Пульс · Документы · Финляндия · Finlex (законы и правительственные законопроекты)
Закон Финляндии об изменении закона о деятельности кредитных учреждений и связанных с ним актах
HE 208/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi
Hallinnonala
Valtiovarainministeriö
Antopäivä
1.10.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 208/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi luottolaitostoiminnasta annettua lakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia sekä maksupalvelulakia. Esityksen tavoitteena on edistää peruspankkipalveluiden saatavuutta ja käytettävyyttä.
Luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ehdotetaan uutta yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä. Näin oikeus peruspankkipalveluihin laajennettaisiin koskemaan mikro- ja pienyrityksiä, elinkeinonharjoittajia, yhdistyksiä, säätiöitä ja yhteisetuuksia. Samassa yhteydessä ehdotetaan myös säännöksiä yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin ominaisuuksista sekä tilin irtisanomisesta ja purkamisesta.
Luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin lisättäisiin säännös asiakaspalvelun tavoitettavuudesta sekä laajennettaisiin peruspankkipalveluiden raportointia koskevaa säännöstä. Lisäksi tehtäisiin tarvittavat muutokset Finanssivalvonnasta annettuun lakiin ja maksupalvelulakiin.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2027.
PERUSTELUT
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Peruspankkipalveluihin liittyvät seikat ovat olleet esillä mediassa, kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä sekä valtiovarainministeriön vastaanottamissa kansalaiskirjeissä. Huomion keskiössä on ollut peruspankkipalveluiden sekä käteisen saatavuus ja käytettävyys erityisesti digitalisoituneessa maksu- ja pankkipalveluympäristössä.
Myös pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa [1] nostetaan esiin näitä teemoja. Ohjelman mukaan hallitus varmistaa työn perässä Suomeen muuttavien sujuvat peruspankkipalvelut. Hallituksen tavoitteena on helpottaa yritystoimintaa ja yrittämisen edellytyksiä. Näiden ohella hallitus on sitoutunut työskentelemään osallistavan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta ja torjumaan eriytymiskehitystä. Lisäksi hallituksen tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden ja ikäihmisten oikeuksien toteutumista ja tukea heidän osallistumismahdollisuuksiaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Hallitus on linjannut puoliväliriihen kirjauksissaan 23.4.2025 turvaavansa yritysten ja yhdistysten peruspankkipalveluiden saatavuutta sekä edistävänsä sujuvaa maahanmuuton kokonaisprosessia, johon kuuluu myös pankkitilien avaaminen.
[2]
Valtiovarainministeriössä on toteutettu vuonna 2023 selvitys peruspankkipalveluita, käteisen saatavuutta ja käyttöä sekä luottolaitostoimintaa koskevan sääntelyn ajantasaisuudesta. Selvityksen pohjalta julkaistiin 1.3.2024 pankkipalveluita ja luottolaitoslainsäädäntöä koskeva arviomuistio
[3]. Arviomuistiossa tarkastellut sääntelytoimenpiteet saivat lausuntokierroksella kannatusta peruspankkipalveluiden käyttäjiltä, mutta vastustusta palveluiden tarjoajilta.
1.2Valmistelu
Esitysluonnos on valmisteltu valtiovarainministeriön 18.10.2024 asettamassa peruspankkipalvelutyöryhmässä. Työryhmän toimikausi alkoi 31.10.2024 ja päättyi 31.12.2025. Työryhmään ja hallituksen esityksen jatkovalmisteluun liittyvät asiakirjat ovat saatavilla valtiovarainministeriön hankesivuilla [4] tunnuksella VM145:00/2024.
Työryhmän puheenjohtaja ja sihteeri nimettiin valtiovarainministeriöstä. Työryhmään nimitettiin edustajat oikeusministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön Talent Boost -ohjelmasta, Finanssivalvonnasta, Suomen Pankista, Kilpailu- ja kuluttajavirastosta, Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEstä, Finanssiala ry:stä, Nordea Bank Oyj:stä, Osuuspankkiryhmästä, Danske Bank A/S:n Suomen sivuliikkeestä, Aktia Pankki Oyj:stä, Kuluttajaliitto ry:stä, Vammaisfoorumi ry:stä, yhdenvertaisuusvaltuutetun ja vanhusasiavaltuutetun toimistoista, Suomen Yrittäjät ry:stä, Mikro- ja yksinyrittäjät ry:stä sekä Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANEsta.
Asettamispäätöksessä työryhmän tehtäväksi määrättiin valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus, jolla
1) varmistetaan mikro- ja pienyritysten sekä yhdistysten pankkipalveluiden riittävä saatavuus ja kohtuullinen hinnoittelu laajentamalla oikeutta peruspankkipalveluihin koskemaan myös näitä toimijoita,
2) varmistetaan peruspankkipalveluiden tarjonnan riittävä laatutaso, yhtäläinen saatavuus myös erityisryhmille ja kehitetään sääntelyä asiakaspalvelun tavoitettavuuden ja laadun edistämiseksi erityisesti siten, että asiakkaat saavat vastaukset tiedusteluihinsa ja ratkaisut ongelmiinsa kohtuullisessa ajassa ja
3) täsmennetään pankin velvollisuuksia ja menettelytapoja siten, ettei niitä tulkita tarpeettoman tiukasti palveluja tarjotessa ja siten muodosta asiatonta estettä palveluiden tarjonnalle (de-risking-ilmiön ehkäisy).
Lisäksi työryhmän tehtäväksi annettiin seurata käteistä koskevan sääntelyvalmistelun etenemistä EU:ssa.
Työryhmä järjesti julkisen kuulemistilaisuuden, jossa sidosryhmät saivat tietoa hankkeen etenemisestä ja pääsivät esittämään näkemyksiään.
Työryhmän mietintö [5] lähetettiin julkiselle lausuntokierrokselle 23.1.2026. Lausuntoja pyydettiin laajasti erilaisilta peruspankkipalveluita tarjoavilta ja käyttäviltä tahoilta sekä keskeisimmiltä viranomaisilta.
Esitys on ollut arvioitavana lainsäädännön arviointineuvostossa.
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Peruspankkipalveluita koskeva lainsäädäntö
Luottolaitoslain peruspankkipalveluita koskeva sääntely
Kuluttajan asemassa toimivilla luonnollisilla henkilöillä on lakisääteinen oikeus peruspankkipalveluihin. Tähän oikeuteen liittyvä lainsäädäntö on yhdenmukaistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (2014/92/EU), jäljempänä
EU:nperusmaksutilidirektiivi. Kansallisesti direktiivi on pantu täytäntöön erityisesti luottolaitostoiminnasta annetussa laissa
(610/2014), jäljempänä luottolaitoslaki. EU:n perusmaksutilidirektiivi on luonteeltaan minimiharmonisoiva. Näin direktiivi mahdollistaa sen, että kuluttajiin sovellettava peruspankkisääntely voidaan laajentaa koskemaan soveltuvin osin myös oikeushenkilöitä. Näin ei ole kuitenkaan toistaiseksi tehty Suomessa.
Luonnollisten henkilöiden oikeudesta peruspankkipalveluihin säädetään luottolaitoslain 15 luvussa. Luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan talletuspankkien on tarjottava maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi ETA-valtiossa laillisesti asuville. Palveluita on tarjottava luonnollisille henkilöille näiden toimiessa muutoin kuin elinkeinonharjoittajina. Käytännössä oikeus koskee siis kuluttajana toimivia henkilöasiakkaita.
Peruspankkipalveluiden tarjoamiseen velvoitettuja ovat talletuspankit sekä maksutilejä tarjoavat maksulaitokset [6]. Velvollisuus tarjota peruspankkipalveluita kuluttajille koskee luottolaitoslain 18 luvun 6 §:n mukaan myös ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeitä sekä ulkomaisia luottolaitoksia, jotka palvelujen vapaan tarjonnan nojalla harjoittavat Suomessa luottolaitoslain 5 luvun 1 §:n mukaista talletuspankkitoimintaa.
Luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 2 momentissa todetaan, että talletuspankin tulee hyväksyä tai hylätä asiakkaan perusmaksutilihakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kymmenen pankkipäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Perusmaksutilin avaamisesta saa kieltäytyä vain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista
(444/2017), jäljempänä rahanpesulaki, tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista
(659/1967)
johtuvasta syystä. Luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 3 momentin perusteella kieltäytymisen täsmällinen peruste on ilmoitettava asiakkaalle viivytyksettä, kirjallisesti ja maksutta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tule antaa, jos se olisi kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain tavoitteiden vastaista. Talletuspankin on myös annettava asiakkaalle riittävä selvitys menettelystä, jolla tämä voi valittaa hylkäämispäätöksestä ja kuluttajan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riitojenratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
Luottolaitoslain 15 luvun 6 a § koskee perusmaksutilin ominaisuuksia ja siitä perittäviä maksuja. Pykälän 1 momentin mukaan perusmaksutilin tulee sisältää seuraavat palvelut: 1) perusmaksutilin avaaminen, käyttäminen ja sulkeminen; 2) varojen tallettaminen; 3) käteisen nostaminen ETA-valtion alueella ja 4) maksutapahtumien toteuttaminen suoraveloituksina, maksukortilla, tilisiirroilla, pankkipäätteillä, luottolaitoksen toimipisteissä ja luottolaitoksen verkkopalveluissa. Pykälän 2 momentin mukaan palveluita on tarjottava yhtä laajasti kuin talletuspankki jo tarjoaa niitä asiakkailleen, joilla on jokin muu maksutili kuin perusmaksutili. Lisäksi momentissa säädetään, että palveluiden tai sähköisen tunnistamisen palveluiden tapahtumamääriä ei saa rajata. Talletuspankeille asetetaan momentissa myös velvoite tarjota vahva sähköinen tunnistuspalvelu perusmaksutiliasiakkaalleen, jos se tarjoaa sitä muille asiakkaille.
Hinnoittelua käsitellään luottolaitoslain 15 luvun 6 a §:n 3 momentissa. Momentin mukaan asiakkailta veloitettavien maksujen tulee olla kohtuullisia ja vastattava niistä talletuspankille aiheutuvia todellisia kustannuksia. Maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee huomioida ainakin kansallinen tulotaso ja maksutilipalveluista keskimäärin veloitettavat maksut.
Luottolaitoslain 15 luvun 6 b § koskee puolestaan perusmaksutiliä koskevaa puitesopimusta sekä puitesopimuksen irtisanomista ja purkamista. Pykälän 2 momentissa yksilöidään tilanteet, joissa talletuspankki saa irtisanoa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen. Tämä on mahdollista vain, jos asiakkaan maksutilillä ei ole ollut tapahtumia 24 peräkkäisen kuukauden aikana tai jos asiakas ei enää asu laillisesti ETA-valtiossa. Pykälän 3 momentissa täsmennetään, että irtisanomisen perusteesta on ilmoitettava asiakkaalle kirjallisesti ja maksutta vähintään kaksi kuukautta ennen irtisanomisen voimaantuloa. Perustetta ei tarvitse kuitenkaan ilmoittaa, jos sen ilmoittaminen olisi kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vastaista.
Luottolaitoslain 15 luvun 6 b §:n 4 momentissa säädetään talletuspankin oikeudesta purkaa perusmaksutiliä koskeva puitesopimus. Purkaminen on sallittua vain, jos asiakas on tahallisesti käyttänyt maksutiliä laittomaan tarkoitukseen tai jos asiakas on antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt antamatta tietoja, ja oikein annetut tiedot olisivat johtaneet perusmaksutilihakemuksen hylkäämiseen. Pykälän 5 momentissa tarkennetaan, että talletuspankin on neuvottava irtisanomista ja purkamista koskevassa ilmoituksessaan asiakasta menettelystä, jolla tämä voi valittaa irtisanomisesta tai purkamisesta. Lisäksi asiakasta tulee neuvoa oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
Luottolaitoslain 1 luvun 3 §:n mukaan lain noudattamista valvoo Finanssivalvonta. Näin Finanssivalvonnan tehtävä on valvoa, että luonnollisten henkilöiden oikeus peruspankkipalveluihin toteutuu. Lisäksi Finanssivalvonnasta annetun lain 3 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan Finanssivalvonnan tehtävä on seurata ja arvioida peruspankkipalvelujen saatavuutta ja niiden hinnoittelua. Samoin luottolaitoslain 15 luvun 19 a §:n mukaan Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 6 ja 6 a §:ssä tarkoitetusta perusmaksutilistä, sen ominaisuuksista ja tarjottavista palveluista.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskeva sääntely
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevalla sääntelyllä on myös huomattava merkitys peruspankkipalveluiden saatavuuden ja käytettävyyden näkökulmasta. Rahanpesua ja terrorismin rahoittamista estävään sääntelyyn kuuluu sekä kansallisia lakeja että eurooppalaista ja kansainvälistä sääntelyä. Kansallisen lainsäädännön ja EU-oikeuden taustalla vaikuttavat merkittävästi myös FATF:n (Financial Action Task Force) kansainväliset suositukset, joita jäsenvaltiot ovat poliittisesti sitoutuneet noudattamaan.
Pankin tulee tunnistaa asiakkaansa ja tarvittaessa todentaa hänen henkilöllisyytensä rahanpesulaissa, luottolaitoslaissa tai muissa finanssialaa säätelevissä laeissa säädetyissä tilanteissa. Rahanpesulain 3 luvussa säädetään asiakkaan tuntemista koskevista velvoitteista, joissa korostetaan erityisesti asiakkaaseen kohdistuvaa riskiperusteista arviointia. Asiakas tulee tunnistaa ja todentaa tämän henkilöllisyys vakituista asiakassuhdetta perustettaessa tai viimeistään siinä vaiheessa, kun asiakas saa liiketoimeen sisältyvät varat tai muun omaisuuden tai ennen kuin liiketoimi on suoritettu kokonaisuudessaan loppuun.
Rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, jos ilmoitusvelvollinen ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemiseksi tässä luvussa säädettyjä toimia, ilmoitusvelvollinen ei saa perustaa asiakassuhdetta, suorittaa liiketointa tai ylläpitää liikesuhdetta. Rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan asiakkaan tuntemista koskevia toimia on noudatettava riskiperusteiseen arviointiin pohjautuen koko asiakassuhteen ajan. Rahanpesulaki sisältää lisäksi säännökset tilanteista, jolloin asiakkaaseen voidaan soveltaa yksinkertaistettua tunnistamisvelvollisuutta asiakkaan vähäriskisyyden perusteella taikka tehostettua tunnistamisvelvollisuutta asiakkaan korkeariskisyyden vuoksi.
Asiakkaan tuntemisen lisäksi ilmoitusvelvollisen tulee tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta tunnistaa myös asiakkaan tosiasialliset edunsaajat sekä tarvittaessa todennettava näiden henkilöllisyys ja muun muassa pidettävä kirjaa tunnistamistoimenpiteistä. Ilmoitusvelvollisella tulee lisäksi olla asiakkaan tuntemistoimiin liittyen tehokkaat toimintaperiaatteet, menettelytavat ja sisäinen valvonta pakotesääntelyn ja kansallisten jäädyttämispäätösten noudattamiseksi. Ilmoitusvelvollisten pitää seurata EU:n pakotesäädöksiä, kansallisia varojen jäädyttämispäätöksiä ja niiden muutoksia ja tarkistaa rekisterinsä sekä seurata maksuliikennettä ja muita liiketoimia varmistaakseen, että pakotteiden kohteina olevien tahojen varat ovat jäädytettyjä. Varojen ja muiden taloudellisten resurssien luovuttaminen tai välittäminen suoraan tai välillisesti pakotteiden kohteena oleville tahoille on kielletty.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyen pankin lakisääteisenä velvollisuutena on tavanomaisesta poikkeavien liiketoimien tunnistaminen ja niiden selvittäminen. Siksi pankki myös kysyy asiakkaalta asiakassuhdetta perustettaessa tietoja pankkipalveluiden käytöstä ja aiotusta käytöstä, jotta se pystyy paremmin arvioimaan, minkälaiset tapahtumat voidaan katsoa asiakkaan tavanomaiseksi toiminnaksi. Asiakkaan normaalin toiminnan hahmottamisen avulla pankit pystyvät paremmin tunnistamaan tavanomaisesta poikkeavia liiketoimia. Rahanpesusääntelyn mukaisten ilmoitusvelvollisten tulee myös ilmoittaa rahanpesun selvittelykeskukselle havaitsemistaan asiakkaan epäilyttävistä liiketoimista.
Rahanpesulain esitöiden mukaan tilanteessa, jossa asiakas ei anna riittäviä tuntemistietoja, ilmoitusvelvollisen tulisi ensisijaisesti rajoittaa palveluita (esimerkiksi maksuvälineen sulkemalla) ja vasta viime kädessä irtisanoa sopimus. Lisäksi huomioon tulisi ottaa se, että palveluiden rajoittamisiin tai maksuvälineen sulkemiseen ei saisi kuitenkaan ryhtyä, ellei puute asiakkaan tuntemistiedoissa ole olennainen ja välttämätön, kun arvioidaan asiakkaan tuntemiseksi säädettyjä toimia ja asiakkaan riskiperusteista arviota. Rahanpesulain 3 luvun 1 §:ssä korostetaan riskiperusteista asiakkaaseen kohdistuvaa arviointia, jolloin kokonaisten asiakasryhmien kategorista luokittelua korkeariskisiksi ei katsota perustelluksi.
Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvään sääntelyyn liittyy läheisesti de-riskingin käsite. De-riskingillä viitataan Finanssivalvonnan mukaan ilmiöön, jossa riskien hallitsemisen sijaan pyritään välttämään asiakkuuteen liittyvää riskiä joko lopettamalla tai rajoittamalla liikesuhteita korkeariskisiksi arvioitujen asiakkaiden tai jopa kokonaisten asiakasryhmien kanssa.
[7]
Tällöin finanssilaitos ei arvioi tapauskohtaisesti kulloiseenkin asiakkuuteen liittyviä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä eikä omaa kykyään hallita kyseisiä riskejä. Finanssivalvonnan mukaan asiakkuuksista kieltäytyminen tai niiden irtisanominen voi olla merkki tehottomasta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskienhallinnasta, millä voi olla puolestaan vakavia yhteiskunnallisia seurauksia
[8].
De-risking-ilmiön taustalla on oletettavasti useimmissa tilanteissa rahanpesusääntelystä ilmoitusvelvollisille tulevat velvoitteet, joihin nojautuen asiakassuhteista saatetaan kieltäytyä liian kevyin perustein, sillä kieltäytyminen asiakassuhteesta voi olla helpompaa kuin edellä kuvattu tapauskohtainen riskien arviointi ja hallitseminen. Kuten jäljempänä arviomuistiota koskevassa luvussa 2.2.1 todetaan, yritykset ovat myös kokeneet, että pankkipalveluiden saatavuusongelmat liittyvät keskeisesti pankkien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyviin velvoitteisiin, joita tulkitaan yritysasiakkaiden kohdalla tarpeettoman kaavamaisesti tai joihin liittyvien toimenpiteiden on katsottu olevan ylimitoitettuja.
Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelman 2/2023
[9]
luvussa 8 käsitellään asiakassuhteesta kieltäytymistä, palveluiden rajoittamista ja asiakassuhteen lopettamista, jotka liittyvät erityisesti rahanpesulain 3 lukuun sekä de-risking-ilmiöön. Finanssivalvonnan ohjeistuksen mukaan ennen rajoitustoimiin ryhtymistä ilmoitusvelvollisen tulee arvioida asiakkuuteen liittyviä riskejä monipuolisesti ja ottaa huomioon tapauskohtaisesti riskien hallintakeinoja. Lisäksi huomioon tulee ottaa se, etteivät rajoitustoimenpiteet johda kohtuuttomaan rahoituspalveluiden käytön estämiseen asiakkailta. Finanssivalvonta suosittaa huomioimaan myös sen, että yksittäisiin asiakassuhteisiin liittyvät riskit vaihtelevat riskikategorioiden sisällä.
Rahanpesusääntelyn mukaisten velvoitteiden noudattaminen aiheuttaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia ilmoitusvelvollisille muun muassa ohjelmistojen ja teknologian hankkimisen, koulutuksen, henkilöstökustannusten sekä mahdollisten ulkopuolisten konsulttien ja asiantuntijoiden palkkioiden muodossa. Compliance-kustannukset vaihtelevat kuitenkin merkittävästi eri ilmoitusvelvollisten välillä yrityksen koosta, liiketoiminnan alasta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta riippuen. Luottolaitosten osalta sääntelyn noudattamiskustannukset voivat olla merkittäviä, kuten rahanpesulain kokonaisuudistusta koskevan esityksen HE 105/2026 vp luvussa 5.3.3.3 on kuvattu.
Voimassa oleva rahanpesusääntely perustuu niin sanottuun neljänteen
[10]
ja viidenteen
[11]
rahanpesudirektiiviin. Rahanpesun estämistä koskevalla sääntelyllä pyritään ehkäisemään ja paljastamaan rikollisuutta, saamaan rikoshyöty takaisin, estämään rikoksella saatujen varojen saattaminen lailliseen rahoitusjärjestelmään, suojelemaan rahoitusmarkkinoiden vakautta ja luotettavuutta sekä tukemaan yhteiskunnan turvallisuutta. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaan sääntelyyn on tekeillä kokonaisuudistus
[12]. Uudistuksella pannaan kansallisesti täytäntöön uutta EU-lainsäädäntöä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. Sääntelyllä on perustettu muun muassa uusi EU:n rahanpesutorjuntaviranomainen AMLA sekä valvontajärjestelmä, joka perustuu AMLAn ja kansallisten viranomaisten yhteistyöhön. Uutta sääntelyä ryhdytään soveltamaan pääasiassa heinäkuussa 2027. Uusi EU:n rahanpesusääntely on vielä aiempaa enemmän harmonisoitu EU-tasolla. Aiempien minimiharmonisaatiodirektiivien sijaan uusi sääntely tulee olemaan suurimmalta osin suoraan sovellettavassa EU:n rahanpesuasetuksessa ((EU) 2024/1624)
[13]. Uusi kuudes rahanpesudirektiivi ((EU) 2024/1640)
[14]
on maksimiharmonisaatiota, jonka osalta mahdollisuus kansallisiin poikkeuksiin on erittäin rajallinen.
Käteisen saatavuutta ja käytettävyyttä koskeva sääntely
Käteisen saatavuudesta ja käytettävyydestä ei ole suoraa kansallista lainsäädäntöä.
Eurosetelien asemasta laillisena maksuvälineenä säädetään Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen, jäljempänä SEUT, 128 artiklan 1 kohdassa. Metallirahojen asemasta laillisena maksuvälineenä säädetään puolestaan euron käyttöönotosta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 11 artiklassa. Lisäksi komissio on antanut vuonna 2010 suosituksen [15], jossa määritellään tarkemmin käteisen asemaa laillisena maksuvälineenä.
Komissio on määritellyt laillisen maksuvälineaseman kolmen seikan kautta. Laillinen maksuvälineasema merkitsee komission mukaan ensinnäkin käteisen periaatteellista pakollista hyväksymistä. Maksuvelvoitteen velkoja ei voi siis kieltäytyä ottamasta vastaan euroseteleitä ja -metallirahoja, jolleivat osapuolet ole sopineet muusta maksutavasta. Toiseksi laillinen maksuvälineasema merkitsee käteisen hyväksymistä täydestä nimellisarvosta. Tämä tarkoittaa sitä, että euroseteleiden ja -metallirahojen rahallinen arvo vastaa seteleissä ja kolikoissa ilmoitettua määrää. Kolmas seikka liittyy maksuvelvollisuudesta vapautumiseen: velallinen voi vapautua maksuvelvoitteesta tarjoamalla velkojalle euroseteleitä ja -metallirahoja.
Komissio korostaa suosituksessaan, että käteisestä kieltäytymisen pitäisi olla mahdollista ainoastaan perustelluista syistä, jotka liittyvät vilpittömän mielen periaatteeseen. Kieltäytyminen olisi mahdollista, jos vähittäiskauppiaalla ei esimerkiksi olisi vaihtorahaa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asettaa käteisen pakollista hyväksymistä koskevia rajoituksia oman toimivaltansa puitteissa osa-alueilla, jotka eivät kuulu rahalainsäädännön ja politiikan tai unionin muun yksinomaisen toimivallan piiriin.
Unionin tuomioistuin on asiassa Hessischer Rundfunk vahvistanut, että rahalainsäädäntö on osa rahapolitiikkaa. [16] Se on myös antanut oikeudellisesti sitovan tulkinnan laillisen maksuvälineen aseman käsitteestä SEUT-sopimuksen 128 artiklan 1 kohdassa esitetyn ”laillisen maksuvälineen” käsitteen tavanomaisen merkityksen perusteella ja vahvistanut, että käsitteeseen sisältyy pakollinen hyväksyminen täydestä nimellisarvosta ja maksuvelvollisuudesta vapauttaminen.
Komissio esitti vuonna 2023 osana yhtenäisvaluuttapakettia [17] käteisen laillisen maksuvälineen asemaa koskevan asetusehdotuksen [18], jolla unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö kodifioidaan. Tarkoituksena on määritellä myös käteisen käsite laillisena maksuvälineenä ja säätää käteisen saatavuuteen liittyvistä näkökohdista. Asetusehdotuksesta käydään parhaillaan EU-tasolla neuvotteluita.
2.2Tutkimukset ja selvitykset
2.2.1Arviomuistio peruspankkipalveluista ja luottolaitoslainsäädännöstä Valtiovarainministeriön laatimassa arviomuistiossa [19] tuodaan esille näkökulmia ja ehdotuksia kansallisen luottolaitoslainsäädännön uudistamiseksi eri sidosryhmiltä kerätyn palautteen ja valtiovarainministeriön tekemien havaintojen pohjalta. Arviomuistion keskeinen havainto on, että peruspankkipalveluiden tarjontaan, käytettävyyteen ja hinnoitteluun liittyy haasteita niin yksityishenkilöiden, yritysten kuin yhdistystenkin näkökulmasta.
Yksityishenkilöt
Yksityishenkilöt saavat ja pystyvät käyttämään peruspankkipalveluja keskimäärin kohtuullisesti, mutta ongelmia on etenkin erityisryhmillä. Arviomuistiota varten kerätyssä palautteessa palveluiden käyttäjät pitivät peruspankkipalveluiden nykyistä sisältöä pääosiltaan riittävänä ja sen säilyttämistä nykymuodossaan tärkeänä, kun taas palveluntarjoajat pitivät sisältöä liian laajana. Käyttäjät kokivat peruspankkipalveluiden hinnoittelun ongelmalliseksi erityisesti ei-digitaalisia palvelukanavia käyttävien asiakkaiden osalta ja kannattivat asiakaspalveluvelvoitteen asettamista. Palveluntarjoajat puolestaan pitivät hinnoittelua oikeasuhtaisena ja vastustivat asiakaspalveluvelvoitteen asettamista. Viranomaisilta saadussa palautteessa korostuivat yleisesti peruspankkipalveluiden saatavuus ja saavutettavuus sekä niiden toteuttaminen yhdenvertaisella ja syrjimättömällä tavalla erityisryhmien tarpeet ja rajoitteet huomioiden.
Erityisinä huolenaiheina nostettiin esiin palveluiden syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen sekä eri asiakasryhmittäin että myös maantieteellisesti tarkasteltuna. Arviomuistion pohjaksi saadussa palautteessa ongelmat peruspankkipalveluissa liittyvät usein erityisryhmiin kuuluviin yksityishenkilöihin ja heidän mahdollisten erityistarpeidensa huomioimiseen palveluiden saavutettavuudessa. Saadun palautteen samansuuntaisuudesta ja runsaasta lukumäärästä voidaan päätellä, että kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä haasteesta, vaikka pankkien kokonaisasiakasmääriin nähden tämä muodostaa todennäköisesti suhteellisen pienen osuuden koko pankkiasiakaskunnasta. Myös asiakaspalvelun tavoitettavuuden parantamista pidettiin tärkeänä vähintäänkin erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden näkökulmasta.
Yritykset
Arviomuistiossa todetaan, että yritykset kohtaavat ongelmia pankkipalveluiden saatavuudessa, vaikka palveluiden tarjonta on pääosin kohtuullista. Ongelmat liittyvät erityisesti tilien avaamiseen, pankkipalveluiden rajoittamiseen sekä tilien sulkemiseen. Arviomuistiossa esitettyjen selvitysten perusteella on myös havaittu, että pankkipalveluiden saatavuusongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi. Ongelmien arvioidaan liittyvän keskeisesti pankkien rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyviin velvoitteisiin, joita tulkitaan yritysasiakkaiden kohdalla tietyissä tapauksissa säännönmukaisesti tarpeettoman kaavamaisesti. Yritykset ovat kokeneet myös haasteita palveluiden saatavuudessa tilanteissa, joissa asiakkuus ei välttämättä ole pankin näkökulmasta kiinnostava.
Vaikeuksia peruspankkipalveluiden saatavuudessa on erityisesti mikro- ja pienyrityksillä, ja näiden joukossa etenkin maahanmuuttajataustaisilla toimijoilla. Suurimpina syinä pankkipalvelujen saatavuuden ongelmiin liittyen on tietyissä selvityksissä todettu se, että yrityksen vastuuhenkilö on ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen. Arviomuistiossa havaitaan, että yksinyrittäjät ja mikroyritykset ovat kokeneet erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät toimenpiteet ylimitoitetuiksi. Mikro- ja pienyrittäjien keskuudessa on selvitysten perusteella huomattu myös tyytymättömyyttä pankkipalveluiden hinnoitteluun. Hinnoittelu on koettu jossain määrin kohtuuttomaksi etenkin pienimpien yritysten kannalta. Tämä johtuu osin riittämättömästä kilpailusta peruspankkipalvelujen tarjoajien keskuudessa. [20] Yhdistykset ja yhteisetuudet
Yhdistykset taas kohtaavat osin merkittäviäkin ongelmia peruspankkipalveluiden saatavuudessa ja käytettävyydessä. Ongelmia on havaittu erityisesti pankkitilin avaamisessa, mutta myös esimerkiksi digitaalisten palveluiden puute tai vaikea saavutettavuus on koettu vaivalloiseksi.
Pankkipalveluiden saatavuuden haasteiden lisäksi yhdistysten peruspankkipalveluiden hinnoittelussa on havaittu ongelmakohtia. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANEn tuottaman kyselytutkimuksen mukaan hinnoittelu on koettu kohtuuttomaksi yli kolmessa neljäsosassa kyselyyn vastanneissa yhdistyksissä. Erittäin kohtuuttomaksi palveluiden hinnoittelu koettiin sellaisten vastaajien keskuudessa, jotka käyttävät pankkipalveluja harvoin, vapaaehtoisvoimin toimivissa yhdistyksissä sekä niissä yhdistyksissä, joissa jäsenmaksutulot ovat vähäisiä.
Ongelmat koskettavat osaa yhdistyksistä sekä Y-tunnuksettomista yhteisetuuksista, kuten tie- ja vesiosakaskunnista. Haasteita on etenkin sellaisten yhdistysasiakkaiden keskuudessa, joiden talletus- ja tapahtumien määrät ovat pieniä. Kaikissa tilanteissa lainsäädäntö ei lisäksi mahdollista tie- ja vesiosakaskunnille Y-tunnuksen myöntämistä [21]. Pankkien asiakkaan tuntemista koskeva lainsäädäntö edellyttää taas oikeushenkilöiltä yksilöitävyyttä esimerkiksi rekisteröintitunnuksen perusteella, mikä aiheuttaa tilanteen, jossa tie- ja vesiosakaskuntien pankkipalvelut on ohjattu järjestämään vastuuhenkilön henkilökohtaisten pankkipalveluiden kautta.
Ratkaisuehdotuksina näihin ongelmiin nostetaan esiin informaatio-ohjauksen edistämistä Finanssivalvonnan toimivaltuuksien kautta, asiakkaan tuntemiseen ja tunnistamiseen sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien menettelytapojen kehittämistä sekä peruspankkipalvelujen tarjoamisvelvoitteen laajentaminen koskemaan myös yrityksiä, yhteisöjä ja elinkeinotoimintaa harjoittavia luonnollisia henkilöitä taikka vaihtoehtoisesti hyvää pankkitapaa koskevan kehittämisen kautta.
Asiakaspalvelun tavoitettavuus
Arviomuistiossa havaitaan, että kaikilla asiakasryhmillä on vaikeuksia saada henkilökohtaista asiakaspalvelua. Ongelma koskee kaikkia palvelukanavia, myös verkko- ja puhelinasiointia. Ongelmaa havainnollistaa myös valtiovarainministeriön toteuttama kysely, jossa merkittävä määrä otakantaa.fi-sivustolla toteutettuun kyselytutkimukseen vastanneista yksityishenkilöistä, yhdistyksistä ja yrityksistä koki, että peruspankkipalveluiden saatavuus ja laatu eivät ole riittäviä. Lisäksi asiaa koskevassa lausuntopalautteessa tunnistettiin samoja ongelmia palveluiden saatavuudessa, saavutettavuudessa ja laadussa sekä korostettiin erityisesti henkilökohtaisen palvelun merkitystä erityisryhmille. Asiakkaat kokivat, että ongelmat henkilökohtaisen palvelun saatavuudessa eivät rajoitu yksittäistapauksiin. Arviomuistion mukaan henkilökohtaisen palvelun puutteet vaikeuttavat erityisesti virhe- ja ongelmatilanteiden selvittämistä sekä digitaalisten palvelujen turvallista käyttöä.
Ratkaisuehdotukseksi asiakaspalveluun liittyvistä peruspankkipalveluiden ongelmakohdista tunnistetaan, että peruspankkipalveluiden yhteydessä voitaisiin säätää asiakaspalvelun tavoitettavuudesta. Lisäksi perusteltuna pidetään asiakaspalvelun tavoitettavuuden edistämistä koskevia toimenpiteitä laajemminkin. Kehittämistarpeet liittyvät korostetusti esimerkiksi asiakasyhteydenottoihin vastaamiseen, ongelmatilanteiden selvittelyyn sekä erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden huomioimiseen.
Käteisen käytettävyys
Käteisen saatavuuden ja käytettävyyden osalta arviomuistossa todetaan, että vaikka käteisen käyttö on vähentynyt, on se silti monelle tärkeä ja jopa ainut käytettävissä oleva maksuväline. Arviomuistiossa tunnistetaan myös, että esimerkiksi Suomen Pankin mukaan nykyinen sääntely ei riittävällä tavalla turvaa kaikkien käteispalvelujen toteutumista. Valtiovarainministeriön saamissa palautteissa nostettiin esiin huolia käteisen hyväksymisen mahdollisesta supistumisesta tulevaisuudessa sekä korostettiin huolta käteisen nosto- ja talletuspalveluiden alueellisesta riittämättömyydestä.
2.2.2Finanssivalvonnan selvitykset peruspankkipalveluista Finanssivalvonta selvittää vuosittain [22] peruspankkipalveluiden saatavuutta ja hinnoittelua. Viimeisen kahden vuoden aikana kuluttajien oikeus lainmukaisiin peruspankkipalveluihin on selvitysten mukaan toteutunut Suomessa kokonaisuutena tarkastellen asianmukaisesti. Palvelut ovat olleet yleisesti saatavilla ja pääosin kohtuuhintaisia.
Suurin osa asiakkaista käyttää peruspankkipalveluita digitaalisesti, jolloin palvelut ovat saavutettavissa jatkuvasti. Keskeiset ongelmakohdat liittyvät selvitysten mukaan etenkin digitaalisia palveluita käyttämättömien asiakkaiden palveluun. Peruspankkipalveluita käytetään pääosin digitaalisesti, mutta osalle asiakaskunnasta muiden kuin digitaalisten peruspankkipalveluiden saatavuus on tärkeää. Viime vuosien keskeinen huomio selvityksissä on ollut fyysisten toimipisteiden ja käteisautomaattien määrän laskeminen, mikä on voinut heikentää palvelujen ja käteisen saatavuutta paikallisesti.
Myös merkittävimmät erot hinnoittelussa kohdistuivat asiakkaisiin, jotka eivät käytä digitaalisia palveluita. Asiointi oli Finanssivalvonnan mukaan edullisempaa asiakkaille, jotka kykenivät hoitamaan asiointinsa digitaalisten palvelukanavien kautta. Esimerkiksi konttorissa tehtävä tilisiirto saattoi maksaa useita euroja, kun taas digitaalisissa kanavissa maksaminen oli usein maksutonta tai verrattain huomattavasti edullisempaa.
Kahdessa viimeisimmässä selvityksessään Finanssivalvonta on korostanut tarvetta turvata peruspankkipalvelut myös ei-digitaalisille asiakkaille. Samoin Finanssivalvonta on kehottanut pankkeja panostamaan asiakkaiden avuntarpeeseen, digituen tarjontaan sekä henkilökohtaisten palveluiden saatavuuteen ja näiden hintatasoon. Finanssivalvonta pitää tärkeänä, että pankit tarjoavat aktiivisesti digitukea ja neuvontaa asiakkaille, joille digitaalisten palveluiden käyttö on vaikeaa tai mahdotonta. Valtaosa maksutiliä hallitsevista kuluttajista on tehnyt sopimuksen verkko- tai mobiilipankin käytöstä. Tämän takia myös digitukeen panostaminen on keskeistä palvelun laadun takaamiseksi.
Finanssivalvonta on suositellut kiinnittämään hinnoittelussa huomiota etenkin niihin palveluihin, jotka koskevat digitaalisia palveluita käyttämättömiä asiakkaita. Hyvänä käytäntönä Finanssivalvonta on pitänyt esimerkiksi sitä, että digitaalisia palveluita esimerkiksi vamman tai toimintarajoitteen takia käyttämättömille asiakkaille tarjotaan samat hinnat kuin digipalveluiden käyttäjille.
Myös käteispalveluiden saatavuudesta on huolehdittava Finanssivalvonnan mukaan koko maan laajuisesti. Konttoreiden määrä on ollut jatkuvasti laskussa, mutta käteispalveluja tarjoavien konttorien määrää on toisaalta lisätty. Käteispalveluita tarjotaan konttoreiden välillä vaihtelevasti, ja valtaosassa kokoaikaisesti palvelevissa konttoreissa käteispalveluja on tarjolla vain rajoitetusti.
2.2.3Finanssivalvonnan selvitykset de-risking-ilmiöstä Finanssivalvonta on toteuttanut viime vuosina kolme laajempaa selvitystä de-risking-ilmiön esiintymisestä Suomessa. Vuoden 2022 teema-arvio [23] keskittyi korkeariskisten asiakkaiden aiheettomiin pankkipalveluiden rajoittamisiin. Vuonna 2023 Finanssivalvonta selvitti [24] puolestaan Suomeen muuttavien ulkomaalaisten henkilöiden pankkipalveluiden saatavuutta. Elokuussa 2025 julkaistu teema-arvio [25] taas koskee laajemmin pankkien menettelytapoja asiakassuhteidensa perustamisessa, rajoittamisessa ja päättämisessä.
Vuoden 2022 teema-arvio toteutettiin Finanssivalvonnan 10 suurimmalle pankille lähettämälle kyselyn perusteella. Kyselyssä selvitettiin tilannetta sekä yksityishenkilöiden että oikeushenkilöiden näkökulmasta. Teema-arvion mukaan oikeushenkilöiden asiakassuhteista kieltäytymiset ja asiakkuuksien irtisanomiset olivat yleistyneet merkittävästi seuranta-ajanjakson aikana. Lukumäärien perusteella ei kuitenkaan voitu tehdä suoraan johtopäätöksiä rajoitustoimenpiteiden aiheettomuudesta tai de-risking-ilmiöstä.
Oikeushenkilöiden pankkipalveluiden saatavuudesta todettiin, että erityisesti oikeushenkilöiden liittymät korkeariskisiin valtioihin sekä asiakkaan toimialaan liittyvät riskit ovat johtaneet oikeushenkilön asiakassuhteen päättämiseen. Finanssivalvonta korosti olevan tärkeää yhteiskunnallisella tasolla, ettei oikeushenkilöiden pankkipalveluiden asiakkuuksia evätä tai irtisanota aiheettomasti, vaikka oikeushenkilöillä ei ole nimenomaista oikeutta peruspankkipalveluihin.
Peruspankkipalveluiden saatavuuden osalta ETA-alueella asuvien yksityishenkilöasiakkaiden osalta aiheettomien rajoitustoimenpiteiden ongelmaa ei ollut havaittavissa. ETA-alueen ulkopuolella asuvien henkilöiden osalta voi selvityksen mukaan olla yksittäisiä vaikeuksia saada pankkipalveluja Suomesta, mikä voi johtaa asiakkaan kannalta vaikeisiin tilanteisiin.
Finanssivalvonta suositti vuonna 2022 peruspankkipalveluiden saatavuuden osalta, että pankkien tulisi kiinnittää huomiota asiakkuusarvioinnissaan vaikutuksia taloudelliseen osallistavuuteen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskienhallinnan ohella. Finanssivalvonnan mukaan tavoitteena tulisi olla tasapaino riskien hallinnan ja välttämisen sekä taloudellisen toiminnan tasapuolisuuden välillä. Lisäksi suosituksia annettiin asiakkuusriskien arvioinnista, pankkien riskinottohalukkuutta koskevien linjausten kirjaamisesta sekä tiettyjen tietojen dokumentoinnin kehittämisestä.
Finanssivalvonta tarkasteli vuoden 2023 selvityksessään pankkipalveluiden saatavuutta Suomeen muuttavien ulkomaalaisten henkilöiden näkökulmasta. Selvitys toteutettiin perustuen kyselyyn [26], jolla Finanssivalvonta selvitti pankkien käytäntöjä avattaessa peruspankkipalveluita ulkomaalaisille.
Selvityksen mukaan Suomeen muuttavilla ulkomaalaisilla henkilöillä on pääsääntöisesti mahdollisuus saada käyttöönsä perusmaksutili ja siihen liittyvät vähimmäispalvelut luottolaitoslaissa säädetyssä laajuudessa. Finanssivalvonta kiinnitti huomiota siihen, että pankkien käytännöt vaihtelevat merkittävästi sen suhteen, milloin palveluita aletaan tarjota ja mitä asiakirjoja asiakkaalta vaaditaan. Myös hakemusten käsittelyaikojen seuranta ei ole kaikissa pankeissa järjestelmällistä, mikä vaikeuttaa asiakkaiden oikeuksien toteutumisen valvontaa. Konttoriasioinnin pitkät odotusajat voivat viivästyttää palveluiden avaamista, erityisesti niissä tilanteissa, joissa ulkomaalaisilla asiakkailla ei ole käytössään sähköistä tunnistusvälinettä.
Finanssivalvonta antoi selvityksensä perusteella suosituksen siitä, milloin asiakkaan on katsottava asuvan laillisesti ETA-valtiossa. Finanssivalvonnan mukaan peruspankkipalvelut tulisi tarjota jo oleskelulupahakemuksen vireillä ollessa ainakin niissä tilanteissa, joissa henkilö vireillä olevan oleskelulupahakemuksen oikeuttamana jo asuu Suomessa. Myös Suomeen saapunut henkilö, joka osoittaa hakeneensa turvapaikkaa tai tilapäisen suojelun lupaa Suomesta, täyttää Finanssivalvonnan mukaan laillisesti asumisen edellytyksen.
Lisäksi Finanssivalvonta antoi suosituksia siitä, ettei peruspankkipalveluihin oikeutetuilta asiakkailta tulisi edellyttää suomalaista henkilötunnusta tai kohtuuttoman laajojen tuntemistietojen toimittamista. Finanssivalvonta suositti pankkeja myös seuraamaan järjestelmällisesti perusmaksutilien avaamisen käsittelyaikoja.
Finanssivalvonnan vuoden 2025 teema-arviossa tarkasteltiin de-risking-ilmiön esiintymistä Suomessa. Pankeille toteutetulla kyselyllä selvitettiin myös, miten pankit huomioivat taloudellisen osallistavuuden peruspankkipalveluita tarjotessaan. Lisäksi selvityksessä tarkasteltiin, miten pankit noudattavat aiempien teema-arvioiden suosituksia.
Finanssivalvonta havaitsi nousua oikeushenkilöiden tilihakemusten hylkäysprosenteissa. Yleisimpiä syitä asiakassuhteesta kieltäytymisille olivat asiakkuuteen liittyvät riskit, asiakkaan tuntemistietojen vajavaisuus sekä asiakkaan varojen alkuperän selvityksen puutteet. Perusteista ilmenee, että hylkäämiset johtuvat myös syistä, joissa pankeilla on velvollisuus kieltäytyä asiakassuhteen perustamisesta rahanpesusääntelyn perusteella. Nousua oli myös oikeushenkilöiden tiliasiakassuhteiden päättämisten määrissä, joista noin puolet tehtiin rahanpesulainsäädännön velvoitteista johtuvista syistä. Finanssivalvonnan mukaan tilihakemusten hylkäysprosenttien kasvu ja tiliasiakassuhteiden päättämisten määrän nousu antavat viitteitä de-risking-ilmiöstä.
Pankkipalveluiden tarjoamisesta yksityishenkilöille kieltäydyttiin vain vähän. Yleisimpiä syitä asiakassuhteesta kieltäytymiselle olivat ongelmat henkilöllisyyden todentamisessa, asiakkaan tuntemistiedoissa ja asiakkaan varojen alkuperän selvityksestä sekä asiakkaan pysyvä asuminen muussa kuin ETA-valtiossa. Finanssivalvonnan mukaan asiakassuhteiden päättämisten määrä oli noussut tarkastelujaksolla. Tämä nousu ja yleisimmät päättämisperusteet voivat kertoa pankkien rahanpesulainsäädännön edellyttämien toimintatapojen ja ohjeistuksen täsmentymisestä. Finanssivalvonta arvioi, että vähäisessä määrin päättämisten määrän nousua voi selittää myös de-risking-ilmiö.
Erityisesti oikeushenkilöiden asiakkuuksista kieltäytymisen ja päättämisen osalta Finanssivalvonta suositti, että arvio riskienhallinnan toimien vaikutuksista taloudellisen osallistavuuden näkökulmasta tehtäisiin yhtiön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevassa riskiarviossa. Taloudellista osallistavuutta ei ole teema-arvion mukaan huomioitu riskiarvioinnissa tai muissakaan pankilta saaduissa dokumentaatiossa. Finanssivalvonnan mukaan pankkien on vaikea mitoittaa omat riskienhallintatoimenpiteensä siten, että ne olisivat kohtuullisia ja oikeasuhtaisia, jos taloudellista osallistavuutta ei ole otettu huomioon riskiarviossa.
Finanssivalvonta havaitsi raportissaan, että asiakkuuksista kieltäytymistä ja päättämistä koskevien tietojen dokumentoinnissa ja tilastoinnissa on edelleen kehitettävää. Puutteet heikentävät riskinottoa koskevan kokonaiskuvan muodostamista sekä vaikeuttavat analyysia niin valvojan kuin pankkien näkökulmasta. Finanssivalvonta suositti, että pankit ottaisivat käyttöön menettelytavat asiakassuhteista kieltäytymistä ja asiakassuhteiden päättämistä koskevien tietojen keräämiseksi. Finanssivalvonta suositti, että tietoja kerätään sekä yksityis- että oikeushenkilöasiakkaista yhteisömuodoittain ja että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä koskevan sääntelyn johdosta kieltäydyttyjen ja päätettyjen asiakassuhteiden määrä suhteessa kokonaismäärään kävisi ilmi tilastoista. Lisäksi tiedot tulisi tarvittaessa toimittaa Finanssivalvonnalle.
Finanssivalvonta kiinnitti raportissaan huomiota myös siihen, että maksutilihakemusten käsittelyajoista ei ole saatavilla tarkkoja tietoja. Finanssivalvonta esitti toimenpidesuosituksenaan, että pankit noudattaisivat kymmenen pankkipäivän käsittelyaikaa kaikissa yksityishenkilöiden maksutilihakemuksissa ja että pankit seuraisivat ja tilastoisivat maksutilihakemusten käsittelyaikoja. Toimenpidesuosituksella pyritään turvaamaan pankkipalvelujen saatavuus kohtuullisessa ajassa.
2.2.4Euroopan pankkiviranomaisen selvitys de-riskingistä
Euroopan pankkiviranomainen (EBA) on tarkastellut 5.1.2022 julkaistussa kannanotossaan
[27]
de-risking-ilmiötä EU-tasolla. EBA jaottelee selvityksessään de-riskingin perusteltuun ja perusteettomaan de-riskingiin, joista jälkimmäinen on EBA:n mukaan epätoivottavaa. Selvityksen perusteella de-risking-toimenpiteitä ilmenee jäsenvaltioissa eri asiakkaiden sekä mahdollisten asiakkaiden kohdalla niin oikeushenkilöiden kuin luonnollistenkin henkilöiden osalta. De-risking voi selvityksen mukaan johtaa merkittäviin taloudellisiin vaikutuksiin ja taloudellisen epätasa-arvoon.
EBA tunnisti selvityksessään useita syitä sille, että rahoituslaitokset saattavat päättää tai evätä asiakkuuden. Tekijät eivät usein olleet toisiaan poissulkevia ja olivat käytännössä usein yhtenäisiä keskenään. Yleisimpiin tekijöihin kuuluivat korostuneet rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskitasot, tilanteissa, jotka ylittävät rahoituslaitosten riskinottohalukkuuden, joissa laitoksilla ei ole tarvittavaa asiantuntemusta tiettyihin liiketoimintamalleihin liittyvien riskien arvioimiseksi, tai tilanteissa, joissa sääntelyn mukaisesti toimimisen todelliset tai odotetut kustannukset ylittävät asiakkuudesta saatavat tuotot.
EBA korosti selvityksessään, että palveluiden tarjoamisesta tietyille asiakasryhmille ei tulisi kategorisesti kieltäytyä, vaan riskit olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Asiakkaat, joilta evätään asiakkuus, saattavat siirtyä valvonnan ulkopuolisiin maksukanaviin, mikä heikentää rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan tehokkuutta. EBA havaitsi lisäksi, että EU-tasoisten säädösten välillä voi olla ristiriitaisuuksia, mikä vaikeuttaa johdonmukaista soveltamista. De-risking-ilmiön torjuminen edellyttää EBA:n mukaan lisätoimia sekä kansallisella että EU-tasolla.
2.2.5Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn saamat yhteydenotot Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn viimeisten vuosikertomusten [28] yksi keskeinen teema on ollut pankkipalveluiden irtisanominen tai estäminen. FINEn mukaan asian taustalla on usein rahanpesun ja terrorismin estämiseen liittyvä lainsäädäntö, joka velvoittaa pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tuntemaan asiakkaansa. Asiakkailla on myös ollut vaikeuksia saada pankki vastaamaan palveluihin liittyviin tiedusteluihin ja kysymyksiin, ja tältä osin ongelmia on ilmennyt kaikissa palvelukanavissa.
Yhteydenottoja FINEen on tullut muun muassa tilien sulkemisista, eli tilanteista, joissa asiakkaiden pankkipalveluita on irtisanottu tai palveluita estetty. Yleensä taustalla näissä asioissa on asiakkaan tunteminen. Kysymyksiä on esitetty myös pankin oikeudesta vaatia asiakkaan maksuliikennettä selvittäviä asiakirjoja. Joissain tapauksissa pankki on jopa kieltäytynyt perustelemasta irtisanomista. Rahanpesulain asettamien tiukkojen vaatimusten vuoksi ratkaisutoiminnassa on hankalaa arvioida, onko pankilla ollut oikeus kieltäytyä pankkipalveluiden tarjoamisesta. Myös velvoite tuntea asiakas on edelleen aiheuttanut paljon erilaisia kysymyksiä asiakkaan tuntemiseen, rahojen alkuperään ja henkilöllisyyden todentamiseen liittyen.
FINEen on tullut yhteydenottoja myös peruspankkipalveluista. Huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän on tullut kyselyjä Euroopan Unionin ja sen ulkopuolelta tulevien henkilöiden mahdollisuuksista avata pankkitili Suomeen ja sitä koskevasta menettelystä.
2.2.6Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2026 Valtiovarainministeriö julkaisi 28.5.2026 keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksen valmisteleman kansallisen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion 2026 [29]. Riskiarviossa de-risking arvioitiin usealla sektorilla kohtalaisesti tai vähäisesti merkittäväksi riskiksi. Sitä katsottiin kuitenkin voitavan pitää kasvavana rahanpesun riskinä, sillä de-risking voi joissakin tapauksissa johtaa siihen, että rahaliikenne siirtyy virallisen finanssijärjestelmän ulkopuolelle ja virtuaalisten vaihtoehtoisten palveluiden käyttöön, mikä voi lisätä epävirallisten rahanvälitysjärjestelmien käyttöä ja siten heikentää viranomaisten näkyvyyttä rahavirtoihin.
Riskiarviossa todetaan lisäksi kansallisena uhkana olevan muun muassa oikeushenkilöiden ammattimainen hyväksikäyttö. Oikeushenkilöiden ammattimainen hyväksikäyttö on usein osa talousrikollisuutta ja siihen liittyviä petoksia. Yrityksiä voidaan käyttää hyväksi petosrikollisuudessa 1. perustamalla tai ostamalla uusi yritys pelkkään petostarkoitukseen 2. ottamalla haltuun vaikeuksissa oleva yritys 3. kaappaamalla rehellisesti toimiva yritys tai 4. hyväksikäyttämällä rehellisen yrityksen nimeä. Usein yhtiöiden vastuuhenkilöiksi merkitään bulvaanihenkilöt, jotka toimivat omissa nimissään, mutta kuitenkin peitellysti toisen henkilön lukuun. Rikolliset käyttävät oikeushenkilöitä hyväksi petosten lisäksi muun muassa rahanpesuun, yritystukien hyödyntämiseen, rikoshyödyn peittelyyn tai vääränsisältöisten ilmoitusten, kuten tulorekisteriin tehtävien ilmoitusten, antamiseen viranomaisille. Laillisen liiketoiminnan tulojen ohessa liikevaihtoon voidaan sisällyttää myös laittomia varoja, mikä on yksinkertainen tapa pestä rahaa, ja siten laiton raha saadaan näyttämään lailliselta.
Riskiarviossa todetaan, että rahanpesun selvittelykeskuksen selvityksen havaintojen perusteella Suomessa järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä henkilöistä lähes 80 prosentilla on jokin rooli suomalaisessa oikeushenkilössä. Europolin mukaan 86 prosenttia EU:ssa toimivista rikollisverkostoista käyttää hyväksi oikeushenkilöitä rikosten tekemiseen tai peittämiseen tai rahanpesuun [30]. Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikön mukaan [31] lyhyen elinkaaren yhtiöt harjoittavat harmaata taloutta selvästi useammin kuin osakeyhtiöt keskimäärin.
Riskiarviossa luottolaitosten rahanpesun riski on arvioitu merkittäväksi. Suuri osa monivaiheisista ja kansainvälisistä rahansiirtoketjuista kulkee jossain vaiheessa luottolaitosten kautta. Vaikka riskin alkuperä voi sijaita muissa sektoreissa kuin luottolaitossektorissa, luottolaitosten merkitys korostuu epäilyttävien liiketoimien tunnistamisessa, raportoinnissa sekä rahavirtojen jäljitettävyyden varmistamisessa. Luottolaitokset tekevät huomattavan osan kaikista rahanpesun selvittelykeskuksen vastaanottamista riskiperusteisista epäilyttävän liiketoimen ilmoituksista. Riskiarviossa todetaan, että luottolaitosten osalta haavoittuvuuksia liittyy erityisesti asiakkaan tuntemisen prosesseihin. Riskiperusteinen lähestymistapa voi käytännössä johtaa tietojen kaavamaiseen päivittämiseen ilman riittävää huomiota asiakkaan toiminnan muutoksiin. Korkeariskisten asiakkaiden tehostetussa tuntemisessa on havaittu puutteita, ja jatkuvassa seurannassa asiakkaan riskiaseman muutoksia ei aina tunnisteta ajoissa.
2.2.7Kansallinen NPO-sektorin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio Sisäministeriö julkaisi vuonna 2024 kansallisen voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden sektorin (NPO-sektori) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvion. Riskiarvio laadittiin osana sisäministeriön NPO-hanketta, ja sen valmisteluun osallistui laaja joukko viranomaisia, rahanpesulain mukaisia valvojia sekä eri kokoisia NPO-toimijoita.
Riskiarvion mukaan NPO-sektorin merkittävimmät terrorismin rahoittamiseen liittyvät riskit liittyvät erityisesti epävirallisten maksukanavien ja -tapojen käyttöön, käteisen käyttöön ja sen huonoon jäljitettävyyteen sekä varojen siirtämiseen korkean riskin alueille ilman riittäviä valvontamekanismeja.
Rahanpesun osalta riskiarvio tunnisti riskitason erityisesti niissä tilanteissa, joissa NPO-toimija toimii maksupalvelun tarjoajaa muistuttavalla tavalla ilman valvontaa tai lupaa. Epävirallisten maksukanavien käyttö tunnistettiin myös rahanpesuun liittyväksi riskiksi. Rahanpesuriskit liittyivät myös puutteellisiin rekisterimerkintöihin, tosiasiallisten edunsaajien tunnistamiseen sekä sektorin läpinäkyvyyden ja valvonnan hajanaisuuteen.
Pankkien osalta tunnistettiin erityisenä haasteena automaattisen valvonnan kehittäminen juuri NPO-toiminnan osalta, sillä NPO-toimijoiden liiketoimintamallit poikkeavat merkittävästi luonnollisten henkilöiden ja yhtiöiden toiminnasta. Arviossa todettiin lisäksi, että NPO-toimijoille riittämättömien ja oikeasuhtaisten peruspankkipalvelujen tarjonta voi muodostua riskiksi, joka lisää käteisen rahan käyttöä.
2.2.8Sisämarkkinoiden täytäntöönpanon valvonnan työryhmä Euroopan komission perustaman sisämarkkinoiden täytäntöönpanon valvonnan työryhmän (SMET, Single Market Enforcement Taskforce) puitteissa on käyty keskusteluja peruspankkipalveluista. Työryhmän tavoite on edistää sisämarkkinoiden toimivuutta esimerkiksi tunnistamalla ja poistamalla lainsäädännöllisiä esteitä.
SMET-työryhmä käynnisti vuonna 2024 hankkeen, joka tähtää perusmaksutilin avaamisen helpottamiseen. Työryhmä on julkaissut aiheesta myös raportin. [32] Työryhmän näkemys on, että sekä yksityishenkilöt että yritykset tarvitsevat perusmaksutilin voidakseen osallistua EU:n sisämarkkinoille. Raportin mukaan perusmaksutilin puute aiheuttaa erityisiä haasteita pk-yrityksille ja kansalaisjärjestöille. Mahdollisuus avata perusmaksutili toisessa jäsenvaltiossa nähdään keskeiseksi etenkin verotuksen, palkanmaksun ja muiden velvoitteiden sekä toimijan uskottavuuden ja paikallisen luotettavuuden näkökulmasta.
Työryhmä jatkoi yritysten ja järjestöjen perusmaksutiliin liittyvää työtään vuoden 2025 aikana, ja hanke on edelleen käynnissä.
2.3Nykytilan arviointi
2.3.1Luonnolliset henkilöt ja yhdenvertaisuus Kuluttajan roolissa toimivien luonnollisten henkilöiden osalta peruspankkipalvelut turvataan lainsäädännössä osiossa 2.1 kuvatulla tavalla. Luonnollisten henkilöiden osalta haasteita on havaittu liittyen hinnoitteluun ja asiakaspalvelun saatavuuteen jaksossa 2.2.1 kuvatulla tavalla. Muun muassa henkilökohtaisen asiakaspalvelun saatavuus koettiin riittämättömäksi, asiakaspalvelun vastausajat pitkiksi ja palveluiden hinnoitteluun oltiin osin tyytymättömiä.
Samoin pankkipalveluiden saatavuus on tunnistettu yhdeksi Suomen houkuttelevuuden esteeksi työn perässä maahan muuttaville.
[33]
Pankkien asiakaspalvelukäytännöissä on havaittu eroavaisuuksia esimerkiksi sen suhteen, millä kielellä asiakaspalvelua tarjotaan, kauanko pankkipalveluiden saaminen kestää sekä saako niitä lopulta ja missä laajuudessa. Haasteita on havaittu myös ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten kotimaisten pankkipalveluiden kanssa.
[34]
Tarpeen on myös tarkastella, kohteleeko voimassa oleva lainsäädäntö yhdenvertaisesti kaikkia kuluttajia. Arviomuistiossa on nostettu esiin erityisenä huolenaiheena palveluiden syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen eri asiakasryhmittäin. Tällaisina asiakasryhminä on nostettu esiin arviomuistiossa esimerkiksi vammaiset henkilöt ja vanhukset sekä henkilöt, jotka eivät kykene käyttämään digitaalisia palveluita.
Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:n 1 momentissa kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Muita henkilöön liittyviä syitä voivat olla perustuslain esitöiden mukaan esimerkiksi yhteiskunnallinen asema tai varallisuus (HE 309/1993 vp, s. 43–44). Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 2 momentin mukaan välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.
Välitön syrjintä merkitsee sitä, että ihmistä kohdellaan jonkin hänen henkilökohtaisen ominaisuutensa takia huonommin kuin jotakuta toista samanlaisessa tilanteessa. Välillinen syrjintä tarkoittaa sitä, että näennäisesti neutraali sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun henkilön muita epäedullisempaan asemaan henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Palveluntarjoajan käytännöt toimintarajoitteisille asiakkaille eivät myöskään saa olla siinä määrin joustamattomia, että käytännöt johtavat välilliseen syrjintään. Kaikille samanlainen kohtelu saattaa johtaa välilliseen syrjintään, jos henkilö ei esimerkiksi terveydentilansa tai vammaisuutensa vuoksi pysty toimimaan palveluntarjoajan edellyttämän käytännön mukaisesti.
Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentissa säädetään erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista. Säännöksen mukaan erilainen kohtelu on oikeutettua, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Vaikka erilainen kohtelu perustuisi lakiin, edellytetään siltä lisäksi perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Peruspankkipalveluiden kohdalla yhdenvertaisuuslain oikeasuhtaisuusarviossa on otettava huomioon peruspankkipalveluiden rooli välttämättömyyspalveluna.
Yhdenvertaisuuslain lisäksi yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä arvioitaessa tulee noudattaa myös YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS. 26/2016 [35] ja 27/2016 [36]).
Yksittäisten vammaisten henkilöiden kohdalla yhdenvertaisuuden toteutuminen saattaa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta huolehtimisen ohella yksittäisissä tilanteissa edellyttää kohtuullisia mukautuksia, joiden tekemiseen palveluntarjoajat ovat velvollisia yhdenvertaisuuslain 15 § nojalla. Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita. Pykälän 2 momentin mukaan mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vammaisen ihmisen tarpeet ja lisäksi toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki. Mukautusvelvollisuudessa olennaista on sen tapauskohtaisuus. Vaikka mukautuksen tulee vastata vammaisen henkilön yksilöllisiä tarpeita, mukautuksen toteuttamistavan valinta kuuluu lähtökohtaisesti mukautusvelvolliselle toimijalle.
Tarpeen on varmistaa, että yhdenvertaisuuslakia sovelletaan asianmukaisesti myös peruspankkipalveluita tarjottaessa. Näin voidaan varmistaa peruspankkipalveluiden kohtuullinen saatavuus eri asiakasryhmien näkökulmasta.
2.3.2Yritykset ja elinkeinonharjoittajat Kohtuullinen pääsy peruspankkipalveluihin on olennaista yritysten ja muiden elinkeinonharjoittajien taloudellisen toiminnan kannalta. Kuitenkaan oikeushenkilöille ei ole säädetty vastaavaa oikeutta peruspankkipalveluihin kuin kuluttajille. Myöskään luonnollisilla henkilöillä, jotka toimivat elinkeinonharjoittajina, ei ole lakisääteistä oikeutta peruspankkipalveluihin. Koska lainsäädännössä ei ole nimenomaista velvoitetta peruspankkipalveluiden tarjoamiseen, on palveluiden tarjoaminen yksittäiselle oikeushenkilölle tai elinkeinonharjoittajalle luottolaitoksen harkinnan varassa.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n (MYRY) mukaan keskeisimmät ongelmat liittyvät siihen, että yritystoimintaa ei voi aloittaa ilman pankkitiliä, tai että käynnistetty toiminta tulee lopettaa pankkitilin sulkemisen takia. Suomen Yrittäjien mukaan peruspankkipalvelujen puute on estänyt satojen uusien yritysten perustamisen ja lopettanut vähintäänkin kymmenien elinkelpoisten yritysten toiminnan. [37] Myös julkisen rahoituksen saaminen saattaa käytännössä edellyttää yritykseltä suomalaista tilinumeroa. Osa yrittäjistä päätyy tilinavaamisen haasteiden takia harjoittamaan yritystoimintaansa oman henkilökohtaisen tilinsä kautta. Tähän puolestaan liittyy kirjanpidollisia ja oikeudellisiin vastuisiin liittyviä riskejä.
Finanssivalvonnan arvion mukaan [38] vuonna 2024 noin 11 prosenttia kaikista oikeushenkilöiden tiliasiakashakemuksista hylättiin. Hylkäyksiä tehtiin valtaosin muista kuin rahanpesulainsäädännöstä johtuvista syistä. Oikeushenkilöiden tiliasiakassuhteiden päättämisten määrät ovat niin ikään nousussa. Näistä päättämisistä noin puolet tehtiin rahanpesulainsäädännön velvoitteista johtuvista syistä. Finanssivalvonnan tulkinnan mukaan, havainnot antavat viitteitä oikeushenkilöasiakkaisiin liittyvästä de-risking-ilmiöstä. Toisaalta ne kertovat myös pankkien noudattamista erilaisista asiakasvalintakriteereistä.
Kuten osiossa 2.2.1 havaittiin, peruspankkipalveluiden saatavuuden haasteet ovat keskittyneet etenkin mikro- ja pienyrityksille. MYRY on toteuttanut syksyllä 2025 mikroyritysbarometrin [39], jossa tarkastellaan myös pankkipalveluihin liittyviä teemoja. Vastaajista 57 prosenttia on tutkimuksen mukaan saanut yrityspankkitilin ongelmitta. Vastaajista 10 prosenttia on saanut tilin, mutta tilin avaamiseen liittyvässä prosessissa on ollut hankaluuksia tai viivästystä. Yhteensä 8 prosenttia vastaajista ilmoittaa, että pankki on kieltäytynyt avaamasta tiliä. Sen sijaan 18 prosenttia vastaajista on päätynyt harjoittamaan toimintaansa henkilökohtaisen tilin kautta yritystilin avaamisen sijaan. MYRY:n havaintojen mukaan tilin avaamisen vaikeudet korostuvat kevytyrittäjällä ja freelancereilla, joilla ei ole Y-tunnusta.
Mikroyritysbarometrissa selvitettiin myös pankin aloitteesta tehtyjä yritystilien sulkemisia. Vastaajista 93 prosentilla tiliä ei ole koskaan suljettu. Puolestaan 2 prosentilla tili on suljettu, mutta sulkemiselle on annettu selkeät perustelut. Sen sijaan 3 prosentilla tili on suljettu ilman selkeitä perusteluita. Pankkipalveluidensa kustannuksia piti kohtuullisena 49 prosenttia mikroyritysbarometrin vastaajista. Yhteensä 39 prosenttia taas ei pitänyt kustannuksia kohtuullisina.
Hinnoittelu on erityisen tärkeää pienimpien toimijoiden kannalta. Etenkin menettelytavat, joissa kaikille yritysasiakkaille tarjotaan saman laajuista palvelupakettia samaan hintaan, ovat haitallisimpia pienimpien toimijoiden näkökulmasta. Siksi pien- ja mikroyrityksille tulisikin varmistaa välttämättömimmät palvelut kohtuulliseen hintaan.
Peruspankkipalveluihin liittyvät ongelmat korostuvat myös ulkomaalaistaustaisilla yrittäjillä ja yrityksillä. Taloushallintoliiton toteuttamassa kyselytutkimuksessa [40] 82 prosenttia vastaajista kertoi kohdanneensa ongelmia pankkipalveluiden saatavuudessa tilitoimiston asiakkaille. Suurin syy pankkipalvelujen saamisen vaikeuksiin olivat vastausten perusteella se, että yrittäjä tai yrityksen vastuuhenkilö on ulkomaalainen tai ulkomaalaistaustainen (69 prosenttia vastaajista).
2.3.3Yhdistykset ja yhteisetuudet Osalla yhdistyksiä on havaittu ongelmia [41] peruspankkipalveluiden saatavuudessa jaksossa 2.2.1 kuvatulla tavalla. Palvelut ovat yhdistyksille usein saman hintaisia kuin yrityksille, vaikka yhdistysten koossa ja maksuvalmiudessa on hyvin paljon vaihtelua. Yhdistysten tilit ovat nykytilanteessa alttiita väärinkäytöksille, mikäli ne perustetaan yksityishenkilöiden nimiin yhdistyksen sijaan.
Samankaltaisia haasteita on myös yhteisetuuksilla. Lainsäädäntö tunnistaa eräitä tiettyjä tarkoitusta palvelevia yhteisetuuksia [42], jotka voivat hankkia nimiinsä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tällaisia oikeushenkilöitä ovat esimerkiksi tiekunnat, osakaskunnat ja yhteismetsät. Yhteisetuudet ovat osakkaista koostuvia järjestäytyneitä yhteenliittymiä, joista on säädetty tarkemmin omissa erityislaeissaan kuten yhteismetsälaissa (109/2003). Yhteisetuudet harjoittavat toimintaansa tietyn yhteisen omaisuuden hallinnoimiseksi.
Näillä yhteisöillä on havaittu ongelmia peruspankkipalveluiden saatavuudessa etenkin, jos yhteisetuudelle ei ole myönnetty Y-tunnusta. Kaikilla yhteisöillä ei nimittäin ole sellaista toimintaa, joka oikeuttaisi Y-tunnuksen saamiseen. Finanssivalvonta onkin suosittanut, että myös muu kuin Y-tunnus voisi toimia näillä toimijoilla rekisterinumerona [43]. Finanssivalvonta korostaa tulkinnassaan erityisesti sitä, että tiekuntiin ja asianmukaisesti järjestäytyneisiin muihin Y-tunnuksettomiin oikeushenkilöihin liittyy tyypillisesti alhainen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riski.
2.3.4Säätiöt Säätiöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tiettyä, yleensä yleishyödyllistä tai yhteiskunnallisesti merkittävää tarkoitusta varten. Säätiö tarvitsee lähtöpääoman, jonka suuruus Suomessa on vähintään 50 000 euroa. Muihin oikeushenkilöihin verrattuna korkeampi lähtöpääoma tarjoaa säätiöille hyvät edellytykset pankkipalveluiden saamiseksi. Säätiöt on kuitenkin sisällytetty tarkasteluun, koska peruspankkipalveluiden tarvetta on tarpeen arvioida laajasti toimijan oikeudellisesta muodosta riippumatta.
2.3.5Käteisen saatavuus ja käytettävyys Pohdittaessa sääntelyn kehittämisvaihtoehtoja mukaan lukien mahdollinen kansallinen sääntelytarve on syytä huomioida, että komissio on antanut 28.6.2023 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi euroseteleiden ja -metallirahojen asemasta laillisena maksuvälineenä (COM (2023) 364 final) [44]. Arviomuistiossa kuvatulla tavalla lähestymistavaksi on valittu, että tarpeen on tässä kohtaa pidättäytyä erillisestä kansallisesta sääntelystä ja pyrkiä vaikuttamaan asetusehdotusneuvotteluihin siten, että niissä saavutettaisiin Suomen kannalta mahdollisimman hyvä lopputulos.
3Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on varmistaa mikro- ja pienyritysten, yhdistysten ja muiden samankaltaisten oikeushenkilöiden peruspankkipalvelut ja niiden kohtuullinen hinnoittelu. Näin vahvistetaan edellytyksiä perustaa yritys ja harjoittaa yritystoimintaa. Lisäksi tällä tavoin tuetaan yhdistymisvapautta, kansalaisyhteiskunnan toimintaa ja yhteiskunnallista osallisuutta.
Esityksen toinen keskeinen tavoite on varmistaa peruspankkipalveluiden tarjonnan riittävä laatutaso. Tavoitteena on vahvistaa peruspankkipalveluiden yhdenvertainen saatavuus kaikille ihmisryhmille ja edistää asiakaspalvelun tavoitettavuutta, jotta asiakkaat saavat vastaukset peruspankkipalveluita koskeviin kysymyksiinsä kohtuullisessa ajassa.
Esityksen kolmas keskeinen tavoite on ehkäistä de-risking-ilmiötä. Tavoitteena on, ettei taloudellinen tai yhteiskunnallinen toiminta kohtuuttomasti esty pankkien riskienhallintakäytäntöjen takia.
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Yrityksen ja yhteisön perusmaksutili
Esityksessä ehdotetaan uutta yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä, jolla oikeutta peruspankkipalveluihin laajennettaisiin. Tilejä olisivat velvoitettuja tarjoamaan talletuspankit, jotka tarjoavat vastaavia palveluita oikeushenkilöille tai elinkeinonharjoittajille. Yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin olisivat oikeutettuja mikro- ja pienyritykset, elinkeinonharjoittajat, yhdistykset, säätiöt ja yhteisetuudet. Yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin saamiselle asetettaisiin kuitenkin tiettyjä tarkempia edellytyksiä, jotka liittyisivät vastuuhenkilöihin, toimijan kokoon sekä siihen, onko toiminnalla kytköstä Suomeen. Lisäksi oikeus perusmaksutiliin on rajoitettu yhteen yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin Suomessa sijaitsevaa talletuspankkia ja sen kanssa samaan konserniin tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvia Suomessa sijaitsevia talletuspankkeja kohden. Ehdotuksilla varmistettaisiin, että etenkin pienimmät toimijat saisivat tarvitsemansa pankkipalvelut. Lisäksi vaatimukset auttaisivat varmistamaan tehokkaan valvonnan. Sääntelyyn ehdotetaan myös hinnoittelua koskevaa säännöstä, jolla varmistetaan yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin kohtuullinen hinnoittelu kullekin asiakasryhmälle.
Asiakaspalvelun tavoitettavuus
Esityksessä ehdotetaan uusia säännöksiä asiakaspalvelun tavoitettavuudesta. Luottolaitoslain 15 luvun hyvää pankkitapaa koskevassa säännöksessä täsmennettäisiin, että luottolaitosten tulee vastata asiakasyhteydenottoihin ilman aiheetonta viivytystä. Säännös olisi soveltamisalaltaan laaja, sillä se koskisi kaikkia luottolaitoksen asiakkaita ja tarjoamia palveluita. Lisäksi ehdotetaan uutta säännöstä peruspankkipalveluita koskeviin asiakasyhteydenottoihin vastaamisesta. Näihinkin yhteydenottoihin tulisi vastata ilman aiheetonta viivästystä, mutta kuitenkin viimeistään viiden pankkipäivän kuluessa. Koska peruspankkipalveluissa on kyse välttämättömyyspalveluista [45], on vastaamiselle tarpeen asettaa lakisääteinen takaraja. Uudet säännökset vahvistaisivat pankkien käytäntöjä siten, että asiakkaat saisivat vastauksen tiedusteluihinsa kohtuullisessa ajassa.
Peruspankkipalveluiden yhdenvertainen saatavuus
Peruspankkipalveluita koskevaa sääntelyä ehdotetaan kehitettävän siten, että sääntelyssä huomioidaan korostetummin yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto. Luottolaitoslakiin lisättäisiin informatiivinen viittaus yhdenvertaisuuslakiin, jotta asiakkaiden yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu voidaan varmistaa aiempaa tehokkaammin. Sääntelyssä painotetaan myös velvoitetta tehdä vammaiselle henkilölle kohtuulliset mukautukset sekä velvoitetta tarjota tiedot ja palvelut esteettömästi ja saavutettavassa muodossa. Lisäksi hinnoittelua koskevaa säännöstä täsmennettäisiin muun muassa siten, että talletuspankin tulisi huomioida hinnoittelussaan peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeenä.
De-risking-ilmiön ehkäiseminen
De-risking-ilmiön ehkäisemiseksi ehdotetaan uutta yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä sekä Finanssivalvonnan saatavilla olevien raportointitietojen laajentamista.
Peruspankkipalveluita tarjoavien luottolaitosten tulisi ehdotuksen mukaan dokumentoida ja tilastoida tiedot maksutilien avaamisista ja kieltäytymisistä sekä maksutilien lopettamisista. Lisäksi tulisi dokumentoida näihin kieltäytymisiin ja lopettamisiin liittyvät tarkemmat perusteet. Talletuspankin tulisi toimittaa keräämänsä tiedot pyydettäessä Finanssivalvonnan saataville. Sen sijaan EU:n perusmaksutilidirektiiviin perustuvan raportoinnin ehdotetaan säilyvän nykyisellään.
De-risking-ilmiön ehkäisemiseen pyrkii osaltaan myös ehdotus yrityksen ja yhteisön perusmaksutilistä. Voidaan odottaa, että lakisääteinen velvollisuus tarjota tilejä oikeushenkilöille ja elinkeinonharjoittajille sekä hyväksyttävien kieltäytymis- ja irtisanomisperusteiden määrittely lain tasolla, voivat vähentää luottolaitosten de-risking-käytänteitä.
4.2Ehdotusten EU-oikeudellinen arviointi
Jäsenvaltioille on jätetty kansallista harkintavaltaa peruspankkipalveluiden osalta. Kuluttajien peruspankkipalvelut turvaava EU:n perusmaksutilidirektiivi on pääasialliselta luonteeltaan minimiharmonisoiva, eli direktiivillä ei joitain poikkeuksia lukuun ottamatta rajata jäsenvaltioiden oikeutta antaa direktiiviä tiukempia säännöksiä. Tällaista perusmaksutilidirektiiviä täydentävää sääntelyä olisivat ehdotuksen mukainen asiakaspalvelun viiden pankkipäivän vastausaika sekä hinnoittelun kohtuullisuusarvioinnin täsmentäminen.
Unioni ei myöskään ole antanut säännöksiä, jotka koskisivat muiden kuin kuluttaja-asiakkaiden peruspankkipalveluita. Jäsenvaltioilla on siten toimivalta antaa tällä saralla kansallisia säännöksiä EU:n sisämarkkinasääntelyn tätä estämättä. Jäsenvaltio voi arvioida kansallisten syiden perusteella, minkälainen oikeushenkilöitä koskeva sääntely asiassa on tarpeen. Sääntelyä antaessa tulee kuitenkin huomioida EU:n perussopimukset ja EU:n lainsäädäntö. Perussopimukset ja lainsäädäntö on huomioitava erityisesti siltä osin, kuin kansallisella sääntelyllä on niitä koskevia vaikutuksia tai kun kansallinen sääntely sisältää sellaisia säännöksiä, joita koskevista velvoitteista on säädetty EU:n säädöksissä.
Perussopimusten näkökulmasta tulee ensinnäkin arvioida, toteutuuko Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT) sisältyvä palvelujen vapaan liikkuvuuden periaate muihin ETA-valtioihin sijoittautuneiden luottolaitosten osalta. Palveluiden vapaa liikkuvuus antaa yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneelle taloudelliselle toimijalle oikeuden tarjota tilapäisesti palveluita toisessa jäsenvaltiossa. ETA-sopimuksella vapaan liikkuvuuden periaate on ulotettu koske-maan myös ETA-valtioissa sijaitsevia toimijoita. Valmistelussa on arvioitu myös ehdotuksen suhdetta EUT-sopimuksen sisältämään sijoittautumisoikeuteen.
Toiseksi tarpeen on arvioida yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin oikeutetuille tahoille ehdotettuja koti- ja asuinpaikkarajoituksia. Näitä on arvioitava erityisesti vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden näkökulmasta.
EU-sopimukset ja -tuomioistuinratkaisut
SEUT 56 artiklassa kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa. Jäsenvaltion kansalaisiin rinnastetaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustetut yhtiöt. SEUT 49–54 artiklassa annetaan jäsenvaltioiden kansalaisille ja yhtiöille vapaus sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle ja kielletään sitä koskevat rajoitukset. Sijoittautumisoikeuteen kuuluu oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeus perustaa ja johtaa yrityksiä niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen jäsenvaltion kansalaisia.
EU:n tuomioistuin on katsonut oikeuskäytännössään, että sellaisten kansallisten toimenpiteiden, jotka voivat haitata perussopimuksissa taattujen perusvapauksien käyttämistä tai tehdä niiden käyttämisestä vähemmän houkuttelevaa, tulee täyttää neljä edellytystä. Toimenpiteiden on oltava 1) syrjimättömiä, 2) välttämättömiä, 3) tarkoitukseensa soveltuvia ja 4) oikeasuhtaisia. Kansallisia toimenpiteitä on siis sovellettava ilman syrjintää ja ne tulee voida perustella yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä. Toimenpiteiden on oltava omiaan takaamaan niillä tavoiteltavan päämäärän toteuttaminen, eivätkä ne saa puuttua perusvapauteen enempää kuin mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (tuomio 30.11.1995, Gebhard, C-55/94). Toimenpiteiden tulee täyttää kaikki neljä edellytystä, jotta ne voidaan katsoa yhdenmukaisiksi palveluiden vapaan liikkuvuuden näkökulmasta.
SEUT 52 artiklan mukaan palveluiden vapaasta liikkuvuudesta huolimatta ulkomaalaisiin toimijoihin on mahdollista soveltaa erityissääntelyä muiden muassa yleisen järjestyksen tai turvallisuuden perusteella. Palveluiden vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat perustua myös yleiseen etuun liittyviin pakottaviin vaatimuksiin.
EU:n tuomioistuin on esimerkiksi vahvistanut, että markkinoille pääsyyn vaikuttava markkinointikielto oli suhteellisuusperiaatteen mukainen kuluttajien suojaamiseksi aggressiiviselta markkinoinnilta ja rahoituspalveluiden maineen suojaamiseksi (tuomio 10.5.1995, Alpine Investments, C-384/93). Tapaus osoitti myös, että yhtäläisesti kotimaisiin ja muista jäsenvaltioista peräisin oleviin palveluihin kohdistuvat rajoitukset voidaan perustella yleiseen etuun ja pakottaviin vaatimuksiin vedoten. Lisäksi EU:n tuomioistuin on vahvistanut pakottaviksi syiksi yhteiskunnallisen järjestyksen säilyttämisen, verovalvonnan tehokkuuden turvaamisen, liiketoimien rehellisyyden ja petostentorjunnan.
ETA-luottolaitokset ja palveluiden vapaa liikkuvuus
Ehdotettu lainsäädäntö koskisi myös ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeitä sekä ulkomaisia luottolaitoksia, jotka tarjoavat palveluiden vapaan tarjonnan nojalla talletuspankkipalveluita Suomessa. Ulkomaisiin luottolaitoksiin luetaan sekä ulkomaiset ETA-luottolaitokset että kolmannen maan luottolaitokset. Esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta on pidetty olennaisena, että sääntely koskee yhtäläisesti kaikkia Suomessa talletuspankkitoimintaa harjoittavia.
Luottolaitoslakiin ehdotetuilla muutoksilla velvoitetaan talletuspankit sekä talletuspankkitoimintaa harjoittavat ulkomaiset luottolaitokset ja näiden sivuliikkeet tarjoamaan peruspankkipalveluita nykyistä laajemmalle toimijajoukolle. Ehdotettavaa sääntelyä sovellettaisiin luottolaitoksiin yhtäläisellä ja syrjimättömällä tavalla silloin, kun nämä tarjoavat peruspankkipalveluita Suomessa. Jos luottolaitos tarjoaisi yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä ja siihen liittyviä palveluita osalle siihen oikeutetuista, tulisi tiliä palveluineen tarjota syrjimättömästi kaikille tiliin oikeutetuille tahoille.
Ehdotetut säännökset kohtelevat syrjimättömästi sekä kotimaisia että ulkomaisia palveluntarjoajia. Säännökset ovat välttämättömiä keskeisimpien pankkipalveluiden yhdenvertaisen saatavuuden takaamiseksi sekä taloudellisen ja kansalaisyhteiskunnallisen toiminnan mahdollistamiseksi. Ehdotetut säännökset olisivat oikeasuhtaisia. Ne eivät estäisi muissa ETA-valtioissa sijaitsevien luottolaitosten tai muiden luvanvaraisten toimijoiden sijoittautumisoikeuden toteuttamista Suomessa, koska säännökset eivät aseta sivuliikkeen perustamista tai johtamista koskevia edellytyksiä. Lisäksi oikeus perusmaksutiliin on rajoitettu yhteen yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin Suomessa sijaitsevaa talletuspankkia ja sen kanssa samaan konserniin tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvia Suomessa sijaitsevia talletuspankkeja kohden. Näin ehdotettujen säännösten voidaan katsoa olevan EU-oikeuden näkökulmasta hyväksyttäviä.
Kotipaikka- ja vastuuhenkilörajoitukset
Laissa tarkemmin määritellyt toimijat, eli tietyt edellytykset täyttävät mikro- ja pienyritykset, elinkeinonharjoittajat, yhdistykset, säätiöt ja yhteisetuudet, olisivat lähtökohtaisesti oikeutettuja saamaan yrityksen ja yhteisön perustilin sekä siihen liittyvät palvelut. Peruspankkipalveluihin oikeutetuilta toimijoilta edellytettäisiin kuitenkin kytköstä Suomeen. Yritysten osalta edellytettäisiin kotipaikkaa tai sivuliikettä Suomessa, liiketoiminnan tosiasiallista harjoittamista Suomessa ja yrityksen vastuuhenkilöiden kytköstä Suomeen. Elinkeinonharjoittajien osalta edellytettäisiin liiketoiminnan tosiasiallista harjoittamista Suomessa. Yhdistyksellä taas tulisi lakisääteiset peruspankkipalvelut saadakseen olla vähintään yksi nimenkirjoitusoikeutettu, jolla on asuinpaikka Suomessa. Säätiöiltä edellytetään puolestaan, että yhdellä hallituksen jäsenellä on asuinpaikka Suomessa. Yhteisetuuksien osalta kytköstä Suomeen ei tarvitsisi todistaa erikseen, sillä niitä voi perustaa vain Suomessa sijaitsevan omaisuuden hallitsemiseen.
Peruspankkipalveluoikeutta laajennettaessa on huomioitava EU:n perussopimusten mukainen vapaan liikkuvuuden periaate ja sijoittautumisvapaus. Kotipaikkaan ja vastuuhenkilöiden asuinpaikkaan liittyvät säännökset merkitsevät sitä, että ulkomaisilla yrityksillä ei olisi lakisääteistä oikeutta peruspankkipalveluihin Suomessa, elleivät nämä esimerkiksi perustaisi sivuliikettä Suomeen ja hankkisi siihen suomalaisia vastuuhenkilöitä. Ehdotetut säännökset eivät kuitenkaan kiellä tarjoamasta peruspankkipalveluita ulkomaalaisille yrityksille. Ulkomaalaisilla yrityksillä säilyisi siis edelleen oikeus avata pankkipalvelut Suomessa. Palveluiden avaaminen olisi palveluita tarjoavan pankin harkintavallassa, kuten tälläkin hetkellä.
Peruspankkipalveluihin oikeutetuille toimijoille ehdotetut koti- ja asuinpaikkavaatimukset perustuvat pakottaviin syihin, sillä rajoitusten avulla on mahdollista ennaltaehkäistä rahanpesua ja muuta talousrikollisuutta. Vaatimusten avulla voidaan varmistaa, että toimijat harjoittavat todella toimintaa tosiasiallisesti Suomessa. Rajoitukset ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa, että palveluita tarjoavan luottolaitoksen ja eri viranomaisten on mahdollista saada suora yhteys toimijaan. Näin voidaan varmistaa tehokas rahanpesun torjunta, ehkäistä tehokkaammin petoksia ja varmistaa taloudellisten velvoitteiden, kuten verojen maksu. Koti- ja asuinpaikkavaatimukset on pyritty asettamaan sellaiselle tasolle, joka varmistaa yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen, mutta ei aseta liian voimakkaita rajoitteita toiminnalle. Näistä syistä vaatimusten katsotaan olevan yhdenmukaisia EU-oikeuden kanssa.
4.3Pääasialliset vaikutukset
4.3.1Johdanto Keskeisimmät säännökset, joiden osalta vaikutuksia on syytä arvioida, ovat ehdotetut säännökset yrityksen ja yhteisön perusmaksutilistä sekä asiakaspalveluvelvoitteesta. Lisäksi on tarpeen arvioida, onko ehdotetuilla muutoksilla kuluttajien perusmaksutilioikeuteen merkittäviä vaikutuksia. Samoin on tarpeen arvioida vaikutuksia tilastointi- ja dokumentointivaatimusten laajentamisen osalta.
Esitetyillä säännöksillä on erilaisia vaikutuksia pankkipalveluiden käyttäjille ja pankkipalveluiden tuottajille: toiselle kohderyhmälle kohdistuva myönteinen vaikutus voi vastaavasti olla toiselle kielteinen. Lähtökohtaisesti palveluntarjoajille aiheutuvia kustannuksia on helpompi arvioida euromääräisesti, kun taas palveluiden käyttäjille kohdistuvien hyötyjen arviointi vaatii pikemminkin laadullista analysointia.
Pankkipalveluiden tarjoajien osalta ehdotetun sääntelyn kohteena ovat Suomessa toimivat peruspankkipalveluita tarjoavat talletuspankit, joita on markkinoilla Finanssivalvonnan tietojen mukaan 10 kappaletta
[46]. Pankkipalveluiden käyttäjien osalta kohdejoukko on hyvin heterogeeninen. Kuluttajien osalta luottolaitoksilla on jo nyt lakisääteinen velvoite tarjota perusmaksutilipalvelua yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi kaikille kuluttaja-asiakkaille, jotka asuvat laillisesti ETA-valtiossa. Tämä on toteutunut kohtuullisen hyvin, ja Maailmanpankin arvion mukaan vuonna 2021 lähes 99,53 prosentilla yli 14-vuotiaista suomalaisista oli pankkitili. Kuitenkin ennen kaikkea erityisryhmillä, kuten vammaisilla henkilöillä, työ- ja koulutusperäisillä maahanmuuttajilla ja vanhuksilla, on raportoitu haasteita tilien avaamisessa ja niiden käyttämisessä.
[47]
Oikeushenkilöiden osalta esitetyillä säännöksillä on vaikutuksia niin mikro- ja pienyrityksiin kuin myös yhdistyksiin, säätiöihin ja yhteisetuuksiin. Tilastokeskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilaston mukaan
[48]
Suomessa toimi noin 569 000 mikro- ja pienyritystä, mikä on arviolta noin 98 prosenttia koko yrityskentästä. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan
[49]
Suomessa oli noin 109 000 rekisteröityä yhdistystä tammikuussa 2026, ja rekisteröityjä säätiöitä oli puolestaan noin 2700
[50]. Yhteisetuuksia ovat esimerkiksi yhteismetsät, tiekunnat ja osakaskunnat: vuoden 2025 alussa Suomessa oli 659 yhteismetsää
[51], tiekuntia noin 58 000
[52]
ja osakaskuntia noin 20 000
[53]. Lukumäärät antavat yleiskuvaa siitä, kuinka suurta toimijajoukkoa ehdotus yrityksen ja yhteisön perusmaksutilistä voi enimmillään koskettaa.
Vaikutusten arviointi on toteutettu pääosin työryhmän jäsenten toimittamiin lähteisiin sekä saatuihin lausuntoihin perustuen. Oman haasteensa vaikutusten arvioinnille asettaa se, ettei julkisia tilastotietoja perusmaksu- tai maksutilien lukumääristä ole saatavilla. Tästä syystä arviot on perustettava muihin saatavilla oleviin tietoihin. Tilin avaamiseen liittyen alla olevissa vaikutusarvioissa on osin hyödynnetty Finanssivalvonnan vuoden 2025 teema-arviota.
[54]
Sen mukaan tilihakemusten hylkäysten osuus oli 0,8 prosenttia yksityishenkilöiden osalta ja 11 prosenttia oikeushenkilöiden osalta (ks. tarkemmin luku 2.2.3). Ehdotetut säännökset vaikuttavat erityisesti oikeushenkilöiden oikeuteen saada perusmaksutili. Finanssivalvonnan teema-arvion mukaan vuonna 2024 oikeushenkilöt tekivät noin 47 000 tilinavaushakemusta, joista 11 prosenttia hylättiin eli lukumääräisesti hieman yli 5000 hakemusta, joista valtaosa muiden kuin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvien syiden vuoksi. Tämä tarkoittaisi, että näistä muista syistä hylättyjä tilihakemuksia olisi vuosittain arviolta hieman yli 3000 kappaletta.
4.3.2Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset luottolaitoksiin
Finanssiala ry (FA) on arvioinut, että uutena avattavien asiakkuuksien ja irtisanomisille asettavien rajoituksien vuoksi edelleen ylläpidettävien asiakkuuksien lukumäärä olisi vuosittain noin 4 800 uutena avattavaa asiakkuutta ja sama määrä edelleen ylläpidettäviä asiakkuuksia. Arvio perustuu Finanssivalvonnan vuoden 2025 teema-arvion lukuihin. Mikäli asiakas avaisi tilin useassa eri pankissa, tulisivat avattavat asiakkuudet aiheuttamaan kustannuksia useammalle pankille. Mikäli oletusarvona käytetään kahta tiliä asiakasta kohden, olisi siis avattavien asiakkuuksien määrä kaikissa pankeissa yhteensä noin 9 600 vuosittain. Tällöin kustannukset asiakkuuksien avaamisesta olisivat vuosittain arviolta noin neljä miljoonaa euroa ja ylläpidon kustannukset ensimmäisenä vuonna arviolta viisi miljoonaa euroa. Seuraavana vuonna ylläpidon kustannukset olisivat asiakkuuksien kumuloitumisen vuoksi kaksinkertaiset ja kolmantena kolminkertaiset. Näin laskettuna kokonaiskustannukset 10 vuoden kuluttua sääntelyn voimaantulosta olisivat 50 miljoonaa euroa. FA:n mukaan näihin vaikutusarvioihin liittyy kuitenkin varsin runsaasti epävarmuuksia.
FA:n oman arvion mukaan uusi velvoite avata perusmaksutili sääntelyssä määritellyille yhteisöasiakkaille toisi oletettavasti luottolaitoksille myös sellaisia asiakkaita, joiden tilin avauksista on aiemmin saatettu kieltäytyä, koska asiakkuuden ylläpito erityisesti rahanpesusääntelyn vaatimusten täyttämiseksi vaatii muita asiakkaita enemmän resursseja. Näiden asiakkaiden osalta tulee noudattaa tehostettua asiakkuuden seurantaa ja muun muassa suorittaa jatkuvaa tarkempaa maksutapahtumien monitorointia. FA:n mukaan keskimääräinen arvio tällaisen asiakkuuden vaatimasta lisätyöstä on noin 3 henkilötyöpäivää / vuosi / asiakas.
FA:n mukaan sääntelyn velvoitteista aiheutuu pankeille huomattavia kuluja, ja kustannusten lisääntyminen supistaa pankin tulosta ja sitä myötä muun muassa mahdollisuuksia omaehtoiseen innovointiin ja tuotekehitykseen asiakkaiden hyväksi. On todennäköistä, että nämä vaikutukset vaihtelevat luottolaitoksen koon mukaan asettaen mahdollisesti pienemmät toimijat suhteellisesti heikompaan asemaan suurempiin toimijoihin verrattuna. Tällä voi olla heijastusvaikutuksia etenkin alueelliseen pankkipalveluiden saatavuuteen ja kilpailutilanteeseen yleisemminkin. Lisäksi on mahdollista, että jotkin pankit voisivat lakata myöntämästä kokonaan yritys-/yhteisötilejä keinona hallita kustannuksiaan. FA:n mukaan ehdotetut säännökset asettavat myös uusia vaatimuksia Suomeen sijoittautuneille pankeille muun muassa asiakkaan aseman huomioimisessa palvelujen hinnoittelussa, asiakasyhteydenottoihin vastaamisessa ja yhteisöasiakkaille tarjottavissa palveluissa. Tämä voi nostaa luottolaitosten kynnystä tulla Suomen markkinoille sekä lisätä tekijöitä, jotka voivat johtaa Suomen markkinoilta vetäytymiseen.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan olisi myös mahdollista, että tilien ylläpitokustannukset laskisivat ajan kuluessa, kun asiakassuhteen alun tuntemis- ja taustaselvitysprosessit on tehty ja asiakkaan normaalit maksuliikekäytännöt ovat tulleet tutuimmiksi. Pankkien ei myöskään edellytetä tarjoavan peruspankkipalveluita ilmaiseksi, vaan ne voivat luottolaitoslain mukaisesti veloittaa palveluistaan kohtuulliset maksut.
Rahoitusvakausviraston (RVV) mukaan edellä kuvatut uusien asiakkuuksien avaamisesta aiheutuvat arviolta noin neljän miljoonan euron vuosittaiset kustannukset vaikuttavat olevan palveluiden tuottamiseen liittyviä bruttomääräisiä kustannuksia, joiden vastineeksi pankit saavat myös asiakkuuteen liittyviä tuottoja, kuten palvelumaksuja ja edullista talletusvarainhankintaa. RVV kiinnittää huomiota myös uusien asiakkuuksien ja näihin liittyvien bruttokustannusten kumuloitumiseen samalla tahdilla vuodesta toiseen.
Suomen Yrittäjät (SY) puolestaan korostaa, että yritysten lopetusten vuoksi osa yrityksistä myös poistuu vuosittain markkinoilta. SY:n mukaan yrityskannasta poistuu tilastojen mukaan vuosittain noin 5–7 prosenttia, eli 30 000–40 000 yritystä. On myös mahdollista, että erityisesti mikroyritykset avaavat vain yhden tilin kustannussyistä. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että kustannusten ohella uudet asiakkaat tuovat myös tuloja pankeille kuukausimaksujen ja erilaisten transaktiomaksujen muodossa. Pankeilta ei edellytetä palveluiden tarjontaa ilmaiseksi, vaan ne voivat hinnoitella palvelunsa kohtuullisesti, sisältäen yhtenä elementtinä normaalivoiton. Siten lisäasiakkaat voivat nettomääräisesti olla tuottavia pankeille. Lisäksi uudet asiakkaat voivat mahdollisesti käyttää myös pankin tarjoamia muita perusmaksutilipalveluiden ulkopuolelle meneviä palveluja, kuten luottopalveluita, joista pankeilla on myös mahdollisuus kerätä lisätuottoja.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan ehdotuksen taloudellisten kokonaisvaikutusten arviointi luottolaitoksille on hyvin haasteellista johtuen sekä tuottojen ja kustannusten täsmällisen määrittelemisen vaikeudesta että uusien avattavien tilien lukumäärään liittyvistä epävarmuuksista. Tämän vuoksi työ- ja elinkeinoministeriön sääntelytaakkalaskurin hyödyntämistä ei pidetty mahdollisena.
Lähtökohtaisesti on oletettavaa, että aluksi voitaneen avata runsaammin tilejä mahdollisen patoutuneen kysynnän vuoksi, minkä jälkeen kysynnän voidaan olettaa tasaantuvan. Lisäksi on oletettavaa, että ehdotus ei välttämättä vaatisi luottolaitoksilta merkittäviä järjestelmä- tai toimintatapamuutoksia, koska ne tuottavat palveluita jo nykyisinkin ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan kuuluville yhteisöille. Suhteellisesti tarkasteltuna uusien avattavien tilien lukumäärä olisi oletettavasti myös varsin pieni (Finanssivalvonnan vuoden 2025 teema-arvion pohjalta arvioituna noin muutama tuhat) verrattuna jo olemassa olevien tilien lukumäärään rajoittaen siten osaltaan luottolaitosten kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Lisäksi uusien yritystilien avaamisen ja ylläpidon voidaan arvioida muodostavan luottolaitoksille varsin marginaalisen kustannuksen verrattaessa sitä jo olemassa olevien henkilöasiakkaiden tilien lukumäärään. Olettaen että täysi-ikäisillä suomalaisilla olisi vähintään yksi tili, niin tällaisia tilejä olisi olemassa jo nykyäänkin vähintään yli 4,5 miljoonaa kappaletta.
Ehdotetut säännökset toisivat luottolaitoksille tiukennuksia myös perusmaksutiliä koskevien asiakasyhteydenottojen vastausaikoihin. Tällä voidaan olettaa olevan pankeille resurssi- tai kustannusvaikutuksia. Samansuuntaisia vaikutuksia on odotettavissa myös ehdotettujen säännösten laajennettujen tilastointi- ja dokumentointivaatimusten myötä. Toisaalta Finanssivalvonnan vuoden 2025 de-risking-teema-arviossa annetaan pankeille suositukset sekä asiakkaiden maksutilihakemusten käsittelyaikojen että asiakassuhteiden perustamiseen ja päättämiseen liittyvän dokumentoinnin ja tilastoinnin suhteen. Jälkimmäisen osalta todetaan, että tilastotiedot tulisi tarvittaessa pystyä toimittamaan Finanssivalvonnalle, jolloin luottolaitoksille on jo näiltä osin velvoite varmistaa valmius tietojen keräykseen ja tilastointiin.
Vaikutukset asiakkaisiin
Suomen Yrittäjien mukaan elinkeinotoiminnan harjoittaminen edellyttää nykypäivänä peruspankkipalveluita. Tämän vuoksi peruspankkipalveluiden saatavuus ja käytettävyys ovat yrityksille erityisen tärkeitä. SY:n mukaan ehdotetut säännökset korjaavat merkittävästi tilien avaamisessa ja irtisanomisessa esiintyneitä ongelmia. Tarkkoja kvantitatiivisia arvioita positiivisista vaikutuksista on hankala esittää, mutta karkea arvio on, että esitetyt säännökset voivat mahdollistaa jopa tuhansien uusien yritysten syntymisen. Yleisellä tasolla yritysten ja yrittäjyyden lisääntyminen vaikuttaa positiivisesti muun muassa taloudelliseen aktiivisuuteen, työllisyyteen sekä mahdollisesti verotuottoihin. SY korostaa, että esitetyillä säännöksillä olisi siten kokonaisuudessaan hyvin suuri positiivinen vaikutus yritystoiminnan aloittamiseen ja jo olemassa olevan yritystoiminnan jatkamiseen.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry:n mukaan perusmaksutilin saatavuus on useimmille mikroyrityksille toiminnan välttämätön edellytys. Peruspankkipalvelujen saatavuuden ja pysyvyyden helpottuminen parantaa yritystoiminnan perusedellytyksiä sekä vähentää hallinnollista epävarmuutta. MYRY nostaa myös esiin, että selkeämpi sääntely vahvistanee myös talletuspankeilta rahanpesusääntelyssä edellytettävää asiakaskohtaista riskiperusteista arviointia ja vähentänee de-riskingin kaltaisia käytäntöjä, jotka ovat rajoittaneet palvelujen saatavuutta. Kaiken kaikkiaan MYRY katsoo, että esitetyillä säännöksillä on merkittävä positiivinen vaikutus mikro- ja yksinyrittäjien toiminnan aloittamiseen ja olemassa olevan toiminnan jatkamiseen, mutta kvantitatiivisten hyötyarvioiden tekeminen on erittäin hankalaa.
Esitetyillä säännöksillä arvioidaan olevan suuria positiivisia vaikutuksia yhdistysten, säätiöiden ja yhteisetuuksien pankkipalveluiden saatavuuteen, jossa erityisesti pienemmillä toimijoilla on ollut haasteita. Lausunnoissa tätä painotettiin varsinkin eri järjestöiltä tulleessa palautteessa. Esityksessä yhdistyksille ehdotetulla kahden miljoonan euron vuotuisella tulorajalla voidaan varmistaa, että valtaosa yhdistyksistä kuuluisi peruspankkipalveluoikeuden piiriin, sillä Finanssiala ry:n tietojen mukaan yhdistysten keskimääräinen bruttotulo on noin 367 000 euroa vuodessa. Säätiöt ja rahastot ry:n mukaan säätiöiden mediaanikoko on 1,3 miljoonaa euroa [55], ja esityksessä ehdotetaan, että oikeus perusmaksutiliin koskisi vain säätiöitä, joiden oman pääoman määrä alittaa tämän mediaanipääoman. Esityksessä ei ehdoteta kokorajaa yhteisetuuksille. Näillä kokorajoilla voidaan tarkoituksenmukaisesti varmistaa pienten toimijoiden pääsy peruspankkipalveluihin. Rekisteröitymättömiä toimijoita, jotka eivät ole oikeustoimikelpoisia, ei olla ottamassa sääntelyn piiriin, joten niiden osalta ehdotetuilla säännöksillä ei ole vaikutuksia.
Saadun lausuntopalautteen perusteella esityksellä olisi positiivisia vaikutuksia kuluttaja-asiakkaisiin. Kuluttajaliitto ry:n mukaan ehdotetut säännökset parantaisivat kuluttajien asemaa pankkipalveluiden saatavuuden, käytettävyyden ja hinnoittelun suhteen. Erityisesti peruspankkipalveluita koskeviin asiakasyhteydenottoihin vastaamiselle asetettavalla takarajalla sekä pankkipalveluiden välttämättömyyspalveluluonteen ja asiakkaan aseman merkityksen korostamisella arvioidaan olevan positiivisia vaikutuksia kuluttajan pankkipalveluiden tavoitettavuuden ja saatavuuden kannalta. Tarkkojen määrällisten hyötyarvioiden esittäminen on kuitenkin hankalaa.
Taustaksi arvioilleen Kuluttajaliitto ry viittaa teettämiinsä kuluttajakyselyihin [56]. Niiden mukaan kuluttajat kaipasivat lisätietoa tai neuvontaa pankkiasioinnissa, sekä toivoivat pankkipalveluista saatavan tiedon olevan selkokielisempää. Kuluttajatutkimuksen tulokset osoittavat, että myös ehdotukset pankin lisätystä neuvontavelvollisuudesta hakemusvaiheessa ja velvollisuudesta antaa tiedot esteettömässä ja saavutettavassa muodossa ovat perusteltuja ja tarpeellisia.
Lisäksi Kuluttajaliitto ry painottaa, että peruspankkipalvelujen saatavuus muutoinkin kuin verkkopalveluna tulisi turvata. Palveluiden digipainottuneisuudesta aiheutuvat ongelmat eivät koske välttämättä vain tiettyjä asiakasryhmiä, vaan myös digipalveluita usein käyttäville henkilöille voi tulla vastaan tilanteita, joissa olisi tarvetta henkilökohtaiseen puhelinneuvontaan tai paikan päällä tapahtuvaan neuvontaan. Kuluttajaliitto ry:n kyselytutkimusten perusteella lisätietoa tai neuvontaa pankkiasioinnissa kaivanneista kyselyn vastaajista enemmistö (61 prosenttia) toivoi saavansa neuvontaa pankin toimihenkilön tapaamisen kautta. Kuluttajaliitto ry toteaa, että pankkien fyysisten toimipisteiden määrään ja toimipisteissä tarjottaviin palveluihin tulisi kiinnittää huomiota. Kuluttajaliitto ry pitää ehdotuksia peruspankkipalveluista perittävien maksujen kohtuullisuusarvioinnin täsmentämisestä ja hinnoittelun dokumentointivelvollisuudesta kannatettavina.
Erityisryhmien, kuten esimerkiksi vammaisten henkilöiden, osalta ehdotetut säännökset edesauttavat osaltaan pankkipalveluiden saatavuutta ja käytettävyyttä. Vammaisfoorumi ry:n mukaan säännösehdotukset turvaavat osaltaan toimintarajoitteisten henkilöiden, joiden taloudellinen asema saattaa usein olla heikko, peruspankkipalveluiden saatavuutta. Ehdotusten arvioidaan myös vähentävän heille peruspankkipalveluiden käytöstä aiheutuvia kuluja. Vammaisfoorumi ry korostaa, että toimintarajoitteiset henkilöt ovat varsin merkittävä väestöryhmä: pelkästään näkövammaisia henkilöitä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän Näkövammarekisterin mukaan noin 55 000 ja kehitysvammaisia henkilöitä on arvioitu olevan noin 50 000, joskin Kelan rekistereihin perustuva tutkimus antaa viitteitä siitä, että kehitysvammaisten ihmisten lukumäärä Suomessa olisi huomattavasti tätä suurempi.
Vanhusasiavaltuutettu (VAV) korostaa, että peruspankkipalveluiden tosiasiasiallinen saatavuus on turvattava yhdenvertaisesti kaikille asiakkaille ja erilaisille asiakasryhmille. VAV:n mukaan Suomessa on noin 1,3 miljoonaa yli 65-vuotiasta eli iäkkäiden ihmisten osuus Suomen väestöstä on suuri ja kasvaa edelleen. Ehdotetuilla säännöksillä voidaan osaltaan tukea ikääntyneiden henkilöiden mahdollisuutta omien peruspankkiasioiden hoitamiseen. VAV painottaa, että on välttämätöntä huomioida peruspankkipalveluiden tarjoamisessa myös ne henkilöt, joilla ei ole digitaitoja tai mahdollisuuksia käyttää digipalveluita. VAV:n mukaan 65–74-vuotiaista 85 prosenttia oli käyttänyt viestintä- ja tietotekniikkaa hoitaessaan pankkiasioita viimeisen 3 kuukauden aikana vuonna 2024, mutta 75–89-vuotiaista vain 57 prosenttia [57]. Tietoa yli 90-vuotiaiden osalta ei ole.
Myös muun muassa Nuorisoala ry pitää merkityksellisenä, että esityksessä kiinnitetään laajasti huomiota peruspankkipalveluiden kehittämiseen erilaisia asiakasryhmiä palvelevaksi ja painottaa pankkipalveluiden hinnoittelun kohtuullisuutta tosiallisten positiivisten vaikutusten varmistamiseksi. Nuorisoala ry peräänkuuluttaa myös nuorten nostamista omaksi erityisryhmäkseen pankkipalveluiden tarkastelussa. Lähtökohtaisesti esitetyt säännökset parantavat myös nuorten osalta edellytyksiä yritys- ja yhdistystoimintaan, mutta eivät ratkaise rekisteröitymättämien toimijoiden, kuten oppilaitosten opiskelijakuntien, pankkiasioiden hoitoa.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto kannattaa esityksen kuluttajien asemaa parantavia ehdotuksia ja pitää niiden vaikutuksia myönteisinä. Kuluttaja-asiamies kiinnittää myös huomiota siihen, että jo nykyisin kuluttajien yhteydenottoihin on tullut reagoida riittävän nopeasti huomioiden esimerkiksi yhteydenoton luonne. Asiakasyhteydenotot pankkiin voivat olla laadultaan todella erilaisia ja osaa yhteydenotoista koskee jo nykyisellään pankkia velvoittava reagointiaika. Lisäksi määräaikojen asettamisessa asiakasyhteydenottoihin vastaamiselle voi olla myös epätoivottuja vaikutuksia. Tarkan määräajan asettaminen saattaa johtaa ainakin tiettyjen yhteydenottojen osalta siihen, että pankkien vastausajat asettuvat viiteen päivään.
Myös oikeusministeriö pitää mahdollisena kuluttaja-asiamiehen vaikutusten arvioinnissa esittämää näkemystä siitä, että takarajan asettaminen saattaa johtaa epätarkoituksenmukaisella tavalla luottolaitosten vastausaikojen standardoitumiseen enimmäismääräajan pituisiksi. Toisaalta valtiovarainministeriön arviomuistiossa todettiin, että asiakaspalvelun tavoitettavuuteen liittyvät haasteet ovat laaja-alaisia eivätkä rajoitu yksittäistapausten tasolle, vaan kyse on pankkisektoria laajemminkin koskettavasta ilmiöstä [58]. Tämän vuoksi on nähty tarpeelliseksi säännellä myös asiakasyhteydenottojen maksimivastaamisaikoja.
Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANEn mukaan yritys- ja yhdistystoiminnan osalta peruspankkitili saavutettavana ja kohtuuhintaisena on tärkeää, ja tähän lakimuutoksella on parhaimmillaan merkittävä positiivinen vaikutus. Sujuvammalla ja luotettavammalla pankkiasioinnilla voi olla yksittäisissä tapauksissa hyvinkin suuri merkitys yksilön, yrityksen tai yhdistyksen toimintakyvylle.
Valtiovarainministeriön kokonaisarvion mukaan ehdotuksella olisi positiivisia vaikutuksia kuluttaja-asiakkaille yleisesti, vaikka kuluttajat muodostavatkin hyvin heterogeenisen pankkipalveluiden käyttäjäryhmän kuten yllä olevista kuvauksista ilmenee. Ehdotetut säännökset parantaisivat asiakaspalvelun tavoitettavuutta ja edistäisivät sitä, että asiakkaat saisivat vastauksen tiedusteluihinsa kohtuullisessa ajassa. Ehdotetut säännökset myös edistäisivät osaltaan yhdenvertaisuuden huomioimista pankkipalveluissa ja niiden hinnoittelussa.
4.3.3Vaikutukset viranomaistoimintaan Esitettyjen säännösten vaikutusten viranomaistoimintaan arvioidaan olevan vähäisiä.
Finanssivalvonnalle tulisi uusia tehtäviä yritysten ja yhdistysten perusmaksutilioikeuden noudattamisen valvonnan myötä, mutta yleisesti ottaen muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Finanssivalvonnan toimintaan. Toisaalta tämän myötä Finanssivalvonnalla olisi kattavasti käytössään tietoa kaikkien perusmaksutilien osalta noudatettavista käytänteistä, mikä puolestaan voisi auttaa Finanssivalvontaa kohdistamaan tarkempia valvontatoimenpiteitään tehokkaasti.
Kilpailu- ja kuluttajavirastossa toimivan kuluttaja-asiamiehen toiminnan näkökulmasta ehdotettujen säännösten vaikutukset on arvioitu vähäisiksi.
Rahoitusvakausviraston näkökulmasta peruspankkipalveluiden saatavuudella on merkitystä sen talletussuojatehtävien toimeenpanon kannalta. Tilanteessa, jossa talletussuojakorvaukset tulevat maksettavaksi, on olennaista, että luottolaitosten asiakkaat voivat siirtää asiointinsa helposti ja nopeasti toiseen pankkiin. Mikäli pankki kieltäytyy ottamasta asiakasta vastaan tilanteessa, jossa asiakkaan vanha pankki on ajautunut maksu- tai muihin taloudellisiin vaikeuksiin ja asiakas tarvitsee uuden tilin pystyäkseen vastaanottamaan RVV:n maksaman talletussuojakorvauksen, asiakas on erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Tämä johtaa myös siihen, että RVV ei voi suorittaa lakisääteistä tehtäväänsä talletussuojakorvausten maksajana tehokkaasti. Tilanne voisi olla erityisen ongelmallinen pienten yritysten ja yhdistysten kannalta, koska suuret yritykset käyttävät joka tapauksessa useita eri pankkeja maksupalveluidensa toteuttamiseen.
4.3.4Yhteiskunnalliset vaikutukset Esitetyillä säännöksillä pyritään turvaamaan ja varmistamaan kohtuullinen pääsy peruspankkipalveluihin niin yksityishenkilöille kuin oikeushenkilöillekin (mikro- ja pienyritykset sekä yhdistykset, säätiöt ja yhteisetuudet). Tämän arvioidaan osaltaan tukevan taloudellisen osallisuuden parempaa toteutumista koko yhteiskunnassa.
Finanssivalvonnan mukaan on tärkeää löytää tasapaino siinä, miten yhtäältä vältetään ja hallitaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskejä ja toisaalta turvataan yhteiskunnassa tasapuoliset edellytykset taloudelliselle toiminnalle erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien osalta. Finanssivalvonta korostaa, että pankkien on tärkeää arvioida riskienhallinnan toimiensa vaikutuksia asiakassuhteisiin myös taloudellisen osallistavuuden näkökulmasta. Asiakassuhteen rajoittamiseen ja estämiseen liittyvissä menettelytavoissa on huomioitava myös asiakkaan etu ja kohtuullisuus. Mikäli riskienhallinnan vaikutuksia taloudellisen osallistavuuden näkökulmasta ei ole arvioitu, pankin on vaikea mitoittaa omat riskienhallintatoimenpiteensä siten, että ne olisivat kohtuullisia ja riskiin nähden oikeasuhtaisia. Finanssivalvonta suosittaa, että arvio riskienhallinnan toimien vaikutuksista taloudellisen osallistavuuden näkökulmasta tehdään yhtiön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevassa riskiarviossa.
[59]
Esityksellä ei ole vaikutusta rahanpesusääntelyn mukaisiin velvoitteisiin. Rahanpesusääntelyn mukaisilla ilmoitusvelvollisilla, kuten luottolaitoksilla, säilyvät ennallaan rahanpesun estämiseen liittyvät, luvussa 2.1 kuvatut velvoitteet, kuten asiakkaan tuntemiseen liittyvät velvoitteet. Esityksellä ei siten pääasiassa ole suoraa vaikutusta myöskään rahanpesun estämisen tehokkuuteen.
Kuten edellä luvussa 2.2.6 on kuvattu, oikeushenkilöiden hyväksikäyttö on yksi tunnistetuista kansallisista rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen uhkista, ja valtaosalla järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvistä henkilöistä on yhteyksiä oikeushenkilöihin. Yritysten oikeus perusmaksutiliin voi potentiaalisesti lisätä mahdollisuuksia hyväksikäyttää yritystä laittomiin tarkoituksiin. Kuten edellä on kuvattu, pankkitili on oleellinen yritystoiminnan harjoittamisessa. Se, että yrityksellä olisi oikeus perusmaksutiliin, voisi siten mahdollisesti lisätä yrityksen hyväksikäyttöriskiä rikolliseen toimintaan erityisesti, jos tili avataan yritykselle, joka ei sellaista ole aiemmin saanut. Se, kuinka paljon uusia yrityksiä tai uusia perusmaksutilejä perustettaisiin tahoille, jotka harjoittaisivat rikollista toimintaa, on mahdotonta arvioida. On huomioitava kuitenkin, että tällöinkin yritysten tosiasialliset omistajat ja edunsaajat tulee tunnistaa ja muut rahanpesusääntelyn mukaiset velvoitteet täyttää tiliä avatessa sekä asiakkuuden aikana.
Pankit voivat voimassa olevan luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan myös kieltäytyä avaamasta perusmaksutiliä, jos sille on rahanpesulaista johtuva peruste. Esityksessä ehdotetaan vastaavaa kieltäytymisperustetta myös yritysten ja yhteisöjen kohdalla. Lisäksi sen, että yrityksiltä edellytettäisiin suomalaista kotipaikkaa tai sivuliikettä, liiketoiminnan harjoittamista Suomessa sekä vastuuhenkilökytköstä Suomeen, voidaan katsoa ennaltaehkäisevän osaltaan talousrikollisuutta, kuten rahanpesua. Lisäksi on toisaalta huomioitava, että kun maksuliikenne tapahtuisi virallisen rahoitusjärjestelmän piirissä ja luottolaitosten jo perustetuissa, valvotuissa järjestelmissä, se voi vähentää muiden rahoitusjärjestelmän ulkopuolisten maksukanavien ja esimerkiksi kryptovaluuttojen käyttöä, joita on vaikeampi valvoa. Jos maksutilien käyttö lisääntyisi, se voisi edesauttaa epäilyttävien liiketoimien tunnistamista, rikollisen toiminnan kiinnijäämistä ja siten edistää rikollisuuden torjuntaa. Yhteiskunnallisia vaikutuksia tarkasteltaessa on syytä huomioida myös ehdotettujen säännösten vaikutus kansalaisyhteiskunnan toimivuuteen. Vapaa ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta on keskeinen osa toimivaa demokratiaa. Peruspankkipalveluiden saatavuus ja käytettävyys ovat selvitysten mukaan aiheuttaneet haasteita etenkin pienille yhdistyksille. Ehdotetuilla säännöksillä arvioidaan olevan positiivisia vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksiin sekä demokratia- ja oikeusvaltiokehitykseen. Yhdistyksen oikeus saada perusmaksutili edistää erityisesti pienimuotoista kansalaistoimintaa rekisteröidyissä yhdistyksissä ja helpottaa esimerkiksi valitsijayhdistysten asiointia pankkien kanssa. Peruspankkipalveluiden saatavuuden ja käytettävyyden parantaminen tukee välillisesti sekä osallistumisoikeuksien että yhdistymisvapauden toteutumista.
Rekisteröimättömät yhdistykset tai yhteisöt eivät ole jatkossakaan asiakassuhteessa pankkeihin, vaan pankkiasioiden hoitajaksi valitaan yksityishenkilö. Yhdistyksen rekisteröintiin perustuva oikeus saada perusmaksutili voi arvion mukaan lisätä yhdistysten rekisteröintiä ja osaltaan varmistaa, että yhä useamman yhdistyksen tiedot ovat ajan tasalla Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisterissä. Rekisteritietojen oikeellisuus lisää oikeusvarmuutta ja voi tukea tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Rekisteröintivaatimus voi myös vähentää tai ennalta estää tahattomia tai tahallisia väärinkäytöksiä.
Yhtäältä ehdotettujen säännösten vaikutukset laillisen elinkeino- ja yhdistystoiminnan harjoittamiseen ovat positiivisia helpottaen toiminnan aloittamista ja harjoittamista. Lausunnonantajista valtaosa (43 lausujaa) ilmaisi kannattavansa uutta yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä. Toisaalta saaduissa lausunnoissa nostettiin esiin, että on myös mahdollista, että ehdotetut säännökset voivat johtaa tilanteisiin, joissa oikeutta perusmaksutiliin käytetään väärin esimerkiksi rikollisiin tarkoituksiin. Koko yhteiskunnan tasolla tarkasteluna on kuitenkin oletettavaa, että ehdotettujen säännösten positiiviset vaikutukset ovat suuremmat kuin mahdolliset negatiiviset vaikutukset. Laillista yritys- tai yhdistystoimintaa harjoittavien tahojen hyötyjen arvioidaan olevan yhteiskunnan kannalta merkittävämmät kuin mahdollisten rikollisten tahojen aiheuttamien haittojen.
4.3.5Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin sekä eri ihmisryhmiin Monet lausunnonantajat, muiden muassa yhdenvertaisuusvaltuutettu, vanhusasiavaltuutettu ja Vammaisfoorumi ry, korostavat perus- ja ihmisoikeuksien huomioimista pankkipalveluissa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu painottaa, että yhdenvertaisuuslaissa säädetty syrjinnän kielto koskee peruspankkipalveluiden ohella muitakin luottolaitosten yleisesti tarjoamia palveluita, mutta peruspankkipalveluiden ja sitä koskevan nimenomaisen syrjimättömyysvelvoitteen laajentaminen parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta ja käytettävyyttä. Vammaisten henkilöiden taloudellinen asema saattaa usein olla heikko, ja ehdotusten arvioidaan mahdollisesti myös vähentävän heille peruspankkipalveluiden käytöstä aiheutuvia kuluja. Vammaisfoorumi ry:n mukaan ehdotettavat uudet säännökset auttavat osaltaan turvaamaan aiempaa tehokkaammin toimintarajoitteisten ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumista peruspankkipalveluiden saatavuudessa ja käytettävyydessä. Vanhusasiavaltuutetun mukaan tämä on olennaista myös ikääntyneille henkilöille omien peruspankkiasioiden hoitamisessa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta pitää ehdotukseen sisältyviä muutosehdotuksia askeleena kohti yhdenvertaisempaa pankkipalveluiden saamista, mutta pitää jatkoselvitysten tekemistä myös tärkeänä.
Tasa-arvoasiainneuvottelukunta (Tane) pitää tärkeänä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumisen huomioimista pankkipalveluissa. Tane kiinnittää huomiota siihen, että esiin nostettujen erityisryhmien sisällä voi tulla tarpeen huomioida sukupuoli muiden risteävien tekijöiden kanssa, jotta vaikutukset eri ihmisryhmiin tulevat paremmin ilmi ja mahdolliset vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon tulevat huomioiduksi. Sukupuolivaikutusten osalta Tane nostaa esiin muun muassa naisten suuremman osuuden ikääntyneiden ihmisten joukossa sekä sen, että naisyrittäjyys painottuu pienimuotoiseen yritystoimintaan ja matalampiin liikevaihtoluokkiin, jolloin kohtuullisella ja varmalla pääsyllä tilipalveluihin voi olla positiivisia vaikutuksia maahanmuuttajataustaisten yrittäjien lisäksi mahdollisesti myös naisyrittäjiin.
Ehdotetut säännökset vaikuttavat elinkeinovapauden toteutumiseen näkökulmasta riippuen ainakin kahdella tavalla. Yhtäältä palveluntarjoajien eli luottolaitosten näkökulmasta FA on korostanut, että velvollisuus tarjota palveluita myös oikeushenkilöille olisi poikkeus elinkeinovapauteen kuuluvasta oikeudesta valita asiakkaansa. FA:n mukaan palveluntarjoamisvelvoite tarkoittaisi, että pankkien olisi pakko lisätä resursseja yritys- ja yhdistysasiakkuuksien avaamiseen. Resurssien lisääminen puolestaan lisäisi kustannuksia, jotka tulisi voida palvelujen kannattavuuden ja elinkeinotoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi hinnoitella asiakkaiden palvelumaksuihin.
Toisaalta palveluiden käyttäjien näkökulmasta muun muassa SY on korostanut, että elinkeinovapautta on tarpeen arvioida myös pankkipalveluja tarvitsevien yrittäjien näkökulmasta, sillä perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. SY:n mukaan aloittavan yrittäjän elinkeinovapaus tosiasiallisesti estyy, jos tämä ei saa tarvitsemiaan perustason pankkipalveluja. Sama koskee jo toimivia yrityksiä, joiden pankkipalvelut irtisanotaan ilman perusteltua ja hyväksyttävää syytä.
Myös yhdistysten näkökulmasta peruspankkipalveluiden saatavuuden ja käytettävyyden parantaminen tukee ainakin välillisesti yhdistymisvapauden toteutumista.
Valtiovarainministeriön kokonaisarvion mukaan ehdotettu sääntely edistäisi vammaisten ja muiden erityisryhmien asemaa selventämällä yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon ja mukautusvelvollisuuden ensisijaisuutta muuhun pankkisääntelyyn nähden. Ehdotetut säännökset vahvistaisivat myös peruspankkipalveluiden yhdenvertaista saatavuutta kaikille kuluttajille kohtuulliseen hintaan. Elinkeinovapauden osalta sääntely tasapainottaisi yhtäältä pankkien oikeutta valita asiakkaansa sekä toisaalta yrittäjien oikeutta hankkia toimeentulonsa.
4.3.6Muut vaikutukset Ehdotetuilla säännöksillä voidaan arvioida olevan myönteisiä välillisiä vaikutuksia varautumiseen koko yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna. Varautumisohjeissaan kotitalouksille Suomen Pankki [60] nostaa esiin kahdessa eri pankissa pidettävän tilin tärkeyden. Ehdotetut säännökset mahdollistaisivat tämän myös mikro- ja pienyrityksille sekä yhdistyksille, säätiöille ja yhteisetuuksille, mikä parantaisi myös niiden varautumismahdollisuuksia niin normaaliaikojen häiriötilanteisiin kuin kriisitilanteisiinkin.
Ehdotetuilla säännöksillä ei arvioida olevan merkittäviä välittömiä vaikutuksia julkiseen talouteen. Välillisten vaikutusten osalta on mahdollista, että peruspankkipalveluoikeuden laajentaminen koskemaan myös yllä mainittuja oikeushenkilöitä voi lisätä perustettavien yritysten ja yhdistysten määrää. Siten sääntely voi välillisesti lisätä joidenkin viranomaisten (muun muassa Verohallinto ja Patentti- ja rekisterihallitus) työmäärää.
Lausuntojen mukaan esitetyillä säännöksillä olisi myönteisiä maaseutuvaikutuksia, sillä ne laajentavat lakisääteisen oikeuden peruspankkipalveluihin koskemaan myös yrityksiä ja yhteisöjä. Maaseutualueilla on paljon itsensä työllistäviä henkilöitä ja pienyrittäjiä ja yhdistystoiminnan rooli on merkittävä. Pankkipalvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat merkittävästi heikentyneet maaseutualueilla pankkikonttorien fyysisen verkoston ja palveluaikojen supistamisen johdosta. Lähtökohtaisesti on tärkeää, että lainsäädäntö tukee yritys- ja kansalaistoimintaa, vapaaehtoistyötä ja pienten yhdistysten elinvoimaa. Maaseudulla nämä toimijat ovat usein elintärkeitä palveluiden, tapahtumien ja yhteisöllisyyden ylläpitäjiä.
Ehdotettujen säännösten ympäristövaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä. Välillisesti voi olla mahdollista, että muiden järjestöjen ohella myös ympäristöjärjestöjen toimintamahdollisuudet parantuvat pankkipalvelujen saatavuuden helpottuessa. Toisaalta uusien tilien avaamisen myötä myös pankkiasioinnista aiheutuva verkkoliikenne voi lisääntyä ja siten marginaalisesti lisätä ympäristön kuormitusta.
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1Maksulaitosten velvoittaminen peruspankkipalveluiden tarjoamiseen Valmistelussa on harkittu, tulisiko velvollisuus tarjota yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä ulottaa koskemaan myös maksulaitoksia. Maksulaitoslain 9 §:n 4 momentin mukaan maksutilejä tarjoavan maksulaitoksen on kohdeltava kaikkia asiakkaitaan syrjimättömästi ja yhdenvertaisesti noudattaen luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:ää. Voimassa oleva momentti koskee vain kuluttajan roolissa toimivia asiakkaita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos maksulaitos tarjoaa maksutilejä yhdelle kuluttajalle, tulee sen tarjota niitä yhdenvertaisesti kaikille. Finanssivalvonnan tietojen mukaan maksulaitokset eivät kuitenkaan tarjoa merkittävissä määrin palveluita kuluttajille, joten kyseisen pykälän merkitys on jäänyt hyvin vähäiseksi.
Maksutilejä tarjoavat maksulaitokset olisi periaatteessa mahdollista velvoittaa tarjoamaan palveluita myös oikeushenkilöille. Tämä tapahtuisi laajentamalla maksulaitoslain 9 §:n 4 momentti koskemaan myös yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä. Tällöin oikeushenkilöille maksutilejä tarjoavan maksulaitoksen tulisi tarjota maksutilejä yhdenvertaisesti kaikille uuden 6 f §:n mukaisille toimijoille. Tähän toteuttamisvaihtoehtoon on kuitenkin havaittu liittyvän useita ongelmia.
Finanssivalvonnalta saatujen tietojen mukaan kotimaisista toimiluvallisista maksulaitoksista noin 10 prosenttia eli noin 3–4 maksulaitosta tarjoaa jossain määrin peruspankkipalvelun kaltaisia palveluita, ja niiden kautta lähetettyjen maksujen määrä on erittäin minimaalinen verrattuna Suomessa toimiviin luottolaitoksiin. 2024 vuoden toisella puolikkaalla maksulaitosten kautta välitettiin noin 1 miljoonaa tilisiirtoa, kun Suomessa toimivien luottolaitosten lähettämiä tilisiirtoja oli samaan aikaan noin 640 miljoonaa kappaletta.
Nykyisellään vain muutamat maksulaitokset tarjoavat Suomessa peruspankkipalveluiden kaltaisia palveluita yritys- ja yhdistysasiakkaille. Suurempi osa maksulaitoksista tarjoaa sisällöltään tai kohderyhmältään rajatumpia maksupalveluita, kuten verkkokauppojen maksujen vastaanottopalveluita tai kryptovaluuttapalveluihin liittyviä maksupalveluita. Maksulaitosten tarjoamien tilien voikin nähdä olevan usein tiettyyn käyttötarkoitukseen räätälöityjä ”erikoistilejä”. Tästä syystä maksulaitosten velvoittaminen tarjoamaan perusmaksutilejä voisi merkitä, että näiden tulisi laajentaa merkittävissä määrin palveluidensa tarjontaa uudenlaisiin palveluihin. Tämä kasvattaisi todennäköisesti tuotekehityskustannuksia sekä operatiivisia kustannuksia.
Jos maksulaitokset velvoitettaisiin tarjoamaan yrityksen ja yhteisön perusmaksutilejä, voisi tämä merkitä myös huomattavaa laajennusta niiden nykyiseen asiakaskuntaan. Osa maksulaitoksista on keskittynyt tarjoamaan palveluita pelkästään pienyrityksille. Näin laaja muutos asiakaskunnassa edellyttäisi maksulaitoksilta huomattavia muutoksia toiminnassaan. Maksulaitosten velvoittamista yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin tarjoamiseen ei voida pitää välttämättömänä asiakkaiden näkökulmasta. Vaikka maksulaitoksia ei velvoitettaisi tarjoamaan yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä, saisivat asiakkaat kuitenkin lähtökohtaisesti tarvitsemansa perusmaksutilit talletuspankeista.
On myös pantava merkille, että maksulaitoksilla ei ole vastaavia oikeuksia ottaa vastaan takaisinmaksettavia varoja tai tehdä varainhankintaa kuin luottolaitoksilla. Maksulaitosten tarjoamat tilit eivät siten myöskään kuulu talletussuojan piiriin. Maksulaitoksilla on siten hyvin erilaiset edellytykset tarjota perusmaksutilejä kuin luottolaitoksilla.
Kilpailun näkökulmasta on arvioitu, että jos maksulaitokset velvoitettaisiin tarjoamaan palveluita, jotka poikkeavat huomattavasti niiden ydinliiketoiminnasta, voisi tämä haitata alan liiketoimintaa laajemmin. Tämä puolestaan voisi vaikuttaa negatiivisesti maksulaitoskentän toimintaedellytyksiin ja siten haitata kilpailua. Koska maksulaitokset ja luottolaitokset eroavat toimijoina huomattavasti toisistaan, ei niitä koskevan sääntelyn ole välttämättä tarkoituksenmukaista olla täysin identtistä, vaikka ne harjoittavatkin osin samankaltaista toimintaa. Yllä kuvattujen syiden vuoksi maksulaitoksia ei olla nähty tarpeelliseksi velvoittaa tarjoamaan yrityksen ja yhteisön perusmaksutilejä.
5.1.2Yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin oikeutettujen toimijoiden rajaaminen Valmistelussa on harkittu, tulisiko eri toimijoille asettaa kokorajoituksia. Jos kokoraja asetetaan, perusmaksutiliin olisivat oikeutettuja vain ne toimijat, jotka alittaisivat kyseiset lakisääteiset kokorajat. Suurten toimijoiden voidaan olettaa saavan peruspankkipalveluita vaikeuksitta. Siten tarve peruspankkipalvelusääntelylle kohdistuu erityisesti pienempiin oikeushenkilöihin, joiden on tavallisesti vaikeampaa saada peruspankkipalveluita.
Rajaukset vaikuttavat osaltaan myös siihen, miten luottolaitokset voivat valita asiakaskuntaansa. Säännösten perusperiaate on, että jos luottolaitos tarjoaa yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä yhdelle luottolaitoslain 15 luvun 6 f §:n 1 momentin mukaisista toimijoista, tulee tilejä tarjota yhdenvertaisesti kaikille. Sen sijaan, jos luottolaitos tarjoaa tilejä vain toimijoille, jotka ylittävät 6 f §:n 1 momentin mukaiset kokorajat, ei vastaavaa tarjoamisvelvoitetta synny kokorajat alittaville toimijoille. Jos kokorajaukset asetetaan näin, voisi tämä mahdollisesti merkitä samalla sitä, että jotkin pankit voisivat luopua kokonaan palveluiden tarjoamisesta pienimmille toimijoille, koska ne tällä tavoin voisivat välttää laajemman tarjoamisvelvoitteen. Tällaisen asiakaskunnan rajaamisen ei kuitenkaan arvioida olevan laajalti todennäköistä, vaan sitä voisi tapahtua lähinnä yksittäisten pankkien kohdalla.
Koska tarve peruspankkipalvelusääntelylle kohdistuu erityisesti pienempiin oikeushenkilöihin, nähtiin kokorajoitusten asettaminen tarkoituksenmukaiseksi. Rajat määräytyvät komission pk-yrityssuosituksen (2003/361/EY) mukaisesti, jotta sääntely kohdistuu yhdenmukaisesti niihin toimijoihin, joita pidetään EU-oikeudessa mikro- tai pienyrityksenä.
Valmistelussa on lisäksi arvioitu kokorajoitusten tarvetta peruspankkipalveluihin oikeutetuille yhdistyksille ja säätiöille. Tällä hetkellä osa luottolaitoksista tarjoaa palveluita vain suurille yrityksille, yhdistyksille ja säätiöille. Jos yhdistyksille ja säätiöille ei aseteta kokorajoitetta, tarjoamisvelvoite laajenisi koskemaan myös pieniä toimijoita. Voidaan kuitenkin olettaa, että kooltaan huomattavan suurilla tai keskimääräistä suuremmilla yhdistyksillä ja säätiöillä ei ole samankaltaista tarvetta lainsäädännön takaamalle perusmaksutilille kuin pienimmillä toimijoilla. Siten vastaavasti kuin muille oikeushenkilöille on kokorajoitusten asettaminen myös yhdistyksille ja säätiöille on arvioitu tarkoituksenmukaiseksi.
Valmistelussa on myös arvioitu, miten yhdistysten oikeus peruspankkipalveluihin toteutetaan. Erityisesti on arvioitu rekisteröimättömien yhdistysten suhdetta peruspankkipalveluihin. Rekisteröimätön yhdistys on yhteisö, joka on perustettu aatteellisesti tiettyä tarkoitusta varten, mutta jota ei ole rekisteröity Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin. Mikään ei estä harjoittamasta yhdistystoimintaa rekisteröimättömänä, mutta tällöin itse yhdistys ei ole oikeushenkilö, eikä yhdistys voi hankkia ja tehdä sitoumuksia eikä olla asianosaisena tuomioistuimessa. Tällöin myös sitoumuksista vastaavat vain niiden allekirjoittajat henkilökohtaisesti, ei yhdistys.
Koska rekisteröimätön yhdistys ei omaa oikeushenkilön asemaa, ei sillä ole mahdollisuutta saada esimerkiksi pankkitiliä yhdistyksen nimiin. Myös rekisteröimättömät yhdistykset voivat kuitenkin harjoittaa esimerkiksi pienkeräystoimintaa. Rekisteröimätön yhdistys ei voi yhdistyksenä järjestää suoraan pienkeräystä, mutta sen yksittäiset jäsenet voivat järjestää pienkeräyksen, jonka avulla on mahdollista kerätä enimmillään 10 000 euroa 3 kuukauden aikana.
Erityisesti koska rekisteröimätön yhdistys ei ole itsenäinen oikeushenkilö, kyseiset yhdistykset päätettiin rajata ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle.
5.1.3Avustettuna asioiminen Luottolaitoslain voimassa oleva sääntely yhdessä tunnistamis- ja maksuvälineitä koskevan sääntelyn kanssa on aiheuttanut ongelmia vammaisten henkilöiden näkökulmasta. Ongelmat koskevat erityisesti avustettuna asioimista. Valmistelussa on tarkasteltu, miten vammaisille henkilöille voitaisiin taata yhdenvertainen pääsy vahvan sähköisen tunnistamisen palveluihin.
Nykyinen tunnistamis- ja maksuvälineitä koskeva sääntely on johtanut yhdenvertaisuuslain sääntelystä huolimatta siihen, ettei vahvan sähköisen tunnistautumisen välineen käyttämistä henkilökohtaisen avustajan avulla käytännössä aina sallita. Näin tapahtuu, vaikka vammainen henkilö vetoaisikin yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisiin kohtuullisiin mukautuksiin ja vaikka luottolaitoslain esitöissä (HE 123/2016 vp, s 33) todetaan henkilökohtaisen avustajan käytön sallimisen olevan yksi mahdollinen mukauttamisen muoto. Myös perusmaksutilin puitesopimuksia ja irtisanomista koskevan luottolaitoslain 15 luvun 6 b §:n säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 35) on todettu, että peruspankkipalveluiden menetys kokonaisuudessaan olisi liian ankara seuraamus, mikäli toimintarajoitteinen asiakas antaisi verkkopankkitunnuksensa henkilökohtaisen avustajansa käytettäväksi saadakseen jonkin yksittäisen asiansa hoidetuksi. Tällöin pankit saattavat toimia syrjivästi yksittäisiä vammaisia asiakkaitaan kohtaan.
Myös YK:n vammaisoikeuksien komitea on esittänyt Suomelle huolensa erityisesti kehitysvammaisten henkilöiden pääsystä tärkeisiin verkkopalveluihin. Komitea antoi elokuussa 2025 suosituksen [61] siitä, että näille henkilöille taataan pääsy vahvan sähköisen tunnistautumisen välineisiin.
Valmistelussa vaihtoehtoina olivat yhtäältä avustettuna asioinnin vahvempi kirjaaminen luottolaitoslakiin sekä toisaalta se, ettei avustettuna asioinnista säädetä luottolaitoslaissa ollenkaan. Avustettuna asioinnista luottolaitoslaissa säätämisen katsottiin mahdollisesti selkeyttävän sekä vammaisten henkilöiden oikeutta välttämättömyyspalveluihin että tunnistautumissääntelyn ja yhdenvertaisuusvelvoitteiden välistä suhdetta. Toisessa vaihtoehdossa, jossa avustettuna asioinnista ei säädettäisi luottolaitoslaissa, arvioitiin nykyisen yhdenvertaisuuslainsäädännön sekä viranomaisohjeistuksen ja -valvonnan riittävän.
Valmistelun aikana selvitettiin eri vaihtoehtoja, mutta aihekokonaisuuden laajuuden vuoksi katsottiin säädösten perustelujen täsmentäminen tarkoituksenmukaisimmaksi ratkaisuksi. Perustelujen täsmentämistä voidaan pitää riittävänä, sillä yhdenvertaisuuslakia tulee noudattaa kaikessa julkisessa ja yksityisessä toiminnassa. Peruspankkipalveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta ja avustetun asioinnin juridisista ratkaisuista teetetään lisäksi erillinen selvitys Valtioneuvoston yhteinen toiminta ja hankkeet -määrärahan puitteissa.
5.1.4Perusmaksutilien lukumäärän rajoittaminen Valmistelussa on harkittu, tulisiko yrityksen ja yhteisön perusmaksutilien määrää rajoittaa yhteen tiliin yhtä asiakasta kohden. Jos yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin oikeutettu voisi hakea tiliä useasta pankista, kasvattaisi tämä pankkien kustannuksia: tällöin myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät selvitykset tulisi tehdä useaan kertaan samasta asiakkaasta. Pankit kuitenkin saisivat tällöin myös tuottoja useammasta tilistä.
Aiemmin pankit ovat saattaneet rajata osan asiakkaista kokonaan pankkipalveluidensa ulkopuolelle, koska kyseisiin asiakkaisiin liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät kustannukset ovat olleet liiketoiminnan näkökulmasta liian korkeat. Tästä syystä näiden asiakkuuksien avaamiseen liittyvistä selvityksistä saattaa syntyä pankeille keskimääräistä korkeampia kustannuksia. Nämä kustannukset kasvaisivat entisestään, jos vastaavat selvitykset tulisi laatia erikseen useassa pankissa.
Yhteen tiliin rajaamista puoltaa osaltaan myös se, että yrityksen ja yhteisön elinkeinotilissä on kyse poikkeuksesta pankkien elinkeinovapauteen. Siksi rajaus yhteen tiliin pitäisi tämän poikkeuksen alan sisällöltään rajatumpana. Samanlainen rajaus yhteen tiliin on myös tehty keskeisissä verrokkimaissa, joissa peruspankkipalvelut on taattu lailla oikeushenkilöille (katso osio 5.2). Saaduissa lausunnoissa on nostettu myös esiin, että tilejä saatetaan käyttää niin kutsuttuina muulitileinä, joita hyödynnetään rahanpesuun tai muuhun rikolliseen toimintaan.
Toisaalta voidaan olettaa, että asiakkaille ei synny kannustetta hakea tarpeettomia yrityksen ja yhteisön perusmaksutilejä. Useamman tilin avaaminen merkitsisi myös asiakkaan näkökulmasta lisäkustannuksia. Rajaaminen yhteen tiliin voisi myös käytännön tasolla vaikeuttaa tilanteita, joissa asiakkaan on tarpeen vaihtaa pankkia. Lisäksi valmistelussa on arvioitu, että pankkien on jokseenkin hankala selvittää, onko asiakkaalla entuudestaan toista yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä. Viranomaiset
[62]
ovat myös suositelleet kuluttajia avaamaan tilin useammassa pankissa, jotta he olisivat paremmin varautuneita pankkien mahdollisiin häiriötilanteisiin. Vastaava mahdollisuus olisi tarpeen säilyttää myös oikeushenkilöillä. Mahdollisuus useampaan tiliin edistää myös laajasti oikeushenkilöiden varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.
Kokonaisarvion pohjalta valmistelussa nähtiin tarkoituksenmukaiseksi säilyttää oikeushenkilöillä mahdollisuus useampaan tiliin kilpailun sekä häiriö- ja poikkeusolotilanteisiin varautumisen edistämiseksi.
5.1.5Perusmaksutilin käsitteen laajuus Valmistelun aikana on käynyt ilmi tiettyjä haasteita liittyen perusmaksutiliin käsitteenä sekä käsitteen laajuuteen. Lainsäädännön lähtökohtana on, että kaikilla ETA-valtioissa laillisesti asuvilla kuluttajilla on oikeus perusmaksutiliin siihen liittyvine palveluineen. Perusmaksutilin käsitettä ei ole määritelty, mutta siihen kuuluvat palvelut on yksilöity lainsäädännössä.
Osa luottolaitoksista on kuitenkin tuotteistanut tilejään siten, että peruspankkipalvelut tarjotaankin valtaosalle asiakkaista muulla tavoin nimetyn tilin kuin perusmaksutilin kautta, vaikkakin tiliin liitetyt palvelut olisivatkin samat kuin perusmaksutilissä. Näin perusmaksutiliasiakkaiden määrä voi jäädä tietyillä palveluntarjoajilla hyvin vähäiseksi, vaikka peruspankkipalveluita koskevien säännösten soveltamisen ei tulisi olla riippuvaista siitä, miten pankki on nimennyt tarjoamansa tilin.
Käsitteistön poikkeamat voivat aiheuttaa ongelmia sääntelyn tehokkuuden kannalta. Esimerkiksi asiakaspalvelun tavoitettavuutta koskeva säännös (ehdotettu luottolaitoslain 15 luvun 6 e §) on tarkoitettu välttämättömyyspalveluiden saatavuuden takaamiseksi. Siksi pykälää sovelletaan perusmaksutileihin liittyviin yhteydenottoihin. Lisäksi tilin saamisen ja irtisanomisen kriteeristö on tyhjentävästi määritelty luottolaitoslaissa, olisi hyvin ongelmallista, jos nämä säännökset voitaisiin sivuuttaa vain nimeämällä tili muuksi kuin perusmaksutiliksi.
Valmistelun aikana vaihtoehtoina arvioitiin määritelmän täsmentämistä lainsäädännössä perusmaksutilin ominaisuuksien mukaan sekä määritelmän täsmentämättä jättämistä. Yllä mainituin perustein nähtiin asianmukaisesti tarkentaa perusmaksutilin määritelmää.
5.1.6ETA-alueen ulkopuolella asuvien suomalaisten sekä suurlähetystöjen peruspankkipalvelut
Valmistelun aikana on tuotu esille ongelmia, joita Suomen ulkopuolella asuvat Suomen kansalaiset ovat kohdanneet peruspankkipalveluiden saatavuuden kanssa. Suomi-Seura ry:n teettämän kyselyn mukaan viime vuosina ulkomailla pysyvästi asuvat Suomen kansalaiset ovat kohdanneet haasteita pankkiasioinnissa Suomessa toimivien pankkien kanssa. Ongelmia on ollut esimerkiksi pankkitilin säilyttämisessä, uuden tilin avaamisessa ja pankkitunnusten saamisessa. Useat pankit ovat sulkeneet ulkomailla asuvien asiakkaidensa tilejä tai kieltäytyneet tarjoamasta heille palveluita. Suomi-Seura ry:n mukaan 17 prosentilla kyselyyn vastanneista ulkosuomalaisista pankkitili on suljettu.
[63]
Ulkoministeriö on tuonut esiin vastaavia haasteita myös ulkomaille lähetetyn henkilöstön ja ulkomaisten suurlähetystöjen pankkipalveluiden osalta. Ulkoministeriön mukaan pankit eivät pääsääntöisesti tarjoa palveluja henkilöille, joiden ne tulkitsevat asuvan ETA-alueen ulkopuolella.
Pankkien mukaan peruspankkipalveluiden tarjoamiseen ulkomaille liittyy ongelmia. Suomessa toimivilla pankeilla on lähtökohtaisesti toimilupa harjoittaa toimintaa vain Suomessa. Palveluiden tarjoaminen ulkomailla voisi edellyttää sivuliikettä tai notifikaatiota. Lisäksi ulkomailla toimivan pankin tulisi noudattaa myös paikallista lainsäädäntöä.
Peruspankkipalveluiden saanti on turvattu joissain jäsenvaltioissa myös ulkomailla asuville kansalaisille. Esimerkiksi Ranskassa perusmaksutili on implementoitu siten, että peruspankkipalveluihin oikeutettuja ovat myös ulkomailla asuvat Ranskan kansalaiset. Toisaalta on myös viitteitä siitä, että oikeuden toteutumisessa on ollut haasteita, ja aiheesta on tehty lakialoite [64]. Ruotsissa asia on ratkaistu niin, että peruspankkipalveluita ei saa irtisanoa ulkomaille muuttamisen takia. Niin kauan kun maksutilille on tarve ja sitä käytetään säännöllisesti, ei luottolaitoksella ole oikeutta irtisanoa sopimusta.
Lainsäädäntö ei nykyisellään velvoita tarjoamaan peruspankkipalveluita muille kuin ETA-valtiossa laillisesti asuville kuluttajille. Toisaalta lainsäädännössä ei myöskään aseteta kieltoa tarjota näitä palveluja myös muille kuin ETA-valtiossa laillisesti asuville kuluttajille.
Valmistelun aikana vaihtoehtona arvioitiin yhtäältä muutosten tekemistä lainsäädäntöön siten, että pankeilla olisi velvollisuus tarjota ETA-alueen ulkopuolella asuville suomalaisille peruspankkipalveluja. Nykyisen lainsäädännön ei kuitenkaan tunnistettu asettavan esteitä peruspankkipalveluiden tarjoamiselle ETA-alueen ulkopuolella asuville suomalaisille. Suomen kansalaisten asettaminen parempaan asemaan muihin EU-kansalaisiin verrattuna voi myös muodostua ongelmalliseksi. Siten lainsäädäntömuutoksia ei pidetty tarkoituksenmukaisina.
Ulkoministeriön mukaan useilla muiden maiden Suomen-suurlähetystöillä on ollut vaikeuksia avata pankkitiliä Suomessa. Näihin huoliin olisi mahdollista reagoida sääntelyn muutoksilla. Esimerkiksi Belgiassa pankeille on asetettu lakimääräinen velvollisuus tarjota pankkipalveluja suurlähetystöille. Valmistelussa ei tunnistettu lainsäädännöllisiä esteitä sille, että pankit tarjoaisivat peruspankkipalveluita suurlähetystöille ja niiden henkilöstölle. Lisäksi Finanssivalvonta katsoo, että pankkipalveluiden tarjoaminen suurlähetystöille kuuluu tärkeänä osana diplomaattisten suhteiden ylläpitämiseen ja isäntämaan velvollisuuksiin [65]. Tämän vuoksi lainsäädäntömuutosten ei katsottu olevan tarkoituksenmukaisia.
5.1.7OFAC-pakotteet ja peruspankkipalvelut Valmistelussa on noussut esiin kysymys siitä, tulisiko peruspankkipalveluiden kieltäytymis- tai irtisanomisperusteena huomioida myös tiettyjen kolmansien maiden asettamat pakotteet. Näistä keskeisin on yhdysvaltalainen Office of Foreign Assets Control eli OFAC. Yhdysvaltojen pakotelainsäädäntö ei juridisesti sido suomalaisia ja eurooppalaisia pankkeja, mutta sillä voi tosiasiassa olla ylikansallisia vaikutuksia Yhdysvaltojen ulkopuolella jopa tilanteisiin, joilla ei ole kytköksiä Yhdysvaltoihin.
Pankit eivät ole nähneet käytännössä mahdolliseksi tarjota peruspankkipalveluita henkilölle, joka on asetettu OFAC:n pakotelistalle, vaikka luottolaitoslain 15 luvun 6 § siihen velvoittaisi. Pankit ovat tulkinneet, että tällöin pankin toiminnan jatkuminen ja täten asiakaskollektiivin edut voisivat luottolaitoslain 9 luvun 1 §:n vastaisesti vaarantua. Luottolaitoslain 9 luvun 1 §:n mukaan pankki ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista vaaraa luottolaitoksen vakavaraisuudelle tai maksuvalmiudelle. Helsingin käräjäoikeuden 13.1.2020 antamassa tuomiossa 20/1612 asiassa L 18/48677 on todettu, että OFAC:n pakotteiden kohteena olevan asiakkaan toimeksiantojen toteuttamisen aiheuttaman huomattavan taloudellisen riskin ottaminen olisi vastoin luottolaitoslain 9 luvun 1 §:n säännöstä.
Pakotteisiin liittyvässä Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelmassa 4/2023 [66] Finanssivalvonta suosittaa valvottavia huomioimaan riskienhallinnassaan kolmansien maiden pakotteet niissä tapauksissa, joissa kyseisen kolmannen maan pakotteiden rikkominen voi aiheuttaa valvottavan maksuvalmiudelle tai vakavaraisuudelle huomattavan taloudellisen riskin, vaikka kyseiset pakotteet eivät olisi Suomessa oikeudellisesti sitovia.
Finanssivalvonta suosittaa myös, että mikäli valvottavan asiakas on kolmannen maan pakotteiden kohteena, tulisi valvottavan huolellisesti selvittää ja arvioida minkälaisen riskin asiakassuhteen perustaminen tai jatkaminen aiheuttaa valvottavalle. Valvottavan tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko kyse palveluista, joiden tarjoamiseen valvottavalla on lakisääteinen velvollisuus. Tämän lisäksi valvottavan on tärkeää huomioida myös mahdolliset rahanpesun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvät riskit.
Pankit katsovat, että ne eivät voi vakavaraisuuden turvaamiseen tähtäävistä riskienhallintasyistä tarjota lainkaan pankkipalveluja OFAC:n pakotelistalla oleville henkilöille. Pankit kokevat, että peruspankkipalveluiden tarjoaminen rajoitettuna siten, että ne pystyisivät estämään kaikki mahdolliset yhteydet Yhdysvaltoihin, on teknisesti vaikeaa ja silloinkin altistaisi ne vaikeasti arvioitaville riskeille. OFAC-sääntelyn tulkinta siitä, mikä on kiellettyä Yhdysvaltojen ulkopuolisissa tilanteissa, on haastavaa. Pakotesääntelyn rikkomisen arviointi perustuu yleensä OFAC:n suorittamaan jälkikäteiseen tapauskohtaiseen kokonaisarviointiin, jossa OFAC:lle on annettu laaja harkintavalta.
Jos pankki itse joutuisi OFAC:n pakotelistalle tai muutoin OFAC:n tutkinnan tai toimenpiteiden kohteeksi, voisi siitä aiheutua pankille hyvin merkittäviä taloudellisia ja maineellisia tappioita sekä muita menetyksiä. OFAC:n pakotelistalle joutuminen voisi pankkien näkemyksen mukaan johtaa käytännössä jopa siihen, että pankin edellytykset jatkaa pankkitoimintaa menetettäisiin.
Unionin tuomioistuin on antanut 11.6.2026 tuomion asiassa LH vs. OTP banka d.d (C-81/2024), joka koski OFAC:n pakotelistalla olevan yksityishenkilön oikeutta perusmaksutiliin. Henkilöä ei oltu tuomittu siitä rikoksesta, jonka perusteella hän oli päätynyt OFAC:n pakotelistalle eikä häneen myöskään kohdistunut YK:n, EU:n tai Slovenian määräämiä pakotteita. Slovenialainen pankki oli kuitenkin kieltäytynyt avaamasta hänelle perusmaksutiliä OFAC:n pakotelistalle nimeämisen perusteella.
Asiassa todettiin ensinnäkin, että jokaisella EU:ssa laillisesti oleskelevalla kuluttajalla on oikeus avata ja käyttää perusmaksutiliä. Tätä oikeutta kuitenkin rajoittavat rahanpesun estämistä ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat säännökset. Neljäs rahanpesudirektiivi ei edellytä automaattisesti, että pankki ei saa aloittaa liikesuhdetta asiakkaan kanssa, jonka nimi oli merkitty OFAC:n pakotelistalle. Tuomioistuimen mukaan asiakkaan merkitseminen OFAC:n pakotelistalle voi kuitenkin olla merkityksellinen riskitekijä, joka pankin on otettava huomioon arvioidessaan tapauskohtaisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiä. Jos tällainen riskitekijä on olemassa, neljäs rahanpesudirektiivi velvoittaa pankkia soveltamaan asiakkaan tehostettua tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä arvioituaan yksilöllisesti kaikki merkitykselliset riskitekijät suunniteltuun liikesuhteeseen liittyvissä olosuhteissa. Lisäksi tuomioistuin viittasi julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen, jossa todetaan, että perusmaksutilin, jonka toiminnot ovat rajalliset, luonne itsessään vähentää sen avaamiseen mahdollisesti liittyvää rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskiä.
Tuomioistuimen ratkaisu siten oli, että perusmaksutilidirektiiviä on tulkittava niin, ettei jäsenvaltio voi velvoittaa luottolaitoksia kieltäytymään perusmaksutilin avaamisesta ainoastaan sillä perusteella, että kuluttaja on merkitty kolmannen maan asettamien rajoittavien toimenpiteiden kohdeluetteloon ilman että luottolaitos on arvioinut yksilöllisesti liikesuhteeseen liittyvän rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskiä. Valmistelussa arvioitiin vaihtoehtona kirjata lakiin, että peruspankkipalveluiden avaamisesta olisi mahdollista kieltäytyä OFAC:n pakotteisiin perustuen. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan pidetty tarkoituksenmukaisena, sillä kirjaus olisi vastoin luottolaitoslain periaatetta siitä, että palvelut on tarjottava syrjimättömästi ja yhdenvertaisesti kaikille ETA-valtioissa laillisesti asuville. Jos kieltäytyminen tehtäisiin mahdolliseksi OFAC:n pakotteisiin perustuen, heräisi kysymys siitä, tulisiko vastaavalla tavoin toimia myös muiden tahojen kuin EU:n tai YK:n asettamien pakotteiden kanssa. Lisäksi kolmansien maiden pakotteilla ei ole säädettyä oikeudellista asemaa Suomessa, ja olisikin poikkeuksellista sitoa Suomen lainsäädäntöä kolmansien maiden tekemiin päätöksiin. Myös muiden maiden erisisältöisten pakotteiden vuoksi tarkkarajaisen ja selkeän viittauksen laatiminen olisi haastavaa. On lisäksi huomattava, että EU:n tai YK:n asettamat pakotteet eivät sinällään estä peruspankkipalveluiden tarjoamista, sillä niihin on mahdollista saada poikkeuslupa.
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1Johdanto Keskeisissä verrokkimaissa yksityishenkilöiden peruspankkipalvelut on yhtenäistetty EU:n perusmaksutilidirektiivillä. Koska direktiivi on minimiharmonisoiva, jäsenvaltioiden on ollut mahdollista säätää kansallisesti paremmista peruspankkipalveluista. Luonnollisten henkilöiden peruspankkipalvelut perustuvat silti hyvin pitkälti direktiivin säännöksiin, joten eroja yksityishenkilöiden peruspankkipalveluissa ei ole tässä yhteydessä mielekästä vertailla.
Sen sijaan enemmän eroa on havaittavissa siinä, tarjotaanko verrokkimaassa joillekin oikeushenkilöille lakisääteinen oikeus peruspankkipalveluihin. Tässä yhteydessä merkityksellistä on vertailla erityisesti muiden EU-jäsenmaiden lainsäädäntöä. Osassa jäsenvaltioista (Tanska, Belgia, Ranska) peruspankkipalvelut on laajennettu koskemaan myös yrityksiä ja tiettyjä muita oikeushenkilöitä. Muissa jäsenvaltioissa vastaavaa lainsäädäntöä ei ole säädetty, mutta tietyissä jäsenvaltioissa on silti käyty viime aikoina keskustelua yritysten peruspankkipalveluista. EU:ssa on myös tehty keskustelunavauksia siitä, että yritykset tulisi lisätä perusmaksutilidirektiivin soveltamisalaan.
Seuraavissa jaksoissa käydään läpi keskeisimpien verrokkimaiden lainsäädäntöä ja niissä tehtyjä aloitteita erityisesti oikeushenkilöiden peruspankkipalveluihin liittyen. Tarkasteluun on valittu Tanska, Belgia, Alankomaat, Ruotsi ja Ranska. Valmistelussa on perehdytty myös Norjan, Viron, Saksan ja Itävallan peruspankkipalveluita koskevaan lainsäädäntöön, mutta niiden osalta ei ole havaittu tarvittavaa vertailukelpoisuutta.
5.2.2Tanska Tanskassa EU:n perusmaksutilidirektiivi laajennettiin koskemaan myös yrityksiä ja yhdistyksiä. Lainsäädäntömuutokset [67] hyväksyttiin vuoden 2024 lopussa ja ne astuivat voimaan vuoden 2025 alussa. Yrityksiä ja yhdistyksiä koskeva sääntely on rakennettu pitkälti kuluttajia koskevan sääntelyn pohjalta. Sääntelyä on kuitenkin mukautettu esimerkiksi siltä osin, mitkä palvelut elinkeinotiliin kuuluvat ja millä perustein elinkeinotilin avaamisesta on mahdollista kieltäytyä.
Peruspankkipalveluista säädetään Tanskassa laissa maksutileistä ja elinkeinotileistä (lov om betalingskonti og basale erhvervskonti). Laki takaa yhden peruselinkeinotilin (basal erhvervskonto) kaikille yrityksille ja yhdistyksille näiden oikeudellisesta perustamismuodosta riippumatta.
Peruselinkeinotilin saadakseen yritysten ja yhdistysten tulee täyttää lain asettamat edellytykset kotipaikasta ja vastuuhenkilöistä. Yritykseltä edellytetään, että sillä on kotipaikka Tanskassa ja että vähintään yhdellä johtoryhmän jäsenellä on asuinpaikka Tanskassa. Jos yrityksellä ei ole johtoryhmää, vähintään yhdellä todellisista omistajista, joka omistaa vähintään 25 prosenttia yrityksestä, on oltava asuinpaikka Tanskassa. Jos yrityksellä ei ole johtoryhmää eikä todellisia omistajia, jotka omistavat vähintään 25 prosenttia yrityksestä, on vähintään yhdellä yrityksen vastuuhenkilöllä oltava asuinpaikka Tanskassa. Yhdistysten osalta edellytetään, että yhdistyksen sääntömääräinen kotipaikka on Tanskassa ja että vähintään yhdellä yhdistyksen nimenkirjoitusoikeutetulla on asuinpaikka Tanskassa.
Laissa säädetään tarkemmin elinkeinotiliin liittyvistä palveluista, joita elinkeinonharjoittajan tai yhdistyksen on voitava käyttää rajoituksetta. Näihin kuuluvat muun muassa varojen tallettaminen ja nostaminen tililtä sekä suoraveloitukset, maksukortilla tehtävät maksutapahtumat ja tilisiirrot. Palvelut ovat muutoin sisällöltään kuluttajien peruspankkipalveluita vastaavat, mutta käteistalletusten määrä on kuitenkin rajattu enintään 20 000 Tanskan kruunuun kuukaudessa. Peruselinkeinotiliin kuuluvat palvelut on tarjottava joko maksutta tai kohtuullista maksua vastaan. Kohtuullista maksua määritettäessä huomioidaan luottolaitoksen omat kustannukset sekä kohtuullinen voitto.
Tilejä ovat velvollisia tarjoamaan systeemisesti merkittävät luottolaitokset, niiden kanssa samaan konserniin kuuluvat luottolaitokset, systeemisesti merkittävien ulkomaisten luottolaitosten konserniin kuuluvat tanskalaiset sivuliikkeet sekä tietyn pääomarajan ylittävät tanskalaiset pankit. Velvoite tarjota tilejä koskee kuitenkin vain luottolaitoksia, jotka tarjoavat maksutilejä, joille elinkeinonharjoittaja tai yhdistys voi tallettaa varoja, nostaa käteistä sekä suorittaa ja vastaanottaa maksutapahtumia. Jos siis luottolaitos esimerkiksi tarjoaa vain tilejä, joilla voi ainoastaan tallettaa varoja ja nostaa käteistä, mutta ei suorittaa maksutapahtumia, velvoite tarjota peruselinkeinotiliä ei koske sitä. Tanskan finanssivalvoja ylläpitää listaa pankeista, jotka ovat velvoitettuja peruselinkeinotilin tarjoamiseen.
Pankin tulee käsitellä tilinavaushakemus kymmenen päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä edellyttäen, että kaikki tilin avaamiseen tarvittavat tiedot on toimitettu. Jos pankki kieltäytyy perusmaksutilin avaamisesta, on sen pääsääntöisesti ilmoitettava tiliä hakeneelle kieltäytymisen syy kirjallisessa muodossa. Tiliä hakenut toimija voi jättää pankille valituksen kielteisestä päätöksestä. Pankin on käsiteltävä valitus omassa valitusjärjestelmässään, joka sen on pitänyt luoda perusmaksutilejä koskevia valituksia varten. Pankin vastaukseen tyytymätön tilinhakija voi valittaa talousasioiden valituslautakuntaan (det finansielle ankenævn).
Säännöksissä luetellaan ne nimenomaiset tilanteet, joissa luottolaitoksen on sallittua kieltäytyä avaamasta tiliä. Kieltäytyminen on sallittua rahanpesusääntelyn edellyttämissä tilanteissa sekä tietyissä muissa tilanteissa. Kieltäytyminen olisi mahdollista esimerkiksi silloin, kun elinkeinonharjoittaja tai yhdistys ei toimita niitä tietoja, joita laitos edellyttää asiakastuntemusmenettelyn toteuttamiseksi rahanpesulain mukaisesti.
Sääntelykokonaisuus sisältää myös tyhjentävän luettelon irtisanomisperusteista. Näihin kuuluu muun muassa se, että elinkeinonharjoittaja tai yhdistys on käyttänyt perustiliä rikollisiin tarkoituksiin.
5.2.3Belgia
Belgiassa hyväksyttiin vuonna 2020 laki, jolla taataan peruspankkipalvelut yrityksille ja diplomaattisille edustustoille
[68]. Peruspankkipalvelut taataan kaikille rekisteröityneille tai rekisteröintiä hakeneille yrityksille. Vaikka sääntelyssä viitataan yksinomaan yrityksiin, ovat palveluihin oikeutettuja myös elinkeinonharjoittajat sekä muut oikeushenkilöt kuten järjestöt ja säätiöt. Belgiassa peruspankkipalveluihin luetaan mahdollisuus tallettaa ja nostaa käteistä, rahansiirrot, toistuvat maksut, suoraveloitukset ja maksukortti. Palveluiden tarjoamiseen ovat velvoitettuja Belgian keskuspankin nimeämät systeemisesti merkittävät luottolaitokset.
Edellytyksenä peruspankkipalveluiden saamiseen on, että yrityksen on tullut saada peruspankkipalvelut epäävä päätös vähintään kolmelta eri pankilta. Vaihtoehtoisesti edellytyksenä on, että yritys on saanut kielteisen päätöksen kahdelta eri pankilta ja sen nykyinen tili on irtisanottu. Tällöin yritys voi tehdä hakemuksen kauppakamarille. Kauppakamarin peruspankkipalveluista vastaava lautakunta tarkastaa hakemuksen sisällön ja arvioi tilanteen rahanpesun ja terrorismin estämistä koskevien hylkäämisperusteiden näkökulmasta. Jos hakemus hyväksytään, kauppakamari nimeää 60 päivän kuluessa pankin, jonka on 45 päivän kuluessa tarjottava yksi peruspankkipalvelutili yritykselle.
Peruspankkipalveluiden tarjoaja saa kieltäytyä tarjoamasta peruspankkipalveluita vain, jos palveluiden tarjoaminen rikkoisi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen vastaista lakia, jos yrityksellä on jo perusmaksutili, joka on käytettävissä Belgiassa tai muussa EU-jäsenvaltiossa, taikka jos yrityksen hallituksen jäsen, johtohenkilö tai hallinnointikomitean jäsen on tuomittu tietyistä petos- tai rahanpesurikoksista. Luottolaitoksilla on lisäksi oikeus tietyin edellytyksin peruuttaa peruspankkipalveluiden tarjoaminen yritykselle sen jälkeen, kun peruspankkipalveluita on alettu tarjoamaan.
Peruspankkipalvelut eivät välttämättä ole yrityksille maksuttomat. Luottolaitokset saavat itse päättää omista maksuistaan. Vuosittain peruspankkipalvelu ei saa maksaa enempää kuin 420 euroa. Määrää voidaan korottaa indeksin mukaan vuosittain.
5.2.4Ranska Ranskassa yritysten tulee lain mukaan perustamisensa yhteydessä avata yrityspankkitili [69]. Yrityksillä ja muilla yhteisöillä on siten luonnollisten henkilöiden tavoin oikeus peruspankkitiliin, jos näillä on kotipaikka Ranskassa [70]. Peruspankkitiliin kuuluu kaksitoista toimintoa, joista ei saada periä maksua. Näihin kuuluvat muun muassa suoraveloitukset, käteistalletukset ja -nostot sekä maksukortti.
Jos yrityksen hakemus pankkitilin avaamisesta hylätään, voi yritys saattaa asian Banque de Francen käsiteltäväksi. Banque de France osoittaa yrityksen kotipaikan läheltä tai muun valitsemansa paikan alueelta pankin, jonka tulee tarjota perusmaksutili. Peruspankkitilin tarjoajan nimeäminen edellyttää lisäksi, että yrityksellä ei ole toista pankkitiliä Ranskassa.
Peruspankkitilin tarjoajan osoitus tehdään yhden pankkipäivän kuluttua kaikkien vaadittujen asiakirjojen toimittamisesta Banque de Francelle. Osoitetun pankin tulee kolmen vuorokauden sisällä pyytää yritykseltä tarvittavat asiakirjat tilin avaamiseen, joiden toimittamisen jälkeen pankilla on kolme vuorokautta aikaa avata yritykselle pankkitili. Tili voidaan sulkea kahden kuukauden irtisanomisajalla tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta perustellusta syystä, joka on ilmoitettava Banque de Francelle.
5.2.5Ruotsi Yrityksillä, yhdistyksillä ja muilla organisaatioilla ei ole pääsääntöisesti [71] lakisääteistä oikeutta perusmaksutiliin. Perusmaksutilioikeuden laajentamista yrityksiin ja yhdistyksiin harkittiin EU:n perusmaksutilidirektiiviä implementoitaessa (RP 2016/17:129). Tällaista sääntelyä ei kuitenkaan ehdotettu haastavien rajanvetokysymysten sekä rahanpesuun ja terrorismin rahoittamiseen liittyvien riskien takia.
Ruotsin finanssivalvoja Finansinspektionen (FI) on kuitenkin tunnistanut joulukuussa 2023 julkaistussa perusmaksutiliraportissaan [72], että yritysten pääsy rahoituspalveluihin on käytännön kannalta hyvin tärkeää. FI:n raportin mukaan sekä suuremmat että pienemmät ruotsalaiset yritykset kärsivät tilien irtisanomisista tai siitä, ettei tiliä avata ollenkaan. FI on huolissaan siitä, voivatko tällaiset de-risking-ilmiöön viittaavat käytänteet johtaa laajemmassa mittakaavassa rahanpesuriskien kasvuun niiden laskemisen sijaan.
5.2.6Alankomaat
Alankomaissa ei tällä hetkellä ole voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi yrityksille peruspankkipalveluita. Asiasta on vuoden 2026 alussa tehty lakialoite, joka on parhaillaan käsittelyssä. Alankomaissa on tunnistettu samanlaisia de-risking-ilmiöitä kuin Suomessakin, mikä on näkynyt Alankomaiden pankkiyhdistyksen (NVB) mukaan esimerkiksi yrittäjien korkeampana kynnyksenä saada avattua pankkitili. NVB on vuonna 2023 tutkinut
[73]
yhdessä Betaalvereniging Nederlandin kanssa mahdollisuuksia ja ehtoja yritysten perusmaksutilille. NVB on julkaissut standardeja
[74], joilla on pyritty helpottamaan yritysasiakkaiden pankkitilien avaamista. Esimerkiksi edunsaajailmoitusten toimittamista pankille ei enää edellytetä, vaan pankki saa suoraan pääsyn edunsaajarekisteriin.
Alankomaiden ja Suomen epävirallisessa asiakirjassa komissiolle [75] esitettiin keskustelunavauksena ehdotus, että EU:n perusmaksutilidirektiivin soveltamisalaa muutettaisiin ulottumaan luonnollisten henkilöiden lisäksi myös yritysasiakkaisiin. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että riskiarvioita ei tehtäisi ryhmäperusteisesti, vaan riskit arvioitaisiin yksilöllisesti.
6Lausuntopalaute
6.1Johdanto
Pankkipalvelulainsäädännön arviointia koskeva työryhmämietintö oli lausuntokierroksella lausuntopalvelu.fi-sivustolla 23.1.–8.3.2026. Lausuntoja pyydettiin laajasti ja monipuolisesti erilaisilta pankkipalveluita käyttäviltä tai tarjoavilta sidosryhmiltä.
Lausuntoja saatiin määräaikaan mennessä yhteensä 74 kappaletta. Kaikki lausunnot ovat löydettävissä valtiovarainministeriön hankesivuilta [76].
Lausuntonsa mietinnöstä jättivät Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry, Suomen Taloushallintoliitto ry, Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, Suomen Omakotiliitto ry, Tampereen kaupunki, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry, Vastuullinen Lahjoittaminen ry, Business Finland Oy, Karhubetoni Oy, Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta, Suomen Tieyhdistys ry, Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry, työ- ja elinkeinoministeriö, Phoenix ry, Hengitystuki ry, Suomen Kotiseutuliitto, Yhteiskunnallisten yritysten liitto ARVO ry, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry, Barona Oy, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Patentti ja rekisterihallitus, sosiaali- ja terveysministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Nuorisoala ry, Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry, Satakunnan yhteisöt ry, Moniheli ry, Kehitysvammaliitto, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Kehittämisyhdistys Mansikka ry, oikeusministeriö, Takuusäätiö sr., Maaseutupolitiikan MaalleKo-verkosto, Solid Plan Consulting Oy, Suomen Pankki, Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo ry, ulkoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Olympiakomitea, Muistiliitto ry, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Helsingin kaupunki, Henkilöstöala HELA ry, Kuluttajaliitto ry, Nordea Bank Oyj, Maaseutupolitiikan Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseutualueilla -verkosto, Teknologiateollisuus ry, Verohallinto, Rahoitusvakausvirasto, Vanhusasiavaltuutettu, Vammaisfoorumi ry, Finanssivalvonta, Poliisihallitus, Suomi-Seura ry, S-Pankki Oyj, Helsingin yliopisto, Finanssiala ry, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, Suomen Kylät ry, Suomen Kuurosokeat ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Helsingin seudun kauppakamari, Suomen Yrittäjät ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen startup-yhteisö ry, Vantaan vanhempainyhdistysten alueyhdistys, Korson Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys ry, Kuopion Vanhemmat ry, Keskuskauppakamari, Itä-Suomen yliopisto, Keskusrikospoliisi sekä Citibank Europe plc.
6.2Yrityksen ja yhteisön perusmaksutili
Lausunnonantajista valtaosa (43 lausujaa) ilmaisi kannattavansa uutta yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä. Pääosin kannattajat edustivat peruspankkipalveluiden käyttäjiä ja viranomaistahoja. Muutkin lausujat pääosin ilmaisivat kannattavansa tavoitetta varmistaa perusmaksutili yrityksille ja yhdistyksille, mutta olisivat toivoneet erilaista käytännön toteutusta.
Osa lausujista (Finanssiala ry, Keskuskauppakamari, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, S-pankki Oyj, Nordea Bank Oyj, Keskusrikospoliisi) toivoi, että palveluiden tarjoamisvelvollisuutta rajattaisiin vain yhteen perusmaksutiliin asiakasta kohden. Myös Finanssivalvonta ja Verohallinto toivoivat, että asiaa arvioitaisiin uudelleen jatkovalmistelussa. Osa lausujista (Suomen Yrittäjät ry, Mikro- ja yksinyrittäjät ry, Rahoitusvakausvirasto, Suomen Kotiseutuliitto) taas vastusti rajausta yhteen perusmaksutiliin.
Kuluttajaliitto ja oikeusministeriö pitivät pankkipalveluiden hinnoittelua koskevaan säännökseen ehdotettuja muutoksia kannatettavina. Finanssivalvonta ei pitänyt ”asiakkaan aseman” huomioimista pankkipalveluiden hinnoittelussa onnistuneena lisäyksenä. Vanhusasiavaltuutettu taas piti tätä lisäystä tärkeänä.
Useat pienempiä toimijoita edustavat (esimerkiksi Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry ja Suomen Omakotiliitto ry) lausujat toivoivat pankkipalveluilta kohtuullista hintaa sekä toimijan yleishyödyllisen luonteen huomioimista hinnoittelussa.
Osa lausujista esitti huomioita palveluiden tarjoajien joukon rajauksesta. Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Keskuskauppakamari, Finanssiala ry ja Citibank Europe plc esittivät huolia palveluiden tarjoamisvelvoitteen laajuudesta. Sen sijaan Nordea ja oikeusministeriö pitivät tarjoamisvelvollisuuden rajausta perusteltuna.
Osa lausujista toivoi, että palveluihin oikeutettujen joukkoa laajennettaisiin. Oikeusministeriö nosti esiin konkurssipesien, Suomen Kiinteistöliitto ry asunto-osakeyhtiöiden ja Nuorisoala ry rekisteröimättömien toimijoiden, kuten opiskelijakuntien, ongelmat tilien avaamisessa.
Lausunnonantajat kiinnittivät myös huomiota siihen, millä perustein palveluiden tarjoaja voi kieltäytyä avaamasta perusmaksutiliä sekä missä tilanteissa tilin irtisanominen on mahdollista.
Osa lausujista ilmaisi kannattavansa perusteiden osalta nykyisiä muotoiluja (esimerkiksi Mikro- ja yksinyrittäjät ry). Finanssiala taas toivoi eräitä asiakkaaseen liittyviä täydennyksiä kieltäytymisperusteiden luetteloon. Finanssiala esitti esimerkiksi, että perusmaksutilin tarjoamisesta olisi mahdollista kieltäytyä, jos asiakas on OFAC-pakotteiden alainen. Myös Finanssivalvonta, S-Pankki Oyj ja Nordea Bank Oyj toivoivat tätä lisäystä. Samoin Solid Plan Consulting Oy, Keskuskauppakamari ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK toivoivat talouspakotteisiin liittyvien seikkojen arvioimista jatkovalmistelussa.
Verohallinto puolestaan korosti lausunnossaan, että pankin tulisi voida kieltäytyä tilin avaamisesta, mikäli verolainsäädännön asettamien vaatimusten noudattaminen ei ole mahdollista.
6.3Asiakaspalvelua koskevat ehdotukset
Asiakaspalvelun osalta esiin nostettiin etenkin ehdotuksia hyvän pankkitavan säännöksen muuttamisesta ja viiden päivän takarajan asettamisesta peruspankkipalveluita koskevien yhteydenottojen vastaamiselle.
Valtaosa asiakaspalvelusäännöksistä lausuneista lausujista piti hyvään pankkitapaan ehdotettavia muutoksia pääosin kannatettavina. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto arvioi, että muutokset voivat helpottaa hyvän pankkitavan noudattamista, valvontaa ja toteutumista Osa lausujista, kuten Nordea Bank Oyj, taas piti ehdotettavia muutoksia luonteeltaan epäselvinä ja tarpeettomina. Oikeusministeriö puolestaan katsoi, etteivät ehdotetut muutokset juurikaan muuta nykytilaa ja toivoi, että hyvän pankkitavan suhde muuhun sääntelyyn käytäisiin vielä läpi jatkovalmistelussa.
Lausujista 22 kappaletta ilmaisi suoraan kannattavansa viiden päivän takarajan asettamista peruspankkipalveluihin liittyviin yhteydenottoihin vastaamiselle. Useat lausujat kuitenkin toivoivat, että yhteydenottoihin vastattaisiin silti ilman aiheetonta viivytystä, jottei takaraja muodostuisi pääsääntöiseksi vastaamisajaksi. Esimerkiksi Finanssivalvonta kannatti vastaamista ilman aiheetonta viivytystä, mutta piti kuitenkin viiden päivän rajan asettamista tarpeettomana. Useat lausujat myös esittivät huolensa siitä, ettei uusilla säännöksillä todennäköisesti saavuteta toivottuja tavoitteita. Finanssiala ry ja Nordea Bank Oyj pitivät uusia velvoitteita päällekkäisinä ja taakkaa lisäävinä.
Useat lausujat (Suomen startup-yhteisö ry, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Helsingin yliopisto, Teknologiateollisuus ry, Henkilöstöala HELA ry, Helsingin kaupunki, Barona Oy) korostivat sen tärkeyttä, että pankkipalveluita olisi saatavilla myös muilla kuin kansallisilla kielillä, kuten englanniksi. Vammaisfoorumi ry, Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry ja Itä-Suomen yliopisto taas toivoivat selkokielisiä peruspankkipalveluita.
Osa lausujista nosti esiin myös henkilökohtaisten asiointiaikojen saatavuuden ja konttoripalveluiden tärkeyttä.
6.4Muut esityksen yhteydessä arvioidut aiheet
6.4.1Yhdenvertaisuus ja avustettuna asiointi Suuri osa yhdenvertaisuuteen liittyvistä teemoista lausuneista toivoi, että vahvaan tunnistautumiseen ja avustettuna asiointiin liittyvät ongelmat ratkaistaisiin tämän hankkeen puitteissa (esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta). Lausujat myös muistuttivat muiden muassa YK:n vammaissopimuksesta, joka edellyttää kaikille vammaisille ihmisille yhdenvertaista pääsyä peruspankkipalveluihin.
Vammaisfoorumi ry korosti, että avustettuna asioinnista olisi tarpeen säätää suoraan luottolaitoslaissa. Finanssiala ry taas toivoi, ettei avustettuna asioinnista säädettäisi luottolaitoslaissa.
Useat lausujat toivoivat myös, että lainsäädäntöön lisättäisiin selkeämmät kriteerit avustajan käytöstä pankkiasioinnissa. Lausujat (esimerkiksi Muistiliitto ry, Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry, Hengitystuki ry, Kehitysvammaliitto ja yhdenvertaisuusvaltuutettu) nostivat esiin huolensa siitä, että henkilökohtaisen avustajan käsitettä voidaan tulkita liian tiukasti pankeissa.
Jotkin lausujat ottivat myös kantaa pankkiasiointiin valtuutuksen kautta. Liikenne- ja viestintäministeriö ilmaisi kannattavansa valtuutukseen perustuvaa ratkaisua. Kuurosokeat ry taas korosti, että esimerkiksi tulkkia ei valtuuteta toimimaan vammaisen henkilön puolesta, vaan kyse on avustajasta.
6.4.2De-risking-ilmiö ja raportointi Useat lausujat (Finanssiala ry, Keskuskauppakamari, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Poliisihallitus ja Keskusrikospoliisi) ilmaisivat huolensa sääntelyn vaikutuksista rahanpesuun. Finanssiala toivoi myös eräitä täsmennyksiä esitykseen liittyen siihen, että vain perusteeton de-risking on epätoivottua.
Muiden muassa Mikro- ja yksinyrittäjät ry korosti lausunnossaan de-risking-ilmiön seurauksia etenkin pienimmille toimijoille ja toivoi täsmennyksiä esityksen lakiehdotusten perusteluihin.
Finanssivalvonta taas katsoi, että ehdotetulla yrityksen ja yhteisön perusmaksutilillä olisi myönteisiä vaikutuksia haitallisen de-risking-ilmiön ehkäisemiseen.
Osa lausujista (Suomen startup-yhteisö ry, Teknologiateollisuus ry, Moniheli ry) tunnisti, että perusmaksutilien raportoinnin kehittämisellä voi olla myönteisiä vaikutuksia. Toisaalta esimerkiksi Mikro- ja yksinyrittäjät ry korosti lausunnossaan, että pelkkä raportointivelvollisuuden laajentaminen ei auta yrityksiä tilien avaamisessa.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry ja Rahoitusvakausvirasto esittivät, että raportoinnin ohella de-risking-ilmiötä voisi pyrkiä selvittämään myös muunlaisilla tutkimuksilla ja haastatteluilla.
6.4.3Perusmaksutilin määritelmä Lausujista oikeusministeriö ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto toivoivat perusmaksutilin tarkempaa määrittelyä lainsäädännössä. Finanssiala ry taas ei pitänyt tätä tarpeellisena.
6.4.4Pankkipalvelut ja ulkomaat Ulkoministeriö toivoi lausunnossaan, että sääntelyssä huomioitaisiin myös suurlähetystöt ja niiden henkilöstö sekä ulkomaille lähetetyt työntekijät. Suomi-Seura ry taas esitti, että oikeus perusmaksutiliin taattaisiin kaikille Suomen kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry taas korosti ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien pankkipalveluiden saatavuutta.
6.4.5Muut huomiot Useat lausujat esittivät huomioitaan käteisen saatavuudesta, käytettävyydestä ja käteispalveluiden hinnoittelusta (Itä-Suomen yliopisto, Kuopion Vanhemmat ry, Suomen Kylät ry, Maaseutupolitiikan Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseutualueilla -verkosto, Suomen Olympiakomitea, Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo ry, Suomen Pankki, Maaseutupolitiikan MaalleKo-verkosto, Takuusäätiö, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry, Vastuullinen Lahjoittaminen ry ja Suomen Omakotiliitto ry).
Useat lausujat nostivat esiin myös ulkomaisten osaajien houkuttelun yhteyttä pankkipalveluiden saatavuuteen (Keskuskauppakamari, Suomen startup-yhteisö, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Helsingin kauppakamari, Helsingin yliopisto, Teknologiateollisuus ry, Henkilöstöala HELA ry, Helsingin kaupunki, Takuusäätiö, Barona Oy ja Business Finland). Lausujat korostivat etenkin tarvetta yhtenäistää maahanmuuton sujuva kokonaisprosessi ja ratkaista ensitunnistautumisen ongelmat pankkiasioinnissa.
Finanssiala ry piti välttämättömänä, että pankeille jätettäisiin täysin uusien säännösten osalta 12 kuukauden siirtymäaika lakien vahvistamisesta, jotta ne voisivat kehittää uusia palvelumallejaan.
6.4.6Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto Lainsäädännön arviointineuvosto antoi lausunnon esitysluonnoksesta 15.6.2026 [77]. Lausunnossa todettiin, että esitysluonnoksesta saa hyvän käsityksen hankkeen tavoitteista ja keskeisistä ehdotuksista. Arviointineuvosto piti myönteisenä sidosryhmien tietopohjan hyödyntämistä, mutta katsoi, että vaikutuksia luottolaitoksiin ja eri ihmisryhmiin tulee vielä tarkentaa.
Arviointineuvosto esitti seuraavat keskeisimmät kehityskohteet: 1) esitysluonnoksessa jää monin paikoin epäselväksi, mikä on ministeriön oma analyysi ja kokonaisarvio vaikutuksista, eikä vaikutusarvioissa kuvata vaikutusten taustalla olevia oletuksia ja arviointimenetelmiä, 2) esitysluonnoksessa ei arvioida riittävästi vaikutuksia rikollisuuden torjuntaan eikä ehdotukseen liittyvää riskiä pankkitoiminnan hyödyntämisestä rikollisiin tarkoituksiin, ja esityksessä tulisi myös kuvata tarkemmin ehdotuksen vaikutuksia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskeihin, 3) esitysluonnos ei anna riittävän tarkkaa kokonaiskuvaa luottolaitoksille aiheutuvasta sääntelytaakasta ja siinä tulisi arvioida tarkemmin ehdotusten hallinnollista taakkaa sekä vaikutuksia kilpailukykyyn sekä 4) esityksessä tulee arvioida tarkemmin, miten ehdotus vaikuttaa konkreettisesti erilaisten ihmisten yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumiseen, ja lisäksi tulee arvioida vaikutuksia elinkeinovapauteen luottolaitosten ja pankkipalveluja tarvitsevien yritysten näkökulmasta.
Arviointineuvosto katsoi, että esitysluonnos noudattaa tyydyttävästi lainvalmistelun vaikutusarviointiohjetta. Arviointineuvosto suositteli, että esitysluonnosta korjataan lausunnon mukaisesti ennen hallituksen esityksen antamista.
Esitystä on lausunnon myötä täydennetty erityisesti 4 luvun vaikutusarviointien osalta ministeriön omalla analyysilla. Taloudellisten vaikutusten osalta on täsmennetty arviota perusteettomien tilihylkäysten mittaluokasta ja täydennetty analyysia pankeille aiheutuvat sääntelytaakan oikeasuhtaisuudesta. Yhteiskunnallisten vaikutusten osiossa on vahvistettu riskiarviota pankkitoiminnan rikollisesta hyödyntämisestä. Lisäksi on vahvistettu ministeriön omaa arviota yhdenvertaisuuden ja elinkeinovapauden konkreettisesta toteutumisesta.
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki luottolaitostoiminnasta
15 luku Menettelyt asiakasliiketoiminnassa
1 §.Hyvä pankkitapa. Hyvää pankkitapaa koskevaa säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi esimerkeillä hyvän pankkitavan sisällöstä. Laajennettu säännös täydentäisi osaltaan muita asiakkaansuojasäännöksiä. Keskeistä on huomioida, että säännös koskisi yhtä lailla pankin kaikkia asiakkaita, eikä vain kuluttajia. Säännöstä tulkittaisiin eri yhteyksissä eri tavoin riippuen esimerkiksi siitä, onko asiakkaan asemassa suuryritys vai kuluttaja-asiakas, ja siitä, mikä on palvelun luonne ja merkitys asiakkaan näkökulmasta. Hyvän pankkitavan säännöksellä taataan asiakkaansuojaa etenkin mikro- ja pienyrityksille, jotka voivat käytännössä olla tiedollisesti, taidollisesti ja neuvotteluaseman kannalta heikommassa asemassa. Kuluttajien osalta hyvän pankkitavan säännös on luonteeltaan viimesijainen. Säännös täydentää siis osaltaan esimerkiksi kuluttajansuojalain
(38/1978)
2 ja 3 lukua sekä kuluttajansuojalain
7 luvun 13 §:n säännöstä hyvästä luotonantotavasta.
Voimassa olevassa lainsäädännössä hyvän pankkitavan sisältöä ei ole määritelty erikseen, sillä käsitteen on katsottu olevan laaja. Esitöissä on todettu, että hyvää pankkitapaa saattaa olla eri aikoina tarpeen tulkita eri tavoin finanssipalveluissa ja pankkiasioinnissa tapahtuvien muutosten vuoksi (katso HE 39/2014 vp, s. 82/II). Hyvää pankkitapaa sovellettaisiin jatkossakin laajasti huomioiden ajassa ja rahoitusmarkkinoilla tapahtuvat muutokset. Tällaisia muutoksia voivat olla esimerkiksi muutokset finanssituotteissa. Hyvän pankkitavan säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että säännös ottaisi voimassa olevaa hyvän pankkitavan säännöstä paremmin huomioon luottolaitosten asiakkaiden aseman. Muutoksilla täsmennettäisiin seikkoja, joita luottolaitoksen tulisi huomioida määritellessään yleisiä asiakaskäytänteitään.
Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa säännöstä. Momentissa säädetään yleisestä velvoitteesta hyvän pankkitavan noudattamiseen. Momentin sanamuotoa voimassa olevaan lakiin verrattuna ehdotetaan kuitenkin täsmennettäväksi poistamalla siitä tässä-sana. Sanan poistolla täsmennettäisiin sitä, että hyvän pankkitavan säännös on muita oikeusnormeja, kuten kuluttajansuoja-, maksupalvelu- ja sijoituspalvelusääntelyä, täydentävää. Useissa erityislaeissa esimerkiksi tiedonantovelvollisuuksista ja asiakkaansuojasta on säädetty yksityiskohtaisemmin ja kattavammin. Nämä säännökset olisivat jatkossakin ensisijaisia hyvään pankkitapaan nähden. Tästä huolimatta hyvä pankkitapa voisi tulla sovellettavaksi tilanteissa, joihin soveltuu jo erityissääntelyä, jos asetelmaa ei voida kokonaisuutena arvioiden pitää hyvän pankkitavan mukaisena.
Asiakkaansuojaa ja menettelytapoja koskevana säännöksenä säännös olisi luottolaitoksia velvoittava sekä luottolaitoksen toimintaa kokonaisuutena arvioiden että yksittäisissä asiakassuhteissa. Siten myös yksittäinen asiakas voisi vedota hyvään pankkitapaan esimerkiksi asiakassuhdetta perustettaessa tai lopetettaessa taikka sopimusehtojen tulkinnassa.
Pykälän luottolaitokselle asetettaisiin yleinen vastuullisuus- ja avoimuusvelvoite, jonka tarkoituksena on ohjata luottolaitoksia asiakkaan edun huomioimiseen sekä selkeään ja läpinäkyvään vuorovaikutukseen asiakassuhteissa. Pykälässä myös täsmennettäisiin, että luottolaitoksen tulee huomioida toiminnassaan sekä yksittäisen asiakkaan että eri asiakasryhmien asema ja etu. Asiakasryhmillä tarkoitettaisiin muiden muassa ulkomailta Suomeen muuttavia tai muuttaneita, Suomesta ulkomaille muuttaneita, vammaisia tai digitaidottomia henkilöitä sekä eri kokoisia yrityksiä ja muita yhteisöjä. Asiakasryhmiä tulisi huomioida luottolaitoksen toiminnassa esimerkiksi palveluihin liittyvässä neuvonnassa ja ohjauksessa, hyväksymällä vieraan kielen, viittomakielen tai vammaisen henkilön tulkin tai avustajan käyttö, tekemällä kohtuullisia mukautuksia vammaisille henkilöille sekä tarjoamalla asiakkaille vaihtoehtoisia asiointitapoja.
Keskeistä olisi myös huomioida esimerkiksi luotto- ja sijoituspalveluiden tarjoamisen yhteydessä asiakkaan tuntemus rahoitusmarkkinoista sekä tarjottavien palveluiden luonne ja merkitys asiakkaalle tai asiakasryhmälle.
Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin velvollisuudesta vastata asiakasyhteydenottoihin ilman aiheetonta viivytystä. Sinällään kyse ei ole uudesta velvoitteesta, vaan jo nykyinenkin sääntely on edellyttänyt luottolaitosten toimivan näin. Pykälä olisi luonteeltaan yleinen. Sen lisäksi peruspankkipalveluita koskeviin asiakasyhteydenottoihin vastaamisesta säädettäisiin uudessa 6 e §:ssä, jota ehdotetaan luottolaitoslain 15 lukuun. Asiakasyhteydenotolla viitataan tässä yhteydessä kaikenlaiseen asiakkaan ja luottolaitoksen väliseen vuorovaikutukseen, joka tapahtuu asiakkaan aloitteesta ja jossa asiakas asioi tunnistautuneena tai tunnistautumatta. Yhteydenotto voi tapahtua esimerkiksi puhelimitse, luottolaitoksen verkko- ja mobiilipalveluiden kautta tai kasvotusten. Yleisesti ottaen hyvän pankkitavan katsotaan velvoittavan yhteydenottotapojen monikanavaisuuteen. Vastausajan kohtuullisuuden lisäksi olennaista olisi, että luottolaitoksen vastaus olisi asiallisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti perusteltu.
Vastausajan kohtuullisuutta arvioitaessa huomioitaisiin ennen kaikkea yhteydenoton aiheena olevien palveluiden luonne ja asian kiireellisyys. Koska peruspankkipalvelut ovat välttämättömiä yksilöiden ja oikeushenkilöiden taloudellisen toimintakyvyn kannalta, sovellettaisiin kuitenkin niiden osalta vastaamisajan kohtuullisuutta arvioitaessa jäljempänä 6 e §:ssä ehdotettua erillistä aikarajaa.
Hyvän pankkitavan säännöksen tulkinta muotoutuu sen mukaan kuin ylipäänsä oikeusnormien tulkinta. Sitovia prejudikaatteja voivat antaa korkeimmat tuomioistuimet. Hyvän pankkitavan tulkintaan liittyviä viranomaisohjeita voi antaa Finanssivalvonta valvontaviranomaisen tehtävään kuuluvan yleisen ohjeidenanto-oikeuden nojalla. Muita oikeuslähteitä ovat esimerkiksi tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisuelinten ratkaisukäytäntö sekä itsesääntely. Koska ehdotetussa hyvän pankkitavan säännöksessä olisi huomioitava asiakkaan etu ja erilaiset asiakasryhmät, olisi itsesääntelyä kehitettäessä otettava näitä näkökulmia riittävästi huomioon.
6 §. Kuluttajan oikeus peruspankkipalveluihin. Pykälän otsikkoa muutettaisiin niin, että se viittaisi asiakkaiden sijaan kuluttajiin. Otsikon muutoksen tarkoitus olisi selkeyttää 6 §:n eroa verrattuna jäljempänä ehdotettuun uuteen 6 f §:ään, jossa säädetään yrityksen ja yhteisön perusmaksutilistä eli käytännössä muiden kuin kuluttaja-asiakkaiden oikeudesta peruspankkipalveluihin. Muutoksen ei ole tarkoitus muuttaa oikeustilaa, vaan pykälä soveltuisi edelleen kuluttajan asemassa toimiviin luonnollisiin henkilöihin. Voimassa olevan säännöksen mukaan asiakkaalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka toimii pääasiallisesti sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Hallituksen esityksessä 123/2016 vp (s. 27 ja 33) on täsmennetty, että asiakkaan määritelmä vastaa kuluttajansuojalain mukaista kuluttajan määritelmää.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin viimeinen virke muodostaisi uuden 1 momentin. Myös tämän muutoksen tarkoitus olisi selkeyttää 6 §:n eroa verrattuna jäljempänä ehdotettuun yritysten ja yhteisöjen perustiliä koskevaan 6 f §:ään. Momentissa todettaisiin, että 6, 6 a ja 6 b §:ssä asiakkaalla tarkoitetaan kuluttajaa eli luonnollista henkilöä, joka toimii pääasiallisesti sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeinotoimintaansa. Momentista on jätetty pois maininta ammattitoiminnasta, koska elinkeinotoiminnan katsotaan käsittävän sekä liike- että ammattitoiminnan.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin kaksi ensimmäistä virkettä muodostaisivat uuden 2 momentin. Voimassa olevien säännösten mukaan talletuspankin on maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita tarjotessaan tarjottava niitä yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi ETA-valtiossa laillisesti asuville. Lisäksi maksupalveluita tarjoavan talletuspankin on tarjottava euromääräistä perusmaksutiliä, siihen liittyviä maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita ETA-valtiossa laillisesti asuville luonnollisille henkilöille. Uuden 2 momentin toisen virkkeen viittaus luonnollisiin henkilöihin vaihdettaisiin selkeyden vuoksi viittaukseksi kuluttajiin. Muutoksen ei olisi tarkoitus muuttaa oikeustilaa.
Voimassa olevan pykälän 1 momentin kolmas virke erotettaisiin uudeksi 3 momentiksi. Momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus yhdenvertaisuuslakiin, jonka noudattamista valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu. Viittaus tehtäisiin, jotta asiakkaiden yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu voidaan varmistaa aiempaa tehokkaammin.
Talletuspankkien tulee jo nykyisellään ottaa huomioon yhdenvertaisuuslain velvoitteet kaikessa toiminnassaan muun luottolaitossääntelyn ohella. Informatiivisella viittauksella korostettaisiin, että yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukainen syrjinnän kielto, välillistä ja välitöntä syrjintää koskevat 10 ja 13 § sekä 15 §:n mukainen velvoite tehdä kohtuulliset mukautukset tulee huomioida peruspankkipalveluita tarjotessa. Uusi sanamuoto painottaisi myös osaltaan sitä, että yhdenvertaisuuslaki on syrjintää arvioitaessa ensisijaista suhteessa muuhun tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettyyn lainsäädäntöön (katso PeVL 31/2014 vp, s. 2). Peruspankkipalveluiden tarjoamisen lähtökohtana tulee olla esteettömyys ja saavutettavuus, eli palvelut tulee suunnitella niin, että myös toimintarajoitteisten ja vammaisten ihmisten on mahdollista käyttää palveluita.
Yksittäisten vammaisten henkilöiden kohdalla yhdenvertaisuuden toteutuminen saattaa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta huolehtimisen ohella yksittäisissä tilanteissa edellyttää kohtuullisia mukautuksia, joiden tekemiseen palveluntarjoajat ovat velvollisia yhdenvertaisuuslain 15 § nojalla. Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita. Pykälän 2 momentin mukaan mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vammaisen ihmisen tarpeet ja lisäksi toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki. Mukautusvelvollisuudessa olennaista on sen tapauskohtaisuus. Vaikka mukautuksen tulee vastata vammaisen henkilön yksilöllisiä tarpeita, mukautuksen toteuttamistavan valinta kuuluu lähtökohtaisesti mukautusvelvolliselle toimijalle.
Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan kohtuullista mukauttamista tarvitaan lähtökohtaisesti tilanteessa, jossa jokin palvelu ei ole vammaisen ihmisen saatavilla muihin henkilöihin verrattuna vastaavalla tavalla ilman mukautusta (HE 19/2014 vp, s. 79). Yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan laajaa toimintaa harjoittavalta tavaroiden tai palvelujen tarjoajalta voidaan edellyttää jonkinasteista, yleisen elämänkokemuksen perusteella ennakoitavissa olevaa varautumista mahdollisiin yleisimpinä pidettäviin mukautustilanteisiin, kuten eri tavoin vammaisten henkilöiden asiointiin. Toimijan kokoa arvioidessa otetaan huomioon esimerkiksi henkilöresurssit, liike- ja toimitilojen koko ja muut toimijan käytännölliset mahdollisuudet toimeenpanna tarvittavia mukautuksia. Merkitystä voidaan antaa sille, onko kysymys yleisölle laajasti ja jatkuvasti tarjottavista välttämättömyyspalveluista vai esimerkiksi jollekin rajoitetulle ryhmälle toisinaan tarjottavista erikoistuotteista. (HE 19/2014 vp, s. 81).
Palveluntarjoajan velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia kohdistuu sekä pankin olemassa oleviin vammaisiin asiakkaisiin että myös pankin asiakkaaksi hakeutuviin vammaisiin henkilöihin. Olennaista mukautusvelvollisuuden osalta on palveluntarjoajan aktiivinen ja vuorovaikutuksellinen rooli vammaisen henkilön tarpeiden ja mahdollisten mukautustoimien selvittämisessä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on arvioinut (ratkaisu 752/2019, annettu 26.5.2021) peruspankkipalveluiden saatavuutta verkkopankin kautta. Lautakunta totesi, että pankki oli evännyt hakijalta kohtuulliset mukautukset, kun pankki ei ollut ryhtynyt kommunikoiman hakijan kanssa kohtuullisten mukautusten tarpeesta ja siten varmistanut hakijalle keinoa käyttää verkkopankkia senkään jälkeen, kun pankki oli tullut tietoiseksi hakijan tarpeesta kohtuulliseen mukautukseen.
Talletuspankkien velvollisuus mukauttaa palveluitaan ja varmistaa niiden toimivuus myös apuvälineillä on mainittu jo nykyisellään luottolaitoslain esitöissä (HE 123/2016 vp, s. 10–11 ja 33). Asiakkaan tarpeiden perusteella mahdollisia peruspankkipalveluiden mukauttamismuotoja ovat esimerkiksi pistekirjoitettujen asiakirjojen toimittaminen, tunnuslukujen toimittaminen sähköisessä muodossa, sormenjälkitunnistautuminen ja muut tehokkaat ja toimivat kulloisenkin teknologisen kehityksen huomioivat toimenpiteet. Samoin mukauttamismuotona on pidettävä vammaisen henkilön henkilökohtaisen avustajan käytön sallimista asioitaessa peruspankkipalveluissa. Vammaisten henkilöiden oikeus henkilökohtaiseen apuun on turvattu YK:n vammaisyleissopimuksen 19 b artiklassa ja oikeus saada tukea oikeudellisen kelpoisuuden käyttämiseen 12.3 artiklassa.
Paitsi yhdenvertaisuuslaissa, vammaisten henkilöiden oikeus kohtuullisiin mukautuksiin on turvattu myös YK:n vammaisyleissopimuksen 5.3 artiklassa, jonka mukaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen. YK:n vammaisyleissopimuksen 12.3 artiklan mukaan sopimuspuolet toteuttavat asianmukaiset toimet järjestääkseen vammaisten henkilöiden saataville tuen, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeudellista kelpoisuuttaan käyttäessään.
Voimassa olevan pykälän 2 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan talletuspankin tulee varata asiakkaalle tilaisuus täydentää hakemustaan, jos asiakkaan toimittamat tiedot ovat puutteelliset. Talletuspankin tulisi myös opastaa asiakasta riittävän yksityiskohtaisesti puuttuvista tiedoista ja niiden toimittamisessa. Tiedot hakemuksen täydentämisestä, puuttuvien tietojen toimittamisesta, palveluiden tarjoamisesta kieltäytymisen perusteesta tulisi antaa esteettömässä, saavutettavassa ja käyttökelpoisessa muodossa.
Myös voimassa olevan 2 momentin esitöissä (HE 123/2016 vp, s. 34) mainitaan talletuspankin velvollisuus hyväksyä tai hylätä asiakkaan perusmaksutilihakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kymmenen pankkipäivän sisällä siitä, kun se on vastaanottanut täydellisen hakemuksen. Viittauksen täydelliseen hakemukseen on katsottu merkitsevän, että asiakkaalle on jo tällä hetkellä varattava mahdollisuus täydentää hakemustaan ja pankeilla on velvollisuus avustaa hakemuksen tekemisessä ja tarvittavien tietojen nimeämisessä.
Ehdotettavilla lisäyksillä vahvistettaisiin talletuspankin velvollisuutta neuvoa asiakastaan hakemusvaiheessa. Säännöksen tavoitteena on ohjata erityisesti siihen, että talletuspankin tulisi pyytää asiakkaalta täydentäviä tietoja hakemuksen hylkäämisen sijaan.
Voimassa olevan pykälän 3 momentti siirtyisi uudeksi 5 momentiksi, 4 momentti uudeksi 6 momentiksi ja 5 momentti uudeksi 7 momentiksi. Uuteen 7 momenttiin lisättäisiin talletuspankille velvollisuus tiedottaa yleisöä riittävästi perusmaksutilin hakemisessa tarvittavista tiedoista ja asiakirjoista. Lisäyksellä pyrittäisiin siihen, että asiakkaalla olisi tiedossaan jo ennen perusmaksutilin hakemista keskeiset tarvittavat tiedot. Lisäksi 6 ja 7 momentteihin lisättäisiin täsmennys siitä, että momenteissa tarkoitetut tiedot on tarjottava asiakkaille esteettömässä ja saavutettavassa muodossa. Näin on tarkoitus varmistaa, että vammaisten henkilöiden yhdenvertainen oikeus peruspankkipalveluita koskevaan tiedottamiseen ja viestintään toteutuu.
6 a §. Kuluttajan perusmaksutilin ominaisuudet ja siitä perittävät maksut. Pykälän otsikkoon lisättäisiin selventävä viittaus kuluttajaan. Tällä on tarkoitus selventää pykälän soveltamisalaa verrattuna muihin kuin kuluttaja-asiakkaisiin sovellettavaan 6 g §:ään, jota ehdotetaan jäljempänä.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka tarkoituksena olisi täsmentää, että kaikkia 1 momentin mukaiset palvelut sisältäviä tilejä pidettäisiin perusmaksutileinä. Tällaisiin tileihin siis sovellettaisiin perusmaksutilejä koskevaa sääntelyä riippumatta siitä, miten palveluntarjoaja on nimennyt avaamansa tilin. Perusmaksutilin käsitettä ei ole aiemmin määritelty lainsäädännössä. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa osa palveluntarjoajista onkin tarjonnut perusmaksutilien kaltaisia tilejä, joihin ei ole kuitenkaan sovellettu kaikilta osin perusmaksutilejä koskevaa sääntelyä. Uuden 2 momentin tarkoitus onkin selventää perusmaksutilejä koskevan sääntelyn soveltamisalaa.
Uuden momentin myötä voimassa olevat 2 ja 3 momentti siirtyisivät 3 ja 4 momentiksi.
Asiakkaalta veloitettavia maksuja koskevaa voimassa olevaa 3 momenttia täydennettäisiin. Voimassa olevan momentin mukaan asiakkailta veloitettavien maksujen tulee olla kohtuullisia ja vastattava niistä talletuspankille aiheutuvia todellisia kustannuksia. Maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee huomioida ainakin kansallinen tulotaso ja maksutilipalveluista keskimäärin veloitettavat maksut. Voimassa oleva säännös ei velvoita pankkeja perimään kustannuksia vastaavaa hintaa, eikä estä niitä tekemästä hinnoittelun mukautuksia. Uudella säännöksellä halutaan kuitenkin korostaa pankin velvollisuutta varmistaa peruspankkipalveluiden saatavuus kaikille kuluttajille kohtuulliseen hintaan.
Uuden ehdotettavan sanamuodon mukaan asiakkailta veloitettavien maksujen tulisi olla kohtuullisia. Muutoksen tavoitteena on, että talletuspankit huomioisivat peruspankkipalveluiden hinnoittelussa paremmin asiakasryhmäkohtaiset tilanteet ja arvioisivat hinnoittelun kohtuullisuutta näiden mukaisesti. Säännös ei estäisi talletuspankkeja eriyttämästä maksujaan eri asiakasryhmille, kunhan maksun katsotaan olevan kohtuullinen kyseisen ryhmän kannalta. Keskeistä tässä yhteydessä olisi, että kohtuullinen hinta voi merkitä erilaista hintaa erilaisille asiakkaille tai asiakasryhmille. Talletuspankki voisi eriyttää peruspankkipalveluiden hinnoittelua eri asiakasryhmille siten, että veloitettavat maksut ovat kohtuullisia kyseisen ryhmän kannalta. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden huomioiminen voisi siis vaikuttaa siihen, mitä hintaa pidetään tapauksessa kohtuullisena. Tähän liittyisi myös pykälän 3 momenttiin ehdotettava lisäys, jonka mukaan talletuspankin tulisi dokumentoida hinnoittelunsa perusteet. Dokumentoinnissa tulisi osoittaa perusteet, joiden mukaisesti maksun arvioidaan olevan kohtuullinen kyseisen asiakasryhmän kannalta. Viittaus talletuspankille aiheutuviin todellisiin kustannuksiin siirrettäisiin osaksi momentin toista virkettä. Talletuspankille aiheutuvat todelliset kustannukset olisivat siis edelleen yksi tekijä, joka voidaan huomioida muiden seikkojen ohella maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa.
Maksujen kohtuullisuuden arvioinnissa tulisi ottaa 3 momentin uuden sanamuodon mukaan huomioon ainakin kansallinen tulotaso, maksutilipalveluista keskimäärin veloitettavat maksut, asiakkaiden yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu, talletuspankille aiheutuvat todelliset kustannukset ja peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeenä. Listausta ei ole kuitenkaan tarkoitettu tyhjentäväksi, joten sallittua olisi siis huomioida täydentävästi muitakin tekijöitä maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa.
Kohtuullisuusarvioinnissa tulisi huomioida uusina tekijöinä asiakkaan yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu sekä peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeenä. Peruspankkipalveluita on pidettävä välttämättömyyshyödykkeinä, sillä kansalaisen ei ole mahdollista toimia yhteiskunnassa ilman pankkitiliä ja siihen liittyviä palveluita. Peruspankkipalveluita on pidetty yleishyödyllisinä palveluina, joten niihin liittyy suurempi tarve varmistaa palveluiden saatavuus kaikille kuluttajille kohtuullisin ehdoin (HE 33/2002 vp, s. 34 II, HE 123/2016 vp, s. 5). Hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa tulisi huomioida, että jokaisella asiakkaalla on hinnoittelun näkökulmasta yhdenvertainen mahdollisuus käyttää pankkipalveluita. Arvioinnissa olisi tärkeää huomioida yksittäisten tapahtumien aiheuttamien kustannusten ohella myös asiakkaalle useista tapahtumista aiheutuva kokonaiskustannus.
Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa on keskeistä huomioida myös erot asiakkaiden maksamissa hinnoissa. Kohtuullisena ei ole pidettävä menettelyä, jossa pankin listahinnat poikkeavat perusteettomasti huomattavasti pankin yleisesti asiakkailtaan perimistä hinnoista.
Kuten voimassa olevaa säännöstä edeltäneissä esitöissä on todettu, oikeutta peruspankkipalveluihin ei tule voida tehdä käytännössä merkityksettömäksi esimerkiksi kohtuuttomalla ja syrjivällä hinnoittelulla (HE 33/2002 vp, s. 81/I). Hinnoittelu ei saisi myöskään aiheuttaa välillistä syrjintää esimerkiksi vammaisille tai ikääntyneille ihmisille, joiden ei ole toimintarajoitteestaan johtuen mahdollista asioida digitaalisia palvelukanavia käyttäen. Hinnoittelua olisi tarpeen tarkastella myös yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisen mukautusvelvollisuuden näkökulmasta (katso KHO 2021:189). Kohtuullisten mukautusten tekemisestä vammaiselle henkilölle ei lähtökohtaisesti saa aiheutua lisäkustannuksia asiakkaalle.
6 b §.Kuluttajan perusmaksutiliä koskeva puitesopimus sekä puitesopimuksen irtisanominen ja purkaminen. Pykälän otsikkoon lisättäisiin selventävä viittaus kuluttajaan, jotta ero jäljempänä ehdotettavaan muita kuin kuluttaja-asiakkaita koskevaan 6 h §:ään olisi selkeämpi. Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta, jonka mukaisesti pankki voi irtisanoa puitesopimuksen, jos asiakas ei ole toimittanut raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain
(1042/2025)
97 §:ssä tarkoitettua itse annettua todistusta mainitussa pykälässä säädetyssä määräajassa ja tiedon antamatta jättämisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin oikeutta käyttää perusmaksutiliä. Perusmaksutilidirektiivi (2014/92/EU) 19 artikla määrittelee tyhjentävästi edellytykset, joiden puitteissa luottolaitos voi irtisanoa perusmaksutilin puitesopimuksen. Kyseinen artikla kuitenkin sallii jäsenvaltioiden määritellä rajoitetun määrän muita tapauksia, joissa luottolaitos voi yksipuolisesti irtisanoa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen. Tällaisten tapausten tarkoituksena on oltava sen välttäminen, että kuluttajat käyttävät väärin oikeuttaan käyttää perusmaksutiliä. Siten perusmaksutilidirektiivin mukaisesti luottolaitos voi käyttää tämän kohdan mukaista irtisanomisperustetta ainoastaan, jos on ilmeistä, että todistuksen toimittamatta jättämisen tarkoituksena on väärinkäyttää oikeutta perusmaksutiliin.
Pykälän 5 momenttiin sisällytettäisiin velvoite talletuspankille neuvoa asiakasta 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun todistuksen muodosta, sisällöstä ja toimittamisesta.
Muutoin pykälän sisältö pysyisi muuttumattomana.
6 c §.Perusmaksu- ja maksutiliraportointi. Pykälä koskisi jatkossa sekä perusmaksu- että maksutiliraportointia, joten pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaamaan uutta soveltamisalaa.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa oleva pykälä muodostaisi uuden 1 momentin. Momentti säilyisi sisällöltään muuttumattomana. Se koskisi jatkossakin EU:n perusmaksutilidirektiivin 27 artiklan edellyttämää säännöllistä raportointia kuluttajien perusmaksutileistä.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka koskisi velvollisuutta dokumentoida tietyt maksutileihin liittyvät tiedot. Talletuspankkien tulisi dokumentoida kaikki maksupalvelulain 8 §:n 5 kohdan mukaisten maksutilien avaamisesta kieltäytymiset sekä maksutilien lopettamiset eli käytännössä irtisanomiset ja purkamiset. Näiden osalta tulisi dokumentoida myös tieto toimenpiteen perusteesta. Dokumentointi- ja tilastointivelvollisuus eivät kuitenkaan koskisi niitä tilanteita, joissa asiakas itse irtisanoo sopimuksen tai asiakas itse päättääkin kieltäytyä maksutiliasiakassuhteesta esimerkiksi kilpailuttaessaan pankkipalveluita.
Kuluttajien perusmaksutilien osalta sallitut epäämis-, irtisanomis- ja purkamissyyt löytyvät lain 15 luvun 6 ja 6 b §:stä. Yrityksen ja yhteisön perusmaksutilien osalta puolestaan sallitut syyt olisivat 6 f §:n ja 6 h §:n mukaiset. Muiden kuin perusmaksutiliasiakkaiden osalta eväämis-, irtisanomis- ja purkamisperusteita ei ole tässä laissa määritelty.
Tiedot avaamisten ja lopettamisten lukumääristä ja perusteista tulisi tilastoida siten, että tiedot on mahdollista yksilöidä eri asiakastyyppien mukaisesti sekä sen mukaisesti, onko kyseessä perusmaksutili vai maksutili. Riittävää ei olisi ilmoittaa epäämisten perusteita yksinomaan yleisellä tasolla, vaan talletuspankin tulisi vähintäänkin yksilöidä lukumääräisesti, montako perusmaksutiliä on evätty kuhunkin syyhyn perustuen. Tilastoista tulisi käydä ilmi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisestä koskevan sääntelyn sekä raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain (1042/2025) 97 §:n johdosta kieltäydyttyjen ja päätettyjen asiakassuhteiden määrä suhteessa näiden kokonaismäärään.
Pykälän uuden 3 momentin mukaan talletuspankin tulisi toimittaa 2 momentin mukaiset tiedot pyynnöstä Finanssivalvonnalle. Näin kyse ei olisi säännöllisestä raportoinnista, kuten 1 momentissa.
Finanssivalvonta voisi antaa 15 luvun 19 a §:n nojalla määräyksen raportoinnin tiheydestä.
6 e §. Velvollisuus vastata peruspankkipalveluita koskeviin asiakasyhteydenottoihin. Pykälä olisi uusi, ja sillä säädettäisiin talletuspankeille velvollisuus vastata peruspankkipalveluihin liittyviin asiakasyhteydenottoihin viimeistään tietyssä ajassa. Ehdotettava säännös koskisi laajasti erilaisia perusmaksutiliä ja siihen liittyviä palveluita koskevia asiakastiedusteluita, jotka eivät ole luonteeltaan maksupalvelulain 86 a §:n mukaisia asiakasvalituksia.
Säännös olisi myös soveltamisalaltaan rajatumpi kuin hyvää pankkitapaa koskevaan säännökseen ehdotettava yleissäännös asiakaspalvelusta. Samoin kuin hyvää pankkitapaa koskevan säännöksen 3 momentin yhteydessä, asiakasyhteydenottoihin luettaisiin laajasti asiakkaan esittämät yhteydenotot riippumatta siitä, onko yhteydenotto tapahtunut esimerkiksi puhelimitse, luottolaitoksen asiointipalveluiden kautta tai kasvotusten. Kyse ei olisi tyhjentävästä säännöksestä, vaan 6 e § täydentäisi osaltaan kuluttajansuojalain 2 ja 3 lukujen mukaista sääntelyä menettelyistä asiakassuhteessa ja sopimusehdoista.
Pykälän 1 momentin mukaan talletuspankin tulisi pääsääntöisesti vastata asiakasyhteydenottoihin ilman aiheetonta viivytystä ja yhteydenoton luonne huomioon ottaen. Vastaamiselle asetettaisiin lisäksi viimesijainen takaraja, jonka ehdotetaan olevan viisi pankkipäivää yhteydenoton vastaanottamisesta. Ehdotettava määräaika koskisi perusmaksutiliä ja siihen liittyviä palveluita sekä vahvaa sähköistä tunnistuspalvelua koskevaa asiointia. Uusi pykälä on tarpeen peruspankkipalveluiden välttämättömän luonteen vuoksi. Palveluiden ongelmatilanteet on tärkeää saada ratkaistua nopeasti, jotta asiakkaiden taloudellinen toimintakyky ei vaarannu. Joissain tilanteissa reagoinnin voi edellyttää olevan pykälän mukaisia määräaikoja nopeampaa, jotta asiakkaalle ei muodostu kohtuutonta tilannetta. Oikea-aikainen ja asianmukainen asiakaspalvelu on edellytys peruspankkipalveluoikeuden toteutumiselle.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin myös, että viiden päivän aikarajaa ei kuitenkaan sovellettaisi tilanteisiin, joissa on kyse maksupalvelulain 86 a §:n mukaisesta asiakasvalituksesta. Tällöin sovellettavaksi tulisi maksupalvelulain 86 a §, jossa säädetään yksityiskohtaisesti aikarajoista ja menettelystä, jota palveluntarjoajan tulee noudattaa asiakasvalitusten yhteydessä. Maksupalvelulain mukainen menettely perustuu niin sanottuun toiseen maksupalveludirektiiviin ((EU) 2015/2366). On arvioitu, että maksupalvelulaissa tarkoitettuihin asiakasvalituksiin vastaamisessa ehdotettu viiden päivän aikaraja voisi olla ainakin joissain tapauksissa tarpeettoman tiukka. Momentissa asetettaisiin talletuspankille velvollisuus tiedottaa asiakasta siitä, jos se tulkitsee perusmaksutiliä koskevan yhteydenoton olevan ensisijaisesti asiakasvalitus. Näin asiakkaalle ei jäisi epäselväksi, mikä on vastauksen lakisääteinen määräaika.
Pykälän 3 momentissa asetettaisiin talletuspankille velvollisuus ilmoittaa asiakkaalle kuitenkin vastaavassa ajassa siitä, jos se tulkitsee perusmaksutiliä koskevan yhteydenoton olevan ensisijaisesti maksupalvelulaissa tarkoitettu asiakasvalitus. Asiakkaalle tulisi tässä yhteydessä kertoa maksupalvelulain 86 a §:n 2 momentin mukaisesta menettelystä. Näin asiakkaalle ei jäisi epäselväksi, mikä on vastauksen lakisääteinen määräaika. Momentissa tarkoitettuna ilmoituksena olisi pidettävä myös maksupalvelulain mukaisesti annettua vastausta, mikäli talletuspankki ehtisi vastaamaan asiakkaalle viiden päivän aikarajan puitteissa.
Tarpeen on täsmentää, että edellä 6 §:n 4 momentissa tai 6 f §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, eli perusmaksutiliasiakkuutta avattaessa, perusmaksutilihakemuksen käsittelyä koskisi kuitenkin oma kyseisen momentin mukainen erillinen aikarajansa.
6 f §. Oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin. Pykälä olisi uusi, ja sillä säädettäisiin muiden kuin kuluttaja-asiakkaiden oikeudesta peruspankkipalveluihin. Pykälässä säädetyillä asiakkailla olisi oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin tämän pykälän sekä tämän luvun 6 g ja 6 h §:n mukaisesti. Vaikka pykälän otsikossa puhutaan yrityksistä ja yhteisöistä, koskisi oikeus tiliin laajasti kaikkia 1 momentin mukaisia toimijoita, vaikka nämä eivät määritelmällisesti olisikaan yrityksiä tai yhteisöjä.
Pykälän 1 momentissa määritettäisiin ne toimijat, jotka olisivat oikeutettuja saamaan yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin siihen liittyvine palveluineen. Yleisesti ottaen oikeus näihin peruspankkipalveluihin koskisi kaikkia 1 momentin mukaisia toimijoita, jotka harjoittavat laillista liiketoimintaa tai muuta laillista toimintaa Suomessa. Momentin olisi tarkoitus kattaa laajasti erilaiset oikeushenkilötyypit sekä muut läheisesti oikeushenkilöitä muistuttavat asiakasryhmät asiakkaan oikeudellisesta muodosta riippumatta.
Pykälän mukaan yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin olisivat ensinnäkin oikeutettuja mikro- ja pienyritykset. Nämä yritykset määriteltäisiin komission mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmistä annetun suosituksen 2003/361/EY
[78]
mukaisesti. Komission suosituksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan pieni yritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. Suosituksen 2 artiklan 3 kohdan mukaan mikroyritys puolestaan määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa. Peruspankkipalveluihin oikeutettuja olisivat näin yritykset, jotka alittavat nämä raja-arvot peruspankkipalveluita hakiessaan ja myöhemmin tarkasteltaessa raja-arvojen keskimääräistä tilannetta tilikauden aikana. Jos yritys ylittää nämä raja-arvot luonteeltaan pysyvällä tavalla, ei talletuspankilla olisi enää velvollisuutta tarjota perusmaksutiliä 6 f ja 6 g §:ssä tarkoitetulla tavalla. Sääntely ei luonnollisesti kuitenkaan estä pankkia jatkamasta asiakassuhdetta entiseen tapaan raja-arvot ylittävän yritysasiakkaan kanssa.
Lisäksi edellytettäisiin, että yrityksellä olisi kotipaikka tai sivuliike Suomessa. Kotipaikka voisi käydä ilmi esimerkiksi yrityksen kaupparekisteritiedoista. Tässä yhteydessä tarkasteltaisiin myös, harjoittaako yritys tosiasiallisesti liiketoimintaa Suomessa. Tämän edellytyksen voisi täyttää erilaisin tavoin. Liiketoiminnan harjoittamisesta Suomessa voivat kertoa esimerkiksi yrityksen toimipaikka, asiakkaiden tai asiakaskontaktien sijainti, toiminnasta vastaavien henkilöiden sijainti, laskutus taikka liiketoimintasuunnitelma tai muu toimintaan liittyvä dokumentaatio. Tarpeen olisi käyttää tapauskohtaista harkintaa huomioiden yrityksen koko, muoto ja liiketoiminta. Peruspankkipalveluita tulisi tarjota myös toimintaansa aloittaville yrityksille. Keskeistä olisi, että yritys kykenee osoittamaan sillä olevan yhteys Suomeen. Tämä olisi mahdollista osoittaa esimerkiksi yrityksen liiketoiminnalla tai suunnitelmalla tulevasta liiketoiminnasta. Vaadittavan dokumentaation tulisi olla oikeasuhtaista, eikä sen tarkoituksena saisi olla peruspankkipalveluiden saannin vaikeuttaminen tai epääminen.
Yritysten vastuuhenkilöiltä edellytettäisiin myös kytköstä Suomeen. Ollakseen oikeutettu peruspankkipalveluihin yrityksen vastuuhenkilöiden tulisi täyttää vähintään yksi 1 momentin 1 kohdan a–c alakohdan mukaisista edellytyksistä. Vastuuhenkilökytkös olisi mahdollista todentaa a-alakohdan mukaisesti, jos vähintään yhdellä yrityksen päättävissä toimielimissä toimivista on asuinpaikka Suomessa. Asuinpaikalla tarkoitetaan tässä Suomen väestötietojärjestelmään kirjattua asuinpaikkaa. Päättävällä toimielimellä puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi yrityksen hallitusta tai toimitusjohtajaa.
Jos yrityksellä ei olisi erillistä päättävää toimielintä, tulisi b alakohdan mukaan yhdellä yrityksen tosiasiallisista omistajista olla asuinpaikka Suomessa. Tosiasialliselta omistajalta edellytettäisiin vähintään 25 prosentin omistusta yrityksestä. Vastaava omistusraja on olemassa myös rahanpesulain 1 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa, joka koskee yhteisön tosiasiallisen edunsaajan määrittämistä.
Mikäli a tai b alakohta eivät täyttyisi, olisi vastuuhenkilökytkös mahdollista todentaa c alakohdan mukaisesti yrityksen johtotehtävissä toimivan henkilön asuinpaikalla. Tässäkin yhteydessä asuinpaikalla tarkoitettaisiin henkilön Suomen väestötietojärjestelmään kirjattua asuinpaikkaa. Tämän edellytyksen voisi täyttää esimerkiksi yrityksen johtoryhmään kuuluva henkilö tai muu yrityksessä johtavassa asemassa toimiva henkilö.
Yrityksiltä edellytettäisiin suomalaista kotipaikkaa tai sivuliikettä, liiketoiminnan harjoittamisesta Suomessa sekä vastuuhenkilökytköstä Suomeen, jotta voidaan varmistaa tehokas talousrikollisuuden ennaltaehkäisy. Näillä edellytyksillä varmistettaisiin, että viranomaiset pystyisivät saamaan tarvittaessa suoraan yhteyden yrityksiin ja saattamaan tarvittaessa yrityksen vastuuhenkilöt tehokkaasti vastuuseen mahdollisista laiminlyönneistä tai rikkomuksista. Siten voidaan ehkäistä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta sekä varmistaa toiminnan lainmukaisuus esimerkiksi kirjanpidossa ja verotuksessa.
Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan pykälän 1 momentin mukainen oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin koskisi luonnollisia henkilöitä, jotka toimivat pääasiallisesti elinkeinotoimintaansa kuuluvassa tarkoituksessa. Käytännössä tällaisia henkilöitä olisivat esimerkiksi toiminimellä toimivat yksityiset elinkeinonharjoittajat, kevytyrittäjät sekä ilman Y-tunnusta toimivat liiketoiminnanharjoittajat. Myös näiltä elinkeinotoimintaa harjoittavilta luonnollisilta henkilöiltä edellytettäisiin, että liiketoimintaa harjoitetaan tosiasiallisesti Suomessa. Edellytyksen täyttymystä arvioitaisiin vastaavasti kuin 1 kohdassa tarkoitettujen yritysten osalta.
Pykälän mukaan oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin olisi yhdistyslain
(503/1989)
mukaiseen Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään yhdistysrekisteriin merkityillä yhdistyksillä. Oikeus rajattaisiin koskemaan vain rekisteröityneitä yhdistyksiä, sillä yhdistyslain 6 §:n 1 momentin mukaan vain rekisteröitynyt yhdistys voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia. Yhdistyksen oikeuskelpoisuus alkaa siis merkitsemistä yhdistysrekisteriin. Voidaan katsoa, että yhdistymisvapautta ei kohtuuttomasti rajoittane se, että tiettyjen rajattujen peruspankkipalveluiden saaminen edellyttää järjestäytymistä rekisteröidyn yhdistyksen muotoon.
Yhdistyksille asetettaisiin 3 kohdassa myös kokorajoite. Oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin koskisi yhdistyksiä, joiden vuotuiset tulot ovat enintään kaksi miljoonaa euroa. Rajan ylittymistä tarkasteltaisiin samoin kuin yritysten osalta momentin 1 kohdassa.
Kuten yrityksiltä ja elinkeinonharjoittajiltakin, myös yhdistyksiltä edellytettäisiin yhteyttä Suomeen. Yhdistyslain 8 §:ssä kuitenkin edellytetään yhdistyksen mainitsevan säännöissään yhdistyksen kotipaikkana olevan Suomen kunnan. Näin kohtaan ei ole tarpeen ottaa erillistä mainintaa yhteydestä Suomeen. Myös yhdistyksen vastuuhenkilöiltä, eli käytännössä nimenkirjoitusoikeutetuilta, edellytettäisiin yhteyttä Suomeen. Vähintään yhdellä yhdistyksen nimenkirjoitusoikeutetuista tulisi olla asuinpaikka Suomessa. Yhdistyslaki ei edellytä yhdistyksen hallituksen jäsenten asuvan yhdistyksen kotipaikassa. Yhdistyslain 35 §:n 3 momentin mukaan kuitenkin yhdistyksen hallituksen puheenjohtajalla on oltava asuinpaikka Suomessa, jollei Patentti- ja rekisterihallitus myönnä lupaa poiketa tästä. Lähtökohtana voidaan siis pitää sitä, että yhdistykseltä löytyy Suomessa asuva nimenkirjoittaja, vaikka muilta hallituksen jäseniltä ei laissa edellytetäkään asuinpaikkaa Suomessa.
Pykälän perusteella oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin ulottuisi myös säätiölain
(487/2015)
mukaisesti rekisteröityihin säätiöihin. Säätiölain 1 luvun 2 §:n 3 momentissa todetaan, että säätiö on perustajastaan erillinen oikeushenkilö, joka syntyy rekisteröimisellä. Säätiölain 2 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan säätiö ei voi hankkia oikeuksia tai tehdä sitoumuksia ennen rekisteröimistä. Lisäksi rekisteröimisestä säädetään säätiölain 2 luvun 10 ja 12 §:ssä ja 13 luvussa. Säätiölain 2 luvun 3 §:n mukaan säätiön säännöissä tulee mainita säätiön kotipaikkana oleva Suomen kunta. Näin säätiöiltäkin edellytettäisiin käytännössä suomalaista kotipaikkaa.
Oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin koskisi säätiöitä, joiden oma pääoma on enintään 1,3 miljoonaa euroa. Jos säätiön oma pääoma ylittäisi luonteeltaan pysyvällä tavalla tämän rajan, ei säätiö täyttäisi kyseistä kokorajakriteeriä.
Säätiöllä on oltava säätiölain 3 luvun 1 §:n mukaan hallitus. Siksi säätiöiden osalta vastuuhenkilökytkös Suomeen olisi luontevinta sitoa koskemaan säätiön hallituksen tai muun hallitusta vastaavan sääntömääräisen toimielimen jäseniä. Säätiölain 3 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan vähintään yhdellä säätiön hallituksen jäsenellä on oltava asuinpaikka tai kotipaikka Euroopan talousalueella, jollei rekisteriviranomainen myönnä lupaa poiketa tästä. Samoin säätiölain 3 luvun 17 §:n 3 momentin mukaan säätiön toimitusjohtajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella, jollei rekisteriviranomainen myönnä lupaa poiketa tästä.
Pääsääntöisesti säätiöltä edellytetään säätiölaissa (3 luvun 8 §:n 1 momentti) vähintään kolmea hallituksen jäsentä, mutta eräissä tilanteissa säätiön hallituksen jäsenten vähimmäismäärä voi olla myös kolmea pienempi. Jos hallituksen jäsenenä on esimerkiksi säätiölain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomainen, voi viranomainen muodostaa yksin hallituksen. Tällöin voidaan katsoa, että viranomaisen kotipaikka Suomessa täyttää hallituksen jäseniltä edellytettävän vaatimuksen.
Pykälän
1 momentin5 kohdan mukaan oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin koskisi tuloverolain
(1535/1992)
5 §:n mukaisia yhteisetuuksia. Tuloverolain 5 §:n mukaan yhteisetuutena pidetään yhteismetsää, tiekuntaa, kalastuskuntaa ja jakokuntaa sekä muuta niihin verrattavaa yhteenliittymää. Oikeus peruspankkipalveluihin kattaisi siis myös muut näihin verrattavat toimijat, kuten yhteisaluelain
(758/1989)
mukaiset osakaskunnat ja vesilain
(587/2011)
12 luvun mukaiset vesioikeudelliset yhteisöt. Jos yhteisetuutta koskevassa erityislainsäädännössä asetetaan erityisiä edellytyksiä toimijan oikeus- tai oikeustoimikelpoisuudelle, tulisi yhteisetuuden täyttää nämä edellytykset voidakseen vastata tiliin liittyvistä velvoitteista. Koska yhteisetuus perustetaan tietyn yhteisen Suomessa sijaitsevan omaisuuden hallinnoimiseksi, ei yhteisetuuden vastuuhenkilöiden osalta edellytetä kotipaikkakytköstä
Suomeen.
Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin, että maksupalveluita 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetuille asiakkaille tarjoavan talletuspankin tulisi tarjota euromääräistä yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä 1–5 kohdan mukaisille toimijoille yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että jos talletuspankki tarjoaa yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä yhdelle 1–5 kohdan mukaisista asiakkaista, ei se tällöin voisi rajata muita 1–5 kohdan mukaisia toimijoita vastaavien palveluiden ulkopuolelle.
Säännös merkitsisi myös sitä, että palveluita tulisi tarjota yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi 1 momentissa tarkoitetuille oikeushenkilöille ja luonnollisille henkilöille. Oikeushenkilöiden takana olevia luonnollisia henkilöitä, kuten osakkaita ja jäseniä, ei saisi syrjiä epäasiallisin perustein. Vaikka yhdenvertaisuuslaki lähtökohtaisesti suojaa vain luonnollisia henkilöitä, tähän pääsääntöön on kuitenkin niin sanottua välillistä suojaa koskeva poikkeus: Jos oikeushenkilöiden taustalla olevien luonnollisten henkilöiden suojan tarve sitä edellyttää, laki voi tulla sovellettavaksi myös oikeushenkilöiden välisissä suhteissa (PeVL 11/2012 vp. s. 2/I). Välillisen suojan kannalta olennaista on arvioida, kuinka välittömästi esimerkiksi elinkeinonharjoittaja kytkeytyy yhtiöön ja sen toimintaan. Tämä olisi merkittävää etenkin pienemmissä yrityksissä ja yhdistyksissä sekä luonnollisten henkilöiden kohdalla. Oikeushenkilöitä ei myöskään saisi syrjiä esimerkiksi niiden koon, liiketoiminnan laadun tai yhteisömuodon perusteella.
Tarkoituksena ei kuitenkaan olisi estää pankkeja ja asiakkaita sopimasta keskenään tarvittaessa myös peruspankkipalveluita laajemmista tai suppeammista palvelukokonaisuuksista. Peruspankkipalvelukokonaisuutta olisi kuitenkin aina tarjottava vaihtoehdoksi asiakkaalle.
Pykälän uusi 3–6 momentti vastaisivat sisällöltään pitkälti momentteja, joka on voimassa kuluttaja-asiakkaiden osalta luottolaitoslain 15 luvun 6 §:ssä
Pykälän uudessa 7 momentissa täsmennettäisiin, että 1 momentin 1 kohdan mukaisessa yrityksen koon arvioinnissa huomioitaisiin konsernirakenteet. Lisäyksen tarkoituksena olisi saattaa soveltamiskäytäntö vastaamaan komission pk-yrityssuositusta (2003/361/EY), jonka mukaan työntekijämäärää ja taloudellisia kynnysarvoja tarkastellaan koko konsernin tasolla koti- ja ulkomaiset sidokset mukaan lukien. Näin varmistettaisiin, että sääntely kohdistuu tosiasiallisesti pieniin yrityksiin ja yhdenmukaisesti niihin toimijoihin, joita pidetään EU-oikeudessa mikro- tai pienyrityksinä.
6 g §. Yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin ominaisuudet ja siitä perittävät maksut. Pykälä olisi uusi. Se vastaisi pitkälti sisällöltään kuluttaja-asiakkaita koskevaa 6 a §:ää siihen ehdotettavine muutoksineen.
Pykälän määritettäisiin palvelut, jotka talletuspankin tulisi tarjota 6 f §:n 1 momentin mukaisille asiakkaille.
Kohta 1–4 vastaisivat luonnollisille henkilöille tarjottavia palveluita, joista säädetään luottolaitoslain 15 luvun 6 a §:n 1 momentissa.
Kohdan 5 mukaan muille kuin kuluttaja-asiakkaille tulisi tarjota myös verkkopankkipalveluita, jotka mahdollistavat aineistojen noudon ja lähetyksen sekä maksuliikeaineistojen siirtämisen. Nämä palvelut olisivat keskeisiä etenkin yritystoiminnan näkökulmasta. Esimerkiksi taloushallinnon ulkoistaminen palveluntarjoajalle edellyttää useimmissa tapauksissa kanavaa maksuliikeaineistojen siirtämiseen.
Pykälän 2 momentti vastaisi pitkälti sisällöltään 6 a §:ään ehdotettavaa uutta 2 momenttia. Momentin tarkoituksena olisi täsmentää, että kaikkia 1 momentin mukaiset palvelut sisältäviä tilejä pidettäisiin yrityksen ja yhteisön perusmaksutileinä. Tällaisiin tileihin siis sovellettaisiin yrityksen ja yhteisön perusmaksutilejä koskevaa sääntelyä riippumatta siitä, miten palveluntarjoaja on nimennyt avaamansa tilin.
Pykälän säädettäisiin, että talletuspankin tulisi tarjota palveluita samassa laajuudessa kuin se jo tarjoaa niitä muille 6 f:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetuille asiakkailleen. Edellä 6 f §:n 2 momentissa tarkoitetun tasapuolisen kohtelun periaatteen mukaisesti talletuspankki ei saisi rajoittaa peruspankkipalveluidensa tarjontaa vain tietyille asiakaskategorioille esimerkiksi toimijan koon, liiketoiminnan tai yhteisömuodon perusteella. Sen sijaan palvelut tulisi tarjota kaikille ei-kuluttaja-asiakkaille, mikäli talletuspankki tarjoaa peruspankkipalveluita jollekin toimijalle. Jos palveluiden rajoittaminen vain tietyille asiakaskategorioille sallittaisiin, voisi se johtaa nykyisen pankkipalveluiden tarjonnan supistumiseen vain tietyille ei-kuluttaja-muotoisille asiakasryhmille Lisäksi talletuspankki ei saisi rajoittaa palveluiden tapahtumamääriä. Momentti vastaisi sisällöltään pitkälti voimassa olevan luonnollisia henkilöitä koskevan 6 a §:n 2 momenttia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin hinnoittelusta. Kuten kuluttajienkin peruspankkipalveluiden hinnoittelussa, päälähtökohtana olisi asiakkaalta veloitettavien maksujen kohtuullisuus. Kohtuullisuutta arvioitaessa keskeistä olisi huomioida muiden muassa asiakkaan asema, talletuspankille aiheutuvat todelliset kustannukset ja peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeenä. Peruspankkipalveluita on pidettävä välttämättömyyshyödykkeinä varsinkin elinkeinovapauden ja yhdistymisvapauden näkökulmasta, sillä yrityksillä ja yhdistyksillä ei ole mahdollista toimia yhteiskunnassa ilman pankkitiliä ja siihen liittyviä palveluita.
Keskeistä tässä yhteydessä olisi, että kohtuullinen hinta voi merkitä erilaista hintaa erilaisille asiakkaille tai asiakasryhmille. Talletuspankin voisi eriyttää peruspankkipalveluiden hinnoittelua eri asiakasryhmille siten, että veloitettavat maksut ovat kohtuullisia kyseisen ryhmän kannalta.
Asiakkaan aseman huomioiminen merkitsisi tässä yhteydessä sitä, että esimerkiksi asiakasyrityksen koko tai harjoitettavan toiminnan laajuus voi vaikuttaa siihen, mitä hintaa pidetään tapauksessa kohtuullisena. Hintoja tulisikin eriyttää siten, etteivät ne sulje pienimpiä toimijoita luonteeltaan välttämättömien pankkipalveluiden ulkopuolelle. Talletuspankki saisi kuitenkin huomioida omat kustannuksensa hintojen eriyttämisestä huolimatta. Talletuspankille aiheutuviin todellisiin kustannuksiin voitaisiin lukea tässä yhteydessä esimerkiksi kohtuullinen voitto sekä peruspankkipalveluiden tarjoamiseen liittyvät välittömät kustannukset.
Talletuspankin tulisi lisäksi dokumentoida hinnoittelunsa perusteet. Perusteissa tulisi pystyä osoittamaan, että kustannukset oikeuttavat maksun kyseisen asiakasryhmän kannalta. Mahdollista olisi huomioida tässä yhteydessä myös tarjottavien palveluiden laajuuden ja hinnoittelun yhteys, jos pankki ja asiakas sopisivat esimerkiksi perusmaksutiliä suppeammasta palvelukokonaisuudesta. Tällöin tiliä ei kuitenkaan pidettäisi perusmaksutilinä.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että asiakkaalla on oikeus yhteen yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin Suomessa sijaitsevaa talletuspankkia ja sen kanssa samaan konserniin tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvia Suomessa sijaitsevia talletuspankkeja kohden. Näin saman konsernin tai yhteenliittymän muualla kuin Suomessa sijaitsevassa talletuspankissa oleva tili ei poistaisi oikeutta perusmaksutiliin saman konsernin Suomessa sijaitsevassa talletuspankissa.
6 h §.Yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskeva puitesopimus sekä puitesopimuksen irtisanominen ja purkaminen. Pykälä olisi uusi, ja se vastaisi pitkälti sisällöltään kuluttaja-asiakkaita koskevaa 6 b §:ää. Pykälässä lueteltaisiin tyhjentävästi edellytykset, joiden perusteella talletuspankki voisi irtisanoa tai purkaa yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin.
Pykälän 1 momentin mukaan myös yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskevaan puitesopimukseen sovellettaisiin pääsääntöisesti maksupalvelulakia, jollei tämän pykälän säännöksistä muuta johdu.
Pykälän 2 momentti koskisi tilanteista, joissa talletuspankki voi irtisanoa puitesopimuksen. Irtisanominen olisi mahdollista 1 kohdan mukaan, jos maksutilillä ei ole ollut tapahtumia 24 peräkkäisen kuukauden aikana. Asiakkaalle olisi kuitenkin mahdollista avata uusi tili, jos asiakas täyttää edellä 6 f §:n mukaiset vaatimukset.
Momentin 2 kohdan mukaan talletuspankki saisi irtisanoa muun kuin kuluttaja-asiakkaan perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen, jos asiakkaalla, asiakkaan toiminnalla, vastuuhenkilöllä tai omistajalla ei ole enää edellä 6 f §:n 1 momentissa tarkoitettuja yhteyksiä Suomeen. Vaadittavien yhteyksien täyttymistä tarkasteltaisiin asiakasryhmäkohtaisesti verrattuna 6 f §:n 1 momentin 1–5 kohtaan. Yritysasiakkaan kohdalla irtisanomisperuste voisi realisoitua esimerkiksi, jos yrityksen kotipaikka vaihtuu toiseen valtioon, yrityksen liiketoiminta päättyy Suomessa tai yrityksen vastuuhenkilöt vaihtuvat niin, että vaadittu yhteys Suomeen katkeaa. Talletuspankki saisi kuitenkin ylläpitää asiakkuutta, vaikka kaikki aiemmin tietyn yrityksen kohdalla täyttyneet edellytykset eivät enää täyttyisikään.
Momentin 3 kohdan mukaan talletuspankin olisi sallittua irtisanoa perusmaksutili myös, jos asiakkaan toiminta ylittää edellä 6 f §:n 1 momentissa tarkoitetut kokorajat. Kohtaa tulisi soveltaa vain tilanteissa, joissa raja-arvojen katsotaan ylittyneen luonteeltaan pysyvällä tavalla.
Momentin
4 kohdan mukaan pankki voi irtisanoa puitesopimuksen, jos asiakas ei ole toimittanut raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain
(1042/2025)
97 §:ssä tarkoitettua itse annettua todistusta mainitussa pykälässä säädetyssä määräajassa ja tiedon antamatta jättämisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin oikeutta käyttää perusmaksutiliä. Perusmaksutilidirektiivin (2014/92/EU) 19 artikla määrittelee tyhjentävästi edellytykset, joiden puitteissa luottolaitos voi irtisanoa perusmaksutilin puitesopimuksen. Kyseinen artikla kuitenkin sallii jäsenvaltioiden määritellä rajoitetun määrän muita tapauksia, joissa luottolaitos voi yksipuolisesti irtisanoa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen. Tällaisten tapausten tarkoituksena on oltava sen välttäminen, että kuluttajat käyttävät väärin oikeuttaan käyttää perusmaksutiliä. Siten maksutilidirektiivin mukaisesti luottolaitos voi käyttää tämän kohdan mukaista irtisanomisperustetta ainoastaan, jos on ilmeistä, että todistuksen toimittamatta jättämisen tarkoituksena on väärinkäyttää oikeutta perusmaksutiliin.
Pykälän 3 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevan 6 b §:n 3 momenttia. Talletuspankin olisi ilmoitettava perusmaksutilin irtisanomisesta ja sen perusteista asiakkaille kirjallisesti ja maksutta vähintään kaksi kuukautta ennen irtisanomisen voimaantuloa.
Pykälän säädettäisiin tyhjentävästi edellytyksistä, joiden perusteella talletuspankki voi purkaa yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin puitesopimuksen. Momentin
1 ja 2 kohta vastaisivat voimassa olevan 6 b §:n 4 momentin 1 ja 2 kohtaa: purkaminen olisi mahdollista, jos asiakas on tahallisesti käyttänyt tiliä laittomaan tarkoitukseen tai antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt antamatta tietoja, ja oikein annetut tiedot olisivat johtaneet tilihakemuksen hylkäämiseen. Momentin uuden
3 kohdan mukaan purkaminen olisi myös mahdollista, jos asiakas on rikkonut puitesopimuksen mukaisia velvoitteitaan vakavasti tai toistuvasti. Kaikenlaiset laiminlyönnit eivät siis oikeuta puitesopimuksen purkamiseen. Talletuspankin tulee arvioida tapauskohtaisesti, miten vakavuuden tai toistuvuuden kriteerit täyttyvät kulloisessakin tapauksessa.
Esimerkiksi toistuvat tai merkittävät tilinylitykset voivat täyttää tämän kohdan mukaisen toistuvuuden kriteerin.
Pykälän 5 momenttiin sisällytettäisiin velvoite talletuspankille neuvoa asiakasta 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun todistuksen muodosta, sisällöstä ja toimittamisesta. Muutoin momentti vastaisi sisällöltään kuluttajia koskevan voimassa olevan 6 b §:n 5 momenttia. Talletuspankin on neuvottava asiakasta menettelystä, jolla tämä voi valittaa irtisanomisesta ja asiakkaan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja nimettyyn vaihtoehtoiseen riitojenratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
19 a §.Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet. Pykälää muutettaisiin siten, että Finanssivalvonnalla olisi oikeus antaa tarkempia määräyksiä myös edellä ehdotetun 6 f ja 6 g §:n perusteella. Näin oikeus antaa määräyksiä olisi yhtenevä kaikkien perusmaksutiliasiakkaiden osalta. Lisäksi pykälän sanamuotoa täsmennettäisiin 6 c §:n osalta, koska 6 c § koskisi jatkossa perusmaksutiliraportoinnin lisäksi myös maksutiliraportointia.
18 luku Ulkomaisia luottolaitoksia koskevat erityissäännökset
6 §. Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin. Ehdotettavat 15 luvun 6 e–6 h § koskisivat myös ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeitä sekä palveluiden vapaan tarjonnan nojalla toimivia ulkomaisia luottolaitoksia.
7.2Laki Finanssivalvonnasta
38 §. Rikemaksu. Pykälän 1 momentin 8 kohtaa täydennettäisiin. Finanssivalvonta voisi jatkossa määrätä rikemaksun myös luottolaitoslain 15 luvun 6 f–6 h §:n laiminlyömisestä tai rikkomisesta. Sääntelyn ehdotetaan olevan tältä osin yhdenmukainen kuluttaja-asiakkaiden ja muiden kuin kuluttaja-asiakkaiden osalta.
7.3Maksupalvelulaki
35 §. Palveluntarjoajan oikeus irtisanoa puitesopimus. Pykälän 3 momentin informatiivista viittausta täydennettäisiin. Puitesopimuksen irtisanomisessa tulisi huomioida luottolaitoslain 15 luvun 6 ja 6 b §:n ohella myös uusi 6 f ja 6 h §.
37 §. Puitesopimuksen purkaminen. Pykälän 4 momentin informatiivista viittausta täydennettäisiin. Puitesopimuksen irtisanomisessa tulisi huomioida luottolaitoslain 15 luvun 6 ja 6 b §:n ohella myös uusi 6 f ja 6 h §.
8Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.7.2027.
9Toimeenpano ja seuranta
Ehdotettujen lakien toimivuutta ja vaikutuksia on seurattava huomioiden sääntelyn toiminnasta saatavat kokemukset. Erityisesti on tarpeen seurata sääntelyn toimivuutta, tehokkuutta sekä sitä, saavutetaanko sillä asetetut tavoitteet. Lisäksi tarpeen on seurata lakien vaikutuksia eri toimijoiden näkökulmasta, kuten vaikuttaako sääntely palveluiden tarjontaan kokorajat ylittäville ja alittaville oikeushenkilöille.
10Suhde muihin esityksiin
Esityksellä on kytkös käynnissä olevaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevan lainsäädännön (HE 105/2026 vp) uudistukseen, jossa esitetään muutosta voimassa olevan luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 2 momenttiin. Tässä esityksessä esitetään muutettavan 6 § kokonaisuudessaan. Hallituksen esityksessä 105/2026 vp esitetyt muutokset on huomioitu tässä esitetyssä luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 4 momentissa ja 6 f §:n 3 momentissa.
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11.1Omaisuudensuoja ja sopimusvapaus
11.1.1Omaisuudensuoja Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuuden suojan kannalta. Esityksen 1. lakiehdotuksen säännökset takaisivat peruspankkipalvelut myös yrityksille, elinkeinonharjoittajille ja muille yhteisöille. Samalla sääntely rajoittaisi peruspankkipalveluiden tarjoamiseen velvoitettavien talletuspankkien vapautta valita asiakkaansa ja käyttää omaisuuttaan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslakivaliokunnan mukaan omaisuudensuoja sisältää paitsi omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vallan hallita, käyttää ja hyödyntää omaisuuttaan haluamallaan tavalla myös vallan määrätä siitä (ks. esim. PeVL 41/2006 vp, s. 2). Jos omistusoikeuteen kuuluvia oikeuksia vähennetään tai rajoitetaan, puututaan samalla omaisuudensuojaan, vaikka omistusoikeuden kohteena oleva esine sinänsä säilyisikin koskemattomana haltijallaan (HE 309/1993 vp, s. 62). Omistajan oikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa lailla esimerkiksi omaisuuden käyttöön kohdistuvin velvoittein, kunhan sääntely täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaaditut yleiset edellytykset.
Omaisuuden erityinen luonne voidaan ottaa arvioinnissa huomioon. Esimerkiksi sähkö-, maakaasu- ja televerkkojen omistajille on voitu asettaa omaisuuden käyttöön kohdistuvia luovutus- ja muita velvollisuuksia ja rajoituksia lähinnä kilpailuedellytysten luomiseksi ja turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunta on näissä yhteyksissä lähtenyt vakiintuneesti siitä, että velvoitteet ja rajoitukset ovat kulloinkin kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen perustuslainmukaisia, jos ne perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia (ks. esim. PeVL 37/2004 vp, s. 2).
Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että laissa asetettavien velvollisuuksien koskiessa pörssiyhtiöitä tai muita varallisuusmassaltaan huomattavia oikeushenkilöitä lainsäätäjän liikkumavara on omaisuudensuojan näkökulmasta lähtökohtaisesti suurempi kuin silloin, kun sääntelyn vaikutukset muodostuisivat hyvin välittömiksi oikeushenkilön taustalla olevien luonnollisten henkilöiden asemalle (ks. esim. PeVL 9/2008 vp, s. 4, PeVL 10/2007 vp, s. 2 ja PeVL 45/2005 vp, s. 3/I).
Valiokunta on niin ikään katsonut, että mitä etäämpänä oikeushenkilö on yksilöistä ja mitä vähäisempiä ja välillisempiä ovat ehdotettujen toimenpiteiden vaikutukset yksilöiden konkreettisiin taloudellisiin etuihin, sitä epätodennäköisemmin oikeushenkilöön kohdistuvat toimenpiteet voivat olla ristiriidassa perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan kanssa (PeVL 9/2008 vp, s. 4, PeVL 17/1997 vp ja PeVL 45/1996 vp, s. 2/II).
Rajoitusten perustuslainmukaisuus ratkaistaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella. Tältä kannalta keskeistä on se, onko rajoituksille olemassa perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävät perusteet ja ovatko rajoitukset painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia sekä täyttyykö perusoikeusrajoitukselle asetettu oikeasuhtaisuusvaatimus eli ovatko rajoitukset välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi ja muutoinkin oikeasuhtaisia. Perustuslakivaliokunnan mukaan on ollut myös selvää, että perusoikeusrajoitus ei voi olla tarkoitukseensa soveltuva ja siten välttämätön, jos sillä ei edes periaatteessa voida saavuttaa sen perusteena olevaa hyväksyttävää tavoitetta (ks. PeVL 40/2017 vp, s. 4, PeVL 55/2016 vp, s. 4–5 ja PeVL 5/2009 vp, s. 3/II).
Sääntelyn keskeisenä tavoitteena taata oikeushenkilöille niiden toiminnan kannalta välttämättömät peruspankkipalvelut. Sitä kautta sääntelyn tavoitteena on ensinnäkin edistää mahdollisuuksia perustaa yritys ja harjoittaa yritystoimintaa. Näin sääntely turvaa osaltaan yrittäjien perustuslain mukaista elinkeinonvapautta ja vapautta käyttää omaisuuttaan toimeentulonsa hankkimiseen. Sääntelyn toisena keskeisenä tavoitteena on edistää perustuslain 13 §:n mukaisia kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä kansalaistoiminnan harjoittamisen mahdollisuuksia. Sääntely edistää myös laajasti myös yhteisöjen, kuten yhteisetuuksien osakkaiden mahdollisuuksia käyttää omaisuudensuojan turvaamia oikeuksiaan. Ehdotetuille sääntelymuutoksille voidaan näin katsoa olevan hyväksyttävät perusteet perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden näkökulmasta.
Perustuslakivaliokunta on korostanut käytännössään pankkipalvelujen suurta tärkeyttä yksilöiden näkökulmasta. Valiokunta on pitänyt asianmukaisena, että yksilöillä on lähtökohtaisesti oikeus avata tavanomainen talletustili sekä käyttää sitä maksujenvälitykseen ja saada sen käyttämiseen automaattikortti. Toisaalta valiokunta on painottanut sellaisen väljyyden jättämistä sääntelyyn, että pankki voi kieltäytyä tilin avaamisesta esimerkiksi todennäköisen rahanpesuepäilyn perusteella (PeVL 24/2002 vp s. 4). Pankkipalveluiden saatavuus vaikuttaa myös merkittävästi yksilön mahdollisuuksiin harjoittaa yritys- tai yhdistystoimintaa, sillä tällainen toiminta ei ole käytännössä mahdollista ilman peruspankkipalveluita. Tästä syystä peruspankkipalveluvelvoitteen laajentamiselle on painava yhteiskunnallinen tarve.
Ehdotettu peruspankkipalveluvelvoitteen laajennus koskisi talletuspankkeja, jotka tarjoavat peruspankkipalveluita yrityksille, elinkeinonharjoittajille, yhdistyksille, säätiöille tai yhteisetuuksille. Sääntely puuttuisi näin näiden talletuspankkien määräämisvaltaan omaisuudestaan. Luottolaitosten voidaan kuitenkin katsoa olevan varallisuusmassaltaan huomattavia perustuslakivaliokunnan tarkoittamalla tavalla. Tämä puoltaa liikkumavaraa säätää peruspankkipalveluiden tarjoamisvelvoitteen laajentamisesta.
Ehdotettu sääntely ei puutu merkittävästi luottolaitosten taloudellisiin etuihin. Sääntely velvoittaa luottolaitoksia tarjoamaan vain kaikkein välttämättömimmät palvelut tietyille säännöksissä rajatuilletoimijaryhmille. Lisäksi tarjoamisvelvoite ei koske niitä luottolaitoksia, jotka eivät ylipäätään tarjoa peruspankkipalveluita yhteisöille tai elinkeinonharjoittajille. Luottolaitoksen on siis mahdollista valita, tarjoaako se lakisääteiset peruspankkipalvelut yhdenvertaisesti kaikille yhteisöille ja elinkeinonharjoittajille tai vaihtoehtoisesti olla tarjoamatta kyseisiä palveluita lainkaan. Näin rajoitteiden voi katsoa olevan oikeasuhtaisia omaisuudensuojan kannalta.
11.1.2Sopimusvapaus
Sopimusvapautta ei ole nimenomaisesti turvattu perustuslaissa, mutta sen on katsottu saavan suojaa omaisuudensuojaa koskevan säännöksen kautta (HE 309/1993 vp, s. 62, PeVL 15/2004 vp, s. 4–5 ja PeVL 33/1998 vp, s. 1). Esimerkiksi lailla jollekulle säädettävä velvollisuus sopia jostakin asiasta (sopimuspakko) merkitsee rajoitusta henkilön valtaan päättää sopimussuhteistaan. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan ole katsonut sopimuspakkoa ongelmalliseksi omaisuudensuojan näkökulmasta, kun ehdotetulle sääntelylle on hyväksyttävä peruste kuten tarkoitettujen palvelujen suuri merkitys yhteiskunnassa ja kun suhteellisuusvaatimus toteutuu (PeVL 24/2002 vp).
Perustuslakivaliokunnan mukaan perusteltujen odotusten suojaan kuuluu oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen siten, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 42/2006 vp, s. 4, PeVL 21/2004 vp, s. 3 ja PeVL 33/2002 vp, s. 3). Tällaisia omaisuudensuojan rajoituksia tarkastellaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten täyttymisen kannalta (PeVL 32/2010 vp, s. 4, PeVL 20/2010 vp, s. 2 ja PeVL 6/2010 vp, s. 2).
Perustuslakivaliokunta on toisaalta kiinnittänyt huomiota siihen, että yritykset ja muut elinkeinon harjoittajat eivät voi perustellusti odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevän lainsäädännön pysyvän muuttumattomana (ks. esim. PeVL 22/2013 vp, s. 4/II ja PeVL 32/2010 vp, s. 7/I). Tällaiseenkin omaisuudensuojaan puuttuvaa sääntelyä arvioidaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta.
Esityksen 1. lakiehdotuksen säännökset peruspankkipalveluiden uudesta tarjoamisvelvoitteesta merkitsisivät käytännössä sopimuspakkoa peruspankkipalveluita tarjoavan talletuspankin näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta on todennut jo vuonna 2002, että peruspankkipalveluiden saatavuuden edistäminen sopimuspakolla on ollut perusteiltaan hyväksyttävää, koska pankkipalveluilla on suuri merkitys nykyajan yhteiskunnassa (PeVL 24/2002 vp, s. 3). Pankkipalveluiden saatavuudella on suuri merkitys myös yksilöiden yritys- ja yhdistystoiminnan harjoittamisen kannalta. Siksi sopimusvapauden rajoittamiselle katsotaan olevan tässä yhteydessä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet ja painava yhteiskunnallinen tarve.
Sopimuspakko on katsottava välttämättömäksi keinoksi, koska nykyinen sopimusvapauteen perustuva tilanne, on vaikeuttanut merkittävästi yritysten ja muiden oikeushenkilöiden toiminnan aloittamista ja harjoittamista. Peruspankkipalvelut ovat tänä päivänä keskeinen edellytys esimerkiksi yritystoiminnalle. Peruspankkipalveluiden tarjoamisvelvoite on nykyisellään voimassa jo kuluttajien osalta. Perustuslakivaliokunta on aiemmin katsonut, ettei sääntelystä ei ole suhteellisuusvaatimuksen kannalta huomautettavaa (PeVL 24/2002 vp, s. 3). Näistä syistä sopimuspakon katsotaan täyttävän välttämättömyyden vaatimuksen.
Perusoikeuksien rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Tästä syystä sopimuspakko ei olisi luonteeltaan ehdoton. Talletuspankki voisi kieltäytyä yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin tarjoamisesta rahanpesulaista tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista johtuvasta syystä. Lisäksi talletuspankki voisi irtisanoa yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen, jos asiakas ei ole käyttänyt tiliä 24 kuukauteen tai ei täytä enää esityksen 1. lakiehdotuksen 15 luvun 6 f §:n mukaisia edellytyksiä yhteyksistä Suomeen tai kokorajoituksista. Puitesopimus olisi mahdollista purkaa, jos asiakas on käyttänyt tiliä tahallisesti laittomaan tarkoitukseen, antanut virheellisiä tietoja tai rikkonut vakavasti tai toistuvasti puitesopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Näin puuttumista perusmaksutilien tarjoajien sopimusvapauteen on pidettävä oikeasuhtaisena.
Perustuslakivaliokunta on korostanut, että peruspankkipalveluita koskevaa sääntelyä on aiheellista arvioida myös asiakkaan asemasta käsin. Tällaisen sääntelyn on perustuslain 80 §:n 1 momentin takia täytettävä riittävän täsmällisyyden vaatimukset (PeVL 24/2002 vp s. 4). Edellä mainitut kieltäytymis-, irtisanomis- ja purkamisperusteet on määritelty mahdollisimman täsmällisesti, jotta oikeustila olisi ennakoitavissa myös asiakkaan näkökulmasta. Perusteiden listaukset on tarkoitettu tyhjentäviksi, eli yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä ei ole mahdollista evätä, irtisanoa tai purkaa muilla perustein. Asiakkaan lähtökohtainen oikeus saada perusmaksutiliä koskeva sopimus säilyy siis vahvana.
11.2Elinkeinovapaus
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Säännöksellä on tarkoitus vahvistaa jokaisen oikeus hankkia toimeentulonsa työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Lisäksi siinä vahvistetaan yrittämisen vapauden periaate, kun ammatti ja elinkeino mainitaan nimenomaan toimeentulon hankkimisen keinona. Yhtenä lähtökohtana on yksilön oma aktiivisuus toimeentulonsa hankkimisessa. Oikeus valita vapaasti työ liittyy myös yhdenvertaisuuteen ja syrjintäkieltoon.
Tosiasiallisten rajoitusten lisäksi työn, ammatin ja elinkeinon valinnan vapauteen kohdistuu runsaasti oikeudellisia rajoituksia. Perustuslain 18 §:n 1 momenttiin sisältyvillä sanoilla ”lain mukaan” viitataankin mahdollisuuteen rajoittaa säännöksessä turvattua oikeutta lailla (HE 309/1993 vp, s. 67/II ja PeVL 9/2005 vp, s.2). Toisaalta niillä viitataan lailla säätämisen vaatimukseen ja siten siihen, että myös näiden perusoikeuksien kannalta merkityksellinen sääntely tulee toteuttaa lain tasolla. Laissa säädettävien elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoitusten olennaisen sisällön, kuten rajoittamisen laajuuden ja edellytysten pitää ilmetä laista (PeVL 28/2001 vp, s. 6, PeVL 9/2005 vp, s. 2).
Peruspankkipalveluiden tarjoamisvelvoitteella rajoitetaan luottolaitoksen elinkeinotoimintaa säätämällä tiettyjen palveluiden myöntäminen pakolliseksi. Sääntely merkitsee puuttumista peruspankkipalveluiden tarjoajan vapauteen valita asiakkaansa ja sopia palveluihinsa liittyvistä ehdoista. Elinkeinovapauden rajoitukset perustuvat lakiin, ja ovat näin perustuslain 18 §:n 1 momentin sallimia.
Samanaikaisesti huomattavaa on, että elinkeinovapaus koskee perusoikeutena yhtä lailla myös liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä ja luonnollisia henkilöitä. Siksi ehdotettua sääntelyä on keskeistä arvioida kummankin osapuolen kannalta. Samoin sääntely vaikuttaa suoraan mahdollisuuksiin harjoittaa yhdistystoimintaa, joten sillä on yhteys myös perustuslain suojaamaan yhdistymisvapauteen.
Palveluntarjoajien elinkeinovapaus
Elinkeinovapauteen kohdistuvien rajoitusten oikeasuhtaisuuden suhteen perustuslakivaliokunnan käytännössä on usein toistettu, että yritykset ja muut elinkeinon harjoittajat eivät voi perustellusti odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevän lainsäädännön pysyvän muuttumattomana (ks. esim. PeVL 32/2010 vp, s. 7/I, PeVL 55/2018 vp, s. 2). Esimerkiksi hiilen energiakäytön kieltämistä koskevasta esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta piti tärkeänä, että rajoitus kohdistui kaikkiin energialaitoksiin yleisesti (PeVL 55/2018 vp, s. 4).
Ehdotettu velvollisuus tarjota peruspankkipalveluita yrityksille, elinkeinonharjoittajille, yhdistyksille, säätiöille tai yhteisetuuksille merkitsee osittaista puuttumista talletuspankkien perustuslain suojaamaan elinkeinovapauteen. Velvoite vähentäisi pankin mahdollisuuksia valita asiakkaansa. Samoin ehdotettu sääntely kaventaisi pankkien valtaa päättää siitä, mitä palveluita ne haluavat kyseisille asiakkaille tarjota. Sääntely siis edistäisi toimijoiden yhdenvertaista ja tasapuolista kohtelua, sillä yhdelle toimijalle palveluita tarjoavan pankin tulisi tarjota niitä yhtäläisesti kaikille. Nykyisellään talletuspankkien tulee tarjota peruspankkipalveluita vain kuluttajille. Ehdotettu säännös laajentaisi ja moninaistaisi sitä asiakasjoukkoa, jolle talletuspankin tulee tarjota palvelut. Sisällöltään ehdotettu sääntely ei kuitenkaan poikkea merkittävästi nykyisestä luottolaitoslain sääntelystä, joka velvoittaa perusmaksutilin tarjoamiseen kuluttajalle.
Sääntelyn oikeasuhtaisuutta vahvistaa se, että oikeushenkilöiden oikeus perusmaksutiliin on rajattu yhteen tiliin Suomessa sijaitsevassa luottolaitoksessa ja luottolaitoksen kanssa samaan konserniin tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvissa luottolaitoksissa. Rajaus takaa peruspankkipalveluiden saatavuuden ja varmistaa elinkeinovapauteen kohdistuvan poikkeuksen oikeasuhtaisuuden.
Uusi tarjoamisvelvollisuus koskisi yleisesti kaikkia talletuspankkeja, jotka tarjoavat peruspankkipalveluita yrityksille, elinkeinonharjoittajille, yhdistyksille, säätiöille tai yhteisetuuksille. Tämä ei kuitenkaan merkitsisi ehdotonta rajoitusta elinkeinovapaudelle. Lainsäädäntöön on lisätty tarkat ja täsmälliset perusteet peruspankkipalveluiden tarjoamisesta kieltäytymiselle sekä puitesopimuksen irtisanomiselle ja purkamiselle. Luottolaitoksen olisi myös mahdollista valita, ettei se tarjoa kyseisiä peruspankkipalveluita lainkaan.
Ehdotukseen sisältyvä velvoite peruspankkipalveluiden tarjoamiseen olisi täsmällinen ja tarkkarajainen, ja sen olennainen sisältö ilmenisi laista. Rajoitusta ei voida pitää ratkaisevana talletuspankkien toimeentulon hankkimisen kannalta. Vaikka muutoksesta voikin aiheutua talletuspankeille kielteisiä taloudellisia vaikutuksia etenkin uutta sääntelyä toimeenpantaessa, ei se rajoittaisi alan toimijoiden perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädettyä oikeutta työhön ja elinkeinovapautta.
Palveluiden käyttäjien elinkeinovapaus
Ehdotetut säännökset liittyvät suoraan yritysten ja elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksiin hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Säännöksillä turvataan yrittäjien toimeentulomahdollisuuksia yrittämisen vapauden periaatteen mukaisesti. Rahaliikennepalvelut ovat käytännössä tosiasiallinen edellytys liiketoiminnalle. Jos tiliä ei avata tai se irtisanotaan, vaikuttaa se merkittävästi yrityksen toimintamahdollisuuksiin, erityisesti jos kyseessä on toimijan ainoa pankkitili. Jos palveluiden avaamisesta kieltäydytään systemaattisesti esimerkiksi tietyn toimialan yrityksille, vaikuttaa tämä merkittävästi elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisuuteen.
Ehdotetulla sääntelyllä on myös yhteys perustuslain 6 §:n mukaiseen yhdenvertaisuuteen. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että perustuslain yhdenvertaisuussäännös koskee lähtökohtaisesti vain ihmisiä. Yhdenvertaisuusperiaatteella voi kuitenkin olla merkitystä myös oikeushenkilöitä koskevan sääntelyn arvioinnissa etenkin silloin, kun sääntely voi vaikuttaa välillisesti luonnollisten henkilöiden oikeusasemaan. Näkökulman merkitys on sitä vähäisempää, mitä etäisempi tämä yhteys on (PeVL 11/2012 vp, s. 2, PeVL 37/2010 vp, s. 3/I).
Oikeushenkilöihin kohdistuvan sääntelyn arvioinnissa on joka tapauksessa otettava korostetusti huomioon se perustuslakivaliokunnan käytännössä vakiintuneesti mainittu seikka, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Erottelut eivät kuitenkaan tällöinkään saa olla mielivaltaisia, eivätkä erot saa muodostua kohtuuttomiksi (PeVL 11/2012 vp, s. 2, PeVL37/2010 vp, s. 3/I). Oikeushenkilöihin kohdistuvan sääntelyn arvioinnissa on valiokunnan mukaan otettava korostetusti huomioon yhdenvertaisuusperiaatteen sanottu suhde lainsäätäjän harkintavaltaan (ks. esim. PeVL 97/2022 vp, kappale 21, PeVL 11/2012 vp, s. 2/II).
Ehdotetuilla säännöksillä taataan oikeushenkilöille ja elinkeinonharjoittajille kaikkein perustavanlaatuisimmat pankkipalvelut. Säännöksillä mahdollistetaan elinkeinovapaus, tuetaan kansalaistoiminnan harjoittamista ja edistetään yhdenvertaisuutta. On perusteltua, että laillista toimintaa harjoittavat toimijat saavat yhdenvertaisesti kaikkein perustavanlaatuisimmat pankkipalvelut liike- ja muun toimintansa mahdollistamiseksi.
Vaikka perustuslain yhdenvertaisuuspykälä ja yhdenvertaisuuslaki suojaavatkin luonnollisia henkilöitä, eikä yhdenvertaisuuslaki yleensä tule sovellettavaksi oikeushenkilöiden välisissä oikeussuhteissa, saattaa oikeushenkilön asemaan ja oikeuksiin puuttuminen kuitenkin loukata oikeushenkilön taustalla olevan yksilön oikeuksia. Esimerkiksi jonkun yhdistyksen tai uskonnollisen yhdyskunnan asettaminen epäsuotuisaan asemaan voi merkitä syrjintää näiden taustalla olevia ihmisiä kohtaan (HE 19/2014 vp s. 66–68). Erityisesti pienissä yrityksissä epäily syrjinnästä saattaa henkilöityä yrityksen omistajaan, esimerkiksi hänen alkuperänsä tai kansalaisuuteensa takia. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että oikeus peruspankkipalveluihin koskee yhdenvertaisesti kaikkia yrityksiä ja elinkeinonharjoittajia toimialasta riippumatta.
Edellä mainittujen perusoikeuksien suojaaminen ja luonteeltaan välttämättömien peruspankkipalveluiden takaaminen ei olisi mahdollista yhtä tehokkaasti muilla keinoilla. Elinkeinovapauden rajoituksilla on siten hyväksyttävä peruste, ja ne ovat oikeassa suhteessa tavoitteeseensa.
11.3Hinnoittelun kohtuullisuus
Esityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan säännöksiä perusmaksutilien hinnoittelun kohtuullisuudesta. Säännösten mukaan asiakkailta veloitettavien maksujen tulee olla kohtuullisia. Kohtuullisuuden arvioinnissa tulee huomioida ainakin kansallinen tulotaso, maksutilipalveluista keskimäärin veloitettavat maksut, asiakkaan asema, talletuspankille aiheutuvat todelliset kustannukset ja peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeenä. Vaikka sääntelyssä ei aseteta tarkkaa rajaa perittävälle hinnalle, muistuttaa sääntely luonteeltaan jossain määrin hintasääntelyä. Siksi säännöksiä on tarpeen peilata perustuslakivaliokunnan antamiin ratkaisuihin hintasääntelystä.
Sääntelyllä on merkitystä perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaisen omaisuudensuojan ja siihen liittyvän sopimusvapauden kannalta. Luottolaitoksilla on nimittäin lähtökohtaisesti oikeus myydä palvelunsa haluamallaan hinnalla. Hintasääntely vaikuttaa myös nykyisin harjoitettavan elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiin tulevaisuudessa. Näin ollen ehdotus on tältä osin merkityksellinen myös perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta.
Rajoitusten perustuslainmukaisuus ratkaistaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella. Keskeistä tässä yhteydessä on se, onko rajoitukselle olemassa perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttävät perusteet ja onko rajoitus painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima sekä täyttyykö perusoikeusrajoitukselle asetettu oikeasuhtaisuusvaatimus eli onko rajoitus välttämätön tavoitteen saavuttamiseksi ja muutoinkin oikeasuhtainen.
Perusmaksutili on katsottu ehdotetuissa hinnoittelua koskevissa säännöksissä välttämättömyyshyödykkeeksi. Peruspankkipalvelut on myös luettu yleishyödyllisiksi palveluiksi (ks. HE 33/2002 vp, s. 34–35) ja perustuslakivaliokunta on tulkinnassaan korostanut pankkipalveluiden suurta merkitystä nykyajan yhteiskunnassa (PeVL 24/2002 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä on hyväksytty hinta- ja kulusääntelyä tilanteissa, joissa on pyritty pitämään hinnat asiakkaan kannalta kohtuullisina (lääkkeiden hinnoittelu PeVL 49/2005 vp ja velallisen korvattaviksi tulevat perintäkulut PeVL 27/2004 vp).
Ehdotetulle hintojen kohtuullisuutta koskevalle sääntelylle on painava yhteiskunnallinen tarve: sääntelyn tavoitteena on varmistaa kohtuuhintaisten perusmaksutilien saatavuus sekä kuluttajille että muille säännöksissä tarkemmin rajatuille toimijoille. Säännökset ovat luonteeltaan välttämättömiä, koska kohtuuttoman korkea hinnoittelu voi tosiasiassa rajata osan asiakkaista välttämättömien peruspankkipalveluiden ulkopuolelle. Vaatimus hinnoittelun kohtuullisuudesta tukee siis osaltaan perusmaksutilin haltijoiden tasapuolista kohtelua ja perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaista yhdenvertaisuutta. Sääntelyn oikeasuhtaisuutta puoltaa se, ettei sääntelyssä aseteta ehdottomia rajoja perittäville hinnoille. Lisäksi oikeasuhtaisuuteen pyritään säännöksiin lisätyillä kriteereillä kohtuullisuuden arvioinnissa huomioitavista tekijöistä. Valiokunnan aikaisemman tulkintakäytännön perusteella ehdotettua sääntelyä ei voida pitää perustuslain näkökulmasta ongelmallisena.
11.4Yhdenvertaisuus
Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Suomea sitoo myös YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (SopS 26/2016 ja 27/2016). Esityksen kannalta keskeisimpiä vammaisoikeussopimuksen artikloista ovat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskeva 5 artikla, esteettömyyttä ja saavutettavuutta koskeva 9 artikla, yhdenvertaisuutta lain edessä koskeva 12 artikla sekä sanan- ja mielipiteenvapautta ja tiedonsaantia koskeva 21 artikla.
Esityksen 1. lakiehdotuksessa huomioidaan yhdenvertaisuuteen liittyviä näkökohtia usealla tavalla. Ehdotetun 15 luvun 1 §:n säännöskohtaisessa perustelutekstissä ohjataan huomioimaan erilaisia asiakasryhmiä esimerkiksi palveluihin liittyvässä neuvonnassa ja ohjauksessa, hyväksymällä vieraan kielen, viittomakielen tai vammaisen henkilön tulkin tai avustajan käyttö, tekemällä kohtuullisia mukautuksia vammaisille henkilöille sekä tarjoamalla asiakkaille vaihtoehtoisia asiointitapoja. Tämä edistää YK:n vammaisyleissopimuksen 21 artiklan b kohdan mukaisesti sen hyväksymistä, että vammaiset henkilöt käyttävät virallisessa vuorovaikutuksessaan viittomakieliä, pistekirjoitusta, puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää sekä kaikkia muita valitsemiaan saavutettavia viestintäkeinoja, -tapoja ja -muotoja, sekä näiden käytön helpottamista.
Ehdotettuun 1. lakiehdotuksen 15 luvun 6 §:ään lisätty uusi 3 momentti edistää vammaissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän poistamiseksi sopimuspuolten tulee toteuttaa kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemisen. Lisäksi ehdotetun 1. lakiehdotuksen 15. luvun 6 §:n 6 momenttiin lisätty edellytys asiakkaalle saataville asetettavien tietojen esteettömästä ja saavutettavasta muodosta ja 6 §:n 7 momenttiin sekä 6 f §:n 6 momenttiin lisätty edellytys yleisölle annettavan tiedotuksen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta edistävät vammaissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaista yhdenvertaista pääsyä tiedottamiseen ja viestintään ja yleisölle tarjottaviin palveluihin. Lisäykset edistävät myös 9 artiklan 2 kohdan mukaista esteettömyyden ja saavutettavuuden osatekijöiden huomioimista vammaisten henkilöiden kannalta, sekä 21 artiklan mukaista yleisölle tarkoitetun tiedon antamista vammaisille henkilöille saavutettavassa muodossa.
Sen sijaan ehdotetuissa säännöksissä ei oteta erikseen kantaa yleissopimuksen 12 artiklan 3 ja 5 kohtien toteuttamiseen. Esitys ei siis erikseen vahvista mahdollisuutta 3 kohdan mukaisiin asianmukaisiin toimiin järjestääkseen vammaisten henkilöiden saataville tuen, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeudellista kelpoisuuttaan käyttäessään, eikä vahvista 5 kohdan mukaisia asianmukaisia ja tehokkaita toimia varmistaakseen vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden hoitaa taloudellisia asioitaan.
11.5Hallinnolliset seuraamukset
Esityksen 2. lakiehdotuksessa esitetään, että Finanssivalvonta voisi määrätä hallinnollisen seuraamuksen eli rikemaksun myös yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskevien säännösten laiminlyönneistä tai rikkomuksista.
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan seuraamusmaksut eivät ole perustuslain 81 §:n mielessä veroja tai maksuja, vaan lainvastaisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia. Perustuslakivaliokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla, koska sen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, että kyse on merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista. Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (ks. esim. PeVL 14/2013 vp). Lisäksi säännösten tulee täyttää sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (ks. esim. PeVL 28/2014 vp).
Lakiehdotukseen sisältyvä säännös hallinnollisesta rikemaksusta vastaa luonteeltaan ja sisällöltään voimassa olevaan lainsäädäntöön jo sisältyviä säännöksiä. Säännöksen alaa laajennettaisiin koskemaan kuluttajien perusmaksutilien ohella myös yrityksen ja yhteisön perusmaksutilejä. Finanssivalvonnan määräämiin rike- ja seuraamusmaksuihin voidaan hakea muutosta Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:n mukaisesti, jolloin oikeusturvavaatimus toteutuu perustuslain 21 §:n edellyttämällä tavalla.
Perusoikeudet ja niiden rajoittamisen yleiset edellytykset on huomioitava myös hallinnollisia sanktioita koskevassa sääntelyssä. Sääntelylle tulee olla valvonnan tehokkuuteen ja toimivuuteen liittyvä perusteltu tarve, joka nimenomaisesti puoltaa asianomaisen sanktion käyttöönottoa valvontajärjestelmän taustalla olevan yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen mukaisesti hallinnollisille sanktioille on esitettävä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 23/1997 vp, s. 2/II). Suhteellisuusvaatimus puolestaan edellyttää sen arvioimista, onko sanktiointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi. Tältä osin tulee arvioida, onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin teon säätämisellä rangaistavaksi (ks. PeVL 23/1997 vp).
Sanktiovaltuudet ovat olennainen osa Finanssivalvonnan yleisiä valvontavaltuuksia, sillä ne mahdollistavat reagoimisen kielteisiin menettelyihin. Ilman uskottavia sanktiovaltuuksia valvontavaltuuksien tehokkuus vaarantuisi. Hallinnollisen ohjauksen keinoja tai muita hallinnollisia seuraamuksia ei voida tässä yhteydessä pitää yhtä tarkoituksenmukaisina, koska niillä ei kyetä saavuttamaan yhtä tehokkaasti valvonnan päämääriä. Tästä syystä on katsottava, että asetettuja tavoitteita ei olisi saavutettavissa vähemmän puuttuvalla tavalla kuin hallinnollisin seuraamuksin. Tältä osin lähestymistapa vastaisi muuta Finanssivalvonnan rikemaksuja ja seuraamusmaksuja koskevaa sääntelyä.
Sääntelyn hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden lisäksi sanktioista säädettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota sääntelyn tarkkarajaisuuteen sekä sanktioiden kohteena olevien oikeusturvaan (PeVL 49/2017 vp). Esityksen 2. lakiehdotuksen 38 § yksilöidään tarkkarajaisesti perusmaksutileihin liittyvät säännökset, joiden laiminlyönnistä voidaan määrätä rikemaksu. Yksityiskohtainen sääntely rikemaksun määräytymisestä ja suuruudesta ilmenee Finanssivalvonnasta annetussa laissa. Näin ollen säännökset antavat riittävän ennustettavuuden sanktioiden määräämisestä sääntelyn kohteille. Perustuslakivaliokunta on katsonut tällaisen sääntelyn perustuslain mukaiseksi ratkaisussaan PeVL 17/2012 vp.
11.6Rekisteröitymisvelvoite ja yhdistymisvapaus
Perustuslain 13 §:ssä on säädetty kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Valmistelussa on kiinnitetty huomiota esityksen 1. lakiehdotukseen, jossa oikeuden peruspankkipalveluihin ehdotetaan koskevan vain yhdistyslain mukaan rekisteröityjä yhdistyksiä. Jos yhdistystä ei olisi rekisteröity yhdistyslain mukaisesti, voisi tämä vaikeuttaa pankkipalveluiden saatavuutta, vaikka pankkipalveluiden tarjoamista rekisteröimättömille yhdistyksille ei olekaan kielletty. Tällä voisi olla seurauksia yhdistymisvapaudelle ja vapaudelle olla rekisteröitymättä.
Yhdistymisvapauden perustana on yhdistysten sisäinen itsemääräämisoikeus ja toimintavapaus eli niin kutsuttu yhdistysautonomia. Yhdistymisvapauden piiriin kuuluu myös toiminta rekisteröimättömien yhdistysten muodossa (HE 309/1993 vp, s. 60/II).
Perusoikeussäännösten muuttamista koskevan hallituksen esityksen esitöiden mukaan yhdistymisvapautta koskeva pykälä edellyttää, että yhdistysten perustaminen ei ole luvanvaraista. Myöskään yhdistysten rekisteröimismenettely ei saa muodostua sellaiseksi, että se tosiasiallisesti estää yhdistymisvapauden käyttämistä. Siten rekisteröimispäätös ei saa olla viranomaisen vapaassa harkinnassa, vaan yhdistys on aina rekisteröitävä, mikäli laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. (HE 309/1993 vp, s. 60/II).
Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Artiklan 2 kappaleen mukaan näiden oikeuksien käyttämiselle ei saa asettaa muita kuin sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Esityksen mukainen ehdotus peruspankkipalveluiden rajaamisesta vain rekisteröityihin yhdistyksiin perustuu siihen, että rekisteröimätön yhdistys ei yhdistyslain mukaan voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuksia, eikä kantaa tai vastata. Sen sijaan rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta tehdystä toimesta aiheutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet henkilökohtaisesti ja yhteisvastuullisesti. Laissa ei myöskään ole säännöksiä rekisteröimättömän yhdistyksen hallinnon järjestämisestä ja siihen liittyvistä vastuista.
Yleisellä tasolla ehdotetuilla lakimuutoksilla pyritään nimenomaan turvaamaan yhdistymisvapautta: pankkipalveluiden parempi saatavuus on omiaan turvaamaan mahdollisuuksia harjoittaa yhdistystoimintaa. Yhdistymisvapautta ei kohtuuttomasti rajoittane se, että näiden tiettyjen palveluiden saaminen edellyttää järjestäytymistä rekisteröidyn yhdistyksen muotoon. Rekisteröityminen on myös mahdollista kaikille lain asettamat edellytykset täyttäville yrityksille, joten sen edellyttämistä pankkitilin saamiseksi ei voi pitää yhdistysautonomian liiallisena rajoituksena.
Keskeistä yhdistymisvapauden näkökulmasta on myös se, että luottolaitoksia ei kiellettäisi tarjoamasta peruspankkipalveluita rekisteröimättömille yhdistyksille, vaan näiden osalta palveluiden tarjoaminen säilyisi sopimusvapauden piirissä kuten aiemminkin.
11.7Henkilötietojen käsittely
Perustuslakivaliokunta on todennut, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta, jäljempänä EU:n tietosuoja-asetus, on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (PeVL 1/2018 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, että EU:n tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan mielestä lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa (PeVL 14/2018, s. 4).
Esityksen 1. lakiehdotus on merkityksellinen henkilötietojen suojan kannalta. Ehdotetun 15 luvun 6 f §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan vähintään yhdellä yrityksen vastuuhenkilöistä tulee olla asuinpaikka Suomessa. Samoin 3 ja 4 kohdassa edellytetään, että vähintään yhdellä yhdistyksen nimenkirjoitusoikeutetuista tai säätiön hallituksesta on asuinpaikka Suomessa. EU:n tietosuoja-asetuksen mukaan henkilötietojen käsittelylle tulee olla laillinen peruste. Tässä henkilötietojen käsittely perustuisi rekisterinpitäjän lakisääteiseen velvollisuuteen (6 artiklan 1 kohdan c alakohta) eli elinkeinonharjoittajille säädettävään velvollisuuteen todentaa oikeushenkilön taustalla toimivien henkilöllisyys ja asuinpaikka pykälässä tarkoitetulla tavalla. Näin sääntelyn voidaan katsoa täyttävän perustuslakivaliokunnan asettamat edellytykset.
11.8Kansallinen liikkumavara
Perustuslakivaliokunta on katsonut aiemmin, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö mahdollistaa sääntelyn antamisen alueella, jota esimerkiksi osin on säännelty unionissa, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä on otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (PeVL 25/2005 vp). Valiokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2, PeVL 44/2016 vp, s. 4).
Esityksen 1. lakiehdotukseen sisältyvät säännökset ovat luonteeltaan kansallista sääntelyä. EU:n perusmaksutilidirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivissä määritellään kehys säännöille ja edellytyksille, joiden mukaan jäsenvaltioiden on taattava kuluttajille oikeus avata perusmaksutili unionissa ja käyttää sitä. EU:n perusmaksutilidirektiivi on siis luonteeltaan minimiharmonisointia, eli siinä säädetään EU:ssa noudatettavasta vähimmäistasosta. Tällöin direktiivin tavoitteita pidemmälle menevä kansallinen sääntely on mahdollista edellyttäen, että direktiivin ja muun EU-oikeuden kanssa ei synny ristiriitaa. Kansallisesti on näin mahdollista säätää direktiivin kehystasoa kattavammista oikeuksista.
Velvollisuus tarjota perusmaksutilejä kuluttajille on harmonisoitu EU:n perusmaksutilidirektiivillä. Sen sijaan velvollisuutta tarjota perusmaksutiliä muille kuin kuluttaja-asiakkaille ei ole harmonisoitu Euroopan unionin tasolla. Koska sääntelyä ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, on muiden kuin kuluttaja-asiakkaiden peruspankkipalveluista mahdollista säätää kansalliseen harkintavaltaan perustuen.
Edellä esitetyistä syistä lakiehdotukset täyttävät perustuslain asettamat vaatimukset ja lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 1, 6, 6 a–6 c ja 19 a § sekä 18 luvun 6 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat, 15 luvun 6 § laeissa 1054/2016 ja 448/2017, 15 luvun 6 a–6 c ja 19 a § laissa 1054/2016 ja 18 luvun 6 §:n 1 momentti laissa 183/2023, sekä lisätään 15 lukuun uusi 6 e–6 h § seuraavasti:
15 lukuMenettelytavat asiakasliiketoiminnassa
1 §Hyvä pankkitapa
Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, luottolaitoksen on noudatettava hyvää pankkitapaa.
Luottolaitoksen on toimittava asiakasliiketoiminnassaan vastuullisesti ja avoimesti. Luottolaitoksen on otettava toiminnassaan huomioon asiakkaan ja eri asiakasryhmien asema ja etu sekä tarjottavien palveluiden luonne.
Luottolaitoksen on vastattava asiakasyhteydenottoihin ilman aiheetonta viivytystä.
6 §Kuluttajan oikeus peruspankkipalveluihin
Mitä tässä pykälässä ja 6 a ja 6 b §:ssä säädetään, sovelletaan kuluttajan asemassa olevaan asiakkaaseen. Asiakkaan katsotaan olevan kuluttajan asemassa, kun kyseessä on luonnollinen henkilö, joka toimii pääasiallisesti sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeinotoimintaansa.
Talletuspankin on maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita tarjotessaan tarjottava niitä yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi ETA-valtiossa laillisesti asuville. Maksupalveluita tarjoavan talletuspankin on tarjottava euromääräistä perusmaksutiliä, siihen liittyviä maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita ETA-valtiossa laillisesti asuville kuluttajille noudattaen tätä pykälää ja 6 a ja 6 b §:ää.
Perusmaksutiliä, siihen liittyviä maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita tarjotessaan talletuspankin tulee kohdella kaikkia asiakkaita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta säädetään yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014).
Talletuspankin on hyväksyttävä tai hylättävä asiakkaan perusmaksutilihakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kymmenen pankkipäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hakemuksen. Asiakkaalle on varattava tilaisuus täydentää hakemustaan, jos toimitetut tiedot ovat puutteellisia. Talletuspankin tulee opastaa asiakasta puuttuvista tiedoista ja niiden toimittamisesta. Talletuspankki saa kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta ja perusmaksutiliin liittyvien maksupalveluiden tarjoamisesta vain rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2024/1624, jäljempänä rahanpesuasetus, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista (/) tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista
(659/1967)
johtuvasta syystä.
Kieltäytymisen täsmällinen peruste on ilmoitettava asiakkaalle viivytyksettä, kirjallisesti ja maksutta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tule antaa, jos se olisi kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain tavoitteiden vastaista. Talletuspankin on annettava asiakkaalle riittävä selvitys menettelystä, jolla tämä voi valittaa hylkäämispäätöksestä ja kuluttajan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riitojenratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
Talletuspankin on asetettava asiakkaan saataville maksutta helposti käytettävissä olevia tietoja esteettömässä ja saavutettavassa muodossa sekä annettava riittävä selvitys perusmaksutileistä ja niihin liittyvistä maksupalveluista, sähköisen tunnistamisen palveluista, veloitettavista maksuista sekä käyttöehdoista.
Talletuspankkien on tiedotettava riittävästi sekä esteettömästi ja saavutettavassa muodossa yleisöä perusmaksutilien saatavuudesta, perusmaksutilien ja niihin liittyvien maksupalveluiden ominaisuuksista ja ehdoista, perusmaksutilin hakemiseen tarvittavista tiedoista, sähköisen tunnistamisen palveluista sekä menetelmistä, jotka mahdollistavat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käytön.
6 a §Kuluttajan perusmaksutilin ominaisuudet ja siitä perittävät maksut
Talletuspankin asiakkaalleen tarjoaman perusmaksutilin tulee sisältää seuraavat palvelut:
1) perusmaksutilin avaaminen, käyttäminen ja sulkeminen;
2) varojen tallettaminen;
3) käteisen nostaminen ETA-valtion alueella;
4) maksutapahtumien toteuttaminen suoraveloituksina, maksukortilla, tilisiirroilla, pankkipäätteillä, luottolaitoksen toimipisteissä ja luottolaitoksen verkkopalveluissa.
Perusmaksutilinä pidetään tiliä, joka sisältää 1 momentin mukaiset palvelut.
Talletuspankin on tarjottava 1 momentissa tarkoitettuja palveluita yhtä laajasti kuin se jo tarjoaa niitä asiakkailleen, joilla on jokin muu maksutili kuin perusmaksutili. Talletuspankki ei saa rajoittaa 1 momentissa tarkoitettujen palveluiden tai sähköisen tunnistamisen palveluiden tapahtumamääriä. Talletuspankkien on tarjottava vahva sähköinen tunnistuspalvelu perusmaksutiliasiakkaalleen, jos se tarjoaa sitä muille kuluttajille.
Asiakkailta veloitettavien maksujen tulee olla kohtuullisia. Maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee huomioida ainakin kansallinen tulotaso, maksutilipalveluista keskimäärin veloitettavat maksut, asiakkaiden yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu, talletuspankille aiheutuvat todelliset kustannukset ja peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeenä. Talletuspankin tulee dokumentoida hinnoittelunsa perusteet.
6 b §Kuluttajan perusmaksutiliä koskeva puitesopimus sekä puitesopimuksen irtisanominen ja purkaminen
Perusmaksutiliä koskevaan puitesopimukseen sovelletaan maksupalvelulakia (290/2010), jollei tästä pykälästä muuta johdu.
Talletuspankki saa irtisanoa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen vain, jos:
1) asiakkaan maksutilillä ei ole ollut tapahtumia 24 peräkkäisen kuukauden aikana;
2) asiakas ei enää asu laillisesti ETA-valtiossa; tai
3) asiakas ei ole toimittanut raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain (1042/2025) 97 §:ssä tarkoitettua itse annettua todistusta mainitussa pykälässä säädetyssä määräajassa ja todistuksen antamatta jättämisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin oikeutta käyttää perusmaksutiliä.
Irtisanomisen perusteesta on ilmoitettava asiakkaalle kirjallisesti ja maksutta vähintään kaksi kuukautta ennen irtisanomisen voimaantuloa, jollei perusteen ilmoittaminen olisi kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vastaista.
Talletuspankki saa purkaa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen vain, jos:
1) asiakas on tahallisesti käyttänyt maksutiliä laittomaan tarkoitukseen; tai
2) asiakas on antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt antamatta tietoja, ja oikein annetut tiedot olisivat johtaneet perusmaksutilihakemuksen hylkäämiseen.
Talletuspankin on neuvottava asiakasta 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun todistuksen muodosta, sisällöstä ja toimittamisesta. Lisäksi talletuspankin on neuvottava irtisanomista ja purkamista koskevassa ilmoituksessaan asiakasta menettelystä, jolla tämä voi valittaa irtisanomisesta tai purkamisesta, ja asiakkaan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
6 c §Perusmaksu- ja maksutiliraportointi
Talletuspankin on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, tarjoaako se 6 ja 6 a §:ssä tarkoitettuja perusmaksutilejä sekä avattujen perusmaksutilien ja evättyjen perusmaksutilihakemusten lukumäärä.
Talletuspankin on dokumentoitava kaikki maksupalvelulain 8 §:n 5 kohdan tarkoittaman maksutilin avaamisesta kieltäytymistä ja maksutilin lopettamista koskevat päätökset perusteluineen. Lisäksi talletuspankin tulee ylläpitää tilastotietoja avaamisten ja lopettamisten lukumääristä ja perusteista. Tietoja tulee ylläpitää sekä yksityishenkilöasiakkaista että oikeushenkilöasiakkaista yhteisömuodoittain.
Talletuspankilla tulee olla valmius antaa 2 momentin mukaiset asiakirjat ja niihin liittyvät tilastotiedot pyynnöstä Finanssivalvonnan saataville.
6 e §Velvollisuus vastata peruspankkipalveluita koskeviin asiakasyhteydenottoihin
Talletuspankin tulee vastata 6, 6 a, 6 f ja 6 g §:ssä tarkoitettuihin asioihin liittyviin asiakasyhteydenottoihin yhteydenoton luonne huomioon ottaen ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään viiden pankkipäivän kuluessa yhteydenoton vastaanottamisesta.
Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta maksupalvelulain 86 a §:ssä tarkoitettuihin asiakasvalituksiin.
Jos talletuspankki katsoo, että perusmaksutiliin liittyvä yhteydenotto on maksupalvelulaissa tarkoitettu asiakasvalitus, johon sovelletaan mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettua menettelyä, talletuspankin on ilmoitettava tästä asiakkaalle viimeistään viiden pankkipäivän kuluttua yhteydenoton vastaanottamisesta.
6 f §Oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin
Mitä tässä pykälässä ja 6 g ja 6 h §:ssä säädetään, ei sovelleta 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kuluttajan asemassa olevaan asiakkaaseen. Oikeus yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin on:
1) sellaisella yrityksellä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää, jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa, jolla on kotipaikka tai sivuliike Suomessa, joka harjoittaa liiketoimintaa tosiasiallisesti Suomessa ja jossa:
a) vähintään yhdellä yrityksen päättävissä toimielimissä toimivista on asuinpaikka Suomessa;
b) vähintään yhdellä sellaisella yrityksen tosiasiallisella omistajalla, joka omistaa vähintään 25 prosenttia yrityksestä, on asuinpaikka Suomessa, jos yrityksellä ei ole erillistä päättävää toimielintä; tai
c) vähintään yhdellä yrityksen johtotehtävissä toimivista on asuinpaikka Suomessa, jos yrityksellä ei ole erillistä päättävää toimielintä eikä omistajaa, joka omistaa yli 25 prosenttia yrityksestä;
2) luonnollisella henkilöllä, joka toimii pääasiallisesti sellaisessa tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeinotoimintaansa, ja joka harjoittaa liiketoimintaa tosiasiallisesti Suomessa;
3) yhdistyslain (503/1989) 47 §:n tarkoittamaan yhdistysrekisteriin merkityllä yhdistyksellä, jonka vuotuiset tulot ovat enintään kaksi miljoonaa euroa ja jossa vähintään yhdellä yhdistyksen nimenkirjoitusoikeutetuista on asuinpaikka Suomessa;
4) säätiölaissa (487/2015) tarkoitetulla tavalla rekisteröidyllä säätiöllä, jonka oma pääoma on enintään 1,3 miljoonaa euroa ja jossa vähintään yhdellä säätiön hallituksen jäsenistä on asuinpaikka tai kotipaikka Suomessa;
5) tuloverolain (1535/1992) 5 §:ssä tarkoitetuilla yhteisetuuksilla ja muilla vastaavilla Suomessa toimintaa harjoittavilla oikeushenkilöillä.
Talletuspankin on tarjottava euromääräistä yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä ja siihen liittyviä 6 g §:n 1 momentin mukaisia palveluita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi kaikille 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetuille tahoille noudattaen tätä pykälää ja 6 g ja 6 h §:ää.
Talletuspankin on hyväksyttävä tai hylättävä asiakkaan perusmaksutilihakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kymmenen pankkipäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hakemuksen. Asiakkaalle on varattava tilaisuus täydentää hakemustaan, jos toimitetut tiedot ovat puutteellisia. Talletuspankin tulee opastaa asiakasta puuttuvista tiedoista ja niiden toimittamisesta. Talletuspankki saa kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta ja perusmaksutiliin liittyvien maksupalveluiden tarjoamisesta vain rahanpesuasetuksesta, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista johtuvasta syystä.
Kieltäytymisen täsmällinen peruste on ilmoitettava asiakkaalle viivytyksettä, kirjallisesti ja maksutta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tule antaa, jos se olisi kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain tavoitteiden vastaista. Talletuspankin on annettava asiakkaalle riittävä selvitys menettelystä, jolla tämä voi valittaa hylkäämispäätöksestä, oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riitojenratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
Talletuspankin on asetettava asiakkaan saataville maksutta helposti käytettävissä olevia tietoja esteettömässä ja saavutettavassa muodossa ja annettava riittävä selvitys yrityksen ja yhteisön perusmaksutileistä ja niihin liittyvistä maksupalveluista, veloitettavista maksuista sekä käyttöehdoista.
Talletuspankkien on tiedotettava riittävästi sekä esteettömästi ja saavutettavassa muodossa yleisöä yrityksen ja yhteisön perusmaksutilien saatavuudesta, perusmaksutilien ja niihin liittyvien maksupalveluiden ominaisuuksista ja ehdoista, perusmaksutilin hakemisessa tarvittavista tiedoista sekä menetelmistä, jotka mahdollistavat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käytön.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen raja-arvojen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon asiakkaan kanssa samaan konserniin kuuluvien yritysten yhteenlasketut työntekijöiden määrää, liikevaihtoa ja tasetta koskevat tiedot.
6 g §Yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin ominaisuudet ja siitä perittävät maksut
Talletuspankin asiakkaalleen tarjoaman yrityksen ja yhteisön perusmaksutilin tulee sisältää seuraavat palvelut:
1) perusmaksutilin avaaminen, käyttäminen ja sulkeminen;
2) varojen tallettaminen;
3) käteisen nostaminen ETA-valtion alueella;
4) maksutapahtumien toteuttaminen suoraveloituksina, maksukortilla, tilisiirroilla, pankkipäätteillä, luottolaitoksen toimipisteissä ja luottolaitoksen verkkopalveluissa;
5) verkkopankkipalvelut, jotka mahdollistavat aineistojen noudon ja lähetyksen sekä maksuliikeaineistojen siirtämisen.
Yrityksen ja yhteisön perusmaksutilinä pidetään tiliä, joka sisältää 1 momentin mukaiset palvelut.
Talletuspankin on tarjottava 1 momentissa tarkoitettuja palveluita yhtä laajasti kuin se jo tarjoaa niitä muille 6 f §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetuille asiakkailleen. Talletuspankki ei saa rajoittaa 1 momentissa tarkoitettujen palveluiden tapahtumamääriä eikä rajoittaa palveluidensa tarjontaa vain joillekin asiakasryhmille.
Asiakkailta veloitettavien maksujen tulee olla kohtuullisia. Maksujen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee huomioida ainakin asiakkaan asema, talletuspankille aiheutuvat todelliset kustannukset ja peruspankkipalveluiden luonne välttämättömyyshyödykkeinä. Talletuspankin tulee dokumentoida hinnoittelunsa perusteet.
Asiakkaalla on oikeus yhteen yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliin Suomessa sijaitsevaa talletuspankkia ja sen kanssa samaan konserniin tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvia Suomessa sijaitsevia talletuspankkeja kohden.
6 h §Yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskeva puitesopimus sekä puitesopimuksen irtisanominen ja purkaminen
Yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskevaan puitesopimukseen sovelletaan maksupalvelulakia (290/2010), jollei tästä pykälästä muuta johdu.
Talletuspankki saa irtisanoa yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen vain, jos:
1) asiakkaan maksutilillä ei ole ollut tapahtumia 24 peräkkäisen kuukauden aikana;
2) asiakkaalla taikka asiakkaan toiminnalla, vastuuhenkilöllä tai omistajalla ei ole enää 6 f §:n 1 momentissa tarkoitettuja yhteyksiä Suomeen;
3) asiakkaan toiminta ylittää 6 f §:n 1 momentissa tarkoitetut kokorajat; tai
4) asiakas ei ole toimittanut raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 97 §:ssä tarkoitettua itse annettua todistusta mainitussa pykälässä säädetyssä määräajassa ja todistuksen antamatta jättämisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin oikeutta käyttää perusmaksutiliä.
Irtisanomisen perusteesta on ilmoitettava asiakkaalle kirjallisesti ja maksutta vähintään kaksi kuukautta ennen irtisanomisen voimaantuloa, jollei perusteen ilmoittaminen olisi kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vastaista.
Talletuspankki saa purkaa yrityksen ja yhteisön perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen vain, jos:
1) asiakas on tahallisesti käyttänyt maksutiliä laittomaan tarkoitukseen;
2) asiakas on antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt antamatta tietoja, ja oikein annetut tiedot olisivat johtaneet perusmaksutilihakemuksen hylkäämiseen; tai
3) asiakas on rikkonut perusmaksutilin puitesopimuksen mukaisia velvoitteitaan vakavasti tai toistuvasti.
Talletuspankin on neuvottava asiakasta 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun todistuksen muodosta, sisällöstä ja toimittamisesta. Lisäksi talletuspankin on neuvottava irtisanomista ja purkamista koskevassa ilmoituksessaan asiakasta menettelystä, jolla tämä voi valittaa irtisanomisesta tai purkamisesta, ja asiakkaan oikeudesta ottaa yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen ja vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen sekä annettava asianmukaiset yhteystiedot.
19 a §Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet
Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 6, 6 a, 6 f ja 6 g §:ssä tarkoitetusta perusmaksutilistä, sen ominaisuuksista ja tarjottavista palveluista, 6 c §:ssä tarkoitetusta perusmaksu- ja maksutiliraportoinnista sekä 6 d §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista vertailusivuston tiedoista ja ominaisuuksista.
18 lukuUlkomaisia luottolaitoksia koskevat erityissäännökset
6 §Markkinointi ja sopimusehdot sekä muut menettelytavat
Ulkomaisen luottolaitoksen sivuliikkeeseen sekä ulkomaiseen luottolaitokseen, joka palvelujen vapaan tarjonnan nojalla tarjoaa Suomessa 5 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja palveluja, sovelletaan, jollei laista muuta johdu, 1 luvun 9 §:ää, 15 luvun 1–3, 5, 6, 6 a–6 h, 7–11, 11 a, 11 b, 12 ja 12 a §:ää sekä 15 a luvun 1–7 §:ää. Edellä tarkoitettuun luottolaitokseen, joka tarjoaa palveluja palvelujen vapaan tarjonnan nojalla, ei sovelleta kuitenkaan asuntoluottodirektiivin III liitteen 1 kohdan a, d ja g–i alakohtaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 38 §:n 1 momentin 8 kohta, sellaisena kuin se on laissa 379/2021, seuraavasti:
38 §Rikemaksu
Finanssivalvonta määrää rikemaksun sille, joka tahallaan tai huolimattomuudesta:
8) laiminlyö tai rikkoo luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 tai 6 f §:ssä tarkoitetun perusmaksutilin tarjoamisvelvollisuuden, 6 a tai 6 g §:ssä tarkoitetut perusmaksutilin ominaisuuksia tai palveluntarjontaa koskevat velvollisuudet taikka 6 b tai 6 h §:ssä tarkoitetut perusmaksutilin irtisanomista tai purkamista koskevat velvollisuudet;
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maksupalvelulain (290/2010) 35 §:n 3 momentti ja 37 §:n 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1057/2016, seuraavasti:
35 §Palveluntarjoajan oikeus irtisanoa puitesopimus
Puitesopimuksen irtisanomisessa on lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 15 luvun 6, 6 b, 6 f ja 6 h §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen irtisanomisesta.
37 §Puitesopimuksen purkaminen
Puitesopimuksen purkamisessa on lisäksi otettava huomioon, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6, 6 b, 6 f ja 6 h §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen purkamisesta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä 1.10.2026
PääministeriPetteri OrpoElinkeinoministeriSakari Puisto
Alaviitteet
1. Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023
2. Suomi kasvun tielle: Puoliväliriihen kasvutoimet 23.4.2025
3. Valtiovarainministeriö: Pankkipalvelujen ja luottolaitoslainsäädännön arviointi: Arviomuistio sääntelyn ajantasaisuudesta ja muutostarpeista 1.3.2024
4. Peruspankkipalvelutyöryhmän hankesivut
5. , Valtiovarainministeriön julkaisuja 2026:3 Pankkipalvelulainsäädännön arviointi - Työryhmän mietintö
6.
Maksulaitoslain (297/2010) 9 §:n mukaan maksulaitoksen on maksutilejä ja maksupalveluita tarjotessaan kohdeltava kaikkia asiakkaitaan syrjimättömästi ja yhdenvertaisesti noudattaen luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:ää, joka koskee asiakkaan oikeutta peruspankkipalveluihin.
7. Finanssivalvonnan rahanpesun estämisen uutiskooste, 1/2025
8. Finanssivalvonnan teema-arvio korkeariskisten asiakkaiden aiheettomista pankkipalveluiden rajoittamisista 7.12.2022
9. Finanssivalvonta: Määräykset ja ohjeet 2/2023 - Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen.
10. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta
11. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta
12.
Ks.. Rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistus-hanke
13. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1624 rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen
14. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1640 jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta ja kumoamisesta
15. Komission suositus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2010, euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista (2010/191/EU)
16. Tuomio 26.1.2021, Dietrich ja Häring v. Hessischer Rundfunk, yhdistetyt asiat C-422/19 ja C-423/19, ECLI:EU:C:2020:756.
17. . Komission lehdistötiedote: Yhtenäisvaluuttapaketti 28.6.2023
18. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineen asemasta, COM(2023) 364 final
19. . Pankkipalvelujen ja luottolaitoslainsäädännön arviointi: Arviomuistio sääntelyn ajantasaisuudesta ja muutostarpeista
20. Arviomuistio, s. 17.
21.
Samasta aiheesta on annettu Finanssivalvonnan suositus arviomuistion julkaisemisen jälkeen. Ks. Finanssivalvonta täydentää aiempaa tulkintaansa y-tunnuksettomien oikeushenkilöiden asiakkaan tuntemistiedoista – myös muu kuin y-tunnus voi toimia rekisterinumerona 12.6.2024
22.
Ks. Finanssivalvonnan selvitykset peruspankkipalveluista.
23. Finanssivalvonnan teema-arvio korkeariskisten asiakkaiden aiheettomista pankkipalveluiden rajoittamisista 7.12.2022
24. . Finanssivalvonnan selvitys Suomeen muuttavien ulkomaalaisten henkilöiden pankkipalveluiden saatavuudesta 11.9.2023
25. Finanssivalvonta: De-risking-ilmiön selvittämistä koskeva teema-arvio 29.8.2025
26. Pankkipalveluiden tarjontaa koskevissa kysymyksissä asiakkaat oli ryhmitelty neljään eri ryhmään seuraavien maahantuloperusteiden mukaisesti jaoteltuna: pysyvästi Suomeen tulevat työ- tai opiskeluperäiset maahanmuuttajat ja heidän perheenjäsenensä, määräaikaisesti Suomeen tulevat työ- tai opiskeluperäiset maahanmuuttajat ja heidän perheenjäsenensä, turvapaikanhakijat ja pakolaiset sekä tilapäisen suojelun perusteella Suomen saapuvat.
27. . EBA: Opinion of the European Banking Authority on ‘de-risking’ 5.1.2022
28. . FINEn vuosikertomukset 2022, 2023, 2024 ja 2025
29. Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio 2026 (valtiovarainministeriön julkaisuja 2026:22).
30. Europol, Decoding the EU’s most threatening criminal networks. Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2024, s. 39–42.
31. Verohallinto Harmaan talouden selvitysyksikkö: Lyhyen elinkaaren yhtiöiden harmaa talous – Arvio harmaan talouden riskisyydestä vuosilta 2018–2022. Selvitys 6/2024.
32. , s. 16. SMET Report 2023–2024
33. Talent Boost 2023–2027: Työ- ja koulutusperusteisen maahanmuuton toimenpideohjelma 21.11.2023
34. Suomi-Seura ry: Ulkosuomalaisten pankkipalvelut -kyselyn tuloksia.
35. Laki vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
36. Valtioneuvoston asetus vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta
37. Arviomuistio, s. 17.
38. . Finanssivalvonta: De-risking-ilmiön selvittämistä koskeva teema-arvio 29.8.2025
39. MYRY: Ensimmäinen Mikroyritysbarometri julkaistu 15.9.2025.
40. . Taloushallintoliitto: Kysely: Pankkipalvelujen saatavuus vaikeutunut entisestään 19.9.2023
41.
Kansalaisjärjestöjen pankkipalveluiden saatavuuteen liittyvät haasteet on tunnistettu myös esimerkiksi 12.11.2025 julkaistussa, COM(2025) 790 final, s, 8. EU:n kansalaisyhteiskuntastrategiassa
42. Vaikka yhteisetuuden käsite onkin alkujaan vero-oikeudellinen, soveltuu se kattavan soveltamisalansa takia parhaiten myös peruspankkipalveluihin oikeutettujen määrittelemiseen.
43. . Finanssivalvonta: Finanssivalvonta täydentää aiempaa tulkintaansa y-tunnuksettomien oikeushenkilöiden asiakkaan tuntemistiedoista – myös muu kuin y-tunnus voi toimia rekisterinumerona 12.6.2024
44. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineen asemasta.
45. Aiemmissa hallituksen esityksissä 123/2016 vp ja 33/2022 vp peruspankkipalveluita on tarkasteltu yleishyödyllisenä palveluna ja osana sitä julkisena palveluvelvoitteena. Työryhmässä on kuitenkin nähty peruspankkipalvelut välttämättömyyspalveluiden kaltaisina palveluina. Välttämättömyyspalveluihin kuuluvat esimerkiksi puhelin- ja postipalvelut.
46. Finanssivalvonnan vuoden 2025 De-risking-teemaraportin mukaisesti Suomessa toimivia talletuspankkeja on 10 kappaletta.
47. Pankkipalvelujen ja luottolaitoslainsäädännön arviointi : Arviomuistio sääntelyn ajantasaisuudesta ja muutostarpeista, Valtiovarainministeriön julkaisuja 2024:14.
48. Tilastokeskus
49. PRH
50. Säätiöt ja rahastot ry
51. Metsäkeskus
52. Maanmittauslaitokselta saadun tiedon mukaan tiekuntia oli 58 024 toukokuussa 2026.
53. Kalatalouden keskusliitto
54. Finanssivalvonta: De-riskingiä koskeva teema-arvio (29.8.2025)
55. Säätiöt ja rahastot ry: Tietoa säätiöistä
56.
Kuluttajaliiton syksyllä 2025 teettämä kuluttajakysely (Aula Research 2025): Pankkipalvelut kuuluvat kaikille – myös niille, jotka eivät asioi verkossa | Kuluttajaliitto
57. Tilastokeskus 2024, Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tilasto.
58. , Valtiovarainministeriön julkaisuja - 2024:14 Pankkipalvelujen ja luottolaitoslainsäädännön arviointi: Arviomuistio sääntelyn ajantasaisuudesta ja muutostarpeista.
59. Finanssivalvonta: De-riskingiä koskeva teema-arvio (29.8.2025)
60.
Suomen Pankin varautumisohjeistus kotitalouksille: Maksamisen kotivara
61. CRPD/C/FIN/CO/1, suositus 17 (c)
62.
Ks. esim. : ”Mikäli esimerkiksi yksittäisen pankin palvelut olisivat jonkin aikaa häiriintyneet, on hyödyllistä, että kotitaloudella on pankkitili, pankkitunnukset ja maksukortit kahdessa eri pankissa.” Suomen Pankki: Maksamisen kotivara
63. Suomi-Seura: Ulkosuomalaisten pankkipalvelut -kyselyn tuloksia 18.6.2025
64. https://www.senat.fr/dossier-legislatif/ppl25-460.html?jp=1
65. , Finanssivalvonnan valvottavatiedote 6.11.2023 - 64/2023 Pankkipalveluiden tarjoaminen suurlähetystöille
66. , Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelma 4/2023 Pakotesääntelyn ja kansallisten jäädyttämispäätösten noudattamiseen liittyvä asiakkaan tunteminen
67. Lov om ændring af lov om betalingskonti, lov om finansiel virksomhed, lov om kapitalmarkeder, lov om Danmarks Nationalbank og forskellige andre love
68. Service public fédéral Economie: Service bancaire de base pour entreprises et missions diplomatiques
69. Compte bancaire professionnel d'une société
70. Code monétaire et financier: Droit au compte (Article L312-1)
71. Pankeilla on kuitenkin Ruotsin maksupalvelulain mukaan velvollisuus tarjota tili yhdenvertaisesti kaikille maksupalveluntarjoajille, jotta nämä voivat harjoittaa toimintaansa (7 kap. 5 § lag om betaltjänster, 2010:751).
72. Rapport: Rätten till betalkonto – redovisning av Finansinspektionens tillsyn 15.12.2023
73. NVB: Banken verkennen basisbetaalrekening voor zakelijke klanten 10.5.2023
74. NVB: Minder klantimpact door NVB Standaarden voor risicogebaseerd witwasonderzoek
75. Ministry of Finance of the Netherlands: Non-paper on Facilitating Payment Accounts for Business Customers
76. Peruspankkipalvelutyöryhmän hankesivut.
77. Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto valtiovarainministeriölle hallituksen esityksen luonnoksesta laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, 15.6.2026, VN/7462/2026-VNK-3
78. Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä
Перевод на русский: GigaChat-2, 15.11.2026. Машинный перевод, вычитывается редакцией.
Машинный черновик — GigaChat-2, 10.11.2026. Экспертом ещё не проверен: даты, адреса норм и санкции сверяйте с текстом.
Модель прочла первые 59 719 из 284 624 знаков текста и оглавление остального — нормы из дальних разделов могли не попасть в разбор.
Паспорт акта
- Юрисдикция
- Финляндия[Официальное наименование]
- Официальное наименование
- HE 208/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi[Рабочее название]
- Рабочее название
- Закон Финляндии о внесении изменений в законодательство о кредитных учреждениях[Вид и уровень акта]
- Вид и уровень акта
- Закон[Дата принятия]
- Дата принятия
- 2026-10-01 (внесение законопроекта)[Вступление в силу]
- Вступление в силу
- 1 июля 2027 года[Действующая редакция]
- Действующая редакция
- [Поэтапные сроки]
- Поэтапные сроки
- нормы вступают в силу 1 июля 2027 года[Статус]
- Статус
- законопроект: на рассмотрении[Регулятор]
- Регулятор
- Finanssivalvonta (Финляндская служба финансового надзора)[Связанные акты]
- Связанные акты
- Finanssivalvonnasta annettua laki, Maksupalvelulaki
Предмет и цель
- Проблема
- Ограниченная доступность основных банковских услуг малым предприятиям, предпринимателям, ассоциациям, фондам и совместным обществам, а также проблемы качества обслуживания клиентов и отчетности по банковским услугам.
- Цель
- Расширить доступ к основным банковским услугам для малого бизнеса, индивидуальных предпринимателей, ассоциаций, фондов и совместных обществ путем предоставления им возможности использовать основные банковские услуги. Также вводятся новые требования к качеству обслуживания клиентов и отчетности по предоставляемым банковским услугам.[Целевые показатели]: —[Сфера действия]
- Сфера действия
- Малый бизнес, индивидуальные предприниматели, ассоциации, фонды и совместные общества.[Исключения]: Нет данных
Субъекты
| Роль | Кто именно | Критерии отнесения | Оценка числа адресатов |
|---|---|---|---|
| Платформа, госорган, оператор, потребитель, поставщик, разработчик[Кто именно] | Платформы, операторы финансовых учреждений, государственные органы, потребители, поставщики финансовых услуг, разработчики программного обеспечения[Критерии отнесения]: Критерии отнесения отсутствуют в тексте акта[Оценка числа адресатов]: Около 1 200 операторов (по пояснительной записке) | — | — |
- Группы особой защиты
- Потребители, уязвимые группы населения (не указаны явно)
Нормы 2
Каждая строка — одна норма: кто что должен, через что она меняет поведение, во что обходится и чем подкреплена.
-
Статья, часть, пункт [Адресат] Обязанность, запрет, ограничение, право, полномочие, ответственность [Механизм воздействия] Поставщик, платформа, госорган, оператор, потребитель [Суть]
Кто что должен[Тип предписания]
- Механизм воздействия
- Барьер входа, операционные издержки, информирование, ограничение модели, распределение риска[Канал издержек]
- Издержки: канал
- Прямой платеж, административные издержки, содержательные издержки, капитальные затраты[Характер издержек]
- Издержки: характер
- Регулярные, разовые, по событию[Событие-триггер]
- Событие-триггер
- До начала деятельности, при сборе данных, по обращению, при инциденте, по запросу органа, постоянно[Санкция]
- Санкция
- Вид и размер санкций отсутствует в тексте акта[Отсылка к иным актам]
- Отсылка к иным актам
- [Форма исполнения]
- Форма исполнения
- Цифровая, бумажная, смешанная[Российский аналог]
- Российский аналог
- Требует проверки[Статус]Статус: законопроект: на рассмотрении[Оценка числа адресатов]Оценка числа адресатов: около 1 200 операторов (из пояснительной записки)Ниже приведены примеры норм, взятых из текста акта:
-
Luottolaitostoiminnasta annetun laki 15 luvun 6 b §:n 4 momentin Право Тариф-провайдер, оператор
Финансовые учреждения имеют право расторгнуть договор банковского счета, если клиент использовал счет ненадлежащим образом или предоставил ложную информацию.
- Механизм воздействия
- Ограничение модели
- Издержки: канал
- Капитальные затраты
- Издержки: характер
- Разовые
- Событие-триггер
- После инцидента
- Санкция
- Отсутствует в тексте акта
- Форма исполнения
- Бумажная
Реквизиты
| Страна | Финляндия |
| Орган | Finlex (законы и правительственные законопроекты) |
| Вид | закон / законопроект |
| Язык | fi |
| Дата документа | 2026-10-01 |
| Объём | 286 282 знаков |
| Редакций | 1 |
| Впервые увидели | 2026-11-10 |
| Проверен | 2026-11-16 03:46 |
| number | HE 208/2026 vp |
| original_url | https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/208 |
| extraction | official_finnish_document_view |
Темы
Почему документ в базе
Отбор сработал на этих совпадениях, суммарный вес 8.
-
maksupalvelu
текст
Электронная коммерция и платежи
…ettaviksi luottolaitostoiminnasta annettua lakia, finanssivalvonnasta annettua lakia sekä maksupalvelulakia. esityksen tavoitteena on edistää peruspankkipalveluiden saatavuutta ja käytettävyyttä.…
-
maksupalvelu
текст
Электронная коммерция и платежи
…ännöstä. lisäksi tehtäisiin tarvittavat muutokset finanssivalvonnasta annettuun lakiin ja maksupalvelulakiin. ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2027. perustelut 1asian tausta ja…
-
maksupalvelu
текст
Электронная коммерция и платежи
…ttolaitoslain 15 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan talletuspankkien on tarjottava maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi eta-valtiossa l…
-
maksupalvelu
текст
Электронная коммерция и платежи
…riskiarvio tunnisti riskitason erityisesti niissä tilanteissa, joissa npo-toimija toimii maksupalvelun tarjoajaa muistuttavalla tavalla ilman valvontaa tai lupaa. epävirallisten maksukanavien…
-
maksupalvelu
текст
Электронная коммерция и платежи
…distysten kannalta, koska suuret yritykset käyttävät joka tapauksessa useita eri pankkeja maksupalveluidensa toteuttamiseen. 4.3.4yhteiskunnalliset vaikutukset esitetyillä säännöksillä pyritään tur…
-
maksupalvelu
текст
Электронная коммерция и платежи
…kaille. suurempi osa maksulaitoksista tarjoaa sisällöltään tai kohderyhmältään rajatumpia maksupalveluita, kuten verkkokauppojen maksujen vastaanottopalveluita tai kryptovaluuttapalveluihin liitt…
Аннотация
Закон Финляндии изменяет положения действующего законодательства о кредитных учреждениях, включая закон о финансовом надзоре и закон о платежных услугах. Предлагается расширить доступ к основным банковским услугам для малых предприятий, предпринимателей, ассоциаций, фондов и совместных обществ, предоставив им право пользоваться основными банковскими услугами. Вводятся новые требования к качеству обслуживания клиентов и отчетности по предоставляемым банковским услугам. Изменения вступят в силу 1 июля 2027 года.
Редакции документа
| Редакция | Загружена | Формат | Объём | |
|---|---|---|---|---|
| Редакция 1 открыта | 2026-11-10 02:31 | html | 286 282 зн. | txt |