kansallisella tasolla. Rekisteröintivelvoitteen täyttämiseen ei sisälly kansallista liikkumavaraa. Sen sijaan rekisteröintivelvoitteen toteutustapaan ja muotoon, rekisteröintiä koskeviin kansallisiin menettelyihin sekä rekisteröinnistä vastaavien kansallisten viranomaisten määrittämiseen on katsottu sisältyvän kansallista liikkumavaraa.

Ehdotettavassa laissa säädettäisiin edellä mainittuja tekoälyjärjestelmiä koskevan kansallisen ilmoittamisvelvoitteen toteuttamista, minkä vuoksi esitys on merkityksellinen perustuslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun elinkeinovapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään rinnastanut elinkeinotoiminnan aloittamisen edellytykseksi säädettävän rekisteröitymisvelvollisuuden luvanvaraisuuteen (PeVL 58/2010 vp ja PeVL 15/2008 vp, PeVL 24/2000 vp, PeVL 45/2001 vp). Pelkästä ilmoitusvelvollisuudesta säätämistä ei ole pidetty elinkeinovapauden kannalta ongelmallisena, jos viranomaisen ei edellytetä tekevän ilmoituksen johdosta päätöstä (PeVL10/2012 vp, s. 4–5, PeVL 54/2002 vp, s. 3) tai jos ilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole merkinnyt kieltoa harjoittaa toimintaa (PeVL 16/2009 vp, s. 3). Esitys merkitsisi sitä, ettei toimija saa asettaa tekoälyjärjestelmää markkinoille tai ottaa sitä käyttöön, jos järjestelmää koskevaa ilmoittamisvelvollisuutta ei ole täytetty. Markkinavalvontaviranomainen ei kuitenkaan tekisi ilmoituksen johdosta päätöstä sallia tekoälyjärjestelmän markkinoille asettaminen tai käyttöönotto, vaan viranomaisen tehtäviin kuuluisivat vain vastaanottaa tekoälyjärjestelmää koskevat tiedot toimijalta ja tallettaa ne. Ehdotettavan lain säännökset kansallisesta ilmoittamisvelvoitteesta ovat välttämättömiä tekoälyasetuksen pakottavan rekisteröintivelvoitteen toteuttamiseksi. Näistä syistä esityksen voidaan katsoa olevan ongelmaton perustuslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetun elinkeinovapauden kannalta.

11.9Maksut

Perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Sääntelyn testiympäristöä ja tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamista sääntelyn testiympäristön ulkopuolella koskevien suoritteiden maksullisuuteen ja määrään sovelletaan valtion maksuperustelakia. Esityksen mukaan kyseisten suoritteiden maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Näin ollen maksujen suuruuden yleiset perusteet perustuisivat perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaisesti lakiin.

11.1Asetuksen antaminen ja lainsäädäntövallan siirtäminen

Perustuslain 80 §:n 1 momentin nojalla tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia tässä perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu.

Perustuslakivaliokunta on painottanut, että kun asetuksia voidaan antaa vain laissa säädetyn valtuuden nojalla eikä asetuksenantovaltaa voida antaa asioissa, joista perustuslain mukaan on säädettävä lailla, on lakiin otettava asetuksenantovaltuus laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti (ks. esim. PeVL 26/2017 vp). Perustuslain 80 §:n takia on olennaista, että säänneltävästä asiasta on riittävät perussäännökset laissa ja että valtuus on syytä sijoittaa pääsääntöisesti lain asianomaisen perussäännöksen yhteyteen (ks. esim. PeVL 10/2016 vp ja PeVL 49/2014 vp).

Esityksen sisältyy valtuuksia antaa valtioneuvoston asetus sekä viranomaisten määräyksiä ehdotetussa laissa yksilöidyistä asioista. Asetusten ja määräysten sisältöä on kuvattu tarkemmin edellä kappaleessa 8. Lakia alemman asteinen sääntely.

Ehdotettavan lain 11 h §:n mukaan sääntelyn testiympäristöön ja suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella liittyvien suoritteiden maksullisuudesta ja määrästä säädettäisiin valtion maksuperustelaissa (150/1992). Mainituista suoritteiden maksuista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Valtion maksuperustelain 8 § mahdollistaa ministeriön antamat asetukset viranomaisten suoritteiden maksuista ja muista maksun määrittämiseen vaikuttavista seikoista kyseisen lain mukaan. Ehdotettu asetuksenantovaltuus maksuista noudattaisi valtion maksuperustelain 8 §:n lähtökohtaa siitä, että maksuista voidaan antaa tarkempaa sääntelyä asetustasolla. Valtion maksuperustelain 8 §:n lähtökohdasta poiketen maksuista ehdotetaan säädettäväksi kuitenkin valtioneuvoston asetuksella johtuen muun muassa sääntelyn testiympäristön poikkihallinnollisesta luonteesta. Perussäännöksistä koskien suoritteiden maksullisuutta ja määrää säädettäisiin valtion maksuperustelaissa, ja valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa kyseistä lakia täsmentävää sääntelyä. Valtioneuvoston asetuksella ei säädettäisi yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Asiat, joista voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella, olisi yksilöity asetuksenantovaltuudessa, minkä vuoksi asetuksenantovaltuus täyttäisi täsmällisyyden vaatimuksen.

Ehdotettavan lain 11 i §:n 2 momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuudesta koskien lokitietojen säilyttämisen teknistä toteuttamista henkilötietojen jatkokäsittelyn osalta sääntelyn testiympäristössä. Lokitietojen säilyttämisestä säädetään tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan h alakohdassa. Määräyksenantovaltuus olisi tarpeellinen lokitietojen säilyttämisen käytännön toteuttamiseksi, minkä vuoksi määräyksenantovaltuudesta säätämiseen on perustuslain edellyttämä erityinen syy. Määräyksenantovaltuus koskisi luonteeltaan teknisiä seikkoja, minkä vuoksi asiasta säätäminen ei edellyttäisi asetuksen tasoista sääntelyä. Määräyksenantovaltuus olisi muotoiltu täsmällisesti, koska siinä on täsmennetty mitä seikkoja määräykset voivat koskea.

Ehdotettavan lain 25 b §:ssä säädettäisiin toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten määräyksenantovaltuudesta koskien ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen liittyviä teknisiä menettelyitä ja ilmoitettavien tietojen yksityiskohtia. Määräyksenantovaltuuksista olisi tarpeellista säätää, jotta toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset voisivat huomioida tietojen ilmoittamiseen liittyvät virasto- ja toimialakohtaiset erityispiirteet. Näin ollen määräyksenantovaltuudesta säätämiselle on perustuslain edellyttämä erityinen syy. Perussäädökset kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoitusvelvollisuudesta ja ilmoitettavista tiedoista sisältyisivät ehdotettavan lain 25 a §:ään. Määräyksenantovaltuus koskisi luonteeltaan teknisiä seikkoja, minkä vuoksi asiasta säätäminen ei edellyttäisi asetuksen tasoista sääntelyä. Määräyksenantovaltuus olisi muotoiltu täsmällisesti, koska siinä on täsmennetty mitä seikkoja määräykset voivat koskea.

11.11Ahvenanmaan asema ja suhde itsehallintoon

11.11.1Lainsäädäntövallan jakautumisen lähtökohdat

Itsehallintolain 59 b §:n 1 momentin mukaan silloin, kun Suomessa ryhdytään toimenpiteisiin EU:ssa tehtyjen päätösten johdosta, lainsäädäntövalta ja toimivalta hallintoasioissa jaetaan maakunnan ja valtakunnan kesken itsehallintolain säännösten mukaisesti. Ahvenanmaan itsehallintolaissa ei nimenomaisesti säädetä, kuinka lainsäädäntövalta jakautuu valtakunnan ja maakunnan välillä tekoälyjärjestelmien ja niihin kohdistettavan valvonnan osalta (ks. myös arvio lainsäädäntövallan jakautumisesta HE 46/2025 vp, s. 184–188). Tämän vuoksi lainsäädäntövallan jakautumiseen liittyviin kysymyksiin liittyy osittain myös tulkinnanvaraa. Lainsäädäntövallan jakautumista tekoälyjärjestelmien valvonnassa on mahdollista arvioida niiden alojen perusteella, jotka itsehallintolaissa säädetään kuuluvan valtakunnan lainsäädäntövaltaan ja vastaavasti maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitettävän sääntelyn voidaan katsoa jakautuvan osin valtakunnan ja osin maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen sisältyvistä ehdotuksista valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat osat tulisivat sovellettavaksi myös Ahvenanmaan maakunnassa. Esityksen niissä osissa, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain nojalla kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan, kuuluu lainsäädäntövalta maakunnalle. Esityksessä ei säädettäisi Ahvenanmaan maakuntaa koskevista asioista. Ehdotetun 11 f §:n 3 momentin mukaisesti säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle oikeus luovuttaa tietoja Ahvenanmaan maakunnalle ja sen toimivaltaisille viranomaisille, eikä se aseta velvoitteita maakunnan viranomaisille.

Ahvenanmaan maakuntahallitus on arvioinut tekoälyasetuksen täytäntöönpanoon liittyvässä maakuntalakiehdotuksessaan, että tekoälyasetuksen sääntelyä on pidettävä pääosin tuote- ja kuluttajaturvallisuuteen liittyvänä sääntelynä, joka kuuluu maakunnan toimivaltaan silloin kun se koskee julkista hallintoa ja elinkeinotoimintaa 18 §:n 1,4 ja 22 nojalla. Tekoälyasetuksen sääntelyllä on lisäksi kiinteä yhteys muihin oikeudenaloihin, joita ei ole nimenomaisesti sisällytetty itsehallintolakiin, ja joiden on tekoälyasetuksen toimeenpanon yhteydessä katsottu kuuluvan maakunnalle tai valtakunnalle siltä osin kuin niillä on lainsäädäntövaltaa muiden itsehallintolain mukaisiin oikeudenaloihin kuuluvassa toiminnassa. Näitä ovat muun muassa tietosuoja, tietoturva, kyberturvallisuus, tietohallinto, avoin data ja häiriönsietokyky (ks. lagförslag nr 15/2025-2026).

11.11.2Tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustaminen Itsehallintolain 59 b §:n 2 momentin mukaan maakunnan ja valtakunnan viranomaisten tulee neuvotella keskenään, jos niiden toimenpiteet ovat toisistaan riippuvaisia. Jos jäsenvaltiossa voidaan päättää vain yhdestä toimenpiteestä sellaisessa hallintoasiassa, jossa sekä maakunnalla että valtakunnalla olisi itsehallintolain mukaan toimivaltaa, toimenpiteestä päättää valtakunnan viranomainen. Tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdassa mahdollistetaan useamman kuin yhden tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustaminen kansallisesti, minkä vuoksi Ahvenanmaan maakunnalla on toimivalta perustaa sääntelyn testiympäristö siltä osin kuin testiympäristön perustamisen katsotaan liittyvän maakunnan lainsäädäntövallassa olevaan alaan itsehallintolain mukaisesti. Itsehallintolain 59 b §:n 2 momentti ei tulisi sovellettavaksi, koska valtakunnan ja maakunnan perustamien sääntelyn testiympäristöjen ei katsota olevan toisistaan riippuvaisia.

Itsehallintolain 59 b §:n 3 momentin mukaan, jos jäsenvaltio yhteisön oikeuden mukaan voi nimetä vain yhden hallintoviranomaisen sellaisessa tilanteessa, jossa sekä maakunnalla että valtakunnalla olisi toimivaltaa, viranomaisen nimeäminen kuuluu valtakunnalle. Tämän viranomaisen sellainen päätös, joka muutoin kuuluisi maakunnan toimivaltaan, tulee tehdä maakunnan hallituksen esittämän kannan mukaisesti. Tekoälyasetus mahdollistaa useamman kuin yhden toimivaltaisen viranomaisen nimeämisen tekoälyn sääntelyn testiympäristöjä varten, minkä vuoksi itsehallintolain 59 b §:n 3 momentti ei tule sovellettavaksi. Itsehallintolain 18 §:n 1 kohdan nojalla maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maakuntapäivien järjestysmuotoa ja tehtäviä sekä maakuntapäivien jäsenten vaalia, maakunnan hallitusta sekä sen alaisia viranomaisia ja laitoksia. Itsehallintolain 27 §:n 3 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat asiat, jotka koskevat valtion viranomaisten järjestysmuotoa ja toimintaa. Tekoälyasetuksessa mahdollistetaan se, että Ahvenanmaan maakunta voi nimetä toimivaltaiset viranomaiset sääntelyn testiympäristön tarkoituksia varten asioissa, jotka kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan.

Ahvenanmaan maakuntahallitus on katsonut, että maakunnalla on toimivalta nimetä tekoälyjärjestelmiä koskevat toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset tekoälyasetuksen 70 artiklan 1 kohdan ja 74 artiklan 8 kohdan nojalla siltä osin kuin kyseiset viranomaiset valvovat tekoälyjärjestelmiä alalla, joka kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan. Ahvenanmaan maakuntahallitus on hyväksynyt ehdotuksen tekoälyjärjestelmien valvontaa koskevaksi maakuntalaiksi, jossa nimetään toimivaltaiset viranomaiset tekoälyjärjestelmien valvontaan (lagförslag 15/2025-2026).

Ahvenanmaan maakunta voisi täyttää tekoälyasetuksen 57 artiklan 1 kohdassa säädetyn tekoälyn sääntelyn testiympäristön perustamisvelvoitteen eri tavoin. Ahvenanmaan maakunnan hallitus on tekoälyasetuksen täytäntöönpanoa koskevissa lausunnoissaan todennut, ettei Ahvenanmaa aio perustaa omaa sääntelyn testiympäristöä. Maakuntahallituksen arvion mukaan Ahvenanmaan ja sen alueella toimivien tahojen etua palvelisi parhaiten osallistuminen Suomen yhteiseen valtakunnalliseen sääntelyn testiympäristöön. Ahvenanmaan toimijoiden pääsy valtakunnalliseen sääntelyn testiympäristöön siltä osin kuin testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu maakunnan lainsäädäntövaltaan edellyttää Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:n mukaisella sopimusasetuksella säätämistä.

11.11.3Tekoälyjärjestelmien testaaminen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella Tekoälyasetuksen 60 artiklassa säädetään kansallisten markkinavalvontaviranomaisten tehtävistä liittyen suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaukseen todellisissa olosuhteissa tekoälyn sääntelyn testiympäristöjen ulkopuolella. Itsehallintolain 18 §:n 1 momentissa ja 27 §:n 3 momentissa säädetään lainsäädäntövallan jakautumisesta maakunnan alaisten viranomaisten ja laitosten sekä valtion viranomaisten järjestysmuodon ja toiminnan osalta. Maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluisi nimetä markkinavalvontaviranomaiset todellisissa olosuhteissa toteutettavaa testausta varten siltä osin kuin testauksessa on kyse maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta alasta.

11.11.4Kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien tekoälyjärjestelmien rekisteröinti Tekoälyasetuksen 49 artiklan 5 kohdassa säädetään asetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitettujen kriittisen infrastruktuuriin liittyvien suuririskisten tekoälyjärjestelmien rekisteröintivelvoitteesta kansallisella tasolla. Kansallisten viranomaisten tehtäviin kuuluisi tallettaa toimijoiden ilmoittamat tiedot kyseisistä tekoälyjärjestelmistä. Maakunnan lainsäädäntövaltaan voidaan katsoa kuuluvan rekisteröintivelvoitteen toteuttaminen siltä osin kuin on kyse maakunnan toimivaltaan kuuluvasta alasta. Maakuntahallitus on katsonut tekoälyjärjestelmien valvontaa koskevassa maakuntalakiehdotuksessaan (lagförslag 15/2025-2026), että liitteen III kohdassa 2 tarkoitetut suuririskiset tekoälyjärjestelmät kuuluisivat pääasiallisesti maakunnan lainsäädäntövaltaan. Maakuntalaissa säädettäisiin kyseisten suuririskisten tekoälyjärjestelmien ilmoittamisesta maakunnan valvontaviranomaiselle.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Koska tekoälyasetuksessa ja koontiasetuksessa on säännöksiä, joita ehdotetaan täydennettäviksi lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain (1377/2025) 12 §:n 2 momentti, 13 §:n 1 momentti, 14 §:n 2 momentin johdantokappale ja 1 kohta, 21 §:n 7 kohta, 23 §:n 3 momentti ja 28 §, sekä lisätään lakiin uusi 3 a luku, 21 §:ään uusi 8 kohta sekä 2 ja 3 momentti, 24 §:ään uusi 5 momentti ja lakiin uusi 4 a luku seuraavasti:

3 a lukuTekoälyn sääntelyn testiympäristö ja todellisissa olosuhteissa testaaminen

11 a §Tekoälyn sääntelyn testiympäristön toiminta

Liikenne- ja viestintävirasto vastaa tekoälyasetuksen 57 artiklassa tarkoitetun tekoälyn sääntelyn testiympäristön (sääntelyn testiympäristö) toiminnan järjestämisestä, sen ylläpidosta ja kehittämisestä sekä sääntelyn testiympäristöön liittyvästä yhteistyöstä ja sen koordinoinnista.

Liikenne- ja viestintävirasto vahvistaa painopistealueet tekoälyasetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun sääntelyn testiympäristöjä koskevan Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti kuultuaan markkinavalvontaviranomaisia ja tarkistaa ne vähintään kerran vuodessa.

11 b §Hakeminen ja hyväksyminen sääntelyn testiympäristöön

Osallistumista sääntelyn testiympäristöön haetaan Liikenne- ja viestintävirastolta.

Liikenne- ja viestintäviraston on kuultava 3–5 §:ssä mainittua toimivaltaista markkinavalvontaviranomaista, jonka valvonnan alaan testattava tekoälyjärjestelmä kuuluu. Liikenne- ja viestintäviraston on kuultava tietosuojavaltuutettua, jos tekoälyjärjestelmän testaukseen liittyy henkilötietojen käsittelyä.

Liikenne- ja viestintävirasto päättää sääntelyn testiympäristöön hyväksymisestä tekoälyasetuksen ja sen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun Euroopan komission täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa etusijan hakemuksille, jotka kuuluvat painopistealueisiin.

11 c §Testiympäristösuunnitelmasta ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta sopiminen

Liikenne- ja viestintävirasto sekä 3–5 §:ssä mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena, sopivat sääntelyn testiympäristöön hyväksytyn osallistujan kanssa testiympäristösuunnitelmasta ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevasta suunnitelmasta ennen testauksen aloittamista. Jos tekoälyjärjestelmän testauksessa käsitellään henkilötietoja, tietosuojavaltuutettu osallistuu mainituista suunnitelmista sopimiseen. Muiden viranomaisten osallistumisesta testaukseen sovitaan testiympäristösuunnitelmassa ja tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa.

11 d §Tekoälyjärjestelmän testaus sääntelyn testiympäristössä

Liikenne- ja viestintävirasto vastaa tekoälyjärjestelmän testauksen hallinnoinnista ja ohjauksesta. Liikenne- ja viestintävirasto laatii osallistujalle testauksesta tekoälyasetuksen 57 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun loppuraportin ja vastaa sen asettamisesta yleisön saataville mainitun artiklan 8 kohdan mukaisesti. Liikenne- ja viestintävirasto antaa tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan pyynnöstä tekoälyasetuksen 57 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kirjallisen todisteen testiympäristössä suoritetuista toimista.

Edellä 3–5 §:ssä mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen, jonka valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena, vastaa tekoälyasetuksen 57 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta ohjauksesta, valvonnasta ja tuesta sekä 7 kohdassa tarkoitetusta ohjeiden antamisesta valvonnan odotuksista ja asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja velvoitteiden täyttämisestä. Markkinavalvontaviranomainen dokumentoi ja raportoi testaukseen liittyvistä toimista Liikenne- ja viestintävirastolle ja toimittaa sille selvityksen kirjallista todistetta ja loppuraporttia varten.

Edellä 3 §:n 2 momentissa mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen vastaa valvonnan alallaan sääntelyn testiympäristön yhteydessä toteutettavasta tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisen valvonnasta 76 artiklan mukaisesti. Testausta voidaan pidentää tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti tai testauksessa voidaan poiketa mainitun kohdan f ja g alakohdassa säädetyistä edellytyksistä muuttamalla tämän lain 11 c §:ssä tarkoitettua testiympäristösuunnitelmaa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa.

11 e §Testauksen keskeyttäminen ja päättäminen

Edellä 3–5 §:ssä mainitun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen, jonka valvonnan alaan kuuluva tekoälyjärjestelmä on testauksen kohteena, on väliaikaisella päätöksellään keskeytettävä testaus sääntelyn testiympäristössä siltä osin kuin se vastaa testauksen valvonnasta 11 d §:n 2 momentin nojalla ja kehotettava osallistujaa korjaaviin toimiin, jos keskeyttäminen on välttämätöntä testauksen valvonnan aikana havaittujen terveyteen, turvallisuuteen ja perusoikeuksiin kohdistuvien merkittävien riskien vähentämiseksi. Keskeyttämispäätöksen tehneen toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on päätettävä testaus, jos se on välttämätöntä testauksen aikana havaittujen edellä mainittujen merkittävien riskien vähentämiseksi, eikä osallistuja kehotuksesta huolimatta ole ryhtynyt riittäviin korjaaviin toimiin niiden vähentämiseksi.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, jos kyseessä on tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän todellisissa olosuhteissa tapahtuva testaus sääntelyn testiympäristön yhteydessä, tämän lain 3 §:n 2 momentissa mainittu markkinavalvontaviranomainen on toimivaltainen tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan nojalla väliaikaisesti keskeyttämään tai päättämään testauksen taikka vaatimaan sen näkökohtien muuttamista mainitussa kohdassa säädetyillä perusteilla noudattaen lisäksi tämän lain 11 k §:n 3–5 momenttia.

Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on ilmoitettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista testauksen väliaikaista keskeyttämistä ja testauksen päättämistä koskevista päätöksistä viipymättä Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikenne- ja viestintävirasto ilmoittaa mainituista päätöksistä tekoälyasetuksen 64 artiklassa tarkoitetulle tekoälytoimistolle.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu väliaikaista keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa. Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on huolehdittava siitä, että lopullista ratkaisua varten tarvittavat selvitykset ja arviot tehdään viipymättä.

11 f §Tiedonluovutusoikeudet

Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä 3–5 §:ssä tarkoitetulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle ja tietosuojavaltuutetulle välttämättömät tiedot 11 b §:ssä tarkoitetusta hakemuksesta kyseisen viranomaisen kuulemiseksi.

Edellä 11 c §:ssä tarkoitetussa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä toisilleen sääntelyn testiympäristössä tiedot, jotka ne ovat saaneet hoitaessaan tehtäviään tekoälyasetuksen, sen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun täytäntöönpanoasetuksen ja tämän lain mukaisesti ja jotka ovat välttämättömiä näiden tehtävien toteuttamiseksi.

Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa Ahvenanmaan maakunnalle ja sen toimivaltaisille viranomaisille tietoja, jotka ovat välttämättömiä sääntelyn testiympäristöön liittyvien Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991) tarkoitetussa maakuntalaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi noudattaen, mitä maakuntalaissa säädetään niiden oikeudesta saada tietoja.

11 g §Poikkeus markkinavalvontaviranomaisen toimivaltaan

Mitä 11 b–11 f §:ssä säädetään markkinavalvontaviranomaisen toimivallasta sääntelyn testiympäristössä, ei sovelleta Tulliin.

11 h §Maksut

Valtion maksuperustelain (150/1992) 8 §:ssä säädetystä poiketen sääntelyn testiympäristöön ja suuririskisten tekoälyjärjestelmien testaamiseen todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella liittyvien suoritteiden maksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella.

11 i §Henkilötietojen jatkokäsittelyä koskevien lokitietojen säilyttäminen sääntelyn testiympäristössä

Lokitietoja saa käyttää ainoastaan käsittelyn lainmukaisuuden tarkistamiseen, sisäiseen valvontaan, henkilötietojen eheyden ja turvallisuuden varmistamiseen sekä oikeudellisia ja hallinnollisia menettelyjä varten. Lokitiedot säilytetään kahden vuoden ajan sääntelyn testiympäristöön osallistumisen päättymisestä tekoälyasetuksen 59 artiklassa tarkoitetun henkilötietojen jatkokäsittelyn yhteydessä. Jos kyseiset lokitiedot ovat julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019) 18 §:ssä tarkoitettuun turvallisuusluokiteltuun asiakirjaan sisältyvää tietoa, lokitiedot säilytetään kuitenkin viiden vuoden ajan sääntelyn testiympäristöön osallistumisen päättymisestä.

Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetun säilyttämisen teknisestä toteuttamisesta.

11 j §Henkilötietojen jatkokäsittely tiettyjen yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi sääntelyn testiympäristössä

Jollei muualla laissa toisin säädetä, henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain (1054/2018), jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki, 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tarkoituksiin henkilötietoja käsittelevät toimivaltaiset viranomaiset saavat tekoälyjärjestelmien tarjoajana tai mahdollisena tarjoajana toimiessaan käsitellä sääntelyn testiympäristössä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen laillisesti keräämiään henkilötietoja tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi, jos tavoitteena on taata tekoälyasetuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tavoitteet.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tekoälyasetuksen 59 artiklan 1 kohdan b–e, g, i ja j alakohtaa sekä rikosasioiden tietosuojalakia. Henkilötietojen käsittelyä koskevien lokitietojen säilyttämisestä säädetään tämän lain 11 i §:ssä.

Jollei muualla laissa toisin säädetä, 1 momentissa tarkoitetun henkilötietojen käsittelyn yhteydessä tekoälyjärjestelmien kehittämiseksi, kouluttamiseksi ja testaamiseksi sääntelyn testiympäristössä ei saa käsitellä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja.

11 k §Todellisissa olosuhteissa testaaminen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella

Todellisissa olosuhteissa suoritettavaan testaukseen sääntelyn testiympäristön ulkopuolella haetaan lupaa 3 §:n 2 momentissa mainitulta toimivaltaiselta markkinavalvontaviranomaiselta. Mainittu markkinavalvontaviranomainen myöntää luvan tekoälyasetuksen 60 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle todellisissa olosuhteissa suoritettavalle testaukselle ja hyväksyy todellisissa olosuhteissa suoritettavaa testausta koskevan suunnitelman, jos testaus voidaan toteuttaa mainitun kohdan c-k alakohdassa ja 5 ja 7–9 kohdassa sekä mainitun asetuksen 61 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Markkinavalvontaviranomainen voi luvanhaltijan aloitteesta muuttaa todellisissa olosuhteissa suoritettavalle testaukselle myönnettyä lupaa 60 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen vastaa todellisissa olosuhteissa suoritettavan testauksen valvonnasta sääntelyn testiympäristön ulkopuolella tekoälyasetuksen 76 artiklan mukaisesti ja on toimivaltainen mainitun artiklan 3 kohdan nojalla keskeyttämään tai päättämään testauksen taikka vaatimaan sen näkökohtien muuttamista mainitussa kohdassa säädetyillä perusteilla noudattaen lisäksi tämän pykälän 3–5 momenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla väliaikaisella päätöksellään keskeytettävä testaus sekä kehotettava korjaaviin toimiin, jos se on välttämätöntä vakavasta vaaratilanteesta tehdyn ilmoituksen vuoksi taikka mainitun asetuksen 60 ja 61 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamiseksi, eikä tilannetta ole mahdollista ilman keskeyttämistä korjata testauksen näkökohtia muuttamalla. Väliaikaista keskeyttämistä koskeva päätös on voimassa, kunnes toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa. Toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on huolehdittava siitä, että lopullista ratkaisua varten tarvittavat selvitykset ja arviot tehdään viipymättä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen on tehtävä tekoälyasetuksen 76 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu päätös todellisissa olosuhteissa sääntelyn testiympäristön ulkopuolella tapahtuvan testauksen päättämisestä, jos se on välttämätöntä:

1) mainitun asetuksen 60 ja 61 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamiseksi, eikä niiden noudattamista ole testauksen näkökohtien muuttamisella tai keskeytyksen aikaisilla korjaavilla toimenpiteillä voitu varmistaa; tai

2) vakavasta vaaratilanteesta tehdyn ilmoituksen tai testauksesta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille aiheutuvan merkittävän riskin vuoksi, eikä näihin liittyvää riskiä ole testauksen näkökohtien muuttamisesta tai keskeytyksen aikaisista korjaavista toimenpiteistä huolimatta voitu riittävästi vähentää.

Edellä 4 momentissa tarkoitettu päätös testauksen päättämisestä voidaan tehdä ilman testauksen näkökohtien muuttamista tai 3 momentissa tarkoitettua väliaikaista päätöstä testauksen keskeyttämisestä, jos on ilmeistä, etteivät korjaavat toimenpiteet tai muuttaminen ole mahdollisia tai riittäviä testauksen jatkamiseksi.

Testaukselle 1 momentin mukaisesti myönnetty lupa raukeaa, kun päätös testauksen päättämisestä on lainvoimainen.

12 §Valvonnan toimivaltuudet

Toimivaltuuksia sovelletaan tekoälyasetuksen 3 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettuihin toimijoihin. Markkinavalvontalain 8 ja 9 §:n mukaisia toimivaltuuksia sovelletaan kuitenkin mahdollisiin tarjoajiin tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettujen suuririskisten tekoälyjärjestelmien todellisissa olosuhteissa testaamisessa.

13 §Tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta

Liikenne- ja viestintäviraston yhteydessä toimii tekoälyjärjestelmien valvonnan seuraamusmaksulautakunta (seuraamusmaksulautakunta), jonka tehtävänä on määrätä tämän lain mukainen seuraamusmaksu toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen tai toimivaltaisen ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen esityksestä. Seuraamusmaksulautakunta voi määrätä seuraamusmaksun esityksen mukaisesti, määrätä sen esitettyä pienempänä tai suurempana tai jättää sen määräämättä.

14 §Tarjoajan seuraamusmaksu

Lisäksi seuraamusmaksulautakunta voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö tekoälyasetuksen 16 artiklan tai 4 a artiklan mukaisen velvollisuutensa:

1) käsitellä suuririskisen tekoälyjärjestelmän kouluttamisen tai testaamisen yhteydessä erityisiä henkilötietoryhmiä tekoälyasetuksen 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti;

21 §Seuraamusmaksu kielletyn tekoälyyn liittyvän käytännön rikkomisesta tai laiminlyönnistä

Seuraamusmaksulautakunta voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun toimijalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta:

7) saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön tätä tiettyä tarkoitusta varten tekoälyjärjestelmän tai käyttää sellaista biometristä luokittelujärjestelmää, jossa luonnolliset henkilöt luokitellaan heidän biometristen tietojensa perusteella rodun, poliittisten mielipiteiden, ammattiliiton jäsenyyden, uskonnollisen tai filosofisen vakaumuksen, seksuaalisen käyttäytymisen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella, lukuun ottamatta kuvien tai muiden laillisesti hankittujen biometristen tietoaineistojen merkitsemistä tai suodattamista biometristen tietojen perusteella lainvalvonta-alalla;

8) saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön tekoälyjärjestelmän tai käyttää tekoälyjärjestelmää:

a) joka tuottaa tai manipuloi todenmukaisia kuvia, videoita, ääntä tai samankaltaista materiaalia tunnistettavissa olevan luonnollisen henkilön intiimialueista tai ilmeisen seksuaaliseen toimintaan osallistuvasta tunnistettavissa olevasta luonnollisesta henkilöstä ilman kyseisen henkilön vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista, yksiselitteistä ja nimenomaista suostumusta kyseiseen tuottamiseen tai manipulointiin; manipuloinniksi ei katsota sellaista tekoälyjärjestelmää, joka muokkaa materiaalia tavalla, joka ei lisää minkään esitettyjen intiimialueiden paljastumista tai muuta minkään esitetyn ilmeisen seksuaalisen toiminnan luonnetta; tai

b) joka tuottaa tai manipuloi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettua lapsipornografiaa tai e alakohdassa tarkoitettua pornografista esitystä, paitsi jos kansallisen lainsäädännön nojalla sovelletaan ”oikeudetonta tekoa” koskevaa puolustusta.

Tekoälyjärjestelmän, joka tuottaa tai manipuloi 1 momentin 8 kohdan a alakohdassa tarkoitettua materiaalia tai b alakohdassa tarkoitettua aineistoa tai esitystä, markkinoille saattaminen tai käyttöönotto on kielletty ainoastaan, jos kyseinen tuottaminen tai manipulointi on tekoälyjärjestelmän käyttötarkoitus tai järjestelmän suunnittelun, koulutuksen, arkkitehtuurin, valmiuksien tai käyttäjärajapinnan toimintojen vuoksi kyseinen tuottaminen tai manipulointi on kohtuudella ennakoitavissa ja toistettavissa oleva tulos, joka ei edellytä merkittävää teknistä mukautusta, eikä järjestelmässä ole kohtuullisia ja asianmukaisia teknisiä turvatoimenpiteitä ja muita suojatoimia, joilla voidaan luotettavasti estää kyseinen tuottaminen tai manipulointi, kohtuudella ennakoitavissa olevan väärinkäytön huomioon ottaen, ja korjata havaittu tai ilmoitettu väärinkäyttö.

Tekoälyjärjestelmän, joka tuottaa tai manipuloi 1 momentin 8 kohdan a alakohdassa tarkoitettua materiaalia tai b alakohdassa tarkoitettua aineistoa tai esitystä, käyttö on kielletty ainoastaan, jos käyttöönottaja käyttää järjestelmää tällaisen materiaalin tai aineiston tai esityksen tuottamiseksi tai manipuloimiseksi.

23 §Seuraamusmaksun määrääminen ja enimmäismäärä

Jos seuraamusmaksu määrätään mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa Euroopan komission suosituksessa (2003/361/EY) tarkoitetulle mikroyritykselle, pienelle yritykselle tai keskisuurelle yritykselle, enimmäismäärä on kuitenkin 2 momentissa tarkoitettu prosenttiosuus tai määrä sen mukaan, kumpi näistä määristä on pienempi. Jos seuraamusmaksu määrätään pienten midcap-yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (EU) 2025/1099 tarkoitetulle pienelle midcap-yritykselle, enimmäismäärä on kuitenkin 2 momentin 2 ja 3 alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus tai määrä sen mukaan, kumpi näistä määristä on pienempi.

24 §Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen

Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos sääntelyn testiympäristöön osallistuja on rikkonut tai laiminlyönyt tekoälyasetuksen velvoitteita, ja tämä on noudattanut testiympäristösuunnitelmaa, tarvittaessa todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevaa suunnitelmaa ja osallistumisensa ehtoja sekä noudattanut vilpittömässä mielessä 11 d §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen markkinavalvontaviranomaisen antamia ohjeita.

4 a lukuEräitä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskeva ilmoittaminen

25 a §Tietojen ilmoittamisvelvollisuus

Tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän tarjoajan tai valtuutetun edustajan on ilmoitettava tekoälyasetuksen liitteen VIII jaksoissa A ja B tarkoitetut tiedot sekä tiedoissa tapahtuneet muutokset tämän lain 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan, joka on viranomainen, unionin toimielin, elin, toimisto tai virasto tai sen puolesta toimiva, on ilmoitettava tekoälyasetuksen liitteen VIII jaksossa C tarkoitetut tiedot, lukuun ottamatta mainitun jakson 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja, sekä tiedoissa tapahtuneet muutokset edellä 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun suuririskisen tekoälyjärjestelmän tosielämän olosuhteissa tapahtuvaan testaukseen osallistuvan tarjoajan tai mahdollisen tarjoajan on ilmoitettava tekoälyasetuksen liitteessä IX tarkoitetut tiedot sekä tiedoissa tapahtuneet muutokset testauksesta vastaavalle markkinavalvontaviranomaiselle.

Jos 1 momentissa tarkoitettua suuririskistä tekoälyjärjestelmää käytetään usealla liitteen III kohdassa 2 tarkoitetulla kriittisen infrastruktuurin alalla, tässä pykälässä säädetyt tiedot ilmoitetaan sille 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle, jonka valvomalla alalla kyseistä tekoälyjärjestelmää pääasiallisesti käytetään.

25 b §Määräyksenantovaltuus

Edellä 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen voi antaa tarkempia määräyksiä 25 a §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen liittyvistä teknisistä menettelyistä ja ilmoitettavien tietojen yksityiskohdista.

25 c §Tietojen luovuttaminen

Edellä 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainitut toimivaltaiset markkinavalvontaviranomaiset saavat salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 25 a §:ssä tarkoitettuja tietoja toisilleen pyynnöstä siltä osin kuin se on välttämätöntä kullekin viranomaiselle tekoälyasetuksessa ja tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Edellä 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainittu toimivaltainen markkinavalvontaviranomainen saa luovuttaa salassapitosäännösten estämättä 25 a §:ssä tarkoitettuja tietoja Euroopan komissiolle ja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisille, joiden valvonnan alaan kuuluvat tekoälyasetuksen liitteen III kohdassa 2 tarkoitetut suuririskiset tekoälyjärjestelmät, jos tiedot ovat välttämättömiä niiden tekoälyasetuksessa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen kannalta.

Jos yhdelle 3 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa mainitulle toimivaltaiselle markkinavalvontaviranomaiselle on ilmoitettu tiedot 25 a §:n 4 momentissa tarkoitetusta suuririskisestä tekoälyjärjestelmästä, kyseisen markkinavalvontaviranomaisen tulee salassapitosäännösten estämättä luovuttaa kyseistä tekoälyjärjestelmää koskevat tarpeelliset tiedot muille toimivaltaisille markkinavalvontaviranomaisille niiden valvontatehtävien hoitamiseksi.

28 §Muutoksenhaku

Ilmoitetun laitoksen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Markkinavalvontalain mukaisen valvonnan toimenpidettä sekä markkinavalvontalain nojalla asetettua uhkasakkoa ja sen maksettavaksi tuomitsemista koskevien päätösten sekä teettämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevien päätösten muutoksenhausta säädetään markkinavalvontalain 29 §:ssä.

Tämän lain nojalla määrättyä maksua koskevasta muutoksenhausta säädetään valtion maksuperustelain 11 b §:ssä.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Edellä 11 e §:n 1 ja 2 momentissa sekä 11 k §:n 3 momentissa tarkoitettuja testauksen väliaikaista keskeyttämistä koskevia päätöksiä sekä 11 e §:n 1 ja 2 momentissa ja 11 k §:n 4 momentissa tarkoitettuja testauksen päättämistä koskevia päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.

Lain 11 a–11 g §:ää, 11 i §:n 1 momenttia, 11 j §:ää, 11 k §:ää, 12 §:n 2 momenttia, 24 §:n 5 momenttia, 25 a §:n 3 ja 4 momenttia, 25 c §:ää sekä 28 §:ää sovelletaan kuitenkin vasta 3 päivästä toukokuuta 2027 ja 25 a §:n 1 ja 2 momenttia 2 päivästä joulukuuta 2027. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 71 §:n 1 momentin 21 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1380/2025, seuraavasti:

71 §Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, Finanssivalvonnalla on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tietoja:

21) eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain 6 §:ssä tarkoitetulle keskitetylle yhteyspisteelle, 13 §:ssä tarkoitetulle seuraamusmaksulautakunnalle sekä mainitun lain 11 c §:ssä tarkoitetussa testiympäristösuunnitelmassa ja todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa määritetyille toimivaltaisille viranomaisille, jotka Finanssivalvonta on saanut hoitaessaan tehtäviään tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja asetusten (EY) N:o 300/2008, (EU) N:o 167/2013, (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1139 ja (EU) 2019/2144 sekä direktiivien 2014/90/EU, (EU) 2016/797 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1689 (tekoälysäädös), mainitun asetuksen 58 artiklan 1 kohdan nojalla annetun sääntelyn testiympäristöjä koskevan täytäntöönpanoasetuksen ja mainitun lain mukaisesti, jotka ovat tämän pykälän 2 momentissa säädetystä poiketen välttämättömiä keskitetyn yhteyspisteen tehtävien toteuttamiseksi, seuraamusmaksulautakunnan seuraamusmaksun määräämiseksi tai sen määrän arvioimiseksi taikka testiympäristösuunnitelmassa tai todellisissa olosuhteissa tapahtuvaa testausta koskevassa suunnitelmassa mainittujen viranomaisten tehtävien toteuttamiseksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.

Helsingissä 22.10.2026

PääministeriPetteri OrpoElinkeinoministeriSakari Puisto