Pulse · Documents · Finland · Finlex (законы и правительственные законопроекты)
Finland's Law on Judicial Access Bans and Related Provisions
HE 247/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ja siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ja siihen liittyviksi laeiksi
Hallinnonala
Oikeusministeriö
Antopäivä
15.10.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 247/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettaviksi rikoslakia, poliisilakia, yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia ja tuomioistuinmaksulakia.
Esityksessä ehdotetaan, että Suomessa otettaisiin käyttöön tuomioistuimen määräämä pääsykielto. Pääsykielto voitaisiin määrätä aikaisemman häiriökäyttäytymisen perusteella rikosten sekä muun vakavan ja toistuvan häirinnän torjumiseksi. Kielto voitaisiin määrätä myymälään, johon yleisöllä on pääsy. Apteekit rajattaisiin kuitenkin kiellon soveltamisalan ulkopuolelle. Kiellon valvonnasta vastaisi poliisi. Kiellon rikkominen olisi rangaistavaa.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että rikoslain julkisrauhan rikkomista koskevaa säännöstä täsmennettäisiin. Täsmennyksellä selvennettäisiin sitä, että julkisrauhan rikkomisena rangaistavaa olisi julkisrauhan suojaamaan paikkaan meneminen paikan haltijan henkilölle antaman kiellon vastaisesti.
Ehdotetuilla muutoksilla toteutetaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukset, joiden mukaan hallitus mahdollistaa lähestymiskiellon hakemisen yrityksille toistuvaa uhkaa tai häiriötä aiheuttavaa henkilöä kohtaan ja otetaan käyttöön yrityslähestymiskielto yritys- ja työturvallisuuden parantamiseksi.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan kesällä 2027.
PERUSTELUT
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman (Vahva ja välittävä Suomi, 20.6.2023) mukaan otetaan käyttöön yrityslähestymiskielto yritys- ja työturvallisuuden parantamiseksi ja hallitus mahdollistaa lähestymiskiellon hakemisen yrityksille toistuvaa uhkaa tai häiriötä aiheuttavaa henkilöä kohtaan (ns. yrityslähestymiskielto).
Erilaisten yrityksiin kohdistuvan häiriökäyttäytymisen torjuntaa tukevien keinojen tarpeesta on keskusteltu jo pitkään, ja useissa selvityksissä ja ohjelmissa on esitetty 2000-luvun aikana erilaisia toimenpiteitä yrityksiin kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi. Esimerkiksi Rikoksentorjuntaneuvoston vuonna 2005 julkaisemassa ehdotuksessa kansalliseksi väkivallan vähentämisohjelmaksi (Oikeusministeriön julkaisu 2005:2) esitettiin työväkivallan vähentämiseksi ns. yhteisölähestymiskiellon selvittämistä. Samoin Turvallisempi huominen -sisäisen turvallisuuden ohjelmaan (Sisäasiainministeriön julkaisusarja 26/2012) sisältyi kirjaus, jonka mukaan ’’selvitetään keinot koko työpaikan henkilöstön suojaamiseksi toistuvilta saman tekijän aiheuttamilta rikoksilta ja häiriöiltä esimerkiksi lähestymiskiellon tyyppisellä menettelyllä’’.
Ruotsissa myymälöiden, uimahallien ja kirjastojen tiloissa esiintyvän häirinnän ehkäisemiseksi on vuonna 2021 otettu käyttöön yrityslähestymiskieltoa koskeva sääntely (Lag 2021:34 om tillträdesförbud till butiker, badanläggningar och bibliotek). Kyse on syyttäjän määräämästä pääsykiellosta, jonka rikkominen on erikseen rangaistavaa. Suomessa ei ole vastaavanlaista sääntelyä.
Kaupan liiton vuonna 2023 julkaisemassa selvityksessä liikelähestymiskiellosta (Liikelähestymiskielto, Melander ja Nuotio 24.3.2023) on arvioitu mahdollisuutta säätää Ruotsin lainsäädäntöä vastaavasti sellaisesta lähestymiskiellosta tai vastaavasta turvaavasta toimenpiteestä, jolla pyrittäisiin estämään toistuvaa kauppaliikkeisiin ja niiden henkilökuntaan kohdistuvaa häiriökäyttäytymistä. Liikelähestymiskieltoa koskevan sääntelyn käyttöönottoa Suomessa voidaan selvityksen mukaan perustella, tosin lainvalmistelussa tulisi tällöin selvittää tarkasti valtiosääntöoikeudelliset edellytykset tällaisesta kiellosta säätämiseksi.
1.2Valmistelu
Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä.
Valmistelun tueksi asetettiin seurantaryhmä ajalle 2.6.2025-31.5.2026 (VN/26860/2023-OM-16). Seurantaryhmän tehtävänä oli tukea virkatyönä tehtävää lainvalmistelua yrityslähestymiskiellon käyttöönottamiseksi ja sitä koskevan sääntelyn kehittämiseksi.
Esityksen valmistelua varten oikeusministeriössä laadittiin hallitusohjelmakirjauksiin pohjautuen esiselvitys yrityslähestymiskiellosta (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18), jossa tarkastellaan keinoja hallitusohjelmakirjausten mukaisen yrityslähestymiskiellon toteuttamiseksi. Tällaisina keinona esiselvityksessä on arvioitu rikoslakiperusteisen yrityslähestymiskiellon säätämistä sekä viranomaisen määräämän yrityslähestymiskiellon säätämistä.
Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 3.6.-17.7.2026. Oikeusministeriö pyysi esitysluonnoksesta lausuntoa 65 taholta. Oikeusministeriö on 16.9.2026 julkaissut lausuntopalautteesta lausuntotiivistelmän (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2026:39). Esitysluonnoksesta saatua lausuntopalautetta käsitellään tarkemmin jäljempänä.
Lainsäädännön arviointineuvosto antoi esityksestä lausunnon 18.9.2026.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla hankesivulla (OM159:00/2023).
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Tietoja häiriökäyttäytymisestä liiketiloissa
2.1.1Lähtökohtia Työntekijöihin ja asiakkaisiin kohdistuva häiriökäyttäytyminen on tunnistettu erityisesti kaupan toimialalla turvallisuusriskiksi. Myymälöissä esiintyy henkilökuntaan sekä muihin tiloissa asioiviin henkilöihin kohdistuvaa rikollista käyttäytymistä, uhkailua sekä muuta vakavaa ja toistuvaa häirintää. Tämä vaikuttaa merkittävästi työ- ja asiointiturvallisuuteen. Väkivalta-, uhka- ja häiriötilanteet voivat olla paikoin yksittäisiä, mutta kaupan ja erikoiskaupan toimialojen etujärjestöjen arvion mukaan on tunnistettavissa myös sellaisia henkilöitä, jotka aiheuttavat muiden henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa häiriötä tietyissä myymälätiloissa toistuvasti. Tilanteet saattavat kytkeytyä omaisuusrikoksiin, mutta väkivaltaa tai sen uhkaa kohdistetaan toiseen henkilöön myös omaisuusintresseistä riippumatta.
Myymälöissä esiintyvästä rikollisuudesta ja muusta häiriökäyttäytymisestä on saatavissa tietoa yritysuhritutkimuksista, poliisin poliisiasiain tietojärjestelmästä sekä kaupan toimialan etujärjestöjen teettämistä selvityksistä. Seuraavassa käsitellään ilmiöstä saatavissa olevaa tietoa.
2.1.2Yritysuhritutkimukset Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Krimo on tehnyt vuosina 2010 ja 2018 kaksi kansallista yritysuhritutkimusta, joissa tarkastellaan yritysten toimipisteisiin ja niiden työntekijöihin kohdistuvia rikoksia (Vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen tuloksia, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 254, 2011; Toinen kansallinen yritysuhritutkimus 2018, Katsauksia 33/2019). Tutkimuksissa on selvitetty kaupan toimialan kokemuksia alaan kohdistuvasta rikollisuudesta. Tutkimuksista ensimmäinen keskittyi kauppaan ja teollisuuteen rikollisuuden kohteena, kun taas jälkimmäinen tutkimus kohdistui vähittäiskauppaan sekä majoitus- ja ravintolatoimialaan.
Vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen mukaan vähittäiskauppoihin kohdistuvat rikokset olivat pääasiallisesti varkausrikoksia, mutta myös työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa ja uhkailua sekä toimipaikkaan kohdistuneita vahingontekoja.
Samoin vuoden 2018 yritysuhritutkimuksen mukaan kaupan toimialalla selvästi yleisin rikostyyppi oli varkaudet. Kaupan alan toimipaikoista 56 prosenttia oli joutunut tutkimuksen mukaan erilaisten varkausrikosten uhriksi. Toiseksi yleisin rikostyyppi oli työntekijään kohdistunut väkivalta tai uhkailu, jota oli ilmennyt 17 prosentissa kaupan alan toimipaikoista. Työntekijöihin kohdistuneista teoista 90 prosenttia oli uhkailuja ja 10 prosenttia pahoinpitelyjä. Työntekijään kohdistunutta toistuvaa häirintää tai vainoamista oli esiintynyt 6 prosentissa kaupan alan toimipaikoista. Häirintä tai vainoaminen ilmeni yleisimmin seksuaalisena häirintänä ja ahdisteluna (20 prosenttia tapauksista). Myös asiakkaan taholta tapahtunut haukkuminen, kiusaaminen tai muu häirintä kasvotusten oli yleistä. Ryöstöjä tai ryöstön yrityksiä oli kohdistunut 2 prosenttiin kaupan alan toimipaikoista. Joka viides ryöstön uhriksi joutunut työntekijä oli saanut tapauksessa fyysisen vamman.
Suuret toimipaikat olivat joutuneet pieniä toimipaikkoja todennäköisemmin rikoksen kohteeksi. Toimipaikkojen laajat aukioloajat, kuten aukiolo iltaisin ja öisin, sekä suuret asiakasmäärät lisäsivät rikollisuuden riskiä. Myös toimipaikan välittömässä lähiympäristössä ilmenevä epäjärjestys ja häiriökäyttäytyminen lisäsivät rikosriskiä. Huomionarvoista on, että yrityksiin kohdistuva rikollisuus ei vaikuta jakautuvan tasaisesti, vaan tutkimuksen perusteella osa toimipaikoista joutui toistuvasti monenlaisten rikosten kohteeksi, kun taas osaan toimipaikoista ei juurikaan kohdistunut rikoksia. Epäselvää kuitenkin on, johtuvatko nämä tutkimuksessa havaitut erot toimipaikkojen erilaisista toimitavoista ja aktiivisuudesta rikoksista ilmoittamisessa. Kaupan alan toimipaikoista 12 prosenttia määriteltiin vuoden 2018 yritysuhritutkimuksessa korkean rikostason toimipaikoiksi. Niihin kohdistui 91 prosenttia kaikista kaupan alan toimipaikkoihin kohdistuneista rikoksista.
Vuoden 2018 yritysuhritutkimuksen mukaan työntekijöihin kohdistunut väkivalta tai uhkailu ilmoitettiin poliisille noin joka neljännen teon yhteydessä, kun taas murrot, ryöstöt tai niiden yritykset ilmoitettiin lähes poikkeuksetta. Varkauksista, vahingonteoista ja petoksista ilmoitettiin noin puolet tapauksista. Omaisuuteen kohdistuvista rikoksista ilmoitettiin siten pääsääntöisesti useammin kuin työntekijöihin kohdistuvista rikoksista. Yleisin syy kaupan toimipaikoissa jättää jokin rikos ilmoittamatta poliisille oli se, että tapaus koettiin vähäpätöiseksi. Lisäksi työntekijään kohdistunutta väkivaltaa, sen uhkaa sekä toistuvaa häirintää ja vainoamista koskeneissa tapauksissa syyksi rikosilmoituksen tekemättä jättämiselle esitettiin myös, ettei uhri halunnut ilmoittaa tapahtuneesta. Toisaalta osassa toimipaikoissa tällaisten tilanteiden katsottiin olevan niin yleisiä tai arkipäiväisiä, ettei ilmoituksia poliisille aina tehdä. Yritysuhritutkimuksen perusteella vaikuttaa siten siltä, että työnantaja ei aina ilmoita poliisille työntekijään kohdistuvista rikoksista, vaikka esimerkiksi laitonta uhkausta tai lievää pahoinpitelyä koskevan syytteen nostaminen ei välttämättä edellytä asianomistajan tekemää ilmoitusta.
Yritysuhritutkimuksen mukaan työntekijöille aiheutui rikoksista monenlaisia haittoja, kuten fyysisiä vammoja tai muita erilaisia terveysongelmia, sairauspoissaoloja sekä pelkoa työpaikalla. Pelkoa saattavat kokea myös muut tilanteen yhteydessä läsnäolleet henkilöt sekä muu henkilökunta, eikä yksinomaan väkivaltaa tai sen uhkaa kokenut henkilö. Osa toimipaikoista koki lisäksi menettäneensä asiakkaita tai toisaalta havaitsi vaikeuksia saada työvoimaa.
Vuoden 2018 yritysuhritutkimuksessa ilmiötä tarkasteltiin myös kansainvälisen vertailun kautta. Tutkimuksen mukaan kaupan alalla asiakkaiden tekemät varkausrikokset, väkivalta ja uhkailu ovat Suomessa vertailumaita yleisempiä. Suomessa kaupan alan toimipisteessä riski henkilökunnan joutumisesta väkivallan tai uhkailun kohteeksi oli kaksinkertainen Englantiin ja viisinkertainen Alankomaihin nähden.
Kaupan toimialan turvallisuustilanteessa ei yritysuhritutkimusten perusteella ole tapahtunut rikosuhkien osalta merkittäviä muutoksia 2010-luvulla. Vuoden 2018 jälkeen ei ole tehty vastaavanlaista yritysuhritutkimusta, joskin alan etujärjestöt ovat seuranneet turvallisuustilannetta ja siinä ilmeneviä muutoksia erilaisin kyselyin ja selvityksin. Tämänhetkisestä tilanteesta suhteessa viimeisimmän yritysuhritutkimuksen laatimiseen ajankohtaan on sen sijaan saatavissa viranomaistietoa erityisesti poliisille ilmoitettujen rikosten määrätietojen muodossa.
2.1.3Poliisin tietoon tullut rikollisuus kaupan toimialalla Kauppaliikkeissä tehdään poliisiasiain tietojärjestelmän tietojen perusteella henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, seksuaalirikoksia sekä vapauteen kohdistuvia rikoksia. Kauppaliikkeisiin kohdistuu myös omaisuusrikoksia, joissa käytetään väkivaltaa tai sen uhkaa. Kaikesta häiriökäyttäytymisestä ei ilmoiteta viranomaisille. Myöskään sellainen häiriökäyttäytyminen, jossa ei ole kyse minkään rikoslain tunnusmerkistön täyttävästä rikoksesta, ei tule kaikilta osin viranomaisten tietoon.
Kauppaliikkeissä tehtyjä henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia on ilmoitettu poliisille 559 tapauksessa vuonna 2024 ja 536 tapauksessa vuonna 2025. Näistä pahoinpitelyrikoksia oli 547 (2024) ja 515 (2025). Kauppaliikkeessä tehdystä seksuaalirikoksesta on ilmoitettu 80 tapauksessa (2024) ja 77 tapauksessa (2025) sekä laittomasta uhkauksesta puolestaan 212 tapauksessa (2024) ja 237 tapauksessa (2025).
Viranomaisten tietoon tulleiden kauppaliikkeisiin kohdistuneiden ryöstöjen määrä vaikuttaa kasvaneen vuosien 2020–2025 välillä. Perusmuotoisia ja törkeitä ryöstörikoksia tuli viranomaisten tietoon seuraavasti: 168 tapausta (2020), 188 tapausta (2021), 212 tapausta (2022), 242 tapausta (2023), 218 tapausta (2024) ja 243 tapausta (2025).
Kauppaliikkeissä esiintyvään häiriökäyttäytymiseen liittyen merkitystä voidaan antaa myös järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamista koskevien rikosten lukumäärille. Sanottuja rikoksia kauppaliikkeissä tuli poliisin tietoon 98 tapausta (2020), 107 tapausta (2021), 126 tapausta (2022), 142 tapausta (2023), 143 tapausta (2024) ja 142 tapausta (2025).
Lukumäärien osalta on huomioitava, että rikosasiaa kirjattaessa poliisiasiain tietojärjestelmään on määritettävä rikoksen tekopaikka. Kauppaliikkeessä tehdyn epäillyn rikoksen osalta tekopaikaksi voidaan tilanteen mukaan valita esimerkiksi kauppaliike, ostoskeskus, liikekiinteistö tai muu kiinteistö, joista kukin voi luonteeltaan soveltua tällaisen rikoksen tekopaikaksi. Tekopaikaksi voidaan lisäksi määrittää useampi kuin yksi edellä mainituista paikoista. Edellä esitetyissä, poliisin tietoon tulleiden rikosten määrää koskevissa lukumäärissä on huomioitu yksinomaan kauppaliikkeitä koskevat ilmoitetut rikosepäilyt. On siten mahdollista, että lukumäärissä ei ole huomioituna kaikkia häiriökäyttäytymisen määrän arvioimisen kannalta merkityksellisiä poliisille ilmoitettuja rikosepäilyjä. Ilmoitusmäärien tulkinnassa on myös huomioitava, että ilmoitettuja rikosepäilyjä koskeviin lukumääriin voi sisältyä myös tapauksia, joissa ei ole kyse ulkopuolisen henkilön kauppaliikkeen henkilö- tai asiakaskuntaan kohdistuneesta rikoksesta, vaan esimerkiksi työyhteisön sisäisestä työpaikkaväkivallasta.
Edellä selostettujen lukumäärien perusteella ei ole selvää, ovatko rikokset jakautuneet tietyille henkilöille vai onko kussakin tapauksessa epäilty rikoksen tekijä eri. Hankkeen aikana Poliisihallitus on arvioinut, että toistuvasti kauppaliikkeissä tai muissa liiketiloissa rikoksia tekeviä henkilöitä on ollut vuonna 2024 yhteensä noin 100.
2.1.4Kaupan toimialan etujärjestöjen kyselytutkimukset Kauppaliikkeissä esiintyvästä rikollisuudesta ja muusta häiriökäyttäytymisestä on saatavissa tietoa myös kaupan toimialan etujärjestöjen teettämistä kyselyistä ja selvityksistä. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n vuoden 2023 jäsenkyselyn perusteella kyselyyn vastanneista myyjistä 86 prosenttia oli kohdannut edeltäneen vuoden aikana asiakkaiden tahoilta jonkinlaista häirintää, kuten uhkailua, haukkumista, fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista häirintää. Kaupan alalla kyselyyn vastanneista 65 prosenttia oli kohdannut sanallista väkivaltaa, 49 prosenttia sanallista uhkailua, 42 prosenttia seksuaalista häirintää ja 68 prosenttia muuta epäasiallista käytöstä. Fyysistä väkivaltaa oli kohdannut 9 prosenttia ja jonkinlaisella välineellä uhkailua 11 prosenttia vastaajista.
Lisäksi Kaupan liitto ry on teettänyt vuosina 2017, 2022 sekä 2025 kyselyjä koskien havaintoja asiakkaiden epäasiallisesta käytöksestä. Kyselytuloksista ilmenee, että havainnot koskien asiakkaiden häiriköivää käytöstä asiakaspalvelutilanteissa ovat yleistyneet. Vuoden 2017 kyselyn perusteella asiakkaiden epäasiallista ja häiriköivää käytöstä oli havainnut kaikista vastaajista 15 prosenttia, kun taas vuoden 2025 kyselyn perusteella osuus oli kasvanut 21 prosenttiin vastaajista. Havaitun häiriökäyttäytymisen vakavuudessa esiintyi vaihtelua. Kyse saattoi olla henkilökunnan epäasiallisesta arvostelusta, nimittelystä tai kohtelusta, henkilökunnan ulkonäön ääneen arvostelemisesta, päihtyneen asiakkaan sekavuudesta tai henkilökohtaan tai muihin asiakkaisiin kohdistuvasta uhkaavuudesta taikka muusta muiden asiakkaiden häiritsemisestä.
2.1.5Yhteenvetoa käytettävissä olevista tiedoista Edellä käsitellyn tietopohjan perusteella myymälöissä esiintyy monenlaista häiriökäyttäytymistä, jonka ilmenemismuodot voivat vaihdella suuresti. Äärimmillään kyse voi olla myymälän henkilökuntaan tai muihin asiakkaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Poliisin tilastojen perusteella kauppaliikkeissä kirjataan vuosittain huomattava määrä henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvia rikosepäilyjä. Saatavilla olevien tietojen perusteella tiettyjen kauppaliikkeissä tapahtuneiksi kirjattujen rikosten, kuten ryöstöjen sekä järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamista koskevien rikosten, määrä on viime vuosina kasvanut.
Kaupan toimialan etujärjestöjen kyselyt viittaavat puolestaan siihen, että myös epäasiallista ja häiriköivää käyttäytymistä koskevat havainnot ovat kasvaneet viime vuosina.
Voidaankin todeta, että häiriökäyttäytyminen on myymälöissä työ- ja asiointiturvallisuuteen vaikuttava ongelma, jonka torjumiseksi on syytä etsiä keinoja.
2.2Keinot häiriökäyttäytymiseen puuttumiseksi
2.2.1Oikeus kieltää henkilön pääsy julkisrauhan suojaamaan paikkaan Oikeus kieltää henkilön pääsy julkisrauhan suojaamaan paikkaan voi nykyisin perustua yleisiin liikkeenharjoittajia koskeviin omaisuuden ja elinkeinovapauden suojaa koskeviin oikeusnormeihin sekä tiettyjen toimialojen osalta sektorikohtaiseen erityissääntelyyn.
Liikkeenharjoittajalla on lähtökohtaisesti omistajuuteen tai haltijuuteen perustuva oikeus päättää, kenen hän sallii oleskelevan omistamallaan tai hallitsemallaan alueella. Tähän lukeutuu ensinnäkin oikeus yksittäistapauksessa kieltää toisen henkilön pääsy liiketilaan tai pyytää tätä poistumaan tilasta. Toisaalta kyse voi olla myös tulevaan suuntautuvasta pidempiaikaisesta pääsykiellosta. Liikkeenharjoittajan oikeuden valita asiakkaansa on katsottu olevan perustuslain (731/1999) 18 §:ssä turvatun elinkeinovapauden ja 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan näkökulmasta perusteltua (PeVL 49/2004 vp, s. 2).
Liikkeenharjoittajan edellä tarkoitettua oikeutta rajoittaa kuitenkin syrjinnän kielto, josta säädetään perustuslaissa, rikoslaissa sekä yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014). Syrjinnän kiellon mukaisesti ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Vaikka liikkeenharjoittajilla on siten lähtökohtainen oikeus valita asiakkaansa, ei asiakkaita saa kieltäytyä palvelemasta syrjivin perustein, vaan palvelusta kieltäytymiselle on oltava asianmukainen ja hyväksyttävä, esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen perustuva, syy. Syrjintäkiellon lisäksi elinkeinonharjoittajan on huomioitava myös muu yhdenvertaisuuslain sääntely. Tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetut asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita. Liikkeenharjoittajan on arvioitava kohtuullisten mukautusten toimeenpanoa keinona edistää turvallisuutta tilanteessa, jossa kohtuullisten mukautusten tarve on käynyt ilmi.
Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyy myös alakohtaisesti sovellettavaa erityissääntelyä henkilön pääsyn rajoittamisesta tai estämisestä tiettyyn tilaan. Liikkeenharjoittajien osalta asiakasvalintaoikeudesta ja järjestyksen turvaamisesta säädetään nimenomaisesti esimerkiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain
(308/2006)
5 §:ssä, jonka mukaan majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla on oikeus evätä asiakkaaksi pyrkivältä pääsy liikkeeseen, jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy. Toiminnanharjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla on myös oikeus kieltäytyä tarjoilemasta asiakkaalle ruokaa tai juomaa ja tarvittaessa poistaa asiakas liikkeestä, jos hän häiritsee muita asiakkaita tai muutoin aiheuttaa häiriötä liikkeessä tai ei täytä liikkeeseen asetettuja asiakkaaksi pääsyn edellytyksiä. Syrjinnän kiellon osalta säännöksessä viitataan yhdenvertaisuuslain 8 §:än. Samoin arpajaislain
(1047/2001)
15 §:ssä säädetään pelaamisen estämisestä ja kieltämisestä pelikasinossa ja erityisessä pelisalissa. Veikkaus Oy:llä ja sen henkilökunnalla on lain mukaan oikeus kieltää henkilöltä pääsy pelikasinoon ja erityiseen pelisaliin, poistaa henkilö tai rajoittaa hänen pelaamistaan laissa säädetyn perusteen nojalla. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi henkilön käyttäytyminen, joka aiheuttaa tai jonka voidaan epäillä aiheuttavan häiriötä pelikasinon tai erityisen pelisalin järjestykselle. Kielto tai rajoitus voidaan asettaa määräaikaisesti tai toistaiseksi.
Yksityisten liikkeenharjoittajien ohella myös pääsyä eräisiin julkisen sektorin tiloihin voidaan rajoittaa lain mukaan tietyin edellytyksin. Esimerkinomaisesti poliisilain
(872/2011)
9 luvun 8 §:ssä säädetään sakkouhkaisesta rajoituksesta liikkua tai oleskella tietyssä turvattavassa tai suojattavassa kohteessa, kuten vankilan alueella, taikka sen ympäristössä. Samoin yleisistä kirjastoista annettu laki
(1492/2016)
sisältää säännökset, joilla voidaan rajoittaa henkilön pääsyä tiettyyn kirjastoon määräaikaisesti. Lain 15 §:n 2 momentin mukaan kunta voi asettaa kirjaston käyttäjän määräaikaiseen kirjastokohtaiseen kirjaston käyttökieltoon, jos kirjaston käyttäjä lain 13 §:ssä säädettyjen kirjaston käyttäjän velvollisuuksien vastaisesti toistuvasti ja olennaisesti aiheuttaa häiriötä kirjaston toiminnalle tai vaarantaa sen turvallisuutta taikka vahingoittaa kirjaston omaisuutta. Käyttökielto voidaan asettaa enintään 30 päiväksi. Lain esitöiden mukaan käyttökielto voidaan antaa vasta vakavasta ja toistuvasta kirjaston toiminnan häiritsemisestä silloin, kun esimerkiksi käyttäjälle annetut huomautukset tai muut vastaavat toimenpiteet eivät ole johtaneet käyttäytymisen muuttumiseen, sillä kirjasto on yleinen paikka ja sen tulee olla kaikkien käytettävissä (HE 238/2016 vp, s. 36). Ennen kiellon antamista kunnan tulisi kuulla asianosaisena olevaa kirjaston käyttäjää. Kiellon kohteella on lain 19 §:n mukaan oikeus hakea päätökseen oikaisua kuntalain
(415/2015)
mukaisesti.
Kaikkien viranomaisten hallinnoimien tai kunnallisia palveluita tarjoavien paikkojen osalta ei ole erityissääntelyä henkilön pääsyn tai oleskelun rajoittamisesta kyseessä olevassa paikassa. Ylimmät laillisuusvalvojat ovat kuitenkin ratkaisukäytännössään arvioineet määräaikaisia pääsykieltoja ja niitä annettaessa sovellettavia säännöksiä (ks. esim. OKV/540/2007 ja EAOA Dnro 2720/4/11).
Nykytilan arviointi
Tämänhetkinen lainsäädäntö ei sisällä nimenomaista viranomaisen hakemuksesta määräämää pääsykieltoa, niin kutsuttua yrityslähestymiskieltoa, koskevaa sääntelyä. Häiriökäyttäytymistä koskevien selvitysten ja määrätietojen perusteella myymälöissä työskenteleviin ja asioiviin henkilöihin vaikuttaa kohdistuvan väkivaltaa ja sen uhkaa sekä muunlaista häirintää.
Jo nykyisin liikkeenharjoittajilla on mahdollisuus antaa pääsykielto esimerkiksi häiriötä aiheuttavalle henkilölle. Joissakin tilanteissa tällaisesta pääsyn rajoittamisesta tilaan on säädetty lailla. Liikkeenharjoittajien antamien pääsykieltojen määristä ei ole käytettävissä koostettuja tietoja. Pääsykieltojen antamiseen paikan haltijan toimesta ei liity minkäänlaista viranomaisen osallisuutta eikä pääsykieltoja myöskään rekisteröidä viranomaisjärjestelmiin. Esityksen valmistelun aikana valmistelun tueksi asetetusta seurantaryhmästä saadun tiedon sekä esitysluonnoksesta saadun lausuntopalautteen perusteella voidaan kuitenkin suuntaa antavasti arvioida, että pääsykieltojen käyttömäärä vaihtelee toimialoittain. Matkailu- ja ravintola-alalla majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin perustuva menettely pääsykieltojen antamiseksi on siinä määrin vakiintunut, että mahdollisuudelle saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi ei ole tunnistettu tarvetta. Sen sijaan erityisesti kaupan toimialalla tällaisia pääsykieltoja annetaan vain rajallisissa määrin johtuen muun ohella kauppaliikkeiden toimintaympäristöstä ja asemasta välttämättömyyshyödykkeiden tarjoajina. Pääsykieltojen vähäinen käyttö saattaa perustua osin myös puutteelliseen tietoisuuteen paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomisen rangaistavuudesta.
Kuten todettua, paikan haltijalla on lähtökohtaisesti jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla mahdollisuus antaa henkilölle pääsykielto liiketilaan. Häiriökäyttäytymisen estäminen yksinomaan tällaisilla pääsykielloilla ei kuitenkaan välttämättä aina ole tehokas ratkaisu. Seuraavassa on käsitelty seikkoja, jotka on syytä huomioida arvioitaessa sitä, tarvitaanko paikan haltijoiden antamia pääsykieltoja täydentämään myös viranomaisen määräämä pääsykielto.
Paikan haltijoiden antamiin pääsykieltoihin liittyy kieltojen tehokkuuteen vaikuttavia käytännön tason haasteita. Paikan haltijan antama pääsykielto, jonka rikkominen voisi olla jäljempänä kuvatulla tavoin julkisrauhan rikkomisena rangaistavaa, voi koskea ainoastaan esimerkiksi liikehuoneistoa taikka muuta vastaavaa huoneistoa tai rakennusta tai sellaisen rakennuksen aidattua piha-aluetta. Sen sijaan esimerkiksi myymälöiden sisäänkäyntien edustat taikka muut ulkotilat, joissa työtehtäviä suoritetaan, siltä osin kuin ne eivät sijaitse aidatulla piha-alueella, eivät ole sellaisia tiloja, jotka kuuluvat julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen soveltamisalaan. Liikkeenharjoittajan antamalla pääsykiellolla ei voida siten puuttua julkisrauhalla suojattavan tilan välittömässä läheisyydessä ilmenevään häiriökäyttäytymiseen, mikä ei kaikissa tilanteissa mahdollista riittävää ja tosiasiallista turvaa. Viranomaisen määräämä pääsykielto merkitsisi tässä suhteessa mahdollisuutta suojata liikehuoneistossa työskentelevien henkilöiden turvallisuutta, rauhaa ja yksityisyyttä laajemmin myös liikehuoneiston ulkopuolella, sen välittömässä läheisyydessä.
Toiseksi poliisin tehtävät liikkeenharjoittajan antaman pääsykiellon valvonnassa voivat perustua vain paikan haltijan pyyntöön yksittäisessä tilanteessa (ks. enemmän esityksen jakso 2.2.3.1). Sen sijaan lähestymiskieltolaissa säädettyä vastaavasti viranomaisen määräämän pääsykiellon valvonta on mahdollista säätää poliisin tehtäväksi mahdollistaen tehokkaamman valvonnan sekä keinon puuttua kieltojen rikkomisiin.
Pääsykieltojen käytettävyyteen voi liittyä myös sellaista harkintaa, joka puoltaa asian arviointia ja ratkaisua esimerkiksi tuomioistuimessa. Kun tilanteeseen liittyy tekijöitä, kuten välttämättömän asioinnin turvaaminen, kohtuullisuusseikkojen huomioiminen tai kiellon kohteen alaikäisyys, voidaan pitää perusteltuna sitä, että asian voi saattaa esimerkiksi tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sanottu korostuu erityisesti tilanteissa, joissa pääsykielto koskisi sellaista toimipaikkaa, jolla voi olla merkitystä kieltoon määrättävän välttämättömien asiointitarpeiden kannalta. Kun henkilön pääsy tilaan tulisi kieltää nimenomaisesti henkilön aiheuttamien uhka- ja väkivaltatilanteiden perusteella, pääsykiellosta ilmoittamiseen esimerkiksi aggressiiviselle tai uhkaavasti käyttäytyvälle henkilölle voi liittyä myös vaara ilmoittajaan kohdistuvasta välittömästä oikeudenloukkauksesta. Myös tällaisessa tilanteessa voidaan pitää perusteltuna, että pääsykiellon määräämistä koskevan arvioinnin ja päätöksenteon tekee tilanteesta ulkopuolinen viranomainen.
Liikkeenharjoittajien antamien pääsykieltojen lisäksi työnantajilla on käytössään myös muita käytännön keinoja parantaa työturvallisuutta sekä torjua häiriökäyttäytymisen riskiä. Liiketiloissa voidaan käyttää esimerkiksi yksityisen turvallisuusalan palveluja, vähentää yksintyöskentelyn määrää taikka tehostaa kameravalvontaa tai muutoin myymälän rakenteiden turvallisuutta. Kaikissa tilanteissa, erityisesti pienempien yritysten kohdalla, jatkuvan vartioinnin järjestäminen liikkeen aukioloaikojen mukaisesti ei kuitenkaan ole esimerkiksi taloudellisista syistä välttämättä mahdollista. Huomioiden häiriökäyttäytymisestä aiheutuva uhka työ- ja asiointiturvallisuudelle, ei julkiselle vallalle perustuslaissa asetetut velvollisuudet huolehtia työvoiman suojelusta sekä turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen huomioon ottaen pidetä perusteltuna, että ongelmaan puuttuminen jätetään yksin liikkeenharjoittajien omien suojatoimenpiteiden varaan.
2.2.2Muut mahdolliset lainsäädäntöön perustuvat keinot puuttua häiriökäyttäytymiseen 2.2.2.1Lähestymiskielto
Voimassa olevan lainsäädännön nojalla henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi voidaan määrätä lähestymiskielto. Lähestymiskiellosta annetun lain
(898/1998)
2 §:n mukaisesti lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Sääntelyn suojan kohteena ovat luonnolliset henkilöt, eikä julkisrauhan suojaamia tiloja ole täten sellaisenaan mahdollista suojata lähestymiskiellolla. Lakivaliokunta on lakia koskevassa mietinnössään katsonut, ettei lähestymiskiellolla voitaisi suojata oikeushenkilöä – esimerkiksi yritystä – siihen mahdollisesti kohdistuvalta vaaralta (LaVM 11/1998 vp, s. 3). Luonnollisena henkilönä työntekijä voi hakea suojakseen lähestymiskieltoa, ja lain 3 §:n 3 momentin nojalla se voidaan määrätä laajennettuna siten, että se voi kattaa myös oleskelun suojattavan henkilön työpaikan läheisyydessä.
Lähestymiskieltolain esitöiden mukaan kiellon tärkein merkitys on siinä, että se luo ennakollista turvaa itsensä uhatuksi tuntevalle henkilölle, koska voimassa oleva kielto parantaa poliisin mahdollisuuksia nykyistä nopeammin puuttua häirintätilanteisiin, jotka saattavat johtaa väkivallan käyttöön. Tehokkaasti toimivan ja valvotun lähestymiskiellon arvioitiin olevan omiaan jossakin määrin ehkäisemään väkivaltarikoksia ja rikoksia rauhaa vastaan sekä vähentämään vaaravyöhykkeessä olevien henkilöiden turvattomuuden tunnetta. Esityksen katsottiin siten osaltaan torjuvan rikoksen uhriksi joutumisen tilanteita (HE 41/1998 vp, s. 8/II–9/I).
Lähestymiskieltolain 5 §:n mukaan lähestymiskiellon määräämistä voi pyytää itsensä uhatuksi tai häirityksi tunteva henkilö taikka syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen. Lain 11 §:n mukaan lähestymiskielto voidaan määrätä myös väliaikaisena, jolloin siitä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies tai tuomioistuin. Pidättämiseen oikeutettu virkamies on säännöksen 2 momentin mukaan velvoitettu määräämään väliaikainen lähestymiskielto omasta aloitteestaan, mikäli hengen tai terveyden vaarassa olevan henkilön suojan tarpeen ilmeisyys edellyttää kiellon välitöntä antamista.
Lähestymiskiellon rikkomisesta säädetään rikoslain 16 luvussa, jossa säädetään rikoksista viranomaisia vastaan. Rikoslain 16 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaan, jos lähestymiskieltoon tai väliaikaiseen lähestymiskieltoon määrätty rikkoo lähestymiskiellosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetussa lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa yksilöityä kieltoa, hänet on tuomittava lähestymiskiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Nykytilan arviointi
Lähestymiskiellon määräämistä voi lähestymiskieltolain mukaan pyytää itsensä uhatuksi tai häirityksi tuntevan henkilön lisäksi syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen, mutta aloiteoikeus ei ulotu kuitenkaan muihin tahoihin. Työnantaja ei siten voi hakea lähestymiskieltoa työntekijöidensä suojaamiseksi erilaisilta uhkatilanteilta. Lähestymiskielto ei ole kuitenkaan merkityksetön keino myymälöissä esiintyvän henkilöityneen häiriökäyttäytymisen torjunnassa, sillä kieltoa on mahdollista hakea myös laajennettuna siten, että se koskee muun ohessa myös oleskelua kiellolla suojattavan henkilön työpaikan läheisyydessä. Itsensä työtehtävissään uhatuksi tunteva henkilö voi siten hakea laajennettua lähestymiskieltoa, jos tällä on perusteltu aihe olettaa joutuvansa työpaikallaan vakavan häirinnän kohteeksi tietyn henkilön toimesta. Tällöin lähestymiskiellosta saatava suoja ulottuu kuitenkin vain yksittäiseen työntekijään, eikä koko työyhteisöön taikka siihen tilaan, jossa työtä tehdään.
Lähestymiskieltoa on tosin hyödynnetty myös laajemmin työyhteisön suojaamisessa. Tällöin lähestymiskieltolaissa säädettyjen edellytysten tulee täyttyä kunkin kiellolla suojattavan henkilön osalta erillisesti. Eräässä Itä-Suomen hovioikeuden käsittelemässä tapauksessa myymälän henkilökunta haki laajennettua lähestymiskieltoa häiriköivää henkilöä vastaan, ja kielto määrättiin (ks. Itä-Suomen hovioikeus 17.6.2020, päätös Nro 306, Dnro R 20/479 ja asiaa koskenut Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio Nro 20/156, annettu 24.4.2020). Edellä kuvatussa toimintamallissa lähestymiskiellon hakeminen ja kieltoasian käsittelyyn osallistuminen jäävät pitkälti työntekijöiden tehtäväksi, vaikka työturvallisuudesta huolehtiminen lukeutuu työnantajan lakisääteisiin tehtäviin. Toimintamalliin saattaa liittyä myös riskejä, kuten häiriökäyttäytymisen kohdentuminen entistä henkilöityneemmin tiettyihin omalla nimellänsä käsittelyyn osallistuneisiin työntekijöihin. Yleisempänä käytäntönä perusteltua ei ole myöskään se, että koko henkilökunnan tulisi toistuvasti käynnistää prosessi lähestymiskiellon hakemiseksi liikkeenharjoittajan tiloissa esiintyvien uhkatilanteiden estämiseksi ottaen huomioon, että uhkaa aiheuttavia henkilöitä voi olla useitakin. Työntekijät, jotka hakisivat lähestymiskieltoa, esiintyisivät myös kieltoon määrättäväksi vaaditun henkilön vastapuolena, mikä asettaisi heidät muun ohella vastuuseen asian käsittelykuluista ainakin omalta osaltaan.
Esityksellä pyrittäisiin torjumaan tietyssä liiketilassa tai sen välittömässä läheisyydessä esiintyvää vakavaa häiriökäyttäytymistä. Kyse ei tällöin olisi välttämättä tilanteesta, jossa häirintää kohdistetaan johdonmukaisesti esimerkiksi tiettyyn myymälän työntekijään, vaan ennemminkin siitä, että häiriökäyttäytyminen on sidottua tiettyyn paikkaan. Lähestymiskieltolain mukaisen lähestymiskiellon ei katsota vastaavan tavoiteltavaan päämäärään suojata yleisesti tietyn liiketilan henkilö- ja asiakaskuntaa tilassa esiintyvältä häiriökäyttäytymiseltä, sillä sen suojan kohteena voivat olla ainoastaan nimetyt luonnolliset henkilöt eivätkä yleisemmin tietyssä liiketilassa olevat ihmiset. Liikkeenharjoittajien tiloissa esiintyvien rikosten ja muun häirinnän ehkäisemisessä keskeisessä asemassa olisivat sen sijaan ennalta määrittelemätön suojattavien ihmisten joukko sekä häiriökäyttäytymisen kohdentuminen tiettyyn tilaan. Koska lähestymiskiellon määräämisessä arvioidaan nimenomaisesti kiellolla suojattavaksi vaaditun henkilön kokemaa uhkaa, lähestymiskiellon määräämiskynnys ei välttämättä täyttyisi yhdenkään myymälässä työskentelevän tai oleskelevan henkilön osalta. Toisaalta lähestymiskiellon määrääminen yhden työntekijän osalta ei estäisi myymälässä tapahtuvan häiriökäyttäytymisen jatkamista ilman rangaistusuhkaa, ellei kyse olisi laajennetusta lähestymiskiellosta.
Edellä todetun perusteella ei ole perusteltua, että lähestymiskielto muutettaisiin lähtökohtaisesti yksittäistä henkilöä suojaavasta kiellosta laajemmin tietyssä tilassa oleskelevia henkilöitä suojaavaksi välineeksi. Valmistelussa ei ole myöskään arvioitu perustelluksi laajentaa nykyisen lähestymiskieltolain mukaisen aloiteoikeuden piiriä työnantajiin. Turvallisuusnäkökohdat huomioiden perustellumpaa olisi työntekijöiden ja asiakkaiden turvaaminen liiketilaan kohdistuvalla kiellolla, jolloin yksittäisiä työntekijöitä ei ole tarpeen nimetä hakemuksessa eikä ratkaisussa.
Näistä syistä esityksessä ei ehdoteta lähestymiskieltoa koskevien säännösten muuttamista. Tästä huolimatta lähestymiskieltoa on mahdollista hakea ehdotettavan viranomaisen määräämän pääsykiellon ohella uhan kohdistuessa yksittäiseen henkilöön.
2.2.2.2Siviilioikeudellinen kieltokanne Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa siviilioikeudellisen kieltokanteen hakemisen. Omistajan kieltokanne ja hallintakanne ovat luonteeltaan suorituskanteita. Kieltokanteilla pyritään joko jo alkaneen tai tulevaisuudessa uhkaavan oikeudenloukkauksen estämiseen ja sillä voidaan vaatia kanteen vastaajan pidättäytyvän kanteessa yksilöidystä toiminnasta. Kieltokanteisiin sisältyy edellytys siitä, että kantaja väittää oikeuttaan loukatun tai että oikeudenloukkauksen uhka on olemassa.
Suorituskanteiden seurauksena annetut kanteen hyväksyvät suoritustuomiot voidaan panna täytäntöön ulosottoteitse niissä tilanteissa, joissa vastaaja ei vapaaehtoisesti noudata hänelle asetettua velvollisuutta. Ulosottokaaren (705/2007) 1 luvun 1 §:n 1 kohdan 5 alakohdan mukaan lain mukaisesti pannaan täytäntöön riita- tai rikosasiassa asetettu yksityisoikeudellinen, tuomioon tai muuhun sanotussa laissa tarkoitettuun ulosottoperusteeseen sisältyvä kielto tehdä jotakin.
Kieltovelvoitteen täytäntöönpanosta säädetään ulosottokaaren 7 luvun 16 §:ssä. Sen mukaan ulosottoperuste, jossa sakon uhalla kielletään tekemästä jotakin tai velvoitetaan sallimaan, että toinen tekee jotakin, pannaan täytäntöön siten, että ulosottomies hakee uhkasakon tuomitsemista, jos kieltoa on rikottu, ja asettaa tarvittaessa uuden uhkasakon. Jollei ulosottoperusteessa ole sakon uhkaa, ulosottomiehen on se ensin asetettava. Säännöksen 2 momentin mukaan kieltovelvoitetta koskevassa noudattamiskehotuksessa vastaajaa on kehotettava välittömästi noudattamaan ulosottoperusteessa asetettua velvoitetta.
Nykytilan arviointi
Siviilioikeudellisissa kieltokanteissa päämääränä on täytäntöönpanokelpoinen tuomio, jonka nojalla kantajan ajama kieltovelvoite on pantavissa ulosottoteitse vastaajaa vasten täytäntöön. Täytäntöönpanolla tarkoitetaan käytännössä tässä yhteydessä sitä, että ulosottomies hakee uhkasakon tuomitsemista kieltoa rikottaessa.
Kieltokannetta voisi periaatteessa hyödyntää vaadittaessa vastaajaa noudattamaan liikkeenharjoittajan tälle antamaa pääsykieltoa. Kyse voisi olla tilanteesta, jossa henkilölle on annettu paikan haltijan toimesta kielto tulla tilaan, ja kieltokannetta hakemalla pyrittäisiin estämään mahdolliset tulevat oikeudenloukkaukset. Ottaen huomioon, että tarkoituksena on ennaltaehkäistä henkilön toiminnasta aiheutuvia uhka- ja väkivaltatilanteita, kieltokanneprosessi soveltuu tilanteeseen kuitenkin asian siviilioikeudellinen luonne ja prosessin kesto huomioon ottaen varsin huonosti. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista, että tällaisen kiellon noudattamisen valvonta kuuluisi Ulosottolaitokselle. Kiellon rikkomisesta seuraavan uhkasakon tuomitsemisen ei arvioida olevan tehokas sanktio kiellon noudattamisen varmistamiseksi. Näin ollen kieltokannetta ei ole valmistelussa pidetty tehokkaana keinona puuttua myymälöissä esiintyvään häiriökäyttäytymiseen.
2.3Pääsykieltoihin liittyvät muut kysymykset
2.3.1Pääsykieltojen valvonta 2.3.1.1Poliisin toimivaltuudet julkisrauhan suojaamisessa
Poliisin toimivaltuuksista julkisrauhan suojaamiseksi säädetään poliisilain (872/2011) 2 luvun 5 ja 10 §:ssä.
Poliisilain 2 luvun 5 §:ssä säädetään kotirauhan ja julkisrauhan suojaamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetun kotirauhan tai saman luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisrauhan suojaaman tilan tai muun paikan haltijan tai tämän edustajan pyynnöstä poistaa henkilö, joka ilman laillista oikeutta tunkeutuu, menee salaa tai toista harhauttamalla taikka kätkeytyy sinne tai jättää noudattamatta käskyn poistua sieltä.
Poliisilla on siten toimivalta poistaa henkilö julkisrauhan suojaamasta tilasta. Poistaminen edellyttää tilan haltijan pyyntöä sekä sitä, että henkilö on ilman laillista oikeutta tunkeutunut tai mennyt julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan tai jättänyt noudattamatta käskyn poistua sieltä. Edellytyksenä henkilön poistamiselle 1 momentin nojalla ei ole häiriön aiheuttaminen, vaan tilaan meneminen ilman laillista oikeutta tai poistumiskäskyn noudattamatta jättäminen.
Lisäksi poliisimiehellä on poliisilain 2 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan oikeus poistaa 1 momentissa tarkoitetusta tilasta tai muusta paikasta siellä luvallisesti oleskeleva henkilö, jos tämä häiritsee muiden henkilöiden kotirauhaa tai julkisrauhaa taikka aiheuttaa tilassa muulla tavoin huomattavaa häiriötä ja on perusteltua syytä epäillä, että häirintä toistuu. Poliisimiehen oikeus poistaa häiritsevä henkilö on säännöksen 2 momentin mukaan riippuvainen siitä, että häirintää tai muuta vastaavaa häiriötä on jo aiheutettu ja on perusteltua syytä epäillä häirinnän toistumista.
Edelleen saman pykälän 3 momentin mukaan, jos poistamisella ei todennäköisesti voitaisi estää häiriön toistumista, poliisimiehellä on oikeus ottaa häiritsijä kiinni ja pitää tämä säilössä. Kiinni otettua saa pitää säilössä vain niin kauan kuin häiriön toistuminen on todennäköistä, kuitenkin enintään 12 tuntia kiinniottamisesta.
Poliisin toimivalta koskee kyseisen säännöksen nojalla vain henkilön poistamista julkisrauhan suojaamasta tilasta, ei pääsyn estämistä. Poliisilla ei ole poliisilain 2 luvun 5 §:n nojalla toimivaltaa estää ennalta pääsyä julkisrauhan suojaamaan tilaan.
Poliisilain 2 luvun 10 §:ssä säädetään rikoksilta ja häiriöiltä suojaamisesta. Säännöksen nojalla poliisilla on oikeus poistaa henkilö paikalta tietyin edellytyksin. Poistaminen edellyttää sitä, että henkilön esittämien uhkausten tai käytöksen perusteella voidaan epäillä hänen syyllistyvän tiettyihin rikoksiin tai aiheuttavan muuten huomattavaa häiriötä tai vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Henkilö voidaan myös ottaa kiinni enintään 24 tunniksi, jos paikalta poistaminen ei ole riittävä toimenpide. Edelleen poliisi voi säännöksen 3 momentin nojalla suojella henkilöä tai vartioida paikkaa kyseisen rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi.
Säännöksen nojalla poliisilla on toimivalta poistaa henkilö paikalta ennakoivana toimenpiteenä tulevan häiriökäyttäytymisen estämiseksi, jos säännöksen soveltamisedellytykset täyttyvät.
Lisäksi pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 1 §:n nojalla poliisimies saa rikoksen selvittämiseksi ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn.
Lähestymiskiellosta annettuun lakiin (898/1998) lisättiin vuonna 2023 uutena säännöksenä 15 a §, jonka mukaan poliisi valvoo lähestymiskieltoa. Lain esitöiden (HE 143/2022) mukaan säännöksellä selvennettiin vallinnutta oikeustilaa, jossa poliisin tehtäviin kuului lähestymiskiellon valvonta poliisilain poliisin yleisiä tehtäviä koskevien säännösten nojalla. Lakiin ei lisätty erityistä sääntelyä poliisin toimivaltuuksista lähestymiskiellon valvonnassa. Poliisi voi siten soveltaa esimerkiksi yllä mainittuja poliisilain säännöksiä lähestymiskiellon valvonnassa.
Lähestymiskiellon valvontakäytännössä tyypillistä on ollut, että kiellon vastaisesti tietylle alueelle menevä henkilö otetaan kiinni pakkokeinolain nojalla ja kirjataan rikosilmoitus lähestymiskiellon rikkomisesta. Lähestymiskiellon rikkomisen ennakollista estämistä koskevat tilanteet ovat sen sijaan harvinaisia. Pakkokeinolain ohella poliisin toimivaltuuksien perustuminen myös poliisilain 2 luvun 10 §:ään vaikuttaisi mahdolliselta sekä lähestymiskiellon valvontaa että rikkomisen ennakollista estämistä koskevissa tapauksissa.
Nykytilan arviointi
Kuten edellä on kuvattu, poliisilla on useiden eri säännösten nojalla toimivalta puuttua häiriökäyttäytymiseen julkisilla paikoilla. Säännökset vaikuttaisivat ainakin osittain kattavan myös sellaiset tilanteet, joissa henkilölle on annettu pääsykielto tiettyyn tilaan. Pakkokeinolain nojalla poliisi voi ottaa kiinni henkilön rikoksen selvittämiseksi. Tämä koskee myös esimerkiksi tilanteita, joissa henkilö syyllistyy rikoslain 24 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun julkisrauhan rikkomiseen. Poliisilain 2 luvun 10 §:n nojalla poliisilla on toimivalta puuttua tilanteisiin, joissa henkilö aiheuttaa häiriötä tai hänen voidaan ennakoida aiheuttavan häiriötä.
Säännöksissä ei kuitenkaan ole huomioitu tässä esityksessä ehdotettavan kaltaista pääsykieltosääntelyä, joten on perusteltua arvioida, antavatko ne riittävän täsmällisen perustan poliisin toimenpiteille jäljempänä ehdotettujen säännösten valvonnassa. Säännösten tulisi antaa poliisille riittävän täsmällinen ja hyväksyttävä lainsäädännöllinen perusta puuttua sekä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon että paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomiseen.
2.3.1.2Yksityisten turvallisuuspalveluiden tarjoajien toimivaltuudet julkisrauhan suojaamisessa
Poliisin lisäksi yksityisillä turvallisuuspalvelualan toimijoilla on julkisrauhan suojaamiin paikkoihin liittyviä toimivaltuuksia. Yksityisten turvallisuuspalveluiden käyttö onkin yksi keino, jolla liikkeenharjoittajat voivat nykytilanteessakin estää häiriötä aiheuttavien henkilöiden pääsyn tietylle alueelle ja huolehtia työturvallisuuslain (738/2002) mukaisista velvoitteista.
Yksityisellä turvallisuusalalla toimivaltuuksia käyttävät vartijat ja järjestyksenvalvojat. Vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla on toisiinsa nähden erilaiset toimivaltuudet henkilön pääsyn estämisessä ja poistamisessa tietystä tilasta. Näistä toimivaltuuksista säädetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015). Laista antamassaan lausunnossa PeVL 22/2014 vp perustuslakivaliokunta huomautti, että vastuun yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta tulee kuulua poliisille ja muille viranomaisille, minkä vuoksi vartioimisliikkeiden palveluksessa olevien järjestyksenvalvojien ja vartijoiden osuuden pitää jäädä vain avustavaksi ja täydentäväksi (PeVL 20/2002 vp, s. 2/II ja PeVL 28/2001 vp, s. 5/I).
Vartijan toimialueena on vartioimisalue. Järjestyksenvalvojan toimialueena voi olla vain edellä mainitun lain 26 § ja 28 §:ssä tarkoitettu paikka. Järjestyksenvalvojan toimialueina laissa säädetään esimerkiksi majoitus- ja ravitsemusliikkeet ja erilaiset yleisötilaisuudet.
Vartija ja järjestyksenvalvoja saavat erityissuojaa rikoslain 17 luvun 6 §:n nojalla. Henkilö, joka käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa estää tai yrittää estää järjestyksenvalvojalle tai vartijalle kuuluvan tehtävän suorittamista tai muuten vaikeuttaa sanotun tehtävän suorittamista, voidaan tuomita järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Vartijalla on yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 15 §:n mukaan oikeus estää henkilön pääsy vartioimisalueelle tai poistaa hänet sieltä, jos: 1) henkilön voidaan hänen lausumiensa uhkausten tai muun käyttäytymisensä perusteella todennäköisin perustein epäillä syyllistyvän vartioimisalueella olevaan omaisuuteen tai toimeksiantajan tai tämän palveluksessa olevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen; tai 2) on ilmeistä, ettei henkilöllä toimeksiantajan asettamien ehtojen perusteella ole oikeutta oleskella vartioimisalueella. Lain esitöiden (HE 22/2014 vp, s. 39/II) perusteella säännöksen soveltamisala vaikuttaisi kattavan toimeksiantajan antaman pääsykiellon.
Järjestyksenvalvojalla on yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 41 §:n mukaan oikeus estää pääsy toimialueelleen henkilöltä: 1) jonka päihtymyksen, käyttäytymisen, aikaisemman käyttäytymisen tai varustautumisen perusteella on syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta; 2) joka ei täytä pääsyn edellytykseksi asetettua ikärajavaatimusta tai muita ehtoja, jotka laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä on asetettu järjestyksenvalvojan toimialueelle pääsemiseksi tai jotka tilaisuuden järjestäjä tai alueen haltija on asettanut sinne pääsemiselle; tai 3) jonka on syytä epäillä pitävän hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussapito siellä on lain taikka tilaisuuden järjestäjän tai poliisin asettamien ehtojen mukaan kielletty. Lain esitöiden (HE 22/2014 vp, s. 59/I-II) mukaan järjestyksenvalvojalla ei olisi oikeutta kategorisesti estää niin sanotun porttikiellon saaneen henkilön pääsyä esimerkiksi ravintolaan, vaan pääsyn estäminen pitäisi arvioida tapauskohtaisesti. Sääntelyn perusteella on jossain määrin epäselvää, millaisia toimivaltuuksia järjestyksenvalvojalla on pääsykieltojen valvonnassa.
Järjestyksenvalvojalla on lain 42 §:n nojalla oikeus poistaa henkilö tilasta jos, hän 1) päihtyneenä häiritsee järjestystä tai muita henkilöitä; 2) vaarantaa turvallisuutta; 3) uhkaavasti esiintyen, meluamalla, väkivaltaisuudella taikka muulla käyttäytymisellään häiritsee järjestystä; tai 4) oleskelee alueen yleisöltä suljetussa osassa ilmeisen oikeudettomasti.
Sen enempää vartijalla kuin järjestyksenvalvojallakaan ei ole itsenäistä toimivaltaa määrätä kenellekään pääsykieltoa toimialueelleen. Tällainen toimivalta kuuluu lähtökohtaisesti paikan haltijalle, joka voi kuitenkin sinänsä esimerkiksi valtuuttaa yksityisen turvallisuusalan yrityksen toimimaan puolestaan.
Nykytilan arviointi
Sekä vartijalla että järjestyksenvalvojalla on toimivalta estää pääsy tai poistaa henkilö toimialueeltaan tietyin edellytyksin. Säännökset vaikuttaisivat kattavan ainakin tilanteet, joissa toimeksiantaja on asettanut ehtoja tilaan pääsyyn. Kuitenkaan lain tai sen esitöiden perusteella ei ole selvää, millä edellytyksillä toimivaltuuksia voidaan soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa toimeksiantaja on antanut henkilölle pääsykiellon toimialueelle. Sääntelyn täsmentämistä on perusteltua arvioida.
Säännökset eivät mahdollista puuttumista jäljempänä ehdotettavan kaltaisen viranomaisen määräämän pääsykiellon vastaiseen tilaan menemiseen. Onkin perusteltua arvioida, millaisia toimivaltuuksia vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla voi olla tällaisen pääsykiellon valvonnassa.
2.3.2Henkilötietojen käsittely pääsykiellon yhteydessä Elinkeinonharjoittajan liiketilassa tapahtuvaa häiriötä tai epäiltyä rikosta ja niihin syyllistyneeksi epäiltyä henkilöä koskevien tietojen käsittelyssä on kyse henkilötietojen käsittelystä. Liiketilassa voi olla käytössä kameravalvonta, minkä lisäksi esimerkiksi työntekijät voivat tehdä havaintoja uhkaavasta käytöksestä. Liiketilassa tapahtuvaa valvontaa voi suorittaa myös vartija.
Elinkeinonharjoittajan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta 2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus, sekä sitä täsmentävää ja täydentävää tietosuojalakia (1050/2018). Esimerkiksi tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista periaatteista ja 6 artiklan 1 kohdassa henkilötietojen käsittelyn oikeusperustasta. Muun muassa tietojen minimointiperiaate edellyttää, että henkilötietoja käsitellään vain siinä määrin, kun se on tarpeellista niiden käyttötarkoitukseen. Lisäksi henkilötietoja voidaan säilyttää vain niin kauan, kuin se on tarpeen henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen toteuttamista varten.
Vartijan tekemästä tapahtumailmoituksesta ja toimeksiantajan oikeudesta saada jäljennös tapahtumailmoituksesta on säädetty lain yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015) 8 §:ssä. Muuten tiedonvaihdossa elinkeinonharjoittajan ja vartiointiliikkeen välillä noudatetaan yleisiä tietosuojasäännöksiä.
Edellä mainittujen lisäksi elinkeinonharjoittaja on voinut tehdä poliisille ilmoituksen epäillystä rikoksesta. Asianosaisen oikeudesta saada tietoa esitutkinnassa on säädetty esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 15 §:ssä. Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta puolestaan säädetään oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 3 luvussa.
Tilanteissa, joissa elinkeinonharjoittaja ei ole esitutkintalaissa tarkoitettu asianosainen, ei elinkeinonharjoittajalla ole voimassa olevan sääntelyn puitteissa oikeutta saada poliisilta tietoja liiketilassa tapahtuneeksi epäillyn rikoksen esitutkinnasta. Viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta ja salassapidosta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti salassa pidettäviä ovat ilmoitukset rikoksesta ja esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat. Saman pykälän 4 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat myös poliisin rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset.
Lisäksi poliisin oikeudesta luovuttaa ja saada salassa pidettäviä tietoja on säädetty poliisilaissa sekä henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa
(616/2019), jäljempänä poliisin henkilötietolaki.
Poliisin käsitellessä henkilötietoja rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi tai syyteharkintaan saattamiseksi sekä yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelemiseksi ja tällaisten uhkien ehkäisemiseksi sovellettavaksi tulee henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettu laki
(1054/2018), jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki.
Nykytilan arviointi
Edellä todetun perusteella nykyinen säädöspohja vaikuttaa varsin hyvin kattavan elinkeinonharjoittajan ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden välisen tiedonvaihdon. Siihen sovelletaan yleistä tietosuojasääntelyä.
Henkilötietojen käsittelyyn liittyviä kysymyksiä on kuitenkin tarkasteltava myös esityksessä ehdotettavan tuomioistuimen määräämän pääsykiellon kannalta.
Esityksessä ehdotettavan pääsykieltoa koskevan hakemuksen tekemiseksi elinkeinonharjoittajan tulisi voida käsitellä sellaisia henkilötietoja, jotka ovat tarpeen tuomioistuimen harkittaessa ehdotetun pääsykiellon määräämisen edellytysten täyttymistä. Pääsykieltoa koskevan hakemuksen tekemiseksi elinkeinonharjoittajan tulisi voida luotettavalla tavalla ensinnäkin yksilöidä pääsykiellon kohteena oleva henkilö sekä toiseksi tehdä riittävää selkoa henkilön aiemmasta uhkaavasta tai väkivaltaisesta käyttäytymisestä hakemuksessa yksilöidyssä myymälässä.
Voimassa oleva sääntely ei mahdollista sitä, että elinkeinonharjoittaja voisi pyytää poliisilta pääsykiellon hakemiseksi tarvittavia tietoja henkilön henkilöllisyyden selvittämiseksi taikka myymälässä tapahtuneiksi epäiltyjen rikosten keskeneräisestä esitutkinnasta. Onkin perusteltua arvioida sääntelyn muutostarpeet tältä osin.
Ehdotettavan pääsykiellon valvonta olisi poliisin tehtävänä. Tätä varten tiedot pääsykielloista tulisi kirjata poliisin tietojärjestelmään. Sääntelyä on tältäkin osin perusteltua täsmentää.
Lisäksi on syytä arvioida, onko yleinen tietosuojasääntely kaikilta osin riittävä pääsykieltoa koskevaan tietojenkäsittelyyn elinkeinonharjoittajan ja turvallisuusalan toimijoiden kesken.
2.3.3Julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös Julkisrauhan rikkomisesta säädetään rikoslain 24 luvun 3 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan joka oikeudettomasti 1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka 2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan, on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Lain esitöiden mukaan julkisrauhan rikkomista koskevalla säännöksellä suojataan eräitä sellaisia paikkoja, jotka luvun 11 §:n määritelmäsäännöksen mukaan jäisivät kotirauhan rikkomista koskevan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lainkohdassa tarkoitetun teon kohteille on yhteistä ennen kaikkea se, että niissä yleensä työskentelee tai oleskelee ihmisiä, joiden rauhaa ja yksityisyyttä on tarkoitus suojella. Siten esimerkiksi lato tai varasto ei yleensä voi olla pykälässä tarkoitettu muu vastaava rakennus tai huoneisto. Sellainen voi sen sijaan olla esimerkiksi koulu, kasarmirakennus, sairaala, museo, vankila taikka kulttuuri- tai liikuntalaitos. Säännös kattaa myös työtilat, käytettiin niitä sitten ammatinharjoittamiseen tai harrastustoimintaan. Luvattoman tunkeutumisen kohteena voi esitöiden perusteella olla sekä sellaiset tilat, joihin yleisöllä on pääsy, että sellaiset paikat, jotka ovat yleisöltä suljettuja. Tyypillisiä pykälässä tarkoitettuja yleisöä palelevia liikehuoneistoja ovat ravintolat, kahvilat, pankit, postit ja kaupat (HE 184/1999 vp, s. 23/I).
Edelleen esitöiden mukaan julkisrauhan rikkomisessa tekotavat ovat samat kuin kotirauhan rikkomista koskevan rikoslain 24 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja niitä käytetään myös samassa merkityksessä. Lainkohdassa tarkoitetulla tunkeutumisella viitataan siten sekä fyysisten esteiden että muulla tavoin selkeästi ilmoitetun tahdon sivuuttamiseen (HE 184/1999 vp, s. 23/II). Kotirauhan rikkomiseen liittyen esitöissä todetaan, että tunkeutumisen käsitteeseen sisältyy jonkinlaisen esteen ohittaminen tai murtaminen. Esteestä voidaan objektiivisesti päätellä, että sen tarkoituksena on viestiä torjuvasta suhtautumisesta kotirauhan alueelle tulemiseen. Este voi olla laadultaan fyysinen, mutta yhtä lailla se voi olla myös yksin sanallinen kielto. Tunkeutumista voi siten olla esimerkiksi aidan yli kiipeäminen, oven työntäminen auki tai pihamaalle tuleminen kiellosta huolimatta (HE 184/1999 vp, s. 19/I). Julkisrauhan rikkomista koskien todetaan, että tunkeutuminen viittaa sanana tilanteisiin, joissa sisään menemiseen ei ole oikeutta. Poikkeustapauksissa tunkeutumiseen voisi olla kuitenkin jokin hyväksyttävä syy, joka poistaisi rangaistavuuden. Esitöissä on tältä osin viitattu sisäänpääsyn aiheettomaan estämiseen erehdyksen vuoksi (HE 184/1999 vp, s. 24/I).
Julkisrauhan rikkomista koskevan säännöksen esitöiden mukaan, jos luvattoman tunkeutumisen kohteena olevassa paikassa työskentelevät tai muut paikan hallintaan osallistuvat henkilöt ovat eri mieltä teon oikeudettomuudesta, ratkaisevana olisi yleensä pidettävä sen käsitystä, joka juridisesti hallitsee paikkaa (HE 184/1999 vp, s. 24/II). Kiellon kohteena olevan henkilön osalta pääsykiellon antamiselle ei ole säädetty mitään erityisiä positiivisia edellytyksiä, joiden olisi täytyttävä ennen kuin oikeudellisesti pätevän kiellon antaminen olisi mahdollista. Pääsyn kieltäminen julkisrauhalla suojattavaan tilaan perustuisi osaltaan paikan haltijan tahdonilmaisuun sekä paikan hallintaan. Pääsykiellon rikkomisen rangaistavuudella suojataan paikassa oleskelevien ja työskentelevien henkilöiden rauhaa ja yksityisyyttä (ks. HE 184/1999 vp, s. 23/I–II). Pääsyn kieltäminen olisi siten mahdollista esimerkiksi henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvan rikollisen teon tai muun häiritsevän käyttäytymisen perusteella taikka ilman mitään välittömästi yksilöitävissä olevaa syytä edellyttäen, että kyse ei ole esimerkiksi syrjintäkiellon vastaisesta kiellon antamisesta. Tässä suhteessa julkisrauhalla suojatun paikan haltijan asema on rinnasteinen kotirauhalla suojatun tilan haltijaan, jolla on lähtökohtainen vapaus päättää, kuka saa tulla suojatulle alueelle tai oleskella siellä.
Henkilön pääsyn rajoittamisesta tiettyyn tilaan liikkeenharjoittajan toimesta on eräissä tilanteissa säädetty lailla. Yleisempää eri toimialojen liikkeenharjoittajia koskevaa sääntelyä siitä, missä tilanteissa tai millaisin edellytyksin eri yksityiset toimijat voivat antaa pääsykieltoja hallinnoimiinsa tiloihin, ei kuitenkaan ole. Pääsykieltokäytännöt voivat olla siten esimerkiksi organisaatio- tai toimialakohtaisia. Tavaroiden ja palveluiden tarjoajia koskevasta lainsäädännöstä seuraa kuitenkin velvoite huomioida toiminnassa syrjinnän kielto. Koska pääsykiellon rikkomisen rangaistavuus rikoslain 24 luvun 3 §:ssä säädetyn julkisrauhan rikkomista koskevan tunnusmerkistön mukaisesti edellyttää teon oikeudettomuutta, on selvää, ettei esimerkiksi syrjivällä perusteella annetun pääsykiellon vastainen julkisrauhalla suojattuun tilaan meneminen johtaisi tunnusmerkistön täyttymiseen. Syrjintäkiellon vastaisesti annetulle pääsykiellolle ei olisi perusteltua antaa oikeussuojaa, minkä lisäksi kyse voisi olla syrjintärikoksena arvioitavasta teosta. Pääsykieltojen antamiseen ei liity ulkopuolista arviointia, joten annetun pääsykiellon mahdollinen syrjintäkiellon vastaisuus saattaa tulla viime kädessä arvioitavaksi vasta annetun kiellon rikkomista koskevan rikosprosessin yhteydessä.
Voimassa olevassa lainsäädännössä pääsykiellon antamiselle ei ole säädetty yleisiä liikkeenharjoittajia koskevia muotovaatimuksia, ja kielto on siten lähtökohtaisesti annettavissa vapaamuotoisesti. Vaikka lainsäädännöstä ei juontuisi nimenomaisia edellytyksiä kiellon antamisen tapoja koskien, pääsykiellon antamistavalla voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa väitettyä kiellon rikkomistilannetta. Epäselvyydet kiellon antamista, sisältöä tai sen hyväksyttävyyttä koskien voivat käytännössä vaikuttaa siihen, luetaanko yksittäistapauksessa kiellon rikkominen syyksi julkisrauhan rikkomisena. Toisaalta myös pääsykiellon kohteen tietoisuudella esimerkiksi pääsykiellon sisällöstä sekä voimassaolosta voisi olla merkitystä kiellon vastaisen menettelyn tahallisuuden arvioinnin kannalta. Pääsykieltojen antamista koskevan yleisen tai toimialakohtaisen lainsäädännön puutteesta huolimatta useat käytännön seikat voivat edistää kummankin osapuolen, pääsykiellon antajan ja sen kohteen, oikeusturvaa. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi pääsykiellon antamisen dokumentointi, kiellon antamiskäytänteiden ennakollinen arviointi sekä kiellon merkityksen selostaminen kiellon kohteelle.
Julkisrauhan rikkomista koskevan pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut kätkeytyminen ja jääminen liittyvät lain esitöiden mukaan yleensä tilanteisiin, joissa tekijä on päässyt paikkaan hyväksyttävällä tavalla, mutta ei noudata poistumiskehotusta tai tiedossa olevaa poistumisaikaa. Oikeudetonta jäämistä ovat esimerkiksi ravintolanpitäjän antaman poistumiskehotuksen noudattamatta jättäminen, milloin kehotusta on pidettävä alalla yleisesti noudatettavien periaatteiden mukaisesti hyväksyttävänä. Oikeudeton kätkeytyminen tai jääminen voi tulla kyseeseen myös, kun luvalliselle oleskelulle varattu aika umpeutuu. Luvaton tunkeutuminen olisi siten kysymyksessä, jos asiakas liikkeen aukioloajan jälkeen kätkeytyy sinne (HE 184/1999 vp, s. 23–24/I).
Pykälän 2 momentin mukaan julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta. Vähäisen haitan arvioimisessa voidaan huomioida esimerkiksi se, onko oikeudenloukkauksen lopettaminen vaatinut loukatulta erityistoimia. Lisäksi huomioon voidaan ottaa myös oikeudenloukkauksen kesto, ajankohta, rikoksentekijöiden lukumäärä ja muut merkitykselliset seikat (HE 184/1999 vp, s. 24/II). Esitöissä mainittujen perusteiden lisäksi haitan vähäisyyden arvioinnissa on oikeuskäytännössä kiinnitetty huomiota myös menettelyn tarkoitusperään sekä menettelyyn kokonaisuutena (ks. Helsingin hovioikeuden lainvoimainen tuomio asiassa dnro R 13/565, annettu 7.11.2013). Vain vähäisen haitan aiheutumista koskeva rajoitussäännös sisältyy julkisrauhan rikkomista koskevan rikoslain 24 luvun 3 §:n tunnusmerkistön lisäksi myös hallinnan loukkausta koskevaan tunnusmerkistöön ja nimenomaisesti rikoslain 28 luvun 11 §:n 2 momenttiin. Kyseisen lainkohdan esitöissä rajoitussäännöksen säätämistä perustellaan sillä, ettei vain vähäistä haittaa aiheuttaneita tekoja ole syytä tuoda tuomioistuimiin (HE 66/1988 vp, s. 47/I). Hallinnan loukkausrikoksia koskevassa oikeuskäytännössä haitan vähäisyyden osalta huomiota on kiinnitetty ainakin menettelystä aiheutuviin seurauksiin, jotka liittyvät rikoksen kohteena olevan omaisuuden käyttämisen estymiseen sekä ostoaikeissa olleiden asiakkaiden menettämiseen (ks. KKO 2002:91 ja asiaa koskenut Helsingin käräjäoikeuden tuomio asiassa dnro R 99/99, annettu 22.3.2000).
Haitan vähäisyyttä koskeva arviointi kuuluisi lähinnä epäiltyjen pääsykiellon rikkomistekojen käsittelyn yhteyteen. Teon vähäisyyttä koskevan rajoitussäännöksen soveltuminen ei kuitenkaan vaikuta esimerkiksi paikan haltijan oikeuteen ryhtyä toimenpiteisiin alueelle oikeudettomasti tunkeutuneen henkilön poistamiseksi. Esityksellä ei muutettaisi viitatun rajoitussäännöksen merkitystä nykyisestä.
Julkisrauhan rikkomisen törkeästä tekomuodosta säädetään rikoslain 24 luvun 4 §:ssä, jonka mukaan, jos julkisrauhan rikkomisessa 1) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä taikka tekijän tai osallisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta taikka 2) rikoksen kohteena on eduskunnan, tasavallan presidentin tai valtioneuvoston taikka vieraan valtion tai hallitusten välisen järjestön valtuuskunnan tai edustuston käytössä oleva rakennus tai huoneisto ja julkisrauhan rikkominen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksen tekijä on tuomittava törkeästä julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Perusmuotoinen julkisrauhan rikkominen on asianomistajarikos. Syyttäjä ei siten saa nostaa syytettä julkisrauhan rikkomisesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista. Julkisrauhan rikkomisen törkeä tekomuoto on sen sijaan virallisen syytteen alainen.
Oikeusministeriön esiselvityksen (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2025:18) yhteydessä on tarkasteltu tuomioistuinkäytäntöä julkisrauhan rikkomiseen liittyen. Tuomioistuinvirastosta saatujen tietojen mukaan julkisrauhan rikkomista ja törkeää julkisrauhan rikkomista koskevia asioita on tullut vireille käräjäoikeuksissa vuosien 2013–2023 välillä yhteensä 41 kpl. Näistä ratkaisuista vain yhdessä oli kyse annetun pääsykiellon rikkomista koskevasta menettelystä. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan julkisrauhan rikkomisesta, kun tämä oli rikkonut ravintolan antamaa porttikieltoa, josta hän oli ollut tietoinen, menemällä ravintolaan ja näin aiheuttamalla ravintolalle vähäistä suurempaa haittaa (Helsingin käräjäoikeus 10.10.2019, Dnro 19/143874, asianro R 18/7130).
Nykytilan arviointi
Kuten edellä on todettu, jo nykyisin liikkeenharjoittaja voi lähtökohtaisesti kieltää toisen henkilön pääsyn hallinnoimaansa liikehuoneistoon. Julkisrauhan suojaaman paikan haltijan antaman kiellon vastaisesti suojattuun paikkaan menemisen voidaan katsoa jo tämänhetkisen rikoslain säännöksen nojalla olevan rangaistavaa julkisrauhan rikkomisena oikeudettoman tunkeutumisen tekotapatunnusmerkin tarkoittamalla, ja tietyissä tapauksissa myös oikeudetonta menemistä salaa tai toista harhauttaen koskevien tekotapatunnusmerkkien tarkoittamalla, tavalla. Henkilö, joka jättää noudattamasta tälle asianmukaisesti annettua kieltoa tulla tilaan, voi siten syyllistyä rikoslain nojalla julkisrauhan rikkomiseen.
Annetun kiellon vastaisesti julkisrauhan suojaamaan paikkaan menemisen rangaistavuus ei kuitenkaan käy nimenomaisesti ilmi julkisrauhan rikkomista koskevan rikoslain 24 luvun 3 §:n sanamuodosta. Oikeudeton tunkeutuminen paikkaan voi ilmetä myös monella muulla tavoin kuin henkilölle annetun kiellon noudattamatta jättämisenä.
Rikoslain julkisrauhan rikkomista koskevasta ratkaisukäytännöstä ilmenee samoin, että liikkeenharjoittajan antaman pääsykiellon rikkomisen on katsottu täyttävän julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen tunnusmerkistön. Kyse on kuitenkin ollut yksittäisestä ratkaisusta. Säännöksen vähäinen soveltamiskäytäntö huomioon ottaen tunnusmerkistön soveltamisala vaikuttaa jääneen annettujen pääsykieltojen noudattamatta jättämisen osalta jokseenkin epäselväksi. Asiaa saattaa selittää jossakin määrin se, että kiellon vastaisesti paikkaan menemistä koskevan menettelyn rangaistavuus käy ilmi yksin lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevistä rangaistussäännöksen, sekä osin myös kotirauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen, perusteluista.
Lähtökohtana yleisölle avointen julkisrauhalla suojattujen paikkojen osalta voidaan pitää sitä, että sisään menemiseen ei ole oikeutta silloin, jos henkilölle on annettu kielto tulla tilaan ja kiellon antaneella on ollut oikeus antaa tällainen kielto. Ottaen huomioon, että yleisölle avoimiin tiloihin menemistä ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti rajoitettu, voidaan laillisuusperiaatteen kannalta katsoa perustelluksi arvioida tarvetta selventää annetun kiellon vastaisesti tilaan menemisen rangaistavuutta sisällyttämällä meneminen annetun kiellon vastaisesti säännöksen 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun julkisrauhan suojaamaan paikkaan osaksi tekotapatunnusmerkkiä.
Julkisrauhan ja kotirauhan rikkomista koskevat tunnusmerkistöt ovat sekä lainsäädäntöhistoriansa että tulkintojensa osalta yhteydessä toisiinsa, ja tämän esityksen valmistelun aikana on arvioitu myös esityksessä ehdotettavan sääntelyn merkitystä kotirauhan rikkomista koskevalle tunnusmerkistölle sekä tarvetta annetun kiellon rikkomisen lisäämiselle myös kotirauhan rikkomista koskevana tekotapana.
Valmistelun aikana perustelluimmaksi sääntelyratkaisuksi on katsottu, ettei kotirauhan rikkomista koskevaa tunnusmerkistöä muuteta. Kotirauhalla suojattavat tilat poikkeavat monessa suhteessa julkisrauhalla suojattavista tiloista. Toisin kuin esimerkiksi liikehuoneistojen osalta, yleisöllä ei lähtökohtaisesti ole vapaata pääsyä kotirauhalla suojattaviin tiloihin eikä samalla tavalla perusteltuja intressejä liikkua tai oleskella kotirauhalla suojatulla alueella. Lähtökohtaisesti kotirauhalla suojattavalla alueella oleskelemisen voidaankin katsoa edellyttävän paikan haltijan antamaa lupaa tai olosuhteista muutoin selvästi ilmenevää tahtoa. Toisaalta kotirauhan suojan piirissä voidaan myös ilmaista kieltoja, joiden rikkominen olisi tunkeutumista koskevan tekotapatunnusmerkin nojalla rangaistavaa. Esimerkiksi kaupustelijan tuleminen omakotitalon pihapiiriin on mahdollista kieltää näkyvällä nimenomaisella tahdonilmaisulla.
Kotirauhan rikkomista koskevan tunnusmerkistön tulkinta ja soveltamiskäytäntö ovat myös sangen vakiintuneita, eikä niihin ole tunnistettu liittyvän vastaavia täsmennystarpeita kuin julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkistössä.
2.4Yhteenvetoa keinoista häiriökäyttäytymiseen puuttumiseksi
Jaksossa esitettyjä nykyisiä liikkeenharjoittajien käytössä olevia keinoja ei voida pitää kaikilta osin täysin riittävinä etenkään toistuvasti häiriötä aiheuttavien ja muiden turvallisuutta vaarantavien henkilöiden käyttäytymiseen puuttumiseksi (ks. myös esityksen jaksot 6.1.1 sekä 6.1.2).
Liikkeenharjoittajilla on jo tällä hetkellä käytössään erinäisiä keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen, ja mahdollisuus antaa itse pääsykielto häiriötä aiheuttavalle henkilölle. Työ- ja asiointiturvallisuuden vahvistamiseksi myymälöissä on tästä huolimatta perusteltua ottaa käyttöön myös tuomioistuimen määräämä pääsykielto. Kyse olisi uudesta ennakollisesta turvaamistoimesta, joka täydentäisi kaupan toimialan elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia turvata työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuutta. Myös liikkeenharjoittajan antaman pääsykiellon rikkomisen rangaistavuutta on edellä mainituista syistä syytä selventää mainittujen tavoitteiden edistämiseksi. Sääntelyllä toteutettaisiin myös hallitusohjelman kirjaukset yrityslähestymiskiellon käyttöönotosta.
Pääsykieltoa koskevien säännösten lisäksi on tarpeen arvioida niin poliisin kuin yksityisen turvallisuusalan toimivaltuuksia pääsykieltotilanteissa ja tehdä mahdollisesti tarvittavat täsmennykset sääntelyyn. Lisäksi on arvioitava kysymystä siitä, voidaanko pääsykieltoon liittyvä tiedonvaihto eri toimijoiden välillä toteuttaa yleisen tietosuojasääntelyn nojalla.
3Tavoitteet
Esityksessä säädettäisiin tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta. Lisäksi ehdotetuilla säännöksillä selvennettäisiin toimijoiden itse antamien kieltojen saamaa rikosoikeudellista suojaa.
Uuden sääntelyn mahdollistamilla keinoilla pyritään ehkäisemään erityisesti toistuvaa liiketiloissa tapahtuvaa häiriökäyttäytymistä ja näin vähentämään siitä aiheutuvia haittoja. Tavoitteena on antaa yrityksille tehokkaita keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen.
Pääsykiellon määräämistä koskevalla sääntelyllä vahvistettaisiin siten työ- ja asiointiturvallisuutta myymälöissä. Sääntelyn tavoitteena olisi antaa ennakollista suojaa myymälän henkilökunnalle ja asiakkaille mahdollisesti kohdistuvia oikeudenloukkauksia vastaan. Lisäksi sääntely edistäisi kauppaa harjoittavien elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia toteuttaa elinkeinotoimintaa häiriöttä.
Rikoslain julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen täsmentämisen tavoitteena olisi lisäksi selkeyttää itse annettujen pääsykieltojen rikkomisen rangaistavuutta.
4Keskeiset ehdotukset
4.1Tuomioistuimen määräämä pääsykielto myymälään
4.1.1Pääsykiellon tarkoitus Esityksessä ehdotetaan, että säädettäisiin uusi laki tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta. Laissa säädettäisiin siitä, että tuomioistuin voisi määrätä henkilölle pääsykiellon tiettyyn myymälään toistuvan häiriökäyttäytymisen vuoksi.
Ehdotettava pääsykielto olisi perusteltu myymälöissä työskentelevien ja asioivien henkilöiden henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvien rikosten, tällaisten rikosten uhan taikka muun vakavan ja toistuvan myymälätiloissa oleskeleviin henkilöihin kohdistuvan häirinnän torjumiseksi. Asiakasrajapinnassa toimivien liiketilojen toiminnassa kohdataan samojen henkilöiden aiheuttamia toistuvia väkivalta-, uhka- ja häiriötilanteita, jotka vaarantavat liiketilassa työskentelevien sekä asioivien henkilöiden turvallisuutta.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto olisi uusi työ- ja asiointiturvallisuutta vahvistava oikeudellinen keino puuttua häiriökäyttäytymiseen. Se mahdollistaisi henkilön pääsyn määräaikaisen kieltämisen myymälään, kun hänen aikaisemman toimintansa perusteella olisi perusteltu syy olettaa hänen aiheuttavan myös jatkossa vaaraa muille tiloissa oleskeleville. Tuomioistuimen määräämä pääsykielto täydentäisi muuta liikkeenharjoittajien käytössä olevaa keinovalikoimaa, kuten paikan haltijan mahdollisuutta antaa itse pääsykielto liiketilaan. Ehdotettava tuomioistuimen määräämä pääsykielto ei vaikuttaisi liikkeenharjoittajan oikeuteen rajoittaa häiriötä aiheuttavan henkilön pääsyä myymälään.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto olisi luonteeltaan ennakollinen turvaamistoimi, jonka tarkoituksena olisi ennalta ehkäistä sekä torjua työ- ja asiointiturvallisuutta vaarantavia rikoksia sekä muuta vakavaa ja toistuvaa häirintää myymälöissä sekä tilanteen mukaan niiden välittömässä läheisyydessä. Pääsykiellossa ei olisi kyse rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, ja pääsykielto voitaisiinkin määrätä myös muulla perusteella kuin henkilön tekemän rikoksen takia. Kiellon rikkomiseen liittyisi rangaistusuhka.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto rinnastuisi jossakin määrin lähestymiskieltolaissa säädettyyn lähestymiskieltoon, jonka tarkoituksena on vastaavanlaisesti antaa ennalta turvaa mahdollista oikeudenloukkausta, kuten vakavaa häirintää, vastaan. Sisällöllisesti pääsykielto eroaisi kuitenkin luonnollisen henkilön suojaksi määrättävästä lähestymiskiellosta, koska sillä suojattaisiin ennalta määrittelemätöntä tietyssä myymälässä työskentelevää tai asioivaa ihmisjoukkoa kyseisessä tilassa aiheutuvilta häiriöiltä.
4.1.2Pääsykiellon soveltamisala Esityksen mukaan tuomioistuimen määräämä pääsykielto voitaisiin määrätä yleisön käytettävissä olevan myymälän suojaksi. Pääsykieltoa koskevan sääntelyn soveltamisala eroaisi siten muun muassa laajemmin eri liikehuoneistot kattavasta rikoslain 24 luvun 3 §:ssä säädetyn julkisrauhan rikkomisen soveltamisalasta, eikä kieltoa voitaisi määrätä kaikkien julkisrauhan suojaamien paikkojen suojaksi.
Myymälällä tarkoitettaisiin kaupallisesti toimivaa kulutustavaroiden myyntiin keskittynyttä liiketilaa. Lain soveltamisala kattaisi pääasiallisesti kaupan toimialan liikkeet kauppaa harjoittavien toimijoiden yritysmuodosta, omistussuhteista taikka tuotevalikoimista riippumatta. Kyse voisi olla esimerkiksi elintarvike- tai päivittäistavarakaupasta taikka tiettyihin tuotteisiin keskittyneestä erikoisliikkeestä. Pääsykieltosääntelyn sovellettavuuden kannalta keskeisessä asemassa olisi yrityksen tiloissa harjoitettava pääasiallinen toiminta. Tämä tarkoittaisi, että pääasiallisesti muunlaista toimintaa harjoittavat yritykset rajautuisivat lain soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka liiketiloista myytäisiin ulos oheistuotteita. Ratkaisevaa olisi lisäksi se, että kauppaa harjoitettaisiin yleisölle ainakin rajatuin aukioloajoin avoinna olevassa myymälässä, jossa oleskelevien henkilöiden työ- ja asiointiturvallisuutta pääsykiellolla olisi tarkoitus suojella. Pääsykieltosääntely ei sen sijaan soveltuisi tilanteisiin, joissa kauppaa harjoitettaisiin muutoin kuin fyysisessä kauppaliikkeessä, esimerkiksi verkon välityksellä.
Kaupan toimialan toimintaympäristölle on ominaista suuri ja jatkuva asiakasliikenne sekä pitkät aukioloajat. Myymälät ovat lähtökohtaisesti kaikille avoimia tiloja, eikä asiointi edellytä useista muista toimipaikoista poiketen esimerkiksi jäsenyyttä, aiempaa asiakkuutta, tunnistautumista taikka muunlaista ennakkovarausta. Toimintaa harjoitetaan keskenään hyvin erilaisissa tiloissa siten, että kyse voi olla hyvin pienestä toimijasta, jonka valmiudet järjestää esimerkiksi jatkuva vartiointi tai minimoida yksintyöskentelyn määrä ovat rajalliset. Toisaalta kyseessä voi olla myös myymälä, jossa toimintaa harjoitetaan laajoissa usean sisäänkäynnin omaavissa liiketiloissa ja joissa henkilöstö työskentelee hajautetusti ympäri myymälää.
Tuomioistuimen määräämässä pääsykiellossa olisi kyse pääsykiellon kohteen liikkumisvapautta rajoittavasta turvaamistoimesta, joten sääntelyn soveltamisala on katsottu perustelluksi rajata vain välttämättömään. Esityksessä edellä todetusti liikkeenharjoittajilla on lähtökohtainen oikeus kieltää henkilön pääsy tiettyyn liikehuoneistoon paikan haltijan hallinta- tai omistusoikeuden nojalla. Tämä oikeus koskee myös kaupan toimialan myymälöitä. Myymälöissä paikan haltijoiden antamien pääsykieltojen käyttö on kuitenkin valmistelun aikana saatujen tietojen perusteella vähäistä. Kaupan toimialan toimipisteitä koskeva tunnistettu tarve tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevalle sääntelylle liittyy erityisesti myymälöiden toimintaympäristöön ja siitä juontuviin turvallisuusriskeihin sekä luonteeseen välttämättömyyshyödykkeitä tarjoavina toimijoina. Sääntely myös mahdollistaa laajemman ja siten myös tarkoituksenmukaisemman kieltoalueen määrittämisen sekä toisaalta tehokkaamman valvonnan. Esityksen valmistelussa arvioitiin myös muita soveltamisalaratkaisuja (ks. enemmän esityksen jakso 6.1.2).
Apteekit rajattaisiin sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Pääsyn määräaikainen rajoittaminen apteekkiin olisi ongelmallista sen vuoksi, että perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetään velvollisuudesta huolehtia väestön terveydestä. Pääsykielto apteekkiin voisi vaarantaa kiellon kohteen mahdollisuuden hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä, joten kieltoa ei ole perusteltua ulottaa apteekkeihin.
Ehdotettava sääntely tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ei vaikuttaisi toimijoiden oikeuteen pääsykiellon antamiseen. Toimijat voisivat yhä antaa myös itse pääsykieltoja riippumatta siitä, olisiko kyse sääntelyn soveltamisalan piiriin lukeutuvasta paikasta vai muusta liiketilasta. Tällaisen pääsykiellon antamista eivät rajoittaisi myöskään jäljempänä käsiteltävät tuomioistuimen määräämän pääsykiellon määräämisen edellytykset tai rajoitukset. Pääsykieltoa annettaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon muusta lainsäädännöstä mahdollisesti seuraavat rajoitukset, kuten syrjintäkielto sekä yksittäistä toimialaa mahdollisesti koskeva muu lainsäädäntö.
4.1.3Pääsykiellolla suojeltavat oikeushyvät Pääsykiellon pääasiallisena tarkoituksena olisi suojata työ- ja asiointiturvallisuutta myymälätiloissa. Näin ollen sillä suojattaisiin erityisesti muiden henkilöiden vapautta, koskemattomuutta sekä turvallisuutta. Lisäksi rikoslain 24 luvun 3 §:n tavoin pääsykiellolla suojattaisiin myymälässä oleskelevien rauhaa ja yksityisyyttä. Vaikka pääsykielto rajoittaisi kieltoon määrätyn henkilön pääsyä tiettyyn myymälätilaan, kiellolla suojattaisiin nimenomaan myymälässä oleskelevia henkilöitä heihin kohdistuvilta rikoksilta, rikosten uhalta sekä muulta vakavalta ja toistuvalta häirinnältä. Pääsykieltoa ei voitaisi sen sijaan määrätä yksinomaan yrityksen omaisuuden suojelemiseksi.
Häiriökäyttäytymistä, jota pääsykiellon määräämisellä pyritään torjumaan, voi ilmetä monissa eri muodoissa. Pääsykiellolla torjuttavat henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvat rikokset tulisi ymmärtää laajasti siten, että ne kattaisivat sanottuja oikeushyviä suojaavat kriminalisoinnit (ks. vastaavasti HE 144/2003 vp, s. 29). Pääsykielto olisi siten mahdollista määrätä esimerkiksi seksuaali- tai ryöstörikoksen tai sellaisen uhan torjumiseksi. Pääsykiellolla voitaisiin näin ollen suojata välillisesti myös omaisuusintressejä, sillä pääsykiellolla torjuttavaan häiriökäyttäytymiseen saattaisi lukeutua myös omaisuuteen kohdistuvia rikoksia. Pääsykiellolla torjuttaisiin myös muuta henkilöön kohdistuvaa häirintää. Häirinnäksi voitaisiin luonnehtia muun muassa sellainen toista häiritsevä tai pelkoa aiheuttava toiminta, joka vaikuttaisi työ- ja asiointiturvallisuuteen, vaikkakaan se ei itsessään täyttäisi minkään tietyn rikoksen tunnusmerkistöä.
Myymälöissä esiintyy myös sellaista omaisuusrikollisuutta, kuten näpistelyä, johon ei sisälly toiseen henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sen uhkaa taikka välttämättä minkäänlaista vuorovaikutusta toisen henkilön kanssa. Pääsykiellon määräämisen mahdollistavan lainsäädännön tarkoituksena on puuttua vakaviin ja toistuviin saman henkilön toimesta aiheutuviin uhka- ja väkivaltatilanteisiin työntekijöiden ja asiakkaiden turvallisuuden vahvistamiseksi, eikä sääntelyllä puututtaisi laajemmin näpistys- tai muuhun vähäiseen omaisuusrikollisuuteen. Paikoin omaisuusrikosten paikalla selvittämisen tai rikokseen verekseltään puuttumisen yhteydessä voi kuitenkin esiintyä sellaista väkivaltaa tai sillä uhkaamista, joka voisi tulla osaltaan arvioitavaksi kiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa.
Perusoikeusnäkökohdista on selvää, että pääsykiellon perusteen on oltava painavampi suhteessa kiellosta aiheutuvaan perusoikeusrajoitukseen sekä siitä seuraavaan muuhun mahdolliseen haittaan. Siten pääsykiellon määräämistä pelkästään näpistysten torjumiseksi voitaisiin pitää ongelmallisena erityisesti sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. On kuitenkin huomionarvoista, että näpistely voisi olla peruste kauppaliikkeen itse antamalle pääsykiellolle. Tältä osin henkilölle annetun kiellon rikkominen voisi tulla rangaistavaksi julkisrauhan rikkomisena. Pääsykiellolla suojattavien intressien ulottaminen yksin omaisuusrikoksiin arvioitaisiin lisäksi moninkertaistavan käsiteltävien pääsykieltoasioiden lukumäärää, ja samoin lisäävän merkittävästi tuomioistuinten työmäärää.
4.1.4Pääsykiellon määräämisen edellytykset Pääsykielto myymälään voitaisiin määrätä henkilölle tämän aikaisemman häiriökäyttäytymisen perusteella, kun tilanteessa olisi perusteltu syy olettaa hänen tulevan tekemään myymälässä oleskelevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen taikka muulla tavoin vakavasti ja toistuvasti häiritsemään myymälässä oleskelevia henkilöitä.
Pääsykiellon määräämisen edellytysten harkinnassa olisi käytännössä kyse tulevaan kohdistuvasta arvioinnista, jossa henkilön aiemmat rikokset, uhkaukset ja muu käyttäytyminen pääsykiellolla suojattavissa tiloissa olisivat keskeisessä asemassa. Pääsykiellon määrääminen edellyttäisi siten yksilöitävissä ja todennettavissa olevaa muiden turvallisuutta vaarantavaa toimintaa. Sillä ei olisi merkitystä, kehen aiemmat rikokset tai häirintä olisivat myymälässä kohdistuneet eikä keneen näiden oletettaisiin jatkossa kohdistuvan. Myymälätiloissa oleskeleva henkilöjoukko on satunnainen, eikä turvallisuusuhka ole tyypillisesti henkilöitynyt yksittäiseen työntekijään tai asiakkaaseen. Jos uhka sen sijaan kohdistuu tiettyyn henkilöön, voisi tilanteeseen soveltua pääsykiellon sijasta tai ohella myös lähestymiskielto, joka on mahdollista määrätä myös laajennettuna koskemaan henkilön työpaikkaa.
Pääsykiellon määrääminen edellyttäisi kohtuuttomuusharkintaa, ja pääsykielto tulisi jättää määräämättä, jos sen määräämisen katsottaisiin olevan tapauskohtaiset olosuhteet huomioiden kohtuutonta. Merkityksellisiä arvioinnissa huomioitavia seikkoja olisivat erityisesti pääsykieltohakemuksen perusteena olevan rikoksen, uhkausten tai muun häirinnän laatu ja toistuvuus, asiaan osallisten olosuhteet sekä pääsykiellosta aiheutuva haitta. Kohtuuttomuusharkinnan yhteydessä punnittaisiin erityisesti pääsykiellon perusteena olevia seikkoja suhteessa siitä henkilölle aiheutuviin seurauksiin. Tällainen punninta rikosten ja häirinnän ehkäisemisen sekä perustuslaissa turvatun liikkumisvapauden ja muiden kiellon heijastevaikutusten välillä tulisi tehdä jokaisessa yksittäistapauksessa. Kohtuuttomuusarvioinnilla varmistettaisiin muun ohella se, että pääsykielto ei estäisi kieltoon määrättävän henkilön tosiasiallista mahdollisuutta huolehtia tämän välttämättömistä asiointitarpeista. Tuomioistuin voisi kunkin pääsykieltoasian käsittelyn yhteydessä ottaa huomioon yksittäistapauksessa tehtävät mahdolliset poikkeukset, kuten ennakoitavissa olevat välttämättömät asiointitarpeet. Tällä voisi olla merkitystä kokonaisuudessa arvioitaessa pääsykiellon määräämisen kohtuuttomuutta.
4.1.5Pääsykiellon sisältö Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon sisältönä olisi henkilön pääsyn määräaikainen kieltäminen myymälään ja tilanteen mukaan sen välittömään läheisyyteen. Kieltoon määrätty henkilö ei saisi pääsykiellon voimassaoloaikana mennä pääsykiellolla suojattavaan paikkaan tai oleskella siellä. Kieltoalue määriteltäisiin yksityiskohtaisesti asiaa koskevassa tuomioistuinratkaisussa.
Pääsykielto eroaisi luonteeltaan lähestymiskiellosta, sillä pääsykiellolla ei suojattaisi ennalta määritettyä henkilöä, vaan keskeisessä asemassa olisi tämän sijasta henkilöiden suojaaminen tietyssä määritellyssä myymälätilassa. Pääsykieltoasiassa kiellon määräämisellä tavoiteltaisiin nimenomaan työ- ja asiointiturvallisuuden suojelemista myymälässä, mihin pyrittäisiin kieltämällä uhka- ja väkivaltatilanteita aiheuttavan henkilön pääsy tilaan. Pääsykielto ei vaikuttaisi muulla tavoin kieltoon määrätyn henkilön toiminta- tai liikkumisvapauteen.
Kielto ei myöskään koskisi muunlaisia yhteydenottoja tai yhteydenottoyrityksiä. Pääsykiellon ulottamista tällaiseen häirintään ei ole valmistelussa pidetty perusteltuna, kun otetaan huomioon pääsykiellon ensisijainen tavoite, eli myymälässä olevien henkilöiden fyysisen turvallisuuden suojeleminen. Huomattavan häiriön aiheuttaminen viestejä lähettämällä tai soittamalla liikkeeseen voisi tietyissä tilanteissa tulla arvioitavaksi rikoslain 17 luvun 13 §:n mukaisena ilkivaltana.
Pääsykiellolla kiellettäisiin henkilön pääsy tiettyyn myymälään, mutta tämä ei tarkoittaisi sitä, että yrityksen palvelu ei olisi poikkeuksetta kieltoon määrätyn henkilön käytettävissä, mikäli se olisi järjestettävissä muussa toimipisteessä tai muilla keinoin, esimerkiksi verkkotilauksin. Ottaen huomioon, että pääsykielto kohdistuisi fyysiseen tilaan, jossa oleskelevia henkilöitä olisi tarkoitus suojella häiriökäyttäytymiseltä, pääsykiellon käyttöalan ulkopuolelle jäisivät muun muassa yksinomaan verkossa toimivat yritykset. Kauppakeskuksissa sekä muissa vastaavissa useiden liikkeiden ryhmittymissä pääsykielto koskisi vain yksittäistä kauppaliikettä, eikä kieltoa voitaisi hakea kokonaisuudessaan kiinteistön tai alueen suojaksi. Ketjuyritysten osalta olisi huomioitava, että pääsykielto ei ulottuisi automaattisesti ketjun muihin toimipisteisiin, ellei kiellon määräämisten edellytysten arvioitaisi täyttyvän kunkin tilan osalta erikseen.
Lähestymiskiellot eivät lähestymiskieltolain mukaan koske sellaisia yhteydenottoja, joille on asiallinen peruste ja jotka ovat erityisestä syystä ilmeisen tarpeellisia. Tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevaan lakiin ei ehdoteta sisällytettävän vastaavaa poikkeusta kiellon voimassaoloon esimerkiksi äkillisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa. Tällaista poikkeusmahdollisuutta pidettäisiin ennakoitavuuden kannalta ongelmallisena, kun meneminen myymälään ei perustuisi tuomioistuimen ratkaisuun, vaan henkilö ilmestyisi odottamatta paikalle. Toisaalta olisi myös haasteellista arvioida, milloin käynnille olisi tosiasiallisesti asiallinen peruste, ja milloin poikkeusmahdollisuutta hyödynnettäisiin häirintätarkoituksessa. On huomioitava, että pääsykielto voitaisiin määrätä myymälään vain, jos sitä ei arvioitaisi asiassa ilmenneet seikat huomioiden kohtuuttomaksi, ja tarpeen mukaan yksittäisratkaisussa voitaisiin toisaalta huomioida kohtuussyistä välttämättömät poikkeusjärjestelyt. Siksi sääntelyn soveltamisalan piiriin kuuluvien myymälöiden osalta tarvetta lähestymiskieltoa vastaavalle poikkeusmahdollisuudesta säätämiselle ei ole. Kohtuussyistä pääsykieltoa ei kuitenkaan voitaisi määrätä esimerkiksi apteekkeihin, joihin äkillinen ja odottamaton tarve voisi kohdistua.
Pääsykieltosääntely ei käytännön syistä soveltuisi työyhteisön sisäiseen työpaikkaväkivaltaan tai häirintään puuttumiseen. Tällaisessa tilanteessa tulisi sovellettavaksi työoikeudellinen ja muu rikosoikeudellinen sääntely.
4.1.6Pääsykiellon määräävä viranomainen
Pääsykiellolla puututtaisiin kieltoon määrättävän henkilön perusoikeuksiin. Kyse olisi erityisesti henkilön oikeudesta liikkua vapaasti, mitä voidaan pitää yksilön itsemääräämisoikeuden keskeisenä osatekijänä (PeVM 8/2020 vp). Tuomioistuimen määräämä pääsykielto rinnastuisi oikeudelliselta luonteeltaan muun muassa lähestymiskieltoon, liiketoimintakieltoon tai muihin turvaamistoimiin, joiden osalta päätöksenteko on osoitettu tuomioistuimelle. Kiellon määräämisessä olisi kysymys sen laatuisesta henkilön oikeuksia koskevasta rajoitustoimenpiteestä, jossa osallisilla tulisi lähtökohtaisesti olla oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti liikkumisvapautta rajoittava toimenpide tulisi voida saattaa ainakin jossakin vaiheessa tuomioistuimen käsiteltäväksi (Timofeyef ja Postupkin v. Venäjä
19.1.2021, kohta 133 ja Battista v. Italia
2.12.2014, kohta 42).
Ruotsissa pääsykiellosta kauppaan, uimahalliin ja kirjastoon määrää syyttäjä, mutta päätös kiellon määräämisestä voidaan saattaa osapuolen pyynnöstä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Ruotsissa syyttäjä määrää samoin myös lähestymiskiellosta sekä pääsykiellosta urheilutapahtumiin. Ruotsin mallin voidaankin tulkita eroavan kokonaisuudessaan Suomesta, jossa lähestymiskielto- ja muut vastaavanlaiset lainkäyttöasiat kuuluvat tuomioistuimen päätöksenteon piiriin.
Pääsykiellosta määrättäessä tulisi selvittää tarkoin kunkin tilanteen olosuhteet ja kiellon määräämisen perusteet. Lisäksi pääsykiellon määräämiseen liittyisi aina tiiviisti kohtuuttomuusharkintaa, asiaan osallisten etujen välistä punnintaa ja mahdollisten tarpeelliseksi arvioitavien poikkeusten asettamista sekä tilanteen mukaan erilaisia oikeus- ja näyttökysymyksiä. Koska pääsykiellon määräämisessä on kyse erityisesti pääsykiellon oikeasuhtaisuutta koskevasta perusoikeuspunninnasta sekä kiellon kohtuullisuuden ja mahdollisten poikkeustarpeiden selvittämisestä, voidaan pääsykieltoa koskevan määräämistoimivallan osoittamista tuomioistuimelle pitää perusteltuna
Pääsykiellon määräämisen edellytysten arviointi olisi myös käytännössä parhaiten toteutettavissa lähestymiskieltoasian käsittelyä vastaavalla tavalla oikeudenkäynnissä erityisesti, kun pääsykiellon määräämisen edellytysten selvittäminen sekä mahdollisten poikkeusten asettaminen edellyttäisi usein kummankin osapuolen kuulemista. Asian ratkaiseminen sen sijaan esimerkiksi kirjallisen aineiston perusteella syyttäjän tai poliisin toimesta ei täyttäisi asian luonteeseen liittyviä oikeusturvavaatimuksia. Pääsykiellon määräämistä tuomioistuimessa puoltaa samoin se, että pääsykieltoasia voisi tulla käsiteltäväksi myös lähestymiskielto- tai rikosasian yhteydessä. Päätöksentekijän poikkeamista toisistaan tällaisissa mahdollisesti myös yhdessä käsiteltävissä asioissa ei voida pitää tarkoituksenmukaisena
Pääsykieltosääntelyyn ei sisällytettäisi säännöksiä väliaikaisen pääsykiellon määräämisestä tuomioistuimen tai muun viranomaisen toimesta. Pääsykiellolla torjuttava häiriökäyttäytyminen kohdistuu yleisempään ja jokseenkin satunnaiseen henkilöpiiriin, eikä se yleensä ole henkilöitynyttä siten, että pääsykielto olisi välttämätöntä voida määrätä väliaikaisesti. Turvallisuusuhan ollessa akuutimpi ja selvästi henkilöitynyt voisivat lähestymiskieltolain säännökset väliaikaisesta lähestymiskiellosta tulla sovellettavaksi. Poliisiviranomaisen on myös tietyin edellytyksin määrättävä väliaikainen lähestymiskielto omasta aloitteestaan.
4.1.7Pääsykieltoasian käsittely tuomioistuimessa 4.1.7.1Pääsykiellon määräämismenettely Pääsykieltoasiat käsiteltäisiin tuomioistuimessa pitkälti vastaavalla tavalla kuin lähestymiskielto nykyisin. Pääsykieltoasiassa olisi kyse prosessioikeuden näkökulmasta niin kutsutusta indispositiivisesta asiaryhmästä, eivätkä asiaan osalliset voisi keskinäisin sopimuksin päättää taikka poiketa tuomioistuimen määräämän pääsykiellon sisällöstä tai noudattamisesta.
Asia käsiteltäisiin tuomioistuimessa varsin yksinkertaisessa menettelyssä kutsumalla osapuolet pääkäsittelyyn ja ottamalla siinä vastaan esitetty selvitys. Tuomioistuimen olisi kuitenkin huolehdittava, että asia selvitetään riittävän perusteellisesti ja käsittelyn yhteydessä turvataan riittävin järjestelyin asiaan osallisten oikeusturva. Huomioiden pääsykiellon ja lähestymiskiellon samankaltaisuus ennakollista turvaa antavana sekä toisaalta kieltoon määrättävän perusoikeuksia jossakin määrin rajoittavana oikeudellisena keinona on perusteltua, että tuomioistuin voisi määrätä pääsykiellosta pitkälti lähestymiskieltoasian tuomioistuinkäsittelyä vastaavassa menettelyssä. Menettelyjen yhdenmukaisuutta puoltaa myös se, että yksittäisessä tilanteessa kiellot voitaisiin määrätä myös samanaikaisesti. Pääsykieltoa koskevan asian käsittely tuomioistuimessa eroaisi kuitenkin paikoin lähestymiskieltoasian käsittelystä, sillä toisena osapuolena olisi elinkeinonharjoittaja.
Menettelyn lähtökohtana olisivat yleiset rikosprosessuaaliset säännökset. Ehdotettuun lakiin sisällytettäisiin kuitenkin eräitä erityissäännöksiä pääsykieltoasioiden tuomioistuinkäsittelyä koskien. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetään erityisesti oikeudenkäymiskaaressa (jäljempänä OK) sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (689/1997, jäljempänä ROL). Pääsykieltoasian tuomioistuinmenettelyä kuvataan yksityiskohtaisesti esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa jaksossa 8.1.
Pääsykieltoasia tulisi vireille tuomioistuimeen tehdyllä kirjallisella hakemuksella pääsykiellon määräämisestä. Elinkeinonharjoittaja voisi hakea yhdellä hakemuksella pääsykieltoa samanaikaisesti useampaan myymälään, jos se arvioisi kiellon edellytysten täyttyvän jokaisen myymälän osalta.
Vaikka asia tulisi vireille hakemuksesta, ei kyse olisi edellä todetusti oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetyn hakemusasian käsittelystä. Kun pääsykiellon taustalla olisi tyypillisesti rikoksia taikka muuta vakavaa häirintää, sopisivat lähtökohtaisesti rikosasioissa noudatettavat menettelysäännökset ennemmin pääsykieltoasian käsittelyyn.
Tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ehdotettuun lakiin ei sisällytettäisi yleistä säännöstä avustajan määräämisestä asiaan osalliselle. Lähestymiskieltoasiassa kieltoon määrättäväksi vaaditulle voidaan lähestymiskieltolain nojalla määrätä avustaja pelkästään, kun kyseessä on syvemmin perusoikeuksiin puuttuva teknisesti valvottu lähestymiskielto, mutta yleisestä oikeudesta avustajaan ei ole kuitenkaan säädetty. Tietyissä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa pääsykieltoon määrättäväksi haettavalle henkilölle voitaisiin määrätä ehdotettavaan lakiin sisällytettävä viittaussäännös huomioiden avustaja. Oikeusavun osalta sovellettaisiin yleisiä oikeusapulain (257/2002) säännöksiä.
Osapuolet vastaisivat lähtökohtaisesti itse asian käsittelystä aiheutuvista kustannuksista. Tuomioistuin voisi vain painavasta syystä velvoittaa osapuolen maksamaan toisen osapuolen kustannukset joko kokonaan tai osittain. Sääntely vastaisi lähestymiskieltoa. Vaikka osa pääsykiellon määräämistä hakevista yrityksistä olisi taloudellisesti kieltoon määrättäväksi vaadittavaa henkilöä paremmassa asemassa siten, että näiden hävitessä asian voisi olla perusteltua velvoittaa ne korvaamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, voisi tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa hakea myös yksityinen elinkeinonharjoittaja, joka ei välttämättä eroaisi merkittävästi taloudellisen asemansa puolesta vastapuolestaan. Tästä syystä ei ole katsottu perustelluksi säätää kuluvastuun jakautumisesta eri tavoin kuin lähestymiskieltoasioissa.
4.1.7.2Pääsykieltoasian käsittelyn joutuisuus Rikosprosessilainsäädännössä on useita säännöksiä eri asiaryhmien käsittelyn tai ratkaisemisen joutuisuudesta. Kiireellisyysperuste ilmaistaan paikoin yleisenä asian kiireellistä käsittelyä edellyttävänä säännöksenä. Tällainen malli on omaksuttu muun muassa lähestymiskieltolain 2 luvun 6 §:ssä. Toisaalta kiireellisyysperuste voi ilmetä myös suoraan laissa säädettynä määräaikana, kuten on tehty esimerkiksi tiettyjä alaikäisiä koskevien rikosasioiden ja tunnustamisoikeudenkäyntien osalta. Myös pakkokeinolaissa säädetään eräiden pakkokeinojen osalta asian ottamisesta käsiteltäväksi viipymättä sekä ratkaisemisesta kiireellisesti. Kiireellisesti sekä päivystysluontoisesti ratkaistaviin asioihin lukeutuvat muun muassa vangitsemisasiat sekä salaiset pakkokeinot. Myös siviiliprosessiin lukeutuu useita kiireellisesti käsiteltäviä asiaryhmiä, kuten turvaamistoimet (OK 7:5).
Uuden asiaryhmän käsittelyn kiireelliseksi säätäminen vaikuttaa tuomioistuinten toimintaan, sillä kiireellisyysvaatimus tulee huomioida järjestettäessä tuomioistuimen työskentelyä. Tällä voi olla kiireellisesti käsiteltävien asioiden määrä huomioon ottaen muiden asiaryhmien käsittelyä viivästyttävä vaikutus. Aikaisemmin erityisesti resurssien riittävyyttä on pidetty edellytyksenä sille, että lainsäädännön tavoitteet kiireellisestä käsittelystä saavutettaisiin eikä asiaryhmän kiireellinen käsittely viivästyttäisi muiden asioiden käsittelyä (HE 144/2022 vp, LaVM 17/2022 vp, s. 3). Eri asiaryhmien kiireellisesti käsiteltäväksi säätämisen yhteydessä on aiemmin kiinnitetty huomiota lisäksi siihen, että kiireellisesti käsiteltävät asiat ovat vakavuudeltaan ja vahingollisuudeltaan sellaisia, että ne edellyttävät kiireellisestä käsittelyä. Erityisesti henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvat rikokset sekä seksuaalirikokset on katsottu luonteensa vuoksi sellaisiksi rikoksiksi, joiden osalta kiireellisen käsittelyn tärkeys on erityisen korostunut (LaVM 17/2022 vp, s. 4–5).
Ehdotetun pääsykiellon tarkoituksena olisi turvata pääsykiellolla suojattavissa tiloissa oleskelevia henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvilta rikoksilta, tällaisten rikosten uhalta sekä muulta vakavalta ja toistuvalta häirinnältä. Tuomioistuimen määräämä pääsykielto olisi keino saada ennakollista suojaa mahdollisia henkilöön kohdistuvia oikeudenloukkauksia vastaan.
Pääsykieltoasian kiireelliselle käsittelylle on tunnistettavissa muihin kiireellisesti käsiteltäviin asiaryhmiin rinnastuvia perusteita erityisesti tilanteissa, joissa hakemus perustuu lyhyen aikavälin sisällä tehtyihin useisiin henkilö- tai asiakaskuntaan kohdistuneisiin rikoksiin. On kuitenkin mahdollista, että pääsykieltoa koskevia hakemuksia tehdään myös lievemmästä ja satunnaisesta, mahdollisesti myös kertaluontoisesta, häirinnästä, jolloin vastaavaa akuuttia käsittelytarvetta ei kuitenkaan ole.
Näistä syistä ehdotetaan, että pääsykieltoa koskevat asiat tulisi käsitellä tuomioistuimessa asian edellyttämällä joutuisuudella. Vastaavalla tavoin on säädetty muun muassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa
(57/1993)
sekä konkurssilaissa
(120/2004). Tältä osin velkajärjestelysääntelyä koskevissa esitöissä on katsottu, että velkajärjestelyyn pääsyllä on yksityisen henkilön kannalta suuri merkitys, ja säännöksellä halutaan kiinnittää käräjäoikeuksien huomiota siihen, että myös velkajärjestelyasiat on käsiteltävä niin joutuisasti kuin mahdollista (HE 238/2021 vp, s. 148). Edelleen konkurssilain esitöissä on katsottu säännöksen mahdollistavan erilaiset kiireellisyysasteet, sillä kaikki konkurssiasiat eivät ole kuitenkaan samalla tavalla kiireellisiä (HE 26/2003 vp, s. 87/II). Ehdotettu kiireellisyysaste mahdollistaisi yksittäisen pääsykieltoasian käsittelyn sellaisella joutuisuudella, jota käsittely edellyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa pääsykiellon suojaa tarvitaan häiriökäyttäytymisen luonteen vuoksi kiireisesti. Ehdotettu sääntely ei kuitenkaan velvoittaisi priorisoimaan pääsykieltoasiaa muiden tuomioistuimessa käsiteltävien asiaryhmien ohi tilanteessa, jossa yksittäinen asia ei olisi luonteeltaan kiireellistä käsittelyä edellyttävä.
4.1.7.3Oikeudenkäyntimaksu
Tuomioistuinmaksulaissa (1455/2015) säädetään tuomioistuimessa käsiteltävistä asioista perittävistä maksuista. Laissa säädettyjen maksujen suuruutta tarkistetaan oikeusministeriön asetuksella. Tällä hetkellä voimassa olevan tuomioistuinmaksulain 2 §:ssä säädettyjen maksujen tarkistamisesta annetun oikeusministeriön asetuksen (1020/2024) mukaan esimerkiksi rikosasian käsittelystä perittävä maksu on 310 euroa. Myös erilaisissa hakemusasioissa on eräistä tuomioistuinten hakemusmaksuista vuosina 2025–2027 annetun oikeusministeriön asetuksen (1021/2024) mukaan 310 euron hakemusmaksu.
Esityksessä ehdotetaan, että tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemisesta perittäisiin oikeudenkäyntimaksu. Tämä olisi perusteltua, koska useissa muissakin vastaavantyyppisissä asioissa tuomioistuinkäsittelystä peritään maksu. Maksun suuruus vastaisi esimerkiksi rikosasioissa ja erilaisissa hakemusasioissa perittävää maksua. Voimassa olevien asetusten mukaisesti maksun suuruus olisi 310 euroa ja sitä tarkistettaisiin tietyin väliajoin vastaavalla tavalla kuin muidenkin maksujen suuruutta.
Maksua voitaisiin pitää suuruudeltaan kohtuullisena, ja myös pienempien yritysten olisi mahdollista maksaa se. Tätä korkeampi maksu voisi vähentää erityisesti pienempien yritysten mahdollisuuksia hakea pääsykieltoa, vaikka sen hakemiselle olisi perusteet.
Esitystä valmisteltaessa on myös arvioitu vaihtoehtoa, ettei pääsykiellon hakemisesta perittäisi oikeudenkäyntimaksua vastaavasti kuin lähestymiskieltoasioissa. Lähestymiskieltoasioiden maksuttomuutta perusteltiin lain esitöissä (HE 143/2022 vp) sillä, että hakemisen maksullisuus oli vähentänyt lähestymiskieltohakemuksia merkittävästi. Lain esitöissä arvioitiin, että merkittävä määrä lähisuhdeväkivallan uhreja oli jättänyt hakematta lähestymiskieltoa lähestymiskiellon hakemiseen liittyvän taloudellisen riskin vuoksi. Tämän vuoksi kynnys lähestymiskiellon hakemiseen oli tosiasiassa noussut myös niissä tapauksissa, joissa lähestymiskielto olisi ollut henkilön suojaamiseksi tarpeen.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto eroaa lähestymiskiellosta siinä, että hakijana on yritys. Pääsääntöisesti yrityksillä on taloudellisen asemansa puolesta mahdollisuus maksaa ehdotetun suuruinen oikeudenkäyntimaksu. Näin ollen maksu ei muodostaisi lähestymiskieltoa vastaavaa estettä pääsykiellon hakemiselle. Hakemisen maksuttomuudelle ei siten ole vastaavia perusteita kuin lähestymiskieltoasioissa.
Tietyissä tilanteissa nykysääntely mahdollistaa sen, että oikeudenkäyntimaksua ei peritä. Tuomioistuinmaksulain 7 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun saaja on vapautettu oikeudenkäyntimaksusta. Oikeusapulain nojalla myös yksityinen elinkeinonharjoittaja voi tietyin edellytyksin saada oikeusapua liiketoimintaansa liittyvässä asiassa. Keskeistä on oikeusavun myöntämisen taloudellisten edellytysten täyttyminen. Yhtiölle tai yhteisölle oikeusapua ei kuitenkaan voida antaa. Tuomioistuinmaksulain 7 §:n 2 momentin nojalla maksusta voidaan vapauttaa myös silloin, jos sen periminen on ilmeisen kohtuutonta. Säännöstä on käytännössä sovellettu tilanteissa, joissa henkilön taloudellinen tilanne on muuttunut oikeudenkäynnin aikana ja tämän vuoksi tuomioistuinmaksun periminen olisi kohtuutonta.
Näiden säännösten nojalla myös yksityisellä elinkeinonharjoittajalla olisi yksittäisissä tapauksissa mahdollisuus saada vapautus maksusta, jos elinkeinonharjoittajan taloudellinen asema voisi muodostaa esteen pääsykiellon hakemiselle. Koska voimassa oleva sääntely mahdollistaa maksusta vapauttamisen sellaisissa tilanteissa, joissa yksityisen elinkeinonharjoittajan taloudellinen asema voisi vaarantaa mahdollisuuden hakea pääsykieltoa, sääntely turvaa riittävästi elinkeinonharjoittajien mahdollisuuden hakea pääsykieltoa. Koska tuomioistuinmaksulaissa ei ole säädetty muotovaatimusta maksusta vapauttamista koskevan pyynnön esittämiselle, yksityisen elinkeinonharjoittajan olisi mahdollista pyytää maksusta vapauttamista vapaamuotoisesti ja esimerkiksi pääsykiellon määräämistä koskevan hakemuksen yhteydessä. Kuten toisaalta lain esitöissä on todettu (HE 29/2015 vp, s. 53), maksuttomuusratkaisun tekeminen tapahtuu kuitenkin jo viran puolesta, eikä se edellytä asianosaisen pyyntöä.
Tuomioistuinmaksuista vapauttamista koskevan sääntelyn laajentaminen nykyisestä tässä yksittäisessä asiaryhmässä olisi ongelmallista tuomioistuinmaksulain ja oikeusapulain peruslähtökohtien kannalta. Toisaalta nykyistä laajempi maksuvapautussääntely voisi ulottaa maksuvapautuksen myös sellaisiin elinkeinonharjoittajiin, joilla ei tosiasiallisen taloudellisen asemansa vuoksi ole tarvetta vapautukselle esimerkiksi, jos maksuvapautus sidottaisiin yksinomaan yrityksen kokoon tai liikevaihtoon. Edelleen on syytä huomata, että yrityksillä on oikeus vähentää pääsykiellon hakemisesta aiheutuneet kulut verotuksessa.
On myös huomattava, että kohtuullisella oikeudenkäyntimaksulla ehkäistäisiin perusteettomia pääsykieltohakemuksia.
4.1.8Pääsykiellon määrääminen alaikäiselle Esityksessä ehdotetaan, että pääsykielto voitaisiin määrätä myös alaikäiselle. Valmistelun aikana on selvitetty, että yksittäisissä tilanteissa myös alaikäiset voivat aiheuttaa toistuvasti edellä tarkoitettua häiriötä myymälöissä. Tyypillisesti alaikäisten tekemään häiriöön puututaan muilla keinoin, kuten lastensuojelutoimin, mutta voi ilmetä tapauksia, joissa muut keinot eivät ole riittäviä häiriökäyttäytymisen katkaisemiseksi. Alaikäisenkin toistuva häiriökäyttäytyminen voi siten vaarantaa myymälässä asioivien henkilöiden ja henkilökunnan turvallisuutta vastaavasti kuin täysikäistenkin aiheuttama häiriö. Pääsykiellon tavoitteena on asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden turvaaminen, joten on perusteltua, että pääsykieltoa voi toistuvissa väkivalta- tai uhkatilanteissa hakea myös alaikäiselle. Valmistelun yhteydessä on arvioitu myös mahdollisuutta määrätä pääsykielto vaihtoehtoisesti vain 15 vuotta tai 18 vuotta täyttäneille, mutta asian luonteen vuoksi näitä vaihtoehtoja ei jäljempänä mainituista syistä pidetty perusteltuina.
Mahdollisuutta määrätä pääsykielto henkilölle tämän iästä riippumatta puoltaa se, että pääsykiellosta aiheutuva liikkumisvapauden rajoitus on varsin vähäinen, koska se koskee vain yksittäistä myymälää. Alaikäiseen kohdistuvasta kiellosta ei muodostuisi siten perusoikeusrajoituksena vastaavanlaista toimenpidettä kuin esimerkiksi 15–17-vuotiaan pidättäminen tai vangitseminen, oppilaitosten kurinpitotoimenpiteet taikka eräät lastensuojelulain (417/2007) 11 luvussa tarkoitetut rajoitustoimet. Samoin pääsykieltoa laajemmin kohdehenkilön liikkumis- ja toimintavapauteen puuttuva lähestymiskieltolain mukainen lähestymiskielto voidaan määrätä alaikäiselle, myös alle 15-vuotiaalle (KKO 2025:66).
Muiden turvallisuutta vaarantavan häiriökäyttäytymisen tehokkaammaksi torjumiseksi voidaan pitää perusteltuna, että pääsykielto voitaisiin määrätä myös alaikäiselle, eikä kiellon määräämiselle asetettaisi siten pääsykieltosääntelyssä ikärajaa. Selvää kuitenkin olisi, että alaikäisten osalta tulisi kiinnittää huomiota lapsen erityiseen oikeudelliseen asemaan. Alaikäiset ovat yleisesti rikosoikeudellisessa järjestelmässä monin tavoin erityissääntelyn kohteena. Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta, eikä alle 15-vuotiaiden kohdalla pääsykiellon rikkomisesta seuraisi siten rikosoikeudellista rangaistusta. Tämä ei muodostaisi kuitenkaan estettä pääsykiellon määräämiselle.
Alaikäisen rikolliseen käyttäytymiseen tai muunlaiseen häiriökäyttäytymiseen voidaan vastata alaikäisen iän mukaan yleisesti lastensuojelun ja myös rikosoikeudellisin keinoin. Lastensuojelun tavoitteena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Rikoksen esitutkinnan tarkoituksena on puolestaan selvittää rikos, joskin eräissä tapauksissa myös alle 15-vuotiaan tekemää rikollista tekoa voidaan selvittää esitutkinnassa esimerkiksi lastensuojelutoimenpiteiden tarpeen selvittämiseksi. Pääsykieltosääntelyn tavoitteena olisi häiriökäyttäytymisen ennakollinen torjuminen myymälässä, mutta se ei tätä laajemmin puuttuisi lapsen rikolliseen käyttäytymiseen. Sanotun päämäärän toteutuminen sekä kokonaisvaltaisampi puuttuminen alaikäisen toimintaan voisi edellyttää pääsykiellon määräämisen ohella myös muita toimia, kuten esimerkiksi lastensuojelulaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä lastensuojelun toimenpiteitä tai moniammatillista ankkuritoimintaa.
Osa alaikäisistä, joille pääsykieltoa haettaisiin, saattaisi olla jo ennestään lastensuojelutoimien kohteena. Kun myymälän henkilö- tai asiakaskuntaan kohdistuvasta alaikäisen rikoksesta tai rikollisesta teosta tehdään ilmoitus poliisille, siirtyisi tieto lapsen lastensuojelutoimenpiteiden arviointitarpeesta sosiaaliviranomaiselle viime kädessä poliisin ilmoitusvelvollisuuden kautta. Lastensuojelulain 25 §:ssä säädetään muun muassa poliisia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, joka syntyy, kun tehtävässä saadaan tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Muun ohessa alaikäisen rikoskäyttäytyminen on peruste lainsuojelun toimenpiteille. Lastensuojelun toimien tavoitteena on turvata lapsen etua ja hyvinvointia, eivätkä ne muodosta rangaistusluonteista seuraamusta rikollisesta käyttäytymisestä.
Kun määrätään alaikäiseen kohdistuvia rajoitustoimia, on huomioitava Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) määräykset. Yleissopimuksen mukaisesti lapsena pidetään kaikkia alle 18-vuotiaita. Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan muun muassa kaikissa tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sanottu koskee kaikissa oikeusasteissa tapahtuvia oikeudenkäyntejä ja kaikkia asianmukaisia lapsia koskevia menettelyjä ilman rajoituksia (Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti 29.5.2013, CRC/C/GC/14). Merkityksellisiä arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä ovat lapsen henkilökohtaisina olosuhteina muun muassa lapsen ikä ja kehitystaso.
Myös oikeuskäytännössä on katsottu, että lähestymiskiellon määräämisen alle 15-vuotiaalle tulisi olla lapsen nuoresta iästä johtuen lähtökohtaisesti poikkeuksellista (KKO 2025:66, kohta 21).
Oikeusjärjestyksessä onkin yleisenä pyrkimyksenä rajoittaa alaikäisiin kohdistuvat rajoitukset välttämättömään ja soveltaa ensi sijassa lievempiä keinoja.
Edellä mainituista syistä pääsykiellon määrääminen alaikäiselle sidottaisiin laissa korkeampiin edellytyksiin kuin pääsykiellon määrääminen täysi-ikäiselle. Pääsykiellon määrääminen alle 18-vuotiaalle edellyttäisi muiden pääsykiellon määräämisen edellytysten täyttymisen ohella painavia syitä. Lisäksi pääsykiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa olisi huomioitava lapsen ikä ja kehitystaso. Kiellon määrääminen ei saisi vaarantaa lapsen etua.
Pääsykiellon määrääminen alaikäiselle ei olisi sidottu siihen, että alaikäisen toimintaan olisi pyritty aikaisemmin puuttumaan lastensuojelulaissa säädetyin keinoin. Tästä huolimatta pääsykiellon määrääminen alaikäiselle olisi syytä sovittaa yhteen lastensuojelullisiin toimiin erityisesti huomioiden, että alaikäisen vakava häiriökäyttäytyminen, jonka perusteella tälle haettaisiin pääsykieltoa, voisi toimia perusteena myös lastensuojelullisille toimille. Nämä seikat tulisi huomioida, kun arvioidaan kiellon määräämisen edellytyksiä.
Pääsykieltoasian käsittelyssä tuomioistuimessa huomioitaisiin alaikäisen erityinen oikeudellinen asema. Kun pääsykieltoa haettaisiin alle 18-vuotiaalle, vajaavaltaisen puhevallan käyttäminen tapahtuisi OK 12 luvun mukaisesti. Sanotun luvun 1 §:n mukaisesti alle 15-vuotiaan huoltaja käyttäisi lapsen puolesta puhevaltaa, kun taas 15 vuotta täyttänyt käyttäisi huoltajan tai muun edunvalvojan ohella itsenäisesti puhevaltaansa henkilöään koskevassa asiassa, jollaiseksi pääsykieltoa koskeva asia voitaisiin katsoa. Lastensuojelulain 4 luvun 24 §:n mukaisesti hyvinvointialueen tulee olla edustettuna lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä. Pääsykieltoasiassa ei olisi kyse rangaistavan teon tuomioistuinkäsittelystä, eikä lastensuojelulain säännös siten koskisi tuomioistuinkäsittelyä pääsykiellon määräämiseksi. Pääsykiellon hakemisen taustalla voisi kuitenkin olla sellaista rikollista käyttäytymistä tai vakavuudeltaan sen asteista häirintää, että vahvat perusteet sosiaaliviranomaisen kuulemiselle ja läsnäololle olisivat tunnistettavissa. On mahdollista, että tilanteessa, jossa alaikäiselle haettaisiin pääsykieltoa vakavan häiriökäyttäytymisen perusteella, olisi tämä jo ennestään lastensuojelutoimenpiteiden tai niiden tarpeen arvioinnin kohteena. Sosiaaliviranomaisen osallisuus asian käsittelyssä tuomioistuimessa voisi edistää tilanteen selvittämistä, lastensuojelullisten näkökulmien huomioon ottamista ja lapsen tarvitseman tuen järjestämistä. Ehdotettavaan lakiin otettaisiin siten erityissäännös kuulemistilaisuuden varaamisesta sosiaaliviranomaisen edustajalle. Säännös ei kuitenkaan loisi sosiaaliviranomaisen edustajalle velvollisuutta osallistua pääsykieltoasian käsittelyyn tuomioistuimessa, vaan arvion sosiaaliviranomaisen kuulemistarpeesta asiassa tekisi sosiaaliviranomainen. Sosiaaliviranomaisen kuulemistilaisuuden varaaminen tämän kuulemiseen velvoittamisen sijasta on arvioitu lapsen edun toteutumisen kannalta perustelluksi, koska kuulemiseen velvoittaminen voisi tarpeettomasti hidastaa tai vaikeuttaa pääsykieltoasian käsittelyä tuomioistuimessa niissä tapauksissa, joissa kuulemiseen ei sosiaaliviranomaisen oman arvion mukaan olisi tarvetta. Toisaalta huomiota voidaan kiinnittää siihen, ettei kuulemisvelvoitetta ole säädetty myöskään esimerkiksi alaikäisen vangitsemisasian käsittelyn osalta.
4.1.9Pääsykiellon valvonta Esityksessä ehdotetaan, että poliisin tehtävänä olisi valvoa tuomioistuimen määräämän pääsykiellon noudattamista vastaavalla tavalla kuin jo nykyisinkin lähestymiskiellon noudattamista. Tästä syystä tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annettuun lakiin sisällytettäisiin asiaa koskeva säännös.
Poliisin toimivaltuuksia pääsykiellon valvonnassa täsmennettäisiin. Poliisilain voimassa olevan sääntelyn perusteella voidaan pitää jossain määrin epäselvänä, millä edellytyksillä poliisi voisi poistaa pääsykieltoon määrätyn henkilön kiellon kohteena olevasta tilasta tai estää hänen pääsynsä tilaan. Voimassa olevat säännökset edellyttävät esimerkiksi paikan haltijan pyyntöä tai häiriökäyttäytymisen vakavuuden arviointia. Kuitenkin lähtökohtana voidaan pitää sitä, että poliisin tulisi voida itsenäisesti ryhtyä toimenpiteisiin kiellon toteutumiseksi, eikä kiellon noudattamisen valvonnan tulisi edellyttää myöskään häiriökäyttäytymistä. Koska tuomioistuin on määrännyt pääsykiellon, tulisi poliisin voida huolehtia sen noudattamisesta riippumatta siitä, aiheuttaako henkilö kieltoa rikkoessaan häiriötä vai ei.
Näistä syistä poliisilakiin lisättäisiin säännökset poliisin toimivallasta poistaa henkilö pääsykiellon suojaamasta tilasta tai estää hänen pääsynsä sinne. Lisäksi poliisi voisi ottaa henkilön pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n nojalla kiinni kiellon rikkomisasian selvittämiseksi.
Käytännössä myös yksityisen turvallisuusalan toimijoille voisi tulla tilanteita, joissa pääsykieltoon määrätty henkilö pyrkii menemään pääsykiellolla suojattuun myymälään.
Tällainen myymälä voi kuulua vartijan vartiointialueeseen, jossa hänen tehtävänään on suojata henkilöiden turvallisuutta. Näin ollen on perusteltua, että vartijalla on toimivalta estää henkilön pääsy alueelle tai poistaa hänet sieltä. Esityksessä ehdotetaankin, että yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia täydennettäisiin tällaisella toimivaltasäännöksellä. Vartijan toimivalta rajoittuisi henkilön pääsyn estämiseen tai hänen poistamiseensa yksittäisessä tilanteessa ja toimivalta rajautuisi vain vartijan vartiointialueeseen. Vartijalla ei siten olisi poliisia vastaa yleistä toimivaltaa valvoa pääsykiellon noudattamista.
Lausuntokierroksella olleessa esitysluonnoksessa ehdotettiin, että järjestyksenvalvojan toimivaltaa ei laajennettaisi koskemaan tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomistilanteita. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, ettei järjestyksenvalvojaa voida asettaa yksittäiseen myymälään, vaan järjestyksenvalvojien toimialue on esimerkiksi koko kauppakeskus. Lausuntopalautteessa kiinnitettiin kuitenkin huomiota siihen, että kauppakeskuksissa ja liikenneasemilla järjestyksenvalvoja voi olla ainut turvallisuusalan toimija, eikä yksittäisissä myymälöissä välttämättä ole erikseen vartijoita. Näin ollen pääsykiellon rikkomistilanteet voivat tällaisessa toimintaympäristössä tulla eteen nimenomaan järjestyksenvalvojille.
Mainituista syistä esityksen jatkovalmistelussa on pidetty perusteltuna, että myös järjestyksenvalvojille säädetään toimivalta poistaa pääsykieltoa rikkova henkilö myymälästä tai estää hänen pääsynsä sinne. Voidaan katsoa, että tällainen pääsykiellon noudattamatta jättäminen esimerkiksi kauppakeskuksen sisällä on sellaista häiriötä, johon puuttuminen kuuluu järjestyksenvalvojien yleiseen tehtävään valvoa järjestystä ja turvallisuutta toimialueellaan, vaikka heidän tehtävänään ei olekaan yksittäisen myymälän turvaaminen.
Pääsykieltoon liittyvien toimivaltuuksien käyttö edellyttää sitä, että vartiointiliikkeellä on käytössään välttämättömät tiedot pääsykieltoon määrätyn henkilöllisyydestä sekä pääsykieltoalueesta. Tällaisten tietojen käsittelyä elinkeinonharjoittajan ja vartiointiliikkeen välillä käsitellään jäljempänä.
4.1.10Henkilötietojen käsittely Esityksessä ehdotetaan, että tieto tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta tallennettaisiin poliisin henkilörekisteriin. Poliisilla olisi oikeus käsitellä pääsykieltoa koskevia tietoja rekisterissä pääsykiellon valvomiseksi. Ehdotettu sääntely tietojen tallentamisesta ja käsittelystä poliisin henkilörekisterissä olisi vastaava, mitä on säädetty lähestymiskieltoa koskevista tiedoista.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että poliisi voisi elinkeinonharjoittajan pyynnöstä luovuttaa pääsykiellon hakemiseksi tarvittavia salassa pidettäviä tietoja epäillyn tekijän henkilöllisyyden selvittämiseksi sekä koskien elinkeinonharjoittajan myymälään liittyviä epäiltyjä rikoksia tai häiriöitä. Luovutettavien tietojen tulisi olla välttämättömiä elinkeinonharjoittajan tietopyynnössä tarkoittaman pääsykiellon hakemiseksi. Kyse on yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitetuista rikosasiaan liittyvistä henkilötiedoista. Artikla edellyttää, että tällaisten tietojen käsittelystä säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Tietosuojalain 7 §:ssä säädetään yleisesti rikosasioita koskevien henkilötietojen käsittelyperusteista, Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään oikeudesta käsitellä rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja, jos käsittely on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi, puolustamiseksi tai ratkaisemiseksi. Tietosuojalain esitöissä (HE 9/2018 vp, s. 92) ei ole tarkemmin määritelty, mitä oikeusvaateella tietosuojalain 7 §:ssä tarkoitetaan. Yleisesti oikeusvaateen voidaan ajatella tarkoittavan oikeutta vaatia tiettyä käyttäytymistä tai suoritusta, esimerkiksi oikeudenkäynnissä esitettävää vaatimusta erääntyneen saatavan maksamiseksi. Säädettävässä pääsykiellossa voidaan siten katsoa olevan kysymys tietosuojalain 7 §:ssä tarkoitetusta oikeusvaateesta. Henkilötietojen käsittelyyn pääsykiellon hakemiseksi tietosuojalain 7 § tulisi sovellettavaksi käytännössä siinä vaiheessa, kun elinkeinonharjoittaja on päättänyt hakea pääsykieltoa ja ryhtyy toimiin hakemuksen tekemiseksi, esimerkiksi pyytämällä poliisilta tietoja kyseisessä liiketilassa tapahtuneista epäillyistä rikoksista tai häirinnästä. Säännös muodostaa käsittelyperusteen poliisilta saaduille tiedoille.
Tietosuojalain 7 §:n 2 momentissa viitataan suojatoimenpiteiden osalta lain 6 §:n 2 momenttiin. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaan rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on toteutettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi, joita ovat: 1) toimenpiteet, joilla on jälkeenpäin mahdollista varmistaa ja todentaa kenen toimesta henkilötietoja on tallennettu, muutettu tai siirretty; 2) toimenpiteet, joilla parannetaan henkilötietoja käsittelevän henkilöstön osaamista; 3) tietosuojavastaavan nimittäminen; 4) rekisterinpitäjän ja käsittelijän sisäiset toimenpiteet, joilla estetään pääsy henkilötietoihin; 5) henkilötietojen pseudonymisointi; 6) henkilötietojen salaaminen; 7) toimenpiteet, joilla käsittelyjärjestelmien ja henkilötietojen käsittelyyn liittyvien palveluiden jatkuva luottamuksellisuus, eheys, käytettävyys ja vikasietoisuus taataan, mukaan lukien kyky palauttaa nopeasti tietojen saatavuus ja pääsy tietoihin fyysisen tai teknisen vian sattuessa; 8) menettely, jolla testataan, tutkitaan ja arvioidaan säännöllisesti teknisten ja organisatoristen toimenpiteiden tehokkuutta tietojenkäsittelyn turvallisuuden varmistamiseksi; 9) erityiset menettelysäännöt, joilla varmistetaan tietosuoja-asetuksen ja tämän lain noudattaminen siirrettäessä henkilötietoja tai käsiteltäessä henkilötietoja muuhun tarkoitukseen; 10) tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukainen tietosuojaa koskevan vaikutustenarvioinnin laatiminen; 11) muut tekniset, menettelylliset ja organisatoriset toimenpiteet.
Pääsykiellon hakemiseksi tarvittavien epäiltyjä rikoksia koskevien tietojen osalta tulisi sovellettavaksi tietosuoja-asetuksen lisäksi tietosuojalain 7 § ja siinä säädetyt suojatoimet. Rekisterinpitäjän olisi siten huolehdittava, että edellä mainitut suojatoimet rekisteröidyn oikeuksien varmistamiseksi sekä henkilötietojen käsittelystä aiheutuvien riskien ja uhkien minimoimiseksi on otettu käyttöön.
Elinkeinonharjoittaja ei saisi käyttää poliisilta saamiaan tietoja muuhun kuin tietopyynnön tarkoittaman pääsykieltohakemuksen tekemiseksi, eikä elinkeinonharjoittaja saisi ilmaista salassa pidettäviä tietoja sivulliselle. Tiedot tulisi poistaa viimeistään silloin, kun tuomioistuin on ratkaissut pääsykieltoa koskevan asian taikka elinkeinonharjoittaja on päättänyt olla hakematta pääsykieltoa. Myös tietojen poistamisesta säädettäisiin laissa. Sääntelyllä toteutettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämiä suojatoimia.
Pääsykieltoa hakeneen elinkeinonharjoittajan ja pääsykiellon rikkomisen estämiseen osallistuvan yksityisen turvallisuusalan toimijoiden on käsiteltävä tuomioistuimen pääsykieltoratkaisuun sisältyviä tietoja, jotta pääsykiellon noudattamista olisi mahdollista valvoa. Esityksen jatkovalmistelussa on katsottu, että koska myös pääsykieltoratkaisu voi sisältää tietoja henkilön rikosasioista, kyse on yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitetusta henkilötietojen käsittelystä. Tietosuojalain 7 §:n säännökset tällaisten tietojen käsittelyperusteista eivät kata nyt käsillä olevaa tilannetta.
Tästä syystä ehdotetaan, että tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetussa laissa säädettäisiin elinkeinonharjoittajan oikeudesta käsitellä tuomioistuimen ratkaisuun sisältyviä henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä pääsykiellon noudattamisen seuraamiseksi.
Yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artikla edellyttää sääntelyä suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi. Suojatoimia turvattaisiin lain tasolla siten, että tietojen käsittely rajattaisiin vain niiden käyttötarkoituksen mukaan välttämättömiin tietoihin. Lisäksi myös tuomioistuimen ratkaisuun sisältyvien tietojen osalta säädettäisiin tietojen poistamisesta. Tuomioistuimen pääsykieltoa koskevat tiedot puolestaan tulisi poistaa, kun pääsykiellon voimassaolo on päättynyt, koska tämän jälkeen kiellon noudattamisen seuraamiselle ei olisi enää tarvetta.
Pääsykieltoa koskevien tietojen käsittelystä elinkeinonharjoittajan ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden välillä noudatettaisiin muilta osin yleistä tietosuojasääntelyä. Valmistelun aikana on katsottu, että pääsääntöisesti myymälän elinkeinonharjoittaja toimisi rekisterinpitäjänä ja yksityisen turvallisuusalan toimija henkilötietojen käsittelijänä tämän lukuun. Käytännössä kysymys olisi siitä, että elinkeinoharjoittaja, jonka myymälätilaa tuomioistuimen määräämä pääsykielto koskisi, sopisi asiaa koskevasta henkilötietojen käsittelystä yksityisen turvallisuusalan toimijan kanssa. Pääsykieltoa koskevien tietojen osalta olisi siten kysymys siitä, että vartiointiliike käsittelisi pääsykieltoa koskevien tietoja edellä mainitun sopimuksen perusteella rekisterinpitäjän lukuun. Kysymys olisi nimenomaan tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevista tiedoista, erotuksena edellä mainituista pääsykiellon hakemiseksi poliisilta saatavista tiedoista, joita koskisi kielto käyttää tietoja muuhun kuin pääsykiellon hakemiseksi. Henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin siten yleistä tietosuoja-asetusta, jossa säädetään esimerkiksi rekisterinpitäjän lukuun tapahtuvasta käsittelystä sopimisesta ja tietojen säilyttämisestä.
Jatkovalmistelun aikana myös järjestyksenvalvojien toimivaltaa puuttua pääsykiellon rikkomiseen on edellä kuvatulla tavoin laajennettu. Käytännössä järjestyksenvalvontaa tarjoava yritys ei aina ole toimeksiantosuhteessa myymälän elinkeinonharjoittajaan vaan esimerkiksi kauppakeskukseen tai liikenneasemaan. Näissä tilanteissa voi olla tulkinnanvaraista, toimiiko turvallisuusalan toimija henkilötietojen käsittelijänä myymälän lukuun. Selvyyden vuoksi säädettäisiin siksi myös turvallisuusalan toimijoiden oikeudesta käsitellä pääsykieltoratkaisuun sisältyviä henkilötietoja.
Kuten todettua, muilta osin pääsykieltoon liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä noudatettaisiin yleistä tietosuojasääntelyä. Yleistä sääntelyä täydentävää sääntelyä ei ole tältä osin tarpeen eikä tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran puitteissa mahdollistakaan säätää.
4.1.11Pääsykiellon rikkominen Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen ehdotetaan säädettävän rangaistavaksi uudessa rikoslain 16 luvun 9 b §:ssä. Rangaistussäännöksellä tavoiteltaisiin sitä, että tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa ei rikottaisi.
Rangaistussäännös saisi asiallisen sisältönsä yksittäisestä pääsykieltoratkaisusta, mikä korostaisi tarvetta määritellä kunkin pääsykiellon sisältö siihen liittyvine poikkeusmahdollisuuksineen selkeästi, täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon vastaisesti kiellolla suojattavaan myymälään tai muutoin yksittäisessä ratkaisussa yksilöidylle kielletylle alueelle meneminen taikka siellä oleskelu olisi rangaistavaa, vaikka pääsykieltoa rikkova ei samassa yhteydessä syyllistyisi muuhun rikokseen tai aiheuttaisi toiminnallaan häiriötä.
Rangaistussäännös sijoitettaisiin lukuun rikoksista viranomaisia vastaan, jossa säädetään myös lähestymiskiellon rikkomisen rangaistavuudesta. Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen osoittaisi piittaamattomuutta viranomaismääräystä kohtaan. Pääsykiellon noudattamatta jättämisen katsottaisiin kuitenkin lisäksi merkitsevän myymälään, ja siellä oleskeleviin, kohdistuvaa uhkaa, jota kiellolla on tarkoitus torjua ja jota vastaan oikeudellista suojaa on annettu.
Esityksessä ehdotetaan, että tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisesta voisi seurata sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Sanottu rangaistusasteikko vastaisi lähestymiskiellon sekä omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkomiselle rikoslain 16 luvussa säädettyjä rangaistusasteikkoja, mitä voidaan perustella rikoslain sisäisen johdonmukaisuuden näkökulmasta. Kiellon rikkomisen enimmäisrangaistus olisi korkeampi suhteessa julkisrauhan rikkomista koskevassa rangaistussäännöksessä säädettyyn kuuden kuukauden enimmäisrangaistukseen. Kiellon rikkomisen moitittavuus perustuisi siihen, että kyse olisi viranomaiskiellosta sekä toisaalta siihen, että kielto voitaisiin määrätä vain laissa säädetyt edellytykset täyttävän laadultaan vakavaksi arvioidun häiriökäyttäytymisen torjumiseksi.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomista koskevan rangaistussäännöksen lisäksi tilanteessa voisi tulla sovellettavaksi myös jonkun muun rikoksen tunnusmerkistö, mikäli henkilö pääsykieltoa rikkoessaan samanaikaisesti syyllistyisi esimerkiksi pahoinpitely- tai ryöstörikokseen tai pitäisi hallussaan vaarallista esinettä tai toisen vakavaan vahingoittamiseen soveltuvaa esinettä tai ainetta.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisen suhdetta muihin rikostunnusmerkistöihin olisi perusteltua arvioida vakiintuneiden rikoskonkurrenssia koskevien periaatteiden sekä tapauksen konkreettisten yksityiskohtien mukaisesti. Merkitystä yksittäistapaukseen sovellettavan tunnusmerkistön valinnassa annettaisiin siten muun muassa tunnusmerkistöjen keskinäissuhteelle, näillä suojattaville oikeushyville sekä rangaistusasteikoille. Mahdollisten soveltamistilanteiden monimuotoisuuden ja näiden vaikean ennakoitavuuden takia seuraavassa tarkastellaan vain keskeisimmiksi arvioituja konkurrenssitilanteita.
Konkurrenssitilanteita voisi syntyä erityisesti tilanteissa, joissa samaa paikkaa koskisi sekä tuomioistuimen määräämä pääsykielto että julkisrauhalla suojattavan paikan haltijan antama pääsykielto. Tällöin kyseessä olevaan paikkaan kieltojen vastaisesti menevän tekijän menettely täyttäisi käytännössä samanaikaisesti kaksi eri rikostunnusmerkistöä. Tällaisissa konkurrenssitilanteissa olisi lähtökohtaisesti perusteltua soveltaa vain tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomista koskevaa tunnusmerkistöä, koska sanottu tunnusmerkistö suojaisi laajempaa oikeushyvien piiriä julkisrauhan rikkomiseen verrattuna ja olisi julkisrauhan rikkomista ankarammin rangaistava. Sen sijaan tilanteissa, joissa olisi kyse yhtäaikaisesti tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisesta sekä kiellolla suojatussa myymälässä oleskelevan henkilön henkeen tai terveyteen kohdistetusta rikoksesta, olisi lähestymiskiellon rikkomista koskevaa ratkaisukäytäntöä vastaavalla tavalla lähtökohtaisesti perusteltua lukea syyksi sekä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen että henkeen tai terveyteen kohdistettu rikos.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen olisi virallisen syytteen alainen rikos, eikä asianomistajan syytepyyntöä tarvittaisi. Elinkeinonharjoittajaa, jonka hallinnoimaa myymälää pääsykielto koskisi, olisi pidettävä rikoksen asianomistajana, vaikkakin rikos kohdistuisi myös oikeudenhoitoon pääsykiellon ollessa tuomioistuimen määräämä.
4.2Julkisrauhan suojaaman paikan haltijan antama pääsykielto
4.2.1Julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että rikoslain 24 luvun 3 §:ää julkisrauhan rikkomisesta täsmennettäisiin lisäämällä säännöksen 1 momentin 1 kohtaan osaksi tekotapatunnusmerkkiä annetun kiellon vastaisesti säännöksessä tarkoitettuun julkisrauhan suojaamaan paikkaan meneminen.
Täsmennyksellä selvennettäisiin sitä, että julkisrauhan rikkomisena pidettäisiin annetun kiellon vastaisesti julkisrauhan suojaamaan paikkaan menemistä. Säännöksen selvennys on hallitusohjelman kirjausten tavoitteiden mukaisesti perusteltua, sillä tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskeva sääntely tulisi sovellettavaksi vain myymälöiden suojaamiseksi, eikä sääntelyä sovellettaisi muunlaista toimintaa harjoittaviin yrityksiin.
Ehdotetulla muutoksella pyrittäisiin siten ensi sijassa selkeyttämään voimassa olevan säännöksen sanamuotoa siten, että säännöksen sanamuodon perusteella olisi selvää, mikä on rangaistavan käyttäytymisen ala. Kuten edellä nykytilan kuvauksessa on todettu, jo nykyisin säännöksen voidaan tulkita kattavan paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomisen. Tämä ei kuitenkaan käy ilmi nimenomaisesti säännöksen sanamuodosta. Oikeuskäytännössä säännöstä on sovellettu tällaisissa tapauksissa hyvin harvoin.
Esityksessä ei ole tarkasteltu laajemmin eri toimijoiden tai toimialojen pääsykieltokäytäntöjä taikka sitä, mihin ja millaisin edellytyksin eri julkisrauhan suojaamiin paikkoihin voidaan antaa paikan haltijan toimesta pääsykielto. Pääsykieltojen antaminen voi perustua tilanteen mukaan paikan haltijaa velvoittavaan lainsäädäntöön tai toisaalta julkisrauhan suojaaman paikan haltijan hallinta- tai omistusoikeuteen. Pääsykieltokäytännöt voivat käytännössä vaihdella toimiala- ja jopa organisaatiokohtaisesti, eikä tällainen kattavampi tarkastelu siten ole tämän lainsäädäntöhankkeen yhteydessä mahdollista. Kiellon määräämisen edellytyksiin, antamiseen sekä muihin olennaisiin tekijöihin liittyvä tarkastelu sekä mahdollisten reunaehtojen asettaminen on tehtävä alakohtaisesti huomioiden eri toimialojen erityispiirteet. Julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännös antaa jälkikäteisen rikosoikeudellisen suojan julkisrauhan suojaamiin paikkoihin kohdistuvia säännöksessä tarkoitettuja tekoja vastaan. Rangaistussäännöksen täsmentämisen yhteydessä ei ole sen sijaan perusteltua määritellä eri toimialojen tai toimijoiden pääsykieltokäytäntöjä taikka luoda edellytyksiä tai reunaehtoja pääsykiellon antamiseen liittyen.
Lainsäädäntöhankkeen valmistelun aikana on noussut esille myös kysymys siitä, tulisiko julkisrauhan rikkomista koskevassa rikoslain 24 luvun 3 §:ssä tarkoitettujen julkisrauhalla suojattujen tilojen piiriä laajentaa nykyisestä esimerkiksi siten, että tunnusmerkistöä voitaisiin soveltaa myös erilaisten, kiinteiden rakenteiden ulkopuolellakin järjestettävien tapahtumien ja tilaisuuksien yhteydessä taikka esimerkiksi hiihtokeskuksia, ulkovesipuistoja tai kokoontumislaissa (530/1999) tarkoitettuja yleisötilaisuuksia koskien.
Julkisrauhalla suojattavien tilojen laajentaminen esitetyllä tavalla voisi sinällään lisätä tapahtumien ja tilaisuuksien järjestäjien mahdollisuuksia suojata esimerkiksi yleisön turvallisuutta sekä työntekijöiden rauhaa ja yksityisyyttä itse annetun pääsykiellon määräämisen kautta.
Julkisrauhalla suojattavien tilojen laajentaminen esitetyllä tavalla voisi kuitenkin olla ongelmallista rikosoikeudelliselta lainsäädännöltä edellytettävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden sekä sääntelyn soveltamisen riittävän ennakoitavuuden kannalta. Tällaisen muutoksen arviointi edellyttäisi erillistä tarkastelua laajemmin kuin vain pääsykiellon määräämisen näkökulmasta. Tämän hankkeen yhteydessä tällaista tarkastelua ei ole ollut mahdollista tehdä.
Edellä todetun mukaisesti tässä esityksessä varmistettaisiin ainoastaan se, että muun lainsäädännön perusteella hyväksyttävästi annetun pääsykiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistussäännöksen sekä kiellon valvontaa koskevien toimivaltuuksien täsmennys henkilölle annetun kiellon osalta liittyisi tilanteisiin, joissa tällaisen pääsykiellon antamiseen olisi oikeus.
4.2.2Valvonta Esityksessä ei ehdoteta poliisille yleistä valvontatehtävää toimijoiden antamien pääsykieltojen valvonnassa vastaavasti kuin tuomioistuimen määräämän pääsykiellon valvonnassa.
Poliisilla on kuitenkin tällaisissakin tilanteissa poliisilain 2 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla toimivalta poistaa henkilö tilasta paikan haltijan pyynnöstä. Säännöstä täsmennettäisiin edellä ehdotettua rikoslain 24 luvun 3 §:n muutosta vastaavasti. Edelleen poliisilla on myös toimivalta puuttua häiritsevään käyttäytymiseen poliisilain 2 luvun 10 §:n nojalla sekä ottaa henkilö kiinni pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n nojalla rikoksen selvittämiseksi. Näiden toimivaltuuksien soveltaminen ei edellytä paikan haltijan pyyntöä.
Käytännössä paikan haltijan antaman pääsykiellon noudattaminen voi tulla yksityisen turvallisuusalan toimijoiden selvitettäväksi. Sekä vartijan vartiointialueelle että järjestyksenvalvojan toimialueelle on voitu antaa tällainen pääsykielto. Kuten edellä on todettu, voimassa oleva lainsäädäntö on epäselvää sen suhteen, millaisia toimivaltuuksia vartija tai järjestyksenvalvoja voi näissä tilanteissa käyttää.
Esityksen valmistelun aikana on arvioitu sitä, voidaanko vartijalle ja järjestyksenvalvojalle säätää toimivalta estää henkilön pääsy paikan haltijan antamassa pääsykiellossa tarkoitettuun tilaan tai poistaa hänet sieltä. Koska vartija tai järjestyksenvalvoja on pääsykieltoon liittyvissä tilanteissa käytännössä useimmiten ensimmäinen henkilön toimintaan puuttumiseen kykenevä toimija, on perusteltua, että molemmilla on selvä toimivalta huolehtia pääsykiellon noudattamisesta.
Tästä syystä ehdotetaan, että sekä vartijan että järjestyksenvalvojan toimivaltuuksia selvennettäisiin. Molemmille säädettäisiin toimivalta estää henkilön pääsy tai poistaa hänet tilasta, johon vartijan tai järjestyksenvalvojan toimeksiantaja on antanut henkilölle pääsykiellon. Pääsykiellon valvonta ei siten edellyttäisi erikseen esimerkiksi henkilön mahdollisesti aiheuttaman häiriön arviointia vaan vartijan tai järjestyksenvalvojan toimeksiantajan kanssa tehtyä toimeksiantoa siitä, että valvontatehtäviin kuuluu pääsykiellon valvonta sekä tietoa siitä, kenelle henkilölle pääsykielto on annettu. Pääsykiellon valvonnassa tulisi kuitenkin aina huomioida syrjinnän kieltoa koskeva sääntely.
5Pääasialliset vaikutukset
5.1Yleistä
5.1.1Tuomioistuimen määräämien pääsykieltojen arvioitu määrä Esityksen tavoitteena on vähentää erilaisissa julkisrauhan suojaamissa paikoissa esiintyvää toistuvaa häiriökäyttäytymistä. Esitystä valmisteltaessa on arvioitu tällaisen toistuvan häiriökäyttäytymisen määrää julkisrauhan suojaa nauttivissa paikoissa. Edellä nykytilaa koskevassa jaksossa on käsitelty yleisesti tutkimustietoa yrityksiin kohdistuvasta häiriökäyttäytymisestä.
Toistuva häiriökäyttäytyminen on ongelma erityisesti kaupan alalla. Yrityksiin kohdistuva häiriökäyttäytyminen keskittyy voimakkaasti nimenomaan päivittäistavarakauppaan. Häiriöt keskittyvät myös suuriin kaupunkeihin ja niiden keskusta-alueille. Esityksessä ehdotettavaa tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa voitaisiinkin käyttää juuri kaupan toimialan yrityksissä häiriökäyttäytymisen torjumiseksi.
Hanketta varten oikeusministeriössä laaditussa esiselvityksessä arvioitiin pääsykiellon mahdollista käyttömäärää Ruotsin kokemusten perusteella. Ruotsissa kieltoja on haettu hieman yli 400 vuodessa, jolloin esiselvityksen mukaan pääsykieltohakemusten määrä voisi olla Suomessa noin 300. Ruotsissa kielto on määrätty 40–50 prosentissa hakemuksista.
Hankkeeseen asetetussa seurantaryhmässä on pyritty kokoamaan esiselvitystä tarkempia arvioita pääsykiellon mahdollisesta käyttömäärästä kartoittamalla suomalaisten toimijoiden kokemuksia toistuvan häiriökäyttäytymisen määrästä.
Kaupan ja erikoiskaupan toimijat ovat arvioineet, että vuositasolla pääsykieltosääntelyllä torjuttavaksi tarkoitettua toistuvaa häiriötä aiheuttavia henkilöitä on noin 100, joten kieltohakemuksia voisi tulla samoin vuosittain noin 100. Seurantaryhmää varten myös poliisi on arvioinut toistuvasti häiriötä aiheuttavien henkilöiden määrää. Poliisihallitus on selvittänyt, kuinka usealla henkilöllä on kaupoissa tai muissa liiketiloissa toistuvasti tapahtuneita rikoksia (esimerkiksi ryöstö tai järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen). Tällaisia henkilöitä oli vuonna 2024 yhteensä 96, mikä vastaa siten pitkälti kaupan alan määräarviota. Kyseessä on suuntaa antava karkea arvio, johon liittyy epävarmuustekijöitä, koska käytettävissä ei ole sellaisia tietoaineistoja, joiden perusteella määrää voitaisiin täsmällisesti arvioida. Myös elinkeinonharjoittajien aktiivisuus kiellon hakemisessa ja mahdollinen itse annettujen pääsykieltojen määrän kasvu vaikuttavat asiaan. On siten mahdollista, että etenkin pääsykiellon voimaantulon alkuvaiheessa asiamäärät ovat arvioitua suurempia. Joka tapauksessa asiamäärä olisi niin ikään pieni verrattuna käräjäoikeuksissa tällä hetkellä jo käsiteltävien asioiden määriin.
Lisäksi voidaan arvioida, että vuosittain voisi tulla vireille muutamia muutoksenhakuasioita sekä yksittäisiä pääsykiellon muuttamista tai kumoamista koskevia asioita.
Kieltoa ei määrättäisi kaikissa haetuissa tapauksissa, vaan lopulta tuomioistuimen toimesta määrättävien pääsykieltojen määrä olisi pienempi suhteessa haettujen pääsykieltojen määrään. Ruotsin kokemusten perusteella voidaan arvioida, että pääsykielto määrättäisiin alle 100 henkilölle vuodessa.
Hankkeen esiselvityksessä on arvioitu myös pääsykiellon rikkomisten mahdollisia tapausmääriä Ruotsin kokemusten perusteella. Svensk Handelnin selvityksen mukaan yrityslähestymiskiellon käyttöönoton jälkeen määrättyjä yrityslähestymiskieltoja noudatettiin ensimmäisenä vuonna 75 prosentissa ja toisena vuonna 56 prosentissa tapauksista. Kolmantena vuonna määrättyjä yrityslähestymiskieltoja puolestaan rikottiin jo 74 prosentissa tapauksista. Ruotsin tietojen perusteella pääsykieltojen rikkominen on vaihdellut runsaasti kiellon käyttöönoton jälkeisinä vuosina. Keskiarvona Ruotsista saatujen tietojen perusteella voidaan arvioida, että pääsykieltoja rikottaisiin noin 50 prosentissa tapauksista. Edellä esitetyn arvion perusteella tämä voisi tarkoittaa noin 50 rikkomisasiaa vuodessa. Rikkomisasioiden määrää on kuitenkin vaikea arvioida etukäteen samoista syistä kuin pääsykieltojenkin määrää.
5.1.2Julkisrauhan rikkomisen arvioitu määrä Toistuvaa häiriökäyttäytymistä esiintyy myös muilla toimialoilla. Etenkin ravintola-alalla esiintyy toistuvaa häiriötä. Myös urheilutapahtumissa käy henkilöitä, jotka aiheuttavat toistuvasti häiriöitä. Tällaisen häiriökäyttäytymisen määrää on käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikeaa arvioida.
Edellä esitetyistä syistä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon käyttöala rajattaisiin vain kaupan alaan. Muilla toimialoilla on kuitenkin lähtökohtainen mahdollisuus käyttää liikkeenharjoittajan itsensä antamaa pääsykieltoa, ellei esimerkiksi lainsäädäntö rajoita tällaisen kiellon antamista. Ravintola-alalla on jo esimerkiksi käytössä toimiva porttikieltojärjestelmä.
Paikan haltijoiden antamista pääsykielloista ei ole saatavissa kootusti määrätietoa. Myöskään oikeuskäytännössä ei ole juuri tapauksia, joissa tällaisen paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomisesta olisi tuomittu rangaistus julkisrauhan rikkomisena. Näin ollen oikeuskäytännön perusteella ei ole mahdollista arvioida, kuinka paljon tällaisia tilanteita tosiasiassa esiintyy.
Hankkeen seurantaryhmässä on arvioitu sitä, miten paljon julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen soveltaminen lisääntyisi, kun paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomista koskevaa julkisrauhan rikkomisen tekotapatunnusmerkkiä täsmennetään esityksen mukaisesti. Seurantaryhmän arvion perusteella julkisrauhan rikkomisasioiden määrä voisi lisääntyä joillakin kymmenillä vuodessa. Kyse olisi erityisesti ravintola-alan ja tapahtuma-alan pääsykieltojen rikkomisesta. Arvioon liittyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta.
5.1.3Yhteenvetoa esityksen vaikutuksista Jaksoissa 5.2–5.3 on yksityiskohtaisemmin arvioitu ehdotettujen muutosten vaikutuksia. Vaikutusarviot perustuvat edellä tehtyihin asiamääräarvioihin. Seuraavassa on taulukon muotoon koottu ehdotusten keskeiset vaikutukset.
Taulukko 1. Esityksen olennaiset vaikutukset
Vaikutuslaji
Olennaiset vaikutukset
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Tuomioistuinten käsiteltäväksi tulee uusi asiaryhmä. Ehdotukset lisäävät vähäisessä määrin rikosprosessin toimijoina poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten työtä. Muutokset eivät edellytä määrärahalisäyksiä. Toisaalta mahdollinen häiriökäyttäytymisen vähentyminen saattaa vähentää viranomaisten työmäärää.
Vaikutukset yrityksiin
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakeminen sekä rikosilmoitusten tekeminen mahdollisista kiellon rikkomistapauksista aiheuttavat yrityksille selvittelykustannuksia. Yritykset maksavat myös pääsykieltoasian käsittelystä aiheutuvan oikeudenkäyntimaksun. Mahdollinen häiriöiden vähentyminen toisaalta vähentää yritysten kustannuksia.
Vaikutukset toistuvaan häiriökäyttäytymiseen
Pääsykielloilla ja niihin liittyvillä rangaistusuhilla voidaan arvioida olevan ainakin jossain määrin vaikutusta kieltoon määrättyjen henkilöiden käyttäytymiseen. Liiketiloissa esiintyvän toistuvan häiriökäyttäytymisen arvioidaan jossakin määrin vähenevän.
Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Pääsykiellot rajoittavat vähäisessä määrin kiellon kohteen liikkumavapautta tilassa, johon yleisöllä on muutoin pääsy. Toisaalta pääsykielloilla turvataan yritysten henkilökunnan ja asiakkaiden turvallisuutta. Pääsykiellot voivat vähentää erityisesti asiakasrajapinnassa työskenteleviin naisiin kohdistuvaa vakavaa häirintää sekä väkivaltaa ja sen uhkaa.
5.2Taloudelliset vaikutukset
5.2.1Julkinen talous Viranomaisten määrärahavaikutukset
Ehdotukset lisäisivät poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten työtä. Oikeusministeriössä on syksyllä 2025 selvitetty rikosprosessin eri vaiheiden yksikkökustannuksia. Seuraavissa laskelmissa on käytetty selvityksessä laskettuja yksikkökustannuksia poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten kustannuksista yksittäisen asian käsittelyssä.
Merkittävimmät vaikutukset aiheutuisivat tuomioistuimille, jotka käsittelevät uutena asiaryhmänä tuomioistuimen määräämät pääsykieltoasiat. Lähestymiskieltolain mukaiset lähestymiskieltohakemukset ratkaistaan lähtökohtaisesti pääkäsittelyssä. Samoin myös pääsykielto määrättäisiin pääkäsittelyssä.
Selvityksen perusteella vuonna 2024 yhden muun rikosoikeudellisen asian, kuten lähestymiskieltoasian, käsittely maksoi käräjäoikeudessa keskimäärin noin 920 euroa. Pääsykieltoasiat rinnastuvat tässä suhteessa lähestymiskieltoon, joten yksittäisen asian käsittelyn kustannuksetkin ovat vastavansuuruiset. Jos kieltoja haettaisiin edellä kuvatulla tavalla noin 100 vuodessa, tuomioistuimille aiheutuisi tästä noin 100 000 euron vuotuiset kustannukset. Kuten edellä on todettu, asiamäärän arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä ja on mahdollista, että etenkin pääsykiellon voimaantulon alkuvaiheessa hakemuksia tehdään arvioitua enemmän. Tästä huolimatta asiamäärä on enimmilläänkin pieni suhteessa tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden kokonaismäärään ja määrärahoihin. Vaikka hakemuksia tehtäisiin kaksinkertainen määrä suhteessa arvioituun, vaikutus tuomioistuinten työmäärään ei olisi merkittävä.
Tuomioistuimen määräämiä pääsykieltoja koskevien muutoksenhakuasioiden määrää sekä näiden taloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida ennakolta vain hyvin yleisluonteisesti ja suuntaa antavalla tasolla. Myös muutoksenhaku näissä asioissa muistuttaisi läheisesti lähestymiskieltoasioita, joten muutoksenhakuprosentin suuruus voisi olla keskimäärin noin 5 %. Edellä todetun selvityksen perusteella hovioikeuskäsittelyn yksikkökustannus on keskimäärin 2 340 euroa, kun jatkokäsittelylupa myönnetään, ja 1 003 euroa, kun lupaa ei myönnetä. Jos jatkokäsittelylupa myönnettäisiin noin 30 % tapauksista kuten keskimäärin tapahtuu, olisivat arvioidut laskennalliset käsittelykustannukset hovioikeuksien osalta noin 7 000 euroa vuodessa. Arvioon liittyy kuitenkin runsaasti epävarmuustekijöitä koskien muun ohella sitä, vaikuttaisiko käräjäoikeudessa käsiteltyjen asioiden ratkaiseminen jommankumman asianosaisen hyväksi muutoksenhaun todennäköisyyteen.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen ja toimijoiden itse antamien pääsykieltojen rikkominen käsiteltäisiin rikosasioina. Ehdotukset lisäävät jossain määrin käsiteltäväksi tulevia tapauksia esitutkinnassa, syyttäjällä ja tuomioistuimissa. Tällaisia rikosasioita voidaan edellä todetusti karkeasti arvioida olevan vuosittain viidestäkymmenestä sataan.
Poliisin tietoon tulleen rikoksen esitutkinta maksaa edellä todetun selvityksen perusteella keskimäärin 370 euroa. Syyteharkinta ja syytteen tuomioistuinkäsittelyn kustannukset Syyttäjälaitokselle ovat keskimäärin noin 720 euroa rikosasiaa kohden. Käräjäoikeuden yksikkökustannukset ovat keskimäärin 1 920 euroa, mutta esimerkiksi selväpiirteisten liikennerikosasioiden kustannukset ovat 1 100 euroa asiaa kohden. Pääsykieltojen rikkomisasiat rinnastunevat luonteeltaan liikennerikosasioihin, joten myös käsittelykustannukset vastannevat näitä asioita.
Rikkomisasioiden käsittelystä aiheutuisi siten viranomaisille enimmillään noin 110 000–220 000 euron kustannukset, jos kaikki asiat käsitellään tuomioistuimessa. Kustannuksista noin puolet tulisi tuomioistuimille. Kustannukset olisivat kuitenkin olennaisesti pienempiä silloin, jos asia käsiteltäisiin tuomioistuimen ulkopuolella sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain (754/2010) mukaisessa sakkomenettelyssä. Voidaan arvioida, että merkittävä osa asioista ohjautuu selvinä ja yksinkertaisina asioina sakkomenettelyyn, joten kustannukset olisivat tosiasiassa kokonaisuutenaan edellä todettua pienemmät.
Lisäksi tuomioistuimille aiheutuisi ehdotettujen muutosten seurauksena noin 50 000 euron kertaluontoinen kustannus pääsykiellon määräämisen edellyttämästä tietojärjestelmätoteutuksesta. Myös poliisin tietojärjestelmiin olisi tehtävä vähäisiä muutoksia. Lisäksi ehdotetuista muutoksista aiheutuisi vähäisiä teknisiä muutoksia Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämään rikosnimikekoodistoon sekä rikosrekisteri- ja sakkorekisterijärjestelmiin. Näistä muutoksista ei arvioida aiheutuvan merkittäviä kustannuksia.
Ehdotetut muutokset voivat myös vähäisessä määrin lisätä oikeusapukuluja.
Viranomaisille aiheutuisi myös säästöjä, jos ehdotetut säännökset niiden tavoitteiden mukaisesti vähentäisivät toistuvaa häiriökäyttäytymistä liiketiloissa. Tällöin poliisin häiriötehtävien määrä ja häiriöistä johtuvien rikosasioiden käsittely koko rikosprosessiketjussa vähentyisi. Jäljempänä jaksossa 5.3.6 on käsitelty tarkemmin häiriökäyttäytymisen vähenemisen vaikutuksia. Vaikutusten taloudellista merkitystä viranomaisten toimintaan on erittäin vaikea arvioida ennakolta, joten pääsykieltohakemusten ja kieltojen rikkomistapausten asiamääriä sekä sääntelyn toimivuutta tulee sen voimaantulon jälkeen seurata.
Kustannukset jakautuvat useammalle viranomaisille, joten yksittäiselle viranomaiselle aiheutuvat kustannukset ovat verrattain pienet. Ehdotetut muutokset voitaisiinkin toteuttaa viranomaisten nykyisten määrärahojen puitteissa.
Valtion tulot
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemisesta perittäisiin oikeudenkäyntimaksu. Maksun suuruus olisi 310 euroa. Jos kieltoja haettaisiin vuosittain noin 100, kertyisi oikeudenkäyntimaksuista valtiolle tuloja noin 30 000 euroa.
Ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi mainittavasti valtion sakkotuloihin.
5.2.2Yrityksille aiheutuvat kustannukset Ehdotuksilla olisi taloudellisia vaikutuksia myös yrityksille.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemisesta aiheutuisi kustannuksia pääsykieltoa hakevalle elinkeinonharjoittajalle. Hankkeen seurantaryhmässä on arvioitu, että kaupan toimialalla pääsykiellon hakemisesta aiheutuvat kustannukset voisivat olla noin 1 100 euroa hakemusta kohden. Jos kieltoja haettaisiin noin 100 vuodessa, kaupan alalle aiheutuisi yhteensä noin 100 000 euron kustannukset. Lisäksi pääsykiellon hakija maksaisi 310 euron oikeudenkäyntimaksun, mistä aiheutuisi kaupan alalle yhteensä noin 30 000 euron vuotuiset kustannukset. Kustannukset jakautuisivat pääsykieltoja hakevien elinkeinonharjoittajien kesken.
Pääsykieltojen rikkomisasioiden käsittely aiheuttaisi samoin kustannuksia myös yrityksille. Kyse olisi rikkomisasian selvittelyn vaatimasta työajasta. Esimerkiksi kaupan ala on arvioinut, että selvittelykustannukset yksittäisessä rikosasiassa voivat olla enimmillään noin 400 euroa. Kokonaisuutena yrityksille aiheutuisi rikkomisasioiden selvittelystä muutaman kymmenen tuhannen euron kustannukset.
Vastaavasti kuin viranomaisillekin, ehdotetut muutokset voisivat myös tuottaa yrityksille kustannussäästöjä, jos häiriökäyttäytyminen ja siitä seuraavat kielteiset vaikutukset yleisesti vähenisivät määrättyjen pääsykieltojen myötä. Uhka- ja väkivaltatilanteet aiheuttavat yritykselle kustannuksia monella tapaa. Erityisen merkittäväksi muodostuvat henkilökunnan sairauspoissaolot ja alentunut työkyky väkivalta- ja uhkatilanteiden kohtaamisen takia. Turvattomuus lisää myös henkilökunnan vaihtuvuutta, jolloin työnantajalle aiheutuu tämän seurauksena lisää rekrytointikustannuksia sekä kuluja uusien henkilöiden perehdyttämisestä. Liiketiloissa joudutaan myös lisäämään vartiointia häiriökäyttäytymisen takia. Lisäksi jokaisesta häiriötapauksesta aiheutuu erilaisia selvittelykustannuksia. Kustannusvaikutuksia saattaa seurata myös siitä, että liiketiloissa asioivat henkilöt siirtävät uhka- ja väkivaltatilanteiden vuoksi oman asiointinsa toiseen toimipisteeseen.
Jäljempänä jaksossa 5.3.6. on käsitelty tarkemmin häiriökäyttäytymisen vähenemisen vaikutuksia. Vaikutusten taloudellista merkitystä yrityksille on erittäin vaikea arvioida ennakolta, joten sääntelyn toimivuutta tulee sen voimaantulon jälkeen seurata. Voidaan kuitenkin todeta, että jo yksittäisenkin sairauspoissaolotapauksen kustannukset voivat olla merkittävät.
5.3Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
5.3.1Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset Ehdotetuilla muutoksilla pyrittäisiin suojaamaan liikkeiden henkilökunnan ja niissä asioivien henkilöiden henkilökohtaista koskemattomuutta ja turvallisuutta. Ehdotetut säännökset parantaisivat tiloissa oleskelevien henkilöiden turvallisuutta, jos toistuvan häiriökäyttäytymisen perusteella tuomioistuimessa määrättyjä pääsykieltoja tai paikan haltijan itse antamia pääsykieltoja noudatettaisiin. Kyse olisi käytännössä siitä, että kielloilla ennalta ehkäistävien häiriötilanteiden väheneminen parantaisi liiketilassa oleskelevien henkilöiden työ- ja asiointiturvallisuutta.
Kieltoon määrätyn henkilön osalta pääsykielto merkitsisi puolestaan hänen liikkumisvapauteensa kohdistuvaa rajoitusta. Kyse olisi siitä, että henkilöä kiellettäisiin menemästä sellaiseen liiketilaan, johon muutoin yleisöllä on lähtökohtaisesti vapaa pääsy. Sääntelyn tarkoituksena ei ole kuitenkaan rajoittaa kieltoon määrättävän henkilön liikkumis- tai toimintavapautta enempää kuin on tapauskohtaisesti tarpeen tietyn myymälän henkilö- ja asiakaskunnan turvaamiseksi. Yksittäisiä myymälöitä koskevat sisällöllisesti ja ajallisesti selvästi rajatut liikkumisvapauden rajoitukset olisivat pääsääntöisesti vähäisiä, joskin säännöksissä huomioitaisiin myös ne tilanteet, joissa käsillä olevat olosuhteet huomioon ottaen määrätty kielto voisi johtaa sen kohteen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tällainen olosuhde voisi liittyä esimerkiksi, mutta ei tyhjentävästi, siihen, että henkilöllä ei olisi mahdollisuutta järjestää tälle välttämätöntä asiointia asianmukaisella tavoin. Arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota tosiasialliseen mahdollisuuteen käyttää vaihtoehtoisia asiointikeinoja, eikä pääsykiellon määräämisen tulisi esityksessä todetusti perustua oletukseen siitä, että henkilöllä on mahdollisuus asioida esimerkiksi verkossa. Kohtuuttomuusarviointi olisi kiinteä osa kiellon määräämisen edellytyksiä, eikä pääsykieltoa voitaisi määrätä, jos se katsottaisiin yksittäistilanteessa kohtuuttomaksi.
Henkilön asiointi tietyissä liikkeissä kuuluu myös hänen yksityiselämän suojansa piiriin. Kiellon määrääminen merkitsisi siten myös rajoitusta kiellon kohteen yksityiselämän suojaan. Myös tältä osin rajoitusta voidaan kuitenkin pitää vähäisenä. Koska tuomioistuimen määräämän pääsykiellon soveltamisala rajattaisiin koskemaan vain myymälöitä, kielto ei lähtökohtaisesti rajoittaisi kieltoon määrätyn henkilön muita perusoikeuksia.
Pääsykiellon määrääminen tuomioistuimessa perustuisi yksilöitävissä oleviin ja todennettuihin uhka- ja väkivaltatilanteisiin. Pääsykiellon perusteena ei sen sijaan voisi olla missään tilanteessa syrjivä peruste, kuten alkuperä, kieli, ikä, terveydentila, vammaisuus taikka muu henkilöön liittyvä syy.
Yhdenvertaisuuslain mukaan tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset sen varmistamiseksi, että vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada palveluita. Elinkeinonharjoittaja arvioi pääsykiellon hakemista sillä käytettävissä olevin tiedoin. Kun kyse on työntekijöiden työturvallisuutta ja terveyttä vaarantavasta toiminnasta, kiellon hakemista ei ole pidettävä kohtuullisia mukautuksia koskevan velvoitteen vastaisena. Tuomioistuin harkitsee pääsykiellon määräämistä arvioidessaan muiden kiellon määräämisen edellytysten täyttymisen ohella kohtuuttomuutta koskevia näkökohtia. Tässä yhteydessä tuomioistuin huomioi sillä käytössä olevat sellaiset tiedot, joilla voi olla merkitystä pääsykiellon kohtuuttomuuden kannalta.
Syrjintäkielto on merkityksellinen myös paikan haltijoiden antamien pääsykieltojen kannalta erityisesti silloin, kun pääsykiellon antaminen ei perustu laissa säädettyihin edellytyksiin. Esityksessä todetusti liikkeenharjoittaja ei saa kieltäytyä palvelemasta asiakasta syrjivin perustein, vaan palvelusta kieltäytymiselle on oltava asianmukainen ja hyväksyttävä, esimerkiksi häiriökäyttäytymiseen perustuva, syy. Siitä huolimatta, että tavaroiden ja palveluiden tarjoajia velvoittaa yhdenvertaisuuslainsäädäntö, paikan haltijoiden antamien pääsykieltojen osalta ei voida täysin poissulkea sitä riskiä, että pääsykielto annetaan jossakin yksittäistapauksessa syrjivin perustein. Kun pääsykiellon antamisesta vastaa paikan haltija, ei menettelyyn liity automaattista etukäteis- tai jälkikäteisvalvontaa. Tämä riski kytkeytyy kuitenkin jo nykytilaan, jossa pääsykieltojen antaminen paikan haltijoiden toimesta on mahdollista, eikä esityksellä muuteta tätä lähtökohtaa. Käytännössä syrjintäkiellon vastaisesti annettujen pääsykieltojen lainmukaisuus voidaan saattaa kiellon kohteen toimesta arvioitavaksi jälkikäteisesti. Tämän lisäksi pääsykiellon lainmukaisuus voi tulla arvioitavaksi myös julkisrauhan rikkomista koskevan rikosasian käsittelyn yhteydessä. Esityksessä esiin tuodusti yksinomaan syrjivin perustein annetun kiellon vastaisesti paikkaan menemistä ei olisi pidettävä julkisrauhan rikkomista koskevan tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla oikeudettomana.
Häiriökäyttäytymisen taustalla voi olla useita eri tekijöitä. Osalla liikkeissä toistuvasti uhkaa ja häiriötä aiheuttavista henkilöistä voidaan arvioida olevan päihde- tai mielenterveysongelmia. Vaikka tällaiset ongelmat voivat olla sinänsä taustasyynä henkilön häiriökäyttäytymiselle, pääsykieltoa ei voitaisi hakea tai määrätä yksinomaan päihde- tai mielenterveysongelman vuoksi. Pääsykiellon määräämiselle laissa säädettyjen edellytysten tulisi aina täyttyä. Esityksen valmistelun yhteydessä ei ole ollut mahdollisuutta arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen keinoja häiriökäyttäytymisen taustalla mahdollisesti olevien syiden poistamisessa. Itse pääsykiellon määräämismenettelyyn ei siten ehdoteta erityissääntelyä esimerkiksi palveluihin ohjaamisesta, vaan henkilöiden ohjaaminen palveluiden piiriin perustuu yleiseen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön.
Esityksellä olisi vaikutusta myös henkilötietojen suojaan. Vaikutukset kohdistuisivat sellaisiin poliisin henkilörekisteriin rekisteröityihin, joille elinkeinonharjoittajat aikoisivat hakea pääsykieltoa. Ehdotuksen mukaan poliisi voisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa rekisteröityä koskevia henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä pääsykiellon hakemiseksi. Esityksen valmistelun aikana on arvioitu, että toistuvaa häiriötä aiheuttavia henkilöitä, joille pääsykieltoa voitaisiin tulla hakemaan, on vuosittain noin 100. Poliisin luovuttamat tiedot olisi esityksessä rajattu koskemaan henkilön tietopyynnössä tarkoitetussa myymälässä epäillyksi tekemiä rikoksia tai muuta vakavaa häiriötä. Poliisi ei siten voisi myöskään luovuttaa tietoja esimerkiksi epäiltyjen rikosten asianomistajista tai todistajista. Tiedot tulisi lisäksi hävittää, kun niiden käyttö ei olisi enää tarpeen. Vaikutusten voitaisiin tältä osin arvioida siten rajoittuvan määrällisesti varsin pieneen joukkoon rekisteröityjä.
Esityksen vaikutusta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen käsitellään tarkemmin esityksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa 12.
5.3.2Vaikutukset alaikäisiin Ehdotukset mahdollistaisivat pääsykiellon määräämisen myös alaikäiselle, joskin edellytykset kiellon määräämiselle olisivat tiukemmat kuin täysi-ikäisten kohdalla. Määrätty kielto vaikuttaisi alaikäisen liikkumisvapauteen ja yksityiselämän suojaan vastaavalla tavalla kuin täysi-ikäisilläkin. Pääsykiellolla voi olla merkitystä myös alaikäisen sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen kannalta, koska nuoret viettävät usein vapaa-aikaansa kauppakeskuksissa ja muissa julkisissa tiloissa.
On kuitenkin syytä huomata, että alaikäisten häiriökäyttäytymiseen pyritään tyypillisesti puuttumaan jo aikaisemmassa vaiheessa esimerkiksi erilaisin lastensuojelutoimin. Mikäli tällainen puuttuminen toimii, tilanne ei yleensä pääse muodostumaan toistuvaksi häiriökäyttäytymiseksi.
Voidaankin arvioida, että pääsykiellon määrääminen alaikäiselle olisi edellä mainittujen seikkojen vuoksi hyvin poikkeuksellista. Kuitenkin yksittäisissä tapauksissa pääsykielto voisi olla mahdollista määrätä. Tällöinkin on hyvin mahdollista, että alaikäiselle järjestetään samaan aikaan myös muita palveluja, kuten lastensuojelun tukea.
5.3.3Sukupuolivaikutukset Esityksellä arvioidaan olevan myönteisiä sukupuolivaikutuksia.
Kaupan toimialan työntekijätietojen perusteella asiakasrajapinnassa tapahtuva myymälätyö on vahvasti naisvaltaista. Myymälöissä esiintyvän vakavan häiriökäyttäytymisen voidaan siten katsoa kohdistuvan merkittävältä osin naistyöntekijöihin. Osa häiriökäyttäytymisestä, kuten esimerkiksi työntekijän ulkonäön arvosteleminen, on luonteeltaan myös itsessään sukupuolittunutta. Palvelualojen ammattiliitto PAM:n vuoden 2023 jäsenkyselyn vastauksissa yleisimpiin häirinnän muotoihin kaupan alalla lukeutui seksuaalinen häirintä.
Tilastokeskuksen viimeisimmän työoloja koskevan tutkimuksen perusteella tällaista häirintää ovat työssään kohdanneet erityisesti nuoremmat, 18–24-vuotiaat naiset. Häirintään ovat tavanomaisimmin syyllistyneet asiakkaat. Samansuuntaisia havaintoja on esitetty myös viimeisimmän yritysuhritutkimuksen yhteydessä (Toinen kansallinen yritysuhritutkimus 2018, Katsauksia 33/2019, s. 47‒48). Tutkimustiedon perusteella seksuaalista häirintää kohdistuu asiakaspalvelutyössä myös miestyöntekijöihin (Hanna Sutela – Joanna Viinikka – Anna Pärnänen. Työolot murrosten keskellä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2023. Tilastokeskus 2024, s. 171–172). Myymälätyöntekijöiden sukupuolijakauman perusteella häirintä kohdistuu kuitenkin useimmissa tapauksissa naisiin.
Viitatun Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan myös naispalkansaajien työssä kokema väkivalta ja väkivallan uhka ovat merkittävästi yleistyneet tarkastellulla aikavälillä 1990–2018. Seksuaalisen häirinnän tavoin väkivallan tai sen uhan kokeminen on liittynyt erityisesti asiakaspalvelutyöhön (Tilastokeskus 2024, s. 168, 170), ja vähittäiskaupan toimipisteissä naistyöntekijöihin on kohdistunut heidän suhteellista osuuttaan toimipisteiden työntekijöistä suurempi osuus väkivallasta (Martti Lehti – Elsa Saarikkomäki – Petri Danielsson. Yritykset rikoksen uhreina. Teoksessa Petri Danielsson (toim.). Rikollisuustilanne 2018. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 36/2019. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2019, s. 211).
Ehdotettu pääsykielto tarjoaisi työnantajalle uuden keinon puuttua työntekijöiden hyvinvointia ja työturvallisuutta vaarantavaan häiriökäyttäytymiseen. Koska tuomioistuimen määräämän pääsykiellon arvioidaan myös vähentävän häiriökäyttäytymistä ainakin jossain määrin, esityksen uhka- ja väkivaltatilanteiden vähenemiseen liittyvät vaikutukset kohdistuvat erityisesti naistyöntekijöihin.
Esimerkiksi rikollisuustilannetta kuvaavista tutkimuksista saatavien, aiempien häiriökäyttäytymisen esiintymistä koskevien tietojen perusteella voidaan pitää lähtökohtaisesti todennäköisenä, että tuomioistuimen määräämiä pääsykieltoja haettaisiin ja määrättäisiin useimmiten miehille (ks. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti 2019, Katsauksia 36/2019, s. 211). Vaikka tuomioistuimen määräämällä pääsykiellolla ei itsessään voitaisi suoraan vaikuttaa häiriökäyttäytymisen taustasyihin, voisi pääsykielto yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa parhaimmillaan johtaa tilanteen pysyvämpään parantumiseen. Tältä osin esityksen sukupuolivaikutuksia voidaan pitää mahdollisesti myönteisinä myös pääsykieltoon määrättyjen miesten kannalta.
5.3.4Vaikutukset viranomaisiin Edellä on käsitelty viranomaisille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia. Ehdotukset aiheuttavat myös konkreettisia vaikutuksia viranomaisten toimintaan.
Vaikutukset kohdistuvat erityisesti tuomioistuimiin, joiden käsiteltäväksi tulisi uutena asiaryhmänä myymälään kohdistuvan pääsykiellon määrääminen. Asiaryhmän käsittely rinnastuisi pitkälti lähestymiskieltoasian käsittelyyn, joten tuomioistuimilla voidaan siten katsoa jo olevan myös pääsykieltoasioiden käsittelyyn soveltuvia vakiintuneita käytäntöjä. Kun kyse on kuitenkin uudesta asiaryhmästä, voi erityisesti sääntelyn soveltamisen alkuvaiheessa käsittelyajat olla tavanomaista pidempiä.
Vastaavasti poliisille säädettäisiin uutena tehtävänä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon valvominen sekä sen edellyttämät toimivaltuudet. Tältäkin osin valvonta vastaisi osin lähestymiskiellon valvontaa, ja samoin poliisin käyttöön tulevat toimivaltuudet olisivat pitkälti yhdenmukaisia jo nykyisin häiriötilanteissa käytettävissä olevia toimivaltuuksia. Näin ollen poliisilla olisi valmiudet huolehtia uusista tehtävistä.
Rikosprosessin kaikkien viranomaisten tehtäviä lisäisivät sekä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon että paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomisasioiden käsittely. Käsittelyssä noudatettaisiin tavanomaista rikosasian käsittelymenettelyä. Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomista sekä julkisrauhan rikkomista koskevien rangaistussäännösten rangaistusasteikot mahdollistavat kirjallisen menettelyn hyödyntämisen. Keskeinen muutos viranomaisille olisikin ehdotetuista muutoksista aiheutuva asiamäärän kasvu. Tämän merkitystä voisi kuitenkin tasoittaa se, että pääsykieltoja noudatettaessa erilaiset häiriötapahtumat liiketiloissa muutoin vähenisivät.
5.3.5Vaikutukset yritysten toimintaan Ehdotettujen säännösten perusteella kaupan alan yrityksille tulisi mahdollisuus hakea tuomioistuimelta pääsykieltoa uhka- ja väkivaltatilanteita aiheuttaville henkilöille. Yritysten kannalta tämä tarkoittaisi tarvittavan selvityksen hankkimista tuomioistuinkäsittelyä varten. Erityisesti pienemmät yritykset tarvitsisivat ohjeistusta siitä, millaiset tiedot tulee olla hakemuksen tekemiseksi.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto täydentäisi muuta liikkeenharjoittajien käytössä olevaa keinovalikoimaa, kuten paikan haltijan mahdollisuutta antaa itse pääsykielto liiketilaan. Tuomioistuimen määräämät pääsykiellot eroaisivat paikan haltijoiden antamista pääsykielloista muun muassa kustannuksiltaan ja käsittelyajoiltaan. Pääsykiellon määräämisestä tuomioistuimessa aiheutuu esityksen jaksossa 5.2.2 kuvatusti yritykselle kustannuksia. Samoin tuomioistuimen määräämien pääsykieltojen voimaantulossa kestää ajallisesti pidempään, ja käsittelyaikaan vaikuttaa esimerkiksi tarpeellisille tiedoksiannoille varattava aika. Samanaikaisesti tuomioistuimen määräämiin pääsykieltoihin liittyisi kuitenkin esityksen jaksossa 2.2 esiin tuodusti muun muassa suojattavaan alueeseen sekä valvontaan liittyviä etuja. Liikkeenharjoittajalla ei olisi velvollisuutta hakea tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa, vaan tämä arvioisi tapauskohtaisesti eri käytössä olevien keinojen soveltuvuutta käsillä olevaan tilanteeseen yrityksen toiminnan kannalta.
Yksityisen turvallisuusalan yritysten vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia selvennettäisiin pääsykieltotilanteissa. Kyse olisi henkilön poistamiseen ja pääsyn estämiseen liittyvien toimivaltuuksien täsmentämisestä, jotka lainsäädännössä jo nykyisinkin ovat. Toimijoille ei siten säädettäisi täysin uusia toimivaltuuksia, vaan lainsäädännöllisesti selkeytettäisiin sitä, milloin nykyisiä säännöksiä voidaan soveltaa. Muutokset selkeyttäisivät tilannetta nykyisestä.
5.3.6Vaikutukset häiriökäyttäytymiseen Häiriökäyttäytymisestä aiheutuu kustannuksia sekä viranomaisille että yrityksille. Suorien kustannusten lisäksi häiriökäyttäytyminen aiheuttaa turvattomuutta liikkeiden asiakkaille ja henkilökunnalle.
Viranomaisille kustannuksia aiheutuu häiriötilanteiden selvittelystä. Edellä on käsitelty pääsykiellon rikkomisasioista aiheutuvia kustannuksia poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille. Tyypillisesti häiriökäyttäytymiseen voi liittyä vastaavanlaisia lieviä rikosasioita, joten jokaisesta häiriökäyttäytymisestä voi aiheutua viranomaisille edellä käsiteltyä vastaavia kustannuksia.
Kaupan liiton arvion perusteella häiriökäyttäytymisestä ja myymälävarkauksista aiheutuu vuosittain useiden satojen miljoonien eurojen tappiot kaupan alalle. Hankkeen seurantaryhmää varten on arvioitu häiriökäyttäytymisestä aiheutuvia kustannuksia yksittäisessä asiassa. Esimerkiksi häiriötapauksen selvittelystä voi aiheutua yritykselle noin 250 euron kustannukset. Häiriökäyttäytymisestä aiheutuu usein myös henkilökunnan sairauspoissaoloja. Yhden sairauspoissaolopäivän kustannukset ovat 300–400 euroa, joten yksittäisenkin häiriökäyttäytymistapauksen aiheuttamat sairauspoissaolokustannukset nousevat helposti yli tuhanteen euroon.
Kuten todettua, esityksen tavoitteena on vähentää erilaisissa julkisissa tiloissa esiintyvää toistuvaa häiriökäyttäytymistä.
Ehdotetuilla pääsykieltoa ja rangaistusuhkia koskevilla säännöksillä voidaan vähentää liiketiloissa esiintyviä häiriöitä sekä niistä aiheutuvia vahinkoja ja muita haitallisia seurauksia. Sääntelyn keskeisenä tavoitteena on vaikuttaa erityisesti toistuvasti häiriötä aiheuttavien henkilöiden käyttäytymiseen kieltämällä pääsy tiloihin, joissa häiriötä aiheutetaan.
On vaikea arvioida täsmällisesti, miten tehokkaasti ehdotukset käytännössä toimivat. Esimerkiksi Ruotsissa määrätyistä pääsykielloista suuressa osassa tapauksia kieltoa on rikottu. Kuitenkin myös Ruotsissa merkittävää osaa määrätyistä pääsykielloista on noudatettu. Näin ollen voidaan arvioida, että myös Suomessa kielto tehoaisi ainakin osaan kiellon kohteena olevista henkilöistä. Myös kiellon rikkomistilanteissa on mahdollista, että häiriökäyttäytymistä tapahtuu kiellon vuoksi vähemmän kuin aikaisemmin. Lisäksi on huomattava, että kielto voi yksittäisissä tapauksissa ehkäistä vakaviakin rikoksia, koska monesti häiriökäyttäytymiseen liittyy väkivaltatilanteita tai erilaista uhkailua.
Sääntelyn toimivuutta voi toisaalta heikentää se, jos häiriökäyttäytyminen jatkuu kieltoalueen ulkopuolella tai siirtyy johonkin toiseen liiketilaan.
Kokonaisuutena voidaan arvioida, että ehdotukset vähentäisivät ainakin jossain määrin toistuvaa häiriökäyttäytymistä liiketiloissa, erityisesti myymälöissä. Koska sääntelyn toimivuutta on vaikea ennakolta arvioida, on tärkeää, että sen vaikutuksia seurataan voimaantulon jälkeen.
5.3.7Tietoyhteiskunta ja tietosuoja Ehdotetut säännökset tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta edellyttävät muutoksia tuomioistuimen tietojärjestelmään, jotta asiaa koskevat ratkaisut voitaisiin tehdä. Lisäksi tieto ratkaisuista tulisi siirtää poliisin tietojärjestelmään kiellon valvonnan toteuttamiseksi. Tarvittavat muutokset tehtäisiin osana tietojärjestelmien tavanomaista kehitystyötä.
Vaikutukset poliisin henkilötietojen käsittelyyn ja viranomaisten tiedonhallintaan
Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019), jäljempänä tiedonhallintalaki, säädetään viranomaisten tiedonhallinnasta. Tiedonhallintalain 8 §:n 2 momentin nojalla toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava 5 §:n 3 momentin mukainen arviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon.
Esityksessä ehdotetaan, että poliisi valvoisi tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa. Poliisin tulisi siten voida käsitellä rekisterissä pääsykieltoa koskevia tietoja. Poliisin rekisteriin tulisivat siten käsiteltäviksi uusina tietolajeina pääsykieltoa koskevat tiedot. Pääsykieltoa koskevien tietojen käsittely vastaisi pääosin mitä lähestymiskieltoa koskevien tietojen käsittelystä poliisin rekisterissä säädetään.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että poliisi voisi luovuttaa tiettyjä välttämättömiä tietoja elinkeinonharjoittajalle pääsykiellon hakemiseksi. Esityksessä ehdotetulla uusilla pääsykieltoa koskevien tietojen käsittelyllä sekä pääsykieltohakemukseen tarvittavien tietojen luovuttamisella voisi siten olla vaikutusta myös tiedonhallintaan. Tietojen luovuttamisessa elinkeinonharjoittajalle olisi kysymys siitä, että poliisin henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan rikosasioiden tietosuojalakia, kun puolestaan elinkeinoharjoittajan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yleistä tietosuoja-asetusta ja sitä täydentävää tietosuojalakia. Rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 5 §:ssä on erikseen säädetty henkilötietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Kyseisen 5 §:n 2 momentin mukaan henkilötietoja saa käsitellä muuhun tarkoitukseen vain, jos käsittelystä säädetään laissa.
Tiedonhallintalain 5 §:n 3 momentin nojalla suunniteltaessa tiedonhallintamallin sisältöön vaikuttavia olennaisia hallinnollisia uudistuksia ja tietojärjestelmien käyttöönottoa tiedonhallintayksikössä on arvioitava näihin kohdistuvat muutokset ja niiden vaikutukset suhteessa tiedonhallinnan vastuisiin, 4 luvussa säädettyihin tietoturvallisuusvaatimuksiin ja -toimenpiteisiin, 5 luvussa säädettyihin tietoaineistojen muodostamista ja luovutustapaa koskeviin vaatimuksiin, 6 luvussa säädettyihin asianhallinnan ja palvelujen tiedonhallinnan vaatimuksiin sekä muualla laissa säädettyihin asiakirjojen julkisuuteen, salassapitoon, suojaan ja tiedonsaantioikeuksiin sekä arkistointiin. Tiedonhallintayksikön on tiedonhallinnan muutosten arvioinnissaan otettava huomioon tietovarantojen yhteentoimivuus sekä niiden hyödynnettävyys tietoaineistoja muodostettaessa ja käytettäessä. Arvioinnin perusteella tiedonhallintayksikön on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin tiedonhallintamallin muuttamiseksi ja muutosten toimeenpanemiseksi. Tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista ja siihen liittyvästä ennakkokuulemisesta säädetään erikseen.
Esityksen vaikutukset tiedonhallinnan osalta kohdistuisivat useisiin eri tiedonhallintayksiköihin. Yhtäältä ehdotetun, tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetun lain 9 § mukaan tuomioistuimen olisi ilmoitettava pääsykiellon määräämistä koskevasta ratkaisustaan ehdotetussa pykälässä yksilöitäville tahoille sekä ehdotetussa 12 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin. Ratkaisua koskevat tiedot olisi myös tallennettava oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Siten tuomioistuimet olisivat tässä arvioitavia tiedonhallintayksiköitä, joihin jo edellä aiemmin todetun perusteella lukeutuisi myös poliisi. Poliisin ohella arvioitaviin tiedonhallintayksiköihin lukeutuisi myös Oikeusrekisterikeskus. Koska esityksessä ehdotetaan myös tilaisuuden varaamista sosiaaliviranomaisen kuulemista varten käsiteltäessä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon määräämistä nuorelle koskevaa asiaa, koskisivat mahdolliset vaikutukset lisäksi myös hyvinvointialueita, hyvinvointialueyhtymiä, kuntia sekä kuntayhtymiä.
Esityksessä ehdotetun lainsäädännön toimeenpano vaikuttaisi ainakin tietyssä määrin rekisterinpitäjien sekä viranomaisten vastuisiin niiden käsiteltävänä olevia henkilötietoja sekä tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevia asioita koskien. Muutokset liittyisivät osaltaan siihen, että tähän esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 9 §:n 3 momentin nojalla tuomioistuimessa käsiteltävien pääsykiellon määräämisasioiden ratkaisuja koskevat tiedot olisi tallennettava oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Tarpeellisten tietojen ilmoittaminen järjestelmään edellyttää järjestelmämuutosten toteuttamista. Toisaalta tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen olisi rikoksena rangaistavaa, mikä edellyttäisi Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämän rikosnimikekoodiston sekä rikosrekisteri- ja sakkorekisterijärjestelmien päivittämistä. Vaikutukset tiedonhallintaan arvioidaan kuitenkin tältä osin vähäisiksi, sillä kyse olisi rajallisesta teknisestä muutoksesta jo olemassa oleviin järjestelmiin.
Esitykseen sisältyvässä 5. lakiehdotuksessa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 6 §:ää koskien tutkinta- ja valvontatehtävissä käsiteltävien henkilötietojen sisältöä muutettaisiin siten, että sanottuihin henkilötietoihin lukeutuisivat myös tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevat tiedot. Viitatun lain 17 §:n sääntelyä muutettaisiin siten, että lainkohdassa yksilöidyt viranomaiset saisivat suorakäyttöisesti tallettamalla luovuttaa tuomioistuimen määräämiä pääsykieltoja koskevia tietoja, siten kuin käytännön menettelyistä rekisterinpitäjän kanssa sovitaan. Uutena ehdotettavan 24 a §:n nojalla poliisi saisi luovuttaa elinkeinonharjoittajalle salassapitosäännösten estämättä tiettyjä, pääsykiellon hakemiselle välttämättömiä tietoja. Lisäksi viitatun lain 34 §:ää muutettaisiin siten, että myös tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevat tiedot säädettäisiin poistettaviksi viiden vuoden kuluttua pääsykiellon määräämisestä.
Esitykseen sisältyvä 5. lakiehdotus olisi kokonaisuudessaan merkityksellinen poliisitoimen tiedonhallinnan kannalta. Esityksen vaikutuksia tältä osin voidaan kuitenkin pitää lähtökohtaisesti rajallisina, koska kyse olisi pääasiassa jo olemassa olevien, nykyisten velvoitteiden piiriin kuuluvista muutoksista. Tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevan valvonnan sekä epäiltyjen kiellon rikkomistapausten selvittäminen edellyttäisivät osaltaan muun muassa tietoaineistojen ja -järjestelmien tietoturvallisuuden varmistamista sekä asianhallinnan järjestämistä. Muutosten ei kuitenkaan tässä suhteessa arvioida aiheuttavan erityisiä, nykyisestä tiedonhallinnan järjestämisestä olennaisesti poikkeavien järjestelyjen toteuttamista. Sen sijaan ehdotetun lain 24 a §:n osalta vaikutukset tiedonhallintaan voidaan arvioida jossain määrin huomattavammiksi, sillä elinkeinonharjoittajien esittämät tietojen luovuttamispyynnöt edellyttäisivät nykyistä laaja-alaisempaa salassa pidettävien tietojen käsittelemistä ja tietosuojan varmistamista tietojen luovuttamisen sekä myöhemmän käsittelyn yhteydessä. Esityksellä olisi vaikutuksia poliisin tiedonhallintaan myös sikäli, että poliisin henkilötietojen käsittelyä koskevia tietosuojaselosteita olisi osaltaan päivitettävä.
Tiedonhallintalain esitöissä kuvattujen arviointikriteerien valossa esityksen vaikutuksia tiedonhallinnan järjestämistapaan ja -vastuisiin voidaan pitää pitkälti vähäisinä. Esityksellä ei olennaisesti muutettaisi viranomaisten voimassa olevia tiedonhallinnan vastuita nykytilaan nähden, eikä ehdotettuun lainsäädäntöön liittyen ole tunnistettu, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain ehdotettua 24 a §:ää lukuun ottamatta, merkittäviä vaikutuksia salassa pidettävien tietoaineistojen käsittelylle.
Vaikutukset yritysten tietosuojaan
Elinkeinonharjoittajan tulisi eräissä tilanteissa voida käsitellä pääsykiellon hakemiseksi tarvittavia henkilötietoja myös sellaisista epäillyistä rikoksista, joissa elinkeinonharjoittaja ei ole asianomistajana. Kyse olisi epäillyistä rikoksista, joissa henkilö, jolle pääsykieltoa haetaan, on rikoksesta epäillyn asemassa, ja jotka ovat tapahtuneet myymälässä, johon pääsykielto kohdistuisi. Tällaisesta tilanteesta voisi olla kyse esimerkiksi, kun myymälässä on tapahtunut epäilty pahoinpitely. Pääsykiellon hakemiseksi elinkeinonharjoittajan olisi siten tarpeen käsitellä myös rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja. Samoin elinkeinonharjoittajan olisi käsiteltävä tuomioistuimen pääsykieltoratkaisuun sisältyviä tietoja, jotka voivat myös sisältää tietoja henkilön rikoksista. Kuten edellä on todettu, näiden tietojen käsittelyssä noudatettaisiin osittain yleistä tietosuojasääntelyä, jota täydennettäisiin yleisen tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla. Elinkeinonharjoittajien tulisi siten huolehtia siitä, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan tietosuojasääntelyä.
Erityisesti elinkeinonharjoittajan tulisi tunnistaa rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijät. Lähtökohtaisesti rekisterinpitäjä olisi se, joka käsittelee henkilötietoja pääsykiellon valvomiseksi. Esimerkiksi pääsykieltoa hakenut elinkeinonharjoittaja voisi olla rekisterinpitäjä. Henkilötietojen käsittelijä voisi puolestaan olla esimerkiksi liiketilassa toimiva vartiointiliike. Joissain tapauksissa on mahdollista, että vartiointiliike toimisi myös rekisterinpitäjänä, jos sillä ei olisi toimeksiantosuhdetta suoraan elinkeinonharjoittajaan vaan esimerkiksi kauppakeskukseen, jossa myymälä sijaitsee. Henkilötietojen käsittelyssä olisi huomioitava myös esimerkiksi se, mitä tietoja pääsykiellon valvomiseksi on tarpeen käsitellä ja rajata käsiteltävät henkilötiedot tämän mukaisesti.
Lisäksi rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, että henkilötietoja säilytetään vain niin kauan kuin se on tarpeen tietojen käyttötarkoituksen kannalta. Poliisilta saatavien tietojen osalta olisi ehdotuksessa säädetty nimenomaisesti siitä, että tietoja saa käyttää ainoastaan pääsykiellon hakemiseksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että tietoja poliisilta vastaanottanut voisi käyttää tietoja vain kyseisessä tietopyynnössä tarkoitetun pääsykieltohakemuksen tekemiseksi. Käytännössä tietojen käyttötarkoituksen mukainen säilyttäminen olisi mahdollista enintään siihen asti, kun pääsykieltoa on haettu ja tuomioistuin on ratkaissut asian.
Muuhun kuin pääsykieltoa koskevan hakemuksen tekemiseksi tarvittavien henkilötietojen käsittelyyn ja tuomioistuimen ratkaisuun sisältyvien tietojen käsittelyyn, esimerkiksi tavanomaiseen kameravalvontaan, sovellettaisiin yleistä tietosuoja-asetusta ja siinä säädettyä käsittelyperustetta.
Edellä mainitut seikat tulisi siten huomioida yritysten henkilötietojen käsittelyssä.
6Muut toteuttamisvaihtoehdot
6.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
6.1.1Tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ei säädettäisi Esityksessä ehdotetaan säädettävän tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta. Valmistelussa arvioitiin vaihtoehtona myös sitä, että esityksessä ei lainkaan ehdotettaisi säännöksiä tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta, vaan ainoastaan täsmennettäisiin rikoslakia siltä osin, että paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkominen olisi rikoslain säännöksen sanamuodon mukaisesti selkeämmin rangaistavaa.
Paikan haltija voi lähtökohtaisesti kieltää toisen henkilön pääsyn hallinnoimaansa liikehuoneistoon siten, että tällaisen pääsykiellon rikkominen voi olla rangaistavaa julkisrauhan rikkomisena. Paikan haltijan itse antaman pääsykiellon rikkomisen rangaistavuuden selkeyttäminen toteuttaisi jo osittain tavoitetta vaikuttaa toistuvaan häiriökäyttäytymiseen liiketiloissa. Paikan haltijan antama pääsykielto voidaan antaa kevyemmässä menettelyssä eikä sen määräämisestä aiheudu paikan haltijalle tai viranomaisille mainittavia kustannuksia.
Kuten edellä jaksossa 2.2. on todettu, arvioinnissa kiinnitettiin kuitenkin huomiota siihen, että tietyissä tilanteissa pääsykiellon määräämiseen voi liittyä sellaista harkintaa, joka olisi perustelluinta tehdä tuomioistuimessa. Tietyt tekijät, kuten kohtuullisuusseikkojen huomioiminen tai kiellon kohteen alaikäisyys, puoltavat sitä, että asian voi saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi erityisesti, kun pääsykieltosääntely koskisi kaupan alan toimipaikkoja, joilla voi olla merkitystä kieltoon määrättävän välttämättömien asiointitarpeiden kannalta. Myös muutoin olosuhteet voivat puoltaa sitä, että pääsykiellon määräämistä koskevan arvioinnin ja päätöksenteon tekee tilanteesta ulkopuolinen viranomainen. Tällaisesta tilanteesta olisi kyse erityisesti silloin, kun henkilön pääsy tilaan tulisi kieltää henkilön aiheuttamien uhka- ja väkivaltatilanteiden perusteella. Pääsykiellosta ilmoittamiseen esimerkiksi aggressiiviselle tai uhkaavasti käyttäytyvälle henkilölle voi liittyä vaara ilmoittajaan kohdistuvasta välittömästä oikeudenloukkauksesta.
Toiseksi poliisin tehtävät paikan haltijan antaman pääsykiellon valvonnassa voivat perustua vain paikan haltijan pyyntöön yksittäisessä tilanteessa. Sen sijaan tuomioistuimen määräämän pääsykiellon valvonta on mahdollista säätää poliisin tehtäväksi vastaavalla tavalla kuin lähestymiskiellon valvontakin. Esimerkiksi näiden valvonnallisten seikkojen vuoksi paikan haltijan antamaa pääsykieltoa ei voida kaikissa tilanteissa pitää riittävän tehokkaana keinona puuttua häiriökäyttäytymiseen. Tällöin tuomioistuimen määräämä kielto voi toimia tehokkaampana keinona puuttua tilanteeseen.
Tuomioistuimen määräämässä pääsykiellossa olisi kyse ennakollisesta turvaamistoimesta, jonka tarkoituksena olisi torjua ennaltaehkäisevästi työ- ja asiointiturvallisuutta vaarantavia väkivalta- ja uhkatilanteita kaupan toimialan myymälöissä. Kaupan toimialalla on käytetty paikan haltijan antamia pääsykieltoja varsin pidättäytyväisesti. Pidättäytyväisyys perustuu osaltaan kaupan alan toimijoiden asemaan perus- ja välttämättömyyselintarvikkeiden myyjinä. Sääntelyllä täytettäisiin osaltaan julkiselle vallalle asetettuja työvoiman suojelun huolehtimisvelvollisuutta sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamisvelvollisuutta, kun myös kaupan toimintaympäristössä työ- ja asiointiturvallisuutta vaarantavien henkilöiden pääsyä myymälään voitaisiin rajoittaa huomioiden kuitenkin samanaikaisesti myös kiellon kohteen tarpeet ja oikeusturvan.
Osin samantapaisten näkökohtien voidaan katsoa liittyvän myös häiriökäyttäytymiseltä suojautumiseen turvallisuusalan palveluiden avulla. Vaikka suurempien kaupan alan yksiköiden on mahdollista torjua vakavan häiriökäyttäytymisen aiheuttamia vahinkoja esimerkiksi turvallisuusalan palveluita hyödyntämällä, tällainen mahdollisuus ei ole samassa määrin pienempien toimijoiden käytettävissä. Häiriökäyttäytymisen yleisyyttä ja vakavuutta koskevien tietojen perusteella kyse ei toisaalta ole ongelmasta, jonka ratkaiseminen olisi viitattu perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus huomioon ottaen perusteltua jättää yksityisten toimijoiden omien suojatoimenpiteiden varaan.
Edellä mainitut seikat puoltavatkin sitä, ettei sääntely jää yksinomaan paikan haltijoiden antamien pääsykieltojen varaan. Myöskään muita lainsäädäntöön perustuvia jaksossa 2.2.2 käsiteltyjä keinoja puuttua tietyssä liikehuoneistossa esiintyvään häiriökäyttäytymiseen ei jaksossa esitetyin perustein pidetä soveltuvana. Näin ollen valmistelussa arvioitiin perustelluksi säätää tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta. Kyse olisi käytössä olevaa keinovalikoimaa täydentävästä keinosta, jonka hakeminen voisi olla tilanteen mukaan välttämätöntä esimerkiksi, jos paikan haltijan itse antamalla pääsykiellolla ei ole vaikutusta henkilön käyttäytymiseen.
6.1.2Soveltamisalan ulottaminen kaikkiin yrityksiin tai viranomaisten tiloihin Esityksen valmistelussa tarkasteltiin toteuttamisvaihtoehtona sitä, että pääsykieltosääntelyn soveltamisalaa ei rajattaisi pelkästään myymälöihin. Pääsykiellolla torjuttava häiriökäyttäytyminen ei rajoitu vain kaupan toimialalle, vaan uhka- ja väkivaltatilanteita esiintyy myös muilla toimialoilla.
Säätämällä yleisemmästä soveltamisalasta pääsykieltosääntelyllä voitaisiin suojata työ- ja asiointiturvallisuutta laaja-alaisemmin niissä paikoissa, joissa tällaiselle pääsykiellon mahdollistavalle ennakolliselle suojalle on tunnistettavissa oleva tarve. Myös rikoslain julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös kattaa myymälöitä laajemmin erilaiset liikehuoneistot. Soveltamisalan ulottamista muihin liiketiloihin puoltaisi myös se, että pääsykieltoa määrättäessä ei tarvitsisi erikseen arvioida, onko kyse nimenomaisesta myymälätilasta vai pääasiallisesti muuta toimintaa harjoittavan yrityksen liiketilasta, josta tapahtuu vähäistä ulosmyyntiä.
Valmistelun aikana tällaiseen yleisempään soveltamisalaan tunnistettiin kuitenkin liittyvän haasteita. Yksityinen yritystoiminta muodostaa laajan ja moninaisen kokonaisuuden, jossa yleisölle suunnattua toimintaa harjoitetaan keskenään varsin erityyppisissä liikehuoneistoissa. Harjoitettava toiminta eroaa niin tarjottavien palveluiden ja toiminnan luonteen kuin myös niiden yleisen merkityksen kannalta. Yleisempi soveltamisalaratkaisu edellyttäisi tämä huomioiden laaja-alaista eri liikehuoneistojen mahdollisten perusoikeuskytkösten ja kiellon määräämisestä siten seuraavien perusoikeusrajoitusten arviointia. Yleisemmästä soveltamisalasta säätäminen ei toisaalta välttämättä mahdollistaisi eri liikehuoneistojen ja niissä tarjottavien palveluiden kannalta tarpeellisten erityispiirteiden huomioon ottamista riittävissä määrin.
Voidaan myös todeta, että julkisen ja yksityisen sektorin välinen raja ei ole täysin selväpiirteinen, ja on tunnistettavissa sellaisia yksityisiä toimialoja, joissa yksityiset yritykset tuottavat palveluita, jotka kuuluvat julkisen sektorin tehtäviin ja joihin sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin julkisen toimijan tuottaessa samaa palvelua. Esimerkkejä tällaisista yrityksistä ovat muun muassa yksityiset lääkäriasemat tai sosiaalipalvelut, kuten hoivalaitokset, lastenkodit tai muut asumispalvelut sekä eräät yksityiset oppilaitokset. Vaikka sanotut yritykset toimivatkin liiketaloudellisin perustein, ne osallistuvat yhteiskunnallisesti ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta merkittävien palveluiden tuottamiseen ja saattavat jossakin määrin hoitaa julkisia hallintotehtäviä. Usein näihin toimijoihin sovelletaan myös kyseistä toimintaa koskevaa erityislainsäädäntöä, kuten lastensuojelulakia, vastaavalla tavalla kuin julkisen sektorin toimijoihinkin. Toteuttamisvaihtoehdon katsottiinkin edellyttävän tarkempaa arviointia välttämättömien soveltamisalarajausten säätämiseksi. Ehdotettuun vaihtoehtoon soveltamisalan rajaamisesta myymälöihin ei liity edellä esitetyn kaltaisia valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä.
Kaupan toimialalla katsotaan olevan korostunut tarve sellaiselle pääsykieltomallille, jossa arvion ja ratkaisun kiellon määräämisestä tekee tuomioistuin. Siitä huolimatta, että kaupan alan toimipaikat ovat pitkälti liiketaloudellisin perustein toimivien yksityisten yritysten omistamia, ne toimivat samanaikaisesti keskeisinä välttämättömyys- ja perushyödykkeiden tarjoajina. Myymälöissä pidetään yleisön saatavilla ihmisten perustarpeisiin lukeutuvia elintarvikkeita sekä muita välttämättömyyshyödykkeitä, joiden saatavuus myös pääsykieltoon määrätylle tulisi varmistaa. Tuomioistuimen rooli pääsykiellon määräämisessä mahdollistaisi sen, ettei liikkeenharjoittajan tulisi itse arvioida, miten annettava kielto mennä myymälään vaikuttaisi henkilön mahdollisuuksiin huolehtia välttämättömyyshankinnoista.
Lisäksi on huomattava, että eräiden muiden toimialojen liiketilojen osalta on jo käytössä varsin vakiintunut pääsykieltokäytäntö, ja tältä osin itse annettujen kieltojen noudattamatta jättämisen rangaistavuutta selkeytettäisiin rikoslakia koskevilla ehdotuksilla. Esimerkinomaisesti majoitus- ja ravitsemisalalla käytetään vakiintuneesti majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain 5 §:n nojalla annettavia paikan haltijan pääsykieltoja. Myös Ruotsissa yrityslähestymiskielto säädettiin koskemaan nimenomaan myymälöitä, joskin se ulotettiin sittemmin myös uimahalleihin sekä kirjastoihin.
Ehdotetun pääsykieltosääntelyn soveltamisalan ulottaminen kattamaan kaikki erilaiset yritysten yleisölle avoimet liikehuoneistot vaikuttaisi myös pääsykieltoasioiden vuotuiseen asiamäärään. Vuosittaisten hakemusmäärien arviointiin liittyy epävarmuutta erityisesti, kun häiriökäyttäytymisen esiintyvyydestä ei ole saatavilla kattavaa toimialakohtaista selvitystä. Voidaan kuitenkin arvioida, että pääsykieltoasioiden määrä kasvaisi jossakin määrin.
Esitysluonnoksen lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota tarpeeseen arvioida, onko viranomaisten asiakaspalvelu- ja toimitiloissa työskentelevien suojaksi nykyisin riittävät ja selkeät oikeudelliset keinot tilanteissa, joissa tietty henkilö toistuvasti vaarantaa henkilöstön työrauhaa tai turvallisuutta. Pääsyn kieltämiseen viranomaisten toimipisteisiin liittyy kuitenkin sellaisia valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä, että ehdotetun pääsykieltosääntelyn ulottaminen myös viranomaisten tiloihin olisi ongelmallista. Pääsääntönä voidaan pitää, että henkilön oikeutta hoitaa viranomaisasiointiaan ei rajoiteta. Lähtökohtaisesti tällaisen pääsykieltosääntelyn tarvetta ja perusteita tulisikin arvioida sektorikohtaisesti, kuten jo nyt on tehty esimerkiksi edellä mainitussa kirjastolaissa. Ehdotettua myymälätiloja koskevaa sääntelyä ei voida sellaisenaan laajentaa koskemaan yleisesti viranomaisten tiloja.
6.1.3Pääsykiellon määrääminen yrityksen omaisuuden suojaksi Valmistelun aikana arvioitiin lisäksi vaihtoehtoa, jossa pääsykiellolla suojattavien oikeushyvien piiriin kuuluisivat myös omaisuusintressit. Tällöin pääsykiellon voisi määrätä myös sellaisten omaisuuteen kohdistuvien rikosten ja häiriön torjumiseksi, johon ei liittyisi henkilöön kohdistuvaa turvallisuusuhkaa. Kuten esityksen nykytilan kuvauksesta ilmenee, kauppaliikkeissä esiintyy määrällisesti paljon näpistysrikollisuutta.
Suojeltavien oikeushyvien laajentamista edellä todetulla tavalla pidettiin kuitenkin ongelmallisena erityisesti pääsykiellon ja siitä seuraavan perusoikeusrajoituksen oikeasuhteisuutta koskevien valtiosääntöoikeudellisten näkökohtien kannalta. Vastaavasti on arvioitu Kaupan liiton toimeksiannosta laaditussa selvityksessä liikelähestymiskiellosta (Melander ja Nuotio 2023). Onkin perusoikeusrajoitusten oikeasuhtaisuuden kannalta perusteltua, että tuomioistuimen määräämän pääsykiellon soveltamisalan ulkopuolelle rajataan omaisuuteen kohdistuvat häiriöt.
Toistuvaan näpistelyyn voidaan puuttua myös muilla jo nykyisin käytössä olevin keinoin. Toistuvaan näpistelyyn puututaan usein esimerkiksi sakon muuntorangaistuksella sekä muuntorangaistuksen aikana ja sen jälkeen muuntorangaistukseen tuomitulle tarjottavilla päihdekuntoutuspalveluilla.
Lisäksi on huomattava, että paikan haltijalla on jo nykyisin oikeus kieltää henkilön pääsy liiketilaan edellyttäen, että pääsyn kieltäminen ei perustu syrjiviin seikkoihin. Paikan haltijan antama kielto voi siten koskea myös tilanteita, joissa sama henkilö syyllistyy toistuvasti näpistelyyn.
Näitä keinoja voidaankin pitää ehdotettua tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa tehokkaampina ja henkilön oikeuksiin lievemmin puuttuvina toistuvaisluonteisiin lieviin omaisuusrikoksiin puuttumisessa.
Ehdotetun pääsykiellon laajentaminen koskemaan myös toistuvia omaisuuteen kohdistuvia rikoksia merkitsisi kiellon käyttöalan merkittävää laajentamista. Pääsykiellon potentiaalinen soveltamisala voisi koskea useampaa sataa henkilöä. Pääsykieltoasioiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset voisivat nousta arviolta 500 000–1 000 000 euroon vuodessa.
6.1.4Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisen rangaistusasteikko Esitystä valmisteltaessa arvioitiin myös vaihtoehtona tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisen rangaistussäännöksen enimmäisrangaistuksen säätämistä matalammaksi siten, että rangaistusasteikko vastaisi julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen asteikkoa.
Esityksessä ehdotettava tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisen yhden vuoden vankeuden enimmäisrangaistus olisi korkeampi kuin julkisrauhan rikkomista koskevassa rangaistussäännöksessä säädetty kuuden kuukauden enimmäisrangaistus. Koska tuomioistuimen määräämän sekä paikan haltijan antaman pääsykiellon rikkomisteot vastaavat rangaistavan menettelyn osalta jossakin määrin toisiaan, johdonmukaisena voitaisiin pitää myös sitä, että kyseessä olevat rangaistusasteikot olisivat yhdenmukaisia.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen eroaisi kuitenkin olennaisesti julkisrauhan rikkomisesta siinä, että kyse olisi nimenomaisesti laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti määrätyn viranomaiskiellon noudattamatta jättämisestä. Pääsykielto määrättäisiin aikaisemman häiriökäyttäytymisen johdosta henkilöön kohdistuvan rikoksen tai muun vakavan ja toistuvan häirinnän torjumiseksi. Teon korostuneempi moitittavuus perustuisi siten sekä siihen, että kyse olisi tuomioistuimen hakemuksesta määräämästä kiellosta, että toisaalta siihen, että kielto voitaisiin määrätä vain laadultaan vakavaksi arvioidun häiriökäyttäytymisen torjumiseksi. Sen sijaan paikan haltija voisi antaa pääsykiellon käytännössä myös muusta, ei yhtä lailla painavaksi katsottavasta syystä.
6.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
6.2.1Ruotsi
Ruotsin rikoskaari (brottsbalk) sisältää säännöksen luvattomasta tunkeutumisesta, joka on asiallisesti Suomen rikoslain julkisrauhan rikkomista vastaava säännös. Rikoskaaren 4 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan henkilö, joka luvattomasti tunkeutuu tai jää luvatta rakennukseen, alukseen, sisäpihalle tai muuhun vastaavaan paikkaan, tuomitaan luvattomasta tunkeutumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Elinkeinonharjoittajien itse antamia porttikieltoja käytettiin Ruotsissa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa keinona puuttua toistuviin myymälävarkauksiin ja häiriökäyttäytymiseen kaupoissa, ja oikeuskäytännössä omaksuttiin tulkinta, jonka mukaisesti kieltoa rikkonut henkilö voitiin tuomita luvattomasta tunkeutumisesta rangaistukseen (Prop. 2020/21:52, s. 19). Ruotsin korkein oikeus katsoi tästä poiketen kuitenkin ratkaisussaan (NJA 1995, s. 84), että liiketiloja, joihin yleisöllä on vapaa pääsy aukioloaikana, ei voida pitää luvatonta tunkeutumista koskevassa säännöksessä tarkoitettuina tiloina ja että henkilöä, joka liikkeenpitäjän kiellosta huolimatta menee tällaisiin tiloihin, ei näin ollen voida tuomita luvattomasta tunkeutumisesta. Sanotun ratkaisun jälkeen porttikieltojen käyttö lopetettiin.
Tätä taustaa vasten Ruotsissa on säädetty vuonna 2021 laki pääsyn kieltämisestä kauppoihin, uimahalleihin ja kirjastoon (Lag om tillträdesförbud till butiker, badanläggningar och bibliotek). Tarve lainsäädännölle koskien henkilön pääsyn kieltämistä kauppaan ilmeni ennen muuta sen vuoksi, ettei Ruotsissa ollut keinoa suojata rikosoikeudellisesti pääsykiellon rikkomista Ruotsin korkeimman oikeuden annettua ratkaisunsa NJA 1995, s. 84.
Laki säädettiin alun perin yksinomaan kauppojen suojaksi, mutta sittemmin sääntelyn soveltamisala ulotettiin kattamaan myös uimahallit sekä kirjastot. Lain mukaan henkilölle voidaan antaa pääsykielto kauppaan, uimahalliin ja kirjastoon, jossa harjoitetaan yleisölle suunnattua toimintaa, kun erityisten olosuhteiden vuoksi on olemassa vaara, että hän syyllistyy siellä rikokseen tai häiritsee vakavasti jotakuta siellä olevaa henkilöä. Vaaran olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon, onko henkilö aiemmin tehnyt rikoksia kyseisessä paikassa tai sen yhteydessä. Kiellon määrääminen voi käytännössä perustua mihin tahansa rikoslajiin. Säännöstä koskevissa esitöissä on toisaalta katsottu, että mitä vakavampi rikos on kyseessä suhteessa lailla suojattavaan oikeushyvään, sitä suurempi syy olisi määrätä kielto (Prop. 2020/21:52, s. 101). Sääntely ottaa huomioon myös tapauskohtaisen suhteellisuuden arvioinnin, ja pääsykielto voidaan määrätä vain, jos toimenpiteen perusteet ovat painavammat kuin toimenpiteestä henkilölle aiheutuva häiriö tai haitta. Samoin jos pääsykiellon tarkoitus voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavalla toimenpiteellä, kieltoa ei saa antaa.
Ruotsissa syyttäjä käsittelee ja ratkaisee pääsykieltoasiat kaupan tai muun tilan edustajan taikka poliisin hakemuksesta. Poliisin aloiteoikeus on kytketty annettuun suostumukseen. Pääsykieltoratkaisu voidaan asianosaisen pyynnöstä saattaa käräjäoikeuden arvioitavaksi.
Kiellon rikkominen on säädetty rangaistavaksi siten, että siitä voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Vähäisissä tapauksissa rangaistusvastuuta ei kuitenkaan ole.
Ruotsin Svensk Handel on seurannut ja tehnyt vuosittaisia selvityksiä sääntelyn toimivuudesta sen voimaantulosta lähtien (Tillträdesförbud till butik – efter ett år, Tillträdesförbud till butik – två år senare ja Tillträdesförbud till butik – efter tre år). Selvityksissä on kiinnitetty huomiota pääsykieltohakemusten ja määrättyjen kieltojen lisäksi myös pääsykieltojen rikkomisia koskeviin lukumääriin. Pääsykieltojen noudattamisprosentti vaikuttaa laskeneen vuosittain siten, että ensimmäisen vuoden raportin perusteella kieltoa rikottiin 25 % tapauksista, kun taas kolmannen vuoden jälkeen vastaava prosenttiosuus oli 74 %.
Ruotsissa käynnistettiin syksyllä 2025 selvitys keinoista pääsykieltolainsäädännön tehostamiseksi (Dir. 2025:82). Arvioitavana oli muun muassa se, tulisiko itse annettujen pääsykieltojen noudattamatta jättämiseen liittää rikosoikeudellinen vastuu vai tulisiko pääsykieltoja koskevaa sääntelyä tehostaa erinäisin toimin. Tällaisia mahdollisia selvityksessä arvioitavia toimia ovat esimerkiksi oletus pääsykiellosta, kun henkilö on tuomittu rikoksesta kyseessä olevassa paikassa, riskiarvion tarkentaminen, pääsykiellon määräämisen mahdollistaminen alle 15-vuotiaille, väliaikaisten pääsykieltojen määrääminen ja rangaistusasteikon ankaroittaminen. Osamietintö pääsykieltoja koskien (SOU 2026:48, Delbetänkande av Utredningen om nödvärn, tillträdesförbud och preventiva vistelseförbud) julkaistiin 1.7.2026. Osamietinnössä katsotaan, että sääntelyä tulisi tehostaa muuttamalla lakia pääsyn kieltämisestä kauppoihin, uimahalleihin ja kirjastoon, eikä luvatonta tunkeutumista koskevaa rangaistussäännöstä laajentamalla. Osamietinnössä ehdotetaan muun muassa laajennettavaksi lain soveltamisalaa, väliaikaisten pääsykieltojen mahdollistamista sekä pääsykieltoja koskevan olettamasäännöksen käyttöönottoa nykyisen riskiarviointiin perustuvan käytännön lisäksi. Mietinnön liitteeseen 3 sisältyy lisäksi annetun toimeksiannon mukaisesti muutosehdotus rikoskaaren luvatonta tunkeutumista koskevaa rangaistussäännöstä koskien.
6.2.2Norja
Norjassa pääsykieltojen antaminen omistusoikeuden nojalla on tietyissä tilanteissa mahdollista, kunhan syy kiellon antamiseksi ei ole syrjivä. Norjan rikoslaki (Lov om straff) sisältää luvatonta tunkeutumista ja jäämistä koskevan rangaistussäännöksen (268 §), jonka mukaan luvattomaan tunkeutumiseen syyllistyy se, joka pääsee luvatta toisen henkilön taloon tai muuhun paikkaan, johon ei ole vapaa pääsy, tai joka luvatta jää tällaiseen paikkaan. Luvattomasta tunkeutumisesta rangaistaan sakolla tai vankeudella enintään kahdeksi vuodeksi. Säännöksen toisen momentin mukaan se, joka oleskelee luvattomasti vieraalla maalla, vaikka häntä on pyydetty poistumaan, rangaistaan sakolla. Lain esitöiden mukaan rikosoikeudellista suojaa nauttisivat kaikki paikat, jotka ovat jonkun omistusoikeuden alaisia. Näin ollen ei pitäisi olla merkitystä sillä, onko paikka julkisessa vai yksityisessä omistuksessa tai mihin sitä käytetään. Rangaistussäännös luvattomasta tunkeutumisesta voisi esitöiden perusteella soveltua tilanteisiin, joissa henkilö rikkoo tälle annettua pääsykieltoa (Ot.prp.nr. 22, 2008–2009), s. 153).
Norjassa ei ole nimenomaista yrityslähestymiskieltoa koskevaa lainsäädäntöä. Norjan rikosprosessilain (Lov om rettergangsmåten i straffsaker) pakkokeinoja koskeva 17 a luku sisältää kuitenkin tältä osin merkitykselliset säännökset siitä, milloin syyttäjä voi määrätä lähestymiskiellon. Lähestymiskielto voidaan määrätä henkilön tai henkilöryhmän suojaamiseksi. Esitöiden mukaan esimerkiksi oppilaiden tai henkilökunnan suojelemiseksi on mahdollista asettaa kielto kouluun tai tiettyyn kauppaan (Ot.prp.nr. 109, 2001–2002, luku 4.1.7). Oikeuskäytännössä on katsottu, että säännös antaa valtuudet kieltää henkilöä oleskelemasta tietyssä kauppakeskuksessa työntekijöiden, vartijoiden ja asiakkaiden suojelemiseksi (Rt-2002–1243).
6.2.3Tanska
Tanskassa ei ole tietyn tilan suojaksi määrättävää pääsykieltoa koskevaa erityislainsäädäntöä, mutta Tanskan rikoslaki (straffeloven) sisältää jossakin määrin tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa muistuttavia säännöksiä rikostuomioon liitännäisistä kielloista, joskin lainsäädännössä käytetään käsitettä oleskelukielto (opholdsforbud). Oleskelukielloista säädetään rikoslajikohtaisesti eri rikoslain säännöksissä.
Esimerkinomaisesti rikoslain 79 a §:n perusteella tietyistä lain 81 a §:ssä tarkoitetuista rikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitulle tai henkilölle, jolle on määrätty muu rikosoikeudellinen seuraamus, jota voidaan pitää luonteeltaan vapaudenriistoon verrannollisena, voidaan määrätä tuomion yhteydessä oleskelukielto tai lähestymiskielto. Viitatussa 81 a §:ssä säädetään muun muassa eräistä viranomaisiin kohdistuvista rikoksista, henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista sekä vapauteen ja omaisuuteen kohdistuvista rikoksista. Eräissä tilanteissa kielto voidaan määrätä myös tilanteissa, joissa kyse on järjestäytyneen rikollisryhmän toiminnan yhteydessä tehdystä teosta. Oleskelukiellolla tarkoitetaan kieltoa mennä yhteen tai useampaan tarkemmin määriteltyyn paikkaan tai oleskella tällaisessa paikassa, joissa kyseessä oleva rikos on tehty, tai joissa ryhmittymä, johon tekijä on tekohetkellä kuulunut, oleskelee. Oleskelukielto määrätään lähtökohtaisesti vähintään yhden ja enintään kymmenen vuoden määräajaksi tuomion lainvoimaiseksi tulemisesta lukien. Poliisi valvoo oleskelukiellon noudattamista.
Rikoslain 79 b §:ssä säädetään puolestaan oleskelukiellon tai lähestymiskiellon määräämisestä eräiden muiden rikoslaissa säädettyjen rikosten syyksilukemisen perusteella. Tältä osin oleskelukiellolla tarkoitetaan kuitenkin kieltoa mennä tai oleskella yhdessä tai useammassa tarkemmin määritellyssä paikassa, joihin liittyy erityinen riski siitä, että tuomittu henkilö säilyy osana radikalisoitunutta ympäristöä tai palautuu tällaiseen ympäristöön taikka voi kielteisesti vaikuttaa radikalisoitumisvaarassa oleviin henkilöihin. Oleskelukielloista säädetään myös rikoslain 79 c §:ssä, jossa tarkoitetun oleskelukiellon sisältönä tosin on kielto mennä tai oleskella anniskelualueilla, joilla harjoitetaan väkevien alkoholijuomien myyntiä myyntipisteessä nautittavaksi tai sen lähellä, ja joihin yleisöllä on pääsy, sekä poliisin toimivaltuuksista annetun lain 6 b §:ssä tarkoitetuilla yöelämäalueilla. Tällainen oleskelukielto on voimassa kello 24‒05 välisenä aikana.
Edellä viitattujen oleskelukieltojen rikkomisen rangaistavuudesta säädetään rikoslain 124 a §:ssä. Lain 79 a ja 79 b §:ssä säädettyjen oleskelukieltojen rikkomisesta tuomitaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen, kun taas rikoslain 79 c §:ssä tarkoitetun oleskelukiellon rikkomisesta tuomitaan sakkoon tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen. Tanskan rikoslakiin sisältyy myös seksuaalirikoksia koskien säännöksiä oleskelukiellon määräämisestä.
Oikeusvaikutuksiltaan vastaavanlaisia säännöksiä liittyy lisäksi poliisin järjestyksenpitoa koskeviin määräyksiin ja kieltoihin, joita koskevasta toimivallasta säädetään yleisen järjestyksen, yksityishenkilöiden ja yleisen turvallisuuden ym. suojaamisesta poliisin toimesta sekä poliisin oikeudesta toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä annetussa asetuksessa (Ordensbekendtgørelsen, BEK nr 511 af 20/06/2005). Asetusta sovelletaan muun muassa kauppoihin ja ostoskeskuksiin. Asetuksen 6 §:n nojalla poliisi voi kieltää henkilöä oleskelemasta tietyssä paikassa, jos henkilön oleskelu aiheuttaa haittaa lähellä asuville ihmisille tai mikäli on perusteltu syy epäillä, että henkilö harjoittaa lainvastaista toimintaa kyseisessä paikassa. Jos henkilö on toistuvasti rikkonut asetuksen 3 §:ää, jossa kielletään rikoksena muun muassa tappeleminen, huutaminen tai muu vastaavanlainen käyttäytyminen, joka on omiaan häiritsemään yleistä järjestystä, poliisi voi kieltää henkilöä liikkumasta tai oleskelemasta sadan metrin etäisyydellä paikasta, jossa viimeisin edellä tarkoitettu rikos tehtiin. Kielto voidaan määrätä vain, jos on syytä uskoa, että henkilö muutoin uusisi rikoksen alueella, jota kiellon olisi tarkoitus suojata. Tällainen kielto voidaan määrätä enintään kahden vuoden määräajaksi.
Poliisin toimivaltuuksista annetun lain (lov om politiets virksomhed) nojalla poliisipäällikkö voidaan valtuuttaa antamaan väliaikaisia määräyksiä tai kieltoja yleistä järjestystä taikka yksityishenkilöä tai yleistä turvallisuutta koskevan vaaran torjumiseksi. Säännöksillä voidaan valtuuttaa poliisipäällikkö antamaan eräissä tarkemmin määriteltävissä erityistilanteissa kunnan aluetta koskevia kieltoja (zoneforbud).
Edellisten ohella kotirauhan ja julkisrauhan rikkomista koskevan rikoslain 264 §:n nojalla myymälän tai liiketilan haltijan poistumiskehotuksen noudattamatta jättäminen on rangaistavaa siten, että teosta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
6.2.4Saksa
Saksan rikoslaki (Strafgesetzbuch, StGB) sisältää luvatonta tunkeutumista (Hausfriedensbruch) koskevan säännöksen. Rikoslain 123 §:n mukaan, joka oikeudettomasti tunkeutuu toisen kotiin, liiketiloihin tai suojattuun omaisuuteen taikka julkiseen palveluun tai liikenteeseen tarkoitettuihin lukittuihin tiloihin tai joka luvattomasti siellä oleskellessaan ei poistu sellaisen henkilön kehotuksesta, jolla on oikeus näin tehdä, on tuomittava sakkorangaistukseen tai vankeusrangaistukseen enintään yhdeksi vuodeksi.
Saksan liittovaltion korkeimmassa oikeudessa (Bundesgerichtshof, BGH) on arvioitu annettujen pääsykieltojen lainmukaisuutta muun muassa kylpylään, hotelliin ja urheilustadionille annettujen pääsykieltojen osalta (BGH 29.5.2020 - V ZR 275/18 - LG Gera; BGH 9.3.2012 - V ZR 115/11 ja BGH 30.10.2009 - V ZR 253/08). Myymälään annettua pääsykieltoa ei sen sijaan vaikuteta käsitellyn BGH:ssa. Kyseiset asiat käsiteltiin siviilioikeudellisissa oikeudenkäynneissä, vaikkakin kysymys pääsykiellon antamisen mahdollisuudesta on merkityksellinen myös mahdollisen rangaistusvastuun kannalta. Vain asianmukaisesti annetun pääsykiellon rikkominen voi tulla rangaistavaksi ja tulla siten tarkasteltavaksi myös rikosoikeudenkäynnissä. Frankfurtin ylempi aluetuomioistuin on puolestaan todennut luvatonta tunkeutumista koskevassa rikosasiassa annetussa ratkaisussaan, että sellaisiin yksityisiin toimijoihin, joiden tilat ovat avoinna yleisölle, kohdistuu yleisiä rajoituksia pääsykiellon antamiselle. Kiellot eivät saa olla vastoin lain vaatimuksia eikä moraalittomia, pääsykieltoa ei voida antaa syrjivin perustein ja kiellon taustalla tulee olla oikeutettu etu. Myös lainsäädännöstä voi seurata rajoituksia kiellon antamiselle: esimerkiksi julkisen liikennöinnin osalta laki velvoittaa tarjoamaan kaikille kuljetusta (OLG Frankfurt am Main, Beschluss vom 16.03.2006 - 1 Ss 189/05, kohta 14). Myös Saksan perustuslakituomioistuimessa (Bundesverfassungsgerichtshof, BVerfGE) on käsitelty pääsykieltoa koskevaa asiaa. Ratkaisussa oli kyse siitä, tuleeko yksityisen toimijan noudattaa yhdenvertaisuussäännöksiä annettaessa toiselle henkilölle pääsykieltoa jalkapallostadionille (BVerfGE 11.4.2018 – 148, 267–290).
6.2.5Alankomaat
Alankomaiden lainsäädännössä on siviilioikeuteen perustuvia säännöksiä, joiden nojalla ihmiset voidaan sulkea pois julkisista paikoista. Näin ollen liikkeen omistajalla on oikeus päättää, kuka saa tulla tiloihin (Burgerlijk Wetboek, 5:1.215). Kauppaliikkeisiin annettavaa pääsykieltoa kutsutaan winkelverbodiksi.
Pääsykiellon rikkomisesta voidaan tuomita rangaistus laittomasta tunkeutumisesta. Alankomaiden rikoslain (Wetboek van Strafrecht) 138 artiklan 1 kohdan mukaan, joka tunkeutuu laittomasti toisen henkilön käytössä olevaan asuntoon tai suljettuun huoneeseen tai tiloihin tai joka siellä laittomasti oleskellessaan ei poistu sieltä välittömästi sen jälkeen, kun siihen oikeutettu henkilö tai hänen puolestaan toimiva henkilö on kehottanut häntä poistumaan, on tuomittava enintään yhdeksi vuodeksi vankeuteen tai kolmannen luokan sakkoon. Toisen momentin mukaan henkilön, joka on päässyt sisään väkisin tai kiipeämällä tai väärillä avaimilla, väärällä määräyksellä tai väärällä virkapuvulla, tai joka, tultuaan sisälle ilman oikeudenomistajan ennakkotietoa eikä erehdyksessä, tavataan sieltä yöaikaan, katsotaan laittomasti tunkeutuneeksi. Kolmannen momentin mukaan, jos hän uhkailee tai käyttää sellaisia keinoja, jotka voivat aiheuttaa pelkoa, hänet tuomitaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen tai neljännen luokan sakkoon.
Alankomaiden korkein oikeus (Hoge Raad) on todennut ruokakauppaan annettua pääsykieltoa koskevassa ratkaisussaan (ECLI:NL:HR:2019:1464), että rikoslain 138 artiklan 1 kohdan mukaiseksi ”tunkeutumiseksi” on säännöksen merkityksessä katsottava sisään meneminen toisen käytössä olevaan asuntoon tai suljettuun tilaan, jos henkilö tekee niin vastoin oikeudenhaltijan – joko ilmoitukseen tai muuhun seikkaan perustuvaa – kiistatonta tahtoa. Kauppaan meneminen sen jälkeen, kun asianomaiselle on annettu kirjallinen ilmoitus, jonka mukaan häneltä on evätty pääsy sinne, on korkeimman oikeuden mukaan ollut 138 artiklan 1 kohdan mukaista laitonta tunkeutumista, tosin erityiset olosuhteet voisivat johtaa toisenlaiseen ratkaisuun. Pääsykiellon lainmukaisuutta ja oikeudettomuutta arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Pääsykiellon antamisen edellytyksenä ei ole, että sen saajan pitäisi jäädä kiinni rikoksesta, vaan myös riittävän vakavat häiriöt voivat olla perusteena pääsykiellolle. Jos kyseessä on yleisölle avoin kauppa, syrjintäkieltoa rikkova tai ilmeisen mielivaltainen kielto ei ole kuitenkaan laillinen.
7Lausuntopalaute
7.1Yleistä lausunnoista
Oikeusministeriö pyysi lausuntoa 65 taholta. Muillakin kuin jakelussa mainituilla tahoilla oli mahdollisuus lausua esitysluonnoksesta. Lausuntoaika oli 3.6.-17.7.2026. Lausunto, tai ilmoitus siitä, että lausuttavaa ei ollut, saatiin yhteensä 51 taholta.
Seuraavassa käsitellään lausunnoissa esitettyjä keskeisimpiä huomioita. Esitykseen on lausuntopalautteen perusteella tehty täsmennyksiä ja täydennyksiä. Lausunnoista on laadittu lausuntotiivistelmä ja lausunnot ovat saatavilla hankesivulta (OM159:00/2023).
7.2Tuomioistuimen määräämä pääsykielto
Lausuntopalautteessa esitystä ja sen tavoitteita pidettiin lähtökohtaisesti kannatettavina. Enemmistö lausunnonantajista kannatti tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta säätämistä.
Toisaalta osa lausunnonantajista suhtautui ehdotettuun sääntelyyn varauksellisesti tai kriittisesti. Muutamassa lausunnossa katsottiin, ettei esitysluonnoksessa ole tuotu riittävissä määrin esille perusteita, miksi jo käytössä olevaa keinovalikoimaa tai eri keinojen kehittämistä ei ole pidettävä riittävänä rikosten ja häiriökäyttäytymisen torjumiseksi. Osassa lausunnoista myös kritisoitiin ratkaisua rajata soveltamisala yksittäiseen toimialaan tai ehdotettiin soveltamisalaa koskevia laajennuksia. Eräässä lausunnossa kiinnitettiin huomiota viranomaisten asiakaspalvelu- ja toimitiloissa käytössä olevien keinojen arviointitarpeeseen. Jatkovalmistelussa esityksen jaksoja 2.2, 6.1.1 sekä 6.1.2 on täydennetty näiden huomioiden johdosta. Perusteluja on täydennetty erityisesti siltä osin, miksi ehdotetut sääntelyratkaisut ovat perusteltuja. Sääntelyratkaisuja ei mainituissa jaksoissa esitetyistä syistä ole pidetty perusteltuna muuttaa.
Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota kauppakeskuksia ja muita myymäläryhmittymiä koskevaan toimintaympäristöön. Jatkovalmistelussa on katsottu, että laajempia koko kauppakeskuksen tai muun vastaavan monitoimijaympäristön suoraan kattavia kieltoja voidaan pitää ongelmallisina sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta. Tällaisiin tiloihin lukeutuu tyypillisesti myös sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle rajattuja liikehuoneistoja ja muita tiloja sekä mahdollisesti viranomaisten asiointipisteitä. Pääsykiellon ulottaminen koko kauppakeskuksen tiloihin voisikin helposti muodostua kohtuuttomaksi kieltoon määrätyn henkilön kannalta. Pääsykielto on samoin mahdollista hakemuksesta määrätä kuvatussa toimintaympäristössä useampaan yksittäiseen liiketilaan, jos kiellon määräämisen edellytykset täyttyvät kunkin myymälän osalta.
Useat lausunnonantajat ilmaisivat kannattavansa ehdotusta rajata näpistykset ja muut vähäiset omaisuusrikokset pääsykiellolla suojattavien oikeushyvien ulkopuolelle. Esimerkiksi
Poliisihallitus katsoi kuitenkin, että myös omaisuuteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tulisi olla peruste pääsykiellon määräämiseksi.
Eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnossa pidettiin erikoisena sitä, että liikkeenharjoittaja voi antaa sarjanäpistelijälle kiellon ilman kuulemista ja muodollista prosessia, mutta tuomioistuin ei voisi kuitenkaan kuulemisen ja pääkäsittelyn jälkeenkään antaa pääsykieltoa näpistelijälle muutoin kuin rajatuissa tilanteissa. Jatkovalmistelussa ei katsottu perustelluksi laajentaa suojattavien oikeushyvien joukkoa. Pääsykieltosääntelyn pääasiallisena tarkoituksena on turvata nimenomaisesti tilassa oleskelevia henkilöitä. Omaisuusintressit saavat ehdotetulla sääntelyllä välillisesti suojaa siltä osin kuin tilanteeseen liittyy vaara henkilöön kohdistuvasta rikoksesta tai muusta vakavasta ja toistuvasta häirinnästä. Vähäiseen omaisuusrikollisuuteen on mahdollista puuttua myös muin keinoin. Pääsykiellon määräämistä yksinomaan omaisuuden suojaamiseksi on käsitelty jaksossa 6.1.3.
Alaikäisiä koskevia erityissäännöksiä pidettiin lausunnoissa lähtökohtaisesti perusteltuna.
Eduskunnan oikeusasiamies toi esiin, että ilmaisulle ”välitön läheisyys” ei aseteta laissa sisällöllisiä kriteerejä, joiden perusteella tuomioistuin määrittäisi alueen laajuuden. Samoin lausunnossa on todettu, että ehdotettavan lain 3 §:n ja siihen liittyvien 6 ja 8 §:n sanamuodot eivät ole keskenään yhtenevät. Jatkovalmistelussa esitystä on muutettu yhdenmukaistamalla käsitteistöä. Jatkovalmistelussa katsottiin, että kieltoalueen määrittely käsitteellä välitön läheisyys voidaan pitää riittävän täsmällisenä ja tarkkarajaisena. Välittömän läheisyyden käsitteen yksityiskohtaisempi määrittely edellyttäisi kaavamaisten etäisyysmäärittelyjen lisäämistä lain tasolle, eikä tätä voida pitää tarkoituksenmukaisena sääntelynä. Tällainen kasuistinen sääntely voisi yksittäisissä tilanteissa vaikeuttaa kiellon määräämistä olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Esityksen perusteluja on tältä osin kuitenkin täydennetty.
Useissa lausunnoissa pidettiin yleisesti perusteltuna, että pääsykieltoa koskevat hakemukset käsitellään ja ratkaistaan tuomioistuimessa.
Tuomioistuinviraston lausunnon mukaan pääsykieltoa koskevien hakemusten käsittelyn rinnastuminen lähestymiskieltoasioiden käsittelyyn vaikuttaa perustellulta. Osa lausunnonantajista korosti lausunnossaan sitä, että menettelyn on tarpeen olla hallinnollisen taakan osalta mahdollisimman kevyt.
Eduskunnan oikeusasiamies toi esiin pienten riita-asioiden menettelyä koskevan sääntelyn sovellettavuuden pääsykieltoasioissa.
Vaasan hovioikeus katsoi, että kaikkia pääsykieltoasioita ei ole tarpeen käsitellä pääkäsittelyssä.
Jatkovalmistelussa ei pidetty perusteltuna muuttaa tuomioistuinmenettelyä koskevaa lähtökohtaa soveltaa rikosprosessuaalista sääntelyä erityisesti huomioiden, että pääsykieltoasia voisi tulla käsiteltäväksi yhdessä rikos- tai lähestymiskieltoasioiden kanssa. Mahdollisuutta säätää pääsykieltoasioiden käsittelystä kirjallisessa menettelyssä arvioitiin. Vaatimus käsittelyn suullisuudesta kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Sinänsä ei ole estettä säätää lailla vähäisiä poikkeuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta oikeus turvatakeiden asemaa pääsääntönä eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. HE 309/1993 vp, s. 74, PeVL 35/2002 vp, s. 2/II). Kirjallinen käsittely soveltuisi lähinnä selväpiirteisiin tilanteisiin, joissa asian laatu ja olosuhteet taikka sen ratkaiseminen eivät edellyttäisi suullisen käsittelyn toimittamista. Lisäksi asianosaisten tulisi ilmoittaa aikovansa suostua asian käsittelemiseen kirjallisessa menettelyssä. Jatkovalmistelussa ei katsottu tarpeelliseksi sisällyttää uuteen lakiin säännöstä pääsykieltoasioiden kirjallisesta käsittelystä, sillä pääsykieltoasioiden arvioitu kokonaismäärä huomioiden tällaisten edellä kuvatut piirteet täyttävien yksittäistapausten määrä arvioitiin varsin pieneksi. Lisäksi ehdotettuun sääntelyyn sisältyy jo mahdollisuus asian käsittelemiseen ja ratkaisemiseen kieltoon määrättäväksi haetun henkilön poissaolosta huolimatta siten, että tällainen käsittely ei edellyttäisi henkilön suostumusta.
Vaasan hovioikeuden lausunnossa esitettiin harkittavaksi kiellon enimmäiskeston korottamista kahteen vuoteen. Jatkovalmistelussa yhden vuoden enimmäiskestoa pidettiin kuitenkin oikeasuhtaisena huomioiden pääsykiellosta seuraava liikkumisvapauden rajoitus. Pääsykielto olisi myös tarpeen mukaan mahdollista uudistaa.
Lausunnonantajat esittivät erilaisia näkemyksiä pääsykiellon hakemisesta perittävästä oikeudenkäyntimaksusta. Osa lausunnonantajista piti maksua perusteltuna, kun taas osa ei pitänyt sitä välttämättömänä. Lisäksi maksun kohtuullistamisesta ja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta esitettiin huomioita. Jatkovalmistelussa esitystä ei muutettu tältä osin esityksen jaksossa 4.1.10 esitetyistä syistä.
Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota myös haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaan sekä välttämättömän asioinnin turvaamiseen. Eräässä lausunnossa pidettiin tärkeänä liittää asiaryhmän käsittelyyn sosiaali- tai terveyspalvelujen tarpeen arviointi ja palveluohjaus. Jatkovalmistelussa ei pidetty perusteltuna säätää yksittäistä asiaryhmää koskevasta velvoittavasta palvelutarpeiden arvioinnista ja palveluohjauksesta. Esitykseen on kuitenkin tehty lausuntopalautteen johdosta täydennyksiä ja tarkennuksia.
7.3Paikan haltijan antama pääsykielto ja julkisrauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös
Enemmistö lausunnonantajista ilmaisi kannattavansa julkisrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännöksen täsmentämistä esitysluonnoksessa esitetyllä tavoin. Toisaalta
Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Juristiliiton lausunnoissa esitettiin myös ehdotusta koskevia kriittisiä huomioita. Juristiliitto katsoi, että eri toimialojen tämänhetkisiä pääsykieltokäytäntöjä sekä kiellon antamisen edellytyksiä tai muita reunaehtoja koskevaa arviointia on joiltakin osin puutteellista. Eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei paikan haltijan antaman pääsykiellon luonnetta ole riittävästi analysoitu. Eräissä lausunnoissa ehdotettiin, että julkisrauhan suojaamien paikkojen luetteloa tulisi täydentää.
Jatkovalmistelussa rikoslain muutoksen perusteluita on täydennetty. Lausunnoissa ei ole esitetty seikkoja, joiden vuoksi ehdotusta olisi perusteltua muuttaa. Jatkovalmistelussa on katsottu, ettei tässä esityksessä ole mahdollista tarkemmin arvioida eri toimialojen lainsäädäntöä tai pääsykieltokäytäntöjä. Esityksessä ainoastaan täsmennetään rikoslain säännöstä siten, että asianmukaisesti määrätyn pääsykiellon rikkominen on rangaistavaa, mikä on voimassa olevan lainsäädännön perusteella jossain määrin epäselvää. Näistä syistä esityksessä ei myöskään ole arvioitu mahdollisia tarpeita laajentaa julkisrauhan suojaamien paikkojen määritelmää.
7.4Toimivaltuudet pääsykieltojen valvomiseksi
Useat lausunnonantajat kannattivat yleisesti valvontaan liittyvien toimivaltuuksien täsmentämistä. Muutamissa lausunnoissa nostettiin esille kuitenkin esityksen perusteluja koskevia täydennystarpeita.
Eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnon mukaan esityksen perusteluja tulisi täydentää arvioinnilla siitä, miksi vartijalle ehdotettu tuomioistuimen määräämän pääsykiellon täytäntöönpanoon ulottuva toimivalta ei merkitse perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua merkittävää julkisen vallan käyttöä. Lausunnossa nostettiin myös esille toimivaltuuksien laajentamisesta aiheutuvien lisäresurssitarpeiden huomiointi vaikutusarvioinnissa. Jatkovalmistelussa esityksen säätämisjärjestysperusteluja on täsmennetty.
Eräissä lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, tulisiko erityisesti kauppakeskuksissa toimiville järjestyksenvalvojille säätää oikeus estää pääsy ja poistaa henkilö tuomioistuimen määräämän pääsykiellon nojalla. Jatkovalmistelussa ehdotusta on pidetty perusteltuna, koska käytännössä kauppakeskuksissa ja liikenneasemilla järjestyksenvalvojat voivat kohdata pääsykiellon rikkomistilanteita. Jatkovalmistelussa on lausunnoissa esitetyistä syistä pidetty perusteltuna, että pääsykieltoon liittyvät toimivaltuudet ovat sekä järjestyksenvalvojilla että vartijoilla. Esitystä onkin tältä osin muutettu.
7.5Henkilötietojen käsittely
Osa lausunnonantajista toi esille kannattavansa tai pitävänsä tarkoituksenmukaisena henkilötietojen käsittelyyn liittyviä ehdotettuja muutoksia. Ehdotettavan uuden 24 a §:n rajauksia pidettiin perusteltuina useassa lausunnossa. Säännöksiä sekä perusteluja koskien esitettiin lausuntopalautteessa kuitenkin myös täydennys- ja täsmennystarpeita.
Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnon mukaan voisi olla perusteltua rajata ehdotettavan uuden 24 a §:n laajaa henkilötiedon määritelmää esimerkiksi luettelemalla erikseen tietokategoriat. Jatkovalmistelussa säännöstä on täsmennetty siten, että poliisi voisi luovuttaa henkilötietoina henkilön nimen, henkilötunnuksen tai syntymäajan, osoitteen ja puhelinnumeron. Osa lausunnonantajista nosti esiin tarpeen tarkentaa sääntelyä tai perusteluja monilta osin pääsykieltoa hakevan elinkeinoharjoittajan henkilötietojen käsittelyn osalta. Lausunnoissa viitattiin erityisesti tarpeeseen selventää tilannetta yksityisen turvallisuusalan toimijoille tai henkilökunnalle annettaviin tietoihin liittyen.
Tietosuojavaltuutetun toimiston lausunnossa kiinnitettiin myös huomiota siihen, että luonnoksessa esitetyn saattaa ymmärtää siten, että elinkeinonharjoittajalla olisi oikeus luovuttaa pääsykiellon hakemiseksi tarvittavia tietoja yksityisen turvallisuusalan toimijalle. Jatkovalmistelussa katsottiin perustelluksi sisällyttää lakiin tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta uusi 15 § pääsykieltoa koskevien henkilötietojen käsittelystä. Säännöksen nojalla pääsykiellon hakija sekä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa
(1085/2015)
tarkoitettu turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija saisi käsitellä ratkaisuun sisältyviä henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä pääsykiellon noudattamisen varmistamiseksi.
Eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnon mukaan ehdotettuun 24 a §:ään olisi syytä sisällyttää nimenomainen säännös tietojen hävittämisvelvollisuudesta tai muutoin varmistaa, että tietojen säilytysajan rajoitus on sitova laintasoisesti. Lausuntopalautteessa myös katsottiin, että esityksessä ei ole niin ikään määritelty tuomioistuinratkaisuja koskevia säilyttämisaikoja.
Jatkovalmistelussa myös esityksen perusteluja on täsmennetty lausuntopalautteen perusteella. Kuitenkin on huomattava, että henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta sekä sitä täydentävää kansallista tietosuojalakia. Yleistä tietosuoja-asetusta täydentävää kansallista sääntelyä on ensinnäkin mahdollista antaa vain silloin, mikäli tietosuoja-asetus jättää jäsenvaltioille nimenomaisesti kansallista sääntelyliikkumavaraa. Toisekseen perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti on henkilötietojen suoja turvattava ensisijaisesti tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla, ja kansallisesta erityissääntelystä tulee lähtökohtaisesti pidättäytyä. Elinkeinoharjoittajan käsitellessä henkilötietoja sovellettavaksi tulee siten yleinen tietosuoja-asetus sekä tietosuojalaki, jotka kattavat myös tässä esityksessä tarkoitetun henkilötietojen käsittelyn. Kuitenkin koska pääsykieltoon liittyy arkaluonteisia henkilötietoja, ehdotettuja tietojen käsittelysäännöksiä on täydennetty tietojen säilyttämistä koskevilla säännöksillä.
7.6Esityksen vaikutukset
Useassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota tarpeeseen turvata asioiden käsittelemisen edellyttämät resurssit sekä seurata asiamäärien kehityksestä johtuvia resurssitarpeita. Useat lausunnonantajat yhtyivät esitysluonnoksen arvioon pääsykieltoja koskevista asiamääristä. Muutamissa lausunnoissa nostettiin kuitenkin esille pääsykieltojen asiamäärään liittyvä epävarmuus ja tarve seurata sen kehitystä. Arvioituja vaikutuksia viranomaisten, erityisesti tuomioistuinten, työmäärään pidettiin useissa lausunnoissa alhaisina. Muutamassa lausunnossa tuotiin esille, että muutoksenhakutuomioistuimen tai tuomioistuinten kansliahenkilöstön lisääntyvää työmäärää ei ole lainkaan huomioitu. Viranomaisten toimintaa koskevia kustannustietoja esitettiin eräissä lausunnoissa täydennettäväksi tai korjattavaksi.
Lausuntopalautteessa kiinnitettiin myös erityistä huomiota yhdenvertaisuutta ja syrjintää koskeviin näkökohtiin sekä häiriökäyttäytymisen taustalla oleviin sosiaali- tai terveydenhuollon palvelutarpeisiin. Vaikutusarviointia pidettiin puutteellisena erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmia kokevien henkilöiden sekä vammaisten henkilöiden, neurokirjon henkilöiden ja kognitiivisia toimintarajoitteita omaavien henkilöiden osalta.
Osa lausunnonantajista viittasi lausunnoissaan myös tietojärjestelmiä koskeviin muutostarpeisiin sekä tarpeeseen seurata lainsäädännön toimivuutta ja vaikutuksia. Myös ohjeistusta sekä koulutusta koskeviin tarpeisiin kiinnitettiin huomiota.
Jatkovalmistelussa esityksen vaikutusarviointia on täsmennetty lausuntojen perusteella ja viranomaisten kustannusvaikutukset on laskettu oikeusministeriössä syksyllä 2025 tehdyn selvityksen perusteella.
7.7Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto
Lainsäädännön arviointineuvosto antoi 18.9.2026 lausuntonsa neuvostolle toimitetusta esitysluonnoksesta. Arviointineuvosto katsoi, että hallituksen esitysluonnos täyttää hyvin lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen vaatimukset.
Arviointineuvostolla oli vähäisiä lisäysehdotuksia esitysluonnokseen. Keskeisimpinä huomioina lausunnossa katsotaan, että esityksessä tulisi tarkentaa, mitkä olisivat liikkeenharjoittajalle tuomioistuinkäsittelystä aiheutuvat hyödyt ja kustannukset verrattuna siihen vaihtoehtoon, että liikkeenharjoittaja antaisi pääsykiellon itse. Lisäksi lausunnossa kiinnitetään huomiota vaikutusten arviointiin siltä osin, mikäli pääsykieltoja koskevia hakemuksia tulisi tuomioistuimien käsiteltäväksi oletettua enemmän. Esitystä on täydennetty arviointineuvoston lausunto huomioon ottaen edellä mainittujen sekä muiden lausunnossa esiin nostettujen seikkojen osalta.
8Säännöskohtaiset perustelut
8.1Laki tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta
1 luku Yleiset säännökset
1 §.Tuomioistuimen määräämä pääsykielto. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen määräämän pääsykiellon tavoitteesta sekä suhteesta paikan haltijan antamaan pääsykieltoon.
Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin lain soveltamisala ja tarkoitus. Tuomioistuin voisi määrätä pääsykiellon yleisön käytettävissä olevaan myymälään siellä työskentelevien tai asioivien henkilöiden henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen, tällaisen rikoksen uhan taikka muun vakavan ja toistuvan häirinnän torjumiseksi.
Myymälällä tarkoitettaisiin sellaista kaupallisessa tarkoituksessa toimivaa liiketilaa, jossa pidettäisiin yleisön saatavilla hyödykkeitä, kuten elintarvikkeita tai tavaroita. Soveltamisalan piiriin lukeutuisivat siten erityisesti päivittäistavarakaupat ja tiettyyn tuotevalikoimaan keskittyneet erikoisliikkeet. Pääsykiellon määräämisessä myymälään olennaista olisi suojattavaksi haettavassa liiketilassa harjoitettava pääasiallinen toiminta. Myymälänä ei pidettäisi esimerkiksi majoitus- tai ravitsemisliikkeitä taikka pääasiallisesti muunlaisia palveluja tarjoavia tai muuta toimintaa harjoittavia toimipaikkoja, vaikka niistä tapahtuisi myös tuotteiden ulosmyyntiä.
Yleisön käytettävissä olemisella viitattaisiin siihen, että kyse olisi yleisesti yleisöä ainakin tietyin aukioloajoin palvelevasta liiketilasta, johon kaikilla olisi lähtökohtaisesti yhtäläinen pääsyoikeus. Samoin sillä täsmennettäisiin sitä, että pääsykielto voitaisiin määrätä nimenomaisesti tietyssä liikehuoneistossa sijaitsevaan myymälään, jossa oleskelevia henkilöitä pääsykiellolla olisi tarkoitus suojata. Pääsykieltosääntely soveltuisi nimenomaisesti asiakaskohtaamisissa ja yleisesti asiakasrajapinnassa ilmenevien uhka- ja väkivaltatilanteiden torjuntaan. Sen sijaan muunlaiset myyntikanavat jäisivät soveltamisalan ulkopuolelle. Pääsykieltosääntely ei soveltuisi siten kauppaan, jota harjoitettaisiin yksinomaan verkon välityksellä taikka posti-, puhelin- tai kotimyyntinä, sillä sanotuissa tilanteissa ei olisi sellaista yleisön käytettävissä olevaa myymälää, jota pääsykiellolla olisi tarpeen suojata.
Myymälä voisi sijaita esimerkiksi erillisessä rakennuksessa, kivijalkaliikkeessä taikka kauppakeskuksessa tai muussa vastaavassa kauppakeskittymässä sijaitsevassa yksittäisessä liikehuoneistossa. Merkityksellistä olisi, että kyse olisi pysyväisluonteisesta liikehuoneistosta, joka voitaisiin täsmällisesti ja selvästi yksilöidä yksittäisasiassa annettavassa ratkaisussa. Sen sijaan täysin avointa tai väliaikaista myyntipaikkaa, kuten tori- tai markkinapaikkaa, pop up -myyntikojua taikka myyntiautomaattia tai -autoa ei voitaisi suojata pääsykiellolla. Vaikka pääsykielto voitaisiin määrätä kauppakeskuksessa tai muussa siihen verrannollisessa usean liikkeen keskittymässä yksittäisen myymälän suojaksi, sitä ei voitaisi määrätä laajemmin useita liikkeitä sisältävän rakennuksen tai muun alueen suojaksi, sillä tällaisissa tiloissa sijaitsee tyypillisesti myös muita liikehuoneistoja ja yleisiä tiloja, joita pääsykiellolla ei voitaisi soveltamisalarajauksen puolesta suojata.
Myymälää hallinnoivan elinkeinonharjoittajan yritysmuodolla tai myymälätilan omistussuhteilla ei olisi sääntelyn soveltamisen kannalta merkitystä, ja pääsykiellolla voitaisiin suojata yhtä lailla esimerkiksi yksityisen elinkeinonharjoittajan myymälää sekä laajemman konsernin tai ketjumaisesti toimivan yrityksen yksittäistä toimipaikkaa. Myöskään myymälän koko tai henkilökunnan määrä eivät olisi sääntelyn soveltamisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä.
Myymälän yhteydessä voidaan harjoittaa myös muuta toimintaa. Kyse voisi olla esimerkiksi myymälän kassalinjojen sisäpuolella sijaitsevasta pankin toimipisteestä tai kahvilasta, johon pääsy saattaisi edellyttää kulkemista myymälätilojen läpi. Tämä ei suoraan estäisi lain soveltamista, mutta se edellyttäisi tapauskohtaisesti pääsykieltoratkaisussa huomioitavien poikkeusten tarpeellisuuden arviointia sekä yksilöimistä.
Pääsykielto määrättäisiin tiettyyn myymälätilaan, mutta sillä suojattaisiin tilassa oleskelevia henkilöitä ja heidän työ- ja asiointiturvallisuuttansa. Sääntelyn soveltaminen ei edellyttäisi, että suojan kohteena olisi tietty tai tietyt yksilöitävissä ja nimettävissä olevat henkilöt, vaan suojaa saisivat eri ajankohtina ja eri tarkoitusperistä myymälätiloissa oleskelevat henkilöt eli ennalta määrittelemätön henkilöjoukko, kuten myymälän henkilökunta ja asiakkaat.
Pykälässä säädettäisiin myös soveltamisalaa koskevasta rajoituksesta. Säännöksen mukaan esityksessä ehdotettavaa tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa ei kuitenkaan voitaisi määrätä apteekkiin, vaikka apteekkien voitaisiin sinänsä katsoa olevan säännöksessä tarkoitettuja kaupallisessa tarkoituksessa toimivia myymälöitä, joissa pidetään yleisön saatavilla hyödykkeinä lääkkeitä. Apteekkeihin liittyy niiden muista myymälöistä poikkeava tuotevalikoima huomioiden erityisiä perusoikeudellisia haasteita, eikä henkilön pääsyn ennakollinen ja määräaikainen kieltäminen tällaiseen tilaan ole ongelmatonta perustuslain 19 § huomioon ottaen.
Kiellon tarkoituksena olisi puuttua myymälässä esiintyvään häiriökäyttäytymiseen. Häiriökäyttäytymisellä tarkoitettaisiin sekä myymälässä oleskelevien henkilöiden henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvia rikoksia että muuta vakavaa ja toistuvaa häirintää. Pääsykiellon määräämisen edellytyksenä olevia rikoksia ei rajattaisi rikosnimike- tai rikoslain lukukohtaisesti, vaan kyse olisi tiettyjen merkitykselliseksi katsottujen oikeushyvien suojelemisesta. Henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvat rikokset tulisikin ymmärtää laajasti arvioitaessa pääsykiellon määräämisen edellytyksiä lain 2 §:n mukaisesti. Pääsykiellolla torjuttavia rikoksia olisivat esimerkiksi työntekijään tai tilassa asioivaan henkilöön kohdistuvat väkivaltarikokset, sekä väkivallalla uhkaaminen. Työ- ja asiointiturvallisuutta voi vaarantaa myös sellainen häirintä, jossa toiminta ei täytä minkään tietyn rikoksen tunnusmerkistöä. Pääsykiellolla torjuttava vakava ja toistuva häirintä kattaisi monipuolisesti tiloissa oleskeleviin henkilöihin kohdistuvan uhkaavan, aggressiivisen tai solvaavan toiminnan, tarpeettoman seuraamisen tai koskettelun, nimittelyn sekä muun kiusaamisen. Pääsykiellolla torjuttavaa häirintää ei pyrittäisi säännöksessä määrittelemään tyhjentävästi, koska tuomioistuimen tulisi voida ottaa harkinnassaan huomioon eri tilanteissa esiintyvän häirinnän erilaiset ja moninaiset ilmenemistavat riippumatta siitä, täyttääkö häirintä jonkin tietyn rikoksen tunnusmerkistön.
Pykälän 2 momentin mukaan laki ei vaikuttaisi paikan haltijan oikeuteen rajoittaa henkilön pääsyä myymälään. Ottaen huomioon, että liikkeenharjoittaja voisi kieltää myös itse henkilön pääsyn tiloihin, olisi selkeyssyistä tarpeen korostaa eri tahojen toimesta annettujen kieltojen välistä suhdetta ja omistajuuteen tai haltijuuteen perustuvaa liikkeenharjoittajan oikeutta määrätä paikasta. Ehdotettu sääntely ei siten estäisi liikkeenharjoittajaa antamasta henkilölle itse pääsykieltoa myymälään, vaikka ehdotetun lain nojalla myymälään olisikin mahdollista hakea myös tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa. Käytännössä elinkeinonharjoittaja voisikin siten antaa pääsykiellon henkilölle myös itse, jolloin menettelyssä ei tarvitsisi noudattaa ehdotettavassa laissa ehdotettua menettelyä.
2 §.Pääsykiellon määräämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin pääsykiellon määräämisen edellytyksistä. Pykälän 1 momentin mukaan pääsykielto myymälään voitaisiin määrätä henkilölle, jos hänen aiemman rikoksensa, uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä vuoksi olisi perusteltu syy olettaa, että hän tulisi tekemään myymälässä oleskelevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen taikka muulla tavoin vakavasti ja toistuvasti häiritsemään myymälässä oleskelevia henkilöitä.
Kieltoa määrättäessä tulisi ensinnäkin arvioida sitä, onko henkilön perusteltua olettaa jatkavan kyseessä olevassa myymälässä pykälässä tarkoitettua häiriökäyttäytymistä. Arvio henkilöön kohdistuvan rikoksen tai muun vakavan ja toistuvan häirinnän uhasta perustuisi kieltoon määrättäväksi haettavan henkilön aikaisempaan toimintaan. Turvattomuutta aiheuttavaa häiriökäyttäytymistä ilmenee eri olosuhteissa sekä eri muodoissa, eikä siten sitä, millaisesta rikoksesta tai rikoksista, uhkauksista tai muusta käyttäytymistä tulisi olla kyse pääsykiellon määräämiseksi, olisi tarkoin rajattu. Käytännössä pääsykiellon perusteena voisi olla sellaisia rikoksia taikka sellaista vakavaa ja toistuvaa häirintää, jota kiellolla pyrittäisiin jatkossa torjumaan. Olennaista olisi sen sijaan se, että henkilön aiemman toiminnan valossa olisi perusteltu syy olettaa tämän tulevan jatkamaan tällaista muiden turvallisuutta vaarantavaa säännöksessä tarkoitettua toimintaa. Perusteltua oletusta henkilön tulevasta häiriökäyttäytymisestä voisivat ilmentää erityisesti henkilön aikaisemmat rikokset myymälässä tai suorat uhkaukset rikoksesta. Erityisesti toistuvaisluontoiset työntekijöihin kohdistuvat rikokset tai rikoksella uhkaaminen taikka toisaalta myös yksittäinen laadultaan vakava rikos voisivat antaa viitteitä henkilöön kohdistuvan rikoksen vaarasta. Olosuhteita tarkasteltaessa kokonaisuutena myös yksittäinen teko tai uhkaus voisi siten luonteeltaan puoltaa pääsykiellon määräämistä. Kyse olisi kuitenkin aina kokonaisarvioinnista, eikä yksittäinen teko olisi aina riittävä peruste pääsykiellon määräämiseksi.
Pääsykiellon määräämisen edellytysten harkinta merkitsisi edellä todetusti arviota toisen henkilön tulevasta käyttäytymisestä, eikä pääsykiellon määräämiseksi edellytettäisi siten rikosasiassa syytteen nostamiseksi tai vastaajan tuomitsemiseksi vaadittavaa näyttöä. Vaikka näyttökynnys olisi edellä mainittuihin verrattuna matalampi, vaaran olemassaolon olisi oltava siinä mielessä selvä ja konkreettinen, että häiriökäyttäytymisen voitaisiin perustellusti olettaa jatkuvan, mikäli siihen ei pääsykiellon määräämisellä puututtaisi. Myös pääsykieltoon määrättäväksi vaaditun henkilön oikeusturva edellyttäisi, että kiellon määräämisen perusteista olisi esitettävissä riittävää näyttöä.
Kieltoa määrättäessä tulisi toiseksi arvioida sitä, onko tilanteessa kyse säännöksessä tarkoitetusta häiriökäyttäytymisestä. Säännöksessä viitattaisiin ensinnäkin henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuviin rikoksiin. Tyypillisiä pääsykiellolla torjuttavia työntekijöihin ja myymälässä asioiviin kohdistuvia rikoksia olisivat esimerkinomaisesti erilaiset väkivaltarikokset, vainoaminen, laiton uhkaus sekä pakottaminen. Henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvat rikokset tulisi kuitenkin ymmärtää laajasti siten, että niillä ei tarkoitettaisi ainoastaan rikoslain 21 ja 25 luvussa rangaistaviksi säädettyjä tekoja, vaan myös muita samoja oikeushyviä suojaavia kriminalisointeja. Kun kyse olisi tulevaan suuntautuvasta vaaran olemassaolon arvioinnista, ei merkityksellistä olisi niinkään se, minkä nimenomaisen rikoksen tunnusmerkistön täyttävästä toiminnasta saattaisi olla kyse. Keskeistä olisi sen sijaan pykälässä tarkoitettuihin suojeltaviin oikeushyviin kohdistuva uhka. Näin ollen pääsykielto voitaisiin määrätä esimerkiksi ryöstö- tai seksuaalirikoksen tai sellaisen rikoksen uhan torjumiseksi. Ryöstörikokseen liittyy esimerkiksi henkilöön kohdistuvan väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista, joten sen voitaisiin luonnehtia kohdistuvan henkilön henkeen ja terveyteen. Seksuaalirikokset loukkaavat puolestaan henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta, jolloin sen voitaisiin katsoa kohdistuvan myös vapauteen.
Säännöksen nojalla pääsykielto voitaisiin määrätä myös muunlaisen vakavan ja toistuvan myymälässä oleskeleviin henkilöihin kohdistuvan häirinnän torjumiseksi. Tällä viitattaisiin sellaiseen toistuvaan häiritsevään tai uhkaavaan käytökseen, jossa ei olisi kuitenkaan välttämättä kyse minkään nimenomaisen rikoksen tunnusmerkistön täyttävästä toiminnasta. Henkilöihin kohdistuvaa häirintää saattaisi ilmetä esimerkiksi aggressiivisena, uhkaavana tai loukkaavana käytöksenä, haukkumisena, asiattomana tai vihjailevana kommentointina taikka muuna edellä mainittuihin rinnastuvana käytöksenä. Väkivallalla uhkaaminen tai muu uhkailu voisi liittyä kyseessä olevaan tilanteeseen tai se voisi kohdistua tulevaisuuteen. Tilanteisiin voisi liittyä esimerkiksi huutamista, kassalasin tai tiskin lyömistä tai tavaroiden heittelemistä. Kyse voisi myös olla tarkoituksettomasta seuraamisesta, lähelle tulemisesta tai koskettelusta taikka muusta kiusaamisesta. Vaikka säännöksessä tarkoitettua häirintää ei voitaisi määritellä kattavasti, siihen voitaisiin liittää tiettyjä tunnusomaisia ominaispiirteitä. Häirinnässä olisi lähtökohtaisesti kyse merkittävästä poikkeamisesta yleisistä ja yleisesti tunnetuista, tilanteeseen soveltuvista käyttäytymisnormeista tavalla, joka on ainakin jossain määrin häiritsevästi käyttäytyvän henkilön valittavissa ja joka yleisesti koetaan kielteisenä ja ei-toivottavana. Vakavimmissa ilmenemismuodoissaan häirintä voisi sisältää tiettyjä myös rikoksina rangaistavaksi säädettyihin tekoihin liittyviä piirteitä, kuten toisen fyysisen koskemattomuuden tai henkilökohtaisen tilan loukkaaminen, uhkaaminen tai vaarantaminen, toisen kunnian, inhimillisen arvokkuuden tai persoonan loukkaaminen, uhkaaminen tai vaarantaminen, toisen pyrkimysten, tehtävien tai työn toteuttamisen estäminen tai haittaaminen taikka toisen turvallisuudentunteen järkyttäminen.
Pääsykiellon määrääminen edellyttäisi häirinnältä tiettyä vakavuutta ja toistuvuutta. Kieltoa ei siten voitaisi määrätä vain lieväksi luonnehdittavan tai yksittäisen häirintätilanteen vuoksi. Vakavuutta koskeva edellytys viittaisi siihen, että pääsykieltoa ei voitaisi määrätä minkä tahansa häiritsevän käytöksen torjumiseksi, vaan pääsykiellolla puututtaisiin laadultaan vakavimpiin muihin henkilöihin kohdistuviin häirintätapauksiin. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että vähäinen epäasialliseksi kuvattava toiminta asiointitilanteiden yhteydessä ei yleensä riittäisi pääsykiellon määräämisen perusteeksi. Häirinnän vakavuutta olisi arvioitava objektiivisesti suhteessa tuomioistuimen määräämällä pääsykiellolla suojattaviin oikeushyviin. Arvioinnissa merkitystä voitaisiin antaa myös sille, missä määrin menettely lähestyy jonkin rikoksen tunnusmerkistöä. Tietyt vakavan ja toistuvan häirinnän esiintymismuodot pääsykiellon määräämisedellytyksenä voisivat tapauskohtaisesti muistuttaa läheisestikin esimerkiksi vainoamisena rangaistavaksi säädettyjä tekoja. Vainoamisrikoksesta poiketen vakava ja toistuva häirintä pääsykiellon määräämisedellytyksenä ei välttämättä kohdistuisi kehenkään tiettyyn myymälässä oleskelevaan henkilöön, vaan häirinnän kohteeksi voisi valikoitua vaihtelevasti myymälässä eri hetkinä oleskelevia henkilöitä. Vakavuuden arvioinnissa olisi lisäksi perusteltua arvioida pääsykiellon määräämisestä aiheutuvan liikkumisvapauden rajoituksen oikeasuhtaisuutta kyseessä olevan menettelyn laatuun.
Häirinnältä edellytettäisiin lisäksi jonkinasteista toistuvuutta. Käytännössä häirintä saattaisi olla tilanteen mukaan esimerkiksi päivittäistä tai viikoittaista. Kyse voisi olla myös harvemmin esiintyvästä toiminnasta edellyttäen kuitenkin, että sen perusteella syntyy perusteltu oletus häirinnän jatkumisesta. Tällaista oletusta puoltaisi selvästi säännönmukainen häirintä.
Vakavan ja toistuvan häirinnän vaaran arviointi olisi aina vallitsevien olosuhteiden kokonaistarkastelua. Tilanteen mukaan merkitystä voitaisiin antaa harvemmin ilmenevälle, mutta säännölliselle, erityisen vakavalle häirinnälle sekä toisaalta lähes päivittäiselle, mutta laadultaan jossakin määrin vähemmän vakavaksi arvioitavalle häirinnälle. Painavana perusteena pääsykiellon määräämiselle voisi olla häirinnän asteittainen vakavoituminen tai häirintätapausten aikavälien tihentyminen.
Pääsykiellon määräämisen edellytyksistä tulisi esittää konkreettista selvitystä, eikä vain yleinen tai subjektiivinen havainto mahdollisesta uhasta olisi riittävää pääsykiellon määräämiseksi. Pääsykiellon määrääminen edellyttäisi, että kieltoon määrättäväksi haettava henkilö olisi yksilöitävissä. Häiriökäyttäytymisestä saatavissa oleva selvitys saattaisi riippua kyseessä olevassa myymälässä käytössä olevista valvonta- ja raportointikeinoista. Esimerkiksi kameravalvonnalla voitaisiin todentaa tapahtuneita uhka- ja väkivaltatilanteita. Valvontakameratallenteiden ohella kyse voisi olla myös esimerkiksi yksityisten turvallisuuspalveluiden häiriöraporteista taikka työntekijöiden tai muiden häiriötilanteessa paikalla olleiden häiriökäyttäytymistä koskevista kertomuksista, joita on kirjattu tapahtumailmoituksiin. Henkilön aikaisempaa toimintaa voisivat ilmentää myös tätä koskevat vireillä olevat rikosepäilyt tai aikaisemmat tuomiot kyseisessä myymälässä tehdystä rikoksesta, joka on esimerkiksi kohdistunut myymälän henkilökuntaan. Vaikka poliisin tutkintailmoituksesta tai annetusta tuomiosta voisi yleensä saada konkreettista selvitystä henkilön aiemmasta rikollisesta käyttäytymisestä myymälätiloissa, ei pääsykiellon määrääminen kuitenkaan edellyttäisi, että kieltoon määrättäväksi haettu henkilö olisi epäiltynä taikka tuomittu myymälätiloissa tai muualla tehdystä rikoksesta, eikä tällaista selvitystä siten edellytettäisi pääsykiellon määräämiseksi.
Pääsykiellon määrääminen ei edellyttäisi, että kieltoon määrättävän henkilön pääsy myymälään olisi aikaisemmassa vaiheessa kielletty paikan haltijan toimesta.
Pykälän 2 momentin mukaan pääsykielto voitaisiin määrätä myös alle 18-vuotiaalle, jos 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Pääsykiellon määräämiselle ei olisi asetettu ikärajaa, ja se olisi mahdollista määrätä siten myös alle 15-vuotiaalle. Kynnys kiellon määräämiseen olisi kuitenkin korkeampi kuin täysi-ikäisillä, sillä lisäksi edellytettäisiin, että kiellon määräämiselle on painava syy. Painavan syyn olemassaoloa harkittaessa otettaisiin erityisesti huomioon rikollisen käyttäytymisen laatu. Painavalla syyllä viitattaisiin esimerkiksi pääsykieltohakemuksen perusteena olevaan väkivaltaa sisältäneeseen rikolliseen käyttäytymiseen taikka muutoin vakavasti muiden turvallisuutta vaarantavaan käyttäytymiseen. Pääsykiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa olisi huomioitava lapsen ikä ja kehitystaso. Määrättäessä pääsykieltoa alaikäiselle tulisi arvioinnissa siten huomioida alaikäisen tilanne kokonaisuudessaan sekä pääsykieltoa lievemmät mahdolliset keinot puuttua tilanteeseen. Joissakin tilanteissa esimerkiksi lapseen kohdistuvat lastensuojelun toimenpiteet voisivat olla riittäviä katkaisemaan tilanteen, jolloin painavia edellytyksiä pääsykiellon määräämiselle ei välttämättä olisi.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pääsykiellon määräämiseen liittyvästä kohtuuttomuusharkinnasta. Pääsykieltoa ei voitaisi määrätä, jos eri seikat huomioiden sen katsottaisiin olevan kyseessä olevassa tilanteessa kohtuutonta kiellon kohteen kannalta.
Kohtuuttomuusharkinnassa kiellon määräämisen perusteena olevia seikkoja kuten rikoksen, uhkausten tai muun häirinnän laatua ja toistuvuutta punnittaisiin suhteessa kiellon kohteelle kiellosta aiheutuvaan haittaan. Lisäksi merkitystä tulisi antaa asiaan osallisten olosuhteille. Kyse voisi olla esimerkiksi pääsykieltoon määrättäväksi haettavan henkilön iästä tai asuinpaikasta, jolla vastaavia henkilön kannalta välttämättömäksi arvioitavia palveluita ei olisi saatavilla. Toisaalta huomioon voitaisiin ottaa myös kiellon hakijaa koskevat olosuhteet, kuten yrityksen koko, henkilökunnan määrä taikka yksintyöskentelyn yleisyys. Pääsykielto ei yleisesti saisi johtaa kieltoon määrättävän henkilön osalta kohtuuttomaan tilanteeseen.
Käytännössä tyypillinen kohtuuttomuusharkinnan kannalta merkityksellinen tilanne voisi olla kyseessä, kun pääsykieltoa haettaisiin paikkakunnan tai lähialueen ainoaan elintarvikemyymälään, eikä välttämättömyyshyödykkeiden hankkimista voitaisi järjestää vaihtoehtoisin keinoin, kuten tuotteiden tilaaminen kotiinkuljetuksella tai etukäteen maksettujen tuotteiden hakeminen sovitusti myymälän ulkopuolelta tiettynä ajankohtana. Arvioitaessa vaihtoehtoisia keinoja välttämättömän asioinnin järjestämiseksi tulee huomioida kieltoon haettavaksi määrätyn henkilön tosiasialliset mahdollisuudet käyttää vaihtoehtoisia asiointikeinoja. Pääsykiellon määräämisen ei tulisi siten perustua oletukseen siitä, että henkilöllä on esimerkiksi asioinnin muulla tavoin mahdollistava auto, maksukortti tai verkkopankkitunnukset. Yhtä lailla kohtuuttomuutta koskevassa arvioinnissa tulisi huomioida kieltoon määrättäväksi haetulle henkilölle aikaisemmin määrätyt pääsykiellot, joilla voisi olla merkitystä henkilön välttämättömän asioinnin kannalta. Kohtuuttomaksi voitaisiin arvioida pääsykiellosta aiheutuva haitta myös esimerkiksi silloin, kun pääsykieltoa haettaisiin sellaisen myymälän suojaksi, jonka yhteydessä sijaitsisi apteekki tai muu vastaava yleinen palvelu, johon pääsy rajoittuisi määrätyn pääsykiellon myötä. Paikoin tällaisista olosuhteista huolimatta pääsykiellon määräämistä ei olisi katsottava kohtuuttomaksi, mikäli muiden palvelujen käytettävyys mahdollistuisi tosiasiassa toisessa toimipisteessä taikka muilla vaihtoehtoisilla järjestelyillä. Mikäli tällaisen palvelun saatavuutta ei voitaisi kuitenkaan riittävissä määrin turvata poikkeusjärjestelyin, pääsykieltoa ei voitaisi määrätä. Pääsykiellon määräämistä voitaisiin pitää kohtuuttomana myös silloin, kun kyseessä on vammainen henkilö, ja työ- ja asiointiturvallisuus myymälässä voitaisiin turvata kohtuullisin mukautuksin.
Kohtuuttomuusharkinta viittaisi asian arvioimiseen kokonaisuutena. Kohtuuttomuutta koskevat näkökohdat tulisi ottaa huomioon arvioitaessa kaikkia pääsykieltoasian eri osatekijöitä, kuten voimassaoloaikaa sekä kieltoalueen laajuutta.
3 §.Pääsykiellon sisältö. Pykälässä säädettäisiin pääsykiellon asiallisesta sisällöstä eli määrättävällä kiellolla kielletystä toiminnasta.
Pykälän nojalla kiellettyä olisi meneminen sekä oleskelu pääsykiellolla suojattavassa myymälässä. Kielto koskisi kaikenlaista oleskelua ja menemistä kiellon kohteena oleviin tiloihin. Kiellettyä ei olisi siten yksinomaan häiriökäyttäytymisen jatkaminen tiloissa, vaan pääsykielto koskisi myös sellaisia aiheellisia vierailuja, joihin ei liittyisi epäasiallista käyttäytymistä. Tästä olisi poikkeuksena pääsykieltoratkaisussa erikseen yksilöidyt asioinnin mahdollistavat poikkeukset. Pääsykiellossa olisi kyse nimenomaisesti pääsyn kieltämisestä tiettyyn tilaan, eikä sillä muutoin rajoitettaisi henkilön liikkumista tai yrityksen palvelun käyttöä, jos se olisi saatavissa muin keinoin, esimerkiksi verkon välityksellä tai muussa toimipisteessä. Pääsykielto ei kattaisi muunlaisia lähestymis- tai yhteydenottotapoja.
Pääsykiellolla suojattava alue yksilöitäisiin aina tarkoin lain 8 §:ssä tarkoitetussa yksittäistapauksessa annetussa ratkaisussa. Tyypillisesti kielto koskisi varsinaisia myymälän tiloja, jossa oleskelevia henkilöitä pääsykiellolla suojattaisiin. Tapauskohtaisesti olosuhteet voisivat kuitenkin edellyttää kieltoalueen määrittämistä laajemmin nimenomaisen myymälätilan ohella myös sen välittömään läheisyyteen työ- ja asiointiturvallisuuden varmistamiseksi. Säännöksen mukaan pääsykielto voisi siten koskea myös myymälän välitöntä läheisyyttä. Pääsykiellon kattama kieltoalue tulisi määritellä niin, että se tosiasiassa tukisi pääsykiellon työ- ja asiointiturvallisuuden parantamista tavoittelevia tarkoitusperiä, mutta sitä ei tulisi kuitenkaan määrittää suhteellisuusperiaatteen vastaisesti laajemmaksi kuin mitä henkilö- tai asiakaskunnan turvallisuuden suojaamiseksi on tilanteessa perusteltua. Alueen tai paikan voitaisiin katsoa kuuluvan myymälän välittömään läheisyyteen, kun sillä olisi selvästi vaikutusta myymälässä oleskelevien henkilöiden turvallisuuden kannalta. Kyse voisi olla esimerkiksi myymälän selvästi rajatusta pihapiiristä, uloskäynnin läheisyydestä tai muutoin sellaisista myymälän toiminnassa käytetyistä ulkotiloista, kuten tavaroiden lastaus- tai purkualueista, joissa työtehtäviä suoritetaan.
Myymäläympäristöjen erilaisuus huomioiden ei voida kaavamaisesti ja kaikkiin tilanteisiin soveltuvasti määrittää tarkkoja tai kiinteitä – esimerkiksi metrimääräisiä – kriteerejä välittömän läheisyyden kattaman alueen laajuudelle. Suojattavan alueen määrittelyssä olisi kyse aina viime kädessä tapauskohtaisesta harkinnasta ja se riippuisi pitkälti kyseessä olevan myymälän sijainnista ja ominaisuuksista, kuten siitä, olisiko kyseessä erillinen rakennus vai useiden liikkeiden keskittymään, kuten kauppakeskukseen, lukeutuva liikehuoneisto. Pääsykiellolla suojattavaa aluetta ei voitaisi lähtökohtaisesti ulottaa suhteettoman laajasti esimerkiksi yleiselle parkkipaikalle tai kokonaiseen kauppakeskukseen. Tältä osin tuomioistuimen pitäisi kiinnittää huomiota pääsykiellon määräämisen edellytyksiin sisältyvään kohtuuttomuusarviointiin sekä siihen, rajoittaako kieltoalue tarpeettomasti henkilön pääsyä muihin lähellä sijaitseviin tiloihin.
2 luku Pääsykiellon määrääminen
4 §.Rikosasian oikeudenkäyntiä koskevien säännösten soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin rikosasioiden oikeudenkäyntiä koskevan sääntelyn soveltamisesta siltä osin kuin lakiin ei sisällytettäisi pääsykieltoasioiden osalta kyseistä asiaryhmää koskevaa erityissääntelyä. Viittaussäännöksen nojalla tulisi sovellettavaksi erityisesti rikosasioiden tuomioistuinmenettelyä koskeva yleinen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain ja oikeudenkäymiskaaren sääntely sekä laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007). Vaikka kyse ei olisi nimenomaisesta rikosasiasta, pääsykieltoasioiden käsittelyssä sovellettaisiin lähestymiskieltolain mukaista tuomioistuinmenettelyä vastaavalla tavalla erityisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun sääntelyä asianomistajan yksin ajaman rikosasian käsittelystä, sillä kyseinen asetelma ilman syyttäjän osallisuutta vastaisi pitkälti pääsykieltoasian käsittelyasetelmaa. Yleisiä rikosprosessuaalisia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin myös sanottua lukua laajemmin.
5 §.Toimivaltainen tuomioistuin. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen toimivallasta pääsykieltoa koskevien asioiden käsittelyssä. Pykälän 1 momentin mukaan pääsykieltoa koskevan asian ratkaisisi käräjäoikeus. Käräjäoikeus olisi päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Pääsykiellosta voitaisiin siten määrätä yhden lainoppineen jäsenen kokoonpanossa, joskin käsiteltäessä pääsykieltoasiaa rikosasian yhteydessä tuomioistuimen kokoonpano määräytyisi sen mukaisesti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käräjäoikeuden alueellisesta toimivallasta. Pääsykiellon voisi määrätä käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä pääsykiellolla suojattava myymälä sijaitsee. Tuomioistuimen toimivaltaisuus voisi määräytyä kuitenkin toisin käsiteltäessä asiaa lain 10 §:n mukaisesti yhdessä joko rikos- tai lähestymiskieltoasian kanssa. Kieltoon määrättäväksi haettavan henkilön ollessa samanaikaisesti vastaajana rikosasiassa, jolla voisi olla merkitystä pääsykieltoa koskevaa asiaa ratkaistaessa, olisi myös rikosasiassa toimivaltainen tuomioistuin toimivaltainen pääsykieltoa koskevassa asiassa. Toimivaltainen tuomioistuin rikosasioissa on yleensä rikoksen tekopaikkakunnan käräjäoikeus, joka voisi vastata tältä osin myymälän sijaintia. Syyte rikoksesta voidaan kuitenkin tutkia myös muussa tuomioistuimessa, kuten siinä, jonka tuomiopiirissä syytetty asuu tai vakinaisesti oleskelee. Kun henkilöä vastaan haettaisiin pääsykiellon kanssa yhtäaikaisesti lähestymiskieltoa, voitaisiin kumpikin asia käsitellä yhdessä lähestymiskieltoasiassa toimivaltaisessa tuomioistuimessa, joka voisi määräytyä muun muassa lähestymiskiellolla suojattavan henkilön kotipaikan mukaan.
6 §.Pääsykieltoa koskevan asian vireilletulo ja käsittely käräjäoikeudessa. Pykälä sisältäisi kootusti pääsykieltoasian vireilletuloa ja tuomioistuinkäsittelyä koskevat menettelysäännökset, jotka poikkeaisivat lain 4 §:n viittaussäännöksen nojalla sovellettavaksi tulevasta yleissääntelystä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pääsykieltoasian vireilletulosta. Pääsykieltoasia tulisi vireille tuomioistuimeen tehdyllä hakemuksella. Hakemuksen pääsykiellon määräämiseksi voisi tehdä myymälää hallinnoiva elinkeinonharjoittaja. Se, kenellä olisi oikeus edustaa myymälää pääsykiellon hakemisessa sekä muutoin asian tuomioistuinkäsittelyssä, määräytyisi oikeushenkilön edustamista koskevan lainsäädännön mukaisesti. Elinkeinonharjoittajan puolesta hakemuksen voisi käytännössä tehdä muun muassa yrityksen toimitusjohtaja, myymälästä tai sen turvallisuudesta vastaava henkilö tai muu henkilö, joka olisi valtuutettu pääsykiellon hakemiseen elinkeinonharjoittajan puolesta.
Pääsykieltoa koskeva hakemus olisi tehtävä käräjäoikeudelle kirjallisesti, ja asian selvittämisen mahdollistamiseksi hakemuksesta tulisi ilmetä hakijayrityksen ja tämän edustajan tiedot, pääsykiellolla suojattavaksi haettava myymälä sekä sen mahdollinen välitön läheisyys, kun kyseessä olevassa tilanteessa kieltoalue tulisi elinkeinonharjoittajan mukaan määrittää myymälää laajemmaksi, kieltoon määrättäväksi haettava henkilö sekä perusteet kiellon määräämiselle. Pääsykiellon perusteena olevaa häiriökäyttäytymistä kuvattaessa tulisi kiinnittää huomiota toiminnan vakavuutta ja toistuvuutta osoittaviin tietoihin. Tältä osin hakemuksessa voitaisiin yksilöidä esimerkiksi tiedossa olevat uhka- ja väkivaltatilanteet, niiden ajankohdat ja muut tekojen kuvaamiseksi tarvittavat tiedot. Lisäksi hakemukseen tulisi liittää kiellon määräämistä tukeva selvitys, kuten kameravalvontatallenteet, yksityisten turvallisuuspalveluiden raportit, esitutkintapöytäkirja tai rikostuomion jäljennös, mikäli kieltoon määrättäväksi haettava henkilö on aikaisemmin tuomittu pääsykiellon määräämisen kannalta merkityksellisestä, esimerkiksi myymälän henkilökuntaan kohdistuneesta, rikoksesta. Jäljempänä ehdotetulla tavoin elinkeinonharjoittaja voisi myös pyytää poliisilta välttämättömiä tietoja häiriökäyttäytymisestä sekä kieltoon määrättäväksi haettavan henkilöllisyydestä hakemuksen tekemistä varten, jos elinkeinonharjoittajalla ei itsellään olisi kaikkea tarvittavaa tietoa. Näin hakemus sisältäisi tuomioistuimen ratkaisua varten tarvittavat tiedot.
Selvitykseksi voitaisiin ilmoittaa kirjallista sekä henkilötodistelua. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesti hakemuksessa olisi lisäksi ilmoitettava tuomioistuin sekä asianosaisen laillisen edustajan tai asiamiehen yhteystiedot. Tuomioistuimelle olisi myös soveltuvalla tavalla ilmoitettava asianosaisten, mukaan lukien pääsykieltoon määrättäväksi haetun henkilön, todistajan tai muun kuultavan puhelinnumero ja muut yhteystiedot. Kyse voisi olla esimerkiksi myymälän työntekijästä tai vartiointiliikkeen palveluksessa olevasta henkilöstä, johon häiriökäyttäytymistä on kohdistunut taikka joka on tällaista todistanut.
Pääsykieltohakemusta voitaisiin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 7 luvun 4 §:n mukaisesti tarpeen mukaan täydennyttää. Tällöin hakijalle olisi ilmoitettava, millä tavoin hakemus on puutteellinen, epäselvä tai sekava samoin kuin että se voidaan jättää tutkimatta tai hylätä, jollei korjauskehotusta noudateta. Kyseessä olevan lain 7 luvun 5 §:ssä säädetysti tuomioistuimen olisi jätettävä hakemus tutkimatta, mikäli täydennyskehotusta ei noudatettaisi taikka jos hakemus olisi niin puutteellinen, epäselvä tai sekava, ettei se kelpaisi oikeudenkäynnin perustaksi, taikka jos tuomioistuin ei voisi muusta syystä, kuten prosessinedellytyksiä koskevan puutteen vuoksi, ottaa asiaa tutkittavaksi. Hakemus voitaisiin lisäksi ratkaista haastetta antamatta, jos se olisi selvästi perusteeton.
Kun tuomioistuin arvioisi hakemuksen ja sen perusteiden olevan riittävissä määrin selvitetty, hakemus annettaisiin tiedoksi kieltoon määrättäväksi haetulle henkilölle. Hakemuksen tiedoksiannossa sovellettaisiin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun sääntelyä rikosasian haasteen tiedoksiannosta. Tiedoksiantoa ei voitaisi siten toimittaa kuuluttamalla taikka sijaistiedoksiantona. Tuomioistuin huolehtisi pääsykieltoa koskevan hakemuksen tiedoksi antamisesta, ja samanaikaisesti kieltoon määrättäväksi haettua tulisi kehottaa vastaamaan hakemukseen kirjallisesti tuomioistuimen määräämässä ajassa taikka suullisesti istunnossa. Tuomioistuin voisi arvioida asian mahdollisen valmistelun tarvetta sekä tilanteen edellyttämällä tavalla valmistella asiaa yleisten oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännösten mukaisesti. Pääsykieltoasia tulisi sen luonteen vuoksi pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman joutuisasti, joten sen voisi määrätä suoraan pääkäsittelyyn, jos asian valmistelu katsottaisiin tarpeettomaksi. Sanottu koskisi suhteellisen selväpiirteiseksi arvioituja asioita, joissa pääsykiellon määräämisen edellytyksistä on esitettävissä riidatonta näyttöä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta pääsykieltoon määrättäväksi vaaditun henkilön poissaolosta huolimatta. Mikäli pääsykiellon hakija jättäisi saapumatta istuntoon, voitaisiin asia jättää sillensä siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 8 §:ssä säädetään. Edelleen lain 8 luvun 7 §:n mukaisesti kummankin osapuolen jäädessä pois istunnosta asia jätettäisiin sillensä. Pääsykieltoon määrättäväksi haetun henkilön osalta lähtökohtana olisi henkilön läsnäolo asiaa käsiteltäessä, sillä se tukisi asian perusteellista selvittämistä. Pääsykieltoasia tulisi kuitenkin voida sen luonteen vuoksi ratkaista, vaikka henkilö ei saapuisi asian pääkäsittelyyn. Siten ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan asia voitaisiin tutkia ja ratkaista pääsykieltoon määrättäväksi haetun henkilön poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei olisi tarpeen ja hänet olisi sellaisella uhalla kutsuttu tuomioistuimeen. Asian käsittely edellyttäisi tällöin kuitenkin, että asia saataisiin tosiasiassa selvitettyä poissaolosta huolimatta, sillä tuomioistuimen tulisi voida tutkia pääsykiellon määräämisen edellytysten käsillä olo. Arvioitaessa tarvetta henkilön läsnäololle asian selvittämiseksi olisi merkityksellistä, vaikuttaisivatko vastaajan läsnäolo ja mahdolliset kannanotot siihen, miten tuomioistuin voisi asian ratkaista. Tuomioistuimen tulisi jokaisessa asiassa erikseen harkita, milloin henkilö voitaisiin kutsua niin sanotulla poissaolouhalla. Varsin tyypillisesti pääsykieltoasiat olisivat luonteeltaan sellaisia, että asia voitaisiin ratkaista pääsykiellon kohteen poissaolosta huolimatta. Näin olisi erityisesti selväpiirteisissä asioissa, joissa hakemuksen tueksi olisi esitettävissä vahvaa näyttöä. Kuitenkin esimerkiksi tilanteissa, joissa paikkakunnalla ei ole muita palveluita tai tuomioistuimessa tulee muusta syystä arvioida mahdollisia poikkeuksia ratkaisuun, voisi henkilön läsnäololle olla painavammat perusteet. Poissaolokäsittelyn mahdollisuutta harkittaessa tuomioistuimen olisi huomioitava myös pääsykieltoon haettavan henkilön ikä sekä alaikäisen erityinen asema ja lapsen edun toteutuminen. Tieto mahdollisuudesta tutkia ja ratkaista asia poissaolosta huolimatta olisi annettava kieltoon määrättäväksi haetulle tiedoksi.
Muutoin pääsykieltoasian pääkäsittelyssä tuomioistuimessa noudatettaisiin yleisiä menettelysäännöksiä, erityisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun pääkäsittelyä koskevia säännöksiä (ROL 7:22). Ehdotetun lain 4 §:n sisältämän viittaussäännöksen nojalla sovellettaviksi tulisivat lisäksi muun muassa asianosaisen, todistajan ja muun kuultavan läsnäoloa ja poissaolon seuraamuksia sekä todistelua koskevat säännökset. Käytännössä asiaan osallisilla olisi kattavin käsitys tilanteesta ja saatavilla olevasta selvityksestä, joten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:stä ilmenevien periaatteiden mukaisesti he huolehtisivat pääasiassa näytön hankkimisesta. Samoin sovellettavaksi tulisivat esimerkiksi muutoksenhakua koskevat oikeudenkäymiskaaren 25–26, 30 ja 30 a luvun säännökset.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen velvollisuudesta varata sosiaaliviranomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi, kun pääsykieltoa haetaan alle 18-vuotiaalle. Kuulemistilaisuuden varaaminen edistäisi ensinnäkin tilanteen selvittämistä. Toisaalta tällaisen tahon osallistuminen tuomioistunkäsittelyyn olisi perusteltua lapsen edun valvomiseksi. Lainkohta edellyttäisi yksin varaamaan tilaisuuden tulla kuulluksi, eikä sosiaaliviranomaisen edustajan poissaolo estäisi asian käsittelemistä tai ratkaisemista. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvussa säädetään vajaavaltaisten osalta puhevallan käyttämisestä. Lähtökohtaisesti vajaavaltaisten puhevallan käyttämisen osalta sovellettaisiin sanottua yleissääntelyä, eikä alaikäisen itsenäisen tai rinnakkaisen puhevallan käyttämisestä säädettäisi nykyisestä poikkeavasti.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin käräjäoikeuden velvollisuudesta käsitellä pääsykiellon määräämistä koskeva asia sen edellyttämällä joutuisuudella. Pääsykiellolla annettaisiin myymälän tiloissa oleskeleville henkilöille ennakollista suojaa rikosten, niiden uhan sekä muun vakavan ja toistuvan häirinnän torjumiseksi, joten asian käsittelemisen tulisi olla suhteellisen nopeaa. Kaikki pääsykieltoasiat eivät kuitenkaan edellytä yhtä nopeaa asian ratkaisemista, ja säännöksen mukaan käsittelyaika tulisikin suhteuttaa kunkin asian luonteeseen. Säännös jättäisi siten tuomioistuimelle tilannekohtaista harkintavaltaa arvioida se, kuinka nopeasti yksittäinen asia tulee käsitellä. Erityistä joutuisuutta edellytettäisiin esimerkiksi tilanteissa, joissa pääsykieltohakemuksen taustalla on poikkeuksellisen vakavia rikoksia tai toistuvaa ja asteittain vakavoituvaa häirintää taikka joissa pääsykieltoa vaaditaan määrättäväksi alaikäiselle.
Kuten edellä on todettu, elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus myös itse antaa pääsykielto liiketilaan. Käytännössä olisi siten myös mahdollista, että elinkeinonharjoittaja antaisi itse käytettävissään olevien tietojen perusteella henkilölle pääsykiellon samaan aikaan tai jo ennen, kun hakisi pääsykieltoa tuomioistuimesta. Näin elinkeinonharjoittaja voisi ainakin väliaikaisesti kieltää pääsyn liiketilaan myös siksi aikaa, kun kieltoasiaa käsitellään tuomioistuimessa.
7 §.Kiellon voimassaolo. Pykälässä säädettäisiin pääsykiellon voimassaoloajasta, kiellon voimaantulon alkamisajankohdasta sekä aiemmin määrätyn pääsykiellon uudistamisesta.
Pykälän 1 momentin mukaan tuomioistuin voisi määrätä pääsykiellon vuodeksi kerrallaan. Kyse olisi enimmäiskestosta, eikä pääsykieltoa tulisi määrätä automaattisesti vuodeksi, vaan sen voimassaoloaika tulisi harkita aina tapauskohtaisesti. Voimassaoloaikaa määrätessään tuomioistuimen tulisi kiinnittää huomiota pääsykiellon oikeasuhtaisuuteen. Määrättäessä pääsykieltoa voitaisiin siten antaa merkitystä esimerkiksi kieltoon määrättävän henkilön iälle taikka muiden vastaavien palveluiden saatavuudelle kyseisellä alueella.
Pääsykielto tulisi voimaan heti tuomioistuimen määrätessä kiellon, eikä pääsykiellon voimaantulo ole siten sidottu ratkaisun lainvoimaisuuteen. Ratkaisua olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, ellei asiaa käsittelevä ylempi tuomioistuin toisin määräisi. Pääsykiellon rikkomisen rangaistavuuden osalta on kuitenkin huomattava, että pääsykiellon rikkomisen rangaistavuus edellyttäisi tietoisuutta henkilölle määrätystä pääsykiellosta. Mikäli kieltoon määrätty henkilö olisi läsnä asian pääkäsittelyssä, voitaisiin ratkaisu antaa tälle tiedoksi välittömästi. Mikäli asia ratkaistaisiin kuitenkin henkilön poissa ollessa, tulisi ratkaisu antaa tälle tiedoksi siten kuin OK 11 luvussa säädetään.
Pykälän 2 momentin mukaan pääsykielto voitaisiin uudistaa tarvittaessa enintään vuodeksi kerrallaan. Pääsykiellon uudistamismahdollisuus olisi tarpeen tilanteissa, joissa kiellolla torjuttava häiriökäyttäytyminen ei olisi henkilölle määrätyn pääsykiellon jälkeen lakannut ja turvallisuusuhka olisi yhä käsillä. Pääsykiellon uudistaminen edellyttäisi, että lain 2 §:n mukaiset kiellon määräämisen edellytykset täyttyisivät yhä, eikä kieltoa voitaisi jatkaa automaattisesti. Pääsykiellon määräämisen edellytykset olisi arvioitava aina itsenäisesti uuden aineiston pohjalta, mutta aikaisemmin määrätty kielto voisi muodostaa lähtökohdan häiriökäyttäytymisen arvioinnille.
Sitä, kuinka monta kertaa pääsykiellon voisi uudistaa, ei rajoitettaisi. Pääsykiellon uudistamista voisi hakea jo edellisen pääsykiellon voimassaoloaikana, jottei mahdollisesti peräkkäisten pääsykieltojen väliin muodostu väliaikaa, jolloin kielto ei ole voimassa. Uudistamista voisi hakea se elinkeinonharjoittaja, jolla olisi oikeus hakea myös ensivaiheessa pääsykiellon määräämistä, mutta hakijan edustajan ei tarvitsisi olla sama kuin ensimmäistä kieltoa haettaessa.
8 §.Ratkaisu. Pykälässä säädettäisiin pääsykieltoa koskevassa asiassa annettavasta tuomioistuinratkaisusta. Pääsykieltoasiassa annettaisiin kirjallinen ratkaisu, tuomio.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ratkaisussa mainittavista seikoista ja kiellon sisällöstä. Ratkaisusta tulisi ilmetä ensinnäkin asian ratkaissut tuomioistuin ja puheenjohtaja, ratkaisun antamispäivä, pääsykiellon hakija, henkilö, jota vastaan pääsykieltoa on haettu, myymälä, jonka suojaksi pääsykieltoa haetaan ja tilanteen mukaan sen välitön läheisyys, jos hakemus kattaisi myös tällaisen alueen, selostus asiasta, ratkaisu perusteluineen sekä sovelletut lainkohdat.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eräistä muista ratkaisuun sisällytettävistä asioista tilanteissa, joissa pääsykielto määrättäisiin tuomioistuimen toimesta. Tällöin ratkaisussa olisi yksilöitävä edellä esitettyjen lisäksi myös pääsykiellon sisältö, lähtökohtaisesti siis myymälä, johon henkilö ei saisi mennä tai jossa tämä ei saisi oleskella sekä tuomioistuimen niin arvioidessa myös myymälän välitön läheisyys ja sen rajat, sekä kieltoon liittyvät mahdolliset poikkeukset. Pääsykiellon sisältö voisi tuomioistuimen arvioinnin perusteella erota siitä alueesta, minkä suojaksi pääsykieltoa haetaan. Pääsykiellolla suojattava myymälä ja sen välitön läheisyys, eli muu kieltoalue, tulisi määritellä ratkaisussa täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Erityisesti myymälätilan välitön läheisyys tulisi yksilöidä yksiselitteisesti, eikä kieltoa voisi määrätä epämääräisesti koskemaan menemistä tai oleskelua myymälän lähettyville. Tarvittaessa tuomioon tulisi liittää kartta tai muu aluetta kuvaava piirros, johon kielletty alue merkittäisiin. Selkeänä kieltoalueen kannalta voitaisiin pitää tilannetta, jossa pääsykiellolla suojattava myymälä sijaitsee omassa kiinteistössään, jonka piha-alue on selvästi rajattu. Tällöin pääsykiellon voisi määrittää koskemaan esimerkiksi myymälälle kuuluvia ulkotiloja, joihin työnteko mahdollisesti ulottuu. Sen sijaan pääsykiellolla suojattavan myymälän sijaitessa kauppakeskuksessa tulisi kiinnittää huomiota mahdollisiin myymälän viereisiin liiketiloihin varmistaen, ettei pääsykielto rajoittaisi tarpeettomasti pääsyä tällaisiin tiloihin. Suojattava alue tulisi toisin sanoen määrittää niin, että se suojaisi työ- ja asiointiturvallisuutta riittävällä tavoin, mutta sitä ei tulisi kuitenkaan määrätä suhteellisuusperiaatteen vastaisesti laajemmaksi kuin henkilö- tai asiakaskunnan turvallisuuden suojaamisen kannalta on tarpeen.
Pääsykieltoasiaa käsiteltäessä tulisi pyrkiä turvaamaan kieltoon määrätyn mahdollisuudet huolehtia välttämättömien hyödykkeiden hankkimisesta, ja tällaisessa tilanteessa ratkaisussa tulisi määritellä perustellut poikkeukset kieltoon. Poikkeukset perustuisivat pääsykieltoasian käsittelyn yhteydessä ennakoitavissa oleviin tarpeisiin. Ratkaisuun tulisi mahdollisesti sisällyttää huomio poikkeusjärjestelyistä esimerkiksi tilanteissa, joissa pääsykieltoa haetaan paikkakunnan ainoan elintarvikeliikkeen suojaksi ja poikkeusjärjestelyt ovat tarpeen välttämättömästä asioinnista huolehtimiseksi. Toisaalta ei ole myöskään poissuljettua, että esimerkiksi apteekki, posti tai pankin toimipiste sijoittuu myymälän yhteyteen siten, että tällaiseen tilaan pääsy edellyttäisi kulkemista pääsykiellolla suojattavan liiketilan läpi. Ratkaisussa voitaisiin esimerkinomaisesti määrätä tarkasti tietyt ajankohdat, jolloin pääsykielto ei olisi voimassa ja asiointi tai läpikulku olisi sallittua. Toisaalta kieltoon määrätyn henkilön ennalta maksetut ostokset voitaisiin myös tuoda myymälän ulkopuolelle esimerkiksi yksityisten turvallisuuspalveluiden edustajan toimesta. Elinkeinonharjoittajan olisi hakemuksessaan mahdollista esittää oma ennakollinen näkemyksensä vaihtoehtoisista keinoista tällaisten poikkeusjärjestelyiden mahdollisen tarpeen varalta.
Asiaan osalliset eivät voisi keskinäisin sopimuksin myöhemminkään päättää poikkeuksista pääsykieltoon, vaan tällaiset poikkeustarpeet tulisi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi pääsykiellon muuttamista tai kumoamista koskevana asiana.
Asiaan osallisten oikeusturva edellyttäisi kiellon selkeää ja tarkkaa muotoilua. Pääsykiellon sisällön, kieltoalueen sekä poikkeusten seikkaperäinen yksilöinti olisi välttämätöntä myös kiellon tehokkaaksi valvomiseksi. Samoin pääsykiellon rikkomista koskevan rangaistussäännöksen saadessa asiallisen sisältönsä tuomioistuimen ratkaisusta olisi tärkeää, että siitä ilmenee selkeästi kielletyn toiminnan ja alueen rajat sekä kiellon kesto.
Pääsykiellon noudattamatta jättäminen olisi rangaistavaa, joten pääsykieltoasiassa annetussa ratkaisussa tulisi ilmoittaa myös kiellon rikkomiseen liittyvästä rangaistusuhasta. Pääsykielto tulisi 7 §:n mukaisesti voimaan käräjäoikeuden tehdessä ratkaisun kiellon määräämisestä. Ratkaisusta tulisi kuitenkin ilmetä pääsykiellon päättymispäivä, joka olisi keskeinen pääsykieltoon liittyvän rangaistusuhan kannalta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muutoksenhakuohjeiden liittämisestä ratkaisuun.
9 §.Ilmoitukset ratkaisusta. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa pääsykieltoasiassa annetusta ratkaisusta asianosaisille ja poliisin rekisteriin sekä ratkaisua koskevien tietojen tallentamisesta oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään.
Pykälän 1 momentin mukaan pääsykieltoasiassa annetusta ratkaisusta olisi ilmoitettava kummallekin asiaan osalliselle eli hakijalle sekä sille, jota vastaan kieltoa oli vaadittu määrättäväksi. Tilanteessa, jossa hakemus pääsykiellon määräämisestä kuitenkin hylätään, ilmoitus pääsykieltoon määrättäväksi vaaditulle henkilölle voidaan kuitenkin jättää tekemättä, jos tämä ei ole käyttänyt asiassa puhevaltaa. Mikäli tämä olisi kuitenkin osallistunut jollakin tavoin asian käsittelyyn, tulisi hylkäävästä ratkaisusta antaa tälle tieto.
Kieltoon määrätyn henkilön oikeusturvan kannalta on erityisen tärkeää, että hän tosiasiassa saa tiedon kiellosta ja siitä seuraavasta hänen liikkumisvapauteensa kohdistuvasta rajoituksesta. Jos tiedoksi annettava määräys tai päätös on ilmoitettu OK 11 luvun 6 §:n mukaan tiedoksiannon vastaanottajalle tuomioistuimen kansliassa tai istunnossa, hänen katsotaan tuolloin saaneen siitä tiedon. Muussa tapauksessa ilmoitus sille, jolle pääsykielto on määrätty, olisi annettava ehdotettavan lain 4 §:n viittaussäännöksen nojalla tiedoksi jotakin OK 11 luvun mukaista todisteellista tiedoksiantotapaa noudattaen. Ratkaisun tiedoksiannolla olisi olennainen merkitys ottaen huomioon, että kiellon rikkominen säädetään rangaistavaksi.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen olisi ilmoitettava heti poliisin rekisteriin ratkaisusta, jolla pääsykielto olisi määrätty, kumottu tai sitä olisi muutettu. Velvollisuus koskisi siten kaikkia pääsykieltoasioissa annettavia ratkaisuja, olisi kyse ensimmäisestä kiellosta tai kiellon uudistamisesta. Ilmoituksen tulisi sisältää asiaa koskevasta ratkaisusta vähintään 8 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa mainitut seikat sekä ratkaisun sisältö ja mahdolliset poikkeukset kiellosta. Tietojen ilmoittamista koskevat käytännön järjestelyt toteutettaisiin tuomioistuinten ja poliisin kesken sovittavalla tavalla. Ilmoittaminen voitaisiin järjestää samalla tavalla kuin lähestymiskieltoasioiden kohdalla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi, että ratkaisua koskevat tiedot tallennettaisiin oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Tietojen tallentamisesta säädetään oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetussa laissa (955/2020).
10 §.Asian käsitteleminen rikosasian tai lähestymiskieltoasian yhteydessä. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta käsitellä pääsykieltoasia yhdessä rikosasian tai lähestymiskieltoasian kanssa.
Tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu pääsykieltoasia voitaisiin käsitellä tilanteen mukaan sekä rikos- että lähestymiskieltoasian yhteydessä. Käytännössä mahdollista olisi, että kaikkia edellisiä käsiteltäisiin yhtäaikaisesti. Yhteinen käsittely voisi perustua tarkoituksenmukaisuussyihin, esimerkiksi yhteiseen oikeudenkäyntiaineistoon. Yhteinen käsittely edellyttäisi kuitenkin, että yhdistettävillä asioilla olisi selkeä keskinäinen yhteys.
Lähestymiskieltolaissa on säädetty mahdollisuudesta käsitellä lähestymiskieltoasia rikosasian yhteydessä. Sitä vastaavasti myös rikos- ja pääsykieltoasian käsittelyiden yhdistäminen olisi mahdollista. Tämä edellyttäisi sitä, että tuomioistuimessa olisi vireillä pääsykieltoon määrättäväksi haettua henkilöä koskeva rikosasia ja että kyseinen rikosasia voisi olla pääsykiellon kannalta merkityksellinen. Tällä tarkoitettaisiin käytännössä sitä, että rikosasia voisi vaikuttaa arvioon pääsykiellon tarpeesta sekä sen määräämisen edellytysten käsillä olosta. Pääsykiellon hakijan ei tulisi välttämättä olla rikosasian asianomistaja, vaan kyse voisi olla esimerkiksi myymälän työntekijään kohdistuneesta väkivaltarikoksesta. Käsiteltäessä pääsykieltoasiaa rikosasian yhteydessä tuomioistuimen kokoonpano määräytyisi rikosasian mukaan.
Eräissä tapauksissa tuomioistuimen määräämä pääsykielto ei välttämättä riittäisi yksin häiriökäyttäytymiseen puuttumiseksi, vaan uhan henkilöityessä tiettyyn työntekijään perusteltua voisi olla lähestymis- ja pääsykiellon yhtäaikainen määrääminen siten, että asioiden käsittely yhdistettäisiin. Kyse olisi lähtökohtaisesti tilanteista, joissa pääsykieltoon määrättäväksi haettu henkilö aiheuttaa tietylle työntekijälle uhkaa myös myymälätilan ulkopuolella ja muuten kuin työn yhteydessä. Pääsykieltoon määrättäväksi haettu henkilö saattaa esimerkiksi seurata myymälän työntekijää tämän poistuessa liiketilasta tai kohdistaa tähän häirintää myös muunlaisin yhteydenottokeinoin, joita tuomioistuimen määräämä pääsykielto ei kattaisi. Lähestymis- ja pääsykieltoasian yhdistämisen edellytykset vastaisivat pääosin edellä todettua.
Tuomioistuin voisi rikosoikeudenkäyntilain 5 luvun 18 §:n mukaisesti käsitellä samaa kieltoon määrättäväksi haettavaa henkilöä taikka samaa myymälää koskevia pääsykieltoasioita yhdessä.
3 luku Erinäiset säännökset
11 §.Asian käsittelystä aiheutuvat kustannukset. Pykälässä säädettäisiin pääsykieltoa koskevan asian käsittelystä aiheutuvien kustannusten jakautumisesta asiaan osallisten välillä. Lähtökohtana olisi, että asiaan osalliset vastaisivat itse pääsykieltoa koskevan asian käsittelystä aiheutuvista kustannuksistaan. Tavanomaisesti asiaan ei siten liittyisi sen lopputuloksesta riippuvaa velvollisuutta korvata toisen osapuolen asian käsittelystä aiheutuneita kustannuksia. Eräissä tilanteissa olosuhteiden perusteella voisi tulla kuitenkin harkittavaksi, tulisiko tilanteessa tästä poiketen asettaa toiselle osapuolelle korvausvelvollisuus joko osaksi tai kokonaan. Pääsäännöstä voitaisiin poiketa vain painavista syistä, joista voisi olla kyse esimerkiksi silloin, kun asian toinen osapuoli olisi perusteettomasti pitkittänyt oikeudenkäyntiä. Säännöksessä tarkoitettuna painavana syynä voitaisiin pitää myös ilmeisen tarkoituksetonta tai jatkuvaa perusteettomien kieltojen hakemista. Sääntely vastaisi lähestymiskiellosta säädettyä.
12 §.Pääsykiellon rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rekisteröinnistä ja kieltoa koskevien tietojen käsittelystä viittaamalla käsittelyssä sovellettavaan muuhun lainsäädäntöön. Pykälässä viitattaisiin pääsykiellon rekisteröinnin osalta henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin. Pääsykieltoa koskevien tietojen käsittelemiseksi poliisin henkilörekistereissä esityksessä ehdotettaisiin lisäksi muutoksia henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 6 §:ään pääsykieltoa koskevien henkilötietojen käsittelemiseksi poliisin tutkinta- ja valvontatehtävissä, 17 §:ään pääsykieltoa koskevien tietojen tallentamisesta poliisin rekisteriin ja 34 §:ään pääsykieltoa koskevien tietojen poistamisesta poliisin henkilörekisteristä.
13 §.Pääsykiellon noudattamisen valvonta. Pykälässä säädettäisiin poliisin yleisestä tehtävästä valvoa pääsykieltoa. Käytännössä valvonta toteutuisi siten, että pääsykiellon valvomiseksi poliisi voisi soveltaa poliisilain 2 luvun säännöksiä, joiden nojalla henkilön pääsy tilaan voidaan estää tai hänet voidaan poistaa sieltä.
14 §.Pääsykiellon kumoaminen tai muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta kumota pääsykielto tai muuttaa sitä. Pykälän 1 momentin mukaisesti pääsykielto voitaisiin kumota tai sen sisältöä voitaisiin muuttaa pääsykieltoon määrätyn tai alkuperäisen kiellon hakijan hakemuksesta, jos se olisi perusteltua asiaan osallisten muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia.
Pääsykiellon voimassaoloaikana asiaan osallisten olosuhteissa saattaa ilmetä muutoksia, joiden perusteella pääsykieltoratkaisu olisi syytä kumota tai ainakin sen sisältöä muuttaa. Kyse voisi olla siitä, että pääsykiellolla suojattava alue tulisi määritellä toisella tavoin, esimerkiksi laajentaen pääsykiellolla suojattavaa myymälän välitöntä läheisyyttä jatkuneen häiriökäyttäytymisen seurauksena, tai siitä, että välttämättömyyshyödykkeitä tarjoavien palveluiden saatavuus heikkenisi alueella siten, että määrätty pääsykielto koskisi lähialueen ainoaa elintarvikekauppaa. Toisaalta pääsykielto voisi olla perusteltua kumota, jos pääsykieltoon määrätty olisi aktiivisin keinoin osoittanut, että häiriökäyttäytymisen juurisyihin on puututtu esimerkiksi päihdekuntoutuksella. Erityisellä syyllä viitattaisiin puolestaan siihen, että pääsykielto tai sen sisältämät poikkeukset saattaisivat osoittautua käytännössä epätarkoituksenmukaisella tavalla muotoilluiksi. Tällöin pääsykieltoratkaisun muuttaminen voisi olla käytännön- tai kohtuussyistä aiheellista. Pääsykieltoa voitaisiin muuttaa käytännössä sen ehtoja lieventämällä taikka tiukentamalla. Arviointi muuttuneista olosuhteista tai muusta erityisestä syystä olisi aina tapauskohtaista.
Kieltoa muutettaessa tai kumottaessa tulisi tilannetta muuttuneiden olosuhteiden lisäksi arvioida myös suhteessa 2 §:ssä säädettyihin kiellon määräämisen edellytyksiin. Esimerkiksi kiellon muuttaminen kiellon kohteelle ankarammaksi ei saisi johtaa säännöksessä tarkoitettuun kohtuuttomaan lopputulokseen.
Pääsykielto määrättäisiin tiettyyn myymälään, eikä pykälän nojalla voitaisi merkittävästi muuttaa suojaa saavaa kohdetta. Yrityksen muuttaessa myymälän täysin uusiin tiloihin etäällä alkuperäisestä myymälästä pääsykieltoa ei voitaisi muuttaa koskemaan uutta myymälätilaa, vaan tällöin tulisi hakea uutta pääsykieltoa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pääsykiellon muuttamista tai kumoamista koskevasta hakemuksesta. Asianosaiset eivät voisi pelkästään keskinäisin sopimuksin vaikuttaa rikosoikeudellisen seuraamuksen uhalla määrätyn pääsykiellon sisältöön tai voimassaoloon, vaan asia tulisi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Hakemuksen käsittelyssä noudatettaisiin, mitä ehdotetun lain 2 luvussa säädettäisiin pääsykiellon määräämisestä.
15 §. Pääsykieltoa koskevien henkilötietojen käsittely. Pykälässä säädettäisiin pääsykieltoa hakeneen elinkeinonharjoittajien ja turvallisuusalan palveluja tarjoavien toimijoiden oikeudesta käsitellä pääsykieltoratkaisuun sisältyviä henkilötietoja. Säännöksellä varmistettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukainen tietojen käsittely, koska pääsykieltoratkaisuun sisältyy usein rikosasioita koskevia tietoja.
Säännöksen nojalla nämä toimijat saisivat käsitellä henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä pääsykiellon noudattamisen varmistamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että yritysten henkilökunnalla olisi tiedot pääsykieltoon määrätystä henkilöstä ja alueesta, jolle pääsykielto on määrätty. Nämä tiedot mahdollistaisivat esimerkiksi sen, että vartija voisi estää henkilön pääsyn pääsykieltoalueelle.
Tiedot olisi poistettava, kun pääsykiellon voimassaolo päättyy.
Henkilötietojen käsittelyssä tulisi muilta osin noudattaa yleistä tietosuojasääntelyä, jonka sisältöä on käsitelty edellä jaksossa 4.1.10.
16 §.Viittaus rikoslakiin. Pykälässä säädettäisiin pääsykiellon rikkomisen rangaistavuutta koskevasta viittaussäännöksestä rikoslakiin. Säännöksen mukaan rangaistuksesta pääsykiellon rikkomisesta säädettäisiin rikoslain 16 luvun 9 b §:ssä.
17 §.Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki tulisi voimaan kesällä 2027.
8.2Rikoslaki
16 luku Rikoksista viranomaisia vastaan
9 b §.Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen. Lukuun lisättäisiin tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomista koskeva rangaistussäännös. Säännöksen nojalla rangaistaisiin sellaista tuomioistuimen toimesta pääsykieltoon määrättyä, joka rikkoisi tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetussa pääsykieltoa koskevassa ratkaisussa yksilöityä kieltoa.
Rangaistava menettely saisi asiallisen sisältönsä kussakin yksittäisasiassa annetusta ratkaisusta. Rangaistussäännöksessä viitatun tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetun lain 8 §:n mukaisesta pääsykieltoa koskevasta ratkaisusta tulisi ilmetä kiellon sisältö sekä muut teon rangaistavuuden kannalta merkitykselliset seikat niin, että kieltoon määrätty olisi tietoinen ja osaisi ennakoida, mihin paikkaan meneminen olisi rangaistuksen uhalla kiellettyä ja milloin. Mikäli ratkaisussa määrättäisiin tarpeellisista poikkeusjärjestelyistä, tulisi myös ne yksilöidä ratkaisussa yksiselitteisesti. Kiellon sisältö tulisi siten määritellä ratkaisussa siinä määrin yksiselitteisesti, ettei rangaistavan käyttäytymisen ala olisi tulkinnanvaraista.
Pääsykiellon rikkominen merkitsisi sekä määrätyllä kiellolla nimenomaisesti torjuttavaa turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa kiellolla suojattavassa myymälässä oleskeleville että piittaamattomuutta viranomaismääräyksestä. Pääsykiellon rikkominen olisi rangaistavaa, vaikka kieltoa rikkoessaan tekijä käyttäytyisi sinänsä asiallisesti aiheuttamatta kenellekään häiriötä tai uhkaa. Pääsykiellon rikkomisen osalta teon oikeudenvastaisuus ei poistuisi myöskään kenenkään paikalla olevan antamalla suostumuksella, vaan mahdolliset muutostarpeet pääsykieltoon tulisi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi pääsykiellon kumoamista tai muuttamista koskevana asiana.
Pääsykiellon rikkominen olisi rangaistavaa tahallisena. Pääsykieltoa olisi noudatettava muutoksenhausta huolimatta, ellei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Näin ollen kiellon rikkominen olisi rangaistavaa, vaikkei pääsykieltoa koskeva ratkaisu ole saanut lainvoimaa.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisesta voitaisiin tuomita sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Keskeisiä konkurrenssitilanteita on käsitelty esityksen jaksossa 4.1.13.
24 luku Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
3 §.Julkisrauhan rikkominen. Rangaistussäännöksen tunnusmerkistöä täsmennettäisiin tekotapojen osalta lisäämällä 1 momentin 1 kohtaan henkilölle annetun kiellon vastaisesti julkisrauhan suojaamaan paikkaan meneminen osaksi tunnusmerkistöä. Menemisellä henkilölle annetun kiellon vastaisesti lainkohdassa tarkoitettuun paikkaan viitattaisiin siihen, että henkilö jättäisi noudattamatta hänelle annettua pääsykieltoa. Sen sijaan muunlainen olosuhteista pääteltävissä oleva kielto mennä paikkaan tai liikkua siellä ei olisi henkilölle annetun kiellon vastaista paikkaan menemistä.
Rangaistussäännökseen tehtävän lisäyksen tarkoituksena ei olisi laajentaa rangaistavaksi säädetyn käyttäytymisen alaa, vaan tarkoituksena olisi selkeyttää, että julkisrauhan rikkomisesta olisi kyse myös silloin, kun henkilö oikeudettomasti jättäisi noudattamatta hänelle annettua kieltoa mennä lainkohdassa tarkoitettuun paikkaan. Käytännössä tunnusmerkistöön lisättävää uutta tekotapaa voitaisiin soveltaa tilanteissa, joissa liikehuoneiston tai muun julkisrauhan suojaaman paikan haltija on antanut esimerkiksi häiriötä aiheuttaneelle henkilölle pääsykiellon tilaan. Kun kyse olisi tuomioistuimen elinkeinonharjoittajan hakemuksesta määräämästä pääsykiellosta ja sen noudattamatta jättämisestä, sovellettaisiin puolestaan ehdotettua rikoslain 16 luvun 9 b §:ää.
Teon rangaistavuus julkisrauhan rikkomisena edellyttää yleisesti sitä, että julkisrauhaa nauttivaan paikkaan meneminen olisi oikeudetonta. Teon oikeudettomuus olisi siis rangaistavuuden edellytyksenä myös säännökseen lisätyn uuden tekotavan osalta.
Oikeudettomana olisi yleensä pidettävä menemistä julkisrauhan suojaamaan paikkaan, jos kiellon mennä kyseessä olevaan paikkaan olisi antanut sellainen henkilö, jolla on ollut oikeus antaa tällainen kielto. Oikeus kiellon antamiseen voidaan katsoa lähtökohtaisesti olevan ainakin paikan haltijalla taikka sellaisella paikan haltijaa edustavalla henkilöllä, kuten työntekijällä, jonka asemaan tai tehtäviin kyseessä olevassa tilanteessa paikan yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu.
Jotta annetun kiellon vastaisesti paikkaan meneminen olisi rangaistavaa, kielto mennä julkisrauhan suojaamaan paikkaan tulisi olla annettu selkeällä tavalla. Kiellon vastaisesti paikkaan menemisessä olisi siten kyse henkilölle selkeästi ilmaistun tahdon sivuuttamisesta. Teko voisi jäädä rankaisemattomaksi puuttuvan tahallisuuden vuoksi muun muassa, jos kiellon vastaisesti lainkohdassa tarkoitettuun paikkaan mennyt henkilö ei olisi tietoinen hänelle annetusta kiellosta tai kiellon sisältö tai sen voimassaoloaika olisi jäänyt epäselväksi. Kiellon antamisen tapa olisi lähtökohtaisesti kiellon antajan harkittavissa, ellei lainsäädännöstä juonnu edellytyksiä kiellon antamisen tapaa koskien. Rikoslaissa ei siten määriteltäisi yksityiskohtaisesti sitä, miten tai missä muodossa kielto voidaan antaa. Olennaista olisi, että kielto mennä paikkaan olisi annettu todennetusti. Kiellon antaminen voisi tapahtua esimerkiksi käynnin yhteydessä tai jälkikäteisesti. Todisteluun liittyvät haasteet huomioiden perusteltuna voitaisiin pitää annettujen pääsykieltojen dokumentointia soveltuvalla tavalla.
Eräissä tilanteissa annetun kiellon vastaisesti paikkaan menemiselle voisi kuitenkin olla jokin teon tunnusmerkistönmukaisuuden tai rangaistavuuden poistava hyväksyttävä syy. Esimerkinomaisesti yksinomaan syrjivin perustein annetun kiellon vastaisesti paikkaan menemistä ei olisi pidettävä oikeudettomana. Samoin joissakin tilanteissa paikkaan menemisen oikeutuksesta voi olla myös nimenomaiset säännökset laissa. Myös lailla säädetään paikoin kiellon antamisen perusteista tai muista olennaisista seikoista, eikä laissa säädettyjen edellytysten vastaisesti annetun kiellon noudattamatta jättämistä olisi poikkeuksetta pidettävä oikeudettomana siten, että kiellon rikkominen olisi julkisrauhan rikkomisena rangaistavaa.
Ehdotetuilla muutoksilla ei muutettaisi tai rajoitettaisi pääsykieltojen antamiseen liittyviä käytäntöjä eri julkisrauhan suojaamissa paikoissa eikä niillä myöskään kavennettaisi säännöksen tämänhetkistä soveltamisalaa. Edelleen myös muunlaisten pääsyn kieltämistä koskevien tahdonilmaisujen rikkominen olisi tunkeutumisena rangaistavaa eikä esityksen tarkoituksena ole kaventaa tunkeutumista koskevan tekotavan soveltamisalaa tältä osin. Ehdotuksilla ainoastaan selvennettäisiin rangaistussäännöksen soveltumista henkilölle annettuun pääsykieltoon.
Lainkohdan kirjoitusasua tarkistettaisiin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen osalta vastaamaan ajantasaista kirjoitusasua.
8.3Poliisilaki
2 luku Yleiset toimivaltuudet
5 §.Kotirauhan ja julkisrauhan suojaaminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin rikoslain 24 luvun 3 §:ää vastaava täsmennys. Poliisilla olisi siten toimivalta poistaa henkilö julkisrauhan suojaamasta tilasta, jos paikan haltija olisi antanut hänelle pääsykiellon sinne. Toimivaltuuden käyttö edellyttäisi paikan haltijan pyyntöä.
5 a §. Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon toimeenpano. Lukuun lisättäisiin uusi 5 a §. Pykälässä säädettäisiin poliisin toimivallasta tuomioistuimen määräämän pääsykiellon valvonnassa.
Pykälän 1 momentin nojalla poliisimiehellä olisi toimivalta poistaa henkilö tai estää hänen pääsynsä tilaan, johon tuomioistuin on määrännyt pääsykiellon. Säännöksen soveltaminen ei edellyttäisi esimerkiksi sen arvioimista, aiheuttaako henkilö mahdollisesti häiriötä, vaan poistaminen ja estäminen perustuisi yksinomaan siihen, että tuomioistuin on määrännyt henkilölle kiellon mennä kyseiseen tilaan.
Käytännössä poliisi pystyisi yksittäisessä tilanteessa tarkastamaan tietojärjestelmistään kiellon sisällön ja laajuuden.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin henkilön ottamisesta kiinni pääsykiellon rikkomistilanteissa. Säännöksen nojalla poliisi voisi ottaa henkilön kiinni enintään 12 tunniksi, jos 1 momentin toimenpiteet eivät todennäköisesti olisi riittäviä sen estämiseksi, ettei henkilö edelleen yritä mennä pääsykiellolla suojattuun tilaan.
8.4Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista
15 a §.Vartijan oikeus pääsykieltoalueelle pääsyn estämiseen ja alueelta poistamiseen. Lakiin lisättäisiin uusi 15 a §, jossa säädettäisiin vartijan toimivallasta pääsykieltotilanteissa. Säännös koskisi sekä tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa että toimeksiantajan antamaa pääsykieltoa. Säännöksen nojalla vartijalla olisi oikeus poistaa henkilö tilasta tai estää hänen pääsynsä sinne kummassakin pääsykieltotilanteessa. Vartijan toimivalta rajautuisi toimivaltuuden käytössä hänen vartioimisalueeseensa.
Säännöksen soveltaminen edellyttäisi ensinnäkin sitä, että henkilö menee tai yrittää mennä tilaan taikka oleskelee siellä pääsykiellon vastaisesti. Kiellon rikkomiselta edellytettäisiin myös ilmeisyyttä. Toimivaltuuden soveltaminen edellyttäisi siten sitä, että tilannetta voidaan pitää selvänä. Esimerkiksi oleskelun tapahtuminen pääsykiellon vastaisesti ei saisi olla tulkinnanvaraista. Toimeksiantajalla tulisi olla oikeus antaa henkilölle pääsykielto, ja sääntely soveltuisikin vain sellaisilla toimialoilla, joilla pääsykiellon antaminen on mahdollista. Vartija ei voisi myöskään toteuttaa esimerkiksi syrjintäkiellon vastaista pääsykieltoa. Myös pääsyn estäminen voisi koskea vain tilannetta, jossa on ilmeistä, että henkilö pyrkii pääsykiellolla suojattuun tilaan. Estäminen olisi siten mahdollista vain, jos henkilö on tilan välittömässä läheisyydessä ja vaikuttaa pyrkivän tilaan.
Säännös ei siten laajentaisi vartijan oikeutta puuttua henkilön oleskeluun esimerkiksi kauppakeskuksen yleisissä tiloissa, vaikka ne kuuluisivatkin vartijan vartiointialueeseen. Henkilön poistamiseen muista tiloista kuin pääsykiellon alaisesta tilasta edellyttäisi lain 15 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä.
Käytännössä toimivaltuuden soveltaminen edellyttäisi myös sitä, että vartijan toimeksianto koskee pääsykiellon valvontaa ja hänellä olisi tiedot pääsykiellon sisällöstä. Edellä on käsitelty kysymystä henkilötietojen käsittelystä.
Vartijan kiinniotto-oikeuteen sovelletaan lain 16 §:ää.
42 a §.Järjestyksenvalvojan oikeus pääsykieltoalueelle pääsyn estämiseen ja alueelta poistamiseen. Lakiin lisättäisiin uusi 42 a §, jossa säädettäisiin järjestyksenvalvojan toimivallasta pääsykieltotilanteissa. Säännös vastaisi ehdotettua 15 a §. Kuten vartijankin kohdalla toimivalta rajautuisi järjestyksenvalvojan toimialueelle kuuluviin tiloihin ja siellä esimerkiksi yksittäiseen liikkeeseen määrättyyn pääsykieltoon. Järjestyksenvalvojien osalta on kuitenkin huomattava, että järjestyksenvalvojan toimialue voi kattaa esimerkiksi kokonaisen kauppakeskuksen. Nyt ehdotetun säännöksen nojalla henkilön poistaminen voisi tapahtua vain pääsykiellolla suojatusta myymälästä. Sen sijaan poistaminen koko kauppakeskuksesta edellyttäisi lain 42 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymistä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin henkilön kiinniottamisesta 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Kiinniottaminen voisi tapahtua 42 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin.
8.5Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
6 §. Tutkinta- ja valvontatehtävissä käsiteltävien henkilötietojen sisältö. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 6 kohta tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetussa laissa tarkoitetun pääsykiellon tietojen käsittelemiseksi. Poliisin tulisi voida käsitellä pääsykieltoa koskevia henkilötietoja kiellon valvomiseksi. Sääntely vastaisi mitä on säädetty lähestymiskieltoa koskevien tietojen käsittelystä.
17 §.Muiden viranomaisten tietojen luovuttaminen poliisille suorakäyttöisesti tallettamalla. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäisiin tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevat tiedot. Pykälässä säädetään muiden viranomaisten oikeudesta luovuttaa poliisille tietoja suorakäyttöisesti. Pääsykieltoa koskevat tiedot siirrettäisiin poliisin tietojärjestelmään vastaavalla tavalla kuin lähestymiskieltoa koskevat tiedot nykyisin.
24 a §.Henkilötietojen luovuttaminen elinkeinonharjoittajalle pääsykiellon hakemiseksi. Pykälä olisi uusi. Poliisille säädettäisiin oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa pyynnöstä elinkeinonharjoittajalle poliisin henkilörekisteristä tietoja ehdotetussa laissa tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta tarkoitetun pääsykiellon hakemiseksi. Poliisilla olisi oikeus luovuttaa vain sellaisia tietoja, jotka koskevat tietoja pyytävän elinkeinonharjoittajan yksilöimää myymälätilaa, johon elinkeinonharjoittaja on hakemassa pääsykieltoa. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ei voisi luovuttaa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tietojen luovuttamisen edellytykseksi, että luovutettavat tiedot olisivat välttämättömiä pääsykiellon hakemiseksi. Luovutettavien tietojen välttämättömyyttä olisi siten arvioitava suhteessa pääsykiellon määräämisen edellytyksiin. Pääsykiellon määräämisen edellytyksistä säädettäisiin ehdotetussa laissa tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta. Pääsykiellon määräämiseksi tuomioistuimen olisi tehtävä tulevaisuuteen kohdistuvan uhkan arviointia, jossa henkilön aiemmat rikokset, uhkaukset ja muu käyttäytyminen pääsykiellolla suojattavissa tiloissa olisivat keskeisessä asemassa.
Luovutettavien tietojen tulisi koskea kyseisessä myymälässä tapahtunutta tai tapahtuneita rikosepäilyjä taikka muuta vakavaa häirintää. Momentissa olisikin tyhjentävästi lueteltu ne tietolajit, joita poliisilla olisi oikeus luovuttaa, jos momentissa edellä mainitut luovuttamisen edellytykset täyttyvät. Poliisi voisi luovuttaa ensinnäkin rikoksesta epäillyn taikka poliisin toimenpiteen kohteena olleen henkilön nimen, henkilötunnuksen tai syntymäajan, osoitteen ja puhelinnumeron. Pääsykiellon hakemiseksi elinkeinonharjoittajan tulee voida luotettavasti selvittää henkilön henkilöllisyys tuomioistuimelle. Tämän vuoksi olisi välttämätöntä, että elinkeinonharjoittaja voisi tarvittaessa saada henkilön henkilötiedot poliisilta. Useimmissa tapauksissa elinkeinonharjoittajalle voisikin olla riittävää, että se saisi henkilön henkilötiedot.
Toiseksi poliisi voisi luovuttaa poliisin tietojärjestelmässä olevat tiedot henkilöä koskevista rikosepäilyistä tai muista poliisin toimenpiteistä. Poliisin toimenpiteellä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että poliisi on poistanut henkilön kyseisestä myymälästä tai kohdistanut häneen myymälässä muun poliisilain mukaisen toimenpiteen. Pääsykieltoa hakiessaan elinkeinonharjoittajalla on itselläänkin jo tietoja myymälässä tapahtuneesta häirinnästä sekä rikosepäilyistä, joissa elinkeinonharjoittaja on rikosasian asianosainen. Voi kuitenkin olla, ettei elinkeinonharjoittajalla ole riittävän kattavaa tietoa kaikista myymälässä tapahtuneista epäillyistä rikoksista taikka häirintätilanteista, joista olisi kuitenkin tehtävä tuomioistuimelle selkoa pääsykieltoa haettaessa. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi henkeen tai terveyteen kohdistuvat rikosepäilyt, joissa pääsykieltoa hakeva elinkeinonharjoittaja ei ole asianomistajan asemassa. Tällöin pääsykiellon hakemiseksi tarvittavat tiedot myös näistä seikoista voisi pyytää poliisilta.
Elinkeinonharjoittajan olisi tehtävä kirjallinen pyyntö tietojen saamiseksi. Tietopyynnössä olisi yksilöitävä pääsykieltohakemuksen kohteena oleva elinkeinonharjoittajan myymälä ja myös muut pääsykieltohakemusta koskevat seikat ja tapahtumat, esimerkiksi tapahtumien ajankohta ja epäillyn henkilön nimi ja muut tiedot siltä osin, kuin elinkeinoharjoittajalla olisi näitä tietoja saatavilla. Elinkeinonharjoittajan tulee siten tietoja pyytäessään riittävällä tarkkuudella kuvata myymälässä tapahtunutta häirintää ja sen toistuvuutta, jonka perusteella pääsykieltoa on tarkoitus hakea, jotta poliisi voi arvioida tietojen luovuttamisen edellytyksiä. Viime kädessä poliisi arvioisi tietojen luovuttamisen välttämättömyyden ja muiden edellytysten täyttymisen. Tiedot luovutettaisiin siten siinä laajuudessa kuin ne ovat välttämättömiä pääsykieltohakemuksen tekemiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poliisin luovuttamien tietojen käyttötarkoituksesta. Elinkeinonharjoittaja saisi käyttää poliisin luovuttamia tietoja ainoastaan kyseisen tietopyynnön tarkoituksena olevan pääsykiellon hakemiseksi tuomioistuimelta. Tietoja voitaisiin siten käyttää sen arvioimiseen, onko elinkeinonharjoittajalla edellytykset hakea pääsykieltoa sekä sitä voitaisiin liittää pääsykieltoa koskevaan hakemukseen selvityksenä häiriökäyttäytymisestä. Kuten edellä on todettu, on myös mahdollista, että elinkeinonharjoittaja antaa henkilölle itse pääsykiellon hakemuksen tekemisen arvioinnin aikana. Tällöin elinkeinonharjoittajan käytössä voivat olla tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemista varten poliisilta saadut tiedot, joiden erotteleminen käytettäväksi kumpaakin pääsykieltoa varten on mahdotonta. Voidaankin katsoa, että näissä tilanteissa itse annetun pääsykiellon antaminen on osa tuomioistuimen määräämä pääsykiellon hakemisprosessia ja kattaa tietojen käyttötarkoituksen.
Elinkeinonharjoittaja ei saisi säilyttää poliisilta saamiaan tietoja kauempaa kuin tietojen käyttötarkoituksen kannalta on välttämätöntä. Tietoja ei voisi säilyttää esimerkiksi siltä varalta, että elinkeinonharjoittaja tulisi myöhemmin hakemaan uutta pääsykieltoa. Pykälässä säädettäisiinkin, että tiedot tulisi poistaa viimeistään silloin, kun tuomioistuin on ratkaissut pääsykieltoa koskevan asian taikka elinkeinonharjoittaja on päättänyt olla hakematta pääsykieltoa. Elinkeinonharjoittajan poliisilta saamiin tietoihin tulee lisäksi sovellettavaksi julkisuuslain 23 §:n 2 momentti, jossa säädetään viranomaiselta saatuja salassa pidettäviä tietoja koskevasta vaitiolovelvollisuudesta sekä 23§:n 3 momentti, jossa säädetään tietojen hyväksikäyttökiellosta. Elinkeinonharjoittaja ei siten saisi paljastaa saamiaan salassa pidettäviä tietoja sivulliselle.
Elinkeinonharjoittajan käsitellessä henkilötietoja tulisi muilta osin noudattaa yleistä tietosuojasääntelyä, jota on laajemmin käsitelty edellä.
34 §. Muiden tutkinta- ja valvontatehtävissä käsiteltävien henkilötietojen poistaminen. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan lisättäisiin tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevat tiedot. Pääsykieltoa koskevat tiedot tulisi poistaa poliisin rekisteristä viiden vuoden kuluttua pääsykiellon määräämisestä. Sääntely vastaisi mitä on säädetty lähestymiskieltoa koskevien tietojen käsittelystä.
Myös säännöksen ruotsin kieliversiota muutettaisiin vastaamaan suomen kieliversiota.
8.6Tuomioistuinmaksulaki
2 §. Oikeudenkäyntimaksun suuruus. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin maininnat siitä, että käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemisesta perittäisiin samansuuruinen maksu kuin rikosasiassa ja ulosottokaaren mukaisessa muutoksenhakuasiassa sekä asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu. Maksun tämänhetkinen suuruus olisi 310 euroa.
9Lakia alemman asteinen sääntely
Tuomioistuinmaksulain nojalla oikeusministeriön asetuksella tarkistetaan oikeudenkäyntimaksujen rahamäärät.
Pääsykieltoasiassa annettua ratkaisua koskevat tiedot tallennetaan oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetussa laissa säädetyllä tavalla oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Oikeusministeriön asetuksessa tietojen merkitsemisestä oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon (1177/2020) säädetään niistä laeista, joissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi oikeushallinnon valtakunnalliseen tietovarantoon liittyneiden oikeushallinnon viranomaisten tulee tallentaa tekemiään ratkaisuja. Asetuksen 3 §:ää tulee täydentää viittauksella ehdotettavaan lakiin tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta.
10Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan kesällä 2027. Tavoitteena on lakien voimaantulo kesäkuun alussa, mutta koska ehdotetut lainmuutokset edellyttävät tietojärjestelmämuutoksia, tarkka voimaantuloajankohta täsmentyy myöhemmin.
11Toimeenpano ja seuranta
Ennen lakien voimaantuloa lainmuutoksista tulee tiedottaa erityisesti kaupan alan ja yksityisen turvallisuusalan toimijoille. On tärkeää huolehtia siitä, että liikkeenharjoittajat tuntevat sekä itse annettujen pääsykieltojen että tuomioistuimen määräämän pääsykiellon soveltamiseen liittyvät oikeudet sekä mahdolliset rajoitukset.
Tuomioistuimen määräämässä pääsykiellossa on kyse uudesta tuomioistuinten käsiteltäväksi tulevasta asiaryhmästä. Ehdotetusta uudesta lainsäädännöstä voi seurata koulutustarpeita. Sinällään ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan synnytä viranomaisille tai muille toimijoille siinä määrin uudenlaisia tehtäviä, että olisi tarvetta laajemman koulutuksen järjestämiseen.
Lisäksi ennen lakien voimaantuloa on tehtävä tarvittavat tietojärjestelmämuutokset, jotta tiedonvaihto tuomioistuimen määräämistä pääsykielloista sekä niiden valvonta voidaan toteuttaa poliisissa.
Muutosten voimaantulon jälkeen tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevan sääntelyn soveltamista on seurattava niin, että sääntelyn toimivuudesta ja vaikutuksista saadaan riittävästi kokemuksia. Erityisesti kiellon vaikutuksia kaupan toimialalla esiintyvään häiriökäyttäytymiseen sekä kiellon noudattamista sekä viranomaisten määrärahojen riittävyyttä on syytä seurata. Oikeusministeriössä tullaan arvioimaan, miten seuranta voidaan parhaiten toteuttaa.
12Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
12.1Tuomioistuimen määräämä pääsykielto
Esityksessä ehdotetaan, että tuomioistuin voisi määrätä henkilölle pääsykiellon tiettyyn myymälään. Pääsykielto voitaisiin esityksessä ehdotetusti määrätä myymälässä oleskelevien henkilöiden henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvien rikosten, niiden uhan ja muun vakavan ja toistuvan häirinnän torjumiseksi.
Perustuslain 9 §:n mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Liikkumisvapauden kannalta merkityksellisenä on pidetty perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä sääntelyä, joka mahdollistaa poistumiskiellon määräämisen taikka toimivallan poistaa henkilö paikasta tai alueelta (PeVL 12/2021 vp, s. 4, PeVL 43/2010 vp, s. 3–4, PeVL 30/2010 vp, s. 3, PeVL 5/2006 vp, s. 6 ja PeVL 11/2005 vp, s. 7). Vastaavasti sääntelyn, jonka nojalla estetään henkilön pääsy johonkin paikkaan, on katsottu rajoitettavan henkilön liikkumisvapautta (PeVL 8/2004 vp, s. 2/I ja PeVL 63/2004 vp, 2 kohta). Liikkumisvapautta koskeva määräys lukeutuu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. lisäpöytäkirjan 2 artiklaan. Siinä missä perustuslain 9 §:stä ei seuraa erityisiä edellytyksiä liikkumisoikeuden rajoittamiselle, lisäpöytäkirjan 2 artiklan 3 momentti sallii liikkumisvapauden rajoittamisen vain tietyissä tarkoituksissa, muun muassa yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi, rikosten ehkäisemiseksi sekä muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on arvioitu varsin laajasti liikkumisvapauden rajoittamisen sallittavuutta erilaisissa yhteyksissä, joskaan ihmisoikeustuomioistuin ei vaikuta arvioineen esityksessä ehdotetun kaltaisen liikkumisrajoituksen sisältävän kiellon sallittavuutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. lisäpöytäkirjan 2 artiklan näkökohdista.
Toimenpiteenä tuomioistuimen määräämä pääsykielto puuttuisi jossakin määrin kieltoon määrättävän henkilön liikkumisvapauteen. Perustuslakivaliokunnan mukaan oikeus liikkua vapaasti paikasta toiseen on yksilön itsemääräämisoikeuden tärkeä osatekijä (PeVL 12/2021 vp, s. 5, PeVM 8/2020 vp, s. 4). Ehdotettu sääntely olisikin merkityksellistä liikkumisvapauden kannalta.
Säädettäessä perusoikeuksiin kohdistuvasta rajoituksesta on huomioitava perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvat vaatimukset lailla säätämisestä, lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, rajoituksen hyväksyttävyydestä, rajoituksen suhteellisuudesta, perusoikeuden ydinalueen koskemattomuudesta, oikeusturvajärjestelyjen riittävyydestä ja ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisesta (PeVM 25/1994 vp, s. 4–5). Seuraavassa ehdotuksia tarkastellaan näiden edellytysten kannalta.
Erityisesti henkilön liikkumisvapautta rajoittavasta tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ehdotetaan säädettävän uudessa erillisessä laissa. Lakiin sisällytettäisiin säännökset muun muassa kiellon tarkoituksesta, määräämisedellytyksistä, sisällöstä, määräämismenetellystä, ratkaisusta, sen sisällöstä ja voimassaolosta sekä kiellon rekisteröinnistä ja valvonnasta. Sääntely olisi perusoikeusrajoituksilta edellytettävällä tavalla täsmällistä ja tarkkarajaista.
Perusoikeusrajoitusten tulee olla hyväksyttäviä ja rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa (PeVM 25/1994 vp, s. 5, PeVL 8/2004 vp, s. 2). Perusoikeusrajoitusten on oltava lisäksi välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi (PeVM 25/1994 vp, s. 5 ja PeVL 44/2020 vp, s. 5). Perusoikeusrajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin (ks. PeVM 25/1994 vp, s. 5). Lisäksi edellytetään, että rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään (PeVM 25/1994 vp, s. 5.). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että oikeasuhtaisuusarviointi on tehtävä kaikki asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen ja että liikkumisvapauden rajoittaminen voi olla oikeutettua vain, jos selkeät syyt osoittavat liikkumisvapauden rajoittamista puoltavan julkisen intressin olevan yksityisen liikkumisvapautta koskevaa oikeutta painavampi (Popoviciu v. Romania, 1.3.2016, 91 kohta).
Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden näkökulmasta pääsykiellosta aiheutuva liikkumisvapauden rajoitus olisi verrattain vähäinen, koska se rajoittaisi pääsyä vain yksittäiseen myymälään ja osassa tilanteita myös tarpeelliseksi arvioidulta osin sen välittömään läheisyyteen. Lisäksi sen määrääminen perustuisi laissa säädettyihin täsmällisiin ja tarkkarajaisiin edellytyksiin, jotka tuomioistuin arvioisi erillisesti kussakin yksittäistapauksessa.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto myymälään ei olisi perusoikeusvaikutuksiltaan myöskään täysin uuden tyyppinen oikeudellinen väline, sillä jo tällä hetkellä kansallinen lainsäädäntö sisältää erilaisia keinoja rajoittaa henkilön liikkumis- tai toimintavapautta tämän aikaisemman käyttäytymisen perusteella. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi lähestymiskielto, kirjastoja koskeva käyttökielto sekä arpajaislakiin perustuva asioimiskielto. Käytännössä jo tällä hetkellä lähestymiskielto voidaan määrätä laajennettuna kattamaan muun ohella kiellolla suojattavan henkilön työpaikan. Laajennetulla lähestymiskiellolla voidaan myös laajemmin kieltää liikkuminen rajatulla alueella, johon voi luonnollisesti lukeutua erinäisiä kauppaliikkeitä. Lähestymiskiellosta seuraavan liikkumisen rajoituksen merkitystä on kuitenkin pidetty myös oikeuskäytännössä lähtökohtaisesti vähäisenä verrattaessa toimenpidettä esimerkiksi vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen merkitykseen pakkokeinon kohteen kannalta (KKO 2024:34, kohta 9).
Perustuslain 7 §:ssä säädetään henkilökohtaisesta vapaudesta, koskemattomuudesta sekä turvallisuudesta. Säännös edellyttää, että valtio turvaa lainsäädäntötoimin säännöksessä mainittuja oikeuksia muita ulkopuolisia loukkauksia vastaan (HE 309/1993 vp, s. 46; PeVL 26/2014 vp, s. 2/I). Oikeudella turvallisuuteen on tarkoitettu korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksilta ja muilta heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta, jotka voivat olla joko julkisten vallan käyttäjien tai yksityisten tahojen tekemiä (HE 309/1993 vp, s. 47/II.). Turvallisuuden on katsottu perustuslaissa tarkoittavan ennen muuta henkilökohtaista turvallisuutta eikä siitä ole johdettavissa yleistä turvallisuutta koskevaa perusoikeutta (PeVL 21/2006 vp, s. 3/I).
Pääsykiellon määräämisellä suojattaisiin myymälän työntekijöiden sekä siellä asioivien henkilöiden perustuslain 7 §:ssä tarkoitettuja oikeuksia, sillä myymälöissä esiintyvät uhka- ja väkivaltatilanteet vaarantavat tiloissa oleskelevien henkilökohtaista vapautta, koskemattomuutta ja turvallisuutta. Pääsykiellon määräämisen mahdollistavalle lainsäädännölle on siten esitettävissä 7 §:n mukaisiin oikeushyviin palautuvat perusteet.
Pääsykiellon määräämisellä turvattaisiin lisäksi välillisesti elinkeinon harjoittamista ja omaisuutta. Häiriökäyttäytyminen saattaa johtaa työ- ja asiointiympäristön turvattomuuden vuoksi esimerkiksi työpaikan vaihtamiseen taikka asioinnin siirtämiseen toiseen myymälään. Tällöin häiriökäyttäytymisen vaikutukset voivat ulottua myös elinkeinon harjoittamiseen sekä omaisuuteen. Toisaalta pääsykiellon määrääminen voisi perustua myös sellaiseen rikokseen, joka kohdistuisi henkilön lisäksi myös omaisuuteen. Tältä osin pääsykiellon määräämisellä toteutettaisiin muun ohella myös omaisuuden suojaa.
Tuomioistuimen määräämässä pääsykiellossa olisi kyse uudesta henkilöiden turvaamiseen tähtäävästä sekä jo käytössä olevaa keinovalikoimaa täydentävästä oikeudellisesta välineestä, jonka avulla pyrittäisiin estämään ennakolta henkilöiden vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen puuttuvia oikeudenloukkauksia. Sen katsotaan siten toteuttavan julkiselle vallalle perustuslain 18 §:ssä säädettyä työvoiman suojelun huolehtimisvelvollisuutta sekä 22 §:ssä säädettyä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitetta.
Liikkumisvapauden rajoituksen oikeasuhtaisuuden näkökulmasta on lisäksi huomioitava, että pääsykiellon määrääminen edellyttäisi sellaista aikaisempaa häiriökäyttäytymistä, jonka vuoksi olisi perusteltu syy olettaa muiden turvallisuuden vaarantuvan myös jatkossa, mikäli henkilön toimintaan ei pyrittäisi ennakollisesti pääsykiellolla puuttumaan. Pääsykiellon määräämistä voidaan siten pitää välttämättömänä häiriökäyttäytymiseen puuttumiseksi ja tulevien oikeudenloukkausten ennakolliseksi estämiseksi. Puuttuminen liikkumisvapauteen olisi sisällöllisesti, ajallisesti ja paikallisesti rajattu sen koskiessa yksittäistä myymälää ja mahdollisesti sen välitöntä läheisyyttä, eikä laaja-alaisemmin eri paikkoja ja alueita, kuten esimerkiksi laajennetun lähestymiskiellon kohdalla on mahdollista. Pääsykielto voitaisiin määrätä lähestymiskieltoja vastaavalla tavoin aina yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Kyse ei olisi esimerkiksi teknisesti valvotusta kiellosta, joka puoltaisi huomattavampana perusoikeusrajoituksena lyhyempää enimmäiskestoa. Voimassaoloaika voitaisiin asettaa tapauskohtaisesti aina myös lyhyemmäksi. Pääsykielto ei siten rajoittaisi henkilön liikkumisvapautta enempää kuin olisi välttämätöntä henkilöihin kohdistuvan turvallisuusuhan estämiseksi, ja sääntelyn katsotaan olevan siten oikeasuhtaista sen tavoitteeseen nähden. Pääsykiellolla ei myöskään muutoin rajoitettaisi henkilön toimintavapauksia, kun kiellon sisältö rajoittuisi menemiseen ja oleskeluun ratkaisussa yksilöidyllä kieltoalueella, eikä se kattaisi muita yhteydenottoja tai kieltäisi muutoin palvelun käyttöä, jos se olisi muilla keinoin järjestettävissä.
Pääsykiellon määrääminen edellyttäisi aina kohtuuttomuusharkintaa, eikä kieltoa voitaisi määrätä, jos se olisi olosuhteet huomioiden katsottava kohtuuttomaksi. Harkinnassa punnittaisiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti pääsykiellon perusteena olevan häiriökäyttäytymisen laatua ja toistuvuutta suhteessa pääsykiellosta aiheutuvaan haittaan. Vaikka lähtökohtaisesti vaihtoehtoisten ostokanavien lisääntynyt saatavuus vähentää pääsykiellon kohteelle kiellosta aiheutuvaa haittaa, valmistelussa on kiinnitetty huomiota erityistilanteisiin, joissa esimerkiksi myyntivalikoiman luonne tai palveluiden vähäisyys tietyllä alueella nostaisi esille kysymyksen pääsykiellon oikeasuhtaisuudesta. Kohtuuttomuusarviointi voisi korostua erityisesti tilanteissa, joissa pääsykiellolla suojattava myymälä sijaitsisi sellaisilla alueilla, joissa ei ole juurikaan palveluja saatavilla eikä välttämättömyyshyödykkeitä koskevaa asiointia voitaisi järjestää vaihtoehtoisin keinoin. Tällaisissa tilanteissa pääsykiellosta seuraavien vaikutusten voidaan katsoa korostuvan. Käytännössä pääsykiellosta seuraavan liikkumisvapauden rajoituksen merkitykseen sekä kiellosta seuraavaan kohtuuttomaan lopputulemaan voisi vaikuttaa myös useamman henkilölle määrätyn pääsykiellon yhteisvaikutus. Tilanteessa, jossa henkilölle on määrätty tietyllä alueella useampi pääsykielto, tuomioistuimen tulisi kiinnittää kohtuuttomuusarvioinnissa huomiota henkilön tosiasialliseen mahdollisuuteen huolehtia tämän välttämättömästä asioinnista.
Pääsykieltosääntelyllä olisikin siten perustuslain kannalta hyväksyttävät perusteet ja sääntelyä voidaan myös pitää oikeasuhtaisena. Koska pääsykielto merkitsisi vain vähäistä rajoitusta henkilön liikkumisvapauteen, ei kiellolla puututtaisi myöskään liikkumisvapauden ydinalueeseen.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausuntokäytännössään huomiota mahdolliseen tarpeeseen arvioida liikkumisvapautta rajoittavaa sääntelyä suhteessa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen (PeVL 12/2021 vp, s. 5). Henkilön liikkumisen rajoittaminen pääsykiellolla olisi sidottu laissa säädettyihin edellytyksiin, jotka olisivat alaikäisiä koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikkia koskien samat. Pääsykiellon määrääminen edellyttäisi selvitystä häiriökäyttäytymisestä, eikä sitä voitaisi siten määrätä syrjivin perustein, esimerkiksi päihtymistilan perusteella. Pääsykieltoa voidaan siten pitää ongelmattomana yhdenvertaisuuden kannalta. Pääsykiellon määräämistä alaikäiselle käsitellään erikseen jäljempänä.
Perusoikeusrajoituksesta säädettäessä tulee lisäksi huolehtia oikeusturvasta. Pääsykiellon määräämistä koskeva toimivalta ehdotetaan säädettävän erityisesti oikeusturvasyistä tuomioistuimille. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on edellytetty, että liikkumisvapauden rajoittamista koskeva toimenpide on voitava saattaa riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska tuomioistuimella on riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa vuoksi parhaat edellytykset käsitellä rajoituksen lainmukaisuutta sekä toteuttaa rajoitustoimenpiteen oikeasuhtaisuutta koskevaa arviointia (Timofeyef ja Postupkin v. Venäjä, 19.1.2021, 133 kohta ja Battista v. Italia, 2.12.2014, 42 kohta).
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon tuomioistuinkäsittelyä koskevat oikeusturvajärjestelyt vastaisivat pitkälti sitä, mitä voimassa olevassa lainsäädännössä on vastaavanlaisten liikkumisoikeutta rajoittavien toimenpiteiden, kuten lähestymiskiellon, osalta omaksuttu. Perustuslaissa turvattuihin oikeusturvatakeisiin lukeutuu oikeus tulla kuulluksi sekä hakea muutosta, vaikkakin vähäisistä poikkeuksista lailla säätäminen on sinänsä mahdollista (PeVL 8/2004 vp, s. 3). Lainsäädännöllä ei kuitenkaan saa vaarantaa kenenkään oikeusturvaa (HE 309/1993 vp, s. 74, PeVL 12/2002 vp, s. 6). Perustuslakivaliokunta on pitänyt kuulemismahdollisuuden varaamista varsin olennaisena oikeusturvan takeena, josta voidaan poiketa vain hyvin painavista syistä. Konkurssimenettelyn sääntely-yhteydessä valiokunta piti henkilön pysyttelemistä tavoittamattomissa tällaisena perusteena, mutta katsoi sen sijaan, että käsittelyn kiireellisyyttä ei välttämättä voida pitää asianmukaisena perusteena (PeVL 13/2003 vp, s. 5/II). Pääsykielto voitaisiin tilanteen mukaan määrätä tuomioistuimessa kieltoon haettavan henkilön poissaolosta huolimatta edellyttäen, että hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen. Kyse olisi tilanteista, joissa asia saataisiin selvitettyä riittävällä tavoin muun käytössä olevan selvityksen nojalla. Tämä on katsottu perustelluksi erityisesti tilanteissa, joissa henkilö pysyttäytyy tarkoituksellisesti tavoittamattomissa. Kuulemisperiaate toteutuisi käytännössä siten, että henkilölle varattaisiin tilanne tulla kuulluksi sillä uhalla, että asia ratkaistaan hänen poissaolostaan huolimatta. Muutoksenhakuoikeus perustuisi oikeudenkäymiskaaren säännöksiin. Sääntely mahdollistaisi lisäksi pääsykieltoratkaisun muuttamisen tai kumoamisen hakemuksesta.
Oikeusturvan kannalta keskeiseksi on katsottu myös kiellon sisällön sekä siihen liittyvien poikkeusten täsmällinen ja tarkkarajainen yksilöiminen asiaa koskevassa ratkaisussa, sillä tällöin kieltoon määrätty voi ennakoida tulevan käyttäytymisensä tavalla, jolla hän voi välttää kiellon rikkomisen. Samoin tarkasti yksilöity ratkaisu mahdollistaisi liikkumisvapauden mahdollisimman häiriöttömän käytön paikoissa, joihin kielto ei ulotu.
Tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa voidaan arvioida myös suhteessa yksityiselämän suojaan. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksityiselämään kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan (HE 309/1993 vp, s. 52/II–53/I). Perustuslakivaliokunnan mukaan esimerkiksi tilitapahtumatiedoista on katsottu voitavan muodostaa suhteellisen yksityiskohtainen kuva henkilön yksityiselämästä (PeVL 48/2018 vp, s. 4 ja PeVL 36/2020 vp, s. 4; ks. myös liikenne- ja paikkatietojen kokonaisuutta koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu Tele2 Sverige ja Watson, C-698/15 ja C-203/15). Sinänsä asiointi tai käynti tietyssä myymälässä voi ilmentää henkilön elämäntapoja tai tottumuksia, mutta sanotun ei kuitenkaan katsota rinnastuvan tilitapahtumatietoihin. Kyse olisi yksittäisestä myymälästä, ei tilitapahtumatietojen kaltaisesta kokonaisuudesta, eikä henkilön yksityiselämästä voitaisi tällä perusteella muodostaa kovinkaan yksityiskohtaista kuvaa, vaikka kyse olisikin jostakin erikoisliikkeestä. Toisaalta on myös huomionarvoista, että häiriökäyttäytyminen ei aina kytkeydy henkilön asiointitilanteisiin eikä -tarkoitukseen. Edellä todetun perusteella pääsykieltoa voidaan pitää verrattain vähäisenä puuttumisena henkilön yksityiselämän suojaan. Vastaavista syistä kuin edellä on todettu liikkumisvapaudesta, pääsykieltoa voidaan pitää ongelmattomana suhteessa yksityiselämän suojaan.
Edellä todetun perusteella esitystä voidaan pitää perustuslain mukaisena.
12.2Pääsykiellon määrääminen alaikäiselle
Esityksessä ehdotetaan, että pääsykielto voitaisiin määrätä myös alaikäiselle. Kiellon määräämiselle ei ehdoteta siten alaikärajaa. Kiellon määrääminen alaikäiselle edellyttäisi kuitenkin painavia syytä ja asiassa olisi otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Pääsykiellon rikkominen alle 15-vuotiaana ei olisi kuitenkaan yleinen rikosoikeudellinen vastuuikäraja huomioiden rangaistavaa.
Ehdotusta on arvioitava perustuslain 6 §:n sekä lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Vaikka pääsykieltoasia ei välittömästi rinnastukaan rikosasiaan, ehdotetun turvaamistoimiluonteisen kiellon määräämisessä alaikäiselle on kiinnitettävä huomiota nuorten rikosoikeudellista erityiskohtelua koskeviin valtiosääntöoikeudellisiin periaatteisiin (esim. PeVL 59/2001 vp, s. 2/I ja PeVL 21/2005 vp, s. 4/I). Lainsäädännössä alaikäisten erityiskohtelua rikoslainsäädännössä on vakiintuneesti pidetty ongelmattomana perustuslain 6 §:n kannalta.
Lisäksi lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Viitatun sopimuksen 40 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan sopimusvaltiot pyrkivät edistämään sellaisten lakien säätämistä, menettelytapojen ja viranomaisten asettamista ja laitosten perustamista, jotka soveltuvat erityisesti lapsiin, joiden väitetään syyllistyneen, joita syytetään tai joiden on todettu rikkoneen rikoslakia, ja erityisesti, aina milloin mahdollista ja toivottavaa, ryhtymään muihin kuin oikeudellisiin toimenpiteisiin tällaisten lasten kohdalla, edellyttäen, että ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa kunnioitetaan täydellisesti.
Oikeuskäytännössä korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2025:66 arvioinut lähestymiskiellon määräämistä alaikäiselle. Tuossa ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että lähestymiskielto voidaan määrätä myös alaikäiselle, mutta sen tulee olla viimesijainen keino ja määräämisessä tulee ottaa huomioon lapsen etu. Lähestymiskieltolaissa lähestymiskiellon määräämiselle ei ole asetettu ikärajaa.
Ehdotusta pääsykiellon määräämisestä on syytä arvioida edellä mainittujen periaatteiden kannalta.
Ehdotetun pääsykiellon määräämiselle alaikäiselle on vastaavanlaiset hyväksyttävät perusteet kuin täysi-ikäisellekin. Muiden henkilöiden suojaamiseksi pääsykielto voi olla välttämätöntä määrätä myös alaikäiselle. Kiellon määräämisestä aiheutuu vain verrattain vähäisiä rajoituksia henkilön liikkumisvapauteen eikä alaikäisen asemaan tässäkään suhteessa liity minkäänlaisia erityispiirteitä, jotka vaarantaisivat alaikäisen muita oikeuksia. Näiden perusoikeuksien kokonaisarviossa pääsykiellon määräämistä alaikäiselle voidaankin pitää perustuslaillisesti hyväksyttävänä.
Pääsykiellon määräämisen alaikäiselle tulee myös olla oikeasuhteista. Turvaamistoimiluonteisen liikkumisvapauden rajoituksen tulee etenkin alaikäisten kohdalla olla viimesijainen keino puuttua hänen toistuvaankin häiriökäyttäytymiseensä. Ehdotetuissa säännöksissä kiellon määrääminen alaikäiselle edellyttäisikin painavaa syytä, ja kiellon määräämisessä tulisi ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Sääntelyä voitaisiin näin ollen pitää oikeasuhtaisena. Edellä todetun perusteella tällaista alaikäisen erityiskohtelua voidaan pitää ongelmattomana myös perustuslain 6 §:n kannalta.
Ehdotetut säännökset tarkoittaisivat sitä, että alle 18-vuotiaiden osalta tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa koskevan asian käsittelyssä tulisi huomioida lapsen edun toteutuminen. Kuten lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen noudattamista valvovan komitean yleiskommentissa sopimuksen 3 artiklan 1 kohtaa koskien todetaan, käsitteenä ”lapsen etu” on moniselitteinen ja tapauskohtaisesti tulkittava siten, että asiaan osallisen lapsen henkilökohtainen viitekehys, tilanne ja tarpeet tulevat huomioiduiksi (CRC/C/GC/14, s. 5). Vaikka tuomioistuimen määräämän pääsykiellon tarkoituksena olisi suojata tietyssä myymälässä oleskelevia henkilöitä, pääsykiellon määräämisen voitaisiin katsoa olevan myös häiriötä aiheuttavan lapsen tai nuoren edun mukaista. Häiriökäyttäytymiseen puuttumisen voidaan lähtökohtaisesti jo itsessään katsoa palvelevan lapsen tai nuoren etua, koska esimerkiksi rikoksina ilmenevän häiriökäyttäytymisen jatkumisen vaarana on pidemmän rikoskierteen muodostuminen (ks. aiheesta Lotta Haikola – Noora Hästbacka – Elina Pekkarinen (toim.). Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34, s. 11, 17).
Lapsen edun huomioimista tukisi myös se, että käsittelyn yhteydessä tuomioistuimen tulisi varata sosiaaliviranomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi. Näin lapsen etu tulisi menettelyssä huomioiduksi. Myös muutoin lapsia ja nuoria koskevan erityissääntelyn keskeisenä tavoitteena olisi lapsen oikeuksien huomioiminen asian käsittelyn kaikissa vaiheissa ja asioiden selvittäminen lapsen ja nuoren ikätasoisella tavalla sekä asian viivytyksetön käsitteleminen.
Pääsykiellon hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden kannalta merkitystä on vielä ehdotuksella siitä, ettei kiellolle säädettäisi lainkaan alaikärajaa. Koska kyse on turvaamistoimiluonteisesta ratkaisusta eikä rikosoikeudellisesta rangaistuksesta, rikosoikeudelliseen vastuuikärajaan liittyvä arviointi ei sovellu tilanteeseen. Kysymyksen perustuslaillisessa punninnassa myöskään pääsykiellon rikkomisen rangaistavuus ei synnytä velvollisuutta rajoittaa pääsykiellon määräämistä vain rikosoikeudellisessa vastuussa oleviin henkilöihin (ks. myös KKO 2025:66).
Kuten todettua, pääsykiellolla suojellaan muita henkilöitä kiellon kohteen toistuvalta häiriökäyttäytymiseltä. Tällaisen suojan tarve ei vähene, vaikka henkilö olisi esimerkiksi alle 15-vuotias. Kuitenkin kiellon oikeasuhteisuuden ja hyväksyttävyyden kannalta on merkitystä sillä, että kynnys määrätä kielto on sitä korkeampi, mitä nuoremmasta henkilöstä on kyse. Ehdotetuissa säännöksissä tämä turvattaisiin paitsi kiellon määräämisen korkeammalla kynnyksellä alaikäiselle myös sillä, että kiellon määräämisessä tulisi ehdotetun säännöksen nojalla ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ehdotetut säännökset turvaisivat siten lakisääteisesti sen, että arvioitaessa kiellon määräämistä alaikäiselle tulisi huolellisesti punnita kiellon soveltuvuutta.
Edellä todetun perusteella ehdotetut säännökset alaikäiselle määrättävästä pääsykiellosta olisivat yhteensopivia sekä perustuslain että lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa.
12.3Rikoslakia koskevat ehdotukset
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaisesti rangaistussäännösten tulee täyttää perusoikeuden rajoittamiselle asetettavat yleiset edellytykset ja kulloisestakin perusoikeussäännöksestä mahdollisesti johtuvat erityisedellytykset (PeVL 48/2017 vp, s. 7–8, PeVL 15/2010 vp s. 4/II, PeVL 17/2006 vp s. 2/II, PeVL 20/2002 vp s. 6/I, PeVL 23/1997 vp s. 2/I–3/I). Lakivaliokunnan käytännössä ovat vakiintuneet puolestaan niin sanotut kriminalisointiperiaatteet eli rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, ultima ratio -periaate, oikeushyvien suojelun periaate, hyöty–haittapunninnan periaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate (ks. esim. LaVM 5/2025 vp, s. 3).
Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ydinsisällön mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (PeVL 48/2017 vp, s. 9). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen käytännössä laillisuusperiaatteelle on annettu pitkälti vastaava ydinsisältö, jossa on korostettu rikossääntelyn ennustettavuutta eli sitä, että säännöksen sanamuodon perusteella voidaan ennakoida, mikä on rangaistavaa (PeVL 20/2022 vp, kohta 11, PeVL 12/2021 vp, kohta 57, PeVL 20/2018 vp, s. 2, PeVL 10/2016 vp, s. 9 ja PeVL 6/2014 vp, s. 3/I).
Niin sanotun ultima ratio -periaatteen mukaisesti rangaistavaksi säätämistä tulee käyttää viimesijaisena keinona siinä tilanteessa, jossa käytettävissä ei ole muita, perusoikeuksia vähemmän rajoittavia keinoja. Suhteellisuusvaatimuksen mukaisesti tulee arvioida, onko kriminalisointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi ja onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla keinolla kuin kriminalisoinnilla (PeVL 23/1997 vp, s. 2/II; PeVL 48/2017 vp, s. 7). Kriminalisoinnista on oltava enemmän hyötyä kuin haittaa. Oikeushyvien suojelun periaatteen mukaisesti rangaistavaksi on perusteltua säätää vain sellainen moitittava menettely, joka loukkaa tai konkreettisesti vaarantaa oikeusjärjestyksen suojaamia oikeushyviä (LaVL 17/2017 vp, s. 5). Rikossäännökset rangaistusseuraamuksineen ovat nähtävissä keinoina, joiden avulla oikeusjärjestys antaa turvaa perusoikeuksille. Perusoikeuksista voidaan siten johtaa lainsäätäjään kohdistuva velvoite säätää ja ylläpitää kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuden turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta (PeVL 48/2017 vp, s. 7).
Kriminalisoinnille on kyettävä esittämään painava yhteiskunnallinen ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste, joka edellyttää juuri uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi (PeVL 23/1997 vp, s. 2/II, PeVL 61/2014 vp, s. 3/I ja PeVL 9/2016 vp, s. 2; LaVL 17/2017 vp, s. 5). Perusoikeuksia ei siten pidä rajoittaa tarpeettomasti tai vain varmuuden vuoksi, vaikka käsillä olisikin hyväksyttävä rajoitusperuste. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan rikoslakia ei tule käyttää yksinomaan symbolisiin tarkoituksiin (PeVL 29/2001 vp, s. 4/I–II; PeVL 5/2009 vp, s. 3/I–II; PeVL 38/2025 vp, s. 4).
Rikosten rangaistusasteikot tulee asettaa tekojen haitallisuuden ja paheksuttavuuden eli niiden rangaistusarvon mukaan (LaVM 3/1998 vp, s. 25/I). Rangaistusseuraamuksen ankaruuden tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen, ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudessaan tulee täyttää suhteellisuuden vaatimukset (PeVL 9/2016 vp, s. 2, PeVL 56/2014 vp, s. 3/II, PeVL 16/2013 vp, s. 2/I, PeVL 23/1997 vp, s. 2/II). Suhteellisuusperiaate edellyttää niin ikään sitä, että eri rikoksia koskevat rangaistusasteikot ovat johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa (LaVM 24/2018 vp, s. 22). Kriminalisoitava teko tulee siten suhteuttaa moitittavuudeltaan vastaavan asteisiin jo kriminalisoituihin tekoihin. Tämän suhteutuksen tulee näkyä rangaistussäännökseen sisällytettävässä rangaistusasteikossa, eikä rangaistusasteikkoja tai rangaistusten oikeasuhtaisuutta voida tarkastella erillisenä muiden rikosten rangaistuksista.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisen rangaistavuudella pyrittäisiin siihen, että kukaan ei rikkoisi määrättyä pääsykieltoa. Kriminalisoinnilla turvattaisiin siten ehdotettavan pääsykiellosta annettavan lain perusteella henkilölle määrätyn pääsykiellon noudattamista, sillä ilman rangaistuksen uhkaa kiellolla ei saavutettaisi uudella sääntelyllä tavoiteltavaa ennaltaehkäisevää tehoa. Pääsykiellon tarkoituksena olisi lähestymiskiellon tavoin torjua ennakollisesti tilassa oleskeleviin henkilöihin kohdistuvaa turvallisuutta vaarantavaa häiriökäyttäytymistä, ja rangaistussäännökselle on siten tunnistettavissa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä sekä painava yhteiskunnallinen peruste. Kun kyse olisi tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta, kiellon rikkominen osoittaisi piittaamattomuutta viranomaismääräyksestä. Vaikka henkilö ei kieltoa rikkoessaan syyllistyisi muuhun rikokseen, määrätyn pääsykiellon rikkominen merkitsisi myös jo itsessään myymälässä oleskeleville sellaista uhkaa, jonka torjumiseksi myymälässä oleskelevat henkilöt saisivat pääsykiellosta oikeudellista suojaa.
Hyöty-haitta -punninnan periaatteen kannalta esityksessä arvioidaan hyödyksi se, että pääsykiellon rikkomisen kriminalisoinnilla suojattaisiin useampia perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia sekä oikeusjärjestyksen tunnustamia oikeushyviä. Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rangaistavuudella voidaan katsoa lisäksi olevan uusia myymälässä tehtäviä rikoksia sekä muuta vakavaa ja toistuvaa häirintää estävää vaikutusta. Kaikissa tilanteissa kiellon rikkomiseen liittyvällä rangaistuksen uhalla ei ole kuitenkaan välttämättä tällaista ennalta ehkäisevää vaikutusta, koska voidaan olettaa, että osa kiellon kohteista jatkaa häiriökäyttäytymistä määrätystä kiellosta huolimatta.
Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään asettanut edellytyksiä blankorangaistustekniikan käytölle, vaikka tällaista sääntelyä ei sinänsä ole pidetty perustuslain vastaisena. Laillisuusperiaatteeseen liittyvistä syistä blankorangaistussääntelyyn on ollut syytä suhtautua torjuvasti (esim. PeVL 12/2021 vp, s. 14, PeVL 10/2016 vp, s. 8, PeVL 31/2002 vp, s. 3/I, PeVL 15/1996 vp, s. 2/II ja PeVL 20/1997 vp, s. 3/II). Perusoikeusuudistuksen yhteydessä valiokunta on korostanut, että tällaisen blankosääntelyn suhteen tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi säädetystä teosta (PeVM 25/1994 vp, s. 8/I).
Ehdotettu rangaistussäännös vastaisi muotoilultaan pitkälti lähestymiskiellon rikkomista koskevan rangaistussäännöksen muotoilua, johon perustuslakivaliokunta on katsonut aikaisemmin liittyvän blankorangaistussääntelyn piirteitä (PeVL 63/2022 vp, s. 6). Ehdotettavassa rangaistussäännöksessä viitattaisiin nimenomaisesti tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annettuun lakiin ja sen nimenomaiseen yksittäisasiassa annettavaa ratkaisua koskevaan säännökseen, josta rangaistussäännös saisi käytännössä asiallisen sisältönsä. Rangaistussäännöksestä ilmenisi rangaistavaksi säädettävää tekoa, ehdotettavan lain nojalla määrätyssä pääsykiellossa yksilöidyn kiellon rikkomista, kuvaava asiallinen luonnehdinta. Samoin ehdotetussa laissa tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta viitattaisiin rangaistuksen osalta rikoslakiin. Esityksessä kuvatusti kiellon sisällön eli sen alueen, johon pääsykieltoon määrätty ei saisi mennä tai jossa tämä ei saisi oleskella, ja kieltoon liittyvien mahdollisten poikkeusten tulisi olla yksilöitynä kussakin yksittäistapauksessa annetussa ratkaisussa täsmällisesti ja tarkkarajaisesti, koska ratkaisu ja erityisesti siinä tehtävä alueellinen rajaus määrittäisi rangaistavan menettelyn alan yksittäistapauksessa. Ratkaisussa tulisi muun ohella ilmoittaa kiellon rikkomisen rangaistavuudesta. Rangaistussäännöksen katsotaan siten täyttävän rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen lukeutuvan täsmällisyysvaatimuksen.
Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen säädettäisiin rangaistavaksi siten, että kiellon noudattamatta jättämisestä voitaisiin tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Rangaistusseuraamuksen katsotaan vastaavan rangaistavaksi säädettävän teon haitallisuutta ja paheksuttavuutta ottaen huomioon, että pääsykiellon rikkominen kohdistuisi oikeudenhoitoon. Vastaavalla tavalla esimerkinomaisesti viranomaisen määräämän lähestymiskiellon sekä omaisuutta koskevan viranomaiskiellon rikkomisen enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta. Tämän lisäksi määrätyn pääsykiellon rikkominen merkitsisi aina pääsykiellolla torjuttavaa uhkaa myymälässä oleskeleville. Seuraamuksen ankaruus on siten suhteellisuusvaatimuksen mukainen.
Edellä todetun perusteella ehdotettua rangaistussäännöstä voidaan pitää perustuslaillisesti ongelmattomana.
Julkisrauhan rikkominen
Esityksessä ehdotetaan, että julkisrauhan rikkomista koskevaa rangaistussäännöstä täsmennettäisiin niin, että säännöksen sanamuotoon lisättäisiin uusi julkisrauhan rikkomisen tekotapa, joka koskee julkisrauhan suojaamaan paikkaan menemistä henkilölle annetun kiellon vastaisesti.
Henkilölle annetun kiellon vastaisesti julkisrauhan suojaamaan paikkaan menemisen voidaan tulkita olevan jo nykyisin julkisrauhan rikkomisena rangaistavaa oikeudettomana tunkeutumisena tai joissain tapauksissa myös oikeudettomana menemisenä salaa tai toista harhauttaen julkisrauhan suojaamaan tilaan. Ehdotettu täsmennys julkisrauhan rikkomista koskevaan rangaistussäännökseen edellyttääkin sen arviointia kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta erityisesti siltä osin, tuoko täsmennys rangaistavuuden piiriin menettelyjä, joita rangaistavuus ei entuudestaan kattaisi. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, miten sääntelyratkaisulla voidaan mahdollisesti edistää laillisuusperiaatteen toteuttamista.
Nykyisen rangaistussäännöksen sanamuodosta ei voida rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla täysin ennakoida sitä, millainen toiminta tai teko olisi julkisrauhan rikkomisena rangaistavaa. Vaikka menettelyn rangaistavuuteen onkin viitattu rikoslain esitöissä, säännöksen muotoilu on epäselvä sen suhteen, lukeutuuko tunkeutumisen käsitteeseen luontevana osana annetun kiellon vastaisesti esimerkiksi yleisöä palvelemaan tarkoitettuun paikkaan meneminen.
Rangaistussäännökseen tehtävän muutoksen tarkoituksena ei olisi laajentaa rangaistavan käyttäytymisen alaa, vaan sen myötä pyritään selkeyttämään ja täsmentämään rangaistussäännöstä siten, että henkilölle annetun kiellon vastaisesti julkisrauhan suojaamaan paikkaan meneminen olisi myös lain sanamuodon perusteella rangaistavaa. Muutos poistaisi siten nykyiseen säännökseen liittyvän epäselvyyden rangaistavan käyttäytymisen alasta.
Vaikka rangaistavan käyttäytymisen alaa ei laajennettaisikaan tämänhetkisestä, voidaan rangaistussäännökseen ehdotettavan täsmennyksen katsoa vaikuttavan konkreettisesti myös rikoskäyttäytymiseen, kun täsmennyksen myötä olisi selvää, että henkilölle annetun kiellon vastaisesti julkisrauhan suojaamaan tilaan meneminen olisi rangaistavaa.
Ehdotetun lainmuutoksen voidaan siten arvioida toteuttavan laillisuusperiaatteen vaatimusta sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, kun henkilölle annetun kiellon vastaisesti paikkaan menemisen rangaistavuus julkisrauhan rikkomisena kävisi säännöksestä nimenomaisesti ilmi, eikä menettelyn rangaistavuus ilmenisi yksin esitöistä. Muutos ei olisi pelkästään symbolinen, vaan sillä olisi myös konkreettista vaikutusta rangaistavaan käyttäytymiseen.
Näin ollen ehdotusta voidaan pitää perustuslain kannalta ongelmattomana.
12.4Pääsykieltojen valvonta
12.4.1Poliisin toimivaltuudet Esityksessä ehdotetaan muutoksia poliisilain säännöksiin poliisin toimivaltuuksista estää pääsy tiettyyn tilaan tai poistaa henkilö sieltä. Muutokset koskevat poliisilain 2 luvun 5 ja 5 a §:ää. Ehdotettuun luvun 5 §:ään tehtäisiin vastaavan sisältöinen muutos kuin rikoslain 24 luvun 3 §:ään, eli poliisille säädettäisiin toimivalta poistaa henkilö tilasta, johon hänelle on annettu pääsykielto. Luvun 5 a §:ään ehdotetaan puolestaan uutta toimivaltasäännöstä estää henkilön pääsy tilaan, johon tuomioistuin on määrännyt pääsykiellon tai poistaa henkilö tällaisesta tilasta. Lisäksi henkilö voitaisiin ottaa kiinni vastaavalla tavalla kuin nykyisinkin luvun 5 §:n tilanteissakin.
Säännökset liittyvät siten edellä käsitellyn tuomioistuimen määräämän pääsykiellon valvontaan sekä poliisin toimivaltaan tilanteessa, jossa paikan haltija on antanut henkilölle kiellon mennä julkisrauhan suojaamaan tilaan. Poliisilla olisi mainituissa säännöksissä säädetyin edellytyksin oikeus puuttua henkilön liikkumisvapauteen ja tarvittaessa myös henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja henkilökohtaiseen vapauteen. Ehdotettu sääntely on siten merkityksellistä perustuslain 7 ja 9 §:n kannalta.
Perustuslakivaliokunta on poliisilakia koskevissa lausunnoissaan (PeVL 15/1994 vp.) korostanut poliisilain valtiosääntöoikeudellista merkitystä toteamalla, että "poliisilaki on tyypillisesti sellainen säädös, joka voi herkästi joutua ristiriitaan kansalaisten perusoikeuksien, varsinkin klassisten vapausoikeuksien kanssa" sekä viitannut perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin (PeVL 67/2010 vp).
Ehdotettuja säännöksiä onkin arvioitava erityisesti perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta.
Ehdotetun poliisilain 2 luvun 5 §:ssä toimivaltuuden käytön edellytyksistä on jo säädetty. Säännöstä vain täydennettäisiin rikoslain 24 luvun 3 §:n tunnusmerkistön muutosta vastaavasti. Ehdotettu uusi luvun 5 a § vastaisi pitkälti 5 §:ää kuitenkin sillä erotuksella, että säännöksessä poliisin toimivalta perustuisi siihen, että tuomioistuin on määrännyt henkilölle pääsykiellon. Poliisi voisi siten suorittaa toimenpiteitä kiellon noudattamisen varmistamiseksi. Molemmissa säännöksissä säädetään täsmällisesti ja tarkkarajaisesti poliisin toimivaltuuksista poistaa henkilö tilasta tai estää hänen pääsynsä sinne.
Edellä on käsitelty pääsykiellolla suojattavien oikeushyvien suhdetta liikkumisvapauteen. Ehdotettujen poliisin toimivaltuuksien tarkoituksena onkin vastaavalla tavalla suojata tietyssä julkisrauhan suojaamassa tilassa olevien henkilöiden koskemattomuutta ja turvallisuutta mahdollisilta häiriöiltä. Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon osalta kyse on myös tuomioistuimen ratkaisun noudattamisen valvonnasta. Näiden oikeushyvien suojaamiseksi on perusteltua, että poliisi voi ehdotetulla tavalla puuttua kiellon kohteena olevan henkilön edellä mainittuihin oikeuksiin. Ehdotetuille säännöksille on siten perustuslaillisesti hyväksyttävä peruste.
Ehdotetut toimivaltuudet laajentavat vain vähäisessä määrin poliisilla jo voimassa olevassa poliisilaissa säädettyjä toimivaltuuksia. Säännösten nojalla poliisille tulisi toimivaltuus puuttua henkilön toimintaan edellä käsitellyissä pääsykieltotilanteissa. Sinällään poliisilla olisi näissä tilanteissa jo nykyisessä sääntelyssä tunnistetut toimivaltuudet henkilön poistamiseen tilasta, pääsyn estämiseen ja näiden toimivaltuuksien ollessa riittämättömiä henkilön kiinniottamiseen. Muutokset eivät siten olennaisesti laajentaisi poliisin toimivaltuuksia nykyisestä eivätkä synnyttäisi täysin uusia toimivaltuuksia. Sääntelyä voidaan näin ollen pitää oikeasuhtaisena edellä todettujen hyväksyttävien oikeushyvien suojaamiseksi.
Säännöksillä suojattavia oikeushyviä ja toimivaltuuksien käytöstä seuraavia rajoituksia, kuten henkilökohtaista vapautta ja koskemattomuutta, suojataan myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa. Edellä esitetyn punninnan perusteella ehdotuksia voidaan pitää myös ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta hyväksyttävinä.
Ehdotetut toimivaltuudet sisältävät samankaltaisia puuttumistoimivaltuuksia kuin muutkin poliisilain 2 luvun säännökset. Esityksessä ei ehdoteta uusia oikeusturvajärjestelyjä, vaan toimenpiteiden kohteen oikeusturva toteutuisi samalla tavalla kuin nykyistenkin toimivaltuuksien kohdalla.
12.4.2Vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet
Perustuslakivaliokunta on arvioinut vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia käsitellessään voimassa olevaa yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia (HE 44/2014 vp ja PeVL 22/2014 vp) sekä lausunnossaan viittaamissaan aiemmissa lausunnoissa. Perustuslakivaliokunta on arvioinut yksityisiä turvallisuuspalveluja koskevaa sääntelyä suhteessa perusoikeussäännöksiin ja perustuslain 124 §:ään. Valiokunta on muun muassa mainitussa lausunnossaan painottanut sitä, että vartijoiden ja järjestyksenvalvojien tehtävät ovat julkisia hallintotehtäviä ja toisaalta sitä, että tehtävät voivat olla vain poliisin tehtäviä täydentäviä.
Arvioidessaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia, perustuslakivaliokunta totesi, että tuolloin ehdotetut vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuudet vastasivat pääosin aiemmin perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella hyväksyttyjä säännöksiä. Valiokunta kiinnittikin huomiota ainoastaan ehdotettuun säännökseen järjestyksenvalvojan oikeudesta poistaa toimialueella oikeudettomasti oleva henkilö toimialueelta. Valiokunta piti tällaista säännöstä väljänä ja katsoi, että toimivalta henkilön poistamiseen tulee rajata vain oikeudettomaan oleskeluun toimialueeseen kuuluvalta yleisöltä suljetulta alueelta. Lakiin tehtiin perustuslakivaliokunnan edellyttämä rajaus.
Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa on siten jo nykyisin säännöksiä vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivallasta estää henkilön pääsy toimialueelleen tai poistaa hänet sieltä. Voimassa olevat säännökset on hyväksytty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella.
Esityksessä ehdotetaan muutoksia sekä vartijan että järjestyksenvalvojan toimivaltuuksiin. Kyse olisi vartijan ja järjestyksenvalvojan poistamis- ja pääsyn estämistoimivaltuuksien täsmentämisestä. Kuten edellä on kuvattu, näitä toimivaltuuksia täsmennettäisiin siten, että niitä voidaan tarvittavassa laajuudessa soveltaa joko tuomioistuimen määräämän tai paikan haltijan antaman pääsykiellon noudattamisen turvaamisessa.
Ehdotettuja säännöksiä onkin tarkasteltava siitä näkökulmasta, onko kyse perustuslaillisesti hyväksyttävistä laajennuksista vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltaan. Kysymys on ensinnäkin siitä, ovatko ehdotukset hyväksyttäviä perustuslain 124 §:n kannalta ja toiseksi siitä, ovatko ne hyväksyttäviä perusoikeuksien rajoituksia.
Perustuslain 124 §:n kannalta perustuslakivaliokunta on korostanut sitä, etteivät toimivaltuudet saa olla yhtä laajat kuin poliisin toimivaltuudet, vaan niiden tulee olla rajatummat. Ehdotetuissa säännöksissä vartijalle ja järjestyksenvalvojalle tulisi oikeus henkilön poistamiseen ja pääsyn estämiseen sekä tuomioistuimen määräämän pääsykiellon että toimeksiantajan itse antaman pääsykiellon nojalla. Poistaminen tai pääsyn estäminen olisi rajattu vain vartiointialueen tai toimialueen siihen osaan, johon pääsykielto on määrätty. Vartijalle tai järjestyksenvalvojalle ei siten säädettäisi oikeutta puuttua henkilön liikkumiseen yleisesti vartiointialueella tai toimialueella, ellei tähän olisi perusteita jo voimassa olevassa sääntelyssä. Lisäksi poistaminen tai pääsyn estäminen edellyttäisi, että annetun pääsykiellon vastainen meneminen olisi ilmeistä. Epäselvässä tilanteessa toimivalta puuttua henkilön liikkumiseen olisi poliisilla.
Toimivaltuuksia on arvioitava yleisesti perustuslain 124 §:n kannalta ja erityisesti siltä kannalta, onko kyseessä merkittävä julkisen vallan käyttö, jota ei voida lainkaan antaa yksityisen turvallisuusalan toimijoille. Arvioidessaan vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien hyväksyttävyyttä suhteessa perustuslain 124 §:ään ja siinä säädettyyn koskien merkittävää julkisen vallan käyttöä koskevien tehtävien antamista vain viranomaisille, perustuslakivaliokunta on antanut painoarvoa muun ohella sille, että kyseisten toimijoiden toimivaltuudet ovat pääosin samat kuin kenellä tahansa yksityishenkilöillä. Eräiden tätä laajempien toimivaltuuksien osalta valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, etteivät toimivaltuudet kokonaisarvioinnissa saa muodostua erityisen olennaisiksi vallankäyttötavoiksi, vaan niiden on oltava mahdollisimman lähellä yksityishenkilöillä olevia oikeuksia. Valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on tällöin siten ollut ratkaisevaa se, millaisia toimivaltuuksia vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla on (ks. PeVL 22/2014 vp, s. 2/II ja siinä viitatut).
Voimassa olevaa, yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia edeltäneen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain (282/2002) eduskuntakäsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta totesi antamassaan lausunnossa henkilön poistamista julkisrauhan suojaamalta alueelta koskevan toimivallan osalta, etteivät tällaiset laajennukset suhteessa yksityishenkilöille kuuluviin toimivaltuuksiin ole erityisen olennaisia vallankäyttötapoja, eikä valiokunta pitänyt vartijoiden toimivaltuuksia ja voimankäyttöoikeuksia kokonaisuudessaan sellaisina, että niiden johdosta vartioimisliiketoiminta olisi katsottava merkittäväksi julkisen vallan käytöksi perustuslain 124 §:n merkityksessä (PeVL 28/2001 vp, s. 6/I–II).
Ehdotettu sääntely ei olennaisesti laajentaisi vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltaa, ja toimivallan käyttöä olisi lainsäädännössä rajoitettu. Näille toimijoille ei myöskään säädettäisi poliisia vastaavaa yleistä velvollisuutta valvoa tuomioistuimen määräämän pääsykiellon noudattamista, vaan ainoastaan yksittäisessä tilanteessa oikeus henkilön pääsyn estämiseen tai hänen poistamiseensa tilasta, jossa oleskelu rikkoisi pääsykieltoa. Vartijoille ja järjestyksenvalvojille ei siten ehdoteta poliisia vastaavaa yleistä pääsykiellon toimeenpanotehtävää, vaan heidän roolinsa säilyisi poliisia täydentävänä. Kyse olisi vähäisestä laissa jo säädetyn poistamis- tai pääsyn estämistoimivallan laajentamisesta, eikä asiallisesti uusista toimivaltuuksista. Sääntely olisi siten perustuslain 124 §:n kannalta hyväksyttävää, eivätkä ehdotetut muutokset merkitsisi merkittävän julkisen vallan antamista yksityisille toimijoille.
Edellä on käsitelty poliisin toimivaltuuksien hyväksyttävyyttä perusoikeuksien rajoitusedellytysten näkökulmasta. Tältä osin vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltaa koskeva tarkastelu vastaa poliisin toimivaltuuksista todettua. Lisäksi toimivaltuuksien oikeasuhtaisuutta korostavat yllä todetut rajaukset, joiden vuoksi vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivalta on suppeampi kuin poliisin. Ehdotettuja säännöksiä voidaan tältäkin kannalta pitää perustuslain kannalta hyväksyttävinä.
12.5Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös EU:n perusoikeuskirjan kannalta. EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan.
Esityksen 5. lakiehdotuksessa ehdotetaan muutoksia, joilla mahdollistettaisiin tuomioistuimen määräämän pääsykiellon tietojen käsittely poliisin henkilörekistereissä. Lisäksi ehdotetaan, että poliisi voisi luovuttaa salassa pidettäviä tietoja pääsykieltoa hakevalle elinkeinonharjoittajalle. Lisäksi esityksen 1. lakiehdotuksessa säädettäisiin siitä, että elinkeinonharjoittaja ja yksityisen turvallisuusalan toimija voisivat käsitellä tuomioistuimen pääsykieltoa koskevaan ratkaisuun sisältyviä henkilötietoja. Poliisin käsitellessä pääsykieltoa koskevia tietoja sekä luovuttaessa salassa pidettäviä tietoja olisi kysymys rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvasta sääntelystä. Elinkeinonharjoittajan käsitellessä poliisilta saamiaan tai tuomioistuimen ratkaisuun sisätyviä tietoja olisi puolestaan kysymys yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta sääntelystä.
Perustuslakivaliokunnan mukaan tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4–5 ja PeVL 52/2022 vp, s. 2).
Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan katsonut, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (rikosasioiden tietosuojadirektiivi) ei, toisin kuin suoraan sovellettava yleinen tietosuoja-asetus, sisällä sellaista yksityiskohtaista sääntelyä, joka muodostaisi riittävän säännöspohjan perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta (PeVL 14/2018 vp, s. 7, myös PeVL 26/2018 vp, s. 3).
Henkilötietojen käsittelyn yleisistä edellytyksistä ja periaatteista sekä rekisteröidyn oikeuksista säädetään sekä yleisessä tietosuoja-asetuksessa että rikosasioiden tietosuojalaissa (PeVL 15/2018 vp ja PeVL 26/2018 vp, s. 4), ja siten perustuslakivaliokunta on katsonut, että olennaista on, että henkilötietojen käsittelyä koskevien periaatteiden soveltamisala muodostuu riittävän kattavaksi (PeVL 60/2018 vp, s. 5).
Poliisin henkilötietolaki on rikosasioiden tietosuojalakia täydentävää sääntelyä. Rikostuomioita ja rikoksia koskevat tiedot ovat valtiosääntöisesti arkaluontoisia tietoja, joiden osalta perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään katsonut niiden käsittelyn sallimisen koskevan yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 15/2018 vp, PeVL 37/2013 vp, s. 2/I–II).
Esityksessä ehdotetaan, että poliisilla olisi oikeus luovuttaa salassa pidettäviä esitutkintaa tai muuta poliisin tehtävää koskevia poliisin henkilötietolain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja pääsykieltoa hakevalle elinkeinonharjoittajalle. Kysymystä tietojen luovuttamisesta on arvioitava perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön valossa.
Sen sijaan elinkeinonharjoittajan käsitellessä poliisilta saamiaan tietoja tai tuomioistuimen ratkaisuun sisältyviä tietoja olisi kysymys usein rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä. Tällaisten henkilötietojen osalta yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa on säädetty, että rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Yleistä tietosuoja-asetusta täydentävässä tietosuojalain 7 §:ssä on säädetty tilanteista, joissa rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja saisi käsitellä. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädetään oikeudesta käsitellä rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja, jos käsittely on tarpeen oikeusvaateen laatimiseksi, esittämiseksi, puolustamiseksi tai ratkaisemiseksi.
Yleisen tietosuoja-asetuksen ja sitä täydentävän tietosuojasääntelyn voidaan siten katsoa jo kattavan elinkeinonharjoittajan henkilötietojen käsittelyn, eikä lisäsääntelylle ole siten tältä osin tarvetta. Kuitenkin myös tuomioistuimen ratkaisu pääsykiellosta voi sisältää yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Asetuksen edellyttämällä tavalla säädettäisiin, että elinkeinonharjoittaja tai yksityisen turvallisuusalan toimija voisivat käsitellä tuomioistuimen ratkaisuun sisältyviä tietoja pääsykiellon noudattamisen seuraamiseksi, koska tällaista käsittelyperustetta ei sisälly voimassa olevaan lainsäädäntöön. Lisäksi laissa säädettäisiin myös tietojen poistamisesta molemmissa käsittelytilanteissa, millä turvattaisiin artiklassa edellytetyllä tavalla rekisteröidyn oikeuksia.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevaa sääntelyä yleensä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen käsittelyn tarkoituksen kannalta. Viranomaisen oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja on valiokunnan mukaan voinut liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 17/2016 vp, s. 5–6).
Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta säädettäessä rajoittaa lisäksi se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy samassa säännöksessä turvatun yksityiselämän suojan piiriin (esim. PeVL 71/2014 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että lainsäätäjän on turvattava henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (esim. PeVL 15/2018 vp, s. 37 ja PeVL 18/2012 vp, s. 2/I).
Yksityiskohtainen sääntely on myös sitä perustellumpaa, mitä korkeampi riski henkilötietojen käsittelystä arvioidaan aiheutuvan henkilön oikeuksille ja vapauksille (PeVL 14/2018 vp, s. 5). Tästä syystä perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa on henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyn lakitasoisuutta, täsmällisyyttä ja kattavuutta arvioitava perustuslakivaliokunnan käytännön valossa (PeVL 14/2018 vp, s. 7).
Valiokunta on antanut erityistä merkitystä luovutettavien tietojen luonteelle arkaluonteisina tietoina arvioidessaan tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevan sääntelyn kattavuutta, täsmällisyyttä ja sisältöä (ks. esim. PeVL 38/2016 vp, s. 3). Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 13/2017 vp, s. 5 ja PeVL 3/2017 vp, s. 5).
Ehdotettu sääntely olisi luovutettavien tietojen osalta sidottu perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaisesti vain välttämättömiin tietoihin. Säännöksessä olisi sen lisäksi lueteltu tyhjentävästi ne tiedot, joita poliisi voisi luovuttaa, mikäli lueteltujen tietojen osalta täyttyisi myös niitä koskeva välttämättömyysedellytys. Ottaen huomioon luovutettavien tietojen luonne arkaluontoisina tietoina, olisi pidettävä tarpeellisena, että säännöksestä käy tyhjentävästi ilmi ne tietolajit, joita elinkeinonharjoittaja voi poliisilta saada. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot olisi rajattu ehdotetun säännöksen ulkopuolelle. Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan olisi tarpeen luovuttaa kaikkia säännöksessä lueteltuja tietoja, jolloin poliisi voisi luovuttaa vain ne tiedot, jotka olisivat pääsykieltohakemuksen tekemiseksi kyseisessä tilanteessa välttämättömiä.
Tietoja voisi luovuttaa vain sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka voi hakea tässä esityksessä ehdotettua tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa. Tämä tarkoittaisi, että laissa olisi rajattu ne elinkeinonharjoittajat, joille tietoja voisi luovuttaa. Ehdotettu säännös olisi rajattu koskemaan vain tuomioistuimen määräämän pääsykiellon hakemista, eli vain suppeaa käyttötarkoitusta.
Käytännössä kysymys olisi siitä, että poliisi voisi luovuttaa ehdotetussa säännöksessä rajatuissa tapauksissa ja rajattuja tietoja, joiden salassapidosta on säädetty julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 (ilmoitukset rikoksesta ja esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saaduista ja laadituista asiakirjoista) ja 4 (poliisin rikosten ehkäisemistä tai niiden selvittämistä varten ylläpitämät rekisterit ja rikosten ehkäisemistä koskevat selvitykset) kohdissa. Ehdotetulla pääsykiellolla suojattaisiin erityisesti muiden henkilöiden vapautta, koskemattomuutta sekä turvallisuutta. Asiallisesti kyse olisi siten siitä, että pääsykiellolla suojattavat oikeudet syrjäyttäisivät julkisuuslaissa säädetyllä salassapidolla suojattavat intressit.
On huomattava, että poliisin luovuttaessa tietoja kyse olisi rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvasta käsittelystä, kun taas tietoja vastaanottavan elinkeinonharjoittajan osalta käsittely perustuisi yleiseen tietosuoja-asetukseen ja sitä täydentävään tietosuojalakiin.
Perustuslakivaliokunta on korostanut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimusta. (PeVL 40/2021 vp, s. 5). Perustuslakivaliokunta on pitänyt mahdollisena tehdä käyttötarkoitussidonnaisuudesta vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia, eikä tällainen sääntely myöskään saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi (ks. PeVL 15/2018 vp, s. 45, PeVL 1/2018 vp, s. 4, PeVL 14/2017 vp, s. 5—6).
Ehdotetussa säännöksessä olisi tietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden osalta kyse laissa säädetystä ja täsmällisestä, vain pääsykieltohakemuksen kannalta välttämättömistä, tietojen luovuttamisesta. Pääsykieltoa voisi hakea vain laissa säädetyn mukainen rajattu joukko elinkeinoharjoittajia, ja lisäksi tietoja saadakseen, elinkeinonharjoittajan olisi annettava poliisille riittävät tiedot sen arvioimiseksi, että poliisi luovuttaa vain sellaisia tietoja, jotka ovat elinkeinonharjoittajalle välttämättömiä kyseisessä tilanteessa pääsykieltohakemuksen tekemiseksi. Lisäksi ehdotetussa säännöksessä poliisilta saatujen tietojen käyttötarkoitus olisi rajattu nimenomaisesti koskemaan vain pääsykiellon hakemista. Tietoja saaneella ei olisi siten oikeutta käyttää tietoja muuhun tarkoitukseen taikka säilyttää tietoja kauempaa kuin pääsykieltohakemuksen tekemiseksi ja käsittelemiseksi olisi tarpeen. Lisäksi tulisi sovellettavaksi myös julkisuuslain 23 §:n 2 ja 3 momentti, joissa säädetään viranomaiselta saatuja salassa pidettäviä tietoja koskevasta vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta.
Vastaavasti tuomioistuimen ratkaisua koskevien tietojen käsittely olisi rajattu vain pääsykiellon noudattamisen kannalta välttämättömiin tietoihin. Myös tältä osin elinkeinonharjoittajan ja turvallisuusalan toimijan tietojen käsittelyä olisi siten rajattu perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.
Tietojen käsittelyä rajoitettaisiin myös siten, että tietojen poistamisesta käyttötarkoituksen päätyttyä säädettäisiin laissa. Ehdotettua sääntelyä henkilötietojen käsittelystä voidaan pitää edellä todetuin perustein perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisena.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Tuomioistuimen määräämä pääsykielto
Henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan taikka muun vakavan ja toistuvan häirinnän torjumiseksi tuomioistuin voi määrätä pääsykiellon yleisön käytettävissä olevaan myymälään. Pääsykieltoa ei kuitenkaan voida määrätä apteekkiin.
Tämä laki ei vaikuta paikan haltijan oikeuteen rajoittaa henkilön pääsyä myymälään.
2 §Pääsykiellon määräämisen edellytykset
Henkilölle voidaan määrätä pääsykielto, jos hänen aiemman rikoksensa, uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä vuoksi on perusteltu syy olettaa, että hän tulisi tekemään myymälässä oleskelevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen taikka muulla tavoin vakavasti ja toistuvasti häiritsemään myymälässä oleskelevia henkilöitä.
Pääsykielto voidaan määrätä alle 18-vuotiaalle vain painavasta syystä. Kiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso.
Pääsykieltoa ei voida määrätä, jos se on pääsykiellon perusteena olevan rikoksen, uhkausten tai muun häirinnän laatu ja toistuvuus, asiaan osallisten olosuhteet, pääsykiellosta aiheutuva haitta ja muut asiassa ilmenneet seikat huomioiden kohtuutonta.
3 §Pääsykiellon sisältö
Pääsykieltoon määrätty henkilö ei saa mennä pääsykiellolla suojattavaan myymälään taikka oleskella siellä. Pääsykielto voi koskea myös myymälän välitöntä läheisyyttä. Pääsykieltoa koskevan ratkaisun sisällöstä säädetään 8 §:ssä.
2 lukuPääsykiellon määrääminen
4 §Rikosasian oikeudenkäyntiä koskevien säännösten soveltaminen
Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan pääsykieltoa koskevan asian käsittelyssä lisäksi, mitä oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetään.
5 §Toimivaltainen tuomioistuin
Pääsykieltoa koskevan asian ratkaisee käräjäoikeus. Käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.
Toimivaltainen on sen paikkakunnan käräjäoikeus, jossa pääsykiellolla suojattava myymälä sijaitsee. Jos henkilö, jota vastaan pääsykieltoa haetaan, on vastaajana sellaisessa rikosasiassa tai lähestymiskieltoa koskevassa asiassa, jolla voi olla merkitystä pääsykieltoa koskevaa asiaa ratkaistaessa, myös rikosasiassa tai lähestymiskieltoa koskevassa asiassa toimivaltainen tuomioistuin on toimivaltainen pääsykieltoa koskevassa asiassa.
6 §Pääsykieltoa koskevan asian vireilletulo ja käsittely käräjäoikeudessa
Pääsykiellon määräämistä haetaan kirjallisesti. Hakemuksesta on ilmettävä:
1) pääsykiellon hakija ja tämän laillinen edustaja;
2) myymälä, jonka suojaksi pääsykieltoa haetaan, sekä sen välitön läheisyys, jos pääsykieltoa haetaan myös tällaisen alueen suojaksi;
3) henkilö, jota vastaan pääsykieltoa haetaan;
4) perusteet pääsykiellon määräämiselle; ja
5) selvitys, johon hakija vetoaa.
Asia voidaan tutkia ja ratkaista pääsykieltoon määrättäväksi vaaditun henkilön poissaolosta huolimatta, jos hänen läsnäolonsa asian selvittämiseksi ei ole tarpeen ja hänet on sellaisella uhalla kutsuttu tuomioistuimeen.
Kun pääsykieltoa haetaan alle 18-vuotiaalle, tuomioistuimen on varattava sosiaaliviranomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi asian käsittelyn yhteydessä.
Pääsykieltoa koskeva asia on käsiteltävä asian edellyttämällä joutuisuudella.
7 §Pääsykiellon voimassaolo
Pääsykielto voidaan määrätä enintään yhdeksi vuodeksi. Pääsykielto tulee voimaan silloin, kun tuomioistuin antaa ratkaisun pääsykieltoon määräämisestä. Ratkaisua on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei asiaa käsittelevä ylempi tuomioistuin toisin määrää.
Pääsykielto voidaan uudistaa. Tällöin pääsykielto voidaan määrätä enintään yhdeksi vuodeksi. Pääsykiellon uudistamista voidaan hakea ennen edellisen pääsykiellon voimassaolon päättymistä.
8 §Ratkaisu
Pääsykieltoa koskevassa asiassa on tehtävä kirjallinen ratkaisu, josta on ilmettävä:
1) asian ratkaissut tuomioistuin ja puheenjohtaja;
2) ratkaisun antamispäivä;
3) pääsykiellon hakija;
4) henkilö, jota vastaan pääsykieltoa on haettu;
5) myymälä, jonka suojaksi pääsykieltoa haetaan, sekä sen välitön läheisyys, jos pääsykieltoa haetaan myös tällaisen alueen suojaksi;
6) selostus asiasta;
7) ratkaisu asiassa perusteluineen; ja
8) sovelletut lainkohdat.
Jos pääsykielto määrätään, ratkaisussa on yksilöitävä pääsykiellon sisältö ja mahdolliset poikkeukset sekä ilmoitettava pääsykiellon rikkomiseen liittyvästä rangaistusuhasta. Pääsykiellon päättymispäivä on ilmoitettava ratkaisussa.
Ratkaisuun on liitettävä muutoksenhakuohjeet.
9 §Ilmoitukset ratkaisusta
Tuomioistuimen on ilmoitettava pääsykieltoasiassa annetusta ratkaisusta hakijalle sekä sille, jota vastaan kieltoa oli vaadittu määrättäväksi. Silloin kun hakemus pääsykiellon määräämisestä on hylätty, ilmoitus sille, jota vastaan kieltoa oli vaadittu määrättäväksi, voidaan kuitenkin jättää tekemättä, jos hän ei ole käyttänyt asiassa puhevaltaa.
Tuomioistuimen on ilmoitettava ratkaisusta, jolla pääsykielto on määrätty, kumottu tai kieltoa muutettu, poliisin rekisteriin heti. Ilmoituksen tulee sisältää asiaa koskevasta ratkaisusta vähintään 8 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa mainitut seikat sekä ratkaisun sisältö ja mahdolliset poikkeukset kiellosta.
Ratkaisua koskevat tiedot tallennetaan oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Tietojen tallentamisesta säädetään oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetussa laissa (955/2020).
10 §Asian käsitteleminen rikosasian tai lähestymiskieltoasian yhteydessä
Jos tuomioistuimessa on vireillä pääsykieltoon määrättäväksi haettua henkilöä koskeva rikosasia tai lähestymiskieltoasia, jolla voi olla merkitystä pääsykieltoa koskevaa asiaa ratkaistaessa, pääsykieltoa koskeva asia voidaan käsitellä rikosasian tai lähestymiskieltoasian yhteydessä.
3 lukuErinäiset säännökset
11 §Asian käsittelystä aiheutuvat kustannukset
Asiaan osalliset vastaavat itse pääsykieltoa koskevan asian käsittelystä aiheutuvista kustannuksista. Asiaan osallinen voidaan kuitenkin painavasta syystä tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan.
12 §Pääsykiellon rekisteröinti
Pääsykieltoa koskevien tietojen käsittelystä poliisin rekistereissä säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa (616/2019).
13 §Pääsykiellon noudattamisen valvonta
Pääsykiellon noudattamista valvoo poliisi.
14 §Pääsykiellon kumoaminen tai muuttaminen
Pääsykielto voidaan pääsykieltoon määrätyn tai kiellon hakijan hakemuksesta kumota tai kiellon sisältöä muuttaa, jos se on perusteltua asiaan osallisten muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia.
Hakemuksen käsittelyssä noudatetaan, mitä 2 luvussa säädetään.
15 §Pääsykieltoa koskevien henkilötietojen käsittely
Pääsykiellon hakija ja yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) tarkoitettu turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija saa käsitellä pääsykieltoa koskevaan ratkaisuun sisältyviä henkilötietoja, jotka ovat välttämättömiä pääsykiellon noudattamisen varmistamiseksi. Henkilötiedot on poistettava, kun pääsykiellon voimassaolo päättyy.
16 §Viittaus rikoslakiin
Rangaistus tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisesta säädetään rikoslain (39/1889) 16 luvun 9 b §:ssä.
17 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan rikoslain (39/1889) 24 luvun 3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 585/2005, ja lisätään 16 lukuun uusi 9 b § seuraavasti:
16 lukuRikoksista viranomaisia vastaan
9 b §Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkominen
Joka rikkoo tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetun lain (/) 8 §:ssä tarkoitetussa pääsykieltoa koskevassa ratkaisussa yksilöityä kieltoa, on tuomittava tuomioistuimen määräämän pääsykiellon rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
24 lukuYksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
3 §Julkisrauhan rikkominen
Joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa, toista harhauttaen tai hänelle annetun kiellon vastaisesti virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka
2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan, on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan poliisilain (872/2011) 2 luvun 5 §:n 1 momentti ja lisätään 2 lukuun uusi 5 a § seuraavasti:
2 lukuYleiset toimivaltuudet
5 §Kotirauhan ja julkisrauhan suojaaminen
Poliisimiehellä on oikeus rikoslain (39/1889) 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetun kotirauhan tai mainitun luvun 3 §:ssä tarkoitetun julkisrauhan suojaaman tilan tai muun paikan haltijan tai tämän edustajan pyynnöstä poistaa henkilö, joka ilman laillista oikeutta tunkeutuu taikka menee salaa, toista harhauttamalla tai hänelle annetun kiellon vastaisesti taikka kätkeytyy sinne tai jättää noudattamatta käskyn poistua sieltä.
5 a §Tuomioistuimen määräämän pääsykiellon toimeenpano
Poliisimiehellä on oikeus poistaa henkilö tilasta tai estää hänen pääsynsä tilaan, jonne tuomioistuin on määrännyt henkilölle pääsykiellon tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetun lain (/) nojalla.
Jos pääsyn estämisellä tai poistamisella ei todennäköisesti voitaisi estää kiellon rikkomista, poliisimiehellä on oikeus ottaa henkilö kiinni ja pitää tämä säilössä. Kiinni otettua saa pitää säilössä vain niin kauan kuin kiellon rikkominen on todennäköistä, kuitenkin enintään 12 tuntia kiinniottamisesta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 4 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään yksityisistä turvallisuuspalveluista annettuun lakiin (1085/2015) uusi 15 a ja 42 a § seuraavasti:
15 a §Vartijan oikeus pääsykieltoalueelle pääsyn estämiseen ja alueelta poistamiseen
Vartijalla on oikeus estää henkilön pääsy julkisrauhan suojaamaan tilaan tai poistaa hänet sieltä, jos on ilmeistä, että henkilö menee sinne tai oleskelee siellä toimeksiantajan antaman tai tuomioistuimen määräämän pääsykiellon vastaisesti.
42 a §Järjestyksenvalvojan oikeus pääsykieltoalueelle pääsyn estämiseen ja alueelta poistamiseen
Järjestyksenvalvojalla on oikeus estää henkilön pääsy julkisrauhan suojaamaan tilaan tai poistaa hänet sieltä, jos on ilmeistä, että henkilö menee sinne tai oleskelee siellä toimeksiantajan antaman tai tuomioistuimen määräämän pääsykiellon vastaisesti.
Järjestyksenvalvojalla on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa oikeus ottaa henkilö kiinni 42 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 5 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019) 6 §:n 5 kohta, 17 §:n 1 momentin 2 kohta ja 34 §:n 2 momentin 2 kohta, sellaisena kuin niistä on 6 §:n 1 momentin 5 kohta laissa 209/2023, sekä lisätään 6 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 209/2023, uusi 6 kohta ja lakiin uusi 24 a §, seuraavasti:
6 §Tutkinta- ja valvontatehtävissä käsiteltävien henkilötietojen sisältö
Poliisi saa käsitellä 5 §:ssä tarkoitetuista henkilöistä 4 §:ssä tarkoitettujen henkilön perustietojen lisäksi seuraavia henkilötietoja:
5) lähestymiskiellosta annetussa laissa (898/1998) tarkoitettua lähestymiskieltoa ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen soveltamisesta annetussa laissa (227/2015) tarkoitettua suojelutoimenpidettä koskevat tiedot, mukaan lukien lähestymiskiellosta annetun lain 15 b §:ssä tarkoitetun lähestymiskiellon teknisen valvonnan yhteydessä saadut sijaintitiedot;
6) tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetussa laissa (/) tarkoitettua pääsykieltoa koskevat tiedot.
17 §Muiden viranomaisten tietojen luovuttaminen poliisille suorakäyttöisesti tallettamalla
Poliisin rekistereihin saavat, siten kuin käytännön menettelyistä rekisterinpitäjän kanssa sovitaan, suorakäyttöisesti tallettaa:
2) oikeushallintoviranomaiset, Rikosseuraamuslaitos sekä Oikeusrekisterikeskus etsintäkuuluttamiaan henkilöitä koskevia tietoja, Rikosseuraamuslaitos tuntomerkkitietoja vapauteen kohdistuvaa rangaistusta suorittavista tai suorittaneista henkilöistä sekä Oikeusrekisterikeskus lähestymiskieltoja, liiketoimintakieltoja, tuomioistuimen määräämiä pääsykieltoja ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen soveltamisesta annetussa laissa tarkoitettuja suojelutoimenpiteitä koskevia tietoja;
24 a §Henkilötietojen luovuttaminen elinkeinonharjoittajalle pääsykiellon hakemiseksi
Poliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 5 §:ssä säädettyihin tarkoituksiin käsiteltäviä tietoja elinkeinonharjoittajalle, jos tiedot ovat välttämättömiä tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetussa laissa tarkoitetun pääsykiellon hakemiseksi. Pääsykiellon hakemiseksi saa luovuttaa seuraavia elinkeinonharjoittajan hakeman pääsykiellon kohteena olevassa myymälässä tapahtuneita epäiltyjä rikoksia tai muuta vakavaa häirintää koskevia tietoja, ei kuitenkaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja:
1) rikoksesta epäillyn tai poliisin toimenpiteen kohteen nimi, henkilötunnus tai syntymäaika, osoite ja puhelinnumero;
2) epäilty rikos;
3) muu poliisin toimenpide ja sen peruste;
4) tekoaika.
Edellä 1 momentin perusteella luovutettuja tietoja saa käyttää vain siinä tarkoitetun pääsykiellon hakemiseksi. Elinkeinonharjoittajan on poistettava tiedot, kun tuomioistuin on ratkaissut pääsykieltoa koskevan asian tai kun elinkeinonharjoittaja on päättänyt, ettei se hae pääsykieltoa.
34 §Muiden tutkinta- ja valvontatehtävissä käsiteltävien henkilötietojen poistaminen
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään:
2) lähestymiskieltoa, tapaamiskieltoa, tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa ja yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen soveltamisesta annetussa laissa tarkoitettua suojelutoimenpidettä koskevat tiedot poistetaan viiden vuoden kuluttua lähestymiskiellon, tapaamiskiellon, pääsykiellon tai suojelutoimenpiteen määräämisestä;
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 6 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tuomioistuinmaksulain (1455/2015) 2 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 400/2026, seuraavasti:
2 §Oikeudenkäyntimaksun suuruus
Riita-, rikos- ja muutoksenhakuasian, ylimääräistä muutoksenhakua koskevan asian ja muun lainkäyttöasian käsittelystä peritään oikeudenkäyntimaksua vuoden 2026 tasossa seuraavasti:
1) korkeimmassa oikeudessa 610 euroa;
2) korkeimmassa hallinto-oikeudessa 610 euroa;
3) hovioikeudessa:
a) rikosasiassa, tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetussa laissa (/) tarkoitetussa asiassa, ulosottokaaren (705/2007) mukaisessa muutoksenhakuasiassa sekä asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, 310 euroa;
b) muussa kuin a alakohdassa tarkoitetussa asiassa 610 euroa;
4) hallinto-oikeudessa 310 euroa;
5) käräjäoikeudessa:
a) rikosasiassa, tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta annetussa laissa tarkoitetussa asiassa, pienten riita-asioiden menettelyssä käsitellyssä asiassa, ulosottokaaren mukaisessa muutoksenhakuasiassa sekä asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, 310 euroa;
b) yksipuolisella tuomiolla tai myöntämisen perusteella tuomiolla ratkaistussa tai sillensä jääneessä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa riita-asiassa, jota koskevat tiedot on toimitettu suoraan käräjäoikeuden tietojärjestelmään, 70 euroa;
c) muussa kuin b alakohdassa tarkoitetussa yksipuolisella tuomiolla tai myöntämisen perusteella tuomiolla ratkaistussa tai sillensä jääneessä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa riita-asiassa 100 euroa;
d) vastaajan riitauttamassa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetussa asiassa 310 euroa;
e) maaoikeusasiassa ja muussa kuin a–d alakohdassa tarkoitetussa riita-asiassa 610 euroa;
6) työtuomioistuimessa 2 440 euroa;
7) markkinaoikeudessa 2 440 euroa;
8) vakuutusoikeudessa 610 euroa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä 15.10.2026
PääministeriPetteri OrpoOikeusministeriLeena Meri
Машинный черновик — GigaChat-2, 03.11.2026. Экспертом ещё не проверен: даты, адреса норм и санкции сверяйте с текстом.
Модель прочла первые 59 686 из 386 225 знаков текста и оглавление остального — нормы из дальних разделов могли не попасть в разбор.
Паспорт акта
- Юрисдикция
- Финляндия[ОФИЦИАЛЬНОЕ НАИМЕНОВАНИЕ]
- Официальное наименование
- HE 247/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tuomioistuimen määräämästä pääsykiellosta ja siihen liittyviksi laeiksi[РАБОЧЕЕ НАИМЕНОВАНИЕ]
- Рабочее название
- Закон о введении судебных запретов доступа в Финляндии[ВИД И УРОВЕНЬ АКТА]
- Вид и уровень акта
- Закон[ДАТА ПРИНЯТИЯ]
- Дата принятия
- 2026-10-15 (внесение законопроекта)[ДЕЙСТВУЮЩАЯ РЕДАКЦИЯ]
- Действующая редакция
- [ПОЭТАПНЫЕ СРОКИ]
- Поэтапные сроки
- Вступает в силу летом 2027 года[СТАТУС]
- Статус
- законопроект: на рассмотрении[РЕГУЛЯТОР]
- Регулятор
- Офиса министров Финляндии[СВЯЗАННЫЕ АКТЫ]
Предмет и цель
- Проблема
- Проблема заключается в частых случаях хулиганства и серьезных нарушениях общественного порядка, совершаемых отдельными лицами в общественных местах, особенно в магазинах и торговых центрах.
- Цель
- Целью данного закона является введение судебного запрета доступа (судебного паблик-иншейба) в общественные места, такие как магазины и торговые центры, для предотвращения дальнейших нарушений со стороны лиц, ранее совершивших серьезные правонарушения или неоднократно нарушавших общественный порядок.
- Сфера действия
- Судебный запрет доступа применяется исключительно к общественным местам, исключая аптеки.
- Исключения
- Аптеки выводятся из-под действия данного закона.
Субъекты
| Роль | Кто именно | Критерии отнесения | Оценка числа адресатов |
|---|---|---|---|
| Платформа; Госорган | 1. Лицо, которому вынесен судебный запрет доступа;2. Полиция, ответственная за соблюдение запрета;3. Государственные органы, ответственные за контроль соблюдения запрета. | — | — |
- Группы особой защиты
- Потребители и лица, чьи права были нарушены действиями других людей.
Нормы 1
Каждая строка — одна норма: кто что должен, через что она меняет поведение, во что обходится и чем подкреплена.
-
Статья, часть, пункт Обязанность, запрет, ограничение Поставщик, платформа, оператор, потребитель, госорган
Кто что должен
- Механизм воздействия
- Ограничение модели, распределение риска
- Издержки: канал
- Прямой платёж, административные, содержательные, капитальные
- Издержки: характер
- Регулярные, по событию
- Событие-триггер
- По обращению, при инциденте, по запросу органа
- Санкция
- Вид и размер санкций не указан
- Форма исполнения
- Цифровая, бумажная, смешанная
- Вступление в силу
- Лето 2027 года[РОССИЙСКИЙ АНАЛОГ]
- Российский аналог
- Требует проверки
Details
| Country | Finland |
| Body | Finlex (законы и правительственные законопроекты) |
| Type | law / bill |
| Language | fi |
| Document date | 2026-10-15 |
| Size | 387 897 знаков |
| Versions | 1 |
| First seen | 2026-10-31 |
| Last checked | 2026-11-16 03:29 |
| number | HE 247/2026 vp |
| original_url | https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/247 |
| extraction | official_finnish_document_view |
Topics
Why this document is in the base
Selection matched on the following, total weight 14.
-
henkilötieto
текст
Personal data
…tettaviksi rikoslakia, poliisilakia, yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia ja tuomioistuinmaksulakia. esityksessä ehdot…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…kosta ja niihin syyllistyneeksi epäiltyä henkilöä koskevien tietojen käsittelyssä on kyse henkilötietojen käsittelystä. liiketilassa voi olla käytössä kameravalvonta, minkä lisäksi esimerkiksi ty…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…tä. liiketilassa tapahtuvaa valvontaa voi suorittaa myös vartija. elinkeinonharjoittajan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan eu:n yleistä tietosuoja-asetusta 2016/679, jäljempänä tietosuoja-…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…ävää tietosuojalakia (1050/2018). esimerkiksi tietosuoja-asetuksen 5 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista periaatteista ja 6 artiklan 1 kohdassa henkilötietojen käsittelyn o…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…sa säädetään henkilötietojen käsittelyä koskevista periaatteista ja 6 artiklan 1 kohdassa henkilötietojen käsittelyn oikeusperustasta. muun muassa tietojen minimointiperiaate edellyttää, että hen…
-
henkilötieto
текст
Personal data
…jen käsittelyn oikeusperustasta. muun muassa tietojen minimointiperiaate edellyttää, että henkilötietoja käsitellään vain siinä määrin, kun se on tarpeellista niiden käyttötarkoitukseen. lisäksi…
Summary
The law introduces judicial access bans in Finland that can be imposed by courts for previous acts of disorder, serious and repeated disturbances of public order. These bans will apply to public places except pharmacies, with the police responsible for enforcing them. Violation of the ban is punishable. Additionally, it proposes clarifying provisions of the Criminal Code regarding disturbance of public peace to better define cases where such actions may result in punishment. The law is expected to come into force in summer 2027.