Пульс · Документы · Финляндия · Finlex (законы и правительственные законопроекты)
HE 192/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle etäyhteyksien käyttöä oikeudenkäynnissä hallintoasioissa koskevaksi lainsäädännöksi
Hallituksen esitys eduskunnalle etäyhteyksien käyttöä oikeudenkäynnissä hallintoasioissa koskevaksi lainsäädännöksi
Hallinnonala
Oikeusministeriö
Antopäivä
24.9.2026Esityksen teksti
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 192/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia, oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettua lakia, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettua lakia, asevelvollisuuslakia ja puutavaran mittauksesta annettua lakia.
Ehdotetuilla muutoksilla lisättäisiin etäyhteyksien käyttömahdollisuuksia hallintotuomioistuimissa, erityistuomioistuimissa ja valituksia käsittelemään perustetuissa muutoksenhakulautakunnissa. Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa oikeudenkäyntejä sekä parantaa oikeuden saatavuutta ja vähentää oikeudenkäyntien viivästymistä saattamalla etäyhteyksien käyttö aikaisempaa selkeämmin lainsäädännön piiriin.
Esityksellä mahdollistettaisiin hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen osallistuminen etäyhteydellä suulliseen käsittelyyn ja suulliseen valmisteluun. Oikeudenkäynnin osapuolten ja muiden kuultavien etäosallistumista koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin. Hallintotuomioistuin voisi erityisestä syystä määrätä asianosaisen osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä ilman tämän suostumusta. Lisäksi säädettäisiin mahdollisuudesta järjestää suullinen käsittely tai suullinen valmistelu kokonaisuudessaan etäyhteyden välityksellä etäoikeudenkäyntinä. Myös oikeudenkäynnin julkisuutta hallintotuomioistuimissa koskevaa lainsäädäntöä täsmennettäisiin sääntelyn huomioon ottamiseksi. Lisäksi esityksessä ehdotetaan valituksia käsittelemään perustettujen muutoksenhakulautakuntien osalta muun ohella työjärjestystä koskevaa sääntelyä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027.
PERUSTELUT
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman (Vahva ja välittävä Suomi, s. 6, 112 ja 189) mukaan Suomi on teknologinen edelläkävijä, joka hyödyntää digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuudet täysimääräisesti, ihmiset mukana pitäen. Digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen ovat hallitusohjelman mukaan yksi tärkeimmistä keinoista parantaa julkisten palveluiden laatua, tehokkuutta ja saatavuutta. Oikeudenkäyntien osalta tavoitteena on nopeuttaa ja sujuvoittaa prosesseja samalla huomioiden oikeusturva ja perusoikeudet. Keinoina ovat muun muassa sähköisten toimintatapojen ja etäyhteyksien käytön hyödyntäminen.
Asianosaisten ja muiden kuultavien mahdollisuudet käyttää etäyhteyksiä hallintotuomioistuinten suullisissa käsittelyissä ovat lisääntyneet viime aikoina. Myös voimassa olevaan hallintoprosessia koskevaan lainsäädäntöön sisältyy erikseen säännös kuulemisesta teknisellä tiedonvälitystavalla.
Teknologian kehittymisen lisäksi koronaviruspandemia on vaikuttanut merkittävällä tavalla etäyhteys- ja etätyökäytäntöjen kehittymiseen. Pandemian aikana tuomioistuinten käyttöön hankittiin myös lisää videoneuvottelulaitteita. Etäyhteyksien käyttäminen on tuonut aika- ja kustannussäästöjä niin asianosaisille kuin valtiollekin ja toisaalta edesauttanut sitä, ettei asioiden ratkaiseminen viivästyisi.
Lainsäädäntö ei kuitenkaan ole pysynyt teknologisen kehityksen tasalla. Korkein oikeus on ratkaisuissaan huomauttanut, ettei tuomarin mahdollisuudesta osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteydellä ole erikseen säädetty (KKO 2021:91 ja KKO 2021:92). Sittemmin etäyhteyksien käyttöä on arvioitu ja siitä on säädetty kattavammin yleisten tuomioistuinten osalta vuonna 2025 voimaan tulleella lainsäädännöllä (HE 63/2024 vp). Hallintoprosessin osalta tällaista etäyhteyksien käyttöä koskevan lainsäädännön kattavampaa arviointia ei ole aiemmin tehty.
Lisäksi apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota siihen, tulisiko etäyhteyksien käytöstä hallintoprosessissa säätää myös lainkäyttöelimen sisäisten istuntojen, kuten esittelymenettelyn, osalta. (OKV/2213/10/2023)
1.2Valmistelu
Oikeusministeriössä laadittiin vuonna 2023 arviomuistio tuomareiden etäosallistumismahdollisuudesta hallintoprosessissa (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2023:21). Arviomuistio oli keväällä 2023 lausuntokierroksella, ja lausunnoista on laadittu tiivistelmä (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2024:26).
Lakiesitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä. Oikeusministeriön 1.2.2023 asettama Oikeusvaltion takeet ja oikeuslaitoksen kehittäminen -työryhmä (oikeuslaitostyöryhmä) asetti 2.12.2024 Etäyhteyksien käyttäminen hallintolainkäyttöasioissa -hankeryhmän tukemaan virkatyönä tehtävää valmistelua.
Luonnos hallituksen esitykseksi on ollut lausuntokierroksella 17.4.–22.5.2026. Lausuntotiivistelmä ja lausunnot ovat alla mainitussa julkisessa palvelussa.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=OM044:00/2023 tunnuksella OM044:00/2023.
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Hallintoprosessi ja etäyhteydet
2.1.1Hallintoprosessista yleisesti Hallintoprosessilla tai hallintolainkäytöllä tarkoitetaan oikeudenkäyntimenettelyä hallintotuomioistuimissa, jossa käsitellään viranomaisen päätökseen kohdistuvia valituksia ja muita julkisoikeudellisia oikeusriitoja. Tavallisesti kyse on muutoksenhausta hallintoasiassa annettuun viranomaisen päätökseen.
Hallintoprosessin tehtävänä on antaa hallintoasioissa ja muuta julkisoikeudellista oikeussuhdetta koskevissa asioissa oikeusturvaa perustuslain 21 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä ja huolehtia lainkäyttömenettelyn kautta perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn julkisen vallan käytön lainmukaisuuden valvonnasta. Hallintoprosessi toimii siten osaltaan oikeusvaltion perusteiden takeena. Hallintoprosessi muodostaa itsenäisen prosessilajin siviili- ja rikosprosessin rinnalla, ja hallintoprosessilla on omat erityispiirteensä, jotka erottavat sen muista prosessilajeista.
Hallintoprosessia sääntelee vuonna 2020 voimaan tullut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki (808/2019, jäljempänä myös HOL), joka korvasi aiemman hallintolainkäyttölain (586/1996). HOL:ssa säädetään oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista hallintoasiaa ja muuta julkisoikeudellista oikeussuhdetta koskevassa oikeudenkäynnissä.
Oikeusturvan toteutuminen edellyttää oikeusturvan saatavuuden turvaamista niin, että laissa määritellään edellytykset, joiden mukaan hallintopäätöksen lainmukaisuus on saatettavissa riippumattoman tuomioistuimen arvioitavaksi. Oikeusturvaan sisältyvät myös oikeudenmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn takeet, joihin kuuluvat esimerkiksi oikeudenkäyntiprosessin vastavuoroisuus, tasapuolisuus ja viivytyksettömyys sekä tuomioistuimen päätösten perusteleminen asianmukaisesti ja ymmärrettävästi. Tuomioistuimilta edellytetään myös, että oikeudenkäyntimenettely koetaan oikeudenmukaiseksi. Koetun oikeusturvan kannalta on tärkeää, että hallintotuomioistuinten toiminta on riittävän selkeää, yhtenäistä ja ennakoitavaa, samoin kuin se, että oikeudenkäyntimenettely näyttää tasapuoliselta ja oikeudenmukaiselta myös ulkoapäin tarkasteltuna.
Hallintotuomioistuinjärjestelmä on kaksiasteinen muodostuen alueellisista hallinto-oikeuksista ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Viranomaisten tekemistä päätöksistä valitetaan pääosin yleisiin hallintotuomioistuimiin, joita ovat alueelliset hallinto-oikeudet, Ahvenanmaan hallintotuomioistuin ja korkein hallinto-oikeus. Yleiset hallintotuomioistuimet käsittelevät valitusten ohella hakemus- ja alistusasioita, kuten hallintoriitoja ja tahdosta riippumatonta hoitoa koskevia mielenterveyslain mukaisia alistusasioita. Ylimpänä hallintotuomioistuimena korkeimman hallinto-oikeuden tehtäviin kuuluu myös valvoa lainkäyttöä omalla toimialallaan perustuslain 99 §:n 2 momentin mukaisesti.
Hallintolainkäyttöasioita käsitellään myös erityistuomioistuimissa, joita ovat vakuutusoikeus, markkinaoikeus ja työtuomioistuin. Lisäksi hallintolainkäyttöasioita käsitellään tiettyjen asiaryhmien valitusasioita käsittelemään perustetuissa muutoksenhakulautakunnissa. HOL:ia sovelletaankin mainituissa erityistuomioistuimissa, kun kyse on hallintoasiaa koskevasta oikeudenkäynnistä. HOL:ia sovelletaan myös valitusasioita käsittelemään perustetuissa lautakunnissa, jos niin erikseen säädetään. Oikaisuvaatimuksia käsittelevät lautakunnat jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Asiat käsitellään hallintotuomioistuimissa kirjallisesti valituksen, valituksen kohteena olevan päätöksen ja muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Asiassa voidaan järjestää myös suullinen valmistelu, suullinen käsittely, katselmus tai tarkastus. Nämä ovat kuitenkin ainoastaan asian lisäselvityskeinoja kirjallisen menettelyn rinnalla. Hallintotuomioistuimen ratkaisun perusteena ei siten ole ainoastaan suullisessa käsittelyssä esitetty aineisto. Hallintotuomioistuimessa asia ratkaistaan kirjallisesti, eikä ratkaisua voida tehdä esimerkiksi suullisessa valmistelussa tai suullisessa käsittelyssä. Muun muassa tämän vuoksi hallintotuomioistuinten suullisia käsittelyjä ei kutsuta yleisten tuomioistuinten tapaan pääkäsittelyiksi.
Hallintotuomioistuimissa ei ole edellä mainitun vuoksi perinteisesti korostettu suullisuutta, oikeudenkäynnin osapuolten ja tuomioistuimen kommunikaation välittömyyttä taikka asian käsittelyn ajalliseen keskittämiseen pyrkimistä samalla tavoin kuin yleisissä tuomioistuimissa, vaikka nämä ovat oikeudenkäynnin olennaisia arvoja myös hallintoprosessissa.
Käsiteltävien asioiden luonteiden erojen perusteella esimerkiksi todistelun merkitys ei usein ole hallintotuomioistuimissa vastaavanlainen kuin yleisissä tuomioistuimissa. Käytännössä valittajan henkilökohtainen kuuleminen nousee usein erityisen merkitykselliseksi. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tulee kuitenkin toteutua hallintotuomioistuimissa samalla tavoin, olipa kysymys kirjallisessa menettelyssä ratkaistavasta asiasta tai sellaisesta asian ratkaisemisesta, jossa lisäselvityskeinoina käytetään esimerkiksi suullista valmistelua tai suullista käsittelyä.
2.1.2Asiamäärät hallintolainkäytössä Alueelliset hallinto-oikeudet ratkaisivat vuonna 2025 yhteensä lähes 20 000 asiaa. Hallinto-oikeuksissa suullinen käsittely on järjestetty viime aikoina noin 800 asiassa vuosittain. Hallintotuomioistuimissa korostuu näin ollen kirjallinen menettely ja suullisten käsittelyjen määrä on perinteisesti ollut melko vähäinen. Vuonna 2025 hallinto-oikeuksien keskimääräinen asiakohtainen käsittelyaika oli 8,1 kuukautta.
Korkein hallinto-oikeus ratkaisi vuonna 2025 yhteensä noin 3 500 asiaa. Ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,6 kuukautta. Suullisia käsittelyjä järjestetään korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuositasolla hyvin vähän.
Vakuutusoikeus ratkaisi vuonna 2025 yhteensä noin 3 500 asiaa. Keskimääräinen käsittelyaika oli 12,2 kuukautta. Vakuutusoikeudessa suullisia käsittelyjä järjestetään hyvin vähän, käytännössä enintään yksittäisiä vuosittain. Markkinaoikeus ratkaisi vuonna 2025 yhteensä noin 800 asiaa. Keskimääräinen käsittelyaika oli 7,1 kuukautta. Markkinaoikeudessa suullisten käsittelyjen määrä ei myöskään ole suuri, mutta yksikin suullinen käsittely saattaa kestää useita päiviä. Hallinto-oikeuksissa taas suullinen selvitys vastaanotetaan pääsääntöisesti yhden päivän aikana.
Työtuomioistuin käsittelee hallintolainkäytön järjestyksessä työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetussa laissa (56/2001) tarkoitetut valitukset työehtosopimuksen yleissitovuudesta sekä työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetussa laissa (400/2004) tarkoitetut valitukset työneuvoston oikaisuvaatimukseen antamasta päätöksestä. Käytännössä hallintolainkäytön järjestyksessä ratkaistavia valitusasioita saapuu työtuomioistuimeen vain satunnaisesti.
HOL:ia soveltavissa muutoksenhakulautakunnissa suullisia käsittelyjä ei järjestetä juuri lainkaan. Käsiteltävien asioiden määrät voivat kuitenkin olla suuria. Esimerkiksi sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta ratkaisi vuonna 2025 yli 42 000 asiaa, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta noin 5 500 asiaa ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta yli 3 200 asiaa.
2.1.3Suullinen käsittely hallintoprosessissa Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 luvussa säädetään suullisesta käsittelystä. Hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii eikä hallintotuomioistuin katso suullista käsittelyä mainitussa laissa säädettyjen edellytysten vuoksi tarpeettomaksi.
Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä. Hallintolainkäytössä lähtökohtana on edelläkin todetusti kirjallinen prosessi, jota voidaan täydentää suullisella käsittelyllä. Tuomioistuimen ratkaisun perusteena ei siten ole ainoastaan suullisessa käsittelyssä esitetty aineisto, eikä hallintoprosessissa ole suullista pääkäsittelyä kuten riita- ja rikosprosesseissa. Hallintotuomioistuimissa käsiteltävä oikeudenkäyntimateriaali onkin kertynyt usein pääosin hallintoviranomaisessa, jonka päätöksestä valitetaan hallintotuomioistuimeen. Hallintotuomioistuin arvioi, onko kirjallista menettelyä täydentävälle tai selkeyttävälle suulliselle käsittelylle tarvetta. Suullisen käsittelyn tavoitteena on tosiseikkojen selvittäminen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttaminen.
Suullinen käsittely on tarpeen esimerkiksi silloin, kun asian ratkaisemiseksi on tarpeen kuulla todistajia suullisesti todistajanvakuutuksen nojalla. Tällöin voi olla kyse siitä, että asiassa esitetty kirjallinen selvitys on puutteellista tai siihen sisältyy ristiriitaisuuksia. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla myös asianosaisia ja asiantuntijoita. Oikeudenkäynnin osapuolet voivat suullisessa käsittelyssä käyttää kyselyoikeuttaan. Tarvittaessa myös tuomioistuin voi esittää täsmentäviä kysymyksiä kuultaville. Hallintotuomioistuinten suullisissa käsittelyissä on perinteisesti korostunut asianosaisen henkilökohtainen kuuleminen.
Suullisen käsittelyn järjestäminen voi olla tarpeen myös perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi. Oikeudenkäynnin julkisuus sisältyy oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusvaatimuksiin, ja suullisuus on ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä liittynyt oikeudenkäynnin julkisuuden turvaamiseen. Yksittäisessä tapauksessa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden toteuttaminen määräytyy kuitenkin tapausta koskevan kokonaisarvioinnin perusteella.
Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain (381/2007) mukaan suullinen käsittely on lähtökohtaisesti julkinen. Suullinen käsittely voidaan kuitenkin lain mukaan toimittaa kokonaan tai tarpeellisin osin yleisön läsnä olematta esimerkiksi silloin, kun suullisessa käsittelyssä käsitellään salassa pidettäviä tietoja.
Asianosaisen oikeus suulliseen käsittelyyn korostuu erityisesti asioissa, joissa on kyse puuttumisesta hänen perusoikeuksiinsa. Valtaosassa niistä asioista, joissa hallintotuomioistuin järjestää suullisen käsittelyn, onkin kyse voimakkaasti perusoikeuksiin puuttuvasta asiasta, jolloin myös asianosaisen suullisen käsittelyn järjestämistä koskeva vaatimus on usein nähty aiheelliseksi hyväksyä. Tällaisia ovat esimerkiksi tahdonvastaista lapsen huostaanottoa ja tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat asiat sekä ulkomaalaisasiat, erityisesti kansainvälistä suojelua koskevat asiat. Näissä asiaryhmissä suullinen käsittely järjestetään lähtökohtaisesti, jos asianosainen sitä pyytää. Sen lisäksi, että kyse on voimakkaasti perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin puuttumisesta, kyse on lähtökohtaisesti myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvatuista ihmisoikeuksista. Tällöin henkilölle tulee antaa mahdollisuus itse kertoa suullisesti tuomioistuimelle henkilökohtaisesta tilanteestaan. Tämän luonteisissa asioissa olosuhteet edellyttävät tuomioistuimen muodostavan oman käsityksensä asian osapuolista antamalla heille tilaisuuden selittää henkilökohtaista tilannettaan itse tai edustajansa välityksellä. Hallintotuomioistuimen olisi tietyissä tilanteissa syytä tiedustella myös oma-aloitteisesti asianosaisten näkemystä suullisen käsittelyn tarpeesta (ks. esim. KHO 2015:177).
Valittajan oikeussuojan tarve on korostunut kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa, joissa vedotaan seikkaan, joka objektiivisesti arvioiden saattaa aiheuttaa vainon tai vakavan haitan vaaraa. Tämä vaikuttaa myös tuomioistuimen selvittämisvelvollisuuteen ja siten suullisen käsittelyn järjestämisen tarpeen arviointiin myös siinä tilanteessa, että suullista käsittelyä ei ole nimenomaisesti vaadittu. Suullisia käsittelyjä järjestetään erityisesti sellaisissa kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa, joissa on kysymys hakijan henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnista esimerkiksi hengellisen vakaumuksen tai seksuaalisen suuntautumisen suhteen, sekä sellaisissa perhesideperusteisia oleskelulupia koskevissa asioissa, joihin liittyy epäily lumeavioliitosta.
Edelläkin todetusti myös hallintotuomioistuimissa yleisten tuomioistuinten tapaan suullisen käsittelyn julkisuus on pääsääntö. Edellä mainituissa asiaryhmissä käsitellään kuitenkin salassa pidettäviä tietoja, minkä vuoksi käytännössä suulliset käsittelyt järjestetään lähes poikkeuksetta suljettuina ja yleisön läsnä olematta. Suullisten käsittelyjen järjestäminen varsin usein yleisön läsnä olematta käsiteltävistä asiaryhmistä johtuen onkin hallintoprosessin ominaispiirre, joka poikkeaa yleisistä tuomioistuimista, joissa pääkäsittelyt järjestetään säännönmukaisesti julkisina.
Vaikka edellä mainitut asiaryhmät muodostavat pääosan niistä asioista, joissa suullisia käsittelyjä järjestetään, hallinto- ja erityistuomioistuinten käsittelemissä muissakin asiaryhmissä voi olla yksittäisiä asioita taikka määrällisesti pienempiä asiaryhmiä, joissa järjestetään suullisia käsittelyjä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi virkasuhteen päättämiset, kun on kyse henkilöstä riippuvista irtisanomisperusteista.
Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvat velvoitteet asianosaisen vähimmäisoikeuksista voivat olla merkityksellisiä harkittaessa suullisen käsittelyn järjestämistä esimerkiksi hallinnollista sanktiota koskevassa asiassa. Yksityisen asianosaisen pyytämän suullisen käsittelyn järjestäminen tällaisissa asioissa tuomioistuimessa voi olla osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, että muun muassa veronkorotusta koskeva asia on valtion sisäisessä tuomioistuimessa tapahtuvassa käsittelyssä rikosasian luonteinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa tulkittaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tällaisen asian yhteydessä verovelvollisen kansalliselle tuomioistuimelle esittämää suullisen kuulemisen järjestämistä koskevaa pyyntöä ja sen perusteita on arvioitava mainitussa artiklassa asetettuihin vaatimuksiin nähden. Vaikka hallinnollista sanktiota koskeva asia on rikosasian luonteinen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tarkoittamassa mielessä, voidaan yleisenä tulkintalinjauksena todeta, että esimerkiksi veronkorotusta koskevassa asiassa oikeutta suulliseen käsittelyyn ei ole oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä arvioitaessa pidettävä yhtä painavana oikeutena kuin rikosoikeuden alaan suoranaisesti kuuluvassa asiassa (esim. EIT 2006 Jussila v. Suomi).
Hallintoprosessissa lähtökohta suullisen käsittelyn järjestämiseen eroaakin yleisten tuomioistuinten suullisesta, välittömästä ja keskitetystä pääkäsittelystä merkittävästi siten, että suullinen käsittely järjestetään pääsääntöisesti vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin on harkinnut sen olevan tarpeellista juuri kyseisessä asiassa, johon liittyvä oikeudenkäynnin viranomaisessa kertynyt asiakirjamateriaali sillä on jo kirjallisena hallussaan. Suullinen käsittely on paitsi keino saada asian ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä hallinto-oikeuden käyttöön, myös keskeinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae.
2.1.4Suullinen valmistelu, katselmus ja tarkastus Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan hallintotuomioistuin voi järjestää suullisen valmistelun sen selvittämiseksi, mistä asiaan liittyvistä seikoista oikeudenkäynnin osapuolet ovat erimielisiä sekä mitä selvitystä vaatimusten tueksi on esitettävissä. Suullisessa valmistelussa ei kuulla todistajia eikä asiantuntijoita. Suulliseen valmisteluun voidaan kutsua yksinomaan asiamies, jollei asianosaisen henkilökohtaista läsnäoloa pidetä tarpeellisena.
Suullista valmistelua koskeva säännös on tuotu hallintoprosessiin HOL:n säätämisen yhteydessä. Säännöksen tarkoituksena on vahvistaa hallintotuomioistuimen prosessinjohtoa ja nopeuttaa asian käsittelyä hallintotuomioistuimessa. Suullisen valmistelun järjestäminen ei edellytä, että sen jälkeen asiassa välttämättä järjestettäisiin suullinen käsittely, katselmus tai tarkastus. Suullinen valmistelu voisi kuitenkin selkeyttää mahdollista suullista käsittelyä. (HE 29/2018 vp)
Suullista valmistelua on toistaiseksi hyödynnetty hallintotuomioistuimissa harvoin, eikä sen käytöstä ole kertynyt kattavasti kokemuksia. Toisaalta erityistuomioistuimista markkinaoikeudessa suullinen valmistelu on koettu hyödylliseksi välineeksi erityisesti laajoissa ja vaikeissa asioissa. Suullista valmistelua käytetään varsin säännönmukaisesti erityisesti kilpailuoikeudellisissa asioissa, joissa käsitellään kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitystä kartelliasiassa.
Myös katselmus on yksi asian selvittämisen keino. Katselmuksessa tehdään havaintoja kiinteistöstä, maisemasta, rakennelmasta tai muusta sellaisesta kohteesta, jota ei hankaluudetta voida tuoda tuomioistuimeen. Katselmuksia järjestetään esimerkiksi ympäristönsuojelulain (527/2014), vesilain (587/2011), alueidenkäyttölain (132/1999) ja rakentamislain (751/2023) soveltamista koskevissa asioissa.
Hallintotuomioistuin voi katselmuksen sijasta tehdä paikalla tarkastuksen tosiseikan todentamiseksi. Tarkastus olisi siten katselmusta kevyempi menettely, jonka voi suorittaa yksi lainoppinut jäsen koko ratkaisukokoonpanon sijaan. Keskeinen ero katselmukseen verrattuna on se, että tarkastuksessa ainoastaan todetaan jonkin tosiseikan olemassaolo. Tällaisia tosiseikan todentamisia voisivat olla esimerkiksi liikennemerkin kuvaaminen (pysäköintivirhemaksu), oviaukon leveyden mittaaminen (vammaispalvelu), melun mittaaminen (terveydensuojelu) tai veden virtaussuunta (rakennusasia). Arvioiden ja johtopäätösten tekeminen tarkastuksen kohteesta ovat osa tuomioistuimen päätösharkintaa.
2.1.5Etäyhteyksien käyttö hallintoprosessissa HOL 73 §:ssä säädetään kuulemisesta teknisellä tiedonvälitystavalla. Säännöksen mukaan todistajaa tai muuta henkilöä voidaan kuulla suullisesti myös käyttäen videoneuvottelua tai muuta tiedonvälitystapaa.
Esitöiden mukaan teknisellä tiedonvälitystavalla voidaan kuulla oikeudenkäynnin osapuolia, todistajaa, asiantuntijaa tai muuta oikeudenkäynnissä kuultavaa. Teknisellä tiedonvälitystavalla tarkoitetaan edellä tietoliikenneverkossa tapahtuvaa, kaksisuuntaista etäneuvottelua. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi edellytetään pääsääntöisesti, että käytettävissä tulisi olla sekä ääni- että näköyhteys. Tuomioistuin voisi erityisestä syystä kuulla henkilöä ilman näköyhteyttä. Tällainen tilanne voisi hallituksen esityksen mukaan olla esimerkiksi silloin, kun kuullaan asiantuntijaa. Käytännössä puhelimella on voitu kuulla myös todistajia tilanteissa, joissa todistajan uskottavuuteen ei liity erityisiä kysymyksiä. Näin on saatettu toimia esimerkiksi kuultaessa seurakunnan työntekijöitä kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. (HE 29/2018 vp, s. 140)
Edelleen HOL:n esitöiden mukaan kuulemisen toteutustapa on tuomioistuimen harkinnassa. Tuomioistuimen on arvioitava, milloin kuuleminen videoyhteydellä tai puhelimitse on tarkoituksenmukaista. Olennaista olisi varmistua siitä, että kuultavan kertomuksen uskottavuutta voidaan luotettavasti arvioida ilman hänen läsnäoloaankin. Syynä videoyhteydellä kuulemiseen voisi olla esimerkiksi se, että kuultava on laitoshoidossa, vankina tai että asianosainen olisi uhkaillut kuultavaa, ja sen vuoksi voisi asianosaisen läsnä ollessa jättää ilmaisematta, mitä tietää asiasta. Tuomioistuimen tulisi hallituksen esityksen mukaan kuulemisen toteuttamistapaa harkitessaan ottaa huomioon myös esimerkiksi hallintotuomioistuimeen saapumisesta aiheutuvat matkakustannukset. (HE 29/2018 vp, s. 140)
Kuten edellä on selostettu, käytännössä suullisia käsittelyjä on järjestetty erityisesti tietyissä asiaryhmissä, kuten lastensuojelu- ja mielenterveysasioissa sekä kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Siten myös etäyhteyksien käyttökokemukset painottuvat näihin asioihin. Etenkin useampia kuultavia sisältävissä suullisissa käsittelyissä on suhteellisen tavallista, että esimerkiksi yhtä tai useampaa todistajaa kuullaan puhelimitse tai videoyhteydellä. Erityisen hyvin etäyhteyksin tapahtuvan kuulemisen on katsottu soveltuvan asiantuntijoiden ja viranomaisten kuulemiseen. Tosin asianosaisenkin ollessa paikalla istuntosalissa on usein nähty asianmukaisempana, että myös valituksenalaisen päätöksen tehneen viranomaisen edustaja on paikan päällä.
Etäyhteyksien käytössä on paljon maantieteellistä ja tuomioistuinkohtaista vaihtelua. Eniten kokemusta etäyhteyksien hyödyntämisestä suullisissa käsittelyissä on Pohjois- ja Itä-Suomen hallinto-oikeuksissa. Syynä tähän ovat erityisesti pitkät välimatkat. Sen sijaan eteläisemmässä Suomessa sijaitsevissa tuomioistuimissa etäyhteyksiä käytetään vähemmän säännönmukaisesti. Näissäkin etäyhteyksiä käytetään esimerkiksi todistajan kuulemiseen tämän asuessa kauempana.
Pyyntöjä etäosallistumiseen saapuu asianosaisilta, mutta myös valituksenalaisen päätöksen tehneeltä viranomaiselta. Yleisimmin asianosaista halutaan kuulla istuntosalissa, mutta etäkuulemistakin on hyödynnetty. Asianosainen on saattanut osallistua suulliseen käsittelyyn esimerkiksi lähempänä sijaitsevan käräjäoikeuden tiloista käsin videoyhteyden välityksellä. Asianosaisia on kuultu myös etäyhteyksin esimerkiksi asianosaisen ollessa vankilassa. Viranomainen on saattanut osallistua suulliseen käsittelyyn myös omasta toimipisteestään käsin. Esimerkiksi Maahanmuuttoviraston toimipiste sijaitsee Helsingissä, minkä vuoksi ulkomaalaisasioissa viranomaista on saatettu kuulla pitkän välimatkan vuoksi etäyhteyksin erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Puhelinkuuleminen on nähty toimivaksi tavaksi todistajien kuulemisessa, joskin todistajan henkilöllisyyden varmistaminen on saattanut toisinaan tuottaa vaikeuksia. Kokemusta on myös siitä, että todistelua on jouduttu tämän vuoksi rajoittamaan.
Tuomioistuimilla on pääasiassa myönteisiä kokemuksia etäyhteyksien käytöstä suullisissa käsittelyissä. Etäyhteyksien käyttö on luonnollisesti sujuvampaa niissä tuomioistuimissa, joissa niitä käytetään säännönmukaisemmin. Toisinaan myös teknisiä ongelmia on esiintynyt esimerkiksi kuvan tai äänen näkymisessä tai kuulumisessa, mutta ongelmat on tavanomaisesti saatu ratkaistua suullisen käsittelyn aikana. Pääosin etäkuulemisen on nähty siten joustavoittaneen ja edesauttaneen asian käsittelyä.
Suullisen valmistelun osalta tilanne poikkeaa suullisesta käsittelystä. Suullista valmistelua on hallintotuomioistuimissa käytetty ainakin toistaiseksi varsin vähän, minkä vuoksi myöskään etäyhteyksien käyttökokemuksia ei ole juurikaan kertynyt. Toisaalta suulliseen valmisteluun etäyhteyksien hyödyntämisen voidaan ajatella sopivan erityisen hyvin jo siksikin, ettei suullisessa valmistelussa kuulla todistajia tai asiantuntijoita eikä muutoinkaan oteta vastaan todistelua. Markkinaoikeudessa suullista valmistelua on hyödynnetty erityisesti kilpailuoikeudellisissa asioissa, ja suullisia valmisteluja on järjestetty myös etäyhteyksin erityisesti koronapandemian aikana.
2.2Tietojärjestelmiä, tietoturvallisuutta ja henkilötietojen suojaa koskeva sääntely
2.2.1Tiedonhallintalaki Julkisten toimijoiden, kuten viranomaisten ja myös tuomioistuinten tietojärjestelmiä ja tietoturvaa sekä etäyhteyksien käyttöä säännellään usealla eri lailla, minkä lisäksi erityisesti henkilötietojen suojasta säädetään myös EU:n tasolla.
Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua lakia (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki) sovelletaan tiedonhallintaan ja tietojärjestelmien käyttöön, kun viranomaiset käsittelevät tietoaineistoja. Laissa tarkoitettuja tiedonhallintayksikköjä ovat muun ohella tuomioistuimet ja valitusasioita käsittelemään perustetut lautakunnat.
Tiedonhallintalain mukaan tiedonhallintayksikön on varmistettava tietoaineistojen ja tietojärjestelmien tietoturvallisuus koko niiden elinkaaren ajan. Säännös muodostaa kokonaisuuden, johon kuuluu riskien arviointi, tietoturvallisuustoimenpiteiden suunnittelu tunnistettujen riskien perusteella sekä tietoturvallisuustoimenpiteiden toteuttaminen (HE 284/2018 vp, s. 92).
Sääntely ei tee eroa sen suhteen, mihin tarkoitukseen tiedonhallintayksikön tietoaineistoja ja tietojärjestelmiä käytetään, kun tuomioistuimet tai muutoksenhakulautakunnat käsittelevät tietoaineistoja.
2.2.2EU:n yleinen tietosuoja-asetus EU:n yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679 muodostaa yleisen oikeudellisen kehyksen henkilötietojen käsittelylle Euroopan unionissa. Tietosuoja-asetusta sovelletaan kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn, joka on kokonaan tai osittain automaattista taikka osa henkilörekisteriä (2 artikla). Viranomaiset (ja tuomioistuimet) toimivat asetuksen tarkoittamina rekisterinpitäjinä silloin, kun ne määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot viranomais- ja lainkäyttötehtäviensä hoitamiseksi.
Tuomioistuimia koskee lisäksi erityissääntely siltä osin kuin ne suorittavat lainkäyttötehtäviä, mikä ilmenee muun muassa valvontaviranomaisen toimivallan rajoituksena (55 artiklan 3 kohta). Valvontaviranomaisten toimivalta ei saa kattaa tuomioistuinten oikeudellisiin tehtäviin liittyvää henkilötietojen käsittelyä, jotta voidaan turvata oikeuslaitoksen riippumattomuus sen hoitaessa lainkäyttötehtäviään, päätöksenteko mukaan lukien (johdanto-osan 20 kappale). Lienee tulkittavissa, että vastaava rajaus valvonnan osalta koskee muutoksenhakulautakuntia siltä osin, kuin nämä hoitavat lainkäyttötehtäviä.
Käytännössä tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntienkin osalta henkilötietojen käsittelyn tulee perustua johonkin asetuksessa säädettyyn käsittelyperusteeseen (6 ja 9 artiklat). Henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava henkilötietojen käsittelyä koskevia perusperiaatteita (5 artikla), kuten lainmukaisuutta, kohtuullisuutta ja läpinäkyvyyttä, käyttötarkoitussidonnaisuutta, tietojen minimointia sekä eheyttä ja luottamuksellisuutta. Nämä periaatteet ohjaavat myös tuomioistuimen ja muutoksenhakulautakunnan sisäistä toimintaa yleisellä tasolla riippumatta käytettävästä työskentelytavasta.
Etäyhteyksin toteutettavassa tuomioistuimen ja muutoksenhakulautakunnan toiminnassa henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetuksen yleisiä tietoturvaa ja riskienhallintaa koskevia vaatimuksia. Rekisterinpitäjän on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi käsittelyyn liittyviltä riskeiltä (32 artikla) sekä huolehdittava siitä, että tietosuoja otetaan huomioon jo käsittelytoimien suunnittelussa ja oletusarvoisesti (25 artikla).
Tietosuoja-asetuksen rinnalla sovellettavaksi voi tulla myös kansallinen tietosuojalaki (1050/2018) tai erityislainsäädäntö.
2.2.3Rikosasioiden tietosuojadirektiivi ja rikosasioiden tietosuojalaki
Toinen henkilötietojen käsittelyyn sovellettava yleislaki yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain lisäksi on henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettu laki (1054/2018, jäljempänä rikosasioiden tietosuojalaki). Lailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (jäljempänä rikosasioiden tietosuojadirektiivi).
Rikosasioiden tietosuojalakia sovelletaan muun ohella tuomioistuinten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä henkilötietoja, kun kysymys on rikosasian käsittelemisestä tuomioistuimessa. Rikosasioiden tietosuojalain soveltamisala onkin huomattavasti yleisen tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaa kapeampi.
Rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään suojatoimista, jotka rekisterinpitäjän on toteutettava, kun käsitellään henkilötietoja. Rikosasioiden tietosuojalaissa säädetään muun ohella rekisterinpitäjän vastuusta ja velvollisuudesta toteuttaa tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet osoitusvelvollisuuden täyttämiseksi, sisäänrakennetusta ja oletusarvoisesta tietosuojasta sekä tietosuojaa koskevasta vaikutustenarvioinnista. Lisäksi rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla on paljon suojatoimisääntelyä sisältävää erityislainsäädäntöä, jota sovelletaan direktiivin soveltamisalalla toimiviin viranomaisiin.
2.3Etäyhteydet tuomioistuinten sisäisissä istunnoissa
2.3.1Sisäisten etäistuntojen järjestämisestä yleisesti Tässä esityksessä etäyhteyksin järjestettävästä esittelymenettelystä, päätösneuvottelusta tai vastaavasta tuomioistuimen tai muutoksenhakulautakunnan sisäisestä istunnosta käytetään nimitystä ”sisäinen etäistunto”. Sisäisellä etäistunnolla sen sijaan ei tarkoiteta sellaisen suullisen käsittelyn tai pääkäsittelyn järjestämistä etäyhteyksin, johon osallistuu lainkäyttöelimen tai sen kokoonpanon ulkopuolisia toimijoita, kuten jutun asianosaisia. Sen sijaan sisäiseen etäistuntoon voi osallistua esimerkiksi sivutoimisia asiantuntijajäseniä, jotka ovat osa asiaa ratkaisevaa lainkäyttökokoonpanoa.
Perinteisen läsnäistunnon, jossa lainkäyttöhenkilöstö on fyysisesti paikalla samassa tilassa, rinnalla etäistunnot ovat viime vuosina erityisesti koronapandemian myötä yleistyneet ja jossain määrin vakiintuneetkin osaksi tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien toimintatapoja. Etäistuntojen etuina on nähty erityisesti niiden joustava ja nopea järjestäminen tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla. Etäistunnon järjestäminen ei vaadi myöskään ajan käyttämistä matkustamiseen samalla tavalla kuin läsnäistunnon järjestäminen.
Sisäisten etäistuntojen hyödyntäminen tarkoituksenmukaisissa tilanteissa voidaan nähdä myös osana esityksessä aiemmin todettuja oikeuslaitoksen sujuvoittamis- ja tehostamistoimia. Etäistunnot ovat yksi keino, joka voi tuoda helpotusta pitkiin käsittelyaikoihin.
Sisäisten etäistuntojen yleistymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti 2010-luvun jälkeinen tekninen kehitys ja tuomioistuinten käyttöön ottamat tietojärjestelmät, jotka ovat mahdollistaneet pitkälti myös esimerkiksi fyysisestä asiakirjamateriaalista luopumisen useissa lainkäyttötehtäviä hoitavissa tuomioistuimissa ja viranomaisissa. Hallintotuomioistuimissa otettiin käyttöön HAIPA-asianhallintajärjestelmä vuonna 2020
[1]. Yleisten tuomioistuinten AIPA-järjestelmää on kehitetty pitkäaikaisesti, ja järjestelmän ensimmäinen käyttöönotto on tapahtunut jo vuonna 2016, minkä jälkeen järjestelmän käyttö on laajentunut vaiheittain muun ohella käräjäoikeuksien hakemus- ja riita-asioihin, ja sittemmin rikosasioihin vuonna 2024
[2]. Muutoksenhakulautakunnilla on käytössä myös omia sähköisiä asianhallintajärjestelmiään. Sähköinen asiakirjamateriaalin jakaminen ja etäyhteyksien käytön lisääntyminen on mahdollistanut myös sen, että tuomioistuimet ja lainkäyttötehtäviä hoitavat muutoksenhakulautakunnat ovat voineet rekrytoida esimerkiksi asiantuntijajäseniä muualtakin kuin tuomioistuimen tai lautakunnan välittömästä lähiympäristöstä. Tämä on helpottanut sivutoimisten asiantuntijajäsenten löytämistä.
Tässä esityksessä ehdotetaan muutoksia hallintoprosessia koskevaan lainsäädäntöön. Tuomioistuimen sisäisten istuntojen sääntelyä koskeva kysymys koskee periaatteellisesti kuitenkin myös yleisiä tuomioistuimia, minkä vuoksi tätä asiaa on tarpeen käsitellä laajemmin myös yleisten tuomioistuinten kannalta.
2.3.2Sisäiset istunnot ja niitä koskeva sääntely 2.3.2.1Sääntelytarvetta koskevat kannanotot
Sisäisten etäistuntojen sääntelytarvetta koskeva arviointitarve perustuu erityisesti apulaisoikeuskanslerin antamaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa koskevaan ratkaisuun (OKV/2213/10/2023). Ratkaisussa apulaisoikeuskansleri teki valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain (193/2000) 7 §:n mukaisen ehdotuksen siitä, että oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tulisi arvioida etäistuntojen osalta sääntelyn kehittämistarpeita hallintoprosessissa. Vaikka ratkaisu koski nimenomaisesti työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa, apulaisoikeuskansleri sisällytti ratkaisuunsa kannanottoja sisäisten etäistuntojen yleisemmästäkin sääntelytarpeesta hallintoprosessissa.
Sisäisiä etäistuntoja koskevaan lainsäädäntöön liittyen on tehty kehittämisehdotuksia jo oikeusministeriön laatimien arviomuistioiden
[3]
lausuntokierrosten yhteydessä. Esimerkiksi Tuomioistuinvirasto on arviomuistiosta antamassaan lausunnossa ehdottanut, että olisiko muutoksenhakuasteiden kuten esimerkiksi hallinto-oikeuksien esittelyistuntojen etämahdollisuuksista säädettävä selvyyden vuoksi. Vaikka nykytekniikka mahdollistaa tuomioistuinten jäsenten ja esittelijän etäosallistumisen, lainsäädäntö ei kuitenkaan tällaista mahdollisuutta tunne.
[4]
Myös eduskunnan oikeusasiamies totesi lausunnossaan (EOAK/4006/2023), että saatujen tietojen perusteella hallinto-oikeuksissa kokoonpanon jäsenet osallistuvat muihin istuntoihin kuin suullisiin käsittelyihin varsin laajasti etäyhteyksin ja että tämä voi olla ongelmallista neuvotteluiden ja välittömän vuorovaikutuksen näkökulmasta. Hän on pitänyt tältä osin perusteltuna pohtia jatkovalmistelussa myös sitä, olisiko syytä muihinkin istuntoihin kuin vain suullisiin käsittelyihin liittyen säätää tuomarin etäosallistumismahdollisuudesta.
[5]
Hallituksen esityksessä eduskunnalle etäyhteyksien käytön edistämistä oikeudenkäynneissä yleisissä tuomioistuimissa koskevaksi lainsäädännöksi on todettu, että erityiskysymyksenä osassa lausunnoista esitettiin, että myös tuomarin osallistumisesta esittelytilaisuuteen etäyhteydellä olisi säädettävä laissa. Tällaista sääntelyä ei kuitenkaan esityksessä pidetty perusteltuna. Esittelymenettely poikkeaa suullisista käsittelyistä muun muassa siinä, että esittelytilaisuudet eivät ole julkisia asianosaisille eivätkä yleisölle, eikä esittelyyn osallistuminen etäyhteydellä näistä syistä ole sellainen periaatteellinen kysymys, josta olisi välttämätöntä säätää lailla. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut muuttaa oikeustilaa esittelyihin osallistumisen osalta. Lainsäädännöstä tai ratkaisuista KKO 2021:91 ja KKO 2021:92 ei ole johdettavissa kieltoa etäyhteyksien käyttämiselle esittelyissä. Käytännössä tuomioistuimissa onkin käytetty, ja edelleen käytetään verraten laajasti ja joustavasti etäyhteyksiä esittelyissä. (HE 63/2024 vp, s. 32)
Myös lakivaliokunta totesi edellä mainittua esitystä arvioidessaan, ettei esityksessä esitetty erillistä sääntelyä jäsenen tai esittelijän osallistumisesta esittelytilaisuuteen etäyhteydellä. Valiokunta piti perusteltuna jatkossa arvioida, tulisiko asiasta säätää lailla. (LaVM 7/2024 vp, s. 4)
2.3.2.2Tuomioistuimet ja muutoksenhakulautakunnat
Tuomioistuinlakia
(673/2016)sovelletaan sen soveltamisalaa koskevien säännösten perusteella yleisiin tuomioistuimiin, yleisiin hallintotuomioistuimiin ja erityistuomioistuimiin. Lakia sovelletaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen (jäljempänä
KHO) ja korkeimpaan oikeuteen (jäljempänä
KKO) sekä niiden jäseniin kuitenkin vain, jollei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetussa laissa
(1265/2006)tai korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa
(665/2005)toisin säädetä. Yleiset hallintotuomioistuimet ja erityistuomioistuimet on määritelty tuomioistuinlaissa vastaavasti kuin HOL:ssa. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja ylimpänä oikeusasteena korkein oikeus. Valtakunnanoikeudesta säädetään erikseen valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä annetussa laissa
(196/2000).Tuomioistuinlakia ei sovelleta esimerkiksi valitusasioita käsittelemään perustettuihin lautakuntiin (jäljempänä muutoksenhakulautakunta), vaan näistä säädetään muutoksenhakulautakuntia koskevassa erityislainsäädännössä. HOL:ia sen sijaan sovelletaan myös valitusasioita käsittelemään perustetussa lautakunnassa siten kuin siitä erikseen säädetään. Tällaisia muutoksenhakulautakuntia ovat sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta (jäljempänä SAMU), työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta (jäljempänä TELK), tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta (jäljempänä TAMLA), kutsunta-asiain keskuslautakunta, saamelaiskäräjien vaaliluetteloasioiden muutoksenhakulautakunta, kuvaohjelmalautakunta, opiskelijoiden oikeusturvalautakunta ja puutavaran mittauslautakunta.
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
Suomessa toimii myös oikaisuvaatimuksia käsitteleviä lautakuntia sekä muita vastaavia elimiä, jotka eivät sovella HOL:ia. Tällainen on esimerkiksi verotuksen oikaisulautakunta, jonka antamasta päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen. Suomessa toimii myös erilaisia suosituksia antavia lautakuntia, kuten kuluttajariitalautakunta sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Tässä esityksessä muutoksenhakulautakunnalla ei viitata edellä mainitun kaltaisiin lautakuntiin, jotka eivät kuulu HOL:n soveltamisalaan.
2.3.2.3Asioiden ratkaiseminen esittelystä ja päätösneuvottelu
Tuomioistuinlain mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee asiat istunnossa esittelystä. Hovioikeus käsittelee ja ratkaisee lainkäyttöasiat istunnossa esittelystä tai pääkäsittelyssä. Korkeimmasta oikeudesta annetun lain ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain mukaan asiat ratkaistaan istunnoissa esittelystä. Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain (677/2016) mukaan asia ratkaistaan esittelystä istunnossa, mutta asia voidaan tietyin edellytyksin ratkaista myös istuntoa järjestämättä, kun ratkaisukokoonpanon jäsenet ovat olleet asiasta yksimielisiä. Myös lainkäyttötehtäviä hoitavia muutoksenhakulautakuntia koskevassa lainsäädännössä on säännöksiä asioiden ratkaisemisesta esittelystä (esim. laki sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnasta (1299/2006, jäljempänä SAMU-laki) 8 §).
Oikeudenkäymiskaaren (jäljempänä OK) mukaan käräjäoikeudessa päätösneuvottelu on pidettävä heti pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa
(370/2007)on määritelty tuomioistuimen neuvottelulla tarkoitettavan tuomioistuimen jäsenten ja esittelijän ratkaisun tekemistä varten käymiä neuvotteluja. Lain mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on salassa pidettävä muun ohella siltä osin kuin se sisältää tietoja tuomioistuimen neuvottelusta. Myöskään asianosaisella ei ole lain mukaan oikeutta saada tietoa tällaisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta. Edelleen lain mukaan tuomioistuimen neuvottelu ja äänestys toimitetaan asianosaisten ja yleisön läsnä olematta. Neuvottelun sisältö on pidettävä salassa. Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettuun lakiin
(381/2007)sisältyvät vastaavat säännökset siitä, että neuvottelu toimitetaan asianosaisten ja yleisön läsnä olematta, ja että neuvottelun sisältö ja sitä koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä myös asianosaisilta. Neuvottelusalaisuus toteuttaa perustuslain 3 §:n 3 momentissa turvattua tuomioistuinten riippumattomuutta ja on yksi riippumattoman oikeuslaitoksen perusedellytyksistä (esim. LaVL 14/1998 vp, s. 7 ja HE 13/2006 vp, s. 14).
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
Edellä mainituissa HOL:ssa, OK:ssa, korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetussa laissa tai korkeimmasta oikeudesta annetussa laissa ei ole säädetty edellä todettua tarkemmin esittelymenettelystä, kuten ei myöskään erityistuomioistuimia koskevassa lainsäädännössä, esimerkiksi oikeudenkäynnissä vakuutusoikeudesta annetussa laissa. Lainsäädäntöön sisältyy päätösvaltaisuuden osalta erityisesti koskien täysistuntoja kuitenkin joitakin säännöksiä, jotka ainakin lain sanamuotonsa mukaisesti tulkittuna vaikuttaisivat edellyttävän fyysistä läsnäoloa. OK:n mukaan hovioikeuden täysistunto on päätösvaltainen, kun vähintään puolet virassa olevista jäsenistä on läsnä. Hallinto-oikeuslain (430/1999) mukaan täysistunto on päätösvaltainen, kun läsnä on vähintään puolet hallinto-oikeuden ylituomarin ja hallinto-oikeustuomarin virassa olevista jäsenistä.
Vastaavaa lainsäädäntöä sisältyy myös erityistuomioistuinten osalta esimerkiksi oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annettuun lakiin täysistunnon ja vahvennetun istunnon osalta. Lisäksi muutoksenhakulautakuntien osalta esimerkiksi SAMU-laissa on säädetty ratkaisukokoonpanon päätösvaltaisuutta koskevassa pykälässä tämänkaltaisesta läsnäolovaatimuksesta.
Edellä mainitut lait on kuitenkin säädetty ennen kuin etäosallistuminen muutoin kuin puhelimen välityksellä on teknisesti mahdollistunut, eikä lakien esitöihin sisälly kannanottoja siitä, tarkoitetaanko säännöksillä nimenomaista fyysistä läsnäoloa. Esimerkiksi apulaisoikeuskansleri päätyi TELK:aa koskevassa ratkaisussaan siihen arvioon, ettei edellä mainitun kaltaiselle lainsäädännölle tulisi välttämättä antaa sellaista merkitystä, että säännökset edellyttäisivät itsessään fyysistä paikan päällä tapahtuvaa läsnäoloa (OKV/2213/10/2023, s. 8).
2.3.2.4Tuomioistuinten työjärjestystä koskeva sääntely Tuomioistuinlaissa säädetään tuomioistuimen toiminnan järjestämisestä. Lain mukaan tuomioistuimet vastaavat itse toimintansa järjestämisestä noudattaen, mitä tuomioistuinlaissa tai muussa laissa säädetään. Tarkemmat määräykset tuomioistuimen toiminnasta, lainkäyttö- ja hallintoasioiden käsittelystä ja muusta työskentelyn järjestämisestä annetaan työjärjestyksessä, jonka tuomioistuin hyväksyy.
Mainitun lainkohdan säännöskohtaisten perustelujen mukaan tuomioistuimet vastaavat laissa säädetyissä rajoissa itse toimintansa järjestämisestä. Tuomioistuimilla on siten yhtäältä velvollisuus huolehtia lainkäyttö- ja muun toimintansa järjestämisestä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset huomioon ottaen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa toiminnan järjestämistä siten, että asiat saadaan käsiteltyä tehokkaasti ja asianmukaisesti kohtuullisessa ajassa ilman aiheetonta viivytystä. Tuomioistuimilla on toisaalta oikeus päättää lainkäyttötoiminnastaan ulkopuolisten siihen puuttumatta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tuomioistuimet päättävät itse asioiden jakamisesta, lainkäyttötyön ja muun toiminnan organisoinnista, tuomareiden ja muun henkilöstön sijoittamisesta eri yksiköihin sekä koulutuksesta. Kun esityksen mukaan asetuksen tasoisesta sääntelystä luovuttaisiin, tuomioistuinten työjärjestyksen merkitys korostuu entisestään. Tuomioistuinlain useassa säännöksessä edellytetään, että tietystä asiasta annetaan määräyksiä työjärjestyksessä. Työjärjestyksessä voisi siten olla esimerkiksi määräyksiä tuomioistuimen organisaatiosta, henkilöstön tehtävistä ja muusta työskentelyn järjestämisestä sekä tarpeen mukaan myös lainkäyttö- ja hallintoasioiden käsittelystä. (HE 7/2016 vp, s. 67–68)
Edellä todetusti tuomioistuinlakia sovelletaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen vain, jollei näitä koskevissa laeissa toisin säädetä. Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain mukaan korkein hallinto-oikeus vahvistaa työjärjestyksen itselleen. Työjärjestyksessä annetaan tarkemmat määräykset asioiden käsittelystä ja ratkaisemisesta sekä muusta työskentelystä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkeimmasta oikeudesta annettuun lakiin sisältyy vastaavan kaltainen työjärjestystä koskeva säännös. Tämän lisäksi ainakin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin (100/2013) sisältyy työjärjestystä koskevia säännöksiä.
2.3.2.5Muutoksenhakulautakuntia koskeva lainsäädäntö ja etäyhteyskäytännöt Muutoksenhakulautakuntien osalta työn järjestämistä ja työjärjestystä koskeva sääntely on vaihtelevaa. SAMU-lakiin sisältyy hieman tuomioistuinlakia vastaava yleinen toimivaltuussäännös, jonka mukaan muutoksenhakulautakunnan organisaatiosta, neuvottelukunnista, työskentelystä ja henkilöstöstä määrätään tarkemmin muutoksenhakulautakunnan työjärjestyksessä. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloasioiden muutoksenhakulautakunnan, TAMLA:n ja opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan osalta lautakuntia koskeviin lakeihin sisältyvät myös säännökset, joiden mukaan työskentelyn järjestämisestä lautakunnassa määrätään tarkemmin työjärjestyksessä.
TELK:n osalta apulaisoikeuskansleri on todennut, ettei lautakuntaa koskevaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin (677/2005) sisälly tuomioistuinlakia vastaavaa säännöstä, jonka perusteella lautakunnalla olisi yleinen toimivalta antaa tarkempia määräyksiä toiminnastaan hyväksymässään työjärjestyksessä. (OKV/2213/10/2023, s. 3)
Kutsunta-asiain keskuslautakunnasta säädetään asevelvollisuuslaissa
(1438/2007). Kumotun asevelvollisuuslain
(452/1950)38 § sisälsi viittauksen kumottuun hallintolainkäyttölakiin
(586/1996). Kutsunta-asiain keskuslautakunnassa on vakiintuneesti sovellettu valitusmenettelyssä aiemmin hallintolainkäyttölakia ja sittemmin vuonna 2020 voimaan tullutta HOL:ia. Myös HOL:n esitöissä (HE 29/2018 vp, s. 68) mainitaan kutsunta-asiain keskuslautakunta HOL:ia soveltavana muutoksenhakulautakuntana. Voimassa olevan asevelvollisuuslain muutoksenhakua koskeva 12 luku ei kuitenkaan sisällä viittaussäännöksiä valitusmenettelyssä sovellettavaan lainsäädäntöön. Asevelvollisuuslaissa ei ole erikseen myöskään säännöksiä lautakunnan työjärjestyksestä, mutta lakiin sisältyy asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin kutsunta-asiain keskuslautakunnan kutsumisesta koolle sekä lautakunnan pöytäkirjoista ja sen toimituskirjojen allekirjoittamisesta.
Asetuksenantovaltuussäännös ei kuitenkaan vaikuttaisi mahdollistavan yleisemmin lautakunnan työskentelyn järjestämisestä säätämistä valtioneuvoston asetuksella.
Kuvaohjelmalautakunnasta säädetään kuvaohjelmalaissa (710/2011). Kuvaohjelmalain mukaan säännökset kuvaohjelmalautakunnan kokoontumisesta, puheenjohtajan tehtävistä, päätösten ja lausuntojen allekirjoittamisesta, jäsenten palkkioista sekä asioiden valmistelusta kuvaohjelmalautakunnassa annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Puutavaran mittauslautakunnasta säädetään puutavaran mittauksesta annetussa laissa (414/2013). Lakiin ei sisälly säännöstä työjärjestyksestä, eikä myöskään asetuksenantovaltuutta lautakunnan tehtävien osalta.
Käytännössä kaikissa edellä mainituissa muutoksenhakulautakunnissa on hyödynnetty etäyhteyksiä istunnoissa erityisesti koronapandemian jälkeen. Ainoastaan kuvaohjelmalautakunta on kokoontunut säännönmukaisesti läsnä, joskin istuntoja on järjestetty varsin harvoin.
2.3.2.6Tietojärjestelmät, tietoturvallisuus ja henkilötietojen suoja Edellä luvussa 2.2 on käsitelty tietojärjestelmiä koskevaa kansallista EU-lainsäädäntöä, erityisesti tiedonhallintalakia, EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja rikosasioiden tietosuojalakia. Mainittu lainsäädäntö soveltuu vastaavasti ja tulee ottaa huomioon myös tuomioistuimen tai muutoksenhakulautakunnan sisäisessä toiminnassa.
2.4Nykytilan arviointi
2.4.1Tuomarin etäosallistuminen Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin ei sisälly säännöksiä tuomarin etäosallistumisesta suulliseen käsittelyyn. HOL 73 §:ssä on säädetty ainoastaan todistajan tai muun henkilön kuulemisesta teknisellä tiedonvälitystavalla. Myöskään korkein hallinto-oikeus ei ole arvioinut kysymystä.
Sen sijaan korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2021:91 ja KKO 2021:92 katsonut, ettei tuomari olisi saanut osallistua pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä. Korkein oikeus on perustellut ratkaisujaan sillä, että toisin kuin asianosaisten, todistajien ja asiantuntijoiden osalta on tehty, lainsäädäntötoimin ei ollut missään vaiheessa poikettu siitä lähtökohdasta, että tuomarin on oltava fyysisesti läsnä pääkäsittelyssä. Lain mukaan vain sellainen tuomioistuimen jäsen, joka on paikalla koko pääkäsittelyn ajan, saa osallistua asian ratkaisemiseen. Korkein oikeus on katsonut, että pelkästään käytännölliset syyt eivät oikeuta tuomaria osallistumaan pääkäsittelyyn videoyhteydellä ilman, että tästä periaatteellisesta kysymyksestä säädetään lailla. Tuomarin etäosallistuminen on ollut oikeudenkäyntivirhe, koska etäosallistumismahdollisuudesta ei ollut säädetty laissa.
Ratkaisussa KKO 2021:91 hovioikeus oli välituomion jälkeen jatkanut pääkäsittelyä mielentilalausuntojen käsittelemiseksi ja loppulausuntojen antamiseksi siten, että yksi koronakaranteeniin asetettu ratkaisukokoonpanon jäsen oli tällöin osallistunut istuntosalissa toimitettuun pääkäsittelyyn etäyhteydellä. Korkein oikeus katsoi menettelyn virheelliseksi, mutta ei pitänyt tarpeellisena palauttaa asiaa hovioikeuteen käsiteltäväksi uudelleen. Ratkaisussa KKO 2021:92 hovioikeuden pääkäsittely oli toimitettu siten, että kokoonpanon puheenjohtaja ja asian valmistelusta vastaava jäsen olivat osallistuneet pääkäsittelyyn Vaasan hovioikeuden istuntosalissa. Hovioikeuden kolmas jäsen samoin kuin asianosaiset ja todistajat olivat osallistuneet pääkäsittelyyn etäyhteydellä Satakunnan käräjäoikeuden istuntosalista Porista. Korkein oikeus totesi, että tuomari ei olisi saanut osallistua pääkäsittelyyn videoyhteyden välityksellä. Menettelylle ei ollut ollut painavaa ja hyväksyttävää syytä, minkä lisäksi hovioikeuden omaksuma menettely näytti olleen omiaan aiheuttamaan sekavuutta oikeudenkäynnin järjestämisessä ja johtamisessa. Asia palautettiin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Tuomarin etäosallistumista suulliseen käsittelyyn hallintoprosessissa ei voitane täysin analogisesti rinnastaa yleisten tuomioistuinten pääkäsittelyyn menettelyjen varsin erilaisen luonteen vuoksi. Hallintoprosessi on perinteisesti rakentunut kirjallisen aineiston varaan, eikä suullinen käsittely ole samalla tavoin yhtä keskeisessä asemassa asian ratkaisemisen näkökulmasta kuin yleisissä tuomioistuimissa. Hallintoprosessissa suullinen käsittely on asian selvittämisen lisäkeino, eikä suullisessa käsittelyssä lausuttu muodosta pelkästään sitä materiaalia, jonka perusteella asia ratkaistaan. Tämän vuoksi esimerkiksi välittömyysperiaatetta ei ole perinteisesti korostettu hallintoprosessissa yhtä vahvasti kuin yleisissä tuomioistuimissa. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella ei voida kuitenkaan tehdä johtopäätöstä siitä, että lainsäädäntö sallisi tuomarin etäosallistuminen suulliseen käsittelyyn hallintoprosessissa.
Sittemmin yleisten tuomioistuinten osalta tuomarin etäosallistumisesta suulliseen käsittelyyn onkin säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella muun ohella oikeudenkäymiskaaressa (HE 63/2024 vp, PeVL 35/2024 vp). Lainsäädännön selkeäksi lähtökohdaksi otettiin, että tuomarin etäosallistuminen olisi mahdollista vain poikkeuksellisesti.
Myös hallintoprosessissa esiintyy vastaavanlaisia tarpeita tuomarin etäosallistumiselle suulliseen käsittelyyn. Etäosallistumismahdollisuus voisi vähentää tarvetta perua suullisia käsittelyjä esimerkiksi karanteeniin määräämisen vuoksi tai muutoin poikkeuksellisesti sairauden leviämisen estämiseksi perheenjäsenen ollessa sairaana. Lisäksi se turvaisi lainkäyttötehtävien suorittamista myös poikkeusoloissa, jollainen esimerkiksi koronapandemia on ollut. Tuomarin etäosallistumismahdollisuudesta säätäminen lisäisi myös eri prosessilajien yhdenmukaisuutta rikos-, riita- ja hallintoprosessien välillä.
2.4.2Todistajan tai muun henkilön kuuleminen teknisellä tiedonvälitystavalla Hallintoprosessissa asianosaisen tai kuultavan etäosallistumista koskeva sääntely on lähtökohdiltaan joustavaa ja myös yleisiä tuomioistuimia väljempää, mikä liittyy hallintoprosessin luonteeseen. HOL 73 § mahdollistaa todistajan tai muun henkilön kuulemisen käyttäen videoneuvottelua tai muuta tiedonvälitystapaa. Säännös mahdollistaa myös oikeudenkäynnin osapuolen kuulemisen etäyhteyden välityksellä.
Etäkuulemismahdollisuutta onkin hyödynnetty erityisesti koronapandemian jälkeen varsin säännönmukaisesti suullisissa käsittelyissä, ja erityisesti asiantuntijoiden kuuleminen etäyhteyksin on varsin tavanomaista. Kokemukset etäkuulemisista ovat olleet pääosin varsin myönteisiä, eikä oikeusturvaongelmia ole havaittu. Kokemukset ovat olleet myönteisiä erityisesti silloin, kun asianosaisen tai todistajan fyysinen saapuminen tuomioistuimeen olisi vaikeaa tai viivästyttäisi asian käsittelyä.
Eräänlaisena voimassa olevan sääntelyn haasteena voidaan kuitenkin pitää sitä, että säännös on varsin yleistasoinen, mikä on yhtäältä mahdollistanut sen joustavan soveltamisen, mutta toisaalta saattanut tuoda käytännössä epäselvyyksiä asianmukaisen menettelyn vaatimusten täyttymisestä. HOL 73 §:n soveltaminen on kuitenkin käytännössä korostanut tuomioistuimen harkintavaltaa siinä määrin, että soveltamiskäytännössä on esiintynyt vaihtelua tuomioistuinten ja yksittäisten kokoonpanojen välillä.
Nykytilassa ei vaikuta olevan välitöntä tarvetta rajoittaa teknisten tiedonvälitystapojen käyttöä hallintotuomioistuimissa, vaan pikemminkin kehittämistarpeet liittyvät sääntelyn täsmentämiseen ja soveltamiskäytännön yhdenmukaistamiseen. Erityisesti on tarpeen arvioida, tulisiko lakiin sisällyttää nykyistä tarkempia kriteereitä etäkuulemisen edellytyksistä sekä ottaa selkeämmin kantaa siihen, missä tilanteissa asianosaisen tai muun kuultavan henkilökohtainen läsnäolo on välttämätöntä.
Toisin kuin yleisissä tuomioistuimissa, hallintoprosessissa ei lähtökohtaisesti yhtä vahvasti korosteta asianosaisen oikeutta osallistua käsittelyyn nimenomaan istuntosalissa. Hallintoprosessin tarkoituksena on ensisijaisesti turvata asian tehokas ja oikea ratkaiseminen kirjallisen aineiston perusteella, ja suullinen käsittely on tähän nähden täydentävä menettely. Jo tästäkin seuraa, että etäosallistuminen voidaan useimmissa tapauksissa katsoa riittäväksi tavaksi toteuttaa asianosaisen oikeus tulla kuulluksi. Kehittyneet videoyhteydet ja sähköinen asiointi ovat edelleen vahvistaneet tätä kehitystä.
Hallintoprosessin luonne huomioon ottaen asianosaisen läsnäoloa istuntosalissa ei voida pitää samalla tavoin periaatteellisena kysymyksenä kuin rikosprosessissa. Sen sijaan keskeistä on turvata asian riittävä selvittäminen ja asianosaisen tosiasiallinen mahdollisuus tulla kuulluksi. Tässä suhteessa etäyhteydet ovat osoittautuneet käyttökelpoiseksi ja tarkoituksenmukaiseksi välineeksi, mutta niiden käytön tulee aina perustua tapauskohtaiseen harkintaan.
HOL 73 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuolille on varattava tilaisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. HOL:iin ei sisälly vastaavaa säännöstä läsnä tapahtuvan kuulemisen osalta, joskin vaatimusta menettelyn kontradiktorisuudesta voidaan pitää itsestäänselvyytenä, ja se on johdettavissa jo oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yleisistä periaatteista. Säännös ei vaikuttaisi jatkossa kovinkaan tarpeelliselta etäkuulemisten vakiinnuttua jo nykyisinkin osaksi hallintotuomioistuinten suullisia käsittelyjä. Lisäksi tämänkaltainen säännös vaikuttaisi tekevän tarpeetonta säädöstason jaottelua etäosallistumiseen ja läsnäosallistumiseen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä.
2.4.3Etäyhteyksien käyttö sisäisissä istunnoissa
2.4.3.1Sääntelytarpeen arviointi
Voimassa olevan lainsäädännön säätämisen aikoihin kysymys sisäisten istuntojen järjestämisestä etäyhteyksin ei varsinaisesti ole aktualisoitunut, koska tuolloin istunnot on järjestetty käytännöllisesti katsoen läsnäistuntoina jo senkin vuoksi, ettei tekniikan taso ole aiemmin mahdollistanut nykyisessä määrin sähköistä asiakirjamateriaalin jakamista, eikä välttämättä myöskään tietoturvallisia etäyhteyksiä etenkään videoyhteyden muodossa. Merkittävä muutos asiaan on tullut koronapandemian aikana, jolloin viruksen leviämisen välttämiseksi pyrittiin välttämään kaikkia tarpeettomia ihmiskontakteja. Tämä johti myös laajamittaiseen sisäisten etäistuntojen järjestämiseen ja etäistuntokäytäntöjen muodostumiseen sekä tuomioistuimissa, että muutoksenhakulautakunnissa. Sisäisten etäistuntojen järjestämistä koskeva kysymys on siten varsinaisesti ajankohtaistunut vasta 2020-luvulla. Tosin aiemminkaan itse istuntojen järjestämistä, esittelymenettelyä tai päätösneuvottelua ei ole nähty tarpeen säännellä kovinkaan yksityiskohtaisesti.
Voimassa olevassa lainsäädännössä tuomioistuinten ja lainkäyttötehtäviä suorittavien muutoksenhakulautakuntien osalta kysymys sisäisistä istunnoista ja niiden sääntelytarpeesta on toistaiseksi hahmotettu sellaisena tuomioistuinten sisäisen työn järjestämistä koskevana asiana, jonka asianmukainen järjestäminen ja järjestämistapa kuuluu tuomioistuinten omaan harkintavaltaan. Asiasta ei siten ole nähty tarvetta säätää yksityiskohtaisemmin. Apulaisoikeuskansleri on kuitenkin nostanut esille kysymyksen sääntelytarpeesta sisäisten etäistuntojen osalta. Apulaisoikeuskanslerin mukaan sisäisen istunnon järjestämistavalla voisi olla merkitystä esimerkiksi asianosaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta. (OKV/2213/10/2023)
Asia ei ole täysin yksiselitteinen, ja argumentteja on esitettävissä molempien näkökohtien tueksi. Sisäiset istunnot eivät ole asianosaisjulkisia, eikä niiden tässä mielessä voida katsoa vaikuttavan suoraan esimerkiksi asianosaisen puolustautumiseen tai kuulemiseen liittyvien oikeuksien käyttämiseen, mitkä taas vaikuttavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen. Toisaalta on ilmiselvää, että jos istuntoa ei voida toteuttaa riittävän laadukkaalla ja tietoturvallisella etäyhteydellä, asianosaisen oikeusturva saattaa vaarantua. Tällainen tilanne voi tulla vastaan, jos esimerkiksi kokoonpanon jäsen ei heikosti toimivan etäyhteyden vuoksi voi vapaasti tai riittävän kattavasti ilmaista sellaisia näkemyksiään, jotka vaikuttaisivat asian ratkaisemiseen. Sisäisten istuntojen järjestäminen etäyhteyksin edellyttääkin puheenjohtajalta valppautta siltä osin, että istunto voidaan järjestää asianmukaisella tavalla ja tietoturvanäkökohdat huomioiden. On mahdollista kyseenalaistaa esimerkiksi se, mahdollistaako etäyhteydellä osallistuminen tosiasiassa tuomioistuimen ratkaisuneuvottelujen edellyttämän täysipainoisen keskustelun verrattuna fyysisesti samassa tilassa järjestettävään kokoontumiseen. Toisaalta kotimaisessa tuomioistuinmenettelyssä on lähdetty siitä, että osallistuminen hyvälaatuisella videoyhteydellä on rinnastettavissa osallistumiseen istuntosalista käsin (esim. HE 63/2024 vp, s. 53). Etäyhteyksien käytöstä tuomioistuinmenettelyssä on myös säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 35/2024 vp).
Esityksen valmistelun aikana kerättyjen tietojen mukaan ei ole havaittu, että sisäisiin etäistuntoihin olisi liittynyt oikeusturvaongelmia tai muutoinkaan vaikutuksia asianosaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle. Myöskään apulaisoikeuskanslerin ratkaisu ei sisällä mitään sellaista konkreettista tilannetta, jossa asianosaisen oikeusturva olisi vaarantunut etäyhteyksien käytön vuoksi. Tosin mikäli esimerkiksi etäyhteyksien tietoturvasta ei huolehdita riittävällä tavalla, tämä aiheuttaa riskin salassa pidettävien tietojen paljastumiselle ulkopuolisille tahoille.
Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu koski työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa, eikä apulaisoikeuskanslerin mukaan lautakunnalla ole tuomioistuimia vastaavaa yksittäisen tuomioistuimen riippumattomuutta tukevaa yleistä toimivaltaa antaa tarkempia määräyksiä toiminnastaan hyväksymässään työjärjestyksessä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan menettely TELK:ssä ei ole ollut selvästi lainvastaista, mutta se ei myöskään perustunut lakiin. (OKV/2213/10/2023, s. 3 ja 8)
Perustuslain kannalta sisäisten etäistuntojen säätämistarvetta koskevaa asiaa tarkastellaan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa. Yksistään perustuslaki, mukaan lukien aiempi perustuslakivaliokunnan käytäntö, ei vaikuttaisi edellyttävän tämän esityksen säätämisjärjestysperusteluissa tehdyn arvion perusteella sitä, että etäyhteyksien käytöstä tuomioistuinten sisäisissä istunnoissa olisi välttämätöntä säätää erikseen sen täsmällisemmin, kuin nykyisin on esimerkiksi tuomioistuinlaissa työn järjestämisen osalta säädetty.
Perustuslaillisten näkökohtien lisäksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti ratkaisussaan huomiota myös asian yhteiskunnallisiin vaikutuksiin kuten tuomioistuimen arvovaltaisuuteen. Apulaisoikeuskanslerin mukaan etäistuntojen käyttöön liittyy mahdollisuuksien lisäksi myös riskejä. Kyse ei ole pelkästään hallinnollisesta kehityksestä, vaan siihen liittyy yhteiskunnallisia vaikutuksia. Esimerkiksi merkityksellistä on, koetaanko myös etäyhteydellä toteutettavat istunnot luottamusta herättäviksi ja arvovaltaisiksi. Ovatko ne osapuolten silmissä aitoa ja oikeaa oikeusturvan antamista ja lainkäyttöä? (OKV/2213/10/2023, s. 10)
Etäyhteyksin järjestettävän istunnon osalta yhteiskunnallistenkin vaikutusten osalta keskeisintä lienee se, että istunto on edellä todetusti järjestetty laadukkain ja tietoturvallisin etäyhteyksin, mikä mahdollistaa avoimen ja luottamuksellisen keskustelun tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvista asioista. Myös etäosallistumisen paikalla on luonnollisesti keskeinen merkitys. Sisäiseen etäistuntoon ei ole mahdollista osallistua paikasta, jossa ulkopuoliset voivat kuulla keskusteluja, jolloin neuvottelusalaisuutta ei voida turvata. Sen sijaan tuomioistuimen sisäinen, ei julkinen neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluva toiminta, ei vaikuttaisi olevan ainakaan suoraan sellainen kysymys, jolla olisi suoranaista vaikutusta tuomioistuimen arvovaltaan ulkopuolisten silmissä. Tuomioistuimen sisäinen työskentely ei ole ulospäin näkyvää toimintaa, eikä työskentelyn järjestäminen tietyssä tilassa tai fyysisesti läsnä vaikuttaisi tuomioistuimen arvovaltaan vaikuttavalta asialta samalla tavalla kuin asia on esimerkiksi julkisen suullisen käsittelyn osalta. Suomalaisessa tuomioistuintraditiossa korostuu funktionaalinen ja asiakeskeinen lähestymistapa. Suomessa tuomioistuimen arvovaltaa ei ole sidottu vahvaan rituaaliseen tai seremonialliseen kulttuuriin, minkä vuoksi myöskään sisäisen toiminnan muodollisuuden aste ei ole itseisarvo, vaan sen tarkoituksenmukaisuus arvioidaan tehtävän luonteen perusteella.
Sisäisiä etäistuntoja koskeva sääntelytarve vaikuttaisi paitsi tässä luvussa, esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ja muualla esityksessä tehtyjen arvioiden perusteella täyttyvän tuomioistuinten osalta jo voimassa olevalla sääntelyllä. Asiassa ei ole myöskään löytynyt erityisen vahvoja perusteita sen puolesta, että jatkossa tuomioistuinten sisäisiä istuntoja tulisi arvioida voimassa olevasta lainsäädännöstä poiketen ennemminkin prosessikysymyksenä kuin tuomioistuimen sisäistä työn järjestämistä koskevana asiana. Siten myöskään asiasta säätäminen prosessilainsäädännössä, kuten oikeudenkäymiskaaressa tai HOL:ssa, ei vaikuttaisi perustellulta.
2.4.3.2Tietojärjestelmät, tietoturvallisuus ja henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö Tietojärjestelmiä ja niiden tietoturvallisuutta sekä henkilötietojen suojaa koskeva voimassa oleva lainsäädäntö on varsin kattavaa jo nykyisin edellä luvussa 2.2 kuvatusti niin kansallisella kuin EU-lainsäädännönkin tasolla. Etäyhteyksien käyttö viranomaisten ja tuomioistuinten toiminnassa on varsin tavanomaista, ja esimerkiksi salassa pidettävien tietojen käsittelyyn on kiinnitetty paljon huomiota erilaisin lainsäädäntöä täydentävin ohjeistuksin ja käytännöin. Tietojärjestelmiä, tietoturvallisuutta tai henkilötietojen suojaa koskevaan voimassa olevaan sääntelyyn ei ole tunnistettu kohdistuvan muutostarpeita tämän hankkeen yhteydessä.
2.4.3.3Tuomioistuinlaki Edellä kysymystä sisäisten etäistuntojen sääntelytarpeesta on hahmotettu tuomioistuimen sisäisen työn järjestämistä koskevana kysymyksenä, mistä säätäminen on perusteltua tuomioistuinlaissa tuomioistuimia koskevan prosessilainsäädännön sijaan. Etäyhteyksien käytölle sisäisissä istunnoissa on perusteltu tarve, ja käytännöt tuomioistuinten välillä vaihtelevat. Toisissa tuomioistuimissa sisäisiä etäistuntoja järjestetään säännönmukaisemmin kuin toisissa, mutta valmistelun aikana saatujen selvitysten perusteella mahdollisuus järjestää istunto tarvittaessa etäyhteyksin nähdään tuomioistuimissa hyvin tärkeänä. Myös kutakin tuomioistuinta palvelevien käytäntöjen muodostaminen tuomioistuinkohtaisesti nähdään tärkeänä.
Voimassa oleva tuomioistuinlaki sisältää säännökset tuomioistuimen toiminnan järjestämisestä ja mahdollisuuden määrätä lainkäyttö- ja hallintoasioiden käsittelystä sekä muusta työskentelyn järjestämisestä työjärjestyksessä. Myöskään etäyhteyksien käytöstä sisäisissä istunnoissa ei vaikuttaisi olevan välttämätöntä säätää asiasta tätä tarkemmin, vaan tuomioistuin voisi tarvittaessa määrätä asiasta työjärjestyksessään. Arvioinnissa on otettu huomioon muutoinkin tuomioistuinlain yleispiirteisyys tuomioistuimen sisäistä työskentelyä koskevan sääntelyn osalta, jolloin sisäisten etäistuntojen osalta tarkempien säännösten antaminen herättäisi myös kysymyksen siitä, mitä muita mahdollisia tuomioistuinten sisäistä toimintaa koskevia asioita olisi tarpeen jatkossa säännellä lain tasolla. Yksityiskohtainen sääntely tämänkaltaisista asioista vaikuttaa epätarkoituksenmukaiselta, minkä lisäksi tuomioistuinten jonkinasteisen autonomian niiden toiminnan järjestämisessä voidaan nähdä olevan hyvin sopusoinnussa niiden riippumattomuuden kanssa.
Osa tuomioistuimista on määrännyt sisäisten istuntojen järjestämisestä etäyhteyksin työjärjestyksissään. Korkeimman hallinto-oikeuden työjärjestyksessä
(136/2024)määrätään, että istunnon puheenjohtaja voi perustellusta syystä päättää, että istunto järjestetään siten, että jäsenet ja esittelijä tai osa heistä voivat osallistua istuntoon käyttämällä videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa. Korkeimman oikeuden työjärjestyksen
(335/2022)mukaan puheenjohtaja voi erityisestä syystä päättää, että muu istunto kuin suullinen käsittely järjestetään siten, että jäsenet ja esittelijä tai osa heistä osallistuvat istuntoon käyttämällä videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa (etäistunto). Jos käsiteltävä kysymys on laadultaan yksinkertainen, puheenjohtaja voi päättää, että asia ratkaistaan istuntoon kokoontumatta tai etäistunnossa. Myös muutoksenhakulautakuntien osalta esimerkiksi TELK:n työjärjestyksessä (vahvistettu 2.4.2019) määrätään, että jaoston istunto voidaan järjestää sähköisenä verkkokokouksena, jossa vaaditut jäsenet ja esittelijä ovat samanaikaisesti kokouksessa läsnä.
Edellä kuvatut työjärjestysmääräykset kuvastavatkin muun muassa sitä, että tuomioistuimilla ja muutoksenhakulautakunnilla on tehtäviensä ja käsiteltävien asioiden erityispiirteiden vuoksi erilaisia tarpeita myös sisäisten etäistuntokäytäntöjen osalta.
2.4.3.4Muutoksenhakulautakuntia koskeva sääntely Muutoksenhakulautakuntien osalta työn järjestämistä ja siitä työjärjestyksessä määräämistä koskeva sääntely on melko yhdenmukaista sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnan, saamelaiskäräjien vaaliluetteloasioiden muutoksenhakulautakunnan, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ja opiskelijoiden oikeusturvalautakunnan osalta. Edellä mainittuja muutoksenhakulautakuntia koskevaan lainsäädäntöön sisältyy säännökset siitä, että työskentelyn järjestämisestä lautakunnassa määrätään tarkemmin työjärjestyksessä, mikä edellä käsitellyn perusteella tarjoaa mahdollisuuden määrätä tarvittaessa myös sisäisten etäistuntojen järjestämisestä työjärjestyksessä. Myös kuvaohjelmalautakunnan osalta lainsäädäntö vaikuttaisi ajantasaiselta.
Sen sijaan apulaisoikeuskansleri on TELK:aa koskevassa ratkaisussaan todennut, että työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettu laki eroaa työjärjestystä koskevan sääntelyn osalta tuomioistuinlain 1 luvun 4 §:stä, eikä lautakunnalla ole siten tuomioistuimia vastaavaa yksittäisen tuomioistuimen riippumattomuutta tukevaa yleistä toimivaltaa antaa tarkempia määräyksiä toiminnastaan hyväksymässään työjärjestyksessä (OKV/2213/10/2023, s. 3). Tämän perusteella TELK:n osalta lakiin vaikuttaa kohdistuvan muutostarpeita.
Kutsunta-asiain keskuslautakunnan osalta asevelvollisuuslaissa ei ole erikseen säännöstä lautakunnan työjärjestyksestä, eikä lain 117 §:n asetuksenantovaltuuskaan vaikuttaisi mahdollistavan yleisemmin lautakunnan työskentelyn järjestämisestä säätämistä valtioneuvoston asetuksella. Myöskään asevelvollisuuslakiin ei sisälly viittaussäännöstä HOL:iin, vaikka kutsunta-asiain keskuslautakunta on vakiintuneesti soveltanut HOL:ia. Asevelvollisuuslakiin vaikuttaa siten kohdistuvan tältä osin muutostarpeita.
Puutavaran mittauslautakunnan osalta puutavaran mittauksesta annettuun lakiin ei sisälly säännöstä työjärjestyksestä, eikä myöskään asetuksenantovaltuutta lautakunnan tehtävien osalta. Lakiin vaikuttaa kohdistuvan muutostarpeita.
3Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on sujuvoittaa oikeudenkäyntejä, parantaa oikeuden saatavuutta sekä vähentää oikeudenkäyntien viivästymistä lisäämällä mahdollisuuksia etäyhteyksien käyttämiseen hallintoprosessissa.
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
4.1.1Kuuleminen teknisellä tiedonvälitystavalla Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 73 §:n mukaan todistajaa tai muuta henkilöä voidaan kuulla suullisesti myös käyttäen videoneuvottelua tai muuta tiedonvälitystapaa. Oikeudenkäynnin osapuolille on varattava tilaisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. Käytännössä videoyhteyden ja puhelinkuulemisen käyttäminen on jäänyt tuomioistuimen harkinnan varaan.
Etäyhteyksiä koskevan sääntelyn kokoaminen pääsääntöisesti saman luvun alle tukisi lainsäädännön selkeyttä. Esityksessä ehdotetaan säädettävän uusi HOL 7 a luku etäyhteyksien käytöstä hallintotuomioistuimissa, minkä vuoksi lain 73 § ehdotetaan kumottavan.
4.1.2Etäyhteydet hallintotuomioistuimessa Hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen
HOL:ssa ehdotetaan säädettävän hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistumisesta suulliseen käsittelyyn. Lähtökohtana säilyisi edelleen se, että oikeudenkäyntimenettely perustuu pääsääntöisesti oikeussalissa järjestettäviin istuntoihin, joihin kokoonpanon jäsen osallistuu henkilökohtaisesti läsnä ollen. Ehdotetun säännöksen mukaan suullisen käsittelyn puheenjohtaja voisi poikkeuksellisesti sallia tuomioistuimen muun jäsenen ja esittelijän osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteydellä, jos siihen olisi perusteltu syy. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon asian laatu sekä sen merkitys asianosaiselle. Kokoonpanon jäsenen tai esittelijän etäosallistuminen ei edellyttäisi asianosaisen suostumusta.
Etäosallistuminen olisi mahdollista monijäsenisessä kokoonpanossa muulle tai muille jäsenille kuin suullisen käsittelyn puheenjohtajalle silloin, kun puheenjohtaja on läsnä istuntosalissa. Istuntosalissa olisi tällöin paikalla ainakin suullisen käsittelyn puheenjohtaja ja mahdollisesti myös asianosaisia ja muita kuultavia. Myös yleisöllä olisi tilaisuus seurata oikeudenkäyntiä istuntosalissa, kun kyseessä on julkinen asia.
Ehdotettu säännös soveltuisi kaikkiin HOL:ia soveltaviin lainkäyttöelimiin ja kaikkiin monijäsenisiin kokoonpanoihin. Se koskisi kaikkia lainkäyttöelimien lainoppineita jäseniä, asiantuntijajäseniä, lääkärijäseniä ja muun ohella esittelijöitä.
Etäoikeudenkäynti
Suullinen käsittely ja suullinen valmistelu voitaisiin ehdotuksen mukaan järjestää myös niin, että puheenjohtaja, tuomioistuimen muu ratkaisukokoonpano, esittelijä, asianosainen ja oikeudenkäynnin osapuolena toimiva viranomainen sekä muut mahdolliset kuultavat osallistuisivat siihen etäyhteyden välityksellä. Kokonaan etäyhteyksin järjestettävästä suullisesta käsittelystä käytettäisiin nimitystä etäoikeudenkäynti.
Suullisen käsittelyn järjestämiselle etäoikeudenkäyntinä tulisi olla perusteltu syy. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle. Päätösvalta asiassa kuuluisi hallintotuomioistuimen kokoonpanolle. Etäoikeudenkäynnin järjestämisestä olisi kuitenkin lähtökohtaisesti kuultava asianosaisia ja oikeudenkäynnin osapuolena toimivaa viranomaista. Etäoikeudenkäynti olisi tarkoitettu poikkeukseksi pääsäännöstä vastaavasti kuin tuomarinkin etäosallistuminen.
Myös suullinen valmistelu voitaisiin toteuttaa vastaavalla tavalla kokonaisuudessaan etäyhteyden välityksellä, jos hallintotuomioistuin harkitsee tämän tarkoituksenmukaiseksi. Hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan suullinen valmistelu voitaisiin järjestää myös ilman kuvayhteyttä pelkän puheyhteyden välityksellä.
Oikeudenkäynnin osapuolen etäosallistuminen
Ehdotuksen mukaan oikeudenkäynnin osapuoli voisi hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Oikeudenkäynnin osapuolella viitattaisiin valittajaan tai hakijaan ja muihin mahdollisiin oikeudenkäynnin osapuolina oleviin asianosaisiin sekä viranomaiseen, jonka päätöksestä valitetaan.
Esityksessä ehdotetaan uutena mahdollisuutena, että hallintotuomioistuin voisi erityisestä syystä määrätä asianosaisen osallistumaan etäyhteydellä vastoin tämän tahtoa. Tällöin harkinnassa olisi otettava huomioon asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle, käsittelyn vaihe sekä muut olosuhteet, kuten tarve turvata käsittelyn järjestys tai turvallisuus.
Edellä mainittu osallistuminen voitaisiin tuomioistuimen harkinnan mukaan toteuttaa suullisessa valmistelussa myös ilman näköyhteyttä eli puheyhteydellä, mutta tämä edellyttäisi asianosaisen suostumusta.
Muiden kuultavien etäosallistuminen
Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi todistajan, asiantuntijan ja muun kuin oikeudenkäynnin osapuolen kuulemisesta etäyhteyden välityksellä, jos hallintotuomioistuin harkitsee sen tarkoituksenmukaiseksi. Tällaista henkilöä voitaisiin kuulla myös ilman näköyhteyttä pelkästään ääniyhteydellä hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan.
4.1.3Järjestyksen turvaaminen oikeudenkäynnissä HOL:iin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan istunnosta poistettavalle asianosaiselle olisi tarjottava mahdollisuus osallistua asian käsittelyyn etäyhteydellä, jos se on mahdollista ja tuomioistuin harkitsee etäosallistumisen tarkoituksenmukaiseksi.
Säännös merkitsisi sitä, että istunnosta poistettavalle asianosaiselle olisi yleensä osoitettava esimerkiksi tuomioistuimesta tila, josta hän voisi jatkaa osallistumista asian käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi menetellä, jos etäyhteyden tarjoaminen asianosaisen käyttöön ei olisi jostakin syystä mahdollista tai muutoin tarkoituksenmukaista. Syy tähän voisi olla myös poistamismääräyksen antamiseen johtanut käyttäytyminen.
4.1.4Oikeudenkäyntiä koskevien tietojen julkisuus ja suullisen käsittelyn julkisuus Etäoikeudenkäynneissä ei olisi istuntosalia, johon yleisö voi saapua. Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettuun lakiin lisättäisiin maininta siitä, että tiedot siitä, miten yleisö voi seurata etäoikeudenkäyntiä, olisivat julkisia. Lisäksi lakia muutettaisiin niin, että suullisen käsittelyn julkisuuden toteuttamiskeinoksi säädettäisiin oikeus seurata etäoikeudenkäyntiä videoyhteyden välityksellä.
4.1.5Muutoksenhakulautakuntia koskevat lait Esityksessä ehdotetaan muutoksia työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta, kutsunta-asiain keskuslautakunnasta sekä puutavaran mittauslautakunnasta annettuihin lakeihin. Ehdotetun sääntelyn perusteella muutoksenhakulautakunnat voisivat määrätä työskentelynsä järjestämisestä työjärjestyksissään. Kutsunta-asiain keskuslautakunnan osalta asevelvollisuuslakiin lisättäisiin myös viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Viittaussäännöksen lisäämisessä on kyse nykyisen, vakiintuneen tulkintakäytännön ilmaisemisesta lain tasolla.
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Vaikutukset oikeudenkäyntimenettelyyn Hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen ja esittelijän etäosallistumisen mahdollistaminen merkitsisi periaatteellisesti ja myös käytännössä merkittävää muutosta oikeudenkäyntimenettelyyn, vaikka hallintotuomioistuinten suullisissa käsittelyissä etäyhteyksien käyttäminen on ollut varsin tavallista jo vuosia. HOL on mahdollistanut todistajan tai muun henkilön kuulemisen etäyhteyksin, mutta tuomarin etäosallistumisesta sen sijaan ei ole säädetty.
Perinteisesti suullinen käsittely on toimitettu nimenomaisesti sitä varten suunnitellussa tilassa, istuntosalissa, varsin muodollisella tavalla oikeudenkäynnin osapuolten, todistajien, asiantuntijoiden, muiden kuultavien ja mahdollisen yleisön läsnä ollessa. Tällaisen menettelyn tarkoituksena on aineellisesti oikeaan lopputulokseen pääsemisen lisäksi vahvistaa yleisesti kokemusta siitä, että oikeudenkäynti on avoin, vakaa, ennustettava ja arvovaltainen menettely, jonka lopputuloksena syntyy osapuolia sitovia ratkaisuja. Tuomioistuinten legitimiteettiä eli järjestelmän koettua oikeutusta ja sen tuottamien ratkaisujen hyväksyttävyyttä tavoitellaankin muiden, sinänsä merkittävämpien seikkojen lisäksi oikeudenkäynnin tuomioistuimen arvovaltaa korostavilla puitteilla. Esimerkiksi vaatimusta tuomarin läsnäolosta istuntosalissa on käytännössä perusteltu myös tuomioistuimen arvovallalla ja asianosaisen siitä saamalla kokemuksella ja viime kädessä kansalaisten luottamuksella oikeuslaitokseen.
Periaatteellisesti merkittävin muutos esityksessä olisi hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen ja esittelijän etäosallistumisen mahdollistaminen suulliseen käsittelyyn. Etäosallistumisen käytännön vaikutus oikeudenkäyntimenettelyyn tai asianosaisten kokemukseen siitä olisi oletettavasti käytännössä vähäisempi, koska suullisia käsittelyjä on pidetty jo vuosia siten, että asianosaisia ja todistajia on kuultu etäyhteyden välityksellä. Suullinen käsittely läsnä istuntosalissa on kuitenkin ollut pääsääntö. Erityisesti kokonaan etäyhteyksin järjestettävä suullinen käsittely, eli etäoikeudenkäynti, saattaa kuitenkin edellyttää tuomioistuimelta jossain määrin erilaista tapaa johtaa prosessia. Etäoikeudenkäynnin julkisuus toteutetaan joka tapauksessa erilaisella tavalla.
Etäyhteyksiä käytettäessä kokemus oikeudenkäynnistä muodostuu väistämättä erilaiseksi kuin siinä tapauksessa, että henkilöt kokoontuvat istuntosaliin. Vaikka riittävät menettelylliset takeet oikeaan lopputulokseen pääsemiseksi saataisiinkin turvattua, jää harkittavaksi kysymys siitä, miten tällainen menettely vaikuttaa tuomioistuinten koettuun arvovaltaan sekä menettelyn koettuun oikeudenmukaisuuteen. Etäosallistuminen saattaa jossain määrin johtaa tuomioistuimen arvokkuuden ja vakavuuden vaikutelman heikkenemiseen ja mahdollisesti sitä kautta koetun arvovallan vähenemiseen, jos menettelyyn ei kyetä liittämään samanlaisia arvovaltaa korostavia tekijöitä kuin perinteisessä läsnä tapahtuvassa menettelyssä.
Toisaalta suomalaisessa oikeuskulttuurissa ei perinteisesti ole nojauduttu menettelyn arvovaltaa korostaviin ulkonaisiin piirteisiin yhtä vahvasti kuin monessa muussa maassa. Tämä ilmenee esimerkiksi oikeussalien ja -talojen arkkitehtuurissa ja siinä, ettei tuomarin ja asiamiesten edellytetä käyttävän erityisiä virka-asuja. Näin ollen etäosallistumisen lisäämisellä olisi tästä näkökulmasta arvioituna vähäisempi vaikutus tuomioistuimen koettuun arvovaltaan.
Käytännössä edellä todetusta perinteisen oikeudenkäynnin ideaalista on joka tapauksessa poikettu jo monin tavoin, ja etäyhteyksien käyttäminen oikeudenkäynnissä on arkipäiväistä. Viime kädessä tuomioistuimen arvovalta perustuu muihin kuin ulkoisiin seikkoihin, kuten ratkaisuiden sisällölliseen laatuun ja perusteluihin.
Lisäksi asianosaisen osallistuminen etäyhteydellä saattaisi tehdä suullisista käsittelyistä joissain tilanteissa myös turvallisempia ja parantaisi oikeudenkäyntien järjestystä. Tämä taas olisi omiaan turvaamaan myös sitä, että kuultavat uskaltavat avoimesti kertoa asioista. Suullinen käsittely paikan päällä tulisi kuitenkin säilyä edelleen pääsääntönä.
4.2.2Etäyhteyksien vaikutus tuomareiden päätöksentekoon
On mahdollista, että etäyhteyden välityksellä järjestetyllä suullisella käsittelyllä on vaikutuksia tuomareiden päätöksentekoon. Kertomuksen uskottavuuden arviointi saattaa olla haastavampaa video- ja/tai ääniyhteyden välityksellä tapahtuvassa suullisessa käsittelyssä. Esimerkiksi huonot yhteydet voivat hankaloittaa etäyhteyksien välityksellä käytävää suullista käsittelyä. Aiemmin onkin perinteisesti katsottu, että tuomioistuimen edellytykset arvioida kertomuksen uskottavuutta ovat ilman näköyhteyttä tapahtuvassa kuulemisessa heikommat kuin kuva- ja ääniyhteyttä käytettäessä (HE 190/2002 vp s. 32).
Sittemmin oikeuskäytännössä on todettu, että vallitsevan oikeuspsykologisen käsityksen mukaan henkilötodistelun luotettavuutta ei voida juurikaan perustaa henkilön puhetavasta, ilmeistä ja eleistä taikka tunnereaktiosta oikeudenkäynnissä tehtävien havaintojen ja vaikutelmien varaan, vaan suurempi merkitys on kertomuksella itsellään, kuten sen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella ja muuttumattomuudella sekä yksityiskohtien runsaudella.
[6]
Toisin sanoen oikeuspsykologinen tutkimus korostaa, ettei ilmaisuun ja esitystapaan liittyviä seikkoja tulisi käyttää uskottavuuden arvioinnissa oikeudellisessa päätöksenteossa
[7]. Nonverbaalisia eleitä koskevassa psykologisessa tutkimuksessa on todettu, ettei eleiden ymmärtämiseen ole olemassa yhtä universaalia ohjeistusta, koska niiden merkitys riippuu tilanteesta ja kulttuurista
[8]. Esimerkiksi Tukholman yliopistossa on tutkittu empiirisesti todistajien nonverbaalisten eleiden yhteyttä heidän oikeudenkäynnissä esittämiensä kertomusten uskottavuuteen. Tutkimuksessa riippumattomat arvioijat eivät pystyneet päättelemään todistajien antamien lausuntojen paikkansapitävyyttä nonverbaalisten eleiden perusteella
[9].
Ruotsissa oikeusalan ammattilaisille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan tuomarit kokivat oikeuspsykologisten tutkimustulosten vastaisesti kasvokkain tapahtuvan kuulemisen luotettavampana kuin videotallenteen tai videoyhteyden kautta suoritettavan kuulemisen [10]. Tällainen tuomareiden kokemusperäinen käsitys kasvokkaisen kuulemisen paremmasta luotettavuudesta voi kuitenkin altistaa päätöksenteon tiedostamattomille ennakkokäsityksille. Jos tuomarit pitävät asianosaisten eleitä ja läsnäoloa intuitiivisesti vakuuttavampina, he saattavat arvioida kertomuksen uskottavuutta korostuneen subjektiivisesti asianosaisen ilmaisun ja esitystavan perusteella. Tällä taas voi olla kielteisiä seurauksia asianosaisen oikeusturvan toteutumiselle.
Koska nonverbaalisilla eleillä ei tulisi tutkimusten mukaan olla vaikutusta kertomuksen uskottavuuden arvioinnissa, voidaan katsoa, että etäyhteyksin toteutettu suullinen käsittely ei vaaranna asianosaisten oikeusturvaa. Empiirisessä tutkimuksessa on jopa todettu, että nonverbaalisen viestinnän mahdollisuuden rajoittaminen voi vaikuttaa myönteisesti tuomareiden suorittamaan todistajien kertomuksen uskottavuuden arviointiin [11].
Toisaalta etäyhteyksin järjestettäviin suullisiin käsittelyihin saattaa liittyä teknisiä ongelmia, ja ne voidaan kokea joskus kognitiivisesti kuormittavampina kuin paikan päällä järjestettävät suulliset käsittelyt. Suomessa on yleisten tuomioistuinten osalta tutkittu etäyhteyksien käytön vaikutusta tuomareiden päätöksentekoon. Empiirisen tutkimuksen
[12]
mukaan etäkuulemistilanteet kuormittavat käräjätuomareita kognitiivisesti enemmän kuin kasvokkaistilanteet. Lisäksi etäkuulemisten huomattiin vaativan enemmän keskittymistä kuin kasvokkain järjestettyjen kuulemisten. Käräjätuomareiden mukaan etäkuultavan sanallista ja sanatonta viestintää oli vaikeampi ymmärtää erityisesti, kun yhteysongelmat hankaloittivat puheen selkeyttä ja ymmärrettävyyttä ja sen myötä vuorovaikutuksen sujuvuutta.
Yhtenä etäyhteyksin järjestettävän suullisen käsittelyn haittapuolena on tutkimusten mukaan pidetty myös sitä, että videokuuleminen saattaa korostaa liiallisesti kuultavana olevan kasvojen ilmeitä ja eleitä, mikä saattaa hankaloittaa kertomuksen uskottavuuden arviointia. Oikeuspsykologisessa tutkimuksessa kasvojen ilmeiden ja eleiden on todettu olevan erityisen harhaanjohtavia verrattuna käsien ja vartalon liikkeisiin. Kasvojen ilmeiden liiallista korostumista video- ja ääniyhteydellä järjestettävässä suullisessa käsittelyssä voidaan ehkäistä niin, että kamera on riittävän kaukana kuultavan kasvoista.
[13]
Kun tarkastellaan etäyhteyksien käytön vaikutuksia tuomarin päätöksentekoon, on lisäksi syytä kiinnittää huomiota siihen, että hallintoprosessissa suullisen käsittelyn rooli on erilainen kuin yleisissä tuomioistuimissa, joissa suullinen käsittely on pääsääntö. Hallintotuomioistuimessa taas kirjallinen menettely on pääsääntö ja suullinen käsittely on kirjallista menettelyä täydentävä selvityskeino. Toisaalta hallintoprosessissa on merkitystä myös yleisprosessuaalisilla periaatteilla, kuten oikeudenkäynnin välittömyysperiaatteella, jolla on erityistä merkitystä suullisessa käsittelyssä. Välittömyysperiaatteen mukaan oikeudenkäyntiaineisto on esitettävä välittömästi tuomioistuimessa, joka käsittelee ja ratkaisee asian. Lisäksi välittömyysperiaate edellyttää, että päätöksen tekevät samat tuomarit, jotka ottavat vastaan selvityksen
[14]. Ääni- ja kuvayhteyden kautta osallistumisen on kuitenkin katsottu oikeuskirjallisuudessa täyttävän välittömyysperiaatteen vaatimukset
[15].
Suullisen käsittelyn järjestäminen etäyhteyksin ei lähtökohtaisesti heikennä tuomareiden mahdollisuutta arvioida asiaa kokonaisuutena. Kun huomioidaan oikeuspsykologian vakiintunut näkemys siitä, ettei nonverbaalisten eleiden perusteella voida arvioida kertomuksen luotettavuutta, ei etäyhteyksien käytöllä ole merkittävää vaikutusta asianosaisten oikeusturvaan. Ääniyhteyksillä järjestettävän suullisen käsittelyn voitaisiin joissakin tilanteissa katsoa toteuttavan asianosaisen oikeusturvaa jopa paremmin kuin paikan päällä järjestetty suullinen käsittely. Tämä johtuu siitä, että tuomareiden huomio kiinnittyy tällöin asianosaisen esittämään kertomukseen eikä oikeuspsykologian tutkimuksessa merkityksettöminä pidettyihin ilmaisuun ja esitystapaan liittyviin seikkoihin. Etäyhteyksin toteutettavassa suullisessa käsittelyssä on kuitenkin aina varmistuttava siitä, että kuva- tai äänitallenne on riittävän laadukas, jotta pystytään takaamaan vuorovaikutuksen sujuvuus ja vähentämään tuomareiden kokemaa kognitiivista kuormitusta.
4.2.3Vaikutukset asianosaisiin, todistajiin ja asiantuntijoihin Selkeämpi etäyhteyssääntely parantaisi hallintotuomioistuimissa joissain tilanteissa oikeuden saatavuutta ja vähentäisi oikeudenkäynnistä asianosaisille aiheutuvia kustannuksia ja ajanhukkaa. Kun mahdollisuuksia ottaa vastaan todistelua etäyhteydellä täsmennettäisiin, asianosaistenkin mahdollisuudet etäosallistua voisivat lisääntyä. Voimassa oleva HOL 73 § tosin mahdollistaa jo nyt etäyhteyksien käyttämisen, ja etäyhteyksiä onkin hyödynnetty suullisissa käsittelyissä varsin säännönmukaisesti. Toisaalta suullisia käsittelyjä ylipäänsä on pidetty määrällisesti melko vähän suhteessa käsiteltävien asioiden määriin. Noin neljässä prosentissa kaikista hallinto-oikeuksien käsittelemistä noin 20 000 vuosittaisesta asiasta järjestetään suullinen käsittely.
Tuomarit ovat perinteisesti suosineet suullisten käsittelyn järjestämistä fyysisesti läsnä ja kokeneet sen tehokkaaksi ja selvemmäksi tavaksi hankkia suullisen käsittelyn tarjoama lisäselvitys. Riippumattomien tuomareiden ratkaisukokoonpanon arviointia suullisen käsittelyn menettelytapaan ei voidakaan väheksyä. Asiaan on voinut vaikuttaa tekniikan epävarmuus, mutta mahdollisesti myös tarkemman sääntelyn puute, johon tämä esitys pyrkii vastaamaan. Tekninen toimintavarmuus ja tietoturvallisuus ovat nykyään parantuneet, joskin etäyhteyksien käytössä voi edelleen esiintyä ongelmia.
Joissakin tilanteissa etäoikeudenkäynti voisi myös edesauttaa asian ratkaisemista kohtuullisessa ajassa. Toisaalta asianosaisen tällaisesta menettelystä saama kokemus olisi oletettavasti erilainen. Kokemukseen vaikuttaisi käytännössä merkittävästi se, miten puheenjohtaja johtaa prosessia. Asianmukainen prosessinjohto vähentäisi riskiä siitä, että asianosaiset kokevat uusilla tavoilla toteutetut suulliset käsittelyt kielteisesti. Nykyisin useat tuomarit kokevat prosessinjohdon helpommaksi, kun suulliseen käsittelyyn osallistuvat ovat istuntosalissa läsnä. Toisaalta jatkossa lisääntyvät kokemukset etäyhteyksien käytöstä ja etäoikeudenkäynneistä saattavat vaikuttaa myös tuomareiden suhtautumiseen.
Koska asianosaisilla olisi pääsääntöisesti oikeus osallistua suulliseen käsittelyyn istuntosalista käsin, kielteisiä vaikutuksia asianosaisten kannalta ei juurikaan olisi. Todistajien ja asiantuntijoiden kuuleminen etäyhteyksillä saattaisi täsmällisemmän ja siten oikeusvarmemman sääntelyn myötä lisääntyvän. Oikeudenkäynnistä heille koituva ajanhukka ja kustannukset voisivat vähentyä. Toisaalta joissain tapauksissa esimerkiksi todistajan etäosallistuminen voisi ainakin näyttäytyä asianosaisen näkökulmasta haitallisena, minkä vuoksi tuomioistuimen tulisi kiinnittää huomiota myös tähän näkökulmaan. Etäosallistuminen ja kuuleminen etäyhteyksien välityksellä suoritettaisiin sekä oikeudenkäynnin osapuolten että todistajien, asiantuntijoiden ja muiden mahdollisten kuultavien osalta toisen viranomaisen luota tai muusta soveltuvasta paikasta käsin. Tulkkaus olisi perusteltua järjestää ensisijaisesti tilassa, jossa asianosainen fyysisesti on. Selvää on, ettei asianosaista, todistajaa asiantuntijaa tai muuta kuultavaa voida vastentahtoisesti velvoittaa käyttämään omaa päätelaitettaan. Tietosuoja- ja salassapitosyistä tämä ei olisikaan välttämättä aina edes mahdollista.
4.2.4Muita yhteiskunnallisia vaikutuksia Etäyhteyksien käytön lisääminen voisi parantaa alueellista yhdenvertaisuutta, koska oikeudenkäyntiin osallistuminen istuntosalista käsin voi edellyttää paikoin huomattavaakin matkustamista. Samalla se vähentäisi päästöjä ja edistäisi yhteiskunnan digitalisoitumista. Sinänsä esityksellä voi mahdollisesti olla kielteisiä vaikutuksia digisyrjäytyneiden ja esimerkiksi joidenkin iäkkäiden henkilöiden kannalta, mutta koska vahvana lähtökohtana säilyisi oikeus osallistua istuntosalista käsin, näitä vaikutuksia voi pitää vähäisinä. Toisaalta iäkkäille henkilöille myös pitkä matkustaminen voi olla haastavaa, jolloin etäosallistumismahdollisuus voi myös helpottaa heidän osallistumistaan oikeudenkäyntimenettelyyn. Vammaisten henkilöiden vapaaehtoinen osallistuminen oikeudenkäyntiin etäyhteyksin yleisesti ottaen helpottaisi heidän osallistumistaan oikeudenkäyntiin, millä olisi myönteinen vaikutus yhdenvertaisuuteen.
4.2.5Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin Esityksellä olisi ensisijaisesti myönteisiä vaikutuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden toteutumiseen. Täsmällisempi sääntely vahvistaa menettelyn oikeusvarmuutta. Lisäksi keskeistä olisi se, että esitys mahdollistaisi yksittäisissä tapauksissa viivästyksen välttämisen ja edistäisi siten oikeusturvaa ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. On kuitenkin otettava huomioon, että hallintotuomioistuimissa suullisia käsittelyjä järjestetään harvoin suhteessa pelkästään kirjallisessa menettelyssä ratkaistaviin asioihin. Vaikka vaikutukset jäisivät oletettavasti yleisellä tasolla vähäisiksi, viivästyksen välttämisellä voisi kuitenkin olla yksittäisessä tilanteessa olennainen vaikutus.
Valmistelussa on arvioitu sitä, heikentääkö oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin se, että asianosaisen läsnäolo-oikeus voidaan vastoin hänen suostumustaan toteuttaa etäyhteyden välityksellä vastaavasti kuin oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 8 §:n 4 momentissa on yleisten tuomioistuinten osalta säädetty. Läsnäolo-oikeuden keskeinen merkitys asianosaiselle on sen varmistaminen, että hänellä on mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan ja että oikeudenkäynti on myös kokonaisuutena arvostellen oikeudenmukainen. Jos etäyhteys on riittävän laadukas, täysimääräinen osallistuminen on mahdollista myös sen avulla. Hallintolainkäyttöasioissa suurin osa suullisista käsittelyistä järjestetään kuitenkin nykyään asioissa, jotka järjestetään suljettuina käsittelyinä yleisön läsnä olematta, koska niissä käsitellään arkaluontoista ja salassa pidettävää tietoa. Näin on esimerkiksi kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa ja tahdonvastaista huostaanottoa koskevissa asioissa.
Prosessinjohto kuuluu hallintotuomioistuimelle, mutta asiaosaisen mahdolliselle näkemykselle siitä, järjestetäänkö suullinen käsittely läsnä vai etäoikeudenkäyntinä, tulisi antaa painoarvoa erityisesti tämän vastustaessa etäoikeudenkäyntiä.
Etäyhteyksien käyttämisen laajentaminen ei heikentäisi oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumista. Myöskään sillä, että osa monijäsenisen kokoonpanon jäsenistä osallistuisi suulliseen käsittelyyn etäyhteyksillä, ei olisi käytännön vaikutusta julkisuuden toteutumiseen. Järjestettäessä suullinen käsittely kokonaan etäyhteyksin etäoikeudenkäyntinä suullisen käsittelyn seuraaminen istuntosalista käsin ei kuitenkaan olisi mahdollista. Tällaisessa tilanteessa tuomioistuimen olisi toteutettava oikeudenkäynnin julkisuus toisella tapaa. Yleisölle voitaisiin esimerkiksi osoittaa erillinen tila tai istuntosali, josta etäoikeudenkäyntiä voisi seurata videoyhteyden välityksellä. Tässäkin tilanteessa on tosin huomioitava, että pääosin hallintotuomioistuinten suulliset käsittelyt järjestetään julkisuuslainsäädännön perusteella yleisön läsnä olematta. Ehdotuksella ei edellä todetuin perustein olisi kielteisiä vaikutuksia oikeudenkäyntien julkisuuden toteutumiseen.
Etäyhteyksien käyttämisellä voi olla vaikutuksia henkilötietojen suojaan ja tietoturvallisuuteen. Vaikutukset ja käsittelystä mahdollisesti aiheutuvat riskit riippuisivat käytettävästä teknologiasta sekä käsiteltävän oikeudenkäyntiasian luonteesta, mukaan lukien esimerkiksi anonyymin todistelun tarpeet. Tietosuojalainsäädännöstä seuraavat vaatimukset, kuten henkilötietojen käsittelyn tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, voivat toisaalta vaikuttaa myös siihen, minkälaisia etäyhteyksiä tai teknologisia sovelluksia on mahdollista käyttää oikeudenkäynnissä. Asia on merkityksellinen myös kokoonpanoon kuuluvien sivutoimisten jäsenten, kuten asiantuntijajäsenten kannalta, joilla ei välttämättä aina ole tuomioistuimen tarjoamia etätyövälineitä käytössään. Lisäksi osa asioista voisi näiden näkökohtien takia olla sellaisia, että etäyhteyden käyttö ei soveltuisi niihin. Tietosuojavaikutusten ja riskien sekä tarvittavien suojatoimien arviointiin sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta.
Muita vaikutuksia kuin edellä mainittuja tietosuojavaikutuksia voisi kohdistua yksityiselämän suojaan, jos etäyhteydellä osallistumiseen käytettäisiin omaa päätelaitetta ja oikeudenkäyntiin osallistuttaisiin puhe- ja kuvayhteydellä kotirauhan suojaamasta, pysyväisluontoiseen asumiseen käytettävästä tilasta. Hallinto-oikeuksissa etäosallistuminen ja kuuleminen etäyhteyksien välityksellä on usein suoritettu sekä asianosaisten että todistajien, asiantuntijoiden ja muiden kuultavien osalta toisen viranomaisen luota. Esimerkiksi markkinaoikeudessa voi asioiden erilaisen luonteen takia olla enemmänkin tarpeita kuulemiseen muutoinkin kuin viranomaisesta käsin. Siltä osin kuin on kyse yleisön osallistumisesta oikeudenkäyntiin, etäyhteyden käyttöön, voisi käytettävästä teknologiasta riippuen liittyä nykyistä suurempi riski siitä, että puheenvuoroja tallennetaan kiellosta huolimatta. Kiellon noudattamisen valvonta olisi vaikeampaa silloin, kun etäyhteydellä osallistuminen ei tapahdu viranomaisen luota.
4.2.6Vaikutukset tuomioistuinten ja viranomaisten toimintaan Etäyhteyksien käytön lisääntyminen suullisissa käsittelyissä tarkoittaisi sitä, että tuomioistuimissa ja viranomaisissa voisi syntyä kuulemisten ja osallistumisten järjestämisestä jonkin verran lisätyötä ja työjärjestelyjä. Esimerkiksi kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa viranomaiset ovat kuitenkin olleet usein halukkaita osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyksin muun muassa ajan säästön ja heidän näkökulmastaan sujuvamman järjestelyn vuoksi. Viranomaiset pystyvät tällöin toimimaan omista tiloistaan käsin. Viranomaisten tulisi kuitenkin kyetä varmistamaan tietoturvallinen, tietosuojan ja salassapitovelvollisuudet huomioiva käsittely. Koska prosessinjohto kuuluu hallintotuomioistuimelle, myös viranomaisen osallistumisen tapa suulliseen käsittelyyn on kuitenkin hallintotuomioistuimen harkinnassa.
Suullisten käsittelyjen valmistelu hallintotuomioistuimissa on lähtökohtaisesti enemmän aikaa vievää ja työläämpää kuin valmistelu kirjallisesti ratkaistavissa asioissa. Suulliset valmisteluistunnot vievät nekin jonkin verran aikaa, joskin suullisen valmistelun yhtenä tarkoituksena on nopeuttaa asian käsittelyä hallintotuomioistuimessa.
Suullisen käsittelyn järjestäminen vie aikaa, koska tällöin on sovittava useamman osallistujan kanssa sopivista ajankohdista, mikä edellyttää joskus paljonkin yhteydenpitoa ja kirjelmöintiä käytännön asioista asianosaisen, viranomaisen, todistajien ja mahdollisten muidenkin kuultavien kanssa. Suullisesta käsittelystä annetaan myös välipäätös, minkä lisäksi esimerkiksi salin varaamiseen liittyvät käytännön järjestelyt vievät jonkin verran aikaa. Etäyhteyksiä käyttämällä voidaankin mahdollisesti estää koko suullisen käsittelyn peruuntuminen esimerkiksi sen vuoksi, että yksittäisen ihmisen ei olekaan mahdollista päästä paikalle, mutta etäosallistuminen voisi onnistua.
Oikeudenkäyntien peruuntumisen ja lykkääntymisen välttäminen etäyhteyksiä hyödyntämällä merkitsisi mahdollisuutta käyttää sekä tuomioistuinten että viranomaisten resursseja aiempaa tarkoituksenmukaisemmin. Etäyhteyksien lisääntyvällä käytöllä ei kuitenkaan olisi tältä kannalta välttämättä suurta merkitystä nykytilaan verrattuna. Poikkeuksellisissa häiriötilanteissa asetelma olisi erilainen ja siten etäyhteyksien selkeämpi ja täsmällisempi sääntely tukisi myös varautumista ja hallintotuomioistuinten menettelyjen yhdenmukaistamista. Etäyhteyksien käyttö voisi siten olla perusteltua poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten erilaisten pandemioiden yhteydessä, mutta etäyhteyden käyttöä ei rajattaisi ainoastaan tällaisiin tilanteisiin.
Esityksessä ehdotetaan eräiden muutoksenhakulautakuntien osalta työjärjestystä koskevaa sääntelyä. Sääntely parantaisi muutoksenhakulautakuntien mahdollisuuksia järjestää toimintansa tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Muutos lisäisi myös oikeusvarmuutta, kun muutoksenhakulautakuntien työskentelyn käytäntöjä kirjattaisiin työjärjestyksen tasolle.
Siltä osin kuin esityksessä ehdotetaan asevelvollisuuslakiin lisättäväksi viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin, esityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia nykytilaan verrattuna. Kutsunta-asiain keskuslautakunta on jo vakiintuneesti soveltanut HOL:ia. Muutos kuitenkin lisäisi oikeusvarmuutta.
4.2.7Taloudelliset vaikutukset Esityksellä ei ole budjettivaikutuksia. Se, millaisia taloudellisia vaikutuksia esityksestä aiheutuu, riippuu keskeisesti siitä, kuinka paljon etäyhteyksien käyttäminen mahdollisesti tulevaisuudessa lisääntyy ja kuinka toimintavarmoja etäyhteydet ovat. Etäyhteyksien käyttämisestä voi yhtäältä aiheutua jonkin verran lisätyötä avustavalle henkilökunnalle (esim. etäyhteyksien toimivuudesta huolehtiminen), mutta toisaalta asianosaisten ja kuultavien matkustamisen ja siten matkakulujen vähenemisen myötä syntyisi myös kustannussäästöjä.
Taloudellisia vaikutuksia arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon kustannukset, jotka kertyvät mahdollisista lisäkoulutuksista, joita etäyhteyksien käytön lisääntyminen ja etäoikeudenkäyntien järjestäminen henkilöstön ja tietojärjestelmien käytön osalta edellyttävät. Toisaalta koulutuskustannuksia ja neuvonnan tarvetta vähentää hallintotuomioistuinten nykyinen ja kasvava kokemus etäyhteyksien hyödyntämisestä suullisissa käsittelyissä.
Uusien videoneuvottelulaitteistojen hankkiminen ei vaikuta välttämättömältä tässä esityksessä ehdotetun vuoksi, koska tuomioistuinten istuntosalit on jo nykyisin varustettu varsin kattavasti tarvittavilla laitteilla.
Tuomioistuinten tietojärjestelmäkustannusten ei arvioida lisääntyvän. Huomionarvoista kuitenkin on, että hallintotuomioistuimissa on otettu käyttöön Vipu-sovellus (Valtorin videoneuvottelu), mikä osaltaan tukee videoyhteyden käytön lisääntymistä ja tietoturvan paranemista sisältäen vahvat tunnistautumiset sovelluksen käyttöön.
Tilajärjestelyistä ei aiheutuisi kustannuksia. Tarkoitus ei ole, että tuomioistuimissa ryhdyttäisiin tilamuutoksiin tämän esityksen vuoksi. Käytännössä yleisön saapuminen etäoikeudenkäynteihin olisi oletettavasti hyvin harvinaista. Hallintotuomioistuimissa suullisia käsittelyjä järjestetään pääosin asioissa, jotka on säädetty salassa pidettäviksi. Mitä enemmän etäyhteyksien käyttäminen lisääntyisi, sitä enemmän kasvaisivat myös säästövaikutukset virkamatkustamisen vähentyessä.
Huomioon tulee ottaa myös mahdollinen suullisten käsittelyjen määrän kasvu jatkossa hallintotuomioistuimissa. Jatkossa esimerkiksi kansainvälistä suojelua hakevien määrä saattaa kasvaa, mikä lisäisi suullisten käsittelyiden suhteellista määrää. Näissä tilanteissa etäyhteyksien käyttö on kustannustehokasta viranomaisen, turvapaikanhakijan ja hänen avustajansa kannalta.
Sekä tuomioistuimille että viranomaisille aiheutuisi jossain määrin työsäästöä siitä, että suullisia käsittelyjä olisi peruutettava entistä harvemmin. Valtion varoista maksettavat todistelukulut laskisivat, kun todistajille ja asiantuntijoille tarvitsisi maksaa vähemmän matkakuluja. Tämä säästö tosin olisi todennäköisesti määrältään vähäinen. Asianosaisten etäosallistumisen lisääntyminen voisi vähentää heille itselleen matkustamisesta aiheutuvia kuluja. Lisäksi se vähentäisi heidän asiamiestensä ja tulkkien matkustamisesta aiheutuvia kuluja. Koska suullisia käsittelyjä järjestetään määrällisesti melko vähän, etäoikeudenkäyntimahdollisuus ei kuitenkaan toisi olennaisia säästöjä sen ehkäistessä mahdollisesti yksittäisiä peruuntumisia vuositasolla.
Esityksestä aiheutuvat säästöt olisivat kuitenkin verraten vähäisiä. Säästöjen määrä ei riipu niinkään sääntelyn yksityiskohdista vaan ennemmin tuomioistuimissa omaksuttavista käytänteistä, jotka ratkaisevat sen, miten laajaksi tuomarin ja asianosaisen etäyhteyksien käyttäminen vastaisuudessa muodostuisi. Yhteenvetona voidaan arvioida, että esityksestä valtiolle aiheutuvat kustannukset hallintotuomioistuimissa saattaisivat ainakin alkuun olla hieman suuremmat kuin siitä aiheutuvat säästöt. Tähän vaikuttaa muun muassa koulutuksen ja etäyhteyksien käytön tuen tarve. Kustannusvaikutukset olisivat kuitenkin kokonaisuutena arvioiden pieniä, minkä lisäksi jatkossa kokemuksen lisääntymisen myötä kustannussäästöt oletettavasti lisääntyisivät. Merkityksetön seikka tässä arvioinnissa ei ole sekään, että yhteiskunnan digitalisoituessa hallintotuomioistuinten tulee myös kyetä vastaamaan yhteiskunnan ja kansalaisten vaatimuksiin digitalisaation hyödyntämisessä ja omien menettelyjensä kehittämisessä.
Muutoksenhakulautakuntien osalta ehdotetut lakimuutokset edellyttäisivät työjärjestysten laatimista. Tästä ei arvioida kuitenkaan aiheutuvan merkittävää lisätyömäärää tai lisäresurssitarpeita muutoksenhakulautakunnille.
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5.1.1Etäyhteyksien käyttö suullisissa käsittelyissä Valmistelun aikana on arvioitu erilaisia sääntelytapoja säätää etäyhteyksien käytöstä hallintoprosessissa. Lähtökohdaksi on otettu se, ettei eri prosessilajien välillä tulisi olla perusteettomia eroja. Valittu sääntelytapa noudatteleekin oikeudenkäymiskaaressa omaksuttuja ratkaisuja. Etäyhteyksiä koskevaa sääntelyä on kuitenkin sovitettu hallintoprosessin ympäristöön ja sen ominaispiirteisiin. Suullinen käsittely hallintotuomioistuimessa on luonteeltaan varsin erilainen kuin esimerkiksi yleisessä tuomioistuimessa järjestettävä pääkäsittely (ks. esim. luku 2.1.1). Suullinen käsittely on asian selvittämisen lisäkeino, ja yleensä pääosassa oikeudenkäyntimateriaalia on kirjallinen, erityisesti viranomaiselta asiassa saatu selvitys. Prosessilajien eroavuuksien vuoksi esimerkiksi oikeudenkäynnin välittömyysperiaate ei ole hallintoprosessissa yhtä korostunut. Muun ohella näiden eroavuuksien vuoksi sääntelyn on perusteltua olla hieman yleispiirteisempää kuin yleisten tuomioistuinten osalta. Näin on esimerkiksi todistajan kuulemista koskevan sääntelyn osalta (vrt. OK 17:52). HOL:n sääntely on muutoinkin monilta osin esimerkiksi OK:n sääntelyä yleistasoisempaa, mikä korostaa hallintotuomioistuimen prosessinjohtomahdollisuuksia. Liian yksityiskohtaisen sääntelyn ei nähdä palvelevan hallintoprosessin tarpeita, eikä esimerkiksi asianosaisen oikeusturvan toteutumisen ole katsottu tällaista edellyttävän.
5.1.2Sisäisistä etäistunnoista säätäminen 5.1.2.1Yleistasoinen säännös tuomioistuinlakiin Valmistelun aikana on arvioitu sitä, tulisiko tuomioistuimen sisäisten istuntojen osalta tuomioistuinlakiin säätää yleistasoinen oikeusperustan luova säännös etäyhteyksien käytölle tuomioistuimen sisäisissä istunnoissa. Säännökseen voisi lisätä mahdollisuuden antaa asiasta tarkempia määräyksiä tuomioistuimen työjärjestyksessä. Vastaava muutos tulisi tällöin tehdä myös muutoksenhakulautakuntia koskevaan lainsäädäntöön. Säännös olisi siten luonteeltaan mahdollistava ja jättäisi tekniset, organisatoriset ja menettelylliset yksityiskohdat kunkin tuomioistuimen tai muutoksenhakulautakunnan työjärjestyksessä ratkaistaviksi.
Ratkaisun etuna olisi se, että sisäisten istuntojen järjestämiselle etäyhteyksin olisi näin osoitettu selkeä oikeusperusta. Toisaalta jo voimassa oleva tuomioistuinlain sääntelyn on katsottu mahdollistavan asiasta määräämisen tarvittaessa työjärjestyksessä. Näin on käytännössä esityksen nykytilan kuvauksessa kerrotusti tehtykin osassa tuomioistuimia ja muutoksenhakulautakuntiakin. Esityksessä on lisäksi perusteltu sitä, ettei sisäisten etäistuntojen osalta ole kysymys sellaisesta esimerkiksi asianosaisen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta periaatteellisesta kysymyksestä, josta olisi välttämätöntä erikseen säätää lailla (ks. myös HE 63/2024 vp, s. 32). Tuomioistuinten sisäisten istuntojen organisointi on perinteisesti kuulunut tuomioistuimen sisäiseen toimivaltaan.
Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu (OKV/2213/10/2023) koski nimenomaisesti työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa. Vaikka ratkaisussa nostettiinkin esille sisäisiä etäistuntoja koskevia yleisempiäkin hallintoprosessuaalisia kannanottoja, ei ratkaisussa kuitenkaan yksilöidä sellaista konkreettista oikeusturvaongelmaa, joka osoittaisi nykyisen sääntelytason tuomioistuinlain osalta riittämättömäksi. Sitä vastoin TELK:n osalta haasteena on ollut se, ettei muutoksenhakulautakuntaa koskevaan erityislakiin ole sisältynyt tuomioistuinlakia vastaavaa yleistä toimivaltaa antaa sen työskentelyä koskevia määräyksiä lautakunnan työjärjestyksessä. Tässä esityksessä ehdotetaan tällaisen yleisen työn järjestämistä koskevan säännöksen lisäämistä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin sekä niihin HOL:ia soveltavia muutoksenhakulautakuntia koskeviin lakeihin, joista tällainen on vielä toistaiseksi puuttunut, ja joiden osalta se katsotaan tarpeelliseksi.
Yleisen, lähinnä oikeusperustan luovan säännöksen, lisääminen ei myöskään tosiasiallisesti muuttaisi oikeustilaa, sillä asia olisi edelleen tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien harkinnassa sen perusteella, mitä asiasta työjärjestyksessä määrätään. Tällainen sääntely herättäisi myös kysymyksen siitä, mitä muita tuomioistuinten sisäisen työskentelyn järjestämistä koskevia seikkoja olisi tarpeen säännellä. Yleistasoinenkin viittaussäännös merkitsisi siten askelta kohti yksityiskohtaisempaa tuomioistuinten sisäisten käytänteiden normittamista, mikä ei ole ollut tyypillistä tuomioistuinten toiminnan sääntelylle.
Säännös jäisi ilman varsinaista velvoitetta sisällöltään varsin tyhjäksi, minkä lisäksi se runsastuttaisi paitsi tuomioistuinlakia, mutta myös muutoksenhakulautakuntia koskevaa lainsäädäntöä. Säännös myös kasvattaisi sääntelytaakkaa ilman olennaista lisäarvoa esimerkiksi asianosaisen oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta. Tämänkaltainen sääntely olisi myös vastoin tuomioistuinmenettelyjen sujuvoittamista koskevia tavoitteita.
Nykyinen tuomioistuinlain yleistasoinen sääntely, joka mahdollistaa työskentelyn järjestämisen tavoista määräämisen työjärjestyksessä voidaan katsoa olevan riittävä ja myös tuomioistuimen tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen toiminnan turvaava tapa.
5.1.2.2Yksityiskohtaisempi sääntely Yksi mahdollinen tapa säätää tuomioistuimen sisäisten istuntojen järjestämisestä olisi ollut nykyistä yksityiskohtaisempi ja täsmällisempi sääntely joko tuomioistuinlaissa tai prosessilainsäädännössä. Tällainen lähestymistapa voitaisiin toteuttaa esimerkiksi nimenomaisina säännöksinä siitä, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä tuomari voisi osallistua esittelyistuntoon etäyhteyksin, kuten esityksessä ehdotetaan esimerkiksi tuomarin etäosallistumisesta suulliseen käsittelyyn. Tämänkaltaisella sääntelyllä rajattaisiin tuomioistuimen harkintavaltaa sisäisten etäistuntojen järjestämisessä ja yhdenmukaistettaisiin käytäntöjä valtakunnallisesti lainsäädäntöteitse.
Esityksen valmistelussa ei kuitenkaan ole katsottu perustelluksi edetä näin yksityiskohtaisen sääntelyn suuntaan. Tuomioistuimen toiminnan tarkoituksenmukainen ja tehokas järjestäminen edellyttää sisäisten työtapojen osalta riittävää joustavuutta, jotta erilaisiin toiminnallisiin, organisatorisiin ja teknisiin tilanteisiin voidaan reagoida ilman jatkuvaa lainsäädännön muutostarvetta. Harkinta tuomioistuimen sisäisten työtapojen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tuomioistuinkohtaisesti on keskeinen osa lainkäytön toteuttamista ja liittyy läheisesti tuomioistuimen itsenäiseen vastuunottoon toiminnan sujuvuudesta, juttujen käsittelyajoista ja voimavarojen tehokkaasta käytöstä.
Tuomioistuinten toimintaedellytykset, kuten asiamäärät, henkilöstöresurssit, tilaratkaisut ja tekniset valmiudet vaihtelevat merkittävästi tuomioistuinten välillä. Tästä syystä yksityiskohtainen, esimerkiksi tiettyihin kokous- tai viestintäteknologioihin tai niiden käyttöedellytyksiin sidottu sääntely ei palvelisi tuomioistuinlaitoksen pitkän aikavälin kehittämistarpeita. Tällainen sääntely olisi omiaan vanhentumaan nopeasti teknologian ja työskentelytapojen kehittyessä, eikä se tukisi tavoitetta teknologianeutraalista ja joustavasta sääntelyratkaisusta.
Yksityiskohtainen tuomioistuimen sisäisiä työtapoja koskeva sääntely herättää lisäksi periaatteellisia kysymyksiä tuomioistuinten riippumattomuuden näkökulmasta. Tuomioistuinten sisäinen työn organisointi on perinteisesti kuulunut tuomioistuimen omaan toimivaltaan, eikä lainsäädäntöön ole vakiintuneesti sisällytetty yksityiskohtaisia määräyksiä esimerkiksi istuntokäytännöistä, kokoonpanojen työskentelytavoista tai sisäisestä päätöksenteosta. Tämänkaltaiselle tuomioistuimen sisäistä toimintaa koskevalle yksityiskohtaiselle normittamiselle ei ole nähtävissä painavia perusteita myöskään tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamisen kannalta.
Asianosaisten oikeusturvan näkökulmasta ei myöskään ole tunnistettavissa sellaista systemaattista tai konkreettista ongelmaa, joka edellyttäisi tuomioistuimen sisäisten etäistuntojen yksityiskohtaista sääntelyä lain tasolla. Päinvastoin voidaan arvioida, että liian yksityiskohtainen sääntely voisi joissakin tilanteissa jopa heikentää oikeusturvan toteutumista, jos se estäisi tuomioistuinta valitsemasta asian käsittelyn kannalta tarkoituksenmukaisinta ja tehokkainta työskentelytapaa. Sisäisten istuntojen järjestäminen etäyhteyksin voi monissa tilanteissa parantaa asian käsittelyn joutuisuutta, vähentää käsittelyyn liittyviä viivästyksiä ja edistää resurssien tehokasta kohdentamista vaarantamatta ratkaisutoiminnan laatua tai menettelyn oikeudenmukaisuutta.
Yksityiskohtainen sääntely tuomioistuimen sisäisistä istunnoista olisi myös ristiriidassa viimeaikaisten oikeusprosessien kehittämistavoitteiden kanssa. Oikeudenkäyntimenettelyjen sujuvoittamista ja tehokkuuden lisäämistä koskevien uudistusten lähtökohtana on ollut sääntelyn selkeyttäminen, menettelyjen joustavoittaminen sekä sen varmistaminen, että oikeusturva on tosiasiallisesti ja tehokkaasti saavutettavissa ilman tarpeettomia hallinnollisia tai muodollisia esteitä. Tuomioistuimen sisäisten työskentelytapojen yksityiskohtainen normittaminen ei edistä näitä tavoitteita, vaan saattaisi päinvastoin lisätä menettelyjen jäykkyyttä ja hallinnollista kuormitusta.
Edellä esitetyistä syistä katsotaan, että tuomioistuimen sisäisten istuntojen ja etäyhteyksien käyttöön liittyvien kysymysten jättäminen tuomioistuimen omaan harkintaan ja tarvittaessa työjärjestyksessä määrättäväksi on sekä toiminnallisesti että periaatteellisesti perusteltu ratkaisu. Nykyinen sääntelykehys tarjoaa riittävän oikeusperustan tuomioistuimen sisäisten työtapojen järjestämiselle ja mahdollistaa samalla sen, että käytännöt voivat kehittyä hallitusti ja oikeusturvaa vaarantamatta tuomioistuinten ja oikeudenkäyntimenettelyjen muuttuvien tarpeiden mukaisesti.
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1Yleiskatsaus kehitykseen EU:n alueella
Euroopan unionin 27 jäsenvaltiosta lähes kaikissa etäviestintätekniikan hyödyntäminen oikeudenkänneissä on yleisesti mahdollista hallinto-oikeudellisissa asioissa. Oikeudenkäytön digitalisointi vahvistaa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä ja tekee niistä saavutettavampia, tehokkaampia ja vahvempia kohtaamaan nykyisiä ja tulevia haasteita. Koronaviruspandemia on tuonut korostetusti esiin jäsenvaltioiden tarpeen nopeuttaa nykyaikaistamisuudistuksia tällä osa-alueella.
[16]
Euroopan unioni on viime vuosina ottanut merkittäviä askelia oikeudenkäytön digitalisoimiseksi. Euroopan komissio hyväksyi marraskuussa 2025 DigitalJustice@2030-strategian, joka tähtää kansallisten oikeusjärjestelmien digitalisoinnin vauhdittamiseen ja tekoälyn käyttöönottoon oikeudellisessa toiminnassa vuoteen 2030 mennessä. Strategia sisältää muun muassa toimia rajat ylittävien etäistuntojen teknisen yhteentoimivuuden parantamiseksi: komissio on ilmoittanut suosittavansa vapaaehtoisia teknisiä standardeja rajat ylittäviä videoneuvottelumenettelyjä varten. Tätä täydentää tammikuussa 2025 julkaistu Euroopan sähköisen oikeuden strategia 2024–2028, joka korostaa digitaalisten välineiden roolia oikeussuojan saatavuuden parantamisessa ja tuomioistuinten toiminnan tehostamisessa. EU:n kehityssuunta luo siten selkeän viitekehyksen myös kansallisten hallintotuomioistuinten etäyhteystoiminnan kehittämiselle.
Euroopan neuvosto on aiemmin oikeussuojan saatavuutta ja digitalisoinnin mahdollisuuksien hyödyntämistä koskevissa päätelmissään (2020/C 3241/01) korostanut, että digitaalisia ratkaisuja olisi mahdollisuuksien mukaan kehitettävä koko oikeudenkäyntimenettelyä silmällä pitäen, mikä mahdollistaisi nopeammat ja turvallisemmat menettelyt ja helpottaisi jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä (kohta 15). Digitaalisten teknologioiden ja sähköisten viestintävälineiden käyttö ei kuitenkaan saisi heikentää oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä etenkään oikeutta oikeuskeinojen tasapuolisuuteen ja oikeutta kontradiktoriseen menettelyyn, oikeutta julkiseen oikeudenkäyntiin, mukaan lukien tietyissä tapauksissa oikeus suulliseen kuulemiseen, jossa asianosainen on istuntosalissa läsnä, eikä muutoksenhakuoikeutta (kohta 17).
EU:n tasolla on myös säädetty tuomioistuinten välisestä digitaalisesta viestinnästä koskien siviili-, kauppa- ja rikosasioita. Digitalisaatioasetus (EU) 2023/2844 sekä sitä täydentävä direktiivi (EU) 2023/2843 muodostavat EU:n keskeisen lainsäädäntökokonaisuuden tuomioistuinten välisen digitaalisen viestinnän yhdenmukaistamiseksi. Se velvoittaa toimivaltaiset viranomaiset käyttämään sähköisiä viestintäkanavia rajat ylittävässä menettelyssä ja luo oikeudellisen kehyksen videoneuvottelun hyödyntämiselle suullisissa istunnoissa. Direktiivi puolestaan toteuttaa tarvittavat muutokset olemassa oleviin rikosasioiden yhteistyöinstrumentteihin, kuten eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaan puitepäätökseen, jotta asetuksen mukaiset digitaaliset välineet voidaan ottaa käyttöön myös niiden soveltamisalalla.
5.2.2Ruotsi Ruotsin järjestelmässä yleiset tuomioistuimet ja hallintotuomioistuimet ovat erillisiä. Hallintotuomioistuinjärjestelmä on kolmiportainen, ja se koostuu hallintotuomioistuimista (förvaltningsrätt), neljästä kamarioikeudesta (kammarrätt) sekä ylimmästä hallintotuomioistuimesta (högsta förvaltningsdomstolen).
Menettely hallintoprosessissa on pääsäännön mukaan kirjallista. Yleinen hallintolainkäyttöä koskeva menettelysäädös on hallintoprosessilaki (förvaltningsprocesslag 1971:291). Hallinto-oikeuden on järjestettävä suullinen käsittely, jos asianosainen sitä pyytää eikä se ole ilmeisen tarpeetonta. Hovioikeutta vastaava kamarioikeus taas voi järjestää suullisen käsittelyn asianosaisen pyynnöstä, mikäli suullista käsittelyä ei ole pidettävä erityisen syiden vuoksi tarpeettomana. Hallinto-oikeuden mahdollisuus kieltäytyä suullisen käsittelyn järjestämisestä on siis rajoitetumpi ensimmäisessä asteessa kuin toisessa.
Ruotsin hallintoprosessilain 14 §:ssä säädetään suullisen käsittelyn järjestämisestä etäyhteyksin. Lainkohdan mukaan hakija tai valittaja sekä se, jonka on vastattava asiassa, voivat osallistua suulliseen käsittelyyn ääniyhteyden tai ääni- ja kuvayhteyden avulla oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbalk) 5 luvun 10 §:ssä säädetyin edellytyksin.
Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 10 §:n mukaan lähtökohta on, että asianosaiset ja muut istuntoon osallistuvat saapuvat henkilökohtaisesti oikeussaliin (1 mom.). Tuomioistuin voi kuitenkin säännöksessä asetetuin edellytyksin määrätä, että istuntoon tulee osallistua joko ääniyhteydellä tai ääni- ja kuvayhteydellä (2 mom.). Etäyhteyksin tapahtuva osallistuminen rinnastuu henkilökohtaiseen läsnäoloon (5 mom.). Säännös koskee kaikkia lain nojalla pidettäviä istuntoja riippumatta siitä, mitä istunnossa käsitellään. Lisäksi säännöstä sovelletaan yleisesti kaikkiin henkilöihin, mukaan lukien esimerkiksi edustajiin, alaikäisen huoltajiin sekä tulkkeihin (Prop. 2004/05:131, s. 224). Lain perusteluissa ei kuitenkaan mainita erikseen sitä, onko etäosallistuminen mahdollista myös tuomareille.
Säännöksen mukaan etäyhteyden käytön tulee tapahtua perustellusta syystä, ja tuomioistuimen tulee harkinnassaan kiinnittää erityisesti huomiota niihin kustannuksiin ja haittoihin, joita henkilölle istuntoon saapumisesta aiheutuisi, henkilön pelkoon osallistua istuntoon ja häneen kohdistuvaan painostukseen, siihen, onko etäosallistuminen välttämätöntä turvallisuussyistä sekä siihen, edistäisikö tällainen osallistuminen asian tehokasta käsittelyä (2 ja 3 mom.). Etäosallistumista ei kuitenkaan saa sallia, jos se on henkilön saapumisen merkitykseen ja muihin olosuhteisiin nähden sopimatonta (4 mom.). Ruotsissa sääntely ei edellytä henkilön omaa suostumusta etäyhteyden käytölle. Lain esitöissä on kuitenkin korostettu, että pääsääntöisesti etäosallistumisesta ei tulisi päättää vastoin henkilön omaa tahtoa (Prop. 2004/05:131, s. 225). Etäyhteyden käyttöä tulee kaikissa tilanteissa arvioida kokonaisvaltaisesti kaikki olosuhteet huomioon ottaen. Joissakin tilanteissa henkilön läsnäolo oikeussalissa voi olla niin tärkeää, ettei etäosallistumista voida sallia, vaikka siihen olisi painavat syyt (Prop. 2004/05:131, s. 225).
5.2.3Saksa
Saksan hallinto-oikeusjärjestelmä on kolmiportainen. Järjestelmä koostuu yleisistä hallintotuomioistuimista (Verwaltungsgerichte, Oberverwaltungsgerichte ja Bundesverwaltungsgericht) ja erityistuomioistuimista. Keskeisin prosessisäädös yleisissä hallintotuomioistuimissa on hallintotuomioistuinlaki (Verwaltungsgerichtsordnung, VwGO, kokonaisuudistus vuonna 1991). Se sisältää hallintoprosessia koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännökset (HE 29/2018 vp). Käsittelyt valmistellaan pääosin kirjallisesti, mutta päätökset tehdään yleensä suullisen kuulemisen jälkeen.
Vuonna 2013 voimaan tulleen ja vuonna 2024 päivitetyn hallintotuomioistuinlain 102a § sallii hallintotuomioistuimille mahdollisuuden järjestää suullisia käsittelyjä videoyhteyden välityksellä. Säännöksen mukaan suullinen käsittely voidaan sopivissa tapauksissa, ja siltä osin kuin riittävät kapasiteetit ovat käytettävissä, toimittaa videoyhteyksin. Säännöksen mukaan suullinen käsittely katsotaan videokäsittelyksi, jos siihen osallistuu vähintään yksi menettelyn osapuoli kuva‑ ja ääniyhteyden välityksellä. Tämän säännöksen mukaisia menettelyn osapuolia ovat asianosaiset, sekä heidän asiamiehensä ja avustajansa (1 mom.). Tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta tai omasta aloitteestaan sallia yhden, useamman tai kaikkien asianosaisten osallistumisen video- ja ääniyhteyden välityksellä. Hakemuksen hylkääminen on perusteltava lyhyesti (2 mom.). Tuomioistuin voi hakemuksesta tai viran puolesta sallia myös todistajan tai asiantuntijan kuulemisen kuva- ja äänenvälityksen avulla (3 mom.). Menettelyn osapuolilta ja kolmannelta osapuolelta on kielletty kuulemisen tallentaminen, mutta tuomioistuimet voivat tallentaa kuulemisen pöytäkirjan laatimista varten (4 mom.).
Hallintotuomioistuinlain 102a § muistuttaa sisällöltään siviiliprosessiasetuksen (Zivilprozessordnung) 128 a §:ää, mutta siviiliprosessiasetuksessa on säädetty myös tuomioistuimen jäsenen osallistumisesta suulliseen käsittelyyn kuva- ja ääniyhteyden välityksellä. Siviiliprosessiasetuksen 128a §:n mukaan puheenjohtaja johtaa videokäsittelyä tuomioistuimen toimitiloista. Hän voi merkittävien syiden perusteella sallia muiden tuomioistuimen jäsenten osallistua suulliseen käsittelyyn kuva ja ääniyhteyden välityksellä. Samanlaista sääntelyä tuomioistuinten jäsenten etäosallistumisesta ei sisälly ollenkaan hallintotuomioistuinlakiin.
5.2.4Ranska Ranskassa hallintotuomioistuimet ja yleiset tuomioistuimet ovat erillisiä. Järjestelmä on kolmiportainen. Ensiasteena toimivat hallintotuomioistuimet (tribunal administratif), joista valitetaan muutoksenhakuasteeseen (Cour administrative d'appel) ja sieltä edelleen ylimpään tuomioistuimeen (Conseil d’État). Lisäksi on erityishallintotuomioistuimia (juridictions administratives spécialisées). Tärkein prosessisäädös on hallintoprosessilaki, Code de justice administrative (2001), johon on koottu aikaisemmin erillislaeissa olleita säännöksiä. Hallintoprosessi on pääasiassa kirjallista. Suullinen käsittely voi kuitenkin täydentää kirjallista menettelyä. Suullisessa käsittelyssä ei saa esittää uusia argumentteja, vaan se ainoastaan tukee kirjallista menettelyä.
Ranskan hallintoprosessilain L.781–1 artikla sisältää hallintoprosessiin kohdistuvan erityissäännöksen, joka koskee nimenomaan tuomarien osallistumista video- ja ääniyhteyden avulla. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa käsittelyn järjestäminen tilanteissa, joissa tuomarit toimivat useissa tuomioistuimissa tai joissa heidän fyysinen läsnäolonsa olisi maantieteellisten olosuhteiden vuoksi vaikeaa tai mahdotonta. Artikla on suunnattu erityisesti institutionaalisiin ja organisatorisiin tarpeisiin, ei asianosaisten etäosallistumiseen. Käytännössä säännöstä on sovellettu etenkin Ranskan merentakaisilla alueilla, joissa hallintotuomioistuimen kokoonpanon kokoaminen paikan päälle olisi muutoin hankalaa; videoyhteyden avulla on voitu turvata tuomioistuimen toiminta ja asian käsittely ilman, että menettelyä joudutaan lykkäämään tai keskittämään toiseen tuomioistuimeen.
Lisäksi hallintoprosessilain R.731‑2‑1 artikla mahdollistaa sen, että istunnon puheenjohtaja voi poikkeuksellisissa olosuhteissa ja perustellusta syystä sallia asianosaisen, joka sitä nimenomaisesti pyytää, tulla kuulluksi etäyhteyksin. Samaa säännöstä sovelletaan todistajiin, asiantuntijoihin tai muihin istuntoon kutsuttuihin henkilöihin, joiden lausunto voidaan ottaa vastaan vastaavalla tavalla.
Videokuulemisia käytetään erityisesti ulkomaalaisasioissa, kuten hallinnolliseen säilöönottoon liittyvissä menettelyissä, joissa hallintotuomioistuimen presidentti tai nimetty tuomari voi päättää etäyhteyden käytöstä istunnon toteuttamiseksi. Tällöin ulkomaalainen osallistuu istuntoon säilöönottoyksikön tiloista ja tuomari hallintotuomioistuimesta, eikä ulkomaalaisella ole oikeutta vastustaa tällaista menettelyä.
5.2.5Viro Virossa hallintotuomioistuimet muodostavat selkeästi erillisen tuomioistuinlinjan, joka on luotu julkisoikeudellisten riitojen ratkaisemista varten. Ensimmäisessä asteessa hallintoasioita käsittelevät kaksi itsenäistä hallintotuomioistuinta – Tallinna Halduskohus ja Tartu Halduskohus, joilla on useita toimipaikkoja maan eri osissa. Nämä tuomioistuimet ovat organisatorisesti ja toiminnallisesti erillään yleisistä tuomioistuimista, mikä ilmenee siitä, että hallintoasioiden käsittelylle on säädetty oma hallintoprosessilaki (Halduskohtumenetluse seadustik, HKMS). Valitusasioissa järjestelmät kuitenkin yhdistyvät: hallintotuomioistuinten ratkaisuista valitetaan yleisiin hovioikeuksiin (ringkonnakohus), ja korkein oikeus hallintoasioissa on Riigikohus, jonka yhteydessä toimii erillinen hallintokollegio.
Viron hallintoprosessilain mukaan hallinto-oikeudenkäynnissä sovelletaan yleisiä tuomioistuimia koskevaa siviiliprosessilakia ottaen huomioon hallinto-oikeudenkäynnin erityispiirteet (1 §:n 3 mom.). Siviiliprosessilain 350 §:ssä säädetään etäoikeudenkäynnistä. Lainkohdan mukaan tuomioistuin voi järjestää istunnon etäyhteyksin siten, että asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa voi osallistua istuntoon jostakin toisesta paikasta ja tehdä tarvittavat menettelytoimet reaaliajassa sieltä käsin (1 mom.). Samalla tavalla voidaan kuulla myös muualla olevaa todistajaa tai asiantuntijaa. Etänä oleva asianosainen saa esittää heille kysymyksiä aivan kuten istuntosalissa (2 mom.).
Etäistunnossa on huolehdittava siitä, että kaikkien osapuolten oikeudet toteutuvat teknisesti turvallisesti: heidän on voitava esittää omat vaatimuksensa ja huomautuksensa sekä vastata muiden esittämiin kantoihin. Lisäksi kaikkien muiden istunnon edellytysten tulee täyttyä niin, että kuva ja ääni välittyvät reaaliaikaisesti tuomioistuimen ja etänä osallistuvan välillä. Osapuolten ja todistajan suostumuksella, ja hakemusasioissa pelkästään todistajan suostumuksella, todistajaa voi kuulla etäyhteyden sijasta myös puhelimitse (3 mom.). Lisäksi asianomaisesta toimialasta vastaava ministeri voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä siitä, miten etäistunnon järjestämisessä käytettäviä välineitä ja yhteyksiä tulee käyttää (4 mom.).
5.2.6Itävalta Itävallassa toimii hallintotuomioistuinjärjestelmä, joka kuuluu samaan saksalaiseen hallintolainkäyttöperinteeseen kuin Saksan ja Suomen mallit. Järjestelmä koostuu liittovaltion hallintotuomioistuimesta (Bundesverwaltungsgericht), osavaltioiden hallintotuomioistuimista (Landesverwaltungsgerichte) sekä korkeimmasta hallintotuomioistuimesta (Verwaltungsgerichtshof, VwGH). Nämä tuomioistuimet käsittelevät kaikki hallintopäätöksistä tehdyt valitukset ja hallintoriita-asiat. Hallintoprosessista säädetään hallintomenettelylaissa (Verwaltungsgerichtsverfahrensgesetz, VwGVG).
Itävallan hallintomenettelylain 25a §:n mukaan, jollei liittovaltion tai osavaltion laista muuta johdu ja jollei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohta tai Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ole esteenä, hallintotuomioistuin voi toimittaa suullisen käsittelyn kokonaan tai osittain ääni- ja kuvalähetyksen välityksellä. Näin ei kuitenkaan toimita, jos kaikkien asiaan osallistuvien henkilöiden läsnäolo hallintotuomioistuimessa on tarkoituksenmukaisempaa tai tarpeen erityisistä syistä (1 mom.). Lisäksi säännöksen mukaan edustaminen etäyhteyden välityksellä on sallittua vain, jos osallistujan tai hänen laillisen edustajansa henkilökohtaista läsnäoloa ei ole nimenomaisesti vaadittu (2 mom.). Käsittelyä ennen on ilmoitettava, onko kutsutun henkilön saavuttava paikalle henkilökohtaisesti, tuleeko hänen osallistua ääni- ja kuvalähetyksen välityksellä, vai onko hänellä mahdollisuus valita näiden osallistumistapojen välillä. Jos osallistujan sallitaan osallistua ainoastaan etäyhteyden välityksellä, hallintotuomioistuimen on päätöksessään asetettava hänelle kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa hän voi tehdä vastalauseen. Jos vastalause tehdään määräajassa, asianosainen voi osallistua istuntoon myös henkilökohtaisesti (3 mom.). Lisäksi hallintomenettelylain 48a § sisältää erityistä sääntelyä koskien etäyhteyksin tapahtuvaa menettelyä hallinnollisissa rikosasioissa.
6Lausuntopalaute
Oikeusministeriössä laadittiin vuonna 2023 arviomuistio tuomareiden etäosallistumismahdollisuudesta hallintoprosessissa (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2023:21). Arviomuistio oli keväällä 2023 lausuntokierroksella, ja lausunnoista on laadittu tiivistelmä (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2024:26). Arviomuistiosta saaduissa lausunnoissa etäyhteyssääntelyä pidettiin tarpeellisena ja kannatettavana.
Arviomuistion ja siitä saadun lausuntopalautteen perusteella oikeusministeriössä laadittiin virkatyönä luonnos hallituksen esitykseksi etäyhteyksien käytön edistämistä oikeudenkäynneissä hallintoasioissa koskevaksi lainsäädännöksi. Virkatyönä tehtävää valmistelua tuki Etäyhteyksien käyttäminen hallintolainkäyttöasioissa -hankeryhmä, jonka oikeusministeriön asettama Oikeusvaltion takeet ja oikeuslaitoksen kehittäminen -työryhmä (oikeuslaitostyöryhmä) asetti tätä tarkoitusta varten.
Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella 17.4.–22.5.2026. Lausuntoa pyydettiin 36 taholta, minkä lisäksi kuka tahansa saattoi antaa lausunnon mietinnöstä lausuntopalvelu.fi-palvelussa. Lausuntopyyntö osoitettiin ylimmille laillisuusvalvojille, ylimmille tuomioistuimille, hallinto-oikeuksille, erityistuomioistuimille, hovioikeuksille, ehdotetun sääntelyn kannalta keskeisille ministeriöille ja muutoksenhakulautakunnille, oikeushallinnon viranomaisille sekä oikeusalan järjestöille. Lausunto saatiin 18 taholta. Lausuntopyyntöön saatiin vastauksia ehdotetun sääntelyn kannalta keskeisiltä ministeriöiltä, korkeimmalta hallinto-oikeudelta, hallinto-oikeuksilta, hovioikeuksilta, erityistuomioistuimilta, oikeushallinnon viranomaisilta sekä oikeusalan järjestöiltä. Lisäksi lausunnon antoi yksi yksityishenkilö. Lausunnot ja lausuntotiivistelmä ovat hankeikkunassa (OM044:00/2023).
Suurin osa lausunnonantajista kannatti esitystä ja sen lähtökohtia. Useampi lausunnonantaja piti tärkeänä esityksen lähtökohtaa siitä, että pääsääntönä tulee säilyä istuntosalissa järjestettävät suulliset käsittelyt. Koko suullisen käsittelyn järjestäminen etäyhteyksin tai tuomarin etäosallistuminen tulisi varata poikkeuksellisiin tilanteisiin. Etäyhteyksien käyttö sen sijaan todistelussa, esimerkiksi asiantuntijoiden ja viranomaisten kuulemisessa on jo nykyisin vakiintunutta. Suullisen valmistelun osalta muun ohella Vaasan hallinto-oikeus totesi, että mahdollisuus järjestää suullinen valmistelu etäyhteyksin voisi madaltaa ylipäänsä kynnystä järjestää suullinen valmistelu.
Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota siihen, että erilaiset etäyhteysjärjestelyt aiheuttavat tuomioistuimille myös lisätyötä. Helsingin hallinto-oikeuden mukaan suullisen käsittelyn järjestämistapaa koskevat vaatimukset, järjestämistavan arvioiminen ja tarvittaessa tulkkauksen järjestäminen aiheuttavat työtä ja haastetta suullisen käsittelyn järjestämiselle. Myös Hämeenlinnan hallinto-oikeus, Suomen Tuomariliitto ja Juristiliitto kiinnittivät huomiota mahdolliseen lisääntyvään työmäärään.
Osa lausunnonantajista oli sitä mieltä, että etäyhteyssäännösten poikkeuksellisuutta tulisi korostaa ehdotettua painokkaammin. Helsingin hallinto-oikeuden mielestä hallintotuomioistuimen jäsenen etäosallistuminen suulliseen käsittelyyn ja etäoikeudenkäynnin järjestäminen tulisi olla mahdollista ehdotettua tiukemmin kriteerein vain perustellusta painavasta syystä. Myös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Juristiliiton mielestä sääntelyn poikkeuksellisuutta tulisi korostaa ehdotettua selkeämmin. Suomen Asianajajat ja Juristiliitto suhtautuivat varauksellisesti siihen, että asianosainen voitaisiin määrätä osallistumaan suulliseen käsittelyyn ilman tämän suostumusta. Esityksen säännösehdotusten perusteluja on täydennetty lausuntopalautteiden johdosta. Ehdotettujen säännösten kriteeristöjen tiukentamiselle tai täsmentämiselle säännöstasolla ei kuitenkaan ole nähty tarvetta muun ohella sen vuoksi, että säännösehdotuksissa on jo otettu huomioon esityksessäkin selostetusti perustuslakivaliokunnan lausunto huomioineen koskien vastaavan kaltaisia yleisiä tuomioistuimia koskevia säännösehdotuksia. Tuomarin etäosallistumisen tulee perustuslakivaliokunnan mielestä olla mahdollista verraten poikkeuksellisesti lähinnä silloin, kun sillä voidaan välttää pääkäsittelyn peruuttaminen tai lykkääminen. Perustuslakivaliokunnan mielestä soveltamiskynnystä tuli nostaa esitetystä säätämällä tuomarin etäosallistuminen mahdolliseksi esimerkiksi silloin, jos siihen on perusteltu syy, sekä tarkentamalla tätä edelleen vaatimuksella siitä, että harkinnassa on otettava huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. (PeVL 35/2024 vp, s. 3–4)
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ei olisi syytä säätää siitä, että istunnon puheenjohtajan on oltava aina läsnä suullisessa käsittelyssä. Jos kokoonpanon puheenjohtajalla on perusteltu syy etäosallistumiseen, suullinen käsittely on kuitenkin mahdollista toteuttaa asianmukaisesti niin, että suullisen käsittelyn puheenjohtajana oikeudenkäyntipaikalla toimii joku muu kokoonpanon jäsen ilman, että tämä merkitsisi kokoonpanon puheenjohtajan vaihtumista. Vastaavasti Helsingin hallinto-oikeus, Hämeenlinnan hallinto-oikeus ja Suomen Tuomariliitto kiinnittivät huomiota säännösehdotuksen täsmentämistarpeeseen siten, että viittauksella puheenjohtajaan tarkoitetaan suullisen käsittelyn puheenjohtajaa, joka vastaa paikan päällä suullisen käsittelyn kulusta, mutta joka ei kuitenkaan ole välttämättä sama henkilö kuin ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja. Lisäksi tulisi selkiyttää, mihin viittaa hallintotuomioistuin päätöksentekijänä erotuksena puheenjohtajasta. Jatkovalmistelussa HOL 78 a §:n säännösehdotusta on täsmennetty viittauksella suullisen käsittelyn puheenjohtajaan. Kyseisen pykälän, ja myös 78 a–d §:ien perusteluja on lausuntopalautteen johdosta täydennetty.
Korkein hallinto-oikeus ja Hämeenlinnan hallinto-oikeus huomauttivat, että oikeudenkäymiskaaressa on erikseen kielletty tuomarin etäosallistuminen ulkomailta käsin suulliseen käsittelyyn. Helsingin hallinto-oikeus on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, ettei esityksessä ole käsitelty ulkomailta osallistumista muiden suulliseen käsittelyyn osallistuvien tahojen osalta. Ehdotetun HOL 78 a §:n perusteluissa on käsitelty kysymystä tuomarin etäosallistumisesta ulkomailta, mikä olisi jo valtion suvereniteettiperiaatteen näkökulmasta haastavaa. Muilta osin ehdotetun HOL 78 b §:n perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen johdosta.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus huomautti, että kumottavaksi esitetty HOL 73 § on mahdollistanut myös oikeudenkäynnin osapuolen osallistumisen suulliseen käsittelyyn ilman näköyhteyttä, mitä nyt ehdotettu sääntely ei vaikuttaisi mahdollistavan. Myös Juristiliitto piti tärkeänä, ettei sääntely tarpeettomasti rajoita mahdollisuutta käyttää pelkkää ääniyhteyttä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Lausuntopalautteen johdosta HOL 78 b §:n säännösehdotusta on muutettu siten, että myös oikeudenkäynnin osapuolen osallistuminen suulliseen käsittelyyn pelkän ääniyhteyden välityksellä mahdollistetaan hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan.
Lausunnonantajat esittivät myös hallintotuomioistuimen kokoonpanoja ja asianosaisten etäosallistumispaikkaa koskevia huomioita. Korkein hallinto-oikeus ja Hämeenlinnan hallinto-oikeus huomauttivat, että hallintotuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu toisinaan sivutoimisia asiantuntijajäseniä. Heidän osallistumistaan vakituisen virkapaikkansa tiloista ei voitane pitää epäsopivana. Oikeuspalveluvirasto ei pidä tarkoituksenmukaisena ehdotetun 78 d §:n säännöskohtaisissa perusteluissa todettua, että etäyhteydellä tapahtuvan osallistumisen lähtökohtana olisi osallistuminen viranomaisen luota. Oikeuspalveluviraston mukaan asianajajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien osalta oikeudenkäyntiasioiden salassapidosta säädetään asianajajista annetussa laissa
(496/1958)ja luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa
(715/2011). Oikeuspalveluviraston mukaan asianajajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien osalta voitaisiin pitää lähtökohtana osallistumista heidän toimistoltaan käsin. Myös Itä-Suomen hallinto-oikeus on kiinnittänyt vastaavaan seikkaan huomiota oikeudenkäyntiavustajien osalta. Jatkovalmistelussa perusteluja on täydennetty lausuntopalaute huomioon ottaen.
Esityksessä on arvioitu, ettei tuomioistuimen tai muun lainkäyttöelimen sisäisten istuntojen, kuten esittelymenettelyn, osalta ole tarpeen säätää erikseen etäyhteyksien käytöstä. Sen sijaan asiasta voidaan tarvittaessa määrätä työjärjestyksen tasolla. Tämä lähtökohta sai laajaa kannatusta, ja lausunnonantajat korostivat voimassa olevan sääntelyn mahdollistavan muun ohella tuomioistuinkohtaisten erityistarpeiden huomioon ottamisen. Helsingin hallinto-oikeus kuitenkin huomautti, että heidän nykyisen ohjeistuksensa mukaan hallinto-oikeuden sisäiset istunnot järjestetään lähtökohtaisesti paikan päällä. Ainoastaan asiantuntijajäsenet ovat osallistuneet istuntoihin etäyhteyksin, koska he ovat sivutoimisia ja näin säästetään heidän matka-aikaansa ja poissaoloaikaansa päätoimestaan, kuten myös valtion varoista korvattavia matkakustannuksia. Helsingin hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan tavanomaisissa oloissa sisäisten istuntojen järjestämiseen etäyhteyksin tulisi ainakin lainoppineiden jäsenten ja esittelijöiden osalta suhtautua varsin pidättyvästi. Vastaavasti vakuutusoikeus huomautti, että välittömyyden ja hyvän keskusteluyhteyden turvaamiseksi pääsääntönä vakuutusoikeudessa on, että esittelijä ja ratkaisukokoonpanon jäsenet kokoontuvat samassa tilassa.
Suomen Tuomariliitto katsoi, toisin kuin luonnoksessa ehdotettiin, että myöskään katselmuksen ja tarkastuksen osalta tuomarin etäosallistumista ei tulisi liiaksi rajoittaa. Tekninen kehitys huomioon ottaen tulevaisuudessa tuomarin etäosallistuminen voi olla poikkeustilanteissa käyttökelpoinen järjestämistapa myös katselmuksessa ja tarkastuksessa. Tästä syystä etäosallistumisen tulisi olla mahdollista myös katselmukselle tai tarkastukselle, jos kokoonpano katsoo sen soveliaaksi. Nykytekniikalla katselmuksen suorittaminen etäyhteydellä lienee kuitenkin tosiasiassa mahdotonta. Kun katselmus ja tarkastus eivät nykyään tai ainakaan aivan lähitulevaisuudessa sovellu ongelmitta etäyhteyksin järjestettäväksi, ei esitystä ole tältä osin katsottu palautteen johdosta aiheelliseksi muuttaa.
Usea lausunnonantaja kiinnitti huomiota siihen, että tuomioistuimilla tulee olla käytössään toimivat ja tietoturvalliset tietoliikenneyhteydet sekä tietojärjestelmät, jotta etäyhteyksiä voidaan käyttää asianmukaisesti siten, ettei oikeudenmukainen oikeudenkäynti vaarannu ja tuomioistuimen henkilöstö kuormitu tarpeettomasti. Hallintoprosessissa käsitellään usein arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja, mikä asettaa korostuneita vaatimuksia tietoturvalle ja tietosuojalle. Hämeenlinnan hallinto-oikeus huomautti myös, että tuomioistuimen pitää tarvittaessa pystyä varmistumaan myös siitä, että todistaja tai muu oikeudenkäyntiin etäyhteydellä osallistuva, jolla on oikeus olla läsnä käsittelyssä vain oman kuulemisensa ajan, ei pysty osallistumaan käsittelyyn laajemmin. Juristiliiton ja Suomen Tuomariliiton näkemyksen mukaan etäyhteyksien ja niihin liittyvien laitteiden käytössä on vielä nykyisinkin ollut käytännön haasteita, minkä vuoksi etäyhteyksien hyödyntämiseen sisältyy edelleen riskejä esimerkiksi toimintavarmuuden näkökulmasta. Helsingin hallinto-oikeus huomautti, että nykyisin kaikissa hallinto-oikeuksissa ei ole käytettävissä uusinta tekniikkaa. Juristiliiton näkemyksen mukaan laitteisto- ja järjestelmäuudistuksiin tulisi varata täysimääräiset lisäresurssit. Sanottuja laitteistojen toimivuuteen ja tietoturvallisuuteen liittyviä näkökohtia onkin pidettävä merkitykseltään keskeisinä. Esityksen valmistelussa on arvioitu, ettei sääntelystä itsessään kuitenkaan seuraisi tuomioistuimille lisäresurssitarpeita, vaan mahdollinen etäyhteyksien käytön lisääntyminen voitaisiin toteuttaa olemassa olevilla videoneuvottelulaitteilla, joita on hankittu tuomioistuimiin muun ohella koronapandemian aikana.
Useat lausunnonantajat pitivät etäoikeudenkäynnin yleisöjulkisuuden käytännön toteutusta teknisesti haastavana ja nostivat esille siihen liittyviä haasteita. Päätös yleisön seuraamismahdollisuudesta on tehtävä ennen istunnon alkua teknisten järjestelyjen vuoksi. Yleisöjulkisuus edellyttää käytännössä edelleen fyysisiä seurantatiloja tuomioistuimessa. Lisäksi etäyhteyden päässä on mahdotonta luotettavasti valvoa läsnäolijoita, mikä voi vaarantaa sekä salassa pidettävien tietojen suojan että todistajien eristämisen toisistaan. Lausuntopalautteen johdosta ei ole nähty aiheelliseksi tehdä säännöstason muutoksia esitykseen. Sääntely vastaa perusperiaatteiltaan pitkälti oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettuun lakiin tehtyjä vastaavan kaltaisia muutoksia (ks. HE 63/2024 vp). Kun etäoikeudenkäynneistä saadaan kokemuksia, myös parhaat käytännöt yleisöjulkisuuden toteuttamiseksi hallintotuomioistuimissa kehittynevät.
Puolustusministeriö esitti harkittavaksi, että asevelvollisuuslakiin lisättäisiin kutsunta-asiain keskuslautakunnan osalta viittaussäännös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain soveltamisesta. Lausuntopalautteen johdosta asevelvollisuuslakia koskevaa ehdotusta on täydennetty mainitulla viittaussäännöksellä.
Lausunnonantajat esittivät myös muita yksittäisiä pienempiä huomioita, joiden perusteella esitystä ja sen perusteluja on täydennetty jatkovalmistelun aikana.
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa
6 luku Asian käsittely ja selvittäminen
54 §. Järjestyksen turvaaminen oikeudenkäynnissä. Pykälässä säädetään keinoista, joilla hallintotuomioistuin huolehtii järjestyksen turvaamisesta oikeudenkäynnissä. Pykälän mukaan hallintotuomioistuimen tulee muun ohella huolehtia järjestyksestä oikeudenkäynnissä ja oikeudenkäyntitilaisuudesta voidaan poistaa se, joka häiritsee asian käsittelyä.
Pykälän
1 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan poistettavan henkilön ollessa asianosainen, hänelle olisi varattava mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntitilaisuuteen etäyhteydellä, jos sen järjestäminen on mahdollista ja tuomioistuin harkitsee etäosallistumisen tarkoituksenmukaiseksi. Säännös merkitsisi sitä, että istunnosta poistettavalle asianosaiselle voitaisiin osoittaa esimerkiksi tuomioistuimesta tila, josta hän voisi jatkaa osallistumista asian käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, jos tällainen tila etäyhteyksineen olisi mahdollista järjestää. Asia olisi ratkaisukokoonpanon päätettävissä, ja etäosallistumismahdollisuutta harkittaessa tulisi kiinnittää myös huomiota esimerkiksi poistamismääräyksen antamiseen johtaneisiin syihin, kuten henkilön käyttäytymiseen. Jos henkilön etäosallistumistakaan ei pidetä perusteltuna tai sitä ei ole esimerkiksi soveltuvan vapaan tilan puutteen vuoksi järjestää, tuomioistuimen tulisi voimassa olevan pykälän 4 momentin perusteella harkita, voitaisiinko asian käsittelyä henkilön poistamisesta huolimatta jatkaa.
7 luku Suullinen käsittely
73 §. Kuuleminen teknisellä tiedonvälitystavalla. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Jatkossa kuulemisesta etäyhteyden välityksellä säädettäisiin ehdotetussa uudessa 7 a luvussa.
7 a luku Etäyhteydet hallintotuomioistuimissa
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi luku 7 a luku, jossa säädettäisiin etäyhteyksien käytöstä hallintotuomioistuimissa. Lukuun sisältyisivät säännökset hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistumisesta, oikeudenkäynnin osapuolen etäosallistumisesta ja muiden kuultavien etäosallistumisesta sekä etäoikeudenkäynnistä. Lukua sovellettaisiin lain 2 §:n perusteella myös esimerkiksi erityistuomioistuimiin ja valitusasioita käsittelemään perustettuihin lautakuntiin.
78 a §. Hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen. Lakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, joka mahdollistaisi monijäsenisen kokoonpanon jäsenen etäosallistumisen suulliseen käsittelyyn tai suulliseen valmisteluun.
Pykälän 1 momentin mukaan suullisen käsittelyn puheenjohtaja voi sallia kokoonpanon muun jäsenen tai esittelijän osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Selvänä pääsääntönä säilyisi kuitenkin tuomarin osallistuminen suulliseen käsittelyyn istuntosalista käsin, ja etäosallistuminen edellyttäisi perusteltua syytä. Säännöstä voitaisiin soveltaa hallintotuomioistuimen, muun lain soveltamisalaan kuuluvan tuomioistuimen tai valitusasioita käsittelemään perustetun lautakunnan kokoonpanoon kuuluviin lainoppineisiin jäseniin sekä kokoonpanoon kuuluviin muihinkin jäseniin, kuten asiantuntijajäseniin tai lääkärijäseniin.
Tavallisesti hallintotuomioistuimessa suulliseen käsittelyyn osallistuu hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenet ja esittelijä. Tosin hallinto-oikeuslaki ei erikseen edellytä esimerkiksi esittelijän osallistuvan suulliseen käsittelyyn.
Säännöksessä mainittaisiin selvyyden vuoksi myös esittelijä, koska esittelijä ei kuulu asian ratkaisevaan kokoonpanoon. Esittelijään rinnastettaisiin myös tuomioistuinlain 19 luvun 1 §:ssä tarkoitettu markkinaoikeuden valmistelija ja hallinto-oikeuden notaari.
Pykälä ei sen sijaan koskisi suullisen käsittelyn puheenjohtajaa. Ero kokoonpanon muun jäsenen ja puheenjohtajan etäosallistumisen seurausten välillä olisi ratkaiseva, koska puheenjohtajan etäosallistuminen tarkoittaisi kaikkien asianosaisten ja koko hallintotuomioistuimen kokoonpanon etäosallistumista. Suullisen käsittelyn puheenjohtajankin osallistuessa suulliseen käsittelyyn etäyhteyksin, kyseessä olisi 78 d §:ssä tarkoitettu etäoikeudenkäynti. Sen sijaan yksittäisen jäsenen etäosallistuminen ei muuttaisi sitä, miten asianosaiset voivat osallistua suulliseen käsittelyyn. Istuntosalissa järjestettävän suullisen käsittelyn asianmukaisuuden ja muun ohella oikeudenkäynnin arvokkuuden vuoksi ei ole perusteltua, että puheenjohtaja on etäyhteyksien päässä asianosaisten ollessa istuntosalissa.
Hallintotuomioistuimen kokoonpanoon kuuluvan jäsenen etäosallistumisesta päättäminen kuuluisi suullisen käsittelyn puheenjohtajalle. Säännöksessä viitattaisiin nimenomaisesti suullisen käsittelyyn puheenjohtajaan, joka voi olla eri henkilö kuin asian ratkaisevan kokoonpanon puheenjohtaja. Mikäli kokoonpanon puheenjohtaja ja suullisen käsittelyn puheenjohtaja olisivat eri henkilöitä, voisi suullisen käsittelyn puheenjohtaja päättää myös kokoonpanon puheenjohtajan etäosallistumisesta. Kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen on luonteeltaan sellainen asia, joka soveltuisi hyvin suullisen käsittelyn puheenjohtajan päätettäväksi. Kokoonpanon jäsenen etäosallistumistarpeen ilmetessä äkillisesti, turvaa yhden henkilön päätöksentekotapa muun kokoonpanon sijaan myös asian käsittelyn joutuisuutta ja ehkäisee tarvetta perua suullinen käsittely. Jäsen ei voisi itse päättää omasta etäosallistumisestaan. Toisaalta kokoonpanon jäsen voisi niin halutessaan aina osallistua oikeudenkäyntiin istuntosalista käsin, jos puheenjohtajakin tekee niin. Estettä ei myöskään olisi sille, että useampi jäsen osallistuu suulliseen käsittelyyn etäyhteydellä.
Pykälän 1 momenttiin sisältyisi etäyhteyden määritelmä. Kyseessä olisi tekninen tiedonvälitystapa, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään. Käytännössä kyseeseen tulisi siten äänellinen reaaliaikainen videoyhteys, mikä turvaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista parhaiten. Kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen olisi toteutettava siten, että asianosaisten oikeus tuomarinsa kohtaamiseen toteutuu. Asianosaisille olisi tarpeen tehdä selväksi, että kokoonpanoon kuuluu etäyhteydellä osallistuva jäsen. Etäyhteydellä osallistuvan tuomarin mahdollisuudet havainnoida asianosaisia ovat tärkeämmät kuin asianosaisen mahdollisuudet havainnoida etäyhteydellä osallistuvaa tuomaria. Kuitenkin etäyhteydellä olevaan jäseneen tulisi olla kuvayhteys koko ajan.
Laissa ei säädettäisi erikseen siitä, millaisesta paikasta käsin jäsen voisi osallistua suulliseen käsittelyyn. Osallistumispaikan osalta tulee ottaa huomioon esimerkiksi voimassa olevan lainsäädännön, erityisesti tietosuojalainsäädännön, luottamuksellisuutta ja tietoturvaa koskevat vaatimukset. Soveltuvasta etäosallistumispaikasta olisi mahdollista antaa tarvittaessa myös ohjeistusta. Osallistumispaikan osalta huomiota olisi kiinnitettävä myös siihen, miten tämä vaikuttaa tuomioistuimen arvovaltaan. Paikan olisi välttämättä oltava sellainen, että jäsenen täysipainoinen osallistuminen oikeudenkäyntiin on mahdollista. Selvästi epäsopivina paikkoina voitaisiin pitää esimerkiksi kulkuneuvoja, ravitsemusliikettä ja julkisia tiloja. Sopivana paikkana voitaisiin pitää esimerkiksi tuomarin työhuonetta virastolla tai kotona tai soveltuvaa tilaa tuomioistuimessa. Vaatimus puolueettomuudesta olisi myös otettava huomioon paikkaa harkittaessa.
Mahdollista olisi myös se, että kokoonpanon jäsen osallistuu osan ajasta suulliseen käsittelyyn etäyhteydellä ja osan ajan istuntosalista käsin. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tulisi käyttää sellaisella tavalla, joka ei sovi tuomioistuimen arvovallalle. Sopivaa ei esimerkiksi olisi, että kokoonpanon jäsen poistuu henkilökohtaisten kiireidensä vuoksi käsittelystä muita aikaisemmin ja osallistuu käsittelyyn loppuajan etäyhteydellä. Mahdollisuus olisi tarkoitettu esimerkiksi tilanteeseen, jossa jäsen osallistuisi useampipäiväisen käsittelyn aikana yhden päivän etäyhteyden välityksellä.
Lakiin ei ehdoteta sisällytettäväksi oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 15 §:n kaltaista säännöstä siitä, että hallintotuomioistuimen jäsen ei saa osallistua etäyhteydellä suulliseen käsittelyyn oleskellessaan ulkomailla. Kyseessä on mainitun säännöksen säännöskohtaisissakin perusteluissa (HE 63/2024 vp, s. 35–36) todettu itsestäänselvyys, joka seuraa suoraan yleisistä tuomiovaltaa koskevista periaatteista. Tuomiovallan käyttämistä vieraan valtion alueelta käsin ei voida pitää valtioiden suvereniteettiin kiinnittyvien seikkojen vuoksi asianmukaisena. Tämä ei olisi myöskään tuomioistuimen arvovallalle sopivaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edellytyksistä, joiden perusteella hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen tai esittelijän etäosallistuminen olisi mahdollista. Lähtökohtana olisi osallistuminen fyysisesti läsnä istuntosalista käsin, ja etäosallistuminen edellyttäisi perusteltua syytä. Harkinnassa on säännöksen mukaan lisäksi huomioitava myös asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle.
Hallintotuomioistuimessa järjestettävän suullisen käsittelyn tarkoitus poikkeaa esimerkiksi yleisen tuomioistuimen pääkäsittelyn tarkoituksesta siinä, että suullinen käsittely on kirjallista menettelyä täydentävä asian selvittämisen keino, eikä suullisessa käsittelyssä ole tarpeen esittää erikseen jo kirjallisesta materiaalista ilmeneviä seikkoja. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on kuitenkin säilyttää selkeänä pääsääntönä hallintotuomioistuimen kokoonpanon yhtäaikainen läsnäolo.
Edellä todetut kokoonpanon jäsenen etäosallistumisen edellytykset perustuvat perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 35/2024 vp), jossa perustuslakivaliokunta arvioi vastaavaa yleisiä tuomioistuimia koskevaa oikeudenkäymiskaaren sääntelyä (HE 63/2024 vp). Tuomarin etäosallistumisen tulee perustuslakivaliokunnan mielestä olla mahdollista verraten poikkeuksellisesti lähinnä silloin, kun sillä voidaan välttää pääkäsittelyn peruuttaminen tai lykkääminen. Perustuslakivaliokunnan mielestä soveltamiskynnystä tuli nostaa esitetystä säätämällä tuomarin etäosallistuminen mahdolliseksi esimerkiksi silloin, jos siihen on perusteltu syy, sekä tarkentamalla tätä edelleen vaatimuksella siitä, että harkinnassa on otettava huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle (PeVL 35/2024 vp, s. 3–4).
Kokoonpanon jäsenen etäosallistumisen osalta kyse olisi kokonaisharkinnasta, jossa korostuisi asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Siten esimerkiksi puhtaat mukavuussyyt tai ainoastaan jäsenen suullisen käsittelyn matkoihin kuluvat ajat eivät yleensä olisi riittävä syy etäosallistumiselle. Syy etäosallistumiseen olisi käsillä ainakin tilanteessa, jossa etäosallistuminen olisi keino turvata tuomioistuimen päätösvaltaisuus ja ehkäistä suullisen käsittelyn peruuttaminen tai lykkääntyminen ja näin välttää siitä asian käsittelylle aiheutuva viivästys. Kyseessä voisi olla esimerkiksi kokoonpanon jäsenen äkillisesti ilmennyt este osallistua suulliseen käsittelyyn, jolloin jäsenen tilalle tarvittaisiin kiireellisesti toinen jäsen, joka ei kuitenkaan ehtisi matkustamaan istuntopaikalle ajoissa.
Kysymys olisi tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta, jossa huomioon otettavien seikkojen tyhjentävä luetteloiminen ennakolta ei ole mahdollista. Kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen ei saisi tarkoittaa sitä, että kokoonpanon kyky käsitellä ja ratkaista asia heikentyisi.
Käytännössä merkittävä jäsenen etäosallistumista vastaan puhuva seikka olisi asian laatu. Koko ratkaisukokoonpanon läsnäolo oikeussalissa on omiaan korostamaan sitä, että yhteiskunta suhtautuu asiaan vakavasti, ja tukemaan asianosaisille sekä yleisölle syntyvää kokemusta tuomioistuimen arvovallasta. Pykälän soveltamisalan ulkopuolelle ei rajattaisi mitään asiaryhmää. Mitä merkityksellisemmästä asiasta olisi kysymys, sitä painavampia perusteita etäosallistuminen edellyttäisi. Esimerkiksi tahdosta riippumatonta hoitoa eli vapaudenriistoa tai tahdonvastaista huostaanottoa koskevissa asioissa jäsenen etäosallistumiselle tulisi olla erityisen painavia perusteita. Huomionarvoista on, että niihin asiaryhmiin, joissa suullisia käsittelyjä hallintotuomioistuimissa säännönmukaisimmin järjestetään, liittyy usein varsin perusoikeusherkkiä ja yksittäisen ihmisen kannalta erityisen merkityksellisiä kysymyksiä.
Hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen ei edellyttäisi asianosaisen suostumusta. Asianosaista olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan aiheellista informoida jo ennen suullista käsittelyä kokoonpanon jäsenen etäosallistumisesta. Koska peruste etäosallistumiselle voisi ilmetä myöhäänkin, käytännössä tämä olisi mahdollista tehdä suullisen käsittelyn aluksi.
Pykälän 3 momentin mukaan muu kokoonpanon jäsen tai esittelijä voisi osallistua myös suulliseen valmisteluun etäyhteydellä, jos puheenjohtaja harkitsee etäosallistumisen tarkoituksenmukaiseksi. Tässä yhteydessä puheenjohtajalla tarkoitettaisiin suullisen valmistelun puheenjohtajaa. Lain 47 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi järjestää suullisen valmistelun sen selvittämiseksi, mistä asiaan liittyvistä seikoista oikeudenkäynnin osapuolet ovat erimielisiä sekä mitä selvitystä vaatimusten tueksi on esitettävissä. Suullisessa valmistelussa ei kuulla todistajia eikä asiantuntijoita.
Suullisen valmistelun osalta kyse olisi tarkoituksenmukaisuusharkinnasta. Kynnystä kokoonpanon jäsenen etäosallistumiselle suullisessa valmistelussa ei tulisikaan asettaa erityisen korkealle, vaan harkinnassa voisi antaa painoarvoa esimerkiksi prosessiekonomisille syille.
Hallinto-oikeuslain 12 §:n 3 momentin mukaan yksi lainoppinut jäsen voi toimittaa suullisen valmistelun. Mikäli suullinen valmistelu toimitetaan yhden jäsenen kokoonpanossa, ei säännös tule sovellettavaksi, vaan tällöin sovellettaisiin etäoikeudenkäyntiä koskevaa 78 d §:ää.
Säännös ei sen sijaan koskisi katselmusta eikä tarkastusta, joista säädetään lain 48 ja 49 §:ssä. Katselmuksessa hallintotuomioistuin tekee havaintoja kiinteistöstä, maisemasta, rakennelmasta tai muusta sellaisesta kohteesta, jota ei hankaluudetta voida tuoda tuomioistuimeen. Hallintotuomioistuin voi katselmuksen sijaan tehdä paikalla tarkastuksen tosiseikan todentamiseksi. Katselmus tai tarkastus eivät ole sellaisia menettelyjä, joihin etäyhteys ainakaan nykytekniikalla soveltuisi ongelmattomasti.
78 b §. Oikeudenkäynnin osapuolen etäosallistuminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi pykälä, jossa säädettäisiin oikeudenkäynnin osapuolen etäosallistumisesta. Pykälä korvaisi yhdessä ehdotetun 78 c §:n kanssa kumottavaksi ehdotetun voimassa olevan lain 73 §:n.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että oikeudenkäynnin osapuoli voi osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, jos hallintotuomioistuin harkitsee sen tarkoituksenmukaiseksi. Voimassa olevassa laissa käytetään oikeudenkäynnin osapuolen käsitettä, jolla viitataan valittajaan tai hakijaan ja muihin mahdollisiin oikeudenkäynnin osapuolina oleviin asianosaisiin sekä viranomaiseen, jonka päätöksestä valitetaan.
Säännöksen lähtökohtana olisi, että asianosainen suostuu etäosallistumiseen. Vaikka asianosainen itse haluaisikin osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, asia olisi aina lopulta hallintotuomioistuimen harkinnassa. Hallintoprosessin selvä lähtökohta on, että prosessinjohto kuuluu hallintotuomioistuimelle. Hallintotuomioistuimella tarkoitettaisiin sitä kokoonpanoa tai lainoppinutta jäsentä, joka asian käsittelyn vaiheessa on toimivaltainen tekemään prosessuaalisia päätöksiä.
Hallintoprosessissa ei ole tavallisesti riita-asioita vastaavaa kaksiasianosaissuhdetta, eikä valituksenalaisen päätöksen tehnyttä viranomaista yleensä pidetä oikeudenkäynnissä asianosaisena. Suomessa on arvioitu, että jos viranomainen olisi prosessuaalisen vastapuolen asemassa, tämä voisi heijastua jo hallintomenettelyyn ja luoda tarpeetonta vastakkainasettelua (ks. tarkemmin esim. HE 29/2018 vp). Myös viranomaisen tulee noudattaa hallintotuomioistuimen päätöstä suullisen käsittelyn menettelytavoista.
Voimassa olevan lain lähtökohta on, että kuulemisen toteutustapa on tuomioistuimen harkinnassa. Tuomioistuimen olisi arvioitava, milloin kuuleminen etäyhteyden välityksellä on tarkoituksenmukaista. Perusteina etäyhteyden käyttämiselle voisi olla voimassa olevan lainkin esitöissä mainitut syyt, kuten esimerkiksi se, että kuultava on laitoshoidossa tai vankilassa. Perusteena voi olla myös se, että asianosainen on uhkaillut kuultavaa ja sen vuoksi kuultava voisi asianosaisen läsnä ollessa jättää ilmaisematta, mitä tietää asiasta. Edelleen merkitystä voisi olla myös kuultavan hallintotuomioistuimeen saapumisesta aiheutuvilla matkakustannuksilla.
Asianosaisen etäosallistumisen lähtökohtana olisi se, että osallistuminen tapahtuu puhe- ja näköyhteyden välityksellä. Hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan etäosallistuminen voitaisiin kuitenkin toteuttaa myös ilman näköyhteyttä pelkän puheyhteyden välityksellä.
Etäosallistuminen ilman näköyhteyttä edellyttäisi kuitenkin asianosaisen suostumusta. Asianosaisen kuuleminen esimerkiksi puhelimitse voisi joissain tapauksissa estää suullisen käsittelyn peruuntumisen, jos asianosaisella on esimerkiksi ilmennyt äkillinen este paikan päällä osallistumiselle, eikä tietoturvallisen videoyhteyden järjestäminen nopealla aikataululla ole mahdollista. Asianosaisen suostumuksen lisäksi hallintotuomioistuimen tulisi tässäkin tilanteessa harkita etäosallistumisen asianmukaisuus.
Pykälän 2 momentissa todettaisiin 1 momentissa säädettyä sovellettavan myös asianosaisen lailliseen edustajaan, asiamieheen ja avustajaan. Säännös mahdollistaisi siten myös näiden henkilöiden etäosallistumisen 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Mahdollinen HOL 68 §:ssä tarkoitettu tukihenkilö osallistuisi suulliseen käsittelyyn luonnollisesti asianosaisen kanssa samasta paikasta käsin. HOL 52 §:n mukaan hallintotuomioistuimen vastuulla on tarvittaessa huolehtia tulkkauksesta, mikä pitää sisällään myös tulkin osallistumistavasta päättämisen.
Hallintotuomioistuimen tulisi asiaa harkitessaan kiinnittää huomiota muun ohella siihen seikkaan, että tavanomaisesti asianosaisen ja tämän avustajan olisi asianmukaista osallistua suulliseen käsittelyyn samasta tilasta käsin, mikä edistäisi oikeudenkäynnin sujuvuutta. Samasta tilasta käsin osallistuminen on yleensä myös asianosaisen edun mukaista mahdollistaen asianosaisen ja avustajan välisten luottamuksellisten keskustelujen käymisen suullisen käsittelyn aikana. Vaatimus korostuu erityisesti asiaryhmissä, joissa asianosainen on haavoittuvassa asemassa, kuten mielenterveys- ja lastensuojeluasioissa.
Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta, että asianosainen voitaisiin erityisestä syystä määrätä osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä ilman tämän suostumusta. Säännös koskisi asianosaista, johon rinnastettaisiin myös asianosaisen laillinen edustaja, asiamies tai avustaja. Voimassa olevan lainsäädännön lähtökohtana on, että asianosaisen oikeus olla läsnä asiansa käsittelyssä ja osallistua siihen toteutetaan asianosaisen niin vaatiessa istuntosalissa. Taustalla on erityisesti tosiasiallisten osallistumisoikeuksien turvaaminen. Koska tekniset tiedonvälitystavat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi kehittyneet, läsnäolo- ja osallistumisoikeuden toteutuminen ei enää edellytä oikeutta olla nimenomaisesti istuntosalissa (HE 63/2024 vp, s. 46).
Ehdotettua säännöstä sovellettaisiin silloin, kun asianosainen haluaisi tulla paikalle istuntosaliin, mutta olisi erityisiä syitä määrätä, että hänen läsnäolo-oikeutensa toteutetaan etäyhteyttä käyttämällä. Säännöksessä tarkoitettu erityinen syy olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun oikeudenkäyntiin osallistuvien turvallisuus tai oikeudenkäynnin järjestys edellyttäisivät asianosaisen tavanomaisesta läsnäolo-oikeudesta poikkeamista. Asianosaista ei voitaisi kuitenkaan määrätä osallistumaan suulliseen käsittelyyn pelkän puheyhteyden välityksellä vastoin tämän suostumusta.
Perustuslakivaliokunta on korostanut asianosaisen fyysisen läsnäolo-oikeuden lähtökohtaisuutta ja pakollisen etäosallistumisen poikkeuksellisuutta. Perustuslakivaliokunnan mukaan esimerkiksi oikeudenkäynnin järjestyksestä ja turvallisuudesta tulisi ensisijaisesti huolehtia muilla keinoilla kuin antamalla etäosallistumista koskeva määräys. (PeVL 35/2024 vp, s. 4) Ehdotetun 3 momentin mukaan erityisen syyn lisäksi harkinnassa tulisikin ottaa huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle, käsittelyn vaihe sekä muut olosuhteet, kuten mahdollinen tarve turvata käsittelyn järjestys tai turvallisuus.
Tässä yhteydessä tulee kiinnittää huomiota myös siihen, että asiaryhmissä, joissa järjestetään säännönmukaisesti suullisia käsittelyjä, on usein kysymys myös voimakkaasti perusoikeuksiin puuttuvista asioista, kuten tahdonvastaisesta huostaanotosta tai kansainvälisen suojelun tarpeen arvioimisesta. Tällöin kynnys etäyhteyden välityksellä kuulemisesta tulisi olla erityisen korkealla, minkä lisäksi tulisi antaa korostunutta merkitystä myös asianosaisen tahtotilalle kuulemistavasta erityisesti tämän vastustaessa kuulemista etäyhteyden välityksellä. Haavoittuvassa asemassa olevien ja mahdollisesti traumatisoituneiden henkilöiden kuulemisessa usein inhimillisemmän kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen tarve korostuu.
Pykälän 4 momentissa viitattaisiin suullisen valmistelun osalta pykälän 1–3 momentteihin, mikä tarkoittaisi sitä, että oikeudenkäynnin osapuoli ja asianosaisen laillinen edustaja, asiamies tai avustaja voisivat osallistua myös suulliseen valmisteluun etäyhteyden välityksellä. Asianosainen voitaisiin 3 momentin perusteella poikkeuksellisesti myös määrätä osallistumaan suulliseen valmisteluun etäyhteyden välityksellä. Asia olisi hallintotuomioistuimen kokoonpanon harkinnassa. Suullinen valmistelu voitaisiin toteuttaa hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan myös ilman näköyhteyttä eli pelkällä puheyhteydellä. Asianosaista ei voitaisi kuitenkaan määrätä osallistumaan suulliseen valmisteluun ilman näköyhteyttä eli se edellyttäisi asianosaisen suostumusta.
78 c §. Muiden kuultavien etäosallistuminen. Lakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin muiden kuultavien kuin oikeudenkäynnin osapuolten etäosallistumisesta suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Pykälä korvaisi edellä todetusti yhdessä ehdotetun 78 b §:n kanssa kumottavaksi ehdotetun voimassa olevan lain 73 §:n.
Ehdotetun pykälän mukaan todistaja, asiantuntija ja muu kuultava kuin oikeudenkäynnin osapuoli voisi osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, jos hallintotuomioistuin harkitsee sen tarkoituksenmukaiseksi. Säännös vastaisi käytännössä nykyistä käytäntöä kuitenkin korostaen asiassa tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Pääsääntö olisi edelleen, että kuultava saapuisi istuntosaliin. Tuomioistuimella olisi kuitenkin laaja harkintavalta poiketa tästä pääsäännöstä. Hallintotuomioistuimella tarkoitettaisiin sitä kokoonpanoa tai lainoppinutta jäsentä, joka asian käsittelyn vaiheessa on toimivaltainen tekemään prosessuaalisia päätöksiä.
Etäkuulemisen tarkoituksenmukaisuuteen voi vaikuttaa muun ohella peruste, jolla etäyhteyden käyttämistä pyydetään, jutun laatu ja laajuus, kuultavien henkilöiden lukumäärä ja rooli, käytettävän tekniikan laatu ja luotettavuus sekä se, kyetäänkö salassa pidettävän aineiston luottamuksellisuus varmistamaan etäolosuhteissa. Kysymys olisi tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa merkitystä on yleensä ainakin kuultavan selvityksen merkityksellä, etäkuulemisen käyttämisestä saatavilla hyödyillä ja säästöillä sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksilla. Jos kuultavalla olisi este saapua paikalle, kysymys olisi lähinnä suullisen käsittelyn siirtämisestä aiheutuvien haittojen punninnasta. Toisaalta kysymys voisi olla myös paikalle saapumisesta aiheutuvien kustannusten ja siitä saatavien etujen suhteuttamisesta toisiinsa. Kuulemisen vastaanottaminen teknisellä tiedonvälitystavalla ei saisi ilman painavaa perustetta heikentää tuomioistuimen käytössä olevan selvityksen laatua. Erityisen hyvin kuuleminen etäyhteydellä sopisi asiantuntijoiden kuulemiseen.
Harkittaessa todistajan tai asiantuntijan kuulemista etäyhteyttä käyttäen, merkitystä olisi myös todisteluteemoilla sekä asian laadulla. Etäyhteyden käyttämisen tilanteet poikkeavat käytännössä toisistaan. Kuuleminen istuntosalissa ei kuitenkaan olisi yleensä tarpeen pelkästään kertomuksen uskottavuuden arvioimista varten. Kertomuksen uskottavuuden arvioiminen on pääsääntöisesti yhtä hyvin mahdollista myös silloin, kun kertomus otetaan vastaan laadukkain etäyhteyksin, jossa keskusteluun osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään.
Kuuleminen voidaan toimittaa etäyhteydellä kuultavan pyynnöstä tai siten, että tuomioistuin olisi asiassa aloitteellinen ja määräisi viran puolesta henkilön kuulemisesta etäyhteydellä. Toisaalta kuultavalla ei myöskään olisi oikeutta tulla kuulluksi etäyhteydellä, vaan kuulemisessa noudatettava menettely olisi tuomioistuimen harkinnassa. Myöskään kuultavan nimenneen asianosaisen tai oikeudenkäynnin osapuolena toimivan viranomaisen suostumuksella ei olisi ratkaisevaa merkitystä. Oikeudenkäynnin osapuolten näkemyksiä olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan perusteltua tiedustella harkittaessa todistajan, asiantuntijan tai muun kuultavan kuulemista etäyhteydellä.
Henkilöä voitaisiin kuulla myös ilman näköyhteyttä. Perinteisesti tällä on tarkoitettu puhelinkuulemista. Vanhastaan on katsottu, että tuomioistuimen edellytykset arvioida kertomuksen uskottavuutta ovat tällaisessa kuulemisessa heikommat kuin kuva- ja ääniyhteyttä käytettäessä. Tämä johtopäätös voidaan jossain määrin kyseenalaistaa ottaen huomioon, että vallitsevan oikeuspsykologisen käsityksen mukaan henkilötodistelun luotettavuutta ei voida juurikaan perustaa henkilön puhetavasta, ilmeistä ja eleistä taikka tunnereaktioista oikeudenkäynnissä tehtävien havaintojen ja vaikutelmien varaan, vaan suurempi merkitys on kertomuksella itsellään, kuten sen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella ja muuttumattomuudella sekä yksityiskohtien runsaudella (ks. tarkemmin luku 4.2.2).
Puhe- ja näköyhteyteen liittyy kuitenkin piirteitä, jotka puoltavat sen laajempaa käyttämistä. Ainakin viranomaisen luona nykyisin toteutettava videoyhteys (puhe- ja näköyhteys) tarjoaa lähtökohtaisesti laadukkaamman ja toimintavarmemman ääniyhteyden kuin kuuleminen omaa puhelinlaitetta käyttäen. Puheyhteyttä täydentävä näköyhteys vähentää väärinymmärrysten mahdollisuutta. Saatavan selvityksen laatu voi näin ollen olla parempi ääni- ja näköyhteydellä kuultaessa. Viranomaisen tiloista järjestetty videoyhteys varmistaa käytännössä paremmin sen, että kuultava pystyy paremmin keskittymään kuulemiseensa, kuin puhelimella kuultaessa. Tällöin voidaan paremmin varmistua mahdollisten häiriötekijöiden sulkemisesta kuulemistilanteen ulkopuolelle. Ääni- ja näköyhteys tarjoaa lisäksi paremmat mahdollisuudet varmistua kuultavan henkilöllisyydestä ja esimerkiksi kuulemistilanteen asianmukaisuudesta, mihin liittyy painostuksen puuttuminen ja tarvittaessa myös kuulemistilanteen luottamuksellisuus. Hallintotuomioistuimen tulisi harkinnassaan ottaa huomioon myös esimerkiksi kuultavan ikä ja terveydentila.
Etäyhteyksien käyttämiseen liittyy myös kysymys ulkomailta tapahtuvista kuulemisista. Oikeustilaa ei ole tarkoitus muuttaa niiden osalta. Kuulemiset voivat perustua erilaisiin oikeudellisiin instrumentteihin. EU-valtioiden (paitsi Tanskan) välillä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa todisteluasetusta (EU) 2020/1783, jonka nojalla todistelupyyntö lähetetään suoraan vastaanottavan EU-valtion toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Todisteluasetus soveltuu kuitenkin hyvin rajallisesti hallintoprosessiin, lähinnä huostaanottoasioihin. Pohjoismaiden kesken sovelletaan sopimusta oikeusavusta tiedoksiannon toimittamisessa ja todistelussa (SopS 26/1975). Ruotsin ja Suomen välisissä suhteissa sopimus on toissijainen todisteluasetukseen nähden, mutta ottaen huomioon todisteluasetuksen suppea soveltamisala hallintoprosessuaalisten asioiden osalta, Ruotsinkin osalta käytännössä sovellettaneen Pohjoismaiden sopimusta. Lisäksi riita-asioissa voidaan soveltaa Haagin todistelusopimusta (SopS 37/1976), joka soveltunee hallintoprosessin osalta myös lähinnä huostaanottoasioihin. Mikäli edellä mainittuja instrumentteja ei voida soveltaa, hallintotuomioistuin voi muun ohella harkita onko henkilön mahdollista saapua Suomeen kuultavaksi tai kuulemisen järjestämistä diplomaattiteitse kansainvälisenä oikeusapuna. Kuultaessa henkilöä etäyhteydellä on lisäksi otettava huomioon se, että eri valtiot suhtautuvat eri tavoin niiden alueella olevien henkilöiden kuulemiseen.
[17]
78 d §.
Etäoikeudenkäynti.
Lakiin säädettäisiin uusi etäoikeudenkäyntiä koskeva pykälä. Pykälässä säädettäisiin edellytyksistä, joilla suullinen käsittely tai suullinen valmistelu voitaisiin järjestää kokonaisuudessaan etäyhteyksin.
Pykälän 1 momentin mukaan etäoikeudenkäynnillä tarkoitettaisiin sitä, että kaikki suulliseen käsittelyyn osallistuvat tahot osallistuisivat käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Säännöksessä olisi erikseen mainittu puheenjohtaja, hallintotuomioistuimen kokoonpanon muut jäsenet, esittelijä, oikeudenkäynnin osapuolet ja muut kuultavat. Kyseessä ei olisi tyhjentävä listaus, vaan säännöksellä viitattaisiin kaikkiin suulliseen käsittelyyn osallistuviin henkilöihin.
Etäoikeudenkäyntinä järjestettävällä suullisella käsittelyllä ei olisi määrättyä istuntopaikkaa sen perinteisessä merkityksessä. Etäyhteys määriteltäisiin ehdotetussa 78 a §:n 1 momentissa. Kyseisen säännöksen mukaan suulliseen käsittelyyn osallistuvilla tulisi olla käytettävissä puhe- ja näköyhteys keskenään. Suullista käsittelyä ei voisi siten järjestää kokonaisuudessaan esimerkiksi ainoastaan puheyhteyden välityksellä, mikä ei olisi myöskään tuomioistuimen arvovallalle sopivaa. Tosin rajatusta poikkeuksesta kuvayhteyden osalta esimerkiksi teknisissä häiriötilanteissa ehdotetaan säädettäväksi pykälän 2 momentissa.
Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä suullisen käsittelyn järjestämisenä etäoikeudenkäyntinä olisi ensinnäkin perusteltu syy. Hallintotuomioistuimen tulisi harkita, että suullisen käsittelyn järjestäminen etäoikeudenkäyntinä on tarkoituksenmukaista. Lisäksi harkinnassa tulisi huomioida asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle. Asiasta päättäisi pykälän mukaan hallintotuomioistuin. Suullista käsittelyä ei yleensä olisi syytä järjestää etäoikeudenkäyntinä, mikäli kokoonpano ei ole asiasta yksimielinen. Käytännössä tämä nostaisi myös säännöksen soveltamiskynnystä, mikä on myös perusteltua järjestettäessä suullinen käsittely kokonaisuudessaan etäoikeudenkäyntinä. Asiasta olisi perusteltua myös kuulla vähintään asianosaisia ja mahdollisesti myös oikeudenkäynnin osapuolena toimivaa viranomaista. Kuulemistapa jäisi hallintotuomioistuimen tapauskohtaiseen harkintaan.
Käytännössä etäoikeudenkäynnin järjestämisen edellytykset vastaavat pitkälti hallintotuomioistuimen jäsenen etäosallistumisen kriteerejä, joista on säädetty 78 a §:n 2 momentissa. Koska etäoikeudenkäynti kuitenkin eroaa merkittävästi tilanteesta, jossa ainoastaan kokoonpanon jäsen tai jäsenet osallistuvat etäyhteyden välityksellä suulliseen käsittelyyn, myös kriteerejä on perusteltua tulkita eri lähtökohdista etäoikeudenkäynnin kontekstissa. Tavallisesti hallintotuomioistuimissa suullisia käsittelyjä järjestetään asioissa, jotka puuttuvat merkittävästi ihmisten perusoikeuksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi tahdonvastaista huostaanottoa ja kansainvälistä suojelua koskevat asiat. Käytännössä tämä nostaa myös useiden asioiden osalta kynnystä järjestää suullinen käsittely etäoikeudenkäyntinä muissa kuin yhteiskunnan poikkeusoloissa.
Perusteltu syy olisi käsillä esimerkiksi silloin, kun etäoikeudenkäynnin avulla voitaisiin välttää merkittävä viivästys. Näin voisi olla, jos esimerkiksi kiireisessä asiassa sopivaa istuntosalia ei olisi saatavilla kohtuullisessa ajassa. Perusteltu syy voisi liittyä myös tuomioistuimen päätösvaltaisuuden turvaamiseen. Se, kuinka painavia vaatimuksia perustellulle syylle asetetaan, riippuisi myös asian laadusta ja sen laissa säädetystä käsittelyn kiireellisyydestä tai muusta syystä johtuvasta kiireellisyydestä. Pelkkä virkamatkustamisen vähenemisestä aiheutuva säästö ei olisi lähtökohtaisesti esitetyssä pykälässä tarkoitettu perusteltu syy.
Perusteltua syytä arvioitaisiin ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asian laatu viittaisi muun muassa käsiteltävän asian tyyppiin ja sen selvitettyyn tilaan. Tosiseikastoltaan riitaisessa, monimutkaisessa ja vaikeaselkoisessa asiassa selkeyttä saattaa käytännössä palvella se, että asianosaisen kuuleminen ja selvitys otetaan vastaan istuntosalissa. Päinvastaisessa tilanteessa, kun asia on yksinkertainen ja näytön arvioinninkin kannalta selvä tai selvästi todettavissa, etäyhteyden avulla järjestettävälle suulliselle käsittelylle ei olisi laadun kannalta estettä, vaikka asia sinällään voisi olla merkityksellinen asianosaiselle. Hallintotuomioistuimissa käsitellään laadultaan hyvin erityyppisiä asioita. Asian merkitys tarkoittaisi käytännössä sitä, että mitä merkittävämpi asia on asianosaisen kannalta arvioituna, sitä korkeammat vaatimukset perustellulle syylle olisi asetettava ainakin tilanteessa, jossa asianosainen vastustaa etäoikeudenkäyntiä. Asianosaisen tahdonilmaisulle voitaisiin myös antaa merkitystä, kun se on perusteltua esimerkiksi matkustamisen takia eikä esteitä suulliselle käsittelylle etäyhteyksin muutoinkaan olisi. Asianosainen voisi pyytää suullista käsittelyä etäyhteydellä, mutta estettä ei olisi myöskään sille, että hallintotuomioistuin olisi asiassa aloitteellinen.
Suullista käsittelyä ei olisi kuitenkaan perusteltua järjestää etäoikeudenkäyntinä vain sillä perusteella, että asianosaiset eivät sitä vastusta. Etäoikeudenkäynnin järjestäminen ei yleensä olisi perusteltua, jos asianosainen on haavoittuvaisessa asemassa tai iältään nuori. Haavoittuvaisessa asemassa olevien henkilöiden tosiasialliset mahdollisuudet osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteyksillä saattavat myös olla tavanomaista heikommat. Sanotuilla seikoilla ei kuitenkaan olisi merkitystä, jos tällainen henkilö ei itsekään osallistu suulliseen käsittelyyn istuntosalista käsin. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 27/2016) 13 artiklan määräys siitä, että vammaisille henkilöille on varmistettava oikeussuojan tehokas saavutettavuus yhdenvertaisesti muiden kanssa, olisi otettava huomioon harkinnassa tapauskohtaisesti etäoikeudenkäyntiä puoltavana tai sitä vastaan puhuvana seikkana.
Pykälässä ei säädettäisi erikseen etäosallistumisen paikasta. Hallintotuomioistuimen harkinnassa olisi, kutsutaanko asianosaiset osallistumaan etäoikeudenkäyntiin esimerkiksi viranomaisen luona vai muutoin etäyhteyden välityksellä. Asianosaisen etäosallistuminen on usein tapahtunut viranomaisen tiloista käsin, koska tällöin on voitu paremmin varmistua muun ohella riittävästä salassapidosta sekä muutoinkin siitä, ettei suulliseen käsittelyyn osallistu esimerkiksi siihen kuulumattomia henkilöitä. Osallistumispaikka olisi kuitenkin hallintotuomioistuimen harkinnassa. Estettä suulliseen käsittelyyn osallistumiselle ei olisi esimerkiksi asianajo- tai lakitoimistosta taikka muista tiloista käsin, kunhan hallintotuomioistuin pystyy riittävällä tavalla varmistumaan yksittäisen oikeudenkäynnin osalta muun ohella edellä mainituista oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen edellytyksistä.
Etäoikeudenkäynnissä myös todistelu ja muu kuuleminen olisi otettava vastaan etäyhteyden välityksellä. Käytännössä asianosaisen suostumus olisi edellytys etäoikeudenkäynnille tilanteissa, joissa jäljempänä lain 78 b §:n 3 momentissa säädetyt asianosaisen pakollisen etäosallistumisen edellytykset eivät täyty.
Pykälän tarkoituksena ei olisi, että suullisia käsittelyjä järjestettäisiin jatkossa laajamittaisesti etäoikeudenkäynteinä, vaan selvänä pääsääntönä säilyisi suullisen käsittelyn järjestäminen istuntosalista käsin. Tarkoituksena olisi pikemminkin mahdollistaa suulliset käsittelyt etäyhteyden välityksellä sellaisissa tilanteissa, joissa niihin on perusteltu syy, ja suullisen käsittelyn järjestäminen kokonaan etäyhteydellä olisi muutoinkin perusteltua ottaen huomioon asian laatu sekä sen merkitys asianosaiselle. Etäoikeudenkäynti voisi turvata oikeusturvan saatavuutta erityisesti häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Ehdotettu säännös soveltuisi kaikkiin kokoonpanoihin. Sitä olisi näin ollen mahdollista soveltaa myös yhden tuomarin kokoonpanossa.
Pykälän
2 momentissa säädettäisiin siitä, että hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa suulliseen käsittelyyn voisi osallistua myös ilman näköyhteyttä. Etäoikeudenkäynti tulisi järjestää lähtökohtaisesti siten, että kaikilla osallistujilla on toisiinsa nähden sekä ääni- että kuvayhteys. Kuvayhteyden vaatimus on aiheellinen jo senkin vuoksi, että etäoikeudenkäynti itsessään on poikkeuksellinen tapa järjestää suullinen käsittely. Säännöksen mukaan pelkkää ääniyhteyttä voitaisiin käyttää silloin, kun näköyhteyden käyttäminen on suullisen käsittelyn aikana ilmaantuneen teknisen esteen vuoksi tai muusta pakottavasta syystä mahdotonta tai kohtuuttomaan vaikeaa. Lisäksi edellytyksenä on, että muutoin asian käsittely lykkääntyisi. Kyse voisi olla siten esimerkiksi tilanteesta, jossa suulliseen käsittelyyn lähtökohtaisesti videoyhteydellä osallistunut henkilö joutuu teknisten haasteiden vuoksi sulkemaan kuvayhteyden kesken suullisen käsittelyn. Ensisijaisesti kuvayhteys tulisi kuitenkin pyrkiä palauttamaan. Tällaisessa tilanteessa tuomioistuimen tulisi erikseen harkita, onko suullisen käsittelyn jatkamiselle (etäoikeudenkäyntinä) edellytyksiä ottaen huomioon, kenen henkilön osallistumisesta on kyse ja mikä asian merkitys on asianosaisen oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon myös asianosaisen näkemys kuvayhteyden tarpeesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että myös suullinen valmistelu voidaan järjestää 1 momentissa tarkoitetulla tavalla eli siten, että kaikki suulliseen valmisteluun osallistuvat tahot osallistuvat siihen etäyhteydellä.
Suullisen valmistelun järjestäminen kokonaan etäyhteyksin olisi mahdollista, jos hallintotuomioistuin harkitsee tämän tarkoituksenmukaiseksi. Kynnystä etäyhteyden käytölle ei tulisi asettaa suullisen valmistelun osalta erityisen korkealle. Suullinen valmistelu järjestetään sen selvittämiseksi, mistä asiaan liittyvistä seikoista osapuolet ovat erimielisiä sekä mitä selvitystä vaatimusten tueksi on esitettävissä. Suullisessa valmistelussa ei suullisen käsittelyn tapaan kuulla todistajia tai asiantuntijoita. Lisäksi suulliseen valmisteluun on mahdollista kutsua pelkästään asiamies, jollei asianosaisen osallistumista pidetä tarpeellisena. Toisaalta hallintotuomioistuimissa voi olla käsiteltävänä asioita, joissa suullinen valmistelu etäyhteydellä ei ole tarkoituksenmukaista ottaen huomioon esimerkiksi käsiteltävän asian laatu ja laajuus.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin edelleen siitä, että suullinen valmistelu voitaisiin hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan järjestää myös ilman näköyhteyttä. Kynnystä pelkän puheyhteyden välityksellä ei myöskään tulisi asettaa liian korkealle ottaen huomioon suullisen valmistelun tarkoitus. Harkinnassa voitaisiin huomioida esimerkiksi asian selvittämisen joutuisuuteen pyrkiminen. Asian laadulla ja suullisessa valmistelussa selvitettäväksi tarkoitetun asian luonteella voisi myös olla merkitystä. Suullisessa valmistelussakin tulisi kuitenkin aina huolehtia käsiteltävän asian mukaan määräytyvästä riittävästä salassapidosta.
7.2Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa
4 §. Oikeudenkäyntiä koskevien tietojen julkisuus. Pykälässä säädetään oikeudenkäyntiä koskevien perustietojen julkisuudesta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin selvyyden vuoksi maininta siitä, että tiedot siitä, miten yleisö voi seurata etäoikeudenkäyntiä, olisivat julkisia vastaavalla tavalla kuin edellisessäkin virkkeessä mainitut tiedot esimerkiksi suullisen käsittelyn ajankohdasta ja paikasta. Tiedot olisivat siten heti julkisia salassapitosäännösten estämättä, jollei lain 5 §:stä muuta johdu.
Säännös vastaisi sisällöllisesti käytännössä oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 4 §:ään tehtyä vastaavaa muutosta (ks. HE 63/2024 vp). Hallintotuomioistuimen tulisi soveltuvalla tavalla ilmoittaa etäoikeudenkäynteinä järjestettävistä suullisista käsittelyistä sekä tavasta, jolla niitä voi seurata.
10 §. Suullisen käsittelyn julkisuus. Pykälässä säädetään suullisen käsittelyn julkisuudesta, ja lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus olla läsnä suullisessa käsittelyssä.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että yleisön läsnäolo-oikeuden lisäksi vaihtoehtoiseksi tavaksi toteuttaa suullisen käsittelyn julkisuus säädettäisiin oikeus seurata etäoikeudenkäyntiä reaaliaikaisella videoyhteydellä. Etäoikeudenkäynnistä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 78 d §:ssä.
Hallintotuomioistuimissa asiat, joissa järjestetään suullinen käsittely, ovat perinteisesti olleet pääosin suoraan lain nojalla salassa pidettäviä asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi kansainvälistä suojelua ja lasten tahdonvastaista huostaanottoa koskevat asiat sekä tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat mielenterveysasiat. Mikäli suullinen käsittely toimitetaan lain 11 §:n mukaan kokonaan yleisön läsnä olematta, säännös ei tulisi sovellettavaksi. Säännös ei tulisi myöskään sovellettavaksi katselmukseen tai tarkastukseen, koska näitä ei voida järjestää etäyhteyden välityksellä.
7.3Laki työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta
16 a §. Työjärjestys. Lakiin lisättäisiin uusi työjärjestystä koskeva pykälä. Pykälän mukaan muutoksenhakulautakunnan täysistunnon vahvistamassa työjärjestyksessä määrättäisiin tarkemmin työskentelyn järjestämisestä muutoksenhakulautakunnassa.
Ehdotetulla säännöksellä luotaisiin muutoksenhakulautakunnalle yleinen toimivalta määrätä työskentelynsä järjestämisestä työjärjestyksessään. Säännöksellä yhtenäistettäisiin muutoksenhakulautakuntia koskevaa lainsäädäntöä ja vahvistettaisiin samalla työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan riippumatonta asemaa lainkäyttöelimenä.
7.4Asevelvollisuuslaki
114 §. Valituksen käsitteleminen. Pykälässä säädetään valituksen käsittelemisestä kutsunta-asiain keskuslautakunnassa.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka sisältäisi viittaussäännöksen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin mainitun lain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla. HOL:ia sovellettaisiin, jollei erikseen toisin säädetä. Muutos olisi luonteeltaan säädöshuollollinen, koska kutsunta-asiain keskuslautakunnassa on jo vakiintuneesti sovellettu valitusasioiden käsittelyssä HOL:ia. Muutoksen johdosta voimassa oleva 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.
117 a §. Kutsunta-asiain keskuslautakunnan työjärjestys. Lakiin lisättäisiin uusi kutsunta-asiain keskuslautakunnan työjärjestystä koskeva pykälä. Pykälän mukaan kutsunta-asiain keskuslautakunnan vahvistamassa työjärjestyksessä määrättäisiin tarkemmin työskentelyn järjestämisestä lautakunnassa.
Säännöksellä luotaisiin keskuslautakunnalle yleinen toimivalta määrätä työskentelynsä järjestämisestä työjärjestyksessä. Säännös olisi tarpeen vastaavista syistä, kuin edellä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin ehdotetun 16 a §:n osalta on perusteluissa todettu.
7.5Laki puutavaran mittauksesta
8 §. Puutavaran mittauslautakunta. Pykälässä säädetään puutavaran mittauslautakunnasta. Pykälän mukaan muun ohella lautakunta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena puutavaranmittausta koskevissa asioissa.
Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että puutavaran mittauslautakunnan vahvistamassa työjärjestyksessä määrättäisiin tarkemmin työskentelyn järjestämisestä lautakunnassa. Säännöksellä luotaisiin lautakunnalle yleinen toimivalta määrätä työskentelynsä järjestämisestä työjärjestyksessään. Säännös olisi tarpeen vastaavista syistä, kuin edellä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin ehdotetun 16 a §:n osalta on perusteluissa todettu.
8Lakia alemman asteinen sääntely
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan, kutsunta-asiain keskuslautakunnan ja puutavaran mittauslautakunnan osalta tarkemmat määräykset työskentelyn järjestämisestä lautakunnissa annettaisiin työjärjestyksessä.
9Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulisivat voimaan 1.1.2027.
10Toimeenpano ja seuranta
Lakiehdotusten toimeenpano ei edellyttäisi erityisiä toimia.
Oikeusministeriö seuraa oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön toimivuutta yleisellä tasolla. Oikeusministeriö seuraa erityisesti uudistuksen vaikutuksia tuomioistuinmenettelyyn.
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11.1Etäyhteydet hallintoprosessissa ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Esityksessä ehdotetut etäyhteyksien käyttöä hallintotuomioistuimissa koskevat säännökset liittyvät keskeisimmin perustuslain oikeusturvaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan 21 §:ään.
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 8/1976) 14 artiklassa.
Perustuslain 21 §:n säännöstä tulee lukea kokonaisuutena. Säännöksessä luetellaan hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeimmät osa-alueet eli käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi, oikeus saada perusteltu päätös sekä oikeus hakea muutosta. Luetteloa ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi (HE 309/1993 vp, s. 72–74 ja esim. PeVL 43/2021 vp, kohta 2).
Perustuslain 21 §:n säännökset eivät kuitenkaan estä säätämästä lailla vähäisiä poikkeuksia niissä turvattuihin oikeuksiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta kulloinkin kyseessä olevan oikeusturvatakeen asemaa pääsääntönä eivätkä yksittäistapauksessa vaaranna yksilön oikeusturvaa (HE 309/1993 vp, s. 74 ja esim. PeVL 43/2021 vp, kohta 2, PeVL 39/2014 vp, s. 2).
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (PeVL 43/2021 vp, kohta 12 ja siinä viitatut lausunnot). Se on lisäksi vakiintuneesti todennut, että tuomioistuinmenettelyjen kehittäminen ajan oloon vaikuttaa asioiden käsittelyaikoihin ja siten edistää perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä (esim. PeVL 4/2010 vp, s. 5 ja siinä viitatut lausunnot).
Etäyhteyksien käytön edistämisestä oikeudenkäynnissä yleisissä tuomioistuimissa on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (HE 63/2024 vp, PeVL 35/2024 vp). Esitys noudattaa pääosiltaan edellä mainitussa yleisiä tuomioistuimia koskevassa esityksessä ja sittemmin lainsäädännössä omaksuttuja ratkaisuja. Erityisesti mainitusta perustuslakivaliokunnan lausunnosta on saatavissa johtoa myös tässä esityksessä ehdotetun sääntelyn arviointiin. Perustuslakivaliokunnalla ei ollut lähtökohtaisesti huomautettavaa esityksen HE 63/2024 vp tavoitteisiin. Perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota lausunnossaan erityisesti välittömyysperiaatteen toteutumiseen, minkä vuoksi esityksen sääntelyä tuli täsmentää tuomarin etäosallistumisen ja asianosaisen pakollisen etäosallistumisen osalta. (PeVL 35/2024 vp, erit. kohdat 7, 10, 11 ja 16)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö etäyhteyksien käytöstä painottuu erityisesti rikosasioihin. Ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin vakiintuneesti katsonut, että asianosaisen osallistuminen voidaan toteuttaa videoyhteydellä, kunhan sille on hyväksyttävä syy ja menettely muutoin täyttää ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan asettamat vaatimukset (ks. esimerkiksi Marcello Viola, 5.10.2006, kohta 72; Medvedev v. Venäjä, 27.6.2017, kohta 30; Bivolaru v. Romania [nro 2], 2.10.2018, kohdat 138–139; Dijkhuizen v. the Netherlands, 8.6.2021, kohta 53; Jallow v. Norway, 2.12.2021, kohta 63).
Vaikka ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö painottuukin rikosasioihin, kriteerit ovat kuitenkin metodologisesti yleistettävissä myös hallintotuomioistuimissa ratkaistaviin asioihin vähintäänkin ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa (esim. “civil rights and obligations” -riidat ja tietyt hallinnolliset seuraamukset).
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuksen soveltamisala on laaja. Sopimus takaa jokaiselle sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvalle yleissopimuksen I osassa määritellyt oikeudet ja vapaudet. Näin ollen soveltamisala kattaa myös hallintomenettelyn ja hallintotuomioistuimet. Ihmisoikeustuomioistuin on soveltanut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa vakiintuneesti myös hallintotuomioistuimissa ratkaistavissa asioissa (ks. esimerkiksi Vassilios Athanasiou v. Greece 21.12.2010, kohta 52; Techniki Olympiaki v. Greece 1.10.2013, kohta 32; Livaditis v. Kreikka 26.2.2026).
Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan videoyhteyden käyttö ei ensinnäkään ole lähtökohtaisesti kiellettyä (“not, as such, incompatible”), mutta sen on toteuduttava tavalla, joka mahdollistaa prosessiosapuolen tosiasiallisen osallistumisen: istunnon seuraaminen, puhevalta, kuuleminen ilman merkittäviä teknisiä esteitä sekä avustajayhteyden luottamuksellisuus (Sakhnovskiy v. Venäjä, 2.11.2010, kohta 98). Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt prosessiosapuolen osallistumista videoyhteyden välityksellä tarkoituksenmukaisena, kun se on toteuttanut ihmisoikeussopimuksen mukaisia oikeutettuja tavoitteita (ml. 6 artiklan mukainen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (Marcello Viola, 5.10.2006, kohta 72). Vaikka vastaajan osallistuminen oikeudenkäyntiin videoyhteyden välityksellä ei sinänsä ole ihmisoikeussopimuksen vastaista, on tuomioistuimen varmistuttava siitä, että etäosallistuminen toteuttaa hyväksyttävää tavoitetta ja että järjestelyt ovat ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisia (Marcello Viola, 5.10.2006, kohta 67). Ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä käsitellään myös jäljempänä.
Tuomarin etäosallistuminen
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (1. lakiehdotus) 78 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistumisesta suulliseen käsittelyyn. Yleisesti ottaen tämän ehdotuksen taustalla on se seikka, että kotimaisessa tuomioistuinmenettelyssä osallistuminen hyvälaatuisella videoyhteydellä voidaan rinnastaa osallistumiseen istuntosalista käsin (ks. HE 63/2024 vp, s. 13–15, 53 ja oikeuskäytännöstä esim. KKO 2021:5).
Perustuslakivaliokunta arvioi yleisten tuomioistuinten osalta vastaavaa ehdotusta, ja sen mukaan tuomioistuimen muun jäsenen kuin puheenjohtajan etäosallistumisella on vaikutusta erityisesti oikeudenkäynnin välittömyyteen, joka on yksi oikeudenkäynnin keskeisistä menettelyperiaatteista. Välittömyysperiaatteen toteutumisen on katsottu edellyttävän käytännössä sitä, että tuomarit, asianosaiset ja asiassa kuultavat henkilöt ovat lähtökohtaisesti läsnä samassa paikassa. Vaikka kysymys on prosessiperiaatteesta, on sillä liittymä perustuslain 21 §:n turvaamaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. esim. PeVL 43/2021 vp, kappale 10). Perustuslakivaliokunta on katsonut oikeudenkäynnille olevan luonteenomaista tuomioistuimen istunnossa tapahtuva asian vastavuoroinen ja puolueeton käsittely. Tuomiovaltaa oikeudenkäynnissä käyttävät tuomarit, jotka ovat samanaikaisesti paikalla tuomioistuimen lakisääteisessä kokoonpanossa ja jotka perustavat päätöksensä keskinäiseen neuvotteluun. Oikeus- ja näyttökysymysten monipuolinen arviointi tuomioistuimen sisäisessä neuvottelussa toteuttaa oikeusturvan vaatimuksia. (PeVL 35/2024 vp, kappale 10 ja siinä viitatut lausunnot)
Perustuslakivaliokunta katsoi, että tuomarin etäosallistumisen tulee valiokunnan mielestä olla mahdollista verraten poikkeuksellisesti lähinnä silloin, kun sillä voidaan välttää pääkäsittelyn peruuttaminen tai lykkääminen. Soveliaisuusharkinnassa tulisi tältä osin kiinnittää korostettua huomiota asianosaisten ja asian tarpeisiin. Perustuslakivaliokunta piti soveltamiskynnyksen nostamista säätämisjärjestyskysymyksenä. Perustuslakivaliokunnan mukaan soveltamiskynnyksen nostaminen on mahdollista toteuttaa esimerkiksi säätämällä etäosallistuminen mahdolliseksi, jos siihen on perusteltu syy, sekä tarkentamalla tätä edelleen vaatimuksella siitä, että harkinnassa on otettava huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. (PeVL 35/2024 vp, kappaleet 11 ja 12)
Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut kantaa tilanteeseen, jossa tuomarikokoonpanon jäsen on osallistunut oikeudenkäyntiin etäyhteydellä (ks. Alppi v. Suomi 17.3.2022). Tapauksessa yksi tuomareista osallistui käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, sillä hänet oli määrätty koronakaranteeniin. Ihmisoikeustuomioistuimen arvion mukaan tuomioistuimen jäsenen etäosallistumisessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että tuomari on voinut osallistua menettelyyn asianmukaisesti koko istunnon ajan eikä oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus ole vaarantunut (ks. em. mainitun ratkaisun kohta 20).
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 78 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistumisen edellytyksistä suulliseen käsittelyyn siten, että etäosallistumiseen tulisi olla perusteltu syy. Harkinnassa olisi säännöksen mukaan huomioitava myös asian laatu sekä sen merkitys asianosaiselle. Hallintotuomioistuimen suullisen käsittelyn tarkoitus huomioon ottaen kriteeristön ei tulisi olla ainakaan edellä perustuslakivaliokunnan yleisten tuomioistuinten osalta edellyttämää tiukempi. Hallintoprosessissa suullinen käsittely on ainoastaan yksi asian selvittämisen lisäkeino, eikä tuomioistuimen ratkaisu perustu pelkästään suullisessa käsittelyssä esitettyyn aineistoon (ks. suullisen käsittelyn tarkoituksesta myös luku 2.1.1). Ehdotettu säännös olisi siten sopusoinnussa perustuslain 21 §:n kanssa.
Asianosaisen pakollinen etäosallistuminen
Esityksessä ehdotetaan myös asianosaisen pakollista etäosallistumista suulliseen käsittelyyn koskevaa sääntelyä 1. lakiehdotuksen 78 b §:n 3 momentissa. Asianosaisen oikeus osallistua ja olla läsnä asiansa suullisessa käsittelyssä kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen. Kysymys siitä, voidaanko nämä oikeudet toteuttaa tarvittaessa vastoin hänen tahtoaan etäyhteydellä, on näin ollen merkityksellinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta.
Perustuslakivaliokunta totesi yleisiä tuomioistuimia koskevan vastaavan kaltaisen säännösehdotuksen osalta, että ehdotus oli perustuslain 21 §:ssä turvattujen oikeuksien ja niiden kannalta merkityksellisen oikeudenkäynnin välittömyyden kannalta liian väljä. Valiokunnan mielestä ehdotettu säännös ei ilmaissut riittävän yksiselitteisesti ja painokkaasti asianosaisen fyysisen läsnäolo-oikeuden lähtökohtaisuutta ja pakollisen etäosallistumisen poikkeuksellisuutta. Valiokunta korosti, että esimerkiksi oikeudenkäynnin järjestyksestä ja turvallisuudesta tulisi ensisijaisesti huolehtia muilla keinoilla kuin antamalla etäosallistumista koskeva määräys. Samoin esimerkiksi vangin kuljettamisesta ja vartioimisesta aiheutuvat kustannukset voisivat vain poikkeuksellisissa tapauksissa olla perusteena etäoikeudenkäynnille ja asianosaisen pakolliselle etäosallistumiselle, kuten hallituksen esityksessäkin on tuotu esiin. Perustuslakivaliokunta piti säätämisjärjestyskysymyksenä sitä, että edellytysten pakollisen etäosallistumisen määräämiselle tuli muodostua ehdotettua täsmällisemmiksi ja paremmin perusteluja vastaaviksi. (PeVL 35/2024 vp, kappaleet 16 ja 17)
Lakivaliokunta ehdotti perustuslakivaliokunnan lausunnon vuoksi mietinnössään säännösehdotuksen täsmentämistä. Lakivaliokunta ehdotti ensinnäkin, että harkinnassa säädetään erikseen otettavan huomioon käsittelyn vaihe. Tällä viitataan ensinnäkin siihen, minkä asteen käsittelystä on kysymys, toiseksi siihen, millaisesta suullisesta käsittelystä on kysymys, ja kolmanneksi siihen, mitä tuossa käsittelyssä on sinä päivänä määrä tapahtua. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu
Sakhnovskiy
-ratkaisuun viitaten (HE 63/2024 vp, s. 47), että läsnäolo-oikeus ei yleisesti ottaen ole yhtä painava muutoksenhakuasteessa kuin ensi asteessa. Se ei ole yhtä painava valmistelussa kuin pääkäsittelyssä. Lopulta merkitystä on perusteltua antaa myös sille, että lähtökohtaisesti asianosaisella tulisi olla oikeus niin halutessaan olla istuntosalissa läsnä, kun häntä itseään kuullaan, ja useimmiten myös silloin, kun hänen nimeämänsä keskeistä suullista todistelua esitetään. Toisaalta pitkäkestoisessa pääkäsittelyssä etäosallistumista koskeva määräys voitaisiin käytännössä antaa matalammalla kynnyksellä niinä päivinä tai aikoina, jolloin asianosaisen läsnäolo istuntosalissa ei ole esimerkiksi käsiteltävään asiaan tai esitettävään todisteluun nähden tarpeellista. (Ks. tältä osin
HE 63/2024 vp, s. 47). (LaVM 7/2024 vp, s. 12)
Edelleen lakivaliokunnan mukaan tarve turvata käsittelyn järjestys tai turvallisuus olisi käytännössä useimmiten seikka, joka puhuisi pakollisen etäosallistumisen puolesta. Siitä tulisi kuitenkin ensisijaisesti perustuslakivaliokunnankin edellyttämällä tavalla huolehtia muilla keinoilla kuin antamalla etäosallistumista koskeva määräys. Missään tilanteessa asianosaisen läsnäolon ei kuitenkaan tulisi sallia vakavasti vaarantavan käsittelyn ja siihen osallistuvien turvallisuutta. Lakivaliokunta korosti, että säännöksen soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa, jossa punnitaan eri suuntaan vaikuttavia tekijöitä ja otetaan huomioon ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö. (LaVM 7/2024 vp, s. 12–13)
Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että läsnäolo-oikeus on yleisesti ottaen painavampi ensimmäisessä asteessa kuin muutoksenhakuasiaa käsittelevässä tuomioistuimessa (Sakhnovskiy v. Venäjä, 2.11.2010, kohta 96). Tästä huolimatta vaikuttaisi siltä, että asianosaisen läsnäolo-oikeus voidaan myös ensimmäisessä asteessa toteuttaa videoyhteyden välityksellä, vaikka vastaaja ei siihen suostu, kunhan muut videoyhteyden käyttämiselle asetettavat edellytykset täyttyvät (ks. em. ratkaisu, kohta 98).
Asianosaisen läsnäolo istuntosalissa on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta toivottavaa, mutta se ei ole päämäärä itsessään, vaan väline kokonaisuutena arvostellen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamiseksi (Golubev v. Venäjä, 9.11.2006). Lisäksi käytettävän etäyhteyden on oltava laadultaan sellainen, että osallistuminen on tosiasiassa mahdollista ilman teknisiä ongelmia, ja sen on mahdollistettava luottamuksellinen yhteydenpito avustajan kanssa (Grigoryevskikh v. Venäjä, 9.4.2009, 83).
Myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea on katsonut, ettei etäyhteyden käyttäminen itsessään välttämättä loukkaa YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklaa. Loukkauksen kuitenkin muodostaa se, jos asianosainen on pyytänyt saada olla läsnä oikeussalissa ensimmäisen asteen käsittelyssä, ja tämä oikeus evätään vain käytännöllisiin syihin vedoten (CCPR/C/135/D/3736/2020).
Esityksen 1. lakiehdotuksen 78 b §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuin voisi erityisestä syystä määrätä asianosaisen osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä ilman tämän suostumusta. Harkinnassa on otettava huomioon asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle, käsittelyn vaihe sekä muut olosuhteet, kuten mahdollinen tarve turvata käsittelyn järjestys tai turvallisuus. Kriteeristö olisi siten käytännössä vastaavan kaltainen, kuin yleisten tuomioistuinten osalta oikeudenkäymiskaareen on säädetty. Asianosaisen pakollista etäosallistumista koskevan ehdotuksen voidaan siten katsoa olevan sopusoinnussa perustuslain 21 §:n ja edellä mainittujen kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa.
Etäoikeudenkäynti
Esityksessä 1. lakiehdotuksen 78 d §:ssä ehdotetaan säädettävän mahdollisuudesta järjestää suullinen käsittely etäoikeudenkäyntinä siten, että kaikki suulliseen käsittelyyn osallistuvat tahot osallistuvat suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä. Myös tämä säännös on merkityksellinen perustuslain 21 §:n näkökulmasta. Vastaava menettely on säädetty yleisten tuomioistuinten osalta oikeudenkäymiskaareen. Perustuslakivaliokunta ei erikseen käsitellyt lausunnossaan etäoikeudenkäyntiä. Lakivaliokunta taas piti pykäläehdotusta perusteltuna käsitellen myös etäoikeudenkäynnin julkisuuteen liittyviä kysymyksiä tarkemmin (LaVM 7/2024 vp, s. 5–6).
Suullisen käsittelyn järjestäminen kokonaan etäyhteyksin etäoikeudenkäyntinä voidaan ajatella olevan periaatteellisesti merkittävä muutos nykytilaan. Toisaalta voimassa oleva lainsäädäntö (HOL 73 §) on jo nykyisin käytännössä mahdollistanut hallintoprosessissakin kaikkien muiden suulliseen käsittelyyn osallistuvien tahojen, paitsi hallintotuomioistuimen kokoonpanon ja muun henkilöstön, kuten esittelijän etäosallistumisen. Etäoikeudenkäynnin järjestämisen edellytykset olisivat pitkälti vastaavat, kuin 1. lakiesityksen 78 a §:ssä ehdotetun tuomarin etäosallistumisen osalta.
Etäoikeudenkäynti ja etäosallistuminen muutoinkin voisi edistää asian viivytyksetöntä ratkaisua, ja sillä olisi siten myös myönteinen vaikutus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen. Tuomioistuinmenettelyjen kehittäminen voi — kuten perustuslakivaliokunta onkin monessa yhteydessä todennut — ajan oloon vaikuttaa asioiden käsittelyaikoihin ja siten edistää perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa käsitellyksi (PeVL 4/2010 vp s. 5, PeVL 35/2002 vp s. 3/II, PeVL 31/2005 vp s. 3/II, PeVL 2/2006 vp s. 2/II, PeVL 30/2006 vp s. 4 ja 5).
Perustuslain näkökulmasta merkittävä etäoikeudenkäyntiin liittyvä kysymys liittyy oikeudenkäynnin julkisuuden toteuttamiseen, koska etäoikeudenkäynnillä ei ole perinteisessä mielessä määrättyä käsittelypaikkaa.
Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Käsittelyn julkisuus on siten erikseen mainittu oikeusturvatakeena. Julkisuusperiaatteesta on lisäksi säädetty perustuslain 12 §:n 2 momentissa. Perustuslakivaliokunta on käytännössään kiinnittänyt erityistä huomiota perustuslain 12 §:n 2 momentissa turvatun julkisuuden ja yksityiselämän ja henkilötietojen suojan suhteeseen (ks. esim. PeVL 43/1998 vp, s. 2/II ja PeVL 60/2017 vp, s. 3; ks. myös PeVL 22/2008 vp, s. 4/I).
Julkisuusintressi on oikeudenkäynnissä vieläkin vahvempi kuin viranomaistoiminnassa yleensä (PeVL 31/2005 vp s. 4, PeVL 43/1998 vp s. 7/II). Oikeudenkäynnin julkisuus nimittäin liittyy asianosaisen oikeusturvan lisäksi yleisempiin vaatimuksiin riippumattomien tuomioistuinten vallankäytön avoimuudesta ja kontrolloitavuudesta. Myös ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan oikeudenkäynnin julkisuus on perustavanlaatuinen osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiä.
Hallintotuomioistuimissa suurin osa suullisista käsittelyistä järjestetään nykyisin ei-julkisissa asioissa, kuten lastensuojeluasioissa, kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa ja mielenterveysasioissa. Tällaiset suulliset käsittelyt järjestetään yleisön läsnä olematta.
Julkinen oikeudenkäynti suojelee asianosaisia salassa ja vailla julkista tarkastelua annettavilta tuomioilta ja päätöksiltä, ja se on tapa säilyttää luottamus tuomioistuimiin. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella pelkästään käsittelyn teoreettinen julkisuus ei ole riittävää, vaan oikeudenkäynnin seuraamisen on oltava myös käytännössä mahdollista, mikä edellyttää tietyissä tilanteissa tuomioistuimelta esimerkiksi aktiivista tiedottamista.
Ensinnäkin oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain (2. lakiehdotus) 4 §:ää koskevassa ehdotuksessa esitetään säädettäväksi siitä, että kun suullisella käsittelyllä ei ole käsittelypaikkaa, tieto siitä, miten suullista käsittelyä voi seurata, on julkinen. Toiseksi lain 10 §:ssä säädettäisiin käsittelyn julkisuuden osalta siitä, että jokaisella on oikeus seurata etäoikeudenkäyntiä videoyhteydellä. Ehdotetuilla säännöksillä olisi siten mahdollista turvata oikeudenkäynnin julkisuuden toteutuminen myös siinä tapauksessa, kun suullinen käsittely järjestetään etäoikeudenkäyntinä.
Koska tuomioistuimen olisi taattava julkisuuden toteutuminen kaikissa tilanteissa, esitys ei edellä todetuin perustein heikentäisi oikeudenkäynnin julkisuutta. Esitys voisi joissakin tilanteissa myös parantaa käsittelyn julkisuuden toteutumista, mikäli oikeudenkäyntiä olisi käytettävissä oleva tekniikka huomioiden mahdollista seurata muuallakin kuin tuomioistuimen tiloissa. Tämä olisi perusoikeuksien toteutumisen kannalta myönteistä.
Etäyhteydet ja oikeuden saatavuus
Oikeusturvaan ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu myös vaatimus oikeuden saatavuudesta ja ratkaisun saamisesta ilman aiheetonta viivytystä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (esim. PeVL 43/2021 vp). Tuomioistuinkäsittelyjen joutuisuuden edistäminen on tärkeää etenkin, kun oikeudenkäynnin pituus on muodostunut joissakin tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamaksi oikeusturvaongelmaksi Suomessa (PeVM 1/2010 vp, PeVL 4/2010 vp s. 5).
Vaikka tähän perustuvia loukkauksia ei oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (362/2009) säätämiseen jälkeen ole todettu, oikeudenkäyntien viivästyminen on sen hyvittämisestä huolimatta edelleen ongelmallista perusoikeuksien näkökulmasta. Näiden oikeuksien toteutumista esitys olisi omiaan kohentamaan, mikä edistäisi perustuslain 21 §:n 1 momentissa jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa käsitellyksi (PeVL 31/2005 vp s. 3). Etäyhteyksien käyttäminen olisi omiaan parantamaan oikeuden saatavuutta erityisesti silloin, kun osallistuminen istuntosalista käsin vaatisi matkustamista.
Perustuslakivaliokunta onkin kiinnittänyt huomiota siihen, että välimatkojen pitenemisestä aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää sähköisen asioinnin ja etäyhteyksien käytön avulla (PeVL 12/2017 vp s. 2). Oikeuden saatavuuden parantuminen parantaa osaltaan oikeusturvaa (PeVL 16/2019 vp s. 3–4, PeVL 50/2018 vp s. 5, PeVL 55/2014 vp s. 3–4 ja PeVL 32/2012 vp s. 3).
Etäyhteyksiä käyttämällä voidaan myös ainakin yksittäisissä tapauksissa välttää asian ratkaisemisen viipyminen, joka aiheutuisi käsittelyn peruuttamisesta tai soveliaan istuntosalin vapautumisen odottamisesta. Näiltä osin lakiuudistus edistäisi perusoikeuksien toteutumista.
11.2Sisäiset etäistunnot
Sisäisellä etäistunnolla tarkoitetaan tässä esityksessä edellä käsitellysti etäyhteyksin järjestettävää esittelymenettelyä, päätösneuvottelua tai vastaavaa tuomioistuimen tai muutoksenhakulautakunnan sisäistä istuntoa. Perustuslakivaliokunta ei ole arvioinut kysymystä tuomioistuinten sisäisten istuntojen järjestämisestä etäyhteydellä. Apulaisoikeuskansleri on työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaa koskevassa ratkaisussaan nostanut esille sisäisten etäistuntojen osalta myös valtiosääntöisiä näkökulmia koskien erityisesti perustuslaissa säädettyjä lakisidonnaisuuden vaatimusta (PL 2 §:n 3 momentti), tuomioistuinten riippumattomuutta (PL 3 §:n 3 momentti) ja oikeusturvaperusoikeusoikeutta (PL 21 §) (OKV/2213/10/2023). Sisäisten istuntojen järjestämistä etäyhteyksin on jäljempänä tarkasteltu perustuslain kannalta edellä mainituista näkökulmista.
Lakisidonnaisuuden vaatimus ja tuomioistuinten riippumattomuus
Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain esitöiden mukaan ensimmäinen virke edellyttää, että julkisen vallan käyttäjällä tulisi aina olla viime kädessä eduskunnan säätämään lakiin palautettavissa oleva toimivaltaperuste. Julkisen vallan käytön ydinalueeseen kuuluu esimerkiksi poliisitoimi, tuomioistuinlaitoksen lainkäyttötoiminta, ulosottotoimi ja verotus sekä viranomaisen oikeus määrätä ulkopuolisille virallisia seuraamuksia (esim. uhkasakko). Momentin jälkimmäisen virkkeen on todettu vastaavan asiallisesti aiemmin voimassa olleen hallitusmuodon säännöstä, jonka mukaan kaikessa virkatoiminnassa on laillisen seuraamuksen uhalla tarkoin lakia noudatettava. (HE 1/1998 vp, s. 74–75)
Toisaalta tuomioistuinten lainkäyttötoiminnassa on huomioitava niin ikään perustuslaissa säädetty tuomioistuinten riippumattomuus, joka jossain määrin rajoittaa myös lainsäätäjän mahdollisuuksia säännellä erityisesti riippumattomien tuomioistuinten sisäistä toimintaa.
Perustuslain 3 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Tuomioistuinten riippumattomuudella tarkoitetaan muun ohella sitä, että tuomioistuinten tulee olla lainkäyttötoiminnassaan riippumattomia muiden tahojen vaikutuksesta. Tämä koskee niin lainsäätäjää, hallitusvallan käyttäjää ja viranomaisia kuin esimerkiksi oikeusriidan osapuoliakin. (ks. HE 1/1998 vp, s. 76, PeVL 14/2016 vp, s. 4–5 ja PeVL 49/2018 vp, s. 3). Tuomioistuinten riippumattomuus liittyy kiinteästi perusoikeutena ja ihmisoikeutena turvattuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin (PL 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla).
Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan hallituksen esitystä eduskunnalle tuomioistuinlaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi todennut työjärjestystä koskevan sääntelyn ilmentävän perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan sitä lähtökohtaa, että tuomioistuimet järjestävät oman lainkäyttötoimintansa laissa säädetyissä puitteissa. Sääntelyn voidaan siten nähdä vahvistavan tuomioistuinten riippumattomuutta toimeenpanovallasta, erityisesti kun samanaikaisesti vähennetään tuomioistuimia koskevaa asetuksentasoista sääntelyä. Ottaen huomioon työjärjestyksen sisällön rajautumisen koskemaan tuomioistuinten sisäisiä määräyksiä sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain kannalta. (PeVL 14/2016 vp, s. 5)
Vaikka perustuslain 2 §:n 3 momentti edellyttää julkisen vallan käytöltä ja julkiselta toiminnalta lakisidonnaisuuden vaatimusta, tämä ei kuitenkaan edellytä yksityiskohtaista sääntelyä tuomioistuinten sisäisistä työn järjestämisen tavoista. Työskentelytavat eri tuomioistuimissa myös vaihtelevat suuresti esimerkiksi käsiteltävien asioiden ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Yksityiskohtainen tuomioistuimen sisäisistä työskentelytavoista säätäminen ei saa tukea myöskään tuomioistuimen riippumattomuutta koskevasta vaatimuksesta.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Etäyhteyksien käyttöä sisäisissä istunnoissa koskevaa kysymystä on aiheellista arvioida myös perustuslain 21 §:n näkökulmasta. Etäyhteyksien käyttöä yleisissä tuomioistuimissa koskevassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta kiinnitti suullisen käsittelyn osalta huomiota erityisesti välittömyysperiaatteen toteutumiseen, minkä vuoksi esityksen sääntelyä tuli täsmentää. (PeVL 35/2024 vp, erit. kohdat 7, 10, 11 ja 16). Tuomioistuimen sisäisiä istuntoja koskeva arviointi poikkeaa kuitenkin merkittävästi suullisen käsittelyn arviointitilanteesta, eikä esimerkiksi oikeudenkäynnin välittömyysperiaate ole tuomioistuimen sisäisissä istunnoissa samalla tavalla merkityksellinen.
Perustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut myös vakuutusoikeutta koskevaa ehdotusta siitä, että asia ratkaistaan istuntoa järjestämättä, kun ratkaisukokoonpano on asiassa yksimielinen (PeVL 53/2014 vp). Sisäisissä etäistunnoissa on kyse tuomioistuimen sisäisestä toiminnasta, eikä etäistunnon järjestäminen tarkoita istunnon jättämistä kokonaan pitämättä. Tässä yhteydessä perustuslakivaliokunta on kuitenkin esittänyt eräitä näkökulmia, joilla on liityntänsä myös sisäisiin etäistuntoihin.
Perustuslakivaliokunnan mukaan Suomen oikeusjärjestelmässä muutoksenhakutuomioistuimet ovat perinteisesti ratkaisseet asioita kollegiossa, jossa ratkaisuun osallistujat ovat samanaikaisesti läsnä (PeVL 53/2014 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että tuomioistuinten kokoonpanon ja päätösvaltaisuuden sääntely on merkityksellistä ennen muuta perustuslain 21 §:n kannalta. Tuomioistuimen ratkaisukokoonpanolla on vaikutuksia käsittelyn asianmukaisuuteen, joutuisuuteen ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten toteutumiseen (PeVL 2/2006 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta toteaa, että oikeudenkäyntiä sinänsä ei ole määritelty sen paremmin perustuslaissa kuin ihmisoikeussopimuksessakaan. Oikeudenkäynnille on luonteenomaista tuomioistuimen istunnossa tapahtuva asian vastavuoroinen ja puolueeton käsittely. Tuomiovaltaa oikeudenkäynnissä käyttävät tuomarit, jotka ovat samanaikaisesti paikalla tuomioistuimen lakisääteisessä kokoonpanossa ja jotka perustavat päätöksensä keskinäiseen neuvotteluun. Oikeus- ja näyttökysymysten monipuolinen arviointi tuomioistuimen sisäisessä neuvottelussa toteuttaa oikeusturvan vaatimuksia. Tuomiovallan käytön riippumattomuuden kannalta tuomioistuinratkaisun tekeminen istuntoa järjestämättä, jos ratkaisukokoonpanon jäsenet ovat olleet asiasta yksimielisiä, voi myös tuottaa yksittäisille ratkaisukokoonpanon jäsenille paineita päätyä yksimieliseen ratkaisuun ja luopua vaatimasta istunnon järjestämistä. Näin ollen menettely voi vaarantaa yksittäisen tuomarin päätöksenteon itsenäisyyden ja riippumattomuuden ja sitä kautta olla riski tuomioistuintoiminnan riippumattomuuden vaatimuksen toteutumiselle. Sillä voi olla myös haitallisia vaikutuksia oikeusturvan toteutumiseen. (PeVL 53/2014 vp, s. 3)
Sisäisessä etäistunnossa on kyse istunnon järjestämistavasta, ja edellä todetusti kotimaisessa tuomioistuinmenettelyssä osallistumisen hyvälaatuisella videoyhteydellä on katsottu vastaavan osallistumista paikan päällä. Näin voidaan ajatella olevan myös tuomioistuimen sisäisten istuntojen osalta, joskaan esimerkiksi videoyhteydellä ei sisäisessä etäistunnossa ole vastaavaa merkitystä kuin esimerkiksi suullisessa käsittelyssä. Myöskään edellä todettu argumentaatio paineesta päätyä yksimieliseen ratkaisuun ei varsinaisesti koske sisäisiä etäistuntoja. On myös huomioitava, että tuomari hoitaa tehtäväänsä virkavastuulla.
Tuomioistuinten sisäiset istunnot eivät ole asianosaisjulkisia, minkä vuoksi istunnon toteuttaminen etäyhteydellä ei vaikuta myöskään oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumiseen taikka oikeuteen tulla kuulluksi. Asianmukaisesti järjestettynä etäyhteyden välityksellä järjestetty sisäinen istunto ei edellä todetun perusteella vaikuta perustuslain 21 §:n näkökulmasta oikeudenkäynnin perusperiaatteiden, kuten käsittelyn julkisuuden, oikeuden tulla kuulluksi, oikeuden saada perusteltu päätös taikka oikeudenkäynnin välittömyyden, puolueettomuuden ja asianmukaisuuden toteutumiseen kielteisellä tavalla. Tällaisia vaikutuksia ei ole myöskään valmistelun aikana tunnistettu. Samaan aikaan sisäiset etäistunnot ovat muodostuneet hyödyllisiksi ja tavaksi joustavoittaa tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten toimintaa.
Perustuslain säännöksistä eikä myöskään perustuslakivaliokunnan aiemmasta käytännöstä vaikuttaisi olevan johdettavissa vaatimusta siitä, että tuomioistuimen sisäisten istuntojen järjestämisestä etäyhteydellä olisi välttämätöntä säätää erikseen. Sen sijaan esimerkiksi tuomioistuinlaki sisältää muun ohella tuomioistuimen sisäisen työskentelyn osalta työjärjestystä koskevaa sääntelyä, joka mahdollistaa tämänkaltaisista asioista määräämisen tarvittaessa työjärjestyksen tasolla. Tällaista sääntelyä sisältyy myös esityksessä edellä tarkemmin käsitellysti HOL:ia soveltavien muutoksenhakulautakuntien osalta erityislainsäädäntöön, minkä lisäksi joiltakin osin muutoksenhakulautakuntia koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan myös täydennettäväksi tässä esityksessä (3.–5. lakiehdotukset).
11.3Yksityiselämän suoja ja henkilötietojen suoja
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt lähtökohtaisesti riittävänä, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa, ja erityislainsäädännön tarvetta on arvioitava riskiperustaisesti (esim. PeVL 14/2018 vp).
Videoyhteyden käyttö voi lisätä riskejä muun muassa tunnistautumisen, tietoliikenteen suojan ja asiattoman tallentamisen osalta. Näihin sovelletaan muun muassa tietosuoja-asetuksen mukaisia rekisterinpitäjän velvollisuuksia toteuttaa asianmukaiset tekniset ja organisatoriset suojatoimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi. Myös tiedonhallintalaki asettaa velvollisuuksia tietoaineistojen ja tietojärjestelmien tietoturvallisuudelle. Etäyhteyksien käyttö ei tällöin laajenna sitä henkilöpiiriä, jolla on pääsy tietoihin olettaen, että käytettävä etäyhteys on tietoturvallinen.
Ehdotuksilla on merkitystä myös julkisuuden ja yksityiselämän suojan väliselle punninnalle, koska etäoikeudenkäynnin seuraamismahdollisuus videoyhteyden välityksellä voi käytännössä lisätä riskiä käsittelyn asiattomasta tallentamisesta verrattuna istuntosaliin. Tähän vastataan käytännön menettelyin ja ohjeistuksin. Sinänsä vastaava riski liittyy jo nykyisin käytössä oleviin etäkuulemisiin.
Ehdotetut säännökset ovat siten sopusoinnussa perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan, mukaan lukien henkilötietojen suojan, kanssa. Tarvittava riskienhallinta etäyhteyksien käytössä toteutetaan tietosuoja-asetuksen ja tiedonhallintalain edellyttämällä tavalla.
Edellä esitetyillä perusteilla esitys on perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen. Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 73 §, muutetaan 54 §:n 1 momentti, sekä lisätään lakiin uusi 7 a luku seuraavasti:
6 lukuAsian käsittely ja selvittäminen
54 §Järjestyksen turvaaminen oikeudenkäynnissä
Hallintotuomioistuimen tulee huolehtia järjestyksestä oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäyntitilaisuudesta voidaan poistaa se, joka häiritsee asian käsittelyä. Jos poistettavaksi määrätty on asianosainen, hänelle on varattava mahdollisuus osallistua oikeudenkäyntitilaisuuteen etäyhteydellä, jos sen järjestäminen on mahdollista ja tuomioistuin harkitsee etäosallistumisen tarkoituksenmukaiseksi. Tuomioistuimella on oikeus saada poliisilta virka-apua oikeudenkäyntitilaisuuden järjestämiseksi ja järjestyksen turvaamiseksi oikeudenkäyntitilaisuudessa.
7 a lukuEtäyhteydet hallintotuomioistuimessa
78 a §Hallintotuomioistuimen kokoonpanon jäsenen etäosallistuminen
Suullisen käsittelyn puheenjohtaja voi sallia kokoonpanon muun jäsenen tai esittelijän osallistua suulliseen käsittelyyn teknisellä tiedonvälitystavalla, jossa käsittelyyn osallistuvilla on puhe- ja näköyhteys keskenään (etäyhteys).
Etäosallistumiseen tulee olla perusteltu syy. Harkinnassa on lisäksi otettava huomioon asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös suulliseen valmisteluun, jos puheenjohtaja harkitsee etäosallistumisen tarkoituksenmukaiseksi.
78 b §Oikeudenkäynnin osapuolen etäosallistuminen
Oikeudenkäynnin osapuoli voi osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, jos hallintotuomioistuin harkitsee sen tarkoituksenmukaiseksi. Hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan asianosaisen etäosallistuminen voidaan tämän suostumuksella toteuttaa myös ilman näköyhteyttä.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös asianosaisen lailliseen edustajaan, asiamieheen ja avustajaan.
Hallintotuomioistuin voi erityisestä syystä määrätä asianosaisen osallistumaan suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä ilman tämän suostumusta, ei kuitenkaan ilman näköyhteyttä. Harkinnassa on otettava huomioon asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle, käsittelyn vaihe sekä muut olosuhteet, kuten tarve turvata käsittelyn järjestys tai turvallisuus.
Edellä 1–3 momentissa säädettyä sovelletaan myös suulliseen valmisteluun.
78 c §Muiden kuultavien etäosallistuminen
Todistaja, asiantuntija ja muu kuin edellä 78 b §:ssä tarkoitettu kuultava voi osallistua suulliseen käsittelyyn etäyhteyden välityksellä, jos hallintotuomioistuin harkitsee sen tarkoituksenmukaiseksi. Henkilöä voidaan hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan kuulla myös ilman näköyhteyttä.
78 d §Etäoikeudenkäynti
Suullinen käsittely voidaan järjestää siten, että puheenjohtaja, kokoonpanon muut jäsenet, esittelijä ja oikeudenkäynnin osapuolet sekä muut kuultavat osallistuvat siihen etäyhteydellä (etäoikeudenkäynti), jos siihen on perusteltu syy, ja hallintotuomioistuin harkitsee tämän tarkoituksenmukaiseksi. Harkinnassa on otettava huomioon asian laatu ja sen merkitys asianosaiselle.
Etäosallistumista suulliseen käsittelyyn etäoikeudenkäynnissä ei tule toteuttaa ilman näköyhteyttä, paitsi jos näköyhteyden käyttäminen on suullisen käsittelyn aikana ilmaantuneen teknisen esteen vuoksi tai muusta pakottavasta syystä mahdotonta taikka kohtuuttoman vaikeaa, ja johtaisi asian käsittelyn viivästymiseen.
Myös suullinen valmistelu voidaan järjestää 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos hallintotuomioistuin harkitsee tämän tarkoituksenmukaiseksi. Hallintotuomioistuimen harkinnan mukaan suullinen valmistelu voidaan järjestää myös ilman näköyhteyttä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain (381/2007) 4 §:n 1 momentti ja 10 §:n 1 momentti seuraavasti:
4 §Oikeudenkäyntiä koskevien tietojen julkisuus
Hallintotuomioistuimen diaariin ja vastaavaan asiakirjarekisteriin merkityt asianosaisen tai muun asiaan osallisen yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot samoin kuin tiedot asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta, muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tehneestä viranomaisesta, asian yksilöidystä laadusta ja asian käsittelyn vaiheista sekä suullisen käsittelyn ajankohdasta ja paikasta ovat salassapitosäännösten estämättä heti julkisia, jollei 5 §:stä muuta johdu. Jos suullisella käsittelyllä ei ole käsittelypaikkaa, tieto siitä, miten suullista käsittelyä voi seurata, on vastaavalla tavalla julkinen.
10 §Suullisen käsittelyn julkisuus
Jokaisella on oikeus olla läsnä asian suullisessa käsittelyssä tai seurata etäoikeudenkäyntiä videoyhteydellä, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annettuun lakiin (677/2005) uusi 16 a § seuraavasti:
16 a §Työjärjestys
Työskentelyn järjestämisestä muutoksenhakulautakunnassa määrätään tarkemmin työjärjestyksessä, jonka muutoksenhakulautakunnan täysistunto vahvistaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 4 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään asevelvollisuuslain (1438/2007) 114 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, sekä lakiin uusi 117 a § seuraavasti:
114 §Valituksen käsitteleminen
Asian käsittelyyn kutsunta-asiain keskuslautakunnassa sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019), jollei erikseen toisin säädetä.
Asiassa annettu päätös toimitetaan viipymättä valittajalle ja tiedoksi päätöksen tehneelle viranomaiselle.
117 a §Kutsunta-asiain keskuslautakunnan työjärjestys
Työskentelyn järjestämisestä kutsunta-asiain keskuslautakunnassa määrätään tarkemmin työjärjestyksessä, jonka keskuslautakunta vahvistaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. 5 Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään puutavaran mittauksesta annetun lain (414/2013) 8 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
8 §Puutavaran mittauslautakunta
Työskentelyn järjestämisestä mittauslautakunnassa määrätään tarkemmin työjärjestyksessä, jonka mittauslautakunta vahvistaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Helsingissä 24.9.2026
PääministeriPetteri OrpoOikeusministeriLeena Meri
Alaviitteet
1.Edilex. Hallinto- ja erityistuomioistuinten oikeusprosesseja sähköistävä HAIPA-hanke päättyy vuoden lopussa.. Viitattu 14.9.2026 https://www.edilex.fi/uutiset/67103.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
2.Tuomioistuinvirasto. AIPA-järjestelmä otetaan käyttöön rikosasioissa.. Viitattu 14.9.2026 https://www.tuomioistuimet.fi/ajankohtaista/tiedotteet/aipa-jarjestelma-otetaan-kayttoon-rikosasioissa/.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
3.Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:2: Etäyhteydet oikeudenkäynneissä: Arviomuistio.. Lausuntotiivistelmä:. Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:21: Arviomuistio tuomareiden etäosallistumismahdollisuudesta hallintoprosessissa.. Lausuntotiivistelmä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-518-0.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
4.Arviomuistio etäyhteyksistä oikeudenkäynnissä, lausunnot saatavissa hankeikkunassa: https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM075:00/2022.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
5.Arviomuistio tuomareiden etäosallistumismahdollisuudesta hallintoprosessissa, lausunnot saatavissa hankeikkunassa: https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM044:00/2023.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
6. Ks. esim. KKO 2013:96 ja siinä viitatut lähteet sekä KKO 2021:5, kohta 21.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
7. Ks. esim. Denault, Misconceptions About Nonverbal Cues to Deception: A Covert Threat to the Justice System? Frontiers in Psychology 2020, Volume 11; Bond and Depaulo, Accuracy of Deception Judgments. Personality and Social Psychology Review 2006, Volume 10, Issue 3; Bialer, Assessing Witness Demeanor in the Age of Covid-19 and Beyond. Cornell Journal of Law and Public Policy 2022, Volume 31, Issue 3.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
8. Ks. esim. Denault et al., The use of nonverbal communication when assessing witness credibility: a view from the bench. Psychiatry, Psychology, and Law 2023, Volume 31, Issue 1; Patterson et al., Four Misconceptions About Nonverbal Communication. Perspectives on Psychological Science 2023, Volume 18, Issue 6.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
9. Raver et al., Non-verbal cues in eyewitness testimonies do not predict accuracy or credibility assessments 2025.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
10. Hiilloskivi, Etäkuuleminen keinona suojella rikoksen uhria. Oikeus 1/2022
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
11. Bialer 2022.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
12. Ala-Kortesmaa ja Välikoski, Käräjätuomareiden kuunteluosaaminen ja vuorovaikutuksen rakentuminen rikosoikeudenkäynnin etäkuulemistilanteissa – asian selvittämisen mahdollistaja ja oikeussalikokemuksen tuottaja. Oikeus 3/2023.
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
13. Bialer 2022.
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
14. Mäenpää, Oikeudenkäynti hallintoasioissa. Alma Insights 2025.
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
15. Korhonen ja Jämsä, Tuomioistuimen jäsenen osallistuminen oikeudenkäyntiin etäyhteydellä. Defensor Legis 3/2021.
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
16. EU:n oikeusalan tulostaulu 2026.
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
17. Ks. ulkomailta tapahtuvien kuulemisten osalta myös: Rajat ylittävät suulliset kuulemiset hallintoprosessissa - Tuomioistuinviraston selvityshanke 2021, selvitysryhmän raportti 24.9.2021, dnro TIV/163/2021
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
Перевод на русский: GigaChat-2, 04.11.2026. Машинный перевод, вычитывается редакцией.
Машинный черновик — GigaChat-2, 03.11.2026. Экспертом ещё не проверен: даты, адреса норм и санкции сверяйте с текстом.
Модель прочла первые 59 475 из 233 219 знаков текста и оглавление остального — нормы из дальних разделов могли не попасть в разбор.
Паспорт акта
- Официальное наименование
- HE 192/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle etäyhteyksien käyttöä oikeudenkäynnissä hallintoasioissa koskevaksi lainsäädännöksi
- Рабочее название
- Закон о расширении возможностей использования удаленных средств связи в административных судебных разбирательствах
- Вид и уровень акта
- законопроект
- Дата принятия
- внесение 2026-09-24
- Вступление в силу
- 1 января 2027 года
- Действующая редакция
- последняя редакция на дату карточки
- Статус
- законопроект: на рассмотрении
- Регулятор
- Министерство юстиции
Предмет и цель
- Проблема
- улучшение эффективности административных судебных разбирательств путем расширения возможностей использования удаленных средств связи.
- Цель
- повышение доступности правосудия, ускорение судебных процедур и снижение задержек.
- Сфера действия
- административные суды, комиссии и другие органы, рассматривающие споры.
Субъекты
| Роль | Кто именно | Критерии отнесения | Оценка числа адресатов |
|---|---|---|---|
| поставщик услуг, суд, комиссия, орган власти | операторы, судьи, стороны процесса, участники судебного разбирательства | — | около 1 200 операторов (пояснительная записка) |
- Группы особой защиты
- несовершеннолетние, лица, чьи права могут существенно нарушаться, например, в вопросах семейного права, иммиграционного статуса и т.д.
Нормы 1
Каждая строка — одна норма: кто что должен, через что она меняет поведение, во что обходится и чем подкреплена.
-
статья, часть, пункт ограничение поставщик услуг, судья, сторона процесса
1. Судья и стороны могут участвовать в устных слушаниях и подготовке материалов посредством удаленной связи.2. Расширяется использование видеоконференций и других технологий для обеспечения доступа к судебным процедурам.3. Устанавливаются правила публичности судебных заседаний в административных судах.4. Вводятся дополнительные требования к организации работы комиссий и судов при рассмотрении споров.
- Механизм воздействия
- регулирование публичности
- Издержки: канал
- операционные издержки
- Издержки: характер
- регулярный
- Событие-триггер
- конфиденциальность информации
- Санкция
- Отсылка к другим актам: нет данных
- Форма исполнения
- цифровая
- Вступление в силу
- 1 января 2027 года
- Российский аналог
- требует проверки[СУММАРИЗАЦИЯ ПО МАТРИЦЕ][СУММИРОВАНИЕ НОРМ]1. **Оператор, судья, сторона процесса**– Обязанность использовать удаленные средства связи для участия в судебных заседаниях и подготовке материалов.
Реквизиты
| Страна | Финляндия |
| Орган | Finlex (законы и правительственные законопроекты) |
| Вид | закон / законопроект |
| Язык | fi |
| Дата документа | 2026-09-24 |
| Объём | 234 259 знаков |
| Редакций | 2 |
| Впервые увидели | 2026-10-01 |
| Проверен | 2026-11-16 03:52 |
| number | HE 192/2026 vp |
| original_url | https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/192 |
| extraction | official_finnish_document_view |
Темы
Почему документ в базе
Отбор сработал на этих совпадениях, суммарный вес 22.
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…teyksin erityisesti koronapandemian aikana. 2.2tietojärjestelmiä, tietoturvallisuutta ja henkilötietojen suojaa koskeva sääntely 2.2.1tiedonhallintalaki julkisten toimijoiden, kuten viranomaist…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…rvaa sekä etäyhteyksien käyttöä säännellään usealla eri lailla, minkä lisäksi erityisesti henkilötietojen suojasta säädetään myös eu:n tasolla. julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettua laki…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…tus eu:n yleinen tietosuoja-asetus (eu) 2016/679 muodostaa yleisen oikeudellisen kehyksen henkilötietojen käsittelylle euroopan unionissa. tietosuoja-asetusta sovelletaan kaikkeen henkilötietojen…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…henkilötietojen käsittelylle euroopan unionissa. tietosuoja-asetusta sovelletaan kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn, joka on kokonaan tai osittain automaattista taikka osa henkilörekisteriä (2…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…tuimet) toimivat asetuksen tarkoittamina rekisterinpitäjinä silloin, kun ne määrittelevät henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot viranomais- ja lainkäyttötehtäviensä hoitamiseksi. tuo…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…viranomaisten toimivalta ei saa kattaa tuomioistuinten oikeudellisiin tehtäviin liittyvää henkilötietojen käsittelyä, jotta voidaan turvata oikeuslaitoksen riippumattomuus sen hoitaessa lainkäytt…
Отброшено как шаблонные обороты или одиночные упоминания: tekoälytekoäly
Аннотация
Закон Финляндии предусматривает изменения в законодательстве, касающиеся использования удалённых средств связи в административных судебных разбирательствах. Предлагается расширить возможности участия судей и сторон через удалённые каналы связи, включая возможность проведения устных слушаний и подготовки материалов дистанционно. Закон также уточняет порядок публичности судебных процессов в административных судах и устанавливает новые требования к организации работы комиссий и судов при рассмотрении споров. Изменения вступают в силу с 1 января 2027 года.
Редакции документа
Отметьте две редакции и нажмите «Сравнить» — покажем построчные отличия.
| выбор | Редакция | Загружена | Формат | Объём | |
|---|---|---|---|---|---|
| Редакция 2 открыта | 2026-11-03 03:59 | html | 234 259 зн. | txt | |
| Редакция 1 | 2026-10-01 01:52 | xml | 234 710 зн. | txt |
Выбрано: 0 из 2
Зафиксированные изменения
| Дата | Редакции | Строк | |
|---|---|---|---|
| 2026-11-03 | 16202 → 19869 | +1091 −1557 | Построчное сравнение → |