← back to the document

What changed

HE 113/2025 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä... · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-04 03:00 · +312 −615 lines

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta
Hallinnonala
Sosiaali- ja terveysministeriö
Antopäivä
22.9.2025
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 113/2025
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on useita teknologiaan ja digitalisaatioon liittyviä kirjauksia. Ohjelman mukaan tietoa, teknologiaa ja digitaalisia palveluita hyödynnetään laaja-alaisesti palvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi sekä henkilöstön työkuorman helpottamiseksi. Myös tekoälyn käyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi työvuorosuunnittelussa, ennaltaehkäisyssä, oma- ja itsehoidossa sekä palvelu- ja hoitotoiminnassa mahdollistetaan perusoikeudet turvaten.
Hallitusohjelmaan on lisäksi kirjattu, että selvitetään vammaispalveluihin soveltuvan teknologian käyttömahdollisuuksia hyödyntäen iäkkäiden henkilöiden palveluita koskevissa hankkeissa saatuja kokemuksia.
Hallituksen esityksessä laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi (
HE 231/2021 vp
) ehdotettiin sääntelyä turva-auttamispalvelusta, etähoivasta ja muista teknologisista ratkaisuista. Ehdotetut säännökset kuitenkin poistettiin esityksestä, koska ehdotetut säännökset näyttivät mahdollistavan hyvin syvälle käyvän puuttumisen yksityiselämän suojaan. Sääntelystä ei lisäksi käynyt ilmi, millaisia henkilötietoja teknologisten ratkaisujen avulla kerätään ja miten niitä käsitellään. Sääntelyä ei myöskään ollut rajattu sillä esityksen perusteluissa mainitulla seikalla, ettei asiakkaan toimintoja voida seurata enempää kuin hänen hoidon ja huolenpidon tarpeensa välttämättä edellyttää, eikä sääntelystä käynyt ilmi, perustuuko teknologisten ratkaisujen käyttöönotto aina asiakkaan nimenomaiseen suostumukseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
Hallituksen esityksessä laeiksi sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi (HE 231/2021 vp) ehdotettiin sääntelyä turva-auttamispalvelusta, etähoivasta ja muista teknologisista ratkaisuista. Ehdotetut säännökset kuitenkin poistettiin esityksestä, koska ehdotetut säännökset näyttivät mahdollistavan hyvin syvälle käyvän puuttumisen yksityiselämän suojaan. Sääntelystä ei lisäksi käynyt ilmi, millaisia henkilötietoja teknologisten ratkaisujen avulla kerätään ja miten niitä käsitellään. Sääntelyä ei myöskään ollut rajattu sillä esityksen perusteluissa mainitulla seikalla, ettei asiakkaan toimintoja voida seurata enempää kuin hänen hoidon ja huolenpidon tarpeensa välttämättä edellyttää, eikä sääntelystä käynyt ilmi, perustuuko teknologisten ratkaisujen käyttöönotto aina asiakkaan nimenomaiseen suostumukseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
kuitenkin piti tärkeänä, että hallitus antaisi turva-auttamispalvelujen käyttöä koskevan esityksen eduskunnalle mahdollisimman pian. Valiokunta piti tärkeänä myös, että lainsäädäntö saatettaisiin mahdollisimman pian perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla vastaamaan käytännön tarpeita niin hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien asiakkaiden kuin palvelujen toteuttamisesta ja valvonnasta vastaavien toimijoiden kannalta.
1.2
Valmistelu
1.2Valmistelu
Hallituksen esitysluonnos on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa osoitteessa
https://stm.fi/hanke?tunnus=STM121:00/2024
.
2
Nykytila ja sen arviointi
2.1
Lainsäädäntö ja käytäntö
2.1.1
Perustuslain säännökset
Oikeus välttämättömään huolenpitoon on turvattu perusoikeutena perustuslain 19 §:n 1 momentin nojalla jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Kyseessä on subjektiivinen oikeus yksilölle kaikissa elämäntilanteissa kuuluvaan vähimmäisturvaan (PeVM 25/1994 vp). Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset. Perusoikeusuudistuksen hallituksen esityksen (
HE 309/1993 vp
) mukaan ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä turvaavat erityisesti oikeus kiireelliseen sairaanhoitoon sekä eräät lasten, vanhusten, vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden huoltoon kuuluvat tukitoimet.
Perustuslain 19 §:n 3 momentti velvoittaa julkisen vallan on turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, sekä edistämään väestön terveyttä. Perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvatuille oikeuksille on perustuslakivaliokunnan mukaan vakiintunut tietty oikeudellinen sisältö ja arviointiperusteet. Valiokunta on muun muassa korostanut, että vaikka säännös ei turvaa mitään nimenomaista tapaa tarjota palveluja, perustuslainmukainen edellytys on, että palveluja on riittävästi (PeVL 26/2017 vp, s. 32). Tämä merkitsee sitä, että julkisen vallan on turvattava ennen kaikkea palvelujen riittävä saatavuus (PeVL 17/2021 vp, s. 18, PeVL 26/2017 vp, s. 32). Riittävästä tarjonnasta on huolehdittava maan eri osassa asuville (PeVL 26/2017 vp, s. 33). Palvelujen riittävyyden arvioinnin lähtökohtana on palvelujen taso, jolla luodaan jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (
HE 309/1993 vp
, s.
https://stm.fi/hanke?tunnus=STM121:00/2024.
2Nykytila ja sen arviointi
2.1Lainsäädäntö ja käytäntö
2.1.1Perustuslain säännökset
Oikeus välttämättömään huolenpitoon on turvattu perusoikeutena perustuslain 19 §:n 1 momentin nojalla jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Kyseessä on subjektiivinen oikeus yksilölle kaikissa elämäntilanteissa kuuluvaan vähimmäisturvaan (PeVM 25/1994 vp). Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset. Perusoikeusuudistuksen hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) mukaan ihmisarvoisen elämän perusedellytyksiä turvaavat erityisesti oikeus kiireelliseen sairaanhoitoon sekä eräät lasten, vanhusten, vammaisten ja kehitysvammaisten henkilöiden huoltoon kuuluvat tukitoimet.
Perustuslain 19 §:n 3 momentti velvoittaa julkisen vallan on turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, sekä edistämään väestön terveyttä. Perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvatuille oikeuksille on perustuslakivaliokunnan mukaan vakiintunut tietty oikeudellinen sisältö ja arviointiperusteet. Valiokunta on muun muassa korostanut, että vaikka säännös ei turvaa mitään nimenomaista tapaa tarjota palveluja, perustuslainmukainen edellytys on, että palveluja on riittävästi (PeVL 26/2017 vp, s. 32). Tämä merkitsee sitä, että julkisen vallan on turvattava ennen kaikkea palvelujen riittävä saatavuus (PeVL 17/2021 vp, s. 18, PeVL 26/2017 vp, s. 32). Riittävästä tarjonnasta on huolehdittava maan eri osassa asuville (PeVL 26/2017 vp, s. 33). Palvelujen riittävyyden arvioinnin lähtökohtana on palvelujen taso, jolla luodaan jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp, s.
71/II). Palvelujen riittävyyden arviointi edellyttää viime kädessä yksilökohtaista arviointia (PeVL 30/2013 vp, s. 3/I; PeVL 17/2021 vp, s. 18).
Julkiselle vallalle on perustuslain 22 §:ssä säädetty velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkisella vallalla tarkoitetaan valtiota, kuntia ja hyvinvointialueita. Keskeisiin keinoihin kuuluvat perusoikeuksien käyttöä turvaavan ja täsmentävän lainsäädännön säätäminen sekä taloudellisten voimavarojen kohdentaminen. Perusoikeuksien toteuttaminen edellyttää julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä ja tosiasiallisten edellytysten luomista perusoikeuksien toteuttamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä on kyse sellaisten palvelujen järjestämisestä, joissa on keskeisesti kyse julkiselle vallalle osoitetun, viime kädessä oikeuteen elämään kiinnittyvien perusoikeuksien turvaamistehtävien toteuttamisesta (PeVL 65/2018 vp, s. 32).
2.1.2
2.1.2Sosiaalihuoltolaki
Sosiaalihuoltolaki
Sosiaalihuoltolaki
(1301/2014)
on sosiaalihuollon keskeinen yleislaki, jossa säädetään kaikkia palvelujen käyttäjiä koskevista toimintaperiaatteista ja menettelytavoista.
Sosiaalihuoltolain 39 §:ssä säädetään asiakassuunnitelmasta. Palvelutarpeen arviointia on täydennettävä asiakkaalle laadittavalla asiakassuunnitelmalla tai muulla vastaavalla suunnitelmalla, jollei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta. Suunnitelma on laadittava, jollei siihen ole ilmeistä estettä, yhdessä asiakkaan kanssa. Myös ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetussa laissa (980/2012,
vanhuspalvelulaki
), vammaispalvelulaissa
vanhuspalvelulaki), vammaispalvelulaissa
(675/2023)
ja lastensuojelulaissa
(417/2007)
säädetään asiakassuunnitelmasta. Vanhuspalvelulain asiakassuunnitelmaa koskevassa 16 §:ssä viitataan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000,
asiakaslaki
) 7 §:ään, jossa säädetään palvelu- ja hoitosuunnitelmasta. Vammaispalvelulain asiakassuunnitelmaa koskevassa 4 §:ssä viitataan sosiaalihuoltolain 36, 37
asiakaslaki) 7 §:ään, jossa säädetään palvelu- ja hoitosuunnitelmasta. Vammaispalvelulain asiakassuunnitelmaa koskevassa 4 §:ssä viitataan sosiaalihuoltolain 36, 37
ja 39 §:ään, joissa säädetään siis palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelmasta. Lastensuojelulain asiakassuunnitelmaa koskevassa 30 §:ssä ei sitä vastoin viitata muuhun sosiaalihuollon lainsäädäntöön.
tavasta huolimatta.
2.1.3
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
2.1.3Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
Asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.
Jos täysi-ikäinen asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi pysty osallistumaan ja vaikuttamaan palvelujensa tai sosiaalihuoltoonsa liittyvien muiden toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen taikka ymmärtämään ehdotettuja ratkaisuvaihtoehtoja tai päätösten vaikutuksia, on asiakkaan tahtoa selvitettävä yhteistyössä hänen laillisen edustajansa taikka omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa.
2.2
Teknologian hyödyntäminen sosiaalihuollon palveluissa
2.2Teknologian hyödyntäminen sosiaalihuollon palveluissa
Teknologisten ratkaisujen tarkoituksena on toimia asiakkaan ja asiakkaan palvelujen toteuttamisen tukena sosiaalihuollon palveluissa. Teknologisilla ratkaisuilla on mahdollista tukea esimerkiksi asiakkaan toimintakykyä, hyvinvointia, turvallisuutta ja kotona asumista. Erilaiset älykkäät järjestelmät voivat lisätä asiakasturvallisuutta auttamalla havaitsemaan riskitilanteita ja hälyttämällä mahdollisista ongelmista. Teknologia myös mahdollistaa asiakkaiden hyvinvoinnin seurannan tarvittaessa reaaliaikaisesti etäyhteyden avulla. Teknologialla voidaan automatisoida tai helpottaa joitakin tehtäviä, mikä vapauttaa henkilöstön aikaa asiakkaan kanssa tehtävään työhön. Teknologialla voidaan tehostaa myös työprosesseja, vähentää työn kuormittavuutta ja mahdollistaa paremman resurssien hallinnan. Samalla on kuitenkin huomioitava, että ihmistä ei voi korvata teknologialla ja sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus tarpeenmukaiseen ja riittävään hoivaan ja huolenpitoon. Asiakasta
Valtakunnallisissa tavoitteissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165405
[1]
todetaan, että digitaalisia palveluja hyödynnetään silloin kun se on mahdollista ja hoidon tai palvelun kannalta tarkoituksenmukaista ja turvallista. Tiedonhallinta ja tietojärjestelmät tukevat sosiaali- ja terveyspalvelujen saumatonta ja asiakaslähtöistä toteuttamista. Vuosina 2020–2023 toimineen Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille ohjelman (KATI-ohjelma) loppuraportissa
https://julkari.fi/handle/10024/147940
[2]
esitetään ikäteknologian käytön kansallinen malli. Malli on
kuvaus siitä, miten teknologiaratkaisuja voidaan ottaa käyttöön ikääntyneiden henkilöiden kotona asumisen tukemiseksi. Raportissa kuvataan, että hyvinvointialueilla tulee ottaa haltuun uusia tehtäviä, jotta teknologioita voidaan hyödyntää asiakkaan palvelupolulla. Teknologian hyödyntäminen nähtiin raportissa osana asiakkaan palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelman laatimista. Tämä malli voi päteä yhtä lailla myös muissa sosiaalihuollon palveluissa.
2.2.1
Kotona asumista tukeva teknologia
2.2.1Kotona asumista tukeva teknologia
KATI-ohjelman aikana kokeiltiin ja arvioitiin, miten teknologiset ratkaisut voivat tukea ikääntyneiden ihmisten itsenäistä kotona asumista. Ohjelma oli osa Kansallista ikäohjelmaa vuoteen 2030: Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) koordinoi, arvioi ja tuki alueellisia kokeiluja yhdessä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n kanssa.
Jotta teknologiat auttaisivat hillitsemään sote-kustannusten kasvua, niiden käyttö on integroitava vahvasti palvelujärjestelmään ja -prosesseihin. Erilaisten teknologisten välineiden käyttöönotto ei pelkästään tuo kustannushyötyjä vaan myös toimintamalleja ja -käytänteitä on uudistettava. KATI-ohjelmassa tehtyjen havaintojen perusteella toimintamallin uudistaminen saattaa tuoda jopa tärkeimmät vaikutukset kustannuskehityksen hillintään.
2.2.2
Etäpalvelut
2.2.2Etäpalvelut
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston mukaan etäpalveluilla tarkoitetaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuvia reaaliaikaisia digitaalisia palveluja, joissa vähintään yksi osapuoli on eri paikassa kuin muut. Sosiaalihuollon etäpalvelut voivat liittyä esimerkiksi asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämiseen, kotona asumisen tukemiseen tai asiakassuunnitelmien seurantaan ja uudelleen arviointiin etäyhteyksin asiakkaan kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Etäpalveluja on käytössä sekä iäkkäiden että vammaisten henkilöiden palveluissa, mutta myös lastensuojelussa ja aikuissosiaalityössä.
Sosiaalihuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (
HE 231/2021 vp
) ehdotettiin säädettäväksi siitä, että kotihoidon kotikäyntejä voitaisiin toteuttaa osittain tietoverkon välityksellä niin kutsuttuina etäkäynteinä. Edellytyksenä olisi ollut, että ne soveltuvat asiakkaalle, mikä olisi syytä selvittää palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Lisäksi edellytyksenä oli, että etäkäynti vastaa sisällöltään asiakkaan palvelutarvetta. Etäkäynteinä voitaisiin tehdä esimerkiksi lääkkeenoton muistutusta ja valvontaa, ravitsemuksen seurantaa ja valvontaa, suunhoidon muistutusta, asiakkaan voinnin seurantaa ja liikkumisen tukemista ja harjoittelua. Etäkäynnit eivät voisi kokonaan korvata fyysisiä asiakastapaamisia, mutta niiden avulla voitaisiin osittain vähentää kotikäynteihin kuluvaa matka-aikaa ja siten lisätä välittömään asiakastyöhön käytettävää osuutta työntekijöiden työajasta.
Sosiaalihuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 231/2021 vp) ehdotettiin säädettäväksi siitä, että kotihoidon kotikäyntejä voitaisiin toteuttaa osittain tietoverkon välityksellä niin kutsuttuina etäkäynteinä. Edellytyksenä olisi ollut, että ne soveltuvat asiakkaalle, mikä olisi syytä selvittää palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Lisäksi edellytyksenä oli, että etäkäynti vastaa sisällöltään asiakkaan palvelutarvetta. Etäkäynteinä voitaisiin tehdä esimerkiksi lääkkeenoton muistutusta ja valvontaa, ravitsemuksen seurantaa ja valvontaa, suunhoidon muistutusta, asiakkaan voinnin seurantaa ja liikkumisen tukemista ja harjoittelua. Etäkäynnit eivät voisi kokonaan korvata fyysisiä asiakastapaamisia, mutta niiden avulla voitaisiin osittain vähentää kotikäynteihin kuluvaa matka-aikaa ja siten lisätä välittömään asiakastyöhön käytettävää osuutta työntekijöiden työajasta.
Lisäksi esitettiin säädettäväksi muidenkin teknologisten ratkaisujen hyödyntämisestä osana kotihoidon kokonaisuutta. Ehdotuksen mukaan kotihoidon toteuttamisessa voitaisiin hyödyntää teknologiaa asiakkaan turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kotona suoriutumisen edistämiseksi sekä työntekijöiden työn helpottamiseksi. Markkinoilla on esimerkiksi lääkerobotteja, jotka ohjaavat kotihoidon asiakkaan ottamaan lääkkeen oikeana annoksena ja oikeaan aikaan. Robotti muistuttaa äänellisesti lääkkeen ottamisesta ja jos lääkettä ei oteta, lääke talletetaan robotin varastoon ja henkilökunnalle menee tieto asiasta. Kun robotti annostelee lääkkeen ja ilmoittaa asiakkaalle sen ottamisesta, ei kotihoidon asiakkaan luona tarvita sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöä pelkästään antamassa lääkkeitä.
Perustuslakivaliokunnan huomiot sekä muut etäpalveluihin liittyvät ehdot koskevat yhtä lailla sekä iäkkäiden ja vammaisten palveluissa että lastensuojelussa käytettäviä etäpalveluratkaisuja.
2.2.3
Turva-auttamisteknologia
2.2.3Turva-auttamisteknologia
Turva-auttamisteknologialla tarkoitetaan teknologisia ratkaisuja, joiden avulla esimerkiksi kotona asuva henkilö voi hälyttää apua tai ratkaisuja, jotka hälyttävät apua itsenäisesti tietyn tapahtuman, esimerkiksi kaatumisen tai oven aukeamisen perusteella. Turva-auttamisteknologialla voidaan tukea esimerkiksi muistisairaan, iäkkään tai muuten toimintakyvyltään heikentyneen henkilön mahdollisuuksia asua kotonaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikön sijasta.
Kunnat ja sittemmin hyvinvointialueet ovat enenevässä määrin tarjonneet erilaisia turvapalveluja erityisesti iäkkäiden henkilöiden kotona suoriutumisen tueksi. Palvelun toteutustavat ovat joissakin tapauksissa herättäneet valvontaviranomaisten huolen palvelun asianmukaisuudesta. Iäkkäät henkilöt ja heidän omaisensa ovat myös omatoimisesti hankkineet erilaisia turvapalveluja suoraan palvelujen tuottajilta. Lisäksi kodin turvalaitteiden ja niihin liittyvien palvelujen valikoima on kehittynyt ja monipuolistunut suuresti viime vuosina.
Sosiaalihuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (
HE 231/2021 vp
) esitettiin, että turvapalvelusta muodostettaisiin erillinen sosiaalipalvelu. Palvelun määrittely, laadun kriteerit ja saannin edellytykset ehdotettiin yhdistettäväksi samaan pykälään. Tämä siksi, että turvapalvelun asiakkaat ovat haavoittuvassa asemassa, ja palvelun toimivuudella on ratkaiseva merkitys asiakkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta.
Sosiaalihuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 231/2021 vp) esitettiin, että turvapalvelusta muodostettaisiin erillinen sosiaalipalvelu. Palvelun määrittely, laadun kriteerit ja saannin edellytykset ehdotettiin yhdistettäväksi samaan pykälään. Tämä siksi, että turvapalvelun asiakkaat ovat haavoittuvassa asemassa, ja palvelun toimivuudella on ratkaiseva merkitys asiakkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta.
Ehdotetussa säännöksessä turva-auttamispalvelun laadun kriteerit koskivat ensinnäkin turvalaitteiston yleistä laatua, käyttövarmuutta ja soveltuvuutta asiakkaan tarpeisiin sekä asiakkaan neuvontaa laitteiden käytössä. Toiseksi palvelun laadun kriteerit koskivat palvelua toteuttavalta henkilöstöltä edellytettävää osaamista. Valmistelun yhteydessä ja myös lausuntopalautteessa vallitsi yhteinen näkemys, että hälytysten vastaanottajana ja avun tarpeen arvioijana toimivan henkilön olisi oltava tehtävään soveltuva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö.
Turva-auttamispalvelua järjestetään tällä hetkellä pääosin sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentin mukaisena muuna tarpeisiin vastaavana sosiaalipalveluna. Valvonnan näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023,
valvontalaki
) annettua lakia ei sovelleta palveluntuottajan tuottaessa sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja.
valvontalaki) annettua lakia ei sovelleta palveluntuottajan tuottaessa sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021,
järjestämislaki)
edellytetään, että hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.
Tässä hallituksen esityksessä esitetään säädettäväksi teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa koskevista edellytyksistä, joita sovellettaisiin myös turva-auttamispalvelun toteuttamisessa.
Sosiaalihuoltolain muutoksen yhteydessä (
HE 790/2022
) säädettiin uusi 46 b §, joka koskee kotikäyntien suunnittelua ja kotihoidon toteuttamista. Sen mukaan kotihoitoon kuuluvat kotikäynnit sekä niitä toteuttavien työntekijöiden päivittäiset työtehtävät ja työajat on suunniteltava muun muassa niin, että kotikäyntiä toteuttavan tai siihen osallistuvan työntekijän osaaminen vastaa kotikäyntiin sisältyvien tehtävien edellyttämää osaamista.
Sosiaalihuoltolain muutoksen yhteydessä (HE 790/2022) säädettiin uusi 46 b §, joka koskee kotikäyntien suunnittelua ja kotihoidon toteuttamista. Sen mukaan kotihoitoon kuuluvat kotikäynnit sekä niitä toteuttavien työntekijöiden päivittäiset työtehtävät ja työajat on suunniteltava muun muassa niin, että kotikäyntiä toteuttavan tai siihen osallistuvan työntekijän osaaminen vastaa kotikäyntiin sisältyvien tehtävien edellyttämää osaamista.
Edellä mainittujen lainsäädännön velvoitteiden myötä on arvioitu, että turva-auttamispalvelu olisi katsottava yhdeksi tavaksi toteuttaa sosiaalihuoltolain 19 a §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista hoitoa ja huolenpitoa asiakkaan tarvetta vastaavasti. Turva-auttamispalvelusta ei siten olisi tarpeen säätää erillisenä palveluna, ja kotihoitoon sisältyvänä hoitona ja huolenpitona se sisältyisi valvontalain mukaisen viranomaisvalvonnan piiriin. Velvoite myös kiireellisten palvelujen järjestämiseen sisältyy jo lainsäädäntöön, kotihoidon henkilöstön osaamiseen on otettu kantaa sosiaalihuoltolaissa ja teknologian käytön edellytyksistä säädettäisiin tämän hallituksen esityksen pohjalta. Tuntiperusteinen asiakasmaksu ei sovellu tarvittaessa toteutuvaan palveluun ja sen vuoksi tulkinta edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin muutosta, joka mahdollistaa kohtuullisen maksun perimisen palvelusta vastaavalla tavalla kuin asiakasmaksu on voitu
nyt periä sosiaalihuoltolain 14 §:n 2 momentin mukaisena muuna tarpeisiin vastaavana sosiaalipalveluna annetusta turva-auttamispalvelusta.
2.2.4
Teknologiaan liittyvät häiriötilanteet ja niihin varautuminen
2.2.4Teknologiaan liittyvät häiriötilanteet ja niihin varautuminen
Teknologisiin ratkaisuihin voi liittyä häiriötilanteita. Häiriötilanteet voivat olla esimerkiksi pitkäkestoisia sähkökatkoja, tietojärjestelmähäiriöitä, laitteiden vikaantumisia tai päivityksistä johtuvia ongelmia, jotka aiheuttavat ennakoimattomia ja äkillisiä häiriöitä sosiaalihuollon asiakkaiden käytössä olevaan teknologiaan. Palveluntuottajan on laadittava palveluyksiköittäin omavalvontasuunnitelma ja siinä tulee kuvata palvelujen tuottamiseen liittyvät keskeiset riskit (Valviran määräys omavalvontasuunnitelman sisällöstä 1/2024). Hyvinvointialueella tulee olla kyky tunnistaa häiriötilanteen käynnistyttyä sellaiset asiakkaat, joiden palveluntarpeeseen häiriö aiheuttaa kiireellisiä toimenpiteitä esimerkiksi turvarannekkeen tai -puhelimen toimintahäiriö tai sähkölukkojen toimimattomuus. Hyvinvointialueen on järjestämislain 50 §:n mukaan varauduttava ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla sekä muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja sosiaali-
ja terveydenhuollon yhteistyöalueensa hyvinvointialueiden kanssa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Järjestämislain 50 §:n 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on varautumisessaan varmistettava palvelujen jatkuvuuden turvaaminen myös silloin, kun palveluja toteutetaan hankkimalla niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Jos teknologiaa käytetään osana sosiaalihuollon palvelua (esim. kotihoito) tulee hyvinvointialueen varmistaa palvelun jatkuvuus myös häiriötilanteissa. Tämä voi tarkoittaa myös taloudellisesti lisäkustannuksia varajärjestelmiin tai hetkellisiin henkilöstön lisätarpeisiin.
Teknologisiin ratkaisuihin liittyviin häiriötilanteisiin varautuminen on osa hyvinvointialueiden toimintaa. Myös asiakkaan on hyvä ymmärtää teknologian käyttöön liittyvien ongelmatilanteiden mahdollisuus. Toisaalta on mahdollista arvioida, että teknologisten ratkaisujen avulla sosiaalihuollon asiakkaiden hoiva on tehokkaampaa kuin ilman teknologisia ratkaisuja. Tämä ei kuitenkaan poista velvollisuutta huolehtia siitä, että asiakas saa sosiaalipalvelua häiriötilanteissakin.
2.2.5
Sosiaalihuollon valvonta
2.2.5Sosiaalihuollon valvonta
Valvontalaissa säädetään valtion, hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin, HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kansaneläkelaitoksen korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon ja kuntoutuspalvelujen järjestämisen valvonnasta sekä julkisesti ja yksityisoikeudellisessa muodossa tuotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvonnasta. Laissa säädetään myös palveluntuottajan toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja omavalvonnasta.
Valvontalain säännökset rekisteröintivelvollisuudesta tulevat voimaan julkisten palveluntuottajien osalta vuoden 2028 alusta lukien. Siihen saakka hyvinvointialueiden tulee varmistaa palvelujen ja niissä käytettävien tilojen, välineiden ja laitteiden asianmukaisuus omavalvonnan keinoin. Viimekädessä toimintaa koskevaa laillisuusvalvontaa hoitavat valvontaviranomaiset.
2.2.6
Lääkinnällisiä laitteita koskeva sääntely
2.2.6Lääkinnällisiä laitteita koskeva sääntely
Lääkinnällisistä laitteista ja in vitro-diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista säädetään EU-asetuksessa ja kansallisessa lainsäädännössä. Lääkinnällisten laitteiden valmistusta, markkinoille saattamista ja markkinoille saatettujen laitteiden valvontaa säädellään pääosin lääkinnällisten laitteiden asetuksessa (EU) 2017/7454 (MD-asetus) ja In vitro diagnostiikkaan tarkoitettujen laitteiden asetuksessa (EU) 2017/7465 (IVD-asetus). Sääntelyä on täydennetty lääkinnällisistä laitteista annetulla lailla
(719/2021)
. Lääkinnällisellä laitteella tarkoitetaan instrumenttia, laitteistoa, välinettä, ohjelmistoa, implanttia, reagenssia, materiaalia tai muuta tarviketta, jonka valmistaja on tarkoittanut käytettäväksi ihmisillä tiettyihin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tällainen tarkoitus voi esimerkiksi olla sairauden tai toimintarajoitteen diagnosointi, ehkäisy, tarkkailu tai hoito. Suomessa ja EU-alueella saa tuoda markkinoille ja ottaa käyttöön vain
(719/2021). Lääkinnällisellä laitteella tarkoitetaan instrumenttia, laitteistoa, välinettä, ohjelmistoa, implanttia, reagenssia, materiaalia tai muuta tarviketta, jonka valmistaja on tarkoittanut käytettäväksi ihmisillä tiettyihin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tällainen tarkoitus voi esimerkiksi olla sairauden tai toimintarajoitteen diagnosointi, ehkäisy, tarkkailu tai hoito. Suomessa ja EU-alueella saa tuoda markkinoille ja ottaa käyttöön vain
vaatimukset täyttäviä lääkinnällisiä laitteita. Ennen laitteen markkinoille saattamista valmistajan on todennettava laitteen turvallisuus, käyttötarkoitukseen sopivuus ja suorituskyky. CE-merkintä on osoitus siitä, että laite täyttää sitä koskevat vaatimukset. Laitteen valmistajan kuuluu määritellä, onko kyse lääkinnällisestä laitteesta.
Sosiaalihuollon teknologiset ratkaisut voivat olla lääkinnällisiä laitteita, jolloin niihin sovelletaan edellä mainittua lainsäädäntöä.
2.2.7
Tekoälyä koskeva sääntely
Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 13.6.2024 asetuksen (EU) 2024/1689 tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta (
tekoälyasetus
). Tekoälyasetuksen tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille tuotavat tai käyttöönotettavat tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai perusoikeuksia. Tekoälyasetuksen myötä EU:n alueelle luotaisiin yhtenäiset säännöt tekoälyjärjestelmien tarjoamisesta ja käyttöönotosta. Sääntely keskittyy erityisesti haitallisiin tekoälyn käyttötapauksiin, esimerkiksi haitallisimmat tekoälyn käyttötapaukset kiellettäisiin ja ns. suuririskisille tekoälyjärjestelmille asetettaisiin tiukennettuja vaatimuksia. Tekoälyasetus tuli voimaan 2.8.2024 ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain. Asetus on lähtökohtaisesti suoraan sovellettava EU:n jäsenvaltioissa, mutta edellyttää myös täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Työ-
2.2.7Tekoälyä koskeva sääntely
Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 13.6.2024 asetuksen (EU) 2024/1689 tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja tiettyjen unionin säädösten muuttamisesta (tekoälyasetus). Tekoälyasetuksen tarkoituksena on varmistaa, että markkinoille tuotavat tai käyttöönotettavat tekoälyjärjestelmät eivät vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai perusoikeuksia. Tekoälyasetuksen myötä EU:n alueelle luotaisiin yhtenäiset säännöt tekoälyjärjestelmien tarjoamisesta ja käyttöönotosta. Sääntely keskittyy erityisesti haitallisiin tekoälyn käyttötapauksiin, esimerkiksi haitallisimmat tekoälyn käyttötapaukset kiellettäisiin ja ns. suuririskisille tekoälyjärjestelmille asetettaisiin tiukennettuja vaatimuksia. Tekoälyasetus tuli voimaan 2.8.2024 ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain. Asetus on lähtökohtaisesti suoraan sovellettava EU:n jäsenvaltioissa, mutta edellyttää myös täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Työ-
ja elinkeinoministeriö on valmistellut työryhmätyönä hallituksen esityksen tekoälyasetuksen toimeenpanosta ja lakien on tarkoitus tulla voimaan 2.8.2025.
Sosiaalihuollon teknologisissa ratkaisuissa voi olla kyse tekoälyjärjestelmistä, jolloin niiden valmistajien ja käyttäjien on noudatettava EU:n tekoälyasetusta. Sosiaalihuollon palveluissa käytettävät teknologiset ratkaisut voivat olla tekoälyasetuksen tarkoittamia tekoälyjärjestelmiä ja myös suuririskisiä järjestelmiä. Hyvinvointialueiden on siten otettava huomioon tekoälyasetuksen velvollisuudet. Lisäksi on huomioitava rinnakkain sovellettavan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen sääntely. Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) on antanut lausunnon henkilötietojen käyttämisestä tekoälymallien kehittämisessä ja käytössä
https://www.edpb.europa.eu/news/news/2024/edpb-opinion-ai-models-gdpr-principles-support-responsible-ai_en
. Neuvosto
[3]. Neuvosto
korostaa, että tekoälyteknologioiden vastuullisessa kehittämisessä on huomioitava myös henkilötietojen suoja ja tietosuojalainsäädäntö. Lausunnolla varmistetaan, että eri EU-maiden viranomaiset tulkitsevat samalla tavalla tietosuoja-asetusta, kun ne arvioivat tekoälyratkaisuja. Tietosuojaneuvosto laatii myös parhaillaan tekoälyä koskevaa ohjeistusta.
2.2.8
Digi-HTA menetelmä
2.2.8Digi-HTA menetelmä
Erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen
(582/2017)
3 §:ssä säädetään valtakunnallisen kokonaisuuden suunnittelusta ja yhteen sovittamisesta. Pykälän 6 kohdassa säädetään Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelle terveydenhuollon menetelmien arviointia hyvinvointialueilla koskevat koordinaatiotehtävät. Pohjois-Pohjanmaalla on sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta kehitetty Digi-HTA-menetelmä. Digi-HTA on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvoinnin digitaalisia tuotteita ja palveluja varten kehitetty menetelmä. Sen avulla arvioidaan tuotteen tai palvelun soveltuvuutta alan asiakkaiden ja työntekijöiden käyttöön. Arvioinnin näkökulmia ovat vaikuttavuus, kustannukset, turvallisuus, tietosuoja ja -turva sekä käytettävyys ja saavutettavuus. Näiden lisäksi tarkastellaan erityisesti digitaalisen tuotteen käyttöönottoon vaikuttavia asioita kuten esimerkiksi hoitoprosessia ja it-muutoksia. Hyvinvointialueen
edustajat voivat hyödyntää Digi-HTA-arviointeja esimerkiksi ennen hankintaa, hankinnan yhteydessä, tuotteiden pilotointia aloitettaessa tai tehdessään markkinakartoitusta. Digi-HTA-arvioinnin avulla teknologiayritys voi osoittaa digitaalisen tuotteensa tai palvelunsa soveltuvuuden sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön tai hyvinvoinnin edistämiseen. Arvioinnin avulla yritys saa puolueettomien asiantuntijoiden arvion tuotteestaan, joten yritys voi hyödyntää arviointia myös tuotekehityksessä.
Digi-HTA menetelmä ei huomioi digitaalisten tuotteiden henkilöstövaikutuksia. Jatkossa voisi olla tarpeen pohtia, voisiko menetelmää kehittää niin, että se huomioisi myös sosiaalihuollon digitaaliset tuotteet ja niihin liittyvät henkilöstövaikutukset.
2.2.9
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittely
2.2.9Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittely
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyssä on keskeistä turvata erityisesti henkilötietojen suoja. Henkilötietojen suoja on turvattu osana perustuslain 10 §:ssä suojattua yksityiselämän suojaa. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedot ovat arkaluonteisia henkilötietoja, joiden käsittelyn sallimisen on arvioitu koskevan yksityiselämän suojaan kuuluvan henkilötietojen ydintä (PeVL 37/203 vp, s. 2/I). Perustuslakivaliokunta on myös painottanut henkilötietojen suojan kannalta keskeisenä tiedollista itsemääräämisoikeutta (esim. PeVL 23/2020 vp, s. 9).
Perustuslain lisäksi henkilötietojen suoja on turvattu myös EU:n perusoikeuskirjan 8 artiklassa, jonka mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.
Henkilötietojen käsittelyn kannalta keskeistä sääntelyä sisältyy ennen kaikkea Euroopan unionin tietosuojasääntelyyn. Henkilötietojen käsittelyä sääntelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (
yleinen tietosuoja-asetus
). Kansallinen tietosuojalaki
Henkilötietojen käsittelyn kannalta keskeistä sääntelyä sisältyy ennen kaikkea Euroopan unionin tietosuojasääntelyyn. Henkilötietojen käsittelyä sääntelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus). Kansallinen tietosuojalaki
(1050/2018)
täsmentää ja täydentää tietosuoja-asetusta. Tietosuojalaissa säädetään henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteesta, tietosuojan valvonnasta, oikeusturvasta ja seuraamuksista sekä tietojenkäsittelyn erityistilanteista. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023,
asiakastietolaki
). Asiakastietolaki sisältää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen ja asiakirjojen käsittelyä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn. Sosiaalihuollon teknologisissa ratkaisuissa
asiakastietolaki). Asiakastietolaki sisältää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen ja asiakirjojen käsittelyä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä koskevan sääntelyn. Sosiaalihuollon teknologisissa ratkaisuissa
käsitellään usein asiakkaan tietoja. Näin ollen näiden tietojen käsittelyyn sovelletaan asiakastietolakia. Asiakastietolaissa säädetään asiakastietojen käsittelyä koskevista yleisistä periaatteista (2 luku) ja asiakastietojen rekisterinpidosta (3 luku). Lisäksi laissa säädetään asiakasasiakirjojen käsittelyä koskevista periaatteista (4 luku), potilasasiakirjoista (5 luku), sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (6 luku), kirjaamisesta monialaisessa yhteistyössä (7 luku) sekä tiedonsaantioikeudesta ja tietojen luovuttamisesta (8 luku). Laki sisältää myös säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä.
Asiakastietolaissa on liite, jossa määritellään asiakasasiakirjojen säilytysajat. Liitteessä on määritelty myös esimerkiksi sosiaalipalveluissa kuvattavat video- ja äänitallenteet. Tällaiset tallenteet saa hävittää, kun käyttötarve on päättynyt ja tarvittavat kirjaukset on tehty asiakasasiakirjoihin.
2.3
Iäkkäiden sosiaalipalvelut ja teknologian käyttö
2.3Iäkkäiden sosiaalipalvelut ja teknologian käyttö
Vanhuspalvelulaki täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädäntöä. Lain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa ja hyvinvointialueella. Lisäksi lain tarkoituksena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan.
Vanhuspalvelulaki ei sisällä säännöksiä iäkkäälle henkilölle järjestettävistä palveluista lukuun ottamatta lain 12 §:ssä tarkoitettuja hyvinvointia edistäviä ja ennaltaehkäiseviä palveluja. Iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään ensisijaisesti ja pääosin yleislakien eli sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain
(1326/2010)
nojalla.
Palvelutarve on arvioitava uudelleen silloin, kun hyvinvointialueen järjestämiä sosiaalipalveluja säännöllisesti saavan iäkkään henkilön olosuhteissa tapahtuu olennaisia muutoksia. Myös asiakassuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä aina silloin, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia. Mikäli edellä mainitut tarkistukset edellyttävät asiakkaan palvelujen muuttamista voimassa olevaan päätökseen nähden, on niistä tehtävä uusi päätös. Laatusuosituksessa aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi vuosille 2024–2027
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4: Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
Laatusuositus
aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027 (valtioneuvosto.fi)
[4]
on arvioitu, että teknologia luo mahdollisuuksia sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, että vaihtoehtoja palveluiden toteuttamiseen. Laatusuosituksessa on annettu suosituksia teknologiasta iäkkään henkilön toimintakyvyn, hyvinvoinnin, turvallisuuden ja osallisuuden edistäjänä; teknologian helppokäyttöisyyteen, käyttäjäystävällisyyteen ja eettisyyteen liittyen; kotona asumista tukevasta teknologiasta sekä teknologiasta työntekijöiden tukena. Teknologia voi auttaa ihmisiä elämään terveellisemmin, saamaan tukea sairauksiensa hoitoon sekä asumaan itsenäisemmin ja turvallisemmin kodeissaan. Teknologian tarjoamat mahdollisuudet voivat antaa ammattilaisille uusia tapoja tarjota monipuolisempaa palvelua ja hoitoa sekä hyvin toimiessaan vapauttavat ammattilaisten aikaa ihmisten kohtaamiseen. Digitalisaation ja teknologian
hyödyntämiseen liittyy kuitenkin käytettävyyteen, eettisyyteen, osaamiseen ja tietoturvaan liittyviä kysymyksiä, jotka täytyy ratkaista.
lisäkoulutusta. Lisäksi on kehitettävä jatkuvan oppimisen kulttuuria, joka tukee henkilöstön kykyä sopeutua teknologisen kehityksen tuomiin muutoksiin. Lisää tietoa tarvitaan teknologisten ratkaisujen vaikutuksista kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon palvelujen laatuun ja henkilöstöön. Hyödyntämistä tulee arvioida monipuolisesti ja tarveperustaisesti. Teknologian yleisyys tai yleistyminen eivät kerro niiden tuomista vaikutuksista. Myös uusien potentiaalisten teknologioiden tunnistaminen vaatii jatkuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä.
2.4
Vammaispalvelut ja teknologian käyttö
2.4Vammaispalvelut ja teknologian käyttö
Vuoden 2025 alusta voimaantullut uusi vammaispalvelulaki sisältää säännökset vammaisille henkilöille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista. Laki täydentää yleislakina sovellettavaa sosiaalihuoltolakia. Lisäksi vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus saada muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaisia palveluita.
Teknologian käytöstä tai teknisestä valvonnasta vammaispalveluissa ei ole säännöksiä. Säädöspohjan puuttuminen johtaa asiakkaiden erilaiseen kohteluun ja epäyhdenmukaisiin käytäntöihin.
2.5
Lastensuojelu ja teknologian käyttö
2.5Lastensuojelu ja teknologian käyttö
Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lain keskeisenä tavoitteena on varmistaa lapsen oikeuksien ja edun huomioon ottaminen sekä turvata lapsen ja hänen perheensä tarvitsemat palvelut ja tukitoimet. Lapsen edun tulee olla keskeinen arviointiperuste kaikissa lasta koskevissa lastensuojelutoimenpiteissä. Lapsen etua tulee arvioida jatkuvasti eri tilanteissa, sekä lapsen asuessa kotona että ollessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lastensuojelulaissa säädetään lapsen kiireellisestä sijoituksesta, huostaanotosta ja sijaishuollosta. Lain 11 luvussa säädetään rajoituksista sijaishuollossa. Lastensuojelulaissa ei säädetä teknologian käyttämisestä osana lastensuojelua.
Onnettomuustutkintakeskuksen teematutkinnassa selvitettiin, millaisia välillisiä ja välittömiä kuolemaan johtaneita seikkoja on tunnistettavissa nuorten tapaturmaisten huumekuolemien taustalla
https://turvallisuustutkinta.fi/fi/index/tutkintaselostukset/sosiaali-jaterveydenhuollononnettomuudet/t2023-s1nuortentapaturmaisethuumekuolematvuonna2023160.html
. Tutkintaselostuksessa todetaan, että teknologisia ratkaisuja käytetään ja kehitetään jatkuvasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Digitaaliset ratkaisut tarjoavat esimerkiksi keinoja havaita, varoittaa ja välittää tietoa hengenvaarallisen myrkytyksen oireista, kuten vaarallisista muutoksista hengitystiheydessä tai syketaajuudessa
[5]. Tutkintaselostuksessa todetaan, että teknologisia ratkaisuja käytetään ja kehitetään jatkuvasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Digitaaliset ratkaisut tarjoavat esimerkiksi keinoja havaita, varoittaa ja välittää tietoa hengenvaarallisen myrkytyksen oireista, kuten vaarallisista muutoksista hengitystiheydessä tai syketaajuudessa
niin, että muut paikalla olijat havahtuvat tilanteeseen tai apu voidaan hälyttää riittävän ajoissa. Nuoret huumeiden käyttäjät käyttävät teknologiaa arjessaan. Huumekuolemien ennaltaehkäisyyn ja haittojen vähentämiseen liittyvään työhön tulee ennakkoluulottomasti kehittää ja pilotoida erilaisia teknologisia innovaatioita ja ratkaisuja myös nuorille huumeiden käyttäjille. Onnettomuustutkintakeskus suosittelikin, että sosiaali- ja terveysministeriö huolehtii siitä, että nuorten huumekuolemien ehkäisemisessä hyödynnetään tavoitteellisesti teknologisia ratkaisuja henkeä uhkaavien myrkytysten havaitsemiseksi.
Lastensuojelun sijaishuollossa on osana turvallisuusratkaisuja hyödynnetty sekä kuvaa tallentavaa että tallentamatonta kameravalvontaa, samoin kuin liiketunnistimia. Teknisen valvonnan toteutus ilmenee sijaishuoltopaikkojen laatimissa omavalvontasuunnitelmissa. Kameravalvontaa voi olla ulkoalueilla, yleisissä tiloissa sekä eristyshuoneissa olevilla valvontakamerajärjestelmillä. Kameravalvonnan katsotaan edistävän asiakas- ja työturvallisuutta, jolla on yhteys myös lapsen hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. Tietosuojavaltuutetun ratkaisusta (539/451/2011) ilmenee, että sijaishuoltopaikassa toteutetulla kameravalvonnalla oli tarkoitettu estää kohteen omaisuuteen, henkilökuntaan tai asiakkaisiin kohdistuvaa rikollisuutta ja auttaa tapahtuneiden vahinkojen vastuukysymysten selvittämisessä sekä suojata asiakkaiden ja henkilökunnan oikeusturvaa, työrauhaa, lisätä heidän turvallisuuttaan, valvoa kiinteistön kuntoa ja materiaalin säilyvyyttä sekä auttaa järjestyksen
pitoa. Lasten keskinäinen henkinen ja fyysinen väkivalta on sijaishuollossa hälyttävän yleistä.
Pia Eriksson, Päivi Korhonen: ”Kiitos kun pidätte huolta, että asiat olisi minulla hyvin” Kysy ja kuuntele -hankkeen loppuraportti, raportti 3 /2022 THL, 103.
[6]
Lapset ja nuoret voivat kokea turvattomuutta myös epäammatillisiksi kokemiensa työntekijöiden toimien vuoksi.
Pia Eriksson, Miia Ståhlberg, Maria Svetloff, Johanna Barkman, Johanna Liukkonen, Tiia Hipp: Trauma- ja väkivaltatietoinen sijaishuolto- selvitys kaltoinkohtelun nykytilasta sekä materiaali ammattilaisille ja opiskelijoille, Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2023, 39.
[7]
Teknologian käyttöä ja erityisesti kameravalvonnan käyttöä ohjaa eduskunnan oikeusasiamiehen ja aluehallintoviranomaisten antamat ratkaisut ja ohjeet. Tietosuojavaltuutetun toimisto on ottanut tietosuojakysymysten osalta kantaa teknisten ratkaisujen käyttöön (2.9). Eduskunnan oikeusasiamiehen ja aluehallintovirastojen linjausten mukaisesti kameravalvonta on tietyin edellytyksin mahdollista lastensuojelussa, jos lapsen valvonta- ja huolenpito sitä edellyttää.
YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kaikki valvontamenetelmät, kuten kameravalvonta, on toteutettava lapsen ihmisarvoa kunnioittaen ja noudattaen tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatetta. Tekninen valvonta ei saa loukata lapsen yksityiselämän suojaa, joka on turvattu lapsen oikeuksien yleissopimuksen 16 artiklassa. Komitea toteaa yleiskommentissaan nro 25
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista.
, että kaikessa lasten digitaalisessa valvonnassa ja siihen liittyvässä automaattisessa henkilötietojen käsittelyssä tulisi kunnioittaa lasten oikeutta yksityisyyteen. Valvontaa ei saa harjoittaa rutiininomaisesti, umpimähkäisesti tai lapsen tietämättä tai erittäin nuorten lasten tapauksessa heidän vanhempansa tai huoltajansa tietämättä. Valvontaa ei myöskään saa harjoittaa kaupallisissa ympäristöissä tai koulutus- tai hoitoympäristöissä ilman,
[8], että kaikessa lasten digitaalisessa valvonnassa ja siihen liittyvässä automaattisessa henkilötietojen käsittelyssä tulisi kunnioittaa lasten oikeutta yksityisyyteen. Valvontaa ei saa harjoittaa rutiininomaisesti, umpimähkäisesti tai lapsen tietämättä tai erittäin nuorten lasten tapauksessa heidän vanhempansa tai huoltajansa tietämättä. Valvontaa ei myöskään saa harjoittaa kaupallisissa ympäristöissä tai koulutus- tai hoitoympäristöissä ilman,
että olisi oikeutta vastustaa sitä. Valvonnassa täytyy aina ottaa huomioon ne tarjolla olevat keinot, jotka saavuttavat halutun tarkoituksen kajoten yksityisyyteen mahdollisimman vähän (kohta 75)
Koska perheryhmäkotien tavoitteena on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisimman turvalliset ja tavanomaiset kasvuolosuhteet, on tilojen valinnassa ja suunnittelussa pyritty huomioimaan erityisesti kodinomaisuus ja perhemäiset olosuhteet. Perheryhmäkotien asukkaat ovat tarvittaessa oikeutettuja lastensuojelun palveluihin samoilla edellytyksillä kuin muutkin hyvinvointialueen asukkaat. Mikäli lapsen käytös vaarantaa lapsen omaa ja muiden perheryhmäkodin asukkaiden tai työntekijöiden turvallisuutta ja lastensuojelulain mukaiset edellytykset täyttyvät, voidaan lapsi sijoittaa lastensuojelulain mukaiseen sijaishuoltoon. Perheryhmäkodeissa ei siten pääsääntöisesti asu lapsia, joiden terveyden, hoidon ja turvallisuuden varmistaminen edellyttäisi teknologisten ratkaisujen, kuten kameravalvonnan käyttöön ottamista perheryhmäkodin sisätiloissa.
2.6
Teknologian hyödyntäminen ja arviointi asiakkaan suostumuksen merkityksestä
2.6Teknologian hyödyntäminen ja arviointi asiakkaan suostumuksen merkityksestä
Hallituksen esityksen valmistelussa arvioitiin erilaisia tapoja turvata teknologian hyödyntämisen kannalta erityisen oleellisia perusoikeuksia kuten yksityiselämän suoja, asiakkaan itsemääräämisoikeus ja asiakkaan osallistumisen ja osallisuuden turvaaminen. Yhtenä vaihtoehtoisena tapana arvioitiin asiakkaan erillistä suostumusta teknologian hyödyntämiseen. Erillinen teknologian hyödyntämiseen annettava suostumus olisi eri asia kuin esimerkiksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen suostumus henkilötietojen käsittelyyn. Kyseessä olisi suostumus, jolla asiakas hyväksyisi teknologian hyödyntämisen osana sosiaalihuollon palvelujen toteuttamista.
Suostumuksella asiakas voisi vaikuttaa oman palvelunsa laatuun ja toteutustapaan teknologiaan liittyvien ratkaisujen osalta. Suostumus olisi yksi vaihtoehtoinen tapa vahvistaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta osana teknologian hyödyntämistä sosiaalihuollon palvelun toteuttamisessa. Suostumuksen tarvetta arvioitaessa on otettu huomioon myös se, että asiakkaalla on oikeus hyötyä teknologiasta ja sen kehityksestä, josta voi olla hyötyä ja etua hänen terveydelleen, hyvinvoinnilleen ja turvallisuudelleen.
Arvioinnin yhteydessä katsottiin, että erillinen suostumus teknologian hyödyntämiseen on epätarkoituksenmukainen ja kankea eikä luontevasti sovellu sosiaalihuollon palvelujen suunnittelukokonaisuuteen, jossa asiakkaan itsemääräämisoikeus turvataan jo nyt osana asiakasprosessia yksilöllisesti. Asiakkaan mielipide ja toiveet tulee huomioida lainsäädännön edellyttämällä tavalla myös silloin, kun palveluissa ja niiden toteuttamisessa hyödynnetään teknologiaa. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteuttamisessa huomioidaan samalla asiakkaan yksilöllinen tilanne ja ymmärryskyky ja hänen mielipiteensä ja toiveensa on selvitettävä mahdollisimman tarkasti myös silloin, kun esimerkiksi asiakkaan ymmärryskyky on alentunut. Itsemääräämisoikeuden huomiointi on voimassa olevan lainsäädäntökokonaisuuden mukaisesti vahva pääsääntö (
HE 137/1999 vp
, s. 22–23), eikä tästä pääsäännöstä poiketa teknologian kohdalla. Voimassa olevaa lainsäädäntöä sosiaalihuollon asiakasprosessista ja
Arvioinnin yhteydessä katsottiin, että erillinen suostumus teknologian hyödyntämiseen on epätarkoituksenmukainen ja kankea eikä luontevasti sovellu sosiaalihuollon palvelujen suunnittelukokonaisuuteen, jossa asiakkaan itsemääräämisoikeus turvataan jo nyt osana asiakasprosessia yksilöllisesti. Asiakkaan mielipide ja toiveet tulee huomioida lainsäädännön edellyttämällä tavalla myös silloin, kun palveluissa ja niiden toteuttamisessa hyödynnetään teknologiaa. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteuttamisessa huomioidaan samalla asiakkaan yksilöllinen tilanne ja ymmärryskyky ja hänen mielipiteensä ja toiveensa on selvitettävä mahdollisimman tarkasti myös silloin, kun esimerkiksi asiakkaan ymmärryskyky on alentunut. Itsemääräämisoikeuden huomiointi on voimassa olevan lainsäädäntökokonaisuuden mukaisesti vahva pääsääntö (HE 137/1999 vp, s. 22–23), eikä tästä pääsäännöstä poiketa teknologian kohdalla. Voimassa olevaa lainsäädäntöä sosiaalihuollon asiakasprosessista ja
asiakkaan itsemääräämisoikeudesta on kuvattu kappaleessa 2.1.2.
Teknologia myös arkipäiväistyy, eikä erillinen suostumus tuo perusoikeuksien näkökulmasta lisäarvoa asiakkaan itsemääräämisoikeuden tai osallistumisen kannalta. Nykytilassakin erilaisia teknisiä ratkaisuja ja laitteita käytetään osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Niiden käyttö perustuu vahvasti ammattihenkilöiden ammattitaidolla tekemään arvioon, johon asiakkaat sosiaalihuollossa ja potilaat terveydenhuollossa osallistuvat jo nykyisenkin sääntelyn perusteella. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa asiakkaan etu on aina ensisijainen. Sosiaalihuoltolain esitöissä (
HE 64/2014 vp
) todetaan, että sosiaalihuoltolain 4 §:n 1 momentin 4 kohtaa korostaa asiakkaan asemaa omassa asiassaan. Hallituksen esityksessä todetaan, että asiakkaan itsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa ja edistää. Kohta korostaisi myös asiakkaan mahdollisuutta vaikuttaa palvelujensa toteuttamiseen sekä osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuutta laajemminkin yhteisössä ja yhteiskunnassa. Valinnanmahdollisuuksien
Teknologia myös arkipäiväistyy, eikä erillinen suostumus tuo perusoikeuksien näkökulmasta lisäarvoa asiakkaan itsemääräämisoikeuden tai osallistumisen kannalta. Nykytilassakin erilaisia teknisiä ratkaisuja ja laitteita käytetään osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Niiden käyttö perustuu vahvasti ammattihenkilöiden ammattitaidolla tekemään arvioon, johon asiakkaat sosiaalihuollossa ja potilaat terveydenhuollossa osallistuvat jo nykyisenkin sääntelyn perusteella. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa asiakkaan etu on aina ensisijainen. Sosiaalihuoltolain esitöissä (HE 64/2014 vp) todetaan, että sosiaalihuoltolain 4 §:n 1 momentin 4 kohtaa korostaa asiakkaan asemaa omassa asiassaan. Hallituksen esityksessä todetaan, että asiakkaan itsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa ja edistää. Kohta korostaisi myös asiakkaan mahdollisuutta vaikuttaa palvelujensa toteuttamiseen sekä osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuutta laajemminkin yhteisössä ja yhteiskunnassa. Valinnanmahdollisuuksien
edistäminen tarkoittaisi mahdollisuutta muun muassa vaikuttaa siihen, miten ja missä palvelut toteutetaan. Kyse olisi asiakkaan roolista asiakasprosessissa sekä palvelujen merkityksestä asiakkaan muussakin osallistumisessa ja vaikuttamisessa. Sosiaalihuollon ammattihenkilön tulisi toimia yhteistoiminnassa asiakkaan kanssa siten, että asiakkaan kokemat tarpeet ja toivomukset ohjaisivat mahdollisuuksien mukaan asiakasprosessin etenemistä. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista ja periaatteen toteuttamista ja sen toteuttamisesta käytännössä edistettäisiin palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelman tekoa koskevalla sääntelyllä.
Suostumukselle voisi syntyä täysin näennäinen asema, minkä lisäksi joissain yhteyksissä aidon ja tietoisen suostumuksen saaminen voisi olla haastavaa. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 20/2020 vp) perusoikeusrajoituksen kohteeksi joutuvan henkilön suostumuksella voivan sinänsä olla merkitystä valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa. Valiokunta on kuitenkin käytännössään pitänyt tällaista sääntelytapaa ongelmallisena ja korostanut suurta pidättyväisyyttä suostumuksen käyttämisessä perusoikeuksiin puuttumisen oikeutusperusteena. Valiokunnan mukaan tällainen sääntelytapa ei ole helposti sovitettavissa yhteen sen perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistettuun oikeusvaltioperiaatteeseen sisältyvän vaatimuksen kanssa, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Toimivallasta puuttua yksilön perusoikeuksiin on lisäksi aina säädettävä riittävän tarkkarajaisella ja soveltamisalaltaan täsmällisellä lailla (PeVL 30/2010 vp, s. 6/II). Perustuslakivaliokunta
on arvioinut Koronavilkkua koskevan hallituksen esityksen (
HE 101/2020 vp
, PeVL 20/2020 vp) yhteydessä, että sääntelyä oli täydennettävä tietosuoja-asetuksen suojatoimien sääntelylle sallimissa puitteissa tältä osin suostumusta koskevalla täsmällisellä sääntelyllä, johon sisältyvät säännökset suostumuksen antamisen ja sen peruuttamisen tavasta sekä suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustuvuuden varmistamisesta. Lisäksi valiokunta totesi, että sääntelyssä oli myös varmistettava suostumuksen perustuminen riittävään tietoon myös eri käyttötarkoitusten ja esimerkiksi tietojen luovutusten suhteen ja että suostumuksesta olisi ilmettävä, että sitä ei ole annettu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaspalvelutilanteessa tai muussakaan viranomaismenettelyssä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti siis huomiota siihen, että suostumusta ei voisi antaa viranomaismenettelyssä. Käytännössä tämä arvio tuottaisi ongelmia suostumuksen pyytämiseen teknologian käytölle, koska suostumus aina pyydettäisiin
on arvioinut Koronavilkkua koskevan hallituksen esityksen (HE 101/2020 vp, PeVL 20/2020 vp) yhteydessä, että sääntelyä oli täydennettävä tietosuoja-asetuksen suojatoimien sääntelylle sallimissa puitteissa tältä osin suostumusta koskevalla täsmällisellä sääntelyllä, johon sisältyvät säännökset suostumuksen antamisen ja sen peruuttamisen tavasta sekä suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon perustuvuuden varmistamisesta. Lisäksi valiokunta totesi, että sääntelyssä oli myös varmistettava suostumuksen perustuminen riittävään tietoon myös eri käyttötarkoitusten ja esimerkiksi tietojen luovutusten suhteen ja että suostumuksesta olisi ilmettävä, että sitä ei ole annettu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaspalvelutilanteessa tai muussakaan viranomaismenettelyssä. Perustuslakivaliokunta kiinnitti siis huomiota siihen, että suostumusta ei voisi antaa viranomaismenettelyssä. Käytännössä tämä arvio tuottaisi ongelmia suostumuksen pyytämiseen teknologian käytölle, koska suostumus aina pyydettäisiin
osana asiakkaan palveluprosessia.
Yllä mainituin perusteluin valmistelussa on katsottu perustelluksi, ettei sosiaalihuollon palvelun toteuttamisessa hyödynnettävä teknologia edellytä erillistä suostumusta, eikä tällaisesta suostumuksesta näin ollen säädetä. Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja osallistuminen toteutuvat jo voimassaolevan lain mukaan osana palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelman laatimista yhdessä asiakkaan kanssa.
2.7
Iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitus
2.7Iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitus
Vanhuspalvelulakiin lisättiin vuonna 2020 velvoite vähintään 0,7 työntekijän henkilöstömitoituksesta asiakasta kohti iäkkäiden henkilöiden tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimintayksiköissä.
Taloudellisen kestävyyden ja henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi julkisen talouden suunnitelman valmistelun yhteydessä keväällä 2024 päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, jossa iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä vähimmäishenkilöstömitoitus on vuoden 2025 alusta lähtien pysyvästi 0,6 työntekijää asiakasta kohden. Uusi sääntely tuli voimaan 1.1.2025
(741/2024)
.
(741/2024).
Hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä antamassaan mietinnössä (StVM 17/2024 vp) sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi, että useat valiokunnan kuulemat tahot pitivät hallituksen esitystä kannatettavana tai ainakin toteuttamiskelpoisena, kunhan ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitus asetetaan vähimmäismitoitusta korkeammaksi silloin, kun se on asiakasrakenteen vuoksi tarpeen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin kuitenkin myös esille huoli siitä, että henkilöstömitoituksen pienentäminen heikentää ympärivuorokautisen hoivan laatua ja asiakasturvallisuutta. Koska ympärivuorokautiseen hoivaan siirtyvät asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia, on henkilöstön mitoitustarvekin asiantuntijakuulemisissa esitettyjen arvioiden mukaan usein korkeampi kuin vähimmäismitoitus 0,6. Useat valiokunnan kuulemat tahot toivat esille huolen siitä, että ehdotettu vähimmäismitoitus uhkaa muodostua käytännössä tosiasiassa enimmäismitoitukseksi riippumatta asiakkaiden
Ohjauskirjeessä todetaan myös, että valvontaviranomaisten tietoon on tullut, että useat hyvinvointialueet ovat jo ryhtyneet toimiin ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstömitoituksen alentamiseksi vähimmäismitoitukseen ilman, että asiakkaiden palvelujen tarvetta on tosiasiallisesti arvioitu.
2.7.1
Henkilöstömitoituksen toteutuminen
2.7.1Henkilöstömitoituksen toteutuminen
Iäkkäiden ympärivuorokautista palveluasumista ja pitkäaikaista laitoshoitoa tuotetaan yli 1800 toimintayksikössä. Puolet yksiköistä oli yksityisen palveluntuottajan ylläpitämiä, mutta nekin tuottavat palvelua pääosin julkisen sektorin asiakkaille. Toteutunut mitoitus on lakiin kirjatun vähimmäismitoituksen myötä yksiköissä noussut vuodesta 2020 lähtien (kuvio 1.). Viimeisen kahden henkilöstömitoituksen seurannan (lokakuu 2023 ja huhtikuu 2024) osalta voimassa olevan 0,65 vähimmäismitoituksen täyttää yli 90 prosenttia seurantaan vastanneista toimintayksiköistä (Vanhuspalvelujen tila 2023, Tiedote 5.7.2024). Vähimmäismitoituksen alittaneiden osuus on noussut hieman lokakuusta 2023 huhtikuuhun 2024 ja samalla 0,7 mitoituksen ylittävien osuus on laskenut. Muutoksen taustalla on henkilöstömäärän pieneneminen, asiakasmäärän pysyessä tasaisena. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut vähimmäismitoitus 0,6 täyttyi huhtikuussa 2024 99 prosentissa yksiköistä.
tai osaamisen ja työyhteisön kehittämiseen kuluvaa työaikaa. Välittömän asiakastyön osuus on ollut yksityisellä sektorilla (97 %) hieman suurempi kuin julkisella sektorilla (95 %).
2.7.2
Henkilöstömitoituksen seuranta
2.7.2Henkilöstömitoituksen seuranta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen velvollisuudesta seurata iäkkäille henkilöille tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua säädetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain
(668/2008)
2 §:n 1 momentin 2 kohdassa. THL on seurannut vanhuspalvelulain toimeenpanoa ennen ja jälkeen lain voimaantulon sekä samalla laatusuositusten toteutumista (Vanhuspalvelujen tila -seuranta). Osana seurantaa THL on seurannut myös henkilöstömitoituksen toteutumista. Vanhuspalvelulain 3 a pykälässä on määritelty välittömään asiakastyöhön laskettavat henkilöstöryhmät eli ne työntekijät, jotka voidaan laskea mukaan henkilöstömitoitukseen välittömän asiakastyön osalta.
2.7.3
Henkilöstömitoituksen valvonta
2.7.3Henkilöstömitoituksen valvonta
Hyvinvointialueiden omavalvonnassa tulee seurata toimintayksiköiden tilannetta ja tarvittaessa omavalvonnalla varmistaa palveluiden laatu ja asiakasturvallisuus. Toimintayksikön täytyy arvioida tarvittava henkilöstömitoitus ja sen mukaisesti varmistaa, että kaikissa työvuoroissa on määrällisesti ja myös osaamisen näkökulmasta riittävä henkilöstö. Mikäli omavalvonnalliset keinot eivät ole riittäviä, voivat asiat tulla myös viranomaisvalvonnan piiriin.
Valvontalain säännökset rekisteröintivelvollisuudesta tulevat voimaan julkisten palveluntuottajien osalta vuoden 2028 alusta lukien.
2.7.4
Palvelu- ja henkilöstötarpeiden kasvu iäkkäiden palveluissa
2.7.4Palvelu- ja henkilöstötarpeiden kasvu iäkkäiden palveluissa
Ikääntyneen väestön määrä kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina. Väestön ikääntymisen seurauksena myös muissa kuin iäkkäille suunnatuissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on kasvua palvelutarpeissa ja lisääntyviä vaikeuksia henkilöstön saatavuudessa.
THL ennakoi, että ikääntyneiden palveluja, kotihoitoa, yhteisöllistä asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista, tarvitsevien iäkkäiden määrä kasvaa nykyisestä 33 000 asiakkaalla vuoteen 2027 mennessä. Iäkkäiden palveluissa työskenteli vuonna 2023 hieman yli 80 000 työntekijää. Vuonna 2027 henkilöstöä tarvitaan iäkkäiden palveluihin arviolta 14 200 enemmän kuin vuonna 2023, jos palvelurakenne ei muutu.
2.7.5
Teknologian vaikutukset henkilöstötarpeisiin iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa
2.7.5Teknologian vaikutukset henkilöstötarpeisiin iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa
Teknologian hyödyntäminen henkilöstömitoituksen laskennassa vaatii ensinnäkin tietoa niistä tehtävistä, joissa teknologiaa on mahdollista käyttää ja toiseksi niiden suorittamiseen tarvittavien teknologisten ratkaisujen määrittelemistä sekä tietoa käytettävän teknologian vaikuttavuudesta.
Sosiaalihuoltolain 21 c §:n mukainen ympärivuorokautinen palveluasuminen sisältää henkilön yksilöllisen tarpeen mukaisen vuorokaudenajasta riippumattoman hoidon ja huolenpidon, toimintakykyä ylläpitävän ja edistävän toiminnan, ateriat, vaatehuollon, siivouksen sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävän toiminnan. Palveluasumista on toteutettava niin, että henkilön yksityisyyttä kunnioitetaan ja hänen osallisuuttaan tuetaan.
Henkilöstömitoituksessa huomioidaan vain välittömään asiakastyöhön kohdistuvat tehtävät. Henkilöstömitoituksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (
HE 4/2020 vp
) mukaan välittömällä asiakastyöllä tarkoitetaan toimintayksikössä annettavaa hoitoa ja huolenpitoa sekä iäkkään henkilön toimintakykyä ja kuntoutumista edistäviä ja ylläpitäviä tehtäviä. Lisäksi myös asiakasta koskevien tietojen kirjaaminen, palvelutarpeen arviointi sekä hoito- ja palvelusuunnitelman laatiminen ja päivittäminen on välitöntä asiakastyötä.
Henkilöstömitoituksessa huomioidaan vain välittömään asiakastyöhön kohdistuvat tehtävät. Henkilöstömitoituksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 4/2020 vp) mukaan välittömällä asiakastyöllä tarkoitetaan toimintayksikössä annettavaa hoitoa ja huolenpitoa sekä iäkkään henkilön toimintakykyä ja kuntoutumista edistäviä ja ylläpitäviä tehtäviä. Lisäksi myös asiakasta koskevien tietojen kirjaaminen, palvelutarpeen arviointi sekä hoito- ja palvelusuunnitelman laatiminen ja päivittäminen on välitöntä asiakastyötä.
Välitön asiakastyö koostuu asiakkaan perustarpeisiin vastaavasta jokapäiväisen elämän tuesta. Välitöntä asiakastyötä ovat hoitoon ja huolenpitoon sekä kuntoutukseen liittyvät tehtävät mukaan lukien niitä välittömästi mahdollistavat tehtävät sekä toimintakykyä ja kuntoutumista edistävät ja ylläpitävät tehtävät. Siihen sisältyy päivittäisissä toiminnoissa avustaminen kuten ruokailu, peseytyminen, pukeutuminen, liikkuminen ja wc-käynnit.
Alkuperäistutkimusten kontekstisidonnaisuus ja erilaiset hoitokulttuurit rajoittavat tulosten siirrettävyyttä suomalaiseen iäkkäiden ympärivuorokautiseen hoitoon. On myös syytä huomioida, että osa katsauksessa tarkastelluista teknologioista ei toistaiseksi ole käytössä Suomessa. Muun muassa tietosuojalainsäädäntö ja yksityisyydensuojaa koskevat periaatteet rajoittavat joidenkin teknologioiden käyttöä. Lisäksi teknologioiden vaikutukset ovat moniulotteisia ja potentiaalisten hyötyjen realisoituminen edellyttää teknologian toimeenpanon lisäksi sen integroimista palvelujärjestelmään sekä yksikön toimintakäytäntöihin.
2.8
Teknistä valvontaa koskeva sääntely
2.8Teknistä valvontaa koskeva sääntely
Teknologian hyödyntäminen sosiaalihuollossa voi tarkoittaa teknisen valvonnan hyödyntämistä osana sosiaalihuollon palvelujen toteuttamista. Yleisemmin teknistä valvontaa, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kamera- tai videovalvontaa, käytetään esimerkiksi turvallisuussyistä, omaisuuden suojaamiseksi, rikosten ehkäisyyn ja selvittämiseen ja tilojen valvontaa. Tekninen valvonta voi toimia osana asiakkaan oman asuinhuoneiston turvallisuusjärjestelmää, ammattihenkilöiden työn tukena esimerkiksi hoivakameratyyppisessä käytössä tai palveluyksikön kaikkien asiakkaiden turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin tukena toimintayksikön yhteisissä tiloissa. Suomessa ei ole erityislakia teknisestä valvonnasta. Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin erikseen säädetty työpaikalla tapahtuvasta valvonnasta (759/2004,
laki yksityisyyden suojasta työelämässä
) sekä esimerkiksi teknisestä valvonnasta vankiloissa (767/2005,
vankeuslaki
).
laki yksityisyyden suojasta työelämässä) sekä esimerkiksi teknisestä valvonnasta vankiloissa (767/2005,
vankeuslaki).
Muutoin teknisen valvonnan käyttö ja sen edellytykset tulevat yleensä tapauskohtaisesti arvioitavaksi. Teknisen valvonnan käytön edellytysten arviointiin ja sovellettavaan lainsäädäntöön vaikuttavat muun muassa se, onko valvottava tila julkinen ja yleinen vai kuuluuko se kotirauhan piiriin, miten huomioidaan henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely ja kenen vastuulla valvonta on.
Tilojen luokittelu yleisiin ja ei-yleisiin tiloihin on keskeistä teknisen valvonnan arvioinnin kannalta, sillä lähtökohtaisesti yleisissä tiloissa kameralla kuvaaminen ei ole edes salaa toteutettuna rangaistavaa. Esimerkiksi järjestyslain
(612/2003)
2 §:ssä yleisellä paikalla tarkoitetaan esimerkiksi tietä, katua, toria ja puistoa tai rakennusta, kuten virastoa, toimistoa ja liikehuoneistoa. Tällaiset tilat ovat lähtökohtaisesti sillä tavalla yleisiä ja julkisia, että niihin voi kuka tahansa mennä milloin tahansa kenenkään ennalta estämättä. Sosiaalihuollon toimintayksikköjä ei voida katsoa julkisiksi tai yleisiksi tiloiksi, eikä niihin lähtökohtaisesti ole vapaata pääsyä kenellä tahansa.
Teknisen valvonnan yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös henkilötietojen suojaan ja siten henkilötietojen käsittelyn ja erityisesti sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyyn liittyvään sääntelykokonaisuuteen. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan mukaan kaikki tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön liittyvät tiedot ovat henkilötietoja. Asetuksen tarkoittama henkilötiedon määritelmä on hyvin laaja, eikä aina edellytä, että henkilö on suoraan tunnistettavissa. Teknistä valvontaa voidaan toteuttaa esimerkiksi kameravalvonnalla, jolloin käsittely kohdistuisi videokuvaan. Silloin, kun henkilö on tunnistettavissa tällaisesta kuvasta joko kuvan tai lisätietojen perusteella, kyseessä on henkilötieto. Henkilötietojen käsittelyä sisältävä tekninen valvonta tulee näin ollen toteuttaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja sen vaatimuksia noudattaen. Käytännössä asetus edellyttää esimerkiksi käsittelyn lainmukaisuutta, rekisteröidyn oikeuksien turvaamista,
läpinäkyvyyttä ja tiedottamista koskevia velvollisuuksia sekä erinäisiä teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä, joihin kuuluu muun muassa sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja. Euroopan tietosuojaneuvosto on myös antanut ohjeet henkilötietojen käsittelystä videolaitteilla.
Tietosuojaneuvosto, Ohjeet 3/2019 henkilötietojen käsittelystä videolaitteilla. Annettu 29. tammikuuta 2020. Saatavilla:
https://www.edpb.europa.eu/sites/default/files/files/file1/edpb_guidelines_201903_video_devices_fi.pdf
[9]
Ohjeiden tarkoitus on antaa neuvoja siitä, miten tietosuoja-asetusta sovelletaan videolaitteilla saatavien henkilötietojen käsittelyn yhteydessä.
Ehdotetulla säännöksellä teknisestä valvonnasta tavoitellaan yhteisten tilojen teknisen valvonnan mahdollistamista perus- ja ihmisoikeudet turvaavalla tavalla. Sääntelyllä turvataan sosiaalihuollon toimintayksikköjen yhteisten tilojen teknisen valvonnan yhtenäiset edellytykset. Tavoitteena on myös selkiyttää nykyistä oikeustilaa tilojen teknisen valvonnan osalta. Teknistä valvontaa koskeva soveltamiskäytäntö on ollut alueellisesti vaihtelevaa. Myös laillisuusvalvontakäytäntö on ollut vaihtelevaa, mikä on osaltaan vaikuttanut epävarmaan oikeustilaan teknisen valvonnan osalta. Tekninen valvonta sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa on kuitenkin välttämätöntä asiakkaiden turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.
2.9
Valvontaviranomaisten ohjeistus ja ratkaisut sekä oikeuskäytäntö koskien palveluissa käytettävää teknologiaa
2.9Valvontaviranomaisten ohjeistus ja ratkaisut sekä oikeuskäytäntö koskien palveluissa käytettävää teknologiaa
Osa aluehallintovirastoista on antanut alueellaan ohjeita erityisesti kameroiden käytöstä osana hoitoa ja huolenpitoa. Aluehallintovirastot toteavat, että lainsäädäntö sosiaalihuollon toimintayksiköissä käytettävästä kameravalvonnasta on puutteellinen suhteessa asiakkaiden yksityisyyden suojaan.
Aluehallintovirastot eivät pidä sosiaalihuollon yksikön asiakashuoneissa eikä yksikön asiakkaiden käyttöön tarkoitetuissa yleisissä tiloissa tapahtuvaa kameravalvontaa asianmukaisena. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan kameravalvontaa voidaan tarvittaessa käyttää sosiaalihuollon yksikössä esimerkiksi lääkehuoneissa, ulkoalueiden valvonnassa tai yksikön sisäänkäyntien yhteydessä eli tiloissa, jotka eivät kuulu sosiaalihuollon yksikön asiakkaiden yksityisyyden suojan piiriin. Jos edellä mainituissa tilanteissa käytetään nauhoittavaa kameravalvontaa, on yksikön huolehdittava Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen (EU 2016/679) ja tietosuojalain
(1050/2018)
edellyttämistä toimenpiteistä kuten kameravalvontaa koskevasta informoinnista. Ennen kameravalvonnan aloittamista tulee kuitenkin ratkaista kysymys siitä, asettaako tietosuoja- tai muu lainsäädäntö joiltakin osin rajoituksia kameravalvonnan käytölle kyseisissä tiloissa.
Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan kameravalvonta asuintiloissa puuttuu voimakkaasti henkilöiden yksityisyyden ja yksityiselämän suojaan. Tämän vuoksi sen käyttämisen edellytysten pitäisi hänen mielestään selkeästi ilmetä joko lainsäädännöstä tai ohjeista. Hänen käsityksensä mukaan asukkaiden tai työntekijöiden suostumuksellakaan ei voida syrjäyttää vaatimusta siitä, että kameravalvonnan tulee olla lain sallimaa ja henkilötietojen kerääminen sen avulla asiallisesti perusteltua kyseessä olevan toiminnan kannalta. Silloin kun erityisviranomaisten mielestä kameravalvonta ei ole suositeltavaa tai lainmukaista, ei myöskään henkilötietojen käsittely kameravalvonnan avulla voi olla asiallisesti perusteltua henkilötietolain kannalta arvioituna.
Tietosuojavaltuutettu viittaa ratkaisussaan rikoslain 24 luvun 6 §:n, jossa säädetään salakatselusta. Säännöstä sovelletaan myös kameravalvontaan. Kyseistä lainkohtaa koskevien hallituksen esityksen perustelujen mukaan (
HE 184/1999 vp
) oikeudetonta ei olisi esimerkiksi laissa nimenomaan sallittu katselu. Katselu tai kuvaaminen teknisellä laitteella ei olisi oikeudetonta myöskään silloin, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus. Vaikka kameravalvonta ei olisikaan salakatselua, on sen joka tapauksessa täytettävä myös henkilötietolain tai muun lainsäädännön vaatimukset. Nauhoittavaan kameravalvontaan sovelletaan myös henkilötietolain
Tietosuojavaltuutettu viittaa ratkaisussaan rikoslain 24 luvun 6 §:n, jossa säädetään salakatselusta. Säännöstä sovelletaan myös kameravalvontaan. Kyseistä lainkohtaa koskevien hallituksen esityksen perustelujen mukaan (HE 184/1999 vp) oikeudetonta ei olisi esimerkiksi laissa nimenomaan sallittu katselu. Katselu tai kuvaaminen teknisellä laitteella ei olisi oikeudetonta myöskään silloin, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus. Vaikka kameravalvonta ei olisikaan salakatselua, on sen joka tapauksessa täytettävä myös henkilötietolain tai muun lainsäädännön vaatimukset. Nauhoittavaan kameravalvontaan sovelletaan myös henkilötietolain
(523/1999)
säännöksiä. Silloin, jos kameravalvontaa on, siitä tulee informoida kuvattavia ja laatia rekisteriseloste.
Valvontakäytännöt tulevat yhtenäistymään, kun valtion aluehallinnon uudistuksessa kootaan valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Samalla muodostetaan uudet alueelliset elinvoimakeskukset. Uudistamisessa tavoitteena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa lupa- ja valvontakäytäntöä alueesta riippumatta sekä sujuvoittaa prosesseja ja palvelua. Aluehallinnon uudistus perustuu pääministeri Orpon hallitusohjelmaan. Uudistuksessa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, aluehallintovirastot sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-keskusten ympäristöasioiden vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät yhdistetään. Uudessa valtakunnallisessa virastossa ympäristöön liittyvät lupa- ja valvontatehtävät muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. ELY-keskusten jäljelle jäävät tehtävät kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin.
3
Tavoitteet
3Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on säätää teknologisten ratkaisujen käyttämisestä asiakkaan sosiaalipalvelussa asiakkaan perusoikeuksia kunnioittaen. Edelleen esityksen tavoitteena on asettaa yhtenäiset reunaehdot tekniselle valvonnalle sosiaalihuollon toimintayksiköiden yhteisissä tiloissa. Esityksen tavoitteena on myös säätää velvollisuudesta arvioida, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa asiakasmaksun periminen niissä tilanteissa, kun asiakkaan kiireelliseen avun tarpeeseen vastattaisiin käyttäen sosiaalihuoltolain 47 §:ssä tarkoitettua teknologista ratkaisua. Esityksen tavoitteena on myös mahdollistaa teknologian ja teknisen valvonnan ottaminen huomioon iäkkäiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen liittyvän henkilöstömitoituksen arvioimisessa silloin, kun niillä olisi henkilöstötarvetta pienentävä vaikutus.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Esityksessä ehdotetaan, että teknologisia ratkaisuja voidaan käyttää asiakkaan sosiaalipalveluissa asiakkaan perusoikeuksia kunnioittaen. Teknologisten ratkaisujen käyttäminen olisi mahdollista asiakkaan toimintakyvyn, turvallisuuden, osallisuuden ja hyvinvoinnin tueksi ja niiden tulisi soveltua käytettäväksi asiakkaan palvelussa ja vastata asiakkaan tarpeisiin. Ratkaisujen soveltuvuus asiakkaalle arvioitaisiin osana sosiaalihuollon asiakasprosessia. Lisäksi teknologisten ratkaisujen käyttöönotossa ja käytössä tulisi noudattaa laissa säädettyjä reunaehtoja, kuten että asiakas osaa tarpeen mukaan käyttää ratkaisua ja että ratkaisu ei puutu asiakkaan yksityisyydensuojaan enempää kuin hänen hoidon ja huolenpidon tarpeensa välttämättä edellyttää. Teknologisen ratkaisun tulisi myös toimia tarkoitustaan vastaavalla tavalla eikä se saisi vaarantaa asiakasturvallisuutta.
Iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen laskemisessa mahdollistettaisiin teknologian ja teknisen valvonnan ottaminen huomioon silloin, kun niillä olisi henkilöstötarvetta pienentävä vaikutus. Henkilöstömitoitusta arvioitaessa voitaisiin mitoitusta pienentää enintään 0,04 työntekijää asiakasta kohti, mikäli toimintayksikössä olisi käytössä teknologiaa, joilla voidaan korvata välitöntä asiakastyötä. Toteutuneen henkilöstömitoituksen olisi kuitenkin aina oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Palveluntuottajan olisi mahdollista tehdä teknologian käyttöön liittyvät henkilöstömitoitusta koskevat muutokset 31.3.2027 saakka ilman valvontaviranomaisen päätöstä rekisteröinnin muutoksesta.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2Pääasialliset vaikutukset
Esityksen vaikutusarvioinnissa arvioitavat kokonaisuudet:
THL on STM:n toimeksiannosta toteuttanut selvitystyön, jossa on kartoitettu aihetta koskevaa tutkimustietoa ja selvitetty muun muassa teknologian käytön vaikutuksia henkilöstöön ja asiakkaisiin mukaan lukien asiakkaiden perusoikeuksien toteutumiseen liittyvät vaikutukset. Raportti (Alastalo ym. Teknologioiden käytön huomioiminen ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksessa. Arviointitutkimuksen loppuraportti. Työpaperi 10/2025. THL.) löytyy:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150999/URN_ISBN_978-952-408-474-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vaikutusten arvioinnissa on tehty yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön, valtiovarainministeriön, THL:n ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n kesken. Valmistelun aikana on säädösehdotuksen vaikutuksista ja toimeenpanosta keskusteltu myös hyvinvointialueiden ikääntyneiden palveluiden johdon yhteistyöverkostossa ja vammaispalvelujen asiantuntijaryhmässä sekä hankkeen laajassa seurantaryhmässä.
4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1
Vaikutukset hyvinvointialueiden ja valtion kustannuksiin
4.2.1Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1Vaikutukset hyvinvointialueiden ja valtion kustannuksiin
Yleiset säännökset teknologian käytöstä sosiaalihuollossa
Fyysisen käynnin ja etäkäynnin kustannuserosta ei ole valtakunnallista tilastotietoa. Etelä-Savon hyvinvointialueen palvelustrategiamateriaalissa
https://etelasavonha.fi/wp-content/uploads/2023/06/Palvelustrategia_Palvelutuotantosuunnitelma_Etela-Savon_HA.pdf
[10]
on ilmoitettu fyysisen käynnin bruttokustannukseksi 35 euroa (20 min.) ja etäkäynnin bruttokustannukseksi 14,5 euroa (8 min.) eli bruttokustannusten ero on 20,5 euroa. Näitä kustannuksia käytetään pohjana, koska ne ovat suuruusluokaltaan linjassa valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön sote-yksikkökustannushankkeen alustavien tulosten kanssa. Sote-yksikkökustannushankkeen alustavien tulosten mukaan 1–20 minuutin kotihoidon käynnin bruttokustannus
on 31 euroa (sisältää kaikki käynnit eli sekä fyysiset että etäkäynnit ja sisältää myös etäkäynteihin soveltuvien laitteiden kustannukset ja matkakustannukset). Kotihoidon yksikkökustannusta ei ole sote-yksikkökustannushankkeessa laskettu erikseen fyysisen ja etäkäynnin osalta.
Fyysisen käynnin ja etäkäynnin kustannuseroa voidaan arvioida myös toisella tavalla. Etäkäyntien suora kustannussäästö syntyy matkoihin käytettävän työajan ja liikkumisen kustannusten vähenemisestä. Näin ollen kustannussäästöä per käynti voi arvioida myös keskimääräisen matkan pituuden ja hoitajan matkaan käyttämän työajan keston perusteella. Näin arvioituna päästään suunnilleen samansuuruiseen kustannussäästöön per käynti (esimerkkilaskelma on kuvattu alaviitteessä
Jos koko maassa keskimäärin yhtä käyntiä kohden säästyisi 10 ajokilometriä (auton kulut 5,9 euroa) ja matkoihin käytettävää työaikaa yhteensä 30 minuuttia (henkilöstökustannus 16 euroa), olisi säästyvä bruttokustannus 21,9 euroa ja nettokustannus 18,6 euroa käyntiä kohden. Laskennan oletukset: verovapaa kilometrikorvaus on 59 senttiä kilometriltä 2025 ja kotihoidon työntekijän tuntipalkka vuoden 2025 tasossa sivukulut ja lomarahat huomioiden on 32 euroa.
).
[11]).
Koko maan keskimääräisiä arvioita matkojen pituudesta ja niihin kuluvasta ajasta on kuitenkin vaikea määritellä, sillä matkat ja niihin käytettävä työaika vaihtelevat tapauskohtaisesti ja alueellisesti. Näin ollen myös etäkäynnin ja fyysisen käynnin kustannusero ja säästö vaihtelevat alueellisesti.
Säästövaikutusta laskettaessa on otettu huomioon, että kaikki yksiköt eivät voi vähentää henkilöstöä samalla tavalla. Yksikön on ensinnäkin oltava riittävän iso, jotta henkilöstöä voidaan todella vähentää, koska ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä on oltava työntekijöitä kolmivuorotyössä. Huhtikuussa 2025 tehtiin 0,60 vähimmäismitoituksen täyttäneissä yksiköissä välitöntä työtä keskimäärin 19 laskennallisen työntekijän verran (mediaani 17) (toteutuneet työtunnit muutettuna kokoaikaisiksi työntekijöiksi
Toimintayksikön henkilöstön toteuttamat välittömän työn tunnit suhteessa kolmen viikon laskennalliseen työaikaan.
).
[12]).
Myös pienemmissä yksiköissä teknologia voi vähentää vuositasolla esimerkiksi sijaistarvetta ja vuokratyövoiman tarvetta. Säästön laskennassa käytetään kuitenkin varovaisuusperiaatteella tiukempia rajauksia eli lasketaan vähennyspotentiaalia vain niin isojen yksiköiden osalta, että niillä on todennäköisesti mahdollisuus todella vähentää henkilöstöä. Tästä syystä tarkastelu on rajattu yksiköihin, joissa välitöntä työtä tehtiin huhtikuussa 2025 vähintään 15 laskennallisen työntekijän verran.
THL:n työajanseuranta-tutkimuksen
Pesonen T, Väisänen V, Ruotsalainen S, Corneliusson L, Sinervo T & Noro A (2022). Hoitohenkilöstön työajan jakautuminen ikäihmisten palveluissa - tuloksia Aikamittaushankkeesta. Tutkimuksesta tiiviisti 29/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
[13]
mukaan esimerkiksi lähihoitajilta kuluu noin 16 prosenttia päivittäisestä työajasta työhön, joka koskee tiettyä asiakasta, mutta sitä ei tehdä asiakkaan kanssa. Tästä osa käytetään kirjaamiseen, mutta siihen sisältyy myös muuta paperityötä, asiakkaan jatkohoidon selvittelyä, yhteydenpitoa lääkärin kanssa tai muuta vastaavaa työtä. Tekoälyn ja puheentunnistuksen käytöstä kirjaamisen apuna on meneillään pilotteja. Puheentunnistus ja tekoäly nopeuttavat esimerkiksi päivittäiskirjaamista. Asiakas- ja potilastietojärjestelmiin kirjaaminen on rakenteista ja tekoäly muokkaa työntekijän puhuman tekstin yhtenäisesti määriteltyyn sosiaalihuollon
rakenteiseen muotoon. Vaikutus voi vaihdella toimintayksiköittäin riippuen esimerkiksi siitä, miten vaativan palvelutarpeen omaavia asiakkaita yksikössä on. Tekoäly voi myös esimerkiksi helpottaa kirjaamista sellaisten työntekijöiden osalta, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Toisaalta ammattihenkilön on aina tarkistettava teksti ja tekstejä voidaan joutua korjaamaan, mikä vähentää syntyvää työajan säästöä.
Ehdotettu muutos eli vuositasolla 34,7 miljoonan euron vähennys otetaan hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain
(617/2021)
9 §:n mukaisesti huomioon hyvinvointialueiden rahoituksessa muutoksen voimaantulosta lukien. Muutos ei lähtökohtaisesti vahvista hyvinvointialueiden taloutta, mutta hyödyt näkyvät alueilla toiminnan organisointimahdollisuuksien ja erityisesti henkilöstöresurssien käytön joustavoittamisen kautta.
Säästyvät henkilöstökustannukset on laskettu erikseen julkisten ja yksityisten palveluntuottajien palkkatietojen perusteella. Käytettävissä ovat vuoden 2023 palkkatiedot
Julkisen sektorin ammattikohtaiset palkat syksyltä 2023 sekä laskentaan tarvittavat tiedot (ml. tiedot sivukuluista) on saatu KT:lta. Tiedot koskevat toimialoja Ikääntyneiden hoitolaitokset ja Ikääntyneiden palveluasuminen (koodit 87101 ja 87301). Yksityisen sektorin palkkatiedot toimialalla Ikääntyneiden palveluasuminen vuodelta 2023 on saatu Tilastokeskukselta ja ne perustuvat Palkkarakenne 2023 - tilastoon.
, joihin lisättiin sivukulut (24,13 %) ja lomarahat (5 %). Summat on nostettu vuoden 2025 tasoon käyttämällä hyvinvointialueiden hintaindeksiä
2024: 2,53 %, 2025: 3,00 ja 2026: 2,67 %
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165996/VM_2024_68.pdf
.
[14], joihin lisättiin sivukulut (24,13 %) ja lomarahat (5 %). Summat on nostettu vuoden 2025 tasoon käyttämällä hyvinvointialueiden hintaindeksiä
[15].
Näin laskettuna julkisten ja yksityisten palveluntuottajien keskimääräiseksi palkkakustannukseksi on arvioitu 54 500 euroa vuodessa. Laskelmien pohjana käytettävän palkkakustannuksen nostossa vuoden 2025 tasoon on käytetty hyvinvointialueindeksiä vaikutusarviointioppaan mukaisesti. Palkat saattavat kuitenkin nousta 2023–2025 hyvinvointialueindeksiä enemmän
Hyvinvointialueindeksi muodostuu ansiotasoindeksin muutoksesta, kuluttajahintaindeksin muutoksesta ja hyvinvointialuetyönantajan sosiaaliturvamaksujen muutoksesta eikä siten kuvasta suoraan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ansiotason kehitystä.
. Mikäli palkkakustannus on vuonna 2025 edellä mainittua 54 500 euroa suurempi, saavutetaan arvioitu säästö vähemmällä henkilöstövähennyksellä.
[16]. Mikäli palkkakustannus on vuonna 2025 edellä mainittua 54 500 euroa suurempi, saavutetaan arvioitu säästö vähemmällä henkilöstövähennyksellä.
Asiakasmäärien arvioitu kehitys 2024–2030 huomioiden mahdollinen palvelurakenteen muutos
Teknologian huomioiminen iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen laskennassa: säästöpotentiaali 34,7 miljoonaa euroa vuodessa
4.2.1.2
Työllisyysvaikutukset
4.2.1.2Työllisyysvaikutukset
Esitys kokonaisuudessaan helpottaisi työvoiman riittävyyttä ja saatavuutta, kun teknologian käyttö lisääntyisi. Monissa sosiaalihuollon palveluissa teknologialla on todennäköisesti vaikutusta henkilöstötarpeeseen, mutta kokonaisvaikutus riippuu palvelun järjestäjien ja palveluntuottajien valinnoista eli siitä, miten paljon ja millaista teknologiaa ne tulevat ottamaan käyttöön. Vaikutukset riippuvat myös siitä, miten hyvin teknologian käyttö saadaan mukaan osaksi yksikön toimintakäytäntöjä ja asiakkaan palvelukokonaisuutta.
Esimerkiksi kotihoidossa digitaaliset ja etäpalvelut säästävät työntekijöiden työaikaa ja mahdollistavat näin kotihoidon resurssien paremman riittävyyden ja uudelleen kohdentamisen. Tämä vähentää myös sijaisten tarvetta. Taloudellisten vaikutusten osuudessa arvioitu säästö syntyy henkilöstökustannusten lisäksi myös liikkumisen kustannuksista (esimerkiksi ajoneuvon käyttöön liittyvät kustannukset). Näin ollen ei voida tarkkaan arvioida, miten paljon henkilöstötarve vähenisi kotihoidon käyntien muuttuessa fyysisistä etäkäynneiksi, mutta todennäköisesti kotihoidon henkilöstötarve vähenisi noin 200 työntekijällä eli noin prosentilla (kotihoidon laskennallinen eli kokoaikaiseksi muutettu henkilöstömäärä on yhteensä noin 19 000
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Vanhuspalvelujen tila 2023. Tilastoraportti 16/2024.
). Säästyvä henkilöstö voidaan kohdentaa esimerkiksi muihin kotihoidon tehtäviin. Henkilöstön saatavuusongelmat
[17]). Säästyvä henkilöstö voidaan kohdentaa esimerkiksi muihin kotihoidon tehtäviin. Henkilöstön saatavuusongelmat
ovat vaikuttaneet mahdollisuuksiin järjestää kotihoitoa
https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/ikaantyneet/kotihoito
, joten henkilöstötilanteen helpottuminen mahdollistaa aiempaa paremmin hyvinvointialueen vastuulla olevien lakisääteisten palvelujen toteuttamisen.
[18], joten henkilöstötilanteen helpottuminen mahdollistaa aiempaa paremmin hyvinvointialueen vastuulla olevien lakisääteisten palvelujen toteuttamisen.
Kuten taloudellisten vaikutusten osuudessa on kuvattu, nykyinen iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömäärä vähenisi laskennallisesti arviolta 636 työntekijällä. Iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitukset ovat nousseet selvästi vähimmäismitoituksen voimaantulon jälkeen eli vuodesta 2020 lähtien. Henkilöstömäärä on laskenut 2024–2025 noin 3 500 ammattilaisella (9 %) asiakasmäärän pysyessä tasaisena. Osa välittömään työhön osallistuvasta henkilöstöstä tekee myös hieman välillistä työtä. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut vähimmäismitoituksen lasku 0,6:een vähensi välittömän asiakastyön henkilöstöä noin kahdeksan prosenttia eli noin 3 000 ja tämä esitys siis sen lisäksi vähintään 636 työntekijää.
1 698
Teknologian mahdollistama vähennys iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa voi kohdentua eri ammattiryhmiin teknologiasta riippuen. Keskimäärin vuonna 2025 oli välittömän työajan henkilöstöstä 71 prosenttia lähihoitajia, seitsemän prosenttia sairaanhoitajia ja yhdeksän prosenttia hoiva-avustajia. Lisäksi seitsemän prosenttia oli muita välittömän asiakastyön henkilöstöön laskettavia työntekijöitä ja viisi prosenttia esi- ja vastuuhenkilöitä. Hallituksen esityksessä (
HE 127/2024 vp
) vähimmäismitoituksen laskusta 0,6:een arvioitiin, että vähimmäismitoituksen laskun aiheuttama henkilöstön vähennys kohdistuu ensimmäisenä todennäköisesti hoiva-avustajiin. Esimerkiksi lääkeannosjakelun työajansäästö painottuu sairaanhoitajiin. Yövalvonnan teknologiaan liittyvä työajan säästö kohdistuu yövuoroon eli käytännössä lähinnä sairaan- ja lähihoitajiin. Yksikön mitoitustarve arvioidaan kuitenkin kokonaisuutena, joten henkilöstön vähennys voi tosiasiassa kohdistua myös muihin
Teknologian mahdollistama vähennys iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa voi kohdentua eri ammattiryhmiin teknologiasta riippuen. Keskimäärin vuonna 2025 oli välittömän työajan henkilöstöstä 71 prosenttia lähihoitajia, seitsemän prosenttia sairaanhoitajia ja yhdeksän prosenttia hoiva-avustajia. Lisäksi seitsemän prosenttia oli muita välittömän asiakastyön henkilöstöön laskettavia työntekijöitä ja viisi prosenttia esi- ja vastuuhenkilöitä. Hallituksen esityksessä (HE 127/2024 vp) vähimmäismitoituksen laskusta 0,6:een arvioitiin, että vähimmäismitoituksen laskun aiheuttama henkilöstön vähennys kohdistuu ensimmäisenä todennäköisesti hoiva-avustajiin. Esimerkiksi lääkeannosjakelun työajansäästö painottuu sairaanhoitajiin. Yövalvonnan teknologiaan liittyvä työajan säästö kohdistuu yövuoroon eli käytännössä lähinnä sairaan- ja lähihoitajiin. Yksikön mitoitustarve arvioidaan kuitenkin kokonaisuutena, joten henkilöstön vähennys voi tosiasiassa kohdistua myös muihin
kuin sairaan- ja lähihoitajiin, esimerkiksi hoiva-avustajiin.
Uudistusta tehdään haastavassa henkilöstötilanteessa, jossa nykyisen työvoimapulan lisäksi haasteena on esimerkiksi henkilöstön eläköityminen. Kummassakin viime hallituskaudella annetussa iäkkäiden henkilöiden palvelujen uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä
HE 4/2020 vp
ja
HE 231/2021 vp
.
[19]
on työllisyysvaikutukset -luvussa kuvattu laajasti työvoiman saatavuutta eri näkökulmista: henkilöstön saatavuustilanteen kuvaus, alan koulutuksen kehitys, henkilöstön eläköityminen, osa-aikatyön yleisyys, muilla aloilla työskentelevien määrä ja ulkomaisen työvoiman käyttömahdollisuudet. Tiedot näistä teemoista eivät ole oleellisesti muuttuneet. Esimerkiksi Kevan uusimmat tiedot antavat edelleen samanlaisen kuvan kuntien henkilöstön eläköitymisestä
Tiedot hyvinvointialueilta eläköityneistä julkaistu ensi kertaa - Keva
. Henkilöstön saatavuudesta on tietoa muun muassa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat
[20]. Henkilöstön saatavuudesta on tietoa muun muassa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat
KT:n selvityksessä, jonka mukaan hyvinvointialueilla on tarjolla lukumääräisesti eniten täyttämättömiä tehtäviä sairaanhoitajille ja lähihoitajille
Hyvinvointialueilla vakava pula hoitajista, lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä | Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
. Hyvinvointialueilta saadun tiedon mukaan viime aikoina on kuitenkin ollut nähtävissä hieman parannusta. Myös työ- ja elinkeinoministeriön selvitysten ja työnantajilta keräämien tietojen mukaan tilanne näyttää helpottuneen vuoden 2023 alkuun verrattuna, vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon ammatit ovat edelleen kärjessä työvoimapulan suhteen
TEM/työvoimapulan seuranta: https://tyomarkkinatori.fi/teemasivut/tyovoiman-saatavuus-ja-kohtaanto
. Koulutuksen kehityksestä löytyy uusin tieto Opetushallinnon tilastopalvelusta
www.vipunen.fi.
.
[21]. Hyvinvointialueilta saadun tiedon mukaan viime aikoina on kuitenkin ollut nähtävissä hieman parannusta. Myös työ- ja elinkeinoministeriön selvitysten ja työnantajilta keräämien tietojen mukaan tilanne näyttää helpottuneen vuoden 2023 alkuun verrattuna, vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon ammatit ovat edelleen kärjessä työvoimapulan suhteen
[22]. Koulutuksen kehityksestä löytyy uusin tieto Opetushallinnon tilastopalvelusta
[23].
Iäkkäiden palvelujen henkilöstötarve lisääntyy kokonaisuudessaan tulevina vuosina, kun palvelujen tarve kasvaa väestön ikääntymisen myötä. Vuoden 2024 alussa julkaistussa laatusuosituksessa
Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&is%20Allowed=y
[24]
on julkaistu skenaariot asiakasmäärien ja henkilöstötarpeen kehityksestä. Niiden osalta on huomioitava, että ne on tehty sen hetkisen lain mukaan, jolloin vähimmäismitoitus oli 0,65 ja mitoitus oli nousemassa 0,7:ään. Silti on selvää, että työvoiman tarve iäkkäiden palveluissa kasvaa merkittävästi jo lähivuosina. Skenaariot
on tehty sekä nykyisellä palvelurakenteella että siinä tapauksessa, että kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon väliin sijoittuva yhteisöllinen asuminen lisääntyisi. Tämä esitys mahdollistaisi osaltaan palvelurakenteen kehittämisen ja henkilöstön joustavamman käytön ikääntyneiden palveluiden kokonaisuudessa.
Tilapäisestä helpotuksesta huolimatta erityisesti sairaanhoitajista ja lähihoitajista ja osin myös hoiva-avustajista on edelleen pulaa ja henkilöstötarve kasvaa voimakkaasti jo lähivuosina väestön ikääntymisen vuoksi, joten esityksen ei arvioida lisäävän oleellisesti näiden ammattien työttömyyttä. Vaikka vaihtoehtoinen työ löytynee, sijainti tai työn sisältö voivat muuttua. Henkilöstötarpeen vähentyessä saatetaan vahvistaa varahenkilöstöä, täyttää tyhjiä vakansseja ja siirtää iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstöä esimerkiksi kotihoitoon. Työntekijöitä voi myös siirtyä julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä sekä muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
4.2.1.3
Yritysvaikutukset
4.2.1.3Yritysvaikutukset
Esitys lisää teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Lakiesitys täsmentää teknologian käytön edellytyksiä, mikä lisää yhdenvertaisuutta palveluntuottajien kesken.
Palveluntuottajan on kuitenkin seurattava omavalvonnassa mitoituksen riittävyyttä ja teknologian osuutta siinä. Henkilöstömitoitukseen voidaan puuttua myös hyvinvointialueen toimesta tapahtuvassa valvonnassa tai viranomaisvalvonnassa, mikäli se alittaa vanhuspalvelulain 20.1 §:n mukaisen asiakkaiden palvelutarpeeseen perustuvan mitoituksen.
4.2.2
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
4.2.2.1
Vaikutukset hyvinvointialueiden toimintaan
4.2.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan
4.2.2.1Vaikutukset hyvinvointialueiden toimintaan
Esitys lisää teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Lakiesitys täsmentää teknologian käytön edellytyksiä, mikä lisää yhdenvertaisuutta palveluntuottajien kesken.
Hyvinvointialueiden rahoitukseen tulevat muutokset on kuvattu luvussa Suhde talousarvioesitykseen.
4.2.2.2
Vaikutukset valvontaan
4.2.2.2Vaikutukset valvontaan
Sosiaalihuollon palveluja valvovat Valvira, aluehallintovirastot ja hyvinvointialueet. Lisäksi palveluntuottajilla ja toimintayksiköillä on velvollisuus toteuttaa omavalvontaa.
Palveluntuottajan on kuitenkin seurattava omavalvonnassa mitoituksen riittävyyttä ja teknologian osuutta siinä. Henkilöstömitoitukseen voidaan puuttua myös hyvinvointialueen toimesta tapahtuvassa valvonnassa tai viranomaisvalvonnassa, mikäli se alittaa vanhuspalvelulain 20 §:n 1 §:n mukaisen asiakkaiden palvelutarpeeseen perustuvan mitoituksen.
4.2.3
Muut yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3.1
Vaikutukset asiakkaisiin ja palvelujen laatuun
4.2.3Muut yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.3.1Vaikutukset asiakkaisiin ja palvelujen laatuun
Esitys lisää teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa. Esityksen tarkoituksena on mahdollistaa teknologisten ratkaisujen käyttö asiakkaan sosiaalipalvelujen toteuttamisessa yhdenvertaisesti ja asiakkaan perusoikeuksia kunnioittaen. Yleisten teknologiaa koskevien säännösten tarkoituksena on varmistaa keskeiset edellytykset teknologian käytölle (turvataan esimerkiksi tietosuoja ja yksityisyys).
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat käyttävät sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja ja kummallakin sektorilla hyödynnetään teknologiaa. Terveydenhuollossa on käytössä esimerkiksi teknologia-avusteista mielenterveys- ja päihdekuntoutusta. THL on koonnut tietoa mielenterveyspalveluissa hyödynnettävien teknologisten ratkaisujen ominaisuuksista sekä käyttöä koskevista raporteista ja tutkimuksista
Ilkka Pelkonen, Outi Linnaranta. Mielenterveyspalveluiden täydentäminen teknologian avulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 18/2023. Helsinki 2023.
.
[25].
Sosiaalihuollossa keskeisimpiä mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattuja palveluja ovat asumispalvelut ja sosiaalinen kuntoutus. Myös päivätoimintaa ja kuntouttava työtoimintaa hyödynnetään mainituille asiakasryhmille. Teknologian avulla voidaan lisätä palvelun monimuotoisuutta ja vahvistaa sen soveltuvuutta kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattujen asumispalvelujen keskeinen tarkoitus on kuntouttaa asiakasta eteenpäin siten, että itsenäinen tai kevyemmin tuettu asumismuoto olisi heille mahdollinen. Ne eroavat muista sosiaalihuollon esimerkiksi ikääntyneille tai vammaisille henkilöille kohdennetuista asumispalveluista, joissa kyse on pääasiassa hoidosta ja hoivasta. Erityisesti päihdekuntoutujien asumispalveluissa teknologiaa voidaan hyödyntää turvallisuuden ja asumisrauhan lisäämisessä (esimerkiksi kamera- ja kulunvalvonta, automaattisesti sulkeutuvat liedet, erilainen hälytysteknologia jne.).
Vaikka esityksessä mahdollistetaan teknologian huomioiminen iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksessa, lainsäädännöllä velvoitetaan edelleen palveluntuottajaa omavalvonnallisesti seuraamaan ja arvioimaan henkilöstön riittävyyttä suhteessa asiakkaiden kulloisiin palvelutarpeisiin. Vanhuspalvelulain 20 §:n 1 momentin mukaan iäkkäiden palvelujen toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Ympärivuorokautisissa palveluissa on säännöksen mukaan oltava riittävästi henkilöstöä kaikkina vuorokauden aikoina. Esityksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia asiakkaisiin ja palvelujen laatuun vähentää se, että esityksessä ehdotetaan, että henkilöstömitoituksen tulisi edelleen olla vähintään 0,6 teknologiasta huolimatta. Myös maksimirajan 0,04:n asettaminen
varmistaa osaltaan, että teknologia toimii hoitotyön apuvälineenä eikä vähennä asiakkaan oikeutta henkilökohtaiseen kontaktiin ja ihmisen tarjoamaan tukeen. Palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa siten, että sosiaalihuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät. Palvelunjärjestäjän on otettava toiminnassaan huomioon, että sosiaalihuollon asiakkaiden palvelut toteutetaan yhdenvertaisesti. Henkilöstön riittävyyden arviointia sekä palvelujen järjestämistä ja johtamista tukee osaltaan se, että RAI-arviointijärjestelmän kansallisen käyttöönoton ja THL:n seurannan laajenemisen myötä käytettävissä on kattava tietopohja. RAI-aineisto tuottaa muun muassa monipuolista tietoa asiakasrakenteesta ja palvelujen laadusta. Iäkkäiden palvelujen laatusuositukseen (2024–2027)
Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&is Allowed=y
[26]
tuli RAI-tietojen lisäksi myös muita laatua kuvaavia tietoja (yli 50 laatuindikaattoria), joiden avulla iäkkäiden palvelujen laadun seuranta on tiivistynyt. Järjestämislaki edellyttää myös, että hyvinvointialueet käyttävät omassa johtamisessaan muun muassa palvelujen laatua kuvaavia tietoja. Lisäksi vuoden 2023 alussa voimaantulleilla lakimuutoksilla
Vanhuspalvelulaki 21 § ja 23 § ja sosiaalihuoltolaki 46 a § ja 47 §.
[27]
vahvistettiin johtamista ja omavalvontaa henkilöstön riittävyyden seuraamiseksi ja henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Vuoden 2024 alussa voimaan tullut valvontalaki velvoittaa entistä tarkemmin seuraamaan
palvelun laatua omavalvonnalla.
4.2.3.2
Vaikutukset henkilöstön työhyvinvointiin
4.2.3.2Vaikutukset henkilöstön työhyvinvointiin
Vaikutukset henkilöstön työhyvinvointiin tulevat samoista asioista, kuin edellä kuvatut vaikutukset asiakkaiden saamaan palveluun eli esitys lisää teknologian käyttöä sosiaalihuollon palveluissa. Henkilöstöön vaikuttaa myös se, että esityksen myötä iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömäärä vähenee laskennallisesti arviolta 636 työntekijällä, kun teknologia voidaan ottaa huomioon henkilöstömitoituksessa. Tämä on noin kaksi prosenttia välittömän asiakastyön henkilöstömäärästä. Teknologian on kuitenkin tältä osin tarkoitus toteuttaa vastaava työ (esimerkiksi osan yövalvonnasta). Teknologian lisääntymisellä on vaikutuksia henkilöstötarpeeseen myös muissa sosiaalihuollon palveluissa, esimerkiksi kotihoidossa.
KATI-ohjelman hankkeissa tehdyn tutkimuksen
Anttila H, Mukkila S, Sinervo T, Luoma M-L, Anttila M. Teknologioiden käytöllä on positiivinen yhteys kotihoidon henkilöstön työhyvinvointiin. Tutkimuksesta tiiviisti 46/2023.
http://urn.fi/URN:ISBN:9
[28]
mukaan työntekijöiden työhyvinvointi ja työtyytyväisyys lisääntyivät hieman. Tutkimuksessa havaittiin, että paljon teknologioita käyttävissä yksiköissä työhyvinvointi oli paremmalla tasolla kuin yksiköissä, joissa teknologioita oli vähemmän käytössä. Erot eivät ole suuria, mutta kuitenkin samansuuntaisia ja osin tilastollisesti merkitseviä. Työn kuormittavuus oli vähäisempää ja työhyvinvointia edistävät tekijät vaikuttaisivat olevan paremmin. Samoin stressiä oli keskimäärin vähemmän ja työtyytyväisyys on korkeampi enemmän teknologiaa käyttävissä työyksiköissä.
Esityksessä on kyse asiakkaiden palveluun liittyvästä teknologiasta. Henkilökunnan näkymistä teknisessä valvonnassa ei voi estää, mutta jos työnantaja haluaa käyttää teknistä valvontaa myös henkilöstön seurantaan, silloin on noudatettava siihen liittyvää sääntelyä. Lainsäädännössä on erikseen säädetty työpaikalla tapahtuvasta valvonnasta (759/2004,
laki yksityisyyden suojasta työelämässä
).
laki yksityisyyden suojasta työelämässä).
Tilapäisestä helpotuksesta huolimatta erityisesti sairaanhoitajista ja lähihoitajista ja osin myös hoiva-avustajista on edelleen pulaa ja henkilöstötarve kasvaa voimakkaasti jo lähivuosina väestön ikääntymisen vuoksi, joten esityksen ei arvioida lisäävän oleellisesti näiden ammattien työttömyyttä. Henkilöstötarpeen vähentyessä saatetaan vahvistaa varahenkilöstöä, täyttää tyhjiä vakansseja ja siirtää iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstöä esimerkiksi kotihoitoon. Työntekijöitä voi myös siirtyä julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä sekä muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vaikka vaihtoehtoinen työ löytynee, sijainti tai työn sisältö voivat muuttua. Työntekijöiden työn tekemisen paikkojen ja roolien muuttuessa voi olla edessä muutosneuvotteluja.
4.2.3.3
Vaikutukset palvelujärjestelmään ja palvelujen saatavuuteen
4.2.3.3Vaikutukset palvelujärjestelmään ja palvelujen saatavuuteen
Digipalvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa -selvityksen osana tehtyjen palvelujärjestelmän johdon haastattelujen mukaan digipalvelut istuvat hyvin palvelujärjestelmiin, mutta ne edellyttävät vahvaa ohjausta ja organisatorista sitoutumista. Lisäksi vaaditaan toimintamallien uudelleenmuotoilua. Selvityksessä todetaan haasteena, että jos digipalveluja tarjotaan ainoana vaihtoehtona ja muun muassa ryhmätoimintoja lakkautetaan, hoitopolut voivat katketa jo alkuvaiheessa ja osa asiakkaista saattaa jäädä palvelujen ulkopuolelle.
Esitys helpottaisi henkilöstön saatavuustilannetta kokonaisuudessaan. Erityisesti se helpottaa henkilöstön riittävyyttä ja palvelujen saatavuutta kotihoidossa, sillä henkilöstön saatavuusongelmat ovat vaikuttaneet mahdollisuuksiin järjestää kotihoitoa
https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/ikaantyneet/kotihoito
.
[29].
Esityksen tuoma helpotus iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstötarpeeseen helpottaisi osaltaan edelleen palvelurakenteen uudistamista eli esimerkiksi yhteisöllisen asumisen kehittämistä, kun henkilöstöä vapautuu ympärivuorokautisista palveluista muihin palveluihin. Kokonaisuudessaan palvelurakenteen uudistamisen odotetaan johtavan paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavaan palvelurakenteeseen, jonka myötä myös henkilöstömäärä saadaan paremmin optimoitua. On kuitenkin huomioitava, että palvelurakenteen muutos vie aikaa.
Henkilöstömitoituksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (
HE 4/2020 vp
) yhtenä riskinä tunnistettiin, että pääsy ympärivuorokautisiin palveluihin saattaisi vaikeutua. Palveluntuottajilta ja hyvinvointialueilta saatujen tietojen mukaan asiakaspaikkoja ei ole voitu lisätä väestön ikääntymisen tahdissa henkilöstön saatavuusongelmien vuoksi. Kattavuus pääasiallisessa kohderyhmässä (80 vuotta täyttäneet) laski 2020–2021, mutta on sen jälkeen pysynyt samana
https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s3YOBgA=&region=s07MBAA=&year=sy5zsTbR0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&buildTimestamp=202407081245
. Esityksen
Henkilöstömitoituksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 4/2020 vp) yhtenä riskinä tunnistettiin, että pääsy ympärivuorokautisiin palveluihin saattaisi vaikeutua. Palveluntuottajilta ja hyvinvointialueilta saatujen tietojen mukaan asiakaspaikkoja ei ole voitu lisätä väestön ikääntymisen tahdissa henkilöstön saatavuusongelmien vuoksi. Kattavuus pääasiallisessa kohderyhmässä (80 vuotta täyttäneet) laski 2020–2021, mutta on sen jälkeen pysynyt samana
[30]. Esityksen
tuoma helpotus henkilöstötarpeeseen helpottaisi osaltaan hyvinvointialueiden mahdollisuuksia järjestää iäkkäiden ympärivuorokautista hoitoa. Pitkäaikaispaikkojen lisäksi saattaa tulla helpotusta lyhytaikaishoidon paikkojen järjestämiseen, jolloin esimerkiksi omaishoidon vapaat ja sairaalajakson jälkeinen kuntoutus voivat toteutua paremmin. Ympärivuorokautisen hoidon tilanteen helpottuminen voisi osin keventää myös terveydenhuollon päivystyksen (ja osin myös joidenkin osastojen) ruuhkia (ja kustannuksia), kun potilaat saataisiin kotiutettua tarkoituksenmukaiseen palveluun sairaalahoidon tarpeen päätyttyä.
4.2.3.4
Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
4.2.3.4Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Esityksellä on keskeinen yhteys perustuslain 19 §:n 1 momenttiin (oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon), 19 §:n 3 momenttiin (oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin), 6 §:ään (yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto), 7 §:ään (oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen), ja 10 §:ään (yksityiselämän suoja).
Teknologian huomioiminen iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksessa, teknologian käytön laajeneminen sosiaalihuollon palveluissa sekä teknologian käytön yleisten edellytysten varmistaminen edellyttävät paljon työtä palveluntuottajien ja toimintayksiköiden omavalvonnalta, vaikka esityksessä teknologian vaikutukselle iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksessa ehdotettu enimmäisraja (0,04) osaltaan vähentääkin arviointityötä iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa. Lisäksi palvelunjärjestäjän on valvottava toimintaansa siten, että sosiaalihuolto on sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaista kuin asiakkaiden tarve ja turvallisuus edellyttävät. Palvelunjärjestäjän on otettava toiminnassaan huomioon, että sosiaalihuollon asiakkaiden palvelut toteutetaan yhdenvertaisesti. Henkilöstön riittävyyden arviointia sekä palvelujen järjestämistä ja johtamista tukee osaltaan se, että RAI-arviointijärjestelmän kansallisen käyttöönoton
ja THL:n seurannan laajenemisen myötä käytettävissä on kattava tietopohja. RAI-aineisto tuottaa muun muassa monipuolista tietoa asiakasrakenteesta ja palvelujen laadusta. Iäkkäiden palvelujen laatusuositukseen (2024–2027)
Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&is Allowed=y
[31]
tuli RAI-tietojen lisäksi myös muita laatua kuvaavia tietoja (yli 50 laatuindikaattoria), joiden avulla iäkkäiden palvelujen laadun seuranta on tiivistynyt.
Edellä kuvatut vaikutukset edellyttävät, että samalla huomioidaan riskit ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset. Teknologian käytössä on esimerkiksi aina oltava valmis suunnitelma siitä, miten hoidetaan mahdolliset teknologian vikatilanteet ja varmistetaan vikatilanteessa asiakkaiden turvallisuus ja palvelut. Lisäksi on teknologian avulla tarjotun osallisuuden tuen lisäksi oltava tarjolla riittävästi myös lähipalveluja ja varmistettava asiakkaille riittävästi aikaa henkilöstöltä. Asiakkaisiin vaikuttaa lopulta se, missä määrin sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen on osa jokaista hoitotoimenpidettä ja asiakaskäyntiä, ja miten mahdollinen teknologian vapauttama henkilöstön aika käytetään.
4.2.3.5
Tietosuojavaikutusten arviointi
4.2.3.5Tietosuojavaikutusten arviointi
Teknologisten ratkaisujen yhteydessä tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asiakastietolakia, joka sisältää säännökset asiakastietojen käsittelyn yleisistä periaatteista, kuten salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja käyttöoikeuksista, rekisterinpitäjyydestä ja rekistereistä, asiakasasiakirjoihin kirjattavista tiedoista sekä tiedonsaantioikeuksista ja asiakastietojen luovutuksista. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asiakastietolain mukaisia suojatoimia, kuten käyttöoikeuksien antaminen lain 9 §:n nojalla annettavan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisesti välttämättömään asiakastietoon, hoitosuhteen tietotekninen varmistaminen ja luovutuslokimerkintöjen tuottaminen.
tietosuojavaikutusten arviointiin. Perustuslakivaliokunnan linjausten mukaisesti terveystietojen käsittelyyn voidaan arvioida liittyvän erityisiä riskejä luonnollisen henkilön oikeuksien kannalta. Edelliseen perustuen voidaan arvioida, että hyvinvointialueilla rekisterinpitäjinä olisi parhaimmat edellytykset arvioida teknologisiin ratkaisuihin liittyviä tietosuojavaikutuksia siten kuin 35 artiklan 1-7 kohta edellyttää.
4.2.3.6
Tiedonhallintavaikutusten arviointi
4.2.3.6Tiedonhallintavaikutusten arviointi
Esitys sisältää sääntelyä teknologisten ratkaisuiden käyttämisestä sosiaalihuollon palveluissa. Asiakastietojen käsittelyssä on noudatettava asiakastietolain säännöksiä, esimerkiksi asiakastietojen käytön seurannan, käyttöoikeuksien ja tietojärjestelmiin kohdistuvien tietoturvallisuusvaatimusten osalta. Hyvinvointialueilla käyttöön otettavat teknologiset ratkaisut saattavat aiheuttaa muutosvaikutuksia esimerkiksi tietojärjestelmiin, mutta hyvinvointialueiden on joka tapauksessa tehtävä tapauskohtainen arviointi käyttöönottojen yhteydessä.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Hallituksen esityksen taustalla on pääministeri Orpon hallitusohjelmakirjaus ja säästötavoite, jotka johtavat siihen, että lainsäädäntöä on muutettava. Kysymyksenä onkin se, että olisiko muita mahdollisia tapoja säätää teknologian huomioimisesta henkilöstömitoituksessa, kuin mitä tässä esityksessä esitetään.
On mahdollista myös arvioida vaihtoehtoisena ratkaisuna sitä, että teknologiasta säädettäisiin teknologiakohtaisesti. Sääntelystä voisi näin tulla hyvin tarkkarajaista, mutta riskinä olisi se, että lainsäädäntöä olisi muutettava jatkuvasti, jotta se vastaisi nopeasti kehittyvää teknologiaa.
5.2
Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1
Ruotsi
5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot
5.2.1Ruotsi
Ruotsin kunnissa on ollut epävarmuutta hyvinvointiteknologian käytön edistämisen lainmukaisuudesta ja vuonna 2023 Ruotsin valtioneuvosto ehdotti sosiaalipalvelulakiin muutosta, jossa selvennetään mahdollisuutta käyttää hyvinvointiteknologiaa ikääntyneiden palveluasumisessa ja kotihoidossa. Vanha lainsäädäntö ei estänyt sosiaalipalvelujen antamista hyvinvointiteknologian avulla, mutta hallitus kuitenkin katsoi uuden sääntelyn tarpeelliseksi kunnissa vallitsevan epävarmuuden vuoksi. Ruotsin eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen vuoden 2023 lopussa, uudet säännöt astuivat voimaan 1.3.2024. Sääntelyssä selvennettiin digitaalisen teknologian käyttömahdollisuutta kotihoidossa ja iäkkäiden asumispalveluissa sekä selvennettiin toimenpiteitä, jotka rekisterinpitäjän on toteutettava sen varmistamiseksi, että teknologian käytöstä kertyvien henkilötietojen käsittely täyttää tietosuoja-asetuksen vaatimukset. Sääntely on teknologianeutraalia eli siinä ei tehdä eroa eri
teknologioiden välillä, ja lisäksi sääntelyn mukaan vain kehon ulkopuolinen teknologia on sallittu. Sääntely koskee siis ainoastaan ikääntyneiden kotihoitoa ja erityisiä ikääntyneille tarkoitettuja palveluasumisen muotoja. Sääntelyä koskevissa perusteluissa todettiin teknologian hyötyinä muun muassa, että valvontatoimenpiteitä voidaan suorittaa ennalta sovittuina aikoina, samalla kun henkilökunta suorittaa muita hoitotoimenpiteitä, apua saa hälytettyä nopeasti tarvittaessa, yöaikaan ei tarvitse häiritä tullessa tarkistamaan, että kaikki on kunnossa ja että teknologia voi lisätä yksilön itsemääräämisoikeutta samalla kun turvallisuus ja hoidon tarve varmistetaan. Lisäksi Ruotsissa on säädetty henkilötietojen käsittelystä digitaalisen tekniikan yhteydessä. Perusteluissa todetaan esimerkiksi, että tiedot on minimoitava esimerkiksi kuvamateriaalin automaattisella peittämisellä tai käyttämällä sensoriteknologiaa. Perusteluissa kuitenkin todetaan myös, että tämä vaatimus ei johda siihen,
Ruotsissa tehtiin myös haastattelututkimus 12 kunnassa kameravalvonnasta. Kamerat koettiin positiivisiksi yksilöiden ja läheisten keskuudessa, henkilökunnan työtilanne parani ja kunnat hyötyivät. Sosiaalihuollon on kuitenkin jatkuvasti arvioitava, onko olemassa riskiä tapahtumille, jotka voivat heikentää toiminnan laatua. Lisäksi on arvioitava todennäköisyys tapahtuman ilmenemiselle ja mahdollisille negatiivisia seurauksille. Tulevaisuudessa Ruotsissa on tarkoitus säätää laajemmin sosiaalihuollossa käytettävistä teknologioista ja käynnissä selvitys, jossa selvitetään uuden sääntelyn tarvetta. Lisäksi Ruotsin hallitus on antanut sosiaalihallitukselle tehtävän selvittää hyvinvointiteknologian käyttöä vanhuspalveluissa esimerkiksi resurssien ja toiminnan laadun kehittämisen näkökulmasta.
5.2.2
Viro
5.2.2Viro
Viron sosiaalihuoltolaissa säädetään yleisestä hoitopalvelusta kodin ulkopuolella. Laissa säädetään esimerkiksi palveluntarjoajia koskevista vaatimuksista ja laissa on myös asetuksenantovaltuus työntekijöiden lukumäärästä. Asetus on annettu ja tulee voimaan 1.7.2026. Sen mukaan palveluntarjoaja varmistaa vähintään yhden hoivatyöntekijän läsnäolon enintään 36 palvelun vastaanottajalle palvelun toimipisteellä ympäri vuorokauden ja lisäksi vähintään yhden hoitotyöntekijän tai apuhoitajien läsnäolon enintään 12 palvelun vastaanottajalle vuorokauden aikana 12 peräkkäisen tunnin ajan. Viron lainsäädännöstä ei vaikuttaisi löytyvän sääntelyä teknologisten ratkaisujen käyttämisestä sosiaalihuollon palveluissa. Viron sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin laatinut sosiaalihuollon ohjelman vuosille 2023–2026 ja ohjelman tarkoitus on mm. tukea teknologisten ratkaisujen kehittämistä osana kotihoidon palveluja. Tämä sisältää uuden teknologian käytön, jolla voidaan tukea
itsenäistä asumista ja parantaa hoivan laatua.
5.2.3
Norja
5.2.3Norja
Norjassa kunnat ovat keskeisessä asemassa vanhustenhuollossa. Ne päättävät teknologian käytöstä hoivapalveluissa lainsäädännön ja kansallisten strategioiden puitteissa. Norja on julkaissut strategioita, joissa käsitellään teknologian roolia esimerkiksi vanhusten palveluissa. Esimerkiksi kansallisen hyvinvointiteknologiaohjelman tavoitteena oli, että hyvinvointiteknologiasta tulee kiinteä osa hoitopalveluiden palvelutarjontaa.
Norjassa ei vaikuttaisi olevan säännöksiä teknologian käytöstä sosiaalihuollon palveluissa, mutta on säädetty tiettyjen teknisten välineiden, kuten paikannusteknologian, käytöstä silloin, kun henkilö ei voi antaa suostumusta. Norjassa ei ole säädetty tietystä henkilöstömitoituksesta, mutta on säädetty, että ympärivuorokautisessa hoidossa on oltava se henkilöstömäärä, joka tarvitaan asukkaiden tarpeellisen hoidon ja avun varmistamiseksi.
5.2.4
Tanska
5.2.4Tanska
Tanskassa kunnat ovat vastuussa vanhustenhoidon järjestämisestä. Sosiaalihuollon teknologiaa on käytössä vanhusten palveluissa, ja muutamassa kunnassa on kokeiltu laajempaa teknologian, kuten kameravalvonnan ja liiketunnistimien, käyttöä. Tanskassa on myös vuonna 2019 julkaistu ”White paper” Tanskan mallista vanhustenhoidossa ja siinä käytettävästä teknologiasta. Vanhustenhoidon teknologisina ratkaisuina mainitaan esimerkiksi digitaalinen lääkejakelija ja turvapainike, jolla henkilö saa apua sekä sensoreihin perustuva teknologia. Tanskan sosiaalipalveluja koskevassa laissa säädetään turvallisuutta luovasta hyvinvointiteknologiasta. Sääntely tulee pääsääntöisesti voimaan 1.1.2025. Sääntelyn mukaan siitä, mitä turvallisuutta luovaa hyvinvointiteknologiaa voidaan käyttää, annetaan tarkempia säännöksiä erikseen ministerin asetuksella. Sääntelyyn liittyvissä ohjeissa todetaan, että turvallisuutta luovia hyvinvointiteknologiaratkaisuja koskeva määräys päivitetään siten,
että mm. ääniseurannan, liikevalvonnan ja vastaavien käyttöä voidaan hyödyntää nykyistä laajemmin. Hyvinvointiteknologiaa voidaan käyttää henkilön turvallisuuden, ihmisarvon ja huolenpidon turvaamiseksi, jollei asianomainen vastusta käyttöä. Teknologian käyttöä ei katsota itsemääräämisoikeuteen puuttumisena, jos henkilö tai hänen edustajansa ei vastusta sen käyttöä. Kuitenkin jos henkilö vastustaa käyttöä, voidaan sen käyttämisestä tehdä päätös. Ministerin asetuksella on säädetty sallituista teknologioista. kuten kehon liikkeiden seurannasta, äänen- ja kuvanvalvonnasta ja paikantamisesta. Lisäksi asetuksessa on säädetty edellytyksistä, joiden täyttyessä tekoälyllä toimivaa teknologiaa voidaan hyödyntää. Ministerin asetuksella on myös säädetty neuvostosta, joka antaa teknologian käyttöön liittyviä lausuntoja. Neuvosto aloittaa 1.1.2025. Valmisteilla on lisäksi kansallinen strategia teknologiasta vanhustenhoidossa.
5.2.5
Saksa
5.2.5Saksa
Saksan sosiaalilaissa on säädetty hoidon tarpeessa olevien oikeudesta digitaaliseen teknologiaan, jota voidaan käyttää vuorovaikutukseen. Vuonna 2017 on julkaistu EU:n verkkosivuilla artikkeli Saksassa kokeilukäytössä olevasta teknologiasta, joka mahdollistaa ikääntyneiden itsenäisen asumisen. Teknologia mahdollisti esimerkiksi henkilön tilan seuraamisen reaaliajassa, terveydentilan ennustamisen ja lääketieteellisen hätätilanteen ennustamisen. Saksan lainsäädännössä ei vaikuttaisi olevan sääntelyä hoitajamitoituksesta.
5.2.6
Ranska
5.2.6Ranska
Ranskassa on lanseerattu suunnitelma La Feuille de route du numérique en santé 2023–2027, jonka pääpaino on terveydenhuollon tietojärjestelmissä sekä etä- ja verkkopalveluissa, mutta se koskee myös sosiaalihuoltoa. Ranskan lainsäädännössä säädetään terveydenhuollon digitaalisista järjestelmistä, palveluista ja työvälineistä. Säädökset koskevat myös lasten, vanhusten ja vammaisten hoivapalveluissa työskenteleviä. Lisäksi lainsäädännössä säädetään terveydenhuollon ja sosiaalihuollon etäpalveluista. Ranskassa annetussa tietosuojaviranomaisen suosituksessa todetaan, että kameravalvonta hoivakodin asukkaiden huoneissa palvelun parantamiseksi on kiellettyä. Sitä voidaan käyttää ainoastaan poikkeustilanteissa turvallisuuden takaamiseksi, jolloin tulee myös noudattaa tietosuoja-asetuksen velvoitteita. Vaihtoehdoksi kameravalvonnalle ehdotetaan älylattioita ja turvarannekkeita. Ranskassa hoivakotien henkilöstömitoituksesta on annettu säädöksiä, jotka määrittelevät hoitajamäärää
suhteessa asukkaiden tarpeisiin. Vuonna 2024 hyväksytty "Bien vieillir" -laki pyrkii parantamaan hoidon laatua ja asukkaiden hyvinvointia lisäämällä hoitohenkilökunnan määrää. Tämä laki edellyttää, että hoitajien ja asukkaiden välistä suhdetta vahvistetaan, mutta se ei vielä aseta tarkkoja kansallisia vähimmäisrajoja.
5.2.7
Kanada
5.2.7Kanada
Kanadassa ei vaikuttaisi olevan yhtä lakia, joka koskisi sosiaalihuollon teknologiaa. Valmistelussa on uusi liittovaltiotason laki Safe Long-Term Care Act, jonka valmisteludokumenteista ei käy ilmi, että lakiin olisi tulossa hoivateknologiaan liittyvää säätelyä. Hoivateknologian käyttöön liittyvä sääntely on Kanadassa ensisijaisesti provinssien ja territorioiden vastuulla. Käytännöt vaihtelevat paljon. Ontariossa on sääntelyä etäpalveluista. Quebecissä säädetään etäpalveluista, terveysteknologian arvioinnista ja kameravalvonnasta. British Columbiassa säädetään riittävästä henkilökunnasta hoiva-asumisessa. Säädöksen mukaan henkilökuntaa on oltava joka tilanteessa riittävästi henkilöiden hoivan tarpeeseen nähden. Lisäksi säädöksen mukaan henkilöllä on oikeus monitorointiin, kuten elintoimintojen seurantaan, jos hänen terveytensä ja turvallisuutensa sitä edellyttää. Albertassa ei ole sääntelyä hoivateknologiasta.
6
Lausuntopalaute
6Lausuntopalaute
Esityksestä järjestettiin julkinen lausuntokierros 25.4.2025-6.6.2025. Hallituksen esitysluonnoksesta annettiin yhteensä 79 lausuntoa. Kolme tahoa ilmoitti, että ei ole lausuttavaa kyseisessä asiassa. Vastaajista järjestöjä (ml. työmarkkinajärjestöt) oli 32, hyvinvointialueita 15, kuntia yksi, valtion viranomaisia kahdeksan, palveluntuottajia (sekä teknologiapalvelujen että sosiaalipalvelujen tuottajia) 13 ja muita lausunnonantajia seitsemän. Esitysluonnos sai sekä kiittävää että kriittistä palautetta. Kiittävä palaute kohdistui mm. siihen, että säännökset teknologian käytöstä ovat tarpeellisia, koska nykyinen oikeustila on epäselvä eikä teknologian käyttäminen ole ollut täysimääräisesti mahdollista. Kriittinen palaute kohdistui muun muassa teknologian määritelmän puuttumiseen. Lisäksi lausunnonantajat kiinnittivät huomiota siihen, ettei esityksen vaikutuksia ollut arvioitu kattavasti kaikkien eri asiakasryhmien, kuten esimerkiksi vammaisten henkilöiden tai lasten,
Jatkovalmistelussa käytiin myös keskusteluja erityisesti teknisestä valvonnasta ja sen soveltumisesta joillain sosiaalihuollon aloilla, kuten lastensuojelussa. Nyt ehdotettavat muutokset teknologisista ratkaisuista ja teknisestä valvonnasta on ehdotettu lisättäväksi sosiaalihuoltolakiin, joka yleislakina soveltuu kaikilla sosiaalihuollon aloilla. Näin ollen myös lastensuojelussa sovellettaisiin lähtökohtaisesti teknologisia ratkaisuja ja teknistä valvontaa koskevia säännöksiä.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Sosiaalihuoltolaki
3 §
Määritelmät.
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Sosiaalihuoltolaki
3 §Määritelmät.
Lain 3 §:ään, joka koskee määritelmiä, lisättäisiin uusi 8 ja 9 kohta. Pykälän 7 kohtaa muutettaisiin lisäämällä sen loppuun puolipiste.
Pykälän 9 kohdassa määriteltäisiin tekninen valvonta. Teknisellä valvonnalla tarkoitettaisiin asiakkaan kuvan, äänen ja liikkeen havainnointia sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa. Teknistä valvontaa voidaan toteuttaa monin eri tavoin ja erilaisilla teknologioilla, kuten esimerkiksi kameralla tai liiketunnistimilla. Olennaista olisi se, onko teknisellä valvonnalla tarkoitus havainnoida asiakkaan kuvaa, ääntä tai liikettä. Teknisen valvonnan yhteydessä voidaan käsitellä asiakastietolain tarkoittamia asiakastietoja.
39 §
Asiakassuunnitelma
. Lain 39 §:ää ehdotetaan muutettavaksi. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin velvollisuudesta arvioida, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla ottaen huomioon, mitä lain 47 §:ssä säädetään. Arviointivelvollisuus tarkoittaisi sitä, että osana asiakkaan sosiaalipalvelujen suunnittelua hyvinvointialueella olisi velvollisuus arvioida, miten teknologia voisi olla hyödyksi asiakkaan sosiaalipalveluissa. Hyvinvointialueet ovat jo nyt ottaneet laajasti käyttöön erilaisia teknologisia ratkaisuja sosiaalihuollon palveluissa, mutta ehdotetun sääntelyn myötä teknologian käytön edistäminen tuotaisiin osaksi asiakkaan sosiaalipalveluiden suunnittelua. Arviointivelvollisuus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kotihoidon palvelujen suunnittelun yhteydessä olisi arvioitava, voidaanko joku osa fyysisistä
39 §Asiakassuunnitelma. Lain 39 §:ää ehdotetaan muutettavaksi. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin velvollisuudesta arvioida, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla ottaen huomioon, mitä lain 47 §:ssä säädetään. Arviointivelvollisuus tarkoittaisi sitä, että osana asiakkaan sosiaalipalvelujen suunnittelua hyvinvointialueella olisi velvollisuus arvioida, miten teknologia voisi olla hyödyksi asiakkaan sosiaalipalveluissa. Hyvinvointialueet ovat jo nyt ottaneet laajasti käyttöön erilaisia teknologisia ratkaisuja sosiaalihuollon palveluissa, mutta ehdotetun sääntelyn myötä teknologian käytön edistäminen tuotaisiin osaksi asiakkaan sosiaalipalveluiden suunnittelua. Arviointivelvollisuus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kotihoidon palvelujen suunnittelun yhteydessä olisi arvioitava, voidaanko joku osa fyysisistä
käynneistä korvata etäkäynneillä. Arviointivelvollisuus voisi tarkoittaa myös sitä, että arvioidaan, voitaisiinko kotihoidon yhteydessä käyttää lääkeautomaattia, hoivakameraa tai hyvinvoinnin etäseurantaa. Käytännössä arvioinnin toteuttaisi se ammattilainen, joka vastaa asiakkaan palvelujen suunnittelusta. Momentissa olisi viittaus ehdotettavaan uuteen 47 §:ään. Viittauksen tarkoituksena on ilmentää, että osana arviointia tulee huomioida 47 §:ssä säädetyt reunaehdot teknologian käyttämiselle. Yhtä lailla asiakkaan palveluiden suunnittelussa tulee huomioida lainsäädännön yleiset velvoitteet asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Arviointivelvollisuus olisi siis osa tätä kokonaisuutta.
Vammaispalvelulain palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelmaa koskevassa 4 §:ssä viitataan sosiaalihuoltolain 39 §:ään. Arviointivelvollisuus koskee siten myös vammaispalvelulain mukaista asiakasprosessia. Lastensuojelulain 30 §:ssä säädetään asiakassuunnitelmasta. Pykälässä ei viitata sosiaalihuoltolain 39 §:ään. Arviointivelvollisuuden soveltumista lastensuojelulain mukaiseen asiakasprosessiin voidaan arvioida lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä ja se edellyttää laajempaa lapsivaikutusten arviointia.
47 §
Teknologiset ratkaisut sosiaalihuollon palveluissa
. Uudessa 47 §:ssä säädettäisiin teknologisten ratkaisujen käyttämisestä sosiaalihuollon palveluissa.
47 § Teknologiset ratkaisut sosiaalihuollon palveluissa. Uudessa 47 §:ssä säädettäisiin teknologisten ratkaisujen käyttämisestä sosiaalihuollon palveluissa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että asiakkaan sosiaalipalvelun toteuttamisessa asiakkaan toimintakyvyn, turvallisuuden, osallisuuden ja hyvinvoinnin tueksi käytettävien teknologisten ratkaisujen tulee soveltua käytettäväksi asiakkaan sosiaalipalvelussa ja vastata asiakkaan tarpeisiin. Asiakkaan sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaista palvelutarpeen arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen toivomuksensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa. Asiakkaan tulee voida vaikuttaa palvelunsa sisältöön eli sosiaalihuollon ammattihenkilön tulee toimia yhteistoiminnassa asiakkaan kanssa siten, että asiakkaan kokemat tarpeet ja toivomukset ohjaisivat mahdollisuuksien mukaan asiakasprosessin etenemistä. Sosiaalihuollon toteuttamisen keskeisistä periaatteista säädetään lain 30 §:ssä. Pykälän mukaan asiakasta tulee kohdella siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan eikä hänen ihmisarvoaan loukata.
Asiakkaan tahdosta riippumattomista toimenpiteistä sekä asiakkaan hoitoon tai huolenpitoon liittyvistä pakotteista ja rajoituksista sekä niitä koskevasta päätöksentekomenettelystä sosiaalihuollossa on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.
48 §
Tekninen valvonta sosiaalihuollon toimintayksiköiden yhteisissä tiloissa
. Uudessa 48 §:ssä säädettäisiin teknisestä valvonnasta sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa. Säännöksellä asetetaan yhtenäiset reunaehdot tekniselle valvonnalle sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa. Tekninen valvonta olisi mahdollista silloin, kun se on tarpeen asiakkaidenterveyden, turvallisuuden tai hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännös koskee ainoastaan sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisiä tiloja. Näin ollen tässä säännöksessä tarkoitettua teknistä valvontaa ei voida toteuttaa asiakkaiden omissa asuinhuoneistoissa tai muissa yksityiseen käyttöön tarkoitetuissa tiloissa, kuten saniteettitiloissa eli esimerkiksi WC:ssä tai pukuhuoneessa. Asuinhuoneistojen ja muiden yksityiseen käyttöön tarkoitettujen tilojen tekninen valvonta kuuluu ehdotetun 47 §:n mukaisiin
48 § Tekninen valvonta sosiaalihuollon toimintayksiköiden yhteisissä tiloissa. Uudessa 48 §:ssä säädettäisiin teknisestä valvonnasta sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa. Säännöksellä asetetaan yhtenäiset reunaehdot tekniselle valvonnalle sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa. Tekninen valvonta olisi mahdollista silloin, kun se on tarpeen asiakkaidenterveyden, turvallisuuden tai hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännös koskee ainoastaan sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisiä tiloja. Näin ollen tässä säännöksessä tarkoitettua teknistä valvontaa ei voida toteuttaa asiakkaiden omissa asuinhuoneistoissa tai muissa yksityiseen käyttöön tarkoitetuissa tiloissa, kuten saniteettitiloissa eli esimerkiksi WC:ssä tai pukuhuoneessa. Asuinhuoneistojen ja muiden yksityiseen käyttöön tarkoitettujen tilojen tekninen valvonta kuuluu ehdotetun 47 §:n mukaisiin
teknologisiin ratkaisuihin, joiden käyttämiselle on omat 47 §:ssä säädetyt perusteensa. Näin ollen esimerkiksi asiakkaan asuinhuoneistossa hyödynnettävä hoivakamera tai vastaava ei kuuluisi yhteisten tilojen teknistä valvontaa koskevan säännöksen soveltamisalaan.
Teknisen valvonnan yhteydessä tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sisältyvät velvoitteet kuuluvat rekisterinpitäjälle. Asiakastietolain 13 §:n mukaisesti julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelun järjestämisestä vastaava palvelunantaja on asiakastietojen rekisterinpitäjä, jos ei muualla laissa toisin säädetä. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset velvoitteet tulee huomioida täysimääräisesti. Tietosuoja-asetuksen soveltamisen tukena tulee huomioida esimerkiksi tietosuojaneuvoston antaman ohjeet.
Tietosuojaneuvosto, Ohjeet 3/2019 henkilötietojen käsittelystä videolaitteilla. Annettu 29. tammikuuta 2020. Saatavilla:
https://www.edpb.europa.eu/sites/default/files/files/file1/edpb_guidelines_201903_video_devices_fi.pdf
[32]
Sääntelyllä
teknisestä valvonnasta ei muuteta myöskään henkilötietojen käsittelyyn liittyvää kansallista sääntelykokonaisuutta. Sosiaalihuollon asiakastietojen osalta noudatetaan asiakastietolain vaatimuksia. Asiakastietolain 4 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot ovat pysyvästi salassa pidettäviä. Pykälän 3 momentin mukaan sosiaalihuollon toimintayksikössä saa käsitellä palvelunantajan rekisteriin kuuluvia sosiaalihuollon toteuttamisen kannalta välttämättömiä asiakastietoja salassapitosäännösten estämättä. Tekninen valvonta tulee toteuttaa siten, että valvonnan yhteydessä käsiteltäviä sosiaalihuollon asiakastietoja käsitellään asiakastietolain 4 §:n mukaisesti rajaten se sosiaalihuollon toteuttamisen kannalta välttämättömään. Käytännössä tämä voi edellyttää esimerkiksi tallenteiden säilytyksen rajaamista ja esimerkiksi kasvoja sumentavaa teknologian hyödyntämistä, mikäli sellaista teknologiaa on saatavilla ja toimintayksikön käytettävissä. Asiakastietolain Asiakasasiakirjojen
teknologisia mahdollisuuksia esimerkiksi henkilöjen tunnistettavuuden poistamiseen. Teknologian kehitys ja uudet teknologiset mahdollisuudet tulee huomioida käytössä olevien resurssien rajoissa. Valvontaa ei tule myöskään kohdistaa tarpeettomasti. Esimerkiksi valvottaessa yhteisiä tiloja asiakkaiden turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi, voi olla tarpeetonta valvoa kuvan lisäksi ääntä, jolloin teknistä valvontaa ei tule kohdistaa ääniin.
7.2
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista
16 §
Asiakassuunnitelma
. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin sosiaalihuoltolain 39 §:n uudessa 3 momentissa, velvollisuudesta arvioida, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla huomioiden, mitä sosiaalihuoltolain 47 §:ssä säädetään. Vastaava säännös olisi lisättävä vanhuspalvelulakiin, koska vanhuspalvelulain 16 §:ssä viitataan asiakaslain 7 §:ään eikä sosiaalihuoltolain 36 §:ään.
7.2Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista
16 §Asiakassuunnitelma. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin vastaavalla tavalla kuin sosiaalihuoltolain 39 §:n uudessa 3 momentissa, velvollisuudesta arvioida, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla huomioiden, mitä sosiaalihuoltolain 47 §:ssä säädetään. Vastaava säännös olisi lisättävä vanhuspalvelulakiin, koska vanhuspalvelulain 16 §:ssä viitataan asiakaslain 7 §:ään eikä sosiaalihuoltolain 36 §:ään.
Arviointivelvollisuus tarkoittaisi sitä, että osana asiakkaan sosiaalipalvelujen suunnittelua hyvinvointialueella olisi velvollisuus arvioida, miten teknologia voisi olla hyödyksi asiakkaan vanhuspalvelulain mukaisissa palveluissa. Momentissa olisi viittaus ehdotettavaan uuteen sosiaalihuoltolain 47 §:ään. Viittauksen tarkoituksena on ilmentää, että osana arviointia tulee huomioida 47 §:ssä säädetyt reunaehdot teknologian käyttämiselle. Yhtä lailla asiakkaan palveluiden suunnittelussa tulee huomioida lainsäädännön yleiset velvoitteet asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Arviointivelvollisuus on siis osa tätä kokonaisuutta.
Asiakkaalla lain voimaan tullessa käytössä olevat teknologiset ratkaisut olisi saatettava osaksi asiakkaan asiakassuunnitelmaa, kun asiakkaalle hänen tilanteensa muuttuessa tehdään uusi palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelmaa päivitetään sen johdosta.
20 §
Henkilöstö.
20 §Henkilöstö.
Vanhuspalvelulain 20 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettaviksi.
Palveluntuottajan olisi siirtymäsäännöksen mukaan mahdollista tehdä teknologian käyttöön liittyvät henkilöstömitoitusta koskevat muutokset 31.3.2027 saakka ilmoittamalla muutokset valtakunnalliseen palveluntuottajien rekisteriin. Erillistä hakemusta muutoksen rekisteröintiä varten ei tarvitsisi siirtymäaikana tehdä valvontaviranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuus koskee valvontalain mukaan julkisia palveluntuottajia vasta vuoden 2028 alusta lukien. Palveluntuottajan olisi kuitenkin huolehdittava, että tämän lain mukaiset edellytykset teknologian käytölle täyttyvät. Muilta osin on noudatettava valvontalain säännöksiä esimerkiksi omavalvontaan liittyen.
7.3
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta
10 e §
Jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittävä maksu
. Pykälään edotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti. Uudessa momentissa säädettäisiin, että hyvinvointialue saisi periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvästä palvelusta, jolla vastataan asiakkaan kiireelliseen ja ennakoimattomaan avuntarpeeseen käyttäen sosiaalihuoltolain 47 §:ssä tarkoitettua teknologista ratkaisua. Säännöksen nojalla hyvinvointialue saisi periä asiakkaalta maksun silloin, kun asiakkaalla on käytössä teknologinen ratkaisu, kuten turvaranneke, jonka avulla asiakkaan on mahdollista saada apua kiireellisessä avuntarpeessa. Tällainen avun antaminen kiireellisessä avuntarpeessa on sosiaalihuoltolain 19 a §:n mukaista kotihoitoa.
8
Voimaantulo
7.3Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta
10 e §Jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittävä maksu. Pykälään edotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti. Uudessa momentissa säädettäisiin, että hyvinvointialue saisi periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvästä palvelusta, jolla vastataan asiakkaan kiireelliseen ja ennakoimattomaan avuntarpeeseen käyttäen sosiaalihuoltolain 47 §:ssä tarkoitettua teknologista ratkaisua. Säännöksen nojalla hyvinvointialue saisi periä asiakkaalta maksun silloin, kun asiakkaalla on käytössä teknologinen ratkaisu, kuten turvaranneke, jonka avulla asiakkaan on mahdollista saada apua kiireellisessä avuntarpeessa. Tällainen avun antaminen kiireellisessä avuntarpeessa on sosiaalihuoltolain 19 a §:n mukaista kotihoitoa.
8Voimaantulo
Esitetään, että lait tulevat voimaan 1.1.2026.
Esityksessä ehdotetaan, että palveluntuottaja saa 31 päivään maaliskuuta 2027 saakka toimintayksikössä käytettävän teknisen valvonnan ja asiakkaiden palveluissa käytettävien teknologisten ratkaisujen vuoksi pienentää ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstömitoitusta ilman, että asiasta tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettu hakemus ja päätös. Muutos olisi kuitenkin päivitettävä valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien ja palveluyksikköjen rekisteriin.
9
Toimeenpano ja seuranta
9Toimeenpano ja seuranta
Vanhuspalvelulain nojalla THL seuraa iäkkäille henkilöille tuotettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutumista ja laatua. Seuranta tulee sisältämään myös tiedon teknologian hyödyntämisestä ympärivuorokautisen hoidon toteuttamisessa.
Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa lain täytäntöönpanoa ja vaikutusten toteutumista toteuttamalla selvityksen sosiaalihuollon palveluissa käytössä olevista teknologisista ratkaisuista ja niiden vaikutuksista sosiaalipalvelujen toteuttamiseen siltä osin kuin niistä ei ole vielä tietoa. Jatkossa olisi myös syytä arvioida kansallisen arviointimekanismin tarvetta sosiaalihuollon palveluihin soveltuvan teknologian vaikutusten arvioimiseksi ja suositusten antamiseksi vaikuttavaksi todetusta teknologiasta.
10
Suhde muihin esityksiin
10.1
Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Lastensuojelulain kokonaisuudistukseen (
https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2024
) liittyvä hallituksen esitys tullee olemaan eduskunnan käsittelyssä samaan aikaan kuin tämä esitys. Lastensuojelulaissa ehdotetaan erityissääntelyä eristämisen yhteydessä toteutettavasta kameravalvonnasta.
10.2
Suhde talousarvioesitykseen
10Suhde muihin esityksiin
10.1Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Lastensuojelulain kokonaisuudistukseen (https://stm.fi/hanke?tunnus=STM009:00/2024) liittyvä hallituksen esitys tullee olemaan eduskunnan käsittelyssä samaan aikaan kuin tämä esitys. Lastensuojelulaissa ehdotetaan erityissääntelyä eristämisen yhteydessä toteutettavasta kameravalvonnasta.
10.2Suhde talousarvioesitykseen
Esitys liittyy vuoden 2026 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Hyvinvointialueiden rahoituksesta ehdotetaan vähennettäväksi vuonna 2026 yhteensä 50,9 miljoonaa euroa (kotihoidon teknologia 16,2 + henkilöstömitoitus 34,7) momentilta 28.89.31.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Ehdotettavassa sääntelyssä on suurelta osin kysymys perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edistämisestä ja perustuslain 22 §:n mukaisesta julkisen vallan velvollisuudesta turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, vaikka esitykseen sisältyy myös perus- ja ihmisoikeuksia rajoittavia säännösehdotuksia. Valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin lähtökohdat ovat siten osin perusteiltaan toisenlaiset kuin arvioitaessa pelkästään perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamista tarkoittavia säännöksiä. Ehdotettavassa sääntelyssä on huomioitu uuden teknologian käyttöönotosta aiheutuvat uhat ja riskit esimerkiksi henkilötietojen suojalle ja laajemmin yksityiselämän suojalle. Samalla ehdotettu sääntely huomioi teknologian mahdollisuudet turvata asiakkaiden henkeä, hyvinvointia ja turvallisuutta sekä tukea työntekijöiden työtehtäviä ja työturvallisuutta. Teknologian avulla on esimerkiksi mahdollista kohdentaa henkilökunnan resursseja sellaisiin tehtäviin, joissa ihmisen
Välttämätön huolenpito ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut
Iäkkäiden henkilöiden palveluja koskevalla sääntelyllä on kiinteä yhteys perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momenttiin. Pykälän 1 momentissa säädetään oikeudesta välttämättömään huolenpitoon ja sen 3 momentissa julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaisesti perustuslain 19 § turvaa subjektiivisen oikeuden sellaiseen tulotasoon ja sellaisiin palveluihin, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ihmisarvoisen elämän edellytyksiä turvaaviin palveluihin kuuluvat muun muassa eräät lasten, vanhusten, vammaisten ja kehitysvammaisten erityishuoltoon kuuluvat tukitoimet (
HE 309/1993 vp
, s. 69/II).
Iäkkäiden henkilöiden palveluja koskevalla sääntelyllä on kiinteä yhteys perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momenttiin. Pykälän 1 momentissa säädetään oikeudesta välttämättömään huolenpitoon ja sen 3 momentissa julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaisesti perustuslain 19 § turvaa subjektiivisen oikeuden sellaiseen tulotasoon ja sellaisiin palveluihin, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Ihmisarvoisen elämän edellytyksiä turvaaviin palveluihin kuuluvat muun muassa eräät lasten, vanhusten, vammaisten ja kehitysvammaisten erityishuoltoon kuuluvat tukitoimet (HE 309/1993 vp, s. 69/II).
Perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvatuille oikeuksille on perustuslakivaliokunnan mukaan vakiintunut tietty oikeudellinen sisältö ja arviointiperusteet. Säännöksen ei katsota turvaavan mitään tiettyä palvelujen järjestämistapaa. Olennaista on, että palvelujen riittävyys turvataan. Palvelujen järjestämistapaan ja saatavuuteen vaikuttavat välillisesti myös muut perusoikeussäännökset, kuten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto (PeVL17/2021 vp, s. 17). Pykälän 3 momentti sisältää myös sääntelyvarauksen, jolla on haluttu korostaa lainsäätäjän rajoitettua, perustuslain ilmaisemaan pääsääntöön sidottua liikkuma-alaa. (PeVM 25/1994 vp, s. 6/I). Perusoikeussäännöksen sisältö konkretisoituu yhdessä tavallisen lainsäädännön kanssa, mikä korostaa lainsäätäjälle osoitetun velvollisuuden merkitystä.
Nykyisessä lainsäädännössä on muitakin asiakkaan palvelujen tarpeen arviointiin liittyviä velvoitteita. Esimerkiksi RAI-arviointivälineistön käyttäminen on hyvinvointialueen velvoite, jonka voidaan katsoa osaltaan vaikuttavan iäkkään henkilön oikeuksien ja etujen toteutumiseen (ks. PeVL 15/2020 vp, s. 3). Teknologisten ratkaisujen tarpeen ja soveltumisen arvioinnin osalta valmistelussa katsottiinkin yhtäältä perusoikeussäännöskytköksen ja toisaalta hyvinvointialueille suunnatun velvoitteen vuoksi perustelluksi, että velvoitteesta säädetään laintasoisesti huomioiden muun muassa vaatimukset sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta.
Sosiaalihuoltolain esitöiden (
HE 164/2014 vp
) mukaan asiakaskeskeisyys on ollut yksi keskeisimmistä lain valmistelua linjanneista periaatteista. Sen keskeinen ominaisuus on, ettei palveluja järjestetä pelkästään organisaation, vaan juuri asiakkaan tarpeista lähtien mahdollisimman toimiviksi. Asiakaslain 4 §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun. Pykälä ilmentää sosiaalihuollon keskeistä periaatetta asiakkaan oikeudesta inhimilliseen kohteluun. Perustuslain 19 § ei turvaa ainoastaan aineellista turvaa vaan tulkinnassa voidaan korostaa myös ihmisarvoisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä. Tätä korostaa perustuslain kokonaisuus; perustuslain 1 §:ssä ilmaistaan kansallinen valtiosääntöoikeudellinen arvopohja. Perustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perusoikeusuudistuksen hallituksen
esityksen mukaan vaatimus ihmisarvon loukkaamattomuudesta ilmaisee perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillisen perustan. Ainakin kaikkein perustavimpia ihmisyksilön oikeuksia voidaan pitää perimmiltään valtion tahdosta ja myös kulloisestakin oikeusjärjestyksestä riippumattomina. Lisäksi ihmisarvon käsite viittaa kaikkien ihmisyksilöiden periaatteelliseen yhdenvertaisuuteen (
HE 309/1993 vp
, s. 42). Ihmisarvon loukkaamattomuus ja sen ilmaisema oikeuksien yleisinhimillinen perusta on erityisen merkityksellinen arvopohja perustuslain 19 §:ssä turvatuille oikeuksille.
Esityksessä ehdotetaankin, että teknologisia ratkaisuja käytettäessä on huolehdittava siitä, että asiakkaan oikeus inhimilliseen kohtaamiseen ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen toteutuu. Perustuslakivaliokunta on vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä arvioinut, että lain läheisimmät perusoikeuskytkennät ovat perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momenttiin (PeVL 36/2012 vp, s. 2). Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Välttämättömällä huolenpidolla säännöksessä tarkoitetaan sen esitöiden mukaan muun ohella palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset, ja siihen sisältyy vanhusten huoltoon kuuluvat tukitoimet (
HE 309/1993 vp
, s. 69/II).
Sosiaalihuoltolain esitöiden (HE 164/2014 vp) mukaan asiakaskeskeisyys on ollut yksi keskeisimmistä lain valmistelua linjanneista periaatteista. Sen keskeinen ominaisuus on, ettei palveluja järjestetä pelkästään organisaation, vaan juuri asiakkaan tarpeista lähtien mahdollisimman toimiviksi. Asiakaslain 4 §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun. Pykälä ilmentää sosiaalihuollon keskeistä periaatetta asiakkaan oikeudesta inhimilliseen kohteluun. Perustuslain 19 § ei turvaa ainoastaan aineellista turvaa vaan tulkinnassa voidaan korostaa myös ihmisarvoisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä. Tätä korostaa perustuslain kokonaisuus; perustuslain 1 §:ssä ilmaistaan kansallinen valtiosääntöoikeudellinen arvopohja. Perustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Perusoikeusuudistuksen hallituksen
esityksen mukaan vaatimus ihmisarvon loukkaamattomuudesta ilmaisee perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillisen perustan. Ainakin kaikkein perustavimpia ihmisyksilön oikeuksia voidaan pitää perimmiltään valtion tahdosta ja myös kulloisestakin oikeusjärjestyksestä riippumattomina. Lisäksi ihmisarvon käsite viittaa kaikkien ihmisyksilöiden periaatteelliseen yhdenvertaisuuteen (HE 309/1993 vp, s. 42). Ihmisarvon loukkaamattomuus ja sen ilmaisema oikeuksien yleisinhimillinen perusta on erityisen merkityksellinen arvopohja perustuslain 19 §:ssä turvatuille oikeuksille.
Esityksessä ehdotetaankin, että teknologisia ratkaisuja käytettäessä on huolehdittava siitä, että asiakkaan oikeus inhimilliseen kohtaamiseen ja henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen toteutuu. Perustuslakivaliokunta on vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä arvioinut, että lain läheisimmät perusoikeuskytkennät ovat perustuslain 19 §:n 1 ja 3 momenttiin (PeVL 36/2012 vp, s. 2). Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Välttämättömällä huolenpidolla säännöksessä tarkoitetaan sen esitöiden mukaan muun ohella palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset, ja siihen sisältyy vanhusten huoltoon kuuluvat tukitoimet (HE 309/1993 vp, s. 69/II).
Perustuslain 19 §:ssä turvattujen välttämättömän huolenpidon ja riittävien palvelujen kannalta teknologisilla ratkaisuilla voidaan edistää oikeuksien toteutumista. Teknologiset ratkaisut voivat vaikuttaa positiivisesti palvelujen laatuun ja esimerkiksi siihen, että henkilökunnalla on aikaa turvata inhimillistä kohtaamista, kun teknologialla voidaan tukea ammattihenkilön työtä, palvelujen toteuttamista sekä asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomiointia.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä on kyse sellaisten palvelujen järjestämisestä, joissa on keskeisesti kyse julkiselle vallalle osoitetun, viime kädessä oikeuteen elämään kiinnittyvien perusoikeuksien turvaamistehtävien toteuttamisesta (PeVL 65/2018 vp, s. 32). Ehdotettavan sääntelyn katsotaan muodostavan kokonaisuuden, joka vähintään välillisesti toteuttaa turvaamisvelvoitetta, joka kohdistuu oikeuteen elämään. Erityisesti sosiaalihuollon palveluissa hyödynnettävä teknologia voi tukea ammattihenkilöitä työssään tavalla, joka varmistaa asiakkaalle oikea-aikaisen ja nopeamman avunsaannin myös äärimmäisissä tilanteissa, kuten fyysisten loukkaantumisien yhteydessä. Teknologia mahdollistaa myös henkilöstöresurssin kohdentamisen siten, että henkilöstö pääsee oikea-aikaisesti sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Ehdotuksen katsotaan turvaavan oikeuden elämään toteutumista.
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös ihmisarvon ja ihmisen itsemääräämisoikeuden kannalta. Valtiosääntö turvaa perustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Yksilön oikeuksien ja vapauksien turvaamista koskevan maininnan piiriin kuuluu myös monien muiden oikeuksien käytön perustana oleva yksilön itsemääräämisoikeus eli vapaus määrätä itsestään ja toimistaan (
HE 309/1993 vp
, s. 42/I). Perustuslain 1 §:n 2 momentin säännös ilmaisee perustuslain keskeisen arvoperustan, ja se tulee ottaa huomioon perustuslain muita säännöksiä tulkittaessa (
HE 1/1998 vp
, s. 73/I). Itsemääräämisoikeus ja siihen liittyviä oikeuksia on turvattu myös esimerkiksi YK:n vammaisyleissopimuksessa, jonka yksi yleinen periaate on vammaisen henkilön yksilöllisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Samoin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa turvataan esimerkiksi lapsen oikeus ilmaista
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä myös ihmisarvon ja ihmisen itsemääräämisoikeuden kannalta. Valtiosääntö turvaa perustuslain 1 §:n 2 momentin mukaan ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Yksilön oikeuksien ja vapauksien turvaamista koskevan maininnan piiriin kuuluu myös monien muiden oikeuksien käytön perustana oleva yksilön itsemääräämisoikeus eli vapaus määrätä itsestään ja toimistaan (HE 309/1993 vp, s. 42/I). Perustuslain 1 §:n 2 momentin säännös ilmaisee perustuslain keskeisen arvoperustan, ja se tulee ottaa huomioon perustuslain muita säännöksiä tulkittaessa (HE 1/1998 vp, s. 73/I). Itsemääräämisoikeus ja siihen liittyviä oikeuksia on turvattu myös esimerkiksi YK:n vammaisyleissopimuksessa, jonka yksi yleinen periaate on vammaisen henkilön yksilöllisen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Samoin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa turvataan esimerkiksi lapsen oikeus ilmaista
vapaasti mielipiteitään (13 art.) ja lapsen etu asetetaan etusijalle.
Itsemääräämisoikeuden on lisäksi katsottu kiinnittyvän myös perustuslain 7 §:n säännöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta sekä 10 §:n säännöksiin yksityiselämän suojasta (ks. esim. PeVL 15/2015 vp, s. 3). Oikeus perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen antaa suojaa esimerkiksi henkilöön käyviä tarkastuksia tai vastaavia toimenpiteitä vastaan. Säännöksellä on katsottu olevan yhteys myös perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan. Kyse ei ole pelkästään ruumiillisesta koskemattomuudesta, vaan suojan piiriin katsotaan kuuluvan myös merkittävä puuttuminen yksilön henkiseen koskemattomuuteen, vaikka puuttumisessa ei olisi kyse ihmisarvon vastaisesta kohtelusta (
HE 309/1993 vp
, s. 47).
Itsemääräämisoikeuden on lisäksi katsottu kiinnittyvän myös perustuslain 7 §:n säännöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta sekä 10 §:n säännöksiin yksityiselämän suojasta (ks. esim. PeVL 15/2015 vp, s. 3). Oikeus perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen antaa suojaa esimerkiksi henkilöön käyviä tarkastuksia tai vastaavia toimenpiteitä vastaan. Säännöksellä on katsottu olevan yhteys myös perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan. Kyse ei ole pelkästään ruumiillisesta koskemattomuudesta, vaan suojan piiriin katsotaan kuuluvan myös merkittävä puuttuminen yksilön henkiseen koskemattomuuteen, vaikka puuttumisessa ei olisi kyse ihmisarvon vastaisesta kohtelusta (HE 309/1993 vp, s. 47).
Perustuslaissa suojattu itsemääräämisoikeus on kattavasti turvattu osana sosiaalihuoltolakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia. Itsemääräämisoikeus on jo nykysääntelyssä vahva lähtökohta sosiaalihuollon palveluissa aina asiakasprosessista alkaen. Itsemääräämisoikeuteen kytkeytyvää sääntelyä on lisäksi muualla erityislainsäädännössä. Itsemääräämisoikeus tulee huomioida lain edellyttämällä tavalla myös siltä osin kuin on kyse nyt ehdotettavan sääntelyn tarkoittamista teknologisten ratkaisujen hyödyntämisestä osana sosiaalihuollon palvelua. Valmistelussa tämä on arvioitu riittäväksi itsemääräämisoikeuden turvaamisen kannalta ja samalla mahdollistetaan itsemääräämisoikeudenkin turvaaminen siten, että huomioidaan asiakkaan yksilöllinen tilanne ja olosuhteet. Ehdotettavalla lainsäädännöllä ei muuteta esimerkiksi palvelutarpeen arviointiin tai muutoin asiakasprosessiin liittyviä perusperiaatteita, mutta jatkossa asiakkaan palvelua suunniteltaessa olisi aina arvioitava,
Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto
Perustuslain 6 §:ssä turvataan yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys. Pykälän 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 1 momentin yleinen yhdenvertaisuussäännös ilmaisee vaatimuksen yhtäältä muodollisesta yhdenvertaisuudesta sekä toisaalta ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta (
HE 309/1993 vp
, s. 42–43). Tosiasiallinen yhdenvertaisuus voi tarkoittaa esimerkiksi yksilöllisten tarpeiden ja olosuhteiden huomiointia osana palvelun toteuttamista. Tosiasiallista yhdenvertaisuutta tavoitellessa tuleekin sosiaalihuollon palveluissa huomioida yksilöllisesti asiakkaan tilanne, mahdollisuudet sekä palvelujen tarve. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei perustuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuussäännöksestä johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän toteuttamalle harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntatilan vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä on se, voidaanko lainmukainen erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän
Perustuslain 6 §:ssä turvataan yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys. Pykälän 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 1 momentin yleinen yhdenvertaisuussäännös ilmaisee vaatimuksen yhtäältä muodollisesta yhdenvertaisuudesta sekä toisaalta ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta (HE 309/1993 vp, s. 42–43). Tosiasiallinen yhdenvertaisuus voi tarkoittaa esimerkiksi yksilöllisten tarpeiden ja olosuhteiden huomiointia osana palvelun toteuttamista. Tosiasiallista yhdenvertaisuutta tavoitellessa tuleekin sosiaalihuollon palveluissa huomioida yksilöllisesti asiakkaan tilanne, mahdollisuudet sekä palvelujen tarve. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei perustuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuussäännöksestä johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän toteuttamalle harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntatilan vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä on se, voidaanko lainmukainen erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävästi (PeVL 20/2017 vp, s. 7).
Yksityiselämän suoja
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän ja kotirauhan näkökulmasta, sekä henkilötietojen suojan näkökulmasta. Perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman muiden mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista. Yksityiselämän suojan piirin tarkka määritteleminen on katsottu vaikeaksi. Yksityiselämän käsite voidaan ymmärtää yleiskäsitteeksi, joka kattaa henkilön yksityisen piirin. Valtiolta edellytetään yhtäältä yksityiselämän loukkaamisesta pidättäytymistä ja toisaalta aktiivisia toimenpiteitä yksityiselämän suojaamiseksi. (
HE 309/1993 vp
, s. 53)
Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän ja kotirauhan näkökulmasta, sekä henkilötietojen suojan näkökulmasta. Perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman muiden mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista. Yksityiselämän suojan piirin tarkka määritteleminen on katsottu vaikeaksi. Yksityiselämän käsite voidaan ymmärtää yleiskäsitteeksi, joka kattaa henkilön yksityisen piirin. Valtiolta edellytetään yhtäältä yksityiselämän loukkaamisesta pidättäytymistä ja toisaalta aktiivisia toimenpiteitä yksityiselämän suojaamiseksi. (HE 309/1993 vp, s. 53)
Perustuslain 10 §:n 1 momentti sisältää henkilötietojen suojaa koskevan säännöksen, joka viittaa tarpeeseen turvata lailla yksilön oikeusturva ja yksityisyyden suoja henkilötietojen käsittelyssä. Säädettäessä tarkemmin henkilötietojen suojasta tulee sääntelyä tarkastella perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain turvaaman henkilötietojen suojan kannalta lähtökohtaisesti riittävänä sitä, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksen sääntelyn, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti.
Nämä mahdolliset riskit huomioiden yksityiskohtainen, yksilön oikeuksia ja vapauksia turvaavan erityislainsäädännön säätäminen on katsottu perustelluksi. Perustuslakivaliokunnan käytännön edellyttämällä tavalla (PeVL 4/2021 vp, s. 3) sääntelyssä on näin ollen huomioitu koko perusoikeusjärjestelmän kokonaisuus ja turvattu henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä tämä kokonaisuus huomioiden.
Valiokunta on pitänyt henkilötietojen suojan kannalta keskeisenä myös tiedollista itsemääräämisoikeutta (ks. esim. PeVL 4/2021 vp, s. 5, PeVL 23/2020 vp, s. 9, PeVL 2/2018 vp, s. 8). Perustuslakivaliokunnan käytännössä itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin kuten perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan (PeVL 4/2021 vp, s. 5, PeVL 48/2014 vp, s. 2/II). Ehdotettavalla sääntelyllä ei muuteta sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyä sääntelevää asiakastietolakia. Näin ollen ehdotettava sääntely ei muuta niitä perusratkaisuja, joiden varaan sosiaalihuollon asiakastietojen käsittely perustuu ja joita perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettäessä on huomioitu myös tiedollinen itsemääräämisoikeus (
HE 246/2022 vp
, s. 173).
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista. Kotirauhan suojan ydinalueena on pidetty henkilön asuntoa (
HE 309/1993 vp
). Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri käsittääkin lähtökohtaisesti sellaiset tilat, joita käytetään pysyväisluontoiseen asumiseen. Sosiaalihuollon yksiköissä tällaiset tilat ovat ainakin niitä, joissa asiakas asuu pysyväisluontoisesti, mukaan lukien hygienia- ja saniteettitilat. Kyse voi olla esimerkiksi asiakkaan omasta huoneistosta, vaikka siellä tarpeen mukaan suoritettaisiinkin hoivatoimenpiteitä, jolloin myös ammattihenkilöillä on tilaan pääsy. Pysyväisluontoinen asuminen ei edellytä sitä, että huoneistossa asuttaisiin ympärivuorokautisesti (PeVL 65/2010, s. 3). Kuitenkaan esimerkiksi laitoshuollossa asuvan lapsen käytössä olevia tiloja ei ole katsottu kotirauhan
Valiokunta on pitänyt henkilötietojen suojan kannalta keskeisenä myös tiedollista itsemääräämisoikeutta (ks. esim. PeVL 4/2021 vp, s. 5, PeVL 23/2020 vp, s. 9, PeVL 2/2018 vp, s. 8). Perustuslakivaliokunnan käytännössä itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin kuten perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä perustuslain 10 §:ssä turvattuun yksityiselämän suojaan (PeVL 4/2021 vp, s. 5, PeVL 48/2014 vp, s. 2/II). Ehdotettavalla sääntelyllä ei muuteta sosiaalihuollon asiakastietojen käsittelyä sääntelevää asiakastietolakia. Näin ollen ehdotettava sääntely ei muuta niitä perusratkaisuja, joiden varaan sosiaalihuollon asiakastietojen käsittely perustuu ja joita perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettäessä on huomioitu myös tiedollinen itsemääräämisoikeus (HE 246/2022 vp, s. 173).
Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista. Kotirauhan suojan ydinalueena on pidetty henkilön asuntoa (HE 309/1993 vp). Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri käsittääkin lähtökohtaisesti sellaiset tilat, joita käytetään pysyväisluontoiseen asumiseen. Sosiaalihuollon yksiköissä tällaiset tilat ovat ainakin niitä, joissa asiakas asuu pysyväisluontoisesti, mukaan lukien hygienia- ja saniteettitilat. Kyse voi olla esimerkiksi asiakkaan omasta huoneistosta, vaikka siellä tarpeen mukaan suoritettaisiinkin hoivatoimenpiteitä, jolloin myös ammattihenkilöillä on tilaan pääsy. Pysyväisluontoinen asuminen ei edellytä sitä, että huoneistossa asuttaisiin ympärivuorokautisesti (PeVL 65/2010, s. 3). Kuitenkaan esimerkiksi laitoshuollossa asuvan lapsen käytössä olevia tiloja ei ole katsottu kotirauhan
piiriin kuuluviksi tiloiksi (PeVL 5/2006 vp, s. 5). Tilat, joiden ei katsota kuuluvan kotirauhan piiriin, ovat silti merkityksellisiä perustuslaissa turvatun yksityiselämän suojan kannalta.
Kaikenlaisen teknisen valvonnan käytön edellytysten arviointiin ja sovellettavaan lainsäädäntöön vaikuttavat muun muassa se, onko valvottava tila julkinen ja yleinen vai kuuluuko se kotirauhan piiriin. Lisäksi kyse on henkilötietojen käsittelyn osalta arvioinnista siitä, miten huomioidaan henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely ja kenen vastuulla valvonta on. Esimerkiksi sosiaalihuollon yhteisien tilojen teknisestä valvonnasta ei ole voimassa olevaa erityislainsäädäntöä. Ylipäätään esimerkiksi kameravalvonnasta on hyvin vähän kansallista sääntelyä; erityissääntelyä on vain tietyillä sektoreilla, esimerkiksi vankeuslaissa, jossa on säädetty vankilan alueen ja tilojen teknisestä valvonnasta. Myös soveltamiskäytännössä on runsaasti eroavaisuuksia, eikä nykytilassa pystytä turvaamaan yhtenäisiä edellytyksiä yksikköjen yhteisten tilojen tekniselle valvonnalle. Sosiaalihuollon toimipaikkojen yhteisten tilojen teknistä valvontaa ja sitä koskevaa sääntelyä voidaankin
pitää pirstaleisena kokonaisuutena. Huomioiden asiakastietojen arkaluontoisuus ja salassapito, tulisi teknisestä valvonnasta säätää laintasoisesti. Sosiaalihuollossa työskentelevien työntekijöiden osalta tulee huomioida laki yksityisyyden suojasta työelämässä
(759/2004)
, jonka 5 luvussa säädetään kameravalvonnasta työpaikalla. Lisäksi tulee huomioida tietosuojasääntelyn kokonaisuus siltä osin, kun teknisessä valvonnassa käsitellään henkilötietoja.
(759/2004), jonka 5 luvussa säädetään kameravalvonnasta työpaikalla. Lisäksi tulee huomioida tietosuojasääntelyn kokonaisuus siltä osin, kun teknisessä valvonnassa käsitellään henkilötietoja.
Turva-auttamispalvelua koskevassa lausunnossaan (PeVL 24/2022 vp) eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että sääntelyn vaikutukset perustuslain 10 §:ssä turvattuihin oikeuksiin ovat hyvin erilaisia esimerkiksi silloin, kun kyse on turvarannekkeesta, jota käyttämällä asiakas voi itse ottaa yhteyden turva-auttamispalvelun tarjoajaan, kuin silloin, kun kyse on jonkinlaisesta automaattisesti asiakkaan liikkumista tarkkailevasta laitteistosta. Nyt ehdotettavan sääntelyn valmistelussa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että teknologisen ratkaisun valinnalla voidaan merkittävästikin vaikuttaa siihen, millä tavalla ja kuinka laajasti henkilötietoja on tarpeen käsitellä. Tämä on merkityksellistä erityisesti perustuslain 10 §:n suojan alan kannalta. Ehdotetussa sääntelyssä näin ollen edellytetäänkin sitä, että teknologinen ratkaisu ei puutu asiakkaan tai muun henkilön yksityiselämän suojaan enempää kuin asiakkaan hoidon ja huolenpidon tarve
Lakiehdotukset
1
Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
sosiaalihuoltolain
(1301/2014)
3 §:n 7 kohta, sellaisena kuin se on laissa 790/2022, ja
lisätään
3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1280/2021 ja 790/2022, uusi 8 ja 9 kohta, 39 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 677/2023, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyvät 4 ja 5 momentiksi, ja lakiin siitä lailla 741/2023 kumotun 47 ja 48 §:n tilalle uusi 47 ja 48 § seuraavasti:
3 §
Määritelmät
3 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan
9) teknisellä valvonnalla asiakkaan kuvan, äänen ja liikkeen havainnointia sosiaalihuollon toimintayksikön yhteisissä tiloissa.
39 §
Asiakassuunnitelma
39 §Asiakassuunnitelma
Asiakassuunnitelmaa laadittaessa on arvioitava, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla ottaen huomioon, mitä 47 §:ssä säädetään.
47 §
Teknologiset ratkaisut sosiaalihuollon palveluissa
47 §Teknologiset ratkaisut sosiaalihuollon palveluissa
Asiakkaan sosiaalipalvelun toteuttamisessa hänen toimintakykynsä, turvallisuutensa, osallisuutensa ja hyvinvointinsa tueksi käytettävien teknologisten ratkaisujen tulee soveltua käytettäviksi hänen palvelussaan ja vastata hänen tarpeisiinsa. Käyttöön otettavien teknologisten ratkaisujen soveltuvuus asiakkaan palveluihin ja toimenpiteisiin tulee arvioida hänen palvelutarvettaan arvioitaessa ja hänen asiakassuunnitelmaansa laadittaessa. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 8 ja 9 §:ssä säädetään itsemääräämisoikeudesta.
Teknologisen ratkaisun käytön yhteydessä tapahtuvasta asiakastietojen käsittelystä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa.
48 §
Tekninen valvonta sosiaalihuollon toimintayksiköiden yhteisissä tiloissa
48 §Tekninen valvonta sosiaalihuollon toimintayksiköiden yhteisissä tiloissa
Sosiaalihuollon toimintayksikön asiakkaiden yhteisessä käytössä olevissa tiloissa teknistä valvontaa saa toteuttaa silloin, kun se on tarpeen asiakkaiden terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tekninen valvonta tulee rajoittaa ajallisesti ja alueellisesti välttämättömään ja sen on oltava oikeasuhtaista tarkoitukseensa nähden. Teknisestä valvonnasta ja sen toteuttamistavasta on ilmoittava näkyvällä tavalla niissä tiloissa, joissa sitä käytetään.
Työntekijän kameravalvonnasta säädetään yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain
(759/2004)
16 ja 17 §:ssä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.
2
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 16 ja 20 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain
(980/2012)
20 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 741/2024, sekä
lisätään
16 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 876/2022, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti:
16 §
Asiakassuunnitelma
16 §Asiakassuunnitelma
Asiakassuunnitelmaa laadittaessa on arvioitava, voidaanko asiakkaan palvelutarpeisiin vastata teknologisilla ratkaisuilla ottaen huomioon, mitä sosiaalihuoltolain 47 §:ssä säädetään.
20 §
Henkilöstö
20 §Henkilöstö
Sosiaalihuoltolain 21 c §:ssä tarkoitetun ympärivuorokautisen palveluasumisen toimintayksikön toteutunut henkilöstömitoitus tarkoittaa toimintayksikössä paikalla olevien välitöntä asiakastyötä tekevien tämän lain 3 a §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden työpanosta suhteessa toimintayksikössä kolmen viikon seurantajakson aikana olevien asiakkaiden määrään. Toteutuneen henkilöstömitoituksen on aina oltava vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti toimintayksikössä, jolla on yhteiset toimitilat ja oma työvuorosuunnittelu ja joka toimii yhden esimiehen alaisuudessa. Kuitenkin, jos henkilöstömitoitus on tätä suurempi, sitä saadaan pienentää enintään 0,04 työntekijällä asiakasta kohden, mikäli toimintayksikössä on käytössä teknistä valvontaa tai asiakkaiden sosiaalipalveluissa on käytössä teknologisia ratkaisuja, joilla voidaan korvata välitöntä asiakastyötä. Välillistä työtä ei oteta huomioon henkilöstömitoituksessa. Henkilöstömitoitusta arvioitaessa on lisäksi kuitenkin
Palveluntuottaja saa toimintayksikössä käytettävän teknisen valvonnan ja asiakkaiden palveluissa käytettävien teknologisten ratkaisujen vuoksi pienentää ympärivuorokautisen palveluasumisen henkilöstömitoitusta 20 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ilman, että asiasta tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain
(741/2023)
5 §:n 2 momentissa, 16 §:n 2 momentissa ja 21 §:ssä tarkoitettu hakemus ja päätös 31 päivään maaliskuuta 2027 saakka. Muutos on kuitenkin päivitettävä valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien ja palveluyksikköjen rekisteriin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
3
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 10 e §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain
(734/1992)
10 e §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1201/2020, uusi 8 momentti seuraavasti:
10 e §
Jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittävä maksu
10 e §Jatkuvasta ja säännöllisestä kotona annettavasta palvelusta perittävä maksu
Poiketen siitä, mitä tässä pykälässä säädetään, hyvinvointialue saa periä asiakkaalta kohtuullisen maksun asiakassuunnitelmaan sisältyvästä palvelusta, jolla vastataan hänen kiireelliseen avuntarpeeseensa käyttäen sosiaalihuoltolain 47 §:ssä tarkoitettua teknologista ratkaisua.
Helsingissä
22.9.2025
Pääministeri
Petteri Orpo
sosiaali- ja terveysministeri
Kaisa Juuso
PääministeriPetteri Orpososiaali- ja terveysministeriKaisa Juuso
Alaviitteet
1.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165405
2.
https://julkari.fi/handle/10024/147940
3.
https://www.edpb.europa.eu/news/news/2024/edpb-opinion-ai-models-gdpr-principles-support-responsible-ai_en
4.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4: Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
Laatusuositus
aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027 (valtioneuvosto.fi)
5.
https://turvallisuustutkinta.fi/fi/index/tutkintaselostukset/sosiaali-jaterveydenhuollononnettomuudet/t2023-s1nuortentapaturmaisethuumekuolematvuonna2023160.html
6.
Pia Eriksson, Päivi Korhonen: ”Kiitos kun pidätte huolta, että asiat olisi minulla hyvin” Kysy ja kuuntele -hankkeen loppuraportti, raportti 3 /2022 THL, 103.
7.
Pia Eriksson, Miia Ståhlberg, Maria Svetloff, Johanna Barkman, Johanna Liukkonen, Tiia Hipp: Trauma- ja väkivaltatietoinen sijaishuolto- selvitys kaltoinkohtelun nykytilasta sekä materiaali ammattilaisille ja opiskelijoille, Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2023, 39.
8.
YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista.
9.
Tietosuojaneuvosto, Ohjeet 3/2019 henkilötietojen käsittelystä videolaitteilla. Annettu 29. tammikuuta 2020. Saatavilla:
https://www.edpb.europa.eu/sites/default/files/files/file1/edpb_guidelines_201903_video_devices_fi.pdf
10.
https://etelasavonha.fi/wp-content/uploads/2023/06/Palvelustrategia_Palvelutuotantosuunnitelma_Etela-Savon_HA.pdf
11.
Jos koko maassa keskimäärin yhtä käyntiä kohden säästyisi 10 ajokilometriä (auton kulut 5,9 euroa) ja matkoihin käytettävää työaikaa yhteensä 30 minuuttia (henkilöstökustannus 16 euroa), olisi säästyvä bruttokustannus 21,9 euroa ja nettokustannus 18,6 euroa käyntiä kohden. Laskennan oletukset: verovapaa kilometrikorvaus on 59 senttiä kilometriltä 2025 ja kotihoidon työntekijän tuntipalkka vuoden 2025 tasossa sivukulut ja lomarahat huomioiden on 32 euroa.
12.
Toimintayksikön henkilöstön toteuttamat välittömän työn tunnit suhteessa kolmen viikon laskennalliseen työaikaan.
13.
Pesonen T, Väisänen V, Ruotsalainen S, Corneliusson L, Sinervo T & Noro A (2022). Hoitohenkilöstön työajan jakautuminen ikäihmisten palveluissa - tuloksia Aikamittaushankkeesta. Tutkimuksesta tiiviisti 29/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
14.
Julkisen sektorin ammattikohtaiset palkat syksyltä 2023 sekä laskentaan tarvittavat tiedot (ml. tiedot sivukuluista) on saatu KT:lta. Tiedot koskevat toimialoja Ikääntyneiden hoitolaitokset ja Ikääntyneiden palveluasuminen (koodit 87101 ja 87301). Yksityisen sektorin palkkatiedot toimialalla Ikääntyneiden palveluasuminen vuodelta 2023 on saatu Tilastokeskukselta ja ne perustuvat Palkkarakenne 2023 - tilastoon.
15.
2024: 2,53 %, 2025: 3,00 ja 2026: 2,67 %
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165996/VM_2024_68.pdf
16.
Hyvinvointialueindeksi muodostuu ansiotasoindeksin muutoksesta, kuluttajahintaindeksin muutoksesta ja hyvinvointialuetyönantajan sosiaaliturvamaksujen muutoksesta eikä siten kuvasta suoraan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ansiotason kehitystä.
17.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Vanhuspalvelujen tila 2023. Tilastoraportti 16/2024.
18.
https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/ikaantyneet/kotihoito
19.
HE 4/2020 vp
ja
HE 231/2021 vp.
20.
Tiedot hyvinvointialueilta eläköityneistä julkaistu ensi kertaa - Keva
21.
Hyvinvointialueilla vakava pula hoitajista, lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä | Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
22.
TEM/työvoimapulan seuranta: https://tyomarkkinatori.fi/teemasivut/tyovoiman-saatavuus-ja-kohtaanto
23.
www.vipunen.fi.
24.
Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&is%20Allowed=y
25.
Ilkka Pelkonen, Outi Linnaranta. Mielenterveyspalveluiden täydentäminen teknologian avulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 18/2023. Helsinki 2023.
26.
Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&is Allowed=y
27.
Vanhuspalvelulaki 21 § ja 23 § ja sosiaalihuoltolaki 46 a § ja 47 §.
28.
Anttila H, Mukkila S, Sinervo T, Luoma M-L, Anttila M. Teknologioiden käytöllä on positiivinen yhteys kotihoidon henkilöstön työhyvinvointiin. Tutkimuksesta tiiviisti 46/2023.
http://urn.fi/URN:ISBN:9
29.
https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/ikaantyneet/kotihoito
30.
https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=s3YOBgA=&region=s07MBAA=&year=sy5zsTbR0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&buildTimestamp=202407081245
31.
Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027,
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&is Allowed=y
32.
Tietosuojaneuvosto, Ohjeet 3/2019 henkilötietojen käsittelystä videolaitteilla. Annettu 29. tammikuuta 2020. Saatavilla:
https://www.edpb.europa.eu/sites/default/files/files/file1/edpb_guidelines_201903_video_devices_fi.pdf