Законопроект № HE 165/2026 о внесении изменений в Закон о полиции, Закон о соглашении между Правительством Финляндской Республики и Правительством Королевства Швеция о полицейском сотрудничестве в приграничном районе и Закон об оказании Вооружёнными силами служебной помощи полиции

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi poliisilakia, Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annettua lakia ja Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annettua lakia.

Poliisilaissa säädettäisiin poliisimiehen oikeudesta puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan. Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisessa voitaisiin käyttää teknistä laitetta, voimakeinoja tai ampuma-asetta. Tekninen laite voitaisiin luovuttaa rajatusti muun virkamiehen käytettäväksi.

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa säädettäisiin, että Puolustusvoimien olisi annettava poliisille virka-apua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Lisäksi täsmennettäisiin sääntelyä aseistuksen käyttämisestä virka-aputilanteessa miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annetussa laissa säädettäisiin, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei olisi oikeutta ampuma-aseen tai voimakeinojen käyttöön miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

Esityksen tavoitteena on parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen aiheuttamiin turvallisuusuhkiin sekä ajantasaistaa sääntely vastaamaan teknologista kehitystä. Esitys tehostaa poliisin mahdollisuutta suoriutua sille laissa säädetyistä tehtävistä ja turvaa perustuslaissa tarkoitettua oikeutta henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Esitys tukee pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman tavoitetta siitä, että hallitus vahvistaa rikostorjuntaa kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

1.1

Tausta

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman Vahva ja välittävä Suomi (s. 180) mukaan hallitus vahvistaa rikostorjuntaa kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi.

Valtioneuvosto antoi 11.9.2025 eduskunnalle selonteon sisäisestä turvallisuudesta (Valtioneuvoston julkaisuja 2025:85). Selonteon mukaan sisäisen turvallisuuden viranomaisten havainnointi- ja vastatoimintakykyä muun muassa droonien osalta tulee edelleen kehittää. Selonteon toimenpiteissä ja linjauksissa esitetään, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten miehittämättömien ilma-alusten vastatoiminta turvataan kehittämällä lainsäädäntöä.

Euroopan komissio julkaisi marraskuussa 2022 EU:n droonistrategian (Droonistrategia 2.0 – Älykäs ja kestävä miehittämättömien ilma-alusten eurooppalainen ekosysteemi). EU:n droonistrategian mukaan droonit ovat erittäin innovatiivisia välineitä, joita voidaan käyttää paitsi laillisiin tarkoituksiin myös vahingon tuottamiseen, kuten järjestäytyneeseen rikollisuuteen tai hyökkäyksiin, jotka kohdistuvat julkisiin tiloihin, yksityishenkilöihin ja kriittiseen infrastruktuuriin. EU:ssa droonien laillinen käyttö on säänneltyä, mutta EU:lla ei ole erityisiä sääntöjä eikä ohjeita niiden luvattoman tai peräti rikollisen käytön torjumiseksi.

Euroopan komissio julkaisi lisäksi helmikuussa 2026 tiedonannon droonien turvallisuutta ja niiden torjuntaa koskevasta torjuntasuunnitelmasta (COM(2026) 81 final). Tiedoksiannon mukaan ilmassa, merellä ja maalla liikkuvista drooneista on tullut nykyaikaisten talouksien ja yhteiskuntien olennainen osa, mutta viimeaikaiset droonien vihamieliseen tai vastuuttomaan käyttöön liittyvät tapahtumat ovat kuitenkin tuoneet esiin merkittäviä ja kasvavia turvallisuushaasteita unionissa.

1.2

Valmistelu

Sisäministeriö asetti 26.6.2025 lainsäädäntöhankkeen poliisilain muuttamiseksi koskien poliisin toimivaltuuksia miehittämättömän ilma-aluksen ja muun miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumisessa.

Ehdotus hallituksen esitykseksi valmisteltiin sisäministeriössä yhteistyössä Poliisihallituksen, liikenne- ja viestintäministeriön, ulkoministeriön, puolustusministeriön, oikeusministeriön, Liikenne- ja viestintäviraston ja Merivoimien esikunnan kanssa.

Valmistelun aikana kuultiin Itä-Uudenmaan poliisilaitosta ja Helsingin poliisilaitosta.

Esitysluonnoksesta järjestettiin lausuntokierros 30.4.2026–11.6.2026. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, puolustusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, ulkoministeriö, valtiovarainministeriö, valtioneuvoston oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Liikenne- ja viestintävirasto, Poliisihallitus ja sen alainen hallinto, suojelupoliisi, Keskusrikospoliisi, Rajavartiolaitoksen esikunta, Pääesikunta, Merivoimien esikunta, Aalto-yliopisto, Finavia Oyj, Fintraffic Lennonvarmistus Oy, Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry, RPAS Finland ry, Suomen lennonjohtajien yhdistys ry, Suomen Lentäjäliitto ry, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy.

Luonnosta koskevat lausunnot ja muut hankkeen valmisteluasiakirjat ovat nähtävillä hankkeen hankesivuilla osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=SM009:00/2025 tunnuksella SM009:00/2025.

2

Nykytila ja sen arviointi

2.1

Turvallisuusympäristön muutos

Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi. Muutoksen taustalla vaikuttavat samanaikaisesti kansainvälisen turvallisuustilanteen heikentyminen, teknologian nopea kehitys, toimintaympäristön digitalisoituminen sekä valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden käyttämien toimintatapojen monipuolistuminen. Turvallisuusympäristön muutos ei ilmene ainoastaan perinteisten sotilaallisten uhkien kasvuna, vaan yhä useammin erilaisina hybridiuhkina, joissa yhdistyvät kybervaikuttaminen, informaatio-operaatiot, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat häiriöt, sabotaasi sekä miehittämättömien järjestelmien hyödyntäminen. Samalla sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen raja on hämärtynyt, mikä on lisännyt myös poliisin toimintaympäristön vaativuutta ja muuttanut viranomaisten turvallisuustehtäviä. (VNS 2/2026 vp, s. 7–15;

HE 121/2026 vp , s. 26–34.)

Valtioneuvoston ajankohtaisselonteossa ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksesta todetaan, että turvallisuusympäristö muuttuu aiempaa nopeammin ja vaikeammin ennakoitavalla tavalla (VNS 2026:2). Kansainvälisten kriisien vaikutukset heijastuvat entistä suoremmin myös Suomen sisäiseen turvallisuuteen. Turvallisuusympäristöä leimaavat pitkäkestoiset suurvaltajännitteet, geopoliittinen kilpailu, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhkat sekä teknologinen murros. Samalla turvallisuutta vaarantavat ilmiöt limittyvät toisiinsa siten, ettei niitä voida enää tarkastella toisistaan irrallisina kokonaisuuksina. (VNS 2/2026 vp, s. 7–18.)

Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut eurooppalaista turvallisuusympäristöä perusteellisesti. Sodan aikana on havaittu, että suhteellisen edulliset kaupalliset teknologiat voivat muodostaa merkittävän turvallisuusuhan, kun niitä käytetään sotilaallisiin tai muihin turvallisuutta vaarantaviin tarkoituksiin. Kehitys on osoittanut, että teknologinen etumatka ei enää muodostu yksinomaan kehittyneistä asejärjestelmistä, vaan myös nopeasti saatavilla olevien kaupallisten teknologioiden innovatiivisesta hyödyntämisestä. Tämä koskee erityisesti miehittämättömiä ilma-aluksia, joita käytetään tiedusteluun, valvontaan, kohteiden paikantamiseen, häirintään, logistisiin tehtäviin sekä asevaikutuksen tuottamiseen. (VNS 2/2026 vp, s. 18–24.)

Miehittämättömien järjestelmien merkitys turvallisuusympäristössä on kasvanut poikkeuksellisen nopeasti. Kehitys ei koske ainoastaan miehittämättömiä ilma-aluksia, vaan myös maalla, veden pinnalla tai vedenalaisesti kulkevia miehittämättömiä kulkuneuvoja sekä niiden muodostamia järjestelmäkokonaisuuksia. Vielä muutamia vuosia sitten droonit olivat pääosin harrastus- ja ammattikäytössä olevia kuvaus- ja tarkastusvälineitä. Teknologian kehityksen myötä niiden suorituskyky on kuitenkin parantunut huomattavasti. Samalla niiden hankintakustannukset ovat alentuneet, käyttö on yksinkertaistunut ja saatavuus on parantunut maailmanlaajuisesti. Nykyisin myös suhteellisen edullisilla kaupallisesti saatavilla olevilla järjestelmillä voidaan toteuttaa tehtäviä, jotka vielä hiljattain edellyttivät merkittäviä sotilaallisia suorituskykyjä. ( HE 121/2026 vp , s. 30–36; Suomen droonistrategia, s. 6–9.)

Miehittämättömiä kulkuneuvoja kehitetään samanaikaisesti ilmaan, maalle, vedenpinnalle sekä vedenalaisiin toimintaympäristöihin. Lisäksi tekoälyn, autonomisten toimintojen, sensoriteknologian, satelliittipaikannuksen sekä nopeiden tietoliikenneyhteyksien kehittyminen mahdollistavat aiempaa itsenäisemmän ja monimutkaisemman toiminnan. Uudet järjestelmät voivat hyödyntää samanaikaisesti useita erilaisia paikannus-, viestintä- ja ohjausmenetelmiä, minkä vuoksi niiden torjuminen on muuttunut huomattavasti aikaisempaa vaativammaksi ( HE 121/2026 vp

, s. 31–34). Teknologinen kehitys ei rajoitu yksittäisten kulkuneuvojen suorituskyvyn kasvuun. Samanaikaisesti tekoälyn, koneoppimisen, sensorifuusion ja autonomisten toimintojen kehittyminen mahdollistaa sen, että miehittämättömät järjestelmät kykenevät toimimaan aiempaa itsenäisemmin ja muodostamaan myös useiden järjestelmien yhteistyöhön perustuvia kokonaisuuksia. Tämä lisää järjestelmien käyttömahdollisuuksia, mutta samalla vaikeuttaa niiden havaitsemista, tunnistamista ja torjuntaa sekä korostaa sääntelyn teknologianeutraalisuuden merkitystä. (Suomen droonistrategia, s. 8–10.)

Teknologinen kehitys on samalla johtanut siihen, että miehittämättömät järjestelmät ovat yhä useammin modulaarisia, keskenään verkottuneita ja useista toisiaan tukevista osajärjestelmistä muodostuvia kokonaisuuksia. Yksittäinen miehittämätön kulkuneuvo voi toimia osana laajempaa järjestelmää, jossa eri kulkuneuvot, sensorit, tietoliikenneyhteydet ja ohjausjärjestelmät toimivat yhteistyössä. Kehitys korostaa tarvetta teknologianeutraalille sääntelylle, joka mahdollistaa poliisin toimivaltuuksien soveltamisen myös sellaisiin miehittämättömiin järjestelmiin ja niiden toimintatapoihin, joita ei vielä nykyisin tunneta tai ole laajasti käytössä.

Turvallisuusympäristön muutoksen keskeisenä piirteenä voidaan pitää myös niin sanottujen dual use

-teknologioiden yleistymistä. Samoja kaupallisia laitteita ja ohjelmistoja voidaan käyttää täysin laillisiin tarkoituksiin, mutta niitä voidaan myös hyödyntää rikolliseen tai muutoin turvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Tämä kehitys vaikeuttaa viranomaisten mahdollisuuksia ennakoida uhkia ja korostaa tarvetta teknologianeutraalille sääntelylle, joka mahdollistaa viranomaistoiminnan myös teknologian edelleen kehittyessä. (VNS 2/2026 vp, s. 20–22;

HE 121/2026 vp , s. 32–34.)

Turvallisuusympäristön muutosta kuvaa myös se, että miehittämättömien järjestelmien käyttö ei enää rajoitu yksittäisiin laitteisiin, vaan ne muodostavat yhä useammin osan laajempia tietoverkkoihin, satelliittipaikannukseen, pilvipalveluihin ja tekoälyyn perustuvia järjestelmäkokonaisuuksia. Samalla järjestelmien riippuvuus digitaalisista palveluista lisää mahdollisuuksia käyttää niitä myös hybridi- ja vaikuttamistoiminnassa sekä kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvissa häiriötilanteissa. (Suomen droonistrategia, s. 9–11.)

Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että miehittämättömien ilma-alusten nopeasti kasvava käyttö lisää myös turvallisuusriskejä. Komission mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää kriittisen infrastruktuurin, julkisten tapahtumien, liikennejärjestelmien sekä muiden yhteiskunnan kannalta keskeisten kohteiden suojaamiseen. Samalla jäsenvaltioiden tulee huolehtia siitä, että viranomaisilla on käytettävissään riittävät oikeudelliset ja tekniset keinot havaita, tunnistaa, seurata ja tarvittaessa torjua turvallisuutta vaarantavat miehittämättömät järjestelmät (Komission tiedonanto COM(2026) 81 final).

Suomessakin miehittämättömien ilma-alusten käyttö on lisääntynyt nopeasti niin viranomais-, elinkeino- kuin harrastustoiminnassa (viranomaistoiminnasta ks. Sisäministeriön julkaisuja 2022:23 – UAS loppuraportti 2022). Samalla on lisääntynyt myös niiden väärinkäytön mahdollisuus. Miehittämättömiä järjestelmiä käytetään vaaraa aiheuttavaan toimintaan, ja ne voivat myös itsessään olla vaarallisia esimerkiksi niiden kantaman kuorman vuoksi. Järjestelmillä voidaan myös esimerkiksi häiritä kotirauhaa tai kuvata onnettomuuspaikkaa, mikä paitsi haittaa viranomaistoimintaa myös loukkaa uhrien yksityisyyttä. Turvallisuusviranomaiset ovat viime vuosina havainneet useita tilanteita, joissa miehittämättömiä ilma-aluksia on käytetty luvattomasti esimerkiksi lentoasemien läheisyydessä, viranomaistehtävien yhteydessä, kriittisen infrastruktuurin läheisyydessä tai muutoin turvallisuuden kannalta herkissä kohteissa. Järjestelmillä voidaan haitata ja estää viranomaistoimintaa tahallisesti, mutta miehittämättömät järjestelmät voivat myös tahattomasti estää viranomaistoimintaa fyysisen esteen ja radiotaajuuksien käytön vuoksi. Lisäksi kansainväliset tapahtumat ovat osoittaneet, että miehittämättömiä järjestelmiä voidaan käyttää osana valtiollista vaikuttamista, tiedustelua, sabotaasia tai muuta hybridivaikuttamista. Tällaisissa tilanteissa viranomaisilta edellytetään kykyä puuttua toimintaan nopeasti ja tehokkaasti.

Turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena myös poliisin tehtäväkenttä on muuttunut. Poliisin tehtävänä ei ole enää yksinomaan reagoida jo toteutuneisiin rikoksiin tai järjestyshäiriöihin, vaan yhä useammin estää ennalta vakavia turvallisuusuhkia sekä turvata yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen häiriötön toiminta. Tämä edellyttää aiempaa parempaa tilannekuvaa, kykyä tunnistaa nopeasti uusia uhkia sekä mahdollisuutta puuttua niihin ennen kuin ne konkretisoituvat vakaviksi seurauksiksi ( HE 121/2026 vp

, s. 26–35). Suomen droonistrategiassa korostetaan lisäksi, että miehittämättömien järjestelmien merkityksen kasvu liittyy myös kansalliseen huoltovarmuuteen, teknologiseen omavaraisuuteen ja kriittisten suorituskykyjen kehittämiseen. Kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena on aiempaa tärkeämpää huolehtia siitä, että viranomaisilla on käytettävissään sekä riittävä tekninen suorituskyky että sitä tukeva ajantasainen toimivaltasääntely. Teknologisen kehityksen nopeus korostaa tarvetta sellaiselle sääntelylle, joka mahdollistaa uusien teknisten ratkaisujen hyödyntämisen myös tulevaisuudessa (Suomen droonistrategia, s. 12–14).

Poliisin toimintaympäristö on muuttunut myös siksi, että turvallisuusuhkien toteuttamiseen käytettävät tekniset ratkaisut kehittyvät huomattavasti nopeammin kuin lainsäädäntö. Mikäli viranomaisten toimivaltuudet sidotaan yksittäisiin teknisiin toteutustapoihin, sääntely vanhenee nopeasti eikä enää vastaa käytännön toimintaympäristöä. Tästä syystä sääntelyssä on pyrittävä mahdollisimman teknologianeutraaleihin ratkaisuihin, jotka mahdollistavat toimivaltuuksien soveltamisen myös tulevaisuudessa kehittyviin miehittämättömiin kulkuneuvoihin ja niiden ohjausjärjestelmiin.

Muuttunut turvallisuusympäristö korostaa myös viranomaisyhteistyön merkitystä. Turvallisuusuhat eivät enää noudata viranomaisten toimivaltarajoja, vaan ne voivat samanaikaisesti koskea poliisin, Rajavartiolaitoksen, Puolustusvoimien, pelastusviranomaisten ja muiden toimijoiden tehtäväaloja. Erityisesti miehittämättömien järjestelmien torjunta voi edellyttää sellaista teknistä suorituskykyä tai kalustoa, jota yksittäisellä viranomaisella ei ole käytettävissään. Tämän vuoksi toimivaltuuksien kehittämisen ohella on tärkeää varmistaa, että viranomaisilla on selkeät oikeudelliset edellytykset keskinäiseen virka-apuun ja yhteistoimintaan. Samalla on huolehdittava siitä, että toimivaltasääntely mahdollistaa myös nopeasti kehittyvien teknisten suorituskykyjen hyödyntämisen viranomaisyhteistyössä ilman, että sääntely sitoutuu yksittäisiin teknisiin toteutustapoihin. (Suomen droonistrategia, s. 13–14.)

Turvallisuusympäristön muutoksen vaikutukset näkyvät myös rikollisuuden toimintatavoissa. Vakava ja järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää yhä useammin kaupallista teknologiaa, salattuja viestintäjärjestelmiä, etäohjattavia laitteita sekä automaatiota. Rikollisuuden digitalisoituminen vaikeuttaa rikosten ennalta estämistä ja selvittämistä sekä lisää tarvetta kehittää viranomaisten teknisiä ja oikeudellisia toimintamahdollisuuksia. Myös rikostiedustelua koskevassa hallituksen esityksessä on arvioitu, että muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää viranomaisilta aiempaa ennakoivampaa toimintatapaa vakavien uhkien torjumiseksi. ( HE 121/2026 vp , s. 26–39)

Eduskunnan käsitellessä valtioneuvoston ajankohtaisselontekoa turvallisuusympäristön muutoksesta korostettiin täysistuntokeskustelussa laajasti sitä, että teknologinen kehitys, miehittämättömät järjestelmät ja uudenlaiset hybridiuhat muuttavat myös kansallisen turvallisuuden edellytyksiä. Keskustelussa kiinnitettiin huomiota siihen, että Ukrainan sodasta saadut kokemukset osoittavat miehittämättömien järjestelmien muodostuneen pysyväksi osaksi nykyaikaista turvallisuusympäristöä. Samalla korostettiin viranomaisten toimintakyvyn kehittämisen välttämättömyyttä muuttuneessa toimintaympäristössä.

Edellä kuvattujen turvallisuusympäristön muutosten perusteella voidaan todeta, että poliisin toimintaympäristö poikkeaa olennaisesti siitä tilanteesta, jossa nykyinen miehittämättömiä ilma-aluksia koskeva sääntely on valmisteltu. Turvallisuusuhkien monimuotoistuminen, miehittämättömien järjestelmien nopea teknologinen kehitys, autonomisten toimintojen lisääntyminen sekä järjestelmien yleistyminen eri toimintaympäristöissä edellyttävät, että poliisin toimivaltuudet vastaavat nykyistä turvallisuusympäristöä. Samalla sääntelyn tulee olla riittävän teknologianeutraalia, jotta se säilyttää käyttökelpoisuutensa myös teknologian edelleen kehittyessä ja mahdollistaa uusien miehittämättömien järjestelmien huomioon ottamisen ilman jatkuvaa lainsäädäntömuutosten tarvetta.

2.2

Poliisilaki sekä ilma-, tie-, maasto- ja vesiliikenteen lainsäädäntö

2.2.1

Yleistä

Poliisin tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään poliisilaissa

(872/2011) . Poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaan poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Lisäksi poliisin tehtävänä on muiden laissa sille säädettyjen tehtävien hoitaminen, kansainvälinen yhteistyö sekä yhteistyö muiden viranomaisten kanssa turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Poliisilain toimivaltuussääntely perustuu siihen, että poliisille säädettyjä toimivaltuuksia käytetään aina lainmukaisesti, hyväksyttävän tarkoituksen toteuttamiseksi sekä perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Poliisilain 1 luvussa säädetään poliisin toiminnan yleisistä oikeusperiaatteista, jotka ohjaavat kaikkea poliisin toimintaa ja kaikkien poliisilaissa säädettyjen toimivaltuuksien käyttämistä riippumatta siitä, minkä tyyppisestä poliisitehtävästä tai toimivaltuudesta on kysymys. Yleiset periaatteet muodostavat poliisin toimivaltuuksien käytön keskeisen oikeudellisen viitekehyksen ja täydentävät yksittäisiä toimivaltasäännöksiä.

Poliisilain 1 luvun 2 §:ssä säädetään perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Säännöksen mukaan poliisin on toiminnassaan kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Säännös korostaa sitä, että poliisin toimivaltuuksia käytettäessä on jatkuvasti punnittava toimenpiteiden vaikutuksia yksilön oikeusasemaan ja varmistettava, että puuttuminen perusoikeuksiin on välttämätöntä ja oikeasuhtaista.

Poliisilain 1 luvun 3 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate edellyttää, että poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, tavoiteltavaan päämäärään, käytettävissä oleviin voimavaroihin sekä muihin asian arviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Poliisilain 1 luvun 4 §:n vähimmän haitan periaatteen mukaan poliisin on toimivaltuuksia käyttäessään valittava sellainen toimenpide, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa tai vahinkoa eikä loukkaa kenenkään oikeuksia enempää, kuin on välttämätöntä. Lisäksi poliisilain 1 luvun 5 §:ssä säädetty tarkoitussidonnaisuuden periaate velvoittaa käyttämään toimivaltuuksia yksinomaan siihen tarkoitukseen, johon ne on laissa säädetty.

Poliisilain 1 luvun 9 §:ssä säädetään mahdollisuudesta luopua toimenpiteestä. Pykälän mukaan poliisilla on oikeus luopua toimenpiteestä, jos sen suorittaminen voisi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen tavoiteltavaan päämäärään nähden. Säännös ilmentää osaltaan poliisin toiminnan tarkoituksenmukaisuutta.

Edellä mainitut yleiset periaatteet koskevat kaikkea poliisin toimintaa ja kaikkien poliisilaissa säädettyjen toimivaltuuksien käyttämistä. Niillä on erityinen merkitys tilanteissa, joissa poliisi käyttää yksilön perusoikeuksiin merkittävästi puuttuvia toimivaltuuksia tai voimakeinoja taikka uusia teknisiä toimivaltuuksia, kuten miehittämättömiin kulkuneuvoihin kohdistuvia torjuntakeinoja. Tällöin toimivaltuuksien käytön tulee kaikilta osin täyttää laissa säädetyt yleiset edellytykset, ja yksittäisen toimenpiteen välttämättömyyttä, oikeasuhtaisuutta sekä vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleiset oikeusperiaatteet muodostavat siten keskeisen oikeudellisen perustan myös tässä esityksessä ehdotettujen uusien toimivaltuuksien soveltamiselle.

2.2.2

Miehittämättömän ilma-aluksen havaitseminen ja sen kulkuun tai toimintaan puuttuminen

Ilmailulain

(864/2014)

3 §:n ja liikenteen palveluista annetun lain

(320/2017)

180 §:n mukaan poliisi valvoo omalla tehtäväalueellaan ilmailulain, liikenteen palveluista annetun lain sekä EASA-asetuksen ((EU)) 2018/1139) ja sen nojalla annettujen asetusten noudattamista miehittämättömässä ilmailussa.

Miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumisesta säädetään poliisilain 2 luvun 11 a §:ssä. Sen 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus ottaa ilmailulain 2 §:n 21 kohdassa tarkoitettu miehittämätön ilma-alus tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos se on välttämätöntä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, rikosten ennalta estämiseksi tai jo aloitetun rikoksen keskeyttämiseksi, erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi, poliisitehtävän tai merkittävän valtiollisen tapahtuman turvaamiseksi taikka onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojaamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan poliisimies voi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa käyttää teknistä laitetta, joka ei aiheuta vähäistä suurempaa haittaa radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle. Pykälän 3 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus käsitellä miehittämättömän ilma-aluksen käyttöön liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi tai sen kokonaisjärjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi.

Poliisin toimivaltuudesta miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi säädettiin alun perin poliisilain muutoslailla 243/2019. Sääntelyä muutettiin lakiteknisesti muutoslailla 540/2020 poistamalla laista lennokki-termi, kun EASA-asetuksen voimaantulon myötä ilmailulain mukainen jaottelu harraste- ja urheilutoiminnassa käytettäviin lennokkeihin ja ammattimaiseen toimintaan käytettäviin miehittämättömiin ilma-aluksiin poistui.

Voimassa oleva sääntely on laadittu aikana, jolloin miehittämättömät ilma-alukset olivat pääosin radiotaajuuksilla kauko-ohjattavia ilma-aluksia. Teknologinen kehitys on sittemmin muuttanut merkittävästi miehittämättömien järjestelmien teknisiä ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia, minkä vuoksi nykyinen sääntely ei kaikilta osin vastaa muuttunutta toimintaympäristöä. Voimassa olevan sääntelyn soveltaminen edellyttää käytännössä, että poliisi kykenee havaitsemaan miehittämättömän ilma-aluksen sekä tunnistamaan sen kokonaisjärjestelmän ennen kulkuun puuttumista. Käytännössä toimivaltuuden tehokas käyttäminen edellyttää ilma-aluksen havaitsemista, tunnistamista, yksilöimistä sekä tarvittaessa sen ja siihen liittyvän ohjausjärjestelmän jatkuvaa paikantamista. Ilman riittävää tilannekuvaa poliisi ei voi arvioida, täyttyvätkö kulkuun puuttumisen edellytykset eikä myöskään käyttää toimivaltuuttaan turvallisesti ja oikeasuhtaisesti.

Miehittämätön ilma-alus voidaan havaita esimerkiksi visuaalisesti, tutkatekniikan avulla, optisilla tai lämpökuvaan perustuvilla sensoreilla, akustisilla sensoreilla taikka havaitsemalla ilma-aluksen ja sen ohjausjärjestelmän välisiä radiotaajuisia yhteyksiä. Käytännössä yksittäinen havaintomenetelmä ei kuitenkaan aina riitä ilma-aluksen luotettavaan tunnistamiseen, vaan tilannekuva muodostuu usein monien erilaisten havaintomenetelmien yhdistelmästä. Erityisesti pienikokoisten, nopeasti liikkuvien tai matalalla lentävien miehittämättömien ilma-alusten havaitseminen ja erottaminen muista ilmatilassa olevista kohteista, kuten linnuista, voi olla teknisesti haastavaa.

Teknologinen kehitys on muuttanut merkittävästi myös miehittämättömien ilma-alusten ohjaustapoja. Perinteisen radiotaajuuksilla tapahtuvan kauko-ohjauksen lisäksi ilma-aluksia voidaan ohjata matkaviestinverkon välityksellä tai valokuitukaapelin avulla taikka ne voivat toimia kokonaan tai osittain autonomisesti ilman jatkuvaa ohjausyhteyttä. Lisäksi järjestelmät voivat hyödyntää satelliittipaikannusta, tekoälyä, koneoppimista ja ennalta ohjelmoituja lentoreittejä sekä toimia useiden ilma-alusten muodostamina parvina. Kehitys on osaltaan vaikeuttanut ilma-alusten havaitsemista ja niiden kulkuun vaikuttamista erityisesti tilanteissa, joissa perinteistä radiotaajuista ohjausyhteyttä ei ole käytettävissä tai sitä käytetään vain rajoitetusti.

Esimerkiksi valokuitukaapelilla ohjattavan miehittämättömän ilma-aluksen ohjaaminen ei edellytä radiotaajuista tiedonsiirtoa ilma-aluksen ja ohjaajan välillä, minkä vuoksi radiotaajuisia signaaleja seuraamalla tapahtuva havaitseminen tai ohjaukseen vaikuttaminen ei tällaisissa tilanteissa ole mahdollista samalla tavalla kuin perinteisesti kauko-ohjattavien ilma-alusten osalta. Vastaavasti matkaviestinverkkoa hyödyntävissä järjestelmissä yksittäisen ilma-aluksen tunnistaminen radiotaajuisen liikenteen perusteella voi olla huomattavasti vaikeampaa kuin perinteistä radiotaajuista ohjausyhteyttä käyttävissä järjestelmissä.

Poliisi pyrkii ensisijaisesti tavoittamaan miehittämättömän ilma-aluksen ohjaajan ja vaikuttamaan hänen toimintaansa neuvoin, kehotuksin ja käskyin ennen muiden aluksen kulkuun vaikuttavien keinojen käyttöä. Tämä vastaa poliisilain 1 luvussa säädettyjä suhteellisuusperiaatetta ja vähimmän haitan periaatetta, joiden mukaan poliisin tulee käyttää toimivaltuuksia siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa yksilön oikeuksille ja muille suojattaville eduille.

Teknologian kehitys merkitsee kuitenkin sitä, ettei ilma-aluksella välttämättä ole sellaista tunnistettavaa tai tavoitettavissa olevaa ohjaajaa, jonka toimintaan voitaisiin välittömästi vaikuttaa. Erityisesti autonomisesti toimivien tai useista ilma-aluksista muodostuvien järjestelmien (parvet) osalta radiotaajuuksiin perustuvat torjuntakeinot eivät välttämättä ole käytettävissä tai ne eivät yksin riitä estämään järjestelmän toimintaa. Tämä korostaa tarvetta säätää toimivaltuuksista riittävän teknologianeutraalisti siten, että ne mahdollistavat puuttumisen myös teknologian edelleen kehittyessä.

Voimassa oleva sääntely kohdistuu miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseen. Käytännössä voi kuitenkin esiintyä tilanteita, joissa turvallisuusuhka aiheutuu miehittämättömän ilma-aluksen toiminnasta riippumatta siitä, onko se liikkeessä. Esimerkiksi paikalleen sijoitettu tai laskeutunut miehittämätön ilma-alus voi edelleen kerätä tietoa, välittää havaintoja, häiritä viestintää, kuljettaa tai sisältää räjähdysherkkää tai muutoin vaarallista materiaalia tai muutoin aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Nykyinen toimivaltuus ei kaikilta osin mahdollista tällaiseen toimintaan puuttumista yhtä selkeästi kuin ilma-aluksen kulkuun puuttumista. Tämän vuoksi toimivaltuuden soveltamisalaa ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että poliisi voisi tarvittaessa puuttua myös miehittämättömän ilma-aluksen toimintaan silloin, kun kulkuun puuttuminen ei yksin riitä turvallisuusuhan torjumiseksi.

Poliisin lisäksi myös eräille muille viranomaisille on säädetty oikeus puuttua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun. Oikeus ottaa miehittämätön ilma-alus tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muuten puuttua sen kulkuun on säädetty Puolustusvoimille Puolustusvoimista annetussa laissa

(551/2007) , ydinvoimalaitoksen turvahenkilölle ydinenergialaissa

(990/1987)

ja Rajavartiolaitokselle rajavartiolaissa

(578/2005) . Voimassa oleva sääntely koskee vain miehittämättömiä ilma-aluksia, eikä mahdollista muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista. Rajavartiolaitoksen osalta toimivaltuutta tarkastellaan sisäministeriön rajavartio-osaston Rajavartiolaitoksen varautumista tukevien toimivaltuuksien tarkistaminen -hankkeessa (SM037:00/2024).

Rikosseuraamuslaitoksella puolestaan on vankeuslain

(767/2005)

nojalla oikeus puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun vankilan alueella tai sen yläpuolisessa ilmatilassa. Lain esitöiden mukaan soveltamisala kattaa kaikki kulkuneuvot riippumatta niiden koosta tai käyttötarkoituksesta, ja olennaista on, että kulkuneuvoa ohjataan kauko-ohjauksella tai automaattiohjauksella ilman kyydissä olevaa kuljettajaa ( HE 222/2018 vp , s. 20). Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumisen kirjaamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella vankeudesta

(548/2015) .

2.2.3

Tiellä tai maastossa liikkuvan miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen

Tieliikennelain

(729/2018)

1 §:n mukaan laki koskee liikennettä tiellä, jos tieliikennelaissa ei toisin säädetä. Tieliikennelain 2 §:n 1 kohdan mukaan tiellä tarkoitetaan maantietä, katua, yksityistä tietä, moottorikelkkailureittiä tai muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua taikka yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Pykälän 21 kohdan mukaan ajoneuvolla tarkoitetaan ajoneuvolain

(82/2021)

2 §:n 1 kohdassa tarkoitettua maalla kulkevaa laitetta, joka ei kulje kiskoilla sekä sotilasajoneuvolain

(332/2023)

2 §:n 18 kohdassa tarkoitettua sotilasajoneuvoa.

Tieliikenteessä keskeinen toimija on tienkäyttäjä, jolla tarkoitetaan tieliikennelain 2 §:n 2 kohdan mukaan jokaista, joka on tiellä tai kuljettaa sillä olevaa ajoneuvoa tai raitiovaunua. Lain esitöiden mukaan tienkäyttäjä on ajoneuvon kuljettaja, joka ajaa ajoneuvolla tiellä. Tienkäyttäjä on myös se, joka kuljettaa ajoneuvoa tai raitiovaunua tien ulkopuolella. Esimerkiksi uusimmissa henkilöautoissa ajoneuvon pysäköinti on mahdollista ajoneuvon ulkopuolella. Säännöksellä huomioidaan ajoneuvojen automaatio. ( HE 180/2017 vp , s. 181.)

Tieliikennelain 181 §:n mukaan lain noudattamista valvovat poliisi ja rajavartiolain 4 §:ssä säädetyllä toimialueella Rajavartiolaitos. Myös Tulli toimii valvontaviranomaisena. Lain 182 §:n mukaan ajoneuvo on poliisimiehen, rajavartiomiehen ja tullimiehen antamasta merkistä pysäytettävä.

Maastoliikennelain

(1710/1995)

2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämiseen maastossa ja moottorikelkkailureitillä. Laki ei koske ilma-aluksia, aluksia eikä veneitä. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa valvovat poliisi, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Lain 33 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan on maastossa, moottorikelkkareitillä ja metsätiellä välittömästi pysähdyttävä virkapukuisen tai näkyvällä virkamerkillä varustetun poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehen antamasta merkistä taikka sellaisen Metsähallituksen virkamiehen antamasta merkistä, jolla on poliisivaltuudet.

Poliisilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi, siirtää kulkuneuvo tai määrätä se siirrettäväksi, jos se on perusteltua poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Pykälä koskee muitakin kulkuneuvoja, kuin tieliikennettä. Säännöksen perusteella on joissain tilanteissa mahdollista puuttua myös miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun, mutta sääntely ei mahdollista esimerkiksi kulkuun puuttumista sellaisella teknisellä laitteella, joka häiritsee kulkuneuvon käyttämää radiosignaalia.

Teknologian kehitys mahdollistaa sen, että ilman kuljettajaa toimiva kulkuneuvo eli miehittämätön kulkuneuvo voi liikkua maastossa tai tiellä kauko-ohjauksella tai autonomisesti. Tekoälyn mahdollistamana nämä kulkuneuvot voivat liikkua myös ennalta suunnitellulla reitillä. Vaikka poliisilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään jo kulkuneuvon pysäyttämisestä ja siirtämisestä, olisi poliisilain sääntelyä täydennettävä, jotta varmistetaan poliisin toimivaltuuksien yksiselitteinen soveltuminen myös uusien ja tulevaisuuden teknologioiden osalta.

2.2.4

Suomen aluevesillä liikkuvan miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttuminen

2.2.4.1

Merioikeusyleissopimus, Suomen aluevesien rajoista annettu laki ja poliisin hallinnosta annettu laki

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (jäljempänä merioikeusyleissopimus, SopS 49 ja 50/1996) on tullut Suomen osalta voimaan 21.7.1996. Merioikeusyleissopimuksella vahvistetaan maailman valtameriä ja meriä koskeva oikeudellinen järjestelmä, joka sisältää kaikkea merten ja niiden resurssien käyttöä koskevat säännöt.

Merioikeusyleissopimuksen 2 artiklan mukaan rantavaltion täysivaltaisuus ulottuu sen maa-alueen ja sisäisten aluevesien edustalla olevaan merialueeseen, jota nimitetään aluemereksi. Jokaisella valtiolla on merioikeusyleissopimuksen 3 artiklan mukaan oikeus ulottaa aluemerensä enintään kyseisen yleissopimuksen mukaisesti määritellyistä perusviivoista mitattuun 12 meripeninkulman rajaan.

Merioikeusyleissopimuksen 17 artiklan mukaan kaikkien sekä ranta- että sisämaavaltioiden aluksilla on oikeus viattomaan kauttakulkuun aluemerellä merioikeusyleissopimuksen mukaisesti. Kauttakulku on määritelty merioikeusyleissopimuksen 18 artiklassa, ja 19 artiklan mukaan kauttakulku on viatonta niin kauan kuin se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta.

Vesistössä toimiva miehittämätön kulkuneuvo voi olla veden pinnalla (miehittämätön pinta-alus) tai veden pinnan alapuolella (miehittämätön vedenalainen järjestelmä) toimiva kulkuneuvo. Merioikeusyleissopimus on hyväksytty vuonna 1982, jolloin ei ole ollut sellaisia miehittämättömiä pinta-aluksia tai miehittämättömiä vedenalaisia järjestelmiä, kuin nykyään.

Merioikeusyleissopimuksen 20 artiklan mukaan sukellusveneiden ja muiden vedenalaisten kulkuvälineiden ( other underwater vehicles ) on aluemerellä purjehdittava pinta-asemassa ja pidettävä lippunsa näkyvissä.

Merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 3 kohdan mukaan jokaisen valtion tulee ryhtyä sen lippua käyttävien aluksien suhteen sellaisiin tarpeellisiin toimiin, joilla taataan turvallisuus merellä muun muassa: a) alusten rakenteen, varusteiden ja merikelpoisuuden osalta; b) alusten miehistön kokoonpanon, työolojen ja koulutuksen osalta, ottaen huomioon asianomaiset kansainväliset asiakirjat; ja c) merkinantolaitteiden käytön, viestiyhteyksien ylläpitämisen ja yhteentörmäysten estämisen osalta. Kyseisillä toimilla tulee muun muassa varmistaa, että jokainen alus on sellaisen päällikön ja päällystön valvonnassa, jolla on asianmukainen pätevyys varsinkin merimiestaidoissa, merenkulussa, viestiyhteyksien hoidossa ja koneenkäytössä ja että miehistön pätevyys ja lukumäärä vastaavat aluksen tyyppiä, kokoa, koneita ja varusteita.

Jos miehittämätön kulkuneuvo katsottaisiin kuitenkin esimerkiksi rakenteensa vuoksi alukseksi, jolla on oikeus viattomaan kauttakulkuun, merioikeusyleissopimus rajoittaa rantavaltion mahdollisuuksia puuttua sen kulkuun.

Suomen aluevesien rajoista annetun lain

(463/1956)

2 §:n mukaan aluevedet jakaantuvat sisäisiin aluevesiin sekä ulkoisiin aluevesiin eli aluemereen. Poliisin hallinnosta annetun lain

(110/1992)

15 a §:n mukaan poliisimiehellä on tehtäväänsä suorittaessaan koko maassa poliisilaissa tai muussa laissa säädetyt valtuudet. Poliisin toimivaltuudet käsittävät siten sekä sisäiset että ulkoiset aluevedet.

2.2.4.2

Aluevalvontalaki

Aluevalvontalain

(755/2000)

1 §:n mukaan laissa säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta ( aluevalvonta ). Aluevalvontalain 8 §:n 1 momentissa säädetään myös, että jollei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu, vieraan valtion sukellusveneen ja muun vedenalaisen kulkuvälineen on Suomen aluevesillä pysyteltävä pinta-asemassa, jollei sukeltamiseen ole myönnetty lupaa.

Aluevalvontalain 39 §:n mukaan muun kuin 8 §:ssä tarkoitetun sukellusveneen ja vedenalaisen kulkuvälineen on Suomen aluevesillä pysyteltävä pinta-asemassa, jollei sukeltamiseen ole myönnetty lupaa. Luvan myöntämistä ja peruuttamista koskevan asian käsittelee ja ratkaisee pääesikunta. Lain esitöissä todetaan, että aluevalvonnan kannalta on tärkeää, että aluevalvontaviranomaisella on valtionalusten lisäksi jo etukäteen tieto myös muiden, esimerkiksi kaupalliseen tarkoitukseen käytettävien ulkomaisten sukellusveneiden, liikkumisesta Suomen alueella silloin, kun sukellusvene liikkuu muussa kuin pinta-asemassa. Säännös koskee varsinaisten sukellusveneiden lisäksi myös muita vedenalaisia kulkuvälineitä, sekä miehitettyjä että miehittämättömiä. ( HE 38/2000 vp , s. 53.)

Aluevalvontalain 23 §:n 1 momentin mukaan aluevalvontaviranomaisia ovat Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, poliisi, Tulli sekä niiden aluevalvontatehtäviin määrätyt virkamiehet. Liikenne- ja viestintävirasto toimii aluevalvontaviranomaisena toimialallaan. Pykälän 3 momentin mukaan puolustusministeriö johtaa ja sovittaa yhteen aluevalvontaviranomaisten toimintaa aluevalvontalain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jollei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu.

2.2.4.3

Vesiliikennelaki ja poliisilaki

Vesiliikennelain

(782/2019)

3 §:n 1 kohdan mukaan vesikulkuneuvolla tarkoitetaan veteen tukeutuvaa ja vesillä liikkumiseen käytettävää alusta, kulkuneuvoa ja välinettä.

Vesiliikennelain 6 §:n mukaan vesikulkuneuvoa saa kuljettaa, ohjailla tai hallita vain henkilö, jolla on olosuhteisiin nähden tarvittava ikä, kyky ja taito vesikulkuneuvon hallitsemiseksi. Päällikkö on henkilö, joka tosiasiallisesti ohjailee tai hallitsee vesikulkuneuvoa. Jos on epäselvää, kuka on päällikkö, päällikön vastuu on viime sijassa liikenneasioiden rekisteriin merkityllä vesikulkuneuvon omistajalla tai haltijalla, joka tosiasiassa on voinut ohjailla tai hallita vesikulkuneuvoa.

Lain esitöiden mukaan vesikulkuneuvon käsite kattaa myös etäohjattavat vesikulkuneuvot ( HE 197/2018 vp

s. 68). Vesiliikennelaki ei kuitenkaan mahdollista tai laissa ei säädetä autonomisesti toimivasta miehittämättömästä vesikulkuneuvosta.

Vesiliikennelain 8 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvovat viranomaiset ovat poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja Liikenne- ja viestintävirasto. Vesiliikennelain 18 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvova tai ohjaava henkilö saa pysäyttää vesikulkuneuvon. Vesiliikennettä valvova henkilö saa tarkastaa muun muassa vesikulkuneuvon rakenteen, varusteet, kunnon ja asiakirjat sekä vesikulkuneuvon ja sen moottorin yksilöintitiedot.

Vesiliikennelain 19 §:n 1 momentin mukaan vesiliikennettä valvova henkilö saa estää tai keskeyttää vesikulkuneuvon matkan tai vesikulkuneuvolla kulkemisen, jos matkan jatkamiseen liittyy esimerkiksi ilmeinen onnettomuuden vaara tai yleisen järjestyksen häiriintyminen.

Miehittämätön pinta-aluksen tai miehittämätön vedenalaisen järjestelmän ohjaus voi tapahtua esimerkiksi kauko-ohjauksessa tai ennalta ohjelmoidulla reitillä. Teknologian kehitys on mahdollistanut entistä älykkäämmät ja autonomisemmat järjestelmät, jotka kykenevät toimimaan haastavissakin olosuhteissa ilman ihmisen apua. (Ks. tarkemmin ISO/TS 23860:2021(E), Ships and marine technology – Vocabulary related to Autonomous Ship Systems Technical Specification – Version F3: Nov 2021.)

Nopeasti liikkuvat miehittämättömät kulkuneuvot voivat olla pienikokoisia ja vaikeasti havaittavissa, jolloin niiden kulkuun puuttuminen voi olla vaikeaa. Tällaisia kulkuneuvoja voidaan ohjata myös tekoälyn avulla toimivana parvena. Poliisilla olisi oltava oikeus puuttua Suomen alue- ja sisävesillä liikkuvien miehittämättömien vesikulkuneuvojen kulkuun tai muuhun toimintaan, joten poliisilakiin olisi säädettävä poliisille toimivalta kyseisen kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseen.

2.2.5

Ampuma-aseen tai muiden voimakeinojen käyttäminen miehittämättömän ilma-aluksen ja muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisessa

Poliisilain 2 luvun 17 §:n 1 momentissa on yleinen toimivaltasäännös voimakeinojen käyttöön miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi. Sen mukaan poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. 18 §:n mukaan voimakeinojen käytöstä on varoitettava niiden kohteeksi mahdollisesti joutuvaa henkilöä, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslaissa

(39/1889) .

Poliisista annetun valtioneuvoston asetuksen

(1080/2013)

10 §:n 2 momentissa säädetään poliisin voimankäyttövälineistä. Näitä ovat: 1) henkilökohtaisena virka-aseena käytettävät lippaallisella tai itselataavalla kertatulella toimivat pistoolit ja revolverit niihin soveltuvine patruunoineen; 2) poliisitoimintaa tukevina ampuma-aseina haulikko, konepistooli, kivääri ja ampuma-aselain

(1/1998)

6 §:n 2 momentin 12 kohdassa tarkoitettu muu ampuma-ase sekä kaasun tai muun lamaannuttavan aineen levittämiseen tarkoitettu ampuma-ase niihin soveltuvine patruunoineen; ja 3) muut ominaisuuksiltaan ja asianmukaisesti käytettyinä vaikutuksiltaan ampuma-asetta lievemmät voimankäyttövälineet.

Poliisilain 2 luvun 19 §:n mukaan ampuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi.

Ampuma-aseen käytöllä tarkoitetaan ampuma-aselain 2 §:ssä tarkoitetun ampuma-aseen käytöstä varoittamista, ampuma-aseella uhkaamista ja laukauksen ampumista. Ampuma-aseella uhkaamisesta ja laukauksen ampumisesta päättää päällystöön kuuluva poliisimies, jos se tilanteen kiireellisyys huomioon ottaen on mahdollista.

Kuten edellä ilmenee, poliisilla on jo toimivalta puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun voimakeinoja käyttäen poliisilain 2 luvun 17 §:n nojalla. Pykälän olisi kuitenkin sisällettävä miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot. Kulkuun puuttumisen lisäksi tulisi voida puuttua miehittämättömän kulkuneuvon toimintaan. (Katso edellä jakso 2.2.2.)

Poliisilain 2 luvun 19 § on erityissäännös ampuma-aseen käytöstä. Pykälään olisi lisättävä toimivaltaperuste käyttää ampuma-asetta miehittämättömään kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

2.3

Sähköisen viestinnän palveluista annettu laki

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain

(917/2014) , jäljempänä viestintäpalvelulaki , 1 §:n mukaan lain tavoitteena on muun muassa turvata radiotaajuuksien tehokas ja häiriötön käyttö. Viestintäpalvelulain 3 §:n 14 kohdan mukaan radiolaitteella tarkoitetaan laitetta ja sen olennaista osaa, joka on tarkoitettu radiotaajuisten sähkömagneettisten aaltojen lähettämiseen ( radiolähetin ) tai vastaanottamiseen ( radiovastaanotin ) radioviestintää tai muuta tarkoitusta varten. Lain 3 §:n 14 b kohdassa säädetään radiohäirintään tarkoitetun laitteen määritelmästä.

Viestintäpalvelulain 136 §:n 4 momentin mukaan se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon sähköisestä viestistä, radioviestinnästä tai välitystiedosta, jota ei ole hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, välitystietoa tai tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

Kauko-ohjattujen miehittämättömien ilma-alusten ohjauslaitteiden lähettimet ja vastaanottimet ovat lain tarkoittamia radiolaitteita. Miehittämätöntä ilma-alusta ohjataan langattomasti pääasiassa maasta käsin esimerkiksi kauko-ohjaimella.

Kauko-ohjattujen miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puututaan laitteilla, jotka ovat/voivat olla viestintäpalvelulain mukaisia radiolähettimiä. Viestintäpalvelulain 39 §:n mukaan radiolähettimien hallussapito ja käyttö edellyttävät Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jollei pykälässä toisin säädetä. Lisäksi lain 39 a §:n mukaan radiohäirintään tarkoitettujen laitteiden hallussapito, maahantuonti ja käyttö edellyttävät radiolupaa.

2.4

Virka-apu poliisilain ja muiden erityislakien nojalla miehittämättömän ilma-aluksen ja muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumisessa

Miehittämättömien ilma-alusten määrän kasvu ilmatilassa on tuonut mukanaan uusia ja merkittäviä haasteita turvallisuuden varmistamiseksi. Viranomaistoiminnan näkökulmasta on tärkeää, että miehittämättömän ilma-aluksen vaaraa aiheuttavaan toimintaan voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti.

Poliisilain 9 luvun 2 §:n mukaan viranomaisen on annettava poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi sellaista tarpeellista virka-apua, jonka antamiseen asianomainen viranomainen on toimivaltainen. Päätöksen virka-avun pyytämisestä tekee päällystöön kuuluva poliisimies, jollei erikseen toisin säädetä tai asian kiireellisyys muuta vaadi.

Rajavartiolain

(578/2005)

77 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos on velvollinen antamaan poliisille virka-apua, joka edellyttää sellaisen Rajavartiolaitokselle kuuluvan kaluston, henkilövoimavarojen tai erityisasiantuntijapalvelujen käyttöä, jota mainituilla viranomaisilla ei sillä hetkellä ole käytettävissään.

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain

(342/2022)

2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apua vain, jos se on poliisin voimavarojen riittämättömyyden vuoksi tarpeellista poliisille laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi ja jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn tehtävän suorittamista. Pykälän 2 momentin 7 kohdan mukaan Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua kulkuneuvon, aluksen, ilma-aluksen tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi tai sen pysäyttämiseksi.

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan poliisi johtaa voimakeinojen käyttöä virka-aputilanteessa sekä päättää niiden käyttämisestä. Pykälän 2 momentissa säädetään voimakeinojen käytön puolustettavuudesta. 3 momentissa säädetään, että virka-aputilanteessa saadaan käyttää Puolustusvoimien aseistusta vain, jos se on välttämätöntä ihmisten henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon sivullisten oikeudet ja heidän turvallisuutensa. 4 momentissa säädetään, että 3 momentin estämättä tehtävän suorittamiseksi soveltuvaa Puolustusvoimien aseistusta saadaan käyttää esineen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi, jos se ei aiheuta hengen eikä terveyden vaaraa ja jos se on tarpeellista kiireellisen ja tärkeän virka-aputehtävän suorittamiseksi.

Poliisi on saanut virka-apua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttumiseksi Rajavartiolaitokselta ja Puolustusvoimilta edellä mainittujen säädösten nojalla. Rajavartiolakia ei ole tarpeen täsmentää. Sen sijaan Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 2 §:n 2 momentin 7 kohtaa olisi täsmennettävä siten, että Puolustusvoimien olisi annettava virka-apua poliisille miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi tai pysäyttämiseksi. Lisäksi poliisilakia vastaavalla tavalla olisi tarkistettava aseistusta koskevaa sääntelyä. Lisäksi poliisilaissa olisi mahdollistettava Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien virkamiesten käyttää poliisin teknistä laitetta miehittämättömiin kulkuneuvoihin puuttumiseksi myös tilanteissa, joissa virka-apusääntely ja viranomaisten yhteistoimintaa koskeva sääntely ei ole riittävää.

2.5

Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta

Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta annetun lain (260/2024, SopS 2/2025, jäljempänä poliisiyhteistyölaki ) 4 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä. Pykälän mukaan sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta voimankäyttöön Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 17 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi.

Perustuslakivaliokunta totesi ehdotuksen

HE 92/2023 vp käsittelyn yhteydessä, että perustuslain 2 §:n 3 momentin julkisen vallan lakiperustaisuuden vaatimus ja sääntelyn kattavuus välttämättä edellyttävät, että vähintään virka-aseen käyttöä koskevat toimivaltasääntelyn perusteet sekä muuta voimankäyttöä koskeva toimivalta sisällytetään sopimuksen lisäksi myös säädettävään lakiin. Tämän todettiin olevan edellytys ehdotuksen käsittelemiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (PeVL 4/2024 vp – HE 92/2023 vp ).

Hallintovaliokunta totesi poliisiyhteistyölakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä, että sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan ruotsalainen poliisimies voi käyttää voimakeinoja vain kansalliseen lainsäädäntöönsä perustuvien toimivaltuuksiensa rajoissa. Ruotsalainen poliisimies ei siten saa ehdotetun lain nojalla mitään sellaista toimivaltuutta, jota hänellä ei kansallisen lainsäädännön perusteella ole. Ruotsalaiselle poliisimiehelle ei ehdotettu säädettäväksi toimivaltaa puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun. Tästä syystä ja perustuslakivaliokunnan lausunto huomioon ottaen hallintovaliokunta ehdotti lisättäväksi lakiehdotukseen uuden 4 §:n voimakeinojen käytöstä. (HaVM 6/2024 vp, s. 8). Pykälä sisällytettiin lakiin hallintovaliokunnan ehdotuksen mukaisena. Hallintovaliokunta ehdotti lisäksi perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi poliisiyhteistyölakiin uutta 5 §:ää koskien ampuma-aseen käyttöä. Pykälä sisällytettiin lakiin hallintovaliokunnan ehdotuksen mukaisena.

Poliisiyhteistyölain 4 §:ää olisi täsmennettävä siten, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

Poliisiyhteistyölain 5 §:ssä säädetään ampuma-aseen käytöstä. Pykälän mukaan sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta käyttää aseita, ammuksia ja muita varusteita Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään. Pykälän sääntelyä olisi tarkennettava siten, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei ole oikeutta käyttää ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

3

Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on parantaa poliisin mahdollisuuksia puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen aiheuttamiin turvallisuusuhkiin sekä ajantasaistaa sääntely vastaamaan teknologista kehitystä. Tavoitteena on varmistaa, että yhteiskunnalla on muuttuneessa turvallisuusympäristössä käytettävissään tehokkaasti toimiva poliisi, jolla on tehtäviensä hoitamiseksi riittävät, oikeasuhtaiset ja teknologianeutraalit toimivaltuudet sekä muut oikeudelliset edellytykset havaita, tunnistaa ja torjua uusia turvallisuusuhkia sekä suojata väestöä, yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja kriittistä infrastruktuuria. Esityksellä pyritään samalla varmistamaan, että poliisin toimintamahdollisuudet säilyvät tarkoituksenmukaisina myös turvallisuusympäristön ja miehittämättömien järjestelmien teknisen kehityksen jatkuessa, eikä sääntely muodostu nopeasti vanhentuneeksi uusien teknisten ratkaisujen yleistyessä.

Esityksen tavoitteena on lisäksi varmistaa, että poliisin toimivaltuudet muodostavat johdonmukaisen ja teknologianeutraalin kokonaisuuden, joka mahdollistaa puuttumisen turvallisuutta vaarantavaan toimintaan riippumatta siitä, tapahtuuko se ilmassa, maalla, veden pinnalla vai veden alla toimivalla miehittämättömällä kulkuneuvolla. Tavoitteena ei ole laajentaa toimivaltuuksia enempää kuin muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää, vaan varmistaa, että poliisi kykenee jatkossakin toteuttamaan sille poliisilaissa säädetyt tehtävät tehokkaasti, ennakoivasti ja perus- ja ihmisoikeudet asianmukaisesti huomioon ottaen sekä tehokkaassa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

4

Ehdotukset ja niiden vaikutukset

4.1

Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi poliisin toimivaltuutta puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan. Voimassa oleva sääntely koskee ainoastaan miehittämättömiä ilma-aluksia, vaikka miehittämättömiä kulkuneuvoja käytetään yhä laajemmin myös maalla, veden pinnalla ja veden alla. Teknologinen kehitys on lisännyt tällaisten järjestelmien suorituskykyä, toimintamatkaa ja autonomiaa sekä mahdollistanut niiden hyödyntämisen muun muassa tiedusteluun, häirintään, rikosten tekemiseen, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan vaikuttamiseen ja poliisitehtävien vaarantamiseen. Tämän vuoksi poliisin toimivaltuudet ehdotetaan ulotettaviksi teknologianeutraalisti koskemaan kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja niiden toimintaympäristöstä ja teknisestä toteutustavasta riippumatta. Ehdotettu sääntely olisi teknologianeutraalia ja soveltuisi miehittämättömiin kulkuneuvoihin niiden toimintaympäristöstä riippumatta. Sääntely kattaisi siten ilmassa ja maalla liikkuvien järjestelmien lisäksi myös sisävesillä ja Suomen aluevesillä toimivat miehittämättömät pinta-alukset ja vedenalaiset järjestelmät.

Poliisilain 2 luvun 11 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisimies voisi laissa säädetyin edellytyksin ottaa miehittämättömän kulkuneuvon tilapäisesti haltuun, estää sen käytön taikka muutoin puuttua sen kulkuun tai toimintaan. Toimivaltuutta voitaisiin käyttää poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai poliisin toiminnan suojaamiseksi, erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi, merkittävän valtiollisen tapahtuman turvaamiseksi taikka onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojaamiseksi.

Voimassa oleva sääntely koskee miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumista. Ehdotettu toimivaltuus kattaisi kulkuun puuttumisen lisäksi myös miehittämättömän kulkuneuvon toimintaan puuttumisen. Muutos mahdollistaisi puuttumisen myös tilanteessa, jossa kulkuneuvo ei liiku, mutta sitä käytetään esimerkiksi tiedusteluun, kuvaamiseen, viestinnän häirintään, vaarallisen aineen tai esineen kuljettamiseen taikka muuhun turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

Puuttumisen edellytyksenä oleva välttämättömyyskynnys ehdotetaan muutettavaksi tarpeellisuuskynnykseksi. Muutoksella mahdollistettaisiin oikea-aikainen puuttuminen nopeasti kehittyvissä tilanteissa jo silloin, kun toimenpide on objektiivisesti arvioiden tarpeen poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai muun säännöksessä tarkoitetun tavoitteen turvaamiseksi. Toimivaltuutta ei voitaisi käyttää pelkän tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella, vaan sen käyttämisen olisi aina täytettävä poliisilain 1 luvussa säädetyt perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, suhteellisuutta, vähimmän haitan periaatetta ja tarkoitussidonnaisuutta koskevat vaatimukset.

Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisessa voitaisiin käyttää teknistä laitetta. Tekninen toimenpide voitaisiin kohdistaa kulkuneuvon lisäksi sen kauko-ohjauslaitteisiin, ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin järjestelmän käytön edellyttämiin osiin. Näistä muodostuvasta kokonaisuudesta käytettäisiin käsitettä miehittämätön järjestelmä. Sääntelyn tarkoituksena on mahdollistaa teknisten vastatoimien kohdistaminen siihen järjestelmän osaan, johon vaikuttamalla turvallisuutta vaarantava kulku tai toiminta voidaan tehokkaimmin ja vähiten haittaa aiheuttavalla tavalla estää.

Teknisen laitteen käyttämiselle säädettäisiin täsmälliset edellytykset. Laitteen käyttäminen ei saisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle. Laitetta saisi käyttää vain asianmukaisen koulutuksen saanut poliisimies tai rajatuissa tilanteissa Rajavartiolaitoksen tai Puolustusvoimien virkamies, ja käyttö olisi rajoitettava siihen laajuuteen ja aikaan, joka olisi tehtävän suorittamiseksi tarpeen. Lisäksi laitteen käyttämisen olisi oltava puolustettavaa ottaen huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, miehittämättömän kulkuneuvon toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttavat seikat.

Teknisen laitteen käyttämisestä olisi pääsääntöisesti ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle. Ilmoittamisvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi, jos ilmoitus olisi radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle oletettavasti aiheutuvaan tai aiheutuneeseen haittaan nähden ilmeisen tarpeeton tai jos ilmoittamatta jättäminen olisi poliisin taktisiin ja teknisiin menetelmiin liittyvästä syystä ilmeisen perusteltua. Sääntely vastaisi tältä osin pääosin voimassa olevaa oikeustilaa, mutta sitä sovellettaisiin jatkossa kaikkiin miehittämättömiin kulkuneuvoihin.

Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta olisi laadittava pöytäkirja tai muu asiakirja. Dokumentointivelvollisuus vastaisi asiallisesti voimassa olevaa miehittämättömiä ilma-aluksia koskevaa sääntelyä, mutta sen soveltamisala laajenisi kaikkiin miehittämättömiin kulkuneuvoihin. Dokumentoinnilla turvattaisiin toimivaltuuden käytön jälkikäteinen arvioitavuus, poliisin toiminnan laillisuusvalvonta sekä toimenpiteen kohteena olevan ja poliisimiehen oikeusturva.

Poliisilain 2 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 11 b §, jossa säädettäisiin poliisimiehen ja rajatuissa tilanteissa muiden virkamiesten oikeudesta käsitellä miehittämättömän kulkuneuvon käyttöön liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja. Tietoja voitaisiin käsitellä miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi taikka miehittämättömän järjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Sääntely vastaisi asiallisesti voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:ään sisältyvää sääntelyä, mutta se erotettaisiin selkeyden vuoksi omaksi pykäläkseen ja ulotettaisiin koskemaan kaikkia miehittämättömiä järjestelmiä. Tiedot olisi hävitettävä viipymättä toimenpiteen jälkeen, jollei niiden säilyttämiselle olisi muualla laissa säädettyä perustetta.

Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittelyä koskevaa poliisilain 2 luvun 15 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan 11 a §:n laajennettua soveltamisalaa. Poliisin haltuun ottama miehittämätön kulkuneuvo olisi palautettava ilman aiheetonta viivytystä sen omistajalle tai muulle siihen oikeutetulle, jollei muualla laissa toisin säädetä. Jos kulkuneuvoon olisi peruste kohdistaa esimerkiksi pakkokeinolain

(806/2011)

mukainen takavarikko, palauttaminen määräytyisi sitä koskevan sääntelyn perusteella.

Poliisilain voimakeinojen käyttöä koskevaa 2 luvun 17 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisimies voisi käyttää tarpeellisia ja puolustettavia voimakeinoja myös miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Muutos laajentaisi voimassa olevan, miehittämättömiä ilma-aluksia koskevan sääntelyn kaikkiin miehittämättömiin kulkuneuvoihin. Puuttumisessa voitaisiin käyttää poliisin käytössä olevia voimankäyttövälineitä tai tähän tarkoitukseen erityisesti soveltuvia välineitä poliisilain yleisten voimankäyttöedellytysten mukaisesti.

Ampuma-aseen käyttöä koskevaa poliisilain 2 luvun 19 §:ää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ampuma-asetta voitaisiin käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ampuma-aseen käyttämisen puolustettavuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sivullisten turvallisuuteen, toimenpiteen ennakoitavissa oleviin seurauksiin sekä siihen, voidaanko tavoite saavuttaa vähemmän haittaa aiheuttavilla keinoilla. Tarkoituksena ei olisi laajentaa poliisin yleisiä voimankäyttöoikeuksia, vaan varmistaa, että ampuma-aseen käyttöä koskeva erityissääntely kattaa myös muut miehittämättömät kulkuneuvot kuin ilma-alukset.

Suomen ja Ruotsin välisestä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdyn sopimuksen kansallista täytäntöönpanoa koskevaa lakia ehdotetaan muutettavaksi poliisilakiin tehtäviä muutoksia vastaavasti. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei olisi Suomessa oikeutta käyttää voimakeinoja tai ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Muutoksella säilytettäisiin nykyinen lähtökohta, jonka mukaan tällaiset erityiset toimivaltuudet kuuluvat suomalaiselle poliisille.

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Puolustusvoimien velvollisuus antaa poliisille virka-apua kattaisi miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi kaikki miehittämättömät kulkuneuvot sekä niiden kulkuun tai toimintaan puuttumisen. Virka-apuna voitaisiin käyttää Puolustusvoimien erityisosaamista, henkilöstöä ja teknisiä järjestelmiä silloin, kun poliisin omat voimavarat eivät ole tehtävän suorittamiseksi riittäviä. Lisäksi tarkistettaisiin poliisilakia vastaavasti aseistuksen käyttöä koskevaa sääntelyä. Muutoksella varmistettaisiin, että virka-apua koskeva sääntely vastaa poliisilakiin ehdotettavaa teknologianeutraalia toimivaltuussääntelyä.

4.2

Pääasialliset vaikutukset

4.2.1

Taloudelliset vaikutukset

Esityksestä ei aiheudu lisämäärärahatarvetta valtion budjettiin.

Poliisin toimintakyvyn turvaaminen miehittämättömien kulkuneuvojen vastatoiminnassa edellyttää ampuma-aseiden, ampuma-aseisiin liittyvien laitteiden ja ampumatarvikkeiden hankintaa. Ampuma-aseiden ja laitteiden hankintakulujen arvioidaan olevan noin 169 000 euroa kertakustannuksena.

Poliisi tarvitsee laitteiden käyttöön säännöllistä harjoittelua, jonka arvioidaan edellyttävän useita henkilötyövuosia. Lopullinen koulutustarve riippuu kuitenkin siitä, kuinka laajaa laitteiden operatiivinen käyttö tulevaisuudessa on. Tässä vaiheessa ei siten pystytä arvioimaan vielä koulutusajan kustannuksia.

Jatkuvien vuosittaisten kulujen harjoittelusta ja ampumatarvikkeista arvioidaan olevan noin 195 000 euroa vuodessa. Summaan voidaan siten sisällyttää esimerkiksi miehittämättömiin kulkuneuvoihin liittyvät maali- ja harjoitusjärjestelmien kulut.

Esityksestä aiheutuvat kustannukset olisi katettava poliisin olemassa olevilla resursseilla.

4.2.2

Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Ehdotettu sääntely parantaa poliisin edellytyksiä hoitaa poliisilaissa säädettyjä tehtäviään muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Sääntelyn teknologianeutraalisuus mahdollistaa poliisin toimivaltuuksien soveltamisen erilaisiin nykyisiin ja tulevaisuudessa käyttöön otettaviin miehittämättömiin kulkuneuvoihin sekä niiden ohjaus- ja viestintäratkaisuihin ilman, että lainsäädäntöä joudutaan muuttamaan jokaisen teknologisen kehitysaskeleen yhteydessä. Tämä parantaa sääntelyn ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä sekä vähentää tarvetta toistuviin lainsäädäntömuutoksiin.

Ehdotetut muutokset tukevat poliisin operatiivista toimintaa erityisesti tilanteissa, joissa turvallisuusuhka aiheutuu muusta kuin miehittämättömästä ilma-aluksesta tai joissa käytettävä teknologia poikkeaa nykyisin yleisesti käytössä olevista ratkaisuista. Samalla sääntely mahdollistaa sen, että poliisi voi käyttää toimivaltuuksiaan yhdenmukaisesti riippumatta siitä, toteutetaanko turvallisuutta vaarantava toiminta ilmassa, maalla, veden pinnalla tai veden alla toimivalla miehittämättömällä kulkuneuvolla.

Esityksen voidaan arvioida parantavan poliisin kykyä havaita, tunnistaa ja torjua muuttuvasta turvallisuusympäristöstä johtuvia uusia uhkia sekä tukevan viranomaisten mahdollisuuksia turvata yleistä järjestystä ja turvallisuutta, suojata kriittistä infrastruktuuria ja varmistaa poliisitehtävien turvallinen suorittaminen. Muutokset eivät muuta poliisin tehtäviä, vaan niiden tarkoituksena on varmistaa, että poliisin käytettävissä olevat toimivaltuudet vastaavat turvallisuusympäristön ja teknologian kehityksen asettamia vaatimuksia.

4.2.3

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotettavalla lainsäädännöllä arvioidaan olevan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia erityisesti yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen, rikostorjunnan sekä kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta. Sääntely parantaisi poliisin edellytyksiä havaita, tunnistaa ja torjua miehittämättömistä kulkuneuvoista aiheutuvia turvallisuusuhkia muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Samalla varmistettaisiin, että poliisin toimivaltuudet vastaavat teknologian kehitystä ja ovat sovellettavissa myös uudenlaisiin miehittämättömiin järjestelmiin niiden teknisestä toteutustavasta tai toimintaympäristöstä riippumatta. Tämän voidaan arvioida parantavan poliisin kykyä ennalta estää turvallisuutta vaarantavia tekoja, turvata viranomaistehtävien suorittamista, suojata kriittistä infrastruktuuria sekä ehkäistä miehittämättömien järjestelmien väärinkäytöstä aiheutuvia riskejä.

5

Muut toteuttamisvaihtoehdot

5.1

Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

Poliisilain 2 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan ampuma-asetta voidaan momentin ensimmäisessä virkkeessä lueteltujen tilanteiden lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Valmistelussa on arvioitu, onko miehittämätön ilma-alus tulkittava poliisilain 2 luvun 19 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi esineeksi tai muuksi vastaavaksi esteeksi, jolloin sääntelyä miehittämättömiin ilma-aluksiin liittyen ei enää tarvittaisi. Miehittämätöntä ilma-alusta ja muuta kulkuneuvoa ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa voida tulkita pykälässä tarkoitetuksi esineeksi tai muuksi vastaavaksi esteeksi, joka voidaan poistaa ampumalla. Valmistelussa on siten päädytty siihen, että ampuma-aseen käyttöä koskevaa sääntelyä selkiytetään siten, että ampuma-asetta voitaisiin käyttää miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

Valmistelussa on arvioitu virka-apusääntelyn ja muun viranomaisten yhteistyötä koskevan sääntelyn riittävyyttä. Koska voimassa olevan sääntelyn nojalla viranomaiset kuitenkin lähtökohtaisesti käyttävät omaa välineistöään, on valmistelussa arvioitu tarpeelliseksi erikseen säätää poliisin oikeudesta luovuttaa teknisen laitteen käyttö rajatusti muulle viranomaiselle.

EU:n droonistrategian mukaan sähköisiä pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita (eVTOL eli electric Vertical Take Off and Landing ) käytetään matkustajien ja rahdin kuljettamiseen. Tulevaisuudessa kyseisillä ilma-aluksilla on kyky lentää autonomisesti uusimpia teknologioita käyttäen, kun säädökset sen mahdollistavat. Valmistelussa on tunnistettu EU:n droonistrategiassa mainittu tosiasia, että tulevaisuudessa miehittämättömissä ilma-aluksissa kuljetetaan ihmisiä matkustajina. On selvää, että poliisi havaitsee miehittämättömän ilma-aluksen, jossa on matkustajia, sen kokoluokan perusteella ja arvioi vaaratilanteessa tarkasti mahdolliset toimenpiteensä.

5.2

Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot

5.2.1

Ruotsi

Ruotsin poliisilaissa (polislag 1984:387) säädetään, että poliisimies saa virkatehtävässään käyttää voimakeinoja muun muassa rangaistavan teon tai henkeen, terveyteen tai arvokkaaseen omaisuuteen kohdistuvan vaaran torjumiseksi, jos muut keinot ovat riittämättömiä ja voimakeinojen käyttö on perusteltua. Ampuma-aseen käytöstä säädetään laissa poliisin ampuma-aseen käytöstä (lag om polisens användning av skjutvapen 2025:1062).

Skyddslag (2010:305) -nimisessä laissa säädetään eräistä toimenpiteistä, joilla tehostetaan rakennusten, muiden tilojen, alueiden ja kohteiden suojelua esimerkiksi sabotaasia ja terrorismia vastaan. Suojattavasta kohteesta tehdään päätös. Suojattavia kohteita voivat olla esimerkiksi rakennukset, muut tilat ja alueet, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu energian, veden, elintarvikkeiden tai muiden Ruotsin huoltovarmuuden kannalta tärkeiden välttämättömyystarvikkeiden toimittamiseen.

Kyseinen päätös tarkoittaa sitä, että suojattavaan kohteeseen on pääsykielto esimerkiksi miehittämättömillä kulkuneuvoilla. Jos miehittämätön kulkuneuvo on suojattavassa kohteessa, sen lähellä tai yläpuolella, kohteen vartija, kuten poliisi tai sotilas, saa käyttää voimakeinoja, jos muut keinot eivät ole riittäviä ja se on olosuhteet huomioon ottaen puolustettavaa.

5.2.2

Norja

Norjan lainsäädännössä ei säädetä nimenomaisesti poliisille oikeutta puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun.

Poliisi voi kuitenkin puuttua laittoman miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun lov om politiet (politiloven LOV-1995-08-04-53, jäljempänä poliisilaki ) -nimisen lain nojalla. Poliisilaissa säädetään, että poliisi voi puuttua asiaan lopettaakseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöt tai kun olosuhteet antavat aihetta pelätä tällaisia häiriötä, turvatakseen yksilöiden tai suuren yleisön turvallisuuden sekä rikosten estämiseksi tai lopettamiseksi. Poliisi voi esimerkiksi tehdä vaarattomaksi tai ottaa säilöön vaarallisia esineitä. Toimenpiteen on kuitenkin oltava välttämätön ja oikeasuhtainen. (Samferdselsdepartementet. 2025. Meld. St. 15 (2024–2025), Melding til Stortinget, Droner of ny luftmobilitet, s. 42–43).

Poliisin turvallisuuspalvelun tekemät uhka-arviot ovat keskeisessä asemassa työssä, jolla pyritään torjumaan miehittämättömiä ilma-aluksia laittoman tiedustelutoiminnan, terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden tekovälineenä.

5.2.3

Tanska

Tanskan lainsäädännössä ei ole poliisille tarkoitettua nimenomaista toimivaltuutta puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun.

Bekendtgørelse af lov om rettens pleje (LBK nr 1298 af 07/11/2025, retsplejeloven, jäljempänä oikeudenkäyttölaki ) -nimisessä laissa säädetään, että poliisi voi häiritä tai keskeyttää alueella radio- tai televiestinnän, jos siihen on pakottavia syitä estääkseen kyseisellä alueella sellaisen rikoksen tekemisen, josta voidaan tuomita vähintään kuudeksi vuodeksi vankeuteen, tai rikoslain 12 tai 13 luvun tahallisen rikkomisen, joka voi vaarantaa ihmishenkiä tai hyvinvointia tai merkittäviä yhteiskunnallisia arvoja.

Oikeudenkäyttölain mukaan edellä mainittu puuttuminen radio- tai televiestintään edellyttää tuomioistuimen päätöstä. Poliisi voi kuitenkin päättää puuttua radio- tai televiestintään ilman oikeuden päätöstä, jos puuttumisen tarkoitus menetettäisiin, kun odotettaisiin oikeuden päätöstä. Tällöin poliisin on kuitenkin vietävä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi mahdollisimman pian ja viimeistään 24 tunnin kuluessa puuttumisen aloittamisesta.

5.2.4

Saksa

Saksassa toimii liittovaltion poliisi (Bundespolizei, BPOL) ja 16 eri osavaltion poliisi (Landespolizei). Saksassa ei ole voimassa olevaa liittovaltion lainsäädäntöä, joka antaisi oikeuden poliisille puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun.

Joulukuussa 2023 hallitus hyväksyi esityksen poliisilain uudistamisesta. Gesetz über die Bundespolizei (Bundespolizeigesetz – BPolG) -nimisessä laissa eli poliisilaissa säädettäisiin muun muassa teknisten keinojen käyttämisestä miehittämättömiä ajoneuvojärjestelmiä vastaan. Toimivalta olisi poliisille uusi. Maalla, ilmassa tai merellä toimivien miehittämättömien ajoneuvojärjestelmien aiheuttaman uhan torjumiseksi liittovaltion poliisi voisi käyttää sopivia teknisiä keinoja järjestelmää, sen ohjausyksikköä tai ohjausyhteyttä vastaan, jos uhan torjuminen muilla toimenpiteillä olisi toivotonta tai huomattavasti vaikeampaa. Edellä 1 virkkeessä tarkoitettujen uhkien torjumiseksi liittovaltion poliisi voisi käyttää teknisiä keinoja uhan havaitsemiseksi.

6

Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta saatiin yhteensä 15 lausuntoa.

Lausunnoissa suhtauduttiin esityksen tavoitteisiin pääosin myönteisesti. Lausunnonantajat pitivät perusteltuna poliisin toimivaltuuksien kehittämistä vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä ja miehittämättömien kulkuneuvojen nopeaa teknologista kehitystä. Erityisesti kannatettiin sääntelyn muuttamista teknologianeutraaliksi siten, ettei se rajoittuisi pelkästään miehittämättömiin ilma-aluksiin. Lausunnoissa ei pääsääntöisesti kyseenalaistettu esityksen keskeisiä sääntelyratkaisuja, vaan huomiot kohdistuivat toimivaltuuksien täsmällisyyteen, perusoikeusarviointiin, yksittäisten säännösten perusteluihin sekä eräisiin säädösteknisiin kysymyksiin. Lausuntopalautteen perusteella esitystä on täydennetty ja täsmennetty useilta osin.

Esityksen yleisperusteluja on täydennetty lausuntopalautteen johdosta. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota erityisesti nykytilan kuvaukseen, turvallisuusympäristön muutosta koskeviin perusteluihin sekä siihen, että esityksessä tulisi nykyistä selvemmin erottaa toisistaan voimassa olevan sääntelyn laajentaminen ja tosiasiallisesti uudet toimivaltuudet.

Puolustusministeriö piti esitystä kokonaisuutena perusteltuna. Puolustusministeriö kuitenkin ehdotti virka-apulain 14 §:n tarkistamista vastaamaan poliisilain ehdotettua sääntelyä aseistuksen käyttöön liittyen. Sääntelyä tarkistettiin jatkovalmistelussa lausuntopalautteen perusteella.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä ulkoministeriö esittivät yleisperusteluihin useita teknologiaa, kansainvälisiä velvoitteita ja viranomaisyhteistyötä koskevia täsmennyksiä. Valtioneuvoston oikeuskansleri katsoi, että useiden säännösten perusteluja tulisi täydentää. Viranomaisten lausunnoissa korostettiin lisäksi muuttuneen turvallisuusympäristön huomioon ottamista ja teknologianeutraalin sääntelyn merkitystä. Lausuntopalautteen johdosta nykytilan kuvausta, turvallisuusympäristöä koskevia perusteluja ja vaikutusarvioita on täydennetty.

Miehittämättömiä kulkuneuvoja koskevan sääntelyn osalta lausunnonantajat pitivät teknologianeutraalia lähestymistapaa perusteltuna. Liikenne- ja viestintäministeriö, valtioneuvoston oikeuskansleri ja Liikenne- ja viestintävirasto kiinnittivät kuitenkin huomiota käsitteistön täsmällisyyteen ja eri turvallisuusviranomaisia koskevan sääntelyn yhdenmukaisuuteen. Lausuntopalautteen johdosta miehittämätön laite -termin käytöstä päädyttiin luopumaan. Poliisihallitus korosti lisäksi tarvetta selventää ehdotetun 11 a §:n suhdetta poliisilain 2 luvun 11 §:ään sekä tarkentaa erityistä valvontakohdetta koskevia perusteluja. Keskusrikospoliisi esitti tietojärjestelmiin kohdistuvan teknisen puuttumisen huomioon ottamista ja Poliisihallitus sekä liikenne- ja viestintäministeriö arvioitavaksi mahdollisuutta käyttää teknisiä torjuntalaitteita poliisin johdolla myös muun viranomaisen toimesta. Teknisen laitteen käyttöä muiden viranomaisten toimesta päädyttiin palautteen johdosta laajentamaan. Lausuntopalautteen perusteella säännöskohtaisia perusteluja on lisäksi täsmennetty erityisesti käsitteistön, teknologianeutraalisuuden, erityisen valvontakohteen sekä poliisilain 11 ja 11 a §:n välisen suhteen osalta.

Valtioneuvoston oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että olisi perusteltua määritellä täsmällisesti laintasolla miehittämättömän laitteen ja kulkuneuvon määritelmä, koska kyse on merkittävistä poliisin toimivaltuuksista, joiden nojalla voidaan käyttää myös voimakeinoja. Valmistelussa ei ole päädytty lisäämään poliisilakiin miehittämättömän kulkuneuvon määritelmää. Teknologian kehityksen vuoksi lakitasoisen määritelmän todettiin voivan tarpeettomasti jättää sääntelyn ulkopuolelle sellaisia miehittämättömiä kulkuneuvoja, joiden on tarkoitus olla sääntelyn piirissä. Miehittämättömän kulkuneuvon käsitettä käytetään myös vankeuslaissa, jossa ei myöskään ole määritelty miehittämättömän kulkuneuvon käsitettä lain tasolla. Miehittämättömän laitteen määritelmästä päädyttiin jatkovalmistelussa luopumaan, ja miehittämättömän kulkuneuvon määritelmää on jatkovalmistelussa täsmennetty säännöskohtaisiin perusteluihin.

Puuttumiskynnyksen muuttaminen välttämättömyydestä tarpeellisuuteen sai lausuntokierroksella eniten valtiosääntöoikeudellista huomiota. Oikeusministeriö ja valtioneuvoston oikeuskansleri katsoivat, että muutoksen vaikutuksia ja suhdetta perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin ei ollut perusteltu riittävästi. Lausuntopalautteen johdosta puuttumiskynnyksen muuttamista koskevia perusteluja sekä säätämisjärjestysjaksoa on täydennetty. Esityksessä on arvioitu aikaisempaa yksityiskohtaisemmin muutoksen hyväksyttävyyttä, oikeasuhtaisuutta ja välttämättömyyttä sekä poliisilain 1 luvun yleisten periaatteiden merkitystä toimivallan käyttämisessä.

Radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintitietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä pidettiin lausunnoissa pääosin tarpeellisena. Oikeusministeriö, valtiovarainministeriö ja valtioneuvoston oikeuskansleri kiinnittivät huomiota erityisesti viestintäsalaisuuden suojaan, tiedonhallintavaikutuksiin, tietojen hävittämiseen ja säätämisjärjestysperusteluihin. Liikenne- ja viestintävirasto esitti radiotaajuuksien käyttöä, teleyritysten roolia ja radiolupasääntelyä koskevia täsmennyksiä. Poliisihallitus piti ehdotettua sääntelyä käytännön poliisitoiminnan kannalta tarpeellisena. Lausuntopalautteen johdosta säännöskohtaisia perusteluja sekä vaikutusarvioita on täydennetty erityisesti viestintäsalaisuuden, tiedonhallinnan ja radiotaajuuksien käyttöä koskevien kysymysten osalta.

Voimakeinojen ja ampuma-aseen käyttöä koskevaa ehdotettua sääntelyä pidettiin lausunnoissa lähtökohtaisesti tarpeellisena. Oikeusministeriö ja valtioneuvoston oikeuskansleri katsoivat kuitenkin, että ampuma-aseen käyttöedellytyksiä sekä niiden suhdetta poliisilain yleisiin periaatteisiin tulisi perustella yksityiskohtaisemmin. Puolustusministeriö, Rajavartiolaitoksen esikunta, suojelupoliisi ja Poliisihallitus pitivät toimivaltuutta operatiivisesti tarpeellisena. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry korosti koulutuksen, valtakunnallisten toimintaohjeiden ja riittävän oikeudellisen tuen merkitystä. Lausuntopalautteen perusteella ampuma-aseen käyttöä koskevia perusteluja on täydennetty erityisesti teknisten torjuntakeinojen ensisijaisuuden, poliisilain yleisten periaatteiden ja käytännön soveltamistilanteiden osalta sekä täsmennetty viittaussäännöstä korjaamalla se 11 a §:ään viittaamisesta 11 a §:n 1 momenttiin viittaamisella.

Virka-apua koskevien säännösten osalta puolustusministeriö, Rajavartiolaitoksen esikunta ja Poliisihallitus esittivät viranomaisten toimivaltuuksien yhteensovittamista koskevia täsmennyksiä. Liikenne- ja viestintäministeriö korosti viranomaisyhteistyön merkitystä erityisesti teknisesti vaativissa torjuntatilanteissa. Lausuntopalautteen johdosta virka-apua ja viranomaisyhteistyötä koskevia perusteluja on täsmennetty.

Poliisihallituksen lausunnossa kiinnitettiin huomiota toimenpiteen dokumentointivelvollisuuteen. Lausunnon mukaan dokumentointi on perusteltua, mutta ei johdonmukaista muiden toimivaltuussäännösten dokumentointivelvollisuuksien kannalta. Valmistelussa on arvioitu, että voimakeinojenkäytön jälkikäteisen arvioitavuuden, poliisin toiminnan laillisuusvalvonnan sekä toimenpiteen kohteena olevan ja poliisimiehen oikeusturvan vuoksi voimassa olevan sääntelyn mukaisesta dokumentointivelvollisuudesta ei ole syytä luopua. Muiden poliisin toimenpiteiden osalta dokumentointivelvollisuuden ulottuvuuden arviointi ei kuulu tämän esityksen alaan.

Poliisihallitus ja keskusrikospoliisi esittivät lisäksi, että poliisilain 4 luvun 1 §:ää tarkistettaisiin, jotta teknistä valvontaa voitaisiin käyttää miehittämättömiin kulkuneuvoihin. Tekninen valvonta tarkoittaa kyseisen säännöksen mukaan jatkuvaa tai toistuvaa ajoneuvoihin, ajoneuvojen kuljettajiin, jalankulkijoihin tai yleisöön kohdistuvaa teknisellä laitteella tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen tai kuvan automaattista tallentamista. Valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että miehittämättömien kulkuneuvojen valvonnalle säännöksessä tarkoitetuilla tavoilla ei nykytilassa ole edellytyksiä.

Perusoikeuksia, säätämisjärjestystä ja kansainvälisiä velvoitteita koskevat lausunnot johtivat esityksen perustelujen merkittävään täydentämiseen. Oikeusministeriö ja valtioneuvoston oikeuskansleri kiinnittivät huomiota erityisesti perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin, suhteellisuusperiaatteeseen, viestintäsalaisuuden suojaan ja viittaustekniikkaan. Ulkoministeriö esitti kansainväliseen merioikeuteen liittyviä täsmennyksiä.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä Liikenne- ja viestintävirasto esittivät kansainväliseen siviili-ilmailuoikeuteen liittyviä huomioita, etenkin koskien kansainvälistä siviili-ilmailun yleissopimusta (jäljempänä

Chicagon yleissopimus, SopS 11/1949). Sopimus on tullut Suomen osalta voimaan 29.4.1949. Yleissopimusta muutettiin vuonna 1984 (SopS 100/2004) lisäämällä siihen uusi 3 bis artikla, jonka mukaan valtion on pidättäydyttävä aseiden käytöstä lennolla olevia siviili-ilma-aluksia vastaan, ja ettei ilma-aluksessa olevien henkilöiden henkeä eikä ilma-aluksen turvallisuutta saa vaarantaa siinä tapauksessa, että ilma-aluksen kulkuun puututaan. Artiklan määräystä ei sen mukaan saa tulkita siten, että se millään tavoin muuttaisi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa määriteltyjä valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Kyseinen artikla velvoittaa lähtökohtaisesti pidättäytymään aseiden käytöstä myös miehittämättömiä siviili-ilma-aluksia vastaan, jos matkustajien tai aluksen turvallisuus vaarantuisi. Poliisin on ensisijaisen tärkeää toimenpiteitä harkitessaan tunnistaa miehittämättömät ilma-alukset, joissa voi olla matkustajia sellaisista, joissa ei ole matkustajia.

Lausuntopalautteen perusteella säätämisjärjestysjaksoa ja kansainvälisiä velvoitteita koskevia perusteluja on täydennetty.

7

Säännöskohtaiset perustelut

7.1

Poliisilaki

2 luku – Yleiset toimivaltuudet

11 a §.

Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen.

Pykälässä säädettäisiin miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta. Yleistermi miehittämätön kulkuneuvo kuvaisi parhaiten kaikkia niitä kulkuneuvoja, jotka kulkevat ilman kulkuneuvossa olevaa ihmistä ohjaajana tai kuljettajana, vaan jotka liikkuvat esimerkiksi autonomisesti tai kauko-ohjattuina. Pykälän soveltamisala laajenisi siten miehittämättömistä ilma-aluksista myös maalla ja vedessä liikkuviin kulkuneuvoihin, kuten miehittämättömiin ajoneuvoihin, kiskoilla liikkuviin kulkuneuvoihin, miehittämättömiin pinta-aluksiin ja miehittämättömiin vedenalaisiin järjestelmiin. Ne voivat olla tarkoitettu liikkumaan itsessään, kuljettamaan kuormaa tai esimerkiksi suorittamaan tiettyä tehtävää. Säännöstä voitaisiin soveltaa miehittämättömän kulkuneuvon toimintaympäristöstä riippumatta poliisille laissa säädetyn alueellisen toimivallan puitteissa. Säännöksen nojalla voitaisiin siten puuttua myös Suomen aluevesillä liikkuvan tai toimivan miehittämättömän pinta-aluksen tai vedenalaisen järjestelmän kulkuun tai toimintaan, jos pykälässä säädetyt toimivallan käytön edellytykset täyttyvät.

Säännöksessä tarkoitettuja miehittämättömiä kulkuneuvoja olisivat ilma-alusten lisäksi esimerkiksi miehittämättömät ajoneuvot, jollaisia ovat maalla kulkemaan suunnitellut kulkuneuvot, jotka eivät kulje kiskoilla. Ajoneuvon määritelmää ei olisi sidottu tieliikennekäyttöön, vaan määritelmä sisältäisi myös esimerkiksi maastossa tai rakennuksessa liikkuvat kulkuneuvot ja työkoneet. Määritelmä sisältäisi näin ollen esimerkiksi miehittämättömät autot, traktorit, moottoripyörät, moottorikelkat ja tavarankuljettimet sekä hinattavat laitteet. Kulkuneuvo voi kulkea myös kokonaan tai osin maan pinnan alaisesti. Miehittämättömän kulkuneuvon määritelmä sisältäisi myös raiteilla ja kiskoilla liikkuvat miehittämättömät kulkuneuvot, kuten junat, resiinat, raitiovaunut ja raiteilla liikkuvat työkoneet. Miehittämättömät alukset voivat liikkua veden pinnalla, veden pinnan alla tai leijua sen pintaa vasten. Tällaisia olisivat esimerkiksi veneet, laivat, ilmatyynyalukset, sukellusveneet, sukellusrobotit ja hinattavat laitteet.

11 a §:n 1 momentti.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että poliisimiehellä on oikeus ottaa miehittämätön kulkuneuvo tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun tai toimintaan, jos se on tarpeellista: 1) poliisille säädetyn suorittamiseksi tai poliisin toiminnan suojaamiseksi, 2) erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi, 3) merkittävän valtiollisen tapahtuman turvaamiseksi; taikka 4) onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojaamiseksi.

Kulkuun puuttumisen lisäksi ehdotetussa säännöksessä olisi uutena käsitteenä toiminta. Tarkennus on tarpeellinen, koska miehittämättömiä kulkuneuvoja ei käytetä pelkästään kulkemiseen, vaan kulkuneuvo voi olla paikoillaan tai muuten staattisessa tilassa. Toimintaan puuttuminen mahdollistaisi esimerkiksi sellaisen miehittämättömän järjestelmän vaarattomaksi tekemisen, jota käytetään tiedusteluun, häirintään, räjähteen kuljettamiseen tai muun turvallisuutta vaarantavan toiminnan toteuttamiseen, vaikka järjestelmä ei sillä hetkellä liikkuisi. Tällaisessa tilanteessa poliisi voisi esimerkiksi tehdä kulkuneuvon vaarattomaksi teknisellä laitteella rikoksen estämiseksi.

Haltuun ottamisella tarkoitettaisiin esimerkiksi kulkuneuvon haltuun ottoa fyysisesti tai määräysvallan ottamista niin, että miehittämättömän kulkuneuvon käyttäjä ei sitä itse voisi enää käyttää. Käytön estämisellä tarkoitettaisiin, että kulkuneuvon käyttäminen estettäisiin esimerkiksi ohjauslinkin lamauttamisella tai muutoin sen ohjaukseen puuttumalla. Kulkuun muutoin puuttuminen tarkoittaisi sitä, että voitaisiin käyttää muita mahdollisesti käytettävissä olevia keinoja kuin voimakeinoja, kuten verkkoa.

Voimassa olevaan 11 a §:ään verrattuna puuttumisen edellytyksenä oleva välttämättömyyskynnys ehdotetaan muutettavaksi tarpeellisuuskynnykseksi. Muutos liittyy ehdotetun sääntelyn soveltamisalan laajenemiseen sekä turvallisuusympäristön muutokseen. Kulkuun tai toimintaan puuttuminen olisi oltava tarpeellista momentin 1–4 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Voimassa oleva poliisilain säännös koskee ainoastaan miehittämättömiä ilma-aluksia. Ehdotettu sääntely ulotettaisiin koskemaan kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja niiden toimintaympäristöstä riippumatta. Samalla sääntelyä muutettaisiin teknologianeutraaliksi siten, että se soveltuu myös sellaisiin tulevaisuuden miehittämättömiin järjestelmiin ja niiden ohjaustapoihin, joita ei nykyisin vielä tunneta. Muutoksen tavoitteena ei ole laajentaa poliisin toimivaltuuksia yleisesti, vaan varmistaa, että poliisi voi käyttää toimivaltuuttaan tehokkaasti myös muuttuneessa toimintaympäristössä.

Turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena miehittämättömiä kulkuneuvoja voidaan käyttää aiempaa monimuotoisemmin esimerkiksi tiedusteluun, häirintään, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan vaikuttamiseen, rikosten tekemiseen sekä poliisitehtävien häiritsemiseen. Samalla järjestelmien tekniset ominaisuudet ovat kehittyneet nopeasti. Ne voivat toimia autonomisesti, tekoälyä hyödyntäen, valokuitukaapelilla, matkaviestinverkon välityksellä tai useiden kulkuneuvojen muodostamina kokonaisuuksina. Tällaisissa tilanteissa toimivaltuuden käyttäminen edellyttää usein nopeaa reagointia jo ennen kuin uhka on konkretisoitunut sellaiseksi, että puuttumista voitaisiin pitää välttämättömänä.

Tarpeellisuuskynnys mahdollistaisi oikea-aikaisen puuttumisen tilanteissa, joissa turvallisuusuhka on objektiivisesti arvioiden ilmeinen ja poliisille säädetyn tehtävän toteuttaminen edellyttää välitöntä toimintaa, vaikka puuttumisen välttämättömyyttä ei olisi vielä mahdollista todeta samalla varmuudella kuin voimassa olevaa säännöstä säädettäessä on edellytetty. Muutoksella pyritään erityisesti vahvistamaan poliisin mahdollisuuksia ennalta estää vakavia turvallisuusuhkia ja suojata poliisin toimintaa sekä yhteiskunnan keskeisiä turvallisuusintressejä.

Tarpeellisuuskynnyksen säätäminen ei kuitenkaan merkitsisi sitä, että poliisi voisi puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan pelkästään tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella. Toimivallan käyttäminen edellyttäisi edelleen, että jokin momentin 1–4 kohdassa säädetyistä käyttötarkoituksista täyttyy. Lisäksi kaikkea poliisin toimintaa rajoittavat poliisilain 1 luvussa säädetyt periaatteet, erityisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate ja tarkoitussidonnaisuuden periaate. Poliisin on aina valittava käytettävissä olevista keinoista se, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ja puuttuu mahdollisimman vähän yksilön oikeuksiin.

Tarpeellisuuskynnyksen käytännön merkitys eroaa välttämättömyyskynnyksestä ennen kaikkea ajallisessa suhteessa. Välttämättömyyskynnys korostaa puuttumista tilanteessa, jossa toimivaltuuden käyttäminen on käytännössä lähes ainoa jäljellä oleva keino tavoitteen saavuttamiseksi. Tarpeellisuuskynnys puolestaan mahdollistaa puuttumisen jo siinä vaiheessa, kun objektiivisesti arvioiden on perusteltua ennakoida momentissa tarkoitetun turvallisuusuhan toteutuminen ja puuttuminen on tarpeen poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Käytännössä ero korostuu erityisesti nopeasti kehittyvissä tilanteissa, joissa viivytys voi estää toimivallan tosiasiallisen käyttämisen tai johtaa siihen, ettei uhkaa voida enää tehokkaasti torjua.

Säännöksen soveltaminen edellyttää aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Tarpeellisuuden arvioinnissa merkitystä on muun muassa uhkan vakavuudella, sen todennäköisyydellä, käytettävissä olevalla ajalla, miehittämättömän järjestelmän ominaisuuksilla sekä sillä, voidaanko tavoiteltu päämäärä saavuttaa lievemmillä keinoilla. Mikäli tavoite voidaan saavuttaa esimerkiksi miehittämättömän kulkuneuvon ohjaajaan kohdistuvilla käskyillä tai muilla vähemmän puuttuvilla toimenpiteillä, kulkuun tai toimintaan puuttuminen ei ole tarpeellista.

11 a §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettäisiin, että miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen voisi tapahtua poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai poliisin toiminnan suojaamiseksi. Poliisille säädetty tehtävän suorittaminen on esimerkiksi rikoksen ennalta estäminen. Miehittämättömillä kulkuneuvoilla voidaan syyllistyä esimerkiksi ilmailurikokseen, liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, turvallisuussalaisuuden paljastamiseen tai niitä voidaan käyttää rikoksentekovälineenä esimerkiksi salakatselussa.

Kohdassa 2 tarkoitettu erityinen valvontakohde ei rajoitu pelkästään ilmailulakiin tai sen nojalla annettuun asetuksentasoiseen sääntelyyn liittyviin kohteisiin, vaan sillä tarkoitetaan tapauskohtaisesti erityiseksi arvioitavaa valvontakohdetta. Näitä voivat olla esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin kohde (kuten ydinvoimala-alue), poliisiasema, vankila, Puolustusvoimien tarpeisiin tarkoitettu alue, Rajavartiolaitoksen tarpeisiin tarkoitettu alue tai lentokenttien läheisyyteen perustettu lentoliikenteen suojaamiseksi tarkoitettu vyöhyke. Erityinen valvontakohde voi olla myös esimerkiksi alue, jolla on voimassa lentokielto, ilmailulta rajoitettu alue, sisäministeriön asetuksella liikkumis- ja oleskelurajoitusten alaiseksi säädetty kohde taikka muu kohde, jonka suojaaminen edellyttää poliisin arvion mukaan erityisiä valvontatoimenpiteitä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ulkovaltojen edustustot tai Suomeen sijoitetut kansainvälisten järjestöjen tai sotilasliitto Naton esikuntatoiminnot. Luettelon tarkoituksena on havainnollistaa säännöksen soveltamisalaa, eikä se ole tyhjentävä.

Kohdassa 3 tarkoitettu merkittävä valtiollinen tapahtuma voi olla esimerkiksi toisen valtion päämiehen valtiovierailu. Kohta 4 voisi liittyä esimerkiksi pelastusviranomaisten toimintaan onnettomuuspaikalla.

11 a §:n 2 momentti.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että poliisimies voi 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa käyttää teknistä laitetta miehittämättömään kulkuneuvoon, sen kauko-ohjauslaitteisiin, ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin käytön edellyttämiin järjestelmän osiin ( miehittämätön järjestelmä ). Ehdotettu sääntely mahdollistaisi siten sen, että poliisimies voi käyttää teknistä laitetta myös suoraan kulkuneuvoon.

Ilmailulain 2 §:n 22 kohdassa määritellään miehittämätön ilma-alusjärjestelmä. Määritelmän mukaan miehittämättömällä ilma-alusjärjestelmällä tarkoitetaan miehittämätöntä ilma-alusta ja sen kauko-ohjaukseen tarvittavaa laitteistoa. Voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:n 3 momentissa käytetään termiä miehittämättömän ilma-aluksen kokonaisjärjestelmä. Tarkoituksenmukaisinta on kuitenkin käyttää uutta termiä miehittämätön järjestelmä, jotta termi kuvaisi parhaiten kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja, niiden kauko-ohjauslaitteita sekä ohjaus- ja seurantayhteyksiä.

Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen tapahtuisi yleensä häiritsemällä kulkuneuvon ja sen ohjausjärjestelmän välistä yhteyttä. Tällainen puuttuminen voi aiheuttaa haittaa radio- ja muulle viestinnälle sekä yleiselle viestintäverkolle. Tärkeää on siten, että teknisen laitteen käytön edellytykset on yksilöity kohdissa 1–4. Kohdan 1 sääntely mahdollistaisi teknisen laitteen käytön miehittämättömän kulkuneuvon haltuun ottamisessa, käytön estämisessä ja muussa kulkuun tai toimintaan puuttumisessa, edellyttäen että laite ei aiheuta kohtuutonta haittaa radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle. Teknisen kehityksen vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista määritellä, millaisella laitteella miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan voidaan puuttua. Teknisen laitteen käyttämisen vaikutukset olisi kohdistuttava mahdollisimman tarkasti vain haitalliseksi havaittuun toimintaan ja sen käyttämiin taajuuksiin. Jos tekninen laite olisi viestintäpalvelulaissa tarkoitettu radiolähetin tai radiohäirintään tarkoitettu laite, sen hallussapito ja käyttö lähtökohtaisesti edellyttäisivät Liikenne- ja viestintäviraston myöntämää radiolupaa, josta säädetään viestintäpalvelulain 39 §:ssä. (Katso edellä jakso 2.3 Sähköisen viestinnän palveluista annettu laki.)

Voimassa olevassa laissa edellytetään, ettei teknisen laitteen käyttö aiheuta vähäistä suurempaa haittaa radio- tai muulle viestinnälle tai yleiselle viestintäverkolle. Ehdotuksen mukaan haitta ei saisi olla kohtuutonta. Muutoksella varauduttaisiin siihen, että jatkossa miehittämättömien kulkuneuvojen kehittyessä niiden kulkuun ja toimintaan puuttumiseksi voidaan tarvita sellaisia menetelmiä, joiden aiheuttama haitta on vähäistä suurempaa. Haitta ei kuitenkaan saisi olla kohtuutonta. Lisäksi aiheutuneen haitan voidaan arvioida yleensä olevan vain hetkellistä.

Momentin 2 kohdassa säädettäisiin henkilöön liittyvästä rajauksesta voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti siten, että teknistä laitetta saisi käyttää vain asianmukaisen koulutuksen saanut poliisimies.

Momentin 3 kohdan mukaan teknistä laitetta saisi käyttää vain siinä määrin ja siihen saakka, kuin se on 1 momentissa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi on tarpeen. Laitteen käytön olisi toisin sanoen rajoituttava vain siihen laajuuteen ja aikaan, joka olisi tarpeellista esimerkiksi poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Voimassa olevassa säännöksessä edellytetään käytön välttämättömyyttä. Muutos tehtäisiin vastaavista syistä, kuin 1 momentissa.

Momentin 4 kohdan mukaan teknisen laitteen käyttö olisi sallittua, jos se on puolustettavaa ottaen huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, kulkuneuvon toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttavat seikat. Poliisilain 1 luvun 3 §:ssä säädetään suhteellisuusperiaatteesta. Poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Esimerkiksi mitä vaarallisempaa miehittämättömän kulkuneuvon käyttö ja kulku on, sitä perustellumpaa teknisen laitteen käyttö siihen puuttumiseksi on.

11 a §:n 3 momentti.

Uutena 3 momentissa säädettäisiin rajatusta mahdollisuudesta luovuttaa poliisin hallinnassa oleva tekninen laite asianmukaisen koulutuksen saaneen Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehen käytettäväksi. Säännöksellä mahdollistettaisiin tällaisen virkamiehen erityisosaamisen hyödyntäminen poliisin teknisen laitteen käyttämisessä tilanteessa, jossa se olisi tehtävän kiireellisyyden tai laitteen käytön edellyttämän erityisosaamisen vuoksi välttämätöntä. Lisäksi edellytettäisiin, että päällystöön kuuluva poliisimies on antanut määräyksen muun viranomaisen virkamiehen käyttämiseen ja että laitteen käyttö tapahtuu poliisimiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa.

Säännöksen lähtökohtana säilyisi siten se, että poliisilain nojalla tapahtuvasta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta vastaa poliisi. Muun viranomaisen virkamiehelle ei muodostuisi säännöksen perusteella itsenäistä toimivaltaa päättää teknisen laitteen käyttämisestä eikä muutoinkaan 11 a §:ssä tarkoitetun toimivaltuuden käyttämisestä. Poliisi arvioisi kaikissa tilanteissa pykälän 1 ja 2 momentissa säädettyjen toimivaltuuden käyttämisen edellytysten täyttymisen. Poliisi päättäisi myös toimenpiteen kohteesta, aloittamisesta, laajuudesta ja lopettamisesta sekä pöytäkirjasta ja ilmoittamisesta. Muun viranomaisen virkamiehen tehtävä rajoittuisi teknisen laitteen käyttämiseen poliisin tekemän päätöksen toteuttamiseksi.

Säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa kyse olisi poliisilaissa säädetyn poliisin toimivaltuuden rajatusta teknisestä toteuttamisesta poliisin vastuulla sekä poliisimiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Ehdotettu sääntely ei vaikuttaisi Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen oikeuteen käyttää niille niiden omassa lainsäädännössä säädettyjä toimivaltuuksia. Sääntely olisi luonteeltaan voimassa olevaa sääntelyä, esimerkiksi rajavartiolain 77 §:n 2 momenttia, täydentävää. Sillä ei rajoitettaisi Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehelle muun lainsäädännön nojalla kuuluvia toimivaltuuksia, eikä muutettaisi näiden toimivaltuuksien käyttämisen edellytyksiä. Rajavartiomiehen toimivaltuudet määräytyisivät siten edelleen muun muassa rajavartiolain 21, 22 ja 33 §:n sekä niissä sovellettaviksi tulevien poliisilain säännösten perusteella silloin, kun kyseisten säännösten soveltamisedellytykset täyttyvät.

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virkamiesten nimenomainen yksilöiminen säännöksessä olisi perusteltua toimivaltuuden täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta. Puolustusvoimilla ja Rajavartiolaitoksella on jo voimassa olevan erityislainsäädännön nojalla miehittämättömien ilma-alusten toimintaan puuttumiseen liittyviä tehtäviä ja toimivaltuuksia, minkä vuoksi niillä voidaan arvioida olevan tehtävän kannalta merkityksellistä erityisosaamista. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen nykyiset toimivaltuudet ilmenevät niiden erityislaeista.

Säännöksessä ei sen sijaan säädettäisi avoimesti minkä tahansa muun viranomaisen virkamiehen oikeudesta käyttää teknistä laitetta pelkästään sillä perusteella, että tällä olisi laitteen käyttämiseen asianmukainen koulutus. Poliisin yhteistoiminta muiden viranomaisten kanssa, esimerkiksi poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain

(687/2009)

perusteella, ei sellaisenaan muodosta riittävää perustetta poliisille säädetyn toimivaltuuden käyttämiselle toisen viranomaisen virkamiehen toimesta. Jos myöhemmin todettaisiin tarve ulottaa tässä tarkoitettu oikeus myös muun viranomaisen virkamiehiin, tällaisesta käyttäjäpiirin laajentamisesta ja sen edellytyksistä olisi perusteltua säätää erikseen lailla.

Teknisen laitteen käytöstä voi aiheutua haittaa paitsi kohteena olevalle miehittämättömälle kulkuneuvolle, myös yleiselle turvallisuudelle, minkä vuoksi oikeuden laitteen käyttöön rajaaminen vain viranomaiselle olisi perusteltua. Virkamiesten toiminnassa sovelletaan virkavastuuta koskevia säännöksiä. Hallintovaliokunta totesi ehdotusta

HE 223/2018 vp käsitellessään tärkeäksi, että teknistä laitetta saa käyttää ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saanut poliisimies (HaVM 23/2018 vp). Ehdotetussa säännöksessä asianmukaisen koulutuksen vaatimus ulotettaisiin myös teknistä laitetta käyttävään Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virkamieheen. Koulutusta koskeva vaatimus olisi henkilökohtainen eikä esimerkiksi kyseisen viranomaisen yleinen osaaminen sellaisenaan olisi riittävää.

Muun viranomaisen virkamiehen käyttäminen edellyttäisi lisäksi tapauskohtaista välttämättömyyttä. Pelkästään toiminnan tarkoituksenmukaisuus tai poliisin henkilöstöresurssien säästäminen ei olisi riittävä peruste. Välttämättömyys voisi liittyä esimerkiksi tehtävän sellaiseen kiireellisyyteen tai laitteen edellyttämään erityisosaamiseen, ettei tehtävää voitaisi hyväksyttävällä tavalla suorittaa asianmukaisen koulutuksen saaneen poliisimiehen toimesta. Kyse voisi olla esimerkiksi viranomaisten yhteistoimintatilanteesta tai virka-aputilanteesta, jossa jouduttaisiinkin puuttumaan miehittämättömään kulkuneuvoon, ja soveltuva laite olisi ainoastaan poliisilla. Kuitenkin, milloin mahdollista, olisi tilanteeseen ensi sijaisesti sovellettava esimerkiksi kiireellisen virka-avun antoa koskevaa sääntelyä. Lähtökohtaisesti viranomaiset käyttävät myös virka-aputilanteissa omaa välineistöään.

Teknistä laitetta käytettäisiin poliisimiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Vastuu pykälän 1 momentin mukaisen tilanteen edellytysten arvioinnista olisi poliisilla. Samoin vastuu 2 momentissa säädettyjen edellytysten, joiden nojalla teknistä laitetta saadaan käyttää, arvioinnista säilyisi poliisilla. Säännöksessä lisäksi edellytettäisiin, että päällystöön kuuluva poliisimies antaisi määräyksen teknisen laitteen käyttöön muun kuin poliisimiehen toimesta, jotta voitaisiin varmistua laitteen käytön edellytysten käsillä olosta. Päällystöön kuuluvista poliisimiehistä säädetään poliisista annetussa valtioneuvoston asetuksessa

(1080/2013) . Momentissa säädetty päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä sekä poliisimiehen välitöntä ohjausta ja valvontaa koskeva vaatimus liittyisivät ainoastaan tässä momentissa tarkoitettuun poliisin hallinnassa olevan teknisen laitteen luovuttamiseen Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehen käytettäväksi. Vaatimusta ei siten sovellettaisi tilanteeseen, jossa tällainen virkamies käyttää teknistä laitetta tai muuta toimivaltuutta hänelle muualla laissa säädetyn toimivallan nojalla.

Ilmaisulla ”välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa” korostettaisiin sitä, että poliisimiehen olisi tosiasiallisesti voitava ohjata laitteen käyttöä ja valvoa sitä koko toimenpiteen ajan. Kyse ei siten voisi olla esimerkiksi yleisluonteisen ennakollisen toimeksiannon antamisesta toiselle viranomaiselle. Poliisimiehen tulisi voida tarvittaessa välittömästi muuttaa teknisen laitteen käyttämistä koskevia ohjeita tai määrätä sen käyttäminen lopetettavaksi.

Säännöksen tarkoituksena ei myöskään olisi rajoittaa tai muutoin muuttaa Rajavartiolaitoksen tai Puolustusvoimien mahdollisuuksia antaa poliisille virka-apua tai suorittaa poliisitehtäviä laissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Jos rajavartiomiehellä tai Puolustusvoimien virkamiehellä on tällaisessa tehtävässä muun lain nojalla itsenäinen toimivalta teknisen laitteen tai muun toimivaltuuden käyttämiseen, momentissa tarkoitettu poliisimiehen määräystä, välitöntä ohjausta ja valvontaa koskeva edellytys ei rajoittaisi tämän toimivallan käyttämistä.

Sääntelyrakenteessa on yhtymäkohtia muun muassa poliisilain 5 a luvun 43 §:ään, jossa tiedonhankinnassa apuna käytettävän muun henkilön osallistuminen tallenteiden tutkimiseen on sidottu suojelupoliisin poliisimiehen välittömään ohjaukseen ja valvontaan. Nyt ehdotettu toiminta poikkeaisi kuitenkin tiedustelussa kertyneiden tallenteiden tutkimisesta siinä, että kyse olisi perusoikeuksiin välittömästi vaikuttavan toimivaltuuden teknisestä toteuttamisesta. Tämän vuoksi ehdotetussa säännöksessä käyttäjäpiiri olisi perusteltua rajata laissa nimenomaisesti yksilöityjen viranomaisten virkamiehiin ja asettaa muun viranomaisen käyttämiselle lisäksi välttämättömyysedellytys.

11 a §:n 4 momentti.

Pykälän 4 momentin sääntely vastaisi voimassa olevan pykälän 4 momenttia. Momentissa säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa teknisen laitteen käyttämisestä Liikenne- ja viestintävirastolle. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo muun muassa radiotaajuuksien häiriöttömyyttä. Teknisen laitteen käytöstä miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, jotta se voi arvioida mahdollisia viestintäverkkoon kohdistuvia häiriöitä ja välittää tiedon tarvittaessa teleyrityksille ja suorittaa muut lakisääteiset tehtävänsä.

Ilmoitus olisi tehtävä, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta ottaen huomioon radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle oletettavasti aiheutuva tai jo aiheutunut haitta. Ilmeisen tarpeetonta ilmoittaminen voisi olla esimerkiksi, jos toimenpiteessä käytetään hyvin alhaista tehoa tai viranomaisille tarkoitettua taajuutta tai se suoritetaan riittävän kaukana yleisistä viestintäverkoista. Lisäksi ilmoittamatta jättäminen olisi sallittua, jos siihen on ilmeisen perusteltu syy poliisin taktisiin ja teknisiin menetelmiin liittyen, esimerkiksi salassapitosyistä.

11 a §:n 5 momentti.

Pykälän 5 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:n 5 momenttia. Oikeustilaa ei tältä osin muutettaisi, vaan pöytäkirjan tai muun asiakirjan laatimisvelvollisuus ulotettaisiin koskemaan miehittämättömän ilma-aluksen sijasta kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja.

Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta olisi laadittava pöytäkirja tai muu asiakirja. Muu asiakirja voisi olla esimerkiksi poliisin tehtäväraportti tai muu poliisin tietojärjestelmään tehtävä kirjaus, josta ilmenevät toimenpiteen arvioinnin kannalta olennaiset tiedot. Asiakirjaan olisi merkittävä ainakin toimenpiteen aika, paikka ja peruste, päätöksen tehneet ja toimenpiteen suorittaneet poliisimiehet virka-asemineen, kuvaus suoritetusta toimenpiteestä, kulkuneuvon yksilöintitiedot ja omistaja tai haltija, jos ne ovat tiedossa, sekä tiedot kulkuneuvon käsittelystä (15 a §).

Dokumentointivelvollisuuden tarkoituksena on turvata poliisin toiminnan jälkikäteinen arvioitavuus, toiminnan laillisuusvalvonta sekä toimenpiteen kohteena olevan ja poliisimiehen oikeusturva. Kirjauksista tulee voida jälkikäteen arvioida muun muassa, ovatko toimivallan käytön aineelliset edellytykset täyttyneet, onko käytetty toimenpide ollut suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen mukainen sekä millaisia toimenpiteitä tilanteessa tosiasiallisesti on käytetty. Dokumentointi tukee myös mahdollisten vahingonkorvaus- ja rikosasioiden selvittämistä.

Poliisilain 2 luvun toimivaltuussäännökset eivät yleisesti sisällä nimenomaista velvollisuutta laatia pöytäkirjaa yksittäisen toimivaltuuden käyttämisestä. Esimerkiksi henkilön poistamisesta, kulkuneuvon pysäyttämisestä tai kulkuneuvon siirtämisestä ei poliisilaissa säädetä erillistä pöytäkirjan laatimisvelvollisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei poliisin suorittamia toimenpiteitä dokumentoitaisi. Poliisin toimintaan liittyy yleinen kirjaamisvelvollisuus, ja käytännössä poliisin toimenpiteistä tehdään merkinnät poliisin tietojärjestelmiin sekä muihin virka-asiakirjoihin siinä laajuudessa kuin asian käsittely, oikeusturva ja toiminnan laillisuusvalvonta edellyttävät. Tässä momentissa ehdotettu nimenomainen asiakirjan laatimisvelvollisuus jatkaa voimassa olevan 11 a §:n mukaista sääntelyä eikä merkitse muutosta vallitsevaan oikeustilaan. Sen tarkoituksena on korostaa dokumentoinnin merkitystä sellaisessa toimivaltuudessa, johon voi liittyä merkittävää puuttumista omaisuudensuojaan sekä teknisiä toimenpiteitä, joiden jälkikäteinen arviointi edellyttää riittäviä kirjauksia.

11 b §.

Radioviestinnän sekä välitys- ja sijaintitietojen käsittely.

Pykälä olisi uusi. Sen sisältö vastaisi voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:n 3 momenttia, kuitenkin siten, että miehittämättömän ilma-aluksen sijaan se koskisi kaikkia miehittämättömiä kulkuneuvoja. Lisäksi johtuen 11 a §:n 3 momentissa esitetystä Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien virkamiehen rajatusta oikeudesta käyttää teknistä laitetta, olisi näissä tilanteissa oikeus tietojen käsittelyyn myös kyseisillä virkamiehillä. Käsittelyoikeus koskisi miehittämättömän kulkuneuvon käyttöön liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja kulkuun tai toimintaan puuttumisen toteuttamiseksi tai miehittämättömän järjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Käytännössä siis kulkuun tai toimintaan puuttumisen lisäksi voitaisiin yksilöidä miehittämättömän järjestelmän osa, kuten ohjausyksikkö. Poliisin lisäksi Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien virkamiehet käsittelevät vastaavia tietoja jo nyt voimassa olevan lainsäädäntönsä nojalla (laki Puolustusvoimista 15 d §; rajavartiolaki 38 a §).

Puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta koskien pykälässä säädetty käsittelyoikeus ei rajoittaisi käsittelyoikeuksia, jotka niillä on muun lainsäädännön, kuten rajavartiolain ja Puolustusvoimista annetun lain, nojalla. Esimerkiksi Rajavartiolaitos voisi edelleen rajavartiolain 21 ja 33 §:n nojalla poliisitehtävissä toimiessaan käsitellä poliisilain 11 b §:ssä tarkoitettuja tietoja säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintitietojen käsittely muodostaa käytännössä keskeisen edellytyksen miehittämättömän kulkuneuvon sekä siihen liittyvän kokonaisjärjestelmän havaitsemiselle, tunnistamiselle, yksilöimiselle ja paikantamiselle. Ilman näiden tietojen käsittelyä poliisilla ei useissa tilanteissa olisi tosiasiallisia mahdollisuuksia arvioida, täyttyvätkö kulkuun tai toimintaan puuttumisen edellytykset tai kohdentaa toimenpiteet oikeaan järjestelmään. Tietojen käsittely on olennaista vähiten haittaa aiheuttavan toimenpiteen valitsemiseksi.

Tietojen käsittely olisi sallittua ainoastaan tässä momentissa säädettyihin tarkoituksiin eikä säännös laajentaisi poliisin oikeutta käsitellä radioviestintää, välitystietoja tai sijaintitietoja muihin käyttötarkoituksiin.

Kuten edellä ilmenee, että teknisellä laitteella voidaan vaikuttaa miehittämättömän kulkuneuvon radioviestintään. Viestintäpalvelulain 3 §:n 17 kohdan mukaan radioviestinnällä tarkoitetaan viestintää radioaaltojen avulla. Saman pykälän 40 kohdan mukaan välitystiedolla tarkoitetaan oikeus- tai luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevaa tietoa, jota käsitellään viestin välittämiseksi sekä tietoa radioaseman tunnisteesta ja radiolähettimen käyttäjästä sekä tietoa radiolähetyksen alkamisajankohdasta, kestosta ja lähetyspaikasta. Viestintäpalvelulain 3 §:n 18 kohdan mukaan sijaintitiedolla tarkoitetaan viestintäverkosta tai päätelaitteesta saatavaa tietoa, joka ilmaisee liittymän tai päätelaitteen maantieteellisen sijainnin ja jota käytetään muuhun kuin viestin välittämiseen.

Viestintäpalvelulain 136 §:n mukaan sähköiset viestit ja välitystiedot ovat luottamuksellisia. Pykälän 3 momentissa kuitenkin sallitaan sähköisten viestien ja välitystietojen käsittely myös silloin, jos laissa niin säädetään. Samoin mainitun lain 160 §:n 1 momentin mukaan sijaintitietoja, jotka voidaan yhdistää luonnolliseen henkilöön, saa käsitellä muun ohella silloin, jos laissa niin säädetään. Ehdotettu säännös olisi siten erityissäännös suhteessa viestinpalvelulain 136 §:ään.

Ehdotettu tietojen käsittely ei rajoittuisi viestintäpalvelulain 136 §:n 5 ja 6 momenteissa tarkoitettuun radioviestinnän ja sen välitystietojen tilastolliseen käsittelyyn automaattisen tietojenkäsittelyn avulla.

Miehittämättömän kulkuneuvon ja sen kauko-ohjauspaikan välinen radioviestintä on lähtökohtaisesti sellaista, ettei se sisällä tietoja, jotka olisivat yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön. Yksinomaan radioviestinnän avulla voidaan ainoastaan selvittää kauko-ohjauspaikan sijainti, mutta ei sitä, kenelle kauko-ohjauslaite kuuluu tai kuka sitä käyttää. Kauko-ohjauslaitteen käyttäjän yksilöinti edellyttää lisäksi muuta aistinvaraista tai teknistä havainnointia, esimerkiksi partion lähettämistä kauko-ohjauspaikalle, jolloin partion on käytettävä poliisilain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettua toimivaltuutta henkilöllisyyden selvittämisestä. Kyse ei siten olisi sellaisesta luonnollisen henkilön yksilöinnistä, jossa pelkän viestinnän käsittelyn avulla saataisiin selville ihmisen henkilöllisyys. Kuitenkin silloin, jos miehittämätöntä kulkuneuvoa ohjataan esimerkiksi matkapuhelimen avulla, radioviestinnän ja välitystietojen käsittely sisältää väistämättä tietoja, kuten matkapuhelinnumeron, joilla henkilö on mahdollista yksilöidä.

Pykälän nojalla hankitut tiedot olisi hävitettävä viipymättä toimenpiteen suorittamisen jälkeen, jollei laissa toisin säädetä. Tietojen säilyttämiseen ei olisi perustetta, kun tehtävä olisi suoritettu. Tietoja ei kuitenkaan hävitettäisi, jos asiassa aloitettaisiin esitutkintalaissa

(805/2011)

tarkoitettu rikoksen esitutkinta.

Poliisin tiedonsaantioikeudesta viestinnän välittäjältä ja tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalta säädetään lailla 727/2026 muutetussa poliisilain 4 luvun 3 §:ssä.

15 a §.

Haltuun otetun miehittämättömän kulkuneuvon käsittely.

Pykälän otsikkoa ja sisältöä muutettaisiin siten, että se käsittäisi miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot, kuten miehittämättömät ajoneuvot. Poliisin haltuun 11 a §:n nojalla otettu miehittämätön kulkuneuvo olisi palautettava ilman aiheetonta viivytystä kulkuneuvon omistajalle tai haltijalle, jollei muualla laissa toisin säädetä. Omistajan lisäksi haltuun otettu kulkuneuvo voitaisiin tarvittaessa palauttaa myös sille, jolla on siihen laillinen hallintaoikeus. Käytännössä palauttaminen voidaan tehdä esimerkiksi vuokra-, käyttö- tai muun hallintaoikeuden perusteella sille, joka on oikeutettu pitämään kulkuneuvoa hallinnassaan. Jos miehittämättömän kulkuneuvon, kuten miehittämättömän ilma-aluksen, kauko-ohjaajaa epäillään rikoksesta, jossa kyseistä kulkuneuvoa on käytetty, poliisi voi pakkokeinolaissa säädetyin edellytyksin takavarikoida sen rikostutkinnan yhteydessä.

17 §.

Voimakeinojen käyttö.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan oikeus miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Sääntely kattaisi voimassa olevan sääntelyn mukaisen miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi muut miehittämättömät kulkuneuvot.

Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan voitaisiin puuttua jollakin poliisin jo nyt käytössä olevalla keinolla tai tähän tarkoitukseen erityisesti soveltuvalla voimankäyttövälineellä. Ehdotuksella ei laajennettaisi poliisin yleistä oikeutta käyttää voimakeinoja, vaan muutettaisiin voimassa olevaa sääntelyä vastaamaan poliisilain 2 luvun 11 a §:n soveltamisalan laajentamista. Voimakeinojen käyttäminen edellyttäisi aina, että 11 a §:ssä säädetyt toimivallan käytön aineelliset edellytykset täyttyvät ja että käytettävät voimakeinot ovat poliisilain 2 luvun 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeellisia ja puolustettavia.

Voimakeinojen käyttöä rajoittavat lisäksi poliisilain 1 luvussa säädetyt poliisitoiminnan yleiset oikeusperiaatteet. Poliisin on valittava käytettävissä olevista keinoista se, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ja puuttuu mahdollisimman vähän yksilön oikeuksiin. Jos miehittämättömän kulkuneuvon aiheuttama uhka voidaan torjua esimerkiksi käskyillä, alueen eristämisellä, teknisellä puuttumisella tai muulla lievemmällä keinolla, voimakeinojen käyttäminen ei olisi sallittua. Voimakeinoja voidaan käyttää vasta silloin, kun lievemmät keinot eivät ole riittäviä poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi.

19 §.

Ampuma-aseen käyttö.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että ampuma-asetta voitaisiin käyttää myös miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

Ehdotus liittyy poliisilain 2 luvun 11 a §:n soveltamisalan laajentamiseen eikä merkitse poliisin yleisen ampuma-aseen käyttöoikeuden laajentamista. Ampuma-asetta voitaisiin käyttää ainoastaan silloin, kun 11 a §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät ja ampuma-aseen käyttö on poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetyllä tavalla sallittua.

Miehittämättömän ilma-aluksen aiheuttaman uhka- tai vaaratilanteen arviointi tapahtuu nopeasti ja todennäköisesti vähäisin tai puutteellisin tiedoin. Ampuma-aseen käytössä miehittämättömään kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi korostuvat erityisesti perusoikeuksien kunnioittaminen, suhteellisuusperiaate ja vähemmän haitan periaate. (Katso edellä jakso 2.2.1 Yleistä.)

Ampuma-aseen käyttöä rajoittavat 19 §:n kiireellistä ja tärkeää tehtävää koskeva edellytys, 17 §:n voimakeinojen tarpeellisuus- ja puolustettavuusvaatimukset sekä 1 luvun suhteellisuus- ja vähimmän haitan periaatteet. Ampuma-aseen käyttämisen tarpeellisuutta ja puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon käytettävissä olevat muut tehtävään soveltuvat keinot. Jos tavoite voidaan saavuttaa yhtä tehokkaasti vähemmän haittaa aiheuttavalla keinolla, vähimmän haitan periaate edellyttää lähtökohtaisesti sen käyttämistä.

Ampuma-aseen käytön puolustettavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sivullisten turvallisuuteen sekä niihin seurauksiin, joita ampuma-aseen käytöstä voi aiheutua miehittämättömän kulkuneuvon putoamisen, törmäämisen tai sen mahdollisesti kuljettaman kuorman vuoksi. Poliisin on käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioitava, että kysymys on miehittämättömästä kulkuneuvosta, sekä valittava sellainen toimintatapa, joka toteuttaa poliisilain 1 luvussa säädetyt suhteellisuusperiaatteen, vähimmän haitan periaatteen ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vaatimukset.

Sääntelyn selkeyttämistä on arvioitava myös sillä perusteella, mitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut ratkaisussaan Celniku v. Kreikka 5.7.2007. Ratkaisun mukaan selkeiden sääntöjen puute poliisin aseiden käytössä ja riittämätön koulutus olivat syynä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan (oikeus elämään) loukkauksen toteamiseen. Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut perustuslaissa säädetyn julkisen vallan lakiperustaisuuden vaatimuksen edellyttävän virka-aseen käyttöä koskevan toimivaltasääntelyn perusteiden sisällyttämistä lakiin (PeVL 4/2024 vp).

7.2

Laki Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdystä sopimuksesta

4 §.

Voimakeinojen käyttö . Pykälässä säädettäisiin, että ruotsalaisella poliisimiehellä ei ole oikeutta käyttää voimakeinoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Säännös sisältäisi siten miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot.

5 §.

Ampuma-aseen käyttö . Pykälässä säädettäisiin, että ruotsalaisen poliisimiehen oikeudesta käyttää aseita, ammuksia ja muita varusteita Suomessa on voimassa, mitä poliisilain 2 luvun 19 §:ssä säädetään. Ruotsalaisella poliisimiehellä ei kuitenkaan olisi oikeutta käyttää ampuma-asetta miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

7.3

Laki Puolustusvoimien virka-avusta poliisille

2 §.

Virka-avun edellytykset.

Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 2 §:n 2 momentin 7 kohdassa säädettäisiin, että Puolustusvoimien olisi annettava poliisille virka-apua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi.

Voimassa olevan sääntelyn nojalla poliisilla on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apua, jos se on poliisin voimavarojen riittämättömyyden vuoksi tarpeellista tehtävän suorittamiseksi ja jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn tehtävän suorittamista. 2 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan Puolustusvoimien on annettava virka-apua poliisille kulkuneuvon, aluksen, ilma-aluksen tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi tai sen pysäyttämiseksi. Muutos merkitsisi sitä, että säännös sisältäisi miehittämättömän ilma-aluksen lisäksi myös muut miehittämättömät kulkuneuvot.

14 §.

Poliisin päätöksenteko voimakeinojen käyttämisestä virka-aputilanteessa.

Puolustusvoimien virka-apuna toteutettava puuttuminen miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan voisi käsittää Puolustusvoimien erityisosaamista ja teknisiä järjestelmiä, joita poliisilla ei ole käytettävissään. Lisäksi virka-avun olisi katettava Puolustusvoimien aseistuksen käyttäminen.

Lain 14 §:n 1 momentin mukaan poliisi johtaa voimakeinojen käyttöä virka-aputilanteessa ja päättää niiden käyttämisestä poliisilaissa ja virka-apulaissa säädetyn mukaisesti. 14 §:n 2 momentin mukaan voimakeinojen käytön on oltava puolustettavaa ja niiden käytöstä on mahdollisuuksien mukaan etukäteen varoitettava kohteena olevaa henkilöä. 14 §:n 3 momentissa säädetään tilanteista, joissa saadaan käyttää Puolustusvoimien aseistusta. 14 §:n 4 momentin mukaan sen estämättä, mitä 14 §:n 3 momentissa Puolustusvoimien aseistuksen käytöstä säädetään, tehtävän suorittamiseksi soveltuvaa Puolustusvoimien aseistusta saadaan käyttää esineen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi, jos se ei aiheuta hengen eikä terveyden vaaraa ja jos se on tarpeellista kiireellisen ja tärkeän virka-aputehtävän suorittamiseksi. Esineen tai esteen poistaminen on poliisilain säännöstä vastaavasti voinut sisältää esimerkiksi miehittämättömän ilma-aluksen poistamisen, mutta tulkintaan liittyy epäselvyyksiä. Sääntelyn yhdenmukaisuuden vuoksi olisi 4 momenttiin lisättävä poliisilakia vastaavasti miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen poliisilain 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.

Virka-avun sisällöstä säädetään lain 5 §:ssä, jonka mukaan virka-apu sisältää Puolustusvoimien henkilöstön tai välineistön käyttöä, ja jollei toisin säädetä, voimankäyttövälineiden ja ampuma-aseiden käyttöä pykälässä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa valtioneuvoston asetuksessa

(396/2022)

säädetään tarkemmin sotilaan henkilökohtaisesta aseistuksesta virka-aputehtävissä. Virka-avun antamisesta pyytämisestä ja päättämisestä säädetään lain 7 §:ssä.

8

Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan mahdollisimman pian.

9

Toimeenpano ja seuranta

Ehdotetun sääntelyn tehokas toimeenpano edellyttää sääntelyn soveltamista koskevaa koulutusta ja ohjeistusta. Esimerkiksi teknisen laitteen käytön osalta ehdotetaan säädettäväksi, että sen käyttö edellyttää asianmukaista koulutusta, josta olisi huolehdittava toimivaltuuden käytön mahdollistamiseksi.

10

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

I Yleistä

Esityksessä on kyse poliisin toimivaltuussääntelystä. Perustuslakivaliokunta on todennut, että poliisin toimivaltuuksien tulee perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistetun oikeusvaltioperiaatteen vuoksi perustua lakiin (PeVL 4/2024 vp, PeVL 51/2018 vp, s. 3—4, PeVL 10/2016 vp, s. 3, PeVL 51/2006 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta on voimassa olevan poliisilain säätämisen yhteydessä toistanut jo ennen perusoikeusuudistusta esitetyn (PeVL 15/1994 vp, s. 1/II) luonnehdinnan, jonka mukaan "poliisilaki on tyypillisesti sellainen säädös, joka voi herkästi joutua ristiriitaan kansalaisten perusoikeuksien, varsinkin klassisten vapausoikeuksien kanssa" (PeVL 67/2010 vp, s. 2—3). Toimivaltasääntely on valiokunnan käsityksen mukaan yleensä merkityksellistä myös perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 51/2006 vp, s. 2/I).

Ehdotettua sääntelyä on arvioitava erityisesti perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn hallinnon lainalaisuusperiaatteen, perustuslain 7 §:ssä turvatun oikeuden elämään, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen, perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin salaisuuden, perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan sekä perustuslain 22 §:ssä säädetyn perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta.

Ehdotettu sääntely merkitsee poliisin toimivaltuuksien laajentamista kahdessa suhteessa. Ensinnäkin sääntelyn soveltamisala laajenisi miehittämättömistä ilma-aluksista kaikkiin miehittämättömiin kulkuneuvoihin niiden toimintaympäristöstä riippumatta. Toiseksi voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:ssä säädetty välttämättömyyskynnys korvattaisiin tarpeellisuuskynnyksellä. Näitä muutoksia on arvioitava perustuslain 7, 10 ja 15 §:n sekä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten näkökulmasta kokonaisuutena. Lisäksi samoista lähtökohdista ja myös perustuslain 124 § huomioiden on arvioitava poliisin oikeuden käyttää teknistä laitetta laajentamista myös rajatulle joukolle muita viranomaisia.

Poliisin tehtävänä on poliisilain 1 luvun 1 §:n mukaan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Perusoikeusjärjestelmässä kysymys on ääritapauksissa perustuslain 7 §:n mukaisen oikeuden henkilökohtaiseen turvallisuuteen suojaamisesta (ks. esim. PeVL 99/2022 vp, kappale 2). Poliisitoiminnan tavoitteiden saavuttaminen on yleisen yhteiskunnallisen intressin kannalta tärkeää. Tällaisen vahvan intressin olemassaolon on perustuslakivaliokunnan mukaan yleensä katsottu muodostavan sellaisen perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävän syyn, joka valtiosääntöoikeudellisessa merkityksessä oikeuttaa perusoikeuden rajoittamisen, jos muutkin yleiset rajoittamisedellytykset ovat käsillä (ks. PeVL 4/2024 vp, PeVL 67/2010 vp, s. 2/I, PeVL 5/1999 vp, s. 2/II).

Perusoikeuksien yleiset, perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostuneet rajoittamisedellytykset koskevat vaatimusta säätää rajoituksesta lailla, rajoituksen tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä, rajoittamisen perusteena olevien syiden hyväksyttävyyttä, suhteellisuusvaatimuksen täyttymistä, rajoitukseen liittyvien oikeusturvajärjestelyjen riittävyyttä, perusoikeuksien ytimen koskemattomuutta ja rajoituksen ristiriidattomuutta Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (esim. PeVL 67/2010 vp, s. 3 ja PeVL 5/1999 vp, s. 2). Arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon perusoikeuksia koskevat lakivaraukset. Valtiosääntöisiin reunaehtoihin vaikuttavat myös kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja Euroopan unionin perusoikeuskirja sekä niitä koskeva tulkintakäytäntö.

Miehittämättömien kulkuneuvojen hyötykuormissa voi olla räjähteitä, jolloin ne muodostavat vakavan uhan perustuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Samanaikaisesti miehittämättömien kulkuneuvojen vaaraa aiheuttava käyttö kohdistuu myös valtion toimivaltaan valvoa ilmatilaansa ja alueellista koskemattomuuttaan. Lisäksi miehittämättömien kulkuneuvojen käyttö on vakava riski kriittistä infrastruktuuria kohtaan. Edellä mainituissa tilanteissa ehdotetulla sääntelyllä pyritään turvaamaan erityisesti perustuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Ehdotusta arvioitaessa on kuitenkin huolehdittava siitä, että myös perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin suojaa sekä 15 §:ssä turvattua omaisuudensuojaa rajoitetaan vain siltä osin kuin se on hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi välttämätöntä ja oikeasuhtaista.

Perustuslain 22 § edellyttää, että poliisi huolehtii tehtäviensä suorittamisessa ja toiminnassaan perustuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeuden toteutumisesta. Tämä velvollisuus sisältää myös ennaltaehkäisevät ja torjuvat toimenpiteet tilanteissa, joissa miehittämättömiä kulkuneuvoja käytetään tavalla, joka tosiasiallisesti tai potentiaalisesti vaarantaa ihmisten henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja.

II Yksityiselämän suoja

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä ( HE 309/1993 vp , s. 52). Perustuslakivaliokunta on pitänyt yksityiselämän suojan kannalta merkityksellisenä muun muassa poliisin oikeutta saada tietoja matkaviestimen sijainnista (PeVL 11/2005 vp, s. 5 ja PeVL 36/2002 vp, s. 5). Henkilöllä olevan matkaviestimen sijainnin paikantaminen on katsottu merkitykselliseksi myös liikkumisvapauden kannalta (esim. PeVL 11/2005 vp, PeVL 9/2004 vp ja PeVL 36/2002 vp).

Myös EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18 ja 19/1990,

EIS

) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. EIS 8 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, sillä viranomaiset saavat puuttua sen käyttämiseen silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä edellyttää käytännössä, että rajoitukselle on painava yhteiskunnallinen tarve, puuttuminen ja tavoiteltava hyväksytty päämäärä ovat oikeassa suhteessa keskenään ja rajoitukselle on asianmukaiset ja riittävät perustelut (PeVL 35/2018 vp).

Ehdotetut toimivaltuudet miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi (2 luvun 11 a §) sekä radioviestinnän ja sijaintitietojen käsittelemiseksi (2 luvun 11 b §) sisältäisivät edellytykset, joiden nojalla poliisi voisi käyttää toimivaltuuksiaan. Säännösten tarkoituksena ei ole hankkia yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja, vaan puuttua miehittämättömään kulkuneuvoon kulkuun tai toimintaan tilanteissa, joissa se on tarpeellista esimerkiksi poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Näin ollen toimivaltuuksia ei voida pitää mielivaltaisena tai aiheettomana puuttumisena yksityiselämään.

Poliisin oikeus puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan on sidottu pykäläehdotuksessa määriteltyihin hyväksyttäviin päämääriin, kuten poliisille säädetyn tehtävän suorittamiseen. Poliisille säädetty tehtävä voisi olla esimerkiksi rikoksen ennalta estäminen. Tällä toimivaltuudella suojataan siten perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Ehdotetun 2 luvun 11 b §:n mukaisessa sijaintitietojen käsittelyssä ei ole kyse luonnollisen henkilön yksilöinnistä siten, että pelkästään viestinnän käsittelyn avulla saataisiin selville henkilön identiteetti. Sijaintitietojen käsittely tarkoittaisi sitä, että tietyn miehittämättömän kulkuneuvon sijainti saataisiin selville ja näin voitaisiin kohdistaa poliisitoimenpiteet itse kulkuneuvoon sen aiheuttaman vaaran torjumiseksi.

Vaikka ehdotettu sääntely laajentaisi poliisin toimivaltuuksien soveltamisalaa ja alentaisi toimivallan käyttämisen kynnyksen välttämättömyydestä tarpeellisuuteen, toimivaltuutta ei voitaisi kuitenkaan käyttää pelkän yleisen tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella. Toimivallan käyttäminen olisi sidottu laissa tyhjentävästi säädettyihin käyttötarkoituksiin. Lisäksi poliisin toimintaa ohjaavat kaikissa tilanteissa poliisilain 1 luvussa säädetyt perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, suhteellisuutta, vähimmän haitan periaatetta ja tarkoitussidonnaisuutta koskevat säännökset.

Tarpeellisuuskynnyksen säätäminen ei siten merkitsisi sitä, että poliisi voisi puuttua yksityiselämän suojaan aikaisempaa laajemmin ilman tapauskohtaista harkintaa. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa oikea-aikainen puuttuminen nopeasti kehittyvissä turvallisuustilanteissa ennen kuin vaara konkretisoituu peruuttamattomaksi. Erityisesti autonomisten ja nopeasti liikkuvien miehittämättömien järjestelmien osalta toimivaltuuden tosiasiallinen käyttö voi muutoin estyä kokonaan.

Yksityiselämän suojaan kohdistuva rajoitus miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisen sekä sijaintitietojen käsittelyn yhteydessä on kokonaisuutena arvioiden vähäinen suhteessa rajoituksen perusteena olevaan painavaan yhteiskunnalliseen intressiin eli perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuun oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Ehdotettu sääntely täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Rajoituksesta säädettäisiin lailla, toimivallan käyttötarkoitukset olisi määritelty täsmällisesti ja tyhjentävästi, toimivallan käyttö olisi sidottu poliisilain yleisiin oikeusperiaatteisiin ja toimenpiteiden käyttö olisi jälkikäteen todennettavissa asiakirjojen perusteella. Näin ollen yksityiselämän suojaan kohdistuva puuttuminen ei muodostu perustuslain kannalta suhteettomaksi.

III Luottamuksellisen viestin salaisuuden suoja

Ehdotetussa poliisilain 2 luvun 11 b §:ssä säädettäisiin välitystietojen käsittelystä. Välitystiedolla tarkoitetaan oikeus- tai luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä olevaa tietoa, jota käsitellään viestin välittämiseksi. Jos miehittämätöntä kulkuneuvoa ohjataan esimerkiksi matkapuhelimen tai tietokoneen avulla, välitystietoja voivat olla muun muassa matkapuhelimen puhelinnumero tai tietokoneen IP-osoite, joiden perusteella ohjaajan henkilöllisyys voi olla selvitettävissä.

Ehdotetun sääntelyn tavoitteena ei ole mahdollistaa viestinnän yleistä valvontaa eikä sähköisen viestinnän sisältöön kohdistuvaa tiedonhankintaa. Radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintitietojen käsittely muodostaa yksinomaan teknisen edellytyksen miehittämättömän järjestelmän havaitsemiselle, tunnistamiselle, yksilöimiselle ja paikantamiselle ennen sen kulkuun tai toimintaan puuttumista.

Sääntelyehdotuksen arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota perustuslain 10 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Lisäksi perustuslain 10 §:n 4 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömiä rajoituksia viestin salaisuuteen muun muassa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten tutkimiseksi.

Perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa käytännössään katsonut, että viestin tunnistamistiedot (välitystiedot) jäävät viestin salaisuutta koskevan perusoikeuden ydinalueen ulkopuolelle (PeVL 67/2010 vp, PeVL 37/2002 vp, PeVL 26/2001 vp). Valiokunnan uudemmassa käytännössä on kuitenkin katsottu, että sähköisen viestinnän käyttöön liittyvät tunnistamistiedot sekä mahdollisuus niiden kokoamiseen ja yhdistämiseen voivat olla yksityiselämän suojan näkökulmasta siinä määrin ongelmallisia, että kategorinen erottelu suojan reuna- ja ydinalueeseen ei aina ole perusteltua, vaan huomiota on yleisemmin kiinnitettävä myös rajoitusten merkittävyyteen (PeVL 48/2018 vp ja PeVL 18/2014 vp, s. 6/II). Viestintää koskevat tunnistamistiedot perustuslakivaliokunnan uudemman käytännön valossa ovat siten perustuslain 10 §:n 2 momentin suojan piirissä.

Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan miehittämättömän kulkuneuvon ohjaamiseen liittyvä viestintä, kuten etäohjaus matkapuhelimen tai tietokoneen avulla, ei kuitenkaan ole perustuslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua luottamuksellista viestintää, jolle perustuslain kyseisen säännöksen kautta on ylipäänsä tarkoitettu antaa perustuslain suojaa (PeVL 22/2020 vp). Valiokunta on myös arvioinut, ettei liikenteen ohjauksessa syntyvä puhe- ja viestiliikenne ole perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun luottamuksellisen viestin salaisuuden piiriin kuuluvaa toimintaa (PeVL 62/2010 vp, s. 5), kuten ei myöskään koneiden välinen välitystietoja ja viestin sisältöä koskeva liikenne (PeVL 62/2024 vp). Ehdotettavaa sääntelyä ei siten ole pidettävä ongelmallisena perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetyn viestinnän luottamuksellisuuden kannalta perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti.

Ehdotetun sääntelyn tarkoittamissa tilanteissa tietojen käsittely kohdistuu ensisijaisesti miehittämättömän järjestelmän tekniseen toimintaan eikä luonnolliseen henkilöön. Mahdollisuus yhdistää käsiteltäviä tietoja yksittäiseen henkilöön syntyy vain poikkeuksellisesti ja välillisesti esimerkiksi silloin, kun ohjaamiseen käytetään matkaviestintä. Tällöinkin käsittely rajoittuu välttämättömiin tietoihin eikä mahdollista viestin sisällön selvittämistä.

Ehdotetussa sääntelyssä poliisimiehellä olisi oikeus käsitellä välitystietoja, jos se on tarpeellista 2 luvun 11 a §:ssä säädettyjen hyväksyttävien päämäärien saavuttamiseksi, kuten erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi. Välitystietojen käsittely muodostuisikin tässä sääntely-yhteydessä suhteellisen vähäiseksi puuttumiseksi luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Lisäksi ehdotettu 2 luvun 11 b § edellyttää tietojen viipymätöntä hävittämistä toimenpiteen jälkeen, jollei muualla laissa toisin säädetä. Tietojen hävittämisvelvollisuus olisi merkityksellinen viestin luottamuksellisuuden suojan rajoittamisen hyväksyttävyyden näkökulmasta. Mikäli asiassa aloitettaisiin rikoksen esitutkinta, tietojen säilyttämiselle olisi kuitenkin laissa säädetty peruste. Tämä vastaa perustuslakivaliokunnan aikaisemmassa käytännössä hyväksyttynä pidettyä sääntelyratkaisua (PeVL 11/2005 vp ja PeVL 36/2002 vp).

IV Muun viranomaisen oikeus käyttää teknistä laitetta

Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään todennut, että lähtökohtaisesti poliisille kuuluvien tehtävien ja toimivaltuuksien osoittaminen muulle viranomaiselle on poikkeuksellista ja edellyttää erityisiä perusteita (PeVL 67/2016 vp). Perustuslakivaliokunta on aikaisemmissa lausunnoissaan katsonut, että poliisin käytössä olevien toimivaltuuksien kanssa samojen valtuuksien säätäminen muulle viranomaiselle ei välttämättä ole sopusoinnussa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin kuuluvan välttämättömyysvaatimuksen näkökulmasta (ks. PeVL 10/2016 vp, s. 3; PeVL 49/2014 vp, s. 2/I; PeVL 37/2002 vp, s. 1—2 ja PeVL 2/1996 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on lisäksi painottanut, että poliisilla on perusoikeuksiin kajoamista sisältävien valtuuksien käyttöön erityinen koulutus ja kokemus (PeVL 67/2016 vp). Valiokunta on myös myöhemmässä lausuntokäytännössään pitänyt lähtökohtaisesti poliisille kuuluvien tehtävien ja toimivaltuuksien osoittamista muulle viranomaiselle poikkeuksellisena ja erityisiä perusteita edellyttävänä (ks. PeVL 36/2024 vp).

Poliisilain 2 luvun 11 a §:n 3 momentissa säädettäisiin, että poliisimies voisi luovuttaa teknisen laitteen myös muun kuin poliisimiehen käytettäväksi. Toimenpiteeseen voi edellä todetulla tavalla liittyä vaikutuksia yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan sekä sivullisten viestintään sekä jäljempänä kuvatusti omaisuuden suojaan. Tämän vuoksi laitteen käyttäjäpiirin laajentamista ei voida pitää ainoastaan teknisenä tai henkilöstöhallinnollisena muutoksena, vaan sitä on arvioitava itsenäisesti perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten sekä poliisin toimivaltuuksien toiselle viranomaiselle osoittamista koskevan perustuslakivaliokunnan käytännön kannalta.

Ehdotuksen mukaan teknistä laitetta saisi käyttää vain poliisimies tai rajatusti muu virkamies. Näin ollen ehdotusta ei ole tarpeen arvioida perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna julkisen hallintotehtävän antamisena muulle kuin viranomaiselle. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta arvioida sääntelyä perustuslain 2 §:n 3 momentin hallinnon lainalaisuusperiaatteen sekä edellä kuvatun poliisin tehtäviä ja toimivaltuuksia koskevan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön kannalta. Toimivaltuuden käyttäjäpiirin, käyttämisen edellytysten sekä poliisin ja muun viranomaisen välisen vastuunjaon tulee ilmetä laista riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti.

Ehdotuksessa Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamiehelle ei annettaisi itsenäistä poliisitoimivaltuutta. Muu virkamies voisi käyttää teknistä laitetta ainoastaan päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä sekä poliisimiehen välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa. Poliisi arvioisi toimivaltuuden käyttämisen oikeudelliset edellytykset ja päättäisi toimenpiteen kohteesta, aloittamisesta, laajuudesta ja lopettamisesta. Muu virkamies vastaisi teknisen laitteen käyttämisestä hänelle annettujen määräysten mukaisesti.

Koska miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun ja toimintaan puuttumisen tilanteet ovat yleensä nopeita, ei tilanteessa ole aina mahdollisuutta odottaa paikalle poliisimiestä, jolla olisi riittävä asianmukainen koulutus laitteen käyttöön, vaikka laite tilanteessa jo olisikin paikalla tai se saataisiin nopeasti paikalle. Toimintaympäristöön voi lisäksi liittyä sellaisia teknisiä erityispiirteitä, joiden vuoksi Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen asianmukaisen koulutuksen saaneella virkamiehellä on juuri kyseisessä tilanteessa laitteen turvallisen ja tehokkaan käyttämisen edellyttämä erityisosaaminen.

Mahdollisuus hyödyntää muun viranomaisen virkamiestä olisi kuitenkin sidottu nimenomaiseen välttämättömyysedellytykseen. Järjestelyä ei siten voitaisi perustella yksinomaan sillä, että toisen viranomaisen käyttäminen olisi tarkoituksenmukaisempaa, taloudellisempaa tai poliisin henkilöstöresursseja säästävää. Rajaus on merkityksellinen edellä kuvatun perustuslakivaliokunnan poliisille kuuluvien toimivaltuuksien toiselle viranomaiselle osoittamista koskevan lausuntokäytännön näkökulmasta.

Ehdotetun sääntelyn hyväksyttävyyttä tukisi myös käyttäjäpiirin rajaaminen nimenomaisesti Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen virkamiehiin. Molemmille viranomaisille on jo säädetty omissa erityislaeissaan toimivaltuuksia miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttumiseksi, ja ne myös käsittelevät radioviestintää ja muita tietoja lainsäädäntönsä mukaisesti. Lisäksi viranomaiset antavat toisilleen virka-apua ja toimivat muussa yhteistyössä. Ehdotettu sääntely ei kuitenkaan merkitsisi näiden omien toimivaltuuksien käyttämistä, vaan osallistumista poliisin toimivaltuuden tekniseen toteuttamiseen poliisin vastuulla ja välittömässä ohjauksessa ja valvonnassa.

Rajauksilla koskien rajattua käyttäjäpiiriä, päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä, käyttäjän koulutusta, poliisimiehen välitöntä ohjausta ja valvontaa sekä muun viranomaisten käyttämisen välttämättömyyttä voidaan arvioida olevan olennainen merkitys sääntelyn oikeasuhtaisuuden ja välttämättömyyden kannalta. Ehdotettu järjestely poikkeaisi siten olennaisesti sääntelymallista, jossa toiselle viranomaiselle säädettäisiin poliisin kanssa rinnakkainen ja itsenäisesti käytettävä toimivaltuus.

V Omaisuuden suoja

Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuudensuojan käsite sisältää vallan hallita ja käyttää omaisuutta sekä myös vallan määrätä siitä (PeVL 41/2006 vp, s. 2 ja PeVL 49/2005 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että omistajan oikeuksia voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeuden rajoitusedellytykset. Merkityksellisenä oikeasuhtaisuuden vuoksi on pidetty sitä, että yksityiselle aiheutuva vahinko korvataan, omaisuuden suojan rajoitus ei ole omistajan kannalta kohtuuton ja omaisuuden erityisluonne otetaan huomioon (esim. PeVL 19/2021 vp, PeVL 3/2010 vp, PeVL 51/2006 vp).

Perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, että jos henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus pitää esine tai aine hallussaan, sen pois ottaminen merkitsee vähäistä puuttumista omaisuudensuojaan, jos kysymys on tilapäisestä omaisuuden käytön rajoittamisesta ja sillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta painavat perusteet ( PeVL 30/2010 vp , s. 8/II).

Ehdotettu sääntely voi yksittäistapauksessa merkitä merkittävääkin puuttumista omaisuuden suojaan erityisesti tilanteissa, joissa miehittämätön kulkuneuvo vahingoittuu tai tuhoutuu poliisin toimenpiteiden seurauksena. Omaisuudensuojan rajoitusta on kuitenkin arvioitava suhteessa niihin oikeushyviin, joiden suojaamiseksi toimivaltuus olisi säädetty.

Ehdotetun poliisilain 2 luvun 11 a §:n mukaan poliisimiehellä olisi oikeus ottaa miehittämätön kulkuneuvo tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun tai toimintaan. Puuttuminen voisi tapahtua teknisen laitteen avulla. Lisäksi kulkuun tai toimintaan puuttuminen voisi tapahtua voimakeinoja käyttämällä (2 luvun 17 §) tai ampuma-asetta käyttäen (2 luvun 19 §). Ehdotetulla sääntelyllä vahvistettaisiin poliisin toimivaltuuksia suoriutua sille laissa säädetyistä tehtävistään yhteiskunnan ja yksilöiden suojaamiseksi.

Edellä mainitut poliisille ehdotetut toimivaltuudet merkitsevät perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuudensuojan rajoittamista, koska ne kaventavat omistajan mahdollisuutta määrätä omaisuudestaan sekä hallita ja käyttää sitä täysimääräisesti.

Viranomaisen oikeudesta voimakeinojen käyttöön on säädettävä siten, että sääntelystä ilmenee, millaisissa tilanteissa ja millä edellytyksillä viranomaisilla on oikeus käyttää voimakeinoja (PeVL 44/2002 vp, s. 4).

Ehdotetussa poliisilain 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettu voimakeinojen käyttö miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumiseksi on sidottu puolustettavuusarviointiin, jossa otetaan huomioon muun muassa tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanteen kokonaisarviointi. Pykäläehdotuksessa tarkoitettu puolustettavuusarviointi tarkoittaa sitä, että voimakeinojen on oltava oikeassa suhteessa torjuttavaan uhkaan nähden.

Ehdotetun poliisilain 2 luvun 19 §:n mukaan ampuma-asetta voitaisiin käyttää kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ampuma-aseen käytön tilanteet olisivat toisin sanoen samat kuin teknisen laitteen käytön tilanteet. Esimerkiksi erityisten valvontakohteiden vartioimisessa olisi siten mahdollista käyttää ampuma-asetta.

Ampuma-aseen käytössä on huomioitava poliisilain 2 luvun 19 §:n kiireellistä ja tärkeää tehtävää koskeva edellytys, 17 §:n voimakeinojen tarpeellisuus- ja puolustettavuusvaatimukset sekä 1 luvun suhteellisuus- ja vähimmän haitan periaatteet. Ampuma-aseen käyttämisen tarpeellisuutta ja puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon käytettävissä olevat muut tehtävään soveltuvat keinot, kuten käskyt, kehotukset ja teknisen laitteen käyttö. Jos tavoite voidaan saavuttaa yhtä tehokkaasti vähemmän haittaa aiheuttavalla keinolla, vähimmän haitan periaate edellyttää lähtökohtaisesti sellaisen käyttämistä.

Lisäksi voimakeinojen käytössä sovelletaan poliisilain 2 luvun 18 §:ää, jossa säädetään voimakeinojen käytöstä varoittamisesta, mikäli se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.

Ampuma-aseen käyttäminen ei siten seuraa automaattisesti siitä, että poliisilain 2 luvun 11 a §:n mukaiset edellytykset kulkuun tai toimintaan puuttumiselle täyttyvät. Ennen sen käyttämistä poliisin on arvioitava, voidaanko tavoiteltu päämäärä saavuttaa teknisellä laitteella, muilla voimankäyttövälineillä tai muilla käytettävissä olevilla toimivaltuuksilla, mikäli niistä aiheutuisi vähemmän vaaraa tai haittaa ja mikäli niiden käyttö olisi perustellumpaa. Myös virka-aputilanteessa Puolustusvoimien aseistuksen käytöstä päättää ja niiden käyttöä johtaa poliisi poliisilain ja virka-apulain säännöksiä noudattaen.

Ampuma-aseen käytön puolustettavuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon sivullisille mahdollisesti aiheutuva vaara sekä ne seuraukset, joita miehittämättömän kulkuneuvon törmäämisestä tai sen mahdollisesti kuljettamasta hyötykuormasta voi aiheutua. Poliisin on ennen ampuma-aseen käyttämistä käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioitava, että kysymys on miehittämättömästä kulkuneuvosta, sekä valittava sellainen toimintatapa, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa suojattaville oikeushyville.

Jos miehittämättömän kulkuneuvon pysäyttäminen tapahtuisi ampumalla, todennäköinen seuraus kulkuneuvon omistajalle olisi, että hänen omaisuutensa tuhoutuisi. Ampuma-aseen käyttöä koskevaa säännösehdotusta ei ole kuitenkaan pidettävä kohtuuttomana, kun otetaan huomioon se, että ampuma-aseen käyttö voi olla ainoa mahdollisuus esimerkiksi henkeä tai terveyttä uhkaavan rikoksen torjumiseksi. Jos ampuma-aseen käytön edellytykset olisi arvioitu väärin ja omaisuus tuhoutuisi, omistajalla olisi vahingonkorvauslain

(412/1974)

nojalla oikeus vahingonkorvaukseen. Lisäksi poliisin käyttäessä kulkuun tai toimintaan puuttumisessa teknistä laitetta tai muita voimankäyttökeinoja kuin ampuma-asetta, ei miehittämätön kulkuneuvo välttämättä vahingoittuisi, jolloin omaisuudensuojaan kohdistuva haitta olisi vähäisempi.

Perustuslain 7 §:ssä turvatun oikeuden elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen turvaaminen voi edellyttää nopeita ja tehokkaita toimenpiteitä. Tästä syystä ehdotetut poliisilain 2 luvun 11 a, 17 ja 19 § sekä Puolustusvoimien virka-avusta annetun lain 14 § ovat perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden kannalta hyväksyttäviä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimia. Toimivaltuuksilla voidaan tilanteesta riippuen suojata myös muita merkittäviä perus- ja ihmisoikeuksia sekä yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeisiä toimintoja.

VI Tarpeellisuuskynnyksen valtiosääntöoikeudellinen arviointi

Voimassa olevan poliisilain 2 luvun 11 a §:ssä kulkuun puuttumisen edellytyksenä on toimenpiteen välttämättömyys. Esityksessä ehdotetaan tämän muuttamista tarpeellisuutta koskevaksi edellytykseksi. Muutos merkitsee toimivallan käyttöedellytysten lieventymistä, minkä vuoksi sen hyväksyttävyyttä on arvioitava erityisen huolellisesti perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta.

Ehdotuksen taustalla on turvallisuusympäristön olennainen muutos sekä miehittämättömien järjestelmien tekninen kehitys. Nykyisin miehittämättömiä järjestelmiä voidaan käyttää autonomisesti, tekoälyä hyödyntäen, matkaviestinverkoissa, valokuituyhteyksillä tai useiden järjestelmien muodostamina kokonaisuuksina. Tällaisissa tilanteissa toimivallan tosiasiallinen käyttäminen voi estyä kokonaan, jos poliisi voi puuttua tilanteeseen vasta silloin, kun puuttuminen on arvioitavissa välttämättömäksi. Nopeasti etenevässä tilanteessa tällainen arviointi voi tapahtua vasta siinä vaiheessa, kun vakavan vaaran toteutumista ei enää voida tehokkaasti estää.

Tarpeellisuuskynnys mahdollistaa puuttumisen aikaisemmassa vaiheessa silloin, kun objektiivisesti arvioiden on olemassa konkreettinen ja perusteltu turvallisuusuhka ja poliisille säädetyn tehtävän suorittaminen sitä edellyttää. Muutos tukee siten erityisesti perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta turvata perusoikeuksien toteutuminen sekä perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Toimivallan käyttö ei kuitenkaan perustu pelkkään tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Käyttöedellytykset on sidottu laissa tyhjentävästi määriteltyihin tilanteisiin, ja poliisin on jokaisessa yksittäistapauksessa arvioitava toimenpiteen suhteellisuus, tarkoitussidonnaisuus sekä vähimmän haitan periaatteen toteutuminen. Lisäksi toimivallan käytöstä laaditaan pöytäkirja tai muu asiakirja, mikä mahdollistaa toiminnan jälkikäteisen laillisuusvalvonnan.

Näin arvioituna tarpeellisuuskynnyksen säätäminen ei muodostu perustuslain kannalta suhteettomaksi puuttumiseksi yksilön oikeuksiin, vaan se on oikeasuhtainen ja hyväksyttävä keino toteuttaa julkiselle vallalle kuuluvaa velvollisuutta suojata henkeä, terveyttä, yhteiskunnan turvallisuutta ja muita painavia perusoikeusjärjestelmän suojaamia oikeushyviä.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyyttä arvioitaessa merkitystä on muun ohella sääntelyn täsmällisyydellä ja tarkkarajaisuudella, hyväksyttävällä tavoitteella, suhteellisuudella sekä riittävillä oikeusturva- ja valvontajärjestelyillä. Ehdotetussa säännöksessä poliisin toimivallan käyttö on sidottu laissa tyhjentävästi säädettyihin käyttötarkoituksiin, sitä rajoittavat poliisilain 1 luvun yleiset oikeusperiaatteet, käytöstä laaditaan pöytäkirja tai muu asiakirja ja toiminta on jälkikäteisen laillisuusvalvonnan piirissä. Tarpeellisuuskynnyksen käyttöönotto ei siten muuta toimivaltuutta avoimeksi harkintavallaksi, vaan mahdollistaa oikea-aikaisen puuttumisen muuttuneessa turvallisuusympäristössä perustuslain asettamissa rajoissa.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: