← back to the document

What changed

HE 181/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain muuttamisesta ja... · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-04 02:38 · +236 −532 lines

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta
Hallinnonala
Sosiaali- ja terveysministeriö
Antopäivä
21.9.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 181/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023; jäljempänä valvontalaki) tuli voimaan 1.1.2024. Laissa säädetään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjien valvonnasta ja omavalvonnasta sekä yksityisten ja julkisten palveluntuottajien toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä, omavalvonnasta ja viranomaisvalvonnasta. Valvontalaissa säädetään yhtenäisestä sekä julkisia että yksityisiä palveluntuottajia koskevasta rekisteröintimenettelystä riippumatta palveluntuottajan oikeudellisesta muodosta. Rekisteröinti on edellytys sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiselle. Palveluntuottajat ja niiden palveluyksiköt tallennetaan Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin (Soteri).
Oikeuskanslerille annetun ilmoituksen mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut sääntelyn, mukaan lukien väliaikaisen sääntelyn, toimivuutta ja vaikutuksia.
1.2
Valmistelu
1.2Valmistelu
Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu arviomuistio sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain tarpeista (6.3.2026, VN/27681/2025). Arviomuistion valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella STM106:00/2025. Arviomuistiota ja siitä saatua lausuntopalautetta on hyödynnetty tämän esityksen valmistelussa.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella STM170:00/2025.
2
Nykytila ja sen arviointi
2.1.1
Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävän valvonta
2Nykytila ja sen arviointi
2.1.1Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävän valvonta
Valvontalaissa säädetään lain 1 §:n mukaan valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. Laissa säädetään myös palveluntuottajan toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja omavalvonnasta.
Lainsäädäntöä on pidetty riittämättömänä hyte-järjestämistehtävän valvonnan kannalta ottaen huomioon, että kunnan tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on keskeinen. Haasteita on esimerkiksi havaittu laissa säädetyn yhteistyövelvoitteen toteutumisessa. On myös pidetty epäjohdonmukaisena, että valvontaviranomaisten toimivalta valvoa hyte-toimintaa soveltuu kuitenkin hyvinvointialueen vastaavaan tehtävään. Toisaalta valvontalain arviomuistiota koskevassa lausuntopalautteessa on myös katsottu, ettei kaikkia valvontalaissa palvelunjärjestäjälle säädettyjä velvoitteita, kuten omavalvontaa, tulisi ulottaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastuussa olevaan kuntaan. Kunta hoitaa tehtävää parhaimmillaan kaikilla kunnan toimialoilla kuten perusopetuksessa ja liikuntatoimessa, jotka eivät kuitenkaan ole asiakas- ja potilasturvallisuuden ja siten esimerkiksi valvontalain mukaisen palvelunjärjestäjän omavalvontavastuun näkökulmasta merkityksellisiä.
2.1.2
Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä
2.1.2Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä
Valvontalain 4 §:n 8 kohdan mukaan vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavalla palveluyksiköllä tarkoitetaan sosiaalihuollon ympärivuorokautista palveluyksikköä tai palveluyksikköä, jossa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain 3 §:n 1 momentin 3 ja 6 kohdissa määritellyn mukaisesti erityistä tukea tarvitseville henkilöille tai palveluyksikköä, jossa henkilökunnalta edellytetään laaja-alaista erityisosaamista tai jossa voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä. Valvontaviranomaisen on valvontalain 20 §:n mukaan tarkastettava vaativaa sosiaalihuoltoa tuottava palveluyksikkö ennen palveluyksikön rekisteriin merkitsemistä.
Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä on koettu haasteelliseksi, sillä määritelmän mukaisesti hyvin moni nykyinen sosiaalihuollon palveluyksikkö sisältyisi valvontalain mukaiseen vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmään aiheuttaen valvontaviranomaiselle ennakkotarkastuksen velvollisuuden ja laajentaen aiempia ennakollisen tarkastuksen käytäntöjä. Valvontalailla kumotun yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain
(922/2011)
9 §:n mukaan aluehallintoviraston oli tarkastettava ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja antava toimintayksikkö mahdollisimman pian sen jälkeen, kun toiminnan aloittamista tai muuttamista koskeva lupahakemus on tullut vireille aluehallintovirastossa.
Valvontalain määritelmäsäännöksen perusteluissa on todettu, että vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavat palveluyksiköt ovat yleensä ympärivuorokautista palvelua tuottavia yksikköjä, mutta kyseeseen voi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö (
HE 299/2022 vp
, s. 76). Tämä lähtökohtaisesti laajentaa tarkastettavien palveluyksiköiden piiriä suhteessa aiempaan. Toisaalta kaikki ympärivuorokautista palvelua tuottavat yksiköt eivät välttämättä ole vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavia palveluyksiköitä, ja lain perusteluissa vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä onkin katsottu tarpeelliseksi, jotta pakollinen ennakkotarkastus voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti. Lain perusteluissa osa voimassa olevan järjestelmän ongelmista on todettu johtuvan siitä, että luvanvaraisuus on sidottu ympärivuorokautisuuden määritelmään (
HE 299/2022 vp
, s. 33). Tarkoituksena ei siten ole ollut, että ympärivuorikautisuus sinänsä täyttäisi
Valvontalain määritelmäsäännöksen perusteluissa on todettu, että vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavat palveluyksiköt ovat yleensä ympärivuorokautista palvelua tuottavia yksikköjä, mutta kyseeseen voi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö (HE 299/2022 vp, s. 76). Tämä lähtökohtaisesti laajentaa tarkastettavien palveluyksiköiden piiriä suhteessa aiempaan. Toisaalta kaikki ympärivuorokautista palvelua tuottavat yksiköt eivät välttämättä ole vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavia palveluyksiköitä, ja lain perusteluissa vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmä onkin katsottu tarpeelliseksi, jotta pakollinen ennakkotarkastus voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisesti. Lain perusteluissa osa voimassa olevan järjestelmän ongelmista on todettu johtuvan siitä, että luvanvaraisuus on sidottu ympärivuorokautisuuden määritelmään (HE 299/2022 vp, s. 33). Tarkoituksena ei siten ole ollut, että ympärivuorikautisuus sinänsä täyttäisi
pakollisen ennakkotarkastuksen edellytykset. Tarkoitus on ollut tarkentaa tarkastettavien palveluyksikköjen piiriä siten, että määritelmään sisältyisi niin ympärivuorokautiset kuin myös muut palveluyksiköt, joissa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain
(1301/2014)
3 §:n 3 ja 6 kohdissa määritellyn mukaisesti erityistä tukea tarvitseville henkilöille tai joissa voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä. Tarkoitus ei myöskään ole ollut, että esimerkiksi yksittäinen asiakasryhmä yksin täyttäisi pakollisen ennakkotarkastuksen kriteerit. Merkitystä asian arvioinnissa tulisi olla sillä, onko kyseisessä palveluyksikössä toiminta erikoistunut sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 kohdan määritelmän mukaisten henkilöiden hoitoon.
Määritelmäsäännöksen perusteluissa todetaan, että vaativia sosiaalihuollon palveluja tuotetaan muun muassa laaja-alaista erityisosaamista edellyttävissä lastensuojelun, päihdehuollon ja vammaispalvelujen asumispalvelu- ja kuntoutusyksiköissä sekä joissakin vastaavissa erikoistuneissa iäkkäiden palveluyksiköissä. Määritelmän tarkoittamia yksikköjä ovat säännöksen perustelujen mukaan myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen tai pitkittyneisiin huolto- ja tapaamisoikeusriitoihin liittyviä palveluja tuottavat yksiköt. Määritelmän piiriin voi perustelujen mukaan myöhemmin muun muassa valmisteltavana olevan itsemääräämisoikeuslainsäädännön perusteella tulla myös muita vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavia yksiköitä. (
HE 299/2022 vp
, s. 76-77.)
Määritelmäsäännöksen perusteluissa todetaan, että vaativia sosiaalihuollon palveluja tuotetaan muun muassa laaja-alaista erityisosaamista edellyttävissä lastensuojelun, päihdehuollon ja vammaispalvelujen asumispalvelu- ja kuntoutusyksiköissä sekä joissakin vastaavissa erikoistuneissa iäkkäiden palveluyksiköissä. Määritelmän tarkoittamia yksikköjä ovat säännöksen perustelujen mukaan myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimiseen tai pitkittyneisiin huolto- ja tapaamisoikeusriitoihin liittyviä palveluja tuottavat yksiköt. Määritelmän piiriin voi perustelujen mukaan myöhemmin muun muassa valmisteltavana olevan itsemääräämisoikeuslainsäädännön perusteella tulla myös muita vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavia yksiköitä. (HE 299/2022 vp, s. 76-77.)
Valvontalain ensisijaisena tarkoituksena on ollut tehostaa valvontaa, siirtää painopistettä omavalvontaan ja kohdentaa olemassa olevia resursseja, jotta sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu, asiakas- ja potilasturvallisuus sekä asiakkaan ja potilaan oikeudet voidaan turvata. Lain tarkoituksena ei siten ole ollut lähtökohtaisesti lisätä viranomaisten työtä vaan keventää sitä sellaisen toiminnan osalta, jonka riskit on arvioitu vähäisiksi ja kohdentaa sitä asiakas- ja potilasturvallisuuden ja asiakkaan ja potilaan oikeuksien kannalta kriittiseksi arvioituun toimintaan. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan yksikön määritelmäsäännöstä on katsottu olevan tarpeen täsmentää lain tarkoitusta ja tavoitetta vastaavaksi.
2.1.3
Palveluntuottajaa ja toimintaa koskevat edellytykset
2.1.3.1
Oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja
Lain 5 §:n 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja saa tuottaa vain palveluntuottaja, joka on lain 11 §:ssä tarkoitetussa Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämässä valtakunnallisessa palveluntuottajien rekisterissä (
Soteri
) ja jonka palveluyksikkö on rekisterissä 21 §:n mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluntuottajan toiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palvelutoiminnan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty 21 §:ssä tarkoitettu päätös.
2.1.3Palveluntuottajaa ja toimintaa koskevat edellytykset
2.1.3.1Oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja
Lain 5 §:n 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja saa tuottaa vain palveluntuottaja, joka on lain 11 §:ssä tarkoitetussa Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämässä valtakunnallisessa palveluntuottajien rekisterissä (Soteri) ja jonka palveluyksikkö on rekisterissä 21 §:n mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluntuottajan toiminnan aloittamisen tai muutoksen toteuttamisen edellytyksenä on, että palvelutoiminnan rekisteröinnistä tai sen muutoksesta on tehty 21 §:ssä tarkoitettu päätös.
Lain 5 §:ään lisättiin 1.1.2025 uusi 3 momentti, jonka mukaan sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, palveluntuottaja, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä ja joka on tehnyt 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut hakemukset ja antanut mainituissa momenteissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten, saa aloittaa toimintansa tai toteuttaa muutoksen noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteröintipäätös on tehty. Tämän momentin nojalla toimintansa aloittanutta tai muutoksen toteuttanutta palveluntuottajaa ja sen palveluyksikköä on pidettävä tämän lain mukaisesti rekisteröitynä sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Jos päätös on hylkäävä, oikeus jatkaa päätöksen alaista toimintaa päättyy. Tällöin palveluntuottajan uuteen hakemukseen sovelletaan tämän pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä. Jos palveluntuottaja
on oikeushenkilö, 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut henkilöt voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko kyse aiemmin hylkäävän päätöksen saaneen palveluntuottajan uudesta hakemuksesta. Pykälän 4 momentin mukaan mitä 3 momentissa säädetään, ei sovelleta sellaiseen palveluntuottajaan, jonka on ensi kerran annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetut tiedot. Lain 16 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan palveluntuottajan on annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa lasten kanssa työskentelevältä muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain
(504/2002)
4 §:n 1 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä. Valvontalain 5 §:n 3 ja 4 momentti ovat voimassa 31.12.2026 saakka.
Lain väliaikaisella muutoksella pyrittiin turvaamaan henkilöstön ja palvelujen saatavuutta rekisteröinnin ollessa ruuhkautunut. Muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (
HE 187/2024 vp
) todettiin, että väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana ja julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen siirtymäajan aikana on tarpeen seurata ja arvioida laajemmin valvontalain säännösten toimivuutta palveluntuottajien ja heidän asiakkaittensa näkökulmista. Tarkoitus oli myös väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana arvioida tarvetta ja mahdollisuutta lain pysyvämmille muutoksille ottaen huomioon ne vaikutukset, joita väliaikaisella sääntelyllä on arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuuteen.
Lain väliaikaisella muutoksella pyrittiin turvaamaan henkilöstön ja palvelujen saatavuutta rekisteröinnin ollessa ruuhkautunut. Muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 187/2024 vp) todettiin, että väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana ja julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen siirtymäajan aikana on tarpeen seurata ja arvioida laajemmin valvontalain säännösten toimivuutta palveluntuottajien ja heidän asiakkaittensa näkökulmista. Tarkoitus oli myös väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana arvioida tarvetta ja mahdollisuutta lain pysyvämmille muutoksille ottaen huomioon ne vaikutukset, joita väliaikaisella sääntelyllä on arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuuteen.
Valvontalakia koskevan palautteen mukaan näkemykset eroavat toisistaan sen suhteen, onko väliaikainen sääntely ollut tarkoituksenmukainen ja mitä vaikutuksia sillä on ollut. Joidenkin hyvinvointialueiden mukaan väliaikainen muutos on mahdollisesti heikentänyt asiakas- ja potilasturvallisuutta, kun toiminta on voitu aloittaa ennen rekisteröintipäätöstä. Toisaalta jotkin alueet ovat katsoneet, että myös palveluiden saatavuuden hidastuminen Soteri-ruuhkan vuoksi on voinut heikentää asiakas- ja potilasturvallisuutta ja väliaikainen sääntely on vaikuttanut myönteisesti palvelujen saatavuuteen. Muutos ei siihen myönteisesti suhtautuneiden mukaan ole vaikuttanut asiakas- ja potilasturvallisuuteen tai kuormittanut järjestäjän omavalvontavelvollisuutta, sillä kaikkien järjestämisen piiriin hyväksyttävien tuottajien kohdalla tehdään joka tapauksessa palvelunjärjestäjän toimesta ennakollisen valvonnan menettely rekisteröinnistä riippumatta. Väliaikainen sääntely on joka
Valvontalain mukaiset valvontatehtävät, mukaan lukien rekisteröintiin liittyvät tehtävät, siirtyivät 1.1.2026 valtakunnalliselle Lupa- ja valvontavirastolle. Soteri-rekisterin ja rekisteröinnin kehittämistyössä on katsottu olevan prioriteettina varmistaa ja tukea nykyisen rekisteröintimenettelyn sujuvuutta. Väliaikaisen sääntelyn mukaista poikkeusmenettelyä on kehitetty Lupa- ja valvontavirastossa muun rekisteröintimenettelyn kehittämisen rinnalla. Kehittämistoimenpiteet ovat kohdistuneet hakemusten käsittelyprosessiin, ohjeistukseen sekä henkilöstön osaamisen vahvistamiseen. Elokuussa 2026 Soteri-rekisteröintihakemusten käsittelyn mediaaniaika on ollut noin 10 viikkoa. Lupa- ja valvontaviraston tulossopimuksessa vuodelle 2026 on asetettu tavoitteeksi mediaanikäsittelyaikojen lyhentäminen 6 viikkoon tai sen alle. Tavoite vuodelle 2027 on 4 viikkoa tai sen alle.
Ministeriöiden ja Lupa- ja valvontaviraston tulossopimus vuosille 2026-2029. 5.2.2026,
VN/2993/2026. Saatavilla osoitteessa
https://vm.fi/hallinnonalan-asiakirjat#/
[1]
Väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvien palveluntuottajien osuus vireillä olevista hakemuksista on noin 60 prosenttia. Väliaikaista sääntelyä on katsottu olevan perusteltua jatkaa siihen saakka, kunnes hakemusten käsittelyajoissa saavutetaan 4 viikon tavoite.
Lain jatkokehittämisessä tulisi arvioida väliaikaisen sääntelyn vaikutuksia ja sitä, onko menettelystä perusteltua tehdä pysyvä ja jos niin, millä edellytyksillä. Koska väliaikaisen sääntelyn mukaisen poikkeusmenettelyn toteuttaminen ei ole kaikilta osin ollut ongelmatonta, tulisi sen pysyväksi muuttamista valmistellessa ottaa huomioon sen hyötyjen lisäksi eri toimijoille aiheutuneet epäsuotuisat vaikutukset ja pyrkiä välttämään ne mahdollisimman tehokkaasti.
2.1.3.2
Palveluntuottajan yleisten edellytysten ja luotettavuuden selvittäminen
2.1.3.2Palveluntuottajan yleisten edellytysten ja luotettavuuden selvittäminen
Valvontalain 6 §:ssä säädetään yleisistä edellytyksistä, jotka palveluntuottajan tulee täyttää. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluntuottajan on oltava toiminnan sisältöön ja laajuuteen nähden luotettava, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan palveluntuottaja ei saa olla selvitystilassa tai konkurssissa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos palveluntuottaja on yksityinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen ja hänellä on oltava yritys- tai yhteisötunnus toimiessaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole holhoustoimesta annetun lain
(442/1999)
18 §:n nojalla rajoitettu eikä hänelle ole mainitun lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrätty edunvalvojaa eikä hän ole liiketoimintakiellossa.
Palveluntuottajalla tulee lain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan olla yritys- tai yhteisötunnus. Lain 16 §:n 1 momentissa on lueteltu ne tiedot, jotka palveluntuottajan on annettava palveluntuottajaksi rekisteröimistä varten. Näitä ovat säännöksen mukaan palveluntuottajan nimi, henkilötunnus
tai
yritys- ja yhteisötunnus (
y-tunnus
). Sanan
yritys- ja yhteisötunnus (y-tunnus). Sanan
tai
käyttö säännöksessä viittaa siihen, että henkilötunnus ja y-tunnus ovat vaihtoehtoisia. Säännöksen perusteluissa henkilötunnus ja yritys- ja yhteisötunnus on eroteltu pilkulla (
HE 299/2022 vp
, s. 95). Tämä viittaisi puolestaan siihen, että palveluntuottajan olisi annettava molemmat. Rekisteröintihakemusten käsittelyssä myös henkilötunnus on tarpeen yrityksessä toimivan tai toimivien luonnollisten henkilöiden yksilöimiseksi. Lain 16 §:ää, jossa säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista,
käyttö säännöksessä viittaa siihen, että henkilötunnus ja y-tunnus ovat vaihtoehtoisia. Säännöksen perusteluissa henkilötunnus ja yritys- ja yhteisötunnus on eroteltu pilkulla (HE 299/2022 vp, s. 95). Tämä viittaisi puolestaan siihen, että palveluntuottajan olisi annettava molemmat. Rekisteröintihakemusten käsittelyssä myös henkilötunnus on tarpeen yrityksessä toimivan tai toimivien luonnollisten henkilöiden yksilöimiseksi. Lain 16 §:ää, jossa säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista,
on selvennettävä tältä osin.
Konkurssin taustalla olevien syiden kattava ja luotettava selvittäminen on valvontaviranomaisten mukaan osoittautunut nykysäännöksillä hankalaksi. Konkurssiin johtavat seikat kävisivät parhaiten ilmi konkurssilain
(120/2004)
9 luvun 2 §:n mukaisesta velallisselvityksestä, jossa pesänhoitajalla on lakisääteinen velvollisuus muun muassa arvioida konkurssin pääasiallisia syitä sekä kuvata sellaiset merkitykselliset tapahtumat, jotka voivat vaikuttaa konkurssimenettelyn jatkumiseen ja velallisen toiminnan asianmukaisuuden arviointiin. Pesänhoitajan on toimitettava velallisselvitys velalliselle, suurimmille velkojille ja konkurssiasiamiehelle. Velallisselvitys on myös tallennettava konkurssiasiamiehen Kosti-asianhallintajärjestelmään.
Valvontalain 45 §:ssä säädetään tahoista, joilta Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus maksutta ja salassapitosäännösten estämättä saada valvontalain mukaisten tehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Lupa- ja valvontavirastolle ei ole voimassa olevan säännöksen perusteella oikeutta saada tietoja konkurssiasiamiehen toimistolta. Lupa- ja valvontavirastolle ei myöskään ole säädetty oikeutta saada tietoja Digi- ja väestötietovirastolta, joka ylläpitää holhousasioiden rekisteriä.
7 §:n perustelujen mukaan sopimattomuuden arvioinnissa otetaan huomioon palveluntuottajan aiemmassa toiminnassa esille tulleet epäkohdat, muun muassa aiemmat vakavat asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiset sekä laiminlyönnit, vastuullisessa asemassa olevien henkilöiden ammattioikeuksien poistaminen tai rajoittaminen, rikollinen toiminta sekä muut mahdolliset seikat, jotka voivat heikentää asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelujen laadun toteutumista (
HE 299/2022 vp
, s. 79). Rikollinen toiminta on mainittu lain perusteluissa yhtenä arvioinnissa huomioon otettavan asiana. Valvontaviranomaiselle ei kuitenkaan ole säädetty oikeutta saada tietoja tuomioistuimilta, vaan se joutuu käyttämään julkisuuslain
7 §:n perustelujen mukaan sopimattomuuden arvioinnissa otetaan huomioon palveluntuottajan aiemmassa toiminnassa esille tulleet epäkohdat, muun muassa aiemmat vakavat asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumiset sekä laiminlyönnit, vastuullisessa asemassa olevien henkilöiden ammattioikeuksien poistaminen tai rajoittaminen, rikollinen toiminta sekä muut mahdolliset seikat, jotka voivat heikentää asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelujen laadun toteutumista (HE 299/2022 vp, s. 79). Rikollinen toiminta on mainittu lain perusteluissa yhtenä arvioinnissa huomioon otettavan asiana. Valvontaviranomaiselle ei kuitenkaan ole säädetty oikeutta saada tietoja tuomioistuimilta, vaan se joutuu käyttämään julkisuuslain
(621/1999)
9 §:n mukaisia julkisia selosteita.
Valvontalain 7 §:n 3 momentin mukaan mitä 6 §:ssä ja 7 §:n 1 momentissa säädetään palveluntuottajasta, koskee myös sitä, joka omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella käyttää määräämisvaltaa palveluntuottajan puolesta. Edellytykset arvioidaan tosiasiallisten olosuhteiden mukaisesti, jos olosuhteista muutoin käy selvästi ilmi, että palveluntuottajan toimintaa johtaa tai sen hallintoa hoitaa muu henkilö tai yhteisö kuin hakemuksessa merkitty, ja menettelyyn liittyvät järjestelyt on esitetty tosiasiallisten olosuhteiden vastaisesti toiminnan edellytyksistä annettujen säännösten kiertämiseksi. Pykälän 4 momentin mukaan, jos palveluntuottaja on oikeushenkilö, vaatimus luotettavuudesta koskee toimitusjohtajaa ja hänen sijaistaan, hallituksen jäsentä ja varajäsentä, hallintoneuvoston ja siihen rinnastettavan toimielimen jäsentä ja varajäsentä, vastuunalaista yhtiömiestä sekä muuta ylimpään johtoon kuuluvaa. Vaatimus luotettavuudesta koskee myös henkilöä,
jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakeyhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta tai vastaava omistus- tai määräämisvalta, jos kyseessä on muu yhteisö kuin osakeyhtiö. Pykälän 5 momentin mukaan luotettavuuden arvioimiseksi voidaan 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut seikat selvittää sellaisista yritys- ja yhteisötietolain
(244/2001)
3 §:ssä tarkoitetuista rekisteröidyistä yrityksistä ja yhteisöistä, jotka välittömästi tai välillisesti kytkeytyvät palveluntuottajaan tai tämän pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin.
Valvontalain 18 §:n 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voi palveluntuottajan luotettavuuden selvittämiseksi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain
(1207/2010)
6 §:n 1 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvityksen palveluntuottajasta ja tämän lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 7 §:n 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Valvontalain voimassaoloaikana valvontaviranomaiset ja Harmaan talouden selvitysyksikkö ovat havainneet, että sääntely ei ole asiallisesti riittävä, jotta valvontaviranomaisen olisi mahdollista pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä valvontalain 7 §:n 5 momentissa tarkoitetuista yrityksistä ja yhteisöistä. Kyseisiä tahoja ei mainita valvontalain 18 §:n 2 momentissa. Kyseisiä tahoja ei mainita myöskään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 36 kohdassa, jonka mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan valvontalain 7 §:ssä tarkoitetun palveluntuottajan ja palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien
henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten luotettavuuden selvittämistä. Tarkoitus on ollut, että palveluntuottajien ja niihin kytkeytyvien tahojen luotettavuus voitaisiin arvioida mahdollisimman laajasti. Lainsäädäntöä tulisi selkeyttää, jotta velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin laatia kaikista niistä tahoista, joita luotettavuuden selvittäminen lain 6 ja 7 §:n mukaisesti koskee.
2.1.3.3
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaito
2.1.3.3Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kielitaito
Valvontalain 9 §:ssä säädetään palveluntuottajan henkilöstöä koskevista vaatimuksista. Pykälän 2 momentin mukaan henkilöstöllä on oltava palveluntuottajan toiminnan edellyttämä, asianmukainen koulutus ja riittävä osaaminen ja ammattitaito ottaen huomioon tuotettavien palvelujen sisältö ja palveluja käyttävät asiakkaat ja potilaat. Käytännössä momentin on katsottu edellyttävän henkilöstöltä myös riittävää kielitaitoa. Esimerkiksi Valviran määräyksessä (8.5.2024; Dnro V/42106/2023) sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta todetaan, että omavalvontasuunnitelmassa on kuvattava muun muassa se, miten varmistetaan, että palvelun tuottamiseen osallistuvalla henkilöstöllä on työtehtäviinsä asianmukainen koulutus, riittävä osaaminen ja ammattitaito sekä kielitaito.
Järjestämislain 4 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Järjestämislain 5 §ssä säädetään palveluja järjestettäessä käytettävistä kielistä. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Tämä tarkoittaa säännöksen perustelujen mukaan sitä, että asiakasta palveleva henkilö käyttää asiakkaan kieltä ja osaa sitä riittävästi. Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä. Jos asiakkaan kieli on muu kuin millä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään eikä henkilökunta osaa asiakkaan kieltä, on palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta
ja tulkin hankkimisesta. (
HE 241/2020 vp
, s. 658.) Järjestämislain 5 § sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin
(423/2003)
, jossa säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi, saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen.
ja tulkin hankkimisesta. (HE 241/2020 vp, s. 658.) Järjestämislain 5 § sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin
(423/2003), jossa säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi, saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen.
Järjestämislain 5 §:n 2 momentissa säädetään oikeudesta käyttää saamen kieltä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. Lisäksi asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi saman lain 4 §:ssä tarkoitetun palvelujen saavutettavuuden perusteella. Järjestämislain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeudesta käyttää saamen kieltä säädetään muutoin saamen kielilaissa
(1086/2003)
.
(1086/2003).
Saamen kielilaissa säädetään saamelaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa sekä viranomaisten velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Saamelaisella on saamen kielilain 4 §:n mukaan oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa saamen kieltä. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamassa saamen kielilaissa säänneltyjä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat lain 3 luvun mukaisesti laajemmat saamelaisten kotiseutualueella. Kotiseutualueella saamelaisella on 12 §:n mukaisesti oikeus käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa asioidessaan valintansa mukaan suomen tai saamen kieltä. Tämä oikeus ei ole rajattu omaan asiaan. Saamen kielilain 19 §:n mukaan viranomaisessa tapahtuvassa suullisessa käsittelyssä asia on pyrittävä antamaan
saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole saamen kielen taitoista henkilöä, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus. Saamen kielilain esitöiden mukaan lakiehdotuksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tulkkaus ja kääntäminen vähitellen jäisivät toissijaisiksi keinoiksi asiakkaan ja viranomaisen välisissä yhteyksissä. Pääsääntönä olisi asian käsittely saamen kielellä ilman tulkkausta, jos tähän vain olisi mahdollisuus. (
HE 46/2003 vp
, s. 41.) Saamen kielilain 14 §:n mukaan viranomaisen on kotiseutualueella henkilöstöä palvelukseen ottaessaan huolehdittava siitä, että sen henkilöstö kussakin virastossa tai muussa toimipaikassa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi. Viranomaisen on lisäksi koulutusta järjestämällä ja muulla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito. Saamen kielilaki sisältää erikseen säännöksiä henkilöstön saamen kielen taidosta ja sitä koskevista
saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole saamen kielen taitoista henkilöä, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus. Saamen kielilain esitöiden mukaan lakiehdotuksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tulkkaus ja kääntäminen vähitellen jäisivät toissijaisiksi keinoiksi asiakkaan ja viranomaisen välisissä yhteyksissä. Pääsääntönä olisi asian käsittely saamen kielellä ilman tulkkausta, jos tähän vain olisi mahdollisuus. (HE 46/2003 vp, s. 41.) Saamen kielilain 14 §:n mukaan viranomaisen on kotiseutualueella henkilöstöä palvelukseen ottaessaan huolehdittava siitä, että sen henkilöstö kussakin virastossa tai muussa toimipaikassa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi. Viranomaisen on lisäksi koulutusta järjestämällä ja muulla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito. Saamen kielilaki sisältää erikseen säännöksiä henkilöstön saamen kielen taidosta ja sitä koskevista
kelpoisuusvaatimuksista sekä palkallisesta virkavapaudesta ja vapautuksesta työstä saamen kielen taidon hankkimista varten. On kuitenkin otettava huomioon, että enemmistö saamelaisista asuu kotiseutualueen ulkopuolella.
Järjestämislain 5 §:n 3 momentissa säädetään asiakkaan ja potilaan osallistumisen turvaamisesta tilanteissa, joissa henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Palveluja annettaessa on tällöin mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Säännöstä sovelletaan sen lisäksi, mitä saman pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään eli esimerkiksi tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole ehdotonta oikeutta saada palvelua omalla kielellään tai käyttää omaa kieltään. Viittomakielilaissa
(359/2015)
säädetään viranomaisen velvollisuudesta edistää toiminnassaan viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Viranomaisella tarkoitetaan muun muassa hyvinvointialueen viranomaisia. Viittomakielilaki on suppea yleislaki, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävän
kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Aineelliset säännökset viittomakieltä käyttävän kielellisistä oikeuksista sisältyvät eri hallinnonaloja koskevaan lainsäädäntöön.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain
(559/1994)
18 a §:n 1 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöllä tulee olla hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön työnantajan tulee varmistua siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilön kielitaito on hänen tehtäviensä edellyttämällä riittävällä tasolla. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa
(817/2015)
ei ole terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 18 a §:ää vastaavaa säännöstä ammattihenkilön kielitaidosta.
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen
(564/1994)
14 §:n mukaan Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion kansalaiselta, joka on suorittanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 4 §:ssä tai 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen ulkomailla, vaaditaan ammatinharjoittamisluvan saamiseksi mainituissa lainkohdissa tarkoitettuihin tehtäviin tai ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi laillistettuna ammattihenkilönä toimimiseen, että hän on suorittanut Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston mahdollisesti määräämän palvelun ja lisäopinnot sekä ammattitaidon selvittämiseksi kuulustelun siten, että hänen pätevyytensä vastaa Suomessa suoritettua vastaavaa koulutusta ja että hän on osoittanut omaavansa riittävän kielitaidon. Sosiaalihuollon ammattihenkilöstä annetun valtioneuvoston asetuksen
(153/2016)
6 §:n 4 momentin mukaan ulkomailla koulutuksen saaneen hakijan tulee Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston pyynnöstä
esittää todistus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta hakiessaan lopullista ammatinharjoittamisoikeuden myöntämistä tai ammattinimikkeen käyttöoikeutta.
Ongelmat ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa ovat nousseet esille myös eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä sekä yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi tammikuussa 2025 huomautuksen Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle, joka oli apulaisoikeusasiamiehen mukaan toiminut lainvastaisesti ja virheellisesti iäkkäiden ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestämisessä. Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain
(980/2012)
18 §:n 2 momentin mukaan päätös muiden kuin kiireellisten sosiaalipalvelujen myöntämisestä on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun kirjallinen tai suullinen hakemus on tullut vireille. Iäkkäällä henkilöllä on oikeus saada hänelle myönnetyt muut kuin kiireelliset sosiaalipalvelut ilman aiheetonta viivytystä. Niitä koskeva päätös
on kuitenkin toimeenpantava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua asian vireille tulosta. Aika voi olla tätä pidempi, jos asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii pidempää aikaa tai toimeenpanon viivästymiselle on muu asiakkaan tarpeeseen liittyvä erityinen peruste. Asiassa saatujen selvitysten mukaan asumispalvelupaikkojen jonottaminen oli kestänyt yli kolme kuukautta muun muassa tilanteessa, jossa asiakas tarvitsi ruotsinkielisen asumispalvelupaikan.
Ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestäminen ikääntyneille Varhassa, EOAK/4553/2024, 17.1.2025.
[2]
Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli hakijana yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa asiassa, jossa oli kysymys äidinkieleltään ruotsinkielisen nuoren oikeudesta asioida sairaalan päivystyksessä omalla äidinkielellään. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta antoi asiassa ratkaisunsa syyskuussa 2025. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta totesi, että tapauksessa oli kyse syrjinnästä. Lautakunta katsoi, että nuorta oli äidinkielensä perusteella kohdeltu epäsuotuisammin kuin suomenkielistä henkilöä olisi kohdeltu vastaavassa tilanteessa. Päätöksessä todetaan, että sairaalalla oli velvollisuus huolehtia siitä, että nuorella on tosiasiallinen mahdollisuus valita, kumpaa kieltä hän käyttää. Henkilö voi luopua oikeudestaan käyttää omaa kieltään vain omasta vapaasta tahdostaan eikä siksi, että hän kokee, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa. Lautakunta myös totesi, että sairaalan tulee huolehtia siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat kussakin yksittäistapauksessa
esimerkiksi työvuorojärjestelyillä tai varmistamalla, että henkilöstössä on kielitaitoisia henkilöitä. Lautakunta myös totesi, että koska kyse oli alaikäisestä, joka oli hakeutunut hoitoon psyykkisen huonovointisuuden vuoksi, oli sairaalalla ollut erityinen vastuu ottaa ensi sijassa huomioon potilaan etu. Lautakunta kielsi sairaalaa jatkamasta tai uusimasta syrjintää lasten päivystyksessä asianomistajaa ja muita ruotsinkielisiä potilaita kohtaan. Lautakunta asetti kiellon tehosteeksi 5 000 euron uhkasakon ja suositti sairaalaa maksamaan 3 000 euron hyvityksen asianomistajalle. Päätös ei ole lainvoimainen.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomus 2025. Ks. myös Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tapausseloste asiasta, saatavilla osoitteessa
https://www.yvtltk.fi/tapausselosteet/syrjinta-kielen-perusteella-lasten-paivystyksessa/
[3]
Aluehallintovirasto lähetti 6.11.2023 kaksikielisille hyvinvointialueille sekä Helsingin kaupungille ja HUS-yhtymälle ohjauskirjeen, jossa se kehottaa niitä omavalvonnallaan varmistamaan, että asiakkaiden kielelliset oikeudet toteutuvat alueen järjestämisvastuulla olevissa palveluissa. Ohjauskirjeen mukaan aluehallintovirastojen tietoon on tullut, että ruotsinkielisten palveluiden saatavuudessa on ollut puutteita kaksikielisillä hyvinvointialueilla, Helsingin kaupungissa ja HUS-yhtymässä. Asiakkaat ovat olleet pakotettuja vaihtamaan kieltä ja heille on tarjottu tulkkia, eikä ruotsiksi ole ollut saatavilla digitaalisia palveluja tai kirjallisia ohjeita.
Lähi- ja perushoitajaliitto SUPER on vuosina 2023 ja 2024 kartoittanut kyselyllä jäsentensä kokemuksia puutteellisesta kielitaidosta.
Työperäinen maahanmuutto ja kielitaito superilaisten kokemana. Selvitys 2023 ja Työperäinen maahanmuutto ja kielitaito – jäsenten kokemuksia. Seurantatutkimus 2024. Saatavilla osoitteessa
www.superliitto.fi/ajankohtaista/julkaisut/selvitykset/
[4]
Vuoden 2024 kyselyn mukaan yli puolet vastaajista oli havainnut heikosta kielitaidosta johtuvia vaaratilanteita. Eniten kuvattiin tiedonkulkuun ja kommunikointiin, lääketurvallisuuteen
Kyselyä koskevassa julkaisussa viitataan lääketurvallisuuteen,
mutta asiayhteyden perusteella kyse on ollut lääkehoidon turvallisuudesta eli lääkitysturvallisuudesta.
[5]
sekä muuhun kliiniseen hoitotyöhön liittyviä vaaratilanteita. Samansuuntaisia havaintoja on saatu yksittäiseltä hyvinvointialueelta: tyypillisiä puutteellisesta kielitaidosta johtuvia ongelmia liittyi lääkehoitoon ja tiedonkulkuun. SUPERin kyselyn vastauksissa nousi esiin myös eri taustoista tulevien erilainen käsitys asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeudesta. Tiedonkulkuun ja kommunikointiin liittyviä vaaratilanteita ilmeni sekä kuullun ja puhutun että luetun kielen ymmärtämisessä. Vastaajien mukaan potilaiden/asiakkaiden on usein vaikea ymmärtää vieraskielisiä hoitajia ja päinvastoin. Haasteita koettiin myös kollegoiden välisessä kommunikoinnissa sekä hoitajan ja lääkärin välisessä ymmärryksessä. Vieraskielisten hoitajien kirjalliset raportit koettiin usein epäselviksi, ja heillä kerrottiin olevan vaikeuksia ymmärtää kirjallisia ohjeita. Ohjeiden
tulkinnassa esiintyi myös toistuvia ongelmia, ja vaaratilanteita syntyi myös silloin, kun vieraskielinen kollega ei ilmoittanut, jos ei ollut ymmärtänyt annettua ohjetta. Selvityksen mukaan työntekijöiden työkuorma kasvaa tilanteissa, joissa vieraskielisten hoitajien työtehtäviä on rajattu kielitaidon puutteiden vuoksi. Nämä tehtävät siirtyvät kielitaitoisille hoitajille hoidettavaksi. Vastaajilta myös kysyttiin työkaverin kielitaidottomuuden aiheuttamasta kuormittuvuudesta. Väitteestä ”Kuormitun työkaverin kielitaidottomuuden vuoksi” oli täysin samaa mieltä 37 % ja osittain samaa mieltä 41 % vastaajista.
Ammattiliitto JHL toteutti jäsenilleen alkuvuonna 2024 sosiaali- ja terveysaloilla ja niiden tukipalveluissa työskenteleville jäsenilleen kyselyn, jossa tiedusteltiin alan ammattilaisten näkemyksiä soten henkilöstöpulan selättämiseksi.
JHL-SOTE, miten ratkaista henkilöstöpulaa? Sote-kyselyn analyysi 8: Miten maahanmuuttajien tuloa sote-alalle voisi lisätä? Mitä esteitä siihen on? Saatavilla osoitteessa
www.jhl.fi/app/uploads/2026/03/8.-JHL-SOTE-kanta-maahanmuutto.pdf
[6]
Suurimpana haasteena maahanmuuttajataustaisella henkilöstöllä oli vastaajien mukaan riittävä suomen tai ruotsin kielen hallinta. Heikko kielitaito estää vastausten mukaan tehokkaan perehdytyksen ja vuorovaikutuksen
työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Heikko suomen tai ruotsin kielen taito voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja potilasturvallisuuden vaarantumista sekä kuormitusta työntekijöille. Kyselyn mukaan lisäämällä suomen tai ruotsin kielen osaamista vahvistetaan työntekijöiden jaksamista ja turvallista työskentelyä.
Puutteellisen kielitaidon kustannukset saattavat olla huomattavia, mutta tarkkaa tietoa asiasta ei ole saatavilla. Suomessa terveydenhuollon virheiden ja haittojen korjaaminen maksaa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan vuosittain yli miljardi euroa. Luku pohjautuu OECD:n arvioon, jonka mukaan näihin korjauksiin kuluu 13 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Uusin luku olisi hyvinvointialueiden 24 miljardin euron kokonaismenojen perusteella 1,5 miljardia euroa. Haittatapahtumia esiintyy joka 10:nnellä hoitojaksolla, ja joka sadas potilas kohtaa vakavan vaaratapahtuman.
Asiakas- ja potilasturvallisuuden pettämisen kustannukset. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus. Tutkittua tietoa 2/2025. Saatavilla osoitteessa
https://asiakasjapotilasturvallisuuskeskus.fi/no-harm-artikkelit/asiakas-ja-potilasturvallisuuden-pettamisen-kustannukset/
[7]
Kustannuksia
syntyy muun muassa lääkehoidosta, uusintaleikkauksista ja hoitojaksojen pitkittymisestä sekä näihin liittyvästä selvittelytyöstä. Sosiaalihuollon vaaratapahtumista, joihin kuuluvat vanhuspalveluiden vaaratapahtumat, ei ole vastaavaa arvioita. Lääkehoidon vaaratapahtumat ovat tyypillisiä kielitaidon puutteiden seurauksia. Esimerkiksi Pohjois-Savon hyvinvointialueella tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin vuonna 2024, kuinka paljon kustannuksia aiheutuu lääkehoidon vaaratapahtumien selvittelyyn kuluvasta työajasta ja tapahtumien välittömistä korjaavista toimenpiteistä. Työaikakustannukset laskettiin vuoden 2023 keskiarvopalkkojen perusteella. Yksittäisen lääkehoitoon liittyvän vaaratapahtuman kokonaiskustannuksiksi arvioitiin keskimäärin 138 euroa, vuosittaiseksi kustannukseksi Pohjois-Savon hyvinvointialueella 686 274 euroa. Kansallisella tasolla ekstrapoloiduksi vuosivaikutukseksi arvioitiin 15,5 miljoonaa euroa. Suurimmat kustannustekijät olivat sairaanhoitajien ja näiden tapahtumien
hoitoon osallistuvien lääkärien työaikamenot.
Kanninen J-C, Ojala R, Ahonen J, Kautiainen H, Holm A, Valkonen V. The Financial and Workforce Impact of Medication Errors in the Finnish Public Healthcare System: A Pilot Study. Health Services Insights. 2026;19. Saatavilla osoitteessa https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/11786329261427522
[8]
Tehtyjen palkankorotusten myötä ja huomioiden, että kieliongelmat lisäävät asioiden selvittelyyn kuluvaa aikaa, voivat kielitaidon puutteista johtuviin lääkehoidon vaaratapahtumiin liittyvät kustannukset olla tutkimuksessa esitettyä suuremmat. Tietoa ei ole siitä, kuinka suuri osuus sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien kustannuksista johtuu puutteellisesta kielitaidosta. Eräällä hyvinvointialueella asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvistä ilmoituksista 0,2 % liittyi puutteelliseen kielitaitoon. Suhteutettuna vuosittaisiin 1,5 miljardin kustannuksiin virheiden ja haittojen korjaamisesta,
kielitaitopuutteiden kustannukset olisivat suuruusluokkaa 3 miljoonaa euroa vuosittain. Laskelmaan liittyy paljon epävarmuuksia.
Hallitus antaa eduskunnalle kerran vaalikaudessa kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta. Kielilain täytäntöönpanosta annetun asetuksen
(433/2004)
mukaan kertomuksessa käsitellään suomen ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä sekä tarpeen mukaan yleisemmin maan kielioloja. Kertomuksessa tulee käsitellä kielilainsäädännön soveltamista, kielellisten oikeuksien toteutumista, maan kielisuhteita sekä suomen ja ruotsin kielten kehitystä. Kertomuksessa on vuodesta 2006 lähtien tarkasteltu, miten oman kielen käyttäminen toteutuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastilanteissa. Kielellisten oikeuksien toteutumista sote-palveluissa tarkasteltiin laajemmin vuoden 2017 kielikertomuksessa. Vuoden 2021 kertomuksessa käsiteltiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta ja todettiin, että seuraavassa kielikertomuksessa tulee osana valtioneuvoston sote-uudistuksen toimeenpanon seurantaa arvioida uudistuksen vaikutuksia kielellisten
oikeuksien käytännön toteutumiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä pelastuspalveluissa. Koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kokonaisuutena on vielä liian tuore vaikutusten asianmukaiseen arviointiin, keskitytään vuoden 2025 kielikertomuksessa tarkastelemaan kaksikielisten hyvinvointialueiden vähemmistökielisiä palveluja.
Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025. Valtioneuvoston julkaisuja 2026:2, s. 128. Saatavilla osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-844-1
[9]
Kertomuksen mukaan ruotsinkieliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät vieläkään toteudu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Omakielistä palvelua ei aina ole saatavilla, tai palveluketjut eivät toimi kokonaan ruotsiksi. Pula ruotsinkielentaitoisesta henkilökunnasta on jatkuva ongelma, eikä olemassa olevan henkilöstön kielitaitoa aina hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Puutteita palveluissa on etenkin niillä alueilla, joilla ruotsinkielisen väestön osuus on pienempi.
Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025, s. 146.
[10]
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan hallituksen kielikertomuksesta kiinnittänyt huomiota siihen, että valiokunnan käsityksen mukaan haasteita erityisesti terveydenhuollon asiakastilanteissa liittyy myös suomen kielen käyttämiseen (PeVL 18/2026 vp, s. 3).
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevien hyvinvointialuekohtaisten asiantuntija-arvioiden mukaan kielellisten oikeuksien toteutumisessa vaikuttaisi olevan suuria eroja alueiden välillä. Vaikka kehittämistä ja kehitystä on tapahtunut, kielelliset oikeudet eivät toteudu yhdenvertaisesti kaikilla alueilla ja palvelualoilla. Yksi yhteisistä haasteita asiantuntija-arvioiden mukaan on henkilöstön kielitaito sekä rekrytoinnin haasteet kaksikielisillä hyvinvointialueilla.
Hyvinvointialuekohtaiset asiantuntija-arviot saatavilla osoitteessa www.julkari.fi
[11]
Sekä hallituksen kielikertomuksen että THL:n hyvinvointialuekohtaisen asiantuntija-arvion mukaan saamenkielisissä palveluissa on saatu aikaan kehitystä Lapin hyvinvointialueella. Hallituksen kielikertomuksen mukaan saamenkielisten työntekijöiden määrää on lisätty mahdollistamalla työntekijöille saamen kielen opinnot, ja kielitaitoisia työntekijöitä on pyritty siirtämään saamenkielisiin palveluihin. Uusia, kuntarajat ylittäviä saamenkielisiä palveluita on aloitettu saamenkielisten työntekijöiden osaamisen hyödyntämiseksi laajemmalla alueella.
Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025, s. 145.
[12]
Saamenkielistä henkilöstöä on kuitenkin edelleen liian vähän ehjien palvelupolkujen rakentamiseksi. Pulaa on etenkin inarin- ja koltansaamenkielisistä työntekijöistä. Saamelaisten totuus- ja sovintokomission mukaan lainsäädäntö luo vahvan perustan saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden
turvaamiselle, mutta palvelujen käytännön toteutuminen on puutteellista eikä vastaa saamelaisten tarpeita. Koltan- ja inarinsaamenkielisiä palveluita ei ole juuri lainkaan. Omakielisiä ja kulttuurinmukaisia palveluja ei ole turvattu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.
”Haluan, että kansani elämä paranee”. Yhteenveto saamelaisten totuus- ja sovintokomission ehdotuksista. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:100. Valtioneuvosto Helsinki 2025. Saatavilla osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-980-9
[13]
Ammattihenkilöiden ennakkovalvonnalla on tärkeä rooli kielitaidon varmistamisessa. Riittävä kielitaito varmistetaan siinä tapauksessa, että henkilö on kouluttautunut ulkomailla ja hakee oikeutta harjoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon säänneltyä ammattia taikka oikeutta käyttää säänneltyä ammattinimikettä Suomessa. Sellaisen henkilön kielitaitoa ei varmisteta, joka on kouluttautunut Suomessa. Suomessa on kuitenkin järjestetty esimerkiksi sairaanhoitajatutkintoon ja lähihoitajatutkintoon johtavaa koulutusta kokonaan englanninkielisenä. Kansalliskielten puutteellista taitoa esiintyy myös Suomessa kansalliskielillä kouluttautuneilla. Erityisesti tämä näyttäytyy ruotsinkielisen kielivähemmistön omakielisten palvelujen saatavuudessa.
ja terveydenhuollon ammattihenkilön hakemusprosessissa ei kuitenkaan arvioida sote-ammattikielen taitoa eikä erilaisten työtehtävien edellyttämää kielitaitoa. Ammattihenkilölainsäädännössä ei myöskään säädetä sanktioista työantajalle, mikäli tämä laiminlöisi velvoitettaan varmistaa ammattihenkilön riittävää kielitaitoa. Tämä korostaa tarvetta säätää asiasta täsmällisemmin valvontalaissa.
2.1.4
Rekisteröintiä varten annettavat tiedot
2.1.4Rekisteröintiä varten annettavat tiedot
Valvontalain 16 §:ssä säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista. Pykälän 2 momentissa luetellaan ne tiedot, jotka palveluntuottajan on annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten. Valvontalain 16 §:n 2 momentin 9 kohdassa mainittu laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä
(784/2021)
on kumottu lailla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023; jäljempänä asiakastietolaki), joka tuli voimaan 1.1.2024. Valvontalakiin on tarpeen tehdä mainitun säädösviittauksen päivitys, jonka myötä valvontalain 16 §:n 2 momentin 9 kohdassa viitattaisiin uuden lain 77 §:n mukaiseen tietoturvasuunnitelmaan.
2.1.5
Palvelunjärjestäjän omavalvonta ja muut hyvinvointialueen valvontatehtävät
2.1.5Palvelunjärjestäjän omavalvonta ja muut hyvinvointialueen valvontatehtävät
Valvontalain 23:ssä säädetään palvelunjärjestäjän omavalvonnasta. Pykälän 1 momentin mukaan palvelunjärjestäjän on varmistettava omavalvonnalla sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviensä lainmukainen hoitaminen. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa siten, että sosiaali- ja terveydenhuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden ja potilaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät. Palvelunjärjestäjän on otettava toiminnassaan huomioon, että sosiaalihuollon asiakkaiden ja potilaiden palvelut toteutetaan yhdenvertaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan omavalvontaan kuuluu valvoa oman palvelutuotannon lisäksi eri palveluntuottajien kanssa tehtyjen sopimusten noudattamista sekä ohjata ja valvoa yksityisiä palveluntuottajia ja näiden alihankkijoita jatkuvasti palveluja tuotettaessa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava omien sekä hankkimiensa palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus ja laatu. Palvelunjärjestäjän on seurattava
Lain 24 §:n 1 momentin mukaan palvelunjärjestäjän on ohjattava ja valvottava sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Pykälän 2 momentissa on informatiivinen viittaussäännös, jonka mukaan hyvinvointialueiden velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa, oikeudesta saada palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset sekä oikeudesta tarkastaa palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita säädetään hyvinvointialueesta annetun lain
(611/2021)
10 §:ssä.
Valvontalailla kumottiin laki yksityisistä sosiaalipalveluista
(922/2011)
, jonka 34 §:ssä säädettiin hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Hyvinvointialueella ei enää ole yleistä velvollisuutta valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Sekä valvontalaissa että hyvinvointialueesta annetussa laissa sosiaalipalvelujen tuottamista koskeva omavalvontavastuu ja siihen liittyvät valvontatoimivaltuudet on sidottu järjestämisvastuuseen.
(922/2011), jonka 34 §:ssä säädettiin hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Hyvinvointialueella ei enää ole yleistä velvollisuutta valvoa sen alueella tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja. Sekä valvontalaissa että hyvinvointialueesta annetussa laissa sosiaalipalvelujen tuottamista koskeva omavalvontavastuu ja siihen liittyvät valvontatoimivaltuudet on sidottu järjestämisvastuuseen.
Lastensuojelulain
(417/2007)
79 §:ssä säädetään kuitenkin edelleen lastensuojelun järjestämisestä vastuussa olevan hyvinvointialueen (sijoittajahyvinvointialue) lisäksi myös sen hyvinvointialueen, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa (sijoitushyvinvointialue), tehtävästä valvoa sijaishuoltopaikan toimintaa. Lastensuojelulain 78 §:n mukaan saman lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa lapsi on sijoitettu jonkin muun kuin sijoituksen tehneen hyvinvointialueen alueelle, sijoittajahyvinvointialueen tulee ilmoittaa tarvittavien lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestämiseksi sekä sijaishuoltopaikan valvonnan toteuttamiseksi lapsen sijoituksesta ja sen päättymisestä sijoitushyvinvointialueelle, jonka on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista. Lastensuojelulain 79 §:n 1 momentin mukaan sijoittajahyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon
tai laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Pykälän 2 momentin mukaan sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoitushyvinvointialue ja Lupa- ja valvontavirasto. Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirasto valvoo sijaishuoltopaikan toimintaa siltä osin, kun on kyse Ahvenanmaan itsehallintolain
(1144/1991)
27 §:n 24 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvasta hallinnollisesta puuttumisesta henkilökohtaiseen vapauteen. Edelleen lastensuojelulain 79 §:n 3 momentin mukaan, jos sijoittajahyvinvointialue havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä sijoitushyvinvointialueelle, Lupa- ja valvontavirastolle, tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille hyvinvointialueille ja
Ahvenanmaan maakunnassa Ahvenanmaan valtionvirastolle.
Myös oman ja ostopalvelutoiminnan asiakas- ja potilasasiakirjamerkintöjen tarkastaminen palvelunjärjestäjän omavalvonnassa on osoittautunut haasteelliseksi. Omavalvonta on valvontalain esitöiden mukaan palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen kuuluvaa ennakoivaa, toiminnanaikaista ja jälkikäteistä laadun- ja riskienhallintaa sekä jatkuvuudenvarmistamista, jolla osaltaan varmistetaan asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutuminen. Palvelunjärjestäjän omavalvontaan kuuluu ohjata ja valvoa omaa ja hankittua palveluntuotantoa. Palvelutuotannon valvonta voi sisältää esimerkiksi muistutusten tai kanteluiden käsittelyä. Toisaalta palvelutuotannon valvonnassa on kyse myös laajemmasta palvelutuotannon asianmukaisuuden valvonnasta. Palvelutuotannon valvonnan lisäksi palvelunjärjestäjän omavalvonnalla määritetään ja toimeenpannaan se, miten palvelunjärjestäjä vastaa laissa säädettyjen palveluiden saatavuudesta, jatkuvuudesta, turvallisuudesta ja laadusta sekä asiakkaiden
yhdenvertaisuudesta. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa ja kehitettävä laadukkaat, turvalliset ja vaikuttavat prosessit, palveluketjut ja toimintatavat (
HE 299/2022 vp
, s. 108). Palvelunjärjestäjällä voi tältä osin olla tarve saada ja käsitellä myös yksittäisen asiakkaan tietoja. Palvelunjärjestäjä voi esimerkiksi omavalvonnassaan havaita, että tietyssä yksikössä esiintyy potilasturvallisuuteen vaikuttavia käytänteitä, joiden vuoksi sen voi olla tarpeen arvioida tarkemmin, miten asiakkaiden palvelut kyseisessä yksikössä toteutuvat käytännössä. Palvelunjärjestäjällä voi myös olla tarve käsitellä asiakastietoja esimerkiksi valvoakseen asiakastietojen kirjausten asianmukaisuutta sen järjestämisvastuulle kuuluvassa palvelutuotannossa
yhdenvertaisuudesta. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa ja kehitettävä laadukkaat, turvalliset ja vaikuttavat prosessit, palveluketjut ja toimintatavat (HE 299/2022 vp, s. 108). Palvelunjärjestäjällä voi tältä osin olla tarve saada ja käsitellä myös yksittäisen asiakkaan tietoja. Palvelunjärjestäjä voi esimerkiksi omavalvonnassaan havaita, että tietyssä yksikössä esiintyy potilasturvallisuuteen vaikuttavia käytänteitä, joiden vuoksi sen voi olla tarpeen arvioida tarkemmin, miten asiakkaiden palvelut kyseisessä yksikössä toteutuvat käytännössä. Palvelunjärjestäjällä voi myös olla tarve käsitellä asiakastietoja esimerkiksi valvoakseen asiakastietojen kirjausten asianmukaisuutta sen järjestämisvastuulle kuuluvassa palvelutuotannossa
Henkilötietojen käsittelylle on oltava laissa säädetty käsittelyn oikeusperuste. Käsittelyn oikeusperusteista säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (yleinen tietosuoja-asetus) (EU) 2016/679 (jäljempänä tietosuoja-asetus) 6 artiklassa. Käsittely on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan perusteella erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen kuten terveyttä koskevien tietojen käsittely on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos käsittely tapahtuu saman artiklan 2 kohdan alakohtien perusteella. Käsittely on sallittua 9 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan, jos se on tarpeen muun muassa terveyden- tai sosiaalihuollon
Tietosuoja-asetusta täydentävät ja täsmentävät säännökset käsiteltäessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja ja asiakkaan itsensä tuottamia hyvinvointitietoja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen ja toteuttamisen käyttötarkoituksissa säädetään asiakastietolaissa. Mainitun lain 9 §:n mukaan oikeuden käyttää asiakastietoja on perustuttava sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön ja muun asiakastietoja käsittelevän henkilön työtehtävään ja annettavaan palveluun siten, että henkilöllä on oikeus käyttää vain työtehtävissään tarvitsemiansa välttämättömiä asiakastietoja. Asiakastietojen käsittelyn perusteena on oltava tietoteknisesti varmistettu asiakas- tai hoitosuhde tai muu asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelun järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvä tehtävä. Säännöksen perustelujen mukaan muita työtehtäviä, joissa asiakastietojen käsittely on välttämätöntä, ovat esimerkiksi asiakaslaskutukseen liittyvät tehtävät, arkistotoimen ja asiakirjahallinnon
tehtävät tai tietojärjestelmiin liittyvät tehtävät, joissa esimerkiksi virhetilanteiden selvittäminen edellyttää myös asiakastietoihin pääsyä (
HE 246/2022 vp
, s. 70).
tehtävät tai tietojärjestelmiin liittyvät tehtävät, joissa esimerkiksi virhetilanteiden selvittäminen edellyttää myös asiakastietoihin pääsyä (HE 246/2022 vp, s. 70).
Siitä, mitä tietoja ammattihenkilöt ja muut asiakastietoja käsittelevät henkilöt työtehtävänsä ja annettavan palvelun perusteella saavat käyttää, säädetään asiakastietolain 9 §:n 3 momentin mukaisesti tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (457/2024; jäljempänä asiakastietoasetus). Asiakastietoasetuksen 24 §:n mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisen työtehtävissä muistutusten, kanteluiden, vaara- ja haittatapahtumien ja asiakaspalautteen käsittelyssä sekä muissa vastaavissa tilanteissa käyttöoikeus on palvelunantajan oman asiakas- ja potilasrekisterin välttämättömiin tietoihin.
Tarve käsitellä asiakastietoja voi ulottua hyvinvointialueen itse tuottamissa palveluissa kertyneiden asiakastietojen lisäksi myös hyvinvointialueelle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan tai hyvinvointialueelle palveluja tuottavan muun julkisen palveluntuottajan palveluissa kertyneisiin asiakastietoihin. Järjestämislain 58 §:n mukaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä vastaava toimivaltainen viranomainen on tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä sen järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneille sekä sille kuntien ja kuntayhtymien hallinnasta siirtyneille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedoille. Hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on tallennettava asiakas- ja potilastiedot hyvinvointialueen asiakas- ja potilasrekistereihin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä
käsittelystä annetun lain mukaisia valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja tai muita teknisiä rajapintoja käyttäen. Yksityisen palveluntuottajan on varmistettava asiakas- ja potilastietojen virheettömyys ennen tietojen tallentamista. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen oikeudesta saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Säännöksen perustelujen mukaan pyydettävät tiedot voisivat sisältää myös arkaluonteisia tietoja, kuten välttämättömiä sosiaali- tai terveydenhuollon asiakas- tai potilastietoja (
HE 241/2020 vp
, s. 522). Asiakastietojen käsittelystä mainittuun tarkoitukseen ei kuitenkaan säädetä asiakastietolaissa.
käsittelystä annetun lain mukaisia valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja tai muita teknisiä rajapintoja käyttäen. Yksityisen palveluntuottajan on varmistettava asiakas- ja potilastietojen virheettömyys ennen tietojen tallentamista. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen oikeudesta saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Säännöksen perustelujen mukaan pyydettävät tiedot voisivat sisältää myös arkaluonteisia tietoja, kuten välttämättömiä sosiaali- tai terveydenhuollon asiakas- tai potilastietoja (HE 241/2020 vp, s. 522). Asiakastietojen käsittelystä mainittuun tarkoitukseen ei kuitenkaan säädetä asiakastietolaissa.
Korkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollosta annetun lain (695/2019; jäljempänä opiskeluterveydenhuoltolaki) 31 §:ssä säädetään Kansaneläkelaitoksen (jäljempänä Kela) oikeudesta saada sille mainitussa laissa säädetyssä järjestämistehtävässä tarvittavia tietoja. Lain 31 §:n 4 momentin mukaan Kelalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä ja korvauksetta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä (jäljempänä YTHS) järjestämänsä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon saatavuuden, saavutettavuuden, laadun, vaikuttavuuden, taloudellisuuden, tuottavuuden ja jatkuvan kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi tarvitsemiaan tietoja. Nämä tiedot eivät saa kuitenkaan säännöksen mukaan sisältää henkilötietoja.
Kielto luovuttaa henkilötietoja opiskeluterveydenhuollon palvelunjärjestäjänä toimivalle Kelalle on osaltaan vaikeuttanut ja hidastanut valvontalaissa säädettyjen palvelujärjestäjän omavalvontaan liittyvien tehtävien hoitoa. Kelan tiedonsaantioikeuden laajentaminen kytkeytyy kuitenkin kysymykseen Kansaneläkelaitoksen poikkeuksellisesta roolista palvelujen järjestäjänä sekä YTHS:n rooliin potilasasiakirjojen rekisterinpitäjänä, eikä laajentamisen mahdollisuuksia ole ollut mahdollista selvittää ja arvioida riittävällä laajuudella tämän esityksen valmistelun yhteydessä. Kelan tietojensaantioikeuksien laajentamismahdollisuuksia tulisi kuitenkin selvittää tulevien lainmuutosten valmistelun yhteydessä.
2.1.6
Omavalvonnan seurannan raportointi
2.1.6Omavalvonnan seurannan raportointi
Lain 26 §:ssä säädetään omavalvontaohjelmasta. Pykälän mukaan palvelunjärjestäjän ja useammassa kuin yhdessä palveluyksikössä palveluja antavan palveluntuottajan on laadittava vastuulleen kuuluvista tehtävistä ja palveluista omavalvontaohjelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla. Palveluntuottajan omavalvontaohjelma kattaa kaikki palveluntuottajan palveluyksiköt. Omavalvontaohjelmassa on määriteltävä, miten palvelunjärjestäjän 23 §:ssä ja palveluntuottajan 27 §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden noudattaminen järjestetään ja toteutetaan. Omavalvontaohjelmassa on todettava, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteutumista, turvallisuutta ja laatua sekä asiakkaiden ja potilaiden palvelujen yhdenvertaisuuden toteutumista seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Omavalvontaohjelman osana on myös päivittäisen toiminnan sisältämät palveluyksiköiden omavalvontasuunnitelmat ja
Omavalvonnan seurannan neljän kuukauden raportointijaksoa on pidetty liian tiheänä ja kuormittavana. Raportointiin on toivottu joustavuutta, jotta se voitaisiin esimerkiksi kytkeä osaksi muuta toiminnan ja talouden seurantaa.
2.1.7
Viranomaisten välinen yhteistyö
2.1.7Viranomaisten välinen yhteistyö
Valvontalain 34 §:ssä säädetään viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Pykälän 4 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän ja valvontaviranomaisen velvollisuudesta lähettää toisilleen laatimiaan tarkastuskertomuksia, jotka koskevat palvelunjärjestäjälle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai alihankkijan toimintaa. Edelleen 4 momentin toisen virkkeen mukaan tarkastuskertomukset voidaan lähettää teknisten rajapintojen avulla. Momentin nykyinen sanamuoto viittaa tiedon vaihtoon erilaisten asiakirjojen muodossa, minkä vuoksi teknisiä rajapintoja ei ole hyödynnetty. Tiedon siirto teknisten rajapintojen kautta mahdollistaisi automatisoidun, reaaliaikaisen ja tiedon jatkokäsittelyä tukevan tiedonvaihdon ja tehostaisi näin viranomaisten välistä yhteistyötä.
2.1.8
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen asema ja rahoitus
2.1.8Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen asema ja rahoitus
Valtioneuvoston asetuksessa erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä (582/2017; jäljempänä keskittämisasetus) säädetään erikoissairaanhoidon työnjaosta sekä sellaisten tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen keskittämisestä, jotka harvoin esiintyvinä tai vaativina edellyttävät toistettavuutta tai usean alan erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi tai jotka edellyttävät merkittäviä voimavaroja laitteistoihin ja välineisiin terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden, vaikuttavuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden takaamiseksi. Lisäksi asetuksella nimetään ja valtuutetaan toiminnan valtakunnallisen kokonaisuuden suunnittelua ja toimintojen yhteen sovittamista varten valtakunnallisia ja alueellisia toimijoita, joiden tulee yhteistyössä huolehtia toiminnan yhdenvertaisesta ja vaikuttavasta toteuttamisesta koko maassa.
Keskuksen tehtäville on todettu olevan pysyväisluonteinen tarve. Pitkäjänteinen strateginen työskentely edellyttäisi keskuksen aseman, tehtävien ja rahoituksen vakiinnuttamista lainsäädännöllä.
2.1.9
Lain voimaantulo ja julkisia palveluntuottajia koskeva siirtymäsääntely
2.1.9Lain voimaantulo ja julkisia palveluntuottajia koskeva siirtymäsääntely
Valvontalain 52 §:n mukaan palveluntuottajien rekisteröintiä koskeva 3 luku tulee Valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen taikka evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon tai edellä mainittujen kirkkojen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta voimaan 1.1.2028. Edellä mainittujen julkisten palveluntuottajien on lain 56 §:n mukaan annettava valvontaviranomaiselle lain 16 §:ssä tarkoitetut tiedot ennen lain 3 luvun voimaantuloa 1.1.2028. Tiedot tallennetaan Soteri-rekisteriin maksutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.
Valvontalain arvioinnissa on todettu olevan tarve arvioida rekisteröinnin perusteena käytettävän käsitteistön tarkoituksenmukaisuutta ja mahdollisten käsitteistöä koskevien muutosten tarvetta. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt selvityksen, jonka tavoitteena on selvittää, miten Soteri voisi toimia sote-organisaatiotietojen master-rekisterinä ja millä etenemismallilla tähän tavoitteeseen olisi mahdollista päästä. Selvityksen tekee ministeriölle toimeksiantosopimuksella Nordic Healthcare Group, ja se toteutetaan aikavälillä 10.8.2026 -19.2.2027. Toimeksiannossa otetaan huomioon Hyvil Oy:n teettämä selvitys hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän toimipaikkatietojen toimitusvelvollisuuksista.
Selvitys hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS yhtymän toimipaikkatietojen toimitusvelvollisuuksista. Tilaaja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil OY, tekijä Sotemuotoilu Oy. 2025. Saatavilla osoitteessa
https://www.hyvil.fi/app/uploads/2025/10/Selvitys-hyvinvointialueiden-Helsingin-kaupungin-ja-HUS-yhtyman-toimipaikkatietojen-toimitusvelvollisuuksista-17.10.2025.pdf
[14]
Mahdolliset selvityksen perusteella tarpeelliset muutokset valvontalakiin on perusteltua tehdä ennen kuin julkiset palveluntuottajat ja niiden organisaatiorakenteet tallennetaan Soteriin.
Julkisten palveluntuottajien rekisteröinnin on arvioitu kuormittavan merkittävästi valvontaviranomaista. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinti voimassa olevan sääntelyn mukaisesti ja nykyisen siirtymäajan jälkeen sekä Lupa- ja valvontaviraston nykyisillä niukkenevilla voimavaroilla on siten yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvuuden näkökulmasta riski, jonka vuoksi siirtymäaikaa on perusteltua jatkaa.
3
Tavoitteet
3Tavoitteet
Väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisen tavoitteena on turvata henkilöstön ja palvelujen saatavuus sekä elinkeinon harjoittaminen mahdollistamalla toiminnan aloittaminen ja muutoksen toteuttaminen pienimuotoisessa ja siten asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta vähäriskisessä palvelutuotannossa ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen lykkäämisen tavoitteena on mahdollistaa rekisteröintimenettelyn sujuvoittaminen ja kehittäminen.
Tavoitteena on lisäksi selkeyttää ja täsmentää sääntelyä lain tarkoitusta vastaavasti sekä joustavoittaa omavalvonnan seurannan raportointivelvoitteita.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valvontalain muuttamisesta.
Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin laatia nykyistä laajemmin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista. Vastaavat muutokset tehtäisiin valvontalain 18 §:ään.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1
Vaikutukset palveluntuottajiin
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1Vaikutukset palveluntuottajiin
Esityksessä ehdotetaan, että palveluntuottajan omavalvonnan seurannan raportointijaksoa harvennettaisiin neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Ehdotuksen arvioidaan tältä osin vähentävän sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaviin yrityksiin kohdistuvaa sääntelytaakkaa hallitusohjelman yksi sisään, yksi ulos -periaatteen mukaisesti. Arvion mukaan omavalvonnan raportointijakson harventaminen 4 kuukaudesta 6 kuukauteen mahdollistaisi yrityksille yhteensä noin 10,6 miljoonan euron vuosittaisen säästövaikutuksen. Arvio perustuu Soteriin rekisteröityjen yritysten (yksityiset elinkeinonharjoittajat, osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja osuuskunnat) lukumäärään (47 987) sekä Soteriin rekisteröityjen palveluyksiköiden keskimäärään per palveluntuottaja (1,82). Säästöarvioon liittyy epävarmuutta erityisesti yhden raportin tuottamiseen kuluvan ajan osalta, joka arvioitiin laskelmassa keskimäärin 3 tuntia / raportti. Jos raportointiin kuluva aika olisi 2 - 4 tuntia, niin tällöin
vuosittainen säästövaikutus asettuisi noin 7,1 ja 14,2 miljoonan euron välille. Epävarmuutta aiheuttaa myös se, että yritysten välillä voi olla vaihtelua sen suhteen, kuka organisaatiossa tekee seurantaa koskevan selvityksen ja raportoinnin. Laskelmassa on käytetty oletuksena perustason asiantuntijan palkkakuluja. Mikäli velvoitteesta vastaa ylemmän tason asiantuntija tai johtaja, olisi säästövaikutus luonnollisesti suurempi.
Esityksen taloudellisia vaikutuksia palveluntuottajille arvioitaessa jonkinlaisena vertailukohtana voisi pitää esimerkiksi laillistettavien sairaanhoitajien suomen kielen koulutuksen kustannuksia henkilöllä, jonka äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Näitä on arvioitu sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus.
Selvitys mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus eräissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa. Sosiaali- ja terveysministeriön RAPORTTEJA JA MUISTIOITA | 2026:18. Saatavilla osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9840-7
[15]
Kustannukset olisivat keskimäärin 2 357 €/laillistettava sairaanhoitaja. Kun sairaanhoitaja kielitaidon osoittamisen jälkeen laillistuksen saatuaan tai lähihoitaja
koulutuksen Suomessa suoritettuaan otetaan palvelukseen tai työtehtävät muuttuvat, kielitaidon varmistamisen kustannukset työnantajalle olisivat tästä vain murto-osa. Kielitaidon varmistamisen kustannusten arvioidaan vaihtelevan palveluntuottajittain ja työnantajakohtaisesti, eivätkä ne ole siten laskettavissa. Kustannukset työnantajalle riippuisivat muun muassa henkilöstön työtehtävistä ja palvelujen asiakaskunnasta, henkilöstön kielitaidosta ja sen puutteista sekä kielitaidon varmistamisen tavoista. Kustannusten suuruuteen vaikuttaisi ennen kaikkea se, kuinka suuri osuus palveluntuottajan henkilöstöstä tarvitsisi merkittävää kielituen vahvistamista, jotta palveluntuottajan toiminta vastaisi muualla lainsäädännössä sille asetettuja palvelujen kieltä koskevia vaatimuksia.
Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen myöhentämisellä pyritään mahdollistamaan rekisteröintimenettelyn sujuvoittaminen ja kehittäminen ja siten edistämään myös yksityisten palveluntuottajien elinkeinon edellytyksiä. Toisaalta jo aiemmin siirtymäaikaa myöhennettäessä on esitetty, että siirtymäajan myöhentäminen antaisi julkisille palveluntuottajille kilpailullista etua, kun yksityiset toimijat joutuisivat kuitenkin edelleen noudattamaan rekisteröintimenettelyä ja kantamaan siitä aiheutuvat kustannukset siirtymäaikana. Tämä voi joidenkin arvioiden mukaan vähentää yksityisten toimijoiden määrää markkinoilla ja vähentää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia.
4.2.1.2
Vaikutukset hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin talouteen
4.2.1.2Vaikutukset hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin talouteen
Hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden on valvontalaissa säädetyn mukaisesti oltava Soteri-rekisterissä yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien tapaan. Julkisten palveluntuottajien osalta valvontalaissa on kuitenkin ollut siirtymäsäännös, jonka mukaan palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskeva 3 luku tulee julkisten palveluntuottajien osalta voimaan myöhemmin. Siirtymäsäännöstä on muutettu valvontalain muutoslailla siten, että palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskeva 3 luku tulee julkisten palveluntuottajien osalta voimaan alkuperäisen 1.1.2026 sijaan 1.1.2028. Lain 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta ehdotetaan siirrettäväksi edelleen neljällä vuodella siten, että se tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan vasta vuoden 2032 alussa. Julkisten palveluntuottajien olisi siihen mennessä annettava valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten laissa tarkoitetut
tiedot ja tiedot tallennettaisiin Soteri-rekisteriin maksutta viimeistään 31.12.2034 mennessä.
Valvontalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (
HE 299/2022 vp
) ja valvontalain muutoslakiin johtaneessa hallituksen esityksessä (
HE 187/2024 vp
) on tarkemmin kuvattu rekisteröintivelvoitteesta hyvinvointialueille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ja laskelmien epävarmuuksia. Esitys myöhentäisi ajallisesti aiemmin arvioituja kustannusvaikutuksia.
Valvontalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 299/2022 vp) ja valvontalain muutoslakiin johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 187/2024 vp) on tarkemmin kuvattu rekisteröintivelvoitteesta hyvinvointialueille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ja laskelmien epävarmuuksia. Esitys myöhentäisi ajallisesti aiemmin arvioituja kustannusvaikutuksia.
Valvontalain säätämisen yhteydessä arvioituun pohjautuen (2,4 miljoonaa euroa vuoden 2024 tasossa), hyvinvointialueiden rahoitukseen on julkisen talouden suunnitelmassa 2027-2030 varattu valvontalain mukaisiin velvoitteisiin valmistautumiseen sekä tietojen toimittamiseen rekisteröintiä varten 2,75 miljoonaa euroa vuodelle 2027. Rahoitukselle ei esityksen johdosta olisi tarvetta vielä vuonna 2027, vaan vasta vuonna 2031.
Palveluntuottajan henkilöstön kielitaitoa koskevan sääntelyn vaikutuksia on kuvattu edellä jaksossa 4.2.1.1. Puutteellisen kielitaidon on arvioitu voivan aiheuttaa muun muassa lääkehoitoon liittyviä vaaratapahtumia, joiden aiheuttamia kustannuksia Pohjois-Savon hyvinvointialueella on kuvattu edellisessä jaksossa.
4.2.1.3
Vaikutukset valvontaviranomaisen talouteen
4.2.1.3Vaikutukset valvontaviranomaisen talouteen
Väliaikaisen sääntelyn valmistelun yhteydessä sääntelyn arvioitiin aiheuttavan valvontaviranomaisille lisätyötä sekä tietojärjestelmämuutoksia ja valvontaviranomaisten tuottamiin arvioihin perustuen lisäresurssintarvetta, jota on kuvattu tarkemmin hallituksen esityksessä
HE 187/2024 vp
. Valvontaviranomaisille ei kuitenkaan lainmuutosten säätämisen yhteydessä myönnetty lisärahoitusta, vaan valvontaviranomaisten on tullut kattaa väliaikaisen sääntelyn soveltamisesta aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Väliaikaisen sääntelyn edellyttämät tietojärjestelmiin liittyvät muutokset on pääosin toteutettu ja niistä aiheutuvat kustannukset katettu. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisen voidaan arvioida jokseenkin vakiintuneen Lupa- ja valvontavirastossa, minkä vuoksi myöskään väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisesta ei arvioida aiheutuvan välitöntä lisäresurssin tarvetta.
HE 187/2024 vp. Valvontaviranomaisille ei kuitenkaan lainmuutosten säätämisen yhteydessä myönnetty lisärahoitusta, vaan valvontaviranomaisten on tullut kattaa väliaikaisen sääntelyn soveltamisesta aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Väliaikaisen sääntelyn edellyttämät tietojärjestelmiin liittyvät muutokset on pääosin toteutettu ja niistä aiheutuvat kustannukset katettu. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisen voidaan arvioida jokseenkin vakiintuneen Lupa- ja valvontavirastossa, minkä vuoksi myöskään väliaikaisen sääntelyn voimassaolon jatkamisesta ei arvioida aiheutuvan välitöntä lisäresurssin tarvetta.
Valvontalain säätämisen yhteydessä Valviran toimintamenoihin on arvioitu aiheutuvan vuoden 2024 tasossa yhteensä 0,3 miljoonan euron lisäystarve vuosille 2026–2028 hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden tietojen viemisestä osaksi Soteri-rekisteriä. Julkisten palveluntuottajien rekisteröintivelvoitteen voimaantuloa on lykätty sittemmin kahdella vuodella, minkä vuoksi myös edellä mainittujen vaikutusten toteutuminen on vastaavasti lykkääntynyt. Julkisen talouden suunnitelmassa Valviralle on varattu vuosille 2028 ja 2029 0,33 miljoonaa euroa, joka on siirtynyt Lupa- ja valvontaviraston momentille. Vastaavasti aluehallintovirastoille on julkisen talouden suunnitelmassa varattu rahoitusta valvontalain mukaisiin velvoitteisiin, jotka liittyvät julkisten palveluntuottajien rekisteröintiin ja aluehallintovirastojen velvoitteeseen viedä hyvinvointialueiden palveluntuottajien ja palveluyksiköiden tiedot osaksi Soteri-rekisteriä. Vuosille 2028–2029 on
pyrkiä kattamaan esityksestä tältä osin aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Valvontalaki mahdollistaa kuitenkin valvonnan riskiperusteisen kohdentamisen. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävässä voidaan arvioida olevan kyse verrattain vähäriskisestä toiminnasta. Tämän johdosta tehtävän ei myöskään arvioida edellyttävän kovin resurssi-intensiivistä valvontaa.
4.2.1.4
Vaikutukset muiden viranomaisten talouteen
4.2.1.4Vaikutukset muiden viranomaisten talouteen
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lainsäädäntöä siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin valvontalain tarkoitusta vastaavasti laatia nykyistä laajemmin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista. Velvoitteidenhoitoselvityksen laatii pyynnöstä Verohallinnon alainen Harmaan talouden selvitysyksikkö. Esityksen voidaan arvioida aiheuttavan Verohallinnolle vähäisiä tietojärjestelmämuutoksia ja lisäävän vähäisessä määrin Harmaan talouden selvitysyksikön työmäärää. Esityksen ei kuitenkaan ole arvioitu aiheuttavan Verohallinnolle lisämäärärahan tarvetta.
4.2.1.5
Vaikutukset julkiseen talouteen ja kansantalouteen
4.2.1.5Vaikutukset julkiseen talouteen ja kansantalouteen
Valvontaviranomaisten toimintamenomomenteille ei valvontalain väliaikaisen sääntelyn johdosta myönnetty lisärahoitusta, vaan valvontaviranomaisten on tullut kattaa väliaikaisen sääntelyn soveltamisesta aiheutuva lisätyö ja kustannukset olemassa olevalla rahoituksellaan. Kuten edellä jaksossa 4.2.1.3 on todettu, väliaikaisen sääntelyn soveltamisen ei arvioida aiheuttavan välitöntä lisäresurssin tarvetta Lupa- ja valvontavirastolle, eikä sillä siten arvioida olevan vaikutuksia myöskään julkiseen talouteen.
Julkisten palveluntuottajien siirtymäajan jatkaminen neljällä vuodella samalla myöhentäisi valvontalain säätämisen yhteydessä arvioitujen vaikutusten toteutumista ja merkitsisi siten osittaisia säästövaikutuksia julkiseen talouteen vuosille 2028–2031. Esityksessä ei ehdoteta muutosta voimassa olevaan sääntelyyn, jonka mukaan julkisten palveluntuottajien ja niiden palveluyksiköiden rekisteröiminen olisi maksutonta palveluntuottajille ja rekisteröinti tulisi valtion rahoitettavaksi. Vastaavasti hyvinvointialueiden kustannusten kasvu tulisi valvontalain säätämisen yhteydessä arvioidulla tavalla edelleen valtion rahoitettavaksi hyvinvointialueiden rahoitusta koskevan lain
(617/2021)
edellyttämällä tavalla. Esitys kuitenkin myöhentäisi vaikutuksia valtiontalouteen siten, että hyvinvointialueiden rekisteröintimenettelystä niille aiheutuva vuotuinen maksurasite, valvontalain hallituksen esityksessä vuoden 2024 tasossa arvioidun mukaan yhteensä 13 miljoonaa euroa, merkitsisi
vuosittaista kustannusvaikutusta valtion talousarvioon vasta vuodesta 2032, kun nyt voimassa olevan siirtymäsääntelyn mukaiset vaikutukset on arvioitu valtion talousarvioon jo vuodesta 2028 lukien (13,9 miljoonaa euroa). Vastaavasti myöhentyisivät ne kustannusvaikutukset valtiontaloudelle, joiden on arvioitu aiheutuvan hyvinvointialueiden kustannusten ja rahoituksen lisäämisestä ennakkotarkastuksiin liittyen. Ennakkotarkastuksista aiheutuviin kustannuksiin on julkisen talouden suunnitelmassa varattu 1,62 miljoonaa euroa rahoitusta hyvinvointialueille vuodesta 2028 eteenpäin. Esityksen johdosta kustannusten toteutuminen myöhentyisi neljällä vuodella ja vaikutus valtion talousarvioon toteutuisi vasta vuodesta 2032 lukien.
palveluntuottajille ja kansantaloudelle.
4.2.2
Vaikutukset kuntien toimintaan
4.2.2Vaikutukset kuntien toimintaan
Esityksellä olisi vaikutuksia kuntiin siltä osin kuin siinä esitetään valvontalain mukaisen viranomaisvalvonnan soveltamista kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävään. Esityksellä ei lisättäisi kunnalle tehtäviä, mutta esityksellä voisi olla kuntien hallinnollista taakkaa lisäävä vaikutus siltä osin kuin Lupa- ja valvontavirasto voisi kohdistaa valvontalain mukaista valvontaa tai ohjausta kuntaan sen hoitaessa järjestämislain 6 §:ssä säädettyä tehtäväänsä. Kuten edellä jaksossa 4.2.1.3 on todettu, valvontalaki mahdollistaa valvonnan riskiperusteisen kohdentamisen. Kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävässä voidaan arvioida olevan kyse verrattain vähäriskisestä toiminnasta. Tämän johdosta tehtävän ei arvioida edellyttävän resurssi-intensiivistä eikä siten myöskään kuntia merkittävästi kuormittavaa valvontaa.
4.2.3
Vaikutukset hyvinvointialueiden sekä muiden palvelunjärjestäjien ja julkisten palveluntuottajien toimintaan
4.2.3Vaikutukset hyvinvointialueiden sekä muiden palvelunjärjestäjien ja julkisten palveluntuottajien toimintaan
Esityksellä voidaan arvioida olevan pääosin myönteisiä vaikutuksia hyvinvointialueiden ja muiden palvelunjärjestäjien toimintaan.
Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi palvelunjärjestäjän vastuuta varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Kyse ei ole uudesta velvollisuudesta, vaan hyvinvointialueen tulee jo nykyisen sääntelyn mukaisesti omavalvonnalla varmistua siitä, että sen järjestämisvastuulle kuuluva sosiaali- ja terveydenhuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden ja potilaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät ja että sen tai sellaisen palveluntuottajan, joka tuottaa sille palveluja, henkilöstöllä on tehtäviin nähden riittävä kielitaito. Esityksellä ei siten arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintaan.
4.2.4
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
4.2.4Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Väliaikainen sääntely on valvontaviranomaisilta (Lupa- ja valvontavirastoa edeltäneet aluehallintovirastot ja Valvira) saadun palautteen mukaan aiheuttanut lisätyötä viranomaisille muun muassa lisääntyneen ohjaustarpeen sekä väärien, väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuulumattomien rekisteröintihakemusten vuoksi. Myös sääntelyn käytännön soveltaminen valvontaviranomaisissa on ollut haasteellista. Kun väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan oman arvionsa mukaan kuuluva palveluntuottaja jättää rekisteröintihakemuksensa, tiedot siirtyvät suoraan Soteriin. Rekisteriin siirtyvät näin ollen myös puutteellisesti tai väärin annetut tiedot, joiden selvittäminen ja korjaaminen on vaatinut huomattavaa valvontaviranomaisen työpanosta. Väliaikaisen sääntelyn mukaista poikkeusmenettelyä on kuitenkin kehitetty Lupa- ja valvontavirastossa muun rekisteröintimenettelyn kehittämisen rinnalla jaksossa 2.1.3.1 kuvatulla tavalla. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvien
palveluntuottajien hakemukset muodostavat merkittävän osan Lupa- ja valvontavirastossa vireillä olevista hakemuksista. Väliaikaista sääntelyä on katsottu olevan perusteltua jatkaa siihen saakka, kunnes hakemusten mediaanikäsittelyajat saadaan lyhennettyä tulostavoitteissa asetetulle tasolle.
Valvontalain voimassaoloaikana valvontaviranomaiset ja Harmaan talouden selvitysyksikkö ovat havainneet, että sääntely ei ole asiallisesti riittävä, jotta valvontaviranomaisen olisi mahdollista pyytää velvoitteidenhoitoselvitystä kaikista niistä tahoista, joita valvontalaissa tarkoitettu luotettavuuden arviointi koskee. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lainsäädäntöä siten, että velvoitteidenhoitoselvitys voitaisiin valvontalain tarkoitusta vastaavasti laatia nykyistä laajemmin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettujen yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista. Esityksen voidaan tältä osin arvioida tukevan ja helpottavan Lupa- ja valvontaviraston tehtävien hoitamista. Samalla sen voidaan kuitenkin arvioida lisäävän vähäisessä määrin Harmaan talouden selvitysyksikön työmäärää.
4.2.5
Vaikutukset viranomaisten tiedonhallintaan
4.2.5Vaikutukset viranomaisten tiedonhallintaan
Esityksen mukaan lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan vasta vuoden 2032 alusta nykyisin säädetyn 2028 sijaan. Julkisia palveluntuottajia koskevan rekisteröintivelvoitteen siirtäminen neljällä vuodella vastaavasti myöhentäisi myös julkisia palveluntuottajia ja niiden palveluyksiköitä koskevien rekisteröintitietojen kokoamisen yhteiseen rekisteriin. Esitys ei kuitenkaan pysyvästi muuttaisi valvontalain ja Soterin tiedonhallintaan liittyvien tavoitteiden toteutumista. Julkisten palveluntuottajien olisi annettava valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten laissa tarkoitetut tiedot ennen luvun voimaantuloa ja tiedot tallennettaisiin Soteriin viimeistään 31.12.2034.
Valvontalain säätämisen pidemmän aikavälin tavoite on ollut muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri, johon voitaisiin kerätä keskitetysti ja kerralla kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajista tarvittavat perustiedot niin, että kyseisiä tietoja voitaisiin luovuttaa teknisten rajapintojen kautta tietoja tarvitseville muille viranomaisille ja että näin samoja tietoja ei tarvitsisi uudelleen pyytää palveluntuottajilta (
HE 299/2022 vp
, s. 90). Kuten edellä jaksossa 2.1.9 on kuvattu, sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiotietoja ylläpidetään ja hyödynnetään useissa muissakin rekistereissä. Rekistereissä käytetään muun muassa eri organisaatiokäsitteitä. Tämän on arvioitu vaikeuttavan tietojen yhteensovittamista ja siirtämistä ja siten myös edellä mainitun tavoitteen saavuttamista. Julkisia palveluntuottajia koskevan rekisteröintivelvoitteen siirtäminen mahdollistaa sen, että valvontalaissa käytetyn käsitteistön tarkoituksenmukaisuutta,
Valvontalain säätämisen pidemmän aikavälin tavoite on ollut muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri, johon voitaisiin kerätä keskitetysti ja kerralla kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajista tarvittavat perustiedot niin, että kyseisiä tietoja voitaisiin luovuttaa teknisten rajapintojen kautta tietoja tarvitseville muille viranomaisille ja että näin samoja tietoja ei tarvitsisi uudelleen pyytää palveluntuottajilta (HE 299/2022 vp, s. 90). Kuten edellä jaksossa 2.1.9 on kuvattu, sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiotietoja ylläpidetään ja hyödynnetään useissa muissakin rekistereissä. Rekistereissä käytetään muun muassa eri organisaatiokäsitteitä. Tämän on arvioitu vaikeuttavan tietojen yhteensovittamista ja siirtämistä ja siten myös edellä mainitun tavoitteen saavuttamista. Julkisia palveluntuottajia koskevan rekisteröintivelvoitteen siirtäminen mahdollistaa sen, että valvontalaissa käytetyn käsitteistön tarkoituksenmukaisuutta,
myös suhteessa tavoitteeseen muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri, voidaan arvioida ja mahdolliset muutokset lakiin valmistella ennen kuin julkiset palveluntuottajat ja niiden organisaatiorakenteet tallennetaan Soteriin.
olisi tästä huolimatta mahdollisuus esityksen myötä saada omavalvonnassa tarvitsemansa asiakastiedot, mutta kyseinen toiminnallisuus helpottaisi tiedonsaantia. Kyseistä toiminnallisuutta koskevassa jatkovalmistelussa tulisikin selvittää sen hyödyntämismahdollisuuksia myös tässä esityksessä kyseessä oleviin omavalvonnan käyttötarkoituksiin.
4.2.6
Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.6.1
Yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.6Ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.6.1Yhteiskunnalliset vaikutukset
Esitys edistäisi osaltaan toimialan pienimuotoista yrittäjyyttä ja niin sanottujen yhden hengen yritysten liiketoimintaedellytyksiä. Tämä voi edistää kilpailua ja lisätä palvelutarjonnan monipuolisuutta. Yksityiset palveluntuottajat joutuisivat kuitenkin edelleen noudattamaan rekisteröintimenettelyä ja vastaamaan siitä aiheutuvista kustannuksista samalla kun julkisten palveluntuottajien siirtymäaikaa pidennettäisiin. Vaikka tällä pyritään mahdollistamaan rekisteröintimenettelyn sujuvoittaminen ja kehittäminen ja siten edistämään myös yksityisten palveluntuottajien elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä, voi tämä käytännössä siirtymäaikana asettaa yksityiset palveluntuottajat julkisia palveluntuottajia epäedullisempaan asemaan. Tämä voi joidenkin arvioiden mukaan vähentää yksityisten toimijoiden määrää markkinoilla ja vähentää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia.
4.2.6.2
Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset
4.2.6.2Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset
Vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen
Ehdotettu väliaikainen sääntely rakentuu vahvasti luottamukseen palveluntuottajan ilmoittamien tietojen oikeellisuudesta sekä siihen, että palveluntuottaja arvioisi oikein sille laissa säädettyjen edellytysten täyttymisen ja ehdotetun sääntelyn soveltumisen toimintaansa. Ehdotuksesta seuraisi, että palvelutuottaja, jolla ei ole lainkaan edellytyksiä saada palveluntuottajan rekisteröintiä, voisi kuitenkin aloittaa toiminnan ilman ennakollista viranomaiskontrollia, mikä on omiaan vaarantamaan merkittävästi asiakas- ja potilasturvallisuutta. Vastaavanlainen riski sisältyi myös aiempaan lainsäädäntöön, jolla säädettiin ilmoituksenvaraisesta menettelystä. Suurimmat riskit liittyisivät arvion mukaan sellaisiin palveluihin, joita asiakkaat ja potilaat ostavat suoraan ehdotetun sääntelyn piiriin kuuluvalta palveluntuottajalta. Tällaisia palveluja ja niitä tarjoavia palveluntuottajia säännellään toisaalta myös muulla lainsäädännöllä. Mikäli esimerkiksi palveluntuottaja
tai tämän lukuun palvelua suhteessa asiakkaaseen tuottava henkilö on sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö, sovellettaisiin palvelua antavan henkilön toimintaan ammattihenkilölainsäädännön asettamia edellytyksiä ja velvoitteita sekä niitä koskevia valvontasäännöksiä. Mitä pidempään rekisteröintihakemuksen käsittely kestää, sitä suurempi riski voi joissain tilanteissa asiakkaalle tai potilaalle olla. Hakemusten käsittelyaikoja pyritään kuitenkin jatkuvasti lyhentämään hakemuskäsittelyn kehittämistoimilla. Lupa- ja valvontaviraston tulossopimuksessa vuodelle 2026 on asetettu tavoitteeksi rekisteröintihakemusten mediaanikäsittelyaikojen lyhentäminen 6 viikkoon tai sen alle. Tavoite vuodelle 2027 on 4 viikkoa tai sen alle.
Ministeriöiden ja Lupa- ja valvontaviraston tulossopimus vuosille 2026-2029.
[16]
Palveluntuottajan toiminta olisi potilasvakuutuslain
(948/2019)
sekä vahingonkorvauslain
(412/1974)
alaista toimintaa. Lisäksi palveluntuottajaan
voi kohdistua rikosoikeudellinen vastuu oikeudettomasta toiminnasta.
tarkoitetaan esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Jos kyse on yksityisen sosiaali- tai terveydenhuollon palveluntuottajan työsopimussuhteisesta henkilöstöstä, palveluntuottaja tarkistaa heiltä itse rikosrekisteriotteen, mutta sitä ei toimiteta valvontaviranomaiselle. Näin toimitaan myös esimerkiksi lyhytaikaisten sijaisten osalta. Palveluntuottaja vastaa tällöin itse siitä, että rikosrekisteriotteen mukaan lasten kanssa työskentely on työsopimussuhteiselle henkilölle sallittua ja voisi tähän arvioonsa perustuen aloittaa ehdotetun sääntelyn nojalla toimintansa.
Rikostaustan selvittäminen osana palveluntuottajan rekisteröinnin yhteydessä tehtävää palveluntuottajan soveltuvuuden harkintaa ei sinänsä suojaa lapsia seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta vakavaa rikollisuutta vastaan. Taustatietojen selvittämisellä voidaan kuitenkin osaltaan parantaa mahdollisuuksia luoda lapsille mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö (
HE 3/2002
, s. 5).
Aiemmin esityksessä todetusti Lupa- ja valvontavirastossa on ollut elokuun 2026 lopussa vireillä hieman alle 1500 hakemusta, joista 56 % on yksityisten elinkeinonharjoittajien tai muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien hakemuksia. Osan näistä hakemuksista voidaan arvioida olevan sellaisten palveluntuottajien hakemuksia, joiden toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle ja joiden tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten ote rikosrekisteristä. Nämä palveluntuottajat jäisivät ehdotuksen mukaisesti jatkossakin väliaikaisen sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten väliaikaista sääntelyä alun perin esittäneessä hallituksen esityksessä (
HE 187/2024 vp
) on arvioitu, voidaan myös tällä esityksellä arvioida olevan heikentävä vaikutus lasten palvelujen saatavuuteen suhteessa sellaisiin palveluihin, joiden tuottajat tulisivat ehdotetun sääntelyn soveltamisalan piiriin.
Rikostaustan selvittäminen osana palveluntuottajan rekisteröinnin yhteydessä tehtävää palveluntuottajan soveltuvuuden harkintaa ei sinänsä suojaa lapsia seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta vakavaa rikollisuutta vastaan. Taustatietojen selvittämisellä voidaan kuitenkin osaltaan parantaa mahdollisuuksia luoda lapsille mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö (HE 3/2002, s. 5).
Aiemmin esityksessä todetusti Lupa- ja valvontavirastossa on ollut elokuun 2026 lopussa vireillä hieman alle 1500 hakemusta, joista 56 % on yksityisten elinkeinonharjoittajien tai muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien hakemuksia. Osan näistä hakemuksista voidaan arvioida olevan sellaisten palveluntuottajien hakemuksia, joiden toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle ja joiden tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten ote rikosrekisteristä. Nämä palveluntuottajat jäisivät ehdotuksen mukaisesti jatkossakin väliaikaisen sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten väliaikaista sääntelyä alun perin esittäneessä hallituksen esityksessä (HE 187/2024 vp) on arvioitu, voidaan myös tällä esityksellä arvioida olevan heikentävä vaikutus lasten palvelujen saatavuuteen suhteessa sellaisiin palveluihin, joiden tuottajat tulisivat ehdotetun sääntelyn soveltamisalan piiriin.
Valvontalaki ei sisällä vastaavaa velvoitetta toimittaa valvontaviranomaiselle rekisteröintiä varten vammaisten henkilöiden ja ikääntyneiden kanssa työskentelevien rikosrekisteriote. Velvollisuus tarkistaa työntekijöiden rikostausta on tältä osin vain palveluntuottajalla ja vain työsopimussuhteisen henkilöstön osalta. On kuitenkin eräitä palveluja, kuten henkilökohtainen apu ja eräät sosiaalihuoltolain mukaiset tukipalvelut, joihin kuuluu vammaisen tai ikääntyneen henkilön avustamista, tukemista, hoitoa tai muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa iäkkään tai vammaisen henkilön kanssa. Tällaiset palvelut ovat usein ostopalveluina tuotettuja ja niitä saatetaan tuottaa pienimuotoisella yritystoiminnalla, joka kuuluisi ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan. Tämän voidaan arvioida korostavan esityksen riskejä suhteessa vammaisiin henkilöihin ja ikääntyneisiin. Toisaalta pääosa mainituista palveluista on kuitenkin hyvinvointialueen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2023 kuusi seitsemästä sote-ammattilaisesta oli naisia. Sukupuolijakauma vaihtelee ammattiryhmittäin, ja miesten osuus on suurin fysioterapia- ja ensihoitopalveluissa. Mainituissa ammateissakin naisia oli kuitenkin enemmän, fysioterapiapalveluissa 70 %, ja ensihoitopalveluissa 55 %.
Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026, CC BY 4.0. Tiedot päivitetty 29.04.2026
[17]
Edellä mainittujen tilastojen valossa väliaikaisen sääntelyn jatkamisen voidaan arvioida vaikuttavan enemmän naisiin kuin miehiin. Esityksen vaikutukset olisivat tältä osin myönteisiä. Esityksen voidaan arvioida edistävän erityisesti yksityisinä elinkeinonharjoittajina toimivien naisten elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksia. Vastaavat vaikutukset kohdistuisivat myös yksityisinä elinkeinonharjoittajina
toimiviin miehiin.
Kielellisten oikeuksien toteutumiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa on kiinnitetty huomiota myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten viimeaikaisessa valvontakäytännössä. YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (CERD) on vastikään elokuussa 2026 rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 37/1970) täytäntöönpanoa Suomessa koskevissa loppupäätelmissään kiinnittänyt huomiota saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rajalliseen saatavuuteen ja kehottanut Suomea investoimaan lisäresursseja saamenkielisiin sosiaalipalveluihin sekä terveydenhuollon palveluihin.
CERD/C/FIN/CO/24-26, 25.8.2026.
[18]
Myös Euroopan neuvoston ministerikomitea on lokakuussa 2024 hyväksymässään suosituksessaan alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (SopS 23/1998) soveltamisesta Suomessa suositellut, että Suomi ryhtyy kiireisesti lisätoimiin varmistaakseen, että inarinsaamea,
pohjoissaamea, koltansaamea ja ruotsia käytetään tehokkaasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
CM/RecChL(2024)4, 9.10.2024.
[19]
Puutteellisiin ruotsin- ja saamenkielisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin on kiinnitetty huomiota hiljattain myös Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (SopS 1-2/1998) täytäntöönpanoa seuraavan neuvoa-antavan komitean helmikuussa 2025 hyväksymässä Suomea koskevassa kuudennessa raportissa.
ACFC/OP/VI(2024)1, 24.2.2025.
[20]
Siltä osin kuin esityksen voidaan arvioida parantavan henkilöstön kielitaitoa ja edistävän omakielisten palveluiden saatavuutta, voidaan esityksen arvioida vaikuttavan myönteisesti myös edellä mainituissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattujen omakielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevien oikeuksien toteutumiseen.
Esityksellä ei muuteta yleistä henkilötietojen, mukaan lukien asiakas- ja potilastietojen, suojaa ja käsittelyä koskevaa sääntelyä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyn periaatteista kuten salassapidosta ja vaitiolovelvollisuudesta sekä käyttöoikeuksista säädetään asiakastietolaissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Yksittäistä asiakasta koskevia tietoja voitaisiin käsitellä vain rajallisissa tilanteissa, jos valvontatoimenpide ei muutoin olisi mahdollinen. Tähän velvoittaa tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen tietojen minimoinnin periaate, jonka mukaan tietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tämä rajaa osaltaan tietojen käsittelystä aiheutuvia riskejä.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
Väliaikainen sääntely on mahdollistanut toiminnan aloittamisen nopeasti pienimuotoisessa palvelutoiminnassa. Toisaalta se on myös aiheuttanut lisätyötä viranomaisille aiemmin esityksessä kuvatulla tavalla. Väliaikaista sääntelyä on kuitenkin pidetty tarpeellisena jatkaa, kunnes rekisteröintimenettelyssä on saavutettu tulostavoitteissa asetetut käsittelyajat. Palvelunjärjestäjien näkemykset eroavat siinä, minkälaisia vaikutuksia väliaikaisella sääntelyllä on asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Väliaikaisesta sääntelystä on kuitenkin toivottu pysyvämpää ratkaisua. Väliaikaisen sääntelyn vaikutuksia on katsottu olevan tarpeen vielä seurata ja arvioida. Lain pysyvämpien muutosten valmistelussa tulee ottaa huomioon sääntelystä eri toimijoille aiheutuneet epäsuotuisat vaikutukset. Vaihtoehtona esityksessä ehdotetulle väliaikaisen sääntelyn neljän vuoden voimassaoloajan jatkolle on arvioitu lyhyempää voimassaoloajan jatkoa. On kuitenkin arvioitu, että väliaikaisen
aiemmin esityksessä kuvattua tavoitetta muodostaa Soterista niin sanottu master-rekisteri. Tällainen arviointi on katsottu olevan tarkoituksenmukaista tehdä ennen kuin julkiset palveluntuottajat tallennetaan Soteriin. On arvioitu, ettei lyhyempi ajanjakso riittäisi tällaisen arvioinnin tekemiselle ja lain muutosten valmistelulle.
6
Lausuntopalaute
6Lausuntopalaute
Esityksestä järjestettiin lausuntokierros 13.5.-23.6.2026. Lausuntoja saatiin yhteensä 95. Lausunnon antoivat Akavalaiset Yrittäjät ry, Ammattiliitto Pro, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus, eduskunnan oikeusasiamies, Elinkeinoelämän keskusliitto, Eläkeläisliittojen etujärjestö Eetu ry, Esperi Care Oy, Finlands svenska synförbund rf, Helsingin kaupunki, Henkilöstöala HELA ry, Heta - Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry, HUS-Yhtymä, Hyvinvointiala HALI ry, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, Invalidiliitto ry, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue, Kansaneläkelaitos (Kela), Kehitysvammaliitto, Keski-Suomen hyvinvointialue, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue, Kuluttajaliitto ry, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT, Kuurojen Liitto ry, Kymenlaakson hyvinvointialue, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lastensuojelun Keskusliitto, Lupa- ja valvontavirasto (LVV), Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, Lääkäripalveluyritykset
Lausuntopalautteessa esitettiin myös lain teknisiä päivitystarpeita ja muita teknisiä kommentteja, jotka on otettu huomioon esityksessä soveltuvin osin. Lausuntopalautteessa esitetty muu palaute otetaan huomioon valvontalain ja muun lainsäädännön jatkokehittämisessä. Perhehoidon sääntelyn on arvioitu edellyttävän laajempaa arviointia, jollainen ei ole ollut mahdollista tämän esityksen valmistelun yhteydessä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laeiksi sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta, jossa esitetään säädettäväksi teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa koskevista edellytyksistä, joita sovellettaisiin myös turva-auttamispalvelun toteuttamisessa. Mainitun esityksen mukaan turva-auttamispalvelu olisi katsottava yhdeksi tavaksi toteuttaa sosiaalihuoltolain 19 a §:n 2 momentin 1 kohdan
mukaista hoitoa ja huolenpitoa asiakkaan tarvetta vastaavasti. Turva-auttamispalvelusta ei siten olisi tarpeen säätää erillisenä palveluna, ja kotihoitoon sisältyvänä hoitona ja huolenpitona se sisältyisi valvontalain mukaisen viranomaisvalvonnan piiriin. (
HE 113/2025 vp
, s. 15.)
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta
mukaista hoitoa ja huolenpitoa asiakkaan tarvetta vastaavasti. Turva-auttamispalvelusta ei siten olisi tarpeen säätää erillisenä palveluna, ja kotihoitoon sisältyvänä hoitona ja huolenpitona se sisältyisi valvontalain mukaisen viranomaisvalvonnan piiriin. (HE 113/2025 vp, s. 15.)
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta
1 §. Lain soveltamisala ja tarkoitus.
Pykälässä säädetään lain tarkoituksesta ja soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan laissa säädetään valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen valvonnasta säädettiin aiemmin järjestämislaissa. Järjestämislain 2 §:n 1 kohdan mukaan laissa sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia lakisääteisiä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kunnassa säädetään järjestämislain 6 §:ssä. Järjestämislain valvontaa
koskevan 6 luvun 42 §:n 4 momentissa säädettiin aiemmin, että mitä luvussa säädetään hyvinvointialueiden toiminnan valvonnasta, koskee myös 6 §:n mukaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valvontaa kunnassa. Järjestämislain 6 luku kumottiin valvontalailla. Koska kunnat eivät ole valvontalaissa tarkoitettuja palvelunjärjestäjiä, ei valvontalakia ole katsottu voitavan soveltaa kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestämistehtävään.
Järjestämislain esitöiden mukaan myös ehkäisevä päihdetyö on osa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Kunnilla on kokonaisvastuu alueensa ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä. Ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä annetun lain
(523/2015)
5 §:n mukaan kunta huolehtii ehkäisevän päihdetyön tarpeen mukaisesta organisoinnista alueellaan ja nimeää ehkäisevän päihdetyön tehtävistä vastaavan toimielimen. Hyvinvointialue tukee alueensa kuntia ehkäisevän päihdetyön toteuttamisessa ja kehittämisessä ja huolehtii 2 momentissa tarkoitetuista ehkäisevän päihdetyön tehtävistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Pykälän 2 momentissa säädetään kunnan toimielimen ja hyvinvointialueen tehtävistä. Saman pykälän 3 momentin mukaan kunnan ja hyvinvointialueen ehkäisevään päihdetyöhön sovelletaan lisäksi, mitä järjestämislain 6 ja 7 §:ssä säädetään terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä sitä koskevasta suunnittelusta ja raportoinnista.
2 §.
Soveltamisalan rajoitukset
. Pykälässä säädetään lain soveltamisalan rajoituksista. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan valvontalakia ei sovelleta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin. Henkilöstöä vuokraavat yritykset eivät näin ollen ole lain tarkoittamia palveluntuottajia, eikä Lupa- ja valvontavirastolla ole oikeutta saada henkilöstöä vuokraavilta yrityksiltä lain mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja. Lupa- ja valvontaviraston tiedonsaantioikeuksista säädetään 45 §:ssä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain soveltamisalaa laajennettaisiin terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lain 45 §:n osalta. Ehdotetun 2 momentin mukaan lakia ei sovellettaisi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lukuun ottamatta 45 §:ää. Henkilöstöä vuokraavat yritykset lisättäisiin lain 45 §:ään. Näin mahdollistettaisiin
Soveltamisalan rajoitukset. Pykälässä säädetään lain soveltamisalan rajoituksista. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan valvontalakia ei sovelleta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin. Henkilöstöä vuokraavat yritykset eivät näin ollen ole lain tarkoittamia palveluntuottajia, eikä Lupa- ja valvontavirastolla ole oikeutta saada henkilöstöä vuokraavilta yrityksiltä lain mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja. Lupa- ja valvontaviraston tiedonsaantioikeuksista säädetään 45 §:ssä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain soveltamisalaa laajennettaisiin terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lain 45 §:n osalta. Ehdotetun 2 momentin mukaan lakia ei sovellettaisi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lukuun ottamatta 45 §:ää. Henkilöstöä vuokraavat yritykset lisättäisiin lain 45 §:ään. Näin mahdollistettaisiin
se, että Lupa- ja valvontavirastolla olisi oikeus saada myös henkilöstöä vuokraavalta yritykseltä valvontatehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja.
4 §.
Määritelmät.
Pykälän 8 kohdassa määritellään vaativaa sosiaalihuoltoa tuottava palveluyksikkö. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavan palveluyksikön määritelmää muutettaisiin vastaamaan paremmin lain tarkoitusta. Muutoksilla selkeytettäisiin sitä, että vaikka vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavat palveluyksiköt ovat yleensä ympärivuorokautista palvelua tuottavia yksikköjä, kyseeseen voi tulla myös muu määritelmässä säädetyt edellytykset täyttävä palveluyksikkö. Vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavalla palveluyksiköllä tarkoitettaisiin sellaista sosiaalihuollon ympärivuorokautista palveluyksikköä tai muuta palveluyksikköä, jossa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuille erityistä tukea tarvitseville henkilöille taikka jossa henkilökunnalta edellytetään laaja-alaista erityisosaamista tai jossa voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä. Pykälän 8 kohtaan tehtäisiin
lisäksi tekninen muutos. Kohdasta poistettaisiin tarpeettomana viittaus 1 momenttiin, sillä mainitussa sosiaalihuoltolain pykälässä on vain 1 momentti.
9 §.
Henkilöstö
. Lain 9 §:ssä säädetään palveluntuottajan henkilöstöä koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Momenttia muutettaisiin siten, että siinä käytettäisiin yhdenmukaisesti sanaa henkilöstö. Momentin toisessa lauseessa ammattihenkilöstön sijaan viitattaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön, sillä palveluntuottajan henkilöstöön voi sisältyä myös säänneltyihin ammatteihin kuulumattomia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Kyseessä olisi tekninen muutos. Esityksellä ei ole tarkoitus vaikuttaa tehtäväjärjestelyihin tai terveydenhuollon henkilöstölle muussa laissa säädettyihin edellytyksiin. Palveluntuottajan
Henkilöstö. Lain 9 §:ssä säädetään palveluntuottajan henkilöstöä koskevista vaatimuksista. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö. Momenttia muutettaisiin siten, että siinä käytettäisiin yhdenmukaisesti sanaa henkilöstö. Momentin toisessa lauseessa ammattihenkilöstön sijaan viitattaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön, sillä palveluntuottajan henkilöstöön voi sisältyä myös säänneltyihin ammatteihin kuulumattomia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Kyseessä olisi tekninen muutos. Esityksellä ei ole tarkoitus vaikuttaa tehtäväjärjestelyihin tai terveydenhuollon henkilöstölle muussa laissa säädettyihin edellytyksiin. Palveluntuottajan
olisi edelleen 3 momentissa säädetyn mukaisesti varmistuttava, että myös vuokrattu tai alihankintana hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö täyttää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetuissa laeissa säädetyt edellytykset, kun tehtävien hoitaminen sitä mainittujen lakien tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaan edellyttää.
9 §:n 2 momentin mukaan henkilöstöllä on oltava palveluntuottajan toiminnan edellyttämä, asianmukainen koulutus ja riittävä osaaminen ja ammattitaito ottaen huomioon tuotettavien palvelujen sisältö ja palveluja käyttävät asiakkaat ja potilaat. Momentin on käytännössä katsottu edellyttävän henkilöstöltä myös riittävää kielitaitoa. Esimerkiksi Valviran määräyksessä (8.5.2024; Dnro V/42106/2023) sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta todetaan, että omavalvontasuunnitelmassa on kuvattava muun muassa se, miten varmistetaan, että palvelun tuottamiseen osallistuvalla henkilöstöllä on työtehtäviinsä asianmukainen koulutus, riittävä osaaminen ja ammattitaito sekä kielitaito.
Järjestämislain 5 §:ssä säädetään palveluja järjestettäessä käytettävistä kielistä. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Tämä tarkoittaa säännöksen perustelujen mukaan sitä, että asiakasta palveleva henkilö käyttää asiakkaan kieltä ja osaa sitä riittävästi (
HE 241/2020 vp
, s. 658). Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä. Jos asiakkaan kieli on muu kuin millä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään eikä henkilökunta osaa asiakkaan kieltä, on palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Järjestämislain 5 § sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin, jossa säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi,
Järjestämislain 5 §:ssä säädetään palveluja järjestettäessä käytettävistä kielistä. Pykälän 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Tämä tarkoittaa säännöksen perustelujen mukaan sitä, että asiakasta palveleva henkilö käyttää asiakkaan kieltä ja osaa sitä riittävästi (HE 241/2020 vp, s. 658). Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä. Jos asiakkaan kieli on muu kuin millä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään eikä henkilökunta osaa asiakkaan kieltä, on palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. Järjestämislain 5 § sisältää informatiivisen viittaussäännöksen kielilakiin, jossa säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi,
saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen.
Saamen kielilaissa säädetään saamelaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa sekä viranomaisten velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia. Saamelaisella on saamen kielilain 4 §:n mukaan oikeus omassa asiassaan tai asiassa, jossa häntä kuullaan, käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa saamen kieltä. Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamassa saamen kielilaissa säänneltyjä oikeuksia sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä, kuten suomea tai ruotsia. Saamelaisten kielelliset oikeudet ovat lain 3 luvun mukaisesti laajemmat saamelaisten kotiseutualueella. Kotiseutualueella saamelaisella on 12 §:n mukaisesti oikeus käyttää lain soveltamisalaan kuuluvassa viranomaisessa asioidessaan valintansa mukaan suomen tai saamen kieltä. Tämä oikeus ei ole rajattu omaan asiaan. Saamen kielilain 19 §:n mukaan viranomaisessa tapahtuvassa suullisessa käsittelyssä asia on pyrittävä antamaan
saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole saamen kielen taitoista henkilöä, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus. Saamen kielilain esitöiden mukaan lakiehdotuksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tulkkaus ja kääntäminen vähitellen jäisivät toissijaisiksi keinoiksi asiakkaan ja viranomaisen välisissä yhteyksissä. Pääsääntönä olisi asian käsittely saamen kielellä ilman tulkkausta, jos tähän vain olisi mahdollisuus (
HE 46/2003 vp
, s. 41). Saamen kielilain 14 §:n mukaan viranomaisen on kotiseutualueella henkilöstöä palvelukseen ottaessaan huolehdittava siitä, että sen henkilöstö kussakin virastossa tai muussa toimipaikassa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi. Viranomaisen on lisäksi koulutusta järjestämällä ja muulla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito. Saamen kielilaki sisältää erikseen säännöksiä henkilöstön saamen kielen taidosta ja sitä koskevista
saamen kielen taitoisen henkilön hoidettavaksi. Jos viranomaisessa ei ole saamen kielen taitoista henkilöä, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus. Saamen kielilain esitöiden mukaan lakiehdotuksella pyrittiin vaikuttamaan siihen, että tulkkaus ja kääntäminen vähitellen jäisivät toissijaisiksi keinoiksi asiakkaan ja viranomaisen välisissä yhteyksissä. Pääsääntönä olisi asian käsittely saamen kielellä ilman tulkkausta, jos tähän vain olisi mahdollisuus (HE 46/2003 vp, s. 41). Saamen kielilain 14 §:n mukaan viranomaisen on kotiseutualueella henkilöstöä palvelukseen ottaessaan huolehdittava siitä, että sen henkilöstö kussakin virastossa tai muussa toimipaikassa pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi. Viranomaisen on lisäksi koulutusta järjestämällä ja muulla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito. Saamen kielilaki sisältää erikseen säännöksiä henkilöstön saamen kielen taidosta ja sitä koskevista
kelpoisuusvaatimuksista sekä palkallisesta virkavapaudesta ja vapautuksesta työstä saamen kielen taidon hankkimista varten.
16 §.
Rekisteröintiä varten annettavat tiedot
. Valvontalain 16 §:ssä säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottajan on tehtävä hakemus palveluntuottajaksi rekisteröintiä varten ja annettava hakemuksessa palveluntuottajan nimi, henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä tiedot 6 §:ssä säädettyjen edellytysten toteutumisesta. Palveluntuottajalla tulee lain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan olla yritys- tai yhteisötunnus. Myös henkilötunnus on tarpeen yrityksessä toimivan luonnollisen henkilön yksilöimiseksi. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin sen selkeyttämiseksi siten, että palveluntuottajan olisi annettava hakemuksessa sekä henkilötunnus että yritys- tai yhteisötunnus.
Rekisteröintiä varten annettavat tiedot. Valvontalain 16 §:ssä säädetään rekisteröintiä varten annettavista tiedoista. Pykälän 1 momentin mukaan palveluntuottajan on tehtävä hakemus palveluntuottajaksi rekisteröintiä varten ja annettava hakemuksessa palveluntuottajan nimi, henkilötunnus tai yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä tiedot 6 §:ssä säädettyjen edellytysten toteutumisesta. Palveluntuottajalla tulee lain 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan olla yritys- tai yhteisötunnus. Myös henkilötunnus on tarpeen yrityksessä toimivan luonnollisen henkilön yksilöimiseksi. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin sen selkeyttämiseksi siten, että palveluntuottajan olisi annettava hakemuksessa sekä henkilötunnus että yritys- tai yhteisötunnus.
Pykälän 2 momentissa on lueteltu ne tiedot ja selvitykset, jotka palveluntuottajan on annettava palveluyksikkökohtaisesti palveluyksikön rekisteröintiä varten. Pykälän 2 momentin 9 kohdassa mainittu laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä on kumottu asiakastietolailla, joka tuli voimaan 1.1.2024. Momenttiin tehtäisiin tekninen säädösviittauksen päivitys, jonka myötä valvontalain 16 §:n 2 momentin 9 kohdassa viitattaisiin uuden lain 77 §:n mukaiseen tietoturvasuunnitelmaan.
18 §.
Viranomaisen viran puolesta pyytämät tiedot.
Pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi palveluntuottajan luotettavuuden selvittämiseksi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvityksen palveluntuottajasta ja tämän lain 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 7 §:n 4 momentissa tarkoitetuista henkilöistä. Momentissa ei mainita kaikkia niitä tahoja, joita luotettavuuden selvittäminen lain 6 ja 7 §:n mukaisesti koskee. Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksista säädetään Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin 36 kohdassa säädetään velvoitteidenhoitoselvityksen laatimisesta tukemaan valvontalaissa tarkoitettua luotettavuuden selvittämistä. Mainittua säännöstä esitetään muutettavaksi siten, että se kattaisi kaikki lain 6 ja 7 §:n mukaisen palveluntuottajan yleisten edellytysten täyttymisen ja luotettavuuden arviointiin
liittyvät tiedonsaantitarpeet. Valvontalain 18 §:n 2 momentti muutettaisiin vastaamaan tällä esityksellä muutettavaa Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin 36 kohtaa. Muutetun 2 momentin mukaan valvontaviranomainen voisi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaisesti velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä ja 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista.
24 §.
Palvelunjärjestäjän ohjaus- ja valvontavelvollisuus.
Pykälän 1 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän velvollisuudesta ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että palvelunjärjestäjällä olisi lisäksi velvollisuus varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Säännöksellä korostettaisiin palvelunjärjestäjän vastuuta omavalvonnalla varmistua siitä, että asiakkaan ja potilaan edellä 9 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa kuvatut kielelliset
oikeudet sekä tiedonsaantioikeus toteutuvat sen järjestämisvastuuseen kuuluvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Keskeinen keino tältä osin olisi esimerkiksi palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajien väliset sopimukset ja niiden sisältämät ehdot palveluntuottajan henkilöstöltä edellytettävästä kielitaidosta.
On myös tilanteita, joissa hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvia sijaishuollon laitospalveluja tuottaa hyvinvointialueesta erillinen julkinen palveluntuottaja. Laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta
(526/2026)
tulee voimaan 1.10.2026. Mainitun lain 1 §:n mukaan Valtion lastensuojelulaitos on valtakunnallisesti toimiva virasto. Laitos muodostuu lastensuojelun toimintayksiköistä, koulusta ja vankilan perheosastosta sekä näiden yhteisestä hallinnosta. Laitoksen koulun toimipisteet sijaitsevat lastensuojelun toimintayksiköissä. Laitoksen tehtävänä on lain 4 §:n mukaan tuottaa lastensuojelulain mukaista laitoshuoltoa sekä järjestää perusopetusta ja tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta sen mukaan kuin niistä säädetään perusopetuslaissa
(628/1998)
ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa
(1215/2020)
sellaisille sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti
kasvattaa ja hoitaa muussa sijaishuollossa ja jotka eivät sairautensa vuoksi tarvitse muualla annettavaa hoitoa. Vähintään yhden lastensuojelun toimintayksikön tulee tuottaa lastensuojelulain 49 a §:ssä tarkoitettua kuntouttavaa suljettua laitospalvelua. Kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskeva velvoite lain 4 §:n 2 momentissa tulee voimaan 1.1.2027. Lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa sijoitushyvinvointialueelle säädetty sijaishuoltopaikan toiminnan valvonta koskisi myös laitoshuoltoa tuottavaa Valtion lastensuojelulaitosta. Tämän vuoksi momentissa säädettäisiin, että mitä edellä säädetään yksityisestä palveluntuottajasta, sovelletaan myös julkiseen palveluntuottajaan, joka tuottaa hyvinvointialueelle sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja. Sijoitushyvinvointialueella olisi säännöksen nojalla oikeus saada myös julkiselta palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset sekä oikeus tarkastaa julkisen palveluntuottajan
26 §.
Omavalvontaohjelma.
Pykälän 5 momentissa säädetään velvollisuudesta julkaista omavalvontaohjelma sekä sen toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla. Momentissa säädettyä raportointijaksoa ehdotetaan muutettavaksi sääntelyn joustavoittamiseksi kuudeksi kuukaudeksi. Palvelunjärjestäjä voisi julkaista seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehdyt toimenpiteet myös useammin. Esityksellä ei myöskään muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin, ja palvelunjärjestäjän tulisi muutoksesta huolimatta seurata omavalvontaohjelman toteutumista ja tehtävä seurannan perusteella tarvittavat toimenpiteet.
27 §.
Palveluntuottajan omavalvonta.
Valvontalain 27 §:ssä säädetään palveluntuottajan velvollisuudesta valvoa omaa ja alihankkijan toimintaa ja laatia palveluyksiköittäin omavalvontasuunnitelma. Pykälän 3 momentin mukaan palveluntuottajan on tehtävä omavalvontasuunnitelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla sen julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Edelleen momentin mukaan palveluyksikön omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista on seurattava ja seurannassa havaitut puutteellisuudet on korjattava. Seurannasta on tehtävä selvitys ja sen perusteella tehtävät muutokset on julkaistava neljän kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Momentissa säädettyä omavalvontasuunnitelman seurannasta johtuvaa suunnitelman
päivitysvelvollisuutta ehdotetaan muutettavaksi sääntelyn joustavoittamiseksi kuudeksi kuukaudeksi. Palveluntuottaja voisi julkaista seurannan perusteella tehtyjä muutoksia omavalvontasuunnitelmaan myös useammin. Esityksellä ei myöskään muutettaisi omavalvontaan liittyviä velvollisuuksia muilta osin, ja palveluntuottajan tulisi muutoksesta huolimatta seurata omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista ja korjattava seurannassa havaitut puutteellisuudet.
34 §.
Viranomaisten välinen yhteistyö
. Pykälän 4 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän ja valvontaviranomaisen velvollisuudesta lähettää toisilleen laatimiaan tarkastuskertomuksia, jotka koskevat palvelunjärjestäjälle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai alihankkijan toimintaa. Edelleen 4 momentin toisen virkkeen mukaan tarkastuskertomukset voidaan lähettää teknisten rajapintojen avulla. Momentin nykyinen sanamuoto viittaa tiedon vaihtoon erilaisten dokumenttien muodossa, eikä teknisiä rajapintoja ole hyödynnetty. Tiedon siirto asiakirjojen sijaan rakenteisessa muodossa teknisten rajapintojen kautta mahdollistaisi automatisoidun, reaaliaikaisen ja tiedon jatkokäsittelyä tukevan tiedonvaihdon ja tehostaisi näin viranomaisten välistä yhteistyötä. Tämän vuoksi 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että toisessa virkkeessä viitattaisiin tarkastuskertomusten sijaan tarkastuskertomustietoihin.
Viranomaisten välinen yhteistyö. Pykälän 4 momentissa säädetään palvelunjärjestäjän ja valvontaviranomaisen velvollisuudesta lähettää toisilleen laatimiaan tarkastuskertomuksia, jotka koskevat palvelunjärjestäjälle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai alihankkijan toimintaa. Edelleen 4 momentin toisen virkkeen mukaan tarkastuskertomukset voidaan lähettää teknisten rajapintojen avulla. Momentin nykyinen sanamuoto viittaa tiedon vaihtoon erilaisten dokumenttien muodossa, eikä teknisiä rajapintoja ole hyödynnetty. Tiedon siirto asiakirjojen sijaan rakenteisessa muodossa teknisten rajapintojen kautta mahdollistaisi automatisoidun, reaaliaikaisen ja tiedon jatkokäsittelyä tukevan tiedonvaihdon ja tehostaisi näin viranomaisten välistä yhteistyötä. Tämän vuoksi 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että toisessa virkkeessä viitattaisiin tarkastuskertomusten sijaan tarkastuskertomustietoihin.
45 §.
Tiedonsaantioikeus
. Pykälän 1 momentissa säädetään tahoista, joilta sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Lupa- ja valvontavirastolla on maksutta ja salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvontalain mukaisten tehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Lakiin johtaneen hallituksen esityksen mukaan valvontaviranomaisella olisi ollut oikeus saada tarvittavat tiedot myös ”muilta viranomaisilta ja muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä”. Säännöstä kuitenkin täsmennettiin eduskuntakäsittelyn aikana niin, että säännöksessä lueteltiin tyhjentävästi tahot, joiden tietoja tiedonsaantioikeus koskee. Lista säännöksessä mainituista tahoista on osoittautunut käytännön valvontatyössä puutteelliseksi.
Tiedonsaantioikeus. Pykälän 1 momentissa säädetään tahoista, joilta sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Lupa- ja valvontavirastolla on maksutta ja salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvontalain mukaisten tehtäviensä suorittamista varten välttämättömät tiedot. Lakiin johtaneen hallituksen esityksen mukaan valvontaviranomaisella olisi ollut oikeus saada tarvittavat tiedot myös ”muilta viranomaisilta ja muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä”. Säännöstä kuitenkin täsmennettiin eduskuntakäsittelyn aikana niin, että säännöksessä lueteltiin tyhjentävästi tahot, joiden tietoja tiedonsaantioikeus koskee. Lista säännöksessä mainituista tahoista on osoittautunut käytännön valvontatyössä puutteelliseksi.
Valvontalain 6 §:ssä säädetään yleisistä edellytyksistä, jotka palveluntuottajan tulee täyttää. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan palveluntuottajan on oltava toiminnan sisältöön ja laajuuteen nähden luotettava, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan palveluntuottaja ei saa olla selvitystilassa tai konkurssissa. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan, jos palveluntuottaja on yksityinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen ja hänellä on oltava yritys- tai yhteisötunnus toimiessaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole holhoustoimesta annetun lain 18 §:n nojalla rajoitettu eikä hänelle ole mainitun lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrätty edunvalvojaa eikä hän ole liiketoimintakiellossa. Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten
Tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikoksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tuomioistuimilta pyydettävien tietojen joukossa olisi tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaisia rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä henkilötietoja. Lupa- ja valvontavirasto käsittelisi näitä tietoja tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisen yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi kansallisen lainsäädännön nojalla. Tietosuojalain
(1050/2018)
7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti tietosuoja-asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuihin rikostuomioihin ja rikoksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyviä henkilötietoja saa käsitellä, jos
käsittelystä säädetään laissa tai käsittely on välttämätöntä välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Tietosuojalain 7 §:n 2 momentin mukaisesti tällä perusteella käsiteltävien henkilötietojen käsittelyssä sovelletaan tietosuojalain 6 §:n 2 momentin mukaisia suojatoimenpiteitä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi.
Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin myös eräitä teknisiä päivityksiä. Pykälässä käytetty sana veroviranomainen korvattaisiin Verohallinnosta annetun lain
(503/2010)
1 §:n mukaisella nimellä Verohallinto. Lisäksi momentista poistettaisiin valtion koulukodit. 1.10.2026 tulee voimaan laki Valtion lastensuojelulaitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta, jolla kumotaan valtion koulukoteja koskeva sääntely. Valtion lastensuojelulaitos sisältyy valvontalain 4 §:n mukaiseen palveluntuottajan määritelmään eikä sitä ole näin ollen tarpeen mainita 45 §:n 1 momentissa erikseen.
47 a §.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus.
Valvontalakiin lisättäisiin uusi 47 a § Pohjanmaan hyvinvointialueen kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisen tehtävästä sekä tehtävän ohjauksesta ja rahoituksesta. Pohjanmaan hyvinvointialue vastaa nykyisin keskittämisasetuksen 3 §:n 7 kohdan mukaisesti asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämisen ja suunnittelun kansallisen yhteensovittamisen tehtävistä, jotka rahoitetaan hyvinvointialueiden yleiskatteellisesta rahoituksesta. Tässä keskittämisasetuksen mukaisessa tehtävässä on kyse hyvinvointialueiden sisäisestä työstä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä ja tuottajana eli näihin lakisääteisiin palvelutehtäviin sisältyvästä suunnittelu- ja kehittämistyöstä, joka kuuluu kaikkien hyvinvointialueiden tehtäväalaan ja joissa on tarve hyvinvointialueiden omien toimenpiteiden yhteensovitukselle, koordinaatiolle ja tukipalveluille. Tämä
tehtävä säilyisi edelleen Pohjanmaan hyvinvointialueella. Uudessa 47 a §:ssä säädettäisiin mainitut keskittämisasetuksen mukaiset tehtävät ylittävistä kansallisista asiantuntijatehtävistä, joita hyvinvointialueen yleiskatteellinen rahoitus ei kata ja jotka ulottuvat valtakunnan kaikkiin toimijoihin, joilla on tehtäviä asiakas- ja potilasturvallisuuden alalla.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen ohjauksesta siltä osin kuin keskus hoitaisi 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviä. Momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen toimintaa ohjaisi sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvinvointialueen ohjauksesta säädetään muutoin hyvinvointialueesta annetun lain 11§:ssä, järjestämislain 21 §:ssä sekä pelastustoimen järjestämisestä annetun lain
(613/2021)
7 §:ssä. Nyt ehdotettujen tehtävien ohjaus kohdistuisi siis juuri edellä 2 momentissa tarkoitettuihin kansallisiin tehtäviin eikä olisi sellaisenaan osa hyvinvointialueen muiden tehtävien ohjausta. Keskittämisasetuksen mukaisia hyvinvointialueiden omiin palvelujärjestelmiin liittyviä tehtäviä ohjattaisiin edelleen osana hyvinvointialueiden yleistä ohjausta.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin 2 momentissa tarkoitettujen tehtävien rahoituksesta. Säännöksen mukaan Pohjanmaan hyvinvointialueelle maksettaisiin valtion varoista erilliskorvausta niistä tehtävistä, joita hyvinvointialueelle 2 momentissa tarkoitetuista tehtävistä aiheutuisi. Korvaus maksettaisiin hakemuksetta ennakkona valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Korvauksen käyttöön ja sen valvontaan, palauttamiseen ja takaisinperintään sekä tietojensaantiin ja tietojen luovuttamiseen sovellettaisiin valtionavustuslakia
(688/2001)
. Ehdotetun 4 momentin mukaan erilliskorvaus maksettaisiin valtion talousarvion rajoissa. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että korvattavien kustannusten vuotuisesta enimmäismäärästä päättäisi viime kädessä hallituksen esitykseen perustuen talousarvion vuosittain päättävä eduskunta. Ohjaus sovitettaisiin sisällöllisesti vastaamaan tarpeita ja mahdollisuuksia käytettävissä olevan määrärahan puitteissa.
(688/2001). Ehdotetun 4 momentin mukaan erilliskorvaus maksettaisiin valtion talousarvion rajoissa. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että korvattavien kustannusten vuotuisesta enimmäismäärästä päättäisi viime kädessä hallituksen esitykseen perustuen talousarvion vuosittain päättävä eduskunta. Ohjaus sovitettaisiin sisällöllisesti vastaamaan tarpeita ja mahdollisuuksia käytettävissä olevan määrärahan puitteissa.
52 §.
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen taikka evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon tai edellä mainittujen kirkkojen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta lain 3 luku tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2032. Lain 3 luvun voimaantulon myöhentäminen julkisten palveluntuottajien osalta vuoden 2032 alkuun vastaisi 56 §:ssä ehdotettavaa siirtymäajan pidentämistä.
56 §.
Julkisen palveluntuottajan rekisteröinti.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että julkisen palveluntuottajan olisi annettava valvontaviranomaiselle 16 §:ssä tarkoitetut tiedot ennen 1.1.2032, jolloin lain 3 luku tulisi julkisten palveluntuottajien osalta voimaan. Tiedot tallennettaisiin Soteriin maksutta viimeistään 31.12.2034. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tehtäessä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus 1 päivän tammikuuta 2032 jälkeen tai jos 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen jälkeen julkisen palveluntuottajan toimintaan tulee olennaisia muutoksia taikka julkinen palveluntuottaja rekisteröi uuden palveluyksikön, tällaisen ilmoituksen käsittelyyn sovellettaisiin lain 5 §:ää ja 3 lukua. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen muutos. Momentista poistettaisiin viittaus valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin. Rekisteriin viitattaisiin sen nimellä Soteri.
Voimaantulo.
Lainkohta sisältäisi voimaantulosäännöksen, säännöksen lain soveltamisesta sekä siirtymäsäännöksiä. Ehdotettu laki olisi tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Lailla jatkettaisiin voimassa olevan lain 5 §:n 3 ja 4 momentin voimassaoloa. Lain 5 §:n 3 ja 4 momentti olisi voimassa vuoden 2030 loppuun saakka. Ehdotetun 3 momentin mukainen mahdollisuus aloittaa palvelutoiminta edellyttäisi käytännössä, että rekisteröintiä koskeva hakemus olisi tehty valvontaviranomaiselle laissa säädetyllä tavalla viimeistään 31.12.2030. Tällöin hakemuksen mukaista toimintaa saisi jatkaa 31.12.2030 jälkeen siihen saakka, kunnes asiassa on tehty rekisteröintipäätös. 5 §:n 3 momenttia sovellettaisiin lain voimaantultua tehtyihin hakemuksiin sekä lain voimaan tullessa valvontaviranomaisessa vireillä oleviin hakemuksiin.
7.2
Laki harmaan talouden selvitysyksiköstä
7.2Laki harmaan talouden selvitysyksiköstä
6 §.
Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus
. Pykälän 36 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan valvontalain 7 §:ssä tarkoitetun palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten luotettavuuden selvittämistä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteidenhoitoselvitys kattaisi laajemmin valvontalain 6 ja 7 §:n mukaisen palveluntuottajan yleisten edellytysten täyttymisen selvittämiseen ja luotettavuuden arviointiin liittyvät tiedonsaantitarpeet. Ehdotetun säännöksen mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laadittaisiin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista.
8
Voimaantulo
Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus. Pykälän 36 momentin mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan valvontalain 7 §:ssä tarkoitetun palveluntuottajan hallintoelimiin kuuluvien henkilöiden ja toimitusjohtajan sekä avoimessa yhtiössä yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiössä vastuunalaisten yhtiömiesten luotettavuuden selvittämistä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että velvoitteidenhoitoselvitys kattaisi laajemmin valvontalain 6 ja 7 §:n mukaisen palveluntuottajan yleisten edellytysten täyttymisen selvittämiseen ja luotettavuuden arviointiin liittyvät tiedonsaantitarpeet. Ehdotetun säännöksen mukaan velvoitteidenhoitoselvitys laadittaisiin tukemaan valvontalain 6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista.
8Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2027. Lakien olisi oltava voimassa 1.1.2027, jolloin väliaikaisen sääntelyn voimassaolo päättyy.
9
Toimeenpano ja seuranta
9Toimeenpano ja seuranta
Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana on tarkoitus seurata ja arvioida edelleen väliaikaisen sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia sekä mahdollisuuksia lain pysyvämmille muutoksille. Lain jatkokehittämisessä otetaan huomioon ne seikat, jotka ovat aiheuttaneet valvontaviranomaisille lisätyötä. Väliaikaisen sääntelyn voimassaoloaikana sekä julkisten palveluntuottajien siirtymäajan aikana rekisteröintimenettelyä on tarkoitus kehittää edelleen. Rekisteröintimenettelyn sujuvoittamiseksi jatkotyössä tullaan arvioimaan tarvetta lain pysyvämmille muutoksille sekä voimassa olevien asetuksenantovaltuuksien mukaiselle alemmanasteiselle sääntelylle. Tällaiset muutostarpeet ja alemmanasteinen sääntely voivat liittyä rekisteröintimenettelyn ja siinä vaadittavan tietosisällön eriyttämiseen eri palvelualojen tai toiminnan laajuuden perusteella siten, kuin asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen mahdollistaa. Muutostarpeita voi myös johtua tavoitteesta muodostaa Soterista
Kuten aiemmin esityksessä on tuotu esille, osana hallituksen Hyvän työn ohjelmaa luodaan materiaaleja työnantajien käyttöön koskien henkilöstön kielitaidon selvittämistä ja vahvistamista.
10
Suhde muihin esityksiin
10.1
Esityksen riippuvuus muista esityksistä
10Suhde muihin esityksiin
10.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Esityksessä valvontalain 24 §:än ehdotettavassa uudessa 3 momentissa viitataan lastensuojelulain 79 §:ään. Hallitus on valmistelemassa esitystä uudeksi lastensuojelulaiksi. Esityksellä toteutetaan lastensuojelulainsäädännön uudistamisen toinen vaihe. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Mainitussa hallituksen esityksessä voimassa olevan lain pykälien numerointi muuttuu, joka tulee ottaa huomioon tämän esityksen käsittelyssä. Esityksiä yhteensovittaessa tulee myös ottaa huomioon, että lastensuojelulaissa on tarkoitus jatkossa käyttää sijaishuoltopaikka-käsitteen sijaan sijoituspaikan käsitettä.
Nyt käsillä olevassa esityksessä esitetään muutoksia valvontalain 4 §:n 8 kohtaan, jossa viitatut sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 ja 6 kohdat on tarkoitus kumota ja korvata uudella 5 a §:llä osana valmisteilla olevaa sosiaalihuoltolain uudistusta. Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle samanaikaisesti tämän esityksen kanssa. Eduskuntaa pyydetään ottamaan tämä huomioon esityksen käsittelyssä.
10.2
Suhde talousarvioesitykseen
10.2Suhde talousarvioesitykseen
Esitys liittyy esitykseen valtion vuoden 2027 talousarvioksi on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Esityksessä ehdotetaan, että lain rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta lykättäisiin neljällä vuodella. Hyvinvointialueiden rahoitukseen on julkisen talouden suunnitelmassa 2027-2030 varattu valvontalain mukaisiin velvoitteisiin valmistautumiseen sekä tietojen toimittamiseen rekisteröintiä varten 2,75 miljoonaa euroa vuodelle 2027. Rahoitukselle ei esityksen johdosta olisi tarvetta vielä vuonna 2027 vaan vasta vuonna 2031.
toimintaan momentilla 33.60.36 Valtionavustus sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamiseksi varattu 1,1 miljoonaa euroa siirrettäisiin momentille 33.60.34 Valtion korvaus erinäisistä terveydenhuollon kustannuksista.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Asiakkaan ja potilaan kannalta keskeisimmät esitykseen liittyvät perusoikeudet ovat oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (7 §), henkilötietojen ja yksityiselämän suoja (10 §), oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin (17 §) sekä oikeus sosiaaliturvaan (19 §). Merkittävä perustuslain säännös on myös julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen (22 §). Palveluntuottajan näkökulmasta on lisäksi otettava huomioon perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädetty elinkeinonvapaus sekä perustuslain 6 §:ssä säädetty vaatimus yhdenvertaisuudesta.
Perusoikeussäännökset määräävät osaltaan tapaa, jolla sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisvelvollisuus on täytettävä ja miten sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa koskeva lainsäädäntö on toteutettava. Lasten perus- ja ihmisoikeuksien kannalta keskeisiä periaatteita, joiden toteutuminen tulee turvata, ovat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja perustuslain perusteella syrjimättömyys, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus erityiseen suojeluun sekä oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen. Kun kyseessä on erityisen haavoittuvassa asemassa oleva lapsiryhmä, julkisen vallan perustuslain 22 §:n mukaiset positiiviset toimintavelvoitteet perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi korostuvat.
Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksen tarkoittama huolenpito tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja, ja välttämättömällä huolenpidolla säännöksessä tarkoitetaan sen esitöiden mukaan muun ohella palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset (
HE 309/1993 vp
, s. 69/II). Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (
HE 309/1993 vp
, s. 71/II, ks. myös esim. PeVL 20/2004 vp, s. 2/II ja PeVL 30/2013 vp, s. 3/I). Lauseke lailla toteutettavasta tarkemmasta sääntelystä jättää lainsäätäjälle liikkumavaraa oikeuksien sääntelyssä
ja viittaa siihen, että perusoikeuden täsmällinen sisältö määräytyy perusoikeussäännöksen ja tavallisen lainsäädännön muodostaman kokonaisuuden pohjalta (PeVM 25/1994 vp, s. 5-6). Perustuslain säännöksellä ei määritellä palvelujen järjestämistapaa vaan sillä velvoitetaan julkinen valta turvaamaan palvelujen saatavuus (
HE 309/1993 vp
, s. 71/I, ks. myös esim. PeVL 20/2004 vp, s. 2/II).
Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksen tarkoittama huolenpito tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluja, ja välttämättömällä huolenpidolla säännöksessä tarkoitetaan sen esitöiden mukaan muun ohella palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset (HE 309/1993 vp, s. 69/II). Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp, s. 71/II, ks. myös esim. PeVL 20/2004 vp, s. 2/II ja PeVL 30/2013 vp, s. 3/I). Lauseke lailla toteutettavasta tarkemmasta sääntelystä jättää lainsäätäjälle liikkumavaraa oikeuksien sääntelyssä
ja viittaa siihen, että perusoikeuden täsmällinen sisältö määräytyy perusoikeussäännöksen ja tavallisen lainsäädännön muodostaman kokonaisuuden pohjalta (PeVM 25/1994 vp, s. 5-6). Perustuslain säännöksellä ei määritellä palvelujen järjestämistapaa vaan sillä velvoitetaan julkinen valta turvaamaan palvelujen saatavuus (HE 309/1993 vp, s. 71/I, ks. myös esim. PeVL 20/2004 vp, s. 2/II).
Ehdotetulla lailla jatkettaisiin väliaikaista sääntelyä, jonka nojalla yksityisten elinkeinonharjoittajien ja muiden verrattavassa asemassa olevien pienten palveluntuottajien on ollut mahdollista aloittaa toimintansa tai toteuttaa jo rekisteröityyn toimintaan olennainen muutos ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä. Väliaikaisen sääntelyn soveltamisalaan kuuluvat palveluntuottajat muodostavat merkittävän osan valvontaviranomaisessa vireillä olevista hakemuksista. Väliaikaista sääntelyä on katsottu olevan perusteltua jatkaa siihen saakka, kunnes hakemusten käsittelyajoissa saavutetaan 4 viikon tavoite. Esityksen tavoitteena on turvata henkilöstön ja palvelujen saatavuutta tilanteessa, jossa palveluntuottaja joutuisi muutoin odottamaan rekisteröintipäätöstä huomattavasti pidempään. Lisäksi lykättäisiin palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta. Julkisten palveluntuottajien rekisteröinnin on
voimassa olevan sääntelyn mukaisesti ja nykyisen siirtymäajan jälkeen sekä valvontaviranomaisen nykyisillä niukkenevilla voimavaroilla arvioitu olevan yksityisten palveluntuottajien rekisteröintimenettelyn sujuvuuden näkökulmasta riski, jonka vuoksi siirtymäaikaa on katsottu olevan perusteltua jatkaa. Siirtymäajan jatkaminen myös mahdollistaisi rekisteröintimenettelyn kehittämisen ja sujuvoittamisen. Myös tällä voidaan arvioida olevan pidemmällä aikavälillä palveluja turvaava vaikutus, kun rekisteröintihakemusten käsittelyajat lyhenisivät ja palvelutoiminta voitaisiin aloittaa nopeammin. Käsittelyaikojen lyhentämisellä voidaan myös edistää perustuslain 21 §:ssä säädetyn hakemuksen viivytyksetöntä ja asianmukaista käsittelyä koskevan vaatimuksen täyttymistä.
Valvontalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (
HE 299/2022 vp
) säätämisjärjestysperusteluiden mukaan valvontalain 2 luvussa säädettyjen palveluntuottajaa ja toimintaa koskevien edellytysten täyttyessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille ja potilaille mahdollistettaisiin riittävät, laadukkaat ja turvalliset palvelut. Samoin 3 luvussa säännökset palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröinnistä toimivat ennakkovalvontana, jonka avulla voitaisiin edistää muun muassa laadukkaita palveluja sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta. Myös lukuun 4 sisältyvien palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvontaa koskevien säännösten tarkoituksena olisi varmistaa asiakkaille ja potilaille riittävät, laadukkaat ja turvalliset palvelut. Nyt käsillä olevalla esityksellä ehdotetaan myöhennettäväksi lain 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta. Lain 56 §:n mukaan valvontaviranomainen tallentaa julkisen palveluntuottajan antamat tiedot valtakunnalliseen
Valvontalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 299/2022 vp) säätämisjärjestysperusteluiden mukaan valvontalain 2 luvussa säädettyjen palveluntuottajaa ja toimintaa koskevien edellytysten täyttyessä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille ja potilaille mahdollistettaisiin riittävät, laadukkaat ja turvalliset palvelut. Samoin 3 luvussa säännökset palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröinnistä toimivat ennakkovalvontana, jonka avulla voitaisiin edistää muun muassa laadukkaita palveluja sekä asiakas- ja potilasturvallisuutta. Myös lukuun 4 sisältyvien palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan omavalvontaa koskevien säännösten tarkoituksena olisi varmistaa asiakkaille ja potilaille riittävät, laadukkaat ja turvalliset palvelut. Nyt käsillä olevalla esityksellä ehdotetaan myöhennettäväksi lain 3 luvun voimaantuloa julkisten palveluntuottajien osalta. Lain 56 §:n mukaan valvontaviranomainen tallentaa julkisen palveluntuottajan antamat tiedot valtakunnalliseen
palveluntuottajien rekisteriin maksutta. Kyse on teknisluonteisesta tietojen tallentamisesta, jonka yhteydessä rekisteröinnin edellytyksiä ei ole ollut tarkoitus lähtökohtaisesti arvioida. Siten voimassa olevan lain mukaisena siirtymäaikana tehtävä julkisten palveluntuottajien vieminen rekisteriin ei sinänsä varmista niiden toiminnan asianmukaisuutta. Julkisten palveluntuottajien on kuitenkin tullut valvontalain voimaantulosta lähtien noudattaa palveluntuottajaa ja toimintaa koskevia edellytyksiä. Julkisiin palveluntuottajiin sovelletaan siirtymäajasta huolimatta valvontalain omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä. Julkisiin palveluntuottajiin voidaan näin ollen kohdistaa toiminnanaikaista ohjausta ja valvontaa. Näin ollen julkisten palveluntuottajien siirtymäajan jatkamisella ei ole arvioitu olevan asiakas- ja potilasturvallisuutta heikentäviä vaikutuksia.
Valvontalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta käsiteltiin myös perustuslain 6 §:n sisältämän oikeudellista yhdenvertaisuutta koskevan vaatimuksen näkökulmasta. Hallituksen esityksen mukaan lainsäädännössä on tärkeää ottaa huomioon asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuus riippumatta siitä, kuka on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottaja. Hallituksen esityksessä viitattiin tältä osin siihen, että laissa säädettäisiin pääosin samat toimintaedellytykset sekä julkisille että yksityisille palveluntuottajille, joten asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuus sosiaali- ja terveyden huollon palveluissa vahvistuisi. Myös palvelujen alueelliset erot vähenisivät, kun palveluntuottajien toimintaedellytykset yhtenäistyvät. Mainitussa hallituksen esityksessä viitattiin myös täsmennettyyn omavalvontaan sekä laillisuusvalvontaan, jonka yhdenmukaisilla tulkinnoilla voitaisiin edistää maan eri osissa olevien asukkaiden
yhdenvertaista kohtelua ja heidän tosiasiallisia mahdollisuuksiaan saada perusoikeuksien kannalta välttämättömiä palveluja. Perustuslakivaliokunta ei esitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 96/2022 vp
)
arvioinut esitystä edellä mainitusta näkökulmasta. Rekisteröinnin poistamista koskevan ehdotuksen osalta valiokunta toi kuitenkin esille pitävänsä selvänä, että myös julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulee valvoa asianmukaisesti ja että toiminnan epäkohtiin tulee puuttua. Kuten edellä on todettu, on julkisten palveluntuottajien tullut valvontalain voimaantulosta lähtien noudattaa rekisteröintivelvollisuutta lukuun ottamatta samoja palveluntuottajaa ja toimintaa koskevia edellytyksiä kuin yksityisten palveluntuottajien. Julkisiin palveluntuottajiin sovelletaan siirtymäajasta huolimatta valvontalain omavalvontaa ja viranomaisvalvontaa koskevia säännöksiä ja niihin voidaan kohdistaa yksityisten palveluntuottajien tavoin myös toiminnanaikaista
ohjausta ja valvontaa. Julkisten palveluntuottajien toimittamien tietojen tallentamisessa voimassa olevan siirtymäsääntelyn mukaisesti Soteriin on kyse teknisluonteisesta tietojen tallentamisesta, jonka yhteydessä rekisteröinnin edellytyksiä ei ole ollut tarkoitus lähtökohtaisesti arvioida. Edellä kuvatut näkökohdat huomioon ottaen siirtymäajan jatkamisella ei ole arvioitu olevan vaikutusta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuuteen.
Perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaista turvallisuutta koskeva säännös turvaa kyseistä oikeushyvää julkisen vallan itse toimeenpanemilta loukkauksilta, mutta edellyttää myös valtiolta säädössuojaa oikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisia loukkauksia vastaan. Erityisesti henkilökohtainen turvallisuus korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta. Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lasten huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Hyvinvoinnin edistäminen kattaa myös suojan väkivaltaa, alistamista ja hyväksikäyttöä vastaan (
HE 309/1993 vp
). YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59/1991) keskeinen periaate on, että lasten etu tulee aina asettaa ensisijalle,
Perustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaista turvallisuutta koskeva säännös turvaa kyseistä oikeushyvää julkisen vallan itse toimeenpanemilta loukkauksilta, mutta edellyttää myös valtiolta säädössuojaa oikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisia loukkauksia vastaan. Erityisesti henkilökohtainen turvallisuus korostaa julkisen vallan positiivisia toimintavelvoitteita yhteiskunnan jäsenten suojaamiseksi heihin kohdistuvilta oikeudenvastaisilta teoilta. Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lasten huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Hyvinvoinnin edistäminen kattaa myös suojan väkivaltaa, alistamista ja hyväksikäyttöä vastaan (HE 309/1993 vp). YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59/1991) keskeinen periaate on, että lasten etu tulee aina asettaa ensisijalle,
kun tehdään heitä koskevia viranomaispäätöksiä, lakeja tai yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. Sopimuksen mukaan lapsia on suojattava erityisesti väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä (19 ja 34 artiklat). Ehdotettua väliaikaista sääntelyä mahdollisuudesta aloittaa palvelutoiminta ennen lain mukaista rekisteröintipäätöstä ei sovellettaisi palveluntuottajaan, jonka tulee toimittaa ensi kerran valvontaviranomaiselle nähtäväksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote muulta kuin työsopimussuhteiseen henkilöstöön kuuluvalta. Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetussa laissa säädetään, että jos sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan toimialaan kuuluu palvelujen antaminen alaikäiselle, tulee palveluntuottajan antaa Lupa- ja valvontavirastolle nähtäväksi muuhun kuin työsopimussuhteiseen henkilökuntaan kuuluvalta henkilöltä, jolle kuuluu 2 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä,
rikosrekisterilain
(770/1993)
6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ote rikosrekisteristä rekisteröintihakemuksen yhteydessä valvontalain 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa säädetyn mukaisesti. Muussa kuin työsopimussuhteessa olevalla henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi palveluntuottajana toimivaa yrittäjää, jonka tehtäviin palveluyksikössä kuuluu lasten kanssa työskentelyä. Tällainen palveluntuottaja ei voisi aloittaa jatkossakaan toimintaansa ehdotetun 3 momentin nojalla, vaan siihen sovellettaisiin tavallista rekisteröintimenettelyä. Säännöksen tarkoituksena on turvata lasten erityinen suojelu sosiaali- ja terveyspalveluissa varmistamalla, että lasten kanssa työskentelevän, muun kuin työsopimussuhteisen henkilön rikostausta selvitettäisiin asianmukaisesti ennen palveluntuottajan ja palveluyksikön rekisteröintiä koskevaa päätöstä ja toiminnan aloittamista. Rikosrekisteritietojen käyttäminen osana palveluntuottajan rekisteröinnin yhteydessä tehtävää palveluntuottajan soveltuvuuden harkintaa
ei sinänsä suojaa lapsia seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta vakavaa rikollisuutta vastaan. Taustatietojen selvittämisellä voidaan kuitenkin osaltaan parantaa mahdollisuuksia luoda lapsille mahdollisimman turvallinen kasvuympäristö.
oikeuksien toteutumista. Omakielisen palvelun saatavuus voi myös edellä jaksossa 4.2.6.2 kuvatulla tavalla edistää riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan oikeuden toteutumista sekä perustuslain 6 §:n yhdessä 19 §:n kanssa edellyttämää palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Säännöksellä on vapausoikeudellinen luonne, ja siinä vahvistetaan myös yrittämisen vapauden periaate. Palveluntuottajalle valvontalailla asetettavat toimintaedellytykset, rekisteröintivelvollisuus ja valvonta aiheuttavat rajoituksia muun muassa elinkeinonvapaudelle. Näitä on arvioitu 18 §:n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta valvontalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (
HE 299/2022 vp
) ja sen johdosta annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 96/2022 vp). Nyt käsillä olevan esityksen tavoitteena on mahdollistaa väliaikaisesti jatkossakin elinkeinon harjoittaminen rekisteröintimenettelyn kestäessä pienimuotoisessa, asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta vähäriskisessä palvelutoiminnassa ja sen voidaan siten katsoa myös edistävän elinkeinon harjoittamisen ja yrittämisen vapauden
Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Säännöksellä on vapausoikeudellinen luonne, ja siinä vahvistetaan myös yrittämisen vapauden periaate. Palveluntuottajalle valvontalailla asetettavat toimintaedellytykset, rekisteröintivelvollisuus ja valvonta aiheuttavat rajoituksia muun muassa elinkeinonvapaudelle. Näitä on arvioitu 18 §:n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta valvontalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 299/2022 vp) ja sen johdosta annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 96/2022 vp). Nyt käsillä olevan esityksen tavoitteena on mahdollistaa väliaikaisesti jatkossakin elinkeinon harjoittaminen rekisteröintimenettelyn kestäessä pienimuotoisessa, asiakas- ja potilasturvallisuuden näkökulmasta vähäriskisessä palvelutoiminnassa ja sen voidaan siten katsoa myös edistävän elinkeinon harjoittamisen ja yrittämisen vapauden
toteutumista. Palveluntuottajien ja palveluyksiköiden rekisteröintiä koskevien säännösten voimaantulon lykkäämisellä julkisten palveluntuottajien osalta on tarkoitus mahdollistaa rekisteröintimenettelyn kehittäminen ja vakiinnuttaminen, jolla voidaan vastaavasti arvioida olevan pidemmällä aikavälillä elinkeinon harjoittamista ja yrittämistä turvaava vaikutus, kun rekisteröintihakemusten käsittelyajat lyhenisivät ja palvelutoiminta voitaisiin aloittaa nopeammin.
Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömäksi sitoa luvan peruuttamisen mahdollisuuden vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen. (Ks. esim. PeVL 46/2016 vp, s. 3 ja PeVL 13/2014 vp, s. 2.) Esityksessä säädetään mahdollisuudesta aloittaa toiminta ennen rekisteröintipäätöksen saamista. Mikäli tällaisessa tilanteessa rekisteröintipäätös olisi hylkäävä, tulisi toiminta lopettaa. Kyse ei kuitenkaan hallituksen näkemyksen mukaan olisi luvan peruuttamiseen rinnastettavasta tilanteesta. Tilanne eroaisi jo myönteisen rekisteröintipäätöksen saanutta
palveluntuottajaa koskevasta tilanteesta erityisesti siinä, että kyseessä olisi hakijan omaan arvioon perustuva toiminnan alkaminen, johon sisältyisi väistämättä tietty riskin toiminnan jatkuvuudesta siksi, että toiminnan jatkaminen olisi viime kädessä riippuvainen rekisteröintiä koskevasta päätöksestä. Tarkoitus ei myöskään ole asettaa väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvia hakijoita rekisteröintimenettelyssä muita hakijoita parempaan asemaan. Toisaalta väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvan palveluntuottajan hakemuksen käsittelyssä, vastaavasti kuin muiden rekisteröintihakemusten käsittelyssä, tulisi ennen hylkäävää päätöstä pyytää hakijalta tarvittaessa lisäselvitystä tai ohjata hakijaa muuttamaan toimintaansa, mikäli hakemuksessa ilmoitettujen tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoisi, että toiminta ei esitetyssä muodossaan täytä lain sille asettamia vaatimuksia (
HE 299/2022 vp
, s. 104).
palveluntuottajaa koskevasta tilanteesta erityisesti siinä, että kyseessä olisi hakijan omaan arvioon perustuva toiminnan alkaminen, johon sisältyisi väistämättä tietty riskin toiminnan jatkuvuudesta siksi, että toiminnan jatkaminen olisi viime kädessä riippuvainen rekisteröintiä koskevasta päätöksestä. Tarkoitus ei myöskään ole asettaa väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvia hakijoita rekisteröintimenettelyssä muita hakijoita parempaan asemaan. Toisaalta väliaikaisen sääntelyn piiriin kuuluvan palveluntuottajan hakemuksen käsittelyssä, vastaavasti kuin muiden rekisteröintihakemusten käsittelyssä, tulisi ennen hylkäävää päätöstä pyytää hakijalta tarvittaessa lisäselvitystä tai ohjata hakijaa muuttamaan toimintaansa, mikäli hakemuksessa ilmoitettujen tietojen perusteella valvontaviranomainen katsoisi, että toiminta ei esitetyssä muodossaan täytä lain sille asettamia vaatimuksia (HE 299/2022 vp, s. 104).
Perustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän suojasta. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pykälän 1 momentissa on myös henkilötietojen suojaa koskeva sääntelyvaraus. Säännös viittaa tarpeeseen lainsäädännöllä varmistaa yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä, rekisteröinnissä ja käyttämisessä. Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissa todennut perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Näitä ovat lailla säätäminen, lain täsmällisyys ja tarkkarajaisuus sekä rajoituksen hyväksyttävyys ja suhteellisuus.
Esityksessä ehdotetaan, että palvelunjärjestäjän valvontalain 24 §:ssä säädettyyn ohjaus- ja valvontavelvollisuuteen liittyviä toimivaltuuksia laajennettaisiin muualla lainsäädännössä säädettyihin hyvinvointialueen valvontatehtäviin lisäämällä lakiin säännös, jonka mukaan mitä hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, sovellettaisiin myös sijoitushyvinvointialueeseen sen hoitaessa sille lastensuojelulain 79 §:n 2 momentissa säädettyä sijoitushuoltopaikan toiminnan valvontaa. Säännöksellä huolehdittaisiin siitä, että hyvinvointialueella on sille laissa säädetyn lastensuojelun sijaishuollon valvontatehtävän hoitamiseksi välttämättömät tiedonsaantioikeudet ja tarkastusoikeus. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukaan tarkastus voi kohdistua myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, jos tarkastaminen on välttämätöntä asiakkaan aseman ja oikeuksien sekä asianmukaisten palvelujen
turvaamiseksi. Tämä tarkoittaisi puuttumista perustuslain 10 §:ssä säädettyyn kotirauhansuojaan. Kyseistä puuttumista tulee arvioida ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö (esimerkiksi PeVL 30/2014 vp, PeVL 40/2002 vp). Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt säännöksiin kirjattavaksi, että tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi (PeVL 46/2001 vp, s. 3/II). Viranomaisen on lisäksi tarkastustoiminnassaan noudatettava hallintolain
(434/2003)
säännöksiä muun muassa tarkastuksista ja niissä noudatettavasta menettelystä. Perustuslailla turvatun kotirauhan suojaan puuttuminen on täytettävä myös muut perusoikeusrajoituksen edellytykset, mukaan lukien vaatimuksen rajoituksen hyväksyttävyydestä sekä oikeasuhtaisuudesta. Hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukainen hyvinvointialueen tarkastusoikeus on säännöksessä tarkoitetussa henkilön kotirauhan suojaan puuttuvassa tilanteessa sidottu
välttämättömyyttä osoittaviin edellytyksiin. Tarkastusta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin voidaan pitää välttämättömänä esimerkiksi silloin, kun on tarve varmistaa, että sijaishuollossa oleva lapsi saa perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momentin vaatimukset täyttävää hoitoa ja huolenpitoa ja että asumiseen varattu tila on lapsen tarpeisiin nähden sopiva ja turvallinen. Tarkastukseen voidaan katsoa olevan edellä kuvattu hyväksyttävä peruste. Lisäksi hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:n mukaan tarkastukseen sovelletaan muutoin, mitä hallintolain 39 §:ssä säädetään.
Perustuslakivaliokunta piti tuolloin hallituksen esitykseen
HE 299/2022 vp
sisältynyttä säännöstä, joka ehdotetussa muodossa olisi ulottunut lähtökohtaisesti kaikkiin viranomaisiin ja muihin julkisoikeudellisiin yhteisöihin, välttämättömyyskriteeristä huolimatta ongelmallisen laajana. Valiokunta piti säännöksen täsmentämistä olennaisesti edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. (PeVL 96/2022 vp.) Säännöstä täsmennettiin valiokunnan edellyttämällä tavalla niin, että se sisältää välttämättömyyskriteerin lisäksi tyhjentävän listauksen kaikista niistä tahoista, joihin se ulottuu. Tuota listaa on tällä esityksellä tarkoitus täydentää eräillä tahoilla, joilta valvontaviranomaiselta olisi jo säännöksessä listattujen tahojen lisäksi ja säännöksessä säädetyin edellytyksin oikeus saada tietoja.
Lakiehdotukset
1
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain
(741/2023)
2 §:n 2 momentti, 4 §:n 8 kohta, 9 §:n 1 momentti, 16 §:n 1 momentti ja 2 momentin 9 kohta, 18 §:n 2 momentti, 24 §:n 1 momentti, 26 §:n 4 momentti, 27 §:n 3 momentti, 34 §:n 4 momentti, 45 §:n 1 ja 5 momentti, 52 §:n 1 momentti sekä 56 §,
lisätään
1 §:ään uusi 4 momentti, 5 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 766/2025, väliaikaisesti uusi 3 ja 4 momentti, 9 §:ään uusi 4 momentti, 24 §:ään uusi 3 ja 4 momentti sekä lakiin uusi 47 a § seuraavasti:
1 §
Lain soveltamisala ja tarkoitus
1 §Lain soveltamisala ja tarkoitus
Mitä 5 luvussa säädetään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen viranomaisvalvonnasta, sovelletaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain
(612/2021)
6 §:ssä tarkoitettuun hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kunnassa.
2 §
Soveltamisalan rajoitukset
2 §Soveltamisalan rajoitukset
Tätä lakia ei sovelleta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä vuokraaviin yrityksiin lukuun ottamatta 45 §:ää.
4 §
Määritelmät
4 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
8)
vaativaa sosiaalihuoltoa tuottavalla palveluyksiköllä
sellaista sosiaalihuollon ympärivuorokautista palveluyksikköä tai muuta palveluyksikköä, jossa tuotetaan palveluja sosiaalihuoltolain 3 §:n 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuille erityistä tukea tarvitseville henkilöille taikka jossa henkilökunnalta edellytetään laaja-alaista erityisosaamista tai voidaan käyttää asiakkaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia toimenpiteitä;
5 §
Oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja
5 §Oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja
Edellä 1 ja 2 momentissa säädetyn estämättä palveluntuottaja, jonka 9 §:ssä tarkoitettu asiakas- ja potilastyöhön osallistuva henkilöstö muodostuu yhdestä henkilöstä ja joka on tehnyt 16 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut hakemukset ja antanut mainituissa momenteissa tarkoitetut tiedot palveluntuottajaksi rekisteröintiä ja palveluyksikön rekisteröintiä varten, saa aloittaa toimintansa tai toteuttaa muutoksen noudattaen tämän lain säännöksiä, kunnes 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteröintipäätös on tehty. Tämän momentin nojalla toimintansa aloittanutta tai muutoksen toteuttanutta palveluntuottajaa ja sen palveluyksikköä on pidettävä tämän lain mukaisesti rekisteröitynä sovellettaessa muuta lainsäädäntöä. Jos päätös on hylkäävä, oikeus jatkaa päätöksen alaista toimintaa päättyy. Tällöin palveluntuottajan uuteen hakemukseen sovelletaan tämän pykälän 1 ja 2 momenttia. Jos palveluntuottaja on oikeushenkilö, 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut henkilöt voidaan
Edellä 3 momentissa säädettyä ei sovelleta sellaiseen palveluntuottajaan, jonka on ensi kerran annettava palveluyksikön rekisteröintiä varten hakemuksessa 16 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetut tiedot.
9 §
Henkilöstö
9 §Henkilöstö
Palveluntuottajalla on oltava riittävästi toiminnan edellyttämää henkilöstöä. Lisäksi asiakas- ja potilastyöhön osallistuvaan henkilöstöön voi tarvittaessa sisältyä myös vuokratyönä tai alihankintana toiselta palveluntuottajalta hankittu sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö. Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, että kyseinen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö toimii työsopimuslain
(55/2001) 1 luvun 7 §:n
3 momentissa tarkoitetulla tavalla palveluntuottajan johdon ja valvonnan alaisena tai muun sopimuksen perusteella palveluntuottajan ohjauksessa. Asiakas- ja potilastyöhön osallistuvan henkilöstön määrän on oltava riittävä asiakkaiden ja potilaiden määrään sekä heidän hoidon, avun, tuen ja palvelujen tarpeeseen sekä siinä tapahtuviin muutoksiin nähden.
Palveluntuottajan on huolehdittava siitä, että sen 1 momentissa tarkoitetulla henkilöstöllä on työtehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Henkilöstön kielitaitovaatimuksista on voimassa lisäksi, mitä niistä muualla lainsäädännössä erikseen säädetään.
16 §
Rekisteröintiä varten annettavat tiedot
16 §Rekisteröintiä varten annettavat tiedot
Palveluntuottajan on tehtävä hakemus palveluntuottajaksi rekisteröintiä varten ja annettava hakemuksessa palveluntuottajan nimi, henkilötunnus ja yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä tiedot 6 §:ssä säädettyjen edellytysten toteutumisesta. Palveluntuottajan rekisteröinti on edellytys palveluyksikön rekisteröinnille.
9) 27 §:ssä tarkoitettu palveluyksikköä koskeva omavalvontasuunnitelma sekä lääkehoitosuunnitelma ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain
(703/2023)
77 §:ssä tarkoitettu tietoturvasuunnitelma;
18 §
Viranomaisen viran puolesta pyytämät tiedot
18 §Viranomaisen viran puolesta pyytämät tiedot
Valvontaviranomainen voi pyytää Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain
(1207/2010)
6 §:n 1 momentin mukaisesti velvoitteidenhoitoselvityksen tukemaan tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä ja 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista.
24 §
Palvelunjärjestäjän ohjaus- ja valvontavelvollisuus
24 §Palvelunjärjestäjän ohjaus- ja valvontavelvollisuus
Palvelunjärjestäjän on ohjattava ja valvottava sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Palvelunjärjestäjän on varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Palvelunjärjestäjän on varmistettava, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavan palveluntuottajan henkilöstöllä on riittävä kielitaito palvelujen tuottamiseksi kielilaissa
(423/2003)
ja muussa lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten mukaisesti.
Mitä hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä säädetään hyvinvointialueen tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta, sovelletaan myös sijoitushyvinvointialueeseen sen hoitaessa lastensuojelulain
(417/2007)
79 §:n 2 momentissa sille säädettyä sijaishuoltopaikan toiminnan valvontaa. Mitä edellä säädetään yksityisestä palveluntuottajasta, sovelletaan myös julkiseen palveluntuottajaan, joka tuottaa hyvinvointialueelle sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja.
Palvelunjärjestäjällä on oikeus saada ja käyttää salassapitosäännösten estämättä omavalvonnan toteuttamiseksi välttämättömiä asiakastietoja, jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä.
26 §
Omavalvontaohjelma
26 §Omavalvontaohjelma
Omavalvontaohjelma sekä omavalvontaohjelman toteutumisen seurantaan perustuvat havainnot ja niiden perusteella tehtävät toimenpiteet on julkaistava vähintään kuuden kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muilla niiden julkisuutta edistävillä tavoilla.
27 §
Palveluntuottajan omavalvonta
27 §Palveluntuottajan omavalvonta
Palveluntuottajan on tehtävä omavalvontasuunnitelma sähköisesti ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa tai muulla sen julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Palveluyksikön omavalvontasuunnitelmassa kuvatun toiminnan toteutumista on seurattava ja seurannassa havaitut puutteellisuudet on korjattava. Seurannasta on tehtävä selvitys ja sen perusteella tehtävät muutokset on julkaistava vähintään kuuden kuukauden välein julkisessa tietoverkossa tai muulla niiden julkisuutta edistävällä tavalla sekä pidettävä julkisesti nähtävänä palveluyksikössä. Salassapidettäviä tietoja ei saa julkaista.
34 §
Viranomaisten välinen yhteistyö
34 §Viranomaisten välinen yhteistyö
Palvelunjärjestäjän ja valvontaviranomaisen on lähetettävä toisilleen salassapitosäännösten estämättä tiedoksi laatimansa tarkastuskertomukset, jotka koskevat palvelunjärjestäjälle palveluja tuottavan palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toimintaa. Tarkastuskertomustiedot voidaan lähettää teknisten rajapintojen avulla.
45 §
Tiedonsaantioikeus
45 §Tiedonsaantioikeus
Sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Lupa- ja valvontavirastolla on oikeus maksutta ja salassapitosäännösten estämättä saada palvelunjärjestäjältä, sosiaali- ja terveyspalveluntuottajalta, terveydenhuollon ammattihenkilöltä, sosiaalihuollon ammattihenkilöltä, henkilöstöä vuokraavalta yritykseltä, Verohallinnolta, ulosottoviranomaiselta, Harmaan talouden selvitysyksiköltä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselta, Potilasvakuutuskeskukselta, liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalta, valtion terveydenhuollon yksiköiltä, vankiloilta, Rikosseuraamuslaitokselta, puolustusvoimilta, rakennusvalvonta-, ympäristö-, tulli- ja poliisiviranomaiselta, kunnalta, Oikeusrekisterikeskukselta, Kansaneläkelaitokselta, Eläketurvakeskukselta, eläkesäätiöltä ja muulta eläkelaitokselta, Työllisyysrahastolta, vakuutuslaitokselta, konkurssiasiamiehen toimistolta, Digi- ja väestötietovirastolta, tuomioistuimelta sekä apteekilta tämän lain
Palvelunjärjestäjä, palveluntuottaja ja kunta ovat velvollisia antamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnastaan Lupa- ja valvontaviraston tämän lain mukaisen ohjaus- ja valvontatehtävän toteuttamiseksi välttämättömiksi katsottavia tietoja ja selvityksiä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä.
47 a §
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus
Asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämistä varten Pohjanmaan hyvinvointialue toimii kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena (
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus).
47 a §Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus
Asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämistä varten Pohjanmaan hyvinvointialue toimii kansallisena asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijaviranomaisena (Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus).
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen tehtävänä on kansallinen asiakas- ja potilasturvallisuuden strateginen seuranta, arviointi, suunnittelu, kehittäminen ja edistäminen. Lisäksi se hoitaa muita sosiaali- ja terveysministeriön osoittamia asiakas- ja potilasturvallisuuden asiantuntijatehtäviä.
Valtion varoista maksetaan erilliskorvausta Pohjanmaan hyvinvointialueelle niistä ylimääräisistä kustannuksista, joita aiheutuu hyvinvointialueelle 2 momentissa tarkoitetuista tehtävistä. Korvaus maksetaan hakemuksetta ennakkona valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa. Korvauksen käyttöön ja sen valvontaan, palauttamiseen ja takaisinperintään sekä tietojensaantiin ja tietojen luovuttamiseen sovelletaan valtionavustuslakia
(688/2001)
.
52 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
(688/2001).
52 §Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2024. Valtion mielisairaaloiden, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Vankiterveydenhuollon yksikön, valtion liikelaitoksen, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän, itsenäisen julkisoikeudellisen laitoksen taikka evankelis-luterilaisen tai ortodoksisen kirkon tai edellä mainittujen kirkkojen seurakunnan tai seurakuntayhtymän osalta sen 3 luku tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2032.
56 §
Julkisen palveluntuottajan rekisteröinti
56 §Julkisen palveluntuottajan rekisteröinti
Edellä 52 §:n 1 momentissa tarkoitettu julkinen palveluntuottaja saa 5 §:n estämättä jatkaa toimintaansa 1 päivän tammikuuta 2024 jälkeen noudattaen tämän lain säännöksiä. Julkisen palveluntuottajan on annettava valvontaviranomaiselle 16 §:ssä tarkoitetut tiedot ennen tämän lain 3 luvun voimaantuloa 1 päivänä tammikuuta 2032. Tiedot tallennetaan Soteriin maksutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2034.
Tämän lain 5 §:n 3 ja 4 momentti on voimassa vuoden 2030 loppuun. Tämän lain 5 §:n 3 momentin nojalla toimintansa aloittanut palveluntuottaja saa jatkaa toimintaa 31 päivän joulukuuta 2030 jälkeen siihen saakka, kunnes tällä lailla muutettavan lain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteröintipäätös on tehty.
2
Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain
(1207/2010)
6 §:n 1 momentin 36 kohta, sellaisena kuin se on laissa 190/2024, seuraavasti:
6 §
Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus
6 §Velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoitus
Velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan tukemaan:
36) sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain
(741/2023)
6 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan yleisten edellytysten selvittämistä sekä 7 §:ssä tarkoitettua palveluntuottajan luotettavuuden toteamista;
Helsingissä
21.9.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Sosiaali- ja terveysministeri
Wille Rydman
PääministeriPetteri OrpoSosiaali- ja terveysministeriWille Rydman
Alaviitteet
1.
Ministeriöiden ja Lupa- ja valvontaviraston tulossopimus vuosille 2026-2029. 5.2.2026,
VN/2993/2026. Saatavilla osoitteessa
https://vm.fi/hallinnonalan-asiakirjat#/
2.
Ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestäminen ikääntyneille Varhassa, EOAK/4553/2024, 17.1.2025.
3.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomus 2025. Ks. myös Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tapausseloste asiasta, saatavilla osoitteessa
https://www.yvtltk.fi/tapausselosteet/syrjinta-kielen-perusteella-lasten-paivystyksessa/
4.
Työperäinen maahanmuutto ja kielitaito superilaisten kokemana. Selvitys 2023 ja Työperäinen maahanmuutto ja kielitaito – jäsenten kokemuksia. Seurantatutkimus 2024. Saatavilla osoitteessa
www.superliitto.fi/ajankohtaista/julkaisut/selvitykset/
5.
Kyselyä koskevassa julkaisussa viitataan lääketurvallisuuteen,
mutta asiayhteyden perusteella kyse on ollut lääkehoidon turvallisuudesta eli lääkitysturvallisuudesta.
6.
JHL-SOTE, miten ratkaista henkilöstöpulaa? Sote-kyselyn analyysi 8: Miten maahanmuuttajien tuloa sote-alalle voisi lisätä? Mitä esteitä siihen on? Saatavilla osoitteessa
www.jhl.fi/app/uploads/2026/03/8.-JHL-SOTE-kanta-maahanmuutto.pdf
7.
Asiakas- ja potilasturvallisuuden pettämisen kustannukset. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus. Tutkittua tietoa 2/2025. Saatavilla osoitteessa
https://asiakasjapotilasturvallisuuskeskus.fi/no-harm-artikkelit/asiakas-ja-potilasturvallisuuden-pettamisen-kustannukset/
8.
Kanninen J-C, Ojala R, Ahonen J, Kautiainen H, Holm A, Valkonen V. The Financial and Workforce Impact of Medication Errors in the Finnish Public Healthcare System: A Pilot Study. Health Services Insights. 2026;19. Saatavilla osoitteessa https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/11786329261427522
9.
Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025. Valtioneuvoston julkaisuja 2026:2, s. 128. Saatavilla osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-844-1
10.
Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025, s. 146.
11.
Hyvinvointialuekohtaiset asiantuntija-arviot saatavilla osoitteessa www.julkari.fi
12.
Hallituksen kertomus kielilainsäädännön soveltamisesta 2025, s. 145.
13.
”Haluan, että kansani elämä paranee”. Yhteenveto saamelaisten totuus- ja sovintokomission ehdotuksista. Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:100. Valtioneuvosto Helsinki 2025. Saatavilla osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-980-9
14.
Selvitys hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS yhtymän toimipaikkatietojen toimitusvelvollisuuksista. Tilaaja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil OY, tekijä Sotemuotoilu Oy. 2025. Saatavilla osoitteessa
https://www.hyvil.fi/app/uploads/2025/10/Selvitys-hyvinvointialueiden-Helsingin-kaupungin-ja-HUS-yhtyman-toimipaikkatietojen-toimitusvelvollisuuksista-17.10.2025.pdf
15.
Selvitys mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus eräissä sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa. Sosiaali- ja terveysministeriön RAPORTTEJA JA MUISTIOITA | 2026:18. Saatavilla osoitteessa
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9840-7
16.
Ministeriöiden ja Lupa- ja valvontaviraston tulossopimus vuosille 2026-2029.
17.
Terveys- ja sosiaalipalveluiden henkilöstö, alan ammattinimikkeellä työskentelevät sekä alalle koulutetut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026, CC BY 4.0. Tiedot päivitetty 29.04.2026
18.
CERD/C/FIN/CO/24-26, 25.8.2026.
19.
CM/RecChL(2024)4, 9.10.2024.
20.
ACFC/OP/VI(2024)1, 24.2.2025.