← к документу

Что изменилось

HE 190/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuotevastuulain ja kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisesta · редакция 1 → 2 · зафиксировано 2026-11-03 04:00 · +113 −440 строк

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuotevastuulain ja kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisesta
Hallinnonala
Oikeusministeriö
Antopäivä
24.9.2026
Esityksen teksti
Suomi
Käsittelyn tila
Vireillä
Käsittelytiedot
Eduskunta.fi 190/2026
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
1Asian tausta ja valmistelu
1.1Tausta
Esityksen valmistelun taustalla on kansallista täytäntöönpanoa edellyttävä EU-säädös: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2853, annettu 23 päivänä lokakuuta 2024, tuotevastuusta ja neuvoston direktiivin 85/374/ETY kumoamisesta (jäljempänä
tuotevastuudirektiivi
tai
direktiivi
). Keskeinen syy direktiivin antamiseen oli ennen kaikkea vuonna 2018 toteutettu tuotevastuudirektiivin arviointi (SWD(2018)157 final), joka toteutettiin osana komission sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa (REFIT-ohjelma). Vaikka arvioinnissa todettiin, että direktiivi 85/374/ETY (jäljempänä
vanha tuotevastuudirektiivi
) on pääosin tehokas ja tarkoituksenmukainen sääntelyväline, siinä havaittiin myös useita puutteita, kuten direktiivin rajallinen toimivuus nykyaikaisessa digitaalisessa taloudessa ja kiertotaloudessa.
1.2
Valmistelu
1.2.1
EU-säädöksen valmistelu
direktiivi). Keskeinen syy direktiivin antamiseen oli ennen kaikkea vuonna 2018 toteutettu tuotevastuudirektiivin arviointi (SWD(2018)157 final), joka toteutettiin osana komission sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa (REFIT-ohjelma). Vaikka arvioinnissa todettiin, että direktiivi 85/374/ETY (jäljempänä
vanha tuotevastuudirektiivi) on pääosin tehokas ja tarkoituksenmukainen sääntelyväline, siinä havaittiin myös useita puutteita, kuten direktiivin rajallinen toimivuus nykyaikaisessa digitaalisessa taloudessa ja kiertotaloudessa.
1.2Valmistelu
1.2.1EU-säädöksen valmistelu
Euroopan komissio antoi 28 päivänä syyskuuta 2022 kaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotusta, jotka koskivat tuotevastuuta (KOM(2022) 495 lopullinen) ja sopimuksenulkoista siviilioikeudellista vastuuta koskevien sääntöjen mukauttamista tekoälyyn (direktiivi tekoälyyn liittyvästä vastuusta, jäljempänä
tekoälyvastuudirektiiviehdotus;
KOM(2022) 496 lopullinen). Ehdotettujen säädösten tarkoituksena oli mukauttaa tuotevastuuta ja sopimuksenulkoista vahingonkorvausta koskevia sääntöjä digiajan, kiertotalouden ja globaalien arvoketjujen vaikutuksiin.
Direktiivi tulee panna täytäntöön 9.12.2026 mennessä, ja sen täytäntöön panemiseksi annettavia säännöksiä on sovellettava samasta päivästä lukien. Kuten edellä todettiin, direktiiviin ei sisälly erillistä siirtymäaikaa.
1.2.2
Hallituksen esityksen valmistelu
1.2.2Hallituksen esityksen valmistelu
Oikeusministeriö asetti 10.2.2025 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella säännökset uuden tuotevastuudirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/2853 tuotevastuusta ja neuvoston direktiivin 85/374/ETY kumoamisesta) täytäntöön panemiseksi. Työryhmän toimikausi oli 1.3.2025–1.2.2026.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa
https://oikeusministerio.fi/hankkeet-ja-saadosvalmistelu
tunnuksella OM042:00/2024.
2
Direktiivin tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
2.1
Direktiivin tausta ja tavoitteet
2Direktiivin tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
2.1Direktiivin tausta ja tavoitteet
Uuden tuotevastuudirektiivin säännökset vastaavat sisällöltään monilta osin vanhan tuotevastuudirektiivin säännöksiä. Merkittävä ero aiempaan sääntelyyn on kuitenkin se, että uudella direktiivillä tuotevastuusääntelyä mukautetaan digiajan, kiertotalouden ja globaalien arvoketjujen vaikutuksiin. Tämä tarkoittaa muun ohella uusien turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista vastuussa olevien talouden toimijoiden määrittämistä sekä tuotevastuuta koskevien määritelmien saattamista vastaamaan digiajan vaatimuksia. Lisäksi uudella tuotevastuudirektiivillä ajantasaistetaan säännöksiä, jotka koskevat valmistajan sekä muiden jo aiemmin vastuullisina pidettyjen talouden toimijoiden vastuuta turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista. Tavoitteena on vahvistaa yhteiset säännöt talouden toimijoiden vastuusta luonnollisille henkilöille turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista aiheutuneesta vahingosta ja tällaisten vahinkojen korvaamisesta, edistää sisämarkkinoiden
Uusi direktiivi sisältää 24 artiklaa ja liitteen, jossa on vuoden 1985 direktiivin ja uuden direktiivin artikloiden vastaavuustaulukko. Uusi tuotevastuudirektiivi on vanhan tuotevastuudirektiivin tavoin luonteeltaan pääosin täysharmonisoiva siten, että jäsenvaltioilla ei ole oikeutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat direktiivin säännöksistä, jollei direktiivissä nimenomaisesti toisin säädetä (3 artikla). Kansallista liikkumavaraa on jätetty hyvin vähän, ja sen laajuutta käsitellään tarkemmin jäljempänä jaksossa 3.2.
2.2
Direktiivin pääasiallinen sisältö
2.2Direktiivin pääasiallinen sisältö
Kohde, soveltamisala ja määritelmät
merkittävän muutoksen jälkeen. (17 artiklan 1 kohta) Uudessa direktiivissä on otettu käyttöön myös lopullinen 25 vuoden määräaika tilanteissa, joissa vahinkoa kärsinyt ei ole voinut nostaa kannetta kymmenen vuoden kuluessa henkilövahingon piilevyyden vuoksi (17 artiklan 2 kohta).
3
Nykytila ja sen arviointi
3.1
Nykytila
3Nykytila ja sen arviointi
3.1Nykytila
Yleistä
Tuotevastuuta koskevat säännökset sisältyvät tuotevastuulakiin
(694/1990)
, joka tuli voimaan 1.9.1991. Vuonna 1985 annetulla vanhalla tuotevastuudirektiivillä oli merkittävä vaikutus tuotevastuulain säätämiseen, ja tuotevastuulaki tuli sisällöltään lähes EY-direktiivin mukaisena voimaan. Vuoden 1994 alusta voimaan tulleilla muutoksilla tuotevastuulaki saatettiin lopullisesti vastaamaan vanhan tuotevastuudirektiivin säännöksiä. Tämän jälkeen tuotevastuulakia on muutettu muutamia kertoja, mutta muutokset ovat olleet vähäisiä ja teknisluonteisia.
(694/1990), joka tuli voimaan 1.9.1991. Vuonna 1985 annetulla vanhalla tuotevastuudirektiivillä oli merkittävä vaikutus tuotevastuulain säätämiseen, ja tuotevastuulaki tuli sisällöltään lähes EY-direktiivin mukaisena voimaan. Vuoden 1994 alusta voimaan tulleilla muutoksilla tuotevastuulaki saatettiin lopullisesti vastaamaan vanhan tuotevastuudirektiivin säännöksiä. Tämän jälkeen tuotevastuulakia on muutettu muutamia kertoja, mutta muutokset ovat olleet vähäisiä ja teknisluonteisia.
Tuotevastuulain soveltamisala käy ilmi sen 1 §:stä. Laki koskee tuotteesta henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamista (1 mom.). Tuotteella tarkoitetaan irtainta esinettä, ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta. Laki koskee tuotteesta aiheutunutta vahinkoa, vaikka tuote olisi liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön. (2 mom.) Laki koskee siis kaikkia tuotteita riippumatta siitä, ovatko ne lopputuotteita tai onko ne tarkoitettu yksityiseen kulutukseen (ks. HE 119/1989 vp, s. 19). Tuotetta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sähköön (3 mom.). Myös osatuotteet ovat laissa tarkoitettuja tuotteita (ks. HE 119/1989 vp). Osatuotteella tarkoitetaan tuotteen raaka-ainetta ja osaa sekä tuotteen valmistamisessa tai tuottamisessa käytettyä ainetta (4 mom.).
KSL 12 luvun 1 a §:ssä säädetään kanneajasta vahingonkorvausasiassa, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista (KSL 5 luvun 21 §) tai palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista (KSL 8 luvun 21 §). Pykälän mukaan kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tiedon esinevahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta. Kanne on kuitenkin pantava vireille viimeistään kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen laski vahingon aiheuttaneen tavaran tai materiaalin liikkeelle. KSL 12 luvun 1 a §:n kanneaikarajoitukset (kolme ja kymmenen vuotta) vastaavat voimassa olevan tuotevastuulain kanneaikasääntelyä (ks. tuotevastuulain 9 §).
3.2
Nykytilan arviointi ja muutostarpeet
3.2.1
Direktiivistä johtuvat muutostarpeet
3.2Nykytilan arviointi ja muutostarpeet
3.2.1Direktiivistä johtuvat muutostarpeet
Uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpano edellyttää muutoksia voimassa olevaan tuotevastuulakiin. Muutostarpeet koskevat erityisesti lain soveltamisalan ja korvattavien vahinkojen piirin tarkistamista, uusien määritelmien ja olettamasäännösten lisäämistä, turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteista vastuussa olevien talouden toimijoiden piirin tarkistamista sekä vanhentumisaikaa ja lopullista vanhentumisaikaa koskevaa sääntelyä. Direktiivin perusteella lakiin tulee lisäksi lisätä eräitä todisteiden esittämistä koskevia erityissäännöksiä sekä kansallisten muutoksenhakutuomioistuinten ja ylimmän oikeusasteen tuomioistuinten antamien lopullisten tuomioiden julkaisemista koskevia säännöksiä.
3.2.2
Direktiivin säännökset, jotka eivät edellytä muutoksia lainsäädäntöön
3.2.2Direktiivin säännökset, jotka eivät edellytä muutoksia lainsäädäntöön
Direktiivin 2 artiklan 3 kohdan mukaan uutta direktiiviä ei sovelleta vahinkoihin, jotka aiheutuvat ydinonnettomuuksista, siltä osin kuin vastuu tällaisista vahingoista kuuluu jäsenvaltioiden ratifioimien kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan. Suomen osalta kyse on sellaisista yleissopimuksista, joihin viitataan ydinvastuulain
(484/1972)
1 §:n 10–12 kohdissa. Tältä osin uusi direktiivi ei merkitse muutosta vuoden 1985 tuotevastuudirektiiviin verrattuna, eikä säännös edellytä muutoksia tuotevastuulakiin. Lisäksi direktiivi ei 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti vaikuta henkilötietojen suojaa koskevan Euroopan unionin oikeuden soveltamiseen eikä jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee sopimusperusteista tai sopimuksenulkoista vastuuta muulla perusteella kuin tuotteen puutteellisella turvallisuudella (ks. myös tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 9 kappale). Myöskään vahinkoa kärsineen oikeudet sellaisen erityisen vastuujärjestelmän nojalla,
joka oli olemassa jäsenvaltion lainsäädännössä ennen 30 päivää heinäkuuta 1985, eivät muutu uuden direktiivin myötä. Nämäkään rajaukset eivät edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.
Direktiivin todisteiden esittämistä koskeva 9 artikla ei edellytä erillistä kansallista täytäntöönpanoa artiklan 6 kohtaa lukuun ottamatta. Artiklan 1 ja 2 kohtien edellytykset todisteiden esittämisestä täyttyvät nykyisten oikeudenkäymiskaaren säännösten nojalla. Myöskään artiklan 3 kohta ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön, sillä jo nykyisillä oikeudenkäymiskaaren säännöksillä tuomioistuin voi hylätä esimerkiksi asiaan vaikuttamattoman ja tarpeettoman näytön. Samoin artiklan 4 ja 5 kohtien vaatimukset täyttyvät jo nyt kansallisilla säännöksillä. Esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 19 §:ssä säädetään todistamisesta liikesalaisuuden osalta, ja liikesalaisuuslain
(595/2018)
14 §:ssä säädetään liikesalaisuuden oikeudettomasta hankkimisesta, käyttämisestä ja ilmaisemisesta sekä suojaamisesta asianosaisjulkisuuden osalta. Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään todisteiden ja muiden seikkojen perusteellisesta ja tasapuolisesta
arvioinnista. Artiklan 7 kohta, jonka mukaan artikla ei vaikuta todisteiden esittämistä ennen oikeudenkäyntiä koskeviin kansallisiin sääntöihin, ei vaadi kansallisia toimenpiteitä. Selvyyden vuoksi todettakoon lisäksi, että artiklan 6 kohdan toinen, kansallisen tuomioistuimen viran puolesta antamaa esittämistapamääräystä koskeva säännös ei edellytä lakimuutosta, sillä tällaisen määräyksen antaminen viran puolesta ei Suomessa ole kansallisen lainsäädännön mukaista.
Direktiivin 19 artiklan 2 kohta ja 20 artikla koskevat direktiivistä komissiolle aiheutuvia velvoitteita eivätkä siksi vaadi kansallisia toimenpiteitä. Myöskään direktiivin voimaantuloa ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat 21 artiklan 2 kohta sekä artiklat 22–24 eivät edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön.
3.2.3
Kuluttajansuojalain muutostarpeet
3.2.3Kuluttajansuojalain muutostarpeet
Tuotevastuudirektiivillä ei ole tarkoitus yhdenmukaistaa yksinomaan kuluttajansuojalainsäädännön alaan kuuluvia kuluttajasopimuksiin ja palvelussuorituksiin liittyviä virhe- ja vahingonkorvausvastuita. Kuluttajansuojalain esine- ja henkilövahinkoja koskevat säännökset, joilla on liittymäpintaa tuotevastuulainsäädäntöön, voidaan siten lähtökohtaisesti säilyttää nykyisellään. Selvyyden vuoksi todetaan lisäksi, että tuotevastuudirektiivin vastuullisia toimijoita (ns. talouden toimijoita) koskeva sääntely ei myöskään aiheuta muutostarpeita kuluttajansuojalakiin. Näin ollen esimerkiksi KSL:n aiempaa myyntiporrasta ja välittäjiä koskevat vastuusäännökset voidaan säilyttää ennallaan.
Vaikka KSL 12 luvun 1 a §:n terminologian muuttaminen vastaamaan ehdotetun tuotevastuulain ja uuden tuotevastuudirektiivin käsitteistöä ei ole täysin välttämätöntä, yhdenmukaistaminen olisi sääntelyn selkeyden ja systemaattisen johdonmukaisuuden kannalta perusteltua. Yhtenäinen terminologia vähentäisi tulkintaepävarmuutta ja helpottaisi sekä lainkäyttäjien että elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia ymmärtää sääntelyä.
3.2.4
Eräitä muita huomioita
3.2.4Eräitä muita huomioita
Sähkö
Sähköön liittyvien vahinkotilanteiden ja korvausten arvioinnissa voidaan tapauksen yksilöllisten olosuhteiden ja esitettyjen vaatimusten luonteen perusteella joutua tarkastelemaan eri sääntelykokonaisuuksia ja niihin liittyviä vastuujärjestelmiä. Sähkön jakelua, verkkopalvelua ja sähköntoimitusta koskevista virheistä mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen osalta sovellettavaksi tulevat yleensä ainakin sähkömarkkinalain
(588/2013)
erityissäännökset. Lisäksi sähköön liittyvien vahinkotilanteiden ja korvausten arvioinnissa voi tulla kyseeseen myös tuotevastuulain soveltaminen sen mukaan, millaiset tapauksen olosuhteet ovat ja miten kuluttajan tai muun luonnollisen henkilön vaatimukset on muotoiltu. Edellä todetun perusteella tuotevastuulakiin ei arvioida olevan tarpeen lisätä direktiivin täytäntöönpanosta johtuvien muutosten lisäksi erillistä sähköä koskevaa sääntelyä.
Tuotevastuudirektiivissä ei viitata saavutettavuusdirektiiviin eikä muuhunkaan digitaalisten palvelujen saavutettavuutta tai esteettömyysvaatimuksia koskevaan Euroopan unionin erityissääntelyyn käsitteen ”helposti saavutettava” määrittelemiseksi. Tämän vuoksi käsitettä on arvioitava tuotevastuudirektiivin omassa asiayhteydessä. Näin ollen tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanossa ei ole perusteltua käyttää terminologiaa tai muotoilla perusteluja siten, että käsitteen ”helposti saavutettava” voitaisiin ymmärtää viittaavan sellaisenaan esimerkiksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa
(306/2019)
– jolla saavutettavuusdirektiivi on pantu täytäntöön – tarkoitettuun saavutettavuuteen. Viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuin ratkaisee, miten direktiivissä käytettyä ilmaisua on unionin oikeudessa tulkittava.
arviointi sekä kehittelyriskipuolustuksen tiukat soveltamisedellytykset, suojan heikentymisen merkityksen voidaan kuitenkin arvioida jäävän rajalliseksi, eikä lääkevahinkojen korvaussuojaan liittyvien näkökohtien voida sellaisenaan katsoa muodostavan niin painavaa perustetta, että Suomessa tulisi jatkossakin vain tämän vuoksi poiketa direktiivin mukaisesta kehittelyriskipuolustuksesta.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
4Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1Keskeiset ehdotukset
Yleistä
vetoamisen sallimista voidaan pitää kohdennettuna tasapainotuksena tilanteessa, jossa uusi direktiivi muutoin laajentaa vastuujärjestelmää ja vahvistaa vahinkoa kärsineen asemaa. Ratkaisu ei siten merkitse kuluttajansuojan yleistä heikentämistä, vaan vastuusääntelyn tasapainottamista: vahinkoa kärsineen asemaa vahvistetaan useilla aineellisilla ja prosessuaalisilla uudistuksilla, mutta samalla ankaraa vastuuta ei uloteta sellaisiin riskeihin, joita ei tieteellisen ja teknisen tiedon objektiivisen tason perusteella ollut mahdollista havaita.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
4.2.1
Yleistä
4.2Pääasialliset vaikutukset
4.2.1Yleistä
Tuotteen käsite on määritelty direktiivissä hyvin laajasti, ja se kattaa kaiken raaka-aineista pitkälle kehittyneisiin tuotteisiin sekä niiden komponentteihin. Tämän vuoksi direktiivin soveltamisala on hyvin laaja, mikä vaikeuttaa erityisesti esityksen taloudellisten vaikutusten tarkkaa arviointia.
4.2.2
Vaikutukset valtion talouteen ja viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan
4.2.2.1
Vaikutukset julkiseen talouteen
4.2.2Vaikutukset valtion talouteen ja viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan
4.2.2.1Vaikutukset julkiseen talouteen
Ehdotuksella ei ole välittömiä vaikutuksia julkiseen talouteen.
4.2.2.2
Vaikutukset tuomioistuimiin ja muihin riidanratkaisuelimiin
4.2.2.2Vaikutukset tuomioistuimiin ja muihin riidanratkaisuelimiin
Tuomioistuinkäsittelyyn päädytään tuotevastuuasioissa harvoin, sillä valtaosa vahingoista korvataan vakuutusten perusteella. Vuosina 2021–2024 tuotevastuuseen liittyviä vahingonkorvausasioita ratkaistiin käräjäoikeuksissa alle viisi tapausta vuodessa. Uusien säännösten myötä tuotevastuulakiin perustuvien korvauskanteiden määrä tuomioistuimissa saattaa kuitenkin kasvaa jonkin verran nykyisestä. Korvauksen alarajan poistuminen, soveltamisalan ja vastuullisten toimijoiden piirin laajeneminen, uudet vahinkotyypit sekä olettama- ja todisteiden esittämistä koskevat säännökset sekä näiden yhteisvaikutus voivat johtaa aiempaa useammin oikeudenkäynteihin. Uuden sääntelyn paikoin monimutkainen luonne saattaa myös johtaa siihen, että eri vastuutahot ja vakuutusyhtiöt vievät riitoja entistä enemmän tuomioistuimen ratkaistavaksi. Toisaalta on myös mahdollista, että nykyisenkaltainen tilanne säilyy ja merkittävä osa tapauksista käsitellään jatkossakin tuomioistuinlaitoksen
ulkopuolella. Lähtökohtaisesti kuitenkin odotetaan – muun muassa oikeudenkäyntikuluriskin vuoksi – että riidat ratkaistaan jatkossakin pääosin tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella. Uusista säännöksistä seuraa myös se, että ylimpien oikeusasteiden tulee julkaista tuotevastuuta koskevat lopulliset tuomiot. Julkaisuvelvoitteen ei arvioida aiheuttavan ylimmille oikeusasteille merkittävää hallinnollista taakkaa, koska tapauksia arvioidaan esiintyvän tuomioistuimissa jatkossakin vähän. Toisaalta pitkällä aikavälillä avoimuus ja unionin laajuisen oikeuskäytännön parempi saatavuus voivat helpottaa kansallisten tuomioistuinten työtä. Joka tapauksessa arvioidaan, etteivät tuomioistuinten juttumäärät kasvaisi siinä määrin, että lisäresurssien osoittaminen tuomioistuimille olisi tarpeellista.
Lopuksi voidaan yleisesti todeta, että ehdotuksella on kahtalaisia vaikutuksia tuomioistuimiin, kuluttajariitalautakuntaan ja FINEen: yhtäältä aiempaa yksityiskohtaisemmat säännökset, jotka selkeyttävät nykyisin tulkinnanvaraisina pidettyjä normeja ja paikkaavat sääntelyaukkoja, voivat vähentää riitojen määrää. Toisaalta uudet säännökset, joista ei vielä ole soveltamiskokemusta, voivat lisätä erimielisyyksiä ja synnyttää uusia tulkintariitoja. Uudet säännökset voivatkin alkuvaiheessa – ennen kuin niistä kertyy oikeus- ja lautakuntakäytäntöä ja tulkinta vakiintuu – aiheuttaa lisätyötä kuluttajariitalautakunnalle, FINElle ja tuomioistuimille.
4.2.3
Vaikutukset kotitalouksien asemaan ja elinkeinoelämään
4.2.3.1
Vaikutukset kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden asemaan
4.2.3Vaikutukset kotitalouksien asemaan ja elinkeinoelämään
4.2.3.1Vaikutukset kuluttajien ja muiden luonnollisten henkilöiden asemaan
Uusi tuotevastuusääntely parantaa kuluttajien ja muiden vahinkoa kärsineiden luonnollisten henkilöiden asemaa. Kaiken kaikkiaan uusi sääntely vahvistaa yksilön asemaa useilla tasoilla: se laajentaa korvattavien vahinkojen piiriä, madaltaa korvausten hakemisen kynnystä, pidentää suoja-aikaa piilevien vahinkojen osalta ja helpottaa todistelua. Ehdotettavassa sääntelyssä otetaan aiempaa paremmin huomioon sääntelyn soveltuvuus markkinoilla jo oleviin ja tulevaisuudessa markkinoille saatettaviin tai käyttöön otettaviin teknisesti kehittyneisiin tuotteisiin sekä niiden globaaleihin tuotantoketjuihin. Aiempaa selkeämpi sääntely parantaa kuluttajien mahdollisuuksia ymmärtää sääntelyä ja siten myös oikeuksiaan.
kuinka nopeasti turvallisuutta, terveyttä, palvelujen laatua tai tuotteiden toimivuutta parantavia ratkaisuja tulee saataville. Kehittelyriskipuolustuksen sallimisen kuluttajavaikutukset ovat siten kaksisuuntaisia: se voi joissakin tapauksissa heikentää jälkikäteistä korvaussuojaa, mutta samalla se voi osaltaan tukea uusien tuotteiden kehittämistä ja markkinoiden toimivuutta siltä osin kuin vastuusääntelyn keventyminen tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten markkinoille tuloon, investointeihin tai tuotteiden saatavuuteen.
4.2.3.2
Vaikutukset elinkeinonharjoittajiin ja vakuutusalaan
4.2.3.2Vaikutukset elinkeinonharjoittajiin ja vakuutusalaan
Uudet säännökset muuttavat monien yritysten riskimaisemaa, ja vahinkoa aiheuttaneiden yritysten todennäköisyys joutua vahingonkorvausvastuuseen kasvaa. Koska uudet säännökset laajentavat korvattavien vahinkojen alaa, lisäävät vastuussa olevien tahojen piiriä, helpottavat korvausten saamista ja poistavat korvauksen alarajan, vahinkoa kärsineet voivat hakea korvauksia aiempaa aktiivisemmin. Tämän vuoksi korvausvaatimusten lukumäärän ja niiden menestymisen todennäköisyyden voidaan odottaa kasvavan. Samalla myös yritysten välisten regressi- eli takautumisvaatimusten lukumäärän voidaan odottaa kasvavan. Vaikutusten voidaan arvioida olevan suhteellisesti merkittävämpiä pk-yrityksille kuin suurille yrityksille. Tällä on Suomen yritysrakenteen vuoksi erityistä merkitystä, koska yrityskanta koostuu lähes kokonaan pk-yrityksistä ja valtaosa yrityksistä on mikroyrityksiä. Sääntelyn vaikutukset eivät siten kohdistu vain rajattuun yritysjoukkoon vaan käytännössä suureen osaan
pk-yrityksistä, jotka toimivat tuoteketjussa uuden tuotevastuusääntelyn tarkoittamina talouden toimijoina, kuten tuotteiden tai komponenttien valmistajina, tuotteeseen liittyvien palvelujen tarjoajina, maahantuojina, jakelupalvelujen tarjoajina tai jakelijoina.
Vakuutusalan osalta kehittelyriskipuolustuksen merkitys liittyy ennen kaikkea tuntemattomien kehittämisriskien hinnoitteluun. Jos vastuu kattaisi myös objektiivisesti havaitsemattomat riskit, vakuutusyhtiöiden olisi jatkossakin otettava vakuutustuotteiden hinnoittelussa ja ehdoissa huomioon myös sellaisia riskejä, joiden todennäköisyyttä ja laajuutta voi olla vaikea arvioida etukäteen. Kehittelyriskipuolustuksen salliminen voi vähentää tätä epävarmuutta ja siten rajoittaa uudistuksesta mahdollisesti aiheutuvaa vakuutuskustannusten kasvua. Vaikutus ei kuitenkaan välttämättä näkyisi vakuutusmaksujen alentumisena, mutta se voisi joissakin tapauksissa heijastua myönteisesti vakuutusehtoihin, tuotteiden hintoihin, tuotevalikoimaan tai markkinoillepääsyn edellytyksiin, jos vastuuriskin rajautuminen tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten ja vakuutusyhtiöiden käyttäytymiseen.
4.2.4
Muut vaikutukset
4.2.4.1
Ympäristövaikutukset
4.2.4Muut vaikutukset
4.2.4.1Ympäristövaikutukset
Ehdotuksen ympäristövaikutukset voidaan arvioida kahtalaisiksi. Yhtäältä selkeämmät vastuusäännöt kiertotalouteen perustuvien liiketoimintamallien osalta tuovat oikeusvarmuutta ja edistävät tällaisten liiketoimintamallien käyttöönottoa, mikä voi puolestaan johtaa myönteisiin ympäristövaikutuksiin. On myös oletettavaa, että kuluttajien luottamus kunnostettuihin tuotteisiin vahvistuu, kun vastuusuhteet ovat selkeät. Tämä puolestaan lisää kunnostettujen tuotteiden kysyntää, vähentää jätettä ja pidentää tuotteiden käyttöikää. Kun laitteen elinkaari pitenee, ympäristökuormitus vähenee niin valmistuksen kuin jätehuollonkin näkökulmasta. Toisaalta on mahdollista, että osa toimijoista kokee uudet vastuusäännökset liian tiukoiksi. Tämä voi johtaa siihen, että esimerkiksi korjausalan yritykset alkavat välttää tekemästä tuotteisiin sellaisia muutoksia, jotka ovat uuden tuotevastuusääntelyn tarkoittamalla tavalla merkittäviä. Tällainen kehitys voi heikentää kiertotalouden
toimintaedellytyksiä ja rajoittaa sen potentiaalia ympäristöhyötyjen tuottamisessa.
4.2.4.2
Vaikutukset tietoyhteiskuntaan
4.2.4.2Vaikutukset tietoyhteiskuntaan
Ehdotuksella on tietoyhteiskuntavaikutuksia, sillä se kytkeytyy tietoyhteiskunnan kehitykseen. Ehdotuksen myötä digitaalisten tuotteiden turvallisuuden ja vastuukysymysten arviointitapa muuttuu: vanhoja säännöksiä päivitetään ja uusia säännöksiä ehdotetaan, jotta vuosikymmenten aikana tapahtunut digitaalinen kehitys voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon lainsäädännössä. Tietoyhteiskunnan näkökulmasta uudistus merkitsee askelta kohti kestävämpää ja turvallisempaa digitaalista toimintaympäristöä. Jatkossa esimerkiksi ohjelmistovirhe taikka datan tuhoutuminen tai turmeltuminen voi johtaa korvausvastuuseen tuotevastuulain nojalla. Tämä voi puolestaan lisätä kuluttajien uskallusta hyödyntää digitaalisia palveluja entistä laajemmin. Sääntely ei siten ainoastaan suojaa yksittäisiä käyttäjiä vaan myös edistää digitaalisten palvelujen kysyntää ja käyttöä koko yhteiskunnassa. Uudistusten arvioidaan myös vahvistavan digitaalisiin palveluihin kohdistuvaa luottamusta, mikä
puolestaan voi lisätä palvelujen käyttöastetta ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisäksi yrityksillä on entistä suurempi intressi kehittää datan hallintaa ja turvaamista, koska jatkossa tuotevastuusääntelyyn piirissä datan arvo tunnustetaan entistä paremmin ja sen tuhoutumisesta tai turmeltumisesta voidaan jatkossa hakea korvausta suoraan tuotevastuulain nojalla. Vahvempi suoja datan tuhoutumisen ja turmeltumisen varalta kannustaa siis samalla kehittämään luotettavampia ohjelmistoja ja palveluita, vaikka se saattaa samalla lisätä kehityskustannuksia. Myös tietynlaisten verkkoalustojen vastuu saattaa vahvistaa luottamusta digitaaliseen kaupankäyntiin.
4.2.4.3
Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
4.2.4.3Vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin
Uudella sääntelyllä on vaikutuksia myös yksilön perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Vaikka sääntely pohjautuu siviilioikeudelliseen vastuujärjestelmään, sen konkreettiset vaikutukset liittyvät myös yksilön terveyteen, omaisuuteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Sääntely voi siten edistää vahinkoa kärsineiden oikeuksien toteutumista. Sääntely vaikuttaa niin ikään siihen, miten kuluttajat ja muut luonnolliset henkilöt voivat turvata oikeutensa tilanteissa, joissa turvallisuudeltaan puutteelliset tuotteet aiheuttavat heille vahinkoa. Käytännön tasolla uusi tuotevastuusääntely edistää perusoikeuksien tosiasiallista saavutettavuutta ja ajantasaistaa niiden toteutumisen edellytyksiä teknologisen kehityksen aikakaudella.
todistustaakan kevennykset tietyissä tilanteissa, helpottavat vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia ajaa asiaansa viime kädessä tuomioistuimessa. Tämä tarkoittaa, että oikeussuojan saatavuutta (access to justice) koskeva periaate toteutuu aiempaa paremmin.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
5Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
Kehittelyriskipuolustus
Vaikka vaihtoehto, jossa talouden toimijat eivät voisi vedota kehittelyriskipuolustukseen, olisi vahinkoa kärsineiden suojan kannalta perusteltavissa, se ei kuitenkaan kokonaisuutena arvioiden olisi ehdotettua ratkaisua tasapainoisempi. Kehittelyriskipuolustuksen salliminen on sen kieltämistä tasapainoisempi ratkaisu, koska se ottaa paremmin huomioon sekä vahinkoa kärsineiden että talouden toimijoiden aseman, innovaatiotoiminnan edellytykset ja sisämarkkinoiden yhdenmukaisuuden.
5.2
Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
5.2.1
Ruotsi
5.2Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
5.2.1Ruotsi
Ruotsissa tuotevastuudirektiivi on tarkoitus panna täytäntöön säätämällä uusi tuotevastuulaki (produktansvarslagen), joka korvaisi nykyisen tuotevastuulain (produktansvarslagen 1992:18). Asiaa koskeva mietintö (SOU 2025:103. En ny produktansvarslag. Tukholma 2025) on valmistunut lokakuussa 2025. Ruotsin viranomaisilta saadun tiedon mukaan hallituksen esitys asiasta annetaan syksyllä 2026.
Ruotsin mietinnössä on myös todettu, että kehittämisriskipuolustuksen mahdollisuus voi käytännössä estää kuluttajaa saamasta vahingonkorvausta, vaikka hän voisi osoittaa, että aiheutunut vahinko johtuu tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Mietinnön mukaan esteen merkitystä ei kuitenkaan tulisi ylikorostaa, sillä kehittämisriskiä koskevan puolustuksen soveltamisala on suppea. Mietinnössä korostetaan unionin tuomioistuimen tulkintaa siitä, että valmistajan on voidakseen vapautua vastuusta kehittämisriskiä koskevan säännöksen nojalla osoitettava, että tuotteen liikkeelle laskemisen aikaan vallinnut tieteellinen ja tekninen tietämys (mukaan lukien kaikkein uusimmat tutkimustulokset) teki tuotteen puutteellisen turvallisuuden havaitsemisen mahdottomaksi. Lisäksi edellytetään, että tällainen tietämys oli myös saatavilla kyseisenä ajankohtana (ks. C-300/95,
Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta
, ECLI:EU:C:1997:255). Näin
Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ECLI:EU:C:1997:255). Näin
ollen vain rajallinen määrä vahinkoja voi Ruotsin mietinnön mukaan tulla kehittämisriskiä koskevan säännöksen piiriin.
Mietinnössä esitetään, että vahingonkorvausvastuusta voisi Ruotsissa jatkossakin vapautua kehittelyriskipuolustuksen perusteella. Mietinnön mukaan kehittelyriskipuolustuksen kieltäminen sysäisi kohtuuttoman vastuun elinkeinonharjoittajille ja näiden vakuutusyhtiöille. Kehittelyriskipuolustuksen kielto voisi mietinnön mukaan myös jarruttaa innovaatioita ja kehitystä tavalla, joka on kuluttajien ja yhteiskunnan kannalta kielteinen. Lisäksi mietinnössä nostetaan esiin mahdollisuus, että kohonneet vakuutuskustannukset siirtyisivät kuluttajien maksettaviksi. Järjestelmä, jossa vahinkoa kärsineen näyttötaakkaa kevennetään uuden direktiivin mukaisesti, mutta jossa kehittämisriskit kuitenkin rajataan ankaran vastuun ulkopuolelle, on mietinnön mukaan tasapainoinen kompromissi edellä mainittujen intressien välillä.
5.2.2
Tanska
5.2.2Tanska
Tanskan lakiluonnoksessa (Udkast til forslag til lov om produktansvar) ehdotetaan, että kehittelyriskipuolustus säilyisi kansallisessa laissa vastuusta vapautumisen perusteena. Tanskan oikeusministeriö on arvioinut mahdollisuutta poiketa vastuuvapaudesta kehittämisriskien yhteydessä, mutta katsonut, ettei poikkeamiselle ole riittäviä perusteita. Ministeriö on pitänyt merkityksellisenä erityisesti sitä, että poikkeaminen voisi johtaa elinkeinonharjoittajien vastuuseen myös vahingoista, joita ei tuotteen markkinoille saattamisen ajankohtana ollut mahdollista ennakoida tai välttää edes tuolloin saatavilla olleen objektiivisen tieteellisen ja teknisen tiedon kaikkein kehittyneimmän tason perusteella. Tällaisen oikeustilan on arvioitu voivan jarruttaa innovointia ja teknologista kehitystä erityisesti nopeasti kehittyvillä aloilla, joilla puutteellisen turvallisuuden ja tuntemattomien sivuvaikutusten riskiä on erityisen vaikea selvittää.
Tanskan valmisteluaineiston mukaan vastuuvapaudesta poikkeaminen merkitsisi myös tuotevastuun olennaista laajentamista ja lisäisi elinkeinoelämän kustannuksia muun muassa korkeampien vakuutusmaksujen kautta. Näitä näkökohtia on punnittu suhteessa vahinkoa kärsineiden oikeutettuun odotukseen saada korvausta turvallisuudeltaan puutteellisten tuotteiden aiheuttamista vahingoista. Kehittelyriskipuolustuksen todetaan jossain määrin rajoittavan vahinkoa kärsineen mahdollisuutta saada korvausta. Vaikutusta on kuitenkin tältä osin pidetty rajallisena, koska vastuuvapausperusteen soveltamisala on suppea. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valmistaja voidaan vapauttaa vastuusta vain, jos se osoittaa, ettei puutteellista turvallisuutta ollut mahdollista havaita tuotteen markkinoille saattamisen ajankohtana sellaisen objektiivisen tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella, joka edusti kaikkein kehittyneintä tasoa eikä rajoittunut kyseiseen teollisuudenalaan
(ks. C-300/95,
Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta
, ECLI:EU:C:1997:255).
Komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ECLI:EU:C:1997:255).
Lisäksi Tanskan valmisteluaineistossa on viitattu komission vaikutustenarviointiin, jonka mukaan kehittelyriskipuolustus on johtanut vastuuvapauteen vain neljässä prosentissa niistä asioista, joissa siihen on vedottu. Tämän perusteella Tanskan oikeusministeriö on katsonut, että vastuuvapausperusteen rajattu soveltamisala turvaa asianmukaisen tasapainon kuluttajien oikeuksien ja innovointiin liittyvien näkökohtien välillä. Vastuuvapausperusteeseen vetoamisen mahdollisuuden on katsottu myös tukevan kuluttajien pääsyä teknologisesti kehittyneisiin tuotteisiin ilman, että korkeat vakuutuskustannukset johtaisivat tuotteiden hinnankorotuksiin. Tanskan valmisteluaineistossa on lisäksi korostettu, että vastuuvapausperusteeseen vetoamisen mahdollistaminen vastaa valtaosan muiden EU-jäsenvaltioiden ratkaisua sekä tukee tasapuolisia kilpailuedellytyksiä tanskalaisille yrityksille.
5.2.3
Eräät muut jäsenvaltiot
5.2.3Eräät muut jäsenvaltiot
Ruotsin tavoin myös
Saksassa
uusi tuotevastuudirektiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön uudistamalla koko kansallinen tuotevastuulaki. Saksa julkaisi luonnoksensa uudeksi tuotevastuulaiksi (Entwurf eines Gesetzes zur Modernisierung des Produkthaftungsrechts) syyskuussa 2025. Ehdotuksen mukaan Saksa säilyttäisi voimassa olevan kehittelyriskipuolustusta koskevan ratkaisunsa. Nykyisin Saksan geenitekniikasta annetun lain (Gesetz zur Regelung der Gentechnik, GenTG 20.6.1990) 37 §:ään on sisällytetty poikkeus, jonka mukaan kehittämisriskiperusteeseen ei voi vedota geenimanipuloitujen tuotteiden (GMO) aiheuttamien vahinkojen yhteydessä. Poikkeuksen ehdotetaan pysyvän voimassa siten, että kehittelyriskipuolustukseen ei jatkossakaan voisi vedota Saksassa geenitekniikan alalla. Ehdotuksen mukaan erityisesti geenitekniikan alalla saattaa aiheutua vahinkoja, joita ei ole mahdollista ennustaa tuotteiden kehitysvaiheessa, mutta
joista vahinkoa kärsineen tulisi voida vaatia korvausta.
Alankomaiden
perustelumuistion (Memorie van toelichting, Kamerstukken II 2025/26, 36 906, nr. 3) mukaan Alankomaat ei ole aiemminkaan käyttänyt mahdollisuutta poiketa kehittelyriskipuolustuksesta, eikä tätä ehdoteta tehtäväksi myöskään uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Tällaisen poikkeuksen tarpeellisuutta ei muistion mukaan ole osoitettu. Ratkaisua perustellaan lisäksi sillä, että direktiivillä pyritään tasapainottamaan kuluttajansuojan korkea taso sekä elinkeinoelämän ja innovaatioiden edut. Kehittelyriskipuolustuksen jättäminen pois vastuuvapausperusteista laajentaisi markkinatoimijoiden vastuuta tilanteisiin, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta ei olisi ollut mahdollista havaita objektiivisen tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton ajankohtana. Tämän katsotaan voivan haitata ja hidastaa innovaatioita. Perustelumuistiossa kehittelyriskipuolustus
esitetään myös osana tuotevastuudirektiivin mukaista oikeudenmukaista riskinjakoa. Alankomaissa ratkaisua on perusteltu myös pyrkimyksellä direktiivin niin sanottuun puhtaaseen täytäntöönpanoon.
Slovakian
perustelumuistiossa (Národná rada Slovenskej republiky, Vládny návrh zákona o zodpovednosti za škodu spôsobenú vadným výrobkom, parlamentná tlač 1282, Dôvodová správa, B. Osobitná časť, K § 7) kehittelyriskipuolustusta käsitellään ensisijaisesti vastuuvapausperusteiden systematiikan ja soveltamisalan näkökulmasta. Muistion mukaan vastuuvapausperusteet ovat poikkeuksia ankaran vastuun periaatteesta, ja niiden tarkoituksena on estää se, että talouden toimijat joutuisivat vastuuseen tilanteista, joihin ne eivät ole objektiivisesti voineet vaikuttaa.
6
Lausuntopalaute
6Lausuntopalaute
Työryhmän mietintö oli lausuntokierroksella 2.2.–16.3.2026. Edellä todetun mukaisesti oikeusministeriö pyysi työryhmämietinnöstä lausuntoa lausuntopalvelu.fi-sivuston kautta 38 taholta. Lausuntoa pyydettiin ministeriöiltä, tuomioistuimilta, muilta viranomaisilta ja julkisilta toimijoilta, yliopistojen oikeustieteellisiltä tiedekunnilta sekä elinkeinoelämää, eri toimialoja, kuluttajia ja kuntia edustavilta tahoilta. Lausuntopyynnön saaneista 19 antoi lausunnon. Lisäksi lausunnon antoi neljä muuta tahoa. Lausunnonantajissa oli ministeriöitä, tuomioistuimia, muita viranomaisia ja julkisia toimijoita sekä elinkeinoelämää, eri toimialoja, kuluttajia ja kuntia edustavia tahoja. Oikeusministeriössä on laadittu lausunnoista tiivistelmä (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 2026:38; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-497-8).
Edellä mainitun lisäksi esitystä on jatkovalmistelussa täydennetty ja tarkennettu myös muilta osin saadun lausuntopalautteen perusteella.
7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Tuotevastuulaki
7Säännöskohtaiset perustelut
7.1Tuotevastuulaki
1 §.
Pykälän edellä oleva väliotsikko ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”Soveltamisala ja määritelmät”. Muutos on johdonmukainen seuraus siitä, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 a §, johon kaikki määritelmät koottaisiin.
Pykälän
1 momenttia
ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännöksestä poistettaisiin edellytykset vahingoittuneen omaisuuden yksityisestä käytöstä tai kulutuksesta. Jatkossa vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen ei edellyttäisi, että vahingoittunut omaisuus olisi tarkoitettu yksityiseen käyttöön tai kulutukseen taikka että vahinkoa kärsinyt olisi käyttänyt sitä pääasiassa yksityisesti. Ehdotettu muutos merkitsisi lain soveltamisalan laajentamista. Lakia sovellettaisiin jatkossa myös omaisuuteen, jota käytetään osittain ammattimaisiin tarkoituksiin, riippumatta siitä, mihin käyttöön tuote on tarkoitettu tai mikä on omaisuuden pääasiallinen käyttötarkoitus. Koska omaisuutta käytetään yhä useammin sekä yksityisiin että ammattimaisiin tarkoituksiin, on pidetty tarpeellisena säätää tällaiselle sekakäytössä olevalle omaisuudelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta.
Momenttiin lisättäisiin myös maininta siitä, että lakia sovellettaisiin vain tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön. Ilmaisut
markkinoille saattaminen
ja
käyttöönotto
määriteltäisiin lain 1 a §:n 9 ja 10 kohdissa. Markkinoille saattamisella tarkoitettaisiin tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla. Lain soveltamisalaan ei siten kuuluisi tuote, jonka kuluttaja tai muu luonnollinen henkilö on ottanut käyttöön ennen sen asettamista markkinoille. Käyttöönotolla tarkoitettaisiin tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa. Perusedellytyksenä sille, että tuote katsotaan markkinoille saatetuksi tai käyttöönotetuksi, olisi se, että toimenpide on tapahtunut kaupallisen toiminnan yhteydessä. Tuote katsottaisiin markkinoille saatetuksi tai käyttöönotetuksi riippumatta siitä, tapahtuuko toimenpide vastiketta vastaan vai
vastikkeetta. Ratkaisevaa lain soveltamisalan kannalta olisi, että tuotteen luovuttamisella on kaupallinen tai liiketoiminnallinen luonne. Lakia sovellettaisiin siten esimerkiksi tilanteessa, jossa vahingon aiheuttanut tuote on otettu käyttöön sponsorointikampanjan yhteydessä vastikkeetta, koska tällainen toimitustapa on luonteeltaan liiketoiminnallinen (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 26 kappale).
1 a §.
Pykälä olisi uusi ja sisältäisi lain soveltamisen kannalta keskeisimmät määritelmät.
Pykälän
1 kohta
sisältää tuotteen määritelmän. Tuotteella tarkoitetaan kaikkia irtaimia esineitä, mukaan lukien esineet, jotka on integroitu tai liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön, sekä sähköä, 2 kohdassa tarkoitettua digitaalisia valmistustiedostoja, raaka-aineita ja ohjelmistoja, mutta ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta.
Pykälän
2 kohdan
mukaan digitaalisella valmistustiedostolla tarkoitetaan irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia, joka sisältää aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot mahdollistaen koneiden tai työkalujen automaattisen ohjauksen.
Pykälän
3 kohdan
mukaan komponentilla tarkoitetaan mitä tahansa aineellista tai aineetonta esinettä, raaka-ainetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen.
Komponentiksi katsottaisiin myös tuotteeseen liittyvä palvelu, joka on määritelty pykälän
4 kohdassa
. Määritelmän mukaan tuotteeseen liittyvällä palvelulla tarkoitettaisiin digitaalista palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan.
4 kohdassa. Määritelmän mukaan tuotteeseen liittyvällä palvelulla tarkoitettaisiin digitaalista palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan.
Vaikka lakia ei sovellettaisi palveluihin sinänsä, sitä sovellettaisiin integroituihin ja liitettyihin digitaalisiin palveluihin. Tuotteeseen liittyviä palveluja olisivat esimerkiksi liikennetietojen jatkuva toimittaminen navigointijärjestelmässä, terveyden monitorointipalvelu, jossa fyysisen tuotteen anturien avulla seurataan käyttäjän fyysiseen aktiivisuuteen tai terveyteen liittyviä mittaustietoja, lämpötilan hallintapalvelu, jonka avulla seurataan ja säädetään älyjääkaapin lämpötilaa, tai ääniavustajapalvelu, jonka kautta voidaan ohjata yhtä tai useampaa tuotetta äänikomennoilla. Internetyhteyspalveluja ei sen sijaan voitaisi pitää tuotteeseen liittyvinä palveluina. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, etteikö tuotetta, jossa hyödynnetään internetyhteyspalveluja ja joka ei säily turvallisena yhteyden katketessa, voitaisi katsoa turvallisuudeltaan puutteelliseksi tämän lain nojalla (tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 17 kappale).
Pykälän
5 kohta
sisältää valmistajan määritelmän. Valmistajalla tarkoitetaan ensinnäkin luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotteen. Toiseksi valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotteen taikka esiintyy sen valmistajana varustamalla kyseisen tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla erottuvalla tunnuksellaan. Kolmanneksi valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kehittää, valmistaa tai tuottaa tuotetta omaan käyttöönsä.
Pykälän
6 kohta
sisältää merkittävän muutoksen määritelmän. Merkittävällä muutoksella tarkoitetaan ensinnäkin tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen, joka katsotaan merkittäväksi tuoteturvallisuutta koskevien asiaankuuluvien Euroopan unionin tai kansallisten sääntöjen nojalla.
Pykälän
7 kohta
sisältää valmistajan määräysvallan määritelmän. Valmistajan määräysvallalla tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että tuotteen valmistaja suorittaa tai antaa kolmannelle osapuolelle luvan tai suostumuksen suorittaa komponentin, mukaan lukien ohjelmistopäivityksen tai -versiopäivityksen, integroinnin, liittämisen tai toimittamisen taikka tuotteen muuttamisen, mukaan lukien merkittävän muutoksen.
Pykälän
8 kohdan
mukaan asettamisella saataville markkinoilla tarkoitetaan tuotteen toimittamista kaupallisen toiminnan yhteydessä Euroopan unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta.
Pykälän
9 kohdan
mukaan markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla.
Pykälän
10 kohdan
mukaan käyttöönotolla tarkoitetaan tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa kaupallisen toiminnan yhteydessä joko maksua vastaan tai maksutta olosuhteissa, joissa kyseistä tuotetta ei ole saatettu markkinoille ennen sen ensimmäistä käyttöä.
Pykälän
11 kohdan
mukaan valtuutetulla edustajalla tarkoitetaan Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa kyseisen valmistajan puolesta tietyt tehtävät.
Pykälän
12 kohta
sisältää maahantuojan määritelmän. Maahantuojalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen Euroopan unionin markkinoille.
Pykälän
13 kohdan
mukaan jakelupalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa kaupallisen toiminnan yhteydessä vähintään kahta seuraavista palveluista: tuotteen varastointi, pakkaaminen, varustaminen osoitteella ja lähettäminen, ilman että se omistaa kyseisen tuotteen, lukuun ottamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja postipalveluja, rajatylittävistä pakettipalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/644 (20) 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja pakettipalveluja sekä muita postipalveluja tai tavaraliikennepalveluja.
Pykälän
14 kohta
sisältää jakelijan määritelmän. Jakelijalla tarkoitetaan toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla ja joka on muu kuin kyseisen tuotteen valmistaja tai maahantuoja.
Pykälän
15 kohta
sisältää talouden toimijan määritelmän. Talouden toimijalla tarkoitetaan tuotteen tai komponentin valmistajaa, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelupalvelujen tarjoajaa ja jakelijaa. Määritelmällä on sama merkitys kuin EU:n markkinavalvonta-asetuksessa (EU) 2019/1020.
2 §.
Pykälän 2 ja 3 kohtia ehdotetaan muutettaviksi. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet 4 ja 5 kohdat.
Pykälän uusi
2 kohta
sisältäisi poikkeuksen vahingonkorvausvelvollisuudesta silloin, kun vahingoittunutta omaisuutta on käytetty yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin. Yksinomaan ammattimaisiin tarkoituksiin käytettyyn omaisuuteen kohdistuvat vahingot eivät siten kuuluisi lain soveltamisalaan. Jos vahingoittunutta omaisuutta on käytetty sekä yksityisiin että ammattimaisiin tarkoituksiin tai muutoin vain osittain ammattimaisiin tarkoituksiin, vahinko ei rajautuisi tämän kohdan nojalla lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Pykälän nykyinen 2 kohta siirrettäisiin
3 kohdaksi
, ja kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tarkistuksia. Ensinnäkin terminologiaa muutettaisiin siten, että sana ”osatuote” korvattaisiin sanalla ”komponentti”. Toiseksi kohtaa täsmennettäisiin uuden direktiivin mukaiseksi siten, että lakia ei sovellettaisi tilanteissa, joissa komponentista tuotteelle aiheutunut vahinko on johtunut siitä, että komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan toimesta tai tämän määräysvallassa.
3 kohdaksi, ja kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tarkistuksia. Ensinnäkin terminologiaa muutettaisiin siten, että sana ”osatuote” korvattaisiin sanalla ”komponentti”. Toiseksi kohtaa täsmennettäisiin uuden direktiivin mukaiseksi siten, että lakia ei sovellettaisi tilanteissa, joissa komponentista tuotteelle aiheutunut vahinko on johtunut siitä, että komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen valmistajan toimesta tai tämän määräysvallassa.
Kuten voimassa olevassakin laissa, kyseinen rajoitus perustuisi tuote- ja sopimusvastuun väliseen erotteluun sekä siihen, ettei tuotevastuuperuste olisi käytettävissä silloin, kun riittävä korvaussuoja on olemassa sopimusvastuun perusteella (ks. myös HE 119/1989 vp, s. 43). Siltä osin kuin vahinko ilmenee itse tuotteessa, se kuuluu säännönmukaisesti sopimusvastuun piiriin esimerkiksi tuotetta koskevan luovutus- tai valmistussopimuksen perusteella. Tällöin ei ole merkitystä sillä, johtuuko vahinko tuotteesta (pykälän 1 kohta) vai komponentista (pykälän 3 kohta).
Pykälän voimassa oleva 3 kohta siirrettäisiin
4 kohdaksi
. Kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen lisäys, joka ei vaikuttaisi säännöksen sisältöön.
4 kohdaksi. Kohtaan ehdotetaan tehtäväksi tekninen lisäys, joka ei vaikuttaisi säännöksen sisältöön.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi
5 kohta
, jonka mukaan lakia ei sovellettaisi kaupallisen toiminnan ulkopuolella kehitetyn tai toimitetun vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston aiheuttamaan vahinkoon.
5 kohta, jonka mukaan lakia ei sovellettaisi kaupallisen toiminnan ulkopuolella kehitetyn tai toimitetun vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston aiheuttamaan vahinkoon.
Vapaalla ja avoimella lähdekoodilla tarkoitettaisiin ohjelmistoa, jonka lähdekoodi jaetaan avoimesti siten, että käyttäjillä on mahdollisuus vapaasti käyttää, muuttaa, parantaa ja jakaa edelleen ohjelmistoa tai sen muokattuja versioita. Tällaisen ohjelmiston kehittämistä tai siihen myötävaikuttamista ei pidettäisi sen asettamisena saataville markkinoilla, eikä tällä tavoin kehitettyjä tai toimitettuja tuotteita myöskään varsinaisesti saateta markkinoille. Jos ohjelmistoa tarjottaisiin avoimissa arkistoissa, tätä ei pidettäisi markkinoille saattamisena, ellei tarjoaminen tapahtuisi kaupallisen toiminnan yhteydessä. Vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmiston toimittaminen voittoa tavoittelemattoman organisaation toimesta ei lähtökohtaisesti tapahtuisi kaupallisen toiminnan yhteydessä. Jos ohjelmisto sen sijaan toimitettaisiin vastikkeena kauppahintaa vastaan tai henkilötietoja vastaan, joita käytetään muuhun kuin vain ohjelmiston turvallisuuden, yhteensopivuuden
3 §.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että voimassa olevan pykälän ensimmäinen virke säilyisi pääosin ennallaan ja muodostaisi jatkossa uuden itsenäisen
1 momentin
(ks. soveltuvin osin HE 119/1989 vp, 44–45). Virkettä täydennettäisiin kuitenkin siten, että siinä viitattaisiin myös lainsäädännön nojalla asetettuihin vaatimuksiin. Sen mukaan vahingonkorvausta olisi suoritettava myös vahingosta, joka on johtunut siitä, että tuote ei ole ollut niin turvallinen kuin lainsäädännön nojalla vaaditaan. Selvyyden vuoksi todetaan, että lainsäädännöllä tarkoitetaan sekä Euroopan unionin oikeutta että kansallista lainsäädäntöä. Voimassa olevan 1 momentin jälkimmäinen virke siirtyisi itsenäiseksi uudeksi 2 momentiksi.
Pykälän uudessa
2 momentissa
säädettäisiin seikoista, jotka on otettava huomioon tuotteen turvallisuutta arvioitaessa. Voimassa olevassa pykälässä on esimerkinomaisesti mainittu näitä seikkoja. Luettelo ei ole tyhjentävä, vaan säännös on yleislausekeluonteinen, mikä ilmenee ilmaisusta ”muut seikat”. (ks. myös HE 119/1989 vp, s. 27 ja 44–47) Tätä lähtökohtaa ei ehdoteta muutettavaksi, mutta direktiivin asianmukaiseksi täytäntöönpanemiseksi esimerkinomaista luetteloa muutettaisiin ja laajennettaisiin siten, että säännökseen lisättäisiin uudet 1–9 kohdat. Kohdissa 1–9 mainittuja seikkoja olisi jatkossakin pidettävä vain esimerkkeinä arvioinnissa huomioon otettavista tekijöistä.
4 §.
Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska jatkossa komponentin puutteellisesta turvallisuudesta aiheutuvia vahinkoja sekä komponentin ja tuotteen valmistajien vastuuta koskevat säännökset sisältyisivät uudistettuun 5 §:ään.
4 b §.
Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin tietyin edellytyksin sovellettavista tuotteen puutteellista turvallisuutta koskevista olettamasäännöksistä. Pykälää täydentäisi ehdotettu uusi 4 c §, jossa säädettäisiin niin ikään vastaavanlaisista olettamasäännöksistä. Mainitun 4 c §:n olettamasäännökset koskisivat kuitenkin tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välisen syy-yhteyden toteamista. Selvyyden vuoksi todetaan, että samassa asiassa voivat tulla sovellettaviksi molempien pykälien mukaiset olettamasäännökset.
Kuten 4 a §:n pääsäännöstä ilmenee, vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys. Kun säännöksessä ei ole asetettu mitään vaatimuksia esitettävälle näytölle, esitetyn näytön arvioiminen tapahtuu Suomessa voimassa olevien näyttöä koskevien periaatteiden mukaan. Lähtökohtana on siis, että tuotevastuuasioissa sovelletaan samaa näyttökynnystä kuin riita-asioissa yleensä. Toisaalta, koska todistusharkinta on vapaa, tarvittaessa mahdollista on todistustaakan keventäminen. (
HE 251/1992 vp
, s. 7) Ehdotetuista 4 b ja 4 c §:stä seuraisi kuitenkin, että tuotevastuuasioissa olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä katsottava, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen tai että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys. Kyse olisi normeista, joiden nojalla jokin seikka oletetaan toisen seikan perusteella lähtökohtaisesti todeksi. Jos 4
Kuten 4 a §:n pääsäännöstä ilmenee, vahinkoa kärsineen on näytettävä toteen vahinko, tuotteen puutteellinen turvallisuus sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välinen syy-yhteys. Kun säännöksessä ei ole asetettu mitään vaatimuksia esitettävälle näytölle, esitetyn näytön arvioiminen tapahtuu Suomessa voimassa olevien näyttöä koskevien periaatteiden mukaan. Lähtökohtana on siis, että tuotevastuuasioissa sovelletaan samaa näyttökynnystä kuin riita-asioissa yleensä. Toisaalta, koska todistusharkinta on vapaa, tarvittaessa mahdollista on todistustaakan keventäminen. (HE 251/1992 vp, s. 7) Ehdotetuista 4 b ja 4 c §:stä seuraisi kuitenkin, että tuotevastuuasioissa olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä katsottava, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen tai että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys. Kyse olisi normeista, joiden nojalla jokin seikka oletetaan toisen seikan perusteella lähtökohtaisesti todeksi. Jos 4
b ja 4 c §:ssä säädetyt olettamat tulisivat sovellettaviksi, olisi sen, jota väitetään vahingonkorvausvelvolliseksi, näytettävä, ettei tuote ole väitetyllä tavalla turvallisuudeltaan puutteellinen tai ettei tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä ole syy-yhteyttä. Olettamasäännökset olisivat siis kumottavissa vastanäytöllä, mutta jos muuta ei näytetä, presumoitava seikka asetettaisiin ratkaisun perusteeksi.
Pykälän
1 momentin
1 kohdan mukaan tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos se, jolta vaaditaan korvausta, ei noudata tuomioistuimen määräystä todisteen esittämisestä tai luovuttamisesta taikka katselmuksen toimittamisesta. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että asian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen todistelu tulee tuomioistuimen määräyksen mukaisesti tuomioistuimen ja vastapuolen käyttöön. Säännös olisi luonteeltaan yksiselitteinen: jos määräystä ei noudateta, tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen. Oikeudenkäymiskaaren editio- ja katselmusmääräyksen lisäksi myös tämän lain ehdotetussa 13 b §:ssä tarkoitettua esittämistapamääräystä voitaisiin pitää tässä kohdassa tarkoitettuna määräyksenä. Olettaman soveltaminen ei perustuisi siihen, että asianosainen vastustaa todisteen esittämistä, katselmusta tai esittämistapaa koskevaa pyyntöä, vaan siihen, ettei tuomioistuimen
antamaa määräystä noudateta. Tuomioistuimen harkittavaksi jäisi, onko määräystä noudatettu tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla. Myös määräyksen puutteellinen tai riittämätön noudattaminen voisi tapauskohtaisesti merkitä, ettei määräystä ole noudatettu.
Pykälän
2 momentti
koskisi tilanteita, joissa tuotteen puutteellista turvallisuutta on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen. Näissä tilanteissa tuotteen katsottaisiin olevan turvallisuudeltaan puutteellinen, jos tuotteen puutteellista turvallisuutta olisi kohtuuttoman vaikea näyttää toteen erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi ja korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetut olettamat voitaisiin kumota vastanäytöllä. Tuotetta ei siten katsottaisi turvallisuudeltaan puutteelliseksi 1 tai 2 momentin nojalla, jos se, jolta korvausta vaaditaan, osoittaa muuta.
4 c §.
Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin, että lain nojalla olisi tietyissä tapauksissa katsottava, että vahinko on aiheutunut tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta. Pykälää täydentäisi ehdotettu uusi 4 b §, jossa säädettäisiin tuotteen puutteellista turvallisuutta koskevista olettamasäännöksistä. Ehdotettu 4 c § koskisi puolestaan tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä sekä sen kumoamista.
Pykälän
1 momentin
mukaan vahingon katsottaisiin aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos korvausta vaativa osoittaa, että tuote on turvallisuudeltaan puutteellinen ja että aiheutunut vahinko on laadultaan tyypillisesti johdonmukainen kyseessä olevan tuotteen puutteellisen turvallisuuden kanssa.
Pykälän
2 momentti
koskisi tilanteita, joissa tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen. Näissä tilanteissa vahingon katsottaisiin aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta, jos puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välistä syy-yhteyttä on kohtuuttoman vaikea näyttää toteen erityisesti teknisen tai tieteellisen monimutkaisuuden vuoksi ja jos korvausta vaativa saattaa todennäköiseksi, että tuotteen puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välillä on syy-yhteys.
Pykälän
3 momentissa
säädettäisiin, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetut olettamat voitaisiin kumota niitä vastaan esitetyn näytön avulla. Vahingon ei siten katsottaisi aiheutuneen tuotteen puutteellisesta turvallisuudesta eikä näiden välillä olevan syy-yhteyttä, jos se, jolta korvausta vaaditaan, osoittaa muuta.
5 §.
Pykälää ehdotetaan uudistettavaksi useilta osin, minkä seurauksena ensisijaisesti vahingonkorvausvastuussa olevien toimijoiden piiri laajenisi.
Pykälän
1 momenttia
ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan.
Muutetussa
2 momentissa
säädettäisiin, että 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun valmistajan vastuu kattaisi myös turvallisuudeltaan puutteellisen komponentin aiheuttaman vahingon silloin, kun komponentti on integroitu tai liitetty tuotteeseen kyseisen valmistajan määräysvallassa. Säännöksellä olisi lisäksi läheinen yhteys pykälän 1 momentin 2 kohtaan.
Muutetussa
3 momentissa
säädettäisiin tuotetta merkittävästi muuttaneen tahon vastuusta. Jos tuotetta muutetaan merkittävästi valmistajan määräysvallan ulkopuolella ja se tämän jälkeen asetetaan saataville markkinoilla tai otetaan käyttöön, sitä pidettäisiin uutena tuotteena ja tällaisen muutoksen tehnyttä pidettäisiin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna valmistajana (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 39 kappale). Se, onko muutos merkittävä, määriteltäisiin ehdotetun 1 a §:n 6 kohdassa.
eikä Sveitsi ole liittynyt ETA-sopimukseen, Liechtenstein on ainoa valtio, johon säännökset edelleen soveltuvat. Ottaen huomioon näiden säännösten nykyinen, hyvin rajoittunut merkitys sekä epäselvyys siitä, tuleeko ETA-sopimuksen liitteen III määräys jatkossa koskemaan myös uutta tuotevastuudirektiiviä, säännökset ehdotetaan kumottaviksi. Riippuen siitä, sisällytetäänkö uusi tuotevastuudirektiivi jatkossa ETA-sopimukseen ja millä ehdoin, voi olla tarpeen lisätä lakiin säännöksiä tuotteista, joita tuodaan Liechtensteinin ja muiden ETA-valtioiden välillä.
Kumottavaksi ehdotetun 3 momentin mukaan tämän pykälän 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan ja Sveitsin valaliittoon säädetään erikseen asetuksella. Hallituksen esityksen (
HE 135/1993 vp
) mukaan Liechtensteinin ruhtinaskuntaa koskeva poikkeus liittyy ETA-sopimuksen erilliseen voimaantulomenettelyyn maan osalta. Momentin nojalla on vuonna 1995 annettu asetus tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan
(1139/1995)
, jonka 1 §:n mukaan tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 3 kohtaa ja 2 momenttia sovelletaan Liechtensteinin ruhtinaskuntaan 15 päivästä lokakuuta 1995. Koska Liechtenstein on ollut ETA-valtio samasta ajankohdasta lähtien, mainittuja lainkohtia sovellettaisiin siihen joka tapauksessa, vaikka asiasta ei erikseen säädettäisikään 3 momentissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Asetuksenantovaltuuden sisältävän momentin kumoaminen kumoaisi myös sen nojalla annetun asetuksen.
Pykälän 3 momentin nojalla ei ole annettu asetusta mainittujen lainkohtien soveltumisesta Sveitsin valaliittoon. Hallituksen esityksen (
HE 135/1993 vp
) mukaan Sveitsiä koskeva poikkeus liittyy Sveitsin vuonna 1993 tekemään päätökseen olla ratifioimatta ETA-sopimusta. Säännöksellä on esityksen mukaan otettu huomioon vaihtoehto, että Sveitsi mahdollisesti myöhemmin ratifioi ETA-sopimuksen, jolloin maahantuojan vastuun sääntely voitaisiin asetuksella ulottaa koskemaan myös Sveitsiä. Sveitsi ei ole syksyyn 2025 mennessä ratifioinut ETA-sopimusta, eikä ole perusteita olettaa tämän muuttuvan lähitulevaisuudessa. Siten säännös voidaan kumota myös Sveitsin osalta.
Kumottavaksi ehdotetun 3 momentin mukaan tämän pykälän 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan ja Sveitsin valaliittoon säädetään erikseen asetuksella. Hallituksen esityksen (HE 135/1993 vp) mukaan Liechtensteinin ruhtinaskuntaa koskeva poikkeus liittyy ETA-sopimuksen erilliseen voimaantulomenettelyyn maan osalta. Momentin nojalla on vuonna 1995 annettu asetus tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan
(1139/1995), jonka 1 §:n mukaan tuotevastuulain 5 §:n 1 momentin 3 kohtaa ja 2 momenttia sovelletaan Liechtensteinin ruhtinaskuntaan 15 päivästä lokakuuta 1995. Koska Liechtenstein on ollut ETA-valtio samasta ajankohdasta lähtien, mainittuja lainkohtia sovellettaisiin siihen joka tapauksessa, vaikka asiasta ei erikseen säädettäisikään 3 momentissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Asetuksenantovaltuuden sisältävän momentin kumoaminen kumoaisi myös sen nojalla annetun asetuksen.
Pykälän 3 momentin nojalla ei ole annettu asetusta mainittujen lainkohtien soveltumisesta Sveitsin valaliittoon. Hallituksen esityksen (HE 135/1993 vp) mukaan Sveitsiä koskeva poikkeus liittyy Sveitsin vuonna 1993 tekemään päätökseen olla ratifioimatta ETA-sopimusta. Säännöksellä on esityksen mukaan otettu huomioon vaihtoehto, että Sveitsi mahdollisesti myöhemmin ratifioi ETA-sopimuksen, jolloin maahantuojan vastuun sääntely voitaisiin asetuksella ulottaa koskemaan myös Sveitsiä. Sveitsi ei ole syksyyn 2025 mennessä ratifioinut ETA-sopimusta, eikä ole perusteita olettaa tämän muuttuvan lähitulevaisuudessa. Siten säännös voidaan kumota myös Sveitsin osalta.
6 §.
Toissijaista vahingonkorvausvastuuta koskeva pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän uudistetuissa 1 ja 2 momenteissa säädettäisiin jakelijan toissijaisesta vahingonkorvausvastuusta. Näitä säännöksiä täydentäisi uusi 3 momentti, jonka nojalla toissijainen vahingonkorvausvastuu ulotettaisiin myös eräisiin verkkoalustojen tarjoajiin.
Uudistetun
1 momentin
mukaan turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen kukin jakelija vastaisi tuotteen aiheuttamasta vahingosta, jos yhtäkään lain 5 §:ssä tarkoitettua talouden toimijaa – toisin sanoen tuotteen tai komponentin valmistajaa (mukaan lukien 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu valmistajan määräysvallan ulkopuolella tuotetta merkittävästi muuttanut taho), maahantuojaa, valmistajan valtuutettua edustajaa tai jakelupalvelujen tarjoajaa – ei voitaisi tunnistaa tai yksilöidä taikka jos yksikään näistä toimijoista ei olisi sijoittautunut Euroopan unioniin. Kyse olisi siten ensinnäkin tilanteesta, jossa lain 5 §:ssä mainittuja ensisijaisesti korvausvastuussa olevia toimijoita ei voida saattaa vastuuseen sen vuoksi, ettei niitä voida tunnistaa tai yksilöidä. Selvyyden vuoksi todetaan, että jakelijan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttäisi, että kaikki 5 §:ssä tarkoitetut toimijat jäävät tunnistamatta. Toiseksi,
vaikka jokin ensisijaisesti vastuussa oleva toimija tunnistettaisiin tai yksilöitäisiin mutta se olisi sijoittautunut Euroopan unionin ulkopuolelle, vahinkoa kärsinyt voisi momentin nojalla kääntyä jakelijan puoleen ja kohdistaa korvausvaatimuksensa tähän.
Pykälän uudistetussa
2 momentissa
säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä jakelija voisi vapautua 1 momentissa tarkoitetusta vastuusta. Pykälän 1 momentista seuraavaa vastuuta ei sovellettaisi, jos jakelija määräajassa ilmoittaa vahinkoa kärsineelle joko ensisijaisesti vastuussa olevan toimijan tai oman jakelijansa. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi, että vahinkoa kärsinyt on esittänyt jakelijalle korvausvaatimuksen tai pyynnön vastuussa olevan toimijan tunnistamiseksi tai yksilöimisestä. Jotta jakelija voisi vapautua vastuusta, sen olisi kuukauden kuluessa vaatimuksen tai pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava vahinkoa kärsineelle unioniin sijoittautunut vastuussa oleva toimija, eli joko 5 §:ssä tarkoitettu ensisijaisesti vastuussa oleva toimija tai jakelijan oma Euroopan unioniin sijoittautunut jakelija, joka on toimittanut tuotteen jakelijalle.
Pykälän uudessa
3 momentissa
säädettäisiin eräiden verkkoalustojen tarjoajien toissijaisesta vastuusta. Verkkoalustan tarjoaja, joka ei ole talouden toimija, voisi joutua vastuuseen, jos se antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajan kanssa ja jos asetuksen (EU) 2022/2065 6 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jos mainitut edellytykset täyttyvät, verkkoalustan tarjoajaan sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin jakelijaan, eli pykälän 1 ja 2 momenteissa säädettyjä säännöksiä.
7 §.
Pykälän voimassa olevia momentteja ehdotetaan muutettaviksi, ja lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka seurauksena voimassa oleva 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 5 momentti.
Pykälän
1 momentista
kävisi ilmi, milloin se, joka muutoin olisi ollut vastuussa tämän lain 5 tai 6 §:n nojalla, vapautuisi vahingonkorvausvelvollisuudesta. Näyttövelvollisuus vastuusta vapautumisen perusteen edellytysten täyttymisestä olisi sillä, joka siihen vetoaa.
Pykälän
2 momenttia
ehdotetaan muutettavaksi. Momentti vastaisi pääosin voimassa olevaa lakia, mutta siihen tehtäisiin eräitä uuden direktiivin edellyttämiä tarkennuksia, jotka johtuvat erityisesti siitä, että käsitteestä ”liikkeelle laskeminen” on luovuttu. Tämän vuoksi säännöksessä käytettäisiin jatkossa ilmaisuja ”saattoi sen markkinoille”, ”otti sen käyttöön” ja ”asetti sen saataville markkinoilla”.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi
3 momentti
, jonka seurauksena voimassa oleva 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Ehdotetussa momentissa säädettäisiin poikkeuksista 2 momentissa säädettyihin vastuuvapausperusteisiin. Uuden 3 momentin mukaan talouden toimija ei tietyissä tilanteissa voisi vapautua vastuusta 2 momentin nojalla.
3 momentti, jonka seurauksena voimassa oleva 3 momentti siirtyisi uudeksi 4 momentiksi. Ehdotetussa momentissa säädettäisiin poikkeuksista 2 momentissa säädettyihin vastuuvapausperusteisiin. Uuden 3 momentin mukaan talouden toimija ei tietyissä tilanteissa voisi vapautua vastuusta 2 momentin nojalla.
Ensinnäkään vastuusta ei voisi 1 kohdan perusteella vapautua, jos tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuisi valmistajan määräysvallassa olevasta ohjelmistosta, mukaan lukien ohjelmistopäivitykset ja -versiopäivitykset, tai tuotteeseen liittyvästä palvelusta. Vastuu ulottuisi siten myös tuotteen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeiseen aikaan siltä osin kuin kyse on valmistajan määräysvallassa olevista ohjelmistoista tai tuotteeseen liittyvästä palvelusta, olipa kyse sitten päivityksistä, versiopäivityksistä tai koneoppimisen algoritmeista. Esimerkiksi, jos älytelevisio esitetään tai markkinoidaan videosovelluksen sisältävänä, mutta käyttäjää vaaditaan lataamaan sovellus kolmannen osapuolen verkkosivustolta television hankinnan jälkeen, televisiovalmistaja olisi edelleen vastuussa videosovelluksen valmistajan ohella sovelluksen puutteellisen turvallisuuden aiheuttamasta vahingosta, vaikka puute olisi syntynyt vasta sen jälkeen, kun televisio on saatettu
Pykälän nykyinen 3 momentti siirtyisi uudeksi
4 momentiksi
. Momenttiin tehtäisiin eräitä kielellisiä ja terminologisia tarkennuksia ja lisäyksiä sekä siihen lisättäisiin lain sisäinen viittaus, mutta sisällöllisesti uusi 4 momentti vastaisi edelleen voimassa olevaa lakia (ks. HE 119/1989 vp, s. 51). Momentissa säädettäisiin 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun komponentin valmistajan korvausvelvollisuudesta vapautumisesta. Komponentin valmistaja ei olisi korvausvelvollinen, jos se näyttää, että tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu tuotteen valmistajan komponentin valmistajalle antamista ohjeista tai sen tuotteen suunnittelusta, johon komponentti on integroitu tai liitetty.
4 momentiksi. Momenttiin tehtäisiin eräitä kielellisiä ja terminologisia tarkennuksia ja lisäyksiä sekä siihen lisättäisiin lain sisäinen viittaus, mutta sisällöllisesti uusi 4 momentti vastaisi edelleen voimassa olevaa lakia (ks. HE 119/1989 vp, s. 51). Momentissa säädettäisiin 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun komponentin valmistajan korvausvelvollisuudesta vapautumisesta. Komponentin valmistaja ei olisi korvausvelvollinen, jos se näyttää, että tuotteen puutteellinen turvallisuus johtuu tuotteen valmistajan komponentin valmistajalle antamista ohjeista tai sen tuotteen suunnittelusta, johon komponentti on integroitu tai liitetty.
Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 11 artiklan 1 kohdan f alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi
5 momentti
, jossa säädettäisiin vastuusta vapautumisesta merkittävästi muutetun tuotteen osalta. Momentin mukaan 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu, tuotetta merkittävästi muuttanut toimija vapautuisi korvausvastuusta, jos se näyttää, että vahingon aiheuttanut puute liittyy sellaiseen tuotteen osaan, johon toimijan tekemä merkittävä muutos ei ole vaikuttanut.
5 momentti, jossa säädettäisiin vastuusta vapautumisesta merkittävästi muutetun tuotteen osalta. Momentin mukaan 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu, tuotetta merkittävästi muuttanut toimija vapautuisi korvausvastuusta, jos se näyttää, että vahingon aiheuttanut puute liittyy sellaiseen tuotteen osaan, johon toimijan tekemä merkittävä muutos ei ole vaikuttanut.
Jos vahinko on aiheutunut merkittävästi muutetun tuotteen puutteellisen turvallisuuden vuoksi, vastaisi tällaisen muutoksen tehnyt toimija lähtökohtaisesti vahingosta. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että jos toimija muuttaa merkittävästi auton ohjelmistoa, se olisi vahingonkorvausvastuussa vahingosta, joka aiheutuu ohjelmiston muutoksesta johtuvasta puutteellisesta turvallisuudesta. Nyt käsillä olevan 5 momentin mukaan kuitenkin se, joka on merkittävästi muuttanut tuotetta, ei olisi vahingonkorvausvastuussa, jos se osoittaa, että vahingon aiheuttanut puute koskee tuotteen sellaista osaa, johon muutos ei vaikuta. Jos edellä mainitussa esimerkissä vahinko sen sijaan johtuisi auton jarrujen rakenteellisesta puutteesta, ei auton ohjelmistoa merkittävästi muuttanut toimija olisi vahingonkorvausvastuussa, edellyttäen, ettei ohjelmistomuutos ole vaikuttanut jarruihin.
8 §.
Pykälää ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentti säilyisi ennallaan. Voimassa oleva 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, ja sen tilalle ehdotetaan lisättäväksi uusi, datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutuvaa taloudellista menetystä koskeva korvaussäännös.
Voimassa olevan pykälän
1 momentin
mukaan lain mukainen korvaus määrätään noudattamalla soveltuvin osin vahingonkorvauslakia. Momentissa viitataan tuotevastuulain mukaisten vahinkojen korvaamisen osalta korvauksen laskemista koskeviin vahingonkorvauslain säännöksiin. Säännöksen lähtökohtana on, että tuotevahingoista suoritettavat korvaukset lasketaan samalla tavoin kuin vahingoista yleensä. Viittaus merkitsee sitä, että korvausta määrättäessä on otettava huomioon vahingonkorvauslain 5 luvun 2–5 §:t. Siten jatkossakin tuotevastuulain mukainen korvausvelvollisuus koskisi myös vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja aineettomia vahinkoja, eli kipua ja särkyä sekä muuta tilapäistä ja pysyvää haittaa. Lisäksi viittauksen perusteella vahingonkorvausta voidaan sovitella vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja 6 luvun 1 §:n nojalla. (ks. tarkemmin HE 119/1989 vp, s. 51–52) Momentin sisältöä ei ehdoteta muutettavaksi.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan tuotevastuulain nojalla korvattaisiin myös datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys. Säännös on tarpeellinen, koska ilman nimenomaista säännöstä datan tuhoutumisesta tai turmeltumisesta aiheutunut taloudellinen menetys ei voisi tulla tuotevastuulain nojalla korvattavaksi.
9 §.
Pykälän 1 ja 2 momentteja (ks. HE 119/1989 vp, s. 52) ehdotetaan tarkennettaviksi ja muutettaviksi, ja pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti.
Pykälän
1 momenttiin
ehdotetaan tehtäväksi terminologinen tarkennus, jotta momentti vastaisi täsmällisemmin uuden direktiivin sanamuotoa (ks. tuotevastuudirektiivin 16 artiklan 1 kohta). Voimassa olevassa momentissa käytetty sanapari ”korvausta vaativa” korvattaisiin sanaparilla ”vahinkoa kärsinyt”. Selvyyden vuoksi todetaan, että vahinkoa kärsineellä tarkoitettaisiin luonnollista henkilöä, jolle aiheutuu vahinkoa turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta (ks. tuotevastuudirektiivin 5 artiklan 1 kohta). Tämä ei kuitenkaan estäisi esimerkiksi henkilöä, jolle vahinkoa kärsineen oikeus on siirtynyt, esittämästä tässä laissa tarkoitettuja korvausvaatimuksia. Se, kuka voi vahinkoa kärsineen sijasta tai ohella esittää tässä laissa tarkoitettuja korvausvaatimuksia, määräytyisi jatkossakin muun kansallisen lainsäädännön ja vakiintuneiden oikeusperiaatteiden mukaisesti.
Pykälän
2 momenttiin
ehdotetaan tehtäväksi tarkennuksia kymmenen vuoden määräajan alkamisajankohtaan. Määräajan katsottaisiin alkavan kulua joko päivänä, jona vahingon aiheuttanut tuote on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, tai päivänä, jona kyseinen tuote on asetettu saataville markkinoilla tai otettu käyttöön merkittävän muutoksen jälkeen, jos kyse on merkittävästi muutetusta tuotteesta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi
3 momentti
, jonka mukaan piileviin eli latentteihin henkilövahinkoihin sovellettaisiin pidennettyä, 25 vuoden pituista lopullista vanhentumisaikaa. Pidemmän määräajan soveltaminen edellyttäisi kuitenkin, että vahinkoa kärsinyt on nimenomaan vamman luonteen – eli henkilövahingon piilevyyden – vuoksi ollut estynyt nostamasta kannetta 2 momentissa säädetyn määräajan kuluessa. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun henkilövahingon seuraukset ilmenevät vasta 2 momentissa säädetyn kymmenen vuoden määräajan päättymisen jälkeen eikä vahinkoa kärsinyt ole muutoin saanut tietoa vahingosta. Momentissa tarkoitettu kanne olisi kuitenkin pantava vireille viimeistään 25 vuoden kuluessa siitä, kun määräaika on alkanut kulua 2 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti.
3 momentti, jonka mukaan piileviin eli latentteihin henkilövahinkoihin sovellettaisiin pidennettyä, 25 vuoden pituista lopullista vanhentumisaikaa. Pidemmän määräajan soveltaminen edellyttäisi kuitenkin, että vahinkoa kärsinyt on nimenomaan vamman luonteen – eli henkilövahingon piilevyyden – vuoksi ollut estynyt nostamasta kannetta 2 momentissa säädetyn määräajan kuluessa. Tällainen tilanne voisi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun henkilövahingon seuraukset ilmenevät vasta 2 momentissa säädetyn kymmenen vuoden määräajan päättymisen jälkeen eikä vahinkoa kärsinyt ole muutoin saanut tietoa vahingosta. Momentissa tarkoitettu kanne olisi kuitenkin pantava vireille viimeistään 25 vuoden kuluessa siitä, kun määräaika on alkanut kulua 2 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti.
Momentilla pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 17 artiklan 2 kohta.
13 §.
Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Voimassa oleva pykälä koskee maahantuojan ja tuotteen myöhemmän liikkeellelaskijan velvollisuutta avustaa vahinkoa kärsinyttä korvausvaatimuksen kääntämisessä sekä tarvittaessa vastata käännöskustannuksista. Uuden sääntelyn sekä teknisen kehityksen vuoksi säännökselle ei katsota enää olevan tarvetta.
13 b §.
Pykälä olisi uusi, ja se täydentäisi oikeudenkäymiskaaren todisteen esittämistä ja luovuttamista sekä katselmuksen toimittamista koskevaa sääntelyä. Pykälän tarkoituksena olisi mahdollistaa tuomioistuimen määräyksestä teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisen esine- tai asiakirjatodisteen taikka katselmuskohteen saattaminen alkuperäisestä muodostaan helposti saavutettavaan ja helposti ymmärrettävään muotoon eli esittämistapaan (
esittämistapamääräys
). Pykälää ei olisi tarkoitettu etukäteiseen todistelun hankkimiseen tai kartoittamiseen, vaan sitä voitaisiin soveltaa ainoastaan tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Esittämistapamääräystä ei voitaisi antaa viran puolesta, vaan sen antaminen edellyttäisi aina asianosaisen asianmukaisesti perusteltua pyyntöä. Sille, johon esittämistapavaatimus on kohdistettu, olisi ennen määräyksen antamista varattava tilaisuus tulla
Pykälä olisi uusi, ja se täydentäisi oikeudenkäymiskaaren todisteen esittämistä ja luovuttamista sekä katselmuksen toimittamista koskevaa sääntelyä. Pykälän tarkoituksena olisi mahdollistaa tuomioistuimen määräyksestä teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisen esine- tai asiakirjatodisteen taikka katselmuskohteen saattaminen alkuperäisestä muodostaan helposti saavutettavaan ja helposti ymmärrettävään muotoon eli esittämistapaan (esittämistapamääräys). Pykälää ei olisi tarkoitettu etukäteiseen todistelun hankkimiseen tai kartoittamiseen, vaan sitä voitaisiin soveltaa ainoastaan tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Esittämistapamääräystä ei voitaisi antaa viran puolesta, vaan sen antaminen edellyttäisi aina asianosaisen asianmukaisesti perusteltua pyyntöä. Sille, johon esittämistapavaatimus on kohdistettu, olisi ennen määräyksen antamista varattava tilaisuus tulla
kuulluksi. Säännöstä sovellettaessa olisi otettava soveltuvin osin huomioon, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään. Esittämistapamääräystä ei voitaisi kuitenkaan tehostaa uhkasakolla eikä panna ulosottomiehen toimesta täytäntöön, eikä sen laiminlyöntiin liittyisi erityistä sanktiota. Määräyksen noudattamatta jättämisellä ilman pätevää syytä voisi kuitenkin olla merkitystä todisteena laiminlyöjää vastaan, sillä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 § antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden arvioida, mikä merkitys asianosaisen käyttäytymisellä on jutussa todisteena. Lisäksi esittämistapamääräyksen laiminlyönti voisi ehdotetun 4 b §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisedellytysten täyttyessä tulla arvioitavaksi kyseisessä kohdassa tarkoitettuna määräyksen noudattamatta jättämisenä, jolloin kyseisessä momentissa tarkoitettu olettama voisi tulla sovellettavaksi.
Pykälän
1 momentin
mukaan tuomioistuin voisi tietyin edellytyksin määrätä, että esine- tai asiakirjatodiste taikka katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla.
Kuten edellä on todettu, se, mikä sisältö ilmaisulle ”helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla” annetaan, vaihtelee tapauskohtaisesti. Tuomioistuin voi jo nykyisin – oikeudenkäymiskaaren mukaista todisteen esittämistä koskevassa asiassa – määrätä, että todiste on toimitettava sähköisessä tai kirjallisessa muodossa tietyllä tavalla järjestettynä (ks. esim.
HE 46/2014 vp
, s. 124 ja KKO 2013:91). Nyt tarkoitettu vaatimus siitä, että todiste on esitettävä helposti saavutettavalla tavalla, voidaan arvioida useimmissa tapauksissa olevan toteutettavissa jo voimassa olevan sääntelyn puitteissa. Helposti saavutettavalla tavalla voidaan siten tarkoittaa esimerkiksi sitä, että digitaaliset todisteet toimitetaan muodossa, joka on teknisesti avattavissa ja tarkasteltavissa yleisesti käytettävissä olevilla ohjelmilla ja työkaluilla ilman erityisiä esteitä sekä siten, ettei esittämistapa tarpeettomasti estä sisällön havaitsemista, ymmärtämistä tai käyttämistä
HE 46/2014 vp, s. 124 ja KKO 2013:91). Nyt tarkoitettu vaatimus siitä, että todiste on esitettävä helposti saavutettavalla tavalla, voidaan arvioida useimmissa tapauksissa olevan toteutettavissa jo voimassa olevan sääntelyn puitteissa. Helposti saavutettavalla tavalla voidaan siten tarkoittaa esimerkiksi sitä, että digitaaliset todisteet toimitetaan muodossa, joka on teknisesti avattavissa ja tarkasteltavissa yleisesti käytettävissä olevilla ohjelmilla ja työkaluilla ilman erityisiä esteitä sekä siten, ettei esittämistapa tarpeettomasti estä sisällön havaitsemista, ymmärtämistä tai käyttämistä
apuvälineillä. Saavutettavuusvaatimukseen voi lisäksi sisältyä esimerkiksi fyysisiä esteettömyysvaatimuksia, kuten asiakirjojen tarjoaminen sellaisessa muodossa, että ne ovat luettavissa myös näkövammaisille henkilöille. Tämä voi edellyttää esimerkiksi koneellisesti luettavaa tekstiä, asianmukaista asiakirjarakennetta ja sitä, ettei aineisto ole pelkästään kuvamuodossa ilman tekstivastinetta. Lähtökohtana voidaan pitää, että todisteen tai katselmuskohteen esittäminen helposti saavutettavalla tavalla ei yleensä muodostu kohtuuttomaksi sille, johon pyyntö kohdistuu, koska tällaisen esittämistapavaatimuksen toteuttaminen ei tavanomaisissa tilanteissa aiheuta merkittäviä kustannuksia tai vaivaa.
Vaatimus esittää todiste helposti ymmärrettävällä tavalla menee puolestaan pidemmälle kuin voimassa olevan sääntelyn tulkinta mahdollistaa, sillä joissakin tapauksissa sen täyttäminen voi edellyttää esimerkiksi erillisen asiakirjan, koonnin, selosteen, visualisoinnin tai muun esityksen laatimista (
ex novo
) kokoamalla tai luokittelemalla olemassa olevaa todistusaineistoa (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 42 kappale). Kyse ei kuitenkaan olisi alkuperäisestä aineistosta riippumattoman uuden selvityksen tuottamisesta, vaan jo olemassa olevan aineiston esittämistavan muokkaamisesta siten, että se on helposti ymmärrettävissä. Näin laadittu erillinen asiakirja tai muu esitys voi kuitenkin olla oikeudenkäynnissä oma todisteensa, vaikka sen tarkoituksena on selventää alkuperäistä todistusaineistoa.
Vaatimus esittää todiste helposti ymmärrettävällä tavalla menee puolestaan pidemmälle kuin voimassa olevan sääntelyn tulkinta mahdollistaa, sillä joissakin tapauksissa sen täyttäminen voi edellyttää esimerkiksi erillisen asiakirjan, koonnin, selosteen, visualisoinnin tai muun esityksen laatimista (ex novo) kokoamalla tai luokittelemalla olemassa olevaa todistusaineistoa (ks. tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 42 kappale). Kyse ei kuitenkaan olisi alkuperäisestä aineistosta riippumattoman uuden selvityksen tuottamisesta, vaan jo olemassa olevan aineiston esittämistavan muokkaamisesta siten, että se on helposti ymmärrettävissä. Näin laadittu erillinen asiakirja tai muu esitys voi kuitenkin olla oikeudenkäynnissä oma todisteensa, vaikka sen tarkoituksena on selventää alkuperäistä todistusaineistoa.
Helposti ymmärrettävää esittämistapaa koskeva vaatimus liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa tuote tai sen toiminta perustuu teknisesti tai tieteellisesti monimutkaiseen teknologiaan, kuten ohjelmistoihin, digitaalisiin järjestelmiin tai tekoälyratkaisuihin. Helposti ymmärrettävälle esittämistavalle voi muodostua eri tapauksissa hyvinkin erilainen sisältö esimerkiksi sen mukaan, kuinka teknisesti tai tieteellisesti monimutkaisesta todisteesta tai katselmuskohteesta on kyse. Helposti ymmärrettävällä tavalla tarkoitetaan ennen kaikkea tapaa esittää tietoa tai todisteita siten, että ne ovat ymmärrettävissä ilman erityistä teknistä tai tieteellistä asiantuntemusta.
Pykälän
2 momentin
mukaan ennen esittämistapamääräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa häntä voitaisiin kuulustella noudattaen, mitä asianosaisen tai todistajan kuulustelemisesta säädetään oikeudenkäymiskaaressa sekä ottaa vastaan myös muita todisteita.
Pykälän
3 momentin
mukaan esittämistapamääräystä annettaessa olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet olisi suoritettava. Määräyksen tehosteeksi ei kuitenkaan saataisi asettaa uhkasakkoa eikä määrätä, että ulosottomies panisi tuomioistuimen määräyksen täytäntöön. Lisäksi momentin mukaan todisteen tuomisesta tuomioistuimeen ja katselmuksen toimittamisesta olisi muutoin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään.
Pykälän
4 momentissa
säädettäisiin selvyyden vuoksi esittämistapamääräystä koskevasta muutoksenhausta. Momentin mukaan esittämistapamääräystä koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 68 §:ssä säädetään.
13 c §.
Pykälä olisi uusi, ja siinä säädettäisiin hovioikeuden ja korkeimman oikeuden velvollisuudesta julkaista tuotevastuuta koskevat lopulliset tuomiot. Julkaisuvelvollisuus koskisi ainoastaan sellaisia tuomioita, joilla asia lopullisesti ratkaistaan ja jotka koskevat tämän lain soveltamisalaan kuuluvia oikeudenkäyntejä. Ehdotettu sääntely merkitsisi, että tämän lain soveltamisalaan kuuluvien ratkaisujen julkaiseminen ei olisi näissä tuomioistuimissa harkinnanvaraista.
Pykälän
1 momentin
mukaan julkaisuvelvollisuus koskisi tämän lain soveltamisalaan kuuluvia lopullisia tuomioita. Lopullisella tuomiolla tarkoitettaisiin ratkaisua, johon ei voi tai ei enää voi hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin (ks. myös tuotevastuudirektiivin johdanto-osan 60 kappale). Ratkaisun nimikkeellä – eli kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi tai joksikin muuksi – ei sen sijaan olisi merkitystä.
Pykälän
2 momentista
seuraisi, että tämän pykälän mukaisesti julkaistava tuomio olisi tarvittavilta osin pseudonymisoitava tai anonymisoitava ennen julkaisemista. Vaatimus pseudonymisoinnista ja anonymisoinnista koskisi siten vain tämän pykälän nojalla julkaistavaa tuomion versiota eikä esimerkiksi asianosaisille annettavia tuomion versioita. Julkaisumenettelyssä olisi otettava huomioon myös tietosuojan vaatimukset sekä salassapitoa koskevat säännökset ja määräykset. Muista säännöksistä, määräyksistä tai ohjeista johtuvat mahdolliset pidemmälle menevät julkaisuvaatimukset säilyisivät ennallaan.
Pykälällä pantaisiin täytäntöön tuotevastuudirektiivin 19 artiklan 1 kohta.
7.2
Kuluttajansuojalaki
7.2Kuluttajansuojalaki
12 luku
Erinäisiä säännöksiä
1 a §.
Vahingonkorvausta koskeva kanneaika eräissä tapauksissa
. Pykälään ehdotetaan päivityksiä, ja se jaettaisiin kahteen momenttiin. Pykälä on alun perin sisällytetty kuluttajansuojalakiin, jotta lain mukaista myyjän ja toimeksisaajan rajoitettua tuotevahinkovastuuta koskevat kanneajat olisivat yhdenmukaiset tuotevastuulain 9 §:n mukaisten kanneaikojen kanssa (ks.
HE 360/1992 vp
, s. 128). Tämän vuoksi pykälän sanamuotoa on tarkoituksenmukaista päivittää vastaamaan ehdotetun tuotevastuulain 9 §:n terminologiaa. Pykälä koskisi edelleen vain esinevahinkoja.
1 a §.Vahingonkorvausta koskeva kanneaika eräissä tapauksissa. Pykälään ehdotetaan päivityksiä, ja se jaettaisiin kahteen momenttiin. Pykälä on alun perin sisällytetty kuluttajansuojalakiin, jotta lain mukaista myyjän ja toimeksisaajan rajoitettua tuotevahinkovastuuta koskevat kanneajat olisivat yhdenmukaiset tuotevastuulain 9 §:n mukaisten kanneaikojen kanssa (ks.
HE 360/1992 vp, s. 128). Tämän vuoksi pykälän sanamuotoa on tarkoituksenmukaista päivittää vastaamaan ehdotetun tuotevastuulain 9 §:n terminologiaa. Pykälä koskisi edelleen vain esinevahinkoja.
Ehdotetun
1 momentin
mukaan kuluttajansuojalakiin perustuva kanne, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista tai palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista, olisi nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta. Kyse olisi voimassa olevaan pykälään nähden vähäisestä terminologisesta tarkennuksesta, jotta teksti vastaisi täsmällisemmin ehdotetun tuotevastuulain 9 §:n 1 momentin sanamuotoa. Voimassa olevassa pykälässä käytetty sanapari ”korvausta vaativa” korvattaisiin siis sanaparilla ”vahinkoa kärsinyt”.
Ehdotetun
2 momentin
mukaan kanne olisi kuitenkin pantava vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun korvausvelvollinen saattoi tavaran tai materiaalin markkinoille tai kun tavara tai materiaali otettiin käyttöön taikka kun korvausvelvollinen asetti merkittävästi muutetun tavaran tai materiaalin saataville markkinoilla taikka merkittävästi muutettu tavara tai materiaali otettiin käyttöön merkittävän muutoksen jälkeen. Muutokset voimassa olevaan pykälään vastaisivat muutoksia, jotka ehdotetaan tehtäväksi tuotevastuulain 9 §:n 2 momenttiin kymmenen vuoden määräajan alkamisajankohdan osalta. Momentissa käytettyjen uusien käsitteiden – ”markkinoille saattaminen”, ”käyttöönotto”, ”asettaminen saataville markkinoilla” ja ”merkittävä muutos” – merkitys ja sisältö vastaisivat ehdotetun tuotevastuulain 1 a §:ssä niille ehdotettua merkitystä ja sisältöä. Tämän vuoksi 2 momentissa viitattaisiin mainittujen käsitteiden osalta
tuotevastuulain 1 a §:n 6 ja 8–10 kohtaan.
8
Lakia alemman asteinen sääntely
8Lakia alemman asteinen sääntely
Ehdotettaviin säännöksiin ei sisälly asetuksenantovaltuuksia.
Voimassa olevan tuotevastuulain 5 §:n 3 momentti ja 8 §:n 2 momentti ehdotetaan kokonaan muutettaviksi siten, että niihin sisältyvät asetuksenantovaltuudet kumoutuisivat. Lain 5 §:n 3 momentissa olevan asetuksenantovaltuuden nojalla on annettu asetus tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan
(1139/1995)
. Asetuksenantovaltuuden kumoaminen kumoaisi myös sen nojalla annetun asetuksen.
9
Voimaantulo
(1139/1995). Asetuksenantovaltuuden kumoaminen kumoaisi myös sen nojalla annetun asetuksen.
9Voimaantulo
Lakien ehdotetaan tulevan voimaan 9 päivänä joulukuuta 2026. Ehdotettu ajankohta vastaa tuotevastuudirektiivin kansallisen täytäntöönpanon määräpäivää sekä ajankohtaa, josta alkaen direktiivin säännöksiä sovelletaan markkinoille saatettuihin tai käyttöön otettuihin tuotteisiin.
Koska tuotevastuulain 5 §:n 3 momentissa oleva asetuksenantovaltuus ehdotetaan kumottavaksi muuttamalla koko momentin sisältö täysin, pykälästä puuttuu nimenomainen momentin kumoamissäännös. Selvyyden vuoksi kumottava asetus ehdotetaankin erikseen kumottavaksi muutoslain voimaantulosäännöksen yhteydessä.
10
Toimeenpano ja seuranta
10Toimeenpano ja seuranta
Lakiehdotusten toimeenpano ei edellytä erityisiä toimia.
Oikeusministeriö seuraa tuotevastuuta koskevan lainsäädännön toimivuutta ja vaikutuksia yleisellä tasolla. Seurannassa kiinnitetään erityistä huomiota kehittelyriskipuolustusta koskevan kansallisen ratkaisun vaikutuksiin. Tarpeen vaatiessa oikeusministeriö tarkastelee, onko kehittelyriskipuolustusta koskevaa ratkaisua aihetta arvioida uudelleen.
11
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11.1
Omaisuuden suoja
11Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
11.1Omaisuuden suoja
Omaisuudella tarkoitetaan perustuslakivaliokunnan käytännössä varallisuusarvoisia etuja, kuten vahinkoa kärsineen tuomiolla tai sopimuksella vahvistettua oikeutta vahingonkorvaukseen (PeVL 3/1983 vp). Ehdotettava uusi tuotevastuusääntely parantaa kuluttajien ja muiden vahinkoa kärsineiden luonnollisten henkilöiden asemaa muun muassa laajentamalla korvattavien vahinkojen piiriä, madaltamalla korvauksen hakemisen kynnystä, pidentämällä suoja-aikaa piilevien vahinkojen osalta sekä helpottamalla todistustaakkaa. Ehdotetun sääntelyn voidaan siis monilta osin katsoa vahvistavan vahinkoa kärsineiden luonnollisten henkilöiden perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuuden suojaa.
11.2
Elinkeinovapaus
11.2Elinkeinovapaus
Esitys muun muassa lisää yritysten vastuuriskejä, asettaa yrityksille entistä laajemman ja aktiivisemman velvollisuuden valvoa omien tuotteidensa turvallisuutta tuotteen koko elinkaaren ajan, laajentaa vastuun piiriä digitaalisiin tuotteisiin sekä rajoittaa, kuten nykyinenkin tuotevastuulaki, mahdollisuutta sopimusteitse rajoittaa tai poistaa tuotevastuuta, mikä kaventaa elinkeinovapauden käytännön sisältöä. Esitys sisältää siten myös säännöksiä, jotka vaikuttavat elinkeinonharjoittajien toimintaedellytyksiin, minkä vuoksi esitys on merkityksellinen perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta.
Rajoitusten perustuslainmukaisuus ratkaistaan perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten perusteella. Perusoikeutta rajoittavan tai siihen puuttuvan sääntelyn tulee olla perusteiltaan hyväksyttävää ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatimaa, oikeasuhtaista sekä välttämätöntä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Lisäksi sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista siten, että rajoituksen olennainen sisältö ilmenee riittävällä tarkkuudella lain säännöksistä. Sääntelyn kuluttajan asemaa suojaavalle luonteelle on annettu merkitystä valiokunnan käytännössä (PeVL 63/2002 vp, PeVL 33/1998 vp). Ehdotetuilla elinkeinonharjoittajan sopimusvapautta rajoittavilla säännöksillä on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä tarkoitus eli kuluttajansuojan ja vahinkoa kärsineiden aseman edistäminen, ja säännökset täyttävät myös muut perusoikeutta rajoittavalta sääntelyltä vaadittavat edellytykset.
11.3
Terveyden suoja
11.3Terveyden suoja
Esitys on merkityksellinen perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden sekä 19 §:n 3 momentissa säädetyn väestön terveyden edistämisvelvollisuuden kannalta.
Ehdotettu sääntely parantaa monilta osin vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia saada korvausta turvallisuudeltaan puutteellisten tuotteiden aiheuttamista henkilövahingoista. Korvausvastuun laajentumisen voidaan lisäksi arvioida vahvistavan talouden toimijoiden kannustimia huolehtia tuotteiden turvallisuudesta, mikä voi osaltaan ehkäistä henkilövahinkoja. Sääntely tukee näin osaltaan henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa ja väestön terveyden edistämistä.
11.4
Oikeusturva
11.4Oikeusturva
Esitys on merkityksellinen perustuslain 21 §:ssä turvatun oikeusturvan kannalta. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti turvataan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa turvataan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen.
Korvausvaatimuksen kohteena olevan tahon oikeusturva otetaan huomioon siten, että olettamat voidaan kumota vastanäytöllä. Ennen esittämistapamääräyksen antamista sen kohteelle on taas varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Määräyksen antaminen edellyttää lisäksi sen oikeasuhtaisuuden arviointia ja liikesalaisuuksien huomioimista. Sääntely vahvistaa siten vahinkoa kärsineen mahdollisuuksia saada oikeussuojaa ja ottaa samalla huomioon oikeudenkäynnin molempien osapuolten oikeusturvan.
11.5
Kansallinen liikkumavara
11.5Kansallinen liikkumavara
Hallituksen esityksessä on kyse uuden tuotevastuudirektiivin täytäntöönpanotoimista. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, että siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää kansallista sääntelyä tai mahdollistaa sen, tätä kansallista liikkumavaraa käytettäessä otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista seuraavat vaatimukset (esim. PeVL 9/2019 vp, s. 2 ja PeVL 1/2018 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta on painottanut, että hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn yhteydessä syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 1/2018 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 42, PeVL 2/2017 vp, s. 2 ja PeVL 44/2016 vp, s. 4).
Lakiehdotukset
1
Laki tuotevastuulain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan
tuotevastuulain
(694/1990)
4 ja 13 §, sellaisena kuin niistä on 13 § laissa 99/1993,
muutetaan
1 § ja sen edellä oleva väliotsikko, 2 §:n 2 ja 3 kohta, 3 ja 5–7 §, 8 §:n 2 momentti ja 9 §, sellaisina kuin niistä ovat 1, 7 ja 9 § osaksi laissa 99/1993, 2 §:n 2 ja 3 kohta, 3 ja 6 § sekä 8 §:n 2 momentti laissa 99/1993 sekä 5 § laeissa 99/1993 ja 879/1993, sekä
lisätään
lakiin uusi 1 a §, 2 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 99/1993, uusi 4 ja 5 kohta sekä lakiin uusi 4 b, 4 c, 13 b ja 13 c § seuraavasti:
1)
tuotteella
irtainta esinettä, mukaan lukien esine, joka on integroitu tai liitetty toiseen irtaimeen esineeseen tai kiinteistöön, sekä sähköä, 2 kohdassa tarkoitettua digitaalista valmistustiedostoa, raaka-ainetta ja ohjelmistoa, mutta ei kuitenkaan toisen maalla olevaa rakennusta;
2)
digitaalisella valmistustiedostolla
irtaimen esineen digitaalista versiota tai digitaalista mallia, joka sisältää aineellisen esineen tuottamiseksi tarvittavat toiminnalliset tiedot mahdollistaen koneiden tai työkalujen automaattisen ohjauksen;
3)
komponentilla
mitä tahansa aineellista tai aineetonta esinettä, raaka-ainetta tai tuotteeseen liittyvää palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen;
4)
tuotteeseen liittyvällä palvelulla
digitaalista palvelua, joka on integroitu tai liitetty tuotteeseen siten, että tuote ei pystyisi ilman sitä suorittamaan yhtä tai useampaa toiminnoistaan;
5)
valmistajalla
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka:
6)
merkittävällä muutoksella
tuotteen sellaista muuttamista sen markkinoille saattamisen tai käyttöönoton jälkeen:
7)
valmistajan määräysvallalla
sitä, että:
8)
asettamisella saataville markkinoilla
tuotteen toimittamista kaupallisen toiminnan yhteydessä Euroopan unionin markkinoille jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;
9)
markkinoille saattamisella
tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Euroopan unionin markkinoilla;
10)
käyttöönotolla
tuotteen ensimmäistä käyttöä Euroopan unionissa kaupallisen toiminnan yhteydessä joko maksua vastaan tai maksutta olosuhteissa, joissa kyseistä tuotetta ei ole saatettu markkinoille ennen sen ensimmäistä käyttöä;
11)
valtuutetulla edustajalla
Euroopan unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa kyseisen valmistajan puolesta tietyt tehtävät;
12)
maahantuojalla
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuodun tuotteen Euroopan unionin markkinoille;
13)
jakelupalvelujen tarjoajalla
luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa kaupallisen toiminnan yhteydessä vähintään kahta seuraavista palveluista: tuotteen varastointi, pakkaaminen, varustaminen osoitteella ja lähettäminen, ilman että omistaa kyseisen tuotteen, lukuun ottamatta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja postipalveluja, rajatylittävistä pakettipalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/644 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja pakettipalveluja sekä muita postipalveluja tai tavaraliikennepalveluja;
14)
jakelijalla
toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka asettaa tuotteen saataville markkinoilla ja joka on muu kuin kyseisen tuotteen valmistaja tai maahantuoja;
15)
talouden toimijalla
tuotteen tai komponentin valmistajaa, tuotteeseen liittyvän palvelun tarjoajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelupalvelujen tarjoajaa ja jakelijaa.
4) ydinvastuulaissa
(484/1972)
tarkoitettua vahinkoa; eikä
13 b §
Jos oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä säädetyt edellytykset esineen tai asiakirjan todisteeksi tuomisesta tuomioistuimeen tai katselmuksen toimittamisesta täyttyvät taikka jos todisteen luovuttamiseen tai katselmuksen toimittamiseen on suostuttu vapaaehtoisesti, tuomioistuin voi vireillä olevassa oikeudenkäynnissä asianosaisen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä määrätä, että esine- tai asiakirjatodiste tai katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla (
esittämistapamääräys
), jos tällaisessa muodossa esitettävällä esineellä, asiakirjalla tai katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näyttönä ja jos tuomioistuin pitää määräystä oikeasuhtaisena ottaen huomioon määräyksen kohteelle siitä aiheutuvat kustannukset ja vaiva.
Jos oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä säädetyt edellytykset esineen tai asiakirjan todisteeksi tuomisesta tuomioistuimeen tai katselmuksen toimittamisesta täyttyvät taikka jos todisteen luovuttamiseen tai katselmuksen toimittamiseen on suostuttu vapaaehtoisesti, tuomioistuin voi vireillä olevassa oikeudenkäynnissä asianosaisen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä määrätä, että esine- tai asiakirjatodiste tai katselmuskohde on esitettävä helposti saavutettavalla ja helposti ymmärrettävällä tavalla (esittämistapamääräys), jos tällaisessa muodossa esitettävällä esineellä, asiakirjalla tai katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näyttönä ja jos tuomioistuin pitää määräystä oikeasuhtaisena ottaen huomioon määräyksen kohteelle siitä aiheutuvat kustannukset ja vaiva.
Ennen esittämistapamääräyksen antamista asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa häntä voidaan kuulustella noudattaen, mitä asianosaisen tai todistajan kuulustelemisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetään sekä ottaa vastaan myös muita todisteita.
Tällä lailla kumotaan tuotevastuulain 5 §:n soveltamisesta Liechtensteinin ruhtinaskuntaan annettu asetus
(1139/1995)
.
(1139/1995).
Ennen tämän lain voimaantuloa markkinoille saatettuihin tai käyttöön otettuihin tuotteisiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
2
Laki kuluttajansuojalain 12 luvun 1 a §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
kuluttajansuojalain
(38/1978)
12 luvun 1 a §, sellaisena kuin se on laissa 16/1994, seuraavasti:
12 luku
Erinäisiä säännöksiä
1 a §
Vahingonkorvausta koskeva kanneaika eräissä tapauksissa
12 lukuErinäisiä säännöksiä
1 a §Vahingonkorvausta koskeva kanneaika eräissä tapauksissa
Tähän lakiin perustuva kanne, joka koskee tavaran virheestä muulle omaisuudelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista taikka palveluksen suorittamisessa käytetyn materiaalin virheestä muulle omaisuudelle kuin palveluksen kohde-esineelle aiheutuneen esinevahingon korvaamista, on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahinkoa kärsinyt sai tiedon vahingon ilmenemisestä ja korvausvelvollisesta.
Helsingissä
24.9.2026
Pääministeri
Petteri Orpo
Oikeusministeri
Leena Meri
PääministeriPetteri OrpoOikeusministeriLeena Meri