← back to the document

What changed

HE 156/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta · редакция 2 → 3 · зафиксировано 2026-11-04 02:45 · +312 −578 lines

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta
Hallinnonala
Ympäristöministeriö
Antopäivä
3.9.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 156/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman (s. 124, kohta 6.5) mukaan tukea ei myönnetä uusille asumisoikeuskohteille. Uudistuotannon tuen päättymisen tavoitteena on vähentää valtion riskejä asumisoikeusjärjestelmässä. Riskit liittyvät järjestelmän pysyviin ehtoihin ja sääntöihin. Uudistuotannon tuen päättyminen korostaa tarvetta kehittää nykyistä asumisoikeusjärjestelmää ja hallita siihen liittyviä riskejä ilman uusia tukimuotoja.
1.2
Valmistelu
1.2Valmistelu
Hallituksen esitys on valmisteltu ympäristöministeriössä virkatyönä yhteistyössä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (jäljempänä Varke) kanssa.
Ympäristöministeriö tilasi hallitusohjelmakirjauksen toimeenpanon vaikutusten arvioimiseksi ja lainvalmistelun pohjaksi ”Asumisoikeusasuntojen uudistuotannon tuen loppumisen vaikutukset ja ratkaisut järjestelmän riskeihin” -selvityksen (
ympäristöministeriön julkaisuja 19:2025
, jäljempänä asumisoikeusselvitys). Selvityksen toteutti Pellervon taloustutkimus PTT ry yhteistyössä Owal Group Oy:n kanssa. Selvityksen tavoitteena oli tunnistaa asumisoikeusasuntokantaan liittyvät riskit ja löytää niihin ratkaisuja. Toimeksiantona oli selvittää asumisoikeusyhteisöjen taloudellinen tilanne ottaen huomioon uudistuotannon tuen päättyminen, toiminnan riskit, talojen elinkaari ja asumiskustannusten kohtuullisuus. Selvittäjien tuli esittää ratkaisuvaihtoehdot ja ottaa kantaa ratkaisuvaihtoehtoihin sekä niiden toteutustapoihin arvioiden ratkaisujen
Ympäristöministeriö tilasi hallitusohjelmakirjauksen toimeenpanon vaikutusten arvioimiseksi ja lainvalmistelun pohjaksi ”Asumisoikeusasuntojen uudistuotannon tuen loppumisen vaikutukset ja ratkaisut järjestelmän riskeihin” -selvityksen (ympäristöministeriön julkaisuja 19:2025, jäljempänä asumisoikeusselvitys). Selvityksen toteutti Pellervon taloustutkimus PTT ry yhteistyössä Owal Group Oy:n kanssa. Selvityksen tavoitteena oli tunnistaa asumisoikeusasuntokantaan liittyvät riskit ja löytää niihin ratkaisuja. Toimeksiantona oli selvittää asumisoikeusyhteisöjen taloudellinen tilanne ottaen huomioon uudistuotannon tuen päättyminen, toiminnan riskit, talojen elinkaari ja asumiskustannusten kohtuullisuus. Selvittäjien tuli esittää ratkaisuvaihtoehdot ja ottaa kantaa ratkaisuvaihtoehtoihin sekä niiden toteutustapoihin arvioiden ratkaisujen
taloudelliset vaikutukset. Selvittäjien tuli kuulla asukkaita ja asumisoikeusyhtiöitä sekä muita sidosryhmiä.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa
https://ym.fi/hankkeet-ja-lainvalmistelu
tunnuksella
YM042:00/2025
.
YM042:00/2025.
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Nykyinen lainsäädäntö ja käytäntö
2.1.1Asumisoikeusjärjestelmä
Asumisoikeusjärjestelmä on luotu 1990-luvun alussa vastaamaan tilanteeseen, jossa omistusasunnon hankintakynnys oli noussut monen asukkaan ulottumattomiin. Asumisoikeusasunnot muodostavat itsenäisenä hallintamuotona vaihtoehdon vuokra- ja omistusasumiselle. Piirteitä vuokra-asumisesta on vuokraan rinnastettava käyttövastike ja se, että asuntoa ei ole mahdollista lunastaa omaksi. Omistusasumiseen rinnastettavaa on taas pysyvä asumisturva. Asuntopolitiikassa asumisoikeusjärjestelmällä on tärkeä tehtävä segregaation ehkäisemisessä sekä monipuolisten asuinalueiden ja asumisvaihtoehtojen luomisessa.
Asumisoikeusasunnoista hallintamuotona säädetään asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (393/2021, jäljempänä
asumisoikeuslaki). Asumisoikeuslaki tuli voimaan vuonna 2022 ja sillä kumottiin samanniminen laki
(650/1990). Uudistuksen tavoitteena oli säilyttää asumisoikeusjärjestelmän keskeiset periaatteet ennallaan, mutta selkeyttää ja ajantasaistaa lain rakennetta ja säännösten sisältöä (HE 189/2020 vp).
Asumisoikeusjärjestelmä on käytännössä perustunut valtion tukemaan asuntotuotantoon, vaikka lainsäädäntö mahdollistaa myös vapaarahoitteiset asumisoikeusasunnot. Valtio tukee asumisoikeusasuntojen rakentamista, hankintaa ja perusparantamista maksamalla tätä varten otetuille lainoille korkotukea siten kuin vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa (604/2001, jäljempänä
korkotukilaki) säädetään. Varke hyväksyy lainat korkotukilainoiksi. Korkotukilainoja koskevista laina- ja tukiehdoista säädetään kyseisen lain ohella sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 666/2001).
Asumisoikeusasuntoja koskevista käyttö- ja luovutusrajoituksista säädetään asumisoikeuslaissa. Asumisoikeusasuntoja on käytettävä ensisijaisesti asumisoikeusasuntoina. Niitä voidaan toissijaisesti vuokrata, jos kysyntää asumisoikeusasuntoina ei ole. Valtion tukemia ja vapaarahoitteisia asumisoikeusasuntoja koskevat säännökset rajoittavat perittävän asumisoikeusmaksun määrää ja määrittelevät asumisoikeusasukkailta perittävän käyttövastikkeen omakustannusperusteiseksi. Asumisoikeustalojen luovutukset ovat mahdollisia vain laissa säädetyille tahoille säänneltyyn hintaan. Lisäksi valtion tukemiin asumisoikeusasuntoihin asumisoikeuden haltijat valitaan järjestysnumeron perusteella ja valinnoissa sovelletaan varallisuusrajoja muilla kuin 55 vuotta täyttäneillä hakijoilla. Rajoitukset ovat pysyviä riippumatta valtion tukeman lainan takaisinmaksusta.
Korkotukilainan saajina voivat olla kunnat ja muut julkisyhteisöt, Varken nimeämät yleishyödylliset asuntoyhteisöt sekä näiden välittömässä määräysvallassa olevat osakeyhtiöt tai asunto-osakeyhtiöt. Valtion tuki ei siten lähtökohtaisesti ole sidottu tiettyyn yhtiömuotoon, vaan ratkaisevaa on laissa säädettyjen tukikelpoisuutta ja yleishyödyllisyyttä koskevien edellytysten täyttyminen.
Käytännössä asumisoikeustoimintaa harjoitetaan kuitenkin pääosin osakeyhtiömuodossa, jossa kiinteistönhoitaja-omistaja omistaa yhtiön osakkeet ja sitä kautta asumisoikeustalot. Valtakunnallisesti toimivat asumisoikeusyhtiöt omistavat 76 prosenttia asumisoikeusasunnoista ja kuntien omistamat yhtiöt 24 prosenttia. Lisäksi asumisoikeustoimintaa harjoittaa muutama asumisoikeusyhdistys, joista säädetään asumisoikeusyhdistyksistä annetussa laissa (1072/1994, jäljempänä
asumisoikeusyhdistyslaki). Asumisoikeusyhdistyksessä asumisoikeuden haltijat käyttävät päätösvaltaa yhdistyksen jäseninä, eikä erillistä ulkopuolista omistajatahoa ole. Asumisoikeusyhdistykset omistavat asumisoikeusasunnoista noin prosentin osuuden.
2.1.2Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta säädetään asumisoikeuslain 88 §:ssä. Säännöksen mukaan Varke voi myöntää asettamillaan ehdoilla kokonaan tai osittain vapautuksen rajoituksista, jos talon huoneistot ovat muussa kuin asumisoikeuskäytössä tai myöhemmin tulevat tällaiseen käyttöön. Rajoituksista vapauttamisen edellytyksenä on lisäksi, että vapauttaminen edistää alueen asuntomarkkinoiden toimivuutta tai ehkäisee asuntojen tyhjänä olemista sekä tästä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Myös vapautettavaan taloon kohdistuva valtion tukema laina on maksettava takaisin tai valtio vapautettava takausvastuusta.
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamista koskevaa säännöstä on käytännössä sovellettu melko harvoin. Yhteensä kymmenen kohdetta on vapautunut rajoituksista. Kohteet ovat sijainneet Vantaalla, Turussa, Vaasassa ja Lohjalla.
Voimassa olevan asumisoikeuslain säätämisen yhteydessä (HE 189/2020 vp) esitettiin rajoituksista vapauttamisen sallimista tilanteessa, jossa asumisoikeustalon asunnoille ei ole enää kysyntää asumisoikeusasuntoina, ja asumisoikeusasukkaita on jäljellä enää kolmasosassa tai alle kolmasosassa talon huoneistoista. Rajoituksista vapauttamisen helpottamista koskevan ehdotuksen tavoitteena oli nopeuttaa tappiollisista taloista luopumista, jotta talosta aiheutuvat kulut eivät rasittaisi asumisoikeusyhteisöä ja sen asumisoikeuden haltijoita.
Ehdotus kuitenkin poistettiin perustuslakivaliokunnan esityksestä. Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan (PeVL 5/2021 vp) asumisoikeuden tarjoaman pysyvän asumisturvan merkitystä ja totesi, että ennakolta ei voitu varautua ongelmaan, joka ei vielä uhannut asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä. Asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ei lausunnon mukaan ollut asumisoikeusyhteisöjen toiminnan kannalta ainakaan toistaiseksi niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisikaan rajoituksista.
2.1.3Järjestysnumerot ja järjestysnumerorekisteri
Valtion tukemien asumisoikeusasuntojen asukasvalinnasta ja järjestysnumeroista säädetään asumisoikeuslain 2 luvussa. Asumisoikeuslain 11 §:n mukaan asumisoikeusyhteisö valitsee asumisoikeuden haltijat asumisoikeusasunnon tarpeessa olevista hakijoista heidän 15 §:ssä tarkoitettujen järjestysnumeroidensa mukaisessa järjestyksessä.
Asukasvalintaan ja hakujärjestelmään tehtiin muutoksia asumisoikeuslain uudistuksen yhteydessä. Ikuisista järjestysnumeroista luovuttiin ja järjestysnumero on nykyään voimassa kaksi vuotta. Yhdellä hakijalla voi olla vain yksi järjestysnumero. Järjestysnumero haetaan valtakunnallisesta järjestysnumerorekisteristä, jota Varke ylläpitää. Asumisoikeusyhteisö hoitaa muut asukasvalintaan liittyvät tehtävät ja Varke ohjaa ja valvoo asukasvalintaa koskevien säännösten noudattamista.
Asukasvalinnan perusperiaate säilyi uudistuksessa ennallaan, eli asumisoikeusyhteisö valitsee asumisoikeuden haltijat asumisoikeusasunnon tarpeessa olevista hakijoista heidän järjestysnumeroidensa mukaisessa järjestyksessä. Asumisoikeuden haltijaksi valitaan se, jolla on pienin järjestysnumero. Saman asumisoikeuskohteen asukkaat, rajoituksista vapautettavasta talosta muuttavat ja asumisoikeusasuntoa keskenään vaihtavat eivät tarvitse järjestysnumeroa. Muissa vaihtotilanteissa järjestysnumero vaaditaan.
Valtakunnallinen järjestysnumerorekisteri otettiin käyttöön 1.9.2023. Järjestysnumeron hinta on 9,20 euroa ja numeroita on haettu järjestysnumerorekisteristä 98 373 kappaletta (tilanne 6.7.2026). Järjestysnumeroita ja niiden hakijoita koskevien tietojen lisäksi asumisoikeusyhteisöt tallentavat rekisteriin tietoja solmituista asumisoikeussopimuksista. Rekisterissä on myös asumisoikeusyhteisöjen rakennuksia ja asuntoja koskevia tietoja, kuten tietoja kohteiden käyttövastikkeista sekä siitä, ovatko asunnot asumisoikeuskäytössä, vuokrattuina tai tyhjillään. Varke käyttää rekisterin tietoja asukasvalinnan valvontaan sekä asumisoikeusasuntoja koskevaan seurantaan ja tilastointiin.
2.2Nykytilan arviointi
2.2.1Asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristön muutokset
Asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristö on viime vuosien aikana muuttunut merkittävästi aiempaa haastavammaksi. Asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet ovat nousseet ja käyttöasteet heikentyneet. Käyttövastikkeiden nousun syyt ovat moninaiset, mutta keskeisessä roolissa ovat olleet merkittävästi nousseet korkokulut sekä yleinen inflaatio. Vastikkeita nostivat erityisesti korkeiden korkojen vuoksi nousseet lainanhoitokulut sekä yleinen kustannusten nousu, muun muassa voimakkaasti kallistuneet lämmitys- ja ylläpitokulut. Lisäksi asumisoikeusasuntokanta vanhenee ja takapainotteisten lainojen lyhennykset kasvavat. Aiemmin myönnettyjen asumisoikeustalolainojen perusomavastuukorko oli huomattavasti korkeampi ja korkotuki matalampi kuin vuokratalolainoissa, mikä on nostanut rahoituskuluja.
Uusien asumisoikeusasuntojen vastiketasot ovat selvästi aiempaa korkeampia, koska rakentamiskustannukset eivät ole laskeneet samassa suhteessa kuin rahoitus- ja hoitokulut ovat nousseet. Uusia asumisoikeustaloja valmistuu vuoden 2027 loppuun mennessä merkittävä määrä, sillä rakennusalan elvytystoimet ja tieto asumisoikeusasuntojen uudistuotannon tuen päättymisestä lisäsivät tilapäisesti aloitusten ja lainahakemusten määrää. Erityisesti suurilla pääkaupunkiseudulle rakentavilla asumisoikeusyhteisöillä on käynnissä historian suurin uudistuotanto.
Asumisoikeusselvityksessä tutkittiin asumisoikeusasuntojen uudistuotannon loppumisen vaikutuksia käyttövastikkeisiin ja järjestelmän takausmekanismeihin. Uudistuotannon tuen lakkauttamisen arvioitiin jatkossa lisäävän käyttövastikkeiden nousupainetta, koska uusia kohteita ei enää valmistu tasaamaan vanhemman asuntokannan kasvavia kustannuksia. Uudiskohteet ovat toimineet tasausjärjestelmässä nettomaksajina niiden vähäisten korjauskulujen ja pienempien lainanhoitomenojen vuoksi. Selvityksen mukaan käyttövastikkeiden nousua voidaan kuitenkin hillitä ja tasoittaa yhtiökohtaisin toimenpitein, jotka perustuvat esimerkiksi asuntokannan ikään ja muihin ominaisuuksiin.
Käyttövastikkeiden tasauksella on siis jatkossakin keskeinen merkitys käyttövastikkeiden kohtuullisuuden varmistamisessa. Tasaus on järjestelmän vakauden ja yhtiöiden talouden kannalta tärkeä perusominaisuus, jolla varmistetaan käyttövastikkeiden vertailuvuokran alittava taso erilaisissa rahoitus- ja kulutilanteissa. Tasaus on järjestelmän kannalta välttämätöntä riskien kantamisessa talojen velkaisen rahoitusrakenteen, asumisoikeusmaksun lunastusvelvollisuuden ja valtion tukeman järjestelmän asumismenojen tasaisen kehityksen vuoksi. Tasaukseen liittyy kuitenkin jännitteitä, sillä korkeiden käyttövastikkeiden ja vuokrien alueella asuvat asukkaat maksavat huonommilla sijainneilla ja reuna-alueilla sijaitsevista taloista aiheutuvia kustannuksia. Tätä kehitystä tulisikin kustannusten noustessa tasapainottaa siten, että pysyvästi vajaakäytössä olevista kohteista voitaisiin luopua.
Asumisoikeusasuntojen korkeampi käyttövastiketaso vaikuttaa kohteiden kysyntään negatiivisesti ja kohteiden käyttöasteet ovat laskeneet viime vuosien aikana. Käyttöasteiden heikkenemistä on osaltaan lisännyt asumisoikeusasuntojen kilpailukyvyn heikentyminen suhteessa vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin. Viime vuosina asuntomarkkinoilla on ollut runsaasti tarjolla omistus- ja vuokra-asuntoja, mikä on hidastanut markkinaehtoisten vuokrien nousua. Tämä kehitys on heikentänyt omakustannusperiaatteella määräytyvien käyttövastikkeiden suhteellista hintakilpailukykyä. Asumisoikeusasuntojen kysyntään tulee lähivuosina heijastumaan myös väestönkasvun hidastuminen ja väestöään menettävien kuntien määrän kasvu.
Markkinatilanteen heikentyminen näkyy myös Varken (aikaisemmin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara) vuosittain julkaisemissa asumisoikeusasuntojen asuntomarkkinakatsauksissa. Kuten alla olevasta taulukosta ilmenee, lunastettujen asuntojen osuus kasvoi vuonna 2024 aikaisempien vuosien tasosta huomattavasti, ja on sen jälkeen pysytellyt korkeammalla tasolla. Vuoden 2026 toukokuussa lunastettujen asuntojen määrä on Varken rekisteritietojen mukaan kasvanut jo 10,2 %:iin. Luonnollisesti myös tyhjien ja vuokrattujen asuntojen osuus on kasvanut aikaisempaan verrattuna. Tyhjillään olevien asuntojen osuutta lisää kuitenkin osaltaan uusien asumisoikeusasuntojen suuri määrä.
Taulukko SEQ Taulukko \* ARABIC 1. Lunastetut, tyhjät ja vuokratut asumisoikeusasunnot vuosina 2021–2025. Joulukuun 2023 luvut eivät ole vertailukelpoiset. Lähde: Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus
Elokuu 2021
Elokuu 2022
Joulukuu 2023
Lokakuu 2024
Lokakuu 2025
lkm
osuus
lkm
osuus
lkm
osuus
lkm
osuus
lkm
osuus
lunastetut
2 326
4,5 %
1 924
3,6 %
2 940
5,2 %
4 818
8,3 %
4 953
8,3 %
tyhjät
294
0,6 %
250
0,5 %
1 040
1,8 %
2 602
4,5 %
2 205
3,7 %
vuokratut
1 644
3,2 %
1 409
2,6 %
1 320
2,3 %
1 638
2,8 %
2 585
4,3 %
Käyttöasteiden lasku on heikentänyt asumisoikeusyhteisöjen mahdollisuuksia tarkistaa käyttövastikkeita omakustannusperiaatteen mukaisesti, minkä seurauksena osa kohteista toimii jo negatiivisin kassavirroin. Mikäli käyttövastikkeita korotettaisiin merkittävästi, olisi riskinä, että asumisoikeuden haltijat irtisanoisivat sopimuksensa ja lunastusten määrä kasvaisi. Tämä edelleen heikentäisi kassavirtaa, koska lakisääteisiin asumisoikeusmaksujen palautuksiin ei ole voitu varautua riittävästi tilanteessa, jossa vastikkeiden korottaminen ei ole mahdollista. Samanlainen haitallinen kehitys voi syntyä myös silloin, jos kohteita ei pystytä pitämään asianmukaisessa kunnossa ja nykyaikaisina. Tästä on viitteitä jo nyt, sillä Varke on tehnyt hylkääviä päätöksiä asumisoikeustalojen perusparannuslainahakemuksiin, koska korkotukilainan hyväksymisen edellytykset eivät ole täyttyneet.
Mikäli huomattava määrä asumisoikeuden haltijoita irtisanoisi sopimuksensa samanaikaisesti eikä vapautuviin asuntoihin löytyisi uusia asumisoikeusasukkaita, asumisoikeusyhteisöjen olisi kyettävä palauttamaan suuri määrä rakennuskustannusindeksillä korotettuja asumisoikeusmaksuja. Laajamittainen palautusvelvollisuus voisi muodostua vaikeasti toteutettavaksi ja vaarantaa yhtiöiden maksuvalmiuden. Osa asumisoikeusyhteisöistä on jo hakenut korkotukilainoja koskevia järjestelyjä maksuvalmiutensa varmistamiseksi.
Uudistus olisi näin ollen tarpeen asumisoikeusyhteisöjen maksuvalmiuden ja asukkaiden asumisturvan turvaamiseksi, asumisoikeusjärjestelmän laajamittaisen häiriön ehkäisemiseksi sekä asumisoikeusasumisen kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi.
2.2.2Perusparannusrahoituksen saatavuus
Yhteisöjen taloutta haastaa myös ikääntyvä asumisoikeustalokanta. Yhä useammat kohteet tulevat lähivuosina laajempien korjaus- ja perusparannustarpeiden piiriin. Asumisoikeustaloja koskevat ikuiset käyttö- ja luovutusrajoitukset kuitenkin heikentävät kohteen vakuusarvoa rahoittajan näkökulmasta, koska kohdetta ei voida vapaasti realisoida. Myös omistajalle kuuluva asumisoikeusmaksujen lunastusvelvollisuus on olennainen riski rahoittajan näkökulmasta.
Asumisoikeustalojen perusparantaminen on siis käytännössä valtion takaaman lainoituksen varassa. Varken hyväksymä rahoitus asumisoikeustalojen perusparannuksille edellyttää kuitenkin muun ohella asuntojen pitkäaikaista tarvetta, eivätkä käyttövastikkeet saa korjausten jälkeen nousta liian korkeiksi suhteessa alueen vuokratasoon. Näiden edellytysten vuoksi kaikkia asumisoikeustaloja ei voida korjata valtion tukemalla rahoituksella. Lisäksi korkotukilainavaltuudet ovat supistumassa valtiontalouden sopeuttamistoimenpiteiden myötä, mikä lisää perusparannushankkeiden välistä priorisointitarvetta.
Varke on jo tehnyt kielteisiä päätöksiä asumisoikeustalojen perusparannuslainahakemuksiin. Vuosien 2024–2026 aikana kielteisiä päätöksiä on tehty yhteensä kahdeksan: vuonna 2024 kolme, vuonna 2025 kaksi ja vuonna 2026 kolme (tilanne 18.6.2026). Hylkäysten perusteina ovat olleet muun muassa kohteen heikko käyttöaste, liian korkeaksi nouseva luototusaste, perusparannuksen jälkeisen käyttövastikkeen kohoaminen alueen vapaarahoitteista vuokratasoa korkeammaksi sekä pitkäaikaisen asumisoikeusasuntojen tarpeen puuttuminen paikkakunnalla.
Rakennusten perusparannusten laiminlyönti voi johtaa merkittäviin ongelmiin sekä asukkaiden hyvinvoinnin että elinkaariajattelun näkökulmasta. Ilman tarvittavia korjauksia rakennusten sisäilma, energiatehokkuus ja turvallisuus voivat heikentyä, mikä vaikuttaa suoraan asukkaiden elämänlaatuun. Asukkaille seuraukset näkyvät asumisviihtyvyyden laskuna, mahdollisina terveysriskeinä sekä käyttövastikkeen nousupaineina, kun korjaustarpeet kasaantuvat. Toisaalta omistaja on vastuussa talojen kunnossapidosta, ja talojen käyttöarvon laskiessa muut asumisoikeusasukkaat maksavat niiden kulut. Elinkaariajattelun näkökulmasta korjausten siirtäminen tarkoittaa, että tulevat investointitarpeet kasvavat ja rakennusten käyttöikä lyhenee. Pitkällä aikavälillä korjausten laiminlyönti siis myös heikentää asumisturvaa.
Kielteiset perusparannuslainapäätökset osoittavat, että käytännössä on jo syntynyt tilanteita, joissa asumisoikeustalolla on perusparannustarve, mutta valtion tukeman rahoituksen edellytykset eivät täyty. Tällaisessa tilanteessa asumisoikeusyhteisön toimintavaihtoehdot ovat nykyisin rajalliset, eikä voimassa oleva sääntely tarjoa riittäviä keinoja reagoida tilanteisiin, joissa asumisoikeustalon pitäminen asumisoikeuskäytössä ei ole enää taloudellisesti tai toiminnallisesti kestävää. Sääntelyn joustavoittaminen on siten tarpeen, jotta se vastaisi paremmin muuttuneita olosuhteita ja mahdollistaisi hallitun sopeutumisen myös perusparannusrahoituksen estyessä.
2.2.3Järjestysnumerojärjestelmän toimivuus
Valtion tukemien asumisoikeusasuntojen asukasvalintaa ja hakujärjestelmää päivitettiin asumisoikeuslain uudistuksen yhteydessä. Uudistuksessa harkittiin myös järjestysnumeroista luopumista ja siirtymistä yhteisöjen kokonaan hoitamaan asukasvalintaan. Järjestysnumeroiden antaminen säädettiin kuitenkin Aran (nykyisin Varken) tehtäväksi, koska haluttiin säilyttää osa etukäteisestä viranomaiskontrollista järjestelmässä, jossa aikaisemmin asukasvalinta oli kuntien vastuulla. Myös asteittaista järjestysnumeroista luopumista pidettiin mahdollisena. Asumisoikeusjärjestelmässä on tärkeää valtion tuella rakennettujen asuntojen kohdentuminen tasavertaisin kriteerein hakijoille. (HE 189/2020 vp, s. 27)
Järjestysnumeroiden tarpeellisuus on kuitenkin edelleen herättänyt keskustelua. Asukasvalintaan liittyvät tehtävät siirtyivät kunnilta kokonaan asumisoikeusyhteisöjen hoidettavaksi 1.9.2023, ja asukasvalinnasta yhteisöjen hoitamana on kertynyt myönteisiä kokemuksia. Varkelle on tänä aikana tehty vain yksi asukasvalintaa koskenut kantelu. Järjestysnumeroista luopuminen yksinkertaistaisi asukasvalintaprosessia ja madaltaisi kynnystä hakea asuntoa, koska hakumenettely olisi hakijoille selkeämpi ja kevyempi. Vaikka asumisoikeusyhteisöt voivat jo nykyisin hakea järjestysnumeron hakijan puolesta, järjestelmästä luopuminen vähentäisi byrokratiaa ja keventäisi menettelyä sekä hakijoiden että yhteisöjen näkökulmasta.
Järjestysnumerorekisteri sisältää järjestysnumeroiden lisäksi laajasti myös muita asumisoikeusasuntoja koskevia tietoja. Rekisterin tietoja käytetään asukasvalintaan, asukasvalintojen valvontaan ja asumisoikeusasuntoja koskevaan raportointiin, kuten Varken asuntomarkkinakatsauksiin. Tietoja voidaan luovuttaa myös anonymisoituina kunnille asuntopoliittisia tietotarpeita ja maankäytön suunnittelua varten. Näiden tietotarpeiden turvaaminen olisi keskeistä hakumenettelyä uudistettaessa.
3Tavoitteet
Rajoituksista vapauttamista koskevien ehdotusten tavoitteena on parantaa asumisoikeusjärjestelmän taloudellista kestävyyttä tilanteessa, jossa asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristö on muuttunut olennaisesti haastavammaksi. Toimintaympäristön muutos on johtanut asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeiden nousuun ja käyttöasteiden laskuun. Uudistuksen tavoitteena on lisätä sääntelyn joustavuutta siten, että asumisoikeuskantaa voidaan hallitusti sopeuttaa muuttuvaan kysyntään ja taloudellisesti tai toiminnallisesti kestämättömistä kohteista voidaan luopua. Näin asumisoikeusyhteisön taloudelliset riskit pienenevät ja käyttövastikkeiden nousupainetta voidaan hillitä. Asumisoikeuden haltijoiden asumisturva varmistettaisiin omaksilunastusoikeudella ja vuokra- tai asumisoikeussopimuksen tarjoamisella.
Järjestysnumeroista luopumisella pyritään yksinkertaistamaan hakuprosessia ja madaltamaan kynnystä hakea asumisoikeusasuntoa. Tämä lisäisi asuntojen kysyntää ja parantaisi niiden käyttöastetta. Asukasvalinnan siirtyminen kokonaisuudessaan asumisoikeusyhteisöjen hoidettavaksi edistäisi yhden luukun periaatetta, mikä parantaa hakemisen sujuvuutta ja vahvistaa järjestelmän käyttäjälähtöisyyttä.
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Asumisoikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta eräissä erityistilanteissa. Asumisoikeustalo voitaisiin ensinnäkin vapauttaa rajoituksista, jos talolla ei ole enää kysyntää asumisoikeustalona ja asumisoikeuden haltijoita on enintään kolmasosassa talon huoneistoista. Toiseksi rajoituksista vapauttaminen olisi mahdollista, jos talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta Varke ei hyväksy talon korjaamiseen perusparannuskorkotukilainaa. Kummassakin tapauksessa vapauttamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että muut laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Rajoituksista vapauttamisen helpottamisella nopeutettaisiin tappiollisista taloista luopumista ja ehkäistäisiin talojen korjausvelan kasvua. Tarkoituksena olisi vähentää tällaisista taloista asumisoikeusyhteisöille ja asumisoikeuden haltijoille aiheutuvaa kustannusrasitusta. Tappiollisesta talosta luopuminen turvaisi asumisoikeuden haltijoiden yhtiöön maksamia asumisoikeusmaksuja sekä pienentäisi yhtiön, asukkaan ja valtion riskejä. Rajoituksista vapautettava talo muutettaisiin tavalliseksi asunto-osakeyhtiöksi.
Asumisoikeuden haltijoiden asumisturvasta huolehdittaisiin tarjoamalla mahdollisuus asunnon omaksilunastamiseen. Omaksilunastushinnaksi ehdotetaan käypää hintaa tai vaihtoehtoisesti rakennuskustannusindeksillä tarkistettua alkuperäistä hankinta-arvoa, jos se on matalampi. Käyvällä hinnalla tarkoitetaan huoneiston todennäköistä markkinahintaa. Mikäli asumisoikeuden haltija ei haluaisi lunastaa huoneistoa, hän voisi jäädä asuntoon asumaan vuokralaisena tai hänelle tarjottaisiin vastaavanlaista asumisoikeus- tai vuokra-asuntoa paikkakunnalla.
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen edellyttäisi aina asukkaiden kuulemista ja viranomaisharkintaa. Asumisoikeuteen puuttuminen olisi viimesijainen keino ja mahdollista vain, kun asumisoikeustalon tosiasiallinen taloudellinen tilanne olisi sellainen, että hallitsemattomana jatkuessaan se vaarantaisi esimerkiksi asumisoikeuteen kuuluvien asumisoikeusmaksujen lunastamista.
Asukasvalintaa uudistettaisiin luopumalla järjestysnumeroista. Asumisoikeuden haltijat valittaisiin jatkossa hakemusten saapumisjärjestyksen perusteella. Asumisoikeuden haltijaksi valittaisiin siis tarve-edellytyksen täyttävistä hakijoista se, joka on jättänyt asunnosta hakemuksen ensimmäisenä. Hakemusten saapumisjärjestyksestä poiketen etusijaryhmään kuuluvista hakijoista valittaisiin se, jonka asumisoikeussopimus on vanhin.
Asumisoikeuslaissa tarkoitettujen ilmoitusten ja varoitusten tiedoksiantotapaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset vastaisivat nykyaikaa ja huomioisivat digitaalisen kehityksen. Laissa täsmennettäisiin sähköisen tiedoksiannon edellytyksiä, tiedoksiantovelvollisuuden täyttymistä ja tiedoksisaannin ajankohtaa. Lisäksi eräissä tilanteissa edellytetyn todisteellisen tiedoksiannon rinnalle ehdotetaan uutta tiedoksiantotapaa, joka perustuisi kahden sähköisen viestintäkanavan käyttämiseen.
4.2Pääasialliset vaikutukset
Vaikutusten arviointi on tehty virkatyönä hyödyntäen jaksossa 1.2 kuvattua aineistoa.
4.2.1Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1Asumisoikeuden haltijat ja hakijat
Mahdollisuus luopua vajaakäyttöisistä tai perusparannuksen tarpeessa olevista, asumisoikeuskäytössä taloudellisesti kannattamattomista taloista parantaisi yhtiöiden taloudellista asemaa, mikä turvaa viime kädessä asumisoikeuden haltijoiden maksamia asumisoikeusmaksuja ja vähentää heidän taloudellista riskiään. Lisäksi järjestely pienentäisi taloista aiheutuvia kustannuksia, jotka muutoin rasittaisivat myös muiden talojen asukkaita ja nostaisivat käyttövastikkeita.
Rajoituksista vapauttamistilanteissa asumisoikeuden haltija voisi valita, jatkaako asumista asunnossaan lunastamalla asuntonsa omaksi tai jäämällä asuntoon vuokralaiseksi. Vaihtoehtoisesti asumisoikeuden haltija voisi muuttaa toiseen asumisoikeusasuntoon tai vuokra-asuntoon. Omaksilunastustilanteessa asumisoikeuden haltijan maksama asumisoikeusmaksu tarkistuksineen vähennettäisiin asunnon omaksilunastushinnasta. Muissa tilanteissa asumisoikeusmaksu maksettaisiin asumisoikeuden haltijalle takaisin.
Ympäristöministeriö on selvittänyt rajoituksista vapauttamisen piiriin mahdollisesti tulevia asumisoikeuskohteita ja arvioinut niiden omaksilunastushintoja erittäin karkealla tasolla. Asuntojen omaksilunastushinnaksi ehdotetaan käypää hintaa eli todennäköistä markkinahintaa tai rakennuskustannusindeksillä tarkistettua alkuperäistä hankinta-arvoa (indeksitarkistettu hankinta-arvo) sen mukaan, kumpi niistä on alempi. Ympäristöministeriö on saanut arvioinnissa käytetyt alkuperäiset hankinta-arvot Varkelta. Lisäksi markkinahinnan määrittämisessä on käytetty Tilastokeskuksen tilastoa ”Vanhojen osakeasuntojen neliöhinnat ja kauppojen lukumäärät, neljännesvuosittain, 2006Q1-2026Q1” ja arvoa 2026Q1. Jos paikkakunnalle tai alueelle ei ole ollut neljännesvuositilastoa saatavissa, on käytetty Tilastokeskuksen tilastoa ”Vanhojen osakeasuntojen neliöhinnat ja kauppojen lukumäärät kunnittain, vuosittain” ja vuotta 2025.
Vajaakäyttöehdon täyttävät kohteet ovat keskenään hyvin erilaisia. Mukana on kohteita sekä pääkaupunkiseudulta, kuten Helsingistä ja Espoosta, että muualta Suomesta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella kohteita sijaitsee muun muassa keskisuurissa kaupungeissa, kuten Kouvolassa, Vaasassa ja Lohjalla. Kohteet on rakennettu pääosin 1990-luvulla, eikä suurinta osaa niistä ole perusparannettu. Kohteiden koko vaihtelee pienistä pari- ja rivitalokohteista suurempiin kerrostalokohteisiin. Lisäksi hylkääviä perusparannuslainapäätöksiä on viime vuosina tehty Jyväskylään, Kouvolaan, Lohjaan ja Tuusulaan.
Valmistelussa tarkasteltiin kuutta esimerkkitapausta, jotka sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Kouvolassa, Vaasassa, Lohjalla ja Ylöjärvellä. Kohteista viisi oli rakennettu 1990-luvulla ja niiden alkuperäiset hankinta-arvot olivat melko samansuuruiset, noin 1 000–1 300 €/m
2. Ainoan 2000-luvulla rakennetun esimerkkikohteen hankinta-arvo oli noin 2 200 €/m
2. Indeksitarkistetut hankinta-arvot olivat 1990-luvun kohteissa 2 000–2 500 €/m
2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Nykyinen lainsäädäntö ja käytäntö
2.1.1
Asumisoikeusjärjestelmä
Asumisoikeusjärjestelmä on luotu 1990-luvun alussa vastaamaan tilanteeseen, jossa omistusasunnon hankintakynnys oli noussut monen asukkaan ulottumattomiin. Asumisoikeusasunnot muodostavat itsenäisenä hallintamuotona vaihtoehdon vuokra- ja omistusasumiselle. Piirteitä vuokra-asumisesta on vuokraan rinnastettava käyttövastike ja se, että asuntoa ei ole mahdollista lunastaa omaksi. Omistusasumiseen rinnastettavaa on taas pysyvä asumisturva. Asuntopolitiikassa asumisoikeusjärjestelmällä on tärkeä tehtävä segregaation ehkäisemisessä sekä monipuolisten asuinalueiden ja asumisvaihtoehtojen luomisessa.
Asumisoikeusasunnoista hallintamuotona säädetään asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (393/2021, jäljempänä
asumisoikeuslaki
). Asumisoikeuslaki tuli voimaan vuonna 2022 ja sillä kumottiin samanniminen laki
(650/1990)
. Uudistuksen tavoitteena oli säilyttää asumisoikeusjärjestelmän keskeiset periaatteet ennallaan, mutta selkeyttää ja ajantasaistaa lain rakennetta ja säännösten sisältöä (
HE 189/2020 vp
).
Asumisoikeusjärjestelmä on käytännössä perustunut valtion tukemaan asuntotuotantoon, vaikka lainsäädäntö mahdollistaa myös vapaarahoitteiset asumisoikeusasunnot. Valtio tukee asumisoikeusasuntojen rakentamista, hankintaa ja perusparantamista maksamalla tätä varten otetuille lainoille korkotukea siten kuin vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa (604/2001, jäljempänä
korkotukilaki
) säädetään. Varke hyväksyy lainat korkotukilainoiksi. Korkotukilainoja koskevista laina- ja tukiehdoista säädetään kyseisen lain ohella sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa (valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta 666/2001).
Asumisoikeusasuntoja koskevista käyttö- ja luovutusrajoituksista säädetään asumisoikeuslaissa. Asumisoikeusasuntoja on käytettävä ensisijaisesti asumisoikeusasuntoina. Niitä voidaan toissijaisesti vuokrata, jos kysyntää asumisoikeusasuntoina ei ole. Valtion tukemia ja vapaarahoitteisia asumisoikeusasuntoja koskevat säännökset rajoittavat perittävän asumisoikeusmaksun määrää ja määrittelevät asumisoikeusasukkailta perittävän käyttövastikkeen omakustannusperusteiseksi. Asumisoikeustalojen luovutukset ovat mahdollisia vain laissa säädetyille tahoille säänneltyyn hintaan. Lisäksi valtion tukemiin asumisoikeusasuntoihin asumisoikeuden haltijat valitaan järjestysnumeron perusteella ja valinnoissa sovelletaan varallisuusrajoja muilla kuin 55 vuotta täyttäneillä hakijoilla. Rajoitukset ovat pysyviä riippumatta valtion tukeman lainan takaisinmaksusta.
Korkotukilainan saajina voivat olla kunnat ja muut julkisyhteisöt, Varken nimeämät yleishyödylliset asuntoyhteisöt sekä näiden välittömässä määräysvallassa olevat osakeyhtiöt tai asunto-osakeyhtiöt. Valtion tuki ei siten lähtökohtaisesti ole sidottu tiettyyn yhtiömuotoon, vaan ratkaisevaa on laissa säädettyjen tukikelpoisuutta ja yleishyödyllisyyttä koskevien edellytysten täyttyminen.
Käytännössä asumisoikeustoimintaa harjoitetaan kuitenkin pääosin osakeyhtiömuodossa, jossa kiinteistönhoitaja-omistaja omistaa yhtiön osakkeet ja sitä kautta asumisoikeustalot. Valtakunnallisesti toimivat asumisoikeusyhtiöt omistavat 76 prosenttia asumisoikeusasunnoista ja kuntien omistamat yhtiöt 24 prosenttia. Lisäksi asumisoikeustoimintaa harjoittaa muutama asumisoikeusyhdistys, joista säädetään asumisoikeusyhdistyksistä annetussa laissa (1072/1994, jäljempänä
asumisoikeusyhdistyslaki
). Asumisoikeusyhdistyksessä asumisoikeuden haltijat käyttävät päätösvaltaa yhdistyksen jäseninä, eikä erillistä ulkopuolista omistajatahoa ole. Asumisoikeusyhdistykset omistavat asumisoikeusasunnoista noin prosentin osuuden.
2.1.2
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta säädetään asumisoikeuslain 88 §:ssä. Säännöksen mukaan Varke voi myöntää asettamillaan ehdoilla kokonaan tai osittain vapautuksen rajoituksista, jos talon huoneistot ovat muussa kuin asumisoikeuskäytössä tai myöhemmin tulevat tällaiseen käyttöön. Rajoituksista vapauttamisen edellytyksenä on lisäksi, että vapauttaminen edistää alueen asuntomarkkinoiden toimivuutta tai ehkäisee asuntojen tyhjänä olemista sekä tästä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Myös vapautettavaan taloon kohdistuva valtion tukema laina on maksettava takaisin tai valtio vapautettava takausvastuusta.
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamista koskevaa säännöstä on käytännössä sovellettu melko harvoin. Yhteensä kymmenen kohdetta on vapautunut rajoituksista. Kohteet ovat sijainneet Vantaalla, Turussa, Vaasassa ja Lohjalla.
Voimassa olevan asumisoikeuslain säätämisen yhteydessä (
HE 189/2020 vp
) esitettiin rajoituksista vapauttamisen sallimista tilanteessa, jossa asumisoikeustalon asunnoille ei ole enää kysyntää asumisoikeusasuntoina, ja asumisoikeusasukkaita on jäljellä enää kolmasosassa tai alle kolmasosassa talon huoneistoista. Rajoituksista vapauttamisen helpottamista koskevan ehdotuksen tavoitteena oli nopeuttaa tappiollisista taloista luopumista, jotta talosta aiheutuvat kulut eivät rasittaisi asumisoikeusyhteisöä ja sen asumisoikeuden haltijoita.
Ehdotus kuitenkin poistettiin perustuslakivaliokunnan esityksestä. Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan (PeVL 5/2021 vp) asumisoikeuden tarjoaman pysyvän asumisturvan merkitystä ja totesi, että ennakolta ei voitu varautua ongelmaan, joka ei vielä uhannut asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä. Asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ei lausunnon mukaan ollut asumisoikeusyhteisöjen toiminnan kannalta ainakaan toistaiseksi niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisikaan rajoituksista.
2.1.3
Järjestysnumerot ja järjestysnumerorekisteri
Valtion tukemien asumisoikeusasuntojen asukasvalinnasta ja järjestysnumeroista säädetään asumisoikeuslain 2 luvussa. Asumisoikeuslain 11 §:n mukaan asumisoikeusyhteisö valitsee asumisoikeuden haltijat asumisoikeusasunnon tarpeessa olevista hakijoista heidän 15 §:ssä tarkoitettujen järjestysnumeroidensa mukaisessa järjestyksessä.
Asukasvalintaan ja hakujärjestelmään tehtiin muutoksia asumisoikeuslain uudistuksen yhteydessä. Ikuisista järjestysnumeroista luovuttiin ja järjestysnumero on nykyään voimassa kaksi vuotta. Yhdellä hakijalla voi olla vain yksi järjestysnumero. Järjestysnumero haetaan valtakunnallisesta järjestysnumerorekisteristä, jota Varke ylläpitää. Asumisoikeusyhteisö hoitaa muut asukasvalintaan liittyvät tehtävät ja Varke ohjaa ja valvoo asukasvalintaa koskevien säännösten noudattamista.
Asukasvalinnan perusperiaate säilyi uudistuksessa ennallaan, eli asumisoikeusyhteisö valitsee asumisoikeuden haltijat asumisoikeusasunnon tarpeessa olevista hakijoista heidän järjestysnumeroidensa mukaisessa järjestyksessä. Asumisoikeuden haltijaksi valitaan se, jolla on pienin järjestysnumero. Saman asumisoikeuskohteen asukkaat, rajoituksista vapautettavasta talosta muuttavat ja asumisoikeusasuntoa keskenään vaihtavat eivät tarvitse järjestysnumeroa. Muissa vaihtotilanteissa järjestysnumero vaaditaan.
Valtakunnallinen järjestysnumerorekisteri otettiin käyttöön 1.9.2023. Järjestysnumeron hinta on 9,20 euroa ja numeroita on haettu järjestysnumerorekisteristä 98 373 kappaletta (tilanne 6.7.2026). Järjestysnumeroita ja niiden hakijoita koskevien tietojen lisäksi asumisoikeusyhteisöt tallentavat rekisteriin tietoja solmituista asumisoikeussopimuksista. Rekisterissä on myös asumisoikeusyhteisöjen rakennuksia ja asuntoja koskevia tietoja, kuten tietoja kohteiden käyttövastikkeista sekä siitä, ovatko asunnot asumisoikeuskäytössä, vuokrattuina tai tyhjillään. Varke käyttää rekisterin tietoja asukasvalinnan valvontaan sekä asumisoikeusasuntoja koskevaan seurantaan ja tilastointiin.
2.2
Nykytilan arviointi
2.2.1
Asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristön muutokset
Asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristö on viime vuosien aikana muuttunut merkittävästi aiempaa haastavammaksi. Asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeet ovat nousseet ja käyttöasteet heikentyneet. Käyttövastikkeiden nousun syyt ovat moninaiset, mutta keskeisessä roolissa ovat olleet merkittävästi nousseet korkokulut sekä yleinen inflaatio. Vastikkeita nostivat erityisesti korkeiden korkojen vuoksi nousseet lainanhoitokulut sekä yleinen kustannusten nousu, muun muassa voimakkaasti kallistuneet lämmitys- ja ylläpitokulut. Lisäksi asumisoikeusasuntokanta vanhenee ja takapainotteisten lainojen lyhennykset kasvavat. Aiemmin myönnettyjen asumisoikeustalolainojen perusomavastuukorko oli huomattavasti korkeampi ja korkotuki matalampi kuin vuokratalolainoissa, mikä on nostanut rahoituskuluja.
Uusien asumisoikeusasuntojen vastiketasot ovat selvästi aiempaa korkeampia, koska rakentamiskustannukset eivät ole laskeneet samassa suhteessa kuin rahoitus- ja hoitokulut ovat nousseet. Uusia asumisoikeustaloja valmistuu vuoden 2027 loppuun mennessä merkittävä määrä, sillä rakennusalan elvytystoimet ja tieto asumisoikeusasuntojen uudistuotannon tuen päättymisestä lisäsivät tilapäisesti aloitusten ja lainahakemusten määrää. Erityisesti suurilla pääkaupunkiseudulle rakentavilla asumisoikeusyhteisöillä on käynnissä historian suurin uudistuotanto.
Asumisoikeusselvityksessä tutkittiin asumisoikeusasuntojen uudistuotannon loppumisen vaikutuksia käyttövastikkeisiin ja järjestelmän takausmekanismeihin. Uudistuotannon tuen lakkauttamisen arvioitiin jatkossa lisäävän käyttövastikkeiden nousupainetta, koska uusia kohteita ei enää valmistu tasaamaan vanhemman asuntokannan kasvavia kustannuksia. Uudiskohteet ovat toimineet tasausjärjestelmässä nettomaksajina niiden vähäisten korjauskulujen ja pienempien lainanhoitomenojen vuoksi. Selvityksen mukaan käyttövastikkeiden nousua voidaan kuitenkin hillitä ja tasoittaa yhtiökohtaisin toimenpitein, jotka perustuvat esimerkiksi asuntokannan ikään ja muihin ominaisuuksiin.
Käyttövastikkeiden tasauksella on siis jatkossakin keskeinen merkitys käyttövastikkeiden kohtuullisuuden varmistamisessa. Tasaus on järjestelmän vakauden ja yhtiöiden talouden kannalta tärkeä perusominaisuus, jolla varmistetaan käyttövastikkeiden vertailuvuokran alittava taso erilaisissa rahoitus- ja kulutilanteissa. Tasaus on järjestelmän kannalta välttämätöntä riskien kantamisessa talojen velkaisen rahoitusrakenteen, asumisoikeusmaksun lunastusvelvollisuuden ja valtion tukeman järjestelmän asumismenojen tasaisen kehityksen vuoksi. Tasaukseen liittyy kuitenkin jännitteitä, sillä korkeiden käyttövastikkeiden ja vuokrien alueella asuvat asukkaat maksavat huonommilla sijainneilla ja reuna-alueilla sijaitsevista taloista aiheutuvia kustannuksia. Tätä kehitystä tulisikin kustannusten noustessa tasapainottaa siten, että pysyvästi vajaakäytössä olevista kohteista voitaisiin luopua.
Asumisoikeusasuntojen korkeampi käyttövastiketaso vaikuttaa kohteiden kysyntään negatiivisesti ja kohteiden käyttöasteet ovat laskeneet viime vuosien aikana. Käyttöasteiden heikkenemistä on osaltaan lisännyt asumisoikeusasuntojen kilpailukyvyn heikentyminen suhteessa vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin. Viime vuosina asuntomarkkinoilla on ollut runsaasti tarjolla omistus- ja vuokra-asuntoja, mikä on hidastanut markkinaehtoisten vuokrien nousua. Tämä kehitys on heikentänyt omakustannusperiaatteella määräytyvien käyttövastikkeiden suhteellista hintakilpailukykyä. Asumisoikeusasuntojen kysyntään tulee lähivuosina heijastumaan myös väestönkasvun hidastuminen ja väestöään menettävien kuntien määrän kasvu.
Markkinatilanteen heikentyminen näkyy myös Varken (aikaisemmin Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara) vuosittain julkaisemissa asumisoikeusasuntojen asuntomarkkinakatsauksissa. Kuten alla olevasta taulukosta ilmenee, lunastettujen asuntojen osuus kasvoi vuonna 2024 aikaisempien vuosien tasosta huomattavasti, ja on sen jälkeen pysytellyt korkeammalla tasolla. Vuoden 2026 toukokuussa lunastettujen asuntojen määrä on Varken rekisteritietojen mukaan kasvanut jo 10,2 %:iin. Luonnollisesti myös tyhjien ja vuokrattujen asuntojen osuus on kasvanut aikaisempaan verrattuna. Tyhjillään olevien asuntojen osuutta lisää kuitenkin osaltaan uusien asumisoikeusasuntojen suuri määrä.
Taulukko SEQ Taulukko \* ARABIC 1. Lunastetut, tyhjät ja vuokratut asumisoikeusasunnot vuosina 2021–2025. Joulukuun 2023 luvut eivät ole vertailukelpoiset. Lähde: Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus
Elokuu 2021
Elokuu 2022
Joulukuu 2023
Lokakuu 2024
Lokakuu 2025
lkm
osuus
lkm
osuus
lkm
osuus
lkm
osuus
lkm
osuus
lunastetut
2 326
4,5 %
1 924
3,6 %
2 940
5,2 %
4 818
8,3 %
4 953
8,3 %
tyhjät
294
0,6 %
250
0,5 %
1 040
1,8 %
2 602
4,5 %
2 205
3,7 %
vuokratut
1 644
3,2 %
1 409
2,6 %
1 320
2,3 %
1 638
2,8 %
2 585
4,3 %
Käyttöasteiden lasku on heikentänyt asumisoikeusyhteisöjen mahdollisuuksia tarkistaa käyttövastikkeita omakustannusperiaatteen mukaisesti, minkä seurauksena osa kohteista toimii jo negatiivisin kassavirroin. Mikäli käyttövastikkeita korotettaisiin merkittävästi, olisi riskinä, että asumisoikeuden haltijat irtisanoisivat sopimuksensa ja lunastusten määrä kasvaisi. Tämä edelleen heikentäisi kassavirtaa, koska lakisääteisiin asumisoikeusmaksujen palautuksiin ei ole voitu varautua riittävästi tilanteessa, jossa vastikkeiden korottaminen ei ole mahdollista. Samanlainen haitallinen kehitys voi syntyä myös silloin, jos kohteita ei pystytä pitämään asianmukaisessa kunnossa ja nykyaikaisina. Tästä on viitteitä jo nyt, sillä Varke on tehnyt hylkääviä päätöksiä asumisoikeustalojen perusparannuslainahakemuksiin, koska korkotukilainan hyväksymisen edellytykset eivät ole täyttyneet.
Mikäli huomattava määrä asumisoikeuden haltijoita irtisanoisi sopimuksensa samanaikaisesti eikä vapautuviin asuntoihin löytyisi uusia asumisoikeusasukkaita, asumisoikeusyhteisöjen olisi kyettävä palauttamaan suuri määrä rakennuskustannusindeksillä korotettuja asumisoikeusmaksuja. Laajamittainen palautusvelvollisuus voisi muodostua vaikeasti toteutettavaksi ja vaarantaa yhtiöiden maksuvalmiuden. Osa asumisoikeusyhteisöistä on jo hakenut korkotukilainoja koskevia järjestelyjä maksuvalmiutensa varmistamiseksi.
Uudistus olisi näin ollen tarpeen asumisoikeusyhteisöjen maksuvalmiuden ja asukkaiden asumisturvan turvaamiseksi, asumisoikeusjärjestelmän laajamittaisen häiriön ehkäisemiseksi sekä asumisoikeusasumisen kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi.
2.2.2
Perusparannusrahoituksen saatavuus
Yhteisöjen taloutta haastaa myös ikääntyvä asumisoikeustalokanta. Yhä useammat kohteet tulevat lähivuosina laajempien korjaus- ja perusparannustarpeiden piiriin. Asumisoikeustaloja koskevat ikuiset käyttö- ja luovutusrajoitukset kuitenkin heikentävät kohteen vakuusarvoa rahoittajan näkökulmasta, koska kohdetta ei voida vapaasti realisoida. Myös omistajalle kuuluva asumisoikeusmaksujen lunastusvelvollisuus on olennainen riski rahoittajan näkökulmasta.
Asumisoikeustalojen perusparantaminen on siis käytännössä valtion takaaman lainoituksen varassa. Varken hyväksymä rahoitus asumisoikeustalojen perusparannuksille edellyttää kuitenkin muun ohella asuntojen pitkäaikaista tarvetta, eivätkä käyttövastikkeet saa korjausten jälkeen nousta liian korkeiksi suhteessa alueen vuokratasoon. Näiden edellytysten vuoksi kaikkia asumisoikeustaloja ei voida korjata valtion tukemalla rahoituksella. Lisäksi korkotukilainavaltuudet ovat supistumassa valtiontalouden sopeuttamistoimenpiteiden myötä, mikä lisää perusparannushankkeiden välistä priorisointitarvetta.
Varke on jo tehnyt kielteisiä päätöksiä asumisoikeustalojen perusparannuslainahakemuksiin. Vuosien 2024–2026 aikana kielteisiä päätöksiä on tehty yhteensä kahdeksan: vuonna 2024 kolme, vuonna 2025 kaksi ja vuonna 2026 kolme (tilanne 18.6.2026). Hylkäysten perusteina ovat olleet muun muassa kohteen heikko käyttöaste, liian korkeaksi nouseva luototusaste, perusparannuksen jälkeisen käyttövastikkeen kohoaminen alueen vapaarahoitteista vuokratasoa korkeammaksi sekä pitkäaikaisen asumisoikeusasuntojen tarpeen puuttuminen paikkakunnalla.
Rakennusten perusparannusten laiminlyönti voi johtaa merkittäviin ongelmiin sekä asukkaiden hyvinvoinnin että elinkaariajattelun näkökulmasta. Ilman tarvittavia korjauksia rakennusten sisäilma, energiatehokkuus ja turvallisuus voivat heikentyä, mikä vaikuttaa suoraan asukkaiden elämänlaatuun. Asukkaille seuraukset näkyvät asumisviihtyvyyden laskuna, mahdollisina terveysriskeinä sekä käyttövastikkeen nousupaineina, kun korjaustarpeet kasaantuvat. Toisaalta omistaja on vastuussa talojen kunnossapidosta, ja talojen käyttöarvon laskiessa muut asumisoikeusasukkaat maksavat niiden kulut. Elinkaariajattelun näkökulmasta korjausten siirtäminen tarkoittaa, että tulevat investointitarpeet kasvavat ja rakennusten käyttöikä lyhenee. Pitkällä aikavälillä korjausten laiminlyönti siis myös heikentää asumisturvaa.
Kielteiset perusparannuslainapäätökset osoittavat, että käytännössä on jo syntynyt tilanteita, joissa asumisoikeustalolla on perusparannustarve, mutta valtion tukeman rahoituksen edellytykset eivät täyty. Tällaisessa tilanteessa asumisoikeusyhteisön toimintavaihtoehdot ovat nykyisin rajalliset, eikä voimassa oleva sääntely tarjoa riittäviä keinoja reagoida tilanteisiin, joissa asumisoikeustalon pitäminen asumisoikeuskäytössä ei ole enää taloudellisesti tai toiminnallisesti kestävää. Sääntelyn joustavoittaminen on siten tarpeen, jotta se vastaisi paremmin muuttuneita olosuhteita ja mahdollistaisi hallitun sopeutumisen myös perusparannusrahoituksen estyessä.
2.2.3
Järjestysnumerojärjestelmän toimivuus
Valtion tukemien asumisoikeusasuntojen asukasvalintaa ja hakujärjestelmää päivitettiin asumisoikeuslain uudistuksen yhteydessä. Uudistuksessa harkittiin myös järjestysnumeroista luopumista ja siirtymistä yhteisöjen kokonaan hoitamaan asukasvalintaan. Järjestysnumeroiden antaminen säädettiin kuitenkin Aran (nykyisin Varken) tehtäväksi, koska haluttiin säilyttää osa etukäteisestä viranomaiskontrollista järjestelmässä, jossa aikaisemmin asukasvalinta oli kuntien vastuulla. Myös asteittaista järjestysnumeroista luopumista pidettiin mahdollisena. Asumisoikeusjärjestelmässä on tärkeää valtion tuella rakennettujen asuntojen kohdentuminen tasavertaisin kriteerein hakijoille. (
HE 189/2020 vp
, s. 27)
Järjestysnumeroiden tarpeellisuus on kuitenkin edelleen herättänyt keskustelua. Asukasvalintaan liittyvät tehtävät siirtyivät kunnilta kokonaan asumisoikeusyhteisöjen hoidettavaksi 1.9.2023, ja asukasvalinnasta yhteisöjen hoitamana on kertynyt myönteisiä kokemuksia. Varkelle on tänä aikana tehty vain yksi asukasvalintaa koskenut kantelu. Järjestysnumeroista luopuminen yksinkertaistaisi asukasvalintaprosessia ja madaltaisi kynnystä hakea asuntoa, koska hakumenettely olisi hakijoille selkeämpi ja kevyempi. Vaikka asumisoikeusyhteisöt voivat jo nykyisin hakea järjestysnumeron hakijan puolesta, järjestelmästä luopuminen vähentäisi byrokratiaa ja keventäisi menettelyä sekä hakijoiden että yhteisöjen näkökulmasta.
Järjestysnumerorekisteri sisältää järjestysnumeroiden lisäksi laajasti myös muita asumisoikeusasuntoja koskevia tietoja. Rekisterin tietoja käytetään asukasvalintaan, asukasvalintojen valvontaan ja asumisoikeusasuntoja koskevaan raportointiin, kuten Varken asuntomarkkinakatsauksiin. Tietoja voidaan luovuttaa myös anonymisoituina kunnille asuntopoliittisia tietotarpeita ja maankäytön suunnittelua varten. Näiden tietotarpeiden turvaaminen olisi keskeistä hakumenettelyä uudistettaessa.
3
Tavoitteet
Rajoituksista vapauttamista koskevien ehdotusten tavoitteena on parantaa asumisoikeusjärjestelmän taloudellista kestävyyttä tilanteessa, jossa asumisoikeusyhteisöjen toimintaympäristö on muuttunut olennaisesti haastavammaksi. Toimintaympäristön muutos on johtanut asumisoikeusasuntojen käyttövastikkeiden nousuun ja käyttöasteiden laskuun. Uudistuksen tavoitteena on lisätä sääntelyn joustavuutta siten, että asumisoikeuskantaa voidaan hallitusti sopeuttaa muuttuvaan kysyntään ja taloudellisesti tai toiminnallisesti kestämättömistä kohteista voidaan luopua. Näin asumisoikeusyhteisön taloudelliset riskit pienenevät ja käyttövastikkeiden nousupainetta voidaan hillitä. Asumisoikeuden haltijoiden asumisturva varmistettaisiin omaksilunastusoikeudella ja vuokra- tai asumisoikeussopimuksen tarjoamisella.
Järjestysnumeroista luopumisella pyritään yksinkertaistamaan hakuprosessia ja madaltamaan kynnystä hakea asumisoikeusasuntoa. Tämä lisäisi asuntojen kysyntää ja parantaisi niiden käyttöastetta. Asukasvalinnan siirtyminen kokonaisuudessaan asumisoikeusyhteisöjen hoidettavaksi edistäisi yhden luukun periaatetta, mikä parantaa hakemisen sujuvuutta ja vahvistaa järjestelmän käyttäjälähtöisyyttä.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
Asumisoikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta eräissä erityistilanteissa. Asumisoikeustalo voitaisiin ensinnäkin vapauttaa rajoituksista, jos talolla ei ole enää kysyntää asumisoikeustalona ja asumisoikeuden haltijoita on enintään kolmasosassa talon huoneistoista. Toiseksi rajoituksista vapauttaminen olisi mahdollista, jos talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta Varke ei hyväksy talon korjaamiseen perusparannuskorkotukilainaa. Kummassakin tapauksessa vapauttamisen edellytyksenä olisi lisäksi, että muut laissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
Rajoituksista vapauttamisen helpottamisella nopeutettaisiin tappiollisista taloista luopumista ja ehkäistäisiin talojen korjausvelan kasvua. Tarkoituksena olisi vähentää tällaisista taloista asumisoikeusyhteisöille ja asumisoikeuden haltijoille aiheutuvaa kustannusrasitusta. Tappiollisesta talosta luopuminen turvaisi asumisoikeuden haltijoiden yhtiöön maksamia asumisoikeusmaksuja sekä pienentäisi yhtiön, asukkaan ja valtion riskejä. Rajoituksista vapautettava talo muutettaisiin tavalliseksi asunto-osakeyhtiöksi.
Asumisoikeuden haltijoiden asumisturvasta huolehdittaisiin tarjoamalla mahdollisuus asunnon omaksilunastamiseen. Omaksilunastushinnaksi ehdotetaan käypää hintaa tai vaihtoehtoisesti rakennuskustannusindeksillä tarkistettua alkuperäistä hankinta-arvoa, jos se on matalampi. Käyvällä hinnalla tarkoitetaan huoneiston todennäköistä markkinahintaa. Mikäli asumisoikeuden haltija ei haluaisi lunastaa huoneistoa, hän voisi jäädä asuntoon asumaan vuokralaisena tai hänelle tarjottaisiin vastaavanlaista asumisoikeus- tai vuokra-asuntoa paikkakunnalla.
Asumisoikeustalon rajoituksista vapauttaminen edellyttäisi aina asukkaiden kuulemista ja viranomaisharkintaa. Asumisoikeuteen puuttuminen olisi viimesijainen keino ja mahdollista vain, kun asumisoikeustalon tosiasiallinen taloudellinen tilanne olisi sellainen, että hallitsemattomana jatkuessaan se vaarantaisi esimerkiksi asumisoikeuteen kuuluvien asumisoikeusmaksujen lunastamista.
Asukasvalintaa uudistettaisiin luopumalla järjestysnumeroista. Asumisoikeuden haltijat valittaisiin jatkossa hakemusten saapumisjärjestyksen perusteella. Asumisoikeuden haltijaksi valittaisiin siis tarve-edellytyksen täyttävistä hakijoista se, joka on jättänyt asunnosta hakemuksen ensimmäisenä. Hakemusten saapumisjärjestyksestä poiketen etusijaryhmään kuuluvista hakijoista valittaisiin se, jonka asumisoikeussopimus on vanhin.
Asumisoikeuslaissa tarkoitettujen ilmoitusten ja varoitusten tiedoksiantotapaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset vastaisivat nykyaikaa ja huomioisivat digitaalisen kehityksen. Laissa täsmennettäisiin sähköisen tiedoksiannon edellytyksiä, tiedoksiantovelvollisuuden täyttymistä ja tiedoksisaannin ajankohtaa. Lisäksi eräissä tilanteissa edellytetyn todisteellisen tiedoksiannon rinnalle ehdotetaan uutta tiedoksiantotapaa, joka perustuisi kahden sähköisen viestintäkanavan käyttämiseen.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
Vaikutusten arviointi on tehty virkatyönä hyödyntäen jaksossa 1.2 kuvattua aineistoa.
4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1
Asumisoikeuden haltijat ja hakijat
Mahdollisuus luopua vajaakäyttöisistä tai perusparannuksen tarpeessa olevista, asumisoikeuskäytössä taloudellisesti kannattamattomista taloista parantaisi yhtiöiden taloudellista asemaa, mikä turvaa viime kädessä asumisoikeuden haltijoiden maksamia asumisoikeusmaksuja ja vähentää heidän taloudellista riskiään. Lisäksi järjestely pienentäisi taloista aiheutuvia kustannuksia, jotka muutoin rasittaisivat myös muiden talojen asukkaita ja nostaisivat käyttövastikkeita.
Rajoituksista vapauttamistilanteissa asumisoikeuden haltija voisi valita, jatkaako asumista asunnossaan lunastamalla asuntonsa omaksi tai jäämällä asuntoon vuokralaiseksi. Vaihtoehtoisesti asumisoikeuden haltija voisi muuttaa toiseen asumisoikeusasuntoon tai vuokra-asuntoon. Omaksilunastustilanteessa asumisoikeuden haltijan maksama asumisoikeusmaksu tarkistuksineen vähennettäisiin asunnon omaksilunastushinnasta. Muissa tilanteissa asumisoikeusmaksu maksettaisiin asumisoikeuden haltijalle takaisin.
Ympäristöministeriö on selvittänyt rajoituksista vapauttamisen piiriin mahdollisesti tulevia asumisoikeuskohteita ja arvioinut niiden omaksilunastushintoja erittäin karkealla tasolla. Asuntojen omaksilunastushinnaksi ehdotetaan käypää hintaa eli todennäköistä markkinahintaa tai rakennuskustannusindeksillä tarkistettua alkuperäistä hankinta-arvoa (
indeksitarkistettu hankinta-arvo
) sen mukaan, kumpi niistä on alempi. Ympäristöministeriö on saanut arvioinnissa käytetyt alkuperäiset hankinta-arvot Varkelta. Lisäksi markkinahinnan määrittämisessä on käytetty Tilastokeskuksen tilastoa ”Vanhojen osakeasuntojen neliöhinnat ja kauppojen lukumäärät, neljännesvuosittain, 2006Q1-2026Q1” ja arvoa 2026Q1. Jos paikkakunnalle tai alueelle ei ole ollut neljännesvuositilastoa saatavissa, on käytetty Tilastokeskuksen tilastoa ”Vanhojen osakeasuntojen neliöhinnat ja kauppojen lukumäärät kunnittain, vuosittain” ja vuotta 2025.
Vajaakäyttöehdon täyttävät kohteet ovat keskenään hyvin erilaisia. Mukana on kohteita sekä pääkaupunkiseudulta, kuten Helsingistä ja Espoosta, että muualta Suomesta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella kohteita sijaitsee muun muassa keskisuurissa kaupungeissa, kuten Kouvolassa, Vaasassa ja Lohjalla. Kohteet on rakennettu pääosin 1990-luvulla, eikä suurinta osaa niistä ole perusparannettu. Kohteiden koko vaihtelee pienistä pari- ja rivitalokohteista suurempiin kerrostalokohteisiin. Lisäksi hylkääviä perusparannuslainapäätöksiä on viime vuosina tehty Jyväskylään, Kouvolaan, Lohjaan ja Tuusulaan.
Valmistelussa tarkasteltiin kuutta esimerkkitapausta, jotka sijaitsevat Helsingissä, Espoossa, Kouvolassa, Vaasassa, Lohjalla ja Ylöjärvellä. Kohteista viisi oli rakennettu 1990-luvulla ja niiden alkuperäiset hankinta-arvot olivat melko samansuuruiset, noin 1 000–1 300 €/m
2
. Ainoan 2000-luvulla rakennetun esimerkkikohteen hankinta-arvo oli noin 2 200 €/m
2
. Indeksitarkistetut hankinta-arvot olivat 1990-luvun kohteissa 2 000–2 500 €/m
2
ja 2000-luvun kohteessa n. 3 000 €/m
2
.
2.
Karkeiden laskelmien perusteella omaksilunastuksen taloudelliset vaikutukset vaihtelisivat merkittävästi eri alueilla. Pääkaupunkiseudulla indeksitarkistettu hankinta-arvo voisi jäädä huomattavasti alueen markkinahintatasoa alemmaksi. Tarkastelluissa esimerkkitapauksissa ero markkinahinnan ja indeksitarkistetun hankinta-arvon välillä on noin 600–1 200 €/m
2
. Esimerkiksi 70 neliömetrin suuruisen asunnon voisi ostaa Helsingissä 176 500 eurolla, kun asunnon markkinahinta samalla alueella olisi 261 739 euroa. Espoossa vastaavat hinnat olivat 174 900 euroa ja 217 000 euroa.
2. Esimerkiksi 70 neliömetrin suuruisen asunnon voisi ostaa Helsingissä 176 500 eurolla, kun asunnon markkinahinta samalla alueella olisi 261 739 euroa. Espoossa vastaavat hinnat olivat 174 900 euroa ja 217 000 euroa.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella vaikutus olisi toisenlainen. Tarkastelluissa Kouvolan, Vaasan, Lohjan ja Ylöjärven esimerkkikohteissa indeksitarkistettu hankinta-arvo oli samaa tasoa tai korkeampi kuin alueen markkinahinta. Näissä tilanteissa omaksilunastushinta määräytyisi siis ehdotuksen mukaisesti käyvän hinnan perusteella. Esimerkiksi Kouvolassa 70 neliömetrin asunnon indeksitarkistettu hankinta-arvo oli noin 147 000 euroa, kun markkinahinta oli noin 71 000 euroa. Vaasassa vastaavat hinnat olivat noin 151 000 euroa ja 110 000 euroa, Lohjalla noin 141 000 euroa ja 136 000 euroa sekä Ylöjärvellä noin 216 000 euroa ja 153 000 euroa.
Edellä kuvattujen riskien vuoksi on tärkeää, että asumisoikeusyhteisö antaa asumisoikeuden haltijoille ennen lunastuspäätöksen tekemistä riittävät, selkeät ja ajantasaiset tiedot omaksilunastuksen taloudellisista ja oikeudellisista vaikutuksista sekä asunto-osakeyhtiön osakkuuteen liittyvistä vastuista ja riskeistä. Myös kuluttajansuojalaki
(38/1978)
velvoittaa myyjää kertomaan ostajalle kaikki tiedot, jotka voivat vaikuttaa ostajan ostopäätökseen. Lisäksi esimerkiksi asuntokauppalain
(843/1994)
6 luvun 20 §:n mukaan kaupassa on taloudellinen virhe, jos ostajalle on annettu virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa kyseisen asunnon omistamiseen tai käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista tai vastuista ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Annettavat tiedot voivat koskea yhtiövastikkeita, osuutta yhtiön veloista tai muutoin asuntoyhteisön taloudellista tilaa.
Järjestysnumeroista luopuminen yksinkertaistaisi asumisoikeusasunnon hakuprosessia, eikä hakijan tarvitsisi enää maksaa järjestysnumeromaksua. Esityksessä ehdotetaan kahden vuoden siirtymäaikaa, jonka aikana asukasvalinnat tehtäisiin edelleen järjestysnumeroiden perusteella. Tämän vuoksi ennen lain voimaantuloa järjestysnumeron hakeneet ja siitä maksaneet eivät kokisi taloudellisia menetyksiä, koska järjestysnumero olisi joka tapauksessa voimassa vain kahden vuoden ajan. Siirtymäajan aikana järjestysnumeroa voisi edelleen hakea, mutta tällaisen numeron lyhyemmästä voimassaoloajasta olisi tiedotettava hakijoille selkeästi.
4.2.1.2
Asumisoikeusyhteisöt
4.2.1.2Asumisoikeusyhteisöt
Rajoituksista vapauttamisen helpottamisen tavoitteena on vähentää yhteisölle aiheutuvia ylimääräisiä kuluja vajaakäytössä olevista asunnoista tai asunnoista, joilla ei ole kysyntää asumisoikeusasuntoina. Yhteisön vakavaraisuus paranisi, kun yhteisölle lunastettuja asumisoikeusasuntoja olisi vähemmän. Vajaakäytössä olevien asuntojen tai talojen poistuminen yhteisön omistuksesta parantaisi yhteisön muiden talojen taloudellista asemaa, koska niiden ylläpidosta aiheutuvat kustannukset eivät enää rasittaisi koko yhteisön taloutta.
kertaluonteisia kustannuksia esimerkiksi tietojärjestelmien ja sähköisten hakupalvelujen kehittämisestä tai uusimisesta, tietosuojaa koskevien ohjeiden ja menettelyjen päivittämisestä sekä henkilöstön kouluttamisesta. Vaikutukset vaihtelisivat yhteisöittäin niiden nykyisten toimintatapojen ja tietojärjestelmien mukaan. Järjestysnumeroista luopuminen voi kuitenkin parantaa asumisoikeusasuntojen kysyntää ja sitä kautta asumisoikeusyhteisöjen taloutta.
4.2.1.3
Julkinen talous
4.2.1.3Julkinen talous
Valtaosa asumisoikeustaloista on rakennettu valtion tuella, josta eduskunta päättää valtion talousarviossa ja valtioneuvosto käyttösuunnitelmassa. Helpottamalla talojen vapauttamista asumisoikeuskäyttöön liittyvistä rajoituksista, silloin kun ne tuottavat tappiota, parannetaan korkotukilainojen riskienhallintaa, vähennetään valtion takausriskejä ja ehkäistään luottotappioita.
Ehdotuksesta aiheutuisi siis Varkelle vuodesta 2029 alkaen yhteensä noin 54 000 euron vuotuinen toimintamenojen lisäys. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaisesti menot kuitenkin katettaisiin valtion talousarviossa Varkelle osoitettujen määrärahojen puitteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Varken tulisi sopeuttaa toimintamenojaan muilta osin.
4.2.2
Vaikutukset ympäristöön
4.2.2Vaikutukset ympäristöön
Ehdotetuilla muutoksilla on myönteisiä välillisiä ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät erityisesti rakennuskannan elinkaareen ja energiatehokkuuteen. Rajoituksista vapauttaminen ja mahdollisuus muuttaa talot asunto‑osakeyhtiöiksi tai vuokrataloiksi voi edistää rakennusten pitkäikäistä käyttöä ja ehkäistä tyhjillään olevan asuntokannan syntymistä. Tyhjien rakennusten ympäristövaikutukset ovat suhteellisesti suuremmat, sillä sekä lämmitys‑ että ylläpitotarpeet jatkuvat käyttöasteesta riippumatta.
Rajoituksista vapauttaminen voi myös parantaa asumisoikeusyhteisöjen rahoitusmahdollisuuksia vapailta rahoitusmarkkinoilta. Tämä edistäisi energiatehokkuutta parantavien korjaus ja perusparannustoimenpiteiden toteuttamista taloissa, joita ei ole ollut mahdollista korjata valtion tukiehtoihin sidotun rahoituksen tai vajaakäytön vuoksi. Korjaustoimenpiteillä voidaan vähentää rakennusten energiankulutusta ja pienentää niiden ilmastokuormitusta pitkällä aikavälillä. Lisäksi omaksilunastusoikeus ja mahdollinen siirtyminen asuntoosakeyhtiömuotoon voivat lisätä asukkaiden omaehtoista kiinnostusta rakennusten kunnon ja energiatehokkuuden parantamiseen, koska omistusasujilla on kannustin pitkäjänteisiin ja ympäristön kannalta kestäviin investointeihin. Kokonaisuutena uudistuksen arvioidaan tukevan rakennuskannan elinkaariviisasta käyttöä ja mahdollistavan ympäristön kannalta tehokkaampia ratkaisuja.
4.2.3
Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3.1
Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
4.2.3Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3.1Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Oikeus asuntoon on turvattu perustuslaissa, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa (SopS 78/2002) ja YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (TSS-sopimus, SopS 6/1976). Perustuslain 19 §:n 4 momentissa asetetaan julkisen vallan tehtäväksi edistää oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Euroopan sosiaalisen peruskirjan 31 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen sekä asumisen kustannusten tekeminen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen. TSS-sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan
parantamiseen.
Jos asumisoikeuden haltija joutuu muuttamaan pois asunnostaan rajoituksista vapauttamisen vuoksi, asialla voi olla yhteys edellä mainittuihin perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin. Tämä yhteys ei kuitenkaan ole asumisoikeusasuntojen kohdalla niin vahva kuin sellaisissa asumisen tukimuodoissa, jotka kohdistuvat ensisijaisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Asumisoikeusasuminen sijoittuu hallintamuotona vuokra- ja omistusasumisen väliin, ja asumisoikeusasuntoon pääseminen edellyttää asumisoikeusmaksun maksamista. Asumisoikeusasumisen merkitys alueellisen eriytymisen ehkäisemisessä perustuu selvitysten mukaan nimenomaan siihen, että asukkaat ovat pääosin keskituloisia. Asumisoikeuden haltijat sijoittuvat tulojensa perusteella vuokra- ja omistusasukkaiden väliin, mutta muistuttavat rakenteeltaan enemmän omistusasujia. (Owal Group Oy:
Selvitys asumisoikeusasumisen merkityksestä ja roolista asuntomarkkinoilla 12/2024
, s. 17.) Asumisoikeuden haltijat eivät siten ole kaikista heikoimmassa asemassa olevia asukkaita. Julkisen vallan velvollisuus edistää oikeutta asuntoon korostuu erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joilla on muita heikommat mahdollisuudet järjestää asumisensa omatoimisesti tai joilla on asumiseen liittyviä erityisiä tarpeita.
Selvitys asumisoikeusasumisen merkityksestä ja roolista asuntomarkkinoilla 12/2024, s. 17.) Asumisoikeuden haltijat eivät siten ole kaikista heikoimmassa asemassa olevia asukkaita. Julkisen vallan velvollisuus edistää oikeutta asuntoon korostuu erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joilla on muita heikommat mahdollisuudet järjestää asumisensa omatoimisesti tai joilla on asumiseen liittyviä erityisiä tarpeita.
Rajoituksista vapauttaminen vaikuttaisi asumisoikeuden haltijan pysyväksi tarkoitettuun asumisturvaan. Rajoituksista vapauttamiseen liittyvä omaksilunastusoikeus antaa kuitenkin asukkaalle mahdollisuuden asumisen pysyvyyteen myös hallintamuodon muuttuessa. Asukas voisi lunastaa hallinnassaan olevan huoneiston osakkeet ja jatkaa asumista samassa kodissa omistusasujana. Tämä turvaisi kodin, arjen, asuinympäristön, palveluyhteyksien ja sosiaalisten suhteiden jatkuvuutta erityisesti niille asukkaille, joilla on halu ja taloudellinen mahdollisuus siirtyä omistusasujiksi. Omaksilunastusoikeus ei kuitenkaan merkitse asumisoikeuden haltijalle velvollisuutta hankkia asuntoa omakseen, vaan kyse olisi vapaaehtoisesta mahdollisuudesta. Asumisoikeuden haltija voisi siten arvioida, onko omaksilunastus hänen kannaltaan tarkoituksenmukainen vaihtoehto vai onko hänelle edullisempaa hankkia asunto vapailta markkinoilta tai järjestää asumisensa muulla tavoin.
Ilmoitusten tiedoksiantoa koskevilla muutoksilla ei arvioida olevan olennaisia vaikutuksia, koska sähköinen tiedoksianto on ollut mahdollinen voimassa olevassa laissakin. Sähköisten tiedoksiantotapojen käyttö perustuisi edelleen sopimiseen, ja kirjeposti säilyisi vaihtoehtona. Sääntely ei siten heikennä niiden henkilöiden asemaa, jotka yhä haluavat saada laissa tarkoitetut ilmoitukset perinteisenä kirjepostina. Ehdotetussa sääntelyssä kuitenkin huomioidaan se, että tietyille henkilöryhmille sähköisten viestintäkanavien käyttö voi olla hankalaa. Täten sähköisen viestintäkanavan käyttö edellyttäisi, ettei osapuoli tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää, että toinen osapuoli on ikääntymisen, vamman tai muuhun näihin rinnastettavan syyn vuoksi estynyt käyttämästä sovittua sähköistä viestintäkanavaa.
4.2.3.2
Viranomaiset
4.2.3.2Viranomaiset
Ehdotetuilla lakimuutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Varken työmäärään. Varken tehtäviin on jo nykyisin kuulunut rajoituksista vapauttamista koskevien hakemusten käsittely. Hakemusmäärät saattavat kuitenkin tilapäisesti kasvaa, mikä voi vaikuttaa Varken henkilöresursointiin.
Varke on käyttänyt järjestysnumerorekisterin tietoja valvonnassaan. Rekisterin tietoja hyödynnetään anonymisoituina myös Varken tietopalvelutehtävän hoitamisessa, esimerkiksi asumisoikeusasuntojen asuntomarkkinakatsausten laadinnassa. Rekisterin lopettamisen myötä valvonnassa ja tilastoinnissa tarvittavat tiedot olisi jatkossa kerättävä muilla tavoin, mahdollisesti manuaalisesti, mikä lisäisi työmäärää. Toisaalta järjestysnumeroihin ja niiden hakemiseen liittyvän asiakaspalvelun ja neuvonnan tarve poistuisi, joten kokonaisuudessaan Varken työmäärän arvioidaan pysyvän samalla tasolla.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Suomen julkisen talouden heikon tilanteen vuoksi on perusteltua arvioida myös periaatteellisesti merkittäviä ja vaikutuksiltaan laaja-alaisia vaihtoehtoja asumisoikeusjärjestelmän kehittämiseksi. Asumisoikeusselvityksessä tarkasteltiin toimenpidettä, jossa uusia pysyviä asumisoikeussopimuksia ei enää tehtäisi, vaan niiden sijasta tehtäisiin vuokrasopimuksia, tai asuntoja tarjottaisiin myytäväksi. Tämä olisi mahdollista poistamalla velvollisuus tarjota asumisoikeusasuntoja ensisijaisesti asumisoikeuskäyttöön. Selvityksen mukaan menettelyä voitaisiin soveltaa vain uusiin sopimuksiin, koska asumisoikeuteen kohdistuu perustuslain mukainen omaisuudensuoja. Näin ollen muutos koskisi vain asumisoikeustaloissa vapaaehtoisesti vapautuviin asuntoihin tehtäviä uusia sopimuksia.
hoitavat virkavastuulla.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Tässä esityksessä ehdotettavat lakimuutokset liittyvät olemassa olevan asumisoikeusjärjestelmän kehittämiseen, joten ulkomaisten lainsäädäntöratkaisujen merkitys on asian kannalta vähäinen. Lisäksi eri maiden tukijärjestelmät ovat vaihtelevan tyyppisiä ja seurausta kunkin maan omasta kehityksestä, jolloin muiden maiden järjestelmien tarkastelu ei ole tässä esityksessä tarkoituksenmukaista.
6
Lausuntopalaute
6.1
Lausunnot
6Lausuntopalaute
6.1Lausunnot
Esitysluonnos oli lausuntokierroksella 23.3.–8.5.2026. Lausuntoa pyydettiin 42 vastaanottajalta, joista 23 antoi lausunnon. Lausunnon antaneet tahot edustivat monipuolisesti niitä tahoja, joilta lausuntoja oli pyydetty. Pyydettyjen lisäksi saatiin 62 lausuntoa, joista suuri osa oli yksityishenkilöiltä. Lausuntopalautteesta laadittu yhteenveto on julkaistu hankeikkunassa (YM042:00/2025).
Monissa lausunnoissa ehdotettiin uutta säännöstä, joka koskisi asumisoikeuslain 33 §:n 3 momentista eli niin sanotusta vertailuvuokrasäännöksestä vapautumista. Lausuntojen mukaan vertailuvuokrasäännös estää heikoimman kysynnän alueella kohteen todellisten kulujen perimisen ja pakottaa asumisoikeusyhteisöt käyttämään tasausta. Tämän seurauksena kysytympien kohteiden asukkaat joutuvat tasauksen kautta heikosti kysyttyjen kohteiden kustannusten maksajiksi.
6.2
Lausuntojen perusteella tehdyt muutokset
6.2Lausuntojen perusteella tehdyt muutokset
Lausuntopalautteen perusteella rajoituksista vapauttamista asumisoikeusyhteisön konkurssissa ja uusien asumisoikeussopimusten irtisanomista koskevat ehdotukset on poistettu esityksestä kokonaan. Lisäksi rajoituksista vapauttamista vajaakäyttötilanteessa koskevaa ehdotusta on muutettu siten, että rajoituksista vapauttaminen olisi vajaakäyttötilanteen lisäksi mahdollista myös, jos talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta sen korjaamiseen ei saada valtion tukemaa perusparannuslainaa. Samalla pykälän otsikkoa on muutettu.
Esityksen perusteluja on myös lausuntopalautteen avulla täydennetty ja korjattu kauttaaltaan. Keskeisimmät muutokset liittyvät nykytilan kuvaukseen, vaikutusten arviointiin ja säännöskohtaisiin perusteluihin. Nykytilan kuvauksen esitystapaa on muutettu ja sisältöä täydennetty. Myös asumisoikeuden haltijoita koskevaa vaikutusten arviointia on lisätty erityisesti taloudellisten ja perus- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7 §.
Asumisoikeussopimus.
7Säännöskohtaiset perustelut
7 §. Asumisoikeussopimus.
Pykälään tehtäisiin järjestysnumeroista luopumisen edellyttämät muutokset eli
4 kohtaa
muutettaisiin ja
5 kohta
kumottaisiin. Järjestysnumeroa ei enää merkittäisi asumisoikeussopimukseen.
11 §
.
11 §.
Asukasvalinnan yleiset periaatteet.
Pykälän viittaus järjestysnumeroiden mukaiseen järjestykseen ehdotetaan poistettavaksi, koska järjestysnumeroista asukasvalinnassa luovuttaisiin. Asumisoikeuden haltijat valittaisiin hakemusten saapumisjärjestyksessä, eli valituksi tulisi se, joka on jättänyt hakemuksen asunnosta ensimmäisenä. Asumisoikeusyhteisön pitäisi edelleen tarjota mahdollisuus myös paperiseen asuntohakemukseen.
12 §.
Asumisoikeuden haltijaa koskevat vaatimukset.
Pykälän
12 §. Asumisoikeuden haltijaa koskevat vaatimukset.
Pykälän
3 momentista
ehdotetaan poistettavaksi viittaus järjestysnumeron hakijaan.
14 §.
Poikkeukset asumisoikeusasunnon tarve-edellytyksestä.
Pykälän
14 §. Poikkeukset asumisoikeusasunnon tarve-edellytyksestä.
Pykälän
2 momenttia
muutettaisiin siten, että pienimmän järjestysnumeron sijasta asumisoikeusasunnon saajan ratkaisisi hakemuksen saapumisjärjestys.
15 §.
Asukasvalintarekisteri ja asukasvalintatietojen luovuttaminen.
15 §. Asukasvalintarekisteri ja asukasvalintatietojen luovuttaminen.
Ehdotettava pykälä sisältäisi säännökset asukasvalintarekisteristä ja tietojen luovuttamisesta. Ehdotettavat säännökset korvaisivat pykälän voimassa olevat säännökset järjestysnumerosta ja järjestysnumerorekisteristä, koska niistä luovuttaisiin.
Asukasvalinnassa tallennettavat tiedot muodostaisivat rekisterin. Henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus). Tietosuoja-asetusta täydentää tietosuojalaki
(1050/2018)
. Asukasvalinnassa tallennettavien tietojen rekisterinpitäjinä toimisivat asumisoikeusyhteisöt. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (tietojen minimointi).
(1050/2018). Asukasvalinnassa tallennettavien tietojen rekisterinpitäjinä toimisivat asumisoikeusyhteisöt. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (tietojen minimointi).
Asumisoikeusyhteisöt käsittelisivät henkilötietoja Varken suorittamaa asukasvalintojen valvontaa varten. Valvonnasta säädetään asumisoikeuslain 103 §:ssä. Rekisteritietojen käsittelyn oikeusperusta on siis tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta. Asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan käsittelyn ollessa tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, on käsittelyn perustasta säädettävä joko unionin oikeudessa tai rekisterinpitäjään sovellettavassa jäsenvaltion lainsäädännössä. Kyseinen käsittelyn oikeusperuste voi edelleen 3 kohdan mukaan sisältää erityisiä säännöksiä, joilla mukautetaan tietosuoja-asetuksen sääntöjen soveltamista, muun muassa: yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta; käsiteltävien tietojen tyyppiä; asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa; käyttötarkoitussidonnaisuutta; säilytysaikoja; sekä
Ehdotetun
2 momentin
mukaisesti asumisoikeusyhteisön olisi kunnan pyynnöstä luovutettava rekisterin tietoja asuntopoliittisia tietotarpeita ja maankäytön suunnittelua varten. Kunnilla on moninaisia tietotarpeita liittyen asuinalueiden suunnitteluun, asumisoikeusasuntojen tarpeeseen ja yleisemmin asuntopolitiikkaan, ja tietotarpeet olisi turvattava tietojen luovuttamisen kautta. Kunnalle ei luovutettaisi henkilötietoja, vaan luovutettavat tiedot olisivat sellaisia, ettei niitä voida välillisesti tai välittömästi tunnistaa yhtä tai useampaa henkilöä koskeviksi.
Erillinen tietojen luovuttamista kunnille koskeva säännös on tarpeen sääntelyn selkeyden ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, sillä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä
julkisuuslaki
) soveltuminen asumisoikeusyhteisön hallussa oleviin asukasvalintatietoihin ei ole kaikissa tilanteissa yksiselitteistä. Julkisuuslain 4 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan julkista tehtävää hoitaviin yhteisöihin ja säätiöihin niiden käyttäessä julkista valtaa. Tämän vuoksi voi olla tulkinnanvaraista, miltä osin asukasvalintarekisteriin sisältyviä tietoja on pidettävä julkisuuslaissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina ja voidaanko kunnalle luovuttaa tietoja suoraan mainitun lain nojalla. Ehdotetulla säännöksellä selvennettäisiin asumisoikeusyhteisön oikeutta luovuttaa asukasvalintarekisteristä käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia tietoja kunnalle sekä varmistettaisiin, että tiedot
julkisuuslaki) soveltuminen asumisoikeusyhteisön hallussa oleviin asukasvalintatietoihin ei ole kaikissa tilanteissa yksiselitteistä. Julkisuuslain 4 §:n 2 momentin mukaan lakia sovelletaan julkista tehtävää hoitaviin yhteisöihin ja säätiöihin niiden käyttäessä julkista valtaa. Tämän vuoksi voi olla tulkinnanvaraista, miltä osin asukasvalintarekisteriin sisältyviä tietoja on pidettävä julkisuuslaissa tarkoitettuina viranomaisen asiakirjoina ja voidaanko kunnalle luovuttaa tietoja suoraan mainitun lain nojalla. Ehdotetulla säännöksellä selvennettäisiin asumisoikeusyhteisön oikeutta luovuttaa asukasvalintarekisteristä käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia tietoja kunnalle sekä varmistettaisiin, että tiedot
luovutetaan ainoastaan anonymisoituina.
Lisäksi momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi, että tietojen luovuttamisesta Varkelle säädetään 103 §:ssä. Varken tehtävänä on myös asumista ja asuntomarkkinoita koskevien tietopalveluiden hoitaminen, ja se voi käyttää asukasvalintatietoja anonymisoituina esimerkiksi asukasvalinnasta tuotettavien julkisten tilastojen laadintaan. Jatkossa nämä tiedot olisi kerättävä erikseen.
17 §.
Asumisoikeuden haltijan valinta.
17 §. Asumisoikeuden haltijan valinta.
Pykälään tehtäisiin järjestysnumeroista luopumisen ja uuden rajoituksista vapauttamista koskevan pykälän edellyttämät muutokset. Pykälän
1 momenttia
muutettaisiin siten, että pienimmän järjestysnumeron sijasta asumisoikeusasunnon saajan ratkaisisi hakemuksen saapumisjärjestys. Lisäksi pykälän
2 momentin 1 kohtaan
lisättäisiin viittaus uuteen ehdotettavaan pykälään 88 a §. Asumisoikeudestaan luopuvat asumisoikeuden haltijat olisivat kaikissa rajoituksista vapauttamista koskevissa tilanteissa etusijalla toisen asumisoikeusasunnon asukasvalinnassa. Etusijalla kompensoitaisiin asumisoikeuden haltijalle asumisoikeudesta luopumista.
Pykälän
3 momentissa
säädetään etusijaryhmään kuuluvien hakijoiden keskinäisestä järjestyksestä asukasvalinnassa. Jos samaan huoneistoon olisi useampia hakijoita, jotka muuttavat rajoituksista vapautettavasta talosta tai saman taloyhtiön sisällä, valittaisiin asumisoikeuden haltijaksi edelleen se hakija, jonka asumisoikeussopimus on vanhin. Jos hakijoiden asumisoikeussopimukset on allekirjoitettu samana päivänä, etusija on ratkaistu järjestysnumeron perusteella. Jatkossa etusija ratkaistaisiin arpomalla.
Pykälän
4 momentissa
säädettyyn asetuksenantovaltuuteen tehtäisiin järjestysnumeroista luopumisen ja hakemusten saapumisjärjestykseen siirtymisen edellyttämät muutokset.
44 §.
Asukastoimikunnan oikeudet asumisoikeuskohteessa
. Asukastoimikunnan oikeuksiin ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta kohtaa. Muutokset liittyvät erityisesti ehdotettuun 88 a §:ään, jossa säädettäisiin asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta eräissä erityistilanteissa. Sääntelyn tarkoituksena on lisätä asumisoikeusyhteisön toiminnan läpinäkyvyyttä sekä varmistaa, että asukashallinnolla on käytettävissään riittävät tiedot talon käyttöasteen ja vuokrakäytön kehityksestä sekä rajoituksista vapauttamisen hakemisesta.
44 §. Asukastoimikunnan oikeudet asumisoikeuskohteessa. Asukastoimikunnan oikeuksiin ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta kohtaa. Muutokset liittyvät erityisesti ehdotettuun 88 a §:ään, jossa säädettäisiin asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamisesta eräissä erityistilanteissa. Sääntelyn tarkoituksena on lisätä asumisoikeusyhteisön toiminnan läpinäkyvyyttä sekä varmistaa, että asukashallinnolla on käytettävissään riittävät tiedot talon käyttöasteen ja vuokrakäytön kehityksestä sekä rajoituksista vapauttamisen hakemisesta.
Ehdotetun
11 kohdan
mukaan asukastoimikunnalla olisi oikeus seurata talon käyttöasteen ja vuokrattujen asuntojen määrän kehitystä. Säännös täydentäisi asukastoimikunnan nykyisiä tiedonsaantioikeuksia. Käyttöasteen kehityksellä sekä vuokrattujen ja tyhjillään olevien asuntojen määrällä on olennainen merkitys arvioitaessa asumisoikeustalon taloudellista tilannetta, käyttövastikkeisiin kohdistuvia paineita sekä sitä, onko talossa mahdollisesti kehittymässä 88 a §:ssä tarkoitettu tilanne. Tiedot ovat tarpeen myös sen arvioimiseksi, onko asumisoikeusyhteisö ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin talon talouden tervehdyttämiseksi ja asumisoikeuskysynnän parantamiseksi ennen rajoituksista vapauttamisen hakemista.
Ehdotetun
12 kohdan
mukaan asukastoimikunnalla olisi oikeus käsitellä talon rajoituksista vapauttamisen hakemista, hakemuksen perusteita ja sen vaikutuksia sekä antaa asiasta lausunto. Rajoituksista vapauttaminen olisi asumisoikeuden haltijoiden asemaan merkittävästi vaikuttava toimenpide, koska se johtaisi asumisoikeussopimusten päättymiseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että asia käsitellään asukashallinnossa ennen hakemuksen tekemistä ja että asukkailla on mahdollisuus saada riittävät tiedot suunnitellusta toimenpiteestä, sen perusteista ja vaikutuksista.
Asukashallinnon tiedonsaantioikeudesta ja asumisoikeusyhteisön tiedottamisvelvollisuudesta säädetään asumisoikeuslain 50 §:ssä. Asukastoimikunnalla olisi säännöksen nojalla oikeus saada asumisoikeuskohdetta koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen tässä pykälässä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Tietojen antamisessa olisi kuitenkin otettava huomioon henkilötietojen suojaa, salassapitoa ja liikesalaisuuksia koskevat säännökset. Asukastoimikunnalle ei siten olisi tarpeen antaa yksittäisiä asukkaita tai vuokralaisia koskevia henkilötietoja, vaan seurannan ja lausunnon antamisen kannalta riittäviä olisivat kohdekohtaiset, talon tilannetta kuvaavat tiedot.
70 §.
Varoitus purkamisoikeuden käyttämisestä.
70 §. Varoitus purkamisoikeuden käyttämisestä.
Pykälän 1 momentin toista virkettä ehdotetaan muutettavaksi tiedoksiantoa koskevan viittauksen osalta, koska esityksessä säädettäisiin uudet pykälät tiedoksiannosta. Kyseessä on informatiivinen viittaus.
71 §.
Purkamisilmoitus.
71 §. Purkamisilmoitus.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi tiedoksiantoa koskevan viittauksen osalta, koska esityksessä säädettäisiin uudet pykälät tiedoksiannosta. Kyseessä on informatiivinen viittaus.
88 a §.
Rajoituksista vapauttaminen eräissä erityistilanteissa.
88 a §. Rajoituksista vapauttaminen eräissä erityistilanteissa.
Asumisoikeustalojen rajoituksista vapauttamista helpotettaisiin mahdollistamalla luopuminen sellaisista asumisoikeustaloista, joiden huoneistoilla ei ole enää kysyntää asumisoikeusasuntoina tai joiden perusparantamiseen ei ole saatavissa valtion tukemaa rahoitusta. Muutoksella pyrittäisiin parantamaan asumisoikeusyhteisöjen toimintaedellytyksiä sekä vähentämään taloista aiheutuvia tappioita ja niistä asukkaille aiheutuvia kuluja.
Pykälän
1 momentissa
säädettäisiin rajoituksista vapauttamisen edellytykset. Vapauttaminen olisi mahdollista, jos asumisoikeustalossa olisi asumisoikeuden haltijoita jäljellä kolmasosassa tai sitä pienemmässä määrässä talon huoneistoja. Vaihtoehtoisesti vapauttaminen olisi mahdollista, jos talo on perusparannuksen tarpeessa, mutta Varke ei hyväksy sen korjaamiseen korkotukilain 20 §:ssä tarkoitettua asumisoikeustalon perusparannuskorkotukilainaa.
Lisäksi vapauttamisen olisi täytettävä
2 momentissa
säädetyt edellytykset. Asumisoikeuden haltijalle maksettaisiin 56 §:ssä säädetty asumisoikeusmaksun palautus ja lisäksi asumisoikeusyhteisö korvaisi kohtuulliset muuttokustannukset, jos asumisoikeuden haltija muuttaa toiseen asuntoon rajoituksista vapauttamisen vuoksi. Korvattavat kohtuulliset muuttokustannukset saataisiin kattaa käyttövastikkeilla.
Asumisoikeuden haltijan omaksilunastusoikeus on mahdollista toteuttaa vain, jos kohde on asunto-osakeyhtiömuotoinen. Tämän vuoksi
3 momentissa
säädettäisiin, että rajoituksista vapautettavan talon omistajan on järjestettävä talon omistus asunto-osakeyhtiömuotoon. Asunto-osakeyhtiön perustamiselle ei kuitenkaan asetettaisi erityisiä vaatimuksia. Asumisoikeusyhteisö vastaisi tarvittavista järjestelyistä, jotta osakkeet on mahdollista luovuttaa asumisoikeuden haltijoiden omistukseen asunto-osakeyhtiölain mukaisesti. Korkotukilaki tai asumisoikeuslaki eivät sinänsä estä, että käyttö- ja luovutusrajoitusten alainen asumisoikeustalo olisi asunto-osakeyhtiön omistuksessa. Siirto olisi näin ollen mahdollista tehdä jo ennen rajoituksista vapauttamista, jos Varke ja tarvittaessa myös Valtiokonttori hyväksyisivät siirron.
Ehdotetun pykälän
4 momentissa
säädettäisiin mahdollisen voiton jäämisestä asumisoikeusyhteisöön ja siitä, että voitto olisi otettava huomioon seuraavien vuosien käyttövastikkeita määritettäessä. Säännöksellä varmistettaisiin mahdollisen voiton käyttö asumisoikeuden haltijoiden eduksi näissä erityistilanteissa, joissa rajoituksista vapauttamisesta kertyisi voittoa.
Ehdotetun
5 momentin
mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä säädetyistä rajoituksista vapauttamisen myöntämisestä ja edellytyksistä. Rajoituksista vapauttamista koskevalla menettelyllä on suora liittymä asumisoikeuden haltijan perusoikeuksiin: omaisuudensuojaan ja julkiselle vallalle säädettyyn velvollisuuteen asumisen edistämiseen. Myöntämismenettelyyn liittyen saattaa nousta sääntelytarpeita, jolloin esimerkiksi Varkelle lupaa varten toimitettavista asumisoikeusyhteisön selvityksistä tai omistajayhteisöltä vaadittavasta menettelystä voitaisiin antaa lain perussäännöksiä täsmentäviä velvoittavia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Myös laissa säädettyjä edellytyksiä luvan myöntämiselle voi olla tarpeen tarkentaa asetustasoisin säännöksin.
88 b §.
Asumisoikeussopimuksen päättyminen rajoituksista vapauttamisen johdosta eräissä erityistilanteissa.
88 b §. Asumisoikeussopimuksen päättyminen rajoituksista vapauttamisen johdosta eräissä erityistilanteissa.
Pykälässä säädettäisiin asumisoikeussopimuksen päättymisestä asumisoikeustalon rajoituksista vapauttamista koskevissa tilanteissa sekä päättymistä koskevasta ilmoituksesta. Asumisoikeussopimus päättyisi neljän kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana Varke on tehnyt rajoituksista vapauttamista koskevan myönteisen päätöksen. Jos Varke tekisi päätöksen ehdollisena, neljä kuukautta alkaisi kulua sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana Varke on todennut ehtojen täyttyneen.
Pykälän
2 momentin
mukaan asumisoikeuden haltijalle olisi annettava kirjallinen ilmoitus asumisoikeussopimuksen päättymisestä ja siihen olisi liitettävä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen päätös rajoituksista vapauttamisesta. Jos Varken päätös olisi tehty ehdollisena, ilmoitukseen olisi liitettävä Varken kirjallinen vahvistus ehtojen täyttymisestä. Ilmoituksessa olisi mainittava asumisoikeussopimuksen päättymisajankohta ja se olisi annettava tiedoksi ehdotetussa 111 a §:ssä säädettävällä tavalla.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin tilanteesta, jossa asumisoikeuden haltija on valinnut jatkaa asumistaan asunnossaan solmimalla toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen. Asumisoikeuden haltijan asumisturvan vahvistamiseksi edellytettäisiin, että vuokranantaja saisi irtisanoa vuokrasuhteen päättymään aikaisintaan kahden vuoden kuluttua vuokrasuhteen alkamisesta. Vuokralaisen oikeus vuokrasopimuksen irtisanomiseen määräytyisi normaalisti asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995, jäljempänä
huoneenvuokralaki
) mukaisesti.
huoneenvuokralaki) mukaisesti.
Ilman erillistä säännöstä vuokrasopimus olisi vuokranantajan puolelta irtisanottavissa huoneenvuokralain mukaisesti kolmen tai neljän kuukauden irtisanomisajalla. Vuokranantajan mahdollisuus päättää vuokrasuhde jo lyhyen ajan kuluttua sen alkamisesta ei olisi asumisoikeuden haltijan aseman kannalta perusteltua ottaen huomioon, että asukas on joutunut luopumaan pysyväksi tarkoitetusta asumisoikeudestaan. Säännöksellä turvattaisiin asukkaalle kohtuullinen siirtymäaika uuteen asumisratkaisuun. Kahden vuoden määräaika olisi vuokralaisen vähimmäissuojaa koskeva järjestely, eikä sen tarkoituksena olisi rajoittaa vuokrasuhteen jatkamista tätä pidempään. Asukas voisi siten jatkaa asumistaan asunnossa myös kahden vuoden määräajan jälkeen, mikäli vuokranantajalla ei ole tarvetta päättää vuokrasuhdetta esimerkiksi kiinteistön luovutusta tai muuta käyttöä varten.
91 §.
Rajoitusten päättyminen.
91 §. Rajoitusten päättyminen.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus ehdotettuun 88 a §:ään, joka koskee rajoituksista vapauttamista eräissä erityistilanteissa.
105 §.
Seuraamusmaksun määrääminen.
Pykälän
105 §. Seuraamusmaksun määrääminen.
Pykälän
1 momenttiin
ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 kohta, jonka nojalla Valtiokonttorilla olisi oikeus määrätä asumisoikeusyhteisölle seuraamusmaksu lainkohdassa jo mainittujen perusteiden lisäksi myös sillä perusteella, että yhteisö on jättänyt noudattamatta ehdotetussa 88 a §:ssä rajoituksista vapauttamiselle säädettyjä edellytyksiä tai Varken rajoituksista vapauttamista koskevan päätöksen ehtoja.
Mahdollisuus seuraamusmaksun määräämiseen olisi tarpeen, koska ehdotetun 88 a §:n mukaiseen rajoituksista vapauttamiseen liittyisi asumisoikeuden haltijoiden aseman kannalta olennaisia edellytyksiä ja suojakeinoja. Rajoituksista vapauttamisen ehtojen tarkoituksena olisi turvata muun muassa asumisoikeuden haltijoiden tiedonsaantioikeudet, asumisoikeusmaksujen palautukset ja omaksilunastusoikeuden tai korvaavan asunnon tarjoaminen. Jos asumisoikeusyhteisö jättäisi noudattamatta näitä laissa säädettyjä tai Varken päätöksessä asetettuja ehtoja, viranomaisella olisi oltava käytössään tehokas puuttumiskeino.
109 §.
Oikaisuvaatimus ja valitus.
109 §. Oikaisuvaatimus ja valitus.
Pykälään lisättäisiin uusi
2 momentti
, jossa säädettäisiin oikeudesta vaatia oikaisua Varken päätökseen, joka koskee rajoituksista vapauttamista eräissä erityistilanteissa. Oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen olisi hallintolaissa
2 momentti, jossa säädettäisiin oikeudesta vaatia oikaisua Varken päätökseen, joka koskee rajoituksista vapauttamista eräissä erityistilanteissa. Oikeus oikaisuvaatimuksen tekemiseen olisi hallintolaissa
(434/2003)
säädettyjen tahojen lisäksi asumisoikeuden haltijalla, joka asuu päätöksen kohteena olevassa asumisoikeustalossa.
Rajoituksista vapauttaminen merkitsee kuitenkin puuttumista asumisoikeuden tarjoamaan pysyvään asumisturvaan, mikä korostaa asumisoikeuden haltijoiden oikeusturvan tarvetta. Oikeusturvan toteutuminen varmistettaisiin säätämällä asumisoikeuden haltijalle nimenomainen oikeus tehdä oikaisuvaatimus rajoituksista vapauttamista koskevaan Varken päätökseen. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä olisi edelleen mahdollista hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa
(808/2019)
säädetään.
Muutoksenhakuoikeudesta seuraisi, ettei rajoituksista vapauttamista koskevaa päätöstä voitaisi panna täytäntöön ennen kuin Varken päätös on saanut lainvoiman. Tämä voi viivästyttää rajoituksista vapauttamisen toimeenpanoa ja pidentää aikaa, jonka taloudellisesti vaikeassa tilanteessa oleva talo säilyy asumisoikeuskäytössä. Viivästystä voidaan kuitenkin pitää hyväksyttävänä, koska rajoituksista vapauttamisella olisi merkittäviä vaikutuksia talossa asuvien asumisoikeuden haltijoiden asemaan. Päätöksen täytäntöönpano ennen muutoksenhaun ratkaisemista johtaisi vaikeasti palautettaviin muutoksiin, kuten asumisoikeussopimusten päättymiseen tai talon hallintamuodon muuttamiseen. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että rajoituksista vapauttaminen voidaan panna täytäntöön vasta sen jälkeen, kun päätös on lainvoimainen.
111 §.
Yleissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä.
111 §. Yleissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä.
Pykälä päivitettäisiin digitalisaation vaikutusten ja sähköisten viestintätapojen yleistymisen huomioon ottamiseksi. Samalla täsmennettäisiin tiedoksiantovelvollisuuden täyttymistä ja tiedoksisaannin ajankohtaa koskevaa sääntelyä. Ehdotetuissa 111 ja 111 a §:ssä otettaisiin soveltuvin osin huomioon huoneenvuokralain uudistetut tiedoksiantosäännökset, jotka tulevat voimaan 1.10.2026. Myös asumisoikeuslain voimassa oleva tiedoksiantosäännös on vastannut asiallisesti huoneenvuokralain tiedoksiantosäännöksiä.
Pykälän
1 momentin
mukaan ilmoitus voitaisiin nykyiseen tapaan antaa tiedoksi postitse kirjeellä vastaanottajan tavallisesti käyttämään postiosoitteeseen. Vastaanottajan tavallisesti käyttämällä postiosoitteella tarkoitettaisiin esimerkiksi asumisoikeussopimuksessa ilmoitettua postiosoitetta tai asumisoikeuden haltijan asumisoikeusasunnon postiosoitetta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin ensinnäkin siitä, että lähettäjä on täyttänyt tiedoksiantovelvollisuutensa, jos tämä on toimittanut tiedoksiannon 1 momentissa säädetyllä tavalla eikä kirje palaudu lähettäjälle tai sähköisen viestin lähettämisen yhteydessä ole ilmeistä, että vastaanottaja ei ole saanut sitä. Riitatilanteessa lähettäjän on edelleen kyettävä näyttämään toteen, että ilmoitus on lähetetty 1 momentissa säädetyllä tavalla, mutta hänen ei edellytetä näyttävän, että kirje taikka sähköinen ilmoitus tai viesti on tosiasiassa saavuttanut vastaanottajansa tai että vastaanottaja on ottanut siitä selon. Jos kirje kuitenkin palautuu tai sähköisen viestin toimittamisen epäonnistuminen on lähettäjälle selvästi havaittavissa, lähettäjän olisi ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin tiedoksiantovelvollisuutensa täyttämiseksi.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin ilmoitusten tiedoksiannosta tilanteessa, jossa asumisoikeussopimuksen velvoitteista vastaa kaksi tai useampi taho yhteisvastuullisesti. Ilmoitus saataisiin tällöin antaa tiedoksi yhdelle yhteisvastuullisista osapuolista. Kun ilmoitus on tehty, ilmoituksen vastaanottaneen olisi informoitava tästä kaikkia muita yhteisvastuullisia osapuolia. Osapuolet voisivat kuitenkin sopia asiasta toisin, eli osapuolet voisivat sopia myös siitä, että ilmoitukset on annettava tiedoksi kullekin yhteisvastuulliselle erikseen.
Pykälän
4 momentin
mukaan asumisoikeussopimuksen osapuolten on viipymättä ilmoitettava postiosoitteensa ja sähköisen yhteystietonsa muutoksista. Kumpikin osapuoli vastaa siten siitä, että toisella osapuolella on tiedossaan ajantasainen postiosoite tai sähköinen yhteystieto. Muutoksista mainituissa tiedoissa on ilmoitettava toiselle osapuolelle viipymättä. Tämän jälkeen osapuolen tulee käyttää uutta postiosoitetta tai yhteystietoa ilmoituksia lähettäessään. Esimerkiksi sovittua sähköistä viestintäkanavaa koskevat ilmoitetut yhteystiedot saattavat muuttua eri syistä. Sähköisen yhteystiedon muuttuminen ei kuitenkaan edellytä uutta sopimusta osapuolten välillä, vaan riittävää olisi, että osapuolet ilmoittavat viipymättä toisilleen muuttuneista yhteystiedoistaan. Tämän jälkeen osapuolen tulee käyttää uutta sähköistä yhteystietoa lähettäessään ilmoituksia sovitussa sähköisessä viestintäkanavassa.
111 a §.
Erityissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä.
111 a §. Erityissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä.
Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä silloin, kun kyseessä on lain 70 §:ssä tarkoitettu varoitus purkamisoikeuden käyttämisestä, 71 §:ssä tarkoitettu purkamisilmoitus tai ehdotetussa 88 b §:ssä tarkoitettu ilmoitus asumisoikeussopimuksen päättymisestä. Suhteessa ehdotettuun 111 §:ään ehdotetussa 111 a §:ssä asetettaisiin korotetut vaatimukset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämiselle. Toisaalta säännöksen tarkoituksena on helpottaa ja jouduttaa ilmoituksen tai varoituksen tiedoksiantoa.
Pykälän
1 momentin
mukaan momentissa tarkoitetut ilmoitukset ja varoitus on annettava tiedoksi todisteellisesti. Säännös vastaa asiallisesti sitä, mitä voimassa olevan lain 70 §:n 1 momentissa ja 71 §:n 2 momentissa on säädetty irtisanomis- ja purkamisilmoitusten tiedoksiannosta.
Pykälän
2 momentissa
säädettäisiin vaihtoehtoisesta sähköisestä tavasta täyttää 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta tai varoitusta koskeva tiedoksiantovelvollisuus. Lähettäjä olisi täyttänyt tiedoksiantovelvollisuutensa myös silloin, kun hän on toimittanut sähköisen tiedoksiannon 111 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla ja lisäksi lähettänyt vastaanottajalle heräteviestin tiedoksiannon saatavilla olosta toisessa sähköisessä viestintäkanavassa.
Pykälän
3 momentin
mukaan asumisoikeussopimuksen osapuolten olisi viipymättä ilmoitettava muutoksista heräteviestin lähettämisessä tarvittaviin yhteystietoihin. Heräteviesti voitaisiin siten lähettää vastaanottajalle tämän ilmoittamaa viimeisintä yhteystietoa käyttäen.
8
Lakia alemman asteinen sääntely
8Lakia alemman asteinen sääntely
Hallituksen esityksessä ei ehdoteta säädettäväksi uutta alemman asteista sääntelyä, eikä asumisoikeuslain nojalla ole toistaiseksi annettu asetuksia. Ehdotettu 88 a § sisältäisi valtuuden säätää valtioneuvoston asetuksella tarkemmin rajoituksista vapauttamisen myöntämisessä sovellettavasta menettelystä ja edellytyksistä. Lisäksi asumisoikeuslain 17 §:ssä olevaan asetuksenantovaltuuteen tehtäisiin järjestysnumeroista luopumisen edellyttämät muutokset.
9
Voimaantulo
9Voimaantulo
Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2027.
Ehdotettavien asukasvalintasäännösten muutosten myötä järjestysnumeroista ja järjestysnumerorekisteristä luovuttaisiin. Järjestysnumerot ovat voimassa kahden vuoden ajan ja niiden hakemisesta on peritty maksu. Järjestysnumeron hakijoiden taloudellisten menetysten ehkäisemiseksi ja uuden asukasvalintamenettelyn hallituksi toteuttamiseksi ehdotetaan, että asukasvalintaa koskevat ehdotetut säännökset tulisivat sovellettaviksi vasta 1.1.2029 alkaen. Järjestysnumerot haettaisiin edelleen järjestysnumerorekisteristä ja asukasvalinnat tehtäisiin järjestysnumeroiden perusteella vanhojen säännösten mukaisesti vuosien 2027 ja 2028 ajan.
10
Toimeenpano ja seuranta
10Toimeenpano ja seuranta
Ympäristöministeriö ja Varke seuraavat ehdotetun lain toimeenpanon vaikutuksia. Varke käsittelisi rajoituksista vapauttamista koskevat hakemukset. Lisäksi Varken tehtävänä on valvoa valtion tukemien asumisoikeusasuntojen asukasvalintaa ja käsitellä sitä koskevia kanteluita. Tietoa toimeenpanon vaikutuksista kertyisi siis erityisesti Varken kautta.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Ehdotettua sääntelyä on arvioitava ennen kaikkea perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan ja 19 §:n 4 momentissa säädetyn julkisen vallan tehtävän edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä kannalta. Lisäksi sääntelyä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuteen, 10 §:n yksityiselämän suojaan, 21 §:n oikeusturvaan, 80 §:n asetuksen antamiseen sekä 124 §:n hallintotehtävän antamiseen muulle kuin viranomaiselle.
vaarantaa asumisoikeusyhteisöjen maksuvalmiuden, asumisoikeusmaksujen palautukset, muiden asukkaiden asumismenojen kohtuullisuuden ja viime kädessä koko järjestelmän toimivuuden. Samalla turvattaisiin asukkaiden asema tarjoamalla heille omaksilunastusoikeus, oikeus jäädä asuntoon vuokralle tai oikeus muuhun vastaavaan asuntoon paikkakunnalla.
Perustuslakivaliokunta arvioi asumisoikeuslain uudistuksen yhteydessä ehdotusta, joka koski asumisoikeustalon vapauttamista käyttö- ja luovutusrajoituksista asumisoikeustalon vajaakäyttötilanteessa (
HE 189/2020 vp
). Ehdotus vastasi keskeisiltä osin nyt ehdotettavaa rajoituksista vapauttamista. Valiokunta viittasi lausunnossaan (PeVL 5/2021 vp) ympäristöministeriön ja Aran selvityksiin, joiden mukaan taloudellisesti kannattamattomat kohteet edustivat tuolloin vain pientä osaa asumisoikeusasuntokannasta. Valiokunnan arvion mukaan esitettyjen tietojen perusteella oli ilmeistä, ettei asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ollut ainakaan vielä asumisoikeusyhteisöjen toiminnan kannalta niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisi rajoituksista. Rajoituksista vapauttamista koskeva ehdotus poistettiin tämän vuoksi lakiehdotuksesta.
Perustuslakivaliokunta arvioi asumisoikeuslain uudistuksen yhteydessä ehdotusta, joka koski asumisoikeustalon vapauttamista käyttö- ja luovutusrajoituksista asumisoikeustalon vajaakäyttötilanteessa (HE 189/2020 vp). Ehdotus vastasi keskeisiltä osin nyt ehdotettavaa rajoituksista vapauttamista. Valiokunta viittasi lausunnossaan (PeVL 5/2021 vp) ympäristöministeriön ja Aran selvityksiin, joiden mukaan taloudellisesti kannattamattomat kohteet edustivat tuolloin vain pientä osaa asumisoikeusasuntokannasta. Valiokunnan arvion mukaan esitettyjen tietojen perusteella oli ilmeistä, ettei asumisoikeusasuntojen vajaakäytön merkitys ollut ainakaan vielä asumisoikeusyhteisöjen toiminnan kannalta niin merkittävä, että niiden toiminta muodostuisi taloudellisesti mahdottomaksi, vaikka asumisoikeustaloja ei vapautettaisi rajoituksista. Rajoituksista vapauttamista koskeva ehdotus poistettiin tämän vuoksi lakiehdotuksesta.
Nyt ehdotettavaa sääntelyä on arvioitava muuttuneessa toimintaympäristössä (ks. edellä jaksot 2.2.1 ja 2.2.2). Vajaakäyttöehdon täyttävien kohteiden lukumäärä ei sinänsä ole perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen olennaisesti kasvanut, mutta asumisoikeusyhteisöjen taloudelliset toimintaedellytykset ovat heikentyneet merkittävästi. Asumisoikeusasuntojen käyttöasteet ovat laskeneet ja käyttövastikkeet nousseet huomattavasti korkotason, kustannusten nousun sekä korjausvelan kasvun seurauksena. Lunastettujen asuntojen osuus on noussut selvästi valiokunnan aikaisemman lausunnon ajankohtaan verrattuna. Lunastetut asunnot heikentävät yhteisöjen vakavaraisuutta, koska niistä ei saada asumisoikeusmaksuja. Lisäksi uudistuotannon päättyminen ja takapainotteisten lainojen lyhennysten kasvu lisäävät taloudellista painetta. Taloudellisten haasteiden kasautuminen näkyy jo siinä, että osa asumisoikeusyhteisöistä on joutunut hakemaan korkotukilainoilleen maksujärjestelyjä
Oikeus asuntoon
Perustuslain 19 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Kyse on perustuslaillisesta toimeksiannosta, joka ei lainvalmistelutöiden (
HE 309/1993 vp
, s. 72) mukaan turvaa oikeutta asuntoon subjektiivisena oikeutena. Oikeutta asuntoon ei ole turvattu subjektiivisena oikeutena myöskään tavallisessa lainsäädännössä. Poikkeuksia ovat tietyt erityisryhmät ja -tilanteet, joissa oikeus asumiseen turvataan yksiselitteisemmin (sosiaalihuoltolaki 21 §).
Perustuslain 19 §:n 4 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Kyse on perustuslaillisesta toimeksiannosta, joka ei lainvalmistelutöiden (HE 309/1993 vp, s. 72) mukaan turvaa oikeutta asuntoon subjektiivisena oikeutena. Oikeutta asuntoon ei ole turvattu subjektiivisena oikeutena myöskään tavallisessa lainsäädännössä. Poikkeuksia ovat tietyt erityisryhmät ja -tilanteet, joissa oikeus asumiseen turvataan yksiselitteisemmin (sosiaalihuoltolaki 21 §).
Oikeus asuntoon kytkeytyy muihin perusoikeussäännöksiin. Asumisen perusoikeus tai oikeus asuntoon on ensinnäkin tärkeä muiden perustuslain 19 §:ssä turvattujen sosiaalisten perusoikeuksien kannalta. Oikeus sosiaaliturvaan sisältää oikeuden välttämättömään toimeentuloon, huolenpitoon ja perustoimeentuloon. Julkisen vallan on myös turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lisäksi asumisen perusoikeudella on yhteys perustuslain 7 §:ssä säädettyyn oikeuteen elämään. Perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään perustuslakivaliokunta korosti kunnollisen asunnon erityismerkitystä perustavanlaatuisena elämän ja toimeentulon kysymyksenä (PeVM 25/1994 vp, s. 10). Julkinen valta toimeenpanee perustuslaissa säädettyä toimintavelvoitetta asumiseen liittyvien sosiaalitukien
Kuten edellä
Omaisuuden suoja
-jaksossa on kuitenkin kuvattu, rajoituksista vapauttamista koskevalla ehdotuksella pyritään ehkäisemään tilanne, jossa asumisoikeusyhteisön taloudelliset vaikeudet laajenisivat ja voisivat pahimmillaan johtaa vakaviin maksuvaikeuksiin tai konkurssiin. Tällaisessa tilanteessa kaikkien yhteisön asumisoikeuden haltijoiden asumisturva sekä oikeus asumisoikeusmaksun palautukseen voisivat vaarantua. Näin ollen ehdotus tukee 19 §:n 4 momentissa säädetyn julkisen vallan edistämisvelvollisuuden toteutumista.
Lakiehdotus
1
Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan
asumisoikeusasunnoista annetun lain
(393/2021)
7 §:n 5 kohta,
muutetaan
7 §:n 4 kohta, 11 §, 12 §:n 3 momentti, 14 §:n 2 momentti, 15 ja 17 §, 44 §:n 10 kohta, 70 §:n 1 momentti, 71 §:n 2 momentti, 91 §:n 1 momentti, 105 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta sekä 111 §, sellaisina kuin niistä ovat 15 § ja 105 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohta laissa 1006/2024 sekä 17 § osaksi laissa 1006/2024, sekä
7 §
lisätään 44 §:ään uusi 11 ja 12 kohta, lakiin uusi 88 a ja 88 b §, 105 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 1006/2024, uusi 5 kohta, 109 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1006/2024, uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 111 a § seuraavasti:
7 §lisätään 44 §:ään uusi 11 ja 12 kohta, lakiin uusi 88 a ja 88 b §, 105 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 1006/2024, uusi 5 kohta, 109 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1006/2024, uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 111 a § seuraavasti:
Asumisoikeussopimus
4) huoneistosta hallintasuhteen alkaessa suoritettavan käyttövastikkeen suuruus ja sen määräytymisperusteet.
11 §
Asukasvalinnan yleiset periaatteet
11 §Asukasvalinnan yleiset periaatteet
Valittaessa asukkaita valtion tukemiin asumisoikeusasuntoihin on noudatettava, mitä tässä luvussa säädetään. Asumisoikeusyhteisö valitsee asumisoikeuden haltijat asumisoikeusasunnon tarpeessa olevista hakijoista hakemusten saapumisjärjestyksessä.
12 §
Asumisoikeuden haltijaa koskevat vaatimukset
12 §Asumisoikeuden haltijaa koskevat vaatimukset
Asumisoikeuden hakijan on asuntoa hakiessaan oltava vähintään 18-vuotias. Asumisoikeusasunto tai -asuntoryhmä voidaan suunnata erikseen ilmoitettuun ikäryhmään tai muuhun erityisryhmään kuuluville henkilöille, jos tästä on asianmukaisesti ja julkisesti ilmoitettu julistettaessa asumisoikeudet haettaviksi.
14 §
Poikkeukset asumisoikeusasunnon tarve-edellytyksestä
14 §Poikkeukset asumisoikeusasunnon tarve-edellytyksestä
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa asumisoikeuden haltijaksi on hyväksyttävä se, jonka hakemus on saapunut ensimmäisenä.
15 §
Asukasvalintarekisteri ja asukasvalintatietojen luovuttaminen
Asumisoikeusyhteisön on pidettävä asukasvalintaa koskevista tiedoista rekisteriä (
asukasvalintarekisteri
). Rekisteriin saa tallentaa asuntoa hakevan henkilön tai perhekunnan nimet, henkilötunnukset ja yhteystiedot, tieto hakemuksen saapumisajankohdasta sekä hakijoiden ilmoittamat tiedot haettavasta asunnosta. Rekisteriin saa tallentaa myös tiedot asunnon saaneesta henkilöstä tai perhekunnasta ja asunnosta.
15 §Asukasvalintarekisteri ja asukasvalintatietojen luovuttaminen
Asumisoikeusyhteisön on pidettävä asukasvalintaa koskevista tiedoista rekisteriä (asukasvalintarekisteri). Rekisteriin saa tallentaa asuntoa hakevan henkilön tai perhekunnan nimet, henkilötunnukset ja yhteystiedot, tieto hakemuksen saapumisajankohdasta sekä hakijoiden ilmoittamat tiedot haettavasta asunnosta. Rekisteriin saa tallentaa myös tiedot asunnon saaneesta henkilöstä tai perhekunnasta ja asunnosta.
Asukasvalintarekisterin tietoja on luovutettava pyynnöstä anonymisoituina kunnalle asuntopoliittisia tietotarpeita ja maankäytön suunnittelua varten. Tietojen luovuttamisesta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle säädetään 103 §:ssä.
17 §
Asumisoikeuden haltijan valinta
17 §Asumisoikeuden haltijan valinta
Asumisoikeusyhteisön on valittava asumisoikeuden haltijaksi 12–14 §:ssä säädetyt edellytykset täyttävistä hakijoista se, jonka hakemus on saapunut ensimmäisenä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä säädetystä asumisoikeuden haltijan valinnasta hakemuksen saapumisjärjestyksen perusteella ja etusijalle asettamisesta.
44 §
Asukastoimikunnan oikeudet asumisoikeuskohteessa
44 §Asukastoimikunnan oikeudet asumisoikeuskohteessa
Asukastoimikunnalla on yhtä asumisoikeuskohdetta koskevissa asioissa oikeus:
12) käsitellä talon rajoituksista vapauttamisen hakemista, hakemuksen perusteita ja sen vaikutuksia sekä antaa asiasta lausunto.
70 §
Varoitus purkamisoikeuden käyttämisestä
70 §Varoitus purkamisoikeuden käyttämisestä
Asumisoikeusyhteisö ei saa purkaa asumisoikeussopimusta 69 §:n 1 momentin 3–6 kohdassa tarkoitetulla perusteella, ellei se ole antanut asumisoikeuden haltijalle kirjallista varoitusta. Varoituksen tiedoksiannosta säädetään 111 a §:ssä.
71 §
Purkamisilmoitus
71 §Purkamisilmoitus
Purkamisilmoituksen tiedoksiannosta säädetään 111 a §:ssä.
88 a §
Rajoituksista vapauttaminen eräissä erityistilanteissa
88 a §Rajoituksista vapauttaminen eräissä erityistilanteissa
Sen lisäksi, mitä 88 §:ssä säädetään, Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus voi asettamillaan ehdoilla vapauttaa asumisoikeustalon tämän lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista, jos:
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä säädetyistä rajoituksista vapauttamisen myöntämisessä sovellettavasta menettelystä ja edellytyksistä.
88 b §
Asumisoikeussopimuksen päättyminen rajoituksista vapauttamisen johdosta eräissä erityistilanteissa
88 b §Asumisoikeussopimuksen päättyminen rajoituksista vapauttamisen johdosta eräissä erityistilanteissa
Edellä 88 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa asumisoikeussopimus päättyy neljän kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus on hyväksynyt rajoituksista vapauttamisen tai, jos rajoituksista vapauttaminen on ollut ehdollinen, todennut ehtojen täyttyneen.
Jos asumisoikeuden haltija käyttää oikeuttaan jatkaa asumista huoneistossa toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen perusteella, vuokranantaja saa irtisanoa vuokrasuhteen päättymään aikaisintaan kahden vuoden kuluttua vuokrasuhteen alkamisesta.
91 §
Rajoitusten päättyminen
91 §Rajoitusten päättyminen
Kun valtion tukema asumisoikeustalo tai sen asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet on vapautettu tämän lain mukaisista käyttö- ja luovutusrajoituksista 88 tai 88 a §:n mukaisesti ja 89 §:ssä tarkoitetut merkinnät on asianmukaisesti poistettu, lakkaa myös tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten soveltaminen taloon ja sen asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttaviin osakkeisiin.
105 §
Seuraamusmaksun määrääminen
105 §Seuraamusmaksun määrääminen
Jos 104 §:ssä tarkoitetun uhkasakkomenettelyn ei arvioida soveltuvan laiminlyöntiin tai säännösten vastaiseen menettelyyn, Valtiokonttori voi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ilmoituksen perusteella tai oma-aloitteisesti määrätä seuraamusmaksun valtion tukeman asumisoikeustalon omistavalle asumisoikeusyhteisölle, joka:
5) jättää noudattamatta rajoituksista vapauttamisesta 88 a §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen rajoituksista vapauttamista koskevan päätöksen ehtoja.
109 §
Oikaisuvaatimus ja valitus
109 §Oikaisuvaatimus ja valitus
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen 88 a §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua myös asumisoikeuden haltija, joka asuu päätöksen kohteena olevassa asumisoikeustalossa.
111 §
Yleissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä
111 §Yleissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä
Tässä laissa tarkoitetut ilmoitukset voidaan antaa tiedoksi postitse kirjeellä vastaanottajan tavallisesti käyttämään postiosoitteeseen tai lähettämällä ne sähköisessä viestintäkanavassa, jos lähettäjä ja vastaanottaja ovat sopineet sähköisen viestintäkanavan käytöstä. Sähköisen viestintäkanavan käyttäminen edellyttää lisäksi, että lähettäjä ei tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää, että vastaanottaja on ikääntymisen, vamman tai muun näihin rinnastettavan syyn vuoksi estynyt käyttämästä sovittua sähköistä viestintäkanavaa.
Asumisoikeussopimuksen osapuolen on ilmoitettava viipymättä toiselle osapuolelle postiosoitettaan ja sähköistä yhteystietoaan koskevista muutoksista.
111 a §
Erityissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä
111 a §Erityissäännökset tiedoksiantovelvollisuuden täyttämisestä
Tämän lain 70 §:ssä tarkoitettu varoitus sekä 71 ja 88 b §:ssä tarkoitetut ilmoitukset on annettava tiedoksi todisteellisesti. Ilmoitus tai varoitus katsotaan annetuksi tiedoksi todisteellisesti myös silloin, kun sen tiedoksiannossa on noudatettu, mitä haasteen tiedoksiannosta säädetään.
Helsingissä
3.9.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Ympäristö- ja ilmastoministeri
Sari Multala
PääministeriPetteri OrpoYmpäristö- ja ilmastoministeriSari Multala