Pulse · Documents · Finland · Finlex (законы и правительственные законопроекты)

HE 207/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

law / bill 2026-10-01 190 745 characters Personal data
No translation Download On the source site
Current version. Last change recorded on 2026-11-10.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Hallinnonala

Valtiovarainministeriö

Antopäivä

1.10.2026

Esityksen teksti

Suomi

Käsittelyn tila

Vireillä

Käsittelytiedot

Eduskunta.fi 207/2026

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettua lakia, Valtiokonttorista annettua lakia, tulotietojärjestelmästä annettua lakia, Patentti- ja rekisterihallituksesta annettua lakia sekä vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettua lakia.

Esityksen mukaan valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaa ja Valtiokonttorin toimivaltaa tarkennettaisiin ja Valtiokonttorille säädettäisiin mahdollisuus osoittaa eräissä tapauksissa korvausta vaativa nostamaan kanne yleisessä tuomioistuimessa ilman Valtiokonttorin käsittelyä ja päätöstä. Myös viranomaisten välisestä valtuuttamismenettelystä säädettäisiin. Valtiokonttorista annetussa laissa Valtiokonttorille säädettyjä lakisääteisiä tehtäviä vähennettäisiin ja tiedonsaantioikeuksia tarkennettaisiin. Valtiokonttorista annettuun lakiin lisättäisiin hallintokantelun ratkaisemista ja siirtämistä koskeva säännös. Lisäksi tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin lisättäisiin Valtiokonttorille uusi tiedonsaantioikeus tulorekisteristä, ja Patentti- ja rekisterihallituksesta annettuun lakiin tarkennettaisiin viraston vastuuta sille Valtiokonttorista siirtyvän sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen kehittämistehtävän osalta. Ensisijaisesti lääkevahinkovakuutuksesta korvattujen Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen korvaustoiminta on voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti siirtymässä valtiolle niiden maksamiseen varatun vakuutusmäärän täyttyessä. Esityksellä varaudutaan korvaustoiminnan siirtymiseen Valtiokonttorille.

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027, kuitenkin niin, että Valtiokonttorista annetun lain 2 e §:n muutos tulisi voimaan 1.9.2028 ja laki vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annetun lain muuttamisesta 1.3.2029.

PERUSTELUT

1Asian tausta ja valmistelu

1.1Tausta

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetussa laissa (978/2014) on havaittu eräitä muutostarpeita. Tehdyillä ehdotuksilla on tarkoitus selventää oikeustilaa sekä sujuvoittaa ja tehostaa valtion vahingonkorvausasioiden hoitamista.

Ensisijaisesti lääkevahinkovakuutuksesta korvattujen Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen korvaustoiminta on siirtymässä valtiolle niiden maksamiseen varatun vakuutusmäärän täyttyessä. Korvaustoiminnan siirtyminen Lääkevahinkovakuutuspoolilta Valtiokonttorille edellyttää, että korvausten toimeenpanosta ja Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja Lääkevahinkovakuutuspoolilta säädetään lain tasolla. Lisäksi korvaustoiminnan siirtyminen edellyttää varautumista valtion menojen lisäykseen sekä korvaustoiminnan resurssitarpeisiin.

Valtiokonttorista annettua lakia (305/1991) ehdotetaan päivitettäväksi Valtiokonttorin lakisääteisten tehtävien osalta. Samalla ehdotetaan tarkennettavaksi Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksia. Valtiokonttorin virkamiehen toiminnasta tehty kantelu ehdotetaan pääsääntöisesti Valtiokonttorin pääjohtajan ratkaistavaksi.

Tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin (53/2018) ehdotetaan tehtäväksi tiedonsaantioikeuksien lisäämisen edellyttämät tarkennukset.

Patentti- ja rekisterihallituksesta annettuun lakiin (578/2013) ehdotetaan tarkennettavaksi viraston vastuuta sille Valtiokonttorista siirtyvän sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen kehittämistehtävän osalta.

1.2Valmistelu

Esitys on laadittu valtiovarainministeriössä tiiviissä yhteistyössä Valtiokonttorin asiantuntijoiden kanssa. Valmisteluun ovat osallistuneet myös sosiaali- ja terveysministeriö sekä Lääkevahinkovakuutuspooli Pandemrix-rokoteasioiden osalta. Valmistelun kuluessa on kuultu tasavallan presidentin kansliaa, eduskunnan hallintoa sekä työ- ja elinkeinoministeriötä, Verohallintoa ja Patentti- ja rekisterihallitusta. Tämän lisäksi on kuultu muita organisaatioita niitä koskevien tiedonsaantioikeuksien toteuttamiseen liittyen.

Esitysluonnosta on käsitelty yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain (1233/2013) 6 luvun mukaisesti valtion henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen kanssa.

Esitysluonnos on ollut lausuntomenettelyssä jäljempänä 6 jaksossa lähemmin ilmenevällä tavalla.

Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM009:00/2026.

2Nykytila ja sen arviointi

2.1Valtion vahingonkorvausvastuu

Viranomaisen vastuu aiheuttamansa vahingon korvaamisesta on osa sekä hallinto-oikeuden että vahingonkorvausoikeuden tarjoamaa oikeudellista suojaa. Oikeudesta vaatia vahingonkorvausta oikeudenloukkauksesta tai vahingosta, joka on aiheutunut virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisesta toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, säädetään perustuslain 118 §:ssä. Säännöksen mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Tarkemmin viranomaisen vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa

(412/1974). Valtio vastaa vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n nojalla vahingosta, jonka valtioon palvelussuhteessa oleva on aiheuttanut virheellään tai laiminlyönnillään toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan valtio on puolestaan velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon silloin, kun toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Vahingonkorvauslain ohella valtion vahingonkorvausvastuu voi perustua jonkin muun lain säännökseen. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi ympäristövahinkolakiin

(737/1994)

sekä raideliikennevastuulakiin

(113/1999), joiden mukainen valtion vahingonkorvausvastuu määräytyy samalla tavoin kuin minkä tahansa muun toimijan korvausvastuu.

Valtion vahingonkorvausvastuu voi perustua myös oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden mukaiseen ankaraan vastuuseen. Esimerkiksi päätöksellään KKO 1995:53 korkein oikeus velvoitti valtion massarokotuksen toimeenpanijana korvaamaan tuottamuksesta riippumatta rokotuksen aiheuttaman yllättävän vahingon. Valtio on velvoitettu korvaamaan myös Puolustusvoimien erityisen vaaralliseksi katsotun toiminnan turkistarhalle aiheuttamat vahingot (KKO 1982-II-94) sekä ampumaleirillä loukkaantuneille varusmiehille (KKO 1993:114) aiheutuneet vahingot tuottamuksesta riippumatta. Oikeuskäytännössä valtion korvausvastuuta on ulotettu vahingonkorvauslakia laajemmalla myös perus- ja ihmisoikeusloukkausten osalta. Tämä perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18–19/1990) 13 artiklaan sekä perustuslain 22 §:ään, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Euroopan unionin jäsenvaltio voi olla vahingonkorvausvelvollinen myös unionin oikeuden rikkomisen perusteella. Korvausvastuu voi syntyä direktiivin puutteellisesta täytäntöönpanosta tai täytäntöönpanon laiminlyönnistä, unionin perustamissopimuksen tai jonkin muun sitovan unionin normin tai päätöksen noudattamatta jättämisestä taikka siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei ole noudatettu.

Valtion vahingonkorvausvastuuta ja sen uudistamistarpeita on arvioitu oikeusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä Julkisyhteisön vahingonkorvausvastuu (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:4, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-282-0). Työryhmän ehdotukset eivät ole edenneet kuluvan hallituskauden aikana.

2.2Laki valtion vahingonkorvaustoiminnasta

2.2.1Lain soveltamisala Laki valtion vahingonkorvaustoiminnasta on tullut voimaan 1.1.2015. Lailla keskitettiin valtion viranomaisen virheeseen, laiminlyöntiin tai tuottamuksesta riippumattomaan ankaraan vastuuseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten käsitteleminen pääosin Valtiokonttorin tehtäväksi. Lain tavoitteena on, että valtioon kohdistuvien vahingonkorvausvaatimusten käsitteleminen olisi kansalaisille yhdenmukaista, käsittelevän viranomaisen osalta selkeää sekä valtion kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta. Valtiokonttori toimii sen toimivaltaan kuuluvissa korvausasioissa valtion etua ja oikeutta valvovana valtion asiamiehenä. Valtiokonttorilla on yksinomainen toimivalta sille kuuluvien asioiden käsittelyssä. Toinen viranomainen ei siten voi esimerkiksi itse vapaaehtoisesti sopia tai muutoin käsitellä sellaista korvausasiaa, joka kuuluu Valtiokonttorin toimivaltaan.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan valtioon kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyyn, jos vaatimus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin taikka toimintaan, josta valtio vastaa tahallisuudesta tai tuottamuksesta riippumatta. Lakia sovelletaan myös korvausvaatimukseen, jonka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Suomea sitovan joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevan sopimuksen taikka Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen perusteella. Valtiokonttorin käsiteltäväksi kuuluvat myös vaatimukset, joissa korvausta vaaditaan ihmis- tai perusoikeuden loukkauksen takia silloinkin, kun vaatimus ei perustu viranomaisen tuottamukseen. Lisäksi Valtiokonttori käsittelee eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan yhteydessä valtion viranomaisiin kohdistamat hyvitysesitykset, jotka perustuvat oikeusasiamiehelle laissa (laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 197/2002, 11 §) säädettyyn mahdollisuuteen tehdä laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa esitys virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi. Hyvityksen maksamisen lisäksi Valtiokonttori myös arvioi kulloinkin maksettavan hyvityksen määrän. Sitä vastoin, jos kysymys on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa Suomelle maksettavaksi tuomitusta korvauksesta, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 39 artiklassa tarkoitetun sovintoratkaisun mukaisesta korvauksesta tai muun kansainvälisen lainkäyttö- tai tutkintaelimen korvauspäätöksestä, Valtiokonttori huolehtii valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisesti vain tuomioon tai päätökseen perustuvan korvauksen maksamisesta.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaan jätettiin eräitä erikseen lueteltuja poikkeuksia, joihin lakia ei sovelleta. Ensinnäkin lain soveltamisalan piiristä on jätetty pois eräät esine- tai varallisuusvahinkoon perustuvat korvausvaatimukset. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettua lakia ei myöskään sovelleta eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian tai Oikeuskanslerinviraston toiminnasta aiheutuvan vahingon korvaamiseen, koska ei pidetty perusteltuna, että näiden viranomaisten valvontavaltaan kuuluva hallintoviranomainen arvoisi niiden toimintaa vahingonkorvausoikeuden näkökulmasta. Lisäksi vahingonkorvauslain 3 luvun 5 §:n kannekielto estää eräin poikkeuksin Valtiokonttoria tutkimasta vaatimusta, jolla vaaditaan korvausta valtioneuvoston virheellisestä päätöksestä aiheutuneesta vahingosta. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan piiristä ei kuitenkaan ole suljettu sellaisen korvausvaatimuksen käsittelyä, joka perustuu tasavallan presidentin tekemään päätökseen tai eduskunnan valtiopäivätoimintaan.

2.2.2Korvausasioiden käsittely Valtiokonttorissa Ennen kuin Valtiokonttori ratkaisee korvausasian, sen on varattava sille viranomaiselle, jonka toimialalla vahinko on aiheutettu, tilaisuus tulla kuulluksi, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta. Näin asianomainen viranomainen saa tiedon vaatimuksesta ja sen perusteena olevasta menettelystä ja voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

Valtiokonttorin korvausasiassa antama ratkaisu ei ole valituskelpoinen hallintopäätös, vaan Valtiokonttorin ratkaisuun tyytymätön voi nostaa kanteen valtiota vastaan. Valtiokonttorin valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan Valtiokonttorin ratkaisuun ei saa hakea muutosta valittamalla. Ratkaisuun tyytymätön voi nostaa kanteen valtiota vastaan käräjäoikeudessa riita-asioista säädetyssä järjestyksessä. Valtiokonttorin tulee ilmoittaa tästä mahdollisuudesta hakijalle korvausratkaisun antamisen yhteydessä. Korvausta vaativalla on myös oikeus nostaa valtiota vastaan kanne käräjäoikeudessa vaatimatta korvausta ensin Valtiokonttorilta.

Valtiokonttori käyttää puhevaltaa tuomioistuimessa valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain piiriin kuuluvissa korvausasioissa. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jätettyyn viranomaiseen tai toimintoon kohdistuvissa korvausasioissa puhevaltaa käyttää joko mainittu viranomainen tai se, jonka toimivaltaan kyseinen toiminto kuuluu. Kun toimivalta on jakautunut, valtion puhevallan käyttämisestä on käytännössä sovittu toimivaltaisten viranomaisten kesken jo nykyisin. Useimmiten kirjallisen valtakirjan antaminen on ollut tarkoituksenmukaista riita-asioissa, joissa on esitetty useampia sekä Valtiokonttorin keskitettyyn menettelyyn että muiden eri valtion viranomaisten toimivaltaan kuuluvia vahingonkorvausvaatimuksia. Tällöin valtuutus on yleensä annettu sille viranomaiselle, jolle puhevallan on katsottu oikeudenkäyntiasiassa esitettyihin vaatimuksiin nähden pääasiallisesti kuuluvan. Valtion puhevallan osalta sovellettavaksi tulevat myös oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 15 luvun säännökset. Mainitun luvun 4 §:n mukaan, jos päämiehenä on valtio, käy 15 luvun 1 §:n mukaisesta valtakirjasta myös asianmukaisessa järjestyksessä annettu kirjallinen määräys tai pöytäkirjanote. 15 luvun 5 §:n mukaan, jos kruunulla on jossakin riidassa osa, määrätköön kuninkaan käskynhaltija jonkun alioikeudessa kruunun oikeutta puolustamaan. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 6 §:n mukaan, jos joku, jolla on asiassa osa, tahtoo toistenkin puolesta puhua, ottakoon heiltä siihen valtakirjan.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain voimassaoloaikana Valtiokonttorille on esitetty keskimäärin 960 korvausvaatimusta vuosittain. Valtiokonttorin maksamat korvaukset ovat vaihdelleet vuosittain noin 410 000 eurosta vuonna 2021 maksettuun poikkeuksellisen suureen määrään, noin 5,6 miljoonaan euroon. Vuoden 2021 korvausmenoon vaikutti olennaisesti viranomaisen virheelliseen tiedottamiseen liittynyt asiakokonaisuus. Vuonna 2025 Valtiokonttorissa tuli vireille 1 450 valtion yleiseen vahingonkorvausvastuuseen perustuvaa korvausasiaa. Korvauspäätöksiä annettiin 1 664 ja korvauksia maksettiin yhteensä noin 885 000 euroa. Vireille tulleista vaatimuksista noin 65 % kohdistui oikeusministeriön hallinnonalalla toimivaan virastoon, erityisesti julkiseen oikeusapuun ja yleiseen edunvalvontaan. Sisäministeriön hallinnonalaan korvausvaatimuksista kohdistui 8 % ja valtiovarainministeriön hallinnonalaan 6 %. Vahingonkorvauslakiin

(412/1947)

perustuvan korvausvastuun ohella valtiolta vaadittiin korvausta perus- ja ihmisoikeusloukkauksista sekä valtion tuottamuksesta riippumattoman korvausvastuun perusteella. Vahinkoa kärsineiltä saatujen korvausvaatimusten lisäksi eduskunnan oikeusasiamies teki vuonna 2025 Valtiokonttorille yhteensä seitsemän hyvitysesitystä. Vahingonkorvauskanteita asioissa, joissa valtion puhevaltaa käyttää Valtiokonttori, nostettiin vuonna 2025 yhteensä 35.

2.3Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain muutostarpeet

2.3.1Soveltamisala Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan myös sellaisen korvausvaatimuksen käsittelyyn, jonka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Suomea sitovan joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevan sopimuksen taikka Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen perusteella. Hallituksen esitys eduskunnalle Pariisin pöytäkirjan täydentämisestä Suomen tasavallan hallituksen Naton operaatiojohtoportaan johtoesikunnan ja Naton transformaatiojohtoportaan johtoesikunnan välillä tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Tästä niin sanotusta täydentävästä sopimuksesta ei aiheudu muutostarpeita valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaan, mutta sen 10 artiklan 3 kohdasta seuraa, että Valtiokonttori voi olla toimivaltainen viranomainen asiassa, jossa Suomen valtio edustaa Pohjois-Atlantin liiton liittokunnan etua tuomioistuimessa. Voimassa olevien säännösten mukaan Valtiokonttorin edustamisoikeus rajoittuu Suomen valtion edustamiseen.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan piiristä ei ole suljettu sellaisen korvausvaatimuksen käsittelyä, joka perustuu tasavallan presidentin tekemään päätökseen tai eduskunnan valtiopäivätoimintaan. Ei kuitenkaan voida pitää asianmukaisena, että hallintoviranomainen arvioi tasavallan presidentin tai eduskunnan valtiopäivätoiminnassa tekemiä päätöksiä vahingonkorvausoikeuden kannalta, mistä syystä nämä toiminnot on perusteltua sulkea pois lain soveltamisalasta.

2.3.2Korvausasioiden käsittely Valtiokonttorissa

Valtion yleiseen vahingonkorvausvastuuseen perustuvien asioiden käsittelylle osoitetut resurssit ovat olleet toiminnon keskittämisestä lukien riittämättömät suhteessa lain voimaantulon jälkeen ilmenneisiin hakemusmääriin. Huhtikuussa 2026 Valtiokonttorissa oli yhä avoimena 353 vuonna 2024 vireille tullutta korvausvaatimusta, ja vuonna 2025 vireille tulleista vaatimuksista ratkaisua odotti yhä 639 vaatimusta. Perustuslain 21 §:n 1 momentissa on säädetty jokaiselle oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Edelleen hallintolain

(434/2003)

7 §:n 1 momentin mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallintolain 23 §:n 1 momentin mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) mukaan hyvään hallintoon on katsottu kuuluvan, että asiat tulee käsitellä asian laatu ja siihen vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Valtion yleiseen vahingonkorvausvastuuseen perustuvaa korvaustoimintaa on välttämätöntä sujuvoittaa, jotta Valtiokonttorin on mahdollista saavuttaa kohtuulliseksi arvioitu alle vuoden käsittelyaika myös vaativien hakemusasioiden käsittelyssä.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojalla Valtiokonttorissa käsiteltävät korvausasiat ovat yksityisoikeudellisia riita-asioita eivätkä hallintolaissa tarkoitettuja hallintoasioita tai hallintoriita-asioita. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 5 §:n mukaan vahingonkorvausasioiden käsittelyyn Valtiokonttorissa kuitenkin sovelletaan hallintolakia siltä osin kuin valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetussa laissa ei ole toisin säädetty. Tietyt hallintolain säännökset soveltuvat huonosti yksityisoikeudellisen riita-asian käsittelyyn ja kuormittavat tarpeettomasti käsittelyprosessia silloin, kun asia ei lähtökohtaisesti sovellu ratkaistavaksi hallintoprosessissa. Tällaisia ovat esimerkiksi asiat, joissa näyttö perustuu suurelta osin henkilötodisteluun. Valtiokonttorin käsiteltävänä saattaa myös olla jopa useita kymmeniä saman hakijan samaan vahinkotapahtumaan liittyviä korvausvaatimuksia. Yksityiskohtaisesti perustellun päätöksen antamista yhä uudelleen ei voida pitää tarkoituksenmukaisena silloin, kun asiassa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden vuoksi sitä olisi aihetta arvioida toisin kuin aiemmin ratkaistuja korvausvaatimuksia. Lisäksi on tilanteita, joissa hakija on nostanut valtiota vastaan kanteen tuomioistuimessa ja laittanut samanaikaisesti vireille samaan vahinkotapahtumaan perustuvan hakemusasian Valtiokonttorissa.

Valtiokonttorilla on yksinomainen toimivalta käsitellä sille valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaan kuuluvat korvausasiat. Vastaavasti toimivalta on vahingon aiheuttajaksi väitetyllä viranomaisella silloin, kun kysymyksessä oleva korvausasia ei kuulu mainitun lain soveltamisalan piiriin. Valtionhallinnon resurssien asianmukaisen kohdentamisen näkökulmasta on kuitenkin järkevää, että tietyissä jaetun toimivallan tilanteissa yksi viranomainen voi edustaa valtiota asian tuomioistuinkäsittelyssä. Selkeyden vuoksi on tarpeen säätää erillisellä säännöksellä valtion edustamisesta ja puhevallan käyttämisestä oikeudenkäyntiasioissa, joissa yhdellä tai useammalla valtion eri viranomaisella on edustusoikeus tai joissa valtion viranomainen on kuultavan asemassa vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n nojalla.

2.4Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen

2.4.1Lääkevahinkovakuutus Lääkevahinkovakuutuksesta on vuodesta 1984 alkaen korvattu lääkkeiden käytöstä aiheutuneita vahinkoja. Vakuutuksenottajana oli vuoteen 2012 asti Suomen Lääkevahinkokorvausosuuskunta. Vakuuttajana toimi Lääkevahinkovakuutuspooli, joka on oikeudelliselta muodoltaan vakuutusyhtiöiden yhdessä antama rinnakkaisvakuutus. Poolin muodostivat kolme suomalaista vahinkovakuutusyhtiötä ja sen tehtävänä oli sen jäseninä olevien vahinkovakuutusyhtiöiden yhteiseen lukuun ja jäsenten kesken jakaen hoitaa lääkevahinkovakuutusta. Viimeinen Poolin vastuulla oleva vakuutuskausi on kalenterivuosi 2011. Sen jälkeen Poolin toiminta on kohdistunut niiden yhä vireillä olevien korvausvaatimusten korvauskäsittelyyn, joissa vaatimus on esitetty vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa. Näiden joukkoon kuuluvat Pandemrix-rokotteesta vuoden 2009 rokotuskampanjan yhteydessä aiheutuneiden lääkevahinkojen korvauskäsittely ja korvaaminen vakuutusehtojen ja niissä rajatun vakuutusmäärän puitteissa.

Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen sovelletaan Lääkevahinkovakuutuspoolin 1.1.2007 lukien voimassa olleita yleisiä vakuutusehtoja. Ehtojen mukaan lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinkoja, jotka johtuvat Suomessa myydyn tai kulutukseen luovutetun lääkkeen odottamattomista sivuvaikutuksista Suomessa. Korvattavia vahinkoja ovat lääkelain

(395/1987)

mukaisesta lääkkeestä tai muusta lääkelaissa tarkoitetusta aineesta kuten rokotteesta käyttäjälle aiheutuneet henkilövahingot, jotka ovat syy-yhteydessä lääkkeen käytön kanssa. Lääkkeen kehittäjän vahingonkorvausvastuuta ei edellytetä, joten vakuutuksesta korvataan vahinkoja eräiltä osin laajemmin kuin mistä lääkkeen valmistaja olisi vastuussa vahingonkorvausperusteisesti tuotevastuulain mukaan. Toisaalta lääkevahinkovakuutuksen ehtoihin sisältyy rajoituksia, joita tuotevastuulaissa ei ole. Ehtojen mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 7 ja 8 §:n säännöksiä. Vahingon kärsineellä on näin ollen oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokuluista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta. Jos vahinko johtaisi kuolemaan, korvausta maksettaisiin hautaamisesta aiheutuvista ja siihen liittyvistä kuluista sekä elatuksen menetyksestä.

Mainittujen ehtojen mukaan korvausta on vaadittava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tietää kyseessä olevan lääkkeen aiheuttamasta vahingosta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsinyt lopetti lääkkeen käytön. Korvausten määrittämisessä käytetään liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan korvausohjeita. Korvausta laskettaessa vähennetään etuudet, joihin vahingonkärsijällä on ilmeisesti oikeus julkisista varoista tai lakisääteisestä vakuutuksesta. Vastuu vahingosta on rajoitettu 30 miljoonaksi euroksi yhden ja saman vakuutuskauden aikana aiheutuneeksi määritellyistä lääkevahingoista. Jos mainittu määrä ei riitä korvaukseen oikeutettujen tyydyttämiseen, suoritetaan korvaukset samassa suhteessa alennettuina.

Korvauspäätökseen tyytymätön voi pyytää asiassa lääkevahinkolautakunnan lausunnon viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän sai tietää vakuutuksenantajan päätöksen korvausvaatimukseensa ja tiedon tästä määräajasta. Vakuutuksenantajan ja vahingonkärsineen välinen erimielisyys voidaan asianosaisten kesken tehdyn sopimuksen perusteella ratkaista sen mukaan kuin laissa välimiesmenettelystä (967/1992) säädetään. Vahingonkärsinyt voi myös panna vireille kanteen vakuutuksenantajaa vastaan. Määräaika kanteen nostamiselle on kolme vuotta siitä, kun vahingonkärsinyt sai kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Määräajan umpeuduttua oikeutta kanteen nostamiselle ei enää ole.

Vuodesta 2012 alkaen lääkevahinkovakuuttajana on toiminut yksityinen Lääkevahinkokorvausosuuskunnan perustama vakuutusyhtiö, Suomen Keskinäinen Lääkevahinkovakuutusyhtiö. Lääkevahinkovakuutuksen piirissä ovat sellaiset lääkkeet ja rokotteet, joiden valmistaja, maahantuoja, markkinoija tai tutkimusyritys on osuuskunnan jäsen. Suomeen lääkkeitä tuovat ja niitä täällä jakelevat lääkeyritykset sekä tutkimusyhtiöt ovat hyvin laajasti liittyneet osuuskunnan jäseniksi. Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on osuuskunnan jäsen. Suomen Keskinäisen Lääkevahinkovakuutusyhtiön yleiset ehdot vahingon määrän arvioinnista vastaavat Lääkevahinkovakuutuspoolin 1.1.2007 lukien voimassa olleita yleisiä vakuutusehtoja.

2.4.2Pandemrix-rokotteen aiheuttamat henkilövahingot Globaalisti levinnyt sikainfluenssapandemia levisi Suomessa loppuvuoden 2009 aikana. Taudin vakavuuden ja tartuntojen laajan levinneisyyden vuoksi WHO oli julistanut taudin pandemiaksi jo kesäkuussa 2009. Monet vakavaan tautimuotoon sairastuneista olivat nuoria aikuisia tai keski-ikäisiä perusterveitä henkilöitä. Suomessa päädyttiin toimeenpanemaan nopea rokotuskampanja Pandemrix-merkkisellä influenssarokotteella, jolle Euroopan lääkevirasto oli myöntänyt myyntiluvan. Rokotetta alettiin jakaa valtion toimeenpanemina massarokotuksina lokakuussa 2009. Suomalaisista kaikkiaan 52 % otti rokotteen. Alle 15-vuotiaissa rokotettujen osuus oli jopa 75 %.

Kevään 2010 aikana suomalaisilla lapsilla ja nuorilla todettiin aiempia vuosia huomattavasti enemmän narkolepsiaa. Narkolepsia on autoimmuunisairaus, jonka puhkeaminen edellyttää perinnöllistä alttiutta ja laukaisevaa tekijää. Narkolepsiaan liittyy voimakasta nukahtelutaipumusta, päiväväsymystä ja katapleksiaa. Kysymyksessä on harvinainen sairaus, johon sairastuu Suomessa vuosittain noin 50 henkilöä. Sittemmin tutkimuksissa selvisi, että Pandemrix-rokotteen erityinen rakenne lisäsi nuorten riskiä sairastua narkolepsiaan jopa kymmenkertaiseksi rokottamattomiin henkilöihin verrattuna. Lääkevahinkovakuutuspooli teki periaatepäätöksen, jonka mukaan nuorten henkilöiden kohdalla rokotteella ja narkolepsiaan sairastumisella katsottiin olevan vahingonkorvausoikeudellinen syy-yhteys tapauksissa, joissa rokotteen saamisen jälkeen alkaneiden narkolepsiaan liittyvien oireiden vuoksi on hakeuduttu terveydenhuollon piiriin kahden vuoden kuluessa rokotteen saamisesta. Narkolepsiaan liittyviä vahinkoilmoituksia tehtiin yhteensä 368. Pooli on antanut näihin yhteensä 247 myönteistä ja 121 hylkäävää päätöstä. Vahinkoilmoituksista 93 hylättiin aluksi, koska korvauksenhakijan oireet olivat alkaneet yli kahden vuoden kuluttua rokotuksesta. 38 tapauksessa korvauksenhakijalla ei ollut diagnosoitu narkolepsiaa lainkaan.

Hylkäyspäätöksen saaneista narkolepsiaan sairastuneista seitsemän nosti kanteen Lääkevahinkovakuutuspoolia vastaan. Kanteiden mukaan sairastuneiden oireilu oli alkanut kuukausien kuluessa rokotteen ottamisesta, mutta oireita ei ollut diagnosoitu narkolepsiaksi tai niistä ei ollut tehty riittäviä kirjauksia potilastietoihin. Käräjäoikeus katsoi ratkaisuissaan, että syy-yhteys rokotteen ottamisen ja narkolepsiaan sairastumisen välillä oli olemassa, vaikka narkolepsia oli todettu yli kaksi vuotta rokotuksen jälkeen. Lääkevahinkovakuutuspooli velvoitettiin maksamaan kantajille korvausta ansionmenetyksen ja kulujen lisäksi tilapäisestä ja pysyvästä haitasta. Käräjäoikeuden ratkaistavana oli myös kanne, jossa riidatonta oli rokotteen ja narkolepsian välinen syy-yhteys, mutta jossa kyse oli kantajalle maksettavista korvauksista. Käräjäoikeus korotti kantajalle pysyvästä haitasta määriteltyä haittaluokkaa ja velvoitti Lääkevahinkovakuutuspoolin maksamaan kantajalle korvauksena haittaluokkien erotuksen edellyttämän määrän sekä korvausta ansionmenetyksestä. Käräjäoikeuden ratkaisemien asioiden lisäksi Lääkevahinkovakuutuspooli teki vuonna 2024 sovintosopimuksen viidessä Pandemrix-korvausasiassa.

Narkolepsiaan liittyvien vahinkoilmoitusten lisäksi Lääkevahinkovakuutuspoolille tehtiin kaikkiaan 119 vahinkoilmoitusta muihin kuin narkolepsiaan liittyvistä Pandemrix-rokotteen haittavaikutuksista. Näistä 19:ään pooli antoi myönteisen ja sataan hylkäävän ratkaisun. Korvausratkaisuissa on lääketieteellisten ja juridisten arvioiden perusteella ratkaistu tapauskohtaisesti, ovatko haittavaikutukset yhdistettävissä Pandemrix-rokotteeseen, eli onko rokotteen ja oireiden välillä syy-yhteys. Korvattavat tapaukset olivat pääasiassa ohimeneviä neurologisia oireyhtymiä ja haittoja, joita esiintyy lähes kaikkien rokotteiden yhteydessä. Ne eivät siis ole erityisiä juuri Pandemrix-rokotteelle.

Yhteensä myönteisiä ratkaisuja, joissa Pandemrix-rokotteella ja myöhemmillä oireilla on todettu korvaukseen oikeuttava syy-yhteys, on 266.

2.4.3Pandemrix-vahinkojen rahoitus

Vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettu laki (211/2013, jäljempänä rahoituslaki) tuli voimaan huhtikuussa 2013. Lailla valtio sitoutui rahoittamaan Pandemrix-rokotteen aiheuttamien vahinkojen korvauksia lääkevahinkovakuutuksen yleisten vakuutusehtojen mukaisesti sen jälkeen, kun lääkevahinkovakuutuksen enimmäismäärä on täyttynyt. Lain esitöissä (HE 199/2012 vp) todetaan, että lakiehdotuksella ei oteta kantaa valtion vahingonkorvausvastuuseen eikä kyse ole korvausten rahoittamisesta valtion vahingonkorvausvastuun johdosta.

Rahoituslain 2 §:ssä säädetyllä tavalla laskettu Pandemrix-vahinkojen lopullinen vakuutusmäärä on 24 980 000 euroa. Vuoden 2025 lopussa määrästä oli jäljellä noin 5 337 000 euroa. Vakuutusmäärän arvioidaan täyttyvän ja valtion rahoitusosuuden alkavan vuoden 2029 aikana. Lääkevahinkovakuutuspoolin alkuvaiheessa maksamat korvaukset koskivat pääosin aiheutuneita sairaanhoitokuluja ja haittoja. Sittemmin ansionmenetyskorvausten osuus on kasvanut, kun lapsena sairastuneet ovat tulleet täysi-ikäisiksi ja olisivat opintojen päättymisen jälkeen siirtymässä työelämään. Lähitulevaisuudessa yhä useampi nuorista saavuttaa iän, jolloin ansionmenetyskorvausta aletaan korvata. Maksettavien korvausten määrää tulevat korottamaan vahingoittuneiden urakehitys ja inflaatio.

Lääkevahinkovakuutuspoolin laatiman ennusteen mukaan ansionmenetyskorvausten huippu osuu 2050-luvun loppuun, jonka jälkeen yhä useampi vahingoittuneista saavuttaa eläkeiän. Maksettavien korvausten kokonaismäärän arvioidaan kasvavan nykyisestä noin 20 miljoonasta eurosta noin 241 miljoonaan euroon, josta noin 168 miljoonaa euroa kohdistuu ansionmenetykseen, noin 58 miljoonaa euroa sairaanhoitokuluihin ja muihin kuluihin ja noin 15 miljoonaa euroa haittakorvauksiin. Valtion korvausvastuulle Pandemrix-vahingon kustannuksista tulee kaikkiaan siis arviolta 216 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä Lääkevahinkovakuutuspooli maksaa Pandemrix-rokotteesta johtuvia korvauksia vuosittain noin 1,5 miljoonaa euroa.

2.4.4Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen siirto valtiolle

Valtio sitoutui rahoituslailla rahoittamaan Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen johdosta maksettavat korvaukset. Lain esitöissä (HE 199/2012 vp) todetaan, että Pandemrix-rokotteen aiheuttamien korvausten käsittelyn ja maksatuksen siirtäminen Valtiokonttorin tehtäväksi on perusteltua siinä vaiheessa, kun valtion vahingonkorvaustoiminnan keskittäminen Valtiokonttoriin on toteutunut. Myöhemmin katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, että siirto toteutettaisiin vasta vakuutusmäärän täyttyessä ja valtion rahoitusosuuden alkaessa.

Korvaustoiminnan keskeytyksetön jatkuminen edellyttää kuitenkin korvausten toimeenpanon siirtymistä jo ennen vakuutusmäärän täyttymistä. Jotta Valtiokonttorin toimivalta rahoituslain mukaisten korvausten täytäntöön panijana olisi selkeä, on siitä syytä säätää nimenomaisella säännöksellä. Korvauskäsittelyn siirto edellyttää myös, että Lääkevahinkovakuutuspooli voi siirtyvien vahinkojen osalta luovuttaa Valtiokonttorille kaiken korvauskäsittelyyn ja vastuun selvittämiseen vaadittavan tietoaineiston. Rahoitusvastuuseen itsessään ei ole tarpeen esittää muutoksia.

Korkein oikeus on rokotevahinkoja koskevassa ratkaisuissaan (KKO 2016:86, KKO 1995:53) katsonut, että valtio on rokotuksen toimeenpanijana tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa rokotuksen aiheuttamista vahingoista. Kyse on ankarasta vastuusta, jota sovellettaessa vahingonkärsijän ei tarvitse osoittaa valtion tuottamusta, vaan riittää, että hän kykenee käytettävissä olevat todistelumahdollisuudet huomioiden riittävästi näyttämään syy-yhteyden rokotuksen ja aiheutuneen henkilövahingon välillä. Pandemrix-vahinkoon liittyvässä oikeudenkäynnissä KKO 2016:86 valtio myönsi olevansa ankaraan vastuuseen perustuvassa korvausvastuussa Pandemrix-rokotteiden aiheuttamista henkilövahingoista. Valtiokonttori on valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen arvioimaan valtion viranomaisten aiheuttamia vahinkoja, jos vaatimus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin taikka toimintaan, josta valtio vastaa tahallisuudesta tai huolimattomuudesta riippumatta. Valtiokonttorille on esitetty myös yksittäisiä Pandemrix-rokotteisiin liittyviä korvausvaatimuksia sinä aikana, kun Lääkevahinkovakuutuspooli on käsitellyt Pandemrix-rokotevahinkoja lääkevahinkovakuutusehtoihin perustuen. Rahoituslakiin esitetystä muutoksesta huolimatta Valtiokonttorin tulisi käsitellä myös jatkossa valtion ankaran vastuun perusteella ne korvausvaatimukset, jotka eivät perustu lääkevahinkovakuutusehdoissa mainittuihin vahingonkorvauslain säännöksiin.

2.5Valtiokonttorista annetun lain muutostarpeet

2.5.1Valtiokonttorin tehtävät Valtiokonttorista annetun lain 2 §:ssä on yksityiskohtaisesti kuvattu Valtiokonttorin tehtävät.

Lain 2 §:n 10 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on kehittää ja valvoa sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toimintaa ja käyttöä. Viranomaistehtävään sisältyy valvontaa, mutta myös kehittämis- ja asiantuntijatyötä. Toimintaan on Valtiokonttorissa vuosittain budjetoitu yhteensä noin 350 000 euroa. Summa koostuu kolmen henkilötyövuoden palkkamenoista, kulutusmenoista, palvelujen ostoista ja kansainvälisistä jäsenmaksuista.

Tehtäväkokonaisuus poikkeaa Valtiokonttorin nykyisestä tehtävänkuvasta. Tehtäväalue on kooltaan suhteellisen pieni ja toiminnallisesti erillinen kokonaisuus. Sen ja viraston muiden tehtäväalueiden välillä ei ole tunnistettavissa sellaisia toiminnallisia tai hallinnollisia riippuvuuksia, joista syntyisi merkittäviä synergiaetuja. Tehtäväalueen nykyinen organisointitapa ei vaikuta tuottavan merkittäviä lisähyötyjä toiminnan vaikuttavuuden näkökulmasta.

2.5.2Tiedonsaantioikeudet ja henkilötietojen käsittely Lain 2 b §:ssä säädetään Valtiokonttorin oikeudesta käsitellä ja luovuttaa kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarantoon sekä valtionavustustoiminnan tietovarantoon liittyviä tietoja. Lisäksi pykälässä on säädetty eräiden viranomaisten ja muiden toimijoiden oikeudesta saada Valtiokonttorilta valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluihin sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sekä mainittuihin tietovarantoihin liittyviä tietoja silloin, kun tiedot ovat välttämättömiä tietoja pyytävälle taholle kuuluvien tehtävien toteuttamiseksi. Sittemmin on ilmennyt, että säännöksen sisältämät tiedonsaantioikeudet eivät ole kattavat, vaan niitä on tarpeen päivittää ulkoministeriön, sisäministeriön, Maakuntien tilakeskus Oy:n, Työllisyys, kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) ja Lupa- ja valvontaviraston osalta. Samalla on perusteltua tarkastella tiedonsaantioikeuksien maksullisuutta siltä osin kuin niitä ei vielä ole säädetty maksuttomaksi.

Valtiokonttori luovuttaa kuntien- ja hyvinvointialueiden taloustietovarantoon sisältyviä tietoja erillisen tietopyyntöprosessin kautta. Tiedon pyytäjä yksilöi Valtiokonttorille ne raportointikokonaisuudet, joihin pyyntö kohdistuu. Tietopyynnön perusteella Valtiokonttori toteaa, ovatko tarvittavat tiedot saatavilla julkisesti avoimessa rajapinnassa, vai onko kyse sellaisen raportointikokonaisuuden tiedoista, joihin sisältyy salassa pidettäviksi lukeutuvia tietoja. Varmistettuaan tiedon pyytäjän lakiin perustuvan oikeuden pyydettyihin tietoihin, Valtiokonttori voi luovuttaa pääsyn suojattuun rajapintaan. Tällöinkin Valtiokonttori sallii pääsyn vain tiedon pyytäjän toiminnan kannalta välttämättömään raportointikokonaisuuteen. Valtiokonttori varmistaa vuosittain suojattuihin tietoihin kohdistuvan tarpeen niihin aiemmin oikeutetuilta organisaatioilta ja uusii tarvittavilta osin oikeudet. Tiedonsaajajoukon täsmentäminen lakiin selkeyttää tietopyyntöprosessia Valtiokonttorissa sekä tietoja tarvitsevissa organisaatioissa. Samalla se vähentää prosessiin liittyvää hallinnollista taakkaa.

Valtiokonttorin korvaus- ja etuustoiminnan tiedonsaantioikeuksista säädetään pääosin Valtiokonttorista annetun lain 2 d §:ssä. Säännös ei kuitenkaan kata tietoja, joita Valtiokonttori tarvitsee eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain

(269/1974)

tai valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain

(794/1980)

nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi. Oikeus saada tietoja puuttuu myös asioista, joita Valtiokonttori käsittelee ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun virka- ja työehtosopimuksen perusteella. Näissä asiaryhmissä kaikkien asian ratkaisemiseksi välttämättömien tietojen toimittaminen Valtiokonttorille on korvauksen tai etuuden hakijan tai muun asianosaisen tehtävänä. Jos hakija ei toimita Valtiokonttorille kaikkia asiaan vaikuttavia tietoja, joudutaan se ratkaisemaan puutteellisin tiedoin.

Valtiokonttorista annetun lain 2 d §:ssä säädetyt tiedonsaantioikeudet koskevat vain Valtiokonttorissa käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja. Oikeus saada tietoja ei näin ollen kata tilanteita, joissa Valtiokonttori käyttää takautumisoikeutta vahingosta lopullisessa korvausvastuussa olevaan. Tiedonsaantioikeudet ovat osin puutteelliset myös silloin, kun kysymyksessä on aiheettomasti maksetun korvauksen periminen takaisin korvauksen saajalta. Rikosvahinkokorvausten takaisinperinnän siirtyminen kokonaisuudessaan Oikeusrekisterikeskukselle vuoden 2026 alusta lukien aiheutti puolestaan sen, että eräät Valtiokonttorin tarvitsemat tiedot ovat nykyisin sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa

(672/2002)

tarkoitettuja sakkorekisteriin sisältyviä tietoja. Tietojen luovuttaminen sakkorekisteristä edellyttää, että oikeudesta tiedonsaantiin säädetään erikseen lailla. Lisäksi Pandemrix-rokotevahinkojen siirtyminen Valtiokonttorin tehtäväksi edellyttää tiedonsaantioikeuksia Lääkevahinkovakuutuspoolilta.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta), jäljempänä tietosuoja-asetus, ja tietosuojalaki (1050/2018) ovat asettaneet henkilötietojen käsittelylle uusia vaatimuksia.

Valtiokonttori käsittelee henkilötietoja vain, kun käsittelyyn on laillinen käsittelyperuste. Erityisesti korvaus- ja etuushakemusten käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi Valtiokonttorin on käsiteltävä myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja sekä rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä tietoja. Henkilötietoja käsiteltäessä varmistetaan, että rekisteröityjen oikeudet toteutuvat ja henkilötietoja käsitellään lainsäädännön ja tietosuojaperiaatteiden mukaisesti. Ennen henkilötietojen käsittelyn aloittamista ja säännöllisesti käsittelyn aikana Valtiokonttorissa arvioidaan käsittelyyn kohdistuvia riskejä ja tarvittavat hallintatoimenpiteet valitaan arvioidun riskitason mukaan. Lähtökohtana on sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja. Valtiokonttori ottaa huomioon tietosuojan vaatimukset hoitaessaan tehtäviään kaikissa olosuhteissa käytetystä teknologiasta riippumatta. Tämä tarkoittaa muun muassa järjestelmien käyttöoikeusryhmien määrittelyä siten, että tietoihin pääsevät vain henkilöt, jotka tarvitsevat niitä virkatehtävissään. Lisäksi tietojen käsittelystä muodostuu lokitietoja, jotka mahdollistavat väärinkäytöksiin puuttumisen. Valtiokonttorin tietosuojaperiaatteita noudatetaan myös yhteistyökumppaneiden ja muiden henkilötietojen käsittelijöiden kanssa tehtävissä sopimuksissa.

Ilman oikeita tietoja Valtiokonttori ei voi tehdä luotettavia ratkaisuja, mistä syystä puuttuvien tiedonsaantioikeuksien lisääminen on välttämättömänä. Tiedonsaantioikeuksien puuttumisesta aiheutuu Valtiokonttorille tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja turhia kuluja. Salassa pidettävät tiedot joudutaan pyytämään asianosaiselta itseltään, mikä hidastaa asioiden käsittelyä, aiheuttaa vaivaa asianosaiselle ja saattaa vaarantaa Valtiokonttorille toimitettavien asiakirjojen alkuperäisyyden, ajantasaisuuden ja virheettömyyden. Asianosaisen mahdollisesti kirjallisena lähettämät selvitykset joudutaan myös skannaamaan digitaaliseen muotoon. Usein tietojen osalta on kysymys aineistosta, joka olisi saatavissa teknisen rajapinnan tai katseluyhteyden avulla.

2.5.3Hallintokanteluiden käsittely Valtiokonttorin virkamiehiin kohdistuvien hallintokanteluiden osalta on tulosohjaavassa ministeriössä havaittu tarpeelliseksi säätää kantelujen käsittelystä siten, että ministeriö voi siirtää Valtiokonttorin virkamiestä koskevan kantelun Valtiokonttoriin.

2.6Laki tulotietojärjestelmästä

Tulotietojärjestelmästä annetussa laissa säädetään mahdollisuudesta käyttää tulotietojärjestelmää tiedonsaantioikeuden piiriin kuuluvien tietojen antamiseen. Valtiokonttorille ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorista annettuun lakiin oikeus saada Verohallinnolta välttämättömät tiedot ryhmähenkivakuutusta vastaavaan etuun liittyvien korvausasioiden ratkaisemiseksi. Tästä syystä on tarpeen säätää vastaavasta oikeudesta tulotietojärjestelmästä annetussa laissa.

2.7Laki Patentti- ja rekisterihallituksesta

Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan virasto vastaa yritysten digitaalisen taloushallinnon verkoston ja yhteiskehittämisen koordinaatiosta. Aiemmin eduskunnan jo käsittelemässä työ- ja elinkeinoministeriön esittelystä annetussa hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain muuttamisesta (HE 117/2024 vp) taustaosiossa on kuvattu, että virasto vastaisi jatkossa yritysten digitaalisen taloushallinnon verkoston ohjauksesta ja yhteiskehittämisen koordinaatiosta. Olisi tarkoituksenmukaista keskittää sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen kehittämistehtävä kokonaan sitä jo osin hoitavalle Patentti- ja rekisterihallitukselle.

3Tavoitteet

Ehdotettavien lakimuutosten tavoitteena on vähentää Valtiokonttorin lakisääteisten tehtävien määrää, koota tehtäviä vaikuttavammiksi kokonaisuuksiksi ja vähentää eri viranomaisten vastuulla olevien tehtävien päällekkäisyyden riskiä sekä mahdollistaa tehtävien järjestäminen valtionhallinnon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, sujuvoittaa valtion vahingonkorvaustoimintaa sekä tarkentaa Valtiokonttorin ja eräiden sen yhteistyökumppanien tiedonsaantioikeuksia. Lisäksi esityksessä selvennetään Valtiokonttorin asemaa valtion edustajana vahingonkorvausasioissa, joissa valtio on osapuolena. Esitettävillä lainmuutoksilla mahdollistetaan myös Pandemrix-rokotevahinkojen korvaamismenettelyn katkeamaton jatkuminen korvausvastuun siirtyessä Lääkevahinkovakuutuspoolilta Valtiokonttorin hoidettavaksi.

4Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1Keskeiset ehdotukset

4.1.1Laki valtion vahingonkorvaustoiminnasta Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaa ehdotetaan tarkennettavaksi. Tasavallan presidentti ja tasavallan presidentin kanslia ehdotetaan jätettäväksi lain soveltamisalan ulkopuolelle. Lakia säädettäessä vuonna 2014 on lain soveltamisalan ulkopuolelle säädetty Oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ylimpiä lainvalvojia kuitenkaan nimenomaisesti laissa mainitsematta. Tällöin on epähuomiossa jäänyt myös käsittelemättä tasavallan presidentin, tasavallan presidentin kanslian ja eduskunnan muun toiminnan asema tätä lakia sovellettaessa.

Esityksessä ehdotetaan myös eduskunnan valtiopäivätoiminnan säätämistä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Muu eduskunnan ja sen virastojen toiminta voimassa olevassa laissa mainittua eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaa lukuun ottamatta kuuluisi edelleen lain soveltamisalaan. Eduskunnan yksittäisen viraston toiminnassa voi sattua vahinkoja, jotka on käsiteltävä valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisesti. Tällöin olisi kysymys viraston toiminnassa tapahtuneesta vahingosta, jolloin vaatimus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin taikka toimintaan, josta valtio vastaa tahallisuudesta tai huolimattomuudesta riippumatta.

Myös kaikki hankintalait ehdotetaan jätettäväksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Korvaustoiminnan sujuvoittamiseksi lakia ehdotetaan sovellettavaksi henkilövahingon yhteydessä vahingoittuneiden vaatteiden ja muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden korvaamiseen myös silloin, kun esine- ja varallisuusvahingot muutoin on rajattu lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi oikeustilan selventämiseksi säännös Valtiokonttorin oikeudesta edustaa valtiota tuomioistuimessa valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa sekä säännös valtuutuksen käyttämisestä mainitun lain mukaisissa korvausasioissa viranomaisten välillä. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojalla Valtiokonttori käsittelee valtion viranomaisten toimintaan perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia lain 1 §:n 2 momentissa säädetyin rajauksin. Säännöstä sovelletaan sekä korvaushakemusten käsittelyssä että oikeudenkäyntiasioissa viranomaisten toimivaltuuden ja valtion puhevallan perustana. Toisin sanoen säännöksellä määritellään osin se, mikä valtion viranomainen käyttää puhevaltaa oikeudenkäyntiasiassa, jossa esitetään valtiota kohtaan vahingonkorvausvaatimus valtion viranomaisten toiminnan tai laiminlyönnin perusteella. Lain 1 §:n 2 momentin kattamissa tilanteissa viranomaisten toimivalta on jaettu, jos korvausvaatimus koskee sekä Valtiokonttorin toimivaltaan kuuluvaa että lain nojalla toiselle viranomaiselle kuuluvaa vahinkoa. Koska oikeudenkäyntiasiassa on kyse säännöksen sanamuotoa laajemmasta valtion edun valvomisesta, ehdotetaan lakiin selvyyden vuoksi säännös viranomaisten puhevallan siirtämisestä toiselle viranomaiselle, mikäli kyseessä on tällainen niin sanottu jaetun toimivallan tilanne. Siltä osin kuin kysymyksessä olisi Pohjois-Atlantin liiton esikunnan toimintaan perustuva korvausvaatimus, lakiin ehdotetaan säädettäväksi Valtiokonttorille mahdollisuus toimia liittokunnan esikunnan oikeudellisena edustajana.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että Valtiokonttori voisi jättää eräitä valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisia asioita käsittelemättä antamalla hakijalle suoraan osoituksen yleiseen alioikeuteen. Tämä olisi mahdollista, jos asian ratkaiseminen edellyttäisi suullisten todistelukeinojen käyttämistä tai Valtiokonttori olisi jo ratkaissut asian tai se olisi vireillä tai aiemmin ratkaistu ehdotetun 4 b §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisessa menettelyssä. Tällöin ei olisi tarkoituksenmukaista käsitellä korvaushakemusta valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisessa menettelyssä.

4.1.2Laki Valtiokonttorista Valtiokonttorista annetun lain 2 §:ään sisältyvää Valtiokonttorin tehtäväluetteloa ehdotetaan päivitettäväksi.

Esityksessä ehdotetaan sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toiminnan kehittämis- ja valvontatehtävän siirtämistä Valtiokonttorista Patentti- ja rekisterihallitukselle, joka jo nykyisin vastaa yritysten digitaalisen taloushallinnon verkoston ohjauksesta ja yhteiskehittämisen koordinaatiosta.

Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotetaan myös tarkennettavaksi tiedonsaantioikeuksia. Ulkoministeriölle ehdotetaan oikeutta saada salassapitosäännösten estämättä maksutta Valtiokonttorilta ne valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluihin sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sisältyvät tiedot, jotka ovat välttämättömiä ulkoministeriön hallinnonalan tehtävien hoitamisen kannalta. Sisäministeriölle, Maakuntien tilakeskus Oy:lle, KEHA-keskukselle ja Lupa- ja valvontavirastolle puolestaan ehdotetaan tiedonsaantioikeudet kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannosta. Valtiokonttorille säädettyjä tiedonsaantioikeuksia ehdotetaan tarkennettavaksi hallinnon rakenteessa tapahtuneiden muutosten ja eräiden puuttuvien tiedonsaantioikeuksien osalta. Lisäksi Valtiokonttori tarvitsee oikeuden saada tietoja Lääkevahinkovakuutuspoolilta Pandemrix-rokotevahinkojen käsittelyn siirtyessä valtion hoidettavaksi.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että ministeriö voi siirtää Valtiokonttorin virkamieheen kohdistuvan kantelun käsiteltäväksi Valtiokonttoriin.

4.1.3Laki tulotietojärjestelmästä Tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi Valtiokonttorille tiedonsaantioikeus ryhmähenkivakuutusta vastaavaan etuun liittyvien korvausasioiden hoitamiseksi.

4.1.4Laki Patentti- ja rekisterihallituksesta

Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös viraston vastuusta sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen ja niiden välitysverkoston toiminnan ja käytön kehittämisestä sekä muista välitysverkoston toimintaan ja käyttöön liittyvistä tehtävistä. Tämä olisi luonnollinen jatkumo aiemmassa hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain muuttamisesta (HE 117/2024 vp) kuvatussa kehityksestä, jolloin Patentti- ja rekisterihallitus vastaisuudessa hoitaisi sähköisiin liiketoiminta-asiakirjoihin liittyvät valtionhallinnossa hoidettavat tehtävät.

4.1.5Laki vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista Vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös korvausten toimeenpanon siirtymisestä Valtiokonttorin tehtäväksi 1.3.2029 lukien. Lisäksi säännöksessä säädettäisiin korvausasian käsittelyssä sovellettavissa säännöksistä sekä siinä noudatettavasta menettelystä. Lisättävässä säännöksessä säädettäisiin myös Lääkevahinkovakuutuspoolin velvollisuudesta siirtää siirron toteutumishetkellä jäljellä oleva Pandemrix-vahingoille osoitettu vakuutusmäärä valtiolle.

4.2Pääasialliset vaikutukset

4.2.1Taloudelliset vaikutukset ja vaikutukset viranomaisten toimintaan Esityksen taloudelliset vaikutukset liittyvät viranomaisten tehtävien, toiminnan ja toimivaltuuksien muuttamiseen ja sen myötä mahdollisuuteen tehostaa hallintoa. Siksi ne käsitellään tässä esityksessä yhdessä.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin ehdotetut muutokset tehostaisivat valtiolle esitettyjen vahingonkorvausvaatimusten käsittelyä selkeyttämällä viranomaisten ja Valtiokonttorin välistä toimivaltaa. Ehdotukset myös sujuvoittaisivat ja tehostaisivat asioiden käsittelyä Valtiokonttorissa. Samalla ne parantaisivat korvauksen hakijoiden oikeusturvaa, kun nämä saisivat asiansa ratkaistuksi nykyistä nopeammin.

Tasavallan presidentin, tasavallan presidentin kanslian ja eduskunnan valtiopäivätoiminnan sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin jääminen lain soveltamisalan ulkopuolelle on perusteltua, koska ei voida pitää asianmukaisena, että hallintoviranomainen arvioi näiden instituutioiden ratkaisuja vahingonkorvausoikeuden kannalta valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisesti. Asian taloudellinen vaikutus ja vaikutus viranomaisten toimintaan on vähäinen, sillä Valtiokonttorille toimitettujen mainittuja toimijoita koskevien korvausvaatimuksien määrä on hyvin vähäinen eikä niiden käsittely mainitussa viranomaisessa arvioida olevan valtion tai hakijan näkökulmasta taloudellisesti kuormittavampaa kuin niiden käsittely Valtiokonttorissa. Julkisia hankintoja koskevien lakien säätäminen valtion vahingonkorvaustoimintaa koskevan lain soveltamisalan ulkopuolelle selventäisi viranomaisten toimivallanjakoa. Kaikissa soveltamisalan ulkopuolelle rajattavissa hankintalaeissa on erikseen säädetty muutoksenhausta hankintamenettelyssä ja erityiset säännökset vahingonkorvauksesta, jota tulee hakea yleisestä alioikeudesta. Muutoksen merkitys on taloudellisten vaikutusten ja viranomisvaikutusten näkökulmasta erittäin vähäinen tai sellaista ei ole, sillä kyseisiä asioita ei Valtiokonttorille ole käytännössä tullut ratkaistavaksi. Voimassa olevassa laissa kuitenkin vain julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettu laki on rajattu valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle. Rajaus on aiemmin jäänyt epähuomiossa säätämättä muiden hankintalakien osalta. Esitys poistaa hypoteettisen mahdollisuuden hakea korvauksia myös valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojalla Valtiokonttorilta.

Valtuutuksen antamista koskevien nimenomaisten säännösten arvioidaan jonkin verran lisäävän valtuutusmenettelyn käyttöä tulevaisuudessa, vaikka valtuutusmenettely on oikeudenkäyntiasioissa käytössä jo nykyisellään ja menettelyä myös tosiasiallisesti käytetään. Laajetessaan valtuuden käyttö sujuvoittaa valtion vahingonkorvaustoiminnassa tapahtuvaa vahinkoasioiden käsittelyä. Valtion ollessa asianosaisena asioiden hoitaminen muissa viranomaisissa, kuten tuomioistuimissa, helpottuu. Esitys sisältää valtion menojen näkökulmasta säästöpotentiaalia päällekkäisestä edustamisesta säästyvän työn ja tuomioistuimessa monimutkaisissa tapauksissa ajoittain tapahtuvan toimivaltaisen viranomaisen selvittelytyön vähenemisen vuoksi. Euromääräistä arviota ei kuitenkaan ole mahdollista esittää ennen lain voimaantuloa, sillä aiheutuvan säästön suuruus riippuu siitä, kuinka paljon viranomaiset vapaaehtoisuuteen ja sopimiseen perustuvaa esitettyä valtuutusmahdollisuutta käyttävät.

Valtiokonttori voisi 4 b §:n 1 momentin mukaan jättää asian käsittelemättä, 1) jos korvausvaatimuksen ratkaiseminen edellyttäisi suullisten todistelukeinojen käyttämistä, 2) jos Valtiokonttori on jo ratkaissut samaan vahinkotapahtumaan liittyvän tämän lain mukaisen korvausvaatimuksenasian tai 3) jos asia on vireillä tai ratkaistu muussa tuomioistuimessa, välimiesmenettelyssä taikka asia on samanaikaisesti vireillä kansainvälisessä lainkäyttö- ja tutkintaelimessä. Valtiokonttorille esitettävä mahdollisuus jättää vahingonkorvausasia käsittelemättä tehostaisi ja nopeuttaisi vahingonkorvausasian käsittelyä sekä siltä osin parantaisi oikeusturvaa ja sujuvoittaisi hallinnon toimintaa.

Sillä, että Valtiokonttori jättäisi asian käsittelemättä 4 b §:n nojalla, ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia tuomioistuinten työmäärään. Valtiota vastaan nostetut kanteet jakautuvat yleisiin tuomioistuimiin eri puolille Suomea oikeudenkäymiskaaren 10 luvun oikeuspaikkaa koskevien säännösten nojalla. Vuonna 2025 Valtiokonttorissa tuli vireille 35 uutta oikeudenkäyntiasiaa (rikos-, riita- ja pakkokeinoasiat), joista yleisissä tuomioistuimissa laajoina riita-asioina käsiteltäviä vahingonkorvauskanteita oli 14. Näistä viidessä tapauksessa kanne nostettiin Valtiokonttorin antaman ratkaisun jälkeen. Muissa tapauksissa kanne nostettiin suoraan yleisessä tuomioistuimessa ilman Valtiokonttorin antamaa ratkaisua. Säännöksessä ehdotettuja 1 ja 3 kohtia koskevia vahingonkorvausvaatimuksia on esitetty Valtiokonttorille vuosittain vain muutamia. Kohdan 2 tapauksia sen sijaan on useita, sillä sama asianosainen saattaa laittaa vireille jopa kymmeniä samaan asiakokonaisuuteen liittyviä vahingonkorvausvaatimuksia. Pääsääntöisesti uusia korvausvaatimuksia laitetaan vireille Valtiokonttorin jo antaman hylkäävän ratkaisun jälkeen. Valtiokonttorin ehdotetun 4 b §:n nojalla tekemä käsittelemättäjättämispäätös ei näin ollen todennäköisesti juurikaan vaikuttaisi korvausta vaativan päätökseen nostaa kanne. Koska Valtiokonttori käyttäisi myös mahdollisessa kanneasiassa vastaajana olevan valtion puhevaltaa, olisi käsittelemättä jättämistä koskeva ratkaisu ylipäätään tarkoituksenmukainen vain rajoitetusti ja tarkasti harkiten.

Ottaen huomioon, että yhden vahingonkorvaushakemuksen ratkaiseminen edellyttää arviolta noin kahden henkilötyöpäivän työpanosta, aiheutuisi mahdollisuudesta jättää asia käsittelemättä keskimäärin 0,5 htv:n vuosittainen säästö. Arvio on suuntaa-antava. Ehdotettu säännös saattaa vähäisessä määrin vähentää nykyisen lain 3 §:ssä tarkoitettujen lausuntoja antavien viranomaisten työmäärää vahingonkorvausasioissa. Säännöksellä ei kuitenkaan arvioida olevan henkilöstövaikutuksia lausuntoa antavien viranomaisten osalta.

Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotetut tiedonsaantioikeudet puolestaan vähentävät tietopyynnöistä ja niiden maksullisuudesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Laissa säädetyt tiedonsaantioikeudet varmistavat Valtiokonttorille oikeuden saada välttämättömät tiedot siltä viranomaiselta tai muulta taholta, jonka hallussa tietoaineisto on. Lisäksi tiedonsaantioikeudet nopeuttavat Valtiokonttorin tehtävien hoitamista, millä on erityistä merkitystä esimerkiksi vahingonkorvausta odottaville. Tiedonsaantioikeus parantaa myös Valtiokonttorin palvelujen laatua, koska palveluissa on mahdollista hyödyntää tietovaranoissa jo olemassa olevaa tietoa ja erilaisten asiakirjojen alkuperän, ajantasaisuuden ja virheettömyyden varmistaminen on mahdollista automatisoida. Sama koskee tiedonsaantioikeuksien osalta myös tulotietojärjestelmästä annettuun lakiin liittyvää muutosehdotusta.

Sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toiminnan ja käytön kehittämis- ja valvontatehtävän siirtyminen Valtiokonttorilta Patentti- ja rekisterihallitukselle on valtiontalouden kannalta neutraali ratkaisu. Toimintaan on Valtiokonttorissa vuosittain budjetoitu yhteensä noin 350 000 euroa. Summa siirtyy tehtävien mukana hallinnonalalta toiselle. Kokoamalla kaikki valtion kyseiseen tehtävään liittyvät tehtävät samaan organisaatioon voidaan arvioida saavutettavan tulevaisuudessa tehokkuushyötyä, erityisesti toiminnan kehittämisen ja johtamisen mutta myös työprosessien ja tiedonkulun tehostumisen näkökulmasta. Tälle on kuitenkin hankala arvioida tarkkaa euromääräitä hyötyä.

Pandemrix-rokotevahinkoihin perustuvien vaatimusten käsitteleminen Valtiokonttorissa edellyttäisi tulevaisuudessa arviolta 2 henkilötyövuoden lisäresurssia. Tarve konkretisoituu jo loppuvuonna 2028, jotta jatkuvien ansionmenetyskorvausten maksaminen jatkuisi keskeytymättä vuoden 2029 alusta. Pandemrix-rokotevahinkojen hoitaminen edellyttää alkuvaiheessa suurempaa henkilöresurssia korvausasioiden avaamisen, niihin perehtymisen sekä päätösten antamisen myötä. On myös odotettavissa, että Valtiokonttorin ratkaistavaksi saattaa tulla myös uusia korvausvaatimuksia, lisävaatimuksia sekä jo poolille esitettyjen korvausvaatimusten osoittamista uudelleen valtiolle. On myös mahdollista, että siirtymävaiheessa nostetaan uusia kanteita. Lisäksi useat vahingoittuneet ovat vasta siirtymässä työelämään, joten ansionmenetyskorvausten määrittäminen tulee työllistämään myös Valtiokonttorissa huolimatta siitä, että korvausasian peruste onkin selvä. Vahingoittuneiden ikäjakauman johdosta arvioitavien ansionmenetyskorvausten osalta huippu on edelleen saavuttamatta, mistä syystä ratkaisutoiminnan edellyttämää resurssitarvetta tulee jatkuvasti arvioida.

Pandemrix-siirtoon varautumisen arvioidaan lisäävän Valtiokonttorin henkilöresurssitarvetta tietojärjestelmämuutosten osalta 2,6 henkilötyövuoden verran vuonna 2028 (270 000 euroa), minkä lisäksi järjestelmään liittyvät suunnittelu- ja kehitystyökustannukset ulkoisilta palvelutoimittajilta ovat arvion mukaan noin 200 000 euroa. Pandemrix-korvausten lisäys sisältyy jo voimassa olevaan valtiontalouden kehykseen 2027–2030 vuodesta 2028 alkaen. Hallituksen 30.4.2026 kehyspäätöksessä vuosille 2027–2030 ei ole Valtiokonttorin ehdottamaa erillistä lisäystä Pandemrix-vastuiden hallinnointiin, vaan ne on katettava toimintamenoista.

Rokotevahinkoja lukuun ottamatta ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi valtion korvausmenoa lisäävästi, mutta rokotevahinkojen siirtäminen Valtiokonttorin tehtäväksi edellyttäisi riittävää määrärahaa Valtiokonttorin talousarvioon. Nykyiseen korvausmenoon perustuvien arvioiden mukaan Pandemrix-rokotevahinkojen korvausmeno vuonna 2029 olisi noin 1,5 miljoonaa euroa. Lääkevahinkovakuutuksen vakuutusmäärän täyttymisen ja valtion rahoitusosuuden alkamisen ajankohta on tämänhetkisten arvioiden mukaan joulukuussa 2029. Näin ollen lääkevahinkovakuutuksesta siirtyvä määrä kattaisi lähes koko vuoden 2029 korvausmenon. Rokotevahinkojen korvausmenon on arvioitu kasvavan siten, että se ylittää kaksi miljoonaa euroa vuoden 2035 tienoilla. Pandemrix-korvauksien vuoksi lisääntyvät valtion menot otetaan huomioon julkisen talouden suunnitelmassa arviomäärärahamomentin 28.50.50 Vahingonkorvaukset, mitoituksessa.

4.2.2Vaikutukset vahinkoa kärsineiden asemaan Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin ehdotetuilla muutoksella asian käsittelemättä jättämisestä ehdotetun 4 b §:n nojalla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia vahingonkärsijöiden oikeusasemaan. Asiat, joissa korvausta vaativa on tyytymätön Valtiokonttorin ratkaisuun, saattavat jo nykyisellään tulla tuomioistuinkäsittelyyn. Esitys nopeuttaisi vaativien vahingonkorvausasioiden käsittelyä, lyhentäisi käsittelyaikaa ja tältä osin parantaisi myös kanneoikeutta käyttävän oikeusturvaa. Koska vahingonkorvausasiassa menettely on pääsääntöisesti kirjallista eikä suullista, voi asianosaiselle olla tarve käsittelylle, joka voidaan tarjota vain tuomioistuimessa. Ehdotetun 2 kohdan mukaisissa tilanteissa asianosainen on jo saanut Valtiokonttorilta perustellun ratkaisun, johon tyytymättömänä hän voi nostaa valtiota vastaan kanteen. Lisäksi samaan vahinkotapahtumaan perustuvan korvausvaatimuksen käsittely yhä uudelleen Valtiokonttorissa hidastaa ja vaikeuttaa muiden vireillä olevien korvausvaatimusten käsittelyä ilman mainittavaa parannusta asianosaisen vaateen menestymismahdollisuuksille. Kohdan 3 mukaisissa tilanteissa asia taas on jo jonkin lainkäyttöelimen ratkaistavana, eikä asian käsittelemättä jättämisellä Valtiokonttorissa ole merkittävää vaikutusta asianosaisen perustuslain 21 §:n mukaiseen oikeuteen.

Ehdotettu säännös voi lisätä jonkin verran asianosaisen kuluriskiä korvausvaatimuksen ajamisessa tuomioistuimessa erityisesti niissä tapauksissa, joissa sovelletaan ehdotetun 4 b §:n 1 tai 2 kohdan mukaista toimivaltuutta jättää asia käsittelemättä. On kuitenkin otettava huomioon, että jos korvausvaatimuksen käsittelemiseksi tarvittaisiin virka-apua suullisen todistelun vastaanottamiseksi korvausvaatimusta käsitellessä Valtiokonttorissa, tulisi sovellettavaksi hallintolain 64 §:n säännökset kuluvastuun jakautumisesta. Hallintoasian käsittelyssä on lähtökohtana, että jokainen vastaa omista kuluistaan. Todistelukustannukset voidaan kuitenkin mainitun säännöksen 3 momentissa säädetyin tavoin määrätä asianosaisen maksettavaksi, jos siihen on erityistä syytä. Ehdotetun 4 b §:n 1 momentin 1 kohdan arvioidaan tulevan sovellettavaksi vain harvoin. Koska kohdan 2 mukaisissa tilanteissa kyse on siitä, että Valtiokonttori on jo käsitellyt aiemmin hakijan samaan vahinkotapahtumaan perustuvan korvausvaatimuksen, ei kuluriskin näissäkään tilanteissa arvioida tosiasiassa merkittävästi kasvavan. Valtiokonttorin ratkaisuun tyytymätön voi nykyiselläänkin esittää vahingonkorvauskanteen nostaessaan uusia kanneperusteita tai lisävaatimuksia aina oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 22 §:n nojalla asetettavaan määräaikaan saakka (ns. prekluusio). Lopullisesti kuluriskin syntymiseen vaikuttaa se, hyväksytäänkö vai hylätäänkö kanne tuomioistuimessa.

Korvaus- ja etuusasioita koskeviin tiedonsaantioikeuksiin tehtävien laajennusten ja täsmennysten tarkoituksena on varmistaa Valtiokonttorille oikeus saada sille lain mukaan kuuluvien tehtävien toimeenpanossa välttämättömät tiedot siltä viranomaiselta tai muulta taholta, jonka hallussa tietoaineisto on. Pyrkimyksenä on lisätä käsittelyn asiakaslähtöisyyttä vähentämällä asianomaiselta vaadittavien asiakirjojen ja muiden selvitysten määrää. Tiedonsaantioikeudet myös osaltaan varmistavat sen, että Valtiokonttorilla on ratkaisua antaessaan mahdollisuus saada kaikki tarpeellinen tieto. Näin ehkäistään tilanteita, joissa asianosaiseen joudutaan myöhemmin kohdistamaan takaisineperintä liikaa tai aiheettomasti maksettujen korvausten johdosta.

Pandemrix-rokotteen aiheuttamien vahinkoasioiden toimeenpanon siirtymisellä Valtiokonttorille ei olisi merkittäviä vaikutuksia vahinkoa kärsineiden asemaan. Lääkevahinkovakuutusehtojen mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 7 ja 8 §:n säännöksiä. Lääkevahinkovakuutusehdoissa viitatut säännökset vastaavat niitä säännöksiä, joiden mukaan korvauksen määrää rahoituslakiin ehdotetun säännöksen mukaan arvioitaisiin myös Valtiokonttorissa. Korvaustoiminnan siirryttyä Valtiokonttorin hoidettavaksi vahinkoa kärsineellä ei ole enää lääkevahinkovakuutusehtojen mukaista mahdollisuutta pyytää asiassaan maksutonta Lääkevahinkolautakunnan lausuntoa tai vahinkoa kärsineelle maksutonta välimiesmenettelyä. Vuonna 2025 Lääkevahinkolautakunta käsitteli yhteensä viisi Pandemrix-rokotteeseen liittyvää lausuntopyyntöä. Tältä osin siirron voidaan katsoa vähäisessä määrin vaikuttavan Pandemrix-rokotteesta vahinkoa kärsineiden oikeusturvaa heikentävästi. Lääkevahinkovakuutusehtojen mukainen välimiesmenettely edellyttäisi molempien osapuolten suostumusta. Menettelyjä ei ole Pandemrix-vahinkojen osalta ollut Lääkevahinkovakuutuspoolin katsottua, ettei niiden järjestäminen ole ollut aiheellista. Välimiesmenettelyn puuttumisesta ei näin ollen aiheutuisi muutosta Pandemrix-rokotevahingon kärsineiden asemaan.

Tasavallan presidentin, tasavallan presidentin kanslian ja eduskunnan valtiopäivätoiminnan sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin jääminen lain soveltamisalan ulkopuolelle ei heikennä vahingonkärsijöiden oikeudellista asemaa. Vaikka nämä instituutiot esitetään rajattavaksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle, voidaan edellä mainittuihin instituutioihin tai eduskunnan valtiopäivätoimintaan liittyvä vahingonkorvausvaatimus edelleen kohdistaa Valtiokonttorin asemasta suoraan asianomaiseen instituutioon tai Suomen valtioon.

4.2.3Henkilöstövaikutukset

Ehdotetulla sääntelyllä on vaikutuksia valtion henkilöstöön. Muutosten toteuttamisen lähtökohtana on hyvä ja laadukas henkilöstöpolitiikka. Muutostilanteessa noudatetaan valtion virkamieslakia (750/1994) ja yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia. Muutoksen johtaminen edellyttää koko henkilöstön osallistamista muutokseen. Ammattitaitoinen, hyvinvoiva, motivoitunut, sitoutunut ja tuloksellisesti toimiva henkilöstö on myös jatkossa tärkein edellytys vaikuttavien ja tuloksellisten palveluiden tuottamiselle. Henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan virkamieslain 5 a §:n nojalla tehtävien siirroissa, mitä niistä virkaehtosopimuksissa sovitaan tai laissa säädetään. Virkamiesten palkkataso turvataan siten kuin siitä on sovittu valtion virka- ja työehtosopimuksessa.

Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 10 kohdan mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on kehittää ja valvoa sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toimintaa ja käyttöä. Tämä säännös on tarkoitus kumota Valtiokonttorista annetusta laista ja lisätä tehtävää koskeva säännös Patentti- ja rekisterihallituksesta annettuun lakiin. Tältä osin uudistuksessa on kyse valtion virkamieslain 5 a – 5 c §:ssä tarkoitetusta valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelystä. Valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät samaan virastoon tai samoihin virastoihin kuin tehtävät siirtyvät. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetty virkamies siirtyy viraston palvelukseen määräaikaisen virkasuhteensa keston ajaksi. Valtiokonttorin velvollisuuksiin kuuluu käydä muutoksen kohteena olevien virkamiesten kanssa yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaiset neuvottelut.

Voimassa olevan Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin perusteella Patentti- ja rekisterihallitus vastaa yritysten digitaalisen taloushallinnon verkoston ja yhteiskehittämisen koordinaatiosta. Uudistuksen jälkeen Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävät laajentuisivat Valtiokonttorista siirtyvillä tehtävillä. Patentti- ja rekisterihallituksen nykytilan mukaisissa tehtävissä ja uusissa siirtyvissä tehtävissä voidaan mahdollisesti saavuttaa synergiaetuja.

Valtiokonttorista Patentti- ja rekisterihallitukseen siirrettävään viranomaistehtävään sisältyy ennen kaikkea valvontaa, mutta myös kehittämis- ja asiantuntijatyötä. Toimintaan on Valtiokonttorissa vuosittain budjetoitu yhteensä noin 350 000 euroa. Summa koostuu kolmen henkilötyövuoden palkkamenoista, kulutusmenoista, palvelujen ostoista ja kansainvälisistä jäsenmaksuista. Tehtäviä hoidettaisiin jatkossa Patentti- ja rekisterihallituksessa, joka vastaisi tehtävistä lain voimaantulon jälkeen. Patentti- ja rekisterihallitus hoitaisi siirrettävää tehtävää vastaavilla resursseilla kuin Valtiokonttori on hoitanut.

4.2.4Tiedonhallinta- ja tietosuojavaikutukset Esitysluonnoksessa Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotetaan useampia uusia tiedonsaantioikeussäännöksiä. Ulkoministeriölle ehdotetaan oikeutta saada salassapitosäännösten estämättä maksutta Valtiokonttorilta ne valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluihin sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sisältyvät tiedot, jotka ovat välttämättömiä ulkoministeriön hallinnonalan tehtävien hoitamisen kannalta (2 b §:n 1 momentti).

Sisäministeriölle, Maakuntien tilakeskus Oy:lle, Lupa- ja valvontavirastolle ja KEHA-keskukselle ehdotetaan tiedonsaantioikeuksia kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannosta (2 b §:n 1 momentti). Edellä luetelluille tahoille ehdotetut tiedonsaantioikeudet kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarantoon eivät luo merkittäviä uusia tiedonhallintaan tai tietosuojaan liittyviä vaikutuksia. Luovutettavat tiedot ovat tietosisällöltään vastaavia, mitä Valtiokonttori on aiemmin voimassa olevan lainsäädännön nojalla tietovarannosta luovuttanut niihin oikeutetuille tahoille. Ehdotetuilla uusilla tiedonsaajilla on ollut aiemmin lakiin perustuva oikeus saada vastaavat lakisääteisen tehtävän hoitamisen kannalta välttämättömät tiedot suoraan kunnilta tai hyvinvointialueilta. Kuntien ja hyvinvointialueiden kahdenkertaisen ilmoittamisen välttämiseksi tiedot on tarkoituksenmukaisempaa hankkia suoraan Valtiokonttorilta. Ehdotetut tiedonsaantioikeudet eivät myöskään edellytä uusia toimintatapoja tai sisällä merkittäviä tiedonhallintaan liittyviä vaikutuksia Valtiokonttorissa, vaan tietojen luovuttamisessa noudatetaan jo käytössä olevaa tiedonluovutusprosessia. Tiedonluovutusprosessia on kuvattu tarkemmin luvussa 2.5.2. Tiedonsaajajoukon täsmentäminen lakiin selkeyttää tietopyyntöprosessia Valtiokonttorissa sekä tietoja tarvitsevissa organisaatioissa. Samalla se vähentää prosessiin liittyvää hallinnollista taakkaa.

Esitysluonnoksessa Valtiokonttorin korvaus- ja etuustoimintaan liittyviä tiedonsaantioikeuksia ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan valtion takautumisoikeuden ja takaisinperinnän hoitamista (laki Valtiokonttorista 2 d §). Lisäksi Valtiokonttorille ehdotetaan uusia tiedonsaantioikeuksia asuntosäästöjärjestelmästä annetun lain

(339/2025)

ja asuntolainan valtiontakauksesta annetun lain

(340/2025)

mukaisen takautumisvaatimuksesta luopumista koskevan hakemuksen käsittelemiseksi sekä eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain tai valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain taikka ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi (2 d §). Pandemrix-rokotevahinkojen käsittelyn siirtyessä valtion hoidettavaksi esitysluonnoksen 2. lakiehdotukseen ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 2 e §, jossa säädettäisiin 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamista varten Valtiokonttorin oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä maksutta Lääkevahinkovakuutuspoolilta välttämättömät tiedot ja asiakirjat rahoituslain nojalla Valtiokonttorille siirtyvän valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 1 §:n mukaisen asian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan lisäksi muutettavaksi tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:ää siten, että tulorekisteriyksikkö voisi luovuttaa Valtiokonttorille tulorekisterin tiedot ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditussa valtion virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitetun asian ratkaisemista varten.

Esitetyt Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudet koskevat vain tietoja, jotka ovat välttämättömiä Valtiokonttorin lakisäteisten tehtävien hoitamiseksi. Salassa pidettävät tiedot joudutaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan pyytämään asianosaiselta itseltään, mikä hidastaa asioiden käsittelyä, aiheuttaa vaivaa asianosaiselle ja saattaa vaarantaa Valtiokonttorille toimitettavien asiakirjojen alkuperäisyyden, ajantasaisuuden ja virheettömyyden. Asianosaisen mahdollisesti kirjallisena lähettämät selvitykset joudutaan myös skannaamaan digitaaliseen muotoon. Usein tietojen osalta on kysymys aineistosta, joka olisi saatavissa teknisen rajapinnan tai katseluyhteyden avulla. Henkilötietojen käsittelyn määrä ja laatu eivät esityksen myötä merkittävästi lisäänny, sillä Valtiokonttorin lakisääteiset tehtävät ja siten niiden suorittamiseksi välttämätön henkilötieto eivät tämän esityksen myötä laajene, mutta käsittely tapahtuu nykyistä suuremmassa määrin rekisterien välillä entistä suojatummissa ja valvotummissa menettelyissä. Selkeyden vuoksi todettakoon, ettei esityksellä muuteta asiakirjojen julkisuutta taikka salassapitoa koskevia säännöksiä.

5Muut toteuttamisvaihtoehdot

Suomessa lääkkeen tai rokotteen aiheuttamia vahinkoja voidaan korvata joko lääkevahinkovakuutuksesta, tuotevastuulain nojalla taikka vahingonkorvauslain mukaisesti. Pandemrix-vahingoille kiinnitetyn vakuutusmäärän täytyttyä korvausten maksamista jatketaan valtion varoista tässä esityksessä kuvatuin tavoin.

Lääkevahinkovakuutuspoolin sovellettavana olleissa yleisissä vakuutusehdoissa on määritetty 10 vuoden ehdottomasta aikarajasta rokotuksen ajankohdasta lukien. Uusia Pandemrix-rokotteeseen perustuvia vaatimuksia lääkevahinkovakuutuksen piirissä korvattavaksi ei siten enää voida esittää lääkevahinkovakuutuksen nojalla. Esityksen valmistelussa on ollut esillä myös se vaihtoehto, että Lääkevahinkovakuutuspooli jatkaisi edelleen Pandemrix -rokotteen aiheuttamien vahinkojen käsittelyä. Koska Lääkevahinkovakuutuspoolin käytössä oleva rahoituslain 2 §:n mukainen määräraha on ylittymässä lähivuosina ja koska valtio on jo olemassa olevalla sääntelyllä sitoutunut vastaamaan korvauskaton ylittävistä korvauksista rahoituslain 3 §:ssä säädetyin tavoin, ehdotetaan korvaustoiminnan siirtämistä ja keskittämistä Valtiokonttorille, kun näille vahingoille kohdennettu vakuutusmäärä on täyttymässä

Rahoituslain 3 §:ssä on säädetty Pandemrix-vahinkojen rahoittamisesta valtion varoista ja säännöksessä viitataan myös lääkevahinkovakuutuksen vuoden 2007 yleisiin vakuutusehtoihin. Lääkevahinkovakuutuspoolin sovellettavana olleiden yleisten vakuutusehtojen kohdan 7 mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain 5 luvun 2, 2 a - 2 d, 3, 4, 7 ja 8 §:n, 6 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä. Korvausten määrittämisessä Lääkevahinkovakuutuspoolissa on käytetty vakiintuneesti liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Lääkevahinkovakuutusehdoissa olevat viittaukset edellä mainittuihin vahingonkorvauslain säännöksiin vastaavat Valtiokonttorin vahingonkorvausvastuuseen perustuvien korvausvaatimusten arvioinnissa soveltamia säännöksiä. Pandemrix-rokotteen aiheuttamien vahinkojen siirtymisen Valtiokonttorin käsiteltäväksi ei muuta vahingonkärsijöiden oikeutta saada korvausta lääkevahingon vuoksi.

Pandemrix-rokotteen aiheuttamista vahingoista ei myöskään enää voida vaatia korvausta tuotevastuulain nojalla, sillä tuotevastuulakiin perustuva kanne on pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun vahingon aiheuttanut tuote on laskettu liikkeelle.

Sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen kehittämistehtävä on luonnollista siirtää jo siihen liittyviä tehtäviä hoitavalle Patentti- ja rekisterihallitukselle näin saatavien synergiaetujen vuoksi. Näin ollen tehtävälle ei ole löydettävissä parempia vaihtoehtoisia toteuttamistapoja.

6Lausuntopalaute

Lausuntopyyntö julkaistiin Lausuntopalvelu.fi-palvelussa 10.6.2026. Lausuntoaika päättyi 31.7.2026. Lausuntoja saatiin yhteensä 28.

Lausunnon antoivat Ammattiliitto Pro ry, Finanssiala ry, Helsingin hovioikeus, Helsingin käräjäoikeus, Ihmisoikeuskeskus, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Kansallisarkisto, KEHA-keskus, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Oikeuskanslerinvirasto, oikeusministeriö, Oikeusrekisterikeskus, Patentti- ja rekisterihallitus, Poliisihallitus, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Akatemia, Suomen Asianajajat, Suomen Kuntaliitto ry, Tran Anh, Tulli, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, Vakuutuskeskus, Valtiokonttori ja Verohallinto.

Helsingin hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus, maa- ja metsätalousministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, Rajavartiolaitoksen esikunta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, valtioneuvoston kanslia ja ympäristöministeriö ilmoittivat, että niillä ei ole lausuttavaa.

Valtion pääsopijajärjestöjen, Tullin ja Suomen Akatemian lausunnoissa esitetään, että työelämän kehittämisen valtiohallinnon yhteinen koordinointi ja kehittäminen sekä siihen liittyvät resurssit, osaaminen ja verkostot tulisi säilyttää. Lausunnoissa esitetiin erityisesti huoli Valtiokonttorin hoitaman KAIKU-rahoituksen jatkumisesta. Kaiku-kehittämisrahaa myönnetään valtion organisaatioiden uudistumis-, kehitys- ja kokeiluhankkeisiin, sekä viestintään ja verkostotoimintaan, joiden avulla virastot uudistavat toimintaansa. Asiassa on kuitenkin huomattava, että Valtiokonttorista annetun lain 2 a §:n 2 momentin mukaisesti Valtiokonttori edelleen perisi valtion virastoilta niille tuotettavia työhyvinvointipalveluita varten työsuojelumaksua 0,023 prosenttia valtion tapaturmavakuutusmaksun perusteena olevien työansioiden palkkasummasta, eikä tätä ole lausuntokierrokselle lähetetyssä luonnoksessa eikä tässä hallituksen esityksessä esitetty poistettavaksi. Hallituksen esityksen lausuntokierroksen jälkeisessä jatkovalmistelussa ei saatu valmisteltua ehdotusta työelämäpalvelut-tehtävän siirtymisestä toiselle toimijalle. Näin ollen esityksestä on poistettu ehdotus Valtiokonttorin valtion työelämän kehittämistehtävän poistamisesta.

Oikeuskanslerinvirasto on esittänyt, että oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies säädettäisiin valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle, sillä voimassa olevassa laissa vain näiden kansliat ovat soveltamisalan ulkopuolella. Tämän mukaisesti esitetään edellä mainittua muutosta valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin.

Ulkoministeriö suhtautuu myönteisesti valtion vahingonkorvaustoiminnan selkeyttämiseen, mutta katsoo, että ehdotusta Valtiokonttorin oikeudesta päättää kansainvälisen lainkäyttö- tai tutkintaelimen ratkaisuihin perustuvan korvauksen määrästä tulee täsmentää. Ministeriön mukaan erityisesti YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelinten ratkaisuissa kyse ei usein ole pelkästä korvausmäärän laskemisesta, vaan myös sen arvioinnista, edellyttääkö ratkaisu ylipäänsä rahamääräistä hyvitystä. Tämän arvioinnin tulisi kuulua toimivaltaiselle ministeriölle yhteistyössä ulkoministeriön kanssa, eikä jäädä Valtiokonttorin yksin ratkaistavaksi. Myös Ihmisoikeuskeskus on esittänyt varaumia lausuntokierroksella olleelle säännösehdotukselle. Näillä perusteilla esitys on jatkovalmistelussa poistettu. Tähän asiaan voidaan tarvittaessa palata myöhemmin asiaan osallisten viranomaisten kanssa viiteryhmiä kuulemalla.

Liikenne- ja viestintäministeriö ja Traficom vastustavat ajoneuvovero- ja polttoainemaksuasioiden poistamista lain soveltamisalasta Muutos aiheuttaisi tulkinta- ja toimivaltaongelmia. Nykyjärjestelmä on selkeä ja yhdenmukainen. Näillä perusteilla esitys on jatkovalmistelussa poistettu.

Tulli on lausunnossaan esittänyt, että se rajattaisiin kokonaan valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle vastaavalla tavalla kuin poliisi ja rajavartiolaitos voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa. Muutoksen resurssivaikutus olisi korvausasioiden nykyinen käsittelyjärjestys huomioon ottaen Tullin näkökulmasta lähes neutraali. Samalla tehostettaisiin olennaisesti valtionhallinnossa korvaushakemusten käsittelemiseen kohdennettavien resurssien käyttöä ja parannettaisiin korvausvaatimusten esittäjien oikeusturvaa lyhentämällä olennaisesti korvausvaatimusten käsittelyaikoja. Tulli kertoo tuovansa edellä kuvatut muutosehdotuksensa esiin myöhemmin yhtenä liitelakiehdotuksena osana laajempaa valtiovarainministeriön esittelemää lakimuutospakettia. Tämän vuoksi tässä esityksessä ei tältä osin esitetä muutoksia Tullin osalta valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin.

Korvausvaatimusten käsittelemättä jättämistä koskevan 4 b §:n rakennetta, perusteluita ja vaikutusarvioita pidettiin oikeusministeriön ja oikeuskanslerin lausunnoissa sekä eräissä muissa lausunnoissa osin epäselvinä. Oikeusministeriön mukaan säädöksen vaikutuksia tuomioistuimille tulee seurata. Erityisesti kohtaa 4, jonka mukaan korvausvaatimusta ei asian poikkeuksellisen monimutkaisuuden, erityisen laajan aineiston tai vaikean selvitettävyyden vuoksi ole tarkoituksenmukaista käsitellä valtion vahingonkorvauslain mukaisessa menettelyssä, pidettiin liian tulkinnanvaraisena ja sen vaikutuksia vaikeasti arvioitavana. Esitettyä 4 b §:ää koskevia perusteluja ja vaikutusarvioita on lisätty ja selkeytetty. Lisäksi jatkovalmistelussa on päädytty poistamaan esityksestä mainittu kohta 4 sekä lausuntokierroksella olleeseen luonnokseen sisältynyt ehdotus lain taannehtivasta voimaantulosta.

Oikeusministeriö ja Oikeuskanslerinvirasto ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota hallintokantelun käsittelyä koskevaan säännökseen. Jatkovalmistelussa on tehty muutoksia hallintokantelua koskevaan säännökseen yhdenmukaistamalla säännöstä Lupa- ja valvontavirastosta annetun lain vastaavaan säännökseen. Säännöksessä ei ole kyse poikkeuksesta suhteessa hallintolakiin.

Ehdotukseen lain voimaantulosta valtioneuvoston asetuksella kiinnitetiin lausunnoissa huomiota. Esitys asetuksella säätämisestä on jatkovalmistelussa päätetty poistaa.

Lisäksi eräät lausunnonantajat, kuten oikeusministeriö, Oikeuskanslerinvirasto ja Helsingin hovioikeus esittivät huomioita liittyen säännöskohtaisiin perusteluihin, vaikutusarviointeihin ja esityksen perustuslain mukaisuuteen ja säätämisjärjestysperusteluihin. Perusteluita ja vaikutusarvioita on laajennettu ja tarkennettu huomioiden pohjalta. Lisäksi Valtiokonttorin toimivallasta päätettiin selkeyden vuoksi lisätä nimenomainen säännös vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettuun lakiin.

7Säännöskohtaiset perustelut

7.1Laki valtion vahingonkorvaustoiminnasta

1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen sopimussarjanumerot. 1 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi lain soveltamisalan ulkopuolelle jätettäviin tahoihin tasavallan presidentti, tasavallan presidentin kanslia ja eduskunnan valtiopäivätoiminta sekä valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Voimassa olevassa laissa vain Oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on säädetty lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Tasavallan presidentti tekee päätöksensä perustuslain 58 §:n mukaisesti pääsääntöisesti valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Tämän lisäksi tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista, sotilaallisista nimitysasioista ja tasavallan presidentin kansliaa koskevista asioista sekä Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tasavallan presidentti päättää asioista, joissa valtion vahingonkorvausvelvollisuuden olisi vaikea nähdä perustuvan valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin taikka toimintaan, josta valtio vastaisi tahallisuudesta tai huolimattomuudesta riippumatta. Tämän mukaisesti on tarpeen säätää tasavallan presidentti ja tasavallan presidentin kanslia tämän lain soveltamisalan ulkopuolelle, kuten voimassa olevassa laissa on jo menetelty Oikeuskanslerinviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan kohdistuvien vahingonkorvausvaatimusten osalta. On tarkoituksenmukaista säätää myös tasavallan presidentin kanslia lain soveltamisalan ulkopuolelle, sillä muutoin käsillä olisi juridisesti kestämätön tilanne, koska tasavallan presidentti päättää tasavallan presidentin kansliasta annetun lain

(100/2012)

4 §:n mukaisesti myös merkittävistä kanslian asioista.

Eduskunnan toiminta voidaan jakaa perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä säänneltyyn valtiopäivätoimintaan ja eduskunnan virastojen suorittamaan hallintotoimintaan (PeVL 14/2018 vp). Eduskunnan valtiopäivätoiminta, jonka tässä ehdotetaan jääväksi lain soveltamisalan ulkopuolelle, tarkoittaa kaikkea sitä työtä, jossa kansanedustajat käyttävät lainsäädäntö- ja valtiovaltaa. Toiminta perustuu perustuslakiin ja tapahtuu vuosittaisilla valtiopäivillä. Valtiopäivätoimintaan kuuluu ensinnäkin eduskunnan lainsäädäntövalta. Eduskunta toimii Suomen ylimpänä lainsäätäjänä yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Valtiopäivätoimintaan kuuluvat tämän lisäksi myös eduskunnan budjettivalta, parlamentarismin periaatetta toteuttava hallituksen valvonta, kansainväliset ja EU-asiat sekä eduskunnan toimielimet, joissa valtiopäivätyö tapahtuu. Näitä ovat esimerkiksi täysistunnot, valiokuntatyö ja puhemiesneuvoston toiminta. Eduskunnan valtiopäivätoimintaa koskevan toiminnan rajaaminen pois lain soveltamisalasta vastaisi pääosin nykyistä menettelyä, jossa yksinomaan eduskunnan lainsäädäntö- ja muuhun valtiopäivätoimintaan perustuvat vahingonkorvausvaatimukset on jätetty tutkimatta. Ei ole tulkittu asianmukaiseksi, että Valtiokonttori arvioisi eduskunnan toimintaa lainsäädäntöorgaanina ja ylimpänä kansanvallan käyttäjänä myöskään vahingonkorvausvastuun näkökulmasta. Tarkoitus ei kuitenkaan ole rajata tuomioistuimissa ja muissa elimissä esitettyjä esimerkiksi perus- ja ihmisoikeusloukkaukseen perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia pois Valtiokonttorin toimivallasta.

Eduskunnan virkamiehistä annetun lain

(1197/2003)

2 §:n 2 momentin mukaan eduskunnan virastoja ovat eduskunnan kanslia, johon kuuluu myös eduskunnan kirjasto. Eduskunnan virastoja ovat myös Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan sihteeristö eduskunnan kanslian kansainvälisellä osastolla, Valtiontalouden tarkastusvirasto sekä kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitos, joka käyttää nimeä Ulkopoliittinen instituutti. Näihin virastoihin kuuluva eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia on ylimpänä laillisuusvalvontaelimenä jo voimassa olevassa laissa säädetty sen soveltamisalan ulkopuolelle. Esitystä laadittaessa ei ole löydetty perusteluja sille, miksi muut eduskunnan virastot olisi välttämätöntä säätää lain soveltamisalan ulkopuolelle. Eduskunnan virastoissa tapahtuvassa toiminnassa voi hyvin sattua vahinkoja, kuten viranomaisen virheitä tai laiminlyöntejä, jotka olisi tarkoituksenmukaista ratkaista valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisessa menettelyssä.

Pykälän

3 momentin viittaus julkisista hankinnoista annettuun lakiin

(348/2007)

on tarpeen päivittää viittaukseksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista

(1397/2016)

annettuun lakiin. Tämän lisäksi viittaussäännöksellä esitetään soveltamisalan ulkopuolelle jätettäväksi vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain

(1398/2016)

sekä julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain

(1531/2011)

mukaiset asiat. Kaikissa mainituissa laeissa on erikseen säädetty muutoksenhausta hankintamenettelyssä, mistä syystä ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä samaa asiaa hankintamenettelystä tapahtuneeksi epäillyn vahingon osalta valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisessa menettelyssä.

Pykälän uuteen 4 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan Valtiokonttori olisi toimivaltainen käsittelemään henkilövahingon yhteydessä vahingoittuneita vaatteita ja muita henkilökohtaisia käyttöesineitä koskevan korvausvaatimuksen myös silloin, kun toimivalta esinevahingon ja taloudellisen vahingon ratkaisemiseksi kuuluu vahingon aiheuttaneelle viranomaiselle. Valtiokonttorin toimivalta esinevahinkojen korvaamiselle edellyttäisi, että henkilö- ja esinevahinko ovat aiheutuneet samasta tapahtumasta. Henkilövahingon yhteydessä aiheutetuksi vahingoksi katsottaisiin myös vahinko, joka on syntynyt henkilövahingon vuoksi suoritetusta hoitotoimenpiteestä. Henkilökohtaisilla käyttöesineillä tarkoitettaisiin sellaisia henkilökohtaisessa käytössä olevia esineitä, joita tavallisesti pidetään mukana liikuttaessa. Tällaisia ovat muun muassa käsilaukku, matkapuhelin, rannekello, silmälasit ja muut apuvälineet. Säännöksellä sujuvoitettaisiin korvausmenettelyä niissä jaetun toimivallan tilanteissa, joissa henkilövahingon yhteydessä aiheutuisi siihen kiinteästi liittyvä esinevahinko. Vastaava säännös sisältyy rikosvahinkolain

(1204/2005)

4 §:n 2 momenttiin. Tarkoitus olisi, että ehdotettua säännöstä sovellettaisiin vastaavalla tavalla sillä säännöksen ratio on sama. Ehdotetussa säännöksessä henkilökohtaisten käyttöesineiden korvaaminen on rajattu 2 momentin 1–4 ja 6 kohtiin, sillä verotuksessa tällaisia vahinkoja ei aiheutune.

2 §.Toimivaltainen viranomainen ja valtion edustaminen tuomioistuimessa.

Pykälän otsikkoa muutettaisiin lisäämällä siihen maininta valtion edustamisesta tuomioistuimessa. Vastaavasti pykälän

1 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että Valtiokonttori vastaa valtion puolesta sekä valvoo valtion etuutta lain soveltamisalaan kuuluvassa asiassa. Valtiokonttorin tämänhetkinen edustusoikeus perustuu Valtiokonttorista annetun valtioneuvoston asetuksen

(640/2024)

9 § 1 momentin säännökseen, jonka mukaan Valtiokonttori kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo valtion etua ja oikeutta kaikissa sen toimialaan kuuluvissa asioissa. Kysymyksessä olisi selkeyttävä säännös, joka olisi tarpeen jäljempänä ehdotettujen viranomaisten välistä valtuutusta ja liittokunnan edustamista koskevien säännösten vuoksi. Valtiokonttorin virkamiehen oikeudesta edustaa valtiota säädetään yllä mainitun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 2 momentissa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka mahdollistaisi vain yhden viranomaisen edustavan valtiota oikeudenkäynnissä silloin, kun toimivalta olisi jaettu Valtiokonttorin ja toisen viranomaisen välillä. Säännöksen perusteella Valtiokonttori voisi valtuuttaa toisen viranomaisen käyttämään puhevaltaa Valtiokonttorin toimivaltaan kuuluvan korvausasian käsittelyssä tai vaihtoehtoisesti toimia toisen viranomaisen valtuuttamana edustajana sellaisen korvausvaatimuksen käsittelyssä, joka on rajattu valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle. Valtuutuksen antamisesta sovitaan viranomaisten välillä. Tällöin vältetään tilanne, että samassa asiassa olisi useampia valtion asiamiehiä tai valtuutettuja. Valtuutuksen antaja voi perua valtuutuksen. Viranomainen voi lähtökohtaisesti toimia vain sille määritellyn asiallisen ja asteellisen toimivallan rajoissa, joten toimivaltarajojen ylittäminen edellyttää nimenomaista säännöstä, jossa viranomaisten yhteistoiminta tai päätösvallan siirtäminen sallitaan (Mäenpää, Hallinto-oikeus, 2023). Säännöksellä legitimoitaisiin valtion asiamies oikeudenkäyntiasian hoitamiseen. Yleiset säännökset oikeudenkäynnissä edustamisesta ja valtion puhevallan käytöstä sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 15 lukuun.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 26 §:n 3 momentin mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon toimeksiannostaan tai muuten lukuunsa suoritettavaa tehtävää varten, jos se on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Tämän vuoksi ei ole tarpeellista erikseen säätää tähän liittyvästä tiedonsaantioikeudesta.

4 a §. Liittokunnan esikunnan oikeudellinen edustaminen.

Uudessa 4 a §:ssä säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta pyynnöstä valvoa Pohjois-Atlantin liiton etua liittokunnan esikuntia koskevassa asiassa. Säännös liittyy Pariisin pöytäkirjan täydentämisestä Suomen tasavallan hallituksen sekä Naton operaatioportaan johtoesikunnan ja Naton transformaatiojohtoportaan johtoesikunnan välillä tehtyyn sopimukseen (SopS 29/2026 ja SopS 30/2026) Täydentävän sopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan Suomi toimii strategisen johtoesikunnan pyynnöstä sen puolesta oikeudellisissa asioissa, joissa liittokunnan esikunta on osapuolena. Vastaava säännös lisättiin lailla 582/2026 puolustusvoimista annetun lain

(551/2007)

34 a §:ään. Pykälän

1 momentin mukaan Puolustusvoimat valvoo strategisen johtoesikunnan pyynnöstä

Pohjois-Atlantin liiton etua liittokunnan esikuntia koskevissa asioissa. Jos kysymyksessä olisi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaan kuuluva asia, toimivaltainen viranomainen olisi kuitenkin Valtiokonttori. Käytännössä pyyntö liittokunnan edustamisesta oikeudenkäynnissä voisi tulla joko suoraan liittokunnan strategiselta johtoesikunnalta tai välillisesti Puolustusvoimilta.

Ehdotetulla säännöksellä varmistettaisiin Valtiokonttorin oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuus tilanteessa, jossa kolmas osapuoli esittäisi liittokunnan esikunnan toimintaan perustuvan Valtiokonttorin toimivaltaan kuuluvan vahingonkorvausvaatimuksen. Valtiokonttoriin virkasuhteessa oleva, oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö voisi tarvittaessa toimia liittokunnan asiamiehenä. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana saa toimia asianosaiseen työ- tai virkasuhteessa oleva, oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut, rehellinen ja muutoin kyseiseen tehtävään sopiva ja kykenevä henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.

4 b §. Korvausvaatimuksen jättäminen käsittelemättä.

Uudessa 4 b §:ssä säädettäisiin Valtiokonttorin mahdollisuudesta jättää eräitä vahingonkorvausvaatimuksia käsittelemättä. Voimassa olevassa laissa ei ole vastaavaa säännöstä, vaan Valtiokonttorin on annettava kirjallinen ratkaisu jokaisessa vireille tulleessa korvausasiassa. Valtiokonttori voisi 4 b §:n

1 momentin mukaan jättää asian käsittelemättä, jos korvausvaatimuksen ratkaiseminen edellyttäisi suullisten todistelukeinojen käyttämistä, Valtiokonttori on jo ratkaissut samaan vahinkotapahtumaan liittyvän tämän lain mukaisen korvausvaatimuksen, se on vireillä tai ratkaistu muussa tuomioistuimessa, välimiesmenettelyssä taikka asia on samanaikaisesti vireillä kansainvälisessä lainkäyttö- ja tutkintaelimessä. Valtiokonttori voisi yllä kuvatuissa tilanteissa antaa hakijalle 2 momentissa tarkoitetun kanneosoituksen ja ohjata hakijaa nostamaan tarvittaessa kanne yleisessä tuomioistuimessa.

Momentin

1 kohdan mukaisilla suullisilla todistuskeinoilla tarkoitetaan todistajan kuulemista vakuutuksen nojalla ja asianosaisen kuulemista totuusvakuutuksen nojalla. Korvausvaatimuksen käsittely Valtiokonttorissa on valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin perustuen kirjallista, eikä asianosainen ole käsittelyssä henkilökohtaisesta saapuvilla tai edustettuna. Suullisia todistelukeinoja koskeva menettely soveltuu huonosti lähtökohtaisesti kirjalliseen korvausasian käsittelyyn ja Valtiokonttorin käytössä oleviin menettelyihin ja toimintatapoihin. Valtiokonttori voisi nykyään valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 5 §:n mukaisen viittaussäännöksen ja hallintolain 40 §:n nojalla tarvittaessa pyytää hallinto-oikeudelta virka-apua suullisen todistelun vastaanottamiseksi. Menettely olisi poikkeuksellinen ja selvästi hallintoa kuormittava sekä prosessia hidastava. Menettely tarkoittaisi korvausvaatimuksen hylkäävässä tapauksessa sitä, että samassa vahingonkorvausasiassa todistelu otettaisiin vastaan ensin hallintotuomioistuimessa Valtiokonttorin tekemän virka-apupyynnön perusteella ja tämän jälkeen yleisessä tuomioistuimessa, mikäli vahingonkärsijä nostaisi asiassa kanteen. Mikäli jo korvausperusteen selvittäminen vaatii lähtökohtaisesti suullista todistelua, olisi korvausasia useimmiten perusteltua ohjata käsiteltäväksi tuomioistuimessa.

Valtiokonttori voisi jättää korvausvaatimuksen käsittelemättä momentin

2 kohdan mukaan myös silloin, jos Valtiokonttori on jo ratkaissut hakijan samaan vahinkotapahtumaan liittyvän valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisen korvausvaatimuksen. Valtion vastuuseen perustuvien vahingonkorvausvaatimusten lisäksi Valtiokonttori käsittelee korvausvaatimuksia myös useiden eri erityislakien perusteella. Näitä ovat mm. rikosvahinkolaki ja laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta

(422/1974). Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 4 b §:llä ei ole tarkoitus rajoittaa Valtiokonttorille muun lain perusteella tulevien korvausvaatimuksien käsittelyä, vaan tällöin noudatetaan kulloinkin soveltuvia erityislain säännöksiä.

Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain 5 §:n nojalla Valtiokonttorin korvauskäsittelyssä noudatetaan hallintolain säännöksiä, ellei laissa valtion vahingonkorvaustoiminnasta toisin säädetä. Korvausasian käsittely ei kuitenkaan ole hallintoasian käsittelyä eikä Valtiokonttorin ratkaisu ole hallintopäätös, vaan Valtiokonttorin ehdotetun lain nojalla käsittelemät korvausasiat ovat yksityisoikeudellisia riita-asioita eivätkä hallintolaissa tarkoitettuja hallintoasioita (HE 159/2014 vp, EOAK/6440/2025). Valtiokonttorilla on nykyiselläänkin harkintavaltaa sen suhteen, miten se sisällöllisesti arvioi sille esitettyjä vahingonkorvausvaatimuksia. Käytännössä sama asianosainen on voinut laittaa vireille lukuisia, jopa useita kymmeniä vahingonkorvausvaatimuksia, jotka liittyvät saman viranomaisen toimintaan tai muutoin samaan vahinkotapahtumaan, mutta asiassa esitetään esimerkiksi uusi korvausvaatimuksen perusteeseen tai vahinkoon liittyvä seikka. Kyseessä olisi korvauskäsittelyn tehokkuutta turvaava ja selkeyttävä uusi säännös. Näin pyritään varmistamaan vahingonkorvausvaatimusten tehokas käsittely Valtiokonttorissa kokonaisuutena ja se, ettei yksittäistä vahingonkorvausasiaa jouduta ratkaisemaan useaan kertaan, mikäli hakija on jo aiemmin saanut ratkaisun vahingonkorvausasiassaan.

Momentin 3 kohdan mukaan korvausvaatimus voitaisiin jättää käsittelemättä myös, jos se on vireillä tai ratkaistu yleisessä tuomioistuimessa, välimiesmenettelystä annetun lain mukaisessa menettelyssä taikka jos asia on samanaikaisesti vireillä ratkaistu kansainvälisessä lainkäyttö- ja tutkintaelimessä. Viimeksi mainitussa tapauksessa Valtiokonttori huolehtii kuitenkin korvauksen maksamisesta lain 1 §:n nojalla sen jälkeen, kun kansainvälinen lainkäyttö- ja tutkintaelin on antanut asiassa korvausta edellyttävän tai puoltavan ratkaisunsa.

Viranomaisen velvollisuus tehdä päätös sekä hallinnon asiakkaalle vastaavasti kuuluva oikeus saada asiassaan ratkaisu perustuvat perustuslain 21 §:ään, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsiteltyä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Mikäli asianosainen on jo aiemmin saanut ratkaisun, johon asianosaisella on mahdollisuus nostaa kanne, ei esityksellä ole vaikutusta asianosaisen perustuslain 21 §:n mukaiseen oikeuteen. Koska hallintoasiassa menettely on kirjallista eikä suullista todistelua ilman poikkeuksellista hallintuomioistuimen antamaa virka-apua voida ottaa vastaan, voi asianosainen saada tällaisessa vahingonkorvausasiassa usein vain osittain asiansa ratkaistua kirjallisen asiakirja-aineiston perusteella. Ei ole perusteltua käyttää Valtiokonttorin voimavaroja sellaisten asioiden valmistelemiseen ja ratkaisemiseen, joiden ratkaiseminen on asianosaisille hyödytöntä tai ei muusta erityisestä syystä ole tarkoituksenmukaista. Lisäksi samaan vahinkotapahtumaan tai saman viranomaisen toimintaan ja samaan ajankohtaan ajoittuvan uuden korvausvaatimuksen käsittely asianosaisen esittämän uuden seikan tai liitännäisvaatimuksen vuoksi hidastaa tai vaikeuttaa muiden vireillä olevien korvausvaatimusten käsittelyä.

Edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdissa kuvattuja vahingonkorvausvaatimuksia on esitetty Valtiokonttorille vuosittain vain muutamia. Vahingonkorvauksen hakijoilla on 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa edelleen oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi 3 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa korvausvaatimus on jo aiemmin käsitelty yleisessä tuomioistuimessa tai säännöksen tarkoittamassa muussa menettelyssä. Tämän vuoksi säännösehdotuksen vaikutus oikeusturvaan jää vähäiseksi.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan tilanteessa, jossa Valtiokonttori jättää korvausvaatimuksen käsittelemättä, sen on annettava hakijalle osoitus kanteen nostamisesta valtiota vastaan käräjäoikeudessa riita-asioista säädetyssä järjestyksessä. Menettely vastaa voimassa olevan lain 4 §:n 2 momenttia.

Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Lisäksi vahingonkorvausasioiden osalta on säädetty mainitun lain 10 §:n 2 momentissa, että velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla. Vanhentuminen keskeytyy vanhentumislain 11 §:n 2 momentin mukaisesti asian ollessa vireillä Valtiokonttorissa. Tämän vuoksi vahingonkorvauksen hakijalle ei aiheudu oikeudenmenetyksiä korvauksen hakijan esitettyä vaatimuksen Valtiokonttorille, vaikka Valtiokonttori jättäisi asian käsittelemättä esitettävän lain 4 b §:n nojalla.

7.2Laki Valtiokonttorista

2 §. Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin10 kohdassa säädetyt tehtävät ehdotetaan kumottaviksi. Sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen välitysverkoston toiminnan ja käytön kehittäminen ja valvonta on tarkoitus säätää Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäväksi. Tähän esitykseen sisältyy ehdotus tehtävän lisäämisestä Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 2 §:n 2 momenttiin.

Momentin 11 kohta ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan tilannetta, jossa 10 kohta kumoutuu. Samalla nykyinen momentin 11 kohta siirtyy 10 kohdaksi.

Momentin johdantokappale ja 1–9 kohdat säilyvät ennallaan.

2 b §. Lain 2 b §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusia tiedonsaajia ja säädettäväksi pykälässä tarkoitetut tiedonluovutukset maksuttomiksi.

Voimassa olevan lain mukaan Valtioneuvoston kanslialla, valtiovarainministeriöllä, maa- ja metsätalousministeriöllä, työ- ja elinkeinoministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ympäristöministeriöllä on oikeus salassapitosäännösten estämättä maksutta saada Valtiokonttorilta hoitamiinsa valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluihin sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sisältyvät tiedot, jotka ovat välttämättömiä kunkin ministeriön oman hallinnonalan tehtävien hoitamisen kannalta. Vastaava oikeus puuttuu ulkoministeriöltä. Ulkoministeriön hallinnonalan lainoista Valtiokonttori hallinnoi esimerkiksi kehitysmaihin myönnettävistä korkotukiluotoista annetun lain

(1114/2000)

mukaisia lainoja sekä valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain

(449/1988)

mukaisia ulkoministeriön myöntämiä lainoja. Lainan myöntäneenä viranomaisena ulkoministeriön on saatava

Valtiokonttorilta tietoja muun muassa talousarviovalmistelun sekä vastuisiin liittyvän riskienhallinnan vuoksi. Valtiokonttorilta saatavat tiedot koskevat esimerkiksi lainalle tehtyjä suorituksista sekä jäljellä olevaa pääomaa.

Voimassa olevan lain mukaan valtiovarainministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä, työ- ja elinkeinoministeriöllä, Tilastokeskuksella, Opetushallituksella, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella sekä Suomen Kuntaliitto ry:llä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada Valtiokonttorilta tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon tiedot. Momenttiin ehdotetaan nyt lisättäväksi sisäministeriölle, Maakuntien tilakeskus Oy:lle, KEHA-keskukselle ja Lupa- ja valvontavirastolle vastaava tiedonsaantioikeus.

Sisäministeriöllä on hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021, jäljempänä hva-laki) 11, 12 a, 13 a, 13 b, 15, 16 ja 122 §:n mukaisesti yhdessä valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa lähinnä hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvien tehtävien toteuttamiseen ja hyvinvointialueen taloudenhoitoon liittyviä suunnittelu- ja valvontatehtäviä. Niiden toteuttamisen sujuvoittamiseksi on tarpeen säätää sisäministeriölle vastaava tiedonsaantioikeus kuin on jo säädetty valtiovarainministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Sisäministeriö hyödyntää tehtävissään muun ohessa hyvinvointialueiden investointisuunnitelmia, joita koskevat tiedot kerätään osana hyvinvointialueiden ja -yhtymien Valtiokonttorille raportoimia taloustietoja (ns. HHIS-raportointikokonaisuus). Tiedot on katsottu salassa pidettäväksi aineistoksi liikesalaisuuden perusteella.

Myös Lupa- ja valvontavirastolla on tarve hyvinvointialueiden investointisuunnitelmien sisältämiin tietoihin pelastustoimen järjestämisestä annetun lain (613/2021) 14 §:ssä säädettyjen tehtäviensä toteuttamiseksi. Lupa- ja valvontaviraston oikeudesta saada tietoja hyvinvointialueilta säädetään lain pelastustoimen järjestämisestä 19 §:ssä.

Maakuntien tilakeskus Oy, jäljempänä Tilakeskus, on hyvinvointialueiden yhteisesti omistamana osakeyhtiö, jossa valtio on osakkaana. Tilakeskuksesta ja sen tehtävistä valtakunnallisena toimitila- ja kiinteistöhallinnan osaamiskeskuksena (Toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus osakeyhtiö) säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 21 §:ssä. Tilakeskuksella on mainitun lainkohdan mukainen lakisääteinen tehtävä antaa vuosittain hyvinvointialueille ja valtioneuvostolle selvitys hyvinvointialueiden tekemistä toimitiloja koskevista investointipäätöksistä ja niiden vaikutuksista hyvinvointialueiden talouteen. Tilakeskuksen laissa säädetyssä selvitystehtävässään hyödyntämät hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän investointisuunnitelmia koskevat tiedot kerätään osana hyvinvointialueiden ja -yhtymien Valtiokonttorille raportoimia taloustietoja (ns. HHIS-raportointikokonaisuus), jotka on katsottu salassa pidettäväksi aineistoksi liikesalaisuuden perusteella. Raportointikokonaisuus muodostaa keskeisen tietopohjan hyvinvointialueiden ja -yhtymien investoinneista. Tilakeskuksella on hva-lain 21 §:n mukaan oikeus saada tarvittavat tehtäviensä hoitamista varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat hyvinvointialueilta, mikä johtaisi kuitenkin investointisuunnitelmien kannalta päällekkäiseen tiedonkeruuseen. Hyvinvointialueiden kahdenkertaisen raportoinnin aiheuttaman hallinnollisen taakan vähentämiseksi on perusteltua, että Tilakeskus saisi investointisuunnitelmiin liittyvät tiedot suoraan Valtiokonttorilta lakisääteisen selvitystehtävänsä toteuttamiseksi.

Työllisyys, kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) tiedoksisaantioikeus liittyy kuntien muuttuneeseen tehtäväkenttään vuoden 2025 alusta alkaen, jolloin julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu työ- ja elinkeinotoimistoilta siirtyivät kunnille. Laissa Elinvoimakeskuksista sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksessa (531/2025) säädetään KEHA-keskukselle tehtäviä työvoimapalveluiden tuloksellisuuden ja toimivuuden seurantaan ja arviointiin. Nämä tehtävät edellyttävät kuntien talousraportoinnin tilitasoisten ja palvelukohtaisten tietosisältöjen saavutettavuutta tarkalla tasolla. TE-palveluihin liittyvä palveluluokkakohtainen tieto on karkeistettua avoimessa rajapinnassa, sillä sen on arvioitu pitävän sisällään henkilötietoa, jonka kautta voi olla mahdollista tunnistaa henkilö välillisesti.

Pykälän 2 momentti säilyy ennallaan.

Pykälän 3 ja 4 momenttia tarkennettaisiin momenteissa viitatun taloustietovarannon osalta. Kuntien lisäksi taloustietovaranto koskee myös hyvinvointialueita, joita koskeva maininta sisällytettäisiin säännökseen.

Voimassa olevan lain 2 c ja 2 d pykälissä säädetään tiedonluovutusten maksuttomuudesta. Tämän vuoksi tässä esityksessä noudatetaan samaa viranomaisten ja muidenkin tiedonsaajien osalta. Ei ole taloudellisesti kannattavaa määrätä pientä maksua, jonka laskuttaminen, maksaminen ja perimisen valvonta ylittäisi pahimmillaan moninkertaisesti maksusta saatavan tuoton. Tämän vuoksi myös lain 2 b §:ään ehdotetaan lisättäväksi maksuttomuutta koskeva säännös. Julkisen hallinnon ja sitä lähellä olevien toimijoiden välisistä maksuista ei maksun saajalle kerry julkisen taloudessa nettomääräistä tuloa.

2 d §. Pykälän 1 momentissa säädetään Valtiokonttorin oikeudesta saada salassapitosäännösten ja -määräysten estämättä pyynnöstä maksutta asian ratkaisemiseksi välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja, jotka liittyvät valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan sekä valtion vahingonkorvaus-, etuus- maksuvapautus- ja jäämistöoikeudellisten asioiden hoitamiseen. Pykälän 1 momentin 1 ja 2 kohtiin ehdotetaan tehtäväksi muusta lainsäädännöstä johtuvat tarpeelliset muutokset. Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uudet 16–18 kohdat, jotka koskevat korvauslajeja, joiden osalta Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksista ei ole vielä säädetty.

Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin Valtiokonttorille oikeus saada tietoja asuntosäästöjärjestelmästä annetun lain 34 §:n 2 momentin ja asuntolainan valtiontakauksesta annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaisen takautumisvaatimuksesta luopumista koskevan hakemuksen käsittelyä varten hakijan tulotiedot Verohallinnolta.

Mainittujen lainkohtien mukaan Valtiokonttori voisi lainansaajan hakemuksesta päättää, että valtiontakauksen perusteella luotonantajalle suoritettu korvaus jätetään perimättä lainansaajalta, jos lainansaajan ei voida katsoa kohtuudella selviytyvän maksuista terveydentilan, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun näihin verrattavan syyn vuoksi. Verohallinnolta saatavat tiedot olisivat välttämättömiä, jotta Valtiokonttori voisi arvioida, voiko lainansaaja kohtuudella selviytyä takautumissaatavan maksamisesta.

Pykälän 1 momentin 2 kohdan viittaus Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukseen korvattaisiin viittauksella Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukseen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on lakkautettu 1.3.2025 lukien lailla valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksesta (1001/2024). Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen lakisääteiset tehtävät ovat siirtyneet Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle 1.3.2025.

Säännöksestä ilmenisi Valtiokonttorin oikeus saada tiedot nimenomaan sakkorekisteristä. Sakkorekisterin tietojen luovuttamisesta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:ssä. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan sakkorekisteriin tallennetun tiedon luovuttaminen viranomaiselle tai muulle taholle edellyttää, että tämän oikeudesta tiedonsaantiin säädetään erikseen lailla.

Pykälän 1 momentin

11 kohtaan lisättäisiin uusid alakohta, jonka mukaan Oikeusrekisterikeskuksen olisi luovutettava Valtiokonttorille välttämättömät sakkorekisteriin sisältyvät tiedot perusteettomasti maksettua etua koskevan muutosilmoituksen tekemiseksi tulorekisteriin. Perusteettomasti maksettua etua koskevan ilmoituksen tekemisestä säädetään tulotietojärjestelmästä annetun lain

(53/2018)

6 §:n 5 momentin 7 kohdassa ja 6 momentin 3 kohdassa. Rikosvahinkolakiin lailla 418/2025 tehtyjen muutosten johdosta Valtiokonttorille kuuluneet rikosvahinkokorvausten takaisinperintätehtävät ovat siirtyneet Oikeusrekisterikeskukselle vuoden 2026 alusta lukien. Tilanteissa, joissa Valtiokonttorin liikaa tai aiheettomasti maksama korvaus päätetään jättää perimättä takaisin, Valtiokonttori on myös jatkossa velvollinen huolehtimaan tulorekisteriin tehtävästä ilmoituksesta. Teknisenä muutoksena 11 kohdan b alakohdasta poistetaan sana ”sekä” ja lisätään se c alakohtaan.

Pykälän 1 momentin 14 kohdan b alakohtaan lisättäisiin oikeustilan selkeyttämiseksi säännös, jonka perusteella Valtiokonttorilla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen käyttöä koskevien rajoitusten estämättä oikeus pyynnöstä saada maksutta tunnistetietoineen välttämättömät asiakirjat ja tiedot valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tai valtion edun valvomiseksi Oikeusrekisterikeskukselta sakko- ja rikosrekisteristä. Valtiokonttori on toimivaltainen viranomainen käsittelemään myös vahingonkorvausvaatimukset, jotka perustuvat mainituissa rekistereissä ilmenneisiin virheisiin tai niiden ylläpidossa väitettyihin laiminlyönteihin. Tiedot mainituista rekistereistä olisivat välttämättömiä esimerkiksi silloin, kun korvausperusteen olemassaolon tai aiheutuneen vahingon selvittäminen riippuisi niistä saatavista tiedoista.

Valtiokonttorin oikeudesta saada tiedot sakko- ja rikosrekisteristä säädettäisiin nimenomaisesti, koska tietojen luovuttaminen näistä rekistereistä edellyttää, että oikeudesta tiedonsaantiin on säädetty erikseen lailla. Sakkorekisterin tietojen osalta tietojen luovuttaminen perustuisi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 49 §:n 1 momentin 5 kohtaan, jonka mukaan sakkorekisteriin tallennetun tiedon luovuttaminen viranomaiselle tai muulle taholle edellyttää, että tämän oikeudesta tiedonsaantiin säädetään erikseen lailla. Vastaavasti tietojen luovuttaminen rikosrekisteristä on sallittua vain rikosrekisterilaissa (770/1993) erikseen säädetyissä tilanteissa.

Pykälän 1 momentin 15 kohdan c alakohdassa piste muutetaan puolipisteeksi.

Pykälän 1 momentin säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja ja asiakirjoja eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain nojalla. Mainitun lain nojalla voidaan korvata esitutkinta- ja oikeudenkäyntikuluja valtion palveluksessa olevalle, jota joko syytetään virheellisestä menettelystä virka- tai työtehtäviä suoritettaessa tai jolta vaaditaan korvausta virka- tai työtehtävässä aiheutetusta vahingosta. Valtiokonttorille säädettäisiin kohdan a alakohdassa oikeus saada korvausasian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, esitutkintaviranomaiselta, Syyttäjälaitokselta sekä tuomioistuimelta. Mainituilta virastoilta välttämättömiä tietoja ovat muun muassa asianosaisten yhteystiedot, tuomioistuimen päätös, syyttämättäjättämispäätös sekä tieto sekä ilmoitus esitutkinnan päättämisestä. Pykälän b alakohdassa

Valtiokonttorille säädettäisiin oikeus saada asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot vakuutuslaitokselta ja työnantajalta. Työnantajalta välttämättömiä tietoja ovat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät tiedot. Vakuutuslaitokselta hankittavia tietoja ovat tiedot mahdollisista vakuutuskorvauksista valtion varoista maksettavan korvauksen määrittämiseksi.

Pykälän 1 momentin säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja ja asiakirjoja valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta sisältyy valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annettuun asetukseen

(881/1980). Mainitun lain nojalla korvataan aiheutuneita esinevahinkoja silloin, kun valtion palveluksessa oleva henkilö on virka- tai työtehtävää suorittaessaan kohdannut vastarintaa, kun omaisuutta on vahingoitettu virka- tai työtehtävien vuoksi tai, kun omaisuutta on vahingoittunut virka- tai työtehtävistä johtuvien erityisten olosuhteiden vuoksi. Valtiokonttorille säädettäisiin kohdan a alakohdassa oikeus saada korvausasian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja

Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, esitutkintaviranomaiselta, Syyttäjälaitokselta ja tuomioistuimelta sekä b alakohdassa oikeus saada asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot vakuutuslaitokselta ja työnantajalta.

Pykälän 1 momentin säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada tietoja ja asiakirjoja ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun, valtion virkaehtosopimuslaissa

(664/1970)

tarkoitetun, virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi. Valtiokonttorin toimivalta käsitellä ryhmähenkivakuutusta vastaava etua koskevia hakemuksia perustuu Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohtaan, jonka mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on huolehtia osaltaan valtion vahingonkorvaus- ja etuusasioista. Saman lain 2 a §:ssä säädetään, että muun muassa Valtiokonttorin tuottamat vahingonkorvaussuoritteet asioissa, jotka koskevat ryhmähenkivakuutusta vastaavaa taloudellista tukea, ovat maksullisia. Lisäksi Valtiokonttorin tehtävästä käsitellä valtion palveluksessa olleen henkilön kuoltua maksettavaa ryhmähenkivakuutusta vastaavaa etua koskeva hakemus ja maksaa korvaus on sovittu virkaja työehtosopimuksessa.

Mainitun sopimuksen perusteella maksetaan ryhmähenkivakuutusta vastaavaa etua valtion palveluksessa olevan henkilön kuoltua. Arvioitaessa oikeutta etuun välttämättömiä tietoja ovat muun muassa tiedot sukulaisuussuhteesta, avopuolisoiden yhdessä asumisesta ja edunjättäjän palvelussuhteesta. Jos kuolema on aiheutunut tapaturmasta, tarvitaan lisäksi kuolintodistus sekä mahdollinen esitutkintapöytäkirja. Koska maksettava etuus yhteensovitetaan edunjättäjän jälkeen maksettavien muiden vastaavien korvausten kanssa, myös tiedonsaantioikeus tulotietojärjestelmään ilmoitettaviin etuustietoihin on välttämätön. Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksien varmistamiseksi säädettäisiin Valtiokonttorille kohdan a alakohdassa oikeus saada korvausasian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, esitutkintaviranomaiselta ja verohallinnolta, b alakohdassa oikeus saada asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot hoitolaitokselta sekä c alakohdassa vakuutuslaitokselta ja työnantajalta. Ehdotettu säännös ei estäisi etuutta hakevaa toimittamasta asian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja hakemuksen yhteydessä. Valtiokonttorin tiedonsaantioikeus rajautuisi näin ollen vain tilanteisiin, joissa asian ratkaisemiseksi välttämättömiä tietoja ei olisi sille jo toimitettu.

Pykälän

2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksien osalta käyttötarkoitukseksi myös valtion takautumisoikeuden käyttäminen ja takaisinperintä. Valtiokonttorille syntyy usein takautumisoikeus vahingon aiheuttajaan nähden niistä korvauksista, joita Valtiokonttori on maksanut erityislain nojalla vahinkoa kärsineelle. On myös tilanteita, joissa jo maksettu korvaus osoittautuu aiheettomaksi ja se on tarpeen periä takaisin korvauksensaajalta. Valtioneuvoston valtion talousarvion yleisistä soveltamismääräyksistä 12.4.1995 antaman päätöksen mukaan (valtiovarainministeriön yleiskirje TM 9509) valtion saamisen perimisestä luopuminen saa tapahtua vasta sen jälkeen, kun on luotettavasti selvitetty, ettei saamista velallisen todetun varattomuuden tai muun siihen verrat tavan syyn takia voida saada perittyä. Tämänkin jälkeen asianomaisen viraston tai laitoksen on seurattava jatkuvasti velallisen taloudellista asemaa ja, mikäli tälle ilmaantuu varoja, ryhdyttävä perimistoimenpiteisiin. Vain vähäisten saatavien osalta on erikseen säädetty niiden perimättä jättämisestä (laki eräiden vähäisten saatavien perimättä jättämisestä 266/1950). Valtiovarainministeriön päätöksen mukaan valtion saatavaa pidetään vähäisenä, jos se on 3 euroa pienempi (VMp 426/1950).

Valtiokonttorin voimassa olevat tiedonsaantioikeudet koskevat pääsääntöisesti vain korvausasian ratkaisemiseksi välttämättömien tietojen saamista. Valtion edun valvomiseksi on välttämätöntä, että tiedonsaantioikeudet koskevat myös tilanteita, joissa on kysymys valtion saatavan perimiseen liittyvistä tehtävistä. Valtiokonttorin on esimerkiksi tulotietojärjestelmästä annetun lain mukaisesti huolehdittava siitä, että sen tulorekisteriin ilmoittamat tiedot ovat oikeita ja että virheellinen tieto oikaistaan viipymättä. Tiedonsaantioikeus rajoittuisi niihin tehtäviin, joissa takautumisoikeudesta tai oikeudesta periä liikaa tai aiheettomasti maksettu korvaus takaisin olisi nimenomaisesti säädetty. Takautumisoikeudesta tai oikeudesta periä maksettu korvaus takaisin säädetään sotilasvammalaissa

(404/1948), syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetussa laissa, rikosvahinkolaissa, riistavahinkolaissa

(105/2009), oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetussa laissa

(362/2009), valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetussa laissa

(530/2017), valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annetussa laissa sekä eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetussa laissa. Myös takautumisoikeuden käyttämistä ja takaisinperintää varten välttämättömät tiedot saattavat sisältää erityisiin henkilötietoryhmiin sisältyviä tietoja sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla salassa pidettäviä tietoja. Esimerkiksi rikosvahinkolain nojalla myönnetyn jatkuvan ansionmenetyskorvauksen takaisinperinnän taustalla saattavat olla muutokset henkilön terveydentilassa.

2 e §. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin Valtiokonttorin oikeudesta saada pyynnöstä tässä hallituksen esityksessä tarkemmin kuvatun Pandemrix-vahingon osalta Lääkevahinkovakuutuspoolilta vahingonkorvausasian hoitamista varten salassapitosäännösten ja muiden tietojen käyttöä koskevien rajoitusten estämättä maksutta sen hallussa olevat välttämättömät asiakirjat ja tiedot valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain mukaisen tehtävän hoitamiseksi. Tehtävät siirtyvät Valtiokonttorille vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettuun lakiin ehdotetun muutoksen mukaisesti 1.3.2029. Siirron toteuttamiseksi tiedonsaantioikeus Valtiokonttorille on välttämätön jo ennen rokotevahinkoja koskevan korvaustoiminnan alkamista, jotta korvausten maksaminen voi jatkua keskeytymättä. Tästä syystä säännöksen ehdotetaan tulevan voimaan 1.9.2028. Tiedonsaantioikeus koskisi tietoja ja asiakirjoja, jotka liittyvät yhä avoimena oleviin Valtiokonttorille siirtyviin vahinkotapauksiin. Korvausasioiden käsittelemiseksi välttämättömät tiedot sisältävät muun muassa Pandemrix-rokotteesta vahinkoa kärsineiden yhteystiedot, hoitotiedot, tiedot muualta maksettavista korvauksista ja etuuksista, ansionmenetyskorvauksen määrittelemisessä käytetyt tiedot sekä tiedot Lääkevahinkovakuutuspoolin asiassa antamista ratkaisuista.

5 a §. Pykälä olisi uusi. Pykälä sisältäisi ensinnäkin informatiivisen viittauksen hallintolain 8 a lukuun, jossa säädetään hallintokantelusta, ja toiseksi säännökset virastoa tai sen virkamiestä koskevan hallintokantelun ratkaisemisesta. Säännös koskisi tilanteita, joissa hallintokantelu on tehty Valtiokonttorille tai ministeriölle. Säännöksellä ei puututa ylimpien laillisuusvalvojien tehtäviin ja toimivaltaan valvoa virastoa ja tutkia virastosta tehtyjä kanteluja.

Pykälän 1 momentin mukaan Valtiokonttorin tai sen virkamiehen toiminnasta tehdyn hallintokantelun ratkaisisi Valtiokonttorin pääjohtaja. Lisäksi Valtiokonttorin työjärjestyksessä voitaisiin määrätä, että osastolle osoitetut kantelut voisi ratkaista osaston osastonjohtaja. Säännöksessä Valtiokonttorin osastolla tarkoitettaisiin suoraan pääjohtajan alaisia osastoja. Jos kantelu kohdistuisi Valtiokonttorin osastonjohtajan toimiin, pääjohtaja ratkaisisi kantelun.

Pykälän

2 momentissa säädettäisiin pääjohtajan toimista tehdyn hallintokantelun käsittelystä ja ratkaisemisesta. Pääjohtajan toiminnasta tehdyt hallintokantelut käsittelisi ja ratkaisisi aina valtiovarainministeriö. Valtiokonttorin tulee siirtää hallintolain 21 §:n tarkoittamalla tavalla pääjohtajasta tehty kantelu valtiovarainministeriön käsiteltäväksi. Lisäksi 2 momentissa säädettäisiin, että ministeriö voisi siirtää sille virastosta tai sen virkamiehen toiminnasta tehdyn hallintokantelun viraston käsiteltäväksi. Kantelun siirtäminen voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi silloin kun se koskee muuta kuin viraston pääjohtajan toimia. Siirretyn kantelun käsittelyyn sovellettaisiin tällöin virastossa mitä 1 momentissa säädetään. Ministeriöllä olisi laaja harkintavalta ratkaista, käsitteleekö se hallintokantelun itse vai siirtääkö se hallintokantelun viraston käsiteltäväksi. Menettelyä voidaan perustella sillä, että useissa tapauksissa hallintokantelun käsittely virastossa kantelun kohteen esihenkilöiden toimesta voi johtaa nopeampaan, tarkoituksenmukaisempaan ja vaikuttavampaan kantelukäsittelyyn. Ministeriö voisi luonnollisesti edellyttää, että sille toimitetaan tiedoksi viraston kanteluasiassa antama päätös.

7.3Laki tulotietojärjestelmästä

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:n 1 momentin 16 kohtaa on muutettu lailla 342/2025, joka on tullut voimaan 1.6.2026. Tässä esityksessä Valtiokonttorista annettuun lakiin tehdyistä muutosehdotuksista seuraa, että tulotietojärjestelmästä annetun lain

13 §:n 1 momentin 16 kohdan luetteloa on täydennettävä lisäämällä siihen oikeus saada tulorekisteristä ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditussa valtion virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitetun asian ratkaisemista varten tarvittavat tiedot. Mainitun sopimuksen perusteella maksetaan ryhmähenkivakuutusta vastaavaa etua valtion palveluksessa olevan henkilön kuoltua. Korvausta ei makseta muun muassa silloin, kun edunjättäjä on ollut valtion palveluksen jälkeen muussa palveluksessa, jonka perusteella hänen omaisillaan on oikeus vastaavaan etuuteen. Valtiokonttorille säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tulotietojärjestelmästä annetun13 §:n 1 momentin 16 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi Tulorekisteriyksikölle oikeus välittää ja luovuttaa tulorekisterin tietoja Valtiokonttorille myös ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditussa valtion virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitetun asian ratkaisemista varten. Valtiokonttorilla on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu saamaan mainitut tiedot ehdotetun Valtiokonttorista annetun lain 2 d §:n 1 momentin 18 kohdan mukaisesti. Asian tekniseksi järjestämiseksi Valtiokonttori ja Verohallinto jatkovalmistelun aikana sopivat sille aikataulun ja toteutustavan.

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 13 §:ään on ehdotettu muutoksia myös eduskunnalle jo annetuissa kahdessa hallituksen esityksessä: HE 129/2026 vp (13 §:n 1 mom. 22 kohta) ja HE 94/2026 vp (13 §:n 1 mom. 23 ja 34 kohta).

7.4Laki Patentti- ja rekisterihallituksesta

Lain 2 §:n 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäväksi lisätään sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen ja niiden välitysverkoston toiminnan ja käytön kehittäminen sekä välitysverkoston toiminnan ja käytön valvonta, nykyisten yritysten digitaalisen taloushallinnon verkoston ja yhteiskehittämisen koordinaatiotehtävän lisäksi. Tehtävä siirtyy Patentti- ja rekisterihallitukselle Valtiokonttorista.

7.5Laki vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista

Vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a §, jossa säädettäisiin Pandemrix-rokotteesta aiheutuneita vahinkoja koskevien korvausten toimeenpanon siirtymisestä, korvausten toimeenpanossa sovellettavista säännöksistä sekä siirtohetkellä jäljellä olevan vakuutusmäärän siirtämisestä Valtiokonttorille.

4 a §:n

1 momentin mukaan Valtiokonttori vastaisi Pandemrix-rokotteesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen toimeenpanosta 1.3.2029 lukien. Korvausten toimeenpanon siirtäminen Valtiokonttorin tehtäväksi olisi perusteltua, sillä Valtiokonttorilla on joka tapauksessa toimivalta ratkaista valtiolle massarokotuksen toimeenpanijana kuuluvaan ankaraan vastuuseen perustuvat korvausasiat. Siirron tapahtuminen jo ennen jäljellä olevan vakuutusmäärän loppumista on välttämätöntä korvaustoiminnan sujuvan siirron sekä korvausten keskeytyksettömän suorittamisen vuoksi. Valtiokonttori soveltaisi korvausten määräämiseen samoja vahingonkorvauslaissa säädettyjä henkilövahingon korvaamista koskevia säännöksiä, joita myös Lääkevahinkovakuutuspooli on soveltanut lääkevahinkoehtoihin perustuen. Ehdotettu säännös ei rajoittaisi rokotevahingon kärsineitä vaatimasta korvausta myös muiden kuin säännöksessä mainittujen vahingonkorvauslain säännösten perusteella.

Korvausmenettelyn osalta säännöksessä viitattaisiin valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin. Tämä tarkoittaisi, että Valtiokonttorin korvauspäätökseen tyytymätön ei voisi hakea siihen muutosta valittamalla, vaan hänellä olisi halutessaan oikeus nostaa valtiota vastaan kanne käräjäoikeudessa riita-asioista säädetyssä järjestyksessä. Menettely vastaisi tältäkin osin lääkevahinkovakuutusehtoja.

Pykälän

2 momentissa esitetään säädettäväksi, että Lääkevahinkovakuutuspooli siirtää Valtiokonttorille Pandemrix-rokotteen aiheuttamille korvauksille osoitetun vakuutusmäärän siirtymähetkellä jäljellä olevan osan, kun korvausten toimeenpano 1 momentin mukaisesti siirtyy Valtiokonttorin tehtäväksi. Voimassa olevan vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annetun lain mukaan Lääkevahinkovakuutuspoolin rahoitusvastuu jatkuu, kunnes lain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla laskettu Pandemrix-rokotteen aiheuttamille korvauksille osoitettu vakuutusmäärä on käytetty. Säännöksen tarkoitus on varmistaa se, että Lääkevahinkovakuutuspoolin rahoitusvastuu toteutuu toimeenpanon siirtymisestä huolimatta siten kuin rahoitusvastuusta säädettäessä on aikanaan tarkoitettu. On tarkoituksenmukaista, että jäljellä oleva vakuutusmäärä siirretään sille, jolla on myös sitä koskeva toimeenpanovastuu. Toimeenpanon siirtymähetkellä jäljellä oleva määrä siirrettäisiin Valtiokonttorille, joka kirjaisi sen soveltuvalle tulomomentille.

8Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2027, kuitenkin siten, että Valtiokonttorista annetun lain 2 e § tulee voimaan 1.9.2028 ja laki vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annetun lain muuttamisesta tulee voimaan 1.3.2029.

9Toimeenpano ja seuranta

Ehdotettujen muutosten toimivuutta ja vaikutuksia seurataan Valtiokonttorilta ja muilta viranomaisilta, korvauksen hakijoilta ja sidosryhmiltä saatujen tietojen avulla.

10Suhde muihin esityksiin

10.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä

Syysistuntokaudella eduskunnalle annettavaan hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi valtion talousarviosta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (VN/20210/2026) esitetään muutoksia samoihin lainkohtiin (Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohta) kuin tässäkin esityksessä.

Syysistuntokaudella eduskunnalle annettavaan hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi hankintatietovarannosta ja siihen liittyviksi laeiksi (VM009:00/2025) esitetään muutoksia samoihin lainkohtiin (Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 8 kohta sekä 2 b §:n 3 ja 4 momentti), kuin tässäkin esityksessä.

Esitykset tulee eduskuntakäsittelyssä tarvittaessa sovittaa yhteen.

10.2Suhde talousarvioesitykseen

Esitys liittyy valtion vuoden 2027 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen ja niiden välitysverkoston toimintaan ja käytön kehittämiseen sekä muihin välitysverkoston toimintaan ja käyttöön liittyvien tehtävien siirtyessä Valtiokonttorin vastuulta Patentti- ja rekisterihallituksen tehtäviksi, siirretään niiden toteuttamiseksi tarpeellinen määräraha 350 000 euroa momentilta 28.20.10 Valtiokonttorin toimintamenot momentille 32.01.07 Patentti- ja rekisterihallituksen toimintamenot. Siirto on valtion budjettitalouden näkökulmasta neutraali.

11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Esitettävät lainmuutokset eivät vaikuta perus- ja ihmisoikeuksien tai kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumiseen.

11.1Valtion vahingonkorvaustoiminasta annetun lain soveltamisalan muutokset

Eräiden valtiosääntöoikeudellisen aseman omaavien viranomaisten rajaaminen lain soveltamisalan ulkopuolelle

Esityksen 1. lakiehdotuksen 1 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eduskunnan valtiopäivätoiminta [1], tasavallan presidentti, tasavallan presidentin kanslia, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies säädettäisiin valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle. Voimassa olevan sääntelyn perusteella eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja valtioneuvoston oikeuskanslerin virasto ovat lain soveltamisalan ulkopuolella eikä tähän ehdoteta muutoksia. Kaikilla kappaleessa mainituilla viranomaisilla on Suomen perustuslakiin perustuva valtiosääntöoikeudellinen asema, mikä ilmenee Suomen perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 1/1998 vp) ja sen johdosta perustuslakivaliokunnan antamasta mietinnöstä (PeVM 10/1998 vp). Esityksessä ei myöskään ehdoteta muutoksia näiden viranomaisten virka- tai vahingonkorvausvastuisiin.

Suomen perustuslain 118 §:n 3 momentin perusteella jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.

Vaikka esityksen 1. lakiehdotuksen 1 §:n soveltamisalan ulkopuolelle jäävien viranomaisten määrä nousisi ehdotuksen myötä, ei ehdotetulla sääntelyllä rajoitettaisi oikeudenloukkauksen tai vahinkoa kärsineen oikeutta vaatia esimerkiksi tuomitsemista rangaistukseen sekä vaatia vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä vaikka Valtiokonttori ei käsittelisi soveltamisalan ulkopuolelle rajattuja viranomaisia koskevia vahingonkorvausasioita, vaan ensi kädessä viranomainen itse käsittelisi sille osoitetut vaatimukset. Toimivaltainen viranomainen käsittelemään vaatimuksia rangaistukseen tuomitsemisesta ja vahingonkorvauksista olisi nykytilaa vastaavalla tavalla yleinen tuomioistuin, käräjäoikeus ensiasteena.

Näin ollen ehdotettua laintasoista sääntelyä ei voida pitää ongelmallisena Suomen perustuslain 80 §:n 1 momentin kannalta eikä myöskään Suomen perustuslain 21 §:n kannalta, sillä ehdotettu sääntely ei rajoita oikeutta saattaa asia käsiteltäväksi yleisessä tuomioistuimessa.

Valtion vahingonkorvaustoiminnan laajentaminen koskemaan esinevahinkoja eräissä vahinkotapahtumissa

Esityksen 1. lakiehdotuksen 1 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka perusteella Valtiokonttori voisi korvata henkilövahingon yhteydessä vahingoittuneita vaatteita ja muita henkilökohtaisia käyttöesineitä silloin, kun toimivalta esinevahingon ja taloudellisen vahingon ratkaisemiseksi kuuluu vahingon aiheuttaneelle viranomaiselle. Ehdotetussa säännöksessä henkilökohtaisten käyttöesineiden korvaaminen on rajattu 2 momentin 1–4 ja 6 kohtiin, sillä verotuksessa esinevahinkoa ei voida arvioida syntyvän.

Ehdotetun sääntelyn voidaan arvioida nopeuttavan henkilövahingon yhteydessä syntyneiden esinevahinkojen korvaamista suhteessa siihen, että oikeudenloukkauksen tai vahinkoa kärsineen olisi pääsääntöisesti vaadittava yleisessä tuomioistuimessa vahingonkorvausta henkilövahingon yhteydessä syntyneistä esinevahingoista. Ehdotettu sääntely ei rajoita kenenkään oikeutta saattaa esinevahinkoa koskeva asia yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Näin ollen voidaan arvioida, että ehdotettu laintasoinen sääntely on tältäkin osin sopusoinnussa Suomen perustuslain 21 ja 80 §:n vaatimusten näkökulmasta.

11.2Toimivaltainen viranomainen ja valtion edun valvominen tuomioistuimessa

Valtiokonttorin määrittäminen laintasoisesti toimivaltaiseksi viranomaiseksi

Esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiokonttori vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimessa valtion etua ja oikeutta kaikissa tämän lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Nykytilassa valtioneuvoston asetuksentasoinen sääntely nostettaisiin perustuslain 21 §:n vaatimusten mukaisesti laintasoiseksi.

Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin perusteella mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Valtiokonttori ehdotetaan määriteltäväksi laintasoisesti toimivaltaiseksi viranomaiseksi valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tältä osin ehdotetun sääntelyn arvioidaan täyttävän Suomen perustuslain 21 §:n vaatimukset.

Valtiokonttorin toimivallasta valtuuttaa toinen valtion viranomainen valvomaan valtion etua tuomioistuimessa

Esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka perusteella vahingonkorvausasiassa toimivaltainen viranomainen voisi valtuuttaa toisen viranomaisen vastaamaan valtion puolesta ja valvomaan valtion etua ja oikeutta tuomioistuimessa. Ehdotetun sääntelyn taustalla on varmistaa, että viranomaisille säädetyt tehtävät ja yksittäiset toimenpiteet tulevat hoidetuiksi tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti.

Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan (PeVL 3/2014 vp), että mahdollisuus sopia toimivaltaisesta viranomaisesta on huomionarvoinen perustuslain 21 §:n sen säännöksen kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Merkityksellinen on myös perustuslain 2 §:n 3 momentti. Sen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tehtävien rajoitukseton siirtäminen viranomaiselta toiselle on ongelmallista myös oikeusturvan kannalta (PeVL 52/2001 vp, s. 5/I, PeVL 14/2003 vp, s. 3/I).

Perustuslakivaliokunta on käytännössään suhtautunut pidättyvästi mahdollisuuteen poiketa toimivaltaista viranomaista koskevista lain säännöksistä. Valiokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti (PeVL 21/2001 vp, s. 4/I) tai muuten täsmällisesti (PeVL 47/2001 vp, s. 3/II) tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat (PeVL 45/2001 vp, s. 5/I) samoin kuin toimivallan siirtämisen edellytykset ilmenevät laista riittävän täsmällisesti (PeVL 7/2001 vp, s. 4/II; ks. myös PeVL 11/2002 vp, s. 6, PeVL 52/2001 vp, s. 5, PeVL 47/2002 vp, s. 4—5, PeVL 65/2002 vp, s. 4/II).

Ehdotetun sääntelyn perusteella on tarkoitus säätää laissa toimivaltaiselle viranomaiselle toimivalta valtuutuksen antamiseksi toiselle valtion viranomaiselle, jos esityksen 1. lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin 1–6 kohdassa tarkoitetussa asiassa toimivalta olisi jakaantunut toimivaltaisen Valtiokonttorin lisäksi yhdelle tai useammalle muulle toimivaltaiselle valtion eri viranomaiselle. Käytännössä esityksen 1. lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin 1–6 kohdista ilmenevät myös muut toimivaltaiset viranomaiset. Ehdotettu sääntely koskee vain yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäviä vahingonkorvausasioita, minkä vuoksi ei voida arvioida, että kyse olisi rajoituksettomasta tehtävien tai toimivallan siirrosta toiselle valtion viranomaiselle, vaan pikemminkin yksittäistä vahingonkorvausasiaa koskevasta kertaluonteisesta valtuutuksesta.

Esimerkkinä tällaisesta voidaan mainita tilanne, jossa sekä Puolustusvoimilla että Valtiokonttorilla on niille laissa säädetty toimivalta edustaa oikeudenkäyntiasiassa saman vahinkotapahtuman perusteella syntyneen, eri viranomaiselle kuuluvan korvausvastuun osalta. Tässä tilanteessa sekä valtuutuksen antaja että valtuutettu toimivat oman toimivaltansa rajoissa ja muutoinkin sen mukaisesti. Se, että toinen toimivaltainen viranomainen hoitaisi kolmanteen nähden asian myös toisen toimivaltaisen viranomaisen valtuuttamana ja intressejä valvoen, ei poista toimivaltaa valtuuttajalta, eikä toisaalta myöskään anna sitä valtuutetulle. Valtuuttaja ja valtuutettu ovat sopineet asian hoitamisesta ja tarvittaessa valtuutettu luonnollisesi kuulee valtuuttajaa asian edistyessä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 48/2026 vp) muun ohella todennut, että perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lisäksi sen mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Viranomaiset ovat siten tehtäviään hoitaessaan sidottuja lakiin. Perustuslain 2 §:n 3 momentin säännös edellyttää, että viranomainen pysyy toiminnassaan sille laissa säädettyjen tehtävien ja toimivaltuuksien rajojen sisällä.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:n ehdotetun uuden 2 momentin sääntely ei muuta kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä eikä toimivaltuuksia, vaan kukin viranomainen toimii oman toimivaltansa puitteissa. Koska toimivaltainen viranomainen on määritelty laintasoisesti ja kun yksittäisessä vahingonkorvausta koskevassa asiassa muutkin toimivaltaiset viranomaiset on määritelty laintasoisesti ja kun kyse on yksittäisiin vahingonkorvausasioihin liittyvästä tarkkarajaisesta valtuutuksesta, jonka tarkoituksena on tehtävien ja yksittäisten toimenpiteiden hoitaminen tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti, ei ehdotetun sääntelyn voida katsoa olevan ongelmallista suhteessa Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 21 §:n vaatimuksiin nähden.

Liittokunnan esikunnan oikeudellinen edustaminen

Esityksen 1. lakiehdotukseen ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a §, jonka perusteella Valtiokonttori valvoisi strategisen johtoesikunnan pyynnöstä Pohjois-Atlantin liiton etua lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Pariisin pöytäkirjan täydentämisestä Suomen tasavallan hallituksen sekä Naton operaatiojohtoportaan johtoesikunnan ja Naton transformaatiojohtoportaan johtoesikunnan välillä tehdystä sopimuksen mukaisesti Strategisen johtoesikunnan pyynnöstä Suomi toimii sen puolesta oikeudellisissa asioissa, joissa liittokunnan esikunta on osapuolena (voimaanpanolaki 576/2026). Ehdotettu sääntely on keskeistä Valtiokonttorin lakitasoisen toimivallan varmistamiseksi, jos strateginen johtoesikunta esittäisi pyynnön Valtiokonttorille. Valtiokonttorin virkasuhteessa oleva ja kelpoisuusvaatimukset täyttävä virkamies toimisi tällöin oikeudenkäyntiasiamiehenä. Kun otetaan huomioon Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 21 §:n sääntelyn vaatimukset, voidaan ehdotetun sääntelyn arvioida olevan sopusoinnussa Suomen perustuslain vaatimusten näkökulmasta.

11.3Korvausvaatimuksen jättäminen käsittelemättä

Esityksen 1. lakiehdotukseen ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 b §:n säännös asian jättämisestä käsittelemättä ehdotuksen 4 b §:ssä tarkemmin säädetyillä perusteilla. Ehdotetun 4 b §:n säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvasääntelyn kannalta. Ehdotuksen 4 b §:ssä säädetyin edellytyksin Valtiokonttori voi jättää asian käsittelemättä pykälässä säädetyin perustein. Asiaa ei olisi välttämätöntä ratkaista uudelleen, mikäli korvauspäätöksen jälkeen toimitettu lisäselvitys tai uudet vaatimukset ja väitteet eivät johtaisi aiemmin annetun ratkaisun muuttamiseen. Näissä tapauksissa asianosaisella olisi edelleen oikeus nostaa kanne yleisessä tuomioistuimessa, mikä turvaa asianosaisen oikeuden saada asiansa käsiteltäväksi ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Vahingonkorvausasioissa uusi vaatimus, väite tai uusi lisäselvitys ei vielä sellaisenaan tee asiaa kokonaan toiseksi siten, että asiaan tulisi aina antaa uusi ratkaisu, sillä vahingonkorvausasian käsittely ei ole varsinaista hallintoasian käsittelyä eikä Valtiokonttorin ratkaisu ole hallintolaissa tarkoitettu hallintopäätös, sillä Valtiokonttorin ehdotetun lain nojalla käsittelemät korvausasiat ovat yksityisoikeudellisia riita-asioita eivätkä hallintolaissa tarkoitettuja hallintoasioita (HE 159/2014 vp).

Esityksen 1. lakiehdotukseen ehdotetulla 4 b §:llä saattaa olla jonkin verran kielteisiä vaikutuksia vahingon kärsineen asemaan. Käsitys tuomioistuinkäsittelyn korkeista kustannuksista sekä käsittelyn pitkästä kestosta voi nostaa prosessikynnystä siten, että oikeusturvan tehokkuudelle asetetut vaatimukset saattavat käytännössä vaarantua. Kuluriski voi merkitä sitä, että varsinkin vahinkotapahtumissa, joissa henkilö- ja esinevahingot jäisivät vähäisiksi, vahinkoa kärsinyt jättäisi vahingonkorvauskanteen nostamatta erityisesti kuluriskin vuoksi. Vaikutus oikeusturvaan on kuitenkin rajallinen eikä miltään osin oikeusturvan ulkopuolelle sulkeva. Asiassa on punnittava myös viranomaisten voimavarojen oikeusturvan kannalta tehokasta käyttöä. Esityksessä Valtiokonttorin mahdollisuus jättää korvausvaatimus käsittelemättä on rajattu vain tapauksiin, joissa asianosainen on jo aiemmin saanut ratkaisun, johon asianosaisella on mahdollisuus nostaa kanne, joissa asia on jo muualla käsittelyssä sekä tapauksiin, jotka ovat lähtökohtaisesti kirjallisessa hallintomenettelyssä hankalasti kokonaisuudessaan selvitettäviä. Valtiokonttorin tulee käyttää sille esitettyä toimivaltaa harkiten. Mainituissa tilanteissa asioiden ratkaiseminen Valtiokonttorissa voi monessa tapauksessa olla asianosaisille hyödytöntä, mutta kuitenkin merkittävällä tavalla kuormittaa hallinnon voimavaroja, mikä osaltaan hidastaa tai vaikeuttaa muiden vireillä olevien korvausvaatimusten käsittelyä. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 42/2017 vp), että perustuslain 21 §:n 1 momentin ilmaus oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevasta päätöksestä liittyy Suomen oikeuden mukaan oikeuksiksi ja velvollisuuksiksi tarkoitettuihin seikkoihin. Mikä tahansa yksilön kannalta myönteinen viranomaistoimi ei kuitenkaan ole yksilön oikeutta koskeva päätös perustuslain mielessä. Perustuslain kannalta on edellytyksenä, että lainsäädännössä on riittävän täsmällinen perusta oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille. Myös säännökset ns. subjektiivista oikeutta harkinnanvaraisempienkin oikeuksien tai etuuksien myöntämisedellytyksistä voivat sinänsä muodostaa riittävän täsmällisen perustan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille (PeVL 51/2010 vp, s. 2, PeVL 42/2010 vp, s. 4/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4—5, PeVL 12/1997 vp, s. 1/II). Tällaista perustetta ei kuitenkaan yleensä synny, jos etuuden tai palvelun saaminen riippuu kokonaan viranomaisen harkinnasta, käytettävissä olevista määrärahoista tai esimerkiksi suunnitelmista (PeVL 63/2010 vp, s. 2/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4/II). Tällöinkin voi tosin olla aiheellista avata valitusmahdollisuus muun muassa viranomaistoiminnan asianmukaisuuden ja muun tasapuolisuuden valvomiseksi (PeVL 10/2009 vp, s. 4/II, PeVL 46/2002 vp, s. 9/II) sekä soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi (PeVL 30/2005 vp, s. 5/I).

Asianosaisella on myös aina oikeus saattaa vahingonkorvausasiansa joko suoraan tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen vahingonkorvausasian vireille tuloa Valtiokonttorissa, asian vireillä ollessa tai Valtiokonttorin antaman ratkaisun jälkeen. Kyseessä olisikin ennen kaikkea korvauskäsittelyn tehokkuutta turvaava ja selkeyttävä uusi säännös, jolla tavoitellaan vahingonkorvaustehtävän suorittamista tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti. Oikeus hakea muutosta ja oikeus hyvään hallintoon kattaa myös muun muassa käsittelyn joutuisuuden ja viranomaisten toiminnan ennakoitavuuden. Ottaen huomioon myös korvauksenhakijan käytössä olevat muut oikeussuojakeinot ehdotettuja säännöksiä voidaan pitää perusteltuna perustuslaissa turvatun hyvän hallinnon ja oikeussuojakeinojen kannalta. Valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin ehdotettava uusi 4 b § on perustuslain 21 §:n näkökulmasta perusteltu, koska se edistää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja hyvää hallintoa. Valtiokonttori antaisi lisäksi uuden päätöksen edelleen esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa uusi selvitys johtaisikin korvausperusteen hyväksymiseen, mikäli alun perin korvausvaatimus on hylätty tai Valtiokonttorin myönteisen korvauspäätöksen jälkeen, mikäli vahinkotapahtumaan syy-yhteydessä oleva lisävaatimus esitettäisiin vasta myöhemmin velan vanhentumista koskevien säännösten puitteissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että 1. lakiehdotuksen 4 b §:ssä säädettäisiin Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin lähtökohtien mukaisesti tarkkarajaisesti niistä perusteista, joiden vallitessa Valtiokonttori voisi jättää korvausvaatimuksen käsittelemättä. Ehdotettua lakitasoista sääntelyä on pidettävä myös Suomen perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevien vaatimuksien näkökulmasta perusteltuna. Jos Valtiokonttori jättäisi korvausvaatimuksen käsittelemättä, on Valtiokonttorin velvollisuutena antaa hakijalle osoitus kanteen nostamisesta yleisessä tuomioistuimessa, millä osaltaan varmistetaan Suomen perustuslain 21 §:n lähtökohtien mukaisesti hyvän hallinnon toteutuminen. Ehdotetulla sääntelyllä ei myöskään rajoiteta kenenkään oikeutta vaatia valtiolta vahingonkorvausta yleisessä tuomioistuimessa.

11.4Henkilötietojen suoja

Esitys sisältää tietojen luovuttamisen liittyvä säännöksiä. Luovutettaviin tietoihin sisältyy tai saattaa sisältyä henkilötietoja, yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia erityisiä henkilötietoja ja valtiosääntöoikeudellisia arkaluontoisia tietoja. Näillä on merkitystä yksityiselämän ja henkilötietojen suojan (perustuslaki 12 §) näkökulmasta. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös EU:n perusoikeuskirjan kannalta. EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan.

Henkilötietojen luovuttaminen

Valtiokonttorista annetun lain 2 b §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi ulkoministeriölle oikeus salassapitosäännösten estämättä saada Valtiokonttorilta hoitamiinsa valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluihin sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sisältyvät tiedot, jotka ovat välttämättömiä kunkin ministeriön oman hallinnonalan tehtävien hoitamisen kannalta. Valtiokonttori hallinnoi useiden eri hallinnonalojen lainoja, takauksia, takuita ja korkotukisitoumuksia. Kunkin hallinnonalan ministeriöllä on tarpeita saada taustatietoja hallinnoitavista asioista, esimerkiksi säädösvalmistelun, talousarviovalmistelun, vastuisiin liittyvän riskienhallinnan, suunnittelun tai muiden erityistarpeiden vuoksi. Ministeriön oikeus rajoittuisi oman hallinnonalansa asioihin. Vastaava tai laajempi tiedonluovutusoikeus on säädetty aiemmin valtioneuvoston kanslialle, maa- ja metsätalousministeriölle, sosiaalija terveysministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle, ympäristöministeriölle ja valtiovarainministeriölle (HE 79/2024 vp ja PeVL 34/2024 vp).

Lisäksi sisäministeriölle, Maakuntien tilakeskus Oy:lle, KEHA-keskukselle ja Lupa- ja valvontavirastolle esitetään oikeutta salassapitosäännösten estämättä saada Valtiokonttorilta tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon tiedot. Taloustieto voi sisältää salassa pidettävää henkilötietoa, silloin kun sen arvioidaan sisältävän enintään viiden henkilön palvelun järjestämistä tai tuottamista koskevaa taloustietoa, jolloin henkilöt voivat olla välillisesti tunnistettavissa. Vastaava tiedonluovutusoikeus on säädetty aiemmin työ- ja elinkeinoministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle ja Suomen Kuntaliitto ry:lle (HE 79/2024 vp ja PeVL 34/2024 vp). Edellä esitetyt tiedonluovutusta koskevat säännökset ovat oikeustilaa selventäviä. Luovutettavat tiedot ja niitä koskeva tiedonluovutusprosessi ovat vastaavia, joita on arvioitu edellä viitatun säädösmuutoksen yhteydessä.

Valtiokonttorin tiedonsaantioikeudet

Valtiokonttorin tiedonsaantioikeuksia koskevat Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotetut 2 d §:n muutokset sekä uusi 2 e § sisältävät tietoja, jotka tietosuoja-asetuksen mukaan kuuluvat erityisiin henkilötietoryhmiin tai ovat valtiosääntöisesti arkaluontoisia tietoja. Vastaavia tiedonsaantioikeuksia sisältyy voimassa olevan lain 2 d §:n 1 momentin 6 - 15 kohtiin. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä erityisesti perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan, perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan ja hyvän hallinnon kannalta.

Uudessa 2 d §:n 1 momentin 16 kohdassa ehdotettavat tiedonsaantioikeudet eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi koskevat tilanteita, joissa valtion palveluksessa olevaa syytetään virheellisestä menettelystä viran toimittamisessa tai työssä tai häneltä vaaditaan korvausta tällaisen menettelyn johdosta. Valtion palveluksessa olevalla on oikeus saada korvausta kustannuksistaan myös tilanteissa, joissa asian käsittely on päättynyt ilman tuomioistuimen ratkaisua. Jotta Valtiokonttori voi ratkaista korvausasian, sen on välttämätöntä saada tiedot asian aiemmasta käsittelystä. Tiedot voivat sisältää myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja sekä rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja. Sama koskee ehdotettua 2 d §:n 1 momentin 17 kohtaa, jonka nojalla Valtiokonttorilla olisi oikeus saada välttämättömät tiedot valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi.

Ehdotetussa 2 d §:n 1 momentin 18 kohdassa Valtiokonttorille säädettäisiin oikeus saada välttämättömät tiedot ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun valtion virkaehtosopimuslaissa

(644/1970)

tarkoitetun virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi. Toisin kuin muita 2 d §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävää asiaa ei ole säädetty Valtiokonttorin tehtäväksi korvausta tai etuutta koskevassa erityislaissa. Valtiokonttorin toimivalta ratkaista mainitut etuusasiat perustuu Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin kohtaan, jonka mukaan Valtiokonttorin tehtävänä on osaltaan huolehtia valtion vahingonkorvaus- ja etuusasioista. Lisäksi saman lain 2 a §:ssä säädetään, että Valtiokonttorin suoritteet asioissa, jotka koskevat ryhmähenkivakuutusta vastaavaa taloudellista tukea, ovat maksullisia. Asian käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot sisältävät erityisiin henkilötietoryhmiin sisältyviä tietoja erityisesti silloin, kun maksettavaksi haetaan tapaturmakorotusta. Ratkaisun tekemiseksi Valtiokonttorin on välttämätöntä saada kuoleman tapaturmaiseksi osoittava vainajan kuolintodistus tai esitutkintapöytäkirja.

Valtiokonttorista annetun lain 2 d §:n 2 momenttiin lisättäisiin Valtiokonttorille saman pykälän 1 momentissa säädetyille tiedonsaantioikeuksille uusiksi käyttötarkoituksiksi valtion takautumisoikeuden käyttäminen ja takaisinperintä. Valtiokonttorin toimivallasta takautumisoikeuden käyttämiseksi tai liikaa tai aiheettomasti maksetun korvauksen takaisinperimiseksi säädetään säännöksessä erikseen yksilöidyissä 2 d §:n 1 momentin eri kohdissa mainituissa säädöksissä. Takautumisoikeuden käyttämiseksi ja takaisinperintää koskevan päätöksen tekemiseksi välttämättömät tiedot sisältävät erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia ja valtiosääntöoikeudellisesti arkaluonteisia tietoja.

Myös ehdotetun 2 e §:n mukaiset tiedonsaantioikeudet koskevat tietoja, jotka ovat tietosuoja-asetuksen mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai jotka ovat valtiosääntöisesti arkaluontoisia. Erillinen säännös Pandemrix-rokotevahinkoja koskien on välttämätön, koska vahinkojen siirtymishetkellä Valtiokonttorissa ei ole vireillä korvausasiaa, johon Valtiokonttorista annetun lain tiedonsaantioikeuden voisi perustaa.

Asiassa merkityksellinen perustuslakivaliokunnan käytäntö

Hallituksen esityksessä ehdotetaan Valtiokonttorin ja eräiden muiden viranomaisten tietojensaantioikeuksien laajentamista ja täsmentämistä. Ehdotettu sääntely on näiltä osin merkityksellistä ennen muuta perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös EU:n perusoikeuskirjan kannalta. EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 4 - 5).

Perustuslakivaliokunnan mukaan on selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä suurempi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta (ks. PeVL 14/2018 vp, s. 5).

Perustuslakivaliokunta on Valtiokonttorista annetun lain aiemman muutosesityksen osalta (HE 79/2024 vp) antamassaan lausunnossa (PeVL 34/2024 vp) todennut, että Valtiokonttorin oikeudet saada ja käsitellä henkilötietoja ovat perustuslain näkökulmasta hyväksyttäviä ja täyttävät perustuslain 10 §:n 1 momentin asettamat vaatimukset.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 15/2018 vp). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta ”tarpeellisiin tietoihin”, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus ”tietojen välttämättömyydestä” jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2–3 sekä PeVL 34/2024 vp). Mikäli ehdotetut säännökset tietojen luovutuksesta ovat kohdistuneet myös arkaluonteisiin tietoihin, on tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä ollut sääntelyn täsmentäminen selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (PeVL 38/2016 vp, s. 3 ja PeVL 18/2018 vp). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (ks. esim. PeVL 71/2014 vp, s. 3/I, PeVL 62/2010 vp, s. 4/I ja PeVL 59/2010 vp, s. 4/I).

Perustuslakivaliokunta on myös korostanut tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain ensisijaisuutta suhteessa erityislainsäädännön sääntelyyn ja pitänyt erityislainsäädännössä säätämistä suotavana ainoastaan silloin, kun se on esimerkiksi perusoikeuksien turvaamiseksi välttämätöntä. Lisäksi tarkempi sääntely on mahdollista ainoastaan tietosuoja-asetuksessa säädetyn kansallisen liikkumavaran puitteissa (PeVL 14/2018 vp, s. 3 - 5, ja siinä mainitut muut lausunnot, erityisesti PeVL 2/2018 vp ja PeVL 31/2017 vp).

Arvio esityksenperustuslain- ja tietosuojalainsäädännön mukaisuudesta

Ehdotettu lainsäädäntö on yhteensopiva tietosuoja-asetuksen ja kansallisen tietosuojalain sääntelyn kanssa. Valtiokonttorilla on oikeus käsitellä tässä esityksissä ehdotettuihin tiedonluovutus- ja tiedonsaantioikeuksiin sisältyviä henkilötietoja tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn mukaisesti, koska käsittely on tarpeen esityksessä ehdotetun rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat määräykset määrittelevät, miten kansallinen tai unionin lainsäädäntö voi tarkentaa asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia perusteita henkilötietojen käsittelylle.

Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen käsittelyperusteen soveltaminen edellyttää, että henkilötietojen käsittelylle perusteen luova oikeudellinen velvoite itsessään on täsmällinen ja että se luo selkeän oikeudellisen perustan velvoitteen edellyttämälle henkilötietojen käsittelylle. Rekisterinpitäjällä ei tämän oikeusperusteen soveltuessa ole laajaa harkintavaltaa kyseisen lakisääteisen velvoitteen noudattamisessa ja sen edellyttämässä henkilötietojen käsittelyssä. Asetuksen 6 artiklan 3 kohta mahdollistaa siitä säätämisen kansallisella säädöksellä. Lisäksi Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, mikä on säädetty tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdan jäsenvaltioille antaman kansallisen liikkumavaran perusteella, tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaista kieltoa käsitellä erityisiksi henkilötietoryhmiksi tulkittavia tietoja ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa on rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän toteutettavaksi säädetyt asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Näitä Valtiokonttorin on rekisterinpitäjänä noudatettava. Tietosuojalain 7 §:ssä on tarkentavat kansalliset säännökset rikostuomioiden käsittelystä.

Tietosuoja-asetuksen mukaan käsittely on lainmukaista ainoastaan silloin, kun vähintään yksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan edellytyksistä täyttyy. Asetuksen 9 artiklan mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä ovat esimerkiksi terveyttä koskevat tiedot. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on asetuksen mukaan kielletty, ellei käsittelyyn sovellu jokin 9 artiklan 2 kohdan poikkeuksista. Kyseistä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos mainitun artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan käsittely on tarpeen muun muassa tärkeää yleistä etua koskevasta syystä jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Tällöin edellytetään, että käsittely on oikeasuhteista tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Rikostietojen käsittely puolestaan on 10 artiklan mukaan sallittua vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tietosuoja-asetusta ja sen kansallista soveltamista täsmennetään ja täydennetään tietosuojalaissa. Tietosuojalain 6 §:n mukaan tietosuoja-asetuksen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevaa käsittelykieltoa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä.

Säännösehdotusten mukaiset tiedonsaantioikeudet on edelleen asianmukaisesti sidottu välttämättömyyteen, jotta Valtiokonttori voisi hoitaa sille tiedonsaantipykälässä mainittuun tehtävään liittyvän laissa säädetyn tehtävänsä.

Valtiokonttorista annetun lain muutosehdotusten tiedonsaantioikeuksien perustuslain mukaisuutta on käsitelty Valtiokonttorista annetun lain aiemmassa muutoksessa (591/2024; HE 79/2024 vp, kappale 9.3, s. 49), josta perustuslakivaliokunta on antanut lausuntonsa (PeVL 34/2024 vp). Perustuslakivaliokunta on tuolloin lausunnossaan todennut, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt ehdotettava muutokset tiedonsaantioikeuksissa ovat uusien kohteiden lisäämistä tiedonsaajiksi (lain 2 b §:n 1 mom.) tai uusien tiedonluovuttajien lisäämistä lakiin. Luovutettavat tiedot ovat siis voimassa olevan lain mukaisina arvioitu myös aiemmassa lain muutoksessa.

Nyt ehdotettaviin tiedonsaantioikeuksiin sisältyy myös oikeus saada välttämättömät tiedot ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun valtion virkaehtosopimuslaissa tarkoitetun virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen käsittelyä koskevassa valtiosääntöisessä arviossa merkityksellisenä myös käsittelyn tarkoitusta yksilöön kohdistuvan julkisen vallan käytön mahdollistajana (ks. PeVL 1/2018 vp, s. 6). Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lailla säätämiseen taas kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta. Toimivaltasääntely on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan yleensä merkityksellistä myös perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 51/2006 vp, s. 2/I, ks. PeVL 14/2018 vp, s. 6). Valtiokonttorin toimivalta käsitellä ja ratkaista ryhmähenkivakuutusta vastaavaa etua koskevat asiat perustuu Valtiokonttorista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohtaan. Myös tältä osin tiedonsaantioikeudesta säätämiselle ehdotetulla tavalla arvioidaan olevan asianmukaista ja hyväksyttävää.

Valtiokonttorille nyt lain 2 e §:ään ehdotettava uusi tiedonsaantioikeus Lääkevahinkovakuutuspoolilta on sisällöltään vastaavanlainen. Voimassa olevaan lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi tiedonluovuttaja, Lääkevahinkovakuutuspooli, jotta korvausasioiden käsittelijä saisi korvaushakemuksen ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot. Nyt luovutettavaksi ehdotettavat tiedot ovat sekä tietosuoja-asetuksen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvina henkilötietoina että valtiosääntöoikeudellisesti arkaluontoisina henkilötietona arvioituna samankaltaisia kuin voimassa olevassa laissa on säädetty. Kuten edellä, luovutettavat tiedot voivat sisältää arkaluonteisia henkilötietoja, mikä vaatii sääntelyn täsmällisyyttä, rajattavuutta ja suojatoimia (perustuslaki 10 §). Tiedonsaantioikeus on sidottu vain välttämättömiin tietoihin ja rekisteröidyn oikeusturva ja mahdollisuus valvoa tietojensa käyttöä tulee varmistetuksi tietosuoja-asetuksen ja tiedonhallintalain mukaisesti (PeVL 34/2024 vp, PeVL 15/2018 vp)

Tietojen luovutusmenettely, Valtiokonttorin käsittelyperusteet, tietosuojavaatimukset, säilytysajat ja tietoturva säilyvät näissä asioissa jo Valtiokonttorissa noudatettavien prosessien mukaisina, kuten asia jo on kuvattu yllä mainitussa hallituksen esityksessä ja muissa mainitun lain muutoksen esitöissä.

Edellä mainituilla perustella arvioidaan, että ehdotettu sääntely on perustuslain ja tietosuojalainsäädännön mukaista.

11.5Hallintokantelua koskeva säännös

Valtiokonttorista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi toimivaltasäännökset hallintokantelun ratkaisemisesta ja siirtämisestä. Ehdotuksen mukaan Valtiokonttorin pääjohtaja ratkaisisi pääsääntöisesti viraston virkamiestä koskevan kantelun. Valtiokonttorin työjärjestyksen määräyksellä voitaisiin delegoida pääjohtajan ratkaisuvaltaa tältä osin. Ehdotettuun sääntelyyn sisältyisi säännös, jonka perusteella ministeriölle tehty hallintokantelu voitaisiin siirtää Valtiokonttorille käsiteltäväksi. Kantelun siirtäminen Valtiokonttorin käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi on mahdollista, kun menettelystä on säädetty laissa. Valtiokonttorin velvollisuuksiin lukeutuu muutoinkin velvollisuus käsitellä viraston ja sen virkamiehen toimia koskevia hallintokanteluja valtion virkamieslain 14 §:ssä säädettyyn työnjohto- ja valvontaoikeuteen lukeutuvaan, niin sanottuun virka-astevalvontaan perustuen. Ehdotettu sääntely ei myöskään rajaisi kenenkään oikeutta tehdä kantelu oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille tai muulle valvonnasta vastaavalla viranomaiselle. Ehdotettu sääntely ei siten olisi ongelmallinen perustuslain 2 §:n 3 momentin ja 21 §:n näkökulmasta.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain (978/2014) 1 ja 2 §, sellaisena kuin niistä on 1 § osaksi laeissa 127/2024 ja 490/2024, sekä lisätään lakiin uusi 4 a ja 4 b § seuraavasti:

1 §Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan valtioon kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyyn, jos vaatimus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin taikka toimintaan, josta valtio vastaa tahallisuudesta tai huolimattomuudesta riippumatta. Tätä lakia sovelletaan myös kolmannen osapuolen esittämään korvausvaatimukseen, jonka Suomen valtio on sitoutunut käsittelemään Suomea sitovan joukkojen tai kansainvälisen sotilasesikunnan asemaa koskevan sopimuksen tai puolustusyhteistyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tehdyn sopimuksen (SopS 69/2024) perusteella. Kun kyse on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon tai ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 39 artiklan mukaiseen sovintoratkaisuun perustuvasta korvauksesta taikka muun kansainvälisen lainkäyttö- tai tutkintaelimen tuomioon tai päätökseen perustuvasta korvauksesta, lakia sovelletaan kuitenkin vain korvauksen maksamiseen valtion varoista.

Tätä lakia ei sovelleta tasavallan presidenttiin, tasavallan presidentin kansliaan, eduskunnan valtiopäivätoimintaan, oikeuskansleriin, oikeuskanslerinvirastoon eikä eduskunnan oikeusasiamieheen ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan kohdistuviin vahingonkorvausvaatimuksiin eikä sellaisen esine- tai varallisuusvahinkoon perustuvan korvausvaatimuksen käsittelyyn, joka koskee:

1) Puolustusvoimien toiminnassa kiinteistölle aiheutunutta vahinkoa tai sotilaallisesta kriisinhallinnasta taikka Puolustusvoimien ulkomailla tapahtuvasta kansainvälisestä yhteistoiminnasta, harjoitustoiminnasta tai muusta kansainvälisestä toiminnasta johtuvaa vahinkoa;

2) poliisin ja rajavartiolaitoksen toiminnassa aiheutunutta vahinkoa;

3) ulosotossa aiheutunutta vahinkoa;

4) maanmittaustoimituksessa aiheutunutta vahinkoa tai maanmittauslaitoksen ylläpitämien rekistereiden virheestä tai puutteellisuudesta aiheutunutta vahinkoa;

5) verotukseen perustuvaa vahinkoa taikka Tullin kantamien tullien, verojen ja maksujen määräämisessä aiheutunutta vahinkoa; tai

6) liikenneväylien ylläpitämisestä johtuvaa vahinkoa.

Tätä lakia ei sovelleta myöskään sopimukseen, valtion palvelussuhteeseen, julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin (1397/2016), vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annettuun lakiin (1398/2016) taikka puolustus- ja turvallisuushankinnoista annettuun lakiin (1531/2011) perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyyn.

Tätä lakia sovelletaan henkilövahingon yhteydessä vahingoittuneiden vaatteiden ja muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden korvaamiseen myös silloin, kun kysymyksessä on 2 momentin 1–4 ja 6 kohdassa tarkoitettu vahinko.

2 §Toimivaltainen viranomainen ja valtion edun valvominen tuomioistuimessa

Tämän lain soveltamisalaan kuuluvassa vahingonkorvaustoiminnassa toimivaltainen viranomainen on Valtiokonttori. Valtiokonttori vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimessa valtion etua ja oikeutta kaikissa tämän lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

Jos toimivalta on 1 §:n 2 momentin 1–6 kohdassa tarkoitetussa asiassa jakautunut, toimivaltainen viranomainen voi valtuuttaa toisen viranomaisista vastaamaan valtion puolesta ja valvomaan valtion etua ja oikeutta tuomioistuimessa.

4 a §Liittokunnan esikunnan oikeudellinen edustaminen

Valtiokonttori valvoo strategisen johtoesikunnan pyynnöstä Pohjois-Atlantin liiton etua tämän lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa oikeudenkäyntiasiamiehenä voi toimia Valtiokonttoriin virkasuhteessa oleva, oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n kelpoisuusvaatimukset täyttävä henkilö.

4 b §Korvausvaatimuksen jättäminen käsittelemättä

Valtiokonttori voi jättää korvausvaatimuksen käsittelemättä, jos:

1) korvausvaatimuksen ratkaiseminen edellyttää suullisten todistuskeinojen käyttämistä;

2) Valtiokonttori on jo aiemmin ratkaissut hakijan samaan vahinkotapahtumaan liittyvän tämän lain mukaisen korvausvaatimuksen, eikä ole aihetta arvioida asiaa toisin; tai

3) sama korvausvaatimus on vireillä tai aiemmin ratkaistu yleisessä tuomioistuimessa, välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) mukaisessa menettelyssä taikka kansainvälisessä lainkäyttö- tai tutkintaelimessä.

Jos Valtiokonttori jättää korvausvaatimuksen käsittelemättä, sen on annettava hakijalle ohjeet kanteen nostamiseksi valtiota vastaan käräjäoikeudessa riita-asioista säädetyssä järjestyksessä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 2 §:n 1 momentti, 2 b § ja 2 d §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, 11 kohdan b ja c alakohta, 14 kohdan b alakohta ja 15 kohdan c alakohta sekä 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 1 momentti ja 2 d §:n 1 momentin 2 kohta, 11 kohdan b ja c alakohta, 14 kohdan b alakohta ja 15 kohdan c alakohta sekä 2 momentti laissa 591/2024, 2 b § laeissa 1369/2019, 1076/2022 ja 591/2024 sekä 2 d §:n 1 momentin 1 kohta laissa 341/2025, sekä lisätään 2 d §:n 1 momentin 11 kohtaan, sellaisena kuin se on laissa 591/2024, uusi d alakohta ja 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 591/2024 ja 341/2025, uusi 16–18 kohta sekä lakiin uusi 2 e ja 5 a § seuraavasti:

2 §

Valtiokonttorin tehtävänä on, jollei toimivallasta muualla toisin säädetä:

1) järjestää valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluja sekä hoitaa valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä;

2) hoitaa valtion keskuskirjanpitoa ja valmistella valtion tilinpäätös sekä ohjata valtion virastojen, laitosten ja talousarvion ulkopuolella olevien valtion rahastojen taloushallintoa ja maksuliikettä;

3) huolehtia osaltaan valtion vahingonkorvaus- ja etuusasioista, jäämistöoikeudellisista asioista, maksuvapautusasioista sekä eräiden vakuutusten laiminlyöntimaksujen ja vakuutusmaksua vastaavien maksujen määräämisestä;

4) toimia kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä rekisterinpitäjänä;

5) tuottaa ja kehittää valtionhallinnon analysointi- ja raportointipalveluja sekä julkaista palveluissa tuotettua tietoa yleisessä tietoverkossa ohjauksen ja johtamisen tueksi sekä valtion toiminnan ja varojen käytön tehokkuuden ja avoimuuden varmistamiseksi sekä tuottaa analyysejä valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi;

6) toimia valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen sisältyvien palvelujen ylläpidosta vastaavana viranomaisena sekä valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelun tietoaineiston tuottajana ja julkaisijana sekä tuottaa valtionavustusten ja valtion-avustustoiminnan analysointi- ja raportointipalveluja valtioneuvostolle valmistelun ja päätöksenteon tueksi;

7) hoitaa osaltaan Euroopan unionin elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnointia, valvontaa ja tarkastusta;

8) ylläpitää sähköistä hankintailmoitusjärjestelmää ja siihen liittyviä palveluja;

9) kehittää valtion työelämää;

10) hoitaa muut kuin 1–9 kohdassa tarkoitetut virastolle laissa säädetyt ja valtiovarainministeriön määräämät viraston toimialaan kuuluvat tehtävät.

2 b §

Valtiokonttorilla on oikeus käsitellä 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun taloustietovarantoon liittyvän tehtävän ja 6 kohdassa tarkoitettujen valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen sisältyvien palvelujen ylläpitoa koskevien tehtävien toteuttamiseksi välttämättömiä henkilötietoja ja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Valtioneuvoston kanslialla, ulkoministeriöllä, valtiovarainministeriöllä, maa- ja metsätalousministeriöllä, työ- ja elinkeinoministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja ympäristöministeriöllä on oikeus salassapitosäännösten estämättä maksutta saada Valtiokonttorilta hoitamiinsa valtion velanhoito-, sijoitus- ja rahoituspalveluihin sekä valtion lainojen, takausten, takuiden ja korkotukien hallinnointiin ja valvontaan liittyviin tehtäviin sisältyvät tiedot, jotka ovat välttämättömiä kunkin ministeriön oman hallinnonalan tehtävien hoitamisen kannalta. Tämän lisäksi valtiovarainministeriöllä on valtion taloudellisen riskienhallinnallisen tilanteen selvittämiseksi ja riskien minimoimiseksi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada mainitut tiedot myös edellä mainittujen ministeriöiden alaisen hallinnon vastuiden osalta. Sisäministeriöllä, valtiovarainministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä, työ- ja elinkeinoministeriöllä, Tilastokeskuksella, Opetushallituksella, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, Lupa- ja valvontavirastolla, Työllisyys, kehittämis- ja hallintokeskuksella, Suomen Kuntaliitto ry:llä sekä Maakuntien tilakeskus Oy:llä on oikeus salassapitosäännösten estämättä maksutta saada Valtiokonttorilta tehtäviensä toteuttamiseksi välttämättömät kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon tiedot.

Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen säilyttämisen tarve on arvioitava viiden vuoden välein.

Valtiokonttorin on julkaistava muut kuin henkilötietoja sisältävät kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon tiedot yleisessä tietoverkossa. Valtiokonttorin on julkaistava valtionavustustoiminnan tietovarannon tietoja valtionavustustietojen julkaisemisen ja käytön palvelussa valtionavustuslain (688/2001) 32 d §:ssä säädetyllä tavalla.

Kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannon sekä valtionavustustoiminnan tietovarannon ja siihen sisältyvien palvelujen käytöstä ei peritä maksua.

2 d §

Edellä 2 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamista varten Valtiokonttorilla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen käyttöä koskevien rajoitusten estämättä oikeus pyynnöstä saada maksutta tunnistetietoineen välttämättömät asiakirjat ja tiedot:

1) asuntosäästöjärjestelmästä annetun lain (339/2025) asunnon käyttöä koskevan 16 §:n noudattamisen valvomiseksi Digi- ja väestötietovirastolta, Maanmittauslaitokselta, Suomen ympäristökeskukselta ja Verohallinnolta sekä asuntosäästöjärjestelmästä annetun lain 34 §:n 2 momentin ja asuntolainan valtiontakauksesta annetun lain (340/2025) 13 §:n 2 momentin mukaisen takautumisvaatimuksesta luopumista koskevan hakemuksen käsittelyä varten hakijan tulotiedot Verohallinnolta;

2) aravalain (1189/1993) 36 §:ssä säädetyn valvontatehtävän suorittamiseksi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselta, omistusarava- tai vuokra-aravalainoitetun asunnon sijaintikunnalta ja Verohallinnolta sekä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksesta annetun lain (1001/2024) 2 §:n 2 kohdassa säädetyn tehtävän hoitamiseksi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselta;

11) rikosvahinkolain (1204/2005) nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi:

b) Kansaneläkelaitokselta, Eläketurvakeskukselta, eläke- ja vakuutuslaitoksilta, työnantajalta, työttömyyskassalta ja muulta etuuden myöntäjältä;

c) lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä, kuntoutusta toimeenpanevalta taholta, muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä ja sosiaalipalveluiden tuottajalta sekä hoitolaitokselta; sekä

d) Oikeusrekisterikeskukselta sakkorekisteristä perusteettomasti maksettua etuutta koskevan muutosilmoituksen tekemiseksi tulorekisteriin;

14) valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain (978/2014) nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi tai valtion edun valvomiseksi:

b) Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, Verohallinnolta, esitutkintaviranomaiselta, Poliisihallitukselta, Syyttäjälaitokselta, tuomioistuimelta, Ulosottolaitokselta, Oikeusrekisterikeskukselta sakko- ja rikosrekisteristä, valitusasioita käsittelemään perustetulta lautakunnalta, kanteluasian ratkaisseelta viranomaiselta ja Maahanmuuttovirastolta;

15) valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (530/2017) nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi:

c) lääkäriltä ja muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä, kuntoutusta toimeenpanevalta taholta, muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä ja sosiaalipalveluiden tuottajalta sekä hoitolaitokselta;

16) eräistä oikeudenkäynneistä valtion palveluksessa oleville aiheutuvien kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetun lain (269/1974) nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi:

a) Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, esitutkintaviranomaiselta, Syyttäjälaitokselta ja tuomioistuimelta; sekä

b) vakuutuslaitokselta ja työnantajalta;

17) valtion virantoimituksesta tai työtehtävästä aiheutuneiden eräiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain (794/1980) nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi:

a) Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, esitutkintaviranomaiselta, Syyttäjälaitokselta ja tuomioistuimelta; sekä

b) vakuutuslaitokselta ja työnantajalta;

18) ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun valtion virkaehtosopimuslaissa (664/1970) tarkoitetun virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävän asian ratkaisemiseksi:

a) Digi- ja väestötietovirastolta, Ahvenanmaan valtionvirastolta, esitutkintaviranomaiselta ja Verohallinnolta;

b) hoitolaitokselta; sekä

c) vakuutuslaitokselta ja työnantajalta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tietoa ei kuitenkaan luovuteta, jos se on salassa pidettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 2, 5 tai 7–11 kohdan perusteella. Valtiokonttorilla on oikeus saada edellä 1 momentin 6, 8, 11–13 ja 15–18 kohdassa tarkoitettu tieto myös silloin, kun kysymyksessä on valtion edun valvominen valtion takautumisoikeutta tai korvauksen takaisinperintää koskevassa asiassa.

2 e § Valtiokonttorilla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen käyttöä koskevien rajoitusten estämättä oikeus pyynnöstä saada maksutta Lääkevahinkovakuutuspoolilta sen hallussa olevat välttämättömät tiedot ja asiakirjat vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annetun lain (211/2013) nojalla Valtiokonttorille siirtyvän asian toimeenpanemiseksi.

5 a § Hallintokantelusta säädetään hallintolain (434/2003) 8 a luvussa. Valtiokonttorin tai sen virkamiehen toiminnasta tehdyn hallintokantelun ratkaisee pääjohtaja. Valtiokonttorin työjärjestyksessä voidaan määrätä, että Valtiokonttorin osaston tai sen virkamiehen toiminnasta tehdyn kantelun ratkaisee kuitenkin kyseisen osaston osastonjohtaja lukuun ottamatta osastonjohtajan toimista tehtyä kantelua, jonka ratkaisee pääjohtaja.

Pääjohtajan toimista tehdyn hallintokantelun ratkaisee valtiovarainministeriö. Ministeriö voi siirtää sille tehdyn viraston tai sen virkamiehen toimia koskevan hallintokantelun viraston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, lukuun ottamatta Valtiokonttorin pääjohtajan toimia koskevaa hallintokantelua.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Sen 2 e § tulee kuitenkin voimaan vasta päivänä kuuta 20. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 13 §:n 1 momentin 16 kohta, sellaisena kuin se on laissa 342/2025, seuraavasti:

13 §Tiedon käyttäjien oikeus saada tietoja tulotietojärjestelmästä

Tulorekisteriyksikkö välittää ja luovuttaa tulorekisterin tietoja, jotka tiedon käyttäjä on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeutettu muun lain nojalla saamaan suorituksen maksajalta tai toiselta tiedon käyttäjältä, seuraavasti:

16) Valtiokonttorille käsiteltävänä olevan liikennevakuutuslaissa, työtapaturma- ja ammattitautilaissa, valtion henkilöstölle etätyöstä johtuvissa olosuhteissa sattuneiden tapaturmien korvaamisesta annetussa laissa

(1012/2022), sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetussa laissa

(1521/2016), opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta annetussa laissa, eräisiin rangaistus-, huolto- ja hoitolaitoksiin otettujen henkilöiden tapaturmakorvauksesta annetussa laissa, tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetussa laissa

(1522/2016), pelastuslaissa

(379/2011), virkatehtävässä apuna olleelle henkilölle eräissä tapauksissa suoritettavasta tapaturmakorvauksesta annetussa laissa

(625/1967), meripelastuslaissa

(1145/2001), valmiuslaissa

(1552/2011), poliisilaissa

(872/2011), käräjäoikeuden lautamiehistä annetussa laissa

(675/2016), kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetussa laissa

(746/2011), rikosvahinkolaissa

(1204/2005), sotilasvammalaissa

(404/1948), perintökaaressa

(40/1965), syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetussa laissa

(422/1974), maksuvapautuslaissa

(529/1980), taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta annetussa laissa

(1213/1990), riistavahinkolaissa

(105/2009), asuntosäästöjärjestelmästä annetussa laissa

(339/2025), asuntolainan valtiontakauksesta annetussa laissa

(340/2025), eräiden maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainojen ja saamisten siirtämisestä Valtiokonttorin hoidettavaksi annetussa laissa

(78/2007)

ja valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetussa laissa

(978/2014)

tarkoitetun asian ratkaisemista varten sekä ryhmähenkivakuutusta vastaavasta edusta laaditun valtion virkaehtosopimuslaissa

(664/1970)

tarkoitetun virka- ja työehtosopimuksen nojalla käsiteltävän asian ratkaisemista varten;

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 4 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain (578/2013) 2 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 724/2024, seuraavasti:

2 §Tehtävät

Patentti- ja rekisterihallitus vastaa yritysten digitaalisen taloushallinnon verkoston ja yhteiskehittämisen koordinaatiosta sekä sähköisten liiketoiminta-asiakirjojen ja niiden välitysverkoston toiminnan ja käytön kehittämisestä sekä välitysverkoston toiminnan ja käytön valvonnasta.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 5 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista annettuun lakiin (211/2013) uusi 4 a § seuraavasti:

4 a §Korvausten toimeenpanon siirtyminen Valtiokonttorin tehtäväksi

Pandemrix-rokotteesta aiheutuneita vahinkoja koskevien korvausten toimeenpanosta vastaa 1 päivästä maaliskuuta 2029 lukien Valtiokonttori. Korvauksen määräämisessä noudatetaan vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2 a–2 d, 3, 4, 7 ja 8 §:ää. Korvausasian käsittelyyn sovelletaan muutoin, mitä valtioon kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen käsittelystä säädetään valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetussa laissa (978/2014).

Lääkevahinkovakuutuspooli siirtää Valtiokonttorille Pandemrix-rokotteen aiheuttamille korvauksille osoitetun vakuutusmäärän siirtymähetkellä jäljellä olevan osan, kun korvausten toimeenpano 1 momentin mukaisesti siirtyy Valtiokonttorin tehtäväksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.

Helsingissä 1.10.2026

PääministeriPetteri OrpoKunta- ja alueministeriAnna-Kaisa Ikonen

Alaviitteet

1. Kts. PeVL 14/2018 vp, jossa on todettu, että eduskunnan toiminta voidaan jakaa perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä säänneltyyn valtiopäivätoimintaan ja eduskunnan virastojen suorittamaan hallintotoimintaan.