Пульс · Документы · Финляндия · Finlex (законы и правительственные законопроекты)
HE 201/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
Hallinnonala
Ympäristöministeriö
Antopäivä
24.9.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 201/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annettua lakia, aravarajoituslakia, vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annettua lakia ja vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta annettua lakia.
Esityksen tavoitteena on edistää valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttämistä niiden käyttötarkoituksen mukaisesti sekä kohdentumista pienituloisille ja vähävaraisille kotitalouksille, jotka tarvitsevat eniten tukea asumisen järjestämisessä. Esityksen tavoitteena on myös kehittää valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintatehtävän ja asukasvalinnan valvonnan sääntelyä.
Vuokraoikeuden siirtämisessä perheenjäsenelle olisi jatkossa noudatettava asukasvalintaperusteita, ja alivuokraus edellyttäisi vuokranantajan lupaa. Lakiin lisättäisiin säännökset omakustannusvuokraperiaatteen noudattamisesta alivuokrauksessa ja jälleenvuokrauksessa sekä vuokranantajan oikeudesta valvoa sen noudattamista. Kunnan jäsenen etusija asukasvalinnassa poistettaisiin. Valtion tukeen liittyvää käyttörajoitusta vain asuinkäyttöön vahvistettaisiin lyhytvuokrauksen ja muun asumisesta poikkeavan käytön kiellolla.
Korkotuki- ja aravalainsäädäntöön lisättäisiin säännökset siitä, kenelle asukasvalintaa koskeva julkinen hallintotehtävä on annettu. Asukasvalinnan valvonnan toteuttamistavat olisi määriteltävä kunnan tai hyvinvointialueen valvontatapapäätöksellä. Tehtäviin liittyviä toimivaltuuksia tarkennettaisiin. Tiedonsaantioikeus valvontaa varten päivitettäisiin. Asuntohakemuksesta säädettäisiin jatkossa lain tasolla.
Esityksessä ehdotetaan päivitettäviksi myös säännökset, jotka koskevat korkotuki- ja aravalainsäädännön muun noudattamisen valvontaan liittyviä valvontaviranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia.
Esitys sisältää eräitä valtion tuen myöntämiseen ja lainamuutoksiin liittyviä viranomaisten toimivallan tarkennuksia, korkotuki- ja takauslainoja koskevan lainsäädännön yhtenäistämistä sekä säädöshuoltoa. Vanhentuneet asetuksenantovaltuudet kumottaisiin.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2027. Asunnon hakemiseen, vuokraoikeuden siirtoon ja asukasvalinnan valvontaan liittyvien menettelyjen muutokset tulisivat kuitenkin voimaan vasta 1.6.2027.
PERUSTELUT
1Asian tausta ja valmistelu
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan yhteiskunnan tukemat vuokra-asunnot kohdennetaan nykyistä tehokkaammin pienituloisille, vähävaraisille ja erityisryhmille, joiden on vaikea vuokrata asuntoa vapailta markkinoilta. Hallitusohjelman mukaan myös selkeytetään asuntojen vuokrausta sekä majoitusliiketoimintaa koskeva lainsäädäntö vastaamaan nykypäivän tarpeita ja käytäntöjä ja varmistetaan lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset, mutta mahdollistetaan samalla nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin.
Pienituloisten kotitalouksien hakeutuminen nykyistä vuokra-asuntoaan tai asumismuotoaan edullisempaan asumisratkaisuun on lisääntymässä. Taustalla vaikuttaa jo useita vuosia jatkunut haasteellinen taloustilanne, jonka vuoksi asumiskustannukset ja muut elinkustannukset ovat nousseet ja työttömyys lisääntynyt. Valtion pitkäkestoisesti kasvaneen velanoton ja menojen hillitsemiseksi asumismenoihin kohdistuvan sosiaaliturvan ehtoja on tiukennettu ja tasoa laskettu. Samasta syystä valtion tukea myös asuntorakentamiseen rajoitetaan ja tuettua tuotantoa kohdennetaan asuntomarkkinoilla heikoimmassa asemassa oleville.
Valtion tukemia vuokra-asuntoja koskeviin vuokrasopimuksiin yleislakina sovellettavaan lakiin asuinhuoneiston vuokrauksesta (481/1995, AHVL) tulee useita muutoksia lokakuun 2026 alussa (Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain muuttamisesta ja Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi asuinhuoneistojen vuokrauksesta annetun lain ja liikehuoneistojen vuokrauksesta annetun lain muuttamisesta
HE 33/2026 vp). Muutosten taustalla on Selvitys huoneenvuokralainsäädännön toimivuudesta ja ajantasaisuuden arvioinnista ( Ympäristöministeriön raportteja 23/2016). Selvityksessä suositeltiin harkittavaksi, tarvitsevatko valtion tukemat vuokrakohteet muiltakin osin kuin vuokran määrittämisen osalta erilaisia säännöksiä kuin vapaarahoitteiset. Tarve tuli ilmi erityisesti huoneiston käyttöoikeuden luovuttamiseen ja vuokraoikeuden siirtoon liittyvissä tilanteissa. Tarpeet tarkentuivat edelleen AHVL:n muutosten valmistelun yhteydessä. Myös selvityksessä tulojen vaikutuksesta asumiseen valtion tukemassa vuokra-asunnossa suositeltiin vuokraoikeuden siirron rajaamista (Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:21). Huoneenvuokralainsäädäntö on nykyisin oikeusministeriön toimialaa, kun taas valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttöehtoja koskeva erityislainsäädäntö on ympäristöministeriön toimialaa.
Sisällöllisten, vuokra-asuntojen kohdentamiseen liittyvien muutosten lisäksi on tarpeita päivittää valtion tukeman vuokra-asunnon hakemista ja asukasvalintaa koskevaa menettelyllistä sääntelyä ottaen huomioon asukasvalintatehtävän aseman julkisena hallintotehtävänä, henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn reunaehdot ja asetustasoisen sääntelyn kokoamisen ja yhtenäistämisen.
Lisäksi oikeusministeriö on syksyllä 2022 pyytänyt ministeriöitä tarkistamaan, onko niiden vastuulla olevassa lainsäädännössä ennen perustuslakiuudistusta säädettyjä, muotoilultaan vanhentuneita asetuksenantovaltuuksia. Ympäristöministeriössä tällaisia asetuksenantovaltuuksia kumotaan ja päivitetään säädösvalmisteluhankkeiden yhteydessä. Ympäristöministeriön asuntotuotannon tukia koskevassa lainsäädännössä on havaittu myös viranomaisten toimivaltuuksiin liittyviä sekä eräitä muita yksittäisiä täydennys- ja selvennystarpeita. Lisäksi valtioneuvoston asetuksiin on tehtävä päivityksiä sen vuoksi, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus on lakkautettu ja sen tehtäviä jatkaa Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus 1.3.2025 lukien (laki Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksesta 1001/2024).
Ympäristöministeriö käynnisti säädösvalmisteluhankkeen helmikuussa 2026. Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä yhteistyössä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varke) ja osin Valtiokonttorin kanssa.
Osana valmistelua ympäristöministeriö toteutti valtion tukemia vuokra-asuntoja omistaville yhteisöille kyselyn 3.3.—27.3.2026. Kysely koski vuokraoikeuden siirtämistä perheenjäsenelle, asunnon luovutusta väliaikaisesti toisen käyttöön, alivuokrausta ja lyhytvuokrausta, henkilötietojen käsittelyä ja asukasvalinnan tulorajojen soveltamista. Kyselyyn saatiin 53 vastausta. Vastaajista 17 omistaa pelkkiä tavallisia valtion tukemia vuokra-asuntoja, 13 pelkkiä erityisryhmien vuokra-asuntoja ja loput molempia. Vastaajista kaikki omistavat pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja ja seitsemän myös lyhyellä korkotukilainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja.
Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella Lausuntopalvelu.fi -palvelussa 18.5.—26.6.2026. Lausuntoja pyydettiin laajalla otannalla valtion tukemia vuokra-asuntoja omistavilta yhteisöiltä ja kunnilta, hyvinvointialueilta, vuokralaisia ja vuokranantajia edustavilta järjestöiltä ja muilta alan toimijoilta sekä Suomen Kuntaliitto ry:ltä ja Hyvil Oy:ltä. Lisäksi lausuntoa pyydettiin otannalla tuomioistuimilta, keskeisiltä valtion viranomaisilta ja ministeriöiltä, eduskunnan oikeusasiamieheltä, valtioneuvoston oikeuskanslerilta, tietosuojavaltuutetulta ja lapsiasiavaltuutetulta sekä Finanssiala ry:ltä ja Kuntarahoitus Oyj:ltä. Lausuntopyyntö lähetettiin yhteensä 261 vastaanottajalle, joista 59 vastasi pyyntöön. Vastanneista 4 ilmoitti, ettei anna lausuntoa tai ole lausuttavaa. Myös niillä, joilta lausuntoa ei nimenomaisesti pyydetty, oli mahdollisuus antaa lausunto. Pyydettyjen lausuntojen lisäksi saatiin 3 lausuntoa. Lausuntoja saatiin siten yhteensä
58. Lausuntokierroksella ollut esitysluonnos, saadut lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat julkisessa palvelussa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella
правок: 1
- 2026-11-03 — появился в редакции 2 · построчный дифф →
YM008:00/2026.
Asukasvalintatehtävästä säätäminen, kunnan jäsenen etusijasta luopuminen asukasvalinnassa sekä eräät hyvinvointialueiden toimivaltaan ja valvonnan tiedonsaantioikeuksiin liittyvät muutokset olivat olleet valmistelussa jo aiemmin ja lausuntokierroksella Lausuntopalvelu.fi-palvelussa 4.3.—12.4.2024. Lausuntoja pyydettiin valtion tukemia asuntoja omistavilta yhteisöiltä, kunnilta, järjestöiltä sekä asianomaisilta valtion viranomaisilta ja ministeriöiltä. Lausuntopyyntö lähetettiin 118 vastaanottajalle, joista 28 vastasi pyyntöön. Vastanneista 2 ilmoitti, että ei anna lausuntoa. Pyydettyjen lausuntojen lisäksi saatiin 5 lausuntoa. Lausuntoja saatiin siten yhteensä 31. Kyseisen lausuntokierroksen asiakirjat ovat osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella
YM010:00/2023.
Esityksestä on käyty kuntalain (410/2015) 11 §:n mukainen neuvottelu, ja asia on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa.
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Valtion tukemat vuokra-asunnot
2.1.1Valtion tuki ja vuokrat
Valtio tukee kohtuuhintaisten, sosiaalisin perustein vuokrattavien asuntojen rakentamista, hankintaa ja perusparantamista maksamalla tätä tarkoitusta varten otetuille lainoille korkotukea sekä valtiontakauksella. Korkotukilainoitus on korvannut aiemmin samaan tarkoitukseen myönnetyt aravalainat. Erityisryhmien asumista edistetään lisäksi investointiavustuksilla. Valtion tukeen liittyy asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia. Asuntoja on käytettävä vuokra-asuntoina, ja muun muassa asukasvalinta on säänneltyä rajoitusten voimassaoloajan. Valtion tuen ehdoista säädetään vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa (604/2001, pitkä korkotukilaki), aravarajoituslaissa
(1190/1993)
ja vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetussa laissa (574/2016, lyhyt korkotukilaki). Erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen osalta ehdoista säädetään lisäksi avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetussa laissa
(1281/2004).
EU:n valtiontukisääntöjen näkökulmasta korkotukilaina ja investointiavustus ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin myönnettäviä tukia (englanniksi services of general economic interest, SGEI). Tuki on korvausta yrityksen täyttämästä julkisen palvelun velvoitteesta eli sosiaaliperusteisen asumisen palvelujen tarjoamisesta.
Komission päätöksessä (EU) 2025/2630 vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä SGEI-palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävä valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille eikä siihen sovelleta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa vahvistettua etukäteistä ilmoitusvaatimusta. Palveluja on tarjottava muita heikommassa asemassa oleville kotitalouksille ja yhteiskuntaryhmille, mukaan lukien asunnottomat, jotka eivät vähäisen maksukykynsä vuoksi kykene hankkimaan asuntoa markkinaehdoin. Sosiaaliperusteisen asumisen SGEI-palvelujen piiriin voi köyhyyden alueellisen keskittymisen estämiseksi kuulua rajallinen osuus kotitalouksia, jotka eivät ole muita heikommassa asemassa. Komissio on tuoreessa päätöksessään määritellyt kohderyhmän hieman tarkemmin kuin aiemmassa päätöksessään (2012/21/EU), mutta käytännössä kyse on edelleen samasta kohderyhmästä, joille Suomen korkotukilainoitus ja investointiavustukset ovat aiemminkin kohdentuneet.
Valtion tukemissa vuokra-asunnoissa noudatetaan korkotuki- ja aravarajoituslainsäädännössä säädettyä omakustannusperiaatetta. Sen mukaan vuokralaiselta saa periä vuokraa enintään määrän, joka tarvitaan muiden tuottojen ohella vuokra-asuntojen sekä niihin liittyvien tilojen rahoituksen ja hyvän kiinteistönpidon mukaisiin menoihin. Tällaisia ovat muun muassa menot, jotka aiheutuvat kiinteistön ja asuntojen rakentamista, hankintaa tai perusparantamista varten otetuista lainoista, omarahoitusosuudelle laskettavasta korosta, kiinteistön ja rakennusten sekä asuntojen ylläpidosta ja hoidosta, kohtuullisesta varautumisesta perusparannuksiin sekä asuntojen vuokrauksesta ja hallinnoinnista. Saman omistajan omistamien asuntojen neliövuokrat eivät ole kaikissa kohteissa samat, vaan niihin vaikuttavat kohdekohtaiset tekijät, kuten rakennuskustannukset ja asuntojen ominaisuudet. Pitkällä korkotuella ja aravalainalla lainoitettujen vuokratalojen ja vuokra-asuntojen vuokria voidaan kuitenkin tasata, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin asuntojen käyttöarvoa ja olisivat keskenään oikeudenmukaisessa suhteessa.
Valtion tukemista vuokra-asunnoista 70 prosenttia sijaitsee kunnissa, joissa niiden keskivuokrat ovat markkinavuokria edullisempia (44 kuntaa). Ero markkinavuokriin on suurin pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Helsingissä ero vuonna 2026 on 24 prosenttia, Espoossa ja Vantaalla noin 14—16 prosenttia. Vuosina 2022—2024 tapahtuneen kustannusten ja erityisesti korkomenojen voimakkaan nousun seurauksena monet valtion tukemia asuntoja omistavat vuokrataloyhteisöt korottivat vuokria poikkeuksellisen paljon. Suurimpia vuokrankorotuksia ovat tehneet eniten uudistuotantoa rakentaneet yhteisöt, joilla on paljon velkaa suhteessa asuntokannan kokoon. Markkinavuokrien nousua on hillinnyt runsas asuntotarjonta. Näin ollen valtion tukemien vuokrien ero markkinavuokriin on viime aikoina kaventunut suurissa kaupungeissa, ja asuntojen hakijamäärät kokonaisuutena ovat myös laskeneet. (Varke: Asuntomarkkinakatsaukset 1/2025 ja 1/2026. Katsauksissa vuokratason ero lasketaan kaksioiden keskivuokrien perusteella, ja se voi olla erilainen muun kokoisia asuntoja tarkasteltaessa.)
Valtion tukemasta vuokra-asuntokannasta 25 prosenttia puolestaan sijaitsee kunnissa, joissa niiden keskivuokrat ovat markkinavuokria kalliimpia (188 kuntaa) (lähde sama kuin edellä). Monissa kunnissa kasvukeskusten ulkopuolella vuokra-asuntotarjonta voi muodostua lähes kokonaan valtion tuella rakennetuista asunnoista eikä uudistuotantoa juurikaan ole.
2.1.2Asunnot ja asukasrakenne Valtion tuella rakennettuja, käyttörajoitusten alaisia vuokra-asuntoja oli vuoden 2024 lopussa yhteensä 345 500, mikä on noin 27 prosenttia kaikista vuokra-asunnoista. Asunnoista 70 prosenttia (noin 240 000) on niin kutsuttuja tavallisia vuokra-asuntoja ja 30 prosenttia (noin 106 000) erityisryhmille tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Erityisryhmiä ovat muun muassa tukea tarvitsevat ikääntyneet henkilöt, vammaiset henkilöt, pitkäaikaisasunnottomuutta kokeneet henkilöt ja opiskelijat.
Pääosa valtion tukemista vuokra-asunnoista on pitkäaikaisella korkotukilainalla tai aravalainalla rahoitettuja asuntoja. Aravalainojen myöntäminen päättyi vuonna 2007, mutta niiden avulla rakennettuja vuokra-asuntoja on edelleen käyttörajoitusten piirissä. Pitkäaikaisella korkotukilainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen käyttörajoitukset ovat voimassa pääsääntöisesti 40 vuotta lainan hyväksymisestä lukien. Vuonna 2016 käyttöön otetulla lyhytaikaisella korkotuella rahoitettujen vuokra-asuntojen määrä on toistaiseksi noin 6 000 asuntoa. Niiden käyttörajoitukset ovat voimassa pääsääntöisesti 10 vuotta lainan hyväksymisestä. Laina-ajan pidentäminen pidentää myös käyttörajoitusten voimassaoloaikaa. Jos vuokra-asunnon perusparantaminen rahoitetaan korkotukilainalla, tästä seuraava käyttörajoitusaika on 30 vuotta lainan hyväksymisestä lukien.
Valtion tukemasta asuntokannasta noin 28 prosenttia on yksiöitä, 47 prosenttia kaksioita, 20 prosenttia kolmioita ja loput suurempia. Asuntotuotannon painopiste on siirretty pienempiin asuntoihin yksin asumisen yleistyessä ja perhekoon pienentyessä. Asuntokanta uusiutuu kuitenkin hitaammin kuin kysyntä muuttuu, mistä voi seurata pulaa pienemmistä asunnoista ja ylitarjontaa suuremmista asunnoista. Pienten ja edullisten vuokra-asuntojen kysyntää ovat lisänneet myös 2024 ja 2025 voimaan tulleet yleisen asumistuen ja toimeentulotuen määrien ja ehtojen muutokset. Esimerkiksi perustoimeentulotukiasiakkailla voidaan aiempaa harvemmin hyväksyä toimeentulotuen tarpeellisen suuruisten asumismenojen määrästä annetun valtioneuvoston asetuksen (144/2024) mukaisia kuntakohtaisia rajoja suuremmat asumismenot. Lisäksi 1.8.2025 käyttöön otettu opintotuen asumislisä on pääsääntöisesti opiskelijoille aiemmin myönnettyä yleistä asumistukea matalampi.
Vuoden 2022 tilastotiedoilla tehdyn asukasrakenneselvityksen mukaan enemmistö valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuvista on yksin asuvia. Tavallisissa vuokra-asunnoissa heitä on noin 60 prosenttia asuntokunnista, erityisryhmille tarkoitetuissa asunnoissa 76 prosenttia. Lapsiperheiden osuus tavallisissa vuokra-asunnoissa on 25 prosenttia ja pariskuntien 13 prosenttia. Lyhyellä korkotuella rahoitetuissa asunnoissa pariskuntien osuus on hieman suurempi ja lapsiperheiden osuus pienempi. Suurissa kaupungeissa lapsiperheiden ja pariskuntien osuus on hieman suurempi kuin maaseutumaisissa kunnissa.
Tavallisissa pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitetuissa vuokra-asunnoissa asuvista asuntokunnista 40 prosenttia kuului vuonna 2022 veronalaisten tulojen perusteella kahteen alimpaan tulokymmenykseen, ja kolmen neljäsosan tulot olivat alle mediaanin. Lyhyellä korkotukilainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen asuntokunnista kahteen alimpaan tulokymmenykseen kuului vajaat 30 prosenttia, ja kahden kolmasosan tulot olivat alle mediaanin. Molemmissa ryhmissä noin viisi prosenttia asuntokunnista oli kahdessa ylimmässä tulokymmenyksessä. Erityisryhmäasuntojen asuntokunnat olivat selvästi pienituloisimpia. Asuntokuntien pienituloisuus lisääntyi vuosien 2011 ja 2022 välillä.
Tavallisissa pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitetuissa vuokra-asunnoissa asuvista viitehenkilöistä (asuntokunnan suurituloisin täysi-ikäinen) lähes puolet oli vuonna 2022 työllisiä. Eläkeläisiä oli noin 30 prosenttia ja työttömiä tai työvoiman ulkopuolisia noin 20 prosenttia. Lyhyellä korkotukilainalla rahoitetuissa asunnoissa työllisten osuus oli yli 60 prosenttia. Erityisryhmäasunnoissa painottuvat eläkeläiset ja opiskelijat. Viimeaikainen työttömyyden lisääntyminen on saattanut nostaa työttömien osuutta.
(Lähteet: Varke: Valtion tukeman asuntokannan tilastot ja selvitykset ja Selvitykset asukasrakenteesta ja tulojen vaikutuksesta vuokrasuhteeseen valtion tukemissa vuokra-asunnoissa, YM070:00/2024.)
2.1.3Asukkaiden vaihtuvuus Vuokrasopimukset valtion tukemissa vuokra-asunnoissa ovat pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa. Tavoitteena on vuokralaisen mahdollisuus luottaa asumisen pysyvyyteen ja suunnitella siirtymisensä muihin asumismuotoihin elämäntilanteensa mukaan. Määräaikaisia vuokrasopimuksia tehdään esimerkiksi poikettaessa asukasvalintaperusteista tilapäisistä syistä (ks. luku 2.2.4.2) tai kokeiltaessa uuden vuokrasuhteen onnistumista aiempien vuokravelkojen tai häiriöiden jälkeen.
Vuoden 2022 tilastotarkastelun perusteella noin 60 prosenttia tavallisten pitkällä korkotukilainalla tai aravalainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen vuokralaisista oli asunut samassa asunnossa enintään viisi vuotta. Vuokralaisista 10 prosenttia oli asunut samassa asunnossa vähintään 20 vuotta. Pois muuttaneista vähän alle puolet siirtyi markkinavuokralle, kolmasosa toiseen valtion tukemaan asuntoon ja neljäsosa omistusasuntoon. (VATT Datahuone 2025.) Vuonna 2025 tavallisen valtion tukeman vuokra-asunnon sai koko maassa yhteensä 49 500 kotitaloutta eli noin viidenneksessä näistä asunnoista vaihtui asukkaat (Varke: Asuntomarkkinakatsaus 1/2026).
2.2Valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalinta
2.2.1Asukasvalintatehtävä ja asukasvalinnan valvontatehtävä
Asukkaiden valinta perustuu sosiaaliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja taloudelliseen tarpeeseen. Asukasvalinnasta valtion tukemiin vuokra-asuntoihin, kuten muihinkin vuokra-asuntoihin, on huolehtinut vakiintuneesti asunnon omistaja, yleensä vuokrataloyhteisö. Omistajan toimeksiannosta asukasvalinnan voi joissakin tapauksissa tehdä esimerkiksi isännöintitoimisto. Asukasvalinnan voi tehdä myös kunta tai hyvinvointialue. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on tehnyt asukasvalinnan omistamiinsa valtion tukemiin vuokra-asuntoihin, vaikka muutoin asuntoja hallinnoivat kaupungin omistamat vuokrataloyhteisöt. Hyvinvointialue tekee asukasvalinnan esimerkiksi toimiessaan sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisiin asumispalveluihin käytettävien asuntojen välivuokraajana tai muutoin osoittaessaan asukkaita niihin. Myös muu palveluntarjoaja voi toimia tällaisten asuntojen välivuokraajana ja siten huolehtia asukasvalintatehtävästä.
Asukasvalinta valtion tukemiin asuntoihin on perustuslain 124 §:ssä tarkoitettu julkinen hallintotehtävä, joka voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Perustuslakivaliokunnan mukaan asukasvalinnassa ei ole kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, joten se voidaan antaa tehtäväksi myös muulle kuin viranomaiselle. (PeVL 5/2021 vp, s. 6.)
Asukasvalintaa suorittavaan henkilöön sekä yhteisön toimielimen tai johdon jäseneen heidän hoitaessaan asukasvalintatehtäviä sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Säännöksiä sovelletaan myös niihin henkilöihin, jotka hoitavat asukasvalintatehtäviä vuokra-asunnon omistajan alihankkijan palveluksessa. Virkavastuun osalta valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintaa koskevat säännökset muutettiin kokonaisuutena vastaamaan perustuslakivaliokunnan tulkintaa vuonna 2023 voimaan tulleella lainmuutoksella. Aravarajoituslaissa oli jo aiemminkin säädetty virkavastuusta yleisellä tasolla. Tuolloin myös arvioitiin perustuslain 124 §:n mukaiset edellytykset julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle ja todettiin, että toimivallan siirto on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, HE 248/2022 vp, s. 40–43). Virkavastuusäännökset ovat pitkän korkotukilain 41 a §:ssä, aravarajoituslain 24 §:ssä ja lyhyen korkotukilain 11 a §:ssä.
Voimassa olevissa korkotukilaeissa ja aravarajoituslaissa ei kuitenkaan säädetä siitä, kuka asukasvalintatehtävästä huolehtii eli kenelle tehtävä on annettu. Sääntelyä tulisi täydentää, jolloin se selkeämmin täyttäisi perustuslain 124 §:n vaatimuksen siitä, että julkisen hallintotehtävän hoitamisen tulee perustua lakiin.
Käytännössä virkavastuulla tehtävään asukasvalintaan voidaan katsoa kuuluvan asunnon ilmoittaminen vuokrattavaksi, asunnon hakemista ja asukasvalintaa koskeva neuvonta, saapuneiden hakemusten suodattaminen ja hakijoiden välinen vertailu, asuntotarjouksen lähettäminen valitulle hakijalle ja hakijan kutsuminen asuntonäytölle (asuntonäytön pitäminen ei kuitenkaan ole virkavastuulla tapahtuvaa), hakijan lähettämien liitteiden tarkistaminen ja hakijan hyväksyminen asukkaaksi sekä vuokrasopimuksen lähettäminen hakijalle allekirjoitettavaksi tai hakijan kutsuminen paikan päälle allekirjoittamaan sopimus (Aran ohjauskirje 22.6.2023). Asukasvalinnasta ei tehdä valituskelpoista hallintopäätöstä, mutta asukasvalintaan liittyvistä virheistä ja laiminlyönneistä saa kannella valvonnasta vastaavalle viranomaiselle eli kunnalle tai hyvinvointialueelle (pitkä korkotukilaki 41 § 3 momentti, aravarajoituslaki 21 § 2 momentti ja lyhyt korkotukilaki 30 § 3 momentti). Myös ylimmät laillisuusvalvontaviranomaiset tutkivat julkisen hallintotehtävän hoitamisesta tehtyjä kanteluja. Rikosoikeudelliset virkavastuuasiat ja virheellisestä menettelystä johtuvat vahingonkorvausasiat ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Viime kädessä myös virkavastuusäännösten soveltamisala ratkaistaan tuomioistuimen päätöksellä.
Kunta valvoo kunnassa sijaitsevien korkotuki- ja arava-vuokra-asuntojen asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Siltä osin kuin kyse on asunnoista, joiden asumispalveluiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa, asukasvalintaa valvoo hyvinvointialue. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle kuuluu asukasvalinnan yleinen ohjaus. (Pitkä korkotukilaki 11 d §, aravarajoituslaki 4 d § ja lyhyt korkotukilaki 24 § 3 momentti.) Hyvinvointialueiden valvontavastuu koskee esimerkiksi ympärivuorokautisen palveluasumisen kohteita sekä yhteisöllisen asumisen ja erilaisen tukiasumisen kohteita. Koska asukasvalinta tällöin liittyy sosiaalihuoltolainsäädännön nojalla tehtävän asumispalvelun myöntämiseen, hyvinvointialueen ja asukasvalintoja tekevien yksityisten palveluntarjoajien yhteistyö on kiinteää. Kunnat valvovat asukasvalintaa niin sanottuihin tavallisiin valtion tukemiin vuokra-asuntoihin. Kunnan valvontavastuulle kuuluu myös erityisryhmien asumisen valvonta silloin kuin asuminen ei perustu edellä kuvattuun hyvinvointialueen asumispalvelujen järjestämiseen. Tällaisia erityisryhmäasuntoja ovat esimerkiksi opiskelija- ja nuorisoasunnot sekä tavalliset seniorivuokra-asunnot.
Pitkän korkotukilain ja aravarajoituslain asetuksenantovaltuuksien mukaan ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnassa ja asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista (pitkä korkotukilaki 11 d § 2 momentti ja aravarajoituslaki 4 d § 2 momentti). Valtuuksien nojalla on säädetty ympäristöministeriön asetus arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakemuslomakkeesta ja sen liitteistä (904/2006, asuntohakemusasetus), joka ei sisällä säännöksiä asukasvalinnan valvonnan menettelytavoista. Lyhyen korkotukilain osalta valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukasvalinnan valvonnasta (24 § 4 momentti), mutta säännöksiä ei ole annettu. Myöskään lain tasolla asukasvalinnan valvontaa ei ole tarkemmin säännelty.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus (Varke; entinen Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara) on ohjeistanut kuntia ja hyvinvointialueita tekemään valvontatapapäätöksen. Ohjeen mukaan päätöksessä tulisi määritellä muun muassa valvontatavat ja valvontamäärät vuosittain, miten ja milloin vuokrataloyhteisöt toimittavat tiedot asukasvalinnoista valvontaa varten, miten kunta pitää luetteloa vuokra- ja osaomistustaloista, taloissa olevista asunnoista ja asuntojen käyttöasteesta, miten kunta tai hyvinvointialue raportoi valvontatuloksista ja mahdollisista toimenpide-ehdotuksista valvonnan kohteelle ja kunnan tai hyvinvointialueen sisällä sekä miten havaittuihin epäkohtiin puututaan. Valvontatapoina voivat olla etukäteis- ja jälkivalvonta sekä pistokokeet. Epäkohtiin kunta tai hyvinvointialue voi puuttua huomauttamalla asiasta ja tehostamalla valvontaa. Jos menettely ei korjaannu, kunnan tai hyvinvointialueen tulisi ilmoittaa asiasta Varkelle. (ohjeet.varke.fi: Asukasvalintojen ohjaus ja valvonta.)
Käytännössä jälkikäteisvalvonta on Varken ohjaushavaintojen ja ympäristöministeriön vuokrataloyhteisöille tekemän kyselyn perusteella yleisempi tapa. Valvontatapapäätöksen tekeminen ja säännöllinen päivittäminen on yleisempää suuremmissa kaupungeissa kuin pienemmissä kunnissa. Hyvinvointialueille valvonta on vielä verrattain uusi asia ja osin jäsentymätön. Säännökset hyvinvointialueiden valvontatehtävästä tulivat voimaan 1.9.2023. Joidenkin hyvinvointialueiden valvontaan kuuluvia vuokra-asuntoja omistavien yhteisöjen kokemusten mukaan valvontaa ei ole toistaiseksi ollut.
Hallinnon lainalaisuusperiaatteen, valvonnan läpinäkyvyyden ja käytäntöjen yhtenäistämisen näkökulmasta olisi perusteltua säätää valvontatapapäätöksestä ja arvioida myös tarvetta antaa sen sisällöstä tarkempia säännöksiä asetuksella. Sääntelyn tulisi kuitenkin pysyä valvonnan suunnittelua koskevissa menettelytavoissa. Valvonnan käytännön toteuttaminen on riippuvainen valvottavien kohteiden määrästä ja laadusta sekä muista alueellisista olosuhteista, joten kunnilla ja hyvinvointialueilla on oltava laaja harkintavalta. Lisäksi Varken ohjeet toimisivat jatkossakin sääntelyä tarkempana valvonnan tukena. Asetustasoinen sääntely voitaisiin toteuttaa kaikilta osin valtioneuvoston asetuksilla ja luopua erillisestä ympäristöministeriön asuntohakemusasetuksesta. Lisäksi olisi tarpeellista selventää valvontaviranomaisten toimivallan rajat tilanteissa, joissa valvonnassa havaitaan asukasvalintaperusteiden vastaista menettelyä.
2.2.2Asukasvalintaperusteet Pitkäaikaisella korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen asukasvalinta on keskenään yhdenmukaisesti säännelty. Asukasvalinnan tavoitteena on, että asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa eniten tarvitseville ruokakunnille ja samalla pyritään vuokratalon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen asuinalueeseen. Asukkaaksi valittaessa on otettava huomioon hakijaruokakunnan asunnontarve, varallisuus ja tulot. Asukasvalinnassa etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnon tarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijaruokakunnat. (Pitkä korkotukilaki 11 b § ja aravarajoituslaki 4 b §.)
Tarkempia säännöksiä asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestykseen asettamisesta on valtioneuvoston asetuksessa asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin (166/2008, asukasvalinta-asetus). Asukasvalinta-asetuksessa on tarkempia säännöksiä muun muassa huomioon otettavasta varallisuudesta ja tuloista. Hakijaruokakunnan varallisuutena otetaan huomioon ruokakuntaan kuuluvien yhteenlaskettu varallisuus, jollei sen arvo ole vähäinen tai jollei se ole välttämätön ruokakunnan jäsenelle elinkeinon tai ammatin harjoittamisesta saatavan kohtuullisen toimeentulon hankkimiseksi. Asukkaaksi ei saa valita, jos hakijaruokakunnalla on huomioon otettavaa varallisuutta siinä määrin, että se kykenee hankkimaan tarvettaan vastaavan asunnon ilman valtion tukea. Monissa kunnissa on tämän arvioimista varten määritelty kuntakohtainen varallisuusraja. Hakijaruokakunnan tuloina otetaan huomioon ruokakuntaan kuuluvien pysyvät tulot laskettuina kuukautta kohti. Tuloksi ei lueta asumistukea eikä yleisestä asumistuesta annetun lain (938/2014, asumistukilaki) 15 §:ssä tarkoitettuja tuloja. Alle 18-vuotiaiden tulojen ja varallisuuden huomioon ottamista ei ole pois suljettu, mikä on epäjohdonmukaista lapsen elatuksen ja esimerkiksi yleistä asumistukea koskevan sääntelyn kanssa. Vuoden 2025 alussa voimaan tulleen lisäyksen mukaan asukkaaksi valitsemisen edellytyksenä on, että yhden hengen ruokakunnan tulot eivät ylitä 3 540 euroa. Jos ruokakuntaan kuuluu enemmän kuin yksi 18 vuotta täyttänyt aikuinen, kunkin aikuisen osalta enimmäistulorajaa korotetaan 2 480 euroa. Jos ruokakuntaan kuuluu alle 18-vuotiaita lapsia, enimmäistulorajaa korotetaan ensimmäisestä lapsesta 650 euroa ja kustakin seuraavasta lapsesta 600 euroa. Enimmäistulorajoja ei sovelleta valittaessa asukkaita erityisryhmille tarkoitettuihin asuntoihin.
Hyvinvointialueen valvontavastuun piiriin kuuluvassa asukasvalinnassa on tiettyjä erityispiirteitä ja osin myös poikkeava sääntely. Hakijalla ei usein ole kykyä selvittää itse asukasvalintaperusteiden täyttymistä, ja edunvalvojan puuttuessa selvitysten saaminen voi olla haasteellista. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on tuoreessa ratkaisussaan havainnut hyvinvointialueilla olevan tarvetta laatia erillistä ohjeistusta siihen, miten toimitaan sijoitettaessa asiakkaita asumispalveluun valtion tukemassa vuokra-asunnossa (EOAK/2838/2024, s. 11). Hyvinvointialueiden valvomissa kohteissa ei noudateta enimmäistulorajoja ja varallisuusrajojen määrittämiseen on erillinen Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ohje. Huomioon otettavasta varallisuudesta voidaan vähentää tavanomaisen oman asunnon arvo.
Lyhyellä korkotukilainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen osalta tavoitteena on, että asunnot osoitetaan vuokra-asuntoa tarvitseville pieni- ja keskituloisille ruokakunnille, ja samalla pyritään talon monipuoliseen asukasrakenteeseen ja sosiaalisesti tasapainoiseen asuinalueeseen. Lyhyellä korkotukilainalla rahoitettuihin vuokra-asuntoihin asukkaaksi valittaessa on otettava huomioon hakijaruokakunnan tulot. (Lyhyt korkotukilaki 11 §.) Asukasvalintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta (603/2016, lyhyt korkotukiasetus). Tuloina otetaan huomioon ruokakuntaan kuuluvien pysyvät tulot laskettuina kuukautta kohti samalla tavalla kuin pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitetuissa vuokra-asunnoissa. Enimmäistulorajoja sovelletaan vastaavasti kuin edellä on pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettujen asuntojen osalta esitetty, mutta lyhyellä korkotukilainalla rahoitetuissa asunnoissa ne ovat olleet ainoana asukasvalintakriteerinä käytössä koko ajan.
2.2.3Kunnan jäsenen etusija
Pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettujen, kunnan tai kuntien tosiasiallisessa määräysvallassa olevien vuokra-asuntojen asukasvalinnassa voidaan asunnontarpeen, tulojen ja varallisuuden kannalta kokonaisuutena arvioiden samassa asemassa olevien kesken asettaa etusijalle asunnon sijaintikunnan jäsen (pitkä korkotukilaki 11 b § 3 momentti ja aravarajoituslaki 4 b § 3 momentti). Kunnan jäsenellä tarkoitetaan henkilöä, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta on asunnon sijaintikunnassa.
Kunnan jäsenen asettaminen etusijalle oli ollut osassa kunnista vakiintunut käytäntö ennen kuin se kirjattiin lainsäädäntöön vuonna 2006. Tarkoituksena oli oikeustilan selkeyttäminen. Kuntien katsottiin tarvitsevan joustoa asukasvalintaan ottaen huomioon asukasvalinnan tärkeän roolin asuinalueiden erilaistumiskehityksen estämisessä sekä asukasvalinnan suuren vaikutuksen kunnan talouteen, koska asunnon lisäksi kunnan on järjestettävä asukkaalle hänen tarvitsemansa palvelut. (Hallituksen esitys eduskunnalle valtion tuella rahoitettujen vuokra- ja osaomistusasuntojen asukasvalinnan sekä omistusasuntolainojen tuen myöntämisen perusteita koskevaksi lainsäädännöksi, HE 47/2006 vp, s. 6.)
Ennen etusijasta säätämistä eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli ratkaisuissaan dnro 1183/4/03 ja dnro 2279/4/04 todennut, ettei hakijan kuntalaisuus ollut laillinen kriteeri asukasvalinnassa. Apulaisoikeusasiamies arvioi lisäksi, että kunnallisten vuokra-asuntojen myöntämistä vain kunnan omille asukkaille voitiin pitää liikkumisvapauteen kohdistuvana puuttumisena tai oikeudellisen liikkumisvapauden tosiasiallisena esteenä. Lisäksi asuinpaikan valinnanvapauden asemasta perusoikeutena seuraa, että asuinpaikkaan perustuvaa erottelua ihmisten välillä voidaan pitää perustuslain 6 §:ssä säädetyn syrjintäkiellon vastaisena. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että säännöksille kunnan jäsenen etusijasta oli perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja viime kädessä perustuslain 121 §:ssä vahvistettuun kunnalliseen itsehallintoon palautuva hyväksyttävä syy (PeVL 14/2006 vp, s. 2).
Kunnan jäsenen etusijaa asukasvalinnassa on nyt arvioitava uudelleen toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997, toimeentulotukilaki) ja asumistukilain 1.4.2024 voimaan tulleiden muutosten vuoksi. Toimeentulotukilain 7 a §:n 4 momentin mukaan, jos toimeentulotuen hakijan asumiseen liittyvät menot ylittävät tarpeellisen suuruiseksi hakijan asuinkunnassa määritellyt menot (kuntakohtainen asumisnormi), eikä hänellä ole laissa säädettyä erityistä perustetta asumiseen kyseisessä asunnossa, hakijaa on ohjattava hankkimaan edullisempi asunto kolmen kuukauden määräajassa. Muutoksen yhteydessä toimeentulolaista poistettiin säännös, jonka mukaan asumismenot voidaan ottaa huomioon täysimääräisinä myös määräajan jälkeen, jos hakijalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta hankkia asuinpaikkakunnaltaan momentissa tarkoitettua edullisempaa asuntoa. Näin ollen edullisempi asunto on nyt tarvittaessa löydettävä eri paikkakunnalta. Myös yleisen asumistuen muutokset, kuten asumistuen prosentuaalisen osuuden pieneneminen ja omavastuuosuuden suureneminen, lisäävät todennäköisesti joidenkin asumistukea saavien tarvetta etsiä nykyistä edullisempaa asuntoa. Kunnan jäsenen etusija valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalinnassa on ristiriidassa edellä mainittujen sosiaaliturvan muutosten kanssa. Valtioneuvoston oikeuskansleri on toimeentulotukilain 7 a §:n muuttamista koskevassa lausunnossaan todennut, että kunnan asukkaiden etusija tulisi poistaa julkisesti tuettujen asuntojen asukasvalinnan kriteereistä (OKV/1654/21/2023).
Toimintaympäristö on lisäksi muuttunut siten, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat 1.1.2023 lukien siirtyneet hyvinvointialueille. Asumiseen liittyen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tarvitsemat palvelut eivät siten ole enää yksin kuntien vastuulla, vaan niiden ja hyvinvointialueiden tehtäväkenttien yhdyspinnassa.
2.2.4Poikkeaminen asukasvalintaperusteista 2.2.4.1Poikkeamisen yleisyys Pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista voidaan poiketa terveydellisistä tai sosiaalisista syistä taikka korkotukivuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi. Poikkeamisen on oltava asukasvalinnan tavoitteet huomioon ottaen yhteiskunnalliselta, asunnon hakijoiden aseman tai talon ylläpidon kannalta perusteltua. Asukasvalintaperusteista poikkeaminen ei saa olennaisesti haitata etusijalle asetettavien hakijoiden asunnonsaantia. (Pitkä korkotukilaki 11 c § ja aravarajoituslaki 4 c §.) Asukasvalintaperusteista poikkeamisesta säädetään tarkemmin asukasvalinta-asetuksessa.
Lyhyellä korkotukilainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen asukasvalinnassa voidaan yksittäistapauksessa poiketa asukasvalinnan tavoitteista ja perusteista, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Poikkeaminen ei saa olennaisesti haitata vuokra-asuntoa tarvitsevien pieni- ja keskituloisten hakijoiden asunnonsaantia. (Lyhyt korkotukilaki 11 §.) Asukasvalintaperusteista poikkeamisesta säädetään tarkemmin lyhyessä korkotukiasetuksessa.
Keskeiset poikkeusperusteet ovat tilapäiset poikkeusluvat, edellytykset täyttävien hakijoiden puuttuminen sekä asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (AHVL) nojalla tehtävät vuokraoikeuden siirrot ja vuokrasuhteen jatkamiset.
Poikkeusperusteilla tehtävien asukasvalintojen yleisyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla valtion tukemiin vuokra-asuntoihin tiettynä aikana muuttaneiden asuntokuntien tuloja suhteessa enimmäistulorajoihin. Väestön ennakkotietojen ja tulorekisterin avulla tehdyn tarkastelun (VATT Datahuone) mukaan vuoden 2025 aikana pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettuihin tavallisiin vuokra-asuntoihin muuttaneista asuntokunnista 5,7 prosentilla kahdentoista kuukauden keskimääräinen kuukausitulo ylitti enimmäistulorajan. Erityisryhmäasuntoihin muuttaneista asuntokunnista enimmäistuloraja ylittyi 1,8 prosentilla. Lyhyellä korkotuella rahoitettuihin vuokra-asuntoihin muuttaneista asuntokunnista enimmäistuloraja ylittyi 9,8 prosentilla. Tulokset ovat suuntaa antavia, koska väestön ennakkotiedot ja tulorekisterin tiedot eivät ole yhtä tarkkoja kuin valmiit tilastotiedot.
Samalla tarkastelutavalla tehtynä pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitetuissa vuokra-asunnoissa enimmäistulorajat ylittäneiden muuttajien määrä on ollut käytännössä samalla tasolla vuosina 2022—2025, mutta lyhyellä korkotukilainalla rahoitetuissa vuokra-asunnoissa enimmäistulorajat ylittäneiden muuttajien osuus on kyseisenä aikana ollut nousujohteinen.
Pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettujen tavallisten vuokra-asuntojen asukasvalinnassa otettiin käyttöön enimmäistulorajat vuoden 2025 alussa. Tulorajat ylittävien asuntokuntien osuus näihin asuntoihin muuttaneista näyttää edeltäneisiin vuosiin nähden laskeneen erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta valtakunnallisessa kokonaistarkastelussa olennaista muutosta ei ilmene. Pääkaupunkiseudulla myös julkisyhteisöjen omistuksessa olevissa vuokra-asunnoissa enimmäistulorajat ylittäneiden muuttajien osuus oli selvästi alempi kuin yksityisessä omistuksessa olevissa vuokra-asunnoissa, kun taas muualla maassa eri omistuspohjien osuudet olivat lähellä toisiaan. Uusissa, alle viisi vuotta aiemmin korkotukilainapäätöksen saaneissa kohteissa enimmäistulorajat ylittäneiden muuttajien osuus oli hieman korkeampi kuin vanhemmissa kohteissa erityisesti vuosina 2023 ja 2024, mikä heijastaa kustannusten noususta johtunutta korkeampaa vuokratasoa.
Ympäristöministeriön kyselyssä kysymykseen tulorajat ylittävien asukasvalintojen osuudesta vuonna 2025 vastasi 40 toimijaa. Kysymys ei koskenut toimijoita, joilla on vain erityisryhmäasuntoja. Vastaajista 38 ilmoitti osuudeksi 0—5 prosenttia ja kaksi vastaajaa 6—10 prosenttia. Valtaosa toimijoista ilmoittaa näiden valintojen syyksi sen, että asunnot ovat muutoin tyhjillään eikä niihin ole muita hakijoita. Muutamissa vastauksissa mainitaan hakijaan liittyvät syyt, kuten terveys ja vaikea elämäntilanne.
Rekistereihin perustuvan tarkastelun ja vuokrataloyhteisöjen omien tilastojen välillä saattaa olla eroa. Vuokrataloyhteisöjen omat tilastot perustuvat hakemusasiakirjoihin. Asukasvalinnassa käytetyt tulotiedot voivat olla täsmällisemmät kuin tulorekisteristä saatavat tiedot. On myös mahdollista, että joissakin tapauksissa asuntohakemuksen mukaan huoneistoon on valittu eri määrä asukkaita kuin heitä rekisteritietojen mukaan on kirjoilla kyseisessä huoneistossa, ja näin ollen asukasvalinnassa sovellettu enimmäistuloraja ei ole sama, kuin rekisteritiedon perusteella huoneistossa asuvan asuntokunnan tuloraja olisi.
2.2.4.2Tilapäiset poikkeusluvat Asukasvalinta-asetuksen 7 §:n mukaan kunta voi antaa luvan käyttää vuokra-asuntoa tilapäisesti, kuitenkin enintään neljän vuoden ajan kerrallaan, muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntona, jos se on perusteltua vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta taikka siihen on henkilöiden terveydellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvä syy ja asialla on kiire. Luvan antaminen ei saa oleellisesti haitata asukasvalintaperusteet täyttävien hakijoiden asunnonsaantia. Poikkeuslupa voi koskea vain vähäistä määrää asuntoja.
Vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta poikkeuslupa voi liittyä esimerkiksi paikkakunnalle muuttavan työvoiman asuntojen tarpeeseen. Kyse voi olla muun muassa paikkakunnalla toimivan tai toiminnan aloittavan yrityksen työntekijöistä tai kunnan työntekijöistä. Vähenevän väestön alueilla vuokra-asuntotarjonta voi koostua lähes kokonaan valtion tukemista vuokra-asunnoista, jolloin niiden saatavuus on keskeinen tekijä työvoiman saatavuuden kannalta. Asukkaaksi otettavien henkilöiden terveydellisten ja sosiaalisten olosuhteiden kannalta poikkeamisluvan alaisen asunnon saaminen voi liittyä esimerkiksi aiemman asunnon tulipaloon, kosteusvaurioon tai vastaavaan ennakoimattomaan asunnon menetykseen taikka perhetilanteen yllättävään muutokseen. Myös lastensuojelulain mukaisissa eräissä tilanteissa voidaan hakijan oikeus asuntoon järjestää hyvinvointialueen ja kunnan yhteistyönä valtion tukemassa vuokra-asunnossa. Tilapäisen poikkeusluvan määräaikaisuuden vuoksi sen nojalla tehtävät vuokrasopimukset ovat määräaikaisia.
Kyseisen poikkeusluvan on vakiintuneesti tulkittu sisältyvän asukasvalinnan valvonnan alaan, josta syystä kunnan toimivallasta on tarkemmin säädetty asetuksella. Perustuslain 2 §:n 3 momentista ilmenevän toimivallasta lailla säätämisen periaatteen mukaisesti oikeudesta poikkeusluvan myöntämiseen tulisi kuitenkin säätää lain tasolla. Lupatoimivallasta säätäminen lain tasolla selkeyttäisi myös eri viranomaisten rooleja. Pitkän korkotukilain 18 §:n, aravarajoituslain 16 §:n ja lyhyen korkotukilain 18 §:n mukaan rajoituksista vapauttamisesta päättää yleisesti Varke. Tilapäisistä asukasvalintaperusteisiin liittyvistä asuntojen käytön poikkeuksista on kuitenkin perusteltua päättää paikallisella tasolla, sillä kunnan asuntoviranomaisilla on yleisnäkemys paikkakuntansa asuntomarkkinatilanteesta. Säännöksiin tulee lisätä myös hyvinvointialueelle vastaava oikeus myöntää tilapäisiä poikkeuksia niiden asuntojen osalta, joiden asumispalveluiden järjestämisestä, ja siten myös asukasvalinnan valvonnasta, se vastaa.
2.2.4.3Edellytykset täyttävien hakijoiden puuttuminen Asukasvalinta-asetuksen 8 §:n mukaan milloin asukasvalintaperusteiden mukaiset edellytykset täyttäviä hakijoita ei ole, voidaan asukkaiksi valita muitakin hakijoita. Myös lyhyen korkotukiasetuksen 8 §:n mukaan asukkaiksi saadaan valita muitakin hakijoita, jos asukasvalintaperusteiden mukaiset edellytykset täyttäviä hakijoita ei ole. Asukkaaksi on tällöin kuitenkin valittava hakija, jonka olot ovat lähinnä asukasvalintaperusteiden mukaisia edellytyksiä.
Poikkeussäännöksen käyttö riippuu kunnan asuntomarkkinatilanteesta, ja sen tarkoitus on ehkäistä asuntojen tyhjilleen jäämistä. Poikkeussäännös on käytännössä sovellettavissa sekä yksittäisen asunnon että tietyn alueen vuokra-asuntojen käyttötilanteen parantamiseen. Esimerkiksi kunnissa, joissa asunnoilla on yleensä kysyntää, yksittäiseen asuntoon voi liittyä syitä, joiden vuoksi siihen ei löydy hakijoita. Toisissa kunnissa väestön vähenemisen vuoksi tyhjänä olevien asuntojen määrä kasvaa jatkuvasti. Yli sadassa kunnassa valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttöaste jää alle 90 prosentin, mutta toisaalta myös kasvukeskuksissa on viime vuosina havaittu käyttöasteen heikkenemisiä (Varke: Asuntomarkkinakatsaus 1/2026). Vuokra-asuntokannan käyttöaste on tärkeä vuokrataloyhteisön kokonaistalouden kannalta. Vuokralaisen näkökulmasta korkea käyttöaste mahdollistaa vuokrien pitämisen kohtuullisina. Käyttöasteella on merkitystä myös asuntojen rakentamiseen myönnetyn valtion tukea koskevan riskin realisoitumiseen. Edellytykset täyttävien hakijoiden puuttumisen voidaan tavallisissa vuokra-asunnoissa arvioida olevan yleisin syy poiketa asukasvalintaperusteista.
2.2.4.4Asunnon vaihtaminen Valtion tukemia vuokra-asuntoja omistavissa yhteisöissä on myös mahdollista hakea asunnon vaihtoa saman tosiasiallisen omistajan omistamasta vuokra-asunnosta toiseen. Asukasvalintasäännösten mukaan vaihdoissa noudatetaan tulorajoja, paitsi jos vaihto johtuu asukkaasta riippumattomasta syystä eli esimerkiksi peruskorjauksesta. Pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen vaihdoissa selvitetään lisäksi asunnontarve. (Asukasvalinta-asetus 6 § 1 momentin 1 ja 2 kohta sekä 3 momentti, lyhyt korkotukiasetus 8 § 3 momentin 1 kohta.)
Kuitenkin vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi voidaan hakija valita vuokra-asuntoon, vaikka hakijaruokakunnan asunnontarpeelle asetetut edellytykset eivät täyty, jos hakijan käytössä oleva vuokra-asunto tällöin vapautuu (asukasvalinta-asetus 6 § 5 momentti). Säännöksen tarkoituksena on edistää asuntojen kiertoa ja vaikuttaa vuokratalon asukasrakenteen monipuolistumiseen. Esimerkiksi yksiössä tai pienessä kaksiossa asuva yksinäinen henkilö voidaan valita vähemmän haettuun kolmioon.
2.2.4.5Vuokraoikeuden siirtäminen ja vuokrasuhteen jatkaminen Kaikkiin valtion tukemiin vuokra-asuntoihin hakija voidaan valita asukkaaksi varallisuuden ja tulojen määrästä riippumatta, jos kysymyksessä on AHVL:n 45, 46, 48 tai 88 §:n nojalla vuokrasuhteen jatkamiseen oikeutettu henkilö (asukasvalinta-asetus 6 § 1 momentti 4 kohta ja lyhyt korkotukiasetus 8 § 3 momentti 2 kohta). AHVL:ssa säädetyt oikeudet ovat poikkeuksia pääsäännöstä, jonka mukaan vuokraoikeutta ei saa siirtää ilman vuokranantajan lupaa.
AHVL:n 45 §:n mukaan vuokralainen saa ilman lupaa siirtää vuokraoikeuden huoneistossa asuvalle puolisolleen, perheeseen kuuluvalle lapselle tai jommankumman puolison vanhemmalle, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa vuokraoikeuden siirtoa. Lokakuun alussa 2026 voimaan tulevassa lainmuutoksessa (531/2026) säännökseen lisätään edellytys, että perheenjäsen on välittömästi ennen siirtoa asunut huoneistossa keskeytyksettä vähintään vuoden.
AHVL:n 46 §:n mukaan sillä, joka oli vuokrannut huoneiston yhdessä kuolleen vuokralaisen kanssa, on oikeus kuolinpesän asemesta jatkaa vuokrasuhdetta, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa sitä. Sama oikeus vuokrasuhteen jatkamiseen on vuokralaiselta jääneellä asuinhuoneistossa asuvalla perheenjäsenellä eli puolisolla, perheeseen kuuluvalla lapsella ja vuokralaisen tai hänen puolisonsa vanhemmalla. Lokakuun alussa 2026 voimaan tulevassa lainmuutoksessa oikeus jatkaa vuokrasuhdetta säilyy ennallaan. Yksin asuneen vuokralaisen vuokrasuhteen päättymiseen ja huoneistoon jääneen omaisuuden käsittelyyn tulee muutoksia, jotka edistävät myös valtion tukemien vuokra-asuntojen saamista uudelleen haettaviksi vuokralaisen kuoleman jälkeen.
AHVL:n 48 § koskee yhteiselämän tai yhteisen asumisen lopettamisen ja avioeron vaikutusta huoneiston vuokrasuhteeseen. Jos aviopuolisot ovat vuokranneet tai toinen heistä on vuokrannut yhteisenä kotina käytettävän huoneiston, tuomioistuin voi määrätessään heidän yhteiselämänsä lopetettavaksi tai tuomitessaan heidät avioeroon samalla määrätä sen aviopuolison, joka enemmän on asunnon tarpeessa, jatkamaan vuokrasuhdetta ja vapauttaa toisen aviopuolison vuokrasuhteesta taikka vapauttaa molemmat aviopuolisot vuokrasuhteesta. Sama koskee muita kuin aviopuolisoita, jotka ovat vuokranneet huoneiston käytettäväksi heidän yhteisenä asuntonaan. Säännöksiin ei lokakuun 2026 alussa voimaan tulevassa lainmuutoksessa tule sisällöllisiä muutoksia.
Edellä mainituissa vuokraoikeuden siirto- ja vuokrasuhteen jatkamistilanteissa ei ole varsinaisesti kyse asukasvalinnasta. AHVL:n 45 ja 46 §:n mukaisissa tilanteissa vuokralaisen tai vuokrasuhteen jatkajan on ilmoitettava asiasta vuokranantajalle. Jos vuokranantaja haluaa vastustaa siirtoa, vuokranantajan tulee kuukauden kuluessa siirrosta tiedon saatuaan saattaa vastustamisensa peruste tuomioistuimen tutkittavaksi. Pykälien mukaisia vuokralaisen, eloonjääneen vuokralaisen ja huoneistossa asuvan perheenjäsenen oikeuksia ei voida vuokrasopimuksella rajoittaa. AHVL:n 48 §:n mukaisissa tilanteissa tuomioistuimen on varattava vuokranantajalle tilaisuus tulla kuulluksi eikä määräystä vuokrasuhteen jatkamisesta saa antaa, jos vuokranantaja saattaa todennäköiseksi, että vuokranantaja joutuisi määräyksen johdosta kärsimään vahinkoa. Vuokraoikeuden siirtymisestä ja vuokrasuhteen jatkamisesta päättää näissä tilanteissa tuomioistuin.
Huoneenvuokralakien muuttamista koskeneen työryhmän mietinnössä todetaan, että AHVL:n 45 § mahdollistaa käytännössä sukupolven vaihdoksen vuokra-asumisessa: Vanhemmat voivat siirtää vuokraoikeuden huoneistossa asuvalle lapselleen ja muuttaa tämän jälkeen pois. Tämän jälkeen lapsi voi ottaa huoneistoon asumaan puolisonsa ja perheen lapset. Tietty asuinhuoneisto voi siten olla tietyn perhepiirin hallussa pitkiäkin aikoja. Yhteiskunnan tukemissa vuokra-asunnoissakaan vuokranantajalla ei usein olisi lain tarkoittamaa perusteltua syytä vastustaa vuokraoikeuden siirtoa. (Huoneenvuokralakityöryhmän mietintö. Oikeusministeriön julkaisuja. Mietintöjä ja lausuntoja 2024:41, s. 88—89.) AHVL:n esitöiden mukaan perusteltuna syynä vastustaa siirtoa voi lähinnä tulla kysymykseen vuokranantajan taloudellisen riskin merkittävä lisääntyminen. Harkittaessa, milloin vuokranantajalla on katsottava olevan riittävä syy siirron kieltämiseen, on selvitettävä, millä tavoin vuokranantajan asema siirron johdosta muuttuisi, esimerkiksi joutuuko huoneisto alttiiksi olennaista suuremmalle kulumiselle siirron johdosta. Perusteltu syy siirron kieltämiseen olisi esimerkiksi sellainen siirronsaajaan liittyvä seikka, joka oikeuttaisi vuokranantajan siirron jälkeen irtisanomaan tai purkamaan sopimuksen. (Hallituksen esitys Eduskunnalle uusiksi huoneenvuokralaeiksi ja niihin liittyvien lakien muuttamisesta, HE 304/1994 vp, s. 74.)
Valtion tukemia vuokra-asuntoja omistavissa yhteisöissä AHVL:n 45 §:n mukaisten vuokraoikeuden siirtojen yleisyys vaihtelee yhteisön koon mukaan. Ympäristöministeriön kyselyn perusteella pienemmissä yhteisöissä tapauksia ei viimeisten viiden vuoden aikana ollut välttämättä lainkaan. Myöskään erityisryhmäasunnoissa ilmiö ei ole esillä. Vastanneissa yhteisöissä tapauksia on enimmäkseen alle 10 vuodessa, mutta suuressa yhteisössä voi olla useita kymmeniä tapauksia ja enimmillään yli 200 vuodessa. Useimmin siirto tehdään puolisolle tai lapselle. Siirroilla esimerkiksi ennakoidaan erotilanteita, jolloin AHVL:n 48 § ei tule sovellettavaksi. Siirtoa on vastustettu silloin, jos siirrosta on arvioitu aiheutuvan vuokravelkaa tai häiriöitä. Pyrkimyksiä oikeuden haitalliseen hyväksi käyttämiseen on havaittu harvoissa yhteisöissä, mutta AHVL:iin tulevaa vähimmäisasumisaikaa kannatettiin useassa vastauksessa.
Jotta valtion tukemat vuokra-asunnot eivät ilman asukasvalintaan liittyvää harkintaa kohdentuisi perheille, joilla on mahdollisuus järjestää asuminen omatoimisesti vapailla asuntomarkkinoilla, korkotuki- ja aravarajoituslaeissa voidaan rajoittaa AHVL:n 45 §:n soveltumista niin kauan kuin asunnot ovat valtion tukeen perustuvien rajoitusten piirissä. Jotta esimerkiksi erotilanteissa siirto olisi kuitenkin mahdollista ilman tuomioistuimen määräystä, rajoittaminen olisi perusteltua toteuttaa vuokranantajan luvan kautta siten, että vuokranantajan tulisi ottaa asukasvalintaperusteet huomioon.
AHVL:n 88 §:n mukaan mitä vuokraoikeuden jatkamisesta (AHVL:n) 45–48 §:ssä säädetään, sovelletaan työsuhdeasunnon vuokrasuhteeseen vain, jos jatkamista haluava myös on työ- tai virkasuhteessa vuokralaisen työnantajaan. Valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintaperusteista poikkeamista koskevissa säännöksissä viittaus AHVL:n 88 §:ään on harhaanjohtava, koska 88 § ei itsessään perusta oikeutta vuokrasuhteen jatkamiseen, vaan rajoittaa sitä työsuhdeasuntojen osalta. Viittaus voidaan poistaa, koska AHVL:n 88 §:n säännöstä sovelletaan vuokrasuhteisiin myös valtion tukemissa vuokra-asunnoissa ilman eri viittausta.
2.3Asunnon käyttöoikeuden luovuttaminen vuokrasuhteen aikana
2.3.1Asuinkäyttö, lyhytvuokraus ja alivuokraus Korkotuki- ja aravarajoituslainsäädännön mukaan valtion tukemaa asuntoa on käytettävä vuokra-asuntona (pitkä korkotukilaki 11 §, aravarajoituslaki 4 § ja lyhyt korkotukilaki 10 §). Pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettua asuntoa saadaan käyttää asumiseen myös ilman AHVL:n mukaista vuokrasopimusta, kun on kyse erityistä hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevan enintään kolme kuukautta kestävästä asumisesta eli käytännössä ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden erityisryhmäasunnoista. Valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttäminen majoitustoimintaan ei siten ole sallittua ilman käyttötarkoituksen muutosta, johon luvan vuokrataloyhteisölle myöntää Varke (pitkä korkotukilaki 18 § ja aravarajoituslaki 16 §). Poikkeuksena opiskelija-asuntoja omistavilta yhteisöiltä ei edellytetä luvan hakemista asuntojen majoituskäyttöön kesäaikana. Lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettujen asuntojen osalta luvan käyttötarkoituksen muuttamiseen myöntää kohteen sijaintikunta (lyhyt korkotukilaki 12 §).
Myöskään vuokralainen ei voi käyttää asuntoa majoitustoimintaan esimerkiksi lyhytvuokraukseen tarkoitettujen alustojen kautta. Tästä ei ole kuitenkaan nimenomaista kieltoa valtion tukemia vuokra-asuntoja koskevassa lainsäädännössä. Esimerkiksi asumisoikeusasunnoista annetun lain
(393/2021)
30 §:ssä kielletään asumisoikeusasunnon tai sen osan käyttäminen majoitukseen, luovuttaminen muutoin vakinaisesta asumisesta poikkeavaan käyttöön ja luovuttaminen ammattimaiselle toimijalle edelleen vuokrattavaksi, majoitustoimintaan tai muutoin vakinaisesta asumisesta poikkeavaan käyttöön. Vuokralaisen harjoittamaa majoitustarkoituksessa tehtyä lyhytvuokrausta on ympäristöministeriön kyselyn mukaan tullut ilmi viime vuosina joissakin opiskelija-asuntoja tai tavallisia vuokra-asuntoja omistavissa yhteisöissä. Tapausten määrät ovat kyselyn vastaajilla pääosin jääneet alle kymmeneen vuodessa. Noin 60 prosenttia kyselyn vastaajista ilmoittaa kieltävänsä lyhytvuokrauksen vuokrasopimuksissa.
Noin 60 prosenttia myös ilmoittaa kannattavansa lyhytvuokrauskiellon kirjaamista lakiin, muun muassa koska lyhytvuokraus nähdään toiminnan tarkoituksen vastaisena ja selkeyden vuoksi. Osa vastaajista on kuitenkin huolissaan kiellon vaikutuksista vuokralaisten mahdollisuuksiin määräaikaisiin töihin toisella paikkakunnalla, esimerkiksi opiskelijoiden kesätöihin.
Ongelmaksi tunnistetaan se, että epäiltäessä valtion tukemissa vuokra-asunnoissa kiellettyä lyhytvuokrausta vuokralainen saattaa väittää, että kysymyksessä oli AHVL:n sallima alivuokraus, joka koski vain osaa huoneistosta. AHVL:n 17 §:n mukaan vuokralainen saa käyttää asuinhuoneistoa omana tai yhteisenä asuntona puolisonsa ja perheeseen kuuluvien lasten kanssa. Jollei siitä aiheudu vuokranantajalle huomattavaa haittaa tai häiriötä, vuokralainen saa käyttää huoneistoa yhteisenä asuntona myös lähisukulaisensa ja puolisonsa lähisukulaisen kanssa taikka luovuttaa alivuokrauksena tai muutoin enintään puolet huoneistosta toisen käytettäväksi asumiseen. Lyhytvuokrauksen ja AHVL:ssa sallitun alivuokrauksen raja on myös oikeuskäytännön valossa epäselvä. Helsingin hovioikeus on vuosina 2020 ja 2022 antanut kaupungin vuokra-asunnossa Airbnb-alustan kautta harjoitettujen lyhytaikaisten vuokrausten toimintaa koskevat ratkaisut. Ensimmäisessä ratkaisussa (25.9.2020 nro 1276) hovioikeus katsoi, että kyseessä oli ollut AHVL:n tarkoittama alivuokraus eikä ristiriita kaupungin vuokraustoiminnan tarkoituksen kanssa ollut lain 17 §:ssä tarkoitettua huomattavaa haittaa. Valittajan harjoittama alivuokraus ei hovioikeuden mukaan siten ollut edellyttänyt vuokrasopimuksessa annettua suostumusta tai kaupungin erikseen antamaa lupaa eikä kaupungilla ollut perusteita purkaa vuokrasopimusta. Jälkimmäisessä ratkaisussa (20.6.2022 nro 847) käsiteltiin edelleen samaa tapausta ja todettiin, että kaupungilla oli kuitenkin ollut vuokrasopimuksen irtisanomiselle hyväksyttävä peruste.
AHVL:n muuttuessa 1.10.2026 lukien vuokralainen on vuokrasuhteeseen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien valvontaa sekä vastuiden toteuttamista varten jatkossa velvollinen ilmoittamaan vuokranantajalle kirjallisesti huoneistossa asuvien henkilöiden lukumäärän ja sen, mihin heidän oikeutensa asua huoneistossa perustuu. Voimassa olevassa laissa ilmoitusta ei edellytetä, joten myös valtion tukemissa vuokra-asunnoissa tiedon saaminen alivuokrauksista on ollut vaihtelevaa ja ilmiön yleisyyden arvioiminen siksi vaikeaa. Nykyisin alivuokrauksen voidaan arvioida olevan melko harvinaista, mutta opiskelijoiden yhteisasumista se on voinut joissakin tapauksissa mahdollistaa etenkin ennen kuin opiskelijat palasivat elokuussa 2025 asumislisän piiriin. Ympäristöministeriön kyselyn perusteella joillakin isoilla vuokrataloyhteisöillä on käytäntönä pyytää alivuokrasopimus nähtäväksi. Kyselyn vastaajista suurin osa suhtautuu myönteisesti AHVL:iin tulevaan ilmoitusvelvollisuuteen muun muassa omakustannusvuokran ja vedenkulutuksen valvomisen sekä turvallisuuden kannalta.
Rakennusten käyttöä asemakaava-alueella koskevaan yleislainsäädäntöön ollaan lisäämässä säännöksiä lyhytvuokrauksesta. Vireillä olevan rakentamislain
(751/2023)
muutoksen (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta, HE 83/2026 vp) mukaan lyhytvuokrausta olisi kalustetun asunnon vuokralle antaminen yhdenjaksoisesti alle 28 päiväksi korvausta vastaan majoitustarkoituksessa. Esityksen mukaan asunnon käyttäminen lyhytvuokraukseen vaatisi olennaista käyttötarkoituksen muutosta koskevan luvan, jos tietty, laissa tai kunnan päätöksellä asetettu vuokrauspäivien määrä kalenterivuoden aikana ylittyisi. Sääntely koskisi vain asuntoja, jotka eivät ole asuinkäytössä lyhytvuokrauksen hetkellä eli joissa kukaan ei ole kirjoilla. Lyhytvuokraussääntelyn ulkopuolelle jäisivät siten asunnot, joissa on vakinainen tai tilapäinen asukas. Niihin sovellettaisiin edelleen rakentamislain 42 §:n 3 momentin yleissäännöstä, jonka mukaan luvanvaraista on muuttaa rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusta olennaisesti. Valtion tukemat vuokra-asunnot ovat lähtökohtaisesti niihin valittujen ruokakuntien vakituisia asuntoja. Yleislainsäädännön mukaan niitä voisi käyttää lyhytvuokraukseen, jollei käyttötarkoituksen muutos olisi olennainen, mutta korkotuki- ja aravarajoituslainsäädännön mukaiset käyttörajoitukset ovat ensisijaisia muuhun lainsäädäntöön nähden. Erityislakien käyttörajoitussääntely ei kuitenkaan ole tältä osin kovin helposti ymmärrettävä, ja monet vuokrataloyhteisöt ovatkin nähneet tarpeelliseksi kieltää lyhytvuokrauksen vuokrasopimuksissa. Lyhytvuokrauksen sallittavuutta koskevat uudet yleiset säännöt voivat hämärtää asukkaiden käsitystä asiasta. Lainsäädännön selkeyden ja ymmärrettävyyden näkökulmasta erillinen lyhytvuokrauksen ja muun asumisesta poikkeavan käytön kieltävä säännös olisi perusteltu.
Samassa yhteydessä olisi perusteltua selkeyttää alivuokrauksen asemaa valtion tukemissa vuokra-asunnoissa. Alivuokraus tarkoittaa vuokralaisen hallitseman huoneiston osan luovuttamista toisen käytettäväksi vastikkeellisesti, joten se on valtion tukemia vuokra-asuntoja koskevan omakustannusvuokraperiaatteen piirissä olevaa toimintaa.
2.3.2Väliaikainen luovuttaminen toisen käytettäväksi ja jälleenvuokraus AHVL:n 18 §:n mukaan vuokralainen saa enintään kahdeksi vuodeksi luovuttaa koko asuinhuoneiston toisen käytettäväksi, jos vuokralainen työnsä, opintojensa, sairauden tai muun sellaisen syyn takia oleskelee toisella paikkakunnalla eikä vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa luovutusta. Vuokralaisen on viimeistään kuukautta ennen huoneiston käytön väliaikaista luovutusta kirjallisesti ilmoitettava asiasta vuokranantajalle. Jollei vuokranantaja hyväksy luovutusta, hänen on 14 päivän kuluessa ilmoituksen saatuaan saatettava vastustamisensa peruste tuomioistuimen tutkittavaksi. Jos tuomioistuin hyväksyy vastustamisen perusteen, sen on kiellettävä luovutus.
Väliaikainen luovuttaminen on ympäristöministeriön kyselyn perusteella yleisintä opiskelija-asunnoissa. Pienemmissä valtion tukemia vuokra-asuntoja omistavissa yhteisöissä sitä ei viime vuosina ole esiintynyt lainkaan. Yleisiä syitä väliaikaiselle luovuttamiselle ovat kesätyö tai työharjoittelu toisella paikkakunnalla sekä opiskelijavaihto ulkomailla. AHVL:n 18 §:n mukainen oikeus luovuttaa asuinhuoneisto toisen käytettäväksi mahdollistaisi siten jatkossakin tällaiset ensivuokralaisen väliaikaiset poissaolot, vaikka edellä kohdassa 2.3.1 tarkoitettu lyhytvuokraus majoitustarkoituksessa pysyisi kiellettynä. Lisäksi 1.10.2026 voimaan tulevan AHVL:n muutoksen mukaan jatkossa väliaikaiseen luovuttamiseen voi olla muukin erityinen syy kuin tilapäinen toisella paikkakunnalla oleskelu, mikä voi helpottaa opiskelijoiden kesäajan tilanteita.
Lisäksi koko asuinhuoneiston jälleenvuokraamisesta vuokranantajan luvalla säädetään AHVL:n 10 luvussa. Valtion tukemiin vuokra-asuntoihin sovelletaan jälleenvuokraussäännöksiä lähinnä välivuokrauksessa. Hyvinvointialue tai muu palveluntarjoaja voi toimia sosiaalihuoltolainsäädännön mukaiseen palveluasumiseen tai esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomien henkilöiden tuettuun asumiseen käytettävien asuntojen välivuokraajana.
2.3.3Vuokran maksaminen huoneiston ollessa toisen käytettävänä AHVL:n 19 §:ssä säädetään vastuista silloin, kun huoneisto on luovutettu toisen käytettäväksi. Kun vuokralainen on luovuttanut huoneiston kokonaan tai osittain toisen käytettäväksi, vuokralainen vastaa, jollei vuokranantajan kanssa ole toisin sovittu, edelleen vuokrasopimuksen mukaan vuokralaiselle kuuluvista velvollisuuksista sekä vahingosta, jonka huoneiston kokonaan tai osittain käytettäväkseen saanut on velvollinen korvaamaan vuokranantajalle. Huoneiston käytettäväkseen saanut vastaa vuokranantajalle sellaisesta vahingosta, jonka hän olisi velvollinen korvaamaan, jos vuokranantaja olisi vuokrannut huoneiston tai sen osan hänelle.
AHVL:n 18 §:n mukaisen väliaikaisen luovuttamisen osalta vuokralaisen ilmoitusvelvollisuus mahdollistaa käytännössä väliaikaista luovuttamista koskevan vuokrasopimuksen valvomista. Osassa vuokrataloyhteisöistä vuokrasopimuksen tekemistä valvotaan joko pyytämällä sopimus nähtäväksi tai jopa niin, että sopimus laaditaan vuokranantajan toimistolla. AHVL:n 17 §:n mukaisen alivuokrauksen osalta nimenomaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole, mutta uusi ilmoitusvelvollisuus huoneistossa asuvista henkilöistä ja heidän asumisensa perusteesta parantaa vuokranantajan tiedonsaantia myös alivuokrauksista.
Valtion tukeman vuokra-asunnon ensivuokralainen saa periä omalta vuokralaiseltaan saman omakustannussäännösten mukaan määritellyn vuokran kuin vuokranantaja perii häneltä. Vuokralainen ei saa periä omalta vuokralaiseltaan suurempaa vuokraa. Sama koskee alivuokralaiselta perittävää vuokraa suhteessa alivuokrattuun huoneiston osaan. Kalustemaksu päävuokralaisen omien kalusteiden ja varusteiden käyttöoikeudesta on kuitenkin katsottu hyväksyttäväksi periä. Joissakin vuokrataloyhteisöissä on käytäntönä, että ensisijaisen vuokralaisen omat vuokralaiset maksavat vuokraa suoraan vuokrataloyhteisölle, jolloin vuokran määrää voidaan valvoa. Ensisijainen vuokralainen voi kuitenkin periä omalta vuokralaiseltaan hänen kanssaan solmimansa vuokrasopimuksen mukaista vuokraa ja suorittaa itse oman vuokrasopimuksensa mukaisen vuokran vuokranantajalle.
Lausuntopalautteen perusteella oikeustila on kuitenkin voimassa olevan sääntelyn valossa epäselvä. Kaikkiaan omakustannusvuokran noudattamiseksi korkotuki- ja aravarajoituslainsäädäntöön olisi tarpeen lisätä vuokralaisen velvollisuus noudattaa omakustannusvuokraperiaatetta sekä toimittaa vuokranantajalle tiedot väliaikaisessa luovutuksessa, alivuokrauksessa ja jälleenvuokrauksessa perimästään vuokrasta.
2.3.4Vuokrasopimuksen purkaminen
Vuokranantajan oikeudesta purkaa vuokrasopimus säädetään AHVL:n 61 ja 62 §:ssä. Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokralainen laiminlyö suorittaa vuokran säädetyssä tai sovitussa ajassa, jos vuokraoikeus siirretään taikka huoneisto tai sen osa muutoin luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin lain säännöksiä, jos huoneistoa käytetään muuhun tarkoitukseen tai muulla tavalla kuin vuokrasopimusta tehtäessä on edellytetty, jos vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää, jos vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti tai jos vuokralainen huoneistossa rikkoo, mitä terveyden tai järjestyksen säilyttämiseksi on säädetty tai määrätty. AHVL:n 1.10.2026 voimaan tulevassa muutoksessa (531/2026) purkamisperusteisiin lisätään muu erittäin painava syy.
AHVL:n 61 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään taikka huoneisto tai sen osa muutoin luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin tämän lain (AHVL:n) säännöksiä. Purkaminen kyseisellä perusteella ei edellytä varoituksen antamista. Oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen ei kuitenkaan ole, jos purkamisperusteen aiheuttaneella menettelyllä on vähäinen merkitys. Koska purkamisperusteessa viitataan AHVL:n säännösten vastaiseen menettelyyn, sitä ei voitaisi soveltaa muun lain vastaiseen menettelyyn. Näin ollen mahdollisen erityislainsäädännön vastaisesta menettelystä seuraavasta purkamisperusteesta olisi säädettävä erikseen.
Häädöt ovat valtion tukemista vuokra-asunnoista yleisempiä kuin muista asunnoista (VATT Datahuone). Vuosina 2015—2023 valtion tukemista vuokra-asunnoista häädettyjen osuus asukkaista kasvoi noin 0,3 prosentista noin 0,5 prosenttiin. Samaan aikaan muissa asuntotyypeissä vuosittainen häädettyjen osuus pysyi noin 0,2 prosentissa. Tilanne koskee lähinnä tavallisia valtion tukemia vuokra-asuntoja, koska erityisryhmille tarkoitetuista asunnoista häädöt ovat harvinaisia. Häätöjen suurempi yleisyys johtuu todennäköisesti siitä, että asukasvalinnan mukaisesti valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuu paljon pienituloisia ja vähävaraisia, jotka ovat alttiita vuokranmaksun vaikeuksille. Tiukentuva taloustilanne ja päihteidenkäyttö ovat viime aikoina näkyneet myös häiriöiden lisääntymisenä.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen KKO:2003:71 mukaan kunnallinen vuokrataloyhtiö ei ole velvollinen sietämään vuokranmaksun laiminlyöntejä selvästi laajemmin kuin vuokranantajalta yleensä edellytetään. Päätöksen mukaan tästä aiheutuvat seuraukset olisivat omiaan kertautumaan ja vaikuttamaan yhtiön talouteen tavalla, joka koituisi viime kädessä kaikkien yhtiön vuokralaisten vahingoksi. Asunnottomuuden torjumiseksi valtion tukemia vuokra-asuntoja omistavissa yhteisöissä on kuitenkin enenevässä määrin vuokravelkoja ja häätöjä ennalta ehkäisevää vuokravalvontaa ja asumisneuvontaa. Asumisneuvontaa on niissä kehitetty valtion tuella vuodesta 2009 lähtien.
2.4Henkilötietojen käsittely
2.4.1Henkilötietojen käsittely asukasvalinnassa Asukasvalintatehtävän hoitaminen sisältää asukasvalintaperusteiden mukaan määräytyvien henkilötietojen käsittelyä. Yleisen tietosuoja-asetuksen (EU/2016/679) 4 artiklan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, viranomainen, virasto tai muu elin, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, on rekisterinpitäjä, jota koskevat asetuksessa rekisterinpitäjälle säädetyt vastuut ja velvoitteet. Sellainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, viranomainen, virasto tai muu elin, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun, on henkilötietojen käsittelijä. Valtion tukemien vuokra-asuntojen omistaja vastaa siitä, että valtion tuen ehtona olevia käyttörajoituksia, kuten asukasvalinnan säännöksiä, noudatetaan. Perustapauksessa asuntojen omistaja on tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä. Kuten luvussa 2.2.1 todettiin, asukasvalinnan voi omistajan puolesta hoitaa esimerkiksi isännöintitoimisto, jolloin se voi toimia tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelijänä omistajan lukuun. Kuitenkin asuntojen ollessa jälleenvuokrattuina hyvinvointialueelle tai muulle sosiaalihuoltolainsäädännön mukaiselle palveluntarjoajalle palveluntarjoaja voi olla tietosuoja-asetuksen mukainen rekisterinpitäjä myös asukasvalinnassa käsiteltävien henkilötietojen osalta. Asukasvalinta on tällöin yhteydessä palvelun myöntämiseen, johon liittyvien asiakastietojen rekisterinpitäjänä palveluntarjoaja toimii sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietolain nojalla.
Luvussa 2.2.2 kuvattujen asukasvalintasäännösten nojalla asukasvalinnassa on selvitettävä hakijan ja hänen mukanaan muuttavan ruokakunnan asunnontarve, varallisuus ja tulot. Asukasvalintaa hoitaville organisaatioille ei ole säädetty tätä varten tiedonsaantioikeuksia esimerkiksi Verohallinnon tietovarannoista, vaan hakija toimittaa selvitykset itse.
Arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakemuslomakkeesta ja sen liitteistä annetun ympäristöministeriön asetuksen (asuntohakemusasetus) mukaan hakemuksessa on mainittava huoneistoon asumaan tulevien henkilötiedoista ainakin hakijan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot sekä muiden asumaan tulevien nimet ja henkilötunnukset. Asunnontarpeen osalta on mainittava ainakin asunnottomuus ja sen kesto, muuttovelvoite nykyisestä asunnosta ja syy siihen sekä eräitä nykyistä asuntoa koskevia tietoja. Asuntohakemukseen on liitettävä ennen vuokrasopimuksen tekemistä kaikkien työssäkäyvien huoneistoon muuttavien palkkatodistukset bruttokuukausiansioista työnantajalta, verotodistukset kaikilta huoneistoon muuttavilta yli 18-vuotiailta, todistus eläkkeen määrästä, selvitys omaisuuden käyvästä arvosta, jos omaisuutta on, sekä muut mahdolliset todistukset, joihin hakija haluaa vedota (esimerkiksi tuomioistuimen päätös muuttovelvoitteesta, raskaustodistus tms.). Muun kuin Suomen kansalaisen oleskelulupaselvityksen liittämisestä asuntohakemusasetuksessa ei säädetä, mutta käytännössä tämä edellytetään korkotuki- ja aravalainsäädännön mukaisten käyttörajoitusten vuoksi. Käyttörajoitusten mukaan asukkaaksi voidaan valita Suomen kansalainen ruokakuntineen sekä laissa tarkemmin määritelty Suomen kansalaiseen rinnastettava henkilö (pitkä korkotukilaki 11 § 3 momentti, aravarajoituslaki 4 § 3 momentti ja lyhyt korkotukilaki 10 § 2 momentti).
Asukasvalinnassa käsiteltävät tiedot voivat sisältää yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoihin kuuluvia tietoja, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Tieto ruokakuntaan kuuluvien nimistä ja henkilötunnuksista voi olla yhdistettävissä henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisussaan C-184/20, OT v Vyriausioji tarnybinės etikos komisija katsonut, että tietoa oli pidettävä 9 artiklan mukaisena erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvana tietona, kun tiedosta saattoi tehdä päätelmiä henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta. Asuntohakemus voi myös sisältää hakijan terveydentilaa koskevia tietoja, esimerkiksi jos hakija haluaa niillä perustella tarvetta esteettömälle asunnolle tai välttämättömyyttä muuttaa pois nykyisestä asunnosta. Lisäksi Varken ohjeen mukaan eräiden erityisryhmäasuntojen asukasvalinnassa hakijan tuki- tai palveluasumisen tarve selvitetään lääkärin tai muun alan asiantuntijan kirjallisella lausunnolla (Varke: Erityisryhmien asukasvalinnan erityispiirteet). Ohje perustuu avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetussa laissa säädettyyn ehtoon, jonka mukaan asuntoa on käytettävä avustusta myönnettäessä nimettyyn erityisryhmään kuuluvien vuokra-asuntona, mutta asiasta ei ole tarkempia, henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä.
Yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettujen erityisten henkilötietojen lisäksi tiedot, jotka koskevat henkilön saamia sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia, katsotaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan soveltamiskäytännössä arkaluonteisiksi henkilötiedoiksi. Asunnontarpeen kiireellisyyden arvioimiseksi asukasvalinnassa tarvitaan tieto hakijan asunnottomuudesta, jolloin hän voi olla sosiaalihuollon tukitoimien piirissä ja haettava asunto voi olla esimerkiksi asunnottomille tarkoitetussa asumisyksikössä. Sosiaalihuollon etuuksia, kuten esimerkiksi toimeentulotukea tai vammaispalvelulain mukaisia tukia, ei oteta huomioon tuloina asukasvalinnassa, mutta hakija saattaa tuoda hakemuksessa ilmi, että hänen tulonsa koostuvat tällaisista etuuksista.
Annettaessa vuokralle valtion tukemia, käyttörajoitusten piirissä olevia vuokra-asuntoja asukasvalintasäännösten noudattaminen on pakollista. Käytettävät asukasvalintaperusteet rajataan laissa ja tarkemmin asetustasolla. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on siksi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Täydentävästi käsittelyn oikeusperusteena voi olla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, siltä osin kuin hakemuksissa ilmenee henkilötietoja, joiden käsittelystä ei ole nimenomaisesti säädetty, mutta joiden käsittely seuraa asukasvalintatehtävästä ja jotka liittyvät esimerkiksi asunnontarpeen kiireellisyyden arviointiin. Erityisten henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohta eli käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.
Koska asukasvalinta on julkinen hallintotehtävä, sovelletaan siitä vastaaviin organisaatioihin julkisen tiedon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, tiedonhallintalaki) 4 luvun säännöksiä tietoturvallisuudesta. Asukasvalintaa suorittavia henkilöitä koskevat virkavastuusäännökset. Lisäksi Varke ylläpitää asukasvalinnan ohjeita ja tarjoaa asukasvalintaa suorittaville ja siitä vastaaville organisaatioille säännöllisesti koulutusta lainsäädännön sisällöstä.
Ympäristöministeriön antamaa asuntohakemusasetusta ei ole päivitetty sen säätämisen jälkeen, ja se on joiltakin osin vanhentunut. Asetus koskee pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja. Lyhyellä korkotukilainalla rahoitettujen vuokra-asuntojen osalta vastaavia säännöksiä ei ole annettu. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan erityisesti arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyä koskevaa sääntelyä on tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa syytä arvioida sääntelyn laintasoisuuden näkökulmasta. Henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn kohdalla on myös syytä pyrkiä selkeään ja ymmärrettävään lainsäädäntöön. (PeVL 15/2018 vp, s. 37 ja PeVL 14/2018 vp, s. 6.)
Sääntelyä päivitettäessä on erityisesti tarpeen arvioida henkilötunnusten käsittelyä voimassa olevan yleislainsäädännön ja viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa. Tietosuojalain
(1050/2018)
29 §:n mukaan henkilötunnusta saa käsitellä rekisteröidyn suostumuksella tai, jos käsittelystä säädetään laissa. Lisäksi henkilötunnusta saa käsitellä, jos rekisteröidyn ja hänen henkilötietojensa yksiselitteinen erottaminen muista rekisteröidyistä ja heidän henkilötiedoistaan (yksilöiminen) on tärkeää laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi sekä rekisteröidyn yksiselitteiseksi yksilöimiseksi muun muassa vuokraustoiminnassa. Käsittelyssä on kuitenkin noudatettava yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista minimointiperiaatetta eli henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia ja rajoitettuja siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2023:56 katsonut, että kaikkien vanhempiensa kanssa vuokra-asunnossa asuvien tai asuntoa hakevien alaikäisten lasten henkilötunnusten säännönmukainen kerääminen huoltoyhtiön ovenavauspalvelujen ja huoli-ilmoitusten tekemisen vuoksi ei ole yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamalla tavalla tarpeellista. Asianosaisena olleella vuokrataloyhteisöllä oli myös valtion tukemia vuokra-asuntoja, joiden osalta alaikäisten lasten henkilötunnuksia kerättiin asuntohakemusasetuksen nojalla. Päätöksen mukaan vuokrataloyhteisölle ohjeita antanut Apulaistietosuojavaltuutettu oli hyväksynyt sen, että kyseisen asetuksen piiriin kuuluvilta henkilöiltä voidaan iästä riippumatta kerätä henkilötunnus.
2.4.2Henkilötietojen käsittely asukasvalinnan valvonnassa Asukasvalinnan valvontaa varten tapahtuva salassa pidettävien tietojen siirtäminen asukasvalinnasta vastaavalta organisaatiolta kunnalle tai hyvinvointialueelle perustuu melko yleisluontoisiin säännöksiin.
Pitkässä korkotukilaissa tiedonsaantia koskeva säännös siirrettiin 1.3.2023 voimaan tulleella lakimuutoksella (Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta 512/2023) asukasvalinnan valvontaa koskevasta 11 d §:stä 33 §:ään, jonka mukaan Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella, Valtiokonttorilla, kunnalla ja hyvinvointialueella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä tarkastettavakseen ja käyttöönsä kaikki tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsomansa asiakirjat ja muut tallenteet sekä oikeus ottaa niistä valvonnan kannalta tarpeellisia jäljennöksiä. Vastaava tiedonsaantioikeuksia koskeva säännös on lyhyen korkotukilain 24 a §:ssä, kuitenkin ilman hyvinvointialueen oikeutta, sillä lyhyessä korkotukilaissa ei ole hyvinvointialueelle osoitettuja tehtäviä. Aravarajoituslaissa tiedonsaantisäännös on edelleen asukasvalinnan valvontaa koskevassa 4 d §:ssä. Säännöksen mukaan kunnalla ja hyvinvointialueella on oikeus vaatia valvonnan suorittamiseksi tarvittavat tiedot lainansaajalta.
Ympäristöministeriön kyselyyn saatujen vastausten perusteella henkilötunnuksia lukuun ottamatta vaikuttaa melko yleiseltä, että kunnalle tai hyvinvointialueelle toimitetaan asuntojen ja asukasvalintaperusteiden lisäksi säännönmukaisesti myös henkilötietoja, kuten nimiä ja syntymäaikoja. Yli puolet vastaajista ilmoitti toimivansa näin. Tällöin muodostuvat asiakirjat sisältävät tietoja henkilöiden perhe-elämästä ja vuosituloista tai kokonaisvarallisuudesta sekä mahdollisesti myös sosiaalihuollon tai työhallinnon asiakkuudesta, terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta. Asiakirjat ovat siten viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) 24 §:n nojalla salassa pidettäviä. Vähemmistö kyselyn vastaajista ilmoitti, ettei henkilöiden tunnistetietoja koskaan toimiteta, ja joissakin tapauksissa niitä toimitetaan pyydettäessä. Yleinen tiedonsiirtotapa on vastausten mukaan salattu sähköposti. Pääsääntöisesti toimintatavan määrittelee valvova viranomainen, mutta se voi määrittyä myös vuokrataloyhteisön järjestelmävalmiuksien perusteella. Yksi suurehko vuokrataloyhteisö ilmoitti, että tietoja ei siirretä, vaan valvoja kirjautuu yhteisön järjestelmään ja saa raporttinäkymän asukasvalinnoista.
Varken ohjeen mukaan asukasvalintoja valvovalla viranomaisella on oikeus saada nähtäväkseen kaikki tarvittavat asukasvalintaa koskevat asiakirjat valvontaa varten. Etukäteisvalvonnassa päätökset tehdään kirjallisena. Myös jälkivalvonnassa valvovan viranomaisen on syytä tehdä kirjallinen valvontapäätös. Hyväksyvä päätös voi olla esimerkiksi kiinteistön omistajan toimittamaan asiakirjaan tai raporttiin tehty, allekirjoituksella varmennettu hyväksyminen. Jos kunnassa tai hyvinvointialueella käytetään jälkivalvontaa, vuokratalon omistaja toimittaa valvovalle viranomaiselle kirjalliset asukasvalintapäätökset. Tehdyt valintapäätökset voidaan toimittaa myös asukasvalintalistoina, joista käyvät ilmi valinnan perusteet: asunnontarve, kiireellisyysluokitus, varallisuus ja tulot, ruokakunnan koko ja haettavan asunnon koko. (Ohje asukasvalintojen valvonnasta kunnille ja hyvinvointialueille 30.5.2023.)
Valvontaa voidaan siis toteuttaa niin, että kunta tai hyvinvointialue saa tiedot asunnoista ja valittujen ruokakuntien asunnontarpeesta, tuloista ja varallisuudesta anonyymeina. Kuitenkin etukäteisvalvontaa sekä yksittäisiä tarkastuksia varten kunnalla ja hyvinvointialueella on välttämätöntä olla oikeus tarkistaa myös henkilöllisyydet, asuntohakemusten liitteet ja asuntojen osoitteet.
Koska kunnalla ja hyvinvointialueella on harkinnanvaraa sen suhteen, milloin asukasvalinnan valvonnassa käsitellään henkilötietoja ja mitä henkilötietoja käsitellään, henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Kunta ja hyvinvointialue myös määrittelevät asukasvalinnan valvonnassaan henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, joten ne ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja rekisterinpitäjiä. Ne ovat myös tiedonhallintalaissa tarkoitettuja tiedonhallintayksikköjä, joihin sovelletaan kyseisen lain tietoturvallisuussäännöksiä.
Tietojen luovuttamiseen asukasvalintaa hoitavan organisaation ja kunnan tai hyvinvointialueen välillä sovelletaan tiedonhallintalain tiedonsiirtosäännöksiä. Tiedonhallintalain 22 §:n mukaan säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen sähköinen tietojen luovuttaminen tietojärjestelmien välillä on toteutettava teknisten rajapintojen avulla, jos vastaanottavalla viranomaisella on tietoihin laissa säädetty tiedonsaantioikeus. Säännöllisesti toistuva ja vakiosisältöinen tietojen sähköinen luovuttaminen voidaan toteuttaa muulla tavalla, jos teknisen rajapinnan toteuttaminen tai käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti tarkoituksenmukaista. Tietojen luovuttaminen teknisten rajapintojen avulla on toteutettava tietojärjestelmien välillä siten, että teknisesti varmistetaan luovutettavien tietojen tapauskohtainen tarpeellisuus tai välttämättömyys tietoja saavan viranomaisen tehtävien hoitamiseksi, jos luovutettavat tiedot ovat henkilötietoja tai salassa pidettäviä tietoja. Tiedonhallintalain 23 §:n mukaan viranomaiselle voidaan avata katseluyhteys tietovarannon sellaisiin tietoihin, joihin katseluoikeuden saavalla viranomaisella on tiedonsaantioikeus. Edellytyksenä katseluyhteyden avaamiselle on, että katselumahdollisuus on rajattu vain yksittäisiin hakuihin, jotka voivat kohdistua tiedonsaantioikeuden mukaisesti tarpeellisiin tai välttämättömiin tietoihin; sekä tietojen hakemisen yhteydessä selvitetään tietojen käyttötarkoitus.
Tiedonsaantia asukasvalinnan valvontaa varten koskevissa korkotuki- ja aravarajoituslainsäädännön säännöksissä tiedonsaanti on sidottu tietojen tarpeellisuuteen, mutta tietoja ei ole säännöksissä tai niiden perusteluissa lueteltu. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan viranomaisen tietojensaantioikeus salassapitovelvollisuuden estämättä on voinut liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta. (Esim. PeVL 13/2023 vp, s. 4.) Erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (esim. PeVL 15/2018 vp, s. 37 ja PeVL 3/2017 vp, s. 5). Sääntelyä tulisi muuttaa siten, että se täyttää mainitut edellytykset.
2.5Valtion vuokra-asuntotuotannon tukea koskevien lakien muut korjaustarpeet
2.5.1Muu valvonta ja tarkastukset korkotuki- ja aravalainsäädännössä Komission SGEI-päätöksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että SGEI-palvelun tuottamiseen myönnettävä korvaus täyttää päätöksessä vahvistetut vaatimukset ja erityisesti, että yrityksen saama korvaus ei ylitä päätöksessä määritettyä määrää. Jäsenvaltioiden on toimitettava komission pyynnöstä todisteet vaatimusten täyttymisestä. Tätä varten jäsenvaltioiden on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia.
Varkella, Valtiokonttorilla, kunnalla ja hyvinvointialueella on pitkän korkotukilain 8 §:ssä säädetty yleinen oikeus ohjata ja valvoa lain noudattamista. Lisäksi erityisiä valvonnan toimivaltasäännöksiä ovat luvussa 2.5.2 käsitelty kunnan ja hyvinvointialueen tehtävä valvoa asukasvalintaperusteiden noudattamista sekä 13 d ja 26 §:ssä säädetyt Varken tehtävät valvoa omakustannusvuokria ja yleishyödyllisyyttä. Lain 33 §:ssä säädetään kootusti mainittujen viranomaisten oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä tarkastettavakseen ja käyttöönsä kaikki lain noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisiksi katsomansa asiakirjat ja muut tallenteet sekä oikeus ottaa niistä valvonnan kannalta tarpeellisia jäljennöksiä. Vastaavat valvontaa ja tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset ovat lyhyen korkotukilain 24 ja 24 a §:ssä, kuitenkin ilman hyvinvointialueen oikeutta, sillä lyhyessä korkotukilaissa ei ole hyvinvointialueelle osoitettuja tehtäviä.
Aravarajoituslaissa sekä yleisestä valvontaoikeudesta että sitä ja 7 d §:ssä säädettyä omakustannusvuokrien valvontaa koskevista tiedonsaantioikeuksista säädetään 23 §:ssä. Sääntelytapa poikkeaa korkotukilakien sääntelystä. Pitkästä korkotukilaista poiketen hyvinvointialueille ei ole säädetty yleistä valvonta- ja ohjaustehtävää, vaan ainoastaan asukasvalintaperusteiden valvontatehtävä, jota koskeva tiedonsaantioikeussäännös on 4 d §:ssä. Samassa yhteydessä tulisi aravarajoituslain muutoksenhakua koskevaan 21 §:n 1 momenttiin lisätä hyvinvointialue yhtenä päätöksentekijänä samalla tavoin kuin korkotukilaeissa on. Tämä on epähuomiossa jäänyt toteuttamatta pykälää edellisillä kerroilla muutettaessa.
Valvontaa tehdään järjestelmällisesti sekä säännönmukaisella seurannalla että tarkastuksilla. Pitkän korkotukilain 33 §:n 2 momentin ja lyhyen korkotukilain 24 a §:n 2 momentin mukaan Varke ja Valtiokonttori voivat antaa määräyksiä valvottavan taloudellista asemaa koskevista, valvontaa varten tarvittavista tiedoista ja tietojen toimittamistavasta. Säännös puuttuu aravarajoituslaista. Tietoja toimittavat useat lainansaajat ja lainanmyöntäjät suuria määriä ja keskenään erilaisista tietojärjestelmistä. Valvovan viranomaisen määräyksillä annetaan tarkempia ohjeita esimerkiksi tietojen toimittamistavasta ja -muodosta (tietuekuvaus), mikä mahdollistaa yhdenvertaisen ja tietoturvallisen valvonnan sekä tietojen tehokkaan käsittelyn.
Lisäksi Varkella ja Valtiokonttorilla on pitkän korkotukilain 34 §:n, lyhyen korkotukilakin 24 b §:n ja aravarajoituslain 23 §:n mukaan oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä saada viranomaiselta ja muulta julkista tehtävää hoitavalta mainituissa laeissa säädettyä valvontaa varten välttämättömät tiedot lainansaajasta. Esitöiden mukaan säännöksen tarkoituksena on, että esimerkiksi Verohallinnolta voisi pyytää tietoja, joita lainansaajayhteisö on toimittanut sille verotusta varten, jos tietojen saaminen on tarpeellista vireillä olevan määrätyn valvontatehtävän suorittamiseksi (HE laeiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain, aravarajoituslain ja asumisoikeusasunnoista annetun lain 16 a §:n muuttamisesta, HE 12/2018 vp). Tarkemmin tietoja luovuttavia tahoja ei ole eritelty.
Viranomaiselta ja muulta julkista tehtävää hoitavalta pyydettävien tietojen osalta tiedonsaantioikeus on sidottu tietojen välttämättömyyteen. Tiedonsaantioikeus lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä sen sijaan on sidottu tietojen tarpeellisuuteen. Olisi harkittava tiedonsaantioikeuksien yhtenäistämistä niin, että se olisi aina sidottu välttämättömyyteen, sillä valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen luetteleminen kattavasti säännöksissä tai niiden perusteluissa ei ole mahdollista. Perustuslakivaliokunta on paitsi henkilötietoja, myös liikesalaisuuksia koskevien tietojen osalta edellyttänyt, että tietojensaantioikeus joko kytketään välttämättömyysvaatimukseen tai tietosisällöt täsmennetään (PeVL 17/2016 vp, s. 6).
Pitkän korkotukilain 34 §:n, lyhyen korkotukilakin 24 b §:n ja aravarajoituslain 23 §:n mukainen tiedonsaantioikeus ulottuu viranomaisten lisäksi myös muihin julkista tehtävää hoitaviin, joita ei ole tarkemmin listattu säännöksessä tai sen perusteluissa. Käytännössä tietoja pyydetään ja saadaan kuitenkin vain viranomaisilta, joten tiedonsaantioikeudesta on säädetty tarpeettoman laajasti. Perustuslakivaliokunta on esimerkiksi lausunnossaan 96/2022 vp (s. 4) katsonut, että sääntelyn ulottuminen lähtökohtaisesti kaikkiin viranomaisiin ja muihin julkisoikeudellisiin yhteisöihin olisi laajentanut tiedonsaantioikeuden välttämättömyyskriteeristä huolimatta ongelmallisen laajaksi ja edellyttänyt siten, että maininta muista viranomaisista ja muista julkisoikeudellisista yhteisöistä poistetaan tai säännöstä muuten täsmennetään olennaisesti.
Lisäksi tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä ja katseluyhteyden avaamisesta viranomaiselle säädetään nykyisin tiedonhallintalaissa. Erityislaissa ei ole tarpeen säätää erikseen samasta asiasta.
Valvontaa koskevissa säännöksissä ei ole nimenomaisesti säädetty valvovan viranomaisen oikeudesta suorittaa valvontaan liittyviä tarkastuksia. Sääntelyssä tulisi erikseen huomioida tarkastukset valtion tuen kohteena olevien rakennusten tiloissa. Lisäksi aravarajoituslaista puuttuu korkotukilainsäädäntöä vastaava säännös Varken ja Valtiokonttorin oikeudesta käyttää ulkopuolista asiantuntijaa tarkastustoiminnassaan. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttöä koskevissa korkotukilakien säännöksissä on myös tarpeita teknisille korjauksille.
2.5.2Takauskorvaussääntely ja takauslainojen muutokset
Korkotukilainoihin sisältyvän valtion täytetakauksen mukaista takauskorvausta haetaan Valtiokonttorilta. Takauskorvaukseen sisällytettäviä viivästyskorkoja rajoitettiin 1.3.2023 voimaan tulleilla lakimuutoksilla. Pitkän korkotukilain 29 §:n 2 momenttiin ja lyhyen korkotukilain 20 §:n 3 momenttiin lisättiin säännös, jonka mukaan takauskorvaukseen voidaan sisällyttää viivästyskorkoa enintään korkolain
(633/1982)
4 §:n 1 momentin mukaisesti siihen asti, kun lainanmyöntäjä saa suorituksen saamisistaan. Lakimuutoksen esitöiden mukaan säännös tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio maksaa luottosopimuksen mukaista viivästyskorkoa siihen päivään, kun takauskorvauksen hakemisen edellytykset täyttyvät ja korkolain mukaista viivästyskorkoa siitä hetkestä lukien, kun takauskorvaushakemus on tullut Valtiokonttorissa vireille, siihen hetkeen, kun korvaus maksetaan (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi, HE 248/2022 vp, s. 29). Valtiokonttorin soveltamiskäytännössä on todettu tarpeelliseksi, että itse säännöksestä kävisi selkeämmin ilmi, mistä lukien viivästyskorko on rajoitettu enintään korkolain 4 §:n 1 momentin mukaiseksi. Selvyyden vuoksi lakeihin olisi syytä lisätä myös säännös takauskorvauksen hakemisesta Valtiokonttorilta.
Vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta annetussa laissa (856/2008, takauslainalaki) ei ole säädetty toimivaltaisesta viranomaisesta hyväksymään lainojen muutokset. Hyväksymiseen on sovellettu takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 8 §:ää, jonka mukaan päävelan ehtojen muuttaminen takaajan vahingoksi ei sido takaajaa, ellei hän ole antanut kyseiseen muutokseen suostumustaan taikka ellei takausta ole annettu yleistakauksena. Asiasta olisi kuitenkin tarpeen säätää erityislaissa, kuten korkotukilainsäädännössä on toimittu.
Lisäksi takauslainalain säännös takauskorvauksen maksamatta jättämisestä poikkeaa muusta takauskorvauksia valtion tukemassa asuntotuotannossa koskevasta lainsäädännöstä. Takauslainalain 12 §:n 3 momentin mukaan, jos lainanmyöntäjä ei ole noudattanut lakia taikka hyvää pankki- tai perintätapaa takauslainan myöntämisessä tai takauslainan taikka sen vakuuksien hoitamisessa ja menettely on loukannut takaajan etua, Valtiokonttori voi päättää, että takauskorvaus jätetään osittain maksamatta. Jos lainanmyöntäjän toiminta on ollut törkeää, takauskorvaus voidaan jättää kokonaan maksamatta. Pitkän korkotukilain 32 §:n 4 momentin ja lyhyen korkotukilain 23 §:n 4 momentin mukaan hyvitys menetyksistä voidaan jättää suorittamatta tai hyvityksen määrää alentaa, jos korkotukilainan myöntämisessä, sen hoitamisessa tai sen vakuuden hoitamisessa ei ole noudatettu mainituissa laeissa tai niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka hyvää pankkitapaa. Omistusasuntolainoja koskevan asuntolainan valtiontakauksesta annetun lain
(340/2025)
12 §:n 4 momentin mukaan Valtiokonttori voi päättää jättää suorittamatta takauskorvauksen luotonantajalle tai alentaa korvauksen määrää, jos luotonantaja on asuntolainaa myöntäessään tai laina-aikana olennaisesti jättänyt noudattamatta mainitussa laissa tai muualla laissa säädettyä, hyvää luotonantotapaa tai hyvää pankkitapaa tai toiminut muuten tavalla, joka voi lisätä valtion takauskorvausriskiä. Siten vain takauslainalaissa edellytetään, että menettely on loukannut takaajan etua tai että toiminta on ollut luonteeltaan törkeää.
2.5.3Lainan hakijan taloudellisen aseman ja maksukyvyn arvioiminen Pitkän korkotukilain 4 §:n 2 momenttiin lisättiin 1.2.2026 voimaan tulleella lakimuutoksella Varken velvollisuus arvioida korkotukilainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä. Muutoksella tarkistettiin korkotukilainaksi hyväksymisen yleisten edellytysten säädöstasoa. (Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta, 9/2026.)
Vastaava velvollisuus tulisi lisätä lyhyen korkotukilain korkotukilainaksi hyväksymisen yleisiä edellytyksiä koskevaan 4 §:ään. Pykälästä puuttuu myös asetuksenantovaltuus lyhyen korkotukiasetuksen 2 §:lle, joka sisältää tarkempia säännöksiä korkotukilainaksi hyväksymisen yleisistä edellytyksistä. Velvollisuus tulisi lisätä myös takauslainalakiin. Siten vuokra-asuntojen tuotantoon tarkoitettujen valtion tukemien lainojen hyväksymiseen liittyisi yhdenmukaisesti hyväksyvän viranomaisen velvollisuus arvioida lainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä.
2.5.4Yleisluontoiset asetuksenantovaltuudet Pitkän korkotukilain 40 §:ssä ja aravarajoituslain 25 §:ssä on vanhentuneet asetuksenantovaltuudet, joiden mukaan tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Tällaisten yleisten valtuutuksien nojalla ei käytännössä enää voida antaa tarkempia säännöksiä, vaan niiden sijaan laissa tulee olla yksilöidymmät asetuksenantovaltuudet. Myös korkotukilain 6 §:n 2 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä korkotukilainan yleisistä ehdoista, on varsin yleinen eikä ole selvää, onko eräät pitkän korkotukiasetuksen säännökset annettu lain 6 §:n 2 momentin vai 40 §:n nojalla.
3Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on parantaa valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintakäytännön mukaista kohdentumista pienituloisille ja vähävaraisille kotitalouksille, jotka tarvitsevat eniten tukea asumisen järjestämisessä. Tavoitteena on myös vahvistaa valtion tukeen liittyvää käyttörajoitusta vain asuinkäyttöön ja omakustannusvuokraperiaatetta sekä mahdollistaa tehokas puuttuminen väärinkäytöksiin.
Esityksen tavoitteena on lisäksi kehittää valtion tukemia vuokra-asuntoja koskevan asukasvalintatehtävän ja asukasvalinnan valvonnan sääntelyä siten, että se täsmällisemmin täyttäisi perustuslain 124 §:n edellyttämän julkista hallintotehtävää koskevan lailla säätämisen vaatimuksen sekä perustuslain ja EU:n perusoikeuskirjan henkilötietojen suojaa koskevat vaatimukset yleisen tietosuoja-asetuksen asettamilla reunaehdoilla. Säännösten kehittämisellä tavoitellaan myös yhtenäisiä ja läpinäkyviä menettelytapoja.
Kolmanneksi esityksellä on tarkoitus toteuttaa tarvittavia selventäviä ja teknisiä päivityksiä valtion tukemia vuokra-asuntoja koskevaan lainsäädäntöön.
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan muutoksia pitkään korkotukilakiin, aravarajoituslakiin, lyhyeen korkotukilakiin ja takauslainalakiin. Muutoksista osa sisältäisi valtion tukeen liittyvien käyttörajoitusten piirissä olevia vuokra-asuntoja koskevia poikkeuksia asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (AHVL) mukaisiin yleissäännöksiin.
Pitkään korkotukilakiin, aravarajoituslakiin ja lyhyeen korkotukilakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan AHVL:n 45 §:ssä säädetty vuokraoikeuden siirtäminen perheenjäsenelle edellyttäisi valtion tukemissa vuokra-asunnoissa jatkossa vuokranantajan lupaa ja luvan myöntämisessä olisi noudatettava asukasvalintaa koskevia säännöksiä. Muutos ei koskisi perheenjäsenen oikeutta vuokrasuhteen jatkamiseen vuokralaisen kuoltua eikä puolison oikeutta vuokrasuhteen jatkamiseen erotilanteessa.
Myös AHVL:n 17 §:ssä tarkoitettu asunnon osan alivuokraus vastiketta vastaan edellyttäisi jatkossa valtion tukemissa vuokra-asunnoissa vuokranantajan lupaa. Koko asunnon luovuttaminen toisen käytettäväksi asumiseen, esimerkiksi vuokralaisen väliaikaisen poissaolon johdosta, määräytyisi kuitenkin edelleen AHVL:n mukaisesti. Näissä luovutuksissa ei sovelleta asukasvalintaa, mutta niitä koskee omakustannusvuokraperiaate, jota tehostettaisiin kiellolla periä luovutuksensaajalta korkeampaa vastiketta kuin mitä vuokralainen itse maksaa ja velvollisuudella antaa vuokranantajalle tiedot vastikkeesta. Lakeihin lisättäisiin myös säännökset kiellosta luovuttaa asunto tai sen osa rakentamislaissa tarkoitettuun lyhytvuokraukseen ja muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön.
Vuokranantajalla olisi oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirrettäisiin tai vuokra-asunto luovutettaisiin vastoin mainittuja säännöksiä. Alivuokrausta, lyhytvuokrausta ja omakustannusvuokraperiaatteen noudattamista koskevien säännösten vastaisesta menettelystä olisi pääsääntöisesti ensin annettava varoitus.
Esityksessä ehdotetaan, että pitkään ja lyhyeen korkotukilakiin sekä aravarajoituslakiin lisättäisiin säännös siitä, kenelle asukasvalintaa koskeva julkinen hallintotehtävä on annettu. Lisäksi nykyisen ympäristöministeriön asuntohakemusasetuksen sijaan asuntohakemuksesta ja sen vähimmäissisällöstä säädettäisiin laissa. Tarkemmat säännökset asuntohakemuksesta voitaisiin antaa lisäyksillä asukasvalinta-asetukseen ja lyhyeen korkotukiasetukseen. Alle 18-vuotiaiden varallisuutta ja tuloja ei jatkossa otettaisi asukasvalinnassa huomioon eikä henkilötunnuksia kerättäisi, ellei kyse olisi asunnon hakijasta tai hänen puolisostaan. Pitkän korkotukilain ja aravarajoituslain säännös mahdollisuudesta asettaa kunnan jäsen etusijalle asukasvalinnassa kumottaisiin. Muutoin asukasvalinta- ja asuntohakemussääntely vastaisi käytännössä nykytilaa.
Esityksessä ehdotetaan säädettävän lain tasolla siitä, että tilapäisen poikkeusluvan myöntäminen asukasvalinnasta kuuluu sekä kunnan että osaltaan hyvinvointialueen toimivaltaan. Asukasvalinta-asetusta täydennettäisiin vastaavasti.
Asukasvalintaperusteiden noudattamista valvovien kuntien ja hyvinvointialueiden olisi jatkossa tehtävä valvontatapapäätös, jossa määriteltäisiin valvonnan toteuttamistavat. Asukasvalinta-asetukseen ja lyhyeen korkotukiasetukseen voitaisiin lisätä tarkemmat säännökset päätöksen vähimmäissisällöstä. Laissa myös selvennettäisiin kunnan ja hyvinvointialueen menettely, jos valvonnassa havaitaan lainvastaisuuksia: niiden tulisi ohjata valvottavaa ja tarvittaessa ilmoittaa asiasta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle (Varke). Sääntely vastaisi Varken nykyisin suosittelemaa käytäntöä. Pitkän korkotukilain korkotuen lakkauttamista koskevat säännökset päivitettäisiin kattamaan myös asukasvalintaperusteiden vastainen menettely, mikä vastaisi lyhyen korkotukilain sääntelyä.
Sekä asukasvalinnan valvontaa että muutoin korkotuki- ja aravarajoituslakien noudattamisen valvontaa koskevat tietojensaanti- ja tarkastussäännökset päivitettäisiin niin, että niihin tehdään valtiosääntöoikeuden ja tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset ja ne yhtenäistettäisiin. Viranomaisten tietojensaantioikeuksia täsmennettäisiin koskemaan valvonnan kannalta välttämättömiä tietoja. Tarkastusoikeuksia täsmennettäisiin säännöksillä Varken oikeudesta toimittaa tarkastus korkotukilainalla tai aravalainalla tuetun kohteen tiloissa.
Lyhyeen korkotukilakiin ja takauslainalakiin ehdotetaan lisättävän pitkässä korkotukilaissa oleva Varken velvollisuus arvioida korkotukilainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä osana lainan hyväksymismenettelyä. Takauslainalakiin ehdotetaan lisättävän myös säännökset siitä, että lainamuutokset hyväksyy Valtiokonttori. Lisäksi korkotuki- ja takauslainalaeissa täsmennettäisiin ja yhtenäistettäisiin säännöksiä takauskorvauksen maksamisesta.
Pitkän korkotukilain ja aravarajoituslain vanhentuneet asetuksenantovaltuudet kumottaisiin ja tehtäisiin säädöstasoon ja asetuksenantovaltuuksiin liittyviä tarkistuksia.
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Taloudelliset vaikutukset Kotitalouksien asema
Valtion tuella rakennetuissa, käyttörajoitusten alaisissa vuokra-asunnoissa asuu yli 330 000 kotitaloutta. Kotitalouksia ei ole yhtä paljon kuin asuntoja, sillä asunnoista osa on tyhjillään. Tyhjillään olevien asuntojen määrä on 2020-luvulla vaihdellut 6 000 ja 11 000 asunnon välillä (Varke: Asuntomarkkinakatsaus 1/2026). Noin 70 prosenttia ruokakunnista asuu tavallisissa vuokra-asunnoissa ja 30 prosenttia erityisryhmille tarkoitetuissa vuokra-asunnoissa.
Asukasrakenneselvityksen mukaan vuonna 2022 noin 25 200 pitkällä tai lyhyellä korkotukilainalla tai aravalainalla rahoitettujen tavallisten valtion tukemien vuokra-asuntojen asuntokuntaa ylitti nyt asukasvalintaperusteena olevat enimmäistulorajat. Lukema saattaa olla hieman alempi, jos tulot tarkistetaan yksilöllisesti todellisen asunnossa asuvan ruokakunnan mukaan (ks. luku 2.2.4.1). Varallisuuden osalta valtakunnallista rekisteripohjaista tarkastelua ei ole. Varallisuuden huomioon ottamisessa on käytössä kunta– ja hyvinvointialuekohtaisia enimmäisrajoja.
Esityksen mukaan asukasvalinnassa ei varallisuutena ja tuloina jatkossa otettaisi huomioon ruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön varallisuutta ja tuloja, jollei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso. Muutoksen vaikutus olisi pieni, sillä asukasvalintaperusteet täyttäviin ruokakuntiin kuuluvilla alle 18-vuotiailla harvoin on voimassa olevan lain mukaan huomioon otettavaa arvoltaan vähäistä suurempaa varallisuutta tai pysyviä tuloja.
Vuokraoikeuden siirto olisi esityksen mukaan pääsääntöisesti mahdollinen vain, jos siirronsaajana olevan vuokralaisen perheenjäsenen ruokakunta täyttää asukasvalintaperusteet. AHVL:n yleissääntelyn mukaan siirronsaajan tulee asua kyseisessä asunnossa, jotta vuokraoikeuden siirtoa voidaan soveltaa. Vuoden 2022 tilastoihin perustuneen asukasrakenneselvityksen mukaan noin 40 prosentissa tavallisia valtion tukemia vuokra-asuntoja asuu enemmän kuin yksi henkilö. Asukasvalinnan enimmäistulorajat ylittäviä useamman kuin yhden henkilön asuntokuntia oli noin 11 700. Lukumäärä kuvaa suuntaa antavasti kotitalouksien määrää, joissa vuokraoikeutta ei voitaisi asukasvalintaperusteiden puitteissa siirtää, mutta huomioon otettava siirronsaajan ruokakunta ei aina olisi sama kuin ennen siirtoa asunnossa asuva ruokakunta. Erityisryhmäasunnoissa yhtä henkilöä suurempi ruokakunta ja myös vuokraoikeuden siirto on harvinaista, koska asuminen perustuu erityisen tuen tarpeeseen.
Vuokraoikeus siirretään useimmiten vuokralaisen puolisolle tai lapselle. Siirron motiivina voi olla turvata siirronsaajan ruokakunnan asuminen esimerkiksi vuokralaisena olevan puolison muuttaessa pois erotilanteessa tai vuokralaisena olevan vanhemman muuttaessa itselleen sopivampaan asumismuotoon. Motiivina voi olla myös vuokralaisen terveyden heikentymisestä johtuva vuokrasopimukseen liittyvien asioiden hoitamisen helpottaminen. Kuten normaalissa asukasvalinnassa, myös vuokraoikeuden siirrossa olisi jatkossa mahdollista kunnan antamalla luvalla tilapäisesti poiketa asukasvalintaperusteista, jos siihen on henkilöiden terveydellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvä syy ja asialla on kiire. Vuokraoikeuden siirron muuttuminen luvanvaraiseksi ja ehdolliseksi voi aiheuttaa sen, että kotitaloudet viivyttävät asumisjärjestelyjä. Lopulta sellaiset kotitaloudet, joissa asukasvalintaperusteet eivät täyty, etsivät asunnon muualta ja heille aiheutuu siitä kustannuksia mahdollisesti lisääntyvinä asumiskustannuksina ja muuttokustannuksina sekä mahdollisesti myös asuinalueen vaihtuminen. Ruokakunnan käytössä ollut valtion tukema vuokra-asunto vapautuu tällöin muiden vuokra-asuntoa tarvitsevien haettavaksi.
Alivuokralaisen ottaminen valtion tukemaan vuokra-asuntoon edellyttäisi jatkossa vuokranantajan lupaa myös silloin, kun alivuokralaisen käyttöön luovutettaisiin enintään puolet huoneistosta. Rajoitus koskisi käytännössä yksiöitä suurempia asuntoja, joita valtion tukemasta vuokra-asuntokannasta on noin 72 prosenttia. Alivuokraus lähtökohtaisesti mahdollistaa vuokralaisen oman taloudellisen aseman parantamisen, sillä alivuokralaisen maksamalla vastikkeella vuokralainen voi rahoittaa esimerkiksi omia asumiskulujaan. Valtion tukemaa vuokra-asuntoa kuitenkin koskee omakustannusvuokraperiaate, joka rajoittaa tällaisen hyödyn niin, että alivuokralaisen kanssa voi jakaa vain sitä vuokraa, jota itse maksaa huoneistosta. Ympäristöministeriön kyselyn ja lausuntopalautteen perusteella varsinainen alivuokraus on nykyisin harvinaista, mutta sen luvanvaraisuudella voitaisiin hillitä kaupalliseen hyötyyn tähtäävää lyhytvuokrausta ja varmistaa omakustannusvuokraperiaatteen noudattamista.
Luopuminen mahdollisuudesta kunnan jäsenen etusijaan asukasvalinnassa vaikuttaisi sellaisiin kotitalouksiin, jotka esimerkiksi työpaikan tai perhetilanteen muutoksen vuoksi etsivät kiireisesti vuokra-asuntoa toiselta paikkakunnalta tai jotka sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten vuoksi etsivät edullisempaa asuntoa muualtakin kuin omasta kotikunnasta. Haku kohdistuu tällöin usein valtion tukemiin vuokra-asuntoihin. Muutoksen merkitys vaihtelee kohdekunnan asuntomarkkinatilanteen mukaan. Monissa kunnissa etenkin kasvukeskusten ulkopuolella asuntoja on usein vapaina eikä samaan asuntoon ole tyypillisesti useita hakemuksia, jolloin kunnan jäsenyyttä ei käytännössä ole aiemminkaan otettu huomioon. Kunnissa, joissa edullisista, erityisesti toimeentulotuen vuokranormin mukaisista asunnoista on paljon kysyntää, kunnan jäsenen etusijan poistaminen voi yksittäisessä tapauksessa helpottaa ulkopaikkakuntalaisen valituksi tulemista. Viimeksi mainituissa tilanteissa taas kunnassa jo asuvan hakijan asunnon vaihtaminen puolestaan voisi vaikeutua. Lausuntopalautteen perusteella kunnan jäsenen etusijasäännöksen soveltaminen on kuitenkin ollut vähäistä, koska on harvinaista, että hakijat olisivat asunnontarpeen, tulojen ja varallisuuden kannalta kokonaisuutena arvioiden samassa asemassa. Voimassa olisi jatkossa edelleen säännös, jonka mukaan asukasvalinnassa voidaan yksittäistapauksessa poiketa asukasvalintasäännösten mukaisesta etusijajärjestyksestä, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen.
Vaikutukset vuokrataloyhteisöjen talouteen ja toimintaan
Valtion tukeen perustuvien käyttörajoitusten piirissä olevia vuokra-asuntoja omistavia yhteisöjä on yhteensä noin 800. Näistä noin 300 on kuntien omistamia vuokrataloyhtiöitä ja noin 500 yleishyödyllisiä yhteisöjä. Kuntaomisteiset yhtiöt omistavat noin 90 prosenttia tavallisista vuokra-asunnoista. Erityisryhmien vuokra-asunnoista taas suurimman osan omistavat yleishyödylliset yhteisöt. Suurimmat valtion tuella rakennettujen vuokra-asuntojen omistajat ovat Helsingin kaupungin asunnot Oy, Espoon Asunnot Oy, Y-Säätiö, VAV-konserni (Vantaa) ja Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö, joilla on yhteensä yli neljännes käyttörajoitusten piirissä olevista valtion tukemista vuokra-asunnoista (noin 95 000 asuntoa). Lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja on noin 20 yhteisöllä, joilta ei edellytetä yleishyödylliseksi nimeämistä.
Asukasvalintatehtävän täsmentäminen lakiin ei vaikuttaisi vuokra-asuntoja omistavien yhteisöjen käytännön toimintaan, mutta se selkeyttäisi niiden asemaa julkisesta hallintotehtävästä huolehtivina organisaatioina. Omistajat voisivat jatkossakin sopia asukasvalintatehtävän hoitamisesta esimerkiksi isännöintiyhtiön kanssa tai antaa asuntoja välivuokralle, jolloin välivuokraaja vastaisi asukasvalinnasta. Asuntojen omistaja vastaa kuitenkin aina siitä, että asukasvalinnat tehdään säännösten mukaan, joten omistajan on varmistuttava toimeksiannon saajan asiantuntemuksesta. Asiaa on käsitelty tarkemmin Varken (aiemmin Ara) ohjauskirjeessä (Asukasvalinta julkisena hallintotehtävänä ja siihen liittyvä virkavastuu 22.6.2023).
Myös asuntohakemusta koskevat uudet säännökset vastaisivat pääosin nykyistä asuntohakemusasetusta ja käytäntöjä. Poikkeuksena tähän luopuminen hakijaa ja tämän puolisoa lukuun ottamatta alle 18-vuotiaiden henkilöiden henkilötunnusten keräämisestä sekä varallisuus- ja tulotietojen keräämisestä ja huomioon ottamisesta asukasvalinnassa aiheuttaisi kertaluontoisia muutostarpeita asuntohakemuslomakkeisiin ja asunnonhakuohjeisiin. Muutos vähentäisi tulo- ja varallisuustietojen käsittelyä vähäisessä määrin.
Vuokraoikeuden siirtoja koskeva hallinnollinen työ lisääntyisi siten, että siirrot olisi käsiteltävä samalla tavalla kuin asukasvalinnat lukuun ottamatta etusijajärjestyssääntelyyn perustuvaa vertailua muihin hakijoihin. Enimmäistulorajojen käyttöönoton valmistelun yhteydessä yhteen asukasvalintaan kuluvaksi työajaksi arvioitiin keskimäärin 1,25 tuntia. Muutoin vuokraoikeuden siirrosta aiheutuu joka tapauksessa vuokrasopimuksen uusimiseen liittyvää hallinnollista työtä. Suurimmassa osassa yhteisöjä vuokraoikeuden siirtoja voidaan arvioida tapahtuvan korkeintaan noin kymmenen kertaa vuodessa ja monessa yhteisössä huomattavasti harvemmin. Kuitenkin paljon tavallisia valtion tukemia vuokra-asuntoja omistavissa yhteisöissä määrä voi olla merkittävä. Ympäristöministeriön kyselyn mukaan suurimmassa vuokrataloyhteisössä, Helsingin kaupungin asunnot Oy:llä, vuokraoikeuden siirtoja tapahtuu yli 200 vuodessa. AHVL:n 45 §:ään lisätty edellytys siirronsaajan vähintään vuoden asumisajasta huoneistossa saattaa joidenkin osalta vähentää kiinnostusta vuokraoikeuden siirtoon ja siten niiden määrää. Kaikkien vuokrataloyhteisöjen olisi varauduttava ohjeistamaan asukkaita vuokraoikeuden siirtoa koskevasta muutoksesta. Muutoksesta huolimatta vuokrataloyhteisöllä säilyisi AHVL:n 45 §:ssä säädetty mahdollisuus vastustaa vuokraoikeuden siirtoa perustellusta syystä.
Alivuokrausta koskevalta vuokranantajan suostumukselta ei edellytettäisi tapauskohtaista käsittelyä eikä asukasvalintaperusteiden soveltamista. Vuokrataloyhteisö voisi arvioida, onko alivuokrauksen luvallisuus tarpeellista käsitellä tapauksittain vai voisiko siitä kirjata vuokrasopimukseen. AHVL 17 a §:ksi lisätty vuokralaisen ilmoittamisvelvollisuus huoneistossa asuvista henkilöistä joka tapauksessa aiheuttaa vuokrataloyhteisöille tarpeen järjestää ilmoitusten vastaanottaminen. Alivuokrausta ja siitä perittävää vastiketta koskevat asiat voisivat olla kytkettävissä AHVL 17 a §:ssä tarkoitettujen ilmoitusten käsittelyyn. Samoin koko asunnon väliaikaisissa luovutuksissa vastiketta koskeva ilmoitusvelvollisuus kytkeytyisi luovutuksesta AHVL:n 18 §:n nojalla tehtävään ilmoitukseen. Ympäristöministeriön kyselyn perusteella alivuokrausta ja väliaikaisia luovutuksia esiintyy eniten opiskelija-asunnoissa.
Lyhytvuokrauksen ja muun asumisesta poikkeavan käytön kieltoa ei olisi jatkossa välttämätöntä sisällyttää vuokrasopimuksiin, jotta siihen voitaisiin tehokkaasti puuttua. Asukkaiden tietoisuuden varmistamiseksi heitä olisi kuitenkin edelleen syytä ohjeistaa asiasta.
Vuokraoikeuden siirron rajoittaminen edistäisi vuokra-asuntojen kiertoa. Vuokra-asunnon luovuttamista toisen käyttöön koskevat muutokset tukisivat vuokrataloyhteisöjen toimintaa omakustannusvuokraperiaatteen noudattamisessa ja käyttörajoitusten vastaisen vuokra-asuntojen käytön estämisessä. Alivuokrausta ja lyhytvuokrausta koskevat säännökset yhdessä helpottaisivat puuttumista tilanteisiin, joissa vuokralainen vetoaa alivuokraukseen, mutta toiminnan tosiasiallinen luonne on lyhytvuokraus. Kääntöpuolena voi olla kysynnän heikkeneminen, kun valtion tukeman vuokra-asunnon käyttömahdollisuudet ovat rajoitetummat kuin muun vuokra-asunnon. Siltä osin kuin sääntelyllä vahvistettaisiin olemassa olevia käyttörajoituksia, kyse ei olisi todellisesta rajoitusten lisääntymisestä. Vuokraoikeuden siirtojen ja alivuokrausten osalta vuokralaisen toimintavapaus kuitenkin olisi aiempaa rajoitetumpi.
Luopuminen kunnan jäsenen etusijasta asukasvalinnassa vaikuttaisi vuokrataloyhteisöihin siten, että asunnon tarpeen, tulojen ja varallisuuden perusteella kokonaisuutena arvioiden samassa asemassa olevia hakijoita ei voitaisi asukasvalinnassa asettaa etusijajärjestykseen kunnan jäsenyyden perusteella. Tilanteet, joissa hakijat ovat keskenään samassa asemassa, ovat todennäköisesti harvinaisia. Muutos voi kuitenkin lisätä asuntohakemuksia toisen kunnan jäseniltä. Kokonaisuutena vaikutus hakemusmääriin on todennäköisesti melko vähäinen, sillä tälläkin hetkellä on mahdollista hakea valtion tukemaa vuokra-asuntoa mistä tahansa kunnasta. Yhdessä sosiaaliturvassa huomioitaviin asumiskuluihin kohdistuneiden muutosten kanssa luopuminen kunnan jäsenen etusijasta asukasvalinnassa saattaa kuitenkin osaltaan vahvistaa olemassa olevia ilmiöitä, kuten esimerkiksi toimeentulotuen asumisnormin ylittävien muuttoalttiutta ja hakeutumista kunnan rajojen yli halvempien vuokrien alueille sekä asunnottomien henkilöiden hakeutumista suuriin kaupunkeihin.
Asukasvalintaa valvovan kunnan tai hyvinvointialueen valvontatapapäätöksellä voi olla vuokrataloyhteisön toimintaa selkeyttävä vaikutus. Valvontatapapäätöksen tekemisvelvoite toisi menettelytavat sinne, missä koetaan valvonnan jääneen toteutumatta tai epäselväksi.
Vaikutukset julkiseen talouteen
Välillisesti valtion tukemien vuokra-asuntojen kohdentuminen tehokkaammin pienituloisille ja vähävaraisille voi vähentää asumistuki- ja toimeentulotukimenoja. Toimeentulotukimenojen mahdollinen väheneminen kohdistuisi myös kuntiin toimeentulotuen osarahoittajina. Tukimenoihin vaikuttaa kuitenkin myös omakustannusvuokratason kehittyminen. Mitä suurempi osuus yleisen asumistuen ja toimeentulotuen saajista sijoittuu asumaan valtion tukemiin vuokra-asuntoihin, sitä enemmän kyseisen asuntokannan vuokrataso vaikuttaa tuen tasoon, sillä perustoimeentulotuessa hyväksyttävät tarpeellisen suuruiset asumismenot vahvistetaan vuosittain perustuen pitkälti toimeentulotuen saajien ja yleisen asumistuen saajien keskimääräisiin asumismenoihin.
Valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasrakenteen painottuminen enenevässä määrin pienituloisiin ja vähävaraisiin voi lisätä asumisneuvonnan tarvetta, vuokrataloyhteisöjen vuokratappioita ja asuntojen vuokratasosta johtuvaa tyhjäkäyttöä. Myös päihteidenkäyttöön liittyvät asumishäiriöt voivat yleistyä ja lisätä vuokrataloyhteisön kustannuksia. Kehitys voimistaa itseään, jos hakijat alkavat karttaa rauhattomia vuokrataloja ja asuntoja jää siksi tyhjilleen. Välillisesti vuokrataloyhteisön talouden mahdollinen heikkeneminen lisää tarvetta tervehdyttämistoimiin ja valtion takausriskiä. Asuinalueiden segregoituminen myös vaikuttaa julkisia palvelukustannuksia, kuten sosiaali- ja terveyspalvelukustannuksia, lisäävästi. Asukasvalinnan ulottamisen vuokraoikeuden siirtoihin ja kunnan jäsenen etusijamahdollisuuden poistamisen voidaan kuitenkin arvioida vaikuttavan asukasrakenteeseen vähäisesti, joten esityksen tämän suuntaiset vaikutukset jäisivät myös vähäisiksi. Olemassa olevien vuokra-asuntojen kohdentamisella asukasvalintaperusteet täyttäville ruokakunnille on myös myönteistä vaikutuksia, sillä asumisen järjestyminen voi vähentää muuta palveluntarvetta. Vuokranantajan mahdollisuus aiempaa paremmin puuttua asuntojen käyttötarkoituksen vastaiseen toimintaan voi myös osaltaan rauhoittaa asumista valtion tukemissa vuokra-asunnoissa.
4.2.2Muut ihmisiin kohdistuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset Perus- ja ihmisoikeusvaikutukset
Asukasvalintaperusteiden laajempi käyttäminen ja niiden vastaisen asuntojen käytön tehokkaampi valvonta parantaa eniten asunnontarpeessa olevien, esimerkiksi asunnottomien ja asunnottomuuden riskissä olevien, sekä pienituloisten ja vähävaraisten hakijoiden mahdollisuuksia saada valtion tukema vuokra-asunto. Perustuslain 19 §:n 4 momentissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvelvoitteissa tarkoitettu julkinen tuki asunnon järjestämiseen kohdentuisi tarkemmin asuntomarkkinoilla haavoittuvassa asemassa oleville.
Asukasvalinta edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Asukasvalintasääntelyä voidaan pitää positiivisen erityiskohtelun muotona, jolla pyritään tasaamaan mahdollisuuksia terveelliseen, turvalliseen ja viihtyisään asumiseen. Valtion tukemat vuokra-asunnot ovat tärkeä mahdollisuus asunnonhakijoille, jotka taloudellisen tilanteen aiheuttaman haavoittuvuuden lisäksi kokevat myös esimerkiksi etniseen taustaan perustuvaa syrjintää vapailla asuntomarkkinoilla.
Asukasvalinnalla edistetään myös valtion tukemien vuokra-asuntojen kohdentamista pienituloisille ja vähävaraisille lapsiperheille. Lastensuojelulain (1283/2023) 35 §:n mukaan, kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä yhteistyössä kunnan kanssa korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto. Lapsiperheiden asunnottomuus on Suomessa harvinaista, joskin asiasta on vaikeaa saada kattavaa tietoa. Marraskuussa 2025 tiedossa oli kuitenkin yli sata lasta, joiden perhe oli asunnottomana. (Asunnottomat Suomessa 2025, s. 19 ja 35). Asunnottomuutta ennalta ehkäisevän asumisneuvonnan asiakkaiksi on taloustilanteen tiukentuessa hakeutunut aiempaa enemmän lapsiperheitä.
Alivuokrauksen luvanvaraisuus ja lyhytvuokrauksen selkeä kieltäminen voivat vaikuttaa myönteisesti naapurustossa asuvien ja etenkin yhteisiä tiloja jakavien vuokralaisten kotirauhan toteutumiseen sekä yhdenvertaisuuteen esimerkiksi vesimaksujen perimisessä. Yhteisvaikutuksena AHVL:n 17 a §:n ilmoitusvelvollisuuden kanssa vuokranantajalla olisi jatkossa paremmat mahdollisuudet olla tietoinen ja hallinnoida asuntojen käyttöä. Vuokranantaja pystyisi tällöin myös informoimaan vuokralaista alivuokralaisen oikeuksista sekä ehkäisemään liian ahtaissa tiloissa asumista ja mahdollisesti jopa hyväksikäyttötilanteita. Erityisesti opiskelija-asunnoissa on viime vuosina esiintynyt hädänalaisessa tilanteessa olevien kansainvälisten opiskelijoiden majoittumista ahtaasti pienemmälle asukasmäärälle tarkoitetuissa asunnoissa.
Luopuminen kunnan jäsenen etusijasta asukasvalinnassa vahvistaisi asunnonhakijoiden yhdenvertaisuutta, kun asunnon saaminen ei riippuisi siitä, minkä kunnan alueella asunnonhakija tällä hetkellä asuu tai on viimeksi asunut. Muutos vahvistaisi myös asunnonhakijan oikeutta valita asuinpaikkansa. Sellaisia pienituloisia ja vähävaraisia asunnonhakijoita, jotka käytännössä voisivat hyötyä siitä, että kunnan jäsenyydellä ei olisi merkitystä, ovat esimerkiksi ne, joiden edellinen asuinpaikka on ollut ulkomailla, jotka oleskelevat sukulaisten tai tuttavien luona, mutta omaa asuntoa ei ole tai joiden on vaikeaa saada asuntoa aiemmalta kotipaikkakunnaltaan esimerkiksi vuokravelkojen tai syrjinnän takia. Myös esimerkiksi vankilasta vapautuminen voi olla tilanne, jolloin henkilölle olisi tärkeää voida asettua uudelle paikkakunnalle.
Valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuvien kotitalouksien kannalta muutokset merkitsisivät kuitenkin eräiden perusoikeuksien kaventumista. Vuokraoikeuden siirtoa haettaessa vuokranantajalla olisi oikeus käsitellä siirronsaajan ruokakunnan asunnontarvetta, tuloja ja varallisuutta koskevia henkilötietoja, mikä kaventaisi heidän yksityisyydensuojaansa. Vuokraoikeuden siirtoa ja alivuokrausta koskevat oikeudet olisivat valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asuvilla jatkossa rajoitetummat kuin muissa vuokra-asunnoissa asuvilla. Valtion tukeman vuokra-asunnon käyttöä yhteisenä asuntona perheenjäsenten kanssa ei kuitenkaan rajoitettaisi. Lisäksi alle puolet huoneistosta saisi edelleen vastikkeettomasti luovuttaa toisen käyttöön asumiseen samalla tavalla kuin muissakin vuokra-asunnoissa.
Joissakin tapauksissa vuokraoikeuden siirron estyminen voi aiheuttaa tarpeen muuttaa eri asuinalueelle, mikä vaikuttaa erityisesti lapsiperheisiin siten, että voidaan joutua vaihtamaan varhaiskasvatus- ja koulupaikkaa ja muutkin sosiaaliset kontaktit voivat katketa. Asukasrakenneselvityksen mukaan vuonna 2022 pitkällä ja lyhyellä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitetuissa tavallisissa vuokra-asunnoissa asui noin 3 000 vähintään kahden aikuisen lapsiperhettä, joiden tulot ylittivät nykyiset asukasvalinnan enimmäistulorajat.
Esityksessä luovuttaisiin alle 18-vuotiaiden lasten varallisuuden ja tulojen huomioon ottamisesta asukasvalinnassa, mikä olisi johdonmukaista sen kanssa, että lapsi ei ole elatusvelvollinen eikä lapsen varoja voi käyttää muun perheen elatukseen. Jos alle 18-vuotias kuitenkin on itse asunnon hakija ja muuttaa asuntoon joko yksin tai oman puolisonsa tai lapsensa kanssa, hänen ja alle 18-vuotiaan puolison varallisuus ja tulot otettaisiin edelleen huomioon. Viimeksi mainittuja tilanteita voi olla esimerkiksi nuorisoasunnoissa, opiskelija-asunnoissa ja vammaisille henkilöille tarkoitetuissa asunnoissa.
Vaikutukset valtiotukijärjestelmän hyväksyttävyyteen
Asukasvalintaperusteiden käytön laajentaminen, majoitustoiminnan ja muun asumisesta poikkeavan käytön selkeä kieltäminen sekä sen ja omakustannusvuokraperiaatteen valvonnan tehostaminen parantaisivat valtion tukeman asuntokannan ja sen luototuksen yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Samanlainen vaikutus voidaan arvioida olevan valvontatapapäätöksen kattavalla käyttöönottamisella.
Valtion tukemien vuokra-asuntojen tarkempi kohdentaminen asukasvalintaperusteet täyttäville kotitalouksille, selkeät ja läpinäkyvät menettelyt sekä tehokkaampi puuttuminen väärinkäytöksiin ovat erityisen tärkeitä, kun valtiontalouden sopeutukset johtavat säästöihin monista ihmisille tärkeistä palveluista. Asuntojen tuotantoon hyväksyttyjen korkotukilainojen korkotukimaksuista ja mahdollisista takauskorvauksista sekä aiemmin myönnettyjen aravalainojen mahdollisista luottotappioista ei kuitenkaan voida säästää, vaan valtio on sitoutunut niihin hyväksyessään tai myöntäessään lainan.
Vaikutukset kuntiin ja hyvinvointialueisiin
Kunnat ja hyvinvointialueet valvovat valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintaperusteiden noudattamista. Ehdotetut muutokset alle 18-vuotiaita koskevien tietojen, kunnan jäsenen etusijasta luopumisen ja vuokraoikeuden siirtojen osalta olisi huomioitava myös valvonnassa. Voimassa olevan lain mukaan asukasvalintaan liittyvistä virheistä ja laiminlyönneistä saa kannella valvonnasta vastaavalle viranomaiselle. Asukasvalintaperusteiden käyttöalan laajentaminen vuokraoikeuden siirtoihin voisi lisätä yksittäisiä kanteluja. Kantelujen määrästä tällä hetkellä ei ole koottua tietoa. Ennen vuoden 2023 toimivallan siirtymistä kuntiin kanteluita tuli noin 5—10 vuosittain valtakunnallisesti. Kunnan tai hyvinvointialueen toimiessa asukasvalinnan tekijänä edellä mainitut muutokset olisi otettava huomioon myös siinä vaiheessa. Kuitenkin hyvinvointialueet valitsevat useimmiten asukkaita sosiaalihuoltolainsäädännön mukaiseen palveluasumiseen, jossa vuokraoikeuden siirrot ovat harvinaisia. Lisäksi palveluasumisessa alle 18-vuotias on usein hakijan asemassa, jolloin hänen tulojensa ja varallisuutensa huomioon ottaminen ei muuttuisi nykyisestä.
Valvontatapapäätöksen tekeminen muuttuisi ohjeesta velvoittavaksi. Valvontatapapäätös olisi valmisteltava ja tehtävä sellaisissa kunnissa ja hyvinvointialueilla, joilla sitä ei vielä ole. Muutoksen arvioidaan aiheuttavan toimenpiteitä erityisesti pienemmissä kunnissa ja joillakin hyvinvointialueilla. Lausuntopalautteen mukaan siellä, missä valvontatapapäätös on tehty, sääntely ei aiheuttaisi muutoksia nykytilaan. Asetuksen tarkentavalla säännöksellä luotaisiin päätöksen vähimmäissisällölle puitteet, jotka kuitenkin vastaisivat nykyisiä Varken ohjeita. Kunta ja hyvinvointialue määrittelisivät itse paikallisten ja alueellisten olosuhteiden mukaan päätöksen muut sisältötarpeet sekä päivittämisen tiheyden, ja Varke voisi edelleen antaa asiasta tarkempia ohjeita. Päätöksentekomenettely ja muutoksenhaku säilyisivät kuntalain ja hyvinvointialueesta annetun lain mukaisina. Näin ollen sellaisen kunnan ja hyvinvointialueen, jolla ei ole valvontatapapäätöstä, tulisi kertaluontoisesti laatia päätös ja määritellä sen päivittäminen. Koska asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonta kuuluu jo kunnan ja hyvinvointialueen tehtäviin, valvontatapapäätökseen voitaisiin kirjata käytössä olevat menettelytavat, jollei niitä nähtäisi aiheelliseksi samalla tarkistaa. Suuret kaupungit päivittävät päätöksen nykyisinkin vuosittain, mutta päivitystarve voi olla harvempi esimerkiksi, jos valvottavia asuntoja ja toimijoita on vähemmän. Valvottavien asuntojen luettelon koostamisen ja ylläpitämisen pohjaksi Varkesta saa pyytämällä kunta- tai hyvinvointialuekohtaisen taulukon, joka sisältää myös kohteiden käyttö- ja luovutusrajoitusten voimassaoloajat. Valvontatapapäätöksen tekeminen ja sen päivittäminen vie arviolta yhdestä muutamaan henkilötyöpäivää. Tämä voitaneen kytkeä valvontatehtävän hoitamisen muuhun suunnitteluun ja kehittämiseen. Kuntalaisten ja hyvinvointialueen jäsenten näkökulmasta valvontatapapäätöksen arvioidaan lisäävän valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalinnan läpinäkyvyyttä ja siten järjestelmän hyväksyttävyyttä.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan valtio sitoutuu kompensoimaan kunnille asetettavat uudet tehtävät ja velvoitteet sekä mahdolliset tehtävien laajennukset, rahoittamalla ne täysimääräisesti tai purkamalla muita velvoitteita. Valvontatapapäätöksen laatimisvelvoitteella tarkennettaisiin olemassa olevaa valvontatehtävää, joten valtio ei kompensoisi sen toteuttamista kunnille.
Hallinnon lainalaisuusperiaatteen vuoksi lakiin kirjattaisiin kunnan ja hyvinvointialueen toimivalta ohjata valvottavaa korjaamaan havaittu virhe tai laiminlyönti asukasvalintaperusteiden noudattamisessa sekä tarvittava ilmoitusvelvollisuus Varkelle, jolla on toimivalta määrätä seuraamuksia. Myös tämä on olemassa olevan valvontatehtävän tarkentamista ja selventäisi kunnan ja hyvinvointialueen roolia suhteessa Varkeen.
Tilapäisten poikkeuslupien antamisen toimivalta säädettäisiin kuntien lisäksi hyvinvointialueille valvontatoimivallan jakautumista vastaavasti. Muutoin tilapäisten poikkeuslupien osalta kyse olisi toimivallan säädöstason korjaamisesta, joka ei vaikuttaisi käytännön työhön. Lausuntopalautteessa pidetään tärkeänä, että kunnassa ja hyvinvointialueella alueelliset olosuhteet tuntevina viranomaisina on poikkeuksia koskevaa harkintavaltaa. Hyvinvointialueille toimivalta olisi uusi, joten se vaikuttaisi työmäärää lisäävästi siitä riippuen, miten usein ja kuinka monelle toimijalle lupia olisi tarpeen antaa. Toisaalta työkalut hyvinvointialueen sekä asuntojen omistajien ja palveluntarjoajien välisessä yhteistyössä lisääntyisivät, millä voisi olla joustavoittava vaikutus.
Viranomaisten tietojensaantia koskevan sääntelyn päivittäminen selkeyttäisi kunnan ja hyvinvointialueen oikeutta saada asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonnan kannalta välttämättömät tiedot suoraan asukasvalinnan tekevältä organisaatiolta. Tiedot voidaan kuitenkin saada myös asuntojen omistajan kautta riippuen siitä, miten omistaja on asian järjestänyt.
Luopuminen mahdollisuudesta asettaa kunnan jäsen etusijalle kunnan tosiasiallisessa määräysvallassa olevien vuokra-asuntojen asukasvalinnassa voi vähäisessä määrin lisätä pienituloisten tai asunnottomien henkilöiden hakeutumista kuntarajojen yli. Pitkäaikaisesti työttömyystukea saavien henkilöiden kohdalla tämä tarkoittaa myös kunnan rahoitusvastuun siirtymistä. Lapsiperheiden kohdalla siirtyisi vastuu järjestää lasten varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelut. Lainmuutoksen vaikutukset näkyisivät lähinnä yksittäisissä tapauksissa, koska lausuntopalautteen perusteella on suhteellisen harvinaista, että kaksi hakijaa olisi asunnontarpeen, tulojen ja varallisuuden kannalta kokonaisuutena arvioiden samassa asemassa. Lainkohdan soveltaminen on silti saattanut olla joissakin suurissa kaupungeissa aktiivisempaa kuin toisissa, jolloin asukasvalinnan välineiden saatetaan nähdä kaventuvan.
Vaikutukset valtion viranomaisiin
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus (Varke) ohjaa asukasvalintaa ja tarjoaa vuokrataloyhteisöjen käyttöön asuntohakemuksen mallilomakkeen. Asukasvalintaohjeita ja mallilomaketta tulisi päivittää, ja Varken tulisi tiedottaa vuokrataloyhteisöjä sekä kuntia ja hyvinvointialueita uusista säännöksistä. Lisäksi valvontatapapäätöksen tekemisestä olisi tiedotettava ja tarvittaessa ohjattava kuntia ja hyvinvointialueita. Esitettyjen muutosten arvioidaan lisäävän Varken työmäärää jonkin verran, erityisesti ennen ja jonkin aikaa jälkeen muutosten voimaantulon. Työmäärän lisäys hoidettaisiin nykyisillä resursseilla, mikä voisi aiheuttaa tehtävien priorisointia.
Varken velvollisuudesta lainan hyväksymisen yhteydessä arvioida lainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä säädettäisiin lain tasolla lyhyiden korkotukilainojen ja takauslainojen osalta samoin kuin aiemmin pitkien korkotukilainojen osalta. Kyse on säädöstason tarkistamisesta ja lainsäädännön yhtenäisyydestä, joka ei käytännössä lisäisi Varken työmäärää nykyisestä.
Valtiokonttori hoitaa jo nykyisin takauslainojen muutosten hyväksymisen, joten asiaa koskevan toimivaltasääntelyn lisääminen takauslainalakiin ei vaikuttaisi Valtiokonttorin työmäärään. Takauskorvauksia koskevilla säännösmuutoksilla olisi Valtiokonttorin toimintaa selkeyttävä vaikutus. Toukokuussa 2026 voimassa olevia takauslainoja oli 104. Niiden muutoksia haetaan pääsääntöisesti muutamia vuodessa. Takauskorvauksia on takauslainoille maksettu toistaiseksi kaksi kertaa, yhteensä noin 6,4 miljoonaa euroa.
Viranomaisten tietojensaantia valvontaa varten ja tarkastuksia koskeva sääntely selkeytyisi. Tarkastuksia koskeva sääntely päivityksen jälkeen tukisi nykyistä paremmin viranomaisten valvontatoimintaa ja erityisesti Varken tarkastustoimintaa valtion tuen kohteena olevissa tiloissa. Käytäntöjen muutoksia tästä ei kuitenkaan aiheutuisi.
Vaikutukset tiedonhallintaan ja tietoaineistoihin
Julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan toimialasta vastaavan ministeriön on laadittava kyseisen lain 5 §:n 3 momentin mukainen vaikutusarviointi, kun valmisteltavat säännökset vaikuttavat tietoaineistoihin ja tietojärjestelmiin tiedonhallintayksiköissä. Lisäksi ministeriön on arvioitava suunniteltujen säännösten vaikutukset asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon.
Kunnat ja hyvinvointialueet ovat lain tarkoittamia tiedonhallintayksikköjä. Jos kunta tai hyvinvointialue toimii asukasvalinnan tekijänä, sitä koskevat tässä esityksessä ehdotetut muutokset asuntohakemuksen yhteydessä kerättäviin tietoihin. Esityksen mukaan jatkossa ei enää kerättäisi alle 18-vuotiaiden henkilötunnuksia sekä tulo- ja varallisuustietoja, ellei kyseessä olisi hakija tai hänen puolisonsa. Tämä aiheuttaisi päivitystarpeen hakuohjeisiin ja -lomakkeisiin. Muutoksen vaikutukset olisivat vähäisiä eivätkä vaikuttaisi olennaisesti myöskään asiakirjojen julkisuuteen ja salassapitoon, sillä asiakirjat sisältäisivät joka tapauksessa ruokakunnan aikuisten jäsenten suojattavia henkilötietoja.
Esitykseen sisältyy korkotuki- ja aravalainsäädännön noudattamista valvovien viranomaisten tiedonsaantioikeuksia koskevien säännösten päivitys. Ehdotettujen säännösten mukaan lainanmyöntäjän olisi toimitettava lainaa koskevat tiedot Valtiokonttorille teknisen rajapinnan avulla. Vastaavat velvoitteet sisältyvät voimassa olevaan lakiin, mutta vanhentuneessa sääntelymuodossa. Näin ollen muutos ei vaikuttaisi Valtiokonttorin tietojärjestelmiin.
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Valmistelun aikana selvitettiin mahdollisuutta siihen, että asukasvalintaa tekevät organisaatiot saisivat oikeuden tarkistaa hakijoiden ja heidän ruokakuntansa tulotiedot Verohallinnon ylläpitämästä tulotietojärjestelmästä (tulorekisteri). Tämä sujuvoittaisi asukasvalintaa ja vähentäisi salassa pidettävien liiteasiakirjojen käsittelyä. Uusien käyttäjäorganisaatioiden suuren määrän vuoksi Verohallinto ei kuitenkaan nykyisillä resursseillaan pystyisi selviytymään lisääntyvästä käyttöoikeuksien hallinnoinnista. Muutos edellyttäisi hallinnointiresurssien rahoittamista joko nykyiseen rakenteeseen tai tulorekisterin laajentamista uudella rajapinnalla ja käyttöoikeuksien hallinnoinnin osoittamista esimerkiksi Varken tehtäväksi. Tulorekisterin käyttöönotosta on siksi tässä valmistelussa jouduttu luopumaan, ja tulojen tarkistaminen perustuu jatkossa edelleen hakijan toimittamiin liitteisiin.
Hallitusohjelman mukaisesti selvitettiin mahdollisuutta ylläpitää sosiaalisen asuntotuotannon edullista vuokratasoa nostamalla hyvätuloisten asukkaiden vuokria tietyn tulorajan jälkeen sekä mahdollisuutta solmia jatkossa vuokrasopimukset määräaikaisiksi siten, että asunnot eivät ole määräajan jälkeen hyvätuloisten käytettävissä. Selvityksen mukaan vuokran korottaminen tulojen noustessa olisi määräaikaisia vuokrasopimuksia helpommin yhteensovitettavissa oikeasuhtaisuuden ja kohtuuttomien tilanteiden välttämisen kanssa. Mallista arvioitiin koituvan huomattavia tietojärjestelmäkustannuksia sekä hallinnollisia kustannuksia, joiden ei tulisi rasittaa muiden vuokralaisten omakustannusvuokraa. Selvityksen mukaan kustannusten kattamiseen käytettävän vuokrahyödyn kertyminen olisi kuitenkin epävarmaa, koska asukkaat voivat myös muuttaa pois tulotasonsa parantuessa. (Tulojen vaikutus asumiseen valtion tukemassa vuokra-asunnossa. Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:21.)
Vuokrien nostamiseen perustuvan mallin sijaan valmistelussa tutkittiin mahdollisuutta parantaa valtion tukemien vuokra-asuntojen saatavuutta pienituloisille ja vähävaraisille hakijoille irtisanomalla sellaisten vuokralaisten vuokrasopimukset, jotka eivät enää täytä asukasvalintaperusteita eivätkä tarvitse tukea asumisen järjestämisessä. Valmistelun aikana on ollut esillä vaihtoehto, jossa vuokralaisten tuloja seurattaisiin säännöllisesti ja tietyin ehdoin tulorajan ylittyminen johtaisi vuokrasopimuksen irtisanomiseen. Myös tämä malli edellyttäisi tulorekisterin käyttömahdollisuutta ja aiheuttaisi vuokrataloyhteisöille säännöllisiä hallinnollisia kustannuksia, joilla olisi vuokravaikutuksia kaikille vuokralaisille. Mallissa olisi myös muutoin kehittämistarpeita. Esimerkiksi varallisuuden huomiotta jättäminen voisi johtaa epätasapuoliseen kohteluun vuokralaisten välillä. Kategorinen malli ei myöskään ottaisi huomioon asuntomarkkinatilanteen alueellisesta eriytymisestä johtuvia, niin ikään vuokravaikutteisia kustannuksia aiheuttavia käyttöasteongelmia, joita esiintyy valtakunnallisella tasolla mutta myös paikallisemmin.
Esitysluonnokseen sisällytettiin lausuntokierrokselle ehdotus, jossa pitkään korkotukilakiin ja aravarajoituslakiin lisättäisiin omistajien velvollisuus seurata vuokrattuina olevien asuntojen tarvetta ja soveltumista vuokra-asuntoa eniten tarvitsevien hakijoiden käyttöön. Vuokranantajalla olisi tässä tarkoituksessa oikeus pyynnöstä saada asunnossa asuvan ruokakunnan varallisuus- ja tulotiedot vastaavasti kuin asukasvalinnassa. Erityissäännöksenä AHVL:n irtisanomissääntelyyn nähden lakeihin lisättäisiin vuokranantajalle oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, jos asunto soveltuu asukasvalintaperusteet täyttävien hakijoiden asunnoksi eikä asunnossa asuva vuokralaisen ruokakunta täytä asukasvalintaperusteita. Ehdotuksen mukaan vuokralaisten tulo- ja varallisuustietojen tarkistaminen ja irtisanomisperusteen käyttäminen olisi siten asuntojen kohdentumisen seurannan yhteydessä vuokranantajan käytettävissä oleva työkalu, jolloin toimenpiteet eivät tarpeettomasti ulottuisi koko asuntokantaan tai heikomman käyttöasteen alueille. Täydentävästi asukasvalinta-asetukseen ja lyhyeen korkotukiasetukseen lisättäisiin, että edellytykset täyttävien hakijoiden puuttuessa asukasvalintaperusteista poiketen valitun asukkaan kanssa tehtäisiin ensisijaisesti määräaikainen vuokrasopimus, jollei toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen tekeminen olisi perusteltua vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta. Ehdotus ei koskenut erityisryhmäasuntoja.
Ehdotukseen tunnistettiin sisältyvän perustuslaillisia kysymyksiä. Taannehtivasti sovellettuna irtisanomisperusteella puututtaisiin sopimussuhteiden pysyvyyden periaatteeseen, jota suojataan osana omaisuudensuojaa. Lisäksi ehdotuksella rajoitettaisiin vuokralaisten ja heidän kanssaan asuvien yksityisyydensuojaa ja lisättäisiin vuokranantajan oikeuksia käsitellä heidän henkilötietojaan. Perusoikeusrajoituksiin arvioitiin olevan hyväksyttävä ja yhteiskunnallisesti painava peruste tilanteessa, jossa julkisen vallan niukkenevat resurssit on kohdennettava aiempaa tarkemmin asuntomarkkinoilla haavoittuvassa asemassa olevien asumisen järjestämiseen ja asunnottomuuden torjumiseen. Lausuntokierroksen jälkeen kuitenkin todettiin, että toimivan mallin valmisteleminen edellyttää lisäselvityksiä. Muun ohella on arvioitava tarkemmin edellytyksiä vuokranantajille annetun julkisen hallintotehtävän laajentamiseen sekä aiempaa laajempaan henkilötietojen käsittelyyn. Lausuntopalautteen perusteella sääntely rajauksistaan huolimatta kuitenkin mahdollistaisi henkilötietojen suojan kannalta ongelmallisia massatarkistuksia. Toisaalta olisi tarkasteltava kohdennettujen toimenpiteiden jännitteisyyttä vuokralaisten tasapuolisen kohtelun ja vuokranantajan velvoitteiden täsmällisyyden kanssa. Irtisanomisperusteen käyttämisessä vuokralaisen yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottaminen nähdään myös tarpeelliseksi, mikä puolestaan voi olla jännitteessä käytössä olevien asukasvalintaperusteiden kanssa.
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
Ruotsi
Ruotsissa noin kolmannes asukkaista asuu vuokralla ja noin puolet vuokra-asunnoista kuuluu yleishyödyllisille kunnallisille asunto-osakeyhtiöille (Allmännyttan). Malliin ei sovelleta EU:n SGEI-valtiontukisäännöstöä. Ruotsi on viime vuosina soveltanut SGEI-tukia vain ikääntyneiden ja opiskelijoiden asuntotuotannon sekä energiatehokkuuskorjausten tukemiseen.
Yleishyödylliset kunnalliset asunto-osakeyhtiöt toimivat liiketaloudellisin perustein, mutta kantavat samalla yhteiskunnallista vastuuta. Kunnalla tai kunnilla yhdessä tulee olla määräysvalta yhtiössä. Allbolagenin (Lag om allmännyttiga kommunala bostadsaktiebolag, 2010:879) voimaan tullessa yhtiöt siirtyivät omakustannusperiaatteesta muiden vuokranantajien varsin yleisesti käyttämään järjestelmään, jossa vuokrataso määritellään kollektiivisesti vuokranantajien ja vuokralaisjärjestöjen kesken.
Yleishyödyllisen kunnallisen asunto-osakeyhtiön asuntoa voi hakea lähtökohtaisesti kuka tahansa. Asunnon saamisen edellytykset määräytyvät pitkälti yhtiökohtaisesti. Yleensä vaatimuksena on vuokriin liittyvä maksuhäiriöttömyys ja säännölliset tulot. Joskus vaaditaan jopa minimituloa. Vuokra-asuntojen jonotus on Ruotsissa yleisesti pahoin ruuhkautunut. Ruotsin hallituksen tilaamassa selvityksessä (Sänk tröskeln till en god bostad, SOU 2022:14) ehdotetaan laajasti toimia asuntomarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Selvityksen mukaan asuntomarkkinoilla ovat huonossa asemassa ne, joilta puuttuu varallisuutta, riittäviä tuloja, suhteita ja jonotushistoriaa sekä joilla on velkoja ja maksuhäiriömerkintöjä. Tämä kuormittaa sosiaalitointa ja lisää alivuokralaisilmiötä. Selvityksen mukaan asuntomarkkinoilla tulisi olla käytössä selektiivisiä toimia ja asunnon saamisen tulisi järjestyä mahdollisimman pitkälle sosiaalihuoltolain ulkopuolisin keinoin. Selvityksessä ehdotetaan muun muassa kunnallisen asunnonvälityksen käyttöön ottamista ja jonotusajan ohella myös tarvelähtöisten kriteerien käyttämistä. Tarvelähtöisiä kriteerejä voisivat olla esimerkiksi vakinaisen asunnon puute, lapsiperheen ahdas asuintilanne ja pienituloisuus.
Vuokralaisen oikeuksista säädetään maakaaren 12 luvussa (Jordabalk 1970:994 12 kap. Hyra, ”hyreslagen”). Maakaaren 12 luvun säännökset ovat vuokralaisen suojaksi pakottavia.
Vuokralainen, joka ei aio käyttää asuinhuoneistoa, voi vuokranantajan luvalla siirtää vuokraoikeuden lähiomaiselleen, joka asuu vuokralaisen kanssa vakinaisesti. Lupa on annettava, jos muutos on vuokranantajalle kohtuullinen. Lupaan voidaan liittää ehtoja. Sama koskee vuokralaisen kuolinpesää. Vuokralainen voi vuokranantajan luvalla myös vaihtaa asuinhuoneiston vuokraoikeuden toisessa huoneistossa asuvan vuokralaisen kanssa. Lupa on annettava, jos vaihtoon on varteenotettava syy eikä siitä aiheudu vuokranantajalle huomattavaa haittaa. Edelleenvuokraaminen on myös sallittua vuokranantajan luvalla. Lupa on annettava, jos vuokralaisella on erityisistä perheolosuhteista, iästä, sairaudesta, tilapäisestä työskentelystä tai opiskelusta toisella paikkakunnalla, pitkästä ulkomailla oleskelusta tai näihin verrattavista olosuhteista johtuva varteenotettava syy edelleenvuokraukseen eikä vuokranantajalla puolestaan ole aiheellista perustetta kieltäytyä. Edelleenvuokralaiselta perittävä vuokra ei myöskään saa ylittää maakaaren 55 §:n mukaan kohtuullista vuokraa. Lupa edelleenvuokraamiseen voi olla määräaikainen ja sisältää ehtoja. Edelleenvuokrausta koskevia säännöksiä sovelletaan myös majoitustarkoituksessa tehtävään lyhytvuokraukseen, joka ei Ruotsissa ole yleistä vuokrahuoneistoissa (HE 83/2026, s. 69).
Tanska
Tanskassa yleishyödyllinen asuntokanta kattaa 20 prosenttia koko asuntokannasta. Yleishyödyllinen asuntosektori koostuu rekisteröidyistä asuntoyhteisöistä, joiden toimintaa valvovat kunnat. Tanska soveltaa yleishyödylliseen asuntotuotantoon EU:n SGEI-valtiontukisääntelyä.
Yleishyödyllistä asuntosektoria sääntelee laki yleishyödyllisistä asunnoista (lov om almene boliger, LBK nr 1343 af 24/11/2023; almenboligloven). Tavoitteena on tarjota kaikille tarvitseville kohtuuhintaisia asuntoja ja mahdollisuus vaikuttaa asuinoloihinsa. Vuokrat määräytyvät omakustannusperiaatteella. Asukasvalinnassa tarkoitus on asuttaa ryhmiä, joilla on vaikeuksia hankkia sopivaa asuntoa markkinaehtoisesti ja samalla pyritään monipuoliseen asukasrakenteeseen. Yleishyödyllinen asuntoyhteisö voi koostua useammasta asuntoyksiköstä (boligafdelinger), joilla voi olla toisistaan poikkeavia järjestelyjä. Lapsiperheille, pariskunnille ja yksinasuville tarkoitettujen nk. perheasuntojen lisäksi yleishyödyllinen sektori tuottaa asuntoja erityisesti ikääntyneille ja nuorille. Vain nuorisoasunnoissa asumisoikeus on ajallisesti rajoitettu, muutoin asukkaiden kelpoisuutta ei vuokrasuhteen aikana uudelleen arvioida.
Yleishyödylliset vuokra-asunnot ovat kaikkien haettavissa pääsääntöisesti jonotusperiaatteella, mutta käytössä on osittain myös nk. joustava vuokraus (fleksibel udlejning) eli kiireellisessä asunnon tarpeessa olevia asetetaan etusijalle. Jonotuksesta voi periä maksua. Asuntoyhteisöt tai kunnat voivat lainsäädännön puitteissa asettaa omia etusijakriteerejään joustavaan asukasvalintaan. Etusijalle voidaan asettaa esimerkiksi lapsiperheet, erotilanteessa tai työn vuoksi asuntoa tarvitsevat sekä iäkkäät ja vammaiset hakijat. Usein kunta varaa oikeuden jakaa 25 prosenttia yleishyödyllisistä asunnoista. Kuitenkin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva KAB on asettanut tiukemmat asukasvalintakriteerit tietyille alueille (asuntoyksiköihin), joilla asuntokunnan aikuisilta edellytetään muun muassa työ- tai koulutuspaikkaa, tiettyä koulutustasoa ja minimitulotasoa sekä puhdasta rikosrekisteriä.
Vuokraehtoja yleishyödyllisissä vuokra-asunnoissa koskee erityislaki, laki yleishyödyllisen asunnon vuokrauksesta (lov om leje af almene boliger, LBK nr 928 af 04/09/2019).
Vuokraoikeus yleishyödyllisessä asunnossa voi siirtyä asunnossa asuneille vuokralaisen lapsille tai asunnossa vähintään kaksi vuotta asuneelle muulle henkilölle vuokralaisen kuoltua. Vuokralaisilla on myös oikeus vaihtaa asuntoja keskenään ja jopa yksityisellä sektorilla vuokralla asuvien kanssa; vuokranantaja voi kuitenkin edellyttää muun muassa, että vuokralainen on asunut asunnossa vähintään kolme vuotta eikä asukkaita tule olemaan enempää kuin yksi asuinhuonetta kohti. Lisäksi edelleenvuokraaminen enintään kahdeksi vuodeksi on mahdollista, jos vuokralainen itse joutuu työn, opiskelun tai vastaavan syyn takia väliaikaisesti asumaan muualla. Edelleenvuokraaminen voidaan sallia myös lyhytvuokrausalustan kautta (esimerkiksi KAB).
Huonokuntoisimpien ja -maineisimpien alueiden kehittämistä on vauhditettu vuonna 2018 käyttöön otetulla nk. rinnakkaisyhteiskuntasääntelyllä (Ét Danmark uden parallelsamfund – ingen ghettoer i 2030). Alueita on kolmessa eri kategoriassa ja ne valikoituvat kriteereillä, joista yksi on asukkaiden keskimääräinen bruttotulo. Tavoitteena on vähentää yleishyödyllisen asuntokannan osuus näillä alueilla 100 prosentista 40 prosenttiin. Keinot vaihtelevat asukasvalinnasta asuntokannan rakennemuutoksiin. Asukkaisiin kohdistuu muun muassa toisille alueille muuttamista, sosiaaliturvaa ja lasten koulunkäyntiä koskevia vaatimuksia. Euroopan unionin tuomioistuin on käsitellyt ennakkoratkaisupyynnön, joka koski unionin syrjintälainsäädännön soveltamista tiettyyn aluekriteeriin (Asia C‑417/23). Segregaatiota pyritään torjumaan myös nostamalla joustavan asukasvalinnan osuutta, jolloin esimerkiksi kunta voi sijoittaa asukkaita tasaisemmin eri alueille. Lisäksi vuonna 2015 kaavoituslainsäädäntöön lisättiin kunnille mahdollisuus varata uusien asuinalueiden asuntokannasta enintään 25 prosenttia yleishyödylliseen asumiseen, maanomistuksesta riippumatta.
Norja
Norjassa noin 23 prosenttia kotitalouksista asuu vuokralla. Heistä noin 8 prosenttia asui kunnallisissa vuokra-asunnoissa vuonna 2023.
Kunnallisten vuokra-asuntojen (kommunal bolig) asukasvalintakriteerit vaihtelevat kunnittain. Esimerkiksi Oslossa asunnon hakemiseen on varallisuus- ja tuloraja. Vuokra määräytyy käyvän vuokran periaatteella ja on yleensä markkinavuokraa matalampi. Vuokraan voi saada kunnallista asumistukea. Kunnallisia vuokra-asuntoja ei Norjassa usein katsota pysyviksi asumisratkaisuiksi, vaan vuokrasopimukset ovat määräaikaisia. Vuokrasopimukseen voi kuitenkin hakea jatkoa. Yleensä käytetään vuokrasopimuslaissa (Leie om husleieavtaler, LOV-1999-03-26-17) säädettyä vähimmäisaikaa määräaikaisille vuokrasopimuksille, joka on kolme vuotta.
Vuokrasopimuslain uudistamisesta on valmistunut selvitys vuonna 2024 (Ny boligleielov, Norges offentlige utredninger 2024:19). Selvityksessä on pohdittu muun muassa vuokrasopimusten yleisen vähimmäismääräajan pidentämistä kolmesta viiteen vuoteen. Lisäksi selvityksen tekijöistä enemmistö suosittelee, että vuokralaiselle säädettäisiin oikeus tietyin ehdoin jatkaa vuokrasuhdetta.
Norjassa on myös vuonna 2023 tullut voimaan uusi laki kunnan asuntososiaalisesta vastuusta (Boligsosialloven, LOV-2022-12-20-121). Lain mukaan kunnalla on velvollisuus yksilöllisesti tukea asuntomarkkinoilla huonossa asemassa olevia. Tuki voi olla muun muassa neuvontaa ja konkreettista apua asunnon hakemisessa ja rahoittamisessa.
Lakihankkeiden taustalla on Kansallinen asuntopoliittinen strategia 2021—2024, jonka yhtenä tavoitteena oli säätää laki selkeyttämään kunnan vastuuta asumisesta. Asuntomarkkinoilla huonossa asemassa olevalla tarkoitetaan sitä, että henkilö ei pysty hankkimaan tai pitämään sopivaa asuntoa ja on asunnoton, riskissä menettää kotinsa tai asuu sopimattomissa oloissa. Tällaisia ihmisiä oli strategian valmistumisen aikaan 3,5 prosenttia väestöstä ja heistä puolet asui vuokralla. Strategiaraportin mukaan 1980—90 -luvuilla perustetut kunnalliset asuntosäätiöt nähdään nykyisin huonosti toimivaksi järjestelmäksi. Strategiassa asetettiin tavoitteeksi myös tukea entistä useampaa omistusasumiseen sekä lisätä vuokralla asumisen turvallisuutta ja asuntopolitiikan sosiaalista kestävyyttä.
Vuokraoikeuden siirrosta ja alivuokrauksesta säädetään vuokrasopimuslain 7 ja 8 luvussa. Vuokrasopimuslain säännökset ovat pakottavia vuokralaisen hyväksi. Voimassa olevan lain mukaan vuokralainen ei saa alivuokrata tai muutoin siirtää huoneistoa toisen hallintaan ilman vuokranantajan lupaa, ellei muuta ole sovittu. Jos kysymys on enintään kahden vuoden väliaikaisesta oleskelusta toisella paikkakunnalla työn, opiskelun, asepalveluksen, sairauden tai muun painavan syyn vuoksi, lupa voidaan evätä vain vuokraajaan liittyvistä objektiivisista perusteista tai jos huoneistoon muuttaisi selvästi liikaa asukkaita. Myös vuokraoikeuden siirto edellyttää vuokranantajan lupaa, ellei toisin ole sovittu. Vuokralaisen kuollessa vuokraoikeuden siirtoon ovat kuitenkin oikeutettuja huoneistossa asuva vuokralaisen puoliso ja huoneistossa vähintään viimeiset kuusi kuukautta asuneet vuokralaisen jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa sekä eräät muut henkilöt tietyissä tilanteissa. Erotilanteissa huoneistosta pois muuttavan vuokralaisen puolisolla on oikeus siirtyä jatkamaan vuokrasuhdetta. Myös muilla kotitalouden jäsenillä on tämä oikeus tietyissä tilanteissa.
6Lausuntopalaute
6.1Lausuntokierros 4.3.—12.4.2024
Asukasvalintatehtävästä säätäminen, kunnan jäsenen etusijasta luopuminen asukasvalinnassa, tilapäisiä poikkeuksia koskeva toimivaltasääntely sekä aravarajoituslain tiedonsaantioikeuksia ja tarkastuksia koskeva sääntely ovat olleet valmistelussa aiemmin ja niistä saatiin palautetta keväällä 2024 järjestetyllä lausuntokierroksella. Lausunnot ovat valtioneuvoston julkisessa hankeikkunassa tunnuksella YM010:00/2023.
Asukasvalintatehtävästä säätäminen
Lausuntopalautteessa tuli esille erityisesti hyvinvointialueiden toimiminen useassa roolissa niiden järjestämisvastuulla olevan tuetun asumisen kentällä ja tarve säätää siitä, että hyvinvointialue voi vastata järjestämisvastuulleen kuuluvien erityisryhmien asumiseen liittyvästä asukasvalinnasta. Lisäksi tuli esille yleisemmin toivomus selventää eri toimijoiden vastuita ja velvollisuuksia asukasvalinnassa ja sen valvonnassa. Oikeusministeriön ja oikeuskanslerin lausunnoissa todettiin, että säätämisjärjestysperusteluissa tulisi arvioida, täyttyvätkö tässä asiassa kaikki perustuslain 124 §:ssä tarkoitetut edellytykset. Palautteen perusteella ennen uutta lausuntokierrosta ehdotettavaan säännökseen lisättiin, että asukasvalinnan voi tehdä myös kunta ja hyvinvointialue. Asukasvalintatehtävää koskevan sääntelyn sijainti muutettiin uudessa esitysluonnoksessa siten, että se olisi samassa pykälässä asukasvalinnan valvontatehtävää koskevan sääntelyn kanssa (pitkä korkotukilaki 11 d § ja aravarajoituslaki 4 d §). Asuntohakemusta ja valvontatapapäätöstä koskevien uusien säännösehdotusten voidaan arvioida selventävän toimijoiden vastuita. Palaute huomioitiin myös perusteluissa.
Kunnan jäsenen etusijasta luopuminen asukasvalinnassa
Lausunnonantajien kannat kunnan jäsenen etusijasta luopumisesta jakaantuivat. Osa lausunnonantajista tunnisti, että etusijasta luopuminen on tarpeellista sosiaaliturvaa koskevien lakimuutosten vuoksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu totesi, että julkisesti tuettujen asuntojen hakijoiden tarpeet toiselle paikkakunnalle muutolle voivat olla moninaisia eikä kaikkia tarpeita välttämättä tunnisteta asukasvalintaa tehtäessä riittävästi. Tämä ei saisi johtaa toiselta paikkakunnalta muuttavan epäsuotuisaan kohteluun asukasvalinnassa.
Osa lausunnon antaneista kunnista arvioi, ettei etusijan poistamisella olisi suurta vaikutusta. Osa taas vastusti ehdotettua muutosta ja piti tärkeänä oman kunnan jäsenen etusijalle asettamisen mahdollisuutta jatkossakin silloin, kun hakijoiden asunnontarpeen kiireellisyys on sama. Helsingin kaupunki arvioi, että etusijan poistaminen nostaisi todennäköisesti asuntojen hakemusmääriä Helsingissä. KOVA ry katsoi lausunnossaan, että etusijalla on mahdollistettu kunnan omistamissa yhtiöissä kunnan asukkaiden asumisesta huolehtiminen, mutta huomautti, ettei ongelma ole tuensaajan kannalta kunnan asukkaan etusija hakijoiden vertailussa, vaan kohtuuhintaisten asuntojen riittämätön määrä. Kiinteistöliitto totesi lausunnossaan, että kunnan asukkaan etusijan poistaminen asukasvalinnassa parantaisi muiden kuin kunnan asukkaiden mahdollisuuksia saada valtion tukema vuokra-asunto ja lisäisi yhdenvertaisuutta asunnonhakijoiden kesken. Etusijan poistaminen tehostaisi myös vuokra-asuntomarkkinoiden toimivuutta, asuntoihin liittyvän julkisen tuen kohdentumista eniten tarvitseville ja työvoiman liikkuvuutta.
Valtiovarainministeriö totesi, että esitysluonnosta tulisi täydentää siten, että siinä otettaisiin huomioon esimerkiksi kunnallinen itsehallinto, kuntien harjoittama asuntopolitiikka ja valtion tukemien vuokra-asuntojen rooli tämän asuntopolitiikan toteuttamiskeinona. Esitysluonnoksessa tulisi arvioida näiden seikkojen suhdetta asunnonhakijoiden yhdenvertaisuuteen ja sosiaaliturvalainsäädännön muutoksiin.
Palaute otettiin ennen uutta lausuntokierrosta huomioon esitysluonnoksen perusteluissa. Kunnan jäsenen etusijan poistaminen katsottiin edelleen tarpeelliseksi ja perustelluksi muutokseksi.
Tietojensaantioikeudet ja tarkastukset
Lausuntokierroksella olleen luonnoksen mukaan aravarajoituslain tiedonsaantioikeuksia ja tarkastuksia koskevat säännökset olisi yhtenäistetty korkotukilainsäädännön vastaavien säännösten mukaisiksi. Lausuntopalautteessa oikeusministeriö kuitenkin totesi, että säännösten muotoilut eivät kaikilta osin täytä valtiosääntöoikeuden asettamia vaatimuksia. Lausunnon mukaan tiedonsaantioikeuksia koskevista pykälistä tai perusteluista tulisi myös lähtökohtaisesti ilmetä seuraavat seikat: mitä tietoja luovutetaan, ovatko luovutettavat tiedot salassa pidettäviä ja mikä on salassapitoperuste, kuka tiedot luovuttaa, kenelle tiedot luovutetaan, miten tiedot on tarkoitus luovuttaa, mistä luovutettavat tiedot ovat peräisin, mihin tietojen käsittelyoikeus perustuu sekä mikä on luovutettujen tietojen alkuperäinen käyttötarkoitus. Oikeusministeriön ja Valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnoissa todettiin, että luonnosta tulisi täydentää perustuslain 10 §:n (yksityisyyden suoja) ja sitä koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta ja siihen olisi lisättävä arvio siitä, miten tietojensaantioikeudet vaikuttavat perustuslain 10 §:ssä ja EU-oikeudessa turvattuun henkilötietojen suojaan. Lausuntopalautteen ja uuden esitysluonnoksen laajemman sisällön johdosta valmistelu laajennettiin koskemaan aravarajoituslain lisäksi myös korkotukilakien tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset. Säännöksiä ja perusteluja ajantasaistettiin vastaamaan henkilötietojen ja salassa pidettävien tietojen käsittelyn sääntelyä koskevia vaatimuksia.
Tilapäiset poikkeukset asukasvalinnassa
Tilapäisiä poikkeuksia koskeva muutosehdotus on luonteeltaan tekninen, mutta muutamat lausunnonantajat olivat sitä mieltä, että perusteluissa tulisi tarkentaa tilapäisten poikkeusten myöntämisen perusteita koskien sitä, millaisissa tilanteissa ja millaisia poikkeukset voivat olla. Oikeusministeriön lausunnossa tuotiin esiin tarve tarkentaa aravarajoituslain tilapäisiä poikkeuksia ja valvontaa koskeviin 4 c ja 4 d §:iin esitettyjä muutoksia, ettei niiden keskinäinen suhde jäisi epäselväksi. Kunnan ja hyvinvointialueen tilapäisiä poikkeuksia koskevan toimivaltasääntelyn sijainti muutettiin uudessa esitysluonnoksessa siten, että se olisi sekä aravarajoituslaissa että pitkässä korkotukilaissa samassa pykälässä asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestyksestä poikkeamisen sääntelyn kanssa. Esitysluonnoksen liitteenä on asukasvalinta-asetuksen muutosluonnos, joka sisältää tilapäisiä poikkeuksia koskevan tarkentavan säännöksen.
6.2Lausuntokierros 18.5.—26.6.2026
Aiemman lausuntokierroksen jälkeen jatkovalmistellut ehdotukset yhdistettiin uuteen säädösvalmisteluhankkeeseen, jossa käsiteltiin lisäksi lasten tulojen ja varallisuuden huomioon ottamista asukasvalinnassa, asuntohakemusta, asukasvalinnan valvontatehtävää, vuokraoikeuden siirtoa, vuokra-asunnon luovuttamista toisen käyttöön, asukasrakenteen seurantaa ja asuntojen kohdentamista irtisanomisilla ja määräaikaisuuksilla sekä eräitä toimivaltuuksiin ja asetuksenantovaltuuksiin liittyviä päivityksiä. Lausunnot ja lausuntoyhteenveto ovat valtioneuvoston julkisessa hankeikkunassa hanketunnuksella YM008:00/2026.
Asukasvalintatehtävä ja asukasvalinnan valvontatehtävä
Asukasvalintatehtävän tekijästä säätäminen ei muuttaisi nykytilaa, mutta se nähdään yleisesti tarpeellisena selkeytyksenä. Kunnan ja hyvinvointialueen velvollisuutta valvontatapapäätöksen tekemiseen pidetään yleisesti yhtenäisiä toimintatapoja ja läpinäkyvyyttä edistävänä. Suuremmissa kaupungeissa se ei muuttaisi toimintaa, mutta pienemmissä esiintyy myös huolta hallinnollisesta työstä. Lausunnoissa pidetään tärkeänä, etteivät toimintatavat muuttuisi nykyistä kuormittavammiksi.
Lausuntojen mukaan vaikutusarviointia on syytä täydentää valvontatapapäätöksen hallinnollisen työmäärän osalta. Valtionvarainministeriön lausunnon mukaan perusteluissa tulee ottaa kantaa siihen, onko kuntien osalta kyseessä hallitusohjelman mukaan kompensoitava uusi tehtävä tai tehtävän laajennus vai olemassa olevan tehtävän tarkennus. Esityksen perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen perusteella.
Erityisryhmäasumisen toimijoiden lausunnoissa tulee esille tarve tarkentaa asukasvalintatehtävän sisältöä ja miltä osin se on julkinen hallintotehtävä. Lisäksi on tarpeen selventää, mitä asuntoja hyvinvointialueen asukasvalinnan valvontatehtävä koskee sekä huomioitava, että asukasvalinnan valvontaa varten ei tule luovuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietolaissa tarkoitettuja tietoja. Esityksen perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen perusteella. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietolain ja asukasvalintasääntelyn rajapinta on otettu huomioon asuntohakemusta ja asukasvalinnan valvontaa varten toimitettavia tietoja koskevassa sääntelyssä.
Oikeusministeriön lausunnon mukaan on varmistettava, että lain tasolla säädetään riittävän täsmällisesti asukasvalinnan valvontatehtävän sisällöstä sekä niistä oikeusvaikutuksista ja seuraamuksista, joita valvonnassa havaittuihin puutteisiin voi liittyä. Lisäksi on varmistettava, että lain tasolla säädetään riittävän täsmällisesti asukasvalinnan valvontaa varten tarpeellisista tiedoista ja tiedonsaantioikeuksien rajoista. Esitykseen on lausuntopalautteen perusteella lisätty säännökset kunnan ja hyvinvointialueen menettelystä, jos ne havaitsevat virheen tai laiminlyönnin asukasvalintaperusteiden noudattamisessa. Seuraamuksia koskevaa Varken toimivaltaa on täsmennetty lisäämällä pitkän korkotukilain korkotuen lakkauttamista koskevaan säännökseen viittaus asukasvalintaperustesäännösten noudattamiseen. Tietojensaantioikeuksia koskevia säännöksiä on täsmennetty.
Tietosuojavaltuutettu katsoo henkilötietorekisterin pitäjän roolien jäävän epäselviksi. Esityksen perusteluissa on korjattu henkilörekisterin pitäjää koskevaa kuvausta.
KOVA ry ja moni vuokrataloyhteisö ehdottaa, että lakiin lisättäisiin kunnan ja hyvinvointialueen velvollisuus antaa valvontatapapäätös tiedoksi valtion tukemia vuokra-asuntoja omistaville yhteisöille. Ehdotettu säännös on lisätty esitykseen.
Asuntohakemus
Lausunnonantajista valtaosa pitää tarpeellisena päivittää asuntohakemusta koskeva sääntely ja hyvänä ratkaisuna luopua erillisestä ympäristöministeriön asetuksesta. Myös henkilötunnusten käsittelyn rajaamista pidetään perusteltuna.
KOVA ry ja moni vuokrataloyhteisö pitää kuitenkin tarpeellisena perusteluissa tuoda esiin, miksi asiasta on tarpeen säätää lain tasolla. Perustelu on lisätty esitykseen.
Hyvinvointialueiden lausuntopalautteessa tuodaan esille sosiaalihuoltolainsäädännön mukaisia asumispalveluja tarvitsevien asiakkaiden käytännön vaikeudet ja joustavuuden tarve hakemusmenettelyssä sekä tietojen ja selvitysten antamisessa. Yhtäältä on tarve sisällyttää asunnon hakeminen palvelutarpeen arviointiin, mutta toisaalta sosiaalihuollon asiakastiedot eivät saa sekoittua asunnonhakutietoihin. Lausuntopalautteen perusteella esityksen perusteluissa on kuvattu tarkemmin erityisryhmäasuntoja koskevien asukasvalintaperusteiden eroavuuksia suhteessa tavallisiin vuokra-asuntoihin sekä otettu asuntohakemussääntelyssä huomioon eri asiakastietojen rajapinta. Esityksen aikataulussa ei kuitenkaan voitu tarkastella esimerkiksi poikkeusmahdollisuuksien lisäämistä, vaan esityksessä pääosin päivitetään nykyisten asuntohakemuskäytäntöjen sääntelytapa.
Tampereen kaupungin ja Muonion kunnan lausunnoissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että asunnon hakijalla tulee olla tieto asuntohakemuksen voimassaoloajasta ja menettelystä päivittää hakemustaan. Valmistelussa arvioitiin, että mainitut seikat olisi riittävää käsitellä lakia alemman tasoisella sääntelyllä tai ohjeella.
Oikeusministeriön, Tietosuojavaltuutetun ja valtiovarainministeriön lausuntopalautteen perusteella esityksen säännösehdotuksia on täsmennetty ja perusteluja täydennetty selventämällä, miltä osin ja millä perusteella asuntohakemuksen yhteydessä käsitellään yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamia erityisiä henkilötietoja tai valtiosääntöisesti arkaluontoisia henkilötietoja. Perusteluja on täydennetty myös yleisen tietosuoja-asetuksen salliman liikkumavaran käytön osalta sekä tiedonhallintalain mukaisella viranomaisten tiedonhallinnan muutosvaikutusten arvioinnilla.
Asukasvalintaperusteet ja niistä poikkeaminen
Lausunnonantajat kannattavat sitä, että asukasvalinnassa ei jatkossa huomioitaisi alle 18-vuotiaiden lasten tuloja ja varallisuutta. Vuokralaiset ry ja Asuntosäätiö esittävät tämän ehdotuksen ulottamista toisen asteen koulutuksessa oleviin nuoriin, joista monet asuvat vielä vanhempiensa luona. Esitykseen ei tehty lausuntopalautteen perusteella muutosta. Ikärajaan sidottu sääntely olisi yhtenäinen muun muassa asukasvalinnan tulorajoja ja asumistukea koskevan sääntelyn kanssa. Lisäksi asukasvalinnassa ei oteta huomioon tilapäisiä tuloja, kuten kesätyötuloja.
Luopuminen mahdollisuudesta asettaa kunnan jäsen asukasvalinnassa etusijalle jakaa mielipiteet kuten aiemmallakin lausuntokierroksella. Osa toimijoista pitää muutosta tarpeellisena ja johdonmukaisena perusoikeuksien sekä muuttuneen toimintaympäristön kannalta, kun taas osa pitää tarpeellisena sen säilyttämistä. Näkemykset voimassa olevan säännöksen käytännön merkityksestä jakautuvat. Tampereen kaupunki ottaa esille yhteisvaikutukset työvoimapalveluja koskeneen uudistuksen ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvan kuntaosuuksien kasvamisen kanssa. Esityksen perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen perusteella.
Tilapäisiä poikkeuksia asukasvalintaperusteista koskevan kunnan ja hyvinvointialueen toimivallan siirtäminen asetuksesta lain tasolle on lausunnonantajille pääsääntöisesti ymmärrettävä ratkaisu. Lausuntopalautteessa painotetaan, että harkintavalta on säilytettävä alueen tarpeet tuntevilla kunnilla ja hyvinvointialueilla. Erityisryhmäkohteiden osalta mahdollisuudet poiketa tulo- ja varallisuusrajoista näyttäytyvät jossain määrin epäselvinä. Lisäksi Pirkanmaan hyvinvointialue ja NAL Asunnot Oy nostavat esille hyvinvointialueen tarpeen vähäistä asuntomäärää laajempaankin poikkeamistoimivaltaan. Esityksen perusteluja on täydennetty lausuntopalautteen perusteella.
Enemmistö lausunnonantajista ei pidä poikkeusvalinnoissa määräaikaisten vuokrasopimusten pääsääntöä tarkoituksenmukaisena ja katsoo, että asian tulisi olla tapauskohtaisesti harkittava. Kuitenkin Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit kannattavat määräaikaisten vuokrasopimusten pääsääntöä poikkeusvalintoihin. Näissä kaupungeissa on myös käytäntö, että kaupunki hyväksyy kaikki poikkeusvalinnat etukäteen, jolloin lausuntokierroksella olleessa esitysluonnoksessa ehdotettu ilmoitusmenettely olisi tämän kanssa ristiriidassa. Lausuntopalautteen perusteella on arvioitu, että käytännöt voidaan jatkossakin määritellä paikallisesti.
Vuokraoikeuden siirto
Vuokralaisia edustavat lausunnonantajat ja muutamat vuokrataloyhteisöt eivät kannata asukasvalintaperusteiden käyttöön ottamista vuokraoikeuden siirroissa. Muutoin lausuntopalautteessa pidetään ehdotusta tarkoituksenmukaisena. Lausuntopalautteen perusteella esityksen perusteluissa on selvennetty, että ehdotus ei koske perheenjäsenen vuokrasuhteen jatkamisoikeutta vuokralaisen kuoleman johdosta.
Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön
Lausunnonantajat pitävät yleisesti tarpeellisena selkeyttää valtion tukemien vuokra-asuntojen sääntelyä suhteessa yleistyviin ilmiöihin, kuten lyhytvuokraukseen. Kaupallisen toiminnan kieltoa kannatetaan laajasti. Myös omakustannusvuokraperiaatteen vahvistamista pidetään laajasti perusteltuna. Omakustannusvuokraperiaatteen noudattamisesta ehdotetaan nimenomaisesti säädettäväksi, sillä oikeustila katsotaan epäselväksi. Esitykseen on lausuntopalautteen perusteella lisätty säännös omakustannusvuokraperiaatteen noudattamisvelvollisuudesta.
Alivuokrauksen rajoittamisen osalta kannat vaihtelevat. Asukkaita edustavat lausunnonantajat ja moni vuokranantajatoimija painottaa, että asunnon tilapäinen luovuttamismahdollisuus on tärkeä eri elämäntilanteiden kannalta. Opiskelijoilla tällaiset tilapäiset jaksot ovat usein lyhyitäkin. KOVA ry ja moni vuokrataloyhteisö esittää, että alivuokraus olisi aina luvanvaraista, mikä helpottaisi myös omakustannusvuokran valvontaa. SOA ry ehdottaa alivuokraukseen vastaavaa sääntelyä kuin on voimassa käyttöoikeuden tilapäisen luovuttamisen osalta. SOA ry ja muut opiskelija-asumista edustavat toimijat katsovat tärkeäksi arvioida vaikutukset piiloasunnottomuuteen ja muuhun asunnottomuuteen. Vuokranantajalla olisi tarpeen olla toimivat keinot turvata sekä piiloasunnottomien että muiden asukkaiden asemaa. Lausuntopalautteen perusteella esitystä on muutettu siten, että alivuokraus edellyttäisi aina vuokranantajan lupaa. Ratkaisun arvioidaan mahdollistavan parhaiten valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttötarkoituksen, omakustannusvuokraperiaatteen ja piiloasunnottomuuskysymyksen hallinnan.
Lyhytvuokrauksen kiellon osalta on tarpeen huolehtia selkeästä rajanvedosta ei-kaupalliseen asunnon käyttöoikeuden luovuttamiseen sekä sosiaalihuoltoon liittyvään intervallityyppiseen asumiseen. Eduskunnan oikeusasiamies viittaa lyhytvuokrausta koskevan muun lainsäädännön käsittelyyn perustuslakivaliokunnassa.
Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus ehdotettujen säännösten vastaisen menettelyn seurauksena nähdään lausuntopalautteessa johdonmukaisena. Kiinteistöliitto, KOVA ry ja muutama muu lausunnonantaja huomauttaa omakustannusvuokran valvomisen jäävän tehottomaksi, jos vuokralainen ei toimita vuokratietoja. Vuokralaiset ry, Kuluttajaliitto ja muutama muu lausunnonantaja katsoo, että purkamisoikeus ilman varoitusta olisi liian ankara seuraamus. Esityksessä on lausuntopalautteen perusteella ulotettu vuokrasopimuksen purkamismahdollisuus omakustannusvuokran valvontaan, mutta samalla myös lisätty säännökset varoitusmenettelystä muissa kuin vuokraoikeuden lainvastaista siirtoa koskevissa tilanteissa.
Asukasrakenteen seuranta ja irtisanomisperuste
Esityksestä on poistettu lausuntokierroksella ollut ehdotus velvoitteesta seurata vuokrattuina olevien asuntojen soveltumista eniten tarvitseville hakijoille sekä vuokranantajan oikeudesta irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus tulojen ja varallisuuden perusteella. Ratkaisua käsitellään edellä luvussa 5.1. Lausuntopalaute on kuvattu lausuntoyhteenvedossa.
Tietojensaantioikeudet ja tarkastukset
Korkotuki- ja aravalainsäädännön noudattamisen valvontaa koskevan sääntelyn päivittämisen osalta lausunnoissa yleisesti pidetään tarpeellisena sitoa valvovien viranomaisten tiedonsaantioikeus tietojen välttämättömyyteen perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti. Oikeusministeriön mukaan tiedonsaantioikeuksia koskeva sääntely olisi ehdotettujen rajausten jälkeenkin laaja ja on tarpeen vielä arvioida mahdollisuuksia täsmentää tiedonsaantioikeuksia. Myös eduskunnan oikeusasiamies pitää tarpeellisena arvioida, pitäisikö laissa mainita viranomaiset, joilta tietoja on oikeus saada, sekä kiinnittää huomiota sääntelytavan osittaiseen epäjohdonmukaisuuteen. Lausuntopalautteen perusteella säännösehdotuksia on täsmennetty ja yhtenäistetty. Valmistelussa on kuitenkin arvioitu, että asukasvalinnan valvontaa lukuun ottamatta tietosisältöjä ei voida säännöksissä tyhjentävästi luetella. Nämä seikat on kuitenkin mahdollisimman hyvin kuvattu säännöskohtaisissa perusteluissa.
Oikeusministeriön lausunnossa tarkastellaan Varken ja Valtiokonttorin määräystenantovaltaa. Jatkovalmistelussa olisi perustuslain 80 §:n 2 momentin kannalta syytä täsmentää, koskeeko valtuus itse toimitettavia tietoja vai vain tietojen toimittamistapaa, -muotoa ja teknistä tietorakennetta. Toiseksi olisi syytä täsmentää, onko kyse kummankin viranomaisen omiin valvontatehtäviin rajautuvasta rinnakkaisesta määräystenantovallasta vai onko toimivaltaa joiltakin osin tarkoitus käyttää yhdessä tai esimerkiksi koskien samoja tietosisältöjä. Lausuntopalautteen perusteella säännöksiä ja perusteluja on täydennetty.
Lisäksi oikeusministeriö kiinnittää huomiota tarkastuksia koskevaan sääntelyyn. Tältä osin tulisi täsmentää, millaisiin kohteisiin ja tiloihin tarkastus käytännössä voi kohdistua ja onko se tarkoitus ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin. Lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan käyttämistä koskevaa sääntelyä on aiemmin käsitelty suppeasti perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän kannalta ja tätä tulisi arvioida myös tässä yhteydessä. Säännöksissä on myös säädösteknistä ja kielellistä epäselvyyttä ulkopuolisen asiantuntijan ja toisen viranomaisen roolien suhteen sekä epäselvyys viittauksessa valtionavustuslakiin. Jatkovalmistelussa tarkastussäännöksiä on täsmennetty ja lisätty nimenomainen säännös Varken oikeudesta toimittaa tarkastuksia tuetuissa kohteissa ja niihin kuuluvissa pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa.
Lakien muut korjaustarpeet
Muilta osin ehdotettuja muutoksia korkotuki-, arava- ja takauslainalainsäädäntöön pidetään yleisesti tarpeellisina eikä muutostarpeita ole ilmennyt.
KOVA ry ja usea vuokrataloyhteisö katsoo, että tulisi perustella, miksi asetuksesta lain tasolle nostettava lainakohteen vakuuttamisvelvollisuus ei koske julkisyhteisöjä, mutta niiden omistamia yhtiöitä kyllä. Perustelu on lisätty esitykseen.
Oikeusministeriön mukaan säännöskohtaisissa perusteluissa on syytä selostaa asetuksenantovaltuudet, vaikka muilta osin viitattaisiin ensimmäisen lakiehdotuksen vastaavan säännöksen perusteluihin. Säännöskohtaisia perusteluja on täydennetty.
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta
6 §. Korkotukilainan yleiset ehdot. Korkotukilainan yleisiä ehtoja koskeva pykälä on suppea, sillä suurin osa yleisiä ehtoja koskevista säännöksistä on vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (666/2001, pitkä korkotukiasetus). Pykälään siirrettäisiin asetuksesta sellaiset säännökset, jotka eivät ole yksityiskohtaisia menettelysäännöksiä. Säännöksiin tehtäisiin myös eräitä selkeyttäviä muutoksia, jotka eivät muuttaisi oikeustilaa nykyisestä.
Pykälän 1 momentiksi siirrettäisiin pitkän korkotukiasetuksen 12 §:n säännös siitä, että korkotukilainaksi voidaan hyväksyä vain euromääräinen laina.
Pykälän 2 momentiksi siirrettäisiin pitkän korkotukiasetuksen 7 §:n 2 momentin säännös korkotukilainan enimmäislaina-ajasta, joka on 45 vuotta. Säännöstä myös selkeytettäisiin täydentämällä siihen, mistä lukien enimmäislaina-aika lasketaan. Korkotukilainan laina-aika olisi enintään 45 vuotta lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien.
Pykälän nykyinen 1 momentti siirrettäisiin sellaisenaan 3 momentiksi ja siihen tehtäisiin vain kielellinen korjaus.
Pykälän 4 momenttiin siirrettäisiin pitkän korkotukiasetuksen 20 §:ssä oleva säännös korkotukilainan kohteen vakuuttamisesta. Säännöstä selkeytettäisiin niin, että siitä kävisi ilmi, kuka kohteen vakuuttamisesta vastaa ja kuinka kauan. Säännöksen mukaan lainansaajan olisi pidettävä kohde riittävästi vakuutettuna lainan korkotukilaina-ajan. Vakuutusta ei kuitenkaan edellytetä, jos kohteen omistaa hyvinvointialue, kunta tai kuntayhtymä. Säännöstä ei ole päivitetty hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen, joten siihen tehtäisiin hyvinvointialueita koskeva lisäys. Vakuuttamisvelvoite perustuu riskiarvioon. Julkisyhteisöiltä ei edellytetä vakuuttamista kunnan verotusoikeuteen sekä hyvinvointialueen valtion rahoitukseen perustuvan vakavaraisuuden johdosta. Kunnan vakavaraisuudesta voi hyötyä myös kunnan omistama vuokrataloyhtiö esimerkiksi takauksen tai pääomituksen kautta, mutta tällaiset ratkaisut ovat yksilöllisiä, ja yhtiö lähtökohtaisesti vastaa itse korkotukilainasta, minkä vuoksi se kohteen omistajana on kuitenkin vakuuttamisvelvoitteen piirissä.
Pykälän 5 momentissa olisi asetuksenantovaltuus. Verrattuna pykälän nykyisessä 2 momentissa olevaan valtuussäännökseen uudessa säännöksessä eriteltäisiin tarkemmin, mistä asioista valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää korkotukilainan nostamisessa ja laina-aikaa koskevissa ilmoituksissa noudatettavista menettelyistä. Pitkän korkotukiasetuksen 14 §:ssä säädetään korkotukilainan nostamisen menettelyistä, 15 §:ssä velkakirjaan otettavista maininnoista sekä 16, 16 a ja 17 §:ssä korkotukilainan laina-aikaan liittyviä rajoituksia koskevista merkinnöistä ja Valtiokonttorille tehtävistä ilmoituksista.
7 §.Korkotuki ja lainanlyhennysohjelma. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, että korkotukilainaksi hyväksytystä lainasta perittävälle korolle maksetaan korkotukea. Momenttiin lisättäisiin, että korkotuen maksamista haetaan Valtiokonttorilta. Momentissa olevaa asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin kattamaan pitkän korkotukiasetuksen asiaa koskevat säännökset. Täydennetyn valtuussäännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin korkotuen määrästä, hakemisesta ja maksuajasta. Pitkän korkotukiasetuksen 8 §:ssä säädetään korkotuen määrästä ja 13 §:ssä hakemisesta ja maksuajasta. Pykälään tehtävät muutokset olisivat teknisiä eivätkä muuttaisi oikeustilaa nykyisestä.
11 b §. Asukasvalintaperusteet ja etusijajärjestykseen asettaminen. Pykälän 3 momentissa oleva säännös kunnan jäsenen etusijasta asukasvalinnassa kumotaan. Momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuina varallisuutena ja tuloina ei oteta huomioon hakijaruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön varallisuutta ja tuloja, ellei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso. Tämä yhtenäistäisi lasten tulojen ja varallisuuden huomioon ottamista vastaavaksi kuin yleisen asumistuen myöntämisessä. Asukasvalinnassa 18-vuotiaaksi katsotaan henkilö, joka täyttää 18 vuotta sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jolloin asuntoa haetaan. Puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoa ja avopuolisoa eli puolisot elävät jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.
11 c §. Asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestyksestä poikkeaminen. Pykälän 1 momentissa säädetään asukasvalintaperusteista poikkeamisen ehdoista. Momenttiin tehtäisiin kielellinen korjaus ja siitä siirrettäisiin etusijalle asetettavien hakijoiden asunnonsaantia koskeva ehto ja asetuksenantovaltuus jäljemmäksi. Muutoin momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan ja hyvinvointialueen toimivallasta antaa lupa käyttää vähäistä määrää asuntoja tilapäisesti muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntoina. Kyseessä olisi säädöstason tarkistaminen, sillä lupatoimivallasta säädetään nykyisin valtioneuvoston asetuksessa asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin (166/2008, asukasvalinta-asetus). Lupatoimivallan jakautuminen vastaisi asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonnasta 11 d §:ssä säädettyä. Luvan antaisi asuntojen sijaintikunta, paitsi jos kyse olisi asunnoista, joiden asumispalveluiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa, jolloin luvan antaisi hyvinvointialue. Luvan antamiseen olisi oltava 1 momentissa tarkoitettu syy eli asuntoja saataisiin käyttää muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntoina terveydellisistä tai sosiaalisista syistä taikka korkotukivuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi. Lupa mahdollistaa sen, että vähäinen määrä asuntoja esimerkiksi varataan käytettäväksi asukasvalintaperusteista poikkeavasti kiireisissä tilanteissa. Hyvinvointialueiden lupatoimivallan osalta on lisäksi huomattava, että se koskee tässä laissa säädettyjä asukasvalintaperusteita. Avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain
(1281/2004)
mukaisista asuntojen käyttöehdoista poikkeamisesta säädetään asianomaisessa laissa erikseen.
Pykälän 3 momenttiin koottaisiin 11 b §:n 2 momentissa säädetystä etusijajärjestyksestä poikkeamisen ehdot nykyisistä 1 ja 2 momentista. Säännökset vastaisivat sisällöltään voimassa olevaa lakia, ja niihin tehtäisiin vain teknisiä muutoksia.
Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asukasvalintaperusteista poikkeamisesta ja 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisestä. Asetuksenantovaltuus vastaisi muutoin nykyisin 1 momentissa olevaa valtuussäännöstä, mutta siihen lisättäisiin selvyyden vuoksi mahdollisuus antaa tarkempia säännöksiä myös kunnan ja hyvinvointialueen antaman tilapäisen poikkeusluvan myöntämisestä ja se korjattaisiin teknisesti vastaamaan nykyistä tapaa kirjoittaa asetuksenantovaltuus.
11 d §. Asukasvalintatehtävät. Pykälässä säädettäisiin sekä asukasvalintatehtävästä että asukasvalinnan valvontatehtävästä. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä, joka olisi aiempaa laajempi.
Pykälän uudessa 1 momentissa säädettäisiin siitä, että asukasvalinnan tekee asunnon omistaja tai omistajan edustaja. Jos asunnon vuokranantaja on muu kuin sen omistaja, asukasvalinnan tekisi vuokranantaja tai vuokranantajan edustaja. Asukasvalintaa valtion tukemiin vuokra-asuntoihin on tehty vakiintuneesti vuokrataloyhteisössä. Joissakin yhteisöissä tehtävää hoitaa esimerkiksi isännöintitoimisto, jolla on parhaat edellytykset valita asukkaat tarkoituksenmukaisella tavalla ja asukasvalintaperusteiden mukaisesti. Omistajan edustajalla tarkoitettaisiin sekä suoraan omistajan palveluksessa olevaa että sitä, jolle asukasvalintatehtävä on osoitettu. Varsinkin erityisryhmille tarkoitetuissa kohteissa asunnot on voitu välivuokrata hyvinvointialueelle tai muulle palveluntuottajalle, jolloin vuokranantaja on muu kuin asunnon omistaja. Asukasvalintatehtävä kuuluisi palveluntuottajalle tai vastaavalle, joka vuokranantajana valitsee vuokralaiset asuntoihin. Samoin tilanteessa, jossa asunnot omistaa kiinteistöyhtiö, joka ei toimi vuokranantajana asukkaille, asukasvalinnan tekisi vuokranantaja. Asukasvalinnan voisi tehdä myös kunta tai hyvinvointialue. Uudella 1 momentilla ei muutettaisi oikeustilaa, eikä sitä, kuka voi tehdä asukasvalinnan, vaan toteutettaisiin perustuslain 124 §:n edellytys julkisen hallintotehtävän antamisesta muun kuin viranomaisen hoidettavaksi lailla tai lain nojalla.
Pykälän nykyiset 1—3 momentti siirtyisivät 2—4 momentiksi ja niitä muutettaisiin seuraavasti.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin aiempaa 1 momenttia vastaavasti siitä, että asukasvalintaa valvoo kunta taikka hyvinvointialue silloin, kun hyvinvointialue vastaa asumispalveluiden järjestämisestä. Hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevista asumispalveluista säädetään sosiaalihuoltolaissa
(1301/2014), vammaispalvelulaissa
(675/2023)
ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa
(519/1977). Lisäksi asumiseen liittyviä hyvinvointialueen järjestämistehtäviä on muun muassa lastensuojelulaissa
(417/2007). Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan kunnan ja hyvinvointialueen olisi tehtävä päätös valvonnan toteuttamistavoista (valvontatapapäätös). Valvonnan toteuttamistavoilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, miten kunta tai hyvinvointialue kokoaa ja ylläpitää tiedot valvottavanaan olevista vuokrataloyhteisöistä ja asunnoista, miten ja milloin vuokrataloyhteisöt toimittavat tiedot asukasvalinnoista valvontaa varten, miten valvontatuloksista ja mahdollisista toimenpide-ehdotuksista raportoidaan valvonnan kohteelle ja kunnan tai hyvinvointialueen sisällä sekä miten havaittuihin epäkohtiin puututaan. Jatkossa tällaista päätöstä edellytettäisiin siis kaikilta kunnilta ja hyvinvointialueilta, joilla on valvottavanaan käyttörajoitusten piirissä olevia valtion tukemia vuokra-asuntoja. Se, kuinka usein ja minkä toimielimen valmistelemana ja ratkaisemana valvontatapapäätös annettaisiin, jäisi kunnan ja hyvinvointialueen määriteltäväksi. Päätös olisi annettava tiedoksi korkotukivuokra-asuntojen omistajille.
Pykälän 3 momentissa säilytettäisiin kielellisesti korjattuna voimassa olevaa lakia vastaava säännös siitä, että asukasvalinnan yleinen ohjaus kuuluu Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin säännökset siitä, miten kunta ja hyvinvointialue toimivat havaitessaan virheen tai laiminlyönnin asukasvalintaperusteiden noudattamisessa. Asiasta ei säädetä voimassa olevassa laissa, joten kunnan ja hyvinvointialueen toimivallan selventäminen on tarpeen. Säännöksillä ei kuitenkaan muutettaisi nykyistä käytäntöä, joka perustuu Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ohjeeseen, eikä lisättäisi toimivaltaa määrätä seuraamuksia. Kunnan tai hyvinvointialueen olisi ohjattava korkotukivuokra-asuntojen omistajaa korjaamaan menettely. Ohjaukseksi voi riittää suullinen tai kirjallinen kehotus, mutta asukasvalintaperusteiden noudattamista voidaan varmistaa esimerkiksi etukäteisellä tai muutoin tavanomaista tarkemmalla valvontatavalla. Tarvittaessa kunnan ja hyvinvointialueen olisi ilmoitettava asiasta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle. Ilmoitus olisi tarpeen esimerkiksi, jos menettelyä ei ohjauksesta huolimatta korjattaisi tai jos kunta tai hyvinvointialue pitäisi virhettä tai laiminlyöntiä vakavana tai muutoin katsoisi tarpeelliseksi saattaa asian keskuksen tietoon. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on toimivalta määrätä asuntojen omistajalle seuraamuksia. Esimerkiksi keskus voi asettaa määräajan, jonka kuluessa menettely on oikaistava ja asettaa sen tehosteeksi uhkasakon.
Pykälän 5 momenttiin siirrettäisiin asetuksenantovaltuus, ja se muutettaisiin koskemaan ympäristöministeriön asetuksen sijaan valtioneuvoston asetusta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnassa ja asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista, joista aiemman valtuussäännöksen mukaan voitiin antaa tarkempia säännöksiä ympäristöministeriön asetuksella. Valtuussäännökseen lisättäisiin mahdollisuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä myös 2 momentissa tarkoitetun valvontatapapäätöksen sisällöstä.
11 e §. Asuntohakemus. Lakiin lisättäisiin uusi 11 e §, jossa säädettäisiin asuntohakemuksesta. Asuntohakemuksesta säädetään nykyisin ympäristöministeriön asetuksella arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakemuslomakkeesta ja sen liitteistä (904/2006). Nykyinen sääntely ei vastaa perustuslain 80 §:n mukaisia edellytyksiä, sillä laista puuttuvat säännökset asunnon hakemisen ja siihen liittyvän henkilötietojen toimittamisen perusteista. Jatkossa asunnon hakemisen perusteista säädettäisiin lailla ja tarkempia säännöksiä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 1 momentin mukaan korkotukivuokra-asuntoa olisi haettava kirjallisesti. Asunhuoneiston vuokraamista koskevaan sopimussuhteeseen liittyviin ilmoituksiin ja muihin toimenpiteisiin sovelletaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 181 §:n 1 momenttia, jonka mukaan kirjallisen muodon vaatimuksen täyttää myös sellainen sähköinen sopimus, ilmoitus ja muu toimenpide, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saatavilla.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asuntohakemuksen vähimmäissisällöstä. Asuntohakemuksessa olisi ensinnäkin ilmoitettava hakijan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot. Muista hakijan kanssa asuntoon muuttavista eli hakijaruokakuntaan kuuluvista henkilöistä olisi ilmoitettava nimet ja henkilötunnukset, jos he täyttävät 18 vuotta sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jolloin asuntoa haetaan, tai jos kyseessä on hakijan puoliso. Hakijaruokakuntaan kuuluvista lapsista ilmoitettaisiin vain nimet ja syntymäajat. Hakijaruokakunnan kokoa ja ikärakennetta koskevat tiedot ovat välttämättömiä asunnontarpeen arvioimiseksi muun muassa haettavan asunnon kannalta sekä hakijoiden välisessä etusijavertailussa. Sellaisen hakijan, joka ei ole Suomen kansalainen, olisi ilmoitettava tieto oleskeluoikeudestaan. Lain 11 §:n mukaan asukkaaksi voidaan valita Suomen kansalainen tai Suomen kansalaiseen rinnastettava henkilö ruokakuntineen. Asuntohakemuksessa olisi ilmoitettava myös hakijan oma käsitys ruokakunnan asunnontarpeesta ja millaista asuntoa haetaan. Tähän sisältyisivät tiedot asunnottomuudesta ja hakuajankohdan asumismuodosta, koska asunnottomuus tai sen uhka eli esimerkiksi häätö tai muu syy muuttaa nykyisestä asunnosta vaikuttavat arvioon asunnontarpeen kiireellisyydestä ja hakijoiden etusijajärjestyksestä. Lisäksi asuntohakemuksessa olisi ilmoitettava tiedot hakijaruokakunnan varallisuudesta ja tuloista. Asukasvalinta-asetuksen mukaan asukasvalinnassa otetaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta huomioon ruokakuntaan kuuluvien yhteenlaskettu varallisuus käyvästä arvostaan. Tuloina otetaan huomioon pysyvät veronalaiset kuukausitulot lukuun ottamatta asumistukea ja yleisestä asumistuesta annetun lain
(938/2014)
15 §:ssä tarkoitettuja tuloja, joista yleisimmät ovat erilaiset sosiaalietuudet.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erityisryhmille tarkoitettuja korkotukivuokra-asuntoja koskevasta lisätarpeesta. Asuntohakemuksessa olisi 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi selvitettävä hakijan kuuluminen siihen erityisryhmään, jonka vuokra-asuntona asuntoa on muun lain tai avustusehtojen mukaan käytettävä. Tällainen käyttörajoitus voi olla voimassa, jos asunnon rakentamis-, hankinta- tai perusparannuskustannuksiin on myönnetty avustuksista erityisryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain mukaista avustusta. Mainitun lain mukaan asuntoa on käytettävä avustusta myönnettäessä nimettyyn erityisryhmään kuuluvien vuokra-asuntona 20 vuoden ajan. Velvoite koskisi myös asuntoja, joihin on myönnetty aiempaa rakentamis-, hankinta- tai perusparannuskustannusten oman pääoman kattamiseksi tarkoitettua avustusta, sillä tällaisissakin asunnoissa voi edelleen olla erityisryhmää koskeva käyttörajoitus voimassa. Avustukset perustuivat vuosina 2000—2004 lakiin eräistä Valtion asuntorahastosta maksettavista avustuksista
(657/2000)
ja sitä aiemmat avustukset vuotuisiin valtioneuvoston päätöksiin ja talousarvioihin. Kuuluminen erityisryhmään olisi selvitettävä esimerkiksi haettaessa opiskelija-asuntoa tai vammaisille henkilöille tarkoitettua asuntoa. Asuntohakemukseen ei kuitenkaan olisi sisällytettävä tietoja henkilön vammasta tai muusta terveydentilasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluasuntoon asukasvalinnan tekee useimmiten hyvinvointialue tai muu palveluntarjoaja, joka käsittelee mainittuja tietoja erikseen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietolaki) nojalla. Jos asukasvalinnan kuitenkin tekee toinen taho, tarvittaessa erityisryhmään kuuluminen voidaan varmistaa esimerkiksi palveluntarjoajan vahvistuksella. Siten ei ole tarpeellista säätää hakijan erityisryhmään kuulumiseen liittyvien terveystietojen sisällyttämisestä asuntohakemukseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta.
Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi. Täydentävästi käsittelyn oikeusperusteena voi olla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, siltä osin kuin hakemuksissa ilmenee henkilötietoja, joiden käsittelystä ei nimenomaisesti säädetä, mutta joihin hakija haluaa vedota esimerkiksi asunnontarpeen kiireellisyyttä perustellakseen. Erityisten henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohta eli käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.
12 §. Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle Lakiin lisättäisiin siitä lailla 470/2018 kumotun 12 §:n tilalle uusi 12 §, jossa säädettäisiin vuokraoikeuden siirrosta.
Pykälän 1 momentti sisältäisi poikkeuksen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain
(481/1995)
45 §:ään, jonka mukaan vuokralainen saa ilman vuokranantajan lupaa siirtää vuokraoikeuden huoneistossa asuvalle puolisolleen, perheeseen kuuluvalle lapselle tai jommankumman puolison vanhemmalle, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa vuokraoikeuden siirtoa. Korkotukivuokra-asunnossa vuokraoikeuden siirto ei olisi enää sallittua ilman vuokranantajan antamaa lupaa. Lupa olisi annettava erikseen, joten vuokraoikeuden siirtoja ei voitaisi sallia kategorisesti esimerkiksi vuokrasopimuksen ehdoissa, vaan lupa olisi tapauskohtainen. Luvan antamisessa vuokranantajan olisi noudatettava, mitä 11—11 c §:ssä säädetään asukkaista, asukasvalinnan tavoitteista, asukasvalintaperusteista ja asukasvalinnasta poikkeamisesta. Vuokraoikeuden siirronsaajan tulisi siten olla 11 §:n mukaisesti Suomen kansalainen tai Suomen kansalaiseen rinnastettava henkilö. Siirronsaajan ruokakunnan olisi täytettävä 11 b §:ssä ja sen nojalla säädetyt edellytykset asunnontarpeesta, varallisuudesta ja tuloista. Poikkeaminen asukasvalintaperusteista olisi mahdollista 11 c §:ssä ja sen nojalla säädetyin edellytyksin. Luvan antaminen vastaisi siis asukasvalintaa, lukuun ottamatta hakijoiden etusijajärjestykseen asettamista, sillä vuokraoikeuden siirtotilanteissa asunnossa on voimassa oleva vuokrasopimus eikä se ole julkisesti haettavana. Muilta osin vuokraoikeuden siirtoa perheenjäsenelle koskevissa asioissa sovellettaisiin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia, jossa muun muassa määritellään, ketä perheenjäsenellä tarkoitetaan. Asukasvalintaperusteiden täyttyminen ei myöskään velvoittaisi hyväksymään vuokraoikeuden siirtoa, vaan vuokranantaja voisi vastustaa sitä asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:n mukaisesti perustellusta syystä.
Vuokraoikeuden siirron yhteydessä käsitellään vastaavia henkilötietoja kuin asuntohakemuksen yhteydessä. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on sama kuin edellä asuntohakemuksen (11 e §) osalta on todettu.
Pykälässä säädettäisiin vain asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:ssä tarkoitetun vuokraoikeuden siirron rajoituksista eikä se vaikuttaisi vuokrasuhteen jatkamiseen, josta säädetään mainitun lain 46 ja 48 §:ssä. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 46 §:ssä turvataan kuolleen vuokralaisen kanssa asunnon yhdessä vuokranneen henkilön tai kuolleen vuokralaisen kanssa yhdessä asuneen perheenjäsenen oikeus jatkaa vuokrasuhdetta. Lain 48 §:ssä säädetään tuomioistuimen toimivallasta avioeron tai yhteiselämän lopettamisen yhteydessä määrätä se puoliso, joka on enemmän asunnon tarpeessa, jatkamaan vuokrasuhdetta. Näiden tilanteiden osalta oikeustila ei muuttuisi nykyisestä.
Asunhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 88 §:n mukaan, mitä vuokraoikeuden jatkamisesta kyseisen lain 45—48 §:ssä säädetään, sovelletaan työsuhdeasunnon vuokrasuhteeseen vain, jos jatkamista haluava myös on työ- tai virkasuhteessa vuokralaisen työnantajaan. Säännös on yleislaista seuraava lisäedellytys, johon ei ole tarpeen erityislaissa erikseen viitata.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vuokraoikeuden siirtoa koskevan luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista.
12 a §. Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön. Lakiin lisättäisiin uusi 12 a §, jossa säädettäisiin vuokra-asunnon luovuttamisesta toisen käyttöön.
Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 17 §:n 1 momentin nojalla vuokralainen saa luovuttaa alivuokrauksena tai muutoin enintään puolet huoneistosta toisen käytettäväksi asumiseen, jollei siitä aiheudu vuokranantajalle huomattavaa haittaa tai häiriötä. Lisäksi vuokralainen saa asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun 18 §:n 1 momentin nojalla ja siinä säädetystä syystä enintään kahdeksi vuodeksi luovuttaa koko asuinhuoneiston toisen käytettäväksi, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa luovutusta. Näistä luovutuksista vuokralaisen on ilmoitettava vuokranantajalle saman lain 17 a §:n ja 18 §:n 2 momentin nojalla. Muu asuinhuoneiston luovuttaminen toisen käyttöön edellyttää vuokranantajan lupaa.
Valtion tukema vuokra-asunto on tarkoitettu turvaamaan siihen valitun hakijan oman asumisen järjestymistä. Vuokralaiselta saa periä tällaisesta asunnosta vain omakustannusperiaatteen mukaisesti määritettyä vuokraa. Tämä koskee myös ali- ja jälleenvuokralaisia, mutta sääntely on vuokralaisen näkökulmasta epäselvä. Lisäksi yleistynyt taloudelliseen hyötyyn tähtäävä majoitustoiminta omassa asunnossa on valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttötarkoituksen vastaista. Pykälässä ehdotetaan säännöksiä, jotka selventäisivät vuokralaisen oikeuksia luovuttaa valtion tukema vuokra-asunto toisen käyttöön ja mahdollistaisivat vuokranantajalle omakustannusvuokran noudattamisen valvonnan nykyistä tehokkaammin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että vuokralainen ei saa luovuttaa korkotukivuokra-asunnon osaa alivuokrauksena toisen käytettäväksi asumiseen ilman vuokranantajan lupaa. Säännöksellä rajoitettaisiin siten asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaista oikeutta luovuttaa enintään puolet huoneistosta alivuokrauksena toisen käytettäväksi asumiseen. Rajoitus koskisi vain kyseisen pykälän mukaista alivuokrausta, ei huoneiston käyttöä yhteisenä asuntona perheenjäsenen kanssa eikä sellaista muuta luovuttamista, josta ei peritä vastiketta. Yli puolet huoneistosta voidaan asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain nojalla nykyisinkin alivuokrata vain vuokranantajan luvalla. Korkotukivuoka-asuntoja luvanvaraisuus koskisi siis jatkossa riippumatta alivuokrattavan osan laajuudesta. Toisin kuin vuokraoikeuden siirron osalta edellä ehdotetaan, alivuokraukseen annettavalta luvalta ei edellytettäisi tapauskohtaisuutta eikä asiassa noudatettaisi asukasvalintaperusteita koskevaa sääntelyä. Vuokranantaja voisi siten sallia alivuokrauksen esimerkiksi vuokrasopimukseen otettavalla ehdolla. Lisäksi momentissa todettaisiin selvyyden vuoksi, että koko asunnon luovutuksesta toisen käytettäväksi asumiseen säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa. Luovutuksella viittaisiin erityisesti mainitun lain 18 §:ään eli tilanteisiin, joissa vuokralainen työnsä, opintojensa, sairauden tai muun vastaavan syyn takia tilapäisesti oleskelee toisella paikkakunnalla tai luovuttamiseen on muu erityinen syy.
Omakustannusvuokraa koskevaa sääntelyä täydennettäisiin ja selvennettäisiin säätämällä pykälän 2 momentissa, että jos vuokralainen alivuokrauksena tai muuten vastikkeellisesti luovuttaa korkotukivuokra-asunnon kokonaan tai osittain toisen käytettäväksi asumiseen, luovutuksensaajalta perittävä vastike ei saa ylittää vuokralaisen asunnosta maksamaa vuokraa ja vuokrasuhteeseen liittyviä käyttökorvauksia. Valtion tukemissa vuokra-asunnoissa esimerkiksi vesimaksu voi sisältyä vuokraan tai olla erillinen käyttökorvaus, joka voi määräytyä esimerkiksi kulutuksen perusteella. Kuitenkin mainituissa luovutuksissa on tavanomaista, että luovutuksensaaja saa käyttää vuokralaisen omistamia kalusteita ja varusteita, mikä ei sisälly vuokralaisen itsensä vuokranantajalle maksamaan vuokraan. Näin ollen kohtuullinen maksu vuokralaisen omaisuuden käyttöoikeudesta olisi lisäksi sallittu. Jotta vuokranantaja voisi tehokkaammin huolehtia omakustannusvuokraperiaatteen noudattamisesta, momentissa säädettäisiin lisäksi vuokralaiselle velvollisuus antaa vuokranantajalle tiedot asunnosta perimästään vastikkeesta. Tiedonantovelvollisuus koskisi siten sekä vuokraa että muuta vastiketta, kuten mahdollista käyttökorvausta ja käyttömaksua. Vuokralaisen olisi annettava tiedot kirjallisesti ja viimeistään kuukautta ennen luovutusta, mikä vastaa asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 18 §:ssä säädetyn huoneiston väliaikaisen luovutuksen ilmoitusmenettelyä. Kuitenkin vuokranantaja voisi tarvittaessa myöhemminkin pyytää tiedot uudelleen sen varmistamiseksi, ettei vastiketta korotettaisi yli pykälässä sallitun.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vuokralaisen kiellosta käyttää korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa rakentamislaissa
(751/2023)
tarkoitettuun lyhytvuokraukseen ja luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön. Vuokralainen ei myöskään saisi luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa ammattimaiselle toimijalle edelleen vuokrattavaksi majoitustoimintaan tai muutoin asumisesta poikkeavaan käyttöön. Momentin säännökset on tarkoitettu selventämään sitä, että lainansaajan lisäksi myöskään vuokralainen ei voi käyttää korkotukivuokra-asuntoa muuten kuin vuokra-asuntona. Lainsäädännön välisten suhteiden selventämiseksi viitattaisiin rakentamislain 59 a §:n 2 momenttiin, jonka mukaan lyhytvuokrausta on kalustetun asunnon vuokralle antaminen yhdenjaksoisesti alle 28 päiväksi korvausta vastaan majoitustarkoituksessa. Myös rakentamislaissa lyhytaikaiseksi katsottua 28 päivää pidempi vuokraaminen tai kalustamattoman asunnon vuokraaminen korvausta vastaan olisi kielletty, jos se olisi tehty majoitustarkoituksessa tai muussa asumisesta poikkeavassa tarkoituksessa. Säännökset eivät estäisi vuokralaista itseään hyödyntämästä osaa asunnosta esimerkiksi ammatinharjoittamisessa, kuten tähänkin asti. Säännöksillä ei myöskään rajoitettaisi 1 momentissa tarkoitettua asunnon käyttöä eikä sosiaali- ja terveydenhuollon intervallityyppistä asumista, josta säädetään 11 §:n 2 momentissa.
12 b §.Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus. Lakiin lisättäisiin uusi 12 b §, jossa säädettäisiin vuokranantajan oikeudesta purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään tai korkotukivuokra-asunto tai sen osa luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin tämän lain säännöksiä. Säännökset täydentäisivät asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 61 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä purkamisperustetta, jonka mukaan vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään taikka huoneisto tai sen osa muutoin luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännöksiä.
Pykälän 1 momentin mukaan vuokranantajalla olisi oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään vastoin 12 §:n säännöksiä.
Pykälän 2 momentin mukaan vuokranantajalla olisi oikeus purkaa vuokrasopimus myös, jos vuokralainen luovuttaisi korkotukivuokra-asunnon tai sen osan toisen käytettäväksi vastoin 12 a §:n säännöksiä. Lisäksi purkuoikeus olisi, jos vuokralainen ei noudattaisi 12 a §:n säännöksiä asunnosta perittävästä vastikkeesta tai sen ilmoittamisvelvollisuudesta. Koska vuokra-asunnon luovuttamista toisen käyttöön koskevia säännöksiä saatetaan rikkoa erehdyksessä ja lainvastainen menettely tai laiminlyönti voi olla oikaistavissa, momentissa säädettäisiin, että vuokralaisen menetellessä vastoin 12 a §:n säännöksiä vuokranantajan olisi kuitenkin annettava vuokralaiselle ensin kirjallinen varoitus. Varoituksesta säädettäisiin vastaavasti kuin asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa. Näin ollen, jos vuokralainen varoituksen johdosta viivytyksettä täyttäisi velvollisuutensa tai oikaisu muutoin tapahtuisi, vuokranantajalla ei olisi oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen. Lisäksi varoitusta ei kuitenkaan tarvitsisi antaa, jos purkamisperusteen aiheuttanut vuokralaisen menettely olisi toistunut ja vuokralaiselle olisi jo aikaisemmin saman menettelyn johdosta annettu varoitus taikka vuokralainen olisi menetellyt erittäin moitittavalla tavalla.
Pykälän 3 momentin mukaan purkamiseen sovelletaan muutoin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia. Esimerkiksi oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen ei olisi, jos purkamisperusteen aiheuttaneella menettelyllä olisi vähäinen merkitys. Vuokranantaja voisi kuitenkin tällöin harkita vuokrasopimuksen irtisanomista. Myös varoituksen tiedoksi antamiseen sovellettaisiin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia.
29 §. Tarkemmat säännökset valtion vastuusta.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että takauskorvausta haetaan Valtiokonttorilta. Takauskorvauksen viivästyskorkoa koskevaan säännökseen lisättäisiin tieto siitä, mistä lukien takauskorvaukseen sisällytettävä viivästyskorko muuttuu. Takauskorvaukseen voitaisiin takauskorvauksen edellytysten täyttymisestä lukien sisällyttää viivästyskorkoa enintään korkolain
(633/1982)
4 §:n 1 momentin mukaisesti siihen asti, että lainanmyöntäjä saa suorituksen saamisistaan. Näin ollen valtio maksaa luottosopimuksen mukaista viivästyskorkoa siihen päivään, jolloin takauskorvauksen hakemisen edellytykset täyttyvät, kuten voimassa olevan säännöksen esitöissä todetaan, ja sen jälkeen enintään viivästyskorkolain mukaista viivästyskorkoa. Pykälän muutokset olisivat selkeyttäviä eivätkä muuttaisi oikeustilaa.
33 §. Tietojensaanti. Pykälään koottaisiin valvontaan liittyvää tietojensaantia koskevat säännökset voimassa olevasta 33 ja 34 §:stä ja pykälän otsikko muutettaisiin koskemaan vain tietojensaantia.
Pykälän 1 momentissa säädetään Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin, kunnan ja hyvinvointialueen oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada tietoja lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä valvontaa varten. Tietojensaantioikeus muutettaisiin vastaamaan perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin, kunnan ja hyvinvointialueen tietojensaantioikeus rajattaisiin lain noudattamisen valvontaa varten välttämättömiin tietoihin. Koska säännöksessä ei ole mahdollista tyhjentävästi luetella tarpeellisia tietosisältöjä, on perusteltua, että oikeus kattaa vain välttämättömät tiedot. Lisäksi säännökseen tehtäisiin teknisiä ja kielellisiä tarkistuksia, joilla ei ole vaikutusta sen soveltamiseen tai valvontaan liittyviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Momentissa säädettäisiin myös erikseen kunnan ja hyvinvointialueen sekä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen oikeudesta salassapitosäännösten estämättä saada ehdotetussa 11 d §:n 1 momentissa tarkoitetulta asukasvalinnan tekijältä asukkaiden valintaperusteiden noudattamisen valvontaa varten välttämättömät hakijoita koskevat 11 e §:ssä tarkoitetut tiedot ja asukasvalintoja koskevat tiedot. Valvontaviranomaisten oikeus saada henkilötietoja koskisi siten samoja tietoja, joita lain mukaan asukasvalinnassa voitaisiin käsitellä. Vaikka asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonta on kohteesta riippuen kunnan tai hyvinvointialueen tehtävä, vastaava tietojensaantioikeus säädettäisiin myös Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle, jolla on toimivaltuudet tarvittaessa määrätä seuraamuksia lain vastaisen menettelyn johdosta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin edelleenkin siitä, että Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ja Valtiokonttori voivat antaa määräyksiä valvottavan taloudellista asemaa koskevista tiedoista ja tietojen toimittamistavasta. Valtuus on itsenäinen kummallekin viranomaiselle erikseen, sillä niiden suorittama valvonta voi kohdentua eri seikkoihin. Säännöstä muutettaisiin siten, että määräykset voisivat kohdistua valvontaa varten välttämättömiin tietoihin, koska viranomaisen määräyksillä ei voitaisi laajentaa tiedonsaantioikeutta 1 momentissa säädetystä. Lisäksi voimassa olevan lain mukaan määräykset koskevat valvottavan taloudellista asemaa koskevia tietoja ja tämä tarkennettaisiin niin, että valvottavalla tarkoitetaan lainansaajaa ja muuta 25 tai 27 a §;ssä tarkoitettua yhteisöä. Viittaus 25 ja 27 a §:ään on tarpeen, koska valvottavat valtion tuen ehdot koskevat myös toimimista konsernirakenteessa. Määräystenantovaltuudet koskisivat siis edelleenkin taloudellisia tietoja eivätkä liity esimerkiksi asukasvalinnan valvontaan. Määräystenantovaltuus on tarpeellinen johtuen tietojen teknisluonteisuudesta, suuresta määrästä ja siitä, että tietoja toimittavat useat lainansaajat ja lainanmyöntäjät, joilla on keskenään erilaiset tietojärjestelmät. Määräyksellä voidaan antaa tarkempia ohjeita siitä, mitä tietoja valvonnassa on toimitettava sekä tietojen toimittamistavasta ja -muodosta (tietuekuvaus). Jos tiedot toimitettaisiin ainoastaan niiden sisältöä koskevan lain säännöksen mukaisesti vaihtelevissa muodoissa, niiden tehokas käsittely olisi käytännössä mahdotonta. Lisäksi virheiden todennäköisyys kasvaisi. Momenttiin siirrettäisiin nykyisestä 1 momentista myös säännös siitä, miten lainanmyöntäjän on toimitettava lainaa koskevat tiedot Valtiokonttorille. Säännös korjattaisiin teknisesti vastaamaan nykyistä sääntelytapaa.
Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, johon siirrettäisiin 34 §:n 1 momentista säännös Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ja Valtiokonttorin oikeudesta salassapitosäännösten ja muiden tietojensaantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä saada viranomaiselta tässä laissa säädettyä valvontaa varten välttämättömät tiedot lainansaajasta ja muusta 25 tai 27 a §:ssä tarkoitetusta yhteisöstä. Säännöksestä poistettaisiin oikeus saada tietoja muulta julkista tehtävää hoitavalta, sillä se laajentaa tietojensaantioikeuden välttämättömyyskriteeristä huolimatta tarpeettoman laajaksi. Säännöksessä lueteltaisiin viranomaiset, joilta tietoja olisi oikeus saada. Nämä olisivat mainittujen viranomaisten itsensä lisäksi Digi- ja väestötietovirasto, hyvinvointialue, Kansaneläkelaitos, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, kunta, Lupa- ja valvontavirasto, Maanmittauslaitos, Patentti- ja rekisterihallitus, poliisiviranomainen, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus, ulosottoviranomainen, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja veroviranomainen. Myös säännös, jonka mukaan tietoja saa hakea teknisen rajapinnan avulla ilman sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuudesta on säädetty, poistettaisiin. Tietojen saamiseen muilta viranomaisilta sovelletaan yleislakina lakia julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019, tiedonhallintalaki), jonka 22 ja 23 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta teknisen rajapinnan avulla viranomaisten välillä ja katseluyhteyden avaamisesta viranomaiselle. Ainoastaan tietojen saantioikeudesta on tarpeen säätää erityislaissa. Pääasiassa tietoja pyydetään lainansaajayhteisöistä ja niiden taloudellisesta tilanteesta. Viranomaisilta pyydettäviä tietoja koskee, mitä jäljempänä on todettu Varken ja Valtiokonttorin tietotarpeista, niiden salassapitoperusteista ja käsittelyn oikeusperusteesta.
Pykälässä tarkoitettu Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varke) valvonta voi kohdistua valtion tuen käyttöön, kohteen toteutuneeseen hankinta-arvoon, yleishyödyllisyyssäännösten sekä kohdekohtaisten käyttö- ja luovutusrajoitusten noudattamiseen. Käyttö- ja luovutusrajoitukset koskevat asuntojen pitämistä vuokrakäytössä, asukasvalintaa, vuokrien määräytymistä omakustannusperiaatteella ja jälkilaskelman laatimista sekä vuokra-asuntojen ja niitä omistavan yhtiön osakkeiden luovutusta. Pyydettävien tietojen laajuus riippuu valvonnan aiheesta ja valvonnan yhteydessä tehtävästä tarkastuksesta. Yleishyödyllisyysvalvonnassaan Varke tarvitsee esimerkiksi konsernikaavion, omistettujen kiinteistöjen erittelyn ryhmittäin ja niiden käyttöasteen, yhteisön tilikohtaisen tuloslaskelman, jälkilaskelman, yhteisön soveltavat tasausperiaatteet ja vuokranmäärityslaskelmat ja ensivuokralaisten kanssa tehdyt tilavuokrasopimukset. Lisäksi Varke kerää vuositiedot yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnasta. Vuositietojen lisätiedot-lomakkeella kysytään muun muassa yhteisötason jälkilaskelman osoittamasta omakustannusvuokrien tai käyttövastikkeiden kumulatiivisesta yli- tai alijäämästä sekä tilikausittain varautumisena kerätyistä varoista, yritysjärjestelyistä, toimialan muuttamisesta, yhteisön osakkeiden myynnistä tilikauden aikana, sijoituksista, veloista konserniyhteisöille, lainasaamisista muilta yhteisöiltä ja annetuista vakuuksista muiden puolesta. Asuntojen käyttöä koskevassa valvonnassaan Varke tarvitsee esimerkiksi huoneistoluettelon ja asukkaiden vuokrasopimukset. Hankinta-arvon tarkastuksessa Varke tarvitsee esimerkiksi kohteen omistajan ja rakennuttajan kirjanpitojärjestelmistä kohteen kustannuspaikkakohtaiset pääkirjat ja kopiot kohteen rakennusaikaisista korkolasku-, kiinteistövero-, ja tontinvuokratositteista.
Pykälässä tarkoitettu Valtiokonttorin valvonta kohdistuu siihen, että lainanmyöntäjä täyttää velvollisuutensa. Näitä ovat esimerkiksi lainasta ja vakuudesta huolehtiminen, maksuviivästyksistä ilmoittaminen ja valtion edun valvominen vakuuden rahaksimuutossa. Valtiokonttori voi siten tarvita lainanmyöntäjältä näitä asioita koskevia tietoja. Valtiokonttorin tehtäviin kuuluu myös korkotuen lakkauttaminen, ja sen tulee saada tietoa lainansaajalta esimerkiksi siitä, onko lainavaroja käytetty muuhun kuin laissa säädettyyn tarkoitukseen tai osakkeita luovutettu taholle, joille niitä ei voi lain mukaan luovuttaa. Valtiokonttori voi näin ollen tarvita lainansaajalta vastaavia edellä listattuja tietoja, kuin mitä Varke tarvitsee valvonnassaan.
Varken ja Valtiokonttorin valvonnassa tarvittavien salassa pidettävien tietojen osalta salassapidon peruste on yleisimmin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 17 tai 20 kohdassa tarkoitettu liikesalaisuus, 3 kohdassa tarkoitettu rikosasian käsittely tai 19 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntiin valmistautuminen. Siltä osin kuin on tarpeen käsitellä esimerkiksi lainansaajaa edustavien henkilöiden henkilötietoja, käsittelyn oikeusperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
Pykälässä tarkoitettu kunnan ja hyvinvointialueen valvonta kohdistuu pääasiassa asukasvalintaperusteiden noudattamiseen. Valvonta voi kuitenkin kohdistua esimerkiksi omakustannusvuokran noudattamiseen jälleenvuokrauksessa. Asukasvalintaperusteiden noudattamisen yleisluonteisessa valvonnassa kunnan ja hyvinvointialueen saamat tiedot asunnoista ja valittujen ruokakuntien asunnontarpeesta, tuloista ja varallisuudesta voivat olla anonymisoituja. Tiedot voivat koskea sekä valittuja hakijoita että etusijajärjestyksen noudattamisen valvomiseksi muitakin hakijoita. Etukäteisvalvontaa sekä yksittäisiä tarkastuksia varten kunnalla ja hyvinvointialueella on välttämätöntä olla oikeus tarkistaa myös henkilöllisyydet, asuntohakemusten liitteet ja asuntojen osoitteet. Tiedot voivat olla salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 23 kohdan (henkilöiden vuositulot tai kokonaisvarallisuus),), 24 kohdan (ulkomaalaisen maassa oleskeluoikeus), 25 kohdan (henkilön sosiaalihuollon tai työhallinnon asiakkuus, terveydentila tai vammaisuus, seksuaalinen käyttäytyminen ja suuntautuminen) tai 32 kohdan (perhe-elämä) nojalla. Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi.
34 §.Tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin valvontaan liittyvästä tarkastusoikeudesta ja pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä. Tarkastuksia koskevat säännökset koottaisiin 34 §:ään, kun voimassa olevassa laissa ne ovat lomittain tietojensaantia koskevien säännösten kanssa ja osin puutteelliset.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pääsäännöstä, jonka mukaan Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin, kunnan ja hyvinvointialueen valvontatoimintaan liittyvät tarkastukset kohdistuvat lainansaajan, lainanmyöntäjän ja 11 d §:n 1 momentissa tarkoitetun asukasvalinnan tekijän hallussa oleviin asiakirjoihin, muihin tallenteisiin ja tietojärjestelmiin. Myös voimassa olevan lain mukaan valvovilla viranomaisilla on oikeus tarkastaa asiakirjoja ja muita tallenteita. Tähän lisättäisiin tietojärjestelmät, koska erillisten fyysisten ja sähköisten asiakirjojen ja tallenteiden läpikäymisen ohella tarkastus voidaan järjestää myös niin, että valvovalla viranomaisella on pääsy valvottavan tietojärjestelmään.
Pykälän 2 momentissa olisi uusi säännös Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen oikeudesta suorittaa tarkastuksia lainansaajan tiloissa. Asiaa koskeva säännös puuttuu voimassa olevasta laista. Korkotukilainan hyväksymisen edellytyksenä on muun ohella, että tuettavat asunnot ovat asuttavuudeltaan tarkoituksenmukaisia ja asuinympäristöltään toimivia ja että Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus on hyväksynyt kohteen rakennussuunnitelmat ja -kustannukset tai perusparannussuunnitelmat ja -kustannukset. Asuntoa, jonka rakentamista, hankkimista tai perusparantamista varten korkotukilaina on myönnetty, on käytettävä vuokra-asuntona. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella olisi oikeus toimittaa tarkastus korkotukilainalla lainoitetun kohteen tiloissa sen varmistamiseksi, että lainavaroja ja kohdetta käytetään tämän lain ja korkotukilainan hyväksymispäätöksen mukaisesti. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa tarkastus saataisiin kuitenkin toimittaa vain, jos se olisi välttämätöntä asumisen, henkilöiden terveyden tai terveellisen ympäristön turvaamista koskevien seikkojen tai rikoslain
(39/1889)
29 luvun 5—7, 7 a tai 8 §:ssä tarkoitettua rikosta, eli avustuspetosrikosta tai avustuksen väärinkäyttörikosta, koskevan epäilyn selvittämiseksi. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuilla tiloilla tarkoitetaan asuntojen lisäksi asukkaiden yhteisessä käytössä olevia tiloja, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asumisyksikön oleskelutiloja tai kerrostalon porraskäytävää. Momentissa säädettäisiin myös, että tarkastukseen sovelletaan muutoin hallintolain 39 §:ää, jossa säädetään tarkastuksesta ilmoittamisesta, asianosaisen oikeudesta olla läsnä ja saada tietoja tarkastuksen aikana sekä tarkastuskertomuksen laatimisesta.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ja Valtiokonttorin oikeudesta valtuuttaa toinen viranomainen tai ulkopuolinen asiantuntija tekemään tarkastuksia sekä pyytää ulkopuolinen asiantuntija avustamaan tarkastuksessa. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia, mutta siihen tehtäisiin pykälärakenteen muuttamisesta johtuva tekninen korjaus. Lisäksi viittaus valtionavustuslakiin täsmennettäisiin koskemaan 16 §:n 4 ja 5 momenttia, joissa säädetään ulkopuoliseen asiantuntijaan sovellettavista hallinnon yleislaeista ja rikosoikeudellisesta virkavastuusta. Viittauksesta poistettaisiin erillinen maininta tilintarkastajasta, sillä säännökset muutoinkin koskevat ulkopuolista asiantuntijaa, joka kattaa myös ulkopuolisen tilintarkastajan.
Ulkopuolisen asiantuntijan valtuuttaminen tai käyttö avustajana voi liittyä erityisen asiantuntemuksen tarpeeseen taikka laajan tai kiireisen tarkastuksen tarpeeseen. Kyseessä voi olla esimerkiksi erityistilintarkastus tai muu taloudellinen analyysi. Erityinen asiantuntemus voi liittyä esimerkiksi yritysten arvonmäärityksiin tai toiminnan tulevien tulovirtojen arviointiin. Taloudellisen asiantuntemuksen lisäksi tarvittava asiantuntemus voi olla esimerkiksi oikeudellista tai teknistä, minkä vuoksi säännös koskee ulkopuolista asiantuntijaa, ja on siten laajempi kuin valtionavustuslain 16 §:n 2 momentin yleissäännös, jonka nojalla valtionapuviranomainen voi valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Toisen viranomaisen valtuuttaminen suorittamaan tarkastuksia on toistaiseksi vähemmän käytetty menettely. Esimerkiksi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus voisi valtuuttaa Valtiokonttorin tai Valtiokonttori Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen suorittamaan tarkastuksen tilanteessa, jossa molempien valvonnan kohteena olevat seikat olisivat tarkastettavissa yhdellä tarkastuksella.
37 §. Korkotuen lakkauttaminen. Pykälän 2 momentissa säädetään Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen toimivallasta lakkauttaa korkotuen maksaminen ja velvoittaa lainansaaja kokonaan tai osittain suorittamaan takaisin sen korkotuen, jonka valtio on lainasta jo maksanut. Lainkohdan mukaan seuraamus on mahdollinen muun muassa, jos lainansaaja on käyttänyt vuokra-asuntoa vastoin 11 §:ssä säädettyä eikä laiminlyönti ole vähäinen. Lainkohtaan ei ole lisätty viittauksia asukasvalintaperusteita koskeviin säännöksiin 11 a —11 c §:ssä silloin, kun asianomaiset säännökset siirrettiin asetustasolta lakiin (Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta 717/2006). Näin ollen korkotuen lakkauttamista koskeva toimivalta ei ulotu asukasvalintaperusteiden laiminlyöntiin. Korkotuen lakkauttaminen seuraamuksena asukasvalintaperusteiden laiminlyönnistä olisi harvinainen, sillä tämänkaltainen laiminlyönti on tavanomaisesti korjattavissa kevyemmillä toimenpiteillä. Kuitenkin momenttiin lisättäisiin viittaus asukasvalintaperusteita koskeviin säännöksiin, jotta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen toimivalta olisi riittävä mahdollisissa vakavissa väärinkäytöksissä. Lisäksi sääntely olisi tällöin yhtenäinen lyhyen korkotukilain kanssa, jonka säännösten mukaan korkotuen lakkauttaminen voi koskea myös asukasvalintaperusteiden vastaista menettelyä. Momenttiin tehtäisiin samalla tekninen korjaus.
40 §. Tarkemmat säännökset. Pykälä tarkempien säännösten antamisesta tämä lain täytäntöönpanosta kumotaan.
41 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentissa on oikaisuvaatimusta ja muutoksenhakua koskevat viittaussäännökset hallintolakiin ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Momenttiin lisättäisiin tästä poikkeava viittaussäännös, jonka mukaan oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta kunnan valvontatapapäätökseen säädetään kuntalaissa (410/2015) ja hyvinvointialueen valvontatapapäätökseen hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021). Näin muutoksenhaku valvontatapapäätöksistä ei muuttuisi nykyisestä käytännöstä.
7.2Laki aravarajoituslain muuttamisesta
4 b §. Asukasvalintaperusteet ja etusijajärjestykseen asettaminen. Pykälän 3 momentissa oleva säännös kunnan jäsenen etusijasta asukasvalinnassa kumotaan. Momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuina varallisuutena ja tuloina ei oteta huomioon hakijaruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön varallisuutta ja tuloja, ellei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso, samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 11 b §:n 3 momentissa (Asukasvalintaperusteet ja etusijajärjestykseen asettaminen, kohta 7.1).
4 c §. Asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestyksestä poikkeaminen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kunnan ja hyvinvointialueen toimivallasta antaa lupa käyttää vähäistä määrää asuntoja tilapäisesti muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntoina ja pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin rakenteelliset ja tekniset muutokset samalla tavalla kuin edellä pitkän korkotukilain 11 d §:ssä. (Asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestyksestä poikkeaminen, kohta 7.1).
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asukasvalintaperusteista poikkeamisesta ja 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisestä. Asetuksenantovaltuus vastaisi muutoin nykyisin 1 momentissa olevaa valtuussäännöstä, mutta siihen lisättäisiin selvyyden vuoksi mahdollisuus antaa tarkempia säännöksiä myös kunnan ja hyvinvointialueen antaman tilapäisen poikkeusluvan myöntämisestä, ja se korjattaisiin teknisesti vastaamaan nykyistä tapaa kirjoittaa asetuksenantovaltuus.
4 d §. Asukasvalintatehtävät. Pykälän otsikko muutettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi asukasvalintatehtävää koskeva 1 momentti samalla tavalla kuin edellä pitkän korkotukilain 11 d §:ään (Asukasvalintatehtävät, kohta 7.1).
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asukasvalinnan valvonnasta samalla tavalla kuin voimassa olevassa laissa sekä lisättäisiin säännökset valvontatapapäätöksestä samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 11 d §:n 2 momentissa. Momentista poistettaisiin virke, jonka mukaan kunnalla ja hyvinvointialueella on oikeus vaatia valvonnan suorittamiseksi tarvittavat tiedot lainansaajalta. Tietojensaannista säädettäisiin 23 §:ssä.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin asukasvalinnan yleisestä ohjauksesta. Säännös vastaisi voimassa olevan 2 momentin säännöstä, joka erotettaisiin selkeyden vuoksi omaksi momentikseen.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin kunnan ja hyvinvointialueen menettelystä, jos ne havaitsevat virheen tai laiminlyönnin asukasvalintaperusteiden noudattamisessa. Säännös vastaisi ehdotettua pitkän korkotukilain 11 d §:n 4 momenttia.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnassa ja asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista, joista aiemman, pykälän 2 momentissa olleen valtuussäännöksen mukaan voitiin antaa tarkempia säännöksiä ympäristöministeriön asetuksella. Valtuussäännökseen lisättäisiin mahdollisuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä myös 2 momentissa tarkoitetun valvontatapapäätöksen sisällöstä.
4 e §. Asuntohakemus. Lakiin lisättäisiin uusi 4 e §, jonka 1 ja 2 momentissa säädettäisiin asuntohakemuksen tekemisestä kirjallisesti ja asuntohakemuksen vähimmäissisällöstä samalla tavalla kuin pitkän korkotukilain ehdotetussa 11 e §:ssä (Asuntohakemus, kohta 7.1).
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erityisryhmäasuntoja koskevasta erityisestä sisältövaatimuksesta muutoin samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 11 e §:n 3 momentissa, mutta muun lain tai avustusehtojen mukaisen erityisryhmän lisäksi siinä viitattaisiin lainaehtojen mukaiseen erityisryhmään, sillä erityisryhmää koskevia käyttöehtoja on asetettu myös eräissä valtion myöntämissä aravalainoissa.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin valtuus antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta.
5 §.Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle. Lakiin lisättäisiin siitä lailla 471/2018 kumotun 5 §:n tilalle uusi 5 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:n mukaiseen vuokraoikeuden siirtoon samalla tavalla kuin edellä pitkän korkotukilain 12 §:ssä (Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle, kohta 7.1). Vuokraoikeuden siirtoa koskevan luvan antamisessa sovellettavien edellytysten osalta viitattaisiin aravarajoituslain 4 ja 4 a—4 c §:ään, jotka sisällöllisesti vastaavat pitkän korkotukilain 11 ja 11 a—11 c §:ää.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä luvan myöntämisessä noudatettavista menettelytavoista.
5 a §. Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön. Lakiin lisättäisiin uusi 5 a §, jossa säädettäisiin vuokra-asunnon luovuttamisesta toisen käyttöön. Pykälässä säädettäisiin aravavuokra-asunnon osalta samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 12 a §:ssä korkotukivuokra-asunnon osalta alivuokrauksen luvanvaraisuudesta, vuokralaisen velvollisuudesta noudattaa omakustannusvuokraperiaatetta ja antaa vuokranantajalle tiedot asunnosta perimästään vastikkeesta luovutustilanteissa sekä vuokralaisten kiellosta käyttää tai luovuttaa aravavuokra-asuntoa lyhytvuokraukseen tai muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön (Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön, kohta 7.1).
5 b §.Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus. Lakiin lisättäisiin uusi 5 b §, jossa säädettäisiin vuokranantajan oikeudesta purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään vastoin 5 §:n säännöksiä tai jos aravavuokra-asunto tain sen osa luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin 5 a §:n säännöksiä. Sääntely vastaisi ehdotettua pitkän korkotukilain 12 b §:ää (Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus, kohta 7.1).
21 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin oikaisuvaatimusta ja muutoksenhakua koskevaan säännökseen lisättäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin ja kunnan lisäksi hyvinvointialue sekä momenttiin säännös valvontatapapäätösten oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta. Näin säännökset vastaisivat ehdotettua pitkän korkotukilain 41 §:n 1 momenttia (Muutoksenhaku, kohta 7.1).
23 §. Valvonta ja tietojensaanti. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan sen sisältöä. Pykälän valvontaa ja ohjausta koskevaan 1 momenttiin lisättäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin ja kunnan lisäksi hyvinvointialue. Näin säännös vastaisi pitkän korkotukilain säännöksiä viranomaisten valvontatehtävistä. Tietojensaantia koskevat säännökset siirrettäisiin 2—4 momenttiin.
Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisten tietojensaantioikeuksista ja määräystenantovaltuudesta vastaavasti kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 33 §:ssä (Tietojensaanti, kohta 7.1). Korkotukilaeista poiketen tietojensaantioikeus ei kuitenkaan koskisi lainanmyöntäjältä saatavia tietoja, koska aravalainoissa lainanmyöntäjä on valtio.
23 a §. Tarkastusoikeus.
Lakiin lisättäisiin uusi 23 a §, jossa säädettäisiin valvontaviranomaisten tarkastusoikeudesta ja oikeudesta ulkopuolisen asiantuntijan käyttämiseen samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 34 §:ssä (Tarkastusoikeus, kohta 7.1). Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen oikeudesta toimittaa tarkastus aravalainoitetun kohteen tiloissa säädettäisiin myös vastaavasti kuin korkotukilainalla lainoitettujen kohteiden tilojen tarkastuksista. Aravalainojen myöntämisessä on aravalain
(1189/1993)
nojalla sovellettu vastaavia edellytyksiä asuntojen tarkoituksenmukaisesta asuttavuudesta ja asuinympäristön toimivuudesta sekä kohteen rakennussuunnitelmien ja kustannusten hyväksymisestä. Asuntojen käyttörajoituksista säädetään aravarajoituslaissa.
25 §. Tarkemmat säännökset. Pykälä tarkempien säännösten antamisesta tämä lain täytäntöönpanosta kumotaan.
7.3Laki vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain muuttamisesta
4 §. Korkotukilainaksi hyväksymisen yleiset edellytykset. Korkotukilainaksi hyväksymisen yleisiä edellytyksiä koskevaan 4 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen velvollisuudesta arvioida korkotukilainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä. Tällä tarkoitetaan hakemuskohtaisesti tehtävää, muun muassa tilinpäätöstietoihin ja muiden viranomaisten rekisteritietoihin pohjautuvaa arviota yhteisön luottokelpoisuudesta ja edellytyksistä lainan maksuohjelman mukaiseen takaisinmaksamiseen. Muutoksen tarkoitus olisi säätää lain tasolla velvollisuudesta, joka ilmenee nyt vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (603/2016, lyhyt korkotukiasetus) 2 §:stä. Säännös myös täydentäisi 5 §:ää, jossa säädetään korkotukilainan saajista. Muutoksella tarkistettaisiin yleisten edellytysten säädöstasoa. Vastaava muutos on tehty aiemmin pitkän korkotukilain 4 §:ään.
Uuden 3 momentin lisäämisen seurauksena nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät 4 ja 5 momentiksi.
Pykälän 6 momentiksi lisättäisiin asetuksenantovaltuus, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä korkotukilainaksi hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavista menettelyistä. Lyhyen korkotukiasetuksen 2 §:ssä on korkotukilainaksi hyväksymisen yleisiä edellytyksiä tarkentavia säännöksiä, mutta valtuudesta niiden antamiseen ei ole säädetty.
11 §. Asukasvalintaperusteet. Pykälän 2 momentissa oleva säännös asuntojen ilmoittamisesta julkisesti haettavaksi siirrettäisiin 11 a §:ään. Momenttiin lisättäisiin säännös siitä, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuina tuloina ei oteta huomioon hakijaruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön tuloja, ellei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso. Säännös vastaisi ehdotettua pitkän korkotukilain 11 b §:n 3 momenttia (Asukasvalintaperusteet ja etusijajärjestykseen asettaminen, kohta 7.1) sillä erotuksella, että lyhyessä korkotukilaissa varallisuutta ei oteta huomioon asukasvalintaperusteena.
11 a §. Asukasvalintatehtävä. Pykälässä säädettäisiin asukasvalintatehtävästä. Siihen liittyvää virkavastuuta ja vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat säännökset siirrettäisiin jäljemmäksi. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan muuttunutta sisältöä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että korkotukivuokra-asunnon asukasvalinnan tekee asunnon omistaja, vuokranantaja tai kunta. Säännökset vastaisivat pitkän korkotukilain 11 d §:n 1 momenttia (Asukasvalintatehtävät, kohta 7.1) sillä erotuksella, että lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettuun asuntoon ei asukkaita valitsisi hyvinvointialue.
Pykälän 2 momenttiin siirrettäisiin 11 §:n 2 momentista säännös asuntojen ilmoittamisesta julkisesti haettavaksi.
11 b §.Virkavastuu ja vahingonkorvaus virheellisestä menettelystä. Aiemmin 11 a §:ssä olleet säännökset asukasvalintaa koskevasta virkavastuusta ja vahingonkorvauksesta siirtyisivät uuteen 11 b §:ään. Säännökset vastaisivat voimassa olevaa lakia.
11 c §. Asuntohakemus. Lakiin lisättäisiin uusi 11 c §, jonka 1 ja 2 momentissa säädettäisiin asuntohakemuksen tekemisestä kirjallisesti ja asuntohakemuksen vähimmäissisällöstä vastaavasti kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 11 e §:ssä (Asuntohakemus, kohta 7.1). Lyhyessä korkotukilaissa asunnontarve ja varallisuus eivät kuitenkaan ole asukasvalintaperusteita, joten niistä ei säädettäisi. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta.
11 d §.Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle. Lakiin lisättäisiin uusi 11 d §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:n mukaiseen vuokraoikeuden siirtoon samalla tavalla kuin pitkän korkotukilain 12 §:ssä (Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle, kohta 7.1). Vuokraoikeuden siirtoa koskevan luvan antamisessa sovellettavien edellytysten osalta viitattaisiin lyhyen korkotukilain 10 ja 11 §:ään. Pitkästä korkotukilaista ja aravarajoituslaista poiketen asukasvalinnassa otetaan huomioon vain ruokakunnan tulot, joten myös luvan antamisessa vuokraoikeuden siirtoon otettaisiin huomioon siirronsaajan ruokakunnan tulot 11 §:ssä ja sen nojalla säädetyn mukaisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista.
11 e §. Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön. Lakiin lisättäisiin uusi 11 e §, jossa säädettäisiin vuokra-asunnon luovuttamisesta toisen käyttöön. Pykälässä säädettäisiin samalla tavalla kuin pitkän korkotukilain 12 a §:ssä alivuokrauksen luvanvaraisuudesta, vuokralaisen velvollisuudesta noudattaa omakustannusvuokraperiaatetta ja antaa vuokranantajalle tiedot korkotukivuokra-asunnosta perimästään vastikkeesta luovutustilanteissa sekä kiellosta käyttää tai luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa lyhytvuokraukseen tai muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön (Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön, kohta 7.1).
11 f §.Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus. Lakiin lisättäisiin uusi 11 f §, jossa säädettäisiin vuokranantajan oikeudesta purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään vastoin 11 d §:n säännöksiä tai jos korkotukivuokra-asunto tain sen osa luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin 11 e §:n säännöksiä. Sääntely vastaisi ehdotettua pitkän korkotukilain 12 b §:ää (Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus, kohta 7.1).
20 §. Valtion vastuu. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin takauskorvauksen hakemista ja siihen sisällytettävää viivästyskorkoa koskevat täydennykset samalla tavalla kuin pitkän korkotukilain 29 §:ssä (Tarkemmat säännökset valtion vastuusta, kohta 7.1).
24 §.Valvonta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin ja kunnan oikeudesta ohjata ja valvoa lain noudattamista. Säännös vastaisi voimassa olevaa 1 momenttia.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tehtävistä valvoa 13 ja 14 §:n noudattamista ja ohjata kuntia ja lainansaajia. Säännökset vastaisivat voimassa olevaa 2 momenttia.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa 3 momenttia vastaavasti siitä, että kunta valvoo asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Momenttiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan kunnan olisi tehtävä päätös valvonnan toteuttamistavoista (valvontatapapäätös) sekä kunnan menettelystä, jos asukasvalintaperusteiden noudattamisessa havaitaan virheitä tai laiminlyöntejä. Säännökset vastaisivat ehdotettuja pitkän korkotukilain 11 d §:n 2 ja 4 momentin lisäyksiä (Asukasvalintatehtävät, kohta 7.1) sillä erotuksella, että säännökset eivät koskisi hyvinvointialueita, joiden valvonnassa ei ole lyhytaikaisella korkotukilainalla rahoitettuja asuntoja.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin lainanmyöntäjän tehtävästä valvoa, että lainavarojen käyttö ja korkotuki ovat tämän lain mukaiset. Säännös vastaisi voimassa olevan 3 momentin säännöstä, joka erotettaisiin selkeyden vuoksi omaksi momentikseen ja johon tehtäisiin kielellinen korjaus.
Pykälän 5 momentissa säädettäisiin valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista ja 3 momentissa tarkoitetun valvontatapapäätöksen sisällöstä. Lisäksi momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vuokranmäärityksen ja vuokrantarkistuksen sekä tuotontuloutuksen valvonnassa noudatettavista menettelytavoista. Asetuksenantovaltuus tarkennettaisiin kaikilta osin koskemaan valvonnan sijaan valvonnassa noudatettavia menettelytapoja. Toistaiseksi tarkempia säännöksiä näistä seikoista ei valtioneuvoston asetuksella ole annettu.
24 a §. Tietojensaanti. Pykälään koottaisiin valvontaan liittyvää tietojensaantia koskevat säännökset voimassa olevasta 24 a ja 24 b §:stä ja pykälän otsikko muutettaisiin koskemaan vain tietojensaantia.
Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisten tietojensaantioikeuksista lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä sekä määräystenantovaltuudesta vastaavasti kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 33 §:ssä (Tietojensaanti, kohta 7.1). Lyhyessä korkotukilaissa ei kuitenkaan säädetä hyvinvointialueen tietojensaantioikeudesta, koska hyvinvointialueella ei ole lyhyen korkotukilain mukaisia valvontatehtäviä.
Pykälän 3 momentti säilyisi sellaisenaan.
Pykälän 4 momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan 24 b §:n 1 momentista tietojen saantia viranomaisilta koskeva säännös, jota muutettaisiin samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 33 §:n 3 momentissa.
24 b §. Tarkastusoikeus. Pykälä muutettaisiin koskemaan tarkastusoikeutta ja sen 1 momenttiin lisättäisiin valvovien viranomaisten tarkastusoikeutta koskeva säännös samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 34 §:n 1 momentissa (Tarkastusoikeus, kohta 7.1). Lyhyessä korkotukilaissa ei kuitenkaan säädetä hyvinvointialueen tarkastusoikeudesta, koska hyvinvointialueella ei ole lyhyen korkotukilain mukaisia valvontatehtäviä.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen valtuus toimittaa tarkastuksia korkotukilainalla lainoitetun kohteen tiloissa samalla tavalla kuin ehdotetussa pitkän korkotukilain 34 §:n 2 momentissa. Vastaavasti kuin pitkän korkotukilainan hyväksyminen, myös lyhyen korkotukilainan hyväksyminen edellyttää, että korkotukivuokra-asunnot ovat asuttavuudeltaan tarkoituksenmukaisia ja asuinympäristöltään toimivia ja että Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus on hyväksynyt kohteen rakennussuunnitelmat ja -kustannukset. Lisäksi asuntoja on käytettävä vuokra-asuntoina.
Ulkopuolisen asiantuntijan käyttöä koskevat säännökset olisivat jatkossa 3 momentissa ja niihin tehtäisiin samanlaiset tekniset muutokset kuin pitkän korkotukilain 34 §:n 3 momentissa.
30 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaussäännös, jonka mukaan oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta kunnan valvontatapapäätökseen säädetään kuntalaissa. Muutoksenhaku vastaisi ehdotettua pitkän korkotukilain 41 §:n 1 momenttia (Muutoksenhaku, kohta 7.1) sillä erotuksella, että lyhyessä korkotukilaissa ei ole hyvinvointialueelle osoitettuja tehtäviä.
7.4Laki vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta annetun lain 4 ja 12 §:n muuttamisesta
4 §.Takauslainan hyväksyminen ja muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin jatkossa takauslainan hyväksymisestä ja muuttamisesta. Otsikko muutettaisiin vastaamaan laajentunutta sisältöä.
Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen velvollisuus arvioida korkotukilainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä. Säännös vastaisi lyhyen korkotukilain 4 §:n uutta 3 momenttia (Korkotukilainaksi hyväksymisen yleiset edellytykset, kohta 7.3).
Pykälän 5 momentiksi lisättäisiin säännös Valtiokonttorin toimivallasta hyväksyä lainanmyöntäjän vaihto sekä muutoksia korkotukilainan lyhennysohjelmaan, korkoon ja muihin lainaehtoihin kesken laina-ajan. Tällä hetkellä lainaehtojen muuttamisesta lainakauden kuluessa ei ole säännöksiä vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta annetussa laissa (takauslainalaki), mutta niitä koskevat asiat käsitellään Valtiokonttorissa. Valtiokonttorin toimivalta lainaehtomuutosten hyväksymiselle on perustunut takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annettuun lakiin (361/1999). Valtiokonttori hoitaa takauslainalain mukaisesti myös lainan vakuuteen, takausmaksun maksamiseen ja takauskorvaukseen liittyviä tehtäviä.
Ehdotetulla muutoksella näiden asioiden käsittelystä säädettäisiin erityislaissa, ja tehtävä osoitettaisiin Valtiokonttorille. Valtiokonttori voisi hyväksyä tällaisia muutoksia esimerkiksi silloin, jos lainansaajan vuotuiset lainanhoitomenot muuttuvat merkittävästi kesken laina-ajan rahoitusmarkkinoista johtuvista tai lainansaajakohtaisista syistä. Lyhennysohjelmaa, korkoa ja muuta lainaehtojen muutosta koskevaan Valtiokonttorin päätökseen voisi hakea muutosta lain 17 §:n mukaisesti.
12 §. Takauskorvauksen maksaminen. Pykälän 3 momentin säännös takauskorvauksen osittaisesta tai kokonaan maksamatta jättämisestä yhtenäistettäisiin sisällöltään pitkän korkotukilain 32 §:n 4 momentin ja lyhyen korkotukilain 23 §:n 4 momentin sisältämän hyvityksen alentamista tai suorittamatta jättämistä koskevien säännösten kanssa. Säännöksestä poistettaisiin edellytys takaajan edun loukkaamisesta ja lainanmyöntäjän teon törkeästä luonteesta, koska näitä seikkoja on vaikea arvioida ja näyttää toteen. Pitkän korkotukilain, lyhyen korkotukilain ja takauslainalain säännökset vastaisivat jatkossa toisiaan.
8Lakia alemman asteinen sääntely
8.1Pitkällä korkotukilainalla ja aravalainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja koskeva lakia alemman asteinen sääntely
Ehdotettujen pitkän korkotukilain 11 c §:n 4 momentin ja aravarajoituslain 4 c §:n 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asukasvalintaperusteista poikkeamisesta ja mainituissa pykälissä säädettävän poikkeamista koskevan tilapäisen luvan myöntämisestä. Asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin annetulla valtioneuvoston asetuksella (asukasvalinta-asetus) annettuja tarkempia säännöksiä olisi päivitettävä poikkeamista koskevien säädöstasokorjausten mukaisesti.
Ehdotettujen pitkän korkotukilain 11 d §:n 5 momentin ja aravarajoituslain 4 d §:n 5 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnassa ja asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista sekä valvontatapapäätöksen sisällöstä. Asukasvalinta-asetukseen on tarkoitus lisätä tarkemmat säännökset valvontatapapäätöksen vähimmäissisällöstä.
Ehdotettujen pitkän korkotukilain 11 e §:n 4 momentin ja aravarajoituslain 4 e §:n 4 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta. Lisäksi ehdotettujen pitkän korkotukilain 12 §:n 2 momentin ja aravarajoituslain 5 §:n 2 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vuokraoikeuden siirtoa koskevan luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista. Asukasvalinta-asetuksessa annettaisiin tarkemmat säännökset muun muassa asuntohakemuksen liitteistä. Samat säännökset voisivat koskea myös vuokraoikeuden siirtoja. Valtioneuvoston asetuksen muuttamisen jälkeen ympäristöministeriön asetus arava- ja korkotukivuokra-asuntojen hakemuslomakkeesta ja sen liitteistä voitaisiin kumota.
Pitkän korkotukilain 40 §:ssä ja aravarajoituslain 25 §:ssä olevat vanhentuneet asetuksenantovaltuudet kumottaisiin. Tästä syystä pitkän korkotukilain 6 ja 7 §:ssä olevia asetuksenantovaltuuksia täydennettäisiin. Mainituissa lainkohdissa tarkoitetut tarkemmat säännökset ovat vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (pitkä korkotukiasetus), josta eräitä säännöksiä siirrettäisiin lain tasolle. Aravalainsäädäntöön vanhentuneen asetuksenantovaltuuden kumoaminen ei aiheuttaisi muutoksia.
8.2Lyhyellä korkotukilainalla rahoitettuja vuokra-asuntoja koskeva lakia alemman asteinen sääntely
Ehdotetun lyhyen korkotukilain 4 §:n 6 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä korkotukilainaksi hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavista menettelyistä. Asetuksenantovaltuus on aiemmin puuttunut laista, vaikka asiaa koskevia tarkempia säännöksiä on annettu vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (lyhyt korkotukiasetus).
Ehdotetun lyhyen korkotukilain 11 c §:n 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta. Lisäksi ehdotetun lyhyen korkotukilain 11 d §:n 2 momentin nojalla voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vuokraoikeuden siirtoa koskevan luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista. Lyhyellä korkotukiasetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset muun muassa asuntohakemuksen liitteistä. Samat säännökset voisivat koskea myös vuokraoikeuden siirtoja.
Ehdotetun lyhyen korkotukilain 24 §:n 5 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä kunnan valvontatapapäätöksen sisällöstä. Lyhyeen korkotukiasetukseen lisättäisiin säännökset valvontatapapäätöksen vähimmäissisällöstä.
9Voimaantulo
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2027. Valtioneuvoston asetuksilla annettavien tarkempien säännösten ja lakien täytäntöönpanon vaatimien toimien vuoksi kuitenkin asukasvalintaan, asuntohakemukseen, vuokraoikeuden siirtoon ja valvontatapapäätökseen liittyvät säännökset tulisivat voimaan 1.6.2027.
Vuokraoikeuden siirtoa ja vuokra-asunnon luovuttamista toisen käyttöön sekä niihin liittyvää vuokranantajan purkamisoikeutta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös ennen lakimuutosten voimaantuloa tehtyihin asuinhuoneiston vuokrasopimuksiin. Lakimuutosten voimaan tullessa vireillä olevaan asuinhuoneiston vuokrasuhdetta koskevaan asiaan sovellettaisiin kuitenkin lakimuutosten voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Alivuokrauksen luvanvaraisuutta koskevia säännöksiä ei sovellettaisi ennen lakimuutosten voimaantuloa tehtyihin alivuokraussopimuksiin. Sen sijaan alivuokralaiselta perittävää vastiketta koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös ennen lakimuutosten voimaan tuloa tehtyihin alivuokraussopimuksiin.
Korkotukilainan yleisiä ehtoja ja takauskorvausta sekä takauslainan muuttamista ja takauskorvauksen maksamista koskevia säännösmuutoksia sovellettaisiin myös ennen lakimuutosten voimaantuloa hyväksyttyihin lainoihin. Takauslainalain muutoksen voimaan tullessa vireillä olleeseen takauskorvauksen maksamista koskevaan asiaan sovellettaisiin kuitenkin muutoksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
10Toimeenpano ja seuranta
Kunnat ja hyvinvointialueet valvovat ja Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ohjaa valtion tukemien asuntojen asukasvalintaa. Tähän sisältyisi jatkossa myös asukasvalintaperusteiden noudattaminen vuokraoikeuden siirroissa. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus myös ylläpitää ohjeita ja kouluttaa vuokrataloyhteisöjä sekä kuntia ja hyvinvointialueita asukasvalintasäännösten noudattamisessa.
Ympäristöministeriö ja Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus seuraavat ehdotettujen muutosten vaikutuksia valtion tukemien asuntojen asukasvalintaprosessiin ja asuntojen käyttöön. Ympäristöministeriö ryhtyy tarvittaviin lainsäädännön valmistelu- tai muihin toimiin, jos ehdotetuista muutoksista aiheutuisi kielteisiä ja ennakoimattomia vaikutuksia.
11Suhde muihin esityksiin
11.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Esityksen mukaan vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (pitkä korkotukilaki) 12 a §:n 3 momentissa, aravarajoituslain 5 a §:n 3 momentissa ja vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain (lyhyt korkotukilaki) 11 e §:n 3 momentissa viitattaisiin rakentamislain 59 a §:n 2 momentin mukaiseen lyhytvuokraukseen. Viittaus edellyttää sitä, että hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rakentamislain muuttamisesta (HE 83/2026 vp) hyväksytään eduskunnassa.
12Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Oikeus asuntoon
Vuokra-asuntojen tuotannon valtion tuet ovat keino toteuttaa perustuslain 19 §:n 4 momenttia, jonka mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Oikeus asuntoon ei ole subjektiivinen oikeus, vaan se toteutuu ensisijaisesti yksilön omatoimisuuden kautta. Perusoikeussäännösten kokonaisuus korostaa muutenkin yhteiskunnan jäsenten omaa aktiivista toimintaa perusoikeuksien toteuttamisessa. (Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta, HE 309/1993, s. 72). Oikeutta asuntoon ei ole turvattu subjektiivisena oikeutena myöskään tavallisessa lainsäädännössä. Poikkeuksia ovat tietyt erityisryhmät ja -tilanteet, joissa oikeus asumiseen turvataan yksiselitteisemmin (sosiaalihuoltolaki 21 §).
Oikeus asuntoon kytkeytyy muihin perusoikeussäännöksiin. Asumisen perusoikeus tai oikeus asuntoon on ensinnäkin tärkeä muiden perustuslain 19 §:ssä turvattujen sosiaalisten perusoikeuksien kannalta. Oikeus sosiaaliturvaan sisältää oikeuden välttämättömään toimeentuloon, huolenpitoon ja perustoimeentuloon. Julkisen vallan on myös turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lisäksi asumisen perusoikeudella on yhteys perustuslain 7 §:ssä säädettyyn oikeuteen elämään. Perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään perustuslakivaliokunta korosti kunnollisen asunnon erityismerkitystä perustavanlaatuisena elämän ja toimeentulon kysymyksenä (PeVM 25/1994 vp, s. 10).
Sekä tavallisten että erityisryhmille tarkoitettujen korkotuki- ja aravavuokra-asuntojen käyttötarkoituksen rajoitukset ja asukasvalintasäännökset kytkeytyvät monipuolisesti Suomen kansainvälisiin sitoumuksiin.
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 6/1976, TSS-sopimus) mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen (11 artikla). Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tämä oikeus toteutetaan. Sopimusta valvova TSS-komitea on oikeutta sopivaan asuntoon koskevassa yleiskommentissaan 4/1991 muun ohella korostanut sopimusvaltioiden velvollisuutta kiinnittää erityistä huomiota muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin. Vuonna 2021 TSS-komitea suositteli, että Suomi ehkäisee asunnottomuutta muun muassa lisäämällä hätämajoituskapasiteettia ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta koko maassa sekä tarjoamalla sosiaalista tukea ja varmistamalla, etteivät asunnon- ja vuokravälitystoimistot syrji käytännöissään tiettyjä ryhmiä, kuten maksuhäiriömerkintöjä saaneita, vankilasta vapautuneita ja yhteiskuntapalvelua suorittaneita, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä ja maahanmuuttajia.
Uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa (SopS 80/2002) vahvistetaan jokaisen oikeus suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan (30 artikla) sekä asuntoon (31 artikla). Suomi on sitoutunut ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen sekä asumisen kustannusten tekemiseen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen (31 artikla). Peruskirjan osapuolet ovat lisäksi sitoutuneet edistämään vammaisten henkilöiden täysipainoista yhteiskuntaan sopeutumista ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumista muun muassa järjestämällä heille asuminen (15 artikla), edistämään perhe-elämän taloudellista, sosiaalista ja oikeudellista suojelua muun muassa perheasuntoja rakentamalla (16 artikla) sekä toteuttamaan ja edistämään asianmukaisia toimia, joiden tarkoituksena on antaa ikääntyneille henkilöille mahdollisuus valita vapaasti elämäntapansa ja viettää itsenäistä elämää tutussa ympäristössään niin kauan kuin he itse haluavat ja ovat siihen kykeneviä muun muassa huolehtimalla heidän tarpeitaan sekä terveydentilaansa vastaavien asuntojen tai riittävien asumisen tukipalvelujen saatavuudesta (23 artikla).
EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kappaleen mukaan yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden sosiaalitukeen ja asumistukeen tai sosiaalisesti tuettuun asuntoon ihmisarvoisen elämän varmistamiseksi jokaiselle, jolla ei ole riittäviä varoja, yhteisön oikeuden ja kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, sekä kunnioittaa tätä oikeutta. Lisäksi perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon ja kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Perusoikeuskirjan 25 ja 26 artiklan mukaan unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä vammaisten oikeuden päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä. Perusoikeuskirjan määräykset koskevat sen 51 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Korkotuki- ja aravavuokra-asuntojen tukeen sovelletaan EU:n valtiontukisääntelyä komission SGEI-palveluista antamassa päätöksessä tarkoitetulla tavalla (luku 2.1.1). Lisäksi EU:n tuomioistuimen ratkaisun mukaan julkisten asuntotuotantojärjestöjen hallinnoimaan järjestelmään sovelletaan palveluista sisämarkkinoilla annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (2006/123/EY), sikäli kuin järjestelmä ei kuulu direktiivin 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin, vaikka kyse olisi voittoa tavoittelemattomista järjestöistä ja vuokralaisten maksaman vuokran suuruus olisi markkinahintaa pienempi (EUT suuri jaosto 18.12.2025 asiassa C-417/23, kohta 59—67).
Vammaisten henkilöiden oikeuksista solmitun YK:n yleissopimuksen (SopS 27/2016) 28 artiklan mukaan sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden riittävään omaan ja perheidensä elintasoon, kuten riittävään ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen, sekä elinolojen jatkuvaan paranemiseen ja toteuttavat asianmukaiset toimet tämän oikeuden toteutumisen turvaamiseksi ja edistämiseksi ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Sopimuspuolet myös tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden sosiaaliturvaan ja tämän oikeuden nauttimiseen ilman syrjintää vammaisuuden perusteella sekä toteuttavat asianmukaiset toimet tämän oikeuden toteutumisen turvaamiseksi ja edistämiseksi, muun muassa toimilla, joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden yhdenvertainen pääsy julkisten asunto-ohjelmien piiriin. Lisäksi yleissopimuksen 19 artiklan mukaan sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet tehdäkseen vammaisille henkilöille helpommaksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön, muun muassa varmistamalla, että vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä. Sopimuksen täytäntöönpanoa valvova vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on yleiskommentissaan 5/2017 todennut, että 19 artiklan täytäntöönpanemiseksi sopimuspuolten tulee muun ohella osoittaa varoja kohtuuhintaisten ja esteettömien asuntojen ja ympäristöjen rakentamiseen. Komitea antoi päätelmänsä Suomen ensimmäisen raportoinnin perusteella vuonna 2025. Komitea ilmaisi huolensa riittämättömistä toimista laitosmaisen asumisen vähentämiseksi ja suositteli kehittämään kansallisesti yhdenmukaista, oikeusperustaista lainsäädäntöä ja toimintatapoja muun muassa esteettömien asuntojen saatavuuden parantamiseksi.
Lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (SopS 59/1991) 27 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet, mutta sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen heitä tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen. Komitea on vuonna 2023 Suomen määräaikaisraportointia koskevissa loppupäätelmissä suositellut muun muassa, että Suomi kehittää toimenpiteitä, joilla ehkäistään asunnottomuutta, ja tarjoaa kiireellisesti asianmukaisen ja pitkäaikaisen sosiaalisen asunnon ja muita tukitoimenpiteitä niitä tarvitseville perheille.
Suomen kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita toteutettaessa valtion tukemalla asuntotuotannolla on merkitystä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kannalta. Erityisryhmille, kuten ikääntyneille, asunnottomille ja vammaisille henkilöille, tarkoitettujen asuntojen osuus on viime vuosina painottunut, ja on noin 30 prosenttia valtion tukemasta asuntokannasta. Muut eli tavalliset valtion tukemat vuokra-asunnot on tarkoitettu ensisijaisesti pienituloisille ja vähävaraisille kotitalouksille. Kohdentumisesta on huolehdittu asukasvalintaperusteilla. Lakisääteisten valintakriteerien lisäksi asukasvalintaa julkisena hallintotehtävänä sitovat hallinnon yleislait ja virkavastuu turvaavat asunnonsaantia ihmisille, joilla on pienituloisuuden ja vähävaraisuuden lisäksi muitakin vaikeuksia löytää asuntoa vapailta markkinoilta, esimerkiksi maksuhäiriömerkintöjen tai kohtaamansa syrjinnän vuoksi.
Valtion velkasuhteen ja taloudellisen liikkumavaran heikentyessä korkotukeen ja takausvastuisiin liittyviä riskejä ei voida kasvattaa aiempien vuosien tasolla. Näin ollen korkotukivaltuuksia pienennetään eikä uusia valtion tukemia vuokra-asuntoja rakenneta yhtä paljon kuin niitä vapautuu käyttörajoituksista eli asukasvalinnan piiristä. Lainaehtojen mukaisesti 15 prosenttia valtion tukemasta asuntokannasta eli noin 60 000 asuntoa vapautuu rajoituksista vuoteen 2033 mennessä, mutta käytännössä niitä arvioidaan vapautuvan jopa 9 000 asuntoa vuodessa Varkelta haettavien vapautusten vuoksi (Valtakunnallinen alueiden eriytyminen. Ympäristöministeriön julkaisuja 2025:24, s. 106—107). Vuonna 2025 aloitettiin noin 5 500 valtion tukeman uuden vuokra-asunnon rakentaminen (Valtion tukema asuntotuotanto 2025. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen julkaisuja 2026:2, s. 7). Vuonna 2026 määrän arvioidaan olevan noin 5 000 asuntoa, mutta vuonna 2027 se laskee huomattavasti korkotukivaltuuden pienentyessä. Tuesta osa on jatkossakin varattava ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden sekä muiden erityistä tukea tarvitsevien ryhmien asuntotuotantoa varten.
Samaan aikaan edullisten, erityisesti pienten ja esteettömien vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa. Asuin- ja muut elinkustannukset ovat nousseet ja työttömyys lisääntynyt. Valtio on sopeuttanut sosiaaliturvamenoja tiukentamalla asumiskuluihin kohdistuvan tuen ehtoja ja alentamalla sen määriä. Sellaisia tuensaajakotitalouksia, joiden asumismenot ylittävät uudet tuen ehdot, ohjataan etsimään edullisempaa asuntoa. Asunnottomat 2025 -selvityksessä, asumisneuvonta-avustuksen vuoden 2025 raporteissa ja pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisohjelman yhteydessä kunnat ovat katsoneet, että asumiseen liittyvä avuntarve on lisääntynyt ja että kohtuuhintaisista asunnoista on monilla paikkakunnilla pulaa. Ulosottolaitoksen mukaan häätöjen määrä on lisääntynyt vuosittain vuodesta 2021 alkaen (Ulosotto Suomessa 2025, s. 47).
Tällä esityksellä asukasvalintaperusteiden käyttöä laajennettaisiin, jotta olemassa olevia vuokra-asuntoja saataisiin tarkemmin kohdennettua eniten vuokra-asuntoa tarvitseville sen sijaan, että ne jäävät sellaisten asukkaiden käyttöön, joiden taloudellinen tilanne on parantunut niin, että heillä olisi edellytykset järjestää asuminen vapaarahoitteisilla asuntomarkkinoilla. Esitykseen sisältyvistä ehdotuksista tavoitetta edistäisivät asukasvalintaperusteiden soveltaminen vuokraoikeuden siirroissa perheenjäsenelle ja kunnan jäsenen etusijan poistaminen asukasvalinnassa sekä lyhytvuokrauksen kielto. Lisäksi tällä esityksellä päivitettäisiin ja täsmennettäisiin asukasvalintaperusteiden toimeenpanon kannalta keskeisiä säännöksiä. Näitä ovat asukasvalintatehtävää ja asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvontaa koskevat säännökset sekä asuntohakemusta koskevat säännökset.
Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle
Esityksen mukaan korkotukilakeihin ja aravarajoituslakiin lisättäisiin säännökset siitä, kuka asukasvalinnasta huolehtii. Ehdotetuilla muutoksilla täytettäisiin perustuslain 124 §:n vaatimus siitä, että julkisen hallintotehtävän hoitamisen tulee perustua lakiin. Kyse ei käytännössä ole siitä, että ehdotetuilla muutoksilla siirrettäisiin julkisen hallintotehtävän hoitaminen muulle kuin viranomaiselle, koska asukasvalinnan tekee jo nyt vakiintuneesti asunnon omistaja tai vuokranantaja, joka kuntia tai hyvinvointialueita lukuun ottamatta ei ole viranomainen. Lisäksi esityksen mukaan asukasvalintaperusteiden käyttöalaa laajennettaisiin koskemaan vuokraoikeuden siirrot perheenjäsenelle, jolloin myös niihin sisältyisi asukasvalintatehtävään kytkeytyvää julkisen hallintotehtävän hoitamista sen lisäksi, että vuokranantaja voisi edelleen ottaa kantaa siirtoon myös vuokranantajalle aiheutuvan haitan näkökulmasta.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Edellytyksenä on myös, että se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle.
Perustuslain esitöissä julkisella hallintotehtävällä tarkoitetaan verrattain laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon liittyviä tehtäviä sekä tehtäviä, jotka liittyvät muun muassa yksityisten henkilöiden oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon. Säännös ei koske vain yksilön tai yhteisön oikeuksia koskevaa päätöksentekoa, vaan myös julkisten palvelutehtävien hoitamista sekä palveluiden tuottamiseen liittyviä tehtäviä (Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi, HE 1/1998 vp, s. 179). Lisäksi hallintolain perusteluissa todetaan, että julkisen hallintotehtävän käsite viittaa toimintaan, johon liittyy yleisen edun toteuttamista tai muutoin julkisten palvelujen järjestämiselle luonteenomaisia piirteitä. Keskeistä on myös, että tehtävä perustuu lailla tai lain nojalla annettuun julkiseen toimeksiantoon (Hallituksen esitys eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta, HE 72/2002 vp, s. 52).
Eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies ovat useissa ratkaisuissaan (18.11.2014 dnro 4002/2/13, 3.12.2015 dnro 4373/2015, 29.4.2016 dnro 1930/2/13 ja 17.12.2018 EOAK/296/2017) katsoneet, että valtion tuella rahoitettujen asuntojen tarjoamista yleisölle, asukasvalintaa ja vuokranmääritystä tulisi pitää julkisena hallintotehtävänä. Perustuslakivaliokunta katsoi asumisoikeuslakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 5/2021 vp), että asumisoikeusasuntojen asukasvalinta on julkinen hallintotehtävä ja sääntelyä on siten tarkasteltava perustuslain 124 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan asumisoikeusasuntojen asukasvalinnassa ei ole kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, mutta asukasvalintamenettelyssä on noudatettava hallinnon yleislakeja ja asukasvalinta-asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla. Asumisoikeusasuntojen asukasvalinnan siirtämistä kunnilta asumisoikeusyhteisöille voitiin pitää tarpeellisena tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi ottaen huomioon järjestelyn hyödyt asunnon hakijoiden kannalta asukasvalinnan ripeytyessä.
Valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalintaa julkisena hallintotehtävänä on tarkasteltu hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 248/2022 vp, s. 40–43), jolloin lainsäädäntöön lisättiin asukasvalintaa koskevat virkavastuusäännökset. Esityksestä ei annettu perustuslakivaliokunnan lausuntoa.
Asumisoikeusasuntoihin verrattuna vuokra-asuntojen asukasvalinnassa korostuu tarveharkinta, ja vuokra-asuntojen hakijat ovat usein asumisoikeusasunnon hakijoita heikommassa taloudellisessa asemassa olevia. Hallituksen esityksessä 248/2022 vp on kuitenkin katsottu, että myöskään vuokra-asuntojen asukasvalinta ei sisällä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua merkittävää julkisen vallan käyttöä. Lainkohdan esitöiden mukaan merkittävänä julkisen vallan käyttämisenä pidetään esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (HE 1/1998 vp, s. 179). Vuokra-asuntojen asukasvalinnan merkitystä julkisen vallan käyttönä vähentää se, että oikeutta sosiaaliturvaan ja siihen sisältyvää oikeutta asuntoon koskevassa perustuslain 19 §:n 4 momentissa on kysymys edistämisvelvollisuudesta eikä lainkohta muodosta yksilölle subjektiivista oikeutta asua nimenomaan valtion tukemassa vuokra-asunnossa. Valtion tukemat vuokra-asunnot ovat vain yksi tavoista, joilla julkinen valta edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukee asumisen omatoimista järjestämistä. Valtion tukemien vuokra-asuntojen tarjoaminen ja siihen liittyvä asukasvalinta luo ennen muuta edellytyksiä oikeuksien toteutumiselle, mikä viittaa pikemminkin tosiasialliseen hallintotoimintaan. Asukasvalinta ei vielä itsessään perusta yksityiselle oikeuksia tai velvollisuuksia, vaikka onkin välttämätön välivaihe ennen vuokrasopimuksen solmimista. Asukasvalinta ei myöskään ole vain viranomaiselle tyypillistä toimintaa, sillä vuokrataloyhteisöt toteuttavat asukasvalintaa myös vapaarahoitteisissa asunnoissaan. Edelleen asukasvalinnasta ei tehdä varsinaista hallintopäätöstä, eikä sellaisen tekeminen olisi käytännössä mahdollista johtuen suurista asukasvalintamääristä. (HE 248/2022 vp, s. 41.)
Perustuslain 124 §:n esitöiden mukaan julkisen hallintotehtävän siirron tarkoituksenmukaisuusarvioinnissa tulee kiinnittää huomiota hallinnon tehokkuuteen sekä erityisesti yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen tarpeisiin. Myös hallintotehtävän luonne vaikuttaa arviointiin, ja tarkoituksenmukaisuusvaatimus voi palveluiden tuottamiseen liittyvien tehtävien kohdalla täyttyä helpommin kuin esimerkiksi yksilön tai yhteisön keskeisiä oikeuksia koskevan päätöksenteon kohdalla. Perusoikeuksien, oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen arvioinnissa esityöt korostavat julkisia hallintotehtäviä hoitavien henkilöiden koulutuksen ja asiantuntemuksen merkitystä sekä sitä, että näiden henkilöiden julkisen valvonnan on oltava asianmukaista. (HE 1/1998 vp, s. 179/II.) Valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalinnassa on palvelullisia piirteitä sen ollessa välttämätön osa valtion tukeman asunnon saamista. Myös hakijamäärät ovat suuria, ja etenkin erityisryhmille asuntoja tarjoavilla tahoilla on erityistä tietotaitoa asukasvalintaprosesseista. Nopea asukasvalinta ja korkea käyttöaste ovat keskeisiä tekijöitä siinä, että yhteisöt voivat tarjota niille annetun palvelutehtävän mukaista omakustannusperusteista kohtuuhintaista vuokra-asumista. Valtion tukemien vuokra-asuntojen asukasvalinta on niin hallinnon tehokkuuden kuin asukkaaksi hakevan yksilönkin kannalta tarkoituksenmukaista hoitaa asunnot omistavissa yhteisöissä. Asukasvalintatehtävän säilyttämisen vuokra-asuntoyhtiöillä ei ole arvioitu vaarantavan edellä mainittuja oikeushyviä, ja asukasvalintaa on toimivasti toteutettu kyseisten yhtiöiden kautta koko valtion tukeman asuntotuotannon historian ajan. Vuokrataloyhtiöiden työntekijöillä on käytännön työkokemuksen kautta hyvä osaaminen asukasvalintatehtävien hoitamiseen. (HE 248/2022 vp, s. 42.) Hallituksen esityksen 248/2022 vp. mukaisen kantelumenettelyyn siirtymisen katsottiin toteuttavan oikeusturvaa ja tehtävää hoitavien julkista valvontaa. Edellä mainituin perustein asukasvalintatehtävä myös vuokraoikeuden siirtotilanteissa on perusteltua antaa saman organisaation tehtäväksi, jossa muutkin vuokrataloyhteisön asukasvalinnat hoidetaan. Vuokraoikeuden siirroissa sovellettaisiin jatkossa samoja asukasvalintasäännöksiä kuin asuntohakemuksia käsiteltäessä. Voimassa olevat asukasvalintaa koskevat virkavastuu- ja kantelusäännökset kattavat asukasvalinnan myös vuokraoikeuden siirtotilanteissa. Voidaan lisäksi arvioida, että tämän esityksen mukainen kuntien ja hyvinvointialueiden valvontatapapäätöksestä säätäminen vahvistaisi asukasvalintatehtävää hoitavien organisaatioiden julkista valvontaa.
Perustuslain 124 §:n kannalta merkityksellinen on myös säännös, joka koskee Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen (Varke) ja Valtiokonttorin oikeutta valtuuttaa ulkopuolinen asiantuntija suorittamaan tarkastuksia tai pyytää ulkopuolinen asiantuntija avustamaan tarkastuksissa. Säännös on lisätty pitkään korkotukilakiin vuonna 2021 voimaan tulleella muutoksella (Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta 394/2021). Muutosta koskenut hallituksen esitys (HE 189/2020 vp) on käsitelty perustuslakivaliokunnassa, mutta valiokunnan lausunnossa tarkasteltiin tuolloin vain asumisoikeusasuntojen asukasvalintatehtävää julkisena hallintotehtävänä (PeVL 5/2021 vp). Lyhyeen korkotukilakiin säännös on lisätty vuonna 2023 voimaan tulleella muutoksella (Laki vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain muuttamisesta 512/2023). Tässä esityksessä ehdotetaan korkotukilakien säännöksiä vastaavien säännösten lisäämistä myös aravarajoituslakiin. Samalla säännöksiin tehtäisiin teknisiä korjauksia.
Ulkopuolisen asiantuntijan valtuuttaminen edellyttää hallintopäätöstä, jolla tietty tehtävä tai tehtäväryhmä annetaan muulle kuin viranomaiselle. Ulkopuolisiin tarkastuksen suorittajiin ja tarkastuksessa avustaviin henkilöihin sovelletaan hallinnon yleislakeja ja virkavastuusäännöksiä valtionavustuslain 16 §:n 4 ja 5 momentin mukaisesti. Varkella ja Valtiokonttorilla säilyy kuitenkin viime kädessä vastuu valvonnasta ja valvonnan ja tarkastuksen menettelyiden laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Tarkastuksen tulosten arviointi ja mahdolliset seuraamukset kuuluvat myös valvovalle viranomaiselle. Ulkopuolisen asiantuntijan suorittamaa tarkastusta ja toimimista avustajana tarkastuksissa voidaan siten pitää viranomaista avustavina tehtävinä, jollaisia perustuslakivaliokunnan käytännössä on pidetty julkisina hallintotehtävinä (esim. PeVL 55/2010, s. 2 ja PeVL 21/2005 vp, s. 6).
Mahdollisuus käyttää ulkopuolista asiantuntijaa tarkastustehtävissä on tarkoituksenmukaista tehtävissä tarvittavan erityisosaamisen tai resurssien varmistamiseksi. Kyseessä voi olla esimerkiksi kiireellinen erityistilintarkastus tai erityisosaamista vaativa taloudellinen analyysi. Tarvittava osaaminen voi liittyä muun muassa yritysten arvonmäärityksiin tai toiminnan tulevien tulovirtojen arviointiin. Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti mahdollisuutta ulkopuolisen asiantuntijan valtuuttamiseen tarkastuksen suorittajaksi ei ulotettaisi tarkastuksiin pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa, joita koskeva nimenomainen Varken toimivaltasäännös ehdotetaan lisättäväksi korkotukilakeihin ja aravarajoituslakiin. (Esim. PeVL 29/2013 vp, s. 2, PeVL 37/2010 vp s. 5, PeVL 69/2002 vp, s.2).
Omaisuuden suoja ja sopimussuhteiden pysyvyys
Asuinhuoneiston vuokraoikeus ei pääsääntöisesti ole vuokralaisen omaisuutta. Poikkeuksena vuokraoikeus, joka vuokrasopimuksen mukaan voidaan vuokranantajaa kuulematta siirtää kolmannelle, on perinnöllinen, testamentattavissa ja voidaan ulosmitata vuokralaisen velasta (Kanerva ja Kuhanen: Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta, 3. uudistettu painos 2001, s. 196). AHVL:n 45 §:n mukainen vuokralaisen oikeus siirtää vuokraoikeutensa perheenjäsenelle ei tee vuokraoikeudesta vuokralaisen omaisuudeksi katsottavaa oikeutta. AHVL:n 45 §:n rajoittaminen valtion tukemissa vuokra-asunnoissa ei siten puutu vuokralaisen omaisuuteen.
Vuokraoikeuden siirron ja alivuokrauksen rajoittamisen taannehtivaa soveltamista voimassa oleviin vuokrasopimuksiin on kuitenkin arvioitava perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuudensuojan kannalta, sillä perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan omaisuudensuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä (PeVL 102/2022 vp, s. 4 ja PeVL 15/2018 vp, s. 58). Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa. Perusteltujen odotusten suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 30/2016 vp, s. 3, PeVL 2/2014 vp, s. 2 ja PeVL 36/2010 vp, s. 2).
Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukainen omaisuudensuoja turvaa sopimussuhteiden pysyvyyttä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan taannehtiva puuttuminen sopimussuhteisiin on mahdollista, kunhan siitä ei aiheudu kenellekään suhteetonta haittaa (Maurice v. Ranska, suuri jaosto, 2005, kohdat 90–93; Bäck v. Suomi, 2004, kohta 68).
Omaisuudensuoja tunnustetaan myös EU:n perusoikeuskirjan 17 artiklassa. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan siinä tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, ja kyseisten oikeuksien ja vapauksien olennaista sisältöä noudattaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan tehdä ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Oikeuskäytännön mukaan mahdollisuutta oikeuttaa perusoikeuskirjan 17 artiklassa taatun oikeuden rajoittaminen on siis arvioitava punnitsemalla tällaiseen rajoittamiseen sisältyvän puuttumisen vakavuutta ja tarkastamalla, että kyseisen rajoituksen yleisen edun mukaisten tavoitteiden tärkeys on oikeassa suhteessa tähän vakavuuteen (EUT suuri jaosto 10.7.2025, asia C-254/23, kohta 109).
Perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen arvioinut perustuslain 15 §:n turvaamasta omaisuudensuojasta johdetun perusteltujen odotusten suojan kannalta sääntelyä, joka puuttuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen tai varallisuusoikeudellisiin oikeussuhteisiin (PeVL 102/2022 vp, s. 4). Arvion lähtökohtana on kielto puuttua taannehtivasti tällaisten sopimusten ja oikeussuhteiden koskemattomuuteen. Puuttumiskielto ei kuitenkaan ole valiokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi rajoitukseksi säännellä sopimussuhteen sisältöä (PeVL 2/2014 vp, s. 2 ja PeVL 36/2010 vp, s. 2). Perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkitys korostuu, jos kysymyksessä on lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely, kuten esimerkiksi asumisoikeusjärjestelmä tai TEL-lisäeläkejärjestelmä (PeVL 5/2021 vp, s. 2, PeVL 45/2002 vp, s. 3–4 ja PeVL 41/2013, s. 3).
Omaisuudensuojan rajoittaminen on mahdollista vain perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella ja niiden rajoissa. Perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluu vaatimus siitä, että rajoitusperusteiden tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Tällainen peruste voi kytkeytyä jonkin toisen perusoikeuden toteutumisen turvaamiseen, mutta muunlaisetkin perusteet voivat olla hyväksyttäviä (PeVL 57/2018 vp, s. 2, PeVL 35/2014 vp, s. 3 ja PeVL 3/2014 vp, s. 2–3). Perusoikeuden rajoittamisen tulee perustua täsmälliseen ja tarkkarajaiseen laintasoiseen sääntelyyn sekä olla suhteellisuusvaatimuksen mukainen, mikä edellyttää, että sen tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvilla keinoilla. Perusoikeuden rajoituksen tulee siten olla välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi, eikä se saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa kyseiseen perusoikeuteen (PeVL 24/1998 vp, s. 2).
Mikäli varallisuusoikeudelliseen sopimussuhteeseen puuttuva lainsäädäntö ei kokonaisuudessaan ole sopimusosapuolten kannalta kohtuuton ja sillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä tavoite, se ei oikeasuhtaisuuden vaatimuksen kannalta muodostu valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi perustuslain 15 §:ssä säädetystä omaisuudensuojasta johdettavan perusteltujen odotusten suojan näkökulmasta (PeVL 102/2022 vp, s. 4).
Tämän esityksen mukainen asukasvalintasääntelyn ulottaminen vuokralaisen voimassa olevan lainsäädännön mukaiseen oikeuteen siirtää vuokraoikeus perheenjäsenelleen perustuu tarpeeseen suunnata yhteiskunnan vähenevät voimavarat asuntomarkkinoilla haavoittuvassa asemassa olevien hyväksi. Kyse on heidän suuremmasta tarpeestaan ja siten oikeudestaan saada perustuslain 19 § 4 momentissa tarkoitettua julkisen vallan tukea asumisen järjestämiseen tilanteessa, jossa valtion tukemat vuokra-asunnot tulevat määrällisesti vähenemään ja tuen tarve asumisen järjestämiseen on lisääntynyt. Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa korostuu velvollisuus turvata ensisijaisesti vähävaraisten ja muutoin haavoittuvassa asemassa olevien asuminen sekä torjua asunnottomuutta. Yhteiskunnallista tarvetta ja kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita on kuvattu tarkemmin edellä kohdassa Oikeus asumiseen.
Alivuokrausoikeuden rajoittaminen perustuu tarpeeseen voida tehokkaasti puuttua valtion tukemien vuokra-asuntojen käyttötarkoituksen vastaiseen majoitustoimintaan sekä turvata asukkaiden yhdenvertaisuus asumisen kulujen maksamisessa. Lisäksi alivuokrauksen luvanvaraisuus mahdollistaa puuttumisen alivuokrauksen aiheuttamiin asukkaiden kotirauhan ja ahtaasti asumisen kannalta ongelmallisiin tilanteisiin. Vuokranantajan mahdollisuus hallinnoida alivuokrauksia kytkeytyy myös piiloasunnottomuuden torjuntaan sekä lapsiperheiden riittävien tukitoimien saantiin. Valtion tukemassa asuntokannassa tulee ajoittain ilmi ahtaasti asumista erityisesti kansainvälisten asukkaiden ja myös lapsiperheiden osalta. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen tähtäävässä ohjelmassa kehitetään hyvinvointialueiden ja kaupunkien yhteisiä rakenteita, yhteistyöverkostoja ja toimintamalleja asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Vuokrataloyhteisöt ovat olennainen osa yhteistyöverkostoja ja voivat osaltaan vaikuttaa piiloasunnottomuuden ja puuteellisten asuinolojen tunnistamiseen ja hallintaan.
Muutosten taannehtivaa ulottamista voimassa oleviin vuokrasopimuksiin puoltaa lisäksi yhdenvertaisuus valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokralaisten kesken siten, että uusia ja vanhoja vuokralaisia koskisivat samat säännökset.
Kuten edellä on todettu, vuokraoikeus ei rinnastu omaisuudensuojan näkökulmasta esimerkiksi asumisoikeuteen, vaan kysymys on puuttumisesta vuokrasopimuksen taustalla vaikuttavaan lainsäädäntöön ja siten vuokralaisen perusteltuihin odotuksiin. AHVL:n 45 §:n mukainen oikeus vuokraoikeuden siirtämiseen perheenjäsenelle ei ole ehdoton, vaan vuokranantaja voi nykyisinkin perustellusti sitä vastustaa. Myös AHVL:n 17 §:n mukainen oikeus alivuokraukseen on ehdollinen siten, ettei siitä saa aiheutua vuokranantajalle huomattavaa haittaa tai häiriötä. Vuokraoikeuden siirtäminen ja alivuokraus eivät muutoinkaan ole vuokrasopimuksen keskeisiä oikeuksia, ja niiden tuottama etu kohdistuu pitkälti muihin kuin sopimuksen osapuolena olevaan vuokralaiseen. Alivuokrausoikeutta keskeisempi on vuokralaisen oikeus käyttää huoneistoa yhteisenä asuntona perheenjäsenten kanssa, joka olisi jatkossakin valtion tukemissa vuokra-asunnoissa sama kuin muissa vuokra-asunnoissa. Vuokraoikeuden siirtämisen ja alivuokrauksen luvanvaraisuus ja vuokraoikeuden siirtämiseen liittyvä edellytys asukasvalintaperusteiden täyttymisestä eivät myöskään aiheuta vuokrasopimuksen päättymistä. Jollei vuokraoikeuden siirtoa voida asukasvalintasäännösten johdosta hyväksyä, vuokralaisella ja perheenjäsenellä on vuokrasopimuksen kestäessä aikaa järjestää asuminen toisella tavalla, jollei vuokralainen esimerkiksi terveyssyistä voi jatkaa vuokrasuhdetta. Vuokralaisen kuolemantapauksessa ja puolisoiden erotessa sovellettavissa ovat AHVL:n 46 ja 48 §:n erityissäännökset. Vuokraoikeuden siirtämistä ja alivuokrausta koskevien muutosten taannehtivuus ei siten muodostu ongelmalliseksi oikeasuhtaisuuden ja oikeusturvan kannalta. Alivuokrauksen luvanvaraisuutta ei sovellettaisi voimassa oleviin alivuokrasopimuksiin.
Yksityisyyden suoja ja henkilötietojen käsittely
Ehdotetut asuntohakemusta, vuokraoikeuden siirtoa ja valvovien viranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuksia koskevat säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Henkilötietojen suoja kuuluu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen yksityiselämän suojan piiriin (Satakunnan markkinapörssi ja Satamedia v. Suomi, suuri jaosto, 2017, kohta 137).
Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, jota täsmentää ja täydentää kansallinen tietosuojalaki. EU-oikeuden soveltamisen vuoksi EU:n perusoikeuskirja tulee myös sovellettavaksi sen 51 artiklan nojalla. Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiaan kunnioitetaan sekä oikeus henkilötietojensa suojaan. Tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla.
Henkilötietojen käsittelyllä on oltava jokin yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukainen oikeusperuste. Yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohta mahdollistaa kansalliset erityiset säännökset, joilla mukautetaan asetuksen sääntöjen soveltamista. Jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Minimointiperiaatteen mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava asianmukaisia ja olennaisia sekä rajoituttava siihen, mikä on tarpeellista suhteessa niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään (5 artiklan 1 kohdan c alakohta).
Edellä nykytilan arvioinnissa ja säännöskohtaisissa perusteluissa on määritelty asuntohakemukseen ja vuokraoikeuden siirtolupaan liittyvän henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteeksi ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohta (käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi). Täydentävästi käsittelyn oikeusperusteena voi olla yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, eli käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, siltä osin kuin hakemuksissa ilmenee henkilötietoja, joiden käsittelystä ei ole nimenomaisesti säädetty, mutta joiden käsittely seuraa asukasvalintatehtävästä ja jotka liittyvät esimerkiksi asunnontarpeen kiireellisyyden arviointiin.
Ehdotuksen mukaan asuntohakemukseen olisi sisällytettävä myös yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan mukaisia erityisiä henkilötietoja, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Asuntohakemuksessa olisi ilmoitettava hakijan ja hänen hakijaruokakuntaan kuuluvan puolisonsa nimi ja henkilötunnus. Nämä tiedot voivat olla yhdistettävissä henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen. Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisussaan C-184/20, OT v Vyriausioji tarnybinės etikos komisija katsonut, että tietoa oli pidettävä erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvana tietona, kun tiedosta saattoi tehdä päätelmiä henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta. Lisäksi asuntohakemuksessa olisi asunnontarpeen arvioimiseksi ilmoitettava tiedot nykyisestä asumismuodosta ja haettavasta asunnosta. Tässä yhteydessä hakija voi ilmoittaa asunnontarpeen johtuvan esimerkiksi nykyisen asunnon aiheuttamasta sairastumisesta tai esteettömän asunnon tarpeesta, jolloin hakemus sisältää terveyttä koskevia tietoja, jotka myös ovat erityisiä henkilötietoja. Terveystietojen ilmoittaminen on tällöin omassa harkinnassa, mutta voi vaikuttaa asunnonsaantiin.
Erityisryhmäasuntojen käyttötarkoitus on rajattu valtion tukea myönnettäessä nimettyyn erityisryhmään kuuluville henkilöille. Osa heistä on henkilöitä, jotka tarvitsevat asumisessaan erityistä tukea terveydellisistä syistä, esimerkiksi vammaisia henkilöitä. Valmistelussa on kuitenkin henkilötietojen käsittelyn minimointiperiaatteen mukaisesti arvioitu, että asuntohakemukseen ei erityisryhmään kuulumisen perusteella olisi tarpeellista sisällyttää tietoja henkilön vammasta tai muusta terveydentilasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluasuntoon asukasvalinnan tekee useimmiten hyvinvointialue tai muu palveluntarjoaja, joka käsittelee mainittuja tietoja erikseen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietolain nojalla. Jos asukasvalinnan kuitenkin tekee toinen taho, tarvittaessa erityisryhmään kuuluminen voidaan varmistaa esimerkiksi palveluntarjoajan vahvistuksella.
Erityisten henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteeksi on nykytilan arvioinnissa ja säännöskohtaisissa perusteluissa määritelty yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohta (käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla). Tietosuojalain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaista erityisten henkilötietojen käsittelykieltoa ei sovelleta tietojen käsittelyyn, josta säädetään laissa tai joka on välttämätöntä rekisterinpitäjälle laissa säädetyn yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän on kuitenkin toteutettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Lisäksi tietosuojalain 29 §:n mukaan henkilötunnusta saa käsitellä rekisteröidyn suostumuksella tai, jos käsittelystä säädetään laissa. Lisäksi henkilötunnusta saa käsitellä, jos rekisteröidyn ja hänen henkilötietojensa yksiselitteinen erottaminen muista rekisteröidyistä ja heidän henkilötiedoistaan (yksilöiminen) on tärkeää laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi sekä rekisteröidyn yksiselitteiseksi yksilöimiseksi muun muassa vuokraustoiminnassa. Asukasvalinnassa henkilötunnuksen käsittely on tarpeen myös, jotta muun muassa tuloista ja varallisuudesta toimitettavien tietojen kohdentumisesta ruokakunnan jäseniin voidaan varmistua.
Voimassa olevan lain mukaan asukasvalinnassa etusijalle on asetettava asunnottomat ja muut kiireellisimmässä asunnon tarpeessa olevat. Erityisten henkilötietojen lisäksi asuntohakemuksen asunnontarvetta koskeviin tietoihin sisältyisi siksi tieto asunnottomuudesta, jolloin hakija on usein asunnottomuuden vuoksi sosiaalihuollon palvelujen piirissä. Tiedot, jotka koskevat henkilön saamia sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia, katsotaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan soveltamiskäytännössä valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi henkilötiedoiksi.
Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (PeVL 3/2024 vp, s. 4, PeVL 15/2018 vp, s. 37 ja PeVL 3/2017, s. 5). Esityksessä ehdotetaan, että lain tasolla annettaisiin perussäännökset nimien, henkilötunnusten ja asunnontarpeeseen liittyvien tietojen ilmoittamisvelvollisuudesta asuntohakemuksessa. Lisäksi esitys sisältää luonnokset valtioneuvoston asetuksilla annettavaksi tarkoitetuista säännösehdotuksista, joissa yksityiskohtaisemmin kuvattaisiin annettavat tiedot.
Asukasvalintaperusteilla valtion tukemat vuokra-asunnot kohdennetaan ensisijaisesti asunnottomille ja muutoin asuntomarkkinoilla haavoittuvassa asemassa oleville, mihin liittyviä perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita kuvataan edellä luvussa
Oikeus asuntoon. Ehdotetulla sääntelyllä päivitettäisiin hakemusmenettelyn säädöstaso ja sääntelytapa. Hakemusmenettelysäännökset konkretisoivat voimassa olevien asukasvalintaperusteiden soveltamista, mutta asukasvalintaperusteita ja niistä johtuvaa käsiteltävien henkilötietojen piiriä ei muutettaisi. Poikkeuksena tästä yleisen tietosuoja-asetuksen minimointiperiaatteen mukaisesti hakijaruokakunnan alle 18-vuotiaiden lasten henkilötunnusten sekä varallisuus- ja tulotietojen käsittelystä ei jatkossa enää säädettäisi, koska tätä ei pidetä lapsen elatusta koskevan lainsäädännön eikä asuntohakemusten käsittelyn kannalta tarpeellisena. Lisäksi oikeasuhtaisuuden varmistamiseksi valmistelussa on rajattu asukasvalinnassa tehtävän henkilötietojen käsittelyn ulkopuolelle hakijan erityisryhmään kuulumiseen liittyvät terveystiedot. Ehdotetulla sääntelyllä ulotettaisiin asukasvalintaperusteiden mukaisten henkilötietojen käsittely vuokraoikeuden siirtoihin, joiden käsittely rinnastuisi asuntohakemusten käsittelyyn. Perusteena tähän henkilötietojen käsittelytilanteiden lisäykseen on yleisen edun mukainen tavoite parantaa valtion tukemien vuokra-asuntojen saatavuutta ja kohdentamista eniten vuokra-asuntoa tarvitseville hakijoille, jota on käsitelty edellä kohdassa
Oikeus asuntoon.
Ehdotetussa sääntelyssä yleisen tietosuoja-asetuksen mukaista liikkumavaraa käytetään säätämällä käsiteltävien tietojen tyypistä sekä siitä, mille yhteisöille ja mihin tarkoitukseen henkilötietoja voidaan luovuttaa. Ehdotetut säännökset perustuvat voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaiseen tavoitteeseen kohdentaa valtion tukemat vuokra-asunnot sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden ja taloudellisen tarpeen perusteella. Valtion tukea ei voitaisi myöntää EU:n SGEI-sääntelyn mukaisesti, ellei kysymys olisi sosiaaliperusteisesta asumisesta, jota tarjotaan muita heikommassa asemassa oleville kotitalouksille ja yhteiskuntaryhmille. Tukijärjestelmän olemassaolo edellyttää siten henkilötietojen käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä. Toimenpiteistä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi säädetään tietosuojalain 6 §:n 2 momentissa. Koska asukasvalinta on julkinen hallintotehtävä, sovelletaan siitä vastaaviin organisaatioihin myös tiedonhallintalain 4 luvun säännöksiä tietoturvallisuudesta. Näin ollen erityislainsäädäntöön ei ehdoteta menettelysäännöksiä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Asukasvalintaa suorittavia henkilöitä koskevat kuitenkin erityslaissa säädetyt virkavastuusäännökset. Lisäksi Varke ylläpitää asukasvalinnan ohjeita ja tarjoaa asukasvalintaa suorittaville ja siitä vastaaville organisaatioille säännöllisesti koulutusta lainsäädännön sisällöstä.
Esityksessä myös asukasvalintaa sekä muuta korkotuki- ja aravalainsäädännön noudattamista valvovien viranomaisten tiedonsaantioikeuksia koskevat säännökset saatettaisiin vastaamaan perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Asukasvalintaperusteiden noudattamisen ja muun lain noudattamisen valvontaan liittyvän henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteeksi on määritelty yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta (käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi). Erityisten henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteeksi on määritelty yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan g alakohta (käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla).
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaiselle säädettävää oikeutta saada tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja katsonut, että jos luovutettavien tietojen tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi, saantioikeudet ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin. Jos taas tietosisältöjä ei ole yksilöity, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (mm. PeVL 89/2022 vp, kappale 12; PeVL 17/2016 vp, s. 5–6, PeVL 10/2014 vp, s. 6/II). Jos siis viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen liittyvät tietoihin, joita ei ole säännöksessä yksilöity, voivat tiedonsaanti ja -luovuttaminen tapahtua vain siinä tapauksessa, että se on välttämätöntä (ks. esim. PeVL 12/2019 vp s. 2–5, PeVL 17/2016 vp, s. 5–6 ja niissä viitatut lausunnot). Hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia valiokunta ei ole pitänyt perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin. Tähän on kuitenkin vaikuttanut se, millaista toimintaa sääntely on koskenut, sekä tietoja saavien piiri ja tietojen saamisen tarkoitus. (PeVL 62/2010 vp, s. 4.) Asukasvalintaperusteiden noudattamisen valvonnassa ne salassa pidettävät tiedot, jotka valvovalla viranomaisella olisi oikeus saada, määräytyisivät asuntohakemusta koskevan pykälän perusteella. Muun lainsäädännön noudattamisen valvonnassa tarvittavia kaikkia tietosisältöjä ei ole mahdollista tyhjentävästi luetella, mutta tietosisältöjä ja niiden salassapitoperusteita on kuitenkin kuvattu säännöskohtaisissa perusteluissa. Tältä osin valvonnassa saatavat tiedot koskevat lainansaajan taloudellista asemaa ja toiminnan organisoimista sekä lainanmyöntäjän toimintaa valtion edun valvonnan kannalta. Kaikilta osin salassa pidettävien tietojen saantioikeudet rajattaisiin valvonnan kannalta välttämättömiin tietoihin. Samoin kuin asukasvalintatehtävää hoitaviin organisaatioihin, myös valvontaviranomaisiin sovelletaan tietosuojalakia ja tiedonhallintalakia, ja myös niille on saatavilla Varken ylläpitämät ohjeet ja koulutuksia.
Perustuslakivaliokunta on tiedonsaantioikeutta viranomaisilta koskevassa lausunnossaan PeVL 96/2022 vp (s. 4) todennut, että ehdotetun sääntelyn ulottuminen lähtökohtaisesti kaikkiin viranomaisiin ja muihin julkisoikeudellisiin yhteisöihin laajensi tiedonsaantioikeuden välttämättömyyskriteeristä huolimatta ongelmallisen laajaksi. Säännöksestä tuli poistaa maininta muista viranomaisista ja muista julkisoikeudellisista yhteisöistä tai sitä tuli muuten täsmentää olennaisesti. Tällainen muutos oli edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Esityksessä ehdotetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti, että tiedonsaantioikeus rajataan säännöksissä lueteltaviin viranomaisiin.
Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Korkotuki- ja aravalainoilla toteutetaan julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 4 momentissa säädettyjä tehtäviä edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Tehtäviä hoidettaessa on perusoikeussäännöksen esitöiden mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota asumisen terveellisyyteen (HE 309/1993 vp, s. 72/II). Sääntelyllä on lisäksi yhteys perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen edistää väestön terveyttä samoin kuin perustuslain 20 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Perustuslakivaliokunta on arvioinut valvontaviranomaisen tarkastusoikeussääntelyä korjausavustuslainsäädännössä ja katsonut, että tällaisessa sääntely-yhteydessä on sinänsä hyväksyttävää säätää mahdollisuudesta tehdä kotirauhan piiriin ulottuvia tarkastuksia sen varmistamiseksi, että avustukset myös tosiasiassa käytetään perusoikeuksien toteutumisen edistämiseen (PeVL 39/2005 vp, s. 2).
Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Esimerkiksi kotirauhan piiriin on katsottu kuuluviksi kulkuneuvojen asumiseen käytetyt tilat ja eräät tilat, joissa harjoitetaan ammattitoimintaa, joskaan näihin kohdistuva tarkastustoiminta ei ulotu kotirauhan suojan ydinalueelle (esim. PeVL 43/2010, s 2; PeVL 40/2010, s. 4; PeVL 21/2010, s. 4; PeVL 16/2004, s. 5 ja PeVL 46/2001, s. 3). Rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asuntojen lisäksi muun muassa asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen (KKO:2025:31). Korkotuki- ja aravalainoilla tuetaan asuinrakennusten ja asuntojen rakentamista ja korjaamista, jolloin tarkastukset tuen käyttöön ja siihen liittyvien ehtojen täyttymiseen kohdentuvat asukkaiden käytössä oleviin yhteisiin tiloihin sekä tavallisissa asuinrakennuksissa että sosiaalija terveydenhuollon palveluja tarjoavissa asumisyksiköissä. Kotirauhan suojan ydinalueelle, asuinkäytössä oleviin asuntoihin tarkastukset kohdentuvat harvoin. Korkotuki- ja aravalainsäädäntöön on kuitenkin sisällytettävä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen oikeus toimittaa tarkastuksia pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa.
Perustuslakivaliokunta on painottanut, että jos tarkastukset mahdollistetaan myös kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, on tarkastusvaltuuksien edellytykset sidottava perustuslain 10 §:n 3 momentin vaatimusten mukaisesti ja niiden on oltava täsmälliset (esim. PeVL 44/2016 vp). Kun tarkastusvaltuuden perusteena on perusoikeuksien turvaaminen, laista on käytävä ilmi, mitä perusoikeuksien turvaamisella asianomaisessa sääntely-yhteydessä tarkoitetaan (PeVL 39/2005, s. 2—3 ja PeVL 37/2005 s. 3—4). Kun tarkastusvaltuuden perusteena on rikosten selvittäminen, perustuslakivaliokunta on katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä rikosten selvittämiseksi, jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta perustuslakivaliokunnan lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi. Valiokunta on toisaalta pitänyt kotirauhan piiriin ulottuvaa tarkastusta julkisista varoista myönnettyjen tukien ja avustusten asianmukaisen käytön valvomiseksi hyväksyttävänä sellaisiakin rangaistavaksi säädettyjä rikkomuksia koskevien perusteltujen epäilyjen johdosta, joista voi enimmillään seurata sakkorangaistus. Tarkastusoikeus on voitu kytkeä myös rangaistuksenluonteisella maksulla sanktioituun käyttäytymiseen. (Esim. PeVL 40/2010, s. 3—4; PeVL 39/2005, s. 2 ja PeVL 7/2004, s. 2.) Lisäksi valiokunta on edellyttänyt toimenpidevaltuuksia koskeviin säännöksiin kirjattavaksi, että esimerkiksi tarkastus asunnossa voidaan toimittaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi tai rangaistavaksi säädetyn menettelyn selvittämiseksi (PeVL 54/2014, s. 3 ja siinä mainitut lausunnot sekä PeVL 6/2010, s. 5).
Esityksen mukaan korkotuki- ja aravalainoilla lainoitettujen kohteiden tarkastustoimivaltuuden perusteena olisi sen varmistaminen, että lainavaroja ja kohdetta käytetään asianomaisen valtion tuen myöntämistä koskevan lain ja korkotukilainan hyväksymispäätöksen tai aravalainapäätöksen ehtojen mukaisesti. Edellä mainitun perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa tarkastus voitaisiin kuitenkin toimittaa vain, jos se olisi välttämätöntä asumisen, henkilöiden terveyden tai terveellisen ympäristön turvaamista koskevien seikkojen tai rikoslain 29 luvun 5—7, 7 a tai 8 §:ssä tarkoitettua rikosta (avustuspetos, törkeä avustuspetos, avustuksen väärinkäyttö, törkeä avustuksen väärinkäyttö ja avustusrikkomus) koskevan epäilyn selvittämiseksi.
Yhdenvertaisuus ja liikkumisvapaus
Vuokra-asuntoja koskeva valtiontukijärjestelmä edistää sosiaaliturvaa koskevien perusoikeuksien ohella myös perustuslain 6 §:ssä säädettyä yhdenvertaisuutta. Käytännössä monet pienituloiset ja vähävaraiset ovat vapailla vuokramarkkinoilla haavoittuvassa asemassa esimerkiksi maksuhäiriöiden tai vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Näille henkilöille on erityisen tärkeää olla saatavilla valtion tukemia vuokra-asuntoja, joissa asukasvalinta perustuu lakisääteisiin, neutraaleihin kriteereihin. Yhdenvertaisuusvaltuutetun saamat asumista koskevat yhteydentotot ovat liittyneet syrjintään asunnon saamisessa tai vuokraamisessa esimerkiksi ulkomaalaistaustan, romanitaustan, Kelan tukien saamisen, luottotiedottomuuden, asunnottomuuden ja seksuaalisen suuntautumisen vuoksi (Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus eduskunnalle 2026, s. 34 ja 118 sekä Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuosikertomus 2024, s. 17).
Ehdotettu kunnan jäsenen etusijasta luopuminen asukasvalinnassa kytkeytyy yhdenvertaisuuteen, sillä nykyistä asuinpaikkaa voidaan pitää perustuslain 6 §:ssä tarkoitettuna henkilöön liittyvänä syynä, jonka perusteella ketään ei ilman hyväksyttävää perustetta saa asettaa eri asemaan (PeVL 14/2006 vp, s. 2). Etusijasta luovuttaessa luovuttaisiin samalla yhdenvertaisuutta koskevasta poikkeuksesta tältä osin. Lisäksi luopumalla kunnan jäsenen etusijasta edistettäisiin perustuslain 9 §:ssä säädettyä liikkumisvapautta ja oikeutta tosiasiallisesti valita asuinpaikkansa (EOA 1183/4/03, kohta 3.4 ja 2279/4/04, kohta 3.4). Valtion tukemat kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ovat niitä edullisempia asuntoja, joita toimeentulotukea saavien odotetaan asuinkunnasta riippumatta etsivän toimeentulotukilakiin tehtyjen muutosten seurauksena. Jotta asunnonhakijalla olisi tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet järjestää itselleen aiempaa edullisempi asunto ja valita asuinpaikkansa, ei hakijoita ole perusteltua asettaa eri asemaan asuinkunnan perusteella.
Kunnan itsehallinto
Säädettäessä kunnan jäsenen etusijasta kunnan tai kuntien tosiasiallisessa määräysvallassa olevien asuntojen asukasvalinnassa perustuslakivaliokunta katsoi, että säännöksille kunnan jäsenen etusijasta oli perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu ja viime kädessä perustuslain 121 §:ssä vahvistettuun kunnalliseen itsehallintoon palautuva hyväksyttävä syy. Valiokunta arvioi, että kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta kunnan asukkaiden asumistarpeiden tyydyttäminen kuuluu kunnan harjoittaman asuntopolitiikan peruslähtökohtiin. Näin toimiessaan kunta pyrkii kuntalain 1 §:n 2 momentin mukaisesti edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kehittämään kunnan jäsenten asumisoloja asunto-olojen kehittämisestä annetun lain
(919/1985)
5 §:ssä säädetyllä tavalla. (PeVL 14/2006 vp, s. 2.) Kunnalliseen itsehallintoon liittyviä näkökohtia on siten pidetty hyväksyttävänä syynä rajoittaa yhdenvertaisuutta, mutta itsehallinto ei ole edellyttänyt tällaisen rajoituksen säätämistä.
Asukasvalintasääntely kokonaisuudessaan rajoittaa kunnan itsehallintoa kunnan tosiasiallisessa määräysvallassa olevien vuokra-asuntojen käytössä niin kauan kuin asunnot ovat valtion tuen ehtona olevien käyttörajoitusten alaisia. Kunta toteuttaa tällöin asuntopolitiikkaansa EU:n SGEI-sääntelyn mahdollistaman ja samalla rajoittaman valtiontukijärjestelmän puitteissa.
Perustuslain 121 §:n 2 momentin mukaan kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Perustuslain esitöiden mukaan itsehallinnon periaatteen mukaisesti lailla olisi turvattava kunnan päätöksentekojärjestelmän kansanvaltaisuus. Tämä sisältää ennen muuta kunnan asukkaiden oikeuden valitsemiinsa hallintoelimiin sekä sen, että päätösvalta kunnissa kuuluu asukkaiden valitsemille toimielimille. (HE 1/1998 vp, s. 176.) Tavallisella lailla ei voida puuttua itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka asiallisesti ottaen tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi (PeVL 20/2013 vp, s. 6 ja PeVL 22/2006 vp, s. 2).
Voimassa olevan korkotuki- ja aravalainsäädännön mukaan kunta valvoo kunnassa sijaitsevien korkotukivuokra-asuntojen asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Tarkempia säännöksiä tehtävän toteuttamisesta ei ole, mutta Varke on antanut ohjeita ja kouluttanut kuntia valvonnassa. Esityksen mukaan tehtävän sääntelyä täydennettäisiin siten, että kunnan olisi päätöksellään määriteltävä valvonnan toteuttamistavat. Päätöksentekomenettely ja muutoksenhaku määräytyisivät kuntalain mukaan. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset, joita koskevien luonnosten mukaan valvontatapapäätöksessä olisi määriteltävä vähintään luettelon pitäminen valvottavista vuokra-asunnoista, kunnalle toimitettavat asukasvalintaa koskevat tiedot, niiden toimitustapa ja -aika, valvonnan tulosten ilmoittaminen vuokra-asuntojen omistajalle ja asukasvalinnan tekijälle, valvonnassa havaittuihin virheisiin ja laiminlyönteihin puuttumisen tavat sekä valvonnasta raportoiminen kunnassa. Säännöksillä ei sidottaisi kuntaa tiettyihin valvonnan tapoihin, valvontamääriin tai aikatauluihin, vaan nämä kunta määrittelisi päätöksellään. Ehdotettu sääntely ei siten puuttuisi kunnallisen itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin itsehallintoa heikentävällä tavalla.
Voimassa olevan asukasvalinta-asetuksen mukaan kunta voi antaa luvan käyttää korkotuki- ja aravavuokra-asuntoa tilapäisesti muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntona. Ehdotus kunnan toimivaltaa koskevan säännöksen siirtämisestä lakiin olisi sopusoinnussa perustuslain 121 §:n 2 momentin kanssa.
Hallinnon lainalaisuus, asetuksen antaminen ja lainsäädäntövallan siirtäminen
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Lailla on myös säädettävä muun muassa perusoikeuksiin kohdistuvista rajoituksista sekä kaikista perusoikeuksien toteutumisen ja käytön kannalta keskeisistä asioista. Tarkempia säännöksiä koskevan asetuksenantovaltuuden sisällön tulee ilmetä laista selvästi ja se tulee rajata riittävän tarkasti.
Korkotuki- ja aravalainsäädäntö sisältää suhteellisen runsaasti valtioneuvoston asetuksilla annettua yksityiskohtaista ja teknisluonteista sääntelyä, joka koskee lainaehtoja ja menettelyjä. Asetuksia on annettu osittain lain toimeenpanoa yleisesti koskevien valtuussäännösten nojalla. Tällaiset vanhentuneet asetuksenantovaltuudet ehdotetaan pitkästä korkotukilaista ja aravarajoituslaista kumottaviksi, mistä seuraa tarve täsmentää eräitä pitkään korkotukilakiin voimaan jääviä asetuksenantovaltuuksia. Samalla on katsottu aiheelliseksi siirtää lakiin ja päivittää eräitä korkotukilainoja koskevia ehtoja, joista laissa ei nykyisin ole perussäännöksiä.
Asukasvalintaperusteista säädettiin aluksi kokonaan valtioneuvoston asetuksella. Asiasta säädettiin lain tasolla vuonna 2006 voimaan tulleilla lakimuutoksilla. Tässä esityksessä ehdotetaan asuntohakemusta koskevien säännösten osalta vastaavaa muutosta siten, että asuntohakemuksesta säädettäisiin lähtökohtaisesti laissa ja tarkempia menettelysäännöksiä annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Ympäristöministeriön asuntohakemusta koskevasta asetuksenantovaltuudesta luovuttaisiin ja ministeriön antama asetus kumottaisiin. Asukasvalintaan liittyvien uusien lain tasolle ehdotettavien säännösten osalta ehdotetaan myös säädettäväksi tarvittavat valtioneuvoston asetuksenantovaltuudet.
Valvontaviranomaisten tietojensaantia koskevissa pykälissä säilytettäisiin Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ja Valtiokonttorin valtuudet antaa määräyksiä valvonnan kohteena olevien lainansaajayhteisöjen taloudellista asemaa koskevista, valvontaa varten välttämättömistä tiedoista ja tietojen toimittamistavasta. Perustuslain 80 §:n 2 momentin mukaan muu viranomainen kuin Tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Määräystenantovaltuudet ovat tarpeelliset tietojen suuren määrän, valvonnan tehokkuuden ja tasapuolisuuden sekä tietosuojan kannalta. Valtuuksien nojalla annettavat määräykset koskevat rajattua joukkoa toimijoita, jotka ovat saaneet tai myöntäneet valtion tukemia lainoja. Ne ovat sitoutuneet noudattamaan valtion tuen ehtoja lainan voimassaoloajan. Valvonnassa käsiteltävät tiedot määräytyvät sen mukaan, valvotaanko yleishyödyllisyyttä, käyttö- ja luovutusrajoituksia, omakustannusvuokraa, lainavarojen käyttöä vai lainan ja vakuuden hoitoa koskevien säännösten noudattamista, ja ovat pääosin teknisluontoisia kirjanpitoasiakirjoja, laskelmia, sopimuksia ja muita vastaavia laina-asiakirjoja.
Perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetyn hallinnon lainalaisuuden toteuttamiseksi lain tasolla säädettäisiin jatkossa kunnan ja hyvinvointialueen toimivallasta antaa lupa väliaikaisesti poiketa asukasvalintaperusteista sekä lisättäisiin korkotukilakeihin ja takauslainalakiin säännökset Valtiokonttorille kuuluvasta toimivallasta lainamuutoksiin ja takauskorvausten maksamiseen liittyvissä asioissa. Myös kunnan ja hyvinvointialueen asukasvalinnan valvontaa koskevasta valvontatapapäätöksestä säätäminen olisi hallinnon lainalaisuuden kannalta selkeyttävä muutos.
Edellä mainituilla perusteilla ehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset 1 Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001) 40 §, muutetaan 6 §, 7 §:n 1 momentti, 11 b §:n 3 momentti, 11 c ja 11 d §, 29 §:n 2 momentti, 33 ja 34 §, 37 §:n 2 momentti sekä 41 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 7 §:n 1 momentti laissa 470/2018, 11 b §:n 3 momentti ja 11 c § laissa 717/2006, 11 d § laeissa 512/2023 ja 1002/2024, 29 §:n 2 momentti laissa 512/2023, 33 ja 34 § sekä 41 §:n 1 momentti laissa 1002/2024 ja 37 §:n 2 momentti laissa 9/2026 sekä lisätään lakiin uusi 11 e §, lakiin siitä lailla 470/2018 kumotun 12 §:n tilalle uusi 12 § sekä uusi 12 a ja 12 b § seuraavasti:
6 §Korkotukilainan yleiset ehdot
Korkotukilainaksi voidaan hyväksyä vain euromääräinen laina.
Korkotukilainan laina-aika on enintään 45 vuotta lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien.
Lainanmyöntäjän korkotukilainasta perimä korko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota yleisesti kulloinkin sovelletaan riskiltään ja ehdoiltaan vastaaviin lainoihin.
Lainansaajan on pidettävä korkotukilainan kohde riittävästi vakuutettuna lainan korkotukilaina-ajan. Vakuutusta ei kuitenkaan edellytetä, jos kohteen omistaa hyvinvointialue, kunta tai kuntayhtymä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää korkotukilainan nostamisessa ja laina-aikaa koskevissa ilmoituksissa noudatettavista menettelyistä.
7 §Korkotuki ja lainanlyhennysohjelma
Korkotukilainaksi hyväksytystä lainasta perittävälle korolle maksetaan korkotukea. Korkotuen maksamista haetaan Valtiokonttorilta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään korkotuen määrästä, hakemisesta ja maksuajasta.
11 b §Asukasvalintaperusteet ja etusijajärjestykseen asettaminen
Edellä 1 momentissa tarkoitettuina varallisuutena ja tuloina ei oteta huomioon hakijaruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön varallisuutta ja tuloja, ellei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso.
11 c §Asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestyksestä poikkeaminen
Asukasvalintaperusteista saadaan poiketa terveydellisistä tai sosiaalisista syistä taikka korkotukivuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi. Poikkeamisen on oltava asukasvalinnan tavoitteet huomioon ottaen yhteiskunnalliselta, asunnon hakijoiden aseman tai talon ylläpidon kannalta perusteltua.
Kunta voi 1 momentissa tarkoitetuista syistä antaa luvan käyttää vähäistä määrää asuntoja tilapäisesti muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntoina. Siltä osin kuin kyse on asunnoista, joiden asumispalveluiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa, luvan antaa hyvinvointialue.
Asukasvalinnassa voidaan yksittäistapauksessa poiketa 11 b §:n 2 momentissa säädetystä etusijajärjestyksestä, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu asukasvalintaperusteista poikkeaminen ei saa olennaisesti haitata etusijalle asetettavien hakijoiden asunnonsaantia.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukasvalintaperusteista poikkeamisesta ja 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisestä.
11 d §Asukasvalintatehtävät
Asukasvalinnan tekee asunnon omistaja tai omistajan edustaja. Jos asunnon vuokranantaja on muu kuin sen omistaja, asukasvalinnan tekee vuokranantaja tai vuokranantajan edustaja. Asukasvalinnan voi tehdä myös kunta tai hyvinvointialue.
Kunta valvoo kunnassa sijaitsevien korkotukivuokra-asuntojen asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Siltä osin kuin kyse on asunnoista, joiden asumispalveluiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa, asukasvalintaa valvoo hyvinvointialue. Kunnan ja hyvinvointialueen on tehtävä päätös valvonnan toteuttamistavoista (valvontatapapäätös). Valvontatapapäätös on annettava tiedoksi korkotukivuokra-asuntojen omistajille.
Asukasvalinnan yleinen ohjaus kuuluu Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
Jos kunta tai hyvinvointialue havaitsee virheen tai laiminlyönnin asukkaiden valintaperusteiden noudattamisessa, sen on ohjattava korkotukivuokra-asuntojen omistajaa korjaamaan menettely. Kunnan ja hyvinvointialueen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnassa ja asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista sekä valvontatapapäätöksen sisällöstä.
11 e §Asuntohakemus
Korkotukivuokra-asuntoa on haettava kirjallisesti.
Asuntohakemuksessa on ilmoitettava:
1) hakijan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot;
2) hakijan puolison sekä hakijaruokakuntaan kuuluvien, kalenterivuoden loppuun mennessä 18 vuotta täyttävien muiden henkilöiden nimet ja henkilötunnukset;
3) hakijaruokakuntaan kuuluvien lasten nimet ja syntymäajat;
4) tieto hakijan, joka ei ole Suomen kansalainen, oleskeluoikeudesta;
5) tiedot hakijaruokakunnan asunnontarpeesta mukaan lukien tieto asunnottomuudesta, hakuajankohdan asumismuodosta ja haettavasta asunnosta; sekä
6) tiedot hakijaruokakunnan varallisuudesta ja tuloista.
Jos hakemus koskee asuntoa, jota muun lain tai avustusehtojen mukaan on käytettävä tietyn erityisryhmän vuokra-asuntona, asuntohakemuksessa on lisäksi selvitettävä hakijan kuuluminen kyseiseen erityisryhmään.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta.
12 §Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle
Vuokralainen ei saa siirtää vuokraoikeuttaan perheenjäsenelleen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilman vuokranantajan erikseen antamaa lupaa. Lupaa antaessaan vuokranantajan on noudatettava, mitä 11 ja 11 a—11 c §:ssä säädetään asukkaista, asukasvalinnan tavoitteista, asukasvalintaperusteista ja asukasvalintaperusteista poikkeamisesta. Vuokraoikeuden siirtoon perheenjäsenelle sovelletaan muutoin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista.
12 a §Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön
Vuokralainen ei saa luovuttaa korkotukivuokra-asunnon osaa alivuokrauksena toisen käytettäväksi asumiseen ilman vuokranantajan lupaa. Koko asunnon luovutuksesta toisen käytettäväksi asumiseen säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa.
Jos vuokralainen alivuokrauksena tai muuten vastikkeellisesti luovuttaa korkotukivuokra-asunnon kokonaan tai osittain toisen käytettäväksi asumiseen, luovutuksensaajalta perittävä vastike ei kohtuullista vuokralaisen omistamien kalusteiden ja varusteiden käyttömaksua lukuun ottamatta saa ylittää vuokralaisen asunnosta maksamaa vuokraa ja vuokrasuhteeseen liittyviä käyttökorvauksia. Vuokralaisen on viimeistään kuukautta ennen luovutusta sekä myöhemmin pyydettäessä kirjallisesti annettava vuokranantajalle tiedot asunnosta perimästään vastikkeesta.
Vuokralainen ei saa käyttää korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa rakentamislain (751/2023) 59 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun lyhytvuokraukseen eikä luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön. Vuokralainen ei myöskään saa luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa ammattimaiselle toimijalle edelleen vuokrattavaksi majoitustoimintaan tai muutoin asumisesta poikkeavaan käyttöön.
12 b §Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus
Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään vastoin 12 §:n säännöksiä.
Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus myös, jos vuokralainen luovuttaa korkotukivuokra-asunnon tai sen osan toisen käytettäväksi vastoin 12 a §:n säännöksiä, luovutuksensaajalta peritään mainitussa pykälässä sallittua suurempaa vastiketta tai vastiketta koskeva tiedonantovelvollisuus laiminlyödään. Vuokranantajan on halutessaan purkaa vuokrasopimuksen mainitulla perusteella kuitenkin annettava vuokralaiselle ensin kirjallinen varoitus. Jos vuokralainen varoituksen johdosta viivytyksettä täyttää velvollisuutensa tai oikaisu muutoin tapahtuu, vuokranantajalla ei ole oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen. Varoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos purkamisperusteen aiheuttanut vuokralaisen menettely on toistunut ja vuokralaiselle on jo aikaisemmin saman menettelyn johdosta annettu varoitus taikka vuokralainen on menetellyt erittäin moitittavalla tavalla.
Vuokrasopimuksen purkamisesta muutoin ja varoituksen tiedoksi antamisesta säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa.
29 §Tarkemmat säännökset valtion vastuusta
Takauskorvausta haetaan Valtiokonttorilta. Takauskorvaukseen voidaan takauskorvauksen edellytysten täyttymisestä lukien sisällyttää viivästyskorkoa enintään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaisesti siihen asti, että lainanmyöntäjä saa suorituksen saamisistaan.
33 §Tietojensaanti
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella, Valtiokonttorilla, kunnalla ja hyvinvointialueella on salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä ja ilman aiheetonta viivytystä saada lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä tämän lain noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot. Kunnalla ja hyvinvointialueella sekä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada myös 11 d §:n 1 momentissa tarkoitetulta asukasvalinnan tekijältä asukkaiden valintaperusteiden noudattamisen valvontaa varten välttämättömät hakijoita koskevat 11 e §:ssä tarkoitetut tiedot ja asukasvalintoja koskevat tiedot.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ja Valtiokonttori voivat antaa määräyksiä lainansaajan ja muun 25 tai 27 a §:ssä tarkoitetun yhteisön taloudellista asemaa koskevista, valvontaa varten välttämättömistä tiedoista ja tietojen toimittamistavasta. Lainanmyöntäjän on toimitettava lainaa koskevat tiedot Valtiokonttorille teknisen rajapinnan avulla.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella ja Valtiokonttorilla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä saada toisiltaan sekä Digi- ja väestötietovirastolta, hyvinvointialueelta, Kansaneläkelaitokselta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, kunnalta, Lupa- ja valvontavirastolta, Maanmittauslaitokselta, Patentti- ja rekisterihallitukselta, poliisiviranomaiselta, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta, ulosottoviranomaiselta, Valtiontalouden tarkastusvirastolta ja veroviranomaiselta tässä laissa säädettyä valvontaa varten välttämättömät tiedot lainansaajasta ja muusta 25 tai 27 a §:ssä tarkoitetusta yhteisöstä.
34 §Tarkastusoikeus
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus, Valtiokonttori, kunta ja hyvinvointialue voivat tässä laissa säädetyn valvonnan toteuttamiseksi tarkastaa lainansaajan, lainanmyöntäjän ja 11 d §:n 1 momentissa tarkoitetun asukasvalinnan tekijän hallussa olevia asiakirjoja, muita tallenteita ja tietojärjestelmiä.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on oikeus toimittaa tarkastus korkotukilainalla lainoitetun kohteen tiloissa sen varmistamiseksi, että lainavaroja ja kohdetta käytetään tämän lain ja korkotukilainan hyväksymispäätöksen mukaisesti. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa tarkastus saadaan kuitenkin toimittaa vain, jos se on välttämätöntä asumisen, henkilöiden terveyden tai terveellisen ympäristön turvaamista koskevien seikkojen tai rikoslain
(39/1889)
29 luvun 5—7, 7 a tai 8 §:ssä tarkoitettua rikosta koskevan epäilyn selvittämiseksi. Tarkastukseen sovelletaan muutoin hallintolain
(434/2003)
39 §:ää.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus tai Valtiokonttori voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen asiantuntijan suorittamaan 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia. Lisäksi ulkopuolinen asiantuntija voi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tai Valtiokonttorin pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan valtionavustuslain (688/2001) 16 §:n 4 ja 5 momenttia.
37 §Korkotuen lakkauttaminen
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus voi lakkauttaa korkotuen maksamisen ja velvoittaa lainansaajan kokonaan tai osittain suorittamaan takaisin sen korkotuen, jonka valtio on lainasta jo maksanut, jos lainansaaja on käyttänyt vuokra-asuntoa vastoin 11, 11 a—11 c tai 19 a §:ssä säädettyä taikka toiminut vastoin 13 tai 13 a §:ssä, 13 b §:n 1 momentissa tai 13 c §:ssä säädettyä eikä laiminlyönti ole vähäinen. Jos 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun lainansaajayhteisön nimeäminen peruutetaan 27 §:n, aravalain 15 d §:n, vuokra-asuntolainojen korkotuesta annetun lain 2 d §:n tai asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 4 d §:n nojalla, Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus voi päättää, että yhteisöllä tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvalla 25 §:ssä tarkoitetulla yhteisöllä olevien vuokra-asuntolainojen tai asumisoikeustalolainojen korkotuen suorittaminen lakkautetaan kokonaan tai osittain kuuden kuukauden kuluttua nimeämisen peruuttamisesta, jollei syy nimeämisen peruuttamiseen poistu tänä aikana. Jos lainansaajayhteisön nimeämisen peruuttaminen johtuu muusta syystä kuin yhteisön hakemuksesta, Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus voi lisäksi velvoittaa lainansaajan kokonaan tai osittain suorittamaan takaisin sen korkotuen, jonka valtio on lainasta jo maksanut.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin, kunnan ja hyvinvointialueen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta kunnan valvontatapapäätökseen säädetään kuitenkin kuntalaissa (410/2015) ja hyvinvointialueen valvontatapapäätökseen hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Tämän lain 11 b §:n 3 momentti, 11 d §:n 2 momentti sekä 11 e ja 12 § tulevat kuitenkin voimaan viiden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Tätä lakia sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin asuinhuoneiston vuokrasopimuksiin, jollei jäljempänä toisin säädetä.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn alivuokraussopimukseen ei sovelleta 12 a §:n 1 momenttia.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asuinhuoneiston vuokrasuhdetta tai korkotuen lakkauttamista koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 2 Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan aravarajoituslain (1190/1993) 25 §, muutetaan 4 b §:n 3 momentti, 4 c ja 4 d §, 21 §:n 1 momentti sekä 23 §, sellaisina kuin ne ovat, 4 b §:n 3 momentti ja 4 c § laissa 716/2006 sekä 4 d §, 21 §:n 1 momentti ja 23 § laissa 1004/2024, ja lisätään lakiin uusi 4 e §, lakiin siitä lailla 471/2018 kumotun 5 §:n tilalle uusi 5 § sekä uusi 5a, 5 b ja 23 a § seuraavasti:
4 b §Asukasvalintaperusteet ja etusijajärjestykseen asettaminen
Edellä 1 momentissa tarkoitettuina varallisuutena ja tuloina ei oteta huomioon hakijaruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön varallisuutta ja tuloja, ellei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso.
4 c §Asukasvalintaperusteista ja etusijajärjestyksestä poikkeaminen
Asukasvalintaperusteista saadaan poiketa terveydellisistä tai sosiaalisista syistä taikka vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi. Poikkeamisen on oltava asukasvalinnan tavoitteet huomioon ottaen yhteiskunnalliselta, asunnon hakijoiden aseman tai talon ylläpidon kannalta perusteltua.
Kunta voi 1 momentissa tarkoitetuista syistä antaa luvan käyttää vähäistä määrää asuntoja tilapäisesti muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntoina. Siltä osin kuin kyse on asunnoista, joiden asumispalveluiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa, luvan antaa hyvinvointialue.
Asukasvalinnassa voidaan yksittäistapauksessa poiketa 4 b §:n 2 momentissa säädetystä etusijajärjestyksestä, jos se on perusteltua hakijaruokakunnan erityisolosuhteet, paikkakunnan vuokra-asuntotilanne taikka vuokratalon tai asuinalueen asukasrakenne huomioon ottaen. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu asukasvalintaperusteista poikkeaminen ei saa olennaisesti haitata etusijalle asetettavien hakijoiden asunnonsaantia.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukasvalintaperusteista poikkeamisesta ja 2 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisestä.
4 d §Asukasvalintatehtävät
Asukasvalinnan tekee asunnon omistaja tai omistajan edustaja. Jos asunnon vuokranantaja on muu kuin sen omistaja, asukasvalinnan tekee vuokranantaja tai vuokranantajan edustaja. Asukasvalinnan voi tehdä myös kunta tai hyvinvointialue.
Kunta valvoo asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Siltä osin kuin kyse on asunnoista, joiden asumispalveluiden järjestämisestä hyvinvointialue vastaa, asukasvalintaa valvoo hyvinvointialue. Kunnan ja hyvinvointialueen on tehtävä päätös valvonnan toteuttamistavoista (valvontatapapäätös). Valvontatapapäätös on annettava tiedoksi aravavuokra-asuntojen omistajille.
Asukasvalinnan yleinen ohjaus kuuluu Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
Jos kunta tai hyvinvointialue havaitsee virheen tai laiminlyönnin asukkaiden valintaperusteiden noudattamisessa, sen on ohjattava aravavuokra-asuntojen omistajaa korjaamaan menettely. Kunnan ja hyvinvointialueen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukkaiden valinnassa ja asukasvalinnan valvonnassa noudatettavista menettelytavoista sekä valvontatapapäätöksen sisällöstä.
4 e §Asuntohakemus
Aravavuokra-asuntoa on haettava kirjallisesti.
Asuntohakemuksessa on ilmoitettava:
1) hakijan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot;
2) hakijan puolison sekä hakijaruokakuntaan kuuluvien, kalenterivuoden loppuun mennessä 18 vuotta täyttävien muiden henkilöiden nimet ja henkilötunnukset;
3) hakijaruokakuntaan kuuluvien lasten nimet ja syntymäajat;
4) tieto hakijan, joka ei ole Suomen kansalainen, oleskeluoikeudesta;
5) tiedot hakijaruokakunnan asunnontarpeesta, mukaan lukien tieto asunnottomuudesta, hakuajankohdan asumismuodosta ja haettavasta asunnosta; sekä
6) tiedot hakijaruokakunnan varallisuudesta ja tuloista.
Jos hakemus koskee asuntoa, jota muun lain tai avustus- tai lainaehtojen mukaan on käytettävä tietyn erityisryhmän vuokra-asuntona, asuntohakemuksessa on lisäksi selvitettävä hakijan kuuluminen kyseiseen erityisryhmään.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta.
5 §Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle
Vuokralainen ei saa siirtää vuokraoikeuttaan perheenjäsenelleen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilman vuokranantajan erikseen antamaa lupaa. Lupaa antaessaan vuokranantajan on noudatettava, mitä 4 ja 4 a—4 c §:ssä säädetään asukkaista, asukasvalinnan tavoitteista, asukasvalintaperusteista ja asukasvalintaperusteista poikkeamisesta. Vuokraoikeuden siirtoon perheenjäsenelle sovelletaan muutoin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista.
5 a §Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön
Vuokralainen ei saa luovuttaa aravavuokra-asunnon osaa alivuokrauksena toisen käytettäväksi asumiseen ilman vuokranantajan lupaa. Koko asunnon luovutuksesta toisen käytettäväksi asumiseen säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa.
Jos vuokralainen alivuokrauksena tai muuten vastikkeellisesti luovuttaa aravavuokra-asunnon kokonaan tai osittain toisen käytettäväksi asumiseen, luovutuksensaajalta perittävä vastike ei kohtuullista vuokralaisen omistamien kalusteiden ja varusteiden käyttömaksua lukuun ottamatta saa ylittää vuokralaisen asunnosta maksamaa vuokraa ja vuokrasuhteeseen liittyviä käyttökorvauksia. Vuokralaisen on viimeistään kuukautta ennen luovutusta sekä myöhemmin pyydettäessä kirjallisesti annettava vuokranantajalle tiedot asunnosta perimästään vastikkeesta.
Vuokralainen ei saa käyttää aravavuokra-asuntoa tai sen osaa rakentamislain (751/2023) 59 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun lyhytvuokraukseen eikä luovuttaa aravavuokra-asuntoa tai sen osaa muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön. Vuokralainen ei myöskään saa luovuttaa aravavuokra-asuntoa tai sen osaa ammattimaiselle toimijalle edelleen vuokrattavaksi majoitustoimintaan tai muutoin asumisesta poikkeavaan käyttöön.
5 b §Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus
Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään vastoin 5 §:n säännöksiä.
Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus myös, jos vuokralainen luovuttaa aravavuokra-asunnon tai sen osan toisen käytettäväksi vastoin 5 a §:n säännöksiä, luovutuksensaajalta peritään mainitussa pykälässä sallittua suurempaa vastiketta tai vastiketta koskeva tiedonantovelvollisuus laiminlyödään. Vuokranantajan on halutessaan purkaa vuokrasopimuksen mainitulla perusteella kuitenkin annettava vuokralaiselle ensin kirjallinen varoitus. Jos vuokralainen varoituksen johdosta viivytyksettä täyttää velvollisuutensa tai oikaisu muutoin tapahtuu, vuokranantajalla ei ole oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen. Varoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos purkamisperusteen aiheuttanut vuokralaisen menettely on toistunut ja vuokralaiselle on jo aikaisemmin saman menettelyn johdosta annettu varoitus taikka vuokralainen on menetellyt erittäin moitittavalla tavalla.
Vuokrasopimuksen purkamisesta muutoin ja varoituksen tiedoksi antamisesta säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin, hyvinvointialueen ja kunnan päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003). Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta kunnan valvontatapapäätökseen säädetään kuitenkin kuntalaissa (410/2015) ja hyvinvointialueen valvontatapapäätökseen hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021).
23 §Valvonta ja tietojensaanti
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella, Valtiokonttorilla, kunnalla ja hyvinvointialueella on oikeus ohjata ja valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella, Valtiokonttorilla, kunnalla ja hyvinvointialueella on salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä ja ilman aiheetonta viivytystä saada lainansaajalta tämän lain noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot. Kunnalla ja hyvinvointialueella sekä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada myös 4 d §:n 1 momentissa tarkoitetulta asukasvalinnan tekijältä asukkaiden valintaperusteiden noudattamisen valvontaa varten välttämättömät hakijoita koskevat 4 e §:ssä tarkoitetut tiedot ja asukasvalintoja koskevat tiedot.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ja Valtiokonttori voivat antaa määräyksiä lainansaajan ja muun aravalain 15 b tai 15 e §:ssä tarkoitetun yhteisön taloudellista asemaa koskevista, valvontaa varten välttämättömistä tiedoista ja tietojen toimittamistavasta.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella ja Valtiokonttorilla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä saada toisiltaan sekä Digi- ja väestötietovirastolta, hyvinvointialueelta, Kansaneläkelaitokselta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, kunnalta, Lupa- ja valvontavirastolta, Maanmittauslaitokselta, Patentti- ja rekisterihallitukselta, poliisiviranomaiselta, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta, ulosottoviranomaiselta, Valtiontalouden tarkastusvirastolta ja veroviranomaiselta tässä laissa säädettyä valvontaa varten välttämättömät tiedot lainansaajasta ja muusta aravalain 15 b tai 15 e §:ssä tarkoitetusta yhteisöstä.
23 a §Tarkastusoikeus
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus, Valtiokonttori, kunta ja hyvinvointialue voivat tässä laissa säädetyn valvonnan toteuttamiseksi tarkastaa lainansaajan ja 4 d §:n 1 momentissa tarkoitetun asukasvalinnan tekijän hallussa olevia asiakirjoja, muita tallenteita ja tietojärjestelmiä.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on oikeus toimittaa tarkastus aravalainalla lainoitetun kohteen tiloissa sen varmistamiseksi, että lainavaroja ja kohdetta käytetään tämän lain ja lainaehtojen mukaisesti. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa tarkastus saadaan kuitenkin toimittaa vain, jos se on välttämätöntä asumisen, henkilöiden terveyden tai terveellisen ympäristön turvaamista koskevien seikkojen tai rikoslain (39/1889) 29 luvun 5—7, 7 a tai 8 §:ssä tarkoitettua rikosta koskevan epäilyn selvittämiseksi. Tarkastukseen sovelletaan muutoin hallintolain 39 §:ää.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus tai Valtiokonttori voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen asiantuntijan suorittamaan 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia. Lisäksi ulkopuolinen asiantuntija voi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tai Valtiokonttorin pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan valtionavustuslain (688/2001) 16 §:n 4 ja 5 momenttia.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Tämän lain 4 b §:n 3 momentti ja 4 d §:n 2 momentti sekä 4 e ja 5 § tulevat kuitenkin voimaan viiden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Tätä lakia sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin asuinhuoneiston vuokrasopimuksiin, jollei jäljempänä toisin säädetä.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn alivuokraussopimukseen ei sovelleta 5 a §:n 1 momenttia.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asuinhuoneiston vuokrasuhdetta koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 3 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain (574/2016) 11 §:n 2 momentti, 11 a §, 20 §:n 3 momentti, 24, 24 a ja 24 b § sekä 30 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat, 11 a § ja 20 §:n 3 momentti laissa 514/2023 sekä 24, 24 a ja 24 b § ja 30 §:n 1 momentti laissa 1003/2024, ja lisätään 4 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1003/2024, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi, ja uusi 6 momentti, sekä lakiin uusi 11 b—11 f § seuraavasti:
4 §Korkotukilainaksi hyväksymisen yleiset edellytykset
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen on arvioitava korkotukilainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä korkotukilainaksi hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisessä noudatettavista menettelyistä.
11 §Asukasvalintaperusteet
Edellä 1 momentissa tarkoitettuina tuloina ei oteta huomioon hakijaruokakuntaan kuuluvan alle 18-vuotiaan henkilön tuloja, ellei hän ole asunnon hakija tai hakijan puoliso.
11 a §Asukasvalintatehtävä
Korkotukivuokra-asunnon asukasvalinnan tekee asunnon omistaja tai omistajan edustaja. Jos asunnon vuokranantaja on muu kuin sen omistaja, asukasvalinnan tekee vuokranantaja tai vuokranantajan edustaja. Asukasvalinnan voi tehdä myös kunta.
Asunnot on ilmoitettava julkisesti haettaviksi.
11 b §Virkavastuu ja vahingonkorvaus virheellisestä menettelystä
Korkotukivuokra-asunnon asukasvalintaa suorittavaan henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Säännöksiä sovelletaan myös niihin henkilöihin, jotka hoitavat asukasvalintatehtäviä korkotukivuokra-asunnon omistajan alihankkijan palveluksessa. Virkavastuuta ja vahingonkorvausvastuuta sovelletaan myös yhteisön toimielimen tai johdon jäseneen heidän hoitaessaan asukasvalintatehtäviä.
Korkotukivuokra-asunnon omistaja on velvollinen korvaamaan kohtuullisessa määrin välittömän vahingon, joka aiheutuu siitä, että asunnon hakija ei saa hakemaansa asuntoa korkotukiasunnon omistajan tai sen edustajan virheellisen menettelyn vuoksi. Vahingonkorvausvastuusta säädetään lisäksi vahingonkorvauslaissa (412/1974).
11 c §Asuntohakemus
Korkotukivuokra-asuntoa on haettava kirjallisesti.
Asuntohakemuksessa on ilmoitettava:
1) hakijan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot;
2) hakijan puolison sekä hakijaruokakuntaan kuuluvien, kalenterivuoden loppuun mennessä 18 vuotta täyttävien muiden henkilöiden nimet ja henkilötunnukset;
3) hakijaruokakuntaan kuuluvien lasten nimet ja syntymäajat;
4) tieto hakijan, joka ei ole Suomen kansalainen, oleskeluoikeudesta; sekä
5) tiedot hakijaruokakunnan tuloista.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asuntohakemuksesta.
11 d §Vuokraoikeuden siirto perheenjäsenelle
Vuokralainen ei saa siirtää vuokraoikeuttaan perheenjäsenelleen asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 45 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilman vuokranantajan erikseen antamaa lupaa. Lupaa antaessaan vuokranantajan on noudatettava, mitä 10 ja 11 §:ssä säädetään asukkaista, asukasvalintaperusteista ja asukasvalintaperusteista poikkeamisesta. Vuokraoikeuden siirtoon perheenjäsenelle sovelletaan muutoin asuinhuoneiston vuokrauksesta annettua lakia.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luvan antamisessa noudatettavista menettelytavoista.
11 e §Vuokra-asunnon luovuttaminen toisen käyttöön
Vuokralainen ei saa luovuttaa korkotukivuokra-asunnon osaa alivuokrauksena toisen käytettäväksi asumiseen ilman vuokranantajan lupaa. Koko asunnon luovutuksesta toisen käytettäväksi asumiseen säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa.
Jos vuokralainen alivuokrauksena tai muuten vastikkeellisesti luovuttaa korkotukivuokra-asunnon kokonaan tai osittain toisen käytettäväksi asumiseen, luovutuksensaajalta perittävä vastike ei kohtuullista vuokralaisen omistamien kalusteiden ja varusteiden käyttömaksua lukuun ottamatta saa ylittää vuokralaisen asunnosta maksamaa vuokraa ja vuokrasuhteeseen liittyviä käyttökorvauksia. Vuokralaisen on viimeistään kuukautta ennen luovutusta sekä myöhemmin pyydettäessä kirjallisesti annettava vuokranantajalle tiedot asunnosta perimästään vastikkeesta.
Vuokralainen ei saa käyttää korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa rakentamislain (751/2023) 59 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun lyhytvuokraukseen eikä luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa muuhun asumisesta poikkeavaan käyttöön. Vuokralainen ei myöskään saa luovuttaa korkotukivuokra-asuntoa tai sen osaa ammattimaiselle toimijalle edelleen vuokrattavaksi majoitustoimintaan tai muutoin asumisesta poikkeavaan käyttöön.
11 f §Vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus
Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, jos vuokraoikeus siirretään vastoin 11 d §:n säännöksiä.
Vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus myös, jos vuokralainen luovuttaa korkotukivuokra-asunnon tai sen osan toisen käytettäväksi vastoin 11 e §:n säännöksiä, luovutuksensaajalta peritään mainitussa pykälässä sallittua suurempaa vastiketta tai vastiketta koskeva tiedonantovelvollisuus laiminlyödään. Vuokranantajan on halutessaan purkaa vuokrasopimuksen mainitulla perusteella kuitenkin annettava vuokralaiselle ensin kirjallinen varoitus. Jos vuokralainen varoituksen johdosta viivytyksettä täyttää velvollisuutensa tai oikaisu muutoin tapahtuu, vuokranantajalla ei ole oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen. Varoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos purkamisperusteen aiheuttanut vuokralaisen menettely on toistunut ja vuokralaiselle on jo aikaisemmin saman menettelyn johdosta annettu varoitus taikka vuokralainen on menetellyt erittäin moitittavalla tavalla.
Vuokrasopimuksen purkamisesta muutoin ja varoituksen tiedoksi antamisesta säädetään asuinhuoneiston vuokrauksesta annetussa laissa.
20 §Valtion vastuu
Takauskorvausta haetaan Valtiokonttorilta. Takauskorvaukseen voidaan takauskorvauksen edellytysten täyttymisestä lukien sisällyttää viivästyskorkoa enintään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaisesti siihen asti, että lainanmyöntäjä saa suorituksen saamisistaan.
24 §Valvonta
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella, Valtiokonttorilla ja kunnalla on oikeus ohjata ja valvoa tämän lain noudattamista.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus valvoo 13 ja 14 §:n noudattamista. Keskukselle kuuluu myös kuntien ja lainansaajien yleinen ohjaus.
Kunta valvoo asukkaiden valintaperusteiden noudattamista. Kunnan on tehtävä päätös valvonnan toteuttamistavoista (valvontatapapäätös). Valvontatapapäätös on annettava tiedoksi korkotukivuokra-asuntojen omistajille. Jos kunta havaitsee virheen tai laiminlyönnin asukkaiden valintaperusteiden noudattamisessa, sen on ohjattava korkotukivuokra-asuntojen omistajaa korjaamaan menettely. Kunnan on tarvittaessa ilmoitettava asiasta Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
Lainanmyöntäjän on valvottava, että lainavarojen käyttö ja korkotuki ovat tämän lain mukaiset.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä asukasvalinnan, vuokranmäärityksen ja vuokrantarkistuksen sekä tuotontuloutuksen valvonnassa noudatettavista menettelytavoista ja valvontatapapäätöksen sisällöstä.
24 a §Tietojensaanti
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella, Valtiokonttorilla ja kunnalla on salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä ja ilman aiheetonta viivytystä saada lainansaajalta ja lainanmyöntäjältä tämän lain noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot. Kunnalla ja Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada myös 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetulta asukasvalinnan tekijältä asukkaiden valintaperusteiden noudattamisen valvontaa varten välttämättömät hakijoita koskevat 11 c §:ssä tarkoitetut tiedot ja asukasvalintoja koskevat tiedot.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ja Valtiokonttori voivat antaa määräyksiä lainansaajan taloudellista asemaa koskevista, valvontaa varten välttämättömistä tiedoista ja tietojen toimittamistavasta. Lainanmyöntäjän on toimitettava lainaa koskevat tiedot Valtiokonttorille teknisen rajapinnan avulla.
Lainansaajan tulee etukäteen ilmoittaa Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle seikoista, joilla saattaa olla vaikutusta 13 ja 14 §:n noudattamiseen.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella ja Valtiokonttorilla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä pyynnöstä saada toisiltaan sekä Digi- ja väestötietovirastolta, hyvinvointialueelta, Kansaneläkelaitokselta, Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, kunnalta, Lupa- ja valvontavirastolta, Maanmittauslaitokselta, Patentti- ja rekisterihallitukselta, poliisiviranomaiselta, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta, ulosottoviranomaiselta, Valtiontalouden tarkastusvirastolta ja veroviranomaiselta tässä laissa säädettyä valvontaa varten välttämättömät tiedot lainansaajasta.
24 b §Tarkastusoikeus
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus, Valtiokonttori ja kunta voivat tässä laissa säädetyn valvonnan toteuttamiseksi tarkastaa lainansaajan, lainanmyöntäjän ja 11 a §:n 1 momentissa tarkoitetun asukasvalinnan tekijän hallussa olevia asiakirjoja, muita tallenteita ja tietojärjestelmiä.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksella on oikeus toimittaa tarkastus korkotukilainalla lainoitetun kohteen tiloissa sen varmistamiseksi, että lainavaroja ja kohdetta käytetään tämän lain ja korkotukilainan hyväksymispäätöksen mukaisesti. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa tarkastus saadaan kuitenkin toimittaa vain, jos se on välttämätöntä asumisen, henkilöiden terveyden tai terveellisen ympäristön turvaamista koskevien seikkojen tai rikoslain
(39/1889)
29 luvun 5—7, 7 a tai 8 §:ssä tarkoitettua rikosta koskevan epäilyn selvittämiseksi. Tarkastukseen sovelletaan muutoin hallintolain
(434/2003)
39 §:ää.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus tai Valtiokonttori voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen asiantuntijan suorittamaan 1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia. Lisäksi ulkopuolinen asiantuntija voi Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tai Valtiokonttorin pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan valtionavustuslain (688/2001) 16 §:n 4 ja 5 momenttia.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen, Valtiokonttorin ja kunnan päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhausta kunnan valvontatapapäätökseen säädetään kuitenkin kuntalaissa (410/2015).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Tämän lain 11 §:n 2 momentti, 11 c ja 11 d § sekä 24 §:n 3 momentti tulevat kuitenkin voimaan viiden kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Tätä lakia sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin asuinhuoneiston vuokrasopimuksiin, jollei jäljempänä toisin säädetä.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn alivuokraussopimukseen ei sovelleta 11 e §:n 1 momenttia.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan asuinhuoneiston vuokrasuhdetta koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 4 Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan vuokra-asuntojen rakentamislainojen valtiontakauksesta annetun lain (856/2008) 4 §:n otsikko ja 3 momentti sekä 12 §:n 3 momentti, ja lisätään 4 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 518/2023 ja 1008/2024, uusi 5 momentti seuraavasti:
4 §Takauslainan hyväksyminen ja muuttaminen
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen on arvioitava takauslainan hakijan taloudellista asemaa ja maksukykyä. Takauslainaksi hyväksyminen edellyttää, että lainansaajalla arvioidaan olevan riittävät edellytykset takauslainan takaisin maksamiseen ja vuokratalotoimintaan.
Takauslainan lainanmyöntäjä voidaan vaihtaa ja lyhennysohjelmaa, korkoa ja muita lainaehtoja voidaan muuttaa kesken laina-ajan, jos Valtiokonttori hyväksyy muutoksen.
12 §Takauskorvauksen maksaminen
Jos lainanmyöntäjä ei ole noudattanut lakia taikka hyvää pankki- tai perintätapaa takauslainan myöntämisessä tai takauslainan taikka sen vakuuksien hoitamisessa, Valtiokonttori voi päättää, että takauskorvaus jätetään osittain tai kokonaan maksamatta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan takauskorvauksen maksamista koskevaan asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Helsingissä 24.9.2026
PääministeriPetteri OrpoYmpäristö- ja ilmastoministeriSari Multala
Asetusluonnokset
Valtioneuvoston asetus asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan asukkaiden valinnasta arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin annetun valtioneuvoston asetuksen (166/2008) 1, 6, ja 7 §, sellaisina kuin ne ovat, 1 § osaksi asetuksessa 172/2024, 6 § asetuksissa 126/2018 ja 172/2024 sekä 7 § asetuksessa 172/2024, ja lisätään asetukseen uusi 8 a ja 8 b §, seuraavasti:
1 §Soveltamisala
Tällä asetuksella säädetään tarkemmin aravarajoituslain (1190/1993)4 b—4 e ja 5 §:ssä sekä vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001)11 b—11 e ja 12 §:ssä säädetyistä asukasvalintaperusteista, etusijajärjestykseen asettamisesta, asukasvalintaperusteista poikkeamisesta, asukasvalintatehtävistä, asuntohakemuksesta ja vuokraoikeuden siirrosta perheenjäsenelle.
Tätä asetusta sovelletaan myös valittaessa asukkaita vuokra-asuntojen korkotukilainalla rahoitetuista osaomistusasunnoista annetussa laissa (232/2002) tarkoitettuihin osaomistusasuntoihin.
6 §Poikkeukset asukasvalintaperusteista
Hakija voidaan valita asukkaaksi vuokra-asuntoon varallisuuden ja tulojen määrästä riippumatta, jos kysymyksessä on:
1) ruokakuntien keskinäinen asuntojen vaihtaminen vuokra-asunnosta toiseen;
2) asunnon vaihtaminen saman tosiasiallisen omistajan omistamasta vuokra-asunnosta toiseen;
3) vuokra-asuntokäytössä olevan talon ylläpidon ja hoidon kannalta välttämätön ruokakunta; tai
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
4) asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 45, 46, 48 tai 88 §:n nojalla vuokrasuhteen jatkamiseen oikeutettu henkilö; taikka
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
4) vuokra-asunto, jota koskee aravarajoituslain 3 §:n 1 momentin nojalla kymmenen vuoden rajoitusaika ja vuokraus tapahtuu mainitun kymmenen vuoden aikana; poikkeus voi koskea kuitenkin enintään 15 prosenttia vuokratalon kaikista asunnoista.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa asunnon vaihtamisessa voidaan 4 §:n 3 momentissa säädetystä enimmäistulorajasta poiketa vain, jos asunnon vaihtaminen johtuu asukkaasta riippumattomasta syystä.
Hakijan muualla virallisesti asuva alle 18-vuotias lapsi voidaan ottaa huomioon enimmäistulorajaa määriteltäessä, jos hakija ei muuten kykenisi hankkimaan lapsen hoidon kannalta tarvetta vastaavaa asuntoa.
Hakija voidaan valita asukkaaksi vuokra-asuntoon varallisuuden määrästä riippumatta, jos kysymyksessä on sellainen asumisen tukeminen, joka on sosiaalisista tai terveydellisistä syistä erityisen tarpeellista. Asukkaaksi ei kuitenkaan saa valita hakijaruokakuntaa, jonka varallisuus on riittävä tarvetta vastaavan asunnon ja huolenpidon hankkimiseen. Huomioon otettavasta varallisuudesta voidaan vähentää tavanomaisen oman asunnon arvo.
Vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön edistämiseksi voidaan hakija valita vuokra-asuntoon, vaikka hakijaruokakunnan asunnontarpeelle asetetut edellytykset eivät täyty, jos hakijan käytössä oleva vuokra-asunto tällöin vapautuu.
7 §Tilapäiset poikkeukset asukasvalinnassa
Kunta tai hyvinvointialue voi antaa luvan käyttää vuokra-asuntoa tilapäisesti, kuitenkin enintään neljän vuoden ajan kerrallaan, muiden kuin asukasvalintaperusteiden mukaan valittujen henkilöiden asuntona, jos se on perusteltua vuokra-asuntojen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta taikka siihen on henkilöiden terveydellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin liittyvä syy ja asialla on kiire. Luvan antaminen ei saa oleellisesti haitata asukasvalintaperusteet täyttävien hakijoiden asunnonsaantia. Poikkeuslupa voi koskea vain vähäistä määrää asuntoja.
8 a §Asuntohakemus
Asunnon hakemista varten on oltava asuntohakemuslomake. Jos asunnon hakeminen liittyy sosiaalihuoltolainsäädännön nojalla myönnettävään asumispalveluun, asuntohakemus voidaan kuitenkin erillisen lomakkeen sijaan tehdä palvelun hakemisen yhteydessä.
Hakijaruokakunnan asunnontarpeesta asuntohakemuksessa on ilmoitettava:
asunnottomuus ja sen kesto;
muuttovelvoite nykyisestä asunnosta ja syy siihen;
nykyisen asunnon hallintasuhde, sijaintikunta, osoite, huoneluku, pinta-ala, varustetaso, kunto ja asukkaiden lukumäärä; sekä riittävä selvitys muusta asunnontarpeeseen vaikuttavasta seikasta, johon hakija vetoaa.
Hakijan ja hänen puolisonsa sekä muiden hakijaruokakuntaan kuuluvien, kalenterivuoden loppuun mennessä 18 vuotta täyttävien henkilöiden varallisuuden ja tulojen selvittämiseksi asuntohakemukseen on ennen vuokrasopimuksen tekemistä liitettävä:
henkilöiden esitäytetyt veroilmoitukset;
selvitys henkilöiden varallisuuden käyvästä arvosta ja veloista;
työnantajan antama palkkatodistus tai muu luotettava selvitys työssä käyvien henkilöiden veronalaisista kuukausituloista;
todistus eläkettä saavien henkilöiden eläkkeen veronalaisesta määrästä kuukaudessa; sekä selvitys yrittäjänä toimivien henkilöiden kuukausituloista.
Selvitykset varallisuudesta ja tuloista liitetään vain tarvittaessa, jos kysymys on hakemisesta opiskelija-asuntoon taikka 6 §:n 1 tai 4 momentissa tarkoitetusta poikkeuksesta. Asukkaasta riippuvasta syystä tapahtuvaa asunnonvaihtoa koskevaan hakemukseen ja 6 §:n 4 momentissa tarkoitettuun hakemukseen on kuitenkin liitettävä selvitykset tuloista.
Hakijan, joka ei ole Suomen kansalainen, on ennen vuokrasopimuksen tekemistä liitettävä asuntohakemukseen myös selvitys oleskeluoikeudestaan.
Vuokraoikeuden siirtoa hakevan on toimitettava vuokranantajalle tässä pykälässä tarkoitetut tiedot ja selvitykset lukuun ottamatta nykyistä asuntoa koskevia tietoja.
8 b §Valvontatapapäätös
Kunnan ja hyvinvointialueen valvontatapapäätöksessä on määriteltävä vähintään:
luettelon pitäminen valvottavista vuokra-asunnoista;
kunnalle tai hyvinvointialueelle toimitettavat asukasvalintaa koskevat tiedot, niiden toimitustapa ja -aika;
valvonnan tulosten ilmoittaminen vuokra-asuntojen omistajalle ja asukasvalinnan tekijälle;
valvonnassa havaittuihin virheisiin ja laiminlyönteihin puuttumisen tavat; sekä valvonnasta raportoiminen kunnassa tai hyvinvointialueella.
Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Valtioneuvoston asetus vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti muutetaan vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (603/2016) 1 ja 2 §, 5 §:n 3 ja 4 momentti, 8 §:n 3 momentti, 9 ja 10 §, 11 §:n 1 momentti sekä 14, 15 ja 18 § ja lisätään asetukseen uusi 8 a ja 8 b §, seuraavasti:
1 §Korkotukilainan hakeminen
Vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain (574/2016) 1 §:ssä tarkoitetun vuokratalon rakentamista varten myönnetyn lainan hyväksymistä korkotukilainaksi koskeva hakemus toimitetaan Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle.
2 §Asumiskustannusten kohtuullisuus ja vakavaraisuuden harkinta
Vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain 4 §:n mukaisia edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että asumiskustannukset lainoitettavassa kohteessa pysyvät kohtuullisina ja että kohteen toteuttajat ovat vakavaraisia sekä suorittavat täysimääräisesti ennakonpidätykset ja muut työnantajalle kuuluvat velvoitteet.
Lainansaajan on annettava Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tai Valtiokonttorin pyynnöstä vakuutus tai selvitys siitä, että rakennustöiden osalta maksetuista palkoista on suoritettu oikeamääräisesti ennakonpidätykset ja että myös työnantajalle kuuluvat muut velvoitteet on suoritettu. Jos rakennustyö teetetään urakkasopimuksen perusteella, lainansaajan on vaadittava vakuutus tai selvitys pääurakoitsijalta ja tarvittaessa muilta urakoitsijoilta.
5 §Korkotuki
Jos Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus hakemuksesta pidentää lainan korkotukilaina-aikaa vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain 17 §:n mukaisesti, maksetaan vuotuisen koron ylittäessä perusomavastuun määrän ylimenevästä osasta korkotukena vuosittain 25 prosenttia, kunnes kymmenen vuotta on kulunut korkotukilaina-ajan pidentämisestä.
Jos Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus pidentää lainan korkotukilaina-aikaa toisen kerran, ei tältä ajalta makseta korkotukea.
8 §Asukkaiden valinta
Hakija voidaan valita asukkaaksi tulojen määrästä riippumatta, jos kysymyksessä on
1) asunnon osoittaminen ruokakunnalle, joka vaihtaa asuntoa saman tosiasiallisen omistajan omistamasta vuokra-asunnosta toiseen asukkaasta riippumattomasta syystä.
2) asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 45, 46, 48 tai 88 §:n nojalla vuokrasuhteen jatkamiseen oikeutettu henkilö.
правок: 1
- 2026-11-03 — изменён в редакции 2 · построчный дифф →
8 a §Asuntohakemus
Asunnon hakemista varten on oltava asuntohakemuslomake.
Hakijan ja hänen puolisonsa sekä muiden hakijaruokakuntaan kuuluvien, kalenterivuoden loppuun mennessä 18 vuotta täyttävien henkilöiden tulojen selvittämiseksi asuntohakemukseen on ennen vuokrasopimuksen tekemistä liitettävä:
työnantajan antama palkkatodistus tai muu luotettava selvitys työssä käyvien henkilöiden veronalaisista kuukausituloista;
todistus eläkettä saavien henkilöiden eläkkeen veronalaisesta määrästä kuukaudessa; sekä selvitys yrittäjänä toimivien henkilöiden kuukausituloista.
Hakijan, joka ei ole Suomen kansalainen, on liitettävä asuntohakemukseen myös selvitys oleskeluoikeudestaan.
Vuokraoikeuden siirtoa hakevan on toimitettava vuokranantajalle tässä pykälässä tarkoitetut selvitykset.
8 b §Valvontatapapäätös
Kunnan valvontatapapäätöksessä on määriteltävä vähintään:
1) luettelon pitäminen valvottavista vuokra-asunnoista;
2) kunnalle toimitettavat asukasvalintaa koskevat tiedot, niiden toimitustapa ja -aika;
3) valvonnan tulosten ilmoittaminen vuokra-asuntojen omistajalle ja asukasvalinnan tekijälle;
4) valvonnassa havaittuihin virheisiin ja laiminlyönteihin puuttumisen tavat; sekä
5) valvonnasta raportoiminen kunnassa.
9 §Vuokrantarkistus
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen antamassa korkotukilainan hyväksymistä koskevassa päätöksessä vahvistettua alkuvuokraa saa tarkistaa siten, että vuosittainen tarkistus perustuu elinkustannusindeksin vuotuiseen muutokseen lisättynä enintään 1,5 prosenttiyksiköllä.
10 §Kohtuullinen varautuminen
Korkotukiasuntojen vuokrissa saa periä tuleviin perusparannus-, ylläpito- ja hoitokustannuksiin varautumista varten Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen korkotukilainan hyväksymistä koskevassa päätöksessä vahvistaman määrän, joka voi olla enintään kolme kymmenestuhannesosaa kohteen hyväksytyistä rakentamiskustannuksista asuinneliömetriä kohti kuukaudessa.
11 §Omistajan omarahoitusosuuden korko
Korkotukiasuntojen vuokrissa asukkailta perittävä korko lainansaajan osakkeenomistajan lainoituskohteeseen sijoittamalle omarahoitusosuudelle, joka on tarvittu vuokratalon hyväksyttyjen rakentamiskustannusten rahoittamiseksi korkotukilainan lisäksi, saa olla enintään lainoituskohdetta koskevassa Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen antamassa korkotukilainan hyväksymispäätöksessä vahvistama määrä, joka saa olla enintään kuusi prosenttia omistajan kohteeseen sijoittamasta omarahoitusosuudesta.
14 §Hakemus korkotukilaina-ajan pidentämisestä
Lainansaajan on toimitettava Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle hakemus lainan korkotukilaina-ajan pidentämisestä viimeistään kuusi kuukautta ennen korkotukilaina-ajan päättymistä.
15 §Ilmoitus rajoitusmerkinnän tekemistä ja muuttamista varten
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ilmoittaa vuokratalojen rakentamislainojen lyhytaikaisesta korkotuesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetun rajoitusajan päättymispäivän rajoitusmerkinnän tekemistä varten viipymättä sille kiinnitysviranomaiselle, jonka virka-alueella kiinteistö sijaitsee, ja osakeyhtiön hallitukselle. Ilmoituksen merkinnän muuttamista ja poistamista varten tekee Valtiokonttori.
18 §Hyvän rakennuttamis- ja urakointitavan valvonta
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ja kunnan viranomaisen on valvoessaan korkotukilainan käyttöä tarkastettava myös hyvän rakennuttamis- ja urakointitavan noudattamista.
Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Valtioneuvoston asetus vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti kumotaan vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (666/2001) 7 §:n 2 momentti sekä 12 ja 20 § ja muutetaan 2 §, 3 §:n 1 momentti,16 ja 18 §, 19 §:n 2 momentti sekä 21 §, sellaisina kuin ne ovat, 2 § ja 3 §:n 1 momentti, 18 §, 19 §:n 2 momentti ja 21 § asetuksessa 794/2008 sekä 16 § asetuksessa 491/2018, seuraavasti:
2 §Hakumenettely ja lausunnot
Kunta päättää korkotukilainojen vuosittaisista hakuajoista Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Hakemus on toimitettava sen kunnan asianomaiselle viranomaiselle, jossa korkotukilainoituksen kohde sijaitsee. Kunnat voivat kuitenkin keskenään sopia, että hakemus toimitetaan toisen kunnan viranomaiselle. Kunnan viranomaisen on toimitettava hakemus lausuntoineen Valtion tukeman asuntorakentamisen keskukselle. Lausunnosta tulee ilmetä, puoltaako kunta hakemuksen hyväksymistä.
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ja Valtiokonttori voivat hyväksyä lomakkeiden kaavoja vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa ja tässä asetuksessa tarkoitettujen hakemusten tai ilmoitusten tekoa varten. Samalla voidaan määrätä hakemuksen tai ilmoituksen tekemisen yhteydessä annettavista selvityksistä.
3 §Erityissäännös hyväksymisedellytyksistä
Vuokra-asunnon ja asumisoikeustalon rakentamista tai perusparantamista varten myönnetyn lainan korkotukilainaksi hyväksymisen edellytyksenä on, että Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus on hyväksynyt kohteen rakennussuunnitelmat ja -kustannukset tai perusparannussuunnitelmat ja -kustannukset. Keskus voi antaa luvan töiden aloittamiseen ennen suunnitelmien ja kustannusten hyväksymistä. Jos työt on aloitettu ilman lupaa, voidaan laina hyväksyä korkotukilainaksi vain erityisestä syystä.
16 §Ilmoitus rajoitusmerkinnän tekemistä ja muuttamista varten
Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus ilmoittaa vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 17 §:ssä tarkoitetun rajoitusajan päättymispäivän rajoitusmerkinnän tekemistä varten viipymättä Maanmittauslaitokselle sekä lainansaajalle. Ilmoituksen merkinnän muuttamista varten tekee Valtiokonttori.
18 §Maanvuokrasopimus
Jos korkotukilainan kohde sijaitsee vuokramaalla, maanvuokraoikeus on voitava maanomistajaa kuulematta siirtää kolmannelle henkilölle. Korkotukilaina voidaan myöntää vain, jos vuokrasopimuksessa on kielletty sopimuksen irtisanominen laina-aikana ja jäljellä oleva vuokra-aika on vähintään 45 vuotta. Valtion tukeman asuntorakentamisen keskus voi erityisestä syystä hyväksyä lyhyemmänkin vuokra-ajan.
19 §Asumiskustannusten kohtuullisuus ja vakavaraisuuden harkinta
Korkotukilainan saajan on annettava Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tai Valtiokonttorin pyynnöstä vakuutus tai selvitys siitä, että rakennustöiden osalta maksetuista palkoista on suoritettu oikeamääräisesti ennakonpidätykset ja että myös työnantajalle kuuluvat muut velvoitteet on suoritettu. Jos rakennustyö teetetään urakkasopimuksen perusteella, lainansaajan on vaadittava vakuutus tai selvitys pääurakoitsijalta ja tarvittaessa muilta urakoitsijoilta. Jos hyväksyttävää vakuutusta tai selvitystä ei toimiteta, voidaan korkotuen maksaminen keskeyttää.
21 §Hyvän rakennuttamis- ja urakointitavan valvonta
Valvottaessa vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain 8 §:n mukaisesti korkotukilainan käyttöä Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen ja kunnan viranomaisen on tarkastettava myös hyvän rakennuttamis- ja urakointitavan noudattamista.
Tämä asetus tulee voimaan päivänä kuuta 20.
Перевод на русский: GigaChat-2, 09.11.2026. Машинный перевод, вычитывается редакцией.
Машинный черновик — GigaChat-2, 03.11.2026. Экспертом ещё не проверен: даты, адреса норм и санкции сверяйте с текстом.
Модель прочла первые 59 365 из 364 247 знаков текста и оглавление остального — нормы из дальних разделов могли не попасть в разбор.
Паспорт акта
- Официальное наименование
- HE 201/2026 vp
- Рабочее название
- Предложение правительства парламенту о поправках к законам о займах на государственное субсидированное жилье и жилищным правам
- Вид и уровень акта
- Законопроект
- Дата принятия
- 2026-09-24
- Вступление в силу
- Поэтапно, начиная с 1 января 2027 г.
- Поэтапные сроки
- Вступает поэтапно:— 1 января 2027 г.: основные изменения— 1 июня 2027 г.: изменения, касающиеся процедуры подачи заявки на государственную поддержку, передачи прав на аренду семье арендатора, требований к арендодателям и арендаторам, процедур рассмотрения заявок на государственную поддержку
- Статус
- Проект на рассмотрении
- Регулятор
- Министерство охраны окружающей среды
Предмет и цель
- Проблема
- Улучшение использования государственного субсидированного жилья, обеспечение соответствия жилью целевого назначения, поддержка малоимущих и нуждающихся домохозяйств, улучшение регулирования процесса выбора жильцов и надзора за ним.
- Цель
- Повысить эффективность использования государственного субсидированного жилья, обеспечить соответствие жилью социального назначения, улучшить регулирование процесса выбора жильцов и надзора за этим процессом.
- Сфера действия
- Государственное субсидированное жилье, предоставляемое государством, регулируемое законодательством о найме и жилищных правах.
Субъекты
| Роль | Кто именно | Критерии отнесения | Оценка числа адресатов |
|---|---|---|---|
| Поставщик, арендодатель, арендатор, государственный орган | Арендодатель (владелец недвижимости), арендаторы (жильцы), государственные органы | Критериями являются наличие государственного финансирования, тип собственности, вид деятельности. | Около 1 200 операторов (Пояснительная записка) |
- Группы особой защиты
- Малоимущие, нуждающиеся домохозяйства, пожилые люди, инвалиды, студенты, многодетные семьи.
Нормы 1
Каждая строка — одна норма: кто что должен, через что она меняет поведение, во что обходится и чем подкреплена.
-
Полномочие Государственный орган
Проведение проверок и расследований государственными органами.
- Механизм воздействия
- Контроль и надзор
- Издержки: канал
- Содержательный
- Издержки: характер
- Регулярный
- Событие-триггер
- Постоянно
- Санкция
- Штраф, отзыв лицензии
- Форма исполнения
- Цифровая
- Вступление в силу
- 1 января 2027 г.[РОССИЙСКИЙ АНАЛОГ]Требует проверки
Реквизиты
| Страна | Финляндия |
| Орган | Finlex (законы и правительственные законопроекты) |
| Вид | закон / законопроект |
| Язык | fi |
| Дата документа | 2026-09-24 |
| Объём | 365 943 знаков |
| Редакций | 2 |
| Впервые увидели | 2026-10-01 |
| Проверен | 2026-11-16 03:51 |
| number | HE 201/2026 vp |
| original_url | https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/201 |
| extraction | official_finnish_document_view |
Темы
Почему документ в базе
Отбор сработал на этих совпадениях, суммарный вес 27.
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…listä sääntelyä ottaen huomioon asukasvalintatehtävän aseman julkisena hallintotehtävänä, henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn reunaehdot ja asetustasoisen sääntelyn kokoamisen ja yhtenä…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…lle, asunnon luovutusta väliaikaisesti toisen käyttöön, alivuokrausta ja lyhytvuokrausta, henkilötietojen käsittelyä ja asukasvalinnan tulorajojen soveltamista. kyselyyn saatiin 53 vastausta. vas…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…sa asukasvalintatehtävän hoitaminen sisältää asukasvalintaperusteiden mukaan määräytyvien henkilötietojen käsittelyä. yleisen tietosuoja-asetuksen (eu/2016/679) 4 artiklan mukaan luonnollinen hen…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…lö, viranomainen, virasto tai muu elin, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot, on rekisterinpitäjä, jota koskevat asetuksessa rekiste…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…onnollinen henkilö tai oikeushenkilö, viranomainen, virasto tai muu elin, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun, on henkilötietojen käsittelijä. valtion tukemien vuokra-asuntoj…
-
henkilötieto
текст
Персональные данные
…mainen, virasto tai muu elin, joka käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun, on henkilötietojen käsittelijä. valtion tukemien vuokra-asuntojen omistaja vastaa siitä, että valtion tuen e…
Аннотация
Закон Финляндии изменяет законодательство о найме государственного субсидируемого жилья, уточняя условия предоставления субсидий и аренды, включая правила передачи прав на аренду членам семьи арендатора, требования к аренде помещений и контроль за использованием государственных средств. Вводятся новые нормы относительно контроля за соблюдением условий аренды, требований к арендодателям и арендаторам, а также процедур рассмотрения заявок на получение государственной поддержки. Изменения вступают в силу поэтапно начиная с января 2027 года.
Редакции документа
Отметьте две редакции и нажмите «Сравнить» — покажем построчные отличия.
| выбор | Редакция | Загружена | Формат | Объём | |
|---|---|---|---|---|---|
| Редакция 2 открыта | 2026-11-03 03:58 | html | 365 943 зн. | txt | |
| Редакция 1 | 2026-10-01 01:52 | xml | 366 637 зн. | txt |
Выбрано: 0 из 2
Зафиксированные изменения
| Дата | Редакции | Строк | |
|---|---|---|---|
| 2026-11-03 | 16203 → 19868 | +686 −1374 | Построчное сравнение → |