Что изменилось
HE 137/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön muuttamiseksi · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-04 02:50 · +1017 −3083 строк
Hallituksen esitys eduskunnalle menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön muuttamiseksi
Hallinnonala
Oikeusministeriö
Antopäivä
27.8.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 137/2026
… 12 строк без изменений …
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan rikoshyödyn poisottamista helpotetaan esimerkiksi alentamalla vaadittavaa näyttökynnystä ja ottamalla käyttöön rikoshyödyn menettämistä koskeva menettely rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Hallitus ryhtyy estämään lainsäädännöllisin toimin rahanpesua ja tehostaa erityisesti rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisinsaamista.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1260 varojen takaisinhankinnasta ja menetetyksi tuomitsemisesta (jäljempänä
direktiivi
tai
konfiskaatiodirektiivi
) tuli voimaan 22.5.2024. Direktiivi korvaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (jäljempänä
konfiskaatiodirektiivi) tuli voimaan 22.5.2024. Direktiivi korvaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (jäljempänä
ensimmäinen konfiskaatiodirektiivi
tai
vuoden 2014 direktiivi
) ja neuvoston päätöksen 2007/845/YOS varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa (jäljempänä
rikoshyötypäätös
). Jäsenvaltioiden on saatettava konfiskaatiodirektiivin noudattamisen
vuoden 2014 direktiivi) ja neuvoston päätöksen 2007/845/YOS varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa (jäljempänä
rikoshyötypäätös). Jäsenvaltioiden on saatettava konfiskaatiodirektiivin noudattamisen
edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 23.11.2026.
1.2
Valmistelu
1.2.1
EU-säädöksen valmistelu
1.2Valmistelu
1.2.1EU-säädöksen valmistelu
… 11 строк без изменений …
Ensimmäisen konfiskaatiodirektiivin hyväksymisen yhteydessä vuonna 2014 neuvosto ja Euroopan parlamentti antoivat yhteisen lausuman, jossa kehotettiin komissiota analysoimaan mahdollisimman pian ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot rikollisesta toiminnasta peräisin olevan omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevien uusien yhteisten sääntöjen käyttöönoton toteutettavuutta ja mahdollisia etuja, myös vaikka rikollisesta toiminnasta ei olisi tuomittu tiettyä henkilöä tai tiettyjä henkilöitä.
Valtioneuvosto valmisteli komission ehdotuksesta valtioneuvoston kirjelmän (U 73/2022 vp). Kirjelmän mukaan valtioneuvosto suhtautui direktiiviehdotuksen tavoitteisiin myönteisesti. Rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat tärkeitä keinoja rikollisuuden torjunnassa ja rikosten vaikutusten vähentämisessä. Direktiiviehdotuksessa oli kuitenkin useita merkittäviä kohtia, joiden sisältöä oli neuvotteluissa tarkemmin arvioitava ja selvitettävä. Neuvotteluissa tuli pyrkiä siihen, että riittävä kansallinen liikkumavara säilytetään, jotta uudet velvoitteet ovat sovitettavissa yhteen kansallisen lainsäädännön peruslähtökohtien kanssa. Direktiiviehdotuksesta valmisteltiin jatkokirjelmät (UJ 7/2023 vp UJ 38/2023 vp) myöhemmässä käsittelyvaiheessa. Eduskunnassa direktiiviehdotusta käsittelivät suuri valiokunta, lakivaliokunta, hallintovaliokunta ja perustuslakivaliokunta. Valiokuntien lausunnot ovat saatavilla eduskunnan verkkosivuilla:
https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/U%2073%2F2022%20vp
.
1.2.2
Hallituksen esityksen valmistelu
https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/U%2073%2F2022%20vp.
1.2.2Hallituksen esityksen valmistelu
… 5 строк без изменений …
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiasta ja toimenpideohjelmasta vuosille 2025–2030 toimenpiteenä 8 mainitaan rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden menettäminen. Toimenpiteen mukaan rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden poisottaminen on merkittävä keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja sen kehittäminen edellyttää muun ohella lainsäädäntömuutoksia, jotta esimerkiksi rikolliseen toimintaan liittyvä selittämätön omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi. Hallitusohjelman rikoshyödyn poisottamista koskevien kirjausten toteuttaminen ja konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpano laajentavat mahdollisuuksia rikoshyödyn ja muun rikollisen omaisuuden poisottamiseksi. Konkreettiset lainsäädäntöehdotukset valmistellaan erillisessä työryhmässä.
Hallituksen esitys valmisteltiin oikeusministeriössä virkatyönä. Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla hankesivulla julkisessa verkkopalvelussa osoitteessa
https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OM062:00/2023
.
2
EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OM062:00/2023.
2EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
Konfiskaatiodirektiivin tarkoituksena on tehostaa rikoksella saadun omaisuuden takaisinhankintaa ja menetetyksi tuomitsemista. Direktiivin tarkoituksena on myös erityisesti torjua järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka keskeisimpänä vaikuttimena on taloudellisen hyödyn saaminen. Tämän vuoksi rikollisesta toiminnasta peräisin olevien varojen takaisinhankinta on hyvin tehokas keino ehkäistä rikollisuutta. Europolin arvion mukaan EU:ssa vain noin kaksi prosenttia rikoshyödystä jäädytetään ja yksi prosentti tuomitaan menetetyksi
Europol: Does crime still pay? Criminal Asset Recovery in the EU – Tutkimus tilastotiedoista 2010–2014, 2016, saatavilla osoitteessa:
https://www.europol.europa.eu/publications-documents/does-crime-still-pay
.
. Tämä antaa järjestäytyneille
[1]. Tämä antaa järjestäytyneille
… 3 строк без изменений …
rikollisryhmille mahdollisuuden investoida rikollisen toimintansa laajentamiseen ja lailliseen talouteen soluttautumiseen.
Varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavien toimistojen (jäljempänä
ARO-toimisto, Asset Recovery Office
) tehtäviä ja toimivaltuuksia laajennetaan rikoshyötypäätökseen verrattuna. ARO-toimistojen välistä tiedonvaihtoa pyritään myös edistämään. Toimivaltaisille viranomaisille tulee luoda tiedonsaantioikeuksia direktiivin mukaisten tehtävien hoitamista varten. Ensimmäiseen konfiskaatiodirektiivin nähden uusi direktiivi velvoittaa myös jäsenvaltiot perustamaan tai nimeämään yhden tai useamman varallisuudenhoitotoimiston (jäljempänä myös
AMO-toimisto, Asset Management Office
).
ARO-toimisto, Asset Recovery Office) tehtäviä ja toimivaltuuksia laajennetaan rikoshyötypäätökseen verrattuna. ARO-toimistojen välistä tiedonvaihtoa pyritään myös edistämään. Toimivaltaisille viranomaisille tulee luoda tiedonsaantioikeuksia direktiivin mukaisten tehtävien hoitamista varten. Ensimmäiseen konfiskaatiodirektiivin nähden uusi direktiivi velvoittaa myös jäsenvaltiot perustamaan tai nimeämään yhden tai useamman varallisuudenhoitotoimiston (jäljempänä myös
AMO-toimisto, Asset Management Office).
Direktiivissä pyritään varmistamaan rikoksen uhrien mahdollisuus saada korvaus omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevissa menettelyissä sekä asianomaisten henkilöiden oikeussuojakeinot. Jäsenvaltioita kannustetaan toimenpiteisiin menetetyn omaisuuden käyttämiseksi yleisen edun mukaisiin ja sosiaalisiin tarkoituksiin. Jäsenvaltiot velvoitetaan luomaan kansallinen varojen takaisinhankintaa koskeva strategia sekä keräämään ja ylläpitämään tilastoja varojen menetetyksi tuomitsemista koskevasta järjestelmästä. Direktiivillä edistetään myös varojen takaisinhankintaan osallistuvien viranomaisten yhteistyötä sekä kansallisella että rajat ylittävällä tasolla.
Direktiivillä pyritään helpottamaan unionin rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa mahdollistamalla tällaisten toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden tai yhteisöjen omaisuuden jäljittäminen unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten paljastamiseksi. Unionin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvistä rikoksista säädetään unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelystä ja direktiivin (EU) 2018/1673 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1226 (jäljempänä
pakoterikosdirektiivi
).
3
Nykytila ja sen arviointi
3.1
Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö
Menettämisseuraamuksella eli konfiskaatiolla tarkoitetaan yleensä rikokseen perustuvaa omaisuuden korvauksetonta menettämistä valtiolle (
pakoterikosdirektiivi).
3Nykytila ja sen arviointi
3.1Kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö
Menettämisseuraamuksella eli konfiskaatiolla tarkoitetaan yleensä rikokseen perustuvaa omaisuuden korvauksetonta menettämistä valtiolle (HE 4/2016 vp
s. 3,
HE 80/2000 vp
s. 4). Menettämisseuraamus on luonteeltaan turvaamistoimenpide, jolla pyritään vähentämään tehdyn rikoksen vaikutuksia sekä ehkäisemään tulevia rikoksia (LaVL 13/2021 vp s. 5,
HE 4/2016 vp
s. 3,
s. 3, ks. myös esim. Jaakko Rautio, Hyötykonfiskaatiokanne, 2006, s. 12; Jussi Matikkala, Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä, 2021, s. 357). Menettämisseuraamus ei siten ole rangaistus eikä sen tarkoituksena ole ankaroittaa rikoksen kokonaisseuraamuksia (ks. esim. KKO 2024:25, kohta 71, KKO 2020:101, kohta 80, KKO 2016:85, kohta 28, KKO 2015:74, kohta 8). Koska menettämisseuraamus ei ole rangaistus, se voidaan kohdistaa muihinkin kuin rikokseen syyllistyneeseen (Pekka Viljanen, Konfiskaatio rikosoikeudellisena seuraamuksena, 2007, s. 23–24).
Menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain (39/1889, jäljempänä myös
RL) 10 luvussa. Luvun 1 § koskee menettämisseuraamuksen yleisiä edellytyksiä. Menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksenä on ensinnäkin laissa rangaistavaksi säädetty teko (rikos). Koska menettämisseuraamus on edellä lausutusti turvaamistoimi eikä rangaistus, sen tuomitseminen ei vaadi, että kaikki rikosoikeudellisen vastuun edellytykset täyttyvät. Pykälän 2 momentissa säädetäänkin, että menettämisseuraamuksen määrääminen voi perustua myös rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jonka tekijä ei teon hetkellä ole täyttänyt viittätoista vuotta tai on syyntakeeton, jonka tekijä on rangaistusvastuusta vapaa anteeksiannettavaa kieltoerehdystä, hätävarjelun liioittelua, pakkotilaoikeuden ylittämistä, voimakeinojen käytön ylittämistä ja esimiehen lainvastaisen käskyn noudattamista koskevan säännöksen nojalla, tai josta oikeushenkilö voidaan tuomita rangaistukseen,
vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.
Pykälän 3 momentti
(356/2016)
koskee mahdollisuutta esittää menettämisvaatimus ilman rangaistusvaatimusta. Tällainen ns. konfiskaatioprosessi on ollut Suomessa vanhastaan mahdollinen, mutta asiasta säädettiin nimenomaisesti vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Momentin mukaan menettämisseuraamus voidaan määrätä, vaikka rikoksen tai teon tekijää ei saada selville tai häntä vastaan ei nosteta syytettä tai tuomita rangaistukseen, jos menettämisseuraamuksen perustavasta rikoksesta tai rangaistavaksi säädetystä teosta esitetään rikoksesta tuomitsemiseen riittävä näyttö. Momentti tulee sovellettavaksi, kun menettämisvaatimus kohdistetaan muuhun kuin rikoksen tekijäksi epäiltyyn (HE 4/2016 vp
s. 12, 25, 26, 29–30).
Rikoslain 10 luvun 2, 3, 4, 5, 5 a ja 8 §:ssä säädetään eri konfiskaatiolajeista. Menettämisseuraamusten kohteena voivat olla rikoksen tuottama hyöty (2–3 §), rikoksentekoväline (4 §), rikoksen tuote (5 §), rikosesine eli rikoksen kohde (5 §) ja säilytysväline (5 a §). Menettäminen voi luvussa tarkemmin säädetysti koskea joko konkreettista omaisuutta (esine tai oikeus) tai sen arvoa. Osa menettämisseuraamuksista on pakollisia (”on tuomittava”, esim. RL 10:2, 4.1, 5.1) ja osa harkinnanvaraisia (”voidaan tuomita”, RL 10:3, 4.2, 5.2, 5a).
Rikoksen tuottaman hyödyn tuomitsemisesta menetetyksi eli hyötykonfiskaatiosta säädetään luvun 2 ja 3 §:ssä. Hyödyn menettämisen tausta-ajatuksena on se, että rikos ei saa kannattaa (KKO 2024:25, kohta 71,
HE 80/2000 vp
s. 4). Menettämisseuraamus on luonteeltaan turvaamistoimenpide, jolla pyritään vähentämään tehdyn rikoksen vaikutuksia sekä ehkäisemään tulevia rikoksia (LaVL 13/2021 vp s. 5,
HE 4/2016 vp
s. 3, ks. myös esim. Jaakko Rautio, Hyötykonfiskaatiokanne, 2006, s. 12; Jussi Matikkala, Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä, 2021, s. 357). Menettämisseuraamus ei siten ole rangaistus eikä sen tarkoituksena ole ankaroittaa rikoksen kokonaisseuraamuksia (ks. esim. KKO 2024:25, kohta 71, KKO 2020:101, kohta 80, KKO 2016:85, kohta 28, KKO 2015:74, kohta 8). Koska menettämisseuraamus ei ole rangaistus, se voidaan kohdistaa muihinkin kuin rikokseen syyllistyneeseen (Pekka Viljanen, Konfiskaatio rikosoikeudellisena seuraamuksena, 2007, s. 23–24).
Menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain (39/1889, jäljempänä myös
RL
) 10 luvussa. Luvun 1 § koskee menettämisseuraamuksen yleisiä edellytyksiä. Menettämisseuraamuksen määräämisen edellytyksenä on ensinnäkin laissa rangaistavaksi säädetty teko (rikos). Koska menettämisseuraamus on edellä lausutusti turvaamistoimi eikä rangaistus, sen tuomitseminen ei vaadi, että kaikki rikosoikeudellisen vastuun edellytykset täyttyvät. Pykälän 2 momentissa säädetäänkin, että menettämisseuraamuksen määrääminen voi perustua myös rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jonka tekijä ei teon hetkellä ole täyttänyt viittätoista vuotta tai on syyntakeeton, jonka tekijä on rangaistusvastuusta vapaa anteeksiannettavaa kieltoerehdystä, hätävarjelun liioittelua, pakkotilaoikeuden ylittämistä, voimakeinojen käytön ylittämistä ja esimiehen lainvastaisen käskyn noudattamista koskevan säännöksen nojalla, tai josta oikeushenkilö voidaan tuomita rangaistukseen,
vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.
Pykälän 3 momentti
(356/2016)
koskee mahdollisuutta esittää menettämisvaatimus ilman rangaistusvaatimusta. Tällainen ns. konfiskaatioprosessi on ollut Suomessa vanhastaan mahdollinen, mutta asiasta säädettiin nimenomaisesti vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Momentin mukaan menettämisseuraamus voidaan määrätä, vaikka rikoksen tai teon tekijää ei saada selville tai häntä vastaan ei nosteta syytettä tai tuomita rangaistukseen, jos menettämisseuraamuksen perustavasta rikoksesta tai rangaistavaksi säädetystä teosta esitetään rikoksesta tuomitsemiseen riittävä näyttö. Momentti tulee sovellettavaksi, kun menettämisvaatimus kohdistetaan muuhun kuin rikoksen tekijäksi epäiltyyn (
HE 4/2016 vp
s. 12, 25, 26, 29–30).
Rikoslain 10 luvun 2, 3, 4, 5, 5 a ja 8 §:ssä säädetään eri konfiskaatiolajeista. Menettämisseuraamusten kohteena voivat olla rikoksen tuottama hyöty (2–3 §), rikoksentekoväline (4 §), rikoksen tuote (5 §), rikosesine eli rikoksen kohde (5 §) ja säilytysväline (5 a §). Menettäminen voi luvussa tarkemmin säädetysti koskea joko konkreettista omaisuutta (esine tai oikeus) tai sen arvoa. Osa menettämisseuraamuksista on pakollisia (”on tuomittava”, esim. RL 10:2, 4.1, 5.1) ja osa harkinnanvaraisia (”voidaan tuomita”, RL 10:3, 4.2, 5.2, 5a).
Rikoksen tuottaman hyödyn tuomitsemisesta menetetyksi eli hyötykonfiskaatiosta säädetään luvun 2 ja 3 §:ssä. Hyödyn menettämisen tausta-ajatuksena on se, että rikos ei saa kannattaa (KKO 2024:25, kohta 71,
HE 80/2000 vp
s. 4 ja 15). Hyötykonfiskaatiolla pyritään poistamaan rikoksen vaikutuksia sekä estämään varojen sijoittaminen uusiin rikoksiin (KKO 2015:74, kohta 8). Rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan rikoksella välittömästi saatua omaisuutta, omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta, omaisuuden tuottoa, omaisuuden ja tuoton arvoa sekä rikoksella saadun säästön arvoa. Hyötykonfiskaatio voidaan säännöksestä ilmi käyvällä tavalla toteuttaa esinekonfiskaationa, jolloin menettämisseuraamus koskee tiettyä omaisuuserää, tai arvokonfiskaationa, jolloin menettämisseuraamus koskee omaisuuden arvoa. Hyötykonfiskaatio toteutetaan yleensä arvokonfiskaationa (
HE 4/2016 vp
s. 4 ja 15). Hyötykonfiskaatiolla pyritään poistamaan rikoksen vaikutuksia sekä estämään varojen sijoittaminen uusiin rikoksiin (KKO 2015:74, kohta 8). Rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan rikoksella välittömästi saatua omaisuutta, omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta, omaisuuden tuottoa, omaisuuden ja tuoton arvoa sekä rikoksella saadun säästön arvoa. Hyötykonfiskaatio voidaan säännöksestä ilmi käyvällä tavalla toteuttaa esinekonfiskaationa, jolloin menettämisseuraamus koskee tiettyä omaisuuserää, tai arvokonfiskaationa, jolloin menettämisseuraamus koskee omaisuuden arvoa. Hyötykonfiskaatio toteutetaan yleensä arvokonfiskaationa (HE 4/2016 vp
… 3 строк без изменений …
s. 4, 9 ja
33, Heli Korkka: Liiketoimintarikoksen tuottaman hyödyn mittaaminen, 2015, s. 56–57 ja 127–128).
Pykälän 3–5 momentit koskevat niitä tahoja, jotka menettämisseuraamukseen tuomitaan. Menettämisseuraamukseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Menettämisseuraamukseen voidaan tuomita myös se, jolle menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi on siirtynyt pykälän 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua hyötyä taikka muuta omaisuutta, jos tämä on tiennyt omaisuuden siirtymisen tarkoituksena olleen menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttäminen tai jos tällä on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka jos tämä on saanut omaisuuden lahjana tai muuten vastikkeetta. Tällöin menetetyksi voidaan tuomita siirtynyt omaisuus siltä osin kuin se on tai vastaa rikoksella saatua hyötyä taikka tällaisen omaisuuden arvo. Jos samaa hyötyä koskevaan menettämisseuraamukseen tuomitaan 3 ja 4 momentissa tarkoitetut, nämä vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.
Pykälän 6 momentissa säädetään hyötykonfiskaation ja asianomistajan korvausvaatimuksen suhteesta. Sen mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava. Menettämisseuraamus siten väistyy vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen hyväksi momentissa säädetyillä edellytyksillä (
HE 4/2016 vp
Pykälän 6 momentissa säädetään hyötykonfiskaation ja asianomistajan korvausvaatimuksen suhteesta. Sen mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava. Menettämisseuraamus siten väistyy vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen hyväksi momentissa säädetyillä edellytyksillä (HE 4/2016 vp
s. 17, 37).
Pykälän 7 momentin mukaan sen estämättä, mitä 6 momentissa säädetään, tuomioistuimen on korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän pyynnöstä ratkaistava menettämisvaatimus ja siirrettävä korvaus- tai edunpalautusvaatimus käsiteltäväksi riita-asioiden oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä, jos vieraassa valtiossa on omaisuutta jäädytettynä tai siihen rinnastettavan toimenpiteen kohteena Suomessa tuomittavan menettämisvaatimuksen turvaamiseksi. Tuomioistuimen on tällöin myös korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän pyynnöstä ratkaistava välituomiolla kysymys korvaus- tai edunpalautusvelvollisuudesta. Pykälän 8 momentissa viitataan sääntelyyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta EU-jäsenvaltioiden välillä.
Luvun 3 § koskee laajennettua hyödyn menettämistä. Pykälän 1 ja 2 momenttien mukaan valtiolle voidaan tuomita menetetyksi omaisuus, joka on peräisin rikollisesta toiminnasta, jos on tehty rikos, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta tai joka on erikseen pykälässä mainittu (ns. liipaisinrikos) tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys, ja jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa taloudellista hyötyä. Viimeksi mainittu edellytys tarkoittaa, että rikoksen tulee olla sellainen, josta tyypillisesti seuraa taloudellista hyötyä (
HE 4/2016 vp
s. 39). Aikaisemmassa laissa edellytyksenä oli, että hyöty on tyypillisesti huomattavaa. Kyseisen lain esitöissä esimerkkeinä tällaisista rikoksista oli mainittu huumausainerikokset, suurten alkoholi- ja väkiviinaerien salakuljettaminen ja myyminen sekä erilaiset talousrikokset, kuten velallisen rikosten, petosten, veropetosten ja kätkemisrikosten, erityisesti rahanpesun, törkeät tekomuodot (
HE 80/2000
Luvun 3 § koskee laajennettua hyödyn menettämistä. Pykälän 1 ja 2 momenttien mukaan valtiolle voidaan tuomita menetetyksi omaisuus, joka on peräisin rikollisesta toiminnasta, jos on tehty rikos, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta tai joka on erikseen pykälässä mainittu (ns. liipaisinrikos) tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys, ja jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa taloudellista hyötyä. Viimeksi mainittu edellytys tarkoittaa, että rikoksen tulee olla sellainen, josta tyypillisesti seuraa taloudellista hyötyä (HE 4/2016 vp
s. 39). Aikaisemmassa laissa edellytyksenä oli, että hyöty on tyypillisesti huomattavaa. Kyseisen lain esitöissä esimerkkeinä tällaisista rikoksista oli mainittu huumausainerikokset, suurten alkoholi- ja väkiviinaerien salakuljettaminen ja myyminen sekä erilaiset talousrikokset, kuten velallisen rikosten, petosten, veropetosten ja kätkemisrikosten, erityisesti rahanpesun, törkeät tekomuodot (HE 80/2000
vp
s. 13, ks. myös KKO 2006:9, kohta 8 ja KKO 2012:60, kohta 7). Laajennettu hyödyn menettäminen on harkinnanvarainen seuraamus (
HE 80/2000 vp
s. 13, ks. myös KKO 2006:9, kohta 8 ja KKO 2012:60, kohta 7). Laajennettu hyödyn menettäminen on harkinnanvarainen seuraamus (HE 80/2000 vp
… 1 строк без изменений …
s. 15).
Menetetyksi tuomitsemista harkittaessa on muiden seikkojen ohella otettava erityisesti huomioon, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista. Säännöksellä on tarkoitus ohjata harkintaa menettämisseuraamuksen tuomitsemisessa ensinnäkin siten, ettei rikosten lievistä tekomuodoista koostuvasta toiminnasta peräisin olevaa rikoshyötyä ole välttämätöntä tuomita menetetyksi. Säännöksen esitöissä on pidetty 1 000 euroa raja-arvona määritettäessä vähäistä vakavampaa rikollista toimintaa. Toisaalta tarkoitus ei kuitenkaan ole estää menettämisseuraamuksen määräämistä, jos kyse on vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta peräisin olevasta merkittävästä omaisuuserästä, tai vähäisestä mutta tekojen määrä huomioon ottaen kokonaisuutena arvioiden laajamittaisesta
rikollisesta toiminnasta (
HE 4/2016 vp
rikollisesta toiminnasta (HE 4/2016 vp
s. 40).
Toiseksi harkinnassa huomioon on otettava menettämisseuraamuksen tarpeellisuus uusien rikosten ehkäisemisessä. Kyse voi olla tilanteista, joissa rikoksesta peräisin olevaa omaisuutta voidaan käyttää uusien rikosten rahoittamiseen ja rikollisen toiminnan laajentamiseen tai omaisuus voi olla erityisen sopivaa rikolliseen käyttöön. Kolmantena harkintakriteerinä on, saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista. Kysymys on tällöin rikosten tekemisestä tulojen saamiseksi niin, että henkilö kattaa mainitut kulut kokonaan tai merkittävässä määrin rikoksista saaduilla tuloilla tai pitää niiden avulla yllä huomattavasti parempaa elintasoa kuin mihin lailliset tulot antavat myöten. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei näissä tapauksissa edellytä toimimista rikollisjärjestössä taikka erityisen suunnitelmallisesti tai laajamittaisesti (
HE 4/2016 vp
Toiseksi harkinnassa huomioon on otettava menettämisseuraamuksen tarpeellisuus uusien rikosten ehkäisemisessä. Kyse voi olla tilanteista, joissa rikoksesta peräisin olevaa omaisuutta voidaan käyttää uusien rikosten rahoittamiseen ja rikollisen toiminnan laajentamiseen tai omaisuus voi olla erityisen sopivaa rikolliseen käyttöön. Kolmantena harkintakriteerinä on, saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista. Kysymys on tällöin rikosten tekemisestä tulojen saamiseksi niin, että henkilö kattaa mainitut kulut kokonaan tai merkittävässä määrin rikoksista saaduilla tuloilla tai pitää niiden avulla yllä huomattavasti parempaa elintasoa kuin mihin lailliset tulot antavat myöten. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei näissä tapauksissa edellytä toimimista rikollisjärjestössä taikka erityisen suunnitelmallisesti tai laajamittaisesti (HE 4/2016 vp
s. 40–41). Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen arvioimisessa otetaan huomioon edellä käsiteltyjen
kriteerien ohella myös muut seikat. Esimerkiksi vähäiseen rikolliseen toimintaan harvoin osallistuminen voi puoltaa menettämisseuraamuksen tuomitsemista, jos tavoitteena on ollut saada huomattavan suurta hyötyä. Vastaavasti huomattavista laillisista tuloistakin huolimatta menettämisseuraamus voidaan tuomita, jos henkilö silti saa toistuvasti rahamääräisesti merkille pantavan paljon tuloa rikoksista (
HE 4/2016 vp
kriteerien ohella myös muut seikat. Esimerkiksi vähäiseen rikolliseen toimintaan harvoin osallistuminen voi puoltaa menettämisseuraamuksen tuomitsemista, jos tavoitteena on ollut saada huomattavan suurta hyötyä. Vastaavasti huomattavista laillisista tuloistakin huolimatta menettämisseuraamus voidaan tuomita, jos henkilö silti saa toistuvasti rahamääräisesti merkille pantavan paljon tuloa rikoksista (HE 4/2016 vp
s. 41).
Pykälän 3 ja 4 momentit koskevat niitä tahoja, jotka voidaan tuomita laajennettuun hyödyn menettämiseen. Näitä ovat rikokseen syyllistynyt ja siihen osallinen sekä se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty, tai näille henkilöille säännöksessä tarkemmin määritelty läheinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle omaisuuden voidaan olettaa siirretyn menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi. Pykälän 4 momentin mukaan 3 momentissa tarkoitettua menettämisseuraamusta ei tuomita, jos omaisuus on siirretty yli viisi vuotta aikaisemmin kuin liipaisinrikos rikos on tehty. Pykälän 5 momentissa säädetään vielä, että tuomittaessa kaksi tai useampi samaan menettämisseuraamukseen he vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.
Laajennettua hyödyn menettämistä koskee todistusoikeudellinen erityispiirre. Rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin pääsäännön mukaan kantajan on menettämisseuraamusasiassa vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen vaatimuksensa perustuu, sekä näytettävä ne toteen. Kantajalla ei kuitenkaan ole todistustaakkaa laajennetun hyödyn menettämistä koskevassa 3 §:ssä tarkoitetun omaisuuden alkuperästä. Tällainen omaisuus voidaan tuomita menetetyksi, jollei vastaaja saata todennäköiseksi, että omaisuus on peräisin muusta kuin rikollisesta toiminnasta. Näyttökynnys ylittyy, jos omaisuuden alkuperä on todennäköisemmin laillinen kuin laiton. Todistustaakan asettamista vastaajalle on pidetty todistustaakan jakoa koskevien yleisten periaatteiden mukaisena, sillä näyttöä tietyn omaisuuden alkuperästä voi yleensä parhaiten esittää se, jonka hallusta omaisuus on tavattu (
HE 4/2016 vp
Laajennettua hyödyn menettämistä koskee todistusoikeudellinen erityispiirre. Rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin pääsäännön mukaan kantajan on menettämisseuraamusasiassa vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen vaatimuksensa perustuu, sekä näytettävä ne toteen. Kantajalla ei kuitenkaan ole todistustaakkaa laajennetun hyödyn menettämistä koskevassa 3 §:ssä tarkoitetun omaisuuden alkuperästä. Tällainen omaisuus voidaan tuomita menetetyksi, jollei vastaaja saata todennäköiseksi, että omaisuus on peräisin muusta kuin rikollisesta toiminnasta. Näyttökynnys ylittyy, jos omaisuuden alkuperä on todennäköisemmin laillinen kuin laiton. Todistustaakan asettamista vastaajalle on pidetty todistustaakan jakoa koskevien yleisten periaatteiden mukaisena, sillä näyttöä tietyn omaisuuden alkuperästä voi yleensä parhaiten esittää se, jonka hallusta omaisuus on tavattu (HE 4/2016 vp
… 13 строк без изменений …
s. 46, LaVM 4/2016 vp s. 8 ja 9, KKO 2023:23, kohta 17). Säännöstä koskevassa perustuslakivaliokunnan
lausunnossa on korostettu, että vastaajan oikeusturvan kannalta todistustaakkaa ei pidä siirtää vastaajalle, ellei omaisuuden rikollista alkuperää koskeva väite ole objektiivisesti arvioiden perusteltu ja riittävin tosiseikoin tuettu. Lisäksi valiokunta totesi pitävänsä tärkeänä, että menettelyssä ei aseteta kohtuuttomia vaatimuksia sille, milloin vastaajan katsotaan saattaneen omaisuuden laillisen alkuperän todennäköiseksi (PeVL 8/2016 vp s. 4–5).
Luvun 9 § koskee menettämisseuraamusasian käsittelyä eli menettelyllisiä sääntöjä. Menettämisseuraamusta koskeva asia käsitellään sen syytteen yhteydessä, jossa tarkoitettuun rikokseen menettämisvaatimus perustuu. Menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan käsitellä myös erikseen. Pykälän 2 momentti sisältää tarkemmat säännökset menettämisseuraamusta koskevan asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta vastaajan poissaolosta huolimatta. Pykälän 3 momentin mukaan menettämisseuraamus määrätään syyttäjän vaatimuksesta. Myös asianomistaja voi esittää menettämisvaatimuksen ajaessaan yksin syytettä. Pykälän 4 momentissa säädetään edellä tarkemmin selostetusti kantajan vetoamis- ja näyttötaakasta. Pykälän 5 momentin mukaan tuomioistuimen on menettämisseuraamuksen määrätessään tarvittaessa annettava tarkemmat määräykset sen täytäntöönpanosta, jos menettämisseuraamus koskee pakkokeinolain (806/2011, jäljempänä myös
PKL
) 7 luvun 1 §:ssä
PKL) 7 luvun 1 §:ssä
… 3 строк без изменений …
tarkoitettua dataa tai jos se on erityisestä syystä muuten tarpeen.
Pykälän 2 momentissa säädetään hyötykonfiskaation ja sitä vastaavan vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen täytäntöönpanon yhteensovittamisesta. Momentin mukaan jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n 6 momentissa tarkoitetun ratkaisun antamisen jälkeen, menettämisseuraamus voidaan panna täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä. Jos menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön, Oikeusrekisterikeskus (jäljempänä myös
ORK
) voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Momentissa on tarkempia määräyksiä menettelystä suoritusta valtion varoista haettaessa sekä eräistä muista suorituksen hakemiseen ja saamiseen liittyvistä kysymyksistä. Pykälän 3 momentissa säädetään menetetyksi tuomittuun rikoksentekovälineeseen, rikoksen tuotteeseen tai rikoksen kohteeseen kohdistuvan pantti- tai muun vakuusoikeuden haltijan
ORK) voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Momentissa on tarkempia määräyksiä menettelystä suoritusta valtion varoista haettaessa sekä eräistä muista suorituksen hakemiseen ja saamiseen liittyvistä kysymyksistä. Pykälän 3 momentissa säädetään menetetyksi tuomittuun rikoksentekovälineeseen, rikoksen tuotteeseen tai rikoksen kohteeseen kohdistuvan pantti- tai muun vakuusoikeuden haltijan
… 1 строк без изменений …
asemasta eräissä tilanteissa.
laadultaan sopivaa tai sitä ei voida tuomita loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena mainitussa momentissa tarkoitetun esteen vuoksi. Tällöin esirikoksella loukatun oikeudesta saada valtion varoista vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä noudatetaan 10 luvun 11 §:n 2 momenttia.
Menettämisseuraamuksesta säädetään erikseen myös lahjusrikoksissa. Virkarikoksia koskevan rikoslain 40 luvun 14 §:n nojalla lahjuksen ottamisessa, törkeässä lahjuksen ottamisessa, lahjusrikkomuksessa, lahjuksen ottamisessa kansanedustajana ja törkeässä lahjuksen ottamisessa kansanedustajana vastaanotettu lahja tai etu taikka sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksentekijä on toiminut. Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään. Erityissäännöksellä on haluttu välttää tarve ottaa kussakin yksittäistapauksessa kantaa siihen, mikä menettämisseuraamuksen laji olisi kyseessä lahjuksen konfiskaatiota tuomittaessa. Erityissäännöksen säilyttämisellä on nähty myös oikeuskäytäntöä ylläpitävää sekä pedagogista arvoa (
HE 77/2001 vp
Menettämisseuraamuksesta säädetään erikseen myös lahjusrikoksissa. Virkarikoksia koskevan rikoslain 40 luvun 14 §:n nojalla lahjuksen ottamisessa, törkeässä lahjuksen ottamisessa, lahjusrikkomuksessa, lahjuksen ottamisessa kansanedustajana ja törkeässä lahjuksen ottamisessa kansanedustajana vastaanotettu lahja tai etu taikka sen arvo on tuomittava valtiolle menetetyksi rikoksentekijältä tai siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikoksentekijä on toiminut. Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan, mitä 10 luvussa säädetään. Erityissäännöksellä on haluttu välttää tarve ottaa kussakin yksittäistapauksessa kantaa siihen, mikä menettämisseuraamuksen laji olisi kyseessä lahjuksen konfiskaatiota tuomittaessa. Erityissäännöksen säilyttämisellä on nähty myös oikeuskäytäntöä ylläpitävää sekä pedagogista arvoa (HE 77/2001 vp
s. 18). Erityissäännöksellä pyritään käytännössä estämään menettämisseuraamuksen muodostuminen kaksinkertaiseksi (esim. siten, että lahja tuomittaisiin
menetetyksi lahjuksen ottajalta ja lahjan arvo lahjuksen antajalta) tai muuten rangaistukselliseksi tai kohtuuttomaksi (esim. siten, että lahjuksen ottaja tuomittaisiin menettämään sellaisen lahjan arvo, joka on ainoastaan luvattu tai tarjottu, mutta ei vastaanotettu) (ks. HE 58/1988 vp s. 51–52, 58). Vastaavanlainen menettämisseuraamus koskee RL 30 luvun 15 §:n nojalla myös lahjuksen ottamista elinkeinotoiminnassa eli yksityisellä sektorilla tapahtuvaa lahjontaa (
HE 79/2010 vp
menetetyksi lahjuksen ottajalta ja lahjan arvo lahjuksen antajalta) tai muuten rangaistukselliseksi tai kohtuuttomaksi (esim. siten, että lahjuksen ottaja tuomittaisiin menettämään sellaisen lahjan arvo, joka on ainoastaan luvattu tai tarjottu, mutta ei vastaanotettu) (ks. HE 58/1988 vp s. 51–52, 58). Vastaavanlainen menettämisseuraamus koskee RL 30 luvun 15 §:n nojalla myös lahjuksen ottamista elinkeinotoiminnassa eli yksityisellä sektorilla tapahtuvaa lahjontaa (HE 79/2010 vp
s. 34).
Menettämisseuraamuksista on lisäksi erityissääntelyä esimerkiksi eläinsuojelurikoksen (RL 17:23 a), uhkapelin (RL 17:23 b) ja huumausainerikosten (RL 50:6) osalta.
3.2
Direktiivin sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
3.2.1
Yleiset säännökset (I luku)
3.2Direktiivin sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön
3.2.1Yleiset säännökset (I luku)
Direktiivin
1 artiklassa
säädetään sääntelyn kohteesta. Artiklan mukaan direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista, jäädyttämistä, menetetyksi tuomitsemista ja hallinnointia rikosoikeudellisissa menettelyissä. Direktiivin soveltaminen ei rajoita jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien toimenpiteiden soveltamista siviili- tai hallinto-oikeudellisten menettelyjen yhteydessä.
Koska kyse on direktiivin oikeusperustankin nojalla
vähimmäisvelvoitteista
, jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään mennä direktiiviä pidemmälle. Tämä todetaan myös direktiivin johdanto-osan kappaleessa 60, jonka mukaan vähimmäissääntöjen hyväksyminen ei estä jäsenvaltioita myöntämästä laajempia valtuuksia varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistoille (jäljempänä myös
ARO-toimisto
) tai varallisuudenhoitotoimistoille (jäljempänä myös
AMO-toimisto
) tai säätämästä kattavammista jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevista säännöistä taikka vahvistamasta kansallisessa lainsäädännössä lisäsuojatoimia edellyttäen, että tällaiset kansalliset toimenpiteet ja säännökset eivät vaaranna direktiivin tavoitetta.
vähimmäisvelvoitteista, jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään mennä direktiiviä pidemmälle. Tämä todetaan myös direktiivin johdanto-osan kappaleessa 60, jonka mukaan vähimmäissääntöjen hyväksyminen ei estä jäsenvaltioita myöntämästä laajempia valtuuksia varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistoille (jäljempänä myös
ARO-toimisto) tai varallisuudenhoitotoimistoille (jäljempänä myös
AMO-toimisto) tai säätämästä kattavammista jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevista säännöistä taikka vahvistamasta kansallisessa lainsäädännössä lisäsuojatoimia edellyttäen, että tällaiset kansalliset toimenpiteet ja säännökset eivät vaaranna direktiivin tavoitetta.
Direktiivissä tarkoitetusta
jäljittämisestä ja tunnistamisesta
säädetään Suomessa muun ohella poliisilaissa
(872/2011)
ja esitutkintalaissa
(805/2011)
,
(805/2011),
jäädyttämisestä
pakkokeinolaissa,
menetetyksi tuomitsemisesta
rikoslaissa ja omaisuuden
hallinnoinnista
ainakin ulosottokaaressa
(705/2007)
, pakkokeinolaissa ja sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002, jäljempänä myös
sakkotäytäntöönpanolaki
). Näiden lakien sisältöä suhteessa direktiivin velvoitteisiin käydään tarkemmin läpi jäljempänä yksittäisten artiklojen yhteydessä.
(705/2007), pakkokeinolaissa ja sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002, jäljempänä myös
sakkotäytäntöönpanolaki). Näiden lakien sisältöä suhteessa direktiivin velvoitteisiin käydään tarkemmin läpi jäljempänä yksittäisten artiklojen yhteydessä.
Rikosoikeudellinen menettely
on johdanto-osan 7 kappaleen mukaan unionin oikeuden itsenäinen käsite, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä myös
EIT
) oikeuskäytännön soveltamista. Vastaavanlainen virke sisältyy jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1805 (jäljempänä
konfiskaatioasetus
) johdanto-osan 13 kappaleeseen. Myös konfiskaatioasetus koskee asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä annettuja jäädyttämispäätöksiä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä. Asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa mainitaan lisäksi nimenomaisesti, että asetusta ei sovelleta yksityisoikeudellisissa
EIT) oikeuskäytännön soveltamista. Vastaavanlainen virke sisältyy jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1805 (jäljempänä
konfiskaatioasetus) johdanto-osan 13 kappaleeseen. Myös konfiskaatioasetus koskee asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä annettuja jäädyttämispäätöksiä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä. Asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa mainitaan lisäksi nimenomaisesti, että asetusta ei sovelleta yksityisoikeudellisissa
… 5 строк без изменений …
tai hallinnollisissa menettelyissä annettuihin jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin.
Direktiivin
2 artiklassa
määritellään direktiivin soveltamisala, jota laajennetaan ensimmäiseen konfiskaatiodirektiiviin nähden. Artiklasta seuraa, että direktiivissä edellytetty omaisuuden jäljittäminen ja tunnistaminen, jäädyttäminen, menetetyksi tuomitseminen ja hallinnointi on ulotettava artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin.
Artiklan
1 kohdan
mukaan direktiiviä sovelletaan rikoksiin, jotka on määritelty a–p alakohdassa mainituissa EU-lainsäädäntöinstrumenteissa ja kansainvälisissä sopimuksissa. Kohta koskee ensinnäkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä
SEUT
) 83 artiklan 1 kohdassa mainittuja rikollisuuden aloja eli niin sanottuja eurorikoksia, ja toisaalta SEUT 83 artiklan 2 kohdan niin sanotun liitännäistoimivallan piirissä olevia, yhdenmukaistamistoimenpiteiden kohteena olleita aloja, joilla on säädetty rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä. Eurorikoksiin viitataan alakohdissa a–k ja p. Tällaisia rikollisuuden aloja ovat rikollisjärjestön toimintaan osallistuminen, terrorismi, ihmiskauppa, lasten seksuaalinen riisto ja lapsipornografia, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laiton kauppa, korruptio, rahanpesu, maksuvälineisiin liittyvät
SEUT) 83 artiklan 1 kohdassa mainittuja rikollisuuden aloja eli niin sanottuja eurorikoksia, ja toisaalta SEUT 83 artiklan 2 kohdan niin sanotun liitännäistoimivallan piirissä olevia, yhdenmukaistamistoimenpiteiden kohteena olleita aloja, joilla on säädetty rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä. Eurorikoksiin viitataan alakohdissa a–k ja p. Tällaisia rikollisuuden aloja ovat rikollisjärjestön toimintaan osallistuminen, terrorismi, ihmiskauppa, lasten seksuaalinen riisto ja lapsipornografia, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laiton kauppa, korruptio, rahanpesu, maksuvälineisiin liittyvät
väärennökset, rahan, mukaan lukien euron, väärentäminen, kyberrikollisuus sekä aseiden, ammusten ja räjähteiden laiton kauppa sekä unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkominen. Liitännäistoimivallan piirissä oleviin aloihin taas viitataan alakohdissa l–o. Näitä ovat unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset, ympäristörikollisuus, laittomassa maahantulossa ja maassa oleskelussa avustaminen sekä markkinoiden väärinkäyttö.
Artiklan
2 kohta
… 1 строк без изменений …
koskee järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/841/YOS 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja rikoksia, jotka on tehty osana rikollisjärjestön toimintaa. Puitepäätöksen kyseisen säännöksen mukaan rikollisjärjestöllä tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä.
Koska direktiivissä säädetään ainoastaan vähimmäisvelvoitteista, estettä ei ole myöskään sille, että menetetyksi tuomitseminen ja jäädyttäminen direktiivin edellyttämässä laajuudessa ulotettaisiin myös muihin kuin direktiivissä tarkoitettuihin rikoksiin. Vastaava ratkaisu tehtiin vuoden 2014 direktiiviä täytäntöön pantaessa. Tätä perusteltiin sillä, että lainsoveltajan kannalta olisi monimutkaista, jos EU-lainsäädännön kohteena olevia rikoksia koskisivat erilaiset menettämisseuraamukset kuin puhtaasti kansallisia rikoksia (ks.
HE 4/2016 vp
s. 11). Mainittua perustelua on pidettävä edelleen relevanttina. Huomattavasti selkeämpää olisi vuoden 2014 direktiivin täytäntöönpanossa omaksuttua ratkaisua vastaavasti sisällyttää direktiivin edellyttämät menettämisseuraamuksia koskevat lainsäädäntömuutokset pääsääntöisesti menettämisseuraamuksia koskevaan rikoslain 10 lukuun, jolloin ne soveltuisivat myös muihin kuin direktiivin 2 artiklassa lueteltuihin rikoksiin. Esityksessä
ei siten ehdoteta rajattavaksi ehdotettuja lainsäädäntömuutoksia 2 artiklassa mainittuihin rikoksiin.
Artiklan
3 kohdan
mukaan direktiiviä sovelletaan kaikkiin unionin säädöksissä säädettyihin rikoksiin, jos tällaisissa säädöksissä säädetään, että tätä direktiiviä sovelletaan kyseisiin rikoksiin. Säännös antaa vuoden 2014 direktiivin 3 artiklan tapaan mahdollisuuden laajentaa direktiivin soveltamisalaa myöhemmin hyväksyttäviin säädöksiin.
Artiklan
4 kohdan
mukaan rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn tai omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista koskevia II luvun säännöksiä sovelletaan kaikkiin kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin rikoksiin, joista voi seurata vähintään yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus tai muu vapaudenrajoituksen käsittävä seuraamus.
Menettämisseuraamusta ja vahingonkorvausta koskevat kysymykset on jo nykyisin otettava rikoksia selvitettäessä rikoslajineutraalisti huomioon esitutkintalain 1 luvun 2 §:n mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta ja neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS kumoamisesta annetun direktiivin (EU) (2023/977, jäljempänä
tietojenvaihtodirektiivi
) kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta (806/2024, jäljempänä
tietojenvaihtolaki
) 8 §:n 3 momentin 6 kohdan mukaan tietojen luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, jos pyynnön perusteena oleva teko on sellainen rikos, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on enintään yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi.
tietojenvaihtodirektiivi) kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta (806/2024, jäljempänä
tietojenvaihtolaki) 8 §:n 3 momentin 6 kohdan mukaan tietojen luovuttamisesta voidaan kieltäytyä, jos pyynnön perusteena oleva teko on sellainen rikos, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on enintään yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi.
… 1 строк без изменений …
Myös jäljempänä 3 artiklan yhteydessä mainittu kansallinen lainsäädäntö rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi kattaa kaikki kansallisessa lainsäädännössä rikoksiksi säädetyt teot. Esityksessä ehdotetaan, että direktiivin II luvusta seuraavia lainsäädäntömuutoksia ei rajata koskemaan vain sellaisiin rikoksiin, joista voi seurata vähintään yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus. Soveltamisalarajaus on kuitenkin otettava huomioon erityisesti direktiivin II luvussa säädettyjen ARO-toimistojen rajat ylittävää tiedonvaihtoa koskevien velvoitteiden täytäntöönpanossa. Muiden jäsenvaltioiden ARO-toimistoilla ei ole velvollisuutta vaihtaa Suomen ARO-toimiston kanssa tietoja muiden kuin 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen rikosten osalta.
Direktiivin
3 artiklassa
säädetään direktiivissä käytettävistä määritelmistä. Näistä rikoshyöty (1 alakohta), omaisuus (2 alakohta), rikoksentekovälineet (3 alakohta), jäädyttäminen (5 alakohta) ja menetetyksi tuomitseminen (6 alakohta) vastaavat asiallisesti vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin määritelmiä eivätkä ne siten edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.
Merkille pantavaa on, että rikoshyödyn määritelmään liittyvä johdanto-osan 13 kappale vastaa asiallisesti vuoden 2014 direktiivin johdanto-osan 11 kappaletta, kuitenkin sillä erotuksella, että uuden direktiivin muotoilun mukaan rikoshyödyn
olisi sisällettävä
myös tulot tai muut etuudet, jotka johtuvat rikoshyödystä tai omaisuudesta, joksi rikoshyöty on muunnettu tai vaihdettu tai johon se on sekoitettu. Vuoden 2014 direktiivissä sanamuodon mukaan tällaiset tulot tai muut etuudet
voivat sisältyä
rikoshyödyn käsitteeseen. Eroavaisuus ei aiheuta muutostarvetta kansalliseen lainsäädäntöön, koska Suomessa rikoshyödyn määritelmä kattaa myös mainitun kaltaiset tulot ja muut etuudet. Kyse on rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tuotosta tai 4 kohdassa tarkoitetusta tuoton arvosta (ks.
HE 4/2016 vp
s. 32–33). Lisäksi mainitun kaltaisia tuloja tai muita etuuksia pidettiin
rikoshyötynä jo ennen mainitun määritelmäsäännöksen säätämistä. Tätä voidaan perustella sillä, että menettämisseuraamusten ulottamista tällaisiin tuloihin ja muihin etuuksiin edellytetään myös kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleissopimuksen (SopS 18/2004, jäljempänä
Palermon sopimus
) 12 artiklan 5 kohdassa ja korruptionvastaisen YK:n yleissopimuksen (SopS 58/2006, jäljempänä
UNCAC-sopimus
) 31 artiklan 6 kohdassa. Suomi on saattanut kansallisesti voimaan molemmat sopimukset eikä niiden hyväksymisen yhteydessä nähty tarvetta kansallisille lakimuutoksille menettämisseuraamuksia koskevan sääntelyn osalta (ks.
Palermon sopimus) 12 artiklan 5 kohdassa ja korruptionvastaisen YK:n yleissopimuksen (SopS 58/2006, jäljempänä
UNCAC-sopimus) 31 artiklan 6 kohdassa. Suomi on saattanut kansallisesti voimaan molemmat sopimukset eikä niiden hyväksymisen yhteydessä nähty tarvetta kansallisille lakimuutoksille menettämisseuraamuksia koskevan sääntelyn osalta (ks.
HE 32/2003 vp
s. 19–21 ja
HE 197/2005 vp
s. 31–32). Vuoden 2001 menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädäntömuutoksen esitöissä katsotaankin, että menetetyksi voitaisiin tuomita sellainen hyödyn arvon nousu tai tuotto, joka on vaikeuksitta
selvitettävissä, kuten pankkitilillä olevan rahan korkotulo tai valuuttakurssin muuttumisesta johtuva hyödyn arvon nousu (
HE 80/2000 vp
selvitettävissä, kuten pankkitilillä olevan rahan korkotulo tai valuuttakurssin muuttumisesta johtuva hyödyn arvon nousu (HE 80/2000 vp
s. 21). Vuoden 2014 direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä rikoslain 10 luvun 2 §:ään päädyttiin muun ohella selkeyssyistä ottamaan rikoshyödyn määritelmä, vaikka lakimuutokselle ei tältä osin nähtykään välttämätöntä tarvetta (ks.
HE 4/2016 vp
… 1 строк без изменений …
s. 9–10).
Jäljittämisellä ja tunnistamisella
tarkoitetaan mitä tahansa toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tutkintaa, jossa määritetään rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai rikollisesta toiminnasta mahdollisesti peräisin oleva omaisuus. Kansallisessa lainsäädännössä ei tässä asiayhteydessä ole vastaavaa määritelmää. Direktiivin määritelmässä tarkoitettua toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tutkintaa voivat olla toimet rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi ennen esitutkinnan aloittamista, kun tavoitteena on määrittää rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai rikollisesta toiminnasta mahdollisesti peräisin oleva omaisuus. Tällaisista toimista säädetään poliisilaissa, jonka 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on muun ohella rikosten ennalta estäminen, paljastaminen ja selvittäminen. Muiden esitutkintaviranomaisten osalta vastaavanlaisia säännöksiä on rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa
(623/2015)
,
(623/2015),
rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksesta annetussa laissa
(108/2018)
sekä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa annetussa laissa
(89/2025)
. Direktiivin oikeusperustana on ARO-toimistojen osalta SEUT 87 artiklan 2 kohta, joka kattaa myös rikollisuuden paljastamisen eli esitutkinnan aloittamista edeltävän vaiheen.
(89/2025). Direktiivin oikeusperustana on ARO-toimistojen osalta SEUT 87 artiklan 2 kohta, joka kattaa myös rikollisuuden paljastamisen eli esitutkinnan aloittamista edeltävän vaiheen.
Esitutkintavaiheessa määritelmässä tarkoitetuista toimista säädetään esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentissa, jonka mukaan esitutkinnassa selvitetään muun ohella rikoksella aiheutettu vahinko ja siitä saatu hyöty sekä mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi (1–2 kohta). Viimeksi mainittua vastaava säännös lisättiin vanhaan esitutkintalakiin (449/1987, jäljempänä myös
ETL
) lailla esitutkintalain muuttamisesta
(645/2003)
, jonka esitöiden perusteella säännöksessä on kyse nimenomaisesti rikoshyödyn jäljittämisestä ja poisottamisesta. Lisäksi esitutkintalain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetään esitutkinnan toimittamisesta alle 15-vuotiaan tekemän epäillyn rikollisen teon johdosta, jolloin muun ohella tarvittaessa selvitetään menettämisseuraamuksen edellytykset. Rikoshyödyn jäljittämiseen
ETL) lailla esitutkintalain muuttamisesta
(645/2003), jonka esitöiden perusteella säännöksessä on kyse nimenomaisesti rikoshyödyn jäljittämisestä ja poisottamisesta. Lisäksi esitutkintalain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetään esitutkinnan toimittamisesta alle 15-vuotiaan tekemän epäillyn rikollisen teon johdosta, jolloin muun ohella tarvittaessa selvitetään menettämisseuraamuksen edellytykset. Rikoshyödyn jäljittämiseen
… 2 строк без изменений …
viitataan myös nimenomaisesti todistajankuulustelua tuomioistuimessa koskevassa esitutkintalain 7 luvun 9 §:n 1 momentissa.
Tuomion antamisen jälkeisessä vaiheessa tapahtuvaan jäljittämiseen ja tunnistamiseen soveltuvat sakkotäytäntöönpanolain 4 luvun säännökset menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta. Lain 38 §:n 1 momentin kun omaisuuden valtiolle menetetyksi tuomitsemista koskeva ratkaisu on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, omaisuus on asianomaisen valtion viranomaisen määräyksen mukaisesti otettava valtion käyttöön, myytävä tai hävitettävä (täytäntöönpanotoimi). Menettämisseuraamuksen panee täytäntöön poliisi taikka Tulli tai Rajavartiolaitos (pykälän 3 momentti). Pykälän 2 momentin mukaan rahamääräisen menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon sovelletaan lain 2 luvun säännöksiä saatavan täytäntöönpanosta siltä osin kuin menetetyksi tuomittu rahamäärä ei ole poliisiviranomaisen hallussa ja lain 4 luvussa ei toisin säädetä. Saatavan täytäntöönpanon osalta Oikeusrekisterikeskuksen on lain 8 §:n (416/2025, voimaantulo 1.1.2026) nojalla haettava ulosottoa, jos maksukehotusta ei lähetetä
tai jos saatavaa ei ole maksettu 6 §:ssä tarkoitetussa määräajassa taikka 14 §:ssä tarkoitetussa maksuajassa. Saatavan ulosottotoimin tapahtuvaan täytäntöönpanoon sovelletaan lain 9 §:n
(416/2025)
nojalla pääsääntöisesti ulosottokaarta. Siten esinekonfiskaation täytäntöönpanosta huolehtii esitutkintaviranomainen ja arvokonfiskaation täytäntöönpanosta Oikeusrekisterikeskus (
HE 4/2016 vp
nojalla pääsääntöisesti ulosottokaarta. Siten esinekonfiskaation täytäntöönpanosta huolehtii esitutkintaviranomainen ja arvokonfiskaation täytäntöönpanosta Oikeusrekisterikeskus (HE 4/2016 vp
… 5 строк без изменений …
s. 21).
Rikollisjärjestöllä
tarkoitetaan puitepäätöksen 2008/841/YOS 1 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä rikollisjärjestöä. Kyseisen säännöksen mukaan rikollisjärjestöllä tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä. Puitepäätöksen ei ole katsottu edellyttävän kansallisen lainsäädännön muuttamista (
HE 263/2014 vp
tarkoitetaan puitepäätöksen 2008/841/YOS 1 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä rikollisjärjestöä. Kyseisen säännöksen mukaan rikollisjärjestöllä tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä. Puitepäätöksen ei ole katsottu edellyttävän kansallisen lainsäädännön muuttamista (HE 263/2014 vp
s. 4–6). Järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen
rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Määritelmää on lain esitöissä pidetty puitepäätöksessä edellytettyä laajempana (
HE 263/2014 vp
rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia. Määritelmää on lain esitöissä pidetty puitepäätöksessä edellytettyä laajempana (HE 263/2014 vp
s. 23).
Uhrilla
tarkoitetaan direktiivin 2012/29/EU 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä uhria tai kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä oikeushenkilöä, jolle on aiheutunut vahinkoa tai taloudellinen menetys direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten välittömänä seurauksena. Suomi on pannut täytäntöön kohdassa mainitun direktiivin. Uhrilla tarkoitetaan kansallisessa lainsäädännössä asianomistajaa. Asianomistajan määritelmää ei ole otettu kansalliseen lainsäädäntöön, mutta vakiintuneesti asianomistajana pidetään rikoksen kautta välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltijaa tai sitä, jolle on välittömästi syntynyt rikoksen kautta yksityinen oikeudellinen vaade. Asianomistaja voi olla myös oikeushenkilö (
HE 66/2015 vp
tarkoitetaan direktiivin 2012/29/EU 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä uhria tai kansallisessa lainsäädännössä määriteltyä oikeushenkilöä, jolle on aiheutunut vahinkoa tai taloudellinen menetys direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten välittömänä seurauksena. Suomi on pannut täytäntöön kohdassa mainitun direktiivin. Uhrilla tarkoitetaan kansallisessa lainsäädännössä asianomistajaa. Asianomistajan määritelmää ei ole otettu kansalliseen lainsäädäntöön, mutta vakiintuneesti asianomistajana pidetään rikoksen kautta välittömästi loukatun tai vaarannetun oikeushyvän haltijaa tai sitä, jolle on välittömästi syntynyt rikoksen kautta yksityinen oikeudellinen vaade. Asianomistaja voi olla myös oikeushenkilö (HE 66/2015 vp
s. 13).
Tosiasiallisella omistajalla ja edunsaajalla
tarkoitetaan direktiivin 2015/849 (ns. neljäs rahanpesudirektiivi) 3 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa. Suomi on pannut täytäntöön mainitun direktiivin. Tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan määritelmistä säädetään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain
(444/2017)
1 luvun 5–7 §:ssä.
Lopuksi
asianomaisella henkilöllä
tarkoitetaan a) luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jota vastaan on annettu jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, b) luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka omistaa omaisuutta, joka on jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena, c) kolmatta osapuolta, jonka omaisuuteen, joka on jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteena, liittyviä oikeuksia kyseinen päätös suoraan rajoittaa, tai d) luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka omaisuus on päätöksen tekemistä edeltävän myynnin kohteena tämän direktiivin 21 artiklan nojalla. Määritelmä liittyy ennen kaikkea 21, 23 ja 24 artiklassa säädettyihin suojatoimenpiteisiin, minkä lisäksi siihen viitataan rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevassa 16 artiklassa. Määritelmän suhdetta kansalliseen
lainsäädäntöön arvioidaan mainittujen säännösten yhteydessä.
3.2.2
Jäljittäminen ja tunnistaminen (II luku)
3.2.2Jäljittäminen ja tunnistaminen (II luku)
Direktiivin
4 artiklassa
säädetään varojen jäljittämistä koskevista tutkimuksista. Artiklan
1 kohdan
mukaan rajat ylittävän yhteistyön helpottamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, jotta voidaan nopeasti jäljittää ja tunnistaa rikoksentekovälineet ja rikoshyödyt tai omaisuus, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös rikosoikeudellisen menettelyn aikana. Säännöksessä tarkoitettu omaisuus sisältää artiklan
2 kohdan
… 4 строк без изменений …
mukaan myös omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa pakoterikosdirektiivin mukainen jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Artiklan 1 kohtaa muistuttava säännös sisältyy rikoshyötypäätöksen 1 artiklaan, jonka mukaan velvollisuus helpottaa rikoksen tuottaman hyödyn ja muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista
koskee vain sellaista omaisuutta, joka voidaan määrätä jäädytettäväksi tai takavarikoitavaksi taikka tuomita menetetyksi oikeudenkäynnissä. Vaikka 1 kohdan toimenpiteiden tarkoitukseksi onkin mainittu rajat ylittävän yhteistyön helpottaminen, siinä säädetyt toimet koskevat muitakin kuin rajat ylittäviä eli myös puhtaasti kansallisia tilanteita.
Artiklan
3 kohdan
… 2 строк без изменений …
mukaan jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan merkittävää taloudellista hyötyä, toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi suoritettava 1 kohdan mukaiset varojen jäljittämistä koskevat tutkimukset. Tällaisten tutkimusten soveltamisala voidaan rajoittaa rikoksiin, jotka on todennäköisesti tehty osana rikollisjärjestön toimintaa. Direktiivin johdanto-osan 14 kappaleen mukaan jotta voidaan puuttua rajat ylittävään rikollisuuteen, on tarpeen edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset aloittavat varojen jäljittämisen heti kun epäillään rikollista toimintaa, joka on omiaan tuottamaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Määrittäessään, onko taloudellinen hyöty todennäköisesti huomattava, jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa odotetulle hyödylle vähimmäisarvo tai sallia toimivaltaisten viranomaisten suorittama tapauskohtainen arviointi.
Direktiivin
5 artiklan
1 kohdan
5 artiklan 1 kohdan
mukaan kunkin jäsenvaltion on perustettava vähintään yksi ARO-toimisto helpottamaan rajat ylittävää yhteistyötä varojen jäljittämistä koskevissa tutkimuksissa. Jäsenvaltioilla on ollut vastaava velvoite jo rikoshyötypäätöksen 1 artiklan 1–2 kohdan nojalla. Suomessa ARO-toimisto on sijoitettu Keskusrikospoliisiin, jossa se olisi jatkossakin perusteltua säilyttää. Asiasta säädettäisiin erillislain 3 §:ssä.
Artiklan
2 kohdassa
määritellään ARO-toimistojen tehtävät, jotka liittyvät rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn ja omaisuuden jäljittämiseen ja tunnistamiseen sekä yhteistyöhön muiden kansallisten viranomaisten, muiden jäsenvaltioiden ARO-toimistojen ja Euroopan syyttäjänviraston (jäljempänä
EPPO
) kanssa. Artiklalla laajennetaan ARO-toimistojen tehtäviä ja toimivaltuuksia nykyisestä.
EPPO) kanssa. Artiklalla laajennetaan ARO-toimistojen tehtäviä ja toimivaltuuksia nykyisestä.
… 5 строк без изменений …
ARO-toimistojen tehtävistä ei ole aikaisemmin säädetty kansallisella tasolla. Koska ARO-toimistojen tehtäviä ja toimivaltuuksia laajennetaan direktiivillä entisestään, esityksessä ehdotetaan, että ARO-toimistojen tehtävistä säädetään erikseen. Säännökset olisi perusteltua ottaa erillislakiin, johon otettaisiin myös muut direktiivin edellyttämät, ARO-toimistoja koskevat säännökset kuten jäljempänä 9–10 artikloiden yhteydessä käsiteltävät ARO-toimistojen tiedonvaihtoa koskevat velvoitteet, minkä lisäksi lakiin otettaisiin myös direktiivin varallisuudenhoitotoimistoja (AMO-toimistoja) koskeva sääntely. ARO-toimiston tehtävistä ja toimivaltuuksista säädettäisiin erillislaissa vain siltä osin kuin sääntely poikkeaa poliisia ja esitutkintaviranomaisia ja muusta rikosten ennalta estämistä, paljastamista ja selvittämistä koskevasta sääntelystä tai kuin on tarpeen selvyyden vuoksi. Vaikka osa direktiivissä säädetyistä ARO-toimiston tehtävistä eivät ole kokonaan uusia
Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyöstä säädetään erikseen poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetussa laissa (687/2009, jäljempänä
PTR-laki
). Lain tarkoituksena on edistää näiden viranomaisten yhteistoimintaa sekä yhteisten toimintalinjojen toteuttamista siten, että PTR-viranomaisille säädetyt rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen (
rikostorjunta
), valvontaan sekä niitä koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tehtävät ja yksittäiset toimenpiteet tulevat hoidetuiksi tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti (1 §). Lain 2 §:n mukaan PTR-viranomainen voi pyynnöstä suorittaa toisen PTR-viranomaisen puolesta tämän tehtäväalueeseen kuuluvan yksittäisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen käyttäen niitä toimivaltuuksia, joita se saa käyttää omalla tehtäväalueellaan sille kuuluvissa rikostorjuntatehtävissä.
PTR-laki). Lain tarkoituksena on edistää näiden viranomaisten yhteistoimintaa sekä yhteisten toimintalinjojen toteuttamista siten, että PTR-viranomaisille säädetyt rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen (rikostorjunta), valvontaan sekä niitä koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tehtävät ja yksittäiset toimenpiteet tulevat hoidetuiksi tarkoituksenmukaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti (1 §). Lain 2 §:n mukaan PTR-viranomainen voi pyynnöstä suorittaa toisen PTR-viranomaisen puolesta tämän tehtäväalueeseen kuuluvan yksittäisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen käyttäen niitä toimivaltuuksia, joita se saa käyttää omalla tehtäväalueellaan sille kuuluvissa rikostorjuntatehtävissä.
Puolustusvoimien esitutkintatehtävistä säädetään laissa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa. Lain 186 §:n mukaan Puolustusvoimilla on oikeus saada poliisilta, Rajavartiolaitokselta ja Tullilta tarpeellista virka-apua kyseisessä laissa säädetyn valvontatehtävän suorittamiseksi sekä rikosten estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi. Puolustusvoimilla on oikeus saada virka-apua, jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta virka-apua antavalle viranomaiselle säädettyjen muiden tehtävien suorittamista.
EPPO:n oikeudesta saada tukea poliisilta säädetään neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1939 (jäljempänä
EPPO-asetus
). Asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaan EPPO:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi EPPO-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti joko toteuttaa itse tutkintatoimenpiteitä ja muita toimenpiteitä tai antaa sellaisia oman jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi. Kyseiset viranomaiset varmistavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että kaikkia ohjeita noudatetaan, ja toteuttavat niiden tehtäväksi annetut toimenpiteet. EPPO:n käyttäessä toimivaltaansa jäsenvaltiossa vastuu esitutkinnan toimittamisesta on edelleen esitutkintaviranomaisilla ja tutkinnanjohtajuus kuuluu myös EPPO:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa esitutkintaviranomaisille. Niin ikään syyttäjän osallistuminen esitutkintaan perustuu esitutkintalaissa syyttäjälle annettuihin
toimivaltuuksiin sekä olemassa oleviin esitutkintayhteistyön käytäntöihin (
HE 184/2020 vp
EPPO-asetus). Asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaan EPPO:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa asiaa käsittelevä valtuutettu Euroopan syyttäjä voi EPPO-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti joko toteuttaa itse tutkintatoimenpiteitä ja muita toimenpiteitä tai antaa sellaisia oman jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi. Kyseiset viranomaiset varmistavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että kaikkia ohjeita noudatetaan, ja toteuttavat niiden tehtäväksi annetut toimenpiteet. EPPO:n käyttäessä toimivaltaansa jäsenvaltiossa vastuu esitutkinnan toimittamisesta on edelleen esitutkintaviranomaisilla ja tutkinnanjohtajuus kuuluu myös EPPO:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa esitutkintaviranomaisille. Niin ikään syyttäjän osallistuminen esitutkintaan perustuu esitutkintalaissa syyttäjälle annettuihin
toimivaltuuksiin sekä olemassa oleviin esitutkintayhteistyön käytäntöihin (HE 184/2020 vp
s. 39). Esitutkintalain 5 luvussa säädetään esitutkintayhteistyöstä syyttäjän ja esitutkintaviranomaisen välillä. Suomen osallistumisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimintaan annetussa laissa säädetään tarkemmin asiasta (66/2021, jäljempänä
EPPO-laki
).
EPPO-laki).
Täytäntöönpanovaiheessa tapahtuvaan jäljittämiseen ja tunnistamiseen liittyen edellä mainittujen viranomaisten yhteistyö perustuu sakkotäytäntöönpanolakiin ja ulosottokaareen. Viranomaisten tehtävät menettämisseuraamuksen täytäntöönpanovaiheessa on edellä todetusti jaettu siten, että esinekonfiskaation täytäntöönpanosta huolehtii esitutkintaviranomainen tai Ulosottolaitos ja arvokonfiskaation täytäntöönpanosta Oikeusrekisterikeskus, joka hakee täytäntöönpanoa Ulosottolaitokselta, jos maksua ei saada vapaaehtoisesti. Ulosottokaaren 3 luvun 108 § oikeuttaa ulosottomiehen saamaan poliisilta virka-apua.
Kohdan b alakohdan mukaan ARO-toimistojen tehtävänä on jäljittää ja tunnistaa rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai omaisuus, josta on annettu tai saatetaan antaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Kohdassa velvoitetaan antamaan ARO-toimistoille uusia tehtäviä, sillä voimassa olevan rikoshyötypäätöksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan ARO-toimistojen tehtävänä on
helpottaa
sellaisen rikoksen tuottaman hyödyn ja muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista, jonka toimivaltainen oikeusviranomainen
voi määrätä
jäädytettäväksi tai takavarikoitavaksi taikka
tuomita menetetyksi
… 6 строк без изменений …
oikeudenkäynnissä. Kohdan mukaan jäljittämisen ja tunnistamisen kohteena voi olla myös omaisuus, joka on jo tuomittu menetetyksi. Käytännössä Suomen ARO-toimisto on jäljittänyt
ja tunnistanut omaisuutta itse kansainvälisten pyyntöjen osalta tuomion antamista edeltävässä vaiheessa, mikä vastaa osittain 2 kohdan b alakohtaa.
EPPO-lain 14 §:n mukaan mitä syyttäjän tiedonsaantioikeudesta säädetään Syyttäjälaitoksesta annetun lain 22 §:ssä, sovelletaan myös Euroopan syyttäjään ja valtuutettuun Euroopan syyttäjään näiden hoitaessa EPPO-asetuksen mukaisia tehtäviään. Syyttäjälaitoksesta annetun lain
(32/2019)
… 1 строк без изменений …
22 §:n mukaan syyttäjällä on salassapitosäännösten estämättä oikeus maksutta saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä virkatehtävien suorittamista varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista syyttäjälle tai tietojen käyttämistä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu. Silloin kun jäljittämistä ja tunnistamista suoritetaan osana esitutkintaa, esitutkintaviranomaisten ja EPPO:n välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa koskevat säännökset täyttävät artiklan velvoitteet EPPOa koskevilta osin.
Artiklan
3 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan 2 kohdan b alakohdan mukaisten tehtäviensä eli rajat ylittävissä tilanteissa tapahtuvan jäljittämisen ja tunnistamisen suorittamiseksi ARO-toimistoilla on oikeus pyytää kansallisen lainsäädännön mukaisesti asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia tekemään niiden kanssa tarvittaessa yhteistyötä rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn tai omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi. Tämäkin oikeus on nimenomaisesti uusi, sillä rikoshyötypäätöksen nojalla ARO-toimistojen rooli on ollut omaisuuden jäljittämisen ja tunnistamisen helpottaminen eli muita kansallisia viranomaisia tukeva. Direktiivin johdanto-osan 16 kappaleen mukaan tällaisia pyyntöjä koskeviin edellytyksiin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.
Esityksessä ehdotetaan, että Suomen ARO-toimisto olisi jatkossakin poliisiviranomainen, jolloin mainitut poliisilain säännökset antaisivat ARO-toimistoille oikeuden pyytää artiklan 3 kohdassa edellytetysti yhteistyötä muilta kansallisilta viranomaisilta paitsi Puolustusvoimilta. Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain
(342/2022)
… 1 строк без изменений …
2 § ei sen sijaan välttämättä vaikuttaisi mahdollistavan virka-avun antamista omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi. Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa annetun lain 11 §:ssä säädetään esitutkinnan toimittamisesta poliisin aloitteesta. Lain 187 §:ssä säädetään Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin antamasta avusta ja yhteistoiminnasta eli Puolustusvoimien PTR-yhteistoiminnasta. Pykälän 4 momentin mukaan Pääesikunnan rikostorjuntatehtäviä hoitavien on toimittava yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi sekä annettava salassapitovelvollisuuden estämättä
muita tietoja kuin henkilötietoja, jos tietojen luovuttaminen on tarpeen viranomaisten lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Pykälän 5 momentin mukaan Pääesikunnan ja muiden viranomaisten välisen yhteistyön järjestämisestä sekä yhteistyöhön osallistuvista tahoista ja niiden tehtävistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Lain 188 §:ssä säädetään lisäksi Puolustusvoimien toimimisesta toisen rikostorjuntaviranomaisen tehtäväalueella. Pykälän 1 momentin mukaan Pääesikunta voi pyynnöstä suorittaa poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen puolesta tämän tehtäväalueeseen kuuluvan yksittäisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen käyttäen niitä toimivaltuuksia, joita Pääesikunta saa käyttää omalla tehtäväalueellaan sille kuuluvissa rikostorjuntatehtävissä. Lain 189 §:ssä säädetään esitutkinnan siirtämisestä poliisin suoritettavaksi. Puolustusvoimien oikeutta luovuttaa poliisille tietoja poliisilaissa tarkoitettuja tehtäviä varten selostetaan jäljempänä 6 artiklan
Artiklan
4 kohdan
… 4 строк без изменений …
mukaan ARO-toimistoille on annettava valtuudet jäljittää ja tunnistaa sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen omaisuus, joihin sovelletaan unionin rajoittavia toimenpiteitä, jos se on tarpeen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan p alakohdassa tarkoitettujen rikosten paljastamiseksi, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, joka perustuu viitteisiin ja perusteltuun syyhyn uskoa, että on syyllistytty pakoterikosdirektiivin 3 artiklan mukaiseen rikokseen. Tällaiset valtuudet eivät rajoita kansallisen prosessioikeuden mukaisesti vahvistettujen asiaa koskevien menettelyllisten vaatimusten ja suojatoimien soveltamista, mukaan lukien rikosoikeudellisen menettelyn aloittamista koskevat säännöt tai tarvittaessa vaatimus tuomioistuimen myöntämästä luvasta.
Direktiivin
6 artiklan
1 kohdan
mukaisesti ARO-toimistoilla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi pääsy kyseisessä artiklassa määriteltyihin tietoihin siinä määrin kuin tiedot ovat tarpeen rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn tai omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi. Kyseessä voi tietoluokasta riippuen olla joko välitön ja suora pääsy (
6 artiklan 1 kohdan
mukaisesti ARO-toimistoilla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi pääsy kyseisessä artiklassa määriteltyihin tietoihin siinä määrin kuin tiedot ovat tarpeen rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn tai omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi. Kyseessä voi tietoluokasta riippuen olla joko välitön ja suora pääsy (2 kohta) tai pyynnöstä tapahtuva pääsy (3 kohta).
Kuten edellä on todettu, kansallinen ARO-toimisto on sijoitettu Keskusrikospoliisiin, eikä tähän ehdoteta muutoksia. Poliisilla on voimassa olevan lainsäädännön nojalla laajat tiedonsaantioikeudet tehtäviensä suorittamiseksi. Poliisilain 4 luvun 2 §:ssä säädetään poliisin oikeudesta saada tietoja toiselta viranomaiselta. Pykälän 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Luvun 3 §:ssä säädetään tietojen saannista yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä.
Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, jäljempänä
poliisin henkilötietolaki) 16 §:n 1 momentin (728/2026, voimaan 1.10.2026) nojalla poliisilla on oikeus saada tehtäviensä suorittamista ja rekisteriensä ylläpitämistä varten salassapitosäännösten estämättä tietoja säännöksessä luetelluista rekistereistä. Tietojärjestelmiä ja rekistereitä koskevissa laeissa on myös säännöksiä tietojen luovuttamisesta esitutkintaviranomaisille (ks. esim. kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain, 453/2002, 6 §). Poliisin henkilötietolain 17 §:ssä säädetään muiden viranomaisten tietojen luovuttamisesta poliisille suorakäyttöisesti tallettamalla. Pykälässä säädetään niistä viranomaisista, jotka saavat suorakäyttöisesti tallettamalla luovuttaa poliisille tietoa. Säännöksessä mainittuja viranomaisia ovat esimerkiksi suojelupoliisi, oikeushallintoviranomaiset ja Rajavartiolaitos.
Artiklan
2 kohta
) tai pyynnöstä tapahtuva pääsy (
3 kohta
).
Kuten edellä on todettu, kansallinen ARO-toimisto on sijoitettu Keskusrikospoliisiin, eikä tähän ehdoteta muutoksia. Poliisilla on voimassa olevan lainsäädännön nojalla laajat tiedonsaantioikeudet tehtäviensä suorittamiseksi. Poliisilain 4 luvun 2 §:ssä säädetään poliisin oikeudesta saada tietoja toiselta viranomaiselta. Pykälän 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Luvun 3 §:ssä säädetään tietojen saannista yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä.
Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain (616/2019, jäljempänä
poliisin henkilötietolaki
) 16 §:n 1 momentin (728/2026, voimaan 1.10.2026) nojalla poliisilla on oikeus saada tehtäviensä suorittamista ja rekisteriensä ylläpitämistä varten salassapitosäännösten estämättä tietoja säännöksessä luetelluista rekistereistä. Tietojärjestelmiä ja rekistereitä koskevissa laeissa on myös säännöksiä tietojen luovuttamisesta esitutkintaviranomaisille (ks. esim. kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain, 453/2002, 6 §). Poliisin henkilötietolain 17 §:ssä säädetään muiden viranomaisten tietojen luovuttamisesta poliisille suorakäyttöisesti tallettamalla. Pykälässä säädetään niistä viranomaisista, jotka saavat suorakäyttöisesti tallettamalla luovuttaa poliisille tietoa. Säännöksessä mainittuja viranomaisia ovat esimerkiksi suojelupoliisi, oikeushallintoviranomaiset ja Rajavartiolaitos.
sisältää luettelon tiedoista, joihin ARO-toimistoilla on oltava
välitön ja suora pääsy
edellyttäen, että tällaiset tiedot on tallennettu keskitettyihin tai toisiinsa yhdistettyihin viranomaisten ylläpitämiin tietokantoihin tai rekistereihin. Direktiivin johdanto-osan 18 kappaleen mukaan tietoihin pääsy ja haut olisi katsottava välittömiksi ja suoriksi muun muassa silloin, kun rekisteriä ylläpitävät kansalliset viranomaiset toimittavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille nopeasti automaattisen mekanismin välityksellä edellyttäen, että mikään välittävä laitos ei voi puuttua pyydettyihin tai toimitettaviin tietoihin. Tiedonhallintalain 22 §:ssä säädetty tietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä on esimerkki suorasta ja välittömästä pääsystä tietoihin.
Useat 6 artiklan 2 kohdassa mainitut tiedot on tallennettu Suomessa keskitettyihin tai toisiinsa yhdistettyihin tietokantoihin tai rekistereihin. Seuraavassa käydään läpi 2 kohdassa mainitut tietokannat ja rekisterit sekä niiden suomalaiset vastineet ja se, millainen pääsyoikeus poliisilla mahdollisesti on kyseisiin tietoihin voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla:
a) Kansalliset kiinteistörekisterit tai sähköiset tietojenhakujärjestelmät sekä maarekisterit ja katasterit – Suomessa kiinteistötietojärjestelmä, joka sisältää kiinteistörekisterin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin (laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta, 3 §,
kiinteistörekisterilaki, 392/1985). Poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus kiinteistötietojärjestelmään poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 14 kohdan nojalla.
b) Luonnollisia henkilöitä koskevat kansalliset kansalaisuus- ja väestörekisterit – Suomessa väestötietojärjestelmä (laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista, 661/2009), johon poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 11 kohdan nojalla.
c) Kansalliset ajoneuvo-, ilma-alus- ja vesikulkuneuvorekisterit – Suomessa liikenneasioiden rekisteri (laki liikenteen palveluista, 320/2017), johon poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.
d) Liike-elämän rekisterit, mukaan lukien kauppa- ja yritysrekisterit – Suomessa kaupparekisteri (kaupparekisterilaki, 564/2023), johon poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.
e) Direktiivin (EU) 2015/849 mukaiset tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat kansalliset rekisterit ja tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien kyseisen direktiivin mukaisen yhteenliittämisen kautta saatavilla olevat tiedot – Suomessa kaupparekisteri (ks. d alakohdan yhteydessä todettu) sekä yhdistysrekisteri (yhdistyslaki, 503/1989 ja yhdistysrekisteriasetus, 506/1989), uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri (uskonnonvapauslaki, 453/2003) ja säätiörekisteri (säätiölaki, 487/2015, 13 luku, ja valtioneuvoston asetus säätiörekisteristä, 553/2015), jotka ovat Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ylläpitämiä, yritys- ja yhteisötietolain
(244/2001)
2 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja kantarekistereitä. Poliisilla on PRH:n Virre-tietopalvelun kautta suora ja välitön pääsyoikeus tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevaan tietoon.
f) Direktiivin (EU) 2019/1153 mukaiset keskitetyt pankkitilirekisterit – Suomessa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmä, johon poliisilla on pääsyoikeus pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain
(571/2019)
3 §:n 1 ja 7 kohdan nojalla. Tiedot luovutetaan Tullin ylläpitämällä koostavalla sovelluksella (lain 1 c §, 863/2025), joten kyse on suorasta ja välittömästä pääsystä (ks.
HE 163/2021 vp
s. 57, 82, 107 ja
HE 25/2025 vp
s. 83–85).
Yhteenvetona voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö antaa poliisille varsin laajat oikeudet 2 kohdan mukaisiin tietoihin. Osaan tiedoista on kuitenkin annettu oikeus vain siltä osin kuin se on tarpeen tiettyjen tehtävien hoitamiseksi, kuten rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Koska ARO-toimistolle annettavat tehtävät tarkoittavat poliisille osittain uusia tehtäviä, on oikeudesta kohdan mukaisiin tietoihin säätämistä erikseen pidettävä perusteltuna. Myös lainsäädännön selkeyteen ja käytännön sovellettavuuden varmistamiseen liittyvät näkökohdat puoltavat tätä ratkaisua. Kaikista alakohtien mukaisista tiedoista säädettäisiin erillislain 11 §:ssä, lukuun ottamatta f alakohdan mukaisista tiedoista, joihin oikeudesta säädettäisiin pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa ja erillislain 12 §:ssä.
Artiklan
2 kohta
sisältää luettelon tiedoista, joihin ARO-toimistoilla on oltava
välitön ja suora pääsy
edellyttäen, että tällaiset tiedot on tallennettu keskitettyihin tai toisiinsa yhdistettyihin viranomaisten ylläpitämiin tietokantoihin tai rekistereihin. Direktiivin johdanto-osan 18 kappaleen mukaan tietoihin pääsy ja haut olisi katsottava välittömiksi ja suoriksi muun muassa silloin, kun rekisteriä ylläpitävät kansalliset viranomaiset toimittavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille nopeasti automaattisen mekanismin välityksellä edellyttäen, että mikään välittävä laitos ei voi puuttua pyydettyihin tai toimitettaviin tietoihin. Tiedonhallintalain 22 §:ssä säädetty tietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä on esimerkki suorasta ja välittömästä pääsystä tietoihin.
Useat 6 artiklan 2 kohdassa mainitut tiedot on tallennettu Suomessa keskitettyihin tai toisiinsa yhdistettyihin tietokantoihin tai rekistereihin. Seuraavassa käydään läpi 2 kohdassa mainitut tietokannat ja rekisterit sekä niiden suomalaiset vastineet ja se, millainen pääsyoikeus poliisilla mahdollisesti on kyseisiin tietoihin voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla:
a) Kansalliset kiinteistörekisterit tai sähköiset tietojenhakujärjestelmät sekä maarekisterit ja katasterit – Suomessa kiinteistötietojärjestelmä, joka sisältää kiinteistörekisterin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin (laki kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta, 3 §,
kiinteistörekisterilaki
, 392/1985). Poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus kiinteistötietojärjestelmään poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 14 kohdan nojalla.
b) Luonnollisia henkilöitä koskevat kansalliset kansalaisuus- ja väestörekisterit – Suomessa väestötietojärjestelmä (laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista, 661/2009), johon poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 11 kohdan nojalla.
c) Kansalliset ajoneuvo-, ilma-alus- ja vesikulkuneuvorekisterit – Suomessa liikenneasioiden rekisteri (laki liikenteen palveluista, 320/2017), johon poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.
d) Liike-elämän rekisterit, mukaan lukien kauppa- ja yritysrekisterit – Suomessa kaupparekisteri (kaupparekisterilaki, 564/2023), johon poliisilla on suora ja välitön pääsyoikeus poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.
e) Direktiivin (EU) 2015/849 mukaiset tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat kansalliset rekisterit ja tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien kyseisen direktiivin mukaisen yhteenliittämisen kautta saatavilla olevat tiedot – Suomessa kaupparekisteri (ks. d alakohdan yhteydessä todettu) sekä yhdistysrekisteri (yhdistyslaki, 503/1989 ja yhdistysrekisteriasetus, 506/1989), uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri (uskonnonvapauslaki, 453/2003) ja säätiörekisteri (säätiölaki, 487/2015, 13 luku, ja valtioneuvoston asetus säätiörekisteristä, 553/2015), jotka ovat Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ylläpitämiä, yritys- ja yhteisötietolain
(244/2001)
2 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja kantarekistereitä. Poliisilla on PRH:n Virre-tietopalvelun kautta suora ja välitön pääsyoikeus tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevaan tietoon.
f) Direktiivin (EU) 2019/1153 mukaiset keskitetyt pankkitilirekisterit – Suomessa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmä, johon poliisilla on pääsyoikeus pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain
(571/2019)
3 §:n 1 ja 7 kohdan nojalla. Tiedot luovutetaan Tullin ylläpitämällä koostavalla sovelluksella (lain 1 c §, 863/2025), joten kyse on suorasta ja välittömästä pääsystä (ks.
HE 163/2021 vp
s. 57, 82, 107 ja
HE 25/2025 vp
s. 83–85).
Yhteenvetona voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö antaa poliisille varsin laajat oikeudet 2 kohdan mukaisiin tietoihin. Osaan tiedoista on kuitenkin annettu oikeus vain siltä osin kuin se on tarpeen tiettyjen tehtävien hoitamiseksi, kuten rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Koska ARO-toimistolle annettavat tehtävät tarkoittavat poliisille osittain uusia tehtäviä, on oikeudesta kohdan mukaisiin tietoihin säätämistä erikseen pidettävä perusteltuna. Myös lainsäädännön selkeyteen ja käytännön sovellettavuuden varmistamiseen liittyvät näkökohdat puoltavat tätä ratkaisua. Kaikista alakohtien mukaisista tiedoista säädettäisiin erillislain 11 §:ssä, lukuun ottamatta f alakohdan mukaisista tiedoista, joihin oikeudesta säädettäisiin pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa ja erillislain 12 §:ssä.
Artiklan
3 kohdan
… 2 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ARO-toimistoilla on nopea pääsy, joko välittömästi ja suoraan tai pyynnöstä kohdassa mainittuihin tietoihin, jotka luetellaan 11-kohtaisessa listassa. Kyse on ainakin pääsääntöisesti muiden viranomaisten hallussa olevista tiedoista, joihin sovelletaan poliisilain 4 luvun 2 §:ää, jonka nojalla poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu. Kohdan i ja j alakohdassa mainitut tiedot ovat yksityisten hallussa, joten niihin sovelletaan poliisilain 4 luvun 3 §:ää, jonka nojalla poliisilla on oikeus saada rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia
tietoja yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Poliisilla on sama oikeus saada 6 luvussa tarkoitetussa poliisitutkinnassa tarvittavia tietoja, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii.
a) Verotiedot, myös veroviranomaisten hallussa olevat tiedot – verotusta koskevat tiedot on, erityisesti yksityiselämän suojan vuoksi, säädetty verotietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa
(1346/1999)
suurilta osin salassa pidettäviksi. Lain 19 §:n mukaan verohallinto voi salassapitovelvollisuuden estämättä antaa yksittäistapauksessa pyynnöstä verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen syyttäjä- ja esitutkintaviranomaisille muun ohella rikosten ennalta estämistä, selvittämistä sekä syytteeseenpanoa varten.
b) Kansalliset sosiaaliturvatiedot – Suomen lainsäädännössä ei käytetä termiä
sosiaaliturvatiedot
, mutta sillä voidaan katsoa viitattavan sosiaalietuuksiin liittyviin tietoihin. Poliisi voi saada tällaisia tietoja poliisilain nojalla sekä sosiaalietuuksia koskevien lakien perusteella, jos tiedot ovat välttämättömiä rikosten selvittämiseksi tai syytteeseenpanoa varten. Luovutettavia tietoja ovat esimerkiksi henkilötunnus, yksilöintitiedot ja maksetut etuudet, mutta eivät terveydentilaa tai sosiaalihuollon tarpeen perusteita kuvaavat tiedot. Joissakin laeissa sallitaan myös oma-aloitteinen tietojen luovutus poliisille. Toimeentulotukitietojen luovutus perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain
sosiaaliturvatiedot, mutta sillä voidaan katsoa viitattavan sosiaalietuuksiin liittyviin tietoihin. Poliisi voi saada tällaisia tietoja poliisilain nojalla sekä sosiaalietuuksia koskevien lakien perusteella, jos tiedot ovat välttämättömiä rikosten selvittämiseksi tai syytteeseenpanoa varten. Luovutettavia tietoja ovat esimerkiksi henkilötunnus, yksilöintitiedot ja maksetut etuudet, mutta eivät terveydentilaa tai sosiaalihuollon tarpeen perusteita kuvaavat tiedot. Joissakin laeissa sallitaan myös oma-aloitteinen tietojen luovutus poliisille. Toimeentulotukitietojen luovutus perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain
(703/2023)
63 §:ään ja näiden tietojen luovuttaminen on mahdollista vain tiettyjen vakavien rikosten selvittämiseksi tai lapsen tai erityisen tärkeän yksityisen tai yleisen edun vuoksi.
c) Asiaankuuluvat tiedot, jotka ovat rikosten ehkäisemisen, paljastamisen, tutkinnan tai syytteeseenpanon osalta toimivaltaisten viranomaisten hallussa – poliisilla on poliisin henkilötietolain 16 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla välitön ja suora pääsy Rajavartiolaitoksen ja Tullin henkilörekistereihin niitä poliisin tehtäviä varten, jotka vastaavat tehtäviä, joita varten tiedot on kerätty ja talletettu, sekä muuhun tarkoitukseen 13 §:ssä ja 14 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. Henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetun lain
(332/2019)
29 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohta antaa Puolustusvoimille oikeuden luovuttaa henkilötietoja niitä poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä varten, jotka liittyvät oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen tai rikosten ennalta estämiseen, paljastamiseen, selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen. Syytteeseenpanoa koskevilla
tiedoilla voidaan katsoa viitattavan syyteharkintaa ja syytteen nostamista koskeviin tietoihin. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä
julkisuuslaki
) 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen. Syyte tulee julkiseksi siten kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa
julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen. Syyte tulee julkiseksi siten kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa
(370/2007)
… 4 строк без изменений …
säädetään. Lain 7 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on 8 §:ssä tarkoitetun ajankohdan jälkeen julkinen, jollei se ole 9 §:n mukaan salassa pidettävä tai jollei tuomioistuin 10 §:n nojalla
määrää sitä salassa pidettäväksi. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta. Myös poliisilla on siten oikeus syytteen nostamatta jättämistä ja syytettä koskeviin tietoihin.
f) Arvopapereita koskevat tiedot – arvopapereita koskevilla tiedoilla voidaan katsoa viitattavan arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain mukaisiin arvopapereita koskeviin tietoihin
(348/2017)
, sijoitusrahastolain
(348/2017), sijoitusrahastolain
(213/2019)
9 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisiin tietoihin, vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain
(162/2014)
mukaisiin arvopaperien omistusta koskeviin tietoihin, sijoituspalvelulain
(747/2012)
mukaisiin arvopaperien omistusta koskeviin tietoihin, osakeyhtiölain
(624/2006)
3 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisiin sekä 16 §:n ja 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin ja osuuskuntalain
(421/2013)
4 luvun 14 §:n 1 momentin mukaisiin sekä 15 §:n ja 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin. Mainituissa laeissa on säädetty tiedonantovelvollisuuksista esitutkintaviranomaisille rikoksen selvittämistä varten tai jos siihen on muun lain nojalla oikeus.
g) Tullaustiedot, myös käteisen rahan fyysistä liikkumista rajan yli koskevat tiedot – poliisilla ei ole suoraa pääsyä tullaustietoihin tai käteisrahan ilmoittamista koskeviin tietoihin. Tullaustietoja voidaan toimittaa poliisille henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019)
20 §:n perusteella muun muassa silloin, kun kyse on rikosten ennalta estämisestä ja paljastamisesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672 ja Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetun lain
(432/2021)
… 7 строк без изменений …
mukaiset Tullin vastaanottamat käteisrahailmoitukset toimitetaan asetuksen 9 artiklan nojalla rahanpesun selvittelykeskukselle. Poliisille niitä voidaan lain 11 §:n nojalla luovuttaa ainoastaan rajatussa joukossa rikoksia niiden ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi.
- Poliisin oikeudesta saada tietoja viisumitietojärjestelmästä (VIS) säädetään poliisin henkilötietolain 18 §:ssä. Keskusrikospoliisilla on pääsy järjestelmän tietoihin pykälässä viitattujen rikoslain 34 ja 34 a luvun rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi. Lisäksi keskusrikospoliisilla on pääsy järjestelmään rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (1286/2003,
EU-luovuttamislaki
) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi.
EU-luovuttamislaki) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi.
- Poliisin oikeudesta saada tietoja Schengenin tietojärjestelmästä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1862 Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä, neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1986/2006 ja komission päätöksen 2010/261/EU kumoamisesta. Asetuksen 44 artiklassa säädetään niistä kansallisista viranomaisista, joilla on oltava pääsy SIS-järjestelmään tallennettuihin tietoihin ja tarkoituksista, joita varten pääsyoikeus näille viranomaisille on myönnettävä. Toimivaltaisiin viranomaisiin, joilla on pääsyoikeus SIS-järjestelmään, kuuluvat Suomessa poliisi (mukaan lukien suojelupoliisi), Rajavartiolaitos, Tulli, Puolustusvoimat, syyttäjä, Maahanmuuttovirasto, Liikenne- ja viestintävirasto, ulkoministeriö, Suomen edustustot sekä Hätäkeskuslaitos
(
HE 35/2021 vp
(HE 35/2021 vp
… 2 строк без изменений …
s. 24).
- Eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä ECRIS perustuu puitepäätökseen 2009/315/YOS ja direktiiviin 2019/884. Tietojenvaihdon perusajatuksena on se, että rikosrekisteritietoja pyydetään Euroopan unionin kansalaisten osalta kansalaisuusjäsenvaltiosta. Kolmansien maiden kansalaisilla ei kuitenkaan ole unionissa kansalaisuusjäsenvaltiota, minkä vuoksi kolmannen maan kansalaisen koko rikoshistoria oli aikaisemmin mahdollista selvittää vain pyytämällä tietoja kaikilta jäsenvaltioilta. Tilanteen parantamiseksi on asetuksella 2019/816 luotu keskitetty kolmansien maiden kansalaisten henkilötietoja sisältävä ECRIS-TCN-tietojärjestelmä, jonka avulla voidaan selvittää, missä EU-jäsenvaltiossa on kolmannen maan kansalaisen rikosrekisteritietoja. Tämän jälkeen rikosrekisteritietoja voidaan pyytää kyseisestä jäsenvaltiosta ECRIS-järjestelmän mukaisesti. ECRIS-TCN-järjestelmää käyttävät ja siihen tekevät hakuja ECRIS-keskusviranomaiset, Suomessa Oikeusrekisterikeskus.
Keskusviranomaiset eivät luovuta rikosrekisteritietoja pyytäneelle kansalliselle viranomaiselle ECRIS-TCN-järjestelmässä olevia henkilötietoja. ECRIS-TCN-järjestelmästä saatua osumatietoa ei lähtökohtaisesti saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin rikosrekisteritietoja koskevan pyynnön tekemiseen toiselle jäsenvaltiolle. Jos edellä mainituista lähtökohdista on unionin oikeudessa poikettu, tämä on tehty muuttamalla ECRIS-TCN asetusta. ECRIS- ja ECRIS-TCN-sääntelyllä ei puututa kansallisiin ratkaisuihin siitä, kenellä on oikeus saada rikosrekisteritietoja. Rikosrekisterilain
(770/1993)
… 2 строк без изменений …
4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan rikosrekisteritietoja voidaan luovuttaa esitutkintaviranomaiselle pakkokeinoasiaa varten. Poliisilla on oikeus tehdä ECRIS-TCN -hakua koskeva pyyntö rikosasian käsittelyä varten silloin, kun sillä on oikeus rikosrekisterilain mukaisesti saada rikosrekisteritietoja. Tällöin poliisi saisi pyytäessään toisessa jäsenvaltiossa olevat rikosrekisteritiedot. Poliisilla on oikeus
saada vastaavat tiedot myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten osalta.
Alakohtien a, b, d, f, g, i ja j mukaisista tiedoista ehdotetaan säädettävän erikseen erillislain 12 §:ssä. Alakohdassa c mainitut syytteeseenpanoon liittyvät tiedot ovat kansallisesti julkisesti saatavilla, joten niistä ei säädetäisi erikseen. Alakohdan e mukaisista tiedoista ei säädettäisi erikseen, sillä kohdassa tarkoitettuja tietokantoja ei Suomessa ole. Lisäksi alakohdan h mukaisista tiedoista ei säädettäisi erikseen, sillä kyse on julkisesti saatavilla olevista tiedoista. Myöskään oikeudesta alakohdan k mukaisiin tietoihin ei säädettäisi erikseen. Tämä ratkaisu perustuu siihen, että artiklan 3 kohdan k alakohdassa mainittuihin tietoihin tulee artiklan mukaan olla pääsy
unionin oikeuden mukaisesti
. Kaikkia kohdassa mainittuja tietoja koskevan kansallisen sääntelyn taustalla on EU:n sääntelyä, jota sovelletaan suoraan tai joka on kansallisesti pantu erikseen täytäntöön. ARO-toimiston oikeutta saada mainittuja tietoja
unionin oikeuden mukaisesti. Kaikkia kohdassa mainittuja tietoja koskevan kansallisen sääntelyn taustalla on EU:n sääntelyä, jota sovelletaan suoraan tai joka on kansallisesti pantu erikseen täytäntöön. ARO-toimiston oikeutta saada mainittuja tietoja
ei siten ole tarpeen laajentaa siitä, mikä se voimassa olevan EU:n lainsäädännön ja siten myös kansallisen lainsäädännön nojalla on. ARO-toimistolla olisi siten muita poliisiviranomaisia vastaava oikeus saada kohdassa tarkoitettuja tietoja. Huomioon on otettu myös se, että artiklan 6 kohdan mukaan pääsy artiklassa mainittuihin tietoihin ei rajoita kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyllisten suojatoimien soveltamista, mukaan lukien tarvittaessa vaatimus tuomioistuimen myöntämästä luvasta.
Artiklan 3 kohdan i ja j alakohtaan liittyy direktiiviehdotuksesta laadittuun valtioneuvoston kirjelmään hallintovaliokunnan antama lausunto, jonka mukaan ARO-toimistoilla tulisi olla nopea ja mahdollisuuksien mukaan välitön pääsy pankkitilien saldo- tai tapahtumatietoihin. Kannanottoa on perusteltu sillä, että tilivarat ovat nopeasti liikuteltavia ja siten myös jäljityskeinojen on oltava nopeita (HaVL 30/2022 vp s. 5). Poliisilla on pankki- ja maksutilien saldo- ja tapahtumatietoihin voimassa olevan pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain nojalla välitön pääsy teknisen rajapinnan avulla. Muutos on tehty valiokunnan lausunnon antamisen jälkeen (863/2025,
HE 25/2025 vp
). Siten ARO-toimistolla on nykyisin välitön pääsy tietoihin. Oikeus ei kuitenkaan kata kaikkia ARO-toimistolle kuuluvia tehtäviä.
HE 25/2025 vp). Siten ARO-toimistolla on nykyisin välitön pääsy tietoihin. Oikeus ei kuitenkaan kata kaikkia ARO-toimistolle kuuluvia tehtäviä.
Artiklan
4 kohdan
mukaan jos 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei ole tallennettu keskitettyihin tai toisiinsa yhdistettyihin viranomaisten ylläpitämiin tietokantoihin tai rekistereihin, ARO-toimistojen tulee voida saada kyseiset tiedot asianomaisilta laitoksilta nopeasti muilla keinoilla yksinkertaisella ja standardoidulla tavalla.
Artiklan
5 kohdassa
säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta päättää, että pääsy 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin edellyttää perusteltua pyyntöä, ja perusteista, joiden nojalla pyyntö on mahdollista evätä. Kohdalla annetaan jäsenvaltioille liikkumavaraa säätää osaan 3 kohdan mukaisista tiedoista rajoitetumpi pääsyoikeus. Koska kohdassa viitatuissa 3 kohdan alakohtien a–c mukaisissa tiedoissa on kysymys arkaluonteisista, salassa pidettävistä ja osin yksityiselämään liittyvistä tiedoista, on pidetty perusteltuna käyttää kohdan sallimaa liikkumavaraa ja säätää kohdassa mainituista tilanteista, jolloin ARO-toimistolla ei olisi oikeutta kyseisiin kohdassa viitattuihin tietoihin. Asiasta säädettäisiin erillislain 12 §:n 2 momentissa.
Artiklan
6 kohdan
mukaan pääsy artiklassa mainittuihin tietoihin ei rajoita kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyllisten suojatoimien soveltamista, mukaan lukien tarvittaessa vaatimus tuomioistuimen myöntämästä luvasta.
Direktiivin
7 artiklassa
säädetään ARO-toimistojen tiedonsaantia koskevista edellytyksistä. Artiklan
1 kohdan
mukaan 6 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin on oltava pääsy tapauskohtaisesti ainoastaan, kun se on tarpeen ja oikeassa suhteessa 5 artiklan mukaisten tehtävien hoitamiseksi, ja ainoastaan työntekijöillä, jotka on erityisesti nimetty ja valtuutettu saamaan tällaisia tietoja.
Henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia (1054/2018, jäljempänä
rikosasioiden tietosuojalaki
) sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä henkilötietoja silloin kun on kyse esimerkiksi rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta, selvittämisestä, syyteharkintaan saattamisesta, syyteharkinnasta tai rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanemisesta. Lain 6 §:ssä säädetään henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuuden periaatteesta. Pykälän 1 momentin mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava käsittelyn tarkoituksen kannalta asianmukaisia ja tarpeellisia, eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään.
rikosasioiden tietosuojalaki) sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä henkilötietoja silloin kun on kyse esimerkiksi rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta, selvittämisestä, syyteharkintaan saattamisesta, syyteharkinnasta tai rikosoikeudellisen seuraamuksen täytäntöönpanemisesta. Lain 6 §:ssä säädetään henkilötietojen käsittelyn tarpeellisuuden periaatteesta. Pykälän 1 momentin mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava käsittelyn tarkoituksen kannalta asianmukaisia ja tarpeellisia, eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään.
… 2 строк без изменений …
Tiedonhallintalain 16 §:n mukaan tietojärjestelmästä vastuussa olevan viranomaisen on määriteltävä tietojärjestelmän käyttöoikeudet. Käyttöoikeudet on määriteltävä käyttäjän tehtäviin liittyvien käyttötarpeiden mukaan, ja ne on pidettävä ajantasaisina. Lain 22 §:n 2 momentin mukaan tietojen luovuttaminen teknisten rajapintojen avulla on toteutettava tietojärjestelmien välillä siten, että teknisesti varmistetaan luovutettavien tietojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi, jos luovutettavat tiedot ovat henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja.
Artiklan
2 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ARO-toimistojen henkilöstö noudattaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisia luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä sekä unionin tietosuojasäännöstöä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen henkilöstöllä on tarvittavat erityistaidot ja kyvyt hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.
Artiklan
3 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ARO-toimistojen pääsyä 6 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin ja niitä koskevien hakujen tekemistä tuetaan asianmukaisilla teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä, joilla varmistetaan tietojen käsittelyyn liittyvään riskiin nähden asianmukainen turvallisuustaso. Direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa edellytetyistä teknisistä ja organisatorisista suojatoimenpiteistä säädetään kansallisesti rikosasioiden tietosuojalain 5 luvussa. Lisäksi tiedonhallintalaissa säädetään tietoturvallisuutta koskevista toimenpiteistä.
Direktiivin
8 artiklan
mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että ARO-toimistojen tiedonsaanti- ja hakutoimista säilytetään lokitiedot direktiivin (EU) 2016/680 (jäljempänä
rikosasioiden tietosuojadirektiivi
) 25 artiklan mukaisesti. Lokitietojen keräämisestä säädetään kaikkien viranomaisten osalta tiedonhallintalain 17 §:ssä ja rikosasioiden yhteydessä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta rikosasioiden tietosuojalain 19 §:ssä. Viimeksi mainitun lain 19 §:llä pantiin täytäntöön rikosasioiden tietosuojadirektiivin 25 artiklan velvoitteet (ks.
rikosasioiden tietosuojadirektiivi) 25 artiklan mukaisesti. Lokitietojen keräämisestä säädetään kaikkien viranomaisten osalta tiedonhallintalain 17 §:ssä ja rikosasioiden yhteydessä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn osalta rikosasioiden tietosuojalain 19 §:ssä. Viimeksi mainitun lain 19 §:llä pantiin täytäntöön rikosasioiden tietosuojadirektiivin 25 artiklan velvoitteet (ks.
HE 31/2018 vp
s. 46). Lisäksi lokitietojen säilyttämisestä on erityissäännöksiä eri rekistereitä koskevissa laeissa. Kun ARO-toimisto toimisi jatkossakin Keskusrikospoliisissa, lokitietojen keräämisestä säädetään rikosasioiden tietosuojadirektiivin 25 artiklaa vastaavasti rikosasioiden tietosuojalaissa. Kansallinen lainsäädäntö täyttää
siten 8 artiklan edellytykset.
Direktiivin
9 artiklassa
säädetään ARO-toimistojen välisestä, joko oma-aloitteisesti (
3 kohta
) tai pyynnöstä (
1–2 kohta
) tapahtuvasta tietojenvaihdosta, josta on aikaisemmin säädetty neuvoston puitepäätöksessä 2006/960/YOS Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojenvaihdon yksinkertaistamisesta (jäljempänä
Ruotsin puitepäätös
).
säädetään ARO-toimistojen välisestä, joko oma-aloitteisesti (3 kohta) tai pyynnöstä (1–2 kohta) tapahtuvasta tietojenvaihdosta, josta on aikaisemmin säädetty neuvoston puitepäätöksessä 2006/960/YOS Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojenvaihdon yksinkertaistamisesta (jäljempänä
Ruotsin puitepäätös).
Artiklan
1 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden ARO-toimistot antavat toisen jäsenvaltion ARO-toimiston pyynnöstä kaikki tiedot, jotka ovat kyseisten ARO-toimistojen saatavilla ja jotka ovat tarpeen kyseisiä tietoja pyytävän ARO-toimiston 5 artiklan mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Mahdollista on oltava toimittaa ainoastaan asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevan B jakson 2 kohdassa luetellut henkilötietoryhmät, lukuun ottamatta kyseisen liitteen B jakson 2 kohdan c alakohdan v alakohdassa lueteltuja rikoslaboratorion käyttöön tarkoitettuja tunnistetietoja. Toimitettavat henkilötiedot on määritettävä tapauskohtaisesti ja direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti ottaen huomioon se, mikä on tarpeen 5 artiklan mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Kohdassa viitatun asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevan B jakson 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja
ovat esimerkiksi henkilötiedot, fyysinen kuvaus, ammatti ja erityistaidot ja taloudelliset ja raha-asioita koskevat tiedot.
Artiklan
2 kohdassa
säädetään niistä seikoista, jotka ARO-toimiston tulee täsmentää esittäessään 1 kohdan mukaisen pyynnön. Näitä ovat muun muassa pyynnön syyt, menettelyn luonne, sen rikoksen tyyppi, johon pyyntö liittyy ja tiedot kohteena olevasta tai etsitystä omaisuudesta.
Artiklan
3 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen mahdollistamiseksi, että niiden ARO-toimistot toimittavat tietoja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle ARO-toimistolle ilman tätä koskevaa pyyntöä, jos kyseisillä toimistoilla on tiedossaan rikoksentekovälineitä, rikoshyötyä tai omaisuutta koskevia tietoja, joita ne pitävät tarpeellisina kyseisen toisen jäsenvaltion ARO-toimistojen 5 artiklan mukaisten tehtävien suorittamisen kannalta. Tällaisia tietoja toimittaessaan ARO-toimistojen on esitettävä perustelut, joiden nojalla toimitetut tiedot katsotaan tarpeellisiksi.
Artiklan
4 kohdan
mukaan jollei 1 tai 3 kohdan nojalla tietoja toimittava ARO-toimisto muuta ilmoita, toimitetut tiedot voidaan esittää todisteina kansalliselle tuomioistuimelle tai jäsenvaltion, jossa kyseiset tiedot vastaanottava ARO-toimisto sijaitsee, toimivaltaiselle viranomaiselle kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, mukaan lukien perusoikeuskirjan mukaiset todisteiden hyväksyttävyyttä rikosasioissa koskevat menettelymääräykset, sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa määrättyjen jäsenvaltioiden velvoitteiden mukaisesti.
Artiklan
5 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ARO-toimistoilla on suora pääsy suojatun tiedonvaihdon verkkosovellukseen (SIENA) ja että ne käyttävät varallisuuden takaisin hankinnasta vastaaville toimistoille varattuja SIENAn kenttiä, jotka vastaavat 2 kohdan nojalla tarvittavia tietoja, tai että ne käyttävät tarvittaessa poikkeuksellisesti muita suojattuja kanavia tämän artiklan mukaiseen tietojenvaihtoon.
Artiklan
6 ja 7 kohdat
koskevat perusteita tietojen toimittamisesta kieltäytymiseksi. ARO-toimistot voivat kieltäytyä toimittamasta tietoja pyynnön esittäneelle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos tosiseikkojen perusteella on aiheellista olettaa, että tietojen toimittaminen a) vahingoittaisi sen jäsenvaltion olennaisia kansallisia turvallisuusetuja, jossa pyynnön vastaanottava varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto sijaitsee, b) vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan tai rikostiedusteluoperaation tai aiheuttaisi välittömän uhan henkilön hengelle tai fyysiselle koskemattomuudelle, tai c) olisi selvästi epäsuhteessa tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin niitä on pyydetty. Jos ARO-toimisto kieltäytyy toimittamasta tietoja pyynnön esittäneelle ARO-toimistolle, sen jäsenvaltion, jossa pyynnön vastaanottava ARO-toimisto sijaitsee, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet
sen varmistamiseksi, että kieltäytyminen perustellaan ja että pyynnön esittänyttä ARO-toimistoa kuullaan etukäteen. Kieltäytymiset vaikuttavat ainoastaan siihen osaan pyydetyistä tiedoista, johon 6 kohdassa esitetyt syyt liittyvät, eivätkä ne vaikuta velvollisuuteen toimittaa kyseisten tietojen muita osia tapauksen mukaan direktiivin mukaisesti.
Artiklan 1–3 ja 6–7 kohdat vastaavat pääpiirteissään Ruotsin puitepäätöksen 3, 5, 7 ja 10 artikloja ja liitteen B mukaisia tietoja. Sen sijaan 4 kohta tietojen käyttämisestä todisteena ja 5 kohta tietojenvaihtokanavasta olisivat uusia suhteessa aikaisempaan lainsäädäntöön. Kansallisessa lainsäädännössä Ruotsin puitepäätöksen mukaisesta tietojenvaihdosta säädettiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetussa laissa (26/2009, jäljempänä
laki tiedon ja tiedustelutiedon vaihtamisesta
).
laki tiedon ja tiedustelutiedon vaihtamisesta).
… 4 строк без изменений …
Ruotsin puitepäätös on kumottu tietojenvaihtodirektiivillä. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten väliseen tietojenvaihtoon sellaisten rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai tutkimiseksi, joista säädetään nimenomaisesti muissa unionin säädöksissä. Direktiivi on pantu täytäntöön tietojenvaihtolailla ja samalla on kumottu tiedon ja tiedustelutiedon vaihtamisesta annettu laki. Tietojenvaihtolakia sovelletaan tietojenvaihtoon rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai selvittämistä varten Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa, jollei muussa Euroopan unionin lainsäädännössä nimenomaisesti säädetä toisin. Tietojenvaihtodirektiivin ja tietojenvaihtolain säännökset vastaavat pitkälti konfiskaatiodirektiivin 9 ja 10 artiklojen sääntelyä.
Direktiivin
10 artiklassa
säädetään tietojen toimittamisen määräajoista, joista on aiemmin säädetty Ruotsin puitepäätöksessä. Artiklan
1 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ARO-toimistot vastaavat 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitettyihin tietopyyntöihin mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seuraavien määräaikojen kuluessa: a) seitsemän kalenteripäivää, kun kyseessä ovat kaikki muut kuin kiireelliset pyynnöt, b) kahdeksan tuntia, kun kyseessä ovat kiireelliset pyynnöt, jotka koskevat 6 artiklassa tarkoitettuja, tietokantoihin ja rekistereihin tallennettuja tietoja, joihin kyseisillä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavilla toimistoilla on suora pääsy ja c) kolme kalenteripäivää, kun kyseessä ovat kiireelliset pyynnöt, jotka koskevat tietoja, joihin kyseisillä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavilla toimistoilla ei ole suoraa pääsyä. Määräajat alkavat
kulua heti, kun tietopyyntö vastaanotetaan (artiklan
3 kohta
).
3 kohta).
Artiklan
2 kohdan
mukaan jos 1 kohdan b alakohdan nojalla pyydetyt tiedot eivät ole suoraan saatavilla tai jos 1 kohdan a alakohdan nojalla esitetystä pyynnöstä aiheutuu kohtuuton rasite pyynnön vastaanottaneelle ARO-toimistolle, kyseinen ARO-toimisto voi viivyttää tietojen toimittamista. Tällaisessa tapauksessa pyynnön vastaanottaneen ARO-toimiston on viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle ARO-toimistolle kyseisestä viivytyksestä ja toimitettava pyydetyt tiedot mahdollisimman pian ja seitsemän päivän kuluessa 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta tai kolmen päivän kuluessa 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta.
Direktiivin 10 artiklan määräajat ovat tiukempia kuin Ruotsin puitepäätöksen 4 artiklassa, mutta ne vastaavat tietojenvaihtodirektiivissä ja tietojenvaihtolaissa tiedonvaihdolle asetettuja määräaikoja. Edellä 9 artiklan yhteydessä on todettu, että vaikka tietojenvaihtolain säännöksiä sovelletaan toistaiseksi myös ARO-toimistoihin, kansalliseen voimassa olevaan lainsäädäntöön ei sisälly nimenomaisia säännöksiä ARO-toimistojen tiedonvaihdosta. Kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly myöskään sääntelyä tietojen toimittamisen määräajoista ARO-toimistojen välillä, minkä vuoksi artikla edellyttää muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Tietojenvaihtolain mukaisia määräaikoja sovelletaan siihen saakka, kunnes konfiskaatiodirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön. Artiklan mukaiset velvoitteet ehdotetaan pantavan täytäntöön ehdotettavan erillislain 16 §:llä.
3.2.3
Jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen (III luku)
3.2.3Jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen (III luku)
Jäädyttämisestä säädetään direktiivin
11 artiklassa
, jonka
11 artiklassa, jonka
1 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta omaisuus voidaan jäädyttää, mikä on tarpeen kyseisen omaisuuden 12–16 artiklan mukaisen mahdollisen menetetyksi tuomitsemisen varmistamiseksi. Jäädyttämistoimenpiteiden on koostuttava jäädyttämispäätöksistä ja välittömistä toimista.
Artiklan
2 kohdan
mukaan välittömiä toimia on toteutettava, jos se on tarpeen omaisuuden säilyttämiseksi, kunnes jäädyttämispäätös on annettu. Jos välittömiä toimia ei toteuteta jäädyttämispäätöksen muodossa, jäsenvaltioiden on rajoitettava kyseisten välittömien toimien voimassaoloaikaa.
Jäädyttämisellä tarkoitetaan 3 artiklan 5 kohdan mukaan omaisuuden luovuttamisen, tuhoamisen, muuntamisen, hallinnan siirron tai siirtämisen väliaikaista kieltoa tai omaisuuden väliaikaista haltuunottoa tai määräysvaltaan ottamista. Määritelmä vastaa edellä todetusti vuoden 2014 direktiiviä. Sen sijaan välittömiä toimia ei ole direktiivissä määritelty, kuten ei myöskään kiireellisiä toimia vuoden 2014 direktiivissä. Artiklaan liittyvän johdanto-osan 22 kappaleen mukaan jotta voidaan estää omaisuuden katoaminen, jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin saattavat kuulua varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavat toimistot, olisi annettava valtuudet toteuttaa välittömästi toimia, jotka voisivat olla päätöksen muodossa, tällaisen omaisuuden turvaamiseksi siihen asti, kun jäädyttämispäätös on annettu. Koska tällainen toimi on luonteeltaan poikkeuksellinen, jäsenvaltioiden olisi rajoitettava sen voimassaoloaikaa.
Nykyistä konfiskaatiodirektiiviä kansallisesti täytäntöön pantaessa on katsottu, että direktiivissä tarkoitettuja jäädyttämistoimenpiteitä ovat Suomessa pakkokeinolain 6 luvussa tarkoitetut vakuustakavarikko, väliaikainen vakuustakavarikko ja 7 luvun mukainen takavarikko, jotka ovat kaikki mahdollisia menettämisseuraamuksen turvaamiseksi. Täytäntöönpanossa ei otettu erikseen kantaa siihen, miten kyseiset pakkokeinot suhtautuivat silloisessa direktiivissä tarkoitettuihin kiireellisiin toimiin. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että kansallisen lainsäädännön on katsottu vastaavan tältä osin direktiivin velvoitteita (
HE 4/2016 vp
Nykyistä konfiskaatiodirektiiviä kansallisesti täytäntöön pantaessa on katsottu, että direktiivissä tarkoitettuja jäädyttämistoimenpiteitä ovat Suomessa pakkokeinolain 6 luvussa tarkoitetut vakuustakavarikko, väliaikainen vakuustakavarikko ja 7 luvun mukainen takavarikko, jotka ovat kaikki mahdollisia menettämisseuraamuksen turvaamiseksi. Täytäntöönpanossa ei otettu erikseen kantaa siihen, miten kyseiset pakkokeinot suhtautuivat silloisessa direktiivissä tarkoitettuihin kiireellisiin toimiin. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että kansallisen lainsäädännön on katsottu vastaavan tältä osin direktiivin velvoitteita (HE 4/2016 vp
… 8 строк без изменений …
s. 11 ja 17).
Kansallisessa lainsäädännössä jäädyttämisen kaltaisista toimista säädetään tiettyjen rikosten osalta myös rahanpesun selvittelykeskuksesta annetussa laissa
(445/2017)
ja varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetussa laissa
(325/2013)
. Ensiksi mainitun säädöksen 6 §:n mukaan rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen liiketoimen keskeyttämisestä enintään kymmenen arkipäivän ajaksi, jos tällainen keskeytys on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annettua lakia sovelletaan sen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla muun muassa sellaisten varojen jäädyttämiseen, jotka kuuluvat luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle,
(325/2013). Ensiksi mainitun säädöksen 6 §:n mukaan rahanpesun selvittelykeskuksessa työskentelevä päällystöön kuuluva poliisimies voi antaa ilmoitusvelvolliselle määräyksen liiketoimen keskeyttämisestä enintään kymmenen arkipäivän ajaksi, jos tällainen keskeytys on välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ja sen rikoksen, jolla rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen kohteena oleva omaisuus tai rikoshyöty on saatu tai saataisiin, estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi sekä tutkintaan saattamiseksi. Varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annettua lakia sovelletaan sen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla muun muassa sellaisten varojen jäädyttämiseen, jotka kuuluvat luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle,
… 1 строк без изменений …
jota on syytä epäillä, jolle vaaditaan rangaistusta tai joka on tuomittu rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetystä terrorismirikoksesta. Päätöksen varojen jäädyttämisestä tekee 4 §n mukaan KRP. Lakia ei kuitenkaan sen 1 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla sovelleta varoihin sinä aikana, jona ne on takavarikoitu taikka määrätty vakuustakavarikkoon pakkokeinolain nojalla tai kansainvälisen oikeusapupyynnön perusteella. Mainitut lait koskevat vain niissä erikseen mainittuja rikoksia ja ensiksi mainittu laki vain tietynlaista omaisuutta, joten niissä säädettyjä, jäädyttämistä muistuttavia toimia ei voida pitää direktiivin 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna jäädyttämisenä eikä siten myöskään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina välittöminä toimina.
Artiklan
3 kohdassa
… 3 строк без изменений …
säädetään ARO-toimistojen mahdollisuudesta toteuttaa välittömiä toimia. Tällainen mahdollisuus on annettava, jos on olemassa välitön riski toimistojen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia tehtäviä hoitaessaan jäljittämän ja tunnistaman omaisuuden katoamisesta. Tällaisten välittömien toimien kesto saa olla enintään seitsemän työpäivää.
Direktiivissä siten edellytetään, että ARO-toimistot voivat suorittaa välittömiä toimia jäljittäessään ja tunnistaessaan omaisuutta rajat ylittävissä tilanteissa, joissa toisen jäsenvaltion viranomainen on antanut tai saattaa antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen. Kyse ei ole yksinomaisesta toimivallasta, sillä 3 kohdalla ei rajoiteta muiden toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia. Johdanto-osan sanamuodon perusteella kyse on käytännössä edeltävästä vaiheesta sille, että jäsenvaltion viranomainen antaa jäädyttämispäätöksen ja lähettää sen täytäntöönpantavaksi toiseen jäsenvaltioon konfiskaatioasetuksen mukaisesti. Mainittua asetusta täydentävät kansalliset säännökset sisältyvät lakiin jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta (895/2020, jäljempänä
konfiskaatioasetuksen soveltamislaki
tai
soveltamislaki
).
soveltamislaki).
Suomessa syyttäjä tekee päätöksen toisesta jäsenvaltiosta saadun jäädyttämispäätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, ja toimittaa päätöksen täytäntöönpantavaksi ulosottoviranomaiselle tai esitutkintaviranomaiselle (lain 6–7 §).
Riittävää voisi sinänsä olla, että ARO-toimistojen henkilökuntaan kuuluu virkamiehiä, joilla on pakkokeinolain mukaisesti oikeus päättää väliaikaisesta vakuustakavarikosta sekä haltuunotosta ja lähetyksen pysäyttämisestä takavarikoimista varten. Kyseisten pakkokeinojen edellä selostetut kansalliset enimmäisajat eivät kuitenkaan vastaa direktiivissä edellytettyä seitsemää työpäivää. Lisäksi ARO-toimistoille on 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuodon perusteella annettava valtuudet jäädyttämiseen myös tuomion jälkeisessä vaiheessa. Asiasta on näistä syistä säädettävä erikseen. Samassa yhteydessä olisi säädettävä ARO-toimiston velvollisuudesta ilmoittaa syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle rajat ylittävässä tilanteessa tekemästään välittömästä toimesta konfiskaatioasetuksen soveltamislain 8 ja 16 §:ää vastaavasti. Tämä olisi perusteltua päätöstä mahdollisesti seuraavan jäädyttämispäätöksen ja menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tehokkaan täytäntöönpanon
kannalta (vrt.
HE 102/2020 vp
… 1 строк без изменений …
s. 66 ja 69). Myös konfiskaatioasetuksen soveltamislain ilmoitusvelvollisuuksia olisi täydennettävä ARO-toimistolle tehtäviä ilmoituksia koskien, jotta varmistettaisiin myös ARO-toimiston riittävä tiedonsaanti.
Artiklan
4 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainoastaan toimivaltainen viranomainen toteuttaa jäädyttämistoimenpiteet ja että tällaisten toimien perustelut esitetään vastaavassa päätöksessä tai kirjataan asiakirja-aineistoon, mikäli jäädyttämistoimenpidettä ei määrätä kirjallisesti. Vakuustakavarikosta päättää edellä lausutusti tuomioistuin. Päätös on perusteltava, vaikka tästä ei pakkokeinolaissa suoraan säädetäkään. Perusteluvelvollisuus palautuu viime kädessä Suomen perustuslakiin
(731/1999)
, jossa oikeus saada perusteltu päätös mainitaan yhtenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivenä (21 §:n 2 momentti), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joiden mukaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6 artikla asettaa tuomioistuimelle velvollisuuden perustella päätöksiään. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan pakkokeinosta päättävän
(731/1999), jossa oikeus saada perusteltu päätös mainitaan yhtenä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kulmakivenä (21 §:n 2 momentti), ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin, joiden mukaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6 artikla asettaa tuomioistuimelle velvollisuuden perustella päätöksiään. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan pakkokeinosta päättävän
… 2 строк без изменений …
tuomioistuimen on perusteltava päätöksensä riittävän yksityiskohtaisesti, jotta päätöksen lainmukaisuutta voidaan arvioida (ks. KKO 2020:16, kohta 12).
Artiklan
5 kohta
jäädyttämispäätöksen voimassaolosta ja omaisuuden vapauttamisesta käytännössä vastaa vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin suojalauseketta koskevan 8 artiklan 3 ja 5 kohtaa, joiden ei ole direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä arvioitu aiheuttavan muutostarvetta kansalliseen lainsäädäntöön (
HE 4/2016 vp
jäädyttämispäätöksen voimassaolosta ja omaisuuden vapauttamisesta käytännössä vastaa vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin suojalauseketta koskevan 8 artiklan 3 ja 5 kohtaa, joiden ei ole direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä arvioitu aiheuttavan muutostarvetta kansalliseen lainsäädäntöön (HE 4/2016 vp
s. 18–20).
Direktiivin
12 artiklassa
säädetään tavallisesta menetetyksi tuomitsemista. Artiklan
1 kohdan
nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksentekovälineet ja rikoksen tuottama rikoshyöty voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyiksi lainvoimaisen tuomion perusteella. Artiklan
2 kohdassa
säädetään rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaavasta menetetyksi tuomitsemisesta, joka voi olla toissijaista tai vaihtoehtoista 1 kohdan menetetyksi tuomitsemiseen nähden.
Artiklan sisältö vastaa asiallisesti vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa, jonka ei direktiiviä täytäntöön pantaessa arvioitu aiheuttavan muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön (
HE 4/2016 vp
Artiklan sisältö vastaa asiallisesti vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa, jonka ei direktiiviä täytäntöön pantaessa arvioitu aiheuttavan muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön (HE 4/2016 vp
s. 11–12). Mahdollisuus säätää arvokonfiskaation toissijaisuudesta tai vaihtoehtoisuudesta esinekonfiskaatioon nähden on uudessa direktiivissä nostettu johdanto-osasta artiklatasolle. Esine- ja arvokonfiskaatio ovat kansallisessa lainsäädännössä rinnakkaisia vaihtoehtoja sekä rikoshyödyn (RL 10:2) että rikoksentekovälineen (RL 10:4 ja 8) osalta.
Direktiivin
13 artiklassa
säädetään kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitsemisesta. Kyse on epäillyn tai syytetyn suoraan tai välillisesti kolmannelle osapuolelle siirtämästä tai kolmannen osapuolen suoraan tai välillisesti epäillyltä tai syytetyltä hankkimasta rikoshyödystä tai sen arvoa vastaavasta omaisuudesta. Konfiskaation on oltava mahdollista, jos kansallinen tuomioistuin on todennut tapaukseen liittyvien konkreettisten tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella, että kolmannet osapuolet ovat tienneet tai heidän olisi pitänyt tietää, että siirron tai hankinnan tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen. Tällaisiin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin kuuluvat siirron tai hankinnan tekeminen veloituksetta tai omaisuuden markkina-arvoon verrattuna selkeästi epäsuhteisesta hinnasta (1 kohdan a alakohta), tai omaisuuden siirtäminen lähipiirille ja sen pysyminen epäillyn tai syytetyn tosiasiallisessa
määräysvallassa (1 kohdan b alakohta). Vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolien oikeuksia ei rajoiteta.
Artiklan sanamuoto pitkälti vastaa vuoden 2014 direktiivin 6 artiklaa, jonka katsottiin direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä edellyttävän, että rikoshyödyn menettämistä koskeviin säännöksiin lisätään mahdollisuus tuomita menetetyksi kolmannelle osapuolelle siirretty rikoshyöty. Tämä toteutettiin rikoslain 10 luvun 2 §:n 4 momentilla, joka menee osittain 6 artiklaa pidemmälle (
HE 4/2016 vp
Artiklan sanamuoto pitkälti vastaa vuoden 2014 direktiivin 6 artiklaa, jonka katsottiin direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä edellyttävän, että rikoshyödyn menettämistä koskeviin säännöksiin lisätään mahdollisuus tuomita menetetyksi kolmannelle osapuolelle siirretty rikoshyöty. Tämä toteutettiin rikoslain 10 luvun 2 §:n 4 momentilla, joka menee osittain 6 artiklaa pidemmälle (HE 4/2016 vp
s. 16–17, 34–36). Säännöksen mukaan menettämisseuraamukseen voidaan tuomita myös se, jolle menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi on siirtynyt 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettua hyötyä taikka muuta omaisuutta, jos tämä on tiennyt omaisuuden siirtymisen tarkoituksena olleen menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttäminen tai jos tällä on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka jos tämä on saanut omaisuuden lahjana tai muuten vastikkeetta. Tällöin menetetyksi voidaan tuomita siirtynyt omaisuus siltä osin kuin se on tai vastaa rikoksella
saatua hyötyä taikka tällaisen omaisuuden arvo. Kolmannelle osapuolelle siirretyn hyödyn konfiskoinnissa merkityksellinen on myös ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n mukainen mahdollisuus ohittaa ns. keinotekoiset järjestelyt, joihin on ryhdytty ulosoton välttämiseksi, ja kohdistaa täytäntöönpano kolmanteen (
HE 4/2016 vp
saatua hyötyä taikka tällaisen omaisuuden arvo. Kolmannelle osapuolelle siirretyn hyödyn konfiskoinnissa merkityksellinen on myös ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n mukainen mahdollisuus ohittaa ns. keinotekoiset järjestelyt, joihin on ryhdytty ulosoton välttämiseksi, ja kohdistaa täytäntöönpano kolmanteen (HE 4/2016 vp
s. 16–17). Lisäksi rikoslain 10 luvun 3 §:n 3 momentissa säädetään laajennetusta hyötykonfiskaatiosta kolmannelta osapuolelta ja luvun 6 §:n 1 momentissa rikoksentekovälineen tai muun omaisuuden konfiskaatiosta kolmannelta osapuolelta. Direktiivi ei edellytä tekovälineen konfiskointia kolmannelta.
Keskeisin eroavaisuus vanhan direktiivin sanamuotoihin ovat 13 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdissa mainitut tosiseikat ja olosuhteet. Vanhassa direktiivissä puhuttiin omaisuuden siirtymisestä huomattavasti markkina-arvoa
alemmasta
hinnasta, johon nähden 1 kohdan a alakohdan selkeästi
epäsuhteinen
hinta on laajempi käsite. Taustalla on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) yhteydessä toimivan Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmän (FATF, Financial Action Task Force) menettämisseuraamuksia koskevan suosituksen 4 tulkintaohje, jonka mukaan myös omaisuuden siirtyminen selvästi markkina-arvoa
korkeammasta
hinnasta olisi syy katsoa, ettei kolmas osapuoli ole ollut perustellusti vilpittömässä mielessä. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 4 momentissa ei nimenomaisesti mainita omaisuuden siirtymistä huomattavasti
markkina-arvoa alempaan hintaan. Säännöksen perustelujen mukaan omaisuuden saaminen selvään alihintaan voisi kuitenkin olla perusteltu syy epäillä omaisuutta rikoksella saaduksi (
HE 4/2016 vp
markkina-arvoa alempaan hintaan. Säännöksen perustelujen mukaan omaisuuden saaminen selvään alihintaan voisi kuitenkin olla perusteltu syy epäillä omaisuutta rikoksella saaduksi (HE 4/2016 vp
… 2 строк без изменений …
s. 35). Näin voidaan katsoa myös uuden direktiivin sanamuodossa tarkoitetun selkeästi epäsuhteisen hinnan osalta.
Direktiivin
14 artiklassa
säädetään laajennetusta menetetyksi tuomitsemisesta. Artiklan
1 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksesta tuomitulle kuuluva omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyksi, jos tehdystä rikoksesta voi olla taloudellista hyötyä suoraan tai välillisesti ja jos kansallinen tuomioistuin on vakuuttunut siitä, että kyseinen omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta. Artiklan
2 kohdassa
säädetään seikoista, joita on otettava huomioon määritettäessä, onko kyseessä oleva omaisuus peräisin rikollisesta toiminnasta, kuten se, että omaisuuden arvo on epäsuhtainen tuomitun henkilön laillisiin tuloihin nähden. Artikla kattaa
3 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan 2 artiklan 1–3 kohdassa luetellut rikokset, jos niistä voi seurata vähintään
neljän vuoden enimmäisrangaistus.
Artiklan 1 ja 2 kohdan velvoitteet käytännössä vastaavat vuoden 2014 direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa ja sitä täydentävää johdanto-osan 21 kappaletta. Sen sijaan 14 artiklan 3 kohta on vuoden 2014 direktiivin 5 artiklan 2 kohtaa kapeampi. Viimeksi mainitussa säännöksessä oli mainittu rikoksia, jotka ovat ns. liipaisinrikoksia rangaistustasosta riippumatta (a–d alakohta), kun taas uuden direktiivin 14 artiklan 3 kohdassa tällaisia ovat vain neljän vuoden ja sitä korkeamman rangaistustason rikokset (vrt. vanhan direktiivin 5 artiklan 2 kohdan e alakohta).
Laajennetusta hyötykonfiskaatiosta säädetään rikoslain 10 luvun 3 §:ssä. Säännöstä laajennettiin vuoden 2014 direktiivin johdosta muun ohella täydentämällä liipaisinrikosten luetteloa ja poistamalla edellytys, jonka mukaan liipaisinrikoksen tulee olla luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä. Lisäksi säännökseen lisättiin tuomioistuimen harkinnassa huomioon otettavia seikkoja sekä otettiin käyttöön käännetty todistustaakka omaisuuden alkuperästä, mitä vuoden 2014 direktiivi ei edellyttänyt (
HE 4/2016 vp
Laajennetusta hyötykonfiskaatiosta säädetään rikoslain 10 luvun 3 §:ssä. Säännöstä laajennettiin vuoden 2014 direktiivin johdosta muun ohella täydentämällä liipaisinrikosten luetteloa ja poistamalla edellytys, jonka mukaan liipaisinrikoksen tulee olla luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä. Lisäksi säännökseen lisättiin tuomioistuimen harkinnassa huomioon otettavia seikkoja sekä otettiin käyttöön käännetty todistustaakka omaisuuden alkuperästä, mitä vuoden 2014 direktiivi ei edellyttänyt (HE 4/2016 vp
… 1 строк без изменений …
s. 13–16, 39–41).
Direktiivin
15 artiklassa
säädetään tuomioon perustumattomasta menetetyksi tuomitsemisesta tilanteissa, joissa on aloitettu rikosoikeudellinen menettely, mutta menettelyä ei ole voitu jatkaa epäillyn tai syytetyn sairauden, pakenemisen tai kuoleman vuoksi taikka rikoksen vanhentumisen vuoksi, jos vanhentumisaika on kansallisen lainsäädännön mukaan alle 15 vuotta ja vanhentumisaika on päättynyt rikosoikeudellisen menettelyn alettua (
1 kohta
). Menetetyksi on voitava tuomita 12 artiklassa tarkoitetut rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai niiden arvoa vastaava omaisuus sekä 13 artiklassa tarkoitetuille kolmansille osapuolille siirretty rikoshyöty tai omaisuus.
säädetään tuomioon perustumattomasta menetetyksi tuomitsemisesta tilanteissa, joissa on aloitettu rikosoikeudellinen menettely, mutta menettelyä ei ole voitu jatkaa epäillyn tai syytetyn sairauden, pakenemisen tai kuoleman vuoksi taikka rikoksen vanhentumisen vuoksi, jos vanhentumisaika on kansallisen lainsäädännön mukaan alle 15 vuotta ja vanhentumisaika on päättynyt rikosoikeudellisen menettelyn alettua (1 kohta). Menetetyksi on voitava tuomita 12 artiklassa tarkoitetut rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai niiden arvoa vastaava omaisuus sekä 13 artiklassa tarkoitetuille kolmansille osapuolille siirretty rikoshyöty tai omaisuus.
Artiklan
2 kohdan
mukaan menetetyksi tuomitseminen ilman edeltävää tuomiota on rajoitettava tapauksiin, joissa edellä mainittujen olosuhteiden puuttuessa rikosoikeudellinen menettely olisi voinut johtaa rikostuomioon, ainakin sellaisten rikosten osalta, jotka ovat omiaan tuottamaan huomattavaa taloudellista hyötyä suoraan tai välillisesti. Lisäksi tuomioistuimen tulee olla vakuuttunut siitä, että menetetyksi tuomittavat rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai omaisuus ovat peräisin kyseisestä rikollisesta toiminnasta tai liittyvät siihen suoraan tai välillisesti.
Artikla menee pidemmälle kuin vuoden 2014 direktiivin 4 artiklan 2 kohta, jossa soveltamistilanteina on mainittu sairastuminen ja pakeneminen. Kuolemaa ja rikoksen vanhentumista koskevat tilanteet ovat siten uusia. Lisäksi menetetyksi on voitava vanhassa direktiivissä mainittujen rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden lisäksi tuomita niiden arvoa vastaava omaisuus ja 13 artiklassa tarkoitettu kolmansille osapuolille siirretty omaisuus. Toisaalta kirjaus taloudellisen hyödyn huomattavuudesta on uusi. Tuomioistuimen vakuuttumista koskeva sanamuoto on uusi, mutta edellytys siitä, että rikosoikeudellinen menettely olisi voinut johtaa rikostuomioon, vastaa asiallisesti vuoden 2014 direktiiviä. Johdanto-osan 30 kappaleen mukaan velvoitteen noudattamiseksi riittävää olisi, että jäsenvaltioilla on asianosaisen poissa ollessa toteutettavia menettelyjä sairaus- ja pakenemistapauksia varten.
Sairauden
… 2 строк без изменений …
olisi johdanto-osan 31 kappaleen
mukaan ymmärrettävä tarkoittavan tilannetta, jossa epäilty tai syytetty ei pysty pitkään aikaan osallistumaan rikosoikeudelliseen menettelyyn, minkä vuoksi vaarana on, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyt rikosvastuuta koskevat määräajat päättyvät eikä kyseisiä menettelyä voida jatkaa. Mainitut kirjaukset pitkälti vastaavat vuoden 2014 direktiivin johdanto-osan 15 ja 16 kappaletta.
Rikosoikeudellinen menettely
on direktiivin johdanto-osan 7 kappaleen mukaan unionin oikeuden itsenäinen käsite, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön soveltamista. Komission alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa (johdanto-osan 5 kappale) oli tältä osin tarkennettu, että ilmaisun tulisi kattaa kaiken tyyppiset rikosoikeudellisten menettelyjen seurauksena annetut jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset. Lisäksi ehdotuksessa oli katsottu, että ilmaisu kattaa myös muun tyyppiset päätökset, jotka on annettu ilman lopullista tuomiota, ja se voi kattaa myös poliisin ja muiden lainvalvontaviranomaisen suorittamat rikostutkinnat. Kyseiset kirjaukset, joita ei otettu direktiivin lopulliseen versioon, käytännössä vastasivat vuoden 2018 konfiskaatioasetuksen johdanto-osan 13 kappaletta. Ottaen myös
huomioon, että direktiivin säännöt koskevat myös esitutkintavaiheen toimia, rikosoikeudellisen menettelyn käsitettä on perusteltua tulkita kansallista rikosprosessin käsitettä vastaavasti siten, että sen piirissä on myös esitutkintavaihe.
Tuomioon perustumattomasta menetetyksi tuomitsemista säädetään rikoslain 10 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 9 §:ssä, jotka säädettiin nykyiseen muotoonsa vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Silloisen lainsäädännön katsottiin sinänsä sallivan konfiskaatiodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti menettämisseuraamuksen tuomitsemisen, vaikka ketään ei tuomittaisi rikoksesta rangaistukseen. Selkeyden vuoksi tällaisesta niin sanotusta konfiskaatioprosessista haluttiin kuitenkin lisätä lakiin nimenomaiset säännökset silloista käytäntöä vastaavan laajuisena. Mahdollisuutta käsitellä konfiskaatiovaatimusta ilman syytettä ei haluttu rajoittaa vain direktiivissä edellytettyihin tilanteisiin (
HE 4/2016 vp
Tuomioon perustumattomasta menetetyksi tuomitsemista säädetään rikoslain 10 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 9 §:ssä, jotka säädettiin nykyiseen muotoonsa vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Silloisen lainsäädännön katsottiin sinänsä sallivan konfiskaatiodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti menettämisseuraamuksen tuomitsemisen, vaikka ketään ei tuomittaisi rikoksesta rangaistukseen. Selkeyden vuoksi tällaisesta niin sanotusta konfiskaatioprosessista haluttiin kuitenkin lisätä lakiin nimenomaiset säännökset silloista käytäntöä vastaavan laajuisena. Mahdollisuutta käsitellä konfiskaatiovaatimusta ilman syytettä ei haluttu rajoittaa vain direktiivissä edellytettyihin tilanteisiin (HE 4/2016 vp
s. 12, 29–31, 42–44).
Tuomioon perustumattoman menetetyksi tuomitsemisen aineellisista edellytyksistä säädetään rikoslain 10 luvun 1 §:n 3 momentissa, jonka mukaan jos menettämisseuraamukseen perustavasta rikoksesta tai rangaistavaksi säädetystä teosta esitetään rikoksesta tuomitsemiseen riittävä näyttö, menettämisseuraamus voidaan määrätä, vaikka rikoksen tai teon tekijää ei saada selville tai häntä vastaan ei nosteta syytettä tai tuomita rangaistukseen. Säännös tulee sovellettavaksi, kun menettämisvaatimus kohdistetaan muuhun kuin rikoksen tekijäksi epäiltyyn, ja se koskee kaikkia konfiskaatiolajeja. Syyttäjän on pystyttävä nimeämään vastaaja, johon menettämisvaatimus kohdistetaan, sekä näyttämään rikostunnusmerkistön ulkopuoliset konfiskaatiovastuun perustavat seikat (
HE 4/2016 vp
Tuomioon perustumattoman menetetyksi tuomitsemisen aineellisista edellytyksistä säädetään rikoslain 10 luvun 1 §:n 3 momentissa, jonka mukaan jos menettämisseuraamukseen perustavasta rikoksesta tai rangaistavaksi säädetystä teosta esitetään rikoksesta tuomitsemiseen riittävä näyttö, menettämisseuraamus voidaan määrätä, vaikka rikoksen tai teon tekijää ei saada selville tai häntä vastaan ei nosteta syytettä tai tuomita rangaistukseen. Säännös tulee sovellettavaksi, kun menettämisvaatimus kohdistetaan muuhun kuin rikoksen tekijäksi epäiltyyn, ja se koskee kaikkia konfiskaatiolajeja. Syyttäjän on pystyttävä nimeämään vastaaja, johon menettämisvaatimus kohdistetaan, sekä näyttämään rikostunnusmerkistön ulkopuoliset konfiskaatiovastuun perustavat seikat (HE 4/2016 vp
s. 29–30). Säännöksen piirissä ovat siten 15 artiklan 1 kohdassa edellytetysti myös arvokonfiskaatio ja tilanteet, joissa epäilty tai syytetty on siirtänyt varoja kolmannelle osapuolelle eikä epäiltyä
tai syytettyä itseään voida tuomita rikoksesta.
Menettelyä koskevat säännöt ovat luvun 9 §:ssä, jonka 1 momentin nojalla menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan käsitellä paitsi syytteen yhteydessä, myös erikseen. Poissaolotilanteista säädetään 2 momentissa, jonka mukaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997,
rikosoikeudenkäyntilaki
tai
ROL
) 8 luvun 11 ja 12 §:ssä säädetään. Vuoden 2014 direktiivissä tarkoitettujen pakoilutilanteiden vuoksi on lisäksi säädetty, että ainoastaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan myös tutkia ja ratkaista, jos vastaaja on saanut tiedoksi menettämisvaatimuksen ja oikeudenkäyntiin kutsuttuna jäänyt pois ja jos poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Tällöin tuomioistuimen on viran puolesta määrättävä vastaajalle edunvalvoja, johon sovelletaan
oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ää. Vuoden 2014 direktiivissä tarkoitetut sairaustapaukset on katettu mainitulla oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:llä, jossa säädetään edunvalvojan määräämisestä asianosaisen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi (
HE 4/2016 vp
ROL) 8 luvun 11 ja 12 §:ssä säädetään. Vuoden 2014 direktiivissä tarkoitettujen pakoilutilanteiden vuoksi on lisäksi säädetty, että ainoastaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan myös tutkia ja ratkaista, jos vastaaja on saanut tiedoksi menettämisvaatimuksen ja oikeudenkäyntiin kutsuttuna jäänyt pois ja jos poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Tällöin tuomioistuimen on viran puolesta määrättävä vastaajalle edunvalvoja, johon sovelletaan
oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ää. Vuoden 2014 direktiivissä tarkoitetut sairaustapaukset on katettu mainitulla oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:llä, jossa säädetään edunvalvojan määräämisestä asianosaisen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi (HE 4/2016 vp
… 3 строк без изменений …
s. 12).
Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävästä vanhentumisesta säädetään rikoslain 8 luvun 9 §:ssä, jonka mukaan menettämisseuraamusta ei saa tuomita, mikäli teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Jos menettämisvaatimus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisvaatimus ei kuitenkaan vanhennu. Lisäksi rikoslain 8 luvun 14 §:ssä
(417/2025)
säädetään menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon raukeamisesta, jonka mukaan menettämisseuraamus raukeaa kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen ratkaisun antamispäivästä. Rikoksentekovälineen tai 10 luvun 5 §:ssä tarkoitetun muun omaisuuden tai 5 a §:ssä tarkoitetun säilytysvälineen osalta menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan raukea. Säännös ei ole merkityksellinen direktiivin kannalta, koska 15 artikla velvoittaa mahdollistamaan menetetyksi tuomitsemisen
eikä koske täytäntöönpanovaihetta.
Direktiivin 15 artiklan 1 kohdan d alakohta tarkoittaa käytännössä sitä, että tuomioon perustumattoman menetetyksi tuomitsemisen tulee olla mahdollinen, jos direktiivin soveltamisalaan kuuluva rikos on vanhentunut ja vanhentumisaika on alle 15 vuotta. Rikoksen vanhentuminen voi perustua joko syyteoikeuden vanhentumiseen tai rangaistuksen tuomitsemisen estävään vanhentumiseen. Rikoslain 10 luvun 1 §:n 3 momentin sanamuoto mahdollistaa sinänsä konfiskaatioprosessin myös tilanteissa, joissa rikoksen vanhentuminen estää syytteen nostamisen tai rangaistukseen tuomitsemisen, mutta menettämisvaatimus ei ole vielä rikoslain 8 luvun 9 §:n nojalla vanhentunut (ks.
HE 4/2016 vp
s. 30–31). Direktiivin sääntely kuitenkin edellyttää, että rikoslain 8 luvun 9 §:ssä säädetty menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika korotetaan nykyisestä viidestä vuodesta 15 vuoteen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta. Esityksessä on 2 artiklan yhteydessä ja säätämisjärjestysperusteluissa
lausutuista syistä pidetty perusteltuna, ettei korotusta rajoiteta pelkästään direktiivin soveltamisalassa oleviin rikoksiin.
Direktiivin 15 artiklan 1 kohdan d alakohta koskee sanamuotonsa perusteella tilanteita, joissa rikos on vanhentunut
rikosoikeudellisen menettelyn alettua
. Säännös ei siten periaatteessa velvoita mahdollistamaan tuomioon perustumatonta menetetyksi tuomitsemista tilanteessa, jossa rikos on vanhentunut jo ennen rikosoikeudellisen menettelyn alkamista. Rikoslain 8 luvun sääntelyssä rikoksen vanhentuminen ei kuitenkaan kytkeydy esitutkinnan aloittamishetkeen. Sekä syyteoikeuden että rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen lasketaan rikoksen tekopäivästä (RL 8:2 ja 6). Syyteoikeuden vanhentumisen katkaiseminen taas tapahtuu haasteen, sakkovaatimuksen, rikesakkomääräyksen tai rangaistusvaatimuksen tiedoksiannolla, oikeudenkäynnissä tehtävällä rangaistusvaatimuksella tai tuomioesityksen allekirjoittamisella (RL 8:3 ja 3 a). Esitutkinnan vireilläolo ei siten itsessään vaikuta vanhentumiseen, vaikka esitutkinnan tilanteella
rikosoikeudellisen menettelyn alettua. Säännös ei siten periaatteessa velvoita mahdollistamaan tuomioon perustumatonta menetetyksi tuomitsemista tilanteessa, jossa rikos on vanhentunut jo ennen rikosoikeudellisen menettelyn alkamista. Rikoslain 8 luvun sääntelyssä rikoksen vanhentuminen ei kuitenkaan kytkeydy esitutkinnan aloittamishetkeen. Sekä syyteoikeuden että rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen lasketaan rikoksen tekopäivästä (RL 8:2 ja 6). Syyteoikeuden vanhentumisen katkaiseminen taas tapahtuu haasteen, sakkovaatimuksen, rikesakkomääräyksen tai rangaistusvaatimuksen tiedoksiannolla, oikeudenkäynnissä tehtävällä rangaistusvaatimuksella tai tuomioesityksen allekirjoittamisella (RL 8:3 ja 3 a). Esitutkinnan vireilläolo ei siten itsessään vaikuta vanhentumiseen, vaikka esitutkinnan tilanteella
… 2 строк без изменений …
voikin olla merkitystä syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen perusteena (RL 8:4). Kansallista täytäntöönpanosääntelyä ei tämän vuoksi ole perusteltua rajata tilanteisiin, joissa rikos on vanhentunut vasta rikosoikeudellisen menettelyn alettua, vaan sen tulee kattaa kaikki vanhentumistilanteet. Kansallinen sääntely olisi siten tältäkin osin direktiivissä edellytettyä vähimmäistasoa laajempaa.
Tuomioon perustumattoman menetetyksi tuomitsemisen tuomitsemiskynnys on muotoiltu eri tavalla kuin vuoden 2014 direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa. Viimeksi mainitussa edellytyksenä oli, että menettely olisi voinut johtaa rikoksesta tuomitsemiseen, jos epäilty tai syytetty olisi voinut osallistua oikeudenkäyntiin. 15 artiklan 2 kohdassa edellytetään yhtäältä, että 1 kohdassa säädettyjen olosuhteiden puuttuessa asiaankuuluva rikosoikeudellinen menettely olisi voinut johtaa rikostuomioon, ja toisaalta, että tuomioistuin on vakuuttunut siitä, että menetetyksi tuomittavat rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai omaisuus ovat peräisin kyseisestä rikoksesta tai liittyvät siihen suoraan tai välillisesti. Mainittua tuomitsemiskynnystä ei ole johdanto-osassa tarkemmin selvennetty. Sanamuotoa vakuuttumisesta käytetään myös 14 ja 16 artiklassa.
Direktiivin 15 artiklan sanamuoto on kompromissi komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin ehdotusten välillä. Komission alkuperäisen direktiiviehdotuksen sanamuodossa edellytettiin kansallisen tuomioistuimen vakuuttumista siitä, että kaikki rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Direktiiviehdotusta koskevassa U-kirjelmässä pidettiin epäselvänä, miten sanamuoto suhtautuu RL 10:1.3:n tuomitsemiskynnykseen (s. 17 ja 19). Neuvoston yleisnäkemyksessä sanamuoto vakuuttumisesta korvattiin vuoden 2014 direktiiviä vastaavalla sanamuodolla, jonka mukaan menettely olisi voinut johtaa rikoksesta tuomitsemiseen, jos epäilty tai syytetty olisi voinut osallistua oikeudenkäyntiin. Euroopan parlamentin kannassa taas tuettiin komission ehdotusta, jota täydennettiin siten, että tuomioistuimen tulee vahvistaa, että menetetyksi tuomittavat rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai omaisuus ovat peräisin kyseisestä rikoksesta tai liittyvät siihen suoraan tai välillisesti (
and has
established that the instrumentalities, proceeds or property to be confiscated are derived from or directly or indirectly linked to the criminal offence in question
). Lopulliseen sanamuotoon on siten yhdistetty komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin ehdotukset.
Direktiivin 15 artiklan sanamuoto on kompromissi komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin ehdotusten välillä. Komission alkuperäisen direktiiviehdotuksen sanamuodossa edellytettiin kansallisen tuomioistuimen vakuuttumista siitä, että kaikki rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Direktiiviehdotusta koskevassa U-kirjelmässä pidettiin epäselvänä, miten sanamuoto suhtautuu RL 10:1.3:n tuomitsemiskynnykseen (s. 17 ja 19). Neuvoston yleisnäkemyksessä sanamuoto vakuuttumisesta korvattiin vuoden 2014 direktiiviä vastaavalla sanamuodolla, jonka mukaan menettely olisi voinut johtaa rikoksesta tuomitsemiseen, jos epäilty tai syytetty olisi voinut osallistua oikeudenkäyntiin. Euroopan parlamentin kannassa taas tuettiin komission ehdotusta, jota täydennettiin siten, että tuomioistuimen tulee vahvistaa, että menetetyksi tuomittavat rikoksentekovälineet, rikoshyöty tai omaisuus ovat peräisin kyseisestä rikoksesta tai liittyvät siihen suoraan tai välillisesti (and has
established that the instrumentalities, proceeds or property to be confiscated are derived from or directly or indirectly linked to the criminal offence in question). Lopulliseen sanamuotoon on siten yhdistetty komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin ehdotukset.
… 1 строк без изменений …
Merkille pantavaa on, että 15 artiklan sanamuotoon on komission ehdotukseen verrattuna nimenomaisesti lisätty vuoden 2014 direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa asiallisesti vastaava sanamuoto siitä, että menettely olisi voinut johtaa rikostuomioon. Direktiivin systematiikassa 15 artiklan tuomioon perustumaton menetetyksi tuomitseminen sijoittuu 14 artiklassa säädetyn laajennetun menetetyksi tuomitsemisen ja 16 artiklassa säädetyn selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen väliin. Laajennetussa menetetyksi tuomitsemisessa tekijä tuomitaan liipaisinrikoksesta, kun taas 16 artiklassa yksittäisiä rikoksia ei tarvitse lainkaan näyttää toteen (johdanto-osan 29 kappale). Mainituista syistä 15 artiklaa on perusteltua tulkita siten, että jäsenvaltiot voivat sen osalta edellyttää yksittäisen rikoksen näyttämistä toteen, vaikka kyseisestä rikoksesta ei artiklan 1 kohdassa mainituista syistä tuomita ketään. Artikla ei siten edellytä muutosta RL 10:1.3:n tuomitsemiskynnykseen,
Direktiivin
16 artikla
koskee rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemista, joka on kokonaan uusi menettämisseuraamus suhteessa ensimmäiseen konfiskaatiodirektiiviin. Artiklan
1 kohdan
… 5 строк без изменений …
mukaan jos 12–15 artiklan mukaisia menetetyksi tuomitsemista koskevia toimenpiteitä ei voida kansallisen lainsäädännön mukaisesti soveltaa, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikostutkinnan yhteydessä tunnistettu omaisuus voidaan tuomita menetetyksi, edellyttäen, että kansallinen tuomioistuin on vakuuttunut siitä, että tunnistettu omaisuus on peräisin rikollisjärjestön puitteissa toteutetusta rikollisesta toiminnasta ja että kyseinen toiminta on omiaan tuottamaan huomattavaa suoraa tai välillistä taloudellista hyötyä.
Artiklan
2 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan määritettäessä, olisiko 1 kohdassa tarkoitettu omaisuus tuomittava menetetyksi, on otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, mukaan lukien saatavilla olevat todisteet ja erityiset tosiseikat. Näihin voivat kuulua omaisuuden arvon huomattava epäsuhtaisuus asianomaisen henkilön laillisiin tuloihin nähden, omaisuuden uskottavan laillisen alkuperän puuttuminen ja henkilön kytkökset rikollisjärjestöön liittyviin henkilöihin. Johdanto-osan 34 kappaleen mukaan merkitystä voi olla myös tilanteella, jossa omaisuus löydettiin, tai viitteillä osallistumisesta rikolliseen toimintaan. Arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti tapauksen olosuhteiden mukaan.
Artiklan 16
kohdan 3
mukaan vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia ei 1 kohdalla rajoiteta. Heidän oikeutensa olisi johdanto-osan 33 kappaleen mukaan suojattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Artiklan soveltamisalassa ovat 2 artiklan 1–3 kohdan rikokset, joiden enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta (
4 kohta
). Kyseinen edellytys takaa johdanto-osan 32 kappaleen mukaan sen, että mahdollisuus tuomita menetetyksi selittämätöntä varallisuutta on olemassa tiettyä vakavuuskynnystä vastaavien rikosten rikosoikeudellisessa tutkinnassa. Kyse on kuitenkin myös tältä osin vähimmäissääntelystä, joten jäsenvaltiot voivat mahdollistaa selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemisen myös muiden rikosten tai olosuhteiden perusteella, mikä todetaan nimenomaisesti johdanto-osan 35 kappaleessa.
Artiklan soveltamisalassa ovat 2 artiklan 1–3 kohdan rikokset, joiden enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta (4 kohta). Kyseinen edellytys takaa johdanto-osan 32 kappaleen mukaan sen, että mahdollisuus tuomita menetetyksi selittämätöntä varallisuutta on olemassa tiettyä vakavuuskynnystä vastaavien rikosten rikosoikeudellisessa tutkinnassa. Kyse on kuitenkin myös tältä osin vähimmäissääntelystä, joten jäsenvaltiot voivat mahdollistaa selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemisen myös muiden rikosten tai olosuhteiden perusteella, mikä todetaan nimenomaisesti johdanto-osan 35 kappaleessa.
Artiklan
5 kohdan
… 6 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemista jatketaan tämän artiklan mukaisesti vain, jos menetetyksi tuomittava omaisuus on aiemmin jäädytetty rikollisjärjestön puitteissa toteutettua rikollista toimintaa koskevan tutkinnan yhteydessä.
Jäsenvaltioiden on direktiivin
17 artiklan
1 kohdan
17 artiklan 1 kohdan
mukaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jäädytettävä ja menetetyksi tuomittava omaisuus voidaan jäljittää ja tunnistaa myös lainvoimaisen rikostuomion tai 15 ja 16 artiklan mukaisten menetetyksi tuomitsemista koskevien menettelyjen jälkeen. Säännöksen soveltamiseksi jäsenvaltioiden on
2 kohdan
mukaan varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää jäljittämis- ja tunnistamisvälineitä, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin välineet, jotka ovat käytettävissä tämän direktiivin II luvun mukaista varojen jäljittämistä ja jäädyttämistä varten. Artiklan
3 kohdassa
… 6 строк без изменений …
säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta tehdä muiden jäsenvaltioiden kanssa kustannustenjakosopimuksia, jotka koskevat jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien
päätösten täytäntöönpanoa.
on käytännössä sama kuin vuoden 2014 direktiivin 9 artiklassa, mutta uudet säännöt ovat tarkempia ja sisältävät uusia elementtejä.
Vuoden 2014 direktiiviä täytäntöönpantaessa kansallisen lainsäädännön katsottiin täyttävän 9 artiklan mukaiset velvoitteet. Perusteluissa viitattiin esitutkintalakiin, oikeudenkäymiskaareen, pakkokeinolakiin ja sakkotäytäntöönpanolakiin (
HE 4/2016 vp
Vuoden 2014 direktiiviä täytäntöönpantaessa kansallisen lainsäädännön katsottiin täyttävän 9 artiklan mukaiset velvoitteet. Perusteluissa viitattiin esitutkintalakiin, oikeudenkäymiskaareen, pakkokeinolakiin ja sakkotäytäntöönpanolakiin (HE 4/2016 vp
… 1 строк без изменений …
s. 20–21).
koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä, 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta tai 5 a §:ssä tarkoitettua säilytysvälinettä, menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan raukea.
Esitutkintalain osalta lain esitöissä viitattiin 1 luvun 2 §:ään jonka mukaan esitutkinnassa selvitetään muun muassa mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi. Päätös esitutkinnan lopettamisesta ei saavuta oikeusvoimaa, joten tarvittaessa tutkinta voidaan aloittaa uudestaan päätöksestä huolimatta (
HE 4/2016 vp
s. 20). Oikeudenkäymiskaaren osalta perusteluissa viitattiin 31 luvun 9 c §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan menettämisseuraamusta koskeva tuomio voidaan vastaajan vahingoksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen tai menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen olennaisesti ankarampana (
HE 4/2016 vp
Esitutkintalain osalta lain esitöissä viitattiin 1 luvun 2 §:ään jonka mukaan esitutkinnassa selvitetään muun muassa mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi. Päätös esitutkinnan lopettamisesta ei saavuta oikeusvoimaa, joten tarvittaessa tutkinta voidaan aloittaa uudestaan päätöksestä huolimatta (HE 4/2016 vp
s. 20). Oikeudenkäymiskaaren osalta perusteluissa viitattiin 31 luvun 9 c §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan menettämisseuraamusta koskeva tuomio voidaan vastaajan vahingoksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen tai menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen olennaisesti ankarampana (HE 4/2016 vp
s. 20).
Pakkokeinolain osalta perusteluissa viitattiin muun ohella PKL 7:13:n sääntelyyn takavarikon kohteen säilyttämisestä ja PKL 6:7:n sääntelyyn vakuustakavarikosta päättämisestä pääasiaa ratkaistaessa. Viimeksi mainitun säännöksen nojalla tuomioistuimen on pääasian ratkaistessaan päätettävä, onko vakuustakavarikko pidettävä voimassa, kunnes sakko, vahingonkorvaus, hyvitys tai menetetyksi tuomittu rahamäärä on maksettu, sen perimiseksi on toimitettu ulosmittaus tai asiasta toisin määrätään (
HE 4/2016 vp
Pakkokeinolain osalta perusteluissa viitattiin muun ohella PKL 7:13:n sääntelyyn takavarikon kohteen säilyttämisestä ja PKL 6:7:n sääntelyyn vakuustakavarikosta päättämisestä pääasiaa ratkaistaessa. Viimeksi mainitun säännöksen nojalla tuomioistuimen on pääasian ratkaistessaan päätettävä, onko vakuustakavarikko pidettävä voimassa, kunnes sakko, vahingonkorvaus, hyvitys tai menetetyksi tuomittu rahamäärä on maksettu, sen perimiseksi on toimitettu ulosmittaus tai asiasta toisin määrätään (HE 4/2016 vp
s. 21).
Sakkotäytäntöönpanolain osalta perusteluissa viitattiin silloisiin sakkotäytäntöönpanolain säännöksiin menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta ja tätä koskevasta vastuunjaosta esitutkintaviranomaisten ja Oikeusrekisterikeskuksen kesken (
HE 4/2016 vp
Sakkotäytäntöönpanolain osalta perusteluissa viitattiin silloisiin sakkotäytäntöönpanolain säännöksiin menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta ja tätä koskevasta vastuunjaosta esitutkintaviranomaisten ja Oikeusrekisterikeskuksen kesken (HE 4/2016 vp
s. 21). Poliisilla on jo aikaisemman lain aikana katsottu olevan täytäntöönpanotehtävää täyttäessään käytössään silloisen poliisilain
(493/1995)
mukaiset toimivaltuudet (
HE 218/2001 vp
mukaiset toimivaltuudet (HE 218/2001 vp
… 5 строк без изменений …
s. 51).
Artiklan
3 kohta
on jäsenvaltioille harkinnanvarainen. Kohdalla on yhteys konfiskaatioasetuksen kustannuksia koskevaan 31 artiklaan, jonka 1 kohdan pääsäännön mukaan kukin jäsenvaltio vastaa asetuksen soveltamisesta aiheutuvista omista kustannuksistaan. Artiklan 2 kohdan mukaan täytäntöönpanoviranomainen voi esittää päätöksen antaneelle viranomaiselle ehdotuksen kustannusten jakamisesta, jos joko ennen jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa tai sen jälkeen käy ilmi, että päätöksen täytäntöönpano aiheuttaisi suuria tai poikkeuksellisia kustannuksia. Konfiskaatioasetuksen 31(2) artiklassa tarkoitettua sopimusta voidaan pitää direktiivin 17(3) artiklassa tarkoitettuna kustannusten jakamista koskevana sopimuksena.
Konfiskaatioasetuksen 31 artiklan ei katsottu edellyttävän muutosta kansalliseen lainsäädäntöön. Asetusta täydentävän kansallisen lainsäädännön esitöissä on todettu, että rikosoikeusapuyhteistyössä lähtökohtana on artiklan 1 kohdan mukaisesti, ettei oikeusapupyynnön täytäntöönpanosta peritä kustannuksia pyynnön esittäneeltä vieraalta valtiolta (kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain, 4/1994, jatkossa
rikosoikeusapulaki
, 25 §:n 1 momentti). Mainitun 25 §:n 2 momentin mukaan kustannuksista on kuitenkin mahdollisuus periä korvausta, jos kustannukset ovat huomattavat tai poikkeukselliset taikka tästä on erikseen säädetty tai määrätty Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa. Pääsääntönä kuitenkin on, että oikeusapupyynnön täyttämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa täytäntöönpanovaltio. Tämä olisi pääsääntö myös asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa (
HE 102/2020 vp
rikosoikeusapulaki, 25 §:n 1 momentti). Mainitun 25 §:n 2 momentin mukaan kustannuksista on kuitenkin mahdollisuus periä korvausta, jos kustannukset ovat huomattavat tai poikkeukselliset taikka tästä on erikseen säädetty tai määrätty Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa. Pääsääntönä kuitenkin on, että oikeusapupyynnön täyttämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa täytäntöönpanovaltio. Tämä olisi pääsääntö myös asetuksessa tarkoitetuissa tilanteissa (HE 102/2020 vp
… 1 строк без изменений …
s. 54–55).
Direktiivin
18 artiklassa
säädetään uhreille maksettavista korvauksista. Artiklassa on useita komission ehdotukseen ja vuoden 2014 direktiiviin nähden uusia säännöksiä.
Artiklan
1 kohdan
mukaan jos uhreilla on rikoksen johdosta vaateita sellaista henkilöä kohtaan, johon kohdistuu direktiivin mukainen menetetyksi tuomitsemista koskeva toimenpide, tällaiset vaateet on otettava huomioon asiaankuuluvissa varojen jäljittämistä, jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevissa menettelyissä. Suomessa rikosoikeudenkäynnissä voidaan tutkia ja käsitellä myös rikokseen liittyvä yksityisoikeudellinen vaatimus, joten tämä niin sanottu adheesioperiaate toteuttaa 1 kohdan EU-tasolla uuden velvoitteen.
Tarkemmin asiasta säädetään esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohdassa, joiden mukaan esitutkinnassa selvitetään muun ohella mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi sekä asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun 9 §:n nojalla on pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan. Vakuustakavarikko voidaan määrätä muun ohella rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai hyvityksen turvaamiseksi (PKL 6:1) ja takavarikko muun ohella, jos on syytä olettaa, että esine, omaisuus tai asiakirja on rikoksella joltakulta viety (PKL 7:1.1/2). Rikoksesta johtuvan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajamisesta syyteasian yhteydessä säädetään rikosoikeudenkäyntilain 3 luvussa ja tällaisen vaatimuksen käsittelystä tuomioistuimessa muualla rikosoikeudenkäyntilaissa. Pelkkää menettämisvaatimusta
koskeva asia käsitellään ja tuomitaan edellä lausutusti rikosoikeudellisessa menettelyssä (RL 10:11.1). Vahingonkorvauksen ja edunpalautuksen suhteesta menettämisseuraamukseen säädetään rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momentissa ja 11 §:n 2 momentissa. Tuomittu vahingonkorvaus pannaan pääsääntöisesti täytäntöön ulosottokaaren mukaisesti. Lisäksi rikoksella luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle aiheutettu vahinko voidaan korvata valtion varoista siten kuin rikosvahinkolaissa
(1204/2005)
säädetään. Kohta ei edellytä lainsäädäntömuutoksia.
Artiklan
2 kohdan
mukaisesti varojen jäljittämistä koskevista tutkimuksista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on voitava pyynnöstä toimittaa viranomaisille, joiden vastuulla on päättää palautus- ja korvausvaateista tai panna täytäntöön tällaiset päätökset, kaikki tunnistettuja varoja koskevat tiedot, jotka saattavat olla merkityksellisiä tällaisten vaateiden kannalta. Jäsenvaltiot voivat myös huolehtia siitä, että varojen jäljittämistä koskevista tutkimuksista vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat toimittaa tällaiset tiedot ilman asiaa koskevan pyynnön tekemistä.
Suomessa varojen jäljittämistä koskevista tutkimuksista vastaavat viranomaiset ovat tuomiota edeltävässä vaiheessa esitutkintaviranomaisia, joiden on edellä lausutusti esitutkinnassa selvitettävä asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus sekä mahdollisuudet rikoksella saadun omaisuuden palauttamiseksi ja rikoksen johdosta tuomittavan menettämisseuraamuksen tai asianomistajalle tulevan vahingonkorvauksen täytäntöönpanemiseksi. Esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että syyteharkinta ja asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti ja että todistelu voidaan pääkäsittelyssä ottaa vastaan yhdellä kertaa tai asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä (ETL 1:2.2). Esitutkintaviranomaisilla on siten viran puolesta velvollisuus selvittää 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja toimittaa ne säännöksessä tarkoitetuille viranomaisille ilman erillistä pyyntöäkin. Jäädytetyn omaisuuden palauttamisessa uhrille voinee kansallisesti olla
kyse lähinnä takavarikon kumoamisesta pakkokeinolain 7 luvun 14 §:n mukaisesti. Päätöksen tekisi tilanteesta riippuen syyttäjä tai muu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Asiasta on tarkempia säännöksiä myös luvun 17, 18 ja 23 §:ssä. Mahdollisena voidaan myös pitää, että kyse olisi vakuustakavarikon kumoamisesta (PKL 6:4), jolloin päätöksen tekisi pidättämiseen oikeutettu virkamies tai tuomioistuin. Jäädytetyn omaisuuden palauttamisesta uhrille on säädetty myös konfiskaatioasetuksen 29 artiklassa, joka ei edellyttänyt täydentävää kansallista lainsäädäntöä (
HE 102/2020 vp
kyse lähinnä takavarikon kumoamisesta pakkokeinolain 7 luvun 14 §:n mukaisesti. Päätöksen tekisi tilanteesta riippuen syyttäjä tai muu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Asiasta on tarkempia säännöksiä myös luvun 17, 18 ja 23 §:ssä. Mahdollisena voidaan myös pitää, että kyse olisi vakuustakavarikon kumoamisesta (PKL 6:4), jolloin päätöksen tekisi pidättämiseen oikeutettu virkamies tai tuomioistuin. Jäädytetyn omaisuuden palauttamisesta uhrille on säädetty myös konfiskaatioasetuksen 29 artiklassa, joka ei edellyttänyt täydentävää kansallista lainsäädäntöä (HE 102/2020 vp
s. 49).
Muilta osin palautuksesta tai korvauksesta päätettäisiin useimmiten menetetyksi tuomitsemisen yhteydessä, jolloin päätöksen tekisi tuomioistuin ja panisi täytäntöön ulosottoviranomainen tai rikosvahinkolaissa tarkoitetuissa tilanteissa Oikeusrekisterikeskus. Lisäksi Oikeusrekisterikeskus voisi rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyillä edellytyksillä asianomaisen henkilön hakemuksesta päättää, että korvausta tai edunpalautusta vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Tältä osin on säädetty myös asianomaisen henkilön oikeudesta saada hakemuksen tekemistä varten Oikeusrekisterikeskukselta tietoja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta salassapitovelvollisuuden estämättä. Säännös mahdollistaa muun ohella sen, että korvaukseen oikeutettu voi hakea sitä valtiolta täytäntöönpannusta hyötykonfiskaatiosta (
HE 80/2000 vp
Muilta osin palautuksesta tai korvauksesta päätettäisiin useimmiten menetetyksi tuomitsemisen yhteydessä, jolloin päätöksen tekisi tuomioistuin ja panisi täytäntöön ulosottoviranomainen tai rikosvahinkolaissa tarkoitetuissa tilanteissa Oikeusrekisterikeskus. Lisäksi Oikeusrekisterikeskus voisi rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetyillä edellytyksillä asianomaisen henkilön hakemuksesta päättää, että korvausta tai edunpalautusta vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Tältä osin on säädetty myös asianomaisen henkilön oikeudesta saada hakemuksen tekemistä varten Oikeusrekisterikeskukselta tietoja menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta salassapitovelvollisuuden estämättä. Säännös mahdollistaa muun ohella sen, että korvaukseen oikeutettu voi hakea sitä valtiolta täytäntöönpannusta hyötykonfiskaatiosta (HE 80/2000 vp
s. 36). Jos edunpalautusta tai vahingonkorvausta koskeva asia käsiteltäisiin erikseen riita-asiana, palautus- tai korvausvaatimuksen esittäjä
voisi pyytää viranomaisilta rikosprosessissa kerätyt, vaatimuksensa kannalta merkitykselliset tiedot käytettäviksi todisteina tuomioistuimessa. Kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.
Artiklan
3 kohdan
mukaan ARO-toimistojen tulee voida jäljittää ja tunnistaa rikoksentekovälineitä ja rikoshyötyä tai omaisuutta, josta on annettu tai saatetaan antaa uhrille suoritettavaa korvausta tai omaisuuden palauttamista koskeva päätös, ainakin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan rajat ylittävissä tapauksissa ja jos päätöksen antaa rikosasioissa toimivaltainen toisen jäsenvaltion tuomioistuin rikosoikeudellisessa menettelyssä. Edellä mainitut esitutkintalain säännökset antavat ARO-toimistoille yleisesti mahdollisuuden kohdassa tarkoitettuun jäljittämiseen ja tunnistamiseen tuomiota edeltävässä vaiheessa. ARO-toimistoilla ei sen sijaan ole valtuuksia tuomion jälkeisessä vaiheessa eli tilanteessa, jossa korvausta tai omaisuuden palauttamista koskeva päätös on jo annettu. Kansallista lainsäädäntöä on tältä osin muutettava.
Artiklan
4 kohdan
mukaan jos uhrilla on oikeus saada takaisin omaisuus, johon kohdistuu tai saattaa kohdistua direktiivin mukainen menetetyksi tuomitsemista koskeva toimenpide, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asianomaisen omaisuuden palauttamiseksi uhrille rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin (2012/29/EU,
uhridirektiivi
) 15 artiklassa vahvistetuin edellytyksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa takavarikoitu uhrin omaisuus, joka on palautettavissa, palautetaan hänelle viipymättä toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, jollei sitä tarvita rikosoikeudellista menettelyä varten. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla tällainen omaisuus palautetaan uhrille, määritetään kansallisessa oikeudessa.
uhridirektiivi) 15 artiklassa vahvistetuin edellytyksin. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa takavarikoitu uhrin omaisuus, joka on palautettavissa, palautetaan hänelle viipymättä toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, jollei sitä tarvita rikosoikeudellista menettelyä varten. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla tällainen omaisuus palautetaan uhrille, määritetään kansallisessa oikeudessa.
Uhridirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä katsottiin, ettei direktiivin 15 artikla kansallisen lainsäädännön muuttamista. Perusteluina viitattiin pakkokeinolain 7 luvun säännöksiin takavarikosta ja takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta (PKL 7:1, 14 ja 23;
HE 66/2015 vp
… 3 строк без изменений …
s. 26).
Artiklan
5 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että menetetyksi tuomitsemista koskevien toimenpiteiden täytäntöönpano ei rajoita uhrien oikeuksia saada korvausta. Tällaiset toimenpiteet voidaan rajoittaa tilanteisiin, joissa rikoksentekijän lailliset varat eivät riitä kattamaan korvauksen määrää kokonaisuudessaan. Säännös on laajempi kuin vuoden 2014 direktiivissä, jonka 8 artiklan 10 kohdan mukaan menetetyksi tuomitsemista koskeva toimenpide
ei saa estää uhreja hakemasta korvausta
vaateistaan. Toisaalta säännös on kapeampi kuin komission alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa, jossa edellytettiin sen varmistamista, että menetetyksi tuomitsemista koskeva toimenpide ei
vaikuta
uhrien oikeuksiin saada korvausta vaateistaan.
Asianomistajan oikeus saada vahingonkorvausta tai edunpalautusta on edellä lausutusti rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momentin nojalla ensisijainen hyötykonfiskaatioon nähden (ks.
HE 80/2000 vp
s. 22–23, KKO 2012:60 kohta 32), mikä on luvun 11 §:n nojalla mahdollista ottaa huomioon myös siinä vaiheessa, kun menettämisseuraamuksesta on jo päätetty. Näissä tilanteissa korvaus toteutetaan laittomista varoista, joten 5 kohdan toisen virkkeen vaihtoehto ei ole kansallisesti merkityksellinen. Toisaalta menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ei muissakaan konfiskaatiolajeissa itsessään rajoita uhrin oikeutta vahingonkorvaukseen, vaikka konkreettisesti saatava korvaus jäisikin esimerkiksi varojen puutteen vuoksi tuomittua vähäisemmäksi. Säännöstä ei ole perusteltua tulkita siten, että se edellyttäisi laajentamaan RL 10:2.6:ssä säädetyn uhrin oikeuden ensisijaisuuden muihinkin konfiskaatiolajeihin kuin hyötykonfiskaatioon. Kohta ei edellytä lainsäädännön muuttamista.
Direktiivin
19 artiklan
mukaan jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotka mahdollistavat menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämisen tarvittaessa yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin (
1 kohta
). Artiklassa säädetään myös jäsenvaltioiden mahdollisuudesta käyttää pakoterikosdirektiivissä tarkoitettuihin rikoksiin liittyviä menetetyksi tuomittuja rikoksentekovälineitä, rikoshyötyä tai omaisuutta tiettyjen kolmansia maita tukevien mekanismien edistämiseen (
2 kohta
).
mukaan jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotka mahdollistavat menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämisen tarvittaessa yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin (1 kohta). Artiklassa säädetään myös jäsenvaltioiden mahdollisuudesta käyttää pakoterikosdirektiivissä tarkoitettuihin rikoksiin liittyviä menetetyksi tuomittuja rikoksentekovälineitä, rikoshyötyä tai omaisuutta tiettyjen kolmansia maita tukevien mekanismien edistämiseen (2 kohta).
Artiklan säännökset ovat jäsenvaltioille vapaaehtoisia eivätkä edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista. Kohdan 1 sanamuoto on aavistuksen voimakkaampi kuin vuoden 2014 direktiivissä, jonka 10 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden tuli harkita tällaisia toimenpiteitä. Kyseisen direktiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä todettiin, että omaisuus on sakkotäytäntöönpanolain silloisen 38 §:n 1 momentin perusteella valtion viranomaisen määräyksen mukaisesti otettava valtion käyttöön, myytävä tai hävitettävä kun omaisuuden valtiolle menetetyksi tuomitsemista koskeva ratkaisu on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Sellaiset toimenpiteet, joilla erikseen mahdollistettaisiin menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttäminen yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin, eivät siten ole kansallisesti tarpeellisia. Tiettyjen valtion tuloerien varaaminen johonkin erityiseen tarkoitukseen, kuten esimerkiksi lainvalvontaa tai rikosten ehkäisyä koskeviin hankkeisiin,
olisi ongelmallista Suomen budjettijärjestelmän ja eduskunnalle kuuluvan budjettivallan kannalta (
HE 4/2016 vp
olisi ongelmallista Suomen budjettijärjestelmän ja eduskunnalle kuuluvan budjettivallan kannalta (HE 4/2016 vp
… 2 строк без изменений …
s. 22).
Mainituista syistä kansalliseen lainsäädäntöön ei tältä osin ehdoteta muutoksia.
3.2.4
Hallinnointi (IV luku)
3.2.4Hallinnointi (IV luku)
Varojen hallinnoinnista ja suunnittelusta säädetään direktiivin
20 artiklassa
. Artiklan
20 artiklassa. Artiklan
3 kohdassa
säädetään jäsenvaltioiden yleisestä velvollisuudesta varmistaa jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden tehokas hallinnointi sen menetetyksi tuomitsemista koskevan lopullisen päätöksen johdosta tapahtuvaan luovutukseen saakka. Lisäksi artiklan
1 kohdan
… 15 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan sellaisten yhteisöjen tehokas hallinnointi, jotka on säilytettävä toiminnan jatkuvuuden vuoksi, kuten yritykset.
Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanovaiheessa 20 artiklan 1 kohdan kannalta tulevaisuudessa merkityksellinen on myös sakkotäytäntöönpanolain 1.3.2028 voimaantuleva 38 a §
(637/2026)
, jonka 2 momentin nojalla Ulosottolaitos huolehtii arvopapereihin kohdistuvien menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta.
(637/2026), jonka 2 momentin nojalla Ulosottolaitos huolehtii arvopapereihin kohdistuvien menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta.
Kohdat 1 ja 3 eivät edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.
Artiklan
2 kohdan
mukaan jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä sen estämiseksi, että omaisuus joutuisi menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen kautta sellaisten henkilöiden haltuun, jotka on tuomittu samassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa kyseinen omaisuus on jäädytetty. Johdanto-osan 40 kappaleen mukaan tällaiset toimenpiteet voidaan rajoittaa koskemaan tietyn arvon ylittävää omaisuutta, ja niihin voivat kuulua tietyn tyyppisiä yhteisöjä koskeva kielto osallistua omaisuuden myyntiin, asiakirjojen edellyttäminen ostajalta tai ostajan ja tuomitun välisten mahdollisten yhteyksien arvioiminen. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tällaisia toimenpiteitä myös jäädytetyn omaisuuden myyntiin.
Kohta on harkinnanvarainen eikä edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista. Esinekonfiskaation osalta säännös on merkityksellinen tilanteissa, joissa menetetyksi tuomittua esinettä hallussaan pitävä tai täytäntöönpanotoimista huolehtiva viranomainen päättää sakkotäytäntöönpanolain 39 tai 43 §:n nojalla myydä esineen sen valtiolle käyttöön ottamisen tai hävittämisen sijasta. Direktiivin 20 artiklan 2 kohdassa mainitut seikat on mahdollista ottaa huomioon myymisestä päätettäessä. Sama koskee takavarikoidun omaisuuden myymisestä määräämistä pakkokeinolain 7 luvun 13 §:n nojalla. Käytännössä takavarikon kohdetta tuskin myytäisiin, vaan se pidettäisiin viranomaisen hallussa, jos olisi tarve estää esineen, omaisuuden tai asiakirjan päätyminen epäillyn rikoksentekijän haltuun. Myymisen mahdollistavat kriteerit liittyvät pikemminkin tilanteisiin, joissa ostajan henkilöllisyydellä ei ole merkitystä. Menetetyksi tuomitun esineen myyntitavasta ja myyntitavan valinnassa
huomioon otettavista seikoista säädetään sakkotäytäntöönpanolain 45 §:ssä (
HE 26/2026 vp
huomioon otettavista seikoista säädetään sakkotäytäntöönpanolain 45 §:ssä (HE 26/2026 vp
… 1 строк без изменений …
s. 66).
Rajoituksia myymiselle voi seurata muusta lainsäädännöstä. Esimerkiksi takavarikoituja tai menetetyksi tuomittuja eläimiä myytäessä on otettava huomioon ostajaehdokkaan mahdollinen eläintenpitokielto (RL 17:23 ja 23 a). Jos kyse on aseen myymisestä, ostaminen edellyttää ampuma-aselain
(1/1998)
42 §:ssä tarkoitettua aselupaa.
Artiklan
4 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun se on perusteltua omaisuuden luonteen vuoksi, toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat jäädytetyn omaisuuden hallinnoinnista, arvioivat menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kohteeksi mahdollisesti joutuvaa omaisuutta koskevat erityiset olosuhteet, jotta minimoidaan sen arvioidut hallinnointikustannukset ja jotta voidaan säilyttää kyseisen omaisuuden arvo sen luovuttamiseen saakka. Tällainen arvio olisi tehtävä, kun jäädyttämispäätöstä valmistellaan, tai viimeistään ilman aiheetonta viivytystä sen täytäntöönpanon jälkeen. Johdanto-osan 42 kappaleen mukaan jäsenvaltiot voivat antaa ohjeita siitä, miten laatia tällainen arviointi, ottaen huomioon jäädytettävän omaisuuden olosuhteet ja sen varmistamiseksi, että arviointi ei vaaranna jäädyttämispäätöksen oikea-aikaista täytäntöönpanoa. Komission alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa, jonka mukaan
arviointi olisi pitänyt tehdä ennen jäädyttämispäätöksen antamista, ja sen tavoitteena olisi ollut omaisuuden arvon säilyttämisen lisäksi sen optimoiminen, arviointia kutsuttiin takavarikointia edeltäväksi suunnitteluksi (
pre-seizure planning
).
arviointi olisi pitänyt tehdä ennen jäädyttämispäätöksen antamista, ja sen tavoitteena olisi ollut omaisuuden arvon säilyttämisen lisäksi sen optimoiminen, arviointia kutsuttiin takavarikointia edeltäväksi suunnitteluksi (pre-seizure planning).
… 7 строк без изменений …
Vakuustakavarikon, väliaikaisen vakuustakavarikon ja takavarikon kohteena olevaa omaisuutta koskevien olosuhteiden mahdollinen arviointi hallinnointikustannusten minimoimiseksi ja omaisuuden arvon säilyttämiseksi tapahtuu päätösten antamisen jälkeen niiden täytäntöönpanovaiheessa.
Jäsenvaltiot voivat 20 artiklan
5 kohdan
… 6 строк без изменений …
mukaan vaatia, että jäädytetyn omaisuuden hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset veloitetaan ainakin osittain tosiasialliselta omistajalta ja edunsaajalta. Johdanto-osan 43 kappaleen perusteella kustannusten periminen voisi esimerkiksi olla vaihtoehto 21 artiklassa tarkoitettua päätöksen tekemistä edeltävälle myymiselle ja lainvoimaisen tuomion tapauksessa. Kohta on harkinnanvarainen eikä edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.
Direktiivin
21 artiklassa
säädetään päätöksen tekemistä edeltävistä myynneistä (
interlocutory sales
). Artiklan
säädetään päätöksen tekemistä edeltävistä myynneistä (interlocutory sales). Artiklan
1 kohdan
… 3 строк без изменений …
mukaan omaisuus, johon kohdistuu jäädyttämispäätös, voidaan siirtää tai myydä ennen menetetyksi tuomitsemista koskevaa lopullista päätöstä yhdessä tai useammassa artiklassa määritellyissä olosuhteissa. Tällaisia olosuhteita ovat, että a) jäädytettävä omaisuus on pilaantuvaa tai menettää arvoaan nopeasti, b) omaisuuden varastointi- tai ylläpitokustannukset ovat suhteettomat sen markkina-arvoon nähden tai c) omaisuuden hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla.
Jos vakuustakavarikon tai takavarikon kohteena oleva omaisuus on tuomittu menetetyksi, mutta tuomio ei ole vielä lainvoimainen tai täytäntöönpanokelpoinen, omaisuuden myymiseen voidaan soveltaa sakkotäytäntöönpanolakia. Sakkotäytäntöönpanolain 4 a §:n
(416/2025)
1 momentin mukaan seuraamuksen täytäntöönpanoon on ryhdyttävä ilman aiheetonta viivytystä, kun ratkaisu, jolla seuraamus on määrätty, on tullut lainvoimaiseksi tai kun ratkaisu on pantavissa täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Mainittu pääsääntö kattaisi lain 1 §:n
(416/2025)
… 4 строк без изменений …
4 momentissa tarkoitetut esineeseen kohdistuvat menettämisseuraamukset. Rahamäärään kohdistuva menettämisseuraamus voidaan sen sijaan 4 a §:n 2 momentin nojalla panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.
Artiklan
2 kohdassa
… 6 строк без изменений …
säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että asianomaisen henkilön edut otetaan huomioon päätöksen tekemistä edeltävää myyntiä koskevaa päätöstä annettaessa, mukaan lukien se, onko myytävä omaisuus helposti korvattavissa. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa asianomainen henkilö on paennut tai hänen olinpaikkansa ei ole tiedossa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan asiasta ja, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta, annetaan tilaisuus tulla kuulluksi ennen myyntiä. Asianomaiselle henkilölle on myös annettava mahdollisuus pyytää omaisuuden myyntiä.
Päätöksen tekemistä edeltävistä myynneistä saatavat tulot on artiklan
3 kohdan
… 3 строк без изменений …
mukaan turvattava, kunnes tuomioistuimen päätös menetetyksi tuomitsemisesta on tehty. Myyntitulot pysyvät ulosottokaaren ja pakkokeinolain säännösten nojalla ulosottomiehen tai poliisin hallussa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon asti.
Direktiivin
22 artiklan
1
22 artiklan 1
kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on perustettava tai nimettävä vähintään yksi toimivaltainen viranomainen, joka toimii varallisuudenhoitotoimistona jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnointia varten, kunnes kyseinen omaisuus luovutetaan menetetyksi tuomitsemista koskevan lopullisen päätöksen johdosta. Artiklan
2 kohdassa
… 9 строк без изменений …
määritellään AMO-toimistojen tehtävät, joita ovat a) varmistaa jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden tehokas hallinnointi joko hallinnoimalla jäädytettyä ja menetetyksi tuomittua omaisuutta suoraan tai tarjoamalla tukea ja asiantuntemusta muille jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoinnista vastaaville toimivaltaisille viranomaisille sekä suunnittelu 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti; b) tehdä yhteistyötä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka
vastaavat omaisuuden jäljittämisestä ja tunnistamisesta, jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta, direktiivin mukaisesti; c) tehdä yhteistyötä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka vastaavat jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoinnista, rajat ylittävissä tapauksissa. Johdanto-osan 44 kappaleen mukaan direktiivillä ei määritetä varallisuudenhoitotoimistojen oikeudellista tai institutionaalista luonnetta, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden institutionaalisiin järjestelmiin.
Varallisuudenhoitotoimistojen nimeämisen ja tehtävienjaon taustalla olisi nykyinen kansallinen sääntely, jonka nojalla jäädytettyä ja menetetyksi tuomittua omaisuutta hallinnoivat tilanteesta riippuen esitutkintaviranomaiset ja Ulosottolaitos. Tarkoituksena on, että Keskusrikospoliisi tarjoaisi tukea ja asiantuntemusta tilanteissa, joissa omaisuutta hallinnoi poliisi tai muu esitutkintaviranomainen (esimerkiksi pakkokeinolain 7 luvun mukaisen takavarikon kohteena olevan omaisuuden osalta), ja vastaavasti Ulosottolaitos tarjoaisi tukea ja asiantuntemusta tilanteissa, joissa omaisuutta hallinnoivat ulosottoviranomaiset (esimerkiksi pakkokeinolain 6 luvun mukaisten vakuustakavarikoiden ja väliaikaisten vakuustakavarikoiden kohteena olevan omaisuuden osalta).
3.2.5
Suojatoimenpiteet (V luku)
3.2.5Suojatoimenpiteet (V luku)
Direktiivissä säädetään vuoden 2014 direktiiviä kattavammin erityisistä suojatoimista ja oikeussuojakeinoista. Tarkoituksena on johdanto-osan 46 kappaleen mukaan taata perusoikeuksien suojelu oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin suojakeinoihin liittyvien oikeuksien ja syyttömyysolettaman mukaisesti, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa. Kyse on vähimmäissäännöistä, joten jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään vahvistaa lisäsuojatoimia edellyttäen, että ne eivät vaaranna direktiivin tavoitetta (johdanto-osan 60 kappale).
Direktiivin
23 artiklassa
… 6 строк без изменений …
säädetään velvollisuudesta ilmoittaa asianomaisille henkilöille ilman aiheetonta viivytystä 11 artiklassa tarkoitetuista jäädyttämispäätöksistä, 12–16 artiklassa tarkoitetuista menetetyksi tuomitsemista koskevista päätöksistä ja 21 artiklassa tarkoitetuista myyntiä koskevista päätöksistä. Tällaisissa päätöksissä on esitettävä toimenpiteen syyt sekä asianomaisen henkilön oikeudet ja hänen käytettävissään 24 artiklan mukaisesti olevat oikeussuojakeinot. Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus lykätä jäädyttämispäätöksistä tiedottamista asianomaiselle henkilölle niin pitkään kuin on tarpeen rikostutkinnan vaarantumisen välttämiseksi.
Takavarikon osalta pakkokeinolain 7 luvun 12 §:ssä säädetään takavarikoinnista laadittavasta pöytäkirjasta ja sen toimittamisesta kohteena olevalle henkilölle väliaikaista vakuustakavarikkoa vastaavasti. Tässä yhteydessä ilmoitetaan myös luvun 6 §:ssä tarkoitetusta lähetyksen pysäyttämisestä takavarikointia varten. Haltuunottamista koskevasta ilmoituksesta säädetään erikseen luvun 9 §:ssä, jonka 2 momentti antaa mahdollisuuden siirtää ilmoituksen tekemistä esitutkinnan päättymiseen asti. Myöskään takavarikkopöytäkirjan jäljennöstä ei toimiteta tällaisen siirtämisen aikana. Kyse on artiklassa sallitusta lykkäyksestä rikostutkinnan vaarantumisen välttämiseksi.
Menettämisseuraamusvaatimus kohdistetaan tavanomaisesti rikosasian vastaajaan, jolloin menettelyyn sovelletaan normaaleja rikosasian vastaajaa koskevia menettelysäännöksiä. Tutkittaessa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä muun kuin rikoksesta epäillyn tai rikoksesta syytetyn vastuuta menettämisseuraamuksesta noudatetaan rikoslain 10 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan, mitä rikoksesta epäillystä tai rikosasian vastaajasta säädetään. Oikeudenkäyntivaiheessa konfiskaatiovastaajaan sovelletaan siten rikosoikeudenkäyntilain ja oikeudenkäymiskaaren rikosasian vastaajaa koskevia säännöksiä, kuten säännöksiä haastamisesta oikeuteen. Menettämisseuraamusta koskeva ratkaisu on perusteltava ja siitä on annettava asianosaisille jäljennös rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 4 ja 12 §:n mukaisesti (
HE 4/2016 vp
Menettämisseuraamusvaatimus kohdistetaan tavanomaisesti rikosasian vastaajaan, jolloin menettelyyn sovelletaan normaaleja rikosasian vastaajaa koskevia menettelysäännöksiä. Tutkittaessa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä muun kuin rikoksesta epäillyn tai rikoksesta syytetyn vastuuta menettämisseuraamuksesta noudatetaan rikoslain 10 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan, mitä rikoksesta epäillystä tai rikosasian vastaajasta säädetään. Oikeudenkäyntivaiheessa konfiskaatiovastaajaan sovelletaan siten rikosoikeudenkäyntilain ja oikeudenkäymiskaaren rikosasian vastaajaa koskevia säännöksiä, kuten säännöksiä haastamisesta oikeuteen. Menettämisseuraamusta koskeva ratkaisu on perusteltava ja siitä on annettava asianosaisille jäljennös rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 4 ja 12 §:n mukaisesti (HE 4/2016 vp
… 5 строк без изменений …
s. 20).
Direktiivin
24 artiklassa
säädetään oikeussuojakeinoista. Useat artiklan säännökset pitkälti vastaavat vuoden 2014 direktiivin 8 artiklaa, jonka ei arvioitu edellyttävän muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön (
HE 4/2016 vp
säädetään oikeussuojakeinoista. Useat artiklan säännökset pitkälti vastaavat vuoden 2014 direktiivin 8 artiklaa, jonka ei arvioitu edellyttävän muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön (HE 4/2016 vp
s. 18–20).
Artiklan
1 kohdan
mukaan henkilöillä, joita jäädyttämispäätökset tai menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset koskevat, tulee olla oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oikeuksiensa suojaamiseksi. Kohta vastaa vuoden 2014 direktiivin 8 artiklan 1 kohtaa.
Jäsenvaltioiden tulee artiklan
2 kohdan
… 6 строк без изменений …
ensimmäisen alakohdan mukaan varmistaa, että epäillyille, syytetyille ja henkilöille, joita 16 artiklan menettämisseuraamus koskee, taataan puolustautumisoikeus, mukaan lukien oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja oikeus tulla kuulluksi oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista sekä tarvittaessa oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin. Kohdan toisen alakohdan mukaan myös muille asianomaisille henkilöille voidaan säätää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut oikeudet, millä viitattaneen puolustautumisoikeuteen. Lisäksi toisessa alakohdassa säädetään kyseisten henkilöiden vähimmäisoikeuksista. Viimeksi mainittuihin kuuluvat oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja oikeus tulla kuulluksi oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista sekä muut mahdolliset menettelylliset oikeudet, jotka ovat tarpeen, jotta asianomaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.
Alakohdassa säädetään myös mahdollisuudesta rajoittaa oikeus tutustua asiakirja-aineistoon jäädyttämistoimenpiteeseen tai menetetyksi tuomitsemista koskevaan toimenpiteeseen siinä tarkemmin lausutuin edellytyksin.
Oikeudenkäyntivaiheessa oikeutta tutustua asiakirjoihin toteuttavat rikosoikeudenkäyntilain 5 ja 7 luvun säännökset haastehakemuksesta ja tuomioistuimen antamasta haasteesta sekä näiden tiedoksiannosta. Rikosoikeudenkäyntilain 5 luvun 4 §:n mukaan syyttäjän on toimitettava tuomioistuimelle kirjalliset todisteet, todisteena käytettävät esineet, esitutkintapöytäkirja ja muut asian käsittelemistä varten tarpeelliset asiakirjat tuomioistuimen määräämällä tavalla haastehakemuksen yhteydessä tai viipymättä syytteen nostamisen jälkeen. Asianosaisella on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain
(370/2007)
… 2 строк без изменений …
12 §:n nojalla oikeus saada tieto oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä pykälän 2 momentissa mainituin poikkeuksin. Tuomiossa saadaan rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 2 §:n nojalla pääsääntöisesti ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä. Asianosaisen oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon turvaa myös
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n sääntely esineen tai asiakirjan esittämisvelvollisuudesta.
Artiklan
3 kohdassa
… 3 строк без изменений …
säädetään niiden henkilöiden, joiden omaisuutta päätös koskee, mahdollisuudesta hakea jäädyttämispäätökseen tuomioistuimessa muutosta kansallisen oikeuden menettelyjen mukaisesti. Jos jäädyttämispäätöksen on antanut muu toimivaltainen viranomainen kuin oikeusviranomainen, kansallisessa lainsäädännössä voidaan säätää, että tällainen päätös on ensin toimitettava oikeusviranomaisen vahvistettavaksi tai uudelleentarkasteltavaksi, ennen kuin siihen voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.
Artiklan
4 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan jos epäilty tai syytetty on paennut, jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hän voisi käyttää muutoksenhakuoikeuttaan, ja edellytettävä että henkilö kutsutaan menetetyksi tuomitsemista koskevaan menettelyyn tai että toteutetaan kohtuullisia toimenpiteitä kyseisen menettelyn saattamiseksi hänen tietoonsa.
Rikoslain 10 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 ja 12 §:ssä säädetään. Säännöksissä edellytetään, että vastaaja on kutsuttu tuomioistuimeen. Tällöin voidaan tuomita enintään 10 000 euron menettämisseuraamus. Ainoastaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan myös tutkia ja ratkaista, jos vastaaja on saanut tiedoksi menettämisvaatimuksen ja oikeudenkäyntiin kutsuttuna jäänyt pois ja jos poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Tällöin tuomioistuimen on viran puolesta määrättävä vastaajalle edunvalvoja, johon sovelletaan (edunvalvojan palkkiota ja korvausta lukuun ottamatta) oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ää. Viittaus mainittuun 4 a §:ään tarkoittaa sitä, että edunvalvoja käyttäisi vastaajan puhevaltaa oikeudenkäynnissä sekä, jollei tuomioistuin toisin päätä, myös muutoksenhaussa
(
HE 4/2016 vp
(HE 4/2016 vp
s. 44). Kansallisen lainsäädännön voidaan siten arvioida täyttävän kohdan edellytykset. Esityksessä ehdotetaan lisäksi kuulutustiedoksiannon mahdollistamista pelkkää menettämisvaatimusta koskevassa asiassa.
Jäsenvaltioiden on
5 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan säädettävä niiden henkilöiden, joiden omaisuutta päätös koskee, tosiasiallisesta mahdollisuudesta riitauttaa tuomioistuimessa 12–16 artiklan mukainen menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, mukaan lukien tapauksen merkitykselliset olosuhteet ja saatavilla olevat todisteet, joihin päätökset perustuvat, kansallisessa oikeudessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Säännös vastaisi asiallisesti vuoden 2014 direktiivin 8 artiklan 6 kohdan toista virkettä. Johdanto-osan 48 kappaleessa täsmennetään, mitä riitautettaviin olosuhteisiin tulisi laajennetun menetetyksi tuomitsemisen osalta kuulua.
Artiklan
6 kohdassa
… 4 строк без изменений …
edellytetään jäsenvaltioita säätämään asianomaisen henkilön tosiasiallisesta mahdollisuudesta riitauttaa 21 artiklan mukainen myyntipäätös ja tämän menettelyllisistä oikeuksista tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on myös säädettävä mahdollisuudesta siihen, että tuomioistuin voi keskeyttää tällaisen päätöksen täytäntöönpanon, jos siitä muutoin seuraisi peruuttamatonta vahinkoa asianomaiselle henkilölle. Kyse on uudesta velvollisuudesta.
Sakkotäytäntöönpanolaissa ei ole säädetty erikseen muutoksenhausta myyntipäätökseen, joka koskee muun kuin täytäntöönpanokelpoisen esinekonfiskaatiotuomion kohteena olevaa omaisuutta. Myynnissä olisi kyse tosiasiallisesta hallintotoimesta eikä hallintopäätöksestä, joten myöskään hallintolain
(434/2003)
mukainen oikaisuvaatimusmenettely ei sellaisenaan soveltuisi. Mahdollisuudesta muutoksenhakuun ja täytäntöönpanon keskeyttämiseen olisi tämän vuoksi säädettävä erikseen.
Artiklan
7 kohdan
mukaan kolmansilla osapuolilla on oikeus vaatia omistusoikeutta tai muita omaisuuteen liittyviä oikeuksia, myös 13 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Säännös vastaa vuoden 2014 direktiivin 8 artiklan 9 kohtaa. Mainitun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä on viimeksi mainitun säännöksen osalta viitattu mahdollisuuteen ajaa rikokseen perustuvia yksityisoikeudellisia vaatimuksia tuomioistuimessa joko riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä tai rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun mukaisesti syyteasian yhteydessä, pakkokeinolain 7 luvun 23 §:ään omistusoikeuskanteista takavarikoituun omaisuuteen ja rikoslain 10 luvun 11 §:n 3 momenttiin vilpittömässä mielessä kiinnityksen tai pantti- taikka pidätysoikeuden saaneen oikeudesta maksun saamiseen konfiskoidun omaisuuden arvosta ja sitä koskevan kanteen nostamisesta (
HE 4/2016 vp
mukaan kolmansilla osapuolilla on oikeus vaatia omistusoikeutta tai muita omaisuuteen liittyviä oikeuksia, myös 13 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Säännös vastaa vuoden 2014 direktiivin 8 artiklan 9 kohtaa. Mainitun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä on viimeksi mainitun säännöksen osalta viitattu mahdollisuuteen ajaa rikokseen perustuvia yksityisoikeudellisia vaatimuksia tuomioistuimessa joko riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä tai rikosoikeudenkäyntilain 3 luvun mukaisesti syyteasian yhteydessä, pakkokeinolain 7 luvun 23 §:ään omistusoikeuskanteista takavarikoituun omaisuuteen ja rikoslain 10 luvun 11 §:n 3 momenttiin vilpittömässä mielessä kiinnityksen tai pantti- taikka pidätysoikeuden saaneen oikeudesta maksun saamiseen konfiskoidun omaisuuden arvosta ja sitä koskevan kanteen nostamisesta (HE 4/2016 vp
20). Viimeksi säännös on kumottu 1.3.2028 voimaan tulevalla lailla 637/2026 ja
asiaa koskeva sääntely siirretty sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:ään (638/2026, ks.
HE 26/2026 vp
s. 70). Mainitut säännökset täyttävät myös uuden direktiivin 24 artiklan 7 kohdan vaatimukset.
Artiklan
8 kohdan
… 4 строк без изменений …
mukaan henkilöillä, joihin tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet vaikuttavat, on oltava oikeus käyttää avustajaa koko jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevan menettelyn ajan. Tästä oikeudesta on ilmoitettava henkilöille, joita asia koskee.
Asianosaisella on esitutkintalain 4 luvun 10 §:n mukaan on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa. Kun rikoksesta epäillylle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, hänelle on luvun 16 §:n mukaan viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan ilmoitettava muun muassa kyseisestä oikeudesta. Esitutkintaviranomaisen on luvun 10 §:n mukaan muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvussa säädetään asianosaisen avustamisesta esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Kansallinen lainsäädäntö täyttää siten myös 8 kohdan vaatimukset.
3.2.6
Varojen takaisinhankintaa koskeva strategiakehys (VI luku)
3.2.6Varojen takaisinhankintaa koskeva strategiakehys (VI luku)
Direktiivin
25 artiklan
… 1 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä viimeistään 24.5.2027 varojen takaisinhankintaa koskeva kansallinen strategia ja saatettava se ajan tasalle vähintään kerran viidessä vuodessa. Artiklassa säädetään strategiaan sisällyttävistä tiedoista, jotka koskevat muun ohella kansallisen politiikan painopisteitä tällä alalla ja tavoitteita ja toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi, toimivaltaisten viranomaisten asemaa ja vastuita, mukaan lukien koordinointi- ja yhteistyöjärjestelyt, resursseja ja koulutusta sekä kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja järjestelyjä tulosten arvioimiseksi. Strategia ja strategian päivitykset olisi toimitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä, eli ensimmäisen kerran viimeistään 24.8.2027.
Direktiivin
26 artiklassa
säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että ARO- ja AMO-toimistoilla on pätevä henkilöstö ja asianmukaiset taloudelliset, tekniset ja teknologiset resurssit tehtäviensä tehokasta hoitamista varten. Lisäksi säädetään varojen tunnistamiseen, jäljittämiseen, takaisinhankintaan ja menetetyksi tuomitsemiseen osallistuvan henkilöstön pääsystä erityiskoulutukseen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon, rajoittamatta kuitenkaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta tai oikeuslaitosten erilaisia järjestymistapoja unionissa. Artikla ei edellytä kansallista lainsäädäntöä. Viranomaisten nykyisiä resursseja ja niiden lisäystarpeita sekä viranomaisille nykyisin tarjolla olevaa koulutusta arvioidaan tarkemmin jäljempänä pääasiallisten vaikutusten yhteydessä. Myös FATF:n suositusten mukaan valtioiden tulee osoittaa riittävät resurssit tehokasta varojen takaisinhankintaa varten (suositus 4, tulkintaohje 1).
Direktiivin
27 artiklassa
säädetään jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden tehokkaasta hallinnoinnista. Artiklan
1 kohdan
… 2 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että AMO-toimistot ja tarvittaessa ARO-toimistot ja muut toimivaltaiset viranomaiset pystyvät hankkimaan nopeasti tiedot jäädytetystä ja menetetyksi tuomitusta omaisuudesta, jota on hallinnoitava direktiivin nojalla. Tätä varten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokkaita välineitä kyseisen omaisuuden hallinnoimiseksi, kuten yksi keskusrekisteri tai muut rekisterit direktiivin nojalla jäädytetystä ja menetetyksi tuomitusta omaisuudesta.
Artiklan edellytysten täyttämiseksi riittävää olisi, että AMO-toimistot pystyvät hankkimaan tietoja hallinnoitavasta omaisuudesta vähintään pyynnöstä. Esityksessä on kuitenkin pidetty tarpeellisena, että kansalliset AMO-toimistot voisivat keskenään vaihtaa tietoja hallinnoitavasta omaisuudesta myös oma-aloitteisesti. Tämä olisi perusteltua toimistojen yhteistyön edistämisen näkökulmasta. Esityksessä on lisäksi pidetty perusteltuna, että myös ARO-toimiston ja AMO-toimistojen välinen tiedonvaihto voisi tapahtua oma-aloitteisesti.
Poliisin henkilötietolain 22 §:n 1 momentin (728/2026, voimaan 1.10.2026) 11 kohdan nojalla poliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa pyynnöstä ja oma-aloitteisesti lain 5–8, 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja viranomaisen laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi ulosottomiehelle ulosottokaaren 3 luvun 67 §:n mukaisesti ulosottoselvitystä tai muuta ulosottoasiain täytäntöönpanoa varten. Kyse on tilanteista, joissa henkilötietojen luovuttaminen on lähtökohtaisesti säännöllisesti toistuvaa. Henkilötietojen luovuttamisesta yksittäistapauksissa säädetään poliisilain 7 luvussa (
HE 182/2025 vp
Poliisin henkilötietolain 22 §:n 1 momentin (728/2026, voimaan 1.10.2026) 11 kohdan nojalla poliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa pyynnöstä ja oma-aloitteisesti lain 5–8, 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja viranomaisen laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi ulosottomiehelle ulosottokaaren 3 luvun 67 §:n mukaisesti ulosottoselvitystä tai muuta ulosottoasiain täytäntöönpanoa varten. Kyse on tilanteista, joissa henkilötietojen luovuttaminen on lähtökohtaisesti säännöllisesti toistuvaa. Henkilötietojen luovuttamisesta yksittäistapauksissa säädetään poliisilain 7 luvussa (HE 182/2025 vp
s. 78 ja 85). Henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain
(639/2019)
33 §:n 1 momentin 12 kohta antaa Rajavartiolaitokselle mahdollisuuden luovuttaa tietoja ulosottomiehelle edellä mainittua poliisin henkilötietolain 22 §:ää vastaavin perustein. Tullin osalta vastaava säännös sisältyy henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
21 §:n 1 momentin 10 kohtaan.
Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin mahdollisuuksia luovuttaa oma-aloitteisesti tietoa ulosottoviranomaisille on 1.10.2026 voimaan tulevilla lakimuutoksilla laajennettu (
HE 182/2025 vp
). Edellä mainitun poliisilain 7 luvun 2 §:n
Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin mahdollisuuksia luovuttaa oma-aloitteisesti tietoa ulosottoviranomaisille on 1.10.2026 voimaan tulevilla lakimuutoksilla laajennettu (HE 182/2025 vp). Edellä mainitun poliisilain 7 luvun 2 §:n
(727/2026)
mukaan poliisi saa jatkossa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa muita kuin luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jos tietojen luovuttaminen on yksittäistapauksessa välttämätöntä poliisille tai muulle viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle kuuluvan tehtävän vuoksi. Lisäksi poliisi saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa edellä tarkoitettuja tietoja viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jos se on yksittäistapauksessa välttämätöntä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi, rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi taikka
lapsen edun tai muun tärkeän yksityisen edun suojaamiseksi. Vastaavat muutokset on hyväksytty lisäksi Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain
(577/2005)
17 a §:ään
(730/2026)
ja rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 4 luvun 2 §:ään
(731/2026)
. Koska jatkossa ARO-toimiston ja AMO-toimiston tehtävät olisi lailla säädetty poliisille ja Ulosottolaitokselle, mainittu sääntely vaikuttaisi mahdollistavan hallinnoitavaa omaisuutta koskevien tietojen luovuttamisen niin pyynnöstä kuin oma-aloitteisestikin poliisilta, Rajavartiolaitokselta ja Tullilta Ulosottolaitokselle.
(731/2026). Koska jatkossa ARO-toimiston ja AMO-toimiston tehtävät olisi lailla säädetty poliisille ja Ulosottolaitokselle, mainittu sääntely vaikuttaisi mahdollistavan hallinnoitavaa omaisuutta koskevien tietojen luovuttamisen niin pyynnöstä kuin oma-aloitteisestikin poliisilta, Rajavartiolaitokselta ja Tullilta Ulosottolaitokselle.
… 7 строк без изменений …
Ulosottokaaren 3 luvun 70 §:ssä säädetään ulosottoviranomaisen asiakirjaan sisältyvien tunniste- ja yhteystietojen sekä vastaajan taloudellista asemaa ja toimintaa koskevien välttämättömien tietojen luovuttamisesta muun muassa esitutkintaviranomaisille. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tällaisia tietoja saa luovuttaa syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle rikosten selvittämistä, esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä varten sekä törkeiden rikosten ennalta estämistä varten ja suojelupoliisille valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten ennalta estämistä varten. Ulosottokaaren sääntely ei mahdollista tietojen luovuttamista ARO- ja AMO-toimistolle ainakaan kaikissa direktiivin edellyttämissä tilanteissa. Näin ollen tietojen luovuttamisesta tulisi säätää erikseen.
Artiklan
2 kohdassa
… 1 строк без изменений …
säädetään tiedoista, jotka edellä 1 kohdassa tarkoitetun tiedonsaantimahdollisuuden tulee kattaa. Näitä ovat a) tieto omaisuudesta, johon kohdistuu jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös ja jota hallinnoidaan 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kunnes omaisuus on luovutettu menetetyksi tuomitsemista koskevan lopullisen päätöksen johdosta, mukaan lukien tiedot, joiden avulla omaisuus voidaan tunnistaa; b) tieto omaisuuden arvioidusta tai tarvittaessa todellisesta arvosta jäädyttämisen, menetetyksi tuomitsemisen ja luovuttamisen ajankohtana; c) tieto omaisuuden omistajasta, mukaan lukien tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, jos nämä tiedot ovat saatavilla; d) omaisuutta koskevan menettelyn kansalliset viitetiedot.
Artiklan
3–6 kohdissa
säädetään myös jäsenvaltioiden velvollisuuksista, jos nämä päättävät ottaa käyttöön 1 kohdassa tarkoitetun keskusrekisterin. Kyseiset velvollisuudet liittyvät esimerkiksi tietojen säilyttämiseen, tietosuojan ja tietoturvallisuuden varmistamiseen.
Direktiivin
28 artiklassa
… 27 строк без изменений …
säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta säännöllisesti kerätä ja ylläpitää artiklassa tarkemmin mainittuja tilastotietoja. Jäsenvaltioiden olisi lähetettävä tilastotiedot komissiolle vuosittain. Osa tilastointiin liittyvistä velvoitteista riippuu siitä, ovatko tiedot saatavissa keskustasolla.
Artikla ei edellytä lainsäädännön muuttamista, mutta Suomen tulee varmistaa, että tiedot ovat saatavilla edellä mainituilta viranomaisilta. Lisäksi viranomaisten tulee huolehtia, että tiedot kerätään ja lähetetään komissiolle vuosittain artiklassa mainitussa määräajassa.
3.2.7
Yhteistyö (VII luku)
3.2.7Yhteistyö (VII luku)
Direktiivin
29 artiklan
… 1 строк без изменений …
mukaan komissio perustaa varojen takaisin hankintaa ja menetetyksi tuomitsemista käsittelevän yhteistyöverkoston. Verkosto helpottaa ARO- ja AMO-toimistojen välillä ja Europolin kanssa direktiivin täytäntöönpanossa tehtävää yhteistyötä. Lisäksi verkoston tehtäviin kuuluu muun muassa komission neuvominen.
Direktiivin
30 artiklassa
säädetään yhteistyöstä unionin elinten ja virastojen kanssa. Artiklan
1
… 3 строк без изменений …
kohdan mukaan ARO-toimistojen on oman toimivaltansa ja sovellettavan oikeudellisen kehyksen puitteissa tehtävä tiivistä yhteistyötä EPPO:n kanssa rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn tai sellaisen omaisuuden tunnistamisen helpottamiseksi, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös sellaisia rikoksia koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä, jotka kuuluvat EPPO:n toimivaltaan.
Artiklan
2 kohdan
… 3 строк без изменений …
mukaan ARO-toimistojen ja AMO-toimistojen on tehtävä yhteistyötä Europolin ja Eurojustin kanssa niiden toimivaltaan kuuluvien alojen mukaisesti rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn tai sellaisen omaisuuden tunnistamisen helpottamiseksi, josta toimivaltainen viranomainen on antanut tai saattaa antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen rikosoikeudellisessa menettelyssä, jotta helpotetaan jäädytettyjen ja menetetyksi tuomittujen varojen hallinnointia. Kohdassa tarkoitetuista yhteistyövelvoitteista ehdotetaan säädettävän varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista ehdotettavassa erillislaissa toimistojen tehtäviä koskevissa säännöksissä.
Direktiivin
31 artiklan
1 kohdan
31 artiklan 1 kohdan
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ARO-toimistot tekevät kansainvälisen oikeuskehyksen mukaisesti mahdollisimman laajaa yhteistyötä kolmansien maiden vastaavien viranomaisten kanssa ja sovellettavan tietosuojaa koskevan oikeuskehyksen puitteissa 5 artiklan mukaisten tehtävien suorittamiseksi.
Artiklan
2 kohdan
… 2 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että AMO-toimistot tekevät kansainvälisen oikeuskehyksen mukaisesti mahdollisimman laajaa yhteistyötä kolmansien maiden vastaavien elinten kanssa ja sovellettavan tietosuojaa koskevan oikeuskehyksen puitteissa 22 artiklan mukaisten tehtävien suorittamiseksi.
Kohdassa tarkoitetuista yhteistyövelvoitteista ehdotetaan säädettävän varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista ehdotettavassa erillislaissa ARO- ja AMO-toimistojen tehtäviä koskevissa säännöksissä.
3.2.8
Loppusäännökset (VIII luku)
3.2.8Loppusäännökset (VIII luku)
Direktiivin
32 artiklan
… 1 строк без изменений …
mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yksi tai useampi viranomainen, joka on nimetty suorittamaan 5 artiklan mukaisia ARO-toimistojen tai 22 artiklan mukaisia AMO-toimistojen tehtäviä. Jäsenvaltioiden on lisäksi nimettävä kummankin viranomaisen osalta enintään kaksi yhteyspistettä helpottamaan yhteistyötä. Tällaisten yhteyspisteiden ei tarvitse itse olla vastuussa 5 tai 22 artiklan mukaisista tehtävistä. Jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa toimivaltaisista viranomaisista sekä tarvittaessa yhteyspisteistä komissiolle viimeistään 24.5.2027. Komissio perustaa sähköisen rekisterin, jossa luetellaan kaikki toimivaltaiset viranomaiset ja yhteyspisteet.
Direktiivin
33 artiklan
mukaan direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan viimeistään 23.11.2026.
Direktiivin
34 artiklassa
säädetään raportoinnista. Komission tulee toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiiviä koskevat kertomukset viimeistään 24.11.2028 ja 24.11.2031. Jälkimmäisen arvioinnin perusteella komissio päättää asianmukaisista jatkotoimista, mukaan lukien tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksesta.
Direktiivin
35–37 artiklat
koskevat direktiivin suhdetta muihin säädöksiin, eräiden säädösten korvaamista ja direktiivin voimaantuloa.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4.1.1
Rikoshyödyn poisottamisessa vaadittavan näyttökynnyksen alentaminen
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
4.1.1Rikoshyödyn poisottamisessa vaadittavan näyttökynnyksen alentaminen
… 22 строк без изменений …
Menettämisseuraamus on Suomessa rikosoikeudellinen seuraamus, jonka määrääminen edellyttää rikoslain 10 luvun 1 §:n 1 momentin ns. rikosedellytyksen mukaan laissa rangaistavaksi säädettyä tekoa eli rikosta. Omaisuuden katsominen rikoshyödyksi edellyttää, että se voidaan yhdistää yksittäiseen rikokseen joko langettavalla rikostuomiolla tai rikoksesta tuomitsemiseen riittävällä näytöllä. Hallitusohjelman kirjaus edellyttää tätä koskevan näyttökynnyksen alentamista nykyisestä. Edellisen kerran rikoshyödyn poisottamisessa edellytettävää näyttökynnystä on alennettu vuosina 2002, jolloin tulivat voimaan säännökset laajennetusta hyödyn menettämisestä ja syyttäjän alennetusta näyttökynnyksestä (RL 10:3, laki 875/2001), ja 2016, jolloin säädettiin käännetystä todistustaakasta laajennetussa hyödyn menettämisessä (RL 10:3, laki 356/2016).
omaisuuteen liittyviä jäädyttämis- ja konfiskaatiopäätöksiä voitaisiin tunnustaa ja panna täytäntöön muissa EU-jäsenvaltioissa konfiskaatioasetuksen mukaisesti.
4.1.2
Rikoshyödyn poisottamista koskevan menettelyn ottaminen käyttöön rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella
4.1.2Rikoshyödyn poisottamista koskevan menettelyn ottaminen käyttöön rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella
… 9 строк без изменений …
Rikoshyödyn poisottamisessa vaadittavan näyttökynnyksen alentaminen tarkoittaa sitä, että rikoshyödyn poisottaminen ei enää jatkossa edellytä langettavaa rikostuomiota tai rikoksesta tuomitsemiseen riittävää näyttöä. Menettämisseuraamus voitaisiin tuomita ilman, että menettelyssä näytettäisiin toteen mitään yksittäistä rikosta. Tämä lieventää menettämisseuraamuksiin liittyvää rikosedellytystä ja laajentaa merkittävästi mahdollisuuksia tuomita rikoshyöty menetetyksi varsinaisen rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Näin ollen näyttökynnyksen alentaminen toteuttaa jo itsessään hallitusohjelman kirjauksen rikoshyödyn poisottamista koskevan menettelyn käyttöön ottamisesta rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Myös direktiivin 15 artiklaan perustuva menettämisvaatimuksen lyhyimmän vanhentumisajan nostaminen viidestä vuodesta 15 vuoteen laajentaa mahdollisuuksia tuomita rikoshyöty menetetyksi ilman langettavaa rikostuomiota.
Tiedoksiannosta ulkomaille säädetään oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 § ja 9:ssä. Ensiksi mainitun mukaan jos tiedoksiannon vastaanottaja oleskelee ulkomailla ja hänen osoitteensa on tiedossa, eikä tiedoksiantoa ole 2 §:n mukaan uskottu asianosaisen huolehdittavaksi, tuomioistuimen tulee huolehtia tiedoksi annettavien asiakirjojen lähettämisestä siten kuin siitä on erikseen säädetty tai asianomaisen vieraan valtion kanssa sovittu. Lain esitöiden mukaan oleskelulla tässä yhteydessä ei tarkoiteta aivan lyhytaikaista oleskelua. Edellytyksenä ei kuitenkaan ole pysyväisluontoinen oleskelu ulkomailla, vaan esimerkiksi useamman viikon tai kuukauden ulkomaanmatka. Riittävää on siis, että tiedossa on se osoite, jossa tiedoksiannon vastaanottaja tiedoksiantohetkellä oleskelee (HE 16/1990 vp s. 16).
Tiedoksiantomenettelyn tarkemmat säännöt riippuvat siten vastaajan asuinpaikan valtion kanssa noudattavasta kansainvälisestä sopimuksesta. EU-maiden (pl. Kreikan ja Kroatian) kesken rikosasioiden tiedoksiannossa sovelletaan keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 tehtyä yleissopimusta (ns. MLA 2000- yleissopimus, SopS 56/2004). Ensiksi mainitun 5 artiklan mukaan lähtökohtana on, että jäsenvaltio lähettää toisen jäsenvaltion alueella oleskeleville henkilöille heille tarkoitetut oikeudenkäyntiasiakirjat suoraan postitse. Kyseistä sopimusta sovelletaan myös Pohjoismaiden välillä (ks. Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä vuonna 2003 tehty sopimus MLA 2000 -yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan tiettyjen määräysten soveltamisesta, SopS 6/2013). Myös pohjoismaiden kesken lähtökohtana on siten asiakirjojen lähettäminen suoraan postitse (
HE 14/2007 vp
Tiedoksiantomenettelyn tarkemmat säännöt riippuvat siten vastaajan asuinpaikan valtion kanssa noudattavasta kansainvälisestä sopimuksesta. EU-maiden (pl. Kreikan ja Kroatian) kesken rikosasioiden tiedoksiannossa sovelletaan keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä vuonna 2000 tehtyä yleissopimusta (ns. MLA 2000- yleissopimus, SopS 56/2004). Ensiksi mainitun 5 artiklan mukaan lähtökohtana on, että jäsenvaltio lähettää toisen jäsenvaltion alueella oleskeleville henkilöille heille tarkoitetut oikeudenkäyntiasiakirjat suoraan postitse. Kyseistä sopimusta sovelletaan myös Pohjoismaiden välillä (ks. Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä vuonna 2003 tehty sopimus MLA 2000 -yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan tiettyjen määräysten soveltamisesta, SopS 6/2013). Myös pohjoismaiden kesken lähtökohtana on siten asiakirjojen lähettäminen suoraan postitse (HE 14/2007 vp
… 9 строк без изменений …
s. 5).
Kuulutustiedoksiannon mahdollistaminen pelkkää menettämisseuraamusta koskevan asian tiedoksiantotapana olisi poikkeus rikosasian menettelysääntöihin ja laajentaisi siten entisestään rikoshyödyn poisottamista koskevaa menettelyä rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Tällaista poikkeusta nykyisestä sääntelystä voitaisiin sinänsä pitää suhteellisen vähäisenä, koska pelkkää menettämisvaatimusta koskevassa asiassa ei annettaisi langettavaa rikostuomiota eikä siinä tulisi muutenkaan ottaa kantaa rikoksen syyllisyyskysymykseen, koska tämä olisi syyttömyysolettaman vastaista (ks.
HE 4/2016 vp
s. 43–44). Menettämisseuraamus ei jo todetusti ole rangaistus vaan turvaamistoimi.
Esityksessä ehdotetaan, että pelkkää menettämisseuraamusta koskeva vaatimus voitaisiin jatkossa antaa tiedoksi kuuluttamalla. Kuulutustiedoksiannon käyttömahdollisuudet rajattaisiin RL 10:9.2:ssä säädettyihin tilanteisiin, joissa poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Kuuluttaminen ei siten tulisi kyseeseen pelkästään sillä perusteella, että vastaajan olinpaikasta ei voida saada tietoa. Todistustaakka karttamistarkoituksesta olisi nykyiseen tapaan menettämisvaatimuksen esittäjällä eli syyttäjällä tai asianomistajalla, mikä vastaisi myös jäljempänä selostettavan EIT:n oikeuskäytännön vaatimuksia. Täyttä näyttöä ei vaadittaisi, mutta karttamisen tulisi kuitenkin olla selvää (
HE 4/2016 vp
Esityksessä ehdotetaan, että pelkkää menettämisseuraamusta koskeva vaatimus voitaisiin jatkossa antaa tiedoksi kuuluttamalla. Kuulutustiedoksiannon käyttömahdollisuudet rajattaisiin RL 10:9.2:ssä säädettyihin tilanteisiin, joissa poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Kuuluttaminen ei siten tulisi kyseeseen pelkästään sillä perusteella, että vastaajan olinpaikasta ei voida saada tietoa. Todistustaakka karttamistarkoituksesta olisi nykyiseen tapaan menettämisvaatimuksen esittäjällä eli syyttäjällä tai asianomistajalla, mikä vastaisi myös jäljempänä selostettavan EIT:n oikeuskäytännön vaatimuksia. Täyttä näyttöä ei vaadittaisi, mutta karttamisen tulisi kuitenkin olla selvää (HE 4/2016 vp
… 2 строк без изменений …
s. 44). Vastaajalle tulisi myös määrätä menettelyssä edunvalvoja RL 10:9.2:n mukaisesti. Tämän lisäksi olisi säätämisjärjestysperusteluissa tarkemmin selostetun EIT:n oikeuskäytännön vaatimusten mukaisesti säädettävä uudelleenkäsittelyn mahdollistamisesta, jos
vastaaja myöhemmin riitauttaisi kuulutustiedoksiannon.
Kuuluttaminen ei tulisi kyseeseen eikä siitä siten olisi apua tilanteissa, joissa vastaaja on tuntematon. Sen sijaan tällaisissa tilanteissa, ja muissakin tilanteissa, joissa vastaajaa ei tavoiteta, on mahdollista soveltaa pakkokeinolain 7 luvun 23 §:n 3 ja 4 momentin sekä rikostorjunnasta Tullissa annetun lain
(623/2015)
2 luvun 9 §:n säännöksiä takavarikoidun omaisuuden menettämisestä ja tätä koskevasta tiedoksiannosta.
Pakkokeinolain 7 luvun 23 §:n 3 momentin mukaan jos takavarikoitu esine, omaisuus tai asiakirja on takavarikon kumoamisen jälkeen palautettava omistajalleen tai muulle henkilölle, jolla on siihen oikeus, eikä tämä nouda takavarikon kohdetta kolmen kuukauden kuluessa poliisin ilmoituksesta, esineen, omaisuuden tai asiakirjan omistusoikeus siirtyy valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara esineen löytäjälle löytötavaralaissa
(778/1988)
… 5 строк без изменений …
säädetyllä tavalla. Pykälän 4 momentin mukaan jos palautettavan esineen, omaisuuden tai asiakirjan omistaja tai muu henkilö, jolla on siihen oikeus, ei ole poliisin tiedossa, poliisin on selvitettävä kysymystä mahdollisuuksien mukaan. Tarvittaessa on käytettävä julkista kuulutusta. Jos kukaan ei vaadi takavarikon kohdetta itselleen kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, esine siirtyy valtiolle tai kohteen ollessa löytötavara esineen löytäjälle löytötavaralaissa säädetyllä tavalla. Tarkemmat määräykset kuuluttamisesta antaa Poliisihallitus.
Kuulutustiedoksiantoa puoltaa myös se, että olisi yleisesti ottaen perusteltua, että omaisuudensuojan kumoava ratkaisu annettaisiin esitutkintaviranomaisen päätöksen sijasta tuomioistuimen tuomiolla, jolla otettaisiin kantaa omaisuuden rikolliseen alkuperään, jos tämä suinkin on mahdollista.
4.1.3
Rahanpesuun liittyvän rikoshyödyn takaisinsaamisen tehostaminen
4.1.3Rahanpesuun liittyvän rikoshyödyn takaisinsaamisen tehostaminen
… 4 строк без изменений …
Rahanpesurikoksista säädetään rikoslain 32 luvussa, jonka 12 §:ssä säädetään edellä selostetusti erikseen rahanpesun kohteena olleen omaisuuden tuomitsemisesta valtiolle menetetyksi tai esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Muun omaisuuden menettämisen osalta noudatetaan 10 luvun yleissäännöksiä.
Rahanpesu on RL 10:3:ssä säädetyn laajennetun hyödyn menettämisen liipaisinrikos, jonka yhteydessä voidaan siten tuomita menetetyksi myös omaisuus, jota ei voida yhdistää yksittäiseen rikokseen vaan yleisemmin rikolliseen toimintaan (ks. esim. KKO 2012:60, jossa rahanpesun kohteena ollut omaisuus tuomittiin menetetyksi RL 32:12:n nojalla, ja ennen rahanpesun tekoaikaa hankittu kiinteistö liipaisinrikoksena olleeseen törkeään veropetokseen syyllistyneen vastaajan läheiseltä RL 10:3:n nojalla). Kyse voi olla myös omaisuudesta, joka on muuttanut muotoaan (ks.
HE 4/2016 vp
s. 46). Todistustaakka omaisuuden alkuperästä on jo sanotusti vastaajalla.
Tärkeää olisikin, että rahanpesurikosten ja muiden tyypillisesti suuria hyötyjä tuottavien rikosten tutkinnassa systemaattisesti selvitettäisiin edellytykset laajennetulle hyötykonfiskaatiolle. Kuten lain esitöissä on todettu, lähtökohtana on, että poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on rikoksen esitutkinnassa selvitettävä, mitkä omaisuuserät ovat sellaisia, että ne voivat olla rikollisesta toiminnasta peräisin. Konfiskoitaviksi voivat tulla esimerkiksi arvokkaat kiinteistöt, asunto-osakeyhtiön ja muiden yhtiöiden osakkeet tai osuudet, suuret pankkitilit ja muut vastaavat tavanomaisesta poikkeavat omaisuuserät (
HE 80/2000 vp
Tärkeää olisikin, että rahanpesurikosten ja muiden tyypillisesti suuria hyötyjä tuottavien rikosten tutkinnassa systemaattisesti selvitettäisiin edellytykset laajennetulle hyötykonfiskaatiolle. Kuten lain esitöissä on todettu, lähtökohtana on, että poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen on rikoksen esitutkinnassa selvitettävä, mitkä omaisuuserät ovat sellaisia, että ne voivat olla rikollisesta toiminnasta peräisin. Konfiskoitaviksi voivat tulla esimerkiksi arvokkaat kiinteistöt, asunto-osakeyhtiön ja muiden yhtiöiden osakkeet tai osuudet, suuret pankkitilit ja muut vastaavat tavanomaisesta poikkeavat omaisuuserät (HE 80/2000 vp
s. 25). Käytännössä laajennetun hyötykonfiskaation kohteena tyypillisesti olevia omaisuuseriä ovat olleet esimerkiksi käteinen raha, virtuaalivaluutat, korut ja kellot sekä autot ja veneet. Harvinaisempia esimerkkejä ovat osakeomistus ja kiinteistöt. Esitutkinnassa on selvitettävä, onko vastaajalla omistuksessaan alkuperältään epäselviä
omaisuuseriä tai onko hänellä käyttö- tai muu oikeus tällaisiin. Esitutkinnassa on siten kartoitettava esimerkiksi pankkitapahtumat ja yhteydet eri yhteisöihin. Perusteellinen esitutkinta on tarpeen, jotta syyttäjä voi päättää menettämisvaatimuksen sisällöstä (
HE 80/2000 vp
s. 25, ks. myös KKO 2012:60, kohta 21). Esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien välinen esitutkintayhteistyö onkin laajennettua hyötyä koskevissa asioissa erityisen tarpeellista (
HE 4/2016 vp
omaisuuseriä tai onko hänellä käyttö- tai muu oikeus tällaisiin. Esitutkinnassa on siten kartoitettava esimerkiksi pankkitapahtumat ja yhteydet eri yhteisöihin. Perusteellinen esitutkinta on tarpeen, jotta syyttäjä voi päättää menettämisvaatimuksen sisällöstä (HE 80/2000 vp
s. 25, ks. myös KKO 2012:60, kohta 21). Esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien välinen esitutkintayhteistyö onkin laajennettua hyötyä koskevissa asioissa erityisen tarpeellista (HE 4/2016 vp
… 2 строк без изменений …
s. 46).
Tärkeää on myös, että syyttäjä rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin mukaisesti täyttää väittämistaakkansa niistä seikoista, joiden perusteella hän katsoo omaisuuden olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Tämä edellyttää konkreettisiin seikkoihin vetoamista laajennettua hyötyä koskevan vaatimuksen tueksi. Väittämistaakka on täytettävä vetoamalla muihin kuin tiettyyn yksittäiseen rikokseen liittyviin konkreettisiin tosiseikkoihin tai olosuhteisiin, joiden perusteella omaisuuden voidaan katsoa olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Yleinen viittaus rikolliseen toimintaan ei riitä, mutta sellaisiin seikkoihin voidaan vedota, joiden perusteella voidaan katsoa rikollista toimintaa harjoitetun. Tällaisia voivat olla esimerkiksi omaisuuden tai vastaajan kuluttamien varojen ilmeinen epäsuhta tämän laillisiin tuloihin ja varallisuuteen (ks. direktiivin johdanto-osan 29 kappale), omaisuuteen liittyvät seikat kuten sen laatu ja määrä (esimerkiksi tietty määrä käteistä
rahaa tai sellainen omaisuus, jota vain harvoin henkilöillä on hallussaan) sekä antajan syyllistyminen tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottaviin rikoksiin. Väittämistaakka voi koskea esimerkiksi tosiseikkoja siitä, millaisia konkreettisia omaisuuseriä vastaajalla on sekä millaiset ovat vastaajan tulot. Omaisuuden laittomaan alkuperään voi viitata myös sen kätkeminen (
rahaa tai sellainen omaisuus, jota vain harvoin henkilöillä on hallussaan) sekä antajan syyllistyminen tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottaviin rikoksiin. Väittämistaakka voi koskea esimerkiksi tosiseikkoja siitä, millaisia konkreettisia omaisuuseriä vastaajalla on sekä millaiset ovat vastaajan tulot. Omaisuuden laittomaan alkuperään voi viitata myös sen kätkeminen (HE 4/2016 vp
s. 45, 53 ja LaVM 4/2016 vp s. 10; ks. myös KKO 1999:89, KKO 2006:9 ja KKO 2025:7). Käytännössä on ilmennyt tilanteita, joissa syyttäjän haastehakemuksessa on vaadittu ensisijaisesti tavallista hyötykonfiskaatiota ja toissijaisesti laajennettua hyötykonfiskaatiota siten, että kummankin vaatimuksen perusteena on rikoksen teonkuvaus, joka ei kuitenkaan laajennetun hyötykonfiskaation osalta riitä.
Rahanpesurikoksissa on tyypillistä, että omaisuuden alkuperän häivyttämisessä käytetään niin sanottuja ammattimaisia avustajia, jotka saavat palkkion toimistaan. Koska muun omaisuuden kuin rahanpesun kohteen osalta sovelletaan RL 32 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan mitä 10 luvussa säädetään, tällainen rikoksen tekemisestä saatu palkkio voidaan tuomita menetetyksi välittömänä rikoshyötynä tai sen arvona (RL 10:2.1:n 1 ja 4 kohta). Sama koskee tällaisen välittömän hyödyn tilalle tullutta surrogaattiomaisuutta kuten rahapalkkiolla ostettua autoa (RL 10:2.1:n 2 ja 4 kohta; ks.
HE 4/2016 vp
s. 45, 53 ja LaVM 4/2016 vp s. 10; ks. myös KKO 1999:89, KKO 2006:9 ja KKO 2025:7). Käytännössä on ilmennyt tilanteita, joissa syyttäjän haastehakemuksessa on vaadittu ensisijaisesti tavallista hyötykonfiskaatiota ja toissijaisesti laajennettua hyötykonfiskaatiota siten, että kummankin vaatimuksen perusteena on rikoksen teonkuvaus, joka ei kuitenkaan laajennetun hyötykonfiskaation osalta riitä.
Rahanpesurikoksissa on tyypillistä, että omaisuuden alkuperän häivyttämisessä käytetään niin sanottuja ammattimaisia avustajia, jotka saavat palkkion toimistaan. Koska muun omaisuuden kuin rahanpesun kohteen osalta sovelletaan RL 32 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan mitä 10 luvussa säädetään, tällainen rikoksen tekemisestä saatu palkkio voidaan tuomita menetetyksi välittömänä rikoshyötynä tai sen arvona (RL 10:2.1:n 1 ja 4 kohta). Sama koskee tällaisen välittömän hyödyn tilalle tullutta surrogaattiomaisuutta kuten rahapalkkiolla ostettua autoa (RL 10:2.1:n 2 ja 4 kohta; ks.
HE 4/2016 vp
s. 32; palkkion osalta yleisesti ks. myös Viljanen: 2007 s. 177 ja Ritva Sahavirta, Rahanpesu rangaistavana tekona, 2008, s. 400). Huomionarvoista on edelleen, että rahanpesun kohteena ollut omaisuus voidaan RL 32:12:n nojalla tuomita menetetyksi, vaikka se olisikin muuttanut muotoaan, kunhan syy-yhteys esirikoksella hankitun hyödyn ja rahanpesun kohteena olevan omaisuuden välillä
on osoitettavissa (KKO 2012:60, kohta 11).
Rikosten ennaltaehkäisyn kannalta huomionarvoista on, että rahanpesun esirikoksia ovat viime vuosina enenevässä määrin olleet tietoverkkoavusteiset petokset (TVA-petokset). Kuten vastauksista kirjallisiin kysymyksiin KKV 64/2025 vp ja KKV 340/2025 vp ilmenee, myös näiden rikosten torjuntaa ollaan muun ohella lainsäädännön keinoin tehostamassa. Tältä osin voidaan mainita muun ohella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/886 asetusten (EU) N:o 260/2012 ja (EU) 2021/1230 sekä direktiivien 98/26/EY ja (EU) 2015/2366 muuttamisesta euromääräisten pikasiirtojen osalta (ns. pikamaksamisasetus), jonka myötä maksupalveluntarjoajien on viimeistään lokakuusta 2025 lähtien pitänyt tarjota tilisiirtojen osalta maksunsaajan nimen ja tilinumeron vertailupalvelua. Tällöin maksaja voi keskeyttää tilisiirron tekemisen, jos hänen antamansa tilinumero ja maksun saajan nimi eivät riittävällä tavalla vastaa toisiaan. Myös EU:n maksupalvelusääntelyn uudelleentarkastelussa
(ks. U 51/2023 vp) on kiinnitetty huomiota maksupetosten lisääntyneeseen määrään. Uusi maksupalveluasetus tulee todennäköisesti sisältämään lukuisia petosten torjuntaan liittyviä toimia. Ennen sitovan sääntelyn voimaantuloa on tärkeää, että pankit ja muut maksulaitokset panostavat jo itse maksupetosten ehkäisyyn nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Lisäksi rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistusta koskevassa hankkeessa (
HE 105/2026 vp
) toimeenpannaan EU:n uusi rahanpesusääntely.
Mahdollisena lainsäädäntömuutostarpeena rahanpesuun liittyvän rikoshyödyn takaisinsaamisen tehostamiseksi on tuotu esiin rahanpesun kohteen arvokonfiskaation mahdollistaminen. Rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta säädetään nykyisin erikseen RL 32:12.1:ssä, jonka nojalla omaisuus, joka on ollut rahanpesun, törkeän rahanpesun tai tuottamuksellisen rahanpesun kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Kyseessä on omaisuuteen kohdistuva pakollinen esinekonfiskaatio (ks. KKO 2012:60, kohta 30, ja Sahavirta 2008 s. 396). Rahanpesun kohteen arvokonfiskaatio ei siten ole mahdollinen tekijältä, jonka syyksi jää ainoastaan rahanpesu eikä rahanpesun esirikos. Lain esitöiden valossa 32 luvun erityistä konfiskaatiosäännöstä on ajateltu sovellettavan tilanteissa, joissa esirikos on tehty ulkomailla eikä siitä saatua hyötyä siten voida konfiskoida silloisen hyötykonfiskaatiota koskevan yleissäännöksen nojalla (
HE 180/1992 vp
(ks. U 51/2023 vp) on kiinnitetty huomiota maksupetosten lisääntyneeseen määrään. Uusi maksupalveluasetus tulee todennäköisesti sisältämään lukuisia petosten torjuntaan liittyviä toimia. Ennen sitovan sääntelyn voimaantuloa on tärkeää, että pankit ja muut maksulaitokset panostavat jo itse maksupetosten ehkäisyyn nykyistä huomattavasti tehokkaammin. Lisäksi rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistusta koskevassa hankkeessa (HE 105/2026 vp) toimeenpannaan EU:n uusi rahanpesusääntely.
Mahdollisena lainsäädäntömuutostarpeena rahanpesuun liittyvän rikoshyödyn takaisinsaamisen tehostamiseksi on tuotu esiin rahanpesun kohteen arvokonfiskaation mahdollistaminen. Rahanpesun kohteena olleen omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta säädetään nykyisin erikseen RL 32:12.1:ssä, jonka nojalla omaisuus, joka on ollut rahanpesun, törkeän rahanpesun tai tuottamuksellisen rahanpesun kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Kyseessä on omaisuuteen kohdistuva pakollinen esinekonfiskaatio (ks. KKO 2012:60, kohta 30, ja Sahavirta 2008 s. 396). Rahanpesun kohteen arvokonfiskaatio ei siten ole mahdollinen tekijältä, jonka syyksi jää ainoastaan rahanpesu eikä rahanpesun esirikos. Lain esitöiden valossa 32 luvun erityistä konfiskaatiosäännöstä on ajateltu sovellettavan tilanteissa, joissa esirikos on tehty ulkomailla eikä siitä saatua hyötyä siten voida konfiskoida silloisen hyötykonfiskaatiota koskevan yleissäännöksen nojalla (HE 180/1992 vp
… 17 строк без изменений …
s. 19, ks. myös
Sahavirta 2008 s. 405).
Huomionarvoista on vielä, että Ruotsin uuden lainsäädännön myötä käyttöön otettu uusi valtioon kohdistuvaa maksuvelvollisuutta turvaava ns. suorituskonfiskaatio (BrB 36:8, syyttäjien ohjeistuksessa ”fullgörelseförverkande”), jossa on käytännössä kyse syyttäjän vaatimasta ja tuomioistuimen tuomitsemasta esinekonfiskaatiosta arvokonfiskaation turvaamiseksi, ei ole mahdollinen rahanpesun kohteen osalta (ks. RP 2023/24:144, s. 426 sekä em. syyttäjien ohjeistus s. 86 ja 29–33).
Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, jota ei pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena. Menettämisseuraamus on yleensä tarpeen esineen ominaisuuksien vuoksi, rikosten ennalta ehkäisemiseksi tai rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn pois saamiseksi taikka sen estämiseksi, ettei hyötyä käytettäisi uusien rikosten rahoittamiseen. Menettämisseuraamus ei saisi loukata yhdenvertaisuusperiaatetta ja sen käytön tulisi olla ennustettavaa. Tärkeää on muun ohella pyrkiä estämään se, että omaisuus voitaisiin rikoksen tekemisen jälkeisillä toimilla saattaa menettämisseuraamuksen ulottumattomiin. Menettämisseuraamuksen ei tulisi muodostua kohtuuttomaksi vaan sen tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen (
HE 80/2000 vp
Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, jota ei pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena. Menettämisseuraamus on yleensä tarpeen esineen ominaisuuksien vuoksi, rikosten ennalta ehkäisemiseksi tai rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn pois saamiseksi taikka sen estämiseksi, ettei hyötyä käytettäisi uusien rikosten rahoittamiseen. Menettämisseuraamus ei saisi loukata yhdenvertaisuusperiaatetta ja sen käytön tulisi olla ennustettavaa. Tärkeää on muun ohella pyrkiä estämään se, että omaisuus voitaisiin rikoksen tekemisen jälkeisillä toimilla saattaa menettämisseuraamuksen ulottumattomiin. Menettämisseuraamuksen ei tulisi muodostua kohtuuttomaksi vaan sen tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen (HE 80/2000 vp
… 4 строк без изменений …
s. 15).
oikeasuhtaisuuteen, mikä edellyttäisi muun ohella tekijän roolin tarkastelua tekokokonaisuudessa.
Edellä mainitun kaltaisiin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota myös rikoslain 10 luvun 8 §:ssä säädetyssä rikoksentekovälineen tai muun omaisuuden arvon menettämisessä. Kyse on harkinnanvaraisesta ja toissijaisesta arvokonfiskaatiosta, jonka on tarkoitus kohdistua vain yhteen osapuoleen ja vain kerran. Arvokonfiskaatio on mahdollinen muun ohella tilanteissa, joissa esine tai omaisuus on kätketty tai sitä ei muutoin tavoiteta. Kätkemistapauksissa olennaista on se, että tekijällä on mahdollisuus päästä myöhemmin hyötymään omaisuudesta. Tavoittamattomuudella tarkoitetaan esimerkiksi tapauksia, joissa esineen sijaintipaikka on tiedossa, mutta siihen ei päästä käsiksi esimerkiksi siksi, että esine on ulkomailla (
HE 80/2000 vp
Edellä mainitun kaltaisiin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota myös rikoslain 10 luvun 8 §:ssä säädetyssä rikoksentekovälineen tai muun omaisuuden arvon menettämisessä. Kyse on harkinnanvaraisesta ja toissijaisesta arvokonfiskaatiosta, jonka on tarkoitus kohdistua vain yhteen osapuoleen ja vain kerran. Arvokonfiskaatio on mahdollinen muun ohella tilanteissa, joissa esine tai omaisuus on kätketty tai sitä ei muutoin tavoiteta. Kätkemistapauksissa olennaista on se, että tekijällä on mahdollisuus päästä myöhemmin hyötymään omaisuudesta. Tavoittamattomuudella tarkoitetaan esimerkiksi tapauksia, joissa esineen sijaintipaikka on tiedossa, mutta siihen ei päästä käsiksi esimerkiksi siksi, että esine on ulkomailla (HE 80/2000 vp
… 1 строк без изменений …
s. 32). Toissijaisella arvokonfiskaatiolla voi olla täytäntöönpanon turvaavaa merkitystä, koska konfiskaatiovastuuta ei vältetä saattamalla esine ulosoton ulottumattomiin esimerkiksi ulkomaille. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että näissä
tilanteissa tavoitteena ei ole enää rikosten ehkäisy eikä vaarallisen esineiden saaminen valtiolle, vaan arvokonfiskaatiolla pyritään estämään esineen häivyttäminen ja varaudutaan siihen, että esine ei kuitenkaan ole konfiskoitavissa (Rautio 2006 s. 125).
Esityksessä ehdotetaan, että RL 32 luvun 12 §:ää täydennetään uudella RL 10:8:ää muistuttavalla momentilla, jonka muotoilussa otettaisiin huomioon edellä mainitut tavoitteet.
4.1.4
Laajennettu hyödyn menettäminen
4.1.4Laajennettu hyödyn menettäminen
… 15 строк без изменений …
Laajennettu hyötykonfiskaatio on oikein käytettynä hyvin tehokas tapa puuttua erityisesti suunnitelmallisesta rikollisuudesta peräisiin olevaan omaisuuteen. Tämä edellyttää, että RL 10:3:ssä tarkoitettujen liipaisinrikosten esitutkinnassa säännönmukaisesti selvitetään edellytykset laajennetulle hyötykonfiskaatiolle, ja että tätä koskeva vaatimus perustellaan haastehakemuksessa asianmukaisesti, mitä on selostettu tarkemmin edellä rahanpesurikosten yhteydessä.
Laajennettu hyötykonfiskaatio otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2002
(875/2001)
. Kyseessä on tavallista hyötykonfiskaatiota pidemmälle menevä toimi, koska kantajan eli käytännössä syyttäjän ei tarvitse näyttää, mistä konkreettisesta rikoksesta hyöty on peräisin (
HE 4/2016 vp
(875/2001). Kyseessä on tavallista hyötykonfiskaatiota pidemmälle menevä toimi, koska kantajan eli käytännössä syyttäjän ei tarvitse näyttää, mistä konkreettisesta rikoksesta hyöty on peräisin (HE 4/2016 vp
s. 45). Tarkoituksena on ennen kaikkea sellaisten rikosten torjuminen, jotka tehdään hyötymistarkoituksessa, järjestäytyneesti tai muuten suunnitelmallisesti, ja joihin liittyy monimutkaisia yritysjärjestelyjä ja muita keinoja häivyttää ja salata hyödyn syntytausta ja sen liittymä rikokseen. Tavallisen hyötykonfiskaation edellytysten toteennäyttäminen on usein tällaisissa rikoksissa vaikeaa. Oikeusturvan kannalta on kuitenkin perusteltua, että laajennettua hyötykonfiskaatiota voidaan soveltaa vain osassa tapauksia. Laajennettu hyötykonfiskaatio on tarpeen vain niissä tapauksissa, jolloin rikoksia tehdään taloudellista hyötyä tavoitellen, suunnitelmallisesti ja mahdollisesti organisoidusti,
enemmän tai vähemmän kiinteän rikollisjärjestön puitteissa (
HE 80/2000 vp
enemmän tai vähemmän kiinteän rikollisjärjestön puitteissa (HE 80/2000 vp
s. 12–13; ks. myös KKO 2012:60, kohdat 19–20). Myös direktiivin 14 artiklaan liittyvässä johdanto-osan 29 kappaleessa laajennettua menetetyksi tuomitsemista perustellaan erityisesti tarpeella torjua tehokkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta.
Mainitut lähtökohdat ovat sinänsä edelleen perusteltuja arvioitaessa, tulisiko laajennetun hyötykonfiskaation piiriin ottaa uusia rikoksia. Kyseisen menettämisseuraamuksen kansallisia edellytyksiä on toisaalta lievennetty vuoden 2016 lakimuutoksella, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa laajennetun hyödyn tuomitseminen menetetyksi aikaisempaa useammin (
HE 4/2016 vp
s. 40, LaVM 4/2016 vp s. 7; ks. myös KKO 2025:7, kohdat 7–8). Muutosten seurauksena liipaisinrikoksista tyypillisesti seuraavan taloudellisen hyödyn ei enää tarvitse olla huomattavaa ja menettäminen voi koskea myös vähäisestä rikollisesta toiminnasta peräisin olevaa omaisuutta. Laajennetun hyötykonfiskaation tuomitseminen ei välttämättä edellytä toimimista rikollisjärjestössä taikka erityisen suunnitelmallisesti tai laajamittaisesti (
HE 4/2016 vp
Mainitut lähtökohdat ovat sinänsä edelleen perusteltuja arvioitaessa, tulisiko laajennetun hyötykonfiskaation piiriin ottaa uusia rikoksia. Kyseisen menettämisseuraamuksen kansallisia edellytyksiä on toisaalta lievennetty vuoden 2016 lakimuutoksella, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa laajennetun hyödyn tuomitseminen menetetyksi aikaisempaa useammin (HE 4/2016 vp
s. 40, LaVM 4/2016 vp s. 7; ks. myös KKO 2025:7, kohdat 7–8). Muutosten seurauksena liipaisinrikoksista tyypillisesti seuraavan taloudellisen hyödyn ei enää tarvitse olla huomattavaa ja menettäminen voi koskea myös vähäisestä rikollisesta toiminnasta peräisin olevaa omaisuutta. Laajennetun hyötykonfiskaation tuomitseminen ei välttämättä edellytä toimimista rikollisjärjestössä taikka erityisen suunnitelmallisesti tai laajamittaisesti (HE 4/2016 vp
s. 39–41). Toisaalta samassa yhteydessä käyttöön otettu käännetty todistustaakka korostaa oikeusturvakysymyksiä entisestään. Lain esitöiden mukaan laajennettu
hyötykonfiskaatio voi olla varsin ankara seuraamus kohdistuessaan arvokkaaseen omaisuuteen. Menettämisseuraamus on luonteeltaan turvaamistoimi, eikä sitä saa käyttää rangaistuksellisiin tarkoituksiin (LaVM 4/2016 vp s. 7,
HE 80/2000 vp
s. 15).
Laajennettu hyötykonfiskaatio on harkinnanvarainen menettämisseuraamus, joten sen tuomitseminen ei ole automaattista, vaikka tekijä tuomitaankin liipaisinrikoksesta. Harkinnanvaraisuus toimii vastapainona käännetylle todistustaakalle (LaVM 4/2016 vp s. 7) ja estää menettämisseuraamuksen muodostumista kohtuuttomaksi tai rangaistukselliseksi (KKO 2025:7, kohta 25). Lisäksi syyttäjällä on edellisessä jaksossa todetusti omaisuuden alkuperää koskevasta käännetystä todistustaakasta huolimatta väittämistaakka eli hänen on vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen vaatimuksensa perustuu, sekä näytettävä ne toteen (RL 10:9.4). Muuten kuin omaisuuden alkuperää koskevilta osin todistustaakkakin on siten syyttäjällä (
HE 4/2016 vp
Laajennettu hyötykonfiskaatio on harkinnanvarainen menettämisseuraamus, joten sen tuomitseminen ei ole automaattista, vaikka tekijä tuomitaankin liipaisinrikoksesta. Harkinnanvaraisuus toimii vastapainona käännetylle todistustaakalle (LaVM 4/2016 vp s. 7) ja estää menettämisseuraamuksen muodostumista kohtuuttomaksi tai rangaistukselliseksi (KKO 2025:7, kohta 25). Lisäksi syyttäjällä on edellisessä jaksossa todetusti omaisuuden alkuperää koskevasta käännetystä todistustaakasta huolimatta väittämistaakka eli hänen on vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen vaatimuksensa perustuu, sekä näytettävä ne toteen (RL 10:9.4). Muuten kuin omaisuuden alkuperää koskevilta osin todistustaakkakin on siten syyttäjällä (HE 4/2016 vp
s. 53). Vuoden 2016 lakimuutoksen yhteydessä säädettiin kriteereistä, jotka tuomioistuimen on laajennetun hyödyn menetetyksi tuomitsemista harkitessaan erityisesti otettava huomioon (RL 10:3.1). Nämä kriteerit sekä edellä mainitut lain esitöiden
ja oikeuskäytännön kannanotot tulisi luonnollisesti ottaa huomioon myös harkittaessa laajennetun hyödyn menettämisen edellytyksiä laittoman tuontitavaraan ryhtymisen yhteydessä, jos viimeksi mainittu rikos lisätään liipaisinrikosten luetteloon.
Laittoman tuontitavaraan ryhtymisen osalta laajennetun hyötykonfiskaation edellytykset voisivat täyttyä tilanteissa, joissa tavaroita on hankittu huomattavia määriä jälleenmyyntiä varten. Sen sijaan puhtaasti omaa käyttöä varten tehdyt hankinnat jäisivät joka tapauksessa laajennetun hyötykonfiskaation ulkopuolelle. Tällaisilla rikoksilla ei tyypillisesti tavoitella taloudellista hyötyä siten kuin RL 10:3.1:ssä edellytetään (ks.
HE 80/2000 vp
… 4 строк без изменений …
s. 24 ja Viljanen 2007 s. 191). Edellytyksiä harkittaessa tulisi kiinnittää huomiota myös tekokokonaisuuteen, johon kuuluisi näissä rikoksissa myös ryhtymisrikoksen esirikos. Jos esirikos ei itsessään ole liipaisinrikos, mikä koskee säännöstelyrikosta, lievää säännöstelyrikosta, pakoterikosta, tuottamuksellista pakoterikosta, pakoterikkomusta, lievää salakuljetusta, veropetosta ja lievää veropetosta, laajennetun hyötykonfiskaation kohdistamiselle ryhtymisrikokseen olisi vähemmän perusteita. Vastaavasti perusteita olisi enemmän, jos
kyseisen laittoman tuontitavaraan ryhtymisen esirikokset olisivat myös liipaisinrikoksia.
Liipaisinrikosten luetteloon on lisäksi tehtävä se lakitekninen muutos, että RL 10:3.1:n 7 kohdassa mainittua lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin koskeva säännösviittaus RL 20 luvun kumotun 8 b §:n 2 momenttiin päivitetään koskemaan sen korvannutta 20 luvun 18 §:n 2 momenttia
(723/2022)
.
4.1.5
Rikoshyödyn jäljittäminen ja tunnistaminen
(723/2022).
4.1.5Rikoshyödyn jäljittäminen ja tunnistaminen
… 11 строк без изменений …
Direktiivi sisältää säännöksiä rikoksentekovälineiden, rikoshyödyn tai omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisestä ja tunnistamisesta. Nämä säännökset pantaisiin valtaosin täytäntöön uudessa ehdotettavassa laissa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista (erillislaki).
Direktiivissä edellytetään myös varojen jäljittämistä koskevien tutkimusten suorittamista välittömästi, jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan merkittävää taloudellista hyötyä ja joka on todennäköisesti tehty osana rikollisjärjestön toimintaa (4 artiklan 3 kohta). Tätä koskevasta velvoitteesta säädettäisiin esitutkinnan toimittamisaikaa koskevassa esitutkintalain 3 luvun 11 §:ssä.
4.1.6
Omaisuuden hallinnointi
4.1.6Omaisuuden hallinnointi
… 7 строк без изменений …
Direktiivi sisältää säännöksiä jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisesta.
Omaisuuden hallinnointia koskevilla muutoksilla toteutetaan osaltaan FATF:n suosituksia jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden tehokkaasta hallinnoinnista (suositus 4, kohta h ja tulkintaohjeen kohdat 14–17).
4.1.7
Hyödyn menettämisen ja asianomistajan vahingonkorvauksen suhde rajat ylittävissä tilanteissa
Asianomistajan oikeus vahingonkorvaukseen tai edunpalautukseen on rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momentin nojalla ensisijainen tavalliseen hyötykonfiskaatioon nähden. Säännöksen mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava. Säännöksellä pyritään paitsi turvaamaan rikoksen johdosta kärsineen yksityisen asemaa, myös varmistamaan, ettei sama taho joudu kaksinkertaiseen suoritusvastuuseen samasta teosta (Viljanen 2007 s. 151–152). Todellista hyötyä ei synny silloin, kun rikoksesta hyötynyt joutuu palauttamaan hyödyn vahinkoa kärsineelle (
HE 80/2000 vp
4.1.7Hyödyn menettämisen ja asianomistajan vahingonkorvauksen suhde rajat ylittävissä tilanteissa
Asianomistajan oikeus vahingonkorvaukseen tai edunpalautukseen on rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momentin nojalla ensisijainen tavalliseen hyötykonfiskaatioon nähden. Säännöksen mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Jos korvaus- tai edunpalautusvaatimusta ei ole esitetty tai se on vielä ratkaisematta silloin, kun menettämisvaatimuksesta annetaan ratkaisu, menettämisseuraamus on tuomittava. Säännöksellä pyritään paitsi turvaamaan rikoksen johdosta kärsineen yksityisen asemaa, myös varmistamaan, ettei sama taho joudu kaksinkertaiseen suoritusvastuuseen samasta teosta (Viljanen 2007 s. 151–152). Todellista hyötyä ei synny silloin, kun rikoksesta hyötynyt joutuu palauttamaan hyödyn vahinkoa kärsineelle (HE 80/2000 vp
… 2 строк без изменений …
s. 22). Edellytyksenä on, että rikoshyöty ja asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus vastaavat toisiaan.
Ongelman ratkaisemiseksi ja asianomistajan aseman parantamiseksi rikoslain 10 luvun 2 §:ään lisättiin uusi 7 momentti, jonka mukaan sen estämättä, mitä 6 momentissa säädetään, tuomioistuimen on korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän pyynnöstä ratkaistava menettämisvaatimus ja siirrettävä korvaus- tai edunpalautusvaatimus käsiteltäväksi riita-asioiden oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä, jos vieraassa valtiossa on omaisuutta jäädytettynä tai siihen rinnastettavan toimenpiteen kohteena Suomessa tuomittavan menettämisvaatimuksen turvaamiseksi. Tuomioistuimen on tällöin myös korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän pyynnöstä ratkaistava välituomiolla kysymys korvaus- tai edunpalautusvelvollisuudesta.
Säännöksen nojalla omaisuus voidaan edellä mainituissa rajat ylittävissä tilanteissa tuomita menetetyksi, jolloin toisessa valtiossa jäädytettyä omaisuutta voidaan käyttää Suomessa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon. Tämän jälkeen asianomistaja voi turvautua rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuun menettelyyn ja saada yksityisoikeudellisen saamisensa katettua täytäntöönpannusta menettämisseuraamuksesta. Asiallisesti kyse on siitä, että menettämisvaatimus ratkaistaan ja samalla yksityisoikeudellinen vaatimus jätetään tuomioistuimen ROL 3:3:n mukaisesti tekemän erottamispäätöksen nojalla odottamaan menettämisseuraamusta koskevan oikeudenkäynnin ja täytäntöönpanon loppumista. Riitaprosessissa käsiteltäväksi jää vain korvauksen tai edunpalautuksen määrä, jos tuomioistuin on asianomistajan pyynnöstä ratkaissut välituomiolla korvaus- tai edunpalautusvelvollisuutta koskevan kysymyksen (
HE 4/2016 vp
Säännöksen nojalla omaisuus voidaan edellä mainituissa rajat ylittävissä tilanteissa tuomita menetetyksi, jolloin toisessa valtiossa jäädytettyä omaisuutta voidaan käyttää Suomessa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon. Tämän jälkeen asianomistaja voi turvautua rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuun menettelyyn ja saada yksityisoikeudellisen saamisensa katettua täytäntöönpannusta menettämisseuraamuksesta. Asiallisesti kyse on siitä, että menettämisvaatimus ratkaistaan ja samalla yksityisoikeudellinen vaatimus jätetään tuomioistuimen ROL 3:3:n mukaisesti tekemän erottamispäätöksen nojalla odottamaan menettämisseuraamusta koskevan oikeudenkäynnin ja täytäntöönpanon loppumista. Riitaprosessissa käsiteltäväksi jää vain korvauksen tai edunpalautuksen määrä, jos tuomioistuin on asianomistajan pyynnöstä ratkaissut välituomiolla korvaus- tai edunpalautusvelvollisuutta koskevan kysymyksen (HE 4/2016 vp
… 1 строк без изменений …
s. 37–39) eli yksityisen vaatimuksen perusteen.
RL 10:2.7:n taustalla ollut tilanne on sittemmin useimpien EU-maiden välillä konfiskaatioasetuksen johdosta muuttunut. Kyseisen asetuksen 30 artiklassa edellytetään, että täytäntöönpanoviranomainen noudattaa päätöksen antaneen valtion viranomaisen päätöstä omaisuuden palauttamisesta uhrille tai uhrille suoritettavasta korvauksesta. Tämän vuoksi asetuksen soveltamista koskevassa laissa oli tarpeen säätää erikseen asetuksen 30 artiklan soveltamisesta RL 10:2.6–7:stä poiketen. Konfiskaatioasetuksen soveltamislain 27 §:n mukaan kun Suomessa annetaan asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös, sen estämättä, mitä rikoslain
(39/1889)
10 luvun 2 §:n 6 momentissa säädetään, tuomioistuimen on loukatun pyynnöstä ratkaistava menettämisvaatimus. Jos menettämisseuraamus tuomitaan, tuomioistuimen on loukatun pyynnöstä ratkaistava myös vahingonkorvausta taikka edunpalautusta koskeva vaatimus. Vaatimuksen hyväksyessään tuomioistuimen tulee samalla määrätä, että menettämisseuraamus
pannaan täytäntöön siltä osin kuin omaisuutta ei ole asetuksen 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai muuten palautettu loukatulle taikka että menettämisseuraamus raukeaa siltä osin kuin asetuksen 30 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon johdosta saatua rahaa vastaava rahamäärä on siirretty loukatulle tai siltä osin kuin vahingonkorvaus on muuten suoritettu.
Mainittu soveltamislain 27 § muistuttaa RL 10:2.7:n sääntelyä siltä osin, että siinä RL 10:2.6:stä poiketen mahdollistetaan hyötyä koskevan menettämisseuraamuksen tuomitseminen, vaikka samassa oikeudenkäynnissä tuomitaan korvaus tai edunpalautus. Säännöksessä kuitenkin poiketaan RL 10:2.7:n sääntelystä siinä, että yksityisoikeudellista vaatimusta ei jätetä odottamaan menettämisseuraamusta koskevan täytäntöönpanon loppumista toisessa valtiossa, vaan loukatun vaatimus ratkaistaan kokonaisuudessaan eli sekä perusteen ja määrän osalta samassa oikeudenkäynnissä. Samalla on säädetty menettämisseuraamuksen toissijaisuudesta sen varmistamiseksi, että sama henkilö ei joutuisi suorittamaan sekä menettämisseuraamusta että sitä vastaavaa korvausta tai edunpalautusta. Menettely soveltuu ainoastaan asetuksen 30 artiklan soveltamiseen. RL 10:2.7 jätettiin samalla ennalleen, koska sitä voidaan soveltaa suhteessa niihin jäsenvaltioihin, joiden osalta jatketaan EU:n aikaisempien
jäädyttämis- ja konfiskaatioinstrumenttien soveltamista (eli käytännössä konfiskaatioasetuksen ulkopuolelle jääneisiin Irlantiin ja Tanskaan) sekä myös suhteessa muihin valtioihin eli EU:n ulkopuolisiin valtioihin. Estettä ei esitöiden mukaan olisi myöskään soveltaa mainitun 7 momentin mukaista menettelyä suhteessa asetusta soveltaviin jäsenvaltioihin (
HE 102/2020 vp
jäädyttämis- ja konfiskaatioinstrumenttien soveltamista (eli käytännössä konfiskaatioasetuksen ulkopuolelle jääneisiin Irlantiin ja Tanskaan) sekä myös suhteessa muihin valtioihin eli EU:n ulkopuolisiin valtioihin. Estettä ei esitöiden mukaan olisi myöskään soveltaa mainitun 7 momentin mukaista menettelyä suhteessa asetusta soveltaviin jäsenvaltioihin (HE 102/2020 vp
… 2 строк без изменений …
s. 51–52).
RL 10:2.7:n menettelyä on sovellettu yksittäisiä kertoja. Sitä sovelletaan konfiskaatioasetuksen voimaantulon jälkeenkin EU-maista Irlantiin ja Tanskaan, jotka ovat jääneet asetuksen ulkopuolelle. Yhteistyössä mainittujen valtioiden kanssa sovelletaan EU-tasolla neuvoston puitepäätöstä 2006/783/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin (jäljempänä
konfiskaatiopuitepäätös
), jonka 16 artiklan nojalla menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon johdosta saatu enintään 10 000 euron rahamäärä kuuluu täytäntöönpanovaltiolle. Jos määrä on korkeampi, täytäntöönpanovaltion on siirrettävä puolet siitä päätöksen tehneelle valtiolle. Yhdessä RL 10:2.7:n kanssa sääntely johtaa siihen, että asianomistaja voi saada yksityisoikeudellisen vaatimuksensa kattamiseksi enintään puolet täytäntöönpannun menettämisseuraamuksen määrästä, vaikka aiheutuneen vahingon
konfiskaatiopuitepäätös), jonka 16 artiklan nojalla menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon johdosta saatu enintään 10 000 euron rahamäärä kuuluu täytäntöönpanovaltiolle. Jos määrä on korkeampi, täytäntöönpanovaltion on siirrettävä puolet siitä päätöksen tehneelle valtiolle. Yhdessä RL 10:2.7:n kanssa sääntely johtaa siihen, että asianomistaja voi saada yksityisoikeudellisen vaatimuksensa kattamiseksi enintään puolet täytäntöönpannun menettämisseuraamuksen määrästä, vaikka aiheutuneen vahingon
määrä olisi suurempikin. Vahingon määrään ei voida tehokkaasti vedota, koska sitä ei tuossa vaiheessa ole tuomiolla ratkaistu, vaan asia on jätetty odottamaan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa toisessa valtiossa. Asianomistajan asemaa näissä tilanteissa parantaisi, jos vahingon määräkin olisi jo lopullisesti ratkaistu ja siihen voitaisiin vedota, kun menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa haetaan. Täytäntöönpanojäsenvaltiolla ei sinänsä olisi velvollisuutta palauttaa enempää kuin konfiskaatiopuitepäätöksessä edellytetty määrä, mutta tieto vahingon määrästä voisi kannustaa täytäntöönpanojäsenvaltiota sopimaan suuremman määrän palauttamisesta.
Huomionarvoista on, että vaikka täytäntöönpanovaltion velvollisuus noudattaa päätöksen antaneen valtion päätöstä omaisuuden palauttamisesta uhrille tai uhrille suoritettavasta korvauksesta koskeekin tiettävästi vain konfiskaatioasetusta soveltavien EU-maiden välistä rajat ylittävää yhteistyötä, tällainen sääntely ei ole täysin tuntematonta muissa kansainvälisissä sopimuksissa. Esimerkiksi Varsovan yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohdassa ja sen lisäpöytäkirjan (CM(2026)2-add1final, 15.5.2026) 26 artiklan 1 kohdassa, Palermon sopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa ja UNCAC-sopimuksen 57 artiklan 3 kohdan c alakohdassa edellytetään, että täytäntöönpanovaltio tietyin edellytyksin
harkitsee ensisijaisesti
… 4 строк без изменений …
(”shall give priority consideration”) menetetyksi tuomitun omaisuuden palauttamista aiemmille laillisille omistajilleen tai vahingonkorvauksen maksamista rikoksen uhreille joko suoraan tai pyynnön esittäneen valtion kautta. Myös
FATF:n suositusten mukaan valtioilla tulisi olla käytössään mekanismeja menetetyksi tuomitun omaisuuden palauttamiseksi sen laillisille omistajille tai sen käyttämiseksi rikoksen uhreille maksettaviin korvauksiin (suosituksen 4 tulkintaohje, kohta 17). Tämä puoltaisi sitä, että konfiskaatioasetuksen soveltamislain 27 §:n kaltaista menettelyä voitaisiin soveltaa myös suhteessa muihin kuin EU-jäsenvaltioihin, jos pyynnön kohteena oleva valtio voisi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla noudattaa Suomessa annettua päätöstä omaisuuden palauttamisesta uhrille tai uhrille suoritettavasta korvauksesta.
määrittämiseksi.
4.1.8
Menettämisseuraamuksen ja ennallistamisen suhde ympäristörikoksissa
4.1.8Menettämisseuraamuksen ja ennallistamisen suhde ympäristörikoksissa
Valtioneuvoston kanslian vuonna 2020 julkaisemassa tutkimuksessa ”
Ympäristörikoshyötyjen tilannekuva
” (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:56, s. 52–56) on kiinnitetty huomiota ympäristörikoksesta ympäristölle aiheutuneiden haitallisten vaikutusten poistamisesta aiheutuvien ennallistamiskustannusten ja rikoshyödyn menettämisen suhteeseen. Rikoslain 10 luvun rikoshyödyn menettämissäännöksessä ei tutkimuksen mukaan huomioida sitä, että rikoksentekijälle voidaan asettaa ympäristölainsäädännön nojalla uhkasakkolain
(1113/1990)
mukaisessa hallintopakkomenettelyssä velvollisuus ennallistaa ympäristö asianmukaiseen tilaan, ja että tämä tapahtuu tyypillisesti vasta rikosprosessin jälkeen.
Oikeuskäytännössä ei tutkimuksen mukaan ole muodostunut vakiintunutta linjaa siitä, milloin ja miten tällaiset ennallistamisvelvoitteet otetaan huomioon rikosprosessissa. Jos rikoshyöty tuomitaan valtiolle, ennallistamisen vasta rikosprosessin jälkeen suorittava menettää tosiasiassa ennallistamiskustannukset kahteen kertaan, jolloin rikoshyödyn menettäminen muodostuu ainakin osittain rangaistukselliseksi vastoin lainsäätäjän tarkoitusta. Toisaalta tulevia ennallistamiskustannuksia on tutkimuksen mukaan oikeuskäytännössä huomioitu RL 10:10:n kohtuullistamissäännöksen nojalla siten, että rikoshyöty on jätetty konfiskoimatta ennallistamiskustannusten arvioidun määrän verran. Tämä voi johtaa siihen, että tekijälle jää rikoshyötyä, jos ennallistamisvelvoitetta ei lopulta tuomita tai tekijä laiminlyö velvoitteen noudattamisen.
Viimeksi mainitun tulkinnan taustalla vaikuttaa olevan lain esitöiden kannanotto, jonka mukaan RL 10:10:n nojalla hyöty voitaisiin jättää konfiskoimatta ennallistamistilanteissa, joissa tekijä velvoitetaan palauttamaan tilanne sellaiseksi kuin se oli ennen rikosta. Tuomioistuin voi tarvittaessa ottaa huomioon ennallistamisen kustannukset vähennyksenä konfiskoinnista päätettäessä. Tästä ei esitetty säädettäväksi laissa, koska asia täytyy harkita tapauskohtaisesti tilanteiden moninaisuuden vuoksi (
HE 80/2000 vp
Viimeksi mainitun tulkinnan taustalla vaikuttaa olevan lain esitöiden kannanotto, jonka mukaan RL 10:10:n nojalla hyöty voitaisiin jättää konfiskoimatta ennallistamistilanteissa, joissa tekijä velvoitetaan palauttamaan tilanne sellaiseksi kuin se oli ennen rikosta. Tuomioistuin voi tarvittaessa ottaa huomioon ennallistamisen kustannukset vähennyksenä konfiskoinnista päätettäessä. Tästä ei esitetty säädettäväksi laissa, koska asia täytyy harkita tapauskohtaisesti tilanteiden moninaisuuden vuoksi (HE 80/2000 vp
s. 22).
Mainituissa esitöissä ei sinänsä nimenomaisesti todeta, että kysymys olisi ennakoiduista eli vielä toteutumattomista ennallistamiskustannuksista. Kohtuullistamissäännöksen soveltamiselle ei kuitenkaan ole tarvetta eikä perusteita niissä tutkimuksen perusteella vähemmistönä olevissa tilanteissa, joissa kysymys on jo
toteutuneista
ennallistamiskustannuksista eli ennallistaminen on suoritettu jo ennen rikosoikeudenkäyntiä. Kuten tutkimuksessa on todettu, asianomistajalle, esimerkiksi rikoksella vahingollisesti muutetun kiinteistön omistajalle, aiheutuneet ennallistamiskustannukset oikeuttavat asianomistajan saamaan vahingonkorvausta, joka otetaan RL 10:2.6:n nojalla huomioon valtiolle menetettävää rikoshyötyä vähentävänä (ks. myös Rautio 2006 s. 198). Samoin jos vastaaja on itse maksanut ennallistamiskustannukset tai toteuttanut ennallistamistoimet, tästä aiheutuneet kustannukset otetaan huomioon rikoshyötyä vähentävänä.
Näissä tilanteissa on verrattava todellisia ennallistamiskustannuksia rikoksen tuottamaan hyötyyn ja määrättävä valtiolle menetettäväksi vain näiden määrien erotus. Menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättäminen pelkästään sillä perusteella, että kohde on ennallistettu, ei kuitenkaan saa johtaa tilanteeseen, jossa tekijälle alhaisten ennallistamiskustannusten johdosta jää rikoshyötyä (KKO 2019:52, kohta 59).
Selvää on, että RL 10:10:n kohtuullistamissäännöksen soveltaminen vielä
toteutumattomiin
… 5 строк без изменений …
ennallistamiskustannuksiin voi johtaa tutkimuksessa mainittuihin ongelmiin. Tällainen lopputulos on vastoin edellä mainitusta korkeimman oikeuden ratkaisustakin ilmenevää hyötykonfiskaation tausta-ajatusta rikoksella rikastumisen estämisestä. Koska ennallistamiskustannukset tosiasiallisesti liittyvät rikoshyödyn määrän laskemiseen, rikosoikeudenkäynnin jälkeen toteutuvat ennallistamistilanteet olisi perusteltua ratkaista muulla tavoin kuin RL 10:10:n poikkeukselliseksi tarkoitettua kohtuullistamissäännöstä ennakoivasti soveltamalla. Myös oikeuskirjallisuudessa on suhtauduttu varauksellisesti tai torjuvasti tällaisiin ns. eventuaalisiin korvausvastuisiin menettämisseurauksia vähentävinä tekijöinä (Jari Salila: Konfiskaatio ympäristörikosten seuraamuksena, 1997, s. 56, Rautio 2006 s. 198).
Ehdotuksella varmistettaisiin yhtäältä se, ettei menettämisseuraamus muodostu rangaistukselliseksi vastoin tarkoitustaan, ja toisaalta se, ettei tekijälle jää rikoshyötyä, jos ennakoitu tai tuomittu ennallistamisvelvollisuus jätetään toteuttamatta. Lisäksi ehdotus olisi omiaan parantamaan vastaajan motivaatiota ennallistamistoimenpiteiden toteuttamiseksi.
4.1.9
Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten yhteensovittaminen
4.1.9Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten yhteensovittaminen
Rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentissa säädetään tilanteista, joissa asianomistajalle tuomittu tai suoritettu korvaus tai edunpalautus voidaan ottaa huomioon menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa. Oikeusrekisterikeskus voi joko panna menettämisseuraamuksen täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä tai päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Sääntelyn tarkoituksena on muun ohella varmistaa, ettei menettämisseuraamus muodostu rangaistukselliseksi siten, että vastaaja menettäisi rikoksesta saadun hyödyn sekä menettämisseuraamuksena että asianomistajalle tuomittuna vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena. Toisaalta sääntely täydentää luvun 2 §:n 6 momenttia asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen etusijasta menettämisseuraamukseen nähden ja antaa asianomistajalle mahdollisuuden saada suoritus valtion varoista.
Sääntely on edellä mainituista syistä edelleen tärkeää ja sen perusratkaisut perusteltuja. Sääntelyä tulisi kuitenkin selkeyttää. Momentti on nykyisellään pitkä (10 virkettä) ja vaikealukuinen, minkä lisäksi sen tulkinta on herättänyt kysymyksiä. Esityksessä ehdotetaan, että säännös siirretään 11 §:n 2 momentista omaksi uudeksi 11 §:kseen ja sen sanamuotoa selvennetään muun ohella esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella. Samalla 11 §:n nykyinen 1 ja 3 momentti siirrettäisiin uuteen 12 ja 12 a §:ään.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
… 10 строк без изменений …
Yleistä
Muutoksilla voidaan edistää perusoikeuksien toteutumista. Tässä suhteessa merkityksellisiä perusoikeuksia ovat perustuslain 7 §:ssä mainittu oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen sekä 15 §:n mukainen omaisuuden suoja. Perustuslain 7 § korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksilta ja muilta heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta. Säännös edellyttää toimia myös rikosten uhrien oikeuksien turvaamiseksi ja aseman parantamiseksi (ks.
HE 309/1993 vp
… 39 строк без изменений …
s. 47). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että perustuslain 15 §:n 1 momentti ei tarjoa suojaa omaisuudelle, joka on rikoksella hankittu tai joka muutoin liittyy välittömästi rikolliseen toimintaan (PeVL 8/2016 vp s. 3). Ehdotettu selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamus edellyttäisi laajennetun hyötykonfiskaation tapaan sitä, että tuomioistuin katsoisi omaisuuden olevan peräisin rikollisesta toiminnasta.
SIENA-sovelluksen käyttöönottamisella ARO-toimistojen välisessä tiedonvaihdoissa olisi henkilötietojen suojaa vahvistava vaikutus, koska sovellus tarjoaa vahvasti suojatun kanavan viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon. SIENA-sovelluksen käyttöönotolla voidaan myös pyrkiä välttämään se, että jäsenvaltioissa käytettäisiin useita erilaisia tiedonvaihtokanavia yhden tiedonvaihtokanavan sijaan. SIENA-sovelluksen laaja käyttö vahvistaisi Europolin roolia Euroopan lainvalvonnan tiedonvaihdon keskuksena.
4.2.2
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
4.2.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan
… 113 строк без изменений …
Yleistä
Oikeusrekisterikeskus on aktiivisesti mukana konfiskaatioasioissa toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä (mm. EJN-verkosto) ja henkilöstö osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös muiden konfiskaatioasioita käsittelevien toimijoiden järjestämiin koulutuksiin. Oikeusrekisterikeskus järjestää säännöllisesti henkilöstölle koulutusta eri teemoista vuosittain. Tällainen koulutus on järjestetty myös rikosprosessista, johon myös rikoshyötyasiat liittyvät. Lisäksi Oikeusrekisterikeskuksessa rajat ylittävien konfiskaatioasioiden käsittely on keskistetty muutamalle asiantuntijalle, millä varmistetaan se, että henkilöstöllä on riittävästi erityisosaamista konfiskaatioasioissa. Esityksen osalta lisäkoulutustarvetta aiheuttavat erityisesti menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja yksityisen vaatimuksen yhteensovittamista koskevat kansalliset muutokset sekä direktiivin uudet säännökset omaisuuden hallinnoinnista ja viranomaisyhteistyöstä.
4.2.3
Taloudelliset vaikutukset
4.2.3Taloudelliset vaikutukset
… 140 строк без изменений …
Yleistä
Tarkempia Oikeusrekisterikeskuksen täytäntöönpanotietoihin perustuvia tilastoja tuomioistuinten määräämistä menettämisseuraamuksista ja niiden täytäntöönpanosta esitetään taulukossa, joka on luettavissa osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-713-9
.
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-713-9.
… 22 строк без изменений …
Esityksellä parannettaisiin mahdollisuuksia menettämisseuraamuksen ja ennallistamisvelvoitteen yhteensovittamiseksi ympäristörikoksissa. Tästä aiheutuvat vaikutukset voivat olla kahtalaisia. Mahdollisuus yhteensovittamiseen, joko panemalla menettämisseuraamus täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä tai suorittamalla vastaava määrä valtion varoista, voi yksittäisissä tapauksissa vähentää valtion ympäristörikoksista saamia konfiskaatiotuloja. Tätä voidaan kuitenkin pitää hyväksyttävänä, koska menettämisseuraamusten ei tule muodostua rangaistuksellisiksi vastoin tarkoitustaan eikä vastaajaa tulisi tuomita menettämään enempää kuin tosiasiallinen hyöty, riippumatta siitä, missä menettelyissä ja missä järjestyksessä asiaa on käsitelty. Lisäksi säännöksen konkreettisten soveltamistilanteiden voidaan arvioida olevan suhteellisen harvinaisia. Tilastokeskuksen tietojen mukaan rikoslain 48 luvun ympäristörikoksista tuomittujen rangaistusten määrät ovat vuosina 2019–2023
siitä aiheutuvat haitat. Joka tapauksessa EU-velvoitteista aiheutuvat uudet tehtävät on edellä mainitun talouspoliittisen linjauksen mukaisesti hoidettava nykyisten määrärahojen puitteissa.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1
Hallitusohjelmakirjaukset
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1Hallitusohjelmakirjaukset
… 7 строк без изменений …
Vaihtoehtoisia malleja toteuttaa hallitusohjelman kirjaukset rikoshyödyn poisottamisessa vaadittavan näyttökynnyksen alentamisesta ja rikoshyödyn poisottamista koskevan menettelyn käyttöönottamisesta rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella voitaisiin hakea muiden valtioiden lainsäädännöistä. Kuten seuraavasta jaksosta ilmenee, muissa EU-jäsenvaltioissa on omaksuttu varsin monenlaisia ratkaisuja rikostuomiosta riippumattomien menettämisseuraamusten suhteen. Esimerkkeinä voidaan mainita Ruotsin tuore lainsäädäntö ns. itsenäisestä menettämisseuraamuksesta sekä eräissä jäsenvaltioissa ja kolmansissa valtioissa käytössä olevat, siviili- tai hallinto-oikeudelliset konfiskaatiomallit.
Alhaisempi näyttökynnys olisi EIT:n oikeuskäytännön valossa riskialtis. Lisäksi useat muutkin jäsenvaltiot ovat suunnitelleet soveltavansa direktiivin 16 artiklan osalta todennäköisyysnäyttöä. Alhaisempi näyttökynnys aiheuttaisi riskin siitä, että Suomessa annettuja konfiskaatiopäätöksiä ei välttämättä pantaisi täytäntöön muissa jäsenvaltioissa, ottaen myös huomioon, että ehdotettu sääntely menee joka tapauksessa useilta osin direktiivin vähimmäisvaatimuksia pidemmälle. Näyttökynnyksen täyttymisen arvioinnissa keskeistä olisi EIT:n oikeuskäytäntöä vastaavasti omaisuuden ilmeinen epäsuhta vastaajan laillisiin tulonlähteisiin nähden, mikä muistuttaisi laajennetussa hyödyn menettämisessä aikaisemmin noudatettua syytä olettaa -näyttökynnystä. Asian valtiosääntöisiä reunaehtoja arvioidaan tarkemmin säätämisjärjestysperusteluissa.
5.1.2
Direktiivin soveltamisala
5.1.2Direktiivin soveltamisala
Konfiskaatiodirektiivin soveltamisala on rajoitettu direktiivin 2 artiklassa lueteltuihin rikoksiin, mikä merkitsee sitä, että direktiivissä säädetyt velvoitteet esimerkiksi rikoshyödyn tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi, menetetyksi tuomitsemiseksi ja varallisuuden hoitamiseksi on rajattava kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin. Direktiivin 2 artiklassa luetellut rikokset on säädetty Suomen lainsäädännössä rangaistavaksi, minkä vuoksi rikoslain 10 luvun menettämisseuraamuksia koskevat säännökset sekä pakkokeinolain 6 luvun vakuustakavarikkoa ja 7 luvun mukaista takavarikkoa koskevat säännökset soveltuvat kyseisiin rikoksiin. Direktiivi ei velvoita soveltamaan direktiivin velvoitteita muihin kuin 2 artiklassa lueteltuihin rikoksiin. Ei ole kuitenkaan estettä sille, että direktiivin täytäntöönpanossa päätettäisiin soveltaa direktiivin velvoitteita myös laajemmin muihin kuin direktiivissä tarkoitettuihin rikoksiin, koska direktiivissä on kyse vähimmäisvelvoitteista
jäsenvaltioille.
Jos direktiivin velvoitteita sovellettaisiin vain direktiivin soveltamisalassa oleviin rikoksiin, tämä edellyttäisi kansallisessa lainsäädännössä erillisten säännösten säätämistä kyseisille rikoksille. Lain soveltamisen kannalta tämä voi olla monimutkainen ratkaisu, mikä on todettu myös ensimmäisen konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä arvioitaessa sitä, sovelletaanko direktiivin velvoitteita kansallisesti vain direktiivin soveltamisalassa oleviin rikoksiin (
HE 4/2016 vp
Jos direktiivin velvoitteita sovellettaisiin vain direktiivin soveltamisalassa oleviin rikoksiin, tämä edellyttäisi kansallisessa lainsäädännössä erillisten säännösten säätämistä kyseisille rikoksille. Lain soveltamisen kannalta tämä voi olla monimutkainen ratkaisu, mikä on todettu myös ensimmäisen konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä arvioitaessa sitä, sovelletaanko direktiivin velvoitteita kansallisesti vain direktiivin soveltamisalassa oleviin rikoksiin (HE 4/2016 vp
… 2 строк без изменений …
s. 11). Selvyyden vuoksi ja aiemman konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanoa vastaavasti tässä esityksessä esitetään, että direktiivin edellyttämät lainsäädäntömuutokset sisällytetään pääosin menettämisseuraamuksia koskevaan rikoslain 10 lukuun, jolloin ne soveltuisivat myös muihin kuin direktiivin 2 artiklassa lueteltuihin rikoksiin liittyviin menettämisseuraamuksiin. Näin ollen tässä esityksessä ei ehdotettaisi rajattavan direktiivin velvoitteita ainoastaan direktiivin 2 artiklassa
lueteltuihin rikoksiin, ellei ehdotuksessa toisin esitetä.
4 kohdan mukaisesta rikoksesta, josta ankarin rangaistus on alle yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi. Kansallisten täytäntöönpanosäännösten ulottamista direktiivin edellyttämää pidemmälle perustelevat ennen muuta käytännön syyt. Lainsäädännön soveltaminen voisi osoittautua käytännössä hankalaksi, jos jokaisessa käytännön tilanteessa tulisi erikseen arvioida kyseessä olevan rikoksen mahdollista ankaruutta.
5.1.3
ARO-toimiston tehtävien järjestäminen
5.1.3ARO-toimiston tehtävien järjestäminen
… 3 строк без изменений …
Direktiivin 5 artikla velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan vähintään yhden ARO-toimiston. Direktiivi jättää siten jäsenvaltioille kansallista harkintavaltaa, perustetaanko jäsenvaltioon useampi ARO-toimisto vai keskitetäänkö tehtävät vain yhdelle toimistolle. Esityksessä ehdotetaan, että ARO-toimiston tehtävä annetaan yksinomaan Keskusrikospoliisille.
välttämättä ollut tarvetta antaa täytäntöönpanovaiheeseen ajoittuvia toimivaltuuksia erikseen, kuten nyt ehdotettavassa mallissa on tehty, vaan tehtäviä voitaisiin toteuttaa täytäntöönpanosta vastaavalla viranomaisella olevien nykyisten toimivaltuuksien perusteella. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan saanut tukea perusvalmistelussa tai lausuntokierroksella, vaan perusteltuna on pidetty sitä, että ARO-toimiston tehtäviä hoitaa jatkossakin KRP.
5.1.4
AMO-toimistojen tehtävien järjestäminen
5.1.4AMO-toimistojen tehtävien järjestäminen
… 2 строк без изменений …
Direktiivin 21 artikla velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan tai nimeämään vähintään yhden varallisuudenhoitotoimiston jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnointia varten. Suomessa ei aikaisemmin ole toiminut direktiivin tarkoittamaa varallisuudenhoitotoimistoa. Esityksessä ehdotetaan, että AMO-toimiston tehtävä jaettaisiin niin, että sitä hoitaisivat Keskusrikospoliisi ja Ulosottolaitos. Toinen vaihtoehto olisi ollut antaa AMO-toimiston tehtävä vain yhdelle viranomaiselle. Toisaalta tehtävän jakaminen poliisiviranomaisen ja Ulosottolaitoksen kesken on luontevaa, sillä kyseiset viranomaiset ovat keskeisimmät omaisuutta nykyisen lainsäädännön perusteella hallinnoivista viranomaisista.
Esityksessä ehdotetaan, että AMO-toimistojen tehtävänä olisi tarjota tukea ja asiantuntemusta muille omaisuuden hallinnoinnista vastaaville viranomaisille. Jos AMO-toimistojen tehtäväksi annettaisiin omaisuuden hallinnointi suoraan, tarkoittaisi tämä merkittäviä muutoksia nykyisten viranomaisten tehtävänjakoon. Siten ehdotettu malli olisi toteutettavissa helpommin, eikä muutoksesta aiheutuisi suurta hallinnollista taakkaa.
5.1.5
ARO-toimiston ja AMO-toimistojen tietojen saannin toteuttaminen
5.1.5ARO-toimiston ja AMO-toimistojen tietojen saannin toteuttaminen
… 5 строк без изменений …
Direktiivi sisältää paljon varsin yksityiskohtaista sääntelyä ARO-toimiston tietojen saamiseen ja tiedonvaihtoon liittyen. Esityksessä ehdotetaan siten pääosin pitäydyttäväksi konfiskaatiodirektiivin edellyttämässä erityissääntelyssä sen varmistamiseksi, että henkilötietojen suojan taso säilyy yhdenmukaisena EU:n jäsenvaltioissa. Ehdotetussa sääntelyssä kuitenkin käytettäisiin kansallista liikkumavaraa huomioimalla tietojen arkaluonteisuus ja salassapitointressien suojaamisen tarpeet. Siltä osin kuin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tietojensaantioikeuden piiriin kuuluisi erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tai arkaluonteisia ja salassapidettäviä tietoja, toimistoille ehdotetaan säädettäväksi oikeus tällaisiin tietoihin vain silloin, kun tiedot olisivat välttämättömiä sen laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Sääntelyllä otettaisiin huomioon perustuslakivaliokunnan salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskeva lausuntokäytäntö
sekä käytäntö, jossa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (esim. PeVL 3/2017 vp s. 5 ja PeVL 48/2018 vp s. 4). Lisäksi siltä osin kuin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston ja varallisuudenhoitotoimistojen tietojensaantioikeus kohdistuisi tietosisältöihin, joita ei ole mahdollista yksilöidä, säädettäisiin oikeus tietoihin vain silloin kun se olisi välttämätöntä toimistojen tehtävien hoitamisen kannalta (ks. laajemmin aiheesta mietinnön jakso 12.6).
Esityksessä ei ehdoteta yhden keskusrekisterin perustamista. Hallinnoitavaa omaisuutta koskevia tietoja on nykyisin useissa eri viranomaisten rekistereissä. Kokonaan uuden keskusrekisterin perustaminen olisi työlästä ja siitä aiheutuisi kustannuksia, jotka todennäköisesti eivät olisi vähäisiä. Tietojen saaminen hallinnoitavasta omaisuudesta varmistettaisiin lainsäädäntömuutoksilla, jotka mahdollistaisivat AMO-toimistojen sekä AMO- ja ARO-toimiston välisen tietojenvaihdon.
5.1.6
Menettämisseuraamusten ja verotuksen suhde
5.1.6Menettämisseuraamusten ja verotuksen suhde
… 7 строк без изменений …
Toisin kuin rikoshyödyn menettämisen ja yksityisen oikeuden suhteesta, menettämisseuraamuksen ja verotuksen suhteesta ei ole säädetty nimenomaisesti. Verotuksessa laillisena tulona ilmoitettu ja verotettu tulo voi myöhemmin osoittautua rikoshyödyksi, joka tuomitaan menetetyksi. Jos vero- ja rikosprosessia ei soviteta yhteen, rikoshyödystä saatetaan sekä tuomita menettämisseuraamus että periä vero, jolloin rikoksentekijä menettää saman omaisuuserän kahteen kertaan ja menettämisseuraamus muodostuu rangaistukselliseksi vastoin tarkoitustaan (aiheesta yleisesti ks. Reima Kukkonen: Rikoshyödyn menettäminen. Osa III – Rikoshyödyn verotettavuus ja rikos- ja veroprosessien yhteensovittaminen, Defensor Legis N:o 1/2017, s. 64–83, ja siinä viitattu oikeuskirjallisuus). Ehdotettu uusi selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamus ja yksittäiseen rikokseen perustuvan menettämisvaatimuksen lyhyimmän vanhentumisajan pidentäminen 15 vuoteen voivat lisätä riskiä siitä, että
verotettuun tuloerään kohdistetaan myöhemmin menettämisseuraamus.
Verolainsäädännössä on vaihtelua sen suhteen, voidaanko jo maksettua veroa muuttaa myöhemmin tuomitun menettämisseuraamuksen vuoksi. Elinkeinoverotuksen osalta menettämisseuraamusta on oikeuskäytännössä pidetty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain
(360/1968)
7 §:ssä tarkoitettuna vähennyskelpoisena menona niissä tapauksissa, joissa menetettyä hyötyä on verotettu (
HE 187/2005 vp
7 §:ssä tarkoitettuna vähennyskelpoisena menona niissä tapauksissa, joissa menetettyä hyötyä on verotettu (HE 187/2005 vp
s. 3–4). Tätä on perusteltu muun muassa lain 16 §:n 5 kohdalla, jonka nojalla vähennyskelpoisia eivät ole sanktionluonteiset maksuseuraamukset. Menettämisseuraamukset ovat turvaamistoimia eikä niitä saa käyttää rangaistuksina. Menetys on lain 22 §:n 2 momentin nojalla lähtökohtaisesti sen verovuoden kulua, jonka aikana se on todettu. Vähennettävien menetysten on oikeuskäytännössä tullut olla lopullisia, mikä menettämisseuraamusten osalta tarkoittaa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoa (Kukkonen 2017, s. 78–79, 82–83). Sen sijaan tuloverolaissa
(1535/1992)
… 2 строк без изменений …
vähennyskelpoisuus on
elinkeinotuloa rajatumpaa eikä sen osalta tiettävästi ole vastaavaa oikeuskäytäntöä.
Rikosprosessi voi kuitenkin kestää niin kauan, ettei verotuksen muuttaminen ole määräaikojen kulumisen vuoksi enää mahdollista. Verotuksen muuttaminen maksuunpannun veron osalta voi tapahtua oikaisumenettelyllä tai ylimääräisellä muutoksenhaulla. Verotusmenettelystä annetun lain
(1558/1995)
55 §:n nojalla verotuksen oikaisu verovelvollisen hyväksi on tehtävä kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa lain 66 §:n mukaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Mahdollista voi olla myös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain
(808/2019)
117 §:n mukainen purkuhakemus esimerkiksi sillä perusteella, että asiaan on tullut uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa asiaan, eikä johdu hakijasta, että selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Purkua on lain 119 §:n nojalla lähtökohtaisesti haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun purettavaksi haettu päätös sai
lainvoiman. Lisäksi Verohallinto voi veronkantolain
(11/2018)
… 4 строк без изменений …
47 §:n nojalla hakemuksesta myöntää vapautuksen verosta, jos veron periminen on erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta.
Perusteltua kuitenkin olisi, että rikosprosessissa kiinnitettäisiin mahdollisuuksien mukaan huomiota hyötykonfiskaatiovaatimuksen ja verotuksen suhteeseen. Jos tutkittavana olevasta rikoksesta saadussa hyödyssä on kyse sellaisista sinänsä laillisesta liiketoiminnasta kertyneistä tuloista, joiden saamiseen liittyy rikollista toimintaa, ja jotka tämän vuoksi voivat periaatteessa olla verotuksen kohteena, esitutkintaviranomaisen tulisi menettämisseuraamuksen edellytyksiä esitutkintalain 1 luvun 2 §:n mukaisesti selvittäessään pyrkiä selvittämään myös se, onko epäilty rikoshyöty ollut verotuksen kohteena, ja tarvittaessa kiinnittää epäillyn ja tämän avustajan huomiota mahdollisuuteen vaatia verotuksen muuttamista. Tätä voidaan perustella mainitun pykälän 2 momentilla, jonka mukaan esitutkinnassa asia on valmisteltava siten, että muun ohella asianosaisten etujen valvominen voidaan suorittaa asianmukaisesti. Myös syyttäjän tulisi kiinnittää asiaan huomiota syyteharkinnassa
ja tarvittaessa rikosasian pääkäsittelyssä. Syyttäjän tehtävänä on syyttäjälaitoksesta annetun lain
(32/2019)
9 §:n mukaan on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta hänen käsiteltävänään olevassa asiassa tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Samoin tuomioistuimen tulisi kiinnittää vastaajan huomiota asiaan ja ottaa asia huomioon tuomion perusteluissa siten, että vastaaja voi korjata verotustaan myöhemmin perusteettomasti maksetun veron osalta.
5.2
Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
5.2.1
Ruotsi
5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
5.2.1Ruotsi
… 65 строк без изменений …
Asian tausta
Oikeusvaliokunta (Justitieutskottet) yhtyi mietinnössään 2024/25:JuU3 hallituksen arvioon siitä, että Ruotsissa tarvitaan nykyistä paremmin mukautettua menetetyksi tuomitsemista koskevaa lainsäädäntöä. Valiokunta suhtautui myönteisesti hallituksen ehdotukseen uudesta konfiskaatiolainsäädännöstä, ja kannatti ehdotusta lainsäädännöksi uudesta itsenäisestä menettämisseuraamuksesta. Valiokunta ehdotti lakitekstiin ainoastaan kolmea pientä toimituksellista tarkistusta, ja katsoi, että eduskunnan tulisi hyväksyä hallituksen esitys kokonaisuudessaan.
5.2.2
Norja
Menetetyksi tuomitsemisesta säädetään Norjan rikoslain (
lov om straff (straffeloven
)) 13 luvussa, jonka nojalla on tällä hetkellä mahdollista rikoksentekovälineen, rikoshyödyn sekä laajennetun hyödyn menettäminen. Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista selittämättömän omaisuuden konfiskaatiota, mutta asiaa koskeva lainvalmisteluprosessi on aloitettu. Oikeus- ja yleisen turvallisuuden ministeriö asetti syksyllä 2023 työryhmän valmistelemaan ehdotukset siviilioikeudellisia menettämisseuraamuksia koskevista säännöistä, ja työryhmä jätti mietintönsä syksyllä 2024 (Selvstendig inndragning av utbytte fra straffbare handliger, Rapport fra arbeidsgruppe, 20.9.2024). Työryhmän toisen mietinnön, joka käsittelee menetetyksi tuomitsemista koskevien vaatimusten suojaan ja rajoittamiseen liittyviä kysymyksiä, on määrä valmistelua keväällä 2025.
Työryhmä ehdottaa uuden itsenäisen menetetyksi tuomitsemisen seuraamuksen käyttöönottamista sisällyttämällä sen oikeusperusta rikoslakiin, ja noudattamalla rikosprosessilain (
lov om rettergangsmåten i straffesaker (straffeprosessloven
)) menettelysääntöjä. Uusi menettämisseuraamus mahdollistaisi omaisuuden, tai poikkeustapauksissa sen arvon, menetetyksi tuomitsemisen ilman, että omaisuus voitaisiin yhdistää tiettyyn rikokseen tai rikoksiin. Olennaista itsenäisessä menettämisseuraamuksessa olisi se, että omaisuus on peräisin rikoksesta, eikä se, mistä tietystä rikollisesta teosta tai teoista se on peräisin. Menetetyksi tuomitsemisesta määräisi tuomioistuin.
5.2.2Norja
Menetetyksi tuomitsemisesta säädetään Norjan rikoslain (lov om straff (straffeloven)) 13 luvussa, jonka nojalla on tällä hetkellä mahdollista rikoksentekovälineen, rikoshyödyn sekä laajennetun hyödyn menettäminen. Voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista selittämättömän omaisuuden konfiskaatiota, mutta asiaa koskeva lainvalmisteluprosessi on aloitettu. Oikeus- ja yleisen turvallisuuden ministeriö asetti syksyllä 2023 työryhmän valmistelemaan ehdotukset siviilioikeudellisia menettämisseuraamuksia koskevista säännöistä, ja työryhmä jätti mietintönsä syksyllä 2024 (Selvstendig inndragning av utbytte fra straffbare handliger, Rapport fra arbeidsgruppe, 20.9.2024). Työryhmän toisen mietinnön, joka käsittelee menetetyksi tuomitsemista koskevien vaatimusten suojaan ja rajoittamiseen liittyviä kysymyksiä, on määrä valmistelua keväällä 2025.
Työryhmä ehdottaa uuden itsenäisen menetetyksi tuomitsemisen seuraamuksen käyttöönottamista sisällyttämällä sen oikeusperusta rikoslakiin, ja noudattamalla rikosprosessilain (lov om rettergangsmåten i straffesaker (straffeprosessloven)) menettelysääntöjä. Uusi menettämisseuraamus mahdollistaisi omaisuuden, tai poikkeustapauksissa sen arvon, menetetyksi tuomitsemisen ilman, että omaisuus voitaisiin yhdistää tiettyyn rikokseen tai rikoksiin. Olennaista itsenäisessä menettämisseuraamuksessa olisi se, että omaisuus on peräisin rikoksesta, eikä se, mistä tietystä rikollisesta teosta tai teoista se on peräisin. Menetetyksi tuomitsemisesta määräisi tuomioistuin.
Työryhmän ehdotus sisältää kaksi vaihtoehtoista näkemystä siitä, mikä näyttökynnyksen tulisi olla arvioitaessa sitä, onko omaisuus rikoshyötyä. Mietinnön mukaan omaisuus voitaisiin tuomita itsenäisesti menetetyksi, joko jos se on
selvästi todennäköisesti
tai
todennäköisesti
… 4 строк без изменений …
rikoksen tuottamaa hyötyä. Sidosryhmien odotetaan lausuntokierroksella lausuvan muun muassa näyttökynnykseen liittyvistä vaihtoehdoista.
Työryhmän mietintö sisältää lisäksi työryhmän jäsenen valmisteleman työryhmän esityksestä eriävän esityksen, joka sisältää kaksi vaihtoehtoista siviilioikeudellisen menettämisseuraamuksen toteutustapaa.
5.2.3
Tanska
Tanskassa menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain (
straffeloven
) 75–77a §:ssä. Rikoksesta epäillyn kuolemaa koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta menetetyksi tuomitseminen edellyttää, että syytetty on todettu syylliseksi rikokseen, joten selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitseminen ei ole Tanskan lainsäädännön nojalla mahdollista. Konfiskaatiodirektiivi ja vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivi eivät sido Tanskaa eikä niitä sovelleta Tanskaan.
5.2.4
Viro
Virossa menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain (
karistusseadustik
) 7 luvussa, jonka säännöksien nojalla tuomioistuin voi tuomita menetetyksi rikoksentekovälineen, rikoshyödyn tai laajennetun hyödyn. Menetetyksi tuomitseminen edellyttää rikostuomiota, eikä Viron lainsäädännössä ole selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevia sääntöjä.
5.2.5
Latvia
5.2.3Tanska
Tanskassa menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain (straffeloven) 75–77a §:ssä. Rikoksesta epäillyn kuolemaa koskevaa poikkeusta lukuun ottamatta menetetyksi tuomitseminen edellyttää, että syytetty on todettu syylliseksi rikokseen, joten selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitseminen ei ole Tanskan lainsäädännön nojalla mahdollista. Konfiskaatiodirektiivi ja vuoden 2014 konfiskaatiodirektiivi eivät sido Tanskaa eikä niitä sovelleta Tanskaan.
5.2.4Viro
Virossa menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain (karistusseadustik) 7 luvussa, jonka säännöksien nojalla tuomioistuin voi tuomita menetetyksi rikoksentekovälineen, rikoshyödyn tai laajennetun hyödyn. Menetetyksi tuomitseminen edellyttää rikostuomiota, eikä Viron lainsäädännössä ole selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevia sääntöjä.
5.2.5Latvia
Latviassa selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta säädetään rikoslain 70.10 ja 70.11 §:ssä sekä rikosprosessilain 126 ja 356 §:ssä. Omaisuus voidaan tuomita menetetyksi esimerkiksi rikollisjärjestön jäseneltä tai terrorismirikokseen tai hyötyä tuottavaan rikokseen syyllistyneeltä, jos omaisuuden arvo on epäsuhteessa kyseisen henkilön laillisiin tuloihin eikä tämä osoita omaisuuden olevan alkuperältään laillinen. Säännöstä tullaan direktiivin johdosta laajentamaan myös läheisten hallussa olevaan omaisuuteen. Menettämisseuraamus voidaan tuomita itsenäisessä menettelyssä, jossa näkökulma omaisuuden alkuperään on siviilioikeudellinen. Todistustaakkaa on kuvattu jaetuksi. Kantajan on tarjottava näyttöä omaisuuden rikollista alkuperää koskevan olettaman tueksi. Tällaista voi olla esimerkiksi omaisuuden tai vastaajan elinkustannusten epäsuhta heidän tuloihinsa nähden. Jos vastaaja katsoo omaisuuden olevan laillista alkuperää, hänellä on mahdollisuus tarjota
tästä näyttöä. Jos vastaaja ei tee näin määräajassa, hän menettää oikeutensa saada korvausta vahingosta, joka omistusoikeutta koskevista rajoituksista on aiheutunut.
5.2.6
Saksa
Rikostuomioon perustumattomasta menetetyksi tuomitsemisesta säädetään Saksan rikoslain (
Strafgesetzbuch
, StGB) 76a §:ssä, joka sisältää kaksi menetetyksi tuomitsemisen mekanismia. Menetetyksi tuomitseminen 76a §:n 1–3 momentin nojalla on mahdollista tilanteissa, joissa henkilön asettaminen syytteeseen tai tuomitseminen rikoksesta on mahdotonta esimerkiksi epäillyn kuoleman tai pakenemisen johdosta tai syyteoikeuden vanhentumisen takia. Kaikkien muiden menetetyksi tuomitsemisen edellytysten tulee kuitenkin täyttyä.
76a §:n 4 momentin nojalla tuomioistuin voi tuomita menetetyksi laitonta alkuperää olevan omaisuuden, joka on takavarikoitu 4 momentissa luetellun epäillyn rikoksen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, ilman, että asianomainen henkilö tai henkilöt asetetaan syytteeseen ja tuomitaan rikoksesta. Menetetyksi tuomitseminen ei myöskään edellytä varsinaista näyttöä tietystä taustalla olevasta rikoksesta. Rikoslakirikoksista 4 momentin rikosluettelo sisältää esimerkiksi vakavan valtiota vaarantavan väkivaltarikoksen valmistelun, terrorismin rahoittamisen, rikollis- tai terrorismijärjestön perustamisen, parituksen, ihmiskaupan ja rahanpesun. Lisäksi luettelo sisältää muun muassa huumausainelaissa (
Betäubungsmittelgesetz
) ja ampuma-aselaissa (
Waffengesetz
) kriminalisoituja tekoja. Luettelo on laadittu sisältämään järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin kannalta keskeisimmät
5.2.6Saksa
Rikostuomioon perustumattomasta menetetyksi tuomitsemisesta säädetään Saksan rikoslain (Strafgesetzbuch, StGB) 76a §:ssä, joka sisältää kaksi menetetyksi tuomitsemisen mekanismia. Menetetyksi tuomitseminen 76a §:n 1–3 momentin nojalla on mahdollista tilanteissa, joissa henkilön asettaminen syytteeseen tai tuomitseminen rikoksesta on mahdotonta esimerkiksi epäillyn kuoleman tai pakenemisen johdosta tai syyteoikeuden vanhentumisen takia. Kaikkien muiden menetetyksi tuomitsemisen edellytysten tulee kuitenkin täyttyä.
76a §:n 4 momentin nojalla tuomioistuin voi tuomita menetetyksi laitonta alkuperää olevan omaisuuden, joka on takavarikoitu 4 momentissa luetellun epäillyn rikoksen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, ilman, että asianomainen henkilö tai henkilöt asetetaan syytteeseen ja tuomitaan rikoksesta. Menetetyksi tuomitseminen ei myöskään edellytä varsinaista näyttöä tietystä taustalla olevasta rikoksesta. Rikoslakirikoksista 4 momentin rikosluettelo sisältää esimerkiksi vakavan valtiota vaarantavan väkivaltarikoksen valmistelun, terrorismin rahoittamisen, rikollis- tai terrorismijärjestön perustamisen, parituksen, ihmiskaupan ja rahanpesun. Lisäksi luettelo sisältää muun muassa huumausainelaissa (Betäubungsmittelgesetz) ja ampuma-aselaissa (Waffengesetz) kriminalisoituja tekoja. Luettelo on laadittu sisältämään järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin kannalta keskeisimmät
teot.
Vaikka 76a §:n 4 momentin mukainen itsenäinen menetetyksi tuomitseminen ei edellytä, että henkilö olisi tuomittu rikoksesta, tuomioistuimen tulee olla vakuuttunut omaisuuden laittomasta alkuperästä. Menetetyksi tuomitsemisen näyttökynnyksen on katsottu olevan ”ei varteenotettavaa epäilyä” -kynnys, josta todistustaakka on syyttäjällä. Rikosprosessilain (
Strafprozeßordnung
, StPO) 437 §:n mukaan päättäessään itsenäisestä menetetyksi tuomitsemisesta StGB 76a §:n 4 momentin nojalla tuomioistuin voi perustaa arvionsa omaisuuden laittomasta alkuperästä muun ohella omaisuuden arvon ja asianomaisen henkilön laillisten tulojen räikeään epäsuhtaisuuteen, menettelyyn johtaneen tutkinnan tuloksiin, omaisuuden löytämisolosuhteisiin ja vastaajan henkilökohtaiseen ja taloudelliseen tilanteeseen kokonaisuudessaan. Mainitun 76a §:n mukaisen menetetyksi tuomitsemisen vanhentumisaika on 30 vuotta laskettuna siitä hetkestä, jolloin lainvastainen
Vaikka 76a §:n 4 momentin mukainen itsenäinen menetetyksi tuomitseminen ei edellytä, että henkilö olisi tuomittu rikoksesta, tuomioistuimen tulee olla vakuuttunut omaisuuden laittomasta alkuperästä. Menetetyksi tuomitsemisen näyttökynnyksen on katsottu olevan ”ei varteenotettavaa epäilyä” -kynnys, josta todistustaakka on syyttäjällä. Rikosprosessilain (Strafprozeßordnung, StPO) 437 §:n mukaan päättäessään itsenäisestä menetetyksi tuomitsemisesta StGB 76a §:n 4 momentin nojalla tuomioistuin voi perustaa arvionsa omaisuuden laittomasta alkuperästä muun ohella omaisuuden arvon ja asianomaisen henkilön laillisten tulojen räikeään epäsuhtaisuuteen, menettelyyn johtaneen tutkinnan tuloksiin, omaisuuden löytämisolosuhteisiin ja vastaajan henkilökohtaiseen ja taloudelliseen tilanteeseen kokonaisuudessaan. Mainitun 76a §:n mukaisen menetetyksi tuomitsemisen vanhentumisaika on 30 vuotta laskettuna siitä hetkestä, jolloin lainvastainen
teko, jolla rikoshyöty on saatu, on loppunut (StGB 76b.1 §).
5.2.7
Alankomaat
Rikoshyödyn menettämisestä säädetään rikoslain (
Wetboek van Strafrecht
) 36 e §:ssä. Alankomaiden voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä rikostuomioon perustumatonta menetetyksi tuomitsemista tai itsenäistä menettämisseuraamusta. Osana lainsäädäntötoimia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Alankomaissa ollaan kehittämässä järjestelmää, joka mahdollistaisi tuomioon perustumattoman menetetyksi tuomitseminen. Alkuperäinen lakiehdotus ja sitä koskeva perustelumuistio julkaistiin syksyllä 2021.
Ehdotuksen mukaan vähintään 25 000 euron arvoinen omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi, vaikka henkilöä ei olisi tuomittu rikoksesta, jos omaisuus on kokonaan tai suurilta osin peräisin rikoksesta. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan vähimmäisarvon asettaminen edistää menettelyn tasapainoista ja oikeasuhtaista soveltamista ja on kannatettavaa menettelyyn liittyvästä kustannus-hyöty-näkökulmasta. Vähimmäisarvoa laskettaessa kyseeseen voi tulla useiden eri esineiden yhteenlaskettu arvo, jos kyseinen omaisuus on löydetty yhdessä. Lakiehdotuksen perusteluissa on todettu, että yksinään se seikka, että asianomaisella ei ole tuloja, mutta hänellä on pääsy arvokkaaseen omaisuuteen, ei riitä päättelemän omaisuuden olevan peräisin laittomasta toiminnasta. Todistustaakka omaisuuden alkuperästä on syyttäjällä. Rikostuomioon perustumattomaan menetetyksi tuomitsemiseen ehdotettiin noudatettavaksi siviiliprosessilain (
Wetboek van Burgerlijke Rechtsvordering
)
5.2.7Alankomaat
Rikoshyödyn menettämisestä säädetään rikoslain (Wetboek van Strafrecht) 36 e §:ssä. Alankomaiden voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä rikostuomioon perustumatonta menetetyksi tuomitsemista tai itsenäistä menettämisseuraamusta. Osana lainsäädäntötoimia järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Alankomaissa ollaan kehittämässä järjestelmää, joka mahdollistaisi tuomioon perustumattoman menetetyksi tuomitseminen. Alkuperäinen lakiehdotus ja sitä koskeva perustelumuistio julkaistiin syksyllä 2021.
Ehdotuksen mukaan vähintään 25 000 euron arvoinen omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi, vaikka henkilöä ei olisi tuomittu rikoksesta, jos omaisuus on kokonaan tai suurilta osin peräisin rikoksesta. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan vähimmäisarvon asettaminen edistää menettelyn tasapainoista ja oikeasuhtaista soveltamista ja on kannatettavaa menettelyyn liittyvästä kustannus-hyöty-näkökulmasta. Vähimmäisarvoa laskettaessa kyseeseen voi tulla useiden eri esineiden yhteenlaskettu arvo, jos kyseinen omaisuus on löydetty yhdessä. Lakiehdotuksen perusteluissa on todettu, että yksinään se seikka, että asianomaisella ei ole tuloja, mutta hänellä on pääsy arvokkaaseen omaisuuteen, ei riitä päättelemän omaisuuden olevan peräisin laittomasta toiminnasta. Todistustaakka omaisuuden alkuperästä on syyttäjällä. Rikostuomioon perustumattomaan menetetyksi tuomitsemiseen ehdotettiin noudatettavaksi siviiliprosessilain (Wetboek van Burgerlijke Rechtsvordering)
sääntöjä.
Alankomaiden oikeus- ja turvallisuusministeriö tiedotti keväällä 2024, että lakiehdotukseen tullaan tekemään muutoksia EU:n uuden konfiskaatiodirektiivin ((EU) 2024/1260) johdosta. Direktiivin asettamien velvollisuuksien takia lakiehdotusta muutetaan siten, että siviiliprosessilain sijaan tuomioon perustumattomaan menettämisseuraamukseen tullaan soveltamaan rikosprosessuaalisia sääntöjä.
5.2.8
Tšekin tasavalta
5.2.8Tšekin tasavalta
Tšekissä hallituksen esitys direktiivin edellyttämäksi kansalliseksi lainsäädännöksi on annettu vuoden 2026 alussa. Esityksessä ehdotetaan, että direktiivin 16 artiklan osalta näyttökynnys olisi sama kuin laajennetussa konfiskaatiossa nykyisin ja vuoden 2014 direktiiviin perustuen. Sanamuoto voitaisiin kääntää esimerkiksi tuomioistuimen vakuuttumiseksi (englanniksi ”court is satisfied”) konfiskaatiodirektiivin 16 artiklan ja vuoden 2014 direktiivin 5 artiklan tavoin. Perustuslakituomioistuin on tulkinnut kynnyksen olevan jossakin riita-asian ja rikosasian tuomiokynnyksen välillä. Todistustaakka on syyttäjällä eikä siirry vastaajalle, jonka intressissä kuitenkin olisi tarjota selvitystä omaisuuden alkuperästä. Tuomioistuin ottaisi johtopäätöksissään huomioon kaikki tapauksen olosuhteet ja menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tulee perustua tiettyihin epäilyttäviin olosuhteisiin, jotka näytettäisiin toteen. Esityksessä ei edellytetä, että tunnistettu omaisuus
olisi peräisin rikollisjärjestön puitteissa toteutetusta rikollisesta toiminnasta ja että kyseinen toiminta olisi omiaan tuottamaan huomattavaa suoraa tai välillistä taloudellista hyötyä, vaan menetetyksi voitaisiin tuomita mistä tahansa rikollisesta toiminnasta peräisin oleva omaisuus.
5.2.9
Slovakia
5.2.9Slovakia
Alustavien tietojen mukaan direktiivin 16 artikla on Slovakiassa ajateltu implementoitavan itsenäisenä turvaamistoimena, kuten rikostuomiosta riippumaton menettämisseuraamus ja laajennettu menetetyksi tuomitseminen nykyisin. Tarkoitus on pysyä mahdollisimman lähellä direktiivin sanamuotoa, mikä koskisi myös tuomiokynnystä eli tuomioistuimen vakuuttumista. Lisäksi saatetaan määritellä ajanjakso, jonka kuluessa omaisuuden voidaan katsoa syntyneen rikollisesta toiminnasta.
5.2.10
Slovenia
5.2.10Slovenia
Sloveniassa rikosoikeudellisessa menettelyssä tuomittava, rikostuomiosta riippumaton menettämisseuraamus edellyttää nykyisin rikoksesta tuomitsemiseen riittävää näyttöä rikoksen tunnusmerkistötekijöistä (rikosprosessilain 498a pykälä ja rikoslain 77a pykälä). Sääntelyn uudistamistarpeita arvioidaan direktiivin täytäntöönpanon vuoksi. Sloveniassa on lisäksi säädetty laittomien varojen menetetyksi tuomitsemisesta siviilioikeudellisessa menettelyssä, jossa todistustaakka on käännetty (reversed burden of proof).
5.2.11
Romania
5.2.11Romania
Romaniassa direktiivin 16 artiklan implementoinnissa on suunniteltu samanlaista todennäköisyysnäyttöön tai näyttöenemmyyteen (balance of probabilities) perustuvaa näyttökynnystä kuin laajennetussa menetetyksi tuomitsemisessa jo nykyisin (tuomioistuimen vakuuttuminen). Taustalla ovat muun ohella direktiivin 14 ja 16 artiklan toisiaan muistuttavat edellytykset. Rikollisen toiminnan, josta selittämätön omaisuus olisi peräisin, edellytettäisiin olevan omiaan tuottamaan huomattavaa taloudellista hyötyä, miltä osin kynnysarvona olisi 10 000 euroa. Taustalla olisi nykyinen kansallinen sääntely, jonka nojalla virkamies voidaan tuomita hallinnollisesti menettämään viranhoidon aikana saatu vähintään 10 000 euron oikeuttamaton varallisuudenlisäys tai maksamaan tätä vastaava korvaus.
5.2.12
Ranska
Ranskan rikosoikeudellisessa järjestelmässä menettämisseuraamus (
la peine complémentaire de confiscation
) on vankeus- tai sakkorangaistuksen lisäksi määrättävä lisärangaistus, josta säädetään rikoslain (
code pénal
) 131-21 artiklassa. Varsinainen menetetyksi tuomitseminen perustuu rikostuomioon, mutta tietyissä rikosprosessilaissa (
code de procédure pénale)
5.2.12Ranska
Ranskan rikosoikeudellisessa järjestelmässä menettämisseuraamus (la peine complémentaire de confiscation) on vankeus- tai sakkorangaistuksen lisäksi määrättävä lisärangaistus, josta säädetään rikoslain (code pénal) 131-21 artiklassa. Varsinainen menetetyksi tuomitseminen perustuu rikostuomioon, mutta tietyissä rikosprosessilaissa (code de procédure pénale)
… 6 строк без изменений …
säädetyissä tilanteissa takavarikoitu rikoshyöty tai rikoksentekoväline voidaan jättää palauttamatta (non-restitution), vaikka epäiltyä vastaan ei nostettaisi syytettä rikoksesta (ks. Ranskan rikosprosessilaki, code de procédure pénale, 41-4 §, 41-5.4 § ja rikoslaki 131-21.7 §.
Laajennettu menetetyksi tuomitseminen on rikoslain 131-21 artiklan 6 kohdan nojalla mahdollista, jos vastaaja on tuomittu vähintään viiden vuoden vankeusrangaistuksen mahdollistavasta, hyötyä tuottaneesta rikoksesta. Todistustaakka omaisuuden alkuperästä on vastaajalla. Artiklan 7 kohta mahdollistaa tuomitun koko omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen tiettyjen rikosten yhteydessä.
5.2.13
Italia
Italiassa rikostuomioon perustumaton menetetyksi tuomitseminen on mahdollista mafian vastaisen lain (
Codice Antimafia
) nojalla. Mafian vastaisen lain toimenpiteitä voidaan soveltaa henkilöihin, joiden epäillään kuuluvan rikoslain (
Codice Penale
) 416-bis §:ssä määriteltyyn mafian kaltaiseen yhdistykseen, sekä henkilöihin, joiden epäillään syyllistyneen erityisen vakavaan rikokseen. Mafian vastaisen lain 4 §:ssä viitatut erityisen vakavat rikokset kattavat esimerkiksi valtion sisäistä turvallisuutta vastaan tehtyjä rikoksia sekä terrorismirikokset. Mafian vastaisen lain menettämisseuraamusta koskevassa oikeuskäytännössä on todettu, että jotta henkilön voidaan katsoa olevan laissa tarkoitetulla tavalla epäiltynä, riittävää on, että henkilö on lisätty tutkinnan kohteena olevien henkilöiden rekisteriin tai että tätä vastaan voitaisiin aloittaa rikosoikeudellinen menettely.
https://www.ijpl.eu/wp-content/uploads/2022/10/8.Allena.pdf
5.2.13Italia
Italiassa rikostuomioon perustumaton menetetyksi tuomitseminen on mahdollista mafian vastaisen lain (Codice Antimafia) nojalla. Mafian vastaisen lain toimenpiteitä voidaan soveltaa henkilöihin, joiden epäillään kuuluvan rikoslain (Codice Penale) 416-bis §:ssä määriteltyyn mafian kaltaiseen yhdistykseen, sekä henkilöihin, joiden epäillään syyllistyneen erityisen vakavaan rikokseen. Mafian vastaisen lain 4 §:ssä viitatut erityisen vakavat rikokset kattavat esimerkiksi valtion sisäistä turvallisuutta vastaan tehtyjä rikoksia sekä terrorismirikokset. Mafian vastaisen lain menettämisseuraamusta koskevassa oikeuskäytännössä on todettu, että jotta henkilön voidaan katsoa olevan laissa tarkoitetulla tavalla epäiltynä, riittävää on, että henkilö on lisätty tutkinnan kohteena olevien henkilöiden rekisteriin tai että tätä vastaan voitaisiin aloittaa rikosoikeudellinen menettely.
[2]
Mafian vastaisen lain 24 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi tuomita menetetyksi omaisuuden, jonka alkuperää henkilö ei pysty selittämään, ja joka on suhteeton henkilön tuloverotuksen mukaisiin tuloihin tai taloudelliseen toimintaan nähden. Menetetyksi voidaan tuomita myös tarkoitettua omaisuutta vastaava arvo tai omaisuus. 24 §:n mukainen menetetyksi tuomitseminen on laissa kategorisoitu ennaltaehkäiseväksi toimenpiteeksi, mutta kyse on todellisuudessa toimenpiteestä, joka kohdistuu omaisuuteen, jonka väitetään hankitun sellaisella rikollisella toiminnalla, johon asianomaisen henkilön epäillään jo syyllistyneen.
Allena 2019, s. 200
[3]
Menetetyksi tuomitsemista koskevaa näyttökynnystä ei ole laissa määritelty, mutta näyttökynnyksen on katsottu olevan matalampi kuin rikosoikeudellisen vastuun kohdalla.
Allena 2019, s. 201
[4]
Omaisuuden tuomitsemista menetettäväksi hakee syyttäjä
tai muu 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomainen.
Omaisuus voidaan tuomita menetetyksi myös silloin, kun toimenpiteen kohteena oleva epäilty kuolee tai on paennut. Epäillyn kuollessa menetetyksi tuomitsemista koskeva menettely jatkuu perillisiä tai muita luovutuksensaajia vastaan. Vaikka mafian vastaisen lain mukainen menetetyksi tuomitseminen on rikosoikeudellisesta menettelystä erillinen ja riippumaton toimenpide, menetetyksi tuomitseminen voidaan kohdistaa myös sellaiseen omaisuuteen, joka on jo takavarikoitu osana rikosoikeudellista menettelyä. Vapauttava rikosoikeudellinen tuomio ei myöskään itsessään ole syy muuttaa tai kumota ennalta ehkäisevää menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätös.
Analysis of non-conviction based confiscation measures in the European Union, European Commission, 2019, s. 14
6
Lausuntopalaute
6.1.1
Yleistä
Oikeusministeriö pyysi lausuntoa 69 taholta. Lausunnon antamisaika oli 18.12.2025–20.2.2026. Muillekin kuin jakelussa mainituille annettiin mahdollisuus antaa lausunto lausuntopalvelu.fi-sivustolla. Lausuntoja saapui yhteensä 30. Kaikki lausunnonantajat eivät lausuneet kaikkiin kohtiin tai ilmaisseet selvää kantaa siitä, kannattavatko tai vastustavatko he ehdotusta. Lausunnot ovat saatavilla hankesivulta (
OM062:00/2023
) ja niistä on laadittu erillinen tiivistelmä.
[5]
6Lausuntopalaute
6.1.1Yleistä
Oikeusministeriö pyysi lausuntoa 69 taholta. Lausunnon antamisaika oli 18.12.2025–20.2.2026. Muillekin kuin jakelussa mainituille annettiin mahdollisuus antaa lausunto lausuntopalvelu.fi-sivustolla. Lausuntoja saapui yhteensä 30. Kaikki lausunnonantajat eivät lausuneet kaikkiin kohtiin tai ilmaisseet selvää kantaa siitä, kannattavatko tai vastustavatko he ehdotusta. Lausunnot ovat saatavilla hankesivulta (OM062:00/2023) ja niistä on laadittu erillinen tiivistelmä.
… 2 строк без изменений …
Lausunnon antoivat seuraavat tahot: Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Helsingin käräjäoikeus, Helsingin hovioikeus, Helsingin poliisilaitos, Itä-Suomen yliopisto (professori Matti Tolvanen), Juristiliitto – Juristförbundet ry, Kanta-Hämeen käräjäoikeus, Keskusrikospoliisi, oikeuskansleri (esittelijäneuvos Juho Lehtimäki), Oikeusrekisterikeskus (ORK), Oulun käräjäoikeus, Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, Poliisihallitus, Puolustusministeriö, Rajavartiolaitos, Rovaniemen hovioikeus, Sisäministeriön poliisiosasto, Sisä-Suomen poliisilaitos, Suomen Asianajajat, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto – SPJL ry, Suomen syyttäjäyhdistys ry, Syyttäjälaitos – Valtakunnansyyttäjän toimisto, Tulli, Tuomioistuinvirasto, Turun hovioikeus, ulkoministeriö, Ulosottolaitos, Valtiovarainministeriö, Verohallinto ja yksi yksityishenkilö.
tarpeellisia. Huomionarvoista on myös, että esimerkiksi pakkokeinolain muutostarpeista ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain uudistamisesta on omat lainsäädäntöhankkeensa (OM055:00/2023, OM032:00/2021, OM018:00/2025). Nyt kyseessä olevassa hankkeessa on tehty pakkokeinojen ja tuomion jälkeisen vaiheen osalta ainoastaan sellaisia muutoksia, jotka on arvioitu välttämättömiksi konfiskaatiodirektiivin täytäntöönpanemiseksi.
6.1.2
Keskeiset ehdotukset
6.1.2Keskeiset ehdotukset
… 62 строк без изменений …
Työryhmämietinnön keskeisiä ehdotuksia kokonaisuudessaan kannatettiin laajasti ja sääntelyn tavoitetta eli rikoshyödyn tehokkaampaa poisottamista pidettiin tärkeänä.
ja KRP:n huomion johdosta maininta siitä, että ehdotus voi parantaa vastaajan motivaatiota ennallistamisen toteuttamiseksi.
6.1.3
Muut toteuttamisvaihtoehdot
6.1.3Muut toteuttamisvaihtoehdot
… 3 строк без изменений …
Asiaan kantaa ottaneet pitivät yleisesti työryhmän ehdotuksia parempina kuin mietinnössä arvioituja muita toteuttamisvaihtoehtoja. KRP katsoi, että Ruotsin lainsäädännön soveltamisesta saatavia kokemuksia tulee seurata siltä varalta, että nyt ehdotettavat muutokset eivät osoittautuisi riittäviksi.
SM, VM ja näiden hallinnonalan esitutkintaviranomaiset (Poha, KRP, Sisä-Suomen poliisilaitos, Tulli) toivoivat jatkovalmistelussa arvioitavaksi rahanpesun (RL 32:6) esirikoksen näyttökynnyksen ja tahallisuusvaatimuksen laskemista. Pyyntöä perusteltiin sillä, että rahanpesun esirikoksen näyttökynnys on oikeuskäytännössä muodostunut muissa kuin huumausainerikoksissa korkeaksi, ja että rahanpesun ensimmäinen tekomuoto (RL 32:6.1:n 1 kohta) edellyttää tarkoitustahallisuutta. Korkean näyttökynnyksen ja tahallisuusvaatimuksen katsottiin vaikeuttavan rahanpesurikosten saamista tuomiolle. Lisäksi rahanpesurikoksen ja siihen liittyvän rikoshyödyn konfiskaation katsottiin muodostavan kokonaisuuden, jota tulisi käsitellä yhdessä. Ehdotusta ei ole jatkovalmistelussa toteutettu yhtäältä hankkeen tehtävänannon sisällön ja aikataulun vuoksi, ja toisaalta siksi, että uusi rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamus koskee nimenomaisesti tilanteita,
joissa omaisuutta ei voida yhdistää mihinkään yksittäiseen rikokseen. Jatkossa olisi siten mahdollista tuomita alennetulla näyttökynnyksellä menetetyksi esimerkiksi rahanpesurikoksen esitutkinnassa tunnistettu omaisuus, vaikka näyttö ei riittäisikään vastaajan tuomitsemiseen rahanpesusta ja omaisuuden taustalla oleva yksittäinen rikos jäisi epäselväksi. Rahanpesusta tuomitseminen taas ei nykyisinkään edellytä, että kaikki esirikosta koskevat tosiseikat tai olosuhteet olisi selvitetty, mitä on korostettu muun ohella kansallisen lain esitöissä (
HE 183/2020
, s. 15). Tarkoitustahallisuuden näyttövaikeuksien osalta merkille pantavaa on, että tarkoitustahallisuus ei yleensä vaadi juuri lisänäyttöä, vaan se voidaan päätellä olosuhteista (
HE 183/2020
joissa omaisuutta ei voida yhdistää mihinkään yksittäiseen rikokseen. Jatkossa olisi siten mahdollista tuomita alennetulla näyttökynnyksellä menetetyksi esimerkiksi rahanpesurikoksen esitutkinnassa tunnistettu omaisuus, vaikka näyttö ei riittäisikään vastaajan tuomitsemiseen rahanpesusta ja omaisuuden taustalla oleva yksittäinen rikos jäisi epäselväksi. Rahanpesusta tuomitseminen taas ei nykyisinkään edellytä, että kaikki esirikosta koskevat tosiseikat tai olosuhteet olisi selvitetty, mitä on korostettu muun ohella kansallisen lain esitöissä (HE 183/2020, s. 15). Tarkoitustahallisuuden näyttövaikeuksien osalta merkille pantavaa on, että tarkoitustahallisuus ei yleensä vaadi juuri lisänäyttöä, vaan se voidaan päätellä olosuhteista (HE 183/2020
… 2 строк без изменений …
s. 12–14 ja esim. KKO 2009:59). Lisäksi rahanpesun toinen tekomuoto (RL 32:6.1:n 2 kohta) ei edellytä tarkoitustahallisuutta ja rahanpesu on rangaistavaa myös tuottamuksellisena (RL 32:9).
Sisä-Suomen poliisilaitos ehdotti, että vakuustakavarikkojen osalta on poistettava viranomaisen ankara vahingonkorvausvastuu tilanteissa, joissa vakuustakavarikko osoittautuu tarpeettomaksi. Ehdotusta ei ole jatkovalmistelussa toteutettu, koska vahingonkorvausvastuu on tärkeä vastaajan oikeusturvan tae, josta on tärkeää huolehtia, kun menettämisseuraamuksia laajennetaan. Toisaalta kysymys pakkokeinoihin ja yleisemmin turvaamistoimiin liittyvästä vahingonkorvaustavastuusta on nyt kyseessä olevaa hanketta laajempi.
6.1.4
Huomiot ehdotusten vaikutuksista
6.1.4Huomiot ehdotusten vaikutuksista
… 5 строк без изменений …
Yleisesti ottaen lausuntopalautteessa katsottiin, että mietinnössä oli tunnistettu hyvin vaikutuksia ja toisaalta niihin liittyviä epävarmuustekijöitä. Ihmisiin kohdistuvien ja yhteiskunnallisten vaikutusten osalta lausunnoissa tuotiin muun ohella esiin, että rikoshyödyn poisottaminen on kriminaalipoliittisesti perusteltua (professori Tolvanen) ja korostettiin tämän myönteisiä vaikutuksia kuten yleisestävyyttä (Tolvanen, Poliisihallitus). Suomen Asianajajat sitä vastoin katsoi, että ehdotukset ovat omiaan heikentämään yhteiskunnallista luottamusta oikeusvaltioon. Juristiliitto korosti tarvetta seurata muutoksen vaikutuksia erityisesti näyttötaakan alentamisen osalta. Oulun käräjäoikeus, Juristiliitto ja yksityishenkilö toivat niin ikään esiin vaikutukset erilaisiin heikommassa asemassa oleviin henkilöihin, joilla ei esim. ole varaa tai muutoin resursseja hankkia näyttöä.
Taloudellisten vaikutusten osalta Juristiliitto piti arviota taloudellisista vaikutuksista (taloudelliset hyödyt ylittävät viranomaisille aiheutuvan lisätyön ja muut kustannukset) liian optimistisena, professori Tolvanen taas perusteltuna. Tuomioistuinvirasto katsoi, että ehdotukset aiheuttanevat AIPAan muutostarpeita, joiden kustannusarvio on säädösten sisällöstä riippuen noin 20 000–70 000 euroa. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus katsoi kuulutustiedoksiannon voivan lisätä valtion maksamia avustajien palkkioita, jos vastaajalle määrätyn edunvalvojan palkkio jää valtion vahingoksi. Esityksen vaikutuksiin on tehty lausuntopalautteen johdosta eräitä täydennyksiä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Rikoslaki
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Rikoslaki
2 a luku
Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
7 §.
Uhkasakon muuntamatta jättäminen
. Pykälään säädettäisiin ne muutokset, jotka on siihen jo hyväksytty tässä esityksessä kumottavaksi ehdotetussa laissa rikoslain muuttamisesta (638/2026, ks.
7 §.Uhkasakon muuntamatta jättäminen. Pykälään säädettäisiin ne muutokset, jotka on siihen jo hyväksytty tässä esityksessä kumottavaksi ehdotetussa laissa rikoslain muuttamisesta (638/2026, ks.
HE 26/2026 vp
s. 69). Muutos olisi puhtaasti lakitekninen ja johtuisi 10 luvun 11 §:ään mainitussa laissa 638/2026 hyväksyttyjen ja tässä esityksessä ehdotettavien muutosten yhteensovittamisesta. Muutos tulisi kumottavaksi ehdotetussa laissa 638/2026 tarkoitetusti voimaan 1.3.2028.
8 luku
Vanhentumisesta
9 §.
Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
. Pykälään tehtäisiin direktiivin 15 ja 16 artiklaan liittyviä muutoksia. Samalla pykälän rakennetta muutettaisiin lisäämällä siihen uusi 2 momentti, jolloin pykälän nykyinen sisältö siirtyisi 1 momentiksi.
Pykälän
9 §. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen. Pykälään tehtäisiin direktiivin 15 ja 16 artiklaan liittyviä muutoksia. Samalla pykälän rakennetta muutettaisiin lisäämällä siihen uusi 2 momentti, jolloin pykälän nykyinen sisältö siirtyisi 1 momentiksi.
Pykälän
1 momentissa
yksilöitävissä olevaan rikokseen perustuvan menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika korotettaisiin 15 vuoteen. Muutos perustuisi direktiivin 15 artiklan 1 kohdan d alakohtaan, mutta koskisi kaikkia eli muitakin kuin direktiivin soveltamisalassa olevia rikoksia. Muutoksen taustaa on käyty läpi direktiivin sisältöä ja suhdetta Suomen lainsäädäntöön koskevassa jaksossa 2 ja 15 artiklan yhteydessä. Lisäksi säännöksen kieliasua päivitettäisiin nykyisiä lainkirjoitusohjeita vastaavaksi.
Muutos tarkoittaisi, että esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien tulisi nykyistä useammin selvittää edellytykset menettämisvaatimuksen esittämiselle tilanteessa, jossa menettämisvaatimuksen perusteena oleva rikos on vanhentunut. Harkinnassa olisi kuitenkin otettava huomioon, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttäisi näissä tilanteissa rikoksesta tuomitsemiseen riittävää näyttöä. Ajan kuluminen vaikeuttaa tällaisen näytön esittämistä, millä olisi vaikutusta arvioitaessa syyttäjän mahdollisuutta jättää menettämisvaatimus esittämättä rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 8 b:n mukaisesti. Menettämisvaatimus voidaan mainitun säännöksen nojalla jättää esittämättä esimerkiksi silloin, jos vaatimuksen perusteiden selvittämisestä tai sen käsittelemisestä tuomioistuimessa aiheutuisi asian laatuun nähden ilmeisen kohtuuttomia kustannuksia. Lisäksi edellytyksenä on aina se, ettei yleinen etu vaadi menettämisvaatimuksen esittämistä. Näiden edellytysten arvioinnissa
huomioon otettavia seikkoja on selostettu lain esitöissä. Esimerkiksi kustannusten kohtuuttomuus ilmenisi käytännössä esimerkiksi siten, että vaatimuksen perusteena olevien seikkojen toteen näyttäminen johtaisi suhteettoman laajaan todisteluun tai asian käsittelyn pitkittymiseen. Harkinnassa olisi otettava huomioon niin valtiolle kuin asiaan osallisille aiheutuvat kustannukset. Yleinen etu taas voi edellyttää menettämisvaatimuksen esittämistä prosessitaloudelliset näkökohdat sivuuttaen esimerkiksi silloin, kun kyseessä on arvokas omaisuus tai rikollinen toiminta on erityisen törkeää (
HE 80/2000 vp
huomioon otettavia seikkoja on selostettu lain esitöissä. Esimerkiksi kustannusten kohtuuttomuus ilmenisi käytännössä esimerkiksi siten, että vaatimuksen perusteena olevien seikkojen toteen näyttäminen johtaisi suhteettoman laajaan todisteluun tai asian käsittelyn pitkittymiseen. Harkinnassa olisi otettava huomioon niin valtiolle kuin asiaan osallisille aiheutuvat kustannukset. Yleinen etu taas voi edellyttää menettämisvaatimuksen esittämistä prosessitaloudelliset näkökohdat sivuuttaen esimerkiksi silloin, kun kyseessä on arvokas omaisuus tai rikollinen toiminta on erityisen törkeää (HE 80/2000 vp
s. 48–49).
Pykälän uusi
2 momentti
… 6 строк без изменений …
koskisi uutta selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamusta, josta säädettäisiin 10 luvun uudessa 3 a §:ssä. Viimeksi mainitulla säännöksellä poiketaan menettämisseuraamuksia nykyisin koskevasta rikosedellytyksestä siten, että yksittäistä rikollista tekoa ei yksilöitäisi. Tämän vuoksi vanhentumisajan alkamisajankohdaksi ei voida 1 momentin tavoin säätää menettämisvaatimuksen perusteena olevan rikollisen teon vanhentumista.
10 luku
Menettämisseuraamuksista
1 §.
Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset
. Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
, jossa viitattaisiin luvun uuteen 3 a §:ään rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta. Viittaus olisi tarpeen, koska 3 a §:llä poikettaisiin menettämisseuraamuksia nykyisin koskevasta 1 §:n 1–3 momentin rikosedellytyksestä.
1 §. Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset. Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti, jossa viitattaisiin luvun uuteen 3 a §:ään rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta. Viittaus olisi tarpeen, koska 3 a §:llä poikettaisiin menettämisseuraamuksia nykyisin koskevasta 1 §:n 1–3 momentin rikosedellytyksestä.
… 1 строк без изменений …
Selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisessa omaisuutta ei yhdistetä yksittäiseen rikokseen vaan yleisemmin rikolliseen toimintaan. Tämän vuoksi myöskään rikoksesta tuomitsemiseen riittävää näyttöä ei edellytettäisi. Uusi menettämisseuraamus myös poikkeaa 3 §:ssä säädetystä laajennetusta hyötykonfiskaatiosta siinä, että tekijää ei tuomittaisi mistään rikoksesta. Laajennetussa hyötykonfiskaatiossa liipaisinrikoksesta annettu tuomio täyttää rikosedellytyksen. Uusi poikkeussäännös olisi näistä syistä tarpeellinen myös rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta.
Poikkeussäännöksellä ei muutettaisi sitä lähtökohtaa, että menettämisseuraamus on rikosoikeudellisessa menettelyssä tuomittava rikosoikeudellinen seuraamus. Tämä koskee myös selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemista, jossa omaisuus yhdistetään yksittäisen rikoksen sijaan rikolliseen toimintaan. Myös kyseinen uusi menettämisseuraamus perustuu siten siihen, että jokin rikos on tehty, vaikka tätä ei voidakaan tuomiossa yksilöidä. Vastaavasti kuin laajennetun hyötykonfiskaation osalta, rikollista toimintaa pidettäisiin yläkäsitteenä, joka kattaa ainakin yhden rikoksen (ks. Rautio 2006 s. 168).
2 §.
Hyödyn menettäminen
. Pykälän yksittäisiin momentteihin tehtäisiin muutoksia, joiden seurauksena koko pykälä muutettaisiin.
Pykälän
2 §. Hyödyn menettäminen. Pykälän yksittäisiin momentteihin tehtäisiin muutoksia, joiden seurauksena koko pykälä muutettaisiin.
Pykälän
1–3 momentti
säilyisivät nykyisessä asussaan.
Pykälän
4 momentissa
laajennettaisiin nykyisen 4 momentin perusteita, joilla kolmansille osapuolille siirretty omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi. Muutoksen myötä menettämisseuraamuksen määrääminen olisi mahdollista tilanteissa, joissa kolmas osapuoli on 3 momentissa tarkoitettuun henkilöön tai hänen läheiseensä 3 §:n 3 momentissa tarkoitetussa suhteessa. Tällä tarkoitettaisiin siten ensinnäkin sellaista kolmatta, joka on tekijään, osalliseen tai siihen, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty, sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain
(758/1991)
3 §:n 1 momentissa (läheinen). Toiseksi säännöksellä tarkoitettaisiin yksityistä elinkeinonharjoittajaa, yhtiötä, muuta yhteisöä tai säätiötä, joka on tekijään, osalliseen tai siihen, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty tai hänen läheiseensä, sellaisessa suhteessa, jota tarkoitetaan takaisinsaannista konkurssipesään
annetun lain 3 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa.
Säännöksen muutoksilla pantaisiin täytäntöön direktiivin 13 artiklan 1 kohdan b alakohta, joka edellyttää menetetyksi tuomitsemisen mahdollistamista, jos omaisuus on siirretty epäillyn tai syytetyn lähipiirille, ja se on pysynyt epäillyn tai syytetyn tosiasiallisessa määräysvallassa. Jo nykyisen lainsäädännön perusteella on katsottu, että rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla menettämisseuraamuksen määrääminen on mahdollista tilanteissa, joissa omaisuus on siirtynyt läheiselle, mutta se on pysynyt epäillyn tai syytetyn tosiasiallisessa määräysvallassa (ks.
HE 4/2016 vp
… 3 строк без изменений …
s. 52). Muutoksen tarkoituksena on selventää säännöksen soveltamisessa huomioon otettavia seikkoja konfiskaatiodirektiivin vaatimusten mukaisesti. Säännös olisi edellä 13 artiklan yhteydessä lausutusti tarpeellinen myös siksi, että omaisuuden siirtäminen lähipiirille on nykyisin mainittu erikseen laajennettua hyötykonfiskaatiota koskevan 3 §:n 4 momentissa. Riskinä on, ettei tämän tulkita olevan mahdollista
tavallisen hyötykonfiskaation osalta, jos asiasta ei mainita erikseen.
Momenttiin tehtäisiin lisäksi se tekninen muutos, että olosuhteet, joissa hyöty voidaan tuomita menetetyksi siirronsaajalta, muutettaisiin selkeyssyistä luettelomuotoon. Samalla pykälän nykyinen viimeinen virke siirrettäisiin lakiteknisistä syistä uudeksi
5 momentiksi
ja sen sanamuotoon tehtäisiin tästä johtuva muutos. Pykälän
6 momenttiin
siirrettäisiin nykyisen 5 momentin sisältö yhteisvastuullisuudesta ja pykälän
7
momenttiin
7momenttiin
nykyisen 6 momentin sisältö hyödyn menettämisen ja loukatun yksityisoikeudellisen vaatimuksen suhteesta.
Pykälän
8 momenttiin
siirrettäisiin nykyisen 7 momentin sisältö menettämisseuraamuksen ja loukatun korvausvaatimuksen yhteensovittamisesta rajat ylittävissä tilanteissa. Samalla säännöksen sisältö muutettaisiin vastaamaan konfiskaatioasetuksen soveltamislain 27 §:n sääntelyä. Momentti koskee tilanteita, joissa vieraassa valtiossa on omaisuutta jäädytettynä tai siihen rinnastettavan toimenpiteen kohteena Suomessa tuomittavan menettämisvaatimuksen turvaamiseksi. Näissä tilanteissa nykyisen 6 momentin ja ehdotetun 7 momentin pääsääntö hyötykonfiskaation tuomitsematta jättämisestä voi heikentää asianomistajan asemaa, koska rikosoikeudellista yhteistyötä koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ei välttämättä säädellä omaisuuden jäädyttämisestä tai siirtämisestä toiseen valtioon yksityisoikeudellisen saatavan täytäntöönpanon turvaamiseksi, vaan tällaisiin tilanteisiin soveltuvat siviilioikeudellista yhteistyötä koskevat sopimukset
(
HE 4/2016 vp
(HE 4/2016 vp
… 3 строк без изменений …
s. 38). Nykyistä menettelyä ehdotetaan keskeisissä ehdotuksissa mainituista syistä yksinkertaistettavaksi siten, että tuomioistuin voisi menettämisseuraamuksen tuomittuaan loukatun pyynnöstä ratkaista lopullisesti myös vahingonkorvausta taikka edunpalautusta koskevan vaatimuksen. Lisäksi säädettäisiin menettämisseuraamuksen ja loukatulle tuomitun vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen yhteensovittamisesta täytäntöönpanovaiheessa kaksinkertaisen konfiskaation välttämiseksi.
Sääntely tarkoittaisi, että tuomioistuimen ei tulisi säännöksen soveltamistilanteissa jättää tuomitsematta menettämisseuraamusta asianomistajan vahingonkorvausta vastaavalta osin. Tuomioistuimen tulisi säännöksen edellytysten täyttyessä sekä tuomita menettämisseuraamus että ratkaista loukatun vahingonkorvausta tai edunpalautusta koskeva vaatimus ja antaa samalla määräykset näiden yhteensovittamisesta. Nämä seikat tulisi mainita tuomiolauselmassa, jotta ratkaisu on pantavissa täytäntöön ongelmitta. Säännöksen mukainen päätös voisi olla konfiskaatioasetuksen soveltamislain esitöissä todetusti esimerkiksi esinekonfiskaatiota koskeva tuomio, jossa käteis- tai tilirahat tuomittaisiin valtiolle menetetyksi ja myös palautettavaksi loukatulle määräyksin, että menettämisseuraamus pannaan täytäntöön vain siltä osin kuin omaisuutta ei ole palautettu loukatulle. Vastaavasti arvokonfiskaation osalta voitaisiin esimerkiksi tuomita menetettäväksi valtiolle rikoshyötynä 10 000
euroa ja loukatulle vahingonkorvausta 10 000 euroa määräyksin, että menettämisseuraamus raukeaisi siltä osin kuin menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon johdosta saatua rahaa vastaava rahamäärä olisi siirretty loukatulle tai siltä osin kuin vahingonkorvaus olisi muuten suoritettu. Vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymisen osalta edellytyksenä on, että rikoksella saatu hyöty vastaa rikoksella aiheutettua vahinkoa (ks.
HE 102/2020 vp
… 1 строк без изменений …
s. 74).
Momentin kieliasua ehdotetaan selkeytettäväksi siten, että siinä käytettäisiin konfiskaatioasetuksen soveltamislain 27 §:n tapaan rikoslain 10 luvun 2 §:n nykyisessä 6 momentissa ja ehdotetussa 7 momentissa käytettyä loukatun käsitettä, joka voi periaatteessa kattaa muunkin kuin asianomistajan (ks.
HE 102/2020 vp
s. 74). Käsite vastaisi momentissa nykyisin käytettyä käsitettä korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjästä, joten kyse ei olisi asiallisesta muutoksesta.
Yleisen periaatteen mukaan oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä ryhdytään soveltamaan heti niiden voimaan tultua myös niissä asioissa, jotka on pantu vireille ennen lain voimaantuloa (ks. esim.
HE 82/1995 vp
s. 155,
HE 271/2004 vp
s. 70,
HE 46/2014 vp
s. 124). Jos tuomioistuin olisi ennen lain voimaantuloa ehtinyt ratkaista korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen esittäjän nykyisen RL 10:2.7:n mukaisen pyynnön menettämisvaatimuksen ratkaisemisesta ja korvaus- tai edunpalautusvaatimuksen siirtämisestä käsiteltäväksi riita-asioiden oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä, asian käsittelyä jatkettaisiin riita-asiana eikä menettämisseuraamuksen ja yksityisoikeudellisen vaatimuksen ratkaiseminen kokonaisuudessaan uuden lain mukaisesti tulisi enää kyseeseen. Jos taas tuomioistuimen ratkaisua ei olisi vireillä olevassa asiassa vielä tehty uuden lain voimaantullessa, loukatulla olisi mahdollisuus pyytää sekä menettämisseuraamuksen että yksityisoikeudellisen
vaatimuksen ratkaisua ja yhteensovittamista uuden lain mukaisesti.
Pykälän nykyinen 8 momentti, jossa viitataan konfiskaatioasetukseen ja sen soveltamislakiin, siirtyisi uudeksi
9 momentiksi.
3 §.
Laajennettu hyödyn menettäminen
. Pykälään
3 §. Laajennettu hyödyn menettäminen. Pykälään
1 momenttiin
tehtäisiin keskeisissä ehdotuksissa selostetut muutokset. Ensinnäkin laiton tuontitavaraan ryhtyminen lisättäisiin liipaisinrikokseksi 1 momentin uudeksi 9 kohdaksi.
Laajennetun hyödyn menettämisen yleiset edellytykset pysyisivät ennallaan ja koskisivat siten myös laitonta tuontitavaraan ryhtymistä. Rikoksen tulisi olla RL 10:3.1:n mukaisesti luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa taloudellista hyötyä. Menetetyksi tuomitsemista harkittaessa olisi muiden seikkojen ohella otettava erityisesti huomioon, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista. Näiden kriteerien tulkinnan osalta voidaan viitata lain esitöihin ja oikeuskäytännön kannanottoihin. Kyseiset harkintakriteerit eivät ole yksinomaisia tai kumulatiivisia, vaan ne otetaan huomioon muiden seikkojen ohella eikä kaikkien käsillä oloa edellytetä. Kyse on kokonaisharkinnasta. Jos esimerkiksi on selvää, että omaisuutta käytetään uusien rikosten tekemiseen,
jo tämä voi olla riittävä syy tuomita menettämisseuraamus. Toisaalta säännöksessä tarkoitetut muut seikat voivat olla jo yksinään riittäviä perustelemaan menettämisseuraamuksen, vaikka pykälään kirjatut harkintakriteerit eivät tapaukseen juuri soveltuisikaan (LaVM 4/2016 vp s. 7–8,
HE 4/2016 vp
s. 40–41; ks. myös KKO 2025:7).
Kuten yleisperusteluissa on todettu, laittoman tuontitavaraan ryhtymisen osalta laajennetun hyötykonfiskaation edellytykset voisivat täyttyä tilanteissa, joissa tavaroita on hankittu huomattavia määriä jälleenmyyntiä varten. Sen sijaan mainittuun rikokseen syyllistyminen hankkimalla tavaroita puhtaasti omaa käyttöä varten jäisi joka tapauksessa laajennetun hyötykonfiskaation ulkopuolelle, koska tällaisilla rikoksilla ei tyypillisesti tavoitella taloudellista hyötyä siten kuin RL 10:3.1:ssä edellytetään (ks.
HE 80/2000 vp
… 1 строк без изменений …
s. 24 ja Viljanen 2007 s. 191).
Muutoksen johdosta nykyinen yritystä koskeva 9 kohta siirtyisi uudeksi 10 kohdaksi ja nykyiseen 8 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos. Lisäksi 7 kohdan lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin koskeva säännösviittaus päivitettäisiin koskemaan rikoslain 20 luvun 18 §:n
(723/2022)
2 momenttia, jossa 20 luvun kumotussa 8 b §:n 2 momentissa tarkoitetusta teosta nykyisin säädetään (ks.
HE 13/2022 vp
s. 132 ja
HE 4/2016 vp
s. 14).
3 a §.
Rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menettäminen
. Pykälällä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaus rikoshyödyn poisottamisessa vaadittavan näyttökynnyksen alentamisesta ja pantaisiin täytäntöön direktiivin 16 artikla rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemisesta. Menetetyksi tuomittavaa omaisuutta ei yhdistettäisi yksittäiseen rikokseen eikä yksittäistä rikosta muutenkaan näytettäisi toteen (direktiivin johdanto-osan 29 ja 34 kappale), joten uudella menettämisseuraamuksella poikettaisiin menettämisseuraamuksia nykyisin koskevasta rikosedellytyksestä (RL 10:1).
Pykälän
3 a §.Rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menettäminen. Pykälällä toteutettaisiin hallitusohjelman kirjaus rikoshyödyn poisottamisessa vaadittavan näyttökynnyksen alentamisesta ja pantaisiin täytäntöön direktiivin 16 artikla rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän varallisuuden menetetyksi tuomitsemisesta. Menetetyksi tuomittavaa omaisuutta ei yhdistettäisi yksittäiseen rikokseen eikä yksittäistä rikosta muutenkaan näytettäisi toteen (direktiivin johdanto-osan 29 ja 34 kappale), joten uudella menettämisseuraamuksella poikettaisiin menettämisseuraamuksia nykyisin koskevasta rikosedellytyksestä (RL 10:1).
Pykälän
1 momentissa
… 15 строк без изменений …
säädettäisiin selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen edellytyksistä, jotka pitkälti vastaisivat direktiivin 16 artiklaa, mutta menisivät joiltakin osin direktiivissä edellytettyä vähimmäistasoa pidemmälle. Menettämisseuraamuksen kohteena olisi direktiivin 16 artiklassa edellytetysti rikosasian esitutkinnassa tunnistettu omaisuus. Rikokset, joiden esitutkinnan seurauksena selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitseminen olisi mahdollista, olisivat momentin 1 kohdan nojalla samoja kuin laajennetun hyötykonfiskaation liipaisinrikokset, miltä osin mentäisiin 16 artiklan 4 kohdan vähimmäistasoa (neljän vuoden enimmäisrangaistustason rikokset) pidemmälle. Siinä missä laajennetun hyötykonfiskaation edellytyksenä on liipaisinrikoksesta annettu tuomio, uudessa menettämisseuraamuksessa liipaisimena toimisi esitutkinnan aloittaminen vastaavista rikoksista. Artiklan sanamuoto rikostutkinnan
yhteydessä tunnistetusta omaisuudesta tarkoittaisi, että kyse olisi konkreettisesta, omaisuudesta. Direktiivin määritelmä omaisuudesta on edellä 3 artiklan yhteydessä todetusti laaja ja kansallinen lainsäädäntö on sopusoinnussa määritelmän kanssa. Omaisuudeksi voidaan katsoa myös digitaalisessa muodossa olevat varallisuuserät kuten virtuaalivaluutat ja niitä koskevat virtuaalilompakot.
Kolmantena edellytyksenä selittämättömän omaisuuden konfiskaatiolle olisi, että omaisuus olisi varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, joka voi tuottaa taloudellista hyötyä (1 momentin 3 kohta). Tältäkin osin säännös olisi 16 artiklaa laajempi, koska viimeksi mainittu edellyttää säätämään konfiskaatiosta tilanteissa, joissa kyse on rikollisjärjestön piirissä puitteissa toteutetusta rikollisesta toiminnasta, joka on omiaan tuottamaan huomattavaa suoraa tai välillistä taloudellista hyötyä. Säännös muistuttaisi tältäkin osin laajennettua hyötykonfiskaatiota sillä erolla, että viimeksi mainitussa edellytys taloudellisen hyödyn tuottamisesta kohdistuu liipaisinrikokseen, kun taas uudessa menettämisseuraamuksessa se kohdistuisi rikolliseen toimintaan. Säännöksen sanamuotona olisi direktiivissä käytetyn ”on omiaan tuottamaan taloudellista hyötyä” sijasta ”voi tuottaa taloudellista hyötyä”, jota on käytetty myös vuoden 2014 direktiivin laajennettua
menetetyksi tuomitsemista koskevan 5 artiklaa täytäntöönpantaessa. Sanamuodoilla ei olisi asiallista eroa. Sanamuoto tarkoittaisi, että rikollisesta toiminnasta tulisi tyypillisesti seurata tällaista hyötyä (ks. laajennetun hyödyn menettämisen osalta
HE 4/2016 vp
s. 39). Laajennetun hyötykonfiskaation osalta kyseisen edellytyksen on katsottu sulkevan pois henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joilla ei tyypillisesti tavoitella taloudellista hyötyä (
HE 80/2000 vp
s. 39). Laajennetun hyötykonfiskaation osalta kyseisen edellytyksen on katsottu sulkevan pois henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joilla ei tyypillisesti tavoitella taloudellista hyötyä (HE 80/2000 vp
… 14 строк без изменений …
s. 24).
Näytön arvioinnissa keskeistä olisi varsinkin omaisuuden ilmeinen epäsuhta asianomaisen laillisiin tulonlähteisiin tai ansaintamahdollisuuksiin taikka varallisuuteen nähden. Mitä suurempi epäsuhta on, sitä perustellummin omaisuuden laillinen alkuperä voidaan kyseenalaistaa. Vaikka euromääräistä rajaa ei voida asettaa, perusteltua olisi, ettei alle nelinumeroista summaa ole syytä lähteä kyseenalaistamaan (aikaisemman lainsäädännön osalta ks. Rautio 2006 s. 173–175; ks. myös Viljanen 2007 s. 200). Vastaavasti mitä vähäisempi epäsuhta omaisuuden ja laillisten tulonlähteiden osalta on, sitä enemmän muuta näyttöä omaisuuden laittomasta alkuperästä tarvittaisiin, jotta edellytetty näyttökynnys täyttyisi.
Omaisuuden arvolla olisi merkitystä myös arvioitaessa, onko omaisuus 2 momentissa mainitulla tavalla ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta. Lähtökohdaksi voitaisiin ottaa se, että jos omaisuuden arvo olisi alle 1 000 euroa, kysymys ei ole välttämättä vähäistä vakavammasta rikollisesta toiminnasta peräisin olevasta omaisuudesta (
HE 4/2016 vp
Omaisuuden arvolla olisi merkitystä myös arvioitaessa, onko omaisuus 2 momentissa mainitulla tavalla ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta. Lähtökohdaksi voitaisiin ottaa se, että jos omaisuuden arvo olisi alle 1 000 euroa, kysymys ei ole välttämättä vähäistä vakavammasta rikollisesta toiminnasta peräisin olevasta omaisuudesta (HE 4/2016 vp
… 13 строк без изменений …
s. 40).
Selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitseminen olisi laajennetun hyötykonfiskaation tapaan harkinnanvarainen menettämisseuraamus. Pykälän
2 momentissa
säädettäisiinkin laajennettua hyötykonfiskaatiota vastaavasti seikoista, jotka tuomioistuimen tulisi muiden seikkojen ohella erityisesti ottaa huomioon selittämättömän omaisuuden konfiskaatiota harkittaessa. Näiden seikkojen arvioimisen osalta voidaan viitata rikoslain 10 luvun 3 §:n esitöihin, joita on selostettu myös yleisperusteluissa laajennetun hyödyn menettämisen osalta. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen arvioiminen olisi kyseisissä esitöissä todetusti kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kolmen erikseen mainitun kriteerin ohella myös muut seikat (
HE 4/2016 vp
säädettäisiinkin laajennettua hyötykonfiskaatiota vastaavasti seikoista, jotka tuomioistuimen tulisi muiden seikkojen ohella erityisesti ottaa huomioon selittämättömän omaisuuden konfiskaatiota harkittaessa. Näiden seikkojen arvioimisen osalta voidaan viitata rikoslain 10 luvun 3 §:n esitöihin, joita on selostettu myös yleisperusteluissa laajennetun hyödyn menettämisen osalta. Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen arvioiminen olisi kyseisissä esitöissä todetusti kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kolmen erikseen mainitun kriteerin ohella myös muut seikat (HE 4/2016 vp
… 1 строк без изменений …
s. 40–41). Harkintakriteerit eivät ole yksinomaisia tai kumulatiivisia, ja niiden tarkoituksena olisi RL 10:3:n tapaan varmistaa, että kynnys menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle ei muodostu
liian korkeaksi (ks. LaVM 4/2016 vp s. 7–8).
Pykälään liittyisi siirtymäsäännös, jonka mukaan sitä sovelletaan, jos esitutkinta 3 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta on aloitettu lain voimaantulon jälkeen ja rikoksen epäilty tekopäivä on lain voimaantulon jälkeen. Säännöksellä varmistettaisiin, että ehdotettu sääntely on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja taannehtivan rikoslainsäädännön kiellon mukainen, mitä on selostettu tarkemmin voimaantuloa ja säätämisjärjestystä koskevissa perusteluissa.
7 §.
Menettämisseuraamuksen raukeaminen
. Pykälään säädettäisiin ne muutokset, jotka on siihen jo hyväksytty tässä esityksessä kumottavaksi ehdotetussa laissa rikoslain muuttamisesta (638/2026, ks.
7 §.Menettämisseuraamuksen raukeaminen. Pykälään säädettäisiin ne muutokset, jotka on siihen jo hyväksytty tässä esityksessä kumottavaksi ehdotetussa laissa rikoslain muuttamisesta (638/2026, ks.
HE 26/2026 vp
s. 70). Muutos olisi puhtaasti lakitekninen ja johtuisi 10 luvun 11 §:ään mainitussa laissa 638/2026 hyväksyttyjen ja tässä esityksessä ehdotettavien muutosten yhteensovittamisesta. Muutos tulisi kumottavaksi ehdotetussa laissa 638/2026 tarkoitetusti voimaan 1.3.2028.
9 §.
Menettämisseuraamusasian käsittely
. Pykälän
9 §. Menettämisseuraamusasian käsittely. Pykälän
2 momenttiin
tehtäisiin selventävä tarkennus. Momentissa säädetään ainoastaan menettämisseuraamusta koskevan asian tutkimisesta ja ratkaisemisesta vuoden 2014 direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa ja uuden direktiivin 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa pakenemistilanteissa. Momentin mukaan vastaajalle on näissä tilanteissa viran puolesta määrättävä edunvalvoja, jonka palkkioon ja korvaukseen sovelletaan, mitä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 ja 11 §:ssä säädetään puolustajan palkkiosta ja korvauksesta. Lain esitöiden mukaan edunvalvoja saisi valtion varoista palkkion ja korvauksen, jotka jäisivät valtion vahingoksi, jos vaatimus hylätään. Vastaaja olisi puolestaan velvollinen korvaamaan mainitun 2 luvun mukaisesti valtiolle sen varoista maksetun palkkion ja korvauksen, jos hänet
tuomittaisiin menettämisseuraamukseen (
HE 4/2016 vp
tuomittaisiin menettämisseuraamukseen (HE 4/2016 vp
s. 44).
Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään rikokseen syyllistyneen epäillyn velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset. Ainoastaan menettämisseuraamusta koskevan asian ratkaisussa ei oteta kantaa rikoksen syyllisyyskysymykseen. Tämän vuoksi rikoslain 10 luvun 9 §:n 2 momenttiin lisättäisiin uusi viides virke, jonka mukaan menettämisseuraamukseen tuomitun vastaajan velvollisuuteen korvata valtiolle edunvalvojan palkkio ja korvaus sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 11 §:ssä säädetään rikokseen syyllistyneen epäillyn korvausvelvollisuudesta. Muutos olisi luonteeltaan selventävä ja sillä varmistettaisiin, että sääntelyn sisältö vastaa sen esitöissä mainittua tarkoitusta. Samalla momentin neljännen virkkeen viittaus rikosoikeudenkäyntilakiin muutettaisiin koskemaan 2 luvun 10 §:ää.
11 §.
Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja muiden rikoksesta johtuvien vaatimusten yhteensovittaminen
. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä 11 §:n 2 momenttia, joka koskee menettämisseuraamuksen ja yksityisoikeudellisten vaatimusten yhteensovittamista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanovaiheessa. Koska momentti on nykyisellään hyvin pitkä, se siirrettäisiin selkeyssyistä omaksi pykäläkseen eli uudeksi 11 §:ksi, joka jaettaisiin useampaan momenttiin. Samalla nykyisen 11 §:n 1 momentti siirrettäisiin uuteen 12 §:ään. Pykälän nykyinen 3 momentti on ehdotettu kumottavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisen yhteydessä (
HE 26/2026 vp
).
Pykälän
11 §. Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja muiden rikoksesta johtuvien vaatimusten yhteensovittaminen. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä 11 §:n 2 momenttia, joka koskee menettämisseuraamuksen ja yksityisoikeudellisten vaatimusten yhteensovittamista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanovaiheessa. Koska momentti on nykyisellään hyvin pitkä, se siirrettäisiin selkeyssyistä omaksi pykäläkseen eli uudeksi 11 §:ksi, joka jaettaisiin useampaan momenttiin. Samalla nykyisen 11 §:n 1 momentti siirrettäisiin uuteen 12 §:ään. Pykälän nykyinen 3 momentti on ehdotettu kumottavaksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisen yhteydessä (HE 26/2026 vp).
Pykälän
1 momenttiin
otettaisiin nykyisen 2 momentin ensimmäisen virkkeen sisältöä vastaava sääntely, jonka mukaan jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n nykyisessä 6 momentissa eli ehdotettavassa 7 momentissa tarkoitetun menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun antamisen jälkeen, menettämisseuraamus voidaan panna täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä. Sääntelyä selkeytettäisiin toteamalla nimenomaisesti ja nykyistä oikeustilaa vastaavasti, että Oikeusrekisterikeskus päättäisi asiasta asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta. Tämä tarkoittaisi, kuten nykyisessä ja ehdotetussa 2 momentissa, että Oikeusrekisterikeskus ratkaisisi hakemuksen perusteella, onko korvausvaatimus oikeutettu (ks. ehdotetun 2 momentin osalta
HE 2/2013 vp
… 6 строк без изменений …
s. 7).
Edelleen momentissa säädettäisiin hakemuksen tekemisen määräajasta, joka olisi viisi vuotta lainvoiman saaneen menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun antamispäivästä. Nykyisin hakemuksen tekemiselle ei ole määräaikaa, mikä mahdollistaa hakemuksen tekemisen vielä siinäkin vaiheessa, kun menettämisseuraamuksen täytäntöönpano on RL 8:14:n nojalla päättynyt. Käytännössä on ollut tilanteita, joissa samaa asiaa koskeva hakemus on laitettu vireille useita kertoja. Määräaika pitkälti vastaisi aikaisempaa lakia eli vuoden 2001 menettämisseuraamusuudistuksen yhteydessä säädettyä alkuperäistä RL 10:11.2:ää
(875/2001)
, jonka mukaan vahingonkärsijän oli nostettava kanne asiasta käräjäoikeudessa viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman.
Pykälän
(875/2001), jonka mukaan vahingonkärsijän oli nostettava kanne asiasta käräjäoikeudessa viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin 11 §:n nykyisen 2 momentin toisen virkkeen tapaan tilanteista, joissa menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön. Tällöin Oikeusrekisterikeskus voisi nykyiseen tapaan asianomaisen henkilön hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Oikeusrekisterikeskus ratkaisisi hakemuksen perusteella, onko korvausvaatimus oikeutettu (
HE 2/2013 vp
säädettäisiin 11 §:n nykyisen 2 momentin toisen virkkeen tapaan tilanteista, joissa menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön. Tällöin Oikeusrekisterikeskus voisi nykyiseen tapaan asianomaisen henkilön hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Oikeusrekisterikeskus ratkaisisi hakemuksen perusteella, onko korvausvaatimus oikeutettu (HE 2/2013 vp
s. 7), sekä päättäisi korvauksen maksamisesta hakijalle.
Lisäksi säädettäisiin, että 1 momenttiin otettava viiden vuoden määräaika koskisi myös 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen tekemistä. Asianomaisella henkilöllä tarkoitettaisiin esimerkiksi menettämisseuraamusta koskevan asian vastaajaa tai rikoksen asianomistajaa. Kyseeseen voisi kuitenkin tulla myös muu vahingonkärsijä kuin asianomistaja. Joissakin tapauksissa on mahdollista, että vahingonkorvausta vaativaa ei ole kuultu rikosasian esitutkinnassa tai tuomioistuinkäsittelyssä. Hänestä ei ole ehkä oltu lainkaan tietoisia. Tällaisen henkilön olisi ensin ajettava vahingonkorvauskannetta rikoksentekijää vastaan ennen kuin hän voisi tehdä nyt ehdotetun 2 momentin mukaisen hakemuksen, sillä vahingonkorvauksen perusteen ja määrän pitää olla selvillä (ks.
HE 80/2000 vp
s. 36).
Kuten 1 momentissa tarkoitettu täytäntöönpanon mukauttaminen, myös 2 momentissa tarkoitetun korvauksen suorittaminen edellyttäisi nykytilan mukaisesti sitä, että tuomittu vahingonkorvaus tai edunpalautus vastaa tuomittua menettämisseuraamusta (ks.
HE 4/2016 vp
… 5 строк без изменений …
s. 7) ja perustuu samaan tekoon. Sama edellytys koskisi 1 momenttiin ehdotetun muutoksen myötä myös ennallistamisvelvollisuutta.
Edelleen pykälän 2 momenttiin otettaisiin uutta sääntelyä, jonka mukaan korvaus voitaisiin suorittaa valtion varoista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanokertymää vastaavin varoin. Muutokset vastaisivat nykylain esitöitä ja olisivat siten luonteeltaan selkeyttäviä. Oikeusrekisterikeskuksen harkintaan siitä, onko korvausvaatimus oikeutettu, kuuluisi ensinnäkin se, ettei hakija ole saanut suoritusta muualta. Lisäksi olisi tarkistettava 1 momentin vastaavuusedellytyksen täyttyminen eli verrattava, vastaako tuomittu vahingonkorvaus, edunpalautus tai ennallistamisvelvollisuus tuomittua menettämisseuraamusta ja perustuvatko ne samaan tekoon. Vielä olisi tarkistettava, että tuomittu vahingonkorvaus tai edunpalautus olisi aiheellinen sekä perusteiltaan että määrältään, koska riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomio voidaan perustaa esimerkiksi myöntämiseen, jolloin tuomioistuin ei enemmälti tutki vaatimuksen perusteita tai määrää. Jos Oikeusrekisterikeskus katsoo
vaatimuksen perustelluksi, se määräisi vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen maksettavaksi hakijalle valtion varoista (ks.
HE 2/2013 vp
… 1 строк без изменений …
s. 7).
KKO on ennakkopäätöksessään KKO 2024:14 vahvistanut sen vanhan lain esitöiden mukaisen kannan, että vahingonkorvausta koskeva tuomio, joka on Oikeusrekisterikeskukselle osoitetun hakemuksen perusteena, ei ole valtiota sitova (kohta 11, vanhan lain esitöiden osalta ks.
HE 80/2000 vp
s. 36). Oikeusrekisterikeskuksen on tutkittava korvausvelan aiheellisuus ennen kuin korvaus voidaan suorittaa valtiolle menetetyiksi tuomituista varoista (kohta 12). Kyse on hallintomenettelystä, jossa ei ole muita asianosaisia kuin hakija. Kysymys on siten vahingonkärsijän ja valtion välisestä asiasta, jossa Oikeusrekisterikeskus edustaa valtiota (kohta 13). Oikeusrekisterikeskuksella on hakemuksesta päättäessään oikeus tutkia korvausvelan mahdollinen vanhentuminen (kohta 14).
Hakemuksen tekijän vastuulla olisi kyseisen ennakkopäätöksen mukaisesti huolehtia, ettei rikoksentekijän vahingonkorvausvelvollisuus vanhennu. Muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuva vahingonkorvaus vanhenee velan vanhentumisesta annetun lain
(728/2003)
4 §:n ja 7 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla kolmen vuoden kuluttua siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. KKO:n mainitussa ratkaisussa vanhentumisajan katsottiin alkaneen syytteen nostamispäivästä, jolloin asiasta oli muun ohella valtakunnansyyttäjänviraston ja käräjäoikeuden tiedotteiden vuoksi laajalti uutisoitu.
Lisäys siitä, että korvaus voitaisiin suorittaa valtion varoista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanokertymää vastaavin varoin, olisi luonteeltaan nykytilaa selkeyttävä. Lain esitöissä on katsottu, että yksityisoikeudellinen saatava voidaan tyydyttää valtion varoista siltä osin kuin hyötykonfiskaatio on pantu täytäntöön (
HE 2/2013 vp
Lisäys siitä, että korvaus voitaisiin suorittaa valtion varoista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanokertymää vastaavin varoin, olisi luonteeltaan nykytilaa selkeyttävä. Lain esitöissä on katsottu, että yksityisoikeudellinen saatava voidaan tyydyttää valtion varoista siltä osin kuin hyötykonfiskaatio on pantu täytäntöön (HE 2/2013 vp
… 2 строк без изменений …
s. 1 ja 7). Säännöksellä varmistettaisiin, että korvausta voidaan suorittaa vain menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta kertyneistä varoista eli Suomen valtion omaisuuden tosiasiallisesta lisääntymisestä (netto-osuudesta), joka menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta on esimerkiksi säilytys- ja täytäntöönpanokustannusten vähentämisen jälkeen saatu. Rajat ylittävissä tilanteissa täytäntöönpanokertymä saattaa jäädä vähäisemmäksi kuin kansallisissa tilanteissa. Esimerkiksi konfiskaatioasetuksen 30 artiklan 7 kohdan nojalla täytäntöönpanokertymä jaetaan lähtökohtaisesti puoliksi päätöksen antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion
välillä, jos täytäntöönpanon johdosta saatu määrä on yli 10 000 euroa.
Pykälän
3 momenttiin
otettaisiin sellaisenaan nykyisen 11 §:n 2 momentin kolmannen virkkeen sääntely, jonka mukaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään salassapitovelvollisuudesta, asianomaisella henkilöllä on oikeus saada hakemuksen tekemistä varten Oikeusrekisterikeskukselta tietoja edellä tarkoitetun menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta.
Pykälän
4 momenttiin
… 1 строк без изменений …
otettaisiin nykyisen 11 §:n 2 momentin neljännen ja viidennen virkkeen kaltaista sääntelyä, johon tehtäisiin eräitä vähäisiä muutoksia. Nykyisen neljännen virkkeen mukaan jos samaan rikokseen perustuvia hakemuksia tehdään useampia kuin yksi, hakemukset on ratkaistava samalla kertaa, jollei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa hakijoille. Ehdotetussa 4 momentissa sanamuotoa muutettaisiin siten, että jos samaan rikokseen perustuvasta yhdestä tai useammasta menettämisseuraamuksesta tehtäisiin useampia hakemuksia, ne olisi ratkaistava samalla kertaa, jollei hakemusten ratkaisemiseen erikseen olisi erityistä syytä.
Lisäksi ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin, että jos täytäntöönpanokertymää vastaavat varat eivät riitä kaikkien korvausten suorittamiseen, korvaukset suoritetaan suhteellisten osuuksien mukaisesti noudattaen, mitä konkurssilain
(120/2004)
18 ja 19 luvussa säädetään. Nykyisen 11 §:n 2 momentin viidennen virkkeen mukaan jollei täytäntöönpantu menettämisseuraamus riitä kaikkien saatavien maksamiseen, maksu suoritetaan saatavien suuruuden mukaisessa suhteessa noudattaen, mitä konkurssilain 17 ja 18 luvussa säädetään. Uudessa säännöksessä puhuttaisiin täytäntöönpanokertymää vastaavista varoista, millä korostettaisiin ehdotetun 2 momentin tapaan sitä, että kyse olisi täytäntöönpanosta kertyneistä nettovaroista. Maininta saatavista poistettaisiin, koska se voi luoda käsityksen siitä, että kyse olisi valtion velkasuhteesta hakijalle. Lisäksi viittaus konkurssilain 17 ja 18 lukuun päivitettäisiin koskemaan 18 ja 19 lukua. Konkurssilain 17 luku koskee konkurssipesään
kuuluvan omaisuuden hoitoa ja myyntiä sekä panttivelkojaa koskevia säännöksiä eikä siten sovi nyt kyseessä olevan sääntelyn asiayhteyteen. Viittauksen olisi luontevampaa koskea konkurssilain 18 ja 19 lukua, jotka koskevat jako-osuuksien maksamista sekä konkurssipesän lopputilitystä ja jälkiselvitystä.
Pykälän
5 momenttiin
otettaisiin nykyisen 11 §:n 2 momentin kuudenteen, seitsemänteen ja kymmenenteen virkkeeseen sisältyvää sääntelyä eräin tarkennuksin. Nykyisen mainitun sääntelyn mukaan Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen tyytymättömällä on oikeus ajaa kannetta kantajan kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudessa. Kanne on nostettava kuukauden kuluessa Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä. Vastaajana asiassa on valtio, jota edustaa Oikeusrekisterikeskus.
Asian luonne on lain esitöiden valossa jossain määrin epäselvä. Lakivaliokunta on arvioidessaan kysymystä siitä, onko Oikeusrekisterikeskuksella velvollisuus korvata korvauksenhakijan kuluja korvauksen hakemisen johdosta katsonut, että kysymyksessä omatyyppisensä (sui generis) asia. Käräjäoikeudessa asiallisesti haetaan muutosta hallintoviranomaisen päätökseen, minkä vuoksi asiaa ei voitaisi pitää tavanomaisena riita-asiana eikä myöskään rikosasiana. Siksi näitä asioita koskevat oikeudenkäyntikulusäännökset eivät tule sovellettaviksi. Koska oikeudenkäyntikuluista ei myöskään erikseen säädetä, osapuolet vastaisivat omista kuluistaan. Korvausta hakeva voi saada valtion varoista oikeusapua asian käsittelyä Oikeusrekisterikeskuksessa ja tuomioistuimessa varten siten kuin oikeusapulaissa
(257/2002)
säädetään (LaVM 4/2013 vp s. 2).
Vaikka käräjäoikeudessa haetaankin asiallisesti muutosta ORK:n päätökseen, kysymys ei oikeudellisesti ole muutoksenhausta vaan uudesta alkavasta oikeudenkäynnistä, kuten termistä kanne ilmenee. Sääntelyn esikuvana on lain esitöiden (
HE 2/2013 vp
s. 7) mukaan sakkotäytäntöönpanolain silloinen 45 §, jossa noudatettiin sen esitöiden (
HE 218/2001 vp
Vaikka käräjäoikeudessa haetaankin asiallisesti muutosta ORK:n päätökseen, kysymys ei oikeudellisesti ole muutoksenhausta vaan uudesta alkavasta oikeudenkäynnistä, kuten termistä kanne ilmenee. Sääntelyn esikuvana on lain esitöiden (HE 2/2013 vp
s. 7) mukaan sakkotäytäntöönpanolain silloinen 45 §, jossa noudatettiin sen esitöiden (HE 218/2001 vp
s. 50) mukaan riita-asioiden käsittelyjärjestystä. Vastaavanlaista sääntelyä on myös laissa syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta
(422/1974)
. Kyseisen lain 7 §:n mukaan Valtiokonttorin päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, mutta päätökseen tyytymätön voi nostaa kanteen valtiota vastaan käräjäoikeudessa riita-asioissa säädetyssä järjestyksessä.
(422/1974). Kyseisen lain 7 §:n mukaan Valtiokonttorin päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, mutta päätökseen tyytymätön voi nostaa kanteen valtiota vastaan käräjäoikeudessa riita-asioissa säädetyssä järjestyksessä.
Sääntelyä selkeytettäisiin viimeksi mainittua säännöstä vastaavasti mainitsemalla erikseen, että Oikeusrekisterikeskuksen päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla, ja että kanteen ajaminen tapahtuisi riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä. Lisäksi kanteen nostamisen määräaikaa tarkennettaisiin siten, että määräaika olisi 30 päivää Oikeusrekisterikeskuksen päätöksen tiedoksiantopäivästä. Muutos olisi tärkeä päätöksen kohteen eli hakijan oikeusturvan parantamiseksi, koska hakija ei välttämättä heti saa tietoa Oikeusrekisterikeskuksen päätöksen antamisesta. Tällaiset päätökset annetaan hakijalle todisteellisesti tiedoksi, joten määräajan noudattamisen valvominen käräjäoikeudessa olisi yksinkertaista. Nykyistä sääntelyä vastaavasti vastaajana asiassa olisi valtio, jota edustaisi Oikeusrekisterikeskus.
Pykälän
6 momenttiin
otettaisiin sellaisinaan 11 §:n 2 momentin nykyiset kahdeksas ja yhdeksäs virke tilanteista, joissa samaan rikokseen perustuvien hakemusten johdosta nostetaan useampi kanne.
Pykälän
7 momenttiin
… 1 строк без изменений …
otettaisiin uusi oikeudenkäyntikuluja koskeva säännös. Momentin mukaan 5 ja 6 momentissa tarkoitetussa asiassa asianosaiset vastaisivat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Tuomioistuin voisi kuitenkin erityisestä syystä velvoittaa sen, jolle tuomioistuimen päätös on vastainen, osittain tai kokonaan korvaamaan vastapuolelleen oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut noudattaen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä.
Se, mitä erityisellä syyllä tarkoitettaisiin, vaihtelisi ulosottokaaren mainitun säännöksen tavoin tilanteittain (ks.
HE 83/2006 vp
s. 78). Kysymys voisi olla esimerkiksi sellaisesta epälojaalista prosessaamisesta, josta säädetään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 ja 5 §:ssä, kuten tarpeettoman oikeudenkäynnin aiheuttamisesta, aiheettomaksi tiedetyn väitteen esittämisestä tai oikeudenkäynnin muusta pitkittämisestä, jolla on aiheutettu toiselle asianosaiselle kustannuksia. Kyse olisi kuitenkin poikkeuksellisesta tilanteesta, joten pelkästään asian lopputuloksen muuttuminen kanteen johdosta toiseksi kuin hakemusvaiheessa tai täydentävien väitteiden esittäminen menettelyn kuluessa ei aiheuttaisi korvausvastuuta. Kyse olisi oikeudenkäynnissä eli kanteesta ja siihen vastaamisesta aiheutuneista kuluista, minkä vuoksi myös erityisen syyn täyttymistä tulisi arvioida oikeudenkäyntivaiheen tapahtumien valossa.
Momenttia sovellettaisiin ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 1 momentin tavoin käräjäoikeudessa ja ylemmissä oikeusasteissa syntyneiden kulujen korvaamisessa. Ylemmissä oikeusasteissa syntyneiden muutoksenhakukulujen osalta edellä mainitut perusteet jättää kulut asianosaisten vahingoksi eivät kuitenkaan yleensä olisi niin painavat kuin käräjäoikeudessa syntyneiden kulujen osalta (
HE 83/2006 vp
Momenttia sovellettaisiin ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 1 momentin tavoin käräjäoikeudessa ja ylemmissä oikeusasteissa syntyneiden kulujen korvaamisessa. Ylemmissä oikeusasteissa syntyneiden muutoksenhakukulujen osalta edellä mainitut perusteet jättää kulut asianosaisten vahingoksi eivät kuitenkaan yleensä olisi niin painavat kuin käräjäoikeudessa syntyneiden kulujen osalta (HE 83/2006 vp
s. 78). Tarpeettomien oikeudenkäyntien ja niistä aiheutuvien kulujen välttämiseksi olisi toisaalta tärkeää, että hakija esittäisi kattavat perusteet vaatimukselleen jo oikeudenkäyntiä edeltävässä hakemusvaiheessa.
12 §.
Erinäisiä säännöksiä
. Pykälään siirrettäisiin nykyisen 11 §:n 1 momentin erinäiset säännökset, joihin tehtäisiin yleisperusteluissa mainittuja muutoksia tiedoksiannon osalta.
12 §.Erinäisiä säännöksiä. Pykälään siirrettäisiin nykyisen 11 §:n 1 momentin erinäiset säännökset, joihin tehtäisiin yleisperusteluissa mainittuja muutoksia tiedoksiannon osalta.
… 1 строк без изменений …
Pykälän ensimmäisessä virkkeessä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti siitä, että pelkkää menettämisseuraamusta koskevan asian käsittelyssä noudatetaan rikosasian käsittelyjärjestystä. Poikkeuksena tästä lisättäisiin uutta sääntelyä kuulutustiedoksiannosta. Ehdotuksen mukaan asiassa, joka koskee ainoastaan menettämisseuraamusta, menettämisvaatimus ja kutsu oikeudenkäyntiin voitaisiin kuitenkin antaa vastaajalle tiedoksi myös kuuluttamalla noudattaen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:ää. Tällöin asian tutkiminen ja ratkaiseminen edellyttäisi, että vastaajan poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta rikoslain 10 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisesti. Jos vastaaja tällöin tuomittaisiin menettämisseuraamukseen, hänellä olisi oikeus saattaa asia käsiteltäväksi uudelleen viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman.
Sääntely täydentäisi 9 §:n 2 momentin loppuosan tilanteita, joissa vastaaja karttaa tiedoksiantoa. Asian tutkiminen ja ratkaisu edellyttäisi siten, että vastaajan poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Pelkästään se, että vastaajan olinpaikasta ei ole voitu saada tietoa ja tällä perusteella on tehty kuuluttamistiedoksianto oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:n mukaisesti, ei näin ollen vielä riittäisi asian tutkimiseen ja ratkaisemiseen.
Karttamistarkoituksen näyttövelvollisuutta ei muutettaisi, eli niin sanottua täyttä näyttöä ei vaadittaisi, mutta karttamisen tulisi kuitenkin olla selvää. Karttamisella tarkoitettaisiin pyrkimystä välttää oikeudenkäynti kokonaan tai ainakin pidemmällä aikavälillä. Arvioinnissa voitaisiin nykyiseen tapaan ottaa huomioon muun ohella tuloksettomat tavoittamisyritykset ja muut olosuhteet (
Karttamistarkoituksen näyttövelvollisuutta ei muutettaisi, eli niin sanottua täyttä näyttöä ei vaadittaisi, mutta karttamisen tulisi kuitenkin olla selvää. Karttamisella tarkoitettaisiin pyrkimystä välttää oikeudenkäynti kokonaan tai ainakin pidemmällä aikavälillä. Arvioinnissa voitaisiin nykyiseen tapaan ottaa huomioon muun ohella tuloksettomat tavoittamisyritykset ja muut olosuhteet (HE 4/2016 vp
s. 44).
Toisaalta arvioinnissa tulisi ottaa huomioon, että todisteellista tiedoksiantoa vastaajalle ei enää vaadittaisi. Karttamistarkoituksen osoittaminen on lähtökohtaisesti helpompaa tilanteessa, jossa vastaaja on asiasta todisteellisesti tiedon saatuaan jäänyt pois ilman laillista estettä. Kuuluttamistiedoksiannon yhteydessä mahdollisuudet näytön esittämiselle karttamistarkoituksesta ovat vähäisemmät. Näytön arvioinnissa on siten otettava huomioon se, millaista näyttöä karttamistarkoituksesta on realistisesti mahdollista esittää, jottei kynnys asian tutkimiselle ja ratkaisemiselle kuulutustilanteissa nouse liian korkeaksi. Karttamistilanteissa ei sovelleta 9 §:n 2 momentissa viitatun rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n 10 000 euron rajaa, vaan menetetyksi voidaan tuomita suurempikin määrä (ks.
HE 4/2016 vp
s. 44).
Toisaalta arvioinnissa tulisi ottaa huomioon, että todisteellista tiedoksiantoa vastaajalle ei enää vaadittaisi. Karttamistarkoituksen osoittaminen on lähtökohtaisesti helpompaa tilanteessa, jossa vastaaja on asiasta todisteellisesti tiedon saatuaan jäänyt pois ilman laillista estettä. Kuuluttamistiedoksiannon yhteydessä mahdollisuudet näytön esittämiselle karttamistarkoituksesta ovat vähäisemmät. Näytön arvioinnissa on siten otettava huomioon se, millaista näyttöä karttamistarkoituksesta on realistisesti mahdollista esittää, jottei kynnys asian tutkimiselle ja ratkaisemiselle kuulutustilanteissa nouse liian korkeaksi. Karttamistilanteissa ei sovelleta 9 §:n 2 momentissa viitatun rikosoikeudenkäyntilain 8 luvun 11 §:n 10 000 euron rajaa, vaan menetetyksi voidaan tuomita suurempikin määrä (ks.
HE 4/2016 vp
s. 43).
Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin ensinnäkin 9 §:n 2 momentissa jo nykyisin säädetyllä velvollisuudella määrätä tälle viran puolesta edunvalvoja, jolle maksettaisiin valtion varoista palkkio ja korvaus rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 ja 11 §:n mukaisesti. Siten edunvalvoja saisi palkkion ja korvauksen valtion varoista, jotka jäisivät valtion vahingoksi, jos vaatimus hylätään. Vastaaja olisi puolestaan velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun palkkion ja korvauksen, jos hänet tuomittaisiin menettämisseuraamukseen (
HE 4/2016 vp
Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin ensinnäkin 9 §:n 2 momentissa jo nykyisin säädetyllä velvollisuudella määrätä tälle viran puolesta edunvalvoja, jolle maksettaisiin valtion varoista palkkio ja korvaus rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 ja 11 §:n mukaisesti. Siten edunvalvoja saisi palkkion ja korvauksen valtion varoista, jotka jäisivät valtion vahingoksi, jos vaatimus hylätään. Vastaaja olisi puolestaan velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun palkkion ja korvauksen, jos hänet tuomittaisiin menettämisseuraamukseen (HE 4/2016 vp
… 2 строк без изменений …
s. 44 ja ehdotettu 9 §:n 2 momentin muutos).
Määräajan tulisi vastaajan oikeusturvan kannalta olla suhteellisen pitkä, koska sen alkamista ei ole kytketty tosiasialliseen tiedoksisaamiseen vaan tuomion lainvoimaiseksi tulemiseen. Koska vastaajana asiassa olisi valtio, pitkää määräaikaa ei myöskään ole pidettävä oikeusturvasyistä ongelmallisena. Ehdotettu viiden vuoden määräaika muistuttaisi velan vanhentumisaikaa sen jälkeen, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio (laki velan vanhentumisesta, 728/2003, 13 §:n 2 momentti).
12 a §.
Vakuusoikeuden saajan asema
. Pykälään siirrettäisiin väliaikaisesti 11 §:n 3 momentin nykyinen sisältö. Säännös olisi voimassa helmikuun 2028 loppuun, koska 11 §:n 3 momentin nykyinen sääntely siirretään sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:ään
12 a §.Vakuusoikeuden saajan asema. Pykälään siirrettäisiin väliaikaisesti 11 §:n 3 momentin nykyinen sisältö. Säännös olisi voimassa helmikuun 2028 loppuun, koska 11 §:n 3 momentin nykyinen sääntely siirretään sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:ään
(637/2026)
1.3.2028 alkaen (
1.3.2028 alkaen (HE 26/2026 vp
s. 66–67, 70). Säännöksellä siten varmistettaisiin, että sitä koskeva sääntely pysyy voimassa tässä esityksessä ehdotettujen muutosten voimaantulon ja 1.3.2028 välisen ajan.
17 luku
Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
23 a §.Eläinsuojelurikokseen liittyvä menettämisseuraamus. Pykälän
2 ja 3 momenttiin
säädettäisiin ne muutokset, jotka on siihen jo hyväksytty tässä esityksessä kumottavaksi ehdotetussa laissa rikoslain muuttamisesta (638/2026, ks.
HE 26/2026 vp
s. 66–67, 70). Säännöksellä siten varmistettaisiin, että sitä koskeva sääntely pysyy voimassa tässä esityksessä ehdotettujen muutosten voimaantulon ja 1.3.2028 välisen ajan.
17 luku
Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
23 a §.
Eläinsuojelurikokseen liittyvä menettämisseuraamus
. Pykälän
2 ja 3 momenttiin
säädettäisiin ne muutokset, jotka on siihen jo hyväksytty tässä esityksessä kumottavaksi ehdotetussa laissa rikoslain muuttamisesta (638/2026, ks.
s. 70 ja LaVM 12/2026 vp s. 10–11). Lisäksi 2 momentin toisessa virkkeessä viitattuihin säännöksiin lisättäisiin ehdotettu 10 luvun uusi 12 a §, johon 11 §:n 3 momentin nykyinen sääntely väliaikaisesti siirrettäisiin. Muutoksella varmistettaisiin, että viimeksi mainittu sääntely soveltuu 2 momentin tilanteissa myös ennen sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:n voimaantuloa.
32 luku
Kätkemis- ja rahanpesurikoksista
12 §. Menettämisseuraamus. Pykälään lisättäisiin yleisperusteluissa mainituista syistä rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiota koskevat säännökset, minkä seurauksena koko pykälä muutettaisiin.
Pykälän
1 momentin
sanamuoto vastaisi lailla 638/2026 hyväksyttyä (ks.
HE 26/2026 vp
s. 70 ja LaVM 12/2026 vp s. 10–11). Lisäksi 2 momentin toisessa virkkeessä viitattuihin säännöksiin lisättäisiin ehdotettu 10 luvun uusi 12 a §, johon 11 §:n 3 momentin nykyinen sääntely väliaikaisesti siirrettäisiin. Muutoksella varmistettaisiin, että viimeksi mainittu sääntely soveltuu 2 momentin tilanteissa myös ennen sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:n voimaantuloa.
32 luku
Kätkemis- ja rahanpesurikoksista
12 §.
Menettämisseuraamus
. Pykälään lisättäisiin yleisperusteluissa mainituista syistä rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiota koskevat säännökset, minkä seurauksena koko pykälä muutettaisiin.
Pykälän
1 momentin
sanamuoto vastaisi lailla 638/2026 hyväksyttyä (ks.
HE 26/2026 vp
s. 70). Mainittu laki 638/2026 ehdotetaan tässä esityksessä lakiteknisistä syistä kumottavaksi ja sen sisältämä sääntely ehdotetaan sisällytettäväksi tähän esitykseen. Säännöksen sanamuodon selventävä viittaus rikoslain 10 lukuun kattaisi myös luvun uuden 12 a §:n.
Pykälän
2 momentti
säilyisi nykyisellään.
Pykälän
3 momenttiin
otettaisiin uudet säännökset rahanpesun tai törkeän rahanpesun kohteena olleen omaisuuden harkinnanvaraisesta arvokonfiskaatiosta. Kyse olisi rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiota koskevasta erityissäännöksestä, jota sovellettaisiin 10 luvun 8 §:n rikoksen kohteen arvokonfiskaatiota koskevan yleissäännöksen sijasta. Kyse olisi viimeksi mainitun säännöksen tavoin viimesijaisesta menettämisseuraamuksesta, jonka on tarkoitus kohdistua vain yhteen osapuoleen ja vain kerran (
HE 80/2000 vp
otettaisiin uudet säännökset rahanpesun tai törkeän rahanpesun kohteena olleen omaisuuden harkinnanvaraisesta arvokonfiskaatiosta. Kyse olisi rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiota koskevasta erityissäännöksestä, jota sovellettaisiin 10 luvun 8 §:n rikoksen kohteen arvokonfiskaatiota koskevan yleissäännöksen sijasta. Kyse olisi viimeksi mainitun säännöksen tavoin viimesijaisesta menettämisseuraamuksesta, jonka on tarkoitus kohdistua vain yhteen osapuoleen ja vain kerran (HE 80/2000 vp
… 5 строк без изменений …
s. 32).
Pykälän uudessa
4 momentissa
säädettäisiin seikoista, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiota harkittaessa. Seikat vastaisivat pitkälti laajennetun hyötykonfiskaation ja uuden selittämättömän omaisuuden konfiskaation harkinnassa huomioon otettavia seikkoja. Erotuksena olisi, että 4 momentin kriteereissä ei mainittaisi erikseen sitä, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta, koska menettämisseuraamuksen edellytyksiä tulisi harkita ensisijaisesti rahanpesun eikä sen esirikoksen luonteen perusteella. Sen sijaan kriteereinä mainittaisiin laajennetun hyötykonfiskaation ja ehdotetun selittämättömän omaisuuden konfiskaation tapaan, onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista.
Kriteereillä korostettaisiin osaltaan sitä, että rahanpesun kohteen arvokonfiskaation tarkoituksena olisi yleisperusteluissa lausutusti puuttua ennen kaikkea ammattimaisiin rahanpesijöihin, jotka syyllistyvät rahanpesuun toistuvasti, ja estää se, että tällaisen rikollisuuden kohteena olevasta omaisuudesta hyödytään myöhemmin tai sitä käytetään rikollisen toiminnan jatkamiseen. Molemmat tavoitteet ovat menettämisseuraamusten yleisten periaatteiden mukaisia (
HE 80/2000 vp
Kriteereillä korostettaisiin osaltaan sitä, että rahanpesun kohteen arvokonfiskaation tarkoituksena olisi yleisperusteluissa lausutusti puuttua ennen kaikkea ammattimaisiin rahanpesijöihin, jotka syyllistyvät rahanpesuun toistuvasti, ja estää se, että tällaisen rikollisuuden kohteena olevasta omaisuudesta hyödytään myöhemmin tai sitä käytetään rikollisen toiminnan jatkamiseen. Molemmat tavoitteet ovat menettämisseuraamusten yleisten periaatteiden mukaisia (HE 80/2000 vp
… 1 строк без изменений …
s. 15). Myös esimerkiksi rikoksentekovälineen konfiskaatiossa (RL 10:4.3) on kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. Rikosten ehkäisemiseen sisältyy myös rikoksella hyötymisen estäminen. Rahanpesun ammattimaisuuteen viittaisivat esimerkiksi toiminnan suunnitelmallisuus, jatkuvuus ja hyödyn tavoittelu, mikä voi tapahtua järjestäytyneesti tai muuten organisoidusti. Edellä mainituilla perusteilla arvokonfiskaation edellytykset täyttyisivät lähtökohtaisesti helpommin rahanpesun törkeässä
kuin perusmuotoisessa tekomuodossa. Viimeksi mainittujen osalta arvokonfiskaation edellytykset täyttynevät käytännössä useammin 32 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, joita koskee korotettu tahallisuusvaatimus. Rahanpesun kohteen arvokonfiskaatio olisi kuitenkin mahdollinen myös 2 kohdassa tarkoitettujen tekojen osalta, jos kysymys olisi luonteeltaan ammattimaisesta toiminnasta.
Kuten laajennetussa hyötykonfiskaatiossa ja selittämättömän omaisuuden konfiskaatiossa, kriteerit eivät rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiossakaan olisi tyhjentäviä tai kumulatiivisia, vaan ne tulisi ottaa huomioon muiden seikkojen ohella eikä kaikkien käsillä oloa edellytettäisi. Kyse olisi kokonaisharkinnasta ja tätä ohjaavista kriteereistä, ei menettämisseuraamuksen tuomitsemisen lisäedellytyksistä (ks. laajennetun hyödyn menettämisen osalta KKO 2025:7, kohta 25). Jos esimerkiksi olisi selvää, että omaisuutta käytetään uusien rikosten tekemiseen, jo tämä voisi olla riittävä syy tuomita menettämisseuraamus. Toisaalta jos rikollisella toiminnalla saadaan toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista, menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei edellyttäisi toimimista rikollisjärjestöissä taikka erityisen suunnitelmallisesti tai laajamittaisesti. Lisäksi säännöksessä tarkoitetut muut seikat voisivat olla jo yksinään riittäviä perustelemaan menettämisseuraamuksen,
vaikka pykälään kirjatut harkintakriteerit eivät tapaukseen juuri soveltuisikaan (laajennetun hyödyn menettämisen osalta ks. LaVM 4/2016 vp s. 7–8,
HE 4/2016 vp
s. 40–41).
Muiden syiden osalta tulisi yleisperusteluissa lausutusti ottaa huomioon erityisesti menettämisseuraamusten yleiset tavoitteet, joihin rahanpesun kohteen arvokonfiskaation mahdollistamisella ei ole tarkoitus puuttua. Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, jota ei pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena. Menettämisseuraamus ei saisi loukata yhdenvertaisuusperiaatetta ja sen käytön tulisi olla ennustettavaa. Menettämisseuraamuksen ei myöskään tulisi muodostua kohtuuttomaksi vaan sen tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen (
HE 80/2000 vp
Muiden syiden osalta tulisi yleisperusteluissa lausutusti ottaa huomioon erityisesti menettämisseuraamusten yleiset tavoitteet, joihin rahanpesun kohteen arvokonfiskaation mahdollistamisella ei ole tarkoitus puuttua. Menettämisseuraamus on turvaamistoimenpide, jota ei pidä käyttää rangaistuksen luonteisena seuraamuksena. Menettämisseuraamus ei saisi loukata yhdenvertaisuusperiaatetta ja sen käytön tulisi olla ennustettavaa. Menettämisseuraamuksen ei myöskään tulisi muodostua kohtuuttomaksi vaan sen tulisi olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen (HE 80/2000 vp
s. 15–16). Rahanpesun kohteen arvokonfiskaatiota harkittaessa tulisi yleisperusteluissa mainitusti kiinnittää erityistä huomiota rangaistuksellisuuden välttämiseen ja menettämisseuraamuksen oikeasuhtaisuuteen, mikä edellyttäisi muun ohella tekijän roolin tarkastelua rikoskokonaisuudessa.
Arvokonfiskaatiota ei siten tulisi tuomita pelkästään sillä perusteella, että tekijän syyksi luettu rahanpesurikos liittyisi suunnitelmalliseen, pitkäkestoiseen ja merkittäviä hyötyjä tuottaneeseen rikolliseen menettelyyn, jos tekijän rooli rikoskokonaisuudessa olisi ollut vähäinen. Mitä etäämmällä tekijä olisi varsinaisen rikossuunnitelman tekemisestä ja rikoksella hyötymisestä, sitä suurempi riski olisi siitä, että menettämisseuraamus muodostuisi rangaistukselliseksi. Arvokonfiskaation tuomitseminen voisi sitä vastoin tulla kyseeseen, jos tekijä olisi olennaisella tavalla myötävaikuttanut rikoskokonaisuuden toteuttamiseen. Tämä voisi toteutua esimerkiksi silloin, jos tekijän rahanpesutoimet ilmentäisivät jatkuvaa ja suunnitelmallista pyrkimystä peittää tai häivyttää omaisuuden laitonta alkuperää. Arvioinnissa merkityksellistä olisi esimerkiksi tekijän toiminnan aktiivisuus ja määrätietoisuus sekä se, kuinka vahvat yhteydet hänellä olisi muihin tekokokonaisuuteen
osallistuneisiin henkilöihin. Samoin merkitystä tulisi antaa sille, onko tekijä erityisesti valittu rahanpesijäksi ammattitaitonsa tai -asemansa vuoksi, mistä on lain esitöissä mainittu esimerkkeinä juristit, kirjanpitäjät, pankin tai muun rahoituslaitoksen henkilökunta sekä muut sen kaltaiset ammatin- ja elinkeinonharjoittajat (
HE 53/2002 vp
osallistuneisiin henkilöihin. Samoin merkitystä tulisi antaa sille, onko tekijä erityisesti valittu rahanpesijäksi ammattitaitonsa tai -asemansa vuoksi, mistä on lain esitöissä mainittu esimerkkeinä juristit, kirjanpitäjät, pankin tai muun rahoituslaitoksen henkilökunta sekä muut sen kaltaiset ammatin- ja elinkeinonharjoittajat (HE 53/2002 vp
… 1 строк без изменений …
s. 37). Vastaavasti perusteita arvokonfiskaatiolle olisi vähemmän, jos tekijän rooli rikoskokonaisuudessa olisi päätekijöille alisteinen tai muuten epäitsenäinen.
Pykälän
5 momenttiin
siirrettäisiin nykyisen 3 momentin sisältö. Lisäksi momentin ensimmäisen virkkeen viittaus rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momenttiin muutettaisiin koskemaan mainitun pykälän 7 momenttia ja viimeisen virkkeen viittaus 10 luvun 11 §:n 2 momenttiin muutettaisiin koskemaan 11 §:ää.
Pykälän
6 momentilla
täydennettäisiin 5 momentiksi siirrettävän nykyisen 3 momentin sääntelyä rahanpesun kohteen menettämisseuraamuksen ja asianomistajan korvausvaatimuksen yhteensovittamisesta ehdotetussa 3 momentissa mainittujen arvokonfiskaatiotilanteiden osalta. Säännöksen mukaan sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, rahanpesun kohteena olleen omaisuuden arvo voidaan valtiolle menetetyksi tuomitsemisen asemesta tuomita esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena, jos vahingonkorvausta tai edunpalautusta ei ole hänelle suoritettu, noudattaen 10 luvun 2 §:n 7 momenttia. Jos omaisuuden arvoa ei voida tuomita loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena mainitussa momentissa tarkoitetun esteen vuoksi, ja omaisuuden arvo tuomitaan menetetyksi, esirikoksella loukatun oikeudesta saada valtion varoista vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä noudatetaan mainitun luvun 11 §:ää.
Nykyisen 3 momentin eli ehdotetun 5 momentin taustalla on se, että rikoslain 10 luvun 2 §:n nykyisen 6 momentin ja ehdotetun 7 momentin säännöstä vahingonkorvauksen ja menettämisseuraamuksen yhteensovittamisesta ei välttämättä voida soveltaa tilanteessa, jossa esirikoksen tekijä määrätään korvaamaan asianomistajalle samalla esirikoksella aiheutettu vahinko kuin mistä saatu hyöty tuomitaan rahanpesijältä rikoksen kohteena valtiolle menetetyksi. Tämä johtuu siitä, että mainittu säännös kokee vain tilanteita, jossa seuraamukset on tuomittu samalle vastaajalle (
HE 138/2011 vp
Nykyisen 3 momentin eli ehdotetun 5 momentin taustalla on se, että rikoslain 10 luvun 2 §:n nykyisen 6 momentin ja ehdotetun 7 momentin säännöstä vahingonkorvauksen ja menettämisseuraamuksen yhteensovittamisesta ei välttämättä voida soveltaa tilanteessa, jossa esirikoksen tekijä määrätään korvaamaan asianomistajalle samalla esirikoksella aiheutettu vahinko kuin mistä saatu hyöty tuomitaan rahanpesijältä rikoksen kohteena valtiolle menetetyksi. Tämä johtuu siitä, että mainittu säännös kokee vain tilanteita, jossa seuraamukset on tuomittu samalle vastaajalle (HE 138/2011 vp
s. 7). Lisäksi viimeksi mainittu säännös koskee nimenomaisesti rikoksen hyötyä, jota rahanpesun kohteena oleva omaisuus ei sellaisenaan rahanpesun tekijälle ole.
Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä tilanne, jossa rahanpesun esirikoksena on verorikos. Tällöin esirikoksen tekijä määrätään yleensä korvaamaan Verohallinnolle vältetyn veron määrä, minkä lisäksi rahanpesijältä tulee RL 32:12:n perusteella konfiskoida se omaisuus, jonka esirikoksen tekijä on hänelle siirtänyt. Asianomistajalla ei näissä tilanteissa ollut mahdollisuutta saada esirikoksen perusteella tuomitulle vahingonkorvaukselle suoritusta myöskään rahanpesijältä konfiskoidusta mutta esirikoksesta peräisin olevasta omaisuudesta. Jos konfiskaatio voidaan panna täytäntöön vain rahanpesijää vastaan, vahingonkorvauksen ja menettämisseuraamuksen yhteensovittaminen ei ole mahdollista (
HE 138/2011 vp
Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä tilanne, jossa rahanpesun esirikoksena on verorikos. Tällöin esirikoksen tekijä määrätään yleensä korvaamaan Verohallinnolle vältetyn veron määrä, minkä lisäksi rahanpesijältä tulee RL 32:12:n perusteella konfiskoida se omaisuus, jonka esirikoksen tekijä on hänelle siirtänyt. Asianomistajalla ei näissä tilanteissa ollut mahdollisuutta saada esirikoksen perusteella tuomitulle vahingonkorvaukselle suoritusta myöskään rahanpesijältä konfiskoidusta mutta esirikoksesta peräisin olevasta omaisuudesta. Jos konfiskaatio voidaan panna täytäntöön vain rahanpesijää vastaan, vahingonkorvauksen ja menettämisseuraamuksen yhteensovittaminen ei ole mahdollista (HE 138/2011 vp
s. 7).
Näistä syistä nykyisellä 3 momentilla, joka siirtyisi 5 momentiksi, on haluttu parantaa asianomistajan asemaa turvaamalla se, että asianomistaja ei menetä oikeuttaan edunpalautukseen tai vahingonkorvaukseen 1 momentin pakottavan sanamuodon perusteella. Säännös mahdollistaa pestyyn omaisuuteen liittyvän edunpalautuksen esirikoksen uhrille samaan tapaan kuin tilanne on kätkemisrikoksissa. Toiseksi se mahdollistaa sen, että asianomistajan mahdollinen vahingonkorvausvaatimus kyetään sovittamaan yhteen konfiskaation kanssa. Säännöksessä mainittu ilmaisu "laadultaan sopiva" viittaa siihen, että asianomistajan vaade voi saada etusijan lähinnä vain silloin, kun kyseessä on raha. Ei nimittäin olisi mielekästä taata asianomistajan oikeuksia mahdollistamalla edunpalautus sellaiseen omaisuuslajiin, jota asianomistaja ei ole alkuaan omistanut. Vaatimuksella siitä, että vahingonkorvausta tai edunpalautusta ei ole esirikoksen asianomistajalle suoritettu, on haluttu varmistaa
se, että esirikoksen asianomistaja saa oikeutensa toteutetuksi vain kerran (
HE 138/2011 vp
se, että esirikoksen asianomistaja saa oikeutensa toteutetuksi vain kerran (HE 138/2011 vp
s. 12; ks. myös LaVM 2/2014 vp s. 4 ja KKO 2015:54, kohdat 15–23).
Lisäksi omaisuuden tuomitseminen esirikoksella loukatulle edellyttää, että vaatimus siitä on tehty ja se ratkaistaan ajoissa siten kuin 10 luvun 2 §:n nykyisessä 6 momentissa ja ehdotetussa 7 momentissa säädetään. Jos vaatimus tai ratkaisu tehdään mainitussa momentissa säädetyin tavoin liian myöhään tai omaisuus on laadultaan sellaista, että sitä ei voida käyttää vahingonkorvauksen tai edunpalautuksen kattamiseen, omaisuus olisi tuomittava valtiolle menetetyksi. Tällöin esirikoksella loukatulla olisi kuitenkin oikeus saada vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä siten kuin 10 luvun nykyisessä 11 §:n 2 momentissa (eli ehdotetussa 11 §:ssä) säädetään. Viittaus tarkoittaa muun ohella sitä, että kun rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta koskeva menettämisseuraamus on pantu täytäntöön, esirikoksella loukatulla olisi oikeus saada vahingonkorvausta tai edunpalautusta vastaava määrä valtion varoista. Valtion vastuu rajoittuu kuitenkin rahanpesun kohteena
olleen omaisuuden arvon määrään (
HE 138/2011 vp
olleen omaisuuden arvon määrään (HE 138/2011 vp
… 4 строк без изменений …
s. 12).
kohteen arvon sijasta kohdistaa esirikoksen tekijän saamaan hyötyyn (joko esineellisenä tai arvona) ja hyötykonfiskaation yhteensovittamisessa loukatun yksityisoikeudellisen vaatimuksen kanssa sovellettaisiin 10 luvun 2 §:n ehdotettua 7 momenttia.
7.2
Esitutkintalaki
7.2Esitutkintalaki
3 luku
Esitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset
11 §.
Esitutkinnan toimittamisaika
. Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin velvollisuudesta aloittaa esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu menettämisseuraamuksen ja sen täytäntöönpanon sekä asianomistajan omaisuuden palauttamisen ja hänelle tulevan vahingonkorvauksen edellytysten selvittäminen kiireellisesti, jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja joka on todennäköisesti toteutettu osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Säännös perustuisi direktiivin 4 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan varojen jäljittämistä koskevat tutkimukset on suoritettava välittömästi, jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan merkittävää taloudellista hyötyä. Tällaisten tutkimusten soveltamisala voidaan rajoittaa rikoksiin, jotka on todennäköisesti tehty osana rikollisjärjestön
11 §. Esitutkinnan toimittamisaika. Pykälän 5 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin velvollisuudesta aloittaa esitutkintalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu menettämisseuraamuksen ja sen täytäntöönpanon sekä asianomistajan omaisuuden palauttamisen ja hänelle tulevan vahingonkorvauksen edellytysten selvittäminen kiireellisesti, jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja joka on todennäköisesti toteutettu osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Säännös perustuisi direktiivin 4 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan varojen jäljittämistä koskevat tutkimukset on suoritettava välittömästi, jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan merkittävää taloudellista hyötyä. Tällaisten tutkimusten soveltamisala voidaan rajoittaa rikoksiin, jotka on todennäköisesti tehty osana rikollisjärjestön
… 6 строк без изменений …
toimintaa. Samalla nykyinen 5 momentti esitutkintatoimenpiteiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen siirtyisi 6 momentiksi.
Myös rikoslain 10 luvun 3 §:ssä säädetyn laajennetun hyötykonfiskaation yhtenä edellytyksenä oli aikaisemmin eli ennen vuoden 2016 lakimuutosta se, että rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä
(875/2001)
. Lain esitöissä arvioitiin, että tyypillisesti luonteeltaan tällaisia rikoksia ovat huumausainerikokset, suurten alkoholi- ja väkiviinaerien salakuljettaminen ja myyminen sekä erilaiset talousrikokset. Talousrikoksista kyseeseen tulevat esimerkiksi velallisen rikokset, petokset, veropetokset ja kätkemisrikokset, erityisesti rahanpesu. Hyödyn huomattavuuden vuoksi RL 10:3:n tuli koskea nimenomaan törkeitä tekomuotoja. Esitöissä katsottiin edelleen, että sanamuoto sulkee pois sellaiset rikokset, jotka kohdistuvat esimerkiksi henkeen tai terveyteen, koska tällaisilla rikoksilla ei tyypillisesti tavoitella taloudellista hyötyä, vaikka ne yksittäisessä tapauksessa saattavat sitä tuottaakin. Toisaalta säännöstä voitaisiin
(875/2001). Lain esitöissä arvioitiin, että tyypillisesti luonteeltaan tällaisia rikoksia ovat huumausainerikokset, suurten alkoholi- ja väkiviinaerien salakuljettaminen ja myyminen sekä erilaiset talousrikokset. Talousrikoksista kyseeseen tulevat esimerkiksi velallisen rikokset, petokset, veropetokset ja kätkemisrikokset, erityisesti rahanpesu. Hyödyn huomattavuuden vuoksi RL 10:3:n tuli koskea nimenomaan törkeitä tekomuotoja. Esitöissä katsottiin edelleen, että sanamuoto sulkee pois sellaiset rikokset, jotka kohdistuvat esimerkiksi henkeen tai terveyteen, koska tällaisilla rikoksilla ei tyypillisesti tavoitella taloudellista hyötyä, vaikka ne yksittäisessä tapauksessa saattavat sitä tuottaakin. Toisaalta säännöstä voitaisiin
soveltaa tilanteissa, joissa huomattavaa hyötyä on tavoiteltu, vaikka sitä ei ole konkreettisesti saatu, kuten yrityksen asteelle jääneisiin tekoihin. Esimerkkinä säännöksen piirissä olleista rikoksista on erikseen mainittu yritysasteelle jäänyt huumausaineen salakuljetus (ks.
HE 80/2000 vp
s. 13 ja 24). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä rikoksina, jotka ovat luonteeltaan tyypillisesti huomattavaa taloudellista hyötyä tuottavia, on mainittu muun muassa huumausainerikos (KKO 2006:9, kohta 8) ja veropetokset (KKO 2012:60, kohta 19; ks. myös
HE 4/2016 vp
… 4 строк без изменений …
s. 5–6).
Estettä ei luonnollisesti olisi sille, että varojen jäljittäminen aloitettaisiin kiireellisesti muissakin kuin velvoitteen piirissä olevissa tilanteissa. Rikoshyödyn takaisinsaannin tosiasiallinen tehostaminen edellyttää nimenomaisesti sitä, että varojen jäljittäminen ja muut toimet rikollisen omaisuuden poisottamiseksi aloitetaan varsinkin hyötyä tyypillisesti tuottavien rikosten osalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esitutkintaa. Tämä tulisi ottaa huomioon asetettaessa esitutkintatoimenpiteitä tärkeysjärjestykseen.
7.3
Pakkokeinolaki
7.3Pakkokeinolaki
7 luku
Takavarikoiminen ja asiakirjan jäljentäminen
13 §.
Takavarikon kohteen säilyttäminen
. Pykälään tehtäisiin direktiivin 21 ja 23 artiklan edellyttämiä muutoksia.
13 §. Takavarikon kohteen säilyttäminen. Pykälään tehtäisiin direktiivin 21 ja 23 artiklan edellyttämiä muutoksia.
Pykälän nykyisin
3 momentin
… 5 строк без изменений …
mukaan poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö voi määrätä kohteen myytäväksi heti, kun ilmenee, että se on helposti pilaantuva, pian häviävä, arvoltaan nopeasti aleneva tai erittäin kallishoitoinen. Myymisen mahdollistaviin olosuhteisiin lisättäisiin direktiivin 21 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tilanteet, joissa omaisuuden hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla. Kyse voisi olla esimerkiksi arvokkaasta tai muuten laadultaan poikkeuksellisesta omaisuudesta kuten esimerkiksi huvijahdeista tai eläimistä. Tällaisissa tilanteissa voisivat täyttyä myös säännöksen muut, direktiivin 21 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa vastaavat myymiskriteerit, kuten kallishoitoisuus. Toisaalta esimerkiksi kallishoitoisuutta tulisi tulkita direktiivin sanamuodon mukaisesti vertaamalla varastointi- ja ylläpitokustannuksia
omaisuuden markkina-arvoon: esimerkiksi arvokkaan omaisuuden hallinnoinnista voi aiheutua kustannuksia, jotka ovat viranomaisen kannalta merkittäviä, mutta omaisuuden markkina-arvoon nähden vähäisiä. Tällaisissa tilanteissa omaisuuden myyminen voisi olla mahdollista erityisolosuhteita ja asiantuntemusta koskevan uuden edellytyksen nojalla, vaikka kallishoitoisuutta koskeva kriteeri ei täyttyisikään. Myymistä koskevassa päätöksenteossa tulisi kaikissa tilanteissa ottaa direktiivin 21 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti huomioon asianomaisen henkilön edut, mukaan lukien se, onko myytävä omaisuus helposti korvattavissa. Säännöksessä tarkoitettu virkamies päättäisi kuitenkin asiasta itsenäisesti eikä siten olisi sidottu takavarikon kohteen omistajan tai muun asianomaisen henkilön näkemykseen siitä, tulisiko esine myydä vai ei.
Pykälän uudessa
4 momentissa
säädettäisiin myymistilanteisiin liittyvästä kuulemis- ja informointivelvollisuudesta, joista ei nykyisin ole pakkokeinolain 7 luvussa nimenomaista sääntelyä. Momentti perustuisi direktiivin 21 artiklan 2 kohtaan ja 23 artiklaan. Näistä ensiksi mainitussa velvoitetaan ilmoittamaan myymisestä kohdehenkilölle etukäteen ja antamaan hänelle tilaisuus tulla kuulluksi sekä mahdollisuus pyytää omaisuuden myyntiä. Tämän vuoksi säädettäisiin, että jos henkilö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, ei olisi pyytänyt takavarikon kohteen myymistä, hänelle olisi varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen myymisestä määräämistä. Säännöksestä seuraisi, että jos henkilö olisi pyytänyt myymistä, hänen kantansa olisi tiedossa eikä erillistä kuulemista tarvittaisi. Pyyntö ei sitoisi pykälän 3 momentissa mainittua virkamiestä, joka päättäisi myymisestä itsenäisesti 3 momentissa säädettyjen edellytysten
mukaisesti.
Momentissa säädettäisiin myös, että asia voitaisiin myös ratkaista mainittua henkilöä kuulematta, jos häntä ei tavoitettaisi. Tämä vastaisi 21 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mahdollisuutta poiketa kuulemisesta, jos asianomainen henkilö on paennut tai hänen olinpaikkansa ei ole tiedossa. Vastaavanlaisesta poikkeamismahdollisuudesta on säädetty väliaikaisen lähestymiskiellon osalta lähestymiskiellosta annetun lain
(898/1998)
11 §:n 3 momentissa
(711/2004)
, jonka mukaan asia voidaan ratkaista asiaan osallista kuulematta muun ohella silloin, jos kieltoon määrättäväksi aiottua henkilöä ei tavoiteta. Säännöksen esitöiden mukaan poikkeussäännöksen tarkoituksena on, ettei henkilö voisi viranomaisten yhteydenottoja välttelemällä estää väliaikaisen lähestymiskiellon määräämistä. Säännöksessä käytetty ilmaisu "ei tavoiteta" on tarkoitettu rajaamaan poikkeuksen soveltamisala tilanteisiin, joissa kieltoon määrättävää henkilöä on tosiasiallisesti yritetty tavoittaa kotoa, työpaikalta
(711/2004), jonka mukaan asia voidaan ratkaista asiaan osallista kuulematta muun ohella silloin, jos kieltoon määrättäväksi aiottua henkilöä ei tavoiteta. Säännöksen esitöiden mukaan poikkeussäännöksen tarkoituksena on, ettei henkilö voisi viranomaisten yhteydenottoja välttelemällä estää väliaikaisen lähestymiskiellon määräämistä. Säännöksessä käytetty ilmaisu "ei tavoiteta" on tarkoitettu rajaamaan poikkeuksen soveltamisala tilanteisiin, joissa kieltoon määrättävää henkilöä on tosiasiallisesti yritetty tavoittaa kotoa, työpaikalta
… 5 строк без изменений …
taikka muusta vastaavasta paikasta ja joissa asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella voidaan päätellä, että hän välttelee viranomaisten yhteydenottoja (LaVM 2/2004 vp s. 6). Vastaavia seikkoja voitaisiin ottaa huomioon myös esitutkintaviranomaisen arvioinnissa siitä, onko kohdehenkilöä yritetty tavoitella riittävästi. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon asian laatu ja kohdehenkilön oikeusturva. Omaisuuden myyminen voi usein olla myös sen omistajan etu, esimerkiksi jos omaisuuden arvo alenee nopeasti.
Myymisestä olisi laadittava pöytäkirja ja toimitettava se mainitulle henkilölle siten kuin 12 §:ssä säädetään. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 23 artiklan velvollisuus ilmoittaa asianomaiselle henkilölle jälkikäteen omaisuuden myyntiä koskevista päätöksistä, sen syistä ja kohdehenkilön oikeuksista sekä oikeussuojakeinoista.
15 §.
Takavarikon tai jäljentämisen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
. Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti
, joka koskisi muutoksenhakua takavarikoidun omaisuuden myymistä koskevaan päätökseen.
15 §.Takavarikon tai jäljentämisen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi. Pykälään lisättäisiin uusi
3 momentti, joka koskisi muutoksenhakua takavarikoidun omaisuuden myymistä koskevaan päätökseen.
… 4 строк без изменений …
Säännöksellä pantaisiin takavarikon osalta täytäntöön direktiivin 24 artiklan 6 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä asianomaisen henkilön tosiasiallisesta mahdollisuudesta riitauttaa 21 artiklan mukainen myyntipäätös ja tämän menettelyllisistä oikeuksista tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on myös säädettävä mahdollisuudesta siihen, että tuomioistuin voi keskeyttää tällaisen päätöksen täytäntöönpanon, jos siitä muutoin seuraisi peruuttamatonta vahinkoa asianomaiselle henkilölle.
arvioinnissaan kiinnittää huomiota vastaavanlaisiin seikkoihin kuin ulosottokaaren 10 luvun 21 §:n mukaisen keskeyttämismääräyksen antamista harkittaessa. Tällaisia olisivat muun ohella myyntipäätöksen hyväksymisen todennäköisyys ja täytäntöönpanon keskeytyksestä osapuolille mahdollisesti aiheutuva haitta.
22 §.
Muutoksenhaku
. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka koskisi muutoksenhakua käräjäoikeuden 15 §:n uuden 3 momentin nojalla tekemään päätökseen takavarikon kohteen myymisestä. Koska viimeksi mainitussa säännöksessä mahdollistetaan takavarikon kohteen myymisen saattaminen erikseen tuomioistuimen eli käräjäoikeuden käsiteltäväksi, myös muutoksenhausta hovioikeuteen olisi johdonmukaisuussyistä perusteltua säätää erikseen, vaikka pelkkä 15 §:n 3 momentin säännös olisikin riittävä täyttämään direktiivissä edellytetyn muutoksenhakuoikeuden. Muutoksenhakuoikeus toteutuisi vangitsemista koskevan pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n tapaan kantelulla.
22 §.Muutoksenhaku. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, joka koskisi muutoksenhakua käräjäoikeuden 15 §:n uuden 3 momentin nojalla tekemään päätökseen takavarikon kohteen myymisestä. Koska viimeksi mainitussa säännöksessä mahdollistetaan takavarikon kohteen myymisen saattaminen erikseen tuomioistuimen eli käräjäoikeuden käsiteltäväksi, myös muutoksenhausta hovioikeuteen olisi johdonmukaisuussyistä perusteltua säätää erikseen, vaikka pelkkä 15 §:n 3 momentin säännös olisikin riittävä täyttämään direktiivissä edellytetyn muutoksenhakuoikeuden. Muutoksenhakuoikeus toteutuisi vangitsemista koskevan pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n tapaan kantelulla.
… 2 строк без изменений …
Ehdotetun säännöksen mukaan se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, saisi kannella käräjäoikeuden 15 §:n 3 momentin nojalla antamasta päätöksestä. Vastaavasti poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö saisi kannella käräjäoikeuden päätöksestä, jolla takavarikon kohteen myymisestä 13 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti tehtyä päätöstä olisi 15 §:n 3 momentin nojalla muutettu esimerkiksi kieltämällä myyminen tai rajoittamalla sitä.
Kantelussa voitaisiin vedota esimerkiksi myyntipäätöksen jälkeiseen olosuhteiden muuttumiseen (vrt. PKL 3:19:n säännöskohtaiset perustelut,
HE 222/2010 vp
s. 260). Varsinkin omaisuuden varastointi- ja ylläpitokustannukset sekä sen hoidon edellyttämät erityisolosuhteet voivat vaihdella. Esimerkiksi veneiden hallinnointi on talvisin haastavampaa kuin kesäkaudella. Toisaalta poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö voisi vedota sellaiseen olosuhteiden muutokseen, joka hänen käsityksensä mukaan puhuu myymisen puolesta. Jos takavarikko kumottaisiin pakkokeinolain 7 luvun 14, 15 tai 22 §:n nojalla ennen myymistä, tämä luonnollisesti johtaisi myös myymistä koskevan päätöksen kumoutumiseen.
7.4
Ulosottokaari
7.4Ulosottokaari
2 luku
Ulosottoperusteet
5 §.
Käräjäoikeuden maksutuomio
. Pykälän
5 §. Käräjäoikeuden maksutuomio. Pykälän
2 momenttia
… 7 строк без изменений …
muutettaisiin siten, että omaisuus voidaan myydä, jos sen hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla. Ehdotettu muutos vastaisi pakkokeinolain 7 luvun 13 §:ään ehdotettua muutosta, ja sen tarkoituksena on panna täytäntöön direktiivin jäädytetyn omaisuuden myymistä ennen lopullista menettämisseuraamuspäätöstä koskevan 21 artiklan 1 kohdan c alakohta. Ehdotetulla muutoksella pantaisiin direktiivin omaisuuden myymistä koskevat velvoitteet täytäntöön yhtäältä vakuustakavarikon ja väliaikaisen vakuustakavarikon kohteena olevan omaisuuden ja toisaalta muun kuin lainvoimaisen, ulosottomiehen täytäntöönpanovastuulle kuuluvan menettämisseuraamuksen kohteena olevan omaisuuden osalta. Muutos koskisi kuitenkin myös muita kuin konfiskaatiodirektiivin soveltamisalassa
olevia vakuustakavarikon täytäntöönpanoa koskevia tilanteita eli maksutuomion täytäntöönpanoa yleisesti. Muutos olisi kuitenkin suhteellisen vähäinen, koska lisäyksen piirissä olevat tilanteet useimmiten täyttäisivät säännöksen nykyiset edellytykset arvon nopeasta alentumisesta tai korkeista hoitokuluista.
3 luku
Yleiset menettelysäännökset
70 §.
Esitutkinta- ja eräät muut viranomaiset sekä tuomioistuimet
. Pykälän
70 §. Esitutkinta- ja eräät muut viranomaiset sekä tuomioistuimet. Pykälän
1 momenttiin
… 4 строк без изменений …
lisättäisiin uusi 9 kohta.
Toiseksi ehdotuksella pantaisiin osittain täytäntöön 27 artiklan 2 kohta, jossa määritellään, mitä tietoja 1 kohtaa sovellettaessa on oltava mahdollista saada. Näitä olisivat omaisuus, johon kohdistuu jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös ja jota hallinnoidaan 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kunnes omaisuus on luovutettu menetetyksi tuomitsemista koskevan lopullisen päätöksen johdosta, mukaan lukien tiedot, joiden avulla omaisuus voidaan tunnistaa, omaisuuden arvioitu tai tarvittaessa todellinen arvo jäädyttämisen, menetetyksi tuomitsemisen ja luovuttamisen ajankohtana, omaisuuden omistaja, mukaan lukien tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, jos nämä tiedot ovat saatavilla ja omaisuutta koskevan menettelyn kansalliset viitetiedot.
72 §.
Oma-aloitteinen tietojen antaminen
. Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
, jonka mukaan ulosottomies saisi sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, salassapitosäännösten estämättä oma-aloitteisesti antaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa tarkoitetulle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle ja varallisuudenhoitotoimistolle niille kyseisessä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten välttämättömiä tietoja.
72 §.Oma-aloitteinen tietojen antaminen. Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti, jonka mukaan ulosottomies saisi sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, salassapitosäännösten estämättä oma-aloitteisesti antaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa tarkoitetulle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle ja varallisuudenhoitotoimistolle niille kyseisessä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten välttämättömiä tietoja.
… 11 строк без изменений …
Ehdotuksella pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 27 artiklan 1 kohta, jonka mukaan varallisuudenhoitotoimistojen ja tarvittaessa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen on pystyttävä hankkimaan nopeasti tiedot jäädytetystä ja menetetyksi tuomitusta omaisuudesta, jota on hallinnoitava direktiivin nojalla. Kuten 27 artiklan yhteydessä on todettu, jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoinnista vastaavat Suomessa esitutkintaviranomaiset, ulosottoviranomaiset ja Oikeusrekisterikeskus. Säännöksellä varmistettaisiin, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto ja varallisuudenhoitotoimisto saavat hallinnoitavaa omaisuutta koskevat tiedot ulosottoviranomaiselta.
8 luku
Turvaamistoimen täytäntöönpano
7 §.
Takavarikon täytäntöönpano
. Pykälän
7 §. Takavarikon täytäntöönpano. Pykälän
2 momenttiin
tehtäisiin ehdotettua 2 luvun 5 §:n 2 momenttia vastaava, direktiivin 21 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuva muutos, jonka perustelujen osalta voidaan viitata 2 luvun 5 §:n 2 momentin osalta sanottuun. Kuten viimeksi mainituissa perusteluissa todetaan, 8 luvun 7 §:n 2 momenttia sovellettaisiin vakuustakavarikon tai väliaikaisen vakuustakavarikon kohteena olevaa omaisuutta myytäessä.
7.5
Laki sakon täytäntöönpanosta
38 a §.
Muun menettämisseuraamuksen täytäntöönpano
. Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti
, jonka mukaan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi voidaan pyytää apua varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalta toimistolta siten kuin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa säädetään.
7.5Laki sakon täytäntöönpanosta
38 a §. Muun menettämisseuraamuksen täytäntöönpano. Pykälään lisättäisiin uusi
4 momentti, jonka mukaan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi voidaan pyytää apua varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalta toimistolta siten kuin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa säädetään.
Ehdotettu uusi momentti liittyisi direktiivin 5 artiklan täytäntöönpanoon. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävä olisi kyseisen artiklan edellyttämällä tavalla jäljittää ja tunnistaa omaisuutta myös menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Säännös edistäisi osaltaan sitä, että täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset pyytäisivät varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalta toimistolta tukea menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa silloin, kun se olisi tarpeen. Säännös olisi luonteeltaan selventävä, koska 38 a §:n 2 momentissa mainitut täytäntöönpanoviranomaiset (Ulosottolaitos, poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat) voisivat edellä 5 artiklan yhteydessä todetusti pyytää ARO-toimistolta apua jo nykyisten virka-apusäännösten nojalla. Säännös ei mainituista syistä ole direktiivin kannalta välttämätön, minkä vuoksi se tulisi 38 a §:n muiden momenttien tapaan voimaan 1.3.2028
(637/2026)
.
39 §.
Esineeseen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ennen tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta
. Pykälään tehtäisiin direktiivin 21 artiklan edellyttämiä muutoksia. Pykälän
(637/2026).
39 §. Esineeseen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ennen tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta. Pykälään tehtäisiin direktiivin 21 artiklan edellyttämiä muutoksia. Pykälän
1 momentin
perusteisiin, joiden nojalla menetetyksi tuomittua esinettä hallussaan pitävä viranomainen voi ryhtyä menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon ennen menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuutta, lisättäisiin direktiivin 21 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tilanteet eli se, että esineen hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla. Muutos vastaisi pakkokeinolain 7 luvun 13 §:n 3 momenttiin sekä ulosottokaaren 2 luvun 5 §:n 2 momenttiin ja 8 luvun 7 §:n 2 momenttiin ehdotettavaa lisäystä, miltä osin voidaan viitata mainittujen ehdotusten säännöskohtaisiin perusteluihin.
Pykälän uuteen
2 momenttiin
otettaisiin direktiivin 21 artiklan 2 kohdan edellyttämät säännöt asianomaisen henkilön kuulemisesta ja hänen mahdollisuudestaan pyytää myyntiä. Momentti pitkälti vastaisi pakkokeinolain 7:13:n ehdotettua uutta 4 momenttia, mutta se koskisi johdonmukaisuussyistä muitakin täytäntöönpanotoimia kuin myymistä. Perusteltua ei olisi, että omistajaa kuultaisiin omaisuuden myymisestä, mutta ei muista täytäntöönpanotoimista, kuten esineen hävittämisestä.
Pykälän uudessa
3 momentissa
säädettäisiin omaisuuden myymisestä tai muusta täytäntöönpanotoimesta ilmoittamisesta jälkikäteen direktiivin 23 artiklan mukaisesti. Ilmoitus olisi tarpeen, jotta asianomainen voisi käyttää oikeuttaan muutoksenhakuun. Momentin mukaan täytäntöönpanosta olisi laadittava pöytäkirja ja toimitettava se esineen omistajalle ja sille, jolla siihen muuten on oikeus. Säännös vastaisi osittain pakkokeinolain 7 luvun 12 §:n 1 momenttia ja 13 §:n ehdotettua 4 momenttia. Koska velvollisuus pöytäkirjan laatimisesta olisi uusi, sen sisällön osalta säädettäisiin selvyyden vuoksi direktiivin 23 artiklaa vastaavasti, että pöytäkirjassa olisi mainittava toimenpiteen syyt, kyseisen henkilön oikeudet ja hänen käytettävissään olevat oikeussuojakeinot.
Pykälään otettaisiin lisäksi uutta sääntelyä, jolla toteutettaisiin direktiivin 24 artiklan 6 kohdassa edellytetty muutoksenhakumahdollisuus 21 artiklassa tarkoitettuun myyntipäätökseen. Ehdotetun
4 momentin
mukaan pääasiassa toimivaltaisen käräjäoikeuden olisi esineen omistajan tai sen, jolla siihen muuten on oikeus, vaatimuksesta päätettävä, voidaanko esineeseen kohdistaa täytäntöönpanotoimia 1 momentissa säädetyn mukaisesti. Tuomioistuin voisi kieltää tai keskeyttää täytäntöönpanon ennen asian ratkaisemista, jos siihen on painava syy. Pykälän
5 momentissa
säädettäisiin muutoksenhakumahdollisuudesta käräjäoikeuden päätökseen pakkokeinolain 7 luvun 22 §:n ehdotettua 3 momenttia vastaavasti, miltä osin viitataan mainitun säännöksen säädöskohtaisiin perusteluihin.
Erillinen muutoksenhaku pelkästään omaisuuden myyntipäätöksestä tulisi todennäköisesti kysymykseen vain harvoin, koska pääsääntöisesti muutosta myyntipäätökseen haettaisiin pääasian eli menettämisseuraamusta koskevan tuomion yhteydessä. Jos esimerkiksi omaisuuden omistaja tai muu, jonka oikeutta tai etua asia koskee, tyytyy tuomioistuimen ratkaisuun, jolla omaisuus on tuomittu menetetyksi, hänellä voinee vain poikkeuksellisesti olla tarvetta riitauttaa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanotoimia. Tällainen pääasiaratkaisusta itsenäinen oikeussuojan tarve voisi mahdollisesti tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, jos omaisuutta oltaisiin omistajan mielestä realisoimassa liian halvalla tai muuten hänelle epäedullisella tavalla, tai jos omistaja haluaisi itse ostaa omaisuutensa takaisin ja käyttää tähän muuta varallisuuttaan.
49 §.
Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen
. Pykälän
49 §.Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen. Pykälän
1 momenttiin
… 2 строк без изменений …
lisättäisiin uusi 6 kohta, jossa säädettäisiin 47 §:ssä tarkoitettujen sakkorekisterin tietojen luovuttamisesta varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle ja varallisuudenhoitotoimistolle. Tietoja voitaisiin luovuttaa vain siinä laajuudessa kuin olisi välttämätöntä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston ja varallisuudenhoitotoimiston tehtävien hoitamisen kannalta.
Toiseksi ehdotuksella pantaisiin osittain täytäntöön 27 artiklan 2 kohta, jossa määritellään, mitä tietoja 1 kohtaa sovellettaessa on oltava mahdollista saada. Näitä olisivat omaisuus, johon kohdistuu jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös ja jota hallinnoidaan 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kunnes omaisuus on luovutettu menetetyksi tuomitsemista koskevan lopullisen päätöksen johdosta, mukaan lukien tiedot, joiden avulla omaisuus voidaan tunnistaa, omaisuuden arvioitu tai tarvittaessa todellinen arvo jäädyttämisen, menetetyksi tuomitsemisen ja luovuttamisen ajankohtana, omaisuuden omistaja, mukaan lukien tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, jos nämä tiedot ovat saatavilla ja omaisuutta koskevan menettelyn kansalliset viitetiedot. Sakkorekisteri sisältää osittain kohdassa tarkoitetut tiedot.
7.6
Jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annettu laki
8 §.
Vastaanotetusta jäädyttämispäätöksestä ilmoittaminen
. Pykälän
7.6Jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annettu laki
8 §. Vastaanotetusta jäädyttämispäätöksestä ilmoittaminen. Pykälän
2 momenttiin
… 2 строк без изменений …
lisättäisiin säännös vastaanotetusta jäädyttämispäätöksestä ilmoittamisesta varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle. Säännös liittyisi direktiivin 5 artiklan täytäntöönpanoon.
Ehdotetun ilmoitusvelvollisuuden lähtökohtana olisi, että jäädyttämispäätöksen täytäntöönpano edellyttää omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista. Jos jäädyttämispäätös voitaisiin panna täytäntöön suoraan, ilmoitusvelvollisuutta ei olisi. Ehdotettu säännös olisi tarpeen, jotta varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi tehokkaasti hoitaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 3 §:n 1 momentin 1, 2 ja 7 kohdan mukaisia tehtäviä omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi. Kun varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saisi tiedon jäädyttämispäätöksestä, se voisi ryhtyä tarvittaviin omaisuuden jäljittämis- ja tunnistamistoimiin.
16 §.
Vastaanotetusta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä ilmoittaminen
. Pykälän
16 §. Vastaanotetusta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä ilmoittaminen. Pykälän
2 momenttiin
… 4 строк без изменений …
lisättäisiin säännös vastaanotetusta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä ilmoittamisesta varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle. Säännös liittyisi direktiivin 5 artiklan täytäntöönpanoon.
Ehdotettu säännös olisi tarpeen, jotta varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi tehokkaasti hoitaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 3 §:n 1 momentin 1, 2 ja 7 kohdan mukaisia tehtäviä omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi. Kun varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saisi tiedon menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä, se voisi ryhtyä tarvittaviin omaisuuden jäljittämis- ja tunnistamistoimiin.
29 §.
Rahamäärän siirtäminen loukatulle
. Pykälän viittaus rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momenttiin päivitettäisiin viimeksi mainitun säännöksen muutosta vastaavasti koskemaan rikoslain 10 luvun 11 §:ää.
7.7
Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettu laki
25 §.
Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
. Pykälä koskee henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle. Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittauksen muihin säädöksiin, joissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille.
29 §.Rahamäärän siirtäminen loukatulle. Pykälän viittaus rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momenttiin päivitettäisiin viimeksi mainitun säännöksen muutosta vastaavasti koskemaan rikoslain 10 luvun 11 §:ää.
7.7Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettu laki
25 §. Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle. Pykälä koskee henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle. Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittauksen muihin säädöksiin, joissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille.
Koska myös ehdotettavassa laissa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista säädettäisiin henkilötietojen luovuttamisesta EU:n jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille, muutettaisiin pykälän
4 momentin
informatiivista viittausta siten, että säännöksessä viitattaisiin voimassa olevassa pykälässä mainittujen lakien lisäksi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettuun lakiin.
7.8
Henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annettu laki
35 §.
Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle.
7.8Henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annettu laki
35 §.Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle.
Pykälä koskee henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle. Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittauksen muihin säädöksiin, joissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille.
Koska myös ehdotettavassa laissa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista säädettäisiin henkilötietojen luovuttamisesta EU:n jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille, muutettaisiin pykälän
4 momentin
informatiivista viittausta siten, että säännöksessä viitattaisiin voimassa olevassa pykälässä mainittujen lakien lisäksi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettuun lakiin.
7.9
Henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettu laki
23 §.
Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle.
7.9Henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettu laki
23 §.Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle.
Pykälä koskee henkilötietojen luovuttamista Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle. Pykälän 4 momentti sisältää informatiivisen viittauksen muihin säädöksiin, joissa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille.
Koska myös ehdotettavassa laissa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista säädettäisiin henkilötietojen luovuttamisesta EU:n jäsenvaltion lainvalvontaviranomaisille, muutettaisiin pykälän
4 momentin
informatiivista viittausta siten, että säännöksessä viitattaisiin voimassa olevassa pykälässä mainittujen lakien lisäksi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettuun lakiin.
7.10
Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettu laki
3 §
.
7.1Pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettu laki
3 §.
Keskitettyä automatisoitua tilitietojärjestelmää käyttävät viranomaiset.
Pykälässä säädetään niistä viranomaisista, joilla on oikeus päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 4 §:n mukaisesti luovutettaviin ja 6 §:n mukaisesti tallennettuihin tietoihin.
Pykälään lisättäisiin uusi
11 kohta
, jossa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta päästä tietoihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 3 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten. Samalla pykälän
11 kohta, jossa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta päästä tietoihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 3 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten. Samalla pykälän
10 kohtaan
… 1 строк без изменений …
tehtäisiin tekninen muutos.
Keskitetyistä pankkitilirekistereistä säädetään direktiivin (EU) 2015/849 32 a artiklan 1 kohdassa, joka on lisätty kyseiseen direktiivin direktiivillä 2018/843 (jäljempänä
viides rahanpesudirektiivi
). Keskitetyillä pankkitilirekistereillä tarkoitetaan keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten keskitettyjä rekistereitä tai keskitettyjä sähköisiä tietojenhakujärjestelmiä. Kansallisesti tämä tarkoittaa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmää, joka muodostuu sekä lain 6 §:n mukaisista tilirekistereistä että 4 §:n mukaisista tiedonhakujärjestelmistä.
17 a §
.
viides rahanpesudirektiivi). Keskitetyillä pankkitilirekistereillä tarkoitetaan keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten keskitettyjä rekistereitä tai keskitettyjä sähköisiä tietojenhakujärjestelmiä. Kansallisesti tämä tarkoittaa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmää, joka muodostuu sekä lain 6 §:n mukaisista tilirekistereistä että 4 §:n mukaisista tiedonhakujärjestelmistä.
17 a §.
Saldotietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille.
Pykälässä säädetään niistä viranomaisista, joilla on oikeus saada pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 17 b §:n mukaiset pankki- ja maksutilien saldoon liittyvät tiedot.
Pykälään lisättäisiin uusi
9 kohta
, jossa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada edellä mainitut tiedot varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin. Samalla pykälän
9 kohta, jossa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada edellä mainitut tiedot varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin. Samalla pykälän
8 kohtaan
tehtäisiin tekninen muutos.
Muutoksella pantaisiin täytäntöön konfiskaatiodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan i alakohta, joka edellyttää, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on pääsy tilisiirtoja ja tilisaldoja koskeviin tietoihin toimiston 5 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Tilisiirtoja ja tilisaldoja koskevat tiedot ovat kansallisesti pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 17 b ja 17 d §:ssä tarkoitettuja tietoja.
17 c §.
Tilitapahtuma- ja arvopaperitietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille.
17 c §. Tilitapahtuma- ja arvopaperitietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille.
Pykälässä säädetään niistä viranomaisista, joilla on oikeus saada pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 17 d §:n mukaiset pankki- ja maksutilejä koskevat tilitapahtumatiedot.
Pykälään lisättäisiin uusi
9 kohta
, jossa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada edellä mainitut tiedot varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin. Samalla pykälän
9 kohta, jossa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada edellä mainitut tiedot varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin. Samalla pykälän
8 kohtaan
tehtäisiin tekninen muutos.
Muutoksella pantaisiin täytäntöön konfiskaatiodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan i alakohta, joka edellyttää, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on pääsy tilisiirtoja ja tilisaldoja koskeviin tietoihin toimiston 5 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Tilisiirtoja ja tilisaldoja koskevat tiedot ovat kansallisesti pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 17 b ja 17 d §:ssä tarkoitettuja tietoja.
7.11
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettava laki
7.11Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettava laki
1 luku
Yleiset säännökset
1 §.
Soveltamisala
. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin pykälän
1 §. Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin pykälän
1 momentin
… 1 строк без изменений …
mukaan konfiskaatiodirektiivissä tarkoitettuihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon ja varallisuudenhoitotoimistoihin. Lakiehdotuksella pantaisiin täytäntöön konfiskaatiodirektiivin 5, 6, 9, 10, 11, 17, 22, 27, 30 ja 31 artikla joko kokonaan tai osittain. Ehdotettavalla lailla on tarkoitus antaa vain sellaiset säännökset, jotka ovat tarpeellisia direktiivin edellä mainittujen artiklojen täytäntöönpanemiseksi.
Koska direktiiviä ei sen johdanto-osan 63 ja 64 kappaleessa todetusti sovelleta Irlantiin tai Tanskaan, toisella Euroopan unionin jäsenvaltiolla tarkoitettaisiin pykälän
2 momentin
mukaan muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota kuin Irlannin tasavaltaa tai Tanskan kuningaskuntaa. Lain kolmansia maita koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin myös suhteessa Irlantiin ja Tanskaan.
2 §.
Suhde muuhun lainsäädäntöön
. Pykälässä säädettäisiin lain suhteesta muuhun lainsäädäntöön.
Pykälän
2 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälässä säädettäisiin lain suhteesta muuhun lainsäädäntöön.
Pykälän
1 momentissa
… 1 строк без изменений …
säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon sovellettavasta muusta lainsäädännöstä. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon sovellettaisiin poliisilain, esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä muun lain säännöksiä rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta ja selvittämisestä sekä rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanosta jollei jäljempänä säädetystä muuta johtuisi.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin varallisuudenhoitotoimistoihin sovellettavasta muusta lainsäädännöstä. Varallisuudenhoitotoimiston tehtävää hoitaisi Ulosottolaitos ja Keskusrikospoliisi. Toimiston tehtävät liittyisivät jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnointiin. Varallisuudenhoitotoimistoihin sovellettaisiin omaisuuden hallinnointia koskevaa muuta lainsäädäntöä, edellä 20 ja 22 artiklan ja Suomen lainsäädännön suhdetta koskevan jakson yhteydessä tarkemmin selostetusti poliisilain, pakkokeinolain, sakon täytäntöönpanosta annetun lain ja ulosottokaaren sekä muun lain säännöksiä jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisesta.
Pykälän
3 momentissa
… 1 строк без изменений …
olisi informatiivinen viittaus, jonka mukaan sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), rikosasioiden tietosuojalaissa ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa.
2 luku
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävät, toimivaltuudet ja oikeus saada tietoja
3 §.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto ja sen tehtävät
. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 5 artikla, osittain 11 artiklan 3 kohta ja osittain 30 ja 31 artiklat.
3 §. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto ja sen tehtävät. Pykälällä pantaisiin täytäntöön direktiivin 5 artikla, osittain 11 artiklan 3 kohta ja osittain 30 ja 31 artiklat.
… 2 строк без изменений …
Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja sen tehtävistä. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto olisi Keskusrikospoliisissa, jossa se on toiminut tähänkin saakka.
Pykälän
1 kohdan
… 9 строк без изменений …
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi jäljittää ja tunnistaa omaisuus, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se on tarpeen poliisin, syyttäjän, Rajavartiolaitoksen, Tullin, Puolustusvoimien, Oikeusrekisterikeskuksen tai Ulosottolaitoksen tehtävien tukemiseksi. Kohdalla pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a alakohta.
Pykälän
2 kohdan
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi jäljittää ja tunnistaa omaisuus, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos omaisuudesta on annettu tai saatetaan antaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Kohdalla pantaisiin täytäntöön direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohta. Kohta koskisi rajat ylittäviä tilanteita.
Pykälän
3 kohdan
… 1 строк без изменений …
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja varallisuuden takaisin hankinnasta muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa vastaavien toimistojen kanssa sellaisen omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisessä ja tunnistamisessa. Kohdalla pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan 2 kohdan c alakohta. Yhteistyön tekeminen voisi tarkoittaa laajasti erilaista toimintaa, kuten yhteydenpitoa sekä neuvomista ja auttamista omaisuuden jäljittämiseen ja tunnistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tietojen vaihtamiseen sovellettaisiin lain 3 luvun säännöksiä.
Pykälän
4 kohdan
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) kanssa noudattaen, mitä tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa (EPPO) annetussa neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1939 ja asetusta täydentävässä Suomen osallistumisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimintaan annetussa laissa
(66/2021)
ja muualla laissa säädetään sellaisen omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisessä ja tunnistamisessa. Kohdalla pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdat sekä 30 artiklan 1 alakohta. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston ja EPPO:n yhteistyöhön sovellettaisiin muutoin EPPO-asetusta, EPPO-lakia ja muita säännöksiä poliisin ja EPPO:n yhteistyöhön ja
tiedonvaihtoon liittyen. Säännöksellä ei olisi tarkoitus vaikuttaa yhteistyön tekemistä tai tietojen vaihtamista koskevaan voimassa olevaan sääntelyyn.
Pykälän
5 kohdan
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi tehdä tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yhteistyötä kolmansien maiden varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Kohdalla pantaisiin täytäntöön direktiivin 31 artiklan 1 kohta. Kolmansilla mailla tarkoitettaisiin muita kuin Euroopan unionin jäsenvaltioita sekä Tanskaa ja Irlantia. Yhteistyön tekeminen voisi tarkoittaa laajasti erilaista toimintaa, kuten yhteydenpitoa sekä neuvomista ja auttamista omaisuuden jäljittämiseen ja tunnistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Yhteistyön tekemisen rajoja määrittelisivät muu voimassa oleva sääntely esimerkiksi tietojen vaihtamisesta. Tällä lailla ei vaikutettaisi kyseiseen sääntelyyn eikä luotaisi uusia oikeudellisia edellytyksiä yhteistyön tekemiselle. Oikeusperustana ARO-toimistojen yhteistyölle kolmansien valtioiden vastaavien viranomaisten kanssa voi tulevaisuudessa
olla esimerkiksi Varsovan sopimuksen uuden lisäpöytäkirjan (CM(2026)2-add1final, 15.5.2026) 29 artikla, jos lisäpöytäkirja tulee Suomea sitovasti voimaan.
Pykälän
6 kohdan
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi tehdä tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yhteistyötä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) kanssa. Yhteistyö Europolin kanssa perustuu Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2016/794 (Europol-asetus) ja asetusta täydentäviin säännöksiin Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta annetussa laissa
(214/2017)
. Europolin yhteistyöstä kansallisten viranomaisten kanssa säädetään esimerkiksi Europol-asetuksen 4 ja 7 artiklassa. Yhteistyö Eurojustin kanssa perustuu Eurojust-asetukseen ja sitä täydentäviin säännöksiin Suomen osallistumisesta
(214/2017). Europolin yhteistyöstä kansallisten viranomaisten kanssa säädetään esimerkiksi Europol-asetuksen 4 ja 7 artiklassa. Yhteistyö Eurojustin kanssa perustuu Eurojust-asetukseen ja sitä täydentäviin säännöksiin Suomen osallistumisesta
Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) toimintaan annetussa laissa
(1232/2019)
. Eurojustin yhteistyöstä kansallisten viranomaisten kanssa säädetään esimerkiksi Eurojust-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklassa. Nyt ehdotettavalla lailla ei vaikutettaisi mainittuun sääntelyyn eikä luotaisi uusia oikeudellisia edellytyksiä yhteistyön tekemiselle. Yhteistyön tekeminen voisi tarkoittaa laajasti erilaista toimintaa, kuten yhteydenpitoa sekä neuvomista ja auttamista omaisuuden jäljittämiseen ja tunnistamiseen liittyvissä sellaisissa kysymyksissä, jotka kuuluvat mainittujen virastojen toimivaltaan.
(1232/2019). Eurojustin yhteistyöstä kansallisten viranomaisten kanssa säädetään esimerkiksi Eurojust-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklassa. Nyt ehdotettavalla lailla ei vaikutettaisi mainittuun sääntelyyn eikä luotaisi uusia oikeudellisia edellytyksiä yhteistyön tekemiselle. Yhteistyön tekeminen voisi tarkoittaa laajasti erilaista toimintaa, kuten yhteydenpitoa sekä neuvomista ja auttamista omaisuuden jäljittämiseen ja tunnistamiseen liittyvissä sellaisissa kysymyksissä, jotka kuuluvat mainittujen virastojen toimivaltaan.
Pykälän viimeisen eli
7 kohdan
… 4 строк без изменений …
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävänä olisi lisäksi tehdä 5–7 §:ssä tarkoitettuja välittömiä toimia estääkseen 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden katoamisen. Artiklalla pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 11 artiklan 3 kohta. Kohdassa tarkoitetulla välittömällä toimella tarkoitetaan edellä 11 artiklan ja Suomen lainsäädännön suhdetta koskevassa jaksossa tarkemmin selostetusti Suomen lainsäädännössä väliaikaista vakuustakavarikkoa, lähetyksen pysäyttämistä takavarikoimista tai jäljentämistä varten ja haltuunottamista takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten.
Välittömien toimien toteuttaminen liittyisi todennäköisesti käytännössä useimmiten sellaisiin tilanteisiin, joissa toisesta EU:n jäsenmaasta olisi odotettavissa välittömien toimien kohteena olevaan omaisuuteen kohdistuva jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, joiden täytäntöönpanosta säädetään konfiskaatioasetuksessa ja asetuksen soveltamislaissa. Välittömät toimet ajoittuisivat tällöin tällaisen päätöksen vastaanottamista edeltävään vaiheeseen. Välittömiä toimia voitaisiin toteuttaa toisaalta myös silloin, kun jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on saatu, mutta täytäntöönpanotoimiin ei ole vielä ryhdytty. Päätöksen täytäntöönpanossa noudatettaisiin jatkossakin konfiskaatioasetuksen soveltamislakia.
4 §.
Etsintä
. Pykälän mukaan edellä 3 §:n 2 kohdassa säädetyn tehtävän hoitamiseksi voitaisiin käyttää kotietsintää ja paikanetsintää. Kotietsintään ja paikanetsintään sovellettaisiin, mitä niistä pakkokeinolaissa säädetään.
4 §.Etsintä. Pykälän mukaan edellä 3 §:n 2 kohdassa säädetyn tehtävän hoitamiseksi voitaisiin käyttää kotietsintää ja paikanetsintää. Kotietsintään ja paikanetsintään sovellettaisiin, mitä niistä pakkokeinolaissa säädetään.
… 5 строк без изменений …
Pykälä mahdollistaisi etsinnän käyttämisen omaisuuden jäljittämiseen ja tunnistamiseen silloin, kun se olisi tarpeen toisen jäsenvaltion tukemiseksi 3 §:n 2 kohdan mukaisesti. Pykälän nojalla etsintää voisi suorittaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto tai muukin esitutkintaviranomainen pakkokeinolain 8 luvun mukaisesti. Rajoittamatta pykälän soveltamisalaa pelkästään varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon varmistettaisiin, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi tarvittaessa saada tukea myös toiselta esitutkintaviranomaiselta tehtäviensä suorittamiseksi. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi tilanteissa, joissa jäljittämisen ja tunnistamisen kohteena oleva omaisuus sijaitsee kaukana varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston sijainnista. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi tehdä etsinnän suorittamista koskevan pyynnön toiselle esitutkintaviranomaiselle.
Kotietsintään ja paikanetsintään sovellettaisiin muutoin, mitä niistä pakkokeinolaissa säädetään. Sovellettavaksi voisivat tulla pakkokeinolain 8 luvun säännökset.
5 §.
Väliaikainen vakuustakavarikko
. Ehdotetun lain 5–7 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 11 artiklan 3 kohta.
5 §. Väliaikainen vakuustakavarikko. Ehdotetun lain 5–7 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 11 artiklan 3 kohta.
… 6 строк без изменений …
Direktiivin 11 artiklan 3 kohta edellyttää antamaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle mahdollisuuden toteuttaa välittömiä toimia, jos on olemassa välitön riski toimiston 3 §:n 2 kohdan mukaisia tehtäviään hoitaessaan jäljittämän ja tunnistaman omaisuuden katoamisesta. Voimassa olevaa lainsäädäntöä täydentävien säännösten tarvetta on perusteltu edellä 11 artiklan ja Suomen lainsäädännön suhdetta koskevassa jaksossa. Edellä 3 §:n 7 kohdan perusteluissa todetulla tavalla katoamisella viitattaisiin esimerkiksi tilanteisiin, joissa jäljitettyä ja tunnistettua omaisuutta pyritään tahallisin toimenpitein siirtämään viranomaisten ulottumattomiin tai joissa omaisuuden arvo alenee nopeasti.
Ehdotetun lain 5 § koskisi väliaikaista vakuustakavarikkoa (pakkokeinolain 6 luvun 3 §), jota voidaan pitää direktiivin tarkoittamana välittömänä toimena. Pykälän
1 momentin
mukaan suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen päättää väliaikaisesta vakuustakavarikosta. Kohteena oleva omaisuus saataisiin ennen väliaikaisen vakuustakavarikon täytäntöönpanoa ottaa mainitun virkamiehen päätöksellä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai esitutkintaviranomaisen haltuun, jos se on tarpeen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Jälkimmäinen virke vastaisi pakkokeinolain 6 luvun 3 §:n 1 momentissa todettua. Säännös liittyisi tilanteisiin, joissa väliaikaiseen vakuustakavarikkoon mahdollisesti pantava omaisuus
on tarpeen ottaa esitutkintaviranomaisen haltuun, jotta väliaikaisen vakuustakavarikon täytäntöönpano varmistettaisiin. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi silloin, jos on olemassa vaara omaisuuden katoamisesta tai hävittämisestä. Säännöksellä varmistettaisiin myös, että toinen esitutkintaviranomainen voi antaa virka-apua varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle. Tällaiselle voisi olla tarve esimeriksi silloin, jos jäljitetty ja tunnistettu omaisuus sijaitsee kaukana varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta. Ehdotettua säännöstä on edellä todetun lisäksi perusteltu tarkemmin edellä 3 §:n 7 kohdan yhteydessä.
Pykälän
2 momentin
… 2 строк без изменений …
mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu väliaikainen vakuustakavarikko lakkaisi olemasta voimassa seitsemän arkipäivän kuluttua sitä koskevan päätöksen antamisesta. Arkipäivällä tarkoitettaisiin määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaista työpäivän määritelmää vastaavasti kaikkia muita päiviä kuin yleisiä vapaapäiviä, sunnuntaipäiviä ja lauantaipäiviä (2 artiklan 2 kohta).
Pykälän
3 momentin
mukaan väliaikaiseen vakuustakavarikkoon sovellettaisiin muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään. Sovellettavaksi voisivat soveltuvin osin tulla pakkokeinolain 6 luvun 3 §:n 2 ja 3 momentti, 4 §:n 1 momentti ja 10 ja 11 §.
6 §.
Lähetyksen pysäyttäminen takavarikoimista tai jäljentämistä varten
. Väliaikaisen vakuustakavarikon lisäksi toisena direktiivin 11 artiklan 3 kohdan mukaisena välittömänä toimena voidaan pitää pakkokeinolain mukaista lähetyksen pysäyttämistä takavarikoimista tai jäljentämistä varten (7 luvun 6 §).
Pykälän
6 §. Lähetyksen pysäyttäminen takavarikoimista tai jäljentämistä varten. Väliaikaisen vakuustakavarikon lisäksi toisena direktiivin 11 artiklan 3 kohdan mukaisena välittömänä toimena voidaan pitää pakkokeinolain mukaista lähetyksen pysäyttämistä takavarikoimista tai jäljentämistä varten (7 luvun 6 §).
Pykälän
1 momentin
… 1 строк без изменений …
mukaan suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva pidättämiseen oikeutettu virkamies voisi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen päättää lähetyksen pysäyttämisestä takavarikoimista tai jäljentämistä varten.
Pykälän
2 momentin
mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös annettaisiin enintään seitsemän arkipäivän määräajaksi, joka alkaa siitä, kun postitoimiston, liikennepaikan tai toimipaikan esimies on saanut tiedon määräyksestä. Arkipäivällä tarkoitettaisiin määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaista työpäivän määritelmää vastaavasti kaikkia muita päiviä kuin yleisiä vapaapäiviä, sunnuntaipäiviä ja lauantaipäiviä (2 artiklan 2 kohta).
Pykälän
3 momentin
mukaan lähetyksen pysäyttämiseen takavarikoimista tai jäljentämistä varten sovellettaisiin muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään. Sovellettavaksi voisi soveltuvin osin tulla pakkokeinolain 7 luvun 6 §.
7 §.
Haltuunottaminen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten
. Väliaikaisen vakuustakavarikon ja lähetyksen pysäyttämisen takavarikoimista tai jäljentämistä varten lisäksi kolmantena direktiivin 11 artiklan 3 kohdan mukaisena välittömänä toimena voidaan pitää pakkokeinolain mukaista haltuunottoa takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten (7 luvun 8 §).
Pykälän
7 §.Haltuunottaminen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten. Väliaikaisen vakuustakavarikon ja lähetyksen pysäyttämisen takavarikoimista tai jäljentämistä varten lisäksi kolmantena direktiivin 11 artiklan 3 kohdan mukaisena välittömänä toimena voidaan pitää pakkokeinolain mukaista haltuunottoa takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten (7 luvun 8 §).
Pykälän
1 momentin
mukaan suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettua tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva poliisimies voisi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen ottaa haltuunsa esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten. Ehdotettua säännöstä on perusteltu tarkemmin edellä 3 §:n 7 kohdan perusteluissa.
Pykälän
2 momentin
mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu esine, omaisuus tai asiakirja voitaisiin pitää varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston hallussa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä enintään seitsemän arkipäivän ajan. Arkipäivällä tarkoitettaisiin määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 mukaista työpäivän määritelmää vastaavasti kaikkia muita päiviä kuin yleisiä vapaapäiviä, sunnuntaipäiviä ja lauantaipäiviä (2 artiklan 2 kohta).
Pykälän
3 momentin
mukaan myös toinen esitutkintaviranomainen voisi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä ottaa edellä 1 momentissa tarkoitetun esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten haltuunsa. Esine, omaisuus tai asiakirja voitaisiin pitää esitutkintaviranomaisen hallussa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä enintään seitsemän arkipäivän ajan. Säännöksellä varmistettaisiin, että toinen esitutkintaviranomainen voisi antaa virka-apua varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle. Tällaiselle voisi olla tarve esimeriksi silloin, jos jäljitetty ja tunnistettu omaisuus sijaitsee kaukana varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston sijaintipaikasta.
Pykälän
4 momentin
… 1 строк без изменений …
mukaan esineen, omaisuuden tai asiakirjan haltuunottamisesta takavarikoimista tai jäljentämistä varten olisi viipymättä ilmoitettava sille, jonka luona esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun, jos hän ei ole ollut paikalla haltuunoton tapahtuessa. Tarvittaessa haltuunottamisesta olisi ilmoitettava muullekin henkilölle, jonka esineestä, omaisuudesta tai asiakirjasta on kyse. Siitä olisi ilmoitettava myös kirjeen, paketin tai muun vastaavan lähetyksen vastaanottajalle ja lähettäjälle, jos heidän osoitteensa on tiedossa. Ilmoituksen tekemistä voitaisiin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä siirtää enintään seitsemän arkipäivää haltuunottamisesta, jos tärkeä tutkinnallinen syy sitä vaatii.
Pykälän
5 momentin
… 1 строк без изменений …
mukaan esineen, omaisuuden tai asiakirjan haltuunottamisesta olisi ilman aiheetonta viivytystä laadittava pöytäkirja. Siinä olisi riittävästi mainittava haltuunoton tarkoitus, selostettava haltuun ottamiseen johtanut menettely ja yksilöitävä haltuunoton kohde. Jäljennös pöytäkirjasta olisi viivytyksettä toimitettava sille, jonka esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun, sekä tarvittaessa sille, jonka hallusta esine, omaisuus tai asiakirja on otettu varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai esitutkintaviranomaisen haltuun. Pöytäkirjan jäljennöstä ei toimitettaisi sinä aikana, jona ilmoitus haltuunottamisesta on siirretty 4 momentin nojalla.
Pykälän
6 momentin
mukaan haltuunottamiseen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten sovellettaisiin muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään. Sovellettavaksi voisi soveltuvin osin tulla pakkokeinolain 7 luvun 8 §:n 2 momentti.
8 §.
Ilmoitukset syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle
. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston velvollisuudesta tehdä ilmoitus 5–7 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen toteuttamisesta konfiskaatioasetuksen soveltamislaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle.
8 §. Ilmoitukset syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston velvollisuudesta tehdä ilmoitus 5–7 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen toteuttamisesta konfiskaatioasetuksen soveltamislaissa tarkoitetulle toimivaltaiselle syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle.
Säännös olisi tarpeen 5–7 §:ssä tarkoitettua välitöntä toimenpidettä mahdollisesti seuraavan jäädyttämispäätöksen ja menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Konfiskaatioasetuksen soveltamislain mukainen täytäntöönpanoviranomainen on jäädyttämistä koskevien päätösten osalta syyttäjä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten osalta Oikeusrekisterikeskus. Koska välittömiä toimenpiteitä suoritettaisiin todennäköisesti ennen jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen vastaanottamista Suomessa, olisi perusteltua, että täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset saavat asiasta tiedon.
9 §.
Sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaiset toimivaltuudet
. Ehdotetun lain 7–8 § liittyisi direktiivin 5 ja 17 artikloiden täytäntöönpanoon. Tarvetta säätää sakon täytäntöönpanosta annetun lain ja ulosottokaaren mukaisista toimivaltuuksista erikseen on perusteltu edellä 5 artiklan ja Suomen lainsäädännön suhdetta koskevassa jaksossa.
9 §. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaiset toimivaltuudet. Ehdotetun lain 7–8 § liittyisi direktiivin 5 ja 17 artikloiden täytäntöönpanoon. Tarvetta säätää sakon täytäntöönpanosta annetun lain ja ulosottokaaren mukaisista toimivaltuuksista erikseen on perusteltu edellä 5 artiklan ja Suomen lainsäädännön suhdetta koskevassa jaksossa.
… 5 строк без изменений …
Toimivaltuudet liittyisivät varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista koskeviin tehtäviin lainvoimaisen tuomion antamisen jälkeisessä tuomion täytäntöönpanovaiheessa. Kuten edellä 5 artiklan perusteluissa on todettu, menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa ja ulosottokaaressa riippuen siitä, minkälaiseen omaisuuteen kohdistuvasta menettämisseuraamuksesta on kysymys. Molemmissa laeissa on säädetty viranomaisten toimivaltuuksista menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa. Tarkoitus olisi, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi käyttää samoja toimivaltuuksia omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanovaiheessa, joita täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset voivat käyttää.
Pykälän
1 momentin
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston virkamiehellä olisi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 43 a–d §:ssä tarkoitetut toimivaltuudet, jos varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto jäljittää ja tunnistaa menetetyksi tuomittua omaisuutta 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 43 a §:ssä säädetään esineen haltuunotosta ja säilyttämisestä, 43 b §:ssä esineen etsimisestä asunnosta tai muista tiloista, 43 c §:ssä esineen etsimisestä henkilön hallusta ja 43 d §:ssä voimakeinojen käyttämisestä.
Pykälän
2 momentin
mukaan toimivaltuuksien käyttöä harkittaessa ja niitä käytettäessä olisi noudatettava poliisilain 1 luvun 2–5 §:ää. Mainituissa pykälissä säädetään perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä suhteellisuusperiaatteesta, vähimmän haitan periaatteesta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteesta. Kyse olisi informatiivisesta viittauksesta, sillä säännökset soveltuvat varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon poliisiviranomaisena muutoinkin. Tarkoituksena olisi kiinnittää huomio poliisin toimivallan käyttöä ohjaaviin periaatteisiin harkittaessa pykälässä säädettävien toimivaltuuksien käyttöä ja niitä käytettäessä.
10 §.
Ulosottokaaren mukaiset toimivaltuudet
. Pykälässä säädettäisiin ulosottokaaren mukaisista toimivaltuuksista edellä 8 §:ää vastaavalla tavalla. Pykälää on perusteltu edellä 5 artiklan suhdetta Suomen lainsäädäntöön koskevassa jaksossa ja 9 §:n perusteluissa.
10 §. Ulosottokaaren mukaiset toimivaltuudet. Pykälässä säädettäisiin ulosottokaaren mukaisista toimivaltuuksista edellä 8 §:ää vastaavalla tavalla. Pykälää on perusteltu edellä 5 artiklan suhdetta Suomen lainsäädäntöön koskevassa jaksossa ja 9 §:n perusteluissa.
… 3 строк без изменений …
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi käyttää pykälän mukaisia toimivaltuuksia silloin, kun se 3 §:n 1 kohdan mukaisesti tukee kohdassa mainittua sellaista viranomaista, joka vastaa menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta. Käytännössä kyse voisi olla Oikeusrekisterikeskuksesta, poliisista, Tullista, Rajavartiolaitoksesta tai Ulosottolaitoksesta. Viranomaisten tehtävänjako menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa perustuu sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin. Päävastuu menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta säilyisi jatkossakin täytäntöönpanosta kyseisessä yksittäistapauksessa vastaavalla viranomaisella, jota varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto ainoastaan voisi tehtävässään tukea. Toimivaltuuksia voitaisiin käyttää siis menettämisseuraamusta koskevan tuomion täytäntöönpanovaiheessa. Tällä tarkoitettaisiin sitä, että toimivaltuudet tulisivat sovellettaviksi silloin kun menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon voitaisiin
Pykälän
1 momentin
… 3 строк без изменений …
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston virkamiehellä olisi ulosottokaaren 3 luvun 49–51 §:ssä ja 82 §:ssä sekä 4 luvun 31 §:ssä tarkoitetut toimivaltuudet, jos varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto jäljittää ja tunnistaa menetetyksi tuomittua omaisuutta 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Pykälän
2 momentin
mukaan toimivaltuuksien käyttöä harkittaessa ja niitä käytettäessä olisi noudatettava poliisilain 1 luvun 2–5 §:ää. Mainituissa pykälissä säädetään perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä suhteellisuusperiaatteesta, vähimmän haitan periaatteesta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteesta. Kyse olisi informatiivisesta viittauksesta, sillä säännökset soveltuvat varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon poliisiviranomaisena muutoinkin. Tarkoituksena olisi kiinnittää huomio poliisin toimivallan käyttöä ohjaaviin periaatteisiin harkittaessa pykälässä säädettävien toimivaltuuksien käyttöä ja niitä käytettäessä.
11 §.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä
. Lain 11 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 6 artiklan 2 kohta. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada tietoja rekistereistä omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista sekä yhteistyön tekemistä ja tietojenvaihtoa koskevien, 3 pykälän 1–4 kohdassa säädettyjen tehtäviensä hoitamista varten salassapitosäännösten estämättä.
11 §. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä. Lain 11 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 6 artiklan 2 kohta. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada tietoja rekistereistä omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista sekä yhteistyön tekemistä ja tietojenvaihtoa koskevien, 3 pykälän 1–4 kohdassa säädettyjen tehtäviensä hoitamista varten salassapitosäännösten estämättä.
Tietojen luovuttamiseen soveltuisi yleislakina tiedonhallintalain 22 §, jossa säädetään tietojen luovuttamisesta teknisten rajapintojen avulla. Kyseisen pykälän mukaisesti luovutettavien tietojen luovutustapa täyttäisi direktiivin 6 artiklan 2 kohdan edellytykset suorasta ja välittömästä pääsystä tietoihin.
Pykälän
1 momentin
… 3 строк без изменений …
mukaan sen lisäksi mitä muualla laissa säädetään, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla olisi oikeus saada 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtäviensä hoitamista varten salassapitosäännösten estämättä tietoja rekistereistä siten kuin käytännön menettelyistä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan. Momentissa säädettäisiin siis tietojen antamistavasta ja tietosisällöistä, mutta muista käytännön menettelyistä ja yksityiskohdista tietojen luovuttamisessa rekisteristä voitaisiin sopia rekisterinpitäjän kanssa. Momentti sisältäisi 5-kohtaisen luettelon tällaisista tiedoista. Momentissa säädettäisiin oikeudesta kaikkiin direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin lukuun ottamatta 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja direktiivin (EU) 2019/1153 mukaisia keskitettyjä pankkitilirekistereitä, joihin viitattaisiin 2 momentissa.
Pykälän
2 momentin
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saataviin tietoihin säädettäisiin 12 §:ssä ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa
(571/2019)
. Kyse olisi informatiivisesta viittauksesta, jonka tarkoituksena olisi selventää, miten varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta direktiivin 6 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisiin tietoihin olisi säädetty. Oikeudesta näihin tietoihin on katsottu perustelluksi säätää pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa, jossa säädetään kootusti kaikista niistä viranomaisista, joilla on oikeus järjestelmästä saataviin tietoihin.
12 §.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada muita tietoja
. Lain 12 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 6 artiklan 3 kohta ja osittain 2 kohdan f alakohta. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada pyynnöstä pykälässä mainittuja tietoja, jotka ovat välttämättömiä omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista sekä yhteistyön tekemistä ja tietojenvaihtoa koskevien, 3 pykälän 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten.
(571/2019). Kyse olisi informatiivisesta viittauksesta, jonka tarkoituksena olisi selventää, miten varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta direktiivin 6 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisiin tietoihin olisi säädetty. Oikeudesta näihin tietoihin on katsottu perustelluksi säätää pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa, jossa säädetään kootusti kaikista niistä viranomaisista, joilla on oikeus järjestelmästä saataviin tietoihin.
12 §.Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada muita tietoja. Lain 12 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 6 artiklan 3 kohta ja osittain 2 kohdan f alakohta. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta saada pyynnöstä pykälässä mainittuja tietoja, jotka ovat välttämättömiä omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista sekä yhteistyön tekemistä ja tietojenvaihtoa koskevien, 3 pykälän 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten.
Pykälässä säädettäisiin oikeudesta kaikkiin direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin paitsi c alakohdan mukaisiin syytteeseenpanoa koskeviin tietoihin, e alakohdan mukaisiin kansallisiin valuuttatietokantoihin ja valuutanvaihtotietokantoihin sisältyviin tietoihin, h alakohdan mukaisiin yritysten vuositilinpäätöksiä koskeviin tietoihin ja k alakohdan mukaisiin tietoihin, joista säätäminen erikseen on katsottu tarpeettomaksi edellä 6 artiklan yhteydessä todetuista syistä.
Pykälän
1 momentin
… 2 строк без изменений …
mukaan sen lisäksi mitä muualla laissa säädetään, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla olisi oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonluovuttamista koskevien rajoitusten estämättä ja maksutta toiselta viranomaiselta ja yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten. Momentti sisältäisi 16-kohtaisen luettelon tällaisista tiedoista.
Momentin
1 kohta
koskisi Verohallinnolta saatavia verotustietoja verovelvollista koskevine tunnistetietoineen (6 artiklan 3 kohdan a alakohta). Muotoilu vastaisi verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain
(1346/1999)
useassa säännöksessä käytettyä sanamuotoa (esimerkiksi lain 19 §).
Momentin
2 kohta
koskisi Kansaneläkelaitokselta saatavia tietoja etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnuksesta ja muita yksilöintitietoja, tietoja maksetuista etuuksista ja korvauksista sekä muita näihin rinnastettavia tietoja (6 artiklan 3 kohdan b alakohta).
Momentin
3 kohta
koskisi Eläketurvakeskukselta, eläkelaitokselta, vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä tai maksajalta saatavia tietoja eläke- ja korvauspäätöksistä ja eläkkeen tai korvauksen määrän muuttumisesta sekä tiedon työeläkkeen määrästä (6 artiklan 3 kohdan b alakohta).
Momentin
4 kohta
koskisi työttömyyskassoilta saatavia tietoja ansioon suhteutetun päivärahan perusteista, määristä, määrän muuttumisesta sekä tiedot päivärahahakemusten vireilläolosta (6 artiklan 3 kohdan b alakohta).
Momentin
5 kohta
koskisi Rajavartiolaitokselta, Tullilta ja Puolustusvoimilta saatavia rikosten estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen liittyviä tietoja (6 artiklan 3 kohdan c alakohta).
Momentin
6 kohta
koskisi Tullilta saatavia henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain 12 §:ssä tarkoitettuja tietoja ja Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuja tietoja käteisvaroja koskevista ilmoituksista (6 artiklan 3 kohdan g alakohta).
Momentin
7 kohta
koskisi Rajavartiolaitokselta saatavia Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuja tietoja käteisvaroja koskevista ilmoituksista (6 artiklan 3 kohdan g alakohta).
Momentin
8 kohta
koskisi luottoja myöntäviltä elinkeinonharjoittajilta ja valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetulta erityisrahoitusyhtiöltä saatavia tietoja kiinnityksistä ja lainoista (6 artiklan 3 kohdan d alakohta).
Momentin
9 kohta
koskisi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetuilta tahoilta saatavia arvopapereita koskevia tietoja sekä muita arvo-osuustiliä ja arvo-osuuksien omistajia koskevia tietoja. Arvopapereita koskevilla tiedoilla tarkoitetaan tiedonantovelvollisen järjestelmistä saatavilla olevaa arvopaperin omistustietoa (6 artiklan 3 kohdan f alakohta).
Momentin
10 kohta
koskisi sijoitusrahastolain
(213/2019)
1 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulta rahastoyhtiöltä saatavia mainitun lain 9 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja (6 artiklan 3 kohdan f alakohta).
Momentin
11 kohta
koskisi vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain
(162/2014)
2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulta vaihtoehtorahastojen hoitajalta tai 4 §:n 11 kohdassa tarkoitetulta sisäisesti hoidetulta vaihtoehtorahastolta saatavia arvopaperien omistusta koskevia tietoja (6 artiklan 3 kohdan f alakohta).
Momentin
12 kohta
koskisi sijoituspalvelulain
(747/2012)
1 luvun 4 §:ssä ja 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilta tahoilta saatavia mainitun lain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa saatuja arvopaperien omistusta koskevia tietoja (6 artiklan 3 kohdan f alakohta).
Momentin
13 kohta
koskisi osakeyhtiöiltä saatavia osakeyhtiölain
(624/2006)
3 luvun 15 §:n 1 momentissa ja 16 §:ssä sekä 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja (6 artiklan 3 kohdan f alakohta).
Momentin
14 kohta
koskisi osuuskunnilta saatavia osuuskuntalain
(421/2013)
4 luvun 14 §:n 1 momentissa ja 15 §:ssä sekä 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja (6 artiklan 3 kohdan f alakohta).
Momentin
15 kohta
koskisi luottolaitoksilta ja finanssilaitoksilta saatavia pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 4, 6, 17 b ja 17 d §:ssä tarkoitettuja tietoja (6 artiklan 2 kohdan f alakohta ja 3 kohdan i ja j alakohdat). Kohdassa viitatut säännökset tarkoittavat pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saatavia tietoja tilin ja tallelokeron asiakkuuksista ja tiliä koskevista tiedoista ja saldo- ja tilitapahtumista.
Luottolaitoksella tarkoitettaisiin pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 2 §:n 6 kohdan mukaisia yrityksiä. Finanssilaitoksella tarkoitettaisiin rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1624 artiklan 2 alakohdassa 6 tarkoitettuja toimijoita. Finanssilaitoksia ovat muun muassa pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain mukaiset sähkörahayhteisöt, maksulaitokset ja kryptovarapalvelun tarjoajat. Finanssilaitoksia ovat myös arvopaperikeskus ja arvopaperitietojen säilyttäjät. Finanssilaitoksia voivat olla myös yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset. Käsitteen piiriin kuuluminen riippuu siitä, onko kyseisillä finanssilaitoksilla kuudennen rahanpesudirektiivin
(2024/1640)
16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maksutilejä, IBAN-tunnisteisia pankkitilejä, virtuaaliset IBAN-tilinumerot mukaan luettuina, arvopaperitilejä, kryptovaratilejä
tai tallelokeroita.
Momentin
16 kohta
koskisi kryptovarapalvelujen tarjoajilta saatavia kryptovaratilejä ja kryptovarojen siirtoja koskevia tietoja (6 artiklan 3 kohdan j alakohta). Kryptovarapalvelun tarjoajalla tarkoitettaisiin pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 2 §:n 7 kohdan mukaisia oikeushenkilöitä tai muita yrityksiä. Oikeudesta saada kohdassa mainittuja tietoja suoraan kryptovarapalvelujen tarjoajilta olisi tarpeen säätää erikseen, sillä tietoja ei vielä ole saatavilla pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä.
Pykälän
2 momentilla
pantaisiin täytäntöön 6 artiklan 5 kohta. Momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla ei olisi oikeutta 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin. Oikeutta ei olisi, jos tietojen luovuttaminen vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan onnistumisen, jos tietojen luovuttaminen olisi selkeästi suhteetonta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettujen etujen kannalta siltä osin, mihin tarkoitukseen tietoihin pääsyä on pyydetty tai jos tietoihin sisältyisi toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimittamia tietoja, ja hyväksyntää niiden toimittamiseksi edelleen ei voitaisi saada. Sääntelyllä käytettäisiin direktiivin sallimaa liikkumavaraa verotietojen, sosiaaliturvatietojen ja rikosten ehkäisemiseen, paljastamiseen ja tutkintaan liittyvien tietojen luovuttamisessa.
3 luku
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen tietojen vaihto
13 §.
Oikeus luovuttaa tietoja
. Lain 13 §:llä pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta. Pykälän mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa suoraan tai välillisesti saatavillaan olevia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle siten kuin tässä laissa säädetään.
13 §. Oikeus luovuttaa tietoja. Lain 13 §:llä pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta. Pykälän mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saisi salassapitosäännösten estämättä luovuttaa suoraan tai välillisesti saatavillaan olevia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle siten kuin tässä laissa säädetään.
… 1 строк без изменений …
Suoraan saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitettaisiin sellaisessa tietokannassa tai rekisterissä olevia tietoja, joihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on suora pääsy.
Välillisesti saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitettaisiin muita kuin suoraan saatavilla olevia tietoja, jotka varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi saada laissa säädetyn tiedonsaantioikeuden nojalla.
14 §.
Tietopyynnöt toiselle jäsenvaltiolle
. Lain 14 §:llä pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta. Pykälän mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi esittää tietopyynnön toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos voitaisiin olettaa, että pyydetyt tiedot ovat kyseisen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla. Pyydettyjen tietojen tulisi olla tarpeellisia ja oikeasuhtaisia lain 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamista varten.
14 §.Tietopyynnöt toiselle jäsenvaltiolle. Lain 14 §:llä pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta. Pykälän mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi esittää tietopyynnön toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos voitaisiin olettaa, että pyydetyt tiedot ovat kyseisen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla. Pyydettyjen tietojen tulisi olla tarpeellisia ja oikeasuhtaisia lain 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamista varten.
… 1 строк без изменений …
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tulisi tietopyyntöä harkitessaan arvioida, ovatko pyydettävät tiedot toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla. Tarkoitus olisi rajoittaa mahdollisten tarpeettomien tietopyyntöjen esittämistä. Direktiivin 9 artiklan 1 kohta velvoittaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavia toimistoja luovuttamaan toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle vain sellaiset tiedot, jotka ovat toimiston saatavilla.
Lisäksi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tulisi tietopyyntöä harkitessaan riittävällä tavalla varmistaa, että pyydettävät tiedot ovat tarpeellisia ja oikeasuhtaisia toimistolle lain 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamista varten. Tarkoitus olisi, että tietoja ei pyydettäisi muita kuin toimistolle direktiivin 5 artiklassa annettujen tehtävien suorittamista varten, ja ne rajoittuisivat siihen mikä on tehtävän suorittamisen kannalta tarpeellista.
15 §.
Tietopyyntöön sisällytettävät tiedot
. Lain 15 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 2 kohta. Pykälässä lueteltaisiin ne tiedot, jotka varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi sisällytettävä toiselle jäsenvaltiolle toimitettavaan tietopyyntöön.
15 §. Tietopyyntöön sisällytettävät tiedot. Lain 15 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 2 kohta. Pykälässä lueteltaisiin ne tiedot, jotka varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi sisällytettävä toiselle jäsenvaltiolle toimitettavaan tietopyyntöön.
Tietopyyntöön olisi sisällytettävä mahdollisimman tarkasti seuraavat tiedot: 1) pyynnön kohde, 2) pyydettyjen tietojen merkitys omaisuuden jäljittämisen ja tunnistamisen kannalta sekä muut pyynnön syyt, 3) menettelyn luonne, 4) sen rikoksen tyyppi, johon pyyntö liittyy, 5) menettelyn ja jäsenvaltion, jossa pyynnön vastaanottava varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto sijaitsee, välinen yhteys, 6) tiedot kohteena olevasta tai etsitystä omaisuudesta, kuten pankkitileistä, kiinteistöistä, ajoneuvoista, aluksista, ilma-aluksista, yrityksistä ja muista arvokkaista tavaroista, 7) tarvittaessa niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tunnistamista varten, joiden oletetaan olevan osallisina, mahdolliset tunnistusasiakirjat, jos ne ovat saatavilla, sekä tiedot, kuten nimi, kansalaisuus, asuinpaikka, kansalliset henkilötunnukset tai sosiaaliturvatunnukset, osoitteet, syntymäaika ja -paikka, rekisteröintipäivä, sijoittautumismaa, osakkaat, päätoimipaikka
ja tytäryhtiöt tapauksen mukaan, sekä 8) tarvittaessa syyt pyynnön kiireellisyydelle. Luettelo vastaisi asiallisesti direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa mainittuja tietoja.
16 §.
Toisen jäsenvaltion tietopyyntöön vastaaminen
. Lain 16 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 10 artikla.
Pykälän
16 §. Toisen jäsenvaltion tietopyyntöön vastaaminen. Lain 16 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 10 artikla.
Pykälän
1 momentin
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi toimitettava tämän lain mukaisesti pyydetyt tiedot toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seuraavien määräaikojen kuluessa siitä, kun tietopyyntö vastaanotetaan: 1) kahdeksan tuntia, jos kyseessä on kiireellinen pyyntö, joka liittyy tietoihin, jotka koskevat direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuja, tietokantoihin ja rekistereihin tallennettuja tietoja, joihin kyseisillä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavilla toimistoilla on suora pääsy, 2) kolme kalenterinpäivää, jos kyseessä on kiireellinen pyyntö, joka koskee tietoja, joihin kyseisillä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavilla toimistoilla ei ole suoraa pääsyä, 3) seitsemän kalenteripäivää muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen osalta.
Pykälän
2 momentin
mukaan jos 1 momentin 1 kohdan nojalla pyydetyt tiedot eivät olisi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston suoraan saatavilla tai jos 3 kohdan nojalla esitetystä pyynnöstä aiheutuisi kohtuuton rasite toimistolle, toimisto voisi viivyttää tietojen toimittamista. Suoraan saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitettaisiin sellaisessa tietokannassa tai rekisterissä olevia tietoja, joihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on suora pääsy. Pyynnön vastaanottaneen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle kyseisestä viivytyksestä ja toimitettava pyydetyt tiedot mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seitsemän päivän kuluessa 1 momentin 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta tai kolmen päivän kuluessa 1 momentin
1 ja 2 kohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta.
17 §.
Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen
. Lain 17 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 6 ja 7 kohdat.
Pykälän
17 §.Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen. Lain 17 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 6 ja 7 kohdat.
Pykälän
1 momentin
mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saisi kieltäytyä luovuttamasta tietoja, jos: 1) pyydetyt tiedot eivät ole varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla, 2) tietojen toimittaminen vahingoittaisi olennaisia kansallisia turvallisuusetuja, 3) tietojen toimittaminen vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan tai rikostiedusteluoperaation tai aiheuttaisi välittömän uhan henkilön hengelle tai fyysiselle koskemattomuudelle, 4) tietojen toimittaminen olisi selvästi epäsuhteessa tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin tietoja on pyydetty, tai 5) pyynnön perusteena oleva teko on sellainen rikos, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on alle yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi.
Momentin
1 kohta
liittyisi direktiivin 9 artiklan 1 kohtaan, jossa asetetaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle velvollisuus toimittaa vain sellaisia tietoja, jotka ovat toimiston saatavilla. Näin ollen tietojen toimittamisesta voisi kieltäytyä sillä perusteella, että tiedot eivät ole toimiston saatavilla. Tämä tarkoittaisi sellaisia tietoja, joiden saamiseen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla ei ole oikeutta tämän tai muun lain nojalla.
Momentin
2–4 kohdat
vastaisivat direktiivin 9 artiklan 6 kohdan a–c alakohtia. Momentin 2 ja 3 kohdan kieltäytymisperusteet voivat olla relevantteja myös muiden kansallisten viranomaisten kannalta, esimerkiksi jos olennaiset kansalliset turvallisuusedut liittyisivät Puolustusvoimien tehtäviin tai vireillä olevaa esitutkintaa suorittaisi muu esitutkintaviranomainen kuin poliisi. Tällaisissa tilanteissa ARO-toimiston olisi perusteltua pyrkiä tekemään yhteistyötä mainittujen kansallisten viranomaisten kanssa sen arvioimiseksi, voidaanko tietoja luovuttaa, vaikka päätöksen asiasta tekisikin ARO-toimisto yksin. Momentin 4 kohdassa säädetty tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen silloin, kun se olisi selvästi epäsuhteessa tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin tietoja on pyydetty, tarkoittaisi sitä, että pyydettyjä tietoja saisi luovuttaa vain silloin, kun se on tarpeellista varallisuuden takaisin hankinnasta
vastaavan toimiston direktiivin 5 artiklan mukaisten tehtävien hoitamista varten.
Momentin
5 kohta
liittyisi direktiivin 2 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan direktiivin II luvun säännöksiä sovelletaan kaikkiin kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin rikoksiin, joista voi seurata vähintään yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus tai muu vapaudenrajoituksen käsittävä seuraamus. Edellä 1 §:n yhteydessä tarkemmin perustellusti tämän lain soveltamisalaa ei ole perusteltua rajata koskemaan vain sellaisia rikoksia, joista voi seurata vähintään yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus. Rajoitus olisi kuitenkin perusteltua ottaa huomioon tietojen luovuttamista koskevissa edellytyksissä. Kieltäytymisperusteen avulla varmistettaisiin, että Suomesta voidaan luovuttaa tietoja toisiin jäsenvaltioihin vastaavilla perusteilla kuin niitä luovutetaan Suomeen. Lisäksi kieltäytymisperusteen avulla voitaisiin varmistaa, että tietoja ei tarvitse luovuttaa kaikkein lievimmissä rikosasioissa.
Pykälän
2 momentin
mukaan kun varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto kieltäytyy luovuttamasta tietoja 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetulla perusteella, toimiston olisi perusteltava tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen ja kuultava ennen kieltäytymistä tietopyynnön esittänyttä toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaa toimistoa. Momentti vastaisi direktiivin 9 artiklan 7 kohtaa.
18 §.
Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen
. Lain 18 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 3 kohta. Pykälän mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi luovutettava omasta aloitteestaan toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle sen saatavilla oleva tieto, joka koskee omaisuutta, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se pitää tietoa välttämättömänä kyseisen toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston direktiivin 5 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisen kannalta. Tällaisia tietoja toimittaessaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi esitettävä perustelut, joiden nojalla toimitetut tiedot katsotaan välttämättömiksi. Velvollisuutta tiedonluovutukseen ei olisi, jos kyseiset tiedot ovat 17 §:ssä tarkoitettuja
18 §.Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen. Lain 18 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 3 kohta. Pykälän mukaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi luovutettava omasta aloitteestaan toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle sen saatavilla oleva tieto, joka koskee omaisuutta, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se pitää tietoa välttämättömänä kyseisen toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston direktiivin 5 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisen kannalta. Tällaisia tietoja toimittaessaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi esitettävä perustelut, joiden nojalla toimitetut tiedot katsotaan välttämättömiksi. Velvollisuutta tiedonluovutukseen ei olisi, jos kyseiset tiedot ovat 17 §:ssä tarkoitettuja
… 5 строк без изменений …
tietoja.
4 luku
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen tietojen vaihtamista koskevat lisäsäännöt
19 §.
Henkilötietojen luovuttaminen
. Lain 19 §:llä pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta, joka sisältää rikosasioiden erityissäännökset henkilötietojen luovuttamisesta. Pykälässä säädettäisiin vastaavasti henkilötietoja sisältäviin tietoihin sovellettavista lisäsäännöistä. Muilta osin henkilötietojen luovuttamiseen sovellettaisiin nykytilaa vastaavasti rikosasioiden tietosuojalakia ja joissakin tilanteissa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta.
19 §. Henkilötietojen luovuttaminen. Lain 19 §:llä pantaisiin osittain täytäntöön direktiivin 9 artiklan 1 kohta, joka sisältää rikosasioiden erityissäännökset henkilötietojen luovuttamisesta. Pykälässä säädettäisiin vastaavasti henkilötietoja sisältäviin tietoihin sovellettavista lisäsäännöistä. Muilta osin henkilötietojen luovuttamiseen sovellettaisiin nykytilaa vastaavasti rikosasioiden tietosuojalakia ja joissakin tilanteissa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta.
… 5 строк без изменений …
Direktiivin johdanto-osan 52 kappaleen mukaan on erityisen tärkeää varmistaa henkilötietojen suoja unionin oikeuden mukaisesti tämän direktiivin mukaisen tietojenkäsittelyn yhteydessä. Tämän direktiivin säännökset olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava direktiivin (EU) 2016/680 kanssa. Olisi erityisesti täsmennettävä, että varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen vaihtamat henkilötiedot on rajoitettava asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevan B jakson 2 kohdassa lueteltuihin tietoryhmiin. Tässä direktiivissä tarkoitettuun kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavien toimistojen, toteuttamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan direktiiviä (EU) 2016/680.
Pykälän
1 momentin
mukaan jos 3 luvun mukaisesti luovutettavat tiedot sisältävät henkilötietoja, yksittäisiä rekisteröityjä koskevien henkilötietojen olisi rajoituttava Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevan B jakson 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin. Luovuttaa ei kuitenkaan voitaisi mainitun kohdan c alakohdan v alakohdassa lueteltuja rikoslaboratorion käyttöön tarkoitettuja tunnistetietoja.
Pykälän
2 momentin
… 1 строк без изменений …
mukaan toimitettavat henkilötiedot olisi määritettävä tapauskohtaisesti ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ottaen huomioon se, missä laajuudessa toimitettavat henkilötiedot ovat tarpeen direktiivin 5 artiklan mukaisten toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamiseksi. Käytännössä kyse olisi siitä, että henkilötietoja määritettäessä tulisi huomioida esimerkiksi rikosasioiden tietosuojalain 5 §:ssä säädetty käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimus ja 6 §:ssä säädetty tarpeellisuusvaatimus.
Pykälän
3 momentin
mukaan henkilötietoja luovutettaessa olisi lisäksi noudatettava rikosasioiden tietosuojalain 9 ja 10 §:ää. Rikosasioiden tietosuojalain 9 §:ssä säädetään siirrettävien tai saataville asetettavien henkilötietojen laadun varmentamisesta ja 10 §:ssä ilmoittamisvelvollisuudesta käsittelyn erityisistä edellytyksistä. Ehdotetun momentin nimenomaisella aineellisella viittaussäännöksellä otettaisiin huomioon se, että rikosasioiden tietosuojalain 9 ja 10 §:stä seuraa erityisesti henkilötietoja luovutettaessa huomioitavia vaatimuksia. Säännöksellä varmistettaisiin se, että vaatimuksia noudatettaisiin, vaikka kyseisiä rikosasioiden tietosuojalain säännöksiä olisi muutoinkin sovellettava.
Yleisesti sovellettavan tietosuojalainsäädännön lisäksi henkilötietojen luovuttamiseen sovellettaisiin, mitä henkilötietojen käsittelystä säädetään poliisin henkilötietolaissa. Ehdotettava erillislaki olisi erityislaki suhteessa muuhun poliisin henkilötietojen käsittelyä koskevaan lainsäädäntöön.
20 §.
Kielto esittää toimitetut tiedot todisteina toisessa jäsenvaltiossa
. Lain 20 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 4 kohta. Pykälän mukaan luovuttaessaan tämän lain mukaisia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tulisi kieltää toimitettujen tietojen käyttäminen todistusaineistona oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä, jollei asiaan sovellettavasta menettelystä säädetä erikseen toisin. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi kuitenkin jättää kieltämistä koskevan ilmoituksen tekemättä, jos kyse on tiedoista, jotka ovat peräisin viranomaisen ylläpitämästä julkisesta rekisteristä eikä tietojen luovuttamiselle ole asetettu rajoituksia.
20 §.Kielto esittää toimitetut tiedot todisteina toisessa jäsenvaltiossa. Lain 20 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 4 kohta. Pykälän mukaan luovuttaessaan tämän lain mukaisia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tulisi kieltää toimitettujen tietojen käyttäminen todistusaineistona oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä, jollei asiaan sovellettavasta menettelystä säädetä erikseen toisin. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voisi kuitenkin jättää kieltämistä koskevan ilmoituksen tekemättä, jos kyse on tiedoista, jotka ovat peräisin viranomaisen ylläpitämästä julkisesta rekisteristä eikä tietojen luovuttamiselle ole asetettu rajoituksia.
… 5 строк без изменений …
Direktiivin 9 artiklan 4 kohdan mukaan jollei tietoja toimittava varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto muuta ilmoita, toimitetut tiedot voidaan esittää todisteina kansalliselle tuomioistuimelle tai jäsenvaltion, jossa kyseiset tiedot vastaanottava varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto sijaitsee, toimivaltaiselle viranomaiselle.
Ehdotetulla säännöksellä ei vaikutettaisi todistusaineistoa koskeviin unionin säädöksiin, kuten todisteiden pyytämistä ja luovuttamista jäsenvaltioiden välillä koskevaan direktiiviin rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (2014/41/EU) tai rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annettuun lakiin
(430/2017)
.
21 §.
Tietojen esittäminen todisteina Suomessa
. Lain 21 § liittyisi direktiivin 9 artiklan 4 kohtaan. Pykälän mukaan jos toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto toimittaa direktiivin nojalla tietoja Suomeen, olisi noudatettava niitä ehtoja ja menettelyjä, jotka toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto on asettanut salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen käytön rajoituksista.
(430/2017).
21 §. Tietojen esittäminen todisteina Suomessa. Lain 21 § liittyisi direktiivin 9 artiklan 4 kohtaan. Pykälän mukaan jos toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto toimittaa direktiivin nojalla tietoja Suomeen, olisi noudatettava niitä ehtoja ja menettelyjä, jotka toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto on asettanut salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen käytön rajoituksista.
Pykälä tarkoittaisi muun ohella sitä, että jos toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto kieltäisi toimittamiensa tietojen käyttämisen todistusaineistona, tietoja ei saisi esittää Suomessa todisteina tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle. Lisäksi säännös tarkoittaisi, että olisi noudatettava myös muita mahdollisia ehtoja, joita toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto tietojen käytölle asettaa. Säännös olisi tarpeen, jotta voidaan ottaa riittävällä tavalla huomioon direktiivin 9 artiklan 4 kohdan nojalla toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston mahdollisesti antama kielto esittää toimitetut tiedot todistusaineistona. Lisäksi säännös olisi tarpeen mahdollisten muiden ehtojen huomioon ottamiseksi, joita toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saattaa tietojen käytölle asettaa.
Pykälä olisi samansuuntainen muun muassa rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetun lain 25 §:n 3 momentin kanssa ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain
(4/1994)
27 §:n 2 momentin kanssa. Ensiksi mainitun säännöksen mukaan sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, on noudatettava niitä ehtoja ja menettelyjä, jotka toisen Euroopan unionin jäsenvaltion viranomainen on asettanut salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen käytön rajoituksista. Jälkimmäisenä mainitun pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on noudatettava, mitä Suomen ja vieraan valtion välillä voimassa olevassa sopimuksessa taikka oikeusapua antaneen valtion asettamissa ehdoissa on määrätty salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta, tietojen käytön rajoituksista taikka luovutetun aineiston palauttamisesta tai hävittämisestä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2006:11 todennut,
että jälkimmäisenä mainitun pykälän 2 momentin säännös koskee kaikkia viranomaisia ja jokaista yksittäistä virkamiestä, ja on tältäkin osin selvä ja yksiselitteinen. Sen mukaan on noudatettava niitä tietojen käyttöä rajoittavia ehtoja, joita vieras valtio on oikeusapua antaessaan asettanut, vaikka kansallinen oikeutemme ei sellaisia rajoituksia tuntisi.
22 §.
Suojattu viestintäkanava
. Lain 22 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 5 kohta. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston velvollisuudesta käyttää suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta lähettäessään tietopyyntöjä tai toimittaessaan tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle.
22 §. Suojattu viestintäkanava. Lain 22 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 5 kohta. Pykälässä säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston velvollisuudesta käyttää suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta lähettäessään tietopyyntöjä tai toimittaessaan tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle.
… 4 строк без изменений …
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston olisi käytettävä suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta (SIENA-sovellus) ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaaville toimistoille varattuja SIENA-sovelluksen kenttiä, jos se lähettää tietopyyntöjä tai toimittaa tietoja pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tämän lain nojalla.
5 luku
Varallisuudenhoitotoimistot
23 §.
Varallisuudenhoitotoimisto ja sen tehtävät
. Lain 23 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 22 artikla, 30 artiklan 2 kohta ja 31 artiklan 2 kohta.
Pykälän
23 §. Varallisuudenhoitotoimisto ja sen tehtävät. Lain 23 §:llä pantaisiin täytäntöön direktiivin 22 artikla, 30 artiklan 2 kohta ja 31 artiklan 2 kohta.
Pykälän
1 momentin
mukaan Keskusrikospoliisissa ja Ulosottolaitoksessa olisi direktiivin 22 artiklassa tarkoitettu varallisuudenhoitotoimisto. Perusteluita varallisuudenhoitotoimiston tehtävän antamisesta mainituille viranomaisille on tuotu esiin edellä 22 artiklan ja Suomen lainsäädännön suhdetta koskevassa jaksossa.
Pykälän
2 momentissa
… 18 строк без изменений …
lueteltaisiin varallisuudenhoitotoimiston tehtävät.
Kohdissa 2–4 tarkoitettu yhteistyön tekeminen voisi tarkoittaa esimerkiksi tiedonvaihtoa kohdassa mainittujen viranomaisten ja tahojen kanssa voimassa olevan tietojen luovuttamista ja tiedonsaantioikeuksia koskevan sääntelyn mukaisesti. Sääntelyllä ei siten luotaisi uutta tai vaikutettaisi voimassa olevaan yhteistyön tekemisen tapoja määrittävään sääntelyyn, vaan tarkoitus olisi, että varallisuudenhoitotoimisto toimisi olemassa olevien rakenteiden ja sääntelyn puitteissa. Säännökset koskisivat yleisesti kumpaakin varallisuudenhoitotoimistona kansallisesti toimivaa viranomaista eli Keskusrikospoliisia ja Ulosottolaitosta. Mainitut viranomaiset voisivat erityisesti rajat ylittävän yhteistyön osalta sopia keskenään siitä, miten yhteistyön tekemistä koskevien velvoitteiden hoitaminen on tarkoituksenmukaista jakaa.
24 §.
Voimaantulo
. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki olisi tarkoitettu tulevan voimaan viimeistään 23.11.2026, johon mennessä direktiivin edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan.
7.12
Laki rikoslain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta
24 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki olisi tarkoitettu tulevan voimaan viimeistään 23.11.2026, johon mennessä direktiivin edellyttämät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan.
7.12Laki rikoslain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta
1 §.
Pykälän mukaan kumottaisiin rikoslain muuttamisesta annettu laki
(638/2026)
. Kyseisellä sakkotäytäntöönpanolain muuttamiseen (
HE 26/2026 vp
) liittyvällä, 1.3.2028 voimaan tulevalla lailla on kumottu rikoslain 10 luvun 11 §:n 3 momentti sekä muutettu 2 a luvun 7 §:ää, 10 luvun 7 §:ää, 17 luvun 23 a §:n 2 ja 3 momenttia ja 32 luvun 12 §:n 1 momenttia. Mainituissa 17 luvun 23 a §:n 2 momentissa ja 32 luvun 12 §:n 1 momentissa on muutettu niissä olleita viittauksia 10 luvun 11 §:n 3 momenttiin. Näiden 10 luvun 11 §:ään liittyvien muutosten yhteensovittaminen kyseiseen 10 luvun 11 §:ään tässä esityksessä ehdotettavien muutosten kanssa edellyttää lakiteknisesti sitä, että muutoslaki kumotaan kokonaisuudessaan ja sen sisältämät muutossäännökset siirretään tässä esityksessä ehdotettavaan rikoslain muutoslakiin.
2 §
. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 23.11.2026 eli samaan aikaan kuin pääosa tämän esityksen muutoksista.
8
Voimaantulo
Lakien ehdotetaan pääsääntöisesti tulevan voimaan viimeistään 23.11.2026, jolloin direktiivin kansallisen täytäntöönpanon määräaika direktiivin 33 artiklan mukaisesti päättyy. Poikkeuksena tähän sakkotäytäntöönpanolain ehdotetun 38 a §:n 4 momentin ehdotetaan tulevan voimaan yhdessä pykälän muiden momenttien kanssa 1.3.2028. Pykälän muista momenteista on säädetty sakkotäytäntöönpanolakia koskevassa lainsäädäntöhankkeessa ja niillä on liityntä tietojärjestelmämuutoksiin, joiden on arvioitu valmistuvan kyseiseen ajankohtaan mennessä (
HE 26/2026 vp
(638/2026). Kyseisellä sakkotäytäntöönpanolain muuttamiseen (HE 26/2026 vp) liittyvällä, 1.3.2028 voimaan tulevalla lailla on kumottu rikoslain 10 luvun 11 §:n 3 momentti sekä muutettu 2 a luvun 7 §:ää, 10 luvun 7 §:ää, 17 luvun 23 a §:n 2 ja 3 momenttia ja 32 luvun 12 §:n 1 momenttia. Mainituissa 17 luvun 23 a §:n 2 momentissa ja 32 luvun 12 §:n 1 momentissa on muutettu niissä olleita viittauksia 10 luvun 11 §:n 3 momenttiin. Näiden 10 luvun 11 §:ään liittyvien muutosten yhteensovittaminen kyseiseen 10 luvun 11 §:ään tässä esityksessä ehdotettavien muutosten kanssa edellyttää lakiteknisesti sitä, että muutoslaki kumotaan kokonaisuudessaan ja sen sisältämät muutossäännökset siirretään tässä esityksessä ehdotettavaan rikoslain muutoslakiin.
2 §. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 23.11.2026 eli samaan aikaan kuin pääosa tämän esityksen muutoksista.
8Voimaantulo
Lakien ehdotetaan pääsääntöisesti tulevan voimaan viimeistään 23.11.2026, jolloin direktiivin kansallisen täytäntöönpanon määräaika direktiivin 33 artiklan mukaisesti päättyy. Poikkeuksena tähän sakkotäytäntöönpanolain ehdotetun 38 a §:n 4 momentin ehdotetaan tulevan voimaan yhdessä pykälän muiden momenttien kanssa 1.3.2028. Pykälän muista momenteista on säädetty sakkotäytäntöönpanolakia koskevassa lainsäädäntöhankkeessa ja niillä on liityntä tietojärjestelmämuutoksiin, joiden on arvioitu valmistuvan kyseiseen ajankohtaan mennessä (HE 26/2026 vp
s. 73). Ehdotettu 38 a §:n 4 momentti olisi luonteeltaan selventävä, joten myöhäisempää voimaantuloa ei ole pidettävä ongelmallisena direktiivin velvoitteiden kannalta.
Ehdotettua rikoslain 10 luvun 3 a §:ää koskisi siirtymäsäännös, jonka mukaan 10 luvun 3 a §:ää sovelletaan, jos esitutkinta 3 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta on aloitettu lain voimaantulon jälkeen ja rikoksen epäilty tekopäivä on lain voimaantulon jälkeen. Säännöksellä varmistettaisiin, että ehdotettu sääntely on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja taannehtivan rikoslainsäädännön kiellon mukainen. Ehdotettu uusi menettämisseuraamus muistuttaa laajennettua hyödyn menettämistä, koska omaisuuden katsotaan olevan peräisin yksilöitävissä olevan rikoksen sijaan rikollisesta toiminnasta. Viimeksi mainitun menettämisseuraamuksen ei ole katsottu loukkaavan taannehtivan rikoslain kieltoa, kunhan sen perustava rikos on tehty lakimuutoksen voimaantulon jälkeen (
HE 80/2000 vp
Ehdotettua rikoslain 10 luvun 3 a §:ää koskisi siirtymäsäännös, jonka mukaan 10 luvun 3 a §:ää sovelletaan, jos esitutkinta 3 §:n 1 momentissa mainitusta rikoksesta on aloitettu lain voimaantulon jälkeen ja rikoksen epäilty tekopäivä on lain voimaantulon jälkeen. Säännöksellä varmistettaisiin, että ehdotettu sääntely on rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja taannehtivan rikoslainsäädännön kiellon mukainen. Ehdotettu uusi menettämisseuraamus muistuttaa laajennettua hyödyn menettämistä, koska omaisuuden katsotaan olevan peräisin yksilöitävissä olevan rikoksen sijaan rikollisesta toiminnasta. Viimeksi mainitun menettämisseuraamuksen ei ole katsottu loukkaavan taannehtivan rikoslain kieltoa, kunhan sen perustava rikos on tehty lakimuutoksen voimaantulon jälkeen (HE 80/2000 vp
s. 54). Selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamuksessa ei näytetä toteen mitään menettämisseuraamuksen perustavaa rikosta, koska menettelyn edellytyksenä on rikosepäily. Tämän vuoksi
ajallinen soveltaminen kytkettäisiin epäillyn rikoksen tekopäivään. Rajaus on jossakin määrin keinotekoinen, mutta sitä on kuitenkin pidettävä välttämättömänä. Muussa tapauksessa uusi menettämisseuraamus voisi perustua useita vuosia ennen lain voimaantuloa tapahtuneisiin rikosepäilyihin. Tämä voisi säätämisjärjestysperusteluissa todetusti olla ongelmallista omaisuudensuojaan puuttumisen oikeasuhtaisuuden kannalta.
Sakkotäytäntöönpanolain muuttamiseen (
Sakkotäytäntöönpanolain muuttamiseen (HE 26/2026 vp) liittyvässä laissa rikoslain muuttamisesta
(638/2026)
on hyväksytty rikoslain 10 luvun 11 §:ään liittyviä muutoksia. Muutosten yhteensovittaminen kyseiseen pykälään tässä esityksessä ehdotettujen muutosten kanssa edellyttää lakiteknisesti sitä, että laki 638/2026 kumotaan kokonaisuudessaan ja sen sisältämät säännökset siirretään tässä esityksessä ehdotettavaan rikoslain muutoslakiin. Näistä muutoksista ne, jotka eivät liity rikoslain 10 luvun 11 §:ään, tulisivat voimaan laissa 638/2026 hyväksytyn mukaisesti 1.3.2028. Yhteensovittaminen edellyttää myös 10 luvun 11 §:n 3 momenttia vastaavaa väliaikaista muutossäännöstä (ehdotettu 10 luvun uusi 12 a §), joka olisi voimassa helmikuun 2028 loppuun asti. Mainittu sääntely siirtyy 1.3.2028 alkaen sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:ään (637/2026, ks.
HE 26/2026 vp
) liittyvässä laissa rikoslain muuttamisesta
(638/2026)
on hyväksytty rikoslain 10 luvun 11 §:ään liittyviä muutoksia. Muutosten yhteensovittaminen kyseiseen pykälään tässä esityksessä ehdotettujen muutosten kanssa edellyttää lakiteknisesti sitä, että laki 638/2026 kumotaan kokonaisuudessaan ja sen sisältämät säännökset siirretään tässä esityksessä ehdotettavaan rikoslain muutoslakiin. Näistä muutoksista ne, jotka eivät liity rikoslain 10 luvun 11 §:ään, tulisivat voimaan laissa 638/2026 hyväksytyn mukaisesti 1.3.2028. Yhteensovittaminen edellyttää myös 10 luvun 11 §:n 3 momenttia vastaavaa väliaikaista muutossäännöstä (ehdotettu 10 luvun uusi 12 a §), joka olisi voimassa helmikuun 2028 loppuun asti. Mainittu sääntely siirtyy 1.3.2028 alkaen sakkotäytäntöönpanolain 45 a §:ään (637/2026, ks.
HE 26/2026 vp
s. 66–67 ja 70).
9
Toimeenpano ja seuranta
9Toimeenpano ja seuranta
Konfiskaatiodirektiivin 34 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toimittaa viimeistään 24 päivänä marraskuuta 2028 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Edelleen artiklan 2 kohdan mukaan komissio toimittaa viimeistään 24 päivänä marraskuuta 2031 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tätä direktiiviä. Komissio ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimittamat tiedot ja kaikki muut merkitykselliset tiedot, jotka liittyvät tämän direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoon. Kyseisen arvioinnin perusteella komissio päättää asianmukaisista jatkotoimista, mukaan lukien tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksesta.
10
Suhde muihin esityksiin
10.1
Esityksen riippuvuus muista esityksistä
10Suhde muihin esityksiin
10.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Esityksellä on yhteyksiä useisiin käynnissä oleviin lainsäädäntöhankkeisiin, joihin liittyvät ehdotukset on tarvittaessa sovitettava yhteen.
Esityksessä ehdotettavat pakkokeinolain 7 luvun muutokset ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettavan lain 4–7 § eivät ole riippuvaisia eduskunnan käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä pakkokeinolain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi (
HE 98/2026 vp
). Viimeksi mainitussa esityksessä ei ehdoteta muutoksia edellä mainittuihin, tässä esityksessä käsiteltäviin pakkokeinolain säännöksiin.
Esityksessä ehdotettavat pakkokeinolain 7 luvun muutokset ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettavan lain 4–7 § eivät ole riippuvaisia eduskunnan käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä pakkokeinolain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi (HE 98/2026 vp). Viimeksi mainitussa esityksessä ei ehdoteta muutoksia edellä mainittuihin, tässä esityksessä käsiteltäviin pakkokeinolain säännöksiin.
Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annettuun lakiin on yhteys hallituksen esitykseen
HE 49/2026 vp
Kansaneläkelaitoksen tietojenvaihtoa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Viimeksi mainitussa esityksessä on ehdotettu muutoksia samoihin kyseisen lain säännöksiin (3, 17 a ja 17 c §) kuin tässä esityksessä. HE:ssä 49/2026 vp ehdotettujen muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2027 eli myöhemmin kuin tässä esityksessä.
Ehdotetulla varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettavalla lailla on yhteys rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistusta koskevaan hankkeeseen (
HE 105/2026 vp
), sillä mainitussa hankkeessa täytäntöönpantava rahanpesua ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskeva EU-sääntely sisältää osin samankaltaista sääntelyä kuin konfiskaatiodirektiivi.
Esityksessä ehdotetaan ulosottokaaren 3 luvun 72 §:ään lisättäväksi uusi 4 momentti. Pykälän 1 momentti on hyväksytty muutettavaksi (
HE 198/2025 vp
, EV 91/2026 vp), mutta muutos ei ole vielä tullut voimaan.
Ehdotetulla varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annettavalla lailla on yhteys rahanpesulainsäädännön kokonaisuudistusta koskevaan hankkeeseen (HE 105/2026 vp), sillä mainitussa hankkeessa täytäntöönpantava rahanpesua ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskeva EU-sääntely sisältää osin samankaltaista sääntelyä kuin konfiskaatiodirektiivi.
Esityksessä ehdotetaan ulosottokaaren 3 luvun 72 §:ään lisättäväksi uusi 4 momentti. Pykälän 1 momentti on hyväksytty muutettavaksi (HE 198/2025 vp, EV 91/2026 vp), mutta muutos ei ole vielä tullut voimaan.
Lisäksi ehdotetulla esitutkintalain 3 luvun 11 §:n muutoksella on yhteys rikosprosessin sujuvoittamista koskevan lainsäädäntöhankkeen toiseen vaiheeseen (OM088:00/2024). Viimeksi mainitussa hankkeessa valmistellussa luonnoksessa hallituksen esitykseksi on ehdotettu muutosta kyseisen pykälän 5 momenttiin, joka taas on tässä esityksessä ehdotettu siirrettäväksi pykälän uudeksi 6 momentiksi. Mainittujen rikosprosessin sujuvoittamista koskevien muutosten on tarkoitus tulla voimaan tässä esityksessä ehdotettujen muutosten jälkeen eli myöhemmin kuin 23.11.2026.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11.1
Yleistä
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11.1Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutoksia menettämisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Menettämisseuraamuksella tarkoitetaan omaisuuden korvauksetonta menettämistä valtiolle rikoksen johdosta. Muutokset koskisivat menettelyn kaikkia vaiheita eli esitutkintaa ja mahdollista pakkokeinojen käyttöä, menettämisvaatimuksen esittämistä ja käsittelyä tuomioistuimessa sekä menettämisseuraamusten täytäntöönpanoa. Muutokset koskisivat sekä aineellisia että menettelyllisiä sääntöjä. Viimeksi mainittuihin sisältyisi säännöksiä sekä kansallisesta että rajat ylittävästä yhteistyöstä. Ehdotukset ovat merkityksellisiä lukuisien perusoikeuksien kannalta.
Menettämisseuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä on aikaisemmin merkittävästi uudistettu vuosina 2001 ja 2016. Ensiksi mainitussa uudistuksessa (
HE 80/2000 vp
) menettämisseuraamuksia koskevat soveltamisalaltaan yleiset säännökset keskitettiin rikoslain uuteen 10 lukuun. Luvussa säädettiin muun ohella rikoshyödyn, rikoksentekovälineen, rikoksen tuotteen ja rikoksen kohteena olleen omaisuuden arvon menettämisestä, menettämisseuraamuksen määräämisen yleisistä edellytyksistä, menettämisen rajoituksista ja menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämisestä sekä rikoshyödyn ja sitä vastaavan vahingonkorvauksen suhteesta. Lisäksi lakiin otettiin uudenlainen säännös laajennetusta hyödyn menettämisestä, jonka yhteydessä säädettiin syyttäjän alennetusta näyttötaakasta omaisuuden alkuperän osalta.
Vuoden 2016 uudistuksessa (
HE 4/2016 vp
) rikoslain 10 lukuun lisättiin säännöksiä muun ohella rikoshyödyn määritelmästä ja kolmannelle osapuolelle siirretyn hyödyn tuomitsemisesta menetetyksi sekä menettämisseuraamusta koskevan asian käsittelemisestä omana asianaan ja vastaajan poissaolosta huolimatta. Lisäksi laajennetun hyötykonfiskaation edellytyksenä olevien rikosten luetteloa täydennettiin ja säädettiin väittämis- ja todistustaakasta menettämisseuraamusta koskevassa asiassa. Todistustaakka säädettiin kantajalle, lukuun ottamatta laajennetun hyötykonfiskaatiovaatimuksen kohteena olevan omaisuuden alkuperää, jonka osalta todistustaakka säädettiin vastaajalle.
Menettämisseuraamuksia koskevaa lainsäädäntöä on aikaisemmin merkittävästi uudistettu vuosina 2001 ja 2016. Ensiksi mainitussa uudistuksessa (HE 80/2000 vp) menettämisseuraamuksia koskevat soveltamisalaltaan yleiset säännökset keskitettiin rikoslain uuteen 10 lukuun. Luvussa säädettiin muun ohella rikoshyödyn, rikoksentekovälineen, rikoksen tuotteen ja rikoksen kohteena olleen omaisuuden arvon menettämisestä, menettämisseuraamuksen määräämisen yleisistä edellytyksistä, menettämisen rajoituksista ja menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämisestä sekä rikoshyödyn ja sitä vastaavan vahingonkorvauksen suhteesta. Lisäksi lakiin otettiin uudenlainen säännös laajennetusta hyödyn menettämisestä, jonka yhteydessä säädettiin syyttäjän alennetusta näyttötaakasta omaisuuden alkuperän osalta.
Vuoden 2016 uudistuksessa (HE 4/2016 vp) rikoslain 10 lukuun lisättiin säännöksiä muun ohella rikoshyödyn määritelmästä ja kolmannelle osapuolelle siirretyn hyödyn tuomitsemisesta menetetyksi sekä menettämisseuraamusta koskevan asian käsittelemisestä omana asianaan ja vastaajan poissaolosta huolimatta. Lisäksi laajennetun hyötykonfiskaation edellytyksenä olevien rikosten luetteloa täydennettiin ja säädettiin väittämis- ja todistustaakasta menettämisseuraamusta koskevassa asiassa. Todistustaakka säädettiin kantajalle, lukuun ottamatta laajennetun hyötykonfiskaatiovaatimuksen kohteena olevan omaisuuden alkuperää, jonka osalta todistustaakka säädettiin vastaajalle.
… 14 строк без изменений …
Mainituista uudistuksista säädettiin perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 33/2000 vp ja PeVL 8/2016 vp). Perustuslakivaliokunta arvioi uudistuksia omaisuudensuojan (PL 15 §), rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (PL 8 §) ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin (PL 21 §) kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoi kummankin uudistuksen osalta, että lakiehdotukset voitiin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan muun ohella sitä, että rajoitukset ovat tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä sekä suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Viimeksi mainittuun sisältyy vaatimus siitä, että rajoitukset ovat välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Lisäksi rajoitusperusteiden on oltava hyväksyttäviä ja rajoittamisen painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Perusoikeuksia rajoitettaessa on myös huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Rajoitukset eivät myöskään saa olla ristiriidassa Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (PeVM 25/1994 s. 5).
11.2
Omaisuuden suoja
11.2Omaisuuden suoja
… 22 строк без изменений …
Yleistä
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklassa turvatun omaisuudensuojan rajoittaminen esimerkiksi menettämisseuraamuksella edellyttää vakiintuneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, että rajoitus on lakiin perustuva, sillä on hyväksyttävä tavoite ja että tavoitteen saavuttamiseksi käytettyjä keinoja voidaan pitää oikeasuhtaisina (ks. esim.
Gogitidze ym. v. Georgia
, 2015, kohdat 92–97;
Păcurar v. Romania
, 2025, kohdat 168–201;
Prenča v. Serbia
, 2026, kohdat 76–105). Näistä tärkeimpänä on pidetty laillisuutta (
lawfulness
), joka paitsi edellyttää muodollista oikeusperustaa kansallisessa laissa, myös asettaa tätä koskevia, oikeusvaltioperiaatteeseen palautuvia laatuvaatimuksia esimerkiksi sääntelyn täsmällisyyden, ennustettavuuden ja saavutettavuuden suhteen
Gogitidze ym. v. Georgia, 2015, kohdat 92–97;
Păcurar v. Romania, 2025, kohdat 168–201;
Prenča v. Serbia, 2026, kohdat 76–105). Näistä tärkeimpänä on pidetty laillisuutta (lawfulness), joka paitsi edellyttää muodollista oikeusperustaa kansallisessa laissa, myös asettaa tätä koskevia, oikeusvaltioperiaatteeseen palautuvia laatuvaatimuksia esimerkiksi sääntelyn täsmällisyyden, ennustettavuuden ja saavutettavuuden suhteen
(ks. esim.
Aksüngür ym. v. Serbia
, 2025, kohdat 95–103).
Aksüngür ym. v. Serbia, 2025, kohdat 95–103).
Esimerkiksi tapauksessa
Dimitrovi v. Bulgaria
(2015) puuttumista omistusoikeuteen ei pidetty laillisuusvaatimuksen mukaisena muun ohella siksi, että menettämisvaatimus ei voinut vanhentua, jolloin menettely voitiin päättää ja avata uudestaan milloin tahansa. Lisäksi vastaajilla oli ollut todistustaakka siitä, että heidän tulonsa olivat olleet laillisia, mutta ei ollut selvyyttä siitä, mitä tulojen laillisuudella tarkoitettiin ja miten se voitaisiin osoittaa. Myös sellaisten vastaajien, joiden ei ollut väitetty rikkoneen mitään kansallista säännöstä, tuloja oli katsottu selittämättömiksi ja siten laittomiksi. Edelleen vastaajien tulojen ja menojen arviointi oli ollut hyvin vaikeaa muun ohella yleisen taloudellisen tilanteen muutoksen ja inflaation takia (kohdat 44–50).
Hyväksyttävänä tavoitteena (
legitimate aim
) on pidetty erilaisten vakavien rikosten kuten korruption, rahanpesun ja muiden talousrikosten sekä huumekaupan torjuntaa tai yleisemmin rikoksilla rikastumisen estämistä (ks. Gogitidze, kohdat 101–103;
Zaghini
v. San Marino
, 2023, kohta 60;
Prenča
, kohdat 83–85;
Saccoccia v. Itävalta
, 2009, kohta 88,
Silickiené v. Liettua
, 2012, kohta 65;
Isaia ym. v. Italia
, 2025, kohdat 67–67). Rikoksella saadun omaisuuden menetetyksi tuomitsemista on pidetty yleisen edun mukaisena ja siten hyväksyttävänä tavoitteena, koska sillä muun ohella varmistetaan, että rikos ei kannata (
Todorov ym. v. Bulgaria
,
Hyväksyttävänä tavoitteena (legitimate aim) on pidetty erilaisten vakavien rikosten kuten korruption, rahanpesun ja muiden talousrikosten sekä huumekaupan torjuntaa tai yleisemmin rikoksilla rikastumisen estämistä (ks. Gogitidze, kohdat 101–103;
Zaghiniv. San Marino, 2023, kohta 60;
Prenča, kohdat 83–85;
Saccoccia v. Itävalta, 2009, kohta 88,
Silickiené v. Liettua, 2012, kohta 65;
Isaia ym. v. Italia, 2025, kohdat 67–67). Rikoksella saadun omaisuuden menetetyksi tuomitsemista on pidetty yleisen edun mukaisena ja siten hyväksyttävänä tavoitteena, koska sillä muun ohella varmistetaan, että rikos ei kannata (Todorov ym. v. Bulgaria,
2021, kohta 186).
Myöskään hyväksyttävän tavoitteen vaatimuksen ei katsottu täyttyneen edellä mainitussa
Dimitrovi
-tuomiossa, vaikka EIT korostikin valtioiden laajaa harkintavaltaa yleisen edun määrittelyssä. Kansallisen sääntelyn tavoitteet eli oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon suojelu sekä taloudellisen toiminnan oikeudenmukaisten olosuhteiden varmistaminen olivat liian yleisiä ja epämääräisiä. Sääntely ei, toisin kuin Bulgarian hallitus oli väittänyt, koskenut rikoshyötyä, eivätkä kansalliset viranomaiset olleet yrittäneetkään osoittaa, että menetettäväksi vaadittu omaisuus olisi hankittu rikoksesta saadulla hyödyllä (kohdat 51–55).
Oikeasuhtaisuus (
proportionality
) edellyttää oikeudenmukaista tasapainoa yleisen edun ja yksilön perusoikeuksien suojaamisen välillä. Tällaista tasapainoa ei saavuteta, jos vastaajalle asetetaan liiallinen taakka (
excessive burden
). Tuomioistuin on katsonut menettämisseuraamusten olevan osa rikostorjuntaa, jonka toteuttamisessa lainsäätäjällä tulee olla laaja harkintavalta. Tuomioistuin yleisesti kunnioittaa lainsäätäjän politiikkavalintaa, paitsi jos siltä selvästi puuttuu hyväksyttävä peruste (
manifestly without reasonable foundation
) (ks.
Gogitidze
, kohta 97, ja
Telbis ja Viziteu v. Romania
, 2018, kohdat 70–71). Vaikka omaisuudensuojaa koskeva määräys ei sisällä muodollisia menettelyvaatimuksia, toimenpiteen oikeasuhtaisuus edellyttää, että vastaajalla
Oikeasuhtaisuus (proportionality) edellyttää oikeudenmukaista tasapainoa yleisen edun ja yksilön perusoikeuksien suojaamisen välillä. Tällaista tasapainoa ei saavuteta, jos vastaajalle asetetaan liiallinen taakka (excessive burden). Tuomioistuin on katsonut menettämisseuraamusten olevan osa rikostorjuntaa, jonka toteuttamisessa lainsäätäjällä tulee olla laaja harkintavalta. Tuomioistuin yleisesti kunnioittaa lainsäätäjän politiikkavalintaa, paitsi jos siltä selvästi puuttuu hyväksyttävä peruste (manifestly without reasonable foundation) (ks.
Gogitidze, kohta 97, ja
Telbis ja Viziteu v. Romania, 2018, kohdat 70–71). Vaikka omaisuudensuojaa koskeva määräys ei sisällä muodollisia menettelyvaatimuksia, toimenpiteen oikeasuhtaisuus edellyttää, että vastaajalla
on mahdollisuus tehokkaasti riitauttaa omaisuudensuojaan puuttuvat toimet viranomaisten edessä (esim.
Prenča
, kohta 86;
Prenča, kohta 86;
Isaia,
kohta 69;
Saccoccia v. Itävalta
, 2009, kohta 89).
Saccoccia v. Itävalta, 2009, kohta 89).
Oikeasuhtaisuusarvioinnin osalta EIT on jo vanhemmassa oikeuskäytännössään katsonut, että menettelyt, joilla omaisuutta voidaan tuomita menetetyksi ilman syytetyn syyllisyyden vahvistavaa langettavaa rikostuomiota, ovat periaatteessa sopusoinnussa ihmisoikeussopimuksen kanssa, jos omaisuus on yhdistetty epäilyihin vakavista rikoksista, joihin liittyy aiheetonta rikastumista (esim. mafiaan liittyvät rikokset, lahjonta tai rahanpesu). EIT on tältä pohjalta viitannut yhteisiin eurooppalaisiin (esim. Varsovan yleissopimus) ja jopa maailmanlaajuisiin oikeudellisiin kriteereihin, joilla rohkaistaan vakaviin rikoksiin, kuten lahjontaan, rahanpesuun ja huumausainerikoksiin, liittyvän omaisuuden menetetyksi tuomitsemiseen ilman langettavaa rikostuomiota. Vastuu laittomasti hankituksi oletetun omaisuuden laillisen alkuperän osoittamisesta voidaan tällaisessa menettelyssä oikeutetusti siirtää vastaajalle. Menettämisseuraamuksen kohteena voi olla välittömän rikoshyödyn lisäksi
myös omaisuus, joksi välitön rikoshyöty on muunnettu tai vaihdettu, tai johon se on sekoitettu. Omaisuus voidaan tuomita menetetyksi paitsi epäillyltä tai syytetyltä, myös tämän läheiseltä tai muulta kolmannelta osapuolelta, joka ei ole ollut perustellusti vilpittömässä mielessä (
Gogitidze
, kohta 105;
Telbis ja Viziteu
, kohta 76;
Isaia
, kohta 71).
EIT on useissa ratkaisuissaan ottanut kantaa myös näyttökynnykseen. Tältä osin on katsottu, että kansalliset viranomaiset voivat oikeutetusti perustaa menettämisseuraamuksen näyttöenemmyyteen (
preponderance of evidence
), jonka mukaan vastaajan lailliset tulot eivät voineet riittää omaisuuden hankkimiseen (
Gogiditze
, kohta 107;
Telbis ja Viziteu
, kohta 68). Vakavista rikoksista peräisin olevan hyödyn menetetyksi tuomitseminen ei siten edellytä rikosasian tuomitsemiskynnystä vastaavaa ”ei varteenotettavaa epäilyä” -tasoista näyttöä omaisuuden laittomasta alkuperästä. Oikeasuhtaisuusvaatimuksen on riittänyt täyttämään todennäköisyysnäyttö tai korkea todennäköisyysnäyttö laittomasta alkuperästä, yhdistettynä omistajan puuttuvaan vastanäyttöön (”
myös omaisuus, joksi välitön rikoshyöty on muunnettu tai vaihdettu, tai johon se on sekoitettu. Omaisuus voidaan tuomita menetetyksi paitsi epäillyltä tai syytetyltä, myös tämän läheiseltä tai muulta kolmannelta osapuolelta, joka ei ole ollut perustellusti vilpittömässä mielessä (Gogitidze, kohta 105;
Telbis ja Viziteu, kohta 76;
Isaia, kohta 71).
EIT on useissa ratkaisuissaan ottanut kantaa myös näyttökynnykseen. Tältä osin on katsottu, että kansalliset viranomaiset voivat oikeutetusti perustaa menettämisseuraamuksen näyttöenemmyyteen (preponderance of evidence), jonka mukaan vastaajan lailliset tulot eivät voineet riittää omaisuuden hankkimiseen (Gogiditze, kohta 107;
Telbis ja Viziteu, kohta 68). Vakavista rikoksista peräisin olevan hyödyn menetetyksi tuomitseminen ei siten edellytä rikosasian tuomitsemiskynnystä vastaavaa ”ei varteenotettavaa epäilyä” -tasoista näyttöä omaisuuden laittomasta alkuperästä. Oikeasuhtaisuusvaatimuksen on riittänyt täyttämään todennäköisyysnäyttö tai korkea todennäköisyysnäyttö laittomasta alkuperästä, yhdistettynä omistajan puuttuvaan vastanäyttöön (”
proof on a balance of probabilities or a high probability of illicit origins,
combined with the inability of the owner to prove the contrary, was found to suffice for the purposes of the proportionality test under Article 1 of Protocol No. 1
”) (ks. esim.
Gogiditze
, kohta 107;
Telbis ja Viziteu
, kohta 68;
Gogiditze, kohta 107;
Telbis ja Viziteu, kohta 68;
Zaghini, kohta 62;
Isaia, kohta 76;
Webb v. Yhdistynyt kuningaskunta, 2004). Tuomioissa on edelleen katsottu, että hakijoiden voitiin oikeutetusti odottaa täyttävän oman osansa todistustaakasta torjumalla syyttäjän perusteltuja epäilyksiä omaisuuden laittomasta alkuperästä (”
it was only reasonable to expect the … applicants … to discharge their part of the burden of proof by refuting the prosecutor’s substantiated suspicions about the wrongful origins of their assets
”)(Gogiditze,
kohta 108;
Telbis ja Viziteu, kohta 77).
Tapausten osalta on katsottu, ettei menettämisseuraamuksen oikeasuhtaisuus ole aiheuttanut ongelmia, kun menetetyksi tuomittu omaisuus on oletettu hankituksi (presumed to have been acquired) lahjonnalla tai muilla järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvillä rikoksilla (Păcurar, kohta 185). Useissa ratkaisuissa, joissa oikeasuhtaisuutta ja siten omaisuudensuojaa on katsottu loukatun, on kiinnitetty huomiota siihen, että konfiskaatioprosessin mahdollistavia epäiltyjä esirikoksia oli ollut lukuisia eivätkä kaikki näistä olleet olleet vakavia tai sellaisia rikoksia, joiden voitaisiin perustellusti olettaa tuottavan hyötyä (Todorov, kohta 200;
Yordanov ym. v. Bulgaria, 2024, kohta 115;
Isaia, kohdat 72 ja 82).
Zaghini
, kohta 62;
-tuomiossa, jossa oli kyse pakollisesta menettämisseuraamuksesta, merkitystä annettiin myös sille, ettei ollut osoitettu, että menetetyksi tuomittavaa määrää ei olisi alennettu, jos syytetyt olisivat voineet osoittaa omaisuuden laillisen alkuperän (kohta 64).
Gogitidze
-tuomiossa EIT torjui hakijoiden väitteen, jonka mukaan menettämisseuraamus olisi perustunut pelkästään syyttäjän toteennäyttämättömään epäilyyn (unsubstantiated suspicion). Kansalliset tuomioistuimet olivat tutkineet syyttäjän väitteet kontradiktorisessa menettelyssä, jossa esitettyjen todisteiden perusteella oli katsottu, että hakijan perheen huomattavia varoja ei ollut voitu rahoittaa pelkästään virallisilla palkkatuloilla. Hakijoiden taloudellisen tilanteen huolellinen tarkastelu oli osoittanut huomattavan epäsuhdan heidän tulojensa ja varallisuutensa välillä,
mikä oli hyvin dokumentoituna tosiasiana ollut perusteena menettämisseuraamukselle (kohta 112).
Eräissä muissakin ratkaisuissa, joissa menettämisseuraamusta on pidetty oikeasuhtaisena, on kiinnitetty huomiota siihen, että hakijan tulojen ja omaisuuden välillä on ollut huomattava epäsuhta (significant/considerable difference/discrepancy) (Păcurar, kohta 195;
Arcuri ym. v. Italia, 2001). Vastaavasti joissakin ratkaisuissa, joissa oikeasuhtaisuusvaatimusta ja siten omaisuudensuojaa on katsottu loukatun, yhtenä seikkana on otettu huomioon se, että menetetyksi tuomitseminen on perustunut laillisten tulojen ja omaisuuden epäsuhtaisuuteen, ilman, että epäsuhta olisi ollut huomattava (Todorov
¸kohta 204;
Isaia, kohdat 72, 85–86, 88).
EIT on edelleen useissa ratkaisuissaan katsonut, että kaikissa oikeusjärjestelmissä on näytöllisiä tai oikeudellisia olettamasääntöjä (presumptions of fact or of law), eikä ihmisoikeussopimus niitä periaatteessa estä, kunhan niiden käyttöön liittyy tehokkaita oikeusturvatakeita (esim.
Arcuri;
Butler v. Yhdistynyt kuningaskunta, 2002;
Morabito ym. v. Italia, 2005;
Todorov, kohta 205). Näin ollen pelkästään omaisuuden alkuperää koskevan todistustaakan kääntäminen vastaajalle ei tarkoita suhteetonta puuttumista tämän omistusoikeuteen. Merkitystä voidaan kuitenkin antaa vastaajan vaikeuksille täyttää todistustaakkansa esimerkiksi ajan kulumisen tai muiden seikkojen vuoksi (Todorov, kohta 205; ks. myös
Butler).
Ensiksi mainittuja vaikeuksia on todettu tapauksissa, joissa lainsäädännön ajallinen soveltamisala on ollut laaja. Tämä on voinut koskea esimerkiksi sääntelyn taannehtivuutta siten, että esirikokset on voitu tehdä kauan ennen lain voimaantuloa, tai sitä, että menetetyksi tuomittu omaisuus on hankittu useita vuosia esirikosten tekemisen jälkeen (Yordanov, kohdat 116–118;
Todorov, kohdat 201, 219 ja 237;
Isaia, kohdat 76 ja 81).
Tapauksessa
Todorov
oli lukuisia tekijöitä, joiden tuloksena hakijoille oli aiheutettu huomattava taakka ja joiden yhteisvaikutuksena omaisuudensuojaan puuttuminen saattoi olla suhteetonta. Edellä mainittujen todisteluvaikeuksien ja kansallisten todistelusääntöjen sekä lainsäädännön laajan asiallisen ja ajallisen soveltamisalan lisäksi kansalliset viranomaiset saattoivat tukeutua varojen laitonta alkuperää koskevaan olettamaan pelkästään laillisten tulojen puuttumisen perusteella, ilman varojen laittoman alkuperän osoittamista. Ratkaisevaksi yksittäisten tapausten arvioinnissa katsottiin se, oliko rikollisen toiminnan ja menetetyksi tuomitun omaisuuden välillä osoitettu syy-yhteyttä, eli olivatko kansalliset viranomaiset esittäneet kussakin tapauksessa edes jonkinlaiset perustelut sille, että menetetyksi tuomitut varat olivat peräisin todetusta rikoksesta (kohdat 205–211, 215).
EIT onkin useissa ratkaisuissaan pitänyt menettämisseuraamusta suhteettomana ja siten omaisuudensuojan vastaisena, jos menetetyksi tuomittua omaisuutta ei ole voitu yhdistää mihinkään rikolliseen toimintaan. Tapauksessa
Rummi v. Viro
(2015) epäillystä rikoksesta ei ollut tehty kunnollista tutkintaa eikä arvioitu, miltä osin varat oli voitu saada rikoksella ja mitkä yksilölliset omaisuuserät tulisi tuomita menetetyksi (kohdat 105–109). Joissakin tapauksissa kyse on ollut omaisuudesta, jota kolmas osapuoli on käyttänyt rikoksen tekemiseen, vaikka omaisuuden omistajan ja laittoman toiminnan välillä ei ole ollut yhteyttä eikä omistajilla ole ollut tehokasta keinoa vastustaa menettämisseuraamusta (esim.
B.K.M. Lojistik Tasimacilik Ticaret Limited Sirketi v. Slovenia, 2017, kohdat 45–49;
Zaghini, kohta 65).
Tapauksessa
Todorov
menetetyksi oli tuomittu sellaistakin omaisuutta, joka ei voinut olla peräisin esirikoksesta, koska viimeksi mainitulla saatu hyöty oli maksettu takaisin. Lisäksi yhteyttä yhden hakijan vuonna 1993 tekemän rikoksen ja hakijoiden huomattavasti myöhemmin saaman hyödyn välillä ei ollut yritettykään osoittaa, vaan ainoastaan nojauduttu hakijoiden tulojen ja menojen epäsuhtaisuuteen (kohdat 20, 32, 206, 221).
Isaia
, kohta 76;
Webb v. Yhdistynyt kuningaskunta
, 2004). Tuomioissa on edelleen katsottu, että hakijoiden voitiin oikeutetusti odottaa täyttävän oman osansa todistustaakasta torjumalla syyttäjän perusteltuja epäilyksiä omaisuuden laittomasta alkuperästä (”
it was only reasonable to expect the … applicants … to discharge their part of the burden of proof by refuting the prosecutor’s substantiated suspicions about the wrongful origins of their assets
”)(
Gogiditze
,
kohta 108;
Telbis ja Viziteu
, kohta 77).
Tapausten osalta on katsottu, ettei menettämisseuraamuksen oikeasuhtaisuus ole aiheuttanut ongelmia, kun menetetyksi tuomittu omaisuus on oletettu hankituksi (
presumed to have been acquired
) lahjonnalla tai muilla järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvillä rikoksilla (
Păcurar
, kohta 185). Useissa ratkaisuissa, joissa oikeasuhtaisuutta ja siten omaisuudensuojaa on katsottu loukatun, on kiinnitetty huomiota siihen, että konfiskaatioprosessin mahdollistavia epäiltyjä esirikoksia oli ollut lukuisia eivätkä kaikki näistä olleet olleet vakavia tai sellaisia rikoksia, joiden voitaisiin perustellusti olettaa tuottavan hyötyä (
Todorov
, kohta 200;
Yordanov ym. v. Bulgaria
, 2024, kohta 115;
Isaia
, kohdat 72 ja 82).
Zaghini
-tuomiossa, jossa oli kyse pakollisesta menettämisseuraamuksesta, merkitystä annettiin myös sille, ettei ollut osoitettu, että menetetyksi tuomittavaa määrää ei olisi alennettu, jos syytetyt olisivat voineet osoittaa omaisuuden laillisen alkuperän (kohta 64).
Gogitidze
-tuomiossa EIT torjui hakijoiden väitteen, jonka mukaan menettämisseuraamus olisi perustunut pelkästään syyttäjän toteennäyttämättömään epäilyyn (
unsubstantiated suspicion
). Kansalliset tuomioistuimet olivat tutkineet syyttäjän väitteet kontradiktorisessa menettelyssä, jossa esitettyjen todisteiden perusteella oli katsottu, että hakijan perheen huomattavia varoja ei ollut voitu rahoittaa pelkästään virallisilla palkkatuloilla. Hakijoiden taloudellisen tilanteen huolellinen tarkastelu oli osoittanut huomattavan epäsuhdan heidän tulojensa ja varallisuutensa välillä,
mikä oli hyvin dokumentoituna tosiasiana ollut perusteena menettämisseuraamukselle (kohta 112).
Eräissä muissakin ratkaisuissa, joissa menettämisseuraamusta on pidetty oikeasuhtaisena, on kiinnitetty huomiota siihen, että hakijan tulojen ja omaisuuden välillä on ollut huomattava epäsuhta (
significant/considerable difference/discrepancy
) (
Păcurar
, kohta 195;
Arcuri ym. v. Italia
, 2001). Vastaavasti joissakin ratkaisuissa, joissa oikeasuhtaisuusvaatimusta ja siten omaisuudensuojaa on katsottu loukatun, yhtenä seikkana on otettu huomioon se, että menetetyksi tuomitseminen on perustunut laillisten tulojen ja omaisuuden epäsuhtaisuuteen, ilman, että epäsuhta olisi ollut huomattava (
Todorov
¸kohta 204;
Isaia
, kohdat 72, 85–86, 88).
EIT on edelleen useissa ratkaisuissaan katsonut, että kaikissa oikeusjärjestelmissä on näytöllisiä tai oikeudellisia olettamasääntöjä (
presumptions of fact or of law
), eikä ihmisoikeussopimus niitä periaatteessa estä, kunhan niiden käyttöön liittyy tehokkaita oikeusturvatakeita (esim.
Arcuri
;
Butler v. Yhdistynyt kuningaskunta
, 2002;
Morabito ym. v. Italia
, 2005;
Todorov
, kohta 205). Näin ollen pelkästään omaisuuden alkuperää koskevan todistustaakan kääntäminen vastaajalle ei tarkoita suhteetonta puuttumista tämän omistusoikeuteen. Merkitystä voidaan kuitenkin antaa vastaajan vaikeuksille täyttää todistustaakkansa esimerkiksi ajan kulumisen tai muiden seikkojen vuoksi (
Todorov
, kohta 205; ks. myös
Butler
).
Ensiksi mainittuja vaikeuksia on todettu tapauksissa, joissa lainsäädännön ajallinen soveltamisala on ollut laaja. Tämä on voinut koskea esimerkiksi sääntelyn taannehtivuutta siten, että esirikokset on voitu tehdä kauan ennen lain voimaantuloa, tai sitä, että menetetyksi tuomittu omaisuus on hankittu useita vuosia esirikosten tekemisen jälkeen (
Yordanov
, kohdat 116–118;
Todorov
, kohdat 201, 219 ja 237;
Isaia
, kohdat 76 ja 81).
Tapauksessa
Todorov
oli lukuisia tekijöitä, joiden tuloksena hakijoille oli aiheutettu huomattava taakka ja joiden yhteisvaikutuksena omaisuudensuojaan puuttuminen saattoi olla suhteetonta. Edellä mainittujen todisteluvaikeuksien ja kansallisten todistelusääntöjen sekä lainsäädännön laajan asiallisen ja ajallisen soveltamisalan lisäksi kansalliset viranomaiset saattoivat tukeutua varojen laitonta alkuperää koskevaan olettamaan pelkästään laillisten tulojen puuttumisen perusteella, ilman varojen laittoman alkuperän osoittamista. Ratkaisevaksi yksittäisten tapausten arvioinnissa katsottiin se, oliko rikollisen toiminnan ja menetetyksi tuomitun omaisuuden välillä osoitettu syy-yhteyttä, eli olivatko kansalliset viranomaiset esittäneet kussakin tapauksessa edes jonkinlaiset perustelut sille, että menetetyksi tuomitut varat olivat peräisin todetusta rikoksesta (kohdat 205–211, 215).
EIT onkin useissa ratkaisuissaan pitänyt menettämisseuraamusta suhteettomana ja siten omaisuudensuojan vastaisena, jos menetetyksi tuomittua omaisuutta ei ole voitu yhdistää mihinkään rikolliseen toimintaan. Tapauksessa
Rummi v. Viro
(2015) epäillystä rikoksesta ei ollut tehty kunnollista tutkintaa eikä arvioitu, miltä osin varat oli voitu saada rikoksella ja mitkä yksilölliset omaisuuserät tulisi tuomita menetetyksi (kohdat 105–109). Joissakin tapauksissa kyse on ollut omaisuudesta, jota kolmas osapuoli on käyttänyt rikoksen tekemiseen, vaikka omaisuuden omistajan ja laittoman toiminnan välillä ei ole ollut yhteyttä eikä omistajilla ole ollut tehokasta keinoa vastustaa menettämisseuraamusta (esim.
B.K.M. Lojistik Tasimacilik Ticaret Limited Sirketi v. Slovenia
, 2017, kohdat 45–49;
Zaghini
, kohta 65).
Tapauksessa
Todorov
menetetyksi oli tuomittu sellaistakin omaisuutta, joka ei voinut olla peräisin esirikoksesta, koska viimeksi mainitulla saatu hyöty oli maksettu takaisin. Lisäksi yhteyttä yhden hakijan vuonna 1993 tekemän rikoksen ja hakijoiden huomattavasti myöhemmin saaman hyödyn välillä ei ollut yritettykään osoittaa, vaan ainoastaan nojauduttu hakijoiden tulojen ja menojen epäsuhtaisuuteen (kohdat 20, 32, 206, 221).
Isaia
-tapauksessa EIT katsoi puuttumisen omaisuudensuojaan suhteettomaksi, koska kansallinen menettely oli aloitettu useita vuosia viimeisten rikosten jälkeen ja kansalliset viranomaiset eivät olleet kyenneet osoittamaan mitään yhteyttä ensimmäisen hakijan rikollisen toiminnan ja menetetyksi tuomittujen varojen välillä. Myös kyseisessä tapauksessa yhteyden oli oletettu olevan olemassa pelkästään sillä perusteella, että hakijoiden lailliset tulot olivat olleet
riittämättömiä oikeuttamaan heidän varallisuutensa (kohdat 85–86 ja 92). Vastaavasti joissakin tapauksissa, joissa omaisuudensuojaa ei ole katsottu loukatun, merkitystä on annettu muun ohella sille, että menetetyksi tuomittu omaisuus on kyetty yhdistämään rikolliseen toimintaan (esim.
Silickiené v. Liettua
, 2012, kohta 68;
Veits v. Viro
, 2015, kohta 192).
Silickiené v. Liettua, 2012, kohta 68;
Veits v. Viro, 2015, kohta 192).
Prenča
… 4 строк без изменений …
-tapauksessa EIT katsoi oikeasuhtaisuuden vaatimusta rikotun usealla eri perusteella. Tapauksessa hakija oli yrittänyt kuljettaa rajan yli käteisvaroja, jotka oli tuomittu menetetyksi siltä osin kuin ne ylittivät rajanylityksessä sallitun määrän. Hakijaa ei ollut syytetty mistään rikoksesta eikä varoja ollut väitetty rikoksella hankituiksi. Rikkomusmenettelyssä ei ollut otettu kantaa käteisvarojen alkuperään. Sallitun määrän ylittävän osan menetetyksi tuomitseminen oli ollut pakollista ja hakijan oli ollut vaikeaa osoittaa varojen laillinen alkuperä. Hänellä ei myöskään ollut ollut järkevää mahdollisuutta saada asiansa käsitellyksi viranomaisten edessä. Menettämisseuraamus oli hyvin ankara hakijan rikkomukseen ja sillä mahdollisesti aiheutuneeseen vahinkoon nähden. Seuraamuksen tarkoituksena ei siten ollut ollut varmistaa valtiolle aiheutuneen vahingon korvaaminen tai esirikoksella saadun rahan poistaminen laillisen
talouden piirissä, vaan kyse oli rankaisullisesta ja pelotevaikutuksellisesta toimesta (kohdat 92–103).
EIT:n oikeuskäytännöstä ilmenevää kolmatta vaatimusta eli oikeasuhtaisuutta on ratkaisuissa punnittu useiden eri seikkojen perusteella. Niissä edellä selostetuissa tapauksissa, joissa oikeasuhtaisuuta ja siten omaisuudensuojaa on katsottu rikotun, rikkomus on tyypillisesti perustunut useaan seikkaan, joiden yhteisvaikutuksena vastaajalle on aiheutunut liiallinen taakka. Arvioinnissa on myös annettu painoarvoa kyseessä olevan valtion erityisolosuhteille, kuten rahan arvon muutoksille. Oikeuskäytännöstä ilmenee, että lainsäätäjällä on menettämisseuraamusten osalta laaja harkintavalta, jota EIT lähtökohtaisesti kunnioittaa. Huomionarvoista muutenkin on, että EIT ei yksilövalitusasioissa lähtökohtaisesti arvioi kansallista lainsäädäntöä abstraktisti eli yleisellä tasolla vaan sitä, johtiko tapa, jolla sitä sovellettiin tai jolla se vaikutti valittajaan, yleissopimuksen rikkomiseen (ks. esim.
Prenča
, kohta 81, ja
Prenča, kohta 81, ja
Imeri
v. Kroatia
, 2021, kohdat 75–76).
v. Kroatia, 2021, kohdat 75–76).
EIT on oikeasuhtaisuuden arvioinnissa kiinnittänyt muun ohella huomiota paitsi todistustaakan jakoon ja edellytettyyn näyttökynnykseen, myös menettämisseuraamuksen asialliseen ja ajalliseen soveltamisalaan sekä siihen, onko rikollisuuden ja omaisuuden välillä osoitettu syy-yhteyttä. Monet näistä vaatimuksista limittyvät toisiinsa ja koskevat laajemmin vastaajan puolustautumismahdollisuuksia eli kysymystä siitä, onko vastaajalla tosiasiallinen mahdollisuus puolustautua menettämisvaatimusta vastaan esimerkiksi osoittamalla omaisuuden alkuperä lailliseksi.
Todistustaakan ja näyttökynnyksen osalta EIT on antanut useita ratkaisuja, joissa on pidetty oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta riittävänä näyttöenemmyyttä ja tarkemmin todennäköisyysnäyttöä tai korkeaa todennäköisyyttä laittomasta alkuperästä, yhdistettynä puuttuvaan vastanäyttöön (
Gogiditze, Telbis ja Viziteu, Zaghini, Isaia, Webb
). Arvioinnissa on toisaalta otettava huomioon, että useissa EIT:n ratkaisuissa näyttöenemmyys on perustettu siihen, että vastaajan lailliset tulot eivät ole voineet riittää omaisuuden hankkimiseen (
Gogitidze, Telbis ja Viziteu
). Pelkkää laillisten tulojen ja omaisuuden epäsuhtaisuutta ei ole välttämättä pidetty riittävänä (
Todorov, Isaia
), mutta huomattavaa epäsuhtaisuutta on (
Gogitidze, Telbis ja Viziteu, Păcurar, Arcuri
).
Todistustaakan ja näyttökynnyksen osalta EIT on antanut useita ratkaisuja, joissa on pidetty oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta riittävänä näyttöenemmyyttä ja tarkemmin todennäköisyysnäyttöä tai korkeaa todennäköisyyttä laittomasta alkuperästä, yhdistettynä puuttuvaan vastanäyttöön (Gogiditze, Telbis ja Viziteu, Zaghini, Isaia, Webb). Arvioinnissa on toisaalta otettava huomioon, että useissa EIT:n ratkaisuissa näyttöenemmyys on perustettu siihen, että vastaajan lailliset tulot eivät ole voineet riittää omaisuuden hankkimiseen (Gogitidze, Telbis ja Viziteu). Pelkkää laillisten tulojen ja omaisuuden epäsuhtaisuutta ei ole välttämättä pidetty riittävänä (Todorov, Isaia), mutta huomattavaa epäsuhtaisuutta on (Gogitidze, Telbis ja Viziteu, Păcurar, Arcuri).
Myös direktiivin 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa on mainittu omaisuuden arvon huomattava epäsuhteisuus henkilön laillisiin tuloihin nähden yhtenä seikkana, joka tulisi ottaa huomioon menetetyksi tuomitsemista harkittaessa. Kuten säännöskohtaisissa perusteluissa on todettu, ehdotetun todennäköisyysnäytön kannalta keskeistä olisi arvioida omaisuuden suhdetta vastaajan laillisiin tuloihin. Käytännössä tällaista arviointia on edellytetty jo laajennetun hyödyn menettämistä aikaisemmin koskeneen syytä olettaa -näyttökynnyksen osalta (ks. LaVM 4/2016 vp s. 8). Epäsuhdan tulisi lähtökohtaisesti olla huomattava, jotta sille voitaisiin antaa arvioinnissa ratkaiseva merkitys. Mitä vähäisempi epäsuhta olisi, sitä enemmän muuta näyttöä omaisuuden laittomasta alkuperästä tarvittaisiin. Tällaista muuta näyttöä voivat laajennetun hyötykonfiskaation tapaan olla esimerkiksi omaisuuden laatu ja säilytystapa, muut löytämisolosuhteet, henkilön aikaisempi rikoshistoria tai muut
kytkökset rikollisuuteen tai ylellinen elämäntapa (ks. viimeksi mainituilta osin Viljanen 2007 s. 200–202).
EIT:n oikeuskäytännössä on myös nimenomaisia kannanottoja siitä, että todistustaakka voidaan kääntää vastaajalle. Hakijoiden on esimerkiksi voitu oikeutetusti odottaa täyttävän oman osansa todistustaakasta torjumalla syyttäjän perusteltuja epäilyksiä omaisuuden laittomasta alkuperästä (
Gogiditze, Telbis ja Viziteu, Păcurar
). Merkityksellisenä on myös pidetty sitä seikkaa, että menetetyksi tuomittua määrää olisi alennettu, jos syytetyt olisivat voineet osoittaa omaisuuden laillisen alkuperän (
Zaghini
). Edelleen on katsottu, ettei ihmisoikeussopimus periaatteessa estä näytöllisiä tai oikeudellisia olettamasääntöjä, eikä pelkästään omaisuuden alkuperää koskevan todistustaakan kääntäminen vastaajalle tarkoita suhteetonta puuttumista tämän omistusoikeuteen (
Todorov
). Vastaajalla tulee kuitenkin olla tehokkaat oikeusturvatakeet, jotta hän
EIT:n oikeuskäytännössä on myös nimenomaisia kannanottoja siitä, että todistustaakka voidaan kääntää vastaajalle. Hakijoiden on esimerkiksi voitu oikeutetusti odottaa täyttävän oman osansa todistustaakasta torjumalla syyttäjän perusteltuja epäilyksiä omaisuuden laittomasta alkuperästä (Gogiditze, Telbis ja Viziteu, Păcurar). Merkityksellisenä on myös pidetty sitä seikkaa, että menetetyksi tuomittua määrää olisi alennettu, jos syytetyt olisivat voineet osoittaa omaisuuden laillisen alkuperän (Zaghini). Edelleen on katsottu, ettei ihmisoikeussopimus periaatteessa estä näytöllisiä tai oikeudellisia olettamasääntöjä, eikä pelkästään omaisuuden alkuperää koskevan todistustaakan kääntäminen vastaajalle tarkoita suhteetonta puuttumista tämän omistusoikeuteen (Todorov). Vastaajalla tulee kuitenkin olla tehokkaat oikeusturvatakeet, jotta hän
… 2 строк без изменений …
voisi täyttää todistustaakkansa.
Selittämätöntä omaisuutta koskevan menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttäisi laajennetun hyötykonfiskaation tavoin sitä, että kantaja eli käytännössä syyttäjä esittäisi tätä koskevan vaatimuksen, jossa tulisi yksilöidä, mikä omaisuuserä tulisi konfiskoida. Syyttäjällä olisi rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin mukaisesti väittämistaakka niistä seikoista, joiden perusteella hän katsoo omaisuuden olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Tämä edellyttää konkreettisiin seikkoihin vetoamista vaatimuksen tueksi. Väittämistaakka on täytettävä vetoamalla muihin kuin tiettyyn yksittäiseen rikokseen liittyviin konkreettisiin tosiseikkoihin tai olosuhteisiin, joiden perusteella omaisuuden voidaan katsoa olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Yleinen viittaus rikolliseen toimintaan ei riitä, mutta sellaisiin seikkoihin voidaan vedota, joiden perusteella voidaan katsoa rikollista toimintaa harjoitetun. Syyttäjä esittäisi menettämisvaatimuksen ja vetoaisi sen perustaviin seikkoihin
virkavastuulla (ks.
HE 4/2016 vp
s. 53).
Todistustaakan jakoa ja edellytettyä näyttökynnystä arvioitaessa merkitystä on myös sillä, että kysymys olisi laajennetun hyötykonfiskaation tavoin esinekonfiskaatiosta. Vastaajan puolustautumismahdollisuuksien osalta voidaan siten antaa merkitystä perustuslakivaliokunnan edellä lausutulle kannalle siitä, että tietyn omaisuuden omistussuhteista ja alkuperästä voi yleensä parhaiten esittää näyttöä se, jonka hallusta omaisuus on tavattu. Vastaajan oikeusturvaa laajennettuun hyötykonfiskaatioon verrattuna parantaisi se, että todistustaakka omaisuuden alkuperästä olisi syyttäjällä. Jos syyttäjä täyttäisi väittämis- ja todistustaakkansa, selitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä siirtyisi vastaajalle, jolla olisi edellä mainituista syistä mahdollisuus puolustautua ja esittää vastanäyttöä.
EIT:n oikeuskäytännössä on vastaajan puolustautumismahdollisuuksien kannalta annettu edellä lausutusti merkitystä menettämisseuraamuksen asialliselle ja ajalliselle soveltamisalalle. Ensiksi mainitun osalta on kiinnitetty huomiota menettämisseuraamuksen taustalla olevan rikollisuuden laatuun. Puuttumista omaisuudensuojaan ei ole pidetty oikeasuhtaisena esimerkiksi silloin, jos konfiskaatioprosessin mahdollistavia epäiltyjä esirikoksia on ollut lukuisia eivätkä kaikki näistä ole olleet vakavia tai sellaisia rikoksia, joiden voitaisiin perustellusti olettaa tuottavan hyötyä (
Todorov, Yordanov, Isaia
). Selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamusta ei ole pidettävä tältä osin ongelmallisena, koska se koskisi sellaisten rikosten esitutkinnan yhteydessä tunnistettua omaisuutta, jotka ovat joko luonteeltaan vakavia (direktiivissä edellytetty neljän vuoden vankeusrangaistustaso) tai jotka tyypillisesti tuottavat taloudellista
EIT:n oikeuskäytännössä on vastaajan puolustautumismahdollisuuksien kannalta annettu edellä lausutusti merkitystä menettämisseuraamuksen asialliselle ja ajalliselle soveltamisalalle. Ensiksi mainitun osalta on kiinnitetty huomiota menettämisseuraamuksen taustalla olevan rikollisuuden laatuun. Puuttumista omaisuudensuojaan ei ole pidetty oikeasuhtaisena esimerkiksi silloin, jos konfiskaatioprosessin mahdollistavia epäiltyjä esirikoksia on ollut lukuisia eivätkä kaikki näistä ole olleet vakavia tai sellaisia rikoksia, joiden voitaisiin perustellusti olettaa tuottavan hyötyä (Todorov, Yordanov, Isaia). Selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamusta ei ole pidettävä tältä osin ongelmallisena, koska se koskisi sellaisten rikosten esitutkinnan yhteydessä tunnistettua omaisuutta, jotka ovat joko luonteeltaan vakavia (direktiivissä edellytetty neljän vuoden vankeusrangaistustaso) tai jotka tyypillisesti tuottavat taloudellista
hyötyä (muut laajennetun hyötykonfiskaation nykyisin mahdollistavat rikokset).
Menettämisseuraamusten ajallinen soveltamisala taas on voinut olla liian laaja esimerkiksi silloin, jos esirikokset on voitu tehdä kauan ennen lain voimaantuloa tai jos menetetyksi tuomittu on omaisuus hankittu useita vuosia esirikosten tekemisen jälkeen (
Todorov, Yordanov, Isaia
). Selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamuksen suhdetta taannehtivan rikoslainsäädännön kieltoon arvioidaan tarkemmin jäljempänä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen yhteydessä. Joka tapauksessa rikoksen, jonka esitutkinnan yhteydessä omaisuus tunnistetaan, tulisi olla rangaistava, kun esitutkinta aloitetaan. Lisäksi menettämisseuraamus tulisi tuomita viiden vuoden sisällä esitutkinnan aloittamisesta tai omaisuuden takavarikoimisesta. Menettelyn ajallista soveltamisalaa olisi siten rajattu sekä alku- että loppupään osalta.
Menettämisseuraamusten ajallinen soveltamisala taas on voinut olla liian laaja esimerkiksi silloin, jos esirikokset on voitu tehdä kauan ennen lain voimaantuloa tai jos menetetyksi tuomittu on omaisuus hankittu useita vuosia esirikosten tekemisen jälkeen (Todorov, Yordanov, Isaia). Selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamuksen suhdetta taannehtivan rikoslainsäädännön kieltoon arvioidaan tarkemmin jäljempänä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen yhteydessä. Joka tapauksessa rikoksen, jonka esitutkinnan yhteydessä omaisuus tunnistetaan, tulisi olla rangaistava, kun esitutkinta aloitetaan. Lisäksi menettämisseuraamus tulisi tuomita viiden vuoden sisällä esitutkinnan aloittamisesta tai omaisuuden takavarikoimisesta. Menettelyn ajallista soveltamisalaa olisi siten rajattu sekä alku- että loppupään osalta.
Edelleen EIT:n oikeuskäytännössä keskeinen merkitys on annettu sille, voidaanko omaisuus yhdistää rikolliseen toimintaan. Tältä osin ei edellä lausutusti ole riittävää vedota vain laillisten tulojen ja omaisuuden epäsuhtaisuuteen. Esimerkiksi tapauksessa
Todorov
, jossa oli useita epäsuhtaisuuden puolesta puhuvia tekijöitä, ratkaisevaksi yksittäisten tapausten arvioinnissa katsottiin se, oliko rikollisen toiminnan ja menetetyksi tuomitun omaisuuden välillä osoitettu syy-yhteyttä, eli olivatko kansalliset viranomaiset esittäneet kussakin tapauksessa edes jonkinlaiset perustelut sille, että menetetyksi tuomitut varat olivat peräisin todetusta rikoksesta. Tältä osin voidaan viitata edellä syyttäjän väittämistaakasta todettuun. Syyttäjällä olisi rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin väittämistaakka niistä seikoista, joiden perusteella hän katsoo omaisuuden olevan peräisin rikollisesta
Todorov, jossa oli useita epäsuhtaisuuden puolesta puhuvia tekijöitä, ratkaisevaksi yksittäisten tapausten arvioinnissa katsottiin se, oliko rikollisen toiminnan ja menetetyksi tuomitun omaisuuden välillä osoitettu syy-yhteyttä, eli olivatko kansalliset viranomaiset esittäneet kussakin tapauksessa edes jonkinlaiset perustelut sille, että menetetyksi tuomitut varat olivat peräisin todetusta rikoksesta. Tältä osin voidaan viitata edellä syyttäjän väittämistaakasta todettuun. Syyttäjällä olisi rikoslain 10 luvun 9 §:n 4 momentin väittämistaakka niistä seikoista, joiden perusteella hän katsoo omaisuuden olevan peräisin rikollisesta
… 22 строк без изменений …
toiminnasta. Tämän väittämistaakan ja alennetun näyttökynnyksen täyttyminen olisi edellytyksenä selittämätöntä omaisuutta koskevan menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle.
Edellä todetun lisäksi omaisuudensuojaa edistäisi se, että uudet säännökset omaisuuden hallinnoinnista kuten jäädytetyn omaisuuden myymisestä olisivat aikaisempaa tarkempia muun muassa myymisen edellytysten sekä kohdehenkilön kuulemisen ja muiden menettelyllisten oikeuksien osalta. Viranomaisten velvollisuutta säilyttää jäädytettyä omaisuutta huolellisesti on arvioitu useissa EIT:n ratkaisuissa. Esimerkiksi tapauksessa
Stołkowski v. Puola
… 2 строк без изменений …
(2021) omaisuudensuojaa katsottiin loukatun, kun takavarikoidun auton arvo oli takavarikoinnin aikana laskenut vajaaseen kymmenesosaan. EIT katsoi, ettei auton säilyttäminen sisätiloissa olisi aiheuttanut viranomaisille kohtuutonta taakkaa, ja jos näin olisi ollut, viranomaiset olisivat voineet myydä auton ajallaan (kohdat 64–82).
Edellä mainituista syistä esityksen ehdotukset eivät ole ongelmallisia omaisuudensuojan kannalta.
11.3
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
11.3Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää muun muassa, että kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa (ks. esim. PeVL 26/2002 vp s. 2/I). Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatteesta säädetään myös perusoikeuskirjan 49 artiklassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa säädetään ”ei rangaistusta ilman lakia” -periaatteesta.
Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta säädetään tarkemmin rikoslain 3 luvun 1 §:ssä, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Muulla rikosoikeudella seuraamuksella tarkoitetaan muun ohella turvaamistoimia, kuten menettämisseuraamusta (
HE 44/2002 vp
Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta säädetään tarkemmin rikoslain 3 luvun 1 §:ssä, jonka mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Muulla rikosoikeudella seuraamuksella tarkoitetaan muun ohella turvaamistoimia, kuten menettämisseuraamusta (HE 44/2002 vp
… 21 строк без изменений …
s. 35).
Direktiivin soveltamisalassa ovat edellä 2 artiklan sisältökuvauksen yhteydessä tarkemmin selostetusti niin sanotut eurorikokset ja liitännäistoimivallan piirissä olevat rikokset. Kansallisia säännöksiä näistä rikoksista sijaitsee useissa rikoslain eri luvuissa, joissa ne saattavat koskea vain osaa luvun rikoksista. Näissäkään säännöksissä tarkoitetut teot eivät välttämättä ole kaikissa tilanteissa direktiivin soveltamisalaan kuuluvia rikoksia. Esimerkiksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan l alakohdassa mainitun ns. unionipetosdirektiivin kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä säädettiin uusista rikoksista rikoslain 29 lukuun (7 a §) ja 40 lukuun (8 a ja 8 b §), minkä lisäksi direktiivin säännösten kannalta merkityksellisiksi on arvioitu ainakin 29 luvun 1, 2, 5—7 ja 7 a §:ssä, 32 luvun 6 ja 7 §:ssä sekä 36 luvun 1 tai 2 §:ssä tarkoitetut rikokset, jos teko on direktiivin 3 artiklassa tarkoitettu Euroopan unionin taloudellisiin etuihin vaikuttava petos tai 4 artiklassa
tarkoitettu muu unionin taloudellisiin etuihin liittyvä rikos (ks.
HE 231/2018 vp
ja
HE 105/2023 vp
). Alakohdassa h mainitun ns. maksuvälinepetosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä taas on tehty muutoksia rikoslain 37 luvun 8, 9, 11, 12 ja 14 §:ään sekä lisätty kyseiseen lukuun 13, 15 ja 16 § (ks.
HE 52/2021 vp
).
HE 105/2023 vp). Alakohdassa h mainitun ns. maksuvälinepetosdirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä taas on tehty muutoksia rikoslain 37 luvun 8, 9, 11, 12 ja 14 §:ään sekä lisätty kyseiseen lukuun 13, 15 ja 16 § (ks.
HE 52/2021 vp).
… 3 строк без изменений …
Konfiskaatiodirektiivissä edellytetyn 15 vuoden vähimmäisvanhentumisajan rajaaminen vain direktiivin soveltamisalassa oleviin rikoksiin johtaisi siten lainsäädännöllisesti monimutkaiseen ja myös epäjohdonmukaiseen lopputulokseen, jossa sinänsä samankaltaisia ja samanlaisen rangaistusasteikon piirissä olevia, mahdollisesti samassa rikoslain luvussa sijaitsevia rikoksia koskisi erilainen menettämisvaatimuksen vanhentumisaika siitä riippuen, kuuluvatko rikokset muodollisesti EU:n toimivaltaan vai eivät. Tällainen lopputulos ei olisi laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla oikeasuhtainen. Myös sääntelyn täsmällisyys ja tarkkarajaisuus voisi aiheuttaa ongelmia, koska rikoksen kuuluminen EU:n toimivaltaan ei edeltä ilmenevästi välttämättä ratkea rikosnimikkeen perusteella vaan voi riippua yksittäisen tapauksen olosuhteista. Edelleen tällainen lopputulos aiheuttaisi tarpeen lisätä menettämisvaatimuksen 15 vuoden vähimmäisvanhentumisajan piiriin uusia rikoksia aina
EIT:n oikeuskäytännössä on taannehtivuuden kannalta pidetty olennaisena, onko menettämisseuraamus luonteeltaan ennaltaehkäisevä toimenpide vai rangaistus. EIS 7 artikla kieltää takautuvan puuttumisen vain suhteessa jälkimmäiseen. Tapauksessa
M. v. Italia
(dec.) (1991) EIT katsoi selvästi perusteettomaksi valituksen, joka koski taannehtivasti tuomittua menettämisseuraamusta. EIT katsoi mafian jäsenten omistaman omaisuuden takavarikoinnin olleen ennaltaehkäisevää ja rankaisevaa, mutta se ei ollut kuitenkaan seurausta tuomiosta (Päivi Hirvelä – Satu Heikkilä: Ihmisoikeudet – käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön, 2017, s. 618).
EIT arvioi itsenäisesti, onko tietty toimenpide aineellisesti 7 artiklan 1 momentissa tarkoitettu ”rangaistus”. Yhtenä keskeisenä kriteerinä EIT on pitänyt arvioinnissaan sitä, määrättiinkö kyseinen toimenpide sen jälkeen, kun siitä oli annettu tuomio. EIT on kuitenkin katsonut, ettei tällaisen tuomion puuttuminen riitä sulkemaan pois 7 artiklassa tarkoitetun ”rangaistuksen” olemassaoloa. Myös muita tekijöitä voidaan pitää olennaisina. EIT on myös todennut, ettei määräyksen ankaruus sinänsä ole ratkaisevaa, sillä monet ennaltaehkäisevät toimenpiteet voivat vaikuttaa olennaisesti asianomaiseen henkilöön (ks. esim.
Garofalo ja muut v. Italia
(dec.), 2025, kohdat 80–82 ja 99–141;
G.I.E.M. S.R.L. ja muut v. Italia
, 2018, kohdat 211–233;
Welch v. Yhdistynyt kuningaskunta
, 1995, kohdat 28–36; Ilnseher v. Saksa, 2018, kohta 204).
G.I.E.M. S.R.L. ja muut v. Italia, 2018, kohdat 211–233;
Welch v. Yhdistynyt kuningaskunta, 1995, kohdat 28–36; Ilnseher v. Saksa, 2018, kohta 204).
Esimerkiksi tapauksessa
Welch
oli useita tekijöiltä, joiden yhteisvaikutuksena menettämisseuraamus katsottiin rangaistukseksi. Menettämisseuraamuksen edellytyksenä oli langettava rikostuomio, kaikki viimeisen kuuden vuoden aikana vastaajan käsien kautta kulkenut omaisuus oletettiin rikoshyödyksi, jollei vastaaja voinut muuta todistaa, menettämisseuraamusta tuomittaessa otettiin huomioon syytetyn syyllisyyden aste ja menettämisseuraamuksen maksamisen laiminlyönnistä saattoi seurata vankeus. Vastaavasti
Garofalo
… 2 строк без изменений …
-tapauksessa, jossa menettämisseuraamusta ei pidetty luonteeltaan rangaistuksena vaan restoratiivisena, merkitystä annettiin muun ohella sille, että tekijän syyllisyyden asteella ei ollut merkitystä menettämisseuraamuksen määrän kannalta. Menettämisseuraamus koski ainoastaan omaisuutta, jonka laillista alkuperää ei voitu jäljittää, ja jonka epäsuhta vastaajan laillisten
tulojen kanssa loi oikeutetun olettaman siitä, että kyse oli rikoshyödystä. Menettämisseuraamuksen tarkoituksena oli estää rikoksella rikastuminen ottamalla rikollisesta toiminnasta saatu hyöty pois kyseessä olleelta yksilöltä ja kolmansilta osapuolilta.
Kansallisesti taannehtivan rikoslainsäädännön kielto koskee muitakin rikosoikeudellisia seuraamuksia kuin rangaistuksia. Hallituksen esityksessä
HE 80/2000 vp
viitatusti kysymystä lain taannehtivuudesta on arvioitu eduskunnan lakivaliokunnan antaessa mietintönsä (LaVM 15/1997 vp) hallituksen esityksestä laeiksi liiketoimintakiellosta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (
HE 198/1996 vp
). Esityksen mukaan uusia säännöksiä liiketoimintakiellosta voitiin soveltaa, jos yksikin kiellon määräämisen perusteena oleva laiminlyönti oli tapahtunut tai rikos oli tehty lain voimaantulon jälkeen. Säännös merkitsi sitä, että lievemmän lain aikana tehdystä rikoksesta tai laiminlyönnistä voitiin tuomita uuden lain voimaantulon jälkeen ankarampi ja vähäisemmin perustein määrättävä liiketoimintakielto. Lakivaliokunta katsoi, perustuslakivaliokunnan vuonna 1985 liiketoimintakiellon taannehtivuudesta antamaan lausuntoon (PeVL 12/1985 vp) viitaten, että liiketoimintakiellon
viitatusti kysymystä lain taannehtivuudesta on arvioitu eduskunnan lakivaliokunnan antaessa mietintönsä (LaVM 15/1997 vp) hallituksen esityksestä laeiksi liiketoimintakiellosta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 198/1996 vp). Esityksen mukaan uusia säännöksiä liiketoimintakiellosta voitiin soveltaa, jos yksikin kiellon määräämisen perusteena oleva laiminlyönti oli tapahtunut tai rikos oli tehty lain voimaantulon jälkeen. Säännös merkitsi sitä, että lievemmän lain aikana tehdystä rikoksesta tai laiminlyönnistä voitiin tuomita uuden lain voimaantulon jälkeen ankarampi ja vähäisemmin perustein määrättävä liiketoimintakielto. Lakivaliokunta katsoi, perustuslakivaliokunnan vuonna 1985 liiketoimintakiellon taannehtivuudesta antamaan lausuntoon (PeVL 12/1985 vp) viitaten, että liiketoimintakiellon
taannehtivuus ei ollut ristiriidassa hallitusmuodon kanssa tai kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista. Tämä kannanotto perustui lähinnä siihen, että lakivaliokunnan näkemyksen mukaan liiketoimintakielto ei ollut rangaistus eikä muukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan soveltamisalan mukainen seuraamus (ks.
HE 80/2000 vp
s. 54).
Kuten edellä on todettu, rikoslain 3 luvun 1 §:ssä
(515/2003)
säädetty rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen rangaistusten ja muiden rikosoikeudellisten seuraamusten kuten menettämisseuraamusten perustumisesta lakiin. Sovellettavan lain valinta edellyttää rikoksen tekohetken määrittämistä. Uudessa selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamuksessa rikosta ei yhdistetä yksittäiseen rikokseen vaan yleisemmin rikolliseen toimintaan. Menettämisseuraamus perustuu käsitykseen omaisuuden rikollisesta eli rikokseen liittyvästä alkuperästä, mutta yksittäistä rikosta ei voida näyttää toteen. Koska rikosta ja sen tekoaikaa ei voida yksilöidä, myöskään teon rangaistavuutta sen tekohetkellä ei voida arvioida. Tämä piirre sisältyy keskeisesti direktiivin 16 artiklaan, joskin kansallisesti ehdotettava menettämisseuraamus olisi mahdollinen useampien rikosten esitutkinnan yhteydessä. Piirre sisältyy myös laajennettuun hyötykonfiskaatioon, jossa omaisuuden
katsotaan niin ikään olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Kyseisen menettämisseuraamuksen ei ole katsottu loukkaavan taannehtivan rikoslain kieltoa, kunhan sen perustava rikos on tehty lainuudistuksen voimaantulon jälkeen. Voidaan sanoa, että tehdessään laajennetun hyötykonfiskaation perustavan rikoksen henkilö hyväksyy samalla riskin, että laajennettu hyötykonfiskaatio saatetaan tuomita ja se voi kohdistua silloin myös ennen lain voimaantuloa hankittuun omaisuuteen (
HE 80/2000 vp
katsotaan niin ikään olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Kyseisen menettämisseuraamuksen ei ole katsottu loukkaavan taannehtivan rikoslain kieltoa, kunhan sen perustava rikos on tehty lainuudistuksen voimaantulon jälkeen. Voidaan sanoa, että tehdessään laajennetun hyötykonfiskaation perustavan rikoksen henkilö hyväksyy samalla riskin, että laajennettu hyötykonfiskaatio saatetaan tuomita ja se voi kohdistua silloin myös ennen lain voimaantuloa hankittuun omaisuuteen (HE 80/2000 vp
s. 54). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rikollisen toiminnan tekoajankohdasta ei tarvitse olla varmuutta, ja laajennetun hyötykonfiskaation tuomitsemismahdollisuus riippuu vain liipaisinrikoksen syyteoikeuden vanhentumisesta (Viljanen 2007 s. 213).
Selittämättömän omaisuuden konfiskointi edellyttäisi, että omaisuus on tunnistettu tiettyjen rikosten esitutkinnassa. Edellä mainittu laajennetun hyötykonfiskaation yhteydessä esitetty perustelu siitä, että henkilö liipaisinrikoksen tehdessään hyväksyy riskin menettämisseuraamuksesta, ei sovellu selittämättömän omaisuuden konfiskaatioon, koska kyse on vain rikosepäilystä. Tällaisen epäillyn rikoksen tulisi olla rangaistava, kun esitutkinta aloitetaan, joten se ei saisi myöskään olla vanhentunut. Lisäksi ajallista soveltamisalaa rajattaisiin edellyttämällä, että esitutkinta rikoksesta on aloitettu ja epäilty rikos on tehty lain voimaantulon jälkeen. Riskiä siitä, että menetetyksi tuomittaisiin sellaisesta rikollisesta toiminnasta peräisin olevaa omaisuutta, joka ei olisi ollut rangaistavaa tekohetkellä, vähentäisi myös menettämisseuraamukselle ehdotettu 5 vuoden vanhentumisaika, joka laskettaisiin omaisuuden takavarikointipäivästä tai esitutkinnan aloittamispäivästä.
Vaikka ehdotettu uusi menettämisseuraamus kuuluu rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen alaan rikosprosessuaalisena turvaamistoimenpiteenä (
HE 44/2002 vp
Vaikka ehdotettu uusi menettämisseuraamus kuuluu rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen alaan rikosprosessuaalisena turvaamistoimenpiteenä (HE 44/2002 vp
s. 35), se ei ole edellä todetuin perustein ristiriidassa taannehtivan rikoslainsäädännön kiellon kanssa.
Ehdotettu rikoslain 8 luvun 9 §:n 1 momentin muutos yksilöitävissä olevaan rikokseen perustuvan menettämisvaatimuksen lyhimmän vanhentumisajan pidentämisestä 15 vuoteen koskisi vain lain voimaantulon jälkeen tehtyjä rikoksia eikä se siten olisi taannehtivuuskiellon vastainen.
11.4
Oikeusturva ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
11.4Oikeusturva ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
… 9 строк без изменений …
Yleistä
EIT on useissa ratkaisuissaan pitänyt sekä laajennettua että rikostuomiosta riippumatonta menettämisseuraamusta muun ohella ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisena, kunhan tehokkaita oikeussuojakeinoja noudatetaan.
EIT on ratkaisuissaan katsonut, että oikeusturvatakeiden arviointiin vaikuttaa muun ohella se, onko menettämisseuraamuksessa kyse rikostuomioon perustuvasta rangaistuksenluonteisesta toimesta vai esimerkiksi siviilioikeudellisessa in rem -menettelyssä tuomittavasta seuraamuksesta. Tältä osin on toisaalta huomionarvoista, että EIT arvioi menettelyn luonnetta omasta näkökulmastaan autonomisen tulkinnan periaatteen mukaisesti eikä arvioinnilla oteta kantaa siihen, miten menettelyn luonnetta arvioidaan kansallisessa lainsäädännössä. Keskeistä oikeussuojakeinojen tehokkuuden osalta on muun ohella arvioida, onko vastaajalla ollut toimenpiteen vakavuuteen nähden riittävä mahdollisuus saattaa tapaus tuomioistuinten arvioitavaksi (
Veits
EIT on ratkaisuissaan katsonut, että oikeusturvatakeiden arviointiin vaikuttaa muun ohella se, onko menettämisseuraamuksessa kyse rikostuomioon perustuvasta rangaistuksenluonteisesta toimesta vai esimerkiksi siviilioikeudellisessa in rem -menettelyssä tuomittavasta seuraamuksesta. Tältä osin on toisaalta huomionarvoista, että EIT arvioi menettelyn luonnetta omasta näkökulmastaan autonomisen tulkinnan periaatteen mukaisesti eikä arvioinnilla oteta kantaa siihen, miten menettelyn luonnetta arvioidaan kansallisessa lainsäädännössä. Keskeistä oikeussuojakeinojen tehokkuuden osalta on muun ohella arvioida, onko vastaajalla ollut toimenpiteen vakavuuteen nähden riittävä mahdollisuus saattaa tapaus tuomioistuinten arvioitavaksi (Veits
¸kohta 57;
Telbis ja Viziteu, kohta 50;
Păcurar, kohta 146).
Tapauksessa
Koli v. Yhdistynyt kuningaskunta
EIT piti hakijan väitettä 6 artiklan 1 kohdan loukkaamisesta ilmeisen perusteettomana muun ohella sillä perusteella, että tuomioistuin oli ratkaissut menetetyksi tuomittavan hyödyn määrän oikeudenkäynnissä, johon oli sisältynyt suullinen käsittely. Lisäksi vastaaja oli voinut esittää kirjallista ja suullista todistelua sekä hakea muutosta konfiskaatiotuomioon. Tuomioistuimella oli ollut mahdollisuus jättää tuomitsematta menetetyksi omaisuuserät, joiden osalta se oli näyttöenemmyyden perusteella vakuuttunut (satisfied, on the balance of probabilities) että kyse ei ollut rikoshyödystä. EIT on edelleen katsonut, että omaisuuden omistajalle tulee lähtökohtaisesti antaa osapuolen asema menettelyssä, vaikka kyse ei olisikaan rikosasian epäillystä tai syytetystä. Toisaalta oikeussuojakeinoja voidaan antaa myös tosiasiallisesti (Silickienė,
kohta 50;
Telbis ja Viziteu, kohta 52).
Oikeussuojakeinojen riittävyyttä on EIT:n oikeuskäytännössä edellä lausutusti arvioitu myös omaisuudensuojaa koskevan 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklan yhteydessä siitä näkökulmasta, onko puuttuminen omaisuudensuojaan ollut oikeasuhtaista. Näissä ratkaisuissa on edeltä ilmenevästi arvioitu myös todistustaakkaa ja näyttökynnystä koskevia kysymyksiä.
Toisaalta EIT on myös 6 artiklaa koskevassa arvioinnissa antanut merkitystä samanlaisille näkökohdille kuin omaisuudensuojan osalta. Esimerkiksi tapauksessa
Păcurar
EIT katsoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta, että in rem -tyyppisessä konfiskaatioprosessissa todistustaakka voidaan kääntää vastaajille sen jälkeen, kun viranomaiset ovat esittäneet perustellun väitteen (a substantiated claim) (kohta 152). Perustelu muistuttaa tapausten
Gogiditze
(kohta 108) ja
Telbis ja Viziteu
, kohta 50;
Păcurar
, kohta 146).
Tapauksessa
Koli v. Yhdistynyt kuningaskunta
EIT piti hakijan väitettä 6 artiklan 1 kohdan loukkaamisesta ilmeisen perusteettomana muun ohella sillä perusteella, että tuomioistuin oli ratkaissut menetetyksi tuomittavan hyödyn määrän oikeudenkäynnissä, johon oli sisältynyt suullinen käsittely. Lisäksi vastaaja oli voinut esittää kirjallista ja suullista todistelua sekä hakea muutosta konfiskaatiotuomioon. Tuomioistuimella oli ollut mahdollisuus jättää tuomitsematta menetetyksi omaisuuserät, joiden osalta se oli näyttöenemmyyden perusteella vakuuttunut (
satisfied, on the balance of probabilities
) että kyse ei ollut rikoshyödystä. EIT on edelleen katsonut, että omaisuuden omistajalle tulee lähtökohtaisesti antaa osapuolen asema menettelyssä, vaikka kyse ei olisikaan rikosasian epäillystä tai syytetystä. Toisaalta oikeussuojakeinoja voidaan antaa myös tosiasiallisesti (
Silickienė
,
kohta 50;
(kohta 77) yhteydessä omaisuudensuojan arvioinnissa todettua. Tapauksessa
Telbis ja Viziteu
, kohta 52).
Oikeussuojakeinojen riittävyyttä on EIT:n oikeuskäytännössä edellä lausutusti arvioitu myös omaisuudensuojaa koskevan 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklan yhteydessä siitä näkökulmasta, onko puuttuminen omaisuudensuojaan ollut oikeasuhtaista. Näissä ratkaisuissa on edeltä ilmenevästi arvioitu myös todistustaakkaa ja näyttökynnystä koskevia kysymyksiä.
Toisaalta EIT on myös 6 artiklaa koskevassa arvioinnissa antanut merkitystä samanlaisille näkökohdille kuin omaisuudensuojan osalta. Esimerkiksi tapauksessa
Păcurar
EIT katsoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta, että in rem -tyyppisessä konfiskaatioprosessissa todistustaakka voidaan kääntää vastaajille sen jälkeen, kun viranomaiset ovat esittäneet perustellun väitteen (
a substantiated claim
) (kohta 152). Perustelu muistuttaa tapausten
Gogiditze
(kohta 108) ja
Telbis ja Viziteu
(kohta 77) yhteydessä omaisuudensuojan arvioinnissa todettua. Tapauksessa
Telbis ja Viziteu
EIT taas torjui väitteen 6 artiklan 1 kohdan loukkaamisesta muun ohella sillä perusteella, että kansallinen tuomioistuin oli asianmukaisesti tutkinut sekä syyttäjän väitteen että
hakijoiden argumentit sekä näihin liittyvät tapauskansion asiakirjat. Tällä perusteella oli katsottu, että hakijan ja hänen perheensä huomattavia varoja ei ollut voitu rahoittaa pelkästään palkkatuloilla. Hakijoiden taloudellisen tilanteen huolellinen tarkastelu oli osoittanut huomattavan epäsuhdan heidän tulojensa ja varallisuutensa välillä, mikä oli hyvin dokumentoituna tosiasiana ollut perusteena menettämisseuraamukselle (kohta 56). Perustelu muistuttaa tapauksessa
Gogitidze
… 5 строк без изменений …
omaisuudensuojan alla todettua (kohta 112).
Perustuslakivaliokunta on edellä lausutusti hyväksynyt sen, että todistustaakka menetettäväksi vaaditun omaisuuden alkuperästä voidaan siirtää rikosasian vastaajalle. Laajennetussa hyödyn menettämisessä tämä edellyttää, että vastaaja tuomitaan liipaisinrikoksesta. Ehdotetussa selittämättömän omaisuuden menetetyksi tuomitsemisessa vastaajaa ei tuomittaisi rikoksesta vaan ”liipaisimena” toimisi esitutkinnan aloittaminen. Kevyemmän ”liipaisimen” vastapainoksi esityksessä ehdotetaan, että todistustaakka omaisuuden alkuperästä olisi laajennettua hyödyn menettämistä korkeampi. Kyse olisi syyttäjän todistustaakasta, mutta näyttökynnystä olisi alennettu.
Laajennetusta hyödyn menettämisestä alun perin säädettäessä hallituksen esityksessä ehdotettiin, että koko omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi, jollei vastaaja saata sen laillista alkuperää todennäköiseksi (
HE 80/2000 vp
Laajennetusta hyödyn menettämisestä alun perin säädettäessä hallituksen esityksessä ehdotettiin, että koko omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi, jollei vastaaja saata sen laillista alkuperää todennäköiseksi (HE 80/2000 vp
… 2 строк без изменений …
s. 25). Perustuslakivaliokunta ei tätä kuitenkaan hyväksynyt vaan katsoi, että menettämisseuraamus voi kohdistua vain sellaiseen omaisuuteen, joka on hankittu rikoksella tai jonka tällaista alkuperää on perusteltua syytä epäillä (PeVL 33/2000 vp s. 3/I). Myös uusi rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menettämistä koskeva säännös koskisi laajennetun hyötykonfiskaation tavoin rikollisesta toiminnasta peräisin olevaa omaisuutta. Syyttäjän tulisi menettämisvaatimuksessaan yksilöidä, mikä omaisuuserä tulisi konfiskoida. Lisäksi syyttäjällä olisi edellä omaisuuden suojaa koskevan arvioinnin yhteydessä todetusti väittämistaakka niistä seikoista, joiden perusteella hän katsoo omaisuuden olevan peräisin tyypillisesti taloudellista
hyötyä tuottavasta rikollisesta toiminnasta. Tämä edellyttää vetoamista konkreettisiin tosiseikkoihin.
tältäkin osin EIT:n oikeuskäytännön vaatimukset.
Perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu myös syyttömyysolettama eli oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen (ks. esim. PeVL 8/2016 vp s. 4, PeVL 60/2010 vp s. 5/II). Syyttömyysolettamasta säädetään nimenomaisesti myös EU:n perusoikeuskirjan 48 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa, minkä lisäksi syyttömyysolettaman on katsottu kuuluvan myös ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan yleisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen piiriin (
Koli v. Yhdistynyt kuningaskunta, 2025,
Perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu myös syyttömyysolettama eli oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes syyllisyys on laillisesti näytetty toteen (ks. esim. PeVL 8/2016 vp s. 4, PeVL 60/2010 vp s. 5/II). Syyttömyysolettamasta säädetään nimenomaisesti myös EU:n perusoikeuskirjan 48 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa, minkä lisäksi syyttömyysolettaman on katsottu kuuluvan myös ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan yleisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen piiriin (Koli v. Yhdistynyt kuningaskunta, 2025,
kohta 62). Artiklan 6 kohdan 2 mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että syyttäjän on pystyttävä näyttämään toteen rikossyyte ja että ketään ei saa kohdella syyllisenä ennen syyllisyyden vahvistavaa oikeuden tuomiota (ks. esim.
Barberà,
Messegué ja Jabardo v. Espanja
, 1988, kohdat 77 ja 91). Ihmisoikeussopimuksen ei toisaalta ole katsottu kieltävän faktoja tai oikeuskysymyksiä koskevia syytetylle epäedullisia legaalisia presumptioita, kunhan niissä muun ohella otetaan huomioon käsiteltävän asian tärkeys ja puolustuksen oikeudet (
Phillips v. Yhdistynyt kuningaskunta
, 2001, kohta 40). Kysymystä siitä, onko kyse 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti rikoksesta syytetystä, arvioidaan kolmen kriteerin perusteella. Näitä ovat menettelyn luokittelu kansallisessa lainsäädännössä, sen olennainen luonne ja mahdollisen rangaistuksen ankaruus (
Engel ym. v. Alankomaat
, 1976, kohta 82).
Syyttömyysolettama suojaa vastaajaa paitsi alkuperäisessä rikosoikeudenkäynnissä, myös myöhemmissä siihen liittyvissä menettelyissä. Jos vastaaja on aikaisemmin tuomittu rikoksesta, myöhemmässä konfiskaatioprosessissa voidaan sinänsä esittää väitteitä vastaajan luonteesta ja toiminnasta, kunhan väitteet eivät luonteensa ja vakavuutensa perusteella tosiasiallisesti muodosta uutta syytettä vastaajaa vastaan (
Phillips
, kohdat 35–36;
Koli
, kohdat 52–56). Jos taas syyte on hylätty tai rikosoikeudenkäynti on päättynyt (discontinued), tuomioistuimet tai muut viranomaiset eivät saa myöhemmin esittää kannanottoja, joissa vastaajan katsottaisiin syyllistyneen aikaisemmassa menettelyssä käsiteltyyn rikokseen. Tällainen aikaisempaan rikosprosessiin linkittyvä myöhempi menettely voi koskea esimerkiksi rikosoikeudenkäynnin päättymisen jälkeen nostettavaa kannetta rikostuomiosta riippumattoman
menettämisseuraamuksen tuomitsemiseksi (
Nealon ja Hallam v. Yhdistynyt kuningaskunta
, 2024, kohta 168). Syyttömyysolettama ei estä sitä, että konfiskaatiokannetta koskevassa asiassa arvioidaan samoja tosiasioita kuin aikaisemmassa ilman langettavaa tuomiota päättyneessä rikosoikeudenkäynnissä, kunhan tämä ei johda siihen, että vastaajan samalla katsottaisiin syyllistyneen rikokseen (
Episcopo ja Bassani v. Italia
, 2024, kohdat 127–129).
Messegué ja Jabardo v. Espanja, 1988, kohdat 77 ja 91). Ihmisoikeussopimuksen ei toisaalta ole katsottu kieltävän faktoja tai oikeuskysymyksiä koskevia syytetylle epäedullisia legaalisia presumptioita, kunhan niissä muun ohella otetaan huomioon käsiteltävän asian tärkeys ja puolustuksen oikeudet (Phillips v. Yhdistynyt kuningaskunta, 2001, kohta 40). Kysymystä siitä, onko kyse 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti rikoksesta syytetystä, arvioidaan kolmen kriteerin perusteella. Näitä ovat menettelyn luokittelu kansallisessa lainsäädännössä, sen olennainen luonne ja mahdollisen rangaistuksen ankaruus (Engel ym. v. Alankomaat, 1976, kohta 82).
Syyttömyysolettama suojaa vastaajaa paitsi alkuperäisessä rikosoikeudenkäynnissä, myös myöhemmissä siihen liittyvissä menettelyissä. Jos vastaaja on aikaisemmin tuomittu rikoksesta, myöhemmässä konfiskaatioprosessissa voidaan sinänsä esittää väitteitä vastaajan luonteesta ja toiminnasta, kunhan väitteet eivät luonteensa ja vakavuutensa perusteella tosiasiallisesti muodosta uutta syytettä vastaajaa vastaan (Phillips, kohdat 35–36;
Koli, kohdat 52–56). Jos taas syyte on hylätty tai rikosoikeudenkäynti on päättynyt (discontinued), tuomioistuimet tai muut viranomaiset eivät saa myöhemmin esittää kannanottoja, joissa vastaajan katsottaisiin syyllistyneen aikaisemmassa menettelyssä käsiteltyyn rikokseen. Tällainen aikaisempaan rikosprosessiin linkittyvä myöhempi menettely voi koskea esimerkiksi rikosoikeudenkäynnin päättymisen jälkeen nostettavaa kannetta rikostuomiosta riippumattoman
menettämisseuraamuksen tuomitsemiseksi (Nealon ja Hallam v. Yhdistynyt kuningaskunta, 2024, kohta 168). Syyttömyysolettama ei estä sitä, että konfiskaatiokannetta koskevassa asiassa arvioidaan samoja tosiasioita kuin aikaisemmassa ilman langettavaa tuomiota päättyneessä rikosoikeudenkäynnissä, kunhan tämä ei johda siihen, että vastaajan samalla katsottaisiin syyllistyneen rikokseen (Episcopo ja Bassani v. Italia, 2024, kohdat 127–129).
Tapauksessa
Geerings v. Alankomaat
(2007) syyttömyysolettamaa katsottiin loukatun, kun menettämisseuraamus oli perustunut juuri niihin rikoksiin, joita koskeva syyte oli aikaisemmin hylätty, eikä hakijan ollut näytetty pitäneen hallussaan varoja, joiden alkuperää hän ei ollut kyennyt osoittamaan. Näissä olosuhteissa, joissa vastaajaa ei ollut tuomittu rikoksesta eikä hänen voitu osoittaa saaneen hyötyä, menettämisseuraamus saattoi perustua ainoastaan ”syyllisyysolettamaan” (kohdat 41–51). EIT:n arvioinnissa on merkityksellistä myös se, onko tuomittu menettämisseuraamus luonteeltaan turvaamistoimi vai rangaistus, joka vaatisi kannanottoa syyllistymisestä rikokseen (
Cosovan v. Makedonian tasavalta
, 2024, kohdat 30–42). Jos menettämisseuraamus ei ole luonteeltaan rangaistuksellinen vaan ennaltaehkäisevä ja/tai hyvittävä (preventive and/or compensatory), syyttömyysolettama ei sovellu
(
Gogitidze
, 2015, kohta 126).
Menettämisseuraamus on Suomessa luonteeltaan turvaamistoimi eikä rangaistus, vaikka itsenäisen konfiskaatiokanteen käsittelyssä noudatetaankin soveltuvin osin rikosasian menettelysääntöjä. Pelkkää menettämisvaatimusta koskevan asian tarkoituksena ei ole ratkaista rikoksen syyllisyyskysymystä vaan se, voidaanko omaisuus tuomita menetetyksi rikokseen tai rikolliseen toimintaan liittyvänä. Uusi selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamus ei muuttaisi näitä lähtökohtia. Pelkkää menettämisvaatimusta koskevan asian tuomioon ei nykyisinkään tule ottaa syyttömyysolettaman vastaisesti kannanottoja epäillyn syyllistymisestä rikokseen (
HE 4/2016 vp
(2007) syyttömyysolettamaa katsottiin loukatun, kun menettämisseuraamus oli perustunut juuri niihin rikoksiin, joita koskeva syyte oli aikaisemmin hylätty, eikä hakijan ollut näytetty pitäneen hallussaan varoja, joiden alkuperää hän ei ollut kyennyt osoittamaan. Näissä olosuhteissa, joissa vastaajaa ei ollut tuomittu rikoksesta eikä hänen voitu osoittaa saaneen hyötyä, menettämisseuraamus saattoi perustua ainoastaan ”syyllisyysolettamaan” (kohdat 41–51). EIT:n arvioinnissa on merkityksellistä myös se, onko tuomittu menettämisseuraamus luonteeltaan turvaamistoimi vai rangaistus, joka vaatisi kannanottoa syyllistymisestä rikokseen (Cosovan v. Makedonian tasavalta, 2024, kohdat 30–42). Jos menettämisseuraamus ei ole luonteeltaan rangaistuksellinen vaan ennaltaehkäisevä ja/tai hyvittävä (preventive and/or compensatory), syyttömyysolettama ei sovellu
(Gogitidze, 2015, kohta 126).
Menettämisseuraamus on Suomessa luonteeltaan turvaamistoimi eikä rangaistus, vaikka itsenäisen konfiskaatiokanteen käsittelyssä noudatetaankin soveltuvin osin rikosasian menettelysääntöjä. Pelkkää menettämisvaatimusta koskevan asian tarkoituksena ei ole ratkaista rikoksen syyllisyyskysymystä vaan se, voidaanko omaisuus tuomita menetetyksi rikokseen tai rikolliseen toimintaan liittyvänä. Uusi selittämättömän omaisuuden menettämisseuraamus ei muuttaisi näitä lähtökohtia. Pelkkää menettämisvaatimusta koskevan asian tuomioon ei nykyisinkään tule ottaa syyttömyysolettaman vastaisesti kannanottoja epäillyn syyllistymisestä rikokseen (HE 4/2016 vp
s. 43–44; ks. myös Viljanen 2007 s. 203). Vastaava vaatimus soveltuisi myös uuteen selittämättömän omaisuuden konfiskaatioon, jossa menettämisseuraamusta ei yhdistettäisi mihinkään yksittäiseen rikokseen. Tällaisenkaan asian tuomiossa ei tule ottaa syyttömyysolettaman vastaisesti kantaa rikoksen syyllisyyskysymykseen. Alennettu
näyttökynnys eli se, että omaisuus olisi varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, koskisi laajennettua hyötykonfiskaatiota nykyisin koskevan käännetyn todistustaakan tavoin ainoastaan omaisuuden alkuperää, ei rikoksen syyksilukemista (ks. PeVL 8/2016 vp s. 4). Vastaajalla olisi käytettävissään normaalit rikosoikeudellisen asian oikeusturvatakeet. Ehdotetut lainsäädäntömuutokset eivät siten ole ongelmallisia syyttömyysolettaman kannalta.
Perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu myös itsekriminointisuoja, jonka keskeisenä sisältönä on oikeus olla rikosasiassa todistamatta itseään vastaan ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden toteamiseen (PeVL 34/2012 vp, s. 3,
HE 309/1993 vp
, s. 74/II). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä itsekriminointisuojan ja oikeuden vaieta kuulusteluissa on katsottu kuuluvan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ydinalueeseen (ks. esim.
Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta
, 1996, kohta 68). Kyse ei kuitenkaan ole ehdottomasta oikeudesta. Suojaa eivät nauti itsekriminoivat tiedot sinänsä, vaan kiellettyä on pakottaa suojan kohteena oleva henkilö tahtonsa vastaisesti luovuttamaan tietoja, joita käytetään häntä vastaan (
Ibrahim ja muut v. Yhdistynyt kuningaskunta
,
HE 309/1993 vp, s. 74/II). Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä itsekriminointisuojan ja oikeuden vaieta kuulusteluissa on katsottu kuuluvan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ydinalueeseen (ks. esim.
Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta, 1996, kohta 68). Kyse ei kuitenkaan ole ehdottomasta oikeudesta. Suojaa eivät nauti itsekriminoivat tiedot sinänsä, vaan kiellettyä on pakottaa suojan kohteena oleva henkilö tahtonsa vastaisesti luovuttamaan tietoja, joita käytetään häntä vastaan (Ibrahim ja muut v. Yhdistynyt kuningaskunta,
2016, kohta 267; ks. myös Jurkka Jämsä: Oikeudelliset todistelunrajoitteet rikosasiassa, 2020, s. 213–218).
Tapauksessa
Koli
EIT katsoi, ettei hakijaa ollut pakotettu itsekriminoivien lausuntojen antamiseen, ja piti väitettä itsekriminointisuojan loukkaamisesta ilmeisen perusteettomana. Tältä osin otettiin huomioon muun ohella se, että menettelyn tarkoituksena ei ollut ollut kerätä todisteita rikosprosessia varten. Lisäksi hakijaa oli suullisessa käsittelyssä kuultu todistelutarkoituksessa, mihin häntä ei ollut pakotettu eikä kieltäytymistä tästä ollut sanktioitu. Vaikka vastaaja olisikin pakotettu todisteiden antamiseen ja niitä olisi myöhemmin käytetty rikosoikeudenkäynnissä häntä vastaan, hän olisi tuossa vaiheessa voinut vedota itsekriminointisuojaan (
Koli
, kohdat 66–72).
EIT katsoi, ettei hakijaa ollut pakotettu itsekriminoivien lausuntojen antamiseen, ja piti väitettä itsekriminointisuojan loukkaamisesta ilmeisen perusteettomana. Tältä osin otettiin huomioon muun ohella se, että menettelyn tarkoituksena ei ollut ollut kerätä todisteita rikosprosessia varten. Lisäksi hakijaa oli suullisessa käsittelyssä kuultu todistelutarkoituksessa, mihin häntä ei ollut pakotettu eikä kieltäytymistä tästä ollut sanktioitu. Vaikka vastaaja olisikin pakotettu todisteiden antamiseen ja niitä olisi myöhemmin käytetty rikosoikeudenkäynnissä häntä vastaan, hän olisi tuossa vaiheessa voinut vedota itsekriminointisuojaan (Koli, kohdat 66–72).
… 18 строк без изменений …
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin laajennetun hyötykonfiskaation osalta katsonut, että ehdotettu käännetty todistustaakka menettämisseuraamuksissa ei koske rikoksen syyllisyyskysymystä, minkä vuoksi tätä koskeva ehdotus ei ollut ongelmallinen itsekriminointisuojan kannalta. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä, että sääntely voi tuottaa oikeuskäytännössä tilanteita, joissa vedotaan itsekriminointisuojaan. Jos konfiskaatioasian vastaaja ei esimerkiksi pysty täyttämään ehdotettua todistustaakkaansa, tällä seikalla voidaan väittää olevan jonkinlainen todistusvaikutus varsinaisen syyteasian käsittelyssä. Vastaavasti laajennettua hyödyn menettämistä koskevan oikeudenkäynnin jälkeen vastaajaa saatetaan syyttää myös muusta kuin konfiskaatioprosessin syytteessä tarkoitetusta rikoksesta. Perustuslakivaliokunta huomautti siitä, että sääntely ei saa johtaa itsekriminointisuojan loukkaamiseen todetun kaltaisissa käytännön soveltamistilanteissa (PeVL 8/2016 vp s. 5).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että kontradiktorinen periaate ja asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaate, jotka ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä periaatteita, ja vaativat oikeudenmukaista tasapainoa osapuolten välillä, kattavat sopimusvaltioiden prosessioikeuden kokonaisuudessaan ja soveltuvat myös asiakirjojen tiedoksiantoon, vaikka sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ei voidakaan tulkita estävän tiettyä tiedoksiantotapaa (ks. siviilioikeudellista asiaa koskeva ratkaisu
Avotiņš v. Latvia
, 2016, kohta 119, ja siinä mainitut ratkaisut).
EIT:n oikeuskäytännössä ei tiettävästi ole nimenomaisesti arvioitu kuulutustiedoksiannon edellytyksiä pelkkää menettämisseuraamusta koskevan asian yhteydessä. Oikeuskäytäntöä sen sijaan on kuulutustiedoksiannosta riita-asioissa kuten myös rikosasioiden käsittelystä vastaajan poissa ollessa (
in absentia
). Ensiksi mainituissa EIT on hyväksynyt kuulutusmenettelyn käytön vaihtoehtoisena tiedoksiantotapana silloin, kun asianosaisen tavoittaminen ei muutoin olisi mahdollista. Esimerkiksi Portugalia koskeneessa
Avotiņš v. Latvia, 2016, kohta 119, ja siinä mainitut ratkaisut).
EIT:n oikeuskäytännössä ei tiettävästi ole nimenomaisesti arvioitu kuulutustiedoksiannon edellytyksiä pelkkää menettämisseuraamusta koskevan asian yhteydessä. Oikeuskäytäntöä sen sijaan on kuulutustiedoksiannosta riita-asioissa kuten myös rikosasioiden käsittelystä vastaajan poissa ollessa (in absentia). Ensiksi mainituissa EIT on hyväksynyt kuulutusmenettelyn käytön vaihtoehtoisena tiedoksiantotapana silloin, kun asianosaisen tavoittaminen ei muutoin olisi mahdollista. Esimerkiksi Portugalia koskeneessa
Nunes Dias
-tapauksessa (2003), jossa valituksia ei otettu tutkittaviksi, merkitystä annettiin sille, että vastaajalla oli ollut mahdollisuus riitauttaa kuulutustiedoksianto myöhemmin. Riita-asioissa tällaisen edellytyksen toteuttavat oikeudenkäymiskaaren säännökset yksipuolisen tuomion takaisinsaannista (ks.
HE 48/2024 vp
s. 22; ks. myös Laura Ervo, Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimus
-käsikirja lainkäyttäjille, 2008, s. 392). EIT on myös korostanut, että asianosaisilla on oltava oikeus käyttää puhevaltaa tai hakea muutosta siinä vaiheessa kun he voivat tehokkaasti tuntea oikeuksiinsa vaikuttavat päätökset (
Diaz Ochoa v. Espanja
, 2006, kohta 48).
Rikosasian käsittelyä vastaajan poissa ollessa EIT on pitänyt mahdollisena myös tilanteissa, joissa vastaaja ei ole saanut todisteellisesti tiedoksi asiaa, jos hänen voidaan osoittaa olevan tosiasiassa tietoinen menettelystä. Vastaajalle ei kuitenkaan tule asettaa näyttötaakkaa sen osoittamisesta, että hän ei ole pakoillut oikeudenkäyntiä tai että hänen poissaolonsa on johtunut ylivoimaisista syistä (
force majeure
). Viranomaisten tulee osoittaa, että kyse on pakoilusta, eikä tähän riitä pelkästään se, että vastaaja on poissa, ulkomailla tai hänen olinpaikkansa on muuten tuntematon. Myös poissaolokäsittelyjen osalta EIT on katsonut rikkomuksen tapahtuvan, jos vastaajalla ei ole mahdollisuutta uudelleenkäsittelyyn tilanteessa, jossa hänen ei voida katsoa luopuneen oikeudestaan olla läsnä ja puolustaa itseään tai pakoilleen oikeudenkäyntiä. Tällaisen uudelleenkäsittelyn epäämistä on pidetty sellaisena vakavana oikeussuojan
-käsikirja lainkäyttäjille, 2008, s. 392). EIT on myös korostanut, että asianosaisilla on oltava oikeus käyttää puhevaltaa tai hakea muutosta siinä vaiheessa kun he voivat tehokkaasti tuntea oikeuksiinsa vaikuttavat päätökset (Diaz Ochoa v. Espanja, 2006, kohta 48).
Rikosasian käsittelyä vastaajan poissa ollessa EIT on pitänyt mahdollisena myös tilanteissa, joissa vastaaja ei ole saanut todisteellisesti tiedoksi asiaa, jos hänen voidaan osoittaa olevan tosiasiassa tietoinen menettelystä. Vastaajalle ei kuitenkaan tule asettaa näyttötaakkaa sen osoittamisesta, että hän ei ole pakoillut oikeudenkäyntiä tai että hänen poissaolonsa on johtunut ylivoimaisista syistä (force majeure). Viranomaisten tulee osoittaa, että kyse on pakoilusta, eikä tähän riitä pelkästään se, että vastaaja on poissa, ulkomailla tai hänen olinpaikkansa on muuten tuntematon. Myös poissaolokäsittelyjen osalta EIT on katsonut rikkomuksen tapahtuvan, jos vastaajalla ei ole mahdollisuutta uudelleenkäsittelyyn tilanteessa, jossa hänen ei voida katsoa luopuneen oikeudestaan olla läsnä ja puolustaa itseään tai pakoilleen oikeudenkäyntiä. Tällaisen uudelleenkäsittelyn epäämistä on pidetty sellaisena vakavana oikeussuojan
loukkauksena, joka tekee menettelystä selvästi 6 artiklan vastaisen (ks. esim. suuren jaoston tuomio asiassa
Sejdovic v. Italia
, 2006, kohdat 82–83 ja 87–88, ja
Khattab v. Belgia
, 2026, kohdat 48–54).
Sejdovic v. Italia, 2006, kohdat 82–83 ja 87–88, ja
Khattab v. Belgia, 2026, kohdat 48–54).
… 4 строк без изменений …
Myös perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että esimerkiksi rikosasiassa vastaajan poissa ollessa nykyisen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 55 §:n nojalla vastaan otettu todistelu voidaan ottaa uudelleen vastaan, jos vastaajalla on ollut laillinen syy poissaoloon tai jos tuomioistuin harkitsee tämän erityisestä syystä tarpeelliseksi (PeVL 31/2005 vp s. 5).
Edellä mainituista syistä ehdotettu kuulutustiedoksianto pelkkää menettämisvaatimusta koskevassa asiassa täyttäisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
11.5
Kotirauhan suoja ja henkilökohtainen koskemattomuus
11.5Kotirauhan suoja ja henkilökohtainen koskemattomuus
… 28 строк без изменений …
Ehdotettavassa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa annettaisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle mahdollisuus käyttää sakkotäytäntöönpanolaissa ja ulosottokaaressa säädettyjä tiettyjä toimivaltuuksia tuomion täytäntöönpanovaiheessa täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen tukemiseksi. Lisäksi erillislaissa säädettäisiin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston mahdollisuudesta käyttää pakkokeinolain mukaista etsintää omaisuuden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi silloin, kun se olisi tarpeen toimiston tehtäväksi säädettävien rajat ylittävien omaisuuden jäljittämis- ja tunnistamistehtävien hoitamiseksi. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto toimisi Keskusrikospoliisissa, ja siihen soveltuu poliisia koskeva yleislainsäädäntö. Ehdotus laajentaisi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston toimivaltuuksia siitä, mitä ne olisivat
Edellä todetuin perustein ehdotettua sääntelyä voitaisiin pitää riittävän täsmällisenä, tarkkarajaisena ja oikeasuhtaisena. Ehdotus olisi kokonaisuudessaan sopusoinnussa perustuslain 10 §:n 3 momentin ja 7 §:n kanssa.
11.6
Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja
11.6Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja
… 47 строк без изменений …
Esityksessä ehdotetaan uutta lakia varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista. Ehdotettavilla säännöksillä Keskusrikospoliisissa toimivalle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle säädettäisiin osin voimassa olevaa sääntelyä laajempia tiedonsaantioikeuksia kansallisista rekistereistä, tietokannoista ja muilta viranomaisilta sekä yksityisiltä tahoilta. Lisäksi esitys sisältää ehdotukset varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston rajat ylittävästä tiedonvaihdosta toisen Euroopan unionin jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston kanssa. Mainituilla säännöksillä pannaan täytäntöön konfiskaatiodirektiivin 6, 9, 10 ja 27 artiklat. Kyseisten artiklojen säännökset ovat yksityiskohtaisia, eivätkä ne jätä juurikaan liikkumavaraa täytäntöönpanossa.
Ehdotettu sääntely konkretisoi soveltamisalallaan näitä perustuslain säännöksiä ja turvaa tältä osin perustuslain 22 §:ssä edellytetyllä tavalla perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.
11.7
Yhteenveto
Menettämisseuraamusten edellisten merkittävien lainsäädäntömuutosten yhteydessä hallituksen esityksissä katsottiin, että lakiehdotukset voitiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, mutta niistä pidettiin kuitenkin suotavana pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto (
HE 80/2000 vp
11.7Yhteenveto
Menettämisseuraamusten edellisten merkittävien lainsäädäntömuutosten yhteydessä hallituksen esityksissä katsottiin, että lakiehdotukset voitiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, mutta niistä pidettiin kuitenkin suotavana pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto (HE 80/2000 vp
s. 54 ja
HE 4/2016 vp
… 5 строк без изменений …
s. 54).
Lakiehdotukset
1
Laki rikoslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
rikoslain
(39/1889)
2 a luvun 7 §, 8 luvun 9 §, 10 luvun 2 §, 3 §:n 1 momentin 7–9 kohta, 7 §, 9 §:n 2 momentti ja 11 §, 17 luvun 23 a §:n 2 ja 3 momentti sekä 32 luvun 12 §, sellaisina kuin ne ovat, 2 a luvun 7 § laissa 550/1999, 8 luvun 9 § laissa 1161/2005, 10 luvun 2 § laeissa 356/2016, 896/2020 ja 542/2026, 3 §:n 1 momentin 7–9 kohta, 9 §:n 2 momentti ja 11 § laissa 356/2016 sekä 7 § laissa 875/2001, 17 luvun 23 a §:n 2 ja 3 momentti laissa 14/2011 sekä 32 luvun 12 § laeissa 187/2012 ja 417/2025, sekä
lisätään
10 luvun 1 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 875/2001, 515/2003 ja 356/2016, uusi 4 momentti ja 3 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 356/2016, uusi 10 kohta sekä 10 lukuun uusi 3 a ja 12 § sekä väliaikaisesti uusi 12 a § seuraavasti:
2 a luku
Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
7 §
Uhkasakon muuntamatta jättäminen
2 a lukuSakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta
7 §Uhkasakon muuntamatta jättäminen
… 3 строк без изменений …
Tuomioistuin voi jättää maksamattoman uhkasakon sijasta tuomittavan muuntorangaistuksen määräämättä, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon:
2) sakotetulle tuomittu rangaistus samassa oikeudenkäynnissä, jossa uhkasakko on tuomittu.
8 luku
Vanhentumisesta
9 §
Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
8 lukuVanhentumisesta
9 §Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen
… 1 строк без изменений …
Menettämisseuraamusta ei saa tuomita, jos teosta ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta. Menettämisvaatimuksen lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisitoista vuotta lukuun ottamatta 2 momentissa tarkoitettuja tilanteita. Jos menettämisvaatimus koskee 10 luvun 4 §:ssä tarkoitettua rikoksentekovälinettä tai 5 §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta, menettämisvaatimus ei kuitenkaan vanhennu.
Menettämisvaatimus, joka koskee 10 luvun 3 a §:ssä tarkoitettua rikolliseen toimintaan liittyvää selittämätöntä omaisuutta, vanhentuu, jos sitä ei ole esitetty viidessä vuodessa omaisuuden takavarikointipäivästä, tai, jos omaisuutta ei ole takavarikoitu, esitutkinnan aloittamispäivästä.
10 luku
Menettämisseuraamuksista
1 §
Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset
10 lukuMenettämisseuraamuksista
1 §Menettämisseuraamuksen yleiset edellytykset
Mitä 1–3 momentissa säädetään, ei sovelleta 3 a §:ään.
2 §
Hyödyn menettäminen
2 §Hyödyn menettäminen
… 30 строк без изменений …
Valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan:
Jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1805 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen päätösten antamisesta säädetään lisäksi jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annetussa laissa
(895/2020)
.
3 §
Laajennettu hyödyn menettäminen
(895/2020).
3 §Laajennettu hyödyn menettäminen
… 9 строк без изменений …
Jos on tehty
ja jos rikos on luonteeltaan sellainen, että se voi tuottaa taloudellista hyötyä, valtiolle menetetyksi voidaan tuomita omaisuus, joka on peräisin rikollisesta toiminnasta; menetetyksi tuomitsemista harkittaessa on muiden seikkojen ohella otettava erityisesti huomioon, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista.
3 a §
Rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menettäminen
3 a §Rikolliseen toimintaan liittyvän selittämättömän omaisuuden menettäminen
… 7 строк без изменений …
Omaisuus voidaan tuomita valtiolle menetetyksi, jos:
Menetetyksi tuomitsemista harkittaessa on muiden seikkojen ohella otettava erityisesti huomioon, onko omaisuus ilmeisesti peräisin muusta kuin vähäisenä pidettävästä rikollisesta toiminnasta ja onko menettämisseuraamuksen tuomitseminen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi sekä saadaanko rikollisella toiminnalla toistuvasti merkittävä osa asianomaisen tuloista.
7 §
Menettämisseuraamuksen raukeaminen
7 §Menettämisseuraamuksen raukeaminen
… 3 строк без изменений …
Tuomioistuin voi menettämisvaatimuksen ratkaistessaan vastaajan suostumuksella määrätä, että menettämisseuraamus raukeaa, jos 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun esineeseen tai omaisuuteen tehdään määräajassa tuomiossa mainittavat muutokset, joilla omaisuus tehdään lain mukaiseksi joko merkitsemällä se väärennetyksi, poistamalla tai korjaamalla väärä alkuperämerkintä tai muu merkintä tai tekemällä se käyttökelvottomaksi.
Menettämisseuraamukseen tuomittu vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat muutostöistä ja muutoin tuomion täytäntöönpanosta.
9 §
Menettämisseuraamusasian käsittely
9 §Menettämisseuraamusasian käsittely
Menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan tutkia ja ratkaista vastaajan poissaolosta huolimatta noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 11 ja 12 §:ssä säädetään. Ainoastaan menettämisseuraamusta koskeva asia voidaan myös tutkia ja ratkaista, jos vastaaja on saanut tiedoksi menettämisvaatimuksen ja oikeudenkäyntiin kutsuttuna jäänyt pois ja jos poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta. Tällöin tuomioistuimen on viran puolesta määrättävä vastaajalle edunvalvoja, johon sovelletaan oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ää. Edunvalvojan palkkioon ja korvaukseen sovelletaan kuitenkin, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:ssä säädetään puolustajan palkkiosta ja korvauksesta. Menettämisseuraamukseen tuomitun vastaajan velvollisuuteen korvata valtiolle edunvalvojan palkkio ja korvaus sovelletaan, mitä mainitun luvun 11 §:ssä säädetään rikokseen syyllistyneen epäillyn korvausvelvollisuudesta. Edunvalvojan
määräämisestä asianosaisen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi säädetään oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 a §:ssä.
11 §
Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten yhteensovittaminen
11 §Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten yhteensovittaminen
… 4 строк без изменений …
Jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n 7 momentissa tarkoitetun menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun antamisen jälkeen, Oikeusrekisterikeskus voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että menettämisseuraamus pannaan täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä. Samoin voidaan toimia, jos menettämisseuraamukseen tuomittu on menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun jälkeen täyttänyt samaan rikokseen perustuvan ennallistamista koskevan velvollisuutensa. Hakemus on tehtävä viiden vuoden kuluessa lainvoiman saaneen menettämisseuraamusta koskevan ratkaisun antamispäivästä.
Jos samaan rikokseen perustuvasta yhdestä tai useammasta menettämisseuraamuksesta tehdään useampia hakemuksia, ne on ratkaistava samalla kertaa, jollei hakemusten ratkaisemiseen erikseen ole erityistä syytä. Jos täytäntöönpanokertymää vastaavat varat eivät riitä kaikkien korvausten suorittamiseen, korvaukset suoritetaan suhteellisten osuuksien mukaisesti noudattaen, mitä konkurssilain
(120/2004)
… 4 строк без изменений …
18 ja 19 luvussa säädetään.
Edellä 5 ja 6 momentissa tarkoitetussa asiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisestä syystä velvoittaa asianosaisen osittain tai kokonaan korvaamaan vastapuolelleen oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut noudattaen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä.
12 §
Erinäisiä säännöksiä
12 §Erinäisiä säännöksiä
Tutkittaessa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä muun kuin rikoksesta epäillyn tai rikoksesta syytetyn vastuuta menettämisseuraamuksesta noudatetaan, mitä rikoksesta epäillystä tai rikosasian vastaajasta säädetään. Asiassa, joka koskee ainoastaan menettämisseuraamusta, menettämisvaatimus ja kutsu oikeudenkäyntiin voidaan kuitenkin antaa vastaajalle tiedoksi myös kuuluttamalla noudattaen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 9 §:ää. Tällöin asian tutkiminen ja ratkaiseminen edellyttää, että vastaajan poissaolo ilmeisesti johtuu oikeudenkäynnin karttamisesta tämän luvun 9 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti. Jos vastaaja tällöin tuomitaan menettämisseuraamukseen, hänellä on oikeus saattaa asia käsiteltäväksi uudelleen viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman.
12 a §
Vakuusoikeuden saajan asema
12 a §Vakuusoikeuden saajan asema
Vilpittömässä mielessä panttioikeuden tai muun vakuusoikeuden 4 tai 5 §:ssä tarkoitettuun, menetetyksi tuomittuun esineeseen tai omaisuuteen saanut voi saada maksun sen arvosta saamisen erääntymisestä riippumatta. Kanne siitä on nostettava kantajan kotipaikan käräjäoikeudessa tai Helsingin käräjäoikeudessa viiden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona menettämisseuraamusta koskeva tuomio sai lainvoiman. Muussa tapauksessa vakuusoikeus raukeaa.
17 luku
Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
23 a §
Eläinsuojelurikokseen liittyvä menettämisseuraamus
17 lukuRikoksista yleistä järjestystä vastaan
23 a §Eläinsuojelurikokseen liittyvä menettämisseuraamus
… 1 строк без изменений …
Edellä 1 momentissa tarkoitettu menettämisseuraamus tuomitaan syyttäjän vaatimuksesta. Mainittuihin menettämisseuraamuksiin sovelletaan 10 luvun 1 ja 12 a §:ää sekä sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Arvon menettämiseen sovelletaan lisäksi 10 luvun 10 §:ää. Muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin menettämisseuraamuksiin sovelletaan, mitä 10 luvussa ja sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään.
Tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiselle varataan tilaisuus itse myydä tai muuten luovuttaa omistamansa kiellossa tarkoitetut eläimet. Jos menettämisseuraamus kohdistuu eläimiin, jotka omistaa kokonaan tai osaksi muu kuin eläintenpitokieltoon määrätty, tälle voidaan varata tilaisuus noutaa eläimet korvauksetta itselleen. Tuomiossa on asetettava määräaika, jonka kuluessa eläimet on luovutettava tai noudettava. Jos eläimet noudetaan tai luovutetaan tuomion mukaisesti, menettämisseuraamus raukeaa. Menettämisseuraamuksen raukeamiseen sovelletaan lisäksi 10 luvun 7 §:n 2 ja 3 momenttia.
32 luku
Kätkemis- ja rahanpesurikoksista
12 §
Menettämisseuraamus
32 lukuKätkemis- ja rahanpesurikoksista
12 §Menettämisseuraamus
… 12 строк без изменений …
Omaisuus, joka on ollut 6, 7 tai 9 §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamukseen sovelletaan, mitä 10 luvussa ja sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään menettämisseuraamuksesta.
Lain 10 luvun 3 a §:ää sovelletaan, jos esitutkinta mainitun luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta on aloitettu tämän lain voimaantulon jälkeen ja rikoksen epäilty tekopäivä on tämän lain voimaantulon jälkeen.
2
Laki esitutkintalain 3 luvun 11 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
esitutkintalain
(805/2011)
3 luvun 11 §:n 5 momentti sekä
lisätään
3 luvun 11 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 136/2023 ja 204/2023, uusi 6 momentti seuraavasti:
3 luku
Esitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset
11 §
Esitutkinnan toimittamisaika
3 lukuEsitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset
11 §Esitutkinnan toimittamisaika
… 2 строк без изменений …
Edellä 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen asioiden selvittäminen tulee aloittaa kiireellisesti, jos tutkinta aloitetaan rikoksesta, joka voi tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä ja joka on todennäköisesti toteutettu osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
3
Laki pakkokeinolain 7 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
pakkokeinolain
(806/2011)
7 luvun 13 §:n 3 momentti sekä
lisätään
7 luvun 13 §:ään uusi 4 momentti, 15 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 452/2023, uusi 3 momentti sekä 22 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:
7 luku
Takavarikoiminen ja asiakirjan jäljentäminen
13 §
Takavarikon kohteen säilyttäminen
7 lukuTakavarikoiminen ja asiakirjan jäljentäminen
13 §Takavarikon kohteen säilyttäminen
… 1 строк без изменений …
Takavarikon kohde on säilytettävä sellaisenaan ja sitä on hoidettava huolellisesti. Poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö voi määrätä kohteen myytäväksi heti, kun ilmenee, että se on helposti pilaantuva, pian häviävä, arvoltaan nopeasti aleneva, tai erittäin kallishoitoinen taikka sen hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla. Todistelutarkoitukseen takavarikoidulle kohteelle saadaan tehdä kokeita, jos se on tarpeen rikoksen selvittämiseksi.
Jos henkilö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, ei ole pyytänyt takavarikon kohteen myymistä, hänelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen myymisestä määräämistä. Asia voidaan kuitenkin ratkaista mainittua henkilöä kuulematta, jollei häntä tavoiteta. Myymisestä on laadittava pöytäkirja ja toimitettava se mainitulle henkilölle siten kuin 12 §:ssä säädetään.
15 §
Takavarikon tai jäljentämisen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
15 §Takavarikon tai jäljentämisen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
Sen vaatimuksesta, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, voidaanko takavarikon kohde myydä 13 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti. Tuomioistuin voi kieltää tai keskeyttää myyntiä koskevan päätöksen täytäntöönpanon ennen asian ratkaisemista.
22 §
Muutoksenhaku
22 §Muutoksenhaku
Se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, saa kannella käräjäoikeuden 15 §:n 3 momentin nojalla antamasta päätöksestä. Poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö saa kannella käräjäoikeuden päätöksestä, jolla 13 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti tehtyä päätöstä takavarikon kohteen myymisestä on muutettu 15 §:n 3 momentin nojalla. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Jollei kantelua jätetä tutkimatta tai selvästi perusteettomana hylätä, sen johdosta on asianomaiselle poliisilaitoksen päällikölle tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikölle tai sille, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, varattava tilaisuus vastauksen antamiseen hovioikeuden tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla, jollei se ole ilmeisesti tarpeetonta. Hovioikeus voi kieltää tai keskeyttää myyntiä koskevan päätöksen täytäntöönpanon ennen asian ratkaisemista.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
4
Laki ulosottokaaren muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
ulosottokaaren
(705/2007)
2 luvun 5 §:n 2 momentti, 3 luvun 70 §:n 1 momentin 8 kohta ja 8 luvun 7 §:n 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 3 luvun 70 §:n 1 momentin 8 kohta laissa 987/2007, sekä
lisätään
3 luvun 70 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 987/2007, 741/2014, 637/2015 ja 340/2020, uusi 9 kohta ja 72 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 340/2020, uusi 4 momentti seuraavasti:
2 luku
Ulosottoperusteet
5 §
Käräjäoikeuden maksutuomio
2 lukuUlosottoperusteet
5 §Käräjäoikeuden maksutuomio
Ulosmitattu omaisuus saadaan myydä ilman velallisen suostumusta vain, jos omaisuuden arvo alentuu nopeasti tai omaisuuden hoitokulut ovat korkeat tai omaisuuden hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla, ja hakija asettaa vakuuden myynnin mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta ja täytäntöönpanokuluista. Jollei hakija aseta vakuutta, ulosmittaus voidaan peruuttaa.
3 luku
Yleiset menettelysäännökset
70 §
Esitutkinta- ja eräät muut viranomaiset sekä tuomioistuimet
3 lukuYleiset menettelysäännökset
70 §Esitutkinta- ja eräät muut viranomaiset sekä tuomioistuimet
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, ulosottoviranomainen saa salassapitosäännösten estämättä yksittäistapauksessa antaa pyydettäessä ulosottoviranomaisen asiakirjasta vastaajan tunniste- ja yhteystietoja sekä vastaajan taloudellista asemaa ja toimintaa koskevia välttämättömiä tietoja:
8) Maahanmuuttovirastolle kansalaisuuslaissa
(359/2003)
säädettyjen tehtävien hoitamista varten;
9) varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle ja varallisuudenhoitotoimistolle niille varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa (/) säädettyjen tehtävien hoitamista varten.
72 §
Oma-aloitteinen tietojen antaminen
72 §Oma-aloitteinen tietojen antaminen
Ulosottomies saa sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, salassapitosäännösten estämättä oma-aloitteisesti antaa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa tarkoitetulle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle ja varallisuudenhoitotoimistolle niille kyseisessä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten välttämättömiä tietoja.
8 luku
Turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano
7 §
Takavarikon täytäntöönpano
8 lukuTurvaamistoimipäätöksen täytäntöönpano
7 §Takavarikon täytäntöönpano
Jos saatavasta on pantu takavarikkoon omaisuutta, jonka arvo alentuu nopeasti tai hoitokulut ovat korkeat taikka jonka hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla, omaisuus myydään noudattaen soveltuvin osin, mitä 2 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetään. Ennen myyntiä asianosaisia tulee kuulla.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
5
Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002)
39 § ja 49 §:n 1 momentin 5 kohta, sellaisina kuin ne ovat, 39 § laissa 637/2026 ja 49 §:n 1 momentin 5 kohta laissa 416/2025, sekä
lisätään
38 a §:ään, sellaisena kuin se on laissa 637/2026, uusi 4 momentti ja 49 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 416/2025, uusi 6 kohta seuraavasti:
38 a §
Muun menettämisseuraamuksen täytäntöönpano
38 a §Muun menettämisseuraamuksen täytäntöönpano
Menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi voidaan pyytää apua varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalta toimistolta siten kuin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa (/) säädetään.
39 §
Esineeseen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ennen tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta
39 §Esineeseen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano ennen tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta
… 7 строк без изменений …
Menetetyksi tuomittua esinettä hallussaan pitävä viranomainen voi ryhtyä menettämisseuraamuksen täytäntöönpanoon, vaikka menettämisseuraamusta koskeva ratkaisu ei ole täytäntöönpanokelpoinen, jos esine on helposti pilaantuva, pian häviävä tai arvoltaan nopeasti aleneva taikka siitä aiheutuu huomattavia säilytys- tai hoitokustannuksia tai sen hoito edellyttää erityisolosuhteita ja asiantuntemusta, jota ei ole helposti saatavilla.
Edellä 4 momentissa mainittu henkilö saa kannella käräjäoikeuden päätöksestä, jolla täytäntöönpanotoimi on määrätty suoritettavaksi. Täytäntöönpanosta 1 momentissa säädetyn mukaisesti päättänyt viranomainen saa kannella käräjäoikeuden päätöksestä, jolla täytäntöönpanotoimesta 1 momentissa säädetyn mukaisesti tehtyä päätöstä on muutettu. Kantelu on käsiteltävä kiireellisenä. Jollei kantelua jätetä tutkimatta tai selvästi perusteettomana hylätä, sen johdosta on asianomaiselle viranomaiselle tai esineen omistajalle tai sille, jolla siihen muuten on oikeus, varattava tilaisuus vastauksen antamiseen hovioikeuden tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla, jollei se ole ilmeisesti tarpeetonta. Hovioikeus voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon ennen asian ratkaisemista 4 momentissa säädetyillä edellytyksillä.
49 §
Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen
49 §Sakkorekisterin tietojen luovuttaminen
… 4 строк без изменений …
Sen lisäksi mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään Oikeusrekisterikeskus saa salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä ja oma-aloitteisesti luovuttaa 47 §:ssä tarkoitettuja sakkorekisterin tietoja seuraavasti:
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Lain 38 a §:n 4 momentti tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä maaliskuuta 2028.
6
Laki jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annetun lain
(895/2020)
29 § sekä
lisätään
8 §:ään uusi 2 momentti ja 16 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
8 §
Vastaanotetusta jäädyttämispäätöksestä ilmoittaminen
8 §Vastaanotetusta jäädyttämispäätöksestä ilmoittaminen
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään jäädyttämispäätöksestä ilmoittamisesta, toimivaltaisen syyttäjän on viipymättä ilmoitettava vastaanottamastaan jäädyttämispäätöksestä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa (/) tarkoitetulle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanon arvioidaan edellyttävän omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista.
16 §
Vastaanotetusta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä ilmoittaminen
16 §Vastaanotetusta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä ilmoittaminen
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä ilmoittamisesta, Oikeusrekisterikeskuksen on viipymättä ilmoitettava vastaanottamastaan menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa tarkoitetulle varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos Oikeusrekisterikeskukselle ei ole 8 §:ssä säädetyn mukaisesti ilmoitettu päätöstä koskevasta täytäntöönpannusta jäädyttämispäätöksestä ja jos menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon arvioidaan edellyttävän omaisuuden jäljittämistä ja tunnistamista.
29 §
Rahamäärän siirtäminen loukatulle
29 §Rahamäärän siirtäminen loukatulle
Asetuksen 30 artiklan 4 kohdan nojalla Suomeen toimitettu rahamäärä siirretään loukatulle noudattaen soveltuvin osin, mitä rikoslain 10 luvun 11 §:ssä säädetään.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
7
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 25 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain
(616/2019)
25 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 807/2024, seuraavasti:
25 §
Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
25 §Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään, henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta annetussa laissa
(806/2024)
ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa (/).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
8
Laki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain 35 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain
(639/2019)
35 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 809/2024, seuraavasti:
35 §
Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
35 §Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään, henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta annetussa laissa
(806/2024)
ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa (/).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
9
Laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain 23 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019)
23 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 808/2024, seuraavasti:
23 §
Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
23 §Henkilötietojen luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle
Sen lisäksi, mitä tässä laissa ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään, henkilötietojen luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tiedonvaihdosta annetussa laissa
(806/2024)
ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetussa laissa (/).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
10
Laki pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain
(571/2019)
3 §:n 10 kohta, 17 a §:n 8 kohta ja 17 c §:n 8 kohta, sellaisina kuin ne ovat laissa 863/2025, sekä
lisätään
3 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 814/2022 ja 863/2025, uusi 11 kohta, 17 a §:ään, sellaisena kuin se on laissa 863/2025, uusi 9 kohta ja 17 c §:ään, sellaisena kuin se on laissa 863/2025, uusi 9 kohta seuraavasti:
3 §
Keskitettyä automatisoitua tilitietojärjestelmää käyttävät viranomaiset
3 §Keskitettyä automatisoitua tilitietojärjestelmää käyttävät viranomaiset
Seuraavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmään 4 §:n mukaisesti luovutettaviin ja 6 §:n mukaisesti tallennettuihin tietoihin, jos se on välttämätöntä seuraavien tehtävien suorittamiseksi ja viranomaisella on muualla laissa säädetty oikeus saada edellä mainitut tiedot:
10) Rajavartiolaitoksella rikosten ennalta estämiseen, paljastamiseen ja selvittämiseen sekä syyteharkintaan saattamiseen rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain
(108/2018)
mukaisesti;
11) varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain (/) 3 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten.
17 a §
Saldotietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille
17 a §Saldotietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille
… 3 строк без изменений …
Seuraavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus saada teknisen rajapinnan avulla keskitetystä sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä 17 b §:ssä tarkoitetut tiedot seuraaviin käyttötarkoituksiin, jos se on välttämätöntä viranomaisen tehtävien hoitamiseksi:
9) varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisiin tarkoituksiin.
17 c §
Tilitapahtuma- ja arvopaperitietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille
17 c §Tilitapahtuma- ja arvopaperitietojen luovuttaminen teknisen rajapinnan avulla toimivaltaisille viranomaisille
… 4 строк без изменений …
Seuraavilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus saada teknisen rajapinnan avulla keskitetystä sähköisestä saldo- ja tilitapahtumajärjestelmästä 17 d §:ssä tarkoitetut tiedot seuraaviin käyttötarkoituksiin, jos se on välttämätöntä viranomaisen tehtävien hoitamiseksi:
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
11
Laki varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistoista
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 lukuYleiset säännökset
1 §Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan varojen takaisin hankinnasta ja menetetyksi tuomitsemisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1260, jäljempänä
direktiivi, tarkoitettuihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon ja varallisuudenhoitotoimistoihin.
Tässä laissa toisella Euroopan unionin jäsenvaltiolla tarkoitetaan muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota kuin Irlannin tasavaltaa tai Tanskan kuningaskuntaa.
2 §Suhde muuhun lainsäädäntöön
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon sovelletaan poliisilain
(872/2011), esitutkintalain
(805/2011)
ja pakkokeinolain
(806/2011)
sekä muun lain säännöksiä rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta ja selvittämisestä sekä rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanosta jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.
Varallisuudenhoitotoimistoihin sovelletaan poliisilain, pakkokeinolain, sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002)
ja ulosottokaaren
(705/2007)
sekä muun lain säännöksiä jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisesta.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa
(1054/2018), jäljempänä
rikosasioiden tietosuojalaki, ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa
(616/2019).
2 lukuVarallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävät, toimivaltuudet ja oikeus saada tietoja
3 §Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto ja sen tehtävät
Keskusrikospoliisissa on varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto, jonka tehtävänä on:
1) jäljittää ja tunnistaa omaisuus, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se on tarpeen poliisin, syyttäjän, Rajavartiolaitoksen, Tullin, Puolustusvoimien, Oikeusrekisterikeskuksen tai Ulosottolaitoksen tehtävien tukemiseksi;
2) jäljittää ja tunnistaa omaisuus, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos omaisuudesta on annettu tai saatetaan antaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös;
3) tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja varallisuuden takaisin hankinnasta muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa vastaavien toimistojen kanssa sellaisen omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisessä ja tunnistamisessa;
4) tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) kanssa noudattaen, mitä tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa (EPPO) annetussa neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1939 ja Suomen osallistumisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimintaan annetussa laissa
(66/2021)
sekä muualla laissa säädetään sellaisen omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisessä ja tunnistamisessa;
5) tehdä tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yhteistyötä kolmansien maiden varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien viranomaisten kanssa;
6) tehdä tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yhteistyötä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) kanssa;
7) tehdä 5–7 §:ssä tarkoitettuja välittömiä toimia estääkseen 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden katoamisen.
4 §Etsintä
Edellä 3 §:n 2 kohdassa säädetyn tehtävän hoitamiseksi voidaan käyttää kotietsintää ja paikanetsintää. Kotietsintään ja paikanetsintään sovelletaan, mitä niistä pakkokeinolaissa säädetään.
5 §Väliaikainen vakuustakavarikko
Suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva pidättämiseen oikeutettu virkamies voi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen päättää väliaikaisesta vakuustakavarikosta. Kohteena oleva omaisuus saadaan ennen väliaikaisen vakuustakavarikon täytäntöönpanoa ottaa mainitun virkamiehen päätöksellä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai esitutkintaviranomaisen haltuun, jos se on tarpeen täytäntöönpanon turvaamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu väliaikainen vakuustakavarikko lakkaa olemasta voimassa seitsemän arkipäivän kuluttua sitä koskevan päätöksen antamisesta. Jos omaisuus on 1 momentin nojalla otettu varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai esitutkintaviranomaisen haltuun, omaisuus saadaan pitää kyseisen viranomaisen hallussa väliaikaisen vakuustakavarikon voimassaolon ajan.
Väliaikaiseen vakuustakavarikkoon sovelletaan muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään.
6 §Lähetyksen pysäyttäminen takavarikoimista tai jäljentämistä varten
Suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva pidättämiseen oikeutettu virkamies voi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen päättää lähetyksen pysäyttämisestä takavarikoimista tai jäljentämistä varten.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös annetaan enintään seitsemän arkipäivän määräajaksi, joka alkaa siitä, kun postitoimiston, liikennepaikan tai toimipaikan esimies on saanut tiedon määräyksestä.
Lähetyksen pysäyttämiseen takavarikoimista tai jäljentämistä varten sovelletaan muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään.
7 §Haltuunottaminen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten
Suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva poliisimies voi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen ottaa haltuunsa esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu esine, omaisuus tai asiakirja voidaan pitää varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston hallussa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä enintään seitsemän arkipäivän ajan.
Myös toinen esitutkintaviranomainen voi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä ottaa edellä 1 momentissa tarkoitetun esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten haltuunsa. Esine, omaisuus tai asiakirja voidaan pitää esitutkintaviranomaisen hallussa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä enintään seitsemän arkipäivän ajan.
Esineen, omaisuuden tai asiakirjan haltuunottamisesta takavarikoimista tai jäljentämistä varten on viipymättä ilmoitettava sille, jonka luona esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun, jos hän ei ole ollut paikalla haltuunoton tapahtuessa. Tarvittaessa haltuunottamisesta on ilmoitettava muullekin henkilölle, jonka esineestä, omaisuudesta tai asiakirjasta on kyse. Siitä on ilmoitettava myös kirjeen, paketin tai muun vastaavan lähetyksen vastaanottajalle ja lähettäjälle, jos heidän osoitteensa on tiedossa. Ilmoituksen tekemistä voidaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä siirtää enintään seitsemän arkipäivää haltuunottamisesta, jos tärkeä tutkinnallinen syy sitä vaatii.
Esineen, omaisuuden tai asiakirjan haltuunottamisesta on ilman aiheetonta viivytystä laadittava pöytäkirja. Siinä on riittävästi mainittava haltuunoton tarkoitus, selostettava haltuun ottamiseen johtanut menettely ja yksilöitävä haltuunoton kohde. Jäljennös pöytäkirjasta on viivytyksettä toimitettava sille, jonka esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun, sekä tarvittaessa sille, jonka hallusta esine, omaisuus tai asiakirja on otettu varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai poliisin haltuun. Pöytäkirjan jäljennöstä ei toimiteta sinä aikana, jona ilmoitus haltuunottamisesta on siirretty 4 momentin nojalla.
Haltuunottamiseen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten sovelletaan muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään.
8 §Ilmoitukset syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on ilmoitettava 5–7 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen toteuttamisesta jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta
(895/2020)
annetussa laissa tarkoitetulle toimivaltaiselle syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle.
9 §Sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaiset toimivaltuudet
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston virkamiehellä on sakon täytäntöönpanosta annetun lain 43 a–43 d §:ssä tarkoitetut toimivaltuudet, jos varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto jäljittää ja tunnistaa menetetyksi tuomittua omaisuutta 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Toimivaltuuksien käyttöä harkittaessa ja niitä käytettäessä on noudatettava poliisilain 1 luvun 2–5 §:ää.
10 §Ulosottokaaren mukaiset toimivaltuudet
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston virkamiehellä on ulosottokaaren 3 luvun 49–51 §:ssä ja 82 §:ssä sekä 4 luvun 31 §:ssä tarkoitetut toimivaltuudet, jos varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto jäljittää ja tunnistaa menetetyksi tuomittua omaisuutta 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Toimivaltuuksien käyttöä harkittaessa ja niitä käytettäessä on noudatettava poliisilain 1 luvun 2–5 §:ää.
11 §Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä
Sen lisäksi mitä muualla laissa säädetään, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on oikeus saada 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtäviensä hoitamista varten salassapitosäännösten ja muiden tiedonluovuttamista koskevien rajoitusten estämättä tietoja rekistereistä siten kuin käytännön menettelyistä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan, seuraavasti:
1) Maanmittauslaitokselta kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetussa laissa
(453/2002)
tarkoitetusta kiinteistötietojärjestelmästä ja huoneistotietojärjestelmästä annetussa laissa
(1328/2018)
tarkoitetusta huoneistotietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi;
2) väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain
(661/2009)
13–17 §:ssä tarkoitetuista tiedoista;
3) liikenteen palveluista annetussa laissa
(320/2017)
tarkoitetusta liikenneasioiden rekisteristä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi;
4) Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteristä tiedot elinkeinonharjoittajia koskevista ilmoituksista ja tiedonannoista;
5) Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteristä, yhdistysrekisteristä, uskonnollisten yhdyskuntien rekisteristä ja säätiörekisteristä tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saataviin tietoihin säädetään 12 §:ssä ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa
(571/2019).
12 §Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada muita tietoja
Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonluovuttamista koskevien rajoitusten estämättä ja maksutta toiselta viranomaiselta ja yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten, seuraavasti:
1) Verohallinnolta verotustiedot verovelvollista koskevine tunnistetietoineen;
2) Kansaneläkelaitokselta tiedot etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnuksesta ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista ja korvauksista sekä muut näihin rinnastettavat tiedot;
3) Eläketurvakeskukselta, eläkelaitokselta, vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä tai maksajalta tiedot eläke- ja korvauspäätöksistä ja eläkkeen tai korvauksen määrän muuttumisesta sekä tiedon työeläkkeen määrästä;
4) työttömyyskassoilta tiedot ansioon suhteutetun päivärahan perusteista, määristä, määrän muuttumisesta sekä tiedot päivärahahakemusten vireilläolosta;
5) Rajavartiolaitokselta, Tullilta ja Puolustusvoimilta rikosten estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen liittyvät tiedot;
6) Tullilta henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019)
12 §:ssä tarkoitetut tiedot ja Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa
(432/2021)
tarkoitetut tiedot käteisvaroja koskevista ilmoituksista;
7) Rajavartiolaitokselta Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa tarkoitetut tiedot käteisvaroja koskevista ilmoituksista;
8) luottoja myöntäviltä elinkeinonharjoittajilta ja valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä annetussa laissa
(1458/2025)
tarkoitetulta erityisrahoitusyhtiöltä tiedot kiinnityksistä ja lainoista;
9) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain
(348/2017)
8 luvun 2 §:ssä tarkoitetuilta tahoilta arvopapereita koskevat tiedot;
10) sijoitusrahastolain
(213/2019)
1 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulta rahastoyhtiöltä mainitun lain 9 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot;
11) vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain
(162/2014)
2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulta vaihtoehtorahastojen hoitajalta tai 4 §:n 11 kohdassa tarkoitetulta sisäisesti hoidetulta vaihtoehtorahastolta arvopaperien omistusta koskevat tiedot;
12) sijoituspalvelulain
(747/2012)
1 luvun 4 §:ssä ja 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilta tahoilta mainitun lain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa saadut arvopaperien omistusta koskevat tiedot;
13) osakeyhtiöiltä osakeyhtiölain
(624/2006)
3 luvun 15 §:n 1 momentissa ja 16 §:ssä sekä 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitetut tiedot;
14) osuuskunnilta osuuskuntalain
(421/2013)
4 luvun 14 §:n 1 momentissa ja 15 §:ssä sekä 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitetut tiedot;
15) luottolaitoksilta ja finanssilaitoksilta pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 4, 6, 17 b ja 17 d §:ssä tarkoitetut tiedot;
16) kryptovarapalvelujen tarjoajilta kryptovaratilejä ja kryptovarojen siirtoja koskevat tiedot.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla ei ole oikeutta 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jos:
1) tietojen luovuttaminen vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan onnistumisen;
2) tietojen luovuttaminen olisi selkeästi suhteetonta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettujen etujen kannalta siltä osin, mihin tarkoitukseen tietoihin pääsyä on pyydetty; tai
3) tietoihin sisältyisi toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimittamia tietoja, ja hyväksyntää niiden toimittamiseksi edelleen ei voida saada.
3 lukuVarallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen tietojen vaihto
13 §Oikeus luovuttaa tietoja
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa suoraan tai välillisesti saatavillaan olevia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle siten kuin tässä laissa säädetään.
14 §Tietopyynnöt toiselle jäsenvaltiolle
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi esittää tietopyynnön toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos voidaan olettaa, että pyydetyt tiedot ovat kyseisen toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla. Pyydettyjen tietojen tulee olla tarpeellisia ja oikeasuhtaisia 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamista varten.
15 §Tietopyyntöön sisällytettävät tiedot
Tietopyyntöön on sisällytettävä mahdollisimman tarkasti seuraavat tiedot:
1) pyynnön kohde;
2) pyydettyjen tietojen merkitys omaisuuden jäljittämisen ja tunnistamisen kannalta sekä muut pyynnön syyt;
3) menettelyn luonne;
4) sen rikoksen tyyppi, johon pyyntö liittyy;
5) menettelyn ja jäsenvaltion, jossa pyynnön vastaanottava varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto sijaitsee, välinen yhteys;
6) tiedot kohteena olevasta tai etsitystä omaisuudesta, kuten pankkitileistä, kiinteistöistä, ajoneuvoista, aluksista, ilma-aluksista, yrityksistä ja muista arvokkaista tavaroista;
7) tarvittaessa niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tunnistamista varten, joiden oletetaan olevan osallisina, mahdolliset tunnistusasiakirjat, jos ne ovat saatavilla, sekä tiedot, kuten nimi, kansalaisuus, asuinpaikka, kansalliset henkilötunnukset tai sosiaaliturvatunnukset, osoitteet, syntymäaika ja -paikka, rekisteröintipäivä, sijoittautumismaa, osakkaat, päätoimipaikka ja tytäryhtiöt tapauksen mukaan;
8) tarvittaessa syyt pyynnön kiireellisyydelle.
16 §Toisen jäsenvaltion tietopyyntöön vastaaminen
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on toimitettava tämän lain mukaisesti pyydetyt tiedot toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seuraavien määräaikojen kuluessa siitä, kun tietopyyntö vastaanotetaan:
1) kahdeksan tuntia, jos kyseessä on kiireellinen pyyntö, joka liittyy tietoihin, jotka koskevat direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuja, tietokantoihin ja rekistereihin tallennettuja tietoja, joihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on suora pääsy;
2) kolme kalenterinpäivää, jos kyseessä on kiireellinen pyyntö, joka koskee tietoja, joihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla ei ole suoraa pääsyä;
3) seitsemän kalenteripäivää muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen osalta.
Jos 1 momentin 1 kohdan nojalla pyydetyt tiedot eivät ole suoraan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla tai jos 3 kohdan nojalla esitetystä pyynnöstä aiheutuu kohtuuton rasite toimistolle, toimisto voi viivyttää tietojen toimittamista. Tällaisessa tapauksessa pyynnön vastaanottaneen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle kyseisestä viivytyksestä ja toimitettava pyydetyt tiedot mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seitsemän päivän kuluessa 1 momentin 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta tai kolmen päivän kuluessa 1 ja 2 kohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta.
17 §Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saa kieltäytyä luovuttamasta tietoja, jos:
1) pyydetyt tiedot eivät ole varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla;
2) tietojen toimittaminen vahingoittaisi olennaisia kansallisia turvallisuusetuja;
3) tietojen toimittaminen vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan tai rikostiedusteluoperaation tai aiheuttaisi välittömän uhan henkilön hengelle tai fyysiselle koskemattomuudelle;
4) tietojen toimittaminen olisi selvästi epäsuhteessa tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin tietoja on pyydetty;
5) pyynnön perusteena oleva teko on sellainen rikos, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on alle yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi.
Kun varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto kieltäytyy luovuttamasta tietoja 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetulla perusteella, toimiston on perusteltava tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen ja kuultava ennen kieltäytymistä tietopyynnön esittänyttä toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaa toimistoa.
18 §Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on luovutettava omasta aloitteestaan toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle sen saatavilla oleva tieto, joka koskee omaisuutta, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se pitää tietoa välttämättömänä kyseisen toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston direktiivin 5 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisen kannalta. Tällaisia tietoja toimittaessaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on esitettävä perustelut, joiden nojalla toimitetut tiedot katsotaan välttämättömiksi. Velvollisuutta tiedonluovutukseen ei kuitenkaan ole, jos kyseiset tiedot ovat 17 §:ssä tarkoitettuja tietoja.
4 lukuVarallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen tietojen vaihtamista koskevat lisäsäännöt
19 §Henkilötietojen luovuttaminen
Jos 3 luvun mukaisesti luovutettavat tiedot sisältävät henkilötietoja, yksittäisiä rekisteröityjä koskevien henkilötietojen on rajoituttava Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevan B jakson 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin. Mainitun kohdan c alakohdan v alakohdassa lueteltuja rikoslaboratorion käyttöön tarkoitettuja tunnistetietoja ei kuitenkaan voida luovuttaa.
Toimitettavat henkilötiedot on määritettävä tapauskohtaisesti ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ottaen huomioon se, missä laajuudessa toimitettavat henkilötiedot ovat tarpeen direktiivin 5 artiklan mukaisten toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamiseksi.
Henkilötietoja luovutettaessa on lisäksi noudatettava rikosasioiden tietosuojalain 9 ja 10 §:ää.
20 §Kielto esittää toimitetut tiedot todisteina toisessa jäsenvaltiossa
Luovuttaessaan tämän lain mukaisia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tulee kieltää toimitettujen tietojen käyttäminen todistusaineistona oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä, jollei asiaan sovellettavasta menettelystä säädetä erikseen toisin. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi kuitenkin jättää kieltämistä koskevan ilmoituksen tekemättä, jos kyse on tiedoista, jotka ovat peräisin viranomaisen ylläpitämästä julkisesta rekisteristä eikä tietojen luovuttamiselle ole asetettu rajoituksia.
21 §Tietojen esittäminen todisteina Suomessa
Jos toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto toimittaa direktiivin nojalla tietoja Suomeen, on noudatettava niitä ehtoja ja menettelyjä, jotka toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto on asettanut salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen käytön rajoituksista.
22 §Suojattu viestintäkanava
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on käytettävä suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta (SIENA-sovellus) ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaaville toimistoille varattuja SIENA-sovelluksen kenttiä, jos se lähettää tietopyyntöjä tai toimittaa tietoja pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tämän lain nojalla.
SIENA-sovelluksen käytöstä voidaan poiketa perustellusta syystä. Jos SIENA-sovellusta ei käytetä, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi käyttää muita suojattuja kanavia tämän lain mukaiseen tiedonvaihtoon.
5 lukuVarallisuudenhoitotoimistot
23 §Varallisuudenhoitotoimisto ja sen tehtävät
Keskusrikospoliisissa ja Ulosottolaitoksessa on direktiivin 22 artiklassa tarkoitettu varallisuudenhoitotoimisto.
Varallisuudenhoitotoimiston tehtävänä on:
1) tarjota tukea ja asiantuntemusta menettämisseuraamuksen turvaamiseksi takavarikoidun, vakuustakavarikkoon tai väliaikaiseen vakuustakavarikkoon määrätyn omaisuuden tai menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisessa poliisille, Rajavartiolaitokselle, Tullille, Puolustusvoimille, Ulosottolaitokselle ja Oikeusrekisterikeskukselle;
2) tehdä yhteistyötä poliisin, Rajavartiolaitoksen, Tullin, Puolustusvoimien, syyttäjän, Ulosottolaitoksen ja Oikeusrekisterikeskuksen kanssa takavarikoidun, vakuustakavarikkoon tai väliaikaiseen vakuustakavarikkoon määrätyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimiseen liittyvissä asioissa;
3) tehdä yhteistyötä vieraan valtion jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisesta vastaavien viranomaisten kanssa omaisuuden hallinnoimiseen liittyvissä asioissa;
4) tehdä yhteistyötä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) kanssa niiden toimivaltaan kuuluvissa omaisuuden hallinnoimiseen liittyvissä asioissa.
24 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
12
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan varojen takaisin hankinnasta ja menetetyksi tuomitsemisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/1260, jäljempänä
direktiivi
, tarkoitettuihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon ja varallisuudenhoitotoimistoihin.
Tässä laissa toisella Euroopan unionin jäsenvaltiolla tarkoitetaan muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota kuin Irlannin tasavaltaa tai Tanskan kuningaskuntaa.
Tällä lailla kumotaan rikoslain muuttamisesta annettu laki
(638/2026).
2 §
Suhde muuhun lainsäädäntöön
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaan toimistoon sovelletaan poliisilain
(872/2011)
, esitutkintalain
(805/2011)
ja pakkokeinolain
(806/2011)
sekä muun lain säännöksiä rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta ja selvittämisestä sekä rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanosta jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.
Varallisuudenhoitotoimistoihin sovelletaan poliisilain, pakkokeinolain, sakon täytäntöönpanosta annetun lain
(672/2002)
ja ulosottokaaren
(705/2007)
sekä muun lain säännöksiä jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisesta.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus), henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa
(1054/2018)
, jäljempänä
rikosasioiden tietosuojalaki
, ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa
(616/2019)
.
2 luku
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävät, toimivaltuudet ja oikeus saada tietoja
3 §
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto ja sen tehtävät
Keskusrikospoliisissa on varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto, jonka tehtävänä on:
1) jäljittää ja tunnistaa omaisuus, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se on tarpeen poliisin, syyttäjän, Rajavartiolaitoksen, Tullin, Puolustusvoimien, Oikeusrekisterikeskuksen tai Ulosottolaitoksen tehtävien tukemiseksi;
2) jäljittää ja tunnistaa omaisuus, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos omaisuudesta on annettu tai saatetaan antaa toisen Euroopan unionin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös;
3) tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja varallisuuden takaisin hankinnasta muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa vastaavien toimistojen kanssa sellaisen omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisessä ja tunnistamisessa;
4) tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) kanssa noudattaen, mitä tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa (EPPO) annetussa neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1939 ja Suomen osallistumisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimintaan annetussa laissa
(66/2021)
sekä muualla laissa säädetään sellaisen omaisuuden, josta on annettu tai saatetaan antaa jäädyttämistä tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jäljittämisessä ja tunnistamisessa;
5) tehdä tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yhteistyötä kolmansien maiden varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien viranomaisten kanssa;
6) tehdä tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa yhteistyötä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) kanssa;
7) tehdä 5–7 §:ssä tarkoitettuja välittömiä toimia estääkseen 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden katoamisen.
4 §
Etsintä
Edellä 3 §:n 2 kohdassa säädetyn tehtävän hoitamiseksi voidaan käyttää kotietsintää ja paikanetsintää. Kotietsintään ja paikanetsintään sovelletaan, mitä niistä pakkokeinolaissa säädetään.
5 §
Väliaikainen vakuustakavarikko
Suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva pidättämiseen oikeutettu virkamies voi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen päättää väliaikaisesta vakuustakavarikosta. Kohteena oleva omaisuus saadaan ennen väliaikaisen vakuustakavarikon täytäntöönpanoa ottaa mainitun virkamiehen päätöksellä varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai esitutkintaviranomaisen haltuun, jos se on tarpeen täytäntöönpanon turvaamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu väliaikainen vakuustakavarikko lakkaa olemasta voimassa seitsemän arkipäivän kuluttua sitä koskevan päätöksen antamisesta. Jos omaisuus on 1 momentin nojalla otettu varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai esitutkintaviranomaisen haltuun, omaisuus saadaan pitää kyseisen viranomaisen hallussa väliaikaisen vakuustakavarikon voimassaolon ajan.
Väliaikaiseen vakuustakavarikkoon sovelletaan muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään.
6 §
Lähetyksen pysäyttäminen takavarikoimista tai jäljentämistä varten
Suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva pidättämiseen oikeutettu virkamies voi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen päättää lähetyksen pysäyttämisestä takavarikoimista tai jäljentämistä varten.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös annetaan enintään seitsemän arkipäivän määräajaksi, joka alkaa siitä, kun postitoimiston, liikennepaikan tai toimipaikan esimies on saanut tiedon määräyksestä.
Lähetyksen pysäyttämiseen takavarikoimista tai jäljentämistä varten sovelletaan muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään.
7 §
Haltuunottaminen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten
Suorittaessaan 3 §:n 2 kohdassa säädettyä tehtävää, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluva poliisimies voi estääkseen mainitussa kohdassa tarkoitetun jäljitetyn ja tunnistetun omaisuuden katoamisen ottaa haltuunsa esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu esine, omaisuus tai asiakirja voidaan pitää varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston hallussa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä enintään seitsemän arkipäivän ajan.
Myös toinen esitutkintaviranomainen voi varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston henkilöstöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä ottaa edellä 1 momentissa tarkoitetun esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimista tai jäljentämistä varten haltuunsa. Esine, omaisuus tai asiakirja voidaan pitää esitutkintaviranomaisen hallussa pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä enintään seitsemän arkipäivän ajan.
Esineen, omaisuuden tai asiakirjan haltuunottamisesta takavarikoimista tai jäljentämistä varten on viipymättä ilmoitettava sille, jonka luona esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun, jos hän ei ole ollut paikalla haltuunoton tapahtuessa. Tarvittaessa haltuunottamisesta on ilmoitettava muullekin henkilölle, jonka esineestä, omaisuudesta tai asiakirjasta on kyse. Siitä on ilmoitettava myös kirjeen, paketin tai muun vastaavan lähetyksen vastaanottajalle ja lähettäjälle, jos heidän osoitteensa on tiedossa. Ilmoituksen tekemistä voidaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksellä siirtää enintään seitsemän arkipäivää haltuunottamisesta, jos tärkeä tutkinnallinen syy sitä vaatii.
Esineen, omaisuuden tai asiakirjan haltuunottamisesta on ilman aiheetonta viivytystä laadittava pöytäkirja. Siinä on riittävästi mainittava haltuunoton tarkoitus, selostettava haltuun ottamiseen johtanut menettely ja yksilöitävä haltuunoton kohde. Jäljennös pöytäkirjasta on viivytyksettä toimitettava sille, jonka esine, omaisuus tai asiakirja on otettu haltuun, sekä tarvittaessa sille, jonka hallusta esine, omaisuus tai asiakirja on otettu varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tai poliisin haltuun. Pöytäkirjan jäljennöstä ei toimiteta sinä aikana, jona ilmoitus haltuunottamisesta on siirretty 4 momentin nojalla.
Haltuunottamiseen takavarikoimista ja asiakirjan jäljentämistä varten sovelletaan muutoin, mitä siitä pakkokeinolaissa säädetään.
8 §
Ilmoitukset syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on ilmoitettava 5–7 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen toteuttamisesta jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta
(895/2020)
annetussa laissa tarkoitetulle toimivaltaiselle syyttäjälle ja Oikeusrekisterikeskukselle.
9 §
Sakon täytäntöönpanosta annetun lain mukaiset toimivaltuudet
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston virkamiehellä on sakon täytäntöönpanosta annetun lain 43 a–43 d §:ssä tarkoitetut toimivaltuudet, jos varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto jäljittää ja tunnistaa menetetyksi tuomittua omaisuutta 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Toimivaltuuksien käyttöä harkittaessa ja niitä käytettäessä on noudatettava poliisilain 1 luvun 2–5 §:ää.
10 §
Ulosottokaaren mukaiset toimivaltuudet
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston virkamiehellä on ulosottokaaren 3 luvun 49–51 §:ssä ja 82 §:ssä sekä 4 luvun 31 §:ssä tarkoitetut toimivaltuudet, jos varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto jäljittää ja tunnistaa menetetyksi tuomittua omaisuutta 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.
Toimivaltuuksien käyttöä harkittaessa ja niitä käytettäessä on noudatettava poliisilain 1 luvun 2–5 §:ää.
11 §
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä
Sen lisäksi mitä muualla laissa säädetään, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on oikeus saada 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtäviensä hoitamista varten salassapitosäännösten ja muiden tiedonluovuttamista koskevien rajoitusten estämättä tietoja rekistereistä siten kuin käytännön menettelyistä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan, seuraavasti:
1) Maanmittauslaitokselta kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetussa laissa
(453/2002)
tarkoitetusta kiinteistötietojärjestelmästä ja huoneistotietojärjestelmästä annetussa laissa
(1328/2018)
tarkoitetusta huoneistotietojärjestelmästä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi;
2) väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain
(661/2009)
13–17 §:ssä tarkoitetuista tiedoista;
3) liikenteen palveluista annetussa laissa
(320/2017)
tarkoitetusta liikenneasioiden rekisteristä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi;
4) Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteristä tiedot elinkeinonharjoittajia koskevista ilmoituksista ja tiedonannoista;
5) Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteristä, yhdistysrekisteristä, uskonnollisten yhdyskuntien rekisteristä ja säätiörekisteristä tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeudesta päästä pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saataviin tietoihin säädetään 12 §:ssä ja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa
(571/2019)
.
12 §
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston oikeus saada muita tietoja
Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedonluovuttamista koskevien rajoitusten estämättä ja maksutta toiselta viranomaiselta ja yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä tiedot, jotka ovat välttämättömiä 3 §:n 1–4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten, seuraavasti:
1) Verohallinnolta verotustiedot verovelvollista koskevine tunnistetietoineen;
2) Kansaneläkelaitokselta tiedot etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnuksesta ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista ja korvauksista sekä muut näihin rinnastettavat tiedot;
3) Eläketurvakeskukselta, eläkelaitokselta, vakuutuslaitokselta sekä muulta eläkkeen tai muun korvauksen myöntäjältä tai maksajalta tiedot eläke- ja korvauspäätöksistä ja eläkkeen tai korvauksen määrän muuttumisesta sekä tiedon työeläkkeen määrästä;
4) työttömyyskassoilta tiedot ansioon suhteutetun päivärahan perusteista, määristä, määrän muuttumisesta sekä tiedot päivärahahakemusten vireilläolosta;
5) Rajavartiolaitokselta, Tullilta ja Puolustusvoimilta rikosten estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen liittyvät tiedot;
6) Tullilta henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain
(650/2019)
12 §:ssä tarkoitetut tiedot ja Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa
(432/2021)
tarkoitetut tiedot käteisvaroja koskevista ilmoituksista;
7) Rajavartiolaitokselta Euroopan unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta annetussa laissa tarkoitetut tiedot käteisvaroja koskevista ilmoituksista;
8) luottoja myöntäviltä elinkeinonharjoittajilta ja valtion erityisrahoitustoiminnasta ja sen järjestämisestä annetussa laissa
(1458/2025)
tarkoitetulta erityisrahoitusyhtiöltä tiedot kiinnityksistä ja lainoista;
9) arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain
(348/2017)
8 luvun 2 §:ssä tarkoitetuilta tahoilta arvopapereita koskevat tiedot;
10) sijoitusrahastolain
(213/2019)
1 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulta rahastoyhtiöltä mainitun lain 9 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot;
11) vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain
(162/2014)
2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulta vaihtoehtorahastojen hoitajalta tai 4 §:n 11 kohdassa tarkoitetulta sisäisesti hoidetulta vaihtoehtorahastolta arvopaperien omistusta koskevat tiedot;
12) sijoituspalvelulain
(747/2012)
1 luvun 4 §:ssä ja 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilta tahoilta mainitun lain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa saadut arvopaperien omistusta koskevat tiedot;
13) osakeyhtiöiltä osakeyhtiölain
(624/2006)
3 luvun 15 §:n 1 momentissa ja 16 §:ssä sekä 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitetut tiedot;
14) osuuskunnilta osuuskuntalain
(421/2013)
4 luvun 14 §:n 1 momentissa ja 15 §:ssä sekä 10 luvun 1 ja 5 §:ssä tarkoitetut tiedot;
15) luottolaitoksilta ja finanssilaitoksilta pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetun lain 4, 6, 17 b ja 17 d §:ssä tarkoitetut tiedot;
16) kryptovarapalvelujen tarjoajilta kryptovaratilejä ja kryptovarojen siirtoja koskevat tiedot.
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla ei ole oikeutta 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jos:
1) tietojen luovuttaminen vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan onnistumisen;
2) tietojen luovuttaminen olisi selkeästi suhteetonta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettujen etujen kannalta siltä osin, mihin tarkoitukseen tietoihin pääsyä on pyydetty; tai
3) tietoihin sisältyisi toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimittamia tietoja, ja hyväksyntää niiden toimittamiseksi edelleen ei voida saada.
3 luku
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen tietojen vaihto
13 §
Oikeus luovuttaa tietoja
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saa salassapitosäännösten estämättä luovuttaa suoraan tai välillisesti saatavillaan olevia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle siten kuin tässä laissa säädetään.
14 §
Tietopyynnöt toiselle jäsenvaltiolle
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi esittää tietopyynnön toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, jos voidaan olettaa, että pyydetyt tiedot ovat kyseisen toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla. Pyydettyjen tietojen tulee olla tarpeellisia ja oikeasuhtaisia 3 §:n 1–4 kohdassa säädettyjen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamista varten.
15 §
Tietopyyntöön sisällytettävät tiedot
Tietopyyntöön on sisällytettävä mahdollisimman tarkasti seuraavat tiedot:
1) pyynnön kohde;
2) pyydettyjen tietojen merkitys omaisuuden jäljittämisen ja tunnistamisen kannalta sekä muut pyynnön syyt;
3) menettelyn luonne;
4) sen rikoksen tyyppi, johon pyyntö liittyy;
5) menettelyn ja jäsenvaltion, jossa pyynnön vastaanottava varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto sijaitsee, välinen yhteys;
6) tiedot kohteena olevasta tai etsitystä omaisuudesta, kuten pankkitileistä, kiinteistöistä, ajoneuvoista, aluksista, ilma-aluksista, yrityksistä ja muista arvokkaista tavaroista;
7) tarvittaessa niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tunnistamista varten, joiden oletetaan olevan osallisina, mahdolliset tunnistusasiakirjat, jos ne ovat saatavilla, sekä tiedot, kuten nimi, kansalaisuus, asuinpaikka, kansalliset henkilötunnukset tai sosiaaliturvatunnukset, osoitteet, syntymäaika ja -paikka, rekisteröintipäivä, sijoittautumismaa, osakkaat, päätoimipaikka ja tytäryhtiöt tapauksen mukaan;
8) tarvittaessa syyt pyynnön kiireellisyydelle.
16 §
Toisen jäsenvaltion tietopyyntöön vastaaminen
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on toimitettava tämän lain mukaisesti pyydetyt tiedot toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seuraavien määräaikojen kuluessa siitä, kun tietopyyntö vastaanotetaan:
1) kahdeksan tuntia, jos kyseessä on kiireellinen pyyntö, joka liittyy tietoihin, jotka koskevat direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuja, tietokantoihin ja rekistereihin tallennettuja tietoja, joihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla on suora pääsy;
2) kolme kalenterinpäivää, jos kyseessä on kiireellinen pyyntö, joka koskee tietoja, joihin varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalla toimistolla ei ole suoraa pääsyä;
3) seitsemän kalenteripäivää muiden kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen osalta.
Jos 1 momentin 1 kohdan nojalla pyydetyt tiedot eivät ole suoraan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla tai jos 3 kohdan nojalla esitetystä pyynnöstä aiheutuu kohtuuton rasite toimistolle, toimisto voi viivyttää tietojen toimittamista. Tällaisessa tapauksessa pyynnön vastaanottaneen varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle kyseisestä viivytyksestä ja toimitettava pyydetyt tiedot mahdollisimman pian ja joka tapauksessa seitsemän päivän kuluessa 1 momentin 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta tai kolmen päivän kuluessa 1 ja 2 kohdan mukaisesti vahvistetusta alkuperäisestä määräajasta.
17 §
Tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto saa kieltäytyä luovuttamasta tietoja, jos:
1) pyydetyt tiedot eivät ole varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston saatavilla;
2) tietojen toimittaminen vahingoittaisi olennaisia kansallisia turvallisuusetuja;
3) tietojen toimittaminen vaarantaisi meneillään olevan tutkinnan tai rikostiedusteluoperaation tai aiheuttaisi välittömän uhan henkilön hengelle tai fyysiselle koskemattomuudelle;
4) tietojen toimittaminen olisi selvästi epäsuhteessa tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden, joihin tietoja on pyydetty;
5) pyynnön perusteena oleva teko on sellainen rikos, josta Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on alle yksi vuosi vankeutta tai pyyntö liittyy tekoon, joka ei ole Suomen lain mukaan säädetty rangaistavaksi.
Kun varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto kieltäytyy luovuttamasta tietoja 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetulla perusteella, toimiston on perusteltava tietojen luovuttamisesta kieltäytyminen ja kuultava ennen kieltäytymistä tietopyynnön esittänyttä toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavaa toimistoa.
18 §
Tietojen oma-aloitteinen luovuttaminen
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on luovutettava omasta aloitteestaan toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle sen saatavilla oleva tieto, joka koskee omaisuutta, joka voi olla menettämisseuraamuksen kohteena tai joka on tuomittu menetettäväksi, jos se pitää tietoa välttämättömänä kyseisen toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston direktiivin 5 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisen kannalta. Tällaisia tietoja toimittaessaan varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on esitettävä perustelut, joiden nojalla toimitetut tiedot katsotaan välttämättömiksi. Velvollisuutta tiedonluovutukseen ei kuitenkaan ole, jos kyseiset tiedot ovat 17 §:ssä tarkoitettuja tietoja.
4 luku
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen tietojen vaihtamista koskevat lisäsäännöt
19 §
Henkilötietojen luovuttaminen
Jos 3 luvun mukaisesti luovutettavat tiedot sisältävät henkilötietoja, yksittäisiä rekisteröityjä koskevien henkilötietojen on rajoituttava Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevan B jakson 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin. Mainitun kohdan c alakohdan v alakohdassa lueteltuja rikoslaboratorion käyttöön tarkoitettuja tunnistetietoja ei kuitenkaan voida luovuttaa.
Toimitettavat henkilötiedot on määritettävä tapauskohtaisesti ja rikosasioiden tietosuojalaissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ottaen huomioon se, missä laajuudessa toimitettavat henkilötiedot ovat tarpeen direktiivin 5 artiklan mukaisten toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tehtävien suorittamiseksi.
Henkilötietoja luovutettaessa on lisäksi noudatettava rikosasioiden tietosuojalain 9 ja 10 §:ää.
20 §
Kielto esittää toimitetut tiedot todisteina toisessa jäsenvaltiossa
Luovuttaessaan tämän lain mukaisia tietoja toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavalle toimistolle, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston tulee kieltää toimitettujen tietojen käyttäminen todistusaineistona oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä, jollei asiaan sovellettavasta menettelystä säädetä erikseen toisin. Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi kuitenkin jättää kieltämistä koskevan ilmoituksen tekemättä, jos kyse on tiedoista, jotka ovat peräisin viranomaisen ylläpitämästä julkisesta rekisteristä eikä tietojen luovuttamiselle ole asetettu rajoituksia.
21 §
Tietojen esittäminen todisteina Suomessa
Jos toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto toimittaa direktiivin nojalla tietoja Suomeen, on noudatettava niitä ehtoja ja menettelyjä, jotka toisen jäsenvaltion varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto on asettanut salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta tai tietojen käytön rajoituksista.
22 §
Suojattu viestintäkanava
Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavan toimiston on käytettävä suojatun tiedonvaihdon verkkosovellusta (SIENA-sovellus) ja varallisuuden takaisin hankinnasta vastaaville toimistoille varattuja SIENA-sovelluksen kenttiä, jos se lähettää tietopyyntöjä tai toimittaa tietoja pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tämän lain nojalla.
SIENA-sovelluksen käytöstä voidaan poiketa perustellusta syystä. Jos SIENA-sovellusta ei käytetä, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaava toimisto voi käyttää muita suojattuja kanavia tämän lain mukaiseen tiedonvaihtoon.
5 luku
Varallisuudenhoitotoimistot
23 §
Varallisuudenhoitotoimisto ja sen tehtävät
Keskusrikospoliisissa ja Ulosottolaitoksessa on direktiivin 22 artiklassa tarkoitettu varallisuudenhoitotoimisto.
Varallisuudenhoitotoimiston tehtävänä on:
1) tarjota tukea ja asiantuntemusta menettämisseuraamuksen turvaamiseksi takavarikoidun, vakuustakavarikkoon tai väliaikaiseen vakuustakavarikkoon määrätyn omaisuuden tai menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisessa poliisille, Rajavartiolaitokselle, Tullille, Puolustusvoimille, Ulosottolaitokselle ja Oikeusrekisterikeskukselle;
2) tehdä yhteistyötä poliisin, Rajavartiolaitoksen, Tullin, Puolustusvoimien, syyttäjän, Ulosottolaitoksen ja Oikeusrekisterikeskuksen kanssa takavarikoidun, vakuustakavarikkoon tai väliaikaiseen vakuustakavarikkoon määrätyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimiseen liittyvissä asioissa;
3) tehdä yhteistyötä vieraan valtion jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnoimisesta vastaavien viranomaisten kanssa omaisuuden hallinnoimiseen liittyvissä asioissa;
4) tehdä yhteistyötä Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) kanssa niiden toimivaltaan kuuluvissa omaisuuden hallinnoimiseen liittyvissä asioissa.
24 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
12
Laki rikoslain muuttamisesta annetun lain kumoamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan rikoslain muuttamisesta annettu laki
(638/2026)
.
2 §
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä
27.8.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Oikeusministeri
Leena Meri
PääministeriPetteri OrpoOikeusministeriLeena Meri
Alaviitteet
1.
Europol: Does crime still pay? Criminal Asset Recovery in the EU – Tutkimus tilastotiedoista 2010–2014, 2016, saatavilla osoitteessa:
https://www.europol.europa.eu/publications-documents/does-crime-still-pay.
2.
https://www.ijpl.eu/wp-content/uploads/2022/10/8.Allena.pdf
3.
Allena 2019, s. 200
4.
Allena 2019, s. 201
5.
Analysis of non-conviction based confiscation measures in the European Union, European Commission, 2019, s. 14