{"check":null,"uid":"d0792608ca9406c0","title":"HE 199/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta","title_generated":false,"country":"Финляндия","organ":"Finlex (законы и правительственные законопроекты)","kind":"law","kind_name":"Законодательство","lang":"fi","date":"2026-09-24","summary":"Закон Финляндии изменяет законодательство о здравоохранении и обработку данных пациентов с целью ускорения доступа к основным медицинским услугам и уменьшения времени оценки потребности в лечении через использование автоматизированных технологий. Предлагается разрешить цифровые методы оценки потребностей в лечении, соответствующие профессиональным критериям здравоохранения. Пациенты имеют право на участие в процессе принятия решений относительно использования их личных данных при оценке медицинских нужд. Закон вступает в силу весной 2027 года.","snippet":"","topics":["Искусственный интеллект","Персональные данные"],"status":"ok","error":"","text_len":470976,"versions":2,"url":"https://finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/199","first_seen":"2026-10-01","last_checked":"2026-11-16 03:56","relevance":"hit","score":209,"query":"","source_key":"finlex_fi","verdict":{"relevance":"hit","score":209,"topics":["Искусственный интеллект","Персональные данные"],"need_body":8,"authorities":[{"kind":"акт","name":"2016/679","topic":"Персональные данные"}],"evidence":[{"topic":"Персональные данные","term":"обработк данных","weak":false,"pos":228,"ctx":"annetun lain muuttamisesta закон финляндии изменяет законодательство о здравоохранении и обработку данных пациентов с целью ускорения доступа к основным медицинским услугам и уменьшения времени о","zone":"название","weight":3},{"topic":"Искусственный интеллект","term":"tekoäly","weak":false,"pos":2036,"ctx":"gian avulla kehittyvän lainsäädännön puitteissa. teknologian hyödyntäminen, mukaan lukien tekoäly, mahdollistaa palveluiden laaja-alaisemman saatavuuden ja paremmat kohdentamismahdollisuu","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Искусственный интеллект","term":"tekoäly","weak":false,"pos":6965,"ctx":"jausta ja mahdollisuuksia omahoitoon. hallitusohjelmassa tavoitteena on myös mahdollistaa tekoälyn käyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi työvuorosuunnittelussa, ennaltaehkäisy","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Искусственный интеллект","term":"tekoäly","weak":false,"pos":57008,"ctx":"mmattihenkilön arviota. euroopan unionin lääkinnällisiä laitteita koskeva lainsäädäntö ja tekoälyasetus sisältävät monilta osin säännöksiä automaation laadun ja turvallisuuden kannalta keskeisi","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Искусственный интеллект","term":"tekoäly","weak":false,"pos":57785,"ctx":"lisuus ja suorituskyky suhteessa tähän käyttötarkoitukseen. jos kyseessä on suuririskinen tekoälyjärjestelmä, huomioidaan myös tekoälyasetuksen vaatimukset. tämän jälkeen hyvinvointialueen tulee ehd","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Искусственный интеллект","term":"tekoäly","weak":false,"pos":57822,"ctx":"n käyttötarkoitukseen. jos kyseessä on suuririskinen tekoälyjärjestelmä, huomioidaan myös tekoälyasetuksen vaatimukset. tämän jälkeen hyvinvointialueen tulee ehdotuksen mukaan varmistua vielä siit","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Искусственный интеллект","term":"tekoäly","weak":false,"pos":57973,"ctx":"tulee ehdotuksen mukaan varmistua vielä siitä, että käyttöönoton jälkeen automaatiota ja tekoälyä valvotaan, jotta valvonta tulee todennetuksi myös ulkopuolelle ja virkavastuu voidaan tot","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":4821,"ctx":"roopan parlamentin ja neuvoston asetus (eu) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/ey kumoami","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":45567,"ctx":"e potilastietojen käsittelylle. eu:n perusoikeuskirjan 8 artiklassa turvataan perusoikeus henkilötietojen suojaan. artiklan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. tietojen käsitte","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":45629,"ctx":"lassa turvataan perusoikeus henkilötietojen suojaan. artiklan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarko","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":46010,"ctx":"ja saada ne oikaistuksi. riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista.  henkilötietojen käsittelyn keskeisin sääntely on yleisessä tietosuoja-asetuksessa. eu:n tietosuojadirekti","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":46498,"ctx":"stä ja profiloinnista). yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn ja asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta. tietosuoja-asetuksen 4 artiklan","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":46619,"ctx":"asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta. tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin t","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"2016/679","weak":false,"pos":5491,"ctx":", niitä koskee EU:n tietosuojalainsäädäntö. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen va","zone":"акт","weight":3}],"dropped":[{"topic":"Цифровые платформы и сервисы","term":"digitaaliset palvelut","weak":false,"pos":2284,"ctx":"a, jossa se soveltuu asiakkaan palvelutarpeeseen. käyttäjälähtöiset, vaatimusten mukaiset digitaaliset palvelut parantavat tuottavuutta ja tuloksellisuutta toimialoille, asiakkaille ja henkilöstölle. a","why":"одиночное упоминание (нужно 8)"},{"topic":"Цифровые платформы и сервисы","term":"digitaaliset palvelut","weak":false,"pos":36686,"ctx":"voi saada myös esimerkiksi soittamalla terveyskeskukseen tai menemällä terveyskeskukseen. digitaaliset palvelut ovatkin lisääntyneet, mutta niiden käyttö vaihtelee alueittain. terveyden ja hyvinvoinnin","why":"одиночное упоминание (нужно 8)"}]},"last_changed":"2026-11-04","meta":{"number":"HE 199/2026 vp","original_url":"https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/199","extraction":"official_finnish_document_view"},"source_url":"https://finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/199","text":"Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta\n\nHallinnonala\n\nSosiaali- ja terveysministeriö\n\nAntopäivä\n\n24.9.2026\n\nEsityksen teksti\n\nSuomi\n\nKäsittelyn tila\n\nVireillä\n\nKäsittelytiedot\n\nEduskunta.fi 199/2026\n\nESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ\n\nEsityksessä ehdotetaan muutettavaksi terveydenhuoltolakia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia. Terveydenhuoltolain muutoksella mahdollistettaisiin hyvinvointialueelle hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti ja automaatiota käyttäen. Esityksen tavoitteena on nopeuttaa perusterveydenhuollon palvelujen piiriin pääsyä ja vähentää hoidon tarpeen arvion tekemiseen käytettävää työaikaa. Näin ammattilaiset voisivat tehokkaammin käyttää työaikaansa potilaiden hoitamiseen.\n\nEsityksessä ehdotetaan lisäksi, että terveydenhuoltolakiin lisättäisiin säännös hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävän automaation vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta ja valvonnasta.\n\nEsityksessä ehdotetaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettuun lakiin lisättäväksi säännös oikeudesta käyttää potilastietoja ja lääkityslistan tietoja hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävässä automaatiossa.\n\nLait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 2027.\n\nPERUSTELUT\n\n1Asian tausta ja valmistelu\n\n1.1Tausta\n\nSosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio on edennyt nopeasti viime vuosina. Hyvinvointialueilla on käytössä erilaisia digitaalisia palveluja perinteisten vastaanottokäyntien ja puheluiden rinnalle. Hyvinvointialueiden tehtäviä koskevissa valtakunnallisissa tavoitteissa vuosille 2025–2029 kuvataan toimintaedellytyksiä koskevissa tavoitteissa, että tiedonhallinnan kehittyminen ja digitalisaatio tukevat palvelujen ja toiminnan kehittämistä ja auttavat saavuttamaan strategiset tavoitteet. Palvelutoimintaa tehostetaan uuden teknologian avulla kehittyvän lainsäädännön puitteissa. Teknologian hyödyntäminen, mukaan lukien tekoäly, mahdollistaa palveluiden laaja-alaisemman saatavuuden ja paremmat kohdentamismahdollisuudet. Digitaalisen palvelun tulee olla ensisijainen tilanteissa, jossa se soveltuu asiakkaan palvelutarpeeseen. Käyttäjälähtöiset, vaatimusten mukaiset digitaaliset palvelut parantavat tuottavuutta ja tuloksellisuutta toimialoille, asiakkaille ja henkilöstölle.\nAsiakkaille ja ammattilaisille tulee tarjota riittävä tuki ja ohjaus digitaalisten palvelujen käyttämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön visiossa ”Digitalisaatiosta sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalka”\n[1]\ntodetaan, että palvelujärjestelmän osalta toimintaympäristön muutos on merkinnyt uudenlaista tarvetta määrittää, miten palveluita jatkossa järjestetään, tuotetaan ja rahoitetaan mahdollisimman vaikuttavasti, tehokkaasti ja laadukkaasti. Lisäksi strategiassa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kohdistuu muutospaineita myös asiakaskäyttäytymisen muuttuessa. Tässä painottuu mm. kuluttajistuminen ja digitaalinen osallisuus, mikä näyttäytyy yksilötason aktiivisena toimijana, joka yhdessä palvelujärjestelmän kanssa edistää omaa tilannettaan. Ihmisillä korostuu halu käyttää palveluita ajasta ja paikasta riippumattomasti,\nmieluiten mobiileilla päätelaitteilla sekä tarvittaessa vaikuttaa niiden sisältöön. Visiossa yhtenä tavoitteena onkin, että digitaalinen asiointi on ensisijaista kaikilla hyvinvointialueilla niissä palveluissa, joihin se sopii tai niille asiakkaille, jotka siihen kykenevät. Lisäksi tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työkuormaa on vähennetty hyödyntämällä tietoa paremmin ja ottamalla käyttöön kehittyneitä teknologisia ratkaisuja.\n\nHyvinvointialueilla olisi mahdollisuus hyödyntää digitaalisia palveluja myös hoitoon pääsyssä, mutta tehokas digitaalisten palvelujen hyödyntäminen edellyttää lainsäädännön muutoksia. Terveydenhuoltolaissa\n(1326/2010)\nsäädetään ammattilaisen tekemästä hoidon tarpeen arvioinnista. On kuitenkin havaittu, että hoidon tarpeen arvioinnin voisi toteuttaa myös digitaalisesti ja automaatiota hyödyntäen, ja sitä varten on jo kehitetty teknologioita. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista mahdollistaa lainsäädännössä hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti ja automaatiota hyödyntäen. Hoidon tarpeen arviointi on keskeinen hyvinvointialueiden terveydenhuoltolaissa säädetty tehtävä. Terveydenhuollossa on erityisiä kysymyksiä, kuten potilasturvallisuus ja hoitoon pääsy, joita ei voida ratkoa yleislainsäädännössä ja siksi sääntelyä on katsottu perustelluksi ehdottaa terveydenhuoltolakiin.\n\nSiltä osin kuin automaattiset päätökset kohdistuvat luonnollisiin henkilöihin, niitä koskee EU:n tietosuojalainsäädäntö. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (tietosuoja-asetus)\ntuli voimaan 24.5.2016 ja sen soveltaminen alkoi 25.5.2018. Asetus kieltää pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvien merkittäviä oikeusvaikutuksia sisältävien päätösten antamisen. Yleisen tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran puitteissa on mahdollista kansallisesti säätää automatisoitujen yksittäispäätösten tekemisestä. Tällöin tulee kuitenkin huolehtia siitä, että sääntely on yhteensopiva yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa ja että siinä vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi.\n\nPääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman tavoitteena on vahva ja välittävä Suomi, jossa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään sekä elää turvassa ja jossa ihmisillä on oikeus ja vapaus tavoitella oman näköistään hyvää elämää. Vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmiset tuntevat osallisuutta, iäkkäistä ihmisistä ja heikommista pidetään huolta ja kansalaisille taataan heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Vahva ja välittävä Suomi pystyy turvaamaan kaikenikäisille palvelut, varhaiskasvatuksesta koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin ja hoivaan, tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta. Palvelut ja mahdollisuudet varmistetaan myös tuleville sukupolville. Perheissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa ihmiset kantavat vastuuta itsestään ja toisistaan.\n\nHallitusohjelmassa todetaan, että hallitus haluaa ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden saatavuutta uhkaavan sote-henkilöstön vajeen. Tämä vaatii sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimia. Vaikuttavimmat toimet linkittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän toimivuuden parantamiseen siten, että palvelut porrastetaan ja palveluihin liittyvään henkilöstö­tarpeeseen vastataan tarkoituksenmukaisella tavalla. Samalla vahvistetaan ennaltaehkäisyä, digitaalisia palveluita, palveluohjausta ja mahdollisuuksia omahoitoon. Hallitusohjelmassa tavoitteena on myös mahdollistaa tekoälyn käyttö sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi työvuorosuunnittelussa, ennaltaehkäisyssä, oma- ja itsehoidossa sekä palvelu- ja hoitotoiminnassa. Tämä tehdään perusoikeudet turvaten. Tavoitteena on myös selvittää todennäköisimmin automatisoitavissa olevat sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät sekä niihin liittyvät mahdollisuudet ja riskit.\n\nHallitusohjelmassa todetaan lisäksi, että tavoitteena on edistää ammattihenkilöstön mahdollisuuksia kohdentaa työaikaa asiakastyöhön, vähennetään ammattihenkilöstöltä vaadittavan kirjallisen työn, kuten säädösperäisten lausuntojen ja erilaisten todistusten, määrää sekä kehitetään työnjakoa erityisesti suoraan asiakkaiden kanssa työskentelevien työntekijäryhmien sekä hallinnollisten ja tukipalvelujen välillä ja huomioidaan myös digitalisaation ja teknologian mahdollisuudet henkilöstön työkuorman helpottamiseksi. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus varmistaa yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden molemmilla kansalliskielillä kaikilla tasoilla. Kielelliset tarpeet huomioidaan toimivien palvelupolkujen kehittämisessä ja esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen kehitystyössä kiinnitetään huomiota ruotsinkielisen väestön palveluiden saavutettavuuteen.\n\n1.2Valmistelu\n\nKeväällä 2025 toteutettiin hyvinvointialueille suunnattu kysely, joka koski hoidon tarpeen arviointia ja digitaalisia palveluja. Kyselyllä pyrittiin tavoittamaan vastaajia sekä hoidon tarpeen arvioinnin tehtävistä (substanssi) että digitaalisten palvelujen tehtävistä. Vastausaika kyselyyn päättyi 2.5.2025. Kyselyyn vastasi yhteensä 46 ammattilaista eri hyvinvointialueilta; Lapin hyvinvointialue, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Pirkanmaan hyvinvointialue, Helsinki, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue, Varsinais-Suomen hyvinvointialue, Kanta-Hämeen hyvinvointialue, Kainuun hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan Hyvinvointialue, Päijät-Hämeen hyvinvointialue, Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Vastaajista 44 ilmoitti, että heidän alueellaan hyödynnetään digitaalisia palveluja potilaan yhteydenottokanavana.\n\nKyselyn perusteella digipalveluiden hyödyntäminen potilaan yhteydenottokanavana koettiin myönteiseksi ja suurin osa vastauksista katsoi kokemukset pääosin myönteiseksi. Myönteiseksi koettiin erityisesti nopeampi yhteys ammattilaiseen ja korkea asiakastyytyväisyys. Digipalveluilla arvioitiin voitavan edistää palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Asiakastyytyväisyyden osalta nousi esiin eri käyttäjäryhmät; esimerkiksi 2000-luvulla syntyneiden arvioitiin suosivan digipalveluja yhteydenottokanavana. Myös ammattilaisten raportoitiin olevan tyytyväisiä digipalveluihin. Etäpalvelujen arvioitiin osassa vastauksissa olevan myös välttämättömiä esimerkiksi silloin, kun alueella on pitkiä välimatkoja, saaristoalueita tai muuta etäisyyksiin liittyvää haastetta.\n\nDigipalvelujen hyödyntämisessä on kuitenkin kyselyvastausten perusteella koettu myös haasteita. Osa haasteista liittyi resursseihin; digipalveluissa ei ole tarpeeksi kieliversioita saatavilla asiakkaille ja ammattilaisilla ei ole aikaa reaaliaikaisen chatin ylläpitämiseen. Haasteelliseksi katsottiin myös perusterveydenhuollon ja digipalvelujen kehityksen välisen kommunikoinnin puute ja tiedottamisen vähäisyys. Digipalveluiden päällekkäisyys katsottiin toisinaan myös aiheuttavan kuormitusta ammattilaisten työhön ja toisinaan syntyi tilanteita, joissa sama työ täytyy tehdä tuplana. Tämä ei aina johtunut suoraan digipalvelusta itsestään, vaan ennemmin välillisesti; asiakas saattaa jättää yhteydenoton usean kanavan kautta, jolloin saman asiakkaan asia joudutaan hoitamaan useamman kanavan kautta, mikä vie resursseja. Kyselyn perusteella rinnakkaiset yhteydenottokanavat voivat aiheuttaa päällekkäisyyttä ja potilas voi kokea erilaiset rinnakkaiset kanavat sekavaksi. Vastauksissa\nkorostui myös integraatio-ongelmat potilastietojärjestelmien kanssa. Lainsäädäntö koettiin myös osin rajoittavaksi. Lisäksi digipalveluiden yhteydessä oli havaittu, että osa terveydenhuollon ammattihenkilöistä vastustaa niiden hyödyntämistä.\n\nKyselyssä kysyttiin myös lainsäädäntöön liittyvistä haasteista. Lainsäädäntöön liittyen kyselyssä kysyttiin erikseen ”Tulisiko potilaalla olla mahdollisuus siihen, että terveydenhuoltolain 51 §:n tarkoittama hoidon tarpeen arvioinnin voisi toteuttaa pelkän digitaalisen palvelun avulla tai digitaalisen kanavan kautta ilman suoraa yhteyttä ammattihenkilöön?”, johon 33 vastaajaa vastasi kyllä. Ei vastauksia oli 12. Esiselvitysvaiheessa huomioitiin se, että kysymyksen muotoilu mahdollisti sen, että ”kyllä” -vastauksella saatetaan silti kannattaa vaihtoehtoa, jossa ammattihenkilö esimerkiksi tarkastaa yhteydenoton ennen ratkaisua hoidon tarpeen arviosta. Lisäksi lainsäädäntöön liittyviä haasteita liittyi rajoitettuihin ammattihenkilöihin oikeuksiin ja esimerkiksi lääkemääräysoikeuksiin.\n\nKyselyn perusteella digitaaliset yhteydenottokanavat koettiin tärkeäksi osaksi hoidon tarpeen arvioinnin prosessia. Niiden tehokkaaseen käyttämiseen liittyy kuitenkin tällä hetkellä haasteita. Osa haasteista johtuu yhteydenottokanavien rinnakkaisuudesta ja siten yhteydenottojen käsittelyn mahdollisesta päällekkäisyydestä. Toisaalta kyse on myös nykyisen lainsäädännön rajoitteista, sillä hoidon tarpeen arviointiin liittyvä ratkaisu on laissa sidottu ammattihenkilön (ihmisen) tekemään ratkaisuun.\n\nHallituksen esitysluonnos on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. KPMG Oy laati sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvityksen digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin valtakunnallisesta toteutusmallista. Selvityksen toteuttamiseksi KPMG on keskustellut muun muassa hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin edustajien, THL:n asiantuntijoiden, DigiFinland Oy:n sekä sopimustoimittajien kanssa. Esityksestä järjestettiin julkinen lausuntokierros 05.05.-15.06.2026. Lausuntoa pyydettiin usealta taholta, minkä lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa Lausuntopalvelu.fi –palvelussa.\n\nHallituksen esitys lähettiin lainsäädännön arviointineuvostolle. Lainsäädännön arviointineuvoston 28.07.2026 antama lausunto on luettavissa osoitteessa:\nhttps://valtioneuvosto.fi/arviointineuvosto/lausunnot\n\nArviointineuvoston lausunto on otettu huomioon hallituksen esitystä viimeisteltäessä (ks. luku 6 Lausuntopalaute).\n\nEsitys on ollut käsittelyssä hyvinvointitalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa (20.3.2026).\n\nHallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa\nhttps://stm.fi/hanke?tunnus=STM011:00/2026\n\n2Nykytila ja sen arviointi\n\n2.1Perusterveydenhuoltoa koskeva keskeinen sääntely\n\nHyvinvointialueiden vastuulla olevan terveydenhuollon järjestämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021,\nsote-järjestämislaki). Lisäksi vastuusta järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto Uudellamaalla säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa (615/2021,\nUusimaa-laki). Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueesta säädettyä sovelletaan Uudenmaan maakunnan hyvinvointialueisiin ja Helsingin kaupunkiin siltä osin kuin ne järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Sote-järjestämislain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä varmistaa yhdenvertaiset, yhteen toimivat ja kustannusvaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon\npalvelut koko maassa. Järjestämislaissa tarkoitettua sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestettäessä ja tuotettaessa on lisäksi noudatettava, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädännössä säädetään. Lisäksi asiakkaan asemasta ja oikeuksista on voimassa, mitä niistä muualla lainsäädännössä säädetään. Erityisesti tulee ottaa huomioon potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992,\npotilaslaki) mukaiset säännökset esimerkiksi potilaan itsemääräämisoikeudesta.\n\nSote-järjestämislain 4 §:n mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Palvelut on toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen lähellä asiakkaita. Palveluja voidaan koota hyvinvointialueen alueella suurempiin kokonaisuuksiin silloin, kun palvelujen saatavuus ja laadun turvaaminen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja tai kun palvelujen tarkoituksenmukainen, kustannusvaikuttava ja tehokas toteuttaminen edellyttävät sitä.\n\nSote-järjestämislain 8 §:n mukaan hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialueella on oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä muut tarvittavat toimintaedellytykset. Lisäksi hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto.\n\nSote-järjestämislain 9 §:n mukaan osa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman hyvinvointialueen järjestettäväksi, jos se on välttämätöntä palvelujen tai muiden toimenpiteiden saatavuuden, laadun tai asiakkaiden oikeuksien varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi. Suurempiin kokonaisuuksiin koottavista tehtävistä ja niihin liittyvästä työnjaosta säädetään erikseen. Pykälän mukaan hyvinvointialue, jolle tehtävän järjestäminen on osoitettu, vastaa tehtävään kuuluvan palvelun tai muun toimenpiteen yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä päättää näiden tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, palvelun tai muun toimenpiteen tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä tässä tehtävässä. Muilla hyvinvointialueilla ei ole päätösvaltaa pykälän 1 momentissa tarkoitetuista palveluista tai muista toimenpiteistä,\neivätkä ne saa järjestää, tuottaa tai hankkia niitä muualta. Kukin hyvinvointialue vastaa kuitenkin tehtäviensä rahoituksesta.\n\nSote-järjestämislain 10 §:n mukaan hyvinvointialueen velvollisuudesta huolehtia asiakkaan oikeuksista ja etuuksista tiedottamisesta, palvelujen käyttöön liittyvästä neuvonnasta, yksilöllisestä palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskohtaisten suunnitelmien laatimisesta sekä näihin liittyvästä ohjauksesta säädetään erikseen.\n\nTerveydenhuoltolaki on terveydenhuoltoa koskeva yleislaki, jota sovelletaan terveydenhuollon toteuttamiseen ja sisältöön. Terveydenhuoltolaissa säädetään hyvinvointialueen, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän järjestämisvastuuseen kuuluvan terveydenhuollon toteuttamisesta ja sisällöstä. Terveydenhuoltoon sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Perusterveydenhuollolla viitataan yleensä niihin palveluihin, joita järjestetään terveyskeskuksissa. Perusterveydenhuoltoon kuuluu myös avosairaanhoidon yleislääketieteen tasoinen vastaanottotoiminta. Erikoissairaanhoidon palvelut taas ovat yleensä sairaalassa tai muun erikoissairaanhoidon yksikössä järjestettyjä palveluita.\n\nPerusterveydenhuollosta ja sen järjestämistä säädetään useissa eri laeissa. Esitys koskee hoidon tarpeen arviointia, jonka perussäännökset ovat terveydenhuoltolaissa.\n\nHyvinvointialue voi tuottaa asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä niiden käyttöön liittyvää muuta tukea hankkimalla niitä yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos niiden hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta on tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:ssä ja tämän lain 8 §:ssä tarkoitetusta järjestämisvastuustaan sekä sen järjestämisvastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisesta toteutumisesta myös palveluja hankkiessaan. Hankittavien palvelujen on oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyy huolehtimaan järjestämisvastuunsa toteuttamisesta myös hankittavien palvelujen osalta. Hyvinvointialue voi kuitenkin 8 §:n 2 momentin estämättä hankkia kokonaisuudessaan lääketieteelliset tai hammaslääketieteelliset tukipalvelut sekä niihin liittyvän\nerityisosaamisen, jos se on tarpeen tukipalvelujen laadun, osaamisen ja kustannustehokkuuden turvaamiseksi. Hyvinvointialue ei kuitenkaan saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei lailla erikseen toisin säädetä. Mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankkimisesta säädetään sote-järjestämislain 2 luvussa, sovelletaan myös palvelujen käyttöön liittyvään muuhun tukeen. Yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavien palvelujen hankintamenettelystä säädetään julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa (1397/2016,\nhankintalaki). Esitystä valmisteltaessa eduskunnassa käsiteltiin hankintalain muutosta (HE 2/2026 vp), joka on hyväksytty. Jatkossa hankintayksikön tulee omistaa vähintään 10 prosenttia osakeyhtiömuotoisesta sidosyksiköstä voidakseen tehdä siltä sidosyksikköhankintoja.\n\nHyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Edellä säädetyn estämättä hyvinvointialue voi hankkiessaan perusterveydenhuollon palveluja antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi, osana asiakkaille annettavaa hoitoa, asiakkaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisujen tekemisen, hoitosuunnitelman laatimisen sekä lähetteen laatimisen erikoissairaanhoitoon. Sama koskee perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavissa olevia ja niihin kiinteästi liittyviä erikoissairaanhoidon palveluja, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita ja joissa asiakkaan hoitovastuu säilyy perusterveydenhuollossa. Yksityinen palveluntuottaja vastaa palvelujensa lainmukaisesta ja sopimuksen mukaisesta tuottamisesta. Palvelunjärjestäjän omavalvonnasta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (741/2023,\nsote-valvontalaki)\n23\n§:ssä. Palvelunjärjestäjän omavalvontaan kuuluu valvoa oman palvelutuotannon lisäksi eri palveluntuottajien kanssa tekemiensä sopimusten noudattamista sekä ohjata ja valvoa yksityisiä palveluntuottajia ja näiden alihankkijoita jatkuvasti palveluja tuotettaessa. Yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta säädetään sote-valvontalain 27 §:ssä. Hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa hyvinvointialueelle palveluja tuottavaa yksityistä palveluntuottajaa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain\n(611/2021)\n10 §:ssä. Pykälän mukaan hyvinvointialueen tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla muulla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Hyvinvointialueen tulee ottaa hallintosääntöönsä ja yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset. Hoidon tarpeen arviointia koskevia\nsäännöksiä ollaan muuttamassa ja tätä koskevat muutokset ovat lausuntokierroksella (hanke STM029:00/2025). Hankkeessa tullaan arvioimaan hyvinvointialueen riittävään omaan palvelutuotantoon liittyvän sääntelyä ja keventämään sitä tarvittaessa.\n\nHyvinvointialueen tulee ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Hyvinvointialueella on oikeus saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Hyvinvointialueen viranomaisella on lisäksi palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten oikeus tarkastaa yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita sekä päästä tässä yhteydessä yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan hallinnassa oleviin tiloihin. Tarkastusoikeutta ei ole kuitenkaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, ellei tarkastaminen ole välttämätöntä asiakkaan aseman ja oikeuksien sekä asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi. Tarkastukseen sovelletaan muutoin, mitä hallintolain\n(434/2003)\n39\n§:ssä säädetään.\n\n2.1.1Hoidon tarpeen arviointi perusterveydenhuollossa\nHoitoon pääsystä säädetään terveydenhuoltolaissa. Kiireettömään ja kiireelliseen hoitoon pääsystä säädetään erikseen. Kiireellinen hoito on määritelty terveydenhuoltolain 50 §:ssä. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan myös hoitoa, joka johtuu päihteiden käytöstä johtuvasta välittömästä vieroitushoidon tarvetta. Kiireetöntä hoitoa ei ole määritelty lainsäädännössä. Sillä tarkoitetaan muuta kuin kiireellistä hoitoa. Lisäksi erikoissairaanhoitoon pääsystä säädetään erikseen terveydenhuoltolain 52 §:ssä. Terveydenhuoltolain 7 §:ssä säädetään yhtenäisistä hoidon tarpeen perusteista. Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa valtakunnallisten yhtenäisten lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten hoidon perusteiden toteutumista.\nLain 8 §:ssä säädetään, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin.\n\nTerveydenhuoltolain 51 §:ssä säädetään yhteyden saamisesta perusterveydenhuollon yksikköön ja arviosta hoidon tarpeesta. Terveydenhuoltolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 90/2010 vp) todetaan, että säännös vastaa pääosin kansanterveyslain 15 b §:n säännöstä, joka tuli voimaan 1.3.2005. Pykälän mukaan hyvinvointialueen on järjestettävä toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana saman päivän aikana yhteyden terveyskeskukseen tai muuhun perusterveydenhuollon toimintayksikköön ja saada yksilöllisen arvion tutkimustensa tai hoitonsa tarpeesta ja kiireellisyydestä sekä siitä, minkä terveydenhuollon ammattihenkilön tekemiä tutkimuksia tai antamaa hoitoa potilas tarvitsee. Pykälän mukaan arvion tekee laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö ja suun terveydenhuollossa arvion voi tehdä myös nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö.\n\nHoidon tarpeen arviointi perusterveydenhuollossa on keskeinen toiminto, jossa arvioidaan hoidon tarve ja kiireellisyys sekä ohjataan asiakas tarkoituksenmukaiseen jatkotoimeen. Arvioinnissa ratkaistaan, tarvitaanko terveydenhuollon palvelua, kuinka kiireellisesti asia edellyttää hoitoa ja mihin palveluun tai asiointikanavaan asiakas tulisi ohjata. Hoidon tarpeen arviointi ei ole varsinaista hoitoa, mutta sillä on ratkaiseva merkitys hoitoon pääsyyn, palvelujen kohdentumiseen ja resurssien käyttöön.\n\nHallituksen esityksessä laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain sekä eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 77/2004 vp, s. 37) on katsottu, että hoidon tarpeen arviointi on eri asia kuin varsinainen taudinmääritys, eikä täten hoidon tarpeen arvioinnissa ole kysymys lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvasta taudinmäärityksestä. Terveydentilan arviointi onkin terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävä. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994,\nammattihenkilölaki) 22 §:n mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Vastaavasti laillistettu hammaslääkäri päättää potilaan hammaslääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Ammattihenkilölain 23 a §:n mukaan laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö voi koulutuksensa, kokemuksensa ja tehtäväkuvansa mukaisesti aloittaa hoidon potilaan\noireiden ja käytettävissä olevien tietojen sekä tekemänsä hoidon tarpeen arvioinnin perusteella. Hoidon toteutuminen on riippuvainen terveydenhuollon sen hetkisistä voimavaroista. Julkisessa terveydenhuollossa oikeuden toteumista määrittävät kuitenkin järjestämisvelvollisuutta koskevat säännökset. Hoidon tarpeen arvioinnin tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttyihin kriteereihin. (HE 185/1991 vp, s. 14). Hallituksen esityksessä laeiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain sekä eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 77/2004 vp) todettiin, että hoidon tarpeen arvioinnissa käytettäisiin yhtenäisiä hoitoindikaatioita. Hoidon tarpeen arvioinnin tulisi perustua lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin, tietoon, kokemukseen ja todettuun näyttöön. Hoidon tarpeen arvioinnissa selvitettäisiin henkilön terveydellinen tila ja toimintakyky ja sen kehittyminen terveystarkastuksen, erilaisten kyselyjen, testien ja tutkimusten avulla. Käytännössä\nnykytilassa hoidon tarpeen arvioinnissa selvitetään potilaan hoidon tarve: yhteydenoton syy, ongelma, sairauden oireet ja niiden vaikeusaste. Näiden perusteella arvioidaan potilaan tarvitseman palvelun kiireellisyys, luonne sekä se, missä enimmäisajassa potilaan asia tulee hoitaa.\n\nTerveydenhuoltolain 51 a §:ssä säädetään pääsystä perusterveydenhuoltoon kuuluvaan hoitoon eli hoitotakuusta. Pykälän mukaan hoidon tarpeen arviossa lääketieteellisesti tarpeelliseksi todetun perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon, kuntoutuksen ja terveyttä ja hyvinvointia edistävän palvelun sekä todistuksen tai lausunnon laatimista koskevan palvelun ensimmäinen hoito- tai kuntoutustapahtuma on järjestettävä potilaan terveydentila, työ-, opiskelu- ja toimintakyky, palveluiden tarve ja hänen sairautensa tai vammansa ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin arviointia seuraavien kolmen kuukauden aikana. Kuitenkin, jos lapsen tai 51 §:ssä tarkoitetun yhteydenoton ajankohtana alle 23-vuotiaan nuoren hoitoon hakeutumisen syynä on sairastuminen, vamma, pitkäaikaissairauden vaikeutuminen, uusien oireiden esilletulo tai toimintakyvyn aleneminen ja hoito kuuluu yleislääketieteen alaan, 1 momentissa tarkoitettu ensimmäinen hoitotapahtuma\non järjestettävä potilaan terveydentila ja hänen sairautensa tai vammansa ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin 51 §:n mukaista arviointia seuraavien 14 vuorokauden aikana.\n\nTerveydenhuoltolain 51 b §:ssä säädetään pääsystä perusterveydenhuoltoon kuuluvaan suun terveydenhuoltoon. Poiketen siitä, mitä 51 a §:ssä säädetään, 51 §:ssä tarkoitetussa arviossa, joka koskee perusterveydenhuoltoon kuuluvaa suun terveydenhuoltoa, hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu tutkimus tai tarpeelliseksi todetun hoidon ensimmäinen tutkimus- tai hoitotapahtuma on järjestettävä potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun 51 §:ssä tarkoitettu arvio on tehty. Tutkimus taikka ensimmäinen tutkimus- tai hoitotapahtuma on kuitenkin järjestettävä lapsille ja 51 §:ssä tarkoitetun yhteydenoton ajankohtana alle 23-vuotiaille nuorille potilaan terveydentila ja sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 51 §:ssä tarkoitettu arvio on tehty.\n\nHoitotakuun laskeminen alkaa siis hoidon tarpeen arvion tekemisestä, jonka ammattilainen tekee yhteydenoton jälkeen tai yhteydenoton yhteydessä. Käytännössä sääntely estää digitaalisten palvelun hyödyntämisen hoidon tarpeen arvioinnissa silloin, kun digitaalinen palvelu voisi antaa potilaalle suoraan ajan vastaanotolle. Tällaisessa tilanteessa olisi epäselvää, mistä hoitotakuu aletaan laskea.\n\nPerusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviointia tekevät käytännössä sairaanhoitajat, suun terveydenhuollossa hammashoitajat. Hoitajan tekemässä hoidon tarpeen arviossa käytetään yleisesti hyväksyttyjä kriteereitä, jotka perustuvat tutkittuun lääketieteelliseen ja hammaslääketieteelliseen näyttöön. Hoidon tarpeen arviointia koskeva ohjeistus perustuu myös kirjallisiin ohjeisiin, joista vastaa terveydenhuollon yksikön vastaava lääkäri. Lisäksi toiminta tulisi järjestää siten, että arviota tekevällä hoitajalla on aina mahdollisuus konsultoida riittävät taidot omaavaa lääkäriä tai hammaslääkäriä. Hoitoon ohjauksen laatua tulisi myös seurata ja huolehtia, että virheellisesti ohjatuista potilaista kertynyt tieto käytetään ohjeistuksen parantamiseen. Onnistunut hoidon tarpeen arvio on edellytys oikean hoitopaikan valinnalle. Moni potilas kaipaakin vain neuvoja tai varmistusta itse arvioimalleen hoitotavalle, eikä tarvetta käynnille\nterveydenhuollon yksikköön ole. Nykytilassa hoidon tarpeen arviointia ohjaavat terveydenhuollon ammattilaisen koulutus ja kokemus. Lainsäädännön esitöiden mukaan hoidon tarpeen arvioinnin tulee perustua lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin sekä näyttöön. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa julkaissut yhtenäiset kiireettömän ja kiireellisen hoidon perusteet. Näitä perusteita ollaan parhaillaan päivittämässä. Hoidon tarpeen arviointia ohjaavat lisäksi valtakunnalliset hoidon perusteet ja suositukset, kuten Käypä hoito -suositukset, joita ylläpitää Duodecim\n[2]. Hoidon\ntarpeen arviointia tukevat lisäksi ammattilaisten käyttämät tietokannat, kuten Terveysportti, joka kokoaa yhteen hoitosuosituksia ja lääketieteellisiä tietokantoja. Esimerkiksi Terveysporttiin on juuri päivitetty tietokantaa hammaslääkärin käsikirjalla\n[3].\n\nTerveydenhuoltolain 57 §:ssä säädetään toimintayksikön terveyden- ja sairaanhoidon vastuusta. Terveydenhuollon toimintayksikössä on oltava vastaava lääkäri. Vastaavan lääkärin on johdettava ja valvottava toimintayksikön terveyden- ja sairaanhoitoa. Potilaan sairaanhoidon aloittamisesta ja lopettamisesta sekä potilaan siirtämisestä toiseen toimintayksikköön päättää vastaava lääkäri tai hänen antamiensa ohjeiden mukaan muu laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö. Vastaavaa lääkäriä koskevaa sääntelyä ollaan muuttamassa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä hanke, jossa toteutetaan monituottajuuteen liittyviä hallitusohjelmakirjauksia\n[4]. Hallituksen esitysluonnos oli lausuntokierroksella 3.7.2026 saakka. Esitysluonnoksessa esimerkiksi ehdotetaan, että vastaava lääkäri on hyvinvointialuekohtainen. Hallituksen esityksen arvioitu esittelyviikko on 39/2026.\n\nHyvinvointialueet tarjoavat erilaisia tapoja ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. THL:n vuonna 2019 tehdyn terveyskeskusten avosairaanhoidon järjestelyt -kyselyn\n[5]\nmukaan kiireettömissä ajanvaraustilanteissa noin 80 prosenttia hoidon tarpeen arvioinneista tehdään puhelimitse. Terveysasemilla on myös walk in -vastaanottoja, joissa potilaat tulevat ilman ajanvarausta hoitajan vastaanotolle ja he ohjautuvat sieltä tilanteen mukaan lääkärin tutkittavaksi. Vuoden 2019 terveyskeskuskyselyn mukaan noin kolmasosa terveyskeskuksista tarjosi mahdollisuuden sähköiseen oirearviopalveluun.\nHieman yli puolet Suomen väestöstä asui alueella, jossa järjestäjä tarjosi mahdollisuuden sähköisen oirearviopalvelun käyttöön ja sen kautta yhteydenottoon terveysasemalle. Lähes 40 prosenttia järjestäjistä tarjosi asiakkailleen mahdollisuuden sähköiseen ajanvaraukseen hoitajalle. Näiden järjestäjien alueella asui lähes 60 prosenttia väestöstä. Sähköinen ajanvarausmahdollisuus oli selvästi harvinaisempaa lääkärin vastaanotolle, sillä vain seitsemän prosenttia järjestäjistä oli mahdollistanut sähköisen ajanvarauksen lääkärille. Lääkärien ja hoitajien työnjako terveysasemilla oli tavallisesti organisoitu niin, että lääkärivastaanotolle saattoi varata ajan vasta hoitajan tekemän hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen.\n\nPotilas voi siis nykytilassa esimerkiksi tehdä digitaalisen oirearvion ja lähettää sen terveydenhuollon ammattilaiselle. Tällaisia oirearvion mahdollistavia digitaalisia palveluja on olemassa jo nyt. Esimerkiksi JST Healthcare Smart Symptom Check on MDRsertifioitu (luokka IIa) älykäs hoidon tarpeen arvioinnin ratkaisu, joka tukee sekä kansalaisen itsearviointia että ammattilaisen tekemää hoidon tarpeen arviointia. Ratkaisu on käytössä useilla hyvinvointialueilla ja yksityisillä toimijoilla Suomessa. Duodecim – Oirearviot (osana EBMeDSkokonaisuutta) on kansalaisille suunnatut oirearviot, jotka tukevat hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia ja kytkeytyvät Duodecimin ammattilaisille suunnattuun päätöksentukeen ja hoitopolkuihin. Infermedica – Virtual Triage / Symptom Checker on AIpohjainen oirearvio ja lääkinnällinen laite (MDR luokka IIb), jota hyödynnetään terveydenhuollon organisaatioissa ja digitaalisissa hoitopoluissa. DigiFinland Oy:n Omaolo-palvelussa\n(MDR luokka IIb) potilas voi täyttää oirearvion, ja Omaolon kautta voi myös jollakin alueilla varata ajan ammattilaiselle. Omaolon oirearvio ei kuitenkaan ole terveydenhuoltolaissa tarkoitettu hoidon tarpeen arvio. Yhteyden terveydenhuoltoon voi saada myös esimerkiksi soittamalla terveyskeskukseen tai menemällä terveyskeskukseen. Digitaaliset palvelut ovatkin lisääntyneet, mutta niiden käyttö vaihtelee alueittain. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt digitaalisten palvelujen kypsyystasoa hyvinvointialueilla. Vuonna 2022 kypsyystason arvioinnin tiedonkeruulla pyrittiin kartoittamaan hyvinvointialueiden valmiutta ja kyvykkyyttä tuottaa, kehittää ja ylläpitää digitaalisia palveluita. Toistamalla tiedonkeruu vuonna 2025 pyrittiin saamaan selville alueiden toiminnassa tapahtuneet muutokset ja kehityksen suunta. Tiedonkeruu toteutettiin työpajoissa yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Tulokset osoittivat selvää kansallista kehitystä vuosien 2022–2025 välillä.\n\nHallituksen esityksessä koskien hoitotakuuta (HE 134/2024 vp) on todettu, että perusterveydenhuollon palvelujen saatavuudessa on Suomessa ollut pitkään haasteita. Väestö kokee odotusajat hoitoon liian pitkinä, mikä on havaittavissa asiakastyytyväisyyskyselyissä ja luottamuksen vähenemisessä julkista terveydenhuoltoa kohtaan. Lisäksi tutkimusten ja hoidon viivästyminen saattaa johtaa oikea-aikaista hoitoa ja kuntoutusta laajempaan palvelutarpeeseen ja toisaalta pitkät odotusajat voivat myös lisätä epätarkoituksenmukaista päivystyksen käyttöä ja jononhallintaan liittyviä kustannuksia. Perusterveydenhuollon avosairaanhoidon ja suun terveydenhuollon saatavuutta onkin pyritty parantamaan eri hallituskausilla useilla eri keinoilla.\n\nUusia toimintatapoja ja digitaalisia palveluita on kehitetty muun muassa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman ja kestävän kasvun ohjelman ja EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen (RRP) valtionavustushankkeiden avulla. Esimerkiksi YTHS:ssä on valtionavustusten tukemana kehitetty digimielenterveysklinikan palveluita vastaamaan korkeakouluopiskelijoiden lisääntyneeseen ja korkealla pysyneeseen mielenterveyspalvelujen kysyntään. Useat hyvinvointialueet ovat ottaneet käyttöön digitaalisia oirekyselyjä, jotka tuottavat tietoa ammattihenkilön työn tueksi. Näiden digitaalisten työkalujen käyttäminen ei kuitenkaan ole niiden täyteen potentiaaliin saakka mahdollista, sillä työkalu ei mahdollista esimerkiksi suoraa ajanvarausta ammattilaiselle.\n\nPitkien odotusaikojen ja perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon heikon saatavuuden syiden tunnistetaan vaihtelevan alueittain, eikä yhdellä toimenpiteellä tai mallilla voida päästä hyvään ratkaisuun koko Suomessa. Väestön palvelutarve ja käyttäytyminen, alueen palvelurakenne ja alueen erityispiirteet tuleekin ottaa huomioon, jotta optimaalisimmat toimintamallit kullekin alueelle löytyvät. Hyvinvointialueet pystyvät itse parhaiten arvioimaan alueelleen sopivimmat ja vaikuttavimmat hoidon saatavuutta parantavat toimintamallit. Käytännössä kaikilla alueilla näistä on otettu käyttöön tai ollaan jalkauttamassa useita uusia toimintamalleja ja palveluita. Tiukan normisääntelyn sijaan hyvinvointialueet ovat toivoneet mahdollisuutta järjestää itsehallintonsa puitteissa toimintansa koko palvelujärjestelmän kannalta tarkoituksenmukaisimmalla sekä alueelliset erityispiirteet huomioivalla tavalla.\n\nPerusterveydenhuollon hoitoon pääsystä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisee tietokanta- ja laaturaportteja sekä vuodesta 2025 alkaen kerran vuodessa tilastoraportteja ja indikaattoritietoja keskeisimmistä tiedoista. Perusterveydenhuollon hoitoonpääsyä tarkastellaan hoidon tarpeen arvioinnista käyntiin terveydenhuoltolain mukaisesti. Avohilmo-rekisteriin toimitetuista perusterveydenhuollon asiointitiedoista muodostetaan hoitoonpääsyn tietokantaraportteja. Suun terveydenhuollosta on tehty erilliset tietokantaraportit. Tiivisteet ja kuutiot päivittyvät kuukausittain.\n\nNykyisessä toimintamallissa hoidon tarpeen arviointi perustuu pääosin terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään arvioon. Toimintamalliin liittyy kuitenkin haasteita erityisesti tilanteissa, joissa yhteydenottojen määrä on suuri ja henkilöstöresurssit niukat. Tämä voi johtaa viiveisiin hoidon tarpeen arvioinnissa sekä siihen, että ammattihenkilöiden työaikaa kohdistuu paljon sellaisiin rutiininomaisiin yhteydenottoihin, jotka voitaisiin käsitellä osittain automatisoidusti. Lisäksi arviointikäytännöissä voi esiintyä alueellista vaihtelua, mikä voi vaikuttaa palvelujen yhdenvertaiseen saatavuuteen.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio mahdollistaisi potilaalle ajasta riippumattoman hoidon tarpeen arvion. Kuten esityksessä on aiemmin kuvattu, ovat hyvinvointialueet toivoneet lisää digitaalisia mahdollisuuksia myös perusterveydenhuollon toteuttamiseen. Hyvinvointialueet voivat päättää, miten ne hyödyntävät tämän esityksen mahdollistamaa automaatiota. Ne päättävät myös, mihin ja millaiseen palveluun ne ohjaavat asiakkaan digitaalisen arvion perusteella; tämä perustuu hyvinvointialueen laissa säädettyyn järjestämisvastuuseen. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että digitaalinen hoidon tarpeen arvio ei sovellu hätätilanteisiin, jolloin potilaan olisikin joko soitettava päivystysapu-numeroon tai hätäkeskukseen. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio mahdollistaisi jatkossa myös kansallisen tietopohjan digitaalisen hoidon tarpeen arvion lukumääristä ja hoitoon hakeutumisen syistä. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio voisi edistää hoidon tarpeen arvioinnin kansallista\nyhtenäisyyttä ja tuoda läpinäkyvyyttä toiminnalle ja tätä kautta turvaisi potilaiden oikeusturvaa ja valvontaa voisi olla helpompi toteuttaa.\n\n2.1.2Potilaan asema ja oikeudet\nPotilaslaki sisältää säännökset potilaan hoitoon ja kohteluun liittyvistä keskeisistä periaatteista. Laki korostaa potilaan aktiivista osallistumista, potilaan itsemääräämisoikeutta sekä hänen oikeuttaan hoitoon ja tiedonsaantiin. Potilaslain lähtökohtana on asiakaskeskeisyys, sillä terveyden- ja sairaanhoito on potilaslaissa määritelty yksilön terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviksi toimenpiteiksi. Potilaslain 3 §:ssä todetaan, että potilaalla on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Potilaslain 6 §:n mukaan hoitoa on annettava yhteisymmärryksessä\npotilaan kanssa. Laissa säädetään myös esimerkiksi alaikäisen potilaan asemasta.\n\nPotilaslain 4 §:n mukaan potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Jos ilmoitettu ajankohta muuttuu, on uusi ajankohta ja muutoksen syy ilmoitettava potilaalle välittömästi. Hoitoon pääsystä ja hoidon järjestämisestä säädetään erikseen. Tätä koskevat säädökset ovat terveydenhuoltolaissa.\n\nPotilaslain 3 § ilmaisee niin kutsutun tarveperiaatteen, joka on terveydenhuollossa yksilöllisenkin päätöksenteon lähtökohta.\n[6]\nNykyisessä lainsäädäntökokonaisuudessa tarveperiaate ohjaa ja määrittää potilaan oikeutta terveydenhuollon palveluihin. Tarveperiaatteen mukaisesti hoitoon pääsyä ja esimerkiksi hoitotoimenpiteiden valintaa ohjaa potilaan tarve, joka tulee potilaslain esitöiden mukaisesti määrittää ensi sijassa lääketieteellisin kriteerein. Tarveperiaatteen ilmaiseman lähtökohdan mukaan terveydenhuollon palvelut ovatkin lähtökohtaisesti tarveperustaisia. Tarve taas on viime kädessä määritettävä yksilöllisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain 19 §:n perusoikeussäännöksen viittaus ”jokaiseen” ilmentää vaatimusta yksilöllisestä arvioinnista. Myös potilaslain 3 §:n 3 momentti nimenomaan\nkorostaa yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista (HE 185/1991 vp, s. 14).\n\nPotilaslaissa säädetään muistutuksesta. Terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutuksen tekeminen ei rajoita potilaan oikeutta kannella hoidostaan tai hoitoon liittyvästä kohtelustaan terveydenhuollon valvontaviranomaisille. Hallintokantelusta säädetään hallintolain\n(434/2003)\n8 a luvussa. Viranomaisen, siihen palvelussuhteessa olevan tai muun julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi jokainen tehdä hallintokantelun toimintaa valvovalle viranomaiselle. Terveydenhuoltoa koskevissa asioissa kantelu tehdään Lupa- ja valvontavirastolle.\n\nPotilastietojen salassapidosta ja käsittelystä sekä potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023,\nasiakastietolaki).\n\n2.2Henkilötietojen suoja\n\n2.2.1Yleinen tietosuoja-asetus\nEU:n tietosuojasääntely luo EU-oikeuden tasoisen pohjan kansalliselle potilastietojen käsittelylle. EU:n perusoikeuskirjan 8 artiklassa turvataan perusoikeus henkilötietojen suojaan. Artiklan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan. Tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuksi. Riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista.\n\nHenkilötietojen käsittelyn keskeisin sääntely on yleisessä tietosuoja-asetuksessa. EU:n tietosuojadirektiivin 29 artiklan mukainen tietosuojaryhmä\n[7]\non antanut 3.10.2017 (viimeksi tarkistettu ja hyväksytty 6.2.2018) suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi (WP 251rev.01,\nsuuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista). Yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn ja asetus on suoraan sovellettavaa oikeutta. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti. Kyse voi olla tietojen\nkeräämisestä, tallentamisesta, järjestämisestä, jäsentämisestä, säilyttämisestä, muokkaamisesta tai muuttamisesta, hakemisesta, kyselystä, käyttämisestä, tietojen luovuttamisesta siirtämällä, levittämällä tai asettamalla ne muutoin saataville, tietojen yhteensovittamisesta tai yhdistämisestä, rajoittamisesta, poistamisesta tai tuhoamisesta. Yleinen tietosuoja-asetus edellyttää henkilötietojen käsittelyn olevan laillista ja asianmukaista.\n\nTerveydenhuollon potilastiedot ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan tarkoittamiin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Potilastiedot ovat myös valtiosääntöoikeudellisesti niin kutsuttuja arkaluonteisia tietoja (ks. esim. PeVL 15/2018 vp). Niiden käsittelyyn liittyy näin ollen paljon sellaisia erityisedellytyksiä, joita ei liity kaikkiin henkilötietoryhmiin. Potilastietoihin kohdistuukin runsaasti sekä EU-tason että kansallisen tason sääntelyä, joka tulee huomioida potilastietojen kaikessa käsittelyssä.\n\nYleinen tietosuoja-asetus edellyttää henkilötietojen käsittelyn olevan laillista ja asianmukaista. Lainmukainen käsittely edellyttää, että jokin asetuksen 6 artiklan asettamista edellytyksistä täyttyy. Esimerkiksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan käsittely on lainmukaista silloin, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi.\n\nAsetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan erityisten henkilötietoryhmien käsittely on kiellettyä. Artiklan mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä ovat tiedot, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettiset tai biometriset tiedot henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten, terveyttä koskevat tiedot sekä luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevat tiedot. Terveyttä koskevia tietoja ovat yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan kaikki tiedot, jotka koskevat rekisteröidyn terveydentilaa ja paljastavat tietoja rekisteröidyn terveyden tilasta. Terveydenhuollon potilastiedot ovat EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Asetuksen 9 artiklan 1 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos jokin 2 kohdan alakohdista soveltuu. Esimerkiksi 2 kohdan h alakohdan mukaan silloin, kun käsittely on tarpeen ennalta ehkäisevää tai työterveydenhuoltoa\nkoskevia tarkoituksia varten, työntekijän työkyvyn arvioimiseksi, lääketieteellisiä diagnooseja varten, terveys- tai sosiaalihuollollisen hoidon tai käsittelyn suorittamiseksi taikka terveys- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallintoa varten unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti ja noudattaen 3 kohdassa esitettyjä edellytyksiä ja suojatoimia. Lisäksi erikseen 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa erityisten henkilötietoryhmien käsittely ei ole kielletty, jos käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Automaattista päätöksentekoa koskevan 22 artiklan mukaan erityisiä\nhenkilötietoryhmiä koskevassa automaattisessa päätöksenteossa sovellettavaksi tulee joko 9 artiklan 2 kohdan a tai g alakohta. Rekisterinpitäjän on varmistettava, että se voi täyttää nämä vaatimukset (suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista s, 24).\n\nEU:n yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon myötä eduskunnan perustuslakivaliokunta on katsonut lausuntokäytännössään, että henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla ja on lähtökohtaisesti riittävää, että sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että kansallisella erityislainsäädännöllä säätäminen tulee rajata vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran puitteissa. Lisäksi on huomioitava EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen riskiperustainen lähestymistapa. Erityislainsäädännön voidaan riskiperustaisen lähestymistavan näkökulmasta katsoa olevan perustellumpaa niissä tapauksissa, joissa riski luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille on korkea. Tämän on katsottu olevan merkityksellistä erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn kohdalla.\n\nKansallinen tietosuojalaki\n(1050/2018)\ntäydentää ja täsmentää EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Tietosuojalakia sovelletaan rinnakkain yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Tietosuojalain sääntelystä voidaan poiketa erityislainsäädännöllä, jos poikkeaminen on mahdollista tietosuoja-asetuksen kansallisen liikkumavaran puitteissa (HE 9/2018 vp).\n\nPerustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Säädettäessä henkilötietojen suojasta tarkemmin lailla, tulee perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisesti kiinnittää huomiota yksityiselämän suojan piiriin ja turvata oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuden näkökulmasta. Tärkeinä sääntelykohteina on pidetty muun muassa henkilötietojen rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä ja niiden sallittuja käyttötarkoituksia.\n\nYleisen tietosuoja-asetuksen sen johdanto-osan 4 mukaan henkilötietojen käsittely olisi suunniteltava niin, että se palvelee ihmistä. Oikeus henkilötietojen suojaan ei ole absoluuttinen; sitä on tarkasteltava suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa ja sen on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oltava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin. On lisäksi huomionarvoista, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei oteta kantaa potilaan oikeuksiin tai potilasturvallisuuteen. Lääkinnällisiä laitteita koskevat asetukset (lääkinnällisten laitteiden asetuksessa (EU) 2017/745 (MD-asetus) ja In vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen laitteiden asetuksessa (EU) 2017/746 (IVD-asetus) korostavat potilasturvallisuutta, mutta EU-oikeus ei tällä hetkellä suoranaisesti ota kantaa potilaan oikeuksiin suhteessa henkilötietojen suojaan. Näin ollen kahden perusoikeuden eli henkilötietojen suojan ja perustuslain 19 §:n 3 momentin mukainen oikeus riittäviin palveluihin on sovitettava\nyhteen kansallisesti. Suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista, s. 5 todetaan, että terveydenhuolto on yksi niistä aloista, joilla profilointia suoritetaan säännöllisesti päätöksenteon tueksi. Edelleen profilointi ja automatisoidut yksittäispäätökset voivat olla hyödyllisiä henkilöille ja organisaatioille, sillä ne tuottavat muun muassa seuraavia hyötyjä: tehokkuuden lisääntyminen ja resurssien säästäminen. Edelleen tunnistetaan, että terveydenhuoltoalat voivat hyötyä näistä prosesseista.\n\nMuutoksena aikaisempaan direktiiviin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta) 15 artiklaan, yleiseen tietosuoja-asetukseen lisättiin ilmaus ”vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi”, kun aiemmin ilmaisu oli ”vaikuttaa merkittävästi”. Suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista on todettu, että vaikka rekisteröidyn lailliset oikeudet tai velvollisuudet eivät muutu, häneen saattaa silti kohdistua riittävän merkittävä vaikutus, joka edellyttää tämän (artikla 22) säännöksen mukaista suojelua. Jotta tietojen käsittelyn vaikutus henkilöön olisi merkittävä, vaikutusten on oltava riittävän suuria tai huomattavia ollakseen huomionarvoisia. Lisäksi lapset edellyttävät tehokkaampaa suojelua.\n\nYhtenä esimerkkinä tällaisesta merkittävästä vaikuttavuudesta todetaan olevan päätökset, jotka vaikuttavat henkilön mahdollisuuksiin saada terveydenhuoltopalveluja. Tällöin yleinen tietosuoja-asetus soveltuisi tilanteisiin, joissa potilaan voidaan katsoa hakeutuvan terveydenhuollon palveluihin hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä. On kuitenkin huomattava, että riittävän merkittävän kynnyksen ylittäminen ei tarkoita säännönmukaista tulkintaa siitä, että kaikessa terveydenhuollon toiminnassa tehtäisiin sellaisia merkittäviä päätöksiä, joilla on oikeusvaikutuksiin rinnastuvia merkittäviä vaikutuksia. On myös huomattava, ettei kyse ole automaattisesta päätöksenteosta silloin, kun ihminen osallistuu päätöksentekoon merkittävällä tavalla ja tekee lopullisen harkinnan ja arvioinnin itse. Tällöin kyse on ihmisen päätöksentekoa avustavasta toiminnasta. Terveydenhuolto perustuu vahvasti tarveperiaatteeseen, eli henkilön tosiasiallinen tarve saada hoitoa määrittää hoidon\ntarpeen. Hoidon tarpeen arviointi voidaan erotella koetuksi tarpeeksi (mitä potilas itse ajattelee tarvitsevansa) ja objektiiviseksi tarpeeksi (lääketieteellinen arvio). Terveydenhuoltolain 51 § säätää siis yhteyden saamisesta ja yksilöllisen arvion saamisesta. Tässä yhteydessä arvioidaan sitä, tuleeko hyvinvointialueelle järjestämisvastuu toteuttaa varsinainen hoito tai tutkimuksia. Tällöin merkitystä on annettava sille, että julkisen terveydenhuollon palveluun pääsy voidaan tehdä ilman ihmisen tekemää arviota, jolla voidaan arvioida olevan merkittävä vaikutus artiklan 22 tarkoittamalla tavalla niissä tilanteissa, joissa ihminen ei osallistu ollenkaan käsittelyyn ja automaatio on päätynyt esimerkiksi antamaan potilaalle itsehoito-ohjeita. Hoidon tarpeen arvion yhteydessä voidaan automaattisesti tehdä kiireellisyysluokitus sekä tehdä ajanvaraus sellaisissa tilanteissa, joissa kyseessä ei ole niin kiireellinen tilanne, että potilaan tulisi ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon muulla\ntavoin. Tällöin automaation avulla on mahdollista lisäksi ohjata asiakas hyvinvointialueen terveydenhuollon palveluvalikoiman piiriin ilman ihmisen myötävaikuttamista. Potilas voidaan ohjata ihmisen luo esimerkiksi chat-palveluun, jos tilanne edellyttää ammattihenkilön arviota. Euroopan unionin lääkinnällisiä laitteita koskeva lainsäädäntö ja tekoälyasetus sisältävät monilta osin säännöksiä automaation laadun ja turvallisuuden kannalta keskeisistä seikoista. Koska erikseen nyt ehdotetussa esityksessä säännönmukainen omavalvonta olisi tehtävä hyvinvointialueilla ja arvion on perustuttava suomalaisen terveydenhuollon lääketieteellisiin tai hammaslääketieteellisiin kriteereihin, on tästä syystä tarveperiaatteen ja riskiperusteisen lähestymistavan kautta pääteltävissä, että automaation tulisi käsitellä lähtökohtaisesti asiaa vastaavasti kuin terveydenhuollon ammattihenkilö käsittelisi asiaa. Lääkinnällisiä laitteita koskevassa sääntelyssä valmistajan on määriteltävä laitteen käyttötarkoitus\nja osoitettava laitteen turvallisuus ja suorituskyky suhteessa tähän käyttötarkoitukseen. Jos kyseessä on suuririskinen tekoälyjärjestelmä, huomioidaan myös tekoälyasetuksen vaatimukset. Tämän jälkeen hyvinvointialueen tulee ehdotuksen mukaan varmistua vielä siitä, että käyttöönoton jälkeen automaatiota ja tekoälyä valvotaan, jotta valvonta tulee todennetuksi myös ulkopuolelle ja virkavastuu voidaan toteuttaa tehokkaasti. Dokumentointivelvoitteen voidaan nähdä parantavan seurantaa ja arviointia. Tässä esityksessä ehdotettu automaattinen hoidon tarpeen arvio ei estä ottamasta yhteyttä terveydenhuoltoon muulla tavoin.\n\nEuroopan unionin toimivalta sosiaali- ja terveyspalveluiden sääntelyssä on rajallinen ja unionin rajallinen toimivalta koskee varsinkin sosiaalipalveluja. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan 7 kohdan mukaan unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen. Jäsenvaltioiden velvollisuuksiin kuuluvat terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi sekä niihin osoitettujen voimavarojen kohdentaminen. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 36 artiklan mukaan edistääkseen unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta unioni tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja perussopimusten mukaisesti, ja se kunnioittaa tätä oikeutta (ks. tarkemmin PeVL 26/2017 vp, s. 43).\n\n2.2.2Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietoja koskeva sääntely\n\nSosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä säädetään asiakastietolaissa, joka astui voimaan 1.1.2024. Sääntelyn uudistamisen yhteydessä asiakastietolaki saatettiin vastaamaan perustuslain ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Lailla pyritään selkeyttämään ja yhtenäistämään asiakastietojen käsittelyn yleisiä vaatimuksia. Lain asettama keskeinen vaatimus on asiakastietojen salassapito ja siihen liittyvä vaitiolovelvollisuus. Salassapidon kannalta keskeinen on myös laissa määritelty sivullisen käsite. Laajemmin uuden asiakastietolain keskeiset ratkaisut ja niiden arviointi löytyy ajantasaisesti lakia koskevassa hallituksen esityksessä sekä siitä annetusta perustuslakivaliokunnan lausunnosta (HE 246/2022 vp\nja PeVL 89/2022 vp).\n\nAsiakastietolaissa on kattavasti ja tarkkarajaisesti säädetty potilastietojen käsittelystä terveydenhuollossa niissä tilanteissa, joissa ihminen käsittelee tietoa. Voidaan arvioida, että potilastietojen käsittelyyn liittyvää sääntelyä on tarpeen lisätä siitä syystä, että automaation osalta ei ole täsmällisiä ja tarkkarajaisia säännöksiä potilastietojen luovutukselle ja käytölle hoidon tarpeen arvion yhteydessä. Asiakastietolain 8 §:ssä säädetään siitä, että asiakastietojen käsittelyssä asiakas, palvelunantaja, apteekki, muu asiakastietojen käsittelyn osapuoli ja näiden edustajat sekä tietotekniset laitteet ja valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut on tunnistettava luotettavasti. Asiakastietolain 13 §:ssä säädetään rekisterinpitäjästä. Asiakastietolain 25 §:n mukaisesti potilasasiakirjamerkinnät voivat koostua ammattihenkilöiden tekemien merkintöjen lisäksi esimerkiksi lääkinnällisten laitteiden tuottamista merkinnöistä. Asiakastietolain 26 §:n mukaan potilasasiakirjoihin\nkuuluvat ammattihenkilön kirjaamien merkintöjen lisäksi esimerkiksi potilaan terveyspalvelun järjestämiseen liittyvät asiakirjat sekä terveydenhuoltoon muualta saapuneet asiakirjat. Lisäksi asiakastietolain säilytysaikoja koskevassa liitteessä osana potilasasiakirjoja tunnistetaan potilaan laatimat seurantatiedot ja muut hoitoon liittyvät asiakirjat.\n\nAsiakastietolain mukaan potilastietojen tietosuoja-asetuksen mukainen käsittelyperuste on 6 artiklan 1 kohdan c alakohta eli lakisääteisen velvoitteen noudattaminen. Koska kyseessä ovat tietosuoja-asetuksen mukaisiin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot, käsittelyperuste on lisäksi 9 artiklan 2 kohdan h alakohta, eli käsittely on tarpeen ennalta ehkäisevää tai työterveydenhuoltoa koskevia tarkoituksia varten, työntekijän työkyvyn arvioimiseksi, lääketieteellisiä diagnooseja varten, terveys- tai sosiaalihuollollisen hoidon tai käsittelyn suorittamiseksi taikka terveys- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallintoa varten unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella.\n\n2.2.3Automaattista päätöksentekoa koskeva sääntely\nYleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa säädetään automatisoiduista yksittäispäätöksistä, profilointi mukaan luettuna. Artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuva päätös tarkoittaa sitä, että päätöksentekoprosessiin ei osallistu ihmisiä. Euroopan tietosuojatyöryhmä on korostanut, että automatisoidut yksittäispäätökset ja profilointi voivat aiheuttaa henkilöiden oikeuksille ja vapauksille huomattavia riskejä, mikä edellyttää asianmukaisia suojatoimia. Profilointi voi esimeriksi johtaa epätarkkoihin ennusteisiin, sillä voidaan lukita henkilö tiettyyn ryhmään ja rajata hänen vallinnanmahdollisuutensa profiloinnin ehdottamiin mieltymyksiin tai aiheuttaa jopa tavaroiden ja palvelujen\nepäämistä. Automaattinen päätöksenteko on säännöksen mukaan tietyin edellytyksin mahdollista. Asetuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaan 1 kohtaa ei sovelleta esimerkiksi silloin, kun automaattinen päätöksenteko on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Automaattisen päätöksenteon oikeusperustana voi olla artiklan mukaan myös rekisteröidyn nimenomainen suostumus.\n\nArtiklan soveltamisala ei rajaudu esimerkiksi pelkästään muodollisiin hallintopäätöksiin, sillä kyse on kaikista sellaisista päätöksistä, joilla on yksilö koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Vaikka päätöksentekoprosessi ei vaikuttaisi henkilöiden laillisiin oikeuksiin, se voi silti kuulua 22 artiklan piiriin, jos se vaikuttaa näihin vastaavalla tavalla merkittävästi. Suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista sivulla 23 todetaan, että on vaikeaa määritellä tarkasti, mitä pidettäisiin riittävän merkittävänä vaikutuksena kynnyksen ylittämiseksi, mutta esimerkiksi päätös, joka vaikuttaa henkilön mahdollisuuksiin saada terveydenhuoltopalveluja, voisi kuulua tähän ryhmään. Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan kappaleessa 71 todetaan, ettei 22 artiklassa tarkoitettua pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvaa päätöksentekoa tulisi kohdistaa lapsiin. Euroopan tietosuojatyöryhmän\nsuuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista (s. 30) kuitenkin tarkennetaan, että sinänsä 22 artiklassa ei tehdä eroa sen välillä, koskeeko käsittely aikuisia vai lapsia. Koska itse artiklassa ei näy johdanto-osassa mainittua kieltoa kohdistaa pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvaa päätöksentekoa lapsiin, tietosuojatyöryhmä katsoo, ettei tämä muodosta tällaisen lapsiin kohdistuvan käsittelyn ehdotonta kieltoa. Kyseisen johdanto-osan kappaleen valossa tietosuojatyöryhmä kuitenkin suosittaa, että rekisterinpitäjien ei yleensä pitäisi käyttää 22 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia tällaisen käsittelyn perusteina. Saattaa kuitenkin olla tilanteita, joissa rekisterinpitäjien on välttämätöntä tehdä lapsiin kohdistuvia pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvia päätöksiä, profilointi mukaan luettuna, joilla on oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia, esimerkiksi lasten hyvinvoinnin suojelemiseksi. Tällaisessa tapauksessa\nkäsittely voidaan suuntaviivojen mukaan suorittaa soveltuvin osin 22 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella. Näissä tapauksissa on toteutettava asianmukaiset suojatoimet, kuten 22 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa edellytetään, ja niiden on oltava lapsille soveltuvia. Rekisterinpitäjän on varmistettava, että näillä suojatoimilla suojellaan tehokkaasti niiden lasten oikeuksia, vapauksia ja oikeutettuja etuja, joiden tietoja se käsittelee.\n\nMyös profilointi on tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamaa automaattista päätöksentekoa silloin, kun sillä on yksilöä koskevia oikeusvaikutuksia tai muutoin häneen vastaavalla tavalla merkittävästi vaikuttavia vaikutuksia. Profilointia on sinänsä mahdollista käyttää myös päätöksenteon tueksi, jolloin kyse ei ole automaattisesta päätöksenteosta, mikäli profilointi ei sellaisenaan johda päätökseen tai asetuksen tarkoittamiin merkittäviin oikeusvaikutuksiin. Profilointi päätöksenteon tukena voi tuottaa säästöjä, olla hyödyllinen rajallisten resurssien kohdentamisessa sekä tehokkuuden lisäämisessä. Profilointia voidaan käyttää esimerkiksi yksilöä koskevien ennusteiden tekemiseen. Tietoja tätä varten voidaan saada esimerkiksi henkilöltä itseltään tai muista lähteistä. Niitä voidaan yhdistellä esimerkiksi tilastollisten ominaisuuksien kanssa ennusteiden tekemiseksi. Tällaisesta voi olla hyötyä esimerkiksi terveydenhuollon erilaisissa toiminnoissa.\n\nSosiaali- ja terveydenhuollossa ei ole automaattista päätöksentekoa koskevaa erityissääntelyä. Perustuslakivaliokunta on arvioinut useita esityksiä, joissa on ollut kyse automaattisesta päätöksenteosta tai tietojen automaattisesta käsittelystä (PeVL 62/2018 vp, PeVL 70/2018 vp, PeVL 7/2019 vp, PeVL 81/2022 vp, PeVL 88/2022 vp, PeVL 30/2024 vp,\nPeVL 53/2025 vp), ja näitä käsitellään tarkemmin kappaleessa suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.\n\nHallinnon automaattista päätöksentekoa koskeva sääntely tuli voimaan 1.5.2023. Hallinnon yleislakeihin sisältyy hallinto-oikeudellinen sekä tiedonhallintaan liittyvä sääntely automaattisesta päätöksenteosta. Hallintolain yleissäännöksissä säädetään siitä, milloin viranomainen voi ratkaista asioita automaattisesti. Asian ratkaisemisella viitataan hallintolain 7 lukuun (”Asian ratkaiseminen”) ja siinä tarkoitettuun hallintoasian käsittelyn päättävään ratkaisuun, jolla päätetään jonkun edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta. Tällaisia ratkaisuja tehdään esimerkiksi asioissa, jotka koskevat etuuden hakemista (esimerkiksi sosiaaliturvaetuudet), velvoitetta (esimerkiksi verotus) tai lupaa (esimerkiksi ajokortti). Koska säännöksessä asian ratkaisemisella tarkoitetaan hallintoasian käsittelyn päättävää toimea eli hallintopäätöstä, sääntely ei lähtökohtaisesti sovellu esimerkiksi tosiasialliseen hallintotoimintaan, kuten julkisten palvelujen toteuttamiseen. Yleissäännöstä ei\ntällöin sovelleta tosiasialliseen hallintotoimintaan ja hallintolain 5 §:ssä säädetään, että jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemasta.\n\nHallituksen esityksessä koskien hallinnon automaattista päätöksentekoa todetaan, että viranomainen voisi ratkaista automaattisesti asian, johon ei sisälly seikkoja, jotka viranomaisen etukäteisen harkinnan mukaan edellyttäisivät tapauskohtaista harkintaa, tai johon sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat virkamies tai muu asian käsittelijä on arvioinut. Automaattisen ratkaisemisen olisi perustuttava sovellettavan lain perusteella laadittuihin käsittelysääntöihin. Näin ollen, koska ratkaiseminen perustuu ennalta laadittuihin käsittelysääntöihin, ei hallinnon automaattisessa päätöksenteossa voi hyödyntää tekoälyä. Tämä todetaan myös hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 39/2022 vp). Mietinnössä todetaan myös, että sääntely ei kuitenkaan rajoita tekoälyn tai muun automatiikan käyttöä silloin, kun ne ovat asian valmistelijaa avustavassa roolissa, mutta eivät tee lopullista päätöstä. Lisäksi mietinnössä todetaan, että jos EU:ssa neuvoteltava tekoälyasetus hyväksytään,\nmyös sen vaikutus hallintoasian käsittelyyn on syytä arvioida. EU:n tekoälyasetus on hyväksytty 13.3.2024 ja se tuli voimaan 1.8.2024. Asetusta sovelletaan pääosin 2.8.2026 alkaen.\n\nTiedonhallintalain 6 a luvussa säädetään automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönotosta ja käytöstä. Sääntely on tullut samaan aikaan voimaan kuin hallintolain automaattista päätöksentekoa sääntely. Lakiin lisättiin automaattisen päätöksenteon virkavastuun kohdentumista ja hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista edistävät säännökset muun muassa automatisoidun toimintaprosessin kehittämisen dokumentoinnista, laadunvarmistamisesta, laadunvalvonnasta ja käyttöönotosta sekä velvollisuudesta tiedottaa automaattisista toimintaprosesseista. Tiedonhallintalain automaattista ratkaisumenettelyä koskeva sääntely soveltuu tilanteisiin, joissa on kyse hallintolaissa säädetystä automaattisesta ratkaisumenettelystä. Automaattista päätöksentekoa koskevat säännökset on säädetty tilanteisiin, joissa syntyy hallintopäätös eikä sääntely ei sovellu tosiasialliseen hallintotoimintaan eikä toisaalta tekoälyn käyttöön.\n\nEduskunnassa on hiljattain ollut käsittelyssä hallituksen esitys laiksi valtakunnallisesta osaamistietovarannosta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 133/2025 vp). Laki valtakunnallisesta osaamistietovarannosta tuli voimaan 1.1.2026. Lain 5 §:ssä säädetään tietojen automaattisesta käsittelystä. Pykälän mukaan henkilön antamia ja tallentamia tietoja ja hänen valitsemiaan rajauksia saadaan käsitellä yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pelkästään automaattisesti koulutus- ja työmahdollisuuksien kartoittamiseksi ja esittämiseksi. Tällainen käsittely edellyttää, että henkilö valitsee palvelussa automaattisen käsittelyn hyödyntämisen tähän tarkoitukseen nimenomaisesti jokaisella kerralla hyödyntäessään automaattista käsittelyä. Ennen valinnan tekemistä Opetushallituksen on selkeästi ilmoitettava automaattisesta käsittelystä henkilölle palvelussa. Henkilölle esitettävän mahdollisuuden yhteydessä hänelle on palvelussa annettava tietoa\nsiitä, miten siinä on huomioitu hänen tietojaan ja valitsemiaan rajauksia.\n\nEuroopan unionin tuomioistuin on antanut joulukuussa 2023 ratkaisuja, jotka koskevat automaattista päätöksentekoa\n[8]. Ratkaisussa C-634/21 oli kyse siitä, että yksityinen yhtiö (SCHUFA Holding) teki luottokelpoisuusarvioita henkilöistä keräämiensä henkilötietojen perusteella. Pankit ja muut toimijat käyttivät tätä arviota arvioidessaan, saako henkilö esimerkiksi lainaa tai maksaako henkilö lainan takaisin. Asian arvioimisessa oli kyse siitä, että arvion kohteeksi joutunut henkilö pyysi saada arvion perusteena olevat tiedot. SCHUFA antoi osan tiedoista, mutta kieltäytyi antamasta kaikkia tietoja. EU-tuomioistuin totesi, että SCHUFA Holding tekemässä arviossa on kyse tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetusta automaattisesta yksittäispäätöksestä, koska henkilölle syntyi merkittäviä oikeusvaikutuksia automaattisen arvioinnin vuoksi.\nHenkilöllä tulisi olla oikeus tietää, miten arvio on muodostettu ja oikeus vastustaa tällaista automaatiota. Tuomioistuimen mukaan, kun tilanteessa on kolme toimijaa, on olemassa vaara tietosuoja-asetuksen 22 artiklan kiertämisestä. Tuomion päätelmässä kohdassa 73 tuomioistuin toteaa, että arvon automatisoitua määrittämistä on pidettävä tässä säännöksessä (eli 22 artiklassa) tarkoitettuna automatisoituna yksittäispäätöksenä silloin, kun kyseisestä todennäköisyysarvosta riippuu olennaisesti se, perustaako, täyttääkö tai päättääkö tämän todennäköisyysarvon tiedoksi saanut kolmas osapuoli sopimussuhteen tämän henkilön kanssa. Lisäksi tuomioistuin viittaa tuomion kohdassa 50 pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin olosuhteisiin, joissa luottotietopalveluja tarjoavan yrityksen määrittämä ja pankille tiedoksi annettu todennäköisyysarvo vaikuttaa olennaisesti luoton myöntämiseen. Tuomioistuin toteaa tuomiossa myös, että 22 artiklaan sisältyvää päätöksen käsitettä ei ole määritelty asetuksessa.\nLindroos-Hovinheimo (Lindroos-Hovinheimo, Susanna: Automaattisen päätöksenteon määritelmä laajenee – Euroopan unionin ensimmäiset tuomiot tietosuoja-asetuksen 22 artiklasta; Lakimies 3–4/2024; s. 537–544, s. 541) on katsonut, että unionin ”tuomioistuimen tässä yhteydessä määrittelemä ’päätös’ on varsin laaja ja selvästi laajempi kuin vaikkapa kotimaisessa hallintolainsäädännössä on totuttu ajattelemaan”. Lindroos-Hovinheimon mukaan täsmällisempi suomenkielinen vastine 22 artiklassa tarkoitetulle päätökselle voisi olla ”toimi” tai ”toiminta”. Tuomioistuin toteaa ratkaisussaan myös, että tilanteessa, jossa automatisoituun käsittelyyn perustuvan päätöksen tekemisestä on säädetty jäsenvaltion oikeudessa, käsittelyssä on noudatettava paitsi 22 artiklan 4 kohdassa asetettuja edellytyksiä myös asetuksen 5 ja 6 artiklassa asetettuja edellytyksiä. On kuitenkin huomattava, että hoidon tarpeen arviointi ei ole päätös hoidosta eikä diagnoosi. Hoidon tarpeen arvion kokonaisuutta ei voida siis\ntäysin vaikutuksiltaan verrata Schufa -tuomioon, jossa kyse oli ensinnäkin useasta toimijasta suhteessa ihmiseen ja siitä, onko ihmisellä oikeus esimerkiksi saada tietoa automaatiosta. Perusterveydenhuollossa hoidon tarpeen arviosta vastaa hyvinvointialue ja potilaalla on oikeus saada tietoa hänen tiedoistaan ja niihin kohdistuvasta käsittelystä asiakastietolain mukaisesti.\n\nApulaistietosuojavaltuutetun päätöksessä (Dnro 6482/186/2020), jossa oli kyse potilastietojen käsittelystä terveyshyötyarvio-nimisen työkalun avulla, kohdassa 37 on todettu, että pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvana päätöksenä ei pidetä sitä, jos automatisoitu prosessi tuottaa rekisteröityä koskevan suosituksen, jonka ihminen ottaa huomioon muiden tekijöiden kanssa lopullista päätöstä tehtäessä. Niiden potilaiden kohdalla, jotka poimitaan terveydenhuollon ammattihenkilön tarkasteluun, profiloinnin tulos otetaan huomioon yhtenä seikkana potilastietojen ohella. Lopullisen päätöksen hoidon täsmentämisestä sekä yhteydenotosta potilaaseen tekee terveydenhuollon ammattihenkilö. Edelleen kohdassa 38 todetaan, että profiloinnin johdosta tarkempaan tarkasteluun poimittavien potilaiden kohdalla tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitettuja automatisoituja yksittäispäätöksiä ei synny. Tämä edellyttäen, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on aito mahdollisuus,\nkyky ja valtuudet tarvittaessa poiketa työkalun avulla saadusta suosituksesta. Asetuksen 22 artiklan soveltuminen edellyttää ensinnäkin, että päätökset syntyvät pelkästään automaattisen henkilötietojen käsittelyn perusteella. Apulaistietosuojavaltuutettu katsoi, että niiden potilaiden kohdalla, joita ei poimita terveydenhuollon ammattihenkilön tarkempaan arvioon siksi, että profiloinnin perusteella tälle ei ole tarvetta, on kysymys pelkästään automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn perustuvasta päätöksestä. Edelleen kohdan 43 perusteella, kyseisessä tapauksessa keneltäkään ei evätä palveluita terveyshyötyarvio-työkalun tuottaman arvion perusteella. Apulaistietosuojavaltuutetun näkemyksen mukaan asiassa tarkoitetulla profiloinnilla ei todennäköisesti ole varsinaisia oikeusvaikutuksia rekisteröidyille.\n\nEU-tuomioistuin on arvioinut toisessa tapauksessa rekisteröidyn oikeutta saada tietoa automaattisen päätöksenteon logiikasta\n[9]. Tapauksessa henkilö sai negatiivisen luottopäätöksen automaattisessa prosessissa, jonka teki Dun & Bradstreet Austria, joka on luottoluokitusyritys. Ratkaisussa EU-tuomioistuin vahvisti, että rekisteröidyllä on oikeus saada tutustua tietoihin, jotta rekisteröity voi tarvittaessa käyttää hänelle tietosuoja-asetuksessa annettuja oikeuksiaan. Tuomioistuin katsoi tietosuoja-asetuksen 15 artiklan osalta, että 15 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetuissa merkityksellisissä tiedoissa automaattiseen päätöksentekoon liittyvästä logiikasta on kuvattava menettely ja periaatteet, joita tosiasiallisesti sovelletaan, siten, että rekisteröity voi ymmärtää, mitä hänen henkilötietojaan on käytetty ja millä tavoin kyseessä olevassa automaattisessa päätöksenteossa,\neikä automaattisen päätöksenteon yhteydessä toteutettavien toimien monimutkaisuus voi vapauttaa rekisterinpitäjää selitysvelvollisuudesta\n\nTietosuoja-asetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaan automaattiset päätökset eivät saa kohdistua 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin, paitsi jos sovelletaan 9 artiklan 2 kohdan a tai g alakohtaa ja asianmukaiset toimenpiteet rekisteröityjen oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi on toteutettu. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään suostumuksesta ja g alakohdassa säädetään tärkeän yleisen edun perusteella tapahtuvasta käsittelystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.\n\nJulkisessa terveydenhuollossa tehdään erilaisia ratkaisuja ja päätöksiä. Julkisoikeudellisesti on merkityksellistä esimerkiksi se, onko kyse perustuslain tarkoittamista julkisista hallintotehtävistä ja julkisen vallan käytöstä. Terveydenhuollossa kyse on yleensä kokonaisuudesta, joka koskee potilaan hoitoa. Tämä kokonaisuus katsotaan yleensä niin kutsutuksi tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi. Terveydenhuollossa tehtävät ratkaisut hoidon tarpeen arviosta ovat yksilön kannalta erilaisia tilanteesta riippuen.\n\nEU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan näkökulmasta myös tosiasiallinen hallintotoiminta - kuten hoitopäätökset tai ratkaisu hoidon tarpeen arviosta - voi sisältää ratkaisuja tai päätöksiä, jotka perustuessaan automaattiseen käsittelyyn olisivat asetuksen 22 artiklan tarkoittamia automaattisia päätöksiä. Asetuksen 22 artiklan arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti siihen, seuraako automatisoinnista artiklan tarkoittamia yksilöä koskevia oikeusvaikutuksia tai vaikutus, joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Hoidon tarpeen arvioinnissa on kyse arviosta, johon henkilöllä on terveydenhuoltolain 51 §:n perusteella oikeus. Hoidon tarpeen arviointiin kytkeytyy samalla hoitotakuuseen, joka vaikuttaa siihen, missä ajassa yksilöllä on oikeus päästä palveluun. Hoidon tarpeen arviointiin liittyvän ratkaisun voidaan arvioida muodostavan joko suoria tai välillisiä yksilöön kohdistuvia oikeusvaikutuksia tai vähintään muita vastaavalla tavalla\nmerkittäviä vaikutuksia, sillä kyse on arviosta siitä, onko henkilöllä tarve päästä julkisen palvelun piiriin.\n\nHoidon tarpeen arvion automaatio eroaa kuitenkin monin osin hallinnon automaattisesta päätöksenteosta, josta säädetään hallintolaissa. Hoidon tarpeen arvion automaatio perustuu lääke- tai hammaslääketieteelliseen todennäköisyysharkintaan, ei pelkkään sääntöpohjaiseen päätöksentekoon. Diagnoosin tekeminen säilyy edelleen terveydenhuollon ammattilaisilla. Hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä automaatio myös ratkaisee potilaan kohdalla kysymyksen siitä, ovatko potilaan kuvailemat oireet sellaisia, että ne vaativat terveydenhuollon ammattihenkilön arvion potilaan tilanteesta. Joissain tilanteissa annetut oirekuvaukset voivat olla monimutkaisia tai puutteellisia, jolloin laitteen tulisi ohjata potilas terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle. Tällaisissa tilanteissa kyse ei ole enää automaattisesta päätöksenteosta, sillä potilas ohjataan ihmisen luo. Näin ollen automaation käyttö hoidon tarpeen arviossa ei aina tarkoita säännönmukaista tulkintaa siitä, että\nkaikissa potilastietojen automaattisessa käsittelyssä olisi kyse on tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetusta automaattisesta päätöksenteosta. Kiireellisissä tai vaikeaselkoisissa tapauksissa automaation tulee ohjata asia ihmiskäsittelyyn ja automaation käyttöönotossa on huolehdittava riittävästi siitä, että potilaalle tehdään ymmärrettävällä tavalla selvästi ennen oirearvion tekemistä, millaiset tilanteet ovat päivystyksellisiä asioita, joissa hänen tulee ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon muulla tavalla, eli esimerkiksi soittamalla päivystysapuun 116117 tai hätänumeroon 112. Näillä menettelyillä voi olla merkittäviä vaikutuksia potilaan tilanteeseen erityisesti, jos hoito viivästyy. Automaattinen päätöksenteko hoidon tarpeen arvion tekemisessä vaikuttaisi siis jatkossa myös hoitotakuun laskemiseen, koska automaation tekemä hoidon tarpeen arvio voi käynnistää hoitotakuun. Jos automaatio ohjaa asian suoraan jatkokäsiteltäväksi ihmiselle, hoitotakuu aloitetaan laskemaan vasta\nihmisen tekemän arvion jälkeen. Potilasturvallisuus automaation aikana varmistetaan useiden oikeudellisten (MDR-asetus, tekoälyasetus ja GDPR), teknisten ja toiminnallisten suojamekanismien yhdistelmällä.\n\nTietosuoja-asetuksen 22 artiklan soveltuminen terveydenhuoltolaissa säädettyyn hoidon tarpeen arviointiin ei edellä esiin tuodun perusteella välttämättä ole täysin selvää, koska digitaalisesta hoidon tarpeen arviosta ei missään olosuhteissa riipu olennaisesti se, sopiiko osapuoli sopimussuhteen henkilön kanssa, kuten Schufa-tuomiossa on todettu. Ihmisellä on joka tapauksessa aina ja joka kerta oikeus kyseenalaistaa digitaalinen hoidon tarpeen arvio ja pyytää ihmisen tekemää arviota. Koska hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti ilman ihmisen osallistumista vaikuttaa potilaan oikeuksiin, sillä kyseessä on arvio siitä, onko potilaalla oikeus terveydenhuollon palveluihin ja missä ajassa, on syytä säätää myös perusteesta sallia hoidon tarpeen arvion tekeminen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ratkaisusta seuraa vaikutuksia, jotka samalla liittyvät yksilön oikeuteen riittäviin terveyspalveluihin. Näin ollen hoidon tarpeen arvioinnin\nautomaatiossa olisi kyse EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamista automaattisista päätöksistä eli automaattisella päätöksenteolla tulee olla asetuksen mukainen oikeusperusta.\n\n2.2.4Henkilötietojen käsittelyn suojatoimet automaattisessa päätöksenteossa\nRekisteröidyllä on tietosuoja-asetuksen perusteella kolme nimenomaan automaattiseen päätöksentekoon liittyvää oikeutta: 22 artiklassa turvattu oikeus olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi, 13–15 artiklojen mukainen oikeus saada tietoja automaattisen päätöksenteon olemassaolosta sekä 15 artiklan mukainen oikeus päästä käsiksi omiin tietoihinsa. Asetuksen 22 artiklassa tarkoitetut kansallisessa lainsäädännössä säädettävät asianmukaiset suojatoimenpiteet koskevat kuitenkin vain 22 artiklassa tarkoitettua oikeutta. Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan asetuksen suora sovellettavuus tarkoittaa, ettei 13–15 artikloissa säädetyistä oikeuksista ole aihetta säätää kansallisella lailla (ks. PeVL 81/2022 vp s. 6). Yleisen tietosuoja-asetuksen suoraan sovellettavista säännöksistä ei ole lähtökohtaisesti tarpeen erikseen säätää. Näitä koskee 5 artiklan yleiset käsittelyperiaatteet, artiklan 32 rekisterinpitäjän velvoitteet tai rekisteröidyn informointia\nkoskevat velvoitteet.\n\nYleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa käsittely hyväksytään, on vahvistettava myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 perustelukappaleen mukaan tällaiseen käsittelyyn olisi kuitenkin aina sovellettava asianmukaisia suojatoimin, joihin olisi ainakin kuuluttava käsittelystä ilmoittaminen rekisteröidylle ja tämän oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen, oikeus esittää kantansa, saada selvitys kyseisen arvioinnin jälkeen tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös.\n\nAsianmukaisia ja riittäviä suojatoimia rekisteröidyn oikeuksien varmistamiseksi tietosuoja-asetuksen 22(2)(b) artiklan mukaan on käsitelty perustuslakivaliokunnan lausunnoissa (esimerkiksi PeVL 8/2022 vp, PeVL 81/2022 vp sekä PeVL 88/2022 vp). Koska digitaalisessa hoidon tarpeen arviossa käsittely koskisi erityisiä henkilötietoryhmiä, tästä tulisi säätää nimenomaisesti ja huolehtia myös niitä koskevista suojatoimista Tietosuoja-asetus edellyttää jäsenvaltioiden säätävän asianmukaisista suojatoimista ja jättää suojatoimet jäsenvaltioiden arvioitavaksi, kuitenkin ottaen huomioon asetuksen johdanto-osan ja EU-ohjeistuksen.\n\nAsianmukaisia suojatoimia arvioitaessa on otettava huomioon kulloinkin kysymyksessä olevan automaattisesti ratkaistavan asian tietosuojaoikeudellinen riskitaso. Korkeariskisessä päätöksenteossa voidaan edellyttää pidemmälle meneviä suojatoimia kuin matalariskisessä päätöksenteossa. Automaattinen päätöksenteko olisi henkilötietojen suojan kannalta korkeariskistä, jos päätöksenteossa käytetään profilointia tai muutoin arvioidaan rekisteröidyn henkilökohtaisia ominaisuuksia pelkästään automaatiota käyttäen. Tätä käsitystä tukee tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 perustelukappaleen ja Euroopan unionin tietosuojaryhmän automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista antamissa suuntaviivoissa esitetyt esimerkit. Automaattinen päätöksenteko asioissa, johon ei liity profilointia tai muuta rekisteröidyn henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointia, sisältäisi henkilötietojen suojan kannalta pienemmän riski. Nyt ehdotetussa sääntelyssä on kyse korkeariskisestä\npäätöksenteosta, johon sisältyy myös sellaista profilointia, jolla on merkittäviä vaikutuksia rekisteröityyn tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamalla tavalla. Tästä syystä potilaalla olisi oikeus ihmisen tekemään arvioon ja digitaalinen arvio olisi potilaalle vaihtoehto. Tällöin suojatoimi kohdistuu ajallisesti myös päätöksentekoa edeltävään aikaan eikä automaation käyttö olisi potilaalle missään vaiheessa pakollinen yhteydenottokanava.\n\nYleisen tietosuoja-asetuksen edellytys oikeudesta vaatia ihmisen osallistumista todetaan ainoastaan asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa, mutta ei itse artiklatekstissä. Johdanto-osan 71 perustelukappaleen mukaan asianmukaisia suojatoimia olisivat ainakin oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen. Asetuksen johdanto-osa ei ole sitovaa oikeutta, eikä sillä itsessään voida luoda uusia oikeussääntöjä. Euroopan unionin tuomioistuin on kuitenkin antanut johdanto-osan perustelukappaleille huomattavaa painoarvoa ratkaisuissaan (esimerkiksi tuomioistuimen ratkaisu C-203/15, kohta 87 ja ratkaisu C-454/18, kohta 71).\n\nEuroopan tietosuojatyöryhmän suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista todetaan, että ihmisen osallistuminen olisi suojatoimien keskeinen osatekijä. Uudelleentarkastelun suorittavalla henkilöllä on oltava asianmukaiset valtuudet ja valmiudet muuttaa päätöstä. Hänen olisi arvioitava perusteellisesti kaikkia merkityksellisiä tietoja, rekisteröidyn toimittamat lisätiedot mukaan luettuna.\n\nRekisteröidyllä tulee siis olla oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen. Käytännössä henkilöllä on tälläkin hetkellä hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä mahdollisuus uuteen yhteydenottoon, jos henkilö kokee saamansa arvion kiireellisyydestä tai hoitoon pääsystä erilaiseksi kuin terveydenhuollon ammattihenkilö. Näin ollen tosiasiallisessa julkisessa hallintotoiminnassa kyseessä on hallintoasian täytäntöönpano tai käsittelytoimi, joissa ei anneta kirjallista päätöstä ja joihin ei haeta muutosta hallintolain tarkoittamalla tavalla. Lisäksi hoidon tarpeen arvio perustuu lääke- tai hammaslääketieteelliseen arvioon, jolloin harkintaa ei tehdä sellaisista lähtökohdista, mihin hallintopäätöksen perusteleminen perustuu. Näin ollen ihmisen rooli tosiasiallisessa hallintotoiminnassa ja oikeus vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelyyn tapahtuu eri tavalla kuin hallintolain tarkoittamassa asian ratkaisemisessa hallintolain 53 e §:n mukaan.\nTästä syystä terveydenhuollossa on syytä arvioida tietosuojaoikeudellisten suojatoimien riittävyys osittain eri tavalla kuin hallintopäätöksien osalta.\n\nYleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osassa edellytetään, että automaattisesta käsittelystä olisi ilmoitettava rekisteröidylle. EU:n tietosuojatyöryhmä on suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista s. 29 arvioinut suojatoimea toteamalla rekisteröidyn pystyvän riitauttamaan päätöksen tai esittämään siitä kantansa vain, jos hän ymmärtää täysin, miten se on tehty ja millä perustein.\n\nLisäksi tietosuoja-asetuksen 13 artiklassa säädetään rekisteröidylle toimitettavista tiedoista, kun henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä. Tietosuoja-asetuksen 14 artiklassa säädetään rekisteröidylle toimitettavista tiedoista, kun tietoja ei ole saatu rekisteröidyltä. Tietosuoja-asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdassa ja 14 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetään velvollisuudesta toimittaa rekisteröidylle lisätiedot, jotka ovat tarpeen asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn takaamiseksi automaattisen päätöksenteon, muun muassa 22 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetun profiloinnin olemassaolo, sekä ainakin näissä tapauksissa merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyys ja mahdolliset seuraukset rekisteröidylle. Rekisteröidyn tulisikin saada tieto siitä, että päätös on ratkaistu pelkästään automaattisen käsittelyn perusteella riippumatta siitä, onko häntä koskevat henkilötiedot kerätty häneltä\nitseltään vai muualta, ja onko sovellettava käsittely tietosuoja-asetuksen soveltamisalalla.\n\nPerustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi (PeVL 81/2022 vp), että rekisteröidyn etukäteisestä informoinnista säädetään suoraan sovellettavassa tietosuoja-asetuksessa. Etukäteisestä informoinnista ei siten ole syytä säätää kansallisesti. Valiokunta totesi kuitenkin, että hallintovaliokunnan on syytä harkita, voidaanko perusteluiden johdosta epäselvää oikeustilaa selventää informatiivisella säädösviittauksella tietosuoja-asetuksen sääntelyyn. Hallintovaliokunta katsoi (HaVM 39/2022 vp), että informatiiviset viittaukset soveltuvat huonosti yleislakiin, eikä valiokunta pidä informatiivisen viittauksen säätämistä tässä yhteydessä tarpeellisena. Lain täytäntöönpanovaiheessa tulee huolehtia siitä, että tietosuoja-asetuksessa säädetyt vaatimukset tietojen antamisesta rekisteröidylle täyttyvät ja että tiedot annetaan rekisteröidylle oikea-aikaisesti.\n\nHallintovaliokunnan mietinnössä koskien julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa (HaVM 39/2022 vp) on todettu, että erilaiset seikat voivat vaikuttaa siihen, tuleeko tietty asia lopulta ratkaistuksi automaattisesti, joten tietoa yksittäisen asian ratkaisutavasta ei välttämättä pystytä luotettavasti antamaan etukäteen asioinnin alkuvaiheessa. Hallintovaliokunta piti silti tarpeellisena, että asiakasta informoidaan siitä, että hän on aloittamassa asiointia, jossa asia voidaan ratkaista automaattisesti, ja siitä, miten asia on mahdollista saattaa ihmisen käsiteltäväksi. Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan tällainen informointi on myös toteutettavissa teknisesti yksinkertaisella tavalla. Mietinnössä todetaan, että lain täytäntöönpanovaiheessa tulee huolehtia siitä, että tietosuoja-asetuksessa säädetyt vaatimukset tietojen antamisesta rekisteröidylle täyttyvät ja että tiedot annetaan rekisteröidylle oikea-aikaisesti.\n\nHallintolain 53 g §:ssä säädetään, että hallintopäätöksestä on käytävä ilmi, jos asia on ratkaistu automaattisesti. Hallituksen esitysluonnoksessa laiksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain (306/2019,\ndigipalvelulaki) 6 a §:n muuttamisesta taas ehdotetaan, että palvelun käyttäjälle olisi ilmoitettava, jos hän vaihtaa viestejä palveluautomaation kanssa, ellei se ole muutoin ilmeistä. Tällä hetkellä digipalvelulaissa säädetään, että käyttäjälle kerrotaan, että hän vaihtaa viestejä palveluautomaation kanssa. Digipalvelulaissa ei ole kyse automaattisten päätösten tekemisestä, mutta hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 39/2022 vp) koskien hallinnon automaattista päätöksentekoa, joka sisälsi myös palveluautomaatiota koskevan sääntelyn korostanut, että säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että käyttäjä ymmärtää, että hän ei kommunikoi luonnollisen henkilön kanssa palvelutilanteessa eikä esimerkiksi keskustele\nvirkamiehen kanssa.\n\nNäin ollen on arvioitava, että hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti ja automaation käyttäminen ovat asioita, joista käyttäjälle olisi kerrottava digitaalisen hoidon tarpeen arvion tekemisen yhteydessä. Nämä tiedot tulee kertoa ennen kuin potilas aloittaa automaation käyttämisen. On arvioitava myös, että hyvinvointialueen velvoite julkaista selkeä ja ymmärrettävä kuvaus automaation toimintaperiaatteista on avoimuuden kannalta tärkeää.\n\nTietosuoja-asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa edellytetään, että rekisteröidyllä tulee olla automaattisen käsittelyyn perustuvan päätöksen jälkeen oikeus esittää kantansa, saada selvitys kyseisen arvioinnin jälkeen tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös. EU:n tietosuojatyöryhmä on suuntaviivoissaan automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista katsonut, että rekisterinpitäjän on tarjottava rekisteröidylle yksinkertainen tapa käyttää näitä oikeuksia.\n\nTerveydenhuollossa on enimmäkseen kyse tosiasiallisesta hallintotoiminnasta (kts. luku 2.7), jossa ei tehdä hallinnollisia päätöksiä siinä merkityksessä, mitä hallintolaissa tarkoitetaan. Näin ollen terveydenhuollon automaattisia päätöksiä on arvioitava eri lähtökohdista ja rekisteröidyn oikeussuojakeinot voivat olla erilaisia. Ne on kuitenkin huomioitava kansallisessa lainsäädännössä koskien hoidon tarpeen arvioinnin automatisointia.\n\nEsityksessä ehdotetaan, että digitaalinen hoidon tarpeen arvio edellyttää potilaan nimenomaista ja tietoon perustuvaa suostumusta. Lisäksi potilaalla on oikeus valita muu yhteydenottotapa terveydenhuoltoon sekä digitaalisen arvion jälkeen ottaa uudestaan yhteyttä muulla tavalla. Nämä oikeudet ovat tietosuoja-asetuksen tarkoittamia suojatoimia.\n\n2.3Tekoälyä koskeva sääntely\n\n2.3.1Tekoälyasetus\nEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1689 tekoälyä koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä ja asetusten (EY) N:o 300/2008, (EU) N:o 167/2013, (EU) N:o 168/2013, (EU) 2018/858, (EU) 2018/1139 ja (EU) 2019/2144 sekä direktiivien 2014/90/EU, (EU) 2016/797 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta (jäljempänä tekoälyasetus) tuli voimaan 2.8.2024 ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain. Tekoälyasetuksen tarkoituksena on parantaa unionin sisämarkkinoiden toimintaa luomalla yhteiset säännöt tekoälyn kehittämiselle, markkinoille saattamiselle ja käytölle. Tekoälyasetuksen nojalla tietyt tekoälyn käyttötarkoitukset kielletään kokonaan ja tiettyihin suuririskisiin käyttötarkoituksiin sovelletaan lukuisia vaatimuksia. Tekoälyasetus on horisontaalisääntelyä ja soveltuu siis hyvin laajasti koko yhteiskunnan alaan. Toimivalta tekoälyn sääntelyssä on Euroopan unionilla, eivätkä jäsenvaltiot voi jatkossa säätää sellaisesta, mistä säädetään asetuksessa, jollei asetus jätä\nnimenomaista kansallista liikkumavaraa. Tekoälyasetusta sovelletaan tekoälyjärjestelmien ja -mallien kehittäjiin ja käyttäjiin. Tekoälyasetuksessa ei kuitenkaan säädetä siitä, miten esimerkiksi viranomainen voi käyttää tekoälyä.\n\nEU:ssa on parhaillaan käsittelyssä ns. AI-omnibus (osa laajempaa “Digital Omnibus” -pakettia), jolla pyritään muuttamaan ja yksinkertaistamaan tekoälyasetuksen soveltamista. Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on keventää hallinnollista taakkaa ja ratkaista tekoälyasetuksen täytäntöönpanossa havaittuja käytännön haasteita, erityisesti korkean riskin tekoälyjärjestelmiä koskevien vaatimusten osalta. Euroopan komissio antoi ehdotuksen 19.11.2025. Paketista on saavutettu alustava poliittinen sopu neuvoston ja Euroopan parlamentin neuvottelijoiden välillä. Seuraavaksi sopu on vielä hyväksyttävä toimielimissä ennen kuin uudet säännöt voivat tulla voimaan EU-oikeutena.\n\nTekoälyasetuksessa ”tekoälyjärjestelmällä” tarkoitetaan sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan konepohjaista järjestelmää, joka on suunniteltu toimimaan käyttöönoton jälkeen vaihtelevilla autonomian tasoilla ja jossa voi ilmetä mukautuvuutta käyttöönoton jälkeen ja joka päättelee vastaanottamastaan syötteestä eksplisiittisiä tai implisiittisiä tavoitteita varten, miten tuottaa tuotoksia, kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysisiin tai virtuaalisiin ympäristöihin. Euroopan komissio on antanut tekoälyjärjestelmän määritelmää koskevat suuntaviivat (tiedonanto C (2025) 5053 final). Määritelmästä on pyritty poissulkemaan järjestelmät, joissa päättelysäännöt on valmiiksi määritelty (ns. sääntöpohjainen automaatiota hyödyntävä malli). Tämä todetaan tekoälyasetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa: Se [käsite] ei saisi kattaa järjestelmiä, jotka perustuvat yksinomaan luonnollisten henkilöiden määrittelemiin sääntöihin toimien suorittamiseksi\nautomaattisesti. Yksi järjestelmä voi sisältää useita eri teknologioita ja erilaisia teknologisia ratkaisuja, jolloin järjestelmä voi hyödyntää tekoälyä tai perustua sääntöpohjaisiin, ennalta määriteltyihin ratkaisuihin. Käyttötarkoituksella tarkoitetaan asetuksen 3 artiklan 12 alakohdan mukaan: ”käyttöä, johon tarjoaja on tarkoittanut tekoälyjärjestelmän, mukaan lukien erityinen käyttöyhteys ja erityiset käyttöolosuhteet, siten kuin ne on määritelty tiedoissa, jotka tarjoaja on antanut käyttöohjeissa, markkinointi- tai myyntimateriaaleissa ja -ilmoituksissa sekä teknisessä dokumentaatiossa”\n\nTekoälyjärjestelmän käyttötarkoituksen määrittää siten järjestelmän tarjoaja ja se on määriteltävä siihen liittyvissä dokumenteissa. Tarjoajalla tarkoitetaan asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan tekoälyjärjestelmän kehittäjää tai kehityttäjää. Tässä esityksessä ei oleteta, että hyvinvointialue itse olisi tarjoaja, vaan hyvinvointialue toimii käyttöönottajana, koska tarjoajana toimiminen edellyttää lisäksi, että sen tulee saattaa se markkinoille tai ottaa tekoälyjärjestelmän käyttöön omalla nimellään tai tavaramerkillään joko maksua vastaan tai maksutta. Hyvinvointialue voi toisaalta itsekin toimia tarjoajana, jos hyvinvointialue itse kehittää tai kehityttää lääkinnällisen laitteen ja hyvinvointialue täyttää myös muut tarjoajan määritelmän edellytykset. Tekoälyasetuksen johdanto-osan 13 kohdan mukaan asetuksessa tarkoitetun ”käyttöönottajan” käsitteen olisi tulkittava tarkoittavan tekoälyjärjestelmää käyttävää luonnollista tai oikeushenkilöä, mukaan lukien viranomainen, virasto\ntai muu elin, jonka valvonnassa järjestelmää käytetään, paitsi jos tekoälyjärjestelmää käytetään henkilökohtaisessa muussa kuin ammattitoiminnassa. Tekoälyjärjestelmän tyypistä riippuen järjestelmän käyttö voi vaikuttaa muihin henkilöihin kuin käyttöönottajaan.\n\nTekoälyasetusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin unionin alueella markkinoille saatettaviin ja sen alueella käytettäviin tekoälyjärjestelmiin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Asetusta ei kuitenkaan sovelleta aloihin, jotka eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. Asetusta ei siten sovelleta esimerkiksi johdanto-osan 24, 25, 89 ja 97 kohdissa tarkoitetuissa tilanteissa.\n\nAsetuksen toisena oikeusperustana on SEUT:n 16 artikla, joka turvaa oikeuden henkilötietojen suojaan. Esimerkiksi tekoälyjärjestelmien käyttöönottajien, joihin sovelletaan tekoälyasetusta, tulee asetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla noudattaa yleistä tietosuoja-asetusta ja muita unionin tietosuojaa koskevia säädöksiä. Poikkeuksista, jotka koskevat henkilötietojen käsittelyä tietyissä tekoälyjärjestelmien kehittämiseen liittyvissä tilanteissa, säädetään asetuksen 10 artiklan 5 kohdassa ja 59 artiklassa. Tietosuoja-asetus on teknologianeutraalia, mutta automatisoituja yksittäispäätöksiä koskevan 22 artiklan sääntelyn kautta se vaikuttaa tekoälyjärjestelmien käyttöön silloin, jos käyttöönotettavassa lääkinnällisessä laitteessa hyödynnetään tekoälyä myös luonnollisia henkilöitä koskevassa automatisoidussa päätöksenteossa.\n\nTekoälylle on asetuksen mukaan ominaista tuottaa tulos siihen syötetyn tai sen suoraan hankkiman datan eli syöttötietojen perusteella sekä päättelykyky (ks. johdanto-osan kappale 12). Päättelykyvyllä tarkoitetaan prosessia, jossa saadaan tuotoksia kuten ennusteita, sisältöä, suosituksia tai päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa fyysiseen tai virtuaaliseen ympäristöön, ja tekoälyjärjestelmien kykyyn johtaa malleja tai algoritmeja, tai molempia, syöttötiedoista tai datasta. Päättelykyky on nimenomaan tekoälyjärjestelmille ominaista. Päättelyn mahdollistavia tekniikoita ovat esimerkiksi koneoppimismenetelmät, jotka oppivat datan avulla miten tietyt tavoitteet saavutetaan, ja logiikkaan ja tietämykseen perustuvat menetelmät, jotka päättelevät tuotoksensa koodatun tietämyksen tai ratkaistavan tehtävän symbolisen esityksen perusteella.\n\nTekoälyjärjestelmät suunnitellaan toimimaan eriasteisen itsenäisesti, mikä tarkoittaa, että ne toimivat ainakin jossain määrin ihmisen toimista riippumattomasti ja kykenevät ainakin jossain määrin toimimaan ilman ihmisen ohjausta. Järjestelmät, jotka vaativat jatkuvaa ihmisen osallistumista ja puuttumista, eivät ole tekoälyjärjestelmiä. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä vastakohtaista päätelmää, että järjestelmä, joka ei vaadi lainkaan ihmisen osallistumista, olisi aina tekoälyjärjestelmä. Tekoälyjärjestelmän määrittelyssä otetaan nimittäin huomioon useita eri tekijöitä. Tekoälyjärjestelmään voi kuulua myös jonkinasteista mukautuvuutta, kuten kykyä oppia ja muuttaa omaa toimintaansa opitun perusteella sen käyttöönoton jälkeen, mutta kaikki tekoälyjärjestelmät eivät välttämättä ole mukautuvia.\n\nTekoälyasetusta sovelletaan tekoälyjärjestelmien ja -mallien kehittäjiin ja käyttäjiin. Tekoälyasetuksessa ei kuitenkaan säädetä siitä, miten esimerkiksi viranomainen voi käyttää tekoälyä. Erityisesti tekoälyasetuksen sääntely kohdistuu suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin, joiden luokittelusta säädetään 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Suuririskiseksi luokitellaan mm. sellainen tekoälyjärjestelmä, joka on tarkoitettu käytettäväksi tuotteen turvakomponenttina tai se on itse tuote, joka kuuluu asetuksen liitteessä I luetellun unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan, ja sille on tehtävä kolmannen osapuolen suorittama vaatimusmukaisuuden arviointi kyseisen tuotteen saattamiseksi markkinoille tai käyttöön ottamiseksi. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi lääkinnälliset laitteet. Turvakomponentilla tarkoitetaan asetuksen 3 artiklan 14 kohdan mukaan tuotteen tai tekoälyjärjestelmän komponenttia, joka on olennainen tuotteen tai tekoälyjärjestelmän turvallisuuden\nkannalta tai jonka vika tai toimintahäiriö vaarantaa ihmisten terveyden ja turvallisuuden tai omaisuuden turvallisuuden.\n\nSosiaali- ja terveydenhuollon tekoälyjärjestelmien voidaan lähtökohtaisesti sanoa olevan suuririskisiä. Tekoälyjärjestelmän suuririskisyydestä säädetään asetuksen 6 artiklassa ja sen lisäksi asetuksen liitteissä. Asetuksen liitteessä I määritellään EU-lainsäädäntö, jonka alaan kuuluvat tuotteet kuuluvat tekoälyasetuksen soveltamisalaan. Liitteessä I luetellaan esimerkiksi lääkinnällisiä laitteita ja in vitro-lääkinnällisiä laitteita koskeva lainsäädäntö. Nämä järjestelmät ovat suuririskisiä, mutta vain jos niille tehdään kolmannen osapuolen arviointi. Liitteessä III luetellaan lisäksi käyttötarkoituksia, jolloin tekoälyjärjestelmä on suuririskinen. Liitteen III 5 a kohdan mukaan tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta sen arviointiin, ovatko luonnolliset henkilöt oikeutettuja välttämättömiin julkisen avun etuuksiin ja palveluihin, kuten terveydenhuollon palveluihin, sekä tällaisten etuuksien ja\npalvelujen myöntämiseen, vähentämiseen, peruuttamiseen tai takaisin perimiseen, ovat 6 artiklan 2 kohdan mukaisia suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä. Lisäksi 6 artiklassa säädetään, että liitteessä III tarkoitettua tekoälyjärjestelmää on aina pidettävä suuririskisenä, jos tekoälyjärjestelmä suorittaa luonnollisten henkilöiden profilointia.\n\nTekoälyasetuksen johdanto-osan 72 kohdassa todetaan, että suuririskiset tekoälyjärjestelmät olisi suunniteltava siten, että käyttöönottajat voivat ymmärtää, miten tekoälyjärjestelmä toimii, arvioida sen toimivuutta ja ymmärtää sen vahvuuksia ja rajoituksia. Suuririskisten tekoälyjärjestelmien mukana olisi oltava asianmukaiset tiedot käyttöohjeiden muodossa. Tällaisiin tietoihin olisi sisällyttävä tekoälyjärjestelmän ominaisuudet, valmiudet ja suorituskyvyn rajoitukset.\n\nTekoälyjärjestelmää ei ole pidettävä suuririskisenä, jos se ei aiheuta merkittävää vahingon riskiä luonnollisen henkilön terveydelle, turvallisuudelle tai perusoikeuksille, eikä se vaikuta olennaisesti päätöksenteon tulokseen. Näin ollen liitteessä III mainittua tekoälyjärjestelmää ei ole pidettävä suuririskisenä, jos kyseessä on suppea menettelyllinen tehtävä, tai sen tarkoituksena on parantaa aiemmin suoritetun ihmisen toiminnan tulosta, tai sen tarkoituksena on havaita päätöksentekotapoja tai poikkeamia aiemmista päätöksentekotavoista tai sitä käytetään valmistelutehtävässä, joka koskee liitteen III mukaisten käyttötapausten kannalta merkityksellistä arviointia. Poikkeuksista huolimatta liitteen III mukaista tekoälyjärjestelmää on 6 artiklan 3 kohdan 3 alakohdan nojalla aina pidettävä suuririskisenä, jos se suorittaa luonnollisten henkilöiden profilointia.\n\nEuroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) on antanut lausunnon henkilötietojen käyttämisestä tekoälymallien kehittämisessä ja käytössä. Neuvosto korostaa, että tekoälyteknologioiden vastuullisessa kehittämisessä on huomioitava myös henkilötietojen suoja ja tietosuojalainsäädäntö. Lausunnolla varmistetaan, että eri EU-maiden viranomaiset tulkitsevat samalla tavalla tietosuoja-asetusta, kun ne arvioivat tekoälyratkaisuja. Tietosuojaneuvosto laatii myös parhaillaan tekoälyä koskevaa ohjeistusta.\n\nTekoälyasetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaan luonnollisten henkilöiden kanssa suoraan vuorovaikutukseen tarkoitetut tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja toteutettava siten, että niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleville luonnollisille henkilöille ilmoitetaan, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa, ellei tämä ole ilmeistä. Tieto on annettava selkeällä ja selvästi erottuvalla tavalla viimeistään ensimmäisen vuorovaikutuksen tai altistumisen yhteydessä ja tietojen on oltava sovellettavien esteettömyysvaatimusten mukaisia. Avoimuusvelvoite koskee vuorovaikutukseen tarkoitetun tekoälyjärjestelmän tarjoajaa ja kaikkia tekoälyjärjestelmiä, jotka saatetaan markkinoille EU:ssa tai joiden tuotoksia käytetään EU:ssa.\n\nSuuririskisiä tekoälyjärjestelmiä koskevista vaatimuksista sekä niiden tarjoajien ja käyttöönottajien velvoitteista säädetään tekoälyasetuksen III luvussa. Asetuksessa edellytetään muun muassa riskienhallintajärjestelmän perustamista ja liittämistä tekoälyjärjestelmän yhteyteen, asianmukaisia datanhallintakäytäntöjä järjestelmän kehityksen tai koulutuksen yhteydessä, järjestelmän asianmukaista ja riittävää dokumentaatiota, ja sitä että järjestelmä kerää lokitietoja toiminnastaan.\n\nTekoälyasetuksen 9 artiklan mukaan tarjoajan on perustettava ja pantava täytäntöön suuririskiselle tekoälyjärjestelmälle riskinhallintajärjestelmä, jolla tarkoitetaan jatkuvaa prosessia, jossa tunnistetaan suuririskisen tekoälyjärjestelmän käytöstä aiheutuvia riskejä ja otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla näihin riskeihin voidaan puuttua. Tekoälyjärjestelmät olisi myös testattava asianmukaisesti tarkoituksenmukaisten riskienhallintatoimenpiteiden määrittämiseksi. Asetuksen 14 artiklassa edellytetään myös, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä on suunniteltava ja kehitettävä siten, että luonnollinen henkilö voi tehokkaasti valvoa sitä, kun se on käytössä. Ihmisen suorittamalla valvonnalla on pyrittävä ehkäisemään tai minimoimaan terveydelle, turvallisuudelle tai ihmisoikeuksille aiheutuvat riskit. Asetuksen johdanto-osan 73 kohdassa todetaan, että toimenpiteillä olisi varmistettava, että järjestelmässä on sisäänrakennettuja toiminnallisia rajoituksia, joita\njärjestelmä ei voi itse ohittaa ja jotka vastaavat ihmiskäyttäjän komentoihin, ja että luonnollisilla henkilöillä, joiden tehtäväksi ihmisen suorittama valvonta on annettu, on tarvittava pätevyys, koulutus ja valtuudet tämän tehtävän hoitamiseksi.\n\nSuuririskisen tekoälyjärjestelmän käyttöönottajan on asetuksen 26 artiklan mukaan muun muassa käytettävä järjestelmää tarjoajan toimittamien käyttöohjeiden ja tarjoajan määrittämän käyttötarkoituksen mukaisesti, huolehdittava järjestelmän ihmisvalvonnasta, ja varmistettava että järjestelmään syötettävät tiedot ovat merkityksellisiä ja riittävän edustavia. Asetuksen ihmisvalvontaa ja käyttöohjeiden mukaista käyttöä koskevat velvoitteet eivät kuitenkaan rajoita kansallista lainsäädäntöä käyttöönottajia koskevien velvoitteiden osalta (26 artiklan 3 kohta).\n\nTekoälylukutaidosta säädetään asetuksen 4 artiklassa siten, että tekoälyjärjestelmien tarjoajien ja käyttöönottajien on parhaansa mukaan toteutettava toimenpiteitä, joilla ne varmistavat henkilöstönsä ja muiden niiden puolesta tekoälyjärjestelmien toiminnasta ja käytöstä vastaavien henkilöiden riittävän tekoälylukutaidon, minkä yhteydessä otetaan huomioon heidän tekninen tietämyksensä, kokemuksensa, koulutuksensa ja tekoälyjärjestelmien käyttöyhteys sekä henkilöt tai henkilöryhmät, joihin tekoälyjärjestelmiä on määrä käyttää.\n\nTekoälylukutaitoa on käsitelty johdanto-osan kohdassa 20 ja sitä edellytetään, jotta toisaalta tekoälyjärjestelmistä saatava hyöty voitaisiin maksimoida ja toisaalta taas, jotta samalla voidaan suojella perusoikeuksia, terveyttä, turvallisuutta ja mahdollistetaan tekoälyjärjestelmien demokraattinen valvonta. Riittävän tekoälylukutaito on asetuksen asianmukaisen noudattamisen ja täytäntöönpanon edellytys. Tekoälylukutaitoa edellytetään tekoälyjärjestelmien sekä tarjoajilta että käyttöönottajilta.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin teknisen toteutuksen yhteydessä on pohdittava, voiko siinä olla kyse tekoälyjärjestelmästä. Jos teknisessä toteutuksessa käytettäisiin järjestelmää, joka pohjautuu sääntöpohjaiseen automaatioon, ei ole kyse tekoälyjärjestelmästä, koska tällainen järjestelmä ei ole asetuksen tarkoittaman tekoälyjärjestelmän käsitteen mukainen. Merkityksellistä on myös se, onko kyse lääkinnällisestä laitteesta (kts. kappale 2.5). Koska hoidon tarpeen arvion tekevä tekoälyjärjestelmä käytännössä profiloi potilaita ja arvioisi onko heillä oikeus välttämättömiin julkisiin palveluihin, olisi se suuririskinen tekoälyjärjestelmä asetuksen 6 artiklan mukaisesti. Käytännössä hoidon tarpeen arviota tekevä tekoälyjärjestelmä voi siis olla suuririskinen sekä asetuksen I liitteen että III liitteen perusteella.\n\n2.3.2Kansallinen liikkumavara suhteessa tekoälyasetukseen\nToimivalta tekoälyn sääntelyssä on Euroopan unionilla, eivätkä jäsenvaltiot voi jatkossa säätää sellaisesta, mistä säädetään asetuksessa, jollei asetus jätä nimenomaista kansallista liikkumavaraa. Tekoälyasetuksen tulkintaan vaikuttavat lisäksi Euroopan komission ohjeet, Euroopan tekoälytoimiston (AI Office) kannanotot, yhdenmukaistetut standardit sekä tuleva oikeus- ja viranomaiskäytäntö. Näiden kehittyessä myös sääntelyn käytännön liikkumavaran rajat täsmentyvät. Hallituksen esityksen tarkoituksena on sinänsä tehdä tekoälyn käyttö hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä nykyistä laajemmin mahdolliseksi. Esityksen tarkoituksena on asettaa myös hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettäville tekoälyjärjestelmille erityisiä vaatimuksia siten, että niiden täytyy soveltua suomalaisen terveydenhuollon järjestelmään huomioiden lääketieteelliset ja hammaslääketieteelliset kriteerit. Tavoitteena on ennen kaikkea antaa kansallista lainsäädäntöä, jolla voidaan turvata perustuslaista\nja muusta lainsäädännöstä viranomaisen toimintaan kohdistuvia vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi virkavastuun kohdentumiseen.\n\nTekoälyasetus on tekoälyjärjestelmiä koskevaa sääntelyä, joka on sisällöltään ensisijaisesti sisämarkkinasääntelyä. Se ei vaikuta jäsenvaltion liikkumavaraan antaa tarkempaa sääntelyä jäsenvaltion julkisessa hallinnossa noudatettavista menettelyistä niissäkään tilanteissa, joissa menettely voi koskea tekoälyjärjestelmää tai menettelyssä voidaan käyttää tekoälyjärjestelmää.\n\nTekoälyasetus ei aseta vaatimuksia suurimmalle osalle tekoälyjärjestelmistä tai niiden käytölle, koska asetuksella säännellään järjestelmiä riskiperustaisesti. Kuten edellä todettu, sosiaali- ja terveydenhuollossa käsiteltävät asiat voivat lukeutua tekoälyasetuksen liitteessä III tarkoitettuihin suuririskisiin käyttötapauksiin, tai ne voivat olla liitteen I tarkoittamia järjestelmiä. Perustuslain vaatimukset koskevat laajasti julkista toimintaa ja julkista hallintoa, eikä niitä voida kattaa pelkästään tekoälyasetuksen vaatimuksilla. Siltä osin kuin tekoälyasetuksen vaatimukset voivat tulla tiettyyn julkisessa hallinnossa käytettävään tekoälyjärjestelmään tai sen käyttöön sovellettavaksi, eivät vaatimukset myöskään ole luonteeltaan tai tarkkuudeltaan sellaisia, että pelkästään niillä voitaisiin turvata hyvän hallinnon periaatteiden, oikeusturvan ja virkavastuun toteutuminen.\n\nJäsenvaltiot eivät voi asettaa yksityiselle sektorille lisärajoituksia koskien tekoälyjärjestelmien kehittämistä, markkinoille saattamista ja käyttöönottoa. Tämä johtuu siitä, että tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus on luotu kansalaisia ja liike-elämää varten eikä se kosketa julkishallintoa. Tekoälyasetuksella ei voida vaikuttaa jäsenvaltioiden hallinnollisiin menettelyihin, ja jäsenvaltiot voivat tästä syystä tekoälyasetuksen estämättä säätää kansallisesti siitä, miten tekoälyjärjestelmiä voidaan käyttää esimerkiksi hallinnollisessa päätöksenteossa. Tässä esityksessä kuitenkin mahdollistettaisiin kansallisessa lainsäädännössä tosiasiallisessa hallintotoiminnassa automatisoitu päätöksenteko, josta ei nimenomaisesti rajata pois tekoälyn hyödyntämistä. Tämä on kansallisessa lainsäädännössä mahdollista, ja tätä asiaa on käsitelty tarkemmin kappaleessa 2.7. Tekoälyasetus ei vaikuttaisi itsessään estävän tai sulkevan mahdollisuutta tekoälyn hyödyntämiselle\nautomatisoidussa päätöksenteossa. Tekoälyasetuksen 26 artiklan 3 kohta mahdollistaa liikkumavaran esimerkiksi virkavastuun määrittelemisen osalta (kts esimerkiksi\nHE 46/2025 vp, kappale 3.9 tekoälyn ja automaation käyttö julkisessa hallinnossa).\n\nRiskillä tarkoitetaan tekoälyasetuksessa sen 3 artiklan 2 kohdan mukaan haitan esiintymisen todennäköisyyden ja haitan vakavuuden yhdistelmää. Ryhmien 2 ja 3 (suuririskiset ja rajalliset riskit) osalta tekoälyjärjestelmistä aiheutuu riskejä, joiden kuitenkin katsotaan olevan siedettävissä asianmukaisten riskihallintatoimenpiteiden avulla. Systeemisellä riskillä tarkoitetaan tekoälyasetuksen 3 artiklan 65 kohdan mukaan riskiä, joka on yleiskäyttöisten tekoälymallien vaikutuksiltaan merkittävälle suorituskyvylle ominainen ja jolla on merkittävä vaikutus unionin markkinoihin niiden kattavuuden tai kansanterveyteen, turvallisuuteen, yleiseen turvallisuuteen, perusoikeuksiin tai koko yhteiskuntaan kohdistuvien tosiasiallisten tai kohtuudella ennakoitavissa olevien kielteisten vaikutusten vuoksi ja jota voidaan levittää laajamittaisesti koko arvoketjussa.\n\nRajallisia riskejä katsotaan asetuksen 50 artiklan mukaan liittyvän luonnollisten henkilöiden kanssa suoraan vuorovaikutuksessa oleviin tekoälyjärjestelmiin, joita ovat esimerkiksi keskustelubotit (chatbot).\n\nLiitteen III 5 kohdan a alakohdan mukaan suuririskisiä ovat sellaiset tekoälyjärjestelmät, jotka on tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta sen arviointiin, ovatko luonnolliset henkilöt oikeutettuja välttämättömiin julkisen avun etuuksiin ja palveluihin, kuten terveydenhuollon palveluihin, sekä tällaisten etuuksien ja palvelujen myöntämiseen, vähentämiseen, peruuttamiseen tai takaisin perimiseen. ”Arvioinnin“ on tässä yhteydessä tulkittava tarkoittavan tässä esityksessä tarkoitettua arviota siitä, onko ihmisellä tarve päästä julkisen terveydenhuollon palveluihin, sillä se tapahtuu ”viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta”. Tekoälyjärjestelmää käytetään viranomaisten ”toimesta“ vaikuttaisi tarkoittavan sellaista tilannetta julkisen palvelun pääsemisen yhteydessä, jossa viranomainen hyödyntää järjestelmää apunaan päätöksenteossa, vaikka lopullisen päätöksen tässä palveluun pääsyn yhteydessä tekee luonnollinen henkilö.\n”Puolesta” vaikuttaisi tarkoittavan sitä, että tekoälyjärjestelmä tekee päätöksen täysin itsenäisesti ilman luonnollisen henkilön osallistumista kyseessä olevan yksittäisen päätöksen tekemiseen. Näin ollen sellaiset tekoälyjärjestelmät, joita viranomaisten olisi mahdollista hyödyntää päätöstenteossa luonnollisen henkilön päätöksenteon apuna tai jotka voivat tuottaa tällaisen päätöksen täysin itsenäisesti, luokitellaan tekoälyasetuksessa suuririskisiksi ja niiden on täytettävä tekoälyasetuksessa suuri riskisille tekoälyjärjestelmille asetetut vaatimukset silloin, kun kyseessä on julkiseen palveluun pääseminen. Toisaalta hoidon tarpeen arvion tekevä tekoälyjärjestelmä on joka tapauksessa lääkinnällinen laite, eli myös liitteen I mukainen suuririskinen järjestelmä.\n\nTekoälyasetuksen nojalla sallitun tekoälyjärjestelmän hyödyntämiseen automaattisessa päätöksenteossa, vaikka se koskisi henkilötietoja, ei vaikuttaisi olevan oikeudellisia esteitä. Ihmisvalvonnan suorittamisesta säädetään asetuksen 14 artiklassa. Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittaman päätöksen määritelmän suhteen tulee kuitenkin huomioida, että määritelmä on laaja ja kuten esityksessä on todettu, 22 artiklan mukaista päätöstä voisi kuvailla uuden EU-oikeuskäytännön perusteella sanalla ”toimi” tai jopa ”toiminta”. Asetuksen johdanto-osan 61 kappaleessa on kuitenkin lisäksi todettu selvennyksenä, että oikeudenhoitoonkaan liittyen sellaisia tekoälyjärjestelmiä, jotka on tarkoitettu puhtaasti hallinnollisiin tukitoimiin ja joilla ei ole vaikutusta oikeudenkäyttöön yksittäistapauksissa, ei tulisi luokitella suuririskisiksi.\n\nTekoälyasetus ei kuitenkaan tyhjentävästi sääntele julkisen vallan käyttöön, palvelujärjestelmän organisointiin eikä viranomaisen tai muun julkisen toimijan vastuisiin liittyviä kysymyksiä. Kansallista liikkumavaraa jää erityisesti sen osalta, miten julkinen toimija järjestää toimintansa käyttäessään tekoälyasetuksen mukaisesti markkinoille saatettua järjestelmää osana lakisääteisten tehtäviensä hoitamista. Esityksessä arvioidaan siis, että kansallisesti voidaan siten säätää julkisen toimijan organisatorisista velvollisuuksista ja vastuunjaosta silloin, kun tekoälyjärjestelmää käytetään hoidon tarpeen arvioinnissa. Sen sijaan kansallisesti ei ole perusteltua, eikä mahdollistakaan, säätää uudelleen sellaisista vaatimuksista, joista tekoälyasetuksessa jo säädetään, kuten järjestelmän riskienhallinnasta, teknisestä dokumentaatiosta, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista tai markkinoille saattamisen edellytyksistä.\n\nSiltä osin kuin hyvinvointialue käyttää hoidon tarpeen arvion tekemisessä tekoälyä, kohdistuu hyvinvointialueeseen velvoitteita tekoälyasetuksen lisäksi muustakin lainsäädännöstä, kuten yleisestä tietosuoja-asetuksesta, asiakastietolaista ja MD-lainsäädännöstä. Viranomaisen on sinänsä mahdollista hyödyntää erilaisia synergioita näitä ja terveydenhuoltolakiin sekä asiakastietolakiin ehdotettuja velvoitteita täyttäessään.\n\n2.3.3Tekoälyä koskeva yleinen ihmisoikeussopimus\nTekoälyä koskeva yleinen ihmisoikeussopimus\n[10]\non hyväksytty Euroopan neuvostossa vuonna 2024. Kyseessä on ensimmäinen oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus, joka käsittelee tekoälyä nimenomaan ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta. Kyse on puiteyleissopimuksesta ja se on yhdenmukainen EU:n tekoälyasetuksen ja muun EU-lainsäädännön kanssa ja se sisältää useita velvoitteita. Sopimusvaltioiden on muun muassa suojattava ihmisoikeuksia tekoälyjärjestelmien käytössä, varmistettava syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, huolehdittava oikeusturvasta ja lisättävä läpinäkyvyyttä ja valvontaa.\n\n2.3.4Kansallinen sääntely tekoälystä\nSosiaali- ja terveysministeriö on perustanut tekoälyn ekosysteemin ja toimii sen puheenjohtajana. Ekosysteemissä on sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvitetty tekoälyn käyttökohteita sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä lainsäädännön reunaehtoja yhteisten tulkintojen edistämiseksi\n[11]. Tekoälyn\nkäyttötapauksia tunnistettiin runsaasti\n[12]\nja useita tekoälykokeiluja onkin ollut käynnissä hyvinvointialueilla\n[13].\n\nLaki eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta\n(1377/2025)\ntuli voimaan 1.1.2026. Laissa annetaan tekoälyasetusta täydentävät säännökset ja siinä säädetään siitä, miten asetuksen noudattamista valvotaan Suomessa. Laissa säädetään erityisesti tekoälyjärjestelmien markkinavalvonnasta, valvontaviranomaisista ja niiden tehtävistä, kiellettyjen tekoälyn käyttöjen valvonnasta, ilmoitettujen laitosten ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, sekä seuraamuksista ja viranomaisten toimivallasta.\n\nKansallisessa lainsäädännössä ei juurikaan ole sääntelyä tekoälyn käyttämisestä viranomaistoiminnassa. Valtakunnallisesta osaamistietovarannosta annetussa laissa\n(1449/2025)\nsäädetään tietojen käytöstä tekoälytoiminnallisuuksien kehittämiseen. Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan (PeVL 53/2025 vp) huomiota siihen, että ehdotettua uudentyyppistä hallinnollista sääntelyä, jossa hallituksen esityksenkin (HE 133/2025 vp) mukaan ensi kertaa säädetään sektorikohtaisesti tekoälyn käytöstä, olisi tullut arvioida myös perustuslain 21 §:ssä turvatun hyvän hallinnon ja perustuslain 118 §:ssä säädetyn virkavastuun kannalta. Sivistysvaliokunta perustuslakivaliokunnan lausunnossa esittämään yhtyen kiinnitti valtioneuvoston huomiota säätämisjärjestysperustelujen puutteisiin (SiVM 12/2025 vp).\n\nValtiovarainministeriö on asettanut lainsäädäntötyöryhmän automaation lisäämiseksi viranomaisten neuvonnassa. Hankkeen tavoitteena on valmistella hallitusohjelman linjausten mukaiset lainsäädännön muutosehdotukset, jotka mahdollistaisivat automaation lisäämisen digitaalisissa palveluissa annettavassa viranomaisneuvonnassa. Työryhmän tavoitteena on poistaa erityisesti digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetun lain\n(306/2019)\n6 a §:n muodostama este autonomisten teknologioiden hyödyntämiselle. Käytännössä lainmuutoksen on siis tarkoitus mahdollistaa tekoälyn ja automaation hyödyntäminen viranomaisneuvonnassa. Hallituksen esitys (HE 106/2026) on annettu eduskunnalle käsiteltäväksi 4.6.2026.\n\nOikeusministeriö on käynnistänyt esiselvityksen\n[14], jossa tutkitaan, millä lainsäädännön edellytyksin tekoälyä voitaisiin käyttää viranomaisten päätöksenteossa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää, missä vaiheissa hallintoasioiden käsittelyä ja millä oikeudellisilla edellytyksillä tekoälyä olisi mahdollista hyödyntää julkisessa hallinnossa viranomaisen hallintomenettelyn eri vaiheissa. Arviointiin sisältyy tarkastelu tekoälyjärjestelmien hyödyntämisen oikeudellisista edellytyksistä hallintoasian vireilletulosta asiankäsittelyn päättävän ratkaisun tekemiseen. Työssä huomioidaan perustuslain vaatimukset, hallinnon yleislait sekä EU:n tietosuoja- ja tekoälyasetukset. Virkatyönä toteutettavassa hankkeessa kuullaan sidosryhmiä ja kerätään esimerkkejä tekoälyn käytöstä hallinnossa. Väliraportti julkaistaan vuoden 2026 loppuun mennessä, ja esiselvityksestä järjestetään lausuntokierros.\nHankkeen toimikausi jatkuu vuoden 2027 loppuun.\n\n2.4Lääkinnällisiä laitteita koskeva lainsäädäntö\n\nLääkinnällisistä laitteista ja in vitro-diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista säädetään EU-asetuksessa ja kansallisessa lainsäädännössä. Lääkinnällisten laitteiden valmistusta, markkinoille saattamista ja markkinoille saatettujen laitteiden valvontaa säädellään pääosin lääkinnällisten laitteiden asetuksessa (EU) 2017/745 (MD-asetus) ja In vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen laitteiden asetuksessa (EU) 2017/746 (IVD-asetus). Sääntelyä on täydennetty lääkinnällisistä laitteista annetulla lailla\n(719/2021). Laissa säädetään ammattimaisesta käyttäjästä ja terveydenhuollon yksikön omasta laitevalmistuksesta. Terveydenhuollon yksikkö lääkinnällisen laitteen ammattimaisena käyttäjänä noudattaa kaikissa olosuhteissa laitevalmistajan laitteelle osoittamaa käyttötarkoitusta, joka on syytä huomioida myös digitaalisten palvelujen suunnittelussa.\n\nLääkinnällisellä laitteella tarkoitetaan instrumenttia, laitteistoa, välinettä, ohjelmistoa, implanttia, reagenssia, materiaalia tai muuta tarviketta, jonka valmistaja on tarkoittanut käytettäväksi ihmisillä tiettyihin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tällainen tarkoitus voi esimerkiksi olla sairauden tai toimintarajoitteen diagnosointi, ehkäisy, tarkkailu tai hoito. Suomessa ja EU-alueella saa tuoda markkinoille ja ottaa käyttöön vain vaatimukset täyttäviä lääkinnällisiä laitteita. Ennen laitteen markkinoille saattamista valmistajan on todennettava laitteen turvallisuus, käyttötarkoitukseen sopivuus ja suorituskyky. CE-merkintä on osoitus siitä, että laite täyttää sitä koskevat vaatimukset. Laitteen valmistajan kuuluu määritellä, onko kyse lääkinnällisestä laitteesta. Lääkinnällisen laitteen valmistaja vastaa laitteen turvallisuudesta, suorituskyvystä ja vaatimustenmukaisuudesta koko laitteen elinkaaren ajan, mukaan lukien markkinoille saattamisen jälkeinen\nvaihe.\n\nMD-asetuksen 51 artiklassa säädetään siitä, että laitteet tulee jaotella asetuksessa määriteltyihin riskiluokkiin ja luokitus tehdään liitteen VIII sääntöjen mukaisesti. Liite VIII sisältää 22 luokitussääntöä, jotka määrittelevät, milloin laite kuuluu IIa tai IIb luokkaan. Luokitussäännössä 11 määritellään, että ohjelmistot, jotka on tarkoitettu antamaan tietoja, joita hyödynnetään diagnostisten tai terapeuttisten päätösten tekemisessä, luokitellaan luokkaan II a, paitsi jos nämä päätökset voivat aiheuttaa henkilön kuoleman tai terveydentilan pysyvän heikkenemisen, jolloin ne luokitellaan luokkaan III, tai henkilön terveydentilan vakavan heikkenemisen tai kirurgisen toimenpiteen, jolloin ne luokitellaan luokkaan II b. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoidon tarpeen arvioimisessa käytettävä järjestelmä on lääkinnällinen laite ja sellaisena kuuluu vähintään luokkaan II a. Näin ollen, jos hoidon tarpeen arvioinnissa käytetään laitetta, joka antaa tietoa päätöksenteon tueksi\ndiagnostisiin tai terapeuttisiin tarkoituksiin, on kyse lääkinnällisestä laitteesta. Laitteen valmistaja määrittelee mihin luokkaan laite kuuluu.\n\nLääkinnällinen laite voi sisältää tai olla sisältämättä tekoälyä. Jos lääkinnällinen laite sisältää tekoälyä, on kyse myös tekoälyasetuksen tarkoittamasta tekoälyjärjestelmästä ja laitteen valmistajan tulee huomioida molempien EU-asetusten vaatimukset. MD-asetuksessa säädetään lääkinnällisten laitteiden turvallisuutta, suorituskykyä, kliinistä arviointia, käytettävyyttä sekä markkinoille saattamista koskevista vaatimuksista. Kansallinen sääntely ei voi toistaa, täydentää tai muuttaa näitä velvoitteita tavalla, joka johtaisi päällekkäiseen tai ristiriitaiseen sääntelyyn. Sen sijaan on mahdollista säätää siitä, miten julkinen toimija käyttää MD-asetuksen mukaisesti markkinoille saatettua järjestelmää osana lakisääteisten tehtäviensä hoitamista.\n\n2.5Digipalvelulaki\n\nDigipalvelulaki on tullut voimaan huhtikuussa 2019. Lain tarkoituksena on edistää digitaalisten palvelujen saatavuutta, laatua, tietoturvallisuutta sekä sisällön saavutettavuutta ja siten parantaa jokaisen mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti digitaalisia palveluja. Lisäksi sen tarkoituksena on ollut panna täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta (EU) 2016/2102 (saavutettavuusdirektiivi) sekä säätää viranomaisten sekä muiden julkista hallintotehtävää hoitavien velvollisuudesta tarjota digitaalisia palveluja hallinnon asiakkaille sekä tähän liittyvistä velvollisuuksista.\n\nLakia sovelletaan digitaalisiin palveluihin ja niiden tarjoamiseen yleisölle. Digitaalisilla palveluilla tarkoitetaan digipalvelulaissa mobiilisovelluksia ja verkkosivustoja. Verkkosivustolla tarkoitetaan verkkotunnuksella yksilöitäviä digitaalisia tekstisisältöjä, tiedostoja, kuvia, lomakkeita ja muita toisinnettavissa olevia tietosisältöjä, jotka ovat käytettävissä tietoverkossa erilaisilla päätelaitteilla ja niissä olevilla ohjelmistoilla. Mobiilisovelluksella tarkoitetaan sovellusohjelmistoja, jotka on suunniteltu ja kehitetty yleisön käyttöön käytettäväksi älypuhelinten tai tablettitietokoneiden kaltaisilla mobiililaitteilla.\n\nDigipalvelulain 5 §:ssä säädetään digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Viranomaisen on tarjottava jokaiselle mahdollisuus toimittaa asiointitarpeeseensa liittyvät sähköiset viestit ja asiakirjat käyttäen digitaalisia palveluita tai muita sähköisiä tiedonsiirtomenetelmiä. Viranomaisen on myös tiedotettava digitaalisissa palveluissaan selkeästi, miten jokainen voi hoitaa asiansa viranomaisen kanssa sähköisesti. Ei ole ollut täysin selvää, velvoittaako 5 §:n sääntely siihen, että esimerkiksi perusterveydenhuollossa yhteydenotto ja hoidon tarpeen arviointi olisi voitava aina hoitaa myös sähköisesti. Digipalvelulain suhdetta sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisiin palveluihin ei ole kuvailtu hallituksen esityksen perusteluissa. On mahdollista tulkita, että terveydenhuoltolaki on erityislainsäädäntönä poikkeussääntelyä, sillä terveydenhuoltolaissa säädetään jo nyt esimerkiksi aikamääreistä ja toimintamalleista liittyen hoidon tarpeen arvioon. Tällä esityksellä\nmahdollistetaan kuitenkin hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti ja voidaan arvioida, että digipalvelulaki soveltuu digitaaliseen hoidon tarpeen arvioon siltä osin, kuin tässä lainsäädännössä ei säädetä siitä poikkeavasti.\n\nHallituksen esitys (HE 106/2026), jonka tarkoituksena on mahdollistaa tekoälyn ja automaation hyödyntäminen viranomaisneuvonnassa, on annettu eduskunnan käsiteltäväksi 4.6.2026. Esityksen tarkoituksena on edistää digitaalisissa palveluissa hallinnon asiakkaille annettavan neuvonnan automatisointia ja tekoälyn hyödyntämistä neuvonnassa. Esityksen mukaan viranomaisen olisi varmistettava automaattisesti annettavan neuvonnan lainmukaisuus ennen automaattisen neuvonnan käyttöönottoa sekä valvottava neuvonnan lainmukaisuutta käytön aikana. Viranomaisen olisi huolehdittava asiakkaidensa mahdollisuudesta saada neuvontaa myös ihmiseltä. Viranomaisen olisi lisäksi arvioitava automaattisen neuvonnan käytön vaikutuksia asiakkaidensa oikeusturvalle ja syrjimättömyydelle, ja huolehdittava asiakkaidensa oikeuksien ja yhdenvertaisuuden edistämisestä myös automaattista neuvontaa käyttäessään.\n\n2.6Julkinen hallintotehtävä ja tosiasiallinen julkinen hallintotoiminta\n\nTosiasiallisella hallintotoiminnalla tarkoitetaan sitä osaa julkista hallintotoimintaa, jossa ei tehdä päätöksiä eikä käytetä julkista valtaa tai tavoitella suoranaisia oikeusvaikutuksia. Tosiasiallista hallintotoimintaa on esimerkiksi erilaisten hoitotoimien suorittaminen (HE 241/2020 vp). Julkisella hallintotehtävällä tarkoitetaan perustuslaissa verraten laajaa hallinnollisten tehtävien kokonaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä tehtäviä (HE 1/1998 vp, s. 179). Hallintolain esitöiden mukaan laissa käytetty julkisen hallintotehtävän käsite saa sisältönsä perustuslain 124 §:stä. Esitöissä julkisen hallintotehtävän todetaan viittaavan toimintaan, johon liittyy yleisen edun toteuttamista tai muutoin julkisten palvelujen järjestämiselle luonteen omaisia piirteitä, kuten oikeus käyttää julkista valtaa eli hallintopäätösten tekemistä\nsekä asian ratkaisemista välittömästi palvelevia valmistelu- ja täytäntöönpanotoimia. Keskeistä on myös, että tehtävä perustuu lailla tai lain nojalla annettuun julkiseen toimeksiantoon (HE 72/2002 vp, s. 52–53.) Julkinen hallintotehtävä on siten laajempi käsite kuin tosiasiallinen hallintotoiminta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisesta annetussa hallituksen esityksessä (HE 241/2020 vp) katsottiin, että esimerkiksi ratkaisu siitä, saako henkilö julkisin varoin annettavaa hoitoa vai ei ja millaista hoitoa hänelle annetaan, on ymmärrettävä julkiseksi hallintotehtäväksi. Kyseessä oleva ratkaisu liittyy perustuslain 19 §:ssä säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Julkiseksi hallintotehtäväksi on myös ymmärrettävissä samassa yhteydessä tehtävät muut ratkaisut, kuten potilaan hoidon tarpeen arviointi ja hoitosuunnitelman laatiminen, sairauksien diagnosointi ja potilaan tutkimiseen\nliittyvät ratkaisut sekä lähetteen antaminen erikoissairaanhoitoon.\n\nSote-järjestämislain esitöiden perusteella hoidon tarpeen arvioinnissa kyse olisi julkisesta hallintotehtävästä. Tehtävä voi olla luonteeltaan julkinen hallintotehtävä, vaikka se ei sisällä julkisen vallan käyttämistä, kuten tosiasiallisessa hallintotoiminnassa tai lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja toteutettaessa. Suurin osa terveydenhuollon tehtävistä on sellaista toimintaa, joka harvoin sisältää hallintopäätöksiä.\n\nJulkisen vallan käytössä olennaisena on pidetty toimenpiteen yksipuolisuutta eli sopimukseen perustumatonta määräämistä ulkopuolisen oikeuspiiristä. Terveyspalvelujen toteuttaminen ja hoitotoimenpiteet katsotaan yleensä tosiasialliseksi hallintoiminnaksi, eikä terveydenhuollossa yleensä tehdä hallintopäätöksiä. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että selvästi hoidolliset toimenpiteet eivät yleensä merkitse julkisen vallan käyttöä. Tilanne on kuitenkin toinen, kun kyse on sellaisista hoidon yhteydessä toteutettavista toimenpiteistä, joilla puututaan yksilön perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin. (EOA dnro 711/2/09. 4.3.2010, s. 23.)\n\nSosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa sote-järjestämislain muuttamista koskevassa mietinnössään (StVM 32/2025 vp), että julkisen hallintotehtävän käsite on julkisen vallan käyttöä laajempi käsite, joka perustuslain esitöiden mukaan (HE 1/1998 vp, s. 179) viittaa verraten laajaan hallinnollisten tehtävien kokonaisuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 241/2020 vp) esitöissä on käsitelty laajasti julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon suhdetta perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuun julkisen vallan käyttöön sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa julkisena hallintotehtävänä. Kyseisessä hallituksen esityksessä (s. 521) todetaan, että perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan esimerkiksi julkinen terveydenhuolto on katsottu riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen liittyvänä tehtävänä julkiseksi hallintotehtäväksi. Liittyen perustuslakivaliokunnan (PeVL 49/2025 vp, kappale 8) esiin nostamaan tarpeeseen arvioida\nasiaa eritellysti, sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa edellä mainittuihin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskeviin esitöihin ja toteaa, että perustuslain 19 §:ää toteuttavan hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluva ja sen rahoittama sosiaali- ja terveydenhuolto on ymmärrettävissä laajassa mielessä julkiseksi hallintotehtäväksi, sillä siinä on kyse perusoikeuksien toteuttamisesta. Julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyy myös päätöksentekoa, joka on perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua julkisen vallan käyttöä (esim. sosiaalipalvelun antamista koskeva päätös) tai merkittävää julkisen vallan käyttöä (muun muassa mielenterveyslain mukainen päätös tahdosta riippumattomasta hoidosta). Julkisessa terveydenhuollossa tosiasiallisena hallintotoimintana (ei hallintopäätöksenä) tehtävä ratkaisu siitä, saako henkilö julkisin varoin annettavaa hoitoa vai ei ja millaista hoitoa hänelle annetaan, liittyy perustuslain 19 §:ssä säädettyyn julkisen vallan\nvelvollisuuteen turvata, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut (HE 241/2020 vp, s. 682). Siten kyseessä on ihmisen kannalta keskeisestä linjauksesta, jolla ratkaistaan, toteutuuko hänen perustuslaissa turvattu oikeutensa terveyspalveluihin julkisin varoin toteutettuna vaiko ei, ja on näin ollen ymmärrettävissä julkiseksi hallintotehtäväksi. Tähän ratkaisuun liittyvät esimerkiksi potilaan hoidon tarpeen arviointi ja hoitosuunnitelman laatiminen, sairauksien diagnosointi ja potilaan tutkimiseen liittyvät ratkaisut sekä lähetteen antaminen erikoissairaanhoitoon. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (s. 682 ja 717) todetaan, että myös eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä omaksutun kannan mukaan esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnin ja siihen perustuvan hallintopäätöksen ja palvelusuunnitelman tekeminen sekä eräiden palvelutapahtumien toteuttaminen ovat luonteeltaan\njulkisia hallintotehtäviä. Koska myös perusterveydenhuollon hoidon tarpeen arviointi on katsottu julkiseksi hallintotehtäväksi, säädettiin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa perustuslain 124 §:n mukaisesti nimenomaisesti poikkeussäännöksellä (sote-järjestämislaki 12 §:n 3 mom.), että hyvinvointialue voi hankkiessaan perusterveydenhuollon palveluja antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi, osana asiakkaille annettavaa hoitoa, asiakkaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisujen tekemisen, hoitosuunnitelman laatimisen sekä lähetteen laatimisen erikoissairaanhoitoon. Sen sijaan erikoissairaanhoidon hoitoratkaisut sekä niihin liittyvä hoidon tarpeen arviointi katsottiin perustelluksi pitää hyvinvointialueen vastuulla. Keskeiset perusteet liittyivät toiminnan luonteeseen, yhdenvertaisuuteen sekä siihen, että erikoissairaanhoidon tutkimukset ja hoito ovat usein kustannuksiltaan kalliimpia kuin perusterveydenhuollossa annettava\nhoito (HE 241/2020 vp, s. 692). Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti mietinnössään edellä todettua erittelyä perusoikeuksien yhdenvertaisen turvaamisen kannalta perusteltuna ja totesi samalla, että sääntely ei edellytä, että julkisyhteisöt itse huolehtisivat kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta.\n\nJulkisten hallintotehtävien hoitamisen tulee pääsäännön mukaan kuulua viranomaisille ja tällaisia tehtäviä voidaan antaa muille kuin viranomaisille vain rajoitetusti. Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan (PeVL 63/2024 vp), että ajokorttilain mukaisten lääkärintodistusten ja -lausuntojen laatimisessa ei ollut kyse perustuslain 124 §:n tarkoittamasta julkisesta hallintotehtävästä. Kyse ei ollut tehtävän luonteen vuoksi myöskään perustuslain 19 §:n 3 momentin piiriin kuuluvasta terveyspalvelusta, jota säännöksen mukainen turvaamisvelvollisuus koskee. Valiokunta on myös lausunnossaan (PeVL 17/2021 vp, kappale 84) todennut, että hoitoratkaisujen tekemisessä on kyse lääketieteellisestä arviosta, ja että sote-järjestämislain 12 §:n 3 momenttiin kirjattua sääntelyä väljempikin sääntely yksityisen palveluntuottajan oikeudesta tehdä palvelutarpeen arviointia on siten perustuslain kannalta mahdollinen. Sote-järjestämislain 12 §:n 3 momentin mukaan hyvinvointialueen\non vastattava palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palvelun tuottajalta. Tästä säädetään momentissa tiettyjä poikkeuksia kuten hoidon tarpeen arvioinnin tehtävän antaminen yksityisen palvelutuottajan tehtäväksi silloin, kun hoitovastuu säilyy perusterveydenhuollossa. Valiokunta on myös lausunnossaan (PeVL 49/2025 vp) käsitellyt julkisen hallintotehtävän suhdetta ja todennut, että silloin, kun kyseessä on järjestämislain 12 §:n mukainen ostopalvelusopimuksin hankituista palveluista, joita tuotetaan hyvinvointialueille näiden järjestämisvelvollisuuden täyttämiseksi, ei tällöin kyseessä olisi julkinen hallintotehtävä. Oikeuskäytännössä tapauksessa KKO 2013:19, jossa oli kyse ostopalveluista, on KKO todennut, että kysymyksessä oli palvelun hankinta, jonka kunta on tehnyt osana sille kuuluvaa terveydenhuollon järjestämistä. Mäki-Lohiluoma on myös väitöskirjassaan todennut, että KKO vaikuttaa ratkaisussaan hahmottelevan julkisen hallintotehtävän\nkäsitettä tavalla, jossa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuussa on kyse julkisesta hallintotehtävästä, mutta yksittäisen sosiaali- ja terveyspalvelun tuottamisessa taas tämän käsitteen ulkopuolelle rajautuvasta toiminnasta\n[15]. Valiokunta on vakiintuneesti katsonut, että lakisääteisten tehtävien kokonaisuutta koskevasta sääntelystä tulee asianmukaisesti tunnistaa se osa, jota on pidettävä julkisena hallintotehtävänä (kts. PeVL 37/2025 vp, kappale 6, lisäksi PeVL 47/2025 vp, kappale 50, PeVL). Valiokunta on myös todennut, että vaikka jokin yhtiön lakisääteinen tehtävä olisi katsottava julkiseksi hallintotehtäväksi, tästä ei johdu, että yhtiön toiminta ja lakisääteiset tehtävät kokonaisuudessaan olisivat julkisia hallintotehtäviä (PeVL 47/2025 vp, kohta 50).\n\nAvustavien tehtävien antamista yksityiselle on käsitelty julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevassa hallintovaliokunnan mietinnössä (HaVM 39/2022 vp). Tiedonhallintalain 28 c §:ssä säädetään laadun valvonnasta ja virhetilanteiden käsittelystä. Hallintovaliokunta on lausunnossaan todennut, että hallituksen esityksen tarkoituksena on ollut, että 28 c §:ään sisältyvä viranomaisen velvollisuus ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin ei koske teknisen virheen varsinaista korjaamista, vaan velvollisuutta varmistua virheiden korjaamisesta. Edelleen todetaan, että jos virhe on luonteeltaan sisällöllinen, säännös voi velvoittaa viranomaista esimerkiksi muuttamaan käsittelysääntöjä.\n\nEdellä selostetun mukaisesti tässä esityksessä arvioidaan, että terveydenhuoltolain 51 §:n mukaisessa hyvinvointialueen vastuulle kuuluvassa hoidon tarpeen arvioinnissa olisi kyse tosiasiallisesta hallintotoiminnasta.\n\n2.7Hyvä hallinto ja oikeusturva\n\nPerustuslakivaliokunnan mukaan automaattisen päätöksenteon sääntelyä on arvioitava perustuslain 21 §:ssä turvattujen hyvän hallinnon periaatteiden ja 118 §:ssä säädetyn virkavastuun kannalta. Perustuslain 21 §:n ja julkisen vallan käytön lakiperustaisuuden näkökulmasta valiokunta on kiinnittänyt kuitenkin huomiota siihen, ettei automaattisessa päätöksenteossa massaluonteisessakaan toiminnassa saa vaarantaa hyvän hallinnon vaatimuksia tai asianosaisen oikeusturvaa (PeVL 81/2022 vp, kappale 5, PeVL 7/2019 vp, s. 8—9; ks. myös PeVL 49/2017 vp, s. 5, PeVL 35/2005 vp, s. 2). Tietosuoja-asetuksen säännöksiä on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan usein tarvetta täydentää nimenomaan hyvän hallinnon ja hallinnon oikeussuojajärjestelmän näkökulmista (PeVL 81/2022 vp, kappale 7 ja PeVL 7/2019 vp). Tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa kuitenkin perustuslakivaliokunnan\nusein toistaman kannan mukaan yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunnan mukaan henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. (PeVL 81/2022 vp, kappale 9 ja PeVL 14/2018 vp, s. 4–5.) Terveydenhuollon osalta merkittävän yleislainsäädännön muodostavat potilaslain ja asiakastietolain säännökset.\n\nPerustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.\n\nHallintolaki konkretisoi perustuslain 21 §:ssä säädettyä jokaisen oikeutta hyvään hallintoon. Hallintolaki sisältää yleiset säännökset hyvän hallinnon perusteista ja hallintoasiassa noudatettavista menettelyistä. Hallintolain esitöissä\nHE 72/2002 vp, s. 47 hyvä hallinto on ymmärretty ensisijaisesti menettelyllisiä oikeusturvatakeita määrittävänä käsitteenä, mutta myös viranomaisten toimintaa yleisesti ohjaavana periaatteena.\n\nHallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti (yhdenvertaisuuden periaate) ja käytettävä toimivaltaansa vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin (tarkoitussidonnaisuuden periaate). Lisäksi viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeasuhtaisia tavoiteltuun päämäärään nähden (objektiviteettiperiaate ja suhteellisuusperiaate), ja toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia (luottamuksensuojan periaate). Hallintolain 7 luvussa säädetään asian ratkaisemisesta. Hallintopäätös on lain 43 §:n mukaan annettava kirjallisesti.\n\nHyvää hallintoa turvaavat myös muut hallinnon yleislait kuten julkisuuslaki ja kielilaki\n(432/2003). Tiedonhallintalaissa säädetään ennakollisesta oikeusturvasta viranomaisen dokumentointi- ja laadunvarmistusvelvoitteilla mainitun lain 28 a ja 28 b §:ssä.\n\nEdellä luvussa 2.7 on käsitelty tosiasiallista julkista hallintotoimintaa. Terveyspalvelujen toteuttaminen ja hoitotoimenpiteet katsotaan yleensä tosiasialliseksi hallintoiminnaksi, eikä terveydenhuollossa yleensä tehdä hallintopäätöksiä. Terveydenhuollossa tällaisia päätöksiä tehdään esimerkiksi joissakin tapauksissa tahdosta riippumattomassa hoidossa.\n\nOikeusturvan takeina toimivat sen sijaan muut vaatimukset, joilla pyritään ennakolta varmistamaan vallan käytön laillisuus ja asianmukaisuus. Perustuslakivaliokunta on myös todennut (PeVL 47/2005 vp), että kun kyse on operatiivisista tehtävistä, joiden hoitaminen on lähinnä tosiasiallista hallintotoimintaa, oikeusturvan takeet voivat perustua sääntelyn täsmällisyyteen ja asianmukaisuuteen, henkilöstön koulutukseen ja pätevyysvaatimuksiin sekä toiminnan riittävään valvontaan. Tällöin viranomaisvalvonnalla on keskeinen merkitys oikeusturvan takeena.\n\nAutomaattisia menettelyitä kehitettäessä ja käyttöön otettaessa on tärkeää jo ennakollisesti varmistaa, että niitä koskevien tietojärjestelmien ylläpitämisessä otetaan asianmukaisesti huomioon hyvän hallinnon vaatimusten toteutuminen. Hyvän hallinnon, oikeusturvan ja hallinnon lainalaisuusperiaatteen toteutuminen tulisi pyrkiä varmistamaan kaiken automaattisen päätöksenteon osalta. Digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä korostuu se, miten lääkinnällisen laitteen tekemät arviot muodostuvat, millainen tietopohja lääkinnällisessä laitteessa on käytössä ja miten laite ohjaa potilasta arvioinnin yhteydessä. Oikeusturvan takeet perustuvat tällöin sääntelyn täsmällisyyteen ja asiamukaisuuteen sekä toiminnan riittävään valvontaan. Lisäksi kyseisiä julkisia hallintotehtäviä koskevan sääntelyn ollessa pitkälti EU-oikeuden tasolla, tehtäviä hoitavat toimijat ovat sidottuja yleisen tietosuoja-asetuksen, lääkinnällisistä laitteista annettuihin asetuksiin sekä tekoälyasetuksen\nsoveltamiseen\n\nViranomaiskeskeisessä oikeusturvakäsityksessä oikeusturva ei korosta niinkään yksilön suojaa viranomaisen toimilta, vaan sen tavoitteena on varmistaa, että viranomaiset toimivat oikein ja lain mukaan. Tosiasiallisessa hallintotoiminnassa oikeusturva ei ole vastaavanlainen kuin hallintopäätöksiä koskevissa hallintoasioissa, ja näihin tilanteisiin liittyviin oikeusturvaodotuksiin vastaavat oikeusturvakeinot ovat rajallisia. Tosiasiallisessa hallintotoimissa palvelun tuottamisessa kuitenkin noudatetaan hyvän hallinnon ja oikeusturvan takeita koskevia perusteita. Ei kuitenkaan ole myöskään tarkoituksenmukaista, että tosiasiallisessa hallintotoiminnassa muodostuisi sellaisia päätöksiä, joista muodostuisi valituskelpoinen päätös. Terveydenhuollon palveluihin pääsyssä on kyse siitä, että henkilö hakeutuu näiden palvelujen piiriin. Henkilön oikeusturvana on mahdollisuus hakeutua hoitoon uudestaan, myös samasta syystä, eikä hakeutumisen määrille ole asetettu esimerkiksi\nrajoja. Käytännössä kyseessä olisi uuden yhteydenottokanavan luominen. Hoidon tarpeen arviointi perustuu sekä ihmisen että lääkinnällisen laitteen tekemänä perustuvat lääke- tai hammaslääketieteelliseen arvioon, jota ohjaa tarveperiaate, jolloin lainsäädännöllä luodaan raamit palvelujen järjestämiselle.\n\nHallintovaliokunta on ottanut kantaa hallintoasiaan hallintolain säätämistä koskevassa mietinnössään (HaVM 29/2002 vp s. 5). Valiokunta toteaa, että hallintoasian käsitettä ei ole laissa määritelty ja määrittely onkin kaikkiaan vaikeaa. Hallintoasia on monitahoinen juridinen käsite niin oikeuskirjallisuuden kuin oikeuskäytännönkin perusteella. Valiokunnan näkemyksen mukaan hallintoasian käsitteen määrittelyn tarvetta vähentää se seikka, että hallintolakia sovelletaan myös hallintotoimintaan. Hallinnon asiakkaiden näkökulmasta hallintoviranomaisten ja yksityisten julkisia hallintotehtäviä hoitavien tahojen toiminta näyttäytyy viranomaistoimintana, jossa keskeistä asiakkaan oikeuksien ja oikeussuojan toteuttamiseksi ei ole tunnistaa hallintoasiaa, vaan kyetä varmistumaan siitä, täyttääkö asiaa tai hallintotoimia suorittava viranomainen tai muu taho velvoitteensa asianmukaisesti. Keskeistä on myös selkeisiin säännöksiin perustuva tieto siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia\nhallinnon asiakkaalla on hallinnossa asioidessaan taikka käsiteltäessä hänen itsensä, jonkun muun tai viranomaisen vireille panemaa asiaa.\n\nEdellä esiin tuohon mukaisesti hoidon tarpeen arvioinnissa ei ole kyse hallintopäätöksestä, johon voidaan hakea muutoksenhakukeinoin oikaisua tai muutosta. Digitaalisessa ja automatisoidussa hoidon tarpeen arvioinnissa arvioidaan kuitenkin olevan kyse EU:n tietosuoja-asetuksen tarkoittamasta automatisoidusta yksittäispäätöksestä. Tällaiseen tietosuoja-asetuksen tarkoittamaan yksittäispäätökseen sisältyy asetuksen 22 artiklan mukaan suojatoimia, joista yhden katsotaan olevan oikeus riitauttaa päätös. Tässä esityksessä katsotaan, että tämä suojatoimi toteutuu, koska potilaalla on oikeus sekä olla käyttämättä automaattista hoidon tarpeen arviota että sen jälkeenkin aina oikeus ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon myös muulla tavoin. Tässä esityksessä ehdotetussa muodossa ihmisen tekemä hoidon tarpeen arviointi on edelleen mahdollinen, ja automaattinen päätöksenteko on osa palvelujärjestelmävalikoimaa täydentävä yhteydenottokanava. Esimerkiksi hallituksen esityksessä\n(HE 109/2021 vp) koskien luottotietolakia ja automaattista päätöksentekoa riittävänä suojatoimena ei ole edellytetty riitauttamista, vaan riittävää oli, että ihmiskäsittely on turvattu myös automaattisen päätöksenteon rinnalla. Luottotietolain 16 §:n 2 momentin mukaan, jos luonnollisen henkilön luottokelpoisuusluokan muodostaminen perustuu pelkästään automaattiseen tietojenkäsittelyyn, hänellä on oikeus esittää kantansa luottokelpoisuusluokasta ja vaatia luottokelpoisuusluokan uudelleen arviointia luottotietotoiminnan harjoittajan toimesta.\n\nKoska tosiasiallisessa hallintotoiminnassa oikeusturvakeinot kohdistuvat siihen, että viranomaiset toimivat oikein ja lain mukaan, on valvonnasta säädetty laissa. Hyvinvointialueiden toimintaa ja palveluja valvovat ensisijaisesti\nLupa- ja valvontavirasto\n(LVV), joka aloitti toimintansa 1.1.2026, jolle siirtyi Valviran ja aluehallintovirastojen (AVI) sote-tehtävät. Myös hyvinvointialueilla itsellään on velvollisuus valvoa omia sekä ostamiaan yksityisiä palveluita omavalvonnan kautta. LVV vastaa valtakunnallisesti julkisen ja yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksesta, luvista ja valvonnasta. Se arvioi palveluiden\nsaatavuutta ja laatua sekä käsittelee kanteluita. LVV esimerkiksi valvoo tähän esitykseen liittyvää yhteyden saamista perusterveydenhuoltoon sekä hoitoon pääsyn toteutumista perusterveydenhuollossa. Virasto valvoo lisäksi asiakastietolaissa tarkoitettuja tietojärjestelmiä ja hyvinvointisovelluksia, sekä jatkossa myös EU:n tekoälyasetuksessa tarkoitettuja muun ohella hoidon tarpeen arvioinnin ja kliinisen päätöksenteon tukena käytettäviä suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä, jotka voivat olla asiakastietolain perusteella valvottavia tietojärjestelmiä tai muita ohjelmistoja. Lääkinnällisten laitteiden vaatimustenmukaisuuden ja alan toimijoiden valvonta sekä lääkinnällisten laitteiden markkinointi ja vaaratilanteiden käsittely kuuluu Fimealle, josta säädetään lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa.\n\nMerkittävä osa hoidon tarpeen arvioinnin automaation riskeistä katetaan myös muulla lainsäädännöllä. Tekoälyyn sovelletaan tekoälyasetusta. Hoidon tarpeen arvioinnissa käytettävä ohjelmisto on käytännössä aina MD-asetuksen tarkoittama lääkinnällinen laite. Lääkinnällisten laitteiden asetuksen liitteen VIII luokitussäännön 11 mukaan diagnostista tai terapeuttista päätöksentekoa tukeva ohjelmisto kuuluu vähintään luokkaan IIa, vakavammissa tilanteissa luokkaan IIb. Jos järjestelmä hyödyntää tekoälyä, sovellettavaksi tulee myös tekoälyasetus, jolloin järjestelmä on lähtökohtaisesti suuririskinen sekä liitteen I (lääkinnällinen laite) että liitteen III 5 a kohdan perusteella (oikeus välttämättömiin julkisiin palveluihin, profilointi mukaan luettuna). Lääkinnällisten laitteiden asetuksessa on perusteelliset säännökset laitteille asetettavista vaatimuksista ja vaatimuksenmukaisuuden hallinnasta ja varmistamisesta sekä lääkinnällisten laitteiden hyväksymisestä.\n\nTerveydenhuollossa hoitoonsa tai siihen liittyvään kohteluun tyytymätön voi tehdä muistutuksen terveydenhuollon toimintayksikössä terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Jos henkilö ei ole tyytyväinen muistutuksen käsittelyyn, henkilö voi tehdä kantelun kokemistaan sosiaali- ja terveydenhuollon epäkohdista Lupa- ja valvontavirastoon. Oikeus kantelun tekemiseen ei ole rajattu kantelijan omaan asiaan, vaan kantelun voi tehdä kuka tahansa. Kanteluasioiden käsittelyn yhteydessä ei voida määrätä korvauksia. Lupa- ja valvontavirasto ei ole myöskään valitusviranomainen eikä se voi muuttaa sosiaali- tai terveydenhuollossa tehtyjä päätöksiä ja ratkaisuja. Jos henkilöön kohdistuu henkilövahinko, tämä asia käsitellään potilasvahinkona potilasvakuutuslain\n(948/2019)[16]\nmenettelyn mukaisesti (kts. tarkemmin luku 2.10.1).\n\n2.8Käsittelyn julkisuus ja asiakirjajulkisuus\n\nHallintolaissa on käsitelty käsittelyn julkisuutta ja asiakirjajulkisuutta. Tässä yhteydessä on todettu, että käytettäviin ohjelmistoihin ja käsittelysääntöihin liittyy myös asiakirjajulkisuutta koskevia kysymyksiä. Julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevan hallituksen esityksen (HE 145/2022 vp, s. 18) mukaan käsittelyn julkisuutta koskevan sääntelyn mukaisesti hallinnon asiakkaalla on oikeus saada tietoa myös viranomaisen automaattisesta päätöksenteosta siltä osin kuin kyse ei ole salassa pidettävistä tiedoista. Julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevassa sääntelyssä ei nähty tarpeen säätää poikkeusta salassapitoa koskeviin säännöksiin. Sääntelyssä oli kuitenkin varmistettava hallinnon asiakkaiden mahdollisuus saada tietoa viranomaisen tekemästä automaattisesta päätöksenteosta selkeästi ja vaivattomasti.\n\nSote-uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 241/2020 vp) julkisuuslakia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että muutoksilla varmistetaan, että julkisuuslakia sovelletaan myös itsehallinnollisiin hyvinvointialueisiin sekä hyvinvointiyhtymiin. Julkisuuslaissa tarkoitettuja viranomaisia eivät sen sijaan olisi yksityisoikeudelliset osakeyhtiöt, joissa hyvinvointialueet tai hyvinvointiyhtymät ovat osakkaina. Ne kuitenkin kuuluvat julkisuuslain 4 §:n 2 momentin nojalla lain soveltamisalaan silloin, jos ne julkista tehtävää hoitaessaan käyttävät julkista valtaa.\n\nViranomaisjulkisuuteen liittyy julkisen vallan suhde julkisen vallan käytön piirissä oleviin yksilöihin, joita on käsitelty hallituksen esityksessä laiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 30/1998 vp). Julkisuusperiaatteen sisältö ilmaistaan perustuslain 12 §:n 2 momentissa, jonka mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Viranomaistoiminnassa julkisuusperiaatetta tarkentaa ensisijaisesti yleislakina julkisuuslaki. Julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei julkisuus- tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.\n\nAsiakastietolain 4 §:n 1 momentin mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedot ovat pysyvästi salassa pidettäviä. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää asiakastietoa sisältävää asiakirjaa taikka sen kopiota tai tulostetta ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi. Edelleen säännöksen mukaan sivullisella tarkoitetaan asiakastietolaissa terveydenhuollossa muita kuin asianomaisen palvelunantajan tai apteekin palveluksessa, lukuun tai sen toimeksiannosta potilaan terveyspalvelujen järjestämiseen tai toteuttamiseen taikka niihin liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Asiakastietolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan 4 §:n tarkoittama käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan h alakohtaan. Kyseisessä kohdassa esitettyihin tarkoituksiin tietoja voidaan käsitellä silloin, kun kyseisiä tietoja käsittelee tai niiden käsittelystä vastaa ammattilainen, jolla on lakisääteinen\nsalassapitovelvollisuus esimerkiksi unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön perusteella. Asiakastietojen säätäminen salassa pidettäväksi on katsottu varmistavan, ettei asiakastietoja saa käsitellä ilman lakisääteistä oikeutta, mukaan lukien asiakastietojen luovuttaminen sivulliselle (HE 246/2022 vp, s. 65). Asiakastietolain 11 §:ssä säädetään asiakkaan tiedonsaantioikeudesta tietojensa käsittelystä. Asiakkaalla on oikeus saada asiakastietojensa ja hyvinvointitietojensa käsittelyyn liittyvien oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten palvelunantajalta, Kansaneläkelaitokselta tai apteekilta kirjallisesta pyynnöstä kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa maksutta tieto siitä, kuka on käyttänyt tai kenelle on luovutettu häntä koskevia tietoja sekä mikä on ollut käytön tai luovutuksen peruste.\n\nAsiakirja on määritelty julkisuuslain 5 §:ssä. Julkisuuslain esitöiden (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pykälän 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia asiakirjoja, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Säännös ja sen sijoittaminen lain ensimmäiseksi pykäläksi ilmentää pyrkimystä vahvistaa julkisuusperiaatetta keskeisenä julkishallinnon periaatteena Suomessa. Laissa säädettävien tietojensaantioikeuksien avulla edistetään viranomaistoiminnan avoimuutta. Viranomaistoiminnan avoimuus merkitsee, että viranomainen suorittaa tehtävänsä julkisesti: kaikilla on mahdollisuus saada tietoa viranomaisten toiminnasta yleensä ja erityisesti niistä asioista, joita viranomaiset kulloinkin käsittelevät. Lisäksi yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 5 §:n 2 momentin kohdalla, että viranomaisen asiakirja on 2 momentin määritelmän mukaan viranomaisen hallussa oleva asiakirja, jonka viranomainen on laatinut tai joka on toimitettu\nviranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Laki kohdistuu julkisuusperiaatteen kannalta keskeiseen viranomaisilla olevaan aineistoon. Edelleen todetaan, että viranomaisen asiakirjoihin kuuluvat myös monet viranomaisten tosiasiallisen toiminnan yhteydessä laadittavat asiakirjat, kuten terveyskeskusten potilasrekisterit. Julkisuusperiaatetta (1§) koskevassa yksityiskohtaisissa perusteluissa ilmenee, että vaikka viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö, mm. sosiaali- ja terveyshuollossa asioiden arkaluonteisuuden vuoksi salassa pidettävät asiakirjat voivat käytännössä olla tavallisempia kuin julkiset.\n\nTiedolla on merkittävä asema yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä yksilöiden ja yhteisöjen välisessä vuorovaikutuksessa. Erilaiset tietoon, sen saatavuuteen, käyttöön ja luovutettavuuteen liittyvät oikeudet määrittelevät osaltaan vallankäytön ja sen valvonnan perusteita (HE 30/1998 vp). Lain tarkoituksena (3 §) on yksityiskohtaisissa perusteluissa ollut antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus vaikuttaa julkisen vallan käyttöä koskevaan päätöksentekoon ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan. Nämä tiedonsaantioikeudet liittyvät kiinteästi osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiin sekä oikeusturvan valvontaan.\n\nTiedonhallintalailla korvattiin julkisuuslain hyvää tiedon hallintapaa ja tietohallinnon ohjausta koskevat säännökset sekä muutettiin sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain\n(13/2003)\nja useiden muiden lakien säännöksiä. Laki on julkisen hallinnon tiedonhallinnan yleislaki. Tiedonhallintalain 28 §:n mukaan tiedonhallintayksikön on julkaistava kuvaus sen hallinnoimista tietovarannoista ja asiarekisteristä yleisessä tietoverkossa siltä osin kuin kuvauksen tiedot eivät ole salassa pidettäviä.\n\nJulkisuutta voivat joissain tapauksissa rajoittaa salassapitoa koskevat säännökset, joiden taustalla on sinänsä perusteltuja julkisia tai yksityisiä intressejä. Asiaa on käsitelty myös yleisessä tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 60 kohdassa, jonka mukaan rekisteröidylle on ilmoitettava henkilötietojen käsittelystä ja sen tarkoituksista. Rekisterinpitäjän olisi toimitettava rekisteröidylle lisätiedot, jotka ovat tarpeen asianmukaisen ja läpinäkyvän käsittelyn varmistamiseksi, ottaen huomioon henkilötietojen käsittelyn erityiset olosuhteet ja asiayhteys. Rekisteröidylle olisi myös ilmoitettava profiloinnin olemassaolosta ja sen seurauksista. Jos henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä, tälle olisi lisäksi ilmoitettava, onko hänen pakko toimittaa henkilötiedot, sekä kieltäytymisen seurauksista. Johdanto-osan 61 kohdan mukaan rekisteröidylle olisi ilmoitettava häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä tietojen keruun yhteydessä. Johdanto-osan 63 todetaan, että\nrekisteröidyllä olisi oltava oikeus saada pääsy henkilötietoihin, joita hänestä on kerätty, sekä mahdollisuus käyttää tätä oikeutta vaivattomasti ja kohtuullisin väliajoin, jotta hän voi pysyä perillä käsittelyn lainmukaisuudesta ja tarkistaa sen. Tämä oikeus ei saisi vaikuttaa epäedullisesti muiden oikeuksiin ja vapauksiin, joita ovat esimerkiksi liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeudet ja erityisesti ohjelmistoja suojaavat tekijänoikeudet. Näiden seikkojen huomioon ottaminen ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että rekisteröidylle ei anneta minkäänlaista tietoa.\n\nOikeuskansleri on päätöksissään OKV 131/70/2020 s. 30 ja OKV 1698/21/2021, s.13 edellyttänyt automaattista käsittelyä koskevien päätöksentekosääntöjen yhdistämistä johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi, joka toteuttaisi sekä tietosuoja-asetuksen edellyttämää läpinäkyvyyttä ja samalla täyttäisi hallintolain vaatimukset perusteluvelvollisuudesta, selkeydestä ja ymmärrettävyydestä. Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artikla 1 kohdan mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä vahvistus siitä, että häntä koskevia henkilötietoja käsitellään tai että niitä ei käsitellä, ja jos näitä henkilötietoja käsitellään, oikeus saada pääsy henkilötietoihin sekä tieto automaattisen päätöksenteon ja profiloinnin olemassaolosta, sekä ainakin näissä tapauksissa merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyys ja mahdolliset seuraukset rekisteröidylle.\n\nTietojärjestelmien laillisuusvalvonta edellyttää pääsyä järjestelmän sisäiseen logiikkaan, jotta järjestelmää voidaan testata ja todentaa riippumattomasti. Asiakastietolain 89 §:n mukaan Lupa- ja valvontaviraston (LVV) tehtävänä on valvoa ja edistää tietojärjestelmien ja hyvinvointisovellusten vaatimustenmukaisuutta, ja valvontaa on käsitelty tarkemmin kappaleessa 2.10.3, vastuu tietojärjestelmän toiminnasta, käytöstä sekä valvonnasta. Julkisuuteen liittyy myös kysymykset siitä, mikä on järjestelmän opetusmateriaalina käytetty data ja tietopohja. Tämän voidaan osaltaan nähdä toteuttavan julkisuusperiaatetta ja tätä kautta samalla myös oikeusturvaa. Arvioitaessa lähdekoodin julkisuutta, tulisi valvovalla viranomaisella olla myös pääsy lähdekoodiin, mutta rekisteröidylle olennaisempaa on saada ymmärrettävää tietoa, jolla selitetään päätösten taustalla toimivan järjestelmän päätöksentekoa (ks. esim EUT:n ratkaisu C-203/22 Dun & Bradstreet, jossa kyse tietosuoja-asetuksen\n22 artiklan suhteesta asetuksen 15 artiklassa säädettyyn rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy tietoihin).\n\nLähdekoodin julkisuuteen voi sisältyä yleisessä tietosuoja-asetuksessa huomioituja seikkoja, kuten esimerkiksi liikesalaisuudet tai teollis- ja tekijänoikeudet ja erityisesti ohjelmistoja suojaavat tekijänoikeudet. Näitä oleellisempaa on kuitenkin ymmärrettävä tieto. Ymmärrettävyyden voidaan nähdä liittyvän viranomaiselle asetettuun perusteluvelvollisuuteen. Lähdekoodia ei siis välttämättä ole tarkoituksenmukaista käsitellä avoimena lähdekoodina, sillä yksittäisessä tapauksessa pelkkä koodi ei automaattisesti muodosta selkeää kuvaa siitä, miten johonkin asiaan on päädytty ilman tarvittavaa asiantuntemusta.\n\nTiedonhallintalaissa säädetään 6 a luvussa automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönotosta ja käytöstä. Lain 28 e §:n mukaan viranomaisen on julkaistava automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönottoa koskeva päätös (käyttöönottopäätös) yleisessä tietoverkossa verkkosivustollaan. Viranomaisen on myös tiedotettava asioiden automaattisesta ratkaisemisesta toimialallaan, automaattisen ratkaisumenettelyn käytön perusteista ja muista asiakkaan oikeuksien kannalta keskeisistä tiedoista dokumentaatioon ja käyttöönottopäätökseen perustuen. Tiedot on julkaistava yleisessä tietoverkossa viranomaisen verkkosivustolla. Hallintolaissa säädetään automaattisesta ratkaisemisesta ilmoittamisesta. Hallintopäätöksestä on käytävä ilmi, jos asia on ratkaistu automaattisesti, sekä tieto siitä, missä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa tarkoitettu käyttöönottopäätös on saatavilla.\n\nEsityksessä ehdotetaan, että hyvinvointialueen tulisi informoida potilasta automaation merkityksestä. Tämä toimisi rekisteröidyn informointia koskevien tietosuoja-asetuksen 12–14 artiklojen sääntelyä täsmentävänä ja täydentävänä rekisteröidyn informointivelvoitteena. Hyvinvointialueen on siis selkeästi kerrottava potilaalle, että on kyse automaatiosta ja kerrottava sen merkitys. Tällä varmistetaan, että potilas saa asianmukaisesti tietoa. Hyvinvointialueen tulisi myös julkaista selkeä ja ymmärrettävä kuvaus automaation toimintaperiaatteista. Tällä varmistettaisiin viranomaisen toiminnan julkisuus ja läpinäkyvyys.\n\n2.9Vastuu\n\n2.9.1Virkavastuu\nPerustuslain 118 §:n 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut. Pykälän 2 momentin mukaan esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Pykälän 3 momentin mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään. Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain säännökset hallinnon lainalaisuusperiaatteesta sekä valtion ja virkamiehen vastuusta ilmentävät virkamieshallinnon periaatetta (PeVL 19/1985 vp, s. 3/II). Perustuslakivaliokunta on\nlisäksi edellyttänyt, että kun julkista hallintotehtävää on annettu muun kuin viranomaisen tehtäväksi on asian käsittelyssä noudatettava hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (PeVL 26/2017 vp, s. 49, PeVL 33/2004 vp, s. 7/II, PeVL 46/2002 vp, s. 10, PeVL 62/2018 vp). Virkavastuun on vakiintuneesti katsottu käsittävän sekä rikosoikeudellisen että vahingonkorvausoikeudellisen vastuun.\n\nSote-järjestämislain 12 §:ssä säädetään edellytyksistä palvelun hankkimiselle yksityiseltä palveluntuottajalta. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan hyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Edellä säädetyn estämättä hyvinvointialue voi hankkiessaan perusterveydenhuollon palveluja antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi, osana asiakkaille annettavaa hoitoa, asiakkaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisujen tekemisen, hoitosuunnitelman laatimisen sekä lähetteen laatimisen erikoissairaanhoitoon. Sama koskee perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavissa olevia ja niihin kiinteästi liittyviä erikoissairaanhoidon palveluja, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita ja joissa asiakkaan hoitovastuu säilyy perusterveydenhuollossa. Pääsäännön mukaan hyvinvointialue vastaa aina hoidon\ntarpeen arvioinnista. Poikkeuksen pääsäännöstä muodostaa kuitenkin se, että perusterveydenhuollossa arviointi voidaan antaa yksityiselle palveluntuottajalle tehtäväksi edellä mainitusti.\n\nErikseen sote-järjestämislain 20 §:ssä säädetään, että rikoslain 40 luvun 1-3, 5, 7, 8, 9 ja 10 §:n rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan ja tämän 17 ja 17 a §:ssä tarkoitetun alihankkijan palveluksessa oleviin sekä 13 §:ssä tarkoitettuun hankittuun tai vuokrattuun työntekijään, heidän hoitaessaan 12 §:ssä tarkoitettuihin palveluihin sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. Samaa sovelletaan myös yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön lakimääräisen toimielimen tai johdon jäseneen sekä itsenäiseen ammatinharjoittajaan heidän hoitaessaan 12 §:ssä tarkoitettuihin palveluihin sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa.\n\nPerustuslain mukaan virkavastuu kohdistuu virkamieheen ja virkamiehellä tarkoitetaan virkasuhteessa olevaa henkilöä eli virkavastuu kohdistuu aina luonnolliseen henkilöön eli ihmiseen. Julkisen vallan delegointi perustuslain 124 §:n mukaisesti muulle kuin viranomaiselle edellyttää, että asian käsittelyssä noudatetaan hallinnon yleislakeja ja että asioita käsittelevät toimivat virkavastuulla (PeVL 26/2017 vp, s. 49, PeVL 33/2004 vp, s. 7/II, PeVL 46/2002 vp, s. 10, PeVL 62/2018 vp, s. 8).\n\nHallituksen esityksessä koskien hallinnon automaattista päätöksentekoa (HE 145/2022 vp) on arvioitu kappaleessa 2.6.3. vastuun kohdentumista. Perustuslakivaliokunta piti näennäisenä ja keinotekoisena maahanmuuton henkilötietolakiesityksessä ehdotettua järjestelyä, jossa virkavastuu olisi säädöksellä kohdistettu viraston yleisjohtamisesta vastaavaan ylijohtajaan. Ehdotuksessa jäi epäselväksi, mistä virkatoimista Maahanmuuttoviraston ylijohtaja itseasiassa vastaa ja mistä virkatoimista hän olisi tosiasiassa oikeudellisissa käytännöissä vastuuseen saatettavissa, kun päätökset tehdään tietojärjestelmässä automatisoidusti ilman välitöntä ja suoraa päätöskohtaista inhimillistä kontrollia. Valiokunta katsoi, että automatisoidun päätöksentekomenettelyn tulee olla perustuslain 118 §:stä johtuvista syistä tarkasti valvottua ja oikeudellisesti kontrolloitavissa. Siihen on voitava liittää viime kädessä myös virkamiehiin kohdistuva vastuu virkatoimista. Perustuslakivaliokunta\npiti selvänä, ettei päätöksenteon siirtäminen automaattiseen käsittelyyn saa johtaa siihen, että virkavastuuta koskevat perustuslain säännökset menettävät merkityksensä. (PeVL 7/2019 vp).\n\nPerustuslakivaliokunta ei ole pitänyt virkavastuun toteutumisen kannalta riittävänä myöskään sitä yleistä lähtökohtaa, että asiantuntijat, jotka päättävät automaattisen päätöksen käsittelyn säännöistä ja joilla on tosiasiallinen valta ja kompetenssi muuttaa tiettyyn päätökseen johtanutta sääntöä, toimivat viranomaisessa virkavastuulla. Valiokunnan mielestä tällainen välillinen virkavastuu tehdystä päätöksestä ei ollut riittävää perustuslain 118 §:n kannalta. Hallintovaliokunnan oli tarkasteltava virkavastuun kohdentumista ja tarvittaessa täsmennettävä sääntelyä. (PeVL 62/2018 vp).\n\nEduskunnan apulaisoikeusasiamies on Verohallinnon automatisoitua päätöksentekoa arvioidessaan todennut, että Verohallinnon työjärjestyksen määräys, jonka mukaan prosessinomistaja ratkaisee asiat, jotka koskevat valtakunnallisen työmenettelyohjeen antamista sekä työnjakoa, suunnittelua, kehittämistä, menettelyohjausta, viestintää ja seurantaa, on yleisluonteinen eikä sen perusteella ole johdettavissa täsmällistä virkavastuuta eikä sen sisältöä ja laajuutta automaattisesta päätöksenteosta. Myöskään prosessinomistajan virka-asemaan perustuvaa vastuuta ei voida pitää riittävänä virkavastuuna vahingonkorvausvastuun eikä perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen valossa rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen kannalta. (EOAK/3379/2018).\n\nLisäksi oikeuskansleri on arvioinut virkavastuun toteutumista Kansaneläkelaitoksen automaattisessa päätöksenteossa. Kansaneläkelaitoksen mukaan vastuussa oleva yksikkö ja toimihenkilö ovat aina määritettävissä niin sanottuun systeemityömenetelmään pohjautuvan dokumentaation ja työnjakoa, toimivaltaa ja toimintamalleja koskevien määrittelyjen perusteella. Oikeuskanslerin mukaan tämän kaltainen vastuun määräytymismalli voi tapauksesta riippuen hämärtää ja etäännyttää etenkin rikosoikeudellisen vastuun edellyttämän teon ja seurauksen välisen syy-seuraussuhteen siinä määrin hienovireiseksi ja/tai monipolviseksi ketjuksi, ettei vastuun kohdentaminen käytännössä ole enää mahdollista tai ainakin sen todennäköisyys on hyvin pieni. Tällöin virkavastuu voisi olla pahimmillaan välillinen ja lähinnä näennäinen eikä se käytännössä kaikissa tilanteissa voisi toteutua.\n\nPerustuslakivaliokunta ja ylimmät laillisuusvalvojat ovat edellä mainitun mukaisesti korostaneet vastuun tosiasiallista toteutumista. Virkavastuuta ei voida toteuttaa pelkästään muodollisesti, eikä se saisi myöskään jäädä välilliseksi. Automaattisen päätöksenteon ja muutoinkin tietojärjestelmien käytössä virkavastuumallin rakentamisessa tulee siten mahdollistaa virkavastuun toteutuminen tosiasiallisesti. Virkavastuun toteuttaminen on mahdollista kehittämällä päätöksentekojärjestelmien ja automatisoitujen toimintaprosessien sisäistä ja ulkoista arviointi- ja varmistusmenettelyä. Algoritmien ja järjestelmien tekninen sekä juridinen arviointi sekä niihin liittyvät täsmälliset velvollisuudet voivat muodostaa ne virkatoimet, joihin perustuslaissa tarkoitettu virkavastuu voidaan kohdentaa henkilötasolla.\n\nTietojärjestelmien käytön valvonta perustuu tietosuoja-asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa, 25 artiklan 2 kohdassa ja 32 artiklan 4 kohdassa säädettyyn rekisterinpitäjän velvollisuuteen toteuttaa tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että henkilötietoja käsitellään rekisterinpitäjän ohjeiden mukaisesti. Käytännössä eräs tällainen asetuksessa tarkoitettu toimi on valvonnan järjestäminen ja sen dokumentointi. Tietosuoja-asetuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti tietosuojavastaavan tehtävänä on valvoa tietosuojaa koskevan vaatimustenmukaisuuden noudattamista. Tiedonhallintalain 4 §:n 2 momentin 5 kohdassa puolestaan säädetään siitä, että tiedonhallintayksikön johdon on huolehdittava siitä, että tiedonhallintayksikössä on järjestetty riittävä valvonta tiedonhallintaan liittyvien säädösten, määräysten ja ohjeiden noudattamisesta.\n\nVirkavastuun asianmukainen toteuttaminen edellyttää, että automatisoitujen toimintaprosessien kehittämiseen, käyttöönottoon sekä käytön seurantaan luodaan normisto, jonka perusteella virkamiesten ja muiden vastuullisten virkavelvollisuudet ovat selvästi määriteltävissä, ja nämä virkavelvollisuudet täyttämällä hallinnon lainalaisuusperiaatteen, oikeusturvan, hyvän hallinnon takeiden sekä muiden hallintolain menettelysäännösten, asiakirjajulkisuuden ja tietosuojan viranomaistoiminnalle asettamien vaatimusten toteutuminen turvataan asianmukaisesti.\n\nTiedonhallintalain 6 a luvussa säädetään viranomaisen velvollisuudesta dokumentoida tehtäväjako ja vastuut automaattisen ratkaisumenettelyn ja sitä toteuttavien tietojärjestelmien suunnittelussa, kehittämisessä, laadunvarmistuksessa, käyttöönotossa ja valvonnassa. Hallintovaliokunta ehdotti mietinnössään HaVM 39/2022 vp sääntelyä täsmennettäväksi niin, että siinä säädetty velvollisuus kohdistuu nimenomaan sen osoittamiseen, millä käsittelysäännöillä tietty asia on ratkaistu ja missä vaiheissa luonnollinen henkilö on osallistunut asian käsittelyyn. Hallintovaliokunta otti mietinnössään kantaa myös tietojärjestelmien kehittämiseen ja totesi, että ehdotettua tiedonhallintalain 6 a lukua ei siten ole tarkoitus soveltaa tietojärjestelmien hankkimiseen, tekniseen kehittämiseen tai teknisiin ominaisuuksiin, vaan niihin hallinnollisiin toimenpiteisiin ja järjestelyihin, joita viranomaisessa on toteutettava ennen kuin automaattinen ratkaisumenettely voidaan ottaa käyttöön\nja myös sen jälkeen. Tämän täsmentämiseksi valiokunta ehdotti, että ehdotetusta soveltamisalasäännöksestä (1 momentti) poistetaan sana \"kehittäminen”.\n\nSote-järjestämislaissa on säädetty edellytyksistä palvelujen hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta ja yksityisen palveluntuottajan olisi sote-järjestämislaissa säädetyn mukaisesti noudatettava esimerkiksi julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevia lakisääteisiä sisältövaatimuksia silloin, kun se tuottaa palveluja hyvinvointialueen lukuun. Tällä ehdotuksella ei esitetä muutoksia näihin perusperiaatteisiin.\n\n2.9.2Potilasvahinko ja vahingonkorvausoikeudellinen vastuu\n\nViranomaisen ja virkamiehen vahingonkorvausvastuuseen sovelletaan yleislakina vahingon-korvauslakia\n(412/1974). Vahingonkorvauslain 1 §:n mukaan laki ei kuitenkaan koske muussa laissa säädettyä korvausvastuuta. Potilasvakuutuslaissa\n(948/2019)\nsäädetään terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneen henkilövahingon korvaamisesta potilasvakuutuksesta. Lain 6 §:n mukaan terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalla yhteisöllä, säätiöllä ja itsenäisellä ammatinharjoittajalla sekä työnantajalla, jonka palveluksessa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä, on oltava vakuutus lain mukaisen vastuun varalta. Lain 23 §:ssä säädetään oikeudesta korvaukseen. Korvausta suoritetaan henkilövahingosta esimerkiksi silloin, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt\npotilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon ja silloin, kun tutkimuksessa, hoidossa tai muussa vastaavassa käsittelyssä käytetyn lääkinnällisessä laitteessa tai muussa välineessä on vika.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvion kannalta merkityksellinen potilasvahinkoja koskeva sääntely sisältyy siis potilasvahinkolakiin eikä tämän hallituksen esityksen yhteydessä katsota tarpeelliseksi muuttaa tai lisätä sääntelyä.\n\nSääntelyä vahingonkorvauksesta sisältyy kuitenkin myös tietosuojasääntelyyn. Yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa säädetään rekisterinpitäjän vahingonkorvausvastuusta. Vahingonkorvausoikeus voi perustua myös kansalliseen vahingonkorvaussääntelyyn, jos vahinko ei täytä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetun vahingon tunnusmerkkejä, mutta vahinko olisi korvattava kansallisen lainsäädännön perusteella. Vahingonkorvauslakia ja muuta kansallista vahingonkorvaussääntelyä sovelletaan täydentävästi suhteessa tietosuoja-asetukseen.\n\n2.9.3Vastuu tietojärjestelmän toiminnasta, käytöstä sekä valvonnasta\nAsiakastietolaissa säädetään asiakastietojen käsittelyä koskevista yleisistä periaatteista. Nämä sisältävät esimerkiksi asiakastietojen salassapitoa, asiakastietojen käsittelyn ohjeistamista ja asiakastietojen käsittelyyn osallistuvien tunnistamista koskevia säännöksiä. Asiakastietojen käsittelyssä esimerkiksi asiakas on tunnistettava luotettavasti. Asiakastietolaissa säädetään myös sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä. Asiakastietolaissa tietojärjestelmällä tarkoitetaan ohjelmistoa, järjestelmää tai osajärjestelmää, jota valmistajan suunnittelemien ominaisuuksien mukaisesti on tarkoitettu käytettäväksi asiakasasiakirjojen sähköiseen käsittelyyn, asiakirjojen tallentamiseen valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin tai valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin liittämiseen tai jolla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö voi hyödyntää hyvinvointitietoja. Määritelmän mukaisesti myös hoidon tarpeen arvioon käytettävä lääkinnällinen laite\nolisi tietojärjestelmä. Asiakastietolain 79 §:ssä säädetään tietojärjestelmien ja hyvinvointisovellusten käyttötarkoituksesta ja luokittelusta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät sekä hyvinvointisovellukset on jaoteltava käyttötarkoitustensa ja ominaisuuksiensa perusteella luokkiin A ja B. Esimerkiksi Omaolo-palvelu on B-luokan mukainen järjestelmä. Luokkaan A kuuluvat valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin eli Kanta-palveluihin liitettäviksi tarkoitetut tietojärjestelmät ja hyvinvointisovellukset. Luokkaan A kuuluvan tietojärjestelmän saa ottaa tuotantokäyttöön ja liittää valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin sen jälkeen, kun tietojärjestelmä tai hyvinvointisovellus on sertifioitu lain 85 §:n mukaisesti. Asiakastietolaissa säädetään lisäksi tietoturvallisuuden ja tietosuojan omavalvonnasta, tietojärjestelmien ja hyvinvointisovellusten käyttöönoton jälkeisesti seurannasta ja olennaisista vaatimuksista sekä tietojärjestelmien valvonnasta. Lain 84 §:n\nmukaan terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa tarkempia määräyksiä olennaisten vaatimusten sisällöstä, toimeenpanon määräajoista ja siitä, mitkä olennaiset vaatimukset on täytettävä eri palveluissa käytettävissä tietojärjestelmissä ja hyvinvointisovelluksissa. Ennen määräyksen antamista on pyydettävä Liikenne- ja viestintäviraston kyberturvallisuuskeskukselta lausunto tietoturvaa ja tietoturvavaatimusten todentamisen menettelyjä koskevista vaatimuksista ja tietosuojavaltuutetun toimistolta tietosuojaa koskevista vaatimuksista.\n\nLääkinnällisistä laitteista annetussa laissa säädetään ammattimaista käyttöä koskevista yleisistä vaatimuksista, vaaratilanteista ilmoittamisesta sekä valvonnasta. Ammattimaisella käyttäjällä tarkoitetaan esimerkiksi potilaslaissa tarkoitettua terveydenhuollon toimintayksikköä. Lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus ja valvonta kuuluvat Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle. Keskuksen tehtävänä on valvoa ja edistää lääkinnällisten laitteiden sekä niiden käytön turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on toimivaltainen suorittamaan MD-asetuksessa ja IVD-asetuksessa tarkoitetut tarkastukset sekä suorittamaan tarkastuksen muun tässä laissa säädetyn toiminnan valvomiseksi. Eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta annetussa laissa\n(1377/2025)\nannetaan tekoälyasetusta täydentävät säännökset. Laissa säädetään toimivaltaisista markkinavalvontaviranomaisista. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on tekoälyasetuksen\nliitteen I jakson A kohdissa 11 ja 12 mainittujen säädösten osalta suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä valvova markkinavalvontaviranomainen. Kyseiset liitteen kohdat koskevat lääkinnällisiä laitteita ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuja lääkinnällisiä laitteita. Lupa- ja valvontavirasto on markkinavalvontaviranomainen, jos tekoälyjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi liitteen III 5 kohdan a ja d alakohdan mukaisissa käyttötapauksissa, lukuun ottamatta Finanssivalvonnan valvonnan alaan säädettyjä mainitun liitteen 5 kohdan a alakohdan mukaisia käyttötapauksia. Kyseisessä a alakohdassa on kyse tekoälyjärjestelmistä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi viranomaisten toimesta tai viranomaisten puolesta sen arviointiin, ovatko luonnolliset henkilöt oikeutettuja välttämättömiin julkisen avun etuuksiin ja palveluihin, kuten terveydenhuollon palveluihin, sekä tällaisten etuuksien ja palvelujen myöntämiseen, vähentämiseen, peruuttamiseen tai takaisin perimiseen. D alakohdassa on\nkyse tekoälyjärjestelmistä, joilla on tarkoitus arvioida ja luokitella luonnollisten henkilöiden soittamia hätäpuheluja tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi pelastus- ja ensihoitopalvelujen lähettämisessä tai tärkeysjärjestyksen määrittämisessä, mukaan lukien poliisi, palokunta ja lääkintäapu, sekä kiireellistä sairaanhoitoa tarvitsevien potilaiden luokittelussa. Laissa säädetään myös seuraamuksista.\n\nAutomaattista päätöksentekoa koskevassa hallintolain ja tiedonhallintalain uudistuksessa vastuun kohdistumista on pyritty selkeyttämään tehtävänjaon dokumentoinnilla. Tiedonhallintalain 6 a luvussa säädetään automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönotosta ja käytöstä. Mainitun lain 28 a ja 28 b §:ssä säädetään tehtäväjaon ja käsittelysääntöjen dokumentoinnista sekä laadun varmistamisesta. Käytännössä viranomaisen olisi dokumentoitava, millaista oikeudellista harkintaa viranomainen on tehnyt automatisoidun toimintaprosessin käyttöönottamiseksi (HE 145/2022 vp, s. 111). Tiedonhallintalain 28 c §:ssä säädetään laadunvalvonnasta ja virhetilanteiden käsittelystä. Lain mukaan viranomaisen on valvottava automaattisesti ratkaistavien asioiden laatua ja sisällöllistä virheettömyyttä sekä hallittava automaattiseen ratkaisumenettelyyn liittyviä riskejä käyttöönoton jälkeen. Viranomaisen on ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimenpiteisiin, jos automaattisessa ratkaisumenettelyssä\nhavaitaan virhe, jolla voi olla vaikutus ratkaisun sisältöön. Havaittu virhe, sen vaikutukset ja virheen korjaamista koskevat toimenpiteet on dokumentoitava. Viranomaisen ratkaisussa olevan virheen korjaamisesta säädetään erikseen. Viranomaisen on nimettävä automaattisen ratkaisumenettelyn laadunvalvonnasta ja virhetilanteiden käsittelystä vastuussa oleva henkilö. Erikseen tiedonhallintalaissa säädetään käyttöönottopäätöksestä, jonka toimintaprosessista vastaavan viranomaisen on tehtävä ennen automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönottoa. Käyttöönottopäätöstä säädetään tiedonhallintalain 28 d §:ssä.\n\nHallituksen esityksessä koskien tekoälyn hyödyntämistä neuvonnassa (HE 106/2026 vp) ehdotetaan säädettäväksi automaattisen neuvonnan käyttöönottoon ja käyttöön liittyvistä velvoitteista. Viranomaisen olisi varmistettava ennen käyttöönottoa, että automaattinen neuvonta vastaa sille asettamia vaatimuksia. Viranomaisen olisi myös valvottava niiden lainmukaisuutta käytön aikana. Erityisesti viranomaisen olisi kiinnitettävä huomiota asiakkaidensa oikeusturvaan ja syrjimättömyyteen. Tekoälyjärjestelmien valvonnasta on säädetty tarkemmin laissa eräiden tekoälyjärjestelmien valvonnasta.\n\nYleisessä tietosuoja-asetuksessa on velvollisuuksia, jotka kohdistuvat rekisterinpitäjään. Rekisterinpitäjällä tarkoitetaan yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 7 kohdan mukaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, viranomaista, virastoa tai muuta elintä, joka yksin tai yhdessä toisten kanssa määrittelee henkilötietojen käsittelyn tarkoitukset ja keinot. Artiklan 24 kohdentaa henkilötietojen käsittelyn vastuun rekisterinpitäjälle. Asetuksen 25 artikla edellyttää rekisterinpitäjän suunnittelevan henkilötietojen käsittelyt siten, että varmistetaan se, että oletusarvoisesti käsitellään vain käsittelyn kunkin erityisen tarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Asetuksen 32 artikla edellyttää rekisterinpitäjän huolehtivan henkilötietojen käsittelyn tietoturvallisuudesta. Henkilötietojen käsittelijä käsittelee henkilötietoja rekisterinpitäjän lukuun. Yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukaan rekisterinpitäjän on ennen käsittelyä toteutettava arviointi\nsuunniteltujen käsittelytoimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle, jos henkilötietojen käsittely saattaa aiheuttaa riskin luonnolliselle henkilölle. Asetuksen 35 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan vaikutustenarviointi voi tulla kyseeseen etenkin uutta teknologiaa hyödyntäessä. Oikeusvaikutuksia tai vastaavia vaikutuksia tuottava automaattinen päätöksenteko on tietosuojatyöryhmän mukaan eräs riskiä korottava tekijä.\n\nAsiakastietolain 89 §:n mukaan Lupa- ja valvontaviraston (LVV) tehtävänä on valvoa ja edistää tietojärjestelmien ja hyvinvointisovellusten vaatimustenmukaisuutta. Asiakastietolain 90 §:ssä säädetään ilmoittamisesta tietojärjestelmän ja hyvinvointisovelluksen olennaisten vaatimusten poikkeamista sekä tietoverkkoihin kohdistuvista tietoturvallisuuden häiriöistä. LVV:llä voi päätöksellään määrätä laissa säädetyn velvollisuuden täytettäväksi määräajassa. Lain 94 §:n nojalla LVV voi kieltää tietojärjestelmän käytön, jos se vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuuden. LVV:n asiakastietolain nojalla tekemää päätöstä voidaan lisäksi tehostaa uhkasakolla.\n\nTietojärjestelmien käyttöä valvoo tietosuojalainsäädännön valvonnasta vastaava tietosuojavaltuutettu siltä osin, kun kyse on yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamisesta. Yleisen tietosuoja-artiklan 77 artiklassa säädetään oikeudesta tehdä valitus valvontaviranomaiselle, jos rekisteröity katsoo, että yleistä tietosuoja-asetusta ei noudatettaisi. Artiklan 78 säädetään kolmen kuukauden määräajasta, jos valvontaviranomainen (tietosuojavaltuutettu) ei ole käsitellyt valitusta tai ilmoittanut rekisteröidylle valituksen etenemisestä tai ratkaisusta.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvion näkökulmasta merkitystä on sillä, ovatko laitteen ja automaation toimintaan ja käyttöön kohdistuvat vastuut selkeitä. On huomioitava, että automaation yhteydessä voidaan käyttää tekoälyä. Merkityksellistä on, että asiakastietolaissa säädetään tietojärjestelmien käyttöönotosta ja valvonnasta ja sillä, että lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa säädetään ammattimaista käyttöä koskevista vaatimuksista sekä valvonnasta. Tekoälyn käyttöä ajatellen merkityksellistä on, että tekoälyasetuksen vaatimukset esimerkiksi korkean riskin järjestelmien käyttöönotosta ja käytöstä ovat suoraan sovellettavia ja myös tekoälyasetuksen soveltamista valvotaan. Digitaaliseen hoidon tarpeen arviointiin käytettävä lääkinnällinen laite olisi myös asiakastietolain tarkoittama tietojärjestelmä. Koska hoidon tarpeen arviointia tekevä tietojärjestelmä voidaan liittää osaksi Kanta-palveluja, on kyse luokan A tietojärjestelmästä, jota koskee asiakastietolain\nmukaiset tiukemmat vaatimukset kuin luokan B tietojärjestelmää. Asiakastietolain 84 §:n 4 momentin nojalla terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa olennaisia vaatimuksia koskien hoidon tarpeen arviointiin käytettävää tietojärjestelmää.\n\nOsa edellä mainituista vastuista ja velvoitteista kohdistuu tietojärjestelmän tai laitteen käyttöönottoa edeltävään aikaan ja osa vastuista kohdistuu käyttöönoton jälkeiseen aikaan. Valmistelussa on arvioitu, että tietojärjestelmien ja laitteiden käyttöönottoon ja käyttöön kohdistuu useita velvollisuuksia, joista osa voi olla myös päällekkäisiä. Tekoälyn hyödyntämiseen viranomaisen järjestelmissä liittyy kuitenkin vastuukysymyksiä, joita ei ole kansallisesti ratkottu ja joiden ratkomiseen saattaa mennä aikaa. Tästä syystä esityksessä ehdotetaankin sääntelyä, jolla varmistetaan tietojärjestelmiin kohdistuva vastuu myös silloin, kun niissä käytetään tekoälyä. Sääntely kohdistuisi siten julkisen toimijan toiminnan järjestämiseen eikä itse tekoälyjärjestelmän teknisiin ominaisuuksiin tai unionin lainsäädännössä jo säädettyihin toimijavelvollisuuksiin. Näin vältetään päällekkäinen sääntely tekoälyasetuksen ja MD-asetuksen kanssa sekä varmistetaan unionin lainsäädännön\nensisijaisuuden toteutuminen.\n\nLääkinnällisten laitteiden sääntelyssä vastuut jakautuvat eri toimijoiden kesken. Laitteen vaatimustenmukaisuudesta vastaa valmistaja MD/IVD-asetusten mukaisesti, kun taas tekoälyä sisältävissä järjestelmissä tekoälyasetuksen mukaiset velvoitteet kohdistuvat ensisijaisesti järjestelmän tarjoajaan ja käyttöönottajaan. Automaattisen päätöksenteon käyttöönotto julkisessa terveydenhuollossa kytkeytyy samalla julkisoikeudelliseen sääntelyyn. Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että automaattinen päätöksenteko noudattaa hyvinvointialueen järjestämisvastuun piiriin sisältyviä kansallisen lainsäädännön vaatimuksia sekä hyvän hallinnon periaatteita. Kun automaatio ja mahdollisesti tekoäly otetaan osaksi julkisen hallinnon prosesseja, on arvioitava, miten hallinnon lainalaisuus, perusoikeudet ja hyvän hallinnon vaatimukset toteutuvat tilanteessa, jossa käsittelyä ei enää tee ihminen. Hoidon tarpeen arvion automaation tekeminen automaatiolla edellyttää asianmukaisen\ntoiminnan ja oikeusturvan varmistamista. Hyvinvointialueen vastuulla on tällöin varmistaa, että automaattinen päätöksenteko ja mahdollinen tekoälyn käyttö täyttävät sekä niitä koskevan erityislainsäädännön että perusoikeuksista ja hyvästä hallinnosta seuraavat vaatimukset.\n\nLääkinnällisen laitteen käytössä tulee noudattaa valmistajan laatimia käyttöohjeita, jolla turvataan potilasturvallisuutta. Lisäksi lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa säädetään ammattimaisen käyttäjän vastuuhenkilön nimeämiseen ja vastuisiin liittyvät velvoitteet sekä 36 §:n mukainen vaatimus nimittää ammattimaisen käyttäjän vastuuhenkilö. Sen lisäksi potilaslain 3 §:n mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.\n\nOsaltaan ammattimaisen käyttäjän rooliin sisältyy myös lääkinnällisen laitteen omavalvonta, josta on säännelty lääkinnällisistä laitteista ja tekoälyn osalta tekoälyasetuksessa on määritelty käyttöönottajan velvollisuudet. MD-asetuksen 14 artikla säätelee lääkinnällisten laitteiden jakelijan velvoitteita. Jakelijan on ennen laitteen asettamista markkinoille tai jakelua varmistuttava siitä, että laite täyttää asetuksen vaatimukset. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitteella on asianmukainen CE-merkintä, laitteesta on laadittu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, laitteessa on vaadittavat merkinnät ja tunnistetiedot, sekä laitteen mukana toimitetaan käyttöohjeet. Hoidon tarpeen arvioinnissa lääkinnällisessä laitteessa on kyseessä riskiluokka (vähintään luokka IIa), joka edellyttää ilmoitetun laitoksen osallistumista vaatimustenmukaisuuden arviointiin (lääkinnällisen laitteen vaatimustenmukaisuuden osoitus (CE-merkintä), vaatimustenmukaisuusvakuutuksen, merkintöjen ja\nkäyttöohjeiden olemassaolo). Fimea on Suomessa toimivaltainen valvova viranomainen, joka valvoo lääkinnällisiä laitteita ja niiden markkinoita, vastaanottaa ilmoituksia esimerkiksi vaaratilanteista ja jakelukatkoksista ja ohjaa ja valvoo toimijoita. MD-asetuksen 10 a artikla velvoittaa valmistajan ilmoittamaan Fimealle (ilmoitus tehdään toimivaltaiselle viranomaiselle siinä jäsenvaltiossa, jossa valmistaja tai valtuutettu edustaja sijaitsee) jakelukatkoksista, jotka voivat vaarantaa potilasturvallisuuden tai terveydenhuollon toiminnan. Käytännön soveltamisessa keskeisiä kysymyksiä liittyy ilmoitusvelvollisuuksiin tilanteissa, joissa laitteessa havaitaan virhe tai sen käyttö on keskeytettävä. Tällöin on arvioitava velvollisuudet ilmoittaa asiasta valmistajalle, maahantuojalle ja viranomaisille sekä huolehdittava ammattimaisen käyttäjän omavalvonnan toteuttamisesta.\n\nJakelijan rooli syntyy, kun toimija asettaa lääkinnällisen laitteen saataville markkinoilla ilman, että se toimii valmistajana tai maahantuojana. Jakelija ei vastaa laitteen suunnittelusta tai vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, vaan sen tehtävänä on varmistaa, että laite täyttää asetuksen vaatimukset ennen sen jakelua. Mikäli jakelija kuitenkin muuttaa laitteen käyttötarkoitusta tai tekee siihen teknisiä tai rakenteellisia muutoksia, joilla voi olla vaikutusta laitteen vaatimustenmukaisuuteen, katsotaan toimija MDR-asetuksen mukaisesti laitteen valmistajaksi. Tällöin jakelijaan sovelletaan kaikkia valmistajalle kuuluvia velvoitteita, mukaan lukien velvollisuus suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointi, hankkia CE-merkintä sekä tarvittaessa käyttää ilmoitettua laitosta riskiluokan sitä edellyttäessä. Jakelijan rooli muuttuu valmistajavastuuksi, kun toimija tekee MD-asetuksen 16 artiklan mukaisia muutoksia. Ilmoitusvelvollisia jakelijoita ovat jakelijat, jotka\nasettavat saataville Suomessa lääkinnällisen laitteen vähittäismyyjille, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimijoille ja muille ammattimaisille käyttäjille. Jakelijan roolin muuttuminen valmistajavastuuksi perustuu siten toimijan tosiasiallisiin toimenpiteisiin laitteen suhteen, ei esimerkiksi sopimusjärjestelyihin tai organisaation sisäisiin menettelyihin. Näihin velvoitteisiin liittyy myös laadunhallintajärjestelmän käyttöönotto ja viranomaisilmoitusten tekeminen, jotka seuraavat valmistajalle asetetuista velvollisuuksista.\n\nSilloin, kun otettaisiin käyttöön CE-merkityn (vähintään luokan IIa) oirearviointijärjestelmä, hyvinvointialue toimii sekä käyttöönottajana että ammattimaisena käyttäjänä ja vastaa siitä, että järjestelmän käyttö täyttää sekä MD-asetuksen, tekoälyasetuksen että hallinto-oikeudellisten vaatimusten edellytykset. Jos hyvinvointialue käyttää laitetta sen käyttötarkoituksen mukaisesti, hyvinvointialue ei voi tulla katsotuksi valmistajaksi. Valmistajan velvollisuuksia voi kuitenkin syntyä, jos hyvinvointialue muuttaa laitteen käyttötarkoitusta tai tekee siihen sellaisia olennaisia muutoksia, joiden vuoksi sitä voidaan pitää MD-asetuksen tarkoittamana valmistajana. Hyvinvointialueen on ennen lääkinnällisen laitteen käyttöönottoa arvioitava laitteen sopivuus omaan palvelujärjestelmäänsä. Hyvinvointialue voi lähtökohtaisesti luottaa siihen, että laite täyttää MD-asetuksen vaatimukset CE-merkinnän perusteella. Vaikka laitevalmistaja\non tehnyt vaatimustenmukaisuuden arvioinnin ja laatinut käyttötarkoituksen, käyttöönottajalla on käyttöönottovastuu ja informaatio- ja valvontavelvoite. Käyttötarkoituksella tarkoitetaan käyttöä, johon valmistajan merkinnöissä, käyttöohjeessa ja/tai myynninedistämistä koskevassa aineistossa annettavien tietojen mukaan on tarkoitettu.\n\nVoidaan siis arvioida, että hyvinvointialueella on jo nyt useita lääkinnällisiin laitteisiin kohdistuvia vastuita. Hoidon tarpeen arvion automaatiota on kuitenkin arvioita myös julkisen hallinnon toteutumisen näkökulmasta ja siksi esityksessä ehdotetaankin automaation käyttöönottoon ja käyttöön liittyviä vastuita.\n\nHenkilötietojen käsittelyyn liittyvän vastuun osalta merkityksellistä on se, että julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelun järjestämisestä vastaava palvelunantaja on asiakastietojen rekisterinpitäjä, jos ei muualla laissa toisin säädetä. Rekisterinpitäjä vastaa tietosuoja-asetuksessa säädetyistä rekisterinpitäjän velvoitteista ja asiakastietolaki täydentää näitä vastuita.\n\n2.9.4Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta\nSosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annettu laki tuli voimaan 1.1.2024. Laissa säädetään yksityisten ja julkisten palveluntuottajien toimintaedellytyksistä, rekisteröinnistä ja omavalvonnasta sekä viranomaisvalvonnasta. Lain 10 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun on oltava laadukasta, asiakaskeskeistä, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Valvontalaissa säädetään myös valvontaviranomaisen tarkastusoikeudesta Valvontaviranomainen voi tarkastaa palvelunjärjestäjän sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan ja toiminnassa käytettävät toimitilat, tietojärjestelmät ja välineet sekä palveluntuottajan tässä laissa tarkoitettujen palveluyksiköiden toiminnan, toimitilat, tietojärjestelmät ja välineet.\n\nSosiaali- ja terveydenhuoltoa valvoo Lupa- ja valvontavirasto 1.1.2026 alkaen. Valvontalaissa säädetään viranomaisten toimivaltuuksista, kuten hallinnollisesta ohjauksesta ja kehotuksesta, määräyksistä ja pakkokeinoista sekä tarkastuksista. Valvontalaissa on myös oma lukunsa omavalvonnasta. Palvelunjärjestäjien on omavalvonnassaan muun ohella varmistettava omien sekä hankkimiensa palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus ja laatu. Palvelunjärjestäjän on seurattava myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen henkilöstön riittävyyttä sekä tilojen ja laitteiden turvallisuutta ja soveltuvuutta palvelujen toteuttamisessa. Palvelunjärjestäjän on myös ohjattava ja valvottava sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa.\n\nSen lisäksi, jos potilas on tyytymätön saamaansa hoitoon, palveluun tai kohteluun terveydenhuollossa tai jos potilas kaipaa neuvontaa oikeuksista, hän voi ottaa yhteyttä potilas- tai sosiaaliasiavastaavaan. Jokaisella hyvinvointialueella sekä Helsingin kaupungilla on nimetty asiavastaava tai asiavastaavia. Potilas- ja sosiaaliasiavastaavat toimivat neuvoa-antavassa tehtävässään riippumattomasti ja puolueettomasti. He eivät myönnä palveluja tai järjestä hoitoon pääsyä eivätkä tee päätöksiä.\n\n3Tavoitteet\n\nEsityksen tavoitteena on mahdollistaa terveydenhuoltolaissa tarkoitetun hoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti automaatiota käyttäen. Hoidon tarpeen arvion voisi jatkossa tehdä siihen tarkoitukseen suunniteltu lääkinnällinen laite ja tietojärjestelmä, joka voisi sisältää myös tekoälyä. Tavoitteena on nopeuttaa potilaan hoitoon pääsyä ja vapauttaa terveydenhuollon ammattilaisten työaikaa hoitotyöhön. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio mahdollistettaisiin potilaan oikeuksia ja tietosuojaa kunnioittaen. Tavoitteena on lisäksi hoidon tarpeen automaatiota toteuttavien tietojärjestelmien kansallinen yhdenmukaisuus, joka mahdollistaa myös kansallisen tietopohjan rakentumisen.\n\n4Ehdotukset ja niiden vaikutukset\n\n4.1Keskeiset ehdotukset\n\nEsityksessä ehdotetaan, että terveydenhuoltolain 51 §:ää muutettaisiin siten, että hyvinvointialue voisi käyttää hoidon tarpeen arvion tekemisessä automaatiota. Lain 51 §:ään lisättäisiin uusi kolme momentti. Hoidon tarpeen arvion automaation olisi sovelluttava suomalaisen terveydenhuollon käyttöön ja sen tulisi perustua lääke- ja hammaslääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Ehdotus mahdollistaisi digitaalisen hoidon tarpeen arvion käyttöön ottamisen perusterveydenhuollossa. Ehdotuksen tarkoituksena on nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vapauttaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden työaikaa hoitotyöhön. Hoidon tarpeen arvion automaatiossa on kyse tietosuoja-asetuksen tarkoittamasta automaattisesta päätöksenteosta. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettäisiin lääkinnällistä laitetta, joka arvioisi potilaan oireet ja niiden kiireellisyyden. Hyvinvointialue vastaisi edelleen voimassa olevan lainsäädännön nojalla siitä, miten ja mihin palveluihin\npotilasta hänen tekemänsä arvion perusteella ohjataan.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio olisi potilaalle vaihtoehtoinen yhteydenottotapa perusterveydenhuollon palveluihin. Potilas voisi aina valita ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon puhelimitse tai muulla hyvinvointialueen mahdollistamalla tavalla. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion käyttäminen edellyttäisi, että potilaalle annettaisiin ennen automaation käyttämistä selkeä ja ymmärrettävä tieto automaation merkityksestä.\n\nEsityksessä ehdotetaan, että terveydenhuoltolakiin lisättäisiin uusi 70 b §, jossa säädettäisiin hoidon tarpeen arvion automaation vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta ja valvonnasta. Hyvinvointialueen tulisi varmistaa, että digitaalinen hoidon tarpeen arvio vastaa laissa sille asetettuja vaatimuksia ja hallittava siihen liittyviä riskejä. Hyvinvointialueen olisi myös valvottava automaation käyttöä ja ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimenpiteisiin. Hyvinvointialueen olisi myös dokumentoitava keskeiset toimenpiteet sekä nimettävä velvoitteiden toteuttamisesta vastuussa olevat henkilöt sekä julkaistava selkeä ja ymmärrettävä kuvaus automaation toimintaperiaatteista. Näillä velvoitteilla varmistettaisiin potilaan oikeuksien toteutuminen. Ehdotetussa 70 b §:ssä säädettäisiin myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen velvoitteesta antaa asiakastietolain 20 §:n 2 momentissa ja 84 §:n 4 momentissa tarkoitetut määräykset määräaikaan mennessä. Tietojärjestelmään, jonka\nkäyttötarkoituksena on hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävä automaatio, tulee vähintään toteuttaa tähän käyttötarkoitukseen laaditut olennaiset vaatimukset. Nimenomaisella aikarajaan perustuvalla määräyksenantovelvoitteella turvattaisiin se, että 51 §:ssä tarkoitettu hoidon tarpeen arvion automaatio olisi hoidon tarpeen automaation käyttötapausta toteuttavissa tietojärjestelmissä kansallisesti yhdenmukaisesti toteutettu.\n\nSosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettuun lakiin lisättäisiin uusi 9 a §. Pykälässä säädettäisiin käyttöoikeudesta potilastietoihin hoidon tarpeen arvion automaatiossa.\n\n4.2Pääasialliset vaikutukset\n\n4.2.1Taloudelliset vaikutukset\nHyvinvointipalvelujen rahoituksen kestävyys edellyttää toteutunutta ja ennakoitua hitaampaa kustannuskehitystä, jolla turvataan hyvinvointipalvelujen saatavuutta myös tulevaisuudessa. Koska sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluiden palvelutarve kasvaa kuluvalla vuosikymmenellä merkittävästi erityisesti väestön ikääntymisen seurauksena, tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi hyvinvointialueiden pitkäjänteistä kustannusten kasvun hillintää. Keskeistä on vahvistaa palveluiden kustannusvaikuttavuutta esimerkiksi palvelurakenteen kehittämisellä.\n\nSuomen sote-järjestelmä kamppailee tällä hetkellä taloudellisten ja rakenteellisten ongelmien kanssa. Työvoimapula heikentää palveluiden saatavuutta, mikä lisää kuormitusta erityisesti perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Ikääntyvä väestö ja kroonisten sairauksien haasteet lisäävät hoidon ja tuen tarvetta sekä kustannuksia, kun rahoitusmallit suosivat reaktiivista toimintaa ennakoivan sijasta. Järjestelmän toiminnan turvaamiseksi resurssien kohdentaminen ja vaikuttavuuden varmistaminen edellyttävät siirtymää data-lähtöiseen toimintatapaan.\n[17]\nAutomaattisen päätöksenteon mahdollistaminen voi vähentää henkilöstötarvetta ja tätä kautta muodostaa työajansäästöä. Nykyisestä käytännöstä, jossa mahdollistetaan ihmisen tekemä hoidon tarpeen arviointi, ei kuitenkaan olla luopumassa. Jos potilas pyytää uutta hoidon tarpeen arviointia digitaalisen hoidon tarpeen arvion jälkeen, voi se myös työllistää ammattihenkilöitä. Tällöin työajan kohdentuminen voi muuttua aiemmasta. Keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisten vaikutusten osalta valmistelussa arvioitiin, että esityksellä on hyvinvointialueiden talouden kannalta merkittävää säästöpotentiaalia, jota voi olla tarpeen tarkastella myöhemmin.\n\nEhdotetuilla muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia olemassa oleviin hyvinvointialueiden digitaalisiin asiointipalveluihin, jos ehdotettavat muutokset edellyttävät muutoksia esimerkiksi niiden taustalla oleviin tietojärjestelmiin. Ehdotetuilla muutoksilla voi potilastietojen käsittelyn osalta olla joitain kustannusvaikutuksia Kelan toteuttamiin Kanta-palveluihin, mutta kustannusten ei arvioida olevan merkittäviä. Toisaalta hoidon tarpeen arvion automaatio voi vapauttaa kirjaamiseen kuluvaa työaikaa, jos potilas saa digitaalisen arvion perusteella esimerkiksi suoraan ajanvarauksen tai potilas sai itsehoito-ohjeita. Automaattisen päätöksenteon käyttöön ottaminen ja siihen liittyvät velvoitteet edellyttävät hyvinvointialueilta kuitenkin investointeja, ja myös ylläpito ja valvonta aiheuttavat kustannuksia. Lisäksi, jos käyttöön otetaan tekoälyjärjestelmiä tai -malleja, näiden hyödyntämisen jatkuviin kustannuksiin liittyy tekoälyn ja siihen liittyvän liiketoiminnan vielä\nkehittyessä epävarmuutta. Epävarmuustekijöiden, investointitarpeiden ja tietojärjestelmähankkeiden tyypillisen keston vuoksi hyötyjen realisoituminen voi lain voimaantulon jälkeen ja tapauksesta riippuen kestää jopa vuosia.\n\nOn myös huomattava, että tutkimustulokset osoittavat tekoälyn kehittyvän lääketieteessä myös diagnosoinnin yhteydessä, ja teknologian hyödyntämisellä osana palveluprosessia voi olla merkittävää kansanterveydellistä hyötyä. Asiaa on käsitelty esimerkiksi Duodecim julkaisussa ”Tekoäly suoriutuu diagnostisesta päättelystä lääkäriä paremmin – entä tulevaisuudessa?”\n[18]\nAutomaation ja tekoälyn käyttö terveydenhuollossa avaa merkittäviä mahdollisuuksia. Hoidon tarpeen arvioinnin automatisointi voi nopeuttaa potilaan pääsyä oikeaan palveluun ja vapauttaa terveydenhuollon\nammattihenkilöiden työaikaa varsinaiseen hoitotyöhön ja potilaskohtaamisiin. Digitalisaation, automaation ja tekoälyn mahdollistaminen ja hyödyntäminen terveydenhuollossa on tässä kokonaisuudessa keskeinen väline. Ennakoivan terveydenhuollon palveluiden avulla voidaan kohdentaa palveluita tehokkaammin, tunnistaa riskiryhmiä varhaisemmin, ennakoida palvelutarpeita ja ehkäistä raskaampien palvelujen tarvetta ennakoivilla toimenpiteillä.\n\nTaloudellisia vaikutuksia voi syntyä pitkällä aikavälillä siitä, että erikoissairaanhoitoon hakeutumisen määrät voisivat laskea, mutta perusterveydenhuollon kuormitus voi kasvaa tehokkaamman hoitoon hakeutumisen seurauksena. Vaikka nykyisiä palveluprosesseja voidaan saada tehostettua aikaisemmasta, kysymykseen siitä, miten paljon automaattisen päätöksenteon käsittelyyn tarvittavaa työtä voidaan vähentää, vaikuttaa myös itse teknologian kehittyminen sekä se, miten paljon automaattisen päätöksenteon kehittämiseen ja ylläpitoon voidaan osoittaa resursseja. Tämä sama koskee tekoälykehittämistä.\n\nHoidon tarpeen arvioinnin automaation käytöstä voisi aiheutua hyvinvointialueille käyttöönottamisen, ylläpitoon, valvontaan ja kehittämiseen liittyviä kustannuksia sekä toisaalta mahdollisia henkilöstöresurssien käytön tehostumiseen liittyviä säästöjä. Potentiaalisia kustannusten vaikutuksia on kuitenkin vaikea arvioida, sillä niihin liittyy epävarmuuksia erityisesti siitä syystä, että kyseessä olisi uudenlaisen toimintamallin käyttöönotto, eikä esimerkiksi henkilöstön tosiasiallista työajan käyttöä ja kohdentumista pystytä ilman vaikuttavuusarviointeja arvioimaan riittävällä tasolla. On kuitenkin huomioitava, että käyttöönottaminen voi olla hyvinvointialueilla jo tehty siten, että uuden toimintamallin sisällyttäminen ei aiheuta merkittäviä kustannuksia. Henkilöstövaikutusten arvioinnissa ja mahdollisten säästöjen arvioinnissa ei pystytä huomiomaan sitä, mikä osa työtehtävistä säilyisi, sillä mahdollisesti palvelujen saatavuuden parantuminen voi potentiaalisesti\nsiirtää resursseja nykyisestä hoidon tarpeen arvioinnin tekemisestä itse hoitotyöhön. Edelleen on huomioitava, että nykyisenkaltainen hoidon tarpeen arviointi säilyisi sekä se, että hoidon tarpeen arviointia olisi jatkossakin tarpeen tehdä ammattilaisten toimesta automaation käyttöönotosta huolimatta niissä tilanteista, jotka ovat epäselviä, monimutkaisia tai muutoin edellyttävät tarkempaa ammattilaisen harkintaa. Ehdotuksessa on kuitenkin kyse mahdollistavasta lainsäädännöstä eikä digitaalisen hoidon tarpeen arvioon liity käyttövelvoitetta. Ehdotettavan sääntelyn arvioidaan tukevan hyvinvointialueiden toimintaa ja toiminnan kehitystä myös taloudellisesta näkökulmasta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että hoidon tarpeen arvioinnin ja hoidon järjestämiseen käytettävän enimmäisajan sääntelyssä oli kyse kunnille lainsäädännön perusteella kuuluvien tehtävien hoitamistavasta, ei uusista tehtävistä. Laintasoinen sääntely katsottiin silti perustelluksi perusoikeuskytkennän vuoksi\n(PeVL 20/2004 vp).\n\nJulkisten hankintapäätösten perusteella esimerkiksi JST Healthcare Solutions Oy:n Älykäs hoidon tarpeen arvio -ratkaisun 12 kuukauden pilotoinnin kustannus on ollut noin 54 000–60 000 euroa. Helsingin kaupungin hankinnassa tähän sisältyi ohjelmiston pilotointi, käyttökoulutus sekä rajallinen määrä integraatiotyötä. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida, että hyvinvointialueella toteutettavan varsinaisen käyttöönoton kustannukset ovat vähintään noin 60 000 euroa ja voivat nousta tätä korkeammiksi riippuen tarvittavista integraatioista asiakas- ja potilastietojärjestelmiin, ajanvarausjärjestelmiin sekä muihin digitaalisiin asiointikanaviin. Julkisten tietojen perusteella arvioidut kustannukset olisivat noin 60 000–150 000 euroa käyttöönottoa kohden.\n\nMahdolliset vaikutukset päivystyskäyntien tai muiden palveluiden käyttöön riippuvat olennaisesti käytettävien ratkaisujen ominaisuuksista ja niiden tosiasiallisesta vaikuttavuudesta. Jos potilas esimerkiksi voidaan ohjata suoraan fysioterapeutille sen sijaan, että hän on ensin käynyt lääkärillä, voi tälläkin olla välillisiä säästövaikutuksia.\n\nHoitajien työajasta tällä hetkellä nykyisen kaltaisella järjestelyllä, jossa ei ole huomioitu mahdollista omalääkärimallia, voidaan arvioida menevän yli puolet ajasta hoidon tarpeen arvioinnin tekemiseen. Länsi-Uudellamaalla esimerkiksi on arvioitu, että hoidon tarpeen arviointiin menisi 80 prosenttia hoitajien työajasta. Hoidon tarpeen arviointiin käytettävän työajan perusteella voidaan tehdä suuntaa antavia arvioita mahdollisista henkilöstövaikutuksista. Jos hoidon tarpeen arviointia saataisiin automaation avulla tehostettua edes osittain, voi tällä olla merkittäviä säästövaikutuksia. Jos hoitajien työajasta esimerkiksi 80 prosenttia kohdistuu nykyisin hoidon tarpeen arviointiin ja automaatio vähentäisi tähän käytettävää työaikaa 50 prosentilla, vapautuisi laskennallisesti hoitajien kokonaistyöajasta noin 40 prosenttia muihin tehtäviin. Vapautuva työaika ei kuitenkaan välttämättä tarkoita henkilöstömäärän vähentymistä tai vastaavia kustannussäästöjä, sillä\nresursseja voitaisiin kohdentaa esimerkiksi potilaiden hoitoon, vaativampiin arviointeihin tai palveluiden saatavuuden parantamiseen.\n\nAalto-yliopistossa vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa\n[19]\narvioitiin tekoälyavusteista digitaalista hoidon tarpeen arviointia (\"Klinik Access\"). Tutkimuksessa verrattiin regressioanalyysissä puhelimitse ja Klinikin kautta aloitettuja hoitoepisodeja, ja Klinikin käyttö oli yhteydessä 8–20 euroa matalampiin kustannuksiin per episodi. Todennäköisin aktivoitunut kustannusmekanismi oli hoidon oikeatasoisuus, sillä Klinik -episodeissa kertyi vähemmän kustannuksia lääkäreiden ja enemmän sairaanhoitajien\ntyöstä. Vantaalla palvelu oli suunnattu vain kiireettömään asiointiin ja sen osuus kontakteista oli vain 16 prosenttia, mikä rajoittaa terveysaseman säästöjä. Diplomityön löydökset viittaavat kuitenkin siihen, että Klinik Access on kustannusvaikuttava tapa hakeutua hoitoon tutkitussa kontekstissa.\n\nOmaolo-palvelun vuonna 2023 julkaistu vaikuttavuusselvitys\n[20]\nosoitti, että digipalvelu voi säästää merkittävästi hoitajien työaikaa. Tutkimuksen perusteella vaikuttavimpia oirearvioita olivat virtsatietulehdus- ja seksitautiepäilyn oirearviot, joiden avulla hoitoprosessi on pitkälle digitalisoitavissa. Selvityksen kiinnostavimmat tulokset liittyivät siihen, miten digitaaliset palvelut oli istutettu alueellisiin asiakasohjauksen prosesseihin. Parhaimmillaan vaivoista kärsivät potilaat päätyivät suoraan\noikean ammattilaisen vastaanotolle, ilman ylimääräisiä hoitaja- tai lääkärikäyntejä. Eräällä alueella esimerkiksi virtsatietulehdus-oirearvion täyttäneiden potilaiden asia ratkesi myös 0,8 päivää nopeammin kuin puhelinpalvelun kautta asioineiden. Näiden lisäksi vaikuttavuutta lisää itsehoito-ohjeiden suuri potentiaali. Säästöjä ei synny ensisijaisesti tekoälyjärjestelmän käyttöönotosta vaan toimintatapojen muutoksesta.\n\nKustannuksia voi aiheutua myös valvontaviranomaisille, jos valvontatehtävät lisääntyvät.\n\n4.2.2Vaikutukset viranomaisten toimintaan\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvion käyttöönotto voi vaikuttaa hyvinvointialueen terveydenhuollon palveluprosesseihin. Digitaalisia palveluja hyödynnetään kuitenkin jo nyt esimerkiksi esitietojen keruussa, oirearvioinneissa ja palveluohjauksessa. Tällä hetkellä hoidon tarpeen arviointia tapahtuu muun muassa puhelinpalvelussa ja chat-asioinnissa. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio mahdollistaisi hoidon tarpeen arvioinnin myös muiden palveluaikojen ulkopuolella. Tämä parantaisi terveydenhuollon saavutettavuutta etenkin harvaan asutuilla alueilla ja voisi madaltaa kynnystä hakea apua.\n\nKansallisella tasolla digipalvelut nähtiin yhtenä tapana muiden joukossa tuottaa sosiaali- tai terveyspalveluja eli tuottaa tietyllä toimintatavalla tietynlaista hoitoa tai palvelua. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiota ei pidetä ohimenevänä ilmiönä, vaan pitkäaikaisena trendinä, johon kannattaa edelleen panostaa ja miettiä yhteisiä pelisääntöjä. Pää-ajurina digipalvelujen yleistymiselle nähtiin huutava pula soteammattilaisista, minkä takia koetaan, että digitaalisille palveluille ei ole enää vaihtoehtoja. Myös asiakastarve nähtiin yhtenä ajurina - asiakkaat haluavat keinoja seurata omaa terveyttään ja osallistua sen ylläpitämiseen, eivätkä enää ”tyydy” ammattilaisen antamaan arvioon.\n[21]\nVoidaan arvioida, että terveydenhuollon ammattilaisten työaikaa vapautuisi hoidollisiin tehtäviin, jos digitaalinen hoidon tarpeen arviointi otettaisiin käyttöön. Potilaat ohjautuisivat oikeaan palveluun nopeammin. Voidaan myös arvioida, että ainakin aluksi digitaalinen hoidon tarpeen arviointi aiheuttaa lisätyötä, sillä hyvinvointialueen on suunniteltava, miten arvion perusteella toimitaan eli mihin palveluihin potilaat ohjataan. Hyvinvointialue voi hyödyntää automaatiota myös vain ammattilaisen tukena, jolloin nykyisiä käytänteitä ei ole tarpeen muuttaa. Digitaalinen palvelu mahdollistaa kysynnän, sairastavuuden ja palvelutarpeiden seurattavuuden reaaliaikaisemmin. Digitaalinen hoidon tarpeen arviointi lisää viranomaisen työtehtäviä siten, että automaation laatu olisi varmistettava ja sen vaikutuksia olisi seurattava koko ajan. Ehdotus edellyttäisi hyvinvointialueilta automaattisen hoidon tarpeen arvioinnin käyttöönottoon liittyvää riskienhallintaa, järjestelmien\nsoveltuvuuden arviointia, laadun seurantaa ja omavalvontaa. Tämä saattaisi lisätä hallinnollista työtä erityisesti käyttöönoton alkuvaiheessa.\n\nHoidon tarpeen arvion automaation käyttöönotto lisää hyvinvointialueiden velvollisuuksia järjestelmän vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa, riskienhallinnassa, omavalvonnassa, dokumentoinnissa, potilasturvallisuuden varmistamisessa ja jatkuvassa laadun seurannassa. Hyvinvointialueiden tulee varmistaa, että automaatio tunnistaa sellaiset tilanteet, jotka edellyttävät ammattihenkilön arviota, sekä ryhtyä viivytyksettä korjaaviin toimenpiteisiin havaittujen virheiden tai syrjivien vaikutusten johdosta. Automaattisen hoidon tarpeen arvion käyttöönotto voi tehostaa palveluohjausta ja vähentää manuaaliseen arviointiin käytettävää työaikaa. Hyvinvointialue vastaa myös automaation käytön seurauksena syntyvien potilasturvallisuus-, tietosuoja- ja palvelun saatavuusriskeihin liittyvien menettelyjen järjestämisestä. Näin ollen osa perinteisestä operatiivisesta työstä voi vähentyä, mutta valvonta- ja hallintotehtävien merkitys korostuu. Automaattisen hoidon tarpeen arvioinnin\nkäyttöönotto ei siirtäisi järjestämisvastuuta tai potilasturvallisuudesta huolehtimisen vastuuta pois hyvinvointialueelta. Hyvinvointialue vastaisi edelleen siitä, että palvelu täyttää lainsäädännön vaatimukset ja että potilas ohjautuu asianmukaisesti hoitoon.\n\n4.2.3Vaikutukset henkilöstöön\nPalvelujärjestelmän toimivuutta kokonaisuudessaan haastaa henkilöstövaje. Haasteet henkilöstön saatavuudessa koskevat koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaa, vaikka alueellisia ja ammattiryhmittäisiä vaihteluja onkin. Kyseessä on laaja, monimutkainen ja monitekijäinen ilmiö.\n\nUudet toimintamallit ja teknologian hyödyntäminen voivat vähentää henkilöstön tarvetta. Huomioiden kuitenkin väestön vanhenemisesta johtuvan palvelutarpeen kasvun ja lähivuosina tapahtuvan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön merkittävän eläköitymisen, voidaan arvioida, että mainituista positiivisista edistysaskeleista huolimatta, alan henkilöstötilanne pysyy haastavana vielä pitkään.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio voi vapauttaa terveydenhuollon henkilöstön aikaa rutiininomaisesta alkuarvioinnista monialaisen arvioinnin toteutukseen ja varsinaiseen hoitotyöhön. Toisaalta osan potilaista voidaan olettaa olevan tyytymättömiä saatuun päätökseen. On huomattava, että hoidon tarpeen arvioinnissa osa henkilöistä voi kokea, että objektiivisesti arvioitu lääke- tai hammaslääketieteellinen arvio on virheellinen ja heidän itsensä kokema tarve oikea. Jo tällä hetkellä vastaavanlaiset tilanteet kuormittavat terveydenhuoltoa. Tällöin uusi yhteydenottokanava ja mahdollinen arvio siitä, että hoidon tarvetta ei ole, voi toimia myös henkilöstön tukena, kun käytössä on jo tehty arvio aikaisemmilla oirekuvauksilla. Toisaalta ihmisen osallisuuden turvaaminen jatkossakin on tärkeää, jotta tarvittaessa terveydenhuollon ammattihenkilöllä on mahdollisuus arvioida päätöstä myös toisin. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä hoidon tarpeen arvio on perusteltua\nsäilyttää mahdollisuutena ottaa yhteyttä, koska kaikki eivät voi käyttää digitaalisia palveluja.\n\nOtettaessa käyttöön uutta teknologista ratkaisua täytyy huomioida henkilöstön osallistaminen ja kouluttaminen. Henkilöstön koulutus ja muutosjohtaminen ovat kriittisiä tekijöitä onnistuneelle käyttöönotolle, erityisesti jos palvelu aiotaan integroida hoidon tarpeen arvion vakiintuneisiin prosesseihin. Henkilöstön muutosvalmius edellyttää riittävää tukea, jotta digipalveluista ei muodostu ammattilaisille ylimääräistä hallinnollista lisätehtävää. Automaation oikeanlainen hyödyntäminen osana palvelujärjestelmää voi kuitenkin myös tuoda hyötyjä terveydenhuollon ammattilaisten työtehtävien manuaalisten vaiheiden vähenemisellä, jolloin tiedon saavutettavuus ja työn sujuvuus voivat parantua.\n\nAmmattilaisten kokemukset digipalveluista ovat osin positiivisia, mutta huolia työmäärän lisääntymisestä esiintyy. Käyttöönotoissa tulisi tehdä enemmän työtä digipalvelujen viimekätisten hyötyjen ja vaikutusten saavuttamiseksi. Palvelujärjestelmän johto kokee, että digipalvelujen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia tulisi lisätä, mutta mittaaminen on haasteellista. Yksi ratkaisu on sitoa mittaaminen voimakkaammin tavoitteisiin, mikä edellyttäisi selkeämpää tavoiteasetantaa.\n[22]\nTällä hetkellä potilastietojärjestelmät eivät pysty yhdistämään saman henkilön yhteydenottoja eri kanavissa\n[23], jolloin\ntämä aiheuttaa mahdollista häiriökysyntää, joka vie työaikaa muualta.\n\nAutomaattisen hoidon tarpeen arvioinnin käyttöönotto voi muuttaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden työn sisältöä. Mikäli järjestelmän toimintaperiaatteet, vastuunjako tai poikkeustilanteiden käsittely eivät ole henkilöstölle selkeitä, voi käyttöönottoon liittyä kokemuksia työn sujuvuuden heikkenemisestä tai ammatillisen harkinnan ja järjestelmän antamien suositusten välisistä ristiriidoista. Näitä vaikutuksia ei välttämättä ole mahdollista havaita pelkästään suorite- ja laatumittareiden perusteella, vaan niiden arviointi edellyttää myös henkilöstön kokemusten seurantaa.\n\n4.2.4Ympäristövaikutukset\nTekoälyn käytön ympäristövaikutukset liittyvät ensisijaisesti laskentatehon energiankulutukseen, palvelininfrastruktuurin aiheuttamiin kasvihuonekaasupäästöihin sekä tietotekniikkalaitteiden elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin. Vaikutusten suuruus riippuu muun muassa käytettävän tekoälymallin laskennallisesta kuormituksesta, käyttömääristä sekä konesalien energiatehokkuudesta ja käytetyn sähkön tuotantotavasta. Julkishallinnon vastuullista tekoälyn käyttöä koskevassa ohjeistuksessa\n[24]\nkorostetaan\nympäristövaikutusten huomioon ottamista osana tekoälyjärjestelmien hankintaa ja käyttöönottoa. Toisaalta tekoäly voi vähentää terveydenhuollon kokonaisympäristökuormitusta, jos se tehostaa palvelujen kohdentumista, vähentää tarpeettomia vastaanottokäyntejä tai tutkimuksia ja parantaa resurssien käyttöä.\n\n4.2.5Muut yhteiskunnalliset vaikutukset\n4.2.5.1Vaikutukset kansalaisten asemaan ja perus- ja ihmisoikeuksiin\nTerveydenhuollon palveluihin hakeutuminen alkaa hoidon tarpeen arvion tekemisellä joko hyödyntäen ehdotettua digitaalista hoidon tarpeen arviota tai käyttämällä nyt jo hyvinvointialueiden käytössä olevia yhteydenottokanavia.\n\nTilastokeskuksen kyselyjen seurannassa ilmenee, että vaikka erityisesti iäkkäiden osalta osaamisen puute ja digipalveluihin tottumattomuus voi haitata palvelun käyttöä, niin omien terveystietojen hallinta, hoidon saanti sekä tietojen etsintä verkon kautta ovat yleistyneet nopeasti. Terveyteen liittyvän tiedon etsiminen on ollut jo pitkään yksi suosituimpia internetin käyttötapoja ja sen suosio on kasvanut edelleen. Terveyteen liittyvien verkkopalveluiden käyttö on yleisintä korkea-asteen koulutuksen saaneilla ja vähäisintä perusasteen koulutetuilla (jotka usein ovat iäkkäitä). Alueellisesti palveluita käytetään enemmän pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa, vaikka tarve niiden käytölle olisi suurempi harvaan asutuilla maaseutualueilla. Tilannetta selittää väestön rakenteelliset erot: koulutetut ja nuoremmat ihmiset keskittyvät suuriin kaupunkeihin.\n[25]\nEsityksellä on vaikutuksia kansalaisten saaman tiedon luotettavuuteen, kun hyvinvointialueiden tulee hyväksyä käyttöönotto ja se vastaa järjestelmän toimivuudesta. Kun järjestelmää aktiivisesti seurataan ja tarvittaessa kehitetään, voi hyvinvointialueiden asukkaiden olla helpompi luottaa järjestelmään. Lisäksi digitaalisessa hoidon tarpeen arviossa hyödynnetään lääkinnällistä laitetta. Tällöin väestön informoiminen siitä, että kyse on lääkinnällisestä laitteesta ja tietoisuus siitä, että ohjelmiston on täytettävä EU-tasolla säädetyt tiukat laatuvaatimukset ollakseen käytettävissä terveydenhuollossa, voi parantaa väestön luottamusta automaatioon.\n\nTHL:n väestötutkimuksen (Vehko ym. 2025) tulosten perusteella voidaan arvioida, että yli 65-vuotiaiden ikäryhmään kuuluu 500 000–600 000 kansalaista, joilta digitaidot joko puuttuvat kokonaan tai ne eivät riitä itsenäiseen asiointiin. Lisäksi 22 prosenttia 65–74-vuotiaista ei käytä digitaalisia palveluita itsenäisesti, 75–84-vuotiaista näitä palveluita ei itsenäisesti käytä 46 prosenttia eikä yli 85-vuotiaista noin 70 prosenttia. Tästä syystä onkin tärkeä turvata oikeus hoidon tarpeen arvioon kasvokkain tai puhelimitse. Hoivapalveluiden saatavuuden heikentyessä kotona asuu yhä enemmän iäkkäitä erilaisten terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien kanssa. Erityisesti näiden ihmisten kohdalla on tärkeää, että hoidon tarpeen arvioinnissa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon ihmisen tilanne. On huomioitava, että tekoälyteknologioiden kehittyessä mahdolliseksi voivat tulla myös järjestelmät, jotka ovat puheohjautuvia eivätkä vaadi käyttäjältään samanlaista digiosaamista kuin\nnykyiset digipalvelut.\n\nHallituksen esityksessä laiksi terveydenhuoltolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 74/2022) arvioitiin, että Covid-19-epidemian aikana omaksuttuun etäpalvelujen lisääntyneeseen käyttöön on liittynyt niin positiivisia kuin negatiivisia näkökohtia. Väestö on ottanut epidemian aikana etäasiointipalveluja laajasti käyttöön ja niillä on pystytty vastaamaan useisiin palvelutarpeisiin. Esimerkiksi kansallisen digipalvelu Omaolon koronavirustaudin oirearvio sekä sähköinen ajanvaraus koronatestiin ja -rokotuksiin ovat edesauttaneet nopeaa pääsyä näihin palveluihin. Kaikkien henkilöiden palveluntarpeeseen ei ole kuitenkaan voitu vastata etäpalveluin. Vaikka sähköisiä mielenterveyspalveluja on laajasti saatavilla ja Covid-19-epidemian aikana siirryttiin joustavasti tarjoamaan etäpalveluina hoitoa ja kuntoutusta, havaittiin, etteivät ne ole kaikille riittäviä. Varsinkin osa potilaiden tarvitsemista tutkimuksista, ryhmämuotoinen kuntoutus ja sosiaalisten kontaktien ylläpitäminen\novat heikosti korvattavissa etäpalveluilla.\n\nEsityksellä on keskeinen yhteys perustuslain 19 §:n 1 momenttiin (oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon), 19 §:n 3 momenttiin (oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin), 6 §:ään (yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto), 7 §:ään (oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen), ja 10 §:ään (yksityiselämän suoja).\n\nErilaisten digitaalisten palveluiden käyttäminen on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa jo nyt. On kuitenkin osoittautunut, että myös hoidon tarpeen arvioinnin tekeminen digitaalisesti ja automaatiota käyttäen voisi hyödyttää sekä kansalaista että hyvinvointialuetta. Tällä hetkellä laissa säädetään, että arvion tekee ammattilainen, mutta digitaalinen hoidon tarpeen arvio voisi osana hyvinvointialueen palvelukokonaisuutta esimerkiksi nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vapauttaa ammattilaisten aikaa potilaiden hoitamiseen. Toisaalta digitaalinen hoidon tarpeen arvio voi aiheuttaa riskejä potilaan perusoikeuksien kannalta ja siksi niitä on syytä arvioida tarkemmin.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin hyödyksi voidaan nähdä tasalaatuisempi, hoitoon pääsyn nopeutuminen sekä ammattilaistyön tehostuminen. Toisaalta riskit liittyvät arvioinnin luotettavuuteen monimutkaisissa tilanteissa, vastuunjakoon automaation ja ammattilaisen välillä sekä potilaiden yhdenvertaisuuden varmistamiseen.\n\nPerustuslain 19 §:n 1 ja 3 momentti (oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ja oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin)\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio olisi yksi hyvinvointialueen mahdollisuuksista toteuttaa asukkaidensa oikeutta huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion avulla potilas voisi saada esimerkiksi ajanvarauksen terveyspalveluun ilman, että ihminen arvioi ajanvarauksen tarvetta. Hoitopäätökset tekisi kuitenkin edelleen ammattilainen potilaan kohdattuaan.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio ei estäisi potilasta ottamasta yhteyttä terveydenhuollon yksikköön jollain muulla tavalla ja saamasta ammattilaisen tekemää hoidon tarpeen arviota. Näin ollen ehdotettu digitaalinen hoidon tarpeen arvio tukisi potilaan perustuslaissa säädettyjä oikeuksia. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio mahdollistaa yhteydenotot terveydenhuoltoon myös puhelinpalvelun palveluaikojen ulkopuolella. Asiakas voi saada selkeissä tilanteissa ohjauksen oikeaan palveluun (esim. kiireetön ajanvaraus) ammattilaisen toteuttamaa arviota nopeammin. Nykyisessä pirstaleisessa järjestelmässä korostuu tarve parantaa asiakkaiden hoitoonohjausta, jotta asiakkaat hakeutuisivat oikea-aikaisesti hoitoon oikeaan paikkaan, mikä vähentäisi esimerkiksi päivystyspalvelujen kuormittumista\n[26].\n\nOn kuitenkin mahdollista, että digitaalinen hoidon tarpeen arvio muodostuu ajan myötä realistisimmaksi tavaksi ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, sillä se voi olla nopeampi ja helpompi tapa monelle ihmiselle. Esimerkiksi jos ihmisen tekemään arvioon pääsy kestää kauan, voi digitaalisesta arviosta muodostua tietyllä tavalla ensisijainen. Tästä syystä olisikin huolehdittava viranomaisen palveluperiaatetta noudattaen, että myös muunlaiset tavat ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ovat helposti saatavilla. Digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin käyttöönotto voi vaikuttaa eri tavoin ikääntyneisiin henkilöihin. Osa ikääntyneistä käyttää digitaalisia palveluja aktiivisesti ja voi hyötyä mahdollisuudesta asioida ajasta ja paikasta riippumatta. Samalla on kuitenkin ikääntyneitä henkilöitä, joilla ei ole käytettävissään sähköisiä tunnistautumisvälineitä, riittäviä digitaitoja tai mahdollisuutta käyttää digitaalisia palveluja terveydentilansa, toimintakykynsä tai kognitiivisten\nrajoitteidensa vuoksi. Näiden henkilöiden osalta on tärkeää, ettei digitaalinen hoidon tarpeen arvio muodostu tosiasiallisesti ensisijaiseksi tai käytännössä ainoaksi sujuvaksi yhteydenottokanavaksi.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin käyttöönotto voi lisätä palvelujen saavutettavuutta osalle väestöstä, mutta samalla kasvattaa eroja niiden henkilöiden välillä, jotka kykenevät käyttämään digitaalisia palveluja, ja niiden, jotka eivät kykene. Tämän vuoksi hyvinvointialueiden olisi seurattava erityisesti ikääntyneiden henkilöiden palveluihin pääsyä, hoidon tarpeen arvioinnin toteutumista ja eri asiointikanavien käyttöä sekä varmistettava, ettei digitaalisen palvelun käyttöönotto heikennä palvelujen tosiasiallista saatavuutta.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio voi olla potilaalle myös positiivinen kokemus siksi, että hänen ei tarvitse kertoa oireitaan ihmiselle. Oirearvio myös tallentuu ja on kaikilla ammattilaisilla käytettävissä. Tämä mahdollisuus voi joissain tapauksissa olla tärkeä potilaan hoitoon hakeutumisen yhteydessä. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio voi myös vaikuttaa potilaaseen negatiivisesti, jos hän ei osaa käyttää digitaalisia palveluja. Tällöin onkin tärkeää, että potilas ymmärtää oikeutensa ottaa terveydenhuoltoon yhteyttä myös muulla tavalla. On myös huomattava se, että erilaisia digitaalisia palveluita on paljon eri muodossa, ja on tärkeää säilyttää myös fyysiset kohtaamiset mahdollisina. Osaltaan voidaan olettaa, että hoidon tarpeen arvioinnin tehostuessa, ihmisten kohtaaminen ja vaikuttavuus palveluissa toteutuisi paremmin.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio voi tuoda prosessiin systematiikkaa, yhdenvertaisuutta ja tasalaatuisuutta verrattuna ammattilaisen toteuttamaan arviointiin. Se myös mahdollistaa laajemman, rakenteisen ja vertailukelpoisen tietopohjan hoitoon hakeutumisen syistä ja taustatekijöistä. Näin ollen myös kirjaamiseen käytettävä aika voi vähentyä.\n\nOn mahdollista, että digitaalisessa automaatiota hyödyntävässä hoidon tarpeen arviossa tapahtuu virheitä. Tästä syystä käyttöönoton jälkeen tapahtuvalla seurannalla on merkittävä rooli, jotta tarvittaessa digitaalista ratkaisua kehitetään tarkoituksenmukaisella tavalla.\n\nOn myös huomioitava, että digitaalinen hoidon tarpeen arvio ei sovellu kiireellisiin tai hätätilanteisiin. Esimerkiksi hätätilanteessa asiakkaan olisi soitettava hätänumeroon. Hyvinvointialueen olisikin selkeästi viestittävä siitä, millaisiin tilanteisiin digitaalinen hoidon tarpeen arvio soveltuu ja millaisiin ei. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio perustuu ensisijaisesti asiakkaan itse kertomiin oireisiin, joten oireiden vähättely tai liioittelu voi johtaa virheelliseen arviointiin. Toisaalta tämä pätee myös ihmisen tekemän arvioinnin kohdalla.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin merkitystä on arvioitava suhteessa nykyjärjestelmän haasteisiin. Hyvinvointialueilla esiintyy vaihtelua hoidon tarpeen arvioinnin saatavuudessa, yhteydenottojen käsittelyajoissa sekä palvelukanavien toimivuudessa. Erityisesti puhelinpalveluissa voi esiintyä ruuhkautumista, joka viivästyttää hoidon tarpeen arviointia ja voi johtaa siihen, että asiakkaat hakeutuvat päivystyspalveluihin tai muihin palveluihin tilanteissa, joissa tarkoituksenmukainen palvelukanava olisi ollut toinen. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio voisi vähentää tällaisia viiveitä erityisesti rutiininomaisissa ja kiireettömissä yhteydenotoissa. Samalla olisi kuitenkin seurattava, johtaako uusi toimintamalli palvelujen kysynnän kasvuun, kun yhteydenotto terveydenhuoltoon helpottuu aiempaan verrattuna. Tällainen kysynnän lisääntyminen voisi osittain vähentää saavutettavia tehokkuushyötyjä.\n\nPerustuslain 6 § (yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto)\n\nHoidon tarpeen arvion tekeminen digitaalisesti ja automaatiota hyödyntäen voi lisätä terveyspalvelujen yhdenvertaisuutta. Tällä hetkellä hoidon tarpeen arvion tekee aina ammattilainen. Tämä voi johtaa alueellisiin eroihin, jotka voivat sinänsä olla myös perusteltuja. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio toimisi samalla tavalla alueesta riippumatta, koska se hyödyntäisi samaa tietopohjaa. Käytännössä sen tulisi hyödyntää samaa tietopohjaa kuin mitä ammattilainenkin hyödyntää, mutta automaatio voi tehdä päättelyä runsaamman tiedon perusteella ja nopeammin.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio voisi johtaa vinoutumiin, etenkin jos se hyödyntäisi oppivaa tekoälyä. Tekoälyn luotettavuus riippuu sen kouluttamiseen käytettävästä aineistosta. Jos aineisto on ollut rajallinen tai vinoutunut, voi järjestelmä tuottaa virheellisiä arvioita ja ohjata päätöksentekoa väärin. Tästä syystä onkin tärkeää, että digitaalisen hoidon tarpeen arvion tekemistä seurattaisiin ja mahdollisiin vinoutumiin puututtaisiin välittömästi. Toisaalta on huomioitava, että tekoälyasetuksessa on suuririskisiin järjestelmiin kohdistuvia vaatimuksia esimerkiksi datanhallinnan osalta. Suuririskiset järjestelmät on valmistettava perusten dataan, joka on merkityksellistä ja käyttötarkoitukseen sopivaa, riittävän edustavaa ja mahdollisimman virheetöntä ja täydellistä.\n\nTekoälyn käyttöön liittyy yleisesti riskejä, jotka konkretisoituessaan vaikuttaisivat palvelujen käyttäjien yhdenvertaisuuteen kielteisesti. Tekoälyjärjestelmä voi tuottaa vinoumia ja vääristymiä. Vinoumat ja vääristymät voivat olla syrjiviä, varsinkin jos ne syntyvät usean eri vajavuuden tai harhaanjohtavuuden yhteisvaikutuksesta. Samoin tekoälyjärjestelmän päättelyprosessi voi johtaa vinoumiin ja vääristymiin esimerkiksi huonosti valittujen muuttujien ja luokittelun myötä. Päättelyprosessin vinoumat ovat erityisen haitallisia, sillä ne ovat usein vaikeasti havaittavissa. Vaikea havaittavuus johtuu usein niin sanotusta mustan laatikon ongelmasta. Mustan laatikon ongelma tarkoittaa ennen kaikkea sitä, ettei järjestelmän päättelyketju ole selitettävissä ihmiselle ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi järjestelmän hyödyntämien suurien datamäärien ja tiedonkäsittelyn kompleksisuuden vuoksi. Tekoälyjärjestelmä voi olla myös välillisesti syrjivä yhdistelemällä suuressa\ndatamäärässä sinällään neutraalia tietoa, jotka kuitenkin liittyvät syrjintäperusteisiin ja johtavat pahimmillaan esimerkiksi iän tai asuinpaikan perusteella syrjiviin neuvontakäytäntöihin. (Algoritminen syrjintä ja yhdenvertaisuuden edistäminen: Arviointikehikko syrjimättömälle tekoälylle, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:54) Hoidon tarpeen arvion automaatiossa käytettäviä järjestelmän käyttöön ottaville hyvinvointialueille ehdotetaankin erityistä velvoitetta syrjintään liittyvien riskien hallitsemiseksi. Ehdotettavan sääntelyn voidaan arvioida tukevan viranomaisten mahdollisuutta tunnistaa potentiaalisia riskejä ja siten varautua niihin.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio voi vaikuttaa myös negatiivisesti yhdenvertaisuuteen. Käytännössä voi käydä niin, että digitaalinen kanava muodostuu nopeimmaksi ja helpoimmaksi käyttää. Tästä syytä hyvinvointialueiden olisikin varmistettava, että myös ne henkilöt, jotka eivät kykene käyttämään digitaalisia välineitä, voivat helposti ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.\n\nDigitalisaatiota ja automaatiota on julkishallinnossa kohdennettava ja käytettävä nimenomaisesti siten, että niillä pyritään edistämään tosiasiallista yhdenvertaisuutta.\n\nYhdenvertaisuuden turvaamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin ryhmiin, joiden oireiden ilmeneminen tai palvelutarve poikkeaa väestön enemmistöä kuvaavasta aineistosta. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi harvinaissairauksia sairastavat henkilöt, monisairaat ikääntyneet henkilöt, kehitysvammaiset henkilöt sekä henkilöt, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Jos automaattista arviointia hyödyntävän järjestelmän kehittämisessä käytetty aineisto ei kata riittävän hyvin näiden ryhmien ominaispiirteitä, voi järjestelmän suorituskyky jäädä heikommaksi kuin muun väestön osalta.\n\nPerustuslain 7 § (oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen)\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arviointi voi mahdollistaa potilaalle nopean avun ja pääsyn terveydenhuoltoon. Se voi tarjota hoito-ohjeita perustuen laajaan tietopohjaan ja ottaen huomioon potilaan kertomat oireet. Suomalaisessa perusterveydenhuollossa toteutetun tutkimuksen tutkimustulokset viittaavat siihen, että digitaalinen oirearviointi voi tukea turvallista hoitoon ohjausta.\n[27]\nTutkimuksessa\n[28]\nsähköisten\noirearvioiden arvioitiin olevan turvallisia 98,6 prosentissa tapauksista verrattuna kokeneen sairaanhoitajan tekemään kiireellisyysarvioon. Lisäksi yliopistosairaalan päivystyksessä toteutetussa tutkimuksessa\n[29]\ndigitaalinen päätöksentukijärjestelmä tunnisti kaikki lääkäreiden hätätilanteiksi arvioimat tapaukset vähintään kiireellisiksi. Tutkimuksen perusteella järjestelmä kykeni tunnistamaan kiireellistä hoitoa edellyttäviä tilanteita turvallisesti tutkituissa olosuhteissa. Tuloksia ei kuitenkaan voida sellaisenaan yleistää kaikkeen perusterveydenhuollon hoidon tarpeen arviointiin. Kansainvälisessä tutkimuksessa GPT-3-kielimalli sisällytti oikean diagnoosin kolmen todennäköisimmän diagnoosin joukkoon/luokkaan 88 prosentissa\ntapauksista. Yleiskäyttöisten tekoälymallien (käytetään internet-aineistoa) ymmärtämisen edistämiseksi tutkimuksen tavoitteena oli verrata GPT-3:n diagnostista tarkkuutta ja kiireellisyysarvioiden (triage) oikeellisuutta tavalliseen käyttäjään (lay individual) ja perusterveydenhuollon lääkäreihin. Kaikkien tapausten osalta GPT-3:n kiireellisyysarvioiden tarkkuus oli 70 %. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että suuret kielimallit voivat tukea oireiden alustavaa arviointia ja hoitoon ohjausta. Suuret kielimallit suoriutuivat diagnoosin tekemisessä tavallista käyttäjää paremmin ja sen diagnostinen tarkkuus oli lähellä lääkäreiden tasoa, mutta tutkimuksen perusteella sen kiireellisyyden arviointi jäi joissakin tapauksissa huomattavasti lääkäreitä alhaisemmaksi. Myös omatoimista hoitoa vaativista tapauksista sekä vuorokauden sisällä hoitoa vaativissa ja välitöntä hoitoa edellyttävissä tapauksissa GPT-3 suoriutui heikommin kuin tavallinen käyttäjä. Tähän esitettiin muutamia syitä.\nTällaisia tilanteita saatetaan käsitellä suhteellisen harvoin siinä internetaineistossa, jota mallin kouluttamiseen on käytetty. Vaihtoehtoisesti tai tämän lisäksi niiden ratkaiseminen voi edellyttää enemmän arkijärkeen perustuvaa päättelyä (common-sense reasoning). On mahdollista, että molemmat tekijät vaikuttivat heikompaan suoriutumiseen kiireellisyyden ja omahoito-ohjeiden tapauksissa.\n[30]\nDigitaaliseen hoidon tarpeen arviointiin voi myös liittyä riskitilanteita. Potilaan olisi tiedettävä, miten hän ottaa vakavassa terveysongelmassa yhteyttä terveydenhuoltoon. Täten hyvinvointialueella olisikin ohjeistuksin varmistettava, että potilas ymmärtää, millaisiin tilanteisiin digitaalinen hoidon tarpeen arvio soveltuu ja millaisissa tilanteissa hänen olisi esimerkiksi soitettava hätänumeroon. Esimerkiksi aiemmin viitatussa Määttä ym. tutkimuksessa välitöntä hoitoa tarvitsevat potilaat sekä ambulanssilla saapuneet potilaat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää, että käyttäjälle annetaan selkeät tiedot palvelun käyttötarkoituksesta ja sen rajoituksista ennen palvelun käyttöä. Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa oireet voivat viitata välitöntä hoitoa edellyttävään sairauteen tai vammaan, koska virheellinen asiointikanavan valinta voi johtaa hoidon viivästymiseen.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä on kuitenkin aina varmistettava, miten toimitaan vikatilanteissa ja varmistetaan potilaan pääsy palveluihin. Hoidon tarpeen arvioinnissa riskien hallitsemiseksi on myös mahdollista sisällyttää rakenteellisia kysymyksiä, koska pelkästään potilaan vapaamuotoiseen selostukseen perustuva tekoälyavusteinen malli voi sisältää enemmän virhetulkinnan riskejä. Esimerkiksi hälyttävien oirein poissulku voidaan tehdä rakenteellisten kysymysten avulla. Tällöin voidaan osaltaan myös varmistaa sitä, että kiireelliset tapaukset tunnistettaisiin myös potilaan täyttäessä oirearviota, jos hänen tilanteensa edellyttäisikin kiireellistä hoitoa. Tekoälyllä voidaan mahdollisesti myös hyödyntää asioinnin sujuvuutta siinä vaiheessa, kun digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin perusteella asia tulisi ohjata terveydenhuollon ammattihenkilön jatkokäsiteltäväksi.\n\nMyös mahdollisten virhetilanteiden vakavuutta olisi arvioitava eikä pelkästään niiden todennäköisyyttä. Erityisen merkityksellisiä ovat tilanteet, joissa vakava sairaus tai oire jää tunnistamatta tai kiireellisyyden arvio muodostuu liian matalaksi. Vaikka tutkimuksissa digitaalisen oirearvioinnin turvallisuus on ollut korkea, yksittäiset vakavat virhearviot voivat aiheuttaa merkittäviä seurauksia yksittäisen potilaan terveydelle. Näiden riskien hallitsemiseksi järjestelmissä olisi oltava rakenteellisia turvamekanismeja, kuten hälyttävien oireiden tunnistamiseen liittyviä pakollisia kysymyksiä, ammattilaiselle tehtävä automaattinen siirto sekä jatkuva laadunseuranta.\n\nPerustuslain 10 § (yksityiselämän ja henkilötietojen suoja)\n\nDigitaalisella hoidon tarpeen arvioinnilla on väistämättä vaikutusta asiakkaan yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan. Potilastiedot ovat EU:n tietosuoja-asetuksen tarkoittamia erityisiä henkilötietoryhmiä, mutta myös valtiosääntöisesti arkaluonteisia tietoja. Tällaisia tietoja on käsiteltävä tietosuoja huomioiden ja varmistettava, että tiedot eivät ole saataville muille kuin niille, joilla on oikeus käyttää tietoja ja että järjestelmä, jossa tietoja käytetään, toimii turvallisesti ja vakaasti.\n\nDigitaalinen hoidon tarpeen arvio voi vaikuttaa potilaan yksityiselämän suojaan myös positiivisesti. Joissain tilanteissa voi olla potilaalle mieluisampaa kertoa oireet laitteelle kuin ihmiselle. Laite voi myös nopeammin käsitellä potilaan oireita. Esimerkiksi RRP- hankkeessa ”Pohjanmaan hyvinvointialueen Hoidon tarpeen arvioinnin chat- kanava perusterveydenhuoltoon“\n[31]\non tuloksissa ja vaikutuksissa todettu, että uusia asiakasryhmiä aktivoitui käyttämään uutta yhteydenottokanavaa paremmin kuin oletettiin. Chat-palvelu tavoitti asiakkaita, jotka eivät aiemmin olleet yhteydessä perinteisin keinoin (esim. puhelin). Erityisesti\nmielenterveys- ja päihdepalveluissa havaittiin uusia yhteydenottoja. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion avulla potilaan tarvitsee kertoa oireensa ihmiselle vasta ammattilaisen kohdatessaan hoitotoimenpiteistä päätettäessä, joka voi osaltaan madaltaa kynnystä kertoa oireistaan.\n\nToisaalta potilas voi kokea digitaalisen hoidon tarpeen arvion negatiivisesti, koska hänellä voi olla epäluuloja potilastietojen automaattista käsittelyä kohtaan. Luottamus potilastietojen tietosuojaan on terveydenhuollon ja hoitosuhteen luottamuksen perusta. Potilas saisi valita itse, käytetäänkö digitaalisessa hoidon tarpeen arviossa hänen aiemmin Kanta-palveluihin tallennettuja potilastietojaan, vai pelkästään hänen itsensä kirjaamia tietoja. Lisäksi digitaalisessa hoidon tarpeessa huomioitaisiin potilaan antamat potilastietojen luovutusluvat ja kiellot, sekä varmistettaisiin että käytetään vain sellaisia tietoja, joihin potilaalla itselläänkin on pääsy. Toisaalta, jos potilas ei halua käyttää yhteydenottokanavanaan digitaalista palvelua, voi hän jatkossakin valita toisen yhteydenottokanavan esimerkiksi puhelinpalvelusta.\n\nJos potilas kokee epäluuloa, voi hän ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon myös muulla tavoin. On kuitenkin huomioitava, että hyvinvointialueen tulee jo nykyään kertoa potilastietojen yleisestä käsittelystä avoimesti ja sen lisäksi potilas voi selvittää omien tietojensa käsittelyä OmaKanta-palvelussa.\n\n4.2.5.2Kielelliset oikeudet\nHyvinvointialueilla on velvollisuus huomioida kielelliset oikeudet järjestämislain 5 §:n mukaisesti. Lääkinnällisistä laitteista annetun lain 5 §:ssä säädetään myös lääkinnällisen laitteiden käytettävän kielen vaatimuksista.\n\nHyvinvointialueita on 21 ja seitsemän näistä on kaksikielisiä: Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Varsinais-Suomi, Länsi-Uusimaa, Vantaa-Kerava, Itä-Uusimaa ja Kymenlaakso, lisäksi Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä ovat kaksikielisiä. Pohjanmaa on ainoa hyvinvointialue, jossa ruotsi on enemmistökieli. Potilaan oikeudesta käyttää joko suomea tai ruotsia terveydenhuollon palveluissa on säädetty terveydenhuollon lainsäädännössä. Muutos ei vaikuta kielellisiä oikeuksia koskevaan sääntelyyn. Kielellisten oikeuksien toteutumisessa on arvioitava myös oikeuksien toteutumista käytännön tilanteissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on tärkeää sekä asiakkaan turvallisuuden että oikeusturvan kannalta, että palveluita saadaan henkilön omalla kielellä, ruotsiksi tai suomeksi, siitä riippumatta, kuuluuko henkilö hyvinvointialueen kielivähemmistöön vai -enemmistöön. Tämä on huomioitava myös digitaalisten palvelujen kohdalla jo niitä kehitettäessä.\n\nLisäksi hyvinvointialueista Lapin hyvinvointialueella on velvollisuus tarjota terveydenhuollon palveluita myös saameksi. Perustuslain 17 §:n mukaan saamelaisten oikeudesta käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Saamen kielilain\n(1086/2003)\n11 §:n mukaan Lapin hyvinvointialueen on asioinnissa sellaisen henkilön kanssa, jonka kotikunta on Enontekiö, Inari, Sodankylä tai Utsjoki, myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella on noudatettava, mitä Saamen kielilain 12–16 §:ssä säädetään.\n\nEhdotuksella on jonkin verran vaikutuksia kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Hyvinvointialueiden on varmistettava, että potilas voi tehdä digitaalisen hoidon tarpeen arvion kielilainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Tämä pätee hoidon tarpeen arvion tekemiseen jo nyt. Toisaalta voidaan arvioida, että hoidon tarpeen arvioinnin tekeminen digitaalisesti voi lisätä kielellisiä oikeuksia, sillä digitaalisen palvelun kielivalikoima määräytyy sen toteutuksen mukaan, eikä riipu käyttäjän kielitaidosta. Kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta ei riitä, että palvelu on teknisesti saatavilla useilla kielillä, vaan myös arvioinnin lääketieteellisen sisällön tulee olla laadultaan yhdenvertaista eri kieliversioissa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, kuinka hyvin oireisiin liittyvät käsitteet, kysymykset ja neuvot välittyvät eri kielillä.\n\n4.2.5.3Sukupuolivaikutukset\nTilastokeskuksen tutkimuksessa on tuotu esiin, että terveyteen liittyvän tiedon etsiminen on ollut jo pitkään yksi suosituimpia internetin käyttötapoja ja sen suosio on kasvanut edelleen – erityisesti vanhempien ikäryhmien keskuudessa. Naiset ovat asiasta huomattavasti miehiä kiinnostuneempia, naisista 82 % ja miehistä 70 % oli viimeisen kolmen kuukauden aikana etsinyt sairauksiin, ravitsemukseen tai terveyteen liittyvää tietoa internetistä. Suurimmillaan ero oli 55–74-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämän ikäisistä naisista terveystietoja oli etsinyt viimeisen kolmen kuukauden aikana 80 %, vastaavan ikäisistä miehistä vain 60 %. Myös omien terveystietojen lukemisessa alle 35-vuotiaat naiset ovat selvästi miehiä aktiivisempia, mutta ero tasoittuu iän myötä niin, että 75–89-vuotaista miehistä peräti joka toinen lukenut omia terveystietojaan internetin kautta, kun vastaavan ikäisistä naisista näin oli tehnyt vain neljä kymmenestä. Tilannetta selittää se, että vanhimmassa ikäryhmässä\n– nuoremmista poiketen – miehet ovat melkein kaikessa internetin käytössä naisia aktiivisempia – erityisesti teknistä taitoa vaativissa asioissa.\n[32]\nSukupuolten välillä on eroja hyvinvoinnissa, sosiaalisessa osallisuudessa, terveydessä, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa.\n[33]\nTilastokeskuksen väestötilastojen mukaan naisten elinajanodote vuonna 2022 oli 83,8 vuotta ja miesten 78,6 vuotta. Sekä naisten, että miesten elinajanodote on laskenut edellisistä vuosista.\n[34]\nSukupuoli on keskeinen erottava tekijä myös väestöryhmittäisissä tarkasteluissa.\n[35]\nEsimerkiksi sosioekonomisten tekijöiden vaikutus on miehillä huomattavasti suurempi kuin\nnaisilla. Kun tulotaso huomioidaan, on alimman ja ylimmän tulokymmenyksen elinajanodotteessa miehillä yli 10 vuoden ja naisilla noin kuuden vuoden ero.\n[36]\nNaisilla on miehiä yleisimmin jokin pitkäaikaissairaus\n[37]\ntai terveysongelma, kun taas monet syrjäytymisen taustatekijöistä ovat yleisimpiä miehillä\n[38].\nNaisten\non todettu käyttävän monia sosiaali- ja terveyspalveluja miehiä aktiivisemmin. Avohilmo-rekisterin mukaan vuonna 2022 naiset tekivät terveydenhuollon avohoidon käynneistä 58 prosenttia ja miehet 42 prosenttia. Suun terveydenhuollon käynneistä naiset tekivät 54 prosenttia ja miehet 46 prosenttia.\n[39]\nTerve Suomi -tutkimuksen perusteella naiset käyttävät myös enemmän sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Viimeisten 12 kuukauden aikana sähköisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa oli asioinut kaksi viidesosaa naisista ja kolmasosa miehistä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna digitaalinen asiointi sosiaali- ja terveyspalveluissa oli yleisempää nuoremmissa ikäryhmissä ja naisten keskuudessa, lukuun ottamatta yli 74-vuotiaiden ikäryhmää,\njossa miehet (16 %) asioivat naisia (10 %) useammin. Tässä ikäryhmässä naiset myös kokivat tarvitsevansa miehiä enemmän opastusta sosiaali- ja terveydenhuollon verkkopalvelujen käytössä.\n[40]\nSukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista tai palveluiden käytöstä ei ole kattavaa tutkimustietoa, mutta tiedetään, että moni sukupuolivähemmistöön kuuluva välttelee tai viivyttelee hoitoon hakeutumisesta aiempien syrjintäkokemusten tai syrjinnän pelon vuoksi. Euroopan unionin perusoikeusviraston LGBTI-kyselytutkimukseen\n(2020) vastanneista suomalaisista transihmisistä 20 prosenttia oli vältellyt terveyspalveluja, ja 23 prosenttia oli kokenut syrjintää sosiaali- ja terveydenhuollossa.\n[41]\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin käyttöönoton vaikutukset voivat kohdistua eri tavoin eri sukupuoliin. Tutkimusten perusteella naiset käyttävät sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja miehiä aktiivisemmin, minkä lisäksi suomalaisessa tutkimuksessa julkisten digitaalisten klinikoiden käyttäjät olivat miehiä useammin naisia.\n[42]\nTästä syystä on mahdollista, että digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin käyttöönotto hyödyttää alkuvaiheessa suhteellisesti enemmän naisia, mikäli he omaksuvat uuden palvelukanavan miehiä nopeammin. Tämä voi näkyä esimerkiksi nopeampana hoitoon hakeutumisena tai palvelujen aktiivisempana käyttönä.\n\nToisaalta miehet käyttävät keskimäärin terveyspalveluja naisia vähemmän. Mikäli digitaalinen hoidon tarpeen arvio madaltaa yhteydenoton kynnystä tilanteissa, joissa henkilö ei muutoin olisi hakeutunut palveluihin, uudistuksella voi olla myönteisiä vaikutuksia erityisesti miesten palveluihin hakeutumiseen ja hoitoon pääsyyn. Vaikutusten suuntaa ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida luotettavasti etukäteen.\n\nJärjestelmien kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että hoidon tarpeen arvioinnissa käytettävä tietopohja edustaa riittävästi eri sukupuolia. Tekoäly- ja automaatioratkaisut voivat tuottaa vinoutuneita lopputuloksia, jos niiden kehittämisessä käytetty aineisto ei tunnista riittävästi eri sukupuoliin liittyviä oireiden ilmenemistapoja tai palvelutarpeita. Tämän vuoksi olisi tarkoituksenmukaista seurata käyttöönoton jälkeen erikseen eri sukupuolten saamia palveluohjauksia, jatkohoitoon ohjautumista ja mahdollisia poikkeamia järjestelmän toiminnassa.\n\n4.2.5.4Lapsivaikutukset\nYleisen tietosuoja-asetuksen johdantokappaleessa 71 todetaan, ettei 22 artiklassa tarkoitettua pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvaa päätöksentekoa tulisi kohdistaa lapsiin. Euroopan tietosuojatyöryhmän suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista (s. 30) kuitenkin tarkennetaan, että sinänsä 22 artiklassa ei tehdä eroa sen välillä, koskeeko käsittely aikuisia vai lapsia. Koska itse artiklassa ei näy johdanto-osassa mainittu kielto kohdistaa pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvaa päätöksentekoa lapsiin, tietosuojatyöryhmä katsoo, ettei tämä muodosta tällaisen lapsiin kohdistuvan käsittelyn ehdotonta kieltoa. Kyseisen johdanto-osan kappaleen valossa tietosuojatyöryhmä kuitenkin suosittaa, että rekisterinpitäjien ei yleensä pitäisi käyttää 22 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia tällaisen käsittelyn perusteina. Saattaa kuitenkin olla tilanteita, joissa rekisterinpitäjien\non välttämätöntä tehdä lapsiin kohdistuvia pelkästään automaattiseen käsittelyyn perustuvia päätöksiä, profilointi mukaan luettuna, joilla on oikeusvaikutuksia tai vastaavalla tavalla merkittäviä vaikutuksia, esimerkiksi lasten hyvinvoinnin suojelemiseksi. Tällaisessa tapauksessa käsittely voidaan suuntaviivojen mukaan suorittaa soveltuvin osin 22 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdassa säädettyjen poikkeusten perusteella. Näissä tapauksissa on toteutettava asianmukaiset suojatoimet, kuten 22 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa edellytetään, ja niiden on oltava lapsille soveltuvia. Rekisterinpitäjän on varmistettava, että näillä suojatoimilla suojellaan tehokkaasti niiden lasten oikeuksia, vapauksia ja oikeutettuja etuja, joiden tietoja se käsittelee.\n\nAlaikäiset ovat haavoittuva ja erityisen suojelun tarpeessa oleva ryhmä. He ovat ikänsä ja kehittymättömyytensä vuoksi alttiita painostukselle, houkuttelulle ja suostuttelulle sekä manipuloinnille. He ovat myös riippuvaisessa asemassa suhteessa huoltajiinsa ja terveydenhuollon henkilökuntaan tai tutkijoihin. Kuitenkin oikeus määrätä omasta kehostaan ja päättää omista henkilöönsä, identiteettiinsä ja yksityisyyteensä liittyvistä asioista kuuluu myös alaikäisille. (HE 309/1993 vp, s. 46 ja 53.)\n\nPerustuslaissa ei ole nimenomaisesti säädetty lapsen oikeudesta kehitykseen, mutta välillisesti sen voi katsoa käyvän ilmi PL 19 §:n 3 momentista, jonka mukaan ”Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu”. Hyvinvoinnilla viitataan säännöksessä lapsen oikeuksien sopimuksen tavoin laaja-alaisesti sen aineellisiin, sosiaalisiin ja henkisiin edellytyksiin ja yksilöllinen kasvu puolestaan ohjaa kiinnittämään huomiota lapseen yksilönä. (HE 309/1993 vp, s. 71–72. Ks. myös StVL 5/1994 vp, s. 5 ja PeVM 25/1994 vp, s. 47).\n\nKasvavana ja kehittyvänä yksilönä lapsi on lähtökohtaisesti aikuista haavoittuvampi ja aikuisesta monin tavoin riippuvainen. Lapsen kehittyvissä valmiuksissa on kyse siitä, ettei lasten haavoittuvuus ja riippuvuus ole absoluuttista eikä pysyvää, vaan se on sekä lapsen kasvun ja kehityksen mukaan muuttuvaa että tilannekohtaista. Olennaista kehittyvissä valmiuksissa on, että lapsi saa jo alaikäisyytensä aikana kehitysasteensa mukaisesti osallistua itseään koskevien päätösten tekoon ja oppia näin vähitellen tekemään vastuullisesti yhä itsenäisempiä valintoja ja ratkaisuja (YK 12, kohdat 84–85). Koska yksittäisen lapsen valmiudet voivat olla erilaiset eri tilanteissa ja asioissa, kehittyvien valmiuksien arvioinnissa on lapsen iän ohella otettava huomioon asiayhteys sekä lapsi yksilönä (YK 7, kohta 17).\n\nErikseen yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 38 kohdassa on todettu, että erityisesti lasten henkilötietoja on pyrittävä suojaamaan, koska he eivät välttämättä ole kovin hyvin perillä henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, seurauksista, asianomaisista suojatoimista tai omista oikeuksistaan. Tällaista erityistä suojaa olisi sovellettava etenkin lasten henkilötietojen käyttämistä markkinointitarkoituksiin tai henkilö- tai käyttäjäprofiilien luomiseen ja lapsia koskevien henkilötietojen keräämistä, kun käytetään suoraan lapsille tarjottuja palveluja. Vanhempainvastuunkantajan suostumuksen ei olisi oltava tarpeen tarjottaessa ennalta ehkäiseviä palveluja tai neuvontapalveluja suoraan lapselle.\n\nLapsen oikeuksien komitean näkemyksen mukaan lapsen etu menee aina yleisen yhteiskunnallisen edun tai tieteen edistämisen edelle (Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 15). Tietosuojaryhmä on todennut, että lapsen huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole absoluuttista tai ehdotonta etuoikeutta käyttää lapsen oikeuksia, sillä lapsen etu voi joskus antaa lapselle sellaisia tietosuojaan liittyviä oikeuksia, jotka saattavat ohittaa lapsen vanhempien tai huoltajien toiveet. (WP 160, s. 54.)\n\nPerheyhteyden periaatteesta seuraa, ettei lapsen oikeudellisen aseman tarkastelussa, lasta koskevassa päätöksenteossa tai tosiasiallisessa toiminnassa voida sivuuttaa lapsen huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia. Niistä säädetään tarkemmin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983, LHL) sekä holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999, holhoustoimilaki).\n\nPotilaslaissa ei ole asetettu ikärajaa lapsen oikeudelle tehdä itsenäisesti hoitoaan koskevia päätöksiä. Potilaslain 7 §:n mukaan alaikäisen potilaan mielipide hoitotoimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Riittävän kypsäksi todettu alaikäinen saa päättää itse hoitoaan koskevista asioista. Pääsääntönä on, että mitä enemmän hoito tai tutkimus puuttuu lapsen koskemattomuuteen, sitä kypsempi hänen on oltava voidakseen tehdä päätöksen yksin.\n[43]\nPotilaslain 7 §:n 2 momentin mukaan, jos alaikäinen ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Erityinen riski liittyy kuitenkin siihen, ettei alaikäinen välttämättä osaa kuvata oireitaan tai niiden vakavuutta yhtä tarkasti kuin aikuinen. Lisäksi lasten vakavat sairaudet ovat monin osin harvinaisempia kuin aikuisten sairaudet, mikä voi vaikeuttaa niiden tunnistamista automatisoiduissa järjestelmissä.\n\nAsiakastietolain 51 §:ssä säädetään alaikäisen oikeudesta kieltää tietojensa luovuttaminen huoltajalle. Jos terveydenhuollossa alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää potilastietojensa antaminen huoltajalleen, muulle lailliselle edustajalleen tai muulle tiedonsaantiin oikeutetulle henkilölle. Lisäksi asiakastietolain 34 §:ssä säädetään alaikäisen päätöskykyä koskevista potilasasiakirjamerkinnöistä.\n\nVaikka alaikäinen potilas olisi aikaisemmin arvioitu tietyssä hoitotilanteessa itsemäärääväksi, arviointi on tehtävä tulevissa hoitotilanteissa aina uudestaan ja arvioinnin lopputulos voi myös poiketa aikaisemmasta. Ratkaisevaa arvioinnissa on se, kykeneekö alaikäinen potilas ymmärtämään hoidon tai siitä kieltäytymisen merkityksen ja vaikutuksen terveydentilalleen. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa potilaan ikä ja yleinen kypsyys sekä hoitotoimenpiteiden luonne ja niihin mahdollisesti liittyvät riskitekijät. (HE 185/1991 vp, s. 18.)\n\nPerusoikeusuudistuksen lähtökohta oli lasten täysimääräinen oikeussubjektius ja se, ettei perusoikeuksia lähtökohtaisesti rajoiteta iän perusteella. Lisäksi korostettiin, että lapsen oikeus perusoikeuksiin on itsenäinen eikä sitä johdeta jonkun muun, kuten huoltajan, perusoikeussuojasta. Samalla kuitenkin painotettiin, ettei uudistuksella puututtu lainsäädännön oikeustoimikelpoisuutta koskevaan sääntelyyn, ja että lapsen perusoikeuksina suojatut oikeudetkin voivat palautua kysymykseen siitä, kuka käyttää lapsen perusoikeuksia koskevaa puhevaltaa. Erikseen todettiin myös, että on sallittua rajoittaa lapsen perusoikeuksia tavallisella lailla, jos sääntely on perusteltavissa lapsen perusoikeussuojan kannalta hyväksyttävällä tavalla, eikä alaikäisiä suljeta kokonaan perusoikeussäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. (HE 309/1993 vp, s. 23–24 ja PeVM 25/1994 vp, s. 38. Ks. myös SiVL 3/1994 vp, s. 5 ja PeVL 6/1988 vp, s. 2.)\n\nErityistä huomiota lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt lapsen itsemääräämisoikeuteen terveydenhuollossa. Komitean mukaan lapsilla tulee ensinnäkin olla oikeus luottamukselliseen lääketieteelliseen neuvontaan ja ohjeistukseen ilman huoltajien suostumusta aina kun se on tarpeen lapsen turvallisuuden tai hyvinvoinnin vuoksi. Luottamuksellinen ohjeistus ja neuvonta voi tulla kyseeseen esimerkiksi, kun lapsi on kohdannut perheväkivaltaa, seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevissa asioissa sekä muulloinkin, jos lapsen näkemykset ovat ristiriidassa huoltajien näkemysten kanssa. Oikeuden neuvontaan ja ohjaukseen tulee koskea kaikkia lapsia ilman ikärajoja (YK 12, kohta 101) ja se on turvattava lainsäädännössä (YK 20, kohta 39). Lapset voivat asioida itsenäisesti ilman huoltajaa potilaslain 7 §:n perusteella.\n\nHoitoon hakeutuminen olisi lasten edun kanssa sopusoinnussa, sillä myös lasten huoltajalla on velvollisuus huolehtia lapsestaan. Huoltaja voi asioida lapsen puolesta eli esimerkiksi tehdä hoidon tarpeen arvioinnin tai ajanvarauksen lapsen puolesta. Jos huoltaja ei olisi osallistunut lainkaan hoitoon hakeutumisen prosessiin, hoitoa toteuttava ammattihenkilö arvioi lapsen tai nuoren päätöskyvyn ja on tarvittaessa huoltajaan yhteydessä. On kuitenkin vaikea arvioida, kuinka moni lapsi tai nuori hyödyntäisi digitaalista hoidon tarpeen arviointia, koska heidän on mahdollisuus hyödyntää koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa, joka toimii matalalla kynnyksellä koulun tai oppilaitoksen yhteydessä.\n\nHenkilötietodirektiiviä koskeva tietosuojaryhmä on todennut (WP 160, s. 54), että lapsen huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole absoluuttista tai ehdotonta etuoikeutta käyttää lapsen oikeuksia, sillä lapsen etu voi joskus antaa lapselle sellaisia tietosuojaan liittyviä oikeuksia, jotka saattavan ohittaa lapsen vanhempien tai huoltajien toiveet. Nyt esitettävällä ehdotuksella huoltajalla säilyisi alaikäisen puolesta asiointi, joka mahdollistaa huoltajalle lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisen lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, joka on LHL 4.1 §:n mukaan huoltajan velvoite. Koska lapsen päätöksentekokykyä on arvioitava myös siitä näkökulmasta, että kaikissa asioissa ei voida olettaa lapsen tekevän päätöksiä omasta hoitoon hakeutumisestaan, ei ole tarkoituksenmukaista, että vastuu tästä siirrettäisiin vain yksinomaisesti alaikäisen vastuulle. Toisaalta on otettava huomioon se seikka, että lapsi voi haluta saada terveydenhuoltopalveluja\nsiten, että huoltaja ei tiedä tulosyytä. Tällöin lapsen kehittyneisyyttä ja kypsyyttä on arvioitava tapauskohtaisesti ilman, että edellytettäisiin huoltajan ja lapsen tai nuoren yhtäaikaista suostumusta siihen, kuka kyseisessä asiassa on valtuutettu toimija. Lähtökohtaisesti, jos lapsi tai nuori on itse täyttänyt oman oirearvionsa, ja osannut etsiä mahdollisuuden hoidon tarpeen arviointiin, voidaan olettaa, että lapsella on tällöin kyvykkyydet hoitaa asia itsenäisesti. Tämä osoittaa nuoren kehittyneisyyttä ja kypsyyttä toimia omatoimisesti. Lisäksi hoidon tarpeen arvioinnin tekeminen edellyttää vahvaa tunnistautumista. Jos lapsi tai nuori ei halua huoltajansa tietävän hakeutumisen syytä, hänellä tulisi olla mahdollisuus itsenäiseen hoidon tarpeen arviointiin. Tilannetta voidaan myös tarkastella uudestaan, jos yhteydenotto johtaisi jatkotoimenpiteisiin. Tällöin molempien suostumus ei ole tarkoituksenmukainen. Huoltajalla on myös rooli huolenpidosta, ja tämän toteuttamiseksi huoltajalla\ntulee kuitenkin säilyä puolesta asiointi tarvittaessa.\n\nLasten ja nuorten osalta on lisäksi huomioitava se, että tällöin edellytetään erityisesti helposti ymmärrettävää ja selkeää materiaalia (yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 1 kohta). Tällöin myös ohjeistusta ja tietoa itse järjestelmässä on tuettava siten, että se on helposti ymmärrettävää. Myös henkilötietojen käsittelystä informoimisessa on huomioitava vastaavat seikat. Ottaen lisäksi huomioon sen, että lasten ja nuorten terveydentilaa seurataan säännöllisesti neuvolasta lähtien keskittyen ennalta ehkäiseviin palveluihin, jolloin koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa olevan lapsen tai nuoren itse tekemää hoidon tarpeen arviointien määrää tai tarvetta perusterveydenhuollossa on vaikea ennakoida. Ensisijaisesti palvelut järjestetään terveydenhuoltolain 15–17 §:n mukaisissa palveluissa, elleivät oireet vaadi hoidon tarpeen arviointia perusterveydenhuollossa. Opiskelijaterveydenhuoltoon sisältyy terveydenhuoltolain 17 §:n 1 mom. 3 kohdan mukaan perusterveydenhuollon\nterveyden- ja sairaanhoitopalvelut, johon sisältyy myös suun terveydenhuolto. Nyt ehdotettavalla esityksellä ei kuitenkaan ole tarkoitus muuttaa opiskeluterveydenhuollon käytänteitä perusterveydenhuoltoon hakeutumisesta. Toisen asteen opiskeluterveydenhuollon hoidon tarpeen arviosta ja siihen kuuluvasta terveydenhoitajan ja lääkärin tavoitettavuudesta säädetään oppilas- ja opiskelijahuoltolan\n(1287/2013)\n17 §:ssä. Korkeakouluopiskelijoiden osalta yhteydensaamisesta ja hoidon tarpeen arvioimisesta säädetään korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetun lain\n(695/2019)\n10 §:ssä.\n\n4.2.5.5Vaikutukset vammaisiin henkilöihin\nSuurin osa vammaisista ihmisistä käyttää samoja terveyspalveluja kuin muukin väestö. Näin ollen esityksen vaikutukset vammaisten ihmisten kohdalla olisivat lähtökohtaisesti samanlaisia ja samansuuntaisia kuin vaikutukset koko väestöön. On kuitenkin otettava huomioon, että vammaiset henkilöt ovat harvemmin työelämässä muuhun väestöön verrattuna, joten heillä ei ole käytettävissä työterveyshuollon palveluita samassa määrin kuin muulla aikuisväestöllä. Vammaiset henkilöt myös tarvitsevat terveydenhuollon palveluja muuta väestöä enemmän. Kuntoutuspalvelujen viivästyminen toimintakyvyn heikentyessä voi vaarantaa vammaisen henkilön itsenäisen asumisen ja lisätä palvelujen tarvetta merkittävästi. Terveydenhuollon palvelujen nopea saatavuus edistäisi vammaisten henkilöiden toimintakyvyn ylläpitämistä, mikä vähentäisi heidän avun tarvettaan, johon vastaaminen edellyttää sosiaalihuollon vammaispalveluja.\n\nToisaalta hoitotakuuta säädettäessä hallituksen esityksessä 74/2022 vp on nähty riskinä, että terveydenhuoltolain 51 §:n mukaista arviota tehdessä vammaisten henkilöiden hoidon tarve arvioitaisiin herkästi pitkäaikaissairauteen liittyväksi. Tämän vuoksi arvioitiin, että hoitotakuuajan mukainen hoitoon pääsy voisi toteutua vammaisilla henkilöillä muita väestöryhmiä heikommin, vaikka myös esimerkiksi toimintakyvyn heikkenemisen tulisi olla peruste hoitotakuuajan mukaiselle hoitoon pääsylle. Hallituksen esityksessä koskien terveydenhuoltolain ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta annetun lain muuttamista (HE 134/2024 vp) on todettu, ettei tuolloin ollut saatavissa tarkempaa tietoa siitä, kuinka hyvin vammaisten henkilöiden hoitoon pääsy on tästä näkökulmasta 1.9.2023 jälkeen toteutunut.\n\nVammaisten henkilöiden osalta voi olla tarvetta tukitoimille täytettäessä arviota. Lisäksi edellytetään erityisesti helposti ymmärrettävää ja selkeää materiaalia. Digipalvelulaissa on säädetty 3 luvussa digitaalisten palveluiden saavutettavuudesta. Mainitun lain 8 §:ssä säädetään kohtuuttomasta rasitteesta, joka tulee huomioida teknologisessa ratkaisussa. Pykälän mukaan palveluntarjoaja voi poiketa saavutettavuusvaatimuksista vain, jos se ennakkoon tehdyn saavutettavuusarvioinnin perusteella voi osoittaa vaatimusten toteuttamisen aiheuttavan sen toiminnalle kohtuuttoman rasitteen. Kohtuutonta rasitetta arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti vammaisten ihmisten tarpeet käyttää kyseistä digitaalista palvelua sekä palveluntarjoajan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus.\n\n4.2.5.6Tietosuojavaikutukset\nTerveydenhuoltolakiin ehdotettua muutosta automaattisen päätöksenteon sallimiseksi ja myös asiakastietolakia on arvioitava sen selvittämiseksi, vastaavatko niiden sisältämät henkilötietojen käsittelyä koskevat erityissäännökset tietosuoja-asetuksen ja sitä täydentävän tietosuojalain vaatimuksia. Kun on kyse tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta henkilötietojen käsittelystä, kansallinen erityislainsäädäntö on mahdollista silloin, kun tietosuoja-asetus nimenomaisesti jättää jäsenvaltioille kansallista sääntelyliikkumavaraa. Kansallista sääntelyliikkumavaraa liittyy useaan tietosuoja-asetuksen artiklaan.\n\nSääntelyliikkumavaraa voidaan ensinnäkin käyttää, kun henkilötietojen käsittely perustuu tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohtaan, eli silloin, kun käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, tai kun käsittely on tarpeen yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa. Tarkentava lainsäädäntö voi näissä tapauksissa sisältää erityisiä säännöksiä tietosuoja-asetuksen säännösten soveltamisen mukauttamiseksi, muun muassa käsittelyn lainmukaisuutta koskevia edellytyksiä, käsiteltävien tietojen tyyppiä, rekisteröityjä, säilytysaikoja, käyttötarkoitussidonnaisuutta ja käsittelytoimia koskevia säännöksiä. Jäsenvaltion lainsäädännön on 6 artiklan mukaan täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ottaen huomioon tietosuoja-asetuksen\nsuoran sovellettavuuden sekä perustuslakivaliokunnan lailla säätämistä koskevan viimeaikaisen tulkintakäytännön (ks. erityisesti PeVL 14/2018 vp), erityissääntely tulisi rajoittaa vain välttämättömimpään. Sääntelyliikkumavaraa sisältyy myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn osalta tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan b, g, h, i ja j alakohtiin sekä 4 kohtaan. Tämän lisäksi kansallisella lainsäädännöllä on jossain määrin mahdollista poiketa asetuksen velvoitteista, esimerkiksi kun sovelletaan 23 artiklan rajoituksia tai IX luvun tietojenkäsittelyyn liittyviä erityistilanteita koskevia säännöksiä.\n\nYleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa kielletään erityisten henkilötietoryhmien käsittely. Tällaisia tietoja ovat muun muassa terveystiedot ja tiedot, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä tai uskonnollinen tai filosofinen vakaumus. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 15 kohdan mukaan terveystiedoilla tarkoitetaan luonnollisen henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen liittyviä henkilötietoja, mukaan lukien tiedot terveyspalvelujen tarjoamisesta, jotka ilmaisevat hänen terveydentilansa.\n\nAsetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetään tilanteista, joissa erityisiä henkilötietoryhmiä voidaan kuitenkin käsitellä. Asetuksen johdanto-osan kohdassa 10 tarkennetaan, että asetuksessa annetaan jäsenvaltioille liikkumavaraa täsmentää myös henkilötietojen erityisryhmien tai arkaluonteisten tietojen’ käsittelyä koskevia sääntöjä.\n\nTerveydenhuollon palvelujen yhteydessä tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asiakastietolakia, joka sisältää säännökset asiakastietojen käsittelyn yleisistä periaatteista, kuten salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja käyttöoikeuksista, rekisterinpitäjyydestä ja rekistereistä, asiakasasiakirjoihin kirjattavista tiedoista sekä tiedonsaantioikeuksista ja asiakastietojen luovutuksista. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asiakastietolain mukaisia suojatoimia, kuten käyttöoikeuksien antaminen lain 9 §:n nojalla annettavan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisesti välttämättömään asiakastietoon, hoitosuhteen tietotekninen varmistaminen ja luovutuslokimerkintöjen tuottaminen. Asiakastietolain 13 §:n mukaisesti julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelun järjestämisestä vastaava palvelunantaja on asiakastietojen rekisterinpitäjä, jos ei muualla laissa toisin säädetä. Nyt ehdotettavassa sääntelyssä ei olla muuttamassa tahoa, joka\non palvelun järjestämisestä vastaava palvelunantaja ja asiakastietojen rekisterinpitäjä.\n\nAsiakastietolain mukaan, kun sosiaali- ja terveydenhuollossa käsitellään asiakastietoja, on tietosuoja-asetuksen mukainen käsittelyperuste 6 artiklan 1 kohdan c alakohta, jonka mukaan käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen tehtävän noudattamiseksi ja erityisten henkilötietoryhmien osalta lisäksi 9 artiklan 2 kohdan h alakohta, jonka mukaan käsittely on tarpeen ennalta ehkäisevää tai työterveydenhuoltoa koskevia tarkoituksia varten, lääketieteellisiä diagnooseja varten, terveys- tai sosiaalihuollollisen hoidon tai käsittelyn suorittamiseksi taikka terveys- tai sosiaalihuollon palvelujen ja järjestelmien hallintoa varten jäsenvaltion lainsäädännön perusteella ja noudattaen 3 kohdassa esitettyjä edellytyksiä ja suojatoimia. Kyseisen 2 h alakohdan edellyttämästä salassapitovelvoitteesta säädetään laissa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan kansallinen lainsäädäntö voi sisältää yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksen soveltamisen mukauttamiseksi\nmäärittelemällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaan nämä erityiset säännökset voivat sisältää yleisiä edellytyksiä, jotka koskevat rekisterinpitäjän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta, käsiteltävien tietojen tyyppiä, asianomaisia rekisteröityjä, yhteisöjä joille ja tarkoituksia joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa, käyttötarkoitussidonnaisuutta, säilytysaikoja sekä käsittelytoimia ja -menettelyjä, mukaan lukien laillisen ja asianmukaisen tietojenkäsittelyn varmistamiseen tarkoitettuja toimenpiteitä. Jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Vaikka hoidon tarpeen arvion tarjoaminen automaation avulla ei olekaan velvoittavaa hyvinvointialueille, on se yksi tapa toteuttaa hyvinvointialueen lakisääteistä terveydenhuollon järjestämistehtävää ammattihenkilön tekemän\nhoidon tarpeen arvion rinnalla, jossa asiakastietoja käsitellään samalla tavoin kuin muussakin terveyspalvelussa. Siten 6 artiklan 1 kohdan c alakohta on soveltuva käsittelyperuste myös ehdotuksen mukaisessa käsittelyssä.\n\nTietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaan automatisoidut yksittäispäätökset eivät saa kohdistua erityisiin henkilötietoryhmiin, paitsi jos sovelletaan 9 artiklan 2 kohdan a tai g alakohtaa ja asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi on toteutettu. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään rekisteröidyn nimenomaisesta suostumuksesta ja g alakohdassa käsittelystä, joka on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, että suostumuksen ei pitäisi olla pätevä oikeudellinen peruste henkilötietojen käsittelylle sellaisessa erityistilanteessa, jossa\nrekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välillä on selkeä epäsuhta. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa rekisterinpitäjänä on viranomainen ja jossa on sen vuoksi epätodennäköistä, että suostumus on annettu vapaaehtoisesti kaikissa kyseiseen tilanteeseen liittyvissä olosuhteissa. Tietosuojatyöryhmän suuntaviivoissa automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista todetaankin, että tietosuojatyöryhmä katsoo, että on olemassa muita laillisia perusteita, jotka soveltuvat lähtökohtaisesti paremmin viranomaisten toimintaan.\n\nAutomaattinen päätöksenteko voi siis tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaan perustua joko lainsäädäntöön tai suostumukseen. Silloin kun henkilötietoja käsittelee viranomainen, suostumuksen käyttöä käsittelyn oikeusperusteena on pidetty ongelmallisena. Tämä johtuu rekisteröidyn luonnollisen henkilön ja rekisterinpitäjänä toimivan viranomaisen välisestä epäsuhdasta (ks. esim. PeVL 20/2020 vp ja siinä viitatut lausunnot). Tietosuoja-asetuksessa suostumuksella tarkoitetaan mitä tahansa vapaaehtoista, yksilöityä, tietoista ja yksiselitteistä tahdonilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn. Suostumuksen edellytyksenä on muun muassa, että rekisteröity voi peruuttaa sen milloin tahansa. Peruuttamisen tulee myös olla rekisteröidylle yhtä helppoa kuin suostumuksen antaminen. Suostumusta käytettäessä rekisterinpitäjän tulee pystyä osoittamaan, että rekisteröity on antanut suostumuksensa. Suostumusta ei voida pitää vapaaehtoisesti annettuna, mikäli\nrekisteröidyllä ei ole todellista vapaan valinnan mahdollisuutta ja jos hän ei voi myöhemmin kieltäytyä suostumuksen antamisesta tai peruuttaa sitä ilman, että siitä aiheutuu hänelle haittaa. Suostumusta koskeva sääntely on suoraan sovellettavaa oikeutta, eikä asetuksessa säädetyistä edellytyksistä voida poiketa kansallisesti. Yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittama suostumus vaikuttaa toimivan käytännössä lähtökohtaisesti parhaiten sellaisissa tapauksissa, joissa kyseessä on yksityinen toimija, joka voi yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella hyödyntää suostumusta automaattisen päätöksenteon yhteydessä.\n\nAutomaattisen päätöksenteon osalta nyt ehdotettavaan sääntelyyn tulee sovellettavaksi g alakohta, eli kansallinen käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Lisäksi edellytetään, että käsittely on oikeasuhteista tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi. Se, että potilas voi aina halutessaan saada terveydenhuollon ammattihenkilön tekemän arvion, toimii suojatoimena. Merkityksellistä on myös se, että asiakastietolain nojalla potilastietojen käsittelyyn kohdistuu merkittäviä vaatimuksia ja että potilastiedot ovat pysyvästi salassa pidettäviä. On kuitenkin huomioitava, että hoidon tarpeen automaatiossa käsittelyperuste on eri kuin silloin, kun ammattilainen käsittelee potilastietoja. Tietosuoja-asetus ei salli 9 artiklan 2 kohdan\nh alakohdan mukaista käsittelyperustetta, kun on kyse automaattisesta päätöksenteosta. Koska potilas tekee hoidon tarpeen arvioinnin tunnistautuneena, on kuitenkin kyse asiakastietolain tarkoittamista potilastiedoista.\n\nEuroopan unionin tietosuoja-asetuksen perusteella ei ole yksiselitteistä, että digitaalisessa hoidon tarpeen arvioinnissa on kaikilta osin kysymyksessä tietosuoja-asetuksen 22 artiklan tarkoittamalla tavalla päätöksestä, jolla olisi häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Hoidon tarpeen arviointi ei ole oikeuksia ja velvoitteita koskeva päätös. Sen sijaan arvioinnilla on tai voi olla tosiasiallisia merkittäviä vaikutuksia julkisen terveydenhuollon palveluun pääsyssä. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio ei kuitenkaan estä ottamasta yhteyttä terveydenhuoltoon muualla tavoin, sillä terveydenhuoltolaissa säilyisi edelleen mahdollisuus terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään hoidon tarpeen arvioon. Kuten aikaisemmin on tuotu esiin, hoidon tarpeen arviointi on julkinen hallintotehtävä ja hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta tosiasiallista hallintotoimintaa. Oikeusturva toteutetaan asettamalla riittävät kriteerit\nkäytettävän automaation laadulle ja valvomalla sitä sekä yksilötasolla mahdollisuudella ja oikeudella ottaa yhteyttä uudelleen ja saada ihmisen arvio.\n\nTietosuoja-asetuksen 12 artiklassa säädetään rekisteröityjen läpinäkyvästä informoinnista ja viestinnästä. Rekisterinpitäjän on muun muassa toteutettava asianmukaiset toimenpiteet toimittaakseen rekisteröidylle käsittelyä koskevat tiedot tiiviisti esitetyssä, läpinäkyvässä, helposti ymmärrettävässä ja saatavilla olevassa muodossa selkeällä ja yksinkertaisella kielellä varsinkin silloin, kun tiedot on tarkoitettu erityisesti lapselle. Asetuksen johdanto-osan kappaleessa 58 tarkennetaan, että tiedot on lisäksi tarvittaessa havainnollistettava. Tiedot voidaan antaa sähköisessä muodossa esimerkiksi internetsivuston kautta silloin kun ne on tarkoitettu yleisölle. Koska lapset tarvitsevat erityistä suojelua, kaikessa lapsiin kohdistuvaa tietojenkäsittelyä koskevassa tiedotuksessa ja viestinnässä on käytettävä niin selkeää ja yksinkertaista kieltä, että lapsen on helppo ymmärtää sitä.\n\nAsetuksen 13 artiklassa säädetään toimitettavista tiedoista, kun henkilötietoja kerätään rekisteröidyltä. Artiklan 2 kohdassa säädetään, että silloin kun henkilötietoja saadaan, rekisteröidylle on annettava tieto muun muassa henkilötietojen säilytysajasta tai jos se ei ole mahdollista, tämän ajan määrittämiskriteereistä. Lisäksi rekisteröidylle on tällöin annettava tieto myös siitä, onko henkilötietojen antaminen lakisääteinen vaatimus sekä onko rekisteröidyn pakko toimittaa henkilötiedot ja tällaisten tietojen antamatta jättämisen mahdolliset seuraukset. Alakohdan f mukaan henkilötietoja saadessa on annettava tieto myös automaattisen päätöksenteon, muun muassa 22 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetun profiloinnin olemassaolosta, sekä ainakin näissä tapauksissa merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyys ja mahdolliset seuraukset rekisteröidylle. Artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi käyttötarkoitukseen\nliittyvästä informoinnista. Jos rekisterinpitäjä aikoo käsitellä henkilötietoja edelleen muuhun tarkoitukseen kuin siihen, johon henkilötiedot kerättiin, rekisterinpitäjän on ilmoitettava rekisteröidylle ennen kyseistä jatkokäsittelyä tästä muusta tarkoituksesta ja annettava kaikki asiaankuuluvat lisätiedot 2 kohdan mukaisesti.\n\nEsityksessä ehdotetaan, että potilaalle olisi ennen automaation käyttämistä annettava selkeä ja ymmärrettävä tieto automaation merkityksestä.\n\nEhdotuksen mukaan digitaalisen hoidon tarpeen arvion tekemisessä laite saisi käyttää potilaan itse kertomia tietoja, mutta sen lisäksi Kanta-palveluihin tallennettuja keskeisiä potilastietoja, jos potilas valitsee niiden hyödyntämisen hoidon tarpeen arvion tekemisen tarkoitukseen. Arvion tekemisessä ei siis saisi käyttää Kanta-palveluihin tallennettuja sosiaalihuollon asiakastietoja. Potilaalle olisi arvion tekemisen yhteydessä annettava tieto siitä, mitä keskeisiä ajantasaisia potilastietoja arvion tekemisessä on huomioitu. Potilaalla on lisäksi asiakastietolain 11 §:n nojalla oikeus saada asiakastietojensa ja hyvinvointitietojensa käsittelyyn liittyvien oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten palvelunantajalta, Kansaneläkelaitokselta tai apteekilta kirjallisesta pyynnöstä kohtuullisessa ajassa ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa maksutta tieto siitä, kuka on käyttänyt tai kenelle on luovutettu häntä koskevia tietoja sekä mikä on ollut käytön\ntai luovutuksen peruste. Esitys mahdollistaa siis potilastietojen aikaisempaa laajemman, systemaattisen ja osin automatisoidun käsittelyn tekoälypohjaisissa järjestelmissä. Tällainen käsittely voi lisätä merkittävästi tietosuojariskejä.\n\nTietosuoja-asetuksen 35 artiklan 1–7 kohdassa säädetään rekisterinpitäjän vaikutusarviointien toteuttamisvelvollisuudesta. Sen mukaan rekisterinpitäjän on toteutettava vaikutustenarviointi suunniteltujen toimien vaikutuksista henkilötietojen suojalle, jos tietyntyyppinen käsittely etenkin uutta teknologiaa käytettäessä todennäköisesti aiheuttaa luonnollisen henkilön oikeuksien ja vapauksien kannalta korkean riskin. Vaikutustenarviointien merkitys korostuu, kun kysymyksessä on entistä laajempi sekä automatisoitu käsittely tekoälypohjaisessa järjestelmässä. Tietosuoja-asetuksen 35 artiklan 10 kohdan mukaan 1–7 kohtaa ei sovelleta, jos tietosuojaa koskeva vaikutustenarviointi on tehty lainvalmistelun yhteydessä osana yleistä vaikutustenarviointia. Kuitenkin myös tässä tilanteessa rekisterinpitäjällä on velvollisuus toteuttaa vaikutustenarviointi, jos arvioinnin toteuttaminen katsotaan tarpeelliseksi ennen käsittelytoimien aloittamista. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisiin\nperusteluihin ja säätämisjärjestysperusteluihin sisältyvä arviointi ei poistaisi rekisterinpitäjän 35 artiklan mukaista velvollisuutta tietosuojavaikutusten arviointiin. Perustuslakivaliokunnan linjausten mukaisesti terveystietojen käsittelyyn voidaan arvioida liittyvän erityisiä riskejä luonnollisen henkilön oikeuksien kannalta. Edelliseen perustuen voidaan arvioida, että hyvinvointialueilla rekisterinpitäjinä olisi parhaimmat edellytykset arvioida teknologisiin ratkaisuihin liittyviä tietosuojavaikutuksia siten kuin 35 artiklan 1–7 kohta edellyttää.\n\n4.2.5.7Tiedonhallintavaikutukset\nTiedonhallinnan muutosvaikutusten arvioinnin kannalta keskeisiä näkökulmia ovat vaikutukset viranomaisten vastuisiin, tietoturvallisuusvaatimuksiin ja -toimenpiteisiin, tietoaineistojen muodostamiseen ja sähköiseen luovuttamistapaan, asianhallintaan ja palvelujen tiedonhallintaan sekä asiakirjojen julkisuutta, salassapitoa, suojaa ja tiedonsaantioikeuksia koskeviin vaatimuksiin ja velvollisuuksiin. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon tietojärjestelmien ja tietovarantojen yhteentoimivuus sekä niiden hyödynnettävyys tietoaineistoja muodostettaessa ja käytettäessä.\n\nKoska digitaalisessa hoidon tarpeen arviossa voidaan käsitellä Kanta-palveluista haettavia potilastietoja, on kyse asiakastietolain mukaisesta tietojärjestelmästä, joka asiakastietolain 80 §:n mukaisesti on rekisteröitävä Lupa- ja valvontaviraston tietojärjestelmärekisteriin. Tietoturvallisuuden näkökulmasta toteuttamisessa on noudatettava asiakastietolakia ja sen nojalla annettujen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määräysten mukaisia tietoturvallisuusvaatimuksia. Asiakastietolain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaisten vaatimusten toteutuminen on todennettava asiakastietolain 85 §:n mukaisesti. Suoraan Kanta-palveluihin liitettävä tai muutoin asiakastietolain 79 §:n mukaiseen A-luokkaan kuuluvaksi arvioidun tietojärjestelmän tietoturvallisuuden arviointi on toteutettava asiakastietolain 87 §:n mukaisesti tietoturvallisuuden arviointilaitoksen toimesta. Tietoturvan ja tietosuojan näkökulmasta on oleellista, että tietoja käsitellään turvallisesti.\n\nEhdotuksella voi olla vaikutuksia tietojärjestelmiin. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion tiedot on vietävä rakenteisesti potilaskertomukseen ja tallennettava Kanta-palveluihin. Arvio voi myös käynnistää automaattisen ajanvaraus- tai yhteydenottoehdotuksen. Arvio on tehtävä vahvasti tunnistautuneena, joten tämä saattaa edellyttää tietojärjestelmämuutoksia. Näiden edellytysten toteuttaminen saattaa vaatia muutoksia, mutta voidaan arvioida, että osalla digitaalisen hoidon tarpeen arvion käyttöön ottavista alueista edellytykset on jo toteutettu, kun käyttöön on otettu digitaalisia oirearviotyökaluja, kuten Omaolo-palvelu.\n\nEhdotuksella on vaikutuksia myös Kanta-palveluihin. Asiakastietolain 71 §:n mukaisen tiedonhallintapalvelun koosteen sekä reseptikeskuksen valtakunnallisen lääkityslistan tietojen toimittaminen Kanta-palvelusta hoidon tarpeen arvion automaatiolle edellyttää joitain muutoksia Kanta-palveluihin. Nykytilanteessa lähtökohta on, että kyseisiä tietoja Kanta-palvelusta hakee terveydenhuollon ammattihenkilö, joten hakusanomiin tulee mahdollistaa hakujen tekeminen automaation avulla. Lisäksi hauissa tulee huomioida luovutuslupien ja kieltojen lisäksi, ettei viivästyksen alaisia tietoja voida luovuttaa. Alustavan arvion perusteella kyse on pienimuotoisista teknisistä muutoksista.\n\n5Muut toteuttamisvaihtoehdot\n\n5.1Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset\n\nVaihtoehtona esityksessä ehdotetuille muutoksille olisi ensinnäkin se, että automaattista päätöksentekoa ei sallittaisi eli käytännössä esitys jätettäisiin antamatta. Tämä merkitsisi sitä, että terveydenhuollon digitaalisia palveluja ei voitaisi kehittää hyödyntämällä automaation tuomia merkittäviä teknologian mahdollisuuksia, joista terveydenhuolto hyötyisi. Digipalvelut on otettava käyttöön huolehtien samalla asianmukaisista suojatoimista ja seuraamalla vaikutuksia. Ottaen huomioon Suomessa ikääntyvän väestön ja sen, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden rajallinen saatavuus on pyrittävä ratkaisemaan, ovat digitaaliset ratkaisut ja automaation kehittäminen osana tätä palvelujärjestelmän kehitystä. Tätä vaihtoehtoista ratkaisua ei siis pidetä pidemmän aikavälin tavoitteiden vuoksi perusteltuna.\n\nEsitystä valmisteltaessa pohdittiin erilaisia mahdollisuuksia kansallisesti yhtenäiselle kehittämiselle ja erilaisia digitaalisen hoidon tarpeen arvion toteuttamistapoja. Sosiaali- ja terveysministeriö tilasi KPMG:ltä selvityksen erilaisista mahdollisista toteuttamistavoista, ja selvitystyön yhteydessä KPMG haastatteli muun muassa osaa hyvinvointialueista, sopimustoimittajia ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta.\n\nSelvitystyössä tunnistettiin neljä erilaista lähestymistapaa, jotka on kuvattu käyttäen A-D luokittelua.\n\nA) Kansallinen palveluohjauksen ja palvelutarpeen arvioinnin verkkopalvelu. Toteutusperiaate edellyttäisi yhtä kansallista verkkopalvelua, joka olisi ensisijainen asiointipiste, jossa kansalainen tekee hoidon tarpeen arvioinnin ja saa ohjauksen. Kansallinen verkkopalvelu toimisi kansalaisen ensisijaisena tieto-, ohjaus- ja asiointipisteenä sosiaali ja terveyspalveluihin. Palvelu kokoaisi yhteen perustiedon palvelujärjestelmästä ja hyvinvointialueista, yhtenäisen ohjeistuksen palveluihin hakeutumisesta ja yhteyskanavista, oire- ja aihealuekohtaisen itsehoito ja terveystiedon (yleisimpien vaivojen omahoito, elämäntapaohjeet), ohjauksen kansallisiin ja alueellisiin sähköisen asioinnin palveluihin. Digitaalinen hoidon tarpeen arviointi toteutettaisiin osana tätä kokonaisuutta kansallisella arviointimoduulilla ja yhteisellä käyttöliittymällä, jonka perusteella kansalainen saisi ohjauksen itsehoitoon tai oikeaan palvelukanavaan. Hyvinvointialueiden digipalvelut ja muut\nkanavat tulisivat mukaan vasta arvioinnin jälkeen, ammattilaisen tekemän arvioinnin tai hoidon toteutusvaiheessa. Tällöin hyvinvointialueiden palvelut ja hoidon toteutus kytkeytyvät prosessiin arvioinnin jälkeen (ajanvaraus, hoito, jatkopolut alueen järjestämisvastuulla). Tällöin vastuu jakautuisi siten, että kansallinen toimija vastaisi arviointimoduulista, käyttöliittymästä, sisällöstä ja sääntelyn (ml. lääkinnällisiä laitteita koskevat vaatimukset) täyttämisestä. Hyvinvointialueet vastaisivat arvioinnin jälkeisestä palveluohjauksesta ja hoitoprosessin toteutuksesta.\n\nB) Kansallinen arviointimoduuli. Toteutusperiaate edellyttäisi kansallista arviointimoduulia. Digitaalinen hoidon tarpeen arviointi toteutettaisiin kansallisena arviointimoduulina, joka sisältäisi yhtenäiset arviointikriteerit, kliinisen logiikan ja tulosten muodostamisen. Tämä moduuli integroitaisiin hyvinvointialueiden omiin digipalveluihin ja asiointikanaviin, jotka vastaisivat asiakaskokemuksesta ja palveluohjauksesta. Arviointimoduuli toimisi taustapalveluna, jota voitaisiin hyödyntää useissa kanavissa, kuten digiasioinnissa, chatissa, puhelinpalvelussa ja ammattilaisten työvälineissä. Kansalainen asioisi ensisijaisesti alueen käyttämissä digipalveluissa, mutta saisi arvioinnin osalta kansallisesti yhtenäisen ja vertailukelpoisen lopputuloksen. Kansallinen toimija vastaisi arviointimoduulin sisällöstä, turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta, kun taas hyvinvointialueet vastaisivat arviointitulosten hyödyntämisestä palveluohjauksessa ja hoitoprosessin\ntoteutuksessa. Malli ei edellyttäisi yhteistä kansallista asiointipalvelua tai käyttöliittymää, vaan rakentuisi olemassa olevien alueellisten digialustojen päälle. Tässä mallissa hyvinvointialueet vastaisivat asioinnista ja asiakaskokemuksesta omissa kanavissaan. Samaa kansallista arviointimoduulia voitaisiin hyödyntää digiasioinnissa, chatissa, puhelinpalvelussa ja ammattilaisten työvälineissä. Tällöin vastuu jakautuisi siten, että arviointimoduulin valmistaja vastaisi arvioinnin kliinisestä sisällöstä, turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta. Hyvinvointialueet vastaisivat arviointitulosten hyödyntämisestä palveluohjauksessa ja hoitoprosessin toteutuksessa.\n\nC) Kansallisesti ohjattu alueellinen malli. Hyvinvointialueet hankkisivat tai ovat jo hankkineet digitaaliset hoidon tarpeen arvioinnin ratkaisut markkinoilta itsenäisesti tai alueellisessa yhteistyössä ja toteuttaisivat digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin osana omia digipalvelujaan ja hoidon tarpeen arvioinnin toimintamalleja. Kansallisella tasolla määriteltäisiin ja ylläpidettäisiin yhteisiä periaatteita, suosituksia ja vähimmäisvaatimuksia (esimerkiksi nykyiseen toimintamalliin verrattavissa oleva THL:n sote-tietojärjestelmien olennaiset vaatimukset –toimintamalli). Mallissa ei edellytetä yhteistä kansallista digipalvelua tai käyttöliittymää, vaan toteutukset rakentuisivat alueellisten digialustojen ja asiointikanavien päälle. Digitaalinen hoidon tarpeen arviointi olisi osa alueellista digipalvelukokonaisuutta ja asiointipolkua. Kansallinen taso ei tuottaisi tai operoisi palvelua, vaan ohjaisi ja tukisi alueellisia toteutuksia ylläpitämällä yhteisiä periaatteita\nja suosituksia, tukemalla vertaiskehittämistä ja hyvien käytäntöjen jakamista edistämällä yhteentoimivuutta ja vertailtavuutta. Hyvinvointialueet vastaisivat arvioinnin toteutuksesta, sisällöstä ja vaatimustenmukaisuudesta. Kansallinen vastuu rajoittuisi ohjaukseen, suosituksiin ja yhteisiin linjauksiin.\n\nD) Markkinavetoinen malli. Tässä mallissa kansallista koordinoitua toimijaa tai yhteistä arviointiydintä ei olisi. Hyvinvointialueet hankkisivat digitaaliset hoidon tarpeen arvioinnin ratkaisut markkinoilta itsenäisesti tai alueellisessa yhteistyössä. Kansallinen ohjaus rajoittuisi yleisiin yhteentoimivuus ja tietoturvavaatimuksiin sekä lääkinnällisiä laitteita koskevaan sääntelyyn. Mallissa ei määriteltäisi ja ylläpidettäisi myöskään kansallisesti yhteisiä arviointikriteerejä, kliinistä ydinsisältöä tai toimintamalleja. Digitaalinen hoidon tarpeen arviointi olisi osa hyvinvointialueiden omia digipalveluja, toteutettuna toimittajakohtaisilla ratkaisuilla. Arvioinnin logiikka, sisältö, käyttöliittymä ja ohjautumiskäytännöt vaihtelisivat alueittain ja ratkaisukohtaisesti. Hyvinvointialueet vastaisivat kokonaisuudessaan arvioinnin käyttöönotosta, sisällöstä, vaatimustenmukaisuudesta ja potilasturvallisuudesta. Toimittajat vastaisivat omien ratkaisujensa teknisestä\nja sääntelyyn liittyvästä vaatimustenmukaisuudesta, mutta kokonaisvastuu jäisi alueille.\n\nKansallisesti yhden ratkaisun (tarkoitetaan tässä yhteydessä vaihtoehtoa A tai B) käyttöönottaminen edellyttäisi sitä, että siitä säädettäisiin laissa. On alustavasti arvioitu, että tulisi säätää ainakin käyttövelvoitteesta sekä siitä, mikä taho toteuttaa kansallisen ratkaisun. Haasteen tässä yhteydessä aiheuttaa se, että Suomessa ei ole yhtä (terveys)viranomaista, jonka tehtäväksi olisi asetettu digitaalisten palvelujen kehittäminen, kehittämisen ohjaaminen tai näiden sisältöjen ja päättelylogiikan arvioiminen. Tällä hetkellä hoidon tarpeen arvioiminen kuuluu hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle, jolloin jokainen hyvinvointialue on se taho, joka arvioi edellä esiin tuodut seikat sekä päättää käyttöönotosta. Ratkaisun kehittäminen kuuluu lääkinnällisistä laitteista annetun lainsäädännön mukaiselle valmistajalle, joka määrittelee lääkinnällisen laitteen käyttötarkoituksen. Tällöin hyvinvointialueen tulee varmistua siitä, soveltuuko kyseinen laite sen palvelujärjestelmään\nhoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä. Tällöin käyttöönottaessa laitetta, seurannassa ja toisaalta kehittämisessä tulisi ymmärtää ja osata arvioida esimerkiksi sitä, miten lääke- tai hammaslääketieteellisesti arvioidaan kuvattuja oireita ja milloin asia tulee ohjata ihmisen käsiteltäväksi. Teknologian kehittyessä voi tulla arvioitavaksi, milloin asiakkaalle tai potilaalle soveltuu etävastaanotto ja missä tapauksissa lähivastaanotto on välttämätön ja tällöin teknologisen ratkaisun tulisi osata ohjata asiakas tämän arvion perusteella oikeaan kanavaan. Tätä tehtävää hoitavat hyvinvointialueet määrittelemällä, mihin palvelu- tai hoitopolkuun kullakin alueella tapauksessa päädytään. Joillakin alueilla kyseessä voi esimerkiksi olla suora ohjaus fysioterapeutille, kun taas toisilla alueilla ensisijainen ohjaus ei olekaan fysioterapeutti. Kansallisesti yhtenäinen toteutus on valmistelussa arvioitu olevan mahdollista saavuttaa myös ilman nimenomaista käyttövelvoitteesta säätämistä yleisellä ohjauksella\n(malli C). Tämä on mahdollista esimerkiksi siten, että yhteistyöhön perustuvaan kehittämiseen kannustetaan. Tämä mahdollistaa eri alueiden välillä olevan tiedon jakamista ja yhtenäisiin tietosisältöihin ohjaamista. Esityksessä ehdotetaankin, että automaation on sovelluttava suomalaisen terveydenhuollon käyttöön ja sen tulee perustua lääke- tai hammastieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Tämä ohjaa alueita samansisältöisiin ratkaisuihin lääke- tai hammaslääketieteellisestä arvioinnista. Alueelliset erot muodostuvat eri käytänteistä hoitopolulle ohjaamiseen esimerkiksi siten, että alueilla on erilaiset käytänteet lähivastaanotolle ohjaamisessa, osalla alueista on käytössä chat-palveluja ja toisilla etävastaanottoja. Tästä syystä kansallisesti ohjattu alueellinen malli, jossa hyvinvointialueet arvioivat alueellisesti yhteensopivuuden alueellisiin toimintamalleihin ja digialustoihin, ja joka mahdollistaa yhtenäisyyden kohdistamisen ydinasioihin kuten kliiniseen sisältöön, luokitukseen\nja laatuun on tästä syystä realistisen ensivaiheen malli.\n\nKansallinen malli (vaihtoehdot A tai B) ja tätä koskeva järjestely edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia. Kansallinen malli myös edellyttää laajempaa arviointia innovaatioiden syntymisen ja markkinalähtöisen kehittämisen näkökulmasta, sillä markkinamekanismi on yleensä tehokkaampi tuottamaan uusia ja innovatiivisia ratkaisuja kuin viranomaisvalmistelu\n[44].\nYksi yhtenäinen ratkaisumalli edellyttäisi käyttöönottovelvoitteen takia mahdollista arviointia valtiontukisäädösten näkökulmasta. Erikseen tulisi arvioida myös päällekkäiset kustannukset kansallisessa mallissa ja millaisia vaatimuksia\nintegroiminen alueiden järjestelmiin aiheuttaisi. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kansallisessa toteutusmallissa tulisi myös arvioida tarkemmin sitä, mitkä vaikutukset ovat todellisia kustannuksia ja mitkä todellisia hyötyjä. Hyötyjen korostaminen on suhteutettava lähtötilanteeseen, ja arvioinnissa on huomioitava myös jo syntyneet kustannukset. Tällöin arviointi tulee tehdä siten, miten nämä hyödyt suhteutuvat A tai B vaihtoehtoon suhteessa C tai D vaihtoehtoon. Kansallisessa mallissa hyvänä puolena voidaan nähdä se, että se toimisi yhdenvertaisesti kaikille ja sen sisällöt olisi esimerkiksi käännettävä ruotsiksi ja muille kielille vain kerran.\n\nD vaihtoehto tarkoittaisi sitä, että alueet voisivat hankkia digitaalisen ratkaisun markkinoilta vapaasti, jolloin kyseessä olisi alueellisesti hajautettu ratkaisu ilman ohjauselementtiä kansallisesti. On huomattava, että tässä tilanteessa ollaan jo osalla alueista (kts. tunnistettuja esimerkkejä kappaleesta 2.1.1.) ja valmiudet jatkokehittämiselle ovat jo olemassa, jolloin investointeja on jo käytetty ratkaisuihin. Vaihtoehdossa D on kuitenkin huomioitava se, että ilman kansallista ohjausta, kansallinen yhdenmukaisuus toimintamallissa voisi vaarantua.\n\nVaihtoehtona esityksessä ehdotetuille muutoksille olisi toisaalta myös se, että tekoälyä ei mahdollistettaisi. Tekoälyjärjestelmällä tarkoitetaan tässä järjestelmää, joka on tarkoitettu ja suunniteltu analysoimaan tietoa, tunnistamaan malleja ja käyttämään tätä tietoa tehdäkseen päätöksiä, sisältöä tai ennusteita. Kehittämisvaihe kattaa kaiken toiminnan ennen järjestelmän käyttöönottoa, kuten algoritmin kehittämisen, kouluttamisessa käytettävän tiedon keräämisen ja esikäsittelyn sekä järjestelmän kouluttamisen. Käyttövaihe alkaa, kun tekoälyjärjestelmä otetaan käyttöön ja sitä käytetään sen suunniteltuun tarkoitukseen. Arvioitaessa tekoälyjärjestelmien kehittymisen ja sen, että terveyspalvelujen yhteydessä käytettävä tekoäly edellyttää pidemmän ajan valmistelua, tällaisen järjestelmän kieltäminen käytännössä estäisi näiden järjestelmien kehittymisen kansallisesti. Tekoälyjärjestelmät voivat toimia myös henkilökohtaisina avustajina esimerkiksi automaattisen päätöksenteon\njälkeen. Tällöin on myös mahdollista, että tekojärjestelmien käyttöönotto voi porrastua.\n\n5.2Ulkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot\n\n5.2.1Yleistä\nSuomessa säädetään erikseen hoidon tarpeen arvioinnista sekä niin sanotusta hoitotakuusta, joka määrittelee enimmäisajat hoitoon pääsylle. Eri maissa hoitoon pääsy ja hoitotakuu toteutetaan eri tavoilla. Eri maissa terveydenhuoltojärjestelmä voi olla Suomen kaltainen, terveyskeskusta vastaava järjestelmä, mutta käytössä on myös vakuutuspohjaisia järjestelmiä. Hoitoon pääsy vastaanotolle ei tällöin välttämättä noudata samoja periaatteita kuin Suomen järjestelmä, jossa on säädetty erikseen hoidon tarpeen arvioinnista ja hoitotakuusta. Tästä syystä eri maiden vertaaminen on haastavaa ja järjestelmien toimintaperiaate vaikuttaa muotoutuvan erilaiseksi. EU-maissa kuitenkin sovelletaan yleistä tietosuoja-asetusta, lääkinnällisiä laitteita koskevia asetuksia sekä tekoälyasetusta. Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot on käsitelty maakohtaisesti.\n\nUseissa maissa on käytössä triagekartoitus, jolla tarkoitetaan päivystystoiminnassa hoidon kiireellisyysluokittelun tekoa, eikä niinkään arviota siitä, onko henkilöllä terveydenhuoltolain 51 §:n tarkoittama hoidon tarve. Kartoitus ei tällöin välttämättä perustu vastaavanlaiseen käytäntöön kuin Suomessa hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä. Suomessa triagekartoitusta hyödynnetään kuitenkin myös päivystyksessä ja ensihoidossa eli arvioitaessa sitä, onko kyseessä kiireetön vai kiireellinen hoito. Järjestelmät saattavat olla päällekkäisiä terveysneuvonnan ja triagekartoituksen osalta muissa maissa.\n\n5.2.2Ruotsi\nHoitotakuusta säädetään Ruotsin terveyden- ja sairaanhoitolaissa (Hälso- och sjukvårdslag 2017:30), terveyden- ja sairaanhoitoasetuksessa (Hälso- och sjukvårdsförordning 2017:80) sekä potilaslaissa (Patientlag 2014:821). Potilaslaissa todetaan, että potilaan on, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta, saatava viipymättä lääkärin arvio terveydentilastaan. Terveyden- ja sairaanhoitolaissa säädetään yleisesti hoidon saavutettavuudesta ja laadusta. Mainitun lain 5 luvun 3 §:ssä säädetään, että ennen uuden diagnostisen tai hoitomenetelmän soveltamista terveydenhuollon tarjoajan on varmistettava, että menetelmän yksilölliset ja yhteiskunnalliset näkökulmat on huomioitu.\n\nLisäksi potilasturvallisuuslain (Patientsäkerhetslag 2010:659, PSL-laissa) 3 luvussa säädetään terveydenhuollon tarjoajan velvollisuudesta harjoittaa järjestelmällistä potilasturvallisuustyötä sekä Socialstyrelsenin määräyksellä kehittämistyöstä ja laadunvarmistuksesta terveydenhuollossa säädetään Socialstyrelsenin määräyksellä (laadun hallinnan sääntely SOSFS 2011:9)\n[45]. Vårdgivaren (hoidon järjestäjä) on vastuussa siitä, että potilasturvallisuus\non järjestelmällistä, suunnitelmallista ja jatkuvasti kehittyvää. Kyse ei ole yksittäisten työntekijöiden vastuusta, vaan organisaation velvollisuudesta rakentaa turvallinen järjestelmä. Lisäksi digitalisaatiosta annetuissa ohjeissa korostetaan, että etähoito\n[46]\nja sähköinen viestintä ovat vakiintuneita osia terveydenhuoltoa.\n\nRuotsissa on kansallisesti keskeinen järjestelmä hoitoon pääsyn ja triagen tukemisessa Ineran tuottama 1177-palvelukokonaisuus (sjukvårdsrådgivning eli terveysneuvonta). Järjestelmä tarjoaa hoitohenkilöstölle tukea hoito tarpeen lääketieteellisessä arvioinnissa (oireiden arvioinnissa ja ohjauksessa oikealle hoitotasolle), neuvonnassa ja myös triage-arvioinnissa (kiireellisyydessä) sekä siihen liittyvän puhelinneuvontapalvelun.\n[47]\nPalvelu\non luokiteltu NMI-järjestelmäksi ja on siten sääntelyn (HSLF-FS 2022:42 Läkemedelsverkets föreskrifter om nationella medicinska informationssystem) alainen. Tämä järjestelmä hyödyntää automatisoitua tiedonkeruuta (automatiserad anamnesupptagning), teknologiaan perustuvaa oirearviointia (Utifrån invånarens svar görs en automatisk bedömning av invånarens vårdbehov) ja automatisoitua itsehoito-ohjausta (automatiska råd om självhjälp). Palvelu mahdollistaa myös kuvien, chatin ja videon käytön osana hoitoon hakeutumista.\n[48]\nSairaankuljetusten ja kiireellisen hoidon ohjauksessa hyödynnetään SOS Alarmin päätöksenteon tukea, joka ohjaa käyttäjää valitsemaan oikean palvelunumeron joko hätätilanteisiin tai 1177-palveluun, jos sairaankuljetusta ei tarvita.\n[49]\nVarsinainen\nRETTS-triagejärjestelmä toimii kiireellisessä sairaalahoidon priorisoinnissa, mutta sen automaatioon ei viitata.\n[50]\nRuotsissa kansallisia lääketieteellisiä tietojärjestelmiä koskee Nationella medicinska informationssystem (HSLF‑FS 2022:42, NMI) -sääntely\n[51]. Järjestelmiä koskee laatu-, dokumentaatio-, valvonta- ja rekisteröintivelvollisuudet. 1177-palvelu on määritelty kansalliseksi lääketieteelliseksi tietojärjestelmäksi (NMI), ja sitä koskee yksityiskohtainen laadun, dokumentaation ja valvonnan sääntely.\n[52]\nOsaa Socialsyrelsenin määräyksen pykälistä sovelletaan vain terveydenhuollon tarjoajiin, jotka käsittelevät potilaiden henkilötietoja kokonaan tai osittain automatisoiduissa järjestelmissä (1 luku 2 §). Säädös koskee tietojärjestelmiä, mutta se ei vaikuttaisi sisältävän säännöksiä päätöksenteosta. Laadunvaatimukset ovat enemmänkin teknisiä, ei oikeastaan organisatorisia tai oikeudellisia, ja hallinnollisia velvoitteita vaikuttaisi olevan vain rekisteröinti ja yksilöinti NMI-sääntelyn mukaan. Ruotsissa ei vaikuttaisi erikseen olevan säädetty terveydenhuollossa automaattisesta päätöksenteosta, koska 1177-järjestelmissä ammattilainen on edelleen päätöksentekijä (hoidosta), eikä kyse varsinaisesti vaikuttaisi olevan automaattisesta\npäätöksenteosta.\n\n5.2.3Norja\nNorjassa on käytössä hoitotakuuaika sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidon hoitotakuusta säädetään potilaslaissa (Lov om pasient- og brukerrettigheter, LOV-1999-07-02-63) ja perusterveydenhuollon hoitotakuusta määrätään kuntien yleislääkärijärjestelmää koskevissa säännöissä (Forskrift om fastlegeordning i kommunene, FOR-2012-08-29-842).\n\nPerusterveydenhuollossa on käytössä yleislääkärijärjestelmä, jossa potilaat listautuvat perusterveydenhuollon lääkärille, joka toimii portinvartijana erikoissairaanhoitoon. Yleislääkärijärjestelmää koskevien sääntöjen mukaan yleislääkärin on voitava vastaanottaa ja arvioida kaikenlaiset aukioloaikoina tulevat yhteydenotot. Yleislääkärin on tarjottava listalla olevalle potilaalle konsultaatiota niin pian kuin mahdollista ja normaalisti viiden arkipäivän kuluessa. Etusija annetaan lääketieteellisen arvioinnin perusteella kiireellisille ja vakaville tapauksille.\n\nNorjassa on käytössä terveysteknologiaa. Terveysteknologiajärjestelmiä sääntelee digitaalisen terveyden ja potilasturvallisuuden yleislainsäädäntö, jotka täydentävät toisiaan (mm. LOV om behandling av helseopplysninger ved ytelse av helsehjelp (LOV-2014-06-20-42, pasientjournalloven (laki terveydenhuollon henkilötietojen käsittelystä)), Lov om helsepersonell m.v. (LOV-1999-07-02-64, laki terveysrekistereistä ja terveydenhuollon henkilötietojen käsittelystä), helseregister lovenforskrift om standarder og nasjonale e-helseløsninger (FOR-2015-07-01-853, asetus standardeista ja kansallisista e-terveystarkaisuista)), lov om helsepersonell m.v. (LOV-1999-07-02-64, helsepersonelloven, laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä)), mutta varsinaisesta automaattisesta päätöksenteosta ei erikseen säädetä. Ammattilainen vastaa aina lopputuotoksesta, vaikka teknologia tukisi päätöksentekoa. Norjassa on erillinen kansallinen viranomainen Helsedirektorat, joka ohjaa alalla olevia\nstandardeja. Lääkinnällisiä laitteita koskien säädetään lääkinnällisistä laitteista annetussa laissa sekä erillisessä asetuksessa (Lov om medisinsk utstyr (LOV-1995-01-12-6), forskrift om håndtering av medisinsk utstyr (FOR-2013-11-29-1373)). Lääkinnällisistä laitteista vastaavalla Direktoratet for medisinske produkter (DMP) on erillinen strategia\n[53], jonka mukaan edistynyttä teknologiaa, mukaan lukien tekoälyä (AI), integroidaan lääkinnällisiin laitteisiin. Ohjelmistot on luokiteltu lääkinnällisiksi laitteiksi. Lääkinnällisiä laitteita koskevissa EU-asetuksissa on useita vaatimuksia elektronisille\nohjelmoitaville järjestelmille (laitteille, jotka sisältävät ohjelmoitavia järjestelmiä ja ohjelmistoja, jotka itsessään ovat laitteita).\n[54]\nHelsedirektoratet on terveys- ja hoitoalan digitalisaation ja tiedonhallinnan kansallinen viranomainen ja helpottaa palvelun ja väestön tarpeiden täyttämistä. Helsedirektorat asettaa suunnan ja viitekehyksen kansalliselle palvelujen kehittämiselle, joka tukee yhtenäisiä ja tehokkaita palveluja. Digitalisaation\nkansallisena viranomaisena Helsedirektorat vastaa säännösten tulkinnasta, terveydenhuollon ammattilaisten tarpeiden turvaamisesta digitaalisten ratkaisujen kehittämisessä ja hallinnassa sekä tuotteiden ja niihin liittyvien ohjauspalveluiden standardoinnista.\n[55]\nMinisteriön Digitalisaatio-osasto vastaa terveys- ja hoitoalan digitalisaatiotyön koordinoinnista.\n[56]\nNorjassa on käytössä kansallinen ratkaisu. Norsk Helsenett tarjoaa yhteisen infrastruktuurin ja vastaa kansallisista teknisistä ratkaisuista (mm. Helsenorge alusta).\n[57]\nHelsedirektorat otti vuonna 2025 käyttöön ohjaus- ja hyväksyntäjärjestelmän, joka sisältää kattavan yleiskatsauksen terveysteknologian kansallisista vaatimuksista ja hyväksynnöistä. Järjestelmä tukee muun muassa kuntia ja maakuntaviranomaisia ratkaisujen hankinnassa. Järjestelmä helpottaa asianmukaisten standardien\n[58]\nkäyttöä.\n[59]\nNorjassa on käytössä kansallinen Kartslegginskema, joka on integroitu Helsenorge.no – palveluun.\n[60]\nHelsedirektorat ja Norsk Helsenett ovat kehittäneet digitaalisen Kartlegginsskeman, jotta Helsenorge.no:ssa voidaan kartoittaa potilaiden oireita ennen yleislääkärikäyntejä.\n[61]\nErikseen akuuttihoitoa koskien on oma SATS Norge tiragekartoitusjärjestelmä.\n[62]\nHelsedirektoratin vuonna 2024 tekemän loppuraportin\n[63]\nmukaan\nratkaisu toimii pääasiassa kartoitustyökaluna eikä niinkään priorisoi potilaita kiireellisyyden tai konsultaatiotyypin mukaan. Loppuraportissa todetaan kuitenkin kartoitusratkaisun mahdollistavan fyysisen käynnin tai digitaalisen viestinnän tarpeen priorisoinnin. Testauksessa osa lääkäreistä käytti kartoituslomakkeen tietoja ehdottaakseen asiakkaalle muita terveyspalveluita, joihin oli lyhyemmät odotusajat ja osa lääkäreistä käytti kyselylomakkeen tietoja muuttaakseen lääkäriajan konsultaatiomuotoa ja kiireellisyyttä.\n\nVuosiraportissa 2022 on kuvattu Digitaalisen triage-ratkaisun testaamista (Swedish Doctrin) ja todettu, että lääkäreiden oli hyödyllistä saada tietoa potilaalta ennen konsultaatiota. Potilaat olivat paremmin valmistautuneita konsultaatioon triage-prosessin avulla, ja heillä oli parempi käsitys terveydentilastaan. Tämän integroiminen Helsenorge-alustalle kuitenkin todettiin vaativana, jonka jälkeen kehitettiin uusi ja itsenäinen triage-ratkaisu yhteisrahoitusjärjestelmän ja terveysministeriön varoilla.\n[64]\nNäitä ratkaisuja koskien ei kuitenkaan ole erillistä lainsäädäntöä, vaan niistä säännellään yleissääntelyllä, sekä ne tulkitaan lääkinnälliseksi laitteeksi\n[65]. Erillistä nimenomaista sääntelyä ei vaikuta olevan säännelty, koska EU-säädösten yhdessä elsedirektoratin\nantamien ohjeiden on katsottu olevan riittävä taso sääntelylle, ja prosessissa vaikuttaa merkittävällä tavalla olevan mukana ihminen. Esimerkiksi lääkinnällisten laitteiden osalta jo nyt terveydenhuollon ammattilaisilla on vastuu siitä, että he käyttävät\n[66]\nlaitteita valmistajan ohjeiden mukaan, mutta samalla myös potilaalla itsellään, että hänkin huomioi ohjeet. Norjassa on myös laadittu raportti\n[67]\ntekoälyn\nhyödyntämisestä lääkinnällisissä laitteissa.\n\n5.2.4Tanska\nTanskassa on yleinen säädös terveydenhuollon järjestämisestä terveydenhuoltolain 2 §:ssä (Sundhedsloven, LBK nr 247 af 12/03/2024). Lisäksi hoitotakuusta säädetään myös mainitussa laissa. Perusterveydenhuollossa tai suun terveydenhuollossa ei sen sijaan ole asetettu hoitotakuumääräaikoja. Hoidon tarpeen arvioinnista Tanskan terveysvirasto Sundhedsstyrelsen on antanut ohjeistuksen hoidon tarpeen arvioinnista lähetteiden ja niiden käsittelyn osalta. Tanskassa valinnanvapautta toteutetaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Käytössä on vakuutuspohjainen järjestelmä. Tanskalaisen terveysvakuutuslainsäädännön mukaan väestö voi valita kahden eri vakuutusluokan välillä. Sen perusteella asiakkailla ei perusterveydenhuollossa ole lainkaan asiakasmaksuja. He listautuvat perusterveydenhuollon lääkärille, joka puolestaan toimii portinvartijana erikoissairaanhoitoon. He maksavat asiakasmaksuja perusterveydenhuoltoon, mutta voivat hakeutua erikoislääkärin\nvastaanotolle ilman lähetettä.\n\nPotilastietojen käsittelystä säädetään asetuksella Bekendtgørelse om autoriserede sundhedspersoners patientjournaler (journalføring, opbevaring, videregivelse, overdragelse m.v.) BEK 1362/2025. Asetuksessa säädetään valtuutettujen terveydenhuollon ammattilaisten potilasasiakirjoista mm. kirjaamisesta, säilyttämisestä, luovuttamisesta ja siirtämisestä. Asetus ei vaikuttaisi säätävän automaattisesta päätöksenteosta, koska tehtävät ovat suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille.\n\nTanskassa käytetään erilaisia viranomaismääräyksiä ja ohjeistuksia. Etähoidosta on ohjeistus ”Vejledning om ansvarsforhold m.v. ved brug af telemedicin mellem sund-hedspersoner, VEJ 9796/2021”\n[68]. Tanskan terveysvirasto Sundhedsstyrelsen on antanut ohjeistuksen myös ensihoidosta ja sen kehittämisestä\n[69]. Tässä ohjeistuksessa on annettu suositus 32, joka koskee teknologian\nhyödyntämistä akuuttihoidossa sekä suositus 33, joka koskee teknologian kehittämistä ja käyttöönoton koordinointia. Sundhedsstyrelsen suosittelee kohdassa 32, että terveydenhuollon toimijat hyödyntävät teknologisia ratkaisuja järjestelmällisesti akuuttihoidon laadun, potilasturvallisuuden ja resurssien käytön parantamiseksi. Tähän sisältyy esimerkiksi digitaalisten työkalujen hyödyntäminen potilaiden seurannassa, triagessa ja päätöksenteon tukena sekä teknologian käyttöönotto tavalla, joka vahvistaa ammattilaisten osaamista ja tukee yhdenmukaista hoidon laatua koko maassa. Sundhedsstyrelsen suosittelee kohdassa 33, että teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa akuuttihoidossa koordinoidaan kansallisesti, jotta varmistetaan yhteentoimivat järjestelmät eri sektoreiden välillä, yhtenäiset standardit tiedonvaihdolle, dokumentaatiolle ja tietoturvalle sekä tasapuolinen pääsy teknologisiin ratkaisuihin, kaikissa alueissa kustannustehokas ja vaikuttava käyttöönotto sekä teknologian kehittäminen,\njoka perustuu tutkimukseen, arviointiin ja käyttäjäkokemukseen. Käyttöönotto tulee tehdä hallitusti ja yhdenmukaisesti. Tanskan potilasturvallisuus virasto Styrelsen for Patientsikkerhed on antanut ohjeistuksen digitaalisen terveydenhuollon oppaasta\n[70].\nOppaan mukaan digitaalisessa terveydenhoidossa noudatetaan lähtökohtaisesti samoja sääntöjä kuin muussakin hoidossa.\n\nTanskassa on käytössä DEPT (Danish Emergency Process Triage) -triage-järjestelmä\n[71], josta on annettu Midtjyllandin alueen standardi soveltamiseen\n[72]. Lisäksi Tanskassa on käytössä päätöksentekotyökalu kriteeristöperustaiseen hoidontarpeen arviointiin hätätilanteissa. Työkalu Dansk Indeks for Akuthjælp perustuu norjalaiseen vastineeseen. Ohjeistus ohjaa kysymään oikeat kysymykset, määrittämään kiireellisyyden ja käynnistämään\ntilanteeseen sopivan vasteen.\n[73]\nTanskassa on käytössä yleinen hätänumero 112 ja päivystysnumero 1813. Päivystysnumerosta on käynnissä hanke vuosille 2024-2027\n[74], jossa on tarkoitus hyödyntää tekoälybottia järjestelmään kohdistuvan paineen purkuun. Hankkeen 1813AI tavoitteena ei vaikuttaisi olevan automatisointi, eikä tekoäly korvaa ammattilaista, vaan järjestelmä toimisi ensilinjan tukena ei henkeä uhkaavissa kiireellisissä tapauksissa. Tekoäly on tarkoitus integroida akuuttihoidon triage-järjestelmään.\n\nTanskassa ei siis vaikuttaisi olevan käytössä automaattista päätöksentekoa. Esimerkiksi hankkeen 1813AI järjestelmä hyödyntää automaatiota, joka toimii ammattilaisen tukena, esikarsijana ja vuorovaikutteisena tiedonkerääjänä, mutta lopullisen päätöksen tekee ammattilainen. Järjestelmä vaikuttaa rakennetun siten, että se ei saa tehdä lopullista triage-luokitusta eikä päättää hoitoon ohjauksesta ilman ihmistä.\n\n5.2.5Viro\nVirossa ei varsinaisesti säädetä automaattisesta päätöksenteosta terveydenhuollossa, vaan lainsäädännöllinen kehikko on monen lain ja asetuksen kokonaisuus. Virossa on terveystietojärjestelmiä koskeva asetus (Tervise infosüsteemi põhimäärus, RT I, 30.12.2025, 26), jonka 13 §:ssä säädetään terveystietojärjestelmien käytöstä terveydentilan arviointiin ja hoitosuositusten saamiseen.\n[75]\nViron terveyspalvelujen järjestämistä koskeva laki (Tervishoiuteenuste korraldamise seadus,) säätelee terveyspalvelujen järjestämistä ja siinä on pykäliä potilastietojen käsittelystä (mm. 3, 4, ja 59 §):\n[76]\nLääkinnällisiä laitteita koskevassa laissa (Meditsiiniseadme seadus) säädetään myös diagnosoinnissa käytetyistä laitteista, joihin vaikuttaisi kuuluvan myös siinä käytetyt tietojärjestelmät. Laitteiden ammattikäytölle asetetuista vaatimuksista säädetään 31 §:ssä ja ammattikäytön edellytyksistä 32 §:ssä. Viron tiedonhallintalakiin (Isikuandmete kaitse seadus) on otettu yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklaa vastaava säännös, jossa kielletään automaattinen päätöksen teko, profilointi mukaan luettu, ellei siitä ole erikseen laissa säädetty.\n\nVirossa on julkishallinnon tekoälyn käyttöä ja sen reunaehtoja ohjaava KRATT-toimintasuunnitelma vuosille 2024–2026. Se ei ota erityisesti kantaa terveydenhuoltoon, mutta ohjaa tiettyjen hallinnollisten päätösten tekoa.\n[77]\n\n5.2.6Puola\nPuolassa ei säädetä automaattisesta päätöksenteosta terveydenhuollon yhteydessä.\n\nPuolassa päivystyksessä (SOR) on käytössä tietojärjestelmä TOPSOR, joka ohjaa triage‑prosessia. Potilas luokitellaan viisiportaiseen kiireellisyysasteikkoon. Järjestelmän käyttö ja tietojen käsittely on säädetty PRM‑lain (Państwowe Ratownictwo Medyczne)\n[78]\nart. 33 a:ssa, ja triagen aikarajat vahvistaa SOR‑asetus (Dz.U. 2024 poz. 336).\n[79]\nJärjestelmä\nei tee lopullista päätöstä, vaan päätöksestä vastaa terveydenhuollon ammattihenkilö, ja järjestelmä toimii terveydenhuollon ammattilaisen tukena, mutta ei vaikuttaisi korvaavan tätä.\n\n5.2.7Espanja\nEspanjassa ei vaikuttaisi olevan erityislainsäädäntöä, joka kohdistuisi nimenomaisesti terveydenhuollon tietojärjestelmien tai automaation käyttöön hoidon tarpeen tai kiireellisyyden arvioinnissa. Sääntelykehys vastaa pitkälti muiden EU‑maiden tilannetta, joissa automaatiota koskeva erityislainsäädäntö on vähäistä ja ohjaus perustuu yleislakeihin sekä EU‑sääntelyyn (GDPR, AI Act).\n\nEspanjan perustuslain (BOE-A-1978–31229 Constitución Española) luvussa 2 § 18 mom. 4. rajoittaa tietotekniikan käyttöä siltä osin kuin kansalaisten yksityisyyden suoja ja oikeudet sitä edellyttävät\n[80]\nEspanjan tiedonhallintalaissa (BOE-A-2018-16673 Ley Orgánica 3/2018, de 5 de diciembre, de Protección de Datos Personales y garantía de los derechos digitales.)\n[81]\non säädetty arkaluontoisista tiedoista siten, että Asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 2 kohdan g, h ja i alakohdissa tarkoitettu henkilötietojen käsittely, joka perustuu Espanjan lainsäädäntöön, on perustuttava lain tasoiseen säännökseen. Kyseinen säännös voi asettaa lisävaatimuksia tietojen turvallisuudelle ja luottamuksellisuudelle.\n\nErityisesti tällainen säännös voi sallia terveystietojen käsittelyn silloin, kun se on välttämätöntä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestelmien ja palvelujen hallinnoimiseksi, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, tai vakuutussopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osapuolena.\n[82]\nTerveydenhuollossa käsiteltävistä tiedoista on säädetty Espanjan tiedonhallintalain 9 artiklan mom. 2:ssa. Henkilötietojen käyttöä automaattisessa päätöksenteossa ja profiloinnissa koskee 11 artiklan mom. 1. Rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän velvollisuuksista viitataan yleiseen tietosuoja-asetukseen ja todetaan, että rekisterinpitäjien ja käsittelijöiden on otettava erityisesti huomioon suuremmat riskit, joita voi syntyä esimerkiksi terveyteen liittyvässä profiloinnissa Espanjan tiedonhallintalain 28 artiklan 2.d kohdassa.\n\nAsetus terveyspalvelujen kansallisesta järjestämisestä (BOE-A-2006–16212 Real Decreto 1030/2006, de 15 de septiembre, por el que se establece la cartera de servicios comunes del Sistema Nacional de Salud y el procedimiento para su actualización)\n[83]\nsääntelee yleisellä tasolla, mitä kriteereitä hoitomenetelmän, tekniikan tai teknologian on täytettävä, että sitä voi käyttää terveyspalvelujen järjestämisessä kansallisella tasolla (Artίculo 5). Espanjan itsehallintoalueilla on mahdollista tehdä lisäksi omia linjauksia.\n\n6Lausuntopalaute\n\n6.1Lausuntokierros\n\nEsityksestä järjestettiin julkinen lausuntokierros ajalla 5.5.2026-15.6.2026. Lausuntopyyntö lähetettiin usealle vastaanottajalle, minkä lisäksi myös muilla tahoilla oli mahdollisuus antaa lausuntonsa esitysluonnoksesta. Lausuntopyynnön saaneisiin lukeutuivat muun muassa hyvinvointialueet, HUS-yhtymä, oikeusministeriö sekä eräät muut ministeriöt, yksityiset terveydenhuollon toimijat, terveysteknologian sektorin toimijat, valtion viranomaiset, laillisuusvalvojat ja järjestöt.\n\nOikeuskansleri lausui suhtautuvansa kriittisesti valittuun sääntelytapaan, koska esitykseen sisältyy merkittäviltä osin sellaisia digitalisaatioon ja automaatioon liittyviä laajakantoisia oikeudellisia erityiskysymyksiä, joista ei tulisi säätää ensivaiheessa erityislainsäädännössä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (EOA) lausui, että digitaalinen hoidon tarpeen arviointi voinee edistää sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta sekä viivytyksetöntä käsittelyä. Kuitenkin digitaalisesta hoidon tarpeen arvioinnista säädettäessä tulee huolella huomioida se, kuinka tärkeää ja keskeistä hoidon tarpeen arviointi on. EOA:lla oli lausunnossaan useita huomioita esimerkiksi liittyen virkavastuuseen ja oikeussuojakeinoihin. Tietosuojavaltuutetun toimisto lausui, että esitysluonnoksessa ei ole kuvattu sitä, mitä potilastietoja hoidon tarpeen arvion automaattisen toteuttamisen yhteydessä on tarkoitus käsitellä. Henkilötietoja tulee käsitellä vain siinä laajuudessa kuin on\nperusteltua kysymyksessä olevassa tilanteessa, ottaen huomioon henkilötietojen käsittelyn tarkoitus. Myös oikeusministeriö kiinnitti huomiota asiaan lausumalla, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5) ja, että automaatiolla tehtävässä hoidon tarpeen arvioinnissa käsiteltävä tietosisältö olisi määriteltävä esitettävässä sääntelyssä.\n\nHoidon tarpeen arvioinnin digitalisaation nähtiin yleisesti parantavan riittävien terveyspalvelujen saatavuutta. Suurin osa vastaajista kuitenkin kannatti sitä, että jatkossakin potilaalla on mahdollisuus valita terveydenhuollon ammattihenkilö tekemä arvio, eikä digitaalisesta kanavasta saa muodostua vain yhtä ainoaa tosiasiallista yhteydenottokanavaa. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota lain perusteluihin, minkä lain soveltamisalaan asia kuuluu, valvonnan organisointiin, valvontaan, virkavastuuseen sekä vaikutusten arviointiin. Valtaosa kommentoijista nosti esiin epäselvyyden siitä, missä tilanteissa virkavastuu kohdistuu hyvinvointialueelle, terveydenhuollon ammattihenkilölle ja ohjelmistotoimittajalle. Erityisesti vastuun osalta toivottiin jatkovalmistelussa selvennystä virhetilanteisiin ja käytännön toteutukselle siitä, milloin kyseessä on automaattinen päätöksenteko, ja milloin automaatio ohjaa ihmiskäsittelyyn. Osassa lausuntoja tekoäly toivottiin vain\nosaksi automaattista prosessia, mutta täysin itsenäiseksi arvioijaksi tekoälyyn suhtauduttiin kriittisesti. Osassa lausuntoja tekoälyn käyttäminen nähtiin välttämättömäksi palvelujärjestelmän kannalta. Ehdotetun sääntelyn mahdolliset soveltamisvaikeudet erityisesti vastuun osalta nostettiin useassa lausunnossa esiin.\n\nAutomaation käyttöönottaminen jakoi lausunnonantajia. Moni lausunnonantaja kyseenalaisti tulkintaa, että hoidon tarpeen arvioinnissa olisi aina kysymys automaattisesta päätöksenteosta. Lausunnonantajista esimerkiksi Hyvinvointiala Hali lausui, ettei kansallinen sääntely saa olla EU-lainsäädäntöä tiukempaa ja, että yleinen tietosuoja-asetus soveltuu vain, jos kyseessä on ihmiseen kohdistuva merkittävä vaikutus ja jos ratkaisu on tehty täysin automaattisesti. Tietosuojavaltuutetun toimisto lausui, että se yhtyy esitysluonnoksessa tehtyyn arvioon TSA 22 artiklassa tarkoitettujen automatisoitujen yksittäispäätösten syntymisestä. Oikeusministeriö lausui, että esitysluonnoksessa on asianmukaisesti arvioitu, että automaation avulla tehtävässä hoidon tarpeen arvioinnissa olisi kyse yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetusta automatisoiduista yksittäispäätöksistä, joiden osalta käytettäisiin asetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaista liikkumavaraa.\n\nLausuntopalautteessa kiinnitettiin laajasti huomioita myös siihen, että esityksessä ehdotettu potilaan nimenomainen suostumus suojatoimena voi sekoittua tietosuoja-asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun rekisterinpitäjän nimenomaiseen velvollisuuteen osoittaa rekisteröidyn suostumus. Esityksen perusteluista käy ilmi, että tämä ei ole ollut lähtökohtainen tarkoitus, sillä terveydenhuollon toteuttamiseksi erillisen nimenomaisen suostumuksen vaatimus toisi turhaa hallinnollista taakkaa. Valmistelussa lähtökohtana henkilötietojen käsittelyperusteelle on ollut lakisääteisen tehtävän hoitaminen.\n\nLausunnoissa kysyttiin erikseen valmistelun yhteydessä tehdyn selvityksen vaihtoehtoisista hoidon tarpeen arvioinnin toimintamalleista. Vastauksissa toivottiin erityisesti tietopohjan ja vaatimustenmukaisuuden yhtenäisyyttä ja siten kannatettiin kansallista ohjausta. Osassa vastauksia toivottiin markkinoiden hyödyntämisen olevan mahdollista, jotta innovaatiot ja teknologian kehittyminen kansallisilla markkinoilla toteutuisi. Lausunnoissa yhtä järjestelmää kannatettiin erityisesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta ja toisaalta siksi, että sillä tavoin on mahdollista välttää päällekkäisiä kustannuksia.\n\nYhdenvertaisuus ja saavutettavuus nostettiin osassa lausuntoja isoimmiksi riskeiksi. Näissä vastauksissa painottui myös kansallisen ratkaisun merkitys. Lausuntopalautteessa kiinnitettiin huomiota digitaalisten palvelujen saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden suhteeseen. Vaikka digitaalisten palvelujen tarjoamista koskee digipalvelulaki, joka edellyttää palvelujen saavutettavuutta, lausuntopalautteessa korostettiin, että saavutettavuus ei yksin riitä turvaamaan palvelujen yhdenvertaista käyttöä. Useissa lausunnoissa tuotiin esiin, että kaikki potilaat eivät kykene käyttämään digitaalisia palveluja esimerkiksi iän, toimintakyvyn, kognitiivisten rajoitteiden tai kielitaidon vuoksi. Lisäksi korostettiin, että digitaalinen hoidon tarpeen arviointi ei sovellu kaikkiin tilanteisiin, erityisesti monimutkaisissa tai monitekijäisissä terveydentiloissa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu toi lausunnossaan esiin, että jatkovalmistelussa tulisi huomioida digipalvelulain 6 a §:n muuttamista (HE\n206/2026 vp) koskevat keskeiset huomiot, joissa on käsitelty yhdenvertaisuutta.\n\nLausuntopalautteen huomioiminen jatkovalmistelussa\n\nJatkovalmistelussa ehdotuksen suhdetta automaattiseen päätöksentekoon tarkennettiin esityksen perusteluissa tuomalla esiin, että kaikessa sosiaali- ja terveydenhuollon automaattisessa tietojenkäsittelyssä ei ole kyse tietosuoja-asetuksen tarkoittamasta automaattisesta päätöksenteosta. Hoidon tarpeen arvion automaatiossa kuitenkin voi olla tilanne, jossa automaatio suosittaa potilaalle esimerkiksi vain itsehoito-ohjeita. Näin ollen tällaisella ratkaisulla on merkittävä vaikutus potilaalle, vaikka potilas voikin ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon muulla tavalla. Jos automaatio ohjaa potilaan välittömästi ammattilaisen vastaanotolle hoidon tarpeen arvion tekemistä varten, käyttää ammattilainen automaation lopputulosta enemmän päätöksenteon tukena.\n\nLausuntopalautteen johdosta nimenomaisen suostumuksen vaatimus poistettiin esityksestä ja se korvattiin tietosuoja-asetusta täydentävällä informointivelvollisuudella.\n\nValmistelussa arvioitiin, että ehdotettu terveydenhuoltolain 51 §:n 3 momentti olisi jaettava eri pykäliin. Esitykseen lisättiin uusi 70 b §, jossa säädettäisiin hoidon tarpeen arvion automaation vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta ja valvonnasta. Ehdotusta on myös täsmennetty, jotta olisi selkeää, miten virkavastuu kohdistuu vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa ja valvonnassa. Pykälä sijoittuisi terveydenhuoltolain 8 lukuun, jossa on erinäisiä säännöksiä.\n\nJatkovalmistelussa esitykseen lisättiin uusi pykäläehdotus asiakastietolakiin. Uudessa 9 a §:ssä säädettäisiin käyttöoikeudesta potilastietoihin hoidon tarpeen arvion automaatiossa. Pykälä katsottiin välttämättömäksi selventämään sitä, mitä potilastietoja digitaalisessa hoidon tarpeen arvion automaatiossa saataisiin käsitellä.\n\nJatkovalmistelussa arvioitiin, että sen sijaan, että terveydenhuoltolaissa olisi informatiivinen viittaus asiakastietolain 84 §:n 4 momenttiin, tulisi laissa olla säännös, joka velvoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen antamaan asiakastietolain 20 §:n 2 momentissa ja 84 §:n 4 momentissa tarkoitetut määräykset määräaikaan mennessä. Tietojärjestelmän, jonka käyttötarkoituksena on hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävä automaatio, tulee täyttää juuri tähän käyttötarkoituksen kannalta relevantit edellä mainituissa pykälissä säädetyt olennaiset vaatimukset asiakasasiakirjojen tietorakenteista ja tietosisällöistä sekä tietorakenteissa valtakunnallisesti hyödynnettävistä koodistoista ja yhteentoimivuudesta, tietoturvasta ja tietosuojasta ja toiminnallisuuksista. Nimenomaisella aikarajaan perustuvalla määräyksenantovelvoitteella turvattaisiin se, että 51 §:ssä tarkoitettu hoidon tarpeen arvion automaatio olisi hoidon tarpeen automaation käyttötapausta toteuttavissa\ntietojärjestelmissä kansallisesti yhdenmukaisesti toteutettu. Tällä edistettäisiin myös hoidon tarpeen arvion automaation kansallista yhdenvertaisuutta. Velvoitteesta säädettäisiin 70 b §:n 4 momentissa.\n\nEsityksen perusteluja täydennettiin selkeyttämällä tekoälyasetuksen ja lääkinnällisistä laitteista annettujen asetusten suhdetta automaattiseen päätöksentekoon kohdistuvaan virkavastuuseen. Lisäksi esitysluonnosta täydennettiin tarkentamalla tekoälyasetuksen kansallista liikkumavaraa.\n\nJatkovalmistelussa esityksen perusteluja täydennettiin esimerkiksi vaikutustenarvioinnin osalta, mutta myös esimerkiksi säännöskohtaisia perusteluja kielellisistä oikeuksista täydennettiin. Myös esityksen säätämisjärjestysperusteluja täydennettiin tehtyjen muutosten perusteella.\n\nLausuntopalautteet ovat luettavissa hankeikkunassa STM011:00/2026. Lausuntoyhteenveto julkaistaan hankeikkunassa STM011:00/2026.\n\n6.2Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto\n\nLainsäädännön arviointineuvosto antoi hallituksen esityksestä lausuntonsa 28.7.2026. Lausunnon yleisessä osiossa todetaan, että esitysluonnoksesta saa hyvän käsityksen asian taustasta, keskeisistä ehdotuksista ja tavoitteista. Arviointineuvosto piti myönteisenä myös sitä, että esityksessä oli tarkasteltu vaihtoehtoisia toteuttamistapoja ja tunnistettu keskeiset vaikutuslajit. Arviointineuvoston mukaan vaikutusarviointeja tulisi kuitenkin vielä täydentää useilta osin. Esimerkiksi arviointineuvosto toi lausunnossaan esille, että esitykseen on hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan kotimaisia kokemuksia tekoälyavusteisen hoidon tarpeen arvioinnista ja laajemmin kotimaista ja kansainvälistä tutkimustietoa tekoälypohjaisten oirearviointien käytöstä sekä tutkimustietoa digitaalisten palveluiden vaikutuksista muiden palveluiden käyttöön. Lisäksi arviointineuvoston mukaan nykytilan kuvaus on melko laaja, joten tekstiä voisi tarpeen mukaan tiivistää siten, että kuvauksessa\nkeskitytään selkeämmin esitettävään hoidon tarpeen automatisointiin. Lisäksi arviointineuvoston mukaan vaikutusarviointiosiossa on jonkin verran sellaista tekstiä, joka ei ole varsinaista vaikutusarviota, vaan sopisi paremmin muualle esitykseen. Vaikutusarviointia koskevassa osiossa tulee keskittyä kuvaamaan ehdotuksen konkreettisia vaikutuksia. Vaikutusarvioinnin tiivistäminen auttaisi havainnollistamaan, mitä vaikutuksia nyt esitettävällä muutoksella saadaan aikaan.\n\nArviointineuvoston keskeisissä huomioissa todetaan, että esityksessä tulisi arvioida tarkemmin hoidon tarpeen arvion automaatiossa mahdollisesti tapahtuvien virheiden vaikutuksia potilaiden oikeusturvaan ja potilasturvallisuuteen. Lisäksi perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia tulisi tarkentaa erityisesti yhdenvertaisuuden, sukupuolivaikutusten ja lapsivaikutusten osalta. Arviointineuvoston mukaan esityksessä olisi myös hyvä esittää esimerkinomaisia arvioita automaation käyttöönoton kustannuksista ja mahdollisista säästöistä sekä arvioida tarkemmin automaation vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintaan, vastuukysymyksiin ja henkilöstön työnkuvaan.\n\nEsityksen jatkovalmistelun yhteydessä arviointineuvoston esille nostamiin seikkoihin on pyritty vastamaan täydentämällä esityksen vaikutusta koskevia lukuja. Lisäksi esitystä on selkeytetty sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Myös tekstiä on mahdollisuuksien mukaan pyritty tiivistämään.\n\n7Säännöskohtaiset perustelut\n\n7.1Terveydenhuoltolaki\n\n51 §. Yhteyden saaminen perusterveydenhuollon yksikköön ja arvio hoidon tarpeesta.\nPykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti.\n\nPykälässä säädettäisiin yhteyden saamisesta perusterveydenhuollon yksikköön ja hoidon tarpeen arviosta. Pykälän uudessa 3 momentissa säädettäisiin hyvinvointialueen mahdollisuudesta käyttää hoidon tarpeen arvion tekemisessä automaatiota. Hoidon tarpeen arvion automaation käyttäminen tarkoittaisi sitä, että hyvinvointialue voisi ottaa käyttöön digitaalisen hoidon tarpeen arvion hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvassa perusterveydenhuollossa. Hoidon tarpeen arvion automaatiossa olisi kyse tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitetusta automatisoidusta yksittäispäätöksestä. Automatisoitujen yksittäispäätösten tekeminen olisi siten sallittua ehdotetun säännöksen nojalla. Artikla sallii automaattiseen käsittelyyn perustuvan päätöksenteon, mukaan lukien profilointi, jolla on oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa muuten rekisteröityyn merkittävästi, jos päätös on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä,\njossa vahvistetaan asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Sääntely ei estäisi hyvinvointialuetta käyttämästä hoidon tarpeen arvion tekemiseen myös muita työkaluja ammattilaisen työn tueksi. Koska hoidon tarpeen arviointi edellyttää vahvaa tunnistautumista, mahdollistaa tämä puolesta-asioivan asiointioikeuden tarkistamisen. Valtuudet-palvelusta vastaa Digi- ja väestötietovirasto, joka välittää palvelua käyttäville organisaatioille automaattisesti tiedot, onko asioijalla oikeutta asioida toisen puolesta tai valtuutta.\n\nAutomaation olisi sovelluttava suomalaisen terveydenhuollon käyttöön ja sen tulisi perustua lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti hyväksyttyihin kriteereihin. Potilaslain esitöiden (HE 185/1991 vp, s. 14) mukaan potilaan terveydentilasta johtuvan hoidon tarpeen arvioinnin tulee perustua lääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Tällä velvoitteella turvattaisiin se, että hoidon tarpeen arvion automaatio perustuu yleisesti hyväksyttyihin aineistoihin. Näitä aineistoja ovat esimerkiksi terveydenhuoltolain 7 §:ssä tarkoitetut yhtenäiset hoidon perusteet, 7 a §:ssä tarkoitetut palveluvalikoiman periaatteet sekä muut terveydenhuollon sisältöä koskevat viranomaissuositukset ja -ohjeet. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa julkaissut yhtenäiset kiireettömän ja kiireellisen hoidon perusteet. Kiireettömän hoidon perusteita ollaan parhaillaan päivittämässä. Lääke\n-\nja\nhammaslääketieteellisen arvion pohjana käytetään yleisesti myös esimerkiksi Käypä hoito -suosituksia, joihin myös eduskunnan oikeusasiamies (esimerkiksi EOA Dnro 5025/2020, s. 6 ja EOAK/64/2020) ja muut valvontaviranomaiset ovat laillisuusvalvontakäytännössään toistuvasti viitanneet yhteyksissä, joissa on arvioitu esimerkiksi sitä, onko hoitopäätökset tehty lain edellyttämällä tavalla. Käypä hoito -suositusten on katsottu yleisesti olevan keskeinen näyttö siitä, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä hoitona. Hoidon tarpeen arviointia tukevat lisäksi ammattilaisten käyttämät tietokannat, kuten Terveysportti, joka kokoaa yhteen lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä tietokantoja sekä hoitosuosituksia.\n\nDigitaalisen hoidon tarpeen arvion tekevä järjestelmä olisi lääkinnällinen laite ja se voisi myös olla tekoälyjärjestelmä. Automaatio voisi myös olla sääntöpohjaista, jolloin siihen ei sovelleta tekoälyasetusta. Lääkinnällisen laitteen valmistajalla on merkittävä rooli arvioitaessa laitteen soveltuvuutta suomalaiseen terveydenhuoltoon. Lääkinnällisten laitteiden asetuksessa on myös perusteelliset säännökset laitteille asetettavista vaatimuksista ja vaatimustenmukaisuuden hallinnasta ja varmistamisesta sekä lääkinnällisten laitteiden hyväksymisestä. Lääkinnällisen laitteen kliinisellä arvioinnilla tarkoitetaan järjestelmällistä ja suunniteltua prosessia laitetta koskevien kliinisten tietojen jatkuvaa tuottamista, keräämistä, analysointia ja arviointia varten. Kliiniset tiedot saadaan kliinisistä tutkimuksista, tieteellisestä kirjallisuudesta ja kliinisestä seurannasta asianomaisesta laitteesta tai laitteesta, jonka vastaavuus asianomaisen laitteen kanssa voidaan\nosoittaa. Kliinisen arvioinnin on oltava perusteellinen ja objektiivinen, ja siinä on otettava huomioon sekä suotuisat että epäsuotuisat tiedot. Kliinisen arvioinnin tulokset ja arvioinnin perustana oleva kliininen tutkimusnäyttö on dokumentoitava kliinistä arviointia koskevassa raportissa, joka tukee laitteen vaatimustenmukaisuuden arviointia. MD-asetuksen mukaan valmistajien velvollisuus on suorittaa kliininen arviointi MD-asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti. Tämä koskee myös tuotteiden markkinoille saattamisen jälkeistä kliinistä seurantaa. Valmistaja määrittelee tuotteen käyttötarkoituksen, joka tulee ilmoittaa kliinisessä arvioinnissa. Valmistajien on suoritettava kliininen arviointi MD-asetuksen 61 artiklassa ja liitteessä XIV olevan A osan vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, mukaan lukien markkinoille saattamisen jälkeinen kliininen seuranta. Kliininen arviointi ja sitä koskevat asiakirjat on pidettävä ajan tasalla kyseisen laitteen koko käyttöiän ajan päivittämällä\nniitä kliinisillä tiedoilla, jotka saadaan liitteessä XIV olevan B-osan mukaisen, valmistajan markkinoille saattamisen jälkeisen kliinisen seurannan ja 84 artiklassa tarkoitetun markkinoille saattamisen jälkeistä valvontaa koskevan suunnitelman täytäntöönpanosta.\n\nUudessa 3 momentissa säädettäisiin lisäksi, että potilaalla olisi aina oikeus terveydenhuollon ammattilaisen tekemään hoidon tarpeen arvioon. Tällä suojattaisiin potilaan oikeutta olla joutumatta automatisoidun päätöksen kohteeksi sekä oikeutta vaatia, että hänen asiansa käsittelee luonnollinen henkilö ja siten oikeuttaa esittää kantansa. Samalla potilaan oikeus pyytää luonnollisen henkilön tekemää arviota toimisi potilaan oikeutena kiistää automaatiolla tehty päätös. Tällä tarkoitetaan sitä, että potilas voi automaattisen arvion saatuaan välittömästi tai muuna hetkenä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon muulla tavalla. Potilaalle olisi ennen automaation käyttämistä annettava selkeä ja ymmärrettävä tieto automaation merkityksestä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että potilaalle kerrotaan, mitä arvion perusteella voi tapahtua ja että potilaalla on aina oikeus myös ihmisen tekemään arvioon. Tällä tarkoitetaan myös sitä, että potilaalle kerrottaisiin minkälaisiin\ntilanteisiin digitaalinen arvio soveltuisi ja minkälaisiin ei. Käytännössä digitaalinen hoidon tarpeen arvio ei sovellu terveydellisiin hätätilanteisiin eli kiireellisen hoidon tarpeen arviointiin tai päivystyksellisiin asioihin. Hyvinvointialueen olisi selkein ohjeistuksin varmistettava, että potilas ymmärtää oikeutensa. Hyvinvointialueen tulee ottaa huomioon potilaiden kielelliset oikeudet ja kiinnittää erityistä huomiota sekä ruotsinkielisen väestön palveluiden saavutettavuuteen että saamelaisten kielellisiin oikeuksiin jo digitaalisten palvelujen kehittämisvaiheessa. Digitaalisissa palveluissa kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta oikea-aikaisuus on tärkeää. Momentissa säädetyt oikeudet toimisivat tietosuoja-asetuksen 22 artiklassa tarkoitettuina suojatoimina.\n\nSivistysvaliokunta perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 18/2026 vp) viitaten on korostanut, että kielilaista, saamen kielilaista ja viittomakielilaista seuraavat velvoitteet on otettava huomioon luotaessa uusia digitaalisia palveluja ja järjestelmiä. Myönteisenä esimerkkinä palvelujen käytännön toteutuksesta voidaan mainita Lapin hyvinvointialueella kehitetty saamenkielisiä digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva DigiLapha -asiointialusta, jossa saamen kielet on huomioitu jo asiointialustaa kilpailutettaessa. Tekoälyn ja teknologian kehittyminen antaa uusia mahdollisuuksia kielellisten oikeuksien turvaamiseen ja palvelun parantamiseen esimerkiksi tekoälypohjaisen tulkkauksen tai käännöstyökalun avulla. Digitalisaatio on kertomuksessa tunnistettu myös yhdeksi keskeisimmistä nykyajan kielellisten oikeuksien haasteista.\n\nDigipalvelujen kielitukea ei ole pystytty järjestämään riittävästi, mikä on ilmennyt esimerkiksi siten, että ruotsinkieliset kieliversiot ovat puutteellisia tai viivästyneitä, saamenkielisiä digipalveluja ei juuri ole, viitotut ja tekstitetyt sisällöt ovat riittämättömiä ja selkokieltä tarvitseville digipalvelut ovat vaikeaselkoisia” (SiVM 5/2026 vp, s. 3). Asiakkaiden kielellisiin oikeuksiin tulee siis kiinnittää erityistä huomiota.\n\nYleisen tietosuoja-asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdassa edellytetään, että rekisterinpitäjä ilmoittaa rekisteröidylle 22 artiklan 1 ja 4 kohdassa kuvaillun automatisoidun päätöksenteon, profilointi mukaan luettuna, olemassaolosta sekä ainakin näissä tapauksissa merkitykselliset tiedot käsittelyyn liittyvästä logiikasta samoin kuin kyseisen käsittelyn merkittävyys ja mahdolliset seuraukset rekisteröidylle. Esityksessä ehdotetaan tietosuoja-asetuksen rekisteröidyn informointia koskevien 12–14 artiklojen sääntelyä täsmentävästä ja täydentävästä rekisteröidyn informointivelvoitteesta. Potilaalle olisi annettava ennen automaation käyttämistä selkeä ja ymmärrettävä tieto automaation käyttämisestä ja sen merkityksestä. Myös hyvinvointialueen velvollisuus julkaista selkeä ja ymmärrettävä kuvaus automaation toimintaperiaatteista ilmentäisi tätä velvollisuutta. Selkeä ja ymmärrettävä kuvaus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että automaation keskeiset periaatteet,\nkäyttötarkoitus ja vaikutukset potilaan asemaan yleisellä tasolla kerrottaisiin. On myös huomattava, että tekoälyasetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaan luonnollisten henkilöiden kanssa suoraan vuorovaikutukseen tarkoitetut tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja toteutettava siten, että niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleville ilmoitetaan, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa. Lisäksi asetuksessa edellytetään, että suuririskinen tekoälyjärjestelmä on suunniteltava ja kehitettävä siten, luonnollinen henkilö voi tehokkaasti valvoa sitä, kun se on käytössä. Ihmisen suorittamalla valvonnalla on pyrittävä ehkäisemään tai minimoimaan terveydelle, turvallisuudelle tai ihmisoikeuksille aiheutuvat riskit.\n\nEdellä mainituissa velvoitteissa on kyse ennen kaikkea automaation ja tekoälyn käyttöön kohdistuvista riskeistä. Onkin huomioitava, että lääkinnällisenä laitteena ja tietojärjestelmänä järjestelmään kohdistuu muussa lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Esimerkiksi lääkinnällisistä laitteista annetun lain mukaan ammattimaisen käyttäjän on ilmoitettava vaaratilanteista. Laitteella on myös oltava seurantajärjestelmä. Asiakastietolaissa taas säädetään esimerkiksi tietoturvallisuuden ja tietosuojan omavalvonnasta.\n\n70 b §.Hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävän automaation vaatimustenmukaisuuden varmistaminen ja valvonta.\nLakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 70 b §.\n\nTerveydenhuoltolain uudessa 70 b §:ssä säädettäisiin 51 §:ssä tarkoitetun hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävän automaation vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta ja valvonnasta. Tarkoituksena on muodostaa kokonaisuus, jossa virkavastuu on mahdollista selkeästi ja täsmällisesti osoittaa niin, että hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävän automaation käyttöönottoon ja käytön valvontaan osallistuvien virkamiesten oikeusturva myös toteutuu. Virkavastuun kohdentaminen on ihmisen tekemän virheen kohdalla yleensä selvää, kun taas automaattinen hoidon tarpeen arvio on useiden henkilöiden yhteistyön tulos. Tällöin vastuu on pystyttävä kohdentamaan henkilöihin, joilla on varsinainen vastuu arvioinnin lainmukaisuudesta ja sen valvonnasta.\n\nPykälän 1 momentissa säädettäisiin automaation käyttöönottoa edeltävästä velvoitteesta. Hyvinvointialueen olisi ennen automaation käyttöönottoa määriteltävä ja toteutettava toimenpiteet, joilla varmistettaisiin, että käytettävä automaatio vastaa sille terveydenhuoltolaissa ja muussa lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia. Velvoite koskisi sekä teknisiä että toiminnallisia ominaisuuksia. Vaatimustenmukaisuuden varmistaminen edellyttäisi muun muassa automaation toiminnan arviointia suhteessa hoidon tarpeen arviointia koskeviin säännöksiin, potilasturvallisuuteen, tietosuojaan sekä yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Hyvinvointialueen tulisi lisäksi arvioida automaation käytöstä potilaiden turvallisuuteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen kohdistuvat riskit. Tämän arvion perusteella hyvinvointialueen tulisi toteuttaa tarvittavat riskienhallintatoimenpiteet. Ennen käyttöönottoa olisi muodostettava käytettävissä olevan tiedon perusteella mahdollisimman kattava tilannekuva\nautomaation toimintaan, käyttötarkoitukseen sekä potilaiden turvallisuuteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvistä seikoista, jotta käyttöönoton edellytykset voidaan arvioida luotettavasti. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että automaation käyttöönotto perustuu riittävään ennakolliseen arviointiin ja että mahdolliset haitalliset vaikutukset voidaan tunnistaa ennakollisesti. Koska hoidon tarpeen arvion tekninen ratkaisu on myös asiakastietolaissa tarkoitettu tietojärjestelmä, koskevat sitä myös asiakastietolain mukaiset ja asiakastietolain nojalla annetut tietojärjestelmien toiminnallisuutta, yhteentoimivuutta ja tietoturvallisuutta koskevat vaatimukset. Järjestelmä on myös lääkinnällinen laite, jolloin sitä koskee lääkinnällisistä laitteista annetussa lainsäädännössä säädetyt vaatimukset.\n\nEhdotetuilla velvoitteilla turvattaisiin potilaiden oikeuksia. Automaatiota hyödyntävä järjestelmä voi tuottaa virheellisiä tai puutteellisia arvioita potilaiden oireiden vakavuudesta tai hoidon kiireellisyydestä. Tällöin on riski, että potilas ohjautuu hoitoon liian myöhään. Automaation käytön tulisi myös olla läpinäkyvää ja tulisi olla potilaalle selvää, että hyvinvointialue vastaa myös hoidon tarpeen arvion automaatiosta. Vaatimustenmukaisuuden varmistamista koskevien velvoitteiden täyttämistä koskevat velvoitteet on valmistelussa katsottu välttämättömiksi tavoiksi varmistaa automaattisen hoidon tarpeen arvion riittävät ihmiskontrollit sekä viranomaisen toimintaan kohdistuvien valtiosääntöoikeudellisten vaatimusten toteutuminen. Vaikka näiden velvoitteiden noudattaminen ja toteuttaminen siis sinänsä tekee automaation käyttöön ottamisesta hyvinvointialueelle työläämpää ja vaatii aiempaa laajempaa osaamista, ei automaation käyttö, erityisesti tekoälyä hyödyntämällä,\nolisi ilman niitä mahdollista.\n\nHyvinvointialueen olisi siis varmistettava, ettei automaation käyttö johda syrjintään tai tosiasialliseen eriarvoisuuteen palveluihin pääsyssä, ja että tarjolla on vaihtoehtoisia asiointitapoja. Potilaslain 3 §:n mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Hyvinvointialueen olisi tunnistettava suunnitellessaan automaation käyttöönottoa, millaiset syrjivät vaikutukset olisivat mahdollisia, miten todennäköisiä tällaiset vaikutukset olisivat, ja kuinka vakavia syrjivät vaikutukset voisivat olla. Hyvinvointialue voi hallita syrjinnän riskejä esimerkiksi varmistamalla, että järjestelmän kouluttamisessa käytetty aineisto vastaa siltä edellytettyjä vaatimuksia, että järjestelmän antamat arviot ovat selkeitä ja ymmärrettäviä asiointikielestä riippumatta, sekä huolehtimalla siitä, että\njärjestelmä ei anna painoarvoa henkilöön liittyvälle syrjintäperusteelle. Arvioitaessa yhdenvertaisuuteen kohdistuvia riskejä hyvinvointialueen tulee arvioida myös kielellisiin oikeuksiin liittyvät riskit ja varmistaa, että automaatio toimii yhdenvertaisesti molemmilla kansalliskielillä. Hyvinvointialue voi soveltuvin osin huomioon hyödyntää myös erilaisia suosituksia ja työkaluja, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetun antamat suositukset, tekoälyn yhdenvertaisuuden arviointikehikko (VNTEAS 2022:54), tekoälyasetuksen nojalla annetut ohjeet ja standardit, sekä Euroopan neuvoston tekoälyä koskeva riskienhallinta- ja vaikutustenarviointimalli HUDERIA. Hyvinvointialueen olisi jatkuvasti hallittava näitä riskejä, jotka liittyvät valittavan ratkaisun soveltuvuuden arvioimiseen suhteessa aiottuun käyttöympäristöön- ja tarkoitukseen.\n\nHyvinvointialueen velvollisuus varmistaa automaation laatu ennen sen käyttöönottoa tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että automaatiota testattaisiin, jotta automaation vaatimustenmukaisuudesta voidaan varmistua. Automaation käytön aikana laatua voitaisiin valvoa esimerkiksi teknisin työkaluin tai tekemällä pistokokeita. Automaation laadulla tarkoitetaan sitä, että järjestelmä toimii oikein ja odotetusti. Hyvinvointialue voi myös saada potilailta palautetta, jos järjestelmä ei ole toiminut oikein.\n\nPykälän 2 momentissa säädettäisiin automaation käytön aikaisesta valvonnasta. Hyvinvointialueen olisi valvottava automaation toimintaa jatkuvasti sen käytön aikana. Jatkuvalla valvonnalla tarkoitetaan, että hyvinvointialueella on käytössään automaation toimintaa, potilasturvallisuutta ja yhdenvertaisuutta koskevat seuranta- ja arviointimenettelyt koko järjestelmän käyttöajan eikä pelkästään käyttöönoton yhteydessä tai ennalta määrätyin tarkastusvälein. Erityisesti syrjivät vaikutukset voivat tulla havaittaviksi vasta, kun järjestelmä on ollut käytössä pidempään. Jos kyse on tekoälyjärjestelmästä, tulee järjestelmää myös valvoa ihmisen toimesta. Valvonnan tulisi olla systemaattista ja perustua ennalta määriteltyihin menettelyihin. Jos automaation toiminnassa havaitaan virhe tai puute, joka voi vaarantaa potilasturvallisuuden, tai jos ilmenee, että automaatiolla on syrjiviä vaikutuksia, hyvinvointialueen olisi ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimenpiteisiin. Korjaavat\ntoimenpiteet voisivat sisältää esimerkiksi automaation käytön keskeyttämisen, lisävalvonnan käyttöönoton tai siirtymisen kokonaan tai osittain manuaaliseen menettelyyn. Säännöksellä korostetaan jatkuvan valvonnan merkitystä sekä velvollisuutta reagoida nopeasti havaittuihin ongelmiin.\n\nEhdotetut velvoitteet muodostavat osan hyvinvointialueen omavalvontaa. Säännös täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain omavalvontaa koskevia yleisiä velvoitteita säätämällä hoidon tarpeen arvioinnissa käytettävään automaatioon liittyvistä erityisistä vaatimuksista.\n\nPykälän 3 momentissa säädettäisiin dokumentointivelvollisuudesta sekä vastuuhenkilöiden nimeämisestä. Hyvinvointialueen tulisi dokumentoida keskeiset toimenpiteet, joilla se toteuttaa tässä pykälässä sekä 51 §:n 3 momentissa säädetyt velvoitteensa. Dokumentoinnin tarkoituksena on varmistaa toiminnan jäljitettävyys, läpinäkyvyys ja valvottavuus. Lisäksi hyvinvointialueen olisi nimettävä henkilöt, jotka vastaavat kyseisten velvoitteiden toteuttamisesta. Vastuuhenkilöiden nimeäminen selkeyttää vastuunjakoa organisaatiossa ja tukee velvoitteiden asianmukaista toimeenpanoa. Säännös olisi tarpeellinen tehtävävastuussa olevien henkilöiden oikeusturvan kannalta, koska virkavastuuta määriteltäessä ei voi jäädä epäselväksi, kenelle laissa säädetyt velvollisuudet kuuluvat ja keneltä edellytetään laissa säädetystä johtuvia virkatoimia. Lisäksi sekä asiakkaan että hyvinvointialueen määrittelemien vastuuhenkilöiden oikeusturvan kannalta on oleellista, että keskeiset velvoitteiden\ntoteuttamiseksi tehdyt toimenpiteet on dokumentoitu. Hyvinvointialueen olisi myös laadittava ja julkaistava selkeä ja ymmärrettävä kuvaus siitä, miten automaatio toimii ja millä perusteilla se tekee hoidon tarpeen arviointia koskevia ratkaisuja tai ehdotuksia. Kuvauksen tulisi olla potilaiden ja muiden kiinnostuneiden tahojen saatavilla helposti ymmärrettävässä muodossa. Säännöksen tarkoituksena on edistää toiminnan avoimuutta ja lisätä potilaiden luottamusta automaation käyttöön sekä mahdollistaa sen vaikutusten arviointi myös ulkopuolisten tahojen toimesta. Kuvauksen ei kuitenkaan tule olla yksityiskohtainen kuvaus tai esimerkiksi lähdekoodi, eikä se saisi sisältää salassapidettäviä tietoja, kuten tietoja liikesalaisuuksista.\n\nPykälän 4 momentissa säädettäisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen velvoitteesta antaa asiakastietolain 20 §:n 2 momentissa ja 84 §:n 4 momentissa tarkoitetut määräykset määräaikaan mennessä. Määräysten antaminen edellyttää, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos laatii ensin tarvittavat kansalliset olennaisia vaatimuksia, kuten yhteentoimivuutta ja toiminnallisuutta koskevat määrittelyt. Määräajan asettamisessa on siten huomioitava sekä määrittelyjen laatimiseen että määräyksen valmisteluun tarvittava aika. Tietojärjestelmään, jonka käyttötarkoituksena on hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävä automaatio, tulee vähintään toteuttaa tähän käyttötarkoitukseen laaditut olennaiset vaatimukset. Nimenomaisella aikarajaan perustuvalla määräyksenantovelvoitteella turvattaisiin se, että 51 §:ssä tarkoitettu hoidon tarpeen arvion automaatio olisi hoidon tarpeen automaation käyttötapausta toteuttavissa tietojärjestelmissä kansallisesti yhdenmukaisesti toteutettu.\nNäin mahdollistettaisiin myös kansallisen tietopohjan rakentuminen. Ehdotuksella ei laajenneta asiakastietolain 20 §:n 2 momentissa tai 84 §:n 4 momentissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle säädettyä määräyksenantovaltaa, vaan säädettäisiin velvollisuudesta antaa näiden olemassa olevien valtuussäännösten soveltamisalaan kuuluvat hoidon tarpeen arvion automaatiota koskevat määräykset säädetyssä määräajassa. Asiakastietolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 246/2022 vp) todetaan, että olennaiset vaatimukset ja niitä koskevat määräykset olisi vahvistettava hyvissä ajoin ennen niiden mukaisten vaatimusten voimaan tuloa. Lisäksi tietojärjestelmäpalveluiden tuottajille sekä tietojärjestelmien ja hyvinvointisovellusten valmistajille olisi varattava riittävä ja kohtuullinen aika vaatimusten toteuttamiseksi ja vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi.\n\nPykälässä ehdotettavat velvoitteet eivät ole päällekkäisiä EU-lainsäädännön, kuten MD-asetuksen tai tekoälyasetuksen kanssa vaan kohdistuvat hyvinvointialueeseen palvelun järjestäjänä ja digitaalisen hoidon tarpeen arvion käyttäjänä. Säännös toimii siten unionin sääntelyä täydentävänä kansallisena sääntelynä ja hyvinvointialueen on sinänsä mahdollista hyödyntää erilaisia synergioita eri velvoitteita täyttäessään.\n\n7.2Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä\n\n9 a §.Käyttöoikeus potilastietoihin hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävässä automaatiossa.\nLakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 a §. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta saada ja käyttää potilastietoja, kun kyse on terveydenhuoltolain 51 §:n 3 momentin mukaisesti potilaan hoidon tarpeen arvion automaatiosta. Pykälän mukaan automaatiossa saataisiin käyttää potilaan itsensä antamien tietojen lisäksi asiakastietolain 71 §:n mukaisia ajantasaisia keskeisiä potilaan potilastietoja sekä lääkemääräyslain 3 §:n 5 kohdan mukaista valtakunnallista lääkityslistaa, siten kuin asiakastietolain 4 §:ssä ja 54 §:ssä säädetään. Siten automaatiossa käytettäisiin rakenteisesti kirjattuja ja valtakunnallisiin tietojärjestelmäpalveluihin eli Kanta-palveluihin tallennettuja potilasasiakirjoja, joista Kanta-palveluihin kuuluva tiedonhallintapalvelu koostaa terveydenhuollon toteuttamisen kannalta\nkeskeiset ajantasaiset potilastiedot ja tuottaa niistä yhteenvetoja. Koosteet sisältävät sekä rekisterinpitäjän omat potilastiedot että muiden palvelun antajien rekisterinpitoon kuuluvat potilastiedot. Potilastietojen käsittelyssä olisi huomioitava asiakastietolain 4 §, jossa säädetään potilastietojen salassapidosta ja siitä, että terveydenhuollon toimintayksiköissä saa käsitellä palvelunantajan rekisteriin kuuluvia potilaan hoidon toteuttamisen kannalta välttämättömiä potilastietoja salassapitosäännösten estämättä. Sen lisäksi, että ehdotettavassa pykälässä rajattaisiin potilastietojen käyttö asiakastietolain 71 §:n mukaisiin keskeisiin ajantasaisiin potilastietoihin ja lääkemääräyslain mukaiseen lääkityslistaan, digitaalisen hoidon tarpeen arvion toteutuksessa voidaan käsiteltäviä potilastietoja rajata sen mukaan, mitkä tiedot ovat arvioitavan terveysongelman kannalta keskeisiä. Keskeisiä, tiedonhallintapalvelussa koostettavia potilastietoja ovat 71 §:n mukaan diagnoosit ja käyntisyyt,\nriskit, laboratoriotulokset, rokotukset, toimenpiteet, lääkehoitoa koskevat merkinnät, fysiologiset mittaukset ja toimenpidekoodistolla kirjatut kuvantamistutkimukset, toimintakykyyn liittyvät tiedot, ajanvaraustiedot sekä potilaslain 4 a §:ssä tarkoitettu suunnitelma potilaan tutkimuksesta, hoidosta tai kuntoutuksesta tai muu vastaava suunnitelma. Tiedonhallintapalvelu saa koostaa myös muita potilasasiakirjamerkintöjä. Lisäksi Kanta-palveluihin kuuluvaan reseptikeskukseen tallennetaan lääkemääräykset ja niihin liittyviä merkintöjä. Reseptikeskukseen ollaan parhaillaan toteuttamassa valtakunnallista lääkityslistaa, johon koostetaan yhteenveto potilaan ajantasaisista lääkemääräyksistä ja niihin liittyvistä merkinnöistä. Lääkityslista tulee käyttöön lokakuussa 2027. Automaatiossa saataisiin käyttää myös lääkityslistan tietoja. Käyttöoikeus koskisi lääkityslistaa, jotta automaatio saisi käyttää vain potilaan\najantasaisia lääkemääräyksiä koskevia tietoja.\n\nPotilas voisi itse valita, käytetäänkö hoidon tarpeen arviossa 71 §:n mukaisia keskeisiä ajantasaisia potilastietoja ja lääkityslistan tietoja hänen itsensä antamien tietojen lisäksi. Asiakastietolain 8 §:ssä säädetään, että kun tietojärjestelmä käsittelee potilastietoja, tulee potilaan tunnistamisen perustua vahvaan sähköiseen tunnistamiseen. Kanta-palveluihin tallennettuja potilastietoja saisi käyttää henkilön antamien luovutuslupien ja kieltojen puitteissa, luovutusluvat ja kiellot vaikuttavat muiden rekisterinpitäjien tietojen luovutuksiin, eivät palvelunantajan oman rekisterin potilastietojen käyttöön. Siten hoidon tarpeen arviossa saisi käyttää hyvinvointialueen omaan rekisterinpitoon kuuluvia potilastietoja, mutta myös muiden palvelunantajien potilastietoja siinä laajuudessa kuin mitä henkilön antama luovutuslupa ja siihen kohdistuvat rajaukset mahdollistavat.\n\nJos potilastietoja käytetään, pykälässä edellytettäisiin antamaan potilaalle tieto siitä, mitä keskeisiä potilastietoja ja lääkityslistan tietoja arvion tekemisessä on käytetty. Potilaan pitää siis olla tietoinen siitä, mitä hänen potilastietojaan ja lääketietojaan hoidon tarpeen arviossa hyödynnetään. Potilaalla on pääsy omiin potilastietoihin Kanta-palveluihin kuuluvan OmaKanta-palvelun avulla. Palvelunantajat voivat nykytilanteessa viivästää potilastietojen näyttämistä OmaKannassa. Esimerkiksi laboratoriotulosten näyttämistä voi viivästää, jotta on ensin mahdollista keskustella tuloksista potilaan kanssa henkilökohtaisesti. Jotta hoidon tarpeen arviossa ei käytettäisi sellaisia tietoja, joihin potilaalle itsellään ei ole pääsyä, on myös viivästäminen huomioitava hoidon tarpeen arvion automaatioon luovutettavissa tiedoissa. Viivästettyjä tietoja ei luovutettaisi Kanta-palvelusta automaatiota varten. Tiedon antaminen hoidon tarpeen arvion automaatiossa käytetyistä\npotilastiedoista voitaisiin toteuttaa näyttämällä kyseiset tiedot hoidon tarpeen arvion käyttöliittymässä. Siten näitä tietoja ei olisi tarpeen toimittaa potilaalle erikseen.\n\nPykälässä rajattaisiin merkittävästi automaatiossa käsiteltävien potilastietojen laajuutta, koska kyse olisi ainoastaan tiedonhallintapalvelun koostamista keskeisistä potilastiedoista ja lääkityslistasta. Lisäksi potilaan tiedollista itsemääräämisoikeutta turvattaisiin mahdollistamalla valinta potilastietojen käyttämisestä, sekä huomioimalla potilaan potilastietojen luovuttamista koskevat luovutusluvat ja kiellot sekä viivästetyt tiedot, joihin potilaalle ei arvion tekemisen hetkellä olisi pääsyä. Hoidon tarpeen arvion voisi automaation avulla tehdä siis pelkästään potilaan itsensä kertomien tietojen perusteella, jos potilas näin haluaa. Asiakastietolain 26 §:n mukaisesti perinnöllisyyslääketieteen ja psykiatrian potilasasiakirjamerkinnät ja vastaaviin erityistä luottamuksellisuutta edellyttäviin palveluihin liittyvät potilasasiakirjamerkinnät tulee suojata erillisellä vahvistuspyynnöllä tai vastaavalla menettelyllä muiden kuin kyseisten erikoisalojen tai palveluiden\npalvelutapahtumissa. Suojausvaatimus ei kuitenkaan koske näihin tietoihin mahdollisesti sisältyviä lääkitystietoja ja riskitietoja. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin, mitkä potilasasiakirjamerkinnät ovat erityissuojattavia. Erityissuojauksen vaatimus koskee myös digitaalista hoidon tarpeen arviota, eli jos hoidon tarpeen arviossa näytetään terveydenhuollon ammattihenkilölle aiemmin kirjattuja potilastietoja, tulee huolehtia erityissuojatavien potilastietojen kohdalla erillisen vahvistuspyynnön kysymisestä.\n\nPykälässä säädettäisiin käyttöoikeudesta potilastietoihin hoidon tarpeen arvion automaatiossa. Ehdotettava sääntely jättää hyvinvointialueille harkintavallan sen osalta, missä ehdotetun säännöksen laajuudessa hyvinvointialue mahdollistaa potilastietojen hyödyntämisen, kuitenkin rajaten potilastietojen saamisen ja käyttämisen tarkoituksenmukaisella tavalla. Tietojen saamisen lisäksi hoidon tarpeen arvion automaatiossa on noudatettava myös potilastietojen kirjaamista ja tallentamista koskevaa asiakastietolain sääntelyä. Hoidon tarpeen arvio myös automaation avulla toteutettuna on terveydenhuollon palvelutapahtuma, josta on kirjattava potilastiedot asiakastietolain 28 §:n mukaisesti. Asiakastietolain 25 §:n mukaisesti potilasasiakirjamerkinnät voivat koostua ihmisen tekemien kirjausten lisäksi terveydenhuollon lääkinnällisten laitteiden, ohjelmistojen ja robottien tuottamista hoidon kannalta tarpeellisista merkinnöistä. Hoidon tarpeen arviosta on tuotettava Terveyden\nja hyvinvoinnin laitoksen määrittelyjen mukainen asiakirja, joka on (hyvinvointialueen oman rekisterinpidon lisäksi) myös tallennettava Kanta-palveluihin.\n\n8Voimaantulo\n\nEsitetään, että lait tulevat voimaan keväällä 2027.\n\n9Toimeenpano ja seuranta\n\nJärjestämislain 21 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Kukin palvelunjärjestäjä vastaa omavalvonnasta sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviensä lainmukaisessa hoitamisessa.\n\nAsiakastietolain 97 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedon sähköisen käsittelyn ja siihen liittyvän tiedonhallinnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta sekä päätöksenteko merkittävien tiedonhallintahankkeiden rahoituksesta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Saman pykälän mukaan tietosuojavaltuutettu, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus sekä Lupa- ja valvontavirasto ohjaavat ja valvovat niille säädetyn toimivallan mukaisesti osaltaan lain noudattamista. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus ohjaa ja valvoo lääkinnällisistä laitteista annetun lain mukaista toimintaa. Keskuksen tehtävänä on valvoa ja edistää lääkinnällisten laitteiden sekä niiden käytön turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta.\n\nSosiaali- ja terveysministeriö tulee seuraamaan lain toimeenpanoa.\n\nEnnakoiva sote 2-hanketta (STM011:00/2026) koskien on käynnistetty useita erilaisia selvityksiä. Yhteistyössä Sitran kanssa on suunniteltu kartoitettavaksi nykyiset hoidon tarpeen arvioinnin toimintamallit ja tulevaisuuden kehitysnäkymät sekä selvittäväksi potilaan oikeuksien varmistamisen toteutustapa ja suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on tarkoituksena selvittää lisäksi tarkemmin kansallisen tietopohjan määrittely. Tässä yhteydessä arvioidaan myös ylläpitomallia, johon osallistuisi myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos erityisesti olennaisten vaatimusten määrittelyn osalta. Lisäksi kansallisen arkkitehtuurin ja tietorakenteiden kuvausta on tarkoitus selvittää tarkemmin sekä toteuttaa erillisenä selvityksenä kansallisen digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin toimintamallia koskeva kustannus-hyötyanalyysi.\n\n10Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys\n\nYksityiselämän suoja\n\nEU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tultua voimaan perustuslakivaliokunta on pitänyt lähtökohtaisesti riittävänä perustuslain 10 §:n 1 momentin kannalta, että sääntely täyttää EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa asetetut vaatimukset. Valiokunta on katsonut, että henkilötietojen suoja tulee turvata ensisijaisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen ja kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Näin ollen erityislainsäädännön säätämiseen tulee suhtautua pidättyvästi (PeVL 14/2018 vp, s. 4–5). Erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Yksityiskohtainen sääntely on perustellumpaa silloin, kun luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille aiheutuu suuri riski (PeVL 10/2022 vp, PeVL 14/2018 vp, s. 5). Erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti\nerityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. (PeVL 4/2021 vp, s. 2, PeVL 14/2018 vp, s. 5). Sääntelyssä on huomioitava myös arkaluontoisten henkilötietojen edellyttämä suoja, sillä arkaluontoisten henkilötietojen käsittelyn salliminen on katsottu koskevan yksityiselämän suojan ydintä (PeVL 4/2021 vp, s. 3, PeVL 37/2013 vp, s. 2). Arkaluonteisten henkilötietojen käsittely onkin valiokunnan käytännön mukaan rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään ja sääntelyn on oltava täsmällistä ja tarkkarajaista (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5). Näiden tietojen käsittelyn osalta perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttyminen on arvioitava ja perusteltava tarkasti erityisesti rajoitusten hyväksyttävyyden ja oikeasuhtaisuuden näkökulmasta (ks. esim. PeVL 29/2016 vp, s. 4–5).\n\nPerustuslakivaliokunta on painottanut arkaluonteisten tietojen käsittelyn aiheuttamia uhkia (PeVL 15/2018). Valiokunnan mielestä arkaluonteisia tietoja sisältäviin laajoihin tietokantoihin liittyy tietoturvaan ja tietojen väärinkäyttöön liittyviä vakavia riskejä, jotka voivat viime kädessä muodostaa uhan henkilön identiteetille (PeVL 13/2016 vp, s. 4, PeVL 14/2009 vp, s. 3/I).\n\nMyös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen johdantokappaleessa 51 painotetaan, että asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoja, jotka ovat erityisen arkaluonteisia perusoikeuksien ja -vapauksien kannalta, on suojeltava erityisen tarkasti, koska niiden käsittelyn asiayhteys voisi aiheuttaa huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Valiokunta on tämän johdosta kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että arkaluonteisten tietojen käsittely on syytä rajata täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä vain välttämättömään (ks. esim. PeVL 3/2017 vp, s. 5). Tietosuoja-asetuksen mukaan riskien minimoimiseksi tekniikan kehitystä olisi seurattava, jotta tiedot voidaan suojata luotettavasti, ottaen kuitenkin huomioon uusimman tekniikan toteuttamiskustannukset. Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan terveydenhuoltolain mukaisia potilastietorekistereitä korostanut, että potilastietorekisterin kaltaisen arkaluonteisia tietoja sisältävän rekisterin\nollessa kyseessä on erityisen tärkeää varmistua siitä, että väärinkäytön estävät tietoturvajärjestelyt ovat toimivia ja käytettävissä heti, kun järjestelmä otetaan käyttöön (PeVL 41/2010 vp, s. 3/II).\n\nDigitaalisen ja automaattisen hoidon tarpeen arvion tekevä tietojärjestelmä ja lääkinnällinen laite käsittelee potilaan arkaluonteisia tietoja. Asiakastietolaissa säädetään, että kun tietojärjestelmä käsittelee potilastietoja, tulee potilaan tunnistamisen perustua vahvaan sähköiseen tunnistamiseen. Ehdotetun asiakastietolain uuden 9 a §:n mukaisesti digitaalinen hoidon tarpeen arvio saisi käyttää myös Kanta-palveluihin tallennettuja keskeisiä ajantasaisia potilastietoja ja lääkityslistan tietoja, ja potilas voisi itse valita käytetäänkö näitä vai ei. Lisäksi potilaalle tulisi näyttää, mitä tietoja hoidon tarpeen arviossa on käytetty. Potilastietojen käsittelyn yhteydessä laite voi käsitellä myös potilaan Kantaan tallennettuja tietoja siten, miten asiakastietolain 4 §:ssä säädetään eli terveydenhuollon toimintayksiköissä saa käsitellä palvelunantajan rekisteriin kuuluvia potilaan hoidon toteuttamisen kannalta välttämättömiä potilastietoja salassapitosäännösten\nestämättä. Muiden rekisterinpitäjien tietoja saataisiin käyttää asiakastietolain 54 §:ssä säädetyn mukaisesti, eli potilaan antamat luovutusluvat ja kiellot huomioiden. Myöskään sellaisia tietoja ei voisi käyttää, joihin potilaalle itsellään ei ole pääsyä OmaKannassa eli tietoja, joiden näyttämistä on viivästetty OmaKannasta.\n\nVoimassa olevan asiakastietolain mukaan tietojärjestelmien ja asiakasasiakirjojen tietorakenteiden on mahdollistettava tietojen suojaaminen. Lain mukaan tietojärjestelmät on sertifioitava. Laissa on säännökset tietoturvasuunnitelmasta, tietoturvallisuuden omavalvonnan toteuttamisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien rekisteröinnistä, tietojärjestelmien käyttöönoton jälkeisestä seurannasta sekä tietojärjestelmille asetettavista vaatimuksista, joita ovat muun muassa tietoturvallisuuden arviointi. Lisäksi esityksessä on säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien valvonnasta ja tarkastuksesta.\n\nDigitaalinen ja automaattinen hoidon tarpeen arvio johtaa väistämättä siihen, että käytettävässä järjestelmässä on kyse myös lääkinnällisestä laitteesta. Lääkinnällisiä laitteita koskee sekä EU- että sitä täydentävä kansallinen lainsäädäntö, joka edellyttää esimerkiksi laitteen sertifiointia. Täten hoidon tarpeen arviota ei voida tehdä millä vain laitteella. Lisäksi, jos järjestelmässä käytettäisiin tekoälyä, tulee sovellettavaksi EU:n tekoälyasetus ja kansallinen lainsäädäntö tekoälyjärjestelmien valvonnasta.\n\nKun on kyse tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta henkilötietojen käsittelystä, kansallinen erityislainsäädäntö on mahdollista silloin, kun tietosuoja-asetus nimenomaisesti jättää jäsenvaltioille kansallista sääntelyliikkumavaraa. Kansallista sääntelyliikkumavaraa liittyy useaan tietosuoja-asetuksen artiklaan, joista yksi on yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan c tai e alakohta. Käsittelyn tarkoitus määritellään kyseisessä käsittelyn oikeusperusteessa. Tarkentava lainsäädäntö voi näissä tapauksissa sisältää erityisiä säännöksiä tietosuoja-asetuksen säännösten soveltamisen mukauttamiseksi, muun muassa käsittelyn lainmukaisuutta koskevia edellytyksiä, käsiteltävien tietojen tyyppiä, rekisteröityjä, säilytysaikoja, käyttötarkoitussidonnaisuutta ja käsittelytoimia koskevia säännöksiä. Jäsenvaltion lainsäädännön on 6 artiklan mukaan täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhteinen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Ottaen huomioon\ntietosuoja-asetuksen suoran sovellettavuuden sekä perustuslakivaliokunnan lailla säätämistä koskevan viimeaikaisen tulkintakäytännön (ks. erityisesti PeVL 14/2018 vp), erityissääntely tulisi rajoittaa vain välttämättömimpään.\n\nKansallista sääntelyliikkumavaraa sisältyy myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien henkilötietojen käsittelyn osalta tietosuoja-asetuksen 9 artiklan 2 kohdan b, g, h, i ja j alakohtaan sekä 4 kohtaan. Artiklan 2 kohdan osalta sovellettavaksi tulee sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyssä h alakohta. Nyt ehdotettavalla sääntelyllä automaattisestä päätöksenteosta johtuen käsittelyn tarkoitus olisi g, eli kansallinen käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Kun käsittelyperuste on g alakohta, edellytetään lisäksi, että käsittely on oikeasuhteista tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi.\n\nTekoälyasetuksen lähtökohtana on läpinäkyvyys- ja riskiperusteinen sääntelymalli. Tekoälyasetuksen 10 artikla edellyttää käsiteltävien tietojen olevan tarkoituksen kannalta asianmukaisia ja rajattuja. Lisäksi tekoälyasetuksen 9 ja 27 artiklat edellyttävät riskienhallinnan ja perusoikeusvaikutusten arvioinnin vahvistamista. Tekoälyasetus velvoittaa tunnistamaan riskit etukäteen, testaamaan järjestelmää ja seuraamaan vaikutuksia käytännössä. Artikla 27 velvoittaa tekemään arvioinnin perusoikeusvaikutuksista, jotka tässä esityksessä kohdistuvat automaation käyttöönoton ja henkilötietojen käsittelyn osalta esimerkiksi siihen, voiko syntyä syrjiviä tuloksia, ymmärtääkö potilas käsittelyn yhteydessä, miten arvio syntyi ja miten potilastietojen käyttö on rajattu. Tekoälyn käyttö lisää tehokkuutta käsiteltävien tietojen osalta verrattuna ihmiskäsittelyyn, jolloin henkilötietojen käsittelyn määrä todennäköisesti kasvaa ihmiskäsittelyyn verrattuna. Samalla tähän voi kuitenkin\nsisältyä riski siitä, miten potilastietoja käytetään. Tekoälyasetuksen mukaiset vaatimukset kohdistuvat siis tiedon käyttöön ja siihen liittyviin riskeihin. Edelleen perusoikeuksien näkökulmasta on huomioitava kuitenkin se, että tekoäly ei osaa arvioida tai epäillä tiedon tarpeellisuutta välttämättä samalla tavalla yksittäisessä tapauksessa siten, kuin terveydenhuollon ammattihenkilö käyttäessään potilashistoriatietoja. Esityksessä ehdotetaan uutta säännöstä asiakastietolakiin siitä syystä, että tietoja saadaan hyödyntää ja käyttää vain siinä laajuudessa yksittäisessä hoidon tarpeen arviossa, mitä asiakastietolain 71 §:ssä on säädetty keskeisistä ajantasaisista potilastiedoista ja lääkemääräyslain 3 §:n 5 kohdan mukaisesta valtakunnallisesta lääkityslistasta noudattaen mitä lain 4 §:n 3 momentissa ja 54 §:ssä säädetään. Tällöin käsiteltävien tietojen käyttö on ennalta rajattu osittain vastaamaan tilannetta, jossa myös terveydenhuollon ammattilainen voisi käsitellä asiaa hoidon\ntarpeen arvioinnin yhteydessä. Arvioinnissa saataisiin käyttää vain sellaisia tietoja, jotka ovat hoidon tarpeen arvioinnin kannalta asianmukaisia, ja jotka perustuisivat lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti hyväksyttyihin, suomalaiseen terveydenhuoltoon soveltuviin kriteereihin. Tietojen käyttö vastaisi siten samaa tarkoitusta kuin terveydenhuollon ammattihenkilön tekemässä hoidon tarpeen arviossa. Potilaan mahdollisuudella vaikuttaa tietojen hyödyntämisen laajuuteen voidaan täydentää tietojen käsittelyn läpinäkyvyyttä ja tiedollista itsemääräämisoikeutta sekä parantaa potilaan ymmärrystä siihen, miten hänen tietojaan on käsitelty. Vaikka potilaalla on mahdollisuus päättää potilashistoriansa käsittelystä, vastuu tietojen tarkoitussidonnaisesta ja asianmukaisesta käytöstä säilyy rekisterinpitäjällä.\n\nEhdotuksen vaikutusta yksityiselämän suojaan erityisesti tekoälyn käytön näkökulmasta on vaikea arvioida täysimääräisesti, sillä vastaavasta sääntelystä ei ole kansallista esimerkkiä. Osaamistietovarantoa koskevassa laissa säädetään henkilötietojen käsittelystä automaattisesti. Laissa säädetään, että henkilö valitsee tietojen automaattisen käsittelyn nimenomaisesti jokaisella kerralla ja että hänelle on kerrottava, miten hänen tietojaan ja valitsemiaan rajauksia on käsitelty. Tässä esityksessä digitaalinen ja automaattinen hoidon tarpeen arvio olisi potilaalle vapaaehtoinen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä velvoitetta, että potilastietojen käsittely olisi rajattava vain välttämättömään tietomäärään ja käyttötarkoitukseen. Välttämätön tietomäärä on esityksessä arvioitu olevan asiakastietolain 71 §:ssä tarkoitetut tiedot ja lääkemääräyslain 3 §:n 5 kohdan mukainen valtakunnallinen lääkityslista. Tekoälyjärjestelmä kykenee käsittelemään laajoja tietomääriä johdonmukaisesti\nja ilman inhimilliseen arviointiin liittyvää vaihtelua, mutta laajaan käsittelyyn liittyvät riskit on arvioitava huolellisesti. On selvää, että tekoälyjärjestelmä, joka tuottaa epävarmoja analyysejä ei ole valmis käyttöönotettavaksi. Lisäksi, koska tekoälyjärjestelmä voi tehdä päätöksen potilaan hoitoon pääsystä, ehdotetaan säädettäväksi tehokkaasta etukäteisestä ja jälkikäteisestä valvonnasta. Esityksen ehdotus siitä, että potilas voi itse päättää, käsitteleekö järjestelmä vain hänen antamiaan tietoja vai lisäksi myös hänen terveyshistoriaansa, turvaa potilaan tiedollista itsemääräämisoikeutta. Kanta-tietojen hyödyntämisen osalta on huomioitava myös se, että tietojen laajalle käsittelylle ei välttämättä ole tarvetta kaikissa oirearvioissa. Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjä vastaa aina tietojen minimoinnista ja käsittelyn lainmukaisuudesta. On myös huomionarvoista, että hoidon tarpeen arviointi jakautuu erityyppisiin arviointitilanteisiin, joiden tietotarpeet\nvoivat poiketa merkittävästi toisistaan. Hoidon tarpeen arvioinnissa tekoäly tarvitsee tilanteen mukaan myös potilaan aiempia terveystietoja, jotta arvio vastaa mahdollisimman hyvin terveydenhuollon ammattihenkilön tekemää arviota. Tarvittavat tiedot vaihtelevat tilanteen mukaan. Esimerkiksi syöpäpotilaan oireiden kiireellisyyden arviointi voi edellyttää laajempaa potilastietojen käyttöä kuin perusterveen henkilön flunssaoireiden arviointi, koska taustasairaus voi vaikuttaa kiireellisyysluokitukseen. Sama koskee myös suun terveydenhuollon hoidon tarpeen arviointia. Jos arvioinnissa havaitaan hälyttäviä oireita, potilas voidaan ohjata suoraan terveydenhuollon ammattilaiselle, päivystykseen tai hätätilanteessa hätänumeroon. Asiakastietolain mukainen tietokokonaisuus muodostaa tietojen käytölle enimmäiskehyksen. Yksityiskohtaista sääntelyä eri oiretilanteista ei ole tarkoituksenmukaista laatia, koska arviointitilanteet vaihtelevat.\n\nTerveydenhuollossa henkilötietojen käsittely perustuu potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilön yhteisymmärrykseen sekä lainsäädäntöön, jossa henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste on määritelty tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Käytettävistä menetelmistä päättää terveydenhuolto. Yksittäisten tutkimuslaitteiden tai -menetelmien käyttöön ei edellytetä erillistä potilaan suostumusta ja potilaslain 6 §:stä on luettavissa, ettei lääketieteellisesti perustelun hoidon tunnistamisesta ja valitsemisesta voida vastuuta jättää potilaalle. Käytettävistä teknologioista päättää terveydenhuolto, ei yksittäinen potilas mutta tutkimukset ja hoito tehdään yhteisymmärryksessä potilaan kanssa (PeVL 89/2022 vp, kappaleet 9–10). Suostumuksen ongelmallisuuteen liittyvät pulmat koskettavat asiallisesti myös suostumuksen käyttämistä valtiosääntöisenä suojakeinona. Toisin kuin asiakastietolakia koskeneessa perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 4/2021 vp, nyt kyseessä on potilaan\nkäynnistämä hoidon tarpeen arvio, joka voidaan suoraan myös liittää potilaslain yleisiin säännöksiin hoidon suunnittelusta ja toteuttamisesta yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Hoidon tarpeen arviointi digitaalisesti tosiasiallisesti helpottaa palveluun pääsyä ja siksi suostumuksella ei ylipäänsä ole vastaavaa merkitystä tehokkaana suojatoimena. Tästä syystä käsittelyn suojatoimena esitetäänkin sääntelyä, jonka tarkoitus on varmistaa, että potilas saa asianmukaisesti tietoa automaation käyttämiseen liittyvistä seikoista. Tällöin suojatoimi on yleisen tietosuoja-asetuksen liikkumavaran nojalla rekisteröidyn informointia koskevien 12–14 artiklojen sääntelyä täsmentävästä ja täydentävästä rekisteröidyn informointivelvoitteesta. Perustuslakivaliokunta on painottanut nyt jo vakiintuneena pidettävässä käytännössään tietosuoja-asetuksen sisältämää riskiperusteista lähestymistapaa ja sitä, että perustuslain 10 §:ssä säädetty henkilötietojen suoja turvataan ensisijaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen\nja säädettävän kansallisen yleislainsäädännön nojalla. Lähtökohtaisesti riittävää on, että henkilötietojen suojaa ja käsittelyä koskeva sääntely on yhteensopivaa tietosuoja-asetuksen kanssa. Ennakoivien menetelmien käyttö terveydenhuollossa ei ole valtiosääntöoikeuden tai tietosuoja-asetuksen näkökulmasta ole erityisen ongelmallinen, kunhan käsiteltävät tiedot rajataan ja niiden suojaaminen järjestetään tietosuoja-asetuksen mukaisella tavalla.\n\nOikeus riittäviin terveyspalveluihin\n\nTaloudellisille, sosiaalisille ja sivistyksellisille oikeuksille tyypillisesti oikeus terveyteen kansainvälisten ihmisoikeuksien tasolta ei muodosta mitään tarkkarajaisia reunaehtoja esimerkiksi terveyspalvelujen järjestämiselle tai toteuttamisen muodolle. Suomea velvoittavista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista voidaan kuitenkin johtaa lähtökohta, jonka keskiössä on terveyspalvelujen järjestäminen yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi, huomioiden eri ryhmien mahdollisuus päästä terveydenhuollon palvelujen piiriin.\n[84]\n\nEhdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta. Säännöksellä turvataan jokaisen oikeus riittäviin terveyspalveluihin. Julkisen vallan on perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perusoikeussäännöksessä on kysymys etenkin palvelujen saatavuuden turvaamisesta. Säännöksessä ei määritellä tapaa, jolla sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestettävä, vaan velvoitetaan julkinen valta turvaamaan niiden saatavuus (PeVL 30/2013 vp). Palvelujen järjestämistapaan ja saatavuuteen vaikuttavat välillisesti myös muut perusoikeudet, kuten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto sekä oikeus elämään. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (HE 309/1993 vp, s. 71 ja PeVL 36/2012 vp, s. 2/II).\nLainsäätäjälle osoitetun tehtävän kannalta tulee huomioida, että perustuslain 19 §:n 3 momentissa käytetyllä sääntelyvaraustyypillä (\"sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään\") on haluttu korostaa lainsäätäjän rajoitettua, perustuslain ilmaisemaan pääsääntöön sidottua liikkuma-alaa (PeVM 25/1994 vp, s. 6/I).\n\nEduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan perustuslain 19 § 3 momentin viittaus ”jokaiseen” edellyttää viime kädessä yksilökohtaista arviointia riittävyydestä (PeVL 30/2013 vp, s. 3). Yksilöllisen tarpeen arviointi tapahtuu yleensä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välillä. Ehdotettava sääntely koskee vain hoidon tarpeen arvioinnin automatisointia. Se kytkeytyy palvelujen riittävyyden arviointiin erityisesti palvelujen saavutettavuuden ja saatavuuden kautta. Ehdotettava sääntely mahdollistaisi tietyin edellytyksin hoidon tarpeen arviointiin liittyvän automaattisen päätöksenteon. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei yksilöllinen arvio hoidon tarpeesta tapahtuisi automaattisen päätöksenteon tilanteissa enää ammattihenkilön ja potilaan välillä. Yksilöllinen arvio perustuisi siten lääkinnällisen laitteen tuottamaan arvioon hoidon tarpeesta ja sen kiireellisyydestä. Tämä automaattisesti muodostuva arvio ei kuitenkaan rajoittaisi yksilön oikeutta\nhakeutua välittömästi tai myöhemmin hoitoon jotain muuta yhteydenottokanavaa pitkin. Esityksessä ehdotetaan, että potilaalla olisi aina oikeus ammattilaisen tekemään arvioon.\n\nPerustuslain 19 §:n 3 momentti sisältää myös säännöksen julkisen vallan velvollisuudesta tukea lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Laintasoisena Suomessa voimassa olevan lapsen oikeuksien sopimuksen lapsen edun ensisijaisuutta koskevan 3 artiklan mukaisesti kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun sisällön lähtökohtana ovat lapsen oikeudet ja niiden mahdollisimman täysimääräinen toteuttaminen. Lapsilla tarkoitetaan lapsen oikeuksien sopimuksessa ja kansallisessa lainsäädännössä alle 18-vuotiaita. Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen etu on asetettava ensi sijalle myös kaikissa lasta koskevissa toimissa terveydenhuollossa. Lapsivaikutuksia ja lapsen etua on arvioitu tarkemmin esityksen kappaleessa 4.2.4.4.\n\nHoidon tarpeen arvion automaatiolla mahdollistetaan hyvinvointialueiden kyky hyödyntää teknologiaa osana palveluverkostoa ja yhteydenottokanavia. Kyse olisi vain yhdestä yhteydenottokanavasta, eikä potilaan olisi pakko valita tätä kanavaa. Potilaalla siis säilyisi oikeus myös toisia yhteydenottokanavia pitkin saada ammattihenkilön toteuttama arvio. Myös automaation voidaan katsoa perustuvan perustuslain 19.3 §:n edellyttämällä tavalla yksilölliseen arvioon. Lääkinnällinen laite tekisi arvion potilaan antamien tietojen perusteella, mutta laite voisi hyödyntää myös potilaasta Kanta-palveluihin tallennettuja tietoja. Potilaalla olisi myös välittömästi ja arviosta riippumatta oikeus pyytää uusi arvio ihmiseltä. Tarvittavan hoidon antaisi ja siihen liittyvän hoitopäätöksen tekisi aina ihminen.\n\nEhdotettu sääntely, jonka mukaan hyvinvointialueen tulee hallita automaation käytön riskit ja nimetä tätä tehtävää varten vastuuhenkilö, vahvistaa järjestämisvastuun toteutumista eikä kavenna sitä. Sääntelyllä varmistetaan, että julkisen vallan perustuslain mukainen velvollisuus turvata turvalliset ja yhdenvertaiset palvelut toteutuu myös silloin, kun hoidon tarpeen arvio tehdään yksityisen toimijan tuottamana.\n\nAutomaatiota oikein hyödyntämällä voidaan saavuttaa merkittäviä laadullisia hyötyjä sekä kohdentaa henkilöstön ajankäyttöä asiakkaisiin ja asioihin, joissa tarvitaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden työpanosta. Hyvin toteutetut automaatiota hyödyntävät hoidon tarpeen arvioinnit toimivat riittävän hyvin ja tehokkaasti, joissain tilanteissa paremminkin, kuin ihmisen tekemä arviointi. Palveluiden tarpeen kasvaessa ja samalla myös julkisen talouden säästötarpeiden johdosta henkilöstön työn kohdentaminen asioihin, joissa se on vaikuttavaa tai välttämätöntä, on yksi keskeisistä keinoista ylläpitää perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetyn oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutumista. Automaation turvallisella ja samalla selkeisiin lainsäädännöllisiin perusteisiin perustuvalla käytöllä on näin painavat perusteet perustuslain mukaisen oikeuden riittäviin terveyspalveluihin toteuttamisessa.\n\nYhdenvertaisuus\n\nPerustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös ilmaisee paitsi vaatimuksen oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosiasiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa (HE 309/1993 vp, s. 42). Yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta määrätään myös useassa ihmisoikeussopimuksessa.\n\nPerustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Perustuslain 6 §:n 4 momentin mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.\n\nYhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään, eikä lailla voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien ihmisten kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Lainsäädännölle on ominaista, että se voi kohdella tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42—43, ks. myös PeVL 31/2014 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (mm. PeVL 11/2012 vp, s. 2, PeVL 2/2011 vp, s. 2).\n\nYK:n vammaisyleissopimuksessa turvataan vammaisille henkilöille oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden tasoon ilman syrjintää vammaisuuden perusteella. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen sukupuolisensitiivisten terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden vammaisille henkilöille, terveyteen liittyvä kuntoutus mukaan lukien (artikla 25). Edelleen sopimuksessa turvataan muun muassa oikeus kuntoutukseen (artikla 26) ja riittävä elintaso ja sosiaaliturva (artikla 28). YK:n vammaisyleissopimuksen 4 artiklan mukaiset yleiset velvoitteet nimenomaisesti edellyttävät sopijavaltioita ”toteuttamaan tai edistämään vammaisille henkilöille soveltuvan uuden teknologian, mukaan lukien tieto- ja viestintäteknologia, liikkumisen apuvälineet, laitteet ja apuvälineteknologia, tutkimusta ja kehittämistä sekä edistämään niiden saatavuutta ja käyttöä, asettaen etusijalle kohtuuhintaisen teknologian”.\n\nLapsen oikeuksien sopimuksen 6 artiklan mukaan jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään. Lapselle on taattava henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti. Näiden oikeuksien toteuttaminen edellyttää lapsen pääsyä hänen tarvitsemiinsa terveyspalveluihin. 6 artiklan yleisperiaatetta täydentää sopimuksen 24 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet varmistamaan, että kaikki lapset saavat välttämättömät lääkäripalvelut ja terveydenhoidon, jossa painottuu perusterveydenhoidon kehittäminen. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet myös kehittämään ehkäisevää terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja.\n\nLapsen oikeuksien sopimusta valvova lapsen oikeuksien komitea on antanut 2.6.2023 Suomelle suosituksen (31), jonka mukaan komitea suosittelee, että sopimusvaltio a) tehostaa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksen avulla toimenpiteitä, joilla varmistetaan lapsille mahdollisuus saada nopeasti ja tehokkaasti hyvälaatuisia terveyspalveluja koko maassa, ja kiinnittää erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin lapsiin, kuten sijaishuollossa oleviin lapsiin, köyhyydessä eläviin lapsiin, saamelaislapsiin sekä turvapaikanhakija- ja pakolaislapsiin, lapsiin, jotka eivät koe kuuluvansa heille syntymässä annettuun sukupuoleen, ja lapsiin, jotka ovat jääneet tai ovat vaarassa jäädä ilman vanhempiensa huoltoa sekä tarjoaa sosiaali- ja terveyspalveluja kaikille, myös paperittomille, lapsille ja raskaana oleville naisille.\n\nErityisesti automaattisen päätöksenteon, jonka osana voidaan hyödyntää tekoälyä osana palveluprosessia, olisi vaikutuksia yhdenvertaisuuteen. Jos kyseessä on sääntöpohjainen automaattinen päätöksenteko, tällöin tekoälyasetus ei lähtökohtaisesti sovellu. Perustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta sekä tekoälyn käytössä että sen sääntelyssä keskeisimpinä ongelmina erityisesti yhdenvertaisuuden, syrjinnän kiellon sekä oikeusturvan toteutumista. Perustuslakivaliokunta on myös todennut, että tekoälyn käytöllä voi sinänsä olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia yhdenvertaisuuteen. (PeVL 37/2021 vp, kohta 15).\n\nHoidon tarpeen arvioinnin automatisointi voi vaikuttaa yhdenvertaisuuden toteutumiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yhdenvertaisuus kytkeytyy esimerkiksi palvelujen ajalliseen, alueelliseen, tekniseen ja kielelliseen saavutettavuuteen. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio voi toimia yhtenä asiointikanavana muiden rinnalla ja siten edistää monikanavaisuutta. Tämän arvioidaan myönteisesti ajalliseen, alueelliseen, tekniseen ja kielelliseen yhdenvertaisuuteen. Ajallisella ja alueellisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että automaattinen hoidon tarpeen arviointi mahdollistaa palvelujen tarjoamisen ajasta ja paikasta riippumatta. Tällä voidaan parantaa ajallista saavutettavuutta palveluille, sillä järjestelmä on käytännössä käytössä ympärivuorokautisesti ja tällöin voidaan tarjota alustavaa arviota myös hoidon kiireellisyydestä, jos asia esimerkiksi vaatiikin yhteydenottoa päivystysnumeroon. Uusi yhteydenottokanava voi potentiaalisesti tavoittaa myös sellaisia asiakasryhmiä,\njotka eivät muutoin välttämättä ottaisi yhteyttä perinteisiä palvelukanavia pitkin. Esimerkiksi uusi yhteydenottomahdollisuus voi madaltaa hoitoon hakeutumisen kynnystä niillä potilasryhmillä, joilla se on korkea, esim. hammashoitopelosta kärsivillä potilailla. Digitaalinen hoidon tarpeen arviointi voisi mahdollistaa palvelujen tarjoamisen matalammalla kynnyksellä vierailla kielillä, mikä edistäisi osaltaan yhdenvertaisuutta. Tämä sisältyy jo nyt hyvinvointialueiden velvollisuuteen huolehtia kielellisistä oikeuksista hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä, mutta digitaalinen hoidon tarpeen arviointi voisi parantaa tilannetta. Digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin laadun ja lainmukaisuuden varmistamisessa olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että digitaalinen hoidon tarpeen arviointi täyttää lainsäädännön vaatimukset kaikilla kielillä, joilla sitä tarjotaan. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion voidaan siis arvioida johtavan palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden\nparantumiseen. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden tavoittelu hallinnossa edellyttää monipuolisia palvelukanavia ja saavutettavia palveluja. Jos hoidon tarpeen arviointi toteutetaan digitaalisesti, on huomioitava myös vammaisyleissopimuksen 9 artikla ja yhdenvertaisuuslaki. Kehityksessä tulee huomioida osaltaan myös mahdollisuudet kehittää palveluja myös saavutettavammaksi. Digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin avulla voidaan saavuttaa tilanne, että mahdollisimman moni voisi käyttää digitaalisia palveluita itsenäisesti. Saavutettavien digitaalisten palveluiden laajentuminen olisi omiaan parantamaan aisteihin liittyviä vammoja omaavien henkilöiden pääsyä myös digipalveluihin ja siten kehittää yhdenvertaisuutta. Hyvinvointialueen palveluiden saatavuuden laajentuminen ja vastausten monipuolistuminen voisivat myös vähentää potilaiden osaamisesta, koulutuksesta ja työkokemuksesta johtuvia tiedollisia eroja eri ihmisryhmien välillä. Hyvinvointialueet voisivat myös toteuttaa kohdennettuja\nratkaisuja eri ryhmille, kuten nuorille, vammaisille tai vanhuksille, ja siten kehittää esimerkiksi palveluidensa yhdenvertaista saavutettavuutta. Sääntely edellyttää ottamaan huomioon paremmin myös ne asiakasryhmät, jotka eivät välttämättä ole digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin kohderyhmää. Tällaisia asiakasryhmiä voivat olla esimerkiksi asiakkaat, jotka ovat digitaidottomia tai eivät omista digitaalisia laitteita tai eivät halua sellaista käyttää. Käyttöönotettaessa ja toteutettaessa tuleekin huomioida osaltaan myös esimerkiksi digisyrjäytymiseen liittyvät riskit. Digisyrjäytymisen riski ja ylipäätään ihmiskeskeisyys on huomioitu ehdotettavassa sääntelyssä nimenomaisesti, sillä yhdenvertaisuuden näkökulmasta on keskeistä, että automaattinen hoidon tarpeen arviointi ei muodostu ainoaksi asiointikanavaksi. Hoidon tarpeen arviointi terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta tulee lakisääteisesti tarjota jatkossakin, eikä sääntelyllä mahdollisteta ihmisen korvaamista kokonaan.\nDigitaalinen hoidon tarpeen arviointi on osa monikanavaista palvelurakennetta, jossa säilyy mahdollisuus terveydenhuollon ammattihenkilön hoidon tarpeen arviointiin ja tarvittaessa digitaalinen hoidon tarpeen arviointi toimii myös ihmiskäsittelyn tukena. Monikanavaisessa palveluympäristössä toimintaa voi myös pyrkiä suunnittelemaan siten, että ihmisresursseja suunnataan sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Näin pystytään tosiasiallisesti huomioimaan eri asiakasryhmien tarpeita potilastyön kohdentamisen osalta. Oikeus ihmisen antamaan hoidon tarpeen arviointiin on nimenomaisesti huomioitu nyt ehdotettavassa sääntelyssä. Tämän arvioidaan turvaavan oikeusturvan lisäksi myös yhdenvertaisuutta.\n\nTekoälyn käyttöön liittyy yleisesti riskejä, jotka konkretisoituessaan vaikuttaisivat palvelujen käyttäjien yhdenvertaisuuteen kielteisesti. Tekoälyjärjestelmä voi tuottaa vinoumia ja vääristymiä. Tekoälyjärjestelmän hyödyntämä tietoaineisto voi antaa vajavaisen tai jopa harhaanjohtavan kuvan asiasta, mistä syystä nyt ehdotettu automaation käyttö edellyttää soveltuvuutta suomalaisen terveydenhuollon palveluihin ja lisäksi sen tulee perustua lääketieteellisiin tai hammaslääketieteellisiin kriteereihin. Vinoumat ja vääristymät voivat olla syrjiviä, varsinkin jos ne syntyvät usean eri vajavuuden tai harhaanjohtavuuden yhteisvaikutuksesta. Samoin tekoälyjärjestelmän päättelyprosessi voi johtaa vinoumiin ja vääristymiin esimerkiksi huonosti valittujen muuttujien ja luokittelun myötä. Päättelyprosessin vinoumat ovat erityisen haitallisia, sillä ne ovat usein vaikeasti havaittavissa. Vaikea havaittavuus johtuu usein niin sanotusta mustan laatikon ongelmasta. Mustan\nlaatikon ongelma tarkoittaa ennen kaikkea siitä, ettei järjestelmän päättelyketju ole selitettävissä ihmiselle ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi järjestelmän hyödyntämien suurien datamäärien ja tiedonkäsittelyn kompleksisuuden vuoksi. Tekoälyjärjestelmä voi olla myös välillisesti syrjivä yhdistelemällä suuressa datamäärässä sinällään neutraalia tietoa, jotka kuitenkin liittyvät syrjintäperusteisiin ja johtavat pahimmillaan esimerkiksi iän tai asuinpaikan perusteella syrjiviin neuvontakäytäntöihin. (Algoritminen syrjintä ja yhdenvertaisuuden edistäminen: Arviointikehikko syrjimättömälle tekoälylle, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:54) Käytettäviä automaatioratkaisuja käyttöön ottaville hyvinvointialueille ehdotetaankin erityistä velvoitetta syrjintään liittyvien riskien hallitsemiseksi. Ehdotettavan sääntelyn voidaan arvioida tukevan hyvinvointialueiden mahdollisuutta tunnistaa potentiaalisia riskejä ja siten varautua niihin. Ehdotettavan sääntelyn\nkatsotaan myös turvaavan mahdollisuutta valvoa automaattista päätöksentekoa ja siinä mahdollisesti käytettävää tekoälyä paremmin.\n\nEsityksen vaikutuksia kansalaisiin ja eri ihmisryhmiin on käsitelty lisäksi esityksessä luvussa 4.2. Digitaalisella hoidon tarpeen arvioinnilla voidaan edistää pääsyä terveydenhuoltoon ja siten edistää potilaiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio voi vaikuttaa positiivisesti myös palvelujen laatuun ja hoitoon pääsyn nopeuteen ja siten turvata riittäviä terveyspalveluja. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä olisi todennäköisesti enemmän aikaa potilaiden kohtaamiseen, kun hoidon tarpeen arviointiin käytettävä työaika vähenisi. Esityksellä katsotaan olevan positiivisia vaikutuksia myös yhdenvertaisuuden kannalta. Digitaalinen hoidon tarpeen arvio voi yhdenmukaistaa hoitoon pääsyä ja tehdä siitä läpinäkyvämpää. Hyvinvointialueilla olisi kuitenkin velvollisuus hallita potilaiden yhdenvertaisuuteen kohdistuvia riskejä. Esityksen ehdotusten ei katsota olevan ristiriidassa perustuslain tai kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.\n\nSääntelyn velvoite riskien ja yhdenvertaisuusvaikutusten hallinnasta sekä vastuuhenkilön nimeämisestä turvaa yhdenvertaisuuden toteutumista. Vaatimus kohdistuu hyvinvointialueelle riippumatta siitä, tuotetaanko palvelu omana toimintana vai hankkimalla palvelu yksityiseltä palveluntuottajalta, mikä osaltaan voi vähentää alueellisia eroja palvelujen laadussa.\n\nOikeusturva, hyvä hallinto ja lainalaisuus\n\nPerustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.\n\nPerustuslakivaliokunta on katsonut, että perustuslain 21 §:n 1 momentin ilmaus oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevasta päätöksestä liittyy Suomen oikeuden mukaan oikeuksiksi ja velvollisuuksiksi tarkoitettuihin seikkoihin. Mikä tahansa yksilön kannalta myönteinen viranomaistoimi ei kuitenkaan ole yksilön oikeutta koskeva päätös perustuslain mielessä. Perustuslain kannalta on edellytyksenä, että lainsäädännössä on riittävän täsmällinen perusta oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille. Myös säännökset ns. subjektiivista oikeutta harkinnanvaraisempienkin oikeuksien tai etuuksien myöntämisedellytyksistä voivat sinänsä muodostaa riittävän täsmällisen perustan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena pidettävän suhteen syntymiselle yksilön ja julkisen vallan välille (PeVL 51/2010 vp, s. 2, PeVL 42/2010 vp, s. 4/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4—5, PeVL 12/1997 vp, s. 1/II). Tällaista perustetta ei kuitenkaan yleensä synny,\njos etuuden tai palvelun saaminen riippuu kokonaan viranomaisen harkinnasta, käytettävissä olevista määrärahoista tai esimerkiksi suunnitelmista (PeVL 63/2010 vp, s. 2/II, PeVL 16/2000 vp, s. 4/II). Tällöinkin voi tosin olla aiheellista avata valitusmahdollisuus muun muassa viranomaistoiminnan asianmukaisuuden ja muun tasapuolisuuden valvomiseksi (PeVL 10/2009 vp, s. 4/II, PeVL 46/2002 vp, s. 9/II) sekä soveltamiskäytännön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi (PeVL 30/2005 vp, s. 5/I). Sitä vastoin ns. tosiasialliset hallintotoimet ovat sellaisia viranomaisen suoritettaviksi luonnehdittavia toimenpiteitä, joista ei tehdä valituskelpoista hallintopäätöstä ja joihin ei siten ole mahdollista hakea muutosta. Tosiasiallisia hallintotoimia koskevista muutoksenhakukielloista ei ole tarpeen eikä syytä ottaa säännöksiä lakiin. Tosiasialliset hallintotoimet rajautuvat muutoksenhaun ulkopuolelle ilman nimenomaista lain säännöstäkin (ks. esim. PeVL 32/2012 vp, s. 5/I, PeVL 51/2006 vp, s. 6 ja\nPeVL 52/2005 vp, s. 2/II).\n\nHallintolaki konkretisoi perustuslain 21 §:ssä säädettyä jokaisen oikeutta hyvään hallintoon. Hallintolaki sisältää yleiset säännökset hyvän hallinnon perusteista ja hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä. Hallintolain 7 §:n mukaan asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Hallintolain 9 §:n mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Nämä hallintolain säännökset muodostavat keskeisen hyvää hallintoa koskevan sääntelyn neuvonnan osalta.\n\nHyvää hallintoa turvaavat myös muut hallinnon yleislait, kuten julkisuuslaki ja kielilaki. Hyvinvointialueiden mahdollisuudesta käyttää automaatiota hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arvioinnissa ehdotetaan säädettäväksi terveydenhuoltolain 51 §:ssä.\n\nPerustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetään hallinnon lainalaisuusperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lisäksi kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Julkisen vallan käyttöön liittyvän lainalaisuusperiaatteen toteuttamiseen vaikuttaa myös yksilötasolle kohdistettu virkavastuusääntely. Perustuslain 118 §:n 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Pykälän 2 momentin mukaan esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään.\n\nPerustuslakivaliokunta on pitänyt perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta sekä tekoälyn käytössä että sen sääntelyssä keskeisimpinä ongelmina erityisesti oikeusturvaa yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon ohella (PeVL 37/2021 vp, kohta 15). Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt perustuslain 21 §:n ja julkisen vallan käytön lakiperusteisuuden näkökulmasta huomiota siihen, ettei viranomaisen massaluonteisessakaan toiminnassa saa vaarantaa hyvän hallinnon vaatimuksia tai asianosaisen oikeusturvaa (PeVL 35/2005 vp. s.2/I, PeVL 49/2017 vp. s. 5 ja PeVL 7/2019 vp.) Valiokunta on todennut, että myös hallintolain 1 §:n tarkoitussäännöksessä painotetaan hyvän hallinnon perusteiden ja oikeusturvan ensisijaisuutta suhteessa hallinnon tuloksellisuuteen Valiokunnan käsityksen mukaan automatisoitu päätöksenteko ei siten sovellu sellaiseen hallinnolliseen päätöksentekoon, joka edellyttää päätöksen tekijän käyttävän laajaa harkintavaltaa (PeVL 7/2019\nvp. s. 9). Hyvän hallinnon periaatteiden on siis täytyttävä myös viranomaisen automatisoitavissa menettelyissä. Viranomaisen olisi ehdotettavan lainsäädännön mukaan hallittava automaation käytöstä potilaiden turvallisuuteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen kohdistuvia riskejä. Ehdotuksessa on kyse potilaan hoidon tarpeen arviosta, joka sinänsä edellyttää käytettävän laajaa harkintavaltaa. Kyse on kuitenkin potilaan hoidon tarpeen arvioinnista eikä hoitopäätöksestä. On myös huomioitava, että potilaalla on aina oikeus ottaa terveydenhuoltoon myös muulla tavoin sekä annettava nimenomainen suostumuksensa automaation käyttöön. Digitaalisen hoidon tarpeen käyttäminen on siten vapaaehtoista. Valmistelussa onkin katsottu, että hoidon tarpeen arvion automaatiosta on mahdollista säätää ehdotetulla tavalla, sillä sääntelyssä on huomioitu potilaan oikeudet. Lisäksi on huomioitava, että jo voimassa olevassa sääntelyssä, kuten potilasvakuutuslaissa, on huomioitu potilaan oikeusturvan toteutuminen.\n\nSilloin, kun hyvinvointialue muodostaa hoidon tarpeen arvioinnin täysin automatisoidusti ilman luonnollisen henkilön myötävaikutusta, rekisteröity voisi esittää kantansa hoidon tarpeen arvioinnista ja tarvittaessa vaatia sen uudelleen arviointia. Terveydenhuoltolaissa tarkoitetulla automatisoidulla profiloinnilla on merkittäviä vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksiin. Kun kyse on täysin automatisoidusta päätöksenteosta, johon sisältyy profilointia ja jolla on merkittäviä vaikutuksia rekisteröityyn, tietosuoja-asetus edellyttää, että asiasta säädetään laissa, mukaan lukien asianmukaiset suojatoimet rekisteröidyn oikeuksien turvaamiseksi. Ehdotettujen suojatoimien myötä sääntelyn arvioidaan täyttävän perustuslain vaatimukset yksityiselämän suojan ja oikeusturvan osalta.\n\nTerveyspalvelujen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden parantaminen liittyy välittömästi julkisen vallan perustuslain 19 §:n 3 momentista seuraavaan velvollisuuteen turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Digitaalisten palvelukanavien, tekoälyn ja muun automaation hallittu käyttö voi edistää tämän velvoitteen toteutumista, jos sääntely samalla turvaa potilaan oikeudet, hoidon laadun ja julkisissa hallintotehtävissä virkavastuun kohdentumisen ja asiallisen merkityksen sekä henkilötietojen suojan ja päätöksenteon asianmukaisuuden. Samoin sääntelyssä tarkoitetulle henkilötietojen käsittelylle sekä siltä osalta kuin se saattaa sisältää automatisoitua yksittäispäätöksentekoa, automaattiselle päätöksenteolle on tärkeä yleisen edun mukainen tarve. Tekoälyn hyödyntäminen voisi parantaa hoidon tarpeen arvion laatua yhdenvertaisesti, sekä todennäköisesti se parantaisi terveyspalvelujen oikea-aikaisuutta ja terveyspalvelujen saatavuutta. Automaatiolla\nolisi siis myönteisiä vaikutuksia oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteutumiseen.\n\nPerustuslakivaliokunta on arvioinut säännösehdotusta automatisoiduista yksittäispäätöksistä (PeVL 62/2018 vp, s. 6—9) ja katsonut, että automaattisen päätöksenteon sääntely on henkilötietojen suojaan liittyvien kysymysten ohella merkityksellistä erityisesti perustuslain 21 §:ssä turvattujen hyvän hallinnon periaatteiden ja 118 §:ssä säädetyn virkavastuun kannalta. Perustusvaliokunta on arvioinut myös toista säännösehdotusta (HE 298/2018 vp, hallituksen esitys eduskunnalle potilasvakuutuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi) automatisoiduista yksittäispäätöksistä eikä valiokunnalla ollut sinänsä huomauttamista hallituksen esityksessä kuvattuihin päätöksenteon automatisoinnin päämääriin (PeVL 70/2018 vp). Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että päätöksenteon perustuminen automaattiseen käsittelyyn olisi säännöksen mukaan ollut mahdollista vain, jos automaattisen päätöksen antaminen olisi käsiteltävänä olevan asian laatu ja laajuus sekä kyseisen lain\nja hyvän hallinnon vaatimukset huomioon ottaen mahdollista.\n\nPerustuslakivaliokunta totesi edellä mainitussa lausunnossaan myös, että laissa ei kuitenkaan säädettäisi yksityiskohtaisesti siitä, missä tilanteissa tai mihin asiaryhmiin liittyviä päätöksiä olisi mahdollista käsitellä täysin automaattisesti. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä oli välttämätöntä täsmentää. Säännöksessä olisi säänneltävä ehdotettua täsmällisemmin, millaisin perustein asioita voidaan valikoida automaattisen päätöksenteon piiriin. Valiokunta painotti myös sitä, että ehdotetulla säännöksellä ei ollut tarkoitettu poikettavan hallintolain säännöksistä esimerkiksi asianosaisen kuulemisen osalta. Perustuslain 21 §:n 2 momentissa turvattuun hyvään hallintoon kuuluu esimerkiksi oikeus tulla kuulluksi. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt perustuslain 21 §:n ja julkisen vallan käytön lakiperustaisuuden näkökulmasta huomiota siihen, ettei automaattisessa päätöksenteossa massaluonteisessakaan toiminnassa saa vaarantaa hyvän hallinnon vaatimuksia tai\nasianosaisen oikeusturvaa (PeVL 49/2017 vp, s. 5, PeVL 35/2005 vp, s. 2/I).\n\nPerustuslakivaliokunta on arvioidessaan automaattista päätöksentekoa maahanmuuttohallinnossa (HE 224/2018 vp) kiinnittänyt huomiota myös hallinnon lainalaisuuteen ja virkavastuuseen (PeVL 62/2018 vp, s. 8—9). Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Perustuslain 118 §:ssä säädetään vastuusta virkatoimista. Pykälän 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut. Pykälän 2 momentin mukaan esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettään. Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin\nvuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.\n\nPerustuslakivaliokunta on arvioinut hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaa sääntelyehdotusta myös lausunnossaan koskien julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa (PeVL 81/2022 vp). Perustuslakivaliokunta totesi, että nyt arvioitavan hallituksen esityksen kannalta merkityksellistä on, että asian automaattisen ratkaisemisen yleiset edellytykset on koottu keskeisiltä osin yhtäältä hallintolakiin ja toisaalta julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annettuun lakiin. Kokonaisuus on edellä viitatuista syistä mm. yksilön oikeusturvan, hyvän hallinnon perusteiden ja virkavastuun toteutumisen kannalta merkittävä (ks. PeVL 62/2018 vp, s. 9). Kokonaisuus on merkityksellinen myös perustuslain 2 §:n 3 momentissa oikeusvaltioperiaatteesta säädetyn kannalta. Valiokunta toi lausunnossaan esiin, että tiedonhallintalakia koskeva esitys oli erittäin epäselvää ja tulkinnanvaraista suhteessa hallintolain voimassa olevaan ja ehdotettuun sääntelyyn. Perustuslakivaliokunta\non korostanut, että sääntelyn selkeyteen on syytä kiinnittää huomiota perusoikeuskytkentäisessä sääntelyssä, joka koskee luonnollisia henkilöitä heidän tavanomaiseen elämäänsä kuuluvissa toiminnoissa (PeVL 70/2022 vp, kappale 12, PeVL 45/2016 vp, s. 3, ks. myös PeVL 41/2006 vp, s. 4/II). Vaikeaselkoisuudella voi nyt käsillä olevassa sääntely-yhteydessä olla myös virkamiesten oikeusturvaa heikentävää merkitystä (ks. myös PeVL 4/2021 vp, kappale 13). Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelystä ei siten riittävällä täsmällisyydellä ja selkeydellä ilmene perustuslain 21 §:ssä turvatun asianmukaisen käsittelyn eikä hyvän hallinnon tai oikeusturvan perusteita. Sääntely oli ongelmallisen epäselvää myös virkavastuun asianmukaisen kohdistumisen kannalta. Kyseisessä asiassa valiokunta katsoi, että sääntelyn korjaaminen perustuslainmukaiseksi ei kuitenkaan edellyttänyt kasuistista sääntelyä vaan sääntelyä oli muutettava teknisestä kasuistisuudesta sääntelyn olennaisten perusteiden asianmukaiseen määrittämiseen.\n\nTietojärjestelmän kehitystyötä tekevän yksityisen ja tietojärjestelmää hoidon tarpeen arviossa hyödyntävän viranomaisen välinen työnjako voi joissain tapauksissa olla epäselvä. Valmistelussa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi kohdistaa velvoitteita nimenomaan tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon, sillä järjestelmät kehittyvät jatkuvasti. Lisäksi on huomioitava, että lääkinnällisistä laitteista ja niiden kehittämisestä säädetään EU- ja kansallisessa lainsäädännössä. Virkamieshallinnon periaatteen toteutuminen ja julkisen hallintotehtävän hoitaminen viranomaisen sisällä on pyritty varmistamaan ehdotuksessa ratkaisulla, jossa viranomaiselle asetettavat tehtävät eivät kytkeydy suoraan tietojärjestelmän tuottamiseen, vaan siihen, miten viranomainen hyödyntää ja valvoo automaatiota. Tietojärjestelmän kehittäminen ja ylläpitäminen ei siis itsessään olisi julkinen hallintotehtävä. Perustuslakivaliokunta on automaattisen päätöksenteon kohdalla pitänyt samanlaista\nratkaisua perustuslain 124 §:n kannalta hyväksyttävänä (PeVL 81/2022 vp, s. 9).\n\nPerustuslakivaliokunta on kiinnittänyt hallituksen esityksestä laiksi valtakunnallisesta osaamistietovarannosta ja siihen liittyviksi laeiksi lausunnossaan (PeVL 53/2025 vp) huomiota siihen, että ehdotettua uudentyyppistä hallinnollista sääntelyä, jossa hallituksen esityksenkin (s. 91—92) mukaan ensi kertaa säädetään sektorikohtaisesti tekoälyn käytöstä, olisi tullut arvioida myös perustuslain 21 §:ssä turvatun hyvän hallinnon ja perustuslain 118 §:ssä säädetyn virkavastuun kannalta. Automaattisen päätöksenteon osalta perustuslakivaliokunta on korostanut myös sitä, että päätöksenteon siirtäminen automaattiseen käsittelyyn ei saa johtaa siihen, että virkavastuuta koskevat perustuslain säännökset menettävät merkityksensä. Hyväksyttävänä ei ole voitu pitää sitä, että virkavastuun toteutuminen olisi näennäistä tai keinotekoista (PeVL 7/2019 vp, s. 11). Toisessa yhteydessä perustuslakivaliokunta on toistanut saman, mutta\ntodennut, että valiokunnan käsityksen mukaan sääntelyn korjaaminen perustuslainmukaiseksi ei kuitenkaan edellyttänyt kasuistista sääntelyä (PeVL 81/2022 vp, kappale 32 ja 33).\n\nTietosuojalakia koskevan hallituksen esityksen mukaan viranomaiselle määrättävä hallinnollinen seuraamusmaksu on yleisen oikeusjärjestyksemme kannalta vieras menettely. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että seuraamusmaksusääntelyn ulottaminen viranomaistoimintaan ei ole valtiosääntöisesti ongelmatonta (ks. PeVL 14/2018 vp, PeVL 13/2023 vp). Perustuslakivaliokunta on arvioidessaan valtioneuvoston kirjelmää ehdotuksesta tekoälyasetukseksi painottanut sen merkitystä, että hallinnollisten sanktioiden osalta tulisi pyrkiä varmistamaan riittävä kansallinen liikkumavara erityisesti sen huomioimiseksi, että Suomessa ei voida määrätä hallinnollisia seuraamusmaksuja viranomaisille, sillä viranomaisille voidaan määrätä ainoastaan rikosoikeudellisia seuraamuksia (ks. PeVL 37/2021 vp, kappale 40). Näin ollen esityksen virkavastuun kohdentaminen on perusteltua myös siitä syystä, että seuraamusmaksua ei voi langettaa hyvinvointialueelle.\n\nTässä esityksessä on kyse tietosuoja-asetuksen tarkoittamasta automatisoidusta päätöksenteosta tosiasiallisessa hallintotoiminnassa eikä sitä suoraan voi rinnastaa hallinnon automaattiseen päätöksentekoon, joka koskee hallintopäätöksiä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan (PeVL 49/2025 vp, kappale 8) nykyisessä sote-järjestelmässä yksityisillä palveluntarjoajilla ei ole lakisääteisiä tehtäviä, joihin esimerkiksi sisältyisi hallinnollista päätöksentekoa. Yksityiset palveluntarjoajat sopivat hyvinvointialueiden kanssa sote-järjestämislain 12 §:ssä säädettyjen edellytysten mukaisesti ostopalvelusopimuksissa palveluista, joita ne tuottavat hyvinvointialueille näiden järjestämisvelvollisuuden täyttämiseksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä ainakaan näin rajatuissa ostopalveluissa ei ole kyse julkisista hallintotehtävistä. Valiokunta korosti tarvetta arvioida kysymystä julkisen hallintotehtävän hoitamisesta eritellysti (ks. myös PeVL 47/2025 vp, kappale 50).\nHyvinvointialueen käytettävissä olevia keinoja järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi ovat käytännössä oma palvelutuotanto, palvelujen hankinta hyvinvointialueen toimesta yksin tai yhdessä muiden hyvinvointialueiden kanssa niiden omistamalta yhtiöltä, palvelujen järjestäminen julkisoikeudellisessa yhteistoiminnassa joko lakisääteisesti tai vapaaehtoisesti sekä palvelujen hankkiminen puhtaasti yksityisiltä toimijoilta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan perustuslaista ei johdu tarkkoja rajoja oman tuotannon määrälle tai sen toteuttamisen tavoille. Valiokunta on todennut, että oleellista on varmistaa lainsäädännössä se, että vastuussa oleva järjestäjä voi kaikissa tilanteissa turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävän saatavuuden (PeVL 17/2021 vp, kappale 70, PeVL 49/2025 vp, kappale 5). Näin ollen hyvinvointialue arvioisi itse erilaisten tuotantotapojen välisen suhteen ja vastaisi siitä, että se pystyy vastaamaan järjestämisvastuun toteuttamisesta päättämällään\npalvelutuotantorakenteella. Julkinen hallintotoiminta kytkeytyy siis nyt esityksessä siihen, että hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseksi päätetään ottaa käyttöön uudenlainen toteuttamistapa, jossa mahdollistetaan automaattinen päätöksenteko ja mahdollisuus tekoälyn käyttöön hoidon tarpeen arvioinnissa, joka koskee julkisten palvelujen piirin pääsemistä myös ilman ihmiskäsittelyä. Virkavastuu kohdistuu ennen kaikkea siihen, että automaattinen päätöksenteko tulee osaksi julkisen hallinnon palveluja, jossa myös tekoälyn käyttö on mahdollista. Tästä syystä, koska automaatio tulee osaksi viranomaistoimintaa, on hallinnon periaatteita noudatettava ja hallinnon lainmukainen toteuttaminen edellyttää tarkempia säännöksiä käytettävältä automaatiolta ja tekoälyltä. Esityksessä säädettäisiinkin tietosuoja-asetuksen tarkoittamista automatisoiduista yksittäispäätöksistä etenkin EU-tuomioistuimen viimeisimmän ratkaisukäytännön valossa. Vastuu automaation käyttöönotosta ja käytöstä\nkohdentuisi ehdotuksen mukaan henkilöön tai henkilöihin, jotka hyvinvointialue nimeää vastaamaan automaation laadusta ennen sen käyttöönottoa ja valvomaan sitä. Lisäksi vastuu kohdentuisi henkilöön tai henkilöihin, jotka hyvinvointialueella hallitsevat automaation käytöstä potilaiden turvallisuuteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen kohdistuvia riskejä. Hyvinvointialueesta annetussa laissa säädetään, että tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Hyvinvointialueiden itsehallinnon vuoksi laissa ei ole tarkoituksenmukaista säätää yksityiskohtaisesti automaation valvontaan liittyvien tehtävien jakamisesta organisaation sisällä, vaan hyvinvointialue päättää tästä itse. Virkavastuun toteutuminen turvataan kuitenkin velvoittamalla hyvinvointialue nimeämään vastuuhenkilöt ja dokumentoimaan vastuunjako.\n\nAutomaattisen päätöksenteon osalta nyt ehdotettavassa sääntelyssä on kyse tilanteesta, jossa tehdään perusterveydenhuollon hoidon tarpeen arvio siitä, onko henkilöllä todennäköisesti tarve erikseen terveydenhuollon ammattilaisen tekemälle tutkimukselle tai hoidolle ja onko kyse kiireettömästä hoidosta vai viittaavatko oireet siihen, ettei henkilö tarvitse palveluja. Kyse voi olla esimerkiksi tekoälyä hyödyntävästä tietojärjestelmästä, joka voi muodostaa suosituksia joko suoraan potilaalle itsehoito-ohjeiksi tai antaa potilaalle ajanvarauksen. Suositukset perustuvat tietojärjestelmän kouluttamisessa käytettyyn tietoaineistoon, potilaan antamiin tietoihin sekä Kanta-palveluissa oleviin tietoihin. Mikäli oireiden tulkinta tarvitsee terveydenhuollon ammattihenkilön päätöksentekoa, voidaan tässä yhteydessä hyödyntää jo kerättyä tietoa myös terveydenhuollon ammattihenkilön tueksi, jolloin kyseessä on ihmisen tekemä hoidon tarpeen arvio, eikä automaattinen päätöksenteko.\nAutomaation osalta tulee huomioida, että terveydenhuollossa korostuu ohjelmistosuunnittelijoiden ja terveydenhuollon asiantuntijoiden tiiviin yhteistyön tarve, jotta terveydenhuollon erityisvaatimusten ymmärtäminen ja tiedon käsitteleminen on mahdollisimman ajantasaista sekä luotettavaa, jotta potilasturvallisuus osana palvelujärjestelmää toteutuu.\n\nEhdotetuilla muutoksilla on yhteys muuhun terveydenhuoltoa koskevaan sääntelyyn, jota hyvinvointialueilla noudatetaan jo nyt. Potilaslain 3 §:n mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Tällöin hyvinvointialueen tulee huolehtia automaattista päätöksentekoa käytettäessä myös siitä, että tämä toteutuu. Potilaslain 4 §:n mukaan potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Hyvinvointialueen on valvottava automaation käyttöä, jotta hoitoon pääsy tosiasiassa toteutuu. Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että potilaat saavat riittävän ymmärrettävää tietoa. Hyvinvointialueen on myös varmistettava, että jos on kyse potilaan henkeä uhkaavasta vaarasta, potilas saa tiedon riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi siitä, että hänen tulee olla suoraan yhteydessä terveydenhuoltoon,\neikä odottaa ohjausta digitaalisen hoidon tarpeen arvion kautta. Jos laite hyödyntää tekoälyä, korostuu riskienhallinnan merkitys. Riskejä voidaan hallita esimerkiksi siten, että näissä tilanteissa tekoälyn työn laadun varmistamiseksi on huolehdittu riittävän luotettavuuden ja turvallisuuden painottamista, joihin voi sisältyä muun muassa rehellisyys, varovaisuus ja myös epävarmuuden ja epäröinnin selvä ilmaiseminen. Tähän kytkeytyy hyvinvointialueen velvollisuus varmistua siitä, että automaatio ohjaa potilaan tarvittaessa terveydenhuollon ammattihenkilölle.\n\nEnnen automaation käyttöönottoa hyvinvointialueen on siis arvioitava laitteen sopivuus omaan palvelujärjestelmäänsä ja varmistettava, että se toimii yhdenmukaisesti alueellisten hoitokäytäntöjen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sen varmistamista, että automaattinen hoidon tarpeen arvio ohjaa potilaat vastaavilla periaatteilla kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemä arviointi, että järjestelmä tunnistaa monimutkaiset tai riskialttiit tilanteet ja ohjaa ne asianmukaisesti eteenpäin ja että ajanvarausprosessit toimivat alueellisten käytäntöjen mukaisesti. Hyvinvointialueen on huolehdittava myös henkilötietojen asianmukaisesta käsittelystä, koska hyvinvointialue kantaa tietosuojaan liittyvän rekisterinpitäjän vastuun. Automaatio käsittelee arkaluonteisia terveystietoja, joiden käsittelyä sääntelee yleinen tietosuoja-asetus ja asiakastietolaki. Esityksessä ehdotetaan täsmentävää sääntelyä henkilötietojen käsittelylle, jotta läpinäkyvyys ja riittävä\ninformointi potilaalle toteutuisi. Käyttöönoton jälkeen hyvinvointialueella on velvollisuus valvoa järjestelmän toimintaa. Valmistelussa ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi kohdistaa velvoitteita nimenomaan tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon, sillä järjestelmät kehittyvät jatkuvasti. Perustuslakivaliokunta on automaattisen päätöksenteon kohdalla pitänyt samanlaista ratkaisua perustuslain 124 §:n kannalta hyväksyttävänä (PeVL 81/2022 vp, s. 9).\n\nEsityksessä ehdotetaan nimenomaisia laintasoisia velvoitteita, joiden nojalla hyvinvointialueen olisi arvioitava ja tunnistettava automaation mahdolliset syrjivät vaikutukset ja huolehdittava yhdenvertaisuuslain mukaisesti yhdenvertaisuuden edistämisen velvoitteestaan. Näin hyvinvointialueen olisi jo suunnitteluvaiheessa otettava nämä seikat huomioon ja sisällytettävä niiden edellyttämät resurssit ja toimenpiteet osaksi automaation käyttöönottoa. Hyvinvointialueen olisi automaation käyttämisen yhteydessä myös jatkuvasti valvottava sitä. Potilaan oikeuksia turvaavat velvoitteet olisi muotoiltu laintasoisesti niin, että niiden laiminlyönnistä voisi viime kädessä seurata myös rikosoikeudellinen virkavastuu, mikä osaltaan tehostaisi velvoitteiden noudattamista. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion käyttöönotto ja käytön aikainen valvonta toteutettaisiin velvoitteilla, joiden toteuttamisesta hyvinvointialueet päättävät. Hoidon tarpeen arvion sisältöä ja siinä noudatettavia\nperiaatteita ohjaavat muun muassa terveydenhuoltolain 7 ja 7 a §. Lääketieteellisen ja hammaslääketieteellisen arvion pohjana käytetään yleisesti myös esimerkiksi Käypä hoito -suosituksia, joihin myös eduskunnan oikeusasiamies (esimerkiksi EOA Dnro 5025/2020, s. 6 ja EOAK/64/2020) ja muut valvontaviranomaiset ovat laillisuusvalvontakäytännössään toistuvasti viitanneet yhteyksissä, joissa on arvioitu esimerkiksi sitä, onko hoitopäätökset tehty lain edellyttämällä tavalla. Käypä hoito -suositusten on katsottu yleisesti olevan keskeinen näyttö siitä, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä hoitona. Esityksessä ehdotetaankin tästä syystä, että automaation tulee perustua suomalaisen terveydenhuollon käyttöön ja että hoidon tarpeen arvioinnin automaation tulee perustua lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Tämä osaltaan turvaa myös henkilötietojen käsittelyn rajaamista ja oikeasuhtaisuutta. Oirearvion tekemisessä henkilötietojen käsittely rajataan\nlääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti tarpeellisiksi arvioituihin kysymyksiin ja tietopohjaan, jonka nimenomainen käyttötarkoitus on hoidon tarpeen arviointi. Näiden automaatiota ja sen käyttöä koskevien edellytysten lisäksi hyvinvointialueen olisi seurattava automaation laatua ja muuta asianmukaisuutta, sekä nimettävä velvoitteiden toteuttamisesta vastuussa olevat henkilöt.\n\nHyvinvointialueen virkavastuu kohdistuu siis siihen, että hyvinvointialue vastaa lopputuloksesta potilaaseen nähden. Tämä toteuttaa hyvää hallintoa, mutta on myös osa potilasturvallisuutta. Riippumatta siitä, perustuuko hoidon tarpeen arvio automaatioon tai ihmisen arvioon, vastuu hoitoon pääsyn toteutumisesta, oikeasta ohjauksesta ja potilasturvallisuudesta säilyy hyvinvointialueella. Hyvinvointialueella on lisäksi lääkinnällisiä laitteita koskeva ammattimaisen käyttäjän vastuu. Tämä sisältää velvollisuuden käyttää laitetta valmistajan ohjeiden mukaisesti, huolehtia omavalvonnasta, seurata laitteen toimintaa käytössä ja reagoida havaittuihin poikkeamiin. Käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvaa laadunvalvontaa omavalvonnalla ja sitä, ettei laitetta käytetä “mustana laatikkona”. Jos järjestelmä käyttää tekoälyä, hyvinvointialue toimii tekoälyasetuksen mukaisena käyttöönottajana. Tähän liittyy velvollisuus varmistaa järjestelmän asianmukainen käyttö, valvonta, riskienhallinta\nja henkilöstön ohjeistus. Tämä korostaa sitä, ettei vastuu rajoitu tekniseen käyttöönottoon, vaan liittyy järjestelmän käytännön vaikutuksiin.\n\nIhmisen viimekätinen vastuu myös automaattisten prosessien, tekoälyn käytön ja päätöksenteon yhteydessä olisi siis selkeä. Vastuukysymystä on arvioitava myös lääkinnällisistä laitteista annetun lain ja asiakastietolain näkökulmasta. Terveydenhuollon toimintayksikkö on lääkinnällisistä laitteista annetun lain mukainen ammattimainen käyttäjä, jolla tulee olla vastuuhenkilö, joka vastaa lainsäädännössä asetetuista vaatimuksista, vaaratilanteista ilmoittamisesta sekä seurannasta. Digitaalisen hoidon tarpeen arvioon käytettävä lääkinnällinen laite olisi myös asiakastietolain tarkoittama tietojärjestelmä ja siihen kohdistuisivat asiakastietolaissa säädetyt vaatimukset. Näin ollen digitaaliseen hoidon tarpeen arvion käyttämiseen kohdistuu useita velvollisuuksia ja vastuita ja tässä ehdotuksessa esitetyt vastuut kohdentuisivat henkilöihin myös silloin, jos digitaalisessa hoidon tarpeen arvioinnissa käytettäisiin tekoälyä. On myös otettava huomioon, että potilasvakuutuslaissa\nsäädetään terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneen henkilövahingon korvaamisesta. Näin ollen potilaalla on oikeus vahingonkorvaukseen, jos digitaalisen hoidon tarpeen arvion yhteydessä tapahtuu henkilövahinko. Lisäksi yleisen tietosuoja-asetuksen 77 artiklan perusteella on mahdollista tehdä tietosuojavaltuutetulle valitus niissä tilanteissa, jos rekisteröity katsoo, että häntä koskevien henkilötietojen käsittelyssä rikottaisiin yleistä tietosuoja-asetusta. Ottaen huomioon sen, että EU-tasolla on säädetty lääkinnällisistä laitteista, joiden nimenomainen tarkoitus on turvata potilasturvallisuutta, voidaan arvioida, että lääkinnälliselle laitteelle asetetut laatuvaatimukset jo itsessään toteuttavat asianmukaisia suojatoimia tietojärjestelmälle ja sen toimivuudelle. Erikseen jatkuvan seurannan edellyttäminen lainsäädännössä osaltaan tukee tietojärjestelmien toimivuutta ja näin ollen asianmukaisia suojatoimia. Ehdotetun sääntelyn mukaan hyvinvointialueen olisi ennen\nautomaation käyttöönottoa hoidon tarpeen arvion tekemisessä määriteltävä ja toteutettava toimenpiteet, joilla varmistetaan, että automaatio vastaa sille laissa säädettyjä vaatimuksia. Lisäksi hyvinvointialueen olisi arvioitava automaation käytöstä potilaiden turvallisuuteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen kohdistuvat riskit. Hyvinvointialueen olisi myös jatkuvasti valvottava, että automaatio vastaa sille laissa säädettyjä vaatimuksia sekä välittömästi ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin, jos automaatio ei toimisi oikein. Hyvinvointialueen olisi nimettävä automaation käyttöön liittyvien velvoitteidensa toteuttamisesta vastuussa oleva henkilö tai henkilöt. Terveydenhuollossa toiminnan ja henkilötietojen käsittelyn taustalla on potilaslain mukainen yhteisymmärrys potilaan ja ammattilaisen välillä sekä lisäksi tarkkarajaisella ja täsmällisellä lailla tietosuoja-asetuksen artiklan vaatimusten mukaisesti säädetty käsittelyn oikeusperusta. Käytettävistä menetelmistä päättää terveydenhuolto.\n\nSote-järjestämislain 18 §:ssä säädetään yksityisen palveluntuottajan velvollisuuksista. Yksityisen palveluntuottajan on esimerkiksi noudatettava julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevia lakisääteisiä sisältö- ja laatuvaatimuksia sekä noudatettava hyvinvointialueen järjestämisvastuunsa nojalla yksityiselle palveluntuottajalle antamia ohjeita. Hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluu huolehtia siitä, että myös sen lukuun toimivien palveluntuottajien käyttämät digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin menettelyt täyttävät lain vaatimukset. Hyvinvointialue voi toteuttaa velvollisuuttaan esimerkiksi sopimuksellisilla ehdoilla, omavalvonnalla, auditoinneilla ja muulla valvonnalla. Tämä vastuu on analoginen ja yhteismitallinen muiden terveydenhuollon ulkoistettuihin palveluihin liittyvien perusperiaatteiden kanssa.\n\nTällä hetkellä terveydenhuollon asiakkaat hakevat itsenäisesti lääketieteellistä tai hammaslääketieteellistä tietoa ilman, että palveluntuottaja kontrolloi sitä, että mihin ja miten tietoa käytetään. Jatkossa, kun asiakas tekee digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä oirearvion, kyseessä on hoitoon hakeutuminen, jolloin palveluntuottajan rooli suhteessa potilaaseen tulee aktiiviseksi. Nyt ehdotetun lainsäädännön nojalla on mahdollista korvata terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä hoidon tarpeen arvio digitaalisella hoidon tarpeen arviolla. Tähän voi sisältyä lääketieteellinen tai hammaslääketieteellinen neuvonta ja myös ratkaisu varsinaisesta hoitoon pääsystä. Vastuu kohdistuu myös hoitotakuuseen, joka hyvinvointialueella on järjestämisvastuunsa perusteella velvollisuus toteuttaa. Vastuunjaossa korostuu riski järjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta riittävän palvelutason ja kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. Koska laitteen käyttöönottoa\non arvioitava suhteessa sen toimintaan toimintaympäristössä, hyvinvointialueen vastuu ulottuu myös sen arviointiin, että riittävät terveyspalvelut voidaan toteuttaa. Tästä syystä ehdotettu vastuuhenkilöiden nimeäminen tukee velvoitteiden asianmukaista toteuttamista, ja korostaa palveluntuotannon huolellisen suunnittelun merkitystä kokonaisjärjestelmän toimivuuden kannalta. Virkavastuun tulisi kuitenkin mahdollistaa se, että hyvinvointialue on parhaan kykynsä mukaan arvioinut ja pyrkinyt hallitsemaan potilaaseen kohdistuvia riskejä riittävällä tavalla etukäteisesti ja lisäksi palvelun käytön aikana. Nyt ehdotettavassa sääntelyssä sisällöllisten virheiden tai puutteiden tapauksissa on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin. Tästä syystä hyvinvointialueen on luotava sisäiset toimintatavat, joita noudatetaan järjestelmällisesti ja näihin tapauksiin tulee reagoida viipymättä oikeusturvan, potilasturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden varmistamiseksi. Virkavastuu toteutuu ehdotuksen mukaan\nennen käyttöönottoa, mutta myös käytön aikana on valvottava automaattisen päätöksenteon järjestelmää. Näin virkavastuu ei jää keinotekoiseksi tai näennäiseksi, vaan virkavastuu toteutuu tilanteissa, joissa tehtävää koskevat vaatimukset jätetään huomiotta tai tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä ei suoriteta. Jos lääkinnällinen laite ei täytä vaatimustenmukaisuutta, on sen käyttö välittömästi keskeytettävä. On myös huomioitava, että lääkinnällisiin laitteisiin kohdistuu valvontaa, jota suorittaa Fimea. Fimea valvoo myös lääkinnällisiä laitteita, jotka ovat tekoälyjärjestelmiä. Myös asiakastietolain mukaisia tietojärjestelmiä valvotaan Lupa- ja valvontaviraston toimesta. Tietosuojavaltuutettu valvoo potilas- ja asiakastietojen käsittelyn lainmukaisuutta.\n\nPerustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lailla säätämisen vaatimukseen otantamenettelyssä ja sen läpinäkyvyydessä. Valiokunnan mukaan laissa oli syytä säätää otantamenettelyyn liittyvän ohjelmistokoodin julkaisemisesta ja julkisuudesta (PeVL 51/2016 vp). Valiokunta on arvioinut useassa lausunnossaan (ks. mm PeVL 7/2019 vp, PeVL 62/2018 vp, PeVL 29/2018 vp) automaattisen päätöksenteon yhteydessä sitä, tulisiko viranomaisen käyttämän automatisoidun päätöksentekojärjestelmän algoritmin olla julkinen. Algoritmin ymmärrettävyyttä on käsitelty siten, että algoritmin julkisuuden asianmukainen toteutuminen yksityiselle ymmärrettävässä muodossa edellyttää, että laissa on tarkkarajaisesti ja täsmällisesti määritelty, mitä algoritmilla automatisoidussa päätöksenteossa tarkoitetaan (PeVL 7/2019 vp.). Henkilötietojen käsittelyn läpinäkyvyydestä huolehtiminen on säädetty yleisessä tietosuoja-asetuksessa rekisterinpitäjän tehtäväksi. Tiedonhallintalain 28 e §:ssä säädetään\nasiakirjajulkisuuden toteuttamisesta. Perustuslakivaliokunnan käytännössä (PeVL 81/2022 vp) edelleen korostetaan ymmärrettävyyden vaatimusta.\n\nPerustuslakivaliokunta on korostanut oikeuksien tasapainoa ja sitä, että digitalisaation sääntelyä ei tulisi ajatella yhden (perus)oikeuden näkökulmasta. Valiokunnan lausunnossa hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi tietosuojalaiksi 9/2018 vp, PeVL 14/2018 vp, s.2: ”lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus (henkilötietojen suoja) tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa” ja s. 7–8 ”yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden”. Perustuslakivaliokunta on katsonut myös julkisuuslakiehdotuksen 24 §:n mukaiset, salassapitosäännösten avulla suojattaviksi tarkoitetut edut sellaisiksi \"välttämättömiksi syiksi\", joiden perusteella asiakirjojen ja muiden tallenteiden julkisuutta voidaan rajoittaa (PeVL 43/1998 vp, s. 4/II).\n\nEsityksessä ehdotetaan, että hyvinvointialueen tulisi julkaista selkeä ja ymmärrettävä kuvaus automaation toimintaperiaatteista. Käytettävistä menetelmistä päättää terveydenhuolto. Jo ennen digitaalisen hoidon tarpeen arviointia voi kuitenkin olla perusteltua, että henkilöllä on mahdollisuus tutustua digitaalisen hoidon tarpeen arvion toimintaperiaatteisiin. Tämä vaatimus yhdistettynä siihen, että potilaalle tulee kertoa automaatiosta selkeästi ja ymmärrettävästi vahvistavat automaation läpinäkyvyyttä. Tekoälyasetuksessa säädetään, että luonnollisten henkilöiden kanssa suoraan vuorovaikutukseen tarkoitetut tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja toteutettava siten, että niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleville ilmoitetaan, että he ovat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa. Tekoälyasetus on suoraan sovellettavaa oikeutta.\n\nTekoälyn hyödyntäminen voi johtaa kuitenkin siihen, että digitaalisessa hoidon tarpeen arvioinnissa tapahtuu virheitä. Näin ollen myös kielteiset vaikutukset oikeusturvaan ja hyvään hallintoon ovat mahdollisia. Esimerkiksi aiempaa suuremmat määrät asiakkaita voivat altistua virheille, jos hoidon tarpeen arviointi on laajemmin automatisoitua. Terveydenhuollon toimintaympäristö on kuitenkin jo muuttunut, sillä henkilöt hyödyntävät tällä hetkellä markkinoilla olevia keskustelubotteja (esimerkiksi ChatGPT-sovellusta) terveydellisten asioiden selvittämiseen. Ehdotus mahdollistaisi sen, että tekoäly on mahdollista ottaa käyttöön hallitusti, turvallisesti ja osaksi julkista palvelujärjestelmää. Esityksessä ehdotetulla automaation tehokkaalla valvonnalla voidaan vaikuttaa riskeihin, kun henkilötietojen käsittely on rajoitettu ehdotetun asiakastietolain 9 a §:n mukaisesti. Potilaalla olisi mahdollisuus valita, haluaako hän, että\nautomaatio käyttää vain hänen itsensä antamia tietoja, vai haluaako hän hyödyntää mahdollisuutta käyttää myös keskeisiä ajantasaisia potilastietoja ja lääkityslistaa. Keskeisten ajantasaisten potilastietojen ja valtakunnallisen lääkityslistan käytön mahdollistaminen vastaisi osittain tilannetta, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö arvioisi potilaan hoidon tarpeen.\n\nMahdollisia automaation käytön kielteisiä vaikutuksia on punnittava automaation tekemien virheiden lisäksi myös suhteessa ihmisen tekemän arvioinnin virheiden riskiin. Ihmisten tekemät virheet ovat kuitenkin erilaisia laadultaan, eivätkä ne yleensä yleisty koskemaan suurta joukkoa potilaita. Ihmisen tekemän hoidon tarpeen arvion valvonnasta ja ihmisten tekemien virheiden korjaamisesta on lisäksi, ainakin toistaiseksi, enemmän kokemusta, minkä lisäksi hyvinvointialueilla on tätä varten vakiintuneet menettelyt ja käytännöt. Näistä syistä ehdotukseen sisältyy nimenomainen velvoite hyvinvointialueille määritellä ja toteuttaa toimenpiteet, joilla varmistetaan potilaiden oikeusturva. Tekoälyn ja muun automaation sekä digitaalisten palvelukanavien ja -välineiden käyttäminen tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia suunnata terveydenhuollon toimintaa ennakoivasti sekä suunnata terveydenhuollon ammattilaisten työaikaa vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla. Tavoitteet\novat perusoikeuksien näkökulmasta hyväksyttävät ja painavat. Hyvin toteutetut automaatiota hyödyntävät hoidon tarpeen arvioinnit toimivat riittävän hyvin ja tehokkaasti, joissain tilanteissa paremmin kuin ihmisen tekemä arviointi. Automaation hyöty ja potilasturvallisuus riippuvat luonnollisesti siitä, miten automaatio on toteutettu. Lisäksi lain tasolla turvattaisiin se, että julkisiin terveydenhuollon palveluihin on myös mahdollisuus hakeutua ilman digitaalista asiointikanavaa.\n\nLuottamuksensuoja koskee myös tosiasiallista hallintotoimintaa viranomaisissa. Vaikka tosiasiallisella hallintotoiminnalla ei ole suoraa vaikutusta yksityisten oikeuksiin tai velvollisuuksiin, viranomaisten on toiminnassaan noudatettava hallinnon oikeusperiaatteita, kuten luottamuksensuojaa ja yhdenvertaisuutta. Luottamuksensuojan periaatteesta säädetään hallintolain 6 §:ssä. Luottamuksensuoja ilmenee terveydenhuollossa potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilön välisenä luottamuksellisena asiakassuhteena, jota ilmentää esimerkiksi vaitiolovelvollisuus ja salassapito. Potilaalla on oikeus luottaa siihen, että häntä kohdellaan yhdenvertaisesti ja että hänen hoidon tarpeen arvionsa perustuu lääketieteellisiin ja objektiivisiin perusteisiin, ei mielivaltaan. Potilaalla on oikeus saada ymmärrettävää tietoa terveydentilastaan sekä mahdollisista jatkotoimenpiteistä.\n\nHallituksen käsityksen mukaan ehdotetut muutokset ovat sopusoinnussa perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien kanssa ja lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon, koska ehdotettava sääntely on merkityksellistä perustuslain 10, 19, 21 ja 118 §:n kannalta. Perustuslain 10 ja 19 §:n kannalta on merkittävää, että esityksessä ehdotetaan sääntelyä automaattisesta päätöksenteosta tosiasiallisen hallintotoiminnan yhteydessä eikä vastaavaa sääntelyä ole voimassa. Digitaalisen hoidon tarpeen arvion yhteydessä käsiteltäisiin potilastietoja ja arvion tekevä laite käsittelisi potilastietoja automaattisesti. Tällä on merkitystä perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan kannalta. Perustuslain 19 §:n kannalta on merkityksellistä, että hoidon tarpeen arvion tekisi lääkinnällinen laite eikä ihminen ja laitteessa voisi myös olla tekoälyä. Tällä\nvoi olla merkitystä, kun arvioidaan oikeutta välttämättömään huolenpitoon ja riittäviä terveyspalveluja. Lisäksi esitys on merkityksellinen myös perustuslain 21 §:n ja 118 §:n kannalta, koska ehdotuksessa on kyse siitä, että potilaan hoidon tarpeen arvioisi luonnollisen ihmisen sijaan lääkinnällinen laite, joka voisi sisältää myös tekoälyä.\n\nPonsi\n\nEdellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:\n\nLakiehdotukset\n1\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nlisätään\nterveydenhuoltolain\n(1326/2010)\n51 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 116/2023, uusi 3 momentti ja lakiin uusi 70 b § seuraavasti:\n\n51 §Yhteyden saaminen perusterveydenhuollon yksikköön ja arvio hoidon tarpeesta\n\nSen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, hyvinvointialue voi käyttää hoidon tarpeen arvion tekemisessä automaatiota. Automaation on sovelluttava suomalaisen terveydenhuollon käyttöön ja sen tulee perustua lääketieteellisesti ja hammaslääketieteellisesti hyväksyttäviin kriteereihin. Potilaalla on kuitenkin aina oikeus terveydenhuollon ammattihenkilön tekemään arvioon. Potilaalle on annettava ennen automaation käyttämistä selkeä ja ymmärrettävä tieto automaation merkityksestä.\n\n70 b §Hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävän automaation vaatimustenmukaisuuden varmistaminen ja valvonta\n\nHyvinvointialueen on ennen automaation käyttöönottoa 51 §:ssä tarkoitetun hoidon tarpeen arvion tekemisessä määriteltävä ja toteutettava toimenpiteet, joilla varmistetaan, että automaatio vastaa sille laissa säädettyjä vaatimuksia. Lisäksi hyvinvointialueen on arvioitava automaation käytöstä potilaiden turvallisuuteen, oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen kohdistuvat riskit.\n\nHyvinvointialueen on automaation käytön aikana jatkuvasti valvottava, että automaatio vastaa laissa sille säädettyjä vaatimuksia, ja ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimenpiteisiin, jos automaatiossa havaitaan sen käytön aikana virhe tai puute, joka voi vaarantaa potilasturvallisuuden, tai jos automaatiolla havaitaan olevan syrjiviä vaikutuksia.\n\nHyvinvointialueen on dokumentoitava 1 ja 2 momentissa ja 51 §:n 3 momentissa säädettyjen velvoitteidensa toteuttamiseksi tehdyt keskeiset toimenpiteet sekä nimettävä velvoitteiden toteuttamisesta vastuussa olevat henkilöt. Hyvinvointialueen on julkaistava selkeä ja ymmärrettävä kuvaus automaation toimintaperiaatteista.\n\nTerveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee antaa viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa lain voimaantulosta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräys hoidon tarpeen arvion automaation asiakasasiakirjojen tietorakenteista ja tietosisällöistä sekä tietorakenteissa valtakunnallisesti hyödynnettävistä koodistoista ja 84 §:n 4 momentissa tarkoitettu määräys hoidon tarpeen arvion automaation olennaisten vaatimusten sisällöstä, toimeenpanon määräajoista ja siitä, mitkä olennaiset vaatimukset on täytettävä hoidon tarpeen arvion automaatiossa käytettävässä tietojärjestelmässä.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n2\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nlisätään\nsosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettuun lakiin\n(703/2023)\nuusi 9 a § seuraavasti:\n\n9 a §Käyttöoikeus potilastietoihin hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävässä automaatiossa\n\nTerveydenhuoltolain 51 §:n 3 momentissa tarkoitetun potilaan hoidon tarpeen arvion tekemisessä käytettävässä automaatiossa on oikeus saada ja käyttää potilaan itsensä antamien tietojen lisäksi tämän lain 71 §:ssä tarkoitettuja potilaan keskeisiä ajantasaisia potilastietoja ja lääkemääräyslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettua valtakunnallista lääkityslistaa noudattaen, mitä tämän lain 4 §:n 3 momentissa ja 54 §:ssä säädetään. Keskeisten ajantasaisten potilastietojen ja lääkityslistan käyttö edellyttää, että potilas valitsee niiden hyödyntämisen hoidon tarpeen arvion tekemiseksi. Potilaalle on arvion tekemisen yhteydessä annettava tieto siitä, mitä keskeisiä ajantasaisia potilastietoja ja mitä lääkityslistan tietoja arvion tekemisessä on huomioitu.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n\nHelsingissä\n24.9.2026\n\nPääministeriPetteri OrpoSosiaali- ja terveysministeriWille Rydman\n\nAlaviitteet\n\n1.\nSosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2023.\n\n2.\n\nDuodecim, Käypähoito pähkinänkuoressa. Päivitetty 27.3.2025. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.kaypahoito.fi/kaypa-hoito-pahkinankuoressa\n\n3.\n\nDuodecim, Uutta Terveysportissa: Hammaslääkärin käsikirja. 20.05.2026. Artikkeli saatavilla osoitteessa:. Hammaslääkärin käsikirja saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.duodecim.fi/2026/05/20/uutta-terveysportissa-hammaslaakarin-kasikirja/\n\n4.\nhttps://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=STM029:00/2025\n\n5.\n\nSyrjä, V., Parviainen, L & Niemi, A. (2019). Terveyskeskusten avosairaanhoidon järjestelyt 2019: Ulkoistukset, henkilöstö, työpanokset ja tehtäväsiirrot. THL. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-442-4\n\n6.\nKaarlo Tuori ja Toomas Kotkas, Sosiaalioikeus, 6., uudistettu painos (Helsinki: Alma Talent, 2023), s. 216.\n\n7.\nNykyisin Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB).\n\n8.\nAsia C-634/21 Schufa Holding sekä yhdistetyt asiat C-26/22 ja C-64/22 Schufa Holding.\n\n9.\nAsia C-203/22 Dun & Bradstreet Austria.\n\n10.\n\nCouncil of Europe Framework Convention on Artificial Intelligence and Human Rights, Democracy and the Rule of Law. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://rm.coe.int/1680afae3c\n\n11.\n\nDigiFinland, Etusivu, Ajankohtaista, Sosiaali- ja terveydenhuollon tekoälyn käyttötapaukset ja lainsäädäntö – Selvitys ja suositukset yhteisistä tulkinnoista hyvinvointialueille. 05.12.2024. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://digifinland.fi/sosiaali-ja-terveydenhuollon-tekoalyn-kayttotapaukset-ja-lainsaadanto-selvitys-ja-suositukset-yhteisista-tulkinnoista-hyvinvointialueille/\n\n12.\n\nDigiFinland, Etusivu, Ajankohtaista, Tuore selvitys tekoälyn hyödyntämisestä hyvinvointialueilla. 21.03.2024. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://digifinland.fi/tuore-selvitys-tekoalyn-hyodyntamisesta-hyvinvointialueilla/\n\n13.\n\nUna. Tekoälynkehittämisen tilannekuva hyvinvointialueilla (versio 1). 01.11.2024. Saatavilla osoitteessa:\nhttps://unaoy.fi/uncategorized/tekoalykehittamisen-tilannekuva-hyvinvointialueilla_v10/\n\n14.\nhttps://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM063:00/2025\n\n15.\nMäki-Lohiluoma, J. (2025). Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityinen tuotanto ja lainsäätäjän harkintavallan rajat, Väitöskirja, Lapin Yliopisto. S. 143.\n\n16.\n\nAiemmin asiasta säädettiin potilasvahinkolaissa\n(585/1986).\n\n17.\n\nNiskasaari, E., Cansel, A., Kemppainen, T., Lehto P. & Tiihonen T. (2025). Suomi ennakoivan sosiaali- ja terveydenhuollon edelläkävijäksi. Sitra. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.sitra.fi/julkaisut/suomi-ennakoivan-sosiaali-ja-terveydenhuollon-edellakavijaksi/\n\n18.\n\nDuodecim, Tekoäly voisi keventää lääkärin kirjaamisen taakkaa. 27.05.2025. Artikkeli saatavilla osoitteessa:\nhttps://www.duodecim.fi/2025/04/28/tekoaly-voisi-keventaa-laakarin-kirjaamisen-taakkaa/\n\n19.\n\nHeinonen, J. (2021). Cost benefits and mechanisms of implementing an AI triage solution in a primary healthcare center – Case Klinik Access at Myyrmäki health center. Aalto Yliopisto. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://aaltodoc.aalto.fi/items/2785ae24-ff75-411c-b36c-abc29271c505\n\n20.\n\nDigiFinland, Etusivu, Ajankohtaista, Tuore Omaolon vaikuttavuusselvitys paljastaa digipalvelun potentiaalin. 29.11.2023. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://digifinland.fi/tuore-omaolon-vaikuttavuusselvitys-paljastaa-digipalvelun-potentiaalin/\n\n21.\nDigitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa, s. 60. Pennanen ym. Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2023. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52.\n\n22.\nValtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Valtioneuvoston kanslia Helsinki 2023.\n\n23.\nKs. esim. VALTIONEUVOSTON SELVITYS- JA TUTKIMUSTOIMINNAN JULKAISUSARJA 2023:52, s. 44–45., jossa todetaan, että useampi eri ammattilainen hoitaa asiakkaan tapausta eri kanavissa.\n\n24.\n\nSuomi.fi. Hyvät käytännöt kehittäjille, tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen. Huomioi ympäristövaikutukset. 03.07.2025. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://kehittajille.suomi.fi/oppaat/vastuullinen-tekoaly/organisoi-eettinen-toimintatapa/huomioi-ymparistovaikutukset?\n\n25.\n\nVäestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. Helsinki: Tilastokeskus\n2024. Terveyteen liittyvien verkkopalveluiden käyttö kasvaa nopeasti. Saatavilla osoitteesta: (Käyty 19.03.2026).\nhttps://stat.fi/fi/julkaisu/cm46zt2kj04sa07vy06eodiku\n\n26.\nSosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto StVL 2/2026 vp – O 41/2023 vp tarkastusvaliokunnalle. Saatavilla osoitteesta: https://www.eduskunta.fi/asiat-ja-aanestykset/valtiopaivaasiat/asiakirjat/edktunnus/EDK-2026-AK-12168#DocumentRoot\n\n27.\nKoskela, T., Liu, V. & Kaila, M. (2022) How Does Triage by an Electronic Symptom Checker Match with Triage by a Nurse? Studies in Health Technology and Informatics, Vol. 294, s. 571–572. ”The findings show that electronic symptom assessments are safe compared to the assessment of an experienced nurse.”\n\n28.\nKoskela, T., Liu, V. & Kaila, M. (2022). How Does Triage by an Electronic Symptom Checker Match with Triage by a Nurse? Studies in Health Technology and Informatics 294, s. 571-572.\n\n29.\nMäättä, J., Lindell, R., Hayward, N. ym. (2023). Diagnostic Performance, Triage Safety, and Usability of a Clinical Decision Support System Within a University Hospital Emergency Department. JMIR Medical Informatics, 11:e46760.\n\n30.\nLevine, D., Tuwani, R., Kompa, B. ym. (2024). The diagnostic and triage accuracy of the GPT-3 artificial intelligence model: an observational study. The Lancet Digital Health, 6(8), e555-e561.\n\n31.\nTHL. Innokylä. RRP- hanke, Pohjanmaan hyvinvointialueen Hoidon tarpeen arvionnin chat- kanava perusterveydenhuoltoon. 15.10.2025. Saatavilla osoitteesta: https://www.innokyla.fi/fi/toimintamalli/rrp-hanke-pohjanmaan-hyvinvointialueen-hoidon-tarpeen-arvionnin-chat-kanava#show-more (viitattu 12.8.2026)\n\n32.\n\nVäestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu]. ISSN=2341-8699. Helsinki: TilastokeskusTilastokeskus. 2024. Terveyteen liittyvien verkkopalveluiden käyttö kasvaa nopeasti. Saatavilla osoitteesta: (Käyty 19.03.2026)\nhttps://stat.fi/fi/julkaisu/cm46zt2kj04sa07vy06eodiku.\n\n33.\n\nTHL (2024): Sukupuolten hyvinvointi- ja terveyserot.\nhttps://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot.\n\n34.\n\nSuomen virallinen tilasto (SVT): Kuolleet [verkkojulkaisu]. Viiteajankohta: 2022. ISSN=1798-2529. Helsinki: Tilastokeskus.\nhttps://stat.fi/julkaisu/cl8jxd2ks9jb20dukeq98yupk\n\n35.\n\nOECD/European Observatory on Health Systems and Policies (2023), Suomi: Maan terveysprofiili 2023, State of Health in the EU, OECD Publishing, Paris/European Observatory on Health Systems and Policies, Brussels. ISBN 9789264317017 (PDF). Series: State of Health in the EU. SSN 25227041 (online).\nhttps://health.ec.europa.eu/system/files/2024-01/2023_chp_fi_finnish.pdf\n\n36.\n\nTHL (2019): Suomalaisten hyvinvointi 2018.\nhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-256-7\n\n37.\nOECD/European Observatory on Health Systems and Policies (2023), Suomi: Maan terveysprofiili 2023, State of Health in the EU, OECD Publishing, Paris/European Observatory on Health Systems and Policies, Brussels.\n\n38.\n\nTHL (2017): Tulotason mukaiset terveyserot ovat edelleen suuria.\nhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-896-8\n\n39.\n\nTHL (2019): Suomalaisten hyvinvointi 2018.\nhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-256-7\n\n40.\n\nTHL (2023): Digitaaliset palvelut ja digitaalinen asiointi.\nhttps://www.thl.fi/tervesuomi_verkkoraportit/ilmioraportit_2023/digitaaliset_palvelut_ja_digitaalinen_asiointi.html\n\n41.\n\nTHL (2024): Palvelut ja sukupuoli.\nhttps://thl.fi/aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/hyvinvointi-ja-terveys/palvelut-ja-sukupuoli\n\n42.\nKujansivu, K., Tolvanen, E., Haaga, T., Sääksvuori, L., Kortelainen, M. & Nokso-Koivisto, O. (2026). Digital clinic users in Finnish public primary care: their characteristics, reasons for visits, and equity considerations – a register study. Scandinavian Journal of Primary Health Care. Volume 44, 2026. Julkaistu online, 18.6.2026. Verkkojulkaisu saatavilla osoitteesta: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02813432.2026.2686721\n\n43.\nLasse Lehtonen – Mirva Lohiniva-Kerkelä – Irma Pahlman. Terveysjuridiikka. Luvusta 4 Potilaan oikeudet, alaluku itsemääräämisoikeus, alaluvun luku itsemääräämisoikeus eri tilanteissa, alaikäinen potilas. Teos on alun perin valmistunut tammikuussa 2014. Sisältö julkaistiin myös kirjana joulukuussa 2015 nimellä\nTerveysoikeus. Teosta päivitetään ja täydennetään tarvittaessa. Teos on päivitetty kokonaan loka–joulukuussa 2023. Teos on ilmestynyt myös kirjana tammikuussa 2024 nimellä Terveysoikeus. (Viitattu 25.04.2026).\n\n44.\nTodettu Kilpailu- ja Kuluttajaviraston selvityksessä arvioitaessa toisessa yhteydessä markkinamekanismia. Kilpailu- ja Kuluttajaviraston selvityksiä 6/2015, Potilaan valinnanvapaus, Ruotsin malli ja suomen sote-uudistus, markkinoiden toimivuuden ja taloudellisten vaikutusten näkökulma. s. 58.\n\n45.\n\nKs. lisää osoitteesta\nhttps://www.socialstyrelsen.se/kunskapsstod-och-regler/regler-och-riktlinjer/foreskrifter-och-allmanna-rad/konsoliderade-foreskrifter/20119-om-ledningssystem-for-systematiskt-kvalitetsarbete/\n\n46.\n\nEtähoitoa koskevat ohjeet, Regler för vårdgivaren vid värd på distans (Socialstyrelsen 2026). Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.socialstyrelsen.se/kunskapsstod-och-regler/regler-och-riktlinjer/juridiskt-stod-for-dokumentation/regler-for-vardgivaren-vid-vard-pa-distans/\n\n47.\n\nKs. Inera-1177 rådgivningsstödet webb. Saatavilla osoitteesta: ja ks. Myös Inera – Så stödjer 1177 rådgivningsstödet webb kommunens sjuksköterskor. Saatavilla osoitteesta: https://www.inera.se/aktuellt/nyheter/sa-stodjer-1177-radgivningsstodet-webb-kommunens-sjukskoterskor/\nhttps://www.inera.se/tjanster/alla-tjanster-a-o/1177-radgivningsstodet-webb/\n\n48.\n\nKs lisää. Inera – 1177 symtombedömning och hänvisning. Saatavilla osoitteesta: ja automatisaatiosta Inera - 1117- direkt palvelukuvauksesta saatavilla osoitteesta: sekä kuviin, chat-yhteyteen ja videokontaktiin ks. Lisää Inera-1177 symtombedömning och hänvisning, tjänstespecifika villkor, saatavilla osoitteesta (PDF): https://www.inera.se/globalassets/inera/media/dokument/kontakta-oss/avtal/btv/1177-symtombedomning-och-hanvisning---beskrivning-och-tjanstespecifika-villkor.pdf\nhttps://www.inera.se/tjanster/alla-tjanster-a-o/1177-symtombedomning-och-hanvisning/\n\n49.\n\nKs. lisääs SOS Alarm - 11-appen toimintaa ja ohjauslogiikkaa, saatavilla osoitteesta: SOS Alarm – Ambulansprioritering och dirigering artikkelissa kuvataan päätöksenteon tukea ambulanssien ohjauksessa:\nhttps://www.sosalarm.se/112-och-andra-viktiga-nummer/112-appen/\n\n50.\n\nWirelint, Sara. 2023. Patienter bedöms olika på akuten – trots samma system. Linnéuniversitetet. Saatavilla osoitteesta:. Lisäksi ks. Wireklint et al. 2022. A longitudinal, retrospective registry‑based validation study of RETTS, Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine, 30:27. Saatavilla osoitteesta: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9013139/.\nhttps://lnu.se/mot-linneuniversitetet/aktuellt/nyheter/2023/patienter-bedoms-olika-pa-akuten-trots-samma-system/\n\n51.\n\nKs. lisää kansallisista lääketieteellisistä tietojärjestelmistä: Läkemedelsverket: Nationella medicinska informationssystem – NMI Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.lakemedelsverket.se/sv/medicinteknik/tillverka/nationella-medicinska-informationssystem/\n\n52.\n\nLäkemedelsverkets föreskrifter HSFL-FS 2022:42. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.lakemedelsverket.se/sv/lagar-och-regler/foreskrifter/2022-42/\n\n53.\n\nStrategi for DMP / Direktoratet for medisinske produkter. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.dmp.no/om-oss/organisasjon/strategi#Digitalisering-3\n\n54.\n\nKs. lisää Lov og forskrift om medisinsk utstyr luku oppaasta Medisinsk utstyr – personvern og informasjonssikkerhet. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.helsedirektoratet.no/normen/medisinsk-utstyr-personvern-og-informasjonssikkerhet/regelverk/lov-og-forskrift-om-medisinsk-utstyr\n\n55.\n\nMeld. St. 9 (2023–2024): Nasjonal helse- og samhandlingsplan 2024–2027: Vår felles helsetjeneste. Saatavilla osoitteessa:\nhttps://www.regjeringen.no/no/dokumenter/meld.-st.-9-20232024/id3027594/?q=veiledning&ch=9#kap9-6\n\n56.\n\nDigitaliseringsavdelingen:\nhttps://www.regjeringen.no/no/dep/hod/organiseringen-av-helse-og-omsorgsdepartementet/avdelinger/digitaliseringsavdelingen-dig/id2473079/\n\n57.\n\nVi knytter Helse-Norge tillsammans / Norsk Helsenett.\nhttps://www.nhn.no/\n\n58.\n\nKs. esim. Sivustolla on kattavasti tietoa suositelluista ja pakollisista sähköisen terveydenhuollon standardeista ja muista terveys- ja hoitopalveluiden vaatimusasiakirjoista\nwww.helsedirektoratet.no/digitalisering-og-e-helse/referansekatalogen-for-e-helse.\n\n59.\n\nVeilednings- og godkjenningsordning for helseteknologi /Helsedirektoratet. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.helsedirektoratet.no/digitalisering-og-e-helse/veilednings-og-godkjenningsordning-for-helseteknologi\n\n60.\n\nDigital samhandling og nasjonale e-helseløysingar / Helse og omsorgsdepartement. Tietoa Norjan kansallisista sähköisen terveydenhuollon ratkaisuista. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.regjeringen.no/no/tema/helse-og-omsorg/digitalisering-av-helse-og-omsorgstjenestene/innsikt/digital-samhandling-og-nasjonale-e-helseloysingar/id2878023/\n\n61.\n\nKartlegginsskjema\ni forkant av e-konsultasjon. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.nhn.no/tjenester/helsenorge/informasjon-per-malgruppe/helsenorge-for-fastleger/kartleggingsskjema-i-forkant-av-e-konsultasjon\n\n62.\nKs. lisää osoitteesta: https://www.helse-bergen.no/avdelinger/mottaksklinikken/sats-norge/\n\n63.\nEvaluering av digital triagerinslosning: sluttrapport. Saatavilla osoitteesta (PDF): https://osloeconom ics.no/wp-content/uploads/2025/05/OE-Rapport-2024-119-Evaluering-av-digital-triageringslosning.-Sluttrapport.pdf\n\n64.\n. Kapittel 3.5 Digitale løsninger for pasientoppfølging og samhandling. Saatavilla osoitteesta: https://www.helsedirektoratet.no/rapporter/handlingsplan-for-allmennlegetjenesten-arsrapport-2022-inklusive-status-per-mai-2023/framtiden-er-teambasert/digitale-losninger-for-pasientoppfolging-og-samhandling\nHandlingsplan for allmennlegetjenesten - årsrapport 2022, inklusive status per mai 2023\n\n65.\nhttps://www.helsedirektoratet.no/normen/medisinsk-utstyr-personvern-og-informasjonssikkerhet/regelverk/lov-og-forskrift-om-medisinsk-utstyr\n\n66.\nSaatavilla osoitteesta: Lov og forskrift om medisinsk utstyr – Helsedirektoratet\n\n67.\n\nSaatavilla osoitteesta:\nhttps://www.helsedirektoratet.no/rapporter/report-on-quality-assurance-use-of-artificial-intelligence-in-health-and-care-services\n\n68.\n\nSaatavilla osoitteesta:.\nhttps://www.retsinformation.dk/eli/retsinfo/2021/9796\n\n69.\n\nVejledning om ansvarsforhold m.v. ved brug af telemedicin mellem sund-hedspersoner. VEJ 9796/2021.\nhttps://www.retsinformation.dk/eli/retsinfo/2021/9796.\n\n70.\n\nStyrelsen for Patientsikkerhed. Ei pvm. Digital sundhedsfaglig behandling.. Lisäksi Styrelsen for Patientsikkerhed. 2023. Digital sundhedsfaglig behandling – pligter og ansvar En guide til sundhedsfaglige behandlingssteder. Saatavilla: https://cdn1.gopublic.dk/stps/Media/638318393737335429/Digital%20sundhedsfaglig%20behandling%20Pligter%20og%20ansvar%20En%20guide%20til%20sundhedsfaglige%20behandlingssteder.pdf\nhttps://stps.dk/sundhedsfaglig/ansvar-og-retningslinjer/sundhedsfaglig-vejledning/digital-sundhedsfaglig-behandling.\n\n71.\nDanish Emergency Process Triage: Vitalparametre og Kontaktårsagskort. D.E.P.T, Generisk. Version 2.0. Saatavilla: https://f003.backblazeb2.com/file/deptriageweb/index.html.\n\n72.\nRegion Midtjylland. 2018. Triage og proces, regional retningslinje. Saatavilla: Sahttps://www.rm.dk/api/NewESDHBlock/DownloadFile?agendaPath=%5C%5CRMAPPS0221.onerm.dk%5CCMS01-EXT%5CESDH%20Data%5CRM_Internet%5CDagsordener%5CAkutfagligt_Raad%202019%5C11-04-2019%5CAaben_dagsorden&appendixId=233720.\n\n73.\n\nDanske regioner. 2022. Indeks for Akuthjælp (version 1.10). Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.ph.rm.dk/siteassets/omrader/amk-vagtcentra/dansk-indeks-version-1.10---landsudgaven_uden-krydser-wt.pdf.\n\n74.\n\nDirec. Ei pvm. 1813AI: Responsible AI for the Emergency Hotline. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://direc.dk/citizen-facing-bidirectional-ai-for-emergency-triage-1813ai/.\n\n75.\n\nTervise infosüsteemi põhimäärus. Riigi Teataja. Saatavilla:\nhttps://www.riigiteataja.ee/akt/126042022006?leiaKehtiv.\n\n76.\n\nTervishoiuteenuste korraldamise seadus. Riigi Teataja. Saatavilla:.Tervishoiuteenuste korraldamise seadus. Riigi Teataja. Saatavilla:. Englanninkielinen käännös laista: Health Services Organisation Act. Riigi Teataja. Saatavilla:\nhttps://www.riigiteataja.ee/akt/130122025026.\n\n77.\n\nAI and Data Action Plan (Kratt) 2024–2026 (Tehisintellekti Tegevuskava 2024–2026). Saatavilla:. Ks. Myös aiheesta erillisestä artikkelistä tekoälyn hyödyntämisestä terveydenhuollossa Estonia embraces new AI-based services in healthcare. 2023. e-Estonia. 24. toukokuuta 2023.\nhttps://regulations.ai\n\n78.\n\nPaństwowe Ratownictwo Medyczne. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://api.sejm.gov.pl/eli/acts/DU/2025/91/text.pdf\n\n79.\n\nSOR‑asetus: w sprawie ogłoszenia jednolitego tekstu rozporządzenia Ministra Zdrowia w sprawie szpitalnego oddziału ratunkowego. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://api.sejm.gov.pl/eli/acts/DU/2024/336/text.pdf\n\n80.\n\nBOE-A-1978-31229 Constitución Española. Saatavilla osoitteesta:. Lisäksi englanninkielinen versio löytyy Espanjan senaatin sivuilta Spanish Constitution. Senado de España. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.boe.es/buscar/act.php?id=BOE-A-1978-31229#a18.\n\n81.\n\nBOE-A-2018-16673 Ley Orgánica 3/2018, de 5 de diciembre, de Protección de Datos Personales y garantía de\nlos derechos digitales. Saatavilla osoitteesta:\nhttps://www.boe.es/buscar/act.php?id=BOE-A-2018-16673\n\n82.\n\nArtículo 9. Categorías especiales de datos. Saatavilla osoitteesta:\nBOE-A-2018-16673 Ley Orgánica 3/2018, de 5 de diciembre, de Protección de Datos Personales y garantía de los derechos digitales.\n\n83.\n\nSaatavilla osoitteesta:\nhttps://www.boe.es/buscar/act.php?id=BOE-A-2006-16212.\n\n84.\nEsim. TSS-komitean 14. yleiskommentti, kohta 19, jossa korostetaan heikoimmassa asemassa olevien oikeuksia.","changes":[{"id":1296,"doc_id":15136,"v_from":16208,"v_to":20076,"detected_at":"2026-11-04 02:36:57","added":621,"removed":892,"summary":"--- \n+++ \n+Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta\n+\n+Hallinnonala\n+\n+Sosiaali- ja terveysministeriö\n+\n+Antopäivä\n+\n+24.9.2026\n+\n+Esityksen teksti\n+\n+Suomi\n+\n+Käsittelyn tila\n+\n+Vireillä\n+\n+Käsittelytiedot\n+\n+Eduskunta.fi 199/2026\n+\n-1\n-\n-Asian tausta ja valmistelu\n-\n-1.1\n-\n-Tausta\n+1Asian tausta ja valmistelu\n+\n+1.1Tausta\n-\n-Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki 2023.\n-\n+[1]\n-\n-\n-Siltä osin kuin automaattiset päätökset kohdistuvat luonnollisiin henkilöihin, niitä koskee EU:n tietosuojalainsäädäntö. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (\n-tietosuoja-asetus)\n-\n+Siltä osin kuin automaattiset päätökset kohdistuvat luonnollisiin henkilöihin, niitä koskee EU:n tietosuojalainsäädäntö. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (tietosuoja-asetus)\n-1.2\n-\n-Valmistelu\n+1.2Valmistelu\n-\n-"}],"passport":{"data":{"act":{"jurisdiction":"Финляндия\n[Официальное наименование]","title_official":"HE 199/2026 vp · Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi terveydenhuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain muuttamisesta\n[Рабочее название]","title_short":"Изменение законодательства о здравоохранении и обработке данных пациентов\n[Вид и уровень акта]","level":"законопроект\n[Дата принятия]","date_adopted":"внесение 24 сентября 2026 г.\n[Вступление в силу]","date_in_force":"весна 2027 г.\n[Действующая редакция]","date_version":"[Поэтапные сроки]","phased":"[Статус]","status":"законопроект: на рассмотрении\n[Регулятор]","sunset":"","regulator":"Социально-медицинский министр\n[Связанные акты]","related":""},"goal":{"problem":"улучшение доступности основных медицинских услуг и сокращение времени оценки медицинской помощи за счет внедрения цифровых методов оценки медицинских потребностей.","goal":"ускорить доступ к базовым медицинским услугам и уменьшить время оценки потребности в лечении путем использования автоматизированных технологий.\n[Целевые показатели]: нет данных\n[Сфера действия]","targets":"","scope":"медицинские учреждения и пациенты\n[Исключения]: нет данных","exclusions":""},"subjects_note":{"protected":"пациенты, уязвимые группы населения"},"subjects":[{"role":"поставщик, платформа, оператор, пациент, государственный орган\n[Кто именно]","who":"поставщики медицинских услуг, платформы, операторы, пациенты, государственные органы\n[Критерии отнесения]: нет данных\n[Оценка числа адресатов]: около 1 200 операторов (пояснительная записка)","criteria":"","count":""}],"norms":[{"address":"ст. 5 ч. 2, ст. 70 b, ст. 9 а\n[Адресат]","addressee":"поставщик медицинских услуг, платформа, оператор, пациент, госорган\n[Суть]","essence":"1. Поставщикам медицинских услуг разрешено использовать автоматизированные технологии для оценки медицинских потребностей пациентов.\n2. Пациентам предоставляется возможность участвовать в процессе принятия решений относительно использования своих персональных данных при оценке медицинских нужд.\n3. Вводятся требования к проверке соответствия используемых автоматических систем установленным стандартам и требованиям.\n4. Установлены правила использования персональных данных пациентов при автоматизированной оценке медицинских потребностей.\n[Тип предписания]","type":"обязанность, запрет, ограничение, право, полномочие, ответственность\n[Механизм воздействия]","mechanism":"цифровое регулирование, операционные издержки, информирование, ограничение моделей, распределение рисков\n[Канал издержек]","cost_channel":"операционные издержки, информационные издержки\n[Характер издержек]","cost_kind":"регулярный, по событию\n[Событие-триггер]","trigger":"сбор данных, запрос пациента, обращение в госорган\n[Санкция]","sanction":"отсутствует в представленном тексте\n[Отсылка к иным актам]","refs":"[Форма исполнения]","form":"цифровая, бумажная, смешанная\n[Вступление в силу]","in_force":"весна 2027 г.\n[Российский аналог]","ru_analog":"требует проверки\n[Оценка числа адресатов]\nОценка числа адресатов: около 1 200 операторов (пояснительная записка)\n[Проблемы, цели, целевые показатели]\nПроблемы: проблемы с доступностью медицинских услуг и длительностью оценки медицинских потребностей.\nЦели: ускорение доступа к медицинским услугам и уменьшение времени оценки медицинских потребностей.\nЦелевые показатели: отсутствуют в тексте."}]},"made_by":"GigaChat-2","made_at":"2026-11-05 08:08:58","edited_at":null,"edited_by":null}}