Что изменилось
HE 167/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-04 02:40 · +159 −461 строк
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta
Hallinnonala
Sosiaali- ja terveysministeriö
Antopäivä
15.9.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 167/2026
… 10 строк без изменений …
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
… 6 строк без изменений …
Eduskunta hyväksyi 16.3.2022 valtioneuvoston sisäisestä turvallisuudesta antaman selonteon johdosta hallintovaliokunnan mietinnön HaVM 19/2021 vp–VNS 4/2021 vp mukaisen seuraavan kannanoton:
Sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelunantajan tai sen tehtäviä suorittavan henkilön ilmoitusoikeudesta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, jäljempänä
asiakastietolaki
) 62 §:ssä. Voimassa olevan säännöksen mukaan palvelunantaja tai sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö sosiaalihuoltolain
asiakastietolaki) 62 §:ssä. Voimassa olevan säännöksen mukaan palvelunantaja tai sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö sosiaalihuoltolain
(1301/2014)
tai terveydenhuoltolain
(1326/2010)
… 2 строк без изменений …
mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
Esityksellä työnantajan oikeudesta tehdä ilmoitus työntekijään kohdistuneesta rikosepäilystä ei ole suoraa yhteyttä pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan. Esitys tukee kuitenkin hallitusohjelman tavoitteita työturvallisuuden edistämisestä.
1.2
Valmistelu
1.2Valmistelu
Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Esitystä on valmisteltu myös sosiaali- ja terveysministeriön 1.6.2023 asettamassa henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten salassa pidettävien välttämättömien tietojen luovuttamista arvioivassa työryhmässä (jäljempänä
työryhmä
tai
uhkan arvio -työryhmä
). Työryhmä asetettiin ajalle 2.6.2023–30.6.2024 (VN/4252/2023-STM-7) ja sen toimikautta jatkettiin ajalle 18.9.2024–31.5.2026.
uhkan arvio -työryhmä). Työryhmä asetettiin ajalle 2.6.2023–30.6.2024 (VN/4252/2023-STM-7) ja sen toimikautta jatkettiin ajalle 18.9.2024–31.5.2026.
… 17 строк без изменений …
Työryhmän tavoitteena oli koordinoida eduskunnan kannanoton edellyttämää sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön tietojen luovuttamista koskevan sääntelyn arviointia sekä koota asiantuntemukseen perustuva ehdotus sääntelyn muutostarpeista. Tavoitteiden toteuttamiseksi työryhmälle asetettiin seuraavat tehtävät:
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat saatavilla hankkeen hankesivuilla osoitteessa https://stm.fi/hanke?tunnus=STM023:00/2026 tunnuksella STM023:00/2026.
2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Nykytila
2.1.1
Lainsäädäntö
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Nykytila
2.1.1Lainsäädäntö
… 2 строк без изменений …
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä
Asiakastietolain 6 §:n mukaan salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta saa poiketa asiakkaan suostumuksella tai jos siitä on asiakastietolaissa tai muussa laissa säädetty. Henkilö voi antaa luvan asiakastietojen luovuttamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajien ja niiden asiakastietoja sisältävien rekisterien välillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseksi ja toteuttamiseksi (luovutuslupa). Luovutuslupaa voidaan rajoittaa erilaisilla kielloilla. Luovutuskielloilla ei kuitenkaan voi rajata esimerkiksi viranomaisen lakiin perustuvaa tiedonsaantioikeutta.
Asiakirjajulkisuuteen nähden ensisijan saavat vaitiolo- ja salassapitovelvoitteet on katsottu tarpeelliseksi sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan edellyttämän luottamuksellisuuden vuoksi. Oikeuksilla ja velvollisuuksilla luovuttaa salassa pidettävää asiakastietoa tavoitellaan viranomaisten välisen yhteistyön mahdollistamista tavalla, joka on asiakkaan hoidon ja huollon kannalta tarkoituksenmukaista ja samalla oikeusturvan kannalta toimivaa (
HE 137/1999 vp
, s. 14).
Asiakirjajulkisuuteen nähden ensisijan saavat vaitiolo- ja salassapitovelvoitteet on katsottu tarpeelliseksi sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan edellyttämän luottamuksellisuuden vuoksi. Oikeuksilla ja velvollisuuksilla luovuttaa salassa pidettävää asiakastietoa tavoitellaan viranomaisten välisen yhteistyön mahdollistamista tavalla, joka on asiakkaan hoidon ja huollon kannalta tarkoituksenmukaista ja samalla oikeusturvan kannalta toimivaa (HE 137/1999 vp, s. 14).
… 6 строк без изменений …
Ilman asiakkaan suostumusta tapahtuvaa tietojen luovuttamista koskevat säännökset jakautuvat pääosin kolmeen luokkaan:
Ilmoitusoikeudesta säädetään asiakastietolain 62 §:ssä, jonka mukaan palvelunantaja tai sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö sosiaalihuoltolain tai terveydenhuoltolain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Ilmoitusoikeudesta säädettiin alun perin laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000,
asiakaslaki
) ja laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992,
potilaslaki
).
asiakaslaki) ja laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992,
potilaslaki).
Vastaavasta ilmoitusoikeudesta säädetään lisäksi useissa muissa laeissa. 1.4.2015 voimaan tuli yhteensä kolmetoista lakimuutosta, joilla säädettiin keskenään samansisältöisestä viranomaisten ja muiden toimijoiden oikeudesta ilmoittaa oma-aloitteisesti poliisille henkeen ja terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä, kun tehtäviä hoitava on tehtävässään saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Ilmoitusoikeus sisältyi asiakaslain ja potilaslain lisäksi perusopetuslakiin
(628/1998), lakiin taiteen perusopetuksesta
(633/1998), oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin
(1287/2013), lakiin vapaasta sivistystyöstä
(632/1998), lakiin ammatillisesta koulutuksesta
(630/1998), lukiolakiin
(629/1998), yliopistolakiin
(558/2009), ammattikorkeakoululakiin
(932/2014), nuorisolakiin
(72/2006), pelastuslakiin
(379/2011)
ja lakiin hätäkeskustoiminnasta
(692/2010).
Voimassa olevassa lainsäädännössä ilmoitusoikeudesta on säädetty seuraavissa säännöksissä: laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 62 §, laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta
(741/2023)
46 §, perusopetuslaki
(628/1998)
, lakiin taiteen perusopetuksesta
40 §, laki taiteen perusopetuksesta
(633/1998)
, oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin
9 a §, oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
(1287/2013)
, lakiin vapaasta sivistystyöstä
23 §, laki vapaasta sivistystyöstä
(632/1998)
, lakiin ammatillisesta koulutuksesta
(630/1998)
, lukiolakiin
(629/1998)
, yliopistolakiin
21 a §, laki ammatillisesta koulutuksesta
(531/2017)
109 §, lukiolaki
(714/2018)
58 §, yliopistolaki
(558/2009)
, ammattikorkeakoululakiin
90 a §, ammattikorkeakoululaki
(932/2014)
, nuorisolakiin
(72/2006)
, pelastuslakiin
65 §, nuorisolaki
(1285/2016)
28 §, varhaiskasvatuslaki
(540/2018)
41 § ja pelastuslaki
(379/2011)
ja lakiin hätäkeskustoiminnasta
(692/2010)
.
Voimassa olevassa lainsäädännössä ilmoitusoikeudesta on säädetty seuraavissa säännöksissä: laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 62 §, laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta
(741/2023)
46 §, perusopetuslaki
(628/1998)
40 §, laki taiteen perusopetuksesta
(633/1998)
9 a §, oppilas- ja opiskelijahuoltolaki
(1287/2013)
23 §, laki vapaasta sivistystyöstä
(632/1998)
21 a §, laki ammatillisesta koulutuksesta
(531/2017)
109 §, lukiolaki
(714/2018)
58 §, yliopistolaki
(558/2009)
90 a §, ammattikorkeakoululaki
(932/2014)
65 §, nuorisolaki
(1285/2016)
28 §, varhaiskasvatuslaki
(540/2018)
41 § ja pelastuslaki
(379/2011)
86 §. Ilmoitusoikeudesta ei kuitenkaan säädetä kaikissa opetusta koskevissa laeissa (esimerkiksi laissa Maanpuolustuskorkeakoulusta, 1121/2008) eikä kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita koskien (esimerkiksi laissa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta, 695/2019).
Ilmoitusoikeutta koskevan hallituksen esityksen (
HE 333/2014 vp
) taustalla olivat Suomessa tapahtuneet useat perhe- ja lapsensurmat. Esityksen tavoitteena oli lisätä viranomaisten mahdollisuuksia ennalta ehkäistä ja estää perhe- ja lastensurmia sekä perheväkivaltaa viranomaisten ja muiden toimijoiden välisen tiedonkulun parantamisen kautta. Tavoite oli myös perheväkivallan ehkäisemiseksi ja perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi tehtävän poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen ja tehostaminen. Esityksessä tavoiteltiin tiedonvaihtoon liittyvien säännösten selkeyttämistä ja yhdenmukaistamista ja sen kautta uusien perhesurmien ja perheväkivallan ennalta ehkäisevien hallinnollisten rakenteiden luomista sekä poikkihallinnollisen menettelyn parantamista ja tehostamista. Ehdotuksen katsottiin parantavan niiden perheiden asemaa, joissa esiintyy perheväkivaltaa, vähentävän perheväkivallasta aiheutuvia haittoja ja tehostavan uhrien ja perheiden saattamista viranomaisten
Ilmoitusoikeutta koskevan hallituksen esityksen (HE 333/2014 vp) taustalla olivat Suomessa tapahtuneet useat perhe- ja lapsensurmat. Esityksen tavoitteena oli lisätä viranomaisten mahdollisuuksia ennalta ehkäistä ja estää perhe- ja lastensurmia sekä perheväkivaltaa viranomaisten ja muiden toimijoiden välisen tiedonkulun parantamisen kautta. Tavoite oli myös perheväkivallan ehkäisemiseksi ja perheväkivaltakierteen katkaisemiseksi tehtävän poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen ja tehostaminen. Esityksessä tavoiteltiin tiedonvaihtoon liittyvien säännösten selkeyttämistä ja yhdenmukaistamista ja sen kautta uusien perhesurmien ja perheväkivallan ennalta ehkäisevien hallinnollisten rakenteiden luomista sekä poikkihallinnollisen menettelyn parantamista ja tehostamista. Ehdotuksen katsottiin parantavan niiden perheiden asemaa, joissa esiintyy perheväkivaltaa, vähentävän perheväkivallasta aiheutuvia haittoja ja tehostavan uhrien ja perheiden saattamista viranomaisten
… 1 строк без изменений …
tukitoimien piiriin.
Työryhmässä perhe- ja lapsensurmia selvitettäessä oli tunnistettu ongelmaksi viranomaisten väliseen tiedonvaihtoon liittyvät puutteet ja erityisesti viranomaisten tiedonvaihtoa koskevien säännösten keskinäiset suhteet. Säännösten keskinäisiä suhteita koskevien tulkinnanvaraisuuksien vähentämiseksi työryhmä ehdotti selvityksessään muun muassa, että viranomaisille ja muille niihin rinnastettaville palveluntuottajille säädettäisiin selkeä oikeus ilmoittaa oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä poliisille, jos tehtävässä saadun tiedon perusteella on syntynyt huoli vakavan väkivallan uhasta. Työryhmä katsoi poliisilain
(872/2011)
… 1 строк без изменений …
suhteen erityislakeihin esimerkiksi rikosten estämistilanteissa epäselvyyttä käytännössä aiheuttavaksi. Työryhmä katsoi, että vakavien väkivaltauhkatilanteiden estämiseksi sääntelyä tulisi selkeyttää, jotta poliisilta ei jäisi saamatta salassapitosäännösten takia välttämättömiä tietoja vakavan henkeen ja terveyteen kohdistuvan
uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten.
Työryhmän suorittamissa kuulemisissa terveydenhuolto oli koettu salassa pidettävien tietojen saannin kannalta kaikkein hankalimmaksi tahoksi. Terveydenhuollosta salassa pidettävien tietojen saannin tarpeen tunnistettiin liittyvän erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa turvallisuusuhkaa aiheuttavan perheenjäsenen salassa pidettävien tietojen selvittämiselle on tarve, eikä hän anna suostumusta itseään koskevien tietojen hankintaan tai häneltä ei ole mahdollista pyytää suostumusta. Työryhmä totesi sosiaalihuollolla olevan keskeinen rooli perhesurmien ja perheväkivallan ehkäisemisessä ja että sen roolin tulisi olla keskeinen silloinkin, kun kyse on lapsettomassa perheessä esiintyvästä tai ikääntyneeseen kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta.
Ilmoitusoikeus säädettiin perhe- ja lapsensurmien sekä perheväkivallan ehkäisyn ja estämisen kannalta tärkeimmille viranomaistahoille ja toimijoille, eli muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollolle, nuorisotoimelle, kouluviranomaisille ja hätäkeskuslaitokselle. Kyseiset tahot ovat hallituksen esityksen (
HE 333/2014 vp
) mukaan niitä, jotka kohtaavat kriisiytyneitä perheitä ja jotka voivat vaikuttaa perheen tilanteeseen. Esimerkiksi hallituksen esityksessä kuvatun lapsiuhritutkimuksen mukaan suuri osa lapsista ei ollut kertonut kellekään väkivaltakokemuksistaan, mutta jos oli, oli lapsi yleisimmin kertonut opettajalle. Hallituksen esityksessä kuvatun onnettomuustutkintakeskuksen selvityksen mukaan oman lapsen surmanneilla oli ollut kontakteja esimerkiksi sosiaalitoimeen, ja perhesurmatapauksissa perheiden ongelmat olivat olleet viranomaisten tiedossa, mutta niiden vakavuutta tai syytä ei ehkä tiedetty.
Ilmoitusoikeus säädettiin perhe- ja lapsensurmien sekä perheväkivallan ehkäisyn ja estämisen kannalta tärkeimmille viranomaistahoille ja toimijoille, eli muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollolle, nuorisotoimelle, kouluviranomaisille ja hätäkeskuslaitokselle. Kyseiset tahot ovat hallituksen esityksen (HE 333/2014 vp) mukaan niitä, jotka kohtaavat kriisiytyneitä perheitä ja jotka voivat vaikuttaa perheen tilanteeseen. Esimerkiksi hallituksen esityksessä kuvatun lapsiuhritutkimuksen mukaan suuri osa lapsista ei ollut kertonut kellekään väkivaltakokemuksistaan, mutta jos oli, oli lapsi yleisimmin kertonut opettajalle. Hallituksen esityksessä kuvatun onnettomuustutkintakeskuksen selvityksen mukaan oman lapsen surmanneilla oli ollut kontakteja esimerkiksi sosiaalitoimeen, ja perhesurmatapauksissa perheiden ongelmat olivat olleet viranomaisten tiedossa, mutta niiden vakavuutta tai syytä ei ehkä tiedetty.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, jäljempänä
julkisuuslaki
) määritellään viranomaisten välisen tiedonvaihdon, salassapidon ja asiakirjajulkisuuden perusteet. Lähtökohta on julkisuusperiaate, eli viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, ellei laissa toisin säädetä. Julkisuuslain 9 §:ssä säädetään, että jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Jokainen tarkoittaa paitsi yksityishenkilöä, myös esimerkiksi viranomaista ja muita oikeussubjekteja. Julkisuusperiaatetta voidaan perustuslain 12.2 §:n nojalla rajoittaa vain välttämättömistä syistä ja vain lailla.
julkisuuslaki) määritellään viranomaisten välisen tiedonvaihdon, salassapidon ja asiakirjajulkisuuden perusteet. Lähtökohta on julkisuusperiaate, eli viranomaisen asiakirjat ovat julkisia, ellei laissa toisin säädetä. Julkisuuslain 9 §:ssä säädetään, että jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Jokainen tarkoittaa paitsi yksityishenkilöä, myös esimerkiksi viranomaista ja muita oikeussubjekteja. Julkisuusperiaatetta voidaan perustuslain 12.2 §:n nojalla rajoittaa vain välttämättömistä syistä ja vain lailla.
… 13 строк без изменений …
Julkisuuslain 10 §:ssä säädetään, että salassa pidettävästä asiakirjasta tai sen sisällöstä voidaan antaa tieto vain, jos niin on erikseen julkisuuslaissa säädetty. Salassa pidettävistä asiakirjoista on säädetty julkisuuslain 24 §:ssä ja lisäksi salassapidosta voidaan säätää erityislainsäädännössä. Julkisuuslain 24 §:ssä säädetyt asiakirjat ovat salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja, ellei erikseen toisin säädetä. Kyseisen pykälän nojalla salassa pidettäviä ovat muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta ja hänen saamastaan etuudesta tai tukitoimesta tai sosiaalihuollon palvelusta sekä henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta.
Julkisuuslain 16 §:ssä säädetään viranomaisen asiakirjan antamistavoista, jotka tulevat sovellettavaksi myös viranomaisten välisessä tietojen antamisessa. Julkisuuslain 16.1 §:n perusteella viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedonsaantioikeuksien puitteissa asiakirjan sisällöstä tiedon suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi taikka antamalla siitä kopio tai tuloste. Julkisuuslain 16.2 §:ssä säädetään tietojen antamisesta sähköisessä muodossa viranomaisen ratkaisurekisteristä sekä muusta sähköisen asiakirjan antamisesta. Julkisuuslain 16.3 §:ssä on puolestaan säädetty tietojen antamisesta kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa viranomaisen henkilörekisteristä. Sähköisistä luovutustavoista silloin, kun tietoja annetaan toiselle viranomaiselle teknisen rajapinnan tai katseluyhteyden kautta säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019,
tiedonhallintalaki
).
tiedonhallintalaki).
Yleinen tietosuoja-asetus
Henkilötietojen käsittelystä on säädetty EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa (luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, jäljempänä
tietosuoja-asetus)
, sitä kansallisesti täydentävässä tietosuojalaissa
tietosuoja-asetus), sitä kansallisesti täydentävässä tietosuojalaissa
(1050/2018)
… 20 строк без изменений …
sekä alakohtaisessa erityissääntelyssä.
Oikeudenkäymiskaaren
(4/1734)
17 luvussa säädetään todistamiskiellosta. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa
(559/1994)
… 2 строк без изменений …
tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Tuomioistuin voi velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Poliisilain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitettujen poliisille kuuluvien tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen käsittelystä säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa (616/2019,
poliisin henkilötietolaki
). Henkilötietojen käsittelyssä on poliisin henkilötietolain 2 §:n 3 momentin mukaan noudatettava poliisilain 1 luvussa säädettyjä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaatimusta, suhteellisuusperiaatetta, vähimmän haitan periaatetta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Pykälän 4 momentissa on yleistä syrjintäkieltoa koskeva säännös. Poliisin tiedonhankinnasta ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista säädetään poliisin henkilötietolain 2 §:n 6 momentin mukaan erikseen. Suojelupoliisin henkilötietojen käsittelystä säädetään poliisin henkilötietolain 7 luvussa.
poliisin henkilötietolaki). Henkilötietojen käsittelyssä on poliisin henkilötietolain 2 §:n 3 momentin mukaan noudatettava poliisilain 1 luvussa säädettyjä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vaatimusta, suhteellisuusperiaatetta, vähimmän haitan periaatetta ja tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Pykälän 4 momentissa on yleistä syrjintäkieltoa koskeva säännös. Poliisin tiedonhankinnasta ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista säädetään poliisin henkilötietolain 2 §:n 6 momentin mukaan erikseen. Suojelupoliisin henkilötietojen käsittelystä säädetään poliisin henkilötietolain 7 luvussa.
… 1 строк без изменений …
Poliisin henkilötietolain 7 ja 8 §:ssä säädetään poliisin oikeudesta käsitellä henkilötietoja rikosten ennalta estämiseen tai paljastamiseen liittyvän tehtävän suorittamiseksi. Lain 7 §:n 2 momentissa säädetään tyhjentävästi henkilöryhmistä, joiden tietoja poliisi saa käsitellä rikosten ennalta estämiseen tai paljastamiseen liittyvien tehtävien suorittamiseksi. Edellytyksenä on, että käsiteltävät tiedot liittyvät henkilöihin, joiden voidaan perustellusti olettaa syyllistyneen tai syyllistyvän rikokseen, josta laissa säädetty ankarin rangaistus on vankeutta, jotka ovat yhteydessä momentin 1 kohdassa tarkoitettuun henkilöön tai jotka tavataan tämän seurassa, ja yhteydenpidolla tai tapaamisella voidaan toistuvuuden, olosuhteiden tai henkilön käyttäytymisen vuoksi olettaa olevan yhteys rikokseen tai jotka ovat poliisilain 5 luvun 13 §:n mukaisen tarkkailun tai muun poliisin toimenpiteen kohteena. Poliisi saa käsitellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, jos se on
Henkilötietojen käsittelyyn poliisin rikosperustaisissa tehtävissä sovellettava yleislaki on henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettu laki (1054/2018,
rikosasioiden tietosuojalaki
). Rikosasioiden tietosuojalailla on pantu täytäntöön luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (
rikosasioiden tietosuojadirektiivi
). Mainittujen lakien lisäksi tai sijaan muussa henkilötietojen käsittelyssä poliisitoiminnassa sovelletaan myös tietosuoja-asetusta
rikosasioiden tietosuojalaki). Rikosasioiden tietosuojalailla on pantu täytäntöön luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (rikosasioiden tietosuojadirektiivi). Mainittujen lakien lisäksi tai sijaan muussa henkilötietojen käsittelyssä poliisitoiminnassa sovelletaan myös tietosuoja-asetusta
… 6 строк без изменений …
ja tietosuojalakia.
Henkilötietojen käsittelystä muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen säädetään myös poliisin henkilötietolain 13 ja 14 §:ssä. Tiettyjä henkilötietoja saa käsitellä muuhun kuin niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen muun muassa rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi, jollei muualla laissa toisin säädetä.
Poliisin tiedonsaantioikeuksia koskevissa poliisilain esitöissä on todettu, että poliisi voi tarvita virkatehtävissään sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut viranomaiseen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä. Poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus on harkittava sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi (
HE 57/1994 vp
). Erityisesti poliisin tiedonsaanti sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta on aiheuttanut käytännössä tulkintahaasteita (
HE 182/2025 vp
, s. 13).
Poliisin tiedonsaantioikeuksia koskevissa poliisilain esitöissä on todettu, että poliisi voi tarvita virkatehtävissään sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut viranomaiseen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä. Poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus on harkittava sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi (HE 57/1994 vp). Erityisesti poliisin tiedonsaanti sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta on aiheuttanut käytännössä tulkintahaasteita (HE 182/2025 vp, s. 13).
Rikoslaki
Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta tehdä ilmoitusta jo tehdyistä rikoksista viranomaisille tai niille, joihin rikokset kohdistuvat. Laajaa ilmiantovelvollisuutta ei ole katsottu soveltuvaksi Suomen oikeusjärjestelmään eikä sen noudattamisen valvonta olisi tehokasta. Kuitenkin jo vuoden 1889 rikoslaista alkaen on rikoslaissa ollut säännös eräiden törkeiden rikosten ilmoittamatta jättämisestä. (
HE 6/1997 vp
, s. 41–42)
Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta tehdä ilmoitusta jo tehdyistä rikoksista viranomaisille tai niille, joihin rikokset kohdistuvat. Laajaa ilmiantovelvollisuutta ei ole katsottu soveltuvaksi Suomen oikeusjärjestelmään eikä sen noudattamisen valvonta olisi tehokasta. Kuitenkin jo vuoden 1889 rikoslaista alkaen on rikoslaissa ollut säännös eräiden törkeiden rikosten ilmoittamatta jättämisestä. (HE 6/1997 vp, s. 41–42)
Rikoslaissa
(39/1889)
… 2 строк без изменений …
säädetään useista rikoksista, joiden valmistelusta tietoisella on rangaistuksenuhkainen velvollisuus ilmoittaa rikoksesta viranomaiselle, käytännössä poliisille, tai sille, jota vaara uhkaa. Rikoslain 15 luvun 10 §:n mukaan se, joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsenraiskauksen, törkeän lapsenraiskauksen, törkeän seksuaalisen kajoamisen lapseen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, naisen sukuelinten silpomisen, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen,
törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisen rangaistavuus edellyttää sitä, että kyseinen rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu. Lisäksi rangaistavuus edellyttää, että rikos on ollut hankkeilla ja törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämiseen syyllistynyt on siitä tietoinen. Rikoslain esitöiden mukaan rikoksen tekemiseen liittyvän suunnitelman tulee olla siinä määrin yksityiskohtainen ja jäsentynyt, että harkitseva ja huolellinen henkilö, joka saa hankkeesta tiedon, suhtautuu siihen vakavasti ja ottaa sen huomioon omassa toiminnassaan. Näin ollen pelkkä epäily, tieto jonkun yleisestä valmiudesta jonkin törkeän rikoksen tekemiseen tai muu epämääräinen ja yksilöimätön tieto eivät aiheuta rikoslain mukaista ilmoitusvelvollisuutta. Ilmiantovelvollisuus yleensä edellyttää tietoisuutta siitä, mihin tai keihin tuleva rikos aiotaan kohdistaa ja millä tavoin rikos aiotaan tehdä. Ilmoitusvelvollisuus ei edellytä, että hankkeilla oleva
rikos olisi edennyt rangaistavuuden asteelle, koska silloin teon estäminen voi olla liian myöhäistä. (
HE 6/1997 vp
, s. 43)
Rikoslain esitöiden mukaan ilmoittaminen tulee tehdä tarpeeksi ajoissa eli silloin, kun rikos voidaan estää tai joissain tilanteissa katkaista rikoksen jatkuminen. Liian myöhään rikoksesta ilmoittaminen ei vapauta rangaistusvastuusta. Määrittelyssä tulee huomioida, onko rikoksesta ilmoittaminen ajoissa ollut tosiasiassa mahdollista sekä olosuhteet, joissa ilmoitus olisi tullut tehdä. Ilmoittamisvelvollisuutta ei enää ole siinä vaiheessa, kun rikosta ei enää voida estää tai rikoksen jatkumista katkaista. Vaikka säännös edellyttääkin nimenomaan rikoksesta, eikä rikoksentekijästä ilmoittamista, ei käytännössä yleensä ilmoitusta ilman rikoksentekijän henkilöllisyyden yksilöimistä ole mahdollista tehdä. (
HE 6/1997 vp
, s. 43–44)
rikos olisi edennyt rangaistavuuden asteelle, koska silloin teon estäminen voi olla liian myöhäistä. (HE 6/1997 vp, s. 43)
Rikoslain esitöiden mukaan ilmoittaminen tulee tehdä tarpeeksi ajoissa eli silloin, kun rikos voidaan estää tai joissain tilanteissa katkaista rikoksen jatkuminen. Liian myöhään rikoksesta ilmoittaminen ei vapauta rangaistusvastuusta. Määrittelyssä tulee huomioida, onko rikoksesta ilmoittaminen ajoissa ollut tosiasiassa mahdollista sekä olosuhteet, joissa ilmoitus olisi tullut tehdä. Ilmoittamisvelvollisuutta ei enää ole siinä vaiheessa, kun rikosta ei enää voida estää tai rikoksen jatkumista katkaista. Vaikka säännös edellyttääkin nimenomaan rikoksesta, eikä rikoksentekijästä ilmoittamista, ei käytännössä yleensä ilmoitusta ilman rikoksentekijän henkilöllisyyden yksilöimistä ole mahdollista tehdä. (HE 6/1997 vp, s. 43–44)
… 5 строк без изменений …
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä koskevassa hallituksen esityksessä on otettu kantaa myös oikeudellisen ja eettisen velvollisuuden muodostamaan ristiriitatilanteeseen silloin, jos ilmoitusvelvollisuus koskisi esimerkiksi rikoksentekijän perheenjäseniä. Tämän vuoksi tietyt lähisuhteet on säädetty ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Myöskään itse rikoksentekijällä tai sillä, jota vaara uhkaa, ei ole ilmoitusvelvollisuutta, vaikka se ei suoraan käykään ilmi säännöksestä. Hallituksen esityksessä 6/1997 vp esitettiin lisäksi säännökseen 3 momenttia, jonka mukaan myös eräät muut tahot, jotka joutuisivat ilmoitusvelvollisuuden myötä kohtuuttomaan tilanteeseen, olisi rajattu ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Näitä tahoja olisivat esimerkiksi oikeudenkäyntiasiamies, lääkäri ja muu terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluva sekä pappi. Ristiriitatilanteisiin olisi esityksen mukaan varauduttu säätämällä salassapitovelvollisuudesta. Hallituksen esityksen mukaan muun
Työturvallisuuslakia
(738/2002)
… 3 строк без изменений …
sovelletaan työsopimuksen perusteella tehtävään työhön sekä virkasuhteessa tai siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa tehtävään työhön. Lain tarkoitus on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja.
Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain
(44/2006)
46 §:n mukaan työnantajan on viipymättä ilmoitettava poliisille ja työsuojeluviranomaiselle työtapaturma- ja ammattitautilaissa
(459/2015)
tarkoitetusta työtapaturmasta, joka on aiheuttanut kuoleman tai vaikean vamman.
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 6/1976,
TSS-sopimus
) 7 artiklan mukaan yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata muun muassa turvalliset ja terveelliset työolot (b-kohta).
TSS-sopimus) 7 artiklan mukaan yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata muun muassa turvalliset ja terveelliset työolot (b-kohta).
… 5 строк без изменений …
Euroopan unionin peruskirjan 3 artiklan mukaan jokaisella on oikeus ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Peruskirjan 31 artiklan mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus sellaisiin työoloihin, jotka ovat hänen terveytensä, turvallisuutensa ja ihmisarvonsa mukaisia. Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (SopS 80/2002) 3 artiklassa määrätään muun muassa oikeudesta turvallisiin ja terveellisiin työoloihin.
Lastensuojelulain
(417/2007)
… 8 строк без изменений …
25 §:n 1 momentissa säädetään toimijoista, joilla on velvollisuus viipymättä salassapitosäännösten estämättä tehdä lastensuojeluilmoitus hyvinvointialueelle, jos henkilö on tehtävässään saanut tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Velvollisuus koskee muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita sekä sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajaa. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös muu kuin 1 momentissa lueteltu henkilö mahdollisten salassapitosäännösten estämättä.
Ilmoitusvelvollisuutta muutettiin lailla lastensuojelulain muuttamisesta
(1302/2014)
. Aikaisemmin lastensuojeluviranomaisella oli velvollisuus ilmoittaa epäillystä lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneesta teosta poliisille, kun viranomaisella oli perusteltua syytä epäillä lapseen hänen kasvuympäristössään kohdistettua tekoa, josta rikoslain 21 luvussa säädetty enimmäisrangaistus oli vähintään kaksi vuotta vankeutta. Voimassa olleen sääntelyn mukaan puolestaan velvollisuus seksuaalirikoksesta ilmoittamiseen poliisille syntyi, kun henkilöllä oli tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä tekoa (seksuaalirikosta). Ilmoittamiskynnykset olivat siten erilaiset; väkivaltarikoksissa kynnyksenä oli perusteltu syy ja seksuaalirikoksissa syytä epäillä -kynnys. Erilaisten ilmoituskynnysten aiheuttaman mahdollisen tarpeettoman epävarmuuden ja ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen
liittyvän viivästymisen vuoksi kynnykset yhdenmukaistettiin siten, että sekä henkeen ja terveyteen kohdistuneissa teoissa että seksuaalirikoksissa ilmoitusvelvollisuus syntyy, kun on syytä epäillä säännöksessä tarkoitettua rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä tekoa. (
HE 164/2014 vp
, s. 144–145)
Lastensuojelulain mukainen syytä epäillä -kynnyksen ylittyminen ei edellytä täyttä varmuutta tai edes todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen. Syytä epäillä -kynnys voi täyttyä esimerkiksi, jos ilmoitusvelvollisella taholla on lapsen käyttäytymisen, lapsen puheiden, lapsen vanhemmista saatujen tietojen tai muiden henkilöiden ilmoitusten perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rangaistavaa tekoa. (
HE 164/2014 vp
, s. 145)
Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvollisten tahojen velvollisuutta tehdä ilmoitus poliisille koskevien esitöiden mukaan on suositeltavaa, että ilmoitusvelvolliset tahot olisivat poliisiin yhteydessä harkitessaan, ovatko ilmoituksen tekemiseen velvoittavat olosuhteet tapauksessa olemassa. Poliisin konsultoinnin mahdollisuus ilman kyseessä olevan henkilön nimen ilmoittamista madaltaa ilmoituskynnystä, nopeuttaa tiedonkulkua ja ehkäisee vääriä ilmoituksia. (
HE 164/2014 vp
, s. 144)
(1302/2014). Aikaisemmin lastensuojeluviranomaisella oli velvollisuus ilmoittaa epäillystä lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuneesta teosta poliisille, kun viranomaisella oli perusteltua syytä epäillä lapseen hänen kasvuympäristössään kohdistettua tekoa, josta rikoslain 21 luvussa säädetty enimmäisrangaistus oli vähintään kaksi vuotta vankeutta. Voimassa olleen sääntelyn mukaan puolestaan velvollisuus seksuaalirikoksesta ilmoittamiseen poliisille syntyi, kun henkilöllä oli tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä tekoa (seksuaalirikosta). Ilmoittamiskynnykset olivat siten erilaiset; väkivaltarikoksissa kynnyksenä oli perusteltu syy ja seksuaalirikoksissa syytä epäillä -kynnys. Erilaisten ilmoituskynnysten aiheuttaman mahdollisen tarpeettoman epävarmuuden ja ilmoitusvelvollisuuden toteuttamiseen
liittyvän viivästymisen vuoksi kynnykset yhdenmukaistettiin siten, että sekä henkeen ja terveyteen kohdistuneissa teoissa että seksuaalirikoksissa ilmoitusvelvollisuus syntyy, kun on syytä epäillä säännöksessä tarkoitettua rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä tekoa. (HE 164/2014 vp, s. 144–145)
Lastensuojelulain mukainen syytä epäillä -kynnyksen ylittyminen ei edellytä täyttä varmuutta tai edes todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen. Syytä epäillä -kynnys voi täyttyä esimerkiksi, jos ilmoitusvelvollisella taholla on lapsen käyttäytymisen, lapsen puheiden, lapsen vanhemmista saatujen tietojen tai muiden henkilöiden ilmoitusten perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rangaistavaa tekoa. (HE 164/2014 vp, s. 145)
Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvollisten tahojen velvollisuutta tehdä ilmoitus poliisille koskevien esitöiden mukaan on suositeltavaa, että ilmoitusvelvolliset tahot olisivat poliisiin yhteydessä harkitessaan, ovatko ilmoituksen tekemiseen velvoittavat olosuhteet tapauksessa olemassa. Poliisin konsultoinnin mahdollisuus ilman kyseessä olevan henkilön nimen ilmoittamista madaltaa ilmoituskynnystä, nopeuttaa tiedonkulkua ja ehkäisee vääriä ilmoituksia. (HE 164/2014 vp, s. 144)
Ampuma-aselain
(1/1998)
114 §:ssä säädetään lääkärin velvollisuudesta tehdä salassapitosäännösten estämättä ampuma-aseilmoitus poliisille henkilöstä, joka on tutkimuksessa todettu itselleen tai toiselle vaaralliseksi tai joka itsemurhayrityksen vuoksi on otettu mielenterveyslain
(1116/1990)
perusteella tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon ja lääkäri arvion perusteella katsoo tämän sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-asetta, sen osia, patruunoita tai ammuksia. Lääkärillä ja muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä on lisäksi oikeus salassapitosäännösten estämättä ampuma-aseilmoituksen tekemiseen, jos ammattihenkilö potilastietojen ja henkilön tapaamisen perusteella katsoo perustellusta syystä henkilön olevan terveydentilan tai käyttäytymisen perusteella sopimaton pitämään hallussa ampuma-asetta, sen osia, patruunoita tai ammuksia.
Ampuma-aseilmoitusta koskeva lakimuutos 124/2011 tuli voimaan vuonna 2011. Vuonna 2014 ilmoitusoikeutta ja –velvollisuutta tarkasteltaessa ampuma-aselain mukainen ilmoitusvelvollisuus sai kritiikkiä lääkärikunnalta, koska lääkäreillä ei pääsääntöisesti ole koulutusta sen arvioimiseen, onko henkilö itselleen tai toiselle vaarallinen. Lisäksi kritiikkinä esitettiin, ettei ilmoitusvelvollisuuden perusteita ollut määritelty laissa riittävän tarkasti. Myöskään sitä, kuinka usein ilmoitus tulisi tehdä, ei ollut määritelty. Lisäksi se, että henkilö tekee ampuma-aseella itsemurhan tai käyttää ampuma-asetta toista ihmistä vastaan on harvinainen tapahtuma, joten yhtä oikeaa ilmoitusta kohden tulee suuri määrä perusteettomia ilmoituksia. (
HE 20/2014 vp
, s. 14) Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta päädyttiinkin rajaamaan siten, että velvollisuus on vain kahdessa määrätyssä tilanteessa (henkilö vaaralliseksi todettu tai henkilö tahdosta riippumattomassa hoidossa itsemurhayrityksen
Ampuma-aseilmoitusta koskeva lakimuutos 124/2011 tuli voimaan vuonna 2011. Vuonna 2014 ilmoitusoikeutta ja –velvollisuutta tarkasteltaessa ampuma-aselain mukainen ilmoitusvelvollisuus sai kritiikkiä lääkärikunnalta, koska lääkäreillä ei pääsääntöisesti ole koulutusta sen arvioimiseen, onko henkilö itselleen tai toiselle vaarallinen. Lisäksi kritiikkinä esitettiin, ettei ilmoitusvelvollisuuden perusteita ollut määritelty laissa riittävän tarkasti. Myöskään sitä, kuinka usein ilmoitus tulisi tehdä, ei ollut määritelty. Lisäksi se, että henkilö tekee ampuma-aseella itsemurhan tai käyttää ampuma-asetta toista ihmistä vastaan on harvinainen tapahtuma, joten yhtä oikeaa ilmoitusta kohden tulee suuri määrä perusteettomia ilmoituksia. (HE 20/2014 vp, s. 14) Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta päädyttiinkin rajaamaan siten, että velvollisuus on vain kahdessa määrätyssä tilanteessa (henkilö vaaralliseksi todettu tai henkilö tahdosta riippumattomassa hoidossa itsemurhayrityksen
vuoksi). Samalla säädettiin, että poliisi saa säilyttää ilmoituksen kolmen vuoden ajan. Aikaisemmin ilmoitus tuli hävittää viivytyksettä.
Ampuma-aselain nojalla on annettu valtioneuvoston asetus terveydenhuollon ammattihenkilön ampuma-aseilmoituksesta (1223/2011, jäljempänä
ampuma-aseilmoitusasetus
), jossa säädetään tarkemmin terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeutta ja -velvollisuutta koskevasta ilmoitusmenettelystä, ilmoitusten sisällöstä sekä ilmoitusten käsittelyyn oikeutetusta poliisin henkilöstöstä. Ilmoituksessa tulee olla ilmoittajan nimi, ammattipätevyystiedot sekä toimipaikka yhteystietoineen, ilmoituksen kohteen henkilötiedot sekä yksilöintitiedot mahdollisesti tehdystä hätä- tai rikosilmoituksesta. Perusteluista tulee käydä ilmi, mihin ilmoitus perustuu.
ampuma-aseilmoitusasetus), jossa säädetään tarkemmin terveydenhuollon ammattihenkilön ilmoitusoikeutta ja -velvollisuutta koskevasta ilmoitusmenettelystä, ilmoitusten sisällöstä sekä ilmoitusten käsittelyyn oikeutetusta poliisin henkilöstöstä. Ilmoituksessa tulee olla ilmoittajan nimi, ammattipätevyystiedot sekä toimipaikka yhteystietoineen, ilmoituksen kohteen henkilötiedot sekä yksilöintitiedot mahdollisesti tehdystä hätä- tai rikosilmoituksesta. Perusteluista tulee käydä ilmi, mihin ilmoitus perustuu.
Ampuma-aselaissa tai ampuma-aseilmoitusasetuksessa ei säädetä siitä, tuleeko ilmoittajatahon keskustella asiasta potilaan kanssa ennen ilmoituksen tekoa. Alkuperäistä ilmoitusoikeutta ja –velvollisuutta koskevassa hallituksen esityksessä
HE 106/2009 vp
todetaan, että keskustelu voi vähentää ilmoitusoikeuden negatiivista vaikutusta lääkärin ja potilaan väliseen luottamussuhteeseen. Kuitenkin, koska kyse on väkivallan tekoon sopivan välineen saamisesta pois henkilöltä, joka saattaa olla itselleen tai toiselle vaarallinen, ei säännöksessä kuitenkaan ole velvollisuutta keskustella asiasta potilaan kanssa, sillä keskustelu saattaisi jopa laukaista väkivallantekoon ryhtymisen. Asiasta keskusteleminen on jätetty terveydenhuollon ammattihenkilön harkintaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (741/2023,
valvontalaki
) 46 §:ssä säädetään asiakastietolain säännöstä vastaavasti oikeudesta välttämättömien tietojen luovuttamiseen poliisille uhkaavan teon arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten, jos Lupa- ja valvontavirasto valvontalain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua mainitun uhkan tai teon kohteeksi. Valvontalain lailla 766/2025 muutettu 46 § tuli voimaan 1.1.2026. Aikaisemmin vastaava 46 §:n 2 momentti koski valvontaviranomaista.
valvontalaki) 46 §:ssä säädetään asiakastietolain säännöstä vastaavasti oikeudesta välttämättömien tietojen luovuttamiseen poliisille uhkaavan teon arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten, jos Lupa- ja valvontavirasto valvontalain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua mainitun uhkan tai teon kohteeksi. Valvontalain lailla 766/2025 muutettu 46 § tuli voimaan 1.1.2026. Aikaisemmin vastaava 46 §:n 2 momentti koski valvontaviranomaista.
Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006,
työsuojelun valvontalaki
) 7 luvussa säädetään ilmoituksista työsuojelun valvontaa varten. Lain 46 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa kuoleman tai vaikean vamman aiheuttaneesta työtapaturmasta. Lain 46 a §:ssä säädetään lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ilmoittaa epäillystä ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Pykälässä myös säädetään, mitä ilmoituksesta on käytävä ilmi. Lain 48 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa erityistä tapaturman vaaraa tai terveyden haittaa aiheuttavista töistä ennakkoon. Lain 51 §:ssä säädetään rangaistus 46, 46 a ja 48 §:ssä säädettyjen ilmoitusvelvollisuuksien rikkomisesta. Ilmoitusvelvollisuuden tahallaan tai huolimattomuudesta rikkova on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, työsuojelurikkomuksesta sakkoon. Työsuojelun valvontalain
työsuojelun valvontalaki) 7 luvussa säädetään ilmoituksista työsuojelun valvontaa varten. Lain 46 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa kuoleman tai vaikean vamman aiheuttaneesta työtapaturmasta. Lain 46 a §:ssä säädetään lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta ilmoittaa epäillystä ammattitaudista tai muusta työperäisestä sairaudesta. Pykälässä myös säädetään, mitä ilmoituksesta on käytävä ilmi. Lain 48 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa erityistä tapaturman vaaraa tai terveyden haittaa aiheuttavista töistä ennakkoon. Lain 51 §:ssä säädetään rangaistus 46, 46 a ja 48 §:ssä säädettyjen ilmoitusvelvollisuuksien rikkomisesta. Ilmoitusvelvollisuuden tahallaan tai huolimattomuudesta rikkova on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, työsuojelurikkomuksesta sakkoon. Työsuojelun valvontalain
mukaista lääkärin ilmoitusvelvollisuutta on esitetty muutettavaksi (hanke STM124:00/2025).
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ilmoitusoikeuksiin ja -velvollisuuksiin kuuluvat lisäksi ainakin sosiaalihuoltolain
(1301/2014)
mukainen velvollisuus tehdä huoli-ilmoitus sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, ajokorttilain
(386/2011)
mukainen velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, jos henkilö ei täytä enää ajokortin terveysvaatimuksia, pelastuslain
(379/2011)
mukainen velvollisuus tehdä ilmoitus palovaarasta tai onnettomuusriskistä, holhoustoimilain
(422/1999)
mukainen oikeus tehdä ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä ja eläinten hyvinvointilain
(693/2023)
mukainen velvollisuus tehdä ilmoitus avun tarpeessa olevasta eläimestä. Ilmoitusvelvollisuuksista säädetään myös kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa
(459/1973)
, valtioneuvoston asetuksessa väestötietojärjestelmästä
(459/1973), valtioneuvoston asetuksessa väestötietojärjestelmästä
(128/2010)
ja tartuntatautilaissa
(1227/2016)
.
(1227/2016).
Rikosilmoituksen tekemistä koskeva sääntely
Rikosilmoituksen tekemisestä ei säädetä laissa. Lähtökohtaisesti rikosilmoituksen voi tehdä kuka tahansa. Esitutkintalain
(805/2011)
… 2 строк без изменений …
3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, kun esitutkintaviranomaiselle ilmoitetaan rikos tai tapahtuma, jota ilmoittaja epäilee rikokseksi, esitutkintaviranomaisen on viipymättä kirjattava ilmoitus. Jos ilmoitus on epäselvä tai puutteellinen, ilmoituksen tekijää on tarvittaessa kehotettava täsmentämään tai täydentämään sitä. Asianomistajalle annetaan hänen tekemästään rikosilmoituksesta kirjallinen vahvistus.
Rikosilmoituksen tekemisessä on syytä huomioida rikoslain 8 luvussa säädetty syyteoikeuden vanhentuminen sekä se, onko kyse niin sanotusta asianomistajarikoksesta vai virallisen syytteen alaisesta rikoksesta. Asianomistajarikoksissa syyttäjä ei lähtökohtaisesti saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Esitutkintalaissa puolestaan säädetään, että jos syyttäjä saa nostaa syytteen rikoksesta ainoastaan asianomistajan vaatimuksesta, esitutkinta toimitetaan vain, jos asianomistaja on ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle tai syyttäjälle vaativansa rikokseen syyllistyneelle rangaistusta. Jos asianomistaja peruuttaa rangaistusvaatimuksensa, tutkinta on lopetettava.
2.1.2
Käytäntö
2.1.2Käytäntö
… 21 строк без изменений …
Ilmoitusoikeuteen perustuvaa poliisin tiedonsaantioikeutta on käsitelty oikeuskäytännössä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2021:13. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko poliisilla oikeus saada sosiaalihuollon viranomaiselta salassa pidettäviä asiakastietoja väkivaltaisen käyttäytymisen uhka-arvion laatimiseksi asiakaslain tai muun lain nojalla. Tuolloin uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten salassa pidettävien tietojen ilmoittamisesta säädettiin nykyisen asiakastietolain säännöstä vastaavasti asiakaslaissa.
Apulaisoikeusasiamies toteaa ratkaisussaan, ettei lainsäädännössä ole erikseen säädetty kyseisistä tilanteista. Kysymys on potilaan yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen suojasta. Toisaalta on kyse työntekijöiden turvallisuudesta ja suojelusta sekä oikeusturvasta. Ratkaisun mukaan työntekijän koskemattomuus, turvallisuus ja oikeusturva eli mahdollisuus saattaa työntekijään kohdistunut väkivalta viranomaisten selvitettäväksi voi perusoikeuden rajoitusedellytysten täyttyessä olla hyväksyttävä peruste tietojen luovuttamiseen, mutta välttämättömyys ja suhteellisuusvaatimus edellyttävät tietojen luovuttamisen rajoittuvan ainoastaan tutkinnan kannalta välttämättömiin tietoihin. Ratkaisun mukaan jokainen tilanne edellyttää kuitenkin erillistä arviointia. Ratkaisussa todetaan, että sekä potilaiden että terveydenhuollon työntekijöiden oikeuksien turvaaminen edellyttävät lainsäädännön selkeyttämistä.
2.1.3
Selvitykset ja ohjeistukset
2.1.3Selvitykset ja ohjeistukset
… 3 строк без изменений …
Sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä sisäministeriön, Poliisihallituksen, valtion mielisairaaloiden, Suomen psykiatriyhdistyksen ja Suomen Lääkäriliiton kanssa laatinut vuonna 2020 julkaistun Ohjeen terveydenhuollon ja poliisin väliseen tiedonvaihtoon (saatavilla osoitteessa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/170cd48a-9708-441c-b0c2-4a85b04a68ad). Ohje koskee terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuuksia ja oikeuksia luovuttaa potilasta koskevia salassa pidettäviä tietoja poliisille. Ohjeessa käydään läpi tiedon luovuttamiseen liittyviä säädöksiä ja esimerkkitilanteita.
Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2024 julkaissut päivittyvän Oppaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä. Opas on laadittu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Oppaassa käsitellään asiakastietolain säännöksiä ja niiden soveltamista sekä muita asiakastietojen käsittelyyn liittyviä säädöksiä. Opas sisältää myös tapausesimerkkejä ja antaa suuntaviivoja niissä toimimiseen. Opas on saatavilla osoitteessa
https://yhteistyotilat.fi/wiki08/spaces/JULOPTA/pages/198699845/Opas+sosiaali-+ja+terveydenhuollon+asiakastietojen+k%C3%A4sittelyst%C3%A4
.
https://yhteistyotilat.fi/wiki08/spaces/JULOPTA/pages/198699845/Opas+sosiaali-+ja+terveydenhuollon+asiakastietojen+k%C3%A4sittelyst%C3%A4.
… 12 строк без изменений …
Viranomaisten oikeuksia ja velvollisuuksia luovuttaa tietoa oma-aloitteisesti rikosten torjuntaa varten on tutkittu valtioneuvoston julkaisusarjassa julkaistussa selvityksessä Oma-aloitteinen tietojen antaminen rikosten torjumiseksi (Kurvinen, Evgeniya – Ahokas, Khatija – Elmerot, Åsa – Hassinen, Tuomas – Havre, Merete – Kuukasjärvi, Kimmo – Laitinen, Kari – Launiala, Mika – Määttä, Kalle – Salumaa-Lepik, Kart – Sariola, Meri – Tiura-Virta, Helinä – Voutilainen, Tomi – Oma-aloitteinen tietojen antaminen rikosten torjumiseksi. VN TEAS 2023:39). Selvityksessä kuvataan kattavasti oma-aloitteisen tiedonluovutuksen ulottuvuutta, sääntelyä ja hankaluuksia sekä annetaan lainsäädännön kehittämisehdotuksia. Selvityksessä kuvataan myös asiakastietolain mukaista ilmoitusoikeutta ja esimerkiksi oma-aloitteisen ja pyynnöstä tapahtuvan tiedonluovutuksen valintaa sääntelyratkaisuna. Oma-aloitteinen tiedonluovutus tunnistetaan perustelluksi erityisesti silloin, jos se palvelee
Raportissa kuvattu, poliisin käyttämä kohdennetun väkivallan ennaltaehkäisemiseen ja mahdollisten väkivallan tekijöiden tunnistamiseen tarkoitettu arviointityökalu koostuu kolmesta osa-alueesta: alustava uhka-arviotyökalu, laaja uhka-arvio ja riskienhallinta. Eri osa-alueissa käytetään erilaisia arviointimenetelmiä, kuten työmenetelmiä, psykologin tai psykiatrin haastatteluja ja kliinisiä arviointeja. Esimerkiksi alustavassa uhka-arviossa käytettävät
warning behaviour
… 10 строк без изменений …
-tekijät, jotka on todettu tyypillisiksi kohdennetun väkivallan ilmenemisen prosessissa, on jaoteltu seuraaviin: 1) hyökkäyksen suunnitteluun tai valmisteluun liittyvä käyttäytyminen; 2) pakkomielteen omainen käyttäytyminen; 3) hyökkääjän identiteettiin samaistumiseen liittyvä käyttäytyminen; 4) tekijän kykyä väkivaltaisen tekoon testaava käyttäytyminen; 5) kohteeseen liittyvän käyttäytymisen tihentyminen ja monipuolistuminen; 6) vahingonteon viestiminen
kolmannelle osapuolelle ennen varsinaista tekoa; 7) käyttäytyminen, joka indikoi väkivaltaisen käyttäytymisen olevan viimeinen vaihtoehto; ja 8) suora uhkaus.
Henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten salassa pidettävien välttämättömien tietojen luovuttamista arvioiva työryhmä pyysi työskentelynsä tueksi asiaan liittyen selvitykset Laurea-ammattikorkeakoululta, Poliisihallitukselta, Helsingin kaupungilta ja Aseman Lapset ry:ltä.
Laurea-ammattikorkeakoulu (
jäljempänä Laurea
) laati sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta vuonna 2025 selvityksen sosiaali- ja terveysministeriölle sekä opetus- ja kulttuuriministeriölle koskien henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon ilmoittamista. Selvityksessä alan toimijoille toteutetun kyselyn tarkoituksena oli tarkastella, miten oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvasta uhasta toteutuu käytännössä ja miten velvollisuudesta säätäminen vaikuttaisi toimijoihin.
Laurea-ammattikorkeakoulu (jäljempänä Laurea) laati sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta vuonna 2025 selvityksen sosiaali- ja terveysministeriölle sekä opetus- ja kulttuuriministeriölle koskien henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon ilmoittamista. Selvityksessä alan toimijoille toteutetun kyselyn tarkoituksena oli tarkastella, miten oikeus ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvasta uhasta toteutuu käytännössä ja miten velvollisuudesta säätäminen vaikuttaisi toimijoihin.
… 26 строк без изменений …
Kyselytutkimus toteutettiin erikseen sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalojen toimijoille. Tuloksia tarkasteltiin erikseen hallinnonaloittain ja lisäksi niitä vertailtiin toisiinsa. Yhteenvetona hallinnonalojen eroista todettiin, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla poliisiyhteistyö näyttäytyi järjestäytyneempänä ja myönteisemmin koettuna kuin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla esiintyi enemmän epävarmuutta ja kielteisiä arvioita poliisiyhteistyöstä, mikä selvityksen mukaan voi viitata sote-alaan oleellisesti liittyvään potilasta ja asiakasta koskevan tiedon luottamuksellisuuteen sekä tarpeeseen kehittää rakenteita, lisätä tietoisuutta ja vahvistaa yhteistyötä poliisin kanssa. Molemmilla hallinnonaloilla kuitenkin havaittiin tiedonkulun haasteita ja yhteistyön vakiintumattomuutta.
Poliisihallituksen selvityksestä ilmeni, että ilmoitusmäärien ja erityisesti laitoksilta saatujen huomioiden mukaan erityisesti ilmoituksen tekevillä tahoilla ei ole samanlaista tulkintaa siitä, milloin ilmoituksen saa tehdä. Selvityksen mukaan lainsäädännön selkeyttäminen ja ohjeistus voisivat vähentää epäselvyyksiä.
2.2
Nykytilan arviointi
2.2Nykytilan arviointi
… 20 строк без изменений …
Poliisin tiedon tarve on siirtynyt yhä enemmän konkreettisesta rikosepäilystä ja jo yksilöitävissä olevasta epäillystä tekijästä uhkaa tai ilmiötä koskevan tiedon hankintaan ja tuon tiedon analysointiin sekä hyödyntämiseen. Uhkien jo realisoituessa rikosteoiksi voi reagoiminen olla myöhäistä ja joka tapauksessa ennakoivia toimia kalliimpaa. (Tolvanen, Matti, Poliisin rikostiedustelulainsäädännön kehittämistarpeet: Selvityshenkilön loppuraportti. Sisäministeriön julkaisuja 2023:19, s. 62)
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen toteaman mukaisesti yleensä salassapidon kannalta ongelmallisia eivät ole tilanteet, joissa rikosepäily kohdistuu muuhun kuin toimintayksikössä hoidossa olevaan tai olleeseen potilaaseen, kuten toimintayksikössä vierailleeseen tai työskennelleeseen henkilöön, sillä tällöin ei ole välttämätöntä paljastaa potilastietoja tai -suhdetta. Mikäli rikosepäilyn kohteena on terveydenhuollon yksikön potilas, voi asian ilmoittaminen olla käytännössä vaikeaa tai mahdotonta ilman potilassuhteen paljastumista.
3
Tavoitteet
3Tavoitteet
… 2 строк без изменений …
Esityksen tavoitteena on lisätä viranomaisten mahdollisuuksia ennalta ehkäistä ja estää vakavia väkivaltarikoksia sekä vahvistaa poikkihallinnollista yhteistyötä. Mitä aikaisemmin poliisi saa tiedon mahdollisesta uhkaavasta teosta, sitä paremmat edellytykset teon estämiseen ovat. Tavoitteena on kaventaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden harkintavaltaa tietojen luovutuksessa ja sitä kautta vähentää ilmoittamiseen liittyvää epävarmuutta. Tavoite on, etteivät tiedot ainakaan vakavimmista väkivallan uhista jää ilmoittamatta poliisille sen vuoksi, ettei lakia ole kirjoitettu velvoitteen muotoon. Ilmoitusoikeuden säilyttämisellä voimassa olevan lainsäädännön mukaisena tavoitellaan sitä, ettei ilmoituskynnys myöskään kasvaisi sen vuoksi, että jotkin epäilyt jäisivät sääntelyn ulkopuolelle nykyiseen verrattuna. Lisäksi tavoitteena olisi joustavoittaa tiedonsaantia siten, että poliisi saisi tiedot myös pyynnöstä. Toisaalta tavoite on säilyttää sääntelyn oikeasuhtaisuus
Tavoite on lisäksi turvata se, etteivät sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöihin kohdistuneet rikosepäilyt jäisi ilmoittamatta poliisille sen vuoksi, että epäillyn rikoksen kohteeksi joutunut henkilö ei itse voisi, haluaisi tai uskaltaisi tehdä asiasta ilmoitusta. Tavoite on parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden työturvallisuutta ja oikeusturvaa sekä vähentää heihin kohdistuneiden rikosepäilyjen jäämistä piilorikollisuudeksi.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
… 1 строк без изменений …
Esityksessä ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajalla tai sen tehtäviä suorittavalla henkilöllä olisi jatkossa velvollisuus ilmoittaa salassapitovelvollisuuden estämättä poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia tai uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö on tehtävässään saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua vakavan väkivaltarikoksen kohteeksi. Velvollisuus olisi sidottu sellaisiin rikoslain 21 luvussa säädettyihin henkeen ja terveyteen kohdistuneisiin rikoksiin, joista rikoslaissa säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Lisäksi ehdotetaan, että muissa väkivallan vaaraa koskevissa epäilyissä sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilla olisi oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa kyseiset tiedot. Esityksessä ehdotetaan, että poliisilla olisi oikeus saada tiedot myös pyynnöstä.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantaja saisi tehdä työntekijäänsä kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta ilmoituksen poliisille työntekijänsä pyynnöstä, jos tällä on syytä epäillä teon kohdistuneen työntekijään tämän työtehtävien vuoksi.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Taloudelliset vaikutukset
Uusi ilmoitusvelvollisuus, kuten myös voimassa olevan lainsäädännön mukainen ilmoitusoikeus, edellyttäisi riittävää kansallisella ja paikallisella tasolla toteutettavaa koulutusta ja ohjeistusta. Hallintovaliokunta on todennut ilmoitusoikeudesta säädettäessä, että lainsäädännön onnistunut toimeenpano edellyttää perusteellista, jatkuvaluonteista ja pidempiaikaista koulutusta, jonka lisäksi viranomaisittain ja työpaikoittain tulee laatia tietojen ilmoittamista tukevat kirjalliset toimintamallit hyvien käytänteiden pohjalta. Hallintovaliokunta totesi lisäksi, että on varmistuttava henkilöstön käytännön osaamisesta ja tilannekohtaisesta toimintavalmiudesta ja katsoi tärkeäksi viranomaisten välisen palautetiedon. Myös luovutettujen tietojen vaikuttavuuden seuranta katsottiin olennaiseksi (HaVM 41/2014 vp –
HE 333/2014 vp
). Riittävän ohjeistuksen ja koulutuksen järjestäminen synnyttää valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kustannuksia.
HE 333/2014 vp). Riittävän ohjeistuksen ja koulutuksen järjestäminen synnyttää valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kustannuksia.
… 14 строк без изменений …
Kouluttautumiseen käytetty aika ja tiedonvaihtoon käytetty aika olisivat sosiaali- ja terveydenhuollossa pois varsinaisesta asiakkaan tai potilaan kohtaamistyöstä. Kouluttautumiseen, uusien toimintamallien oppimiseen ja tietojen ilmoittamiseen käytetty aika näin ollen kuluttaisivat sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja.
Ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kotitalouksien asemaan tai yrityksiin.
4.2.2
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
4.2.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan
… 8 строк без изменений …
Ehdotettujen muutosten voidaan arvioida parantavan ja vahvistavan viranomaisten välistä yhteistyötä. Ilmoitusvelvollisuus osin kaventaisi ilmoittamiseen liittyvää harkinnanvaraisuutta. Säädettyjen edellytysten täyttyessä ilmoitus olisi tehtävä, ja epävarmuus ilmoittamisesta voisi vähentyä. Toisaalta harkintavaltaa sisältyisi edelleen sen arviointiin, täyttyvätkö ilmoitusvelvollisuuden edellytykset. Ilmoituskynnyksen olisi tarkoitus säilyä kuitenkin edelleen matalana.
kustannuksia että haittoja.
4.2.3
Muut yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3Muut yhteiskunnalliset vaikutukset
… 8 строк без изменений …
Mahdollisella vakavan väkivallan ennalta estämisellä on positiivisia vaikutuksia kaikkiin toimijoihin yhteiskunnassa. Erityisesti esityksen tavoite olisi vähentää ja estää vakavimpia väkivallantekoja.
Poikkihallinnollisen yhteistyön tehostamisella voitaisiin entistä paremmin ja varhaisemmassa vaiheessa puuttua perheväkivaltaan tai muulla tavoin henkeä ja terveyttä uhkaaviin tilanteisiin. Tämä olisi merkityksellistä lapsen edun näkökulmasta, kuten on todettu myös hallintovaliokunnan mietinnössä HaVM 41/2010 vp –
HE 333/2014 vp
. Tämä vahvistaisi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59—60/1991) taattuja lapsen oikeuksia. Toisaalta asiakas, jonka tietoja sääntelyn nojalla luovutettaisiin, voi olla myös alaikäinen, jolloin tiedonluovutusta koskevat mahdolliset haittavaikutukset voisivat kohdistua myös lapsiin.
HE 333/2014 vp. Tämä vahvistaisi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59—60/1991) taattuja lapsen oikeuksia. Toisaalta asiakas, jonka tietoja sääntelyn nojalla luovutettaisiin, voi olla myös alaikäinen, jolloin tiedonluovutusta koskevat mahdolliset haittavaikutukset voisivat kohdistua myös lapsiin.
… 36 строк без изменений …
Esityksen mahdollisten positiivisten vaikutusten väkivallan vähentymiseen varhaisemman puuttumisen ja ennaltaestämisen myötä voidaan arvioida kohdistuvan erityisesti naisiin silloin, kun uhkassa on kyse parisuhdeväkivallasta. Väkivalta on sukupuolittunutta eli se näyttäytyy erilaisena miesten ja naisten osalta, kun tarkastellaan esimerkiksi väkivallan yleisyyttä, muotoja, motiiveja, uhreja ja tekijöitä. Mitä toistuvammasta ja vakavammasta parisuhdeväkivallasta on kyse, sitä yleisempiä väkivaltakokemukset ovat naisilla. Suomessa parisuhdeväkivallan uhrina kuolleiden määrä on muihin Pohjoismaihin verraten suuri. Parisuhdesurmat ovat verrattain yleinen surmatyyppi; kaikista henkirikoksista noin neljänneksessä tekijä ja uhri ovat olleet parisuhteessa, ja naisiin kohdistuvissa henkirikoksissa valtaosassa (noin 60 prosenttia) tekijänä on ollut uhrin puoliso (VN TEAS 2023:16: Naisiin kohdistuvat parisuhdetapot). Myös perhesurmissa tekijänä on yleensä mies, kun taas
Sääntelyn ongelmakohtana voidaan kuitenkin sekä ilmoitusoikeuden että -velvollisuuden osalta nähdä se, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilla ei pääsääntöisesti ole koulutusta tai osaamista arvioida sitä, onko joku vaarassa toteuttaa väkivallanteko tai onko joku mahdollisesti sellaisen kohteeksi joutumisen vaarassa, tai arvioida esimerkiksi rikostunnusmerkistöjä.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Valmistelussa on arvioitu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvia mahdollisia voimassa olevan lainsäädännön mukaisia seuraamuksia ja sitä, tulisiko ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta säätää erillisiä seuraamuksia.
Hallintovaliokunta kiinnitti oma-aloitteisesta ilmoitusoikeudesta säädettäessä huomiota siihen, ettei tietojen luovuttamatta jättäminen saa johtua siitä, ettei kyseistä lakia ole kirjoitettu velvoitteen muotoon. Valiokunta korosti mietinnössään, että väkivallan uhkasta ilmoittaminen kuuluu jo luonnostaan vastuulliseen toimintaan ja virkavelvollisuuteen (HaVM 41/2014 vp, s. 3). Virkavastuu kattaa vahingonkorvausoikeudellisen vastuun, kurinpidollisen vastuun sekä rikosoikeudellisen vastuun. Rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat säännökset sisältyvät rikoslain 40 lukuun. Rikoslain 40 luvun 9 §:ssä säädetään virkavelvollisuuden rikkomisesta ja 10 §:ssä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Näiden kahden virkavelvollisuuden rikkomista koskevan pykälän perusteella virkamies voidaan tuomita varoitukseen, viralta pantavaksi, sakkoon tai vankeuteen enintään vuodeksi. Valtion virkamieslain
(750/1994)
… 6 строк без изменений …
24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin
virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Virkavelvollisuuksien rikkominen voi johtaa myös irtisanomiseen.
Valmistelussa on arvioitu, ettei ilmoitusvelvollisuuden rikkomista olisi tarpeen säätää erikseen rangaistavaksi. Erillinen rangaistussääntely ei olisi linjassa useita muita ilmoitusvelvollisuuksia, kuten lastensuojelulain ja ampuma-aselain mukaisia ilmoitusvelvollisuuksia, koskevien sääntelyratkaisujen kanssa. Selvityksissä on noussut esiin epävarmuutta jo nykyisen ilmoitusoikeuden soveltamisessa seuraamusten pelon vuoksi. Vaikka virkavelvollisuuden rikkomista ja törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä koskevat kriminalisoinnit eivät kata kaikkia ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia henkilöitä ja tekoja, voitaisiin kyseisiä säännöksiä edelleen soveltaa soveltuvin osin. Ilmoitusvelvollisten tahojen, jotka eivät ole virkasuhteessa, osalta sovellettaisiin edellä mainittuja muita säännöksiä esimerkiksi työsopimuksen purkuun liittyen. Lisäksi voitaisiin soveltaa muita vastuuta koskevia säännöksiä, kuten vahingonkorvausvastuuta.
Valmistelussa on arvioitu erilaisia mahdollisuuksia ilmoitusvelvollisuuden soveltamisalan rajaamiseksi. Esityksessä on päädytty ehdottamaan samantyyppistä ilmoitusoikeuden ja -velvollisuuden välistä rajanvetoa kuin lastensuojelulaissa henkeen tai terveyteen kohdistuneiden rikosten osalta. Velvollisuus näin ollen koskisi tilanteita, joissa olisi syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua sellaisen rikoslain 21 luvussa henkeen tai terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetyn teon kohteeksi, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Lastensuojelulain 25 §:n 3 momentissa ilmoitusvelvollisuus koskee lisäksi myös rikoslain 20 luvussa säädettyjä seksuaalirikoksia. Valmistelussa on arvioitu myös seksuaalirikosten lisäämistä ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Kuitenkin peilaten vuoden 2015 esityksen (
HE 333/2014 vp
) tavoitteisiin, eli viranomaisten mahdollisuuksien lisäämiseen ennalta ehkäistä ja estää perhe- ja lastensurmia sekä
Valmistelussa on arvioitu erilaisia mahdollisuuksia ilmoitusvelvollisuuden soveltamisalan rajaamiseksi. Esityksessä on päädytty ehdottamaan samantyyppistä ilmoitusoikeuden ja -velvollisuuden välistä rajanvetoa kuin lastensuojelulaissa henkeen tai terveyteen kohdistuneiden rikosten osalta. Velvollisuus näin ollen koskisi tilanteita, joissa olisi syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua sellaisen rikoslain 21 luvussa henkeen tai terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetyn teon kohteeksi, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Lastensuojelulain 25 §:n 3 momentissa ilmoitusvelvollisuus koskee lisäksi myös rikoslain 20 luvussa säädettyjä seksuaalirikoksia. Valmistelussa on arvioitu myös seksuaalirikosten lisäämistä ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Kuitenkin peilaten vuoden 2015 esityksen (HE 333/2014 vp) tavoitteisiin, eli viranomaisten mahdollisuuksien lisäämiseen ennalta ehkäistä ja estää perhe- ja lastensurmia sekä
… 12 строк без изменений …
perheväkivaltaa tietojenvaihdon parantamisen kautta, ei ole katsottu tarpeelliseksi säätää velvollisuutta laajasti koskemaan muita kuin rikoslain 21 luvun mukaisia tekoja. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat rikokset on pyritty muotoilemaan täsmällisesti ja tarkkarajaisesti ja siten, että toimijat voivat mahdollisimman vaikeuksitta sääntelyä soveltaa. Sellaiset rikokset, jotka ovat rikoslain 21 luvun ulkopuolella, mutta jotka sisältävät väkivaltaa, kuuluisivat jatkossakin ehdotetun sääntelyn nojalla ilmoitusoikeuden piiriin.
ja seksuaalirikoksia koskien eri kynnyksistä aiheutuneiden tulkintahaasteiden vuoksi, ja valittu syytä epäillä -kynnys.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1
Ruotsi
Ruotsin asiakirjajulkisuutta koskeva tärkein laki on painovapausasetus (tryckfrihetsförordning 1949:105). Painovapausasetuksen mukaan jokaisella on oikeus saada tieto yleisestä asiakirjasta. Pyyntö saada tieto tehdään sille viranomaiselle, jonka hallussa asiakirja on. Viranomaisen tiedonsaantiin toisesta viranomaisesta ei sovelleta asiakirjajulkisuutta, vaan julkisuus- ja salassapitolain (offentlighets- och sekretesslag 2009:400, OSL) mukaista informaationantovelvollisuutta (
informationsskyldighet
). Viranomaisen on luovutettava tieto toisen viranomaisen pyynnöstä, ellei tieto ole salassa pidettävää tai tiedon luovuttaminen haittaa työn asianmukaista suorittamista. Painovapausasetuksen mukainen tiedonsaantioikeus koskee yleisiä asiakirjoja, ja OSL:ssa säädetty informaation antovelvollisuus koskee viranomaisen hallussa olevia tietoja. Tietosuojasta säädetään myös EU:n tietosuoja-asetusta täydentävässä Ruotsin tietosuojalaissa
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1Ruotsi
Ruotsin asiakirjajulkisuutta koskeva tärkein laki on painovapausasetus (tryckfrihetsförordning 1949:105). Painovapausasetuksen mukaan jokaisella on oikeus saada tieto yleisestä asiakirjasta. Pyyntö saada tieto tehdään sille viranomaiselle, jonka hallussa asiakirja on. Viranomaisen tiedonsaantiin toisesta viranomaisesta ei sovelleta asiakirjajulkisuutta, vaan julkisuus- ja salassapitolain (offentlighets- och sekretesslag 2009:400, OSL) mukaista informaationantovelvollisuutta (informationsskyldighet). Viranomaisen on luovutettava tieto toisen viranomaisen pyynnöstä, ellei tieto ole salassa pidettävää tai tiedon luovuttaminen haittaa työn asianmukaista suorittamista. Painovapausasetuksen mukainen tiedonsaantioikeus koskee yleisiä asiakirjoja, ja OSL:ssa säädetty informaation antovelvollisuus koskee viranomaisen hallussa olevia tietoja. Tietosuojasta säädetään myös EU:n tietosuoja-asetusta täydentävässä Ruotsin tietosuojalaissa
(lag med kompletterande bestämmelser till EU:s dataskyddsförordning 2018:218).
OSL:n mukaan salassa pidettävää tietoa ei saa ilmaista muille viranomaisille, ellei OSL:ssa tai asetuksessa toisin säädetä. OSL:ssä säädetään, että salassa pidettävä tieto voidaan luovuttaa viranomaiselle, jos on selvää, että tietojen luovuttamista koskeva etu on ensisijainen siihen etuun nähden, jota salassapidolla suojellaan. Viranomaisten välinen tiedonvaihto voi olla oma-aloitteista tai pyynnöstä tapahtuvaa. Ilmoittamiseen liittyvät velvollisuudet jakautuvat ilmoitusvelvollisuuksiin (
anmälningskyldighet
) ja tiedonantovelvollisuuksiin (
underrättelseskyldighet).
OSL:n mukaan salassa pidettävää tietoa ei saa ilmaista muille viranomaisille, ellei OSL:ssa tai asetuksessa toisin säädetä. OSL:ssä säädetään, että salassa pidettävä tieto voidaan luovuttaa viranomaiselle, jos on selvää, että tietojen luovuttamista koskeva etu on ensisijainen siihen etuun nähden, jota salassapidolla suojellaan. Viranomaisten välinen tiedonvaihto voi olla oma-aloitteista tai pyynnöstä tapahtuvaa. Ilmoittamiseen liittyvät velvollisuudet jakautuvat ilmoitusvelvollisuuksiin (anmälningskyldighet) ja tiedonantovelvollisuuksiin (underrättelseskyldighet).
Myös tiedonluovutus voi perustua pyyntöön tai oma-aloitteisuuteen. OSL:ssa säädetyissä salassapidon murtavissa säännöksissä (OSL 10 luku) on kyse oma-aloitteisesta tiedonluovutuksesta. Niistä ei johdu viranomaiselle velvollisuutta omasta aloitteesta luovuttaa tietoa, paitsi jos muualla laissa on säädetty tiedon luovutusvelvollisuus
(
upgiftsskyldighet
), ilmoitusvelvollisuus (
anmälningskyldighet
) tai tiedonantovelvollisuus (
underrättelseskyldighet
). Yleislauseketta on mahdollista soveltaa salassapidon murtavana säännöksenä eräiden viranomaisten osalta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset eivät kuitenkaan voi soveltaa yleislauseketta salassa pidettävän tiedon luovutukseen.
(upgiftsskyldighet), ilmoitusvelvollisuus (anmälningskyldighet) tai tiedonantovelvollisuus (underrättelseskyldighet). Yleislauseketta on mahdollista soveltaa salassapidon murtavana säännöksenä eräiden viranomaisten osalta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset eivät kuitenkaan voi soveltaa yleislauseketta salassa pidettävän tiedon luovutukseen.
… 11 строк без изменений …
Rikostorjuntaperustaisten tietojen luovuttamisen osalta salassapidon murtavien säännösten osalta erotetaan toisistaan säännökset, jotka mahdollistavat tietojen luovuttamisen rikosten ehkäisemistä varten, ja säännökset, jotka mahdollistavat tietojen luovuttamisen esitutkintaa eli rikostutkintaa varten. OSL:ssa on lisäksi kolme nimenomaista rikostorjuntaperustaista salassapidon murtavaa säännöstä, joita ei voida soveltaa epäiltäessä jo tehtyä rikosta. Kyseiset säännökset koskevat rikosten ehkäisemistä, torjuntaa ja havaitsemista koskien nuorisorikollisuuden ehkäisemistä (10:18 a §), tiettyjen läheisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemistä (10:18 c §) sekä terrorismirikoksen ehkäisemistä (10:18 b §). Salassapitovelvollisuus ei näissä tilanteissa estä sosiaali- ja terveydenhuoltoa luovuttamasta tietoa poliisille säädettyjen edellytysten täyttyessä. Tiedon luovuttaminen edellyttää, että konkreettisten olosuhteiden vuoksi on olemassa vaara, että henkilö syyllistyy 10
muun muassa terveys- ja potilastiedot. Potilastiedot jätettiin lain soveltamisalan ulkopuolelle, jotta hoitosuhteen luottamuksellisuus ei vaarantuisi.
5.2.2
Norja
5.2.2Norja
Norjassa tiedonsaantia julkisista asiakirjoista säädellään julkisuuslaissa (lov om rett til innsyn i dokument i offentleg verksemd). Pääsäännön mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjoista ja rekistereistä, ellei laissa tai sen nojalla annetuissa asetuksissa muuta säädetä. Salassapidosta poikkeamisesta säädetään useissa erityislaeissa.
Hallintolaissa ja erityislaeissa on säännöksiä salassapitovelvollisuudesta (
taushetsplikt
), tietojen luovutusoikeudesta (
opplysningsrett
) ja tietojen luovutusvelvollisuudesta (
opplysningsplikt
). Hallintolaissa säädetään myös tilanteesta, jossa on välttämätöntä luovuttaa tieto (
dela opplysningene)
Hallintolaissa ja erityislaeissa on säännöksiä salassapitovelvollisuudesta (taushetsplikt), tietojen luovutusoikeudesta (opplysningsrett) ja tietojen luovutusvelvollisuudesta (opplysningsplikt). Hallintolaissa säädetään myös tilanteesta, jossa on välttämätöntä luovuttaa tieto (dela opplysningene)
… 2 строк без изменений …
henkeen tai terveyteen kohdistuvan vaaran välttämiseksi. Tämä liittyy kaikkia koskevaan, Suomen rikoslain säännöstä läheisesti vastaavaan, rikoslain 196 §:n yleiseen velvollisuuteen ehkäistä rikoksia ilmoittamalla.
Terveydenhuollon henkilöstön on estettävä muita saamasta tietoa ihmisten fyysisistä tai lääketieteellisistä olosuhteista tai muista henkilökohtaisista olosuhteista, jotka he saavat tietää terveydenhuollon henkilöstön ominaisuudessa. Lain 23 §:ssä säädetään salassapitovelvollisuuden rajoituksista. Salassapitovelvollisuutta voidaan rajoittaa muun muassa silloin, jos pakottavat yksityiset tai yleiset edut oikeuttavat tiedon luovuttamisen. Sosiaalihuollon salassapitovelvollisuudesta ja siitä poikkeamisesta koskevat säännökset on sijoitettu erityislakeihin. Sosiaalihuollolla on terveydenhuoltoa laajemmat tiedonluovutusmahdollisuudet.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajan oikeudesta tehdä rikosilmoitus työntekijään kohdistuneesta rikoksesta ei ole Norjassa säädetty yhdessä laissa, vaan ilmoittamiseen sovelletaan salassapitovelvollisuutta, oikeutta tehdä rikosilmoitus ja työnantajan suojeluvelvollisuutta työntekijää kohtaan sosiaali- ja terveydenhuollossa (lov om arbeidsmiljø, arbeidstid og stillingsvern mv. (
arbeidsmiljøloven
)). Norjan rikoslaissa säädetään tiettyjen ammattiryhmien, mukaan lukien terveydenhuoltohenkilöstön, erityissuojelusta.
Norjan terveysviraston (
Helsedirektoratet
) ensiapupäivystyksille suunnatussa ammatillisessa
Sosiaali- ja terveydenhuollon työnantajan oikeudesta tehdä rikosilmoitus työntekijään kohdistuneesta rikoksesta ei ole Norjassa säädetty yhdessä laissa, vaan ilmoittamiseen sovelletaan salassapitovelvollisuutta, oikeutta tehdä rikosilmoitus ja työnantajan suojeluvelvollisuutta työntekijää kohtaan sosiaali- ja terveydenhuollossa (lov om arbeidsmiljø, arbeidstid og stillingsvern mv. (arbeidsmiljøloven)). Norjan rikoslaissa säädetään tiettyjen ammattiryhmien, mukaan lukien terveydenhuoltohenkilöstön, erityissuojelusta.
Norjan terveysviraston (Helsedirektoratet) ensiapupäivystyksille suunnatussa ammatillisessa
Somatiske akuttmottak
-ohjeistuksessa ohjeistetaan rikosilmoituksen teosta. Ohje perustuu työturvallisuuslainsäädäntöön. Ohjeen mukaan on tutkittu, että terveydenhuollon henkilöstö on ammattiryhmä, joka altistuu eniten väkivallalle ja uhkille työpaikalla. Ohjeessa todetaan, että väkivallan ja uhkailun kokemukset voivat johtaa myöhemmin ongelmiin niille altistuneelle henkilölle. Ongelmia voivat olla keskittymiskyvyn heikkeneminen, kyvyn heikkeneminen kuunnella potilaita, ajatukset joutua vastaaviin tilanteisiin, alhainen työtyytyväisyys ja heikentynyt elämänlaatu. Väkivallan pelko voi myös johtaa päivystyspoliklinikan työhön osallistumisen välttämiseen tai rajoittamiseen, lisääntyneeseen työntekijöiden vaihtuvuuteen ja lisääntyneeseen tarpeeseen rekrytoida ja kouluttaa uusia työntekijöitä.
Suosituksen tarkoituksena on, että päivystyspoliklinikan tulisi työskennellä järjestelmällisesti työntekijöihin kohdistuvan väkivallan ja uhkailun ehkäisemiseksi. Tapauksissa, joissa työntekijät altistuvat väkivallalle tai väkivallan uhalle, osastolla tulisi olla rutiineja, jotka suojaavat työntekijöitä. Ohjeen mukaan väkivalta- tai uhkaustapaukset on ilmoitettava työnantajalle ja vakavat tapaukset poliisille. Ohjeen mukaan työnantaja ilmoittaa väkivallasta työntekijän puolesta, koska kyseessä ei ole yksityisasia, vaan hyökkäys työpaikkaan. Kun työnantaja ilmoittaa tapahtuneesta, se auttaa vähentämään työntekijän lisätaakkaa, kun asianomaisen henkilön olisi toimittava ilmoittajana ja mahdollisesti vietävä asia oikeuteen.
5.2.3
Tanska
5.2.3Tanska
Tanskassa terveydenhuoltoa koskevasta salassapidosta säädetään terveyslaissa (sundhedsloven). Lain 40 §:n mukaan potilaalla on oikeus siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilöt pitävät salassa ammattinsa suorittamisessa saamansa tai epäilemänsä terveydentilaa ja muita luottamuksellisia tietoja koskevat asiat. Lain 43 §:ssä säädetään tietojen luovutuksesta ilman suostumusta. Tietoja voidaan luovuttaa muun muassa silloin, jos laki tai lain nojalla annetut säännökset edellyttävät tietojen luovuttamista ja tiedoilla on oletettava olevan olennaista merkitystä vastaanottavan viranomaisen asian käsittelyn kannalta tai luovuttaminen on tarpeen ilmeisen yleisen edun oikeutetun toteuttamisen tai potilaan, terveydenhuollon ammattihenkilön tai muiden kannalta olennaisten syiden vuoksi. Luottamuksellisia tietoja hallussaan pitävä terveydenhuollon ammattihenkilö päättää, onko salassa pidettävän tiedon luovuttaminen oikeutettua. Sosiaalihuollon osalta salassapidosta säädetään
hallintolaissa (forvaltningsloven). Lisäksi salassapitosääntelyä on erityislaeissa.
6
Lausuntopalaute
6.1
Yleistä
6Lausuntopalaute
6.1Yleistä
… 9 строк без изменений …
Esitysluonnoksesta saatiin yhteensä 76 lausuntoa.
Miesjärjestöjen keskusliitto MJKL ry, Oikeusrekisterikeskus, tiedusteluvalvontavaltuutettu, Tulli ja työ- ja elinkeinoministeriö ilmoittivat, ettei niillä ole asiassa lausuttavaa.
6.2
Tiedonluovutus poliisille
6.2Tiedonluovutus poliisille
… 27 строк без изменений …
Useat lausunnonantajat kannattivat ehdotuksen tavoitteita väkivallan ehkäisemisestä tiedonkulun parantamisen kautta (mm. eduskunnan apulaisoikeusasiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto, Niuvanniemen sairaala, Pirkanmaan hyvinvointialue, Poliisihallitus, STTK ry, Suomen Psykologiliitto ry ja THL). Tiedonluovutuksen sosiaali- ja terveydenhuollosta poliisille katsottiin mahdollistavan vakavien uhkien paremman tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn. Myös tavoitetta oikeustilan selkeyttämisestä pidettiin perusteltuna.
Lausunnoissa esitettiin useita muitakin huomioita esitetyistä muutoksista. Eräät lausunnonantajat suhtautuivat esimerkiksi kriittisesti ehdotukseen, että tiedot luovutettaisiin poliisille maksutta. Suojelupoliisin lausunnossa todettiin, että säännöskohtaisissa perusteluissa tulisi selventää, että poliisi-termillä tarkoitetaan myös suojelupoliisia. Lisäksi eräät lausunnonantajat muun muassa ehdottivat muutoksia lakeihin, jotka ovat tämän hankkeen ulkopuolella.
6.3
Palvelunantajan oikeus ilmoittaa poliisille työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta
6.3Palvelunantajan oikeus ilmoittaa poliisille työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta
… 11 строк без изменений …
Palvelunantajan oikeutta ilmoittaa poliisille työntekijään kohdistuneesta epäillystä rikoksesta kannatettiin laajasti. Ehdotuksen katsottiin voivan parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden asemaa ja oikeusturvaa ja viestivän siitä, ettei työssä koettu väkivalta ja sen uhka ole hyväksyttävää, sekä korostavan työnantajan työsuojeluvastuuta.
Oikeusministeriö totesi lausunnossaan, että säännöksen muotoilua olisi korjattava vastaamaan esimerkiksi esitutkintalain 3 luvun 1 §:n 1 momenttia, mistä käy selkeästi ilmi, että rikosta epäilee sen ilmoittaja eikä vielä poliisi. Lisäksi oikeusministeriö piti erityisesti akuuttien tilanteiden vuoksi perusteltuna, ettei laissa säädettäisi, missä muodossa pyyntö ilmoittamisesta olisi tehtävä, mutta säännöksen perusteluissa voisi ohjata pyynnön tekemiseen kirjallisesti niissä tapauksissa, kun se on mahdollista, vahvistaen ilmoittajan oikeusturvaa ja ennalta ehkäisten erimielisyyksiä. Lisäksi syytä epäillä -kynnyksen eroa esitutkintakynnykseen olisi kuvattava säännöskohtaisissa perusteluissa ilmoitusoikeutta ja -velvollisuutta koskevien perustelujen tapaan.
6.4
Lausuntopalautteen perusteella esitykseen tehdyt muutokset
6.4Lausuntopalautteen perusteella esitykseen tehdyt muutokset
… 16 строк без изменений …
Hallituksen esitykseen toteutettiin useita muutoksia lausuntopalautteen perusteella. Ehdotettujen säännösten soveltamisalaa ja muotoilua selkeytettiin ja tietyt tahot rajattiin ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Esitystä täydennettiin muun muassa vaikutustenarvioinnin ja säännöskohtaisten perusteluiden osalta.
Eräät lausunnonantajat ehdottivat lausunnoissaan myös sellaisia muutoksia, jotka eivät suoraan liity tämän hankkeen toimeksiantoon. Jatkovalmistelussa katsottiin, ettei näitä ehdotuksia ole mahdollista arvioida tämän hankkeen puitteissa. Esimerkiksi esityksen valmistelussa ei ole nähty tarpeelliseksi lisätä lakiin erillistä mainintaa viestinnästä ja kielellisistä oikeuksista tiedonluovutustilanteissa. Sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa noudatetaan perustuslain ja kielilain
(423/2003)
sekä erityislainsäädännön, kuten potilaslain ja vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta annetun lain
(133/2010)
, säännöksiä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
62 §.
Salassa pidettävän tiedon ilmoittaminen poliisille uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
(133/2010), säännöksiä.
7Säännöskohtaiset perustelut
62 §. Salassa pidettävän tiedon ilmoittaminen poliisille uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
… 10 строк без изменений …
Asiakastietolain 62 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälään lisättäisiin uusi 2 ja 3 momentti. Voimassa oleva 62 § säilyisi suurilta osin ennallaan 62 §:n 1 momenttina.
Lisäksi 62 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin, että 2 momentissa säädetty ilmoitusvelvollisuus ei koskisi sosiaalihuollon tai terveydenhuollon opiskelijoita. Opiskelijoilta olisi kohtuutonta edellyttää samanlaista valmiutta soveltaa sääntelyä kuin ammatissa toimivilta. Opiskelijoita koskisi kuitenkin edelleen ehdotettu 1 momentin mukainen ilmoitusoikeus.
Voimassa olevan asiakastietolain 62 §:n esitöiden (
HE 246/2022 vp
, s. 112) mukaan ilmoitusoikeuden nojalla tiedot on voitu luovuttaa myös suojelupoliisille. Voimassa olevaa oikeustilaa ei ole syytä muuttaa. Ehdotettu ilmoitusoikeus ja -velvollisuus koskisivat tiedonluovuttamista myös suojelupoliisille silloin, kun suojelupoliisin tehtävä liittyy uhkan arviointiin ja uhkaavan teon estämiseen.
Voimassa olevan asiakastietolain 62 §:n esitöiden (HE 246/2022 vp, s. 112) mukaan ilmoitusoikeuden nojalla tiedot on voitu luovuttaa myös suojelupoliisille. Voimassa olevaa oikeustilaa ei ole syytä muuttaa. Ehdotettu ilmoitusoikeus ja -velvollisuus koskisivat tiedonluovuttamista myös suojelupoliisille silloin, kun suojelupoliisin tehtävä liittyy uhkan arviointiin ja uhkaavan teon estämiseen.
… 9 строк без изменений …
Ehdotettu ilmoitusoikeus ja -velvollisuus koskisivat, kuten voimassa oleva 62 §, palvelunantajaa tai sen tehtäviä suorittavaa henkilöä. Tehtävät, joita hoitaessa tiedot olosuhteista, joiden perusteella jonkun on syytä epäillä olevan väkivallan vaarassa, olisi tullut saada, olisivat ehdotettua 1 momenttia vastaavasti sosiaalihuollon tai terveydenhuollon lakisääteiset tehtävät. Tieto olosuhteista ja epäily jonkun olevan väkivallan vaarassa voisi terveydenhuollossa tai sosiaalihuollossa työskentelevälle herätä esimerkiksi potilaan tai asiakkaan kohtaamisessa, muun työtehtävän yhteydessä, potilaan, asiakkaan tai läheisen kanssa keskustellessa tai viranomaiselta saadun yhteydenoton myötä.
Rajaus olisi tehty rikoslain 21 luvun rikoksiin sääntelyn oikeasuhtaisuuden vuoksi. Voimassa olevan sääntelyn taustat, eli lasten- ja perhesurmien ja perheväkivallan ennalta ehkäisy ja estäminen viranomaisten ja muiden toimijoiden välisen tiedonvaihdon parantamisen kautta, huomioiden ei olisi perusteltua ulottaa ilmoitusvelvollisuutta kaikkein lievimpiin epäilyihin. Sen vuoksi velvollisuus olisi rajattu nimenomaisesti sellaisiin epäilyihin, joissa on kyse rikoslain 21 luvussa säädetyistä teoista, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä rajaus koskisi erityisesti lievän pahoinpitelyn ja perusmuotoisen pahoinpitelyn välistä rajanvetoa. Kuitenkaan rajausta ei tehtäisi myöskään siten, että sääntely koskisi esimerkiksi vain perheväkivaltaa. Myös hallintovaliokunta totesi hallituksen esitystä 333/2014 vp koskien tyytyväisyydellä, että hallituksen esitykseen sisältyvät säännökset oli muotoiltu siten, että ne koskevat myös
muun väkivallan kuin perheväkivallan ehkäisemistä (HaVM 41/2014 vp –
HE 333/2014 vp
).
HE 333/2014 vp).
… 4 строк без изменений …
Asiakastietolain 62 §:ssä on kyse epäilyjen ilmoittamisesta poliisille, ennen kuin mitään konkreettista rikosta on tapahtunut. Sen määrittely, minkä vakavuusasteen teosta mahdollisesti epäilyssä olisi kyse, voi olla haastavaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilla ei välttämättä ole osaamista arvioida tekojen vakavuusastetta. Soveltamista olisi tuettava ohjeistuksella ja koulutuksella. Ehdotetussa 1 momentissa säilyisi lisäksi voimassa olevan asiakastietolain 62 §:n mukainen oikeus ilmoittaa muusta väkivallan vaaraksi joutumisen uhkasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottaja tai sen tehtäviä suorittava voisi näin ollen 1 momentin nojalla ilmoittaa epäillystä, vaikka olisi epävarma teon vakavuusasteesta, jos muut momentissa säädetyt ehdot täyttyisivät.
Ehdotetussa 1 momentissa rajattaisiin epäillyt uhkaavat teot vain sen edellytyksen mukaan, että kyse on väkivallan kohteeksi joutumisen vaarasta. Väkivallan käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä. Väkivaltaa sisältävän rikoksen perustulkinta etenkin rikos- ja rikosprosessuaalisissa yhteyksissä on kuitenkin ollut se, että menettelyssä toteutuvat vähintäänkin rikoslain 21 luvun 7 §:ssä tarkoitetun lievän pahoinpitelyn edellytykset, vaikka tuo väkivalta oikeudellisesti sisältyisikin johonkin muuhun rikokseen (lainkonkurrenssi). Esimerkiksi pahoinpitelyyn sisältyvä väkivalta on yleensä fyysistä, mutta jossain tapauksissa myös psyykkinen väkivalta saattaa tulla rangaistavaksi pahoinpitelynä. Kuitenkin asiakastietolain 62 §:n soveltamisalaa rajaa myös se käyttötarkoitus, johon tietoja luovutetaan. Käyttötarkoitus olisi henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointi tai uhkaavan teon estäminen.
Laissa ei säädettäisi siitä, tuleeko ilmoittajatahon keskustella potilaan tai asiakkaan kanssa asiasta ennen ilmoituksen tekoa. Myöskään voimassa olevassa lainsäädännössä asiasta ei säädetä. Lähtökohta asiasta keskustelemiselle olisi sama, kuin ampuma-aselain mukaista ampuma-aseilmoitusta koskien (
HE 106/2009 vp
). Toisaalta keskustelu voisi vaikuttaa positiivisesti asiakkaan tai potilaan kokemaan luottamuksellisuuteen, mutta toisaalta keskustelu voisi jopa laukaista väkivallantekoon ryhtymisen. Tämän vuoksi keskusteleminen asiasta olisi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön harkinnan varassa tilannekohtaisesti.
Laissa ei säädettäisi siitä, tuleeko ilmoittajatahon keskustella potilaan tai asiakkaan kanssa asiasta ennen ilmoituksen tekoa. Myöskään voimassa olevassa lainsäädännössä asiasta ei säädetä. Lähtökohta asiasta keskustelemiselle olisi sama, kuin ampuma-aselain mukaista ampuma-aseilmoitusta koskien (HE 106/2009 vp). Toisaalta keskustelu voisi vaikuttaa positiivisesti asiakkaan tai potilaan kokemaan luottamuksellisuuteen, mutta toisaalta keskustelu voisi jopa laukaista väkivallantekoon ryhtymisen. Tämän vuoksi keskusteleminen asiasta olisi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön harkinnan varassa tilannekohtaisesti.
Tietojen luovutustavasta ei erikseen säädettäisi. Tiedot olisi kuitenkin luovutettava ensi sijassa kirjallisesti esimerkiksi suojatulla sähköpostilla, jotta tiedonluovutuksen lainmukaisuudesta voitaisiin jälkikäteen varmistua.
62 a §.
Salassa pidettävän tiedon luovuttaminen poliisin pyynnöstä uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
62 a §. Salassa pidettävän tiedon luovuttaminen poliisin pyynnöstä uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin poliisin pyynnöstä tapahtuvasta tiedonluovuttamisesta. On tilanteita, joissa poliisilla on tarve saada sosiaali- ja terveydenhuollosta tieto uhkan arviota ja uhkaavan teon estämistä varten myös silloin, kun tietoa ei olisi luovutettu oma-aloitteisesti. Kyse voi olla tilanteesta, jossa poliisissa on tunnistettu tarve toteuttaa uhka-arvio, kuten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2021:13 mukaisessa tilanteessa, mutta terveydenhuollolla tai sosiaalihuollolla ei ole tietoa olosuhteista, joiden perusteella jonkun olisi syytä epäillä olevan väkivallan vaarassa eikä tietoa näin ollen voitaisi oma-aloitteisesti luovuttaa.
Pykälässä säädettäisiin, että tietopyynnön tekisi päällystöön kuuluva poliisimies. Tietopyynnön tekijän virka-asema on rajattu vastaavalla tavalla voimassa olevissa poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentissa ja 3 §:n 1 momentissa. Vuoden 1995 kumotun poliisilain esitöissä (
HE 57/1994 vp
, s. 36) todettiin, että kun valtuuksia on laissa oikeutettu käyttämään vain päällystöön kuuluva poliisimies, kysymys on ratkaisuista, joiden tekijältä on vaadittava erityistä koulutusta, kokemusta ja vastuuta mahdollisten poliisitoimenpiteiden laillisten edellytysten ja suoritustavan asianmukaiseksi harkitsemiseksi. Asteellista toimivaltaa merkitsevä edellytys virka-asemasta toimii osaltaan tiedonsaannin rajoituksena. Käytännössä poliisi voi tehdä tietopyynnön sähköpostilla, soittamalla tai toimipaikassa läsnä ollessa kysymällä. Voidaan arvioida, että suurin osa pyynnöistä tehtäisiin sähköpostilla. Oikeus pyytää tietoa koskisi myös suojelupoliisia.
Pykälässä säädettäisiin, että tietopyynnön tekisi päällystöön kuuluva poliisimies. Tietopyynnön tekijän virka-asema on rajattu vastaavalla tavalla voimassa olevissa poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentissa ja 3 §:n 1 momentissa. Vuoden 1995 kumotun poliisilain esitöissä (HE 57/1994 vp, s. 36) todettiin, että kun valtuuksia on laissa oikeutettu käyttämään vain päällystöön kuuluva poliisimies, kysymys on ratkaisuista, joiden tekijältä on vaadittava erityistä koulutusta, kokemusta ja vastuuta mahdollisten poliisitoimenpiteiden laillisten edellytysten ja suoritustavan asianmukaiseksi harkitsemiseksi. Asteellista toimivaltaa merkitsevä edellytys virka-asemasta toimii osaltaan tiedonsaannin rajoituksena. Käytännössä poliisi voi tehdä tietopyynnön sähköpostilla, soittamalla tai toimipaikassa läsnä ollessa kysymällä. Voidaan arvioida, että suurin osa pyynnöistä tehtäisiin sähköpostilla. Oikeus pyytää tietoa koskisi myös suojelupoliisia.
… 3 строк без изменений …
Vastaavasta syystä tietopyyntöön vastaamisesta päättäisi terveydenhuollossa ja sosiaalihuollosta palvelunantajan vastaava johtaja. Tietopyyntöä ei tulisi osoittaa yksittäiselle terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijälle. Rajaus vähentäisi yksittäisten ammattihenkilöiden koulutustarvetta muuttuneesta sääntelystä. Mikäli tietopyyntö kuitenkin ohjautuisi sosiaali- tai terveydenhuollossa yksittäiselle toimijalle, olisi se siirrettävä palvelunantajan vastaavalle johtajalle, jonka vastuulla asia ehdotuksen mukaisesti olisi. Koska kaikissa organisaatioissa ei välttämättä ole varsinaista palvelunantajan vastaavaa johtajaa, säädettäisiin, että pyyntöön vastaamisesta voisi päättää myös vastaavia tehtäviä hoitava henkilö.
Tietopyyntö tulisi perustella riittävällä tarkkuudella. Vastaavasti kuin oma-aloitteisessa tiedonluovutuksessa, olisi myös pyynnöstä tapahtuvassa tiedonluovutuksessa luovutettavat tiedot rajattu välttämättömiin. Pyynnön perusteleminen on tarpeen tietojen välttämättömyysedellytyksen täyttymisen arvioinnin vuoksi, eikä perustelemattoman pyynnön perusteella tietojen luovutuksen asianmukaisuudesta voida varmistua. Tietoja ei tulisi pyytää tarpeettoman laajasti siten, että luovutettavat tiedot paljastaisivat muita kuin välttämättömiä tietoja esimerkiksi henkilön yksityiselämästä tai terveydentilasta. Tiedot luovutettaisiin salassapitosäännösten estämättä ja maksutta. Tietopyynnöt olisi tehtävä lähtökohtaisesti kirjallisessa muodossa niiden lainmukaisuuden ja riittävän perustelemisen sekä tiedon pyytäjän ja tietoa luovuttavan oikeusturvan sekä mahdollisten myöhempien erimielisyyksien välttämisen vuoksi.
62 b §.
Palvelunantajan oikeus ilmoittaa työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta
62 b §. Palvelunantajan oikeus ilmoittaa työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta
… 9 строк без изменений …
Pykälä olisi uusi. Pykälässä säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajan oikeudesta salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa poliisille työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta työntekijän pyynnöstä.
Luovutettavat tiedot olisi sidottu välttämättömyysedellytykseen. Rikosilmoitusta varten tarvitaan yleensä mahdollisimman tarkat tiedot muun muassa tekijästä, tapahtumasta ja tapahtuma-ajasta. Tietoja ei tulisi kuitenkaan luovuttaa sen laajemmin, kuin on välttämätöntä. Esimerkiksi epäiltyä tekijää koskevia terveystietoja ei tulisi luovuttaa laajemmin, kuin ilmoituksen kannalta on välttämätöntä. Kuten uhkaavan teon arvioinniksi ja estämiseksi tietoja luovutettaessa, on kuitenkin mahdollista, että arkaluonteisten tietojen luovuttamista ilmoituksessa ei täysin voida välttää. Esimerkiksi hoitosuhde saattaa välillisesti käydä ilmi jo toimintayksikön nimestä.
63 §.
Sosiaalihuollon asiakastietojen luovuttaminen eräissä muissa tilanteissa
63 §. Sosiaalihuollon asiakastietojen luovuttaminen eräissä muissa tilanteissa
Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus rikoslain säädösnumeroon, joka mainittaisiin ensimmäisen kerran ehdotetussa 62 §:ssä. Samalla momentin sanamuodon ”tarpeen” sana muutettaisiin sanaksi ”välttämätön” vastaamaan perustuslakivaliokunnan vakiintunutta lausuntokäytäntöä ja ruotsinkielistä momenttia. Muuten pykälä säilyisi ennallaan
8
Voimaantulo
8Voimaantulo
… 1 строк без изменений …
Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.9.2027.
Ehdotetut muutokset koskevat suurta ammattikuntaa. Vuoden 2023 lopussa sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteli noin 372 600 henkilöä, joista 61,7 prosenttia työskenteli julkisella sektorilla (THL Tilastot – Terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2023). Lain toimeenpano edellyttää henkilöstön kouluttamista ja ohjeistamista, minkä vuoksi ehdotetussa voimaantuloajankohdassa olisi huomioitu kouluttamisen ja ohjeistamisen valmisteluun tarvittava aika.
9
Toimeenpano ja seuranta
9Toimeenpano ja seuranta
Ehdotetun lain toimeenpano edellyttää yhtenäisten käytäntöjen ja ohjeistusten laadintaa, olemassa olevien ohjeistusten päivittämistä sekä riittävää toimijoiden koulutusta. Koulutusvastuu julkisella sektorilla on hyvinvointialueilla, Helsingin kaupungilla ja HUS-yhtymällä siten, kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa
(612/2021)
ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa
(615/2021)
säädetään. Koulutus ja ohjeistus olisi toteutettava myös yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja poliisin kanssa. Kouluttamista ei kuitenkaan voitaisi toteuttaa kertaluonteisena, vaan kouluttamisen olisi oltava luonteeltaan jatkuvaa.
Ehdotetun lain voimaantulon jälkeen olisi perusteltua seurata esimerkiksi toimijoiden välisen yhteistyön toimivuutta, ilmoitusmäärissä tapahtuneita muutoksia sekä toimijoiden kokemuksia ilmoitusvelvollisuudesta. Lisäksi olisi syytä seurata alueellisia eroja sekä koulutuksen ja ohjeistuksen yhteneväisyyttä. Tällainen seuranta mahdollistaa toimeenpanon mahdollisten tulkintaerojen tai käytännön haasteiden tunnistamisen ja tarvittaessa jatkotoimien arvioinnin.
10
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
10.1
Johdanto
10Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
10.1Johdanto
… 5 строк без изменений …
Esitys on merkityksellinen erityisesti perustuslain 7.1 §:ssä säädetyn oikeuden elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen sekä perustuslain 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Esityksellä on yhteyksiä useisiin muihinkin perustuslaissa turvattuihin oikeuksiin. Perustuslain 12.2 §:n mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Perustuslain 19.3 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslain 21.1 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta
Perustuslakivaliokunta on pitänyt merkityksellisenä, että EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan. Perustuslakivaliokunta on painottanut, että EU:n henkilötietojen käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa on otettava huomioon mainitut perusoikeuskirjan artiklat kiinnittäen huomiota siihen, että EU:n tuomioistuimen antamat tuomiot määrittävät näiltä osin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan keskeistä sisältöä (PeVL 14/2018 vp, PeVL 21/2017 vp).
Oikeus turvallisuuteen ja yksityisyyteen turvataan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (
Euroopan ihmisoikeussopimus
, SopS 18–19/1990) 5 ja 8 artikloissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että erityisen arkaluonteiset ja henkilökohtaiset potilastiedot ovat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen yksityiselämän suojan piirissä (M.S. v. Sweden, 27.8.1997, kohta 35). Myös ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla tehdyn yleissopimuksen (SopS 24/2010) 10(1) artiklassa määrätään, että jokaisella on oikeus yksityiselämänsä kunnioitukseen terveyttä koskevien tietojen osalta.
Oikeus turvallisuuteen ja yksityisyyteen turvataan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18–19/1990) 5 ja 8 artikloissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että erityisen arkaluonteiset ja henkilökohtaiset potilastiedot ovat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen yksityiselämän suojan piirissä (M.S. v. Sweden, 27.8.1997, kohta 35). Myös ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla tehdyn yleissopimuksen (SopS 24/2010) 10(1) artiklassa määrätään, että jokaisella on oikeus yksityiselämänsä kunnioitukseen terveyttä koskevien tietojen osalta.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka kyseisessä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.
Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015,
Istanbulin sopimus
) edellyttää, että sopimuksen osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet suojellakseen kaikkia väkivallan uhreja uusilta väkivallanteoilta (18 artiklan 1 kohta). Sopimus edellyttää, että osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että kaikki asianomaiset viranomaiset arvioivat väkivaltatilanteiden vakavuuden sekä niihin liittyvän kuolemanvaaran ja väkivallan toistumisen vaaran hallitakseen riskejä ja tarjotakseen tarvittaessa turvallisuutta ja tukea yhteensovitetuin toimin (artikla 51).
Istanbulin sopimus) edellyttää, että sopimuksen osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet suojellakseen kaikkia väkivallan uhreja uusilta väkivallanteoilta (18 artiklan 1 kohta). Sopimus edellyttää, että osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että kaikki asianomaiset viranomaiset arvioivat väkivaltatilanteiden vakavuuden sekä niihin liittyvän kuolemanvaaran ja väkivallan toistumisen vaaran hallitakseen riskejä ja tarjotakseen tarvittaessa turvallisuutta ja tukea yhteensovitetuin toimin (artikla 51).
YK:n lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että sen sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa (artikla 19). Suojatoimien on sisällettävä muun muassa menetelmiä lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi.
10.2
Kansallinen liikkumavara
10.2Kansallinen liikkumavara
… 21 строк без изменений …
Perustuslakivaliokunta on EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla tarkistanut kantaansa henkilötietojen suojasta lailla säätämisen vaatimuksen osalta. Tietosuoja-asetuksen sääntely henkilötietojen suojasta on olennaisesti yksityiskohtaisempaa kuin henkilötietodirektiivin (95/46/EY) ja sen toimeenpanemiseksi annetun henkilötietolain sääntely (PeVL 14/2018 vp). Valiokunnan mielestä henkilötietojen suoja tuleekin turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Myös sääntelyn selkeyden vuoksi kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee jatkossa suhtautua pidättyvästi ja rajata sellaisen säätäminen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa. Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin selvää, että erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksen edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn
Rikosasioiden tietosuojalain 5 §:n 1 momentin mukaan rekisterinpitäjä saa kerätä henkilötietoja vain tiettyjä nimenomaisia ja oikeutettuja tarkoituksia varten, eikä se saa käsitellä niitä kyseisten tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan rikosasioiden tietosuojalain 1 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä tarkoitusta varten kerättyjä henkilötietoja saa käsitellä muuhun kuin kyseisessä momentissa säädettyyn tarkoitukseen vain, jos käsittelystä säädetään laissa. Rikosasioiden tietosuojalain 6 §:n 1 momentin mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava käsittelyn tarkoituksen kannalta asianmukaisia ja tarpeellisia, eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tarpeettomat henkilötiedot on poistettava ilman aiheetonta viivytystä.
10.3
Perusoikeuden rajoittamista koskevat periaatteet
10.3Perusoikeuden rajoittamista koskevat periaatteet
Perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Perusoikeusjärjestelmässä kysymys on perustuslakivaliokunnan mukaan ääritapauksissa perustuslain 7 §:n mukaisen oikeuden henkilökohtaiseen turvallisuuteen suojaamisesta. Tällaisen vahvan intressin olemassaolon on valiokunnan mukaan yleensä katsottu muodostavan sellaisen perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävän syyn, joka valtiosääntöoikeudellisessa merkityksessä oikeuttaa perusoikeuden rajoittamisen, jos muutkin yleiset rajoittamisedellytykset ovat käsillä (ks. PeVL 36/2024 vp ja siinä viitatut PeVL 67/2010 vp, s. 2/I ja PeVL 5/1999 vp, s. 2/II). Turvallisuuden nimenomainen mainitseminen korostaa perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan julkisen vallan positiivista toimintavelvoitetta yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi rikoksilta ja muihin heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta. Säännös edellyttää myös toimia
rikosten uhrien oikeuksien turvaamiseksi ja aseman parantamiseksi (
HE 309/1993 vp
, s. 47).
rikosten uhrien oikeuksien turvaamiseksi ja aseman parantamiseksi (HE 309/1993 vp, s. 47).
… 16 строк без изменений …
Perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvataan jokaisen yksityiselämä ja edellytetään, että henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta sekä häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä koskevat tiedot ovat arkaluonteisia tietoja, jotka koskettavat yksityiselämään kuuluvan henkilötietojen suojan ydintä (PeVL 25/1998 vp, s. 3, PeVL 21/2001 vp, s. 3/II). Myös henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia koskevia tietoja on pidettävä arkaluonteisina (PeVL 15/2018 vp).
Perustelakivaliokunta katsoi poliisin tiedonvaihtoa koskevan esityksen
HE 182/2025 vp
yhteydessä, että ehdotettu sääntely, joka on sidottu välttämättömyysedellytykseen, ei säätämisjärjestykseen vaikuttavalla tavalla muodostu ongelmalliseksi oikeasuhtaisuuden kannalta. Kuitenkin, koska sääntelyssä kyse on arkaluonteisista tiedoista, katsoi perustuslakivaliokunta, että hallintovaliokunnan olisi syytä arvioida tarkkaan mahdollisuuksia rajata esityksessä ehdotettujen perusterikosten joukkoa edelleen poliisin, Rajavartiolaitoksen sekä Tullin tiedonsaantioikeuksien osalta. Perustuslakivaliokunta katsoi lisäksi välttämättömäksi sen täsmentämisen, kenestä henkilöstä ehdotetun sääntelyn perusteella tietoja voidaan luovuttaa. Ehdotusta ei ollut rajattu henkilöllisesti, vaan lakiehdotuksen perusteella tietoja voitiin saada rikoksesta epäillystä, rikoksen uhriksi joutuneista tai kenestä tahansa sivullisesta (PeVL 14/2026 vp).
Lausunnossaan PeVL 15/2018 vp käsitellyssä asiassa perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että ehdotettu säännös ei sanamuotonsa puolesta mahdollistanut salassa pidettävien potilas- ja asiakastietojen antamista, sillä siihen ei sisältynyt velvollisuutta tai oikeutta antaa siinä mainitut tiedot salassapitosäännösten estämättä. Valiokunnan mielestä tällainen rajaus oli selvyyden vuoksi syytä kirjata säännökseen.
10.4
Esityksen arviointi
10.4Esityksen arviointi
… 13 строк без изменений …
Sääntelyn ensisijaisena tavoitteena on perustuslain 7.1 §:n mukaisten perusoikeuksien, eli oikeuden elämään ja turvallisuuteen, turvaaminen. Tavoitteen kannalta sääntely on arvioitu välttämättömäksi. Nykyinen sääntely on käytännössä osoittautunut tulkinnanvaraiseksi ja riittämättömäksi. Perusoikeuksien rajoittamisen suhteellisuusvaatimuksen mukaan perusoikeuden rajoitus on sallittu vain, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Ehdotus koskisi tietoja, joita poliisilla ei useinkaan ole saatavissaan tehtäväänsä varten muuten. Oma-aloitteista ilmoittamista koskien tiedot voivat olla sellaisia, joihin liittyvästä mahdollisesta uhkasta poliisilla ei ole lainkaan tietoa. Sen vuoksi uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten tietojen luovutus olisi välttämätöntä ja oikeasuhtaista hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi.
Esityksessä ei ehdoteta tietojen luovutuksen tai saannin rajausta henkilöllisesti (vrt. PeVL 14/2026 vp –
HE 182/2025 vp
). Ehdotettujen säännösten nojalla tietoa voitaisiin luovuttaa ja tietoa saada edellytysten täyttyessä koskien mahdollista tekijää tai mahdollista uhria. Tieto voisi koskea kuitenkin muutakin henkilöä. Koska kyse ehdotetun sääntelyn mukaisissa tilanteissa ei ole jo tapahtuneiden rikosten selvittämiseksi luovutettavista tiedoista vaan rikosten ennalta ehkäisemisestä, olisi perusteltua mahdollistaa henkilöllinen ulottuvuus laajemmin. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijälle syntyy epäily jonkun olevan väkivallan vaarassa asiakastilanteessa, jossa asiakkaana on muu taho kuin mahdollinen tekijä tai uhri, ja tiedonluovutusta varten on ilmaistava, mistä epäily on syntynyt. Esimerkiksi salassa pidettävää tietoa ilmaiseva hoitosuhde saattaa välillisesti käydä ilmi jo toimintayksikön nimestä. Tiedonluovuttamista
HE 182/2025 vp). Ehdotettujen säännösten nojalla tietoa voitaisiin luovuttaa ja tietoa saada edellytysten täyttyessä koskien mahdollista tekijää tai mahdollista uhria. Tieto voisi koskea kuitenkin muutakin henkilöä. Koska kyse ehdotetun sääntelyn mukaisissa tilanteissa ei ole jo tapahtuneiden rikosten selvittämiseksi luovutettavista tiedoista vaan rikosten ennalta ehkäisemisestä, olisi perusteltua mahdollistaa henkilöllinen ulottuvuus laajemmin. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijälle syntyy epäily jonkun olevan väkivallan vaarassa asiakastilanteessa, jossa asiakkaana on muu taho kuin mahdollinen tekijä tai uhri, ja tiedonluovutusta varten on ilmaistava, mistä epäily on syntynyt. Esimerkiksi salassa pidettävää tietoa ilmaiseva hoitosuhde saattaa välillisesti käydä ilmi jo toimintayksikön nimestä. Tiedonluovuttamista
… 11 строк без изменений …
ja -saantia kuitenkin rajaisi erityisesti tietojen sitominen välttämättömään.
Lakiehdotus
1
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain
(703/2023)
62 § ja 63 §:n 2 momentti, sekä
lisätään
lakiin uusi 62 a ja 62 b § seuraavasti:
62 §
Salassa pidettävän tiedon ilmoittaminen poliisille uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
62 §Salassa pidettävän tiedon ilmoittaminen poliisille uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
Palvelunantaja tai sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö sosiaalihuollon tai terveydenhuollon lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.
Palvelunantajalla tai sen tehtäviä suorittavalla henkilöllä on velvollisuus salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö sosiaalihuollon tai terveydenhuollon lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua sellaisen rikoslain
(39/1889)
21 luvussa rangaistavaksi säädetyn teon kohteeksi, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Edellä 2 momentissa säädetty velvollisuus ei koske sosiaalihuollon tai terveydenhuollon opiskelijoita.
62 a §
Salassa pidettävän tiedon luovuttaminen poliisin pyynnöstä uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
62 a §Salassa pidettävän tiedon luovuttaminen poliisin pyynnöstä uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten
Poliisilla on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada palvelunantajalta henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos poliisi on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella poliisilla on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Tietojen luovuttamisesta poliisille päättää palvelunantajan vastaava johtaja tai vastaavia tehtäviä hoitava henkilö.
62 b §
Palvelunantajan oikeus ilmoittaa työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta
62 b §Palvelunantajan oikeus ilmoittaa työntekijään kohdistuneesta epäilemästään rikoksesta
Palvelunantajalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä työntekijänsä pyynnöstä ilmoittaa poliisille välttämättömät tiedot kyseiseen työntekijään kohdistuneesta tapahtumasta, jota palvelunantaja epäilee rikokseksi, jos teon on syytä epäillä kohdistuneen henkilöön hänen sosiaalihuollon tai terveydenhuollon työtehtäviensä vuoksi.
63 §
Sosiaalihuollon asiakastietojen luovuttaminen eräissä muissa tilanteissa
63 §Sosiaalihuollon asiakastietojen luovuttaminen eräissä muissa tilanteissa
… 2 строк без изменений …
Sosiaalihuollon palvelunantajan tulee pyydettäessä antaa asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta salassa pidettävää asiakastietoa poliisille, syyttäjäviranomaiselle ja tuomioistuimelle, jos se on välttämätöntä sellaisen rikoksen selvittämiseksi, jonka ilmoittamatta jättäminen on rangaistavaa rikoslain 15 luvun 10 §:n nojalla, taikka jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.
Helsingissä
15.9.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Sosiaaliturvaministeri
Karoliina Partanen
PääministeriPetteri OrpoSosiaaliturvaministeriKaroliina Partanen