{"check":null,"uid":"874a7961fb820dff","title":"HE 158/2026 · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rajavartiolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi","title_generated":false,"country":"Финляндия","organ":"Finlex (законы и правительственные законопроекты)","kind":"law","kind_name":"Законодательство","lang":"fi","date":"","summary":"Проект наделяет Пограничную охрану Финляндии новой задачей по контролю подводной критической инфраструктуры в территориальных водах и исключительной экономической зоне с правом предотвращать или пресекать её повреждение. Вводится право останавливать и досматривать суда без национальности, а также финские суда под ложным флагом на основании ст. 110 Конвенции ООН по морскому праву. Уточняются полномочия при внутреннем контроле границ, техническом наблюдении, противодействии беспилотникам, ограничении судоходства, доступе в приграничную зону и временном использовании недвижимости; расширяется обмен данными с иностранными ведомствами ЕС/ЕЭЗ.","snippet":"","topics":["Персональные данные"],"status":"ok","error":"","text_len":413936,"versions":1,"url":"https://finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/158","first_seen":"2026-09-17","last_checked":"2026-09-17 01:27","relevance":"hit","score":10,"query":"","source_key":"finlex_fi","verdict":{"relevance":"hit","score":10,"topics":["Персональные данные"],"need_body":8,"authorities":[],"evidence":[{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":17164,"ctx":"tä luovutusvelvollisuutta ja palveluiden tilapäistä suoritusvelvollisuutta (39 a §). myös henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019, jäljempänä  rajavartiolaitokse","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":17271,"ctx":"äsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019, jäljempänä  rajavartiolaitoksen henkilötietolaki ) mukaiset tiedonsaantioikeudet, jotka liittyvät rajaturvallisuuden ylläpitämiseen, ovat","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":66047,"ctx":"uktuurin valvonnan kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostaminen.  rajavartiolaitoksen henkilötietolain 20 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitoksella on oikeus saada pidättämiseen oikeutetun v","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":67837,"ctx":"valvontatallenteet voivat olla tarpeen muissakin kuin voimassa olevan rajavartiolaitoksen henkilötietolain mahdollistamissa tarkoituksissa. sääntelyä olisi tarpeen täydentää tältä osin.  2.4  raja","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":90794,"ctx":"ainsäädännön nojalla rajavartiolaitos voi luovuttaa salassa pidettäviä muita tietoja kuin henkilötietoja ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle vain siinä tapauksessa, että r","zone":"текст","weight":1},{"topic":"Персональные данные","term":"henkilötieto","weak":false,"pos":91361,"ctx":"n etujen mukaista. sääntelyä tulisi tältä osin täydentää. lisäksi olisi tarpeen tarkistaa henkilötietojen luovuttamista koskeva rajavartiolaitoksen henkilötietolain sääntely niin, että se vastaa","zone":"текст","weight":1}],"dropped":[{"topic":"Кибербезопасность","term":"kyberturvallisuus","weak":false,"pos":99723,"ctx":"erkot laajentaisivat rajavartiolaitoksen tietoteknistä ympäristöä ja muodostaisivat uusia kyberturvallisuusriskejä. rajavartiolaitoksen tulisi arvioida uusien järjestelmien kyberturvallisuusvaatimukset os","why":"одиночное упоминание (нужно 8)"},{"topic":"Кибербезопасность","term":"kyberturvallisuus","weak":false,"pos":99806,"ctx":"uusia kyberturvallisuusriskejä. rajavartiolaitoksen tulisi arvioida uusien järjestelmien kyberturvallisuusvaatimukset osana niiden suunnittelua.  yhteiskunnalliset vaikutukset  ehdotetuilla muutoksilla arvio","why":"одиночное упоминание (нужно 8)"}]},"last_changed":"2026-09-17","meta":{"akn":"https://opendata.finlex.fi/finlex/avoindata/v1/akn/fi/doc/government-proposal/2026/158/fin@/main.akn","number":"HE 158/2026"},"source_url":"https://finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/158","text":"ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ\n\nEsityksessä ehdotetaan muutettaviksi rajavartiolakia ja eräitä muita lakeja. Esityksen tarkoituksena on parantaa Rajavartiolaitoksen varautumista ja mahdollisuuksia vastata muuttuneen turvallisuus- ja toimintaympäristön vaatimuksiin.\n\nRajavartiolaitokselle ehdotetaan uutta merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää sekä siihen liittyviä toimivaltuuksia Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos suorittaisi valvontaa muun merellisen valvontatoimintansa yhteydessä. Rajavartiolaitoksella olisi valvonnan yhteydessä oikeus estää tai keskeyttää merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittaminen. Rajavartiolaitokselle säädettäisiin myös YK:n merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukainen oikeus pysäyttää ja tarkastaa talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus sekä sellainen suomalainen alus, joka käyttää väärää lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan.\n\nEsityksessä ehdotetaan myös muutoksia ja täsmennyksiä sääntelyyn, joka koskee rajatarkastusviranomaisten toimivaltuuksia sisärajavalvonnan aikana, Rajavartiolaitoksen suorittamaa teknistä valvontaa ja radioteknistä valvontaa, kulkuneuvojen ja miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista, vesiliikenteen tilapäistä keskeyttämistä tai rajoittamista, rajavyöhykkeellä liikkumista, kiinteistöjen tilapäistä käyttöoikeutta, liikkumisrajoitusten määräämistä, Puolustusvoimien virka-apua Rajavartiolaitokselle sekä Rajavartiolaitoksen kansainvälistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Lisäksi selkeytettäisiin rajajoukkoihin kuuluvien oikeudellista asemaa ja palvelussuhteen ehtojen määräytymistä tilanteissa, joissa rajajoukkoja liitetään Puolustusvoimiin.\n\nEsitys parantaisi Rajavartiolaitoksen kykyä huolehtia ydintehtävistään muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Ehdotuksilla ei ole vaikutuksia muiden viranomaisten päätehtäviin ja toimivaltuuksiin.\n\nPERUSTELUT\n\n1\n\nAsian tausta ja valmistelu\n\n1.1\n\nTausta\n\nSuomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut nopeasti ja pitkäaikaisesti. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon (valtioneuvoston julkaisuja\n\n2024:33\n) mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tehdään vakavassa ja vaikeasti ennakoitavassa toimintaympäristössä. Perinteisten sotilaallisten uhkien rinnalle on tullut uhka hybridivaikuttamisesta ja laaja-alaisesta vaikuttamisesta, joita on käsitelty muun muassa valtioneuvoston puolustusselonteossa (puolustusministeriön julkaisuja\n\n2024:5\n). Näillä viitataan suunnitelmalliseen toimintaan, jossa valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija hyödyntää laaja-alaisesti ei-sotilaallisia keinoja pyrkien vaikuttamaan valtion heikkouksiin\nja saavuttamaan omat tavoitteensa. Tarkoituksena on aiheuttaa kohdevaltiolle painetta, vahinkoa, epävarmuutta ja epävakautta sekä lamaannuttaa sen viranomaisten toimintakyky.\n\nValtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteon (valtioneuvoston julkaisuja\n\n2025:85\n) mukaan erilaisiin turvallisuusuhkiin tulee kyetä varautumaan ja vastaamaan tehokkaasti. Tämä edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä sekä riittäviä viranomaisresursseja ja -toimivaltuuksia. Lisääntyneen hybridivaikuttamisen myötä on yhä tärkeämpää, että viranomaisilla on kyky ja edellytykset toimia kaikenlaisissa, vaikeastikin ennakoitavissa tilanteissa. Selonteossa korostetaan myös kansallisen ja kansainvälisen tiedonvaihdon välttämättömyyttä.\n\nSisäisen turvallisuuden selonteon mukaan rajaturvallisuuden merkitys sekä itärajalla että sisärajoilla korostuu turvallisuustilanteen yleisesti vaikeutuessa Euroopassa. Myös kriittisen infrastruktuurin tahallinen vaurioittaminen on yksi hybridivaikuttamisen keino, johon tulee varautua entistä paremmin. Merellä sijaitseva infrastruktuuri on haavoittuvampaa kuin maalla, ja Suomenlahdella viime vuosina tapahtuneet kriittisen infrastruktuurin vauriot voivat vaikuttaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toimivuuteen. Selonteon mukaan merellisten riskien ja häiriötilanteiden hallinta edellyttää toimivaltaisilta viranomaisilta hyvää tilannekuvaa merialueelta, toimintakykyistä ja nopeaa vastetta, sopivaa ja ajantasaista teknologiaa, toimivaltuuksien kehittämistä sekä toimivaa yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti.\n\nPääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia kehitetään turvallisuusympäristön vaatimusten mukaisesti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja muut muutokset turvallisuusympäristössä edellyttävät rajaturvallisuuden vahvistamista edelleen. Rajavartiolaitosta koskeva lainsäädäntö, mukaan lukien toimivaltuudet, päivitetään vastaamaan rajaturvallisuuden tarpeita. Sisärajoilla selvitetään tarve ja lisätään toimivaltuuksia muiden EU-maiden mallien mukaisesti. Hallitusohjelman mukaan kaikilla hallinnonaloilla toteutetaan myös häiriö- ja kriisitilanteiden sääntelyn kokonaistarkastelu valmiuslain kokonaisuudistuksen ohessa. Esitys toteuttaa mainittuja hallitusohjelman tavoitteita.\n\nRajavartiolainsäädännön muutostarpeita ja kehittämiskohteita selvitettiin vuosina 2020–2022 sisäministeriön asettamassa esiselvityshankkeessa (SM049:00/2019). Osa hankkeessa laaditun arviomuistion (9.3.2022) sisältämistä säädösmuutosehdotuksista on toteutettu vuosien 2022–2024 aikana. Arviomuistio sisälsi myös eräitä Rajavartiolaitoksen varautumista tukevia kehittämisehdotuksia, joiden tarkempi arviointi katsottiin tarkoituksenmukaiseksi tehdä erillisessä hankkeessa.\n\nSisäministeriön selvitys Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien muutostarpeista Schengen-alueen sisärajoilla valmistui 26.11.2024 (SM052:00/2023). Selvityksessä tunnistettiin tarve asettaa lainsäädäntöhanke, jossa Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia sisärajoilla arvioidaan tarkemmin. Selvityksen mukaan lainsäädännön kehittämisessä tulisi ottaa huomioon sekä kattavan tilannekuvan muodostaminen että riittävät toimivaltuudet, joiden avulla tilannekuvassa havaittuihin poikkeamiin kyetään tehokkaasti reagoimaan ilman, että rajavalvonta palautetaan väliaikaisesti sisärajoille. Myös sisäisen turvallisuuden selonteossa korostetaan tarvetta selvittää perusteet ja kehittää lainsäädäntöä, jonka nojalla kyetään luomaan entistä parempi tilannekuva sisärajoista sekä suorittamaan valvontaa ja reagoimaan poikkeamiin ilman rajavalvonnan palauttamista sisärajoille.\n\n1.2\n\nValmistelu\n\nSisäministeriö asetti 10.12.2024 hankkeen Rajavartiolaitoksen varautumista tukevien toimivaltuuksien tarkistamiseksi ajalle 16.12.2024–31.1.2026. Hankkeen tehtävänä oli selvittää ja valmistella tarvittavat normaaliolojen lainsäädännön muutokset, jotka tukevat Rajavartiolaitoksen varautumista muuttuneen turvallisuus- ja toimintaympäristön vaatimuksiin. Hankkeessa tuli ottaa huomioon esiselvitys rajavartiolainsäädännön muutostarpeista sekä selvitys Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien muutostarpeista Schengen-alueen sisärajoilla. Esiselvitykset ovat saatavilla julkisessa palvelussa osoitteessa\n\nhttps://intermin.fi/hankkeet\n\ntunnuksilla SM049:00/2019 ja SM052:00/2023.\n\nHankkeen tehtävänä oli tarkastella Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia ja erityisesti teknologian laajempaa hyödyntämistä sisärajoilla tilanteessa, jossa sisärajavalvontaa ei ole palautettu, teknistä valvontaa ja siihen liittyvää automaattista tunnistamista koskevan rajavartiolain sääntelyn kehittämistä, rajavartiomiehen oikeutta puuttua miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös muiden miehittämättömien kulkuneuvojen ja laitteiden kulkuun, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia, kahdenvälistä kansainvälistä rajaturvallisuusapua ja Rajavartiolaitoksen Prüm-yhteistyötä koskevan sääntelyn täsmentämistä, Rajavartiolaitoksen ja muiden rajatarkastusviranomaisten toimivaltuuksia sisärajavalvonnan aikana sekä rajajoukkoja koskevan sääntelyn täsmentämistä. Hankkeessa oli mahdollista selvittää ja valmistella myös muita Rajavartiolaitoksen varautumista tukevia toimivaltuuksia.\n\nHankkeen toimikautta pidennettiin 3.7.2025 tehdyllä päätöksellä 30.4.2026 asti. Samassa yhteydessä hankkeessa päätettiin selvittää ja valmistella myös tarvittavat säädösmuutokset, jotka liittyvät Rajavartiolaitoksen tehtäviin ja toimivaltuuksiin merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnassa.\n\nEsitys on valmisteltu virkatyönä sisäministeriön rajavartio-osastolla. Valmistelun aikana kuultiin Rajavartiolaitoksen, sisäministeriön poliisiosaston, valtiovarainministeriön, puolustusministeriön, ulkoministeriön, valtioneuvoston kanslian, Poliisihallituksen, suojelupoliisin, Tullin, Pääesikunnan ja Merivoimien asiantuntijoita. Esitysluonnoksesta keskusteltiin myös saamelaiskäräjien edustajien kanssa. Hallituksen esitysluonnos oli lausuntokierroksella 9.12.2025–21.1.2026. Lausuntoja pyydettiin lausuntopalvelun kautta keskeisiltä viranomaisilta ja järjestöiltä. Myös muilla kuin nimetyillä tahoilla oli mahdollisuus antaa asiassa lausunto. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta ja Ahvenanmaan valtionvirastolta pyydettiin lausunto ajalla 13.2.–27.3.2026.\n\nLausunnon antoivat Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Ahvenanmaan valtionvirasto, Ammattiliitto Pro ry, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, Elinkeinoelämän keskusliitto, FiCom ry, Fingrid Oyj, Helsingin poliisilaitos, Huoltovarmuuskeskus, keskusrikospoliisi, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto, Oikeuskanslerinvirasto, oikeusministeriö, Poliisihallitus, puolustusministeriö, Päällystöliitto ry, Rajaturvallisuusunioni ry, saaristoasiain neuvottelukunta, sisäministeriön maahanmuutto-osasto, sisäministeriön poliisiosasto, suojelupoliisi, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Varustamot ry, Suomen Yrittäjät ry, tietosuojavaltuutettu, Tornion kaupunki, Tulli, Tullivirkamiesliitto ry, ulkoministeriö, valtiovarainministeriö, Väylävirasto, yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yksi yksityishenkilö. Ympäristöministeriö ilmoitti, että sillä ei ole esityksestä lausuttavaa.\n\nHallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat julkisessa palvelussa osoitteessa\n\nhttps://intermin.fi/hankkeet\n\ntunnuksella SM037:00/2024.\n\nLainsäädännön arviointineuvosto on 20.7.2026 antanut esitysluonnoksesta lausunnon, joka on luettavissa osoitteessa\n\nhttps://vnk.fi/arviointineuvosto/lausunnot\n.\n\n2\n\nNykytila ja sen arviointi\n\n2.1\n\nSisärajoja koskeva sääntely\n\n2.1.1\n\nSchengenin rajasäännöstö\n\nHenkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 (jäljempänä\n\nSchengenin rajasäännöstö\n) säädetään siitä, ettei Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisiä sisärajoja ylittäviin henkilöihin kohdisteta rajavalvontaa ja rajatarkastuksia. Asetuksessa vahvistetaan myös säännöt jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäviin henkilöihin kohdistuvasta rajavalvonnasta. Schengenin rajasäännöstön tarkoituksena on edistää henkilöiden vapaata liikkumista Euroopan unionin alueella ja vahvistaa rajavalvontaa Schengen-alueen ulkorajoilla.\n\nSchengen-alueen ulkorajalla tarkoitetaan Schengen-alueeseen kuuluvan ja kuulumattoman valtion välistä rajaa, ja Schengen-alueen sisärajalla puolestaan Schengen-alueeseen kuuluvien valtioiden välistä rajaa. Kansallisessa lainsäädännössä käytetyllä käsitteellä valtakunnanraja tarkoitetaan Suomen valtakunnan rajoja eli Suomen ja toisen valtion välistä rajaa. Suomen valtakunnanraja on siten aina joko Schengen-alueen ulko- tai sisäraja. Edellä mainittua jaottelua ulko- ja sisärajoihin sovelletaan maa- ja merirajojen ohella myös lentoliikenteessä.\n\nSuomen lisäksi Schengen-alueeseen kuuluvat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro. Edellä luetelluista maista Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi eivät kuulu Euroopan unioniin. Euroopan unionin jäsenmaista Irlanti ja Kypros eivät kuulu Schengen-alueeseen.\n\nSchengen-alueen sisärajoilla ei normaalisti ole rajavalvontaa eikä rajanylityspaikkoja. Tästä säädetään Schengenin rajasäännöstön 22 artiklassa, jonka mukaan Schengen-alueen sisärajat voidaan ylittää kaikkialta ilman, että henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdistetaan rajatarkastuksia. Rajasäännöstön 2 artiklan 11 kohdan mukaan rajatarkastuksilla tarkoitetaan rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt ja heidän kulkuneuvonsa sekä heidän hallussaan olevat esineet voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle tai pois sieltä. Rajasäännöstössä on myös tarkemmat säännökset rajatarkastusten suorittamisesta. Kansallisessa lainsäädännössä rajanylityspaikoista säädetään rajavartiolain\n\n(578/2005)\n\n12 §:ssä ja rajanylityspaikoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta niillä annetussa valtioneuvoston asetuksessa\n\n(901/2006)\n.\n\nJäsenvaltio voi yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhkan sitä edellyttäessä poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoilleen rajasäännöstön sisärajoja koskevan III osaston 2 luvusta tarkemmin ilmenevin edellytyksin.\n\nSchengenin rajasäännöstöä uudistettiin 10.7.2024 voimaan tulleella asetuksella (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1717). Muutoksilla pyrittiin aiempaa paremmin varautumaan ja vastaamaan turvallisuus- ja kansanterveysuhkiin sekä sääntöjenvastaiseen ja poliittisessa tarkoituksessa välineellistettyyn maahantuloon. Uudistuksen tavoitteena oli vähentää tarvetta rajavalvonnan väliaikaiseen palauttamiseen sisärajoille. Uudistus koski muun muassa rajasäännöstön 23 artiklaa.\n\nRajasäännöstön 23 artiklan mukaan rajavalvonnan puuttuminen sisärajoilta ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön nojalla alueellaan, myös sisäraja-alueilla, käyttämiin poliisivaltuuksiin ja muuhun julkiseen valtaan, kunhan tällaisten valtuuksien käyttämisellä ei ole vastaavaa vaikutusta kuin rajatarkastuksilla. Tällaisten valtuuksien käyttöön voi tarvittaessa sisältyä alueella yleisesti käytettävän seuranta- ja valvontateknologian käyttö yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvien uhkien torjumiseksi.\n\n2.1.2\n\nRajavartiolaitoksen toimivaltuudet Schengen-alueen sisärajoilla\n\nYleistä\n\nRajavartiolain 3 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Sillä tarkoitetaan rajavartiolain 2 §:n 6 kohdan mukaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään valtakunnanrajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat, torjumaan rajat ylittävää rikollisuutta sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus. Määritelmällisesti rajaturvallisuuden ylläpitäminen kattaa sekä sisä- että ulkorajoilla tehtävät toimenpiteet. Rajavartiolaitoksen tehtäviin kuuluu siten rajaturvallisuuden ylläpitäminen kaikilla valtakunnanrajoilla. Rajavartiolain 17 §:n mukaan Rajavartiolaitos on johtava rajavalvontaviranomainen, joka yhteensovittaa muiden rajavalvontaan henkilöliikenteessä osallistuvien viranomaisten toimintaa.\n\nRajavartiolain 4 §:ssä säädetään Rajavartiolaitoksen toiminnan alueellisesta kohdentumisesta. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos toimii siellä, missä se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, rajavalvonnan suorittamiseksi taikka Rajavartiolaitokselle säädettyjen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi perusteltua, sekä merialueella ja Suomen talousvyöhykkeestä annetussa laissa (1058/2004, jäljempänä\n\ntalousvyöhykelaki\n) tarkoitetulla talousvyöhykkeellä. Muualla Rajavartiolaitos toimii vain, jos se on tarpeen sen lakisääteisen tehtävän loppuun saattamiseksi, virka-avun antamiseksi taikka tuen antamiseksi toiselle suomalaiselle viranomaiselle.\n\nRajavartiolaitos tuottaa ja ylläpitää rajaturvallisuuden tilannekuvaa muun muassa partioimalla, tarkastuksin, valvonnassa havaittujen tapausten selvittämisellä sekä vaihtamalla tietoja muiden viranomaisten kanssa. Rajavartiolaitos käyttää tilannekuvan muodostamiseen edellä mainittujen ohella myös valvontateknologiaa. Teknisen valvonnan sensoreilla täydennetään valvonnan alueellista ja ajallista kattavuutta sekä pyritään havaitsemaan mahdollisia poikkeamia, joihin muuta valvontaa ja tarkastuksia voidaan kohdistaa. Riittävän ja oikea-aikaisen tilannekuvan tarkoituksena on mahdollistaa erilaisten poikkeamien havaitseminen ja niihin reagoiminen sekä erilaisten turvallisuusuhkien ennalta estäminen.\n\nUseat rajavartiolaissa Rajavartiolaitokselle säädetyt toimivaltuudet ovat käytettävissä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi säädettyjä toimivaltuuksia voidaan käyttää Schengen-alueen sisärajoilla myös silloin, kun rajavalvontaa ei ole väliaikaisesti palautettu. Tällaisia ovat muun muassa toimivaltuudet, jotka koskevat teknistä valvontaa (29 §), radioteknistä valvontaa (29 a–29 c §), miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumista (38 a §), kiinteistöjen tilapäistä käyttöoikeutta (39 §:n 3 momentti) sekä omaisuuden tilapäistä luovutusvelvollisuutta ja palveluiden tilapäistä suoritusvelvollisuutta (39 a §). Myös henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019, jäljempänä\n\nRajavartiolaitoksen henkilötietolaki\n) mukaiset tiedonsaantioikeudet, jotka liittyvät rajaturvallisuuden ylläpitämiseen, ovat käytettävissä sisärajoilla.\n\nRajavartiolaitos voi suorittaa kaikissa tilanteissa sisärajoilla myös ulkomaalaislain\n\n(301/2004)\n\n129 a §:ssä tarkoitettua ulkomaalaisvalvontaa, aluevalvontalaissa\n\n(755/2000)\n\ntarkoitettua aluevalvontaa sekä rikostorjuntaa. Lisäksi sellaiset rajavartiolain toimivaltuudet, jotka koskevat Rajavartiolaitoksen kaikkia virkatehtäviä, ovat käytettävissä myös sisärajoilla. Tällaisia ovat muun muassa voimakeinoja koskeva sääntely (35 ja 35 b–35 d §), henkilöllisyyden selvittäminen (36 §) sekä rajavartiomiehen oikeus antaa jokaista velvoittavia tarpeellisia käskyjä ja kieltoja (40 §). Myös etsintäkuulutetun kiinniottamista (37 §), kulkuneuvon pysäyttämistä (38 §), ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä poliisitehtävissä (21 §) koskeva sääntely soveltuu sisärajoilla.\n\nSellaiset toimivaltuudet, joita Rajavartiolaitos voi käyttää vain rajatarkastuksessa tai rajanylityspaikalla, eivät ole käytettävissä sisärajoilla silloin, kun rajavalvontaa ei ole väliaikaisesti palautettu.\n\nUlkomaalaisvalvonta\n\nUlkomaalaisvalvonnasta säädetään ulkomaalaislain 129 a §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaalaisvalvonta on ulkomaalaislain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaa ja laittoman maassa oleskelun torjuntaa. Ulkomaalaisvalvonnan tavoitteena on ehkäistä ja torjua laitonta maahantuloa ja maassa oleskelua, minkä lisäksi ulkomaalaisvalvonnassa pyritään tunnistamaan ihmiskaupan ja työperäisen syrjinnän uhreja. Lisäksi tavoitteena on ennalta ehkäistä sääntöjenvastaisesti maassa oleskelevien tai haavoittuvassa asemassa olevien ulkomaalaisten joutumista rikollisten ja rikollisryhmien hyväksikäyttämäksi. Ulkomaalaisvalvonnan avulla kompensoidaan sitä, että sisärajoilla ei lähtökohtaisesti suoriteta rajatarkastuksia. Ulkomaalaisvalvonta ei edellytä rikosepäilyä, vaan ulkomaalaisvalvontaan liittyvä tarkastus tehdään ulkomaalaislain säännösten noudattamisen valvomiseksi. Ulkomaalaisvalvonta voi kuitenkin johtaa esitutkintaan.\n\nUlkomaalaislain 129 a §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisvalvontatoimenpiteen on oltava perusteltu suhteessa valvonnalla tavoiteltavaan päämäärään ja tehtävän kiireellisyyteen sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan ulkomaalaisvalvonnan tulee perustua valvontaviranomaisen yleisiin tietoihin ja kokemukseen laittomasta sääntöjenvastaisesta maahantulosta ja oleskelusta. Valvontatoimenpiteiden tulee perustua tehtyihin havaintoihin tai saatuihin vihje- taikka analyysitietoihin. Valvontatoimenpide ei saa perustua pelkästään tai ratkaisevassa määrin henkilön todelliseen tai oletettuun etniseen alkuperään.\n\nUlkomaalaisvalvontaa suorittavat ulkomaalaislain 212 §:n nojalla poliisi ja Rajavartiolaitos. Rajavartiolaitos suorittaa ulkomaalaisvalvontaa esimerkiksi satamissa ja lentoasemilla. Rajavartiolaitos voi poliisin pyynnöstä osallistua myös sisämaassa suoritettavaan ulkomaalaisvalvontaan. Poliisin ja Rajavartiolaitoksen tarkastusoikeudesta ulkomaalaisvalvonnassa säädetään ulkomaalaislain 129 b §:ssä. Pykälän mukaan poliisilla ja Rajavartiolaitoksella on oikeus muun muassa saada valvonnan kohteelta tiedot ja tarkastaa tarvittavat asiakirjat hänen henkilöllisyydestään ja kansalaisuudestaan sekä oikeudestaan oleskella maassa ja tehdä työtä sekä määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi edellä mainitun tarkastuksen tekemiseksi kulkuneuvossa oleville. Pykälän mukaan tarkastuksen suorittajan on tarkastuksen kuluessa, mikäli mahdollista, kerrottava asianosaiselle, jota tarkastus välittömästi koskee, tarkastuksen tavoitteista, sen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä. Tarkastus\non suoritettava aiheuttamatta valvonnan kohteelle tai tarkastettavan tilan haltijalle kohtuutonta haittaa. Ulkomaalaislain 130 §:ssä säädetään henkilöllisyyden selvittämisestä ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä ja 131 §:ssä henkilötuntomerkkien ottamisesta.\n\n2.1.3\n\nSisärajoilla käytössä olevien toimivaltuuksien kehittämistarpeet\n\nSchengen-alueen sisärajojen toimivaltuuksia koskevan sisäministeriön esiselvityksen mukaan turvallisuustilanteen muuttuessa on tärkeää varmistaa, että viranomaisilla on myös sisärajoilla käytettävissä tehtäviensä tehokkaan hoitamisen edellyttämät ja turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaiset toimivaltuudet. Useat sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavat turvallisuusuhat ovat luonteeltaan valtiorajat ylittäviä, minkä vuoksi ne aiheuttavat uudenlaisia haasteita koko vapaan liikkuvuuden alueelle. Tämän vuoksi on keskeistä, että viranomaisilla on kyky tunnistaa ja torjua erityisesti vakavia turvallisuusriskejä ennalta ja viimeistään valtakunnanrajalla. Suomen sisärajojen turvallisuudella on merkitystä myös muiden EU-, Schengen- ja liittolaismaiden turvallisuuden kannalta. Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteossa tuodaan esille, että laiton maahantulo EU:n eteläisillä ulkorajoilla ylläpitää Suomeen sisärajojen kautta suuntautuvan laittoman maahantulon\nuhkaa. Schengen-alueella laajasti käytössä olevat sisärajatarkastukset hillitsevät Suomeen suuntautuvaa liikettä, mutta Suomen on myös itse varauduttava huolehtimaan omien rajojensa turvallisuudesta.\n\nKuten sisäisen turvallisuuden selonteossa on tuotu esiin, laittoman maahantulon järjestämiseen ja ihmiskauppaan kytkeytyy järjestäytynyttä rikollisuutta. Vuonna 2025 Suomessa kirjatuista epäillyistä laittoman maahantulon järjestämisrikoksista vain 20 %:ssa tapauksia laittomasti maahan järjestetyt ylittivät Schengen-alueen ulkorajan Suomessa. Noin 70 %:ssa tutkittuja tapauksia maahan laittomasti järjestetyt olivat ylittäneet ulkorajan jossain toisessa jäsenmaassa, ja heidät oli järjestetty Suomeen sisärajan kautta. Rajaturvallisuuden kannalta keskeisiä ajankohtaisia ilmiöitä sisärajoilla ovat myös Ruotsin jengirikollisuuden toiminnan ja verkostojen leviäminen naapurimaihin, terrorismiin liittyvät riskit kuten Syyrian ISIS-vankileireihin liittyvät ajankohtaiset turvallisuushaasteet, vieraiden valtioiden vakoilutoiminnan tehokas havaitseminen ja uhkien torjunta sekä sabotaasien torjunta. Nato-liittoutumisen myötä Rajavartiolaitoksen yhtenä tehtävänä on antaa isäntämaatukea\nliittolaisille. Käytännössä Rajavartiolaitoksen tehtävänä on huolehtia rajaturvallisuuden ylläpitämisestä siten, että liittolaisten joukkojen tai materiaalin siirrot sisärajojen yli tapahtuvat sujuvasti, liittolaisiin ei kohdistu turvallisuusuhkia eikä liittolaisten rajanylityksistä aiheudu turvallisuusuhkia muulle rajanylitysliikenteelle.\n\nKeskeistä sisärajojen turvallisuuden näkökulmasta on PTR-viranomaisten yhteisen kattavan tilannekuvan muodostaminen sekä mahdollisuus puuttua tilannekuvassa havaittuihin poikkeamiin. Rajavartiolaitoksen osalta tämä tarkoittaa muun muassa nykyistä laajempaa teknistä ja radioteknistä valvontaa sisärajoilla. Rajavartiolaitos voi myös voimassa olevan ulkomaalaisvalvontaa ja alueellisen koskemattomuuden valvontaa koskevan sääntelyn perusteella tehostaa toimintaansa sisärajoilla ja sisärajaliikenteen valvonnassa.\n\nRajavalvonnan palauttaminen sisärajoille antaa viranomaisten käyttöön laajan keinovalikoiman, mutta se on Schengenin rajasäännöstön mukaisesti toimenpiteenä viimesijainen ja väliaikainen. Henkilöiden vapaan liikkuvuuden toteutumisen varmistamiseksi sisärajavalvonnan väliaikaiseen palauttamiseen ei tulisi turvautua useammin, laajemmin tai pidempiaikaisemmin kuin mikä on kulloisessakin tilanteessa välttämätöntä. Kun jäsenvaltio arvioi sisärajavalvonnan palauttamisen tarpeellisuutta, sen tulee Schengenin rajasäännöstön 26 artiklan mukaan harkita, voidaanko palauttamisen tavoitteet saavuttaa käyttämällä muita kyseisessä artiklassa mainittuja keinoja. Näihin keinoihin voi kuulua muun muassa teknologian hyödyntäminen. Lainsäädäntöä tulisi tarvittavin osin kehittää, jotta PTR-viranomaisten yhteisen tilannekuvan kattavuus voidaan varmistaa myös silloin, kun rajavalvontaa ei ole väliaikaisesti palautettu sisärajoille.\n\n2.1.4\n\nRajatarkastusviranomaisten toimivaltuudet sisärajavalvonnan aikana\n\nSchengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvussa säädetään rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta sisärajoille. Schengenin rajasäännöstön 25 artiklassa säädetään yleisistä puitteista sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle tai jatkamiselle, 25 a artiklassa menettelystä tapauksissa, jotka edellyttävät toimia ennakoimattomien tai ennakoitavissa olevien tapahtumien vuoksi, ja 26 artiklassa perusteista sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle ja jatkamiselle. Kaikissa tapauksissa sisärajavalvonta on palautettava ainoastaan viimeisenä keinona. Väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on havaitun uhkan vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.\n\nKun rajavalvonta palautetaan sisärajoille, sovelletaan Schengenin rajasäännöstön 32 artiklan mukaan rajasäännöstön II osaston (Ulkorajojen valvonta ja pääsyn epääminen) asiaankuuluvia säännöksiä soveltuvin osin. Rajasäännöstöä sovelletaan sen 3 artiklan mukaan kaikkiin jäsenvaltioiden sisä- ja ulkorajat ylittäviin henkilöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia ja pakolaisten ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon osalta.\n\nRajavartiolain 15 §:n mukaan rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta sisärajoille päättää pääsääntöisesti valtioneuvosto. Oikeuskansleri ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoivat covid-19-pandemian aikana antamissaan ratkaisuissaan, että rajavartiolain 15 §:n säännökset ovat suppeita ja osaksi tulkinnanvaraisia suhteessa Schengenin rajasäännöstöön ja muuhun unionin oikeuteen (\nOKV/61/10/2020\n\nja\n\nEOAK/3257/2020\n). Kannanotto koski myös ulkorajaliikennettä koskevaa rajavartiolain 16 §:ää, joka päivitettiin 15.7.2022 voimaan tulleiden lakimuutosten myötä\n\n(698/2022)\n.\n\nEdellä kohdassa 2.1.2 todetun mukaisesti Schengenin rajasäännöstöä on uudistettu covid-19-pandemian jälkeen. Koska rajasäännöstö on EU-asetuksena suoraan sovellettavaa oikeutta, kansallisesti on tarpeen säätää ainoastaan sisärajavalvonnan palauttamiseen liittyvistä menettelyistä sekä sisärajavalvonnan aikana käytössä olevista viranomaisten toimivaltuuksista. Rajavartiolain 15 § olisi tarpeen päivittää siltä osin kuin on kyse PTR-viranomaisten kesken sovellettavista menettelyistä. Lisäksi olisi täydennettävä niitä rajavartiolain rajavalvontaa ja rajaturvallisuuden ylläpitämistä koskevia säännöksiä, joissa viranomaisten toimivaltuudet sidotaan yksinomaan ulkorajaan. Schengenin rajasäännöstön mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen aikana sovelletaan soveltuvin osin ulkorajaa koskevia säännöksiä, joten vastaava periaate olisi tarpeen sisällyttää nimenomaisesti myös kansalliseen sääntelyyn. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ottanut asiaan kantaa ratkaisussaan\n\nEOAK/5597/2020\n.\n\nToimivaltuudet, joita sovelletaan rajanylityspaikalla, tulevat sen sijaan suoraan sovellettavaksi tilanteessa, jossa sisärajavalvonta on palautettu. Schengenin rajasäännöstön 27 artiklan mukaan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle rajanylityspaikat myös sisärajavalvonnan palauttamisen yhteydessä. Rajanylityspaikat määritetään rajavartiolain 15 §:n mukaisessa päätöksessä.\n\nRajavartiolaitoksen lisäksi poliisi ja Tulli ovat rajatarkastusviranomaisia. Poliisin rajatarkastustehtävästä ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista säädetään poliisilain\n\n(872/2011)\n\n2 luvun 21 §:ssä. Pykälän mukaan poliisimiehellä on oikeus rajatarkastuksen toimittamiseen rajavartiolain 28 ja 28 a §:ssä rajavartiomiehelle säädetyin toimivaltuuksin. Poliisimiehellä on lisäksi oikeus ohjata ja rajoittaa liikkumista rajanylityspaikalla siten kuin siitä rajavartiolain 30 a §:ssä säädetään. Tullin rajatarkastustehtävistä ja -toimivaltuuksista säädetään tullilain\n\n(304/2016)\n\n31 §:ssä. Pykälän mukaan tullimiehellä on oikeus rajatarkastuksen toimittamiseen rajavartiolain 28, 28 a, 36 ja 38 §:ssä rajavartiomiehelle säädetyin toimivaltuuksin. Tullitoimipaikan esimiehenä toimivalla tullimiehellä on lisäksi oikeus ohjata ja rajoittaa liikkumista rajanylityspaikalla siten kuin siitä rajavartiolain 30 a §:ssä säädetään. Tullilain 31 § sisältää myös eräitä muita päätöksentekotasoa\nkoskevia säännöksiä.\n\nEU-kansalaisen ja muun ulkomaan kansalaisen maahantulon edellytyksistä ja maahantulon estämisestä säädetään Schengenin rajasäännöstössä ja ulkomaalaislaissa. Ulkomaalaislain maasta poistamista koskevat säännökset on päivitetty kattamaan myös tilanteet, joissa sisärajavalvonta on palautettu (laki 500/2026).\n\n2.2\n\nMerelliset tehtävät ja toimivaltuudet\n\n2.2.1\n\nMerivyöhykkeet\n\nYhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (SopS 49 ja 50/1996, jäljempänä\n\nmerioikeusyleissopimus\n) määrittää perusteet valtioiden merivyöhykkeiden perustamiselle sekä asettaa puitteet valtioiden toimivallan käytölle eri merivyöhykkeillä.\n\nAluevedet ovat osa rantavaltion aluetta. Aluevedet jakautuvat sisäisiin aluevesiin sekä ulkoisiin aluevesiin eli aluemereen. Merioikeusyleissopimuksen mukaisesti määriteltävien perusviivojen maanpuoleiset vedet muodostavat valtion sisäiset aluevedet. Merioikeusyleissopimuksen mukaan valtio voi ulottaa aluemerensä enintään 12 meripeninkulman päähän perusviivoista. Suomen aluevesien rajoista on säädetty Suomen aluevesien rajoista annetussa laissa\n\n(463/1956)\n. Rantavaltion aluevesillä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkea rantavaltion lainsäädäntöä. Aluemerellä rantavaltion täysivaltaisuutta rajoittaa kuitenkin merioikeusyleissopimuksen 17 artiklassa määrätty muiden valtioiden oikeus viattomaan kauttakulkuun.\n\nMerioikeusyleissopimuksen mukaisesti valtioilla on lisäksi oikeus ulottaa aluemereensä liittyvä lisävyöhykkeeksi kutsuttu vyöhyke 24 meripeninkulman päähän merioikeusyleissopimuksen mukaisesti määritellyistä perusviivoista. Lisävyöhyke kattaa osan samasta alueesta kuin mahdollinen talousvyöhyke, mutta talousvyöhyke voi jatkua ulommas perusviivasta kuin lisävyöhyke. Suomi ei ole perustanut lisävyöhykettä, mutta tullilaissa tarkoitettu Suomen tullialue ulottuu kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa ulommas.\n\nMerioikeusyleissopimuksen mukaisesti rantavaltioilla on lisäksi oikeus perustaa aluemerensä edustalle talousvyöhyke, joka voi ulottua enintään 200 meripeninkulman päähän aluemeren perusviivoista. Suomen talousvyöhykkeestä säädetään talousvyöhykelaissa. Talousvyöhyke ei kuulu rantavaltion alueeseen vaan on osa kansainvälistä merialuetta ja siellä sovelletaan merioikeusyleissopimuksen 58 artiklan nojalla muun ohella merioikeusyleissopimuksen 87 artiklassa määrättyjä aavan meren vapauksia sekä merioikeusyleissopimuksen 92 artiklasta ilmenevää lippuvaltioperiaatetta. Talousvyöhykkeellä alus on siten lähtökohtaisesti lippuvaltionsa yksinomaisen lainkäyttövallan piirissä. Merioikeusyleissopimus määrittelee sen, missä laajuudessa rantavaltiolla on talousvyöhykkeellään täysivaltaiset oikeudet ja lainkäyttövaltaa. Lisäksi talousvyöhykkeellä sovelletaan mannerjalustaa koskevia merioikeusyleissopimuksen määräyksiä.\n\n2.2.2\n\nRantavaltion oikeudet talousvyöhykkeellä\n\nMerioikeusyleissopimuksen 56 artiklan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellään täysivaltaiset oikeudet merenpohjan yläpuolisten vesien ja merenpohjan ja sen sisustan elollisten ja elottomien luonnonvarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä muuhun toimintaan, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen ja tutkiminen, kuten vedestä, merivirroista ja tuulista saatavan energian tuottaminen. Rantavaltiolla on merioikeusyleissopimuksen 77 artiklan mukaan täysivaltaiset oikeudet myös mannerjalustan tutkimiseksi ja sen luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Merioikeusyleissopimuksen 77 artiklassa todetaan, että oikeudet ovat yksinomaiset sikäli, ettei kukaan saa ryhtyä toimiin mannerjalustan tutkimiseksi ja luonnonvarojen hyödyntämiseksi ilman rantavaltion nimenomaista suostumusta.\n\nLisäksi merioikeusyleissopimuksen 56 artiklan mukaisesti rantavaltiolla on talousvyöhykkeellään lainkäyttövalta tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakentamisen ja käytön osalta. Merioikeusyleissopimuksen 60 artiklan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellään yksinomainen oikeus rakentaa ja antaa lupa rakentaa ja käyttää tekosaaria, samoin kuin tiettyjä artiklassa määriteltyjä laitteita ja rakennelmia sekä säännellä näiden rakentamista ja käyttöä. Rantavaltiolla on tällaisiin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin nähden yksinomainen lainkäyttövalta. Merioikeusyleissopimuksen 80 artiklan mukaisesti 60 artiklaa sovelletaan vastaavasti mannerjalustalla sijaitseviin tekosaariin, laitteisiin ja rakennelmiin. Merioikeusyleissopimuksen 79 artiklassa täsmennetään, että rantavaltion lainkäyttövalta ulottuu myös tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien toiminnan yhteydessä asennettaviin tai käytettäviin kaapeleihin ja putkistoihin.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 56 artiklan mukaan rantavaltiolla on talousvyöhykkeellään lainkäyttövalta myös meritieteellisen tutkimuksen sekä meriympäristön suojelun ja säilyttämisen osalta sekä myös muut merioikeusyleissopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 58 artiklan mukaan kaikilla ranta- ja sisämaavaltioilla on talousvyöhykkeellä muun ohella vapaus laskea merenalaisia kaapeleita ja putkistoja sekä vapaus kaikkeen muuhun näihin vapauksiin liittyvään kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyyn meren käyttöön, joka koskee merenalaisten kaapeleiden ja putkistojen toimintaa ja on sopusoinnussa merioikeusyleissopimuksen määräysten kanssa. Oikeudesta laskea merenalaisia kaapeleita ja putkistoja määrätään myös merioikeusyleissopimuksen 79 artiklassa. Oikeuteen laskea kaapeleita ja putkistoja liittyy myös oikeus huoltaa niitä. Merioikeusyleissopimuksen 79 artiklassa määrätään kuitenkin lisäksi rantavaltion oikeudesta ryhtyä kohtuullisiksi katsottaviin toimiin putkistojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi. Rantavaltiolla on myös oikeus asettaa sen alueelle tai aluemerelle johtaville kaapeleille tai putkistoille ehtoja.\n\nRantavaltion edellä tarkoitettuihin täysivaltaisiin oikeuksiin ja lainkäyttövaltaan perustuen talousvyöhykelain 6 §:ssä säädetään talousvyöhykkeen taloudelliseen hyödyntämiseen kohdistuvasta hyödyntämisoikeudesta ja 7 §:ssä rakentamisesta, joihin valtioneuvosto voi hakemuksesta myöntää suostumuksensa. Talousvyöhykelain 7 §:ssä tarkoitettu suostumus voidaan antaa tekosaarten, sekä tiettyjen 7 §:ssä määriteltyjen laitteiden ja muiden rakennelmien rakentamiseen ja käyttämiseen. Muut kuin edellä mainittujen yhteydessä asennettavat ja käytettävät kaapelit ja putket on luvitettu 6 §:n nojalla. Talousvyöhykelain 6 ja 7 §:ssä tarkoitettua valtioneuvoston suostumusta koskevassa päätöksessä määrätään myös sellaiset ehdot, jotka ovat turvallisuuden sekä valtiolle talousvyöhykkeellä kuuluvien oikeuksien turvaamisen kannalta välttämättömiä. Lisäksi merituulivoimasta talousvyöhykkeellä annetussa laissa\n\n(937/2024)\n\nsäädetään valtioneuvoston myöntämästä hyödyntämisluvasta, jota\nedellytetään tuulienergian hyödyntämiseen ja siihen tähtäävään tutkimukseen talousvyöhykkeen merituulivoimalain 2 §:n tarkoittamilla talousvyöhykkeen merituulivoima-alueella. Tuulienergian hyödyntämiseen liittyvien kaapeleiden ja putkien asentamiseen ja käyttöön ja niihin liittyvään talousvyöhykkeen merituulivoima-alueen ulkopuolella tapahtuvaan tutkimukseen sovelletaan talousvyöhykelain säännöksiä.\n\nLisäksi merioikeusyleissopimuksen määräyksiin perustuen talousvyöhykelain 17 §:ssä säädetään, että talousvyöhykkeelle rakennetuilla tekosaarilla, laitteilla ja muilla rakennelmilla sovelletaan Suomen lakia samalla tavoin kuin jos rakennelma sijaitsisi sellaisella lähinnä olevalla Suomen alueella, joka ei kuulu Ahvenanmaan alueeseen. Lisäksi talousvyöhykelain 10 §:ssä säädetään erikseen, että talousvyöhykkeellä oleva tekosaari, laite tai muu rakennelma sekä talousvyöhykkeellä oleva tekosaaren, laitteen tai muun rakennelman toiminnan yhteydessä asennettava tai käytettävä Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva kaapeli tai putki kuuluvat Suomen rikosoikeudellisen lainkäyttövallan piiriin. Sellaiset kaapelit ja putket, jotka eivät ole yhteydessä Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevaan tekosaareen, laitteiseen tai muuhun rakennelmaan, eivät sen sijaan kuulu talousvyöhykelain nojalla Suomen rikosoikeuden soveltamisalaan. Suomen alueen ulkopuolella tehty rikos voi kuitenkin\nkuulua Suomen rikosoikeuden soveltamisalaan rikoslain\n\n(38/1889)\n\n1 luvun soveltamisalasäännösten perusteella.\n\n2.2.3\n\nValvonta talousvyöhykkeellä\n\nKoska talousvyöhyke ei kuulu valtion alueeseen, talousvyöhykkeellä sovellettavasta lainsäädännöstä säädetään erikseen. Talousvyöhykelakiin on koottu viittaussäännökset lainsäädäntöön, joka koskee rantavaltiolle merioikeusyleissopimuksen mukaan kuuluvia täysivaltaisia oikeuksia ja lainkäyttövaltaa. Soveltamisalasäännöksiä sisältyy kuitenkin myös muuhun lainsäädäntöön. Esimerkiksi rajavartiolain 34 b §:ssä säädetään Rajavartiolaitoksen oikeudesta pakotteiden ja muiden rajoitteiden valvontatehtävässä estää suomalaisesta satamasta lähteneen Suomen lipun alla purjehtivan aluksen poistumisen Suomen aluevesiltä tai talousvyöhykkeeltä.\n\nRajavartiolain 4 §:n mukaisesti Rajavartiolaitoksen toiminta kohdentuu myös talousvyöhykkeelle. Talousvyöhykelain 19 §:n mukaisesti Rajavartiolaitos valvoo talousvyöhykelain 6–8 §:ssä tarkoitetun toiminnan harjoittamista talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitoksella on valvontatehtävässään oikeus määrätä välittömästi lopetettavaksi sellainen 6–8 §:ssä tarkoitettu toiminta, jota harjoitetaan ilman valtioneuvoston suostumusta tai työ- ja elinkeinoministeriölle tehtyä meritieteellistä tutkimusta koskevaa ilmoitusta taikka meritieteellinen tutkimus, jota harjoitetaan vastoin työ- ja elinkeinoministeriön tutkimustoiminnan keskeyttämistä tai lopettamista koskevaa päätöstä. Talousvyöhykelain 16 § sisältää rangaistussäännöksen luvattomasta toiminnasta talousvyöhykkeellä. Lisäksi talousvyöhykkeen merituulivoimalain 27 §:n mukaisesti Rajavartiolaitos valvoo talousvyöhykkeen tuulienergian hyödyntämiseen ja siihen tähtäävään tutkimukseen tarvittavan hyödyntämisluvan noudattamista\ntalousvyöhykkeellä ja sitä, että hyödyntämislupaa edellyttävällä toiminnalla on hyödyntämislupa. Rajavartioviranomaisella on oikeus määrätä välittömästi lopetettavaksi hyödyntämislupaa edellyttävä toiminta, jota harjoitetaan ilman lupaa. Lisäksi talousvyöhykkeen merituulivoimalain 28 §:ssä säädetään valvontaviranomaisten pääsyoikeudesta aluksille, 29 §:ssä valvontaviranomaisten tarkastusoikeudesta ja 34 §:ssä rangaistussäännöksistä talousvyöhykkeen merituulivoimalain rikkomisesta.\n\nMuista Rajavartiolaitoksen tehtävistä talousvyöhykkeellä säädetään pelastuslaissa\n\n(379/2011)\n, merenkulun ympäristönsuojelulaissa\n\n(1672/2009)\n, ympäristönsuojelulaissa\n\n(527/2014)\n, kalastuslaissa\n\n(379/2015)\n, yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa\n\n(1188/2014)\n, metsästyslaissa\n\n(615/1993)\n, luonnonsuojelulaissa\n\n(9/2023)\n\nja rajavartiolaissa.\n\nEU on päivittänyt meriturvallisuusstrategiansa vuonna 2023 (neuvoston päätelmät (14280/23), joiden liitteenä on päivitetty meriturvallisuusstrategia ja sen toimintasuunnitelma). Suomi isännöi yhteistyössä Viron kanssa 14.1.2025 Itämeren Nato-liittolaisten huippukokouksen, jonka seurauksena valtioiden tai hallitusten päämiehet antoivat merenalaisen kriittisen infrastruktuurin suojelemista ja Venäjän käyttämän varjolaivaston aiheuttamiin uhkiin vastaamista koskevan julkilausuman. Julkilausumassa korostettiin toimia merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisen estämiseksi, tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Euroopan komission helmikuussa 2025 antamassa kaapeliturvallisuutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa (21.2.2025 JOIN(2025) 9 final) yhtenä keskeisenä tavoitteena on parantaa Euroopan unionin kykyä seurata, havaita ja varautua merikaapeleihin kohdistuviin uhkiin. Lisäksi Itämeren Nato-maat yhdessä Islannin, Norjan ja EU:n kanssa allekirjoittivat\ntoukokuussa 2025 yhteisymmärryspöytäkirjan kriittisen merenalaisen infrastruktuurin suojelemisesta. Tämän pohjalta Euroopan komissio, Itämeren rantavaltiot, Norja ja Islanti ovat sitoutuneet tiivistämään yhteistoimintaa ja tietojenvaihtoa kriittisen merenalaisen infrastruktuurin suojaamisessa. Yhteistoiminnan ja tiedonvaihdon keskiössä on yhteisen valvontamekanismin ISM:n (Integrated Surveillance Mechanism) luominen. Rajavartiolaitos on keskeisessä roolissa valvontamekanismin kehittämisessä.\n\nSuomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa ei ole säädetty minkään viranomaisen tehtäväksi. Talousvyöhykkeellä sovellettavien merenkulun vapauden ja ylilentovapauden sekä edellä esitellyn rantavaltiolle kuuluvan lainkäyttövallan perusteella Suomella on myös talousvyöhykkeellään oikeus kohdentaa valvontaa Suomen kannalta kriittiseen merenalaiseen infrastruktuuriin. Samalla tulee kuitenkin ottaa asianmukaisesti huomioon muiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet sekä toimia sopusoinnussa merioikeusyleissopimuksen määräysten kanssa.\n\nOttaen huomioon Rajavartiolaitoksen muut tehtävät ja operatiivinen suorituskyky merialueella, merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta olisi tarkoituksenmukaista säätää Rajavartiolaitoksen tehtäväksi. Rajavartiolaitos on kehittänyt merellisiä tutkinta- ja erikoisjoukkosuorituskykyjä erityisesti vuosina 2023–2024 tapahtuneiden kriittiseen vedenalaiseen infrastruktuuriin liittyneiden tapausten jälkeen. Valvontaa voitaisiin suorittaa muun valvonnan ja partioinnin yhteydessä merialueella ja sitä voitaisiin kohdistaa myös riskiperusteisesti tietyille alueille tai tiettyyn kriittiseen infrastruktuuriin. Samalla olisi täsmennettävä, mitä toimivaltuuksia Rajavartiolaitoksella olisi kyseisen tehtävän suorittamiseksi.\n\nKansallisessa lainsäädännössä kriittinen infrastruktuuri on määritelty yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetussa laissa\n\n(310/2025)\n, jolla on toimeenpantu kansallisesti kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä ja direktiivin 2008/114/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2557 (jäljempänä\n\nCER-direktiivi\n). Yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lain 4 §:n 3 kohdan mukaisesti kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan hyödykettä, tilaa, laitteistoa, verkostoa ja järjestelmää sekä osaa hyödykkeestä, tilasta, laitteistosta, verkostosta tai järjestelmästä, joka on välttämätön keskeisen palvelun tarjoamiseksi. Keskeisellä palvelulla tarkoitetaan lain 4 §:n 2 kohdan mukaan palvelua, joka on olennainen välttämättömien yhteiskunnan toimintojen, taloudellisen toiminnan,\nkansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai ympäristön ylläpitämiseksi. Määritelmät vastaavat CER-direktiivin 2 artiklan 4 ja 5 kohtia.\n\nYhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetussa laissa säädetään lisäksi velvoitteesta tunnistaa ja määrittää kriittiset toimijat. Kriittisiä toimijoita koskevat velvoitteet liittyvät riskiarviointiin, häiriönsietokykyä koskevaan suunnitelmaan ja häiriönsietokyvyn varmistamiseen sekä poikkeamia koskeviin menettelyihin. Kriittiselle toimijalle yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetussa laissa säädettyjen ja määrättyjen velvoitteiden noudattamista valvovat lain 19 §:ssä määritellyt viranomaiset. Poikkeamia koskevat ensi-ilmoitukset tehdään lain 16 §:n mukaan asianomaiselle valvovalle viranomaiselle ja Valtioneuvoston tilannekeskukselle. Yksityiskohtainen raportti annetaan tarvittaessa yhteensovittamistehtävää hoitavalle ministeriölle, toimialasta vastaavalle ministeriölle ja toimivaltaiselle valvovalle viranomaiselle. Lisäksi lain 27 §:ssä säädetään viranomaisten\nja muiden tahojen tiedonsaantioikeudesta. Rajavartiolaitos ei kuulu yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lain tarkoittamiin viranomaisiin.\n\nRikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain\n\n(108/2018)\n\n4 §:n perusteella Rajavartiolaitos voi suorittaa esitutkinnan sen valvottavaksi säädetyn säännöksen noudattamatta jättämisen osalta. Tämän perusteella Rajavartiolaitos voi tutkia esimerkiksi talousvyöhykelaissa säädetyn luvattoman toiminnan talousvyöhykkeellä sekä merenkulun ympäristönsuojelulain 13 luvun 3 §:ssä tarkoitetut teot, jotka liittyvät aluksista aiheutuviin päästöihin. Edellä tarkoitettu Rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädettyjen säännösten noudattamatta jättämiseen kohdistuva tutkintatoimivalta ei kuitenkaan ulotu yleisiin valvontasäännöksiin. Rajavartiolaitos ei siten voi esimerkiksi tutkia pakotteisiin liittyviä rikoksia rajavartiolain 24 a §:ssä säädetyn pakotteiden ja muiden rajoitteiden valvontatehtävien perusteella. Merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävän osalta olisi tarkoituksenmukaista noudattaa samaa periaatetta.\n\n2.2.4\n\nRantavaltion täytäntöönpanovalta talousvyöhykkeellä\n\nRantavaltion täytäntöönpanovalta liittyy lainsäädäntötoimivaltaan ja se asettaa perusteet sille, miten rantavaltio voi käytännössä panna toimeen aluksille asettamiaan vaatimuksia. Rantavaltion täytäntöönpanovallasta ulkomaisten alusten osalta talousvyöhykkeellä määrätään merioikeusyleissopimuksen 73 artiklassa sekä 220 ja 221 artikloissa. Näistä ensin mainittu liittyy elollisten luonnonvarojen tutkimista, hyödyntämistä, säilyttämistä ja hoitoa koskevaan lainsäädäntövaltaan, ja jäljempänä mainitut rantavaltion meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaan lainsäädäntövaltaan.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 73 artiklan mukaisesti rantavaltio voi talousvyöhykkeen elollisten luonnonvarojen tutkimista, hyödyntämistä, säilyttämistä ja hoitoa koskevia täysivaltaisia oikeuksiaan käyttäessään ryhtyä tarpeellisiin toimiin, joilla varmistetaan, että merioikeusyleissopimuksen mukaisesti hyväksyttyjä lakeja ja määräyksiä noudatetaan. Tällaisissa toimissa voi olla kysymys esimerkiksi alukseen nousemisesta, tarkastusten ja pidätysten toimittamisesta sekä oikeudellisiin toimiin ryhtymisestä. Merioikeusyleissopimuksen 73 artiklan määräykset on toimeenpantu keskeisesti talousvyöhykelain Suomen rikosoikeuden soveltamista ja rangaistuksia koskevassa 13 §:ssä ja rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttämistä koskevassa 21 §:ssä sekä rikoslain 48 a luvun 7 §:ssä.\n\nLisäksi merioikeusyleissopimuksen 220 artiklassa määrätään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä rantavaltio voi vaatia alukselta tietoja, tarkastaa aluksen sekä toimivaltuudesta ryhtyä lainsäädäntönsä mukaisiin oikeudellisiin toimenpiteisiin kuten pidättää aluksen, kun talousvyöhykkeellä purjehtiva alus on talousvyöhykkeellä rikkonut sovellettavia kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä tai rantavaltion näitä vastaavia ja toimeenpanevia lakeja ja määräyksiä, joiden tarkoituksena on alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvominen. Kansainvälisillä säännöillä ja säännöksillä tarkoitetaan tässä yhteydessä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta ja siihen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa (SopS 51/1983,\n\nMARPOL-yleissopimus\n) ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia. Kynnys toimenpiteiden suorittamiselle on merioikeusyleissopimuksessa\nasetettu sitä korkeammaksi mitä vahvemmasta toimenpiteestä on kysymys. Kynnys on sidottu yhtäältä näyttöön ja toisaalta aluksen aiheuttamaan ympäristövahinkoon tai sen vaaraan. Merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan määräykset on toimeenpantu Suomessa merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 12 §:ssä, jossa säädetään oikeudesta tiedonsaantiin, tarkastamiseen sekä pysäyttämiseen. Lisäksi merenkulun ympäristönsuojelulain 3 luvussa säädetään hallinnollisesta öljypäästömaksusta sekä 13 luvun 3 §:ssä rangaistussäännöksistä ja 5 §:ssä oikeudesta pakkokeinojen käyttöön Suomen talousvyöhykkeellä ulkomaista alusta kohtaan.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 221 artiklan mukaisesti valtioilla on aluemeren ulkopuolella oikeus ryhtyä tavanomaisen kansainvälisen oikeuden tai kansainvälisen sopimusoikeuden mukaisesti todellista tai uhkaavaa vahinkoa vastaaviin toimiin rantaviivansa tai siihen liittyvien etujensa, muun muassa kalastuksen, suojelemiseksi sellaiselta pilaantumiselta tai pilaantumisen uhalta, joka johtuu merenkulkuonnettomuudesta tai siihen liittyvästä toiminnasta ja jonka voidaan aiheellisesti olettaa johtavan huomattaviin vahingollisiin seurauksiin. Merenkulkuonnettomuus tarkoittaa alusten yhteentörmäystä, karilleajoa tai muuta merenkulkuvahinkoa tai tapahtumaa aluksella tai sen ulkopuolella, joka aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa alukselle tai lastille aineellista vahinkoa. Merioikeusyleissopimuksen 221 artiklan määräykset pohjautuvat yleissopimukseen väliintulosta öljysaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä (SopS 62 ja 63/1976,\n\ninterventioyleissopimus\n).\nYleissopimusta täydentää vuoden 1973 pöytäkirja väliintulosta aavalla merellä muista aineista kuin öljystä johtuvissa pilaantumistapauksissa (SopS 72–74/1986). Merioikeusyleissopimuksen 221 artiklan määräykset on pantu kansallisesti toimeen pelastuslain 36 b §:ssä, jossa säädetään alusta ja sen lastia koskevista toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi.\n\n2.2.5\n\nTarkastusoikeus\n\nMerioikeusyleissopimuksen 110 artiklassa määrätään sota-aluksen tarkastusoikeudesta aavalla merellä. Sota-alus on määritelty merioikeusyleissopimuksen 29 artiklassa. Lisäksi 110 artiklan määräyksiä sovelletaan vastaavasti sotilasilma-aluksiin. Myös muut asianmukaisesti valtuutetut alukset tai ilma-alukset, jotka ovat selvästi merkittyinä tunnistettavissa valtion tehtävissä oleviksi, voivat suorittaa artiklan tarkoittaman tarkastuksen. Merioikeusyleissopimuksen 58 artiklan 2 kappaleen mukaisesti 110 artiklan määräyksiä sovelletaan myös talousvyöhykkeellä. Tarkastusoikeus ei kohdistu niihin sota- ja muihin valtion aluksiin, jotka nauttivat merioikeusyleissopimuksen 95 ja 96 artiklan mukaisesti täydellistä koskemattomuutta.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaan sota-aluksella on oikeus pysäyttää ulkomainen alus silloin, kun on pätevää aihetta epäillä, että alus harjoittaa merirosvoutta tai orjakauppaa, lähettää luvattomia radiolähetyksiä, alus on vailla kansallisuutta tai silloin, kun alus on tosiasiassa samaa kansallisuutta kuin sota-alus, vaikka se käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Tarkastaminen luvattomien radiolähetysten perusteella edellyttää lisäksi, että sota-aluksen lippuvaltio on merioikeusyleissopimuksen 109 artiklan mukaan toimivaltainen. Aluksen pysäyttämisen jälkeen viranomaisilla on oikeus tarkastaa, onko aluksella oikeus siihen lippuun, jota se käyttää. Tätä tarkoitusta varten se voi lähettää upseerin komennossa olevan veneen epäillyn aluksen luo. Jos epäilykset jatkuvat asiakirjojen tarkastuksen jälkeen, tarkastusta voidaan jatkaa itse aluksessa. Tarkastus on toimitettava mahdollisimman suurella harkinnalla. Jos epäilykset osoittautuvat\nperusteettomiksi ja jos alus, johon on noustu ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä olisi oikeuttanut tarkastukseen, kaikki sen kärsimät menetykset ja vahingot on korvattava sille.\n\nVenäläistä raakaöljyn tuontia ja vakuutus- ja rahoituspalveluja koskevat Euroopan unionin pakotteet tulivat voimaan joulukuussa 2022. Tämän jälkeen Euroopan unioni ja muun muassa Yhdysvallat on julkaissut useita pakotepaketteja. Länsimaiden Venäjää vastaan asettamat pakotteet ovat johtaneet siihen, että Venäjä käyttää öljykuljetuksiinsa merialueella niin sanottua varjolaivastoa. Venäjän liikenteessä olevien säiliöalusten lippuvaltioissa, omistuspohjassa sekä vakuutuksissa on havaittu merkittäviä ja jatkuvia muutoksia. Lisäksi varjolaivaston alukset ovat aiempaa vanhempia. Tähän liittyy turvallisuusriskejä, sillä alusten ikääntyessä aluksen rakenteet ja varustelu heikkenevät. Myöskään miehistön ammattitaidosta ja kyvystä toimia Suomenlahden olosuhteissa ei ole varmuutta.\n\nViime aikoina lippuvaltioihin liittyvät epäselvyydet ovat myös lisääntyneet. Merioikeusyleissopimuksen 91 artiklan mukaan jokaisen valtion tulee määrätä ne ehdot, joilla alukset saavat sen kansallisuuden, joilla ne rekisteröidään sen alueella ja niillä on oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, jonka lippua niillä on oikeus käyttää. Valtion ja aluksen välillä tulee olla todellinen yhteys. Lisäksi jokaisen valtion tulee antaa aluksille, joille se on myöntänyt oikeuden käyttää lippuaan, tätä osoittavat asiakirjat. Merioikeusyleissopimuksen 92 artiklan mukaan alukset saavat käyttää vain yhden valtion lippua sekä kuuluvat kansainvälisellä merialueella lähtökohtaisesti lippuvaltionsa yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Alus ei saa vaihtaa lippua matkansa aikana tai käyntisatamassa, paitsi milloin sen omistussuhteissa tai rekisteröinnissä tapahtuu todellinen muutos. Alusta, joka käyttää kahden tai useamman valtion lippua siten kuin sille sopii,\nei voi vedota mihinkään näistä kansallisuuksista muihin valtioihin nähden ja sitä voidaan pitää kansallisuudettomana aluksena.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaisesti lippuvaltiolla on velvollisuus käyttää tehokkaasti lainkäyttö- ja valvontavaltaansa aluksiinsa nähden hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä. Mikäli aluksella ei ole lippua, se ei ole yksiselitteisesti minkään valtion valvonta- ja lainkäyttövallan alaisuudessa. Lippuvaltioihin liittyvät epäselvyydet haastavat merenkulun sääntöpohjaisuutta ja muodostavat riskin merenkulun ja ympäristön turvallisuudelle Suomenlahden kapeilla, matalilla ja karikkoisilla sekä vilkkaasti liikennöidyillä merireiteillä, mikäli tällaiset alukset eivät esimerkiksi noudata alus- ja lastiturvallisuuden säännöksiä. Toimintaympäristöön vaikuttavat osaltaan myös Suomenlahden alueella tapahtuva paikannuslaitehäirintä sekä AIS-signaalien puuttuminen ja väärentäminen.\n\nViro on 11.4.2025 ja 13.5.2025 pyrkinyt käyttämään merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaista tarkastusoikeutta kahteen öljytankkeriin Suomenlahdella lippuvaltioon liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Tämän jälkeen Alankomaiden, Belgian, Islannin, Latvian, Liettuan, Norjan, Puolan, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Suomen, Tanskan, Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerit tai heidän edustajansa julkaisivat 20.6.2025 julkilausuman, jossa he ilmaisivat huolensa kansallisuudettomista ja väärin liputetuista aluksista sekä peräänkuuluttivat kansainvälisen oikeuden mukaisia toimia tällaisia aluksia kohtaan. Lokakuussa 2025 myös Ranskan viranomaiset käyttivät merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaista tarkastusoikeutta lippuvaltioon liittyvien epäselvyyksien vuoksi.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 110 artiklassa määrättyä sota-aluksen tai muun asianmukaisesti valtuutetun valtion tehtävissä olevan aluksen tarkastusoikeutta koskevia määräyksiä ei ole toistaiseksi otettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, minkä vuoksi merioikeusyleissopimuksen 110 artiklassa tarkoitetun tarkastusoikeuden käyttäminen edellyttää viranomaisen toimivaltuudesta säätämistä kansallisella lailla. Kansallisuudettomien alusten meriturvallisuudelle ja meriympäristölle muodostamien riskien vuoksi olisi perusteltua säätää oikeudesta pysäyttää ja tarkastaa kansallisuudettomaksi epäillyn aluksen asiakirjat sekä suorittaa vastaavat toimenpiteet suomalaiselle alukselle, joka käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Rajavartiolaitoksen aluksia ja ilma-aluksia voidaan pitää merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan 5 kappaleessa tarkoitettuina valtion aluksina. Ottaen huomioon\nRajavartiolaitoksen muut tehtävät ja operatiivinen suorituskyky merialueella tarkastusoikeus olisi tarkoituksenmukaista säätää Rajavartiolaitokselle.\n\n2.3\n\nTeknologiaan liittyvä sääntely\n\n2.3.1\n\nMiehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttuminen\n\nRajavartiolaitos\n\nRajavartiolain 38 a §:n 1 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus puuttua ilmailulain\n\n(864/2014)\n\n2 §:n 21 kohdassa tarkoitetun miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, jos se on välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, turvaamistehtävän tai meripelastustehtävän suorittamiseksi taikka Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi.\n\nPykälän 2 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus lyhytaikaisesti kohdistaa miehittämättömään ilma-alukseen ja sen kauko-ohjauslaitteisiin ja ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin sen käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (\nkokonaisjärjestelmä\n) sellaisia tarpeellisia voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen ja toimenpiteiden puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, miehittämättömän ilma-aluksen toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Jos voimakeinojen tai teknisten toimenpiteiden käyttäminen on välttämätöntä, niitä on käytettävä vain siinä määrin ja siihen saakka, kun rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, turvaamistehtävän tai meripelastustehtävän suorittamiseksi välttämättä on tarpeen. Toimenpiteillä ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa\nhaittaa muulle radioviestinnälle tai yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille.\n\nPykälän 3 momentin mukaan rajavartiomiehellä on oikeus käsitellä miehittämättömän ilma-aluksen kauko-ohjaukseen liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttumiseksi sekä miehittämättömän ilma-aluksen kokonaisjärjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintitietojen avulla saatu luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä oleva tieto on hävitettävä viipymättä, jollei laissa toisin säädetä.\n\nTeknologian kehittyessä miehittämättömät kulkuneuvot ovat yleistyneet. Niitä voidaan käyttää vaarallisella tavalla tai ne voivat olla itsessään vaaraa aiheuttavia esimerkiksi ominaisuuksiensa, käyttötapansa, rakenteensa tai kuormansa vuoksi. Miehittämättömiä kulkuneuvoja on mahdollista käyttää tietoisesti viranomaisten toiminnan esteenä, mutta niiden käyttö voi muodostaa myös tahattomasti esteen sekä fyysisesti että radiotaajuuksien käytön vuoksi. Niitä voidaan käyttää myös viranomaisten toiminnan paljastamiseen.\n\nRajavartiolain 38 a §:n sääntely koskee vain miehittämättömiä ilma-aluksia, eikä se nykyisellään mahdollista muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista pykälässä tarkoitetuin voimakeinoin ja teknisin toimenpitein. Rajavartiolaitoksen operatiivisessa toiminnassa on ilmennyt tarve puuttua pykälässä tarkoitetuin keinoin myös maalla, veden pinnalla ja veden alla kulkevien miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun ja toimintaan. Rajavartiolain 38 §:ssä säädetään rajavartiomiehen oikeudesta määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo. Vaikka mainitun säännöksen perusteella onkin joissain tilanteissa mahdollista puuttua myös miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun, sääntely ei mahdollista kulkuun tai toimintaan puuttumista sellaisella teknisellä laitteella, joka häiritsee kulkuneuvon käyttämää radiosignaalia.\n\nVoimassa olevaa sääntelyä olisi edellä todetun vuoksi tarpeen täydentää siten, että rajavartiomiehellä olisi oikeus puuttua kaikkien miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan vastaavalla tavalla kuin miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun. Lisäksi olisi tarpeen täsmentää ampuma-aseen käyttöä koskevia edellytyksiä sekä laajentaa Rajavartiolaitoksen oikeus puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan koskemaan kaikkia Rajavartiolaitokselle säädettyjä tehtäviä.\n\nMuut viranomaiset ja toimijat\n\nRajavartiolaitoksen lisäksi eräillä muilla viranomaisilla on oikeus puuttua miehittämättömien ilma-alusten kulkuun. Poliisilain 2 luvun 11 a §:n mukaan poliisimiehellä on oikeus ottaa ilmailulain 2 §:n 21 kohdassa tarkoitettu miehittämätön ilma-alus tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos se on välttämätöntä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, rikosten ennalta estämiseksi tai jo aloitetun rikoksen keskeyttämiseksi, erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi, poliisitehtävän tai merkittävän valtiollisen tapahtuman turvaamiseksi taikka onnettomuuspaikalla suoritettavien toimenpiteiden tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojaamiseksi. Sisäministeriössä on vireillä säädöshanke kyseisen sääntelyn täsmentämiseksi (SM009:00/2025).\n\nPuolustusvoimista annetun lain\n\n(551/2007)\n\n15 a §:n mukaan Puolustusvoimilla on oikeus ottaa ilmailulain 2 §:n 21 kohdassa tarkoitettu miehittämätön ilma-alus teknistä laitetta tai voimakeinojen käyttäen tilapäisesti haltuunsa, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos se saapuu oikeudetta Puolustusvoimien pysyvässä käytössä tai kyseisen lain 14 §:ssä tarkoitetussa käytössä olevan alueen yläpuoliseen ilmatilaan tai luvatta sellaiselle ilmailulain 11 §:ssä tai 11 a §:ssä tarkoitetulle ilmailulta rajoitetulle tai kielletylle alueelle, joka sijaitsee edellä tarkoitetun alueen yläpuolella.\n\nYdinenergialain\n\n(990/1987)\n\n7 v §:n mukaan ydinvoimalaitoksen turvahenkilöllä on ydin- tai säteilyturvallisuuden turvaamiseksi oikeus ottaa miehittämätön ilma-alus teknistä laitetta tai voimakeinoa käyttäen tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos miehittämätön ilma-alus saapuu oikeudetta luvanhaltijan pysyvässä käytössä olevalle alueelle, jossa ilmailu on kielletty ilmailulain 11 §:n nojalla.\n\nPoliisilain 2 luvun 11 a §:n, puolustusvoimista annetun lain 15 a §:n ja ydinenergialain 7 v §:n voimassa oleva sääntely koskee vain miehittämättömiä ilma-aluksia, eikä se nykyisellään mahdollista muiden miehittämättömien laitteiden kulkuun puuttumista. Rikosseuraamuslaitoksella sen sijaan on oikeus puuttua vankilan alueelle tai sen yläpuoliseen ilmatilaan saapuvien miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun.\n\nVankeuslain\n\n(767/2005)\n\n16 luvun 2 a §:n mukaan Rikosseuraamuslaitoksella on vankilan järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka omaisuuden suojelemiseksi oikeus ottaa miehittämätön kulkuneuvo tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos se saapuu vankilan alueelle tai alueen yläpuoliseen ilmatilaan. Pykälää sovelletaan sen perustelujen mukaan kaikkiin miehittämättömiin kulkuneuvoihin riippumatta niiden koosta tai käyttötarkoituksesta. Soveltamisalaan kuuluvat siten myös esimerkiksi maalla tai vedessä liikkuvat kulkuneuvot. Olennaista on, että kulkuneuvoa ohjataan kauko-ohjauksella tai automaattiohjauksella ilman kyydissä olevaa kuljettajaa (\nHE 222/2018 vp\n, s. 20).\n\nValtioneuvoston kansliassa on vireillä säädöshanke, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki turvatoimista valtioneuvostossa (VNK024:00/2025). Lakiehdotus sisältää myös säännökset miehittämättömien kulkuneuvojen havainnoinnista ja kulkuneuvojen kulkuun puuttumisesta.\n\n2.3.2\n\nTekninen ja radiotekninen valvonta\n\nRajavartiolain 29 d §:n mukaan Rajavartiolaitos saa asettaa teknistä laitteistoa teknistä valvontaa ja radioteknistä valvontaa varten rajavyöhykkeellä sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa. Muualle teknistä laitteistoa voidaan asettaa ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa tilapäisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Sääntelyä olisi tarpeen täydentää niin, että pysyvän teknisen laitteiston asentaminen ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa olisi mahdollista kaikilla valtakunnanrajoilla sekä meren rannikolla. Tarve liittyy Rajavartiolaitoksen tilannekuvan parantamiseen Schengen-alueen sisärajoilla sekä rajavartiolain 29 §:ään vuonna 2024 tehtyyn lisäykseen\n\n(429/2024)\n, jonka mukaan teknistä valvontaa voidaan suorittaa myös meren rannikolla.\n\nRajavartiolain 29 a §:ssä säädetään radioteknisestä valvonnasta. Pykälän 2 momentin mukaan radioteknistä valvontaa voidaan suorittaa rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen, rajajärjestyksen ylläpitämisen tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi. Tässä esityksessä Rajavartiolaitokselle ehdotettavan merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävän vuoksi olisi tarpeen täsmentää, että radioteknisen valvonnan tarkoituksena voi olla myös merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnan kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostaminen.\n\nRajavartiolaitoksen henkilötietolain 20 §:n 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus saada pidättämiseen oikeutetun virkamiehen pyynnöstä Rajavartiolaitoksen tutkittavan rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi tietoja yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Rajavartiolaitoksella on sama oikeus saada rajavartiolain 27 §:ssä tarkoitettua tutkintaa varten tietoja, jos tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii. Pykälän 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus saada tietoja lupahallintoa varten yksityiseltä yhteisöltä ja henkilöltä noudattaen, mitä 19 §:ssä (tietojen saanti viranomaiselta) säädetään. Lain 22 §:ssä säädetään lisäksi Rajavartiolaitoksen oikeudesta saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä.\n\nEdellä mainittu sääntely ei mahdollista tietojen pyytämistä yksityisten tahojen kameravalvontatallenteista esimerkiksi rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Eräiden alusten ja niitä palvelevien satamien turvatoimista ja turvatoimien valvonnasta annetun lain (485/2004, jäljempänä\n\nmerenkulun turvatoimilaki\n) 17 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus saada satamanpitäjältä ja laivanisännältä käyttöönsä näiden kyseisessä laissa tarkoitettuun suomalaisen sataman turvatoimialueelle tai suomalaiseen alukseen sijoittaman jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali, jos turvataso 1 tai 2 on asetettu. Kuitenkin myös muilla liikennepaikoilla tai esimerkiksi rajanylityspaikan läheisellä kaupallisella kiinteistöllä olevat kameravalvontatallenteet voivat olla tarpeen muissakin kuin voimassa olevan Rajavartiolaitoksen henkilötietolain\nmahdollistamissa tarkoituksissa. Sääntelyä olisi tarpeen täydentää tältä osin.\n\n2.4\n\nRajavyöhykettä koskeva sääntely\n\nRajavartiolain 52 §:ssä säädetään rajavyöhykkeellä oleskelun ja eräiden muiden toimien luvanvaraisuudesta. Rajavartiolain 53 §:n 2 momentin mukaan rajavyöhykelupaan voidaan sisällyttää rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta välttämättömiä ehtoja, jotka koskevat 52 §:n 1 momentin mukaista toimintaa ja liikkumista rajavyöhykkeellä. Rajavartiolain 57 §:n mukaan sen lisäksi, mitä luvanvaraisuudesta 52 §:ssä säädetään, rajavartioviranomaiselle on ennakolta ilmoitettava ampuma-aseen, räjähdysaineen tai jousitoimisen aseen käyttämisestä sekä metsänhakkuusta ja metsän raivauksesta 500 metriä lähempänä rajaviivaa sekä uitosta, kalastamisesta ja kulkuneuvolla rajavedessä kulkemisesta (\nrajavyöhykeilmoitus\n). Lisäksi Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän tarpeen sitä edellyttäessä rajavartioviranomainen voi edellyttää, että rajavyöhykkeellä oleskelusta tehdään ennakolta rajavyöhykeilmoitus, jos ilmoitus\non välttämätön rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.\n\nRajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta on olennaista, että Rajavartiolaitos ei suuntaa partiointiin käytettäviä resurssejaan luvallisesti rajavyöhykkeellä oleskelevien henkilöiden toiminnan valvontaan. Tämä edellyttää sitä, että Rajavartiolaitos tunnistaa rajavyöhykkeellä luvallisesti oleskelevat muista siellä liikkuvista. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta on myös tärkeää, että Rajavartiolaitos on tietoinen esimerkiksi sen toimintaan vaikuttavien rakennelmien rakentamisesta rajavyöhykkeelle ja rajavyöhykkeellä säilytettävistä vaarallisista esineistä, vaikka niitä ei käytettäisi. Sääntelyä olisi tämän vuoksi tarpeen täydentää niin, että rajavyöhykelupaan voisi sisällyttää rajaturvallisuuden ylläpitämisen vuoksi myös välttämättömiä ilmoitusvelvollisuuksia mainituista asioista.\n\nRajavartiolain 58 §:ssä säädetään poikkeuksista rajavyöhykettä koskeviin säännöksiin siltä osin kuin kyse on Rajavartiolaitoksen, poliisin, Tullin, Puolustusvoimien ja Metsähallituksen erätarkastajan virkatehtävästä taikka pelastustoiminnasta tai valtakunnanrajan laillisesta ylittämisestä. Sääntely olisi tarpeen laajentaa koskemaan myös mainittujen viranomaisten johtamaa viranomaisyhteistyötä ja siten mahdollistaa mainittujen viranomaisten kanssa toimivien yhteistoimintaviranomaisten toiminta rajavyöhykkeellä ilman rajavyöhykelupaa. Muutos nopeuttaisi viranomaisyhteistoimintaa ja vähentäisi lupahallintoa.\n\n2.5\n\nRajavartiolaitoksen käytössä olevia alueita koskeva sääntely\n\n2.5.1\n\nLiikkumisrajoitukset\n\nRajavartiolain 71 §:n mukaan sisäministeriön asetuksella voidaan säätää Rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa tai aluetta koskeva liikkumisrajoitus tai -kielto, jos se on välttämätöntä henkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Momentissa säädetään myös tilapäisten liikkumisrajoitusten määräämisestä sotilaalliselle harjoitusalueelle, rajaturvallisuuteen liittyvälle harjoitusalueelle sekä Rajavartiolaitoksen tilapäisesti käyttöönsä ottamalle kiinteistölle. Sääntely ei mahdollista tilapäisten liikkumisrajoitusten määräämistä Rajavartiolaitoksen pysyvässä hallinnassa oleville alueille, vaikka myös tällaisilla alueilla voidaan harjoittaa tilapäisesti esimerkiksi ulkopuolisille vaarallista toimintaa. Sääntelyä tulisi täydentää tältä osin.\n\n2.5.2\n\nKiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus\n\nRajavartiolain 39 §:n 3 momentissa säädetään Rajavartiolaitoksen oikeudesta tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä silloin, kun se on sotilaallisen harjoitustoiminnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Kiinteistön käyttöönottoon liittyvään menettelyyn sovelletaan pykälän viittaussäännöksen mukaisesti puolustusvoimista annetun lain 14 §:ää.\n\nRajavartiolain 25 §:n mukaan Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen sekä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa. Rajavartiolaitos osallistuu Puolustusvoimien ohella puolustusyhteistyöhön ja Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoon. Sääntelyä olisi tämän vuoksi tarpeen täydentää niin, että Rajavartiolaitoksella olisi oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä myös silloin, kun se on puolustusyhteistyön tai Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon kannalta välttämätöntä. Vastaava täydennys on aiemmin tehty puolustusvoimista annetun lain 14 §:ään\n\n(330/2025)\n. Samassa yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista siirtää kiinteistöjen tilapäistä käyttöoikeutta koskeva rajavartiolain sääntely erilliseen pykälään ja säätää käyttöönottoa koskevasta menettelystä nimenomaisesti viittaamatta puolustusvoimista annetun lain sääntelyyn.\n\nRajavartiolain sääntelyn lisäksi olisi tarpeen täydentää Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta annetun lain (124/2024, jäljempänä\n\nNato SOFA\n) 13 §:ää, jossa säädetään Puolustusvoimien toimivallasta antaa alueita lähettäjävaltion pysyvien sotilasyksiköiden tai muodostelmien käyttöön. Edellä todetusti Rajavartiolaitos osallistuu Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoon, joten myös Rajavartiolaitoksella tulisi olla vastaava oikeus antaa käytössään olevia alueita lähettäjävaltion käyttöön.\n\n2.6\n\nLiikennettä koskeva sääntely\n\n2.6.1\n\nKulkuneuvon pysäyttäminen\n\nRajavartiolain 38 §:n mukaan rajavartiomiehellä on oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se on tarpeen rajavalvonnan, poliisitehtävän, ulkomaalaisvalvonnan tai turvaamistehtävän suorittamiseksi, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella, liikenneonnettomuuden vuoksi taikka Rajavartiolaitoksen toimialallaan suorittaman kulkuneuvon käyttöön liittyvän valvonnan tai metsästyksenvalvonnan suorittamiseksi tai rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Kulkuneuvon pysäyttämisestä ja liikenteen ohjaamisesta on lisäksi voimassa, mitä siitä muualla laissa säädetään. Tällaista sääntelyä on esimerkiksi tieliikennelaissa\n\n(729/2018)\n\nja ilmailulaissa.\n\nKulkuneuvon pysäyttäminen ja siirtäminen tai liikenteen ohjaaminen voi olla tarpeen myös muiden kuin pykälässä lueteltujen Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien suorittamisen yhteydessä sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Sääntelyä olisi tarpeen tarkistaa tältä osin.\n\n2.6.2\n\nVesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen ja rajoittaminen\n\nRajavartiolain 38 b §:n mukaan sisäministeriö voi enintään seitsemäksi vuorokaudeksi kerrallaan kieltää vesiliikenteen tai rajoittaa sitä rajoitetulla Suomen aluevesien osalla ja Saimaan kanavalla, jos se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä. Pykälä sisältää myös säännökset kiiretilanteessa tehtävästä päätöksestä, ennen päätöstä kuultavista muista viranomaisista, päätöksen tiedottamisesta sekä päätöksen peruuttamisesta tai sen laajuuden rajoittamisesta.\n\nVoimassa oleva sääntely ei mahdollista vesiliikenteen tilapäistä keskeyttämistä tai rajoittamista merialueiden ja Saimaan kanavan lisäksi muilla vesialueilla, esimerkiksi valtakunnanrajalla sijaitsevilla järvillä tai rajajoilla. Sääntelyä olisi tarpeen tarkistaa tältä osin. Lisäksi olisi tarpeen mahdollistaa vesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen tai rajoittaminen myös silloin, kun se on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi.\n\n2.6.3\n\nTieliikennelainsäädännön valvonta\n\nRajavartiolain 20 §:n 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos valvoo kuljettajien ajokuntoisuutta ja ajoneuvojen liikennekelpoisuutta sekä tieliikennelain säännösten noudattamista rajanylityspaikalla. Sääntely on osin päällekkäistä tieliikennelain sääntelyn kanssa, mikä olisi tarpeen korjata.\n\n2.7\n\nVirka-apua, tukea ja kansainvälistä yhteistyötä koskeva sääntely\n\n2.7.1\n\nPuolustusvoimien virka-apu ja tuki Rajavartiolaitokselle\n\nRajavartiolain 79 §:ssä säädetään Puolustusvoimien virka-avusta Rajavartiolaitokselle. Pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apuna rajaturvallisuuden ylläpitoon kotimaassa liittyvän tehtävän sekä merenkulun turvatoimilaissa Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi tarpeellista kalustoa, henkilöstöä ja erityisasiantuntemusta, jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille säädettyjen muiden tehtävien suorittamista. Turvallisuusympäristön muutos ja siihen liittyvä tehokas viranomaisyhteistyö edellyttävät tarkoituksettomien virka-apua koskevien rajausten poistamista. Sääntelyä olisi tarpeen muuttaa niin, että Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua kaikkien Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Virka-avun tarve liittyy edelleen sellaiseen kalustoon, henkilöstöön ja erityisasiantuntemukseen, jota Rajavartiolaitoksella ei ole sillä hetkellä\nkäytettävissään.\n\nPykälän 2 momentin mukaan pykälässä tarkoitettua virka-apua antavalla on erittäin tärkeässä ja kiireellisessä tehtävässä oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa käyttää sellaisia tehtävän suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joihin rajavartiomies hänet toimivaltansa nojalla valtuuttaa ja joita tilanne huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Tältä osin sääntelyyn ei ole todettu olevan muutostarpeita. Silloin, kun Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos toimivat yhteisellä tehtäväalueella esimerkiksi aluevalvonnan tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien suorittamiseksi, kummankin viranomaisen toimivaltuuksiin sovelletaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä.\n\nRajavartiolain 79 a §:ssä säädetään Puolustusvoimien tuesta Rajavartiolaitokselle kansainvälistä apua annettaessa. Sääntely koskee Rajavartiolaitoksen osallistumista eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvän joukon ja Euroopan raja- ja merivartioviraston toimintaan (15 b §) sekä rajaturvallisuusavun antamista toiselle valtiolle (15 d §). Puolustusvoimien antama tuki Suomen alueen ulkopuolella olisi tarkoituksenmukaista laajentaa koskemaan myös Suomen talousvyöhykettä. Kyse olisi tältä osin Rajavartiolaitoksen omien lakisääteisten tehtävien tukemisesta. Tukeen Suomen alueen ulkopuolella eivät kuulu sotilaalliset voimakeinot eivätkä rajavartiomiehen toimivaltuudet. Muilta osin voimakeinojen käyttämisessä noudatetaan sivullisen oikeutta välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen rajavartiomiehen ohjauksessa (35 §:n 2 momentti) sekä hätävarjeluun (rikoslain 4 luvun 4 §). Tältä osin sääntelyyn ei ole todettu olevan muutostarpeita.\n\nRajavartiolain 79 b §:ssä säädetään Puolustusvoimien virka-avun kustannuksista. Sääntely olisi tarkoituksenmukaista laajentaa koskemaan myös Puolustusvoimien antamaa tukea Rajavartiolaitokselle Suomen alueen ulkopuolella.\n\n2.7.2\n\nVirka-apua ja tukea koskeva päätöksenteko\n\nRajavartiolain 77 §:ssä säädetään Rajavartiolaitoksen antamasta virka-avusta ja tuesta toiselle suomalaiselle viranomaiselle. Pykälän 3 momentin mukaan virka-avun antamisesta päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Laajemmissa tilanteissa virka-apua tai tukea voidaan pyytää useammasta Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköstä. Sääntely ei kuitenkaan mahdollista sitä, että virka-avun tai tuen antamisen kokonaisuudesta tehtäisiin vain yksi päätös Rajavartiolaitoksen esikunnassa. Sääntelyä tulisi tarkistaa tältä osin.\n\nPykälän 3 momentin mukaan Suomen alueen ulkopuolella annettavasta tuesta päättää aina Rajavartiolaitoksen päällikkö. Jos kyse on sisäisen turvallisuuden kannalta erityisen merkittävästä tuesta Suomen alueen ulkopuolella, asiasta päättää kuitenkin sisäministeriö. Päätöksenteosta kansainvälisen avun antamisessa ja pyytämisessä säädetään lisäksi kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa\n\n(418/2017)\n. Siltä osin kuin kyse on tavanomaisesta tuesta Suomen alueen ulkopuolella, esimerkiksi vähäisen kalusto- tai varustetuen antamisesta Suomen talousvyöhykkeellä, voimassa olevan lain päätöksentekotasoa on pidetty tarpeettoman korkeana. Päätöksentekotaso olisi tarpeen muuttaa vastaamaan tältä osin Suomen alueella annettavaa virka-apua. Voimassa olevan sääntelyn mukainen päätöksentekotaso on kuitenkin tarkoituksenmukainen siltä osin kuin kyse on Suomen alueen ulkopuolella annettavasta laajasta tai muutoin\nmerkittävästä tuesta.\n\n2.7.3\n\nPrüm-yhteistyö\n\nSopimus rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajatylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi (\nPrümin sopimus\n) tuli Suomen osalta voimaan kesäkuussa 2007 (SopS 53 ja 54/2007). Suurin osa Prümin sopimuksen määräyksistä sisällytettiin EU:n säännöstöön rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/615/YOS (\nPrüm-päätös\n). Prüm-päätökseen liittyy myös rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi tehdyn päätöksen 2008/615/YOS täytäntöönpanosta tehty neuvoston päätös 2008/616/YOS (\nPrüm-päätöksen täytäntöönpanopäätös\n). Prümin sopimuksesta ovat jääneet voimaan 17 artiklan määräykset lennon turvahenkilöistä, 25 artiklan määräykset toimenpiteistä\nvälittömän vaaran uhatessa ja 27 artiklan määräykset pyynnöstä tapahtuvasta yhteistyöstä. Sopimuksen 25 artiklan nojalla osapuolen viranomaiset voivat kiireellisessä tilanteessa ylittää ilman ennakkosuostumusta yhteisen rajan tietyissä tilanteissa. Suomen maarajavaltiot eivät ole Prümin sopimuksen osapuolia, joten määräys ei voi käytännössä tulla Suomen osalta sovellettavaksi.\n\nPrüm-päätöksen ja Prüm-päätöksen täytäntöönpanopäätöksen säännökset ovat sellaisenaan suoraan Suomen viranomaisia velvoittavaa lainsäädäntöä. Prüm-päätöksen sääntelyä on kuitenkin kansallisesti täydennetty erityisesti poliisilain 9 luvussa sekä osin rajavartiolaissa. Prüm-päätöksen täytäntöönpanopäätöksen säännösten ei ole katsottu edellyttävän kansallista täytäntöönpanoa.\n\nRajavartiolain 4 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos osallistuu Prüm-päätöksen 5 luvun mukaiseen yhteistyöhön (\nPrüm-yhteistyö\n). Rajavartiolain 15 c §:n mukaan Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm-yhteistyöhön päättää Rajavartiolaitoksen päällikkö, jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista muuta johdu.\n\nPrüm-päätöksen 5 luku sisältää säännökset yhteisistä operaatioista, mukaan lukien yhteiset partiot (17 artikla), avustamisesta joukkotapahtumissa, katastrofeissa ja vakavissa onnettomuuksissa (18 artikla) sekä Prüm-täytäntöönpanopäätöksen edellä mainittuun yhteistyöhön liittyvät säännökset. Prüm-päätöksen 17 ja 18 artikla koskevat jäsenvaltion maa-, meri- ja ilma-alueella tapahtuvaa yhteistyötä. Prüm-päätöstä ei sovelleta jäsenvaltion alueen ulkopuolella, kuten talousvyöhykkeellä, aavalla merellä tai niiden yläpuolella olevassa ilmatilassa. Prüm-päätöksen mukaista yhteistoimintaa voivat olla esimerkiksi yhteiset partiot raja-alueilla, yhteiset operaatiot suurten tapahtumien yhteydessä, yhteispartiointi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi tai tieliikenneturvallisuuteen liittyvät toimet. Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien näkökulmasta keskeisiä ovat rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät toimet sekä yleisen\njärjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajavartiolain 20 §:n mukaisesti rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitilassa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella, jos poliisi on estynyt.\n\nRajavartiolain 33 §:n mukaan rajavartiomiehellä on Prüm-yhteistyössä poliisilain 2 ja 3 luvussa tarkoitetut toimivaltuudet sekä oikeus 5 luvun 17 §:n 5 momentissa tarkoitettuun tekniseen kuunteluun ja 19 §:n 5 momentissa tarkoitettuun tekniseen katseluun, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoita. Pykälässä säädetään myös toimenpiteitä koskevasta päätöksentekotasosta Rajavartiolaitoksessa.\n\nPoliisilain 9 luvun 9 a §:ssä säädetään Prüm-yhteistyötä koskevasta päätöksentekomenettelystä poliisin toimialan osalta. Pykälän mukaan Poliisihallitus ja suojelupoliisi päättävät toimialaansa kuuluvan Prüm-yhteistyön käynnistämisestä Suomen alueella ja osallistumisesta vieraan valtion pyynnöstä tämän alueella tapahtuvaan yhteistyöhön. Poliisihallituksen ja suojelupoliisin on viipymättä ilmoitettava yhteistyön vireilletulosta ja päätöksestä käynnistää yhteistyö sisäministeriölle. Sisäministeriö voi päättää aloitetun yhteistyön tai avun jatkamisesta tai lopettamisesta. Päätöksen Prüm-yhteistyön käynnistämisestä tekee sisäministeriö, jos asialla on erityistä merkitystä Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta. Vastaavaa päätöksentekomenettelyä sovelletaan myös Prüm-sopimuksen 17, 25 ja 27 artiklan nojalla tapahtuvan yhteistyön käynnistämiseen. Pykälän mukaista päätöksentekomenettelyä sovelletaan, jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä\ntoimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista muuta johdu.\n\nPoliisilain 9 luvun 9 c §:ssä säädetään vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksista Prüm-yhteistyössä Suomen alueella ja 9 h §:ssä valtuuskirjan antamisesta mainittuun yhteistyöhön Suomessa osallistuvalle vieraan valtion virkamiehelle. Toimivaltuuksia koskevan 9 c §:n 1 momentin mukaan vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä on Suomen alueella oikeus suomalaisen poliisimiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia poliisimiehelle kuuluvia toimivaltuuksia, joita suomalainen poliisimies hänelle toimivaltansa nojalla osoittaa. Vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä on myös oikeus suomalaisen poliisimiehen ohjauksessa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita poliisimies toimivaltansa nojalla hänelle osoittaa. Pykälän 2 momentin mukaan sääntelyä sovelletaan myös suomalaiseen rajavartiomieheen tai tullimieheen, joka johtaa 1 momentissa tarkoitettua Prüm-päätöksen nojalla tapahtuvaa toimintaa. Pykälän mukaan toimivaltaiselle vieraan valtion\nvirkamiehelle voidaan antaa lähettävän valtion suostumuksella oikeus kantaa Suomen alueella aseita, ammuksia ja muita voimankäyttövälineitä ja varusteita. Voimankäyttövälinettä on oikeus käyttää vain, jos suomalainen poliisimies tai Prüm-päätöksessä tarkoitetun toiminnan osalta myös rajavartiomies tai tullimies toimivaltansa rajoissa yksittäistapauksessa hänet siihen valtuuttaa.\n\nEdellä todetusti Rajavartiolaitos on Prüm-yhteistyössä toimivaltainen viranomainen, joka voi myös johtaa Prüm-päätöksessä tarkoitettua toimintaa. Voimassa oleva rajavartiolain sääntely ei kuitenkaan nimenomaisesti tunnista tilannetta, jossa Rajavartiolaitos on Prüm-yhteistyötä Suomeen pyytävä viranomainen tai toisen valtion yhteistyöpyynnön perusteella ainoa osallistuva Suomen viranomainen. Sääntely Prüm-yhteistyötä koskevasta päätöksentekomenettelystä ja yhteistyössä sovellettavista toimivaltuuksista on myös poliisilakia huomattavasti suppeampaa. Rajavartiolain sääntelyä olisi tarpeen täydentää poliisilakia vastaavasti.\n\n2.7.4\n\nRajavartiolaitoksen tuki toiselle Suomen viranomaiselle Suomen alueen ulkopuolella\n\nRajavartiolain 77 §:n 2 momentin mukaan Rajavartiolaitos voi antaa toiselle Suomen viranomaiselle tukea Suomen alueen ulkopuolella viranomaisen toimialaan kuuluvassa tehtävässä ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan (SopS 1/1956) päämäärät ja periaatteet sekä muut kansainvälisen oikeuden säännöt, jos Rajavartiolaitoksen tuki on Rajavartiolaitokselle kuuluvien toimivaltuuksien, erityisosaamisen tai -varustuksen takia tarpeen. Tuen antamisen edellytyksenä on, että se ei vaaranna Rajavartiolaitokselle säädettyjen muiden tärkeiden tehtävien suorittamista.\n\nEdellä mainittu 77 §:n 2 momentin säännös lisättiin lakiin vuonna 2022 osana kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain uudistamista\n\n(1311/2022)\n. Lakimuutosten taustalla oli tarve mahdollistaa Suomen kansallisesta tarpeesta, ilman ulkopuolista pyyntöä tapahtuva toiminta ulkomailla kansainvälisen oikeuden rajoitukset huomioiden. Tavoitteena oli, että Suomen eri viranomaiset pystyisivät tällöin toimimaan omalla toimialallaan kuuluvassa tehtävässä myös Suomen alueen ulkopuolella. Tällaisissa tilanteissa Rajavartiolaitoksen suorituskykyjä voitaisiin käyttää esimerkiksi poliisin vastaavien resurssien kanssa rinnakkaisesti tai yhteistyössä toteutettavina toimenpiteinä. Säännös ei kuitenkaan sanamuotonsa mukaisesti rajaudu ainoastaan tällaisiin tilanteisiin, vaan sitä voidaan soveltaa myös toisen valtion pyynnöstä tapahtuvassa toiminnassa.\n\nRajavartiolaitoksen toimivaltuuksista Suomen alueen ulkopuolella säädetään rajavartiolain 5 luvussa. Luku sisältää säännökset rajavartiomiehen toimivaltuuksista ja oikeudesta voimakeinojen käyttämiseen rajaturvallisuusapua annettaessa (35 g §) sekä raja- ja merivartiostoasetuksen mukaisissa tehtävissä (35 i §). Laissa ei ole nimenomaista sääntelyä rajavartiomiehen toimivaltuuksista annettaessa tukea toiselle Suomen viranomaiselle Suomen alueen ulkopuolella. Rajavartiolain 77 §:n 2 momentin säännös sisältää kuitenkin maininnan myös tukitilanteesta, joka on tarpeen Rajavartiolaitokselle kuuluvien toimivaltuuksien takia. Säännöksen mukainen tuki toiselle Suomen viranomaiselle Suomen alueen ulkopuolella ei perustelujen mukaan sisällä rajaturvallisuustehtävien suorittamiseksi hyväksyttyä Rajavartiolaitoksen aseistusta voimakkaamman aseistuksen käyttöä. Rajavartiolaitoksen vaativaa virka-apua vastaavasta tuesta poliisille säädetään rajavartiolain 77 a §:n 3 momentissa.\nRajavartiolain sääntelyä olisi tarpeen tältä osin täsmentää ja selkiyttää. Samassa yhteydessä on tarpeen tarkistaa myös muu Rajavartiolaitoksen kansainvälistä yhteistyötä koskeva sääntely.\n\n2.7.5\n\nSalassa pidettävän tiedon luovuttaminen ulkomaille\n\nViranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä\n\njulkisuuslaki\n) 30 §:n mukaan sen lisäksi, mitä laissa erikseen säädetään, viranomainen voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle.\n\nRajavartiolaitos osallistuu toimialallaan yhteistyöhön ulkomaan viranomaisten kanssa erityisesti Euroopan unionin puitteissa, mutta myös kahden- tai monenvälisesti ja yhteistyössä muiden suomalaisten viranomaisten kanssa. Voimassa olevan lainsäädännön nojalla Rajavartiolaitos voi luovuttaa salassa pidettäviä muita tietoja kuin henkilötietoja ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle vain siinä tapauksessa, että Rajavartiolaitoksen ja kyseisen viranomaisen tai toimielimen välisestä tiedonluovutuksesta on nimenomaista velvoittavaa sääntelyä. Erityisesti sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvissä tehtävissä näin ei lähtökohtaisesti ole. Tiedon luovuttaminen voi kuitenkin olla Rajavartiolaitoksen lakisääteisen tehtävän asianmukaiseksi suorittamiseksi tarpeellista tai muutoin Suomen etujen mukaista. Sääntelyä tulisi tältä osin täydentää. Lisäksi olisi tarpeen tarkistaa henkilötietojen luovuttamista koskeva Rajavartiolaitoksen henkilötietolain sääntely\nniin, että se vastaa muuttuneen toimintaympäristön myötä lisääntyneen kansainvälisen yhteistyön tarpeita.\n\n2.8\n\nRajajoukkoja koskeva sääntely\n\nRajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain\n\n(577/2005)\n\n2 §:n mukaan rajajoukoilla tarkoitetaan niitä Rajavartiolaitoksen virkamiehiä ja Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuslain nojalla palvelemaan määrättyjä tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia henkilöitä, jotka valtakunnan puolustusta tehostettaessa voidaan liittää Puolustusvoimiin. Rajavartiolain 25 §:n 2 momentin mukaan puolustusvalmiuden vaatiessa rajajoukot tai osia niistä voidaan tasavallan presidentin asetuksella liittää Puolustusvoimiin.\n\nRajajoukkoja koskeva sääntely on hallinnollisesta ja virkamiesten oikeusaseman näkökulmasta epätarkkaa. Myös harjoittelutoiminnassa saadut kokemukset osoittavat, että sääntelyä rajajoukkojen liittämisestä Puolustusvoimiin olisi tarpeen täsmentää ja selkeyttää. Sääntelyssä tulisi erityisesti määrittää rajajoukkojen Puolustusvoimiin liittämisen määräaika, liittämisessä noudatettava menettely sekä paluu Rajavartiolaitoksen palvelukseen. Sääntelyssä tulisi varmistaa, että liittämisen menettely ja liittämisen kohteena olevien virkamiesten oikeusasemaa koskevat järjestelyt ovat selkeästi säänneltyjä ja yhteensopivia yleisen virkamiesoikeuden kanssa. Sääntelyssä tulisi kuitenkin ottaa huomioon tilanteen erityisluonne.\n\nRajajoukkojen liittämistä koskeva sääntely koskee merkittävällä tavalla myös Puolustusvoimia. Koska rajajoukkojen liittäminen vaikuttaa merkittävällä tavalla Rajavartiolaitoksen toimintaan ja Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevien virkamiesten asemaan, sääntely olisi kuitenkin jatkossakin tarkoituksenmukaista säilyttää Rajavartiolaitosta koskevassa lainsäädännössä.\n\nRajavartiolaitos uudistaa ja kehittää varusmieskoulutusta yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Koulutusta uudistetaan vastaamaan entistä paremmin nykyaikaisen taistelukentän vaatimuksiin ja rajajoukkojen sodanajan tehtäviin. Koulutusuudistuksessa huomioidaan muun muassa sotilaallisen liittoutumisen ja uuden teknologian tuomat vaatimukset ja mahdollisuudet. Varusmiesten osaamisen vaatimustaso kasvaa, ja tästä syystä miehistön palvelusaika muuttuu uudistuvassa koulutuksessa 347 vuorokauden pituiseksi. Kaikille Rajavartiolaitoksen varusmiehille annetaan sissi- ja tiedustelukoulutusta, joissa painottuvat ase- ja ampumakoulutus, pioneerikoulutus, viesti- ja lääkintäkoulutus sekä selviytymistaidot. Varusmiehet saavat myös rajavartiointikoulutuksen, mikä mahdollistaa toiminnan Rajavartiolaitoksen päätehtävissä poikkeusoloissa tai erilaisissa kriisitilanteissa Rajavartiolaitoksen kulloistenkin toimivaltojen puitteissa.\n\n3\n\nTavoitteet\n\nEsityksen tavoitteena on parantaa Rajavartiolaitoksen varautumista ja mahdollisuuksia vastata muuttuneen turvallisuus- ja toimintaympäristön vaatimuksiin. Tavoitteena on kehittää Rajavartiolaitoksen normaaliolojen toimivaltuuksia erityisesti sisärajoilla ja merialueilla.\n\n4\n\nEhdotukset ja niiden vaikutukset\n\n4.1\n\nKeskeiset ehdotukset\n\nRajavartiolaitokselle ehdotetaan uutta merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää sekä siihen liittyviä toimivaltuuksia Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos suorittaisi valvontaa muun merellisen valvontatoimintansa yhteydessä. Rajavartiolaitoksella olisi valvonnan yhteydessä oikeus estää tai keskeyttää merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva vahingoittaminen. Rajavartiolaitokselle säädettäisiin myös merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukainen oikeus pysäyttää ja tarkastaa talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus sekä sellainen suomalainen alus, joka käyttää väärää lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Tarkastusoikeuden käytännön toteuttamisessa noudatettaisiin merioikeusyleissopimuksen määräyksiä.\n\nEsityksessä ehdotetaan täsmennyksiä ja muutoksia sääntelyyn, joka koskee rajatarkastusviranomaisten toimivaltuuksia sisärajavalvonnan aikana, Rajavartiolaitoksen suorittamaa teknistä valvontaa ja radioteknistä valvontaa, kulkuneuvojen ja miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista, vesiliikenteen tilapäistä keskeyttämistä tai rajoittamista, rajavyöhykkeellä liikkumista, kiinteistöjen tilapäistä käyttöoikeutta, liikkumisrajoitusten määräämistä, Puolustusvoimien virka-apua Rajavartiolaitokselle sekä Rajavartiolaitoksen kansainvälistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa.\n\nEsityksellä täydennetään myös rajajoukkojen liittämistä Puolustusvoimiin koskevaa sääntelyä. Muutoksilla selkeytettäisiin rajajoukkoihin kuuluvien Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevien henkilöiden oikeudellista asemaa ja palvelussuhteen ehtojen määräytymistä liittämisen aikana ja sen jälkeen.\n\n4.2\n\nPääasialliset vaikutukset\n\n4.2.1\n\nYhteenveto vaikutuksista\n\nEsityksen olennaiset vaikutukset ovat seuraavat:\n\nVaikutuslaji\n\nOlennaiset vaikutukset\n\nVaikutukset viranomaisten toimintaan\n\nEhdotettavat muutokset parantaisivat Rajavartiolaitoksen toimintamahdollisuuksia muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja tukisivat Rajavartiolaitoksen henkilövoimavarojen kohdentamista nykyistä paremmin. Uudet toimivaltuudet edellyttävät henkilöstön lisäkoulutusta.\n\nEsityksellä ei ole vaikutusta viranomaisten välisiin toimivaltasuhteisiin tai vastuisiin.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa sekä kansallisuutta vailla olevien alusten pysäyttämistä ja tarkastamista koskevalla sääntelyllä on vaikutuksia erityisesti Rajavartiolaitoksen merellisten hallintoyksiköiden toimintaan. Toimivaltuudet tukisivat myös poliisin tehtävien suorittamista. Toimivaltuuksilla on liityntä myös Liikenne- ja viestintäviraston ja ulkoministeriön tehtäviin.\n\nRajajoukkoja ja virka-apua koskevat ehdotukset selkeyttäisivät ja parantaisivat Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien yhteistoimintaa. Miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttumista ja vesiliikenteen tilapäistä keskeyttämistä tai rajoittamista koskevilla ehdotuksilla on yhteys Liikenne- ja viestintäviraston toimintaan. Tältä osin ehdotettava sääntely ei kuitenkaan merkitse merkittäviä muutoksia nykytilaan.\n\nTaloudelliset vaikutukset\n\nEsityksessä ehdotettavat rajavartiolain muutokset ja pysyvästi muuttunut turvallisuusympäristö aiheuttavat Rajavartiolaitokselle uusia tehtäviä ja niihin liittyviä lisäkustannuksia. Schengen-alueen sisärajoilla kustannukset kohdistuvat rajaturvallisuusinfrastruktuurin ja valvontajärjestelmien kehittämiseen.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa sekä kansallisuutta vailla olevien alusten pysäyttämistä ja tarkastamista koskevat uudet toimivaltuudet edellyttäisivät kertaluonteisia investointeja sekä aiheuttaisivat pysyviä henkilöstö- ja ylläpitokuluja sekä osaamisen hallinnan kuluja.\n\nRajavartiolaitos toimeenpanisi uudet tehtävät olemassa olevien kehysten mahdollistamissa rajoissa.\n\nVaikutukset yrityksiin\n\nEsityksellä on vähäisiä vaikutuksia yritysten toimintaan. Vaikutukset yrityksiin ovat pääosin rajattuja, mutta kohdistuvat konkreettisesti tiettyihin pk-yrityksiin ja toimialoihin. Ehdotettu sääntely sisältää muun muassa yrityksiä koskevia ilmoitusvelvollisuuksia ja tiedonsaantioikeuksia, mikä edellyttäisi menettelytapojen sopimista Rajavartiolaitoksen kanssa. Esitykseen sisältyvillä ehdotuksilla ei kuitenkaan arvioida olevan laaja-alaisia kielteisiä vaikutuksia yritystoimintaan.\n\nVaikutukset tietosuojaan\n\nEsityksessä on eräitä suoraan henkilötietojen tai salassa pidettävien tietojen käsittelyyn liittyviä säännösehdotuksia. Lisäksi kaikkiin ehdotettuihin toimivaltuusmuutoksiin voi liittyä myös henkilötietojen käsittelyä. Ehdotettu sääntely perustuu EU:n oikeuden liikkumavaraan, eikä se aiheuttaisi merkittäviä muutoksia henkilötietojen käsittelyn perusteisiin Rajavartiolaitoksessa.\n\nVaikutukset tiedonhallintaan ja kyberturvallisuuteen\n\nEsityksessä ehdotettavat uudet toimivaltuudet ja tiedonsaantioikeudet edellyttävät Rajavartiolaitoksen tiedonhallintamallin päivittämistä. Päivitystarpeet kohdistuvat erityisesti tietovarantojen kuvauksiin, tietojen luovuttamista koskeviin kuvauksiin sekä tietoturvallisuustoimenpiteiden dokumentointiin.\n\nEsityksessä ehdotettaviin toimivaltuuksiin liittyvät uudet valvontajärjestelmät, tiedonvaihtorajapinnat ja sensoriverkot laajentaisivat Rajavartiolaitoksen tietoteknistä ympäristöä ja muodostaisivat uusia kyberturvallisuusriskejä. Rajavartiolaitoksen tulisi arvioida uusien järjestelmien kyberturvallisuusvaatimukset osana niiden suunnittelua.\n\nYhteiskunnalliset vaikutukset\n\nEhdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta lisääviä vaikutuksia. Rajavartiolaitoksen ennakointi- ja reagointikyky nopeasti muuttuviin turvallisuustilanteisiin paranisi erityisesti sisärajoilla ja merialueilla.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisen estäminen ja keskeyttäminen parantaisi yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toimivuuden varmistamista. Toimivaltuuksien käyttämisessä Suomen talousvyöhykkeellä on arvioitava asiaan liittyvien kansainvälisoikeudellisten riskien suhdetta toimivaltuuksilla estettäviin vahinkoihin nähden.\n\nVaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin\n\nEhdotetut muutokset ovat merkityksellisiä usean perustuslaissa turvatun perusoikeuden kannalta. Näitä ovat yhdenvertaisuus (6 §), liikkumisvapaus (9 §) yksityiselämän suoja (10 §), omaisuuden suoja (15 §), saamelaisten oikeudet (17 §:n 3 momentti), oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18 §) sekä oikeusturva (21 §).\n\nEhdotettava sääntely kohdistuisi niihin henkilöihin, jotka oleskelevat, liikkuvat tai harjoittavat muuta toimintaa Rajavartiolaitoksen toiminta-alueella. Sääntelyyn sisältyvien rajausten vuoksi siitä ei kuitenkaan arvioida aiheutuvan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia edellä mainittujen perusoikeuksien toteutumiseen.\n\nEhdotetulla sääntelyllä ei ole suoria vaikutuksia saamelaisten elinkeinoa, kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien toteutumiseen. Esityksellä ei myöskään arvioida olevan vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon.\n\nVaikutukset Ahvenanmaan maakunnassa\n\nPääosa esityksessä ehdotettavasta sääntelystä kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Osa ehdotettavasta sääntelystä ei koske lainkaan Ahvenanmaan maakunnan aluetta.\n\nEhdotettua sääntelyä sovellettaisiin Ahvenanmaan maakunnassa siltä osin kuin kyse on valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvista Rajavartiolaitoksen tehtävistä tai sellaisista maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvista tehtävistä, joita Rajavartiolaitos hoitaa maakunnassa sopimusasetuksen perusteella.\n\n4.2.2\n\nVaikutukset viranomaisten toimintaan\n\nYleistä\n\nEhdotettavat muutokset parantaisivat Rajavartiolaitoksen toimintamahdollisuuksia muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja tukisivat Rajavartiolaitoksen henkilövoimavarojen kohdentamista nykyistä paremmin. Muutokset tukisivat sekä Rajavartiolaitoksen ydintehtävien suorittamista että liittoutumisen myötä merkittävästi kasvaneita isäntämaatukitehtäviä ulko- ja sisärajoilla.\n\nUudet ja tarkentuvat toimivaltuudet edellyttäisivät Rajavartiolaitoksen henkilöstön täydennyskoulutusta sekä tarvittaessa Rajavartiolaitoksen antamaa tarkempaa ohjeistusta. Ehdotettavilla muutoksilla ei olisi vaikutusta viranomaisten välisiin toimivaltasuhteisiin tai vastuisiin.\n\nToimivaltuudet sisärajoilla\n\nRajavartiolaitos, poliisi, suojelupoliisi ja Tulli tekevät aktiivista yhteistyötä eri turvallisuusuhkien ennalta ehkäisemiseksi. Rajavartiolaitoksen päätehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen, mikä tarkoittaa käytännössä henkilöliikenteen valvontaa. Tullin vastuulla on puolestaan tavaraliikenteen valvonta rajat ylittävässä liikenteessä. Poliisi on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vastuuviranomainen ja suojelupoliisi kansallisen turvallisuuden suojaamisen yleisviranomainen. Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat ja muut aluevalvontaviranomaiset toimivat yhteistyössä myös alueellisen koskemattomuuden valvonnassa. Esityksellä ei muutettaisi viranomaisten tehtäviä tai johtovastuita. Esityksessä ehdotettava sääntely lisäisi Rajavartiolaitoksen teknistä ja radioteknistä valvontaa sisärajoilla sen jälkeen, kun laitteistot on hankittu ja asennettu sisärajoille. Tämä edesauttaisi myös yhteisen PTR-tilannekuvan muodostamista. Lisääntynyt valvonta voisi paljastaa\nnykyistä enemmän Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi säädettyjen rikosten lisäksi myös poliisin tai Tullin tutkintavastuulle kuuluvia rikoksia.\n\nMerelliset toimivaltuudet\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa sekä kansallisuutta vailla olevien alusten pysäyttämistä ja tarkastamista koskevalla sääntelyllä olisi vaikutuksia erityisesti Rajavartiolaitoksen merellisten hallintoyksiköiden toimintaan. Uudet tehtävät ja toimivaltuudet edellyttäisivät Rajavartiolaitoksen merellisen valvontakyvyn parantamista ja reagointikyvyn lisäämistä kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina. Lisäksi ne edellyttäisivät vedenalaisen työskentelyn ja tutkinnallisten toimenpiteiden, kuten lippuvaltiosertifikaattien tarkastamisen edellytysten kehittämistä. Uudet tehtävät ja toimivaltuudet edellyttäisivät merivartiostojen henkilöstön koulutusta ja kokonaisuuden huomioimista merivartiostojen tehtäväsuunnittelussa, erityisesti merellistä valvontaa suorittavissa johtokeskuksissa. Rajavartiolaitoksen olisi päivitettävä myös rajavartijoiden peruskoulutukseen liittyvä merellinen erikoiskoulutus vastaamaan esitettyjä muutoksia. Vaikutuksia Rajavartiolaitokselle\nkäsitellään tarkemmin taloudellisten vaikutusten yhteydessä kohdassa 4.2.2.\n\nMerellisten riskien ja häiriötilanteiden hallinta edellyttää toimivaltaisilta viranomaisilta hyvää tilannekuvaa ja nopeaa suorituskykyä vastata haasteisiin. Nopean vasteen ja yhteisen tilannekuvan lisäksi tärkeää on kyetä turvaamaan tarvittavat tutkinta- sekä suojaus- ja korjaustoimenpiteet. Ehdotettavan sääntelyn myötä Rajavartiolaitos saisi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamistapauksissa tarvittavat tiedot mahdollisimman vähäisellä viiveellä suoraan kriittisen infrastruktuurin omistajilta tai haltijoilta. Rajavartiolaitoksen tulisi ilmoittaa tietoonsa tulleesta vahingoittamisesta viipymättä poliisille. Tämä mahdollistaisi viivytyksettä mahdollisten rikosoikeudellisten toimenpiteiden käynnistämisen. Myös Rajavartiolaitos ja Liikenne- ja viestintävirasto toimisivat edelleen tiiviissä yhteistyössä merenalaisten tietoliikenneyhteyksien valvonta- ja suojaamistehtävissä. Alusten tarkastamisesta olisi puolestaan ilmoitettava viipymättä ulkoministeriölle\nja Liikenne- ja viestintävirastolle, jotta ne voivat huolehtia viivytyksettä vastuullaan olevista mahdollisista lippuvaltio- ja muista ilmoituksista.\n\nRajajoukkoja koskeva sääntely\n\nRajajoukkoja koskevat säännösehdotukset selkeyttäisivät rajajoukkojen liittämistä Puolustusvoimiin koskevaa menettelyä sekä liitettäviin joukkoihin kuuluvan henkilöstön oikeudellista asemaa ja palvelussuhteen ehtojen määräytymistä. Ehdotetuilla muutoksilla varmistettaisiin Rajavartiolaitoksen viranomaistoiminnan jatkuvuus myös tilanteessa, jossa Rajajoukot liitettäisiin Puolustusvoimiin vain osittain. Muutoksilla myös varmistettaisiin, ettei Rajavartiolaitoksen henkilöstön palkkauksen vähimmäistaso heikenny liittämisen seurauksena.\n\nMuutokset keventäisivät liittämiseen liittyvää hallinnollista työtä sekä Rajavartiolaitoksessa että Puolustusvoimissa, koska virat ja niissä palvelevat virkamiehet siirtyisivät organisaatiosta toiseen ja takaisin suoraan liittämistä koskevan tasavallan presidentin asetuksen perusteella ilman virkojen perustamista ja niihin nimittämistä tai virkojen siirtämistä.\n\nMuut ehdotettavat muutokset\n\nMuilta osin esityksessä ehdotettavat muutokset täsmentäisivät tai selkeyttäisivät oikeustilaa ja parantaisivat muun muassa Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksia havaita, ennalta ehkäistä ja selvittää erilaisia häiriötilanteita.\n\nPuolustusvoimien virka-apua ja tukea Rajavartiolaitokselle koskevan sääntelyn laajentaminen mahdollistaisi Puolustusvoimien henkilö- ja materiaaliresurssien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön Rajavartiolaitoksen tukemiseksi. Rajavartiolaitoksella olisi puolestaan mahdollisuus pyytää Puolustusvoimilta virka-apua nykyistä laajemmin tilanteissa, joissa Rajavartiolaitoksen omat voimavarat ovat riittämättömiä tilanteen hallitsemiseksi.\n\nMiehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttumista koskevan sääntelyn käytännön soveltaminen edellyttäisi Rajavartiolaitokselta eri toimintaympäristöihin soveltuvien havainto- ja vastatoimijärjestelmien hankkimista ja ylläpitämistä. Ilma-alusten osalta käytössä on tutka- ja radiotaajuuspohjaisia havaintojärjestelmiä. Veden pinnalla ja veden alla olevien kulkuneuvojen havaitseminen edellyttää lisäksi akustisia ja optisia sensorijärjestelmiä. Myös kulkuun puuttumiseen käytettävien teknisten vastatoimien (esimerkiksi radiotaajuushäirintä) käyttömahdollisuudet ja vaikutukset vaihtelevat toimintaympäristöittäin. Rajavartiolaitoksen velvollisuus ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle tietyissä tilanteissa teknisten toimenpiteiden käyttämisestä miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi parantaisi Liikenne- ja viestintäviraston tilannekuvaa radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle mahdollisesti aiheutuvien\nhäiriöiden syistä. Liikenne- ja viestintävirasto hoitaisi vesiliikenteen tilapäistä keskeyttämistä tai rajoittamista sekä aluksen pysäyttämistä ja tarkastamista koskevaan sääntelyyn liittyviä tukitehtäviä jatkossakin samoin resurssein kuin nykyisin. Virasto tekisi myös aluevesillä alusturvallisuuteen liittyviä tarkastuksia tilannekohtaisen harkinnan mukaisesti nykytilaa vastaavasti.\n\n4.2.3\n\nTaloudelliset vaikutukset\n\nYleistä\n\nEsityksessä ehdotettavat rajavartiolain muutokset ja pysyvästi muuttunut turvallisuusympäristö aiheuttavat Rajavartiolaitokselle uusia tehtäviä. Rajavartiolaitos toimeenpanisi uudet tehtävät olemassa olevien kehysten mahdollistamissa rajoissa. Jäljempänä on esitetty arviot uusien tehtävien aiheuttamista kertaluonteisista ja pysyvistä kustannuksista.\n\nToimivaltuudet sisärajoilla\n\nRajavartiolaitoksen arvion mukaan ehdotettava sääntely tarkoittaisi sisärajoilla olevan rajaturvallisuusinfrastruktuurin ja valvontajärjestelmien kehittämistä, mikä edellyttäisi arviolta yhteensä noin 2 miljoonan euron rahoitusta. Sisärajoille aiheutuvia kehittämistarpeita ei ole voitu huomioida aikaisemmissa kehittämishankkeissa tai meneillään olevassa maa- ja merirajan teknisen valvontajärjestelmän uudistamisessa, joten kyse on uusista nyt ehdotettavan lain toimeenpanosta aiheutuvista tarpeista. Rajaturvallisuusinfrastruktuuriin ja valvontajärjestelmiin tehtävät uudet investoinnit ja lisähankinnat aiheuttaisivat Rajavartiolaitokselle pysyvän ylläpidon ja toimintamenojen kasvun, joka olisi arviolta noin 1 miljoona euroa vuodessa. Rajavartiolaitoksen arvion mukaan erityisesti valvontajärjestelmien tietojärjestelmäintegraatioiden, tietoliikenneyhteyksien ja Valtorin palvelumaksujen sekä kyberturvallisuuden varmistamisen kustannukset nousisivat tulevaisuudessa.\n\nKustannus (tuhatta euroa)\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nRajaturvallisuuden infrastruktuurin kehittäminen sisärajoilla (hankinnat)\n\n500\n\n500\n\n0\n\n0\n\nValvontajärjestelmien kehittäminen sisärajoilla (hankinnat)\n\n500\n\n500\n\n0\n\n0\n\nKasvavat ylläpidon ja toiminnan kustannukset\n\n0\n\n1 000\n\n1 000\n\n1 000\n\nLisämäärärahatarve yhteensä\n\n1 000\n\n2 000\n\n1 000\n\n1 000\n\nMerelliset tehtävät ja toimivaltuudet\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa sekä kansallisuutta vailla olevien alusten pysäyttämistä ja tarkastamista koskevat uudet toimivaltuudet edellyttäisivät Rajavartiolaitoksen merellisen valvontakyvyn parantamista ja reagointikyvyn lisäämistä kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina. Toimivaltuudet edellyttäisivät myös vedenalaisen työskentelyn ja tutkinnallisten toimenpiteiden edellytysten kehittämistä. Rajavartiolaitoksen merellisten hallintoyksiköiden (Länsi-Suomen ja Suomenlahden merivartiostot) johtokeskukset toteuttavat Suomen merialueiden ja talousvyöhykkeen valvontaa. Erityisesti talousvyöhykkeen ja merirajan valvontaa on jouduttu tehostamaan Ukrainan sodan seurannaisvaikutusten kuten varjolaivaston ja itärajan tilanteen takia.\n\nRajavartiolaitos on saanut hallituksen kehyspäätöksessä vuosille 2026–2029 pysyvän määrärahalisäyksen strategisten suorituskykyjen (esimerkiksi uusien vartiolaivojen) operointikyvyn varmistamiseksi. Näistä huolimatta aikaisempien sopeuttamistoimien, kustannustason nousun ja turvallisuustilanteen edellyttämien toimien vuoksi Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin kohdistuu sopeuttamistarpeita. Suurelta osin nyt ehdotettavien muutosten vaatimat tarpeet operatiiviselle toiminnalle perustuvat parhaillaan rakenteilla olevien uusien vartiolaivojen ja valvontalentokoneiden suorituskykyihin ja niiden valvontakyvyn tehokkaaseen käyttämiseen. Esitetyt uudet tehtävät edellyttäisivät kuitenkin Rajavartiolaitoksen vedenalaisen toiminnan kehittämistä vastaamaan laajentuvaa toiminta-aluetta. Tämä aiheuttaisi muun muassa uusia pysyviä lisävaatimuksia sukellustoiminnalle ja vedenalaiselle tekniselle valvontakyvylle. Kyseiset suorituskyvyt ovat valtakunnallisia kykyjä.\n\nVedenalaistoiminnot\n\nRajavartiolaitos on kehittänyt vedenalaisia suorituskykyjä suunnitelmallisesti jo pitkään muihin tehtäviinsä liittyen. Tästä näkökulmasta esitettyjen uusien toimivaltuuksien edellyttämät kyvykkyydet eivät ole uusia, vaan kyse on jo kehitteillä tai olemassa olevien kyvykkyyksien päivittämisestä vastaamaan ehdotettujen muutosten mukaisia uusia vaatimuksia. Rajavartiolaitoksen vedenalaisia kyvykkyyksiä on kehitetty merkittävästi vuodesta 2015 alkaen, jolloin vartiolaiva Turva valmistui. Erityisesti talousvyöhykkeen ja aluevesien ulompien osien suuremmat vedensyvyydet asettavat aiempaa suurempia vaatimuksia teknisen kyvykkyyden lisäksi myös sukeltajille. Merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta pyrittäisiin järjestämään mahdollisimman suurelta osin teknisin välinein, mutta syväsukelluskyky on välttämätön muulla valvonnalla havaittujen poikkeamien tarkastamisessa ja jatkotoimenpiteiden tekemisessä. Valtakunnallisen syväsukelluskyvyn luominen ja ylläpitäminen\nedellyttäisivät sukeltajamäärän lisäämistä neljällä henkilöllä. Sukellussyvyyden kasvattaminen toimintaympäristön vaatimusten edellyttämälle tasolle ja suorituskyvyn ylläpito (osaamisen hallinta) edellyttäisivät sukeltajien erityiskoulutuksen lisäämistä, mikä aiheuttaisi vuosittain 100 000 euron lisäkustannukset nykyiseen sukeltajien koulutukseen verrattuna.\n\nVedenalaisen valvontakyvyn kehittäminen edellyttäisi myös kalustohankintoja. Vedenalaisen teknisen valvontakyvyn kehittäminen ja varmistaminen laajentuvalle toiminta-alueelle edellyttäisi vedenalaista kriittistä infrastruktuuria kartoittavan ja valvovan autonomisen LAUV-laitteen (Light Autonomous Underwater Vehicle) hankintaa (500 000 €). LAUV-laitetta pystyttäisiin hyödyntämään myös mahdollisten ympäristövahinkojen tutkinnassa muun muassa mereen levinneen öljyn tunnistamisessa ja seurannassa tai uponneen veneen tarkastamisessa. Pidempikestoinen syväsukellus edellyttää painekammion käyttövalmiutta sukelluspaikalla (ml. painekammion käyttöhenkilöstö). Tällä hetkellä Rajavartiolaitoksella on painekammio ainoastaan vartiolaiva Turvalla, jonne se on asennettu kiinteästi. Syväsukelluskyvyn alueellisen kattavuuden ja toiminnan varmistaminen edellyttäisi siirrettävän painekammion hankintaa (650 000 €). Siirrettävä painekammio olisi sijoitettavissa mille tahansa Turva-luokan\nvartiolaivoista tai mantereelle. Tällöin syväsukellustehtäviä kyettäisiin toteuttamaan silloinkin, kun vartiolaiva Turva ja sen painekammio ovat sidottuina muualle tai epäkunnossa.\n\nTurvallinen syväsukellustoiminta edellyttää lääkinnällistä valmiutta painekammiohoitoon. Lääkinnällinen valmius edellyttää painekammioensihoitajien läsnäoloa ja lääkäritasoista valmiutta. Vedenalaistoiminnan lääkinnällisen valmiuden luominen ja ylläpitäminen edellyttäisivät neljän painekammioensihoitajan tehtävän perustamista Rajavartiolaitokselle. Kyseiset tehtävät olisivat uusia Rajavartiolaitoksessa.\n\nMerellisten tehtävien ja toimivaltuuksien henkilöstövaikutukset\n\nEhdotettuihin uusiin merellisiin tehtäviin ja toimivaltuuksiin liittyvät henkilöstövaikutukset on eritelty alla olevassa taulukossa. Rajavartiolaitos tarvitsisi kahdeksan henkilötyövuoden (HTV) lisäyksen ehdotettujen muutosten toimeenpanemiseksi. Esitetty HTV-lisäys kohdentuisi Rajavartiolaitoksen merellisiin hallintoyksiköihin. Kokonaisuutena tämä tarkoittaisi noin 640 000 euron pysyvää lisäystä Rajavartiolaitoksen toimintamenoissa.\n\nHTV-vaikutus\n\nHTV\n\nLisähenkilöstö, sukeltajat\n\n4\n\nLisähenkilöstö, painekammioensihoitajat\n\n4\n\nYhteensä\n\n8\n\nRajavartiolaitoksen lisäkustannukset merellisistä tehtävistä ja toimivaltuuksista\n\nEsityksessä ehdotettavat merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa sekä kansallisuutta vailla olevien alusten pysäyttämistä ja tarkastamista koskevat uudet toimivaltuudet aiheuttaisivat Rajavartiolaitokselle alla olevassa taulukossa arvioidut lisäkustannukset. Osa tarpeista olisi kertaluonteisia investointeja. Muilta osin lisäkustannukset koostuisivat pysyvistä henkilöstö- ja ylläpitokuluista sekä osaamisen hallinnan kuluista, jotka olisivat noin 780 000 euroa vuodessa.\n\nKustannukset (tuhatta euroa)\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nVuosi\n\nLisähenkilöstö\n\n-\n\n640\n\n640\n\n640\n\n640\n\n640\n\nSiirrettävä painekammio\n\n-\n\n650\n\n10\n\n10\n\n10\n\n10\n\nLAUV\n\n(Light Autonomous Underwater Vehicle)\n\n-\n\n500\n\n10\n\n10\n\n10\n\n10\n\nOsaamisen hallinta\n\n- sukeltajien vaativampi ja lisääntyvä koulutus\n\n- merellisen koulutuksen lisääminen\n\n100\n\n20\n\n100\n\n20\n\n100\n\n20\n\n100\n\n20\n\n100\n\n20\n\n100\n\n20\n\nYhteensä\n\n120\n\n1 910\n\n780\n\n780\n\n780\n\n780\n\nEdellä olevassa taulukossa eritellyt kustannukset koskisivat alkuvaiheen vedenalaisen toiminnan ja sukelluskyvykkyyden kehittämisestä ja ylläpidosta aiheutuvia kertaluonteisia ja pysyviä kustannuksia. Lisäksi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta tulee edellyttämään vedenalaisen teknisen valvontakyvyn kehittämistä, muun muassa vedenalaisten valvontasensoreiden (esimerkiksi akustiset anturit, seismiset sensorit) hankintaa. Sensoreiden integrointi merelliseen tilannekuvajärjestelmään arvioidaan kokonaisarkkitehtuurin suunnittelun yhteydessä.\n\nISM-valvontamekanismin (Integrated Surveillance Mechanism) kehittämisessä Rajavartiolaitoksen osuus liittyy kansainvälisten tiedonvaihtorajapintojen rakentamiseen ja johtokeskusten järjestelmien mukauttamiseen. Näiden toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset arvioidaan ISM-hankkeen edetessä ja ainakin osa niistä pyritään rahoittamaan EU:n rahoitusinstrumenteista.\n\nMahdolliset muut taloudelliset vaikutukset\n\nMikäli Rajavartiolaitoksella ei ole jatkuvasti saatavilla olevaa kykyä puuttua ja tutkia talousvyöhykkeellä tapahtuneita poikkeamia (ml. kyky syväsukellukseen), tämä hidastaa mahdollisten poikkeamien tai vedenalaisen kriittisen infrastruktuurin rikkoutumisten korjaamista ja vedenalaista rikostutkintaa. Rikkoutuneen vedenalaisen kriittisen infrastruktuurin korjaaminen voidaan aloittaa vasta kun vedenalaiset tutkimustyöt on saatettu valmiiksi. Mahdolliset viivästykset korjaustöissä voivat aiheuttaa myös taloudellisia tappioita Suomelle.\n\nEhdotettavan Rajavartiolaitoksen merellisen suorituskyvyn luominen ei liittyisi ainoastaan tapausten havaitsemiseen ja selvittämiseen, vaan samoja valtakunnallisia vedenalaisia ja valvonnallisia suorituskykyjä käytettäisiin myös esimerkiksi poliisin tukena, jos tapauksiin liittyy rikosepäily.\n\nSuhde aiempiin talousarvioihin\n\nEhdotettavien uusien toimivaltuuksien aiheuttamia lisämäärärahatarpeita ei ole huomioitu aikaisemmissa talousarvioasiakirjoissa.\n\nMuut ehdotukset\n\nMuut ehdotettavat säädösmuutokset ja toimivaltuudet eivät aiheuta Rajavartiolaitokselle merkittäviä lisäkustannuksia. Näiltä osin kyse on olemassa olevien toimivaltuuksien täsmentämisestä tai laajentamisesta. Muutosten kouluttamiseen ja operatiiviseen käyttöön liittyvät menot rahoitettaisiin Rajavartiolaitoksen toimintamäärärahoista julkisen talouden suunnitelman ja valtion talousarvion puitteissa.\n\nTaloudelliset vaikutukset muille viranomaisille\n\nEsityksessä ehdotettavien säädösmuutosten ei ole tunnistettu aiheuttavan välittömiä taloudellisia vaikutuksia muille viranomaisille.\n\nRajajoukkoja koskevat säädösmuutokset eivät aiheuta lisäkustannuksia Puolustusvoimille, koska muutokset ainoastaan selkeyttäisivät menettelyjä ja virkamiesten oikeusasemaa tilanteessa, jossa rajajoukkoja liitettäisiin Puolustusvoimiin. Liitettävien virkamiesten palkkausmenoja vastaava määräraha siirrettäisiin liittämistä vastaavaksi ajaksi talousarviomenettelyssä tai talousarviomomenttien tilijaottelun muutoksin Puolustusvoimien käytettäväksi.\n\n4.2.4\n\nVaikutukset yrityksiin\n\nEsityksellä on vähäisiä vaikutuksia yritysten toimintaan. Vaikutukset yrityksiin ovat pääosin rajattuja, mutta kohdistuvat konkreettisesti tiettyihin pk-yrityksiin ja toimialoihin.\n\nEsityksessä ehdotettava merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittumista koskeva ilmoitusvelvollisuus koskee erityisesti energia-, tietoliikenne-, satama- ja merirakentamiseen liittyviä yrityksiä, joista osa on pk-yrityksiä. Sääntely täydentäisi yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lainsäädännön ja muun voimassa olevan lainsäädännön kriittisen infrastruktuurin toimijoille asettamia velvoitteita. Esimerkiksi sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa säädetään teleyritysten velvollisuudesta ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle tietyistä teletoiminnan toimivuuden ja tietoturvan häiriötilanteista. Myös kyberturvallisuuslain\n\n(124/2025)\n\nnojalla teleyrityksillä on velvollisuus ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle merkittävistä poikkeamista. Uusi ilmoitusvelvollisuus edellä mainittujen lisäksi myös Rajavartiolaitokselle ei merkittävästi lisäisi yritysten hallinnollista taakkaa.\nIlmoitusvelvollisuus edellyttäisi toimijoiden tiedottamista uudesta velvoitteesta sekä menettelytapojen sopimista Rajavartiolaitoksen kanssa. Rajavartiolaitos ohjeistaisi yrityksiä etukäteen, miten ilmoitusvelvollisuus käytännössä toteutettaisiin. Yksinkertaisimmillaan ja kiiretilanteessa se voisi tapahtua esimerkiksi puhelimitse. Merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa koskevilla ehdotuksilla ei olisi muilta osin vaikutusta yrityksiin. Kriittisen infrastruktuurin toimijat vastaisivat jatkossakin infrastruktuurin toiminnasta, suojaamisesta ja korjauksista.\n\nRajavartiolaitokselle ehdotettava tiedonsaantioikeus yhteisöjen ja yhtymien kameravalvontatallenteista aiheuttaisi jonkin verran hallinnollista työtä tallenteen omistavalle taholle. Käytännön järjestelyistä sovittaisiin kuitenkin tarkemmin Rajavartiolaitoksen ja kyseessä olevan yhteisön tai yhtymän kanssa siten, että menettelyt ovat selkeitä ja sujuvia.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajille ja haltijoille ehdotettu velvollisuus luovuttaa tietoja Rajavartiolaitokselle koskisi pääasiassa epäiltyjä vahingontekoja, joiden osalta mainitut tiedot tulisi mahdollisen esitutkinnan aikana todennäköisesti joka tapauksessa koota ja luovuttaa esitutkintaviranomaiselle. Näin ollen ehdotettava tiedonsaantioikeus mahdollistaisi sen, ettei kyseisiä tietoja tarvitsisi enää erikseen hankkia, koota ja luovuttaa esitutkintaviranomaiselle. Tiedon luovuttaminen tapahtuisi käytännössä sähköisen viestinnän avulla tai tarpeen mukaan paikan päällä yrityksessä, mikä helpottaisi yritykseen kohdistuvaa hallinnollista taakkaa. Yleisesti ilmoitus- ja tiedonsaantivelvollisuus helpottaisi asian selvittämistä, mikä useimmiten johtaisi siihen, että vahingonaiheuttaja pystyttäisiin saamaan selville ja vastuuseen teostaan, jolloin yrityksellä olisi parempi mahdollisuus saada aiheutetusta vahingosta korvauksia.\n\nEdellä todetun perusteella voidaan arvioida, että esitykseen sisältyvillä ehdotuksilla ei ole laaja-alaisia kielteisiä vaikutuksia yritystoimintaan.\n\n4.2.5\n\nVaikutukset tietosuojaan\n\nHenkilötietojen käsittelyyn Rajavartiolaitoksessa sovelletaan käsittelytarkoituksesta riippuen joko yleistä tietosuoja-asetusta (EU 2016/679) ja sitä täydentävää tietosuojalakia\n\n(1050/2018)\n\ntai henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia (1054/2018, jäljempänä\n\nrikosasioiden tietosuojalaki\n). Yleisen tietosuoja-asetuksen ja rikosasioiden tietosuojalain mukaan henkilötietoja ovat kaikki sellaiset tiedot, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti. Välillinen tunnistaminen voi tapahtua esimerkiksi yhdistämällä yksittäinen tieto johonkin toiseen tietoon, joka mahdollistaa tunnistamisen. Rajavartiolaitoksen henkilötietolaissa säädetään yleissääntelyä täydentävästi henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa. Meripelastusrekisteristä säädetään erikseen meripelastuslaissa.\n\nEsityksessä on eräitä suoraan henkilötietojen tai salassa pidettävien tietojen käsittelyyn liittyviä säännösehdotuksia (1. lakiehdotuksen 82 § sekä 3. lakiehdotuksen 16, 17, 22, 36 a ja 38 §). Lisäksi kaikkiin ehdotettuihin toimivaltuusmuutoksiin voi liittyä myös henkilötietojen käsittelyä. Keskeisimpinä näistä voidaan mainita 1. lakiehdotuksen 53 ja 57 § rajavyöhykelupaan liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Näiden osalta henkilötietojen käsittely kuuluu Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 7 §:n soveltamisalaan.\n\nEsityksessä ehdotettava sääntely meripelastusrekisterin tietojen käytöstä muuhun kuin tietojen alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen ja tietojen luovuttamisesta ulkomaille kuuluu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan. Muilta osin henkilötietojen käsittelyä koskevaan sääntelyyn ehdotettavat täydennykset kuuluvat joko yleisen tietosuoja-asetuksen tai rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan sen mukaan, mitä Rajavartiolaitoksen henkilötietolain mukaisia tietoja luovuttaminen koskee. Tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvia henkilötietojen käsittelytarkoituksia ovat Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 7, 15 a ja 15 b §:ssä sekä pääosin 15 §:ssä säädetyt käsittelytarkoitukset. Rikosasioiden tietosuojalain soveltamisalaan kuuluvia henkilötietojen käsittelytarkoituksia ovat puolestaan 8, 10, 12 ja 13 §:ssä sekä osin 15 §:ssä säädetyt käsittelytarkoitukset.\n\nEsityksessä ehdotettava henkilötietojen käsittelyä koskeva täydentävä sääntely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan kuuluvan käsittelyn osalta asetuksen 6 artiklan mukaiseen kansalliseen liikkumavaraan. Liikkumavaran puitteissa kansallisessa lainsäädännössä voidaan antaa tarkempia säännöksiä esimerkiksi yhteisöistä, joille ja tarkoituksista joihin henkilötietoja voidaan luovuttaa. Mainitun 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion lainsäädännön on täytettävä yleisen edun mukainen tavoite ja oltava oikeasuhtainen sillä tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Mikäli tietoja käsitellään muuhun kuin niiden alkuperäiseen keräämistarkoitukseen, on sääntelyä arvioitava käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta vasten siten kuin tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa säädetään. Sääntelyn on oltava välttämätön ja oikeasuhtainen toimenpide yleisen tietosuoja-asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden turvaamiseksi. Rikosasioiden\ntietosuojalain soveltamisalaan kuuluvien henkilötietojen osalta ehdotettava täydentävä sääntely perustuu rikosasioiden tietosuojadirektiivin 8 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säännellään direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa henkilötietojen käsittelyä, on täsmennettävä ainakin käsittelyn tavoitteet, käsiteltävät henkilötiedot ja käsittelyn tarkoitukset.\n\nEhdotettava sääntely meripelastusrekisterin tietojen käyttämisestä muuhun kuin tietojen alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen täsmentäisi nykyisin asiassa sovellettavaa tietosuojalain yleissääntelyä ja olisi yhdenmukainen muiden Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevien tietojen toissijaisen käytön periaatteiden kanssa. Rajavartiolaitos käsittelee henkilötietoja näissä tilanteissa lakisääteisten velvoitteidensa noudattamiseksi, jolloin käsittely perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Sääntely tietojen luovuttamisesta ulkomaille merellisen toiminnan sekä aluevalvonnan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoituksissa täydentäisi niin ikään tietosuojalain ja rikosasioiden tietosuojalain yleissääntelyä. Henkilötietojen käsittelyperusteena on mainituissa tiedonluovutustapauksissa tietosuoja-asetuksen osalta asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohta, jonka mukaan käsittely on sallittua yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai\nrekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Ehdotettava sääntely on katsottava välttämättömäksi ja oikeasuhteiseksi, koska sillä vastattaisiin muuttuneen turvallisuusympäristön ja lisääntyneen kansainvälisen yhteistoiminnan tarpeisiin.\n\nEsityksessä ehdotettava henkilötietojen käsittelyä koskeva täydentävä sääntely ei lähtökohtaisesti koske yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa ja rikosasioiden tietosuojalain 11 §:ssä tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai muutoin valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi katsottavia tietoja. Joka tapauksessa näiltä osin henkilötietojen käsittelyä rajoittaa voimassa olevan Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 4 §:n 1 momentin mukainen välttämättömyysedellytys.\n\nEdellä kuvatun mukaisesti esityksessä ehdotettavat uudet toimivaltuudet ja henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn tarkistukset eivät aiheuttaisi merkittäviä muutoksia henkilötietojen käsittelyn perusteisiin Rajavartiolaitoksessa.\n\n4.2.6\n\nVaikutukset tiedonhallintaan ja kyberturvallisuuteen\n\nEsityksessä ehdotettavat uudet toimivaltuudet ja tiedonsaantioikeudet edellyttävät julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain\n\n(906/2019)\n\nmukaisen Rajavartiolaitoksen tiedonhallintamallin päivittämistä. Päivitystarpeet kohdistuvat erityisesti tietovarantojen kuvauksiin, tietojen luovuttamista koskeviin kuvauksiin sekä tietoturvallisuustoimenpiteiden dokumentointiin.\n\nEhdotettaviin toimivaltuuksiin liittyvät valvontajärjestelmät tuottavat tietoja, joiden käsittely edellyttää asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia suojatoimenpiteitä. Sensoritietojen, kameravalvontatallenteiden ja radioteknisen valvonnan tietojen käsittelyssä on varmistettava tietojen eheys, saatavuus ja luottamuksellisuus. Erityisesti on huolehdittava lokituksesta, käyttöoikeuksien hallinnasta ja tietojen säilytysaikojen noudattamisesta. Nämä vaatimukset huomioidaan valvontajärjestelmien suunnittelussa.\n\nPysyvän teknisen valvonnan laitteiston asentaminen sisärajoille edellyttää kokonaisarkkitehtuurin suunnittelua, jossa huomioidaan sensorijärjestelmien integrointi Rajavartiolaitoksen tilannekuvajärjestelmiin, tiedonsiirtoinfrastruktuurin riittävyys, järjestelmien kyberturvallisuus sekä ylläpito ja elinkaaren hallinta. Erityisesti sisärajojen sellaisilla alueilla, joilla kiinteää tietoliikenneinfrastruktuuria ei ole käytettävissä, tiedon siirtäminen edellyttää vaihtoehtoisia tiedonsiirtoratkaisuja (esimerkiksi satelliittiyhteyksiä tai mobiiliverkkoja). Valvontajärjestelmien suunnittelussa ja hankinnassa tulee ottaa huomioon niiden yhteensopivuus EU:n rajavalvonnan tietojärjestelmien kanssa.\n\nYhteisöjen ja yhtymien kameravalvontatallenteiden saaminen Rajavartiolaitoksen käyttöön edellyttäisi käytännössä tallenteiden siirtoon soveltuvien teknisten menettelyiden ja tiedonsiirtoratkaisujen suunnittelua. Tallenteet voivat olla eri videoformaateissa ja eri tallennusjärjestelmissä, minkä vuoksi Rajavartiolaitoksen olisi varauduttava tallenteiden käsittelyn teknisiin vaatimuksiin. Tallenteiden käsittelyssä on noudatettava Rajavartiolaitoksen tiedonhallintamallin mukaisia menettelyjä ja varmistettava tietojen suojaaminen siirron ja käsittelyn aikana.\n\nMerellisen ISM-valvontamekanismin (Integrated Surveillance Mechanism) tekninen kehittäminen edellyttää kansainvälisten tiedonvaihtorajapintojen rakentamista Itämeren rantavaltioiden, Norjan, Islannin ja EU:n kesken. Rajavartiolaitoksen johtamis- ja tilannekuvajärjestelmiä olisi laajennettava vastaanottamaan ja tuottamaan tietoa ISM-mekanismiin. Lisäksi Rajavartiolaitoksen olisi kyettävä tuottamaan ja vastaanottamaan vedenalaista tilannekuvatietoa, mikä edellyttäisi vedenalaisten valvontasensoreiden integroimista merelliseen tilannekuvajärjestelmään. Merenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajilta ja haltijoilta saatavien tietojen välitys Rajavartiolaitokselle edellyttää etukäteen sovittujen yhteyskanavien, tiedonsiirtoformaattien ja vasteaikojen määrittelyä.\n\nTurvallisuusympäristön muutos korostaa myös kyberturvallisuuden merkitystä rajaturvallisuudessa. Suomen kyberturvallisuusstrategia 2024–2035 (valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2024:11) ja kyberturvallisuuslaki asettavat vaatimuksia myös turvallisuusviranomaisten tietojärjestelmille ja sensorijärjestelmille. Rajaturvallisuuden tilannekuvan muodostaminen nojaa yhä keskeisemmin tietoteknisiin ratkaisuihin, joiden kyberturvallisuuden varmistaminen on välttämätön edellytys niiden luotettavalle toiminnalle.\n\nEsityksessä ehdotettaviin toimivaltuuksiin liittyvät uudet valvontajärjestelmät, tiedonvaihtorajapinnat ja sensoriverkot laajentaisivat Rajavartiolaitoksen tietoteknistä ympäristöä ja muodostaisivat uusia kyberturvallisuusriskejä. Erityisesti sisärajoille asennettava hajautettu sensorijärjestelmä, yritysten kanssa rakennettavat tiedonvaihtokanavat sekä kansainväliset ISM-rajapinnat edellyttävät systemaattista kyberturvallisuuden hallintaa. Rajavartiolaitoksen tulisi arvioida uusien järjestelmien kyberturvallisuusvaatimukset osana niiden suunnittelua. Hankittavien järjestelmien ja palveluiden tulee täyttää valtionhallinnon tietoturvallisuuden perustason vaatimukset sekä soveltuvin osin korotetun tason vaatimukset. Sensorijärjestelmien osalta erityisiä vaatimuksia kohdistuu tiedonsiirron salaukseen, järjestelmien etähallintaan, pääsynhallintaan ja ohjelmistopäivitysten hallintaan.\n\n4.2.7\n\nYhteiskunnalliset vaikutukset\n\nEhdotetuilla muutoksilla arvioidaan olevan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta lisääviä vaikutuksia. Rajavartiolaitoksen ennakointi- ja reagointikyky nopeasti muuttuviin turvallisuustilanteisiin paranisi erityisesti sisärajoilla ja merialueilla. Välitön reagointikyky ja kriisinsietokyky ovat myös merkityksellinen viesti ulospäin (ks. HaVM 16/2018 vp). Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien kehittäminen on keskeinen osa Rajavartiolaitoksen suorituskyvyn kehittämistä. Riittävillä toimivaltuuksilla tuetaan Rajavartiolaitoksen operatiivista toimintaa sekä siihen liittyviä hankkeita, kuten rajavalvonnan teknistä kehittämistä.\n\nRajavartiolaitokselle ehdotetut toimivaltuudet merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnassa parantaisivat Suomen mahdollisuuksia havaita merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvia uhkia sekä reagoida vahingoittamistapauksiin nopeasti ja estää lisävaurioiden syntyminen. Myös Puolustusvoimien Rajavartiolaitokselle antaman virka-avun ja tuen laajentaminen näihin tehtäviin tukisivat mainittuja tavoitteita. Toimivaltuudet erityisesti talousvyöhykkeellä ovat keskeisessä asemassa, koska huomattava osa Itämeren merenalaisen infrastruktuurin vaurioista viime vuosina on tapahtunut talousvyöhykkeellä, jossa suurin osa alusliikenteestä liikkuu. Toimivaltuudet vahvistaisivat Suomen asemaa Itämeren turvallisuuden ylläpitämisessä ja tukisivat myös Naton merellistä yhteistoimintaa.\n\nMerellä sijaitseva infrastruktuuri on haavoittuvampaa sekä vaikeammin korjattavaa kuin maalla. Suomenlahdella esimerkiksi viime vuosina tapahtuneet kriittisen infrastruktuurin vauriot voivat suuremmassa laajuudessa vaikuttaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toimivuuteen ja sitä kautta kansalliseen huoltovarmuuteen. Merenalaisen energiainfrastruktuurin toimivuus on siten keskeistä koko Suomen yhteiskunnan kannalta, ja toimivuus vaikuttaa myös Itämeren alueen muihin valtioihin yhteisen sähkö- ja kaasumarkkinan kautta. Ehdotetut toimivaltuudet lisäisivät myös merenkulun turvallisuutta ja tukisivat osaltaan väyläverkon toimivuuden ja turvallisuuden edistämistä. Toimivaltuuksilla voidaan arvioida olevan myös ennaltaehkäisevä vaikutus.\n\nToimivaltuuksien käyttämisessä Suomen talousvyöhykkeellä on otettava huomioon kansainvälisoikeudelliset näkökohdat. Tämä koskee erityisesti alusten kulkuun puuttumista. Jos merenalaisen kriittisen infrastruktuurin epäillyssä vahingoittamistilanteessa jouduttaisiin käskyjen ja kehotusten lisäksi vaikuttamaan aluksen hallintaan tai jopa pysäyttämään aluksen kulku, tällöin puututtaisiin samalla myös niin sanottuun lippuvaltioperiaatteeseen, jonka mukaan alus kuuluu kansainvälisellä merialueella lippuvaltionsa yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Mahdolliset merenalaisen energiainfrastruktuurin vaurioittamisesta aiheutuvat yhteiskunnalliset vaikutukset ja vahingot voivat olla erittäin merkittäviä. Aluksen kulkuun puuttumiseen liittyy siten riskejä, joita joudutaan punnitsemaan suhteessa mahdollisiin teosta aiheutuviin vahinkoihin nähden.\n\nAlusten kansallisuuteen ja lippuvaltioihin liittyvät epäselvyydet sekä kansainvälisistä sopimuksista ja turvallisuussääntelystä poikkeaminen haastavat vakavasti merenkulun sääntöpohjaisuutta ja muodostavat myös riskin merenkulun ja ympäristön turvallisuudelle. Esityksessä ehdotetut Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet kansallisuutta vailla olevaksi epäillyn aluksen tarkastamisessa vähentäisivät näitä riskejä ja vahvistaisivat luottamusta meriliikenteen sääntöjen noudattamiseen.\n\nEhdotettu sääntely lisäisi Rajavartiolaitoksen hankkiman tiedon määrää. Sisärajoilla ja merialueilla tehtävän valvonnan avulla saatavia tietoja hyödynnettäisiin Rajavartiolaitoksen operatiivisen toiminnan suunnittelussa ja suuntaamisessa. Lisääntyvän valvonnan avulla saatavilla tiedoilla olisi myös keskeinen merkitys valtionjohdon päätöksenteon tukemisessa ja vakavien turvallisuustilanteiden ennalta ehkäisemisessä. Valvonnan muodostama tilannekuva antaisi tietoa myös Suomen turvallisuusympäristön kehittymisestä. Sisärajojen teknisen valvonnan lisääminen edistäisi Suomen tavoitteita EU:n digitaalisen rajaturvallisuuden kehittämisessä ja tukisi Schengenin rajasäännöstön 23 artiklan mukaisten sisärajavalvonnalle vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöönottoa.\n\nEhdotuksilla ei olisi merkittävissä määrin yleistä rikoksia estävää vaikutusta, mutta tieto Rajavartiolaitoksen suorittamasta valvonnasta sekä mahdollisuus sisärajoilla ja merialueilla tehtäviin tarkastuksiin saattaa osaltaan nostaa kynnystä luvattomaan toimintaan ryhtymiseen.\n\nRajajoukkoja koskeva ehdotettu sääntely on keskeinen osa Rajavartiolaitoksen varautumista. Sääntely liittyy kuitenkin vain tilanteeseen, jossa puolustusvalmius vaatii rajajoukkojen liittämistä Puolustusvoimiin kokonaan tai osittain. Ehdotetuilla muutoksilla ei ole yhteyttä muihin rajaturvallisuuteen liittyviin uudistuksiin.\n\n4.2.8\n\nVaikutukset perus- ja ihmisoikeuksiin\n\nYleistä\n\nEhdotetut muutokset ovat merkityksellisiä usean perustuslaissa turvatun perusoikeuden kannalta. Näitä ovat yhdenvertaisuus (6 §), liikkumisvapaus (9 §) yksityiselämän suoja (10 §), omaisuuden suoja (15 §), saamelaisten oikeudet (17 §:n 3 momentti), oikeus työhön ja elinkeinovapaus (18 §) sekä oikeusturva (21 §).\n\nYhdenvertaisuuden näkökulmasta ehdotettava sääntely kohdistuisi niihin henkilöihin, jotka oleskelevat, liikkuvat tai harjoittavat muuta toimintaa Rajavartiolaitoksen toiminta-alueella. Erityisesti kyse olisi valtakunnanrajan läheisyydestä ja merialueista. Rajavartiolaitoksen toiminnan alueellisesta kohdentumisesta säädetään tarkemmin rajavartiolain 4 §:ssä.\n\nEsityksellä ei arvioida olevan vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon.\n\nTekninen valvonta ja radiotekninen valvonta\n\nEhdotettu Rajavartiolaitoksen oikeus asettaa teknisen valvonnan ja radioteknisen valvonnan laitteistoa valtakunnanrajan läheisyydessä ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa lisäisi Schengen-alueen sisärajojen läheisyydessä liikkuviin henkilöihin kohdistuvaa teknistä ja radioteknistä valvontaa. Toisaalta Rajavartiolaitoksen valvontakyvyn kehittyminen lisäisi alueella oleskelevien henkilöiden turvallisuutta ja omaisuudensuojaa. Kyse olisi lähinnä sensoreiden asentamista yksittäisiin paikkoihin tai liikuteltavien sensoreiden asettamista tilapäisesti tietylle alueelle tai kiinteistölle. Valvonta kohdistuisi niille alueille, joilla sillä arvioidaan saavutettavan suurin vaikuttavuus. Valvonnalla ei olisi vaikutusta voimassa olevaan valtakunnanrajan ylittämistä koskevaan sääntelyyn. Valvontalaitteiston asentaminen ei käytännössä heikentäisi merkittävästi omistajan ja haltijan mahdollisuutta käyttää aluetta tai harjoittaa siellä elinkeinotoimintaa. Pysyvämmät\nlaitteistot voisivat estää niiden kohdalla tai aivan välittömässä läheisyydessä olevan alueen vapaan käytön esimerkiksi maa- ja metsätaloustarkoituksiin, mutta kyse olisi hyvin pienistä alueista. Laitteistojen ja esteiden sijoittamisen suunnittelun yhteydessä on pyrittävä siihen, että toimenpiteistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa mainittujen oikeuksien toteutumiselle. Lisäksi on otettava huomioon maa- ja vesialueiden omistajien ja haltijoiden yhdenvertainen kohtelu. Ensisijaisesti laitteiston ja tilapäisten esteiden sijoittamisesta pyrittäisiin sopimaan maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan kanssa. Jos laitteiston asettaminen tai tilapäisen esteen rakentaminen kuitenkin aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa, Rajavartiolaitos suorittaisi jatkossakin siitä maa- tai vesialueen omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukaisen korvauksen. Todennäköisesti sisärajojen välittömään läheisyyteen asetettavien laitteistojen määrä olisi merkittävästi pienempi kuin itärajalla. Tekniikan\nkehittyminen vähentää tulevaisuudessa laitteiden määrää ja niiden toiminnan vaatimaa esteetöntä pinta-alaa.\n\nRadioteknisen valvonnan toimivaltuuden laajentaminen koskemaan merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaa parantaisi Rajavartiolaitoksen tilannekuvaa, tehostaisi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisen ennalta ehkäisyä sekä lisäisi laitonta toimintaa harjoittavien henkilöiden paljastumis- ja kiinnijäämisriskiä ja rikosvastuun toteutumista. Toimivaltuus edistäisi myös merenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajien omaisuudensuojaa sekä kriittisen infrastruktuurin toimintavarmuutta. Toimivaltuus ei lisäisi merkittävästi yksilöihin kohdistuvaa radioteknistä valvontaa, koska Rajavartiolaitoksella on jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella oikeus suorittaa radioteknistä valvontaa muun muassa merialueella, meren rannikolla ja ilmatilassa rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen ja rajajärjestyksen ylläpitämisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi. Merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin liittyvä radiotekninen\nvalvonta voisi kohdistua riskienhallinnan ja valvontakyvyn perusteella yksittäisen infrastruktuurin osan, kuten esimerkiksi yhden merenpohjassa kulkevan kaapelin, läheiselle merialueelle tai kaikkien Suomen merialueella, rannikolla ja valtakunnan rajan läheisyydessä olevien merenalaisten kriittisen infrastruktuurin osien alueelle.\n\nRajavyöhykelupaan sisällytettävä ilmoitusvelvollisuus\n\nRajavartiolaitos on lisännyt teknistä valvontaa rajavyöhykkeellä ja sen läheisyydessä. Mahdollisuus sisällyttää rajavyöhykelupaan ilmoitusvelvollisuus esimerkiksi rajavyöhykkeelle tai sen osalle menosta ja rajavyöhykkeeltä poistumisesta taikka luvanhaltijan käyttämän kulkuneuvon tuntomerkeistä edesauttaisi Rajavartiolaitoksen valvonnan kohdentamista muuhun kuin rajavyöhykkeellä luvallisesti liikkuviin. Tämä vähentäisi rajavyöhykkeen valvonnasta luvanhaltijalle aiheutuvaa haittaa.\n\nTilapäiset esteet\n\nEhdotettu maa- tai vesialueen omistajaa tai haltijaa koskeva velvollisuus sallia tilapäisten esteiden rakentaminen valtakunnanrajan välittömään läheisyyteen sisärajoilla olisi sidottu tilanteisiin, joissa sisärajavalvonta on palautettu. Toimenpiteillä voidaan estää sisärajojen yli tapahtuva laitonta maahantuloa tai maastalähtöä. Tämän vuoksi tilapäiset estelaitteet eivät olennaisesti vaikuttaisi alueella liikkuvien ja oleskelevien henkilöiden lailliseen liikkumiseen. Estelaitteet voivat rajoittaa tilapäisesti maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan mahdollisuutta käyttää estelaitteiden kohdalla tai aivan välittömässä läheisyydessä olevia alueita vapaasti esimerkiksi maa- ja metsätaloustarkoituksiin. Estelaitteita ei rakennettaisi kotirauhan piiriin kuuluville alueille.\n\nEstelaitteisiin voidaan asentaa esimerkiksi portteja niistä aiheutuvan haitan minimoimiseksi. Tilapäisten estelaitteiden asentamisesta pyritään tilanteen salliessa sopimaan maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan kanssa ennalta ja kuulemaan heidän toiveensa estelaitteiden sijoittamisesta ennen niiden rakentamista. Tilapäiset estelaitteet sijoitettaisiin maastoon lähtökohtaisesti koko sisärajavalvonnan palauttamisen ajaksi. Suomessa sisärajavalvonnan väliaikainen palauttaminen on aiemmin kestänyt päivistä vuosiin. Uusi harkinta ja päätös tilapäisten estelaitteiden asettamisesta tehtäisiin vähintään kuuden kuukauden välein. Tilapäisten estelaitteiden määrän arvioidaan sisärajoilla jäävän merkittävästi pienemmäksi kuin esimerkiksi itärajalla. Esimerkiksi covid-19-pandemian aikana estelaitteita rakennettiin lähinnä sisärajan rajanylityspaikoille ja niiden välittömään läheisyyteen. Toisaalta esimerkiksi sodan uhan tai sodan aikana tilapäisten estelaitteiden rakentamisen\ntarve kasvaisi merkittävästi.\n\nKiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus\n\nEhdotetulla kiinteistöjen tilapäisen käyttöoikeuden laajentamisella mahdollistettaisiin Rajavartiolaitoksen ja Suomen liittolaisten välttämätön harjoitus- ja operatiivinen toiminta. Kiinteistöjen tilapäinen käyttö voisi sisältää esimerkiksi harjoitusjoukkojen siirtymisen ja varusteiden kuljetuksen yleisten ja yksityisten teiden sekä alueiden kautta, joukkojen ryhmittymisen ja majoittumisen alueelle sekä alusten tukeutumisen maastoon, saarien rantoihin ja satamiin. Rajavartiolaitoksen johdossa suoritettavien harjoitusten ja operatiivisen toiminnan vaatimat kiinteistöjen käyttötarpeet ovat Puolustusvoimien vastaavia tarpeita merkittävästi pienemmät ja kohdistuvat koko maan sijaista valtakunnanrajojen ja rajanylityspaikkojen läheisyyteen, Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevien alueiden läheisyyteen sekä merialueelle, rannikolle, satamiin ja lentokentille. Harjoituksia koskeva kiinteistöjen käyttötarve on tyypillisesti päivistä yhteen kuukauteen kerrallaan. Käyttötarvekertoja\nvoi olla yksittäisistä kerroista usean vuoden ajanjakson aikana useisiin kertoihin vuodessa. Harjoitusalueita vaihdellaan operatiivisten tarpeiden mukaisesti ja kiinteistöjen käytöstä aiheutuvan haitan minimoimiseksi.\n\nOperatiivisessa toiminnassa käyttötarve on tyypillisesti vuorokausista kuukausiin kerrallaan. Usein käytettävien ja operatiivisesti merkittävien kiinteistöjen tilapäisestä käytöstä pyritään sopimaan kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden kanssa pitkäjänteisesti. Harjoitusten ja operatiivisen toiminnan alueellinen kohdentuminen vaikuttaa merkittävästi tilapäiseen käyttöön tarvittavien kiinteistöjen omistajien ja haltijoiden määrään. Etelä- ja Länsi-Suomessa kiinteistöjen omistajien määrä voi vaihdella kokoluokaltaan esimerkiksi pienen harjoituksen alueella yhdestä kymmeniin omistajiin ja suuren harjoituksen alueella tyypillisesti sadoista useisiin tuhansiin omistajiin. Itä- ja Pohjois-Suomessa omistajien määrä voi vaihdella pienen harjoituksen alueella yhdestä muutamiin omistajiin ja suuren harjoituksen alueella muutamista satoihin omistajiin. Osana omaa varautumis- ja valmiussuunnitteluaan Rajavartiolaitos pyrkii keskustelemaan soveltuvien kiinteistöjen omistajien\nja haltijoiden kanssa jo ennalta.\n\nMiehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttuminen\n\nMiehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseen liittyvät toimivaltuudet vaikuttaisivat yritystoimijoihin ja yksittäisiin harrastajiin silloin, kun näiden harjoittama toiminta tapahtuu Rajavartiolaitoksen kohteiden ja toimintojen läheisyydessä. Rajavartiolaitoksen toiminta painottuu valtakunnanrajoille ja niiden läheisyyteen, rajanylityspaikoille ja niiden välittömään läheisyyteen, merialueelle ja rannikolle sekä Rajavartiolaitoksen hallinnoimille alueille. Suurimmaksi osaksi alueet ovat harvaan asuttuja tai erämaisia alueita. Esitetyistä toimivaltuuksista ei arvioida aiheutuvan merkittävää haittaa yksityisille tahoille, mutta niiden tulee kuitenkin entistä tarkemmin huomioida Rajavartiolaitoksen tarpeista johtuvat toiminnan rajoitukset sekä tarvittaessa muuttaa suunniteltuja kulkureittejään. Pääosassa miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttumista vaativissa tilanteissa kyse on yksittäisen miehittämättömän kulkuneuvon käyttämisestä\nlainvastaisesti. Näissä tilanteissa pyritään ensisijaisesti tavoittamaan miehittämättömän kulkuneuvon käyttäjä ja keskeyttämään laiton toiminta turvallisesti ohjein, käskyin ja kielloin. Voimassa oleva lainsäädäntö sisältää myös säännökset, joilla aiheettomasta puuttumisesta johtuva vahinko korvataan. Puuttumisesta sivullisille aiheutuva haitta riippuu kulkuun tai toimintaan puuttumista vaativien miehittämättömien kulkuneuvojen määrästä, esiintymistiheydestä, tyypistä ja toiminnasta sekä kulkuun tai toimintaan puuttumiseen käytettävistä keinoista. Toimintaan puututtaisiin vähäisimmän haitan ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta\n\nEsityksessä ehdotettava Rajavartiolaitoksen uusi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävä ja siihen liittyvät toimivaltuudet estää tai keskeyttää kriittisen infrastruktuurin vahingoittaminen vaikuttaisivat omaisuuden suojaan myönteisesti. Kansallisuutta vailla olevien alusten pysäyttämistä ja tarkastamista koskevilla toimivaltuuksilla olisi vaikutuksia ainoastaan talousvyöhykkeellä liikkuvien alusten miehistöön. Tältä osin on huomattava, että kyse ei ole varsinaisista uusista toimivaltuuksista, koska ne perustuvat Suomea sitovaan merioikeusyleissopimukseen. Esityksessä säädettäisiin ainoastaan siitä, että Suomessa tämä tehtävä kuuluisi Rajavartiolaitokselle.\n\nSaamelaisten oikeudet\n\nEsityksessä ehdotetulla sääntelyllä ei ole suoria vaikutuksia saamelaisten elinkeinoa, kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien toteutumiseen. Tilapäisten esteiden rakentamisessa olisi huomioitava voimassa olevan rajavartiolain 50 §:n 2 momentin edellytys siitä, että saamelaisten oikeuksia ei rajoiteta enempää kuin on välttämätöntä esteillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi muiltakin osin lainsäädännön soveltamistilanteissa, esimerkiksi sisärajavalvonnan palauttamisessa, rajavyöhykelupaan sisällytettävissä ilmoitusvelvollisuuksissa, vesiliikenteen tilapäisessä keskeyttämisessä tai rajoittamisessa taikka liikkumisrajoitusten asettamisessa on huomioitava myös saamelaisten oikeudet sekä saamelaiskäräjistä annetun lain\n\n(974/1995)\n\n9 §:n mukainen neuvotteluvelvollisuus, jos toimenpiteillä on erityinen merkitys saamelaisille. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon myös sääntelyn taustalla olevat painavat yhteiskunnalliset intressit.\n\n4.2.9\n\nVaikutukset Ahvenanmaan maakunnassa\n\nRajavartiolaitoksen tehtävät Ahvenanmaan maakunnassa määräytyvät Ahvenanmaan itsehallintolain\n\n(1144/1991)\n, rajavartiolain, meripelastuslain\n\n(1145/2001)\n\nsekä Rajavartiolaitoksen tehtävistä Ahvenanmaalla annetun tasavallan presidentin asetuksen (255/2024, jäljempänä\n\nsopimusasetus\n) mukaan. Sopimusasetuksen 1 §:n mukaan asetuksessa säädetään Rajavartiolaitoksen tehtävistä ja toimivaltuuksista Ahvenanmaan maakunnan alueella ja maakunnan viranomaisten Rajavartiolaitokselle antamasta virka-avusta ottaen huomioon, mitä Ahvenanmaan itsehallintolaissa, rajavartiolaissa ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa säädetään.\n\nAhvenanmaan itsehallintolain 18 §:ssä säädetään maakunnan lainsäädäntötoimivaltaan kuuluvista asioista ja 27 §:ssä valtakunnan lainsäädäntötoimivaltaan kuuluvista asioista. Rajavartiolaitosta koskeva sääntely sekä järjestysvallan toiminta valtakunnan turvallisuuden varmistamiseksi kuuluvat itsehallintolain 27 §:n 34 kohdan nojalla valtakunnan toimivaltaan. Tämän esityksen ehdotukset Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista sisärajoilla, mukaan lukien tilapäisten esteiden rakentaminen valtakunnanrajan välittömään läheisyyteen, teknisen valvonnan laitteistoista, vesiliikenteen tilapäisestä keskeyttämisestä tai rajoittamisesta, merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnasta, kiinteistöjen tilapäisestä käyttöoikeudesta, Rajavartiolaitoksen kohteita ja alueita koskevista liikkumisrajoituksista, Rajavartiolaitoksen antamaa virka-apua koskevasta päätöksentekomenettelystä, Rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeuksista sekä rajajoukkojen liittämisestä Puolustusvoimiin\nliittyvät rajaturvallisuuden ylläpitämiseen, Rajavartiolaitoksen toiminnan turvaamiseen tai valtakunnan turvallisuuden varmistamiseen, joten niitä sovellettaisiin sellaisenaan myös Ahvenanmaan maakunnassa.\n\nSisärajavalvonnan palauttamista koskevan sääntelyn osalta on huomioitava, että ennen sisärajavalvonnan palauttamista koskevaa päätöstä on itsehallintolain 33 §:n mukaisesti pyydettävä Ahvenanmaan maakunnan hallituksen lausunto, jos päätöksellä on erityistä merkitystä maakunnalle. Ahvenanmaan maakunnan alueella ei ole rajavyöhykettä, joten rajavyöhykettä koskevien säännösten muutokset eivät tulisi käytännössä sovellettaviksi maakunnassa.\n\nAhvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 4 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat lisäksi asiat, jotka koskevat suhdetta ulkovaltoihin ottaen huomioon lain 9 ja 9 a luvun säännökset kansainvälisistä velvoitteista ja Euroopan unionin asioista. Esityksessä ehdotetaan täsmennyksiä Rajavartiolaitoksen kansainvälistä yhteistyötä koskeviin säännöksiin. Ahvenanmaan itsehallintolaissa säädetyn toimivallanjaon perusteella valtakunnan toimivallassa on pyytää kansainvälistä apua Ahvenanmaan alueelle. Maakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa on maakunnan viranomaisten vastuulla arvioida, tarvitaanko ulkopuolista apua sekä lähettää mahdollinen pyyntö valtakunnan toimivaltaiselle ministeriölle. Valtakunnan viranomaisen on huolehdittava yhteydenpidosta ulkomaille samaan tapaan kuin muun Suomen osalta. Ahvenanmaalla valtakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa menetellään samalla tavoin kuin muuallakin maassa. Näitä tehtäviä hoitavat näin ollen valtakunnan viranomaiset.\n\nAhvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 6 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat yleistä järjestystä ja turvallisuutta eräin poikkeuksin. Lisäksi lain 18 §:n 10 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta muun muassa luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevissa asioissa, 16 kohdan mukaan muun muassa metsästystä ja kalastusta koskevissa asioissa ja 21 kohdan mukaan muun muassa tieliikennettä, veneliikennettä ja paikallisen meriliikenteen väyliä koskevissa asioissa.\n\nSopimusasetuksen 2 §:n mukaan Rajavartiolaitos voi Ahvenanmaan maakunnan alueella hoitaa valtakunnallisten tehtäviensä ohella vain sellaisia maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia tehtäviä, jotka muutoinkin valtakunnan lainsäädännön mukaisesti kuuluvat Rajavartiolaitoksen tehtäviin. Sopimusasetuksen 3 §:n mukaan Rajavartiolaitos voi Ahvenanmaan maakunnan alueella valvoa tie- ja vesiliikennettä, kalastusta, metsästystä, luonnonsuojelualueita, laivalöytöjä ja niitä koskevien säännösten noudattamista sekä aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen estämistä ja merensuojelua.\n\nEsitykseen sisältyy ehdotuksia toimivaltuuksista, jotka olisivat käytettävissä minkä tahansa Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän yhteydessä. Tällaisia ovat muun muassa toimivaltuudet kulkuneuvon pysäyttämiseksi ja liikenteen ohjaamiseksi sekä miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi. Sääntelyä sovellettaisiin Ahvenanmaan maakunnassa siltä osin kuin kyse on valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvista Rajavartiolaitoksen tehtävistä tai sellaisista maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvista tehtävistä, joita Rajavartiolaitos hoitaa maakunnassa sopimusasetuksen perusteella. Sääntelyn käytännön soveltamisessa olisi otettava huomioon Ahvenanmaan olosuhteet ja itsehallinnollinen asema.\n\nAhvenanmaa on kansainvälisten sopimusten perusteella demilitarisoitu ja neutralisoitu alue. Tämä estää sotilaallisen henkilöstön, sotilaallisten ajoneuvojen ja sotilaallisen kaluston sijoittamisen Ahvenanmaalle sekä näiden läpikulun Ahvenanmaan kautta, kuitenkin tietyin poikkeuksin Suomen osalta (Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevan sopimuksen SopS 1/1922, 4 artiklan a ja b kohta). Viranomaisten on toiminnassaan otettava huomioon Ahvenanmaan demilitarisointia ja neutralisointia koskevat kansainväliset sopimukset. Esitykseen sisältyvien ehdotusten osalta tämä koskee erityisesti Puolustusvoimien virka-apua Rajavartiolaitokselle.\n\nAhvenanmaan valtionvirastosta annetun lain\n\n(532/2025)\n\n3 §:n 3 momentin mukaan Ahvenanmaan valtionvirasto huolehtii toimivaltansa rajoissa Ahvenanmaan maakunnan alueella varautumisen ja valmiussuunnittelun tehtävistä. Ahvenanmaan valtionviraston tehtävien kannalta keskeistä on valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluva valmius poikkeusolojen varalta (itsehallintolain 27 §:n 34 kohta). Esityksessä on kyse Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista normaalioloissa. Rajavartiolaitoksen ja Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten välisen yhteistyön lisäksi on kuitenkin tärkeää huomioida myös valtion viranomaisten välinen yhteistyö varautumistehtävissä.\n\n5\n\nMuut toteuttamisvaihtoehdot\n\n5.1\n\nVaihtoehdot ja niiden vaikutukset\n\nToimivaltuudet sisärajoilla\n\nEsityksen valmistelun aikana rajavartiolakiin ehdotettiin Schengenin rajasäännöstön 23 artiklaan perustuvaa uutta sääntelyä Rajavartiolaitoksen oikeudesta tehdä Schengen-alueen sisäraja-alueella tarkastuksia henkilön maahantulo- tai maastalähtöedellytysten selvittämiseksi, laittoman maahantulon tai rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi taikka rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvien uhkien estämiseksi. Rajasäännöstön 23 artiklan mukaisesti tällaisten tarkastusten tulisi perustua viranomaisten käytössä oleviin vihje-, havainto-, analyysi- tai muihin tietoihin, jotka koskevat edellä mainittuja uhkia. Tarkastusten tulisi myös olla ajallisesti, alueellisesti ja sisällöllisesti rajattuja, eikä niiden tarkoituksena saisi olla rajavalvonta.\n\nViranomaisilla ei ole sisärajojen kautta maahan saapuvien ja maasta lähtevien henkilöiden henkilöllisyydestä, maahantulon tarkoituksesta ja ajankohdasta ja muista vastaavista seikoista samanlaista tietoa kuin ulkorajaliikenteessä. Sisärajojen yli voi siten liikkua viranomaisten havaitsematta esimerkiksi henkilöitä, joilla ei ole maahantulo-oikeutta, jotka ovat ihmissalakuljetukseen osallisia joko tekijöinä tai uhreina tai joista on voimassa oleva etsintäkuulutus. Edellä mainittujen tarkastusten arvioitiin parantavan rajaturvallisuutta sisärajoilla muun muassa ennalta ehkäisemällä rajat ylittävää rikollisuutta sekä lisäämällä turvallisuutta uhkaavien ilmiöiden ja rikoksesta epäiltyjen paljastumisriskiä. Esitysluonnoksesta saadun lausuntopalautteen perusteella ehdotuksesta kuitenkin luovuttiin.\n\nMerelliset toimivaltuudet\n\nVaihtoehtona ehdotetulle Rajavartiolaitoksen kansallisuudettomaksi epäillyn aluksen tarkastusoikeudelle on arvioitu tarkastusoikeuden ulottamista myös muihin merioikeusyleissopimuksen 110 artiklassa määrättyihin tilanteisiin. Tämä tarkoittaisi tarkastusoikeutta myös epäillyn merirosvouden, orjakaupan sekä luvattomien radiolähetysten perusteella. Merirosvous on määritelty merioikeusyleissopimuksen 101 artiklassa ja luvattomat radiolähetykset merioikeusyleissopimuksen 109 artiklan 2 kappaleessa. Orjakauppaa ei ole merioikeusyleissopimuksessa määritelty, mutta se on määritelty esimerkiksi orjuutta koskevan vuonna 1926 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 27/1927) 1 artiklassa.\n\nTarkastusoikeuden lisäksi merioikeusyleissopimuksen 105 artiklassa on määrätty merirosvoaluksen haltuunotosta. Jokainen valtio voi aavalla merellä tai muilla valtioiden lainkäyttövallan ulkopuolella sijaitsevilla alueilla ottaa haltuunsa merirosvoaluksen tai merirosvoudella vallatun aluksen, joka on merirosvojen valvonnassa, pidättää asianomaiset henkilöt ja takavarikoida aluksessa olevan omaisuuden. Lisäksi merioikeusyleissopimuksen 109 artiklan 4 kappaleessa määrätään toimivaltaisen valtion oikeudesta 110 artiklan mukaisesti pidättää aavalla merellä henkilön tai aluksen, joka lähettää luvattomia radiolähetyksiä, ja takavarikoida lähettimen.\n\nToimenpiteitä orjakaupan tai luvattomien radiolähetysten perusteella ei katsota tarpeelliseksi säätää nykyolosuhteissa. Näiden osalta olisi lisäksi keskeisesti kyse epäillyistä rikoksista, joita koskevista toimenpiteistä ei olisi tarkoituksenmukaista säätää Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksina rajavartiolainsäädännössä.\n\nMuita toteuttamisvaihtoehtoja harkittaessa on huomioitu erityisesti, että merioikeusyleissopimuksen 101 artiklan määritelmän mukaisesti merirosvoudeksi luetaan myös yksityisen aluksen tai miehistön tai matkustajien tekemä laiton väkivallan teko, joka on tehty yksityistä etua silmällä pitäen ja joka kohdistuu omaisuutta vastaan, joka on alueella, johon minkään valtion lainkäyttövalta ei ulotu. Määritelmää on arvioitu suhteessa talousvyöhykkeellä tapahtuvaan merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan vahingoittamiseen.\n\nArvioinnissa on otettu huomioon, että merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat rikokset voisivat täyttää rikoslain 34 luvussa säädetyn tuhotyön tai törkeän tuhotyön tunnusmerkistön tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä rikoslain 34 a luvussa säädetyn terrorismirikoksen tunnusmerkistön. Teko voisi täyttää myös esimerkiksi rikoslain 38 luvussa tarkoitetun tietoliikenteen häirinnän tai törkeän tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkistön. Esitutkintaviranomainen edellä tarkoitettujen rikosten osalta on kuitenkin poliisi, jolle Rajavartiolaitos voi antaa rajavartiolain 77 §:n tarkoittamaa tukea talousvyöhykkeellä. Merioikeusyleissopimuksen 105 ja 110 artiklan tarkoittamissa merirosvoutta koskevissa toimenpiteissä olisi keskeisesti kysymys poliisin tutkimaan epäiltyyn rikokseen liittyvistä toimenpiteistä, joten niistä ei olisi tarkoituksenmukaista säätää Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksina. Edelleen aluksen haltuunotosta, epäiltyjen pidättämisestä\nja omaisuuden takavarikoinnista rikosasiaan liittyen tulisi säätää ensisijaisesti esimerkiksi pakkokeinolaissa\n\n(806/2011)\n. Lisäksi kansainvälinen tulkintakäytäntö ei ole puoltanut merirosvoutta koskevan määritelmän ulottamista alusten ulkopuolella olevaan omaisuuteen. Epäselvyyttä on myös siitä, voidaanko talousvyöhykettä pitää merioikeusyleissopimuksen 101 artiklan määritelmän tarkoittamana alueena, johon minkään valtion lainkäyttövalta ei ulotu. Määritelmän alun perin laatineen Kansainvälisen oikeuden toimikunnan kommentaarissa todettiin toimikunnan pitäneen tältä osin ensisijaisesti mielessään tekoja, jotka on tehty saarella, johon mikään valtio ei ole esittänyt suvereniteettivaatimusta (terra nullius), tai minkään valtion hallintaan kuulumattoman alueen rannoilla.\n\nYhtenä vaihtoehtona merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaan liittyville toimivaltuuksille on arvioitu kansainvälisen oikeuden pakkotilaa (necessity) koskevaa oikeuttamisperustetta. Kansainvälisen oikeuden toimikunnan valtiovastuun yleisiä oppeja koskevan mietinnön 25 artiklan mukaisesti pakkotilaan ei voi vedota valtion toimesta perusteena, jolla suljetaan pois oikeudenvastaisuus paitsi, jos valtion toimissa olisi kysymys ainoasta tavasta, jolla valtio voi turvata olennaisen etunsa vakavaa ja välitöntä vaaraa vastaan ja joka ei vakavasti heikennä valtion tai valtioiden, joihin velvoite kohdistuu, tai koko kansainvälisen yhteisön olennaista etua. Valtiovastuu mielletään yleiseksi tapaoikeudelliseksi opiksi.\n\nKansainvälisen oikeuden pakkotilaa koskevia säännöksiä ei ole toistaiseksi otettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaan pakkotila nähdään lähinnä yksittäistapauksellisena oikeuttamisperusteena. Ylipäänsä asiassa tulisi punnita sitä, mikä olisi sellainen merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisesta aiheutuva riittävän vakava häiriötila, joka oikeuttaisi vetoamaan pakkotilaan. Pakkotilaa on käsitelty eräissä Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) ratkaisuissa, jotka eivät kuitenkaan koske sellaisia toimia, joilla olisi puututtu esimerkiksi merenkulun vapauteen. Kansainvälisen oikeuden pakkotilassa on kuitenkin konseptina kyse siitä, että valtio toimii vastoin kansainvälistä oikeutta, mutta pyrkii oikeuttamaan sen pakkotilaan vedoten. Esitettävien merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaan liittyvien toimivaltuuksien ei ole arvioitu suoranaisesti olevan kansainvälisen merioikeuden vastaisia. Lisäksi on arvioitu, ettei kansainvälisen oikeuden pakkotilaa\nkoskevasta päätöksenteosta voitaisi säätää Rajavartiolaitoksen tehtävänä rajavartiolainsäädännössä. Pakkotila ei sinällään luo myöskään rikosoikeudellista toimivaltaa, mutta sitä voitaisiin käyttää puolustettavana perusteena yksittäisissä tapauksissa, kun joudutaan ryhtymään toimenpiteisiin vakavaa ja välitöntä vaaraa vastaan.\n\nYleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen\n\nSäädöshankkeen asettamispäätöksen mukaan hankkeessa tuli arvioida myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia. Esillä olivat toimivaltuuksien laajentaminen rajavyöhykkeelle sekä Schengen-alueen sisäraja-alueelle. Valmistelun aikana arvioitiin, että voimassa olevan lainsäädännön mukaiset Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet ovat myös näillä alueilla riittävät. Rajavartiolaitoksella on rajavartiolain 21 §:n mukaisesti oikeus suorittaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon liittyviä toimenpiteitä poliisin pyynnöstä, kiiretilanteessa oma-aloitteisesti tai ennalta suunnitellussa yhteispartiossa poliisin kanssa koko rajavartiolain 4 §:ssä tarkoitetulla toimialueellaan.\n\nRajajoukot\n\nRajajoukkojen liittäminen Puolustusvoimiin voisi olla virkamiesoikeudellisesti toteutettavissa myös soveltamalla valtion virkamieslain\n\n(750/1994)\n\n20 §:n säännöstä, jolloin virkamiehet säilyisivät koko liittämisen ajan Rajavartiolaitoksen virkamiehinä. Menettely edellyttää kuitenkin virkamiehen suostumusta, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena tilanteessa, jossa on kysymys valtakunnan puolustuksen organisoinnista ja puolustusvalmiuden vaatimasta liittämisestä, erityisesti kyseessä olevassa laajuudessa. Sama koskee valtion virkamieslain 5 §:n viran siirtämistä koskevan säännöksen soveltamista.\n\nMikäli liitettävät virkamiehet olisivat edelleen virkasuhteessa Rajavartiolaitokseen, määräytyisivät paitsi heidän palkkaustaan myös työaikoja ja muutto- ja siirtokustannusten korvauksia koskevat palvelussuhteen ehdot Rajavartiolaitoksen tarkentavien virkaehtosopimusten perusteella. Tätä ei voida pitää yhdenvertaisuuden näkökulmasta perusteltuna tilanteessa, jossa virkamiehet ovat liitettyinä osaksi Puolustusvoimia ja suorittavat Puolustusvoimille kuuluvia tehtäviä. Lisäksi on otettava huomioon liittämisen laajuus verrattuna yksittäistapauksiin, joissa valtion virkamieslain 20 §:ää tavallisesti sovelletaan. Ratkaisuna ei siten voida pitää myöskään poikkeuksen säätämistä 20 §:n mukaiseen suostumusedellytykseen.\n\nMenettely, jossa Rajavartiolaitos vastaisi palkanmaksusta soveltaen Rajavartiolaitoksen tarkentavia virkaehtosopimuksia ei myöskään olisi hallinnollisesti kevyempi kuin ehdotettu menettely, jossa palkkauksesta vastaisi Puolustusvoimat soveltaen joko euromääräistä palkkaa tai Puolustusvoimien tarkentavia virkaehtosopimuksia.\n\nMuut varautumiseen liittyvät säädösmuutostarpeet\n\nEsityksen valmistelun aikana todettiin myös sellaisia Rajavartiolaitoksen varautumista tukevia säädösmuutostarpeita, jotka edellyttävät laajempaa valmistelua kuin mikä tässä yhteydessä oli mahdollista. Näistä keskeisimpiä ovat mobiili- ja muiden päätelaitteiden sisältämien tietojen tarkastaminen rajavalvonnan yhteydessä, Rajavartiolaitoksen mahdollisuus hankkia kaupallisesti mobiilisovellusten käyttäjistään keräämiä tietoja tilannekuvan muodostamiseksi, radioteknisen valvonnan tietojen laajempi hyödyntäminen ja luovuttaminen eri viranomaisille sekä asevelvollisten mahdolliset laajemmat toimivaltuudet Rajavartiolaitoksen toiminnan tukena. Lisäksi hankkeen asettamispäätöksessä mainittu automaattista tunnistamista koskevan rajavartiolain sääntelyn kehittäminen, jolla on liityntä myös EU:n tekoälysäädökseen, todettiin kokonaisuudeksi, joka on tarkoituksenmukaista käsitellä myöhemmin erillisessä hankkeessa.\n\nRajavartiolaitosta koskevan toimivaltuussääntelyn kehittämistä on siten tarpeen tarkastella myös jatkossa. Sääntelyn edelleen kehittämisessä tulee ottaa huomioon jatkuvasti muuttuva turvallisuusympäristö sekä muun muassa yhteiskunnan digitalisoitumiseen liittyvät näkökohdat.\n\n5.2\n\nUlkomaiden lainsäädäntö ja muut ulkomailla käytetyt keinot\n\n5.2.1\n\nToimivaltuudet sisärajoilla\n\nRajavartiolaitoksen toimivaltuuksien muutostarpeiden arviointia Schengen-alueen sisärajoilla koskevan esiselvityshankkeen yhteydessä kartoitettiin eräiden EU-valtioiden kansallista lainsäädäntöä sellaisista rajanläheisillä alueilla käytettävistä toimivaltuuksista, jotka eivät ole käytettävissä sisämaassa. Kyseisillä mailla ei ole Suomen Rajavartiolaitoksen kaltaista erillistä viranomaista, vaan niissä rajatarkastus- ja rajavalvontatehtävät kuuluvat esimerkiksi poliisille, santarmilaitokselle tai organisaatiolle, johon on yhdistetty poliisi- ja rajavartioviranomainen.\n\nYhteenvetona voidaan todeta, että EU-maissa ei ole yhtenäistä käytäntöä Schengen-alueen sisärajoilla suoritettavista toimenpiteistä. Sisäinen ja kansallinen turvallisuus kuuluvat kunkin jäsenvaltion vastuulle, ja jäsenvaltiot määrittävät itse siihen liittyvät tarvittavat viranomaisten toimivaltuudet EU-lainsäädännön sallimissa puitteissa. Esiselvityksessä on kuvattu tarkemmin kunkin maan lainsäädäntöä ja käytäntöä käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Jäljempänä kuvataan lyhyesti Ruotsin, Alankomaiden ja Saksan lainsäädäntöä. Selvitys on saatavilla kokonaisuudessaan julkisessa palvelussa osoitteessa\n\nhttps://intermin.fi/hankkeet\n\ntunnuksella SM052:00/2023.\n\nRuotsi\n\nRuotsissa rajavalvonnasta ja rajatarkastuksista vastaavat poliisi, rannikkovartiosto ja tulli. Rajatarkastusten päävastuu kuuluu poliisille. Rannikkovartiosto suorittaa muun ohella rajavalvontaa ja rajatarkastuksia merellä.\n\nRuotsissa tuli 1.8.2023 voimaan laki poliisitoimivaltuuksista rajanläheisillä alueilla (lag om polisiärä befogenheter i gränsnära områden, SFS 2023:474). Laissa säädetään toimivaltuuksista, jotka koskevat henkilöntarkastuksia, sisäisiä ulkomaalaistarkastuksia ja rajaseuduilla suoritettavaa kameravalvontaa. Lain tavoitteena on parantaa viranomaisten edellytyksiä torjua luvatonta maassa oleskelua ja rajat ylittävää rikollisuutta, kuten salakuljetusta ja varastetun tavaran vientiä. Lain mukaan rajanläheisillä alueilla tarkoitetaan tiettyjä erikseen määriteltyjä lentoasemia, satamia ja rautatieasemia sekä valtakunnan rajat ylittävää maantieliikennettä silloilla ja yleisten teiden rajanylityspaikoilla.\n\nLain mukaan sisäraja-alueilla suoritettavien tarkastusten perusteena tulee olla tiedustelutietoa tai muu vastaava asianmukainen syy. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tiedustelutiedon mukaan sääntöjenvastaista maahantuloa tapahtuu tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, viranomainen voi tarkastaa kaikki kyseessä olevat matkustajat tai osan heistä. Käytännössä satunnaistarkastuksia voidaan myös suorittaa tiettyjen lentojen matkustajiin riskiprofiilin perusteella. Järjestelmälliset tarkastukset eivät ole sallittuja. Lisäksi esimerkiksi tiedustelutieto siitä, että tietyn rajanylityspaikan ylittäviä ja tiettyyn maahan rekisteröityjä pakettiautoja on käytetty laajalti rajat ylittävään rikollisuuteen, on peruste ryhtyä toimenpiteisiin. Lakia täydentää 1.8.2023 voimaan tullut asetus poliisitoimivaltuuksista rajanläheisillä alueilla (förordning om polisiärä befogenheter i gränsnära områden, SFS 2023:475).\n\nLaissa säädetään myös viranomaisten oikeudesta etsiä ja ottaa haltuun henkilöiden matkustusasiakirjat sekä tutkia ajoneuvo, jos henkilön matkustusasiakirjojen voidaan olettaa olevan ajoneuvossa. Viranomainen voi tarpeen vaatiessa suorittaa myös henkilöntarkastuksen, jos henkilö ei muutoin luovuta henkilöllisyystodistustaan. Lisäksi henkilöntarkastus ja ajoneuvon tarkastaminen on mahdollista, jos on syytä olettaa sen olevan tarpeellista sellaisten rajat ylittävien rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, joista on säädetty yli vuoden vankeusrangaistus. Toimenpiteitä voidaan kohdistaa tiedustelutiedon perusteella ajoneuvoihin, niiden kuljettajiin ja matkustajiin ilman konkreettista rikosepäilyä. Henkilö voidaan velvoittaa olemaan läsnä henkilöntarkastusta varten kolme tuntia ja painavista syistä kolme tuntia lisää.\n\nLain esitöissä on kuvattu ajankohtaisia turvallisuushaasteita ja sitä, miksi viranomaisilla tulee olla nimenomaan rajojen läheisyydessä käytettävissä tavallista tehokkaampia toimivaltuuksia. Kyse on keskeisten sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavien haasteiden rajat ylittävästä luonteesta ja tarpeesta havaita ja torjua näitä ongelmia jo rajan läheisyydessä. Tarkoituksena on vaikuttaa erilaisiin turvallisuusuhkiin ennalta estävästi.\n\nAlankomaat\n\nAlankomaissa rajatarkastuksista ja rajavalvonnasta vastaavat kuninkaallisen santarmilaitoksen virkamiehet, sisäministeriön tai puolustusministeriön nimittämät poliisivirkamiehet ja Rotterdamin sataman alueelliseen yksikköön nimetyt siviilivirkamiehet. Mainitut viranomaiset ovat toimivaltaisia myös Schengen-alueen sisärajoilla. Keskeisin sisärajoilla toimiva viranomainen on kuninkaallinen santarmilaitos (”Alankomaiden rajavartiolaitos”).\n\nViranomaisten toimivaltuudet sisärajoilla liittyvät sääntöjenvastaisesti maassa oleskelevien tai vaarallisten henkilöiden havaitsemiseen sekä rikolliseen toimintaan puuttumiseen. Viranomaiset voivat selvittää henkilön henkilöllisyyden, kansalaisuuden sekä sen, onko henkilöllä voimassa oleva oleskelulupa, jos on perusteltu ja objektiivinen syy epäillä henkilön oleskelevan Alankomaissa sääntöjenvastaisesti. Tarkastettava henkilö voidaan ottaa tietyin edellytyksin kuulusteltavaksi enintään kuudeksi tunniksi. Viranomaiset voivat myös muun muassa suorittaa henkilöntarkastuksen sekä tarkastaa ajoneuvoja, jos on perusteltu epäily siitä, että ajoneuvolla kuljetetaan henkilöitä, joita viranomaisen valvontatehtävä koskee.\n\nSisärajoja koskevia toimivaltuuksia voidaan soveltaa ainoastaan tietyissä tilanteissa ja tietyillä alueilla, minkä lisäksi niiden ajallista kestoa on rajattu. Tarkastukset eivät myöskään saa kohdistua kaikkiin matkustajiin. Maa- ja merirajalla toimivaltuuksia voidaan soveltaa enintään 20 kilometrin päässä Alankomaiden rajan ylittämisestä.\n\nSaksa\n\nSaksassa rajavalvonta, rajat ylittävän liikenteen valvonta ja rajaturvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjuminen kuuluvat nykyisin liittovaltion poliisin tehtäviin (aiempi nimi bundesgrenzschutz, rajapoliisi). Lisäksi liittovaltion poliisi valvoo muita rajanläheisten alueiden turvallisuutta tukevien lakien noudattamista, kuten aselakia, räjähteitä koskevaa lakia ja huumausainelakia.\n\nLiittovaltion poliisia koskevan lain (Bundespolizeigesetz, 1994) mukaan liittovaltion poliisin tehtävänä on sääntöjenvastaisen maahantulon estäminen ja pysäyttäminen ja rajaturvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjuminen. Tehtävää suoritetaan sisäraja-alueella, junissa ja liittovaltion junaratojen läheisyydessä sekä kansainvälisillä lentoasemilla. Toimivaltuudet kattavat 30 kilometrin alueen sisärajalta sisämaahan. Liittovaltion poliisi voi edellä mainitulla alueella tarkastaa henkilön henkilöllisyyden ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin henkilöllisyyden selvittämiseksi. Henkilö voidaan ottaa säilöön ja viedä poliisiasemalle, jos hänen henkilöllisyyttään tai lupaansa ylittää raja ei voida muuten varmistaa. Toimenpiteillä pyritään estämään tai pysäyttämään laiton maahantulo ja rajat ylittävä rikollisuus sekä tunnistamaan maahan sääntöjenvastaisesti tulleet tai väkivaltaiset henkilöt. Henkilöllisyyden tarkastamisen tulee selvästi erota järjestelmällisistä ulkorajoilla\ntapahtuvista tarkastuksista, eikä tarkastuksilla saa olla samaa vaikutusta kuin rajatarkastuksilla. Nämä edellytykset soveltuvat myös henkilöiden omaisuuden tarkastamiseen. Ajoneuvo voidaan tarkastaa, jos sitä esimerkiksi epäillään käytettävän ihmisten salakuljetukseen. Tarkastuksissa kerättyä dataa voidaan verrata voimassa oleviin etsintäkuulutuksiin.\n\nSisärajoilla tehtävien tarkastusten tulee tapahtua eri aikoina ja eri paikoissa pistokokeina suoritettavina tarkastuksina, joissa otetaan huomioon matkustajamäärät. Tarkastuksen syynä ei saa olla pelkästään rajanylitys. Tarkastusten tulee perustua poliisin kokemukseen, jota liittovaltion poliisilaitokset kehittävät omien ja muiden virastojen ja viranomaisten tilannetietojen perusteella. Jotta vältytään toistuvilta ja säännönmukaisilta tarkastuksilta, tarkastukset on sovitettava yhteen muiden virastojen suorittamien tarkastusten kanssa tai vaihtoehtoisesti suoritettava niiden kanssa yhteisissä operaatioissa.\n\n5.2.2\n\nToimivaltuudet merialueilla\n\nViro\n\nViron 25.2.1993 voimaan tullut talousvyöhykelaki (Majandusvööndi seaduse) sisältää säännökset elollisten luonnonvarojen säilyttämisestä ja hyödyntämisestä, meritieteellisestä tutkimuksesta, tekosaarten, laitteiden ja rakennelmien rakentamisesta, käytöstä ja poistamisesta sekä meriympäristön suojelusta talousvyöhykkeellä. Lisäksi laissa on säännöksiä vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelemisesta sekä ulkomaalaisiin aluksiin kohdistuvista täytäntöönpanotoimista.\n\nVirossa tuli voimaan 19.4.2025 laki puolustusvoimien organisaatiosta annetun lain ja talousvyöhykelain muuttamisesta, jonka tarkoituksena on merenkulun turvallisuuden vahvistaminen (Kaitseväe korralduse seaduse ja majandusvööndi seaduse muutmise seadus (merejulgeoleku tugevdamine)). Lailla lisättiin talousvyöhykelakiin uusi 14\n\n1\n\n§. Uuden pykälän mukaan puolustusvoimilla on kansainvälisen oikeuden mukaisesti oikeus ryhtyä talousvyöhykkeellään puolustusvoimien organisaatiosta annetussa laissa (Kaitseväe korralduse seadus) säädettyihin toimenpiteisiin sellaisen vesikulkuneuvosta tai muusta aluksesta tulevan uhan ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi tai torjumiseksi taikka häirinnän poistamiseksi, joka kohdistuu elintärkeän palvelun jatkuvuutta turvaavaan infrastruktuuriin taikka maanpuolustuskohteeseen, satamaan tai muuhun laitokseen tai laitteistoon.\n\nMuutoslainsäädännöllä lisättiin lisäksi puolustusvoimien organisaatiosta annettuun lakiin uusi 47\n\n1\n\n§, joka koskee voimankäyttöä siviilikäyttöisiä vesikulkuneuvoja tai muita siviilikäyttöön tarkoitettuja kelluvia aluksia kohtaan. Puolustusvoimat voi kansainvälisen oikeuden mukaisesti käyttää voimakeinoja Viron merivyöhykkeillä torjuakseen edellä tarkoitetuista siviilikäyttöisistä aluksista elintärkeän palvelun jatkuvuutta turvaavaan infrastruktuuriin taikka maanpuolustuskohteeseen, satamaan tai muuhun laitokseen tai laitteistoon kohdistuvaa vakavaa uhkaa, jos uhkan torjuminen muilla keinoilla ei ole mahdollista. Nämä voimakeinot voivat käsittää esimerkiksi aluksen pysäyttämisen, aluksen ohjaamisen tai poistamisen aluevesiltä taikka viimekädessä upottamisen. Samassa yhteydessä on säädetty voimakeinojen suhteellisuudesta sekä ennakkovaroituksesta. Lainsäädännön perusteluiden mukaan valtion elintärkeiden palveluiden\njatkuvuutta uhkaavien toimien katsotaan loukkaavan valtion suvereniteettia, minkä perusteella valtiolla on voimankäytön sääntöjen mukaisesti oikeus itsepuolustukseen.\n\nVirolla ei ole merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan tarkastusoikeutta toimeenpanevaa kansallista erillislainsäädäntöä. Viron viranomaiset ovat 11.4.2025 ja 13.5.2025 katsoneet voineensa puuttua ulkomaisten alusten kulkuun lippuvaltioon liittyvien epäselvyyksien vuoksi perustuen suoraan merioikeusyleissopimukseen, jonka Viro on ratifioinut ja saattanut voimaan lain tasolla.\n\nRuotsi\n\nRuotsissa rannikkovartiosto (Kustbevakningen, jäljempänä KBV) on merenalaista kriittistä infrastruktuuria koskeva kansallinen yhteyspiste. KBV:tä koskevassa asetuksessa (Förordning 2019:84 med instruktion för Kustbevakningen) säädetään, että KBV:n tehtävänä on merialueen valvonta. KBV:tä koskevassa laissa (Kustbevakningslagen 2019:32) todetaan erikseen, että KBV:n tehtävät kattavat toiminnan Ruotsin merivyöhykkeillä, joita ovat mannerjalusta, lisävyöhyke ja talousvyöhyke. KBV:n tehtävänä on siten merialueen valvonta myös Ruotsin talousvyöhykkeellä. Merialueen valvonnan yhteydessä KBV tosiasiallisesti valvoo myös Ruotsin kriittistä infrastruktuuria, mutta sillä ei ole erityisiä toimivaltuuksia ryhtyä toimenpiteisiin talousvyöhykkeellä mahdollista laitonta toimintaa kohtaan, vaan sen on ilmoitettava epäillystä rikollisesta toiminnasta talousvyöhykkeellä edellä mainitun lain 19 §:n nojalla syyttäjälle, joka päättää mahdollisista toimista rikoksen vuoksi. Toimivaltainen\nviranomainen merenalaista kriittistä infrastruktuuria koskevissa rikoksissa Ruotsin talousvyöhykkeellä on poliisi.\n\nRuotsissa ei ole säädetty merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan tarkastusoikeutta toimeenpanevaa kansallista erillislainsäädäntöä toimivallasta tarkastaa esimerkiksi vailla kansallisuutta olevaksi epäiltyjä aluksia kansainvälisellä merialueella. Mahdollisesta lainsäädännön kehittämisestä käydään kuitenkin parhaillaan keskusteluja.\n\nTanska\n\nTanskassa merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta ja sen koordinaatio kuuluu uudelle valmius- ja varautumisasioita hoitavalle ministeriölle (Ministeriet for Samfundssikkerhed og Beredskab). Käytännössä valvontatoimia merellä suorittaa ministeriön lukuun Tanskan laivasto (Søværnets Operative Kommando). Kriittisen infrastruktuurin omistajille on myös säädetty valvonta- ja ilmoitusvelvollisuus omistamansa infrastruktuurin osalta, joka vastaa CER-direktiivin sisältöä. Tanskassa ei ole säädetty merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan tarkastusoikeutta toimeenpanevaa kansallista erillislainsäädäntöä toimivallasta tarkastaa esimerkiksi vailla kansallisuutta olevaksi epäiltyjä aluksia kansainvälisellä merialueella. Käytännössä tarkastuksia ei ole myöskään suoritettu.\n\nNorja\n\nNorjassa ei ole säädetty merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan tarkastusoikeutta toimeenpanevaa kansallista erillislainsäädäntöä toimivallasta tarkastaa esimerkiksi kansallisuutta vailla olevaksi epäiltyjä aluksia kansainvälisellä merialueella.\n\nNorjan lainsäädännössä on erinäisiä säännöksiä mahdollisista tarkastuksista aluevesillä, joilla sovelletaan yleistä lainkäyttövaltaa. Muun muassa Norjan rikoslain (Straffeloven) 4 §:ssä on säädetty rangaistavaksi sellaisiin kriittiseen infrastruktuuriin kuuluviin vedenalaisiin putkiin ja kaapeleihin kohdistuvat tuhotyöt, jotka johtavat mannerjalustalla tai sen ulkopuolella sijaitseviin laitteistoihin. Rikoslain mukainen yleinen tutkintatoimivaltuus kuuluu Norjan poliisille, jolle Norjan rannikkovartiosto on velvollinen antamaan virka-apua kansallisen merivartiointia koskevan lain (Lov om Kystvakten) 17 §:n nojalla. Norjan poliisi on antanut rannikkovartiostolle erillisen ohjeistuksen menettelytavoista edellä mainittuihin kansainvälisellä merialueella tapahtuneisiin epäiltyihin tuhotöihin reagoimiseen ja tutkintaan.\n\nPuola\n\nPuolassa on 18.12.2025 tullut voimaan uusi laki ”tiettyjen lakien muuttamisesta Puolan tasavallan asevoimien toiminnan parantamiseksi valtion turvallisuuden uhatessa Puolan merialueilla ja Itämeren turvallisuuden varmistamiseksi”. Laki mahdollistaa kriittisen infrastruktuurin suojaamisen sekä Puolan aluevesillä että talousvyöhykkeellä. Laki antaa Puolan rajavartiostolle ja merivoimille mahdollisuuden pysäyttää ja tarkastaa teosta epäilty alus. Lisäksi lakiin on lisätty selkeä toimivaltuus itsepuolustukseen YK:n peruskirjan 51 artiklaan viitaten. Laki mahdollistaa kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvan vahingoittamisen estämisen ja torjumisen siten myös kansainvälisellä merialueella Puolan talousvyöhykkeellä.\n\n6\n\nLausuntopalaute\n\n6.1\n\nYleistä\n\nLausunnonantajat kannattivat esityksen tavoitteita Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksien kehittämiseksi muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Myös ehdotettuja toimivaltuusmuutoksia pidettiin pääosin perusteltuina. Lausunnonantajat esittivät jäljempänä kuvattuja yksityiskohtaisia huomioita erityisesti Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista sisärajoilla, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä sekä merialueilla. Oikeusministeriö kiinnitti yleisesti huomiota tarpeeseen perustella tarkemmin, miksi toimivaltuuksia on tarpeen laajentaa tai muuttaa.\n\nLausuntopalautetta on selostettu yksityiskohtaisesti 31.3.2026 julkaistussa lausuntotiivistelmässä. Tässä yhteydessä ei lähtökohtaisesti toisteta lausuntoja niiltä osin kuin ehdotuksia pidettiin kannatettavina. Jäljempänä kuvataan lausuntojen pääkohdat sekä lausuntojen huomioon ottaminen esityksen jatkovalmistelussa.\n\n6.2\n\nToimivaltuudet sisärajoilla ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä\n\nUseissa lausunnoissa pidettiin kannatettavana esityksen tavoitetta vähentää tarvetta sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle. Sisäministeriön poliisiosasto, valtiovarainministeriö, Poliisihallitus, suojelupoliisi, keskusrikospoliisi, Helsingin poliisilaitos, Tulli, Tullivirkamiesliitto ry, oikeusministeriö, eduskunnan oikeusasiamies ja Elinkeinoelämän keskusliitto ry suhtautuivat kuitenkin eräiltä osin kriittisesti ehdotettuihin Rajavartiolaitoksen tarkastustoimivaltuuksiin sisärajoilla sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevien toimivaltuuksien laajentamiseen.\n\nLausunnoissa katsottiin, että ehdotetut muutokset ovat periaatteellisesti merkittäviä viranomaisten toimivallanjaon ja ydintehtävien kannalta. Ehdotusten myös arvioitiin hämärtävän viranomaisten toimivallan rajoja. Valtiovarainministeriö, Tulli ja Tullivirkamiesliitto ry katsoivat, että ehdotetut tarkastukset sisärajoilla vastaavat Tullin ydintehtäviä ja ovat tältä osin päällekkäisiä. Sisäministeriön poliisiosasto, Poliisihallitus, keskusrikospoliisi ja Helsingin poliisilaitos katsoivat, että ehdotetuille yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen alueellisille laajennuksille ei ole tarvetta. Keskusrikospoliisi kuitenkin arvioi, että muu sisärajatoimivaltuuksia koskeva sääntely voisi mahdollisesti selkeyttää toimintaa ja osaltaan mahdollistaa Rajavartiolaitoksen tehtävien asianmukaisen suorittamisen.\n\nUseissa lausunnoissa katsottiin, että ehdotettu sääntely Rajavartiolaitoksen tarkastustoimivaltuuksista sisärajoilla ei ollut riittävän tarkkarajaista erityisesti perusoikeuksiin puuttumisen näkökulmasta. Lisäksi toimivaltuuksien perusteeksi ehdotettua rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsitettä pidettiin laajana. Edellä mainittujen lausunnonantajien sekä oikeuskanslerin mielestä esityksestä ei käynyt riittävällä tavalla ilmi, mitä valtakunnanrajan läheisyydellä tarkoitetaan, minkä vuoksi toimivaltuuksien alueellinen kohdentuminen jäi epäselväksi. Osan mielestä esitysluonnoksesta ei myöskään käynyt ilmi, miksi ehdotettu sääntely on tarpeen muuttuneessa turvallisuusympäristössä ja mikä on sääntelyn suhde jo voimassa olevaan lainsäädäntöön. Eräät lausunnonantajat katsoivat, että ehdotetut tarkastustoimivaltuudet eivät ole Schengenin rajasäännöstön mukaisia ja niillä voi tosiasiallisesti olla sisärajatarkastusten palauttamista vastaavia vaikutuksia. Poliisihallitus toi\nlausunnossaan esiin tieliikenteen valvontaa koskevan muun sääntelyn, jonka mukaan Rajavartiolaitoksella on jo nykyisin valvontatoimivaltuuksia rajavartiolaissa säädettyä laajemmin.\n\nLausuntojen perusteella esityksestä poistettiin sääntely Rajavartiolaitoksen tarkastustoimivaltuuksista sisärajoilla. Myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista laajennusehdotuksista luovuttiin. Esityksen 1. lakiehdotuksen 20 §:stä korjattiin kuitenkin tieliikennelainsäädännön valvonnan osalta muun lainsäädännön kanssa päällekkäinen ja ristiriitainen sääntely.\n\n6.3\n\nToimivaltuudet merialueilla\n\nLausunnonantajat pitivät Rajavartiolaitokselle ehdotettavaa uutta tehtävää merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnassa sekä siihen liittyviä toimivaltuuksia kannatettavina. Liikenne- ja viestintäministeriö, Saaristoasiain neuvottelukunta, Suomen Varustamot ry, Fingrid Oyj, ja Väylävirasto toivat esiin ehdotettujen toimivaltuuksien tarpeellisuutta oman toimialansa näkökulmasta. Oikeusministeriö ja eduskunnan oikeusasiamies katsoivat, että merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisen estämisessä ja keskeyttämisessä käytettävistä keinoista tulisi perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisesti säätää lain tasolla. Oikeusasiamies katsoi myös, että merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukainen tarkastus aluksella ei saisi ulottua pysyvään asumiseen käytettäviin tiloihin.\n\nUlkoministeriö toi esiin, että sääntelyn soveltamista ulkomaiseen alukseen on arvioitava muille valtioille aluemerellä kuuluvan viattoman kauttakulun oikeuden ja talousvyöhykkeellä kuuluvan merenkulun vapauden näkökulmasta. Ulkomaiset alukset kuuluvat rantavaltion talousvyöhykkeellä lippuvaltionsa yksinomaiseen toimivaltaan lukuun ottamatta yleissopimuksessa erikseen määriteltyjä tilanteita. Siltä osin kuin kysymys on Suomen lipun alla kulkevasta aluksesta, ehdotus on kansainvälisen merioikeuden näkökulmasta ongelmaton.\n\nElinkeinoelämän keskusliitto ry ja FiCom ry katsoivat, että merenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajille ja haltijoille ei tulisi säätää uutta ilmoitusvelvollisuutta Rajavartiolaitokselle, vaan hyödyntää jo voimassa olevan lainsäädännön mukaisia ilmoitusvelvollisuuksia. Suojelupoliisi esitti, että Rajavartiolaitokselle säädettäisiin velvollisuus ilmoittaa merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisesta sekä merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaisista tarkastuksista myös suojelupoliisille.\n\nLausuntojen perusteella 1. lakiehdotuksen 38 c §:ään lisättiin Rajavartiolaitoksen käytössä olevat keinot merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisen estämiseksi ja keskeyttämiseksi ja 38 e §:ään täsmennys pysyvään asumiseen käytettävien tilojen rajaamisesta aluksen tarkastuksen ulkopuolelle. Pykäliin tehtiin myös eräitä teknisluonteisia tarkistuksia. Lisäksi ulkoministeriön lausunnon perusteella täydennettiin perusteluja kansainvälisoikeudellisesta näkökulmasta. Ilmoitusvelvollisuuksia koskeva sääntely katsottiin jatkovalmistelussa asianmukaiseksi, eikä siihen tehty muutoksia. Suojelupoliisin tiedonsaantioikeus katsottiin voitavan toteuttaa jo ehdotettavan sääntelyn nojalla.\n\n6.4\n\nMuut keskeiset ehdotukset\n\nRajajoukkoja koskeva sääntely\n\nValtiovarainministeriö piti tarkoitukseltaan kannatettavana selkeyttää rajajoukkoihin kuuluvien henkilöiden oikeudellista asemaa ja palvelussuhteen ehtoja. Luonnoksessa ei ollut kuitenkaan käsitelty mahdollisuutta toteuttaa rajajoukkojen liittämistä Puolustusvoimiin valtion virkamieslain 20 §:ssä tarkoitetulla menettelyllä, jossa virkamies voidaan määräajaksi siirtää työskentelemään toisen viraston tai viranomaisen toimivaltaan kuuluvissa tehtävissä. Lausunnon perusteella täydennettiin 2. lakiehdotuksen sääntelyä sekä lisättiin esitykseen arvio vaihtoehtoisista virkamiesoikeudellisista keinoista. Täydennyksillä korostettiin sitä, että esityksessä on kyse erityissääntelystä, jota sovellettaisiin muun lainsäädännön sijaan.\n\nMiehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun puuttuminen\n\nLausunnonantajat kannattivat Rajavartiolaitoksen oikeutta puuttua kaikkien miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun Rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Lausunnoissa korostettiin toimivaltuuden tarpeellisuutta myös ehdotettavan merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävän yhteydessä. Liikenne- ja viestintävirasto piti tärkeänä ehdotettua lisäystä, jonka mukaan teknisten toimenpiteiden käyttämisestä olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle. Elinkeinoelämän keskusliitto ry ja FiCom ry katsoivat, että Liikenne- ja viestintäviraston tulisi tehdä tältä osin jatkoilmoitus teleyrityksille.\n\nLiikenne- ja viestintäministeriö, Liikenne- ja viestintävirasto ja oikeusministeriö kiinnittivät huomiota ampuma-aseen käyttöön miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun puuttumisessa. Sääntelyssä tulisi varmistaa, ettei kynnystä ampuma-aseen käyttöön aseteta liian matalalle kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen vastaisesti. Myös ulkoministeriö kiinnitti huomiota Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten noudattamiseen toimivaltuutta käytettäessä.\n\nLausuntojen perusteella pykälään tehtiin eräitä teknisluonteisia täsmennyksiä. Lisäksi täydennettiin esityksen perusteluja lausunnonantajien huomioiden perusteella. Jatkovalmistelussa katsottiin, että Liikenne- ja viestintäviraston mahdollista velvollisuutta tehdä Rajavartiolaitoksen ilmoituksen perusteella jatkoilmoitus teleyrityksille ei voida käsitellä tämän hankkeen yhteydessä.\n\nPuolustusvoimien virka-apu ja tuki\n\nPuolustusministeriö, saaristoasiain neuvottelukunta ja Fingrid Oyj kannattivat sitä, että Puolustusvoimien virka-apu ja tuki Rajavartiolaitokselle laajennettaisiin koskemaan kaikkia Rajavartiolaitoksen lakisääteisiä tehtäviä. Muutos on keskeinen erityisesti Rajavartiolaitokselle ehdotettavan uuden merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävän kannalta. Oikeusministeriö kiinnitti huomiota siihen, että virka-apua antavalla on erittäin tärkeässä ja kiireellisessä tehtävässä oikeus rajavartiomiehen ohjauksessa käyttää myös voimakeinoja. Ehdotettavaan sääntelyyn ei tehty lausuntojen perusteella muutoksia, mutta esityksen perusteluja täydennettiin.\n\nTiedonvaihto ja henkilötietojen suoja\n\nOikeusministeriö ja tietosuojavaltuutettu kiinnittivät huomiota tarpeeseen täsmentää ja täydentää yleisen tietosuojasääntelyn kansallisen liikkumavaran käyttöä koskevaa arvioita sekä henkilötietojen suojaa koskevia säätämisjärjestysperusteluja. Täydennys- ja arviointitarpeet koskivat myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tai valtiosääntöisesti arkaluonteisiksi katsottavia henkilötietoja, tiedonluovutus- ja tiedonsaantioikeussääntelyä sekä sitä, voidaanko tietoja luovuttaa oma-aloitteisesti vai pyynnöstä. Elinkeinoelämän keskusliitto ry ja FiCom ry katsoivat, että ehdotettu Rajavartiolaitoksen oikeus luovuttaa tietoja ulkomaille on liian laaja siltä osin kuin kyse on yksityisten toimijoiden omistamaa kriittistä merenalaista infrastruktuuria koskevista tiedoista. Esitykseen tehtiin edellä mainitut täsmennykset.\n\nSuojelupoliisi ja Liikenne- ja viestintävirasto esittivät harkittavaksi, tulisiko viranomaisten välistä tiedonvaihtoa koskevaa sääntelyä täydentää. Jatkovalmistelussa katsottiin, että lainsäädäntö on tältä osin pääosin riittävää. Lisäksi siltä osin kuin kyse on mainittujen viranomaisten tiedonsaantioikeuksista Rajavartiolaitokselta, asiasta tulisi säätää kyseisiä viranomaisia koskevassa lainsäädännössä.\n\nVaikutusten arviointi\n\nLausunnoissa tuotiin esiin ehdotettavien toimivaltuuksien vaikutuksia erityisesti yrityksiin, elinkeinoelämään yleisemmin sekä sääntelyä soveltaviin viranomaisiin. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös uusien toimivaltuuksien edellyttämiin resurssi- ja määrärahatarpeisiin. Rajavartiolaitoksen henkilöstöjärjestöt toivat esiin, että ehdotetut toimivaltuusmuutokset edellyttävät riittävää koulutusta.\n\nLausuntopalautteen perusteella täydennettiin ehdotettavien toimivaltuusmuutosten taloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia viranomaisiin, yrityksiin, yhteiskuntaan ja perus- ja ihmisoikeuksiin. Lisäksi Ahvenanmaan maakunnan hallituksen, valtiovarainministeriön, oikeusministeriön ja ulkoministeriön lausuntojen perusteella täsmennettiin ehdotusten vaikutuksia Ahvenanmaalla.\n\nMuut huomiot\n\nOikeusministeriön lausunnon perusteella täydennettiin esityksen säätämisjärjestysperusteluja. Säännöskohtaisissa perusteluissa käsiteltiin myös tarkemmin käsitteitä valtakunnanrajan välitön läheisyys ja Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaaminen. Lisäksi esityksestä poistettiin ehdotus Rajavartiolaitoksen oikeudesta määrätä tilapäisiä liikkumisrajoituksia Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevien alueiden välittömään läheisyyteen.\n\nOikeuskanslerinviraston ennakkotarkastuksen perusteella esityksen säätämisjärjestysperusteluja täydennettiin edelleen erityisesti siltä osin kuin kyse on merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävästä ja siihen liittyvistä toimivaltuuksista, vesiliikenteen tilapäisestä keskeyttämisestä tai rajoittamisesta, rajavartiomiehen oikeudesta puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan sekä Puolustusvoimien Rajavartiolaitokselle antamasta virka-avusta.\n\nKeskusrikospoliisin ja Fingrid Oyj:n lausunnoissa nostettiin esille tarve arvioida jatkossa tarkemmin myös Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa talousvyöhykkeellä sekä merioikeusyleissopimuksessa tarkoitetun pakkotilan käsitettä. Tältä osin todettiin arvioinnin olevan jo käynnissä asianomaisten viranomaisten kesken.\n\nEsitykseen tehtiin lausuntojen perusteella myös teknisluonteisia korjauksia ja täsmennyksiä pykäliin. Lisäksi täydennettiin ehdotusten perusteluja ja esityksen suhdetta muihin esityksiin.\n\nEduskunnan oikeusasiamies katsoi perustuslakivaliokunnan lausunnon olevan tarpeen, koska Rajavartiolaitokselle esitetään uusia toimivaltuuksia sekä olemassa olevia toimivaltuuksia esitetään laajennettavaksi. Jatkovalmistelussa esityksestä poistettiin ehdotus Rajavartiolaitoksen tarkastustoimivaltuuksista sisärajoilla, mikä oli ollut keskeinen peruste saattaa esitys perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Muilta osin esitykseen sisältyvien ehdotusten ei katsottu sisältävän sellaista sääntelyä, jonka sisältö poikkeaisi perustuslakivaliokunnan aiemmasta lausuntokäytännöstä. Säätämisjärjestysperusteluja täydennettiin tämän arvion mukaisesti.\n\n6.5\n\nLainsäädännön arviointineuvoston lausunto\n\nLainsäädännön arviointineuvosto antoi 20.7.2026 lausuntonsa hallituksen esitysluonnoksesta (VN/13862/2025-VNK-3). Arviointineuvosto kiinnitti huomiota muun muassa ehdotetun sääntelyn vaikutuksiin eri henkilöryhmien oikeudelliseen asemaan ja perusoikeuksien toteutumiseen. Arviointineuvosto katsoi, että esityksessä tulisi myös arvioida tarkemmin teknisen valvonnan, esteiden, liikkumisrajoitusten ja kiinteistöjen käyttöönoton käytännön vaikutuksia. Arvioinnissa tulisi käsitellä toimenpiteiden kestoa, toistuvuutta ja alueellista ulottuvuutta sekä vaikutuksia maanomistajien asemaan, korvauksiin ja esimerkiksi maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Lisäksi tulisi arvioida tarkemmin merenalaisen kriittisen infrastruktuurin yrityksille ehdotetusta ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuvaa sääntelytaakkaa sekä sitä, miten rajajoukkojen liittämistä Puolustusvoimiin koskevan sääntelyn täsmentäminen vaikuttaisi rajajoukkoihin kuuluvien virkamiesten virkamiesoikeudelliseen asemaan,\ntehtäviin, oikeuksiin, velvollisuuksiin, vastuisiin ja oikeusturvaan. Arviointineuvosto katsoi myös, että esitysluonnoksen perusteella jäi epäselväksi, onko esityksessä arvioitu yhteisvaikutuksia muiden asiaan liittyvien esitysten kanssa.\n\nEsitystä täydennettiin arviointineuvoston lausunnon perusteella edellä kuvatuilta osin. Erityisesti täydennettiin arvioita ehdotettujen toimivaltuuksien vaikutuksista yksityisille tahoille ja yrityksille sekä esityksen taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi selkeytettiin ehdotettujen toimivaltuuksien tavoitteita ja yhteisvaikutuksia muihin vireillä oleviin hankkeisiin nähden.\n\n7\n\nSäännöskohtaiset perustelut\n\n7.1\n\nRajavartiolaki\n\n3 §.\n\nRajavartiolaitoksen tehtävät\n. Pykälän\n\n3 momenttiin\n\nlisättäisiin informatiivinen viittaus siitä, että Rajavartiolaitoksen tehtävistä merialueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa säädetään pelastuslaissa. Lisäys olisi säädöshuollollinen. Pykälää ei olisi tarpeen muilta osin täsmentää tässä esityksessä ehdotettavien uusien toimivaltuuksien vuoksi. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen käsite kattaa lain 2 §:n 6 kohdan määritelmän mukaisesti toiminnan kaikilla valtakunnanrajoilla, sisärajat mukaan lukien, ja ehdotettava uusi merellisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävä kuuluu pykälän 2 momentissa tarkoitettuihin Rajavartiolaitokselle erikseen säädettyihin valvontatehtäviin.\n\n4 §.\n\nRajavartiolaitoksen toiminnan alueellinen kohdentuminen\n. Pykälän\n\n2 momentin\n\nsäännöstä Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm-yhteistyöhön täsmennettäisiin niin, että se kattaisi myös Prümin sopimuksen voimassa olevat määräykset siltä osin kuin ne voivat tulla Rajavartiolaitoksen toimialalla sovellettaviksi. Kyseessä olisivat 25 artiklan määräykset toimenpiteistä välittömän vaaran uhatessa ja 27 artiklan määräykset pyynnöstä tapahtuvasta yhteistyöstä. Pykälässä ei viitattaisi sopimuksen 17 artiklaan, joka koskee lennon turvahenkilöitä. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.\n\n12 §.\n\nRajanylityspaikat\n. Pykälään lisättäisiin uusi\n\n3 momentti\n, jonka mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen tilanteessa rajanylityspaikat, rajanylityspaikkojen aukioloajat ja rajatarkastustehtävien jakaminen Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Tullin kesken eri rajanylityspaikoilla määritetään rajavalvonnan palauttamista koskevassa päätöksessä. Kyse olisi nykyisin noudatettavan käytännön kirjaamisesta lain tasolle selkeyden vuoksi. Schengenin rajasäännöstön 32 artiklan mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen aikana sovelletaan soveltuvin osin ulkorajoja koskevia säännöksiä.\n\n13 §.\n\nRajanylityslupa\n. Pykälään lisättäisiin uusi\n\n3 momentti\n, jonka mukaan pykälää sovelletaan myös sisärajan ylittämiseen, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön ja rajavartiolain 15 §:n mukaisesti. Kyse olisi nykyisin noudatettavan käytännön kirjaamisesta lain tasolle selkeyden vuoksi. Schengenin rajasäännöstön 32 artiklan mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen aikana sovelletaan soveltuvin osin ulkorajoja koskevia säännöksiä.\n\n15 §.\n\nRajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille\n. Voimassa olevan pykälän\n\n2 momentin\n\nasetuksenantovaltuus velvoittaa säätämään valtioneuvoston asetuksella tarkemmin rajavalvonnan palauttamista sisärajoille koskevan asian käsittelemisestä viipymättä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kesken sekä ilmoitusten ja selvitysten toimittamisesta ja neuvotteluiden käymisestä. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen\n\n(1126/2019)\n\n9 §:ssä säädetään sisärajavalvonnan palauttamista koskevan asian käsittelemisestä valtakunnallisessa PTR-johtoryhmässä, mutta asetuksessa ei ole sääntelyä ilmoitusten ja selvitysten toimittamisesta tai neuvotteluiden käymisestä.\n\nIlmoitusten ja selvitysten toimittamisesta tai neuvottelujen käymisestä säätämistä ei voida pitää jatkossakaan tarpeellisena, joten säännös ehdotetaan tältä osin kumottavaksi. Samalla momentin sanamuoto muutettaisiin mahdollisuudeksi säätää valtioneuvoston asetuksella sisärajavalvonnan palauttamista koskevan asian käsittelystä PTR-viranomaisten kesken. Vastaava muutos on aiemmin tehty rajanylityspaikan väliaikaista sulkemista, rajanylitysliikenteen rajoittamista ja kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämistä koskevan 16 §:n 6 momenttiin\n\n(698/2022)\n.\n\n15 c §.\n\nPäätöksenteko Prüm- ja Atlas-yhteistyössä\n. Pykälässä säädettäisiin jatkossa päätöksentekomenettelystä käynnistettäessä Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluva Prüm-yhteistyö sekä Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön toisen Suomen viranomaisen tukena. Voimassa olevan pykälän sääntely siirrettäisiin muilta osin ehdotettavaan uuteen 15 e §:ään. Prüm-yhteistyöllä tarkoitetaan lain 4 §:n mukaisesti sekä Prüm-päätöksen että Prümin sopimuksen mukaista yhteistyötä. Prümin sopimuksesta ovat edelleen voimassa operatiivista yhteistyötä koskevat määräykset lennon turvahenkilöistä (17 artikla), toimenpiteet välittömän vaaran uhatessa (25 artikla) ja pyynnöstä tapahtuva yhteistyö (27 artikla). Lain 4 §:ään ehdotettavassa täsmennyksessä ei kuitenkaan viitattaisi sopimuksen 17 artiklaan, koska lennon turvahenkilöitä koskevat kysymykset eivät kuulu Rajavartiolaitoksen\ntoimialaan.\n\nPrüm-päätöksen 5 luku sisältää säännökset yhteisistä operaatioista, mukaan lukien yhteiset partiot (17 artikla), ja avustamisen joukkotapahtumissa, katastrofeissa ja vakavissa onnettomuuksissa (18 artikla). Prüm-päätöksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat järjestää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten torjumiseksi yhteisiä partioita sekä muita yhteisiä operaatioita, joissa muiden jäsenvaltioiden nimeämät virkamiehet tai muut valtion palveluksessa olevat osallistuvat toisen jäsenvaltion alueella tapahtuviin operaatioihin. Prüm-päätöksen 17 artiklassa tarkoitetut yhteiset operaatiot voivat olla yhteisiä partioita, joissa osa partion jäsenistä tai osa toimintaan osallistuvista partioista on toisen EU-jäsenvaltion virkamiehiä. Yhteisiä partioita voidaan käyttää esimerkiksi raja-alueilla. Samalla kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat yhteisten partioiden ehdoista, he määrittelevät\npartioiden keston ja muut yksityiskohdat. Yhteispartiointi voi olla tarvittaessa luonteeltaan myös pitkäaikaista toimintaa. Prüm-päätöksen 17 artiklassa tarkoitetut yhteiset operaatiot voivat olla myös muita yhteisiä operaatioita. Yhteinen operaatio on yhteistä partiota kohdennetumpi, ennalta määritelty operatiivinen tehtävä.\n\nPrüm-päätöksen 18 artiklan mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset avustavat toisiaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti joukkotapahtumissa ja vastaavissa suurtapahtumissa, katastrofeissa sekä vakavissa onnettomuuksissa. Viranomaiset pyrkivät estämään rikokset ja ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta siten, että ne (a) ilmoittavat toisilleen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tilanteista, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, ja vaihtavat niihin liittyviä olennaisia tietoja, (b) suorittavat ja sovittavat yhteen alueellaan tarvittavat poliisitoimenpiteet tilanteissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, sekä (c) lähettävät mahdollisuuksien mukaan virkamiehiä, asiantuntijoita ja neuvonantajia sekä toimittavat varusteita sen jäsenvaltion pyynnöstä, jonka alueella tilanne on syntynyt.\n\nPrüm-päätöksen mukaan jäsenvaltioiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset voivat järjestää päätöksessä tarkoitettua yhteistyötä. Rajavartiolaitos on Prüm-päätöksessä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen Suomessa. Rajavartiolain 3 §:n 1 momentin mukaisesti Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Rajavartiolain 2 §:n 6 kohdan mukaan rajaturvallisuuden ylläpitämisellä tarkoitetaan kotimaassa ja ulkomailla suoritettavia toimenpiteitä, joilla pyritään estämään valtakunnanrajan ja ulkorajan ylittämisestä annettujen säännösten rikkominen ja rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvat uhat, torjumaan rajat ylittävää rikollisuutta sekä varmistamaan rajanylityksen turvallisuus. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen yhtenä tarkoituksena on siten torjua rajat ylittävää rikollisuutta.\n\nVoimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitoksen päällikkö päättää Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm-yhteistyöhön. Sääntelyä täydennettäisiin poliisilain 9 luvun 9 a §:ää vastaavalla tavalla. Pykälän\n\n1 momentin\n\nmukaan Rajavartiolaitoksen päällikkö päättäisi Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvan Prüm-yhteistyön käynnistämisestä Suomen alueella ja osallistumisesta vieraan valtion pyynnöstä tämän alueella tapahtuvaan yhteistyöhön. Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvalla Prüm-yhteistyöllä tarkoitettaisiin rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tehtäviä sekä sellaisia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen tehtäviä, joita Rajavartiolaitos rajavartiolain 20 §:n mukaisesti suorittaa. Prüm-yhteistyöhön lähetettäisiin pääsääntöisesti kansainväliseen yhteistyöhön koulutettuja rajavartiomiehiä. Päätös Prüm-yhteistyön käynnistämisestä voi koskea Suomen lähettämien virkamiesten osallistumista yhteiseen\noperaatioon toisessa jäsenvaltiossa taikka toisen jäsenvaltion virkamiesten osallistumista yhteistyöhön Suomen alueella. EU-jäsenvaltioiden lisäksi Norja ja Islanti osallistuvat Prüm-yhteistyöhön, ja säännökset Prüm-yhteistyöstä soveltuvat myös suhteessa näihin valtioihin.\n\nPääsäännön mukaan toimivaltaiset viranomaiset tekevät Prüm-yhteistyön käynnistämisestä kirjallisen operatiivisen sopimuksen. Prüm-päätöksen täytäntöönpanopäätöksen 17 artiklan 3 kohdan mukaan operatiivisessa sopimuksessa määritellään operaation edellyttämässä laajuudessa muun muassa operaatiosta vastaavat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, operaation tarkoitus ja toteuttamisalue ja kesto, operaatioon osallistuvat virkamiehet, lähettävän valtion virkamiesten toimivaltuudet ja sallitut aseet, ammukset ja muut varusteet, kulujen jakaminen ja muut mahdolliset tarvittavat tiedot. Poikkeuksellisesti Prüm-yhteistyöstä voidaan sopia suullisesti ennen kirjallisen sopimuksen tekemistä.\n\nRajavartiolaitoksen olisi viipymättä ilmoitettava Prüm-yhteistyön vireilletulosta ja päätöksestä käynnistää yhteistyö sisäministeriölle. Poikkeuksellisessa tilanteessa sisäministeriö voisi päättää jo aloitetun yhteistyön tai avun jatkamisesta tai lopettaa Rajavartiolaitoksen kyseisessä tapauksessa käynnistämän yhteistyön tai avun antamisen. Tämä tarkoittaisi yhteistyön lakkaamista siinäkin tilanteessa, että Rajavartiolaitoksen päällikön päätöksen perusteella lähetetyt virkamiehet olisivat jo ehtineet toiseen valtioon tai Rajavartiolaitoksen päätöksen perusteella Suomen olisi jo saapunut vieraan valtion virkamiehiä.\n\nPykälän\n\n2 momentin\n\nmukaan päätöksen Prüm-yhteistyön käynnistämisestä tekisi sisäministeriö, jos asialla on erityistä merkitystä Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta. Yhteistyöllä voisi olla erityistä merkitystä sisäisen turvallisuuden kannalta, jos Suomesta lähetettäisiin erittäin suuri määrä virkamiehiä antamaan apua toiseen valtioon ja yhteistyöhön osallistumisella olisi siten merkittävä vaikutus Suomen alueella olevien Rajavartiolaitoksen resurssien määrään ja rajaturvallisuuden ylläpitämiseen. Päätöksenteossa tulisi tällöin arvioitavaksi Rajavartiolaitoksen resurssien lähettämisen vaikutus valmiuteen taata Rajavartiolaitoksen toimintakyky Suomessa sekä vaikutukset muiden viranomaisten toimintaan.\n\nVastaavasti 2 momentin päätöksentekoa koskeva kriteeri täyttyisi silloin, kun Suomeen pyydettäisiin Prüm-yhteistyöhön huomattava määrä vieraan valtion virkamiehiä. Päätöksenteossa olisi tällöin muun ohella arvioitava viranomaisten vastaanottokyky Suomessa ja vieraan valtion lähettämien virkamiesten julkisen vallan käytön mahdollisuuksien vaikutukset kulloinkin kyseessä olevassa tilanteessa. Jos Suomen alueella käynnistettävään Prüm-yhteistyöhön voidaan arvioida sisältyvän todennäköisesti merkittävää voimakeinojen käyttöä, tulisi päätöksenteon tapahtua tämän momentin mukaan.\n\nPykälän\n\n3 momentin\n\nmukaan 1 ja 2 momentissa säädettyä päätöksentekomenettelyä sovellettaisiin, jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista muuta johdu.\n\nPykälän\n\n4 momentissa\n\nsäädettäisiin voimassa olevaa pykälää vastaavasti siitä, että Rajavartiolaitoksen päällikkö päättää Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön toisen Suomen viranomaisen tukena. Säännöksellä tarkoitettaisiin käytännössä poliisilain 9 luvun 9 a §:n mukaisesti käynnistettyä poliisin johtamaa Prüm- tai Atlas-yhteistyötä. Säännöksen tarkoituksena on nykyiseen tapaan vahvistaa se, että päätös Rajavartiolaitoksen osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön tehdään ensisijaisesti Rajavartiolaitoksessa ja että päätöksentekijänä asiassa on Rajavartiolaitoksen päällikkö. Säännös täydentäisi lain 77 §:ää, jossa myös säädetään päätöksenteosta tuen antamisessa toiselle suomalaiselle viranomaiselle Suomen alueen ulkopuolella.\n\n15 e §.\n\nRajavartiolaitoksen osallistuminen kansainväliseen tehtävään\n. Pykälä olisi uusi. Pykälään siirrettäisiin voimassa olevan 15 c §:n sääntely Rajavartiolaitoksen osallistumisesta muuhun kansainväliseen tehtävään kuin niihin tehtäviin, joista on laissa tarkempaa sääntelyä. Tällaista sääntelyä on osallistumisesta eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvän joukon ja Euroopan raja- ja merivartioviraston toimintaan (15 b §) ja Prüm-yhteistyöhön (ehdotettava 15 c §) sekä rajaturvallisuusavun pyytämisestä ja antamisesta (15 d §).\n\nVoimassa olevaa lakia vastaavasti Rajavartiolaitos päättäisi osallistumisestaan pykälässä tarkoitettuun kansainväliseen tehtävään, jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista muuta johdu. Päätöksentekotasoa Rajavartiolaitoksen sisällä ei olisi tarkemmin säännelty, vaan se määräytyisi Rajavartiolaitoksen sisäisten määräysten mukaisesti.\n\nPykälän\n\n2 momentti\n\nsisältäisi voimassa olevaa lakia vastaavan säännöksen siitä, että Rajavartiolaitoksen kansainvälisessä tehtävässä antamasta teknisestä tai operatiivisesta avusta voidaan periä valtion maksuperustelaissa\n\n(150/1992)\n\ntarkoitettua omakustannusarvoa alhaisempi maksu, joka vastaa avun antamisesta Rajavartiolaitokselle aiheutuneita lisäkustannuksia.\n\n20 §.\n\nYleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitilassa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella\n. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan Rajavartiolaitos valvoo kuljettajien ajokuntoisuutta ja ajoneuvojen liikennekelpoisuutta sekä tieliikennelain säännösten noudattamista rajanylityspaikalla. Sääntely on sekä asiallisesti että alueellisesti päällekkäistä ja ristiriitaista tieliikennelainsäädännön sääntelyn kanssa.\n\nTieliikennelain 181 §:n mukaan Rajavartiolaitos valvoo tieliikennelain noudattamista rajavartiolain 4 §:ssä säädetyllä alueella. Kyseinen alue on kooltaan 20 §:ssä säädettyä merkittävästi suurempi, ja se sisältää myös rajanylityspaikkojen alueet. Tieliikennelain 182 §:ssä säädetään kuljettajan velvollisuudesta noudattaa rajavartiomiehen ajoneuvon kunnon, varusteiden ja kuormituksen tarkastamiseksi antamia määräyksiä sekä sallimaan liikennekelpoisuuden tarkastaminen. Lain 183 §:ssä säädetään rajavartiomiehen oikeudesta estää ajo päihtymyksen vuoksi ja 183 a §:ssä rajavartiomiehen oikeudesta määrätä kuljettaja kokeeseen nautitun alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Ajoneuvolain\n\n(82/2021)\n\n201 §:n mukaan Rajavartiolaitos valvoo ajoneuvojen ajoneuvolain mukaista kuntoa ja liikennekelpoisuutta rajavartiolain 20 §:ssä säädetyllä toimialueella. Pykälän 1 momentin sanamuoto tarkistettaisiin edellä mainitun sääntelyn kanssa yhteensopivaksi.\n\n24 b §.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta\n. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin Rajavartiolaitoksen tehtäväksi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos valvoisi merenalaista kriittistä infrastruktuuria muun merialueella suorittamansa partioinnin ja valvonnan yhteydessä, ja valvontaa voitaisiin riskiperusteisesti kohdistaa myös tietyille alueille tai tiettyyn infrastruktuuriin.\n\nKriittinen infrastruktuuri määritellään yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetussa laissa. Pykälässä viitattaisiin lain 4 §:n 3 kohtaan, jonka mukaan kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan hyödykettä, tilaa, laitteistoa, verkostoa ja järjestelmää sekä osaa hyödykkeestä, tilasta, laitteistosta, verkostosta tai järjestelmästä, joka on välttämätön keskeisen palvelun tarjoamiseksi. Keskeisellä palvelulla tarkoitetaan lain 4 §:n 2 kohdan mukaan palvelua, joka on olennainen välttämättömien yhteiskunnan toimintojen, taloudellisen toiminnan, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai ympäristön ylläpitämiseksi. Rajavartiolaitoksen valvontatehtävä koskisi sellaista edellä tarkoitettua kriittistä infrastruktuuria, joka sijaitsee merenpinnan alla Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä. Kyse voisi olla esimerkiksi sellaisista sähköverkko-, tele- ja muista tiedonsiirtokaapeleista sekä kaasuputkista, jotka\novat välttämättömiä erityisesti yhteiskunnan toimintojen, taloudellisen toiminnan, yleisen turvallisuuden tai ympäristön ylläpitämisen kannalta olennaisen palvelun tarjoamiseksi.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävän suorittamiseksi käytössä olevista toimivaltuuksista säädettäisiin uudessa 38 c §:ssä. Valvonta voisi myös sisältää muun muassa kamera- ja sensorivalvontaa (29 §) sekä radioteknistä valvontaa (29 a §) aluksilla suoritettavan tutka- ja optisen havainnoinnin ohella. Lisäksi Rajavartiolaitoksella olisi oikeus puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan myös merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävän suorittamiseksi (38 a §). Sääntely mahdollistaisi muun muassa niin sanottuihin meridrooneihin (pinnan alla tai pinnalla kulkevat miehittämättömät alukset) puuttumisen. Jos meridrooni kuitenkin on rekisteröity ja sillä on kansallisuutta osoittavat tunnukset, sillä on samanlainen viattoman kauttakulun oikeus aluemerellä ja merenkulun vapaus kansainvälisellä merialueella kuin muillakin ulkomaisilla merenkulun aluksilla. Kansainvälisellä merialueella se kuuluu lähtökohtaisesti lippuvaltionsa\nyksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Lisäksi valvontatoimissa tulee huomioida merioikeusyleissopimuksen 95 ja 96 artikloista ilmenevä valtionalusten täysivaltainen koskemattomuus. Toisaalta tulee huomioida, että muun muassa erilaiset torpedot, robottilaitteet, miinat ja räjähdeveneet eivät ole aluksia, eikä niillä ole esimerkiksi oikeutta viattomaan kauttakulkuun tai merenkulun vapauteen.\n\nTunnuksettomaan ja tunnistamattomaan meridrooniin voitaisiin soveltaa myös ehdotettua uutta aluksen pysäyttämistä ja tarkastamista koskevaa 38 e §:ää. Tämä edellyttäisi kuitenkin sen selvittämistä, ettei alus ole lähistöllä olevan emoaluksen tai muun ohjailijan välittömässä hallinnassa.\n\nLain 79 ja 79 a §:ään ehdotettavien muutosten myötä Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua ja tukea merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävässä. Valvonta edellyttäisi myös riittävää tiedonsaantia ja tiedonvaihtoa erityisesti muiden Itämeren rantavaltioiden välillä sekä vedenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistavien ja niitä hallinnoivien yksityisten yritysten kanssa. Merenalaisen kriittisen infrastruktuurin toimijoiden ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin uudessa 38 d §:ssä. Lisäksi rajavartiolakiin ehdotetaan uutta pykälää salassa pidettävän tiedon luovuttamisesta ulkomaan viranomaisille (82 §). Siltä osin kuin tiedonvaihto sisältää henkilötietoja, asiasta säädettäisiin Rajavartiolaitoksen henkilötietolaissa.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää ja siihen liittyviä toimivaltuuksia ja ilmoitusvelvollisuutta koskevilla esityksillä ei olisi vaikutusta yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lainsäädännön tai muun voimassa olevan lainsäädännön kriittisen infrastruktuurin toimijoille asettamiin velvoitteisiin.\n\n25 §.\n\nSotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät\n. Voimassa olevan pykälän\n\n2 momentin\n\nsääntelyä rajajoukkojen liittämisestä Puolustusvoimiin täsmennettäisiin viittaamalla Rajavartiolaitoksen hallintolakiin, jossa säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin liittämismenettelystä, rajajoukkoihin kuuluvista henkilöistä sekä heidän oikeusasemastaan Puolustusvoimiin liittämisen yhteydessä. Ehdotetut muutokset ovat säädösteknisiä.\n\nEhdotettava uusi Rajavartiolaitoksen hallintolain sääntely olisi luonteeltaan henkilöstö- ja yleishallinnollista. Rajavartiolaissa olisi edelleen tarpeen säilyttää yleinen sääntely rajajoukoista ja niiden liittämisestä Puolustusvoimiin. Sääntely liittyy Rajavartiolaitokselle säädettyihin sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin ja rajajoukkojen keskeiseen asemaan sotilaallisen maanpuolustuksen osana. Nimenomainen sääntely rajajoukkojen liittämisestä on tarpeen myös sen vuoksi, että puolustusvalmius voi vaatia osia rajajoukoista liitettäväksi Puolustusvoimiin jo ennen kuin valmiuslain\n\n(1552/2011)\n\n104 §:n mukainen toimivaltuus valtion palveluksessa olevan velvoittamisesta siirtymään hoitamaan toista virkaa otetaan käyttöön. Ei myöskään voida pitää tarkoituksenmukaisena, että Puolustusvoimat perustaisi liittämisen mahdollistamiseksi suuren määrän virkoja, joita hoitamaan rajajoukkoihin kuuluvia virkamiehiä siirrettäisiin. Kyse voi olla tilanteesta, jossa Rajavartiolaitoksella\nei ole siirtyvien virkamiesten hoitamille Rajavartiolaitoksen viroille käyttöä. Lisäksi edellä mainittu valmiuslain säännös jättää siirtyvien virkamiesten oikeusaseman epäselväksi, minkä vuoksi sotilaallisesti järjestettyjen organisaatioiden välisiä henkilöstövoimavarasiirtoja ei ole tarkoituksenmukaista jättää yleisen sääntelyn varaan. Sääntelyä sovellettaisiin siten myös valmiuslain toimivaltuuksien ollessa käytettävissä.\n\nVoimassa olevan lainsäädännön mukaisesti rajajoukot voidaan liittää Puolustusvoimiin puolustusvalmiuden sitä vaatiessa. Puolustusvalmiuden tehostaminen ja valmiuden kohottaminen edellyttävät ja sisältävät puolustuksellisia toimenpiteitä, jotka eivät ole ennakolta määritettävissä, vaan määräytyvät tilanteen ja käytössä olevan tilannekuvan perusteella. Sääntely mahdollistaa rajajoukkojen liittämisen Puolustusvoimiin tarvittaessa riittävän hyvissä ajoin ja ottaen huomioon Puolustusvoimissa toteutettavien varautumistoimien kokonaisuuden ja rajajoukkojen merkityksen niiden osana. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti rajajoukot voitaisiin liittää Puolustusvoimiin kokonaan tai osin, jolloin liittämisessä voitaisiin sekä ajankohdan että laajuuden osalta ottaa huomioon myös rajaturvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät tarpeet. Rajajoukkojen liittämisen Puolustusvoimiin esittelisi tasavallan presidentille sisäministeri.\n\n28 §.\n\nRajavalvontaa koskevat toimivaltuudet\n. Pykälään lisättäisiin uusi\n\n6 momentti\n, jonka mukaan pykälää sovelletaan myös sisärajan ylittämiseen, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön ja rajavartiolain 15 §:n mukaisesti. Kyse olisi nykyisin noudatettavan käytännön kirjaamisesta lain tasolle selkeyden vuoksi. Schengenin rajasäännöstön 32 artiklan mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen aikana sovelletaan soveltuvin osin ulkorajoja koskevia säännöksiä.\n\n29 a §.\n\nRadiotekninen valvonta\n. Pykälän\n\n2 momentissa\n\nsäädetään alueista, joilla Rajavartiolaitoksella on oikeus suorittaa radioteknistä valvontaa sekä valvonnan tarkoituksesta. Voimassa olevan momentin mukaan radioteknistä valvontaa voidaan suorittaa rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen, rajajärjestyksen ylläpitämisen tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi. Valvonnan tarkoituksiin lisättäisiin merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta, jota koskevasta Rajavartiolaitoksen uudesta tehtävästä säädettäisiin 24 b §:ssä. Radioteknistä valvontaa voidaan jo nykyisin kohdistaa merialueelle, minkä vuoksi olisi tarpeen täsmentää, että sen tarkoituksena voi olla myös merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnan kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostaminen.\n\n29 d §.\n\nTeknisen ja radioteknisen valvonnan laitteistot\n. Pykälän\n\n1 momentissa\n\nsäädetään alueista, joilla Rajavartiolaitos saa asettaa teknistä laitteistoa teknistä valvontaa ja radioteknistä valvontaa ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa. Alueisiin lisättäisiin myös valtakunnanrajan välitön läheisyys ja meren rannikko. Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitoksella on momentissa tarkoitettu oikeus rajavyöhykkeellä, joka voidaan perustaa ainoastaan ulkorajalle eli käytännössä Suomen ja Venäjän federaation väliselle maarajalle. Valtakunnanrajan välitön läheisyys tarkoittaisi maarajoilla myös Schengen-alueen sisärajoja, joita Suomella on Ruotsin ja Norjan kanssa. Valtakunnanrajan välittömällä läheisyydellä sisärajoilla tarkoitetaan aluetta, jossa suoritettavat toimenpiteet kohdistuvat välittömästi rajajärjestyksen ja\nvaltakunnanrajan ylittämistä koskevien säännösten noudattamisen valvontaan, rajat ylittävästä henkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvien uhkien torjuntaan sekä rajanylityksen turvallisuuden varmistamiseen. Sääntely tukisi esityksen tavoitetta parantaa Rajavartiolaitoksen tilannekuvaa ulkorajojen lisäksi myös sisärajoilla. Myös Schengenin rajasäännöstön uudistuksen yhteydessä vuonna 2024 korostettiin valvontateknologian käyttöä vaihtoehtona sisärajavalvonnan palauttamiselle.\n\nMeren rannikkoa koskeva lisäys liittyy vuonna 2024 lain 29 §:ään tehtyyn täydennykseen\n\n(429/2024)\n, jonka mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus suorittaa teknistä valvontaa merialueiden lisäksi myös meren rannikolla. Käytännössä Rajavartiolaitoksella on meren rannikolla jo pysyvää teknisen valvonnan laitteistoa, jonka asettamisesta on sovittu maa-alueen omistajan tai haltijan kanssa. Sääntelyn tarkoituksena olisi varmistaa, että laitteiston asettaminen ei ole yksinomaan maa-alueen omistajan tai haltijan päätösvallassa.\n\nTeknisen laitteiston asettamisesta aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamista koskeva sääntely siirrettäisiin selkeyden vuoksi uudeksi 2 momentiksi. Nykyinen 2 momentti siirtyisi samalla uudeksi 3 momentiksi. Sääntelyyn ei näiltä osin tehtäisi sisällöllisiä muutoksia. Maa- tai vesialueen omistajalla tai haltijalla olisi siten jatkossakin oikeus saada käyvän hinnan mukainen korvaus teknisen laitteiston asettamisesta aiheutuneesta vahingosta ja haitasta.\n\n30 §.\n\nRajanylityspaikan järjestelyt ja liikenne rajanylityspaikalla\n. Pykälän\n\n1 momenttiin\n\nlisättäisiin säännös, jonka mukaan momenttia sovellettaisiin myös silloin, kun rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön ja rajavartiolain 15 §:n mukaisesti. Rajavartiolaitoksella olisi siten oikeus myös tällaisessa tilanteessa saada rajanylityspaikkana olevan liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyttöönsä käyvän hinnan mukaista korvausta vastaan sellaiset valvontatilat, joita rajatarkastusten toteuttaminen edellyttää. Sääntely on perusteltua sen vuoksi, että Schengenin rajasäännöstön 32 artiklan mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen aikana sovelletaan soveltuvin osin ulkorajoja koskevia säännöksiä.\n\nKäytännössä Rajavartiolaitos voisi sijoittaa rajatarkastusten suorittamisessa tarvittavat toiminnot esimerkiksi rajanylityspaikan alueella olevalle linja-auto- tai rautatieasemalle, lentokentälle tai satamaan tai muuhun rajanylityspaikan alueella olevaan tilaan. Tällä tarkoitettaisiin myös sitä, että Rajavartiolaitos voisi sijoittaa rajanylityspaikan alueelle esimerkiksi toimisto-, varasto- ja asiakastiloina toimivia kontteja tai telttoja tai muita rajavalvonnassa tarvittavia tilapäisrakennelmia. Rajavartiolaitoksella olisi myös oikeus sijoittaa rajanylityspaikan alueella rajanylitysliikenteen ohjaamiseen tarvittavia välineitä, kuten esimerkiksi puomeja, kylttejä, opasteita ja liikennevaloja.\n\n30 a §.\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet ohjata ja rajoittaa liikkumista rajanylityspaikalla\n. Pykälään lisättäisiin uusi\n\n2 momentti\n, jonka mukaan pykälää sovelletaan myös sisärajan ylittämiseen, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön ja rajavartiolain 15 §:n mukaisesti. Kyse olisi nykyisin noudatettavan käytännön kirjaamisesta lain tasolle selkeyden vuoksi. Schengenin rajasäännöstön 32 artiklan mukaan sisärajavalvonnan palauttamisen aikana sovelletaan soveltuvin osin ulkorajoja koskevia säännöksiä.\n\n33 §.\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet poliisitehtävissä\n. Pykälän\n\n1 momentissa\n\ntäsmennettäisiin, että Rajavartiolaitoksen poliisilain mukaiset toimivaltuudet Prüm- ja Atlas-yhteistyössä koskisivat poliisin toimialaan kuuluvaa ja siten poliisin johtamaa yhteistyötä. Rajavartiolaitoksen johtamassa Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvassa Prüm-yhteistyössä ovat voimassa Rajavartiolaitoksen ja rajavartiomiehen tavanomaiset toimivaltuudet. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvassa Prüm- ja Atlas-yhteistyössä Suomen alueen ulkopuolella säädetään 35 g §:ssä.\n\n35 c §.\n\nAmpuma-aseen käyttö\n. Voimassa olevan pykälän\n\n1 momentin\n\nmukaan ampuma-asetta voidaan käyttää muun muassa kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi. Tämän on katsottu mahdollistavan myös miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun tai toimintaan puuttumisen ampuma-asetta käyttäen lain 38 a §:n tarkoittamissa tilanteissa (\nHE 201/2017 vp\n, s. 44). Säännöksen sanamuoto esineen tai esteen poistamisesta on kuitenkin joissakin tilanteissa tulkinnanvarainen siltä osin kuin kyse on miehittämättömistä kulkuneuvoista. Momenttia täydennettäisiin tämän vuoksi niin, että siinä todettaisiin nimenomaisesti mahdollisuus käyttää ampuma-asetta myös miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 38 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Säännös täydentäisi voimassa olevan lain 38 a §:ää,\njota ehdotetaan myös täydennettäväksi tässä esityksessä.\n\n35 e §.\n\nRajavartiolaitokselle tukea antavan toisen valtion virkamiehen toimivaltuudet ja oikeus voimakeinojen käyttämiseen\n. Pykälän\n\n1 momenttiin\n\nlisättäisiin täsmennys, jonka mukaan pykälän toimivaltuussääntely koskee myös Rajavartiolaitoksen johtamaan Prüm-yhteistyöhön osallistuvaa toisen valtion virkamiestä. Sääntely on tarpeen ehdotettavan uuden 15 c §:n vuoksi. Prüm-yhteistyöhön osallistuvan toisen valtion virkamiehen toimivaltuudet olisivat vastaavat kuin muissa kansainvälisen rajaturvallisuusavun tilanteissa. Momentin mukainen sääntely koskee Schengenin rajasäännöstön mukaisten tehtävien suorittamista toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti sekä oikeutta voimakeinojen käyttämiseen toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen läsnä ollessa.\n\nPykälään lisättäisiin uusi\n\n3 momentti\n, joka sisältäisi informatiivisen viittauksen poliisilain 9 luvun 9 c §:ään. Kyseisen pykälän mukaan vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä on rajavartiomiehen johtamassa Prüm-päätöksen nojalla tapahtuvassa toiminnassa Suomen alueella oikeus suomalaisen rajavartiomiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia rajavartiomiehelle kuuluvia toimivaltuuksia, joita suomalainen rajavartiomies hänelle toimivaltansa nojalla osoittaa. Vieraan valtion toimivaltaisella virkamiehellä on myös oikeus suomalaisen rajavartiomiehen ohjauksessa käyttää sellaisia voimakeinoja, joita rajavartiomies toimivaltansa nojalla hänelle osoittaa. Sääntely täydentää pykälän 1 momentin mukaista toimivaltuussääntelyä, joka koskee ainoastaan Schengenin rajasäännöstön mukaisten toimivaltuuksien käyttämistä.\n\nPykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä.\n\n35 f §.\n\nRajavartiolaitokselle tukea antavan toisen valtion virkamiehen muut oikeudet ja velvollisuudet\n. Pykälään lisättäisiin Prüm-yhteistyötä koskevat säännökset. Pykälän\n\n1 momentin\n\nmukaan Rajavartiolaitoksen esikunta antaisi 15 c §:n 1 momentissa tarkoitettuun Rajavartiolaitoksen käynnistämään Prüm-yhteistyöhön Suomessa osallistuvalle toisen valtion virkamiehelle määräaikaisen valtuuskirjan, josta ilmenee virkamiehen toimivalta. Valtuuskirja olisi palautettava Rajavartiolaitoksen esikunnalle yhteistyön päätyttyä. Sääntely vastaisi poliisilain 9 luvun 9 h §:ää, joka koskee valtuuskirjan antamista poliisijohtoisessa yhteistyössä. Pykälä sisältäisi edelleen säännökset valtuuskirjan antamisesta myös 15 d §:ssä tarkoitetun rajaturvallisuusavun tilanteissa. Tältä osin valtakirjan antajana säilyisi sisäministeriö, joka voimassa olevan 15 d §:n\nmukaisesti myös päättää rajaturvallisuusavun pyytämisestä.\n\nPykälän\n\n3 momenttiin\n, joka koskee toisen valtion virkamiehen rikosoikeudellista vastuuta, vahingonkorvausvastuuta ja sovellettavaa kurinpito- ja virkasuhdelainsäädäntöä, tehtäisiin tekninen täsmennys siitä, että se koskisi edelleen vain 15 d §:n 1 momentissa tarkoitettua rajaturvallisuusapua. Prüm-yhteistyössä sovellettaisiin suoraan Prüm-päätöksen 21–23 artikloja, jotka sisältävät nimenomaiset säännökset asiasta.\n\nPykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä.\n\n35 g §.\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet ja oikeus voimakeinojen käyttämiseen Suomen alueen ulkopuolella\n. Voimassa oleva pykälä koskee rajavartiomiehen toimivaltuuksia ja oikeutta voimakeinojen käyttämiseen 15 d §:ssä tarkoitettua rajaturvallisuusapua annettaessa. Pykälä laajennettaisiin koskemaan kaikkia rajavartiolaissa tarkoitettuja EU-yhteistyöhön tai kansainvälisen avun antamiseen liittyviä rajavartiomiehen tehtäviä Suomen alueen ulkopuolella. Tällaisia ovat rajaturvallisuusavun lisäksi raja- ja merivartiostoasetuksen mukaiset tehtävät (15 b §), Prüm- ja Atlas-yhteistyö (ehdotettu 15 c §), muut Rajavartiolaitoksen kansainväliset tehtävät (ehdotettu 15 e §) sekä lain 77 §:n 2 momentin mukaisesti toiselle Suomen viranomaiselle annettava tuki Suomen alueen ulkopuolella. Lisäksi pykälä koskisi Rajavartiolaitoksen muutakin rajavartiolain mukaista toimintaa Suomen alueen ulkopuolella,\nerityisesti talousvyöhykkeellä. Pykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä. Rajavartiomiehen toimivaltuuksista raja- ja merivartiostoasetuksen mukaisissa tehtävissä säädetään nykyisin 35 i §:ssä, joka ehdotetaan samassa yhteydessä kumottavaksi tarpeettomana.\n\nVoimassa olevassa pykälän\n\n1 momentissa\n\nrajavartiomiehen toimivaltuudet on rajattu Schengenin rajasäännöstön mukaisiin tehtäviin. Sääntelyä selkeytettäisiin ja täsmennettäisiin niin, että rajavartiomiehen suorittaessa rajavartiolaissa tarkoitettua tehtävää Suomen alueen ulkopuolella hänen toimivaltansa määräytyisi Suomessa toteutettavaa virkatehtävää koskevien säädösten mukaisesti. Sääntely vastaisi sanamuodoltaan voimassa olevaa 35 i §:ää ja sisällöltään myös poliisilain 9 luvun 9 e §:ää, jossa säädetään poliisimiehen toimivaltuuksista kansainvälistä apua annettaessa. Voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti toimivaltuudet eivät kuitenkaan voisi ylittää raja- ja merivartioasetuksen ((EU) 2019/1896) 82 artiklan 2 kohdan perusteella määräytyviä toimivaltuuksia taikka niitä toimivaltuuksia, jotka toimintaa johtava Suomen viranomainen tai apua vastaanottava valtio rajavartiomiehelle antaa.\n\nEhdotettu 1 momentin viittaus Suomessa toteutettavaa virkatehtävää koskeviin säädöksiin kattaisi myös voimakeinojen käyttämistä koskevan sääntelyn, minkä vuoksi pykälässä ei olisi enää tarpeen säätää asiasta erikseen voimassa olevan 2 momentin tavoin. Momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus lain 77 a §:n 3 momenttiin, jossa säädetään Rajavartiolaitoksen vaativasta virka-avusta poliisille Euroopan unionin jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä. Mainittu sääntely olisi erityissäännös suhteessa 1 momentin yleissäännökseen rajavartiomiehen toimivaltuuksista Suomen alueen ulkopuolella.\n\nPykälän 3\n\nmomentissa\n\nsäädetään rajavartiomiehen oikeudesta käyttää omaa virkapukuaan sekä kantaa mukanaan virka-aseita, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita Suomen alueen ulkopuolella suoritettavassa tehtävässä. Sääntely säilyisi sisällöltään ennallaan, mutta se laajenisi 1 momenttiin ehdotetun muutoksen myötä kattamaan myös tilanteet, joissa Rajavartiolaitos tukee toista Suomen viranomaista Suomen alueen ulkopuolella 77 §:n 2 momentin mukaisesti. Rajavartiomiehellä olisi momentissa tarkoitettu oikeus, jollei toimintaa johtava Suomen viranomainen tai apua vastaanottava valtio toisin määrää. Momentissa viitattaisiin yleisemmin valtioon nykyisen jäsenvaltion sijaan. Prüm-yhteistyön osalta Prüm-päätöksen 19 artikla sisältää vastaavat säännökset.\n\n35 h §.\n\nRajavartiomiehen oikeudellinen asema Suomen alueen ulkopuolella\n. Pykälän\n\n1 momenttiin\n\ntehtäisiin lakitekninen muutos 38 g §:ään ehdotettavien muutosten vuoksi.\n\nPykälän\n\n2 momentissa\n\ntäsmennettäisiin, että mihin tahansa 15 b–15 e §:ssä tai 77 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin Suomen alueen ulkopuolella osallistuvaan rajavartiomieheen sovelletaan tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annettua lakia\n\n(1522/2016)\n. Voimassa oleva momentti, jossa viitataan vain 15 d §:ssä tarkoitetun rajaturvallisuusavun antamiseen, on lisätty lakiin eduskuntakäsittelyn aikana. Hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 9/20217 vp) mukaan tarkoituksena on kuitenkin ollut säätää Rajavartiolaitoksen osalta vastaavasti kuin poliisilain 9 luvun 9 g §:n 2 momentissa, jonka sääntely koskee myös muuta kansainvälistä yhteistyötä.\n\n35 i §.\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet raja- ja merivartiostoasetuksen mukaisissa tehtävissä\n. Pykälä kumottaisiin ja sen sääntely sisällytettäisiin muuttamattomana 35 g §:ään.\n\n38 §.\n\nKulkuneuvon pysäyttäminen ja liikenteen ohjaaminen\n. Voimassa olevassa pykälässä säädetään rajavartiomiehen oikeudesta määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se on tarpeen rajavalvonnan, poliisitehtävän, ulkomaalaisvalvonnan tai turvaamistehtävän suorittamiseksi, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi rajanylityspaikalla ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella, liikenneonnettomuuden vuoksi taikka Rajavartiolaitoksen toimialallaan suorittaman kulkuneuvon käyttöön liittyvän valvonnan tai metsästyksenvalvonnan suorittamiseksi tai rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi. Kulkuneuvon pysäyttämisestä ja liikenteen ohjaamisesta on lisäksi voimassa, mitä siitä muualla laissa säädetään. Tällaista sääntelyä on esimerkiksi tieliikennelaissa ja ilmailulaissa.\n\nKulkuneuvon pysäyttäminen ja siirtäminen tai liikenteen ohjaaminen voi olla tarpeen myös muiden kuin pykälässä lueteltujen Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien suorittamisen yhteydessä sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Pykälää muutettaisiin tämän vuoksi niin, että rajavartiomiehellä olisi oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se on tarpeen Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Sääntely vastaisi pääosin sisällöltään poliisilain 2 luvun 11 §:ää, jonka mukaan poliisilla on vastaava oikeus poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Kulkuneuvolla tarkoitettaisiin edelleen ajoneuvoja, vesikulkuneuvoja, ilma-aluksia ja raideliikennelain\n\n(1302/2018)\n\n4 §:n 7 kohdassa tarkoitettua kalustoyksikköä.\n\nVoimassa olevan pykälän mukaisten Rajavartiolaitoksen tehtävien lisäksi kulkuneuvon pysäyttäminen, siirtäminen ja liikenteen ohjaaminen on tarpeen esimerkiksi Schengen-alueen sisärajoilla ja niiden läheisyydessä. Tarve voi ilmetä myös esimerkiksi kiireellisten sairaankuljetustehtävien, meripelastustehtävien ja sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien yhteydessä. Sääntelyyn sisältyvä liikenteen ohjaaminen on tarpeen, jotta kulkuneuvon pysäyttämisestä ei aiheudu vaaraa Rajavartiolaitoksen henkilöstölle tai muulle liikenteelle. Ajoneuvo voi olla tarpeen myös siirtää, jotta ajoneuvoon kohdistettava tarkastus voidaan suorittaa asianmukaisesti esimerkiksi suojassa säältä, liikenneturvallisessa paikassa tai siten, että Rajavartiolaitoksen käyttämät salassa pidettävät taktiset ja tekniset tarkastusmenetelmät eivät paljastu. Rajavartiolaitoksella voi olla tarve siirtää myös sen lakisääteisen tehtävän suorittamista estävä tai sivullisten turvallisuutta vaarantava ajoneuvo.\n\nRajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisella tarkoitetaan esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja sen toimintaan osallistuvan henkilöstön, tiedon, materiaalin, tilojen ja ympäristön suojaamista sekä Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamisen turvaamista tahallisilta ja tahattomilta uhkilta. Kyse voi olla myös Rajavartiolaitoksen vieraana olevien sekä sen toiminnan kohteena olevien henkilöiden suojaaminen.\n\nKulkuneuvon pysäyttämisessä on huomioitava myös Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Tämä koskee erityisesti vesikulkuneuvon pysäyttämistä merialueella. Jos alus on rekisteröity ja sillä on kansallisuutta osoittavat tunnukset, sillä on merioikeusyleissopimuksen mukainen viattoman kauttakulun oikeus aluemerellä ja merenkulun vapaus kansainvälisellä merialueella. Kansainvälisellä merialueella alus kuuluu lähtökohtaisesti lippuvaltionsa yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Lisäksi valvontatoimissa tulee huomioida merioikeusyleissopimuksen 95 ja 96 artikloista ilmenevä valtionalusten täysivaltainen koskemattomuus.\n\n38 a §.\n\nMiehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen\n. Voimassa olevassa pykälässä säädetään rajavartiomiehen oikeudesta puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun. Miehittämättömien kulkuneuvojen tekniikan kehittyminen ja hintojen lasku lisää miehittämättömien kulkuneuvojen laillista ja laitonta käyttöä yhteiskunnassa. Miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös maalla, veden pinnalla ja pinnan alla liikkuvien kulkuneuvojen määrät ovat lisääntyneet. Myös raideliikenteessä on suunniteltu esimerkiksi miehittämättömien metrojen käyttöönottoa tulevaisuudessa. Miehittämättömien kulkuneuvojen käyttö on lisääntynyt myös sodankäynnissä. Miehittämättömien kulkuneuvojen laiton käyttö valtakunnanrajalla ja sen yli tai viranomaisille tärkeän toiminnan vaarantamiseksi on aiempaa riskittömämpää ja kustannustehokasta.\n\nPykälän soveltamisalaa laajennettaisiin niin, että rajavartiomiehellä olisi oikeus puuttua kaikkien miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan. Pykälän\n\n1 momentin\n\nsanamuotoa täsmennettäisiin myös niin, että kulkuun puuttuminen tarkoittaisi muun muassa miehittämättömän kulkuneuvon tilapäistä haltuun ottamista ja sen käytön estämistä. Sanamuoto vastaisi esimerkiksi poliisilain 2 luvun 11 a §:ää sekä puolustusvoimista annetun lain 15 a §:ää. Kyse olisi tältä osin teknisluonteisesta muutoksesta.\n\nMiehittämättömien ilma-alusten lisäksi pykälässä tarkoitetut toimivaltuudet koskisivat myös miehittämättömiä ajoneuvoja sekä vedessä ja kiskoilla liikkuvia kulkuneuvoja. Miehittämättömässä kulkuneuvossa ei ole sen kulusta täysin vastaavaa tai huolehtivaa kuljettajaa tai muuta miehistöä, vaan se liikkuu esimerkiksi automaatti- tai kauko-ohjattuna. Kulkuneuvo voi kulkea sellaisenaan tai se voi kuljettaa esimerkiksi ihmisiä, tavaraa tai hyötykuormaa, kuten kameroita, radioita, sensoreita tai työkaluja.\n\nMiehittämättömillä ajoneuvoilla tarkoitettaisiin esimerkiksi maalla kulkemaan suunniteltuja laitteita, jotka eivät kulje kiskoilla. Tällä tarkoitettaisiin myös esimerkiksi sellaisia maastossa, jäällä ja rakennuksessa kulkevia kulkuneuvoja, joita ei ole tarkoitettu tieliikennekäyttöön tai joita ei ole rekisteröity ajoneuvorekisteriin. Miehittämättömillä ajoneuvoilla tarkoitettaisiin myös esimerkiksi miehittämättömiä sotilasajoneuvoja sen omistajasta tai haltijasta riippumatta. Edellä mainittuja olisivat esimerkiksi miehittämättömät autot, traktorit, moottorikelkat ja tavarankuljettimet sekä maan pintaa vastaan tapahtuvan ilman reaktion kannattelemat kulkuneuvot (ilmatyynyalukset) sekä niillä hinattavat laitteet.\n\nMiehittämättömillä aluksilla tarkoitettaisiin esimerkiksi veteen tukeutuvaa tai vesillä liikkumiseen käytettävää alusta, kulkuneuvoa tai välinettä. Miehittämätön vesikulkuneuvo voi liikkua veden pinnalla tai pinnan alla. Se voi myös leijua veden pintaa vastaan tapahtuvan ilman reaktion vaikutuksesta. Edellä mainittuja olisivat esimerkiksi miehittämättömät laivat, veneet, sukellusveneet, sukellusrobotit ja ilmatyynyalukset sekä niillä hinattavat laitteet.\n\nMiehittämättömillä kulkuneuvoilla tarkoitettaisiin myös maalla kiskoilla liikkumaan tarkoitettuja laitteita. Näitä voivat olla esimerkiksi miehittämättömät raideliikenteessä, kaupunkiraideliikenteessä tai yksityisellä raiteella liikkuvat miehittämättömät junat, metrot, raitiotievaunut, resiinat tai työkoneet.\n\nJatkossa rajavartiomies voisi puuttua miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan vaikuttamalla kulkuneuvoihin tai niiden kokonaisjärjestelmän osaan, kuten esimerkiksi kauko-ohjauslaitteeseen, radiolinkkiin, viestiyhteyksiin tai paikannukseen käytettäviin satelliitti- tai muihin yhteyksiin teknisin toimenpitein tai voimakeinoin. Käytännössä keinot olisivat vastaavat kuin miehittämättömiin ilma-aluksiin kohdistettavat. Miehittämättömiin vesikulkuneuvoihin ja ajoneuvoihin voitaisiin kuitenkin käyttää soveltuvin osin myös vastaavia fyysisiä keinoja kulkuneuvon pysäyttämiseen kuin miehitettyjen ajoneuvojen ja vesikulkuneuvojen pysäyttämisessä käytetään. Näitä voivat olla esimerkiksi kiilaaminen sekä esteiden tai piikkimaton käyttö. Miehitettyyn kulkuneuvoon verrattuna toimenpiteistä varoittaminen sekä pysähtymistä, nopeuden alentamista tai suunnan muuttamista koskevan ohjauksen tai määräysten antaminen\nennakkoon on miehittämättömien kulkuneuvojen osalta merkittävästi hankalampaa kuin miehitettyjen kulkuneuvojen osalta. Toisaalta miehittämättömässä kulkuneuvossa ei yleensä ole henkilöitä tai eläimiä, joille teknisten toimenpiteiden tai voimakeinojen käytöstä voisi koitua vahinkoa. Ulkopuolisten turvallisuus ja työturvallisuus toimenpiteiden yhteydessä olisi kuitenkin huomioitava.\n\nMahdollisimman lievien keinojen sekä esitutkinnan turvaamisen kannalta on tärkeää, että miehitetyn kulkuneuvon omistaja ja miehitetyn kulkuneuvon kokonaisjärjestelmän eri osat voidaan paikantaa ja niiden toimintaan voidaan puuttua mahdollisimman nopeasti ja tarkasti käsittelemällä miehitetyn kulkuneuvon kulkuun liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja.\n\nVoimassa olevan\n\n1 momentin\n\nmukaan rajavartiomies voi suorittaa pykälässä tarkoitettuja toimenpiteitä, jos se on välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi, turvaamistehtävän tai meripelastustehtävän suorittamiseksi taikka Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Säännöstä muutettaisiin niin, että toimivaltuudet olisivat käytettävissä silloin, kun se on tarpeen minkä tahansa Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi, erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Erityisillä valvontakohteilla tarkoitetaan esimerkiksi Rajavartiolaitoksen toimitiloja ja hallinnassa olevia alueita. Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisella tarkoitetaan täydentävästi esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja sen toimintaan osallistuvan henkilöstön, tiedon, materiaalin ja ympäristön suojaamista sekä Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamisen turvaamista tahallisilta\nja tahattomilta uhkilta. Kyse voi olla myös Rajavartiolaitoksen vieraana olevien sekä sen toiminnan kohteena olevien henkilöiden suojaaminen.\n\nPuuttumiskynnyksen muuttaminen tarpeellisuuskynnykseksi sekä sääntelyn asiallisen soveltamisalan laajentaminen liittyy edellä kuvattuun turvallisuusympäristön muutokseen ja miehittämättömien kulkuneuvojen aiempaa laajempaan käyttötapaan. Tavoitteena on varmistaa, että Rajavartiolaitos voi puuttua tehokkaasti viranomaistoimintaa haittaavien tai turvallisuutta vaarantavien miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun ja toimintaan myös muuttuneessa toimintaympäristössä. Tarkoituksena olisi myös varmistaa, ettei sääntelyssä ole Rajavartiolaitoksen toimintaa tarpeettomasti hankaloittavia rajauksia ja katvealueita. Muutos olisi välttämätön, koska miehittämättömien kulkuneuvojen käyttö on laajentunut nopeasti eri aloille. Miehittämättömiä ilma-aluksia voidaan käyttää apuna esimerkiksi metsästyslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ja laittomaksi säädetyllä tavalla riistaeläimen hätyyttämiseen tai 33 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun keinotekoiseen valaisemiseen.\nMiehittämättömiä veden pinnan alla käytettäviä aluksia voidaan käyttää esimerkiksi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamiseen tai merenpohjan tutkimiseen ja kartoittamiseen ilman aluevalvontalain 12 §:ssä tarkoitettua lupaa tai lupaehtojen vastaisesti. Lisäksi miehittämättömät ajoneuvot voivat liikkua rajanylityspaikalla tai rajavyöhykkeellä tieliikennelain vastaisesti.\n\nTarpeellisuuskynnys mahdollistaisi oikea-aikaisen puuttumisen tilanteissa, joissa turvallisuusuhka on objektiivisesti arvioiden ilmeinen ja Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän toteuttaminen edellyttää välitöntä toimintaa, vaikka puuttumisen välttämättömyyttä ei olisi vielä mahdollista todeta samalla varmuudella kuin voimassa olevaa säännöstä säädettäessä on edellytetty. Pykälän 2 momentissa säilyisi edelleen edellytys siitä, että voimakeinojen ja toimenpiteiden puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, miehittämättömän kulkuneuvon toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Lisäksi olisi noudatettava rajavartiolain 2 luvussa säädettyjä Rajavartiolaitoksen toiminnan yleisiä periaatteita, kuten suhteellisuusperiaatetta (7 §) ja vähimmän haitan periaatetta (7 a §). Säännöksen soveltaminen edellyttää siten aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa.\n\nTarpeellisuuskynnyksen käytännön merkitys eroaa välttämättömyyskynnyksestä ennen kaikkea ajallisessa suhteessa. Välttämättömyyskynnys korostaa puuttumista tilanteessa, jossa toimivaltuuden käyttäminen on käytännössä lähes ainoa jäljellä oleva keino tavoitteen saavuttamiseksi. Tarpeellisuuskynnys puolestaan mahdollistaa puuttumisen jo siinä vaiheessa, kun objektiivisesti arvioiden on perusteltua ennakoida momentissa tarkoitetun turvallisuusuhan toteutuminen ja puuttuminen on tarpeen Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Käytännössä ero korostuu erityisesti nopeasti kehittyvissä tilanteissa, joissa viivytys voi estää toimivallan tosiasiallisen käyttämisen tai johtaa siihen, ettei uhkaa voida enää tehokkaasti torjua.\n\nSiltä osin kuin Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän yhteydessä olisi tarpeen puuttua miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun Suomen talousvyöhykkeellä, olisi otettava huomioon kansainvälistä merialuetta ja ilmatilaa koskeva sääntely. Jos niin sanottu meridrooni (pinnan alla tai pinnalla kulkeva miehittämätön alus) on rekisteröity ja sillä on kansallisuutta osoittavat tunnukset, sillä on vastaava viattoman kauttakulun oikeus aluemerellä ja merenkulun vapaus kansainvälisellä merialueella kuin muillakin ulkomaisilla merenkulun aluksilla. Kansainvälisellä merialueella se kuuluu lähtökohtaisesti lippuvaltionsa yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Lisäksi valvontatoimissa tulee huomioida merioikeusyleissopimuksen 95 ja 96 artikloista ilmenevä valtionalusten täysivaltainen koskemattomuus. Toisaalta tulee huomioida, että muun muassa erilaiset torpedot, robottilaitteet, miinat ja räjähdeveneet eivät ole aluksia, eikä niillä ole esimerkiksi oikeutta viattomaan kauttakulkuun\ntai merenkulun vapauteen.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 87 artiklan mukaan aavalla merellä ja rantavaltion talousvyöhykkeellä soveltuviin aavan meren vapauksiin kuuluu myös ylilentovapaus. Miehittämättömien ilma-alusten kulkuun puuttumisessa kansainvälisen merialueen yläpuolella on lisäksi huomioitava kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus (SopS 11/1949, jäljempänä\n\nChicagon yleissopimus\n), jonka 12 artiklan mukaan kansainvälisen merialueen yläpuolella ovat voimassa Chicagon yleissopimuksen nojalla laaditut säännöt. Pääsääntöisesti vain rekisterivaltio voi puuttua siellä olevaan ilma-alukseen. Chicagon yleissopimus koskee vain siviili-ilma-aluksia. Edellä todettu huomioiden olisi siten tapauskohtaisesti arvioitava, voidaanko miehittämättömiin kulkuneuvoihin puuttua myös talousvyöhykkeellä. Keskeistä arvioinnissa olisi se, millaisen uhkan miehittämätön kulkuneuvo muodostaa Rajavartiolaitoksen alukselle tai sen toiminnalle.\n\nPykälän\n\n2 momentista\n\npoistettaisiin edellytys siitä, että miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi käytettävien teknisten toimenpiteiden on oltava lyhytaikaisia. Lyhytaikaisuutta ei ole voimassa olevassa sääntelyssä tarkemmin määritelty. Käytännössä ei ole mahdollista arvioida etukäteen, kuinka pitkään miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttuminen on tarpeen pykälässä säädetyssä tarkoituksessa. Lisäksi täsmennettäisiin, että sähköisen viestinnän tietojen käsittely liittyisi miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan nykyisen kauko-ohjauksen sijaan. Voimassa olevan lain mukaan toimenpiteillä ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa muulle radioviestinnälle tai yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille. Miehittämättömien kulkuneuvojen tekninen kehitys on johtamassa siihen, että niiden kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi voidaan tarvita aiempaa voimakkaampia,\npidempikestoisia ja laajemmalla taajuusalueella suoritettavia toimenpiteitä, joista voi aiheutua vähäistä suurempaa haittaa muulle radioviestinnälle tai yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille. Säännöksen sanamuotoa muutettaisiin tämän vuoksi niin, että tällainen haitta ei saisi olla kohtuutonta. Momentin sanamuotoihin tehtäisiin myös muita tarkennuksia.\n\nMiehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttuminen eri toimintaympäristöissä edellyttää eri teknologioihin perustuvia järjestelmiä. Radiotaajuuspohjainen häirintä, joka on todettu tehokkaaksi keinoksi ilma-alusten osalta, ei sovellu sellaisenaan esimerkiksi vedenalaisiin kulkuneuvoihin, jotka voivat toimia autonomisesti ilman jatkuvaa radio-ohjausyhteyttä. Vedenalaisten kulkuneuvojen osalta voimakeinojen ja teknisten toimenpiteiden käyttö voi edellyttää fyysistä vuorovaikutusta kulkuneuvon kanssa. Erityisesti liikennekeskuksissa ja satamissa olisi huomioitava radiotaajuushäirinnän mahdollisesti aiheuttamat haitat muulle radioviestinnälle.\n\nPykälään lisättäisiin uusi\n\n4 momentti\n, jonka mukaan teknisten toimenpiteiden käyttämisestä olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, jollei se ole radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle oletettavasti aiheutuvaan tai aiheutuneeseen haittaan nähden ilmeisen tarpeetonta tai jos ilmoittamatta jättäminen on Rajavartiolaitoksen taktisiin ja teknisiin menetelmiin liittyvästä syystä ilmeisen perusteltua. Vastaava säännös sisältyy poliisilain 2 luvun 11 a §:ään.\n\nIlmoitusvelvollisuus on tarpeen yleiselle viestintäverkolle laillisesti aiheutettujen häiriöiden erottelemiseksi laittomasti, tahattomasti tai luonnon aiheuttamista häiriöistä. Ilmoitusta ei tarvitsisi tehdä, jos tekninen toimenpide on suoritettu esimerkiksi hyvin alhaista tehoa käyttäen tai taajuudella, joka on varattu Rajavartiolaitoksen tai sellaisen muun turvallisuusviranomaisen käyttöön, jota Rajavartiolaitos tukee, taikka niin kaukana yleisestä viestintäverkosta, että toimenpiteillä ei kokemusten tai tutkimusten perusteella ole viestintäverkkoon vaikutusta. Ilmoitusta ei myöskään tarvitsisi tehdä, jos teknisen menetelmän käyttö liittyy korkeaa salassapitoa vaativaan tehtävään. Tällainen tehtävä voisi olla esimerkiksi rikostorjunta- tai tiedustelutehtävän yhteydessä suoritettava toimenpide normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa.\n\n38 b §.\n\nVesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen ja rajoittaminen\n. Pykälä sisältää säännökset vesiliikenteen tilapäisestä keskeyttämisestä ja rajoittamisesta rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Pykälän\n\n1 momentissa\n\ntarkoitettua vesialuetta laajennettaisiin siten, että toimivaltuus koskisi aluevesien ja Saimaan kanavan lisäksi myös muita Suomen vesialueita. Lisäksi toimivaltuus olisi jatkossa käytettävissä rajaturvallisuuden ylläpitämisen lisäksi myös Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisella tarkoitetaan esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja sen toimintaan osallistuvan henkilöstön, tiedon, materiaalin, tilojen ja ympäristön suojaamista sekä Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamisen turvaamista tahallisilta ja tahattomilta uhkilta. Kyse voi olla myös Rajavartiolaitoksen vieraana olevien sekä\nsen toiminnan kohteena olevien henkilöiden suojaaminen.\n\nRajaturvallisuuden ylläpitämiseksi voi olla tarve tilapäisesti keskeyttää vesiliikenne tai rajoittaa sitä esimerkiksi valtakunnanrajaan rajoittuvilla järvi- ja jokialueilla laajemmin kuin mitä rajavyöhykkeellä oleskelun luvanvaraisuudesta rajavartiolain 52 §:ssä tai rajavyöhykettä koskevista kielloista rajavartiolain 51 §:ssä säädetään. Esimerkiksi 51 §:n 2 kohdan mukainen kielto liikkua 100 metriä lähempänä rajaviivaa kaikilla rajaviivan leikkaamilla joilla samoin kuin niillä järvillä ja meren lahdilla, joita pitkin rajaviiva kulkee taikka liikkumisen rajoittaminen rajavyöhykkeellä ei välttämättä ole kaikissa tilanteissa riittävä toimenpide. Lisäksi on huomattava, että rajavyöhyke voi rajavartiolain 49 §:n mukaisesti maalla, itärajan järvi- ja jokialueet mukaan lukien, ulottua enintään kolmen kilometrin etäisyydelle valtakunnanrajasta.\n\nVesiliikenne voi olla tarpeen tilapäisesti keskeyttää tai sitä voi olla tarve rajoittaa rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi myös sisärajoilla sijaitsevilla järvi- ja jokialueilla, joilla ei ole rajavettä tai rajavyöhykettä. Vesiliikenteen keskeyttäminen tai rajoittaminen voisi tulla kyseeseen myös sellaisilla sisämaassa sijaitsevilla järvi- ja jokialueilla, jonne Rajavartiolaitoksen toiminta kohdentuu.\n\nVesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen tai rajoittaminen voi olla tarpeen esimerkiksi luvattoman rajanylittäjän kiinnioton, alueloukkauksen torjunnan tai laajamittaisen maahantulon torjunnan edellyttämien toimenpiteiden tai niitä koskevien tutkintojen turvaamiseksi. Edellä mainitut tilanteet voivat edellyttää sellaisia toimenpiteitä, joiden tehokas suorittaminen on tarpeen toteuttaa ilman ulkopuolisia häiriöitä, jotta ne eivät vaaranna sivullisten turvallisuutta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sellaiset tekniset toimenpiteet tai voimakeinot, joiden vaikutus ulottuu vesialueelle, nopea veneellä ajo tai toimenpiteet kulkuneuvon pysäyttämiseksi. Sivullisten läsnäolo vesialueella voi toisaalta vaarantaa myös Rajavartiolaitoksen toiminnan turvallisuuden. Kyse voi olla tutkintatoimenpiteistä tai muista toimenpiteistä, joita ei taktisista syistä voi paljastaa ulkopuolisille tai esimerkiksi sukellustehtävien turvallisesta suorittamisesta.\n\nRajan läheisyydessä sijaitsevilla vesialueilla sivullisille aiheutuva uhka voi ulottua myös toisen valtakunnan alueelta Suomen puolelle, jolloin Rajavartiolaitoksen mahdollisuudet uhan poistamiseen ovat normaalioloissa rajalliset. Vesiliikenteen keskeyttäminen tai rajoittaminen voi olla tarpeen myös tällaisessa tilanteessa.\n\nPykälän\n\n2 momentin\n\nviittaukset Liikennevirastoon korjattaisiin viittauksiksi Liikenne- ja viestintävirastoon.\n\n38 c §.\n\nToimivaltuudet merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnassa\n. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävässä. Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Rajavartiolaitoksella olisi rajavartiolain 24 b §:ssä tarkoitetussa merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävässä oikeus estää tai keskeyttää yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lain 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva vahingoittaminen. Pykälässä säädettyjä toimenpiteitä ei voitaisi soveltaa sota-aluksiin tai valtion yksinomaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin käytettäviin aluksiin, koska ne nauttivat kaikissa olosuhteissa merioikeusyleissopimuksen 95 ja 96 artiklan mukaista täydellistä koskemattomuutta.\n\nEstämistä koskeva toimivaltuus kohdistuisi ainoastaan merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaan vahingoittamiseen Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Sitä ei voitaisi soveltaa muuhun infrastruktuuriin merialueella. Kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetussa laissa hyödykettä, tilaa, laitteistoa, verkostoa ja järjestelmää sekä osaa hyödykkeestä, tilasta, laitteistosta, verkostosta tai järjestelmästä, joka on välttämätön sellaisen palvelun tarjoamiseksi, joka on olennainen välttämättömien yhteiskunnan toimintojen, taloudellisen toiminnan, kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai ympäristön ylläpitämiseksi. Rajavartiolaitoksen toimivaltuudella ei olisi myöskään vaikutusta kriittisen infrastruktuurin toimijoiden olemassa oleviin varautumista koskeviin velvoitteisiin. Kriittisen infrastruktuurin toimijat vastaisivat yhä infrastruktuurin toiminnasta,\nsuojaamisesta ja korjauksista.\n\nMikäli Rajavartiolaitos havaitsisi Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa vahingoittamista tai sen välitöntä uhkaa, se aloittaisi tapahtuman dokumentoinnin sekä ensisijaisesti esimerkiksi suullisesti, kirjallisesti, opastein tai merkein pyrkisi kiinnittämään aluksen huomion vahingoittamiseen. Koska nämä toimet eivät välttämättä olisi riittäviä estämään kriittiselle infrastruktuurille verekseltään aiheutuvaa vahinkoa, Rajavartiolaitokselle säädettäisiin myös oikeus estää kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva välittömästi käsillä oleva tai keskeyttämään käynnissä oleva vahingoittaminen. Tässä tarkoituksessa Rajavartiolaitoksella olisi oikeus puuttua aluksen kulkuun, toimintaan tai hallintaan kiilaamalla, ajamalla aluksen eteen tai muulla vastaavalla tavalla.\n\nToimenpiteiden tulisi olla suhteellisuusperiaatteen mukaisesti puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin nähden. Kokonaisarvioinnissa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi tilanteen vakavuus, vahingoittamista koskeva näyttö ja todisteet. Toimenpiteitä harkittaessa olisi suhteellisuusperiaatteen lisäksi otettava huomioon myös muut rajavartiolain 2 luvussa säädetyt Rajavartiolaitoksen toiminnassa noudatettavat yleiset periaatteet, kuten esimerkiksi vähimmän haitan periaate (7 a §). Toimenpiteitä olisi arvioita myös suhteessa niiden mahdollisesti aiheuttamiin muihin vaikutuksiin (ks. tarkemmin esityksen kohta 4.2.5).\n\nPykälä täydentäisi rajavartiolain 38 §:ää, jossa säädetään rajavartiomiehen oikeudesta pysäyttää kulkuneuvo. Rajavartiolaitoksen menetelmistä kulkuneuvon pysäyttämisessä ja voimakeinojen käyttämisessä säädetään tarkemmin asiaa koskevassa sisäasiainministeriön asetuksessa\n\n(656/2005)\n. Miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumisesta säädettäisiin erikseen ehdotetussa 38 a §:ssä. Merenkulun vapauden vuoksi rajavartiolain 38 a §:ssä säädettyjä toimenpiteitä ei kuitenkaan voitaisi soveltaa talousvyöhykkeellä sellaisiin pinnan alla tai pinnan päällä kulkeviin miehittämättömiin kulkuneuvoihin, joilla on kansallisuutta koskevat tunnukset, vaan niihin soveltuisivat ainoastaan 38 c §:ssä säädetyt vahingoittamisen estämistä ja keskeyttämistä koskevat toimet. Vahingoittamisen estämistä ja keskeyttämistä koskevia toimia ei voitaisi soveltaa täydellistä koskemattomuutta nauttiviin aluksiin.\n\nEhdotettavassa 38 c §:ssä säädettyjen Rajavartiolaitoksen toimenpiteiden tarkoituksena olisi ainoastaan estää tai keskeyttää kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva välitön vahinko. Suomen aluevesillä alukseen voitaisiin estämistä koskevan toimivaltuuden lisäksi soveltaa muita voimassa olevan Suomen lainsäädännön mukaisia toimenpiteitä. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi rajavartiolain 21 ja 33 §:n mukaisia toimenpiteitä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Mikäli kyse olisi rikoksen estämisestä, Rajavartiolaitos siirtäisi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 8 §:n mukaisesti sen estämisen ja selvittämisen poliisille ja turvaisi siirrettävässä asiassa rikoksen estämisen ja selvittämisen siihen saakka, kunnes asian siirtäminen olisi tapahtunut.\n\nPykälässä tarkoitetun vahingoittamisen ei voida katsoa olevan merioikeusyleissopimuksen 58 artiklan 1 kappaleen mukaista merenkulun vapauden käyttämistä, ja siihen vetoaminen verekseltään tapahtuvan vahingoittamisen yhteydessä olisi mainitun oikeuden väärinkäyttämistä. Näissä tilanteissa alus ei myöskään olisi lippuvaltionsa yksinomaisen lainkäyttövallan piirissä. Merioikeusyleissopimuksen johdannon mukaan asioita, joista ei määrätä merioikeusyleissopimuksessa, säätelevät edelleen yleisen kansainvälisen oikeuden määräykset ja periaatteet. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32 ja 33/1980) yleisen tulkintasäännön mukaan valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa. Talousvyöhyke on merioikeusyleissopimuksessa varattu rauhanomaisiin tarkoituksiin. Lisäksi merioikeusyleissopimuksen\n300 artiklan mukaisesti sopimusvaltioiden on käytettävä merioikeusyleissopimuksen tunnustamia oikeuksia, toimivaltaa ja vapauksia tavalla, joka ei merkitse oikeuksien väärinkäyttöä. Merioikeusyleissopimuksen 58 artiklan mukaisesti muiden valtioiden tulee merioikeusyleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan talousvyöhykkeellä harjoittaessaan ottaa asianmukaisesti huomioon rantavaltion oikeudet ja velvollisuudet. Toimenpiteet talousvyöhykkeellä olisivat myös perusteltuja rantavaltion talousvyöhykkeeseen kohdistuvan rikosoikeudellisen lainkäyttövallan näkökulmasta, koska tällöin samalla puututtaisiin käynnissä olevaan rikolliseksi epäiltyyn tekoon, jonka välittömät ja vakavat vaikutukset kohdistuisivat Suomeen.\n\nRajavartiolaitos ei voisi muutoin Suomen talousvyöhykkeellä puuttua aluksen kulkuun kuin pelastuslain 36 b §:n ja merenkulun ympäristönsuojelulain 12 luvun 12 §:n perusteella taikka milloin tämä perustuisi lippuvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaan suostumukseen. Kansallisuutta vailla olevaksi epäillyn aluksen sekä sellaisen suomalaiseksi epäillyn aluksen, joka käyttää väärää lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan, pysäyttämisestä ja tarkastamisesta säädettäisiin ehdotettavassa uudessa 38 e §:ssä. Lisäksi meripelastuslaissa säädetään toimenpiteistä Suomen meripelastustoimen vastuualueella.\n\nPykälässä säädettäisiin myös Rajavartiolaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa vahingoittamisesta tai sen estämisestä viipymättä poliisille mahdollisia rikostorjunnallisia tai muita toimenpiteitä varten. Käytännön menettelystä ilmoituksen tekemisessä sovittaisiin erikseen Rajavartiolaitoksen ja poliisin yksiköiden välillä. Esityksellä ei puututtaisi Suomen rikosoikeudelliseen toimivaltaan tai sitä koskevaan viranomaisten väliseen toimivallanjakoon. Jos teko kuuluisi rikoslain 1 luvun tarkoittamalla tavalla Suomen rikosoikeuden soveltamisalaan, teko voitaisiin tutkia Suomessa ja käsitellä suomalaisessa tuomioistuimessa. Jos kyse olisi merioikeusyleissopimuksen 97 artiklassa tarkoitetusta merenkulkuonnettomuudesta talousvyöhykkeellä, tuomiovalta kuuluisi kuitenkin lähtökohtaisesti aluksen lippuvaltiolle taikka rikosoikeudellisen tai kurinpidollisen menettelyn kohteena olevan henkilön kansalaisuusvaltiolle. Rikosprosessuaalisten pakkokeinojen käyttäminen talousvyöhykkeellä\nolisi mahdollista ainoastaan talousvyöhykelain 21 §:ssä ja merenkulun ympäristönsuojelulain 13 luvun 5 §:ssä säädetysti.\n\nTeko voisi täyttää esimerkiksi rikoslain 34 luvussa säädetyn tuhotyön tai törkeän tuhotyön tunnusmerkistön tai ollessaan terroristisessa tarkoituksessa tehty, rikoslain 34 a luvussa säädetyn terrorismirikoksen tunnusmerkistön. Teko voisi täyttää myös esimerkiksi rikoslain 38 luvussa tarkoitetun tietoliikenteen häirinnän tai törkeän tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkistön. Näiden rikosten tutkintavastuu kuuluu poliisille, jolloin poliisi olisi vastuussa mahdollisista rikosoikeudellisista toimenpiteistä vahingoittamiseen liittyen. Rajavartiolaitos ei voisi merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvan valvontatehtävänsä perusteella tutkia infrastruktuuriin kohdistuvaa vahingoittamista. Rajavartiolaitos voisi kuitenkin antaa virka-apua tai tukea poliisille rajavartiolain 77 §:n ja poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain\n\n(687/2009)\n\nmukaisesti.\n\n38 d §.\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajan ja haltijan ilmoitusvelvollisuus\n. Pykälässä säädettäisiin kriittisen infrastruktuurin omistajan tai haltijan velvollisuudesta ilmoittaa viipymättä Rajavartiolaitokselle 24 b §:ssä tarkoitetun merenalaisenkriittisen infrastruktuurin vahingoittumisesta sekä velvollisuudesta antaa salassapitosäännösten estämättä Rajavartiolaitokselle kaikki tapahtumaan ja teon kohteena olevaan omaisuuteen liittyvät tarpeelliset tiedot. Ilmoitusvelvollisuus olisi tarpeen 24 b §:ssä tarkoitetun Rajavartiolaitoksen valvontatehtävän suorittamiseksi ja 38 c §:ssä tarkoitettujen toimivaltuuksien käyttämiseksi mahdollisimman tehokkaasti.\n\nIlmoitusvelvollisuudella Rajavartiolaitokselle ei olisi vaikutusta kriittisen infrastruktuurin toimijoiden voimassa olevan lainsäädännön mukaisiin ilmoitusvelvollisuuksiin. Tällaisia velvollisuuksia sisältyy esimerkiksi yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lain 4 lukuun, sähköisen viestinnän palveluista annetun lain\n\n(917/2014)\n\n275 §:ään ja kyberturvallisuuslain 11 §:ään. Tässä pykälässä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus suoraan Rajavartiolaitokselle mahdollistaisi sen, että Rajavartiolaitos kykenisi suuntaamaan valvontaansa tarkoituksenmukaisella tavalla ja reagoimaan kriittisen infrastruktuurin mahdolliseen vahingoittamiseen oikea-aikaisesti. Ilmoitusten ketjuuntuminen muiden toimijoiden kautta olisi omiaan aiheuttamaan viiveitä Rajavartiolaitoksen mahdollisuuksiin estää tai keskeyttää merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittaminen.\n\nKäytännössä ilmoitus tehtäisiin Rajavartiolaitoksen alaiselle Suomenlahden merivartioston johtokeskukselle tai Länsi-Suomen merivartioston johtokeskukselle. Rajavartiolaitos antaisi asiasta ohjeet infrastruktuurin omistajille ja haltijoille sekä samalla informoisi toimijoita ilmoitusvelvollisuudesta ja sen sisällöstä. Rajavartiolaitos sopisi ilmoitusvelvollisuuden teknisestä toteuttamisesta kunkin infrastruktuurin omistajan ja haltijan kanssa erikseen.\n\n38 e §.\n\nAluksen pysäyttäminen ja tarkastaminen\n. Pykälä olisi uusi. Pykälällä pantaisiin kansallisesti täytäntöön merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan määräykset alusten tarkastamisesta siltä osin kuin kyse on kansallisuutta vailla olevasta aluksesta sekä sellaisesta aluksesta, joka käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan, vaikka se on tosiasiassa samaa kansallisuutta kuin tarkastusta suorittava alus.\n\nPykälän\n\n1 momentin\n\nmukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus merioikeusyleissopimuksen 110 artiklassa määrätyn mukaisesti pysäyttää ja tarkastaa Suomen talousvyöhykkeellä alus, jos on perusteltua syytä epäillä, että alus on vailla kansallisuutta. Rajavartiolaitoksella olisi vastaava oikeus, jos on perusteltua syytä epäillä, että merilain\n\n(674/1994)\n\n1 §:n mukaan suomalainen alus käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Pykälää ei sovellettaisi sota-aluksiin tai valtion yksinomaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin käytettäviin aluksiin, jotka nauttivat merioikeusyleissopimuksen 95 ja 96 artiklan mukaista täydellistä koskemattomuutta.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 91 artiklan mukaan jokaisen valtion tulee määrätä ne ehdot, joilla alukset saavat sen kansallisuuden, joilla ne rekisteröidään sen alueella ja joilla niillä on oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, jonka lippua niillä on oikeus käyttää. Valtion ja aluksen välillä tulee olla todellinen yhteys. Lisäksi jokaisen valtion tulee antaa aluksille, joille se on myöntänyt oikeuden käyttää lippuaan, tätä osoittavat asiakirjat. Sopimuksen 92 artiklassa määrätään, että alukset saavat käyttää vain yhden valtion lippua ja alus ei saa vaihtaa lippua matkansa aikana tai käyntisatamassa, paitsi milloin sen omistussuhteissa tai rekisteröinnissä tapahtuu todellinen muutos. Alus, joka käyttää kahden tai useamman valtion lippua siten kuin sille sopii, ei voi vedota mihinkään näistä kansallisuuksista muihin valtioihin nähden, ja sitä voidaan pitää kansallisuudettomana aluksena. Tämän vuoksi pykälässä säädettäisiin Rajavartiolaitokselle\noikeus kansallisuutta vailla olevaksi epäillyn aluksen tarkastamiseen.\n\nEnsisijaisesti Rajavartiolaitos lähettäisi aluksen tai ilma-aluksen epäillyn aluksen luo tai käytössä olevin muin valvontateknisin keinoin pyrkisi havainnoimaan aluksen lippua tai muita ulkoisia tunnuksia aluksen kansallisuudesta. Havaintoja voitaisiin verrata esimerkiksi aluksen lähettämiin AIS-tietoihin. Jos on perusteltua syytä epäillä, että alus on vailla kansallisuutta tai että suomalainen alus käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan, Rajavartiolaitos voisi pysäyttää aluksen ja nousta alukselle sen kansallisuutta osoittavien asiakirjojen tarkastamiseksi. Pysäyttämisen ja tarkastamisen tulisi tapahtua ankkuroinnille sallitussa ja merenkulun kannalta turvallisessa paikassa. Rajavartiolaitoksen menetelmistä kulkuneuvon pysäyttämisessä ja voimakeinojen käyttämisessä säädetään tarkemmin asiaa koskevassa sisäasiainministeriön asetuksessa\n\n(656/2005)\n.\n\nMerioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaisesti toimenpiteiden tarkoituksena on tarkastaa, onko aluksella oikeus siihen lippuun, jota se käyttää. Jos epäilykset jatkuvat asiakirjojen tarkastuksen jälkeen, tarkastusta voidaan jatkaa itse aluksessa. Tarkastus voi kohdistua ainoastaan aluksen kansallisuuden selvittämiseen, mutta tarkastustoimet voivat pitää sisällään esimerkiksi etsintää ja miehistön puhuttamista aluksella. Alukselle nouseminen tarkastuksen suorittamiseksi voi myös edellyttää alustavaa turvallisuudesta varmistumista. Tarkastus on toimitettava mahdollisimman suurella harkinnalla. Jos epäilykset osoittautuvat perusteettomiksi, kaikki tarkastuksen kohteena olleen aluksen kärsimät menetykset ja vahingot on korvattava sille.\n\nLain 79 a §:ään ehdotettavien muutosten myötä Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle tukea aluksen pysäyttämisessä ja tarkastamisessa.\n\nPykälä ei oikeuttaisi ryhtymään muihin kuin siinä säädettyihin toimenpiteisiin. Jos kansallisuutta vailla oleva alus kuitenkin aiheuttaisi vaaraa meriturvallisuudelle tai meriympäristölle, voisivat tulla sovellettavaksi meripelastuslain tai merenkulun ympäristönsuojelulain säännökset taikka pelastuslain 36 b §:n mukaiset alusta ja sen lastia koskevat toimenpiteet. Jos alus syyllistyisi rikoksen tunnusmerkistön täyttäviin toimiin ja rikos kuuluisi rikoslain 1 luvun tarkoittamalla tavalla Suomen rikosoikeuden soveltamisalaan, voisivat sovellettavaksi tulla Suomen rikoslaki sekä mahdolliset poliisin johtamat toimenpiteet. Jos tarkastuksessa osoittautuisi, että alus on suomalainen, siihen olisi mahdollista kohdistaa toimenpiteitä lippuvaltioperiaatteen mukaisesti myös talousvyöhykkeellä.\n\nPykälässä säädettäisiin tarkastusoikeudesta ainoastaan talousvyöhykkeellä. Suomen aluevesillä kansallisuutta vailla olevaksi epäiltyyn alukseen tai epäillysti suomalaiseen alukseen, joka käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan, sovelletaan täysimääräisesti Suomen lainsäädäntöä. Kansallisuudettomaksi todetulla aluksella ei olisi myöskään merioikeusyleissopimuksen 17 artiklassa tarkoitettua oikeutta viattomaan kauttakulkuun Suomen aluemerellä, vaan siihen voitaisiin kohdistaa myös kauttakulussa kansallisen lainsäädännön mukaisia toimenpiteitä. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi vesiliikennelain\n\n(782/2019)\n\nvesikulkuneuvon tarkastamista koskevat säännökset sekä matkan jatkamisen estäminen, mikäli matkan jatkamiseen esimerkiksi liittyisi ilmeinen onnettomuuden tai ympäristöhaitan vaara taikka alus ei täyttäisi eräitä vesikulkuneuvoja ja niiden varusteita koskevia vaatimuksia. Mikäli alus olisi Schengen-alueen ulkorajaliikenteessä, alukseen voisivat\ntulla sovellettavaksi myös Schengenin rajasäännöstön rajatarkastuksia koskevat säännökset. Lisäksi Rajavartiolaitoksen tehtävistä ja toimivaltuuksista ympäristövahinkojen torjunnassa ja päästöjen valvonnassa säädetään merenkulun ympäristönsuojelulaissa ja pelastuslaissa. Aluevesillä sovelletaan myös merilain säännöksiä mukaan lukien merilain 20 luvun rangaistussäännökset, joiden esitutkintaa Rajavartiolaitos voi suorittaa rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 4 §:n nojalla. Lisäksi alukseen voisivat tulla sovellettavaksi myös esimerkiksi Liikenne- ja viestintäviraston alusturvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön perustuvat toimenpiteet. Tämän vuoksi aluksen kansallisuuteen liittyvistä epäselvyyksistä aluevesillä olisi tarpeen ilmoittaa myös Liikenne- ja viestintävirastolle.\n\nTarkastus olisi suoritettava viivyttämättä tarpeettomasti aluksen matkaa. Pykälän\n\n2 momentin\n\nmukaisesti Rajavartiolaitos voisi nousta alukselle, jos se olisi välttämätöntä tarkastuksen suorittamiseksi. Tarkastusta aluksessa ei saisi ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tarkastuksesta olisi myös ilmoitettava viipymättä ulkoministeriölle ja Liikenne- ja viestintävirastolle mahdollisia lippuvaltio- ja muita ilmoituksia varten. Lippuvaltioilmoitukset ovat tarpeen, jos aluksen esimerkiksi epäillään käyttävän väärää lippua taikka jos ilmoitus tulisi tehdä aluksen miehistön pätevyyskirjat (STCW-todistukset) myöntäneen valtion tai aluksen rekisteriin merkityn omistajan kotipaikan merenkulkuhallinnolle taikka aluksen merivakuuttajille.\n\n39 §.\n\nOikeus liikkua toisen kiinteistöllä\n. Pykälän 3 momentti Rajavartiolaitoksen oikeudesta ottaa tilapäisesti käyttöönsä kiinteistöjä kumottaisiin ja sääntely siirrettäisiin ehdotettavaan uuteen 39 b §:ään.\n\n39 b §.\n\nKiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus\n. Pykälä olisi uusi. Pykälään siirrettäisiin voimassa olevan 39 §:n 3 momentin sääntely Rajavartiolaitoksen oikeudesta tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä. Sääntelyyn tehtäisiin samalla tarvittavat tarkistukset ja täsmennykset.\n\nVoimassa olevan 39 §:n 3 momentin mukaan Rajavartiolaitoksella on oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on sotilaallisen harjoitustoiminnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Rajavartiolain 25 §:n mukaan Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustamiseen sekä ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta yhteistoiminnassa Puolustusvoimien kanssa. Rajavartiolaitos osallistuu Puolustusvoimien ohella puolustusyhteistyöhön ja Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoon. Sääntelyä täydennettäisiin tämän vuoksi niin, että Rajavartiolaitoksella olisi oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä myös silloin, kun se on puolustusyhteistyön tai Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon kannalta välttämätöntä. Vastaava täydennys on aiemmin tehty puolustusvoimista annetun lain 14 §:ään\n\n(330/2025)\n.\n\nSääntelyn laajennus kattaisi niin kahden- tai monenvälisen puolustusyhteistyön eri valtioiden kesken kuin Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon. Pykälässä tarkoitettua puolustusyhteistyötä olisi kahden- tai monenvälisesti toisten valtioiden kanssa toteutettava harjoitus- ja operatiivinen toiminta. Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanoa olisi puolestaan esimerkiksi Suomen alueella tapahtuva Naton puitteissa toteutettava harjoitus- tai operatiivinen toiminta ja niihin liittyvät siirto- ja kauttakulkutilanteet. Kiinteistöjen käyttötarkoitukset voisivat olla myös osin päällekkäisiä, sillä puolustusyhteistyössä ja yhteisen puolustuksen toimeenpanossa voisi olla kyse myös sotilaallisesta harjoitustoiminnasta tai puolustusvalmiuden kohottamisesta, jolloin molempien perusteiden käyttö olisi rinnakkaista. Kiinteistöjen tilapäinen käyttö voisi sisältää esimerkiksi harjoitusjoukkojen siirtymisen ja varusteiden kuljetuksen yleisten\nja yksityisten teiden sekä alueiden kautta, joukkojen ryhmittymisen ja majoittumisen alueelle sekä alusten tukeutumisen maastoon, saarien rantoihin ja satamiin.\n\nMuutoksella on yhteys Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta annetun lain 13 §:ään, jota ehdotetaan myös muutettavaksi tässä esityksessä. Kyseisen sopimuksen VII artiklan 10 kappaleen a kohdan mukaan pysyvillä sotilasyksiköillä tai muodostelmilla on oikeus pitää yllä turvallisuutta ja järjestystä leireillä, laitoksissa tai muissa paikoissa, jotka ovat niiden hallussa vastaanottajavaltion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Edelleen kohdan mukaan joukkojen sotilaspoliisi voi ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin taatakseen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen näissä paikoissa. Käyttöoikeuden antaminen ei kuitenkaan vaikuta Suomen viranomaisten toimivaltuuksiin alueella.\n\nKiinteistöjen tilapäisen käytön tulee voimassa olevan sääntelyn mukaisesti olla välttämätöntä pykälässä säädetyssä tarkoituksessa eikä Rajavartiolaitos saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa tai vahinkoa omaisuudelle. Vaatimukset ilmentävät Rajavartiolaitoksen toiminnassa noudattavaa vähimmän haitan periaatetta, jonka mukaan kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Rajavartiolaitoksen käyttöön otetuille alueille voidaan asettaa tarvittaessa liikkumiskieltoja tai -rajoituksia rajavartiolain 71 §:n mukaisesti.\n\nVoimassa olevan 39 §:n 3 momentissa viitataan kiinteistöjen käyttöönottoa koskevan menettelyn osalta puolustusvoimista annetun lain 14 §:ään. Sääntelyn selkeyden vuoksi viittauksesta olisi tarpeen luopua ja kirjata menettelysäännökset suoraan rajavartiolakiin. Menettelysäännöksiin ei olisi tarpeen tehdä asiasisällöllisiä muutoksia.\n\nPykälän\n\n2 momentin\n\nmukaan Rajavartiolaitoksella ei olisi oikeutta käyttää asuinrakennuksia, niihin liittyviä piha- ja puutarha-alueita, korjaamattomia viljelysmaita eikä maa- ja metsätaloudellisia koekenttiä. Sääntely vastaisi puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 2 momenttia.\n\nPykälän\n\n3 momentin\n\nmukaan kiinteistön käyttämisestä sovittaisiin suullisesti tai kirjallisesti kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Jos sopimukseen ei päästä, Rajavartiolaitoksen esikunta, hallintoyksikön komentaja tai vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies voisi päättää kiinteistön käyttämisestä. Sääntely vastaisi puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 3 momenttia ja Rajavartiolaitoksessa noudatettavan päätöksentekotason osalta voimassa olevaa rajavartiolain 39 §:n 3 momenttia. Rajavartiolaitoksen tulisi edelleen ensisijaisesti sopia kiinteistöjen tilapäisestä käytöstä kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Sopimuksen tulisi ensisijaisesti olla kirjallinen, mutta sääntely mahdollistaisi myös suullisen sopimuksen, mikä voi joissakin tilanteissa olla välttämätöntä aikataulusyistä.\n\nPykälän\n\n4 momentissa\n\nsäädettäisiin kiinteistön tilapäisestä käytöstä päättämisestä tilanteessa, jossa Rajavartiolaitos tarvitsisi samalla kertaa käyttöönsä laajan alueen, jolla olisi huomattava määrän kiinteistöjä tai kiinteistöillä olisi huomattava määrä omistajia tai haltijoita. Päätös voitaisiin tällöin antaa tiedoksi hallintolain\n\n(434/2003)\n\nmukaisella yleistiedoksiannolla. Myös tällaisessa tapauksessa Rajavartiolaitoksen esikunta, hallintoyksikön komentaja tai vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies voisi päättää kiinteistön käyttämisestä. Sääntely vastaisi puolustusvoimista annetun lain 14 §:n 4 momenttia ja Rajavartiolaitoksessa noudatettavan päätöksentekotason osalta voimassa olevaa rajavartiolain 39 §:n 3 momenttia.\n\nPykälän\n\n5 momentissa\n\nsäädettäisiin kiinteistön käyttämisestä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Kiinteistön käyttämisestä aiheutuneesta vahingosta suoritettaisiin kiinteistön omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus. Korvaus koskisi nimenomaisesti kiinteistön käytöstä aiheutuvaa vahinkoa ja haittaa. Korvaus maksettaisiin joko alueen omistajalle tai haltijalle sen mukaan, kummalle vahinkoa tai haittaa olisi aiheutunut. Kiinteistön tilapäistä käyttöä koskevaan päätökseen ja korvauspäätökseen saisi vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa ja muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Korvaukseen oikeutetulle olisi muutoksenhausta huolimatta viivytyksettä suoritettava määrä, josta ei olisi erimielisyyttä. Kiinteistön käyttöä koskevaa päätöstä voitaisiin noudattaa muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen kieltäisi\ntäytäntöönpanoa. Kiinteistön käyttöä koskevaa sopimusta koskeva riita käsiteltäisiin hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.\n\n50 §.\n\nEsteet\n. Pykälän\n\n1 momentin\n\nmukaan maa- tai vesialueen omistaja ja haltija ovat rajavyöhykkeellä velvollisia sallimaan valtion kustannuksella aidan tai muun esteen rakentamisen, jos se on välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Momenttia täydennettäisiin siten, että maa- tai vesialueen omistajalla ja haltijalla olisi vastaava velvollisuus sallia tilapäisten esteiden rakentaminen valtakunnanrajan välittömässä läheisyydessä enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön ja rajavartiolain 15 §:n mukaisesti. Valtakunnanrajan välittömällä läheisyydellä sisärajoilla tarkoitetaan aluetta, jossa suoritettavat toimenpiteet kohdistuvat välittömästi rajajärjestyksen ja valtakunnanrajan ylittämistä koskevien säännösten noudattamisen valvontaan, rajat ylittävästä\nhenkilöliikenteestä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvien uhkien torjuntaan sekä rajanylityksen turvallisuuden varmistamiseen. Kuuden kuukauden enimmäisaika vastaisi Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun 25 artiklan 4 kohdan mukaista kokonaisaikaa, jonka ajan rajavalvonta saa enintään olla palautettuna sisärajoille. Kokonaisajanjaksoa voidaan kuitenkin säännöksessä mainituissa poikkeuksellisissa olosuhteissa jatkaa enintään kahteen vuoteen. Tämän vuoksi enimmäisaika säädettäisiin kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan. Tilapäisten esteiden rakentamisesta pyrittäisiin ensisijaisesti sopimaan maa- tai vesialueen omistajan ja haltijan kanssa, mutta säännös mahdollistaisi esteiden rakentamisen myös ilman heidän suostumustaan.\n\nPykälän sisältö säilyisi muilta osin ennallaan. Voimassa olevan 2 momentin mukaisesti esteitä ei saa rakentaa rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetuille kotirauhan piiriin kuuluville alueille. Esteet on myös rakennettava ja sijoitettava niin, että maa- tai vesialueen omistajien ja haltijoiden sekä saamelaisten oikeuksia ei rajoiteta enempää kuin se on välttämätöntä esteillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Voimassa olevan 3 momentin mukaisesti Schengen-alueen sisärajoille rakennettavasta tilapäisestä esteestä aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritetaan maa- tai vesialueen omistajalle ja haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus.\n\n53 §.\n\nRajavyöhykeluvan voimassaoloaika ja lupaehdot\n. Voimassa olevan pykälän\n\n2 momentin\n\nmukaan rajavyöhykelupaan voidaan sisällyttää rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta välttämättömiä ehtoja, jotka koskevat 52 §:n 1 momentin mukaista toimintaa ja liikkumista rajavyöhykkeellä. Lupaehtoja voidaan muuttaa, jos luvan antamisen edellytyksissä tapahtuu olennainen muutos. Sääntelyä täydennettäisiin niin, että lupaan voitaisiin liittää myös ilmoitusvelvollisuuksia, jotka koskevat 52 §:n 1 momentin mukaista toimintaa ja liikkumista rajavyöhykkeellä. Sääntely täydentäisi lain 57 §:ää, jossa säädetään rajavyöhykeilmoituksen tekemisestä eräissä tilanteissa.\n\nRajavartiolaitos voisi velvoittaa rajavyöhykeluvan haltijan ilmoittamaan aluevastuussa olevan raja- tai merivartioston johtokeskukselle esimerkiksi rajavyöhykkeelle tai sen osalle menosta, arvioidusta oleskelun kestosta ja rajavyöhykkeeltä poistumisesta taikka käyttämänsä kulkuneuvon tuntomerkeistä, kuten esimerkiksi auton tai veneen tyypin, värin ja rekisterinumeron. Tämä olisi tarkoituksenmukaista Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi nykyistä tehokkaammin ja rajavyöhykkeellä luvallisesti liikkuvien henkilöiden toiminnan valvonnan vähentämiseksi. Ilmoitusvelvollisuus voisi koskea myös 52 §:n 1 momentissa luvanvaraiseksi säädettyjen rakennusten ja rakennelmien rakentamiseen liittyviä seikkoja, kuten rakentamisen aloittamista. Rakennustoiminnan tai muun toimenpiteen vaihe voi vaikuttaa esimerkiksi Rajavartiolaitoksen teknisten valvontavälineiden sijoittamiseen tai partioiden käyttämiin reitteihin rajavyöhykkeellä.\n\nIlmoitusvelvollisuuden asettaminen ei edellyttäisi rajavartiolain 57 §:n 2 momentissa tarkoitettua Suomen turvallisuusympäristössä tapahtuvaa muutosta, vaan se olisi mahdollista tapauskohtaisesti yksittäisen luvan myöntämisen yhteydessä, jos ilmoitusvelvollisuus on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä.\n\n57 §.\n\nRajavyöhykeilmoitus\n. Pykälän\n\n1 momenttiin\n\nlisättäisiin uusi 3 kohta, jonka mukaan rajavyöhykeilmoitus olisi tehtävä myös rajavyöhykeluvassa 53 §:n 2 momentin mukaisesti yksilöidystä toiminnasta ja liikkumisesta. Säännös liittyy ehdotettaviin 53 §:n muutoksiin.\n\nVoimassa olevan pykälän 3 momentin mukaisesti rajavartioviranomainen antaa ilmoituksessa tarkoitettua toimintaa tai oleskelua koskevia tarkempia määräyksiä tahattomien rajatapahtumien estämiseksi, jos se on rajajärjestyksen tai rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä. Lain 72 §:n mukaan rajavyöhykerikkomuksesta tuomitaan se, joka tahallaan jättää noudattamatta 57 §:ssä säädettyä ilmoitusvelvollisuutta.\n\n58 §.\n\nRajavyöhykettä koskevien säännösten soveltamisalan rajoitukset\n. Pykälässä säädetään poikkeuksista rajavyöhykettä koskeviin säännöksiin siltä osin kuin kyse on Rajavartiolaitoksen, poliisin, Tullin, Puolustusvoimien ja Metsähallituksen erätarkastajan virkatehtävästä taikka pelastustoiminnasta tai valtakunnanrajan laillisesta ylittämisestä. Sääntely laajennettaisiin koskemaan myös mainittujen viranomaisten johtamaa viranomaisyhteistyötä. Tarkoituksena olisi mahdollistaa mainittujen viranomaisten kanssa toimivien yhteistoimintaviranomaisten toiminta rajavyöhykkeellä ilman rajavyöhykelupaa.\n\nKäytännössä kyse olisi yhteistoiminnasta edellä mainittujen viranomaisten virkatehtävien suorittamiseksi tai niiden tukemiseksi. Kyseessä voisi olla esimerkiksi Rajavartiolaitoksen johtama toiminta eurooppalaisen raja- ja merivartioston (Frontex), Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tai Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) henkilöstön kanssa, poliisin johtama toiminta sosiaali- tai ulosottoviranomaisten kanssa, Puolustusvoimien johtama Nato-, DCA- tai kahdenväliseen puolustussopimukseen perustuva toiminta, Metsähallituksen erävalvojien johtama toiminta ympäristöviranomaisten kanssa taikka muiden valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien eri viranomaisten kanssa suoritettava yhteistoiminta.\n\nYhteistoiminnan perusteella tapahtuva oleskelu ja toiminta tapahtuisi vastuuviranomaisen valvonnassa ja ohjauksessa. Käytännössä vastuuviranomaiset ilmoittaisivat oleskelusta ja toiminnasta rajavyöhykkeellä Rajavartiolaitokselle ja noudattaisivat Rajavartiolaitoksen antamia ohjeita. Mikäli yhteistoimintataho oleskelisi rajavyöhykkeellä määräajan itsenäisesti, vastuuviranomainen huolehtisi yhteistoimintatahon ohjeistuksesta ja asian ilmoittamisesta Rajavartiolaitokselle. Rajavartiolaitos voisi tarvittaessa puuttua rajajärjestystä ja rajaturvallisuutta vaarantavaan toimintaan, vaikka toiminta sinänsä ei edellyttäisi rajavyöhykelupaa. Sääntely nopeuttaisi viranomaisyhteistoimintaa ja vähentäisi lupahallintoa.\n\n71 §.\n\nRajavartiolaitoksen kohteita ja harjoituksia koskevat liikkumisrajoitukset\n. Pykälän\n\n1 momenttia\n\ntäydennettäisiin siten, että vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies voisi määrätä tilapäisen liikkumisrajoituksen tai -kiellon sotilaallisen tai rajaturvallisuuteen liittyvän harjoitusalueen ja Rajavartiolaitoksen käyttöön ottaman kiinteistön lisäksi myös Rajavartiolaitoksen pysyvässä hallinnassa olevalle alueelle enintään 30 vuorokaudeksi kerrallaan.\n\nToimivaltuus olisi välttämätön Rajavartiolaitokselle tärkeän toiminnan, henkilöstön ja omaisuuden suojaamiseksi sekä sivullisten suojaamiseksi vaaroilta. Rajavartiolaitoksen harjoitusalueiden ja Rajavartiolaitoksen tilapäisesti hallinnassa olevien alueiden lisäksi myös Rajavartiolaitoksen pysyvässä hallinnassa olevilla alueilla harjoitellaan tai toteutetaan tilapäisesti raja- ja meriturvallisuuteen tai sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää toimintaa, jossa käytettävät taktiset ja tekniset menetelmät ovat salassa pidettäviä. Lisäksi Rajavartiolaitoksen pysyvässä hallinnassa olevilla alueilla voidaan harjoittaa tilapäisesti ulkopuolisille vaarallista toimintaa, kuten ammuntaa, räjäytyksiä, teknisten toimenpiteiden ja voimankäytön harjoittelua sekä nopeaa ajoa kulkuneuvoilla. Alueita voidaan käyttää tilapäisesti myös ilma-alusten nousu- ja laskeutumispaikkana. Lisäksi alueilla voidaan käsitellä ja säilyttää tilapäisesti anastusherkkää omaisuutta, vaarallisia\naineita tai salassa pidettävää tietoa, minkä vuoksi ulkopuoliset tahot eivät voi oleskella alueella ilman lupaa ja valvontaa.\n\nAluevalvontalain 14 §:ssä säädetään ilmasta tapahtuvan kuvaamisen luvanvaraisuudesta, millä suojataan Rajavartiolaitosta siihen kohdistuvalta tiedustelulta. Rajavartiolaitoksen kohteita on myös suojattu esimerkiksi ilmailulakiin, ilmailulain nojalla annettuihin valtioneuvoston asetuksiin sekä ilmailumääräyksiin perustuvilla ilmailun rajoitus- ja vaara-alueilla sekä miehittämättömien ilma-alusten käyttöä rajoittavilla alueilla. Ehdotettavalla muutoksella mahdollistettaisiin liikkumisen kieltäminen tai rajoittaminen maan ja veden pinnalla silloin, kun kieltoa tai rajoitusta ei ole aikataulusyistä mahdollista tai sitä ei toiminnan määräaikaisuuden vuoksi ole välttämätöntä tehdä pysyvästi voimassa olevaksi. Jos liikkumiskiellon tai rajoituksen tarve on pysyvä, sovellettaisiin pykälän 1 momentin säännöstä, jonka mukaan sisäministeriön asetuksella voidaan säätää Rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa tai aluetta koskeva liikkumisrajoitus tai -kielto, jos se on välttämätöntä\nhenkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi.\n\nMomentin viittaussäännös rajavartiolain 39 §:n 3 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi ehdotettavaan uuteen 39 b §:ään, jossa säädettäisiin jatkossa kiinteistön tilapäisestä käyttöoikeudesta.\n\n77 §.\n\nRajavartiolaitoksen antama virka-apu ja tuki\n. Pykälän\n\n3 momentissa\n\nsäädetään Rajavartiolaitoksen antamaa virka-apua ja tukea koskevasta päätöksenteosta. Voimassa olevan sääntelyn lähtökohta, jonka mukaan virka-avun antamisesta päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies, säilyisi ennallaan.\n\nLaajemmat virka-aputilanteet, kuten esimerkiksi poliisin tukeminen valtiovierailujen turvajärjestelyissä, voivat edellyttää virka-apua useammasta Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköstä. Tällaisissa tilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista, että virka-apupyyntöön vastataan kootusti Rajavartiolaitoksen esikunnasta ja arvioidaan Rajavartiolaitoksen resurssien käyttö kokonaisuutena. Pykälään lisättäisiin tämän vuoksi säännös siitä, että jos virka-apupyyntö koskee useampaa hallintoyksikköä, virka-avun antamisesta voi päättää myös Rajavartiolaitoksen esikunta.\n\nEdellä kuvattu päätöksenteko ulotettaisiin koskemaan myös tavanomaista tukea suomalaiselle viranomaiselle Suomen alueen ulkopuolella. Voimassa olevan pykälän mukaan Suomen alueen ulkopuolella annettavasta tuesta päättää aina Rajavartiolaitoksen päällikkö. Tätä ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena, jos tuki koskee esimerkiksi vähäisen kalusto- tai varustetuen antamista Suomen talousvyöhykkeellä. Pykälässä täsmennettäisiin tämän vuoksi, että Rajavartiolaitoksen päällikkö päättäisi ainoastaan Suomen alueen ulkopuolella annettavasta laajasta tai muutoin merkittävästä tuesta toiselle Suomen viranomaiselle. Tuen laajuutta ja merkittävyyttä arvioitaisiin muun muassa sen taloudellisten vaikutusten sekä Rajavartiolaitoksen resurssien käytön näkökulmasta. Jos kyse kuitenkin olisi sisäisen turvallisuuden kannalta erityisen merkittävästä tuesta Suomen alueen ulkopuolella, asiasta päättäisi voimassa olevan sääntelyn mukaisesti sisäministeriö. Lisäksi päätöksentekoon sovellettaisiin\nkansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annettua lakia, jos lain soveltamisedellytykset täyttyvät.\n\n79 §.\n\nPuolustusvoimien virka-apu Rajavartiolaitokselle\n. Pykälän\n\n1 momenttia\n\nmuutettaisiin niin, että Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua kaikkien Rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Puolustusvoimien yhtenä tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu muun muassa virka-apu yhteiskunnan turvaamiseksi. Voimassa olevan momentin rajausta virka-avusta ainoastaan rajaturvallisuuden ylläpitoon tai merenkulun turvatoimilakiin liittyvän tehtävän suorittamiseksi ei voida pitää nykyisen turvallisuusympäristön ja viranomaisten lisääntyneen yhteistyön näkökulmasta enää tarkoituksenmukaisena. Virka-apu olisi edelleen Rajavartiolaitoksen tehtävän kannalta tarpeellista kalustoa, henkilöstöä ja erityisasiantuntemusta, ja virka-avun\nantaminen ei saisi vaarantaa Puolustusvoimille säädettyjen muiden tehtävien suorittamista. Käytännössä Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua esimerkiksi rajaturvallisuuden ylläpitämisessä tai Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisessa. Samalla Puolustusvoimien kirjoitusasu korjattaisiin nykyisen käytännön mukaiseksi.\n\nPuolustusvoimien virka-apua vastaavasta tuesta Rajavartiolaitokselle Suomen alueen ulkopuolella säädetään 79 a §:ssä.\n\n79 a §.\n\nPuolustusvoimien tuki Rajavartiolaitokselle Suomen alueen ulkopuolella\n. Voimassa olevassa pykälässä säädetään Puolustusvoimien tuesta Rajavartiolaitokselle kansainvälistä apua annettaessa. Sääntely koskee Rajavartiolaitoksen osallistumista eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvän joukon ja Euroopan raja- ja merivartioviraston toimintaan (15 b §) sekä rajaturvallisuusavun antamista toiselle valtiolle (15 d §). Sääntelyyn ei tältä osin ehdoteta muutoksia.\n\nPykälän\n\n1 momenttiin\n\nlisättäisiin säännös, jonka mukaan Puolustusvoimat voisi antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua vastaavaa tukea myös Suomen talousvyöhykkeellä. Kyse olisi tältä osin Rajavartiolaitoksen omien lakisääteisten tehtävien tukemisesta. Muutoksen myötä Puolustusvoimilla olisi mahdollisuus tukea Rajavartiolaitosta sen nykyisissä talousvyöhykelain mukaisissa tehtävissä sekä tässä esityksessä ehdotettavissa uusissa merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontaan ja aluksen pysäyttämiseen ja tarkastamiseen liittyvissä tehtävissä. Puolustusvoimien tuki voisi olla sellaista kalustoa, varusteita tai erityisasiantuntemusta, jota Rajavartiolaitoksella ei ole sillä hetkellä käytettävissään.\n\nPykälän otsikko muutettaisiin vastaamaan pykälän uutta sisältöä.\n\n79 b §.\n\nPuolustusvoimien virka-avun ja tuen kustannukset\n. Pykälää täsmennettäisiin niin, että Puolustusvoimien virka-avun kustannuksia koskeva sääntely koskisi myös Puolustusvoimien Rajavartiolaitokselle 79 a §:n nojalla antamaa tukea Suomen alueen ulkopuolella. Sääntely soveltuisi esimerkiksi Rajavartiolaitokselle säädetyissä tehtävissä talousvyöhykkeellä sekä Rajavartiolaitoksen osallistuessa EU-yhteistyöhön tai antaessa kansainvälistä apua toiselle valtiolle. Kustannusten korvaamista koskevat periaatteet säilyisivät ennallaan. Samalla Puolustusvoimien kirjoitusasu korjattaisiin nykyisen käytännön mukaiseksi.\n\n82 §.\n\nSalassa pidettävien tietojen luovuttaminen ulkomaille\n. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin muiden salassa pidettävien tietojen kuin henkilötietojen luovuttamisesta ulkomaille. Pykälän\n\n1 momentin\n\nmukaan Rajavartiolaitos saisi Suomen kansallisten etujen mukaisesti luovuttaa muita tietoja kuin henkilötietoja ulkomaiselle viranomaiselle, Euroopan unionille, Pohjois-Atlantin liitolle tai muulle kansainväliselle järjestölle salassapitosäännösten estämättä, jos se on tarpeen Rajavartiolaitokselle tai tiedon vastaanottavalle taholle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Vastaavan kaltainen säännös on myös sotilastiedustelusta annetun lain\n\n(590/2019)\n\n20 §:n 1 momentin 1 kohdassa.\n\nSääntely täydentäisi julkisuuslain 30 §:n mukaista viranomaisen oikeutta antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tieto ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle. Mainitun pykälän mukaan tieto voidaan antaa, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisen välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädetään Suomea velvoittavassa säädöksessä ja tieto asiakirjasta voitaisiin tämän lain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle. Rajavartiolaitos osallistuu toimialallaan yhteistyöhön ulkomaan viranomaisten kanssa erityisesti Euroopan unionin puitteissa, mutta myös kahden- tai monenvälisesti ja yhteistyössä muiden suomalaisten viranomaisten kanssa. Keskeisiä Rajavartiolaitoksen tehtäviä, joissa muita salassa pidettäviä tietoja kuin henkilötietoja voi olla tarpeen luovuttaa, ovat rajaturvallisuustehtävien lisäksi sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät ja siihen liittyvä Nato- ja muu puolustusyhteistyö yhdessä\nPuolustusvoimien kanssa, ympäristövahinkojen torjuntatehtävät ja niihin varautuminen merialueella sekä tässä esityksessä ehdotettava uusi merellisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävä.\n\nVoimassa olevan lainsäädännön nojalla Rajavartiolaitos voi luovuttaa salassa pidettäviä muita kuin henkilötietoja ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle toimielimelle vain siinä tapauksessa, että Rajavartiolaitoksen ja kyseisen viranomaisen tai toimielimen välisestä tiedonluovutuksesta on nimenomaista velvoittavaa sääntelyä. Erityisesti sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvissä tehtävissä tai merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnassa näin ei lähtökohtaisesti ole. Tiedon luovuttaminen voi kuitenkin olla Rajavartiolaitoksen tai tiedon vastaanottavan tahon lakisääteisen tehtävän asianmukaiseksi suorittamiseksi tarpeellista. Kyse olisi tilanteista, joissa voimassa olevan lainsäädännön perusteella tietoja voidaan luovuttaa myös suomalaiselle viranomaiselle. Suomen kansallisella edulla tarkoitettaisiin pykälässä sitä, että kansainvälisen tiedonluovutuksen olisi arvioitu olevan Suomen edun mukaista eikä sillä heikennettäisi suomalaisen yhteiskunnan\neri osa-alueita. Suomen kansallisen edun mukaista ei olisi esimerkiksi tietyn suomalaisen yrityksen yrityssalaisuuksien tai Suomen huoltovarmuuden näkökulmasta salassa pidettävien tietojen luovuttaminen ulkomaille. Nämä seikat olisi otettava huomioon erityisesti sotilaalliseen maanpuolustukseen ja merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamistapauksiin liittyvässä tiedonvaihdossa.\n\nPykälän\n\n2 momentti\n\nsisältäisi informatiivisen säännöksen Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain\n\n(588/2004)\n\nnoudattamisesta tietoja luovutettaessa. Momentti sisältäisi myös informatiivisen viittauksen Rajavartiolaitoksen henkilötietolakiin, jossa säädetään henkilötietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä.\n\n7.2\n\nLaki rajavartiolaitoksen hallinnosta\n\n2 §.\n\nRajajoukot\n. Voimassa olevan pykälän mukaan rajajoukoilla tarkoitetaan niitä Rajavartiolaitoksen virkamiehiä ja Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuuslain\n\n(1438/2007)\n\nnojalla palvelemaan määrättyjä tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia henkilöitä, jotka voidaan valtakunnan puolustusta tehostettaessa liittää Puolustusvoimiin. Sääntely on hallinnollisesta ja virkamiesten oikeusaseman näkökulmasta epätarkkaa, minkä vuoksi pykälää ehdotetaan täydennettäväksi tältä osin.\n\nPykälän\n\n1 momentissa\n\nmääriteltäisiin rajajoukot niihin kuuluvien henkilöryhmien perusteella nykytilaa vastaavasti. Säännöstä täsmennettäisiin kirjaamalla siihen viittaus rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 30 §:ään, jonka mukaan asevelvollisia ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa tarkoitettuun asepalvelukseen otettuja voidaan määrätä koulutettavaksi Rajavartiolaitoksessa. Lisäksi rajajoukkojen määritelmään ehdotetaan nimenomaisesti kirjattavaksi asevelvollisuuslaissa tarkoitetun varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa\n\n(285/2022)\n\ntarkoitetun asepalveluksen suorittaneet henkilöt, jotka on asevelvollisuuslain nojalla määrätty Rajavartiolaitoksen palvelukseen. Kyse olisi käytännössä asevelvollisuuslain 48 §:ssä tarkoitetusta kertausharjoituksesta tai 82 §:ssä tarkoitetusta ylimääräisestä palveluksesta. Rajajoukot koostuvat siten Rajavartiolaitoksen\npalveluksessa eri perustein olevista henkilöistä. Ehdotetuilla täsmennyksillä ei ole vaikutusta säännöksen sisältöön eikä siten rajajoukkoihin kuuluviin henkilöryhmiin. Voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti rajajoukkoihin kuuluisi sekä Rajavartiolaitoksessa palvelevia virkamiehiä että rajajoukkoihin koulutettuja ja sijoitettua asevelvollisia.\n\nPykälän\n\n2 momentissa\n\nsäädettäisiin voimassa olevaa sääntelyä tarkemmin liittämisen toteuttamisesta tasavallan presidentin antamalla asetuksella. Tarkoituksena on, että Rajavartiolaitoksen virkamiehet, virat ja virkasuhteet siirtyisivät liittämisen kattaman määräajan päätyttyä ilman eri asetusta tai päätöstä takaisin Rajavartiolaitoksen virkamiehiksi, viroiksi ja virkasuhteiksi, ellei liittämistä ole jatkettu uudella asetuksella uudeksi määräajaksi. Virkojen siirtäminen määräajaksi vastaisi liittämisen tarkoitusta tilapäisenä ja puolustusvalmiuteen sekä kulloiseenkin tilannekuvaan liitännäisenä toimenpiteenä. Tilanne palaisi siten ennalleen liittämisen päätyttyä ilman eri toimenpiteitä. Tällä vahvistettaisiin se, että rajajoukkoihin kuuluvat ovat ensisijaisesti Rajavartiolaitoksen käytettävissä sille kuuluviin tehtäviin, ja liittäminen Puolustusvoimiin on poikkeus pääsäännöstä. Liittämiselle olisi lainsäädännössä selkeät\nrajat sekä perusteen että keston osalta. Kuuden kuukauden määräaika olisi riittävän pitkä liittämisen tarkoituksen toteuttamiseksi ja antaisi samalla mahdollisuuden kierrättää liittämisen kohteena olevaa henkilöstöä palautumisen varmistamiseksi tilanteissa, joissa rajajoukot liitetään vain osin.\n\nPykälän\n\n3 momentissa\n\nsäädettäisiin rajajoukkoihin kuuluvien virkamiesten oikeudellisesta asemasta liittämisen yhteydessä. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole asiasta sääntelyä, vaikka kyse on yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Säännös vastaisi pitkälti valtionhallinnon organisaatiomuutosten yhteydessä käytettyä sääntelyä sekä virkaehtosopimustasoiseen sopimiseen perustuvaa käytäntöä muutostilanteissa ottaen huomioon liittämisen määräaikaisuus. Rajajoukkojen liittämisessä Puolustusvoimiin tai liittämisen päättymisessä ei ole kysymys organisaatiomuutoksesta tai fuusiotapauksesta, eivätkä valtion keskustason virkaehtosopimuksen sopimusmääräykset siten tule sovellettaviksi. Liittämisessä ei ole kysymys myöskään valtion virkamieslaissa säännellyistä valtionhallinnon toimintojen uudelleenjärjestelyistä. Rajajoukkojen liittäminen Puolustusvoimiin ja liittämisen päättyminen ovat tilapäiseksi tarkoitettuja\nerityistilanteita, jotka liittyvät puolustusvalmiuden maanpuolustukselle asettamiin vaatimuksiin. Edellä viitattu sääntely, erityisesti valtion virkamieslain 5 a §, ei myöskään vastaa Rajajoukkojen liittämisen tavoitetta määräaikaisena, miltään osin virkamiehen suostumukseen perustumattomana järjestelynä. Lisäksi mainitun 5 a §:n mukaan palvelussuhteen ehdoista on voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksissa sovitaan tai laissa säädetään.\n\nLiitettävät virkamiehet siirtyisivät virkoineen Puolustusvoimiin, määräajaksi nimitetyt kuitenkin enintään kyseiseksi määräajaksi. Puolustusvoimiin ei siten tarvitsisi perustaa erikseen virkoja eikä nimittää niihin henkilöitä liittämisen toteuttamiseksi. Rajavartiolaitoksen sotilasvirat vastaavat Puolustusvoimien sotilasvirkoja ja siviilivirat ovat valtionhallinnossa yleisesti käytössä olevia. Koska rajajoukkojen liittäminen on erityissääntelyyn perustuva erityistilanne, liittämistä ei estäisi se, ettei Puolustusvoimia koskeva sääntely miehistön osalta sisällä täsmälleen samoja virkoja. On huomattava, että liittämisessä ei ole kysymys virkaan nimittämisestä.\n\nLiittämisen määräajan päätyttyä Puolustusvoimiin liitetyt virkamiehet ja vastaavat Rajavartiolaitoksen virat siirtyisivät takaisin Rajavartiolaitokseen. Puolustusvoimissa viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvästä perustelusta syystä tarvittavat nimitykset Puolustusvoimien virkoihin toteutettaisiin samoin kuin siirtyneissä viroissa toteutetut tehtäväjärjestelyt liittämistä vastaavaksi määräajaksi, jolloin ne raukeaisivat liittämisen päättyessä. Rajavartiolaitoksessa virat, niiden nimet ja niihin kuuluvat tehtävät järjesteltäisiin paluuhetken resurssitarpeen mukaan tarvittavilta osin tavanomaisten virkamiesoikeudellisten säännösten mukaisesti, eikä tilapäisellä liittämisellä Puolustusvoimiin olisi vaikutusta virkamiehen pääasiallisen palvelussuhteen ehtoihin Rajavartiolaitoksen palveluksessa.\n\nPuolustusvoimiin virkoineen ja virkasuhteineen siirretyt virkamiehet olisivat liittämisen ajan Puolustusvoimien viroissa ja virkasuhteissa Puolustusvoimien virkamiehinä, joten heidän virkamiesoikeudellinen asemansa oikeuksineen ja velvollisuuksineen samoin kuin oikeusturvaa toteuttava sääntely perustuisivat edelleen virkamiehiä koskevaan yleiseen sääntelyyn ja siten keskeisiltä osin valtion virkamieslakiin. On myös huomattava, että Puolustusvoimien virkamiehiä koskeva hallinnonalakohtainen sääntely vastaa hyvin pitkälti rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain sisältöä, muun ohella siltä osin kuin kyse on siirtymisvelvollisuudesta ja palvelussitoumusjärjestelmästä. Samalla tavoin Puolustusvoimiin liitettävien virkamiesten palvelussuhteen ehdot määräytyisivät paitsi valtion keskustason virkaehtosopimusten myös Puolustusvoimissa voimassa olevien tarkentavien virkaehtosopimusten ja muiden Puolustusvoimien virkamiehiin sovellettavien päätösten ja määräysten mukaisesti.\n\nRajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien sopimusalojen tarkentavien virkaehtosopimusten ehdot eroavat merkitykselliseltä osin vain palkkausjärjestelmän osalta. Muutto- ja siirtokustannusten korvaukset samoin kuin työaikajärjestelmä ovat esimerkiksi pitkälti Rajavartiolaitoksen tarkentavilla virkaehtosopimuksilla sovittua vastaavat. Säännöksellä turvattaisiin sen vuoksi siirtymiseen liittyen vain Rajavartiolaitoksen virkamiehelle siirtymähetkellä hänen euromääräinen palkkauksensa vähimmäispalkkauksena, jonka euromäärä määräytyisi Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmästä tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaisesti. Tämä turva tarkoittaisi, että virkamiehen siirtymähetken mukainen palkkaus ei yksin liittämisen perusteella voi laskea edellä mainitun euromääräisen palkkauksen alapuolelle. Turva olisi voimassa niin pitkään kuin virkamiehen tehtävät säilyvät Puolustusvoimissa sovellettavan palkkausjärjestelmän mukaisesti arvioituna vaativuudeltaan vähintään vastaavalla\ntasolla. Virkamiesten tehtäviä voidaan muuttaa kuten niitä voitaisiin muuttaa Rajavartiolaitoksen palveluksessakin. Olennaista on, että liittämisen perusteena oleva puolustusvalmiuden vaatimus määrittää liittämisen tarkoituksen ja tavoitteet ja ohjaa siten myös virkamiesten tehtävien järjestämistä Puolustusvoimien palveluksessa. Tältä osin on huomattava, että liittämisen toteutuessa myös Puolustusvoimien virkamiesten tehtäväkuvia on muutettava vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Näissä olosuhteissa tehtäviä muutettaisiin myös Rajavartiolaitoksen palveluksessa vastaamaan normaalioloja paremmin Rajavartiolaitoksen sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä.\n\nLiittämisen jälkeen palkkaus voisi muutoin muuttua yleisten virkamiesoikeudellisten säännösten ja periaatteiden sekä Puolustusvoimissa sovellettavien virkaehtosopimusten mukaisesti. Palvelussuhteen ehdot, palkkaus mukaan lukien, määräytyisivät edellä kuvatun mukaisesti sekä rajajoukkoja liitettäessä että liittämisen päättyessä ainoastaan ehdotetun erityissäännöksen perusteella ja mukaisesti. Virkamiesten palkkauksen perusteet sekä palkkauksen yksityiskohdat määräytyisivät siten koko ajan virkaehtosopimuksilla sovitun perusteella lukuun ottamatta 3 momentissa säädettyä euromääräisen palkan turvaa. Myös mikäli Puolustusvoimissa siirryttäisiin ns. kenttäarmeijan palkkaukseen liittämisen aikana, tätä palkkausta maksettaisiin myös Rajavartiolaitoksesta siirtyneille virkamiehille. Rajavartiolaitoksessa palkkaus määräytyisi liittämisen päätyttyä Rajavartiolaitoksessa tuolloin sovellettavien virkaehtosopimusten mukaisesti, eikä edellä mainittua palkkaturvaa siten olisi\nvirkamiesten palatessa Rajavartiolaitokseen liittämisen päättyessä.\n\n7.3\n\nLaki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa\n\n16 §.\n\nHenkilötietojen käsittely muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen\n. Pykälässä säädetään Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevien henkilötietojen käsittelystä muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta täydennettäisiin niin, että sääntely mahdollistaisi myös meripelastusrekisterin tietojen käsittelyn momentin 1–12 mukaisissa tarkoituksissa. Meripelastusrekisteristä säädetään meripelastuslain 12 §:ssä. Rajavartiolaitoksen esikunta ylläpitää meripelastusrekisteriä meripelastustoimen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi sekä vaaratilannetta koskevien tapahtumien ja siihen liittyvien etsintä- ja pelastustoimenpiteiden jälkikäteiseksi selvittämiseksi. Meripelastusrekisterin tietosisällöstä säädetään tarkemmin meripelastuslain 13 §:ssä. Meripelastuslain 20 §:n mukaan laissa tarkoitettuun henkilötietojen\nkäsittelyyn sovelletaan tietosuojalakia sekä täydentävästi Rajavartiolaitoksen henkilötietolakia. Meripelastuslain 14 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 7–9 ja 15 §:ssä ja aluevalvontalain\n\n(755/2000)\n\n30 §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja voidaan vaaratilanteessa tarvittaessa käyttää etsintä- ja pelastustoimenpiteiden järjestämiseksi.\n\nEhdotettava sääntely olisi yhdenmukainen muiden Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevien tietojen toissijaisen käytön periaatteiden kanssa. Sääntely korjaisi myös voimassa olevan lainsäädännön mukaisen epäkohdan, jonka mukaan esimerkiksi poliisi voi saada meripelastusrekisterin tietoja toissijaisiin käyttötarkoituksiin Rajavartiolaitosta laajemmin (henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain\n\n(616/2019)\n\n16 §:n 1 kohta). Sääntely täydentäisi meripelastuslain 12 §:n 2 momenttia, jonka mukaan meripelastustapahtumaa koskevia tietoja, ei kuitenkaan matkaviestimen sijaintitietoja eikä muita henkilötietoja kuin alusten ja ilma-alusten tunnistenumeroita, voidaan käsitellä salassapitosäännösten estämättä myös raja- ja merivartioasetuksen 25 artiklassa tarkoitetun kansallisen tilannekuvan tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi, jos tapahtumalla on liityntä rajaturvallisuuteen.\n\nMeripelastusrekisteri voi sisältää muiden Rajavartiolaitoksen rekisterien tapaan myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai valtiosääntöisesti arkaluonteiseksi katsottavia tietoja Tällaisia ovat erityisesti meripelastustapahtumaan liittyvät henkilön terveystiedot. Tältä osin rekisterin tietojen käsittelyssä olisi huomioitava lain 4 §:n mukainen edellytys tietojen käsittelyn välttämättömyydestä.\n\n17 §.\n\nHenkilötietojen käsittely muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen lupaharkinnassa\n. Pykälää täydennettäisiin niin, että sääntely mahdollistaisi myös meripelastusrekisterin tietojen käsittelyn muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen lupaharkinnassa. Sääntely vastaisi 16 §:ään ehdotettavaa muutosta. Ehdotettava sääntely olisi yhdenmukainen muiden Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevien tietojen toissijaisen käytön periaatteiden kanssa.\n\nMeripelastusrekisteri voi sisältää muiden Rajavartiolaitoksen rekisterien tapaan myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai valtiosääntöisesti arkaluonteiseksi katsottavia tietoja Tällaisia ovat erityisesti meripelastustapahtumaan liittyvät henkilön terveystiedot. Tältä osin rekisterin tietojen käsittelyssä olisi huomioitava lain 4 §:n mukainen edellytys tietojen käsittelyn välttämättömyydestä.\n\n22 §.\n\nTietojen saanti eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä\n. Pykälän\n\n1 momenttiin\n\nlisättäisiin uusi 10 kohta, jossa säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta saada yhteisöiltä ja yhtymiltä jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali rajaturvallisuuden ylläpitämistä ja Rajavartiolaitoksen suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisella tarkoitetaan esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja sen toimintaan osallistuvan henkilöstön, tiedon, materiaalin, tilojen ja ympäristön suojaamista sekä Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamisen turvaamista tahallisilta ja tahattomilta uhkilta. Kyse voi olla myös Rajavartiolaitoksen vieraana olevien sekä sen toiminnan kohteena olevien henkilöiden suojaaminen.\n\nSäännös täydentäisi lain 20 §:ää, jonka perusteella Rajavartiolaitoksella on oikeus saada yksityiseltä yhteisöltä ja henkilöltä tietoja muun muassa Rajavartiolaitoksen tutkittavan rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi sekä lupahallintoa varten. Säännös täydentäisi myös merenkulun turvatoimilain 17 §:n 2 momentin sääntelyä, jonka mukaan Rajavartiolaitoksella on tietyissä tilanteissa oikeus saada satamanpitäjältä ja laivanisännältä käyttöönsä näiden kyseisessä laissa tarkoitettuun suomalaisen sataman turvatoimialueelle tai suomalaiseen alukseen sijoittaman jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali.\n\nSäännös mahdollistaisi muun muassa liikennepaikoilla tai rajanylityspaikan läheisellä kaupallisella kiinteistöllä olevien kameravalvontatallenteiden pyytämisen, jos se on tarpeen rajaturvallisuuden ylläpitämistä, pelastustehtävää ja Rajavartiolaitoksen suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Sääntely tukisi mainittujen tehtävien suorittamista sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamista sellaisilla alueilla, joille ei ole tarkoituksenmukaista asettaa Rajavartiolaitoksen omaa teknistä valvontaa. Voimassa olevan 29 §:n mukaisesti Rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada tiedot maksutta, jollei laissa toisin säädetä.\n\nPykälän 1 momentin 9 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos.\n\n36 a §.\n\nHenkilötietojen muu luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion viranomaiselle\n. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin Rajavartiolaitoksen oikeudesta luovuttaa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä henkilötietoja EU- ja ETA-valtioiden viranomaisille siltä osin kuin kyse on meripelastustehtävistä, ympäristövahinkojen torjuntatehtävistä, merialueen turvallisuudesta, aluevalvonnasta tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä. Voimassa oleva laki ei sisällä sääntelyä henkilötietojen luovuttamisesta ulkomaille mainittuihin tarkoituksiin, vaikka Rajavartiolaitos tekee säännöllisesti kansainvälistä yhteistyötä myös näillä aloilla. Tiedonluovutus mainitussa yhteistyössä koskee monilta osin muita tietoja kuin henkilötietoja, mutta ehdotettava sääntely mahdollistaisi myös henkilötietojen luovuttamisen. Kyse voisi olla esimerkiksi merellisen toiminnan\nosalta alusten rekisterinumeroista tai alusten miehistöä koskevista tiedoista.\n\nTietojen luovuttaminen olisi mahdollista, jos se on tarpeen mainittujen tehtävien suorittamiseksi. Pykälän nojalla luovutettaviin tietoihin ei lähtökohtaisesti sisältyisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 § artiklassa tai rikosasioiden tietosuojalain 11 §:ssä tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai muutoin valtiosääntöisesti arkaluonteiseksi katsottavia tietoja. Henkilötietojen luovuttamisesta vastaavaan tarkoitukseen kolmansien maiden viranomaisille säädettäisiin 38 §:ssä.\n\n38 §.\n\nTietojen muu luovuttaminen ulkomaille\n. Pykälässä säädetään Rajavartiolaitoksen oikeudesta luovuttaa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä henkilötietoja EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille valtioille. Pykälän 2 momenttia täydennettäisiin siltä osin kuin kyse on meripelastustehtävistä, ympäristövahinkojen torjuntatehtävistä, merialueen turvallisuudesta, aluevalvonnasta tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä. Voimassa oleva laki ei sisällä sääntelyä henkilötietojen luovuttamisesta ulkomaille mainittuihin tarkoituksiin, vaikka Rajavartiolaitos tekee säännöllisesti kansainvälistä yhteistyötä myös näillä aloilla. Tiedonluovutus mainitussa yhteistyössä koskee monilta osin muita tietoja kuin henkilötietoja, mutta ehdotettava sääntely mahdollistaisi myös henkilötietojen luovuttamisen. Kyse voisi olla esimerkiksi merellisen toiminnan osalta alusten rekisterinumeroista tai alusten miehistöä\nkoskevista tiedoista.\n\nTietojen luovuttaminen edellyttäisi välttämättömyyttä. Tietojen luovuttamisessa olisi myös otettava huomioon pykälän voimassa oleva 5 momentti, jonka mukaan luovuttamisessa on noudatettava Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia. Kansainvälinen yhteistyö ja tietojen vaihto on kielletty, jos on perusteltua aihetta epäillä, että jotakin henkilöä tämän yhteistyön tai tietojen luovuttamisen vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, vaino, mielivaltainen vapaudenriisto tai epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti.\n\nPykälän nojalla luovutettaviin tietoihin ei lähtökohtaisesti sisältyisi yleisen tietosuoja-asetuksen 9 § artiklassa tai rikosasioiden tietosuojalain 11 §:ssä tarkoitettuja erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai muutoin valtiosääntöisesti arkaluonteiseksi katsottavia tietoja.\n\nHenkilötietojen luovuttamisesta vastaavaan tarkoitukseen EU- ja ETA-valtioiden viranomaisille säädettäisiin uudessa 36 a §:ssä.\n\n7.4\n\nAmpuma-aselaki\n\n17 §.\n\nSoveltamisalaa koskevat poikkeukset\n. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan ampuma-aselaki ei koske Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan perusteella käynnistetyn yhteistyön johdosta Suomen alueella toimiville jäsenvaltioiden virkamiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta eikä niiden hallussapitoa. Säännös soveltuu myös 15 d §:ssä tarkoitettuun rajaturvallisuusapuun mainituissa tilanteissa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin\n\nuusi 8 kohta\n, joka kattaisi rajavartiolain 15 d §:n mukaisen rajaturvallisuusavun myös niissä tilanteissa, joissa kyse on muusta kahdenvälisestä avusta toisen valtion kanssa. Kyseessä voi olla rajavartiolaissa tarkoitetulla tavalla joko\nEuroopan unionin jäsenvaltio tai muu valtio. Sääntely vastaisi voimassa olevan sääntelyn periaatteita kansainvälisen avun antamiseen liittyvistä poikkeuksista.\n\nPykälän 2 momentin 7 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos.\n\n7.5\n\nLaki Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta\n\n13 §.\n\nPuolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimivalta antaa alue lähettäjävaltion käyttöön\n. Pykälää ja sen otsikkoa täydennettäisiin niin, että Puolustusvoimien lisäksi myös Rajavartiolaitos voisi käytössään olevalla alueella antaa Nato SOFAn VII artiklan 10 kappaleen a kohdassa tarkoitettuja paikkoja lähettäjävaltion käyttöön. Sopimuksen VII artiklan 10 kappaleen a kohta koskee leirejä, laitoksia tai muita paikkoja, joita voidaan sopimuksella luovuttaa lähettäjävaltion pysyvien sotilasyksiköiden tai muodostelmien käyttöön. Rajavartiolaitos voisi luovuttaa lähettäjävaltion käyttöön esimerkiksi osan Rajavartiolaitoksen käytössä olevasta kasarmi-, raja- tai merivartioaseman alueesta, satama-alueesta, ampuma-alueesta tai harjoitusalueesta.\n\nRajavartiolaitoksen kiinteistöjen käyttämisestä ja kiinteistöjä koskevista rajoituksista sekä niihin liittyvistä toimivaltuuksista säädetään tarkemmin rajavartiolaissa. Esityksessä ehdotetaan muutoksia myös tähän sääntelyyn. Pykälän mukaisilla alueilla tarkoitettaisiin sekä Rajavartiolaitoksen pysyvässä että tilapäisessä käytössä olevia alueita ja kohteita. Pykälässä tarkoitettu alueen käyttö olisi tarvesidonnaista ja tilapäistä, ja sen kesto määriteltäisiin tapauskohtaisesti. Käyttöoikeuden antamisesta seuraisi lähettäjävaltion sotilaspoliisille myös oikeus ryhtyä sopimuksessa tarkoitettuihin toimenpiteisiin alueella. Käyttöoikeuden antaminen ei vaikuttaisi Suomen viranomaisten toimivaltuuksiin alueella. Alueiden luovutuksessa pyrittäisiin siihen, että liittokunnan käytössä olevat alueet ovat fyysisesti tai rakenteellisesti erotettavissa Rajavartiolaitoksen muista toiminnoista, jotta voidaan välttää toimivaltaristiriidat ja turvata Rajavartiolaitoksen lakisääteisten\ntehtävien häiriöttömyys.\n\n8\n\nLakia alemman asteinen sääntely\n\nPoliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun asetuksen 9 §:n sääntely sisärajavalvonnan palauttamista koskevan asian käsittelystä PTR-johtoryhmässä olisi tarpeen tarkistaa rajavartiolain 15 §:ään ehdotettavien muutosten vuoksi.\n\n9\n\nVoimaantulo\n\nEhdotetaan, että lait tulevat voimaan viimeistään 1.1.2027.\n\n10\n\nSuhde muihin esityksiin\n\n10.1\n\nEsityksen riippuvuus muista esityksistä\n\nEduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys sotilastiedustelusta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (\nHE 104/2026 vp\n). Esityksessä ehdotetaan muutoksia rajavartiolain 3 §:ään, jota ehdotetaan muutettavaksi myös tässä esityksessä.\n\nSisäministeriössä on käynnissä säädöshanke miehittämättömien kulkuneuvojen ja laitteiden kulkuun puuttumista koskevien poliisin toimivaltuuksien tarkistamiseksi (SM009:00/2025). Hankkeita on tarvittavin osin sovitettu yhteen valmistelun aikana.\n\n11\n\nSuhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys\n\n11.1\n\nYleistä\n\nEsityksessä ehdotetaan Rajavartiolaitokselle uusia toimivaltuuksia, jotka täydentäisivät Rajavartiolaitoksen voimassa olevan lainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia. Esitys on merkityksellinen erityisesti perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden, 9 §:ssä säädetyn liikkumisvapauden, 10 §:ssä säädetyn yksityiselämän suojan, 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan, 18 §:ssä säädetyn elinkeinovapauden ja 21 §:ssä säädetyn oikeusturvan kannalta.\n\nPerusoikeuden rajoittaminen on sallittua ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään (PeVM 25/1994 vp, ja esim. PeVL 56/2014 vp ja PeVL 18/2013 vp). Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on korostettu, että perusoikeusrajoitus ei voi olla tarkoitukseensa soveltuva ja siten välttämätön, jos sillä ei edes periaatteessa voida saavuttaa sen perusteena olevaa hyväksyttävää tavoitetta (esim. PeVL 20/2020 vp, PeVM 11/2020 vp, s. 5, ks. myös PeVL 40/2017 vp, s. 4, PeVL 55/2016 vp, s. 4–5 ja PeVL 5/2009 vp, s. 3/II). Ehdotettujen toimenpiteiden tulee siten olla tehokkaita niille asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.\n\n11.2\n\nMerelliset tehtävät ja toimivaltuudet\n\nEsityksessä ehdotetaan Rajavartiolaitokselle uutta merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävää Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä sekä siihen liittyviä toimivaltuuksia. Lisäksi Rajavartiolaitokselle säädettäisiin toimivaltuus pysäyttää ja tarkastaa alus talousvyöhykkeellä merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaisesti.\n\nPerustuslakivaliokunta on viranomaisten toimivaltuuksia koskevaa sääntelyä arvioidessaan pitänyt arvion lähtökohtana sitä, että viranomaisen toimivaltuuksien sääntely on merkityksellistä perustuslain 2 §:n 3 momentissa vahvistetun oikeusvaltioperiaatteen kannalta (PeVL 51/2006 vp). Kun viranomaiselle annetaan uusia tehtäviä, niiden tulisi sopia tälle viranomaiselle. Lailla säätämiseen kohdistuu myös yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 10/2016 vp). Toimivaltasääntely on valiokunnan käsityksen mukaan yleensä merkityksellistä myös perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien näkökulmasta (PeVL 67/2016 vp, PeVL 10/2016 vp).\n\nEhdotetut uudet tehtävät ja toimivaltuudet ovat edellä esityksessä kuvatuin perustein välttämättömiä muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Viime vuosina tapahtuneet merenalaisen kriittisen infrastruktuurin vauriot voivat vaikuttaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toimivuuteen. Toimivaltuudet erityisesti talousvyöhykkeellä ovat keskeisessä asemassa, koska huomattava osa Itämeren merenalaisen infrastruktuurin vaurioista on tapahtunut nimenomaan talousvyöhykkeellä.\n\nEhdotettujen uusien tehtävien ja toimivaltuuksien säätäminen nimenomaan Rajavartiolaitokselle on perusteltua, kun otetaan huomioon Rajavartiolaitoksen muut tehtävät ja operatiivinen suorituskyky merialueella. Rajavartiolaitos toimii jo nykyisin rajavartiolain 4 §:n mukaisesti merialueella ja Suomen talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitoksen voimassa olevia toimivaltuuksia talousvyöhykkeellä kuvataan esityksen kohdassa 2.2.3. Rajavartiolaitos suorittaa lisäksi merialueilla säännöllisesti muun muassa rajavalvontaa, aluevalvontaa ja vesiliikenteen valvontaa. Rajavartiolaitos huolehtisi ehdotetuista uusista tehtävistä muun merellä suoritettavan valvonnan ja partioinnin yhteydessä. Esityksellä ei puututtaisi Suomen rikosoikeudelliseen toimivaltaan tai sitä koskevaan viranomaisten väliseen toimivallanjakoon.\n\nLiikkumisvapautta, omaisuuden suojaa ja kotirauhan suojaa käsitellään tarkemmin jäljempänä.\n\n11.3\n\nYksityiselämän suoja\n\nYleistä\n\nPerustuslain 10 §:ssä säädetään yksityiselämän suojasta. Sääntelyn lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Myös EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa turvataan yksityiselämän suoja ja 8 artiklassa jokaisen oikeus henkilötietojensa suojaan.\n\nEuroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18 ja 19/1990, EIS) 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. EIS 8 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, sillä viranomaiset saavat puuttua sen käyttämiseen silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä edellyttää käytännössä, että rajoitukselle on painava yhteiskunnallinen tarve, puuttuminen ja tavoiteltava hyväksytty päämäärä ovat oikeassa suhteessa keskenään ja rajoitukselle on asianmukaiset ja riittävät perustelut (PeVL 35/2018 vp).\n\nLuottamuksellisen viestin suoja\n\nRajavartiolain 38 a §:ssä säädetty rajavartiomiehen oikeus puuttua miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myös muita miehittämättömiä kulkuneuvoja. Puuttuminen voi tarkoittaa myös teknisiä toimenpiteitä, minkä vuoksi pykälässä säädetään oikeudesta sähköisen viestinnän tietojen käsittelyyn. Voimassa oleva pykälä on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 6/2018 vp).\n\nPerustuslain 10 § turvaa jokaiselle oikeuden luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat oikeudettomasti tiedon hänen lähettämiensä tai hänelle osoitettujen luottamuksellisten viestien sisällöstä. Sääntely ei suojaa ainoastaan viestin lähettäjää, vaan kysymyksessä on viestinnän molempien osapuolten perusoikeus. Viestin sisällön lisäksi perustuslain säännökset suojaavat myös viestin lähettäjän ja vastaanottajan tunnistamistietoja sekä muita tietoja, joilla voi olla merkitystä viestin luottamuksellisuuden säilymiselle. Perustuslain 10 §:n 4 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä, turvallisuustarkastuksessa ja vapaudenmenetyksen aikana sekä tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta.\n\nPerustuslakivaliokunta on arvioidessaan luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan ulottuvuutta todennut, että miehittämättömän ilma-aluksen kauko-ohjauksessa esimerkiksi matkapuhelimen tai tietokoneen avulla ei ole kysymys sellaisesta perustuslain 10 §:n 2 momentin tarkoittamasta luottamuksellisesta viestinnästä, jolle kyseisen perustuslain säännöksen kautta on ylipäänsä tarkoitettu antaa perustuslain suojaa (PeVL 22/2020 vp). Valiokunta on myös arvioinut, ettei liikenteen ohjauksessa syntyvä puhe- ja viestiliikenne ole perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun luottamuksellisen viestin salaisuuden piiriin kuuluvaa toimintaa (PeVL 62/2010 vp, s. 5). Valiokunta on lisäksi kyberturvallisuuslakia koskevassa lausunnossaan (PeVL 62/2024 vp) todennut, että koneiden välinen välitystietoja ja viestin sisältöä koskeva liikenne ei nauti perustuslain 10 §:n mukaista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa. Ehdotettava sääntely ei siten ole ongelmallinen perustuslain 10\n§:n 2 momentissa säädetyn viestinnän luottamuksellisuuden kannalta.\n\nHenkilötietojen suoja ja salassa pidettävien tietojen luovuttaminen\n\nEsityksen 3. lakiehdotus on merkityksellinen perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan lainsäätäjän liikkumavaraa rajoittaa tämän säännöksen lisäksi myös se, että henkilötietojen suoja sisältyy osittain samassa momentissa turvatun yksityiselämän suojan piiriin. Kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että lainsäätäjän tulee turvata tämä oikeus tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa (esim. PeVL 13/2016 vp, s. 3–4).\n\nPerustuslakivaliokunnalla on verrattain runsaasti lausuntokäytäntöä henkilötietojen suojasta (ks. esim. PeVL 4/2021 vp viittauksineen). Perustuslakivaliokunnan mukaan yleisen tietosuoja-asetuksen yksityiskohtainen sääntely, jota tulkitaan ja sovelletaan EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen oikeuksien mukaisesti, muodostaa yleensä riittävän säännöspohjan myös perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee siten suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (PeVL 14/2018 vp, s. 4–5 ja PeVL 52/2022 vp, 4 kohta). Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt erityistä huomiota sääntelytarpeeseen silloin, kun henkilötietoja käsittelee viranomainen (PeVL 14/2018 vp). Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut, että rikosasioiden tietosuojadirektiivi ei sisällä sellaista yksityiskohtaista sääntelyä,\njoka muodostaisi riittävän säännöspohjan perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta (PeVL 14/2018 vp, s. 7, myös PeVL 26/2018 vp, s.3).\n\nEsityksessä ehdotettava henkilötietojen käsittelyä koskeva sääntely kuuluu sekä yleisen tietosuoja-asetuksen että rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalaan. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaisesti hallituksen esityksessä on erityisesti perusoikeuksien kannalta merkityksellisen sääntelyn osalta syytä tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran alasta (PeVL 26/2017 vp, PeVL 2/2017 vp ja PeVL 44/2016 vp). Kansallista liikkumavaraa on käsitelty tarkemmin esityksen kohdassa 4.2.4. Sääntely täydentää voimassa olevaa Rajavartiolaitoksen henkilötietolakia, joka on aikanaan säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 58/2018 vp). Ehdotettuja täydennyksiä voidaan pitää välttämättöminä sääntelyn kokonaisuuden kannalta.\n\nSääntely meripelastusrekisterin tietojen käyttämisestä muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen täsmentäisi nykyisin asiassa sovellettavaa tietosuojalain yleissääntelyä ja olisi yhdenmukainen muiden Rajavartiolaitoksen rekisterinpidossa olevien tietojen toissijaisen käytön periaatteiden kanssa. Perustuslakivaliokunta on korostanut erityisesti arkaluonteisten tietojen käsittelyn käyttötarkoitussidonnaisuuden vaatimusta. Valiokunta on pitänyt mahdollisena tehdä siitä vain täsmällisiä ja vähäisiksi luonnehdittavia poikkeuksia. Tällainen sääntely ei myöskään saa johtaa siihen, että muu kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen liittyvä toiminta muodostuu rekisterin pääasialliseksi tai edes merkittäväksi käyttötavaksi (PeVL 40/2021 vp, s. 5, PeVL 15/2018 vp, s. 45, PeVL 1/2018 vp, s. 4, PeVL 14/2017 vp, s. 5—6). Meripelastusrekisteri voi sisältää muiden Rajavartiolaitoksen rekisterien tapaan myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja tai valtiosääntöisesti\narkaluonteiseksi katsottavia tietoja Tällaisia ovat erityisesti meripelastustapahtumaan liittyvät henkilön terveystiedot. Tältä osin rekisterin tietojen käsittelyssä olisi huomioitava Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 4 §:n mukainen edellytys tietojen käsittelyn välttämättömyydestä.\n\nEsityksessä ehdotetaan uusia tiedonluovutussäännöksiä ulkomaan viranomaisille siltä osin kuin kyse on meripelastustehtävistä, ympäristövahinkojen torjuntatehtävistä, merialueen turvallisuudesta, aluevalvonnasta tai sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävistä. Sääntely koskisi sekä henkilötietoja (3. lakiehdotuksen 36 a ja 38 §) sekä muita salassa pidettäviä tietoja (1. lakiehdotuksen 82 §). Lisäksi esityksessä ehdotetaan Rajavartiolaitoksen oikeutta saada yhteisöiltä ja yhtymiltä jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali rajaturvallisuuden ylläpitämistä, pelastustehtävää ja Rajavartiolaitoksen suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi (3. lakiehdotuksen 22 §). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa lausuntokäytännössään edellyttänyt salassa pidettävien tietojen luovuttamisen sitomista joko jonkin tarkoituksen kannalta välttämättömiin tietoihin, tai jos tarkoitetut\ntietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi, tietojen luovuttaminen on voitu sitoa jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin (esim. PeVL 5/2025 vp kohta 8–12 ja siinä viitatut). Valiokunta ei toisaalta ole pitänyt hyvin väljiä ja yksilöimättömiä tietojensaantioikeuksia perustuslain kannalta mahdollisina edes silloin, kun ne on sidottu välttämättömyyskriteeriin (esim. PeVL 71/2014 vp, PeVL 62/2010 vp ja PeVL 59/2010 vp). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että sen lausuntokäytännön mukaisia salassa pidettävän tiedon luovuttamista koskevia edellytyksiä voidaan soveltaa myös muuhun kuin arkaluonteiseen tietosisältöön kohdistuvaan tiedonluovutusoikeuteen (esim. PeVL 13/2023 vp kohdat 14 ja 15 sekä niissä viitatut lausunnot ja PeVL 17/2016 vp s. 5–6).\n\nEsityksen 3. lakiehdotuksessa ehdotettava henkilötietojen luovuttamista koskeva sääntely olisi kytketty tarpeellisuusedellytykseen siltä osin kuin tietoja luovutetaan EU- ja ETA-alueen sisällä. Luovutettavat tiedot olisi laissa lueteltu tyhjentävästi viittaamalla asianomaisiin Rajavartiolaitoksen henkilötietolain säännöksiin. Vastaavien tietojen luovuttaminen kolmansiin maihin edellyttäisi välttämättömyyttä. Sääntely noudattaisi laissa omaksuttua periaatetta, jonka mukaan tietojen luovuttamisessa kolmansiin maihin edellytetään korkeampaa kynnystä. Esityksen 1. lakiehdotuksen 82 §:ssä salassa pidettävien muiden kuin henkilötietojen luovuttaminen olisi sidottu tarpeellisuuteen, mutta tiedon luovuttamisen edellytyksenä olisi, että se olisi Suomen kansallisten etujen mukaista. Sääntely vastaisi asiallisesti perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetyn sotilastiedustelusta annetun lain 20 §:n 1 momenttia (PeVL 36/2018 vp).\n\nEsityksessä ehdotettavan uuden sääntelyn perusteella luovutettaviin tietoihin ei lähtökohtaisesti sisälly yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa ja rikosasioiden tietosuojalain 11 §:ssä tarkoitettuihin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Jos tällaisia tietoja kuitenkin sisältyisi luovutettaviin tietoihin, niiden osalta sovelletaan Rajavartiolaitoksen henkilötietolain 4 §:n mukaista välttämättömyysedellytystä kaikissa tilanteissa.\n\nEdellä mainituilla perusteilla ehdotettavan sääntelyn katsotaan täyttävän henkilötietojen suojalle ja salassa pidettävien tietojen luovuttamiselle asetetut vaatimukset.\n\nKotirauha\n\nJokaisen kotirauha on perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan turvattu. Lailla voidaan pykälän 3 momentin mukaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimista. Perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (ks. esim. PeVL 43/2010 vp, PeVL 40/2010 vp, PeVL 18/2010 vp, PeVL 6/2010 vp, PeVL 8/2006 vp, PeVL 39/2005 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 69/2002 vp, PeVL 48/2001 vp, PeVL 46/2001 vp).\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen 38 e §:ssä ehdotetaan Rajavartiolaitokselle oikeutta tarkastaa merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaisesti talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus sekä sellainen suomalainen alus, joka käyttää väärää lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Tarkastusta aluksessa ei saisi ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Sääntely ei siten ole ongelmallista perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun kotirauhan suojan kannalta.\n\n11.4\n\nLiikkumisvapaus\n\nPerustuslain 9 §:ssä säädetään liikkumisvapaudesta. Säännöksen mukaan Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. Esityksen 1. lakiehdotus sisältää useita perustuslain 9 §:n kannalta merkityksellisiä ehdotuksia.\n\nMerelliset toimivaltuudet\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen 38 c §:n mukaan Rajavartiolaitoksella olisi Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä oikeus estää tai keskeyttää merenalaiseen kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva vahingoittaminen. Sääntely liittyy Rajavartiolaitokselle ehdotettavaan uuteen merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävään (24 b §). Jos teosta epäilty alus ei noudattaisi Rajavartiolaitoksen antamia käskyjä ja kehotuksia, Rajavartiolaitoksella olisi oikeus puuttua aluksen kulkuun, toimintaan tai hallintaan kiilaamalla, ajamalla aluksen eteen tai muulla vastaavalla tavalla. Sääntely täydentäisi muualla laissa säädettyjä Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksia. Esimerkiksi kulkuneuvojen pysäyttämisestä säädetään myös rajavartiolain 38 §:ssä ja siinä käytettävistä Rajavartiolaitoksen menetelmistä asiaa koskevassa sisäasiainministeriön asetuksessa\n\n(656/2005)\n. Mainitun asetuksen 18 §:n mukaan vesikulkuneuvon pysäyttämisessä saadaan käyttää edellä ajamista, estettä, kiilaamista,\nkiinniajamista, kulkuneuvolla uhkaamista, pysäytysverkkoa ja sulkua. Ilma-alusta saadaan käyttää vesikulkuneuvon pysäyttämiseen vain erityisestä syystä. Sääntelyn katsotaan täyttävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset.\n\nSääntely on merkityksellistä ensinnäkin merioikeusyleissopimuksessa tarkoitetun merenkulun vapauden kannalta. Pykälässä tarkoitetun vahingoittamisen ei kuitenkaan katsota olevan merenkulun vapauden käyttämistä. Merioikeusyleissopimuksen johdannon mukaan asioita, joista ei määrätä merioikeusyleissopimuksessa, säätelevät edelleen yleisen kansainvälisen oikeuden määräykset ja periaatteet. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen yleisen tulkintasäännön mukaan valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa. Talousvyöhyke on merioikeusyleissopimuksen 88 artiklan mukaan varattu rauhanomaisiin tarkoituksiin. Lisäksi merioikeusyleissopimuksen 300 artiklan mukaisesti sopimusvaltioiden on käytettävä merioikeusyleissopimuksen tunnustamia oikeuksia, toimivaltaa ja vapauksia tavalla, joka\nei merkitse oikeuksien väärinkäyttöä. Merioikeusyleissopimuksen 58 artiklan mukaisesti muiden valtioiden tulee merioikeusyleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan talousvyöhykkeellä harjoittaessaan ottaa asianmukaisesti huomioon rantavaltion oikeudet ja velvollisuudet.\n\nKansainvälinen merioikeustuomioistuin on käsitellyt merioikeusyleissopimuksen 300 artiklan soveltamista muun muassa M/V Louisa -tapauksessa (tuomio nro 18, 28.5.2013). Tuomioistuimen mukaan 300 artiklaan ei voi vedota itsenäisenä määräyksenä, mutta siitä tulee merkityksellinen, kun yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia, toimivaltaa tai vapauksia käytetään väärin (\nexercised in an abusive manner\n). Tuomioistuin on M/V Virginia -tapauksessa (tuomio nro 19, 28.5.2013) pitänyt riittämättömänä pelkkää yleisluonteista väitettä siitä, että valtio on toimiessaan tietyllä tavalla käyttäytynyt oikeuksien väärinkäyttönä pidettävällä tavalla ilman, että vedotaan tiettyihin yleissopimuksen määräyksiin, joita näillä toimilla on väitetysti rikottu. Tällaiseksi määräykseksi voidaan katsoa esimerkiksi merioikeusyleissopimuksen 87 artiklan 2 kappaleessa asetettu aavan meren vapauden käyttöä koskeva ns.\n\ndue regard\n\n-velvoite\ntai vastaavanlainen velvoite koskien talousvyöhykettä 58 artiklan 3 kappaleessa. Merioikeustuomioistuin ei ole ottanut kantaa näiden sopimusmääräysten soveltamiseen, mutta välitystuomioistuin on Filippiinien ja Kiinan väliseen oikeustapaukseen vuonna 2016 antamassaan päätöksessä soveltanut 58 artiklan 3 kappaletta ja katsonut, että Kiina oli jättänyt osoittamatta asianmukaista huomiota Filippiinien suvereeneihin oikeuksiin talousvyöhykkeellä salliessaan Kiinan lipun alla kulkevien alusten kalastaa vyöhykkeen kalavaroja.\n\nRantavaltion merenalaisen kriittisen infrastruktuurin tahallista vahingoittamista ja muita tuhotöitä koskevissa tapauksissa kyse voi usein olla suorista vaikutuksista rantavaltion turvallisuuteen tai jopa elinoloihin sekä vakavista ja mahdollisesti paikoin terrorismiin rinnastettavista toimista. Tiedossa ei ole, että kansainvälinen merioikeustuomioistuin olisi käsittelyt tällaisia tapauksia. Tahallaan tapahtuvalla merellisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittamisella rantavaltion talousvyöhykkeellä rikottaisiin samalla myös rantavaltiolle 58 artiklan 3 kappaleen mukaisesti kuuluvia suvereeneja oikeuksia, jolloin vetoaminen 58 artiklan 1 kappaleen mukaiseen merenkulun vapauteen olisi tehotonta ja merenkulun vapauden oikeuden väärinkäyttämistä.\n\nEhdotettu sääntely on merkityksellistä myös alusten viatonta kauttakulkua koskevien merioikeusyleissopimuksen määräysten kannalta. Viattomalla kauttakululla tarkoitetaan merioikeusyleissopimuksen 19 artiklan mukaan ulkomaisen aluksen purjehtimista rantavaltion aluemerellä. Kauttakulku on viatonta niin kauan kuin se ei uhkaa rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Artiklan 2 kappaleessa todetaan, että ulkomaisen aluksen katsotaan uhkaavan rantavaltion rauhaa, yleistä järjestystä tai turvallisuutta, jos se esimerkiksi ryhtyy aluemerellä toimintaan, jolla pyritään häiritsemään rantavaltion tietoliikennejärjestelmiä tai sen muita laitteita tai laitoksia. Lisäksi merioikeusyleissopimuksen 27 artiklassa määrätään rantavaltion rikosoikeudellisesta lainkäyttövallasta ulkomaisessa kauppa-aluksessa. Rantavaltion kriittiseen merenalaiseen infrastruktuuriin kohdistunut vahingoittaminen on Suomen rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko, jossa rikoksen välittömät\nseuraukset ulottuvat Suomeen. Tämä pätee myös 27 artiklan 5 kappaleen mukaisissa tapauksissa silloin, jos ulkomaisesta satamasta lähtenyt alus Suomen talousvyöhykkeellä purjehtiessaan vahingoittaa tahallaan Suomelle kuuluvaa kriittistä infrastruktuuria ja teon jälkeen purjehtii Suomen aluemerelle. Kyseessä ei tällöin voida katsoa olevan 27 artiklan 5 kappaleessa tarkoitettu aluksella tehty rikos, vaan aluksen avulla aluksen ulkopuolella Suomen talousvyöhykkeellä tehty rikos. Tällaisessa tilanteessa viattomaan kauttakulkuun vetoaminen olisi siten tehotonta ja viattoman kauttakulun oikeuden väärinkäyttämistä.\n\nEhdotetun sääntelyn tavoitteena on turvata perustuslaissa säädettyjä muita perusoikeuksia, kuten omaisuudensuojaa, hengen ja terveyden suojaa, oikeutta turvalliseen elämään sekä Suomen itsenäistä asemaa kansallisvaltiona. Edellä kuvatun perusteella ehdotettu sääntely ei ole ongelmallista merenkulun vapautta ja viatonta kauttakulkua koskevien merioikeusyleissopimuksen määräysten tai perustuslain 9 §:n 1 momentissa säädetyn liikkumisvapauden kannalta.\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen 38 e §:n mukaan Rajavartiolaitoksella olisi oikeus merioikeusyleissopimuksen 110 artiklan mukaisesti pysäyttää ja tarkastaa talousvyöhykkeellä kansallisuutta vailla olevaksi epäilty alus sekä sellainen suomalainen alus, joka käyttää väärää lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Pysäyttämis- ja tarkastusoikeus ja sen tarkempi sisältö perustuu merioikeusyleissopimukseen, joka on jo saatettu Suomessa kansallisesti voimaan lailla. Ehdotettu sääntely koskee sitä, mikä viranomainen Suomessa voi tehdä mainitun tarkastuksen. Sääntelyssä korostettaisiin 110 artiklan määräyksistä johdettua viivytyksettömyyden vaatimusta. Rajatulle puuttumiselle merenkulun vapauteen ja liikkumisvapauteen on asianmukaiset ja hyväksyttävät perusteet, eikä sääntely ole ongelmallista perustuslain 9 §:n 1 momentin kannalta.\n\nVesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen tai rajoittaminen\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan täydennyksiä 38 b §:n mukaiseen oikeuteen keskeyttää tilapäisesti vesiliikenne tai rajoittaa sitä. Muutoksen myötä toimivaltuus koskisi aluevesien ja Saimaan kanavan lisäksi myös muita Suomen vesialueita. Kyse voisi olla esimerkiksi valtakunnanrajaan rajoittuvista järvi- ja jokialueista tai sellaisista sisämaassa sijaitsevista järvi- ja jokialueista, jonne Rajavartiolaitoksen toiminta kohdentuu. Sääntely on välttämätöntä erityisesti rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.\n\nSääntely on merkityksellistä perustuslain 9 §:n 1 momentissa säädetyn liikkumisvapauden sekä 18 §:n 1 momentissa säädetyn elinkeinovapauden kannalta. Voimassa oleva sääntely on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 6/2018 vp). Valiokunta on arvioinut vastaavan tyyppisiä rajoituksia myös esimerkiksi aluevalvonnan ja ilmailun sääntelyn yhteydessä (PeVL 32/2009 vp, PeVL 42/2008 vp ja PeVL 21/2000 vp). Keskeisenä on pidetty muun muassa rajoitusten perustetta, kestoa sekä alueellista ja sisällöllistä tarkkarajaisuutta. Oikeasuhtaisuuden kannalta on lisäksi merkityksellistä, että liikkumisvapauden rajoitus peruutetaan heti, kun se ei ole enää välttämätön (PeVL 62/2010 vp).\n\nRajaturvallisuuden ylläpitäminen on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy rajoittaa liikkumisvapautta. Ehdotettu toimivaltuuden alueellinen laajennus ei muuta arviota tältä osin. Toimivaltuuden käyttöperusteena olisi jatkossa myös Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaaminen. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi Rajavartiolaitoksen ja sen toimintaan osallistuvan henkilöstön, tiedon, materiaalin, tilojen ja ympäristön suojaamista sekä Rajavartiolaitoksen tehtävien suorittamisen turvaamista tahallisilta ja tahattomilta uhkilta. Kyse voi olla myös Rajavartiolaitoksen vieraana olevien sekä sen toiminnan kohteena olevien henkilöiden suojaaminen. Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaaminen liittyy siten Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien suorittamisen turvaamiseen, jota voidaan myös pitää perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä perusteena.\n\nAlue, jolla vesiliikenne määrättäisiin keskeytettäväksi tai rajoitettavaksi, olisi tarkkaan rajattu. Sääntelyn laajentaminen merialueiden lisäksi myös muille vesialueille ei olennaisesti muuta arviointiasetelmaa. Vesiliikennettä voidaan sen keskeyttämisen sijaan rajoittaa ajallisesti tai liikennetyypin mukaan. Tällöin voidaan ottaa huomioon esimerkiksi se, ettei perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaista oikeutta työhön ja elinkeinovapautta rajoiteta tarpeettomasti.\n\nSääntely täyttää edelleen perusoikeuksien rajoituksille asetettavat täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen sekä hyväksyttävyyteen ja oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset, eikä sääntely siten muodostu perustuslain 9 §:n 1 momentissa turvatun liikkumisvapauden tai 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta ongelmalliseksi.\n\nLiikkumisrajoitukset\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen 71 §:ssä ehdotetaan Rajavartiolaitokselle mahdollisuutta määrätä tilapäisiä liikkumisrajoituksia myös Rajavartiolaitoksen pysyvässä hallinnassa oleville alueille enintään 30 vuorokaudeksi kerrallaan, jos se on välttämätöntä henkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Sääntely täydentäisi voimassa olevaa mahdollisuutta säätää pysyviä liikkumisrajoituksia sisäministeriön asetuksella.\n\nVoimassa oleva sääntely on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 6/2018 vp, PeVL 9/2014 vp ja PeVL 19/2005 vp). Perustuslakivaliokunta on myös vastaavan kaltaista sääntelyä arvioidessaan katsonut, että sääntelylle on ollut perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet (esim. PeVL 51/2006 vp, s. 6). Ehdotettava täydentävä sääntely sisältäisi ajallisen rajoituksen, joka korostaisi liikkumisrajoitusten tilapäisyyttä ja välttämättömyyden arviointia. Perustuslakivaliokunta on todennut, että oikeasuhtaisuuden kannalta on merkityksellistä, että liikkumisvapauden rajoitus peruutetaan heti, kun se ei ole enää välttämätön (PeVL 62/2010 vp). Ehdotettu sääntely täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset eikä muodostu ongelmalliseksi perustuslain 9 §:n 1 momentin kannalta.\n\nRajavyöhykeilmoitus\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen 53 §:n 2 momentin mukaan rajavyöhykelupaan voisi jatkossa sisällyttää ehtojen lisäksi myös rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta välttämättömiä ilmoitusvelvollisuuksia, jotka koskevat esimerkiksi oleskelua ja liikkumista rajavyöhykkeellä. Sääntely täydentäisi voimassa olevaa rajavyöhykeilmoituksia koskevaa sääntelyä.\n\nPerustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että rajavyöhykelupa annetaan, jos siihen on asumisesta, työstä, ammatista, elinkeinosta, liiketoiminnasta tai harrastuksesta johtuva tai muutoin hyväksyttävä syy. Siten lupaehdot voivat kohdistua esimerkiksi elinkeinonharjoittamiseen tai rajavyöhykkeellä asuvan henkilön toimintaan kotirauhan suojaamalla alueella. Perustuslakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä, että rajavartiolain 53 §:n 2 momentin säännöksessä määritellään tarkemmin, minkälaista toimintaa koskevia ehtoja rajavyöhykeluvassa voidaan asettaa (PeVL 9/2014 vp, s. 4). Vastaavan periaatteen voidaan katsoa koskevan myös rajavyöhykelupaan sisällytettäviä ilmoitusvelvollisuuksia. Ehdotettavassa sääntelyssä täsmennettäisiin ilmoitusvelvollisuuden sisältö koskemaan rajavartiolain 52 §:n 1 momentissa säädettyjä luvanvaraisia toimintoja rajavyöhykkeellä. Kyse olisi tapauskohtaisesti harkittavista ilmoitusvelvollisuuksista, jotka tukisivat rajaturvallisuuden\nylläpitämistä ja vähentäisivät tarpeetonta rajavyöhykkeellä oleskelevien henkilöiden valvontaa. Sääntely ei ole ongelmallista perustuslain 9 §:ssä säädetyn liikkumisvapauden kannalta.\n\n11.5\n\nOmaisuuden suoja\n\nPerustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään todennut, että omistajan oikeuksia voidaan rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalle laille asetetut yleiset edellytykset (esim. PeVL 32/2010 vp). Perustuslakivaliokunta on pitänyt sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta lisäksi merkityksellisenä sitä, että yksityiselle aiheutuva vahinko korvataan (PeVL 51/2006 vp). Perustuslakivaliokunta on myös katsonut, että omaisuuden suojan rajoitus ei saa olla omistajan kannalta kohtuuton. Huomioon on otettava kulloinkin kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne ja rajoituksen on perustuttava lain täsmällisiin säännöksiin (esim. PeVL 19/2021 vp, PeVL 32/2009 vp, PeVL 36/2004 vp, PeVL 4/2000 vp, PeVL 34/2000 vp, PeVL 8/2002 vp ja PeVL 63/2002 vp).\n\nMiehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttuminen\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen 38 a §:ää ehdotetaan laajennettavaksi niin, että rajavartiomiehellä olisi oikeus puuttua miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös muiden miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan, jos se on tarpeen Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi. Sääntelyyn tehtäisiin myös eräitä muita tarpeellisia tarkistuksia. Samalla tarkennettaisiin 1. lakiehdotuksen 35 c §:ää ampuma-aseen käytön edellytyksistä. Sääntely on välttämätöntä muuttuneessa turvallisuusympäristössä, jossa miehittämättömien kulkuneuvojen käyttö on merkittävästi lisääntynyt. Sääntelyllä varauduttaisiin myös tulevaisuuden teknologiseen kehitykseen.\n\nVoimassa oleva sääntely on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 6/2018 vp). Sääntelyn soveltamisalan ulottaminen miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös muihin miehittämättömiin kulkuneuvoihin ei olennaisella tavalla muuta sääntelyn arviointiasetelmaa. Ehdotettu täsmällisempi sääntely siitä, mitä kulkuneuvoon kulkuun tai toimintaan puuttumisella tarkoitettaisiin, ei myöskään asiallisesti merkitsisi Rajavartiolaitoksen nykyisten toimivaltuuksien laajentamista. Myöskään ampuma-aseen käyttöä koskevan sääntelyn tarkentaminen ei merkitsisi muutosta nykytilaan.\n\nVoimassa olevan sääntelyn mukaan kulkuun puuttumisen edellytyksenä on toimenpiteen välttämättömyys. Esityksessä ehdotetaan tämän muuttamista tarpeellisuutta koskevaksi edellytykseksi. Muutos merkitsee toimivallan käyttöedellytysten lieventymistä, minkä vuoksi sen hyväksyttävyyttä on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Edellä kuvatun mukaisesti ehdotuksen taustalla on turvallisuusympäristön olennainen muutos sekä miehittämättömien järjestelmien tekninen kehitys. Tällaisissa tilanteissa toimivallan tosiasiallinen käyttäminen voi estyä kokonaan, jos Rajavartiolaitos voi puuttua tilanteeseen vasta silloin, kun puuttuminen on arvioitavissa välttämättömäksi. Nopeasti etenevässä tilanteessa tällainen arviointi voi tapahtua vasta siinä vaiheessa, kun vakavan vaaran toteutumista ei enää voida tehokkaasti estää.\n\nTarpeellisuuskynnys mahdollistaa puuttumisen aikaisemmassa vaiheessa silloin, kun objektiivisesti arvioiden on olemassa konkreettinen ja perusteltu turvallisuusuhka ja Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittaminen sitä edellyttää. Muutos tukee siten erityisesti perustuslain 22 §:ssä julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta turvata perusoikeuksien toteutuminen sekä perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Toimivallan käyttö ei kuitenkaan perustu pelkkään tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Rajavartiolaitoksen on jokaisessa yksittäistapauksessa arvioitava toimenpiteen suhteellisuus, tarkoitussidonnaisuus sekä vähimmän haitan periaatteen toteutuminen. Tarpeellisuuskynnys ei siten muodostu perustuslain kannalta suhteettomaksi puuttumiseksi yksilön oikeuksiin, vaan se on oikeasuhtainen ja hyväksyttävä keino sääntelyn tavoitteiden toteuttamiseksi. Sääntely on laissa sidottu Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien\nsuorittamiseen, ja se mahdollistaa oikea-aikaisen puuttumisen muuttuneessa turvallisuusympäristössä.\n\nSääntelystä ehdotetaan poistettavaksi edellytys siitä, että miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi käytettävien teknisten toimenpiteiden on oltava lyhytaikaisia. Voimassa oleva sääntely on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 6/2018 vp), mutta valiokunta ei nimenomaisesti ottanut kantaa asiaan. Perustuslakivaliokunta ei ole myöskään arvioinut muiden viranomaisten vastaavia säännöksiä, joista poliisilain 2 luvun 11 a §, puolustusvoimista annetun lain 15 a § ja vankeuslain 16 luvun 2 a § eivät sisällä vastaavaa lyhytaikaisuuden vaatimusta.\n\nLyhytaikaisuutta ei ole voimassa olevassa sääntelyssä tarkemmin määritelty. Käytännössä ei ole mahdollista arvioida etukäteen, kuinka pitkään miehittämättömien kulkuneuvojen kulkuun tai toimintaan puuttuminen on tarpeen pykälässä säädetyssä tarkoituksessa. Pykälän 2 momentissa säilyisi edelleen edellytys siitä, että voimakeinojen ja toimenpiteiden puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, miehittämättömän kulkuneuvon toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Pykälän mukaisia toimivaltuuksia käytettäessä olisi otettava lisäksi huomioon rajavartiolain yleiset periaatteet toimivaltuuksien käytölle. Sääntelyn katsotaan olevan tämän vuoksi oikeasuhtaista.\n\nVoimassa olevan lainsäädännön mukaisesti rajavartiomiehellä olisi oikeus puuttua miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun teknisin toimenpitein tai voimakeinoin. Sääntely sisältää velvoitteen arvioida voimakeinojen ja teknisten toimenpiteiden puolustettavuutta kussakin tilanteessa. Toimenpiteet ovat myös oikeassa suhteessa niiden kohteena olevan omaisuuden arvoon. Rajavartiolaitoksen mahdollinen vahingonkorvausvastuu aiheettomasta toimenpiteestä määräytyy joko vahingonkorvauslain tai rajavartiolain 80 ja 80 a–80 d §:n mukaisesti. Sääntely täyttää perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, eikä muodostu ongelmalliseksi perustuslain 15 §:n 1 momentin kannalta.\n\nTeknisen ja radioteknisen valvonnan laitteistot ja tilapäiset esteet\n\nRajavartiolain 29 b §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rajavartiolaitos saisi asettaa teknistä laitteistoa teknistä valvontaa ja radioteknistä valvontaa varten myös valtakunnanrajan välittömässä läheisyydessä ja meren rannikolla ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa. Lisäksi rajavartiolain 50 §:ää ehdotetaan täydennettäväksi niin, että maa- tai vesialueen omistaja ja haltija olisivat velvollisia sallimaan valtion kustannuksella tilapäisten esteiden rakentamisen myös valtakunnanrajan välittömässä läheisyydessä enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille. Sääntely täydentäisi voimassa olevaa sääntelyä erityisesti sisärajojen osalta.\n\nEhdotettavalla sääntelyllä ei olisi merkittäviä vaikutuksia maa- tai vesialueiden omistajan ja haltijan mahdollisuuteen käyttää aluetta harjoittaa siellä elinkeinotoimintaa. Ensisijaisesti laitteiston ja tilapäisten esteiden sijoittamisesta pyrittäisiin sopimaan maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan kanssa. Voimassa olevan lain mukaan teknisen laitteiston asettamisesta ja tilapäisen esteen rakentamisesta aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritetaan maa- ja vesialueen omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus. Sääntely ei ole ongelmallista perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta.\n\nKiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus\n\nVoimassa olevan rajavartiolain 39 §:n 3 momentin perusteella Rajavartiolaitoksella on oikeus käyttää tilapäisesti muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä. Säännös on merkityksellinen perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Kiinteistöjen tilapäisen käytön perusteeksi lisättäisiin puolustusyhteistyö ja Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpano. Säännösmuutos on välttämätön, jotta Rajavartiolaitoksen joukot ja vieraiden valtioiden asevoimat voisivat harjoitella ja toimia alueilla, joita niiden on varauduttava puolustamaan. Voimassa olevassa säännöksessä oleviin suhteellisuusperiaatteen mukaisiin Rajavartiolaitoksen käyttöoikeuden rajoituksiin tai kiinteistön käyttöönottoa koskevaan päätöksentekomenettelyyn ei ehdoteta muutoksia. Vastaava muutos on aiemmin tehty puolustusvoimista annetun lain 14 §:ään.\n\nKysymys kiinteistöjen tilapäisestä käyttöoikeudesta on ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana puolustusvoimista annetun lain vastaavan sääntelyn yhteydessä (PeVL 51/2006 vp ja PeVL 9/2025 vp). Perustuslakivaliokunta arvioi puolustusvoimista annetun lain 14 §:n vastaavan muutoksen osalta, ettei ehdotettu sääntely vaikuttanut lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Valiokunnan mielestä ehdotetulle käyttöoikeuden perusteiden laajennukselle oli sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvä välttämätön ja painava yhteiskunnallinen tarve. Valiokunnan arvion mukaan ehdotettu sääntely täytti sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset, ottaen huomioon, että puolustusyhteistyön tulevaisuuden muotoja on mahdotonta ennakoida täysin täsmällisesti, ja että perusteiden määrittelyn on katettava myös tulevaisuuden yhteistyön muodot. Nyt ehdotettavan rajavartiolain vastaavan sääntelyn osalta ei ole perustetta arvioida asiaa toisin. Edellä mainittu huomioon ottaen\nsääntelyn ei katsota olevan ongelmallinen perustuslain kannalta.\n\n11.6\n\nPuolustusvoimien virka-apu ja tuki Rajavartiolaitokselle\n\nRajavartiolaitoksella olisi 1. lakiehdotuksen 79 §:n mukaan jatkossa oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apua minkä tahansa Rajavartiolaitoksen lakisääteisen tehtävän suorittamiseksi. Voimassa olevan pykälän mukaan Rajavartiolaitoksen oikeus saada Puolustusvoimien virka-apua koskee ainoastaan rajaturvallisuuden ylläpitoon tai merenkulun turvatoimilakiin liittyviä tehtäviä. Tällaista rajausta ei voida pitää nykyisen turvallisuusympäristön ja viranomaisten lisääntyneen yhteistyön näkökulmasta enää tarkoituksenmukaisena. Rajavartiolaitoksen laaja tehtäväkenttä huomioiden yksittäisten Rajavartiolaitoksen tehtävien luettelemisen sijaan sääntely mahdollistaisi Puolustusvoimien materiaali-, henkilöstö- ja asiantuntijatuen tarvittaessa kaikissa tilanteissa. Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan Puolustusvoimien yhtenä tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen, johon kuuluu muun muassa virka-apu yhteiskunnan turvaamiseksi. Käytännössä Puolustusvoimat\nvoisi antaa Rajavartiolaitokselle virka-apua rajaturvallisuuden ylläpitämisen lisäksi erityisesti Rajavartiolaitokselle säädetyn valvontatehtävän suorittamisessa silloin, kun Rajavartiolaitoksen omat resurssit ovat riittämättömät tehtävän asianmukaiseksi suorittamiseksi. Tällainen voisi olla esimerkiksi tässä esityksessä ehdotettu uusi merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävä, joka edellyttäisi yksittäistapauksessa Puolustusvoimilla olevaa kalustoa, henkilöstöä tai erityisasiantuntemusta. Voimassa olevan pykälän mukaisesti virka-avun antaminen ei saisi vaarantaa Puolustusvoimille säädettyjen muiden tehtävien suorittamista.\n\nPerustuslakivaliokunta on aiemmin arvioinut Puolustusvoimien virka-apua poliisille koskevaa sääntelyä (PeVL 3/2022 vp). Virka-avun edellytyksiä koskevassa pykälässä ehdotettiin säädettäväksi tilanteista, joissa Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua. Lisäksi ehdotettiin, että virka-apua olisi annettava myös pykälässä nimenomaisesti lueteltuihin tehtäviin rinnastuvan muun poliisille kuuluvan tehtävän hoitamiseksi. Esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena ei kuitenkaan ollut laajentaa virka-avun käyttömahdollisuutta kaikkiin poliisille kuuluviin tehtäviin. Perustuslakivaliokunnan mukaan mainittu sääntely muodostui huomattavan väljäksi ja oli ongelmallista perustuslain 2 §:n 3 momentin sen säännöksen kannalta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Sääntelyn muuttaminen oli edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta myös painotti lausunnossaan sitä lähtökohtaa, että virka-avun\nantamiselle tulee olla osoitettavissa yksittäisen poliisitehtävän suorittamiseen liittyviin erityisiin tarpeisiin kiinnittyvä peruste, johon poliisi ei omien voimavarojensa rajoissa pysty vastaamaan.\n\nLakiehdotuksen mukainen sääntely Puolustusvoimien virka-avusta Rajavartiolaitokselle poikkeaa poliisille annettavaa virka-apua koskevasta sääntelystä ensinnäkin siltä osin, että tarkoituksena olisi nimenomaisesti mahdollistaa Puolustusvoimien virka-apu kaikissa Rajavartiolaitoksen tehtävissä. Sääntely olisi tältä osin lain tasolla täsmällistä, eikä epäselvyyttä sääntelyn soveltamisalasta olisi. Sääntely eroaa poliisille annettavasta virka-avusta myös siten, että virka-apu koskisi voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti vain Rajavartiolaitoksen tehtävän kannalta tarpeellisen kaluston, henkilöstön ja erityisasiantuntemuksen antamista Rajavartiolaitoksen käyttöön. Edellä mainittu perustuslakivaliokunnan lausunto Puolustusvoimien virka-avusta poliisille liittyy sääntelyyn, jossa Puolustusvoimilla on virka-apua antaessaan oikeus myös voimakeinojen käyttöön. Ehdotetussa 79 §:ssä tarkoitettua virka-apua antavalla on ainoastaan erittäin tärkeässä ja kiireellisessä tehtävässä\noikeus rajavartiomiehen ohjauksessa käyttää sellaisia tehtävän suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joihin rajavartiomies hänet toimivaltansa nojalla valtuuttaa ja joita tilanne huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Sääntely vastaa tältä osin rajavartiolain 35 §:n 2 momentissa säädettyä sivullisen voimakeinoapua.\n\nEdellä todetun perusteella kyse on siten erilaisesta arviointiasetelmasta kuin poliisille annettavaa virka-apua koskevassa sääntelyssä, eikä ehdotettu sääntely ole ongelmallista perustuslain 2 §:n 3 momentin kannalta.\n\n11.7\n\nOikeusturva\n\nPerustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.\n\nEsityksen 1. lakiehdotuksen sääntely kiinteistöjen tilapäisestä käyttöönotosta (39 b §) sekä velvollisuudesta sallia tilapäisten esteiden rakentaminen myös sisärajoilla (50 §) sisältäisivät voimassa olevaa lakia vastaavasti muutoksenhakua koskevat säännökset. Esteiden rakentamisen osalta muutoksenhakuun sovellettaisiin rajavartiolain 60 §:ää. Ehdotettu sääntely ei ole ongelmallinen perustuslain 21 §:n kannalta.\n\n11.8\n\nYhdenvertaisuus ja saamelaisten asema\n\nPerustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen muu syy voi olla esimerkiksi asuinpaikka. Lainsäädännölle on kuitenkin ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin (\nHE 309/1993 vp\n).\n\nYhdenvertaisuussääntely ei edellytä kaikkien ihmisten samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Perustuslakivaliokunta onkin vakiintuneesti todennut, ettei yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (esimerkiksi PeVL 11/2012 vp, PeVL 2/2011 vp, PeVL 64/2010 vp ja PeVL 35/2010 vp). Keskeistä on, voidaanko kulloisetkin erottelut perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla (PeVL 46/2006 vp, PeVL 16/2006 vp ja PeVL 73/2002 vp). Valiokunta on eri yhteyksissä johtanut perustuslain yhdenvertaisuussäännöksistä vaatimuksen, että erottelut eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä ne saa muodostua kohtuuttomiksi (esimerkiksi PeVL 11/2012 vp, PeVL 37/2010 vp, PeVM 11/2009 vp ja PeVL 18/2006 vp).\n\nEsityksessä ehdotettavaa sääntelyä rajaa rajavartiolain 4 §, jossa säädetään Rajavartiolaitoksen toiminnan alueellisesta kohdentumisesta. Esityksessä ehdotettavat toimivaltuudet kohdistuisivat voimassa olevan lainsäädännön tavoin yhdenvertaisesti niihin henkilöihin, jotka oleskelevat Rajavartiolaitoksen toiminta-alueella ja harjoittavat Rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädettyä toimintaa. Sääntely ei ole perustuslain 6 §:n kannalta ongelmallista.\n\nPerustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Säännös turvaa saamelaisten aseman maan ainoana alkuperäiskansana siihen liittyvine kansainvälisistä sopimuksista ilmenevine oikeuksineen. Säännös ei rajoitu ainoastaan kielellisten oikeuksien turvaamiseen, vaan se ulottuu laajemmin turvaamaan saamelaisten kulttuurimuotoa, johon kuuluvat saamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito, kalastus ja metsästys, ja tarjoaa valtiosääntöisen perustan heidän elinolosuhteidensa kehittämiselle heidän omaa kulttuuriperinnettään kunnioittaen (\nHE 309/1993 vp\n, s. 65). Ehdotetulla sääntelyllä ei ole itsessään vaikutusta saamelaisten asemaan, mutta sääntelyn käytännön soveltamisessa saamelaisalueilla olisi otettava huomioon edellä mainittu sääntely.\n\n11.9\n\nSuomen täysivaltaisuus\n\nEsityksen 1. lakiehdotus sisältää täydentävää sääntelyä päätöksentekomenettelystä Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm-yhteistyöhön toimialallaan, Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksista Suomen alueen ulkopuolella sekä toisen valtion viranomaisen toimivaltuuksista Suomessa kansainvälistä apua annettaessa. Vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksia Suomessa koskevat säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain 1 §:ssä ilmaistun Suomen täysivaltaisuuden kannalta. Perustuslain 1 §:n 1 momentin mukaan Suomi on täysivaltainen tasavalta. Perustuslain 1 §:n 3 momentin mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja kuuluu Pohjois-Atlantin puolustusliittoon.\n\nTäysivaltaisuussäännöksiä tulkittaessa lähtökohtana on ollut, että Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä ja erityisesti Euroopan unionissa on otettava huomioon (\nHE 1/1998 vp\n, s. 71—72, PeVL 36/2006 vp, s. 4/II ja PeVL 56/2006 vp, s. 2/II). Sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa, ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät sellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa (\nHE 1/1998 vp\n, s. 73/II – PeVL 38/2001 vp, s. 5/I). Voimassa oleva sääntely on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 66/2016 vp, PeVL 75/2022 vp). Ehdotetut säännökset ovat luonteeltaan sääntelyä täydentäviä tai täsmentäviä, eikä kansainvälisen yhteistoiminnan sisältöön ehdoteta muutoksia. Ehdotettu sääntely ei siten ole ongelmallinen perustuslain 1 §:n kannalta.\n\n11.10\n\nSäätämisjärjestys\n\nEdellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.\n\nEdellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:\n\nLakiehdotukset\n\n1\n\nLaki rajavartiolain muuttamisesta\n\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nkumotaan\n\nrajavartiolain\n\n(578/2005)\n\n35 i § ja 39 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat 35 i § laissa 1245/2020 ja 39 §:n 3 momentti laissa 9/2019,\n\nmuutetaan\n\n3 §:n 3 momentti, 4 §:n 2 momentti, 15 §:n 2 momentti, 15 c §, 20 §:n 1 momentti, 25 §:n 2 momentti, 29 a §:n 2 momentti, 29 d §, 30 §:n 1 momentti, 33 §:n 1 momentti, 35 c §:n 1 momentti, 35 e–35 h §, 38, 38 a ja 38 b §, 50 §:n 1 momentti, 53 §:n 2 momentti, 58 §, 71 §:n 1 momentti, 77 §:n 3 momentti, 79 §:n 1 momentti, 79 a §:n otsikko ja 1 momentti sekä 79 b §,\n\nsellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 3 momentti, 15 §:n 2 momentti, 35 c §:n 1 momentti, 53 §:n 2 momentti ja 58 § laissa 749/2014, 4 §:n 2 momentti ja 35 h § laissa 425/2017, 15 c § laeissa 425/2017, 619/2017 ja 1311/2022, 20 §:n 1 momentti, 33 §:n 1 momentti, 38 ja 38 b §, 71 §:n 1 momentti, 79 §:n 1 momentti ja 79 b § laissa 9/2019, 29 a §:n 2 momentti laissa 429/2024, 29 d § laeissa 429/2024 ja 177/2025, 35 e ja 35 f §, 77 §:n 3 momentti sekä 79 a §:n otsikko ja 1 momentti laissa 1311/2022, 35 g § 1aeissa 425/2017 ja 1311/2022, 38 a § laissa 539/2020 ja 50 §:n 1 momentti laissa 698/2022, sekä\n\nlisätään\n\n12 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 749/2014 ja 425/2017, uusi 3 momentti, 13 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 15 e ja 24 b §, 28 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 478/2010, 749/2014, 425/2017 ja 642/2019, uusi 6 momentti, 30 a §:ään, sellaisena kuin se on laissa 749/2014, uusi 2 momentti, lakiin uusi 38 c–38 e ja 39 b §, 57 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laissa 9/2019, uusi 3 kohta sekä lakiin siitä lailla 109/2018 kumotun 82 §:n tilalle uusi 82 § seuraavasti:\n\n3 §\n\nRajavartiolaitoksen tehtävät\n\nRajavartiolaitos suorittaa poliisi- ja tullitehtäviä, etsintä-, pelastus- ja ensihoitotehtäviä sekä osallistuu sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rajavartiolaitoksen tehtävistä meripelastustoimen alalla säädetään meripelastuslaissa ja merialueen alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnassa pelastuslaissa\n\n(379/2011)\n.\n\n4 §\n\nRajavartiolaitoksen toiminnan alueellinen kohdentuminen\n\nRajavartiolaitos osallistuu rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi annetun neuvoston päätöksen 2008/615/YOS 5 luvun ja Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 53 ja 54/2007) 25 ja 27 artiklan nojalla tapahtuvaan yhteistyöhön (\nPrüm-yhteistyö\n) sekä yhteistyön parantamisesta kriisitilanteissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden erityistoimintayksiköiden välillä annetun neuvoston päätöksen 2008/617/YOS mukaiseen yhteistyöhön (\nAtlas-yhteistyö\n).\n\n12 §\n\nRajanylityspaikat\n\nJos rajavalvonta palautetaan väliaikaisesti sisärajoille Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun ja tämän lain 15 §:n mukaisesti, rajanylityspaikat, rajanylityspaikkojen aukioloajat ja rajatarkastustehtävien jakaminen Rajavartiolaitoksen, poliisin ja Tullin kesken eri rajanylityspaikoilla määritetään rajavalvonnan palauttamista koskevassa päätöksessä.\n\n13 §\n\nRajanylityslupa\n\nTätä pykälää sovelletaan myös sisärajan ylittämiseen, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun ja tämän lain 15 §:n mukaisesti.\n\n15 §\n\nRajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille\n\nValtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin rajavalvonnan palauttamista sisärajoille koskevan asian käsittelemisestä viipymättä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kesken.\n\n15 c §\n\nPäätöksenteko Prüm- ja Atlas-yhteistyössä\n\nRajavartiolaitoksen päällikkö päättää Rajavartiolaitoksen toimialaan kuuluvan Prüm-yhteistyön käynnistämisestä Suomen alueella ja osallistumisesta vieraan valtion pyynnöstä tämän alueella tapahtuvaan yhteistyöhön. Rajavartiolaitoksen on viipymättä ilmoitettava tässä momentissa tarkoitetun yhteistyön vireilletulosta ja päätöksestä käynnistää yhteistyö sisäministeriölle. Sisäministeriö voi päättää aloitetun yhteistyön tai avun jatkamisesta tai lopettamisesta.\n\nPäätöksen Prüm-yhteistyön käynnistämisestä tekee sisäministeriö, jos asialla on erityistä merkitystä Suomen sisäisen turvallisuuden kannalta.\n\nMitä 1 ja 2 momentissa säädetään päätöksenteosta, sovelletaan, jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista muuta johdu.\n\nRajavartiolaitoksen päällikkö päättää Rajavartiolaitoksen osallistumisesta Prüm- ja Atlas-yhteistyöhön toisen Suomen viranomaisen tukena.\n\n15 e §\n\nRajavartiolaitoksen osallistuminen kansainväliseen tehtävään\n\nRajavartiolaitos päättää osallistumisestaan muuhun kuin 15 b–15 d §:ssä tarkoitettuun kansainväliseen tehtävään, jollei kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetusta laista muuta johdu.\n\nRajavartiolaitoksen kansainvälisessä tehtävässä antamasta teknisestä tai operatiivisesta avusta voidaan periä valtion maksuperustelaissa\n\n(150/1992)\n\ntarkoitettua omakustannusarvoa alhaisempi maksu, joka vastaa avun antamisesta Rajavartiolaitokselle aiheutuneita lisäkustannuksia.\n\n20 §\n\nYleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen rajanylityspaikalla, Rajavartiolaitoksen toimitilassa ja Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella\n\nRajavartiolaitos valvoo ajoneuvojen ajoneuvolain\n\n(82/2021)\n\nmukaista kuntoa ja liikennekelpoisuutta rajanylityspaikalla. Rajavartiolaitos huolehtii yleisen järjestyksen ja turvallisuuden muustakin ylläpitämisestä rajanylityspaikalla, toimitilassaan ja hallinnassaan olevalla alueella silloin, kun poliisi on estynyt sitä tekemästä.\n\n24 b §\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonta\n\nRajavartiolaitos valvoo Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lain\n\n(310/2025)\n\n4 §:n 3 kohdassa tarkoitettua merenalaistakriittistä infrastruktuuria muun merellisen valvontatoiminnan yhteydessä.\n\n25 §\n\nSotilaallisen maanpuolustuksen tehtävät\n\nPuolustusvalmiuden vaatiessa rajajoukot voidaan tasavallan presidentin asetuksella kokonaan tai osin liittää Puolustusvoimiin. Rajajoukoista ja niiden liittämisestä Puolustusvoimiin säädetään tarkemmin Rajavartiolaitoksen hallintolaissa.\n\n28 §\n\nRajavalvontaa koskevat toimivaltuudet\n\nTätä pykälää sovelletaan myös sisärajan ylittämiseen, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun ja tämän lain 15 §:n mukaisesti.\n\n29 a §\n\nRadiotekninen valvonta\n\nRajavartiolaitoksella on oikeus suorittaa radioteknistä valvontaa valtakunnanrajan läheisyydessä, merialueella, meren rannikolla, ilmatilassa, rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä sekä Rajavartiolaitoksen hallinnassa olevalla alueella ja sen välittömässä läheisyydessä rajavalvonnan, rajaturvallisuuden ylläpitämisen, rajajärjestyksen ylläpitämisen, merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnan tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamisen kannalta tarpeellisen tilannekuvan muodostamiseksi.\n\n29 d §\n\nTeknisen ja radioteknisen valvonnan laitteistot\n\nRajavartiolaitos saa asettaa teknistä laitteistoa teknistä valvontaa ja radioteknistä valvontaa varten rajavyöhykkeellä, valtakunnanrajan välittömässä läheisyydessä, meren rannikolla sekä rajanylityspaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa. Muualle teknistä laitteistoa voidaan asettaa ilman maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan lupaa tilapäisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.\n\nTeknisen laitteiston asettamisesta aiheutuvasta vahingosta ja haitasta suoritetaan maa- tai vesialueen omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus. Jos teknistä laitteistoa asetetaan 50 §:n 3 momentissa tarkoitetun pysyvän esteen rakentamisen yhteydessä, korvauksesta päättämiseen sovelletaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa\n\n(603/1977)\n\nsäädetään lunastustoimituksesta ja lunastuksen päättymisestä, korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta, jälkikorvauksen määräämisestä, kustannuksista, muutoksenhausta sekä korosta.\n\nLiikenne- ja viestintävirasto tarkastaa, ettei radioteknisessä valvonnassa käytettävä tekninen järjestelmä ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille.\n\n30 §\n\nRajanylityspaikan järjestelyt ja liikenne rajanylityspaikalla\n\nRajavartiolaitoksella on oikeus saada rajanylityspaikkana olevan liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyttöönsä käyvän hinnan mukaista korvausta vastaan sellaiset valvontatilat, joita rajatarkastusten toteuttaminen edellyttää. Rajavartiolaitoksella on vastaava oikeus silloin, kun rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun ja tämän lain 15 §:n mukaisesti\n\n30 a §\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet ohjata ja rajoittaa liikkumista rajanylityspaikalla\n\nTätä pykälää sovelletaan myös sisärajan rajanylityspaikalla, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun ja tämän lain 15 §:n mukaisesti.\n\n33 §\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet poliisitehtävissä\n\nRajavartiomiehellä on 21 §:ssä tarkoitetuissa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisissa poliisitehtävissä, 22 §:ssä tarkoitettujen terroristisessa tarkoituksessa tehtävien rikosten torjumiseksi ja erityistilanteiden hoitamiseksi, poliisin toimialaan kuuluvassa Prüm- ja Atlas-yhteistyössä sekä merenkulun turvatoimilaissa tarkoitetussa Rajavartiolaitokselle kuuluvassa tehtävässä poliisilain 2 ja 3 luvussa tarkoitetut toimivaltuudet sekä oikeus 5 luvun 17 §:n 5 momentissa tarkoitettuun tekniseen kuunteluun ja 19 §:n 5 momentissa tarkoitettuun tekniseen katseluun, jollei päällystöön kuuluva poliisimies tai poliisin kenttäjohtaja niitä rajoita.\n\n35 c §\n\nAmpuma-aseen käyttö\n\nAmpuma-asetta voidaan käyttää vain silloin, kun kyseessä on välitöntä ja vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle aiheuttavan henkilön toiminnan pysäyttäminen eikä lievempää keinoa pysäyttämiseksi ole käytettävissä. Ampuma-asetta voidaan lisäksi käyttää kiireellistä ja tärkeää tehtävää suoritettaessa esineen, eläimen tai muun vastaavan esteen poistamiseksi taikka miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi 38 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Ampuma-asetta ei saa käyttää väkijoukon hajottamiseksi, ellei ampuma-aseessa käytetä kaasupatruunoita tai muita vastaavia ammuksia niistä erikseen annettujen määräysten mukaisesti.\n\n35 e §\n\nRajavartiolaitokselle tukea antavan toisen valtion virkamiehen toimivaltuudet ja oikeus voimakeinojen käyttämiseen\n\nSchengenin rajasäännöstön perusteella toimivaltaisella Euroopan unionin jäsenvaltion ja Schengenin rajasäännöstöä soveltavan muun valtion virkamiehellä on hänen antaessaan 15 d §:n 1 momentissa tarkoitettua rajaturvallisuusapua Rajavartiolaitokselle sen vastuulla olevassa tehtävässä sekä osallistuessaan Rajavartiolaitoksen johtamaan Prüm-yhteistyöhön tässä laissa rajavartiomiehelle säädetty toimivalta suorittaa Schengenin rajasäännöstön mukaisia tehtäviä toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen määräysten ja ohjeiden mukaisesti lukuun ottamatta 14 artiklan mukaista päätöstä evätä maahanpääsy. Mainitulla virkamiehellä on 35 §:n 1 ja 4 momentissa säädetty oikeus voimakeinojen käyttämiseen toimivaltaisen suomalaisen virkamiehen läsnä ollessa, jos hänen kotivaltionsa on antanut siihen suostumuksen eikä oikeutta ole rajoitettu Suomen tekemässä avunpyynnössä. Hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 4 §:n 2 momentissa ja 7 §:ssä. Voimakeinojen käytön liioittelusta\nsäädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.\n\nVirkamiehellä on kotivaltionsa suostumuksella oikeus kantaa Suomen alueella virka-aseita, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita. Sallitut virka-aseet, ammukset, voimankäyttövälineet ja muut varusteet on ilmoitettava Suomen tekemässä avunpyynnössä.\n\nRajavartiolaitoksen johtamaan Prüm-yhteistyöhön Suomessa osallistuvan vieraan valtion virkamiehen toimivaltuuksista säädetään lisäksi poliisilain 9 luvun 9 c §:ssä.\n\n35 f §\n\nRajavartiolaitokselle tukea antavan toisen valtion virkamiehen muut oikeudet ja velvollisuudet\n\nSisäministeriö antaa 15 d §:n 1 momentissa tarkoitetun rajaturvallisuusavun antamiseen ja Rajavartiolaitoksen esikunta 15 c §:n 1 momentissa tarkoitettuun Prüm-yhteistyöhön Suomessa osallistuvalle 35 e §:ssä tarkoitettuja tehtäviä suorittavalle toisen valtion virkamiehelle määräaikaisen valtuuskirjan, josta ilmenee virkamiehen toimivalta. Valtuuskirjassa tulee lisäksi olla virkamiehen nimi, kansalaisuus, virka-asema ja valokuva. Virkamiehen on pidettävä valtuuskirja mukanaan ja esitettävä se pyydettäessä. Valtuuskirja on palautettava sisäministeriölle tai Rajavartiolaitoksen esikunnalle avun antamisen tai yhteistyön päätyttyä.\n\nVirkamiehen on käytettävä 35 e §:ssä tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan omaa virkapukuaan, jollei toimivaltainen suomalainen virkamies toisin määrää.\n\nEdellä 15 d §:n 1 momentissa tarkoitettua rajaturvallisuusapua antava virkamies rinnastetaan tekemiensä rikosten, häneen kohdistuvien rikosten sekä aiheuttamiensa vahinkojen osalta suomalaisiin virkamiehiin. Jos virkamiehen aiheuttama vahinko johtuu vakavasta laiminlyönnistä taikka tahallisuudesta, virkamiehen kotivaltiota voidaan vaatia korvaamaan kokonaan tai osittain vahingon perusteella maksetut vahingonkorvaukset. Virkamies on kotivaltiossaan sovellettavan kurinpito- ja virkasuhdelainsäädännön alainen.\n\nVirkamiehen oikeudesta käyttää Rajavartiolaitoksen henkilörekistereitä säädetään henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa.\n\n35 g §\n\nRajavartiomiehen toimivaltuudet ja oikeus voimakeinojen käyttämiseen Suomen alueen ulkopuolella\n\nRajavartiomiehen suorittaessa tässä laissa tarkoitettua tehtävää Suomen alueen ulkopuolella hänen toimivaltansa määräytyy Suomessa toteutettavaa virkatehtävää koskevien säädösten mukaisesti. Toimivaltuudet eivät kuitenkaan voi ylittää raja- ja merivartioasetuksen 82 artiklan 2 kohdan perusteella määräytyviä toimivaltuuksia taikka niitä toimivaltuuksia, jotka toimintaa johtava Suomen viranomainen tai apua vastaanottava valtio hänelle antaa.\n\nRajavartiolaitoksen vaativasta virka-avusta poliisille Euroopan unionin jäsenvaltion merialueella ja talousvyöhykkeellä säädetään 77 a §:n 3 momentissa.\n\nRajavartiomiehellä on oikeus käyttää Suomen alueen ulkopuolella suoritettavassa tehtävässä omaa virkapukuaan sekä kantaa mukanaan virka-aseita, ammuksia, voimankäyttövälineitä ja muita varusteita, jollei toimintaa johtava Suomen viranomainen tai apua vastaanottava valtio toisin määrää.\n\n35 h §\n\nRajavartiomiehen oikeudellinen asema Suomen alueen ulkopuolella\n\nRajavartiomiehen virkavelvollisuuksiin ja oikeuksiin hänen toimiessaan tässä laissa tarkoitetuissa tehtävissä Suomen alueen ulkopuolella sovelletaan samoja säännöksiä ja määräyksiä kuin Suomessa toteutettavassa virkatehtävässä, jollei vastaanottava valtio rajoita oikeuksia Euroopan unionin lainsäädännön tai kansainvälisen sopimuksen perusteella.\n\nEdellä 15 b–15 e §:ssä ja 77 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin osallistuvaan rajavartiomieheen sovelletaan tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annettua lakia\n\n(1522/2016)\n.\n\n38 §\n\nKulkuneuvon pysäyttäminen ja liikenteen ohjaaminen\n\nSen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, rajavartiomiehellä on oikeus määrätä kulkuneuvo pysäytettäväksi ja siirrettäväksi tai siirtää kulkuneuvo sekä ohjata liikennettä, jos se on tarpeen Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi.\n\n38 a §\n\nMiehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttuminen\n\nSen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, rajavartiomiehellä on oikeus ottaa miehittämätön kulkuneuvo tilapäisesti haltuunsa, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun tai toimintaan, jos se on tarpeen Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi, erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi.\n\nRajavartiomiehellä on oikeus kohdistaa 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa miehittämättömään kulkuneuvoon ja sen kauko-ohjauslaitteisiin ja ohjaus- ja seurantayhteyksiin sekä muihin sen käytön edellyttämiin järjestelmän osiin (\nkokonaisjärjestelmä\n) sellaisia tarpeellisia voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen ja toimenpiteiden puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon virkatehtävän tärkeys ja kiireellisyys, miehittämättömän kulkuneuvon toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Voimakeinoja ja teknisiä toimenpiteitä on käytettävä vain siinä määrin ja siihen saakka, kun 1 momentissa tarkoitetun tehtävän suorittamiseksi on tarpeen. Toimenpiteillä ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa muulle radioviestinnälle tai yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille.\n\nRajavartiomiehellä on oikeus käsitellä miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja miehittämättömän kulkuneuvon kulkuun tai toimintaan puuttumiseksi sekä miehittämättömän kulkuneuvon kokonaisjärjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi. Radioviestinnän, välitystietojen ja sijaintietojen avulla saatu luonnolliseen henkilöön yhdistettävissä oleva tieto on hävitettävä viipymättä, jollei laissa toisin säädetä.\n\nTeknisten toimenpiteiden käyttämisestä on ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, jollei se ole radio- tai muulle viestinnälle taikka yleiselle viestintäverkolle oletettavasti aiheutuvaan tai aiheutuneeseen haittaan nähden ilmeisen tarpeetonta tai jos ilmoittamatta jättäminen on Rajavartiolaitoksen taktisiin ja teknisiin menetelmiin liittyvästä syystä ilmeisen perusteltua.\n\n38 b §\n\nVesiliikenteen tilapäinen keskeyttäminen ja rajoittaminen\n\nSisäministeriö voi enintään seitsemäksi vuorokaudeksi kerrallaan kieltää vesiliikenteen tai rajoittaa sitä rajoitetulla Suomen vesialueen osalla ja Saimaan kanavalla, jos se on rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi välttämätöntä. Rajaturvallisuutta tai Rajavartiolaitoksen toimintaa välittömästi vaarantavassa kiireellisessä tilanteessa päätöksen voi tehdä sen alueellisen rajavartioviranomaisen päällikkö, jonka toimialuetta asia pääosin koskee, kuultuaan muita alueellisia rajavartioviranomaisia, joiden toimialuetta asia koskee. Alueellisen rajavartioviranomaisen päällikön päätöksestä on viipymättä ilmoitettava sisäministeriölle, joka voi päättää vesiliikenteen keskeytyksen tai rajoituksen jatkamisesta tai lopettamisesta.\n\nEnnen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä on Liikenne- ja viestintävirastolle ja Tullille varattava tilaisuus tulla kuulluiksi, ellei tilanteen kiireellisyys välttämättä edellytä päätöksen välitöntä toimeenpanoa. Liikenne- ja viestintävirasto vastaa 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tiedottamisesta asianomaisille ja osallistuu päätöksen toimeenpanoon.\n\nEdellä 1 momentissa tarkoitettu päätös on peruutettava välittömästi tai sen laajuutta on rajoitettava, kun vesiliikenteen keskeyttäminen tai rajoittaminen ei ole enää välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi.\n\n38 c §\n\nToimivaltuudet merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvonnassa\n\nSen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Rajavartiolaitoksella on 24 b §:ssä tarkoitetussa merenalaisen kriittisen infrastruktuurin valvontatehtävässä Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä oikeus estää tai keskeyttää yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta annetun lain 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettuun merenalaiseenkriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva vahingoittaminen. Jos teosta epäilty alus ei noudata Rajavartiolaitoksen antamia käskyjä ja kehotuksia, Rajavartiolaitoksella on oikeus puuttua aluksen kulkuun, toimintaan tai hallintaan kiilaamalla, ajamalla aluksen eteen tai muulla vastaavalla tavalla.\n\nRajavartiolaitoksen on ilmoitettava vahingoittamisesta tai sen estämisestä viipymättä poliisille.\n\n38 d §\n\nMerenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajan ja haltijan ilmoitusvelvollisuus\n\nEdellä 24 b §:ssä tarkoitetun merenalaisen kriittisen infrastruktuurin omistajan tai haltijan on viipymättä ilmoitettava Rajavartiolaitokselle vedenalaisen kriittisen infrastruktuurin vahingoittumisesta sekä annettava salassapitosäännösten estämättä Rajavartiolaitokselle kaikki tapahtumaan ja teon kohteena olevaan omaisuuteen liittyvät tiedot, jotka ovat tarpeen 24 b ja 38 c §:ssä tarkoitettujen Rajavartiolaitoksen toimenpiteiden suorittamiseksi.\n\n38 e §\n\nAluksen pysäyttäminen ja tarkastaminen\n\nRajavartiolaitoksella on oikeus Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS 49 ja 50/1996) 110 artiklan mukaisesti pysäyttää ja tarkastaa Suomen talousvyöhykkeellä purjehtiva alus, jos on perusteltua syytä epäillä, että alus on vailla kansallisuutta. Rajavartiolaitoksella on vastaava oikeus, jos on perusteltua syytä epäillä, että merilain\n\n(674/1994)\n\n1 §:n mukaan suomalainen alus käyttää vierasta lippua tai kieltäytyy näyttämästä lippuaan. Tarkastus on toimitettava viivyttämättä tarpeettomasti aluksen matkaa.\n\nRajavartiolaitos voi nousta alukselle, jos se on välttämätöntä 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen suorittamiseksi. Tarkastusta aluksessa ei saa ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tarkastuksesta on ilmoitettava viipymättä ulkoministeriölle ja Liikenne- ja viestintävirastolle.\n\n39 b §\n\nKiinteistöjen tilapäinen käyttöoikeus\n\nRajavartiolaitoksella on oikeus tilapäisesti käyttää muita kuin pysyvässä käytössään olevia kiinteistöjä, jos se on rajaturvallisuuden ylläpitämisen, sotilaallisen harjoitustoiminnan, puolustusyhteistyön, Pohjois-Atlantin liiton yhteisen puolustuksen toimeenpanon tai puolustusvalmiuden kohottamisen kannalta välttämätöntä. Rajavartiolaitos ei kuitenkaan saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa tai vahinkoa omaisuudelle.\n\nRajavartiolaitoksella ei kuitenkaan ole oikeutta käyttää asuinrakennuksia, niihin liittyviä piha- ja puutarha-alueita, korjaamattomia viljelysmaita eikä maa- ja metsätaloudellisia koekenttiä.\n\nRajavartiolaitoksen 1 momentissa tarkoitetusta kiinteistön käyttämisestä sovitaan suullisesti tai kirjallisesti kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Jos sopimukseen ei päästä, Rajavartiolaitoksen esikunta, hallintoyksikön komentaja tai vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies voi päättää kiinteistön käyttämisestä.\n\nJos Rajavartiolaitos tarvitsee samalla kertaa käyttöönsä laajan alueen, jolla on huomattava määrä kiinteistöjä tai kiinteistöillä on huomattava määrä omistajia tai haltijoita, Rajavartiolaitoksen esikunta, hallintoyksikön komentaja tai vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies voi päättää kiinteistön käyttämisestä. Päätös voidaan tällöin antaa tiedoksi hallintolain\n\n(434/2003)\n\nmukaisella yleistiedoksiannolla.\n\nKiinteistön käyttämisestä aiheutuneesta vahingosta suoritetaan kiinteistön omistajalle tai haltijalle käyvän hinnan mukainen korvaus. Korvauspäätökseen samoin kuin kiinteistön käyttöä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Korvaukseen oikeutetulle on muutoksenhausta huolimatta viivytyksettä suoritettava määrä, josta ei ole erimielisyyttä. Kiinteistön käyttöä koskevaa päätöstä voidaan noudattaa muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä täytäntöönpanoa. Kiinteistön käyttöä koskevaa sopimusta koskeva riita käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.\n\n50 §\n\nEsteet\n\nMaa- tai vesialueen omistaja ja haltija ovat rajavyöhykkeellä velvollisia sallimaan valtion kustannuksella aidan tai muun esteen rakentamisen, jos se on välttämätöntä rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi. Maa- tai vesialueen omistajalla ja haltijalla on vastaava velvollisuus sallia tilapäisten esteiden rakentaminen valtakunnanrajan välittömässä läheisyydessä enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, jos rajavalvonta on väliaikaisesti palautettu sisärajoille Schengenin rajasäännöstön III osaston 2 luvun ja tämän lain 15 §:n mukaisesti.\n\n53 §\n\nRajavyöhykeluvan voimassaoloaika ja lupaehdot\n\nRajavyöhykelupaan voidaan sisällyttää rajajärjestyksen ja rajaturvallisuuden ylläpitämisen kannalta välttämättömiä ehtoja ja ilmoitusvelvollisuuksia, jotka koskevat 52 §:n 1 momentin mukaista toimintaa ja liikkumista rajavyöhykkeellä. Lupaehtoja voidaan muuttaa, jos luvan antamisen edellytyksissä tapahtuu olennainen muutos.\n\n57 §\n\nRajavyöhykeilmoitus\n\nSen lisäksi, mitä luvanvaraisuudesta 52 §:ssä säädetään, rajavartioviranomaiselle on ennakolta ilmoitettava (\nrajavyöhykeilmoitus\n):\n\n1) ampuma-aseen, räjähdysaineen tai jousitoimisen aseen käyttämisestä sekä metsänhakkuusta ja metsän raivauksesta 500 metriä lähempänä rajaviivaa;\n\n2) uitosta, kalastamisesta ja kulkuneuvolla rajavedessä kulkemisesta;\n\n3) rajavyöhykeluvassa 53 §:n 2 momentin mukaisesti yksilöidystä toiminnasta ja liikkumisesta.\n\n58 §\n\nRajavyöhykettä koskevien säännösten soveltamisalan rajoitukset\n\nLiikkuminen rajakaistalla ja rajavedessä on rajavyöhykkeelle säädetyistä kielloista poiketen sallittua Rajavartiolaitoksen, poliisin, Tullin, Puolustusvoimien ja Metsähallituksen erätarkastajan virkatehtävässä, mainittujen viranomaisten johtamassa viranomaisyhteistyössä sekä pelastustoiminnassa ja valtakunnanrajan laillisen ylittämisen yhteydessä.\n\nRajavyöhykelupaa ja rajavyöhykeilmoitusta ei vaadita Rajavartiolaitoksen, poliisin, Tullin, Puolustusvoimien ja Metsähallituksen erätarkastajan virkatehtävässä, mainittujen viranomaisten johtamassa viranomaisyhteistyössä, pelastustoiminnassa eikä valtakunnanrajan laillisen ylittämisen yhteydessä välttämättömään rajavyöhykkeellä oleskeluun, rajavedessä ja raja-aukolla liikkumiseen eikä ampuma-aseiden, ampumatarvikkeiden, räjähdysaineiden ja jousitoimisten aseiden hallussa pitämiseen ja käyttämiseen.\n\n71 §\n\nRajavartiolaitoksen kohteita ja harjoituksia koskevat liikkumisrajoitukset\n\nSisäministeriön asetuksella voidaan säätää Rajavartiolaitoksen hallitsemaa tilaa tai aluetta koskeva liikkumisrajoitus tai -kielto, jos se on välttämätöntä henkilöiden vaaroilta suojaamiseksi tai Rajavartiolaitoksen erittäin tärkeän toiminnan suojaamiseksi. Vähintään kapteenin tai kapteeniluutnantin arvoinen rajavartiomies voi määrätä tilapäisen liikkumisrajoituksen tai -kiellon sotilaalliselle tai rajaturvallisuuteen liittyvälle harjoitusalueelle harjoituksen ajaksi, Rajavartiolaitoksen 39 b §:n nojalla käyttöönsä ottamalle kiinteistölle kiinteistön käyttöönoton ajaksi taikka Rajavartiolaitoksen pysyvässä hallinnassa olevalle alueelle enintään 30 vuorokaudeksi kerrallaan.\n\n77 §\n\nRajavartiolaitoksen antama virka-apu ja tuki\n\nVirka-avun tai tuen antamisesta päättää hallintoyksikön päällikkö tai hallintoyksikössä tähän tehtävään kirjallisesti määrätty vähintään luutnantin arvoinen rajavartiomies. Jos virka-apu- tai tukipyyntö koskee useampaa hallintoyksikköä, virka-avun tai tuen antamisesta voi päättää myös Rajavartiolaitoksen esikunta. Suomen alueen ulkopuolella annettavasta laajasta tai muutoin merkittävästä tuesta päättää Rajavartiolaitoksen päällikkö. Jos kyse on sisäisen turvallisuuden kannalta erityisen merkittävästä tuesta Suomen alueen ulkopuolella, asiasta päättää sisäministeriö. Päätöksenteosta kansainvälisen avun antamisessa ja pyytämisessä säädetään lisäksi kansainvälistä apua, yhteistoimintaa tai muuta kansainvälistä toimintaa koskevasta päätöksenteosta annetussa laissa.\n\n79 §\n\nPuolustusvoimien virka-apu Rajavartiolaitokselle\n\nRajavartiolaitoksella on oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apuna Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi tarpeellista kalustoa, henkilöstöä ja erityisasiantuntemusta, jos virka-avun antaminen voi tapahtua vaarantamatta Puolustusvoimille säädettyjen muiden tehtävien suorittamista.\n\n79 a §\n\nPuolustusvoimien tuki Rajavartiolaitokselle Suomen alueen ulkopuolella\n\nPuolustusvoimat voi antaa Rajavartiolaitokselle sen tehtävän suorittamiseksi virka-apua vastaavaa tukea Suomen talousvyöhykkeellä taikka toisen valtion alueella 15 b ja 15 d §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Tukeen eivät kuulu sotilaalliset voimakeinot eivätkä rajavartiomiehen toimivaltuudet. Sivullisen oikeudesta välttämättömien voimakeinojen käyttämiseen rajavartiomiehen ohjauksessa säädetään 35 §:n 2 momentissa ja oikeudesta hätävarjeluun rikoslain 4 luvun 4 §:ssä. Hätävarjelun liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 4 §:n 2 momentissa ja 7 §:ssä sekä voimakeinojen käytön liioittelusta 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.\n\n79 b §\n\nPuolustusvoimien virka-avun ja tuen kustannukset\n\nPuolustusvoimat vastaa itse Rajavartiolaitokselle antamansa virka-avun tai tuen kustannuksista silloin, kun virka-avun tai tuen antaminen on tehtävän luonne ja kiireellisyys huomioon ottaen välttämätöntä.\n\nVirka-avun tai tuen sitoessa suuria voimavaroja ja pitkittyessä siten, että se haittaa olennaisesti Puolustusvoimien tai virka-apua tai tukea antavan yksikön perustoimintoja taikka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, Puolustusvoimilla on oikeus saada korvaus sille aiheutuneista välittömistä kustannuksista.\n\nNeuvoteltuaan ja sovittuaan virka-apua pyytäneen Rajavartiolaitoksen yksikön kanssa toiminnan muuttumisesta maksulliseksi Puolustusvoimat päättää korvauksen perimisestä.\n\n82 §\n\nSalassa pidettävien tietojen luovuttaminen ulkomaille\n\nRajavartiolaitos saa Suomen kansallisten etujen mukaisesti luovuttaa pyynnöstä ja oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä muita tietoja kuin henkilötietoja toisen valtion viranomaiselle, Euroopan unionille, Pohjois-Atlantin liitolle tai muulle kansainväliselle järjestölle, jos se on tarpeen Rajavartiolaitokselle tai tiedon vastaanottavalle taholle säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.\n\nTietojen luovuttamisessa noudatetaan lisäksi, mitä siitä erikseen Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa määrätään tai kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa\n\n(588/2004)\n\nsäädetään. Henkilötietojen luovuttamisesta säädetään henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n\n2\n\nLaki rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta\n\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nmuutetaan\n\nrajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain\n\n(577/2005)\n\n2 §, sellaisena kuin se on laissa 1229/2013, seuraavasti:\n\n2 §\n\nRajajoukot\n\nRajavartiolain\n\n(578/2005)\n\n25 §:ssä tarkoitetut rajajoukot koostuvat Rajavartiolaitoksen virkamiehistä ja Rajavartiolaitoksessa 30 §:n nojalla palvelemaan määrätyistä sekä asevelvollisuuslaissa\n\n(1438/2007)\n\ntarkoitetun varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa\n\n(285/2022)\n\ntarkoitetun asepalveluksen suorittaneista henkilöistä, jotka on asevelvollisuuslain nojalla määrätty Rajavartiolaitoksen palvelukseen.\n\nRajajoukot voidaan liittää Puolustusvoimiin enintään kuuden kuukauden määräajaksi kerrallaan.\n\nPuolustusvoimiin liitettäviin rajajoukkoihin kuuluvat virkamiehet ja vastaavat virat siirtyvät Puolustusvoimiin liittämistä vastaavaksi ajaksi. Määräaikaiseen virkasuhteeseen tai virkaan määräajaksi nimitetyt virkamiehet sekä vastaavat virkasuhteet ja virat siirtyvät Puolustusvoimiin kuitenkin enintään kyseiseksi määräajaksi. Viran tai virkasuhteen siirtyminen ei edellytä virkamiehen suostumusta.\n\nVirkamiesten palvelussuhteen ehdot määräytyvät liittämisen ajan Puolustusvoimissa sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti ja liittämisen päättyessä Rajavartiolaitoksessa sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti. Puolustusvoimiin siirtyvät virkamiehet säilyttävät kuitenkin euromääräisen palkkansa vähimmäispalkkana niin pitkään kuin virkamiehen tehtävät säilyvät Puolustusvoimissa sovellettavan palkkausjärjestelmän mukaisesti arvioituna vaativuudeltaan vähintään vastaavalla tasolla. Liittämisen päätyttyä virkamiesten virkasuhde jatkuu Rajavartiolaitoksessa liittämishetkellä Puolustusvoimiin siirtyneissä Rajavartiolaitoksen viroissa ja virkasuhteissa.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n\n3\n\nLaki henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain muuttamisesta\n\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nmuutetaan\n\nhenkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain\n\n(639/2019)\n\n16 §:n 1 momentin johdantokappale, 17 §, 22 §:n 9 kohta sekä 38 §:n 2 momentin johdantokappale ja 4 kohta,\n\nsellaisina kuin niistä ovat 16 §:n 1 momentin johdantokappale, 17 § ja 38 §:n 2 momentin johdantokappale laissa 430/2024, sekä\n\nlisätään\n\n22 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 484/2026 ja 729/2026, uusi 10 kohta, lakiin uusi 36 a § ja 38 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1312/2022 ja 430/2024, uusi 5 ja 6 kohta seuraavasti:\n\n16 §\n\nHenkilötietojen käsittely muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen\n\nJollei muualla laissa toisin säädetä, Rajavartiolaitos saa käsitellä 7–11, 13–15 ja 15 a §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja sekä meripelastuslain\n\n(1145/2001)\n\n12 §:ssä tarkoitetun meripelastusrekisterin tietoja muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen:\n\n17 §\n\nHenkilötietojen käsittely muuhun kuin alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen lupaharkinnassa\n\nJollei muualla laissa toisin säädetä, Rajavartiolaitos saa käsitellä 7–9, 13–15 ja 15 a §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja sekä meripelastuslain 12 §:ssä tarkoitetun meripelastusrekisterin tietoja muuhun kuin niiden alkuperäiseen käsittelytarkoitukseen päätettäessä tai annettaessa lausuntoa luvan myöntämisestä tai voimassaolosta, jos luvan myöntämisen tai voimassaolon edellytykseksi on säädetty luvanhakijan tai luvanhaltijan luotettavuus, sopivuus tai muu sellainen ominaisuus, jonka arvioiminen edellyttää luvanhakijan tai luvanhaltijan terveydentilaan, päihteiden käyttöön, rikokseen syyllistymiseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja.\n\n22 §\n\nTietojen saanti eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä\n\nRajavartiolaitoksella on sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, oikeus saada tehtäviensä suorittamista varten salassapitosäännösten estämättä tietoja seuraavasti:\n\n9) yhteisöiltä ja yhtymiltä matkustajaa ja kulkuneuvon henkilökuntaa koskevia tietoja poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetussa laissa\n\n(687/2009)\n\ntarkoitetussa yhteistoiminnassa suoritettavaa tehtävää varten; oikeudesta saada tietoja lentoliikenteen matkustajarekisteristä säädetään lentoliikenteen matkustajarekisteritietojen käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunnassa annetussa laissa\n\n(657/2019)\n;\n\n10) yhteisöiltä ja yhtymiltä jatkuvasti kuvaa välittävän tai kuvaa tallentavan teknisen laitteen valvontamateriaali rajaturvallisuuden ylläpitämistä ja Rajavartiolaitoksen suoritettavaksi säädettyä valvontatehtävää varten sekä Rajavartiolaitoksen toiminnan suojaamiseksi.\n\n36 a §\n\nHenkilötietojen muu luovuttaminen Euroopan unionin jäsenvaltion ja Euroopan talousalueen jäsenvaltion viranomaiselle\n\nRajavartiolaitos saa luovuttaa pyynnöstä ja oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä 7–11, 15 ja 15 a §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja sekä meripelastuslain 12 §:ssä tarkoitetun meripelastusrekisterin tietoja toisen Euroopan unionin jäsenvaltion tai Euroopan talousalueen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle:\n\n1) meripelastusta, ympäristövahinkojen torjuntaa tai merialueen turvallisuutta koskevan tehtävän suorittamista varten;\n\n2) aluevalvontaa tai sotilaallista maanpuolustusta koskevan tehtävän suorittamista varten.\n\n38 §\n\nTietojen muu luovuttaminen ulkomaille\n\nRajavartiolaitos saa luovuttaa pyynnöstä ja oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä 7–11, 15 ja 15 a §:ssä tarkoitettuja henkilötietoja sekä meripelastuslain 12 §:ssä tarkoitetun meripelastusrekisterin tietoja:\n\n4) laittomasti maahan saapuneiden ja maassa oleskelevien henkilöiden takaisinottamista koskevissa kansainvälisissä velvoitteissa tai järjestelyissä tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille kyseisissä kansainvälisissä velvoitteissa tai järjestelyissä tarkoitettuja tehtäviä varten;\n\n5) toisen valtion meripelastustehtävistä, ympäristövahinkojen torjunnasta tai merialueen turvallisuudesta vastaavalle viranomaiselle, jos tietojen luovuttaminen on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen tai toisen valtion viranomaisen tehtävän suorittamista varten;\n\n6) toisen valtion aluevalvonnasta tai sotilaallisesta maanpuolustuksesta vastaavalle viranomaiselle, jos tietojen luovuttaminen on välttämätöntä Rajavartiolaitoksen tai toisen valtion viranomaisen tehtävän suorittamista varten.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n\n4\n\nLaki ampuma-aselain 17 §:n muuttamisesta\n\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nmuutetaan\n\nampuma-aselain\n\n(1/1998)\n\n17 §:n 2 momentin 7 kohta, sellaisena kuin se on laissa 261/2024, ja\n\nlisätään\n\n17 §:n 2 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 1209/2011, 423/2017, 1309/2022 ja 261/2024, uusi 8 kohta seuraavasti:\n\n17 §\n\nSoveltamisalaa koskevat poikkeukset\n\nTämä laki ei myöskään koske:\n\n7) Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä raja-alueen poliisiyhteistyöstä tehdyn sopimuksen (SopS 3 ja 5/2025) 3 ja 4 artiklan nojalla Suomen alueella toimiville ruotsalaisille poliisimiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta eikä niiden hallussapitoa;\n\n8) rajavartiolain\n\n(578/2005)\n\n15 d §:n nojalla Suomen alueella rajaturvallisuusapua antaville vieraan valtion virkamiehille kuuluvien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirtoa Suomeen tai Suomesta eikä niiden hallussapitoa.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n\n5\n\nLaki Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta annetun lain 13 §:n muuttamisesta\n\nEduskunnan päätöksen mukaisesti\n\nmuutetaan\n\nPohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta annetun lain\n\n(124/2024)\n\n13 § seuraavasti:\n\n13 §\n\nPuolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen toimivalta antaa alue lähettäjävaltion käyttöön\n\nPuolustusvoimat ja Rajavartiolaitos voivat käytössään olevalla alueella antaa sopimuksen VII artiklan 10 kappaleen a kohdassa tarkoitettuja paikkoja lähettäjävaltion käyttöön.\n\nTämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20.\n\nPääministeri\n\nPetteri Orpo\n\nSisäministeri\n\nMari Rantanen","changes":[],"passport":{"data":{"act":{"jurisdiction":"Финляндия","title_official":"HE 158/2026 · Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rajavartiolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi","title_short":"Проект изменений в Закон о Пограничной охране Финляндии и связанные законы","level":"законопроект","date_adopted":"не указана (внесение)","date_in_force":"päivänä kuuta 20 (формула; точная дата не установлена)","date_version":"","phased":"","status":"законопроект: на рассмотрении","sunset":"","regulator":"Sisäministeriö (СМИ), Rajavartiolaitos (Пограничная охрана), Liikenne- ja viestintävirasto, Tullilaitos, Puolustusvoimat","related":"meripelastuslaki (379/2011); laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta (310/2025); YK:n merioikeusyleissopimus (SopS 49–50/1996); Prüm-yhteistyö (neuvoston päätös 2008/615/YOS); Atlas-yhteistyö (neuvoston päätös 2008/617/YOS); henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annettu laki (639/2019); ampuma-aselaki (1/1998); Pohjois-Atlantin sopimuksen johdosta annettu laki (124/2024)"},"goal":{"problem":"гибридные угрозы и уязвимость подводной критической инфраструктуры; необходимость действий без возврата внутреннего пограничного контроля; потребность в расширении полномочий по наблюдению, доступу и обмену данными.","goal":"наделить Пограничную охрану задачей по контролю подводной критической инфраструктуры с правом предотвращать/пресекать её повреждение; расширить полномочия при внутреннем контроле границ, техническом наблюдении, противодействии беспилотникам, ограничении судоходства, доступе в приграничную зону и временном использовании недвижимости; уточнить международное сотрудничество и обмен данными.","targets":"","scope":"государственная граница, внутренние границы Шенгена, территориальные воды и ИЭЗ Финляндии; владельцы/операторы подводных объектов; суда под флагами Финляндии и без национальности; участники международного сотрудничества.","exclusions":"жилищные здания и прилегающие участки, необработанные сельхозугодья и испытательные поля исключены из временного использования как недвижимость (39 b §)."},"subjects_note":{"protected":""},"subjects":[{"role":"госорган","who":"Rajavartiolaitos (Пограничная охрана Финляндии)","criteria":"уполномоченный законом орган охраны границы","count":""}],"norms":[{"address":"24 b §","addressee":"оператор; владелец или держатель подводной критической инфраструктуры","essence":"Пограничная охрана осуществляет надзор за подводной критической инфраструктурой в территориальных водах и экономической зоне в рамках иной морской деятельности надзора.","type":"право","mechanism":"операционные издержки","cost_channel":"административные","cost_kind":"регулярные","trigger":"постоянно","sanction":"","refs":"да — laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta (310/2025) 4 § kohta 3","form":"цифровая/смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"38 c §","addressee":"любое лицо; судно","essence":"Пограничная охрана вправе предотвращать или пресекать повреждение подводной критической инфраструктуры, а также останавливать/контролировать судно-нарушитель путём манёвров вплоть до столкновения.","type":"право","mechanism":"распределение риска","cost_channel":"капитальные; содержательные","cost_kind":"по событию","trigger":"инцидент\nСанксия: —","sanction":"","refs":"да — rikoslaki (по превышению силы); уведомление poliisi немедленно","form":"смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"38 e §","addressee":"судно","essence":"Пограничная охрана вправе остановить и досмотреть на ИЭЗ судно без национальности либо финское судно под ложным флагом по UNCLOS art. 110, поднявшись на борт при необходимости; осмотр проводится без неоправданной задержки.","type":"право","mechanism":"ограничение модели","cost_channel":"административные","cost_kind":"по событию","trigger":"подозрение статуса судна","sanction":"","refs":"да — UNCLOS art. 110; ulkoministeriölle и Liikenne- ja viestintävirastolle немедленное уведомление","form":"смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"ФЗ «О внутренних морских водах…» и КТМ РФ содержат схожие режимы прохода и осмотра, но сопоставимое требование требует проверки"},{"address":"38 a §","addressee":"разработчик; оператор БПЛА/дистанционно управляемых средств","essence":"Пограничная охрана вправе временно перехватывать контроль над беспилотным средством и его каналами связи, применяя необходимые технические меры пропорционально задаче.","type":"право","mechanism":"ограничение модели","cost_channel":"содержательные; капитальные","cost_kind":"по событию","trigger":"инцидент; угроза объекту наблюдения","sanction":"","refs":"да — уведомление Liikenne- ja viestintävirasto, если это не очевидно излишне для радиосвязи","form":"цифровая/смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"38 b §","addressee":"судовладельцы; операторы водного транспорта","essence":"Министерство внутренних дел может запретить или ограничить судоходство на части финских вод и Сайменском канале до 7 суток для обеспечения безопасности границы или защиты деятельности Пограничной охраны.","type":"ограничение","mechanism":"ограничение модели","cost_channel":"прямые платежи; административные","cost_kind":"по событию","trigger":"инцидент; оперативная необходимость","sanction":"","refs":"да — заслушивание Liikenne- ja viestintävirasto и Tulli перед решением, кроме экстренных случаев","form":"смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"Кодекс торгового мореплавания РФ предусматривает временное приостановление плавания в целях безопасности; детали отличаются, требуется проверка"},{"address":"39 b §","addressee":"собственник; держатель недвижимости","essence":"Пограничная охрана вправе временно использовать нежилые объекты недвижимости для задач безопасности и обороны с компенсацией по рыночной цене; жилые дома и прилегающие участки исключены.","type":"право","mechanism":"распределение риска","cost_channel":"прямой платёж","cost_kind":"по событию","trigger":"оперативно-тактическая необходимость","sanction":"","refs":"да — korvaus määräytyy hallintolain nojalla; oikaisu mahdollinen","form":"бумажная/смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"законодательство о реквизиции/временном занятии имущества существует; конкретные процедуры отличаются, требуется проверка"},{"address":"29 d §","addressee":"собственник; держатель земельного участка или водного объекта","essence":"Пограничная охрана вправе размещать технику технического и радиоэлектронного наблюдения в приграничной полосе и прибрежной зоне без согласия собственника/держателя; постоянная установка компенсируется по рыночной стоимости.","type":"право","mechanism":"барьер входа; распределение риска","cost_channel":"прямой платёж; капитальные","cost_kind":"разовые; по событию","trigger":"до начала деятельности; размещение оборудования","sanction":"","refs":"да — kiinteän omaisuuden lunastuslaissa (603/1977) урегулирован порядок компенсации","form":"смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"15 c §","addressee":"госорган","essence":"Начальник Пограничной охраны принимает решение о запуске Prüm-сотрудничества в Финляндии и об участии по запросу иностранного государства с незамедлительным уведомлением МВД; МИД участвует при значимости для внутренней безопасности.","type":"полномочие","mechanism":"административные","cost_channel":"административные","cost_kind":"по событию","trigger":"запрос партнёра; начало сотрудничества","sanction":"","refs":"да — закон о международных решениях и помощи","form":"смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"82 §","addressee":"госорган","essence":"Пограничная охрана вправе передавать несекретные сведения иностранным государствам, ЕС/НАТО/иным организациям по собственной инициативе или по запросу, если это необходимо для выполнения задач.","type":"право","mechanism":"информирование","cost_channel":"административные","cost_kind":"по событию","trigger":"запрос органа; собственная инициатива","sanction":"","refs":"да — tietoturvallisuuslaki (588/2004); ограничения по персональным данным отдельно","form":"цифровая/смешанная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"36 a § (hlk 639/2019)","addressee":"госорган","essence":"Пограничная охрана вправе передавать персональные данные ведомству другого государства-члена ЕС/ЕЭЗ по запросу или инициативно для SAR, экологической ликвидации, морского правопорядка и обороны.","type":"право","mechanism":"информирование","cost_channel":"административные","cost_kind":"по событию","trigger":"запрос органа; выполнение задачи","sanction":"","refs":"да — GDPR-реализация через национальный закон","form":"цифровая","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"},{"address":"38 § (ampuma-aselaki)","addressee":"иностранный полицейский; должностное лицо иностранного государства","essence":"Исключено применение Закона об огнестрельном оружии к передаче оружия и боеприпасов шведским полицейским по финско-шведскому соглашению и к офицерам иностранных государств, оказывающим помощь Пограничной охране по ст. 15 d.","type":"исключение","mechanism":"облегчение режима","cost_channel":"нет прямых издержек","cost_kind":"","trigger":"осуществление трансграничной полицейской поддержки","sanction":"","refs":"да — соглашение FI–SE; rajavartiolaki 15 d §","form":"документальная","in_force":"päivänä kuuta 20","ru_analog":"требует проверки"}]},"made_by":"GigaChat-3-Ultra","made_at":"2026-09-17 04:54:41","edited_at":null,"edited_by":null}}