ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen edustajanaan Suomen ulkoministeriö ja Australian hallituksen edustajanaan Australian ulko- ja kauppaministeriö välisen yhteisymmärryspöytäkirjan diplomaattisen ja konsulihenkilökunnan huollettavien työskentelystä sekä lain yhteisymmärryspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Useissa maissa edustustojen henkilökunnan perheenjäsenten työskentely on periaatteessa mahdollista, mutta työllistymisen edellytyksenä on diplomaattistatuksesta ja immuniteetista luopuminen, jollei työnteon ehdoista tehdä erillistä niin kutsuttua perhe- ja puolisosopimusta hallitusten välillä. Suomen ja Australian välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa määrätään tarkemmin työtä koskevista edellytyksistä, lupamenettelyistä ja työtä tekevän perheenjäsenen asemasta. Yhteisymmärryspöytäkirjan perusteella perheenjäsenellä on lähtökohtaisesti velvollisuus maksaa vastaanottajavaltiossa tulovero- ja sosiaaliturvamaksuja siellä tekemästään ansiotyöstä saamastaan palkasta. Työntekoon sovelletaan vastaanottajavaltion kansallista lainsäädäntöä. Yhteisymmärryspöytäkirja tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Suomen tasavallan hallitus on kirjallisesti ilmoittanut Australian hallitukselle diplomaattiteitse saattaneensa päätökseen yhteisymmärryspöytäkirjan voimaan tulemiseksi tarvittavat kansalliset menettelynsä. Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi yhteisymmärryspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin yhteisymmärryspöytäkirja tulee voimaan. PERUSTELUT 1 Asian tausta ja valmistelu 1.1 Tausta 1.1.1 Perhe- ja puolisosopimukset Kahdenvälisillä sopimuksilla diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten ansiotyön tekemisestä, jäljempänä perhe- ja puolisosopimus tai sopimus, on tarkoitus helpottaa perheenjäsenten työskentelyä asemamaassa ja mahdollistaa työskentely ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan niissä tapauksissa, joissa diplomaattistatuksesta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3 ja 4/1970), jäljempänä Wienin diplomaattisopimus, ja konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 49 ja 50/1980), jäljempänä Wienin konsulisopimus, perusteella myönnettävät erioikeudet ja -vapaudet soveltuvat tietyin osin myös diplomaattisten edustustojen henkilöstön talouteen kuuluviin perheenjäseniin. Wienin diplomaattisopimuksen 37 artikla määrittelee sen, mitä erioikeuksia ja -vapauksia kunkin henkilöstöryhmän perheenjäsenet nauttivat. Diplomaattisen edustajan perheenjäsen on vapaa esimerkiksi vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta tuomiovallasta ja pääsääntöisesti hänet on myös vapautettu vastaanottajavaltion siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta, paitsi ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä. Yleisesti katsotaan, että Wienin diplomaattisopimus ei estä diplomaatin tai muun lähetetyn virkamiehen perheenjäsenen työskentelyä asemamaassa. Kuitenkin joissakin valtioissa työskentelyn edellytyksenä on sellaisen perhe- ja puolisosopimuksen tekeminen, jossa säännellään tarkemmin työtä koskevista edellytyksistä, lupamenettelyistä ja työtä tekevän perheenjäsenen asemasta. Sopimusten perusteella tehtävän ansiotyön osalta perheenjäsenet ovat vastaanottajavaltion vero- ja sosiaaliturvajärjestelmien alaisia. Työntekoon sovelletaan vastaanottajavaltion kansallista lainsäädäntöä. Vaikka perhe- ja puolisosopimukset kattavat määritelmiensä mukaisesti pääsääntöisesti edustustoihin akkreditoitujen henkilöiden puolisot sekä mukana seuraavat alaikäiset tai riippuvaisessa asemassa olevat lapset, sopimuksilla on käytännössä merkitystä lähinnä puolisoiden työskentelymahdollisuuksien kannalta. Sopimukset eivät koske perheenjäseniä, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai asuvat pysyvästi vastaanottajavaltiossa. Suomella on voimassa perhe- ja puolisosopimus Kanadan (SopS 12/1989), Britannian (SopS 24/1990), Unkarin (SopS 20/2003), Chilen (SopS 85/2005), Serbian (SopS 30 ja 31/2016), Vietnamin (SopS 34 ja 35/2016), Israelin (SopS 40 ja 41/2016), Argentiinan (SopS 56 ja 57/2016), Etelä-Afrikan (SopS 2 ja 3/2018), Kolumbian (SopS 8 ja 9/2019), Perun (SopS 10 ja 11/2019), Intian (SopS 13 ja 14/2019), Brasilian (SopS 16 ja 17/2019), Namibian (SopS 47 ja 48/2022), Ukrainan (SopS 12 ja 13/2025), Yhdysvaltojen (SopS 4 ja 6/2026) ja Uruguayn (SopS 22 ja 23/2026) kanssa. Sopimukset on tehty vastavuoroisuuden perusteella yleisen luvan antamiseksi edustuston henkilöstön perheenjäsenille, jotta he voisivat tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa. Kazakstanin kanssa sopimusneuvottelut ovat vireillä. Kriteereinä sopimuskumppanien valinnassa on pidetty valtion jo tekemää ehdotusta Suomelle neuvottelujen aloittamisesta. Toiseksi on edellytetty, että valtiosopimus on kyseisessä maassa edellytyksenä perheenjäsenen diplomaattistatuksen säilyttämiseksi tämän tehdessä ansiotyötä asemamaassa. Kolmanneksi on edellytetty, että Suomella on erityinen intressi saada sopimus aikaiseksi kyseisen maan kanssa huomioiden erityisesti se, että työskentely olisi muutoin mahdollista kyseisessä maassa ja perheenjäsenillä olisi halukkuutta ja edellytyksiä työskennellä kyseisessä maassa. Uusien perhe- ja puolisosopimusten tekemiselle on edelleen tarvetta. Useissa maissa edustustojen henkilökunnan puolisoiden työskentely on periaatteessa mahdollista, mutta työllistymisen edellytyksenä on diplomaattistatuksesta ja immuniteetista luopuminen, ellei sopimusta tehdä. Ulkomaanedustustossa työskentelevien puolisoiden työllistyminen on haaste, johon ulkoministeriö pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan. Puolison työskentelymahdollisuus ulkomaankierroksen aikana koetaan merkittäväksi kannustimeksi, joka vaikuttaa virkamiehen edellytyksiin siirtyä ulkomaanedustukseen. 1.1.2 Diplomaattisten ja konsuliedustustojen henkilöstön sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön oleskelu ja työnteko Suomessa Ulkomaalaisen työskentely Suomessa edellyttää ulkomaalaislain (301/2004) nojalla työntekijän oleskelulupaa (3 §:n 1 momentin 6 kohta, 70–74 §), ellei kyse ole työstä, jota on mahdollista tehdä muulla oleskeluluvalla (74 §) tai ilman oleskelulupaa (81 b §). Ulkomaalaisen on myös mahdollista harjoittaa yritystoimintaa harkintaan perustuvalla yrittäjän oleskeluluvalla, joka muun muassa edellyttää elinvoimakeskuksen osapäätöksen (79 ja 79 a §). Ulkoministeriö myöntää ulkomaalaislain 69 §:n 3 momentin mukaan tilapäisen oleskeluluvan lähettäjävaltiota Suomessa edustavan diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvalle, hänen perheenjäsenelleen ja 18–19-vuotiaalle jälkeläiselle suoraan alenevassa polvessa samoin kuin hänen puolisonsa vastaavalle jälkeläiselle. Ulkoministeriö myöntää tilapäisen oleskeluluvan kansainvälisen järjestön Suomessa olevan toimielimen henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen. Ulkoministeriön myöntämän oleskeluluvan osoitukseksi annetaan ulkomaalaislain 33 a §:n 4 momentin mukainen erityinen henkilökortti. Oleskelulupa voidaan peruuttaa ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin ja 69 §:n 4 momentin mukaisesti, kun luvan edellytykset eivät enää täyty. Virallisten työntekijöiden huollettavien ansiotyöstä Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen hyväksymisen yhteydessä ( HE 155/2025 vp ), ulkomaalaislakia muutettiin siten, että sellaisten valtioiden, joiden kanssa Suomella on perhe-ja puolisosopimus, tällaisissa perhe- ja puolisosopimuksissa tarkoitetut huollettavat tai perheenjäsenet saavat työskennellä Suomessa sen oleskeluluvan turvin, joka heillä jo on hakematta työntekoa varten myönnettävää oleskelulupaa. Lisäksi maassa laillisesti oleskelevat perhe- ja puolisosopimuksissa tarkoitetut huollettavat tai perheenjäsenet, jotka eivät tarvitse oleskelulupaa, saivat saman oikeuden. Asiasta säädetään ulkomaalaislain 81 a ja 81 b §:ssä. 1.2 Valmistelu 1.2.1 Yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelu Suomen Canberran-suurlähetystö on Suomen virallinen edustaja toimialueellaan, joka kattaa Australian lisäksi Uuden-Seelannin, Fidžin, Papua-Uusi-Guinean, Samoan, Tongan, Vanuatun ja Salomon-saaret. Koska se on samalla Suomen ainoa suurlähetystö eteläisen Tyynenmeren (Oseanian) alueella, se hoitaa käytännössä Suomen suhteita myös alueen muihin valtioihin (Nauru, Tuvalu sekä Cook-saaret, Niue ja Tokelau). Australialla ei ole Suomessa suurlähetystöä, vaan Australian suurlähetystö Ruotsissa on akkreditoitu Suomeen. Suomen Australian suurlähetystöstä on jo vuosia sitten nostettu esiin toive siitä, että Suomen ja Australian välillä tehtäisiin perhe- ja puolisosopimus ja sopimuksen tekemistä on ehdotettu Australialle ensimmäisen kerran vuonna 2022. Australia on jo tällöin ilmaissut, että se on valmis sopimaan asiasta vain oikeudellisesti sitomattomalla yhteisymmärryspöytäkirjalla, mikä ei taas ole ollut toivottavaa Suomelle, koska perhe- ja puolisosopimukset sisältävät määräyksiä, joiden Suomessa katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan. Koska Australialla ei ole Suomessa omaa edustustoa, ei sillä ole ollut intressiä neuvotella sopimuksen muodosta ja lopulta katsottiin, että tarve Suomen puolella sopimuksen aikaansaamiselle oli sillä tavoin merkittävä, että Suomi suostui aloittamaan neuvottelut asiasta sopimiseksi yhteisymmärryspöytäkirjalla. Yhteisymmärryspöytäkirjan neuvotteluista vastasi ulkoministeriön EU- ja valtiosopimusoikeuden yksikkö. Neuvottelut saatiin päätökseen elokuussa 2026 ja yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin Canberrassa 14.10.2026. 1.2.2 Kansallinen valmistelu Australian kanssa neuvotellusta luonnoksesta pyydettiin lausunnot sisäministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä ja Maahanmuuttovirastolta. Tasavallan presidentti myönsi allekirjoitusvaltuudet 15.9.2026. Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoministeriössä. Esityksestä pyydettiin lausuntoja Lausuntopalvelu.fi-sivuston kautta. Lausuntojen sisältöä selvitetään jäljempänä jaksossa 5. 2 Yhteisymmärryspöytäkirjan tavoitteet Yhteisymmärryspöytäkirjan tavoitteena on mahdollistaa diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston sekä kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten työnteko Australiassa ilman, että heidän tarvitsee luopua diplomaattistatuksestaan niissä tapauksissa, joissa diplomaattistatuksesta luopuminen vastaanottajavaltion noudattaman käytännön mukaan muutoin olisi työskentelyn edellytyksenä. Vastaavasti Suomi takaa sopimuksessa työnteon edellytykset Australian vastaavassa asemassa oleville perheenjäsenille Suomessa. 3 Keskeiset ehdotukset Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Australian hallituksen kanssa tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan yhteisymmärryspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. 4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Esityksellä ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia. 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Yhteisymmärryspöytäkirjalla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Yleisesti perhe- ja puolisosopimuksilla poistetaan ennakolta esteitä diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten työnteolta niissä vastaanottajavaltioissa, joissa työnteon edellytyksenä on valtiosopimus. Sopimukset helpottavat myös Suomessa olevien vieraiden valtioiden edustustojen henkilökunnan perheenjäsenten työskentelyä. Lisäksi sopimukset selkeyttävät mahdollisissa tulkintatilanteissa henkilön työskentelyyn liittyvää lainkäytöllistä koskemattomuutta. Toisaalta sopimusten arvioidaan helpottavan Suomen ulkomailla olevien edustustojen henkilöstön tarvetta selvittää yksittäistapauksissa työnteon edellytyksiä. 4.3 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset Perhe- ja puolisosopimuksilla edistetään osaltaan Suomen ulkomailla olevan diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai kansainvälisessä järjestössä toimivan edustuston henkilöstön perheenjäsenten työntekoa asemamaassa sekä vastavuoroisesti Suomessa toimivien edustustojen lähetetyn henkilöstön perheenjäsenten työntekoa Suomessa. Sopimuksilla on myönteinen vaikutus myös Suomen edustustoissa työskentelevien virkamiesten perheenjäsenten työllistymiseen. Sopimukset vaikuttavat yksittäisten henkilöiden työllistymiseen Suomessa ja/tai sopimusvaltiossa. On kuitenkin huomattava, että puolison työllistymisen esteenä on usein myös sellaisia asemamaan tilanteeseen liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole poistettavissa perhe- ja puolisosopimuksin. Voimassa olevia sopimuksia on sovellettu 1990-luvulta lähtien muutamiin kymmeniin Suomessa työtä tekeviin henkilöihin. Sopimusten perusteella työllistyneistä suomalaisista ei ole saatavissa tarkkoja lukuja. Sopimuksilla on merkitystä yksittäisen henkilön oikeussuojan kannalta, koska täydellistä luopumista diplomaattistatuksesta ei ole pidettävä suositeltavana edustuston henkilöstön puolisoiden työllistymisen mahdollistamiseksi. Täydellinen luopuminen voisi johtaa siihen, että diplomaattistatuksestaan luopuneeseen perheenjäseneen kohdistuvia vastaanottajavaltion toimia voitaisiin käyttää Wienin diplomaattisopimuksen tai Wienin konsulisopimuksen tarkoituksen ja päämäärän sivuuttamiseksi. Sopimuksen myötä työtätekevä puoliso ei luovu diplomaattistatuksestaan, mutta häntä ei ole vapautettu siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta lainkäyttövallasta kyseiseen ansiotyöhön liittyvissä kysymyksissä, minkä voidaan katsoa palvelevan työnantajan etua sekä yhteiskunnan kokonaisetua. Rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta luopuminen tapahtuisi tapauskohtaisesti ansiotyöhön liittyvissä tapauksissa ulkoministeriön harkinnan mukaan. 4.4 Vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Perhe- ja puolisosopimusten tekeminen edistää osaltaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) ja yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tavoitteiden ja ulkoministeriön perhepoliittisten tavoitteiden toteutumista. Perheen kokonaistilanteen vaikuttaessa yhä selvemmin siirtymishalukkuuteen, tavoitteena on löytää lisää siirtohalukkuutta ja sukupuolten tasa-arvoa tukevia käytäntöjä. 5 Lausuntopalaute Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuttavana Lausuntopalvelu.fi-sivustolla 18.9.-13.10.2026. Lausuntoja pyydettiin valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, Maahanmuuttovirastolta ja Verohallinnolta. Myös muilla tahoilla oli mahdollisuus lausua esitysluonnoksesta. Lausuntopyyntö ja lausunnot ovat saatavilla valtioneuvoston hankesivuilla hankenumerolla UM018:00/2025. Maahanmuuttovirasto kannatti lausunnossaan sopimuksen hyväksymistä. Virasto katsoi, että perhe- ja puolisosopimusten tekeminen eri valtioiden kanssa sujuvoittaa viranomaisten toimintaa ja helpottaa perhe- ja puolisosopimusten mukaisten huollettavien työnteko-oikeuden saamista. Sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöiden kannalta kyseessä on ennen kaikkea myönteinen muutos, koska heidän ei tarvitse luopua diplomaattistatuksestaan työnteko-oikeuden saadakseen. Virasto totesi, että perhe- ja puolisosopimuksen tultua voimaan, Maahanmuuttovirasto ei enää myönnä oleskelulupaisia sopimuksen soveltamisalaan kuuluville huollettaville. Virasto piti siksi tärkeänä, että ulkoministeriö oleskeluluvan myöntävänä viranomaisena tiedottaa oleskeluluvansaajia oleskelulupaan kuuluvasta työnteko-oikeudesta ja vastaa kyseisiä oleskelulupia koskeviin tiedusteluihin. Verohallinto lausui, että sillä ei ole huomautettavaa luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Verohallinto katsoi, että sopimuksella ei ole vaikutusta Verohallinnon toimintaan, menettelyihin tai tietojärjestelmiin, eikä sopimus edellytä päivityksiä Verohallinnon asiakasohjaukseen. Työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö ilmoittivat, että niillä ei ole lausuttavaa esityksestä. 6 Yhteisymmärryspöytäkirjan määräykset ja niiden suhde Suomen lainsäädäntöön 1 kappale. Määritelmät ja tulkinta. Kappaleessa määritellään yhteisymmärryspöytäkirjan keskeinen termistö ja sen tulkinta. 1 kappaleen 1 kohdan mukaan ”edustuston työntekijällä” tarkoitetaan lähettäjävaltion työntekijää, joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen eikä asu siellä pysyvästi ja joka on määrätty toimimaan virkatehtävissä vastaanottajavaltiossa olevan diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäsenenä tai kansainvälisessä hallitustenvälisessä järjestössä toimivan edustuston jäsenenä. 1 kappaleen 2 kohdan mukaisella ”perheenjäsenen” määritelmällä tarkoitetaan edustuston työntekijän perheen jäsentä, jonka vastaanottajavaltio on hyväksynyt tällaiseksi jäseneksi ja joka kuuluu edustuston työntekijän viralliseen kotitalouteen. Virallinen kotitalous tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin Wienin diplomaattisopimuksen 37 artiklassa tarkoitettu diplomaattisen edustajan talous. Suomessa perheenjäsenen määritelmä ilmenee ulkomaalaislain 37 §:stä, jonka mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy. Painavana syynä on käytännössä pidetty edustuston virallista ilmoitusta perhesiteestä. Lapseen rinnastetaan myös alle 18-vuotias naimaton lapsi, joka on huoltajansa tosiasiallisessa huollossa ja tosiasiallisen huollon tarpeessa oleskelulupahakemuksen ratkaisupäivänä, mutta jonka huoltosuhteesta ei ole saatavissa virallista selvitystä (kasvattilapsi). Suomessa diplomaattisen henkilökunnan perheenjäsenten osalta tulkinnan lähtökohtana on ulkomaalaislain 37 §. Suomeen lähetettyjen sopimusvaltion diplomaatti- ja konsuliedustuston työntekijöiden perheenjäsenten osalta perheenjäsenen määritelmään vaikuttaa myös ulkomaalaislain 69 §:n 3 momentti, jossa säädetään ulkoministeriöstä oleskelulupaviranomaisena. Kyseisen säännöksen mukaan ulkoministeriö myöntää tilapäisen oleskeluluvan lähettäjävaltiota Suomessa edustavan diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvalle, hänen perheenjäsenelleen ja 18–19-vuotiaalle jälkeläiselle suoraan alenevassa polvessa samoin kuin hänen puolisonsa vastaavalle jälkeläiselle. Näin ollen Suomeen lähetettyjen sopimusvaltion työntekijöiden perheenjäseniksi katsotaan hyväksyttävänä olevaa sopimusta sovellettaessa ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden lisäksi diplomaatti- ja konsuliedustuston henkilökuntaan kuuluvan 18–19-vuotiaat jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa samoin kuin hänen puolisonsa vastaavat jälkeläiset. 1 kappaleen 3 kohdan mukaan ”ulkoministeriöllä” tarkoitetaan Suomen tasavallan hallituksen osalta ulkoministeriötä ja Australian hallituksen osalta ulko- ja kauppaministeriötä (DFAT). 1 kappaleen 4 kohdan mukaan ”diplomaattisia suhteita koskevalla yleissopimuksella” tarkoitetaan 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehtyä diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta sellaisena kuin se on kulloinkin muutettuna. 1 kappaleen 5 kohdan mukaan “konsulisuhteita koskeva sopimus” tarkoittaa 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehtyä konsulisuhteita koskevaa Wienin yleissopimusta sellaisena kuin se on kulloinkin muutettuna. 2 kappale. Tämän pöytäkirjan soveltamisala. Kappaleessa määritellään pöytäkirjan soveltamisala. 2 kappaleen 1 kohdan mukaan vastaanottajavaltio sallii vastavuoroisuuden perusteella lähettäjävaltiosta olevan perheenjäsenen tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa pöytäkirjan ja vastaanottajavaltion lakien mukaisesti. Ansiotyön luonteelle tai lajille ei lähtökohtaisesti ole perhe- ja puolisosopimuksissa asetettu rajoituksia. Tämä todetaan 2 kappaleen 2 kohdassa, jonka mukaan vastaanottajavaltio ei rajoita perheenjäsenen tekemän ansiotyön lajia, jos pöytäkirjassa tai vastaanottajavaltion laeissa ei toisin määrätä. Kohdassa on selvennetty, että sellaisessa ammatissa työskentelyä varten, joka edellyttää erityistä pätevyyttä tai johon liittyy tiettyjä toimialakohtaisia vaatimuksia, perheenjäsenellä on oltava tällainen pätevyys tai hänen on täytettävä kyseiset toimialakohtaiset vaatimukset. Lupia vaaditaan esimerkiksi terveydenhoito-, kuljetus- ja ravintola-aloilla. Lisäksi kohdassa todetaan, että perheenjäsenen työskentely tietyssä ammatissa voidaan kieltää turvallisuussyistä. Jos perheenjäsen on opiskelija, hänen työskentelynsä voidaan rajoittaa tiettyyn määrään tunteja viikossa. Valtion virkamieslain (750/1994) 7 §:ssä luetellaan virat, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen, ja jotka siten muodostavat niiden tehtävien rungon, joihin ei myönnetä työlupaa sopimusten kansallisen turvallisuuden perusteella rajoitettuja tehtäviä koskevien määräysten perusteella. Tällaisia virkoja ovat muun muassa ministeriöiden kansliapäälliköiden, valtiosihteerien ja osastopäälliköiden virat, ulkoasiainhallinnon virat, tuomarin virat, virastojen päälliköiden virat, poliisimiehen virat, puolustusvoimien, puolustusministeriön sekä rajavartiolaitoksen virat sekä suojelupoliisin virat. Valtion virkamieslaissa lueteltujen virkojen lisäksi on katsottava, että myös yksityissektorin työt voivat kuulua sopimusten rajoittavien määräysten piiriin silloin, kun niihin sisältyy kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavien tehtävien hoitoa. 2 kappaleen 3 kohdan mukaan pöytäkirjan mukaista valtioiden yhteistyötä tulkitaan ja toteutetaan siten, että se noudattaa ja vastaa kunkin valtion asiaan liittyviä toimintaperiaatteita ja käytäntöjä, jotka liittyvät lastensuojeluun, seksuaalisen riiston, hyväksikäytön ja häirinnän estämiseen, ympäristönsuojeluun ja korruption torjuntaan, samoin kuin kunkin valtion asiaa koskevia kansallisia lakeja ja määräyksiä sekä kansainvälisiä sopimuksia, joiden osapuolena kumpi tahansa valtio on. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan 3 kappale. Ilmoitusmenettelyt. Kappaleessa määrätään työntekoon liittyvistä ilmoitusmenettelyistä. Kappaleen 1 kohdan mukaan ennen perheenjäsenen ansiotyön aloittamista lähettäjävaltion suurlähetystö lähettää perheenjäsenen puolesta sähköpostitse vastaanottajavaltion ulkoministeriölle ilmoituksen aikomuksesta tehdä ansiotyötä. Yhteisymmärryspöytäkirjan liitteeseen A sisältyy vakiomuotoinen lomake ilmoitusta vasten. Kappaleen 2 kohdassa todetaan, että vastaanottajavaltio käsittelee asianmukaisesti perheenjäsenen työskentelyä koskeviin työlupiin ja vastaaviin muodollisuuksiin mahdollisesti liittyvät vaatimukset. Kappaleen 3 kohdan mukaan vastaanottajavaltion ulkoministeriö ilmoittaa viipymättä ja virallisesti lähettäjävaltion diplomaattiselle tai konsuliedustustolle, että kyseisellä perheenjäsenellä on lupa tehdä ansiotyötä, jollei vastaanottajavaltion sovellettavista määräyksistä muuta johdu. Luvalla tehdä ansiotyötä tarkoitetaan pöytäkirjaa sovellettaessa ulkomaalaislain mukaista työnteko-oikeutta sellaisena kuin se on määritelty ulkomaalaislain 3 §:n 6 b kohdassa. Kappaleen 4 kohdassa todetaan, että jos perheenjäsen haluaa ryhtyä tekemään muuta työtä, tulee kappaleen mukaisia ilmoitusmenettelyjä noudattaa uuden työn osalta. Ulkoministeriö vastaa 3 kappleen 1 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen nootitse selvitettyään henkilön aseman. Suomessa ei myönnettäisi erillistä oleskelulupaa tai oikeutta työntekoon vaan oikeus työntekoon tulisi suoraan ulkomaalaislain 81 a §:n 1 momentin 7 kohdasta. Ulkoministeriö ei siis toimisi hallintolain (434/2003) tarkoittamina lupaviranomaisena eikä näin ollen tekisi ulkomaalaislain mukaista työlupaharkintaa tai hallintopäätöstä asiassa. Ulkoministeriö toimeenpanisi yhteisymmärryspöytäkirjan 3 kappaleessa tarkoitettua menettelyä. Mahdolliset ristiriidat ratkaistaisiin yhteisymmärryspöytäkirjan 8 kappaleen menettelyä noudattaen. Tällainen mahdollinen ristiriita voisi syntyä käytännössä esimerkiksi silloin, kun henkilön asemaa ei voitaisi todeta puutteellisen pyynnön vuoksi. Kappale liittyy perustuslain 10 §:ssä säädettyyn yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan. Henkilötietojen suojasta on säädetty EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) ja tietosuojalaissa (1050/2018) . Yhteisymmärryspöytäkirjan 3 kappale muodostaa lakisääteisen velvoitteen ottaa vastaan ja käsitellä ilmoitus työnteko-oikeuden saamiseksi. Tätä tehtävää suorittaessa ulkoministeriö käsittelisi henkilötietoja ja toimisi rekisterinpitäjänä. Henkilötietojen käsittely perustuisi tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Arkaluonteisiin henkilötietoihin kuuluvat muun muassa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitetut erityiset henkilötietoryhmät. Niitä ei pääsääntöisesti ole tarpeen käsitellä yhteisymmärryspöytäkirjan 3 kappaleessa tarkoitetussa menettelyissä. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä on sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tietojen käsittely, biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely. Yhteisymmärryspöytäkirjan 3 kappaleessa tarkoitettujen ilmoitusten käsittelyyn voi kuitenkin poikkeuksellisesti sisältyä tällaisten tietojen käsittelyä, mutta tämän ei arvioida aiheuttavan sellaisia erityisiä yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia uhkia tai riskejä, joiden vuoksi asiasta olisi välttämätöntä säätää erikseen erityislainsäädännössä kansallisen liikkumavaran puitteissa. Siinä tapauksessa, että tällaisia tietoja käsiteltäisiin, peruste tietojen käsittelylle tulisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdasta, jota täydentää tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohta. Kyseisen tietosuojalain säännöksen mukaan tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka johtuu välittömästi rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tehtävästä. Ulkoministeriölle annettu tehtävä perustuu yhteisymmärryspöytäkirjan 3 kappaleeseen, joka saatetaan voimaan lailla. Erityisten henkilötietoryhmien tietojen käsittelyn suojatoimista säädetään tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 4 kappale. Luvan voimassaolon päättyminen. Kappaleessa määrätään ansiotyöluvan päättymisestä. Kappaleen mukaan lupa perheenjäsenen ansiotyölle vastaanottajavaltiossa päättyy, kun jokin seuraavista täyttyy, sen mukaan mikä toteutuu ensin: a) sen edustuston työntekijän tehtävät päättyvät, jonka perheenjäsenestä on kyse; tai b) edustuston työtekijän ja perheenjäsenen välillä tapahtuu asumus- tai avioero; tai c) perheenjäsen lakkaa kuulumasta edustuston työntekijän viralliseen kotitalouteen; tai d) edustuston työntekijä tai perheenjäsen poistuu pysyvästi vastaanottajavaltiosta. Perhe- ja puolisosopimuksen perusteella tehtävä ansiotyö ei oikeuta perheenjäsentä jatkamaan oleskeluaan vastaanottajavaltiossa, eikä pysymään sellaisessa ansiotyössä tai ryhtymään toiseen ansiotyöhön vastaanottajavaltiossa sen jälkeen, kun luvan voimassaolo on päättynyt. Diplomaatin perheenjäsenenä tapahtunutta tilapäistä oleskelua ei huomioida myöskään pysyvän oleskeluluvan myöntämiseen ulkomaalaislain 56 §:n nojalla vaadittavaksi oleskeluksi, mikäli perheenjäsen myöhemmin hakisi pysyvää oleskelulupaa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 5 kappale. Siviili- ja hallinto-oikeudellinen lainkäyttövalta. Kappaleessa määrätään siviili- ja hallinto-oikeudellisesta lainkäyttövallasta. Kappaleen mukaisesti perheenjäsenet eivät nauti Wienin diplomaattisopimuksen tai Wienin konsulisopimukseen perustuvaa siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuutta ansiotyössään. Kappale ei merkitse luopumista siviili- ja hallinto-oikeudellisesta koskemattomuudesta muiden kuin ansiotyön yhteydessä tehtyjen tekojen tai laiminlyöntien osalta. Lainkäytöstä säädetään useassa eri kansallisessa säädöksessä ja etsinnästä, takavarikosta, menettämisseuraamuksesta ja muista pakkotoimenpiteistä säädetään Suomessa pääsääntöisesti pakkokeinolaissa (806/2011) . Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee vapautusta tuomiovallasta. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Sopimuksen siviili- ja hallinto-oikeudellista koskemattomuutta käsittelevät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 6 kappale. Rikosoikeudellinen lainkäyttövalta. Kappaleessa määrätään rikosoikeudellisesta lainkäyttövallasta. Yhteisymmärryspöytäkirjan 6 kappaleen 1 kohdan mukaan jos perheenjäsen on vapautettu rikosoikeudellisesta lainkäyttövallasta Wienin diplomaattisopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan mukaisesti, tätä koskemattomuutta koskevia määräyksiä sovelletaan sellaisiin tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka ovat tapahtuneet ansiotyön yhteydessä. Jos perheenjäsen on Wienin diplomaattisopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan mukaisesti vapautettu vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta lainkäyttövallasta, kappaleessa vahvistetaan, että lähettäjävaltio harkitsee vakavasti luopumista koskemattomuudesta, jota kyseinen perheenjäsen nauttii vastaanottajavaltion rikosoikeudellisen lainkäyttövallan suhteen, ansiotyön yhteydessä tapahtuneen teon tai laiminlyönnin osalta ja harkitsee erikseen vakavasti luopumista koskemattomuudesta, jota perheenjäsen nauttii tuomioiden täytäntöönpanon osalta. Kappaleen 2 kohdassa vahvistetaan, että perheenjäsen tiedostaa, että häneen sovellettavasta koskemattomuudesta voidaan tarpeen vaatiessa luopua hänen tekemäänsä ansiotyöhön liittyvässä asiassa. Rikosoikeudellista lainkäyttöä säännellään Suomessa rikoslailla (39/1889) ja rikosprosessilainsäädännöllä. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. 7 kappale. Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmät. Kappaleessa määrätään yhteisymmärryspöytäkirjan nojalla tehtävään ansiotyöhön Wienin diplomaattisopimuksen ja Wienin konsulisopimuksen mukaisesti ja jollei muussa sovellettavassa kansainvälisessä asiakirjassa toisin määrätä, perheenjäseneen sovelletaan vastaanottajavaltion verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä kaikissa asioissa, jotka liittyvät hänen tekemäänsä ansiotyöhön vastaanottajavaltiossa ja perheenjäsenellä on velvollisuus maksaa vastaanottajavaltiossa tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja siellä tekemästään ansiotyöstä saadusta tulosta kansainvälisten sopimusten ja vastaanottajavaltion kansallisen lainsäädännön mukaisessa määrin. Verovelvollisuuden perusteista säädetään perustuslain 81 §:n mukaan lailla. Ansiotulojen verotuksen osalta erityisesti tuloverolaki (1535/1992) on keskeinen. Tuloverolain 9 §:n mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on verovelvollinen Suomessa sekä Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista. Henkilö, joka ei asu Suomessa (rajoitetusti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan veroa Suomesta saamastaan tulosta. Tuloverolain 11 §:ssä määritellään, milloin henkilön katsotaan asuvan Suomessa tuloverotuksen näkökulmasta. Sosiaaliturvaa koskevat säädökset ovat yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin vaikuttavina laintasoisia (perustuslain 80 §). Velvollisuudesta maksaa työeläkevakuutusmaksua säädetään työeläkelaeissa, joista keskeisimmät ovat työntekijän eläkelaki (395/2006) , yrittäjän eläkelaki (1272/2006) ja julkisten alojen eläkelaki (81/2016) . Muista työntekijän tai yrittäjän pakollisista sosiaaliturvamaksuista säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998) sekä sairausvakuutuslaissa (1224/2004) . Suomen ja Australian välillä on tehty myös vuonna 2008 sosiaaliturvasopimus (SopS 35 ja 36/2009), joka vaikuttaa kansallisen lainsäädännön ohella maiden välillä liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvan määräytymiseen. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. 8 kappale. Riitojen ratkaiseminen. Kappaleessa määrätään riitojen ratkaisemisesta. Erimielisyydet ratkaistaan sovinnollisesti diplomaattiteitse ystävällismielisin neuvotteluin osapuolten kesken, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä kolmannen osapuolen ratkaistaviksi. 9 kappale. Muuttaminen. Pöytäkirjaa voidaan muuttaa kirjallisesti valtioiden yhteisellä päätöksellä. 10 kappale. Voimaantulopäivämäärä, kesto, päättyminen ja tarkastelu. Kappale sisältää sopimuksen loppumääräykset koskien sopimuksen voimaantuloa ja irtisanomista. Kappaleen 1 kohdan mukaan yhteisymmärryspöytäkirja tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Suomen tasavallan hallitus on kirjallisesti ilmoittanut Australian hallitukselle diplomaattiteitse saattaneensa päätökseen yhteisymmärryspöytäkirjan voimaan tulemiseksi tarvittavat kansalliset menettelynsä. Yhteisymmärryspöytäkirja on voimassa siihen saakka, kunnes sen voimassaolo päätetään pöytäkirjan 10 kappaleen mukaisesti. Kappaleen 2 kohdan mukaan yhteisymmärryspöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä sitä rekisteröidä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti. Kappaleen 3 ja 4 kohdan mukaan kumpi tahansa valtio voi päättää yhteisymmärryspöytäkirjan voimassaolon antamalla diplomaattiteitse kirjallisesti toiselle valtiolle ilmoituksen aikomuksestaan päättää yhteisymmärryspöytäkirjan voimassaolo, jolloin yhteisymmärryspöytäkirjan voimassaolo päättyy yhdeksänkymmenen (90) päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on otettu vastaan. Kappaleen 5 kohdan mukaan valtiot tapaavat tarkastellakseen yhteisymmärryspöytäkirjan toimivuutta viiden vuoden kuluessa yhteisymmärryspöytäkirjan voimaantulosta. Sillä, että tarkastelua ei tehtäisi viiden vuoden kuluessa, ei kuitenkaan ole vaikutusta yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamisen jatkumiseen. 7 Voimaantulo Yhteisymmärryspöytäkirja tulee voimaan sen 10 kappaleen 1 kohdan mukaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Suomen tasavallan hallitus on kirjallisesti ilmoittanut Australian hallitukselle diplomaattiteitse saattaneensa päätökseen yhteisymmärryspöytäkirjan voimaan tulemiseksi tarvittavat kansalliset menettelynsä. Ehdotetaan, että esitykseen sisältyvä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun yhteisymmärryspöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan. 8 Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus Yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan määräyksiä maakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa, eikä sopimuksen voimaansaattamislaille ole siten tarpeen hankkia Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n mukaisesti. 9 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys 9.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos (1) määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun oikeuden käyttämistä tai rajoittamista, (2) määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, (3) määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, (4) määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai (5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomen lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp). Yhteisymmärryspöytäkirjan englanninkielinen nimike on ”Memorandum of Understanding”, jota yleensä käytetään asiakirjoista, joilla ei ole tavoiteltu oikeudellista sitovuutta ja yhteisymmärryspöytäkirjan 10 kappaleen 2 kohdassa on todettu, että pöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä sitä rekisteröidä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti. Koska pöytäkirja sisältää kuitenkin Suomen näkökulmasta lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, käsitellään sitä kansallisesti tässä tapauksessa Suomea sitovana kansainvälisenä velvoitteena, jota käsitellään perustuslain 8 luvun mukaisesti ja jonka hyväksyminen ja voimaansaattaminen edellyttää myös eduskunnan myötävaikutusta. Australialle on neuvotteluiden aikana kerrottu, että yhteisymmärryspöytäkirjaa käsitellään Suomessa oman valtiosääntömme lähtökohdista, kuten valtiosopimusta. Sinänsä ei ole erityisen epätavallista, että valtiot saattavat keskenään käsitellä tiettyä tekemäänsä sopimusta tai asiakirjaa jossain määrin eriluonteisina omien valtiosääntöjensä mukaisesti. Ulkoministeriön EU- ja valtiosopimusoikeuden yksikön ylläpitämässä valtiosopimusoppaassa Valtiosopimusopas, jakso 2.6 Yhteisymmärryspöytäkirjat ja muut oikeudellisesti sitomattomat instrumentit. Ulkoministeriö. todetaan myös, että asiakirjan nimike ei ole ratkaisevaa arvioitaessa sen luonnetta ja vaikka oikeudellisesti sitomattomat instrumentit eivät luo oikeudellisesti sitovia oikeuksia ja velvollisuuksia, osapuolten tulisi kuitenkin ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita instrumenttien täytäntöön paneminen edellyttää. Suomessa kyseessä olevan yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpaneminen edellyttää sen käsittelemistä, kuten aineelliselta sisällöltään sitä vastaavat muut perhe- ja puolisosopimukset ja näin ollen se on voimaansaatettava sitovana velvoitteena. Jos Australia ei enää noudattaisi yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisia sitoumuksiaan, Suomi voisi irtisanoa yhteisymmärryspöytäkirjan. Eduskunnan hyväksyttäväksi esitetyn yhteisymmärryspöytäkirjan 2–7 kappaleet kuuluvat lainsäädännön alaan edellä jaksossa 6 esitetyin perustein. Myös yhteisymmärryspöytäkirjan keskeiset määritelmät sisältävän 1 kappaleen on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan, koska määritelmät vaikuttavat välillisesti yhteisymmärryspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). 9.2 Käsittelyjärjestys Koska yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, yhteisymmärryspöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi diplomaattisen ja konsulihenkilökunnan huollettavien työskentelystä Suomen tasavallan hallituksen edustajanaan Suomen ulkoministeriö ja Australian hallituksen edustajanaan Australian Ulko- ja kauppaministeriö välillä Canberrassa 14.10.2026 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan. Koska yhteisymmärryspöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus: Lakiehdotus 1 Laki diplomaattisen ja konsulihenkilökunnan huollettavien työskentelystä Australian kanssa tehdystä yhteisymmärryspöytäkirjasta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 § Diplomaattisen ja konsulihenkilökunnan huollettavien työskentelystä Suomen tasavallan hallituksen edustajanaan Suomen ulkoministeriö ja Australian hallituksen edustajanaan Australian ulko- ja kauppaministeriö välillä Canberrassa 14 päivänä lokakuuta 2026 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. 2 § Yhteisymmärryspöytäkirjan muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 3 § Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Helsingissä 29.10.2026 Pääministeri Petteri Orpo Ulkoministeri Elina Valtonen Sopimusteksti YHTEISYMMÄRRYSPÖYTÄKIRJA SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN EDUSTAJANAAN SUOMEN ULKOMINISTERIÖ JA AUSTRALIAN HALLITUKSEN EDUSTAJANAAN AUSTRALIAN ULKO- JA KAUPPAMINISTERIÖ VÄLILLÄ DIPLOMAATTISEN JA KONSULIHENKILÖKUNNAN HUOLLETTAVIEN TYÖSKENTELYSTÄ Suomen tasavallan hallitus edustajanaan ulkoministeriö ja Australian hallitus edustajanaan ulko- ja kauppaministeriö (kumpikin erikseen ” valtio ” ja yhdessä ” valtiot ”) ovat yhdessä päättäneet seuraavaa: 1 kappale Määritelmät ja tulkinta Tässä pöytäkirjassa 1. ” edustuston työntekijä ” tarkoittaa lähettäjävaltion työntekijää, a) joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen eikä asu siellä pysyvästi; ja b) joka on määrätty toimimaan virkatehtävissä vastaanottajavaltiossa olevan diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäsenenä tai kansainvälisessä hallitustenvälisessä järjestössä toimivan edustuston jäsenenä. 2. ” perheenjäsen ” tarkoittaa edustuston työntekijän perheen jäsentä, a) jonka vastaanottajavaltio on hyväksynyt tällaiseksi jäseneksi; ja b) joka kuuluu edustuston työntekijän viralliseen kotitalouteen. 3. ” Ulkoministeriö ” tarkoittaa Suomen tasavallan hallituksen osalta ulkoministeriötä; ja Australian hallituksen osalta ulko- ja kauppaministeriötä (DFAT). 4. “Diplomaattisia suhteita koskeva yleissopimus” tarkoittaa 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehtyä diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta sellaisena kuin se on kulloinkin muutettuna. 5. “Konsulisuhteita koskeva sopimus” tarkoittaa 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehtyä konsulisuhteita koskevaa Wienin yleissopimusta sellaisena kuin se on kulloinkin muutettuna. 2 kappale Tämän pöytäkirjan soveltamisala 1. Vastaanottajavaltio sallii vastavuoroisuuden perusteella lähettäjävaltiosta olevan perheenjäsenen tehdä ansiotyötä vastaanottajavaltiossa tämän pöytäkirjan ja vastaanottajavaltion lakien mukaisesti. 2. Jollei tässä pöytäkirjassa ja vastaanottajavaltion laeissa (sellaisina kuin ne ovat kulloinkin muutettuina) toisin määrätä, vastaanottajavaltio ei rajoita perheenjäsenen tekemän ansiotyön lajia. Selvyyden vuoksi todetaan, että a) sellaisessa ammatissa työskentelyä varten, joka edellyttää erityistä pätevyyttä tai johon liittyy tiettyjä toimialakohtaisia vaatimuksia, perheenjäsenellä on oltava tällainen pätevyys ja/tai hänen on täytettävä kyseiset toimialakohtaiset vaatimukset; b) perheenjäsenen työskentely tietyssä ammatissa voidaan kieltää turvallisuussyistä; ja c) jos perheenjäsen on opiskelija, hänen työskentelynsä voidaan rajoittaa tiettyyn määrään tunteja viikossa. 3. Tämän pöytäkirjan mukaista valtioiden yhteistyötä tulkitaan ja toteutetaan siten, että se noudattaa ja vastaa kunkin valtion asiaan liittyviä toimintaperiaatteita ja käytäntöjä, jotka liittyvät lastensuojeluun, seksuaalisen riiston, hyväksikäytön ja häirinnän estämiseen, ympäristönsuojeluun ja korruption torjuntaan, samoin kuin kunkin valtion asiaa koskevia kansallisia lakeja ja määräyksiä sekä kansainvälisiä sopimuksia, joiden osapuolena kumpi tahansa valtio on. MEMORANDUM OF UNDERSTANDING BETWEEN THE GOVERNMENT OF AUSTRALIA AS REPRESENTED BY THE DEPARTMENT OF FOREIGN AFFAIRS AND TRADE AND THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND AS REPRESENTED BY THE MINISTRY FOR FOREIGN AFFAIRS OF FINLAND ON EMPLOYMENT OF THE DEPENDANTS OF DIPLOMATIC AND CONSULAR PERSONNEL The Government of Australia as represented by the Department of Foreign Affairs and Trade and the Government of the Republic of Finland as represented by the Ministry for Foreign Affairs of Finland (each a “ State ”, together the “ States ”) have mutually determined the following: Paragraph 1 Definitions and Interpretation For the purposes of this Memorandum: 1.“ Mission Employee ” means any employee of the sending State: a) who is not a national or permanent resident of the receiving State; and b) who is assigned to official duty as a member of a diplomatic mission or a consular post, or as a member of a mission to an international governmental organization which is located in the receiving State. 2.“ Family Member ” means any member of the family of a Mission Employee: a) who has been accepted as such a member by the receiving State; and b) who forms part of the official household of that Mission Employee. 3.“ Ministry for Foreign Affairs ” means: For the Government of Australia - the Department of Foreign Affairs and Trade (DFAT); and For the Government of the Republic of Finland - the Ministry for Foreign Affairs. 4. “Diplomatic Relations Convention” means the Vienna Convention on Diplomatic Relations of 18 April 1961 as amended from time to time. 5. “Consular Relations Convention” means the Vienna Convention on Consular Relations of 24 April 1963 as amended from time to time. Paragraph 2 Scope of this Memorandum 1. On a reciprocal basis, the receiving State will permit a Family Member from the sending State to engage in gainful employment in the receiving State in accordance with this Memorandum and the laws of the receiving State. 2. Subject to this Memorandum and the laws of the receiving State (as amended from time to time), the receiving State will not restrict the type of gainful employment of a Family Member. However, it is understood that: a) to be eligible for employment in professions that require particular qualifications or have specific industry requirements, a Family Member must hold those qualifications and/or satisfy those industry requirements; b) employment in an occupation may be denied to a Family Member for security reasons; and c) if the Family Member is a student, they may be limited to working a certain number of hours per week. 3. The States’ cooperation under this Memorandum will be interpreted and implemented in a manner that is in compliance, and consistent, with relevant policies and practices of each State relating to child protection, preventing sexual exploitation, abuse and harassment, and environmental protection and anti-corruption, as well as relevant domestic laws and regulations of each State, and international treaties to which either State is a member. 3 kappale Ilmoitusmenettelyt 1. Ennen kuin perheenjäsen aloittaa ansiotyön lähettäjävaltion suurlähetystö lähettää perheenjäsenen puolesta sähköpostitse vastaanottajavaltion ulkoministeriölle ilmoituksen aikomuksesta tehdä ansiotyötä. Vakiomuotoinen ilmoitus aikomuksesta on liitteessä A. 2. Vastaanottajavaltio käsittelee asianmukaisesti perheenjäsenen työskentelyä koskeviin työlupiin ja vastaaviin muodollisuuksiin mahdollisesti liittyvät vaatimukset. 3. Vastaanottajavaltion ulkoministeriö ilmoittaa viipymättä ja virallisesti lähettäjävaltion diplomaattiselle tai konsuliedustustolle, että kyseisellä perheenjäsenellä on lupa tehdä ansiotyötä, jollei vastaanottajavaltion sovellettavista määräyksistä muuta johdu. 4. Jos perheenjäsen, jonka puolesta lähettäjävaltio on jo tehnyt tämän pöytäkirjan mukaisen ilmoituksen aikomuksesta tehdä ansiotyötä, haluaa ryhtyä tekemään muuta ansiotyötä, tämän kappaleen mukaisia ilmoitusmenettelyjä noudatetaan uuden työn osalta. 4 kappale Luvan voimassaolon päättyminen Lupa perheenjäsenen ansiotyölle vastaanottajavaltiossa päättyy, kun jokin seuraavista toteutuu (sen mukaan, mikä toteutuu ensin): a) sen edustuston työntekijän tehtävien päättymispäivä, jonka perheenjäsenestä on kysymys; tai b) edustuston työntekijän ja perheenjäsenen asumus- tai avioero; tai c) perheenjäsen lakkaa kuulumasta edustuston työntekijän viralliseen kotitalouteen; tai d) edustuston työntekijä tai perheenjäsen poistuu pysyvästi vastaanottajavaltiosta. 5 kappale Siviili- ja hallinto-oikeudellinen lainkäyttövalta Valtiot vahvistavat käsityksensä siitä, että tämän pöytäkirjan mukaisesti ansiotyötä tekevää perheenjäsentä ei ole vapautettu vastaanottajavaltion siviili- ja hallinto-oikeudellisesta lainkäyttövallasta tähän ansiotyöhön liittyvissä asioissa. 6 kappale Rikosoikeudellinen lainkäyttövalta 1. Jos perheenjäsen on vapautettu rikosoikeudellisesta lainkäyttövallasta diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan mukaisesti, tätä koskemattomuutta koskevia määräyksiä sovelletaan sellaisiin tekoihin tai laiminlyönteihin, jotka ovat tapahtuneet ansiotyön yhteydessä. Jos perheenjäsen on diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen tai muun sovellettavan kansainvälisen asiakirjan mukaisesti vapautettu vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta lainkäyttövallasta, a) lähettäjävaltio harkitsee vakavasti luopumista koskemattomuudesta, jota kyseinen perheenjäsen nauttii vastaanottajavaltion rikosoikeudellisen lainkäyttövallan suhteen, ansiotyön yhteydessä tapahtuneen teon tai laiminlyönnin osalta. b) lähettäjävaltio harkitsee erikseen vakavasti luopumista koskemattomuudesta, jota perheenjäsen nauttii tuomioiden täytäntöönpanon osalta. 2. Perheenjäsen tiedostaa, että häneen sovellettavasta koskemattomuudesta voidaan tarpeen vaatiessa luopua hänen tekemäänsä ansiotyöhön liittyvässä asiassa. 7 kappale Verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmät Diplomaattisia suhteita koskevan yleissopimuksen ja konsulisuhteita koskevan yleissopimuksen mukaisesti ja jollei muussa sovellettavassa kansainvälisessä asiakirjassa toisin määrätä, perheenjäseneen sovelletaan vastaanottajavaltion verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä kaikissa asioissa, jotka liittyvät hänen tekemäänsä ansiotyöhön vastaanottajavaltiossa. Perheenjäsenellä on velvollisuus maksaa vastaanottajavaltiossa tuloveroja ja sosiaaliturvamaksuja siellä tekemästään ansiotyöstä saadusta tulosta kansainvälisten sopimusten ja vastaanottajavaltion kansallisen lainsäädännön mukaisessa määrin. 8 kappale Riitojen ratkaiseminen Tämän pöytäkirjan tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvät valtioiden väliset riidat ratkaistaan sovinnollisesti diplomaattiteitse ystävällismielisin neuvotteluin osapuolten kesken, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä kolmannen osapuolen ratkaistaviksi. 9 kappale Muuttaminen Tätä pöytäkirjaa voidaan muuttaa kirjallisesti valtioiden yhteisellä päätöksellä. 10 kappale Voimaantulopäivämäärä, kesto, päättyminen ja tarkastelu 1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Suomen tasavallan hallitus on kirjallisesti ilmoittanut Australian hallitukselle diplomaattiteitse saattaneensa päätökseen tämän yhteisymmärryspöytäkirjan voimaan tulemiseksi tarvittavat kansalliset menettelynsä. Yhteisymmärryspöytäkirja on voimassa siihen saakka, kunnes sen voimassaolo päätetään tämän kappaleen mukaisesti. 2. Tämä pöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä sitä rekisteröidä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti. 3. Kumpi tahansa valtio voi päättää tämän pöytäkirjan voimassaolon antamalla diplomaattiteitse toiselle valtiolle kirjallisen ilmoituksen aikomuksestaan päättää pöytäkirjan voimassaolo. 4. Tämän pöytäkirjan voimassaolo päättyy yhdeksänkymmenen (90) päivän kuluttua siitä, kun 10 kappaleen 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on otettu vastaan. 5. Valtiot tapaavat tarkastellakseen pöytäkirjan toimivuutta viiden (5) vuoden kuluessa siitä, kun pöytäkirja on tullut voimaan. Sillä, että pöytäkirjan toimivuutta ei ole tarkasteltu viiden (5) vuoden kuluessa, ei kuitenkaan ole vaikutusta pöytäkirjan soveltamisen jatkumiseen. Paragraph 3 Procedures for notification 1. Before a Family Member commences gainful employment, the Embassy of the sending State on behalf of that Family Member will email the Ministry for Foreign Affairs of the receiving State a ‘Notice of Intention’ to engage in gainful employment. A standard ‘Notice of Intention’ is attached at Appendix A. 2. Any requirements relating to work permits and similar formalities for the Family Member’s employment will be fairly considered by the receiving State. 3. The Ministry for Foreign Affairs of the receiving State will promptly and officially inform the mission or consular post of the sending State that the Family Member is authorized to engage in gainful employment subject to the applicable regulations of the receiving State. 4. Where a Family Member on whose behalf the sending State has already provided a ‘Notice of Intention’ to engage in gainful employment under this Memorandum wishes to engage in other gainful employment, the procedures for notice as set out in this paragraph will be followed for the subsequent employment. Paragraph 4 Expiry of permission The permission for the Family Member to engage in gainful employment in the receiving State will expire upon the occurrence of one of the following events (whichever occurs first): a) the date of termination of the functions of the Mission Employee to whom the Family Member relates; or b) the legal separation or divorce of the Mission Employee and the Family Member; or c) the Family Member ceasing to form part of the official household of the Mission Employee; or d) the final departure of the Mission Employee or the Family Member from the receiving State. Paragraph 5 Civil and administrative jurisdiction The States confirm their understanding that Family Members who obtain gainful employment under this Memorandum have no immunity from the civil or administrative jurisdiction of the receiving State with respect to matters arising out of such employment. Paragraph 6 Criminal jurisdiction 1. In the case of a Family Member who enjoys immunity from criminal jurisdiction in accordance with the Vienna Convention on Diplomatic Relations or any other applicable international instrument, the provisions establishing such immunity will be applied with respect to any act or omission arising in the performance of the gainful employment. Where a Family Member has, in accordance with the Vienna Convention on Diplomatic Relations or any other applicable international instrument, immunity from the criminal jurisdiction of the receiving State: a) the sending State will give serious consideration to waiving the immunity of the Family Member concerned from the criminal jurisdiction of the receiving State in respect of any act or omission arising from the gainful employment. b) the sending State will separately give serious consideration to waiving the immunity of the Family Member from the execution of any sentence. 2. A Family Member will acknowledge that any applicable immunity could be waived, should the need arise, in relation to an issue arising out of their gainful employment. Paragraph 7 Taxation and social security regimes In accordance with the Diplomatic Relations Convention, the Consular Relations Convention and subject to any other applicable international instruments, a Family Member will be subject to the taxation and social security regimes of the receiving State for all matters connected with their gainful employment within the receiving State. The Family Member will be responsible for payment of income taxes and social security payments in the receiving State on any income received as a result of gainful employment in the Receiving state, to the extent consistent with international agreements and national legislation of the Receiving state. Paragraph 8 Settlement of disputes Disputes between the States arising from the interpretation or application of this Memorandum will be settled amicably through diplomatic channels and will not be referred to any national or international tribunal or third party for settlement. Paragraph 9 Revision This Memorandum may be amended by mutual determination of the States in writing. Paragraph 10 Date of effect, duration, termination and review 1. This Memorandum will take effect on the first (1st) day of the second (2nd) month following the date of written notification by the Government of the Republic of Finland to the Government of Australia through diplomatic channels of the fulfillment of the Government of the Republic of Finland’s domestic procedures necessary for this MoU to come into effect. The MoU will remain in effect until the date that it is terminated under this paragraph. 2. This Memorandum is not a treaty and will not be registered under Article 102 of the Charter of the United Nations. 3. Either State may terminate this Memorandum, by giving written notice to the other State, through diplomatic channels, of its intention to terminate this Memorandum. 4. This Memorandum will terminate ninety (90) days after the receipt of a notice described in sub paragraph 3 of Paragraph 10. 5. The States will meet to review the operation of the Memorandum within five (5) years after it enters into effect. However, a failure to review the operation of the Memorandum within five (5) years will not affect the ongoing operation of the Memorandum.