← к документу

Что изменилось

HE 165/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi poliisilain 2 luvun, Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan... · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-04 02:40 · +228 −491 строк

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi poliisilain 2 luvun, Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annetun lain ja Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain muuttamisesta
Hallinnonala
Sisäministeriö
Antopäivä
15.9.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 165/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman Vahva ja välittävä Suomi (s. 180) mukaan hallitus vahvistaa rikostorjuntaa kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi.
Euroopan komissio julkaisi lisäksi helmikuussa 2026 tiedonannon droonien turvallisuutta ja niiden torjuntaa koskevasta torjuntasuunnitelmasta (COM(2026) 81 final). Tiedoksiannon mukaan ilmassa, merellä ja maalla liikkuvista drooneista on tullut nykyaikaisten talouksien ja yhteiskuntien olennainen osa, mutta viimeaikaiset droonien vihamieliseen tai vastuuttomaan käyttöön liittyvät tapahtumat ovat kuitenkin tuoneet esiin merkittäviä ja kasvavia turvallisuushaasteita unionissa.
1.2
Valmistelu
1.2Valmistelu
Sisäministeriö asetti 26.6.2025 lainsäädäntöhankkeen poliisilain muuttamiseksi koskien poliisin toimivaltuuksia miehittämättömän ilma-aluksen ja muun miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumisessa.
Luonnosta koskevat lausunnot ja muut hankkeen valmisteluasiakirjat ovat nähtävillä hankkeen hankesivuilla osoitteessa
https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=SM009:00/2025
tunnuksella SM009:00/2025.
2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Turvallisuusympäristön muutos
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Turvallisuusympäristön muutos
Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi. Muutoksen taustalla vaikuttavat samanaikaisesti kansainvälisen turvallisuustilanteen heikentyminen, teknologian nopea kehitys, toimintaympäristön digitalisoituminen sekä valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden käyttämien toimintatapojen monipuolistuminen. Turvallisuusympäristön muutos ei ilmene ainoastaan perinteisten sotilaallisten uhkien kasvuna, vaan yhä useammin erilaisina hybridiuhkina, joissa yhdistyvät kybervaikuttaminen, informaatio-operaatiot, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat häiriöt, sabotaasi sekä miehittämättömien järjestelmien hyödyntäminen. Samalla sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja on hämärtynyt, mikä on lisännyt myös poliisin toimintaympäristön vaativuutta ja muuttanut viranomaisten turvallisuustehtäviä. (VNS 2/2026 vp, s. 7–15;
HE 121/2026 vp
, s. 26–34.)
HE 121/2026 vp, s. 26–34.)
Valtioneuvoston ajankohtaisselonteossa ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksesta todetaan, että turvallisuusympäristö muuttuu aiempaa nopeammin ja vaikeammin ennakoitavalla tavalla (VNS 2026:2). Kansainvälisten kriisien vaikutukset heijastuvat entistä suoremmin myös Suomen sisäiseen turvallisuuteen. Turvallisuusympäristöä leimaavat pitkäkestoiset suurvaltajännitteet, geopoliittinen kilpailu, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhkat sekä teknologinen murros. Samalla turvallisuutta vaarantavat ilmiöt limittyvät toisiinsa siten, ettei niitä voida enää tarkastella toisistaan irrallisina kokonaisuuksina. (VNS 2/2026 vp, s. 7–18.)
Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut eurooppalaista turvallisuusympäristöä perusteellisesti. Sodan aikana on havaittu, että suhteellisen edulliset kaupalliset teknologiat voivat muodostaa merkittävän turvallisuusuhan, kun niitä käytetään sotilaallisiin tai muihin turvallisuutta vaarantaviin tarkoituksiin. Kehitys on osoittanut, että teknologinen etumatka ei enää muodostu yksinomaan kehittyneistä asejärjestelmistä, vaan myös nopeasti saatavilla olevien kaupallisten teknologioiden innovatiivisesta hyödyntämisestä. Tämä koskee erityisesti miehittämättömiä ilma-aluksia, joita käytetään tiedusteluun, valvontaan, kohteiden paikantamiseen, häirintään, logistisiin tehtäviin sekä asevaikutuksen tuottamiseen. (VNS 2/2026 vp, s. 18–24.)
Miehittämättömien järjestelmien merkitys turvallisuusympäristössä on kasvanut poikkeuksellisen nopeasti. Kehitys ei koske ainoastaan miehittämättömiä ilma-aluksia, vaan myös maalla, veden pinnalla tai vedenalaisesti kulkevia miehittämättömiä kulkuneuvoja sekä niiden muodostamia järjestelmäkokonaisuuksia. Vielä muutamia vuosia sitten droonit olivat pääosin harrastus- ja ammattikäytössä olevia kuvaus- ja tarkastusvälineitä. Teknologian kehityksen myötä niiden suorituskyky on kuitenkin parantunut huomattavasti. Samalla niiden hankintakustannukset ovat alentuneet, käyttö on yksinkertaistunut ja saatavuus on parantunut maailmanlaajuisesti. Nykyisin myös suhteellisen edullisilla kaupallisesti saatavilla olevilla järjestelmillä voidaan toteuttaa tehtäviä, jotka vielä hiljattain edellyttivät merkittäviä sotilaallisia suorituskykyjä. (
HE 121/2026 vp
, s. 30–36; Suomen droonistrategia, s. 6–9.)
Miehittämättömiä kulkuneuvoja kehitetään samanaikaisesti ilmaan, maalle, vedenpinnalle sekä vedenalaisiin toimintaympäristöihin. Lisäksi tekoälyn, autonomisten toimintojen, sensoriteknologian, satelliittipaikannuksen sekä nopeiden tietoliikenneyhteyksien kehittyminen mahdollistavat aiempaa itsenäisemmän ja monimutkaisemman toiminnan. Uudet järjestelmät voivat hyödyntää samanaikaisesti useita erilaisia paikannus-, viestintä- ja ohjausmenetelmiä, minkä vuoksi niiden torjuminen on muuttunut huomattavasti aikaisempaa vaativammaksi (
HE 121/2026 vp
, s. 31–34). Teknologinen kehitys ei rajoitu yksittäisten kulkuneuvojen suorituskyvyn kasvuun. Samanaikaisesti tekoälyn, koneoppimisen, sensorifuusion ja autonomisten toimintojen kehittyminen mahdollistaa sen, että miehittämättömät järjestelmät kykenevät toimimaan aiempaa itsenäisemmin ja muodostamaan myös useiden järjestelmien yhteistyöhön perustuvia kokonaisuuksia. Tämä lisää järjestelmien käyttömahdollisuuksia, mutta samalla
Miehittämättömien järjestelmien merkitys turvallisuusympäristössä on kasvanut poikkeuksellisen nopeasti. Kehitys ei koske ainoastaan miehittämättömiä ilma-aluksia, vaan myös maalla, veden pinnalla tai vedenalaisesti kulkevia miehittämättömiä kulkuneuvoja sekä niiden muodostamia järjestelmäkokonaisuuksia. Vielä muutamia vuosia sitten droonit olivat pääosin harrastus- ja ammattikäytössä olevia kuvaus- ja tarkastusvälineitä. Teknologian kehityksen myötä niiden suorituskyky on kuitenkin parantunut huomattavasti. Samalla niiden hankintakustannukset ovat alentuneet, käyttö on yksinkertaistunut ja saatavuus on parantunut maailmanlaajuisesti. Nykyisin myös suhteellisen edullisilla kaupallisesti saatavilla olevilla järjestelmillä voidaan toteuttaa tehtäviä, jotka vielä hiljattain edellyttivät merkittäviä sotilaallisia suorituskykyjä. (HE 121/2026 vp, s. 30–36; Suomen droonistrategia, s. 6–9.)
Miehittämättömiä kulkuneuvoja kehitetään samanaikaisesti ilmaan, maalle, vedenpinnalle sekä vedenalaisiin toimintaympäristöihin. Lisäksi tekoälyn, autonomisten toimintojen, sensoriteknologian, satelliittipaikannuksen sekä nopeiden tietoliikenneyhteyksien kehittyminen mahdollistavat aiempaa itsenäisemmän ja monimutkaisemman toiminnan. Uudet järjestelmät voivat hyödyntää samanaikaisesti useita erilaisia paikannus-, viestintä- ja ohjausmenetelmiä, minkä vuoksi niiden torjuminen on muuttunut huomattavasti aikaisempaa vaativammaksi (HE 121/2026 vp, s. 31–34). Teknologinen kehitys ei rajoitu yksittäisten kulkuneuvojen suorituskyvyn kasvuun. Samanaikaisesti tekoälyn, koneoppimisen, sensorifuusion ja autonomisten toimintojen kehittyminen mahdollistaa sen, että miehittämättömät järjestelmät kykenevät toimimaan aiempaa itsenäisemmin ja muodostamaan myös useiden järjestelmien yhteistyöhön perustuvia kokonaisuuksia. Tämä lisää järjestelmien käyttömahdollisuuksia, mutta samalla
vaikeuttaa niiden havaitsemista, tunnistamista ja torjuntaa sekä korostaa sääntelyn teknologianeutraalisuuden merkitystä. (Suomen droonistrategia, s. 8–10.)
Turvallisuusympäristön muutoksen keskeisenä piirteenä voidaan pitää myös niin sanottujen
dual use
-teknologioiden yleistymistä. Samoja kaupallisia laitteita ja ohjelmistoja voidaan käyttää täysin laillisiin tarkoituksiin, mutta niitä voidaan myös hyödyntää rikolliseen tai muutoin turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Tämä kehitys vaikeuttaa viranomaisten mahdollisuuksia ennakoida uhkia ja korostaa tarvetta teknologianeutraalille sääntelylle, joka mahdollistaa viranomaistoiminnan myös teknologian edelleen kehittyessä. (VNS 2/2026 vp, s. 20–22;
HE 121/2026 vp
, s. 32–34.)
HE 121/2026 vp, s. 32–34.)
Turvallisuusympäristön muutosta kuvaa myös se, että miehittämättömien järjestelmien käyttö ei enää rajoitu yksittäisiin laitteisiin, vaan ne muodostavat yhä useammin osan laajempia tietoverkkoihin, satelliittipaikannukseen, pilvipalveluihin ja tekoälyyn perustuvia järjestelmäkokonaisuuksia. Samalla järjestelmien riippuvuus digitaalisista palveluista lisää mahdollisuuksia käyttää niitä myös hybridi- ja vaikuttamistoiminnassa sekä kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvissa häiriötilanteissa. (Suomen droonistrategia, s. 9–11.)
mutta miehittämättömät järjestelmät voivat myös tahattomasti estää viranomaistoimintaa fyysisen esteen ja radiotaajuuksien käytön vuoksi. Lisäksi kansainväliset tapahtumat ovat osoittaneet, että miehittämättömiä järjestelmiä voidaan käyttää osana valtiollista vaikuttamista, tiedustelua, sabotaasia tai muuta hybridivaikuttamista. Tällaisissa tilanteissa viranomaisilta edellytetään kykyä puuttua toimintaan nopeasti ja tehokkaasti.
Turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena myös poliisin tehtäväkenttä on muuttunut. Poliisin tehtävänä ei ole enää yksinomaan reagoida jo toteutuneisiin rikoksiin tai järjestyshäiriöihin, vaan yhä useammin estää ennalta vakavia turvallisuusuhkia sekä turvata yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen häiriötön toiminta. Tämä edellyttää aiempaa parempaa tilannekuvaa, kykyä tunnistaa nopeasti uusia uhkia sekä mahdollisuutta puuttua niihin ennen kuin ne konkretisoituvat vakaviksi seurauksiksi (
HE 121/2026 vp
, s. 26–35). Suomen droonistrategiassa korostetaan lisäksi, että miehittämättömien järjestelmien merkityksen kasvu liittyy myös kansalliseen huoltovarmuuteen, teknologiseen omavaraisuuteen ja kriittisten suorituskykyjen kehittämiseen. Kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena on aiempaa tärkeämpää huolehtia siitä, että viranomaisilla on käytettävissään sekä riittävä tekninen suorituskyky että sitä tukeva ajantasainen toimivaltasääntely. Teknologisen
Turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena myös poliisin tehtäväkenttä on muuttunut. Poliisin tehtävänä ei ole enää yksinomaan reagoida jo toteutuneisiin rikoksiin tai järjestyshäiriöihin, vaan yhä useammin estää ennalta vakavia turvallisuusuhkia sekä turvata yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen häiriötön toiminta. Tämä edellyttää aiempaa parempaa tilannekuvaa, kykyä tunnistaa nopeasti uusia uhkia sekä mahdollisuutta puuttua niihin ennen kuin ne konkretisoituvat vakaviksi seurauksiksi (HE 121/2026 vp, s. 26–35). Suomen droonistrategiassa korostetaan lisäksi, että miehittämättömien järjestelmien merkityksen kasvu liittyy myös kansalliseen huoltovarmuuteen, teknologiseen omavaraisuuteen ja kriittisten suorituskykyjen kehittämiseen. Kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena on aiempaa tärkeämpää huolehtia siitä, että viranomaisilla on käytettävissään sekä riittävä tekninen suorituskyky että sitä tukeva ajantasainen toimivaltasääntely. Teknologisen
kehityksen nopeus korostaa tarvetta sellaiselle sääntelylle, joka mahdollistaa uusien teknisten ratkaisujen hyödyntämisen myös tulevaisuudessa (Suomen droonistrategia, s. 12–14).
Muuttunut turvallisuusympäristö korostaa myös viranomaisyhteistyön merkitystä. Turvallisuusuhat eivät enää noudata viranomaisten toimivaltarajoja, vaan ne voivat samanaikaisesti koskea poliisin, Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien, pelastusviranomaisten ja muiden toimijoiden tehtäväaloja. Erityisesti miehittämättömien järjestelmien torjunta voi edellyttää sellaista teknistä suorituskykyä tai kalustoa, jota yksittäisellä viranomaisella ei ole käytettävissään. Tämän vuoksi toimivaltuuksien kehittämisen ohella on tärkeää varmistaa, että viranomaisilla on selkeät oikeudelliset edellytykset keskinäiseen virka-apuun ja yhteistoimintaan. Samalla on huolehdittava siitä, että toimivaltasääntely mahdollistaa myös nopeasti kehittyvien teknisten suorituskykyjen hyödyntämisen viranomaisyhteistyössä ilman, että sääntely sitoutuu yksittäisiin teknisiin toteutustapoihin. (Suomen droonistrategia, s. 13–14.)
Turvallisuusympäristön muutoksen vaikutukset näkyvät myös rikollisuuden toimintatavoissa. Vakava ja järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää yhä useammin kaupallista teknologiaa, salattuja viestintäjärjestelmiä, etäohjattavia laitteita sekä automaatiota. Rikollisuuden digitalisoituminen vaikeuttaa rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä sekä lisää tarvetta kehittää viranomaisten teknisiä ja oikeudellisia toimintamahdollisuuksia. Myös rikostiedustelua koskevassa hallituksen esityksessä on arvioitu, että muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää viranomaisilta aiempaa ennakoivampaa toimintatapaa vakavien uhkien torjumiseksi. (
HE 121/2026 vp
, s. 26–39)
Turvallisuusympäristön muutoksen vaikutukset näkyvät myös rikollisuuden toimintatavoissa. Vakava ja järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää yhä useammin kaupallista teknologiaa, salattuja viestintäjärjestelmiä, etäohjattavia laitteita sekä automaatiota. Rikollisuuden digitalisoituminen vaikeuttaa rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä sekä lisää tarvetta kehittää viranomaisten teknisiä ja oikeudellisia toimintamahdollisuuksia. Myös rikostiedustelua koskevassa hallituksen esityksessä on arvioitu, että muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää viranomaisilta aiempaa ennakoivampaa toimintatapaa vakavien uhkien torjumiseksi. (HE 121/2026 vp, s. 26–39)
Eduskunnan käsitellessä valtioneuvoston ajankohtaisselontekoa turvallisuusympäristön muutoksesta korostettiin täysistuntokeskustelussa laajasti sitä, että teknologinen kehitys, miehittämättömät järjestelmät ja uudenlaiset hybridiuhat muuttavat myös kansallisen turvallisuuden edellytyksiä. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota siihen, että Ukrainan sodasta saadut kokemukset osoittavat miehittämättömien järjestelmien muodostuneen pysyväksi osaksi nykyaikaista turvallisuusympäristöä. Samalla korostettiin viranomaisten toimintakyvyn kehittämisen välttämättömyyttä muuttuneessa toimintaympäristössä.
Edellä kuvattujen turvallisuusympäristön muutosten perusteella voidaan todeta, että poliisin toimintaympäristö poikkeaa olennaisesti siitä tilanteesta, jossa nykyinen miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva sääntely on valmisteltu. Turvallisuusuhkien monimuotoistuminen, miehittämättömien järjestelmien nopea teknologinen kehitys, autonomisten toimintojen lisääntyminen sekä järjestelmien yleistyminen eri toimintaympäristöissä edellyttävät, että poliisin toimivaltuudet vastaavat nykyistä turvallisuusympäristöä. Samalla sääntelyn tulee olla riittävän teknologianeutraalia, jotta se säilyttää käyttökelpoisuutensa myös teknologian edelleen kehittyessä ja mahdollistaa uusien miehittämättömien järjestelmien huomioon ottamisen ilman jatkuvaa lainsäädäntömuutosten tarvetta.
2.2
Poliisilaki sekä ilma-, tie-, maasto- ja vesiliikenteen lainsäädäntö
2.2.1
Yleistä
2.2Poliisilaki sekä ilma-, tie-, maasto- ja vesiliikenteen lainsäädäntö
2.2.1Yleistä
Poliisin tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään poliisilaissa
(872/2011)
. Poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Lisäksi poliisin tehtävänä on muiden laissa sille säädettyjen tehtävien hoitaminen, kansainvälinen yhteistyö sekä yhteistyö muiden viranomaisten kanssa turvallisuuden ylläpitämiseksi.
(872/2011). Poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Lisäksi poliisin tehtävänä on muiden laissa sille säädettyjen tehtävien hoitaminen, kansainvälinen yhteistyö sekä yhteistyö muiden viranomaisten kanssa turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Poliisilain toimivaltuussääntely perustuu siihen, että poliisille säädettyjä toimivaltuuksia käytetään aina lainmukaisesti, hyväksyttävän tarkoituksen toteuttamiseksi sekä perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Poliisilain 1 luvussa säädetään poliisin toiminnan yleisistä oikeusperiaatteista, jotka ohjaavat kaikkea poliisin toimintaa ja kaikkien poliisilaissa säädettyjen toimivaltuuksien käyttämistä riippumatta siitä, minkä tyyppisestä poliisitehtävästä tai toimivaltuudesta on kysymys. Yleiset periaatteet muodostavat poliisin toimivaltuuksien käytön keskeisen oikeudellisen viitekehyksen ja täydentävät yksittäisiä toimivaltasäännöksiä.
Edellä mainitut yleiset periaatteet koskevat kaikkea poliisin toimintaa ja kaikkien poliisilaissa säädettyjen toimivaltuuksien käyttämistä. Niillä on erityinen merkitys tilanteissa, joissa poliisi käyttää yksilön perusoikeuksiin merkittävästi puuttuvia toimivaltuuksia tai voimakeinoja taikka uusia teknisiä toimivaltuuksia, kuten miehittämättömiin kulkuneuvoihin kohdistuvia torjuntakeinoja. Tällöin toimivaltuuksien käytön tulee kaikilta osin täyttää laissa säädetyt yleiset edellytykset, ja yksittäisen toimenpiteen välttämättömyyttä, oikeasuhtaisuutta sekä vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleiset oikeusperiaatteet muodostavat siten keskeisen oikeudellisen perustan myös tässä esityksessä ehdotettujen uusien toimivaltuuksien soveltamiselle.
2.2.2
Miehittämättömän ilma-aluksen havaitseminen ja sen kulkuun tai toimintaan puuttuminen
2.2.2Miehittämättömän ilma-aluksen havaitseminen ja sen kulkuun tai toimintaan puuttuminen
Ilmailulain
(864/2014)
3 §:n ja liikenteen palveluista annetun lain
(320/2017)
180 §:n mukaan poliisi valvoo omalla tehtäväalueellaan ilmailulain, liikenteen palveluista annetun lain sekä EASA-asetuksen ((EU)) 2018/1139) ja sen nojalla annettujen asetusten noudattamista miehittämättömässä ilmailussa.
Poliisin lisäksi myös eräille muille viranomaisille on säädetty oikeus puuttua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun. Oikeus ottaa miehittämätön ilma-alus tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muuten puuttua sen kulkuun on säädetty Puolustusvoimille Puolustusvoimista annetussa laissa
(551/2007)
, ydinvoimalaitoksen turvahenkilölle ydinenergialaissa
(551/2007), ydinvoimalaitoksen turvahenkilölle ydinenergialaissa
(990/1987)
ja Rajavartiolaitokselle rajavartiolaissa
(578/2005). Voimassa oleva sääntely koskee vain miehittämättömiä ilma-aluksia, eikä mahdollista muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista. Rajavartiolaitoksen osalta toimivaltuutta tarkastellaan sisäministeriön rajavartio-osaston Rajavartiolaitoksen varautumista tukevien toimivaltuuksien tarkistaminen -hankkeessa (SM037:00/2024).
Rikosseuraamuslaitoksella puolestaan on vankeuslain
(767/2005)
nojalla oikeus puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun vankilan alueella tai sen yläpuolisessa ilmatilassa. Lain esitöiden mukaan soveltamisala kattaa kaikki kulkuneuvot riippumatta niiden koosta tai käyttötarkoituksesta, ja olennaista on, että kulkuneuvoa ohjataan kauko-ohjauksella tai automaattiohjauksella ilman kyydissä olevaa kuljettajaa (HE 222/2018 vp, s. 20). Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumisen kirjaamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella vankeudesta
(548/2015).
2.2.3Tiellä tai maastossa liikkuvan miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen
Tieliikennelain
(729/2018)
1 §:n mukaan laki koskee liikennettä tiellä, jos tieliikennelaissa ei toisin säädetä. Tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan mukaan tiellä tarkoitetaan maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Pykälän 21 kohdan mukaan ajoneuvolla tarkoitetaan ajoneuvolain
(82/2021)
2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua maalla kulkevaa laitetta, joka ei kulje kiskoilla sekä sotilasajoneuvolain
(332/2023)
2 §:n 18 kohdassa tarkoitettua sotilasajoneuvoa.
Tieliikenteessä keskeinen toimija on tienkäyttäjä, jolla tarkoitetaan tieliikennelain 2 §:n 2 kohdan mukaan jokaista, joka on tiellä tai kuljettaa sillä olevaa ajoneuvoa tai raitiovaunua. Lain esitöiden mukaan tienkäyttäjä on ajoneuvon kuljettaja, joka ajaa ajoneuvolla tiellä. Tienkäyttäjä on myös se, joka kuljettaa ajoneuvoa tai raitiovaunua tien ulkopuolella. Esimerkiksi uusimmissa henkilöautoissa ajoneuvon pysäköinti on mahdollista ajoneuvon ulkopuolella. Säännöksellä huomioidaan ajoneuvojen automaatio. (HE 180/2017 vp, s. 181.)
Tieliikennelain 181 §:n mukaan lain noudattamista valvovat poliisi ja rajavartiolain 4 §:ssä säädetyllä toimialueella Rajavartiolaitos. Myös Tulli toimii valvontaviranomaisena. Lain 182 §:n mukaan ajoneuvo on poliisimiehen, rajavartiomiehen ja tullimiehen antamasta merkistä pysäytettävä.
Maastoliikennelain
(1710/1995)
2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämiseen maastossa ja moottorikelkkailureitillä. Laki ei koske ilma-aluksia, aluksia eikä veneitä. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa valvovat poliisi, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Lain 33 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan on maastossa, moottorikelkkareitillä ja metsätiellä välittömästi pysähdyttävä virkapukuisen tai näkyvällä virkamerkillä varustetun poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehen antamasta merkistä taikka sellaisen Metsähallituksen virkamiehen antamasta merkistä, jolla on poliisivaltuudet.
Poliisilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi, siirtää kulkuneuvo tai määrätä se siirrettäväksi, jos se on perusteltua poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Pykälä koskee muitakin kulkuneuvoja, kuin tieliikennettä. Säännöksen perusteella on joissain tilanteissa mahdollista puuttua myös miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun, mutta sääntely ei mahdollista esimerkiksi kulkuun puuttumista sellaisella teknisellä laitteella, joka häiritsee kulkuneuvon käyttämää radiosignaalia.
Teknologian kehitys mahdollistaa sen, että ilman kuljettajaa toimiva kulkuneuvo eli miehittämätön kulkuneuvo voi liikkua maastossa tai tiellä kauko-ohjauksella tai autonomisesti. Tekoälyn mahdollistamana nämä kulkuneuvot voivat liikkua myös ennalta suunnitellulla reitillä. Vaikka poliisilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään jo kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä, olisi poliisilain sääntelyä täydennettävä, jotta varmistetaan poliisin toimivaltuuksien yksiselitteinen soveltuminen myös uusien ja tulevaisuuden teknologioiden osalta.
2.2.4Suomen aluevesillä liikkuvan miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen
2.2.4.1Merioikeusyleissopimus, Suomen aluevesien rajoista annettu laki ja poliisin hallinnosta annettu laki
Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (jäljempänä
merioikeusyleissopimus,
SopS 49 ja 50/1996) on tullut Suomen osalta voimaan 21.7.1996. Merioikeusyleissopimuksella vahvistetaan maailman valtameriä ja meriä koskeva oikeudellinen järjestelmä, joka sisältää kaikkea merten ja niiden resurssien käyttöä koskevat säännöt.
Merioikeusyleissopimuksen 2 artiklan mukaan rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu sen maa-alueen ja sisäisten aluevesien edustalla olevaan merialueeseen, jota nimitetään aluemereksi. Jokaisella valtiolla on merioikeusyleissopimuksen 3 artiklan mukaan oikeus ulottaa aluemerensä enintään kyseisen yleissopimuksen mukaisesti määritellyistä perusviivoista mitattuun 12 meripeninkulman rajaan.
Merioikeusyleissopimuksen 17 artiklan mukaan kaikkien sekä ranta- että sisämaavaltioiden aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun aluemerellä merioikeusyleissopimuksen mukaisesti. Kauttakulku on määritelty merioikeusyleissopimuksen 18 artiklassa, ja 19 artiklan mukaan kauttakulku on viatonta niin kauan kuin se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta.
Vesistössä toimiva miehittämätön kulkuneuvo voi olla veden pinnalla (miehittämätön pinta-alus) tai veden pinnan alapuolella (miehittämätön vedenalainen järjestelmä) toimiva kulkuneuvo. Merioikeusyleissopimus on hyväksytty vuonna 1982, jolloin ei ole ollut sellaisia miehittämättömiä pinta-aluksia tai miehittämättömiä vedenalaisia järjestelmiä, kuin nykyään.
Merioikeusyleissopimuksen 20 artiklan mukaan sukellusveneiden ja muiden vedenalaisten kulkuvälineiden (other underwater vehicles) on aluemerellä purjehdittava pinta-asemassa ja pidettävä lippunsa näkyvissä.
Merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 3 kohdan mukaan jokaisen valtion tulee ryhtyä sen lippua käyttävien aluksien suhteen sellaisiin tarpeellisiin toimiin, joilla taataan turvallisuus merellä muun muassa: a) alusten rakenteen, varusteiden ja merikelpoisuuden osalta; b) alusten miehistön kokoonpanon, työolojen ja koulutuksen osalta, ottaen huomioon asianomaiset kansainväliset asiakirjat; ja c) merkinantolaitteiden käytön, viestiyhteyksien ylläpitämisen ja yhteentörmäysten estämisen osalta. Kyseisillä toimilla tulee muun muassa varmistaa, että jokainen alus on sellaisen päällikön ja päällystön valvonnassa, jolla on asianmukainen pätevyys varsinkin merimiestaidoissa, merenkulussa, viestiyhteyksien hoidossa ja koneenkäytössä ja että miehistön pätevyys ja lukumäärä vastaavat aluksen tyyppiä, kokoa, koneita ja varusteita.
Jos miehittämätön kulkuneuvo katsottaisiin kuitenkin esimerkiksi rakenteensa vuoksi alukseksi, jolla on oikeus viattomaan kauttakulkuun, merioikeusyleissopimus rajoittaa rantavaltion mahdollisuuksia puuttua sen kulkuun.
Suomen aluevesien rajoista annetun lain
(463/1956)
2 §:n mukaan aluevedet jakaantuvat sisäisiin aluevesiin sekä ulkoisiin aluevesiin eli aluemereen. Poliisin hallinnosta annetun lain
(110/1992)
15 a §:n mukaan poliisimiehellä on tehtäväänsä suorittaessaan koko maassa poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Poliisin toimivaltuudet käsittävät siten sekä sisäiset että ulkoiset aluevedet.
2.2.4.2Aluevalvontalaki
Aluevalvontalain
(755/2000)
1 §:n mukaan laissa säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta (aluevalvonta). Aluevalvontalain 8 §:n 1 momentissa säädetään myös, että jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, vieraan valtion sukellusveneen ja muun vedenalaisen kulkuvälineen on Suomen aluevesillä pysyteltävä pinta-asemassa, jollei sukeltamiseen ole myönnetty lupaa.
Aluevalvontalain 39 §:n mukaan muun kuin 8 §:ssä tarkoitetun sukellusveneen ja vedenalaisen kulkuvälineen on Suomen aluevesillä pysyteltävä pinta-asemassa, jollei sukeltamiseen ole myönnetty lupaa. Luvan myöntämistä ja peruuttamista koskevan asian käsittelee ja ratkaisee pääesikunta. Lain esitöissä todetaan, että aluevalvonnan kannalta on tärkeää, että aluevalvontaviranomaisella on valtionalusten lisäksi jo etukäteen tieto myös muiden, esimerkiksi kaupalliseen tarkoitukseen käytettävien ulkomaisten sukellusveneiden, liikkumisesta Suomen alueella silloin, kun sukellusvene liikkuu muussa kuin pinta-asemassa. Säännös koskee varsinaisten sukellusveneiden lisäksi myös muita vedenalaisia kulkuvälineitä, sekä miehitettyjä että miehittämättömiä. (HE 38/2000 vp, s. 53.)
Aluevalvontalain 23 §:n 1 momentin mukaan aluevalvontaviranomaisia ovat Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi, Tulli sekä niiden aluevalvontatehtäviin määrätyt virkamiehet. Liikenne- ja viestintävirasto toimii aluevalvontaviranomaisena toimialallaan. Pykälän 3 momentin mukaan puolustusministeriö johtaa ja sovittaa yhteen aluevalvontaviranomaisten toimintaa aluevalvontalain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jollei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu.
2.2.4.3Vesiliikennelaki ja poliisilaki
Vesiliikennelain
(782/2019)
3 §:n 1 kohdan mukaan vesikulkuneuvolla tarkoitetaan veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen käytettävää alusta, kulkuneuvoa ja välinettä.
Vesiliikennelain 6 §:n mukaan vesikulkuneuvoa saa kuljettaa, ohjailla tai hallita vain henkilö, jolla on olosuhteisiin nähden tarvittava ikä, kyky ja taito vesikulkuneuvon hallitsemiseksi. Päällikkö on henkilö, joka tosiasiallisesti ohjailee tai hallitsee vesikulkuneuvoa. Jos on epäselvää, kuka on päällikkö, päällikön vastuu on viime sijassa liikenneasioiden rekisteriin merkityllä vesikulkuneuvon omistajalla tai haltijalla, joka tosiasiassa on voinut ohjailla tai hallita vesikulkuneuvoa.
Lain esitöiden mukaan vesikulkuneuvon käsite kattaa myös etäohjattavat vesikulkuneuvot (HE 197/2018 vp
s. 68). Vesiliikennelaki ei kuitenkaan mahdollista tai laissa ei säädetä autonomisesti toimivasta miehittämättömästä vesikulkuneuvosta.
Vesiliikennelain 8 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvovat viranomaiset ovat poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja Liikenne- ja viestintävirasto. Vesiliikennelain 18 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvova tai ohjaava henkilö saa pysäyttää vesikulkuneuvon. Vesiliikennettä valvova henkilö saa tarkastaa muun muassa vesikulkuneuvon rakenteen, varusteet, kunnon ja asiakirjat sekä vesikulkuneuvon ja sen moottorin yksilöintitiedot.
Vesiliikennelain 19 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvova henkilö saa estää tai keskeyttää vesikulkuneuvon matkan tai vesikulkuneuvolla kulkemisen, jos matkan jatkamiseen liittyy esimerkiksi ilmeinen onnettomuuden vaara tai yleisen järjestyksen häiriintyminen.
Miehittämätön pinta-aluksen tai miehittämätön vedenalaisen järjestelmän ohjaus voi tapahtua esimerkiksi kauko-ohjauksessa tai ennalta ohjelmoidulla reitillä. Teknologian kehitys on mahdollistanut entistä älykkäämmät ja autonomisemmat järjestelmät, jotka kykenevät toimimaan haastavissakin olosuhteissa ilman ihmisen apua. (Ks. tarkemmin ISO/TS 23860:2021(E), Ships and marine technology – Vocabulary related to Autonomous Ship Systems Technical Specification – Version F3: Nov 2021.)
Nopeasti liikkuvat miehittämättömät kulkuneuvot voivat olla pienikokoisia ja vaikeasti havaittavissa, jolloin niiden kulkuun puuttuminen voi olla vaikeaa. Tällaisia kulkuneuvoja voidaan ohjata myös tekoälyn avulla toimivana parvena. Poliisilla olisi oltava oikeus puuttua Suomen alue- ja sisävesillä liikkuvien miehittämättömien vesikulkuneuvojen kulkuun tai muuhun toimintaan, joten poliisilakiin olisi säädettävä poliisille toimivalta kyseisen kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseen.
2.2.5Ampuma-aseen tai muiden voimakeinojen käyttäminen miehittämättömän ilma-aluksen ja muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisessa
Poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentissa on yleinen toimivaltasäännös voimakeinojen käyttöön miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi. Sen mukaan poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. 18 §:n mukaan voimakeinojen käytöstä on varoitettava niiden kohteeksi mahdollisesti joutuvaa henkilöä, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslaissa
(39/1889).
Poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen
(1080/2013)
10 §:n 2 momentissa säädetään poliisin voimankäyttövälineistä. Näitä ovat: 1) henkilökohtaisena virka-aseena käytettävät lippaallisella tai itselataavalla kertatulella toimivat pistoolit ja revolverit niihin soveltuvine patruunoineen; 2) poliisitoimintaa tukevina ampuma-aseina haulikko, konepistooli, kivääri ja ampuma-aselain
(1/1998)
6 §:n 2 momentin 12 kohdassa tarkoitettu muu ampuma-ase sekä kaasun tai muun lamaannuttavan aineen levittämiseen tarkoitettu ampuma-ase niihin soveltuvine patruunoineen; ja 3) muut ominaisuuksiltaan ja asianmukaisesti käytettyinä vaikutuksiltaan ampuma-asetta lievemmät voimankäyttövälineet.
Poliisilain 2 luvun 19 §:n mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi.
Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan ampuma-aselain 2 §:ssä tarkoitetun ampuma-aseen käytöstä varoittamista, ampuma-aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta päättää päällystöön kuuluva poliisimies, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista.
Kuten edellä ilmenee, poliisilla on jo toimivalta puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun voimakeinoja käyttäen poliisilain 2 luvun 17 §:n nojalla. Pykälän olisi kuitenkin sisällettävä miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot. Kulkuun puuttumisen lisäksi tulisi voida puuttua miehittämättömän kulkuneuvon toimintaan. (Katso edellä jakso 2.2.2.)
Poliisilain 2 luvun 19 § on erityissäännös ampuma-aseen käytöstä. Pykälään olisi lisättävä toimivaltaperuste käyttää ampuma-asetta miehittämättömään kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
2.3Sähköisen viestinnän palveluista annettu laki
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain
(917/2014), jäljempänä
viestintäpalvelulaki, 1 §:n mukaan lain tavoitteena on muun muassa turvata radiotaajuuksien tehokas ja häiriötön käyttö. Viestintäpalvelulain 3 §:n 14 kohdan mukaan radiolaitteella tarkoitetaan laitetta ja sen olennaista osaa, joka on tarkoitettu radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen lähettämiseen (radiolähetin) tai vastaanottamiseen (radiovastaanotin) radioviestintää tai muuta tarkoitusta varten. Lain 3 §:n 14 b kohdassa säädetään radiohäirintään tarkoitetun laitteen määritelmästä.
Viestintäpalvelulain 136 §:n 4 momentin mukaan se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon sähköisestä viestistä, radioviestinnästä tai välitystiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, välitystietoa tai tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.
Kauko-ohjattujen miehittämättömien ilma-alusten ohjauslaitteiden lähettimet ja vastaanottimet ovat lain tarkoittamia radiolaitteita. Miehittämätöntä ilma-alusta ohjataan langattomasti pääasiassa maasta käsin esimerkiksi kauko-ohjaimella.
Kauko-ohjattujen miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puututaan laitteilla, jotka ovat/voivat olla viestintäpalvelulain mukaisia radiolähettimiä. Viestintäpalvelulain 39 §:n mukaan radiolähettimien hallussapito ja käyttö edellyttävät Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jollei pykälässä toisin säädetä. Lisäksi lain 39 a §:n mukaan radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapito, maahantuonti ja käyttö edellyttävät radiolupaa.
2.4Virka-apu poliisilain ja muiden erityislakien nojalla miehittämättömän ilma-aluksen ja muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisessa
Miehittämättömien ilma-alusten määrän kasvu ilmatilassa on tuonut mukanaan uusia ja merkittäviä haasteita turvallisuuden varmistamiseksi. Viranomaistoiminnan näkökulmasta on tärkeää, että miehittämättömän ilma-aluksen vaaraa aiheuttavaan toimintaan voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti.
Poliisilain 9 luvun 2 §:n mukaan viranomaisen on annettava poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Päätöksen virka-avun pyytämisestä tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei erikseen toisin säädetä tai asian kiireellisyys muuta vaadi.
Rajavartiolain
(578/2005)
. Voimassa oleva sääntely koskee vain miehittämättömiä ilma-aluksia, eikä mahdollista muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista. Rajavartiolaitoksen osalta toimivaltuutta tarkastellaan sisäministeriön rajavartio-osaston Rajavartiolaitoksen varautumista tukevien toimivaltuuksien tarkistaminen -hankkeessa (SM037:00/2024).
Rikosseuraamuslaitoksella puolestaan on vankeuslain
(767/2005)
nojalla oikeus puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun vankilan alueella tai sen yläpuolisessa ilmatilassa. Lain esitöiden mukaan soveltamisala kattaa kaikki kulkuneuvot riippumatta niiden koosta tai käyttötarkoituksesta, ja olennaista on, että kulkuneuvoa ohjataan kauko-ohjauksella tai automaattiohjauksella ilman kyydissä olevaa kuljettajaa (
HE 222/2018 vp
, s. 20). Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumisen kirjaamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella vankeudesta
(548/2015)
.
2.2.3
Tiellä tai maastossa liikkuvan miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen
Tieliikennelain
(729/2018)
1 §:n mukaan laki koskee liikennettä tiellä, jos tieliikennelaissa ei toisin säädetä. Tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan mukaan tiellä tarkoitetaan maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Pykälän 21 kohdan mukaan ajoneuvolla tarkoitetaan ajoneuvolain
(82/2021)
2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua maalla kulkevaa laitetta, joka ei kulje kiskoilla sekä sotilasajoneuvolain
(332/2023)
2 §:n 18 kohdassa tarkoitettua sotilasajoneuvoa.
Tieliikenteessä keskeinen toimija on tienkäyttäjä, jolla tarkoitetaan tieliikennelain 2 §:n 2 kohdan mukaan jokaista, joka on tiellä tai kuljettaa sillä olevaa ajoneuvoa tai raitiovaunua. Lain esitöiden mukaan tienkäyttäjä on ajoneuvon kuljettaja, joka ajaa ajoneuvolla tiellä. Tienkäyttäjä on myös se, joka kuljettaa ajoneuvoa tai raitiovaunua tien ulkopuolella. Esimerkiksi uusimmissa henkilöautoissa ajoneuvon pysäköinti on mahdollista ajoneuvon ulkopuolella. Säännöksellä huomioidaan ajoneuvojen automaatio. (
HE 180/2017 vp
, s. 181.)
Tieliikennelain 181 §:n mukaan lain noudattamista valvovat poliisi ja rajavartiolain 4 §:ssä säädetyllä toimialueella Rajavartiolaitos. Myös Tulli toimii valvontaviranomaisena. Lain 182 §:n mukaan ajoneuvo on poliisimiehen, rajavartiomiehen ja tullimiehen antamasta merkistä pysäytettävä.
Maastoliikennelain
(1710/1995)
2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämiseen maastossa ja moottorikelkkailureitillä. Laki ei koske ilma-aluksia, aluksia eikä veneitä. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa valvovat poliisi, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Lain 33 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan on maastossa, moottorikelkkareitillä ja metsätiellä välittömästi pysähdyttävä virkapukuisen tai näkyvällä virkamerkillä varustetun poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehen antamasta merkistä taikka sellaisen Metsähallituksen virkamiehen antamasta merkistä, jolla on poliisivaltuudet.
Poliisilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi, siirtää kulkuneuvo tai määrätä se siirrettäväksi, jos se on perusteltua poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Pykälä koskee muitakin kulkuneuvoja, kuin tieliikennettä. Säännöksen perusteella on joissain tilanteissa mahdollista puuttua myös miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun, mutta sääntely ei mahdollista esimerkiksi kulkuun puuttumista sellaisella teknisellä laitteella, joka häiritsee kulkuneuvon käyttämää radiosignaalia.
Teknologian kehitys mahdollistaa sen, että ilman kuljettajaa toimiva kulkuneuvo eli miehittämätön kulkuneuvo voi liikkua maastossa tai tiellä kauko-ohjauksella tai autonomisesti. Tekoälyn mahdollistamana nämä kulkuneuvot voivat liikkua myös ennalta suunnitellulla reitillä. Vaikka poliisilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään jo kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä, olisi poliisilain sääntelyä täydennettävä, jotta varmistetaan poliisin toimivaltuuksien yksiselitteinen soveltuminen myös uusien ja tulevaisuuden teknologioiden osalta.
2.2.4
Suomen aluevesillä liikkuvan miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen
2.2.4.1
Merioikeusyleissopimus, Suomen aluevesien rajoista annettu laki ja poliisin hallinnosta annettu laki
Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (jäljempänä
merioikeusyleissopimus,
SopS 49 ja 50/1996) on tullut Suomen osalta voimaan 21.7.1996. Merioikeusyleissopimuksella vahvistetaan maailman valtameriä ja meriä koskeva oikeudellinen järjestelmä, joka sisältää kaikkea merten ja niiden resurssien käyttöä koskevat säännöt.
Merioikeusyleissopimuksen 2 artiklan mukaan rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu sen maa-alueen ja sisäisten aluevesien edustalla olevaan merialueeseen, jota nimitetään aluemereksi. Jokaisella valtiolla on merioikeusyleissopimuksen 3 artiklan mukaan oikeus ulottaa aluemerensä enintään kyseisen yleissopimuksen mukaisesti määritellyistä perusviivoista mitattuun 12 meripeninkulman rajaan.
Merioikeusyleissopimuksen 17 artiklan mukaan kaikkien sekä ranta- että sisämaavaltioiden aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun aluemerellä merioikeusyleissopimuksen mukaisesti. Kauttakulku on määritelty merioikeusyleissopimuksen 18 artiklassa, ja 19 artiklan mukaan kauttakulku on viatonta niin kauan kuin se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta.
Vesistössä toimiva miehittämätön kulkuneuvo voi olla veden pinnalla (miehittämätön pinta-alus) tai veden pinnan alapuolella (miehittämätön vedenalainen järjestelmä) toimiva kulkuneuvo. Merioikeusyleissopimus on hyväksytty vuonna 1982, jolloin ei ole ollut sellaisia miehittämättömiä pinta-aluksia tai miehittämättömiä vedenalaisia järjestelmiä, kuin nykyään.
Merioikeusyleissopimuksen 20 artiklan mukaan sukellusveneiden ja muiden vedenalaisten kulkuvälineiden (
other underwater vehicles
) on aluemerellä purjehdittava pinta-asemassa ja pidettävä lippunsa näkyvissä.
Merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 3 kohdan mukaan jokaisen valtion tulee ryhtyä sen lippua käyttävien aluksien suhteen sellaisiin tarpeellisiin toimiin, joilla taataan turvallisuus merellä muun muassa: a) alusten rakenteen, varusteiden ja merikelpoisuuden osalta; b) alusten miehistön kokoonpanon, työolojen ja koulutuksen osalta, ottaen huomioon asianomaiset kansainväliset asiakirjat; ja c) merkinantolaitteiden käytön, viestiyhteyksien ylläpitämisen ja yhteentörmäysten estämisen osalta. Kyseisillä toimilla tulee muun muassa varmistaa, että jokainen alus on sellaisen päällikön ja päällystön valvonnassa, jolla on asianmukainen pätevyys varsinkin merimiestaidoissa, merenkulussa, viestiyhteyksien hoidossa ja koneenkäytössä ja että miehistön pätevyys ja lukumäärä vastaavat aluksen tyyppiä, kokoa, koneita ja varusteita.
Jos miehittämätön kulkuneuvo katsottaisiin kuitenkin esimerkiksi rakenteensa vuoksi alukseksi, jolla on oikeus viattomaan kauttakulkuun, merioikeusyleissopimus rajoittaa rantavaltion mahdollisuuksia puuttua sen kulkuun.
Suomen aluevesien rajoista annetun lain
(463/1956)
2 §:n mukaan aluevedet jakaantuvat sisäisiin aluevesiin sekä ulkoisiin aluevesiin eli aluemereen. Poliisin hallinnosta annetun lain
(110/1992)
15 a §:n mukaan poliisimiehellä on tehtäväänsä suorittaessaan koko maassa poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Poliisin toimivaltuudet käsittävät siten sekä sisäiset että ulkoiset aluevedet.
2.2.4.2
Aluevalvontalaki
Aluevalvontalain
(755/2000)
1 §:n mukaan laissa säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta (
aluevalvonta
). Aluevalvontalain 8 §:n 1 momentissa säädetään myös, että jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, vieraan valtion sukellusveneen ja muun vedenalaisen kulkuvälineen on Suomen aluevesillä pysyteltävä pinta-asemassa, jollei sukeltamiseen ole myönnetty lupaa.
Aluevalvontalain 39 §:n mukaan muun kuin 8 §:ssä tarkoitetun sukellusveneen ja vedenalaisen kulkuvälineen on Suomen aluevesillä pysyteltävä pinta-asemassa, jollei sukeltamiseen ole myönnetty lupaa. Luvan myöntämistä ja peruuttamista koskevan asian käsittelee ja ratkaisee pääesikunta. Lain esitöissä todetaan, että aluevalvonnan kannalta on tärkeää, että aluevalvontaviranomaisella on valtionalusten lisäksi jo etukäteen tieto myös muiden, esimerkiksi kaupalliseen tarkoitukseen käytettävien ulkomaisten sukellusveneiden, liikkumisesta Suomen alueella silloin, kun sukellusvene liikkuu muussa kuin pinta-asemassa. Säännös koskee varsinaisten sukellusveneiden lisäksi myös muita vedenalaisia kulkuvälineitä, sekä miehitettyjä että miehittämättömiä. (
HE 38/2000 vp
, s. 53.)
Aluevalvontalain 23 §:n 1 momentin mukaan aluevalvontaviranomaisia ovat Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi, Tulli sekä niiden aluevalvontatehtäviin määrätyt virkamiehet. Liikenne- ja viestintävirasto toimii aluevalvontaviranomaisena toimialallaan. Pykälän 3 momentin mukaan puolustusministeriö johtaa ja sovittaa yhteen aluevalvontaviranomaisten toimintaa aluevalvontalain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jollei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu.
2.2.4.3
Vesiliikennelaki ja poliisilaki
Vesiliikennelain
(782/2019)
3 §:n 1 kohdan mukaan vesikulkuneuvolla tarkoitetaan veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen käytettävää alusta, kulkuneuvoa ja välinettä.
Vesiliikennelain 6 §:n mukaan vesikulkuneuvoa saa kuljettaa, ohjailla tai hallita vain henkilö, jolla on olosuhteisiin nähden tarvittava ikä, kyky ja taito vesikulkuneuvon hallitsemiseksi. Päällikkö on henkilö, joka tosiasiallisesti ohjailee tai hallitsee vesikulkuneuvoa. Jos on epäselvää, kuka on päällikkö, päällikön vastuu on viime sijassa liikenneasioiden rekisteriin merkityllä vesikulkuneuvon omistajalla tai haltijalla, joka tosiasiassa on voinut ohjailla tai hallita vesikulkuneuvoa.
Lain esitöiden mukaan vesikulkuneuvon käsite kattaa myös etäohjattavat vesikulkuneuvot (
HE 197/2018 vp
s. 68). Vesiliikennelaki ei kuitenkaan mahdollista tai laissa ei säädetä autonomisesti toimivasta miehittämättömästä vesikulkuneuvosta.
Vesiliikennelain 8 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvovat viranomaiset ovat poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja Liikenne- ja viestintävirasto. Vesiliikennelain 18 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvova tai ohjaava henkilö saa pysäyttää vesikulkuneuvon. Vesiliikennettä valvova henkilö saa tarkastaa muun muassa vesikulkuneuvon rakenteen, varusteet, kunnon ja asiakirjat sekä vesikulkuneuvon ja sen moottorin yksilöintitiedot.
Vesiliikennelain 19 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvova henkilö saa estää tai keskeyttää vesikulkuneuvon matkan tai vesikulkuneuvolla kulkemisen, jos matkan jatkamiseen liittyy esimerkiksi ilmeinen onnettomuuden vaara tai yleisen järjestyksen häiriintyminen.
Miehittämätön pinta-aluksen tai miehittämätön vedenalaisen järjestelmän ohjaus voi tapahtua esimerkiksi kauko-ohjauksessa tai ennalta ohjelmoidulla reitillä. Teknologian kehitys on mahdollistanut entistä älykkäämmät ja autonomisemmat järjestelmät, jotka kykenevät toimimaan haastavissakin olosuhteissa ilman ihmisen apua. (Ks. tarkemmin ISO/TS 23860:2021(E), Ships and marine technology – Vocabulary related to Autonomous Ship Systems Technical Specification – Version F3: Nov 2021.)
Nopeasti liikkuvat miehittämättömät kulkuneuvot voivat olla pienikokoisia ja vaikeasti havaittavissa, jolloin niiden kulkuun puuttuminen voi olla vaikeaa. Tällaisia kulkuneuvoja voidaan ohjata myös tekoälyn avulla toimivana parvena. Poliisilla olisi oltava oikeus puuttua Suomen alue- ja sisävesillä liikkuvien miehittämättömien vesikulkuneuvojen kulkuun tai muuhun toimintaan, joten poliisilakiin olisi säädettävä poliisille toimivalta kyseisen kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseen.
2.2.5
Ampuma-aseen tai muiden voimakeinojen käyttäminen miehittämättömän ilma-aluksen ja muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisessa
Poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentissa on yleinen toimivaltasäännös voimakeinojen käyttöön miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi. Sen mukaan poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. 18 §:n mukaan voimakeinojen käytöstä on varoitettava niiden kohteeksi mahdollisesti joutuvaa henkilöä, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslaissa
(39/1889)
.
Poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen
(1080/2013)
10 §:n 2 momentissa säädetään poliisin voimankäyttövälineistä. Näitä ovat: 1) henkilökohtaisena virka-aseena käytettävät lippaallisella tai itselataavalla kertatulella toimivat pistoolit ja revolverit niihin soveltuvine patruunoineen; 2) poliisitoimintaa tukevina ampuma-aseina haulikko, konepistooli, kivääri ja ampuma-aselain
(1/1998)
6 §:n 2 momentin 12 kohdassa tarkoitettu muu ampuma-ase sekä kaasun tai muun lamaannuttavan aineen levittämiseen tarkoitettu ampuma-ase niihin soveltuvine patruunoineen; ja 3) muut ominaisuuksiltaan ja asianmukaisesti käytettyinä vaikutuksiltaan ampuma-asetta lievemmät voimankäyttövälineet.
Poliisilain 2 luvun 19 §:n mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi.
Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan ampuma-aselain 2 §:ssä tarkoitetun ampuma-aseen käytöstä varoittamista, ampuma-aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta päättää päällystöön kuuluva poliisimies, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista.
Kuten edellä ilmenee, poliisilla on jo toimivalta puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun voimakeinoja käyttäen poliisilain 2 luvun 17 §:n nojalla. Pykälän olisi kuitenkin sisällettävä miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot. Kulkuun puuttumisen lisäksi tulisi voida puuttua miehittämättömän kulkuneuvon toimintaan. (Katso edellä jakso 2.2.2.)
Poliisilain 2 luvun 19 § on erityissäännös ampuma-aseen käytöstä. Pykälään olisi lisättävä toimivaltaperuste käyttää ampuma-asetta miehittämättömään kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
2.3
Sähköisen viestinnän palveluista annettu laki
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain
(917/2014)
, jäljempänä
viestintäpalvelulaki
, 1 §:n mukaan lain tavoitteena on muun muassa turvata radiotaajuuksien tehokas ja häiriötön käyttö. Viestintäpalvelulain 3 §:n 14 kohdan mukaan radiolaitteella tarkoitetaan laitetta ja sen olennaista osaa, joka on tarkoitettu radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen lähettämiseen (
radiolähetin
) tai vastaanottamiseen (
radiovastaanotin
) radioviestintää tai muuta tarkoitusta varten. Lain 3 §:n 14 b kohdassa säädetään radiohäirintään tarkoitetun laitteen määritelmästä.
Viestintäpalvelulain 136 §:n 4 momentin mukaan se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon sähköisestä viestistä, radioviestinnästä tai välitystiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, välitystietoa tai tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.
Kauko-ohjattujen miehittämättömien ilma-alusten ohjauslaitteiden lähettimet ja vastaanottimet ovat lain tarkoittamia radiolaitteita. Miehittämätöntä ilma-alusta ohjataan langattomasti pääasiassa maasta käsin esimerkiksi kauko-ohjaimella.
Kauko-ohjattujen miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puututaan laitteilla, jotka ovat/voivat olla viestintäpalvelulain mukaisia radiolähettimiä. Viestintäpalvelulain 39 §:n mukaan radiolähettimien hallussapito ja käyttö edellyttävät Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jollei pykälässä toisin säädetä. Lisäksi lain 39 a §:n mukaan radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapito, maahantuonti ja käyttö edellyttävät radiolupaa.
2.4
Virka-apu poliisilain ja muiden erityislakien nojalla miehittämättömän ilma-aluksen ja muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisessa
Miehittämättömien ilma-alusten määrän kasvu ilmatilassa on tuonut mukanaan uusia ja merkittäviä haasteita turvallisuuden varmistamiseksi. Viranomaistoiminnan näkökulmasta on tärkeää, että miehittämättömän ilma-aluksen vaaraa aiheuttavaan toimintaan voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti.
Poliisilain 9 luvun 2 §:n mukaan viranomaisen on annettava poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Päätöksen virka-avun pyytämisestä tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei erikseen toisin säädetä tai asian kiireellisyys muuta vaadi.
Rajavartiolain
(578/2005)
77 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos on velvollinen antamaan poliisille virka-apua, joka edellyttää sellaisen Rajavartiolaitokselle kuuluvan kaluston, henkilövoimavarojen tai erityisasiantuntijapalvelujen käyttöä, jota mainituilla viranomaisilla ei sillä hetkellä ole käytettävissään.
Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain
(342/2022)
2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apua vain, jos se on poliisin voimavarojen riittämättömyyden vuoksi tarpeellista poliisille laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi ja jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn tehtävän suorittamista. Pykälän 2 momentin 7 kohdan mukaan Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua kulkuneuvon, aluksen, ilma-aluksen tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi tai sen pysäyttämiseksi.
Poliisi on saanut virka-apua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttumiseksi Rajavartiolaitokselta ja Puolustusvoimilta edellä mainittujen säädösten nojalla. Rajavartiolakia ei ole tarpeen täsmentää. Sen sijaan Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 2 §:n 2 momentin 7 kohtaa olisi täsmennettävä siten, että Puolustusvoimien olisi annettava virka-apua poliisille miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi tai pysäyttämiseksi. Lisäksi poliisilakia vastaavalla tavalla olisi tarkistettava aseistusta koskevaa sääntelyä. Lisäksi poliisilaissa olisi mahdollistettava Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien virkamiesten käyttää poliisin teknistä laitetta miehittämättömiin kulkuneuvoihin puuttumiseksi myös tilanteissa, joissa virka-apusääntely ja viranomaisten yhteistoimintaa koskeva sääntely ei ole riittävää.
2.5
Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta
2.5Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta
Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annetun lain (260/2024, SopS 2/2025, jäljempänä
poliisiyhteistyölaki
) 4 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä. Pykälän mukaan sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta voimankäyttöön Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 17 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi.
poliisiyhteistyölaki) 4 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä. Pykälän mukaan sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta voimankäyttöön Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 17 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi.
Perustuslakivaliokunta totesi ehdotuksen
HE 92/2023 vp
käsittelyn yhteydessä, että perustuslain 2 §:n 3 momentin julkisen vallan lakiperustaisuuden vaatimus ja sääntelyn kattavuus välttämättä edellyttävät, että vähintään virka-aseen käyttöä koskevat toimivaltasääntelyn perusteet sekä muuta voimankäyttöä koskeva toimivalta sisällytetään sopimuksen lisäksi myös säädettävään lakiin. Tämän todettiin olevan edellytys ehdotuksen käsittelemiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 4/2024 vp –
HE 92/2023 vp
).
HE 92/2023 vp).
Hallintovaliokunta totesi poliisiyhteistyölakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä, että sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan ruotsalainen poliisimies voi käyttää voimakeinoja vain kansalliseen lainsäädäntöönsä perustuvien toimivaltuuksiensa rajoissa. Ruotsalainen poliisimies ei siten saa ehdotetun lain nojalla mitään sellaista toimivaltuutta, jota hänellä ei kansallisen lainsäädännön perusteella ole. Ruotsalaiselle poliisimiehelle ei ehdotettu säädettäväksi toimivaltaa puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun. Tästä syystä ja perustuslakivaliokunnan lausunto huomioon ottaen hallintovaliokunta ehdotti lisättäväksi lakiehdotukseen uuden 4 §:n voimakeinojen käytöstä. (HaVM 6/2024 vp, s. 8). Pykälä sisällytettiin lakiin hallintovaliokunnan ehdotuksen mukaisena. Hallintovaliokunta ehdotti lisäksi perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi poliisiyhteistyölakiin uutta 5 §:ää koskien ampuma-aseen käyttöä. Pykälä sisällytettiin lakiin hallintovaliokunnan ehdotuksen
Poliisiyhteistyölain 5 §:ssä säädetään ampuma-aseen käytöstä. Pykälän mukaan sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta käyttää aseita, ammuksia ja muita varusteita Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään. Pykälän sääntelyä olisi tarkennettava siten, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei ole oikeutta käyttää ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
3
Tavoitteet
3Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen aiheuttamiin turvallisuusuhkiin sekä ajantasaistaa sääntely vastaamaan teknologista kehitystä. Tavoitteena on varmistaa, että yhteiskunnalla on muuttuneessa turvallisuusympäristössä käytettävissään tehokkaasti toimiva poliisi, jolla on tehtäviensä hoitamiseksi riittävät, oikeasuhtaiset ja teknologianeutraalit toimivaltuudet sekä muut oikeudelliset edellytykset havaita, tunnistaa ja torjua uusia turvallisuusuhkia sekä suojata väestöä, yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja kriittistä infrastruktuuria. Esityksellä pyritään samalla varmistamaan, että poliisin toimintamahdollisuudet säilyvät tarkoituksenmukaisina myös turvallisuusympäristön ja miehittämättömien järjestelmien teknisen kehityksen jatkuessa, eikä sääntely muodostu nopeasti vanhentuneeksi uusien teknisten ratkaisujen yleistyessä.
Esityksen tavoitteena on lisäksi varmistaa, että poliisin toimivaltuudet muodostavat johdonmukaisen ja teknologianeutraalin kokonaisuuden, joka mahdollistaa puuttumisen turvallisuutta vaarantavaan toimintaan riippumatta siitä, tapahtuuko se ilmassa, maalla, veden pinnalla vai veden alla toimivalla miehittämättömällä kulkuneuvolla. Tavoitteena ei ole laajentaa toimivaltuuksia enempää kuin muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää, vaan varmistaa, että poliisi kykenee jatkossakin toteuttamaan sille poliisilaissa säädetyt tehtävät tehokkaasti, ennakoivasti ja perus- ja ihmisoikeudet asianmukaisesti huomioon ottaen sekä tehokkaassa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi poliisin toimivaltuutta puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan. Voimassa oleva sääntely koskee ainoastaan miehittämättömiä ilma-aluksia, vaikka miehittämättömiä kulkuneuvoja käytetään yhä laajemmin myös maalla, veden pinnalla ja veden alla. Teknologinen kehitys on lisännyt tällaisten järjestelmien suorituskykyä, toimintamatkaa ja autonomiaa sekä mahdollistanut niiden hyödyntämisen muun muassa tiedusteluun, häirintään, rikosten tekemiseen, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan vaikuttamiseen ja poliisitehtävien vaarantamiseen. Tämän vuoksi poliisin toimivaltuudet ehdotetaan ulotettaviksi teknologianeutraalisti koskemaan kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja niiden toimintaympäristöstä ja teknisestä toteutustavasta riippumatta. Ehdotettu sääntely olisi teknologianeutraalia ja soveltuisi miehittämättömiin kulkuneuvoihin niiden toimintaympäristöstä riippumatta. Sääntely kattaisi siten ilmassa ja
Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittelyä koskevaa poliisilain 2 luvun 15 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan 11 a §:n laajennettua soveltamisalaa. Poliisin haltuun ottama miehittämätön kulkuneuvo olisi palautettava ilman aiheetonta viivytystä sen omistajalle tai muulle siihen oikeutetulle, jollei muualla laissa toisin säädetä. Jos kulkuneuvoon olisi peruste kohdistaa esimerkiksi pakkokeinolain
(806/2011)
mukainen takavarikko, palauttaminen määräytyisi sitä koskevan sääntelyn perusteella.
Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Puolustusvoimien velvollisuus antaa poliisille virka-apua kattaisi miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi kaikki miehittämättömät kulkuneuvot sekä niiden kulkuun tai toimintaan puuttumisen. Virka-apuna voitaisiin käyttää Puolustusvoimien erityisosaamista, henkilöstöä ja teknisiä järjestelmiä silloin, kun poliisin omat voimavarat eivät ole tehtävän suorittamiseksi riittäviä. Lisäksi tarkistettaisiin poliisilakia vastaavasti aseistuksen käyttöä koskevaa sääntelyä. Muutoksella varmistettaisiin, että virka-apua koskeva sääntely vastaa poliisilakiin ehdotettavaa teknologianeutraalia toimivaltuussääntelyä.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Taloudelliset vaikutukset
Esityksestä ei aiheudu lisämäärärahatarvetta valtion budjettiin.
Esityksestä aiheutuvat kustannukset olisi katettava poliisin olemassa olevilla resursseilla.
4.2.2
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
4.2.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Ehdotettu sääntely parantaa poliisin edellytyksiä hoitaa poliisilaissa säädettyjä tehtäviään muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Sääntelyn teknologianeutraalisuus mahdollistaa poliisin toimivaltuuksien soveltamisen erilaisiin nykyisiin ja tulevaisuudessa käyttöön otettaviin miehittämättömiin kulkuneuvoihin sekä niiden ohjaus- ja viestintäratkaisuihin ilman, että lainsäädäntöä joudutaan muuttamaan jokaisen teknologisen kehitysaskeleen yhteydessä. Tämä parantaa sääntelyn ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä sekä vähentää tarvetta toistuviin lainsäädäntömuutoksiin.
Esityksen voidaan arvioida parantavan poliisin kykyä havaita, tunnistaa ja torjua muuttuvasta turvallisuusympäristöstä johtuvia uusia uhkia sekä tukevan viranomaisten mahdollisuuksia turvata yleistä järjestystä ja turvallisuutta, suojata kriittistä infrastruktuuria ja varmistaa poliisitehtävien turvallinen suorittaminen. Muutokset eivät muuta poliisin tehtäviä, vaan niiden tarkoituksena on varmistaa, että poliisin käytettävissä olevat toimivaltuudet vastaavat turvallisuusympäristön ja teknologian kehityksen asettamia vaatimuksia.
4.2.3
Yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3Yhteiskunnalliset vaikutukset
Ehdotettavalla lainsäädännöllä arvioidaan olevan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen, rikostorjunnan sekä kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta. Sääntely parantaisi poliisin edellytyksiä havaita, tunnistaa ja torjua miehittämättömistä kulkuneuvoista aiheutuvia turvallisuusuhkia muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Samalla varmistettaisiin, että poliisin toimivaltuudet vastaavat teknologian kehitystä ja ovat sovellettavissa myös uudenlaisiin miehittämättömiin järjestelmiin niiden teknisestä toteutustavasta tai toimintaympäristöstä riippumatta. Tämän voidaan arvioida parantavan poliisin kykyä ennalta estää turvallisuutta vaarantavia tekoja, turvata viranomaistehtävien suorittamista, suojata kriittistä infrastruktuuria sekä ehkäistä miehittämättömien järjestelmien väärinkäytöstä aiheutuvia riskejä.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Poliisilain 2 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan ampuma-asetta voidaan momentin ensimmäisessä virkkeessä lueteltujen tilanteiden lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Valmistelussa on arvioitu, onko miehittämätön ilma-alus tulkittava poliisilain 2 luvun 19 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi esineeksi tai muuksi vastaavaksi esteeksi, jolloin sääntelyä miehittämättömiin ilma-aluksiin liittyen ei enää tarvittaisi. Miehittämätöntä ilma-alusta ja muuta kulkuneuvoa ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa voida tulkita pykälässä tarkoitetuksi esineeksi tai muuksi vastaavaksi esteeksi, joka voidaan poistaa ampumalla. Valmistelussa on siten päädytty siihen, että ampuma-aseen käyttöä koskevaa sääntelyä selkiytetään siten, että ampuma-asetta voitaisiin käyttää miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
EU:n droonistrategian mukaan sähköisiä pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita (eVTOL eli
electric Vertical Take Off and Landing
) käytetään matkustajien ja rahdin kuljettamiseen. Tulevaisuudessa kyseisillä ilma-aluksilla on kyky lentää autonomisesti uusimpia teknologioita käyttäen, kun säädökset sen mahdollistavat. Valmistelussa on tunnistettu EU:n droonistrategiassa mainittu tosiasia, että tulevaisuudessa miehittämättömissä ilma-aluksissa kuljetetaan ihmisiä matkustajina. On selvää, että poliisi havaitsee miehittämättömän ilma-aluksen, jossa on matkustajia, sen kokoluokan perusteella ja arvioi vaaratilanteessa tarkasti mahdolliset toimenpiteensä.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1
Ruotsi
electric Vertical Take Off and Landing) käytetään matkustajien ja rahdin kuljettamiseen. Tulevaisuudessa kyseisillä ilma-aluksilla on kyky lentää autonomisesti uusimpia teknologioita käyttäen, kun säädökset sen mahdollistavat. Valmistelussa on tunnistettu EU:n droonistrategiassa mainittu tosiasia, että tulevaisuudessa miehittämättömissä ilma-aluksissa kuljetetaan ihmisiä matkustajina. On selvää, että poliisi havaitsee miehittämättömän ilma-aluksen, jossa on matkustajia, sen kokoluokan perusteella ja arvioi vaaratilanteessa tarkasti mahdolliset toimenpiteensä.
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1Ruotsi
Ruotsin poliisilaissa (polislag 1984:387) säädetään, että poliisimies saa virkatehtävässään käyttää voimakeinoja muun muassa rangaistavan teon tai henkeen, terveyteen tai arvokkaaseen omaisuuteen kohdistuvan vaaran torjumiseksi, jos muut keinot ovat riittämättömiä ja voimakeinojen käyttö on perusteltua. Ampuma-aseen käytöstä säädetään laissa poliisin ampuma-aseen käytöstä (lag om polisens användning av skjutvapen 2025:1062).
Kyseinen päätös tarkoittaa sitä, että suojattavaan kohteeseen on pääsykielto esimerkiksi miehittämättömillä kulkuneuvoilla. Jos miehittämätön kulkuneuvo on suojattavassa kohteessa, sen lähellä tai yläpuolella, kohteen vartija, kuten poliisi tai sotilas, saa käyttää voimakeinoja, jos muut keinot eivät ole riittäviä ja se on olosuhteet huomioon ottaen puolustettavaa.
5.2.2
Norja
5.2.2Norja
Norjan lainsäädännössä ei säädetä nimenomaisesti poliisille oikeutta puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun.
Poliisi voi kuitenkin puuttua laittoman miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun lov om politiet (politiloven LOV-1995-08-04-53, jäljempänä
poliisilaki
) -nimisen lain nojalla. Poliisilaissa säädetään, että poliisi voi puuttua asiaan lopettaakseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöt tai kun olosuhteet antavat aihetta pelätä tällaisia häiriötä, turvatakseen yksilöiden tai suuren yleisön turvallisuuden sekä rikosten estämiseksi tai lopettamiseksi. Poliisi voi esimerkiksi tehdä vaarattomaksi tai ottaa säilöön vaarallisia esineitä. Toimenpiteen on kuitenkin oltava välttämätön ja oikeasuhtainen. (Samferdselsdepartementet. 2025. Meld. St. 15 (2024–2025), Melding til Stortinget, Droner of ny luftmobilitet, s. 42–43).
poliisilaki) -nimisen lain nojalla. Poliisilaissa säädetään, että poliisi voi puuttua asiaan lopettaakseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöt tai kun olosuhteet antavat aihetta pelätä tällaisia häiriötä, turvatakseen yksilöiden tai suuren yleisön turvallisuuden sekä rikosten estämiseksi tai lopettamiseksi. Poliisi voi esimerkiksi tehdä vaarattomaksi tai ottaa säilöön vaarallisia esineitä. Toimenpiteen on kuitenkin oltava välttämätön ja oikeasuhtainen. (Samferdselsdepartementet. 2025. Meld. St. 15 (2024–2025), Melding til Stortinget, Droner of ny luftmobilitet, s. 42–43).
Poliisin turvallisuuspalvelun tekemät uhka-arviot ovat keskeisessä asemassa työssä, jolla pyritään torjumaan miehittämättömiä ilma-aluksia laittoman tiedustelutoiminnan, terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden tekovälineenä.
5.2.3
Tanska
5.2.3Tanska
Tanskan lainsäädännössä ei ole poliisille tarkoitettua nimenomaista toimivaltuutta puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun.
Bekendtgørelse af lov om rettens pleje (LBK nr 1298 af 07/11/2025, retsplejeloven, jäljempänä
oikeudenkäyttölaki
) -nimisessä laissa säädetään, että poliisi voi häiritä tai keskeyttää alueella radio- tai televiestinnän, jos siihen on pakottavia syitä estääkseen kyseisellä alueella sellaisen rikoksen tekemisen, josta voidaan tuomita vähintään kuudeksi vuodeksi vankeuteen, tai rikoslain 12 tai 13 luvun tahallisen rikkomisen, joka voi vaarantaa ihmishenkiä tai hyvinvointia tai merkittäviä yhteiskunnallisia arvoja.
oikeudenkäyttölaki) -nimisessä laissa säädetään, että poliisi voi häiritä tai keskeyttää alueella radio- tai televiestinnän, jos siihen on pakottavia syitä estääkseen kyseisellä alueella sellaisen rikoksen tekemisen, josta voidaan tuomita vähintään kuudeksi vuodeksi vankeuteen, tai rikoslain 12 tai 13 luvun tahallisen rikkomisen, joka voi vaarantaa ihmishenkiä tai hyvinvointia tai merkittäviä yhteiskunnallisia arvoja.
Oikeudenkäyttölain mukaan edellä mainittu puuttuminen radio- tai televiestintään edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Poliisi voi kuitenkin päättää puuttua radio- tai televiestintään ilman oikeuden päätöstä, jos puuttumisen tarkoitus menetettäisiin, kun odotettaisiin oikeuden päätöstä. Tällöin poliisin on kuitenkin vietävä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi mahdollisimman pian ja viimeistään 24 tunnin kuluessa puuttumisen aloittamisesta.
5.2.4
Saksa
5.2.4Saksa
Saksassa toimii liittovaltion poliisi (Bundespolizei, BPOL) ja 16 eri osavaltion poliisi (Landespolizei). Saksassa ei ole voimassa olevaa liittovaltion lainsäädäntöä, joka antaisi oikeuden poliisille puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun.
Joulukuussa 2023 hallitus hyväksyi esityksen poliisilain uudistamisesta. Gesetz über die Bundespolizei (Bundespolizeigesetz – BPolG) -nimisessä laissa eli poliisilaissa säädettäisiin muun muassa teknisten keinojen käyttämisestä miehittämättömiä ajoneuvojärjestelmiä vastaan. Toimivalta olisi poliisille uusi. Maalla, ilmassa tai merellä toimivien miehittämättömien ajoneuvojärjestelmien aiheuttaman uhan torjumiseksi liittovaltion poliisi voisi käyttää sopivia teknisiä keinoja järjestelmää, sen ohjausyksikköä tai ohjausyhteyttä vastaan, jos uhan torjuminen muilla toimenpiteillä olisi toivotonta tai huomattavasti vaikeampaa. Edellä 1 virkkeessä tarkoitettujen uhkien torjumiseksi liittovaltion poliisi voisi käyttää teknisiä keinoja uhan havaitsemiseksi.
6
Lausuntopalaute
6Lausuntopalaute
Esitysluonnoksesta saatiin yhteensä 15 lausuntoa.
Liikenne- ja viestintäministeriö sekä Liikenne- ja viestintävirasto esittivät kansainväliseen siviili-ilmailuoikeuteen liittyviä huomioita, etenkin koskien kansainvälistä siviili-ilmailun yleissopimusta (jäljempänä
Chicagon yleissopimus,
SopS 11/1949). Sopimus on tullut Suomen osalta voimaan 29.4.1949. Yleissopimusta muutettiin vuonna 1984 (SopS 100/2004) lisäämällä siihen uusi 3 bis artikla, jonka mukaan valtion on pidättäydyttävä aseiden käytöstä lennolla olevia siviili-ilma-aluksia vastaan, ja ettei ilma-aluksessa olevien henkilöiden henkeä eikä ilma-aluksen turvallisuutta saa vaarantaa siinä tapauksessa, että ilma-aluksen kulkuun puututaan. Artiklan määräystä ei sen mukaan saa tulkita siten, että se millään tavoin muuttaisi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa määriteltyjä valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Kyseinen artikla velvoittaa lähtökohtaisesti pidättäytymään aseiden käytöstä myös miehittämättömiä
siviili-ilma-aluksia vastaan, jos matkustajien tai aluksen turvallisuus vaarantuisi. Poliisin on ensisijaisen tärkeää toimenpiteitä harkitessaan tunnistaa miehittämättömät ilma-alukset, joissa voi olla matkustajia sellaisista, joissa ei ole matkustajia.
Lausuntopalautteen perusteella säätämisjärjestysjaksoa ja kansainvälisiä velvoitteita koskevia perusteluja on täydennetty.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Poliisilaki
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Poliisilaki
2 luku – Yleiset toimivaltuudet
11 a §.
Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen.
11 a §.Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen.
Pykälässä säädettäisiin miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta. Yleistermi miehittämätön kulkuneuvo kuvaisi parhaiten kaikkia niitä kulkuneuvoja, jotka kulkevat ilman kulkuneuvossa olevaa ihmistä ohjaajana tai kuljettajana, vaan jotka liikkuvat esimerkiksi autonomisesti tai kauko-ohjattuina. Pykälän soveltamisala laajenisi siten miehittämättömistä ilma-aluksista myös maalla ja vedessä liikkuviin kulkuneuvoihin, kuten miehittämättömiin ajoneuvoihin, kiskoilla liikkuviin kulkuneuvoihin, miehittämättömiin pinta-aluksiin ja miehittämättömiin vedenalaisiin järjestelmiin. Ne voivat olla tarkoitettu liikkumaan itsessään, kuljettamaan kuormaa tai esimerkiksi suorittamaan tiettyä tehtävää. Säännöstä voitaisiin soveltaa miehittämättömän kulkuneuvon toimintaympäristöstä riippumatta poliisille
laissa säädetyn alueellisen toimivallan puitteissa. Säännöksen nojalla voitaisiin siten puuttua myös Suomen aluevesillä liikkuvan tai toimivan miehittämättömän pinta-aluksen tai vedenalaisen järjestelmän kulkuun tai toimintaan, jos pykälässä säädetyt toimivallan käytön edellytykset täyttyvät.
11 a §:n 1 momentti.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että poliisimiehellä on oikeus ottaa miehittämätön kulkuneuvo tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun tai toimintaan, jos se on tarpeellista: 1) poliisille säädetyn suorittamiseksi tai poliisin toiminnan suojaamiseksi, 2) erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi, 3) merkittävän valtiollisen tapahtuman turvaamiseksi; taikka 4) onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojaamiseksi.
11 a §:n 2 momentti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että poliisimies voi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa käyttää teknistä laitetta miehittämättömään kulkuneuvoon, sen kauko-ohjauslaitteisiin, ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (
miehittämätön järjestelmä
). Ehdotettu sääntely mahdollistaisi siten sen, että poliisimies voi käyttää teknistä laitetta myös suoraan kulkuneuvoon.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että poliisimies voi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa käyttää teknistä laitetta miehittämättömään kulkuneuvoon, sen kauko-ohjauslaitteisiin, ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (miehittämätön järjestelmä). Ehdotettu sääntely mahdollistaisi siten sen, että poliisimies voi käyttää teknistä laitetta myös suoraan kulkuneuvoon.
Ilmailulain 2 §:n 22 kohdassa määritellään miehittämätön ilma-alusjärjestelmä. Määritelmän mukaan miehittämättömällä ilma-alusjärjestelmällä tarkoitetaan miehittämätöntä ilma-alusta ja sen kauko-ohjaukseen tarvittavaa laitteistoa. Voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:n 3 momentissa käytetään termiä miehittämättömän ilma-aluksen kokonaisjärjestelmä. Tarkoituksenmukaisinta on kuitenkin käyttää uutta termiä miehittämätön järjestelmä, jotta termi kuvaisi parhaiten kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja, niiden kauko-ohjauslaitteita sekä ohjaus- ja seurantayhteyksiä.
11 a §:n 3 momentti.
Uutena 3 momentissa säädettäisiin rajatusta mahdollisuudesta luovuttaa poliisin hallinnassa oleva tekninen laite asianmukaisen koulutuksen saaneen Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehen käytettäväksi. Säännöksellä mahdollistettaisiin tällaisen virkamiehen erityisosaamisen hyödyntäminen poliisin teknisen laitteen käyttämisessä tilanteessa, jossa se olisi tehtävän kiireellisyyden tai laitteen käytön edellyttämän erityisosaamisen vuoksi välttämätöntä. Lisäksi edellytettäisiin, että päällystöön kuuluva poliisimies on antanut määräyksen muun viranomaisen virkamiehen käyttämiseen ja että laitteen käyttö tapahtuu poliisimiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa.
Säännöksessä ei sen sijaan säädettäisi avoimesti minkä tahansa muun viranomaisen virkamiehen oikeudesta käyttää teknistä laitetta pelkästään sillä perusteella, että tällä olisi laitteen käyttämiseen asianmukainen koulutus. Poliisin yhteistoiminta muiden viranomaisten kanssa, esimerkiksi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain
(687/2009)
perusteella, ei sellaisenaan muodosta riittävää perustetta poliisille säädetyn toimivaltuuden käyttämiselle toisen viranomaisen virkamiehen toimesta. Jos myöhemmin todettaisiin tarve ulottaa tässä tarkoitettu oikeus myös muun viranomaisen virkamiehiin, tällaisesta käyttäjäpiirin laajentamisesta ja sen edellytyksistä olisi perusteltua säätää erikseen lailla.
Teknisen laitteen käytöstä voi aiheutua haittaa paitsi kohteena olevalle miehittämättömälle kulkuneuvolle, myös yleiselle turvallisuudelle, minkä vuoksi oikeuden laitteen käyttöön rajaaminen vain viranomaiselle olisi perusteltua. Virkamiesten toiminnassa sovelletaan virkavastuuta koskevia säännöksiä. Hallintovaliokunta totesi ehdotusta
HE 223/2018 vp
käsitellessään tärkeäksi, että teknistä laitetta saa käyttää ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saanut poliisimies (HaVM 23/2018 vp). Ehdotetussa säännöksessä asianmukaisen koulutuksen vaatimus ulotettaisiin myös teknistä laitetta käyttävään Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virkamieheen. Koulutusta koskeva vaatimus olisi henkilökohtainen eikä esimerkiksi kyseisen viranomaisen yleinen osaaminen sellaisenaan olisi riittävää.
Teknistä laitetta käytettäisiin poliisimiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Vastuu pykälän 1 momentin mukaisen tilanteen edellytysten arvioinnista olisi poliisilla. Samoin vastuu 2 momentissa säädettyjen edellytysten, joiden nojalla teknistä laitetta saadaan käyttää, arvioinnista säilyisi poliisilla. Säännöksessä lisäksi edellytettäisiin, että päällystöön kuuluva poliisimies antaisi määräyksen teknisen laitteen käyttöön muun kuin poliisimiehen toimesta, jotta voitaisiin varmistua laitteen käytön edellytysten käsillä olosta. Päällystöön kuuluvista poliisimiehistä säädetään poliisista annetussa valtioneuvoston asetuksessa
(1080/2013)
. Momentissa säädetty päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä sekä poliisimiehen välitöntä ohjausta ja valvontaa koskeva vaatimus liittyisivät ainoastaan tässä momentissa tarkoitettuun poliisin hallinnassa olevan teknisen laitteen luovuttamiseen Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehen käytettäväksi. Vaatimusta
(1080/2013). Momentissa säädetty päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä sekä poliisimiehen välitöntä ohjausta ja valvontaa koskeva vaatimus liittyisivät ainoastaan tässä momentissa tarkoitettuun poliisin hallinnassa olevan teknisen laitteen luovuttamiseen Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehen käytettäväksi. Vaatimusta
ei siten sovellettaisi tilanteeseen, jossa tällainen virkamies käyttää teknistä laitetta tai muuta toimivaltuutta hänelle muualla laissa säädetyn toimivallan nojalla.
11 a §:n 4 momentti.
Pykälän 4 momentin sääntely vastaisi voimassa olevan pykälän 4 momenttia. Momentissa säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa teknisen laitteen käyttämisestä Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo muun muassa radiotaajuuksien häiriöttömyyttä. Teknisen laitteen käytöstä miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, jotta se voi arvioida mahdollisia viestintäverkkoon kohdistuvia häiriöitä ja välittää tiedon tarvittaessa teleyrityksille ja suorittaa muut lakisääteiset tehtävänsä.
11 a §:n 5 momentti.
Pykälän 5 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:n 5 momenttia. Oikeustilaa ei tältä osin muutettaisi, vaan pöytäkirjan tai muun asiakirjan laatimisvelvollisuus ulotettaisiin koskemaan miehittämättömän ilma-aluksen sijasta kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja.
omaisuudensuojaan sekä teknisiä toimenpiteitä, joiden jälkikäteinen arviointi edellyttää riittäviä kirjauksia.
11 b §.
Radioviestinnän sekä välitys- ja sijaintitietojen käsittely.
11 b §.Radioviestinnän sekä välitys- ja sijaintitietojen käsittely.
Pykälä olisi uusi. Sen sisältö vastaisi voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:n 3 momenttia, kuitenkin siten, että miehittämättömän ilma-aluksen sijaan se koskisi kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja. Lisäksi johtuen 11 a §:n 3 momentissa esitetystä Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien virkamiehen rajatusta oikeudesta käyttää teknistä laitetta, olisi näissä tilanteissa oikeus tietojen käsittelyyn myös kyseisillä virkamiehillä. Käsittelyoikeus koskisi miehittämättömän kulkuneuvon käyttöön liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja kulkuun tai toimintaan puuttumisen toteuttamiseksi tai miehittämättömän järjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Käytännössä siis kulkuun tai toimintaan puuttumisen lisäksi voitaisiin yksilöidä miehittämättömän järjestelmän osa, kuten ohjausyksikkö.
Poliisin lisäksi Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien virkamiehet käsittelevät vastaavia tietoja jo nyt voimassa olevan lainsäädäntönsä nojalla (laki Puolustusvoimista 15 d §; rajavartiolaki 38 a §).
Pykälän nojalla hankitut tiedot olisi hävitettävä viipymättä toimenpiteen suorittamisen jälkeen, jollei laissa toisin säädetä. Tietojen säilyttämiseen ei olisi perustetta, kun tehtävä olisi suoritettu. Tietoja ei kuitenkaan hävitettäisi, jos asiassa aloitettaisiin esitutkintalaissa
(805/2011)
tarkoitettu rikoksen esitutkinta.
Poliisin tiedonsaantioikeudesta viestinnän välittäjältä ja tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalta säädetään lailla 727/2026 muutetussa poliisilain 4 luvun 3 §:ssä.
15 a §.
Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittely.
15 a §.Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittely.
Pykälän otsikkoa ja sisältöä muutettaisiin siten, että se käsittäisi miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot, kuten miehittämättömät ajoneuvot. Poliisin haltuun 11 a §:n nojalla otettu miehittämätön kulkuneuvo olisi palautettava ilman aiheetonta viivytystä kulkuneuvon omistajalle tai haltijalle, jollei muualla laissa toisin säädetä. Omistajan lisäksi haltuun otettu kulkuneuvo voitaisiin tarvittaessa palauttaa myös sille, jolla on siihen laillinen hallintaoikeus. Käytännössä palauttaminen voidaan tehdä esimerkiksi vuokra-, käyttö- tai muun hallintaoikeuden perusteella sille, joka on oikeutettu pitämään kulkuneuvoa hallinnassaan. Jos miehittämättömän kulkuneuvon, kuten miehittämättömän ilma-aluksen, kauko-ohjaajaa epäillään rikoksesta, jossa kyseistä kulkuneuvoa on käytetty, poliisi
voi pakkokeinolaissa säädetyin edellytyksin takavarikoida sen rikostutkinnan yhteydessä.
17 §.
Voimakeinojen käyttö.
17 §.Voimakeinojen käyttö.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Sääntely kattaisi voimassa olevan sääntelyn mukaisen miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi muut miehittämättömät kulkuneuvot.
Voimakeinojen käyttöä rajoittavat lisäksi poliisilain 1 luvussa säädetyt poliisitoiminnan yleiset oikeusperiaatteet. Poliisin on valittava käytettävissä olevista keinoista se, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ja puuttuu mahdollisimman vähän yksilön oikeuksiin. Jos miehittämättömän kulkuneuvon aiheuttama uhka voidaan torjua esimerkiksi käskyillä, alueen eristämisellä, teknisellä puuttumisella tai muulla lievemmällä keinolla, voimakeinojen käyttäminen ei olisi sallittua. Voimakeinoja voidaan käyttää vasta silloin, kun lievemmät keinot eivät ole riittäviä poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi.
19 §.
Ampuma-aseen käyttö.
19 §.Ampuma-aseen käyttö.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ampuma-asetta voitaisiin käyttää myös miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.
Sääntelyn selkeyttämistä on arvioitava myös sillä perusteella, mitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut ratkaisussaan Celniku v. Kreikka 5.7.2007. Ratkaisun mukaan selkeiden sääntöjen puute poliisin aseiden käytössä ja riittämätön koulutus olivat syynä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan (oikeus elämään) loukkauksen toteamiseen. Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut perustuslaissa säädetyn julkisen vallan lakiperustaisuuden vaatimuksen edellyttävän virka-aseen käyttöä koskevan toimivaltasääntelyn perusteiden sisällyttämistä lakiin (PeVL 4/2024 vp).
7.2
Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta
4 §.
Voimakeinojen käyttö
. Pykälässä säädettäisiin, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Säännös sisältäisi siten miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot.
5 §.
Ampuma-aseen käyttö
. Pykälässä säädettäisiin, että ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta käyttää aseita, ammuksia ja muita varusteita Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan olisi oikeutta käyttää ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
7.3
Laki Puolustusvoimien virka-avusta poliisille
2 §.
Virka-avun edellytykset.
7.2Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta
4 §.Voimakeinojen käyttö. Pykälässä säädettäisiin, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Säännös sisältäisi siten miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot.
5 §. Ampuma-aseen käyttö. Pykälässä säädettäisiin, että ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta käyttää aseita, ammuksia ja muita varusteita Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan olisi oikeutta käyttää ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
7.3Laki Puolustusvoimien virka-avusta poliisille
2 §.Virka-avun edellytykset.
Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 2 §:n 2 momentin 7 kohdassa säädettäisiin, että Puolustusvoimien olisi annettava poliisille virka-apua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
Voimassa olevan sääntelyn nojalla poliisilla on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apua, jos se on poliisin voimavarojen riittämättömyyden vuoksi tarpeellista tehtävän suorittamiseksi ja jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn tehtävän suorittamista. 2 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan Puolustusvoimien on annettava virka-apua poliisille kulkuneuvon, aluksen, ilma-aluksen tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi tai sen pysäyttämiseksi. Muutos merkitsisi sitä, että säännös sisältäisi miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot.
14 §.
Poliisin päätöksenteko voimakeinojen käyttämisestä virka-aputilanteessa.
14 §.Poliisin päätöksenteko voimakeinojen käyttämisestä virka-aputilanteessa.
Puolustusvoimien virka-apuna toteutettava puuttuminen miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan voisi käsittää Puolustusvoimien erityisosaamista ja teknisiä järjestelmiä, joita poliisilla ei ole käytettävissään. Lisäksi virka-avun olisi katettava Puolustusvoimien aseistuksen käyttäminen.
Virka-avun sisällöstä säädetään lain 5 §:ssä, jonka mukaan virka-apu sisältää Puolustusvoimien henkilöstön tai välineistön käyttöä, ja jollei toisin säädetä, voimankäyttövälineiden ja ampuma-aseiden käyttöä pykälässä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa valtioneuvoston asetuksessa
(396/2022)
säädetään tarkemmin sotilaan henkilökohtaisesta aseistuksesta virka-aputehtävissä. Virka-avun antamisesta pyytämisestä ja päättämisestä säädetään lain 7 §:ssä.
8
Voimaantulo
8Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan mahdollisimman pian.
9
Toimeenpano ja seuranta
9Toimeenpano ja seuranta
Ehdotetun sääntelyn tehokas toimeenpano edellyttää sääntelyn soveltamista koskevaa koulutusta ja ohjeistusta. Esimerkiksi teknisen laitteen käytön osalta ehdotetaan säädettäväksi, että sen käyttö edellyttää asianmukaista koulutusta, josta olisi huolehdittava toimivaltuuden käytön mahdollistamiseksi.
10
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
10Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
I Yleistä
II Yksityiselämän suoja
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä (
HE 309/1993 vp
, s. 52). Perustuslakivaliokunta on pitänyt yksityiselämän suojan kannalta merkityksellisenä muun muassa poliisin oikeutta saada tietoja matkaviestimen sijainnista (PeVL 11/2005 vp, s. 5 ja PeVL 36/2002 vp, s. 5). Henkilöllä olevan matkaviestimen sijainnin paikantaminen on katsottu merkitykselliseksi myös liikkumisvapauden kannalta (esim. PeVL 11/2005 vp, PeVL 9/2004 vp ja PeVL 36/2002 vp).
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä (HE 309/1993 vp, s. 52). Perustuslakivaliokunta on pitänyt yksityiselämän suojan kannalta merkityksellisenä muun muassa poliisin oikeutta saada tietoja matkaviestimen sijainnista (PeVL 11/2005 vp, s. 5 ja PeVL 36/2002 vp, s. 5). Henkilöllä olevan matkaviestimen sijainnin paikantaminen on katsottu merkitykselliseksi myös liikkumisvapauden kannalta (esim. PeVL 11/2005 vp, PeVL 9/2004 vp ja PeVL 36/2002 vp).
Myös EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18 ja 19/1990,
EIS
) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. EIS 8 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, sillä viranomaiset saavat puuttua sen käyttämiseen silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä edellyttää käytännössä, että rajoitukselle on painava yhteiskunnallinen tarve, puuttuminen ja tavoiteltava hyväksytty päämäärä ovat oikeassa suhteessa keskenään ja rajoitukselle
EIS) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. EIS 8 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, sillä viranomaiset saavat puuttua sen käyttämiseen silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä edellyttää käytännössä, että rajoitukselle on painava yhteiskunnallinen tarve, puuttuminen ja tavoiteltava hyväksytty päämäärä ovat oikeassa suhteessa keskenään ja rajoitukselle
on asianmukaiset ja riittävät perustelut (PeVL 35/2018 vp).
Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuudensuojan käsite sisältää vallan hallita ja käyttää omaisuutta sekä myös vallan määrätä siitä (PeVL 41/2006 vp, s. 2 ja PeVL 49/2005 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että omistajan oikeuksia voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeuden rajoitusedellytykset. Merkityksellisenä oikeasuhtaisuuden vuoksi on pidetty sitä, että yksityiselle aiheutuva vahinko korvataan, omaisuuden suojan rajoitus ei ole omistajan kannalta kohtuuton ja omaisuuden erityisluonne otetaan huomioon (esim. PeVL 19/2021 vp, PeVL 3/2010 vp, PeVL 51/2006 vp).
Perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, että jos henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus pitää esine tai aine hallussaan, sen pois ottaminen merkitsee vähäistä puuttumista omaisuudensuojaan, jos kysymys on tilapäisestä omaisuuden käytön rajoittamisesta ja sillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta painavat perusteet (
PeVL 30/2010 vp
, s. 8/II).
Perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, että jos henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus pitää esine tai aine hallussaan, sen pois ottaminen merkitsee vähäistä puuttumista omaisuudensuojaan, jos kysymys on tilapäisestä omaisuuden käytön rajoittamisesta ja sillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta painavat perusteet (PeVL 30/2010 vp, s. 8/II).
Ehdotettu sääntely voi yksittäistapauksessa merkitä merkittävääkin puuttumista omaisuuden suojaan erityisesti tilanteissa, joissa miehittämätön kulkuneuvo vahingoittuu tai tuhoutuu poliisin toimenpiteiden seurauksena. Omaisuudensuojan rajoitusta on kuitenkin arvioitava suhteessa niihin oikeushyviin, joiden suojaamiseksi toimivaltuus olisi säädetty.
Jos miehittämättömän kulkuneuvon pysäyttäminen tapahtuisi ampumalla, todennäköinen seuraus kulkuneuvon omistajalle olisi, että hänen omaisuutensa tuhoutuisi. Ampuma-aseen käyttöä koskevaa säännösehdotusta ei ole kuitenkaan pidettävä kohtuuttomana, kun otetaan huomioon se, että ampuma-aseen käyttö voi olla ainoa mahdollisuus esimerkiksi henkeä tai terveyttä uhkaavan rikoksen torjumiseksi. Jos ampuma-aseen käytön edellytykset olisi arvioitu väärin ja omaisuus tuhoutuisi, omistajalla olisi vahingonkorvauslain
(412/1974)
nojalla oikeus vahingonkorvaukseen. Lisäksi poliisin käyttäessä kulkuun tai toimintaan puuttumisessa teknistä laitetta tai muita voimankäyttökeinoja kuin ampuma-asetta, ei miehittämätön kulkuneuvo välttämättä vahingoittuisi, jolloin omaisuudensuojaan kohdistuva haitta olisi vähäisempi.
Lakiehdotukset
1
Laki poliisilain 2 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
poliisilain
(872/2011)
2 luvun 11 a §, 15 a §, 17 §:n 1 momentti ja 19 §:n 1 momentti,
lisätään
2 lukuun uusi 11 b § seuraavasti:
2 luku
Yleiset toimivaltuudet
11 a §
Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen
2 lukuYleiset toimivaltuudet
11 a §Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen
Poliisimiehellä on oikeus ottaa miehittämätön kulkuneuvo tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun tai toimintaan, jos se on tarpeellista:
4) onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojaamiseksi.
Teknistä laitetta voidaan käyttää 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa miehittämättömään kulkuneuvoon, sen kauko-ohjauslaitteisiin, ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (
miehittämätön järjestelmä
), jos:
Teknistä laitetta voidaan käyttää 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa miehittämättömään kulkuneuvoon, sen kauko-ohjauslaitteisiin, ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (miehittämätön järjestelmä), jos:
1) se ei aiheuta kohtuutonta haittaa radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle;
Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta on laadittava pöytäkirja tai muu asiakirja.
11 b §
Radioviestinnän sekä välitys- ja sijaintitietojen käsittely
11 b §Radioviestinnän sekä välitys- ja sijaintitietojen käsittely
Poliisimiehellä sekä sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, 11 a §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virkamiehellä on oikeus käsitellä 11 a §:ssä tarkoitetun miehittämättömän kulkuneuvon käyttöön liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi tai kyseisen miehittämättömän järjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Tällaiset tiedot on hävitettävä viipymättä toimenpiteen jälkeen, jollei laissa toisin säädetä.
15 a §
Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittely
15 a §Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittely
Poliisin haltuun 11 a §:n nojalla otettu miehittämätön kulkuneuvo on palautettava ilman aiheetonta viivytystä kulkuneuvon omistajalle tai haltijalle, jollei muualla laissa toisin säädetä.
17 §
Voimakeinojen käyttö
17 §Voimakeinojen käyttö
Poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi, vapautensa menettäneen pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi, miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.
19 §
Ampuma-aseen käyttö
19 §Ampuma-aseen käyttö
Ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi taikka miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ampuma-asetta ei saa käyttää väkijoukon hajottamiseksi, ellei ampuma-aseessa käytetä kaasupatruunoita tai muita vastaavia ammuksia niistä erikseen annettujen määräysten mukaisesti.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
2
Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annetun lain
(260/2024)
4 ja 5 § seuraavasti:
4 §
Voimakeinojen käyttö
4 §Voimakeinojen käyttö
Sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta voimankäyttöön Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 17 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
5 §
Ampuma-aseen käyttö
5 §Ampuma-aseen käyttö
Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta käyttää aseita, ammuksia ja muita varusteita Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
3
Laki Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain
(342/2022)
2 §:n 2 momentin 7 kohta ja 14 §:n 4 momentti seuraavasti:
2 §
Virka-avun edellytykset
2 §Virka-avun edellytykset
Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua:
7) kulkuneuvon, aluksen tai ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi tai sen pysäyttämiseksi tai miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi;
14 §
Poliisin päätöksenteko voimakeinojen käyttämisestä virka-aputilanteessa
14 § Poliisin päätöksenteko voimakeinojen käyttämisestä virka-aputilanteessa
Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, tehtävän suorittamiseksi soveltuvaa Puolustusvoimien aseistusta saadaan käyttää esineen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi taikka miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi poliisilain 2 luvun 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos se ei aiheuta hengen eikä terveyden vaaraa ja jos se on tarpeellista kiireellisen ja tärkeän virka-aputehtävän suorittamiseksi.
Helsingissä
15.9.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Sisäministeri
Mari Rantanen
PääministeriPetteri OrpoSisäministeriMari Rantanen