← к документу

Что изменилось

HE 17/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle rajat ylittävää sähköistä tunnistamista, luottamuspalveluita ja eurooppalaista... · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-05 04:37 · +1499 −3558 строк

Hallituksen esitys eduskunnalle rajat ylittävää sähköistä tunnistamista, luottamuspalveluita ja eurooppalaista digitaalista identiteettiä koskevaa EU:n asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi
Hallinnonala
Valtiovarainministeriö
Antopäivä
5.3.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Käsitelty
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 17/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Vahvalla sähköisellä tunnistamisella tarkoitetaan henkilöllisyyden osoittamista sähköisesti. Tunnistamisen avulla henkilö voi luotettavasti ja turvallisesti osoittaa sähköisessä asioinnissa olevansa se kuka on ja sähköiset asiointipalvelut voivat tunnistaa niissä asioivat henkilöt ja tarjota palvelujaan heille. Käytännössä tunnistaminen tapahtuu vahvalla sähköisellä tunnistusvälineellä. Suomessa nykyisin käytettäviä vahvoja sähköisiä tunnistusvälineitä ovat esimerkiksi pankkien tarjoamat pankkitunnukset ja teleyritysten mobiilivarmenne. Luottamuspalveluilla tarkoitetaan puolestaan palveluja, joilla mahdollistetaan luottamusta sähköisiin asiakirjoihin ja prosesseihin. Luottamuspalvelut eivät aina näy käyttäjälle, vaan ovat näkymättömissä palvelujen rakenteissa. Luottamuspalveluja ovat esimerkiksi sähköisen allekirjoituksen luomiseen liittyvät palvelut sekä tietyt muut varmenteet.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta eli niin kutsutussa
eIDAS-asetuksessa
perustettiin sähköisen tunnistamisen yhteentoimivuusjärjestelmä, jonka tavoitteena on ollut mahdollistaa se, että toisessa jäsenvaltiossa myönnetyillä sähköisillä tunnistusvälineillä voidaan tunnistautua toisen jäsenvaltion julkisiin sähköisiin palveluihin. Lisäksi asetuksen tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa luottamuspalveluita koskevat säännökset EU:ssa.
Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 11.4.2024 asetuksen (EU) 2024/1183 asetuksen (EU) N:o 910/2014 muuttamisesta eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen vahvistamisen osalta. Tällä asetuksella muutettiin alkuperäistä eIDAS-asetusta siten, että osa sen alkuperäisistä artikloista jäi sellaisenaan voimaan, osaa muutettiin ja osa kumottiin. Keskeisin muutos oli kuitenkin uusien eurooppalaista digitaalista identiteettiä koskevien artiklojen lisääminen.
Muutettu eIDAS-asetus
on sellaisenaan jäsenvaltioissa sovellettavaa oikeutta. Asetus jättää kuitenkin eräissä asioissa jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa. Lisäksi muutetussa eIDAS-asetuksessa on joitain velvoitteita jäsenvaltioille, kuten eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen sekä kansallisen valvontaelimen ja kansallisen yhteyspisteen nimeäminen, jotka edellyttävät kansallista täydentävää lainsäädäntöä. Tällä hallituksen esityksellä
ehdotetaan säädettäväksi edellä mainituista asioista, jotta muutettua eIDAS-asetusta voidaan Suomessa soveltaa tehokkaasti.
1.2
Valmistelu
1.2.1
EU-säädöksen valmistelu
Euroopan komissio järjesti julkisen kuulemisen eIDAS-asetuksen uudelleenarviointiin liittyen 23.7.2020 – 3.9.2020. Julkisen kuulemisen johdosta valtioneuvosto antoi eduskunnalle selvityksen (
E 109/2020 vp
) ennakkovaikuttamisesta eIDAS-asetuksen uudelleenarvioinnissa. Komissio antoi 3.6.2021 ehdotuksen asetuksen (EU) N:o 910/2014 muuttamisesta eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen vahvistamisen osalta (
COM/2021/281 final
) sekä asiaa koskevan EU-tason vaikutusarvion (
SWD/2021/124 final
).
1.2Valmistelu
1.2.1EU-säädöksen valmistelu
Euroopan komissio järjesti julkisen kuulemisen eIDAS-asetuksen uudelleenarviointiin liittyen 23.7.2020 – 3.9.2020. Julkisen kuulemisen johdosta valtioneuvosto antoi eduskunnalle selvityksen (E 109/2020 vp) ennakkovaikuttamisesta eIDAS-asetuksen uudelleenarvioinnissa. Komissio antoi 3.6.2021 ehdotuksen asetuksen (EU) N:o 910/2014 muuttamisesta eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen vahvistamisen osalta (COM/2021/281 final) sekä asiaa koskevan EU-tason vaikutusarvion (SWD/2021/124 final).
Komission lainsäädäntöehdotuksen käsittely aloitettiin Euroopan unionin neuvoston Televiestintä- ja tietoyhteiskuntatyöryhmässä kesäkuussa 2021. Euroopan parlamentti hyväksyi muutokset eIDAS-asetukseen 29.2.2024 ja Euroopan unionin neuvosto puolestaan 26.3.2024. Muutokset eIDAS-asetukseen julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 30.4.2024 ja asetus tuli voimaan 20.5.2024.
Komission ehdotuksesta annettiin valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle (
U 41/2021 vp
) syyskuussa 2021. Hallintovaliokunnan lausunto (
HaVL 34/2021 vp
) suurelle valiokunnalle valmistui joulukuussa 2021. Samoin valiokunnan lausunnon mukainen kanta hyväksyttiin suuressa valiokunnassa joulukuussa 2021. Lisäksi valtiovarainministeriö asetti Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin valmistelun kansallisen koordinaatioryhmän (
Hanke VM025:00/2022
). Ryhmän tavoitteena oli pyrkiä vaikuttamaan
Komission ehdotuksesta annettiin valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle (U 41/2021 vp) syyskuussa 2021. Hallintovaliokunnan lausunto (HaVL 34/2021 vp) suurelle valiokunnalle valmistui joulukuussa 2021. Samoin valiokunnan lausunnon mukainen kanta hyväksyttiin suuressa valiokunnassa joulukuussa 2021. Lisäksi valtiovarainministeriö asetti Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin valmistelun kansallisen koordinaatioryhmän (Hanke VM025:00/2022). Ryhmän tavoitteena oli pyrkiä vaikuttamaan
oikea-aikaisesti eurooppalaisen digitaalisen identiteetin valmisteluun EU:n toimielimissä ja muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä niin, että lopputulos olisi Suomen tavoitteiden mukainen. Koordinaatioryhmän puheenjohtajana toimi valtiovarainministeriön edustaja ja ryhmässä olivat lisäksi edustettuina liikenne- ja viestintäministeriö, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtioneuvoston kanslia, Digi- ja väestötietovirasto sekä Liikenne- ja viestintävirasto.
Suomi piti tarpeellisena, että sähköisen tunnistamisen järjestelmien ilmoittamiseen liittyvään menettelyyn luodaan uusi vaihtoehtoinen tapa, sertifiointi. Sertifiointi ja siihen liittyvä standardointi voivat parantaa vaatimusten yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta, nopeuttaa varsinaista ilmoittamista ja vähentää ilmoittamiseen liittyvää hallinnollista taakkaa. Suomi kannatti sähköisten attribuuttitodistusten ja muiden uusien luottamuspalveluiden lisäämistä asetuksen soveltamisalaan. Sähköisten luottamuspalveluiden vaatimuksia ja kriteerejä on tarpeen yhdenmukaistaa, jotta palveluiden tarjoaminen sisämarkkinoilla olisi käytännössä mahdollista.
Muutetussa eIDAS-asetuksessa annetaan komissiolle valtaa antaa asetusta täydentäviä komission täytäntöönpanoasetuksia, erityisesti liittyen eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon sekä luottamuspalveluja koskeviin standardeihin. Komission täytäntöönpanoasetuksia on käsitelty komission työtä avustavassa eIDAS-komiteassa, jossa myös jäsenmaat ovat edustettuina. Suomesta komitean jäseniksi on nimetty asiantuntijat Liikenne- ja viestintävirastosta sekä Digi- ja väestötietovirastosta. Täytäntöönpanoasetusten valmistelusta annettiin valtioneuvoston selvitys (
E 62/2024 vp
). Täytäntöönpanoasetusten ja teknisten vaatimusten tarkemman määrittelyn näkökulmasta Suomi piti erittäin tärkeänä ja lompakoiden yleistymisen kannalta ratkaisevana, että lompakkoa on mahdollisimman helppo käyttää
Muutetussa eIDAS-asetuksessa annetaan komissiolle valtaa antaa asetusta täydentäviä komission täytäntöönpanoasetuksia, erityisesti liittyen eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon sekä luottamuspalveluja koskeviin standardeihin. Komission täytäntöönpanoasetuksia on käsitelty komission työtä avustavassa eIDAS-komiteassa, jossa myös jäsenmaat ovat edustettuina. Suomesta komitean jäseniksi on nimetty asiantuntijat Liikenne- ja viestintävirastosta sekä Digi- ja väestötietovirastosta. Täytäntöönpanoasetusten valmistelusta annettiin valtioneuvoston selvitys (E 62/2024 vp). Täytäntöönpanoasetusten ja teknisten vaatimusten tarkemman määrittelyn näkökulmasta Suomi piti erittäin tärkeänä ja lompakoiden yleistymisen kannalta ratkaisevana, että lompakkoa on mahdollisimman helppo käyttää
ja se on mahdollisimman saavutettava. Täytäntöönpanoasetusten valmistelussa tulisi pyrkiä löytämään tarkoituksenmukainen ja käyttöä edistävä tasapaino korkean turvallisuuden sekä käytettävyyden välillä. Lisäksi olisi tärkeää, että asetukset sisältävät kaikki lompakoiden toteuttamiseen tarvittavat määritykset, koska täytäntöönpanoasetusten voimaantulo käynnistää jäsenvaltioiden määräajan lompakoiden toteuttamiselle.
EU-säädösten valmisteluun osallistumisen lisäksi Suomi osallistui aktiivisesti yhdessä muiden jäsenmaiden ja organisaatioiden kanssa eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden rajat ylittävään pilotointiin. Pilotoinnit käynnistyivät vuonna 2023 ja niiden tarkoituksena oli edistää lompakoiden rajat ylittävää yhteentoimivuutta. Suomi oli mukana kolmessa eri yhteistyöhankkeessa (jäljempänä
konsortio
), joissa Suomen keskeisinä tavoitteina oli mobiiliajokortin ja sähköisen viranomaisasioinnin pilotointi, yritysten digitaalisen identiteetin ja yrityslompakoiden kehittäminen ja korkeakoulusektorin tutkintotodistusten ja opiskelijatietojen hyödyntämisen pilotointi. Pilotoinnit olivat keskeinen osa eIDAS-asetuksen muutosten valmistelua, ja ne tarjosivat konkreettista tietoa lompakoista myös täytäntöönpanoasetusten valmisteluun ja standardointityöhön.
konsortio), joissa Suomen keskeisinä tavoitteina oli mobiiliajokortin ja sähköisen viranomaisasioinnin pilotointi, yritysten digitaalisen identiteetin ja yrityslompakoiden kehittäminen ja korkeakoulusektorin tutkintotodistusten ja opiskelijatietojen hyödyntämisen pilotointi. Pilotoinnit olivat keskeinen osa eIDAS-asetuksen muutosten valmistelua, ja ne tarjosivat konkreettista tietoa lompakoista myös täytäntöönpanoasetusten valmisteluun ja standardointityöhön.
Suomi on lisäksi osallistunut komission ja jäsenmaiden yhteistyöhön, jossa on valmisteltu eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin liittyviä teknisiä määrityksiä komission suosituksen
(EU) 2021/946
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32021H0946
(EU) 2021/946https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32021H0946
pohjalta käynnistetyssä niin kutsutussa
Toolbox-
prosessissa. Prosessin tuloksena jäsenmaat ja komissio ovat tuottaneet lompakoiden arkkitehtuuriviitekehystä, jonka tarkoituksena on edistää lompakoiden ja niihin liittyvien palvelujen yhteensopivuutta. Arkkitehtuuriviitekehys ei ole jäsenmaita velvoittava. Sen sijaan täytäntöönpanoasetuksissa
viitatut standardit velvoittavat jäsenvaltioita. Standardeja valmistelevat sekä eurooppalaiset (esim. ETSI ja CEN/CENELEC) että kansainväliset (esim. ISO/IEC) standardointiorganisaatiot sekä erilaisiin digitaalisten identiteettien yhteyskäytäntöihin liittyvät yhteenliittymät (esim. OpenID Foundation, W3C ja IETF). Standardointiorganisaatioiden ja yhteenliittymien työ on kuitenkin vielä osittain kesken. Jo annettuja lompakkoon liittyviä täytäntöönpanoasetuksia tullaan täydentämään uusilla viittauksilla standardien valmistuttua.
1.2.2
Hallituksen esityksen valmistelu
1.2.2Hallituksen esityksen valmistelu
Valtiovarainministeriö asetti 26.4.2024 hankkeen uudistetun eIDAS-asetuksen kansallisen täytäntöönpanon tukemiseksi. Hankkeen ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että muutetun eIDAS-asetuksen velvoitteet toteutetaan EU:n asettamassa määräajassa. Hankkeelle asetettiin ohjausryhmä, lainsäädäntötyöryhmä sekä toiminnallinen työryhmä. Lainsäädäntötyöryhmän toimikausi oli 26.4.2024-30.6.2025 ja sen ensisijaisena tehtävänä oli arvioida tarvittavat lainsäädäntömuutokset ja laatia hallituksen esityksen muotoon ehdotus lainsäädännöksi, joka on välttämätöntä muutetun eIDAS-asetuksen velvoitteiden kansalliseksi toteuttamiseksi. Lainsäädäntötyöryhmässä olivat edustettuina liikenne- ja viestintäministeriö, sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Digi- ja väestötietovirasto, Liikenne- ja viestintävirasto sekä Poliisihallitus. Edellä mainittujen lisäksi ohjausryhmässä ovat edustettuina opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ja toiminnallisessa
työryhmässä Patentti- ja rekisterihallitus. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa
https://vm.fi/hanke?tunnus=VM059:00/2024
.
https://vm.fi/hanke?tunnus=VM059:00/2024.
Osana muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanon kansallista valmistelua valtiovarainministeriö teetti markkinatutkimuksen kartoittaakseen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita, joilla voisi olla kyvykkyyksiä ja valmiuksia tarjota Suomessa muutetun eIDAS-asetuksen mukainen eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko mobiilipäätelaitteeseen luonnollisille henkilöille EU:n asettamassa määräajassa. Markkinatutkimus toteutettiin luottamus- ja tunnistuspalveluiden keskeisille palveluntarjoajille suunnattuna kyselynä sekä syventävinä haastatteluina. Markkinatutkimuksesta saatujen havaintojen pohjalta valtiovarainministeriö päätti hankkeen asettamisen yhteydessä, että valmistelun lähtökohdaksi otetaan, että Digi- ja väestötietovirasto tuottaa muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset täyttävän lompakon Suomessa. Markkinatutkimuksessa saatujen tietojen pohjalta vaikutti siltä, että yksityisen sektorin toimijoilla ei arviointihetkellä ollut tarvittavia edellytyksiä
Samaan aikaan, kun alkuperäisen eIDAS-asetuksen uudistamista valmisteltiin EU:ssa, valtiovarainministeriössä oli käynnissä hanke digitaalisen henkilöllisyystodistuksen kehittämiseksi. Hankkeen tavoitteena oli toteuttaa Digi- ja väestötietoviraston toimesta digitaalinen henkilöllisyystodistus mobiililaitteissa toimivana sovelluksena. Valmistelua koskevat asiakirjat ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa
https://vm.fi/hanke?tunnus=VM092:00/2021
. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen valmistelun alkuperäisenä ajatuksena oli, että sen olisi voinut laajentaa sopimaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon vaatimuksiin. Kun alustava neuvottelutulos eIDAS-asetuksen muutoksista saatiin vuoden 2023 marraskuussa, valtiovarainministeriön tekemän arvioinnin pohjalta painopiste päätettiin päällekkäisen valmistelun sijaan
https://vm.fi/hanke?tunnus=VM092:00/2021. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen valmistelun alkuperäisenä ajatuksena oli, että sen olisi voinut laajentaa sopimaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon vaatimuksiin. Kun alustava neuvottelutulos eIDAS-asetuksen muutoksista saatiin vuoden 2023 marraskuussa, valtiovarainministeriön tekemän arvioinnin pohjalta painopiste päätettiin päällekkäisen valmistelun sijaan
siirtää digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon toteuttamiseen. Digitaalista henkilöllisyystodistusta viedään nyt erillisen sovelluksen ja hankkeen sijaan eteenpäin osana lompakon kehittämistä. Digi- ja väestötietoviraston sekä Poliisihallituksen aiemmin toteuttamaa digitaalisen henkilöllisyystodistuksen kehitystyötä pystytään hyödyntämään digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tuottamisessa. Jo olemassa olevat tekniset ratkaisut ovat luoneet pohjaa myös lompakon kansalliselle valmistelulle.
2
EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
2.1
Tavoitteet
2EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
2.1Tavoitteet
Alkuperäisen eIDAS-asetuksen tavoitteena oli lisätä luottamusta sähköiseen asiointiin ja liiketoimintaan sisämarkkinoilla ja varmistaa, että rajat ylittävää asiointia varten on käytössä turvallisia sähköisen tunnistamisen menetelmiä. Asetuksen tarkoituksena oli myös luoda yleiset oikeudelliset puitteet luottamuspalvelujen käytölle. Markkinoilla painopiste on kuitenkin siirtynyt digitaalisen identiteetin hyödyntämisestä kohti identiteettiin liittyvien erilaisten tietojen tarjoamista ja käyttöä. Tällaisia ratkaisuja tarvittaisiin myös erityisesti yksityisen sektorin sähköisiä asiointipalveluja varten, joihin alkuperäinen eIDAS-asetus ei sovellu. Alkuperäisellä eIDAS-asetuksella ei siis enää pystytty vastaamaan markkinoiden uusiin tarpeisiin.
Muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteena on varmistaa, että unionin kansalaisilla ja unionissa asuvilla henkilöillä on oikeus digitaaliseen identiteettiin, joka on heidän yksinomaisessa määräysvallassaan. Tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden rajat ylittäviin asiointitilanteisiin on saatavilla erittäin turvallisia ja luotettavia sähköisiä identiteettiratkaisuja, niin käyttäjien kuin asiointipalvelujen näkökulmasta. Tavoitteena on myös vähentää riskejä ja kustannuksia omaksumalla yhdenmukaisempi lähestymistapa sähköiseen tunnistamiseen. Luottamuspalvelujen osalta tavoitteena on varmistaa yhtäläiset edellytykset luottamuspalvelujen tarjoamiseen ja niiden hyväksymiseen jäsenvaltioissa.
2.2
Muutetun eIDAS-asetuksen pääasiallinen sisältö
2.2.1
Eurooppalainen digitaalinen identiteetti
2.2Muutetun eIDAS-asetuksen pääasiallinen sisältö
2.2.1Eurooppalainen digitaalinen identiteetti
Muutetun eIDAS-asetuksen keskeinen muutos verrattuna alkuperäiseen eIDAS-asetukseen on eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lainsäädännön vahvistaminen. Tämä toteutettiin keskeisiltä osin lisäämällä asetuksen sähköistä tunnistamista koskevaan II lukuun uusi 1 Jakso eurooppalaisesta digitaalisen identiteetin lompakosta (myöhemmin myös
lompakko
). Lompakko olisi lähtökohtaisesti mobiililaitteessa toimiva sovellus, jonka avulla käyttäjä voisi osoittaa henkilöllisyytensä luotettavasti sähköisesti vastaavalla tavalla, kuin nykyisin vahvoilla sähköisillä tunnistusvälineillä osoitetaan. Nykyisin vahvoja sähköisiä tunnistusvälineitä Suomessa ovat esimerkiksi pankkien myöntämät pankkitunnukset ja teleoperaattoreiden myöntämät mobiilivarmenteet sekä henkilökortilla oleva Digi- ja väestötietoviraston myöntämä kansalaisvarmenne ja Digi- ja väestötietoviraston myöntämät organisaatiokorteilla olevat organisaatiovarmenteet. Sähköisen
lompakko). Lompakko olisi lähtökohtaisesti mobiililaitteessa toimiva sovellus, jonka avulla käyttäjä voisi osoittaa henkilöllisyytensä luotettavasti sähköisesti vastaavalla tavalla, kuin nykyisin vahvoilla sähköisillä tunnistusvälineillä osoitetaan. Nykyisin vahvoja sähköisiä tunnistusvälineitä Suomessa ovat esimerkiksi pankkien myöntämät pankkitunnukset ja teleoperaattoreiden myöntämät mobiilivarmenteet sekä henkilökortilla oleva Digi- ja väestötietoviraston myöntämä kansalaisvarmenne ja Digi- ja väestötietoviraston myöntämät organisaatiokorteilla olevat organisaatiovarmenteet. Sähköisen
tunnistautumisen lisäksi lompakon avulla olisi mahdollista hallinnoida itseään koskevia muita henkilötietoja. Tämä tapahtuisi sähköisten attribuuttitodistusten avulla, jotka ovat uusi asetuksen soveltamisalaan lisätty sähköinen luottamuspalvelu. Sähköiset attribuuttitodistukset ovat käytännössä sähköisessä muodossa olevia vahvistettuja tietoja, jotka kuvaavat käyttäjän ominaisuutta, laatua, oikeutta tai lupaa. Sähköinen attribuuttitodistus voisi esimerkiksi olla sähköinen tieto voimassa olevasta ajo-oikeudesta tai suoritetusta tutkinnosta. Lompakko mahdollistaisi myös hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen tekemisen tai oikeushenkilöiden osalta hyväksytyn leimaamisen.
Komissio on lisäksi antanut 5 c artiklan 6 kohdan nojalla täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2981 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 soveltamissäännöistä eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden sertifioinnin osalta (jäljempänä
lompakon sertifiointiasetus
). Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä järjestelmän omistaja kullekin kansalliselle sertifiointijärjestelmälle. Lisäksi täytäntöönpanoasetus asettaa useita vaatimuksia kansallisen sertifiointijärjestelmän sisällön osalta. Käytännössä kansallisen sertifiointijärjestelmän laatiminen tarkoittaa, että kansallisesti määritellään tarkemmin teknisiä vaatimuksia tai tehdään teknisiin toteutustapoihin liittyviä valintoja lompakon vaatimuksia koskevien täytäntöönpanoasetusten mahdollistamissa rajoissa. Täyttämällä kansallisen sertifiointijärjestelmän vaatimukset lompakko täyttäisi myös
lompakon sertifiointiasetus). Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä järjestelmän omistaja kullekin kansalliselle sertifiointijärjestelmälle. Lisäksi täytäntöönpanoasetus asettaa useita vaatimuksia kansallisen sertifiointijärjestelmän sisällön osalta. Käytännössä kansallisen sertifiointijärjestelmän laatiminen tarkoittaa, että kansallisesti määritellään tarkemmin teknisiä vaatimuksia tai tehdään teknisiin toteutustapoihin liittyviä valintoja lompakon vaatimuksia koskevien täytäntöönpanoasetusten mahdollistamissa rajoissa. Täyttämällä kansallisen sertifiointijärjestelmän vaatimukset lompakko täyttäisi myös
muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset. Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään myös tarkemmin sertifiointielinten vaatimuksista sekä niiden myöntämän sertifioinnin elinkaaresta.
Muutetun eIDAS-asetuksen 5 c artiklan mukaan kyberturvallisuuden kannalta merkitykselliset vaatimukset on sertifioitava eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien mukaisesti. Tällaisia sertifiointijärjestelmiä ei kuitenkaan ole vielä syntynyt. Tästä syystä kansallisia sertifiointijärjestelmiä on luotava myös kyberturvallisuusvaatimusten osalta ja sovellettava niitä niin kauan, kunnes eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä on käytössä. Lompakolle voi myös hankkia luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (myöhemmin
yleinen tietosuoja-asetus
) mukaisen sertifioinnin henkilötietojen käsittelytoimiin liittyen.
yleinen tietosuoja-asetus) mukaisen sertifioinnin henkilötietojen käsittelytoimiin liittyen.
Muutetun eIDAS-asetuksen 5 d artiklassa säädetään sertifioitujen eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden luettelon julkaisemisesta. Artiklan 1 ja 2 kohdissa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle ja asetuksen 46 e artiklan 1 kohdalla perustetulle yhteistyöryhmälle eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joita jäsenvaltiot tarjoavat sekä ilmoitettavista tiedoista. Komissio julkaisee näiden tietojen pohjalta luettelon sertifioiduista eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista ja julkaisee sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio on lisäksi antanut artiklan 7 kohdan nojalla täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/849 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse tietojen toimittamisesta komissiolle ja yhteistyöryhmälle sertifioitujen eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden luetteloa varten. Täytäntöönpanoasetuksessa
asetuksen (EU) 2022/2065 33 artiklassa tarkoitettujen suurten verkkoalustojen osalta, että niiden on hyväksyttävä lompakon käyttö niiden palveluihin pääsemiseksi, jos ne vaativat käyttäjien todentamista. Artikla ei sisällä jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa.
2.2.2
Rajat ylittävä henkilöllisyyden linkittäminen
2.2.2Rajat ylittävä henkilöllisyyden linkittäminen
Muutetun eIDAS-asetuksen 11 a artiklassa säädetään rajat ylittävästä henkilöllisyyden linkittämisestä. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnollisten henkilöiden henkilöllisyys voidaan linkittää yksiselitteisesti silloin, kun jäsenvaltiot toimivat luottavina osapuolina rajat ylittävissä palveluissa. Henkilöllisyyden linkittämisellä tarkoitetaan muutetun eIDAS-asetuksen 3 artiklan 55 alakohdan mukaan prosessia, jossa henkilön tunnistetiedot tai sähköiset tunnistusmenetelmät yhdistetään tai liitetään samalle henkilölle kuuluvaan olemassa olevaan tiliin. Käytännössä henkilöllisyyden linkittämisessä on kyse sen varmistamisesta, että sähköisesti tunnistautuvan henkilön henkilöllisyys voidaan linkittää luotettavasti aina samaan henkilöön. Kyse ei kuitenkaan ole uuden rekisteri-identiteetin antamisesta eli jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta rekisteröidä uusia henkilöllisyyksiä 11 a artiklan perusteella. Henkilöllisyyden linkittäminen tulee toteuttaa,
jos luonnollinen henkilö käyttää eIDAS-asetuksen mukaisesti ilmoitettua sähköisen tunnistamisen menetelmää tai eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa.
sektorin sähköisiin asiointipalveluihin, mutta tämä ei ole pakollista.
2.2.3
Sähköisen tunnistamisen järjestelmien sertifiointi
2.2.3Sähköisen tunnistamisen järjestelmien sertifiointi
Jäsenvaltiot voivat muutetun eIDAS-asetuksen 12 a artiklan mukaan osoittaa ilmoitettavan sähköisen tunnistamisen järjestelmän vaatimustenmukaisuuden sertifioinnilla. Tällöin ei sovelleta asetuksen 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vertaisarviointia, mikä on nykyisin ollut tapa osoittaa ilmoitettavan sähköisen tunnistamisen menetelmän vaatimustenmukaisuus. Sertifioinnin voivat tehdä jäsenvaltioiden nimeämät vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset. Muutetun eIDAS-asetuksen 3 artiklan 18 alakohdan mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 13 kohdassa määriteltyä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka on akkreditoitu kyseisen asetuksen mukaisesti päteväksi sertifioimaan mm. sähköisen tunnistamisen menetelmät. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tarkemmista vaatimuksista tai niiden nimeämisestä ei kuitenkaan säädetä tarkemmin muutetussa eIDAS-asetuksessa, jolloin nämä asiat jäävät jäsenvaltioiden
määriteltäviksi. Sertifiointi on tehtävä asetuksen (EU) 2019/881 mukaisen asiaankuuluvan kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän tai sen osien mukaisesti siltä osin kuin kyberturvallisuussertifikaatti tai sen osat kattavat kyseiset kyberturvallisuusvaatimukset. Sertifiointi on voimassa viisi vuotta edellyttäen, että joka toinen vuosi tehdään haavoittuvuusarviointi.
2.2.4
Luottamuspalvelut
2.2.4Luottamuspalvelut
eIDAS-asetuksen III luvussa säädetään sähköisistä luottamuspalveluista ja luku sisältää useita jaksoja, jotka sisältävät artiklat 13–45 l. Muutetun eIDAS-asetuksen 16 artiklassa säädetään luottamuspalvelun tarjoajia koskevista seuraamuksista. Sen 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asetuksen rikkomisesta sovellettavista seuraamuksista. Näiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos luottamuspalvelun tarjoajat rikkovat asetusta, niille määrätään hallinnollinen sakko. Artiklassa on lisäksi asetettu vähimmäisvaatimus kansallisesti määrättävien hallinnollisten sakkojen enimmäismäärälle. Jos luottamuspalvelun tarjoajana toimii luonnollinen henkilö, niin määrättävän hallinnollisen sakon enimmäismäärän tulisi olla vähintään 5 000 000 euroa. Jos luottamuspalvelun tarjoajana on oikeushenkilö, niin määrättävän hallinnollisen sakon enimmäismäärän tulisi olla vähintään 5 000 000 euroa
tai yksi prosentti sen yrityksen maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta, johon luottamuspalvelun tarjoaja kuului rikkomisvuotta edeltävänä tilikautena sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.
Muutetun eIDAS-asetuksen 45 i ja 45 j artikloissa säädetään sähköisistä arkistointipalveluista ja 45 k ja 45 l artikloissa sähköisistä tilikirjoista. Kyse on uusista luottamuspalveluista, jotka on lisätty asetuksen soveltamisalaan. Artikloissa säädetään näiden luottamuspalvelujen oikeusvaikutuksista sekä vaatimuksista, joita tulee noudattaa, kun näitä luottamuspalveluja tarjotaan hyväksyttyinä luottamuspalveluina.
2.2.5
Hallintokehys
2.2.5Hallintokehys
Muutetussa eIDAS-asetuksessa valvontaan ja keskitettyyn yhteyspisteeseen sekä uuteen yhteistyöryhmään liittyvä sääntely on koottu asetuksen loppuun IV a lukuun. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kehyksen valvonnasta säädetään 46 a artiklassa. Sen mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä niiden alueelle sijoittautunut valvontaelin ja annettava sille tarvittavat valtuudet ja riittävät resurssit, jotta se voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti, tehokkaasti ja riippumattomasti. Valvontaelimen on mm. valvottava nimeävän jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajia ja varmistettava ennakkoon ja jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, että nämä tarjoajat ja niiden tarjoamat lompakot täyttävät asetuksessa säädetyt vaatimukset. Valvontaelimen tehtäviin kuuluvat erityisesti asetuksen noudattamisen seuraamiseksi tarvittavien tietojen pyytäminen, paikalla tehtävien tarkastusten ja muun kuin paikalla toteutettavan
valvonnan suorittaminen, vaatimusten täyttämisessä olevien puutteiden korjaamisen edellyttäminen sekä luottavien osapuolten rekisteröinnin keskeyttäminen tai peruuttaminen. Valvontaelin voi myös tietyissä tapauksissa määrätä lompakon tarjoajan keskeyttämään tai lopettamaan lompakon tarjoamisen. Jäsenvaltioiden on siis nimettävä valvontaelin ja varmistettava kansallisesti, että sillä on riittävät toimivaltuudet asetuksessa säädettyjen valvontatehtävien toteuttamiseksi.
Muutetun eIDAS-asetuksen 46 e artiklassa säädetään eurooppalaisen digitaalisen identiteetin yhteistyöryhmästä (myöhemmin
yhteistyöryhmä
). Ryhmän tarkoituksena on tukea ja helpottaa rajat ylittävää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskien luottamuspalveluja, eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita ja ilmoitettuja sähköisen tunnistamisen järjestelmiä. Yhteistyöryhmän tehtävänä on mm. yhteistyö komission kanssa digitaalisen identiteetin lompakoiden, sähköisen tunnistamisen menetelmien ja luottamuspalvelujen alalla kehitteillä olevien toimintapoliittisten aloitteiden osalta sekä tarvittaessa neuvojen antaminen komissiolle asetuksen nojalla hyväksyttävien täytäntöönpanosäädösehdotusten ja delegoitujen säädösehdotusten varhaisessa valmisteluvaiheessa. Lisäksi yhteistyöryhmä tukee valvontaelimiä mm. vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja tietoja asetuksen säännösten täytäntöönpanosta sekä arvioimalla digitaalisen identiteetin
yhteistyöryhmä). Ryhmän tarkoituksena on tukea ja helpottaa rajat ylittävää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskien luottamuspalveluja, eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita ja ilmoitettuja sähköisen tunnistamisen järjestelmiä. Yhteistyöryhmän tehtävänä on mm. yhteistyö komission kanssa digitaalisen identiteetin lompakoiden, sähköisen tunnistamisen menetelmien ja luottamuspalvelujen alalla kehitteillä olevien toimintapoliittisten aloitteiden osalta sekä tarvittaessa neuvojen antaminen komissiolle asetuksen nojalla hyväksyttävien täytäntöönpanosäädösehdotusten ja delegoitujen säädösehdotusten varhaisessa valmisteluvaiheessa. Lisäksi yhteistyöryhmä tukee valvontaelimiä mm. vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja tietoja asetuksen säännösten täytäntöönpanosta sekä arvioimalla digitaalisen identiteetin
lompakon, sähköisen tunnistamisen ja luottamuspalvelujen alan kehitystä. Komissio on jo esityksen valmistelun aikana pyytänyt jäsenvaltioita nimeämään jäsenet yhteistyöryhmään ja yhteistyöryhmän toiminta on käynnistynyt. Suomea yhteistyöryhmässä edustaa Digi- ja väestötietovirasto.
2.2.6
Raportointivaatimukset
2.2.6Raportointivaatimukset
Muutetun eIDAS-asetuksen 48 a artiklassa säädetään jäsenvaltioiden raportointivaatimuksista. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että niiden alueella tarjottavien lompakoiden ja hyväksyttyjen luottamuspalvelujen toiminnasta kerätään tilastotietoa. Tilastotietoihin on sisällytettävä mm. luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden lukumäärä, joilla on voimassa oleva lompakko sekä niiden palveluiden lukumäärä, jotka hyväksyvät lompakon käytön sekä tiivistelmä merkittävistä tietoturvapoikkeamista, tietoturvaloukkauksista ja niiden kohteeksi joutuneista lompakoiden ja hyväkysyttyjen luottamuspalvelujen käyttäjistä. Tilastoista on toimitettava kertomus komissiolle vuosittain. Jäsenvaltion tulee arvioida, miten tiedot kerätään ja julkaistaan sekä mikä taho toimittaa tiedot komissiolle.
3
Nykytila ja sen arviointi
3.1
Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpano
3.1.1
Vahvan sähköisen tunnistamisen nykytila
3Nykytila ja sen arviointi
3.1Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpano
3.1.1Vahvan sähköisen tunnistamisen nykytila
Sähköisen tunnistamisen osalta eIDAS-asetuksessa säädetään rajat ylittävän sähköisen tunnistamisen yhteentoimivuusjärjestelmästä. Asetus mahdollistaa jäsenvaltioiden kansallisen sähköisen tunnistamisen järjestelmän ilmoittamisen eli notifioimisen komissiolle. Ilmoitettua sähköisen tunnistamisen järjestelmää on mahdollista käyttää muiden jäsenvaltioiden julkishallinnossa asioimiseen. eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa komission täytäntöönpanoasetuksissa on määritelty tunnistamisen järjestelmille kolme varmuustasoa: matala, korotettu ja korkea. Jäsenvaltioiden tulee vastavuoroisesti hyväksyä niiden julkishallinnossa asioimiseen sellaiset toisen jäsenvaltion ilmoittamat tunnistamisen järjestelmät, jotka vastaavat varmuustasoltaan kansallisesti jäsenvaltiossa käytettäviä tunnistamisen järjestelmiä.
Kansallisesti käytettävistä vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineistä säädetään laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (617/2009, jäljempänä
tunnistuslaki
). Lain tarkoituksena on sääntelyn avulla pyrkiä edistämään vahvan sähköisen tunnistamisen markkinaehtoista kehittymistä Suomessa. Lisäksi lain keskeisenä tavoitteena on edistää sähköisen asioinnin ja palvelujen käytön turvallisuutta lisäämällä vahvan sähköisen tunnistamisen käyttöä. Tunnistuslaki sisältää vahvan sähköisen tunnistamisen määritelmän sekä sähköisiä tunnistusvälineitä koskevat tarkemmat vaatimukset. Tunnistusvälineiltä vaaditaan vähintään samaa luotettavuutta ja tietoturvaa kuin eIDAS-asetus vaatii rajat ylittäviltä sähköisen tunnistamisen järjestelmiltä korotetulla varmuustasolla.
tunnistuslaki). Lain tarkoituksena on sääntelyn avulla pyrkiä edistämään vahvan sähköisen tunnistamisen markkinaehtoista kehittymistä Suomessa. Lisäksi lain keskeisenä tavoitteena on edistää sähköisen asioinnin ja palvelujen käytön turvallisuutta lisäämällä vahvan sähköisen tunnistamisen käyttöä. Tunnistuslaki sisältää vahvan sähköisen tunnistamisen määritelmän sekä sähköisiä tunnistusvälineitä koskevat tarkemmat vaatimukset. Tunnistusvälineiltä vaaditaan vähintään samaa luotettavuutta ja tietoturvaa kuin eIDAS-asetus vaatii rajat ylittäviltä sähköisen tunnistamisen järjestelmiltä korotetulla varmuustasolla.
Tunnistuslaissa säädetään lisäksi tunnistuspalvelun tarjoajien luottamusverkostosta. Tunnistuspalvelun tarjoajien tulee ennen toimintansa aloittamista tehdä kirjallinen ilmoitus Liikenne- ja viestintävirastolle, ja ilmoituksen tehneet tunnistuspalvelun tarjoajat muodostavat suoraan lain nojalla tunnistuspalvelun tarjoajien luottamusverkoston. Tunnistuspalvelun tarjoajia on kahdenlaisia: tunnistusvälineiden tarjoajat ja tunnistusvälityspalvelun tarjoajat. Tunnistusvälineen tarjoajilla tarkoitetaan niitä toimijoita, jotka tarjoavat vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineitä käyttäjille eli luonnollisille tai oikeushenkilöille. Tunnistusvälityspalvelun tarjoajilla tarkoitetaan puolestaan niitä tahoja, jotka välittävät tunnistustapahtumia asiointipalveluille. Tunnistusvälityspalvelun tarjoajat tekevät sopimuksia tunnistusvälineiden tarjoajien kanssa siitä, että ne voivat välittää tunnistusvälineillä tehtäviä tunnistustapahtumia asiointipalveluille. Sama palveluntarjoaja
Oikeushenkilöiden vahvan sähköisen tunnistamisen sijaan on yleistynyt käytäntö, jossa sähköinen palvelu tunnistaa yrityksen puolesta kirjautuvan luonnollisen henkilön tämän omalla henkilökohtaisella tunnistusvälineellä ja sen jälkeen varmistaa erikseen hänen oikeutensa asioida yrityksen puolesta. Tähän liittyy Digi- ja väestötietoviraston tuottama Suomi.fi-valtuuspalvelu. Suomi.fi-valtuuksia voivat hyödyntää sekä julkiset että yksityiset organisaatiot. Suomi.fi-valtuuksia hyödyntävien asiointipalvelujen on lähtökohtaisesti tunnistettava käyttäjät vahvan sähköisen tunnistamisen avulla. Asiointipalvelu (esim. OmaVero) tarkastaa rajapinnan kautta suomi.fi-valtuuksilta, onko luonnollisella henkilöllä oikeus asioida yrityksen puolesta.
3.1.2
Luottamuspalvelujen nykytila
3.1.2Luottamuspalvelujen nykytila
eIDAS-asetuksessa säädetään lisäksi sähköisistä luottamuspalveluista. Luottamuspalveluilla mahdollistetaan luottamusta sähköisiin asiakirjoihin ja prosesseihin. Ne eivät aina välttämättä ole käyttäjälle näkyviä, vaan ne voivat olla piilossa palvelujen rakenteissa. Niiden avulla voidaan esimerkiksi varmistua siitä, että tietty sähköinen toimenpide on tehty tiettynä aikana, tai että sähköisen palvelun tarjoaja on se, kuka se väittää olevansa. Sähköisiä luottamuspalveluja ovat esimerkiksi sähköinen allekirjoitus sekä sähköinen leima ja erilaiset varmenteet.
Suomessa tällä hetkellä ainoa hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja on Digi- ja väestötietovirasto. Sen tarjoamia hyväksyttyjä luottamuspalveluja ovat sähköisten allekirjoitusten hyväksytyt varmenteet sekä verkkosivustojen todentamisen hyväksytyt varmenteet eli nk. palveluvarmenteet. Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista säädetään laissa väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista (661/2009, jäljempänä
VTJ-laki
). VTJ-lain 6 luvussa säädetään Digi- ja väestötietoviraston varmennetusta sähköisestä asioinnista ja lukuun sisältyvässä 61 §:ssä säädetään varmennetun sähköisen asioinnin palveluista. Pykälän 1 momentin mukaan Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä on tuottaa, tarjota ja hallinnoida varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettäväksi tarkoitettu kansalaisvarmenne sekä sen käyttöön välittömästi liittyvät varmennehakemisto- ja sulkulistapalvelut.
VTJ-laki). VTJ-lain 6 luvussa säädetään Digi- ja väestötietoviraston varmennetusta sähköisestä asioinnista ja lukuun sisältyvässä 61 §:ssä säädetään varmennetun sähköisen asioinnin palveluista. Pykälän 1 momentin mukaan Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä on tuottaa, tarjota ja hallinnoida varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettäväksi tarkoitettu kansalaisvarmenne sekä sen käyttöön välittömästi liittyvät varmennehakemisto- ja sulkulistapalvelut.
Kansalaisvarmenteella tarkoitetaan Digi- ja väestötietoviraston luonnolliselle henkilölle myöntämää varmennetta, joka sisältyy henkilökorttilaissa
(663/2016)
tarkoitettuun henkilökorttiin tai muuhun viranomaisen asiakirjaan tai tekniseen alustaan, ja jota käytetään henkilön todentamista, sähköisen allekirjoituksen tekemistä sekä asiakirjojen ja viestien salausta varten. Kansalaisvarmenteella tarkoitetaan myös muuhun viranomaisen asiakirjaan tai tekniseen alustaan sisältyvää Digi- ja väestötietoviraston myöntämää varmennetta, jota käytetään edellä mainittuun tarkoitukseen ja joka täyttää eIDAS-asetuksen vaatimukset. Käytännössä kansalaisvarmennetta voidaan siis käyttää useaan tarkoitukseen eli vahvaan sähköiseen tunnistamiseen, kuten edellä jaksossa 3.1.1 on kuvattu tai hyväksyttynä luottamuspalveluna sähköiseen allekirjoittamiseen tai asiakirjojen ja viestien salaamiseen.
Ei-hyväksytyille luottamuspalvelujen tarjoajille ei ole asetettu vastaavia velvollisuuksia kuin hyväksytyille luottamuspalvelujen tarjoajille. Niillä ei ole vastaavaa ilmoitusvelvollisuutta liittyen palvelujen tarjoamisen aloittamiseen eikä niiden tarjoamilta luottamuspalveluilta edellytetä vaatimustenmukaisuuden arviointia. Ei-hyväksytyistä luottamuspalvelun tarjoajista ei myöskään pidetä vastaavalla tavalla luotettua luetteloa. Lisäksi niihin voidaan kohdistaa vain jälkikäteisiä valvontatoimenpiteitä. Näistä syistä johtuen ei-hyväksytyistä luottamuspalvelujen tarjoajista ja niiden tarjoamista palveluista on ollut melko rajallisesti tietoa. Luottamuspalvelun tarjoajat kuuluvat kuitenkin kyberturvallisuuslain
(124/2025)
soveltamisalaan riippumatta siitä, ovatko ne hyväksyttyjä vai ei-hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia. Kyberturvallisuuslain 41 §:n mukaan valvova viranomainen ylläpitää valvontatoimialansa osalta toimijaluetteloa. Toimijaluettelo perustuu
toimijoiden tekemiin ilmoituksiin toiminnastaan. Myös ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien on tehtävä ilmoitus toiminnastaan ja ilmoitus tehdään niiden tapauksessa Liikenne- ja viestintävirastolle. Tähän mennessä ilmoituksen tehneitä luottamuspalvelun tarjoajia on 17, mutta esityksen valmistelussa on arvioitu, että kansallisia ei-hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia on kuitenkin huomattavasti enemmän, arviolta yhteensä noin 50 kappaletta.
Luottamuspalvelujen kansallisesta valvontaviranomaisesta, palvelujen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista sekä eräistä muista luottamuspalveluihin liittyvistä seikoista säädetään tunnistuslaissa. Lain mukaan kansallinen valvontaviranomainen on Liikenne- ja viestintävirasto. Tunnistuslain luottamuspalveluja koskevassa sääntelyssä on kyse alkuperäistä eIDAS-asetusta täydentävästä kansallisesta sääntelystä, joka on ollut tarpeen asetuksen velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Alkuperäisen eIDAS-asetuksen täytäntöönpanoa on kuvattu tarkemmin jaksossa 3.1.4.
3.1.3
Lompakkoratkaisujen nykytila
3.1.3Lompakkoratkaisujen nykytila
Kuten edellä jaksossa 2.2.1 on kuvattu, muutetussa eIDAS-asetuksessa säädetään eurooppalaisesta digitaalisen identiteetin lompakosta, jossa yhdistyvät sähköinen tunnistaminen sekä luottamuspalvelut. Lompakolla olisi mahdollista tunnistautua laajasti sähköisiin asiointipalveluihin vastaavalla tavalla, kuin nykyisillä vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineillä. Lisäksi lompakolla olisi mahdollista tehdä hyväksyttyjä sähköisiä allekirjoituksia. Lompakolla olisi myös mahdollista käyttää muutetun eIDAS-asetuksen mukaisia uusia luottamuspalveluja, sähköisiä attribuuttitodistuksia. Sähköiset attribuuttitodistukset voivat sisältää hyvin laajasti erilaisia käyttäjää koskevia tietoja, kuten esimerkiksi tiedon voimassa olevasta ajo-oikeudesta, metsästysluvasta taikka kuntosalijäsenyydestä.
eIDAS-asetuksen mukaisten lompakoiden kanssa samankaltaisille perusperiaatteille rakentuvia lompakkoratkaisuja on kuitenkin tarjolla. Yleensä niille on yhteistä erilaisten digitaalisten todisteiden ja tietojen hallinnointi ja jakaminen. Ne eivät kuitenkaan tällä hetkellä yleensä mahdollista vahvaa sähköistä tunnistamista tai sähköistä allekirjoittamista. Kyse on kuitenkin kehittymässä olevasta toiminnasta ja on mahdollista, että eIDAS-asetuksen mukaisten lompakoiden rinnalle voi jatkossakin syntyä muunlaisia lompakkoratkaisuja. Todennäköisesti niitä ei kuitenkaan voisi käyttää eIDAS-asetuksen mukaisia lompakoita vastaavalla tavalla rajat ylittävässä sähköisessä asioinnissa, mutta toisaalta ne eivät olisi sidottuja eIDAS-asetuksen mukaisiin vaatimuksiin. On siis mahdollista, että muunlaiset lompakkoratkaisut poikkeavat merkittävästi eIDAS-asetuksen mukaisista lompakoista ominaisuuksiltaan ja käyttötavoiltaan.
3.1.4
Alkuperäisen eIDAS-asetuksen täytäntöönpano
3.1.4Alkuperäisen eIDAS-asetuksen täytäntöönpano
eIDAS-asetuksen soveltamiseksi ja velvoitteiden toteuttamiseksi tarvittava kansallinen täydentävä lainsäädäntö on nykyisin sisällytetty tunnistuslakiin. Tunnistuslain 1 §:n 2 momentin mukaan laissa säädetään eIDAS-asetuksen säännösten noudattamisen valvonnasta ja annetaan mainittua asetusta täydentäviä säännöksiä. Laissa säädetään lisäksi tunnistus- ja luottamuspalvelujen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Alkuperäisen eIDAS-asetuksen edellyttämät kansalliset lainsäädännön muutokset tulivat voimaan 1. heinäkuuta 2016.
Vahvan sähköisen tunnistamisen osalta muutokset keskittyivät erityisesti kansallisten vahvojen sähköisten tunnistamisvälineiden vaatimusten yhdenmukaistamiseen eIDAS-asetuksen vaatimusten kanssa. Tämä oli kansallinen lainsäädännöllinen valinta, sillä eIDAS-asetus koskee vain rajat ylittävää sähköistä tunnistamista ja se ei edellytä, että vain kansallisissa palveluissa käytettävät tunnistusvälineet täyttäisivät asetuksen vaatimukset. Muutosten johdosta Suomessa tarjottavia vahvan sähköisen tunnistamisen järjestelmiä koskevat vähintään samat luotettavuuteen ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset kuin eIDAS-asetus täytäntöönpanoasetuksineen vaatii rajat ylittäviltä sähköisen tunnistamisen järjestelmiltä korotetulla varmuustasolla. Vaatimusten yhdenmukaistamisen tavoitteena oli helpottaa Suomessa vahvan sähköisen tunnistamisen toimijoita hakemaan omalle tunnistusvälineellensä ns. rajat ylittävän tunnistusvälineen asemaa (
HE 74/2016 vp
, s.12). Uutena vaatimuksena Suomessa
Vahvan sähköisen tunnistamisen osalta muutokset keskittyivät erityisesti kansallisten vahvojen sähköisten tunnistamisvälineiden vaatimusten yhdenmukaistamiseen eIDAS-asetuksen vaatimusten kanssa. Tämä oli kansallinen lainsäädännöllinen valinta, sillä eIDAS-asetus koskee vain rajat ylittävää sähköistä tunnistamista ja se ei edellytä, että vain kansallisissa palveluissa käytettävät tunnistusvälineet täyttäisivät asetuksen vaatimukset. Muutosten johdosta Suomessa tarjottavia vahvan sähköisen tunnistamisen järjestelmiä koskevat vähintään samat luotettavuuteen ja tietoturvaan liittyvät vaatimukset kuin eIDAS-asetus täytäntöönpanoasetuksineen vaatii rajat ylittäviltä sähköisen tunnistamisen järjestelmiltä korotetulla varmuustasolla. Vaatimusten yhdenmukaistamisen tavoitteena oli helpottaa Suomessa vahvan sähköisen tunnistamisen toimijoita hakemaan omalle tunnistusvälineellensä ns. rajat ylittävän tunnistusvälineen asemaa (HE 74/2016 vp, s.12). Uutena vaatimuksena Suomessa
toimiville tunnistuspalvelun tarjoajille säädettiin lisäksi eIDAS-asetuksen säännöksiä vastaava tunnistuspalvelujen vaatimustenmukaisuuden arviointivelvollisuus.
luottamuspalvelun tarjoajan vastuusta (41 §). Vastaavia vastuusäännöksiä ei sisältynyt eIDAS-asetukseen.
3.1.5
Arviointi
3.1.5Arviointi
Muutetun eIDAS-asetuksen johdosta ei ole tarpeen tehdä muutoksia kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimuksiin. Muutettunakin eIDAS-asetus koskee sähköisen tunnistamisen osalta vain sähköisen tunnistamisen järjestelmien vastavuoroista tunnustamista rajat ylittävässä asioinnissa. Näihin asioihin liittyvä kansallinen täydentävä lainsäädäntö on annettu jo alkuperäisen eIDAS-asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä. Muutettu eIDAS-asetus ei vaikuttanut sähköisen tunnistamisen järjestelmien vaatimuksiin eri varmuustasoilla ja niistä säädetään edelleen teknisten vähimmäiseritelmien ja -menettelyjen vahvistamisesta sähköisen tunnistamisen menetelmien varmuustasoja varten sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1502 (jäljempänä
sähköisen
tunnistamisen varmuustasoasetus)
. Kansallisia vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimuksia ei siten ole tästäkään näkökulmasta tarpeen arvioida uudelleen.
tunnistamisen varmuustasoasetus). Kansallisia vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimuksia ei siten ole tästäkään näkökulmasta tarpeen arvioida uudelleen.
Muutetun eIDAS-asetuksen eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa koskevan sääntelyn ei arvioida aiheuttavan juurikaan muutoksia kansalliseen vahvan sähköisen tunnistamisen sääntelyyn. Lompakon ja sen tarjoamisen vaatimukset on säännelty tyhjentävästi muutetussa eIDAS-asetuksessa eikä kansallisia lisävaatimuksia ole mahdollista asettaa. Siten eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot ja niiden tarjoajat jäisivät kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen sääntelyn ulkopuolelle ja kansallinen sääntely (ml. luottamusverkostoa koskeva sääntely) säilyisi ennallaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot muodostaisivat kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen luottamusverkostolle rinnakkaisen järjestelmän, jonka vaatimukset tulevat muutetusta eIDAS-asetuksesta ja sen nojalla annetuista komission täytäntöönpanoasetuksista.
Muutetun eIDAS-asetuksen 5 f artikla edellyttää sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin sähköisiä asiointipalveluja hyväksymään eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla tapahtuva tunnistaminen tietyissä tilanteissa (kts. tarkemmin jakso 2.2.1). Perusteltua olisi, että sähköiset asiointipalvelut voivat hyödyntää jo olemassa olevia kansallisia vahvan sähköisen tunnistamisen rajapintoja uusien rajapintojen kehittämisen sijaan. Koska eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot jäisivät kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen luottamusverkoston ulkopuolelle, tulisi nykyisten tunnistusvälityspalvelun tarjoajien mahdollisuudesta välittää lompakkoon perustuvaa tunnistamista säätää erikseen. Vastaavasti tulisi säätää, että Digi- ja väestötietoviraston tuottamassa Suomi.fi-tunnistuspalvelussa eli luonnollisen henkilön tunnistuspalvelussa (myöhemmin myös
Suomi.fi-tunnistus
), jolla välitetään vahvaa
Suomi.fi-tunnistus), jolla välitetään vahvaa
sähköistä tunnistamista julkisen sektorin sähköisiin asiointipalveluihin, voidaan välittää myös lompakkoon perustuvaa tunnistamista. Joka tapauksessa sähköisillä asiointipalveluilla olisi aina mahdollisuus rakentaa suora rajapinta lompakkoon perustuvan tunnistamisen hyödyntämiseksi, vaikka nykyisten vahvan sähköisen tunnistamisen rajapintojen käyttö olisikin mahdollista.
Alkuperäistä eIDAS-asetusta täydentävä sääntely on edellä kuvatulla tavalla sisältynyt tunnistuslakiin. Esityksen valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että lain soveltajan näkökulmasta olisi selkeintä, että kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimukset ja eIDAS-asetukseen liittyvä täydentävä sääntely olisivat jatkossa omissa laeissaan. Asiaa on arvioitu tarkemmin jaksossa 5.1.2. Jatkossa palvelujen tarjoajat ja muut lain soveltajat voisivat helposti valita sovellettavan lain sen perusteella, onko tarkoitus toimia vain kansallisella tasolla tunnistuspalvelujen tarjoajana vai tarjota palveluja laajemmin EU:n jäsenvaltioiden alueella.
3.2
Digitaalinen henkilöllisyystodistus
3.2Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Kansalaisilla ja muilla Suomessa asioivilla henkilöillä on tarve todistaa henkilöllisyytensä erilaisissa tilanteissa perinteisillä asiakirjoilla, kuten passilla tai henkilökortilla. Henkilön tunnistaminen voi perustua käytännön tarpeeseen tai vakiintuneeseen toimintatapaan, mutta sitä voidaan edellyttää myös lainsäädännön tai sopimusten perusteella. Esimerkiksi kuluttajansuojalaissa
(38/1978)
säädetään velvollisuudesta todentaa henkilöllisyys huolellisesti kuluttajaluottosopimuksissa.
Suomen passi ja henkilökortti ovat poliisin myöntämiä asiakirjoja, joita käytetään yleisesti henkilötietojen osoittamiseen. Ne ovat myös tietyin henkilökortteja koskevin poikkeuksin matkustusasiakirjoja. Passilaissa
(671/2006)
ja henkilökorttilaissa säädetään muun muassa asiakirjojen myöntämisen edellytyksistä ja henkilön tunnistamisesta hakemuksen yhteydessä. Passilain 3 §:n mukaan passi on ensisijaisesti matkustusasiakirja ja passi myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaiselle matkustusoikeuden osoittamiseksi. Henkilökorttilain 1 §:n mukaan henkilökortti myönnetään henkilöllisyyden osoitukseksi, mutta kumpikaan laki ei velvoita viranomaisia tai muita toimijoita hyväksymään asiakirjoja tunnistamistarkoituksessa.
Tällä hetkellä henkilötietojen osoittaminen käyntiasioinnissa perustuu pääosin fyysisten asiakirjojen esittämiseen. Asiointitilanteet ovat kuitenkin kehittyneet, ja myös fyysisessä asioinnissa olisi teknisesti mahdollista hyödyntää uusia ratkaisuja, kuten viranomaisen myöntämiä digitaalisia henkilöllisyystodistuksia, joiden avulla henkilöllisyys voidaan osoittaa luotettavasti esimerkiksi mobiililaitteella, ilman perinteistä asiakirjaa. Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista viranomaisen myöntämiä digitaalisia henkilöllisyystodistuksia.
3.3
Kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävät muutostarpeet
3.3.1
Tunnistusvälineiden luotettavuus
3.3Kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävät muutostarpeet
3.3.1Tunnistusvälineiden luotettavuus
Vahvan sähköisen tunnistamisen palvelut ovat tietoyhteiskunnan peruspalveluja, joiden luotettavuus on kriittistä yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Näiden palvelujen avulla kansalaiset osoittavat turvallisesti oman henkilöllisyytensä, kun he käyttävät sähköisiä palveluja. Lisäksi sähköiset asiointipalvelut voivat niiden avulla tunnistaa asiakkaansa luotettavasti.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on pitänyt tärkeänä, että vahvan sähköisen tunnistusvälineen uusimiseen ja myöntämiseen liittyviä väärinkäytöksiä pyritään estämään kaikin käytössä olevin keinoin. Lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunta on edellyttänyt, että väärinkäytösten mahdollisesti aiheuttamia lainsäädäntötarpeita seurataan ja tarvittaviin korjaustoimenpiteisiin ryhdytään (LiVM 6/2021 vp).
3.3.2
Velvollisuus tarkastaa passin ja henkilökortin voimassaolo
3.3.2Velvollisuus tarkastaa passin ja henkilökortin voimassaolo
Tunnistuslain 24 §:ssä on säädetty tunnistuspalvelun tarjoajan oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä rajapinnan kautta tai muutoin sähköisesti poliisin tietojärjestelmässä oleva tieto ensitunnistamisessa käytettävän passin tai henkilökortin voimassaolosta. Mahdollisuus tarkastaa ensitunnistamisessa käytettävän passin tai henkilökortin voimassaolo poliisin tietojärjestelmästä on ollut käytössä jo vuodesta 2017 saakka, mutta tunnistusvälineiden tarjoajat ovat hyödyntäneet sitä vain harvoin.
Nykyisen lainsäädännön nojalla tunnistusvälineen tarjoajalla ei siis ole velvollisuutta tarkistaa passin tai henkilökortin voimassaoloa poliisin sähköisestä tietojärjestelmästä, vaan tarkistaminen perustuu tunnistusvälineen tarjoajan vapaaehtoisuuteen. Tämä mahdollistaa sen, että kolmannella henkilöllä on mahdollisuus saada haltuunsa anastetulla passilla tai henkilökortilla uhrin nimiin tunnistusväline. Tämä on mahdollista esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa tunnistusvälineen tarjoaja tunnistaa tunnistusvälineen hakijan etänä passin tai henkilökortin perusteella, esimerkiksi etälukemalla erillisen sovelluksen avulla asiakirjan koneluettavan rivin tiedot tai sirun.
3.3.3
Ensitunnistamisen ketjuttaminen ja sitä koskevien tietojen välittäminen
3.3.3Ensitunnistamisen ketjuttaminen ja sitä koskevien tietojen välittäminen
Ensitunnistamisesta eli luonnollisen henkilön tunnistamisesta vahvan sähköisen tunnistusvälineen hankkimisen yhteydessä säädetään tunnistuslain 17 §:ssä. Ensitunnistamisessa luonnollisen henkilön tunnistaminen tulee tehdä henkilökohtaisesti tai sähköisesti siten, että korotetulle tai korkealle varmuustasolle sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksella säädetyt vaatimukset täyttyvät. Henkilöllisyyden varmentaminen voi perustua viranomaisen myöntämään henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan tai tunnistuslaissa tarkoitettuun vahvaan sähköiseen tunnistusvälineeseen. Lisäksi henkilöllisyyden varmentaminen voi perustua julkisen tai yksityisen tahon aiemmin muuhun tarkoitukseen kuin vahvan sähköisen tunnistusvälineen myöntämiseen käyttämään menettelyyn, jonka Liikenne- ja viestintävirasto hyväksyy tunnistuslain 17 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen vahvistuksen perusteella.
Tieto ensitunnistamisen ketjuttamisesta on merkityksellinen myös tunnistuspalvelun käytöstä suoritettavan korvauksen laskuttamiseksi ja virhetilanteiden vastuunjakotilanteissa. Ensitunnistamisen enimmäishinnasta on aikaisemmin säädetty määräaikaisella lainmuutoksella, jonka voimassaolo päättyi 31.3.2023.Tämän jälkeen enimmäishinnasta ei ole enää säädetty, minkä johdosta tunnistusvälineen tarjoajan on mahdollista periä ensitunnistamisesta muuta tunnistustapahtuman välittämistä korkeampi korvaus. Tieto tunnistusvälineen käytöstä ensitunnistamiseen on siten tarpeen oikean korvauksen perimiseksi.
3.3.4
Tunnistusvälineen uudelleenaktivointi
3.3.4Tunnistusvälineen uudelleenaktivointi
Tunnistusvälineiden turvallisuusvaatimukset on tunnistuslaissa yhtenäistetty pitkälti eIDAS-asetuksen sääntelyn kanssa. Sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetus sisältää tunnistamisjärjestelmien eri varmuustasoille asetetut vaatimukset. Tunnistuslaki sisältää viittauksia sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetukseen, jolloin sen tietyt vaatimukset tulevat sovellettavaksi myös sellaisten palveluntarjoajien osalta, jotka eivät ole eIDAS-asetuksen soveltamisalassa.
Kohta 2.2.3 koskee voimassaolon keskeyttämistä, peruuttamista ja uudelleenaktivointia. Näistä erityisesti uudelleenaktivointia koskevien vaatimusten nimenomainen puuttuminen kansallisesta lainsäädännöstä on aiheuttanut epäselvyyttä. Uudelleenaktivoinniksi voidaan käytännössä katsoa esimerkiksi tilanteet, joissa asetetaan uusi PIN-koodi unohtuneen tilalle tai avataan lukkiutuneet tunnukset. Tunnistuspalvelun tarjoajilla on erilaisia keinoja lukkiutuneiden tunnusten avaamiseksi. Koska uudelleenaktivointia ei ole kansallisesti säännelty, ei siihen sovellu erityisiä turvallisuusvaatimuksia.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4.1.1
Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpano
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
4.1.1Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpano
Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on täytäntöönpanna muutettu eIDAS-asetus. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista (myöhemmin
eIDAS-laki
) ja ehdotetaan muutettavaksi tunnistuslakia. Kaikki eIDAS-asetusta koskeva kansallinen täydentävä sääntely sisältyisi jatkossa eIDAS-lakiin. Laki sisältäisi siten uutta sääntelyä, joka olisi tarpeen muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanemiseksi ja lisäksi lakiin siirrettäisiin tunnistuslaista jo olemassa olevaa sääntelyä, jolla on aiemmin täytäntöönpantu alkuperäinen eIDAS-asetus. Lain soveltajan näkökulmasta olisi selkeintä, että kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimukset ja eIDAS-asetukseen liittyvä täydentävä sääntely olisivat jatkossa omissa laeissaan. Jatkossa palvelujen tarjoajat ja muut lain soveltajat voisivat helposti valita sovellettavan lain sen perusteella, onko tarkoitus toimia
eIDAS-laki) ja ehdotetaan muutettavaksi tunnistuslakia. Kaikki eIDAS-asetusta koskeva kansallinen täydentävä sääntely sisältyisi jatkossa eIDAS-lakiin. Laki sisältäisi siten uutta sääntelyä, joka olisi tarpeen muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanemiseksi ja lisäksi lakiin siirrettäisiin tunnistuslaista jo olemassa olevaa sääntelyä, jolla on aiemmin täytäntöönpantu alkuperäinen eIDAS-asetus. Lain soveltajan näkökulmasta olisi selkeintä, että kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimukset ja eIDAS-asetukseen liittyvä täydentävä sääntely olisivat jatkossa omissa laeissaan. Jatkossa palvelujen tarjoajat ja muut lain soveltajat voisivat helposti valita sovellettavan lain sen perusteella, onko tarkoitus toimia
vain kansallisella tasolla tunnistuspalvelujen tarjoajana vai laajemmin EU:n jäsenvaltioiden alueella.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi lompakon itsenäisen käyttöönoton olevan mahdollista 13 vuotta täyttäneelle. Tätä nuoremmat henkilöt voisivat ottaa lompakon käyttöön huoltajan suostumuksella. Muutettu eIDAS-asetus ei edellytä sääntelyä vähimmäisiästä, vaan sääntely olisi tarpeen kansallisista syistä. Mikäli vähimmäisiästä ei säädettäisi, sovellettaisiin julkisen sektorin ja yksityisen sektorin tarjoaman lompakon itsenäiseen käyttöönottoon eri lainsäädäntöä ja siten myös ikärajat olisivat erilaiset. Ehdotettu 13 vuoden vähimmäisikä olisi yhdenmukainen tietosuojalain
(1050/2018)
5 §:ssä säädetyn tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseen lapselle sovellettavan ikärajan kanssa. Ehdotetulla sääntelyllä ei ole tarkoitus muuttaa sitä, missä tilanteissa 13-vuotiaalla on oikeus asioida itsenäisesti, vaan sääntelyllä mahdollistettaisiin asiointi lompakon avulla niissä tilanteissa, joissa 13-vuotiaalla on siihen muun sääntelyn perusteella oikeus.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista, niiden nimeämisestä ja ilmoittamisesta komissiolle sekä niiden suorittamasta vaatimustenmukaisuuden valvonnasta. Lisäksi säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämän kansallisen solmupisteen tietoturvallisuuden arvioinnista tietoturvallisuuden arviointilaitoksista annetussa laissa
(1405/2011)
tarkoitetun hyväksytyn tietoturvallisuuden arviointilaitoksen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai Liikenne- ja viestintäviraston toimesta.
4.1.2
Digitaalinen henkilöllisyystodistus
4.1.2Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta. Lailla luotaisiin oikeudellinen perusta digitaaliselle henkilöllisyystodistukselle, joka mahdollistaisi henkilötietojen luotettavan osoittamisen. Digitaalinen henkilöllisyystodistus olisi käytettävissä yksinomaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kautta, ja se perustuisi voimassa olevaan Suomen passiin tai henkilökorttiin. Digitaalinen henkilöllisyystodistus tarjottaisiin käyttäjälle hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena ja se olisi Suomessa ensimmäinen attribuuttitodistus, jonka voi saada eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon. Digitaalista henkilöllisyystodistusta voisi käyttää ensisijaisesti käyntiasioinnissa.
Esityksen mukaan Suomen kansalaiselle myönnettävä passilaissa tarkoitettu passi, tilapäinen passi, diplomaatti- tai virkapassi sekä henkilökorttilaissa tarkoitettu henkilökortti, tilapäinen henkilökortti, ulkomaalaisen henkilökortti tai 17 §:n 3 momentissa tarkoitettu henkilökortti ilman matkustusoikeutta täyttäisivät niiden voimassaoloaikana edellytyksen saada digitaalinen henkilöllisyystodistus. Henkilökorttilaissa tarkoitetun ulkomaalaisen henkilökortin saamisen edellytyksenä on, että hakijalla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti taikka hakijan oleskeluoikeus on rekisteröity. Lisäksi henkilöllä tulee olla kotikuntalain
(201/1994)
mukainen kotikunta Suomessa ja hänen tietojensa tulee olla talletettu väestötietojärjestelmään.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus olisi keskeinen mahdollistaja eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon laajalle hyödyntämiselle Suomessa. Sen merkitys korostuisi erityisesti siksi, että vahvistettujen henkilötietojen esittäminen on olennainen osa monia arjen asiointitilanteita. Mahdollisuus korvata fyysinen henkilöllisyystodistus digitaalisella vaihtoehdolla kuten matkapuhelimella käytettävällä lompakkosovelluksella on kansalaisille keskimäärin houkutteleva ja käytännöllinen ratkaisu. Lompakon käyttöönoton voidaan arvioida etenevän Suomessa vaiheittain kansalaisten kokeman hyödyn ja käyttökokemusten ohjaamana. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että lompakon sisältö vastaa heti alkuvaiheessa monipuolisesti kansalaisten arjen tarpeisiin. Digitaalinen henkilöllisyystodistus muodostaisikin keskeisen ja konkreettisen käyttökohteen, joka tukisi lompakon käyttöönottoa ja lisäisi sen arvoa käyttäjille.
4.1.3
Kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävät muutostarpeet
4.1.3Kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävät muutostarpeet
Esityksessä ehdotetaan lisättävän tunnistuslakiin tunnistusvälineen tarjoajan velvollisuus varmistaa, että ensitunnistamisessa käytettävä passi tai henkilökortti on voimassa sekä velvollisuus välittää tieto siitä, jos toisen tunnistusvälineen tarjoajan tunnistusvälinettä käytetään ensitunnistamiseen. Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin valtuutus antaa määräyksiä ensitunnistamisesta tallennettavien tietojen teknisistä yksityiskohdista. Lisäksi tunnistuslakia ajantasaistettaisiin tekemällä yksittäisiä muita muutoksia.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Johdanto
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Johdanto
Esityksessä ehdotettava uusi eIDAS-laki täydentäisi EU:n eIDAS-asetusta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan uutta lakia digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta, joka osittain nojaisi eIDAS-asetuksen hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia, hyväksyttyjä luottamuspalveluja ja hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia koskevaan sääntelyyn. Tämän johdosta vaikutusten arvioinnissa kuvataan etupäässä esitettävän eIDAS-asetusta täydentävän kansallisen lain sekä digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annettavan lain vaikutuksia. Jo voimaan tulleen muutetun eIDAS-asetuksen vaikutuksia kuvataan lähinnä siltä osin, kuin ne ovat olennaisia ehdotettavan kansallisen lain kannalta tai kun EU-asetuksen vaikutusten kuvaamisen on arvioitu helpottavan suoraan velvoittavan asetuksen sääntelyn ja täydentävän lainsäädännön yhteisvaikutusten hahmottamista.
Edellä kuvatuilla seikoilla on merkitystä esityksen vaikutusten arvioinnin kannalta. Esityksen ja sen yhteisvaikutukset muutetun eIDAS-asetuksen kanssa ovat osittain riippuvaisia siitä, kuinka paljon kansalaiset ottavat käyttöön eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa ja toisaalta siitä, kuinka paljon asiointipalvelut mahdollistavat lompakolla ja sähköisillä attribuuttitodistuksilla asioimista niiden palveluissa. Tästä syystä vaikutusten arvioinnissa on pyritty kuvaamaan erityisesti sellaisia yleisiä vaikutuksia, joita esityksen ehdotuksilla on riippumatta siitä, minkälaisia uusien palvelujen käyttäjämäärät ovat. Vaikutuksissa on pyritty myös nostamaan esiin vaihtoehtoisia vaikutuksia liittyen erilaisiin käyttäjämääriin, jos arviointi on voitu tehdä riittävän konkreettisella ja todennäköisellä tasolla.
4.2.2
Taloudelliset vaikutukset
4.2.2.1
Vaikutukset sähköisen tunnistamisen luottamusverkostoon
4.2.2Taloudelliset vaikutukset
4.2.2.1Vaikutukset sähköisen tunnistamisen luottamusverkostoon
Lompakon ja sen tarjoamisen vaatimukset on säännelty tyhjentävästi muutetussa eIDAS-asetuksessa eikä kansallisia lisävaatimuksia ole mahdollista asettaa. Siten eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot ja niiden tarjoajat jäävät kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen sääntelyn ulkopuolelle ja siten myös kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen markkinan eli luottamusverkoston ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakot muodostaisivat kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen luottamusverkostolle rinnakkaisen järjestelmän, jonka vaatimukset tulevat muutetusta eIDAS-asetuksesta ja sen nojalla annetuista komission täytäntöönpanoasetuksista. Koska vahva sähköinen tunnistaminen on kuitenkin myös lompakolla mahdollista, ja sitä tarjotaan nykyisin Suomessa kilpailluilla markkinoilla, on esityksen valmistelussa arvioitu muutetun eIDAS-asetuksen ja sen kansallisen täytäntöönpanon vaikutuksia
nykyisiin tunnistuspalvelun tarjoajiin.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon ja siihen liittyvien palveluiden toteuttamisen arvioidaan pidemmällä aikavälillä selkeästi lisäävän nykyisten tunnistusvälityspalvelun tarjoajien liiketoimintamahdollisuuksia. Tulevaisuudessa tunnistusvälityspalvelun tarjoajat voivat halutessaan laajentaa toimintaansa myös erilaisten lompakkoon tarjottavien sähköisten attribuuttitodistusten välittämiseen. Tunnistusvälityspalvelun tarjoajat voisivat esimerkiksi laajentaa toimintaansa luottamuspalvelun tarjoajiksi ja välittää sähköisiä attribuuttitodistuksia tietojen virallisista lähteistä eli erilaisista rekistereistä lompakkoon. Esityksen valmistelussa on arvioitu tämän olevan selvästi nykyisen vahvan sähköisen tunnistamisen välittämiseen liittyvää liiketoimintaa laajempi.
4.2.2.2
Kilpailuoikeusvaikutukset liittyen Digi- ja väestötietoviraston tehtävään eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajana
4.2.2.2Kilpailuoikeusvaikutukset liittyen Digi- ja väestötietoviraston tehtävään eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajana
Koska Suomessa sähköisiä tunnistusvälineitä ja luottamuspalveluja on lähtökohtaisesti tarjottu myös yksityisen sektorin palveluntarjoajien toimesta, liittyy Digi- ja väestötietoviraston esityksessä ehdotettuun asemaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajana kysymyksiä koskien EU-lainsäädännön valtiontukisääntelyä (Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta, myöhemmin myös
SEUT,
107 art.) ja kansallista kilpailuneutraliteettia koskevaa lainsäädäntöä (kilpailulain
(948/2011)
4 a luku). SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Valtiontukilainsäädännön lisäksi on huomattava, että jos jäsenvaltio on päättänyt ottaa käyttöön markkinamekanismeja, ja toimintaa on luonteeltaan pidettävä taloudellisena, on sovellettava myös kilpailulain 4 a luvun sääntelyä kilpailuneutraliteetista. Kilpailulain 4 a luvun sääntelyn tavoitteena on antaa kansalliselle viranomaiselle toimivaltaa kilpailuneutraliteettiin liittyvissä asioissa. Lukuun sisältyvän 30 a §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee ensisijaisesti neuvotteluteitse pyrkiä poistamaan mm. valtion taikka niiden määräysvaltaan kuuluvan yksikön harjoittamassa taloudellisessa toiminnassa sovellettu menettely tai toiminnan rakenne, joka tavaroiden tai palveluiden tarjonnassa: 1) vääristää tai on omiaan vääristämään terveen ja toimivan kilpailun edellytyksiä markkinoilla; 2) estää tai on omiaan estämään terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun syntymistä tai kehittymistä; tai 3) on ristiriidassa kuntalain
(410/2015)
128 §:ssä tai hyvinvointialueesta
annetun lain
(611/2021)
133 §:ssä säädetyn markkinaperusteisen hinnoittelun vaatimuksen kanssa. Edelleen samaan lukuun sisältyvän 30 c §:n mukaan, jos neuvottelu ei johda tulokseen, Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee kieltää mm. valtiota käyttämästä menettelyä tai toiminnan rakennetta taikka asettaa menettelyn tai toiminnan jatkamisen edellytykseksi sellaiset velvoitteet, jotka varmistavat tasapuoliset toimintaedellytykset markkinoilla.
Koska jäsenvaltioille on muutetussa eIDAS-asetuksessa säädetty velvollisuus tarjota vähintään yksi eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko tietyssä määräajassa, valtiovarainministeriö teetti selvityksen siitä, onko nykyisillä yksityisen sektorin palveluntarjoajilla tavoitteena tuottaa muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset täyttävä lompakko asetuksessa säädetyssä määräajassa. Tehtyä markkinaselvitystä on käsitelty myös esityksen jaksossa 5.1.1. Selvityksen tulosten perusteella markkinatoimijat eivät ole tarjoamassa muutetun eIDAS-asetuksen mukaista lompakkoa lähivuosina. Toimijat ovat kuitenkin pitkällä aikavälillä mahdollisesti kiinnostuneita tarjoamaan eIDAS-asetuksen vaatimukset täyttävää lompakkoa. Selvityksen perusteella markkinoiden toiminnan arvioidaan kuitenkin olevan lähivuosien aikana puutteellista. Tällä tarkoitetaan sitä, että tavanomaista markkinatoimintaa ei olisi ja tarjolle ei tulisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttävät muutetun
eIDAS-asetuksen vaatimukset (
markkinapuute
). Tästä syystä esityksessä ehdotetaan Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi tarjota eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko Suomessa. Valtiontuki- ja kilpailulainsäädäntöä ei sovellettaisi Digi- ja väestötietoviraston toimintaan niin kauan kuin markkinapuute lompakoiden tarjoamisessa jatkuu eli käytännössä niin kauan kuin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon osalta ei synny kilpailtua markkinaa Suomessa. Markkinoiden kehitystä ja markkinapuutteen jatkumista olisi mahdollista seurata sen perusteella, mitkä lompakot Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut Euroopan komissiolle ehdotetun eIDAS-lain 33 §:n 2 kohdan perusteella.
4.2.2.3
Sääntelytaakka ja muut kustannukset asiointipalveluille
eIDAS-asetuksen vaatimukset (markkinapuute). Tästä syystä esityksessä ehdotetaan Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi tarjota eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko Suomessa. Valtiontuki- ja kilpailulainsäädäntöä ei sovellettaisi Digi- ja väestötietoviraston toimintaan niin kauan kuin markkinapuute lompakoiden tarjoamisessa jatkuu eli käytännössä niin kauan kuin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon osalta ei synny kilpailtua markkinaa Suomessa. Markkinoiden kehitystä ja markkinapuutteen jatkumista olisi mahdollista seurata sen perusteella, mitkä lompakot Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut Euroopan komissiolle ehdotetun eIDAS-lain 33 §:n 2 kohdan perusteella.
4.2.2.3Sääntelytaakka ja muut kustannukset asiointipalveluille
Muutetussa eIDAS-asetuksessa säädetään sekä julkisten että yksityisten asiointipalveluiden velvollisuudesta hyväksyä eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko, kun käyttäjät tunnistautuvat niiden palveluihin. Lisäksi muutettu eIDAS-asetus edellyttää, että sähköiset asiointipalvelut sekä muut lompakon luottavat osapuolet rekisteröityvät siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittuneet. Velvollisuuksien pääasiallinen sisältö on selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.1.
Julkisen sektorin osalta esityksen ehdotuksilla puolestaan mahdollistetaan, että Suomi.fi-tunnistus voisi jatkossa tunnistaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluja käyttävän luonnollisen henkilön myös lompakkoa käyttäen. Luonnollisen henkilön tunnistuspalvelusta säädetään hallinnon yhteisistä sähköisistä tukipalveluista annetun lain
(571/2016)
(myöhemmin
tukipalvelulaki
) 3 §:n 4 kohdassa. Sen mukaan kyseessä on palvelu, joka tunnistaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluja käyttävän luonnollisen henkilön tunnistuslaissa tarkoitetun tunnistuspalvelun tarjoajan palvelua käyttäen, hallinnoi tunnistustapahtumaa sekä luovuttaa väestötietojärjestelmästä henkilön yksilöintiä koskevat tiedot käyttäjäorganisaatiolle. Julkisen sektorin asiointipalveluilla on lähtökohtaisesti velvollisuus käyttää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua niiden palveluissa.
tukipalvelulaki) 3 §:n 4 kohdassa. Sen mukaan kyseessä on palvelu, joka tunnistaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluja käyttävän luonnollisen henkilön tunnistuslaissa tarkoitetun tunnistuspalvelun tarjoajan palvelua käyttäen, hallinnoi tunnistustapahtumaa sekä luovuttaa väestötietojärjestelmästä henkilön yksilöintiä koskevat tiedot käyttäjäorganisaatiolle. Julkisen sektorin asiointipalveluilla on lähtökohtaisesti velvollisuus käyttää luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua niiden palveluissa.
Asiointipalveluiden velvollisuus hyväksyä lompakko rajoittuu ensivaiheessa sähköiseen tunnistamiseen, eikä muutettu eIDAS-asetus velvoita asiointipalveluja mahdollistamaan lompakolla asioimista käyntiasioinnissa. Sen sijaan tällaisia velvoitteita voi tulevaisuudessa tulla asiointipalveluille sektorikohtaisesta EU-sääntelystä ja siten asiointipalveluiden velvollisuus hyväksyä lompakolla asioiminen ja tietojen osoittaminen käyntiasioinnissa voi kasvaa vaiheittain. Asiointipalvelut voivat kuitenkin mahdollistaa käyntiasiointia lompakolla milloin tahansa oma-aloitteisesti.
eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko ja tiedot kulkevat käyttäjältä asiointipalveluille lompakoiden välillä. Käytännössä tämä olisi mahdollista erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa asiointipalvelu on yksityinen elinkeinonharjoittaja.
4.2.2.4
Luottamuspalvelun tarjoajien hallinnolliset seuraamusmaksut
4.2.2.4Luottamuspalvelun tarjoajien hallinnolliset seuraamusmaksut
eIDAS-asetuksessa edellytetään jäsenvaltioita varmistamaan, että hyväksytyille ja ei-hyväksytyille luottamuspalvelun tarjoajille voidaan määrätä hallinnollinen sakko, jos ne rikkovat eIDAS-asetusta. Ehdotetun lainsäädännön mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus määrätä valvontapäätöstensä tehosteeksi uhkasakkoja sekä oikeus määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja. Edellä jaksossa 3.1.2 kuvatulla tavalla hyväksytyistä luottamuspalvelun tarjoajista ja niiden tarjoamista luottamuspalveluista on saatavilla täsmällisesti tietoa, sillä niiden on jo pitkään tullut ilmoittaa toiminnastaan. Sen sijaan ei-hyväksytyistä luottamuspalvelun tarjoajista on ollut rajallisemmin tietoa. Liikenne- ja viestintävirastolle tehtyjen kyberturvallisuuslain mukaisten ilmoitusten sekä asiantuntijoiden esittämien arvioiden mukaan Suomessa olisi yhteensä noin 50 luottamuspalvelun tarjoajaa, jotka tarjoavat useita erilaisia luottamuspalveluja. Luottamuspalvelun tarjoajien koko
vaihtelee suurista toimijoista keskikokoisiin ja pieniin toimijoihin. On mahdollista, että kaikki toimijat eivät itse tunnista, että niiden tarjoamassa palvelussa on kyse luottamuspalvelun tarjoamisesta.
häiriöistä varmistaa osaltaan sitä, että valvova viranomainen voi kohdistaa palveluntarjoajaan valvontatoimenpiteitä ja mahdollisesti edellyttää korjaavia toimenpiteitä, jotta tietoturvaloukkauksilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa.
4.2.2.5
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan, tunnistus- ja luottamuspalvelun tarjoajan sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja sertifioijien maksut
4.2.2.5Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan, tunnistus- ja luottamuspalvelun tarjoajan sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja sertifioijien maksut
Tunnistus- ja luottamuspalveluiden sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja sertifioijien (tunnistuslaissa nykyisin sertifiointilaitos) nykyisiä valvontamaksuja esitetään korotettaviksi. Korotuksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta nykyisiin palveluntarjoajiin. Liikenne- ja viestintäviraston rekisterissä on esityksen valmistelun aikana (marraskuussa 2025) 18 vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoajaa. Lisäksi Suomessa on yksi hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja. Toistaiseksi Suomeen ei ole sijoittautunut yhtäkään eIDAS-asetuksessa tarkoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta tai sertifioijaa. Olemassa olevien maksujen korotusten lisäksi eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden tarjoajille esitettäisiin uutta vastaavaa vuosittaista valvontamaksua kuin tunnistus- ja luottamuspalvelun tarjoajille on säädetty. Tulevaisuudessa lompakoiden markkinan kehittyminen saattaa johtaa siihen, että lompakon tarjoajien lukumäärä kasvaa,
mutta esityksen valmistelun aikana tiedossa ei ole kuin yksi tuleva lompakon tarjoaja eli Digi- ja väestötietovirasto. Digi- ja väestötietovirasto toimii nykyään jo vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoajana ja ainoana hyväksyttyjen luottamuspalveluiden tarjoajana. Siten valvontamaksujen korotus kohdistuisi lähinnä vakiintuneisiin toimijoihin. Korotus kohdistuisi myös pääosin suuriin yrityksiin, kuten pankkeihin ja teleoperaattoreihin, jotka tarjoavat valtaosan sähköisistä tunnistuspalveluista.
Nykyisin tunnistuslakiin sisältyvien tunnistus- ja luottamuspalvelun rekisteröimismaksun, nimetyn sertifiointilaitoksen eli ehdotetussa eIDAS-laissa tarkoitetun sertifioijan sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeämismaksun suuruus määräytyisi jatkossa valtion maksuperustelain
(150/1992)
ja Liikenne- ja viestintäviraston sähköiseen viestintään liittyvistä suoritteista perittävistä maksuista annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (jäljempänä
sähköisen viestinnän maksuasetus
) perusteella. Toiminnan aloittamiseen liittyvän ilmoituksen käsittelymaksun suuruus määräytyisi valtion maksuperustelain kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti eli maksun suuruus vastaisi suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. Ilmoituksen käsittelystä perittäisiin siihen kuluneen ajan perusteella maksu omakustannusarvon mukaisesti. Koska ilmoituksen tai hakemuksen käsittelystä perittäisiin
sähköisen viestinnän maksuasetus) perusteella. Toiminnan aloittamiseen liittyvän ilmoituksen käsittelymaksun suuruus määräytyisi valtion maksuperustelain kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti eli maksun suuruus vastaisi suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. Ilmoituksen käsittelystä perittäisiin siihen kuluneen ajan perusteella maksu omakustannusarvon mukaisesti. Koska ilmoituksen tai hakemuksen käsittelystä perittäisiin
maksu vain toiminnan aloittamisen yhteydessä, on kyse kertaluontoisesta suorituksesta.
Koska maksu perittäisiin jatkossa ilmoituksen tai hakemuksen käsittelystä, voitaisiin maksu periä myös tilanteissa, joissa palveluntarjoajaa ei merkittäisi rekisteriin tai hyväksyttäisi arviointilaitokseksi tai sertifioijaksi. Siten muutoksen voidaan arvioida vähäisesti nostavan kynnystä uusille palveluntarjoajille hakeutua markkinoille, kun ilmoituksen tai hakemuksen tekemiseen liittyy kuluriski. Toisaalta maksun perintälogiikan muutos vähentäisi viranomaisille mahdollisista puutteellisista tai perusteettomista ilmoituksista aiheutuvaa työmäärää.
4.2.2.6
Kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävät muutokset
4.2.2.6Kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävät muutokset
Esityksessä ehdotettujen kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävien muutosten taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat pääasiassa tunnistusvälineiden tarjoajiin. Ehdotetuilla muutoksilla ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävää taloudellista vaikutusta tunnistusvälineiden tarjoajiin tai kansalaisiin.
Esityksessä ei ehdoteta muutoksia tunnistustapahtumia koskevaan hintasääntelyyn. Ensitunnistamista koskevan tiedon välitysvelvollisuuden arvioidaan kuitenkin mahdollistavan sen, että tunnistusvälineen tarjoaja, jonka myöntämää välinettä käytetään ensitunnistamisen ketjuttamiseen, voi halutessaan periä uuden välineen tarjoajalta korkeamman maksun tunnistustapahtuman välittämisestä.
4.2.2.7
Innovaatioiden synty ja leviäminen markkinoilla
4.2.2.7Innovaatioiden synty ja leviäminen markkinoilla
Eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot tarjoavat uusia tapoja henkilöihin liittyvän varmennetun tiedon jakamiseen ja siten myös mahdollisuuden uudenlaisiin innovaatioihin erityisesti teknologisiin ratkaisuihin liittyen. Osittaisena haasteena vielä tällä hetkellä on, että lompakot rakentuvat uusien ja osittain vielä valmistelua ja testausta vaativiin standardeihin. Uudet teknologiat antavat kuitenkin mahdollisuuksia teknologiatoimittajille kehittää omia palvelujaan ja tuotteitaan. Ne voivat esimerkiksi kehittää palveluja helpottamaan lompakoiden käyttöönottoja tarjoamalla valmiita osakokonaisuuksia nopeampaan ja helpompaan käyttöönottoon. Palvelutarjonnan kehittyminen edellyttää kuitenkin vielä, että standardien sisällöt vakiintuvat, jotta niihin pohjautuvassa kehitystyössä ei jouduta jatkuvasti tekemään muutoksia kehitettäviin palveluihin. Parhaimmillaan lompakot voivat luoda suomalaisille yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia eurooppalaisilla
digitaalisilla sisämarkkinoilla. Joka tapauksessa esityksen ehdotuksilla luodaan yhteiset lainsäädännölliset raamit lompakoiden ja niihin liittyvien palvelujen kehittämiseksi Suomessa. Ehdotettu lainsäädäntö osaltaan vakiinnuttaa pohjaa lompakoiden tarjoamiseksi ja siten poistaa niiden tarjoamiseen liittyvää epävarmuutta. Ehdotetun sääntelyn arvioidaan siten helpottavan muutetun eIDAS-asetuksen mukaisten palvelujen tarjoamista myös sellaisten toimijoiden osalta, jotka vielä harkitsevat asiaa.
pyritään edistämään sähköisten attribuuttitodistusten yleistymistä.
4.2.2.8
Vaikutukset valtion talousarvioon
4.2.2.8Vaikutukset valtion talousarvioon
Esityksessä ehdotettujen muutetun eIDAS-asetuksen toimeenpanoon liittyvien uusien tehtävien hoitamiseen liittyy useita käytännön epävarmuustekijöitä, minkä vuoksi täysin luotettavaa arviota tulevista vaikutuksista on vaikea antaa. Epävarmuutta liittyy esimerkiksi muutetun eIDAS-asetuksen nojalla annettaviin komission täytäntöönpanoasetuksiin ja niiden sisältöön. Täytäntöönpanoasetusten valmistelu on ollut vielä esityksen valmistelun aikana kesken ja lisäksi komissio on ilmaissut, että sen tarkoituksena on päivittää jo annettuja täytäntöönpanoasetuksia. Täytäntöönpanoasetuksilla ja niihin sisältyvillä standardiviittauksilla on kuitenkin merkittävä vaikutus siihen, miten muutetun eIDAS-asetuksen mukaiset velvoitteet tulee teknisesti toteuttaa. Mikäli täytäntöönpanoasetusten sisältöä muutetaan merkittävästi, on sillä vaikutuksia myös tehtävien
nyt suunniteltuun toteutustapaan.
ja laadusta. Tarkempaa tietoa resurssitarpeista voi kuitenkin kattavammin ja luotettavimmin olla saatavilla vasta, kun muutetun eIDAS-asetuksen edellyttämien palveluiden tarjoamisesta ja tehtävien toteuttamisesta on alkanut kertyä käytännön kokemusta.
4.2.3
Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3.1
Yleiset vaikutukset
4.2.3Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3.1Yleiset vaikutukset
Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanon osana toteuttava eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko perustuu niin kutsutulle tietojen itsehallittavuudelle. Kyse on henkilötietojen käsittelyn mallista, jossa henkilö voi itse hallinnoida joko itseltään tai luotettavalta kolmannelta taholta lähtöisin olevien henkilötietojensa osoittamista asiointipalvelulle, jossa henkilötietoja tarvitaan. Käytännössä siis lompakon käyttäjä voi kerätä lompakkoonsa eri tahoilta itseään koskevia tietoja sähköisessä muodossa. Tämän jälkeen hän voi erilaisissa asiointitilanteissa osoittaa lompakossaan olevia tietoja itse sen sijaan, että asiointipalvelu hakee tiedon esimerkiksi viranomaisen ylläpitämästä rekisteristä. Käytännössä itsehallittavuudella tarkoitetaan siis sitä, että henkilöt päättävät itse omien henkilötietojensa käytöstä. Lompakoiden käyttö edistäisi siten käyttäjien tiedollista itsemääräämisoikeutta yhteiskunnassa ja tekisi henkilötietojen käsittelystä läpinäkyvämpää.
Samanaikaisesti tietojen itsehallittavuus siirtää vastuuta henkilötietojen käsittelyn turvallisuudesta henkilölle itselleen.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen toteuttaminen hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena eli lompakon kanssa yhteensopivaksi vie myös henkilöllisyyden osoittamista kohti eri asiointitilanteissa yleistyvää toimintamallia, joissa henkilö ei tarvitse asiointia varten muuta kuin mobiililaitteen. Ehdotuksen arvioidaan helpottavan ja yksinkertaistavan kansalaisten asiointia yhteiskunnan erilaisissa palveluissa. Käytännössä kansalaisten mahdollisuudet käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta voivat kuitenkin olla erilaisia johtuen ratkaisun käyttämiseen liittyvistä vaatimuksista sekä taloudellisista tai henkilön fyysisistä toimintaedellytyksistä johtuvista syistä.
4.2.3.2
Lapset ja nuoret
4.2.3.2Lapset ja nuoret
Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanoon liittyvät lainsäädäntöehdotukset voivat parantaa lasten mahdollisuuksia asioida tietyissä palveluissa digitaalisesti sekä vanhempien mahdollisuuksia hoitaa lastensa asioita, mutta vaikutukset kohdistuvat pääasiassa yli 13-vuotiaisiin. Ehdotuksen mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon voisi ottaa käyttöön itsenäisesti 13-vuotias, mikäli se on mahdollista korkean varmuustason vaatimusten mukaisesti. Tätä nuorempi voisi ottaa lompakon käyttöön huoltajan suostumuksella. Alaikäiset, jotka ottavat lompakon käyttöön, voisivat osoittaa sillä oman henkilöllisyytensä vastaavalla tavalla kuin nykyisillä vahvan sähköisen tunnistamisen välineillä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa on mahdollista, että 13-vuotias henkilö asioi itsenäisesti ilman huoltajaa, jolloin mahdollisuus henkilöllisyyden sähköiseen osoittamiseen ja sähköiseen allekirjoittamiseen eurooppalaisella
digitaalisen identiteetin lompakolla voi parantaa 13 vuotta täyttäneiden mahdollisuuksia hoitaa itseään koskevia asioita sähköisesti. Nykyisin lasten mahdollisuudet saada vahva sähköinen tunnistusväline käyttöönsä vaihtelee välineen myöntäjästä riippuen ja on usein sidottu siihen, mitä muita palveluja lapselle on mahdollista tarjota. Joillakin tunnistusvälineiden tarjoajilla ei ole ikärajoja tunnistusvälineen saamiselle huoltajien suostumuksella, osalla taas on asetettu ikäraja (esimerkiksi 12 vuotta) ja vaatimus huoltajien suostumuksesta.
minkä ikäiset voivat asioida palvelussa sekä iän tarkastamisen toteuttamista osaksi asiointiprosessia.
4.2.3.3
Ulkosuomalaiset
4.2.3.3Ulkosuomalaiset
Erityisesti asiakkuudesta riippumaton tapa vahvaan sähköiseen tunnistamiseen voi helpottaa ulkosuomalaisten mahdollisuuksia asioida suomalaisissa sähköisissä palveluissa. Ulkosuomalaisten osalta on eri yhteyksissä tuotu esille vaikeus hoitaa asiointia sähköisesti Suomeen, sillä usein heillä ei ole vahvaa sähköistä tunnistusvälinettä, sillä sellaisen saamisen edellytyksenä on edellä kuvatusti asiakkuus jossakin suomalaisessa pankissa tai teleoperaattorilla. Eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko ei edellytä asiakkuutta suomalaisessa pankissa tai teleoperaattorilla tai muussakaan palvelussa. Käytännössä luonnollisen henkilön osalta lompakon käyttöönotto edellyttää, että henkilö on rekisteröity väestötietojärjestelmään ja hänelle voidaan sen perusteella myöntää lompakkoon luonnollisen henkilön tunnistetiedot.
Ehdotettu sääntely mahdollistaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönoton myös Suomen ulkomaan edustustojen käyntiasioinnissa, mikä voi edistää ulkosuomalaisten mahdollisuuksia asioida jatkossa sähköisesti julkisen sektorin digitaalisissa palveluissa, kun heidän on mahdollista saada lompakko käyttöönsä edustustossa paikan päällä. Eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko voisi helpottaa ulkosuomalaisten rajat ylittävää asiointia esimerkiksi eläkkeeseen liittyvässä sähköisessä asioinnissa. Lisäksi eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönoton myötä ulkosuomalaisilla olisi mahdollisuus saada käyttöönsä myös digitaalinen henkilöllisyystodistus. Kaiken kaikkiaan ulkosuomalaisten osuus digitaalisten palvelujen kokonaiskäyttäjämäärästä on kuitenkin suhteellisen pieni.
4.2.3.4
Vammaiset henkilöt
4.2.3.4Vammaiset henkilöt
Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanoon liittyvällä ehdotetulla sääntelyllä voi olla vaikutuksia sellaisille henkilöille, jotka tarvitsisivat eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttämiseksi toisen henkilön apua. Ehdotettu sääntely sisältäisi kiellon luovuttaa välinettä toisen käyttöön, vastaavalla tavalla kuin se on nykyisin kielletty tunnistuslaissa vahvojen sähköisten tunnistusvälineiden osalta. Lisäksi ehdotetun sääntelyn mukaan henkilö vastaisi lompakon käytöstä, jos hän olisi itse luovuttanut sen toisen käyttöön. Nykyisin markkinoilla tarjolla olevien vahvojen sähköisten tunnistusvälineiden osalta on ollut haasteita sen suhteen, voiko tunnistusvälineen käytössä tukeutua avustajaan. Avustajaa käytettäessä tunnistusväline tai sen käyttöön liittyviä salasanoja tai muita todentamistekijöitä joudutaan todennäköisesti luovuttamaan avustajalle, mikä vaarantaa tunnistusvälineen luotettavuuden siten, kun kysymystä on perinteisesti arvioitu eIDAS-asetuksen
ja sen soveltamisen yhteydessä. Tunnistusvälineen luotettavuuden osalta olennainen asia on erityisesti tiettyyn tunnistusvälineeseen liitettävän henkilön henkilöllisyys ja sen varmistaminen, että vain tämä henkilö voi käyttää tunnistusvälinettä.
Ehdotettu sääntely ei kuitenkaan rajoita muutetun eIDAS-asetuksen sääntelyä vammaisten henkilöiden mahdollisuudesta käyttää lompakkoa yhdenvertaisesti. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 21 kohdan mukaan eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden on oltava esteettömästi vammaisten henkilöiden käytettävissä yhdenvertaisesti muiden käyttäjien kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (myöhemmin
esteettömyysdirektiivi
) mukaisesti. Esteettömyysdirektiivi asettaa yhdenmukaisia esteettömyysvaatimuksia EU:n sisämarkkinoilla myytäville päätelaitteille. Direktiivin toimeenpanevien kansallisten lakien soveltaminen on alkanut vuonna 2025. Kokonaisuutena arvioiden lompakko tulee siis olemaan hyvin laajan käyttäjäjoukon käyttömahdollisuuksien piirissä.
esteettömyysdirektiivi) mukaisesti. Esteettömyysdirektiivi asettaa yhdenmukaisia esteettömyysvaatimuksia EU:n sisämarkkinoilla myytäville päätelaitteille. Direktiivin toimeenpanevien kansallisten lakien soveltaminen on alkanut vuonna 2025. Kokonaisuutena arvioiden lompakko tulee siis olemaan hyvin laajan käyttäjäjoukon käyttömahdollisuuksien piirissä.
On lisäksi huomattava, että suurin osa päätelaitteista sisältää runsaasti erilaisia avustavia teknologioita (esimerkiksi näytön sisällön koon muuttaminen, erilaiset kontrastimahdollisuudet, puheohjaus), jolloin lompakon tallennusalustat ovat pääsääntöisesti esteettömiä. Lisäksi eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon on täytettävä digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain
(306/2019)
kolmannessa luvussa asetetut saavutettavuusvaatimukset. Palvelun saavutettavuus arvioidaan verkkosisällön saavutettavuusohjeiden (Web Content Accessibility Guidelines, WCAG) 2.1. A- ja AA-tason kriteeristön mukaisesti. Lisäksi käytettävyystestien avulla varmistetaan palvelun käytettävyys ja ymmärrettävyys. Lompakon kehittämisessä ja testaamisessa huomioidaan erilaisten ihmisten tarpeet ja käyttötavat. Lompakon käyttö pyritään mahdollistamaan myös erilaisilla apuvälineillä. Lompakosta julkaistaan saavutettavuusseloste ja palveluun sisällytetään sähköinen kanava
saavutettavuuspalautetta varten.
lompakkoon kehitetään erilaisia toisen puolesta asioinnin tilanteita varten omat tunnistetiedot, jolloin lompakko olisi käytössä nimenomaisesti näitä toimenpiteitä varten. Valtuutuksissa riski väärinkäytöstilanteiden syntymiselle on vähäisempi kuin silloin, jos tunnistusvälineen käytön mahdollistavia salaisuuksia joudutaan antamaan toiselle henkilölle. Vaikka valtuutuksen käyttö ei voi suoraan korvata henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuutta, se voi kuitenkin tietyissä tilanteissa olla tarkoituksenmukainen vaihtoehto.
4.2.3.5
Vaikutukset viranomaisiin
Digi- ja väestötietovirasto
. Esityksen mukaan Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä olisi tarjota eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko sekä siihen liittyviä järjestelmiä ja palveluja. Tämä ei kuitenkaan rajoittaisi muiden palveluntarjoajien mahdollisuuksia tarjota lompakkoa Digi- ja väestötietoviraston lompakon rinnalla. Digi- ja väestötietoviraston roolia lompakon tarjoajana on arvioitu edellä kilpailuvaikutusten näkökulmasta jaksossa 4.2.2.2 ja vaihtoehtoisissa toteutustavoissa jaksossa 5.1.1. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon sekä siihen liittyvien järjestelmien ja palvelujen toteuttamisessa olisi kyse uudesta tehtävästä. Kyse on laajasta kokonaisuudesta, johon liittyvää toteutustyötä ei ole sen teknisyyden takia tarkoituksenmukaista kuvata tässä esityksessä tyhjentävästi. Tehtävän toteuttaminen pitää kuitenkin sisällään ainakin mobiilisovelluksen kehittämisen ja julkaisun sovelluskaupassa
4.2.3.5Vaikutukset viranomaisiin
Digi- ja väestötietovirasto. Esityksen mukaan Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä olisi tarjota eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko sekä siihen liittyviä järjestelmiä ja palveluja. Tämä ei kuitenkaan rajoittaisi muiden palveluntarjoajien mahdollisuuksia tarjota lompakkoa Digi- ja väestötietoviraston lompakon rinnalla. Digi- ja väestötietoviraston roolia lompakon tarjoajana on arvioitu edellä kilpailuvaikutusten näkökulmasta jaksossa 4.2.2.2 ja vaihtoehtoisissa toteutustavoissa jaksossa 5.1.1. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon sekä siihen liittyvien järjestelmien ja palvelujen toteuttamisessa olisi kyse uudesta tehtävästä. Kyse on laajasta kokonaisuudesta, johon liittyvää toteutustyötä ei ole sen teknisyyden takia tarkoituksenmukaista kuvata tässä esityksessä tyhjentävästi. Tehtävän toteuttaminen pitää kuitenkin sisällään ainakin mobiilisovelluksen kehittämisen ja julkaisun sovelluskaupassa
sekä sovelluksen käyttöönoton toteuttamisen. Lompakon olisi myös tarkoitus mahdollistaa tietojen osoittaminen ja hallinnointi sähköisessä asioinnissa ja käyntiasioinnissa sekä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen tekeminen. Lompakon toteuttaminen eIDAS-asetuksen vaatimusten mukaisesti edellyttää myös useiden uusien taustajärjestelmien, kuten rekisterien, toteuttamista. Lisäksi Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota lompakon käyttöön liittyvää käyttäjätukea.
Liikenne- ja viestintävirasto.
Esityksen mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä olisi perustaa ja ylläpitää kansallinen luottavien osapuolten rekisteri, josta käytännössä eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot tarkistavat luottavat osapuolet ja niiden tiedot ennen kuin henkilötietoja luovutetaan lompakosta. Komissio on antanut lompakkoon luottavien osapuolten rekisteröintiä koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/848, jossa määritellään vaatimuksia rekisterille. Liikenne- ja viestintävirasto on toteuttanut esiselvityksen luottavien osapuolten rekisterin toteutustavan, vastuutahojen, sidosryhmien, aikataulutuksen, resurssitarpeiden ja kustannusten määrittämiseksi sekä rekisterin ylläpidon kustannusten määrittämiseksi. Liikenne- ja viestintävirasto on tähän mennessä alustavasti arvioinut luottavien osapuolten rekisterin resurssitarpeiksi vuosille 2024–2026
rekisterin perustamiseksi yhteensä 600 000 euroa sekä vuodesta 2026 alkaen vuosittain 100 000 euroa rekisterin ylläpitämiseksi.
Poliisihallitus.
Ehdotuksen mukaan digitaalista henkilöllisyystodistusta haettaisiin poliisilta ja se toteutettaisiin Digi- ja väestötietoviraston myöntämänä hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena ja se olisi siten yhteentoimiva eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kanssa. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntäminen ja käytön edistäminen edellyttää mobiilisovelluksen kehittämistä käyntiasioinnissa tarvittavien näyttö- ja tarkastusominaisuuksien osalta, tarvittavien kyselyrajapintojen toteuttamista poliisin Heko-Passi-järjestelmään sekä sähköiselle asiointialustalle, tiettyjen järjestelmien sekä sähköisen asiointialustan kapasiteetin ja palvelutason laajentamista sekä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tarkastamisen mahdollistavien ohjelmistojen ja laitteiden kehittämistä mm. poliisin lupapisteisiin ja kenttätyöntekijöille. Poliisihallitus on arvioinut digitaalisen henkilöllisyystodistuksen
myöntämisestä aiheutuviksi jatkuviksi ylläpitokustannuksiksi 300 000 euroa vuosittain.
Patentti- ja rekisterihallitus.
Esityksen mukaan Patentti- ja rekisterihallitus myöntäisi oikeushenkilön tunnistetiedot lompakkoon. Kyse olisi uudesta tehtävästä, joka edellyttäisi uuden teknisen toiminnallisuuden toteuttamista. Käytännössä kyse olisi omasta itsenäisestä palvelusta, joka hyödyntää perusrekisterien tietoja rajapintojen kautta. Käytännössä palvelussa olisi kyse uudesta rajapinnasta ja käyttöliittymästä, jota kautta oikeushenkilön edustaja voi pyytää henkilön tunnistetietojen myöntämistä ja lisäksi edustaja tunnistettaisiin ja tarkistettaisiin, että hänellä on valtuus toimia oikeushenkilön puolesta. Lisäksi palvelun kehittäminen edellyttäisi toiminnallisuutta, jolla oikeushenkilön tunnistetiedot muodostetaan, tallennetaan Patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaan ja luovutetaan hakijan lompakkoon. Patentti- ja rekisterihallitus on arvioinut palvelun kehittämisen resurssikustannuksiksi 540 000 euroa
ja jatkuviksi ylläpitokustannuksiksi 345 000 euroa vuosittain, joka sisältäisi yhteensä 2 henkilötyövuotta sovellusylläpitoon, oikeushenkilön tunnistetietojen tuoteomistajuuteen sekä prosessin tukeen liittyen.
Ulkoasiainhallinto.
Läheskään kaikilla ulkosuomalaisilla ei ole suomalaisia pankkitunnuksia, mobiilivarmennetta tai henkilökortin kansalaisvarmennetta, jotka mahdollistaisivat eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönoton sähköisesti. Tästä syystä esityksessä on ehdotettu, että henkilö voisi saada luonnollisen henkilön tunnistetiedot ja siten myös eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönsä asioimalla Suomen edustustossa. Käytännössä näissä tilanteissa Suomen edustusto tunnistaisi luonnollisen henkilön tunnistetietoja hakevan henkilön, mutta Digi- ja väestötietovirasto toimisi näissäkin tilanteissa henkilön tunnistetietojen myöntäjänä. Kyse olisi varsin rajoitetusta ja luonteeltaan avustavasta tehtävästä luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämisen prosessissa. Tunnistautuminen edustustossa henkilön tunnistetietojen saamiseksi lisäisi kuitenkin jonkin verran Suomen edustustojen
asiakaspalvelun työmäärää varsinkin lompakon ja henkilön tunnistetietojen käyttöönoton alkuvaiheessa.
henkilöllisyystodistuksen käyttöönotto lompakon avulla vähentäisi jatkossa todennäköisesti myös henkilökorttien kysyntää edustustoissa.
Ahvenanmaan valtionvirasto
. Ahvenanmaalla ei ole Digi- ja väestötietoviraston asiointipisteitä, joissa henkilöt voisivat hakea luonnollisen henkilön tunnistetietoja ja siten ottaa myös lompakon käyttöön käyntiasioinnissa. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan, että henkilö voisi saada luonnollisen henkilön tunnistetiedot ja siten myös eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönsä asioimalla Ahvenanmaan valtionvirastossa. Vastaavaa tehtävää ehdotetaan myös Suomen edustustoille. Ahvenanmaan valtionviraston virkailija tunnistaisi hakijan, mutta Digi- ja väestötietovirasto toimisi näissäkin tilanteissa luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäjänä. Kyse olisi tarkkaan rajatusta ja luonteeltaan avustavasta tehtävästä osana luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämistä. Uuden tehtävän arvioidaan kuitenkin lisäävän jonkin verran Ahvenanmaan valtionviraston työmäärää etenkin lompakon ja luonnollisen henkilön
Ahvenanmaan valtionvirasto. Ahvenanmaalla ei ole Digi- ja väestötietoviraston asiointipisteitä, joissa henkilöt voisivat hakea luonnollisen henkilön tunnistetietoja ja siten ottaa myös lompakon käyttöön käyntiasioinnissa. Tästä syystä esityksessä ehdotetaan, että henkilö voisi saada luonnollisen henkilön tunnistetiedot ja siten myös eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönsä asioimalla Ahvenanmaan valtionvirastossa. Vastaavaa tehtävää ehdotetaan myös Suomen edustustoille. Ahvenanmaan valtionviraston virkailija tunnistaisi hakijan, mutta Digi- ja väestötietovirasto toimisi näissäkin tilanteissa luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäjänä. Kyse olisi tarkkaan rajatusta ja luonteeltaan avustavasta tehtävästä osana luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämistä. Uuden tehtävän arvioidaan kuitenkin lisäävän jonkin verran Ahvenanmaan valtionviraston työmäärää etenkin lompakon ja luonnollisen henkilön
tunnistetietojen käyttöönoton alkuvaiheessa.
Oikeusrekisterikeskus.
Hallinnollisten seuraamusmaksujen täytäntöönpanosta vastaisi Oikeusrekisterikeskus. Toisin kuin muille keskeisille viranomaisille, täytäntöönpanotehtävän luonteen vuoksi Oikeusrekisterikeskukselta tehtävän hoitaminen ei edellyttäisi uudenlaista asiantuntemusta, vaan kyse on ainoastaan mahdollisesta täytäntöönpanotehtävien määrällisestä lisääntymisestä. Luottamuspalvelujen valvonnassa lähtökohtana olisi ohjaus ja neuvonta, eikä ehdotetun eIDAS-lain nojalla odoteta määrättävän merkittävissä määrin hallinnollisia seuraamusmaksuja. Oikeusrekisterikeskus vastaa nykyisin yli 60 erilaisen rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamuksen täytäntöönpanosta. Tästä huolimatta uusi seuraamuslaji lisää yleisesti Oikeusrekisterikeskuksen henkilötyön tarvetta esimerkiksi asiakasyhteydenottojen ja täytäntöönpanoon liittyvien virhetilanteiden selvittämisen takia. Esityksen valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että
luottamuspalvelun tarjoajille määrättävistä seuraamusmaksuista syntyy Oikeusrekisterikeskukselle vain vähäisissä määrin lisäresurssitarvetta.
Tietosuojavaltuutettu
. Muutetun eIDAS-asetuksen mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon avulla voi raportoida suoraan Tietosuojavaltuutetulle luottavan osapuolen epäilyttävästä tietopyynnöstä. Esityksen valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että vaikutus Tietosuojavaltuutetulle tulisi olemaan ainakin ensivaiheessa vähäinen, koska luottavat osapuolet tulisivat pääasiassa olemaan julkishallinnon toimijoita. Julkishallinnon toimijoiden voidaan arvioida lähtökohtaisesti toimivan tietosuojasääntelyn mukaisesti, kun ne pyytävät tietoja henkilöltä. Viranomaisen käsittelemät tiedot on tyypillisesti säännelty laissa tai muutoin määritelty suhteellisen tarkasti. Lompakkoon luottavien osapuolten määrän voidaan arvioida nousevan vuoden 2027 loppuun mennessä, jolloin myös yksityisen sektorin toimijoilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus hyväksyä lompakolla tunnistautuminen niiden palveluihin. On mahdollista, että
Tietosuojavaltuutettu. Muutetun eIDAS-asetuksen mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon avulla voi raportoida suoraan Tietosuojavaltuutetulle luottavan osapuolen epäilyttävästä tietopyynnöstä. Esityksen valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että vaikutus Tietosuojavaltuutetulle tulisi olemaan ainakin ensivaiheessa vähäinen, koska luottavat osapuolet tulisivat pääasiassa olemaan julkishallinnon toimijoita. Julkishallinnon toimijoiden voidaan arvioida lähtökohtaisesti toimivan tietosuojasääntelyn mukaisesti, kun ne pyytävät tietoja henkilöltä. Viranomaisen käsittelemät tiedot on tyypillisesti säännelty laissa tai muutoin määritelty suhteellisen tarkasti. Lompakkoon luottavien osapuolten määrän voidaan arvioida nousevan vuoden 2027 loppuun mennessä, jolloin myös yksityisen sektorin toimijoilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus hyväksyä lompakolla tunnistautuminen niiden palveluihin. On mahdollista, että
Tietosuojavaltuutetulle saapuvien ilmoitusten määrän nousee tällöin jonkin verran. Tietosuojavaltuutetulle raportoitavien epäilyttävien tietopyyntöjen määrä on kuitenkin riippuvan siitä, miten laajasti eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita otetaan käyttöön.
4.2.3.6
Vaikutukset tiedonhallintaan
4.2.3.6Vaikutukset tiedonhallintaan
Muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanoon liittyvillä ehdotuksilla on vaikutuksia Digi- ja väestötietoviraston tiedonhallintaan. Digi- ja väestötietovirasto on tehnyt julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain
(906/2019)
9 §:n mukaisen lausuntopyynnön valtiovarainministeriölle esityksen valmistelun aikana helmikuussa 2025. Lausuntopyynnössä ja valtiovarainministeriön siihen laatimassa lausunnossa on arvioitu suunnitellun muutoksen vaikutuksia tiedonhallintaan.
tietojen itsehallittavuuteen on kuvattu tarkemmin 1. lakiehdotuksen säännöskohtaisissa perusteluissa.
4.2.3.7
Sähköisen asioinnin turvallisuus
4.2.3.7Sähköisen asioinnin turvallisuus
Esityksen valmistelussa on arvioitu, että muutettu eIDAS-asetus ja sen täytäntöönpano voivat yhdessä vähentää henkilötietojen väärinkäyttöä, sillä eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakkoja koskevat vaatimukset ja toimintaperiaatteet tekevät henkilötietojen yhdistelystä ja henkilöihin kohdistuvasta profiloinnista vaikeampaa. Lompakot esimerkiksi mahdollistavat pseudonyymitunnisteiden hyödyntämisen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lompakko muodostaisi henkilölle esimerkiksi asiointipalvelukohtaisen tunnisteen, johon ei sisältyisi käyttäjään liittyviä tietoja. Asiointi pseudonyymeillä olisi mahdollista sellaisissa tilanteissa, jotka eivät edellytä käyttäjän tunnistamista. Pseudonyymien avulla voitaisiin välttää esimerkiksi sellaisia tilanteilta, jossa asiointipalvelun päässä tapahtuva tietomurto johtaisi siihen, että henkilötunnuksia päätyisi laajamittaisesti vääriin käsiin. Pseudonyymien käytöllä voitaisiin siis mahdollisesti merkittävästi vähentää identiteettivarkauksia
ja vähentää verkkorikollisten tekemän tietojen kalastelun tehokkuutta. Lompakoiden tarjoamien yksityisyydensuojaa parantavien menettelyjen myötä myös väärinkäytöstilanteisiin puuttumisen on arvioitu helpottuvan.
Esityksessä ehdotettu tunnistusvälineiden tarjoajien velvollisuus varmistaa poliisin tietojärjestelmästä tieto asiakirjan voimassaolosta parantaisi tunnistusvälineiden myöntämisen turvallisuutta. Kun asiakirjan voimassaolo tarkistettaisiin jatkossa aina poliisin tietojärjestelmästä, peruutettua henkilöllisyystodistusta ei voisi enää käyttää ensitunnistamisen yhteydessä.
4.2.3.8
Tietoyhteiskunta
4.2.3.8Tietoyhteiskunta
Muutetulla eIDAS-asetuksella ja sen täytäntöönpanoon liittyvillä ehdotuksilla voi olla vaikutusta yhteiskunnan digitaalisen perusinfrastruktuurin kehittymiseen ja eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot voivat tulevaisuudessa muodostaa sen merkittävän osan. Lompakot muuttavat tiedon jakamisen tapoja, kun tietoja ei enää lähtökohtaisesti haettaisi asioinnin yhteydessä rajapintojen kautta rekistereistä, vaan tiedot toimitettaisiin suoraan käyttäjän omasta hallinnasta asiointipalveluille. Keskeistä lompakoiden ympärille syntyvien palvelujen ja muun niihin liittyvän toimintaympäristön kannalta on, että erilaisia toimijoita ja palveluntarjoajia syntyisi riittävästi, jotta roolit eivät jäisi yksittäisten toimijoiden vastuulle. Tästä syystä esityksessä on ehdotettu vain tiettyjen tehtävien osoittamista nimetyille tahoille, kuten lompakoihin liittyvä valvontatehtävä Liikenne- ja viestintävirastolle. Esityksessä ei
kuitenkaan ole rajattu muiden toimijoiden mahdollisuutta toimia eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajana Digi- ja väestötietoviraston lisäksi eikä esityksessä ole esimerkiksi ehdotettu määriteltävän tarkemmin sitä, mitkä tahot voivat tarjota erilaisia sähköisiä todistuksia lompakkoon.
Lisäksi jatkossa saatettaan tarvita entistä vähemmän sopimuksia tiedonvaihdon mahdollistamiseen, kun aiempaa suurempi osa henkilöihin liittyvistä tiedoista voitaisiin jakaa yksityisen ja julkisen sektorin asiointipalveluiden suuntaan suoraan lompakoista. Lompakot eivät kuitenkaan tule olemaan ainoa tapa sähköiseen tunnistamiseen tai henkilöihin liittyvän tiedon jakamiseen. Asiointipalveluiden onkin edelleen tarpeen arvioida omasta näkökulmastaan, missä tilanteissa lompakot ovat tarkoituksenmukaisin tapa tiedonvaihtoon. Joka tapauksessa lompakoiden laaja käyttäminen tulee todennäköisesti edistymään vaiheittain ja käyttäjien vapaaehtoiseen käyttöön perustuen.
4.2.3.9
Tietosuoja
4.2.3.9Tietosuoja
Muutetun eIDAS-asetuksen ja sen täytäntöönpanon voidaan arvioida edistävän tietosuojaa erityisesti eurooppalaisissa digitaalisen identiteetin lompakoissa hyödynnettävän uudenlaisen teknologian vuoksi. Lompakot mahdollistavat esimerkiksi valikoivan tietojen osoittamisen, jonka avulla henkilöt voivat itse paremmin päättää mitä tietoja jakavat asiointipalveluiden kanssa. Jos asioiminen vaatii esimerkiksi tietoa henkilön syntymäajasta, voitaisiin tämä osoittaa digitaalisen henkilöllisyystodistuksen avulla niin, että asiointitilanteessa välittyy vain tieto henkilön syntymäajasta sekä henkilön kasvokuva. Nykyisin vastaavissa tilanteissa asioitaessa esimerkiksi henkilökortilla välittyvät asiointipalvelulle välttämättä mm. henkilön etunimet, sukunimi sekä muita asioinnin kannalta tarpeettomia tietoja. Tietojen valikoiva osoittaminen edistää yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen minimoinnin
periaatetta ja edistää sitä, että palveluille välitetään vain ne tiedot, joita ne tosiasiallisesti tarvitsevat.
Kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistävien muutosten tarkoituksena on erityisesti turvata käyttäjiä estämällä tunnistusvälineiden joutuminen vääriin käsiin ja helpottamalla väärinkäytösepäilyjen selvittämistä. Siten esitetyillä muutoksilla katsotaan olevan henkilötietojen suojaa parantava vaikutus.
4.2.4
Rajat ylittävät vaikutukset
4.2.4.1
EU:n Yhteentoimiva Eurooppa-säädös ja yhteentoimivuusarviointi
4.2.4Rajat ylittävät vaikutukset
4.2.4.1EU:n Yhteentoimiva Eurooppa-säädös ja yhteentoimivuusarviointi
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/903 toimenpiteistä julkisen sektorin yhteentoimivuuden korkean tason saavuttamiseksi unionissa (jäljempänä
Yhteentoimiva Eurooppa-säädös
) edellyttää sen 3 artiklan 1 kohdassa, että unionin yksikkö tai julkisen sektorin elin tekee yhteentoimivuusarvioinnin ennen kuin se tekee päätöksen uusista tai merkittävästi muutetuista sitovista vaatimuksista. Sitovilla vaatimuksilla tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 15 kohdan mukaan unionin yksikön tai julkisen sektorin elimen asettamaa oikeudellista, organisatorista, semanttista tai teknistä velvoitetta, kieltoa, ehtoa, kriteeriä taikka rajoitetta, joka koskee yhtä tai useampaa Euroopan laajuista digitaalista julkista palvelua ja joka vaikuttaa rajat ylittävään yhteentoimivuuteen. Asetuksen johdanto-osan kappaleen 18 mukaan sitoviin vaatimuksiin kuuluvat lakiin, asetukseen, hallinnolliseen määräykseen, sopimukseen, tarjouspyyntöön
Yhteentoimiva Eurooppa-säädös) edellyttää sen 3 artiklan 1 kohdassa, että unionin yksikkö tai julkisen sektorin elin tekee yhteentoimivuusarvioinnin ennen kuin se tekee päätöksen uusista tai merkittävästi muutetuista sitovista vaatimuksista. Sitovilla vaatimuksilla tarkoitetaan asetuksen 2 artiklan 15 kohdan mukaan unionin yksikön tai julkisen sektorin elimen asettamaa oikeudellista, organisatorista, semanttista tai teknistä velvoitetta, kieltoa, ehtoa, kriteeriä taikka rajoitetta, joka koskee yhtä tai useampaa Euroopan laajuista digitaalista julkista palvelua ja joka vaikuttaa rajat ylittävään yhteentoimivuuteen. Asetuksen johdanto-osan kappaleen 18 mukaan sitoviin vaatimuksiin kuuluvat lakiin, asetukseen, hallinnolliseen määräykseen, sopimukseen, tarjouspyyntöön
tai muuhun viralliseen asiakirjaan sisältyvät velvoitteet, kiellot, ehdot tai arviointiperusteet taikka oikeudelliset, organisatoriset, semanttiset tai tekniset rajoitukset. Sitovat vaatimukset vaikuttavat siihen, miten Euroopan laajuisia digitaalisia julkisia palveluja ja niiden tarjoamiseen käytettäviä verkko- ja tietojärjestelmiä suunnitellaan, hankitaan, kehitetään ja toteutetaan, ja näin ollen ne vaikuttavat kyseisten palvelujen yhteydessä vastaanotettavien ja toimitettavien tietojen kulkuun.
tehtävä yhteentoimivuusarviointi. Esityksessä ehdotetaan, että kansallisen sertifiointijärjestelmän omistaja Suomessa olisi Liikenne- ja viestintävirasto. Kansallisesta sertifiointijärjestelmästä säädetään tarkemmin lompakon sertifiointiasetuksessa.
4.2.4.2
Yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä annettu EU:n asetus
4.2.4.2Yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä annettu EU:n asetus
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (yhteisestä digitaalisesta palveluväylästä annettu EU:n asetus, myöhemmin
SDG-asetus
) edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat niin kutsutun OOTS-järjestelmän (Once-Only Technical System). SDG-asetuksen myötä jäsenvaltioiden julkishallintojen sähköiset asiointipalvelut voivat pyytää todistusmateriaalia toisten jäsenvaltioiden virallisista rekistereistä, kun käyttäjä on tunnistettu ja antanut suostumuksensa tietojen hakemiseen. Siten sekä OOTS-järjestelmässä että muutetun eIDAS-asetuksen mukaisissa eurooppalaisissa digitaalisen identiteetin lompakoissa on kyse tietojen liikkumisesta ja osoittamisesta EU:n alueella
SDG-asetus) edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat niin kutsutun OOTS-järjestelmän (Once-Only Technical System). SDG-asetuksen myötä jäsenvaltioiden julkishallintojen sähköiset asiointipalvelut voivat pyytää todistusmateriaalia toisten jäsenvaltioiden virallisista rekistereistä, kun käyttäjä on tunnistettu ja antanut suostumuksensa tietojen hakemiseen. Siten sekä OOTS-järjestelmässä että muutetun eIDAS-asetuksen mukaisissa eurooppalaisissa digitaalisen identiteetin lompakoissa on kyse tietojen liikkumisesta ja osoittamisesta EU:n alueella
jäsenmaiden rajat ylittäen. SDG-asetus ja muutettu eIDAS-asetus eivät kuitenkaan aseta jäsenvaltioille ristiriitaisia tai päällekkäisiä vaatimuksia, vaan ne täydentävät toisiaan.
sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoava luottamuspalvelun tarjoaja on julkisen sektorin toimija. Lisäksi OOTS mahdollistaa yhtenäisten semanttisten tietomallien käytön EU:n laajuisesti.
4.2.4.3
Rajat ylittävät vaikutukset kuluttajille
4.2.4.3Rajat ylittävät vaikutukset kuluttajille
Eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden toiminnallisuudet ovat kuluttajan käytettävissä koko EU:n laajuisesti. Lompakon toteuttaminen edistää siten rajat ylittävää sähköistä asiointia. Sähköisen tunnistamisen osalta Suomessa on tähän mennessä ollut tarjolla pääasiassa korotetun varmuustason vaatimukset täyttäviä tunnistusvälineitä (esim. pankkitunnukset, mobiilivarmenne), sillä kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimukset on yhdenmukaistettu kyseisten vaatimusten kanssa. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon myötä kuluttajille olisi tarjolla Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman kansalaisvarmenteen rinnalla toinen korkean varmuustason vaatimukset täyttävä sähköinen tunnistusväline, joka hyväksyttäisiin rajat ylittävässä käytössä. Tämä voisi helpottaa etenkin muiden jäsenmaiden sähköisten asiointipalveluiden käyttöä, koska näissä edellytetään laajasti korkean varmuustason tunnistusvälineen käyttöä, eikä korotettu varmuustaso
ole niiden käyttämiseksi riittävä.
4.2.4.4
Rajat ylittävät vaikutukset yrityksille
4.2.4.4Rajat ylittävät vaikutukset yrityksille
Komissio on antanut esityksen valmistelun aikana 19. marraskuuta 2025 aloitteen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eurooppalaisten yrityslompakoiden perustamiseksi (COM(2025) 838 final). Aloitteessa on kyse yhteisestä lainsäädännöstä eurooppalaisille yrityslompakoille. Yrityslompakon avulla yritykset voisivat asioida julkisen sektorin sähköisissä palveluissa EU:ssa rajat ylittävästi sekä viestiä myös yritysten välillä. Komission aloitteella olisi vaikutuksia myös muutettuun eIDAS-asetukseen, sillä aloitteen mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjiä olisivat jatkossa vain luonnolliset henkilöt (ml. erilaiset edustustilanteet). Eurooppalainen yrityslompakko tulisi siten eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon rinnalle. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että yrityslompakkoaloitteen johdosta muutetun eIDAS-asetuksen rajat ylittävät vaikutukset yrityksiin keskittyvät todennäköisesti niihin tilanteisiin, joissa yritykset
toimivat luottavina osapuolina.
mikä voi kasvattaa niille aiheutuvia kustannuksia.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen Suomessa
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen Suomessa
Suomessa vahva sähköinen tunnistaminen perustuu nykyisin pitkälti yksityisen sektorin tunnistuspalvelun tarjoajien tarjoamiin tunnistusvälineisiin ja julkisen sektorin rooli markkinoilla on vähäisempi. Muutettu eIDAS-asetus mahdollistaa, että eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko voidaan tarjota julkisen sektorin tai yksityisen sektorin palveluntarjoajan toimesta. Tästä syystä esityksen valmistelussa pidettiin tärkeänä selvittää ja arvioida sitä, voisiko joku nykyisistä toimijoista tarjota myös eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon Suomessa. Arvioinnin tueksi valtiovarainministeriö teetti markkinatutkimuksen vuodenvaihteessa 2023–2024 kartoittaakseen nykyisin markkinoilla toimivien keskeisten luottamus- ja tunnistuspalveluiden tarjoajien kyvykkyyksiä tarjota muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset täyttävää lompakkoa Suomessa. Markkinatutkimus rajattiin koskemaan kansallisia toimijoita sekä EU- ja ETA-maita painottuen pohjoiseurooppalaisiin
toimijoihin.
identiteetin lompakon rinnalla.
5.1.2
Muutettua eIDAS-asetusta täydentävä lainsäädäntö sisältyisi tunnistuslakiin
Tunnistuslaki on säädetty vuonna 2009 ja sen säätämisen tavoitteena on ollut edistää vahvan sähköisten tunnistamisen palveluiden tarjontaa ja luoda markkinoille perussäännökset palveluiden tarjoamista varten (
HE 36/2009 vp
). Tunnistuslain säätämisen tavoitteet ovat siis liittyneet ensisijaisesti kansallisiin tarpeisiin. Alkuperäistä eIDAS-asetusta täydentävä sääntely on näistä lain alkuperäisistä kansallisista tavoitteista huolimatta sopinut lain soveltamisalaan, sillä asetusta täydentävän sääntelyn määrä on ollut rajallista ja se on ollut asiasisällöltään tunnistuslain olemassa olevaa sääntelyä vastaavaa. Myös muutetun eIDAS-asetuksen edellyttämä täydentävä kansallinen sääntely voisi sopia asiasisällöltään tunnistuslakiin. Muutettu eIDAS-asetus koskee edelleen rajat ylittävää sähköistä tunnistamista sekä sähköisiä luottamuspalveluja, joihin liittyvä kansallinen sääntely sisältyy edellä kuvatulla tavalla nykyisin tunnistuslakiin.
5.1.2Muutettua eIDAS-asetusta täydentävä lainsäädäntö sisältyisi tunnistuslakiin
Tunnistuslaki on säädetty vuonna 2009 ja sen säätämisen tavoitteena on ollut edistää vahvan sähköisten tunnistamisen palveluiden tarjontaa ja luoda markkinoille perussäännökset palveluiden tarjoamista varten (HE 36/2009 vp). Tunnistuslain säätämisen tavoitteet ovat siis liittyneet ensisijaisesti kansallisiin tarpeisiin. Alkuperäistä eIDAS-asetusta täydentävä sääntely on näistä lain alkuperäisistä kansallisista tavoitteista huolimatta sopinut lain soveltamisalaan, sillä asetusta täydentävän sääntelyn määrä on ollut rajallista ja se on ollut asiasisällöltään tunnistuslain olemassa olevaa sääntelyä vastaavaa. Myös muutetun eIDAS-asetuksen edellyttämä täydentävä kansallinen sääntely voisi sopia asiasisällöltään tunnistuslakiin. Muutettu eIDAS-asetus koskee edelleen rajat ylittävää sähköistä tunnistamista sekä sähköisiä luottamuspalveluja, joihin liittyvä kansallinen sääntely sisältyy edellä kuvatulla tavalla nykyisin tunnistuslakiin.
Muutetussa eIDAS-asetuksessa säädetään kuitenkin myös uudenlaisesta kokonaisuudesta eli eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista. Kyse olisi uuden asian lisäämisestä myös tunnistuslain soveltamisalaan. Lompakoita koskevan täydentävän sääntelyn lisäksi on tarpeen antaa myös muuta muutettua eIDAS-asetusta täydentävää sääntelyä. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että kokonaisuudessaan muutetun eIDAS-asetuksen edellyttämä kansallinen täydentävä sääntely olisi määrältään melko suuri suhteessa tunnistuslain olemassa olevaan sääntelyyn ja uuden sääntelyn lisääminen tekisi laista pidemmän. Täydentävä sääntely olisi luonteeltaan pistemäistä, sillä asioiden keskeinen sisältö on säännelty muutetussa eIDAS-asetuksessa. Täydentävässä sääntelyssä käytetään myös samankaltaista terminologiaa kuin tunnistuslaissa nykyisin, mutta muutettua eIDAS-asetusta koskeva täydentävä sääntely koskisi kuitenkin osittain vain rajat ylittävää asiointia tai lompakoihin liittyviä
Vaikka eIDAS-asetus ja tunnistuslaki ovat edelleen asiayhteydeltään lähellä toisiaan, niin eIDAS-asetuksen tavoitteet ja soveltaminen kohdistuvat ennemmin EU:n jäsenvaltioiden rajat ylittävän sähköisen asioinnin edistämiseen, kun taas tunnistuslain tavoitteet ovat ennemmin kansallisessa vahvan sähköisen tunnistamisen markkinaehtoisessa kehittymisessä ja turvallisen sähköisen asioinnin edistämisessä. Muutetun eIDAS-asetuksen myötä rajat ylittäviin tavoitteisiin liittyvä kansallinen täydentävä sääntely edelleen lisääntyy. Edellä kuvatuista syistä esityksen valmistelussa on arvioitu, että lain soveltajan näkökulmasta olisi selkeintä, että kansalliset vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimukset ja eIDAS-asetukseen liittyvä täydentävä sääntely olisivat jatkossa omissa laeissaan.
5.1.3
Kansallisen liikkumavaran käyttäminen
5.1.3Kansallisen liikkumavaran käyttäminen
Muutettu eIDAS-asetus sisältää kansallista liikkumavaraa koskien lompakon lähdekoodin avoimuutta sekä lompakolla tapahtuvan sähköisen allekirjoituksen maksuttomuutta oikeushenkilöille. Liikkumavara on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.2. Esityksen valmistelussa on arvioitu kummankin kokonaisuuden osalta vaihtoehtoa, jossa kansallista liikkumavaraa ei käytettäisi. Tämä vähentäisi muutettua eIDAS-asetusta täydentävän kansallisen sääntelyn tarvetta ja edistäisi asetuksen tavoitteita täysimääräisesti. Lähdekoodin avoimuuden tavoitteena on edistää lompakkoon liittyvää yhteiskunnallista luottamusta ja lompakon hyväksymistä käyttäjien keskuudessa. Lisäksi tarkoituksena on ollut varmistaa, että lompakon toiminta olisi mahdollisimman läpinäkyvää erityisesti henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta. Lompakon lähdekoodin avoimuudella halutaan osaltaan varmistaa myös niiden turvallisuutta. Sähköisen allekirjoituksen maksuttomuudella puolestaan tuetaan lompakon yleistä tavoitetta
siitä, että käyttäjät voivat itse hallita heitä koskevia tietoja ja päättää niiden käytöstä.
Valmistelussa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella ei voitaisi edistää pyöreän pöydän keskusteluissa sidosryhmien esittämiä yksimielisiä näkemyksiä kansallisen liikkumavaran käyttämisestä. Näin ollen esitykseen sisältyvät lainsäädäntöehdotukset kansallisen liikkumavaran käyttämiseksi.
5.1.4
Kansallinen sääntely vain Suomessa käytettäville lompakoille
5.1.4Kansallinen sääntely vain Suomessa käytettäville lompakoille
Muutetun eIDAS-asetuksen keskeinen lähtökohta on, että sen mukaisella eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla on voitava asioida koko EU-alueella. Käytännössä on mahdollista tarjota myös sellaista lompakkoa, jota voisi käyttää esimerkiksi vain yhden jäsenvaltion alueella. Tällöin kyseessä ei kuitenkaan olisi asetuksen tarkoittama lompakko. Muutettu eIDAS-asetus ei estä jäsenvaltioita sääntelemästä kansallisesti tällaisia lompakoita, jotka eivät täytä asetuksen vaatimuksia.
Edellä jaksossa 5.1.3 kuvatuissa pyöreän pöydän keskusteluissa selvitettiin sidosryhmien näkemystä myös kansallisten lompakoiden sääntelyn tarpeesta. Sidosryhmät olivat yksimielisiä siitä, että kansallinen sääntely ei ole tarpeellista, koska kyseessä on vasta kehittyvä ala. Sidosryhmien näkemysten mukaan tässä vaiheessa on tärkeää mahdollistaa innovaatiot ja erilaisten toimintamallien kehittäminen sekä Suomen säilyminen avoimena markkinana. Lompakoiden kehitys voisi nojata alan itsesääntelyyn (kuten sopimuksiin ja sääntökirjoihin). Näin ollen valmistelussa päädyttiin siihen, että Suomessa ei tässä vaiheessa valmistella omaa lompakkosääntelyä vain kansallisesti toimiville lompakoille, mikä vastaa myös hallitusohjelman tavoitetta kansallisen lisäsääntelyn minimoimisesta.
5.2
Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
Esityksen valmistelun aikana selvitettiin tiettyjen jäsenvaltioiden osalta sitä, miten nämä suunnittelevat toteuttavansa tai ovat toteuttaneet muutettuun eIDAS-asetukseen liittyviä täytäntöönpanotoimia. Asetus itsessään on sellaisenaan suoraan sovellettavaa ja velvoittavaa sääntelyä, mutta tietyiltä osin asetus mahdollistaa kansallisen liikkumavaran käyttöä. Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemien tai toteuttamien keinojen kuvaamisessa on huomioitu myös käynnissä olevien ja päättyneiden EU:n Digital Europe Programme -rahoitteisten laajamittaisten pilotointien työ ja niiden tulokset. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon toiminnallisuuksia testattiin vuosien 2023–2025 aikana neljässä eri konsortioissa, joista Suomi oli kolmessa mukana. Konsortiot olivat nimeltään DC4EU, jossa Suomi osallistui erityisesti korkeakoulusektorin opintotodistuksiin liittyvään työpakettiin, EWC, jossa Suomi osallistui erityisesti oikeushenkilön digitaaliseen identiteettiin liittyvään
työpakettiin ja Potential, jossa Suomi osallistui erityisesti ajo-oikeustodistukseen liittyvään työpakettiin.
5.2.1
Ruotsi
5.2.1Ruotsi
Ruotsissa on laadittu selvitys turvallisesta ja saavutettavasta digitaalisesta identiteetistä, jonka loppumietintö valmistui kesäkuussa 2024. Selvitys luovutettiin siviiliasioiden ministerille Erik Slottnerille 17.6.2024 (Kompletterande bestämmelser till EU:s reviderade förordning om elektronisk identifiering,
https://www.regeringen.se/contentassets/9291c089f96948e6828c55b32be55ae6/kompletterande-bestammelser-till-eus-reviderade-forordning-om-elektronisk-identifiering-sou-202445.pdf
). Loppumietinnössä otettiin kantaa siihen, miten muutetun eIDAS-asetuksen mukaiset velvoitteet ja erityisesti eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa koskeva sääntely tulisi panna kansallisesti täytäntöön.
https://www.regeringen.se/contentassets/9291c089f96948e6828c55b32be55ae6/kompletterande-bestammelser-till-eus-reviderade-forordning-om-elektronisk-identifiering-sou-202445.pdf). Loppumietinnössä otettiin kantaa siihen, miten muutetun eIDAS-asetuksen mukaiset velvoitteet ja erityisesti eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa koskeva sääntely tulisi panna kansallisesti täytäntöön.
Selvityksen mukaan Ruotsin hallitus suhtautuu myönteisesti selvityksen loppumietinnössä tehtyihin esityksiin ja seuraavaksi näiden valmistelua jatketaan valtioneuvoston kansliassa.
Valmistelun seuraavassa vaiheessa Ruotsin hallitus tulee nimeämään viranomaisen, joka tuottaa kansallisen sertifioidun lompakon sekä luonnollisille henkilöille että oikeushenkilöille. Selvityksessä arviotiin, että Digitaalisen hallinnon viranomainen (Myndigheten för digital förvaltning, Digg) soveltuisi parhaiten tähän tehtävään. Kyseinen viranomainen tulisi vastaamaan myös luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyden linkittämisestä. Oikeushenkilöiden osalta Ruotsissa ei ole olemassa erityistä viranomaista, jolla olisi rekisteröintivastuu kaikista oikeushenkilöistä. Selvityksessä ehdotettiin, että tehokkuuden varmistamiseksi hallitus tulisi nimeämään yhden viranomaisen, jonka tehtävänä olisi oikeushenkilön tunnistamiseen liittyvät tehtävät, kuten oikeushenkilön tunnistetietojen liikkeelle laskeminen. Yhtiörekisteritoimiston (Bolagsverket) arvioitiin selvityksessä soveltuvan parhaiten tähän tehtävään. Selvityksen pohjalta Digg on käynnistänyt toimenpiteet julkisen
sektorin toimesta tarjottavan lompakon tuottamiseksi (
https://www.digg.se/digitala-tjanster/digital-identitetsplanbok/diggs-roll-och-samverkan-med-andra-
). Digg:n tarjoama lompakko tarjottaisiin vuoden 2026 loppuun mennessä, kun taas muiden toimijoiden lompakoita voitaisiin alkaa tarjoamaan vuodesta 2027 eteenpäin.
sektorin toimesta tarjottavan lompakon tuottamiseksi (https://www.digg.se/digitala-tjanster/digital-identitetsplanbok/diggs-roll-och-samverkan-med-andra-). Digg:n tarjoama lompakko tarjottaisiin vuoden 2026 loppuun mennessä, kun taas muiden toimijoiden lompakoita voitaisiin alkaa tarjoamaan vuodesta 2027 eteenpäin.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon sertifiointi tulee Ruotsissa perustumaan pääosin kyberturvallisuussäädöksen mukaiseen sertifiointiin. Ruotsissa Puolustusvoimien materiaalihankintalaitos (Försvarets materielverk, FMV) toimii kansallisena kyberturvallisuuden sertifiointiviranomaisena. Tästä syystä selvityksessä arvioitiin, että Puolustusvoimien materiaalihankintalaitos tulisi soveltumaan parhaiten digitaalisen identiteetin ja sähköisen tunnistamisen järjestelmän sertifioinnista vastaavien arviointilaitosten nimeämiseen. Ruotsi on myös mukana Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa hankkeessa, jossa kehitetään Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistä lompakoiden sertifiointijärjestelmää.
Posti- ja telehallitus (Post- och Telestyrelsen, PTS) tulisi tämänhetkisen tiedon mukaan vastaamaan luottavien osapuolten rekisteristä. Lisäksi Posti- ja telehallitus tulisi toimimaan valvontaviranomaisena, jolloin luottamuspalveluiden tarjoajien valvonta ja niitä koskevien hallinnollisten sakkojen määrääminen kuuluisi heidän vastuulleen. Selvityksessä ehdotettiin, että eurooppalaisen digitaalisen identiteetin edellyttämä sääntely sekä hallinnollisten sakkojen määräämistä koskevat vaatimukset sisällytettäisiin pääosin EU:n sähköisen tunnistamisen asetusta täydentävään lakiin. Ruotsi osallistui vuosien 2023–2025 aikana EU:n rahoittamiin lompakkopilotointeihin DC4EU- ja EWC-konsortioissa.
5.2.2
Viro
5.2.2Viro
Virossa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kehittämisen ohjaamisesta vastaa Valtion Tietojärjestelmäviranomainen (Riigi Infosüsteemi Amet, RIA). Varsinaiseen lompakkoon liittyvästä kehittämistyöstä vastaa RIA:n sopimuskumppani AS Cybernetica. Virossa on jo käytössä kaikilla kansalaisilla digitaalinen identiteetti, ja tavoitteena on lompakon käyttöönoton myötä parantaa digitaalisia palveluita vielä entisestään. RIA:n sopimuskumppani AS Cybernetica on laatinut analyysin lompakon teknisen ratkaisun arkkitehtuurista sekä sen yhteensopivuudesta jo olemassa olevan digitaalisen identiteetin ekosysteemin kanssa. Analyysi julkaistiin vuoden 2023 loppupuolella (Digikukru-I-etapi-analuus.pdf, ria.ee). Viro on tuonut Potential-konsortion pilotoinnin yhteydessä esille yhteensopivuuden haasteet niissä tilanteissa, joissa kaikissa jäsenmaissa ei ole tarjolla henkilöiden pysyvää yksilöivää tunnistetta. Viron nykyinen sähköisen tunnistamisen ekosysteemi nojaa siihen,
että henkilöillä on yksilöivät tunnisteet. Viro on myös mukana Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamassa hankkeessa, jossa kehitetään Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistä lompakoiden sertifiointijärjestelmää.
Virossa lompakkosovellusta on kehitetty tammikuusta 2024 lähtien. Kehittämistyön pohjana on käytetty AS Cybernetican tekemää edellä mainittua analyysiä. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon ensimmäinen versio eli vähimmäistuoteratkaisu on jo valmistunut ja se on luovutettu RIA:lle vuoden 2024 kesäkuussa. Lompakon jatkokehittämistä koskeva päätöksenteko tehdään poliittisella tasolla ja kehittämistyötä tullaan jatkamaan näiden linjausten pohjalta. Viro osallistui vuosien 2023–2025 aikana EU:n rahoittamiin lompakkopilotointeihin EWC- ja Potential -konsortioissa. Viron Potential-konsortiossa käyttämä esimerkkilompakko on saatavilla Github-palvelussa (
https://github.com/open-eid/eudi-wallet-poc
). Potential-konsortion loppuraportin mukaan Viro olisi vielä kilpailuttamassa lopullisen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin
Virossa lompakkosovellusta on kehitetty tammikuusta 2024 lähtien. Kehittämistyön pohjana on käytetty AS Cybernetican tekemää edellä mainittua analyysiä. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon ensimmäinen versio eli vähimmäistuoteratkaisu on jo valmistunut ja se on luovutettu RIA:lle vuoden 2024 kesäkuussa. Lompakon jatkokehittämistä koskeva päätöksenteko tehdään poliittisella tasolla ja kehittämistyötä tullaan jatkamaan näiden linjausten pohjalta. Viro osallistui vuosien 2023–2025 aikana EU:n rahoittamiin lompakkopilotointeihin EWC- ja Potential -konsortioissa. Viron Potential-konsortiossa käyttämä esimerkkilompakko on saatavilla Github-palvelussa (https://github.com/open-eid/eudi-wallet-poc). Potential-konsortion loppuraportin mukaan Viro olisi vielä kilpailuttamassa lopullisen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin
lompakon toteuttamisen. Käytännössä ei siis ole vielä varmuutta siitä, toteuttaako lompakon julkisen vai yksityisen sektorin toimija. Kilpailutus tulisi pitämään sisällään ainakin lompakon teknisen alustan hankkimisen, henkilön tunnistetietojen tarjoamisen, hyväksyttyjen varmenteiden tarjoamisen ja hyväksytyn tason sähköisen allekirjoittamisen sekä pääsyvarmenteiden hallinnoinnin.
5.2.3
Saksa
5.2.3Saksa
Saksassa toimii eri ministeriöiden välinen työryhmä GovLabDE Digital Identities, jossa edistetään liittovaltion ministeriöiden yhteisiä hankkeita. Työryhmä kehittää digitaalisia identiteettejä ja valtion tarjoamia tunnistautumisen mahdollisuuksia. Saksassa on jo käytössä online-henkilökortti, joka on valtion tuottama tunnistusväline. Lisäksi kansalaisten on mahdollista käyttää asioinnissa BundID-tunnusta, joka on käytännössä sähköinen henkilöllisyystodistus. Tunnuksen avulla kansalainen voidaan tunnistaa verkossa luotettavasti. Tulevaisuudessa muutetun eIDAS-asetuksen mukainen eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko tullaan lisäämään uutena ominaisuutena online-henkilökortin yhteyteen. Saksa on tuonut esille, että se tulisi etenemään eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden käyttöönotossa vaiheittaisella mallilla.
Osana arkkitehtuuri- ja kuulemisprosessia toteutettiin innovaatiokilpailu lompakosta. Innovaatiokilpailuun hyväksytyt tiimit valittiin tuomariston toimesta Leipzigissä toukokuussa 2024. SPRIND:iltä rahoitusta saavia tiimejä oli innovaatiokilpailussa mukana kuusi kappaletta ja ei-rahoitettavia tiimejä oli mukana viisi kappaletta. Innovaatiokilpailu kesti toukokuusta 2024 lokakuuhun 2025. Saksa osallistui vuosien 2023–2025 aikana EU:n rahoittamiin lompakkopilotointeihin DC4EU-, EWC-, NOBID- ja Potential -konsortioissa. SPRIND-kokeilun jatkona Saksa tulee tuottamaan vähintään yhden asetuksen vaatimukset täyttävän, valtion tarjoaman lompakkoratkaisun.
5.2.4
Alankomaat
5.2.4Alankomaat
Alankomaissa eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon liittyvän asetuksen mukaisten velvollisuuksien täytäntöönpanosta vastaa Sisä- ja yhteistyösuhteiden ministeriö (Ministerie van Binnenlandse Zaken en Koninkrijksrelaties, BZK). Ministeriö on perustanut ohjelman muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanoa varten. Ohjelman tavoitteena on kehittää ja tuottaa referenssilompakko, joka ohjelman lopussa julkaistaisiin myös tuotantokäyttöön. Kehittäminen tehdään avoimesti, läpinäkyvästi ja käyttäjiä osallistavasti. Lompakon ja kansallisen EDI-systeemin avoin kehittäminen tapahtuu GitHub- ja Figma-palveluita hyödyntäen. Tavoitteena on tuottaa lompakko luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöiden käyttöön. Ensimmäistä testiversiota lompakosta pilotoitiin vuoden 2024 aikana. Alankomaat ennakoi, että muutetun eIDAS-asetuksen edellyttämät kansalliset lainsäädäntömuutokset tultaisiin hyväksymään vuoden 2027 aikana. Alankomaat näkee keskeisenä lompakoiden
käyttöönoton haasteena sen, että isolla osalla kansalaisista ei ole olemassa olevaa korkean varmuustason vahvaa sähköistä tunnistusvälinettä käytössään, vaan yhteiskunnassa sähköinen tunnistaminen nojautuu pitkälti korotetun varmuustason vahvojen sähköisten tunnistusvälineiden hyödyntämiseen.
Alankomaiden talous- ja ilmastoministeriö tilasi raportin muutetun eIDAS-asetuksen vaikutuksista luottamuspalveluihin. INNOPAY:n tuottama raportti julkaistiin huhtikuussa 2024 (
https://www.innopay.com/en/publications/innopay-delivers-report-dutch-ministry-economic-affairs-and-climate-impact-eidas
). Raportin mukaan muutettu eIDAS-asetus tarjoaa sekä mahdollisuuksia että haasteita luottamuspalveluille Alankomaissa. Positiivisena puolena nähtiin se, että asetus luo mahdollisesti uusia, lisääntyviä käyttötapauksia ja uusia tulovirtoja, mutta samalla se edellyttää myös tiukempaa säännöstenmukaisuutta ja voi näin ollen johtaa markkinoiden keskittymiseen. Raportissa tuotiin esille myös, että Alankomaiden talous- ja ilmastoministeriön aktiivinen osallistuminen
Alankomaiden talous- ja ilmastoministeriö tilasi raportin muutetun eIDAS-asetuksen vaikutuksista luottamuspalveluihin. INNOPAY:n tuottama raportti julkaistiin huhtikuussa 2024 (https://www.innopay.com/en/publications/innopay-delivers-report-dutch-ministry-economic-affairs-and-climate-impact-eidas). Raportin mukaan muutettu eIDAS-asetus tarjoaa sekä mahdollisuuksia että haasteita luottamuspalveluille Alankomaissa. Positiivisena puolena nähtiin se, että asetus luo mahdollisesti uusia, lisääntyviä käyttötapauksia ja uusia tulovirtoja, mutta samalla se edellyttää myös tiukempaa säännöstenmukaisuutta ja voi näin ollen johtaa markkinoiden keskittymiseen. Raportissa tuotiin esille myös, että Alankomaiden talous- ja ilmastoministeriön aktiivinen osallistuminen
on erittäin tärkeää asetuksen täytäntöönpanoon, jotta mahdollisuudet sekä kasvupotentiaali pystytään hyödyntämään luottamuspalvelujen markkinoiden varmistamisessa digitaalisessa taloudessa täysimääräisesti. Alankomaat osallistui vuosien 2023–2025 aikana EU:n rahoittamiin lompakkopilotointeihin DC4EU-, EWC- ja Potential -konsortioissa.
5.2.5
Tanska
5.2.5Tanska
Tanskassa Digitalisaatiohallituksen (Digitaliseringsstyrelsen) Sovellukset ja rajat ylittävät eID-jaosto vastaa EU-lainsäädännön vaatimusten mukaisesta kansallisesta toimeenpanosta ja sen koordinoinnista. Jaosto vastaa digitaalisten henkilötunnusten (eID) rajat ylittävästä käytöstä sekä siihen liittyvien sovellusten kehittämisestä ja hallinnoinnista. Lisäksi jaosto vastaa muutetun eIDAS-asetuksen mukaisista eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönottoon liittyvistä tehtävistä.
Tanska osallistui vuosien 2023–2025 aikana EU:n rahoittamiin lompakkopilotointeihin DC4EU-, EWC- ja NOBID-konsortioissa.
6
Lausuntopalaute
6Lausuntopalaute
Luonnoksesta hallituksen esitykseksi pyydettiin lausuntoja ajalla 12.6.-29.8.2025 lausuntopalvelu.fi -palvelussa. Lausunnonantajia oli yhteensä 115, joista 13 ilmoitti, ettei niillä ole asiasta lausuttavaa ja kaksi lausunnonantajaa ilmoitti, ettei anna asiasta lausuntoa. Lausuntopyynnössä lausunnonantajilta pyydettiin huomiot erikseen eIDAS-asetusta täydentävästä kansallisesta sääntelystä, digitaalisen henkilöllisyystodistuksen sääntelystä, kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta parantavista muutoksista sekä kansallisesta ekosysteemikuvauksesta. Kaikki lausunnonantajat eivät lausuneet kaikista lausuntopyynnössä eritellyistä kokonaisuuksista. Lausuntopalautteesta on laadittu lausuntotiivistelmä, jossa on kuvattu lausuntojen keskeisin sisältö. Lausunnot ja lausuntotiivistelmä ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa
https://vm.fi/hanke?tunnus=VM059:00/2024
.
6.1
Lausuntopalaute muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanosta
https://vm.fi/hanke?tunnus=VM059:00/2024.
6.1Lausuntopalaute muutetun eIDAS-asetuksen täytäntöönpanosta
Lausuntopalautteissa suhtauduttiin positiivisesti muutettua eIDAS-asetusta täydentäviin kansallisiin sääntelyehdotuksiin. Esityksen tavoitteita pidettiin kannatettavina ja ehdotetut ratkaisut vaikuttavat positiivisesti viranomaispalvelujen toteutumiseen erityisesti rajat ylittävissä asiointitilanteissa. Kansalaisten neuvontaa ja tukea pidettiin erittäin tärkeänä uusien palvelujen käyttöönotossa. Lisäksi nähtiin, että sähköisen tunnistamisen välineet ja palvelut olisivat entistä kattavammin ja yhdenvertaisemmin henkilöiden käytettävissä.
Digi- ja väestötietoviraston roolia lompakon tarjoajana kannatettiin, mutta samalla pidettiin tärkeänä yksityisen sektorin toimijoiden mahdollisuutta tarjota lompakko. Kilpailu- ja kuluttajavirasto näki esityksessä tehdyn kilpailuoikeudellisen analyysin haasteellisina. Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoi, että lompakoita tulisi arvioida kokonaisuuden sijasta lompakkosovelluksissa olevien osatoiminnallisuuksien näkökulmasta ja sen näkemyksen mukaan lompakoissa on toimintoja, jotka voivat kuulua olemassa oleville hyödykemarkkinoille. Myös Posti Group Oyj ja työ- ja elinkeinoministeriö nostivat lausunnoissaan esiin Digi- ja väestötietoviraston lompakon tarjoajan rooliin liittyviä kilpailuoikeudellisia näkökulmia. Lausuntopalautteen mukaan Digi- ja väestötietovirastolle ei saisi muodostua perusteetonta kilpailuetua asemansa tai rahoituksensa vuoksi lompakon tarjoamiseen liittyen.
Esityksen jatkovalmistelussa käytiin keskustelua Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Esityksen kilpailuoikeudellista analyysia on lausuntopalautteen pohjalta muutettu, jotta se vastaisi lausuntopalautteessa esitettyihin kilpailuoikeudellisiin huoliin ja olisi selkeää, ettei sääntelyllä rajoiteta Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaa puuttua markkinoiden toimintaan kilpailulain mukaisesti. Esityksen kilpailuoikeuteen liittyvässä analyysissa tuodaan nyt selkeämmin esille, että lompakon tarjoaminen säädetään Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi siitä syystä, että tavanomaista markkinatoimintaa ei olisi ja tarjolle ei syntyisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttävät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset (
markkinapuute
). Esityksessä ei kuitenkaan rajoitettaisi muiden toimijoiden mahdollisuutta tarjota lompakkoa Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman lompakon rinnalle. Oikeusministeriö nosti lausunnossaan
Esityksen jatkovalmistelussa käytiin keskustelua Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Esityksen kilpailuoikeudellista analyysia on lausuntopalautteen pohjalta muutettu, jotta se vastaisi lausuntopalautteessa esitettyihin kilpailuoikeudellisiin huoliin ja olisi selkeää, ettei sääntelyllä rajoiteta Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaa puuttua markkinoiden toimintaan kilpailulain mukaisesti. Esityksen kilpailuoikeuteen liittyvässä analyysissa tuodaan nyt selkeämmin esille, että lompakon tarjoaminen säädetään Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi siitä syystä, että tavanomaista markkinatoimintaa ei olisi ja tarjolle ei syntyisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttävät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset (markkinapuute). Esityksessä ei kuitenkaan rajoitettaisi muiden toimijoiden mahdollisuutta tarjota lompakkoa Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman lompakon rinnalle. Oikeusministeriö nosti lausunnossaan
esiin tarpeen arvioida, voisiko myös Digi- ja väestötietovirastolle säädetty tehtävä mahdollisesti muodostaa yksityiselle siirrettäessä julkisen hallintotehtävän, josta tulisi tällöin säätää perustuslain
(731/1999)
124 §:n edellyttämällä tavalla. Digi- ja väestötietoviraston tehtävää koskevia säännöskohtaisia perusteluja on tältä osin täydennetty.
Lausuntopalautteessa toivottiin kiinnitettävän huomiota vaikutusten arviointeihin. Esimerkiksi Tietosuojavaltuutettu ja Oikeusrekisterikeskus toivoivat vaikutusten arviointia oman virastonsa näkökulmasta, KEHA-keskus toivoi rajat ylittävään asiointiin liittyvien vaikutusten tarkentamista ja Suomen Yrittäjät ry puolestaan yrityksiin liittyvien vaikutusten tarkentamista. Esityksen vaikutusten arviointia on jatkovalmistelussa täydennetty lausuntopalautteen mukaisesti.
6.2
Lausuntopalaute digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta
6.2Lausuntopalaute digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta
Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota lakiluonnoksen terminologian selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Useat lausunnonantajat kuten Findynet Osuuskunta ja TietoEVRY Oyj katsoivat, että digitaalista henkilöllisyystodistusta koskevaa terminologiaa tulisi yksinkertaistaa. Ongelmana pidettiin erityisesti sitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus määriteltiin luonnoksessa oikeudeksi saada attribuuttitodistus, mikä olisi omiaan aiheuttamaan sekaannusta sekä kansalaisille että palveluntarjoajille. Ilmaisua ”digitaalisena henkilöllisyystodistuksena käytettävä hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus” pidettiin vaikeasti ymmärrettävänä ja arjelle vieraana.
Digi- ja väestötietovirasto totesi, että esitysluonnos ei ota kantaa ulkoasiainhallinnon rooliin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntämisessä, vaikka Suomen edustustot ulkomailla myöntävät passeja ja henkilökortteja. Virasto katsoi, että sääntelyä olisi syytä täsmentää siltä osin, miten ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset voivat hakea passia, henkilökorttia ja digitaalista henkilöllisyystodistusta sekä miten hakemiseen ja käyttöönottoon liittyvä ohjaus ja tuki järjestettäisiin. Suomi-Seura ry korosti, että mahdollisuus hankkia eurooppalainen digitaalinen henkilöllisyystodistus myös ulkomailla on ulkosuomalaisille tärkeää.
6.3
Lausuntopalaute kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta parantavista muutoksista
6.3Lausuntopalaute kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta parantavista muutoksista
Lausunnoissa pääasiassa kannatettiin kansallisia vahvan sähköisen tunnistamisen turvallisuutta edistäviä muutoksia, ja useat lausunnonantajat pitivät tärkeänä, että turvallisuutta pyritään parantamaan.
Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto toivoi täydentävää sääntelyä koskien tunnistusvälineen käyttöönottoa toisessa laitteessa, kun käyttäjällä on jo voimassa oleva tunnistusväline. Esityksessä ehdotetaan uutta sääntelyä koskien tunnistusvälineen uudelleenaktivointia. Lisäksi voimassa olevaan lakiin sisältyvät tunnistusvälineen myöntämistä, luovuttamista ja uusimista koskevat säännökset, joissa esitetyn tunnistusvälineen uudelleenaktivoinnin tavoin viitataan varmuustasoasetuksen vaatimuksiin. Varmuustasoasetus ei sisällä uutta käyttöönottoa toisessa laitteessa koskevia erityisiä vaatimuksia. Tältä osin esitykseen ei ole tehty muutoksia.
6.4
Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto
6.4Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto
Lausunnossa katsottiin, että ehdotuksessa on tunnistettu ehdotetun lainsäädännön kannalta keskeiset kohderyhmät ja vaikutuksia on käsitelty monipuolisesti ja pääosin perusteellisesti. Lausunnossa nostettiin esiin, että ehdotetun lainsäädännön piirissä voi olla sellaisia ihmisryhmiä, jotka saattavat tarvita avustajaa digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönotossa ja sen käytössä. Lausunnon mukaan ehdotuksessa olisi hyvä selkeyttää sitä, onko esimerkiksi edunvalvojan sallittua käyttää eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa sellaisen henkilön puolesta, joka ei esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi kykene sitä itse käyttämään. Jatkovalmistelussa esityksen vaikutusten arviointia on täydennetty kuvauksella siitä, miten sähköinen tunnistaminen edunvalvontatilanteissa tapahtuisi.
ja tutkittua tietoa täytäntöönpanon etenemisestä on vaikeasti saatavilla.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista
1 luku Yleiset säännökset
1 §.
Soveltamisala.
1 §.Soveltamisala.
Pykälässä säädettäisiin eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain eli eIDAS-lain soveltamisalasta. Pykälän
1 momentin
mukaan laissa säädettäisiin sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, säännösten noudattamisen valvonnasta ja annettaisiin mainittua asetusta täydentäviä säännöksiä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että lakia sovelletaan vain Suomessa tarjottuihin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin. Suomessa tarjotulla eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla tarkoitettaisiin lompakkoa, joka on tarjottu Suomessa eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseisen artiklan kohdan mukaan lompakoita voidaan tarjota suoraan jäsenvaltion toimesta, jäsenvaltion toimeksiannosta tai jäsenvaltiosta riippumatta, mutta niin että jäsenvaltio tunnustaa sen. Käytännössä siis eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko voisi olla julkisen sektorin tarjoama, mutta myös yksityisen sektorin tarjoama niin, että se on tunnustettu Suomessa. Ehdotetun lain 33 §:ssä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi ilmoittaa Suomessa tarjotut eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot. Lompakko katsottaisiin tunnustetuksi ja tarjotuksi Suomessa, kun Liikenne-
ja viestintävirasto on tehnyt kyseisen ilmoituksen Euroopan komissiolle. Säännöksen mukaan lakia ei siten sovellettaisi sellaisiin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin, joita tarjoaa jokin toinen jäsenvaltio. Esimerkiksi lompakon käyttöönoton ikärajaa tai lompakolla tapahtuvan sähköisen allekirjoituksen maksullisuutta koskevia säännöksiä ei sovellettaisi toisen jäsenvaltion tarjoamaan lompakkoon. Säännöksellä ei kuitenkaan rajata muiden jäsenvaltioiden tarjoamien lompakoiden käyttömahdollisuuksia Suomessa.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että Euroopan komissiolle ilmoitettaviin rajat ylittäviin tunnistamisen järjestelmiin sovelletaan tunnistuslakia, jollei tästä laista tai eIDAS-asetuksesta muuta johdu. eIDAS-asetuksessa säädetään jatkossakin sähköisen tunnistamisen järjestelmän kolmesta varmuustasosta (matala, korotettu ja korkea) ja sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksessa on yksilöity vaatimukset sähköisen tunnistamisen järjestelmille eri varmuustasoilla. Sähköisen tunnistamisen järjestelmien on täytettävä jotakin varmuustasoa koskevat vaatimukset, jotta kyseiset tunnistamisen järjestelmät voidaan ilmoittaa Euroopan komissiolle rajat ylittävään käyttöön. Ilmoittamisesta säädetään eIDAS-asetuksen 9 artiklassa ja sen mukaan ilmoittavan jäsenvaltion on ilmoitettava esimerkiksi tiedot sovellettavasta valvontajärjestelmästä ja tiedot vastuuta koskevasta järjestelmästä.
Kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineen vaatimukset on päätetty yhdenmukaistaa eIDAS-asetuksessa tarkoitetun korotetun varmuustason vaatimusten kanssa. Tällä tarkoitetaan sitä, että kansallisilta vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineiltä edellytetään vähintään korotetun varmuustason vaatimusten täyttämistä. Suomessa tarjotaan kuitenkin myös korkean varmuustason vaatimukset täyttäviä tunnistusvälineitä. Vaatimusten yhdenmukaistamisen tavoitteena oli helpottaa Suomessa vahvan sähköisen tunnistamisen toimijoita hakemaan omalle tunnistusvälineelleen ns. rajat ylittävän tunnistusvälineen asemaa (
HE 74/2016 vp
. s.12). Näistä vaatimuksista säädetään tunnistuslaissa. Kyse ei kuitenkaan tältä osin ole eIDAS-asetusta täydentävästä sääntelystä, jonka pitäisi sisältyä ehdotettuun eIDAS-lakiin, vaan kyse on kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen sääntelystä. Kun vaatimukset on kuitenkin yhdenmukaistettu eIDAS-asetuksen mukaisen korotetun
Kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineen vaatimukset on päätetty yhdenmukaistaa eIDAS-asetuksessa tarkoitetun korotetun varmuustason vaatimusten kanssa. Tällä tarkoitetaan sitä, että kansallisilta vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineiltä edellytetään vähintään korotetun varmuustason vaatimusten täyttämistä. Suomessa tarjotaan kuitenkin myös korkean varmuustason vaatimukset täyttäviä tunnistusvälineitä. Vaatimusten yhdenmukaistamisen tavoitteena oli helpottaa Suomessa vahvan sähköisen tunnistamisen toimijoita hakemaan omalle tunnistusvälineelleen ns. rajat ylittävän tunnistusvälineen asemaa (HE 74/2016 vp. s.12). Näistä vaatimuksista säädetään tunnistuslaissa. Kyse ei kuitenkaan tältä osin ole eIDAS-asetusta täydentävästä sääntelystä, jonka pitäisi sisältyä ehdotettuun eIDAS-lakiin, vaan kyse on kansallisen vahvan sähköisen tunnistamisen sääntelystä. Kun vaatimukset on kuitenkin yhdenmukaistettu eIDAS-asetuksen mukaisen korotetun
varmuustason vaatimusten kanssa ja siten tunnistuslain sääntely sisältää kaikki ne elementit, joita sähköiseltä tunnistamisen järjestelmältä edellytetään eIDAS-asetuksen mukaisessa ilmoittamisessa, tulee tunnistuspalvelun tarjoajan soveltaa tunnistuslain sääntelyä tunnistusvälineensä tarjoamisessa, jos hän haluaa ilmoittaa kyseisen tunnistusvälineen eIDAS-asetuksen mukaisesti.
2 §.
Määritelmät.
2 §.Määritelmät.
Pykälässä säädettäisiin laissa käytetyistä keskeisistä määritelmistä. Määritelmät vastaisivat tietyiltä osin muutetun eIDAS-asetuksen määritelmiä.
Pykälän
1 kohdassa
määriteltäisiin eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Sillä tarkoitettaisiin samaa kuin muutetun eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 alakohdassa määritellyllä eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla. Kyseisen alakohdan mukaan lompakolla tarkoitetaan sähköisen tunnistamisen menetelmää, jonka avulla käyttäjä voi turvallisesti tallentaa, hallinnoida ja validoida henkilön tunnistetietoja ja sähköisiä attribuuttitodistuksia niiden tarjoamiseksi luottaville osapuolille ja muille eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakkojen käyttäjille sekä allekirjoittaa hyväksyttyjen sähköisten allekirjoitusten tai leimata hyväksyttyjen sähköisten leimojen avulla.
Pykälän
2 kohdassa
määriteltäisiin henkilön tunnistetiedot. Niillä tarkoitettaisiin muutetun eIDAS-asetuksen 3 artiklan 3 alakohdan mukaisesti tietoja, jotka mahdollistavat luonnollisen henkilön, oikeushenkilön taikka toista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä edustavan luonnollisen henkilön henkilöllisyyden toteamisen. Henkilön tunnistetiedot on sähköisten tunnistusjärjestelmien osalta määritelty komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1501 liitteessä ja eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon osalta komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2977 liitteessä. Henkilön tunnistetiedot jakautuvat pakollisiin ja vapaaehtoisiin tunnistetietoihin. Lompakossa luonnollisen henkilön pakollisia tunnistetietoja ovat henkilön nykyinen etunimi, nykyinen sukunimi, syntymäaika ja -paikka sekä kansallisuus.
Pykälän 3
kohdassa
määriteltäisiin luottava osapuoli. Sillä tarkoitettaisiin eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdan mukaisesti luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka luottaa sähköiseen tunnistamiseen, eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin tai muihin sähköisen tunnistamisen menetelmiin taikka luottamuspalveluun. Luottavia osapuolia ovat esimerkiksi julkisen tai yksityisen sektorin asiointipalvelut, joissa eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa voisi hyödyntää palvelun asiakkaiden tunnistamiseen.
Pykälän
4 kohdassa
määriteltäisiin kansallinen solmupiste. Sillä tarkoitettaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1501 mukaisesti yhteyspistettä, joka on osa sähköisen tunnistamisen yhteentoimivuusarkkitehtuuria ja joka osallistuu henkilöiden todentamiseen rajojen yli ja joka pystyy tunnistamaan sekä käsittelemään tai siirtämään tietoja muihin solmupisteisiin tarjoamalla yhden jäsenvaltion kansalliselle sähköisen tunnistamisen infrastruktuurille rajapinnan muiden jäsenvaltioiden sähköisen tunnistamisen infrastruktuureihin. Kansallisella solmupisteellä tarkoitettaisiin käytännössä siis kansallista rajapintaa, jonka kautta eIDAS-asetuksessa säädettyjä tunnistustapahtumia Suomen ja muiden maiden välillä välitettäisiin. Kansallista solmupistettä ylläpitäisi ehdotetun 19 §:n mukaisesti Digi- ja väestötietovirasto.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitettaisiin
5 kohdan
mukaisesti eIDAS-asetuksen 3 artiklan 18 alakohdassa tarkoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta ja 5 c artiklan nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua sertifiointielintä. eIDAS-asetuksen 3 artiklan 18 alakohdan mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 13 kohdassa määriteltyä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka on akkreditoitu kyseisen asetuksen mukaisesti päteväksi arvioimaan hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien ja niiden tarjoamien hyväksyttyjen luottamuspalvelujen vaatimustenmukaisuus tai päteväksi sertifioimaan eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot tai sähköisen tunnistamisen menetelmät. eIDAS-asetuksen 5 c artiklan 6 kohdan nojalla annetun täytäntöönpanoasetuksen eli lompakon sertifiointiasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaan sertifiointielimellä
tarkoitetaan ulkopuolista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, joka vastaa sertifiointijärjestelmän toiminnasta. Käytännössä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella tarkoitettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston 26 §:n nojalla nimeämää ja komissiolle ilmoittamaa elintä, joka on akkreditoitu päteväksi arvioimaan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan ja sen tarjoaman luottamuspalvelun vaatimustenmukaisuus tai päteväksi sertifioimaan eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakkoja tai sähköisen tunnistamisen menetelmiä.
Teknisellä laitteella tarkoitettaisiin pykälän
6 kohdan
mukaisesti eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän mobiililaitetta tai muuta vastaavaa laitetta, jossa lompakko on otettu käyttöön. Käytännössä kyse voisi olla esimerkiksi matkapuhelimesta tai tabletista.
2 luku Eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko ja sähköisen tunnistamisen menetelmät
3 §.
Luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäminen.
3 §. Luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäminen.
Pykälässä säädettäisiin luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämisestä. Henkilön tunnistetiedot on määritelty lain 2 §:n 2 kohdassa. Henkilön tunnistetiedot on eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon osalta määritelty tarkemmin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2977 liitteessä. Lompakossa luonnollisen henkilön pakollisia tunnistetietoja ovat henkilön nykyinen etunimi, nykyinen sukunimi, syntymäaika ja -paikka sekä kansallisuus. Sääntely olisi tarpeen muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklassa ja sen nojalla annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2024/2977 asetettujen jäsenvaltioiden velvoitteiden toteuttamiseksi. Kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa määritellään henkilön tunnistetietojen tarjoaja ja määritelmän mukaan se on vastuussa henkilön tunnistetietojen myöntämisestä ja peruuttamisesta
sekä sen varmistamisesta, että käyttäjälle kuuluvat henkilön tunnistetiedot on salausteknisesti sidottu lompakkoyksikköön.
Pykälän
1 momentin
mukaan luonnollisen henkilön tunnistetiedot eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin myöntää Digi- ja väestötietovirasto. Käytännössä siis Digi- ja väestötietovirasto olisi luonnollisen henkilön tunnistetietojen osalta komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2024/2977 tarkoitettu henkilön tunnistetietojen tarjoaja. Henkilön tunnistetiedoissa on edellä kuvatulla tavalla käytännössä kyse henkilön henkilöllisyyteen liittyvistä perustiedoista. Suomessa väestötietojärjestelmää pidetään luonnollisen henkilön perustietojen rekisterinä ja on tarkoituksenmukaista, että Suomesta tarjottuihin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin myönnettävät luonnollisen henkilön tunnistetiedot pohjautuvat väestötietojärjestelmän tietoihin. Koska Digi- ja väestötietovirasto toimii väestötietojärjestelmän rekisterinpitäjänä, on perusteltua, että se toimisi myös luonnollisten henkilöiden osalta henkilön
tunnistetietojen myöntäjänä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö on rekisteröity väestötietojärjestelmään. Oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämisestä säädettäisiin 5 §:ssä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän mahdollisuudesta hakea luonnollisen henkilön tunnistetietoja asioimalla Suomen edustustoissa tai Ahvenanmaan valtionvirastossa. Kyse olisi edellä kuvatusta tilanteesta, jossa henkilön tunnistetiedot myönnetään virkailijan avustamana asiointipisteellä. Suomen edustustolla tarkoitettaisiin konsulipalvelulain
(498/1999)
9 §:n 1 momentissa lueteltuja suurlähetystöjä, lähetystöjä, pääkonsulaatteja, konsulaatteja, varakonsulaatteja ja konsulitoimipaikkoja. Digi- ja väestötietovirasto olisi näissäkin tilanteissa luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäjä, mutta Suomen edustusto tai Ahvenanmaan valtionvirasto tunnistaisi henkilön ja ottaisi vastaan tunnistetietojen myöntämiseksi tarvittavat tiedot ja tallentaisi ne Digi- ja väestötietoviraston luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämisessä käytettävään järjestelmään. Suomen
edustusto tai Ahvenanmaan valtionvirasto vastaisivat tallentamiensa tietojen luotettavuudesta ja oikeellisuudesta. Kyse olisi varsin rajoitetusta ja luonteeltaan avustavasta tehtävästä luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämisen prosessissa.
Pykälän
3 momentin
mukaan Digi- ja väestötietoviraston olisi myönnettävä luonnollisen henkilön tunnistetiedot sellaisiin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin, jotka Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut 33 §:n mukaisesti Euroopan komissiolle. Niiden lompakoiden, joista kyseinen ilmoitus on tehty, katsottaisiin olevan Suomesta tarjottuja lompakoita. eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 2 kohdan mukaan eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko voidaan tarjota suoraan jäsenvaltion toimesta, jäsenvaltion toimeksiannosta tai jäsenvaltiosta riippumatta mutta niin, että kyseinen jäsenvaltio tunnustaa sen. Käytännössä luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäminen olisi siis sidottu siihen, että lompakko on ilmoitettu komissiolle.
Pykälän 3 momentin mukaan Digi- ja väestötietovirasto voisi myöntää luonnollisen henkilön tunnistetiedot myös muihin kuin Suomessa tarjottuihin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin. Digi- ja väestötietovirastolla ei kuitenkaan olisi tähän velvollisuutta. Käytännössä muilla eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakoilla tarkoitetaan muiden EU-jäsenmaiden tarjoamia lompakoita. Digi- ja väestötietovirasto asettaisi kuitenkin julkisesti saataville luettelon kaikista eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joita se luonnollisen henkilön tunnistetietojen tarjoajana tukee. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen EU
(2024/2977)
3 artikla 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville luettelo lompakoista, joita kyseisen jäsenvaltion sähköisen tunnistamisen järjestelmiin kuuluvat henkilön tunnistetietojen tarjoajat tukevat. Tämä velvoite säädettäisiin momentissa
Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että Digi- ja väestötietoviraston tulisi ylläpitää listaa niistä lompakon tarjoajista, jotka se luonnollisen henkilön tunnistetietojen tarjoajana hyväksyy.
4 §.
Rekisteri luonnollisen henkilön tunnistetiedoista.
4 §. Rekisteri luonnollisen henkilön tunnistetiedoista.
Pykälässä säädettäisiin luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämiseen liittyvästä rekisteristä, jota Digi- ja väestötietovirasto pitää liittyen sen 3 §:ssä säädettyyn tehtävään myöntää luonnollisen henkilön tunnistetietoja. Rekisterin ylläpitoon liittyvien henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaisessa tilanteessa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvollisuuden noudattamiseksi. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 4 kohdan a alakohta edellyttää, että käyttäjän on voitava eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla eri tavoin hallinnoida mm. henkilön tunnistetietoja. Lisäksi muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2977 3 artiklan 1 kohdan mukaan
henkilön tunnistetietojen tarjoajien on myönnettävä henkilön tunnistetiedot lompakkoon sekä mahdollistettava 5 artiklan mukaisesti henkilön tunnistetietojen peruuttaminen. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2977 liitteessä säädetään pakollisista henkilön tunnistetiedoista, jotka jokaisen jäsenmaan tulee tarjota eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon sekä vapaaehtoisista henkilön tunnistetiedoista, joiden tarjoaminen on jäsenvaltion harkinnassa. Edellä 3 §:ssä säädettäisiin muutettua eIDAS-asetusta täydentävästi, että Digi- ja väestötietovirasto myöntää luonnollisen henkilön tunnistetiedot eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin. Siten muutettu eIDAS-asetus, sen nojalla annettu komission täytäntöönpanoasetus ja täydentävä kansallinen lainsäädäntö yhdessä muodostavat Digi- ja väestötietoviraston lakisääteisen velvollisuuden.
Pykälän
1 momentin
mukaan rekisteriin tallennettaisiin luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämiseen, voimassaoloon, ajantasaisuuteen ja peruuttamiseen tarvittavat tiedot noudattaen eIDAS-asetuksen 5 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Rekisteriin tallennettaisiin esimerkiksi yksilöivä tieto myönnetyistä luonnollisen henkilön tunnistetiedoista, yksilöivä tieto siitä eurooppalaisesta digitaalisen identiteetin lompakosta, johon tiedot on myönnetty, sekä käyttäjän yhteystiedot. Lisäksi rekisteriin tallennettaisiin luonnollisen henkilön tunnistetietojen tilatiedot eli tieto siitä, ovatko tunnistetiedot voimassa. Rekisteriin tallennettaisiin myös tieto, jos henkilön tunnistetiedot on peruutettu.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin luonnollisen henkilön tunnistetietojen rekisterin tietojen säilytysajasta. Luonnollisen henkilön tunnistetietoihin liittyviä tietoja säilytettäisiin niin kauan kuin ne ovat voimassa. Kun tunnistetietojen voimassaolo on päättynyt, tiedot säilytettäisiin vielä viisi vuotta. Jälkikäteen voi olla tarpeen todentaa esimerkiksi mihin eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon luonnollisen henkilön tunnistetiedot on otettu käyttöön ja mikä on ollut myönnettyjen tunnistetietojen sisältö. Näiden tietojen todentaminen voi olla tarpeen esimerkiksi sen selvittämiseksi, onko eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon ottanut käyttöön oikea henkilö tai onko lompakko oikean henkilön hallinnassa.
5 §.
Oikeushenkilön tunnistetietojen myöntäminen.
5 §.Oikeushenkilön tunnistetietojen myöntäminen.
Pykälässä säädettäisiin oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämisestä. Pykälän mukaan Patentti- ja rekisterihallituksella olisi oikeus myöntää oikeushenkilön tunnistetiedot eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin. Muotoilu poikkeaisi luonnollisen henkilön tunnistetietojen säädettäväksi ehdotetusta siten, että sääntelyllä mahdollistettaisiin oikeushenkilön tunnistetietojen myöntäminen. On vielä epävarmaa, syntyykö eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita oikeushenkilöille. Patentti- ja rekisterihallituksen uusi tehtävä olisi eIDAS-asetuksen 3 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettujen oikeushenkilön tunnistetietojen myöntäminen, jos sellaisia tulevaisuudessa tarjottaisiin. Patentti- ja rekisterihallitus noudattaisi tunnistetietojen sisällön osalta oikeushenkilön tunnistetiedoista
komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2024/2977 säädettyä. Oikeushenkilön tunnistetiedot on määritelty täytäntöönpanoasetuksen liitteen 2 kohdassa ja niiden tulee aina sisältää vähintään oikeushenkilön virallinen nimi sekä yksilöllinen tunniste. Lisäksi tunnistetiedoissa voi olla valinnaisia elementtejä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin tunnistetietojen hakemisesta ja määriteltäisiin oikeushenkilöä koskevat edellytykset. Tunnistetietoja ei myönnettäisi viran puolesta, vaan niiden saaminen edellyttäisi oikeushenkilön tekemää hakemusta. Hakemuksen tekemisen osalta noudatetaan oikeushenkilön edustamista koskevia säännöksiä, eikä esimerkiksi kaupparekisteri-ilmoituksen tekemisestä yritys- ja yhteisötietolaissa
(244/2001)
säädettyä. Hakemukseen annetun päätöksen muutoksenhaun osalta noudatettaisiin Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa
(578/2013)
säädettyä. Hakemuksen käsittelystä määrättäisiin käsittelymaksu Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetun lain
(1032/1992)
mukaisesti.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämistä koskevaa 3 §:ää vastaavasti siitä, että Patentti- ja rekisterihallitus asettaa julkisesti saataville luettelon eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joita se oikeushenkilön tunnistetietojen tarjoajana tukee.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin tunnistetietoja koskevasta hakemuksesta ilmenevien henkilötietojen luovuttamisesta. Tällaisten henkilötietojen yleisöjulkisuudelle ei ole katsottava olevan samanlaista tarvetta verrattuna esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin merkittyjen vastuuhenkilöiden osalta. Näin ollen 4 momentissa säädettäisiin siitä, että Patentti- ja rekisterihallitus saa luovuttaa 2 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta ilmenevät luonnollisen henkilön henkilötiedot muille kuin oikeushenkilön edustajille noudattaen, mitä kaupparekisterilain
(564/2023)
2 §:n 2 momentissa säädetään kaupparekisteriin tallennetun henkilötunnuksen tunnusosan ja ulkomailla asuvan luonnollisen henkilön kotiosoitteen luovuttamisesta. Kyseisessä kaupparekisterilain 2 §:n 2 momentissa säädetään siitä, että rekisteriviranomainen saa luovuttaa tiedot kaupparekisteriin tallennetusta henkilötunnuksen
tunnusosasta ja ulkomailla asuvan luonnollisen henkilön kotiosoitteesta vain, jos luovutuksensaajalla on tietosuojalain 29 §:n mukainen peruste tietojen käsittelylle. Tällaiset tiedot saadaan luovuttaa myös sähköisesti 1 momentissa säädetyllä tavalla suojattua tiedonsiirtoyhteyttä tai -tapaa käyttämällä. Lisäksi edellytyksenä on, että tietopyynnön tekijä antaa rekisteriviranomaiselle selvityksen tietojen asianmukaisesta suojaamisesta. Hakemuksesta ilmenevien henkilötietojen osalta kaupparekisterilain 2 §:n 2 momentista ilmeneviä edellytyksiä sovellettaisiin kaikkiin hakemuksesta ilmeneviin henkilötietoihin, ei vain henkilötunnuksen tunnusosaan tai kotiosoitteeseen. Hakemuksen tehneen oikeushenkilön edustajilla olisi kuitenkin oikeus saada tiedot ilman tietosuojalain 29 §:n mukaista perustetta.
6 §.
Rekisteri oikeushenkilön tunnistetiedoista.
6 §. Rekisteri oikeushenkilön tunnistetiedoista.
Pykälä vastaisi 4 §:ssä luonnollisen henkilön tunnistetietojen rekisteristä säädettäväksi ehdotettua, rekisterinpitäjän oikeushenkilön tunnistetietojen osalta ollessa kuitenkin Patentti- ja rekisterihallitus. Pykälän
1 momentin
mukaan Patentti- ja rekisterihallitus pitäisi rekisteriä sen myöntämistä oikeushenkilön tunnistetiedoista. Rekisteriin tallennettaisiin oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämiseen, voimassaoloon, ajantasaisuuteen ja peruuttamiseen tarvittavat tiedot noudattaen eIDAS-asetuksen 5 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Tällaisia rekisteriin merkittäviä tietoja oikeushenkilön tunnistetietojen osalta voisivat olla esimerkiksi yrityksen Y-tunnus, hakija ja tämän henkilötunnus sekä asema, viranomaisen tekemät toimenpiteet ja lompakon yksilöintitiedot. Rekisteriin
voitaisiin lisäksi tallentaa muita välttämättömiä tietoja. Pykälän
2 momentin
mukaan oikeushenkilön tunnistetietojen rekisteriin tallennetut tiedot säilytettäisiin viisi vuotta sen jälkeen, kun oikeushenkilön tunnistetietojen voimassaolo on päättynyt. Sääntely vastaisi sisällöllisesti luonnollisen henkilön tunnistetietojen säilyttämisestä ehdotettua.
7 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen
. Pykälän
7 §. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston tehtävästä tarjota eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Kyse olisi sellaisen lompakon tarjoamisesta, jonka käyttäjiä ovat luonnolliset henkilöt. Digi- ja väestötietovirasto soveltaisi kielilain vaatimuksia tarjotessaan eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa ja siten lompakko tarjottaisiin myös ruotsin kielellä. Lompakon tarjoaminen säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi siitä syystä, että valtiovarainministeriön teettämän selvityksen perusteella eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon markkinoiden toiminnan arvioidaan olevan lähivuosien aikana puutteellista. Tällä tarkoitetaan sitä, että tavanomaista markkinatoimintaa
ei olisi ja tarjolle ei syntyisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttävät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset (
markkinapuute
). Suomessa muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 1 kohdassa säädetyn kansallisen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamista koskevan velvoitteen noudattaminen varmistettaisiin siis säätämällä Digi- ja väestötietovirastolle tehtävä tuottaa eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Markkinoiden kehitystä ja markkinoilla olevan puutteen jatkumista olisi mahdollista seurata sen perusteella, mitkä lompakot Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut Euroopan komissiolle ehdotetun eIDAS-lain 33 §:n 2 kohdan perusteella. Esityksellä ei ole tarkoitus poiketa kilpailulain
ei olisi ja tarjolle ei syntyisi määräajassa sellaisia lompakoita, jotka täyttävät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset (markkinapuute). Suomessa muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 1 kohdassa säädetyn kansallisen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamista koskevan velvoitteen noudattaminen varmistettaisiin siis säätämällä Digi- ja väestötietovirastolle tehtävä tuottaa eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Markkinoiden kehitystä ja markkinoilla olevan puutteen jatkumista olisi mahdollista seurata sen perusteella, mitkä lompakot Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut Euroopan komissiolle ehdotetun eIDAS-lain 33 §:n 2 kohdan perusteella. Esityksellä ei ole tarkoitus poiketa kilpailulain
(948/2011)
4 a luvussa säädetystä Kilpailu- ja kuluttajaviraston oikeudesta puuttua kunnan, kuntayhtymän, hyvinvointialueen, hyvinvointiyhtymän, valtion taikka niiden määräysvaltaan kuuluvan yksikön harjoittamaan kilpailulain
vastaiseen menettelyyn tai toiminnan rakenteeseen.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että myös muut toimijat voivat tuottaa 1 momentissa tarkoitettua lompakkoa. Pykälän mukaan mitä 1 momentissa säädetään, ei rajoittaisi muiden viranomaisten, oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden mahdollisuutta tarjota eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa. eIDAS-asetus mahdollistaa myös muiden toimijoiden tuottamat lompakot. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että mikäli yksityisen sektorin toimijat haluaisivat tarjota eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa siitä ei tulisi säätää lailla perustuslain 124 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että tunnistuslaissa tarkoitettujen liiketaloudellisten palvelujen luonne on siinä määrin etääntynyt julkiseen hallintotehtävään liitettävistä ominaispiirteistä, että toimintaa ei enää nykyisin ole pidettävä julkisena hallintotehtävänä, vaikka vahvan sähköisen
tunnistamisen välineillä ja varmennetoiminnalla sinänsä onkin merkitystä erilaisissa oikeustoimissa osapuolten aseman kanalta (PeVL 16/2009 vp s.2). Kuten edellä esityksen kilpailuoikeutta koskevissa vaikutuksissa on kuvattu, eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon toiminnallisuudet ovat vastaavia, kuin markkinoilla jo tarjolla oleva vahva sähköinen tunnistaminen ja hyväksytty sähköinen allekirjoittaminen. Mikäli muut toimijat tulevaisuudessa tarjoavat lompakkoa, tulisi niiden noudattaa eIDAS-asetuksessa ja ehdotetussa eIDAS-laissa säädettyjä velvoitteita.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta. Lompakon tarjoajalla tarkoitettaisiin sitä, joka tarjoaa eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa Suomessa jollakin eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Muutettu eIDAS-asetus ei määrittele lompakon tarjoajaa, vaan se on määritelty asetusta täydentävissä komission täytäntöönpanoasetuksissa. Lompakon tarjoajan olisi ennen lompakon tarjoamisen aloittamista tehtävä ilmoitus Liikenne- ja viestintävirastolle. Ilmoitusvelvollisuus olisi tarpeen, sillä ehdotetun 33 §:n 2 kohdan mukaan, Liikenne- ja viestintävirasto ilmoittaa Euroopan komissiolle ja muutetun eIDAS-asetuksen 46 e artiklan 1 kohdalla perustetulle yhteistyöryhmälle eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, jotka on 5 a artiklan mukaisesti tarjottu Suomessa. Ilmoituksen tekeminen Liikenne- ja viestintävirastolle
olisi käytännössä ilmoitus siitä, että toimija aikoo aloittaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamisen. Ilmoituksen perusteella Liikenne- ja viestintävirasto voisi ennen lompakon tarjoamisen aloittamista varmistaa, että lompakon tarjoaja ja sen tarjoama lompakko täyttävät muutetun eIDAS-asetuksen vaatimukset.
Ehdotetun
4 momentin
mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan olisi viipymättä ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle 3 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista. Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamistavasta.
8 §.
Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon rekisterinpitäjä.
8 §. Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon rekisterinpitäjä.
Pykälässä säädettäisiin, että Digi- ja väestötietovirasto on ehdotetun 7 §:n nojalla tarjoamansa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon ja sen tarjoamiseen liittyvän henkilötietojen käsittelyn osalta rekisterinpitäjä. Lompakon tarjoamiseen liittyvän henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaisessa tilanteessa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvollisuuden noudattamiseksi. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 1 kohta edellyttää, että jokainen jäsenvaltio tarjoaa lompakon, joka täyttää asetuksen vaatimukset. Edellä 7 §:ssä säädettäisiin muutettua eIDAS-asetusta täydentävästi, että Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä olisi tarjota eurooppalainen digitaalisen identiteetin
lompakko Suomessa. Siten muutettu eIDAS-asetus ja täydentävä kansallinen lainsäädäntö yhdessä muodostavat Digi- ja väestötietoviraston lakisääteisen velvollisuuden.
Muutetussa eIDAS-asetuksessa säännelty eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tietojen itsehallittavuus vaikuttaa käytännössä Digi- ja väestötietoviraston rekisterinpitäjyyden ulottuvuuteen. Esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen vastuu henkilötietojen täsmällisyydestä kuuluu lähtökohtaisesti rekisterinpitäjälle, eikä vastuuta voida siirtää muulle viranomaiselle. Tästä oli kyse Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä 8.6.2023 3396/2023 Dnro 26393/03.04.04.04.01/2021, jossa todettiin, että tuomioistuinten on oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetun lain
(955/2020)
6 ja 7 §:n mukaan tallennettava tekemänsä ratkaisu tai tiedot sen lopputuloksesta Oikeusrekisterikeskuksen ylläpitämään ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään. Siinä yhteydessä tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että sen tallentamat tiedot vastaavat sen ratkaisua ja sen omiin rekistereihinsä tekemiä merkintöjä, että tietovarantoon on tehty tarpeelliset merkinnät
tietojen oikeaksi välittämiseksi ja että merkinnät on tehty rekisterinpitäjän asettamien teknisten vaatimusten mukaisesti. Hallinto-oikeus katsoi apulaistietosuojavaltuutetun tavoin, että tuomioistuimille oikeushallinnon valtakunnallisesta tietovarannosta annetun lain 7 §:ssä säädetyt velvoitteet eivät sulje pois rekisterinpitäjän eli Oikeusrekisterikeskuksen velvollisuutta huolehtia sen ylläpitämään rekisteriin tallennettujen henkilötietojen täsmällisyydestä ja toteuttaa kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet näiden tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi.
Edellä kuvattu rekisterinpitäjän vastuun ulottuvuus olisi lähtökohtaisesti vastaava myös silloin, kun lompakon tarjoaja on yksityisen sektorin toimija.
9 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamiseen liittyvien tietojen säilytysaika.
9 §.Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamiseen liittyvien tietojen säilytysaika.
Pykälässä säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamiseen liittyvien tietojen säilytysajasta. Pykälä koskisi sekä Digi- ja väestötietovirastoa, kun se tarjoaa eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa ehdotetun 7 §:n nojalla, että mahdollisia yksityisen sektorin toimijoita, kun ne tarjoavat lompakkoa. Muutettu eIDAS-asetus ja sen nojalla annetut komission täytäntöönpanoasetukset asettavat lompakon tarjoajille useita erilaisia velvollisuuksia, joiden toteuttaminen edellyttää käytännössä erilaisten rekisterien ylläpitämistä, jotka sisältävät myös henkilötietoja. Muutettu eIDAS-asetus ei kuitenkaan määrittele sitä, kuinka kauan tällaiset tiedot tulisi säilyttää ja tästä syystä ehdotettu sääntely olisi tarpeen.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan on säilytettävä lompakon ja sen tarjoamiseen liittyvät tiedot viisi vuotta lompakon voimassaolon päättymisestä. Jälkikäteen voi olla tarpeen todentaa esimerkiksi mihin laitteeseen lompakko on otettu käyttöön.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin puolestaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tapahtumalokien saatavilla olemisesta. Tapahtumalokeista säädetään muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 4 kohdan d alakohdassa, jonka mukaan käyttäjän on voitava päästä kaikkien lompakon kautta suoritettujen transaktioiden lokiin yhteisen ohjauspaneelin kautta. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2024/2979 9 artiklan 6 kohdan mukaan lokitietojen on oltava saatavilla niin kauan kuin unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä sitä edellytetään. Tietojen säilytysajasta ei kuitenkaan ole säädetty unionin oikeudessa ja tästä syystä kansallinen täydentävä sääntely olisi tarpeen. Tapahtumalokeissa on kyse tiedoista, joista käy ilmi toteutuneet tapahtumat lompakon ja luottavien osapuolten tai muiden eurooppalaisten digitaalisten identiteetin lompakkojen kanssa.
Momentissa ehdotetaan, että näiden tietojen tulisi olla saatavilla kaksi vuotta tietojen tallentamisajankohtaa seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Käyttäjän voi olla jälkikäteen tarve todentaa ja saada tietoa lompakolla toteutetuista tapahtumista esimerkiksi lompakon väärinkäyttöön liittyvissä tapauksissa tai omien oikeuksiensa toteuttamiseksi. Tietoja voi kuitenkin kertyä huomattava määrä, riippuen siitä, kuinka aktiivisesti käyttäjä käyttää lompakkoaan. Tästä syystä tietoja ei edellytettäisi pidettävän saatavilla kahta vuotta pidempään.
10 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönotto alaikäiselle.
10 §.Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönotto alaikäiselle.
Muutettu eIDAS-asetus ei sääntele eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönotolle ikärajaa, jolloin asiaa jää kansallisen lainsäädännön ja lompakon käyttöönottoa koskevien yleisten vaatimusten varaan. Pykälässä säädettäisiin nimenomaisesti alaikäisen mahdollisuudesta ottaa Suomessa tarjottu lompakko itsenäisesti käyttöön. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon voisi ottaa käyttöön ilman huoltajan suostumusta kolmetoista vuotta täyttänyt.
Kansallisesti huoltajien päätösvaltaan alaikäistä koskevassa asiassa, alaikäisen oikeudesta osallistua päätöksentekoon ja asioida itsenäisesti tietyn ikäisenä säädetään useassa eri säädöksessä. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Säännöksen perustelujen mukaan säännöksellä halutaan mm. korostaa, että lapsia tulee kohdella aikuisväestöön nähden tasa-arvoisina, periaatteessa yhtäläiset perusoikeudet omaavina ihmisinä. Toisaalta perusteluissa tunnistetaan, että lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa (
HE 309/1993
, s. 45).
Kansallisesti huoltajien päätösvaltaan alaikäistä koskevassa asiassa, alaikäisen oikeudesta osallistua päätöksentekoon ja asioida itsenäisesti tietyn ikäisenä säädetään useassa eri säädöksessä. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Säännöksen perustelujen mukaan säännöksellä halutaan mm. korostaa, että lapsia tulee kohdella aikuisväestöön nähden tasa-arvoisina, periaatteessa yhtäläiset perusoikeudet omaavina ihmisinä. Toisaalta perusteluissa tunnistetaan, että lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväestöä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolenpitoa (HE 309/1993, s. 45).
Tietosuojalain 5 §:ssä säädetään tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamiseen lapselle sovellettavasta ikärajasta. Sen mukaan, kun henkilötietoja käsitellään yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun suostumuksen perusteella ja kun kyseessä on yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 25 kohdassa tarkoitettujen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen suoraan lapselle, lapsen henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos lapsi on vähintään 13-vuotias. Tietoyhteiskunnan palveluja ovat esimerkiksi mobiilisovellus tai sosiaalisen median palvelu. Eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko olisi lähtökohtaisesti mobiilisovellus, vaikka myös selainversiot lompakosta olisivat mahdollisia. Kun yksityisen sektorin tarjoajat tarjoaisivat lompakkoa, olisi siihen liittyvä henkilötietojen käsittelyperuste pykälässä viitattu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu suostumus. Kyse olisi siis yleisen tietosuoja-asetuksen
Lasten mahdollisuudesta osallistua hallintoasian käsittelyyn säädetään hallintolain
(434/2003)
vajaavaltaisen puhevaltaa koskevassa 14 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan vajaavaltaisen puolesta käyttää puhevaltaa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edustajansa. Vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää yksinään puhevaltaa asiassa, joka koskee hänen vallitsemaansa tuloa tai varallisuutta. Pykälän 3 momentin mukaan 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäisen henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta. Alaikäinen voisi siis toimia itsenäisesti huoltajansa tai muun laillisen edustajansa rinnalla, kun hän on täyttänyt 15 vuotta. Kun Digi- ja väestötietovirasto tarjoaisi eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa, olisi siihen liittyvä henkilötietojen käsittelyperuste tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan
c alakohta, jonka mukaisessa tilanteessa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvollisuuden noudattamiseksi. Digi- ja väestötietoviraston tarjoamaan lompakkoon ei siten sovellettaisi tietosuojalain 5 §:n mukaista 13 vuoden ikärajaa. Sen sijaan Digi- ja väestötietovirasto soveltaisi lompakon käyttöönotossa hallintolain sääntelyä ja edellä kuvattua 15-vuoden ikärajaa. Alaikäisen olisi siis tällä perusteella mahdollista ottaa Digi- ja väestötietoviraston tarjoama lompakko käyttöön itsenäisesti, kun hän on täyttänyt 15 vuotta.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon on toisaalta nähty myös mahdollistavan alaikäisten parempaa suojelua sähköisessä asioinnissa. Keskustelu alaikäisten suojelusta sähköisissä palveluissa on noussut viime aikoina tärkeämmäksi erilaisten sosiaalisen median alustojen sekä videopelien käytön lisääntymisen myötä. Lompakon avulla on mahdollista osoittaa käyttäjän ikä luotettavalla tavalla, mikä voisi mahdollistaa erilaisiin sähköisiin palveluihin ja sosiaalisen median kanaviin liittyvää ikärajavalvontaa. Lisäksi alaikäiset voisivat osoittaa lompakolla oman henkilöllisyytensä vastaavalla tavalla kuin nykyisillä vahvan sähköisen tunnistamisen välineillä. Tunnistuslain säätämisen taustalla olevassa hallituksen esityksessä on todettu, että vahva sähköinen tunnistaminen on sekä käyttäjän että palveluntarjoajan kannalta turvallisempaa kuin heikon tunnistamisen käyttäminen. Esimerkiksi identiteettivarkaudet ovat vahvan sähköisen tunnistamisen menetelmissä helpommin
torjuttavissa kuin heikon tunnistamisen menetelmissä (
HE 36/2009 vp
, s. 9). Heikossa tunnistamisessa henkilö voi luoda itselleen tai hänelle voidaan luoda useita sähköisiä niin sanottuja identiteettejä, jotka voivat myös poiketa henkilön todellisista ominaisuuksista. Henkilö voi antaa virheellistä tietoa esimerkiksi iästään tai sukupuolestaan (
HE 36/2009 vp
, s. 8). Ehdotettu ikäraja edistäisi siis myös tästä näkökulmasta entistä nuorempien mahdollisuutta käyttää turvallista tapaa henkilöllisyytensä osoittamiseen sähköisesti.
torjuttavissa kuin heikon tunnistamisen menetelmissä (HE 36/2009 vp, s. 9). Heikossa tunnistamisessa henkilö voi luoda itselleen tai hänelle voidaan luoda useita sähköisiä niin sanottuja identiteettejä, jotka voivat myös poiketa henkilön todellisista ominaisuuksista. Henkilö voi antaa virheellistä tietoa esimerkiksi iästään tai sukupuolestaan (HE 36/2009 vp, s. 8). Ehdotettu ikäraja edistäisi siis myös tästä näkökulmasta entistä nuorempien mahdollisuutta käyttää turvallista tapaa henkilöllisyytensä osoittamiseen sähköisesti.
Mikäli alle kolmetoistavuotias haluaisi ottaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöön, tarvittaisiin siihen huoltajan suostumus. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain
(361/1983)
5 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Ehdotetun pykälän mukaan lompakon käyttöönottoon riittäisi kuitenkin yhden huoltajan suostumus. Lompakon tarjoajan tulisi arvioida, millä tavalla huoltajan suostumus hankittaisiin. Huoltajan suostumus lompakon käyttöönottoon tulisi antaa viimeistään henkilön tunnistetietojen käyttöönoton yhteydessä.
11 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon lähdekoodin luovuttaminen
. Pykälässä säädettäisiin kansallisen liikkumavaran käyttämisestä liittyen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakkosovelluksen lähdekoodin luovuttamiseen. Kansallisesta liikkumavarasta on säädetty muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 3 kohdassa. Liikkumavaran sisältö on selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.1 Pykälän mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan ei tarvitsisi luovuttaa lompakon lähdekoodia sellaisten komponenttien osalta, joita ei ole asennettu käyttäjän laitteeseen silloin, jos sille on asianmukaisesti perusteltu syy. Lähdekoodin luovuttamista olisi siis mahdollista rajoittaa erilaisten taustajärjestelmien, kuten käytettyjen kirjastojen ja viestintäkanavien, osalta.
11 §.Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon lähdekoodin luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin kansallisen liikkumavaran käyttämisestä liittyen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakkosovelluksen lähdekoodin luovuttamiseen. Kansallisesta liikkumavarasta on säädetty muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 3 kohdassa. Liikkumavaran sisältö on selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.1 Pykälän mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan ei tarvitsisi luovuttaa lompakon lähdekoodia sellaisten komponenttien osalta, joita ei ole asennettu käyttäjän laitteeseen silloin, jos sille on asianmukaisesti perusteltu syy. Lähdekoodin luovuttamista olisi siis mahdollista rajoittaa erilaisten taustajärjestelmien, kuten käytettyjen kirjastojen ja viestintäkanavien, osalta.
Pykälän sanamuodon mukaan lompakon tarjoajan ei tarvitse luovuttaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon lähdekoodia, jos sille on asianmukaisesti perusteltu syy. Kyse olisi siten mahdollistavasta sääntelystä niin, että lompakon tarjoaja voisi kuitenkin aina harkintansa mukaan jättää soveltamatta ehdotettua sääntelyä ja luovuttaa lompakon lähdekoodin. Kansallisen liikkumavaran käyttämisessä on kyse poikkeuksesta, joten asianmukaisesti perustellun syyn käsillä oloa olisi tulkittava suppeasti. Lompakon tarjoajan tulisi arvioida, onko olemassa sellainen asianmukaisesti perusteltu syy, jonka perusteella lompakon lähdekoodia ei tarvitsisi luovuttaa. Digi- ja väestötietoviraston tulee noudattaa myös eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamisessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999, myöhemmin
julkisuuslaki
). Lompakon lähdekoodin voidaan katsoa olevan julkisuuslain 5 §:ssä
tarkoitettu viranomaisen asiakirja. Julkisuuslain 24 §:ssä säädetään salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista ja pykälän 1 momentissa luetellaan eri salassapidon perusteet. Julkisuuslaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella ja salassapidon perusteiden hyväksyttävyyttä suhteessa julkisuusolettamaan sekä muihin perusoikeuksiin on arvioitu lain esitöissä (
HE 30/1998 vp
). Esitetyistä arvioista ei ole tarkoituksenmukaista poiketa tässä yhteydessä ja ehdotetussa pykälässä tarkoitettuna asianmukaisena syynä voitaisiin siis lähtökohtaisesti pitää julkisuuslain 24 §:n mukaisia salassapidon perusteita. Digi- ja väestötietovirasto voisi siten olla luovuttamatta tarjoamansa lompakon lähdekoodia sellaisten komponenttien osalta, joita ei ole tallennettu käyttäjän laitteeseen, silloin kun jokin julkisuuslain 24 §:ssä tarkoitettu salassapidon peruste täyttyy.
julkisuuslaki). Lompakon lähdekoodin voidaan katsoa olevan julkisuuslain 5 §:ssä
tarkoitettu viranomaisen asiakirja. Julkisuuslain 24 §:ssä säädetään salassa pidettävistä viranomaisen asiakirjoista ja pykälän 1 momentissa luetellaan eri salassapidon perusteet. Julkisuuslaki on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella ja salassapidon perusteiden hyväksyttävyyttä suhteessa julkisuusolettamaan sekä muihin perusoikeuksiin on arvioitu lain esitöissä (HE 30/1998 vp). Esitetyistä arvioista ei ole tarkoituksenmukaista poiketa tässä yhteydessä ja ehdotetussa pykälässä tarkoitettuna asianmukaisena syynä voitaisiin siis lähtökohtaisesti pitää julkisuuslain 24 §:n mukaisia salassapidon perusteita. Digi- ja väestötietovirasto voisi siten olla luovuttamatta tarjoamansa lompakon lähdekoodia sellaisten komponenttien osalta, joita ei ole tallennettu käyttäjän laitteeseen, silloin kun jokin julkisuuslain 24 §:ssä tarkoitettu salassapidon peruste täyttyy.
Julkisuuslakia ei sovelleta yksityisten palveluntarjoajien asiakirjoihin. Siten asianmukaista syytä ei voida vastaavalla tavalla suoraan johtaa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaisista salassapidon perusteista silloin, kun eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja on yksityinen palveluntarjoaja. Asianmukaisen syyn arvioinnissa voisi kuitenkin olla mahdollista hakea tukea julkisuuslain mukaisista salassapidon perusteista, kuten esimerkiksi 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaisesta yksityisiin liikesalaisuuksiin liittyvästä salassapidon perusteesta. Lisäksi arvioinnissa tulisi antaa painoarvoa niille näkökulmille, joita lompakon lähdekoodin avoimuudella tavoitellaan. Muutetun eIDAS-asetuksen johdanto-osan 33 kohdan mukaan lähdekoodin avoimuudella on tarkoitus edistää lompakkoon liittyvää yhteiskunnallista luottamusta ja lompakon hyväksymistä käyttäjien keskuudessa. Lisäksi tarkoituksena on ollut varmistaa, että lompakon toiminta olisi mahdollisimman
läpinäkyvää erityisesti henkilötietojen käsittelyn näkökulmasta. Lompakon lähdekoodin avoimuudella halutaan osaltaan varmistaa myös niiden turvallisuutta.
12 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen maksullisuus.
12 §. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen maksullisuus.
Pykälässä säädettäisiin kansallisen liikkumavaran käyttämisestä liittyen sähköisen allekirjoituksen maksullisuuteen. Kansallisesta liikkumavarasta säädetään muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 5 kohdan toisessa osassa. Liikkumavaran sisältö on selostettu tarkemmin jaksossa 2.2.1. Ilman kansallisen liikkumavaran käyttämistä luonnollisten henkilöiden sähköinen allekirjoittaminen lompakon avulla olisi aina maksutonta. Hyväksytty sähköinen allekirjoitus on kuitenkin eIDAS-asetuksen mukainen luottamuspalvelu, jota tarjotaan nykyisin EU:ssa luottamuspalveluntarjoajien toimesta tyypillisesti maksua vastaan. Myös muutetun eIDAS-asetuksen 3 artiklan 16 kohdan mukaan luottamuspalvelulla tarkoitetaan sähköistä palvelua, jota yleensä tarjotaan
vastiketta vastaan. Palvelun säätäminen maksuttomaksi merkitsee siis jo itsessään poikkeusta palvelun yleensä maksulliseen luonteeseen. Kansallisen liikkumavaran käyttämisellä halutaan vähentää kielteisiä vaikutuksia hyväksyttyä sähköistä allekirjoitusta tarjoavien luottamuspalvelun tarjoajien toimintaan. Säännöksellä ei kuitenkaan ole tarkoitus rajata tai muutoinkaan ottaa kantaa siihen, mihin käyttötarkoituksiin eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla tapahtuvaa sähköistä allekirjoitusta voi tai ei voi käyttää. Säännöksen tarkoituksena on ainoastaan mahdollistaa maksun periminen silloin, kun sähköinen allekirjoitus tapahtuu allekirjoittajan ammatillisiin tarkoituksiin.
Pykälän mukaan lompakolla tapahtuvasta sähköisestä allekirjoituksesta voitaisiin lisäksi periä maksu niissä tilanteissa, joissa voidaan luotettavasti todentaa allekirjoituksen kytkös ammatilliseen tarkoitukseen. Kytkös olisi mahdollista osoittaa esimerkiksi erillisellä sähköisellä attribuuttitodistuksella tai kytkös ja maksun periminen voisi perustua allekirjoituksia pyytävän osapuolen tietojärjestelmästä saatuun koontitietoon. Ammatillisesta tarkoituksesta voisi olla kyse esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa allekirjoitus tapahtuu osana eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän elinkeinotoimintaa. Yleisesti elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeinä on nykylainsäädännössä pidetty ammattimaisuutta ja jatkuvuutta. Ei-ammattimaiseen toimintaan on puolestaan katsottu liittyvän tietty satunnaisuus. On kuitenkin mahdollista, että on myös sellaisia tilanteita, joissa ammattimaisuus on pienimuotoista, mutta jatkuvaa, kuten sivutoimisessa yrittäjyydessä.
13 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan velvollisuudet tietoturvaloukkaustilanteissa.
13 §. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan velvollisuudet tietoturvaloukkaustilanteissa.
Pykälässä säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan velvollisuuksista tilanteissa, joissa lompakkoon, 5 a artiklan 8 kohdassa tarkoitettuihin validointimekanismeihin tai sähköisen tunnistamisen järjestelmään, jonka puitteissa lompakkoa tarjotaan, kohdistuu tietoturvaloukkaus tai niiden turvallisuus on osittain vaarantunut. Sääntely olisi tarpeen sen selkiyttämiseksi, mikä taho vastaa muutetun eIDAS-asetuksen eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden tietoturvaloukkauksia koskevassa 5 e artiklassa jäsenvaltioille asetettujen velvollisuuksien toteuttamisesta (kts. tarkemmin velvollisuuksien sisällöstä jakso 2.2.1).
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja vastaa tarjoamansa lompakon osalta muutetun eIDAS-asetuksen 5 e artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen jäsenvaltioiden velvoitteiden toteuttamisesta. Lompakon tarjoajalla on parhaat edellytykset sen tarjoamaa lompakkoa koskevien tietoturvaloukkausten tai vaarantumisten havaitsemiseen ja hallinnointiin sekä 5 e artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista, että eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja vastaa artiklan mukaisista velvoitteista tarjoamansa lompakon osalta. Jäsenvaltioiden velvollisuuksia on tarkennettu komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/847. Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään esimerkiksi tietoturvaloukkauksen tai turvallisuuden vaarantumisen arviointiperusteista sekä lompakoiden tarjoamisen ja käytön keskeyttämisestä
ja muista korjaavista toimenpiteistä sekä käytön uudelleen aloittamisesta. Momentissa ei kuitenkaan viitattaisi suoraan kyseiseen asetukseen, sillä komissio on ilmaissut, että se mahdollisesti muuttaa asetusta lähivuosien aikana ja tästä syystä momentissa viitattaisiin vain eIDAS-asetukseen ja sen nojalla annettuun sääntelyyn.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin niistä tilanteista, joissa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja ei voi täyttää tietoturvaloukkauksista ilmoittamiseen liittyviä jäsenvaltion velvollisuuksia teknisistä syisitä. Tällöin ilmoituksen tekisi Liikenne- ja viestintävirasto. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/847 10 artiklan mukaan ilmoitukset on tehtävä ENISA:n ylläpitämän CIRAS-järjestelmän tai jäsenvaltioiden ja komission hyväksymän vastaavan järjestelmän kautta. Lähtökohtaisesti CIRAS-järjestelmän kautta ei ole mahdollista tehdä ilmoituksia kuin julkisen sektorin toimijan toimesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun lompakon tarjoajana on yksityisen sektorin toimija, sillä ei ole mahdollisuutta täyttää jäsenvaltioiden ilmoittamiseen liittyviä velvollisuuksia 5 e artiklan tarkoittamissa tilanteissa. Tästä syystä olisi tarpeen säätää, että näissä tilanteissa ilmoituksen tekee Liikenne- ja
viestintävirasto. Lompakon tarjoajalla olisi velvollisuus toimittaa tarvittavat tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle ilman aiheetonta viivytystä. Tietojen toimittamisen osalta olisi huomioitava komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/847 tarkoitetut määräajat ilmoituksen tekemiselle ja varmistettava, että Liikenne- ja viestintävirastolle jää kohtuullinen aika ilmoituksen tekemiseen.
14 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän velvollisuudet.
14 §. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän velvollisuudet.
Pykälässä säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän velvollisuuksista liittyen lompakon säilyttämiseen ja käyttämiseen. Muutetun eIDAS-asetuksen 3 artiklan 5 a alakohdassa määritellään käyttäjä, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka toista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä edustavaa luonnollista henkilöä, joka käyttää eIDAS-asetuksen mukaisesti tarjottuja luottamuspalveluja tai sähköisen tunnistamisen menetelmiä. Lisäksi muutetun eIDAS-asetuksen nojalla annetuissa komission täytäntöönpanoasetuksissa määritellään lompakon käyttäjä ja sillä tarkoitetaan käyttäjää, jonka hallinnassa lompakkoyksikkö on.
Muutettu eIDAS-asetus ei sääntele eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän vastuita, jolloin asiasta säänteleminen jää kansalliseen harkintaan. Pykälän
1 momentin
mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän olisi käytettävä lompakkoa huolellisesti. Huolellisuusvelvoite kohdistuisi erityisesti niihin yksilöiviin tietoihin, joiden avulla lompakkoa on mahdollista käyttää, kuten PIN-koodiin tai muuhun vastaavaan tunnuslukuun tai tunnisteeseen. Arvioitaessa sitä, millaisia varotoimia käyttäjältä voidaan kohtuudella edellyttää, on otettava huomioon, että lompakko sisältyy useissa tapauksissa henkilön mobiililaitteeseen, jota hän käyttää usein ja jota hän kuljettaa mukanaan. Kohtuullisiin varotoimiin kuuluisi esimerkiksi se, että laitteen, jolla lompakko on, tallella oloa seurataan olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Varotoimien huolellisuutta arvioidaan kokonaisuutena. Lompakon käyttäjän
huolellisuusvelvoite alkaa, kun hän on ottanut lompakon käyttöön. Lompakon käytöllä tarkoitettaisiin kaikkien lompakon ominaisuuksien käyttämistä. Huolellisuusvelvoite koskisi siten lompakolla tapahtuvaa sähköistä tunnistamista, sähköistä allekirjoitusta sekä sähköisten attribuuttitodistusten käyttämistä. Jos siis sähköinen allekirjoittaminen tai leimaaminen tapahtuu lompakolla, niin siihen ei sovellettaisi ehdotetussa 16 §:ssä säädettyjä velvollisuuksia.
Ehdotettu 1 momentti ei sisältäisi nimenomaista säännöstä siitä, että kielto luovuttaa eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko toisen käyttöön ei koskisi niitä tilanteita, joissa lompakon käyttäjä tarvitsee henkilökohtaisen avustajan apua lompakon käyttämiseen. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 21 kohdan mukaan eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden on kuitenkin oltava esteettömästi vammaisten henkilöiden käytettävissä yhdenvertaisesti muiden käyttäjien kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 mukaisesti. Ehdotettu 1 momentti ei rajoittaisi tätä eIDAS-asetuksessa säädettyä vaatimusta. Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että poistetaan tuotteiden ja palvelujen käytön esteet ja ehkäistään niiden synty. Esteettömyyden ansiosta vammaiset ja toimintarajoitteiset henkilöt kykenevät havainnoimaan, käyttämään ja ymmärtämään tuotteita ja palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa. Yhdenvertaisuuslain
(1325/2014)
15
§:n mukaan viranomaisen, sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa käyttää viranomaisten palveluita sekä saada yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita. Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän velvollisuudesta ilmoittaa, jos tekninen laite joutuu oikeudettomasti toisen haltuun tai lompakkoa käytetään oikeudettomasti. Ilmoitus olisi tehtävä lompakon tarjoajalle ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun lompakon käyttäjä on havainnut asian. Lompakon käyttäjän vastuu sen oikeudettomasta käytöstä päättyisi sen jälkeen, kun ilmoitus on tehty. Sitä, onko lompakon käyttäjä tehnyt ilmoituksen ilman aiheetonta viivytystä, arvioidaan tapauskohtaisesti olosuhteet huomioon ottaen. Ilmoitukselle ei määriteltäisi määrättyä muotoa.
15 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän vastuu lompakon oikeudettomasta käytöstä.
15 §.Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän vastuu lompakon oikeudettomasta käytöstä.
Pykälässä säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän vastuusta tilanteissa, jossa toinen henkilö käyttää tai on käyttänyt lompakkoa oikeudettomasti. Pykälää sovellettaisiin esimerkiksi silloin kun mobiilipäätelaite, jossa eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko on otettu käyttöön, on kadonnut tai varastettu ja sen löytänyt tai anastanut henkilö onnistuu käyttämään lompakkoa ja sen sisältämiä tietoja. Tunnistuslain 27 § sisältää nykyisin vastaavat säännökset tunnistusvälineen haltijan vastuusta tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä. Vastaavasti maksupalvelulaissa
(290/2010)
on säännelty maksupalvelun käyttäjän vastuusta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä ja kuluttajansuojalain 7 luvun 40 §:ssä kuluttajan vastuusta luottokortin
tai muun luoton käyttöön oikeuttavan tunnisteen oikeudettomasta käytöstä.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin tyhjentävästi niistä tilanteista, joissa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjä vastaa lompakon oikeudettomasta käytöstä. Lompakon käytöllä tarkoitettaisiin kaikkien lompakon ominaisuuksien käyttämistä. Huolellisuusvelvoite koskisi siten lompakolla tapahtuvaa vahvaa sähköistä tunnistamista, sähköistä allekirjoitusta sekä sähköisten attribuuttitodistusten käyttämistä. Jos siis sähköinen allekirjoittaminen tai leimaaminen ei tapahdu lompakolla, niin siihen ei sovellettaisi ehdotetussa 15 §:ssä säädettyä vastuuta. Käyttäjä voisi momentin 1 kohdan mukaan joutua vastaamaan sellaisesta oikeudettomasta käytöstä, joka johtuu siitä, että eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjä on itse luovuttanut lompakon toisen käyttöön. Säännöksessä tarkoitetusta luovutuksesta olisi kyse silloin, kun lompakon käyttäjä tietoisesti ja vapaaehtoisesti luovuttaa lompakon
hallinnan toiselle. Säännös ei siis koskisi esimerkiksi tilanteita, joissa lompakon käyttäjä väliaikaisesti luovuttaa toiselle säilytettäväksi mobiilipäätelaitteen, jossa lompakko on otettu käyttöön. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että jotakin lompakon hallintaan tarvittavia tietoja on luovutettu, kuten sovelluksen käyttöön tarvittava numerokoodi tai muu tunnus.
Momentin
2 kohdan
mukaan lompakon käyttäjä voisi joutua vastuuseen lompakon oikeudettomasta käytöstä, jos oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää. Momentin
3 kohdan
mukaan lompakon käyttäjä voisi lisäksi joutua vastuuseen lompakon oikeudettomasta käytöstä, jos hän on laiminlyönyt ehdotetun 14 §:n mukaisen velvollisuutensa ilmoittaa lompakon tarjoajalle teknisen alustan joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai lompakon oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä havaittuaan asian.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin tilanteista, joissa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjä ei kuitenkaan olisi vastuussa lompakon oikeudettomasta käytöstä, vaikka kyse olisi jonkin 1 momentissa säädetyn vastuun perusteen täyttymisestä. Momentin 1 kohdan mukaan lompakon käyttäjä ei ole vastuussa lompakon oikeudettomasta käytöstä siltä osin kuin sitä on käytetty sen jälkeen, kun käyttäjä on tehnyt lompakon tarjoajalle ehdotetun 14 §:n mukaisen ilmoituksen. Momentin 2 kohdan mukaan lompakon käyttäjä ei myöskään olisi vastuussa lompakon käytöstä, jos hän ei ole voinut tehdä ehdotetun 14 §:n mukaista ilmoitusta sen vuoksi, että lompakon tarjoaja on laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia siitä, että ilmoitus on mahdollista tehdä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin vastuusääntelyn pakottavuudesta kuluttajan suojaamiseksi. Vastaava säännös on tunnistuslain 3 §:ssä.
16 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallinen rekisteri.
Pykälän
16 §.Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallinen rekisteri.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi perustaa muutetun eIDAS-asetuksen 5 b artiklassa tarkoitettu eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallinen rekisteri ja toimia sen rekisterinpitäjänä. Sääntely olisi tarpeen, sillä muutettu eIDAS-asetus säätää velvollisuuden luottaville osapuolille rekisteröityä siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet. Lisäksi 5 b artiklan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/848 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat vähintään yhden lompakkoon luottavien osapuolten kansallisen rekisterin. Pykälässä ei kuitenkaan viitattaisi komission täytäntöönpanoasetukseen nimenomaisesti, sillä
komissio on ilmoittanut muuttavansa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon toteuttamiseen liittyviä täytäntöönpanoasetuksia. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 b artiklan tai sen nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen perusteella ei kuitenkaan olisi selvää, mikä taho Suomessa tämän velvoitteen toteutumisen varmistaisi ja tästä syystä kansallinen täydentävä sääntely on tarpeen.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto vastaa eIDAS-asetuksen 5 b artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyistä jäsenvaltion velvollisuuksista Suomessa. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/848 on säädetty jäsenvaltion tehtäväksi esimerkiksi asettaa tiedot rekisteröidyistä lompakkoon luottavista osapuolista julkisesti saataville verkossa. Lisäksi jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että perustetut lompakkoon luottavien osapuolten kansalliset rekisterit ovat asiaankuuluvien yhteisten rekisteröintiperiaatteiden mukaisia. Liikenne- ja viestintävirastolla on rekisterinpitäjänä parhaat edellytykset täyttää säädetyt jäsenvaltion velvoitteet ja tästä syystä niiden kansallinen toteuttaminen säädettäisiin viraston tehtäväksi.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle uusi määräyksenantovaltuus, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten pääsyvarmenteiden ja rekisteröintivarmenteiden toteuttamisesta sekä niiden varmennepolitiikoista ja varmennuskäytännöistä noudattaen eIDAS-asetuksen 5 b artiklan nojalla annettuja säännöksiä. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/848 säädetään kumpaakin edellä mainittua varmennetta koskevista perusvaatimuksista. Jäsenvaltioille annetaan kuitenkin tehtäväksi panna täytäntöön varmenteisiin liittyvät varmennepolitiikat ja määritellä joitain niihin liittyviä vaatimuksia. Kyseiset varmenteet liittyvät kiinteästi lompakkoon luottavien osapuolten kansalliseen rekisterin toteuttamiseen.
17 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kehyksen
validointimekanismit.
17 §. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kehyksen validointimekanismit.
Pykälässä säädettäisiin muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 8 kohdan mukaisten validointimekanismien toteuttamisesta Suomessa. Pykälässä säädetyt validointimekanismit tulee tarjota maksutta. Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston velvollisuudesta tarjota validointimekanismi, jolla varmistetaan, että eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakkojen aitous ja voimassaolo voidaan tarkistaa.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta tarjota muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 8 kohdan b alakohdan mukainen validointimekanismi, jolla annetaan käyttäjille mahdollisuus tarkistaa 5 b artiklan mukaisesti rekisteröityjen luottavien osapuolten henkilöllisyyden aitous ja kelpoisuus. Ehdotetussa 16 §:ssä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston velvollisuudesta perustaa Suomessa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallinen rekisteri ja toimia sen rekisterinpitäjänä. Liikenne- ja viestintävirasto toteuttaisi momentissa tarkoitetun validointimekanismin lompakkoon luottavien osapuolten kansallisen rekisterin osana ylläpitämällä julkista rajapintaa, jonka avulla kuka tahansa voi tehdä kyselyitä kansalliseen luottavien osapuolten rekisteriin. Tämä julkinen rajapinta tarjoaisi sekä kone- että ihmisluettavat rajapinnat, joiden avulla voitaisiin
tarkistaa rekisteröityjen luottavien osapuolten henkilöllisyyden aitous ja kelpoisuus.
18 §.
Henkilöllisyyden linkittäminen
. Pykälässä säädettäisiin henkilöllisyyden linkittämisen toteuttamisesta Suomessa. Henkilöllisyyden linkittämistä on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.2.2 Muutetun eIDAS-asetuksen 11 a artikla edellyttää, että jäsenvaltiot varmistavat, että sellaisten luonnollisten henkilöiden henkilöllisyys, jotka käyttävät ilmoitettuja sähköisen tunnistamisen menetelmiä tai eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita, voidaan linkittää yksiselitteisesti. Muutetun eIDAS-asetuksen sääntelyn perusteella ei kuitenkaan olisi selvää, miten velvoite toteutetaan tai mikä tai mitkä tahot Suomessa toteuttavat velvoitteen ja tästä syystä kansallinen täydentävä sääntely olisi tarpeen.
Pykälän
18 §. Henkilöllisyyden linkittäminen. Pykälässä säädettäisiin henkilöllisyyden linkittämisen toteuttamisesta Suomessa. Henkilöllisyyden linkittämistä on kuvattu tarkemmin jaksossa 2.2.2 Muutetun eIDAS-asetuksen 11 a artikla edellyttää, että jäsenvaltiot varmistavat, että sellaisten luonnollisten henkilöiden henkilöllisyys, jotka käyttävät ilmoitettuja sähköisen tunnistamisen menetelmiä tai eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita, voidaan linkittää yksiselitteisesti. Muutetun eIDAS-asetuksen sääntelyn perusteella ei kuitenkaan olisi selvää, miten velvoite toteutetaan tai mikä tai mitkä tahot Suomessa toteuttavat velvoitteen ja tästä syystä kansallinen täydentävä sääntely olisi tarpeen.
Pykälän
1 momentin
mukaan henkilöllisyyden linkittäminen toteutettaisiin Suomessa keskitetysti ja toteuttamisesta vastaisi Digi- ja väestötietovirasto. Muutetun eIDAS-asetuksen sääntely mahdollistaisi velvoitteen toteuttamisen myös hajautetusti niin, että kukin luottava osapuoli huolehtisi velvoitteen toteuttamisesta itse. Suomessa henkilöllisyyden linkittäminen toteutettaisiin kuitenkin keskitettynä ratkaisuna, jossa Digi- ja väestötietovirasto toteuttaa henkilöllisyyden linkittämisen kaikkien velvoitteen piiriin kuuluvien asiointipalveluiden puolesta. Esityksen valmistelussa on arvioitu keskitetyn ratkaisun olevan kustannustehokkain ja tarkoituksenmukaisin ratkaisu henkilöllisyyden linkittämisen toteuttamiseen Suomessa. Henkilöllisyyden linkittäminen tarjottaisiin 1 momentin mukaan sekä viranomaisille että muille julkista hallintotehtävää hoitaville, sillä 11 a artikla edellyttää henkilöllisyyden linkittämistä niissä
tilanteissa, joissa jäsenvaltio toimii luottavana osapuolena.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan Digi- ja väestötietovirasto säilyttäisi eIDAS-asetuksen 11 a artiklan nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettuja henkilöllisyyden linkittämisprosessin tietoja enintään kaksi vuotta niiden tallentamisajankohtaa seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin yksityisen sektorin toimijoiden oikeudesta käyttää Digi- ja väestötietoviraston toteuttamaa henkilöllisyyden linkittämistä. Edellä mainitun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2025/846 mukaan jäsenvaltiot voivat halutessaan mahdollistaa henkilöllisyyden linkittämisen myös yksityisen sektorin sähköisiin asiointipalveluihin. Yksityisen sektorin asiointipalveluissa on vastaavalla tavalla tärkeää, että muista jäsenvaltioista asioivat voidaan linkittää heistä jo olemassa oleviin tietoihin. Henkilöllisyyden linkittäminen olisi tärkeää erityisesti sellaisille yhteisöille ja yrityksille, joilla on jäsenvaltioiden rajat ylittävää toimintaa. Säännöksen mukaan yksityiset yhteisöt, säätiöt ja elinkeinonharjoittajat saisivat käyttää Digi- ja väestötietoviraston tarjoamaa henkilöllisyyden linkittämistä. Käytännössä tämä edellyttäisi, että ne rekisteröityvät henkilöllisyyden linkittämisen tietopalvelun
käyttäjiksi. Digi- ja väestötietovirasto voisi periä yksityisen sektorin toimijoilta maksun henkilöllisyyden linkittämisen tietopalvelun käyttöoikeudesta tai käytöstä. Pykälän 3 momenttia sovellettaisiin ehdotetun voimaantulosäännöksen mukaan vasta 1.1.2028.
19 §.
Kansallinen solmupiste
. Pykälässä säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi ylläpitää kansallista solmupistettä. Säännös vastaisi aiempaa tunnistuslain 42 c §:ää. Muutettu eIDAS-asetus ei merkittävästi vaikuttanut asetuksen 12 artiklassa säädettyyn yhteentoimivuusjärjestelmään, jonka osa kansallinen solmupiste on. Digi- ja väestötietoviraston tehtävästä ylläpitää kansallista solmupistettä olisi siten edelleen tarpeen säännellä kansallisessa täydentävässä lainsäädännössä.
19 §. Kansallinen solmupiste. Pykälässä säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston tehtäväksi ylläpitää kansallista solmupistettä. Säännös vastaisi aiempaa tunnistuslain 42 c §:ää. Muutettu eIDAS-asetus ei merkittävästi vaikuttanut asetuksen 12 artiklassa säädettyyn yhteentoimivuusjärjestelmään, jonka osa kansallinen solmupiste on. Digi- ja väestötietoviraston tehtävästä ylläpitää kansallista solmupistettä olisi siten edelleen tarpeen säännellä kansallisessa täydentävässä lainsäädännössä.
3 luku Luottamuspalvelut
Luvun 20–22 §:t vastaisivat voimassa olevan tunnistuslain 4 a lukua eli 39–41 §:ää. Jatkossa kaikki eIDAS-asetusta täydentävä sääntely, mukaan lukien luottamuspalveluja koskeva täydentävä sääntely, sisältyisi nyt ehdotettuun uuteen eIDAS-lakiin. Muutetun eIDAS-asetuksen johdosta ei ole tarpeen tehdä muutoksia luottamuspalveluja koskevaan täydentävään kansalliseen sääntelyyn näiden säännösten osalta, joten ne siirrettäisiin lähes sellaisenaan tunnistuslaista. Säännöksiin tehtäisiin vain vähäisiä terminologisia tarkennuksia. Ehdotetun eIDAS-lain ehdotettujen 20–22 §:ien osalta pätee tunnistuslakia koskevassa alkuperäisessä hallituksen esityksessä (
HE 36/2009 vp
) sekä tunnistuslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (
HE 74/2016 vp
) tunnistuslain 39–41 §:ien osalta säännöskohtaisissa perusteluissa todettu.
23 §.
Digi- ja väestötietoviraston ohjeistus attribuuttien tarkastamiseksi virallisista lähteistä.
Luvun 20–22 §:t vastaisivat voimassa olevan tunnistuslain 4 a lukua eli 39–41 §:ää. Jatkossa kaikki eIDAS-asetusta täydentävä sääntely, mukaan lukien luottamuspalveluja koskeva täydentävä sääntely, sisältyisi nyt ehdotettuun uuteen eIDAS-lakiin. Muutetun eIDAS-asetuksen johdosta ei ole tarpeen tehdä muutoksia luottamuspalveluja koskevaan täydentävään kansalliseen sääntelyyn näiden säännösten osalta, joten ne siirrettäisiin lähes sellaisenaan tunnistuslaista. Säännöksiin tehtäisiin vain vähäisiä terminologisia tarkennuksia. Ehdotetun eIDAS-lain ehdotettujen 20–22 §:ien osalta pätee tunnistuslakia koskevassa alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 36/2009 vp) sekä tunnistuslain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 74/2016 vp) tunnistuslain 39–41 §:ien osalta säännöskohtaisissa perusteluissa todettu.
23 §. Digi- ja väestötietoviraston ohjeistus attribuuttien tarkastamiseksi virallisista lähteistä.
Pykälässä säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston velvollisuudesta laatia ohjeistus niistä sähköisistä menetelmistä, joita hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat voivat hyödyntää, kun ne haluavat tarkastaa eIDAS-asetuksen liitteessä VI tarkoitetut attribuutit niiden virallisista lähteistä Suomessa. Sääntelyllä pantaisiin täytäntöön muutetun eIDAS-asetuksen 45 e artiklan velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on liitteessä VI tarkoitettujen attribuuttien osalta toteutettava toimenpiteitä, joiden avulla sähköisten attribuuttitodistusten hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat voivat tarkastaa kyseiset attribuutit sähköisesti käyttäjän pyynnöstä, jos kyseiset attribuutit perustuvat julkisen sektorin rekistereihin. Komissio on antanut artiklaa täydentävän komission täytäntöönpanoasetuksen (EU)
2025/1569, jonka 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mekanismeja, jotka mahdollistavat muutetun eIDAS-asetuksen 45 e artiklassa tarkoitetun tarkastamisen. Saman kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa saataville keskitettyjä tarkastuspisteitä.
Pykälän
1 momentissa
asetettaisiin Digi- ja väestötietovirastolle velvollisuus ohjeistuksen laatimiseen. Suomessa ei siten asetettaisi saataville keskitettyä tarkastuspistettä, jonka kautta hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat voisivat tarkastaa kaikki liitteessä VI tarkoitetut attribuutit. Sen sijaan Suomessa toteuttava mekanismi olisi ohjeistus, joka ohjaisi hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat kunkin attribuutin osalta relevantin julkisen rekisterin äärelle ja hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja sopisi suoraan kyseisen rekisterin kanssa siitä, miten tietojen tarkastaminen rekisteristä olisi sille mahdollista. Esityksen valmistelussa on arvioitu, ettei keskitetyn tarkastuspisteen toteuttaminen ole tarkoituksenmukaista, sillä Suomessa julkisen sektorin rekisterit ovat jo hyvin pitkälti sähköisessä muodossa ja niihin on olemassa sähköisiä rajapintoja, joiden kautta muutetun eIDAS-asetuksen 45 e artiklassa tarkoitettu
velvoite voitaisiin toteuttaa. Attribuuttien tarkastaminen määräytyisi siis kunkin attribuutin olemassa olevan rekisterin käytäntöjen, teknisten rajapintojen ja sääntelyn mukaisesti.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin tarkemmin, mitä Digi- ja väestötietoviraston laatiman ohjeistuksen tulisi sisältää. Ohjeistuksessa tulisi olla vähintään kuvaus eIDAS-asetuksen liitteessä VI tarkoitettujen attribuuttien virallisista lähteistä Suomessa sekä kuvaus virallisiin lähteisiin saatavilla olevista teknisistä rajapinnoista. Tarkoitus olisi, että hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja pystyisi saamaan ohjeistuksesta riittävät tiedot missä rekisterissä kukin liitteessä VI tarkoitettu attribuutti sijaitsee Suomessa sekä niistä perusedellytyksistä, mitä kunkin attribuutin tarkastaminen teknisesti edellyttää. Ohjeistuksen perusteella hyväksytty luottamuspalveluntarjoaja voi arvioida, mitkä sen edellytykset attribuuttien tarkastamiseen käytännössä ovat esimerkiksi suhteessa sen olemassa olevien palvelujen tekniseen toteutukseen.
4 luku Vaatimustenmukaisuuden arviointi
24 §.
Kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointi.
24 §. Kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointi.
Pykälässä säädettäisiin kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista. Kansallisen solmupisteen ylläpitäminen olisi ehdotetun 19 §:n mukaisesti Digi- ja väestötietoviraston tehtävä.
Pykälän
1 momentin
mukaan Digi- ja väestötietoviraston olisi osoitettava tietoturvallisuuden arviointilaitoksista annetussa laissa
(1405/2011)
tarkoitetun hyväksytyn tietoturvallisuuden arviointilaitoksen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai Liikenne- ja viestintäviraston tekemällä arvioinnilla, että sen ehdotetun eIDAS-lain 19 §:n nojalla ylläpitämä kansallinen solmupiste täyttää eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset. Digi- ja väestötietoviraston olisi myös hankittava arvioinnista arviointiraportti ja toimitettava se Liikenne- ja viestintävirastolle, jos arvioinnin tekee tietoturvallisuuden arviointilaitos tai muu ulkoinen arviointilaitos.
Solmupisteen toiminta on kriittistä rajat ylittävän sähköisen tunnistamisen kannalta. Viranomaisten tietojärjestelmien ja tietoliikennejärjestelyjen tietoturvallisuuden arvioinnista annetun lain
(1406/2011)
3 §:n mukaan valtionhallinnon viranomaiset saavat käyttää tietojärjestelmiensä ja tietoliikennejärjestelyjen tietoturvallisuuden arvioinnissa vain Liikenne- ja viestintäviraston palveluja taikka sellaista arviointilaitosta, joka on saanut Viestintäviraston hyväksynnän tietoturvallisuuden arviointilaitoksista annetun lain mukaan. Säännöksen perusteluissa (
HE 45/2011 vp
, s. 11) todetaan, että tarkoitus on varmistaa, että valtionhallinnon viranomaiset käyttävät vain luotettavia ulkopuolisia tietoturvallisuuden arviointipalveluja ja että säännös on tarpeen valtionhallinnon tietoturvallisuuden kehittämiseksi yhtenäisellä tavalla ja ilman perustaltaan epäasiallisia kustannuksia. Näistä syistä ehdotetaan, että Suomessa kansallisena menettelynä solmupisteen vaatimustenmukaisuuden
3 §:n mukaan valtionhallinnon viranomaiset saavat käyttää tietojärjestelmiensä ja tietoliikennejärjestelyjen tietoturvallisuuden arvioinnissa vain Liikenne- ja viestintäviraston palveluja taikka sellaista arviointilaitosta, joka on saanut Viestintäviraston hyväksynnän tietoturvallisuuden arviointilaitoksista annetun lain mukaan. Säännöksen perusteluissa (HE 45/2011 vp, s. 11) todetaan, että tarkoitus on varmistaa, että valtionhallinnon viranomaiset käyttävät vain luotettavia ulkopuolisia tietoturvallisuuden arviointipalveluja ja että säännös on tarpeen valtionhallinnon tietoturvallisuuden kehittämiseksi yhtenäisellä tavalla ja ilman perustaltaan epäasiallisia kustannuksia. Näistä syistä ehdotetaan, että Suomessa kansallisena menettelynä solmupisteen vaatimustenmukaisuuden
osoittamisessa pidettäisiin hyväksytyn tietoturvallisuuden arviointilaitoksen, (eIDAS-asetuksen vaatimusten mukaisuuden arviointiin nimetyn ja ilmoitetun) vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai Liikenne- ja viestintäviraston suorittamaa arviointia.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston valtuudesta antaa tarkempia määräyksiä kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista noudattaen eIDAS-asetusta ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Määräyksenantovaltuus vastaisi nykyisin tunnistuslain 30 §:n 2 momentissa säädettyä.
25 §.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallinen sertifiointijärjestelmä.
25 §.Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallinen sertifiointijärjestelmä.
Kansallisen sertifiointijärjestelmän omistajan nimeämistä edellytetään eIDAS-asetuksen 5 c artiklan nojalla annetun lompakon sertifiointiasetuksen 3 artiklassa. Pykälän
1 momentissa
ehdotetaan, että eIDAS-asetuksen 5 c artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettu eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallisen sertifiointijärjestelmän omistaja olisi Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto. Tehtävän antamista Liikenne- ja viestintävirastolle voidaan pitää tarkoituksenmukaisena viraston sähköisen tunnistamisen toimijoiden valvontaan sekä vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvän osaamisen ja kokemuksen vuoksi.
Lompakon sertifiointiasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan järjestelmän omistajat voivat antaa kaikki tai osan tehtävistään alihankintana kolmannelle osapuolelle ja järjestelmän omistaja on edelleen vastuussa kaikista alihankkijoidensa suorittamista alihankintana teetetyistä toimista. Näistä syistä ehdotetussa
2 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta antaa 1 momentissa tarkoitettuun tehtäväänsä sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeämiseen liittyvän avustavan tehtävän hoitaminen alihankkijalle, jolla on siihen riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen ja joka täyttää eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt sekä tässä laissa säädetyt ja tämän lain nojalla annetuissa määräyksissä määrätyt tehtävää koskevat vaatimukset. Alihankkijan rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädettäisiin ehdotetussa 32 §:ssä. Alihankkija suorittaisi tehtäväänsä Liikenne-
ja viestintäviraston toimeksiannosta, joten alihankkijaa koskisi, mitä julkisuuslaissa säädetään viranomaisen toimeksiantotehtävän suorittajasta.
Ehdotetun
3 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallisesta sertifiointijärjestelmästä sekä lompakon vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa noudatettavasta menettelystä noudattaen eIDAS-asetusta ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Määräyksenantovaltuus on tarpeen, koska lompakon sertifiointiasetuksessa säädetään varsin yksityiskohtaisesti siitä, millaisia eri toimijoita ja palveluja koskevia vaatimuksia kansallisessa sertifiointijärjestelmään on sisällytettävä. Täytäntöönpanoasetuksessa osin toistetaan vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvien standardien vaatimuksia. On tarkoituksenmukaista, että sertifiointijärjestelmä pääsääntöisesti kuvataan (esimerkiksi viittauksin asianomaisiin säännöksiin ja standardeihin) lakia alemman asteisella sääntelyllä. Liikenne- ja viestintäviraston
arvioitavaksi jäisi, onko mainituista asioista ja missä määrin annettava velvoittava määräys vai riittäisikö ohje, jossa kuvataan noudatettavat menettelyt ja viitataan niitä koskeviin säännöksiin ja standardeihin. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta koskevista määräyksenantovaltuuksista säädettäisiin 26 §:n 4 momentissa.
26 §.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeäminen ja ilmoittaminen
. Ehdotetun
26 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeäminen ja ilmoittaminen. Ehdotetun
1 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä olisi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hakemuksesta nimetä ja ilmoittaa Suomeen sijoittautunut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Laitosten nimeämisestä ja ilmoittamisesta säädetään eIDAS-asetuksen 5 c, 12 a ja 20 artiklassa.
Pykälän ehdotetun
2 momentin
mukaan nimeämisen edellytyksenä olisi, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä sekä ehdotetussa eIDAS-laissa säädetyt ja sen nojalla annetuissa määräyksissä määrätyt vaatimukset ja että sille on myönnetty Turvallisuus- ja kemikaaliviraston akkreditointiyksikön (FINAS-akkreditointipalvelu) tai ulkomaisen akkreditointiyksikön antama akkreditointitodistus, jonka mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos pätevyysalueellaan täyttää mainitut vaatimukset. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokseen kohdistuvista vaatimuksista säädetään eIDAS-asetuksessa ja muun muassa lompakon sertifiointiasetuksessa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 soveltamissäännöistä hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien ja niiden tarjoamien hyväksyttyjen luottamuspalvelujen arvioinnin suorittavien vaatimustenmukaisuuden
arviointilaitosten akkreditoinnin, vaatimustenmukaisuuden arviointiraportin ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmän osalta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/2162.
Akkreditoinnin edellytyksistä säädetään eIDAS-asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten lisäksi vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen pätevyyden toteamisesta annetussa laissa
(920/2005)
sekä akkreditointiasetuksessa eli tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008.
Edellä mainituissa täytäntöönpanoasetuksissa säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen mahdollisuudesta käyttää alihankkijaa. Tästä syystä ehdotetun
3 momentin
mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voisi tehtävässään käyttää apunaan alihankkijaa, jonka työstä se vastaa kuin omastaan. Alihankkijalla tulisi olla tehtävään riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen ja sen tulisi täyttää eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt sekä ehdotetussa eIDAS-laissa säädetyt ja sen nojalla annetuissa määräyksissä määrätyt alihankkijaan soveltuvat vaatimukset. Alihankkijan palveluksessa olevan sekä päättävässä elimessä toimivan henkilön rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädettäisiin 32 §:ssä. Julkisuuslain soveltamisesta toimintaan säädettäisiin 31 §:ssä.
Ehdotetun
4 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa tarkempia määräyksiä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten nimeämisen edellytyksistä sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeämistä koskevaan hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja niiden toimittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto voisi antaa määräyksiä sähköisen tunnistamisen järjestelmien ja luottamuspalvelujen vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa noudatettavasta menettelystä. Määräysten antamisessa tulisi noudattaa eIDAS-asetusta ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Komissio on osin vahvistanut täytäntöönpanosäännöksin tiettyjä vaatimuksia sekä standardeja noudatettavaksi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnissa ja nimeämisessä. Osin voi kuitenkin olla tarvetta Liikenne- ja viestintäviraston täydentäville määräyksille.
27 §.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valvonta.
Pykälän
27 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valvonta.
Pykälän
1 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi, että sen nimeämät ja ilmoittamat vaatimustenmukaisuuden arvioitilaitokset täyttävät toiminnassaan 26 §:ssä tarkoitetut nimeämisen ja ilmoittamisen edellytykset sekä suorittavat niille eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt sekä ehdotetussa eIDAS-laissa säädetyt sekä sen nojalla annetuissa määräyksissä määrätyt tehtävät asianmukaisesti.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella olisi velvollisuus ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle kaikista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta nimeämisen edellytysten täyttymiseen. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointiin liittyy myös valvontamekanismi, jonka perusteella akkreditointitodistus voidaan esimerkiksi perua, jolloin arviointilaitos ei enää täytä nimeämisen edellytyksiä.
Pykälän
3 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi velvoittaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa, jollei eIDAS-asetuksesta tai sen nojalla säädetystä muuta johdu. Mikäli eIDAS-asetuksen nojalla säädettäisiin toisenlaisesta menettelystä, olisi sitä noudatettava tämän lain sijaan.
Jollei eIDAS-asetuksesta tai sen nojalla säädetystä muuta johdu, Liikenne- ja viestintäviraston olisi ehdotetun
4 momentin
mukaan peruttava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeäminen ja ilmoitettava Euroopan komissiolle, ettei vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos enää täytä ilmoittamisen edellytyksiä, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei korjaa toimintaansa asetetussa määräajassa ja virhe tai laiminlyönti on olennainen.
28 §.
Sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifioijat.
28 §. Sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifioijat.
Pykälässä säädettäisiin eIDAS-asetuksen 30 ja 39 artiklassa määritellyistä hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifioijista. Pykälän
1
ja
2 momentin
sääntely vastaisi tunnistuslain voimassa olevaa 36 §:ää. Ehdotetussa
3 momentissa
säädettäisiin, että sertifioijan valvontaan ja sen suorittamaan sertifiointiin sovelletaan, mitä 27, 29 ja 30 §:ssä säädetään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvonnasta, sen valvontatehtävistä ja -keinoista sekä vaatimustenmukaisuustodistuksen peruuttamisesta. Mikäli eIDAS-asetuksen nojalla säädettäisiin toisin sertifioijan valvonnasta tai sertifioinnista, noudatettaisiin sitä tämän lain sijaan.
Ehdotetun
4 momentin
määräyksenantovaltuus vastaisi tunnistuslain 42 §:n 8 kohdassa säädettyä. Liikenne- ja viestintävirasto on voimassa olevan lain nojalla antanut määräyksen (M72 B/2022) sähköisistä tunnistus- ja luottamuspalveluista, jonka hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifiointia koskevan 8 luvun mukaan tunnistuslain 36 §:n vaatimusten täyttymisen edellytyksenä on riittävä pätevyys ja resurssit eIDAS-asetuksessa ja komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2016/650 tai sen korvaavassa päätöksessä asetettujen vaatimusten todentamiseen sertifioitavana olevassa välineessä. Sertifiointilaitoksen vaatimusten täyttymisen voi osoittaa akkreditoinnilla tai muulla riippumattomalla selvityksellä. Pätevyyden osoituksena voi olla myös kuuluminen eräiden Euroopan unionin tai ETA-alueen jäsenvaltioissa toimivien sertifiointielinten välisen SOGIS-MRA (Senior Officers Group for Information
Systems, Mutual Recognition Agreement) –sopimuksen piiriin.
29 §.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvontatehtävä ja -keinot.
29 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvontatehtävä ja -keinot.
Ehdotettu pykälä sisältäisi uutta sääntelyä, joka johtuu lompakon sertifiointiasetuksen 16 artiklassa säädetystä. Mainitun artiklan mukaan kansallisissa sertifiointijärjestelmissä on edellytettävä, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa ”sertifiointielimet”) toteuttavat eräitä asetuksessa tarkemmin säädettyjä valvontatoimia vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa kohtaan. Valvontaa koskevat vaatimukset sisältyvät yleensä vaatimustenmukaisuuden arviointia ja sertifiointia koskeviin standardeihin, mutta eIDAS-asetuksen nojalla on annettu mainittu täytäntöönpanoasetus, jota ei voida kansallisten perustuslaillisten syiden vuoksi toimeenpanna esimerkiksi niin, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta määrättäisiin Liikenne-
ja viestintäviraston 25 §:n 3 momentin nojalla antamassa kansallista sertifiointijärjestelmää koskevassa määräyksessä taikka ohjeistettaisiin ohjeessa.
Ehdotetun
1 momentin
mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen olisi valvottava, että vaatimustenmukaisuustodistuksen haltija täyttää todistuksen saamisen edellytykset. Momenttiin sisältyisi vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijan määritelmä. Vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijalla tarkoitettaisiin sitä, jolle vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on myöntänyt vaatimustenmukaisuustodistuksen eli käytännössä eIDAS-asetuksen nojalla annetuissa Euroopan komission täytäntöönpanosäädöksissä tarkoitettua vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa. Lompakon sertifiointiasetuksessa säädetään vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijasta sekä niistä haltijaa koskevista vaatimuksista, jotka kansalliseen sertifiointijärjestelmään on sisällytettävä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 soveltamissäännöistä hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien ja niiden tarjoamien hyväksyttyjen luottamuspalvelujen
arvioinnin suorittavien vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnin, vaatimustenmukaisuuden arviointiraportin ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmän osalta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/2162 vaatimustenmukaisuustodistuksella puolestaan tarkoitetaan asiakirjaa, jolla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos todistaa sertifiointipäätöksen, jossa vahvistetaan, että tietty hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja ja sen tarjoama hyväksytty luottamuspalvelu ovat eIDAS-asetuksessa säädettyjen vaatimusten ja NIS 2 -direktiivin 21 artiklan mukaisia. Käytännössä vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijoita olisivat eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajat, hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajat sekä hyväksyttyjä sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luontivälineitä tarjoavat toimijat.
Ehdotetussa
2 momentissa
säädettäisiin lompakon sertifiointiasetuksessa edellytetyllä tavalla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tiedonsaantioikeudesta. Vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijalla olisi myös velvollisuus ilmoittaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle kaikista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta todistuksen saamisen edellytysten täyttymiseen.
Ehdotetun
3 momentin
mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella olisi 1 momentissa tarkoitetun valvontatehtävänsä suorittamiseksi oikeus tehdä vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa ja tämän tarjoamaa arvioinnin kohteena olevaa tuotetta tai palvelua koskeva tarkastus.
30 §.
Vaatimustenmukaisuustodistuksen peruuttaminen.
30 §. Vaatimustenmukaisuustodistuksen peruuttaminen.
Kuten ehdotettu 29 §, niin myös ehdotettu 30 § sisältäisi uutta sääntelyä, joka johtuu lompakon sertifiointiasetuksen 17 artiklassa säädetystä. Mainitun artiklan mukaan kansallisissa sertifiointijärjestelmissä on esitettävä seuraukset, joita aiheutuu siitä, että sertifioitu lompakkoratkaisu ja sähköisen tunnistamisen järjestelmä, jonka puitteissa sitä tarjotaan, eivät ole säädettyjen vaatimusten mukaisia. Sertifioinnin peruuttamiseen liittyvät vaatimukset sisältyvät yleensä vaatimustenmukaisuuden arviointia ja sertifiointia koskeviin standardeihin, mutta eIDAS-asetuksen nojalla on annettu mainittu täytäntöönpanoasetus, jota ei voida kansallisten perustuslaillisten syiden vuoksi toimeenpanna esimerkiksi niin, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen oikeudesta velvoittaa vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa tai perua vaatimustenmukaisuustodistus
määrättäisiin Liikenne- ja viestintäviraston 25 §:n 3 momentin nojalla antamassa kansallista sertifiointijärjestelmää koskevassa määräyksessä.
Ehdotetussa
1 momentissa
säädettäisiin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen korjauskehotuksesta, jos se toteaa, että vaatimustenmukaisuustodistuksen haltija tai arvioinnin kohteena ollut tuote tai palvelu ei täytä vaatimustenmukaisuustodistuksen saamisen edellytyksiä tai että todistusta ei muutoin olisi tullut myöntää.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tulisi peruuttaa vaatimustenmukaisuustodistus määräajaksi tai kokonaan taikka myöntää sen rajoitettuna, jollei vaatimustenmukaisuustodistuksen haltija korjaa puutteellisuuksia asetetussa määräajassa.
Ehdotetun
3 momentin
mukaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista valvontatoimista. Ilmoittamisvelvollisuuden syynä on paitsi edellä kuvattu täytäntöönpanoasetus, myös se, että Liikenne- ja viestintäviraston tehtävä on valvoa vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijoita eli esimerkiksi eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajia ja hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia.
31 §
.
31 §.
Julkisuutta koskevan lainsäädännön soveltaminen ja tietojen luovuttaminen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa.
Lompakon sertifiointiasetuksen 20 artiklan mukaan kansallisissa sertifiointijärjestelmissä on edellytettävä, että kaikki henkilöt tai organisaatiot, joille myönnetään pääsy tietoihin kansallisen sertifiointijärjestelmän mukaisten toimien toteuttamisen yhteydessä, varmistavat liikesalaisuuksien ja muiden luottamuksellisten tietojen turvallisuuden ja suojaamisen sekä immateriaalioikeuksien säilyttämisen ja toteutettavat tarvittavat ja asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet. Julkisuuslain 4 §:n 2 momentin mukaan laissa viranomaisesta säädetty koskee myös lain tai asetuksen taikka lain tai asetuksen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen perusteella julkista tehtävää hoitavia yhteisöjä, laitoksia, säätiöitä ja yksityisiä henkilöitä niiden käyttäessä julkista
valtaa.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin julkisuuslain soveltamisesta 24 §:ssä tarkoitettuun tietoturvallisuuden arviointilaitokseen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokseen ja sen käyttämään alihankkijaan sekä sertifioijaan myös silloin, kun kysymys ei ole julkisen vallan käytöstä. Julkisuuslakia sovellettaisiin mainittuihin niiden hoitaessa eIDAS-asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten sekä ehdotetun eIDAS-lain ja sen nojalla annettujen määräysten toimeenpanoon liittyviä tehtäviä. Lisäksi momenttiin sisältyisi informatiivinen yleinen viittaus muiden hallinnon yleislakien soveltuvuuteen siten kuin näissä laeissa erikseen säädetään.
Ehdotetussa
2 momentissa
säädettäisiin julkisuuslain 23 §:ssä säädetyn viranomaisen palveluksessa olevaa koskevan vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon soveltamisesta 1 momentissa tarkoitetun toimijan palveluksessa olevaan ja päättävässä elimessä toimivaan henkilöön, kun hän käsittelee arviointitoimintaan liittyviä salassa pidettäviä tietoja.
Ehdotetussa
3 momentissa
säädettäisiin 1 momentissa tarkoitetun toimijan oikeudesta oma-aloitteisesti salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa mainitussa momentissa tarkoitettujen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto Liikenne- ja viestintävirastolle eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä taikka eIDAS-laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi momenttiin sisältyisi informatiivinen viittaus Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeutta koskevaan 35 §:ään.
32 §.
Rikosoikeudellinen virkavastuu vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa.
Pykälän
32 §.Rikosoikeudellinen virkavastuu vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin perustuslain edellyttämällä tavalla virkamiehen rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamisesta säännöksessä tarkoitetun julkista hallintotehtävää hoitavan palveluksessa olevaan sekä päättävässä elimessä toimivaan henkilöön, kun henkilö hoitaa eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä taikka ehdotetussa eIDAS-laissa säädettyjä tehtäviä.
Säännöksen
2 momenttiin
sisältyisi informatiivinen viittaus vahingonkorvauslakiin
(412/1974)
.
(412/1974).
5 luku Valvonta
33 §.
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät
. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston eIDAS-asetukseen ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön liittyvistä tehtävistä siltä osin, kuin niistä ei olisi säädetty edellä ehdotetussa eIDAS-laissa. Osa tehtävistä olisi sellaisia, joista on aiemmin säädetty tunnistuslain 42 a §:ssä alkuperäistä eIDAS-asetusta täydentävästi. Osa tehtävistä olisi uusia ja niistä säätäminen olisi tarpeen muutetun eIDAS-asetuksen mukaisten velvoitteiden toteuttamiseksi.
33 §. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston eIDAS-asetukseen ja sitä täydentävään kansalliseen lainsäädäntöön liittyvistä tehtävistä siltä osin, kuin niistä ei olisi säädetty edellä ehdotetussa eIDAS-laissa. Osa tehtävistä olisi sellaisia, joista on aiemmin säädetty tunnistuslain 42 a §:ssä alkuperäistä eIDAS-asetusta täydentävästi. Osa tehtävistä olisi uusia ja niistä säätäminen olisi tarpeen muutetun eIDAS-asetuksen mukaisten velvoitteiden toteuttamiseksi.
Uusi tehtävä olisi ensinnäkin ehdotetun lain noudattamisen valvonta, josta säädettäisiin pykälän ensimmäisessä lauseessa. Säännöksellä annettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle toimivalta valvoa kansallisen täydentävän lainsäädännön vaatimusten noudattamista.
Pykälän
1 kohdassa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston uudeksi tehtäväksi ilmoittaa Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 18 kohdassa ja mainitun artiklan nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetut tiedot. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 18 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltio ilmoittaa Euroopan komissiolle eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita käyttävien rekisteröityjen luottavien osapuolten rekisterin laatimisesta ja ylläpitämisestä vastaavan elimen, eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden tarjoamisesta vastaavat elimet, henkilön tunnistetietojen liittämisestä lompakkoon vastaavan elimen sekä henkilön tunnistetietojen ja luottavien osapuolten henkilöllisyyden validoimisen mahdollistavan mekanismin ja vielä lompakoiden aitouden ja voimassaolon validoimisen mahdollistavan mekanismin. Ilmoitettavia tietoja tarkennetaan komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU)
2024/2980. Pykälässä ei kuitenkaan viitattaisi kyseiseen täytäntöönpanoasetukseen, sillä on mahdollista, että täytäntöönpanoasetuksia muutetaan lähivuosien aikana. Jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi ilmoittaa tarvittavat tiedot, säädettäisiin eIDAS-lain 7 §:n 3 momentissa lompakon tarjoajien velvollisuudesta ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle kyseiset tiedot.
Pykälän
2 kohdassa
säädettäisiin niin ikään uudesta Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä ilmoittaa Euroopan komissiolle ja 46 e artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle yhteistyöryhmälle muutetun eIDAS-asetuksen 5 d artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitetut tiedot. Muutetun eIDAS-asetuksen 5 d artiklan 2 kohdassa säädetään niistä tiedoista, jotka jäsenvaltion tulee ilmoittaa. Niitä ovat esimerkiksi sertifioidun eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon sertifikaatti ja sertifioinnin arviointiraportti, kuvaus sähköisen tunnistamisen järjestelmästä, jonka puitteissa eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko tarjotaan ja sovellettava valvontajärjestelmä. Ilmoitettavia tietoja tarkennetaan komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2025/849. Pykälässä ei kuitenkaan viitattaisi kyseiseen täytäntöönpanoasetukseen, sillä on mahdollista, että täytäntöönpanoasetuksia muutetaan lähivuosien aikana.
Ilmoitus on tehtävä, jotta komissio voi laatia luettelon kaikista EU:ssa sertifioiduista lompakoista. Luettelo ja sinne ilmoitetut tiedot ovat olennaisen tärkeitä koko EU:n laajuisen lompakkoekosysteemin luottamuksen, avoimuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi.
Uusista tehtävistä olisi lisäksi kyse pykälän
6 kohdan
mukaisessa tehtävässä toimia muutetun eIDAS-asetuksen 46 a artiklassa tarkoitettuna valvontaelimenä sekä
7 kohdan
mukaisessa tehtävässä toimia muutetun eIDAS-asetuksen 46 c artiklassa tarkoitettuna keskitettynä yhteyspisteenä. Muutetun eIDAS-asetuksen 46 a artiklassa säädetään eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen valvonnasta ja artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltioita nimeämään valvontaelin, joka on sijoittunut niiden alueelle. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin kehyksen valvonnassa olisi ensisijaisesti kyse lompakon ja niiden tarjoajien valvonnasta, mutta valvontaelimellä olisi myös esimerkiksi luottavien osapuolten valvontaan liittyviä tehtäviä. Muutetun eIDAS-asetuksen 46 c artiklassa säädetään keskitetyistä yhteyspisteistä ja artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltioita nimeämään sellainen.
Keskitettyjen yhteyspisteiden tehtävänä on helpottaa rajat ylittävää yhteistyötä ja yhteydenpitoa.
Pykälän
8 kohdassa
säädettäisiin myös uudesta Liikenne- ja viestintäviraston tehtävästä julkaista ja toimittaa Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen 48 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot noudattaen mainitun artiklan 3 ja 4 kohtaa. Kyseinen muutetun eIDAS-asetuksen artikla koskee jäsenvaltioiden raportointivaatimuksia ja edellyttää jäsenvaltioita raportoimaan artiklassa lueteltuja tietoja komissiolle vuosittain. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä olisi julkaista ja toimittaa kyseiset tiedot komissiolle. Liikenne- ja viestintävirasto pyytäisi ilmoitettavat tiedot jäljempänä ehdotetussa 35 §:ssä säädetyn tiedonsaantioikeuden nojalla niiltä tahoilta, joilla kyseinen raportoitava tieto on. Lähtökohtaisesti 48 a artiklassa tarkoitetut tiedot olisivat saatavissa toisilta viranomaisilta ja Liikenne- ja viestintävirastolta itseltään.
Liikenne- ja viestintäviraston tehtäviä ovat jo nykyisin
3–5 kohdissa
tarkoitetut tehtävät sekä 6 kohdassa tarkoitettu tehtävä toimia muutetun eIDAS-asetuksen 46 b artiklassa tarkoitettuna valvontaelimenä. Kyseisessä artiklassa säädetään luottamuspalveluiden valvonnasta ja artikla vastaa pitkälti alkuperäisen eIDAS-asetuksen 17 artiklaa, johon perustuen Liikenne- ja viestintäviraston nykyisestä luottamuspalvelujen valvontatehtävästä on säädetty tunnistuslain 42 b §:ssä. Kuten edellä jaksossa 4.1 on kuvattu, jatkossa kaikki eIDAS-asetusta täydentävä sääntely sisältyisi ehdotettavaan uuteen eIDAS-lakiin. Tästä syystä Liikenne- ja viestintäviraston olemassa olevat eIDAS-asetukseen liittyvät tehtävät siirrettäisiin tunnistuslaista esityksessä ehdotettavaan uuteen lakiin.
34 §.
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien tärkeysjärjestys ja asian tutkimatta jättäminen.
Pykälän
34 §. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien tärkeysjärjestys ja asian tutkimatta jättäminen.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta asettaa ehdotetussa eIDAS-laissa sille säädetyt tehtävät tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mikä merkitys tehtävällä on ehdotetun eIDAS-lain tai eIDAS-asetuksen tai niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisten velvoitteiden noudattamisen kannalta. Kyse olisi menettelysäännöksestä, jonka mukaan asioiden tärkeysjärjestys määräytyisi sen perusteella, kuinka merkittävistä asioista on kyse. Mitä merkittävämmästä asiasta olisi kyse, sitä korkeammalla se olisi tärkeysjärjestyksessä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta jättää asia tutkimatta, jos asialla on epäillystä virheestä tai laiminlyönnistä huolimatta vain vähäinen merkitys. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi kuitenkin pyrkiä esimerkiksi neuvonnan keinoin löytämään asiaan ratkaisu. Liikenne- ja viestintäviraston olisi tehtävä päätös tutkimatta jättämisestä heti, kun se on mahdollista. Useissa tapauksissa voidaan jo varhaisessa vaiheessa asian tultua vireille arvioida, onko asian merkitys vähäinen ja tulisiko se tällä perusteella jättää tutkimatta. Päätös tutkimatta jättämisestä voitaisiin kuitenkin tehdä myös myöhemmin ja siitä huolimatta, että asiaa olisi jo selvitetty pidempään.
Pykälän tarkoituksena on, että Liikenne- ja viestintävirasto voi suunnata voimavaransa sellaisiin asioihin, jotka ovat ehdotetun eIDAS-lain tai eIDAS-asetuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta merkittävimpiä. Vastaavia priorisointisäännöksiä on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 313 §:ssä, kyberturvallisuuslain 27 §:ssä, datan hallinnan ja jakamisen valvonnasta annetun lain 12 §:ssä sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetun lain 7 §:ssä.
35 §.
Tiedonsaantioikeus.
35 §. Tiedonsaantioikeus.
Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeudesta. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä saada tässä laissa ja eIDAS-asetuksessa sekä niiden nojalla anetuissa säännöksissä säädettyjä tehtäviä suorittaessaan tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot toiselta viranomaiselta, eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajalta ja sen käyttäjältä, luottavalta osapuolelta, luottamuspalvelun tarjoajalta ja sen palvelun käyttäjältä, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselta, sertifioijalta, sähköisen tunnistamisen järjestelmän tarjoajalta ja niiltä, jotka toimivat näiden lukuun.
Tehtävien edellyttämiä tietoja ei ole mahdollista määritellä ennalta tai luetteloida tyhjentävästi, minkä vuoksi pykälän tiedonsaantioikeus on sidottu oikeuden kohteena olevien tietojen välttämättömyyteen tehtävien suorittamisen kannalta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti (mm. PeVL 13/2023 vp, PeVL 17/2016 vp). Tiedonsaantioikeus koskisi myös salassa pidettäviä tietoja, mikäli ne olisivat tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiä.
36 §.
Oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja
. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa tietoja eräille toisille viranomaisille sekä käsitellä niitä itse sen eräissä muiden lakien ja EU-säännösten mukaisissa tehtävissä. Ehdotettu sääntely on tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi suorittaa keskitetylle yhteyspisteelle ja valvovalle viranomaiselle eIDAS-asetuksen 46 a – 46 d artikloissa säädetyt velvollisuudet. Viranomaisten välisen sujuvan yhteistyön varmistaminen tietojen luovutuksen tai käytön muodossa olisi käytännössä tarpeen, koska Liikenne- ja viestintävirasto, tietosuojavaltuutettu sekä Liikenne- ja viestintävirasto NIS 2 -direktiivin eli kyberturvallisuuslain mukaisena valvovana viranomaisena sekä kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisena
36 §. Oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä luovuttaa tietoja eräille toisille viranomaisille sekä käsitellä niitä itse sen eräissä muiden lakien ja EU-säännösten mukaisissa tehtävissä. Ehdotettu sääntely on tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi suorittaa keskitetylle yhteyspisteelle ja valvovalle viranomaiselle eIDAS-asetuksen 46 a – 46 d artikloissa säädetyt velvollisuudet. Viranomaisten välisen sujuvan yhteistyön varmistaminen tietojen luovutuksen tai käytön muodossa olisi käytännössä tarpeen, koska Liikenne- ja viestintävirasto, tietosuojavaltuutettu sekä Liikenne- ja viestintävirasto NIS 2 -direktiivin eli kyberturvallisuuslain mukaisena valvovana viranomaisena sekä kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisena
valvovat oman toimivaltansa puitteissa samoja palveluntarjoajia. Erilaiset häiriö ja tietoturvaloukkaustilanteet voivat koskea usean eri viranomaisen valvonnan piirissä olevia asioita. Tietojen luovuttaminen ja käyttö olisivat rajattu kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin.
Pykälän
1 momentin 1 kohdan
mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus oma-aloitteisesti tai pyynnöstä luovuttaa ehdotetussa eIDAS-laissa ja eIDAS-asetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto tietosuojavaltuutetulle, jos se on välttämätöntä sen laissa säädettyjen valvontatehtävien hoitamiseksi. eIDAS-asetuksen 46 a artiklan 4 kohdan g alakohdassa ja 46 b artiklan 4 kohdan f alakohdassa tarkoitettu ilmoitus tietosuoja-asetuksen 51 artiklan nojalla perustetulle toimivaltaiselle viranomaiselle tehtäisiin Suomessa tapahtuvan valvonnan yhteydessä havaitusta seikasta tietosuojavaltuutetulle, vaikka yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla tilanteessa toimivaltainen valvontaviranomainen olisi sijoittautunut toiseen EU-jäsenvaltioon. Tietosuojavaltuutettu
harkitsisi yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain nojalla tilanteessa tarpeelliset toimenpiteet. Valvovan viranomaisen velvollisuus tiedottaa asiasta tietosuojavaltuutettua ei kuitenkaan vaikuttaisi toimijaan kohdistuviin velvoitteisiin, eikä se siten esimerkiksi täyttäisi rekisterinpitäjän velvollisuutta ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta.
Ehdotetun
1 momentin 2 kohdan
mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi vastaava oikeus luovuttaa tietoja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion eIDAS-asetuksen 46 a ja 46 b artiklassa tarkoitetuille valvoville viranomaisille ja 46 c artiklassa tarkoitetulle keskitetylle yhteyspisteelle, jos se on välttämätöntä eIDAS-asetuksessa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi siinä määrin kuin se on välttämätöntä oikeus käyttää ehdotetussa eIDAS-laissa ja eIDAS-asetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä laatimiaan ja saamiaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja tietoja sille kyberturvallisuuslain 26 §:ssä tarkoitettuna valvovana viranomaisena, 19 §:ssä tarkoitettuna CSIRT-yksikkönä ja 18 §:ssä tarkoitettuna keskitettynä yhteyspisteenä sekä eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista annetun lain 21 §:ssä tarkoitettuna kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisena kuuluvien tehtävien hoitamista varten. Eduskunnan käsiteltäväksi on annettu hallituksen esitys eduskunnalle kyberkestävyysasetuksen toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (
HE 179/2025 vp
). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista, jossa
mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi siinä määrin kuin se on välttämätöntä oikeus käyttää ehdotetussa eIDAS-laissa ja eIDAS-asetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä laatimiaan ja saamiaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja tietoja sille kyberturvallisuuslain 26 §:ssä tarkoitettuna valvovana viranomaisena, 19 §:ssä tarkoitettuna CSIRT-yksikkönä ja 18 §:ssä tarkoitettuna keskitettynä yhteyspisteenä sekä eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista annetun lain 21 §:ssä tarkoitettuna kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisena kuuluvien tehtävien hoitamista varten. Eduskunnan käsiteltäväksi on annettu hallituksen esitys eduskunnalle kyberkestävyysasetuksen toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 179/2025 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista, jossa
säädettäisiin muun muassa Liikenne- ja viestintäviraston kyberturvallisuusasetuksen (EU) 2019/881 mukaisista kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisen tehtävistä.
37 §.
Oikeus tehdä tarkastuksia
. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tarkastusoikeudesta. Sääntely vastaisi pitkälti Liikenne- ja viestintäviraston tunnistuslain 46 §:ssä säädettyä oikeutta tehdä tarkastuksia liittyen tunnistuspalvelun tarjoajien ja luottamuspalvelujen tarjoajien valvontaan. Sääntely olisi tarpeen myös tässä laissa, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi toteuttaa tarkastuksia muutetun eIDAS-asetuksen 46 a artiklan 4 kohdan d alakohdan sekä 46 b artiklan 4 kohdan e alakohdan tarkoittamalla tavalla.
Pykälän
37 §. Oikeus tehdä tarkastuksia. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tarkastusoikeudesta. Sääntely vastaisi pitkälti Liikenne- ja viestintäviraston tunnistuslain 46 §:ssä säädettyä oikeutta tehdä tarkastuksia liittyen tunnistuspalvelun tarjoajien ja luottamuspalvelujen tarjoajien valvontaan. Sääntely olisi tarpeen myös tässä laissa, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi toteuttaa tarkastuksia muutetun eIDAS-asetuksen 46 a artiklan 4 kohdan d alakohdan sekä 46 b artiklan 4 kohdan e alakohdan tarkoittamalla tavalla.
Pykälän
1 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus tehdä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaa ja sen tarjoamaa lompakkoa, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta, sertifioijaa ja näiden toimintaa, luottamuspalvelun tarjoajaa ja sen tarjoamaa palvelua ja niitä, jotka toimivat näiden lukuun, koskeva tarkastus eIDAS-laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä taikka eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä asetettujen velvollisuuksien noudattamisen valvomiseksi. eIDAS-asetuksen nojalla annetulla säännöksellä tarkoitettaisiin komission täytäntöönpanoasetuksia.
Pykälän
2 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirasto määräisi tarkastajan toimittamaan tarkastuksen. Tarkastaja olisi Liikenne- ja viestintäviraston virkahenkilö. Tarkastus voitaisiin tehdä toimijan tiloissa tai tietojärjestelmässä. Tietojärjestelmässä tehtävä tarkastus voisi olla esimerkiksi järjestelmien, tuotteiden tai ohjelmistojen tietoturvan ja luotettavuuden toteamista. Toimijan tiloissa tapahtuva tarkastus voisi kohdistua esimerkiksi kirjallisen aineiston perusteella tapahtuvaan tarkastamiseen, kuten toimijan laatimien ohjeiden, hallinnollisten menettelyjen kuvausten tai tilaturvallisuuteen liittyvän vaatimustenmukaisuuden tarkastamista. Tarkastuksia ei kuitenkaan saisi suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa. Sääntelyn selkeyden vuoksi momentissa olisi nimenomainen säännös siitä, että tarkastuksen suorittajalla on oikeus saada valvontatehtävän kannalta välttämättömät tiedot salassapitosäännösten
tai muiden tiedon luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin nimenomaisesti 35 §:ssä.
Pykälän
3 momentissa
olisi aineellinen viittaus hallintolain tarkastusta koskevan säännöksen noudattamisesta myös pykälässä tarkoitetussa tarkastuksessa.
38 §.
Huomautus ja
valvontapäätös.
Pykälän
38 §. Huomautus ja valvontapäätös.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta antaa huomautus eIDAS-lain nojalla valvomalleen toimijalle ehdotetun lain tai eIDAS-asetuksen tai niiden nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen velvoitteiden noudattamisessa tapahtuneesta puutteesta ja toimivallasta antaa velvoittava päätös toiminnan korjaamiseksi sääntelyn mukaiseksi. Sääntely vastaa Liikenne- ja viestintäviraston nykyisiä toimivaltuuksia tunnistuslain 45 §:ssä liittyen tunnistuspalvelun tarjoajien ja luottamuspalvelujen tarjoajien valvontaan. Sääntely olisi tarpeen myös tässä laissa, jotta varmistetaan, että Liikenne- ja viestintävirasto voi toteuttaa eIDAS-asetuksessa valvontaelimelle säädetyt valvontatehtävät.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin Liikenne- ja viraston toimivallasta määrätä toimija keskeyttämään tai lopettamaan palvelun tarjoaminen tai hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien osalta peruuttaa palvelun tarjoajan tai sen tarjoaman palvelun hyväksytty asema. Sääntely olisi tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voisi muutetun eIDAS-asetuksen 46 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrätä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaa keskeyttämään tai lopettamaan lompakon tarjoaminen ja 46 b artiklan 4 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla peruuttaa hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan ja sen tarjoaman palvelun hyväksytty asema. Ennen momentissa tarkoitettua päätöstä Liikenne- ja viestintäviraston tulisi velvoittaa toimijaa 1 momentin mukaisella päätöksellä korjaaman toimintansa kohtuullisessa määräajassa ja vain jos palvelun tarjoaja ei noudata kyseistä päätöstä, Liikenne ja
viestintävirasto voi harkita palvelun tarjoamisen keskeyttämistä tai lopettamista koskevan määräyksen antamista. Liikenne- ja viestintäviraston tulisi huomioida erityisesti rikkomisen laajuus, kesto ja seuraukset. Määräys palvelun tarjoamisen keskeyttämisestä tai lopettamisesta tai hyväksytyn aseman peruuttamisesta tulisi kyseeseen vain merkitykseltään huomattavissa ja pitkäkestoisissa säännösten asettamien velvoitteiden noudattamisen puutteissa.
Pykälän
3 momentti
koskisi vain hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia ja niiden tarjoamia hyväksyttyjä luottamuspalveluja. Momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta peruuttaa palveluntarjoajan tai sen tarjoaman palvelun hyväksytty asema, jos toimenpiteistä kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionissa, asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja direktiivin (EU) 2018/1972 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2016/1148 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2555 (
NIS 2-direktiivi
) mukaisesti nimetty tai perustettu toimivaltainen viranomainen taikka yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla nimetty tai perustettu toimivaltainen viranomainen tekee Liikenne- ja viestintävirastolle ilmoituksen, että palveluntarjoaja tai sen tarjoama palvelu ei täytä sille NIS 2 -direktiivissä tai yleisessä tietosuoja-asetuksessa
koskisi vain hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia ja niiden tarjoamia hyväksyttyjä luottamuspalveluja. Momentissa säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta peruuttaa palveluntarjoajan tai sen tarjoaman palvelun hyväksytty asema, jos toimenpiteistä kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason varmistamiseksi kaikkialla unionissa, asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja direktiivin (EU) 2018/1972 muuttamisesta sekä direktiivin (EU) 2016/1148 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2022/2555 (NIS 2-direktiivi) mukaisesti nimetty tai perustettu toimivaltainen viranomainen taikka yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla nimetty tai perustettu toimivaltainen viranomainen tekee Liikenne- ja viestintävirastolle ilmoituksen, että palveluntarjoaja tai sen tarjoama palvelu ei täytä sille NIS 2 -direktiivissä tai yleisessä tietosuoja-asetuksessa
asetettuja vaatimuksia. Sääntely olisi tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto voi toteuttaa muutetun eIDAS-asetuksen 20 artiklan 3 a ja 3 b kohdissa tarkoitetut toimenpiteet. Molemmissa tilanteissa tulisi ottaa huomioon säädettyjen vaatimusten laiminlyönnin laajuus, kesto ja seuraukset. Hyväksytyn aseman peruuttaminen tulisi kyseeseen vain merkitykseltään huomattavissa ja pitkäkestoisissa vaatimusten laiminlyönnissä.
39 §.
Väliaikainen päätös
. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta antaa väliaikaisia päätöksiä. Sääntely vastaisi tunnistuslain 45 a §:n sääntelyä Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta antaa väliaikaisia päätöksiä. Sääntely olisi tarpeen, sillä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon, sähköisten tunnistusjärjestelmien ja luottamuspalveluiden tarjontaan saattaa liittyä rikkomuksia ja häiriötilanteita, jotka ovat vaikutuksiltaan sellaisia, että valvovalla viranomaisella on tarve päättää väliaikaisista toimista. Kyse olisi vaikutuksiltaan olennaisemmista tai muutoin merkitykseltään vakavammista velvoitteiden rikkomisen tilanteista kuin huomautuksen tai 38 §:ssä säädetyn valvontapäätöksen kohteena oleva velvoitteiden rikkominen, sillä väliaikaisena toimena Liikenne- ja viestintävirasto voisi suoraan kieltää tai keskeyttää tietyn palvelun
39 §. Väliaikainen päätös. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta antaa väliaikaisia päätöksiä. Sääntely vastaisi tunnistuslain 45 a §:n sääntelyä Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta antaa väliaikaisia päätöksiä. Sääntely olisi tarpeen, sillä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon, sähköisten tunnistusjärjestelmien ja luottamuspalveluiden tarjontaan saattaa liittyä rikkomuksia ja häiriötilanteita, jotka ovat vaikutuksiltaan sellaisia, että valvovalla viranomaisella on tarve päättää väliaikaisista toimista. Kyse olisi vaikutuksiltaan olennaisemmista tai muutoin merkitykseltään vakavammista velvoitteiden rikkomisen tilanteista kuin huomautuksen tai 38 §:ssä säädetyn valvontapäätöksen kohteena oleva velvoitteiden rikkominen, sillä väliaikaisena toimena Liikenne- ja viestintävirasto voisi suoraan kieltää tai keskeyttää tietyn palvelun
tarjoamisen ilman kehotusta korjaaviin toimenpiteisiin. Pykälässä mahdollistettaisiin myös palvelun tarjoamisen kieltäminen tai keskeyttäminen osittain.
Sääntely olisi tarpeen myös muutetun eIDAS-asetuksen 5 e artiklassa ja sen nojalla annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa asetettujen jäsenvaltioiden velvoitteiden toteutumisen varmistamiseksi. Edellä 13 §:ssä olisi säädetty, että lähtökohtaisesti eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja vastaa 5 e artiklassa säädetyistä jäsenvaltion velvoitteista, joita ovat esimerkiksi eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käytön ja tarjoamisen keskeyttäminen. Liikenne- ja viestintävirasto voisi kuitenkin tarvittaessa väliaikaisella päätöksellä varmistaa muutetun eIDAS-asetuksen 5 e artiklassa ja 10 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteutumisen, jos lompakon tai sähköisen tunnistamisen järjestelmän tarjoaja ei ryhdy asetuksen edellyttämiin toimenpiteisiin.
40 §.
Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka
. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta asettaa antamansa päätöksen tehosteeksi uhkasakko, teettämisuhka tai keskeyttämisuhka. Hallinnollisen tehosteen asettamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään uhkasakkolaissa
(1113/1990)
.
41 §.
Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut.
40 §. Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta asettaa antamansa päätöksen tehosteeksi uhkasakko, teettämisuhka tai keskeyttämisuhka. Hallinnollisen tehosteen asettamisesta ja täytäntöönpanosta säädetään uhkasakkolaissa
(1113/1990).
41 §. Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintävirastoille maksettavista maksuista. Pykälässä ehdotetut valvontamaksut kattaisivat niitä kustannuksia, joita Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuu eIDAS-asetuksessa, sen nojalla annetuissa säännöksissä ja ehdotetussa eIDAS-laissa säädettyjen valvontaan liittyvien tehtävien hoitamisesta. eIDAS-asetuksen nojalla annetaan useita täytäntöönpanosäädöksiä, jotka vaikuttavat viranomaisen tehtäviin. Pykälän säännökset vastaisivat osin nykyisen tunnistuslain 47 §:n sääntelyä ja liittyvät kiinteästi esityksen 2. lakiehdotuksessa tunnistuslain 47 §:ään ehdotettaviin muutoksiin. Pykälä olisi tarpeen ensinnäkin siksi, että jatkossa kaikki eIDAS-asetusta täydentävä sääntely olisi uudessa eIDAS-laissa. Sen vuoksi nykyisen tunnistuslain 47 §:n mukaisiin luottamuspalveluihin,
niitä arvioiviin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin sekä sertifiointilaitoksiin (ehdotetussa eIDAS-laissa sertifioija) liittyvät maksut ehdotetaan kumottavaksi tunnistuslaista ja siirrettäväksi uuteen eIDAS-lakiin. eIDAS-laissa ei kuitenkaan säädettäisi kansallisiin tunnistuspalveluihin liittyvistä maksuista, vaan niistä säädettäisiin edelleen tunnistuslain 47 §:ssä. Toiseksi pykälässä säädettäisiin myös kokonaan uudesta maksusta eli eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaan kohdistuvasta maksusta.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan velvollisuudesta maksaa Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 17 000 euron valvontamaksu. Kyseessä on kansallinen säännös, joka vastaa tunnistuslain 47 §:n 1 momentin sääntelyä tunnistuspalvelun tarjoajan valvontamaksusta. Ehdotettu maksun suuruus vastaa niin ikään tunnistuspalvelun tarjoajalle 2. lakiehdotuksen 47 §:n 1 momentissa ehdotettua valvontamaksua. Valvontamaksu katsotaan valtiosääntöoikeudellisesti veroksi, jolloin siitä tulee säätää laissa. Vuotuisen valvontamaksun lisäksi eIDAS-lakiin ehdotetun 7 §:n 3 momentin mukaisen lompakon tarjoajan ilmoituksen käsittelystä Liikenne- ja viestintävirasto voisi periä ilmoituksen käsittelymaksun valtion maksuperustelain mukaisesti. Maksun suuruudesta olisi tarkoitus säätää asetustasolla eli sähköisen viestinnän maksuasetuksessa. Ilmoituksen käsittelyssä on kyse ilmoituksen
perusteella tehtävästä valvovan viranomaisen eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaksi tunnustamista koskevasta arvioinnista ja ilmoittamisesta edelleen Euroopan komissiolle eli suoritteesta. Valtion suoritteiden maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa. Verojen ja maksujen välistä suhdetta käsitellään laajemmin esityksen säätämisjärjestystä koskevassa jaksossa 12.6.
Pykälän
2 momenttiin
siirrettäisiin nykyisen tunnistuslain 47 §:n 2 momenttiin sisältyvä sääntely hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan valvontamaksuista. Valvontamaksun suuruutta korotettaisiin vastaavalla tavalla kuin muita jo voimassa olevia tunnistuspalveluihin ja luottamuspalveluihin liittyviä maksuja kustannustason nousua vastaavasti ja sääntelyyn tehtäisiin kielellisiä korjauksia. Hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan olisi suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 17 000 euron valvontamaksu (nykyään 14 000 euroa) ensimmäisestä tarjoamastaan hyväksytystä luottamuspalvelusta ja sitä seuraavista tarjoamistaan hyväksytyistä luottamuspalveluista vuosittain 11 000 euroa (nykyään 9 000 euroa). Korotukset perustuvat Liikenne- ja viestintäviraston laskelmiin, joiden pohjana on käytetty Tilastokeskuksen julkisten menojen hintaindeksiä. Julkisten menojen hintaindeksin osaindeksillä palkat ja muut henkilöstömenot
korotettuna vuoden 2016 tasosta vuoden 2024 tasoon ja hieman pyöristettynä ensimmäisestä palvelusta maksettava valvontamaksu on 17 000 euroa otettaessa se käyttöön vuoden 2026 lopussa, jolloin lain on tarkoitus tulla voimaan. Korotusta voidaan siten yleisen kustannustason nousun ja virastolle valvonnasta tosiasiallisesti aiheutuvien kustannusten perusteella pitää kohtuullisena ja perusteltuna. Valvontamaksun lisäksi Liikenne- ja viestintävirasto perisi palvelun tarjoamisen aloittamista koskevan ilmoituksen käsittelystä hakemusmaksun, jonka suuruus määräytyisi jatkossa sähköisen viestinnän maksuasetuksen perusteella. Nykyään tästä rekisteröimismaksuksi nimetystä maksusta säädetään tunnistuslain 47 §:n 2 momentissa, mutta säännös ehdotetaan kumottavaksi lain tasolta, koska kyseessä katsotaan olevan suorite eli valtiosääntöoikeudellisesti maksu.
Ehdotettavan
3 momentin
mukaan, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen olisi suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 18 000 euron valvontamaksu. Säännös perustuu nykyiseen tunnistuslain 47 §:n 3 momenttiin ja vastaa 2. lakiehdotuksessa muutettavaksi esitettävän 47 §:n 2 momenttia. Valtiosääntöisesti kyse olisi verosta, josta on säädettävä lain tasolla. Valvontamaksun suuruuteen (nykyään 15 000 euroa) tehtäisiin yleistä kustannustason nousua vastaava 3000 euron korotus.
Pykälän
4 momentin
mukaan myös ehdotetun eIDAS-lain mukaisesti nimetyn sertifioijan olisi suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 18 000 euron valvontamaksu. Säännös perustuu nykyiseen tunnistuslain 47 §:n 3 momenttiin. Nykyiseen 15 000 euron suuruiseen valvontamaksuun tehtäisiin kustannustason nousua vastaava 3 000 euron korotus. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sertifioijan nimeämisestä voitaisiin jatkossa periä hakemuksen käsittelymaksu valtion maksuperustelain mukaan, ja maksun suuruudesta säädettäisiin sähköisen viestinnän maksuasetuksessa. Näin ollen näistä ei säädettäisi nyt ehdotettavassa laissa.
Pykälän
5 momentissa
säädettäisiin tunnistuslain 47 §:ää vastaavalla tavalla eräistä valvontamaksun suorittamisvelvollisuuteen liittyvistä yksityiskohdista. Valvontamaksu olisi suoritettava täysimääräisesti myös toiminnan ensimmäisenä vuotena, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken vuotta. Valvontamaksua ei palautettaisi, vaikka palveluntarjoaja lopettaisi toimintansa kesken vuotta.
Ehdotetussa
6 momentissa
säädettäisiin valvontamaksuun liittyvistä menettelyllisistä seikoista. Maksun määräisi Liikenne- ja viestintävirasto ja se on suoraan ulosottokelpoinen. Momentti sisältäisi myös selvyyden vuoksi informatiivisen viittauksen lain muutoksenhakua koskevaan pykälään. Vastaava säännös ehdotetaan tunnistuslain 47 §:ään.
Pykälän
7 momenttiin
ehdotetaan informatiivista viittausta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin
(706/2007)
, jota sovellettaisiin valvontamaksun perimiseen. Lisäksi momentissa säädettäisiin viivästyskorosta. Vastaavaa säännöstä ehdotetaan tunnistuslain 47 §:ään.
(706/2007), jota sovellettaisiin valvontamaksun perimiseen. Lisäksi momentissa säädettäisiin viivästyskorosta. Vastaavaa säännöstä ehdotetaan tunnistuslain 47 §:ään.
Lopuksi pykälän
8 momenttiin
ehdotetaan informatiivista viittausta, jonka mukaan tietyistä momentissa erikseen luetelluista asioista perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelaissa. Informatiivinen viittaus on valmistelussa katsottu tarpeelliseksi, koska sen on tarkoitus selventää, että pykälässä säädettävien valvontamaksujen lisäksi voidaan periä muitakin muutetun eIDAS-asetuksen mukaisten palvelujen tarjoamiseen liittyviä maksuja, kuten ilmoituksen tai hakemuksen käsittelyyn tai luottavien osapuolten rekisteröitymiseen liittyviä maksuja, valtion maksuperustelain mukaisesti. Maksujen suuruudesta säädettäisiin sähköisen viestinnän maksuasetuksessa, ja ne määräytyisivät valtion maksuperustelain kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti eli maksun suuruus vastaisi suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. Oikeushenkilöiden tunnistetietoja koskevista suoritteista perittävistä
maksuista olisi informatiivinen viittaus patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annettuun lakiin
(1032/1992)
. Maksut voisivat koskea niin hakemusmaksuja, vuosimaksuja kuin muita oikeushenkilön tunnistetietoihin liittyviä suoritteita.
(1032/1992). Maksut voisivat koskea niin hakemusmaksuja, vuosimaksuja kuin muita oikeushenkilön tunnistetietoihin liittyviä suoritteita.
6 luku Seuraamusmaksut
Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta määrätä seuraamusmaksu.
Ehdotuksen 42–46 pykälissä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta määrätä seuraamusmaksuja luottamuspalvelun tarjoajille. Liikenne- ja viestintävirasto on ollut ja on myös jatkossa hyväksyttyjä ja ei-hyväksyttyjä luottamuspalveluntarjoajia valvova viranomainen ja siten sillä on luottamuspalveluiden tarjoajiin liittyvää asiantuntemusta ja osaamista ja siten se on sopivin taho määräämään seuraamusmaksu. Liikenne- ja viestintävirastosta annetun lain
(935/2018)
7 a §:n mukaan Liikenne- ja viestintävirastossa on seuraamuskollegio, jonka tehtävänä on määrätä viraston toimivaltaan kuuluva seuraamusmaksu silloin, kun se on suuruudeltaan yli 100 000 euroa. Ehdotettu sääntely Liikenne- ja viestintäviraston toimivallasta määrätä pykälän mukainen seuraamusmaksu on kuitenkin tarpeen, sillä toimivallasta määrätä seuraamusmaksu ei kuitenkaan säädetä
edellä mainitussa pykälässä, vaan siitä tulee säätää muualla.
42 §.
Luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
42 §.Luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta niiden artiklakohtien osalta, joiden rikkomiseen voisi syyllistyä jokainen luottamuspalvelun tarjoaja. Pykälän soveltamisen kannalta ei siis olisi merkitystä onko luottamuspalvelun tarjoaja hyväksytty vai ei-hyväksytty tai mitä luottamuspalvelua se tarjoaa.
Pykälässä
olisi sanktioitu luottamuspalveluntarjoajan muutetun eIDAS-asetuksen 15 artiklassa säädetty velvollisuus tarjota palveluaan saataville selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (SopS 27/2016) ja direktiivin (EU) 2019/882 (esteettömyysdirektiivi) esteettömyysvaatimusten mukaisesti. Kyseessä on palvelujen käyttäjien kannalta tärkeät velvollisuudet. 15 artiklan mukaisilla esteettömyyteen liittyvillä vaatimuksilla
edistetään luottamuspalvelujen laajaa saavutettavuutta, mikä osaltaan edistää erilaisten sähköisten prosessien ja menettelyjen käyttämistä erilaisissa palveluissa.
43 §.
Ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
43 §. Ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta niiden artiklakohtien osalta, joiden rikkomiseen voisi syyllistyä ei-hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja ja jotka ovat riittävän selkeästi ja tarkkarajaisesti muotoiltuja ja jotka ovat muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteiden kannalta olennaisia. Ei-hyväksyttyjä luottamuspalvelun tarjoajia koskevista vaatimuksista on säädetty muutetun eIDAS-asetuksen 19 a artiklassa ja pykälässä olisi sanktioitu ei-hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan 19 a artiklan 2 kohdassa säädetty velvollisuus ilmoittaa eri tahoille tietoturvaloukkauksista tai palvelun tarjoamisen tai mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden häiriöistä. Kyseessä ovat palvelujen tarjoamisen ja valvovan viranomaisen näkökulmasta tärkeät velvollisuudet. Muutetun eIDAS-asetuksen 46 b artiklan 3 kohdan
b alakohdan mukaan valvontaviranomaiset valvovat ei-hyväksyttyjä luottamuspalveluja vain jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, jos niille ilmoitetaan, että ei-hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat tai niiden tarjoamat luottamuspalvelut eivät väitetysti täytä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia. Velvollisuus ilmoittaa tietoturvaloukkauksista tai palveluissa tai mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden häiriöistä varmistaa osaltaan sitä, että valvova viranomainen voi kohdistaa palveluntarjoajaan valvontatoimenpiteitä varmistaakseen, että palveluntarjoaja on toiminut sille asetettujen vaatimusten mukaisesti ja mahdollisesti edellyttää korjaavia toimenpiteitä, jotta tietoturvaloukkauksilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa. Samoin on tärkeää, että tietoturvaloukkauksista ilmoitetaan tarkoituksenmukaisille muille tahoille, jotta he voivat omalla toiminnallaan pyrkiä minimoimaan loukkauksen vaikutuksia.
44 §.
Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
44 §. Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta niiden artiklakohtien osalta, joiden rikkomiseen voisi syyllistyä hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja ja jotka ovat riittävän selkeästi ja tarkkarajaisesti muotoiltuja ja jotka ovat muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteiden kannalta olennaisia. Pykälän
1 kohdassa
olisi sanktioitu 20 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus toimittaa vaatimustenmukaisuuden arviointikertomus valvontaelimelle ja artiklan 1 a kohdassa säädetty velvollisuus ilmoittaa valvontaelimelle etukäteen suunnitelluista tarkastuksista. Kyseessä ovat valvovan viranomaisen näkökulmasta tärkeät velvollisuudet. Vaatimustenmukaisuuden arviointikertomuksessa kuvataan hyväksytyn luottamuspalvelun vaatimustenmukaisuutta ja se on siten tärkeä asiakirja, kun valvova viranomainen
myöntää luottamuspalvelun tarjoajan palvelulle hyväksyttyä asemaa tai arvioi aseman ylläpitämistä.
Pykälän
2 kohdassa
olisi sanktioitu 21 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus ilmoittaa valvontaelimelle aikeesta aloittaa hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoaminen ja toimittaa samalla vaatimustenmukaisuuden arviointiraportti. Kyseessä ovat valvovan viranomaisen näkökulmasta tärkeät velvollisuudet. Muutetun eIDAS-asetuksen 46 b artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan valvovan viranomaisen roolina on varmistaa ennakkoon ja jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, että hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat ja niiden tarjoamat hyväksytyt luottamuspalvelut täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Mikäli luottamuspalveluntarjoajat eivät ilmoittaisi aikeistaan aloittaa palvelun tarjoaminen, ei valvova viranomaisen voisi kohdistaa siihen asetuksen edellyttämiä ennakollisia valvontatoimenpiteitä.
Pykälän
3 kohdassa
olisi sanktioitu 23 artiklan 2 kohdassa säädetty velvollisuus varmistaa, että hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan verkkosivulla on käytettävissä linkki asianomaiseen luotettuun luetteloon, kun hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja käyttää EU:n luotettavuusmerkkiä. Kyseessä on palvelun luotettavuuden kannalta tärkeä velvollisuus. Muutetun eIDAS-asetuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaan hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat voivat käyttää EU:n luotettavuusmerkkiä osoittaakseen yksinkertaisella, tunnistettavalla ja selkeällä tavalla niiden tarjoamat hyväksytyt luottamuspalvelut. EU:n luotettavuusmerkkiä ei saisi käyttää tavoin, jotka suoraan tai välillisesti voivat johtaa käsitykseen, että luottamuspalvelujen tarjoajan ei-hyväksytyt luottamuspalvelut olisivat hyväksyttyjä. Linkki asianomaiseen luotettuun luetteloon osoittaa sen, että EU:n luotettavuusmerkkiä käytetään oikein eli osoittamaan palvelun hyväksyttyä
asemaa.
Pykälän
4 kohdassa
olisi sanktioitu 24 artiklan 2 kohdassa säädetyt velvollisuudet alakohdittain. Ensinnäkin olisi sanktioitu velvollisuus ilmoittaa valvontaelimelle ennen kuin hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja toteuttaa muutoksia hyväksyttyjen luottamuspalvelujensa tarjoamiseen tai lopettaa kyseisen toiminnan. Lisäksi olisi sanktioitu velvollisuus ilmoittaa ennen sopimussuhteen aloittamista hyväksytyn luottamuspalvelun käytön tarkoista ehdoista ja edellytyksistä sekä velvollisuus käyttää luotettavia järjestelmiä sille annettujen tietojen tallentamiseen. Kyseessä ovat tärkeät velvollisuudet valvovan viranomaisen, palvelujen käyttäjän sekä tietosuojan näkökulmasta. Muutetun eIDAS-asetuksen 46 b artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan valvovan viranomaisen roolina on varmistaa ennakkoon ja jälkikäteen toteutettavin valvontatoimin, että hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat ja niiden tarjoamat hyväksytyt luottamuspalvelut
täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Jos luottamuspalveluntarjoajat toteuttavat palveluihinsa muutoksia, sillä voi olla vaikutuksia palvelun vaatimustenmukaisuuteen, mikä valvovan viranomaisen tulee varmistaa. Käyttäjän näkökulmasta on puolestaan tärkeää, että hänellä on palvelua käyttöönottaessaan selkeä käsitys siitä, mitkä ovat palvelun käytön ehdot ja edellytykset, jotta hän voi toimia niiden tarkoittamalla tavalla.
tärkeää, että hyödyntäjille annetaan mahdollisuus tehdä toimenpiteitä, jos luottamuspalvelun tarjoajan toiminta päättyy.
45 §.
Hyväksyttyjä varmenteita tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu.
45 §. Hyväksyttyjä varmenteita tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta niiden artiklakohtien osalta, joiden rikkomiseen voisi syyllistyä hyväksyttyjä varmenteita tarjoava hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja ja jotka ovat riittävän selkeästi ja tarkkarajaisesti muotoiltuja ja jotka ovat muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteiden kannalta olennaisia. Pykälässä olisi sanktioitu 24 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus varmistaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys ja mahdolliset muut attribuutit, jolle hyväksytty varmenne myönnetään. Lisäksi olisi sanktioitu saman artiklan 2 kohdan k alakohdassa säädetty velvollisuus perustaa varmennetietokanta ja pitää se ajan tasalla sekä 3 kohdassa säädetty velvollisuus kirjata varmenteen sulkeminen varmennetietokantaan ja julkaista varmenteen sulkemistila sekä
4 kohdassa säädetty velvollisuus antaa tietoa hyväksyttyjen varmenteiden voimassaolo- ja sulkemistilasta. Kyseessä ovat tärkeät velvollisuudet liittyen hyväksyttyjen varmenteiden elinkaaren hallintaan sekä varmenteiden käyttöön. Ilman oikea-aikaista tietoa varmenteen voimassaolosta tai sen mahdollisesta sulkemisesta, varmenteen luotettava käyttäminen vaarantuu. Toisin sanoen, jos näitä tietoja ei ole oikea-aikaisesti saatavilla, voi se toisaalta vaarantaa varmenteen käyttäjän etuja ja oikeuksia ja toisaalta myös varmenteita palveluissaan hyödyntävien etuja. Samoin varmennetta palveluissaan hyödyntävän tahon tulee voida luottaa, että varmenne on myönnetty juuri sille luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, jonka tiedot varmenteella välitetään.
46 §.
Hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu.
46 §. Hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu.
Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta niiden artiklakohtien osalta, joiden rikkomiseen voisi syyllistyä hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoava hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja ja jotka ovat riittävän selkeästi ja tarkkarajaisesti muotoiltuja ja jotka ovat muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteiden kannalta olennaisia. Pykälässä olisi sanktioitu 24 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus varmistaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys ja mahdolliset muut attribuutit, jolle hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus myönnetään. Lisäksi olisi sanktioitu 24 artiklan 4a kohdassa säädetty velvollisuus noudattaa saman artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttamisessa. 4a kohdan
nojalla hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tarjoajan tulee kirjata hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttaminen ja julkaista todistuksen peruuttamistila oikea-aikaisesti. Sellaisten sähköisten attribuuttitodistusten osalta, jotka ovat voimassa vain tietyn määräajan, olisi lähtökohtaisesti katsottava, ettei artiklassa tarkoitettua peruuttamispäätöstä tehtäisi, vaan todistuksen voimassaolo lakkaisi määräajan päätyttyä. 4a kohdan nojalla hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tarjoajan olisi lisäksi annettava kaikille luottaville osapuolille tietoa niiden myöntämien hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten voimassaolo- ja sulkemistilasta.
Kyseessä ovat tärkeät velvollisuudet liittyen hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten elinkaaren hallintaan sekä sähköisten attribuuttitodistusten käyttöön. Ilman oikea-aikaista tietoa sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaolosta tai sen mahdollisesta peruuttamisesta, sähköisen attribuuttitodistuksen luotettava käyttäminen vaarantuu. Toisin sanoen, jos näitä tietoja ei ole oikea-aikaisesti saatavilla, voi se toisaalta vaarantaa sähköisen attribuuttitodistuksen käyttäjän etuja ja oikeuksia ja toisaalta myös sähköisiä attribuuttitodistuksia palveluissaan hyödyntävien etuja. Sähköisiä attribuuttitodistuksia palveluissaan hyödyntävän tahon tulee voida luottaa, että todistus on myönnetty juuri sille luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, johon liittyviä tietoja sähköisellä attribuuttitodistuksella välitetään.
47 §.
Seuraamusmaksun suuruus
. Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun määräämisen ja määrän arvioinnista yksittäistapauksessa. Pykälän
47 §.Seuraamusmaksun suuruus. Pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksun määräämisen ja määrän arvioinnista yksittäistapauksessa. Pykälän
1 momentin
mukaan seuraamusmaksun määrääminen ja sen määrä perustuisi kokonaisarviointiin ja suuruutta arvioitaessa olisi otettava huomioon kaikki olennaiset olosuhteet. Muutetun eIDAS-asetuksen johdanto-osan kappaleessa 44 todetaan, että seuraamuksia määrättäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon ainakin yhteisöjen koko, niiden liiketoimintamallit ja rikkomusten vakavuus. Pykälän mukaan näiden asioiden lisäksi kokonaisarvioinnissa olisi otettava huomioon myös muita seikkoja, kuten seuraamuksella tavoiteltu yleinen etu, luottamuspalveluntarjoajan toimet rikkomisen aiheuttaman vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi sekä mahdolliset aiemmat rikkomukset. Tällaisten seikkojen huomioiminen on perusteltua,
jotta voidaan varmistaa, että seuraamusmaksu on oikeassa suhteessa tekoon tai laiminlyöntiin nähden. Vastaavien seikkojen huomioimista on edellytetty myös muissa EU-asetuksissa, jotka koskevat luottamuspalveluntarjoajiin tietyssä määrin rinnastettavissa olevia yhteiskunnan palveluja. Tällaisia asetuksia ovat esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/2065, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/2854, annettu 13 päivänä joulukuuta 2023, datan oikeudenmukaista saatavuutta ja käyttöä koskevista yhdenmukaisista säännöistä ja asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin (EU) 2020/1828 muuttamisesta (datasäädös). Rikkomuksen tai laiminlyönnin moitittavuutta olisi arvioitava erityisesti niiden oikeushyvien näkökulmasta, joita ehdotetulla lailla ja muutetulla eIDAS-asetuksella pyritään suojaamaan.
Pykälän
2 momentin
mukaan luottamuspalvelun tarjoajalle määrättävä seuraamusmaksu olisi vähintään 1 000 euroa, jos seuraamusmaksu määrätään luonnolliselle henkilölle, ja muussa tapauksessa vähintään 10 000 euroa. Jotta seuraamuksella olisi riittävä ennalta estävä vaikutus, tulisi maksun suuruuden olla riittävä. Seuraamusmaksun enimmäismäärä olisi matalin sallittu enimmäismäärä muutetun eIDAS-asetuksen 16 artiklan 2 kohdan edellyttämällä tasolla. Luonnollisten henkilöiden osalta enimmäismäärä olisi euromääräinen ja oikeushenkilöiden osalta joko euromääräinen tai prosentuaalinen osuus liikevaihdosta sen mukaan, kumpi määristä on suurempi. Koska rangaistusluontoiset seuraamusmaksut rinnastuvat ankaruudeltaan sakkorangaistukseen, ei niille ehdoteta perittävän viivästyskorkoa tai muuta viivästysseuraamusta.
Pykälän
3 momentin
mukaan liikevaihdolla tarkoitettaisiin kirjanpitolain
(1336/1997)
4 luvun 1 §:ssä tarkoitettua liikevaihtoa. Vastaavalla liikevaihdolla puolestaan tarkoitettaisiin liikevaihtoa, joka arvioitaisiin muunlaisen selvityksen perusteella. Säännös koskisi sellaisia mahdollisia tilanteita, joissa seuraamusmaksua määrättäessä tilinpäätös ei olisi vielä valmistunut taikka sitä ei olisi vielä saatavissa, koska liiketoiminta on vasta aloitettu. Lisäksi säännös koskisi niitä tilanteita, joissa hallinnollinen seuraamusmaksu määrättäisiin viranomaiselle, joka toimii luottamuspalvelujen tarjoajana. Viranomaisilla ei ole kirjanpitolaissa tarkoitettua liikevaihtoa, jolloin määrättäessä pykälän enimmäismäärän mukaista seuraamusmaksua, tulisi yhden prosentin suuruus määrittää liikevaihtoa vastaavan tuoton perusteella.
48 §.
Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen
. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa luottamuspalvelun tarjoajalle ei määrättäisi seuraamusmaksua. Perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Pykälän
1 momentin
1 kohdan
48 §.Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa luottamuspalvelun tarjoajalle ei määrättäisi seuraamusmaksua. Perustuslakivaliokunta on käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Pykälän
1 momentin1 kohdan
mukaan seuraamusmaksua ei määrättäisi, jos velvoitteen rikkomista tai laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä. Kyse voisi olla vähäisestä rikkomuksesta tai laiminlyönnistä esimerkiksi silloin, jos toimija on oma-aloitteisesti tai välittömästi rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä havaittuaan ryhtynyt menettelynsä vaikutukset oikaiseviin toimenpiteisiin ja lopulliset vaikutukset ovat siten jääneet vähäisiksi. Samoin kyse voisi olla vähäisestä rikkomuksesta tai laiminlyönnistä, jos kyse on säännöksen kertaluonteisesta rikkomisesta eikä kyse olisi jatkuvasta tai toistuvasta luottamuspalveluntarjoajan menettelytavasta.
Pykälän
1 momentin 2 kohdan
mukaan seuraamusmaksu jätettäisiin lisäksi määräämättä, jos sen määräämistä olisi pidettävä ilmeisen kohtuuttomana. Kyse olisi kokonaisarvioinnista, jossa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi virheellisen menettelyn syyt ja seuraukset sekä toimijan yksilölliset olosuhteet, kuten se, onko toimija luonnollinen henkilö.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin tilanteista, joissa asetuksen rikkominen täyttäisi samalla myös rikoksen tunnusmerkistön. Näitä tilanteita varten olisi tarpeen säätää, että seuraamusmaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta jo annettu lainvoimainen tuomio. Säännös vastaa niin sanottua ne bis in idem -periaatetta, kieltoa määrätä usea rangaistusluonteinen seuraamus samasta teosta. Säännös olisi tarpeen, koska seuraamusmaksu voi suuruudeltaan olla rangaistuksenomainen.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin seuraamusmaksun määräämisoikeuden vanhentumisesta. Oikeus määrätä seuraamusmaksu vanhenisi viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona asetuksen rikkominen tai asetuksen velvoitteen laiminlyönti tapahtui. Jos rikkomus tai laiminlyönti on ollut luonteeltaan jatkuvaa, vanhentumisaika lasketaan siitä päivästä, jona rikkomus tai laiminlyönti päättyi.
49 §.
Seuraamusmaksun täytäntöönpano
. Pykälän mukaan ehdotetun eIDAS-lain nojalla määrätty hallinnollinen seuraamusmaksu pantaisiin täytäntöön noudattaen sakon täytäntöönpanosta annetun lain
49 §.Seuraamusmaksun täytäntöönpano. Pykälän mukaan ehdotetun eIDAS-lain nojalla määrätty hallinnollinen seuraamusmaksu pantaisiin täytäntöön noudattaen sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002)
säännöksiä. Seuraamusmaksun täytäntöönpano olisi Oikeusrekisterikeskuksen vastuulla. Sakon täytäntöönpanosta annettu laki sisältää nykyisin yleisen säännöksen rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten raukeamisesta, joten seuraamusmaksun raukeamisesta ei ole tarpeen säätää tässä laissa erikseen. Myös seuraamusmaksun vastaanottavasta viranomaisesta säädetään jatkossa sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa.
7 luku Erinäiset säännökset
50 §.
Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen.
50 §. Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen.
Hallintolain 43 §:n mukaan hallintopäätös on pääsääntöisesti annettava kirjallisena. Hallintolain 47 §:n mukaan päätökseen, johon saa hakea muutosta valittamalla, on myös liitettävä valitusosoitus. Jos valittaminen on erityisen säännöksen nojalla kielletty tai päätös ei ole valituskelpoinen, päätökseen on lain 48 §:n mukaan sisällytettävä ilmoitus siitä, minkä säännöksen nojalla valittaminen ei ole mahdollista. Hallintolain 46 §:ssä säädetään velvollisuudesta antaa oikaisuvaatimusohjeet. Pykälässä säädettäisiin niistä henkilön tunnistetietojen ja luottamuspalvelujen tarjoamiseen liittyvistä ratkaisuista, joista Patentti- ja rekisterihallituksen ja Digi- ja väestötietoviraston ei tarvitsisi antaa erillistä hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta. Säännös vastaisi 3. lakiehdotuksen 13 §:ssä
ja 14 §:ssä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hakemuksesta myöntämisen ja peruuttamisen osalta säädettyä. Pykälässä tarkoitettuihin ratkaisuihin ei myöskään saisi hakea muutosta taikka vaatia oikaisua. Tästä säädettäisiin ehdotetuissa 51 ja 52 §:ssä.
Ehdotetun
1 momentin
mukaan lain 3 ja 5 §:ssä tarkoitetusta luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämisestä tai peruuttamisesta hakijan pyynnön mukaisesti ei annettaisi hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta. Luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämistä on kuvattu edellä ehdotetun 3 §:n perusteluissa ja oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämistä edellä ehdotetun 5 §:n perusteluissa.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan luottamuspalvelun tarjoamisesta lompakkoon tai tarjoamisen keskeyttämisestä taikka lopettamisesta palvelun vastaanottajan pyynnön mukaisesti ei annettaisi hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta. Luottamuspalveluja ovat eIDAS-asetuksen 3 artiklan 16 kohdan mukaan esimerkiksi allekirjoitusten ja sähköisten leimojen luominen ja validointi. Digi- ja väestötietovirasto tarjoaisi lompakkoon hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen luomista ja validointia koskevan palvelun. Lompakon avulla tulee voida toteuttaa hyväksytty sähköinen allekirjoitus täyttäen eIDAS-asetuksessa ja täytäntöönpanoasetuksissa säädetyt vaatimukset.
Hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Käytännössä näissä tilanteissa, joissa ei annettaisi hallintopäätöstä ei myöskään tarvitsisi kuulla asianosaista. Poikkeuksen muodostaisi tunnistetietojen myöntäminen alle 13-vuotiaalle, mikä edellyttäisi huoltajan suostumusta.
51 §.
Oikaisuvaatimus.
51 §.Oikaisuvaatimus.
Pykälässä säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta sellaisten asioiden osalta, joissa oikaisuvaatimusmenettely on tarkoituksenmukaista säätää muutoksenhaun ensi vaiheeksi.
Pykälän
1 momentin
mukaan Digi- ja väestötietoviraston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen eIDAS-lain nojalla antamiin muihin kuin 50 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin saisi vaatia oikaisua. Mainitut viranomaiset ratkaisisivat lain nojalla henkilön tunnistetietojen saamiseen liittyvät asiat. Lisäksi Digi- ja väestötietovirasto ratkaisisi muita lompakkoon liitettäviin palveluihin liittyviä kysymyksiä. Mainittuja asioita saatetaan ratkaista massaluontoisesti ja osin automatisoidusti. Hallintolain 53 f §:n 1 momentin mukaan asian automaattisen ratkaisemisen edellytyksenä on, että luonnollinen henkilö, johon ratkaisu on kohdistettu, voi kaikilta osin vaatia siihen oikaisua maksutta hallintolain 7 a luvun mukaisella oikaisuvaatimuksella tai siihen rinnastuvalla vaatimuksella, joka käsitellään päätöksen tehneessä viranomaisessa tai sen kanssa samaan rekisterinpitäjään kuuluvassa viranomaisessa. Tästäkin syystä on syytä
säätää mahdollisuudesta vaatia oikaisua näihin ratkaisuihin. Oikaisua ei saisi vaatia niihin ratkaisuihin, joita Digi, ja väestötietovirasto ja Patentti- ja rekisterihallitus tekisivät 50 §:n nojalla – eli hakemuksen mukaisiin ratkaisuihin, joissa ei mainitun pykälän mukaan annettaisi hallintopäätöstä, oikaisuvaatimusohjetta tai ilmoitusta valituskiellosta. Hallintolain 53 f §:n 2 momentin mukaan automaattisen ratkaisemisen oikeussuojakeinoja koskevaa oikaisuvaatimuksen tekemisen mahdollisuutta ei sovelleta, jos automaattisella ratkaisulla hyväksytään asianosaisen vaatimus, joka ei koske toista asianosaista. Näin ollen nämä hakijan hakemuksen mukaisetkin ratkaisut voitaisiin tarvittaessa automatisoida.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan oikaisua saisi vaatia sellaisiin Liikenne- ja viestintäviraston päätöksiin, jotka koskevat Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavaa maksua. Liikenne- ja viestintäviraston maksupäätökset tehdään kuulematta asianosaisia laissa määriteltyjen maksuperusteiden mukaan. Siten, mikäli tällaiseen päätökseen jäisi virhe, olisi oikaisumenettely tarkoituksenmukaisin tapa korjata asia.
Ehdotetussa
3 momentissa
säädettäisiin oikaisuvaatimuksesta ensi vaiheen muutoksenhakukeinona vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen sekä sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifiointia suorittavan toimijan eli sertifioijan päätökseen. Mainittujen eIDAS-lain tai eIDAS-asetuksen taikka sen nojalla annettujen säännösten nojalla tekemään päätökseen saisi vaatia oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta. Kun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos tai sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifiointia suorittava toimija tekee vaatimustenmukaisuutta koskevan ratkaisun, on ratkaisulla merkitystä arvioinnin kohteen oikeusturvan kannalta. Hallintolain 2 §:n 3 momentin mukaan lakia, mukaan lukien sen hallintopäätöksen antamista koskevaa sääntelyä sovelletaan myös yksityisissä niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä.
Hallintolain 49 d §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti sille viranomaiselle tai muulle julkista hallintotehtävää hoitavalle, joka on tehnyt päätöksen. Ehdotettu 3 momentti olisi siis erityissäännös suhteessa hallintolakiin, koska muutosta haettaisiin muulta kuin päätöksen tehneeltä. Hallintolain 49 d §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan esimerkiksi tilanteessa, jossa hallintopäätöksen tekee yksityinen yhdistys, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että oikaisuvaatimuksen ratkaisee yksityisen yhdistyksen asemesta tätä valvova tai ohjaava viranomainen (
HE 230/2014 vp
, s. 57). Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai sertifioijan tekemät päätökset voivat käytännössä koskea esimerkiksi sertifioinnin peruuttamista. Sertifioinnin peruuttaminen puolestaan voisi johtaa esimerkiksi eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tai hyväksytyn luottamuspalvelun toiminnan keskeyttämiseen Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä. Siten sertifioinnin
Hallintolain 49 d §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti sille viranomaiselle tai muulle julkista hallintotehtävää hoitavalle, joka on tehnyt päätöksen. Ehdotettu 3 momentti olisi siis erityissäännös suhteessa hallintolakiin, koska muutosta haettaisiin muulta kuin päätöksen tehneeltä. Hallintolain 49 d §:n säännöskohtaisten perustelujen mukaan esimerkiksi tilanteessa, jossa hallintopäätöksen tekee yksityinen yhdistys, saattaa olla tarkoituksenmukaista, että oikaisuvaatimuksen ratkaisee yksityisen yhdistyksen asemesta tätä valvova tai ohjaava viranomainen (HE 230/2014 vp, s. 57). Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai sertifioijan tekemät päätökset voivat käytännössä koskea esimerkiksi sertifioinnin peruuttamista. Sertifioinnin peruuttaminen puolestaan voisi johtaa esimerkiksi eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tai hyväksytyn luottamuspalvelun toiminnan keskeyttämiseen Liikenne- ja viestintäviraston päätöksellä. Siten sertifioinnin
peruuttaminen tulisi todennäköisesti joka tapauksessa viraston käsiteltäväksi ja näin ollen on tarkoituksenmukaista, että valvova viranomainen tässä tapauksessa käsittelee ja ratkaisee oikaisuvaatimuksen.
Pykälän
4 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen hallintolain 7 a lukuun, jossa säädetään oikaisuvaatimusmenettelystä.
52 §.
Valituskielto ja muutoksenhaku viranomaisen päätökseen.
52 §. Valituskielto ja muutoksenhaku viranomaisen päätökseen.
Pykälässä säädettäisiin valituskiellosta koskien eräitä viranomaisen päätöksiä. Lisäksi pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta määrätä eräiden päätöstensä täytäntöönpanokelpoisuudesta ennen lainvoimaa. Muilta osin pykälä sisältäisi informatiiviset viittaukset asianomaisiin muutoksenhakua koskeviin säännöksiin.
Pykälän
1 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen muutoksenhakua koskeviin säännöksiin, eli oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin ja uhkasakkolakiin.
Pykälän
2 momentin
mukaan Digi- ja väestötietoviraston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen 50 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin ei saisi hakea muutosta valittamalla. Mainittujen ratkaisujen perusteella henkilön tunnistetiedot ja luottamuspalvelut tarjottaisiin tai peruttaisiin hakijan pyynnön mukaisesti. Näihin tilanteisiin ei liity sellaista oikeusturvan tarvetta, joka edellyttäisi hallintopäätöksen antamista tai muutoksenhakumahdollisuutta. Tämän vuoksi laissa säädettäisiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetusta laista
(808/2019)
poiketen, että ratkaisuun ei saisi hakea muutosta. jos tunnistetiedot myönnettäisiin tai peruttaisiin hakemuksen mukaisesti tai luottamuspalvelut tarjottaisiin tai niiden tarjoaminen lopetettaisiin hakemuksen mukaisesti. Muihin kuin tässä säännöksessä tarkoitettuihin Digi- ja väestötietoviraston ja Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisuihin saisi vaatia oikaisua siten kuin 51
§:ssä säädetään.
Ehdotettu
3 momentti
sisältäisi informatiivisen viittauksen Patentti- ja rekisterihallituksesta annettuun lakiin, jonka 7 §:ssä säädetään muutoksenhausta Patentti- ja rekisterihallituksen päätökseen muissa asioissa kuin teollisoikeudellisissa ja kaupparekisteriasioissa, joiden muutoksenhausta säädetään mainitun lain 6 §:ssä.
Ehdotetun
4 momentin
mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voisi valvontapäätöksessään tai väliaikaisessa päätöksessään määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 123 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi valituksen ollessa vireillä kieltää päätöksen täytäntöönpanon, määrätä täytäntöönpanon keskeytettäväksi tai antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskevan muun määräyksen. Täytäntöönpanomääräys voidaan kohdistaa myös osaan päätöksestä.
53 §.
Voimaantulo.
53 §. Voimaantulo.
Lainkohta sisältää voimaantulosäännöksen ja siirtymäsäännökset. Tarkemmat perustelut lain voimaantulosta ja siirtymäsäännöksistä sisältyvät kappaleeseen 9 (Voimaantulo).
7.2
Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista
1 §.
Soveltamisala.
7.2Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista
1 §. Soveltamisala.
Tunnistuslain soveltamisalaa muutettaisiin siten, että jatkossa laki koskisi vain kansallisia sähköisiä tunnistuspalvelun tarjoajia ja tunnistuspalveluja. Jatkossa eIDAS-asetusta täydentävä sääntely sisältyisi ehdotettuun eIDAS-lakiin. Soveltamisalan muutoksella ei kuitenkaan olisi tarkoitus muuttaa sitä lähtökohtaa, että kansallisten tunnistuspalveluiden vaatimukset ovat yhdenmukaisia niiden vaatimusten kanssa, joita eIDAS-asetus asettaa tunnistusmenetelmille korotetulla varmuustasolla.
Pykälän nykyisestä
2 momentista
poistettaisiin säännös, jonka mukaan laissa säädetään eIDAS-asetuksen valvonnasta ja annetaan asetusta täydentäviä säännöksiä. Momentin jälkimmäisestä lauseesta poistettaisiin viittaus luottamuspalveluihin ja lause siirrettäisiin muutettuna
1 momenttiin. Momenttiin tehtäisiin myös säädösteknisiä korjauksia. Pykälän nykyinen
3 momentti
siirrettäisiin sisällöllisesti muuttamattomana uudeksi 2 momentiksi, mutta siihen tehtäisiin säädösteknisiä korjauksia.
Pykälän
3 momentti
sisältäisi jatkossa informatiivisen viittauksenehdotettuun eIDAS-lakiin. Viittaus olisi tarpeen, sillä lain soveltamisalaan tehtävä muutos on merkittävä ja informatiivinen viittaus indikoisi sidosryhmille soveltamisalan muutoksesta selkeällä tavalla.
2 §. Määritelmät.
Pykälää muutettaisiin siten, että
1 momentin
1 ja 2 kohdan määritelmiä tarkennettaisiin ja lisättäisiin uusi 12 määritelmä. 1 ja 2 kohtien määritelmän viittaus sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annettuun EU:n asetukseen lyhennettäisiin eIDAS-asetukseksi. Lyhenne vastaisi uutta ehdotettua eIDAS-lakia, jossa asetuksesta käytetään lyhennettä eIDAS-asetus. Uudessa 12 kohdassa määriteltäisiin eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Lompakko olisi eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 kohdassa tarkoitettu eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko, joka on tarjottu Suomessa.
Pykälän
2 momentti
kumottaisiin. Momentista poistettaisiin viittaus sähköisiin allekirjoituksiin, luottamuspalveluihin ja kehittyneeseen sähköiseen allekirjoitukseen. eIDAS-asetusta täydentävä sääntely ja siten myös luottamuspalveluja koskeva täydentävä sääntely sisältyisi jatkossa ehdotettuun eIDAS-lakiin. Sähköisen tunnistamisen järjestelmän ja luottavan osapuolen määritelmät siirrettäisiin 1 momenttiin uusiksi 13 ja 14 kohdiksi. Sähköisen tunnistamisen järjestelmän ja luottavan osapuolen määritelmiin lisättäisiin täsmällisempi viittaus eIDAS-asetuksen 3 artiklan 4 ja 6 alakohtiin. Lisäksi viittaus sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annettuun EU:n asetukseen muutettaisiin eIDAS-asetukseksi.
7 b §. Tieto passin, henkilökortin tai digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolosta.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus rinnastuisi jatkossa viranomaisen myöntämään henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan kuten passi ja henkilökortti, ja sitä voitaisiin käyttää myös luonnollisen henkilön ensitunnistamisessa. Pykälän
1 momenttiin
. Momenttiin tehtäisiin myös säädösteknisiä korjauksia. Pykälän nykyinen
3 momentti
siirrettäisiin sisällöllisesti muuttamattomana uudeksi 2 momentiksi, mutta siihen tehtäisiin säädösteknisiä korjauksia.
Pykälän
3 momentti
sisältäisi jatkossa informatiivisen viittauksenehdotettuun eIDAS-lakiin. Viittaus olisi tarpeen, sillä lain soveltamisalaan tehtävä muutos on merkittävä ja informatiivinen viittaus indikoisi sidosryhmille soveltamisalan muutoksesta selkeällä tavalla.
2 §.
Määritelmät.
Pykälää muutettaisiin siten, että
1 momentin
1 ja 2 kohdan määritelmiä tarkennettaisiin ja lisättäisiin uusi 12 määritelmä. 1 ja 2 kohtien määritelmän viittaus sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annettuun EU:n asetukseen lyhennettäisiin eIDAS-asetukseksi. Lyhenne vastaisi uutta ehdotettua eIDAS-lakia, jossa asetuksesta käytetään lyhennettä eIDAS-asetus. Uudessa 12 kohdassa määriteltäisiin eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Lompakko olisi eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 kohdassa tarkoitettu eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko, joka on tarjottu Suomessa.
Pykälän
2 momentti
kumottaisiin. Momentista poistettaisiin viittaus sähköisiin allekirjoituksiin, luottamuspalveluihin ja kehittyneeseen sähköiseen allekirjoitukseen. eIDAS-asetusta täydentävä sääntely ja siten myös luottamuspalveluja koskeva täydentävä sääntely sisältyisi jatkossa ehdotettuun eIDAS-lakiin. Sähköisen tunnistamisen järjestelmän ja luottavan osapuolen määritelmät siirrettäisiin 1 momenttiin uusiksi 13 ja 14 kohdiksi. Sähköisen tunnistamisen järjestelmän ja luottavan osapuolen määritelmiin lisättäisiin täsmällisempi viittaus eIDAS-asetuksen 3 artiklan 4 ja 6 alakohtiin. Lisäksi viittaus sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annettuun EU:n asetukseen muutettaisiin eIDAS-asetukseksi.
7 b §.
Tieto passin, henkilökortin tai digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolosta.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus rinnastuisi jatkossa viranomaisen myöntämään henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan kuten passi ja henkilökortti, ja sitä voitaisiin käyttää myös luonnollisen henkilön ensitunnistamisessa. Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin tunnistuspalvelun tarjoajien oikeus saada tieto digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot sisältävän hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaolosta. Tieto voimassaolosta saataisiin Digi- ja väestötietoviraston tietojärjestelmästä, jolla käytännössä tarkoitettaisiin attribuuttitodistuksen voimassaolon tarkistusta Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämästä statuslistasta, jonka Digi- ja väestötietovirasto toteuttaa osana sähköisten attribuuttitodistusten tarjoamista. Passin
ja henkilökortin voimassaolo tarkistettaisiin edelleen poliisin tietojärjestelmästä. Pykälän otsikkoa muokattaisiin sisältöä vastaavaksi.
Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
tunnistusvälineen tarjoajan velvollisuudesta varmistaa, että ensitunnistamisessa käytettävä passi, henkilökortti tai digitaalinen henkilöllisyystodistus on voimassa. Käytännössä velvollisuus koskisi ainoastaan tilanteita, joissa ensitunnistaminen perustuu suomalaiseen henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan. Tunnistuslain 17 §:n mukaan ensitunnistaminen voisi perustua myös eräiden muiden maiden viranomaisten myöntämiin virallisiin henkilöllisyyttä osoittaviin asiakirjoihin, mutta näiden asiakirjojen voimassaoloa ei ole mahdollista tarkistaa sähköisesti. Velvollisuus varmistaa ensitunnistamisessa käytettävän asiakirjan voimassaolo koskisi vain 17 §:ssä tarkoitettuja ensitunnistustilanteita, eli tilanteita, joissa vahvan sähköisen tunnistusvälineen hakijan henkilöllisyys varmennetaan uuden tunnistusvälineen myöntämisen yhteydessä. Voimassaolo olisi tarkistettava ensisijaisesti ennen
tunnistusvälineen myöntämistä ja luovuttamista hakijalle. Jos voimassaolon tarkistaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ensitunnistamisen yhteydessä esimerkiksi tietoliikennehäiriön tai muun käyttökatkon vuoksi, voisi voimassaolotarkistuksen tehdä myös jälkikäteen. Tunnistusvälineen tarjoajan olisi kuitenkin varmistettava, että tunnistusvälinettä ei voi käyttää ennen kuin voimassaolotarkistus on tehty. Tunnistusvälineen voisi näin ollen luovuttaa hakijalle ennen kuin voimassaolotarkistus on tehty, mutta tällöin väline tulisi aktivoida käyttöön vasta myöhemmin.
poliisin tietojärjestelmästä ei ole maksullista, mutta saattaa edellyttää tunnistusvälineen tarjoajalta kansallisen palveluväylän liityntäpalvelimen perustamista.
12 e §
.
Eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvien tunnistustapahtumien välittäminen
. Pykälä olisi uusi ja se koskisi tunnistusvälityspalvelun tarjoajia. Pykälän mukaan tunnistusvälityspalvelun tarjoajat voisivat välittää eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvia tunnistustapahtumia sähköiseen tunnistukseen luottavalle osapuolelle, vaikka eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaan ja lompakon tarjoamiseen ei sovelleta tunnistuslain sääntelyä.
12 e §.
Eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvien tunnistustapahtumien välittäminen. Pykälä olisi uusi ja se koskisi tunnistusvälityspalvelun tarjoajia. Pykälän mukaan tunnistusvälityspalvelun tarjoajat voisivat välittää eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvia tunnistustapahtumia sähköiseen tunnistukseen luottavalle osapuolelle, vaikka eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaan ja lompakon tarjoamiseen ei sovelleta tunnistuslain sääntelyä.
Sääntelyllä olisi tarkoitus edistää muutetun eIDAS-asetuksen 5 f artiklan 2 kohdassa säädetyn velvoitteen toteuttamista (kts. velvoitteen sisällöstä tarkemmin jakso 2.2.1). Nykyisin asiointipalvelut ostavat palveluihinsa vahvaa sähköistä tunnistamista keskitetysti luottamusverkostosta (kts. tarkemmin jakso 3.1.1). Luottamusverkostoon ja sen ympärille on siten rakennettu tarvittavat tekniset rajapinnat ja muut edellytykset tunnistustapahtumien välittämiseksi asiointipalveluille. Yksityisten asiointipalvelujen näkökulmasta velvoitteen toteuttaminen olisi todennäköisesti selkeintä ja vaivattominta toteuttaa siten, että lompakkoon perustuva käyttäjien tunnistaminen voisi tapahtua samoja teknisiä rajapintoja käyttäen, kuin nykyinen vahva sähköinen tunnistaminen. Sääntelyllä on lisäksi tarkoitus tukea yleisemmin lompakon laajaa hyödynnettävyyttä yhteiskunnan palveluissa myös silloin, kun siihen ei ole sääntelystä tulevaa velvollisuutta.
tunnistusta, siihen sovellettaisiin edelleen tunnistuslain sääntelyä. Tunnistusvälityspalvelun tarjoajan ei siis esimerkiksi tarvitsisi tehdä erillistä sopimusta eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan kanssa lompakkoon perustuvan tunnistamisen välittämisestä vastaavalla tavalla kuin luottamusverkostoon kuuluvien tunnistusvälineen tarjoajien kanssa.
17 §.
Tunnistusvälineen hakijana olevan luonnollisen henkilön tunnistaminen.
Pykälän
17 §. Tunnistusvälineen hakijana olevan luonnollisen henkilön tunnistaminen.
Pykälän
2 momenttiin
esitetään lisättäväksi viittaus digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa tarkoitettuun digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen, jotta sen käyttö ensitunnistamisessa olisi mahdollista. Säännöksen sanamuoto ei kuitenkaan olisi velvoittava, sillä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hyödyntäminen vaatisi luottavalta osapuolelta käytännön integraatiotoimia ja taloudellisia voimavaroja järjestelmäuudistusten tekemiseksi.
21 a §.
Tunnistusvälineen uudelleenaktivointi
. Lakiin esitettäisiin lisättävän uusi pykälä koskien tunnistusvälineen uudelleenaktivointia. Tunnistusvälineen uudelleenaktivoinnissa tulisi noudattaa sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksen liitteen kohdassa 2.2.3 säädettyjä vaatimuksia.
21 a §.Tunnistusvälineen uudelleenaktivointi. Lakiin esitettäisiin lisättävän uusi pykälä koskien tunnistusvälineen uudelleenaktivointia. Tunnistusvälineen uudelleenaktivoinnissa tulisi noudattaa sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksen liitteen kohdassa 2.2.3 säädettyjä vaatimuksia.
Nykyisin tunnistuslakiin ei sisälly sääntelyä tunnistusvälineen uudelleenaktivoinnista. Sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksen liitteen kohdan 2.2.3 mukaan uudelleenaktivoinnin ehtona on, että ennen voimassaolon keskeyttämistä tai peruuttamista asetetut varmuusvaatimukset täyttyvät edelleen. Uudelleenaktivointi tulee kyseeseen tilanteissa, joissa tunnistusvälineen voimassaolo on keskeytetty tai peruutettu joko tunnistusvälineen tarjoajan tai haltijan aloitteesta. Siten kyse olisi tilanteesta, jossa tunnistusvälineen voimassaolo on esimerkiksi turvallisuusriskin tai väärinkäytösepäilyn vuoksi keskeytetty. Uudelleenaktivoinniksi voidaan käytännössä katsoa esimerkiksi tilanteet, joissa asetetaan uusi PIN-koodi unohtuneen tilalle tai avataan lukkiutuneet tunnukset. Tällaisissa tilanteissa ei kuitenkaan edellytetä, että palveluntarjoaja keskeyttäisi tunnistusvälineen voimassaolon tai peruuttaisi sen ennen uudelleenaktivoinnin toteuttamista. Laissa käytettäisiin
uudelleenaktivoinnin käsitettä, joka olisi yhdenmukainen sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksen kanssa.
24 §.
Tunnistustapahtumaa ja tunnistusvälinettä koskevien tietojen tallentaminen ja käyttö
. Pykälän
24 §.Tunnistustapahtumaa ja tunnistusvälinettä koskevien tietojen tallentaminen ja käyttö. Pykälän
2 momenttiin
lisättäisiin tunnistusvälineen tarjoajan velvollisuus viipymättä välittää tieto hakijan ensitunnistamisessa käytetystä vahvasta sähköisestä tunnistusvälineestä kyseisen tunnistusvälineen tarjoajalle. Jos ensitunnistamiseen käytettäisiin toisen tunnistusvälineen tarjoajan tunnistusvälinettä, olisi ensitunnistustapahtumasta välitettävä tieto kyseiselle tunnistusvälineen tarjoajalle tunnistustapahtuman yhteydessä. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että tieto tunnistusvälineen käytöstä ensitunnistamiseen liikkuu palveluntarjoajien välillä, jolloin myös väärinkäytöstilanteita voidaan selvittää tehokkaammin.
Tieto ensitunnistamisesta olisi välitettävä tunnistustapahtuman yhteydessä, esimerkiksi rajapinnan tai tunnistusvälityspalvelun kautta. Muilta osin pykälä säilyisi ennallaan.
29 §.
Sähköisen tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arviointi.
29 §.Sähköisen tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arviointi.
Pykälää muutettaisiin siten, että nykyinen
2 momentti
poistettaisiin ja nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi 2 momentiksi. Poistettavaksi ehdotetun 2 momentin mukaan Euroopan komissiolle ilmoitettavan sähköisen tunnistamisen järjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioinnista säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetussa EU:n asetuksessa sekä sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksessa. Tunnistuslaki ei kuitenkaan enää sisältäisi eIDAS-asetusta täydentävää sääntelyä, vaan se sisältyisi jatkossa ehdotettuun eIDAS-lakiin. Lisäksi nykyisessä 3 momentissa oleva viittaus nykyiseen 2 momenttiin poistettaisiin.
30 §.
Sähköisen tunnistamisen kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointi.
30 §.Sähköisen tunnistamisen kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointi.
Pykälä kumottaisiin tunnistuslaista kokonaisuudessaan. Jatkossa sähköisen tunnistamisen kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista säädettäisiin ehdotetussa eIDAS-laissa.
31 §.
Tarkastuskertomus.
Pykälän
31 §.Tarkastuskertomus.
Pykälän
1 momenttia
muutettaisiin siten, että viittaus Digi- ja väestötietovirastoon poistettaisiin. Viittaus on ollut aiemmin tarpeen Digi- ja väestötietoviraston kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyen. Jatkossa kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista säädettäisiin kuitenkin ehdotetussa eIDAS-laissa ja tästä syystä viittaus Digi- ja väestötietovirastoon olisi tarpeeton.
32 §.
Luottamuspalvelun vaatimustenmukaisuuden vahvistaminen.
32 §.Luottamuspalvelun vaatimustenmukaisuuden vahvistaminen.
Pykälä kumottaisiin kokonaan tunnistuslaista. Jatkossa vastaava sääntely sisältyisi ehdotettuun eIDAS-lakiin.
36 §.
Hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifiointi.
36 §.Hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifiointi.
Pykälä kumottaisiin kokonaan tunnistuslaista. Jatkossa vastaava sääntely sisältyisi ehdotettuun eIDAS-lakiin.
37 §.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminta.
37 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminta.
Pykälää muutettaisiin siten, että siitä poistettaisiin viittaukset sertifiointilaitoksiin. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti poistamalla maininta sertifiointilaitoksen toiminnasta. Muutos olisi tarpeen, sillä kansallisten tunnistuspalvelujen vaatimustenmukaisuutta ei osoiteta sertifioinneilla vaan vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla. Sertifiointilaitoksista on aiemmin ollut tarpeen säätää, sillä kumottavaksi ehdotetun 36 §:n mukaiset hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineet on tullut sertifioida.
38 §.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttaminen.
38 §.Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttaminen.
Pykälää muutettaisiin poistamalla viittaukset sertifiointilaitoksiin. Myös pykälän otsikkoa muutettaisiin vastaavasti poistamalla maininta sertifiointilaitoksen toiminnasta. Muutos olisi tarpeen, sillä kansallisten tunnistuspalvelujen vaatimustenmukaisuutta ei osoiteta sertifioinneilla vaan vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla. Sertifiointilaitoksista on aiemmin ollut tarpeen säätää, sillä kumottavaksi ehdotetun 36 §:n mukaiset luottamuspalvelut on tullut sertifioida.
Luottamuspalveluja koskeva lain 4 a luku kumottaisiin kokonaan. eIDAS-asetusta täydentävä sääntely ja siten myös luottamuspalveluja koskeva täydentävä sääntely sisältyisi jatkossa ehdotettuun eIDAS-lakiin.
42 §.
Liikenne- ja viestintäviraston määräykset
. Pykälää muutettaisiin siten, että nykyinen yleistä ohjaus- ja kehittämistehtävää koskeva
42 §.Liikenne- ja viestintäviraston määräykset. Pykälää muutettaisiin siten, että nykyinen yleistä ohjaus- ja kehittämistehtävää koskeva
1 momentti
kumottaisiin ja pykälässä säädettäisiin jatkossa vain tällä hetkellä 2 momenttiin sisältyvistä Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä. Lisäksi nykyisessä 2 momentissa lueteltuja Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuuksia kumottaisiin siltä osin kuin ne koskevat eIDAS-asetusta täydentävää sääntelyä. Jatkossa kaikki eIDAS-asetusta täydentävä kansallinen sääntely sisältyisi eIDAS-lakiin ja vastaavat määräyksenantovaltuudet olisi tarkoitus sisällyttää samaan lakiin. Määräyksenantovaltuuksiin ehdotettaisiin lisättävän myös yksi uusi valtuus. Muilta osin nykyisen 2 momentin sisältämät valtuudet pysyisivät ennallaan. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälän muuttunutta
sisältöä, eli siitä poistettaisiin viittaus yleiseen ohjaukseen.
Pykälän
1 momentti
kumottaisiin. Esitykseen sisältyvien lakiehdotusten tultua voimaan vahvan sähköisen tunnistamisen lainsäädäntövastuu jakautuu liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön välille. Siten ei ole enää perusteltua, että yleinen ohjaus ja kehittäminen kuuluisivat ainoastaan liikenne- ja viestintäministeriölle.
Liikenne- ja viestintäministeriön yleisen ohjaus- ja kehittämistehtävän poistolla ei arvioida olevan käytännön vaikutuksia toimintaan. Valtioneuvoston ohjesäännön
(262/2003)
mukaan ministeriön tulee joka tapauksessa valmistella esimerkiksi toimialaansa koskevaa lainsäädäntöäsääntelyä ja käsitellä kansainvälisiä asioita sekä osallistua EU:n toimielimien toimintaan. Liikenne- ja viestintäministeriön työjärjestyksestä annetun valtioneuvoston asetuksen
(470/2023)
14 §:ssä säädetään ministeriön sisäisestä työnjaosta muun muassa sähköistä tunnistamista koskevissa asioissa. Liikenne- ja viestintäministeriöllä ei nykyisin ole lainsäädännön valmistelun lisäksi kuitenkaan käytännössä muita sähköisen tunnistamisen ja luottamuspalveluiden ohjaus- ja kehittämistehtäviä, johon lainkohdassa viitataan. Ministeriö ei esimerkiksi ole antanut asiaan liittyviä ohjeita, vaan asiaa koskevasta viranomaisneuvonnasta ja tarpeen mukaan viranomaisohjeistuksesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto.
Ottaen huomioon sääntelyvastuun jakautuminen liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön kesken, voidaan ohjaus- ja kehittämistehtävän poiston jopa katsoa jossain määrin selkeyttävän nykytilaa.
Pykälän nykyisessä
2 momentissa
säädetään Liikenne- ja viestintäviraston määräyksenantovaltuuksista. eIDAS-asetusta täydentävä sääntely sisältyisi jatkossa ehdotettuun eIDAS-lakiin, minkä johdosta nykyisessä 5 kohdassa (uusi 6 kohta) tarkoitettu määräyksenantovaltuus liittyen luottamuspalvelun ja kansallisen solmupisteen vaatimustenarviointiin kumottaisiin. Samoin nykyisestä 6 kohdasta (uusi 7 kohta) kumottaisiin velvoite ottaa huomioon, mitä sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetussa EU:n asetuksessa säädetään. Lisäksi kumottaisiin nykyinen 8 kohta, jonka mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa määräyksiä sertifiointilaitosta koskevista vaatimuksista, sertifioinnissa noudatettavasta menettelystä sekä sähköisen allekirjoituksen ja leiman luontivälinettä koskevista vaatimuksista ottaen huomioon, mitä sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetussa EU:n asetuksessa säädetään. Määräyksenantovaltuus
ei olisi enää tarpeen, sillä kansallisia tunnistuspalveluja ei sertifioida.
etäyhteyden välityksellä tapahtuva tunnistaminen lisää tarvetta tallennettavien tietojen teknisten yksityiskohtien määrittelylle. Määräyksenantovaltuutus kattaisi sekä tunnistustapahtumasta että siinä käytetystä asiakirjasta ja myös sähköisestä tunnistamisesta tallennettavien tietojen yksityiskohtaisen määrittelyn.
42 a §.
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät.
42 a §. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät.
Pykälästä poistettaisiin sen 3 momentti, jossa säädetään eIDAS-asetukseen liittyvistä Liikenne- ja viestintäviraston tehtävistä. Muutetun eIDAS-asetuksen mukaisista tehtävistä säädettäisiin jatkossa ehdotetussa eIDAS-laissa. Lisäksi pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus lain 42 §:n 1 momentin mukaisiin tehtäviin, koska 42 §:n 1 momentti ehdotetaan poistettavaksi.
42 c §.
Digi- ja väestötietoviraston tehtävät.
42 c §.Digi- ja väestötietoviraston tehtävät.
Pykälä kumottaisiin kokonaan, sillä jatkossa Digi- ja väestötietoviraston tehtävästä ylläpitää kansallista solmupistettä säädettäisiin ehdotetussa eIDAS-laissa.
45 §.
Hallintopakkokeinot.
Pykälän
45 §.Hallintopakkokeinot.
Pykälän
1 momentista
poistettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta antaa tunnistuslain nojalla huomautus sille, joka rikkoo sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annettua EU:n asetusta tai sen nojalla annettuja säännöksiä. Jatkossa kyseisen asetuksen rikkomiseen liittyvistä valvontatoimista säädettäisiin ehdotetussa eIDAS-laissa. Momentista ehdotetaan myös poistettavaksi informatiivinen viittaus uhkasakkolakiin, koska sitä ei enää suositella käytettävän.
45 a §.
Väliaikainen päätös.
45 a §.Väliaikainen päätös.
Pykälästä poistettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta antaa tunnistuslain nojalla väliaikainen päätös liittyen eIDAS-asetuksen säännöstä tai määräystä koskevan virheen tai laiminlyönnin taikka tietoturvahäiriön takia. Pykälän
1 momentista
poistettaisiin viittaus eIDAS-asetukseen. Pykälän sanamuotoa selkiytettäisiin niin, että 1 momentista ilmenisivät suoraan väliaikaiset toimet eli toiminnan kielto tai keskeytys. Pykälän
2 momentista
poistettaisiin Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuus tunnistuslain nojalla kieltää tai keskeyttää väliaikaisena toimena palvelujen tarjoamisen, joiden tarjoamisesta säädetään suoraan eIDAS-asetuksessa. Siten 2 momentin 1–4 kohdat poistettaisiin kokonaan. Jatkossa Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta antaa väliaikainen
päätös kyseisten toimijoiden ja palvelujen osalta säädettäisiin ehdotetussa eIDAS-laissa.
46 §.
Tarkastusoikeus.
46 §.Tarkastusoikeus.
Pykälästä kumottaisiin Liikenne- ja viestintäviraston oikeus tehdä tunnistuslain nojalla tarkastuksia liittyen hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifiointilaitokseen ja hyväksyttyjä varmenteita tarjoavaan varmentajaan sekä luottamuspalvelun tarjoajaan ja niiden palveluun. Pykälän
1, 2 ja 3 momentista
poistettaisiin viittaukset hyväksyttyihin varmenteita tarjoavaan varmentajaan ja luottamuspalvelun tarjoajaan. Jatkossa Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta tehdä tarkastuksia kyseisten toimijoiden osalta säädettäisiin ehdotetussa eIDAS-laissa.
47 §.
Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut.
Pykälän
47 §.Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut.
Pykälän
1 momentin
ensimmäinen virke rekisteröimismaksusta kumottaisiin. Jatkossa 10 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tehneen tunnistuspalvelun tarjoajan tai palveluntarjoajien yhteenliittymän olisi suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle ilmoituksen käsittelymaksu valtion maksuperustelain mukaisesti. Maksun suuruudesta olisi jatkossa tarkoitus säätää lain sijaan asetustasolla eli sähköisen viestinnän maksuasetuksessa. Ilmoituksen käsittelyssä on kyse ilmoituksen perusteella tehtävästä valvovan viranomaisen palveluntarjoajaksi hyväksymistä koskevasta arvioinnista ja rekisteröinnistä eli suoritteesta. Valtion suoritteiden maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa.
Voimassa oleva, lain tasolla säädetty rekisteröinnistä perittävä maksu ei vastaa rekisteröinnistä aiheutuvia kustannuksia. Tunnistuspalvelun tarjoajien rekisteröimismaksu on säädetty vuonna 2009, jolloin rekisteröimismaksulle ei ollut selkeästi osoitettavissa silloiselta Viestintävirastolta saatavaa vastiketta, jolloin kyseessä on katsottu olevan veronluonteinen maksu (
HE 36/2009 vp
Voimassa oleva, lain tasolla säädetty rekisteröinnistä perittävä maksu ei vastaa rekisteröinnistä aiheutuvia kustannuksia. Tunnistuspalvelun tarjoajien rekisteröimismaksu on säädetty vuonna 2009, jolloin rekisteröimismaksulle ei ollut selkeästi osoitettavissa silloiselta Viestintävirastolta saatavaa vastiketta, jolloin kyseessä on katsottu olevan veronluonteinen maksu (HE 36/2009 vp
s. 81). Vuonna 2009 ei ole ollut mahdollisuutta arvioida viranomaistoiminnan suoritevastaavuutta, koska tunnistuspalvelujen markkina oli vasta kehittymässä ja toiminta tai toimijoiden määrä ei ollut vakiintunutta. Nykyinen toiminnan vakiintuminen on johtanut siihen, että ilmoitusten käsittelystä aiheutuneet kulut ovat yksityiskohtaisesti yksilöitävissä. Käsittelymaksu on mahdollista periä kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti, koska suorite ja siihen liittyvät viranomaiset kustannukset ovat yksilöitävissä eikä maksuvelvollisuus seuraa suoraan laista. Siten maksun ominaisuuksien
voidaan katsoa täyttyvän. Maksujen vastikesuhdetta ja säädöstason muutosta on arvioitu yksityiskohtaisemmin jäljempänä säätämisjärjestysperustelujen yhteydessä jaksossa 12.6.
Pykälän uudessa
2 momentissa
säädettäisiin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvontamaksusta. Sitä koskeva sääntely sisältyy nykyisen pykälän 3 momenttiin, joka siirtyy uudeksi 2 momentiksi. Samalla valvontamaksun nykyistä määrää (15 000 euroa) korotettaisiin yleisen kustannustason nousun johdosta 3 000 eurolla. Edellisen kerran valvontamaksuja on korotettu vuonna 2016. Korotusta voidaan yleisen kustannustason nousun perusteella pitää kohtuullisena ja perusteltuna. Jatkossa vuosittainen valvontamaksun määrä olisi 18 000 euroa. Momentista poistettaisiin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen velvollisuus suorittaa Liikenne- ja viestintävirastolle 10 000 euron nimeämismaksu. Jatkossa lain 35 §:ssä tarkoitetun hakemuksen käsittelystä olisi suoritettava valtion maksuperustelain mukainen maksu.
Nykyiset pykälän 5, 6 ja 7 momentit siirtyisivät uusiksi
3, 4 ja 5 momenteiksi
. Niistä poistettaisiin viittaukset rekisteröimismaksuun ja nimeämismaksuun, joista ei enää säädettäisi tunnistuslaissa. Lisäksi momentteihin tehtäisiin kielellisiä muutoksia poiston tai kirjoitusasun selkeyttämiseksi. Nykyisestä 5 momentista eli uudesta 3 momentista poistettaisiin tarpeettomana nimenomainen maininta siitä, että valvontamaksu kattaa niitä kustannuksia, joita Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuu tämän lain valvonnasta. Rekisteröimis- ja nimeämismaksulla ei katettaisi Liikenne- ja viestintävirastolle laissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia, vaan niiden sijasta perittäisiin ilmoituksen tai hakemuksen käsittelymaksu, joka vastaisi niiden käsittelystä aiheutuneita kustannuksia. Valvontamaksulla katettaisiin jatkossakin lain valvonnasta Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuvia kustannuksia, vaikka
3, 4 ja 5 momenteiksi. Niistä poistettaisiin viittaukset rekisteröimismaksuun ja nimeämismaksuun, joista ei enää säädettäisi tunnistuslaissa. Lisäksi momentteihin tehtäisiin kielellisiä muutoksia poiston tai kirjoitusasun selkeyttämiseksi. Nykyisestä 5 momentista eli uudesta 3 momentista poistettaisiin tarpeettomana nimenomainen maininta siitä, että valvontamaksu kattaa niitä kustannuksia, joita Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuu tämän lain valvonnasta. Rekisteröimis- ja nimeämismaksulla ei katettaisi Liikenne- ja viestintävirastolle laissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia, vaan niiden sijasta perittäisiin ilmoituksen tai hakemuksen käsittelymaksu, joka vastaisi niiden käsittelystä aiheutuneita kustannuksia. Valvontamaksulla katettaisiin jatkossakin lain valvonnasta Liikenne- ja viestintävirastolle aiheutuvia kustannuksia, vaikka
nimenomainen maininta siitä poistettaisiinkin. Nykyiseen 6 momenttiin sisältyvä valtuussäännös antaa tarkempia säännöksiä maksujen täytäntöönpanosta liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella poistettaisiin tarpeettomana. Muilta osin momentit säilyisivät asiallisesti ennallaan.
Pykälän uudessa
6 momentissa
olisi informatiivinen viittaus, jonka mukaan lain 10 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ja 35 §:ssä tarkoitetun hakemuksen käsittelystä sekä 46 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta perittävästä maksusta säädetään valtion maksuperustelaissa. Informatiivinen viittaus on valmistelussa katsottu tarpeelliseksi, koska sen on tarkoitus selventää, että voimassa olevan pykälän 1 ja 3 momentista kumottavien rekisteröimis- ja nimeämismaksun sijaan jatkossa perittäisiin valtion maksuperustelain mukaisesti ilmoituksen ja hakemuksen käsittelystä aiheutuneita kustannuksia vastaava maksu. Tarkoituksena ei siis olisi muuttaa näitä toimenpiteitä maksuttomiksi. Käsittelymaksun suuruudesta säädettäisiin lain sijaan sähköisen viestinnän maksuasetuksessa, ja se määräytyisi valtion maksuperustelain kustannusvastaavuusperiaatteen mukaisesti eli maksun suuruus vastaisi suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien
kokonaiskustannusten määrää.
49 a §.
Muutoksenhaku vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätökseen.
49 a §. Muutoksenhaku vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätökseen.
Pykälästä poistettaisiin viittaukset muutoksenhausta koskien sertifiointilaitoksen tekemää päätöstä. Sääntely ei olisi enää tarpeen, sillä kansallisia tunnistuspalveluja ei sertifioida. Myös pykälän otsikosta poistettaisiin muutosta vastaavasti maininta sertifiointilaitoksesta.
Voimaantulosäännös.
Lainkohta sisältää porrastetun voimaantulosäännöksen. Tarkemmat perustelut lain voimaantulosta sisältyvät kappaleeseen 9 (Voimaantulo).
7.3
Laki digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta
1 §
.
7.3Laki digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta
1 §.
Lain tarkoitus.
Pykälä määrittäisi lain soveltamisalan ja tavoitteen. Laki koskisi uutta luotettavaa tapaa osoittaa henkilöllisyys tai vahvistettuja henkilötietoja. Digitaalinen henkilöllisyystodistus rinnastuisi suurelta osin viranomaisen henkilöllisyyden osoittamiseksi myöntämiin fyysisiin asiakirjoihin, passiin ja henkilökorttiin. Vaikka digitaalisella henkilöllisyystodistuksella voisi siis osoittaa henkilöllisyyttään ja todistus olisi sähköisessä muodossa, kyse ei kuitenkaan olisi sähköisestä tunnistusvälineestä. Sana digitaalinen viittaisi henkilöllisyystodistuksen yksinomaan sähköiseen olomuotoon eurooppalaisessa digitaalisen identiteetin lompakossa. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttötarkoitus olisi ensisijaisesti käyntiasioinnissa, mutta jatkossa mahdollisuudet hyödyntää sitä voisivat kehittyä ja laajentua. Muun asioinnin osalta jatkossa voisi ilmetä esimerkiksi
sellaisia käyttötarkoituksia, joissa on tarpeenmukaista voida osoittaa vahvistettuja henkilötietoja ennen varsinaista fyysistä asiointia. Tällaisia tilanteita voisivat olla muun muassa matkalippu- tai hotellivarausten tekeminen tai vahvistaminen ennen lähtöselvitystä lennolle tai kirjautumista hotelliin.
Suomen kansalaiset ja Suomessa oleskelevat ulkomaalaiset voisivat saada tähän tarkoitukseen digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ehdotetun lain säännösten mukaisesti.
2 §.
Määritelmät.
2 §.Määritelmät.
Pykälässä määriteltäisiin keskeiset laissa käytettävät käsitteet. Määritelmien täsmällisyys olisi merkityksellistä oikeusvarmuuden, lain johdonmukaisen soveltamisen, viranomaisten tehtävien ja EU-sääntelyn soveltuvuuden kannalta. Esimerkiksi vahvistettujen tietojen, luottavan osapuolen ja teknisen laitteen määritelmät selventäisivät digitaalisen henkilöllisyystodistuksen teknistä ja oikeudellista toimintaympäristöä.
Pykälän
1 kohdassa
määriteltäisiin vahvistetut tiedot, joilla tarkoitettaisiin henkilötietoja, jotka sisältyvät passilain 29 §:ssä tarkoitettuun passirekisteriin tai henkilökorttilain 31 §:ssä tarkoitettuun henkilökorttirekisteriin. Edellä mainittuihin rekistereihin sisältymisen lisäksi vahvistettujen tietojen tulisi niiden luotettavuuden lisäämiseksi olla viranomaisen sähköisesti varmentamia. Sähköinen varmentaminen viittaisi tietojen käsittelyyn koko elinkaaren aikana. Näitä olisivat eheyttä ja luotettavuutta turvaavat toimet sekä poliisissa että Digi- ja väestötietovirastossa. Toimiin sisältyisi siis jo esimerkiksi henkilön tunnistaminen passin ja henkilökortin myöntämisen yhteydessä, tietoturvallisuustoimenpiteet tietojen käsittelyssä ja siirrossa poliisilta Digi- ja väestötietovirastolle sekä passin ja henkilökortin tekniseen osaan talletettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvien varmenteiden
luominen Digi- ja väestötietoviraston toimesta. Vahvistetuilla tiedoilla tarkoitettaisiin myös attribuuttitodistuksen henkilötietoja, joista säädetään eIDAS-asetuksen liitteessä V ja ehdotetun digitaalista henkilöllisyystodistusta koskevan lain 4 §:ssä. Näin määritellyistä vahvistetuista tiedoista koostuva tietojoukko muodostaisi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen sisällön. Tietojoukon muodostavien tietojen tyhjentäväksi listaukseksi esitetään ehdotetun digitaalista henkilöllisyystodistusta koskevan lain 4 §:n 2 momentin luetteloa.
Pykälän
2 kohdassa
määriteltäisiin eIDAS-asetus.
Pykälän
3 kohdassa
määriteltäisiin luottava osapuoli. Säännös vastaisi 1. lakiehdotuksen mukaisesti osaltaan eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdan määritelmää, jonka mukaan luottavalla osapuolella tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka luottaa sähköiseen tunnistamiseen, eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin tai muihin sähköisen tunnistamisen menetelmiin taikka luottamuspalveluun. Luottavia osapuolia voisivat käytännössä olla esimerkiksi vähittäiskauppa kaupankäynti- ja asiointipalvelutilanteissa, osapuolet sopimussuhdetta solmittaessa tai ikärajavalvontaa harjoittava viranomainen tai yksityissektorin toimija.
Pykälän
4 kohdassa
määriteltäisiin käyttäjä sellaiseksi luonnolliseksi henkilöksi, jolle Digi- ja väestötietovirasto on tarjonnut hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen. Digi- ja väestötietoviraston tehtävästä tarjota attribuuttitodistus säädettäisiin 7 §:n 3 momentissa. Käyttäjä voisi olla ainoastaan luonnollinen henkilö, sillä esitetyn sääntelyn mukaan digitaalinen henkilöllisyystodistus perustuisi aina sellaiseen henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan, passiin tai henkilökorttiin, joka voidaan myöntää yksinomaan luonnolliselle henkilölle.
Pykälän
5 kohdassa
määriteltäisiin tekninen laite, jolla tarkoitettaisiin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän mobiilipäätelaitetta tai muuta vastaavaa laitetta, esimerkiksi tablettia, johon eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko on otettu käyttöön. Määritelmä rajaisi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöympäristön konkreettiseen laitteeseen, mikä olisi olennaista tietoturvan ja käytettävyyden kannalta.
Pykälän
6 kohdassa
määriteltäisiin eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko viittauksella eIDAS-asetuksen määritelmään.
Pykälän
7 kohdassa
määriteltäisiin hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus eIDAS-asetuksen mukaiseksi todistukseksi, jonka on myöntänyt hyväksytty luottamuspalvelujen tarjoaja ja joka täyttää eIDAS-asetuksen liitteessä V säädetyt vaatimukset. Määritelmä alleviivaisi EU-sääntelystä johtuvaa perustaa digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tekniselle toteutukselle.
Pykälän
8 kohdassa
määriteltäisiin hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja eIDAS-asetuksen mukaiseksi toimijaksi, joka tarjoaa yhtä tai useampaa hyväksyttyä luottamuspalvelua ja jolle asetuksessa tarkoitettu valvontaelin on myöntänyt hyväksytyn aseman. Määritelmä olisi tärkeä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen luotettavuuden ja EU-sääntelyn mukaisuuden kannalta.
Pykälän
9 kohdassa
määriteltäisiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja ensinnäkin voimassa olevaksi passilain 3, 3 c tai 4 §:ssä tarkoitetuksi Suomen passiksi. Mainittujen lainkohtien mukaiset passit ovat perusmuotoinen, Suomen kansalaiselle hakemuksesta myönnettävä passi (3 §), tilapäinen passi (3 c §) sekä diplomaatti- ja virkapassi (4 §). Vaihtoehtoisesti digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja voisi olla henkilökorttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu perusmuotoinen, myös matkustusasiakirjana käytettävä henkilökortti, 14 §:ssä tarkoitettu ulkomaalaisen henkilökortti, 15 a §:ssä tarkoitettu tilapäinen henkilökortti tai 17 §:n 3 momentissa tarkoitettu henkilökortti, jota ei voida käyttää matkustusasiakirjana. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevan asiakirjan määritelmää eivät sen sijaan täyttäisi esimerkiksi väliaikainen passi tai henkilökortti,
hätäpassi tai merimiespassi. Ehdotetun määritelmän ulkopuolelle jäävien asiakirjojen myöntäminen perustuu erityisiin olosuhteisiin tai hakijan tehtäviin. Esimerkiksi väliaikainen passi tai väliaikainen henkilökortti on mahdollista myöntää ainoastaan perustellusta syystä, jos keskitetysti valmistetun asiakirjan myöntäminen nopeutetussakaan aikataulussa ei ole mahdollista. Hätäpassi puolestaan voidaan myöntää poikkeuksellisesti yhden matkan ajaksi ja ainoastaan tämän yhden matkan reitillä käytettäväksi. Väliaikainen passi, merimiespassi, hätäpassi ja väliaikainen henkilökortti eivät myöskään sisällä teknistä osaa. Rajaaminen esitetyllä tavalla olisi olennaista, jotta digitaalinen henkilöllisyystodistus perustuisi viranomaisen vahvistamiin luotettavimpiin tietoihin. Käytännössä ehdotettu sääntely edellyttäisi muutoksia passilakiin ja henkilökorttilakiin, Muutoksia henkilökorttilakiin ehdotetaan 14. lakiehdotuksessa ja passilakiin 17. lakiehdotuksessa. Ehdotusten mukaan edellä mainittuihin
Esitetyn
10 kohdan
määritelmän mukaan ikätodisteella tarkoitettaisiin vahvistetuista tiedoista johdettua attribuuttitodistusta tai vastaavaa todistusta, jolla käyttäjä voi vahvistaa luottavalle osapuolelle kuulumisensa tiettyyn ikäryhmään. eIDAS-asetuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon erilaisia yksityisyyttä suojaavia tekniikoita. Esimerkki tällaisesta tekniikasta on muutetun eIDAS-asetuksen johdanto-osan kappaleen 14 mukaan nollatietotodiste. Tällaisten salausmenetelmien ansiosta luottava osapuoli voi validoida henkilön tunnistetietoihin ja attribuuttitodistukseen perustuvan lausuman totuudenmukaisuuden paljastamatta mitään kyseisen lausuman perustana olevia tietoja ja säilyttäen siten käyttäjän yksityisyyden. Käytännössä henkilö voisi luotettavasti kertoa esimerkiksi olevansa täysi-ikäinen paljastamatta kuitenkaan varsinaista ikäänsä. Käyttäjä voisi
siten olla esimerkiksi 23- tai 45-vuotias, mutta ainoa tieto, joka luottavalle osapuolelle välittyy, on tieto täysi-ikäisyydestä. Pykälän 10 kohdassa määriteltäisiin ikätodiste attribuuttitodistukseksi tai vastaavaksi todistukseksi, jonka avulla käyttäjä voi osoittaa kuulumisensa tiettyyn ikäryhmään ilman, että muita henkilötietoja paljastetaan. Määritelmä tukisi siten tietosuojaa ja mahdollistaisi ikärajoitettujen palveluiden käytön ilman tarpeetonta henkilötietojen luovuttamista. Ikätodisteen käyttö olisi erityisen merkityksellistä tilanteissa, joissa palveluntarjoaja tarvitsee vain varmistuksen käyttäjän iästä ilman hänen syntymäaikaansa, henkilötunnustaan tai muuta yksilöivää henkilötietoa. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta olisi ikärajallinen elokuvanäytös. Määritelmä loisi teknisen ja oikeudellisen perustan tällaiselle rajatulle tietojen osoittamiselle ja vahvistaisi käyttäjän omien tietojensa hallintaa.
3 §.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus.
3 §.Digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Pykälässä säädettäisiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen oikeudellisesta luonteesta. Pykälän
1 momentissa
määriteltäisiin digitaalinen henkilöllisyystodistus sen käyttötarkoituksen avulla. Digitaalisella henkilöllisyystodistuksella käyttäjä voisi osoittaa henkilöllisyytensä tai vahvistettuja tietojaan vastaavalla tavalla kuin sen perusteena olevalla passilla tai henkilökortilla. Ehdotettu säännös vahvistaisi yhteyttä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja fyysisen passin tai henkilökortin välillä ja edistäisi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen asemaa näiden digitaalisena ilmentymänä ja luotettavana henkilöllisyyden osoittamisen välineenä.
Pykälän
2 momentissa
todettaisiin, että digitaalinen henkilöllisyystodistus ei ole matkustusasiakirja. Säännös rajaisi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttötarkoitusta ja estäisi sen käyttämisen rajanylityksissä tai kansainvälisessä matkustamisessa.
4 §
.
4 §.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen sisältämät tiedot.
Pykälässä määritettäisiin tyhjentävästi, mitä tietoja digitaalinen henkilöllisyystodistus sisältää. Tietosisältö vastaisi pitkälti fyysisen passin tai henkilökortin tietoja, mikä mahdollistaa digitaalisen todistuksen rinnastamisen perinteisiin asiakirjoihin. Pykälässä viitattaisiin myös tietoihin, joista säädetään eIDAS-asetuksen liitteessä V. Liite määrittää hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tietosisällön ja siten myös niitä tietoja, jotka sisältyvät digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen. Erotuksena passiin ja henkilökorttiin digitaalinen henkilöllisyystodistus ei sisältäisi sormenjälki- ja allekirjoitustietoja.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot vastaavat poliisin passirekisteriin tai henkilökorttirekisteriin talletettuja tietoja. Momentissa säädettäisiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietosisällöstä. Säännös varmistaisi samalla, että todiste perustuu viranomaisen ylläpitämään ja ajantasaiseen tietolähteeseen. Tietojen vastaavuus olisi keskeisessä asemassa digitaalisen henkilöllisyystodistuksen luotettavuuden näkökulmasta.
Pykälän
2 momentissa
lueteltaisiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen sisältämät tiedot. Digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen sisältyisi sellaiset henkilötiedot, jotka tyypillisesti ovat tarpeen henkilöllisyyden osoittamiseksi arjen asiointitilanteissa. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot olisivat sukunimi, etunimet, voimassa olevaan suomalaiseen passiin tai henkilökorttiin merkitty sukupuoli, syntymäaika, henkilötunnus, tieto Suomen kansalaisuudesta, passin tai henkilökortin myöntänyt viranomainen, passin tai henkilökortin myöntämispäivä, viimeinen voimassaolopäivä ja numero sekä passi- tai henkilökorttirekisteriin talletettu kasvokuva. Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus voi sisältää myös ikätodisteen. Momentti mahdollistaisi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietosisällöstä johdetun rajatun todisteen, joka
osoittaisi käyttäjän kuulumisen tiettyyn ikäryhmään ilman muiden tietojen paljastamista. Tämä olisi tarkoituksenmukaista esimerkiksi palveluissa, joissa ikärajan osoittaminen on tarpeen, mutta muuta yksilöivää henkilötietoa ei tarvita.
Pykälän
4 momentti
olisi informatiivinen viittaus eIDAS-asetuksen liitteeseen V, missä säädetään kaikkia hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia koskevista vaatimuksista. Liite velvoittaa sisällyttämään hyväksyttyyn sähköiseen attribuuttitodistukseen verrattain suuren määrän tietoa. Liitteen säännökset vaikuttavat merkittävästi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot sisältävän hyväksytyn attribuuttitodistuksen tietosisältöön. Asiasta ei kuitenkaan ole aiheen kansallisesti säätää säännösten jo sisältyessä jäsenvaltioita suoraan velvoittavaan asetukseen.
5 §.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytykset.
5 §.Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytykset.
Pykälässä säädettäisiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytyksistä. Pykälän
1 momentin
mukaan käyttöön saaminen olisi mahdollista Suomen kansalaiselle sekä Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle, Henkilöllä tulisi lisäksi olla voimassa oleva digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja sekä käyttöön otettu eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Edellytysten lähtökohtana pidettäisiin, että digitaalinen henkilöllisyystodistus myönnettäisiin ainoastaan sellaisille henkilöille, joiden henkilöllisyys on jo vahvistettu viranomaisen toimesta. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen saaminen käyttöön edellyttäisi itsestään selvästi myös käyttöön otettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa, johon
todistus yksinomaan tarjottaisiin.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin teknisestä tarkistuksesta, joka olisi myös digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöönoton edellytys. Tarkistuksessa Digi- ja väestötietovirasto etälukisi henkilön digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan teknisen osan tiedot ja tarkistaisi, että ne vastaavat henkilön eurooppalaisessa digitaalisen identiteetin lompakossa olevia luonnollisen henkilön tunnistetietoja. Tietojen tarkastaminen olisi hyväksytyn luottamuspalveluntarjoajan tehtäviin kuuluva kaksivaiheinen toimenpide. Yhtäältä asiakirjan tekniseltä osalta saatavia henkilötietoja verrattaisiin käyttäjän eurooppalaisessa digitaalisen identiteetin lompakossa oleviin luonnollisen henkilön tunnistetietoihin. Toisaalta luetun passin tai henkilökortin aitoudesta ja eheydestä varmistuttaisiin asiakirjan teknisen osan sisältämien varmenteiden avulla. Tarkistuksen tavoitteena olisi estää väärinkäytöstilanteet ennalta
sekä sen varmistaminen, että hakijalla tosiasiassa on hallussaan digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteeksi säädetty asiakirja. Vertailussa käytettäviä tietoja ei saisi tallentaa, vaan vertailu tulisi tehdä muistinvaraisesti.
Eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla tunnistautuminen vastaisi säännöksessä vahvan sähköisen tunnistautumisen edellytystä, mistä olisi mahdollista saada vertailtavat tiedot.
6 §.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolo.
Pykälän
6 §. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolo.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että digitaalinen henkilöllisyystodistus voisi olla voimassa yhtä kauan kuin sen perusteena oleva passi tai henkilökortti. Ehdotuksen mukaan pääperiaate olisi näin ollen, että passin tai henkilökortin digitaalinen ilmentymä ei olisi voimassa pidempään kuin sen taustalla oleva asiakirja.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että jos digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja peruutetaan sen kadonneeksi tai anastetuksi ilmoittamisen vuoksi, oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen tästä huolimatta jatkuisi 30 vuorokautta. Momentti mahdollistaisi asioinnin jatkumisen lyhyen siirtymäajan ajan, mikä olisi käytännöllistä tilanteissa, joissa uuden asiakirjan hankinta on vielä kesken. Jatkoaika tukisi palvelujen jatkuvuutta ja vähentäisi asioinnin keskeytymisestä aiheutuvia haittoja. Ehdotetun 12 §:n mukaisesti digitaalinen henkilöllisyystodistus kuitenkin raukeaisi tässä ehdotetun momentin estämättä, jos henkilölle luovutettaisiin 30 vuorokauden jatkoajan kuluessa uusi perusteena oleva asiakirja. Tällöin henkilön tulisi hakea uudella luovutetulla asiakirjalla myös uutta digitaalista henkilöllisyystodistusta. Siitä huolimatta, että oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen
jatkuisi 30 vuorokautta, ei säännös mahdollistaisi uuden digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamista kadonneeksi tai anastetuksi ilmoitetun asiakirjan perusteella, sillä ilmoitus johtaisi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevan fyysisen asiakirjan peruuttamiseen. Säännöksen tarkoitus olisikin mahdollistaa aiemmin käyttöön saadun digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hyödyntäminen 30 vuorokauden ajan sen perusteena olevan asiakirjan perumisesta kadonneeksi tai anastetuksi ilmoittamisen vuoksi.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että digitaalinen henkilöllisyystodistus voi olla hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena käytössä samanaikaisesti kahdella erillisellä teknisellä laitteella. Eri laitteilla käytössä olevat digitaaliset henkilöllisyystodistukset olisi selkeästi erotettava toisistaan tunnistetiedoilla, mitä myös eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 4 kohdassa säädetty käyttäjän tietojen käytön jäljitettävyys edellyttää. Momentti mahdollistaisi todisteen käytön esimerkiksi sekä käyttäjän puhelimessa että tabletissa, mikä lisäisi joustavuutta ja käytettävyyttä. Samanaikainen käyttö edellyttäisi kuitenkin, että tietoturva ja todisteen eheys säilyvät molemmilla alustoilla.
Ehdotettu
4 momentti
antaisi Digi- ja väestötietovirastolle toimivallan hallita hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen ajantasaisuutta. Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaoloaika voisi olla lyhyempi kuin taustalla olevan asiakirjan, mikä mahdollistaisi tietojen päivittämisen ja hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen uusimisen niin usein kuin se olisi teknisesti tarpeen. Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen enimmäisvoimassaoloajan ja viimeisen voimassaolopäivän määrittäisi sen perusteena olevan asiakirjan viimeinen voimassaolopäivä.
7 §.
Toimivaltaiset viranomaiset, viranomaisen tehtävät ja tietojen käsittely
Pykälän
7 §. Toimivaltaiset viranomaiset, viranomaisen tehtävät ja tietojen käsittely
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että poliisi tai muu toimivaltainen viranomainen myöntää oikeuden saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus samalla, kun se myöntää digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevan asiakirjan. Ehdotuksen tarkoitus on yksinkertaistaa myöntämisprosessia ja samalla varmistaa, että digitaalinen henkilöllisyystodistus perustuu ajantasaisiin viranomaisen vahvistamiin tietoihin. Menettely tukisi myös asioinnin sujuvuutta ja mahdollistaisi toteutuksen ilman uudesta hakemus- ja lupamenettelystä säätämistä.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että poliisi luovuttaa digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietosisällön Digi- ja väestötietovirastolle hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen luomista varten. Momentti määrittelisi viranomaisten välistä vastuunjakoa ja varmistaisi tietojen tarkoituksenmukaisen siirron. Poliisin tulisi ennen tietojen luovuttamista varmistaa tietojen oikeellisuus huolellisesti.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että Digi- ja väestötietovirasto tarjoaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen sekä sen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen tarvittavat varmenteet ja leimaa tiedot hyväksytyllä sähköisellä leimalla. Hyväksytyllä sähköisellä leimalla tarkoitettaisiin eIDAS-asetuksen 3 artiklan 27 kohdan mukaisesti kehittynyttä sähköistä leimaa, joka on luotu hyväksytyllä sähköisen leiman luontivälineellä ja joka perustuu sähköisen leiman hyväksyttyyn varmenteeseen. Säännöksellä varmistettaisiin tietojen luotettavuutta ja muuttumattomuutta.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin, että Digi- ja väestötietoviraston tulee käsitellä poliisilta saamiaan tietoja Suomessa. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen luotettavuus perustuisi pitkälti sen pohjana olevien asiakirjojen turvallisuustekijöihin, joita koskevat säännökset sisältyvät passilakiin ja henkilökorttilakiin. Passilain 35 §:n 3 momentti ja henkilökorttilain 22 §:n 4 momentti edellyttävät, että asiakirjojen yksilöinti ja laadun tarkastus tehdään Suomessa. Perustuslakivaliokunta on pitänyt (PeVL 6/2013 vp.) tätä vaatimusta perusteltuna tietojen luonteen ja virkavastuuseen liittyvien velvoitteiden vuoksi. Kansainvälisen turvallisuustilanteen muuttuminen viime vuosina olennaisesti epävakaampaan suuntaan puoltaa edelleen kansallisesti tärkeiden tietojen turvaamisen mahdollistamista kansallisin toimin siten, että tiedot olisivat turvattuja ja käytettävissä myös poikkeusolosuhteissa, jossa yhteydet ulkomaille
olisivat heikot tai katkenneet. Vakavassa kriisitilanteessa henkilöiden tunnistamisen luotettavuus, helppous ja nopeus ovat lisäksi erityisessä asemassa, ja kriisitilanteissa jokainen maa huolehtii ensisijaisesti omista tarpeistaan. Tällä hetkellä voimassa oleva passi tai henkilökortti on noin 4,5 miljoonalla suomalaisella, joista noin 700 000 on alaikäisiä. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen toteutus perustuu passi- ja henkilökorttirekistereihin talletettuihin tietoihin. Kyseessä olevat tiedot kattavat siis valtaosan Suomen väestöstä, jonka henkilötietojen suojaamista ehdotetulla sääntelyllä pyrittäisiin varmistamaan.
8 §.
Rekisteri digitaalisista henkilöllisyystodistuksista.
Pykälän
8 §.Rekisteri digitaalisista henkilöllisyystodistuksista.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin poliisin velvollisuudesta ylläpitää rekisteriä digitaalisista henkilöllisyystodistuksista. Rekisterin tarkoituksena olisi mahdollistaa laissa säädettyjen tehtävien hoitaminen. Rekisteri sisältäisi 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut henkilötiedot niistä henkilöistä, jotka ovat ottaneet digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöönsä. Lisäksi rekisteriin tallennettaisiin tietoja itse todistuksista ja niiden käsittelystä. Tällaisia tietoja olisivat tiedot myöntämisestä, peruuttamisesta ja raukeamisesta.
Pykälän
2 momentissa
viitattaisiin rekisterin henkilötietojen käsittelyn osalta henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettuun lakiin (616/2019, jäljempänä
poliisin henkilötietolaki
) ja sen 11–15 §:ään, jotka koskevat tietojen käyttöä. Tietojen luovuttamisesta ja poistamisesta säädetään mainitun lain 4 luvussa ja 38 §:ssä. Viittauksilla pyrittäisiin varmistamaan, että rekisterin tietojen käsittelyssä noudatetaan voimassa olevaa poliisia koskevaa tietosuojasääntelyä ja että rekisterin käyttö on rajattu lainmukaiseen tarkoitukseen. Säädettäessä uudesta luotettavasta tavasta osoittaa henkilöllisyys olisi tarkoituksenmukaisinta, että siihen liittyvän rekisterin tietojen käsittelyyn sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin passirekisterin ja henkilökorttirekisterin tietojen käsittelyyn.
poliisin henkilötietolaki) ja sen 11–15 §:ään, jotka koskevat tietojen käyttöä. Tietojen luovuttamisesta ja poistamisesta säädetään mainitun lain 4 luvussa ja 38 §:ssä. Viittauksilla pyrittäisiin varmistamaan, että rekisterin tietojen käsittelyssä noudatetaan voimassa olevaa poliisia koskevaa tietosuojasääntelyä ja että rekisterin käyttö on rajattu lainmukaiseen tarkoitukseen. Säädettäessä uudesta luotettavasta tavasta osoittaa henkilöllisyys olisi tarkoituksenmukaisinta, että siihen liittyvän rekisterin tietojen käsittelyyn sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin passirekisterin ja henkilökorttirekisterin tietojen käsittelyyn.
Digitaalisten henkilöllisyystodistusten rekisterin henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin yleistä tietosuoja-asetusta. Henkilötietojen käsittely olisi tarpeen poliisille laissa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi ja perustuisi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Rekisterinpitäjän asema määräytyisi yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ehdotetussa sääntelyssä selvennetään, että poliisi toimii rekisterinpitäjänä digitaalisten henkilöllisyystodistusten rekisterissä, jotta rekisterinpitäjyys ja siihen liittyvät viranomaistehtävät olisivat mahdollisimman selkeitä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti sääntelyssä hyödynnettäisiin kansallista liikkumavaraa. Liikkumavaraa hyödynnettäisiin säätämällä kansallisesti käsiteltävistä tiedoista tarkkarajaisesti määrittelemällä ne ehdotetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tietoihin, sekä rajaamalla tiedot koskemaan ainoastaan sellaisia henkilöitä,
Poliisin osalta säilytysajat määrittyisivät poliisin henkilötietolain 38 §:n mukaan. Näiden säännösten perusteella poliisin rekistereissä säilytysaikoja koskeva arviointi perustuisi laissa säädettyihin tehtäviin ja tietojen tarpeellisuuteen niiden suorittamiseksi. Pääsäännön mukaan lupahallinto- ja valvontatehtävien suorittamiseksi käsiteltävät henkilötiedot poistetaan viimeistään kahdenkymmenen vuoden kuluttua päätöksestä tai sen raukeamisesta, päätöksessä mainitun voimassaoloajan päättymisestä tai henkilötiedon merkitsemisestä.
9 §
.
9 §.
Rekisteri hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista.
Pykälässä säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston velvollisuudesta ylläpitää rekisteriä hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista ja niistä eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joihin hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus on otettu käyttöön. Rekisterin tarkoituksena olisi mahdollistaa esitetyssä laissa säädettäväksi ehdotettujen tehtävien hoitaminen, kuten hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten hallinta ja niiden voimassaolon seuranta. Rekisteri ei sisältäisi poliisin tietojärjestelmästä luovutettuja henkilötietoja, vaan lähinnä teknisempiä tunnisteita, kuten hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tunniste ja siihen liittyvän lompakon tunniste sekä tiedot attribuuttitodistuksen myöntäjästä ja haltijasta.
säilytysaikoja koskevaa sääntelyä. Säilytysajan määrittäminen perustuisi näin ollen yleisen tietosuoja-asetuksen yleisiin periaatteisiin. Rekisterinpitäjän on tällöin arvioitava säilytysaika suhteessa rekisterin käyttötarkoitukseen ja varmistettava, että tietoja ei säilytetä pidempään kuin on välttämätöntä. Säilytysaikojen hallinta on olennainen osa rekisterinpitäjän velvollisuutta toteuttaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet.
10 §.
Poliisin toimivalta peruuttaa oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen.
10 §. Poliisin toimivalta peruuttaa oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen.
Pykälässä säädettäisiin poliisin toimivallasta peruuttaa oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen tietyissä tilanteissa. Sen
1 momentissa
määriteltäisiin peruuttamisen perusteet, joiden mukaan poliisi peruuttaisi myönnetyn oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen, jos sitä käyttää joku muu kuin sen saanut henkilö tai jos sen käytön turvallisuus on vakavasti vaarantunut. Käytön turvallisuuden vakava vaarantuminen olisi kyseessä esimerkiksi identiteettivarkauden, teknisen haavoittuvuuden tai muun väärinkäytöksen ilmetessä. Säännös olisi keskeinen digitaalisen henkilöllisyystodistuksen luotettavuuden varmistamiseksi. Oikeuden peruuttaminen koskisi sitä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevaa asiakirjaa, jolla olisi tehty ehdotetussa
5 §:n 2 momentissa tarkoitettu etälukeminen. Pykälässä ei säädettäisi poliisin tietoteknisistä ratkaisuista esimerkiksi rekisterimerkintöjen osalta. Pykälässä tarkoitetun peruuttamisen voisi käytännössä merkitä poliisin tietojärjestelmään siten, että kyseessä oleva passi tai henkilökortti ei enää olisi kelvollinen digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevaksi asiakirjaksi.
Poliisin tulisi ehdotetun
2 momentin
mukaan antaa tieto oikeuden peruuttamisesta Digi- ja väestötietovirastolle viivytyksettä.
Ehdotetussa
3 momentissa
säädettäisiin, että peruutettua oikeutta digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen ei voisi saattaa uudelleen voimaan. Tämä korostaisi peruuttamispäätöksen lopullisuutta ja estäisi riskialttiin todistuksen uudelleenkäytön. Peruuttamisen jälkeen oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen syntyisi, kun henkilölle luovutetaan uusi vastaava digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja. Peruuttaminen olisi asiakirjakohtainen, eikä oikeuden peruuttaminen voimassa olevan passin perusteella vaikuttaisi saman henkilön oikeuteen henkilökortin perusteella tai toisin päin.
11 §.
Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttaminen.
11 §. Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttaminen.
Pykälässä säädettäisiin Digi- ja väestötietoviraston toimivallasta peruuttaa hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus eri tilanteissa.
Ehdotetussa
1 momentissa
säädettäisiin, että Digi- ja väestötietovirasto peruuttaisi hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos sitä käyttää joku muu kuin sen käyttöön ottanut henkilö.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin, että Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa todistuksen, jos poliisi on peruuttanut oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen. Säännöksellä varmistettaisiin, että vahvistettuja tietoja ei hyödynnettäisi oikeudettomasti.
Ehdotetussa
3 momentissa
säädettäisiin, että Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa todistuksen, jos siinä on ilmeinen virheellisyys. Säännös mahdollistaisi teknisten tai viranomaisen toiminnasta johtuvien muiden virheiden korjaamisen ilman erillistä käyttäjän pyyntöä. Digi- ja väestötietoviraston tulisi tarjota käyttäjälle viipymättä uusi hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus ehdotetun momentin nojalla tehtävän peruutuksen jälkeen.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin, että kerran peruutettua hyväksyttyä sähköistä attribuuttitodistusta ei voisi saattaa uudelleen voimaan. Säännös estäisi riskialttiiksi arvioidun attribuuttitodistuksen uudelleenkäytön, mutta ei uuden attribuuttitodistuksen tarjoamista sen perusteena olevan asiakirjan voimassa ollessa ja muiden edellytysten täyttyessä.
12 §.
Raukeaminen.
Pykälän
12 §. Raukeaminen.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin tilanteista, joissa digitaalinen henkilöllisyystodistus ja siihen liittyvät hyväksytyt sähköiset attribuuttitodistukset raukeavat automaattisesti ilman erillistä päätöstä. Raukeaminen olisi tekninen seuraus, joka ei edellyttäisi viranomaisen aktiivista toimenpidettä, vaan tapahtuisi suoraan lain nojalla.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan Digi- ja väestötietoviraston olisi annettava käyttäjälle tieto hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen raukeamisesta viiveettä. Tietoa ei kuitenkaan tarvitsisi antaa, kun käyttäjä poistaa käytöstä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon.
Raukeaminen ei estäisi uuden hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen myöntämistä, jos pykälässä säädettyä raukeamisen perustetta ei ole.
13 §.
Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen.
13 §.Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen.
Pykälässä säädettäisiin poikkeuksista hallintolain menettelysäännöksiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja siihen liittyvien hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten osalta. Poikkeukset koskisivat tilanteita, joissa ei anneta hallintopäätöstä, valitusosoitusta tai ilmoitusta valituskiellosta.
Pykälässä säädettäisiin, ettei oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen myöntämisestä ja hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttamisesta anneta hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
14 §.
Valituskielto ja muutoksenhaku.
14 §.Valituskielto ja muutoksenhaku.
Pykälässä säädettäisiin muutoksenhaun rajoituksista digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja siihen liittyvien hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten osalta. Valitusoikeuden rajaaminen koskisi tilanteita, joissa toimenpiteet ovat teknisiä, automaattisia tai perustuvat suoraan lakiin, eikä niihin liity varsinaista hallintopäätöstä.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin, että 12 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa on kyse digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja siihen liittyvien hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten raukeamisesta, ei saisi hakea muutosta valittamalla. Raukeaminen tapahtuisi automaattisesti, eikä siihen liittyisi viranomaisen harkintavaltaa, minkä vuoksi valitusoikeutta ei olisi.
Ehdotetussa
2 momentissa
säädettäisiin, että myöntämisen ja peruuttamisen tapahtuessa 13 §:ssä säädetysti ilman hallintopäätöstä tai valitusosoitusta, ei kyseisissä tilanteissa voida myöskään hakea muutosta valittamalla. Näissä tilanteissa kyse olisi esimerkiksi oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen myöntämisestä tai attribuuttitodistuksen peruuttamisesta ilman hallintopäätöstä.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Ehdotettu momentti olisi informatiivinen ja osoittaisi osaltaan samalla, että muutoksenhaku on mahdollista, kun kyseessä on hallintoasia, johon liittyy hallintopäätös.
15 §.
Voimaantulo.
15 §.Voimaantulo.
Lainkohta sisältää voimaantulosäännöksen ja siirtymäsäännöksen. Tarkemmat perustelut lain voimaantulosta ja siirtymäsäännöksestä sisältyvät kappaleeseen 9 (Voimaantulo).
7.4
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta
3 §.
Lain soveltamisala.
Pykälän
7.4Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta
3 §. Lain soveltamisala.
Pykälän
1 momentin
4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi tunnistuslain nimikkeen muuttamisen johdosta.
6 §.
Palvelun käyttäjän sähköinen tunnistaminen.
Pykälän
6 §. Palvelun käyttäjän sähköinen tunnistaminen.
Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin siten, että nykyisin voimassa olevaan sääntelyyn lisättäisiin julkisen sektorin velvollisuudeksi hyväksyä vahvaksi tunnistustavaksi myös eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko. Lisäksi muutettaisiin säännöksessä mainittu tunnistuslain nimike ja viittausta muutettaisiin lakiteknisesti, koska pykälässä olisi ehdotettujen muutosten jälkeen enää yksi momentti.
Sääntely olisi tarpeen muutetun eIDAS-asetuksen 5 f artiklan 1 kohdan velvoitteiden kansalliseksi toteuttamiseksi. Artiklan mukaan, kun jäsenvaltio edellyttää sähköistä tunnistamista ja todentamista julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun käyttämiseksi, sen on hyväksyttävä myös asetuksen mukaisesti tarjotut eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot. Julkisen sektorin olisi siis hyväksyttävä myös lompakko tunnistustavaksi tilanteessa, jossa edellytetään vahvaa sähköistä tunnistamista.
7.5
Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista
3 §.
Tukipalvelut.
Pykälän
7.5Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista
3 §.Tukipalvelut.
Pykälän
1 momentin
4 ja 5 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos, joka johtuu tunnistuslain nimikkeen muutoksesta. Lisäksi 4 kohdassa korjattaisiin tunnistuslain säädöskokoelmanumero oikeaksi.
Pykälän
2 momenttia
ehdotetaan muutettavaksi niin, että luonnollisen henkilön tunnistuspalvelu voisi jatkossa tunnistaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluja käyttävän luonnollisen henkilön myös eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa käyttäen. Muutetun eIDAS-asetuksen eurooppalaisten digitaalisen identiteetin lompakoiden rajat ylittävää käyttöä koskevan 5 f artiklan 1 kohdan mukaan, kun jäsenvaltio edellyttää sähköistä tunnistamista ja todentamista julkisen sektorin elimen tarjoaman verkkopalvelun käyttämiseksi, sen on hyväksyttävä myös eIDAS-asetuksen mukaisesti tarjotut eurooppalaiset digitaalisen identiteetin lompakot. Siksi on tarkoituksenmukaista tarjota tämäkin tunnistusmenetelmä välitettäväksi keskitetysti viranomaisille luonnollisen henkilön tunnistuspalvelun kautta. Julkisen sektorin asiointipalvelut voisivat siis täyttää mainitun eIDAS-asetuksen velvollisuuden käyttämällä luonnollisen henkilön
tunnistuspalvelua, jonka käyttöön useilla julkisen sektorin asiointipalveluilla on velvollisuus.
7.6
Laki sakon täytäntöönpanosta
1 §.
Soveltamisala.
Pykälän
7.6Laki sakon täytäntöönpanosta
1 §.Soveltamisala.
Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin uusi 64 kohta siten, että ehdotetun eIDAS-lain mukaiset hallinnolliset seuraamusmaksut lisättäisiin lain soveltamisalaan. Kyse olisi eIDAS-lain 42–46 §:n mukaisista luottamuspalveluntarjoajille, ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajille, hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajille, hyväksyttyjä varmenteita tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajille sekä hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajille kohdistuvista seuraamusmaksuista.
7.7
Laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista
2 §.
Soveltamisala
. Pykälän
7.7Laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista
2 §.Soveltamisala. Pykälän
2 momentin 2 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
28 §.
Tietojen luovuttamisen yleiset edellytykset.
Pykälän
28 §. Tietojen luovuttamisen yleiset edellytykset.
Pykälän
1 momenttiin
lisättäisiin tietosuojalain puuttuva säädösnumero.
43 §.
Tunnuksen luovuttaminen
. Pykälän
43 §.Tunnuksen luovuttaminen. Pykälän
2 momentin 1 kohtaan
tehtäisiin lisäys, jonka mukaan sähköinen asiointitunnus voitaisiin luovuttaa myös, jos sähköistä asiointitunnusta käytettäisiin vastaavasti Digi- ja väestötietoviraston eIDAS-lain nojalla myöntämien luonnollisen henkilön tunnistetietojen käyttöön perustuvan palvelun tai suoritteen tuottamisen yhteydessä luonnollisen henkilön tunnistetietojen haltijan yksilöivänä tunnistetietona. Luonnollisen henkilön tunnistetiedoilla tarkoitetaan eIDAS-asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan tietoja, jotka on annettu unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja jotka mahdollistavat luonnollisen henkilön henkilöllisyyden toteamisen. eIDAS-lain 3 §:n mukaan Digi- ja väestötietovirasto myöntäisi tarjoamaansa eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin
lompakkoon henkilöllisyyden osoittamisen mahdollistavat luonnollisen henkilön tunnistetiedot. Luonnollisen henkilön tunnistetietojen pakollisista ja valinnaisista tunnistetiedoista säädetään eIDAS-asetuksen 5 a artiklan nojalla annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2024/2977 liitteessä. Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen sääntelyn nojalla sähköistä asiointitunnusta voitaisiin käyttää luonnollisen henkilön tunnistetietojen yhtenä tunnistetietona.
Pykälän
2 momentin2 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
62 §. Varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettävien varmenteiden tiedot. Pykälän viittaukset vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutokset johtuvat siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
63 §. Tekninen tunnistetieto ja sähköinen asiointitunnus sekä niiden antaminen.
Pykälän
2 momentin
2 kohdan
sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi niin, että 1 kohtaan lisättäisiin Digi- ja väestötietoviraston eIDAS-lain nojalla henkilölle myöntämät luonnollisen henkilön tunnistetiedot. eIDAS-lain lain 3 §:n mukaan Digi- ja väestötietovirasto myöntäisi tarjoamaansa eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon henkilöllisyyden osoittamisen mahdollistavat luonnollisen henkilön tunnistetiedot. Sähköistä asiointitunnusta voitaisiin käyttää edellä 43 §:n 2 momentissa ehdotetulla tavalla myös luonnollisen henkilön tunnistetietojen haltijan yksilöivänä tunnistetietona.
66 §.Kansalaisvarmenteen hakeminen ja myöntäminen. Pykälän
2 ja 3 momentin
viittaukset vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
67 §.Muun varmenteen hakeminen ja myöntäminen. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.8Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä
8 §.Asiakastietojen käsittelyyn osallistuvien tunnistaminen.
Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Lakia koskeva lyhytnimike muutettaisiin tunnistuslaiksi. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
65 §.Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut. Pykälän
3 momentissa
käytetään 8 §:ssä mainittua lyhytnimikettä tunnistus- ja luottamuspalvelulaki, joka muutettaisiin muutetun 8 §:n mukaisesti tunnistuslaiksi. Säännöksessä muutettaisiin myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskeva maininta Lupa- ja valvontavirastoksi.
7.9Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä
3 luku Asiakkaan tunteminen
11 §.Etätunnistamiseen liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus.
Pykälän
3 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Myös säännökseen sisältyvä viittaus eIDAS-asetukseen muutettaisiin niin, että siitä käy ilmi, että asetusta on muutettu.
7.1Maakaari
9 a luku Sähköiset asiointijärjestelmät ja niiden käyttäminen
1 §.Asiointijärjestelmän käyttö ja sähköinen tunnistaminen asiointijärjestelmässä.
Pykälän 1 momentin viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Myös säännökseen sisältyvä viittaus eIDAS-asetukseen muutettaisiin niin, että siitä käy ilmi, että asetusta on muutettu.
7.11Kansalaisaloitelaki
7 §.Sähköisen menettelyn tekniset vaatimukset.
Pykälän
1 momentin 1 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.12Laki hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavissa neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä
4 §.Kansanäänestysaloitteen tekeminen.
Pykälän
3 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.13Laki sisäasioiden rahastoista ohjelmakaudella 2021–2027
15 §.Avustuksen hakeminen. Pykälän
4 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
26 §.Sisäasioiden rahaston ohjelman asiointi- ja käsittelyjärjestelmä ja tietojen käsittely. Pykälän
3 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Lisäksi viittausta muutettaisiin lakiteknisesti, koska pykälässä olisi ehdotettujen muutosten jälkeen enää yksi momentti.
7.14Henkilökorttilaki
1 a §. Digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi pykälä, jonka mukaan lain 2 §:n 1 momentissa, 14 ja 15 a §:ssä sekä 17 §:n 3 momentissa tai 14 §:ssä tarkoitettuun henkilökorttiin sisältyy oikeus saada käyttöön 3. lakiehdotuksessa tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus. Säännöksellä toteutettaisiin yksiselitteisesti 3. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan oikeudellinen asema ehdotetussa pykälässä mainittujen henkilökorttien osalta.
11 §.Hakijan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen. Pykälän
4 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.15Puoluelaki
3 §.Rekisteröintihakemus.
Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.16Laki alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta
52 §.Vahva sähköinen tunnistaminen Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmää käytettäessä. Pykälän viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.17Passilaki
3 d §. Digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi pykälä, jonka mukaan lain 3, 3 c tai ja 4 §:ssä tarkoitettuun passiin sisältyy oikeus saada käyttöön digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus. Säännöksellä toteutettaisiin yksiselitteisesti 3. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan oikeudellinen asema ehdotetussa pykälässä mainittujen passien osalta.
6 §.Passin hakeminen. Pykälän
4 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.18Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027
31 §.Tuen hakeminen.
Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
62 §.
Varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettävien varmenteiden tiedot
. Pykälän viittaukset vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutokset johtuvat siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
63 §.
Tekninen tunnistetieto ja sähköinen asiointitunnus sekä niiden antaminen.
Pykälän
7.19Laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta
12 §.Tuen hakeminen. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.2Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta
32 §.Haltijan oikeus käyttää kalastuskiintiörekisterin tietoja. Pykälän
2 momentin
sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi niin, että 1 kohtaan lisättäisiin Digi- ja väestötietoviraston eIDAS-lain nojalla henkilölle myöntämät luonnollisen henkilön tunnistetiedot. eIDAS-lain lain 3 §:n mukaan Digi- ja väestötietovirasto myöntäisi tarjoamaansa eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon henkilöllisyyden osoittamisen mahdollistavat luonnollisen henkilön tunnistetiedot. Sähköistä asiointitunnusta voitaisiin käyttää edellä 43 §:n 2 momentissa ehdotetulla tavalla myös luonnollisen henkilön tunnistetietojen haltijan yksilöivänä tunnistetietona.
66 §.
Kansalaisvarmenteen hakeminen ja myöntäminen
. Pykälän
2 ja 3 momentin
viittaukset vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
67 §.
Muun varmenteen hakeminen ja myöntäminen
. Pykälän
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Lisäksi viittausta muutettaisiin lakiteknisesti, koska pykälässä olisi ehdotettujen muutosten jälkeen enää yksi momentti.
7.21Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
41 §.Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Suomenkieliseen säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.22Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa
35 §.Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.23Laki maatalouden rakennetuista
29 §.Tuen hakeminen. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin ja samalla tehdään teknisen virheen korjaus lakiin viittaamisessa. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.24Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa
50 §.Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.8
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä
8 §.
Asiakastietojen käsittelyyn osallistuvien tunnistaminen.
Pykälän
7.25Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä
70 a §.Sähköinen haku. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin ja samalla tehdään teknisen virheen korjaus lakiin viittaamisessa. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.26Kuluttajansuojalaki
6 luku Kotimyynti ja etämyynti
12 c §.Kuluttajan henkilöllisyyden todentaminen ja todentamista koskevien tietojen säilyttäminen eräissä tapauksissa. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7 luku Kuluttajaluotot
15 §.Luotonhakijan henkilöllisyyden todentaminen. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7 a luku Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot
33 §.Valvontaviranomaiset. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Lakia koskeva lyhytnimike muutettaisiin tunnistuslaiksi. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
65 §.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
. Pykälän
3 momentissa
käytetään 8 §:ssä mainittua lyhytnimikettä tunnistus- ja luottamuspalvelulaki, joka muutettaisiin muutetun 8 §:n mukaisesti tunnistuslaiksi. Säännöksessä muutettaisiin myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa koskeva maininta Lupa- ja valvontavirastoksi.
7.9
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä
3 luku Asiakkaan tunteminen
11 §.
Etätunnistamiseen liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus.
Pykälän
3 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Myös säännökseen sisältyvä viittaus eIDAS-asetukseen muutettaisiin niin, että siitä käy ilmi, että asetusta on muutettu.
7.10
Maakaari
9 a luku Sähköiset asiointijärjestelmät ja niiden käyttäminen
1 §.
Asiointijärjestelmän käyttö ja sähköinen tunnistaminen asiointijärjestelmässä.
Pykälän 1 momentin viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Myös säännökseen sisältyvä viittaus eIDAS-asetukseen muutettaisiin niin, että siitä käy ilmi, että asetusta on muutettu.
7.11
Kansalaisaloitelaki
7 §.
Sähköisen menettelyn tekniset vaatimukset.
Pykälän
1 momentin 1 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännöksessä korjattaisiin myös Liikenne- ja Viestintäviraston nimi.
10 luku Aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet
6 §.Sopimuksen muoto ja kieli.
Pykälän
1 momenttia
ehdotetaan muutettavan. Voimassa olevan momentin viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella eIDAS-asetukseen. Momentissa oleva nykyinen viittaus on vanhentunut, ja sähköisistä allekirjoituksista säädetään eIDAS-asetuksessa.
Momenttiin lisättäisiin myös informatiivinen viittaus kuluttajansuojalain 7 a lukuun, jossa säädetään asunto-omaisuuteen liittyvistä kuluttajaluotoista.
7.27Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista
48 §.Tuen hakeminen. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.28Ampuma-aselaki
119 a §.Sähköinen asiointi.
Pykälän viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.29Ajoneuvolaki
84 §.Rekisteri-ilmoituksen tekeminen. Pykälän
3 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.12
Laki hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavissa neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä
4 §.
Kansanäänestysaloitteen tekeminen.
Pykälän
3 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.13
Laki sisäasioiden rahastoista ohjelmakaudella 2021–2027
15 §.
Avustuksen hakeminen
. Pykälän
4 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
26 §.
Sisäasioiden rahaston ohjelman asiointi- ja käsittelyjärjestelmä ja tietojen käsittely
. Pykälän
3 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Lisäksi viittausta muutettaisiin lakiteknisesti, koska pykälässä olisi ehdotettujen muutosten jälkeen enää yksi momentti.
7.14
Henkilökorttilaki
1 a §.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi pykälä, jonka mukaan lain 2 §:n 1 momentissa, 14 ja 15 a §:ssä sekä 17 §:n 3 momentissa tai 14 §:ssä tarkoitettuun henkilökorttiin sisältyy oikeus saada käyttöön 3. lakiehdotuksessa tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus. Säännöksellä toteutettaisiin yksiselitteisesti 3. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan oikeudellinen asema ehdotetussa pykälässä mainittujen henkilökorttien osalta.
11 §.
Hakijan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen
. Pykälän
4 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.15
Puoluelaki
3 §.
Rekisteröintihakemus.
Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.16
Laki alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta
52 §.
Vahva sähköinen tunnistaminen Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmää käytettäessä
. Pykälän viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.17
Passilaki
3 d §.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Lakiin ehdotetaan lisättävän uusi pykälä, jonka mukaan lain 3, 3 c tai ja 4 §:ssä tarkoitettuun passiin sisältyy oikeus saada käyttöön digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus. Säännöksellä toteutettaisiin yksiselitteisesti 3. lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan oikeudellinen asema ehdotetussa pykälässä mainittujen passien osalta.
6 §.
Passin hakeminen
. Pykälän
4 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.18
Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027
31 §.
Tuen hakeminen.
Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.19
Laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta
12 §.
Tuen hakeminen
. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.20
Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta
32 §.
Haltijan oikeus käyttää kalastuskiintiörekisterin tietoja
. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Lisäksi viittausta muutettaisiin lakiteknisesti, koska pykälässä olisi ehdotettujen muutosten jälkeen enää yksi momentti.
7.21
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
41 §.
Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Suomenkieliseen säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.22
Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa
35 §.
Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.23
Laki maatalouden rakennetuista
29 §.
Tuen hakeminen
. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin ja samalla tehdään teknisen virheen korjaus lakiin viittaamisessa. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.24
Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa
50 §.
Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.25
Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä
70 a §.
Sähköinen haku
. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin ja samalla tehdään teknisen virheen korjaus lakiin viittaamisessa. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.26
Kuluttajansuojalaki
6 luku Kotimyynti ja etämyynti
12 c §.
Kuluttajan henkilöllisyyden todentaminen ja todentamista koskevien tietojen säilyttäminen eräissä tapauksissa
. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7 luku Kuluttajaluotot
15 §.
Luotonhakijan henkilöllisyyden todentaminen
. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7 a luku Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot
33 §.
Valvontaviranomaiset
. Pykälän
2 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännöksessä korjattaisiin myös Liikenne- ja Viestintäviraston nimi.
10 luku Aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet
6 §.
Sopimuksen muoto ja kieli.
Pykälän
1 momenttia
ehdotetaan muutettavan. Voimassa olevan momentin viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annettuun lakiin korvattaisiin viittauksella eIDAS-asetukseen. Momentissa oleva nykyinen viittaus on vanhentunut, ja sähköisistä allekirjoituksista säädetään eIDAS-asetuksessa.
Momenttiin lisättäisiin myös informatiivinen viittaus kuluttajansuojalain 7 a lukuun, jossa säädetään asunto-omaisuuteen liittyvistä kuluttajaluotoista.
7.27
Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista
48 §.
Tuen hakeminen
. Pykälän
1 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Säännökseen tehtäisiin myös säädöstekninen korjaus.
7.28
Ampuma-aselaki
119 a §.
Sähköinen asiointi.
Pykälän viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.29
Ajoneuvolaki
84 §.
Rekisteri-ilmoituksen tekeminen
. Pykälän
3 momentin
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi.
7.30
Kilpailulaki
39 §.
Tietojenvaihto viranomaisten välillä
. Pykälän
7.3Kilpailulaki
39 §.Tietojenvaihto viranomaisten välillä. Pykälän
1 momentin 9 kohdan
viittaus vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettuun lakiin. Muutos johtuu siitä, että 2. lakiehdotuksessa ehdotetaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain nimeä muutettavaksi. Lisäksi viittaus kumottuun laajakaistarakentamisen tuesta haja-asustusalueilla annettuun lakiin
(1186/2009)
muutettaisiin viittaukseksi kiinteän laajakaistan rakentamisen tuesta annettuun lakiin
(1262/2020)
.
8
Lakia alemman asteinen sääntely
(1262/2020).
8Lakia alemman asteinen sääntely
Esitykseen sisältyy useita ehdotuksia määräyksenantovaltuudesta Liikenne- ja viestintävirastolle. Kyse on pääsääntöisesti olemassa olevien määräystenantovaltuuksien säilyttämisestä siten, että niistä osa siirrettäisiin tunnistuslaista ehdotettavaan uuteen eIDAS-lakiin. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotetaan uusia määräyksenantovaltuuksia.
Tarvetta määräysten ilmoittamiselle arvioidaan tarkemmin sitten kun niiden sisältö tarkentuu.
9
Voimaantulo
9Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan mahdollisimman pian syksyllä 2026. eIDAS-asetuksen muutokset ovat tulleet voimaan 20.5.2024. Lakiehdotuksiin liittyisi kuitenkin siirtymäaikoja ja vähäisiä poikkeuksia voimaantulon ajankohdassa.
Edellä ehdotetusta voimaantuloajasta poiketen 2. lakiehdotuksen 7 b § ja 17 §:n 2 momentti tulisivat voimaan vasta 1.1.2027. Kyseisissä pykälissä säädettäisiin tunnistuspalvelun tarjoajille uusi velvollisuus tarkistaa tiettyjen asiakirjojen voimassaolo ja mahdollistettaisiin digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttö ensitunnistamisessa. Digitaalisten henkilöllisyystodistusten toteuttamiseen on edellä kuvatulla tavalla ehdotettu siirtymäaikaa 24.12.2026 asti, joten niiden käyttö ensitunnistamisessa tulisi mahdollistaa vasta tämän siirtymäajan jälkeen. Siirtymäaika on myös tarpeen, jotta palveluntarjoajat voivat toteuttaa tarpeelliset muutokset järjestelmiinsä voidakseen tarkistaa ensitunnistamiseen käytettävien asiakirjojen voimassaolon viranomaisen tietojärjestelmästä.
10
Toimeenpano ja seuranta
10Toimeenpano ja seuranta
Muutetun eIDAS-asetuksen 46 e artiklan mukaan komissio perustaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin yhteistyöryhmän, joka koostuu jäsenvaltioiden ja komission nimeämistä edustajista. Ryhmän tarkoituksena on tukea ja helpottaa jäsenvaltioiden rajatylittävää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa luottamuspalveluja, eurooppalaisia digitaalisen identiteetin lompakoita ja ilmoitettuja sähköisen tunnistamisen järjestelmiä koskien. Yhteistyöryhmä tekee strategista työtä mm. vaihtamalla neuvoja ja tekemällä yhteistyötä komission kanssa kehitteillä olevien toimintapoliittisiin aloitteisiin liittyen sekä arvioimalla digitaalisen identiteetin lompakon alan kehitystä. Ryhmällä on kuitenkin myös syvempää ja teknisempää osaamista vaativia tehtäviä, kuten asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ilmoitettavien sähköisen tunnistamisen järjestelmien vertaisarviointien järjestäminen. Digi- ja väestötietovirasto osallistuisi yhteistyöryhmän työhön ja lisäksi Digi- ja väestötietovirasto ja
Liikenne- ja viestintävirasto toimii jo nykyisin tunnistuslakia valvovana viranomaisena. Virasto toimisi esityksen mukaan myös muutetun eIDAS-asetuksen 46 a artiklassa tarkoitettuna valvontaelimenä ja 46 c artiklassa tarkoitettuna keskitettynä yhteyspisteenä. Lisäksi virasto valvoisi eIDAS-lain noudattamista. Näin ollen Liikenne- ja viestintävirasto vastaisi eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin, vahvaan sähköiseen tunnistamiseen ja sähköisiin luottamuspalveluihin liittyvästä sääntelyn toimeenpanon seurannasta sekä ohjauksesta ja neuvonnasta. Virasto myös seuraisi jatkossa esimerkiksi perimiensä maksujen kustannusvastaavuustason noudattamista. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tarpeellisena, että tilanteessa, jossa on katsottu olevan kyse veron sijaan maksusta, valtioneuvosto seuraa maksujen kustannusvastaavuustason noudattamista.
11
Suhde muihin esityksiin
Eduskunnan käsiteltäväksi on annettu hallituksen esitys eduskunnalle kyberkestävyysasetuksen toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (
HE 179/2025 vp
). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista, johon viitataan 1. lakiehdotuksen 36 §:ssä. Mainitulla esityksellä on esitetty muutettavaksi myös sakon täytäntöönpanosta annettua lakia, mikä on merkityksellistä tämän esityksen 6. lakiehdotuksen kannalta. Nämä esitykset on tarvittaessa sovitettava eduskunnassa yhteen.
Eduskunnassa on vireillä useita hallituksen esityksiä, joissa – kuten myös 6. lakiehdotuksessa - ehdotetaan muutettavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 2 momenttia. Näitä esityksiä ovat edellisessä kappaleessa mainitun esityksen lisäksi hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (
HE 90/2024 vp
), hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton helpottamisesta, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 249 ja 303 §:n muuttamisesta ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (
HE 74/2025 vp
), hallituksen esitys eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi (
HE 77/2025 vp
), hallituksen esitys eduskunnalle laiksi poronhoitolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (
HE 161/2025 vp
) ja hallituksen esitys
eduskunnalle eurooppalaista sähköisten todisteiden esittämismääräystä ja säilyttämismääräystä koskevaksi lainsäädännöksi (
HE 175/2025 vp
). Lisäksi vireillä on hanke
11Suhde muihin esityksiin
Eduskunnan käsiteltäväksi on annettu hallituksen esitys eduskunnalle kyberkestävyysasetuksen toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 179/2025 vp). Kyseisessä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista, johon viitataan 1. lakiehdotuksen 36 §:ssä. Mainitulla esityksellä on esitetty muutettavaksi myös sakon täytäntöönpanosta annettua lakia, mikä on merkityksellistä tämän esityksen 6. lakiehdotuksen kannalta. Nämä esitykset on tarvittaessa sovitettava eduskunnassa yhteen.
Eduskunnassa on vireillä useita hallituksen esityksiä, joissa – kuten myös 6. lakiehdotuksessa - ehdotetaan muutettavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 2 momenttia. Näitä esityksiä ovat edellisessä kappaleessa mainitun esityksen lisäksi hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtioneuvoston jäsenen tehtävään liittyvästä karenssista sekä sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (HE 90/2024 vp), hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton helpottamisesta, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 249 ja 303 §:n muuttamisesta ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (HE 74/2025 vp), hallituksen esitys eduskunnalle laiksi EU:n metsäkatoasetuksen velvoitteiden valvonnasta ja seuraamuksista sekä siihen liittyviksi laeiksi (HE 77/2025 vp), hallituksen esitys eduskunnalle laiksi poronhoitolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 161/2025 vp) ja hallituksen esitys
eduskunnalle eurooppalaista sähköisten todisteiden esittämismääräystä ja säilyttämismääräystä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 175/2025 vp). Lisäksi vireillä on hanke
STM069:00/2024
hallituksen esityksen valmistelemiseksi laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpano). Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle viikolla 11/2026. Mainitussa esityksessä ehdotettaneen myös muutettavaksi sakon täytäntöönpanolain 1 §:n 2 momenttia. Edellä mainitut sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 2 momentin muuttamista koskevat lakiehdotukset on tarvittaessa sovitettava eduskunnassa yhteen.
Vireillä on passilain ja henkilökorttilain muuttamista koskeva hanke
SM020:00/2025
, jossa valmisteltu hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle viikolla 14/2026. Mainittuun esitykseen sisältynee myös passilain 6 §:n muuttamista koskeva ehdotus, kuten tämän esityksen 17. lakiehdotukseen. Mainitut lakiehdotukset on tarvittaessa sovitettava eduskunnassa yhteen.
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
12.1
Johdanto
SM020:00/2025, jossa valmisteltu hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle viikolla 14/2026. Mainittuun esitykseen sisältynee myös passilain 6 §:n muuttamista koskeva ehdotus, kuten tämän esityksen 17. lakiehdotukseen. Mainitut lakiehdotukset on tarvittaessa sovitettava eduskunnassa yhteen.
12Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
12.1Johdanto
Hallituksen esityksen lakiehdotuksilla on merkitystä perustuslain 6 §:n, 8 §:n, 10 §:n, 15 §:n, 18 §:n, 21 §:n, 80 §:n, 81 §:n sekä 124 §:n kannalta.
12.2
Yhdenvertaisuus
12.2Yhdenvertaisuus
Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksella on vaikutuksia perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka (ks.
HE 309/1993 vp
, s. 42–44; ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 6–7, PeVL 26/2017 vp, s. 36–41 ja 44–45 ja PeVL 67/2014 vp, s. 3).
HE 309/1993 vp, s. 42–44; ks. esim. PeVL 15/2018 vp, s. 6–7, PeVL 26/2017 vp, s. 36–41 ja 44–45 ja PeVL 67/2014 vp, s. 3).
Yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta säädetään tarkemmin yhdenvertaisuuslaissa, jonka 2 luvussa kielletään sekä välitön että välillinen syrjintä. Lain 13 §:n mukaan syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia. Myös perustuslakivaliokunta on korostanut, että syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtavat syrjivään lopputulokseen (PeVL 31/2014 vp, s. 3).
Tämän hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 14 § sisältää säännöksen, jonka mukaan eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän on käytettävä sovellusta huolellisesti eikä hän saa luovuttaa sitä toisen käyttöön. Lisäksi ehdotetun 15 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lompakon käyttäjä vastaa sovelluksen oikeudettomasta käytöstä vain, jos hän on luovuttanut sovelluksen käyttöön toiselle. Perustuslakivaliokunta on pitänyt vastaavaa sääntelyä aiemmin ongelmallisena YK:n vammaisyleissopimuksen sekä perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta (PeVL 83/2022 vp). Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että EU-oikeuden sen mahdollistaessa olisi säännösperusteisesti sallittava vammaisen henkilön avustajan mahdollisuus avustaa vammaista henkilöä tämän pyynnöstä tunnistusvälineen käytössä ja, että laista tulisi selvästi käydä ilmi, ettei kyse ole tässä tapauksessa välineen oikeudettomasta käytöstä eikä luovuttamisesta toisen henkilön käyttöön. Esityksessä
ehdotetaan vastaavaa sääntelyä kuin edellä mainitun perustuslakivaliokunnan lausunnon kohteena olleessa esityksessä (
HE 133/2022 vp
). Sääntelyn valmistelussa on huomioitu EU-oikeuden mahdollistamissa rajoissa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 89/2022 vp) esitetyt kannanotot.
ehdotetaan vastaavaa sääntelyä kuin edellä mainitun perustuslakivaliokunnan lausunnon kohteena olleessa esityksessä (HE 133/2022 vp). Sääntelyn valmistelussa on huomioitu EU-oikeuden mahdollistamissa rajoissa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 89/2022 vp) esitetyt kannanotot.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 14 §:n säännös on ensisijaisesti käyttäjän huolellisuusvelvoitteen ulottuvuutta määrittävä ja eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon henkilökohtaista luonnetta alleviivaava säännös. Muutettu eIDAS-asetus ei sääntele käyttäjän velvollisuuksia tai vastuutilanteita, vaan ne kuuluvat kansallisen liikkumavaran piiriin. Ehdotetun 14 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on nimenomaisesti mainittu, että säännös ei rajoita muutetun eIDAS-asetuksen mukaista lähtökohtaa, jonka mukaan lompakon tulee olla esteettömästi vammaisten henkilöiden käytettävissä yhdenvertaisesti muiden käyttäjien kanssa. Käyttäjän vastuuta koskevan sääntelyn tarkoituksena ei siten olisi rajata tai muutoinkaan ottaa kantaa siihen, millaisia esteettömyysdirektiivin mukaisia vaatimuksia lompakon käyttöön voitaisiin tai ei voitaisi soveltaa.
mukainen.
12.3
Henkilötietojen suoja
12.3Henkilötietojen suoja
Ehdotuksen 1. lakiehdotuksen sääntely on merkityksellisiä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmin henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittuja käyttötarkoituksia mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa (PeVL 25/1998 vp). Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla on tullut lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista.
Perustuslain 10 §:n mukaista suojaa täydentävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä
Euroopan ihmisoikeussopimus
) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja sekä EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan, siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklan mukainen yksityiselämän suoja sekä EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvattu yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa turvattu henkilötietojen suoja. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan, siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat. EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä. Samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu kattavan myös henkilötietojen suojan.
12.3.1
Kansallinen liikkumavara
12.3.1Kansallinen liikkumavara
Yleinen tietosuoja-asetus on EU:n säädös, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. EU:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (ks. esim. PeVL 1/2018 vp). Perustuslakivaliokunta on todennut, että sen valtiosääntöisiin tehtäviin ei kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim. PeVL 31/2017 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt huomioita EU:n lainsäädännön ja kansallisen lainsäädännön suhteesta. Valiokunta on tulkintakäytännössään pitänyt tärkeänä, että siltä osin kuin EU:n lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (ks. PeVL 25/2005 vp).
päättää lompakossaan olevien tietojen käytöstä. Itsehallittavuuteen liittyvää muutetun eIDAS-asetuksen sääntelyä on kuvattu tarkemmin 1. lakiehdotuksen 8 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa. Rekisterinpitäjään liittyvä sääntely olisi kuitenkin tarpeen sen selkiyttämiseksi, että Digi- ja väestötietovirasto olisi sen tarjoaman lompakon rekisterinpitäjä siltä osin kuin kyse ei ole käyttäjän tietojen itsehallittavuuden piiriin kuuluvasta tietojen käytöstä. Ehdotetussa eIDAS-laissa säädettäisiin myös tunnistetietojen tarjoamiseen liittyvästä rekisterinpitäjyydestä. Digi- ja väestötietovirasto pitäisi rekisteriä sen myöntämistä luonnollisen henkilön tunnistetiedoista ja Patentti- ja rekisterihallitus myöntämistään oikeushenkilön tunnistetiedoista. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste olisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaisessa tilanteessa henkilötietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvollisuuden noudattamiseksi
12.3.2
Digitaalinen henkilöllisyystodistus, käsiteltävät henkilötiedot ja niiden suoja
12.3.2Digitaalinen henkilöllisyystodistus, käsiteltävät henkilötiedot ja niiden suoja
Lakiehdotuksissa säädettäisiin uudesta rekisteristä digitaalisista henkilöllisyystodistuksista, jonka rekisterinpitäjä olisi poliisi sekä uudesta rekisteristä hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista, jonka rekisterinpitäjä olisi Digi- ja väestötietovirasto. Rekistereissä käsiteltäisiin pääosin jo olemassa olevissa viranomaisten rekistereissä olevia henkilötietoja, kuten väestötietojärjestelmään henkilöistä tallennettuja tietoja sekä henkilökorttilain 31 §:n mukaiseen henkilökorttirekisteriin sekä passilain 29 §:n mukaiseen passirekisteriin sisältyviä rekisteritietoja. Käsiteltäviä henkilötietoja olisivat muun muassa henkilön täydellinen nimi ja henkilötunnus. Muita käsiteltäviä henkilötietoja olisivat henkilökortti- ja passirekisteriin talletetut henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 4 §:ssä tarkoitetut tarpeelliset henkilön perustiedot, kuten syntymäaika, tieto Suomen kansalaisuudesta, sukupuoli sekä henkilön valokuva, jonka hän
on luovuttanut henkilökortti- tai passiviranomaiselle henkilökorttia tai passia hakiessaan. Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen muista tiedoista säädetään lisäksi eIDAS-asetuksen liitteessä V. Liitteen säännökset määrittävät digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot sisältävän hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tietosisällön. Tietojen keräämisen välttämättömyyden kannalta merkitystä on sillä, että digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöönotto on vapaaehtoista. Nämä uudet tiedot kerättäisiin siis ainoastaan henkilöiltä, jotka oma-aloitteisesti ottavat digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena.
Perustuslakivaliokunta on painottanut erityisesti, että esimerkiksi potilastietorekisterin kaltaisen arkaluonteisia tietoja sisältävän hajautetun rekisterin ollessa kyseessä, on erityisen tärkeää varmistua siitä, että väärinkäytön estävät tietoturvajärjestelyt ovat toimivia ja käytettävissä heti, kun järjestelmä otetaan käyttöön (PeVL 41/2010 vp, s. 3/II). Siitä huolimatta, että passi- ja henkilökorttihakemustietoihin sisältyvät kasvokuvat eivät ole sellaisenaan biometrisiä tietoja, tulisi niiden käsittelyssä noudattaa erityistä varovaisuutta niiden erityisen luonteen vuoksi. Muutettu eIDAS-asetus edellyttää, että eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko täyttää korkean varmuustason vaatimukset. Siltä edellytetään siis lähtökohtaisesti mahdollisimman korkeaa luotettavuuden ja tietoturvallisuuden tasoa. Lisäksi lompakko sertifioidaan muutetun eIDAS-asetuksen mukaisesti ja sen vaatimustenmukaisuutta valvotaan.
12.3.3
Tiedonsaantioikeudet
12.3.3Tiedonsaantioikeudet
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen (PeVL 15/2018 vp). Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 17/2016 vp, s. 2–3). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes
silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (PeVL 59/2010 vp, s. 4).
merkittäviä digitaalisen yhteiskunnan palveluja ja niiden avulla käsitellään paljon erilaisia henkilötietoja ja luodaan luottamusta sähköisiin prosesseihin. On erittäin tärkeää, että ne täyttävät sääntelyn niille asettamat vaatimukset ja että niiden tarjoamisesta saadaan ajantasaista tietoa. Liikenne- ja viestintävirasto toimii näiden palvelujen osalta valvovana viranomaisena Suomessa ja tästä syystä on perusteltua, että sillä on mahdollisuus saada salassapitosäännösten estämättä sen tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot. Ehdotetun sääntelyn katsotaan tältä osin olevan yhdenmukaista perustuslakivaliokunnan tiedonsaantioikeuksia koskevan lausuntokäytännön kanssa.
12.4
Oikeusturva
12.4Oikeusturva
Esitykseen sisältyy ehdotuksia, jotka koskevat hallintolain menettelysäännöksistä poikkeamista sekä valituskieltoa. Ehdotetun eIDAS-lain 50 §:n mukaan lain 3 ja 5 §:ssä tarkoitetusta luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämisestä tai peruuttamisesta hakemuksen mukaisesti ei annettaisi hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta. Sama koskisi luottamuspalvelun tarjoamista eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon, tarjoamisen keskeyttämistä ja lopettamisesta palvelun vastaanottajan hakemuksen mukaisesti. Ehdotetun digitaalista henkilöllisyystodistusta koskevan lain 13 §:n mukaan digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntämisestä ja lain 11 §:n 2 momentin nojalla tehdystä hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttamisesta ei annettaisi hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta. Edellä mainittuihin ratkaisuihin ei myöskään saisi hakea muutosta tai vaatia
Perustuslain 21 §:n säännös ei estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta oikeusturvatakeiden asemaa pääsääntönä eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (esim.
HE 309/1993 vp
, s. 74 PeVL 68/2014 vp, s. 2–3 ja PeVL 59/2014 vp, s. 2).
HE 309/1993 vp, s. 74 PeVL 68/2014 vp, s. 2–3 ja PeVL 59/2014 vp, s. 2).
Esityksessä hallintolain mukaisen päätöksen antamista koskevat poikkeukset ja valituskiellot kohdistuisivat tilanteisiin, joissa viranomainen suorittaa hallinnon asiakkaan pyytämän toimen tämän pyynnön mukaisesti. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen osalta kyse olisi siitä, että oikeus todistukseen syntyisi esityksen mukaan lain nojalla ilman hallinto- tai muuta päätöstä, kun digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja myönnetään. Toimien voidaan jossain määrin nähdä muistuttavan tosiasiallisia hallintotoimia, koska kaikkia näistä toimista ei pidetä julkisena hallintotehtävänä. Jos toimi jostain syystä ei olisikaan hallinnon asiakkaan tahdon mukainen, hänellä olisi mahdollisuus pyytää toimen peruuttamista, esimerkiksi pyytää tunnistetietojen tai luottamuspalvelun peruuttamista tai lopettaa koko eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttö. Niissä tilanteissa, joissa viranomainen ei syystä tai toisesta pystyisi toimimaan hallinnon
Näistä syistä arvioidaan, että päätökselle tai muutoksenhakumahdollisuudelle ei esitetyissä tilanteissa ole tarvetta oikeusturvan kannalta. Ehdotetun sääntelyn ei voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain 21 §:ssä säädetyn kanssa.
12.5
Seuraamussääntely
12.5.1
Kansallinen liikkumavara
12.5Seuraamussääntely
12.5.1Kansallinen liikkumavara
Muutetun eIDAS-asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät säännöistä, jotka koskevat asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Tämä sääntely ei kuitenkaan rajoita NIS 2 -direktiivin 31 artiklan soveltamista, jossa säädetään kyseisen direktiivin valvonnan ja täytäntöönpanon yleisistä näkökohdista. Asetus jättää jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa sen suhteen, miten seuraamukset jäsenvaltioissa toteutetaan. Jäsenvaltiot voivat näin ollen lähtökohtaisesti itse päättää toteutetaanko seuraamukset hallinnollisina seuraamuksina vai rikosoikeudellisina rangaistuksina.
Asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa määritellään hallinnollisten seuraamusmaksujen vähimmäisenimmäismäärät, joihin ei sisälly kansallista liikkumavaraa. 16 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan vähimmäisenimmäismäärä on viisi miljoonaa euroa, jos luottamuspalveluntarjoaja on luonnollinen henkilö ja b alakohdan mukaan viisi miljoonaa euroa tai yksi prosentti sen yrityksen maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta, johon luottamuspalvelun tarjoaja kuului rikkomisvuotta edeltävänä tilikautena, sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi, jos luottamuspalvelun tarjoaja on oikeushenkilö. Ehdotetun eIDAS-lain 47 §:n mukainen seuraamusmaksun enimmäismäärä vastaa asetuksen 16 artiklaa.
12.5.2
Hallinnollisia seuraamuksia koskevat edellytykset
12.5.2Hallinnollisia seuraamuksia koskevat edellytykset
Perustuslakivaliokunnan käytännössä seuraamusmaksuja on pidetty lainvastaisesta teosta tai laiminlyönnistä määrättävinä sanktioluonteisina hallinnollisina seuraamuksina. Valiokunta on asiallisesti rinnastanut rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 14/2013 vp, PeVL 17/2012 vp, PeVL 9/2012 vp).
Asetuksen rikkomisesta määrättävät rahamääräiset seuraamusmaksut merkitsisivät puuttumista omaisuudensuojaan. Esityksessä ehdotettavia valvontatoimenpiteitä, uhkasakkoa ja teettämisuhkaa olisi pidettävä hallinnollisina seuraamuksina ja seuraamusmaksua puolestaan rangaistuluontoisena hallinnollisena seuraamuksena. Koska hallinnolliset seuraamusmaksut rinnastuvat asiallisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin, niiden on täytettävä kyseisiä seuraamuksia koskevat sääntelyedellytykset. Seuraavassa on arvioitu esitettyä seuraamussääntelyä - erityisesti seuraamusmaksuja koskevaa sääntelyä hallinnollisia seuraamuksia koskevien sääntelyedellytysten kannalta.
Hyväksyttävyys
. eIDAS-asetuksen tavoitteena on lisätä luottamusta sähköisiin toimintoihin sisämarkkinoilla sekä parantaa julkisten ja yksityisten verkkopalvelujen, sähköisen liiketoiminnan ja sähköisen kaupankäynnin toimivuutta unionissa. Muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteena on lisäksi edistää kansalaisten oikeutta digitaaliseen identiteettiin, joka on heidän yksinomaisessa määräysvallassaan ja jonka avulla he voivat käyttää oikeuksiaan digitaalisessa ympäristössä ja osallistua digitaalitalouteen. Nämä tavoitteet kytkeytyvät ainakin perustuslaissa turvattuun yhdenvertaisuuteen (6 §), yksityiselämän suojaan (10 §) ja hyvän hallinnon takeisiin (21 §). Seuraamuksia koskevalla sääntelyllä pyritään varmistamaan, että toimijat noudattavat asetuksen vaatimuksia. Erityisesti seuraamusmaksusääntelyllä on yleisestävää vaikutusta. Lisäksi niillä pyritään estämään jo tapahtuneen asetusten vaatimusten vastaisen toiminnan jatkaminen
Hyväksyttävyys. eIDAS-asetuksen tavoitteena on lisätä luottamusta sähköisiin toimintoihin sisämarkkinoilla sekä parantaa julkisten ja yksityisten verkkopalvelujen, sähköisen liiketoiminnan ja sähköisen kaupankäynnin toimivuutta unionissa. Muutetun eIDAS-asetuksen tavoitteena on lisäksi edistää kansalaisten oikeutta digitaaliseen identiteettiin, joka on heidän yksinomaisessa määräysvallassaan ja jonka avulla he voivat käyttää oikeuksiaan digitaalisessa ympäristössä ja osallistua digitaalitalouteen. Nämä tavoitteet kytkeytyvät ainakin perustuslaissa turvattuun yhdenvertaisuuteen (6 §), yksityiselämän suojaan (10 §) ja hyvän hallinnon takeisiin (21 §). Seuraamuksia koskevalla sääntelyllä pyritään varmistamaan, että toimijat noudattavat asetuksen vaatimuksia. Erityisesti seuraamusmaksusääntelyllä on yleisestävää vaikutusta. Lisäksi niillä pyritään estämään jo tapahtuneen asetusten vaatimusten vastaisen toiminnan jatkaminen
tai toistuminen ja sen mahdollisesti aiheuttamat negatiiviset vaikutukset perusoikeuksille. Voidaan arvioida, että tulevaisuudessa asetuksen mukaisten luottamuspalvelujen asema tulee kasvamaan yhteiskunnan eri palveluissa EU:n laajuisesti. Näin ollen seuraamuksia koskevaa sääntelyä voidaan pitää tavoitteiltaan hyväksyttävinä.
Täsmällisyys
. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (esim. PeVL 9/2018 vp, s. 3, PeVL 39/2017 vp, s. 3, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5, PeVL 10/2016 vp, s. 7 ja PeVL 57/2010 vp, s. 2/II). Lisäksi valiokunta on käytännössään ulottanut blankorangaistussääntelyä koskevan käytäntönsä koskemaan myös hallinnollisia seuraamuksia koskevaa sääntelyä. Valiokunnan lausuntokäytännön mukaan blankosääntelyn tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös
Täsmällisyys. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on katsottu, että vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten seuraamusten sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (esim. PeVL 9/2018 vp, s. 3, PeVL 39/2017 vp, s. 3, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5, PeVL 10/2016 vp, s. 7 ja PeVL 57/2010 vp, s. 2/II). Lisäksi valiokunta on käytännössään ulottanut blankorangaistussääntelyä koskevan käytäntönsä koskemaan myös hallinnollisia seuraamuksia koskevaa sääntelyä. Valiokunnan lausuntokäytännön mukaan blankosääntelyn tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös
niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVL 21/2020 vp, s. 2 viittauksineen).
Koska seuraamusmaksut voivat olla määrältään huomattavia, perustuslakivaliokunnan mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota oikeusturvalle asetettaviin vaatimuksiin (PeVL 14/2018 vp, s.18). Esityksen 1. lakiehdotuksen 52 §:ssä olisi säädetty luottamuspalvelun tarjoajan, johon seuraamusmaksu on kohdistettu, mahdollisuudesta hakea muutosta valittamalla seuraamusmaksun määräämistä koskevaan päätökseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä, mikä turvaisi maksuvelvollisen oikeusturvan. Seuraamusmaksua koskeva päätös olisi täytäntöönpanokelpoinen vasta lainvoimaisena, minkä on arvioitu turvaavan oikeusturvajärjestelyiden asianmukaisuutta (PeVL 4/2004 vp, s.7–8).
Oikeasuhtaisuus
. Sanktioluonteisten hallinnollisten seuraamusten tulee perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (esim. PeVL 39/2017 vp, s. 3, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5 ja PeVL 28/2014 vp, s. 2/II). Oikeasuhtaisuuden kannalta merkittäviä ovat paitsi säännökset sanktioiden suuruudesta myös säännökset seuraamuksen suuruuden määräytymisessä huomioon otettavista seikoista ja seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä (PeVL 12/2019 vp, s. 7). Valiokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 46/2021 vp, 17 kohta viittauksineen.). Lausunnoissaan perustuslakivaliokunta on antanut seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuuden arvioinnissa merkitystä sille,
Oikeasuhtaisuus. Sanktioluonteisten hallinnollisten seuraamusten tulee perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset (esim. PeVL 39/2017 vp, s. 3, PeVL 2/2017 vp, s. 5, PeVL 15/2016 vp, s. 5 ja PeVL 28/2014 vp, s. 2/II). Oikeasuhtaisuuden kannalta merkittäviä ovat paitsi säännökset sanktioiden suuruudesta myös säännökset seuraamuksen suuruuden määräytymisessä huomioon otettavista seikoista ja seuraamusmaksun määräämättä jättämisestä (PeVL 12/2019 vp, s. 7). Valiokunta on myös käytännössään edellyttänyt, että viranomaisen harkinnan sanktion määräämättä jättämisestä tulee olla sidottua harkintaa siten, että seuraamusmaksu on jätettävä määräämättä laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä (PeVL 46/2021 vp, 17 kohta viittauksineen.). Lausunnoissaan perustuslakivaliokunta on antanut seuraamusmaksujen oikeasuhtaisuuden arvioinnissa merkitystä sille,
kohdistuvatko maksut luonnolliseen henkilöön (ks. tekoälyasetusehdotuksen osalta PeVL 37/2021 vp, PeVL 15/2016 vp, s. 5).
Syyttömyysolettama ja kaksoisrangaistavuuden kielto.
Esitys olisi ongelmaton syyttömyysolettaman kannalta, koska siinä ei säädetä tuottamuksesta riippumattomasta vastuusta (ks. PeVL 9/2018 vp, s. 4). Ehdotettavassa laissa seuraamusmaksun määräämisen edellytyksenä olisi aina luottamuspalvelun tarjoajan tahallisen tai huolimattoman toiminnan myötä aiheutunut muutetun eIDAS-asetuksen rikkominen.
Kaksoisrangaistavuuden kiellon eli niin kutsuttu
ne bis in idem
–periaatteen mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti (PeVL 9/2012 vp, s.3, PeVL 14/2013 vp, s.2).
Ehdotettu sääntely ei siten olisi ongelmallinen kaksoisrangaistavuuden kiellon kannalta.
12.5.3
Viranomaisia koskevat seuraamukset
12.5.3Viranomaisia koskevat seuraamukset
Perustuslakivaliokunta on katsonut, että seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei ole valtiosääntöisesti ongelmatonta (ks. PeVL 14/2018 vp, PeVL 13/2023 vp). Valiokunta viittasi tuolloisessa hallituksen esityksessä omaksuttuun kantaan, jonka mukaan viranomaiselle määrättävä hallinnollinen seuraamusmaksu on yleisen oikeusjärjestyksemme kannalta vieras menettely. Viranomaisia sitoo hallinnon lainmukaisuusperiaate, ja viranomaisten on noudatettava hallinnon yleislakeja. Virkamiehen asemaan kuuluu virkavastuu työssä tehdyistä virheistä. Viranomaisen toiminnasta voidaan tehdä myös hallintokantelu ylemmälle viranomaiselle. Viranomaisten toiminta on budjettisidonnaista, jolloin rahamääräisen seuraamuksen vaikutus ei ole samanlainen kuin yksityisellä sektorilla. Viranomaisen on kaikissa tilanteissa hoidettava lakisääteiset tehtävänsä (PeVL 14/2018 vp, s. 20). Muutetun eIDAS-asetuksen valmistelun aikana asetukseen ei saatu sisällytettyä säännöstä, jonka
mukaan jäsenvaltio voi kansallisesti säätää siitä, ettei seuraamusmaksuja voida määrätä viranomaiselle. Tästä syystä tässä esityksessä ei ole arvioitu olevan mahdollista säätää poikkeusta viranomaisille seuraamusmaksun määräämiseen liittyen.
Viranomaiset eivät tyypillisesti tarjoa eIDAS-asetuksessa tarkoitettuja luottamuspalveluja tai hyväksyttyjä luottamuspalveluja. Kuitenkin esimerkiksi Digi- ja väestötietovirasto tarjoaa varmenteita ja on tältä osin hyväksytty luottamuspalveluntarjoaja. Haasteellisena luottamuspalvelun tarjoajana määritelmän kannalta voidaan pitää sitä, että eIDAS-asetuksen mukaan luottamuspalvelun tarjoajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa yhtä tai useampaa luottamuspalvelua joko hyväksyttynä tai ei-hyväksyttynä luottamuspalvelun tarjoajana.
Vaikka seuraamusmaksusääntelyn ulottamista viranomaistoimintaan ei ole pidetty valtiosääntöisesti ongelmattomana, niin on kuitenkin huomioitava, että oikeusministeriössä on käynnistetty hanke hallinnollisten seuraamusmaksujen määräämisestä tietosuojalainsäädännön rikkomuksista julkissektorilla (
https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM127:00/2023
). Hankkeessa valmistellaan hallituksen esitystä, jolla on tarkoitus muuttaa lakeja sen mahdollistamiseksi, että hallinnollinen seuraamusmaksu tietosuojalainsäädännön rikkomisesta voidaan määrätä myös viranomaiselle tai julkishallinnon elimelle. Hallituksen esitys on ollut lausuntokierroksella vuoden 2025 lopussa ja hankkeen sivuilla on ilmoitettu hallituksen esityksen arvioiduksi esittelyviikoksi 15/2026.
12.6
Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle
Vaikka seuraamusmaksusääntelyn ulottamista viranomaistoimintaan ei ole pidetty valtiosääntöisesti ongelmattomana, niin on kuitenkin huomioitava, että oikeusministeriössä on käynnistetty hanke hallinnollisten seuraamusmaksujen määräämisestä tietosuojalainsäädännön rikkomuksista julkissektorilla (https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM127:00/2023). Hankkeessa valmistellaan hallituksen esitystä, jolla on tarkoitus muuttaa lakeja sen mahdollistamiseksi, että hallinnollinen seuraamusmaksu tietosuojalainsäädännön rikkomisesta voidaan määrätä myös viranomaiselle tai julkishallinnon elimelle. Hallituksen esitys on ollut lausuntokierroksella vuoden 2025 lopussa ja hankkeen sivuilla on ilmoitettu hallituksen esityksen arvioiduksi esittelyviikoksi 15/2026.
12.6Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle
Hallituksen esitykseen sisältyvää 1. ja 2. lakiehdotusta on niiden sisältämien vaatimustenmukaisuuden arviointia ja sertifiointia suorittavia tahoja sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen alihankintaa koskevien säännösten vuoksi arvioitava perustuslain 124 §:n näkökulmasta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi Liikenne- ja viestintäviraston mahdollisuudesta antaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallisen sertifiointijärjestelmän omistajan tehtäviin sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeämiseen liittyvän avustavan tehtävän hoitaminen alihankkijalle, jolla on siihen riittävät tekniset edellytykset sekä riittävä osaaminen ja joka täyttää eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt sekä ehdotetussa eIDAS-laissa säädetyt ja sen nojalla annetuissa määräyksissä määrätyt tehtävää koskevat vaatimukset.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä se vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.
Julkisen hallintotehtävän antamisen yksityiselle tulee täyttää tarkoituksenmukaisuusvaatimus, joka on oikeudellinen edellytys, jonka täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti kunkin viranomaisorganisaation ulkopuolelle annettavaksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän kohdalla erikseen. Tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee perustuslain esitöiden mukaan kiinnittää huomiota hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden ohella myös yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin (
HE 1/1998 vp
, s. 179). Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että tarkastus voi esimerkiksi valvonnan kohteina oleviin seikkoihin liittyvien ammatillisten ja teknisten erityispiirteiden vuoksi olla joissakin tilanteissa tarkoituksenmukaista suorittaa viranomaisen siihen valtuuttaman asiantuntijan toimesta (PeVL 40/2002 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeellisuusvaatimus voi täyttyä myös esimerkiksi silloin, kun tarkastuksen
Julkisen hallintotehtävän antamisen yksityiselle tulee täyttää tarkoituksenmukaisuusvaatimus, joka on oikeudellinen edellytys, jonka täyttymistä tulee arvioida tapauskohtaisesti kunkin viranomaisorganisaation ulkopuolelle annettavaksi ehdotetun julkisen hallintotehtävän kohdalla erikseen. Tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee perustuslain esitöiden mukaan kiinnittää huomiota hallinnon tehokkuuden ja muiden hallinnon sisäisiksi luonnehdittavien tarpeiden ohella myös yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin (HE 1/1998 vp, s. 179). Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut, että tarkastus voi esimerkiksi valvonnan kohteina oleviin seikkoihin liittyvien ammatillisten ja teknisten erityispiirteiden vuoksi olla joissakin tilanteissa tarkoituksenmukaista suorittaa viranomaisen siihen valtuuttaman asiantuntijan toimesta (PeVL 40/2002 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunnan mukaan tarpeellisuusvaatimus voi täyttyä myös esimerkiksi silloin, kun tarkastuksen
tekeminen edellyttää osaamista tai resursseja, joita viranomaisella ei ole (PeVL 29/2013 vp, s. 2).
julkisen hallintotehtävän hoitoon liittyen virkavastuusta laissa (PeVL 50/2017 vp, 3, PeVL 26/2017 vp, s. 49—50, PeVL 16/2016 vp, s. 2—3, PeVL 8/2014 vp, s. 5).
Perustuslain 124 §:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (
HE 1/1998 vp
, s. 179 ja PeVL 28/2001 vp, s. 5—6, PeVL 5/2014 vp, s. 3).
Perustuslain 124 §:n mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä on pidettävä esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (HE 1/1998 vp, s. 179 ja PeVL 28/2001 vp, s. 5—6, PeVL 5/2014 vp, s. 3).
Vaikka Liikenne- ja viestintävirasto valvoo eIDAS-asetuksen mukaisesti tarjottujen palvelujen täyttävän niille eIDAS-asetuksessa asetetut vaatimukset, on vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tekemällä arvioinnilla ja sertifioijan suorittamalla sertifioinnilla suuri merkitys palvelujen tarjoamisen kannalta. Näiden tahojen tekemät arvioinnit toimivat perustana Liikenne- ja viestintäviraston tekemälle arvioinnille ja valvonnalle. Ilman vaatimustenmukaisuuden arviointia tai sertifiointia eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen tai luottamuspalvelujen osalta hyväksytyn aseman saaminen ei olisi mahdollista. Näin ollen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sertifioijan sekä hyväksytyn tietoturvallisuuden arviointilaitoksen tehtävää voidaan pitää perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisena hallintotehtävänä. Myös Liikenne- ja viestintävirastoa avustavaa tehtävää hoitavien sekä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen alihankkijoiden
Ehdotetun sääntelyn ei siten katsota olevan ristiriidassa perustuslain 124 §:ssä säädetyn kanssa.
12.7
Valtion verot ja maksut
12.7Valtion verot ja maksut
Esityksen 1. lakiehdotuksen 41 §:ää ja 2. lakiehdotuksen 47 §:ää Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavista maksuista on tarkasteltava perustuslain 81 §:n valtion veroja ja maksuja koskevan sääntelyn näkökulmasta. Valtion verosta säädetään perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Verolaista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden piiri. Lain säännösten tulee olla myös sillä tavoin tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua.
Voimassa olevassa tunnistuslain 47 §:ssä säädetään ensinnäkin valvontamaksuista, joista osa ehdotetaan nyt siirrettäväksi uuteen eIDAS-lakiin ja osa jäisi tunnistuslakiin. Lisäksi lompakon tarjoajalle ehdotettaisiin eIDAS-laissa uutta valvontamaksua, joka vastaisi tunnistus- ja luottamuspalvelun tarjoajien valvontamaksua. Tunnistuslain 47 §:ssä säädettyjen maksujen luonnetta on lain säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan pidetty ennemminkin verona kuin maksuina (
HE 74/2016
Voimassa olevassa tunnistuslain 47 §:ssä säädetään ensinnäkin valvontamaksuista, joista osa ehdotetaan nyt siirrettäväksi uuteen eIDAS-lakiin ja osa jäisi tunnistuslakiin. Lisäksi lompakon tarjoajalle ehdotettaisiin eIDAS-laissa uutta valvontamaksua, joka vastaisi tunnistus- ja luottamuspalvelun tarjoajien valvontamaksua. Tunnistuslain 47 §:ssä säädettyjen maksujen luonnetta on lain säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan pidetty ennemminkin verona kuin maksuina (HE 74/2016
ja
HE 36/2009
). Tästä syystä ehdotetun eIDAS-lain 41 §:n säännökset on valvontamaksuja koskevilta osin laadittu tunnistuslain 47 §:ää vastaavasti siten, että niissä ilmenevät vähintään verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteet, verovelvollisten oikeusturva ja verovelvollisten piiri perustuslain 81 §:ssä edellytetyllä tavalla. Tunnistuslakiin sekä ehdotettuun eIDAS-lakiin sisältyviin valvontamaksuihin tehtäisiin yleisestä kustannustason noususta johtuva korotus. Ehdotettu valvontamaksuja
HE 36/2009). Tästä syystä ehdotetun eIDAS-lain 41 §:n säännökset on valvontamaksuja koskevilta osin laadittu tunnistuslain 47 §:ää vastaavasti siten, että niissä ilmenevät vähintään verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteet, verovelvollisten oikeusturva ja verovelvollisten piiri perustuslain 81 §:ssä edellytetyllä tavalla. Tunnistuslakiin sekä ehdotettuun eIDAS-lakiin sisältyviin valvontamaksuihin tehtäisiin yleisestä kustannustason noususta johtuva korotus. Ehdotettu valvontamaksuja
koskeva sääntely ei siten ole ristiriidassa perustuslain 81 §:n kanssa.
Toiseksi esityksessä ehdotetaan eräitä Liikenne- ja viestintäviraston perimiä käsittelymaksuja kumottavaksi tunnistuslaista. Niistä käytetään nykyisessä tunnistuslain 47 §:ssä nimityksiä rekisteröimismaksu ja nimeämismaksu. Jatkossa tunnistuspalveluiden ja luottamuspalveluiden tarjoajan olisi suoritettava palvelun tarjoamisen aloittamista koskevan ilmoituksen käsittelymaksu, jonka suuruudesta säädettäisiin sähköisen viestinnän maksuasetuksessa. Vastaavasti nykyisin tunnistuslakiin sisältyvien vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja nimetyn sertifiointielimen (ehdotetussa eIDAS-laissa sertifioijan) hakemusmaksujen suuruus määräytyisi jatkossa asetuksen tasolla. Osana eIDAS-lain toimeenpanoa tultaisiin myös perimään eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamisen aloittamista edeltävästä ilmoituksesta käsittelymaksu, jonka suuruus määräytyisi saman sähköisen viestinnän maksuasetuksen mukaan.
Rahasuorituksen valtiosääntöoikeudellinen luonne vaikuttaa niihin vaatimuksiin, joita perustuslaki kohdistaa suorituksesta säätämisen tapaan. Valtion verosta säädetään lailla, jonka tulee sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta, kun taas valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Verolakiin kohdistuvat erityiset vaatimukset tarkoittavat ennen muuta sitä, että laista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden piiri ja että lain säännösten tulee myös olla sillä tavoin tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua harkintaa (
HE 1/1998 vp
, s. 134—135) (PeVL 61/2002 vp s. 5/II).
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan valtiosääntöisille maksuille on ominaista, että ne ovat korvauksia tai vastikkeita julkisen vallan palveluista; muut rahasuoritukset valtiolle ovat sen sijaan veroja valtiosääntöoikeudellisessa mielessä (
HE 1/1998 vp
, s. 134—135; PeVL 61/2002 vp, s. 5/II, PeVL 66/2002 vp, s. 3/II, PeVL 67/2002 vp, s. 3/II). Verojen ja maksujen olennainen ero liittyy siten maksujen vastikkeellisuuteen. Jos vastikesuhdetta ei ole, suoritus on valtiosääntöoikeudellisessa mielessä vero. (PeVL 61/2002 vp s. 5/II).
Vastikesuhteen olemassaoloa arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota erilaisiin näkökohtiin. Niiden suoritteiden, joista maksuja peritään, tulee olla jollakin tavoin yksilöitävissä. Perustuslain (
HE 1/1998 vp
, s. 135/I) mukaan lailla säädetään yleisesti siitä, millaisista virkatoimista, palveluista ja tavaroista maksuja voidaan periä tai millaiset suoritteet ovat kokonaan maksuttomia. Samoin lailla säädetään maksujen suuruuden määräämisessä noudatettavista periaatteista. Jos rahasuoritus sen sijaan peritään yleisesti jonkin toiminnan rahoittamiseen, kysymyksessä on pikemminkin valtiosääntöoikeudellinen vero kuin maksu. Jonkin rahasuorituksen maksun luonteen edellytyksenä ei tästä huolimatta ole täysi kustannusvastaavuus. Maksun suuruuden ja määräytymisperusteiden tulee kuitenkin säilyttää jokin yhteys suoritteen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Mitä suuremmaksi ero maksun ja etenkin julkisoikeudelliseen tehtävään liittyvän suoritteen tuottamisesta aiheutuvien
Rahasuorituksen valtiosääntöoikeudellinen luonne vaikuttaa niihin vaatimuksiin, joita perustuslaki kohdistaa suorituksesta säätämisen tapaan. Valtion verosta säädetään lailla, jonka tulee sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta, kun taas valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuuden ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Verolakiin kohdistuvat erityiset vaatimukset tarkoittavat ennen muuta sitä, että laista tulee yksiselitteisesti ilmetä verovelvollisuuden piiri ja että lain säännösten tulee myös olla sillä tavoin tarkkoja, että lakia soveltavien viranomaisten harkinta veroa määrättäessä on sidottua harkintaa (HE 1/1998 vp, s. 134—135) (PeVL 61/2002 vp s. 5/II).
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan valtiosääntöisille maksuille on ominaista, että ne ovat korvauksia tai vastikkeita julkisen vallan palveluista; muut rahasuoritukset valtiolle ovat sen sijaan veroja valtiosääntöoikeudellisessa mielessä (HE 1/1998 vp, s. 134—135; PeVL 61/2002 vp, s. 5/II, PeVL 66/2002 vp, s. 3/II, PeVL 67/2002 vp, s. 3/II). Verojen ja maksujen olennainen ero liittyy siten maksujen vastikkeellisuuteen. Jos vastikesuhdetta ei ole, suoritus on valtiosääntöoikeudellisessa mielessä vero. (PeVL 61/2002 vp s. 5/II).
Vastikesuhteen olemassaoloa arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota erilaisiin näkökohtiin. Niiden suoritteiden, joista maksuja peritään, tulee olla jollakin tavoin yksilöitävissä. Perustuslain (HE 1/1998 vp, s. 135/I) mukaan lailla säädetään yleisesti siitä, millaisista virkatoimista, palveluista ja tavaroista maksuja voidaan periä tai millaiset suoritteet ovat kokonaan maksuttomia. Samoin lailla säädetään maksujen suuruuden määräämisessä noudatettavista periaatteista. Jos rahasuoritus sen sijaan peritään yleisesti jonkin toiminnan rahoittamiseen, kysymyksessä on pikemminkin valtiosääntöoikeudellinen vero kuin maksu. Jonkin rahasuorituksen maksun luonteen edellytyksenä ei tästä huolimatta ole täysi kustannusvastaavuus. Maksun suuruuden ja määräytymisperusteiden tulee kuitenkin säilyttää jokin yhteys suoritteen tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Mitä suuremmaksi ero maksun ja etenkin julkisoikeudelliseen tehtävään liittyvän suoritteen tuottamisesta aiheutuvien
kustannusten välillä kasvaa, sitä lähempänä suoritusta voidaan pitää valtiosääntöisenä verona (PeVL 53/2002 vp, s. 2/II). Merkitystä voi olla myös sillä, onko asianomaisen suoritteen vastaanottaminen vapaaehtoista vai pakollista. Veroon viittaa myös, jos suoritusvelvollisuuden aiheuttamista suoritteista ei voi kieltäytyä ja velvollisuus koskee suoraan lain nojalla tietyt tunnusmerkit täyttäviä oikeussubjekteja (PeVL 48/2010 vp, s. 8/I, PeVL 12/2005 vp, s. 3/I ja PeVL 46/2004 vp, s. 3/I). Rahasuorituksen mahdollisella rajoitetulla käyttötarkoituksella ei ole merkitystä suorituksen valtiosääntöoikeudellisen luonteen arvioinnissa (PeVL 46/2004 vp, s. 3/I, PeVL 61/2002 vp s. 6/I).
Esimerkiksi viestintämarkkinalakiin
(393/2003)
sisältynyttä Viestintävirastolle (nykyisin Liikenne- ja viestintävirasto) suoritettavaa teleyritysten hakemusmaksua voitiin pitää valtiosääntöoikeudelliselta kannalta selvästi maksuna, koska kyseistä lainsäädäntöä koskevasta ehdotuksesta maksun suuruuden lisäksi ilmeni selvästi, mistä viranomaistoimenpiteistä maksu suoritetaan. Sen sijaan valvontamaksu, jonka suorittamisvelvollisuus syntyy suoraan lain nojalla, eikä se ole vastike yksilöitävissä olevista suoritteista eikä sen määräytymisperusteilla ole yhteyttä tällaisista suoritteista aiheutuviin kustannuksiin, oli katsottava valtiosääntöoikeudellisessa mielessä veroksi (PeVL 61/2002 vp s. 6/II). Nyt ehdotettaviin 1. ja 2. lakiehdotuksiin sisältyvistä valvontamaksuista säädettäisiin edelleen lain tasolla, kun taas ilmoituksen tai hakemuksen käsittelystä perittäisiin maksuperustelain mukaisesti maksu, jonka suuruudesta säädettäisiin sähköisen viestinnän maksuasetuksessa.
Yllä esitetyn perusteella Liikenne- ja viestintäviraston vastaanottamien ilmoitusten ja hakemusten käsittelystä katsotaan mahdolliseksi periä käsittelymaksu, jonka euromääräisestä suuruudesta on mahdollista säätää sähköisen viestinnän maksuasetuksella. Sen sijaan lain tasolla säilyisivät tunnistus- ja luottamuspalveluiden tarjoajien, lompakoiden tarjoajien, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten sekä sertifioijien valvontamaksut. Näiden maksujen sääntelyssä olisi edellä kuvatulla tavalla huomioitu veroista säätämiseen liittyvät erityiset vaatimukset.
12.8
Valtuudet antaa määräyksiä
12.8Valtuudet antaa määräyksiä
Esitykseen sisältyy useita ehdotuksia määräyksenantovaltuudesta Liikenne- ja viestintävirastolle. Kyse on pääsääntöisesti olemassa olevien määräystenantovaltuuksien säilyttämisestä siten, että niistä osa siirrettäisiin tunnistuslaista ehdotettavaan uuteen eIDAS-lakiin. Lisäksi Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotetaan uusia määräyksenantovaltuuksia. Ehdotetut määräyksenantovaltuudet on kootusti esitetty jaksossa 8.2.
Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuuden tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu eli valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan.
Perustuslain 80 §:n 2 momentti edellyttää määräyksenantovaltuuteen liittyvän erityisiä syitä. Erityinen syy olisi hallituksen esityksen (
HE 1/1998 vp
, s.133/II) mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on lisäksi pitänyt säädeltävän toiminnan ammatillisia erityispiirteitä perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaisina erityisinä syinä (PeVL 17/2004 vp, s.3, PeVL 16/2003 vp, s.3, PeVL 24/2002, s.3).
Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt viranomaiselle kohdistettua valtuutta järjestää teknisluonteiset yksityiskohdat perustuslain kannalta ongelmallisena (PeVL 17/2004 vp, s.4, PeVL 16/2003 vp, s.3). Asetuksenantovaltuuksiin verrattuna määräyksenantovaltuuksiin kohdistuu yleistä tarkkarajaisuutta koskeva pidemmälle menevä vaatimus, jonka mukaan valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa (
HE 1/1998 vp
, s. 133, PeVL 43/2000 vp, s. 3/II ja PeVL 46/2001 vp, s. 2–3). Esimerkiksi lausunnossa PeVL 10/2014 vp (s. 3-4) painotetaan tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia. Samassa lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa ympäristölainsäädännön osalta tyypilliseksi sen, että huomattava osa yksityiskohtaisesta sääntelyä jää lakia alemman asteisiin säädöksiin. Tämä johtuu valiokunnan mukaan pitkälti siitä, että sääntelyn on tarpeen olla varsin yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Tämä pätee myös ehdotettavaan rajat ylittävää sähköistä tunnistamista,
Perustuslain 80 §:n 2 momentti edellyttää määräyksenantovaltuuteen liittyvän erityisiä syitä. Erityinen syy olisi hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp, s.133/II) mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on lisäksi pitänyt säädeltävän toiminnan ammatillisia erityispiirteitä perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaisina erityisinä syinä (PeVL 17/2004 vp, s.3, PeVL 16/2003 vp, s.3, PeVL 24/2002, s.3).
Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt viranomaiselle kohdistettua valtuutta järjestää teknisluonteiset yksityiskohdat perustuslain kannalta ongelmallisena (PeVL 17/2004 vp, s.4, PeVL 16/2003 vp, s.3). Asetuksenantovaltuuksiin verrattuna määräyksenantovaltuuksiin kohdistuu yleistä tarkkarajaisuutta koskeva pidemmälle menevä vaatimus, jonka mukaan valtuuden kattamat asiat on määriteltävä tarkasti laissa (HE 1/1998 vp, s. 133, PeVL 43/2000 vp, s. 3/II ja PeVL 46/2001 vp, s. 2–3). Esimerkiksi lausunnossa PeVL 10/2014 vp (s. 3-4) painotetaan tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksia. Samassa lausunnossa perustuslakivaliokunta toteaa ympäristölainsäädännön osalta tyypilliseksi sen, että huomattava osa yksityiskohtaisesta sääntelyä jää lakia alemman asteisiin säädöksiin. Tämä johtuu valiokunnan mukaan pitkälti siitä, että sääntelyn on tarpeen olla varsin yksityiskohtaista ja teknisluonteista. Tämä pätee myös ehdotettavaan rajat ylittävää sähköistä tunnistamista,
sähköisiä luottamuspalveluja ja eurooppalaista digitaalista identiteettiä koskevaan lainsäädäntöön. Perustuslakivaliokunta on lisäksi lausunnossaan pitänyt esimerkiksi Viestintävirastoa (nykyisin Liikenne- ja viestintävirasto) sellaisena viranomaisena, jolle määräyksenantovaltaa on mahdollista antaa (mm. PeVL 9/2004 vp, s. 8).
Lakiehdotukset
1
Laki eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
1 lukuYleiset säännökset
1 §Soveltamisala
Tässä laissa säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, jäljempänä
eIDAS-asetus
, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, säännösten noudattamisen valvonnasta ja annetaan mainittua asetusta täydentäviä säännöksiä.
eIDAS-asetus, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, säännösten noudattamisen valvonnasta ja annetaan mainittua asetusta täydentäviä säännöksiä.
Tätä lakia sovelletaan vain Suomessa tarjottaviin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin.
Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen 9 artiklan mukaisesti ilmoitettaviin rajat ylittäviin sähköisen tunnistamisen järjestelmiin sovelletaan vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettua lakia
(617/2009)
, jollei tästä laista tai eIDAS-asetuksesta muuta johdu.
2 §
Määritelmät
(617/2009), jollei tästä laista tai eIDAS-asetuksesta muuta johdu.
2 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1)
eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa;
2)
henkilön tunnistetiedoilla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuja henkilön tunnistetietoja;
3)
luottavalla osapuolella
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettua luottavaa osapuolta;
4)
kansallisella solmupisteellä
yhteyspistettä, joka on osa sähköisen tunnistamisen yhteentoimivuusarkkitehtuuria, osallistuu henkilöiden todentamiseen rajojen yli ja pystyy tunnistamaan sekä käsittelemään tai siirtämään tietoja muihin solmupisteisiin tarjoamalla yhden jäsenvaltion kansalliselle sähköisen tunnistamisen infrastruktuurille rajapinnan muiden jäsenvaltioiden sähköisen tunnistamisen infrastruktuureihin;
5)
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 18 alakohdassa tarkoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta ja 5 c artiklan nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua sertifiointielintä;
6)
teknisellä laitteella
eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän mobiilipäätelaitetta tai muuta vastaavaa laitetta, jossa lompakko on otettu käyttöön.
2 luku
Eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko ja sähköisen tunnistamisen menetelmät
3 §
Luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäminen
2 lukuEurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko ja sähköisen tunnistamisen menetelmät
3 §Luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntäminen
Luonnollisen henkilön tunnistetiedot eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin myöntää Digi- ja väestötietovirasto noudattaen eIDAS-asetuksen 5 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
Digi- ja väestötietoviraston on myönnettävä luonnollisen henkilön tunnistetiedot sellaisiin eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin, jotka Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut 33 §:n 2 kohdan mukaisesti Euroopan komissiolle. Digi- ja väestötietovirasto voi myöntää luonnollisen henkilön tunnistetiedot myös muihin lompakoihin. Digi- ja väestötietovirasto asettaa julkisesti saataville luettelon kaikista eIDAS-asetuksen mukaisesti tarjotuista eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joihin se myöntää luonnollisen henkilön tunnistetiedot.
4 §
Rekisteri luonnollisen henkilön tunnistetiedoista
4 §Rekisteri luonnollisen henkilön tunnistetiedoista
Digi- ja väestötietovirasto pitää rekisteriä sen myöntämistä luonnollisen henkilön tunnistetiedoista. Rekisteriin tallennetaan luonnollisen henkilön tunnistetietojen myöntämiseen, voimassaoloon, ajantasaisuuteen ja peruuttamiseen tarvittavat tiedot noudattaen eIDAS-asetuksen 5 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
Luonnollisen henkilön tunnistetietojen rekisteriin tallennetut tiedot säilytetään viisi vuotta sen jälkeen, kun luonnollisen henkilön tunnistetietojen voimassaolo on päättynyt.
5 §
Oikeushenkilön tunnistetietojen myöntäminen
5 §Oikeushenkilön tunnistetietojen myöntäminen
Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus myöntää oikeushenkilön tunnistetiedot eurooppalaisiin digitaalisen identiteetin lompakoihin.
Patentti- ja rekisterihallitus saa luovuttaa 2 momentissa tarkoitetusta hakemuksesta ilmenevät luonnollisen henkilön henkilötiedot muille kuin oikeushenkilön edustajille noudattaen, mitä kaupparekisterilain
(564/2023)
2 §:n 2 momentissa säädetään kaupparekisteriin tallennetun henkilötunnuksen tunnusosan ja ulkomailla asuvan luonnollisen henkilön kotiosoitteen luovuttamisesta.
6 §
Rekisteri oikeushenkilön tunnistetiedoista
6 §Rekisteri oikeushenkilön tunnistetiedoista
Patentti- ja rekisterihallitus pitää rekisteriä sen myöntämistä oikeushenkilön tunnistetiedoista. Rekisteriin tallennetaan oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämiseen, voimassaoloon, ajantasaisuuteen ja peruuttamiseen tarvittavat tiedot noudattaen eIDAS-asetuksen 5 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
Oikeushenkilön tunnistetietojen rekisteriin tallennetut tiedot säilytetään viisi vuotta sen jälkeen, kun oikeushenkilön tunnistetietojen voimassaolo on päättynyt.
7 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen
7 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaminen
Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä on tarjota eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa Suomessa, noudattaen eIDAS-asetuksen 5 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan on viipymättä ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle 3 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista. Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 3 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamistavasta.
8 §
Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon rekisterinpitäjä
8 §Digi- ja väestötietoviraston tarjoaman eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon rekisterinpitäjä
Digi- ja väestötietovirasto on 7 §:n nojalla tarjoamansa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon ja sen tarjoamiseen liittyvän henkilötietojen käsittelyn rekisterinpitäjä.
9 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamiseen liittyvien tietojen säilytysaika
9 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoamiseen liittyvien tietojen säilytysaika
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan on säilytettävä lompakon ja sen tarjoamiseen liittyvät tiedot viisi vuotta lompakon voimassaolon päättymisestä.
Eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla toteutetuista tapahtumista luottavien osapuolten ja muiden lompakkojen kanssa on oltava saatavilla tieto kaksi vuotta tietojen tallentamisajankohtaa seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.
10 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönotto alaikäiselle
10 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttöönotto alaikäiselle
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon voi ottaa itsenäisesti käyttöön kolmetoista vuotta täyttänyt. Tätä nuorempi henkilö voi ottaa lompakon käyttöön huoltajan suostumuksella.
11 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon lähdekoodin luovuttaminen
11 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon lähdekoodin luovuttaminen
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon komponenttien lähdekoodin avoimuudesta säädetään eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 3 kohdassa.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan ei tarvitse luovuttaa lompakon lähdekoodia komponenteista, joita ei ole asennettu eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän tekniseen laitteeseen, jos sille on olemassa asianmukaisesti perusteltu syy.
12 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen maksullisuus
12 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen maksullisuus
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja tai hyväksytty luottamuspalvelun tarjoaja, joka mahdollistaa hyväksytyn sähköisen allekirjoituksen luomisen eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla, voi periä maksun lompakolla tapahtuvasta sähköisestä allekirjoittamisesta silloin kun se voi luotettavasti todentaa lompakon käyttäjän kytköksen organisaatioon tai allekirjoituksen kytköksen ammatilliseen tarkoitukseen.
13 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan velvollisuudet tietoturvaloukkaustilanteissa
13 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan velvollisuudet tietoturvaloukkaustilanteissa
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja vastaa tarjoamansa lompakon osalta jäsenvaltiolle eIDAS-asetuksen 5 e artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta.
Jos eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoaja ei teknisistä syistä pysty itse suorittamaan eIDAS-asetuksen 5 e artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettua eräiden tietojen ilmoittamiseen liittyvää jäsenvaltion velvollisuutta, ilmoituksen tekee Liikenne- ja viestintävirasto. Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava Liikenne- ja viestintävirastolle eIDAS-asetuksen 5 e artiklassa säädetyn ilmoituksen tekemiseen tarvittavat tiedot.
14 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän velvollisuudet
14 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän velvollisuudet
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän on käytettävä lompakkoa huolellisesti eikä hän saa luovuttaa sitä toisen käyttöön. Käyttäjän velvollisuus alkaa, kun hän on ottanut lompakon käyttöön.
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava lompakon tarjoajalle teknisen laitteen joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai lompakon oikeudettomasta käytöstä.
15 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän vastuu lompakon oikeudettomasta käytöstä
15 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän vastuu lompakon oikeudettomasta käytöstä
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjä vastaa lompakon oikeudettomasta käytöstä vain jos:
Sopimusehto, joka poikkeaa 1 tai 2 momentissa säädetystä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.
16 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallinen rekisteri
16 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallinen rekisteri
Liikenne- ja viestintävirasto perustaa eIDAS-asetuksen 5 b artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten kansallisen rekisterin ja toimii sen rekisterinpitäjänä.
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon luottavien osapuolten pääsyvarmenteiden ja rekisteröintivarmenteiden toteuttamisesta sekä niiden varmennepolitiikoista ja varmennuskäytännöistä noudattaen eIDAS-asetuksen 5 b artiklan nojalla annettuja säännöksiä.
17 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kehyksen validointimekanismit
17 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kehyksen validointimekanismit
Digi- ja väestötietovirasto tarjoaa Suomessa eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 8 kohdan a alakohdassa tarkoitetun lompakkojen aitoutta ja voimassaoloa koskevan validointimekanismin.
Liikenne- ja viestintävirasto tarjoaa Suomessa eIDAS-asetuksen 5 a artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitetun luottavien osapuolten henkilöllisyyden aitoutta ja kelpoisuutta koskevan validointimekanismin.
18 §
Henkilöllisyyden linkittäminen
18 §Henkilöllisyyden linkittäminen
Digi- ja väestötietovirasto toteuttaa keskitetysti viranomaisille ja muille julkista tehtävää hoitaville henkilöllisyyden linkittämisen noudattaen eIDAS-asetuksen 11 a artiklaa ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
Yksityiset yhteisöt, säätiöt ja elinkeinonharjoittajat saavat käyttää 1 momentissa tarkoitettua Digi- ja väestötietoviraston tarjoamaa henkilöllisyyden linkittämistä.
19 §
Kansallinen solmupiste
19 §Kansallinen solmupiste
Kansallista solmupistettä ylläpitää Suomessa Digi- ja väestötietovirasto.
3 luku
Luottamuspalvelut
20 §
Varmenteen peruuttaminen
3 lukuLuottamuspalvelut
20 §Varmenteen peruuttaminen
Sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luomistietojen haltijan on viipymättä pyydettävä hyväksytyn varmenteen myöntäneeltä varmentajalta varmenteen peruuttamista, jos hänellä on perusteltu syy epäillä sähköisen allekirjoituksen tai leiman luomistietojen oikeudetonta käyttöä.
Hyväksyttyjä varmenteita tarjoavan varmentajan on viipymättä peruutettava hyväksytty varmenne, jos sähköisen allekirjoituksen tai leiman luomistietojen haltija pyytää sitä. Varmenteen peruuttamispyynnön katsotaan saapuneen varmentajalle silloin, kun se on ollut varmentajan käytettävissä siten, että pyyntöä voidaan käsitellä.
21 §
Vastuu sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luomistietojen oikeudettomasta käytöstä
21 §Vastuu sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luomistietojen oikeudettomasta käytöstä
Sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luomistietojen haltija vastaa hyväksytyllä varmenteella varmennetun kehittyneen sähköisen allekirjoituksen luomistietojen ja kehittyneen sähköisen leiman luomistietojen oikeudettomasta käytöstä aiheutuneesta vahingosta, kunnes varmenteen peruuttamispyyntö on saapunut varmentajalle.
Sopimusehto, joka poikkeaa 1 tai 2 momentissa säädetystä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.
22 §
Luottamuspalvelun tarjoajan vastuu
22 §Luottamuspalvelun tarjoajan vastuu
Luottamuspalvelun tarjoajan vastuusta säädetään eIDAS-asetuksen 13 artiklassa.
Hyväksytyn varmenteen tarjoava varmentaja on vastuussa vahingosta, joka hyväksyttyyn varmenteeseen luottaneelle on aiheutunut siitä, että varmentaja tai sen apunaan käyttämä henkilö ei ole peruuttanut varmennetta 20 §:ssä säädetyllä tavalla. Varmentaja vapautuu vastuusta, jos se näyttää, että vahinko ei ole aiheutunut sen omasta tai sen apunaan käyttämän henkilön huolimattomuudesta.
23 §
Digi- ja väestötietoviraston ohjeistus attribuuttien tarkastamiseksi virallisista lähteistä
23 §Digi- ja väestötietoviraston ohjeistus attribuuttien tarkastamiseksi virallisista lähteistä
Digi- ja väestötietoviraston tehtävänä on laatia ohjeistus niistä sähköisistä menetelmistä, joita sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavat hyväksytyt luottamuspalvelun tarjoajat voivat hyödyntää, kun ne haluavat tarkastaa eIDAS-asetuksen liitteessä VI tarkoitetut attribuutit niiden virallisista lähteistä Suomessa.
Ohjeistuksen tulee sisältää vähintään kuvaus eIDAS-asetuksen liitteessä VI tarkoitettujen attribuuttien virallisista lähteistä Suomessa sekä kuvaus virallisiin lähteisiin saatavilla olevista teknisistä rajapinnoista.
4 luku
Vaatimustenmukaisuuden arviointi
24 §
Kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointi
4 lukuVaatimustenmukaisuuden arviointi
24 §Kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointi
Digi- ja väestötietoviraston on osoitettava tietoturvallisuuden arviointilaitoksista annetussa laissa
(1405/2011)
tarkoitetun hyväksytyn tietoturvallisuuden arviointilaitoksen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tai Liikenne- ja viestintäviraston tekemällä arvioinnilla, että sen tämän lain 19 §:n nojalla ylläpitämä kansallinen solmupiste täyttää eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset. Digi- ja väestötietoviraston on hankittava arvioinnista arviointiraportti ja toimitettava se Liikenne- ja viestintävirastolle, jos arvioinnin tekee tietoturvallisuuden arviointilaitos tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos. Arviointiraportti on voimassa arvioinnissa käytetyn standardin määrittelemän ajan, kuitenkin enintään 2 vuotta.
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä kansallisen solmupisteen vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista noudattaen eIDAS-asetusta ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
25 §
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallinen sertifiointijärjestelmä
25 §Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallinen sertifiointijärjestelmä
eIDAS-asetuksen 5 c artiklassa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettu eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallisen sertifiointijärjestelmän omistaja on Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto.
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon kansallisesta sertifiointijärjestelmästä sekä lompakon vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa noudatettavasta menettelystä noudattaen eIDAS-asetusta ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
26 §
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeäminen ja ilmoittaminen
26 §Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeäminen ja ilmoittaminen
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hakemuksesta nimetä ja ilmoittaa Suomeen sijoittautunut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti.
3) sähköisen tunnistamisen järjestelmien ja luottamuspalvelujen vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa noudatettavasta menettelystä.
27 §
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valvonta
27 §Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valvonta
Sen lisäksi, mitä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valvonnasta muualla laissa säädetään, Liikenne- ja viestintävirasto valvoo, että sen nimeämä ja ilmoittama vaatimustenmukaisuuden arvioitilaitos:
Jollei eIDAS-asetuksesta tai sen nojalla säädetystä muuta johdu, Liikenne- ja viestintäviraston on peruttava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimeäminen ja ilmoitettava Euroopan komissiolle, ettei vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos enää täytä ilmoittamisen edellytyksiä, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei korjaa toimintaansa asetetussa määräajassa ja virhe tai laiminlyönti on olennainen.
28 §
Sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifioijat
Liikenne- ja viestintävirasto voi hakemuksesta nimetä ja ilmoittaa Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen 30 artiklassa ja 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yksityisiä tai julkisia toimijoita, joiden tehtävänä on sertifioida hyväksyttyjä sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luontivälineitä (
sertifioija
). Hakemuksessa on esitettävä Liikenne- ja viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.
28 §Sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineen sertifioijat
Liikenne- ja viestintävirasto voi hakemuksesta nimetä ja ilmoittaa Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen 30 artiklassa ja 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yksityisiä tai julkisia toimijoita, joiden tehtävänä on sertifioida hyväksyttyjä sähköisen allekirjoituksen tai sähköisen leiman luontivälineitä (sertifioija). Hakemuksessa on esitettävä Liikenne- ja viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.
Sertifioijan nimeämisen edellytyksenä on, että se on toiminnallisesti ja taloudellisesti sähköisen allekirjoituksen ja sähköisen leiman luontivälineiden valmistajista riippumaton ja että sillä on:
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä sertifioijaa koskevista vaatimuksista, sertifioinnissa noudatettavasta menettelystä sekä sähköisen allekirjoituksen ja leiman luontivälinettä koskevista vaatimuksista noudattaen eIDAS-asetusta ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
29 §
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvontatehtävä ja -keinot
Jollei eIDAS-asetuksesta tai sen nojalla säädetystä muuta johdu, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on valvottava, että se, jolle se on myöntänyt vaatimustenmukaisuustodistuksen (
vaatimustenmukaisuustodistuksen haltija
) täyttää todistuksen saamisen edellytykset.
29 §Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen valvontatehtävä ja -keinot
Jollei eIDAS-asetuksesta tai sen nojalla säädetystä muuta johdu, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on valvottava, että se, jolle se on myöntänyt vaatimustenmukaisuustodistuksen (vaatimustenmukaisuustodistuksen haltija) täyttää todistuksen saamisen edellytykset.
Vaatimustenmukaisuuden arvioitilaitoksella on salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada eIDAS-asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen sekä tässä laissa säädettyjen sekä tämän lain nojalla annetuissa määräyksissä määrättyjen tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijalta. Vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijan on ilmoitettava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle kaikista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta todistuksen saamisen edellytysten täyttymiseen.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on 1 momentissa tarkoitetun valvontatehtävänsä suorittamiseksi oikeus tehdä vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa ja tämän tarjoamaa arvioinnin kohteena olevaa tuotetta tai palvelua koskeva tarkastus.
30 §
Vaatimustenmukaisuustodistuksen peruuttaminen
30 §Vaatimustenmukaisuustodistuksen peruuttaminen
Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos toteaa, että vaatimustenmukaisuustodistuksen haltija tai arvioinnin kohteena ollut tuote tai palvelu ei täytä vaatimustenmukaisuustodistuksen saamisen edellytyksiä tai että todistusta ei muutoin olisi tullut myöntää, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on kehotettava vaatimustenmukaisuustodistuksen haltijaa korjaamaan puutteet määräajassa, jollei eIDAS-asetuksesta tai sen nojalla säädetystä muuta johdu.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista valvontatoimista.
31 §
Julkisuutta koskevan lainsäädännön soveltaminen ja tietojen luovuttaminen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa
31 §Julkisuutta koskevan lainsäädännön soveltaminen ja tietojen luovuttaminen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa
Myös silloin, kun kysymys ei ole julkisen vallan käytöstä, 24 §:ssä tarkoitettuun tietoturvallisuuden arviointilaitokseen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokseen ja sen käyttämään alihankkijaan sekä sertifioijaan sovelletaan eIDAS-asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten sekä tämän lain ja tämän lain nojalla annettujen määräysten toimeenpanoon liittyvissä tehtävissä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia
(621/1999)
. Muiden hallinnon yleislakien soveltamisesta säädetään erikseen.
(621/1999). Muiden hallinnon yleislakien soveltamisesta säädetään erikseen.
Henkilön, joka toimii 1 momentissa tarkoitetun toimijan palveluksessa tai päättävässä elimessä ja käsittelee arviointitoimintaan liittyviä salassa pidettäviä tietoja, vaitiolovelvollisuuteen ja tiedon hyväksikäyttökieltoon sovelletaan mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:ssä säädetään viranomaisen palveluksessa olevan vaitiolovelvollisuudesta ja hyväksikäyttökiellosta.
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja muualla laissa säädetään, 1 momentissa tarkoitetulla toimijalla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus oma-aloitteisesti luovuttaa mainitussa momentissa tarkoitettujen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto Liikenne- ja viestintävirastolle eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä taikka tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeudesta säädetään 35 §:ssä.
32 §
Rikosoikeudellinen virkavastuu vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa
32 §Rikosoikeudellinen virkavastuu vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa
Seuraavien toimijoiden palveluksessa olevaan sekä päättävässä elimessä toimivaan henkilöön sovelletaan virkamiehen rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä taikka tässä laissa säädettyjä tehtäviä:
Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa
(412/1974)
.
5 luku
Valvonta
33 §
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät
(412/1974).
5 lukuValvonta
33 §Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on sen lisäksi mitä edellä tässä laissa säädetään valvoa tämän lain noudattamista. Lisäksi Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on:
8) julkaista ja toimittaa Euroopan komissiolle eIDAS-asetuksen 48 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot noudattaen mainitun artiklan 3 ja 4 kohtaa.
34 §
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien tärkeysjärjestys ja asian tutkimatta jättäminen
34 §Liikenne- ja viestintäviraston tehtävien tärkeysjärjestys ja asian tutkimatta jättäminen
Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa sille tässä laissa säädetyt tehtävät tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mikä merkitys tehtävällä on tässä laissa tai eIDAS-asetuksessa taikka niiden nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä säädettyjen tai määrättyjen velvollisuuksien noudattamisen kannalta.
Liikenne- ja viestintävirasto voi jättää asian tutkimatta, jos asialla on epäillystä virheestä tai laiminlyönnistä huolimatta vain vähäinen merkitys 1 momentissa tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen kannalta. Liikenne- ja viestintäviraston on tehtävä päätös tutkimatta jättämisestä heti, kun se on mahdollista.
35 §
Tiedonsaantioikeus
35 §Tiedonsaantioikeus
Liikenne- ja viestintävirastolla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada tässä laissa ja eIDAS- asetuksessa sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot toiselta viranomaiselta, eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajalta ja sen käyttäjältä, luottavalta osapuolelta, luottamuspalvelun tarjoajalta ja sen palvelujen käyttäjältä, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselta, sertifioijalta, sähköisen tunnistamisen järjestelmän tarjoajalta ja niiltä, jotka toimivat näiden lukuun. Tiedot on luovutettava viipymättä, Liikenne- ja viestintäviraston pyytämässä muodossa ja maksutta.
36 §
Oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja
36 §Oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja muualla laissa säädetään, Liikenne- ja viestintävirastolla on salassapitosäännösten ja muiden tietojen luovuttamista koskevien rajoitusten estämättä oikeus oma-aloitteisesti tai pyynnöstä luovuttaa tässä laissa ja eIDAS-asetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä saamansa tai laatimansa asiakirja sekä ilmaista salassa pidettävä tieto:
Liikenne- ja viestintävirastolla on siinä määrin kuin se on välttämätöntä oikeus käyttää tässä laissa ja eIDAS-asetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä laatimiaan ja saamiaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja tietoja sille kyberturvallisuuslain
(124/2025)
26 §:ssä tarkoitettuna valvovana viranomaisena, 19 §:ssä tarkoitettuna CSIRT- yksikkönä ja 18 §:ssä tarkoitettuna keskitettynä yhteyspisteenä sekä eräiden tuotteiden kyberkestävyydestä sekä kyberturvallisuussertifioinnista annetun lain (/) 21 §:ssä tarkoitettuna kyberturvallisuussertifioinnin viranomaisena kuuluvien tehtävien hoitamista varten.
37 §
Oikeus tehdä tarkastuksia
37 §Oikeus tehdä tarkastuksia
Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus tehdä eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajaa ja sen tarjoamaa lompakkoa, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta ja sertifioijaa sekä näiden toimintaa, luottamuspalvelun tarjoajaa ja sen tarjoamaa luottamuspalvelua sekä mainittujen lukuun toimivia koskeva tarkastus. Tarkastus voidaan tehdä tässä laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä taikka eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen valvomiseksi.
Tarkastuksessa noudatetaan hallintolain
(434/2003)
39 §:ää.
38 §
Huomautus ja valvontapäätös
38 §Huomautus ja valvontapäätös
Liikenne- ja viestintävirasto voi huomauttaa tämän lain nojalla valvomaansa toimijaa puutteista tai velvoittaa toimijan kohtuullisessa määräajassa korjaamaan puutteet tässä laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä taikka eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamisessa.
peruuttaa hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan tai sen tarjoaman palvelun hyväksytyn aseman.
39 §
Väliaikainen päätös
39 §Väliaikainen päätös
Jos tässä laissa tai sen nojalla annetuissa määräyksissä taikka eIDAS-asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn velvollisuuden laiminlyönti tai tietoturvaloukkaus vaarantaa välittömästi ja olennaisesti tarjotun palvelun luotettavuuden, Liikenne- ja viestintävirasto voi viipymättä 38 §:ssä tarkoitetusta määräajasta riippumatta väliaikaisena toimena kieltää tai keskeyttää eIDAS-asetuksen:
Väliaikaiset toimet voivat olla voimassa enintään kolme kuukautta. Jos laiminlyöntiä tai tietoturvaloukkausta ei korjata väliaikaisia toimia koskevassa päätöksessä asetetussa määräajassa, Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä palveluntarjoajan lopettamaan palvelun tarjoamisen.
40 §
Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka
40 §Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka
Liikenne- ja viestintävirasto voi asettaa 38 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun valvontapäätöksen ja 39 §:ssä tarkoitetun väliaikaisia toimia koskevan päätöksen tehosteeksi uhkasakon tai uhan, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella. Uhkasakosta, keskeyttämisuhasta ja teettämisuhasta säädetään uhkasakkolaissa
(1113/1990)
.
41 §
Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut
(1113/1990).
41 §Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut
Eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon tarjoajan on suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 17 000 euron valvontamaksu.
Valvontamaksun perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa
(706/2007)
. Jollei maksua suoriteta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain
(706/2007). Jollei maksua suoriteta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain
(633/1982)
4 §:ssä säädetyn korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.
Edellä 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen käsittelystä, 26 §:n 1 momentissa ja 28 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hakemusten käsittelystä, 37 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta sekä eIDAS-asetuksen 21 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen käsittelystä ja 5 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta rekisteröinnistä perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelaissa
(150/1992)
. Tämän lain 5 §:ssä tarkoitetuista oikeushenkilön tunnistetietoja koskevista suoritteista perittävistä maksuista säädetään patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa
(1032/1992)
.
6 luku
Seuraamusmaksut
42 §
Luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu
(150/1992). Tämän lain 5 §:ssä tarkoitetuista oikeushenkilön tunnistetietoja koskevista suoritteista perittävistä maksuista säädetään patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa
(1032/1992).
6 lukuSeuraamusmaksut
42 §Luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu
Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä seuraamusmaksun luottamuspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö eIDAS-asetuksen 15 artiklassa säädetyn velvollisuuden tarjota palveluaan saataville selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (SopS 27/2016) ja tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 esteettömyysvaatimusten mukaisesti.
43 §
Ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu
43 §Ei-hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu
Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä seuraamusmaksun ei-hyväksytyille luottamuspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö eIDAS-asetuksen 19 a artiklassa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa valvontaelimelle, tunnistettavissa oleville asianomaisille henkilöille, yleisölle, jos se on yleisen edun mukaista, ja tarvittaessa muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille tietoturvaloukkauksista tai palvelun tarjoamisen tai mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden häiriöistä.
44 §
Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu
44 §Hyväksyttyjen luottamuspalvelun tarjoajien seuraamusmaksu
Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä seuraamusmaksun hyväksytylle luottamuspalvelun tarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö eIDAS-asetuksen:
f) i alakohdassa säädetyn velvollisuuden ylläpitää ajan tasalla olevaa toiminnan lopettamissuunnitelmaa.
45 §
Hyväksyttyjä varmenteita tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu
45 §Hyväksyttyjä varmenteita tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu
Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä seuraamusmaksun hyväksyttyjä varmenteita tarjoavalle hyväksytylle luottamuspalveluntarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö eIDAS-asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden varmistaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys ja mahdolliset muut attribuutit, jolle hyväksytty varmenne myönnetään, 2 kohdan k alakohdassa säädetyn velvollisuuden perustaa varmennetietokanta ja pitää se ajan tasalla, 3 kohdassa säädetyn velvollisuuden kirjata varmenteen sulkeminen varmennetietokantaan ja julkaista varmenteen sulkemistila tai 4 kohdassa säädetyn velvollisuuden antaa tietoa hyväksyttyjen varmenteiden voimassaolo- tai sulkemistilasta.
46 §
Hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu
46 §Hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavan hyväksytyn luottamuspalvelun tarjoajan seuraamusmaksu
Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä seuraamusmaksun hyväksyttyjä sähköisiä attribuuttitodistuksia tarjoavalle hyväksytylle luottamuspalveluntarjoajalle, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö eIDAS-asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden varmistaa sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys ja mahdolliset muut attribuutit, jolle hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus myönnetään tai 4 a kohdassa säädetyn velvollisuuden noudattaa 3 ja 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttamisessa.
47 §
Seuraamusmaksun suuruus
47 §Seuraamusmaksun suuruus
Seuraamusmaksun määrääminen ja määrä perustuu kokonaisarviointiin, jossa on otettava huomioon:
Liikevaihdolla tarkoitetaan kirjanpitolain
(1336/1997)
4 luvun 1 §:ssä tarkoitettua liikevaihtoa tai vastaavaa liikevaihtoa.
48 §
Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen
48 §Seuraamusmaksun määräämättä jättäminen
Seuraamusmaksua ei määrätä, jos:
Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos on kulunut yli viisi vuotta siitä, kun rikkomus tai laiminlyönti on tapahtunut. Jos rikkomus tai laiminlyönti on ollut luonteeltaan jatkuvaa, viiden vuoden määräaika lasketaan siitä, kun rikkomus tai laiminlyönti on päättynyt.
49 §
Seuraamusmaksun täytäntöönpano
49 §Seuraamusmaksun täytäntöönpano
Tämän lain nojalla maksettavaksi määrätyn seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa
(672/2002).
7 lukuErinäiset säännökset
50 §Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa säädetään, tämän lain 3 ja 5 §:ssä tarkoitetusta luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämisestä tai peruuttamisesta hakemuksen mukaisesti ei anneta hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa sekä väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain
(661/2009)
68 §:ssä säädetään, luottamuspalvelun tarjoamisesta eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon tai tarjoamisen keskeyttämisestä taikka lopettamisesta palvelun vastaanottajan hakemuksen mukaisesti ei anneta hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
51 §Oikaisuvaatimus
Digi- ja väestötietoviraston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen tämän lain nojalla antamiin muihin kuin 50 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin saa vaatia oikaisua.
Liikenne- ja viestintäviraston päätökseen, joka koskee 41 §:ssä tarkoitettua Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavaa maksua, saa vaatia oikaisua.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen sekä sertifioijan tämän lain taikka eIDAS-asetuksen tai sen nojalla annettujen säännösten nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta.
Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolain 7 a luvussa.
52 §Valituskielto ja muutoksenhaku viranomaisen päätökseen
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa
(808/2019). Muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämis- tai keskeyttämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan päätökseen sovelletaan kuitenkin uhkasakkolakia.
Digi- ja väestötietoviraston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen 50 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutoksenhausta Patentti- ja rekisterihallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen säädetään Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa
(578/2013).
Liikenne- ja viestintävirasto voi 38 §:ssä tarkoitetussa valvontapäätöksessään tai 39 §:ssä tarkoitetussa väliaikaisessa päätöksessään määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman.
53 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Digi- ja väestötietoviraston on saatettava toimintansa 3, 4, 7–9 §:n sekä 17 §:n 1 momentin, 18 §:n 1 ja 2 momentin ja 23 §:n mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
Patentti- ja rekisterihallituksen on saatettava toimintansa 5 ja 6 §:n mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
Liikenne- ja viestintäviraston on saatettava toimintansa 16 §:n ja 17 §:n 2 momentin mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
Lain 18 §:n 3 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2028.
2
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan
vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain
(617/2009)
30, 32 ja 36 §, 4 a luku sekä 42 c §,
sellaisina kuin ne ovat, 30, 32 ja 36 § laissa 1009/2018, 4 a luku laissa 533/2016 ja 42 c § laissa 1188/2019,
muutetaan
nimike, 1, 2 ja 7 b §, 17 §:n 2 momentti, 24 §:n 2 momentti, 29 §, 31 §:n 1 momentti, 37, 38, 42 ja 42 a §, 45 §:n 1 momentti sekä 45 a, 46, 47 ja 49 a §,
sellaisina kuin ne ovat, nimike, 1 § ja 24 §:n 2 momentti laissa 533/2016, 2 ja 7 b §, 17 §:n 2 momentti, 29, 37 ja 38 §, 45 §:n 1 momentti, 45 a, 46 sekä 47 § laissa 1009/2018, 31 §:n 1 momentti laissa 1188/2019, 42 § laeissa 1009/2018 ja 230/2021, 42 a § laissa 230/2021 sekä 49 a § laissa 1542/2019, sekä
lisätään
lakiin uusi 12 e ja 21 a § seuraavasti:
Laki
vahvasta sähköisestä tunnistamisesta
1 §Soveltamisala
Tässä laissa säädetään:
1) vahvasta sähköisestä tunnistamisesta;
2) tunnistuspalveluiden tarjoamisesta palveluntarjoajille, yleisölle ja toisille tunnistuspalvelun tarjoajille;
3) tunnistuspalvelujen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.
Lakia ei sovelleta:
1) yhteisön sisäiseen tunnistamiseen käytettävien palveluiden tarjontaan;
2) yhteisöön, joka käyttää omaa tunnistusmenetelmäänsä omien asiakkaidensa tunnistamiseen omissa palveluissaan.
Eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetussa laissa (/) säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, jäljempänä
eIDAS-asetus,
sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183 säännösten noudattamisen valvonnasta ja annetaan mainittua asetusta täydentäviä säännöksiä.
2 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1)
vahvalla sähköisellä tunnistamisella
sellaista henkilön, oikeushenkilön tai oikeushenkilöä edustavan luonnollisen henkilön yksilöimistä ja tunnisteen aitouden ja oikeellisuuden todentamista sähköistä menetelmää käyttäen, joka täyttää eIDAS-asetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun korotetun varmuustason tai mainitun kohdan c alakohdassa tarkoitetun korkean varmuustason vaatimukset;
2)
tunnistusvälineellä
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua sähköisen tunnistamisen menetelmää;
3)
tunnistuspalvelun tarjoajalla
tunnistusvälityspalvelun tarjoajaa ja tunnistusvälineen tarjoajaa;
4)
tunnistusvälineen tarjoajalla
palveluntarjoajaa, joka tarjoaa tai laskee liikkeelle vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineitä yleisölle sekä tarjoaa tunnistusvälinettään tunnistusvälityspalvelun tarjoajalle välitettäväksi luottamusverkostossa;
5)
tunnistusvälityspalvelun tarjoajalla
palveluntarjoajaa, joka välittää vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistustapahtumia sähköiseen tunnistukseen luottavalle osapuolelle;
6)
tunnistusvälineen haltijalla
luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jolle tunnistuspalvelun tarjoaja on sopimukseen perustuen antanut tunnistusvälineen;
7)
ensitunnistamisella
tunnistusvälineen hakijan henkilöllisyyden todentamista välineen hankkimisen yhteydessä;
8)
varmenteella
sähköistä todistusta, joka todentaa henkilöllisyyden tai todentaa henkilöllisyyden ja liittää luottamuspalvelun todentamistiedot luottamuspalvelun käyttäjään ja jota voidaan käyttää vahvassa sähköisessä tunnistamisessa ja luottamuspalveluissa;
9)
varmentajalla
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa varmenteita yleisölle;
10)
luottamusverkostolla
Liikenne- ja viestintäviraston ilmoituksen tehneiden tunnistuspalvelun tarjoajien verkostoa;
11)
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella
Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymää tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 13 kohdassa tarkoitettua elintä, joka on akkreditoitu mainitun asetuksen mukaisesti;
12)
eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa;
13)
sähköisen tunnistamisen järjestelmällä
samaa kuin eIDAS-asetuksen 3 artiklan 4 alakohdassa;
14)
luottavalla osapuolella
samaa kuin eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdassa.
7 b §Tieto passin, henkilökortin tai digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolosta
Tunnistuspalvelun tarjoajalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä teknisen rajapinnan kautta tai muutoin sähköisesti poliisin tietojärjestelmässä oleva tieto ensitunnistamisessa käytettävän passin tai henkilökortin voimassaolosta sekä Digi- ja väestötietoviraston tietojärjestelmässä oleva tieto ensitunnistamisessa käytettävän digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa (_/ _) tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot sisältävän hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaolosta.
Tunnistusvälineen tarjoaja on velvollinen varmistamaan 1 momentissa tarkoitetut tiedot ensitunnistamisessa käytettävän asiakirjan voimassaolosta. Tunnistusvälineen tarjoajan on varmistettava, että tunnistusväline ei ole käytettävissä ennen kuin asiakirjan voimassaolo on varmistettu.
12 e §Eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvien tunnistustapahtumien välittäminen
Tunnistusvälityspalvelun tarjoajat voivat välittää eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvia tunnistustapahtumia sähköiseen tunnistukseen luottavalle osapuolelle, vaikka lompakkoon tai sen tarjoajaan ei sovelleta tämän lain säännöksiä.
17 §Tunnistusvälineen hakijana olevan luonnollisen henkilön tunnistaminen
Ensitunnistamisessa, joka perustuu yksinomaan viranomaisen myöntämään henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan, hyväksyttäviä asiakirjoja ovat voimassa oleva Euroopan talousalueen jäsenvaltion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämä passi tai henkilökortti. Tunnistusvälineen tarjoaja voi hyväksyä henkilöllisyyttä osoittavaksi asiakirjaksi myös digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyystodistuksen. Halutessaan tunnistusvälineen tarjoaja voi käyttää henkilöllisyyden varmentamisessa lisäksi muun valtion viranomaisen myöntämää voimassa olevaa passia.
21 a §Tunnistusvälineen uudelleenaktivointi
Tunnistusvälineen uudelleenaktivoinnissa tulee noudattaa sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksen liitteen kohdassa 2.2.3 säädettyjä vaatimuksia.
24 §Tunnistustapahtumaa ja tunnistusvälinettä koskevien tietojen tallentaminen ja käyttö
Tunnistusvälineen tarjoajan on tallennettava tarvittavat tiedot 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetusta hakijan ensitunnistamisesta ja siinä käytetystä asiakirjasta tai sähköisestä tunnistamisesta. Jos ensitunnistamiseen käytetään toisen tunnistusvälineen tarjoajan tunnistusvälinettä, ensitunnistustapahtumasta on välitettävä tieto kyseiselle tunnistusvälineen tarjoajalle tunnistustapahtuman yhteydessä.
29 §Sähköisen tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arviointi
Tunnistuspalvelun tarjoajan on määräajoin teetettävä palvelulleen 28 §:ssä tarkoitetun arviointielimen arviointi siitä, täyttääkö tunnistuspalvelu tässä laissa säädetyt yhteentoimivuutta, tietoturvaa, tietosuojaa ja muuta luotettavuutta koskevat vaatimukset.
Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävistä arviointiperusteista säädetään 42 §:ssä. Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä arviointiperusteeksi 1 momentissa tarkoitettujen säädösten lisäksi Euroopan unionin tai muun kansainvälisen toimielimen antamia säännöksiä tai ohjeita, julkaistuja ja yleisesti tai alueellisesti sovellettuja tietoturvallisuutta koskevia ohjeita ja yleisesti käytettyjä tietoturvallisuusstandardeja tai menettelyjä.
31 §Tarkastuskertomus
Tunnistuspalvelun tarjoajan on hankittava vaatimustenmukaisuuden arvioinnista tarkastuskertomus, joka toimitetaan Liikenne- ja viestintävirastolle.
37 §Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminta
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voi tehtävässään käyttää apunaan organisaation ulkopuolisia henkilöitä. Arviointilaitos vastaa myös apunaan käyttämiensä henkilöiden työstä.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettavista hyvän hallinnon periaatteista säädetään hallintolaissa
(434/2003), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa
(13/2003), kielilaissa
(423/2003)
sekä saamen kielilaissa
(1086/2003). Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sen käyttämän tytäryhtiön tai alihankkijan henkilöstöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa
(412/1974).
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle kaikista muutoksista, joilla on vaikutusta hyväksymisen edellytysten täyttymiseen.
38 §Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttaminen
Jos Liikenne- ja viestintävirasto toteaa, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei täytä sille säädettyjä edellytyksiä tai toimii olennaisesti säännösten vastaisesti, Liikenne- ja viestintäviraston on asetettava sille riittävä määräaika asian korjaamiseksi.
Liikenne- ja viestintävirasto voi peruuttaa arviointilaitoksen hyväksymisen, jos arviointilaitos ei ole korjannut toimintaansa 1 momentin nojalla asetetussa määräajassa ja kyseessä on olennainen rikkomus tai laiminlyönti.
42 §Liikenne- ja viestintäviraston määräykset
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä:
1) tunnistusjärjestelmän 8 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdan mukaisista turvallisuutta ja luotettavuutta koskevista vaatimuksista;
2) 10 §:ssä tarkoitettujen ilmoitettavien tietojen sisällöstä ja niiden toimittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle;
3) 12 a §:n 3 momentissa tarkoitetuista luottamusverkoston teknisten rajapintojen ominaisuuksista;
4) siitä, milloin 16 §:ssä tarkoitettu häiriö on merkittävä sekä mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta;
5) 24 §:n 2 momentissa tarkoitetuista hakijan ensitunnistamisesta ja siinä käytetystä asiakirjasta tai sähköisestä tunnistamisesta tallennettavista tarvittavista tiedoista;
6) 29 §:ssä tarkoitetuista arvioitavan tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista;
7) 33 §:ssä säädetyistä vaatimustenmukaisuuden arviointielimen pätevyysvaatimuksista;
8) 35 §:ssä tarkoitettuun hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja niiden toimittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle.
42 a §Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on valvoa tämän lain noudattamista, jollei tässä laissa muuta säädetä.
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on vuosittain kerätä ja tilastoida tietoa vahvan sähköisen tunnistamisen markkinasta sekä tunnistuspalveluiden tarjonnasta, saatavuudesta ja hinnoista. Tunnistuspalvelun tarjoajilta kerättävien tietojen on oltava tarpeellisia sääntelyn vaikutusten seuraamista varten. Tietojen tulee koskea tunnistustapahtumien määriä, tunnistuspalveluiden välisiä hintoja, tunnistuspalveluiden vähittäishintoja tai asiakasmääriä, tunnistuspalveluista saatuja tuloja taikka muita vastaavia seikkoja, jotka ovat tarpeellisia tilastoinnin luotettavuuden kannalta.
Liikenne- ja viestintäviraston ratkaisuvaltaan eivät kuulu osapuolten välistä sopimussuhdetta tai korvausvastuuta koskevat asiat.
45 §Hallintopakkokeinot
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa huomautuksen sille, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai päätöksiä, sekä velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa. Päätöksen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella.
45 a §Väliaikainen päätös
Jos tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä koskeva virhe tai laiminlyönti taikka tietoturvahäiriö vaarantaa välittömästi ja olennaisesti tunnistuspalvelun luotettavuuden, Liikenne- ja viestintävirasto voi viipymättä kieltää tai keskeyttää tunnistusmenetelmän tarjoamisen vahvana sähköisenä tunnistamisena 45 §:ssä säädetystä määräajasta riippumatta.
Liikenne- ja viestintäviraston on ennen väliaikaisia toimia koskevan päätöksen antamista varattava sen kohteena olevalle tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos kuulemista ei voida toimittaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.
Väliaikaiset toimet voivat olla voimassa enintään kolme kuukautta. Väliaikaisia toimia koskevaan päätökseen saa hakea muutosta erikseen samalla tavoin kuin 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen.
46 §Tarkastusoikeus
Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus tehdä tunnistuspalvelun tarjoajaa ja sen tarjoamaa palvelua sekä 28 §:ssä tarkoitettua arviointielintä ja sen toimintaa, koskeva tarkastus. Tarkastus voidaan tehdä tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä, määräyksissä ja päätöksissä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi. Tarkastukseen sovelletaan hallintolain 39 §:ää.
Liikenne- ja viestintävirasto määrää tarkastajan toimittamaan 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen. Tarkastusta toimittavalla henkilöllä on oikeus tutkia sellaiset tunnistuspalvelun tarjoajan tai sen apunaan käyttämän henkilön laitteet ja ohjelmistot, joilla voi olla merkitystä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen valvonnassa.
Tunnistuspalvelun tarjoajien ja niiden apunaan käyttämien henkilöiden on tarkastusta varten päästettävä 2 momentissa tarkoitettu tarkastaja muihin kuin pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin.
47 §Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut
Tunnistuspalvelun tarjoajan tai yhteenliittymän on suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain yhteensä 17 000 euron valvontamaksu kaikkien tarjoamiensa tunnistuspalveluiden valvonnasta.
Edellä 34 §:n mukaisesti hyväksytyn vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 18 000 euron valvontamaksu.
Valvontamaksu on suoritettava täysimääräisesti myös toiminnan ensimmäisenä vuotena, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken vuotta. Valvontamaksua ei palauteta, vaikka palveluntarjoaja lopettaisi toimintansa kesken vuotta.
Valvontamaksun määrää maksettavaksi Liikenne- ja viestintävirasto ja se on suoraan ulosottokelpoinen. Muutoksenhausta maksun määräämistä koskevaan päätökseen säädetään 49 §:ssä.
Valvontamaksun perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. Jollei maksua suoriteta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain
(633/1982)
4 §:ssä säädetyn korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.
Edellä 10 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ja 35 §:ssä tarkoitetun hakemuksen käsittelystä sekä 46 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta perittävästä maksusta säädetään valtion maksuperustelaissa.
49 a §Muutoksenhaku vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätökseen
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Lain 7 b § ja 17 §:n 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2027.
3
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Lain tarkoitus
Tässä laissa säädetään Suomen kansalaisen ja Suomessa oleskelevan ulkomaalaisen henkilöllisyyden tai vahvistettujen tietojen osoittamiseen käytettävästä digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta.
2 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1)
vahvistetuilla tiedoilla
viranomaisen sähköisesti varmentamia passilain
(671/2006)
29 §:ssä tarkoitettuun passirekisteriin tai henkilökorttilain
(663/2016)
31 §:ssä tarkoitettuun henkilökorttirekisteriin sisältyviä henkilötietoja sekä tämän lain 4 §:ssä säädettyjä muita viranomaisen sähköisesti varmentamia henkilötietoja;
2)
eIDAS-asetuksella
sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183;
3)
luottavalla osapuolella
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettua luottavaa osapuolta;
4)
käyttäjällä
luonnollista henkilöä, jolle Digi- ja väestötietovirasto on tarjonnut tässä laissa tarkoitetun hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen;
5)
teknisellä laitteella
eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän mobiilipäätelaitetta tai muuta vastaavaa laitetta, jossa lompakko on otettu käyttöön;
6)
eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa;
7)
hyväksytyllä sähköisellä attribuuttitodistuksella
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 45 alakohdassa tarkoitettua hyväksyttyä sähköistä attribuuttitodistusta;
8)
hyväksytyllä luottamuspalvelun tarjoajalla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 20 alakohdassa tarkoitettua hyväksyttyä luottamuspalvelun tarjoajaa;
9)
digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevalla asiakirjalla
passilain 3, 3 c ja 4 §:ssä tarkoitettu passia sekä henkilökorttilain 2 §:n 1 momentissa, 14 §:ssä, 15 a §:ssä ja 17 §:n 3 momentissa tarkoitettua henkilökorttia;
10)
ikätodisteella
vahvistetuista tiedoista johdettua attribuuttitodistusta tai vastaavaa todistusta, jolla käyttäjä voi vahvistaa luottavalle osapuolelle kuulumisensa tiettyyn ikäryhmään.
3 §Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Digitaalisella henkilöllisyystodistuksella käyttäjä voi osoittaa henkilöllisyytensä tai vahvistettuja tietojaan vastaavalla tavalla kuin sen perusteena olevalla passilla tai henkilökortilla. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi saada hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena käyttäjän eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus ei ole matkustusasiakirja.
4 §Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen sisältämät tiedot
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietojen tulee vastata poliisin passirekisteriin tai henkilökorttirekisteriin talletettuja tietoja.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietoja ovat seuraavat:
1) sukunimi;
2) etunimet;
3) voimassa olevaan suomalaiseen passiin tai henkilökorttiin merkitty sukupuoli;
4) syntymäaika;
5) henkilötunnus;
6) tieto Suomen kansalaisuudesta;
7) voimassa olevan suomalaisen passin tai henkilökortin myöntänyt viranomainen;
8) voimassa olevan suomalaisen passin tai henkilökortin myöntämispäivä, viimeinen voimassaolopäivä ja numero;
9) passi- tai henkilökorttirekisteriin talletettu kasvokuva.
Edellä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella tarjottu hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus voi sisältää myös ikätodisteen.
Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen muista tiedoista säädetään eIDAS-asetuksen liitteessä V.
5 §Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytykset
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi saada käyttöön Suomen kansalainen sekä Suomessa oleskeleva ulkomaalainen. Henkilöllä on oltava voimassa oleva digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja sekä käyttöön otettu eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytyksenä on, että Digi- ja väestötietovirasto on etälukenut henkilön digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan teknisen osan tiedot ja ne vastaavat henkilön eurooppalaisessa digitaalisen identiteetin lompakossa olevia luonnollisen henkilön tunnistetietoja.
6 §Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolo
Digitaalinen henkilöllisyystodistus voi olla voimassa yhtä kauan kuin digitaalisen henkilöllisyyden perusteena oleva asiakirja on voimassa.
Jos digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja peruutetaan sillä perusteella, että asiakirjan haltija on ilmoittanut sen kadonneeksi tai anastetuksi, jatkuu oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen 30 vuorokautta sen perusteena olevan asiakirjan peruuttamisen jälkeen, jollei 12 §:stä muuta johdu.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus voi olla hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena käytössä samanaikaisesti kahdella erillisellä teknisellä laitteella.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaoloajasta päättää Digi- ja väestötietovirasto.
7 §Toimivaltaiset viranomaiset, viranomaisen tehtävät ja tietojen käsittely
Myöntäessään digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevan asiakirjan, poliisi tai muu toimivaltainen viranomainen myöntää samalla oikeuden saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Poliisi luovuttaa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot Digi- ja väestötietovirastolle hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tarjoamista varten. Ennen tietojen luovuttamista poliisin tulee varmistaa tietojen oikeellisuus.
Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus noudattaen eIDAS-asetusta. Lisäksi Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen tarpeelliset varmenteet ja leimata tiedot hyväksytyllä sähköisellä leimalla.
Digi- ja väestötietoviraston tulee käsitellä poliisin luovuttamia 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja Suomessa.
8 §Rekisteri digitaalisista henkilöllisyystodistuksista
Tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi poliisi pitää rekisteriä digitaalisista henkilöllisyystodistuksista. Rekisteri sisältää 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot niiden henkilöiden osalta, jotka ovat ottaneet digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöönsä. Lisäksi rekisteri sisältää tiedot digitaalisista henkilöllisyystodistuksista ja niiden käsittelystä poliisissa.
Rekisterin tietojen käytöstä säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain
(616/2019)
11–15 §:ssä. Rekisterin tietojen luovuttamisesta ja poistamisesta säädetään mainitun lain 4 luvussa ja 38 §:ssä.
9 §Rekisteri hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista
Digi- ja väestötietovirasto pitää tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi rekisteriä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista ja eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joihin hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus on otettu käyttöön.
10 §Poliisin toimivalta peruuttaa oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen
Poliisi peruuttaa 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen, jos digitaalista henkilöllisyystodistusta käyttää joku muu kuin sen käyttäjä, tai sen käytön turvallisuus on muutoin vakavasti vaarantunut.
Poliisin on ilmoitettava 1 momentin nojalla tehdystä peruuttamisesta Digi- ja väestötietovirastolle viipymättä.
Peruutettua oikeutta digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen ei voi saattaa uudelleen voimaan.
11 §Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttaminen
Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos sitä käyttää joku muu kuin sen käyttäjä.
Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos poliisi on peruuttanut 10 §:n 1 momentin nojalla oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen.
Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos siinä on ilmeinen virheellisyys. Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota käyttäjälle viipymättä uusi hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus ilmeisen virheellisyyden johdosta tehdyn peruuttamisen jälkeen.
Peruutettua hyväksyttyä sähköistä attribuuttitodistusta ei voi saattaa uudelleen voimaan.
12 §Raukeaminen
Digitaalinen henkilöllisyystodistus ja siihen liittyvät hyväksytyt sähköiset attribuuttitodistukset raukeavat ilman erillistä päätöstä, kun:
1) henkilölle luovutetaan uusi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja, jota on käytetty 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tietojen etälukemiseen;
2) digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja peruutetaan muusta kuin 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä;
3) digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon myönnetyt luonnollisen henkilön tunnistetiedot eivät vastaa toisiaan;
4) käyttäjä peruuttaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon voimassaolon.
Digi- ja väestötietoviraston on muissa kuin 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa viipymättä annettava käyttäjälle tieto hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen raukeamisesta.
13 §Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa
(434/2003)
säädetään, tämän lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeuden myöntämisestä digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen ei anneta hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa säädetään, tämän lain 11 §:n 2 momentin nojalla tehdystä hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttamisesta ei anneta hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
14 §Valituskielto ja muutoksenhaku
Edellä 12 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa kyse on digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja siihen liittyvien hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten raukeamisesta, ei saa hakea muutosta valittamalla.
Edellä 13 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa
(808/2019).
15 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Viranomaisten on saatettava toimintansa tämän lain mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
4
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain
(306/2019)
3 §:n 1 momentin 4 kohta ja 6 §:n 2 momentti seuraavasti:
3 §Lain soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan:
4) vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
12 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin merkittyjen tunnistuspalvelun tarjoajien tunnistuspalveluihin sekä hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain
(571/2016)
3 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun verkkomaksamisen kokoamis- ja hallinnointipalvelun kautta käytettäviin digitaalisten palvelujen osiin, joilla voidaan hoitaa maksutoimeksiantoja;
6 §Palvelun käyttäjän sähköinen tunnistaminen
Jos digitaalisesta palvelusta on mahdollista saada salassa pidettäviä tietosisältöjä nähtäväksi ja käytettäväksi, palvelun käyttäjä on tunnistettava hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua, vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain (/) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa tai painavasta perustellusta syystä muuta vastaavaa tietoturvallista tunnistuspalvelua käyttämällä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
5
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain
(571/2016)
3 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohta sekä 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 3 §:n 2 momentti laissa 1314/2019, seuraavasti:
3 §Tukipalvelut
Yhteisiä sähköisen asioinnin tukipalveluja ovat:
4) luonnollisen henkilön tunnistuspalvelu, joka tunnistaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluja käyttävän luonnollisen henkilön vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitetun tunnistuspalvelun tarjoajan palvelua käyttäen, hallinnoi tunnistustapahtumaa sekä luovuttaa väestötietojärjestelmästä henkilön yksilöintiä koskevat tiedot käyttäjäorganisaatiolle;
5) sellaiset tunnistuspalvelut ja tunnistamisen kokoamis- ja hallinnointipalvelut, joissa voidaan käyttää muutakin tunnistusmenetelmää kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista;
Luonnollisen henkilön tunnistuspalvelussa henkilö voidaan tunnistaa myös sellaisella tunnistusmenetelmällä, joka sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, 5 f artiklan tai 6 artiklan mukaan kuuluu vastavuoroisesti tunnustettaviin sähköisen tunnistamisen menetelmiin. Tällöin luonnollisen henkilön tunnistuspalvelusta voidaan luovuttaa käyttäjäorganisaatiolle myös sellaisia henkilön yksilöiviä tietoja, jotka tunnistustapahtuman yhteydessä välitetään toisesta jäsenvaltiosta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
6
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002)
.
7 luku
Erinäiset säännökset
50 §
Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa säädetään, tämän lain 3 ja 5 §:ssä tarkoitetusta luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön tunnistetietojen myöntämisestä tai peruuttamisesta hakemuksen mukaisesti ei anneta hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa sekä väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain
1 §:n 2 momentin 63 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1379/2025, ja
lisätään
lain 1 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 416/2025, 860/2025, 979/2025, 1080/2025, 1149/2025 ja 1379/2025, uusi 64 kohta seuraavasti:
1 §Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään seuraavien rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta:
63) eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain
(1377/2025)
4 luvussa tarkoitetut seuraamusmaksut;
64) eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain (/) 42–46 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
7
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain
(661/2009)
68 §:ssä säädetään, luottamuspalvelun tarjoamisesta eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon tai tarjoamisen keskeyttämisestä taikka lopettamisesta palvelun vastaanottajan hakemuksen mukaisesti ei anneta hallintopäätöstä tai oikaisuvaatimusohjetta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
51 §
Oikaisuvaatimus
Digi- ja väestötietoviraston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen tämän lain nojalla antamiin muihin kuin 50 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin saa vaatia oikaisua.
Liikenne- ja viestintäviraston päätökseen, joka koskee 41 §:ssä tarkoitettua Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavaa maksua, saa vaatia oikaisua.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen sekä sertifioijan tämän lain taikka eIDAS-asetuksen tai sen nojalla annettujen säännösten nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta.
Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolain 7 a luvussa.
52 §
Valituskielto ja muutoksenhaku viranomaisen päätökseen
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa
(808/2019)
. Muutoksenhaussa uhkasakon asettamista ja maksettavaksi tuomitsemista sekä teettämis- tai keskeyttämisuhan asettamista ja täytäntöönpantavaksi määräämistä koskevaan päätökseen sovelletaan kuitenkin uhkasakkolakia.
Digi- ja väestötietoviraston sekä Patentti- ja rekisterihallituksen 50 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutoksenhausta Patentti- ja rekisterihallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen säädetään Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa
(578/2013)
.
Liikenne- ja viestintävirasto voi 38 §:ssä tarkoitetussa valvontapäätöksessään tai 39 §:ssä tarkoitetussa väliaikaisessa päätöksessään määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman.
53 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Digi- ja väestötietoviraston on saatettava toimintansa 3, 4, 7–9 §:n sekä 17 §:n 1 momentin, 18 §:n 1 ja 2 momentin ja 23 §:n mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
Patentti- ja rekisterihallituksen on saatettava toimintansa 5 ja 6 §:n mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
Liikenne- ja viestintäviraston on saatettava toimintansa 16 §:n ja 17 §:n 2 momentin mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
Lain 18 §:n 3 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2028.
2
Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan
vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain
(617/2009)
30, 32 ja 36 §, 4 a luku sekä 42 c §,
sellaisina kuin ne ovat, 30, 32 ja 36 § laissa 1009/2018, 4 a luku laissa 533/2016 ja 42 c § laissa 1188/2019,
muutetaan
nimike, 1, 2 ja 7 b §, 17 §:n 2 momentti, 24 §:n 2 momentti, 29 §, 31 §:n 1 momentti, 37, 38, 42 ja 42 a §, 45 §:n 1 momentti sekä 45 a, 46, 47 ja 49 a §,
sellaisina kuin ne ovat, nimike, 1 § ja 24 §:n 2 momentti laissa 533/2016, 2 ja 7 b §, 17 §:n 2 momentti, 29, 37 ja 38 §, 45 §:n 1 momentti, 45 a, 46 sekä 47 § laissa 1009/2018, 31 §:n 1 momentti laissa 1188/2019, 42 § laeissa 1009/2018 ja 230/2021, 42 a § laissa 230/2021 sekä 49 a § laissa 1542/2019, sekä
lisätään
lakiin uusi 12 e ja 21 a § seuraavasti:
Laki
vahvasta sähköisestä tunnistamisesta
1 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään:
1) vahvasta sähköisestä tunnistamisesta;
2) tunnistuspalveluiden tarjoamisesta palveluntarjoajille, yleisölle ja toisille tunnistuspalvelun tarjoajille;
3) tunnistuspalvelujen vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.
Lakia ei sovelleta:
1) yhteisön sisäiseen tunnistamiseen käytettävien palveluiden tarjontaan;
2) yhteisöön, joka käyttää omaa tunnistusmenetelmäänsä omien asiakkaidensa tunnistamiseen omissa palveluissaan.
Eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetussa laissa (/) säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, jäljempänä
eIDAS-asetus,
sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183 säännösten noudattamisen valvonnasta ja annetaan mainittua asetusta täydentäviä säännöksiä.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1)
vahvalla sähköisellä tunnistamisella
sellaista henkilön, oikeushenkilön tai oikeushenkilöä edustavan luonnollisen henkilön yksilöimistä ja tunnisteen aitouden ja oikeellisuuden todentamista sähköistä menetelmää käyttäen, joka täyttää eIDAS-asetuksen 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun korotetun varmuustason tai mainitun kohdan c alakohdassa tarkoitetun korkean varmuustason vaatimukset;
2)
tunnistusvälineellä
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua sähköisen tunnistamisen menetelmää;
3)
tunnistuspalvelun tarjoajalla
tunnistusvälityspalvelun tarjoajaa ja tunnistusvälineen tarjoajaa;
4)
tunnistusvälineen tarjoajalla
palveluntarjoajaa, joka tarjoaa tai laskee liikkeelle vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistusvälineitä yleisölle sekä tarjoaa tunnistusvälinettään tunnistusvälityspalvelun tarjoajalle välitettäväksi luottamusverkostossa;
5)
tunnistusvälityspalvelun tarjoajalla
palveluntarjoajaa, joka välittää vahvan sähköisen tunnistamisen tunnistustapahtumia sähköiseen tunnistukseen luottavalle osapuolelle;
6)
tunnistusvälineen haltijalla
luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jolle tunnistuspalvelun tarjoaja on sopimukseen perustuen antanut tunnistusvälineen;
7)
ensitunnistamisella
tunnistusvälineen hakijan henkilöllisyyden todentamista välineen hankkimisen yhteydessä;
8)
varmenteella
sähköistä todistusta, joka todentaa henkilöllisyyden tai todentaa henkilöllisyyden ja liittää luottamuspalvelun todentamistiedot luottamuspalvelun käyttäjään ja jota voidaan käyttää vahvassa sähköisessä tunnistamisessa ja luottamuspalveluissa;
9)
varmentajalla
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa varmenteita yleisölle;
10)
luottamusverkostolla
Liikenne- ja viestintäviraston ilmoituksen tehneiden tunnistuspalvelun tarjoajien verkostoa;
11)
vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella
Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymää tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 13 kohdassa tarkoitettua elintä, joka on akkreditoitu mainitun asetuksen mukaisesti;
12)
eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa;
13)
sähköisen tunnistamisen järjestelmällä
samaa kuin eIDAS-asetuksen 3 artiklan 4 alakohdassa;
14)
luottavalla osapuolella
samaa kuin eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdassa.
7 b §
Tieto passin, henkilökortin tai digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolosta
Tunnistuspalvelun tarjoajalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä teknisen rajapinnan kautta tai muutoin sähköisesti poliisin tietojärjestelmässä oleva tieto ensitunnistamisessa käytettävän passin tai henkilökortin voimassaolosta sekä Digi- ja väestötietoviraston tietojärjestelmässä oleva tieto ensitunnistamisessa käytettävän digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa (_/ _) tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tiedot sisältävän hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaolosta.
Tunnistusvälineen tarjoaja on velvollinen varmistamaan 1 momentissa tarkoitetut tiedot ensitunnistamisessa käytettävän asiakirjan voimassaolosta. Tunnistusvälineen tarjoajan on varmistettava, että tunnistusväline ei ole käytettävissä ennen kuin asiakirjan voimassaolo on varmistettu.
12 e §
Eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvien tunnistustapahtumien välittäminen
Tunnistusvälityspalvelun tarjoajat voivat välittää eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon perustuvia tunnistustapahtumia sähköiseen tunnistukseen luottavalle osapuolelle, vaikka lompakkoon tai sen tarjoajaan ei sovelleta tämän lain säännöksiä.
17 §
Tunnistusvälineen hakijana olevan luonnollisen henkilön tunnistaminen
Ensitunnistamisessa, joka perustuu yksinomaan viranomaisen myöntämään henkilöllisyyttä osoittavaan asiakirjaan, hyväksyttäviä asiakirjoja ovat voimassa oleva Euroopan talousalueen jäsenvaltion, Sveitsin tai San Marinon viranomaisen myöntämä passi tai henkilökortti. Tunnistusvälineen tarjoaja voi hyväksyä henkilöllisyyttä osoittavaksi asiakirjaksi myös digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa tarkoitetun digitaalisen henkilöllisyystodistuksen. Halutessaan tunnistusvälineen tarjoaja voi käyttää henkilöllisyyden varmentamisessa lisäksi muun valtion viranomaisen myöntämää voimassa olevaa passia.
21 a §
Tunnistusvälineen uudelleenaktivointi
Tunnistusvälineen uudelleenaktivoinnissa tulee noudattaa sähköisen tunnistamisen varmuustasoasetuksen liitteen kohdassa 2.2.3 säädettyjä vaatimuksia.
24 §
Tunnistustapahtumaa ja tunnistusvälinettä koskevien tietojen tallentaminen ja käyttö
Tunnistusvälineen tarjoajan on tallennettava tarvittavat tiedot 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetusta hakijan ensitunnistamisesta ja siinä käytetystä asiakirjasta tai sähköisestä tunnistamisesta. Jos ensitunnistamiseen käytetään toisen tunnistusvälineen tarjoajan tunnistusvälinettä, ensitunnistustapahtumasta on välitettävä tieto kyseiselle tunnistusvälineen tarjoajalle tunnistustapahtuman yhteydessä.
29 §
Sähköisen tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arviointi
Tunnistuspalvelun tarjoajan on määräajoin teetettävä palvelulleen 28 §:ssä tarkoitetun arviointielimen arviointi siitä, täyttääkö tunnistuspalvelu tässä laissa säädetyt yhteentoimivuutta, tietoturvaa, tietosuojaa ja muuta luotettavuutta koskevat vaatimukset.
Liikenne- ja viestintäviraston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävistä arviointiperusteista säädetään 42 §:ssä. Liikenne- ja viestintävirasto voi määrätä arviointiperusteeksi 1 momentissa tarkoitettujen säädösten lisäksi Euroopan unionin tai muun kansainvälisen toimielimen antamia säännöksiä tai ohjeita, julkaistuja ja yleisesti tai alueellisesti sovellettuja tietoturvallisuutta koskevia ohjeita ja yleisesti käytettyjä tietoturvallisuusstandardeja tai menettelyjä.
31 §
Tarkastuskertomus
Tunnistuspalvelun tarjoajan on hankittava vaatimustenmukaisuuden arvioinnista tarkastuskertomus, joka toimitetaan Liikenne- ja viestintävirastolle.
37 §
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminta
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voi tehtävässään käyttää apunaan organisaation ulkopuolisia henkilöitä. Arviointilaitos vastaa myös apunaan käyttämiensä henkilöiden työstä.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tässä laissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan noudatettavista hyvän hallinnon periaatteista säädetään hallintolaissa
(434/2003)
, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa
(13/2003)
, kielilaissa
(423/2003)
sekä saamen kielilaissa
(1086/2003)
. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sen käyttämän tytäryhtiön tai alihankkijan henkilöstöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa
(412/1974)
.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle kaikista muutoksista, joilla on vaikutusta hyväksymisen edellytysten täyttymiseen.
38 §
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen hyväksymisen peruuttaminen
Jos Liikenne- ja viestintävirasto toteaa, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei täytä sille säädettyjä edellytyksiä tai toimii olennaisesti säännösten vastaisesti, Liikenne- ja viestintäviraston on asetettava sille riittävä määräaika asian korjaamiseksi.
Liikenne- ja viestintävirasto voi peruuttaa arviointilaitoksen hyväksymisen, jos arviointilaitos ei ole korjannut toimintaansa 1 momentin nojalla asetetussa määräajassa ja kyseessä on olennainen rikkomus tai laiminlyönti.
42 §
Liikenne- ja viestintäviraston määräykset
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä:
1) tunnistusjärjestelmän 8 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdan mukaisista turvallisuutta ja luotettavuutta koskevista vaatimuksista;
2) 10 §:ssä tarkoitettujen ilmoitettavien tietojen sisällöstä ja niiden toimittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle;
3) 12 a §:n 3 momentissa tarkoitetuista luottamusverkoston teknisten rajapintojen ominaisuuksista;
4) siitä, milloin 16 §:ssä tarkoitettu häiriö on merkittävä sekä mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta;
5) 24 §:n 2 momentissa tarkoitetuista hakijan ensitunnistamisesta ja siinä käytetystä asiakirjasta tai sähköisestä tunnistamisesta tallennettavista tarvittavista tiedoista;
6) 29 §:ssä tarkoitetuista arvioitavan tunnistuspalvelun vaatimustenmukaisuuden arviointiperusteista;
7) 33 §:ssä säädetyistä vaatimustenmukaisuuden arviointielimen pätevyysvaatimuksista;
8) 35 §:ssä tarkoitettuun hakemukseen sisällytettävistä tiedoista ja niiden toimittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle.
42 a §
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on valvoa tämän lain noudattamista, jollei tässä laissa muuta säädetä.
Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on vuosittain kerätä ja tilastoida tietoa vahvan sähköisen tunnistamisen markkinasta sekä tunnistuspalveluiden tarjonnasta, saatavuudesta ja hinnoista. Tunnistuspalvelun tarjoajilta kerättävien tietojen on oltava tarpeellisia sääntelyn vaikutusten seuraamista varten. Tietojen tulee koskea tunnistustapahtumien määriä, tunnistuspalveluiden välisiä hintoja, tunnistuspalveluiden vähittäishintoja tai asiakasmääriä, tunnistuspalveluista saatuja tuloja taikka muita vastaavia seikkoja, jotka ovat tarpeellisia tilastoinnin luotettavuuden kannalta.
Liikenne- ja viestintäviraston ratkaisuvaltaan eivät kuulu osapuolten välistä sopimussuhdetta tai korvausvastuuta koskevat asiat.
45 §
Hallintopakkokeinot
Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa huomautuksen sille, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai päätöksiä, sekä velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa. Päätöksen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan taikka että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella.
45 a §
Väliaikainen päätös
Jos tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä koskeva virhe tai laiminlyönti taikka tietoturvahäiriö vaarantaa välittömästi ja olennaisesti tunnistuspalvelun luotettavuuden, Liikenne- ja viestintävirasto voi viipymättä kieltää tai keskeyttää tunnistusmenetelmän tarjoamisen vahvana sähköisenä tunnistamisena 45 §:ssä säädetystä määräajasta riippumatta.
Liikenne- ja viestintäviraston on ennen väliaikaisia toimia koskevan päätöksen antamista varattava sen kohteena olevalle tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos kuulemista ei voida toimittaa niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.
Väliaikaiset toimet voivat olla voimassa enintään kolme kuukautta. Väliaikaisia toimia koskevaan päätökseen saa hakea muutosta erikseen samalla tavoin kuin 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen.
46 §
Tarkastusoikeus
Liikenne- ja viestintävirastolla on oikeus tehdä tunnistuspalvelun tarjoajaa ja sen tarjoamaa palvelua sekä 28 §:ssä tarkoitettua arviointielintä ja sen toimintaa, koskeva tarkastus. Tarkastus voidaan tehdä tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä, määräyksissä ja päätöksissä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi. Tarkastukseen sovelletaan hallintolain 39 §:ää.
Liikenne- ja viestintävirasto määrää tarkastajan toimittamaan 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen. Tarkastusta toimittavalla henkilöllä on oikeus tutkia sellaiset tunnistuspalvelun tarjoajan tai sen apunaan käyttämän henkilön laitteet ja ohjelmistot, joilla voi olla merkitystä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen valvonnassa.
Tunnistuspalvelun tarjoajien ja niiden apunaan käyttämien henkilöiden on tarkastusta varten päästettävä 2 momentissa tarkoitettu tarkastaja muihin kuin pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin.
47 §
Liikenne- ja viestintävirastolle maksettavat maksut
Tunnistuspalvelun tarjoajan tai yhteenliittymän on suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain yhteensä 17 000 euron valvontamaksu kaikkien tarjoamiensa tunnistuspalveluiden valvonnasta.
Edellä 34 §:n mukaisesti hyväksytyn vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on suoritettava Liikenne- ja viestintävirastolle vuosittain 18 000 euron valvontamaksu.
Valvontamaksu on suoritettava täysimääräisesti myös toiminnan ensimmäisenä vuotena, vaikka toiminta aloitettaisiin kesken vuotta. Valvontamaksua ei palauteta, vaikka palveluntarjoaja lopettaisi toimintansa kesken vuotta.
Valvontamaksun määrää maksettavaksi Liikenne- ja viestintävirasto ja se on suoraan ulosottokelpoinen. Muutoksenhausta maksun määräämistä koskevaan päätökseen säädetään 49 §:ssä.
Valvontamaksun perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. Jollei maksua suoriteta viimeistään eräpäivänä, maksamattomalle määrälle peritään vuotuista viivästyskorkoa korkolain
(633/1982)
4 §:ssä säädetyn korkokannan mukaan. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.
Edellä 10 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen ja 35 §:ssä tarkoitetun hakemuksen käsittelystä sekä 46 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta perittävästä maksusta säädetään valtion maksuperustelaissa.
49 a §
Muutoksenhaku vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätökseen
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa vaatia oikaisua Liikenne- ja viestintävirastolta. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Lain 7 b § ja 17 §:n 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2027.
3
Laki digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Lain tarkoitus
Tässä laissa säädetään Suomen kansalaisen ja Suomessa oleskelevan ulkomaalaisen henkilöllisyyden tai vahvistettujen tietojen osoittamiseen käytettävästä digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1)
vahvistetuilla tiedoilla
viranomaisen sähköisesti varmentamia passilain
(671/2006)
29 §:ssä tarkoitettuun passirekisteriin tai henkilökorttilain
(663/2016)
31 §:ssä tarkoitettuun henkilökorttirekisteriin sisältyviä henkilötietoja sekä tämän lain 4 §:ssä säädettyjä muita viranomaisen sähköisesti varmentamia henkilötietoja;
2)
eIDAS-asetuksella
sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183;
3)
luottavalla osapuolella
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettua luottavaa osapuolta;
4)
käyttäjällä
luonnollista henkilöä, jolle Digi- ja väestötietovirasto on tarjonnut tässä laissa tarkoitetun hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen;
5)
teknisellä laitteella
eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon käyttäjän mobiilipäätelaitetta tai muuta vastaavaa laitetta, jossa lompakko on otettu käyttöön;
6)
eurooppalaisella digitaalisen identiteetin lompakolla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 42 alakohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa;
7)
hyväksytyllä sähköisellä attribuuttitodistuksella
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 45 alakohdassa tarkoitettua hyväksyttyä sähköistä attribuuttitodistusta;
8)
hyväksytyllä luottamuspalvelun tarjoajalla
eIDAS-asetuksen 3 artiklan 20 alakohdassa tarkoitettua hyväksyttyä luottamuspalvelun tarjoajaa;
9)
digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevalla asiakirjalla
passilain 3, 3 c ja 4 §:ssä tarkoitettu passia sekä henkilökorttilain 2 §:n 1 momentissa, 14 §:ssä, 15 a §:ssä ja 17 §:n 3 momentissa tarkoitettua henkilökorttia;
10)
ikätodisteella
vahvistetuista tiedoista johdettua attribuuttitodistusta tai vastaavaa todistusta, jolla käyttäjä voi vahvistaa luottavalle osapuolelle kuulumisensa tiettyyn ikäryhmään.
3 §
Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Digitaalisella henkilöllisyystodistuksella käyttäjä voi osoittaa henkilöllisyytensä tai vahvistettuja tietojaan vastaavalla tavalla kuin sen perusteena olevalla passilla tai henkilökortilla. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi saada hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena käyttäjän eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus ei ole matkustusasiakirja.
4 §
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen sisältämät tiedot
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietojen tulee vastata poliisin passirekisteriin tai henkilökorttirekisteriin talletettuja tietoja.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tietoja ovat seuraavat:
1) sukunimi;
2) etunimet;
3) voimassa olevaan suomalaiseen passiin tai henkilökorttiin merkitty sukupuoli;
4) syntymäaika;
5) henkilötunnus;
6) tieto Suomen kansalaisuudesta;
7) voimassa olevan suomalaisen passin tai henkilökortin myöntänyt viranomainen;
8) voimassa olevan suomalaisen passin tai henkilökortin myöntämispäivä, viimeinen voimassaolopäivä ja numero;
9) passi- tai henkilökorttirekisteriin talletettu kasvokuva.
Edellä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteella tarjottu hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus voi sisältää myös ikätodisteen.
Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen muista tiedoista säädetään eIDAS-asetuksen liitteessä V.
5 §
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytykset
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi saada käyttöön Suomen kansalainen sekä Suomessa oleskeleva ulkomaalainen. Henkilöllä on oltava voimassa oleva digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja sekä käyttöön otettu eurooppalainen digitaalisen identiteetin lompakko.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön saamisen edellytyksenä on, että Digi- ja väestötietovirasto on etälukenut henkilön digitaalisen henkilöllisyyden perusteena olevan asiakirjan teknisen osan tiedot ja ne vastaavat henkilön eurooppalaisessa digitaalisen identiteetin lompakossa olevia luonnollisen henkilön tunnistetietoja.
6 §
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voimassaolo
Digitaalinen henkilöllisyystodistus voi olla voimassa yhtä kauan kuin digitaalisen henkilöllisyyden perusteena oleva asiakirja on voimassa.
Jos digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja peruutetaan sillä perusteella, että asiakirjan haltija on ilmoittanut sen kadonneeksi tai anastetuksi, jatkuu oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen 30 vuorokautta sen perusteena olevan asiakirjan peruuttamisen jälkeen, jollei 12 §:stä muuta johdu.
Digitaalinen henkilöllisyystodistus voi olla hyväksyttynä sähköisenä attribuuttitodistuksena käytössä samanaikaisesti kahdella erillisellä teknisellä laitteella.
Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen voimassaoloajasta päättää Digi- ja väestötietovirasto.
7 §
Toimivaltaiset viranomaiset, viranomaisen tehtävät ja tietojen käsittely
Myöntäessään digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena olevan asiakirjan, poliisi tai muu toimivaltainen viranomainen myöntää samalla oikeuden saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus.
Poliisi luovuttaa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot Digi- ja väestötietovirastolle hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tarjoamista varten. Ennen tietojen luovuttamista poliisin tulee varmistaa tietojen oikeellisuus.
Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus noudattaen eIDAS-asetusta. Lisäksi Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen tarpeelliset varmenteet ja leimata tiedot hyväksytyllä sähköisellä leimalla.
Digi- ja väestötietoviraston tulee käsitellä poliisin luovuttamia 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja Suomessa.
8 §
Rekisteri digitaalisista henkilöllisyystodistuksista
Tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi poliisi pitää rekisteriä digitaalisista henkilöllisyystodistuksista. Rekisteri sisältää 4 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot niiden henkilöiden osalta, jotka ovat ottaneet digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöönsä. Lisäksi rekisteri sisältää tiedot digitaalisista henkilöllisyystodistuksista ja niiden käsittelystä poliisissa.
Rekisterin tietojen käytöstä säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain
(616/2019)
11–15 §:ssä. Rekisterin tietojen luovuttamisesta ja poistamisesta säädetään mainitun lain 4 luvussa ja 38 §:ssä.
9 §
Rekisteri hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista
Digi- ja väestötietovirasto pitää tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi rekisteriä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen hyväksytyistä sähköisistä attribuuttitodistuksista ja eurooppalaisista digitaalisen identiteetin lompakoista, joihin hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus on otettu käyttöön.
10 §
Poliisin toimivalta peruuttaa oikeus digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen
Poliisi peruuttaa 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen, jos digitaalista henkilöllisyystodistusta käyttää joku muu kuin sen käyttäjä, tai sen käytön turvallisuus on muutoin vakavasti vaarantunut.
Poliisin on ilmoitettava 1 momentin nojalla tehdystä peruuttamisesta Digi- ja väestötietovirastolle viipymättä.
Peruutettua oikeutta digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen ei voi saattaa uudelleen voimaan.
11 §
Hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttaminen
Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos sitä käyttää joku muu kuin sen käyttäjä.
Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos poliisi on peruuttanut 10 §:n 1 momentin nojalla oikeuden digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen.
Digi- ja väestötietovirasto peruuttaa hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen, jos siinä on ilmeinen virheellisyys. Digi- ja väestötietoviraston tulee tarjota käyttäjälle viipymättä uusi hyväksytty sähköinen attribuuttitodistus ilmeisen virheellisyyden johdosta tehdyn peruuttamisen jälkeen.
Peruutettua hyväksyttyä sähköistä attribuuttitodistusta ei voi saattaa uudelleen voimaan.
12 §
Raukeaminen
Digitaalinen henkilöllisyystodistus ja siihen liittyvät hyväksytyt sähköiset attribuuttitodistukset raukeavat ilman erillistä päätöstä, kun:
1) henkilölle luovutetaan uusi digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja, jota on käytetty 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tietojen etälukemiseen;
2) digitaalisen henkilöllisyystodistuksen perusteena oleva asiakirja peruutetaan muusta kuin 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä;
3) digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja eurooppalaiseen digitaalisen identiteetin lompakkoon myönnetyt luonnollisen henkilön tunnistetiedot eivät vastaa toisiaan;
4) käyttäjä peruuttaa eurooppalaisen digitaalisen identiteetin lompakon voimassaolon.
Digi- ja väestötietoviraston on muissa kuin 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa viipymättä annettava käyttäjälle tieto hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen raukeamisesta.
13 §
Hallintolain menettelysäännöksistä poikkeaminen
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa
(434/2003)
säädetään, tämän lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikeuden myöntämisestä digitaaliseen henkilöllisyystodistukseen ei anneta hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
Poiketen siitä, mitä hallintolaissa säädetään, tämän lain 11 §:n 2 momentin nojalla tehdystä hyväksytyn sähköisen attribuuttitodistuksen peruuttamisesta ei anneta hallintopäätöstä tai valitusosoitusta taikka ilmoitusta valituskiellosta.
14 §
Valituskielto ja muutoksenhaku
Edellä 12 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joissa kyse on digitaalisen henkilöllisyystodistuksen ja siihen liittyvien hyväksyttyjen sähköisten attribuuttitodistusten raukeamisesta, ei saa hakea muutosta valittamalla.
Edellä 13 §:ssä tarkoitettuihin ratkaisuihin ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa
(808/2019)
.
15 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Viranomaisten on saatettava toimintansa tämän lain mukaiseksi viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2026.
4
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain 3 ja 6 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain
(306/2019)
3 §:n 1 momentin 4 kohta ja 6 §:n 2 momentti seuraavasti:
3 §
Lain soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan:
4) vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
12 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin merkittyjen tunnistuspalvelun tarjoajien tunnistuspalveluihin sekä hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain
(571/2016)
3 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetun verkkomaksamisen kokoamis- ja hallinnointipalvelun kautta käytettäviin digitaalisten palvelujen osiin, joilla voidaan hoitaa maksutoimeksiantoja;
6 §
Palvelun käyttäjän sähköinen tunnistaminen
Jos digitaalisesta palvelusta on mahdollista saada salassa pidettäviä tietosisältöjä nähtäväksi ja käytettäväksi, palvelun käyttäjä on tunnistettava hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua luonnollisen henkilön tunnistuspalvelua, vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain (/) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua eurooppalaista digitaalisen identiteetin lompakkoa tai painavasta perustellusta syystä muuta vastaavaa tietoturvallista tunnistuspalvelua käyttämällä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
5
Laki hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain 3 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista annetun lain
(571/2016)
3 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohta sekä 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 3 §:n 2 momentti laissa 1314/2019, seuraavasti:
3 §
Tukipalvelut
Yhteisiä sähköisen asioinnin tukipalveluja ovat:
4) luonnollisen henkilön tunnistuspalvelu, joka tunnistaa julkisen hallinnon sähköisiä palveluja käyttävän luonnollisen henkilön vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitetun tunnistuspalvelun tarjoajan palvelua käyttäen, hallinnoi tunnistustapahtumaa sekä luovuttaa väestötietojärjestelmästä henkilön yksilöintiä koskevat tiedot käyttäjäorganisaatiolle;
5) sellaiset tunnistuspalvelut ja tunnistamisen kokoamis- ja hallinnointipalvelut, joissa voidaan käyttää muutakin tunnistusmenetelmää kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista;
Luonnollisen henkilön tunnistuspalvelussa henkilö voidaan tunnistaa myös sellaisella tunnistusmenetelmällä, joka sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, 5 f artiklan tai 6 artiklan mukaan kuuluu vastavuoroisesti tunnustettaviin sähköisen tunnistamisen menetelmiin. Tällöin luonnollisen henkilön tunnistuspalvelusta voidaan luovuttaa käyttäjäorganisaatiolle myös sellaisia henkilön yksilöiviä tietoja, jotka tunnistustapahtuman yhteydessä välitetään toisesta jäsenvaltiosta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
6
Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002)
1 §:n 2 momentin 63 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1379/2025, ja
lisätään
lain 1 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 416/2025, 860/2025, 979/2025, 1080/2025, 1149/2025 ja 1379/2025, uusi 64 kohta seuraavasti:
1 §
Lain soveltamisala
Tässä laissa säädetään seuraavien rangaistusluonteisten hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta:
63) eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetun lain
(1377/2025)
4 luvussa tarkoitetut seuraamusmaksut;
64) eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain (/) 42–46 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
7
Laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain
(661/2009)
2 §:n 2 momentin 2 kohta, 28 §:n 1 momentti, 43 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohta, 62 §, 63 §:n 2 momentin 1 kohta, 66 §:n 2 ja 3 momentti ja 67 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 2 §:n 2 momentin 2 kohta, 28 §:n 1 momentti ja 66 §:n 2 ja 3 momentti laissa 55/2019, 43 §:n 2 momentin 1 kohta, 63 §:n 2 momentin 1 kohta ja 67 §:n 1 momentti laissa 1175/2019, 43 §:n 2 momentin 2 kohta laissa 538/2016 ja 62 § laeissa 538/2016 ja 1175/2019, seuraavasti:
2 §
Lain soveltamisala
2 §Lain soveltamisala
Jollei tässä laissa toisin säädetä, sovelletaan:
2) varmennettuun sähköiseen asiointiin ja tässä laissa tarkoitetun varmennerekisterin tietojen käsittelyyn vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annettua lakia
(617/2009)
.
28 §
Tietojen luovuttamisen yleiset edellytykset
(617/2009).
28 §Tietojen luovuttamisen yleiset edellytykset
Väestötietojärjestelmän tietoja voidaan luovuttaa vain, jos tässä laissa säädetyt edellytykset tietojen luovuttamiselle ovat olemassa. Väestötietojärjestelmästä luovutettavan tiedon tulee olla tarpeellinen siihen käyttötarkoitukseen, johon se luovutetaan. Luovutettaessa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja on varmistettava, että vastaanottajalla on tietosuoja-asetuksen tai tietosuojalain
(1050/2018)
mukainen oikeus käsitellä tietoja.
43 §
Tunnuksen luovuttaminen
43 §Tunnuksen luovuttaminen
Väestötietojärjestelmään talletettu sähköinen asiointitunnus voidaan luovuttaa vain, jos:
2) muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu Suomeen sijoittunut varmentaja käyttää tunnusta vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa tarkoitetussa tai vastaavassa tunnistamistarkoitukseen käytettävässä varmenteessa varmenteen haltijan yksilöivänä tunnistetietona.
62 §
Varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettävien varmenteiden tiedot
62 §Varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettävien varmenteiden tiedot
Kansalaisvarmenteeseen ja muuhun Digi- ja väestötietoviraston luonnolliselle henkilölle myöntämään varmenteeseen sisältyvistä tiedoista säädetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa sekä sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetussa EU:n asetuksessa. Kansalaisvarmenteessa on varmenteen haltijan yksilöivänä tunnistetietona sähköinen asiointitunnus. Muussa Digi- ja väestötietoviraston luonnolliselle henkilölle myöntämässä varmenteessa on varmenteen haltijan yksilöivänä tunnistetietona sähköinen asiointitunnus tai muu sellainen henkilön yksilöivä tunniste, joka ei sisällä henkilöön liittyviä tietoja. Kansalaisvarmenteeseen ja muuhun Digi- ja väestötietoviraston luonnolliselle henkilölle myöntämään varmenteeseen voi sisältyä myös muita varmenteen käytössä tarvittavia välttämättömiä teknisiä tietoja. Digi- ja väestötietovirasto päättää näistä tiedoista.
Sähköinen asiointitunnus voi sisältyä myös vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa tarkoitettuun muuhun luonnollisen henkilön varmenteeseen varmenteen haltijan yksilöivänä tunnistetietona.
63 §
Tekninen tunnistetieto ja sähköinen asiointitunnus sekä niiden antaminen
63 §Tekninen tunnistetieto ja sähköinen asiointitunnus sekä niiden antaminen
Digi- ja väestötietovirasto muuttaa teknisen tunnistetiedon yksilölliseksi sähköiseksi asiointitunnukseksi, kun:
1) henkilölle myönnetään ensimmäisen kerran kansalaisvarmenne tai muu Digi- ja väestötietoviraston luonnolliselle henkilölle myöntämä varmenne taikka Digi- ja väestötietoviraston eräistä rajat ylittävän sähköisen asioinnin mahdollistavista palveluista annetun lain nojalla myöntämät luonnollisen henkilön tunnistetiedot; tai
66 §
Kansalaisvarmenteen hakeminen ja myöntäminen
66 §Kansalaisvarmenteen hakeminen ja myöntäminen
Henkilökorttiin sisältyvän kansalaisvarmenteen hakemiseen sovelletaan henkilökorttilakia. Muuhun viranomaisen asiakirjaan tai tekniseen alustaan sisältyvän kansalaisvarmenteen hakemiseen sovelletaan tämän lain 67 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyä menettelyä, tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa säädettyjä henkilötietojen käsittelyä koskevia vaatimuksia sekä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa säädettyjä varmenteen myöntämistä koskevia vaatimuksia.
Hakemuksen vastaanottajan on noudatettava tietosuoja-asetuksessa ja tietosuojalaissa säädettyjä henkilötietojen käsittelyä koskevia vaatimuksia sekä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa ja sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetussa EU:n asetuksessa säädettyjä varmenteen myöntämistä koskevia vaatimuksia.
67 §
Muun varmenteen hakeminen ja myöntäminen
67 §Muun varmenteen hakeminen ja myöntäminen
Digi- ja väestötietoviraston tuottama muu luonnollisen henkilön varmenne kuin kansalaisvarmenne voidaan myöntää vain Suomen kansalaiselle sekä kotikuntalain mukaisesti Suomessa vakinaisesti asuvalle ulkomaalaiselle, jonka tiedot on talletettu väestötietojärjestelmään ja jonka henkilöllisyys on voitu luotettavasti todeta. Digi- ja väestötietoviraston tuottama muu luonnollisen henkilön varmenne kuin kansalaisvarmenne voidaan erityisestä ja perustellusta syystä myöntää myös henkilölle, jonka henkilöllisyys on voitu luotettavasti todeta, mutta joka ei täytä muita edellä tarkoitettuja varmenteen myöntämisen edellytyksiä. Tällainen varmenne voi hakijan pyynnöstä sisältyä sähköisessä asioinnissa käytettävään viranomaisen, yrityksen tai yhteisön myöntämään asiakirjaan, korttiin tai tekniseen alustaan. Digi- ja väestötietovirasto voi sopia asiakirjan tai teknisen alustan myöntävän viranomaisen, yrityksen tai yhteisön kanssa, että varmennetta koskeva hakemus voidaan jättää
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
8
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 8 ja 65 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain
(703/2023)
8 §:n 2 momentti ja 65 §:n 3 momentti, sellaisena kuin niistä on 65 §:n 3 momentti laissa 764/2025, seuraavasti:
8 §
Asiakastietojen käsittelyyn osallistuvien tunnistaminen
8 §Asiakastietojen käsittelyyn osallistuvien tunnistaminen
Palvelunantajan, apteekin, Kansaneläkelaitoksen sekä tietojärjestelmäpalvelun tuottajan ja tietojärjestelmän valmistajan ja välittäjän on tarkistettava asiakastietoja käsittelevien henkilöiden sekä tietoteknisten laitteiden tunnistamisessa käytettävien tunnistusvälineiden voimassaolo noudattaen vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009), jäljempänä
tunnistuslaki, 25 §:n 4–6 momenttia.
65 §Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
Digi- ja väestötietovirasto toimii sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muun henkilöstön, palvelunantajien sekä näiden palvelujen antamiseen osallistuvien organisaatioiden, niiden henkilöstön ja tietoteknisten laitteiden tunnistuslaissa tarkoitettuna varmentajana. Digi- ja väestötietovirastolla on oikeus saada tämän tehtävänsä hoitamiseksi Lupa- ja valvontavirastolta sen ylläpitämästä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteristä varmenteen myöntämiseen ja peruuttamiseen, varmenteeseen, varmenteen tekniseen alustaan ja varmenteen toimittamiseen tarvittavat tiedot.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
9
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain
(444/2017)
3 luvun 11 §:n 3 kohta seuraavasti:
3 lukuAsiakkaan tunteminen
11 §Etätunnistamiseen liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus
Jos asiakas ei ole läsnä tunnistettaessa ja henkilöllisyyttä todennettaessa (etätunnistaminen), ilmoitusvelvollisen tulee rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskin vähentämiseksi:
3) todentaa asiakkaan henkilöllisyys vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
, jäljempänä
tunnistuslaki
, 25 §:n 4–6 momenttia.
65 §
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut
Digi- ja väestötietovirasto toimii sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muun henkilöstön, palvelunantajien sekä näiden palvelujen antamiseen osallistuvien organisaatioiden, niiden henkilöstön ja tietoteknisten laitteiden tunnistuslaissa tarkoitettuna varmentajana. Digi- ja väestötietovirastolla on oikeus saada tämän tehtävänsä hoitamiseksi Lupa- ja valvontavirastolta sen ylläpitämästä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteristä varmenteen myöntämiseen ja peruuttamiseen, varmenteeseen, varmenteen tekniseen alustaan ja varmenteen toimittamiseen tarvittavat tiedot.
tarkoitetulla tunnistusvälineellä tai sähköisen allekirjoituksen hyväksytyllä varmenteella, josta säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, 28 artiklassa, taikka muun sähköisen tunnistamistekniikan avulla, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
9
Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 3 luvun 11 §:n muuttamisesta
10
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain
(444/2017)
3 luvun 11 §:n 3 kohta seuraavasti:
3 luku
Asiakkaan tunteminen
11 §
Etätunnistamiseen liittyvä tehostettu tuntemisvelvollisuus
Jos asiakas ei ole läsnä tunnistettaessa ja henkilöllisyyttä todennettaessa (
etätunnistaminen
), ilmoitusvelvollisen tulee rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskin vähentämiseksi:
3) todentaa asiakkaan henkilöllisyys vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
maakaaren
(540/1995)
9 a luvun 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 536/2016, seuraavasti:
9 a lukuSähköiset asiointijärjestelmät ja niiden käyttäminen
1 §Asiointijärjestelmän käyttö ja sähköinen tunnistaminen asiointijärjestelmässä
Sähköisten asiakirjojen laatiminen ja hyväksyminen asiointijärjestelmässä sekä asiointijärjestelmän muu käyttö edellyttävät, että käyttäjä tunnistetaan luotettavasti vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitetulla tunnistusvälineellä tai sähköisen allekirjoituksen hyväksytyllä varmenteella, josta säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, 28 artiklassa, taikka muun sähköisen tunnistamistekniikan avulla, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen.
tarkoitetulla vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoajan tarjoamalla tunnistamismenetelmällä tai sähköisen allekirjoituksen hyväksytyllä varmenteella, josta säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, 28 artiklassa, taikka muulla sellaisella tunnistautumistekniikalla, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
10
Laki maakaaren 9 a luvun 1 §:n muuttamisesta
11
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
maakaaren
(540/1995)
9 a luvun 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 536/2016, seuraavasti:
9 a luku
Sähköiset asiointijärjestelmät ja niiden käyttäminen
1 §
Asiointijärjestelmän käyttö ja sähköinen tunnistaminen asiointijärjestelmässä
Sähköisten asiakirjojen laatiminen ja hyväksyminen asiointijärjestelmässä sekä asiointijärjestelmän muu käyttö edellyttävät, että käyttäjä tunnistetaan luotettavasti vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
kansalaisaloitelain
(12/2012)
7 §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1276/2019, seuraavasti:
7 §Sähköisen menettelyn tekniset vaatimukset
Kerättäessä kannatusilmoituksia sähköisesti tietoverkossa on käytettävä Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymää tietojärjestelmää. Hyväksynnän edellytyksenä on, että:
1) kannatusilmoitusten keräyksessä käytetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitetulla vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoajan tarjoamalla tunnistamismenetelmällä tai sähköisen allekirjoituksen hyväksytyllä varmenteella, josta säädetään sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183, 28 artiklassa, taikka muulla sellaisella tunnistautumistekniikalla, joka on tietoturvallinen ja todisteellinen.
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista;
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
11
Laki kansalaisaloitelain 7 §:n muuttamisesta
12
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
kansalaisaloitelain
(12/2012)
7 §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1276/2019, seuraavasti:
7 §
Sähköisen menettelyn tekniset vaatimukset
Kerättäessä kannatusilmoituksia sähköisesti tietoverkossa on käytettävä Liikenne- ja viestintäviraston hyväksymää tietojärjestelmää. Hyväksynnän edellytyksenä on, että:
1) kannatusilmoitusten keräyksessä käytetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavissa neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä annetun lain
(656/1990)
4 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 652/2021, seuraavasti:
4 §Kansanäänestysaloitteen tekeminen
Kerättäessä kannatusilmoituksia sähköisesti tietoverkossa on käytettävä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista;
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
12
Laki hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavissa neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä annetun lain 4 §:n muuttamisesta
13
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavissa neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä annetun lain
(656/1990)
4 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 652/2021, seuraavasti:
4 §
Kansanäänestysaloitteen tekeminen
Kerättäessä kannatusilmoituksia sähköisesti tietoverkossa on käytettävä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
sisäasioiden rahastoista ohjelmakaudella 2021–2027 annetun lain
(1125/2021)
15 §:n 4 momentti ja 26 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1293/2022, seuraavasti:
15 §Avustuksen hakeminen
Hakemuksen allekirjoitukseen sovelletaan, mitä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista.
säädetään henkilön yksilöimisestä ja tunnistamisesta. Jos hakemus on tehty hallintoviranomaisen hyväksymälle lomakkeelle, hakemus on allekirjoitettava.
26 §Sisäasioiden rahastojen ohjelman asiointi- ja käsittelyjärjestelmä ja tietojen käsittely
Tietojärjestelmän jokaisen käyttäjän on tunnistauduttava vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun vahvan sähköisen tunnistamisen avulla.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
13
Laki sisäasioiden rahastoista ohjelmakaudella 2021–2027 annetun lain 15 ja 26 §:n muuttamisesta
14
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sisäasioiden rahastoista ohjelmakaudella 2021–2027 annetun lain
(1125/2021)
15 §:n 4 momentti ja 26 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1293/2022, seuraavasti:
15 §
Avustuksen hakeminen
Hakemuksen allekirjoitukseen sovelletaan, mitä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
henkilökorttilain
(663/2016)
11 §:n 4 momentti sekä
lisätään
lakiin uusi 1 a § seuraavasti:
1 a §Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Jäljempänä 2 §:n 1 momentissa, 14 ja 15 a §:ssä sekä 17 §:n 3 momentissa tarkoitettuun henkilökorttiin sisältyy oikeus saada käyttöön digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa (/) tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus.
11 §Hakijan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen
Sähköinen asiointi edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
säädetään henkilön yksilöimisestä ja tunnistamisesta. Jos hakemus on tehty hallintoviranomaisen hyväksymälle lomakkeelle, hakemus on allekirjoitettava.
26 §
Sisäasioiden rahastojen ohjelman asiointi- ja käsittelyjärjestelmä ja tietojen käsittely
Tietojärjestelmän jokaisen käyttäjän on tunnistauduttava vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitetun vahvan sähköisen tunnistamisen avulla.
tarkoitettua tunnistusvälinettä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
14
Laki henkilökorttilain muuttamisesta
Oikeus saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus sisältyy ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyihin 1 a §:ssä tarkoitettuihin henkilökortteihin.
15
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilökorttilain
(663/2016)
11 §:n 4 momentti sekä
puoluelain
(10/1969)
3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 904/2020, seuraavasti:
3 §Rekisteröintihakemus
Yhdistys voi laatia rekisteröintihakemuksen oikeusministeriön ylläpitämässä verkkopalvelussa, jossa käytetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, tai muulla tavalla kirjallisesti.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
16
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain
(757/2021)
52 § seuraavasti:
52 §Vahva sähköinen tunnistaminen Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmää käytettäessä
Edellä 50 §:ssä tarkoitetun tietojärjestelmän jokaisen käyttäjän on tunnistauduttava vahvan sähköisen tunnistamisen avulla. Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta säädetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009). Jäljempänä 54 §:n 2 momentissa tarkoitettuja julkisia tietoja saa kuitenkin tarkastella ilman vahvaa sähköistä tunnistamista.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
17
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
passilain
(671/2006)
6 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 966/2014, sekä
lisätään
lakiin uusi 1 a § seuraavasti:
1 a §
Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Jäljempänä 2 §:n 1 momentissa, 14 ja 15 a §:ssä sekä 17 §:n 3 momentissa tarkoitettuun henkilökorttiin sisältyy oikeus saada käyttöön digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa (/) tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus.
11 §
Hakijan tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen
Sähköinen asiointi edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
lakiin uusi 3 d § seuraavasti:
3 d §Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Edellä 3 ja 3 c §:ssä sekä 4 §:ssä tarkoitettuun passiin sisältyy oikeus saada käyttöön digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa (/) tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus.
6 §Passin hakeminen
Hakemukseen on liitettävä hakijan kasvokuva, josta hakija on hyvin tunnistettavissa. Hakijan on esitettävä tunnistamisasiakirjana voimassa oleva henkilöllisyyttä osoittava asiakirja. Jos hakijalla ei ole esittää tunnistamisasiakirjaa, passin myöntävä viranomainen suorittaa tunnistamisen. Sähköinen asiointi edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua tunnistusvälinettä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Oikeus saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus sisältyy ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyihin 1 a §:ssä tarkoitettuihin henkilökortteihin.
15
Laki puoluelain 3 §:n muuttamisesta
Oikeus saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus sisältyy myös ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyihin 3 d §:ssä tarkoitettuihin passeihin.
18
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
puoluelain
(10/1969)
3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 904/2020, seuraavasti:
3 §
Rekisteröintihakemus
Yhdistys voi laatia rekisteröintihakemuksen oikeusministeriön ylläpitämässä verkkopalvelussa, jossa käytetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027 annetun lain
(1325/2022)
31 §:n 1 momentti seuraavasti:
31 §Tuen hakeminen
Tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, tai muulla tavalla kirjallisesti.
mukaisesti.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
16
Laki alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain 52 §:n muuttamisesta
19
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
alueiden kehittämisen ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan hankkeiden rahoittamisesta annetun lain
(757/2021)
52 § seuraavasti:
52 §
Vahva sähköinen tunnistaminen Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan ohjelman tietojärjestelmää käytettäessä
Edellä 50 §:ssä tarkoitetun tietojärjestelmän jokaisen käyttäjän on tunnistauduttava vahvan sähköisen tunnistamisen avulla. Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta säädetään vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain
(1334/2022)
12 §:n 1 momentti seuraavasti:
12 §Tuen hakeminen
Tukea koskeva hakemus tehdään sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tai hakijat tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
. Jäljempänä 54 §:n 2 momentissa tarkoitettuja julkisia tietoja saa kuitenkin tarkastella ilman vahvaa sähköistä tunnistamista.
mukaisesti. Mitä tässä laissa säädetään tukea koskevasta hakemuksesta, koskee myös tukea koskevaa ilmoitusta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
17
Laki passilain muuttamisesta
20
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
passilain
(671/2006)
6 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 966/2014, sekä
lisätään
lakiin uusi 3 d § seuraavasti:
3 d §
Digitaalinen henkilöllisyystodistus
Edellä 3 ja 3 c §:ssä sekä 4 §:ssä tarkoitettuun passiin sisältyy oikeus saada käyttöön digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta annetussa laissa (/) tarkoitettu digitaalinen henkilöllisyystodistus.
6 §
Passin hakeminen
Hakemukseen on liitettävä hakijan kasvokuva, josta hakija on hyvin tunnistettavissa. Hakijan on esitettävä tunnistamisasiakirjana voimassa oleva henkilöllisyyttä osoittava asiakirja. Jos hakijalla ei ole esittää tunnistamisasiakirjaa, passin myöntävä viranomainen suorittaa tunnistamisen. Sähköinen asiointi edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain
(1048/2016)
32 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 3/2023, seuraavasti:
32 §Haltijan oikeus käyttää kalastuskiintiörekisterin tietoja
Tietojen selaaminen ja siirtojen toteuttaminen sähköisessä palvelussa edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
21
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain
(616/2019)
41 §:n 2 momentti seuraavasti:
41 §Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
Rekisteröidyn on tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai 1 momentissa tarkoitetulle muulle poliisiyksikölle ja todistettava henkilöllisyytensä. Pyyntö voidaan esittää myös käyttämällä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, jos tällainen palvelu on käytössä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
22
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019)
35 §:n 2 momentti seuraavasti:
35 §Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
Rekisteröidyn on tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai 1 momentissa tarkoitetulle Tullin toimintayksikölle ja todistettava henkilöllisyytensä. Pyyntö voidaan esittää myös käyttämällä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, jos tällainen palvelu on käytössä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
23
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
maatalouden rakennetuista annetun lain
(1476/2007)
29 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1328/2022, seuraavasti:
29 §Tuen hakeminen
Tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
24
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain
(639/2019)
50 §:n 2 momentti seuraavasti:
50 §Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
Rekisteröidyn on tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai 1 momentissa tarkoitetulle muulle viranomaiselle ja todistettava henkilöllisyytensä. Pyyntö voidaan esittää myös käyttämällä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, jos tällainen palvelu on käytössä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
25
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain
(999/2012)
70 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1336/2022, seuraavasti:
70 a §Sähköinen haku
Tukea voidaan edellyttää haettavan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tässä laissa tarkoitetuista tuista, joita koskeva hakemus voidaan tehdä vain tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
26
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
kuluttajansuojalain
(38/1978)
6 luvun 12 c §:n 1 momentti, 7 luvun 15 §:n 1 momentti, 7 a luvun 33 §:n 2 momentti ja 10 luvun 6 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 6 luvun 12 c §:n 1 momentti ja 7 luvun 15 §:n 1 momentti laissa 449/2023, 7 a luvun 33 §:n 2 momentti laissa 851/2016 sekä 10 luvun 6 §:n 1 momentti laissa 227/2011, seuraavasti:
6 lukuKotimyynti ja etämyynti
12 c §Kuluttajan henkilöllisyyden todentaminen ja todentamista koskevien tietojen säilyttäminen eräissä tapauksissa
Jos kuluttaja ostaessaan hyödykkeitä verkossa valitsee maksutavan, joka merkitsee maksunlykkäystä, kyseistä maksutapaa tarjoavan elinkeinonharjoittajan on todennettava kuluttajan henkilöllisyys maksutavan hyväksymisen yhteydessä käyttämällä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
8 §:ssä tarkoitetut sähköisen tunnistamisen järjestelmän vaatimukset tai maksupalvelulain
(290/2010)
8 §:n 24 kohdassa ja 85 c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset.
7 lukuKuluttajaluotot
15 §Luotonhakijan henkilöllisyyden todentaminen
Luotonantajan on kuluttajaluottosopimuksen tekemisen sekä luoton määrän tai luottorajan korottamisen yhteydessä todennettava kuluttajan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetut vaatimukset tai maksupalvelulain 8 §:n 24 kohdassa ja 85 c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset.
7 a lukuAsunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot
33 §Valvontaviranomaiset
Valvontaviranomaisten on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään. Liikenne- ja viestintävirasto antaa pyynnöstä valvontaviranomaiselle 7 luvun 15 §:n noudattamista tämän luvun 31 §:n nojalla valvottaessa lausunnon siitä, täyttääkö luotonantajan käyttämä sähköinen henkilöllisyyden tunnistamismenetelmä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 8 §:ssä säädetyt vaatimukset.
10 lukuAikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet
6 §Sopimuksen muoto ja kieli
Sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja osapuolten on allekirjoitettava se. Kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana. Sopimuksen sähköiseen allekirjoittamiseen sovelletaan sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183. Pääsopimukseen mahdollisesti liittyvän luottosopimuksen muodosta ja sisällöstä säädetään tämän lain 7 ja 7 a luvussa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
27
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain
(986/2011)
48 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1329/2022, seuraavasti:
48 §Tuen hakeminen
Tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti. Tukihakemus voidaan tehdä myös tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella. Lomake voidaan toimittaa suojatulla sähköpostiyhteydellä käyttäen täytettävää pdf-lomaketta tai paperisena. Viimeksi mainittu on allekirjoitettava.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
28
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
ampuma-aselain
(1/1998)
119 a §, sellaisena kuin se on laissa 89/2020, seuraavasti:
119 a §Sähköinen asiointi
Edellä 22 ja 25 §:ssä, 42 §:n 2 momentissa, 42 c §:n 1 ja 3 momentissa, 70 §:n 3 momentissa ja 89 §:ssä tarkoitettu sähköinen asiointi edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua tunnistusvälinettä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Oikeus saada käyttöön digitaalinen henkilöllisyystodistus sisältyy myös ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyihin 3 d §:ssä tarkoitettuihin passeihin.
18
Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027 annetun lain 31 §:n muuttamisesta
29
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027 annetun lain
(1325/2022)
31 §:n 1 momentti seuraavasti:
31 §
Tuen hakeminen
Tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
ajoneuvolain
(82/2021)
84 §:n 3 momentti seuraavasti:
84 §Rekisteri-ilmoituksen tekeminen
Rekisteri-ilmoituksen tekijä on tunnistettava, kun hän toimittaa ilmoituksen henkilökohtaisesti sopimusrekisteröijälle. Rekisteröinnin suorittajan sähköisessä palvelussa rekisteri-ilmoituksen tekijä on tunnistettava vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti.
2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla vahvalla sähköisellä tunnistamisella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
19
Laki tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 12 §:n muuttamisesta
30
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain
(1334/2022)
12 §:n 1 momentti seuraavasti:
12 §
Tuen hakeminen
Tukea koskeva hakemus tehdään sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tai hakijat tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
kilpailulain
(948/2011)
39 §:n 1 momentin 9 kohta, sellaisena kuin se on laissa 721/2019, seuraavasti:
39 §Tietojenvaihto viranomaisten välillä
Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tiedon tai asiakirjan, jonka se on saanut tai laatinut tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamisen yhteydessä, jos se on tarpeen:
9) Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa
(917/2014), postilaissa
(415/2011), kiinteän laajakaistan rakentamisen tuesta annetussa laissa
(1262/2020), vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
mukaisesti. Mitä tässä laissa säädetään tukea koskevasta hakemuksesta, koskee myös tukea koskevaa ilmoitusta.
ja verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annetussa laissa
(276/2016)
säädettyjä tehtäviä varten.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
20
Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain 32 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain
(1048/2016)
32 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 3/2023, seuraavasti:
32 §
Haltijan oikeus käyttää kalastuskiintiörekisterin tietoja
Tietojen selaaminen ja siirtojen toteuttaminen sähköisessä palvelussa edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
21
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 41 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain
(616/2019)
41 §:n 2 momentti seuraavasti:
41 §
Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
Rekisteröidyn on tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai 1 momentissa tarkoitetulle muulle poliisiyksikölle ja todistettava henkilöllisyytensä. Pyyntö voidaan esittää myös käyttämällä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, jos tällainen palvelu on käytössä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
22
Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain 35 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019)
35 §:n 2 momentti seuraavasti:
35 §
Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
Rekisteröidyn on tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai 1 momentissa tarkoitetulle Tullin toimintayksikölle ja todistettava henkilöllisyytensä. Pyyntö voidaan esittää myös käyttämällä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, jos tällainen palvelu on käytössä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
23
Laki maatalouden rakennetuista annetun lain 29 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
maatalouden rakennetuista annetun lain
(1476/2007)
29 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1328/2022, seuraavasti:
29 §
Tuen hakeminen
Tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
24
Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain 50 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain
(639/2019)
50 §:n 2 momentti seuraavasti:
50 §
Rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttaminen
Rekisteröidyn on tarkastusoikeutta käyttäessään esitettävä tätä tarkoittava pyyntö henkilökohtaisesti rekisterinpitäjälle tai 1 momentissa tarkoitetulle muulle viranomaiselle ja todistettava henkilöllisyytensä. Pyyntö voidaan esittää myös käyttämällä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua vahvaa sähköistä tunnistamista, jos tällainen palvelu on käytössä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
25
Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain 70 a §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain
(999/2012)
70 a §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1336/2022, seuraavasti:
70 a §
Sähköinen haku
Tukea voidaan edellyttää haettavan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tässä laissa tarkoitetuista tuista, joita koskeva hakemus voidaan tehdä vain tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
26
Laki kuluttajansuojalain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
kuluttajansuojalain
(38/1978)
6 luvun 12 c §:n 1 momentti, 7 luvun 15 §:n 1 momentti, 7 a luvun 33 §:n 2 momentti ja 10 luvun 6 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 6 luvun 12 c §:n 1 momentti ja 7 luvun 15 §:n 1 momentti laissa 449/2023, 7 a luvun 33 §:n 2 momentti laissa 851/2016 sekä 10 luvun 6 §:n 1 momentti laissa 227/2011, seuraavasti:
6 luku
Kotimyynti ja etämyynti
12 c §
Kuluttajan henkilöllisyyden todentaminen ja todentamista koskevien tietojen säilyttäminen eräissä tapauksissa
Jos kuluttaja ostaessaan hyödykkeitä verkossa valitsee maksutavan, joka merkitsee maksunlykkäystä, kyseistä maksutapaa tarjoavan elinkeinonharjoittajan on todennettava kuluttajan henkilöllisyys maksutavan hyväksymisen yhteydessä käyttämällä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
8 §:ssä tarkoitetut sähköisen tunnistamisen järjestelmän vaatimukset tai maksupalvelulain
(290/2010)
8 §:n 24 kohdassa ja 85 c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset.
7 luku
Kuluttajaluotot
15 §
Luotonhakijan henkilöllisyyden todentaminen
Luotonantajan on kuluttajaluottosopimuksen tekemisen sekä luoton määrän tai luottorajan korottamisen yhteydessä todennettava kuluttajan henkilöllisyys huolellisesti. Jos henkilöllisyys todennetaan sähköisesti, luotonantajan on käytettävä tunnistusmenetelmää, joka täyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetut vaatimukset tai maksupalvelulain 8 §:n 24 kohdassa ja 85 c §:n 4 momentissa tarkoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset.
7 a luku
Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot
33 §
Valvontaviranomaiset
Valvontaviranomaisten on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään. Liikenne- ja viestintävirasto antaa pyynnöstä valvontaviranomaiselle 7 luvun 15 §:n noudattamista tämän luvun 31 §:n nojalla valvottaessa lausunnon siitä, täyttääkö luotonantajan käyttämä sähköinen henkilöllisyyden tunnistamismenetelmä vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain 8 §:ssä säädetyt vaatimukset.
10 luku
Aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet
6 §
Sopimuksen muoto ja kieli
Sopimus on tehtävä kirjallisesti, ja osapuolten on allekirjoitettava se. Kuluttajalle on annettava kappale sopimusta. Sopimus voidaan tehdä myös sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa sopimuksen muuttumattomana. Sopimuksen sähköiseen allekirjoittamiseen sovelletaan sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 910/2014, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2024/1183. Pääsopimukseen mahdollisesti liittyvän luottosopimuksen muodosta ja sisällöstä säädetään tämän lain 7 ja 7 a luvussa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
27
Laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain 48 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain
(986/2011)
48 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1329/2022, seuraavasti:
48 §
Tuen hakeminen
Tukea haetaan sähköisesti verkkopalvelussa, joka on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa
(560/2021)
tarkoitettua ruokahallinnon tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
mukaisesti. Tukihakemus voidaan tehdä myös tarkoitusta varten vahvistetulla lomakkeella. Lomake voidaan toimittaa suojatulla sähköpostiyhteydellä käyttäen täytettävää pdf-lomaketta tai paperisena. Viimeksi mainittu on allekirjoitettava.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
28
Laki ampuma-aselain 119 a §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
ampuma-aselain
(1/1998)
119 a §, sellaisena kuin se on laissa 89/2020, seuraavasti:
119 a §
Sähköinen asiointi
Edellä 22 ja 25 §:ssä, 42 §:n 2 momentissa, 42 c §:n 1 ja 3 momentissa, 70 §:n 3 momentissa ja 89 §:ssä tarkoitettu sähköinen asiointi edellyttää vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
tarkoitettua tunnistusvälinettä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
29
Laki ajoneuvolain 84 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
ajoneuvolain
(82/2021)
84 §:n 3 momentti seuraavasti:
84 §
Rekisteri-ilmoituksen tekeminen
Rekisteri-ilmoituksen tekijä on tunnistettava, kun hän toimittaa ilmoituksen henkilökohtaisesti sopimusrekisteröijälle. Rekisteröinnin suorittajan sähköisessä palvelussa rekisteri-ilmoituksen tekijä on tunnistettava vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetun lain
(617/2009)
2 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla vahvalla sähköisellä tunnistamisella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
30
Laki kilpailulain 39 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
kilpailulain
(948/2011)
39 §:n 1 momentin 9 kohta, sellaisena kuin se on laissa 721/2019, seuraavasti:
39 §
Tietojenvaihto viranomaisten välillä
Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä tiedon tai asiakirjan, jonka se on saanut tai laatinut tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamisen yhteydessä, jos se on tarpeen:
9) Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa
(917/2014)
, postilaissa
(415/2011)
, kiinteän laajakaistan rakentamisen tuesta annetussa laissa
(1262/2020)
, vahvasta sähköisestä tunnistamisesta annetussa laissa
(617/2009)
ja verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä annetussa laissa
(276/2016)
säädettyjä tehtäviä varten.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä
5.3.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Kunta- ja alueministeri
Anna-Kaisa Ikonen
PääministeriPetteri OrpoKunta- ja alueministeriAnna-Kaisa Ikonen